Onko kotiäitiys prostituutiota?
Kommenttiosastolta poimittu ihmissuhdetarina:
Olen ollut mieheni kanssa yhdessä melkein kymmenen vuotta ja nyt olen tullut jätetyksi hänen työkaverinsa vuoksi. Suhteemme vaikeudet alkoivat, kun lapsemme oli puolitoistavuotias ja hänellä oli silloin ensimmäinen ulkopuolinen suhde muutaman kuukauden ajan. Hän kuitenkin jätti tämän toisen naisen, koska halusi pitää perheensä, mutta perustelut suhteelle oli se, että kun en päässyt heti synnytyksen jälkeen kuntoon enkä edes kuulemma yrittänyt, joten fyysinen olemukseni ei ollut hänelle mieleen. Kriisin vuoksi, totta kai, tilanne muuttui ja kilot karisivat ja pystyin käyttämään enemmän aikaa itseeni. Mutta reilun vuoden kuluttua hän tapasi tämän työkaverinsa, johon rakastui. Jo samana syksynä he sitten kokeilivat yhdessä oloa, mutta kun arki tuli vastaan eli lapsemme oli heillä hoidossa, niin mieheni totesi, että hän haluaa palata kotiin. Ja minähän tyhmänä tietenkin otin hänet takaisin. Mutta missään vaiheessa tämä nainen ei hävinnyt kuvioista...Tämä nainen on kuulemma mieheni elämän suurin rakkaus ja meidän suhteessamme hän elää vain tyhjiössä. Olemme hänen mielestään hyviä ystäviä, vaikka myös fyysinen puoli sujuu hyvin. Tavattuaan tämän naisen mieheni ei ole minua päästänyt tietyllä lailla lähelleen vaan hän on pitänyt minua käsivarren mitan päässä. Nyt keväällä olen kuitenkin ollut onnellinen, sillä muutimme yhteiseen uuteen kotiin ja miehenikin huomioi minua ihan samalla tavalla kuin joskus aikoinaan. Joten tämä ero oli kuin isku vasten kasvoja. Täytyy myöntää, että olen tällä hetkellä todella masentunut enkä tiedä, miten jaksan tästä eteenpäin. Miksi kuitenkin edelleen rakastan miestäni tästä kaikesta huolimatta? Olen ilmeisen tyhmä ja naiivi ihminen. En mieheni mukaan kuulemma ymmärrä edes millainen oikea suhde on. Eikö se olekaan sitä, että huomioi toista ja kunnioittaa häntä? Voin kuulostaa tietenkin ilkeältä ämmältä nyt, kun sanon, että toivon, että heidän suhteensa ei kestäisi. Olenko inhottava ihminen?
Mies toistaa miehille tyypillistä "luonnollista" käyttäytymiskaavaa, jossa naista vaihdetaan edestakaisin naisten suostuessa kyseisenlaiseen järjestelyyn. Miehen näkökulmasta uusi nainen näyttää aina houkuttelevammalta ja ihastuksen sumentamat silmät eivät havaitse selkeästi uuden naisen vikoja, kun vasta yhdessä pitempään asuttaessa, jolloinka vanha suola alkaa janottaa ja vanhasta naista tulee miehen näkökulmasta katsottuna "uusi".
Miehellä on tunteita molempia naisia kohtaan, mutta tunne kumpaakaan naista kohtaan ei ole aito rakkaus, vaan evolutiivisesti selitettävissä oleva "ikiliikkuja", jonka avulla mies levittää siementä kumpaankin naiseen tasaisin väliajoin niin kauan, kun naiset tämän hänelle sallivat.
Synnytyksen jälkeinen kuntoon pääsemättömyys ei ollut miehelle tietenkään mikään "oikea" syy toisen naisen ottamiseen, vaan tiedostaen tai puolitiedostamattaan sävelletty syy. Mies ei luultavasti tiedosta, että hänellä ei ole rakkauden tunnetta kumpaakaan naista kohtaan, tai sitten hän tiedostaa sen ja käyttäytyy kuten käyttäytyy parhaana mahdollisena vaihtoehtona tilanteen ja tunteensa huomioonottaen. Kuvio on kovin epäoptimaalinen kaikkia tilanteen osapuolia silmälläpitäen. Sinua en syyttäisi suuremmin naiiviudesta tai tyhmyydestä, vaan aika luonnollisesta reagoinnista kuvailemaasi tilanteeseesi. Toisaalta, olisit voinut tehdä pitkällä aikavälillä väistämättömät ratkaisut jo aikaisemminkin.
Neuvo: Mies ei rakasta sinua, eikä tule rakastamaan, joten ainut mahdollisuus oikeaan onneen on irtaantuminen miehestä ja miehen suhteiden miettimisestä. Älä toivo miehesi eroa toisesta naisesta, koska sinun on vahingollista käyttää energiaasi ja suunnata ajatuksiasi muuhun kuin oman itsesi ja tilanteesi miettimiseen. Neuvon toteuttaminen ei ole helppoa, mutta muut vetkuttelut vain pelaavat aikaa väistämättömän lopputuloksen edessä.
Kommenttiosastolla kysytään suhtautumisestani kotiäitiyteen. Onko se mielestäni erään sortin prostituutiota vaiko suositeltava elämäntapa? Ensiksi on sanottava, että kirjoitan useimmiten suhteessa johonkin tavoitteeseen. Tavoite voi olla vaikkapa tasa-arvo tai naisten etu. Tavoitteesta riippuen voin päätyä suosittelemaan erilaisia ratkaisuja, jotka voivat olla ristiriidassa keskenään.
Kotiäiteys on mielestäni erään sortin prostituutiota, mutta toisaalta, minä en miellä prostituutiota itsessään millään lailla pahaksi. Prostituution leimaaminen pahaksi on ihmisten maailmankuvaan hankittu ja "todeksi" kuviteltu ominaisuus, vaikka prostituutiossa sinällään ei ole objektiivisesti katsottuna sen kummempaa pahuutta kuin vaikkapa töissä käynnissä. Kotiäitiys on siis yhteiskunnallisesti oikeutettu prostituution muoto, jonka oikeutus koetaan niin vahvasti, että monet eivät edes miellä sitä siksi, vaikka yhtäläisyydet oikean prostituution kanssa ovat ilmeiset.
Tasa-arvon kannalta olisi suotavaa, että molemmilla sukupuolilla olisi samat mahdollisuudet prostituutioon tai kotihenkilöyteen. Tasa-arvonajattelunhan ei tulisi ottaa voimakkaita kantoja ilmiöitten pahuuteen, vaan ilmiöiden tasa-arvoisuuteen sukupuolten välillä. Eli, kotiäitiys on minusta ihan ok, katsottiin se sitten prostituutioksi tai ei. Naisen näkökulmasta mahdollisuus kotiäitiyteen on tietenkin tervetullut valinnanmahdollisuus lisää elämäntapavalintojen joukkoon. Tasa-arvon näkökulmasta naisten miehiä paremmat mahdollisuudet kotihenkilöyteen ovat ratkaisua vaativia ongelmakohtia.
