"Aina pettyy" kirjoittaa Soneran Elleissä:

Onko kellään kanssaeläjällä samaa ongelmaa kuin itselläni: on saanut siipeensä rakkaudessa ja suhteissa niin monesti, että tuntee olevansa jollain tavalla "viallinen"?

Olen seurustellut monia kertoja, välillä pidempään, välillä lyhyempiä aikoja. Viime vuosina useimmat suhdeviritelmät ovat kaikki mystisesti kaatuneet. Olen kokeillut baareja ja nettiäkin kerran. Tavannut eronneita miehiä, vapaita maailmanmatkaajia, kilttejä opiskelijapoikia, tavallisia talliaisia, tavoiteltuja naistenmiehiä... ihania miehiä kaikki tyynni. Mutta aina kun suhdetta/tapailua on kestänyt joitakin viikkoja tai kuukausia, joku on mennyt pieleen ja olen jäänyt yksin. Kun olen kysynyt syytä, en kertaakaan ole kuullut mitään, mikä auttaisi minua ymmärtämään asiaa. "Siis, sähän olet ihana, herkkä, rehellinen, kaunis, syvällinen, koulutettu, plaa plaa plaa..." "En mä vaan osaa sanoa, en tiedä itekään mikä muhun tuli. Ei sussa ole mitään vikaa." "Mä en vaan pysty sitoutumaan." "No, sä oot yks upeimmista, hyvännäköisimmistä ja älykkäimmistä mimmeistä mitä tiedän, mutta ollaan kavereita..." Voi h..tti!

Olen itkenyt sateessa kävellessäni kotiin jätettynä, miettinyt sängyssäni miksi varattu mies leikki kanssani, kuullut oman ahdistuneen hengistykseni unettomana yönä kun mietin, miksi minä en kelpaa.

Olen leikkinyt vaikeasti tavoiteltavaa, välillä ottanut itse yhteyttä, olen välttänyt sänkyynmenoa ensimmäisillä tai vielä kolmansillakin treffeillä, olen ollut painostamatta suhteeseen ja välillä taas ilmaissut tunteeni hyvinkin avoimesti. Mikään ei ole auttanut. Olen elänyt yksin pitkiä aikoja, etsien itseäni, oppien olemaan yksin. Ja kun olen taas noussut tuhkasta kuin Fenix-lintu, haavani nuoleena, valmiina kohtaamaan uudet haasteet ja tutustumaan uusiin ihmisiin, taas vedetään matto alta.

Minua on kuvattu adjektiiveillä "pelottava", "upea" tmv. Siis ihan ystävieni ja miespuolisten tuttujeni puolelta. En ymmärrä. Ulkonäköäni en ole jaksanut miettiä, siihen ei tutustuminen kuitenkaan kaiketi ole tyssännyt palautteen perusteella vaan esim. netissä tapaamani miehet ovat kaikki treffanneet minua useammin kuin kerran-pari. Viimeisin totesi yks'kantaan: "Olen täysin hämmentynyt sinusta. Suthan pitää siis ottaa vakavasti. Mutta mä en osaa antaa itsestäni niin paljon, että se riittää sulle. Sä ansaitset paremman miehen, musta ei oo mihinkään." Voi luoja...

Ehkä olen liian ehdoton, ehkä vaadin liikaa kun en siedä pettämistä enkä valehtelemista. Ehkä olen vanhanaikainen, kun en harrasta yhdenyön pysäkkejä, ehkä olen sitten pelottava, liian tunteellinen ja huonoitsetuntoinen ylijäämä. Taidan tästä lähteä vappuna unohtamaan kaiken paskan, mitä niskaan on satanut, yökerhossahan kun ei seurasta ole koskaan ollut pulaa. Aamulla herään katkeraan totuuteen. Kuinka kauan jaksan elää, kuinka kauan valheellinen optimismi pitää hengissä? Kukaan ei rakasta minua.


Sanot, että sinua on kuvattu sanoilla "pelottava" ja "upea" tms. Miehet pitävät naisista, joita kuvataan sanoilla "söpö" ja "ihana". Miehet pitävät ihanina ja söpöinä naisia, jotka ovat siropiirteisiä, alistuvia ja vaatimattomia. Sinä et ilmeisestikään ole sellainen nainen. "Pelottava" on eräs pahimmista adjektiiveista, joita naisesta voi sanoa.

"Pohjis" kertoo: Lyhyesti kuitenkin. Erityisesti tasokkaiden (oikeastaan kaikkien) suomalaisten naisten perusongelma on se, että suomalaiset miehet ovat keskimäärin hyvin tasottomia. Siksi vain harvat suomalaiset naiset löytävät omatasoisensa kumppanin, jonka kanssa tasa-arvoinen suhde olisi mahdollinen. Tästä epäsuhdasta johtuvat paitsi suomalaismiesten voimakas syrjäytyminen parisuhdemarkkinoilla, myös esimerkiksi avioerojen suuri määrä. Lisäksi naisilla on se ongelma, että yhteisö painostaa heitä pariutumaan vaikka minkälaisen retkun kanssa, kunhan se on suomalainen. Kehotankin suomalaisia naisia rohkeuteen ja itsekunnioitukseen. Ulkomailta on paljon helpompi löytää tasavertainen mies kestävään parisuhteeseen. Älä anna takapajuisten asenteiden lannistaa itseäsi. Rohkeutta!

Mielenkiintoa herättää termi "tasavertainen". Tekeekö tasavertainen mies puolet kotitöistä? Mistä muista maista sellaisia miehiä löytää? Johtuuko avioerojen suuri määrä ja miesten syrjäytyminen parisuhdemarkkinoilta miesten liian alhaisesta tasosta vaiko naisten liian suurista vaatimuksista?