Hesarin Nyt-liitteessä 16.5 on pöyristyttävä artikkeli urheilijoiden vaimoista. Siitä, miten huonosti heidän sikamiehensä heitä kohtelevat. Marko Asellin vaimo kantaa kaiken vastuun kodinhoidosta ja kolmesta lapsesta, vaikka Marko urheilu-ura on jo päättynyt. Pirjo Kankkunen on vaihdattanut autonrenkaat ja maksanut sähkölaskut. Juhalle harvat kotikäynnit ovat lomailua ja silloinkin hänen pitää olla kaiken toiminnan keskipiste.

Mikseivät feministit ja naistenlehtikolumnistit nosta hirveää älämölöä tuollaisesta naisten kohtelusta ja vaadi, että nuo sikamiehet tekisivät oman osansa kotitöistä - tai edes jotain. Silloin harvoin, kun minä huudan naisten oikeuksien perään, muut naiset vaikenevat. Miksei Eva Biaudet ole jo telkkarissa vaahtoamassa, että tuollaisten sikamiesten pitäis kasvaa 2000-luvun tasa-arvovaatimusten tasalle? Missä on Eva, kun häntä todella tarvittaisiin? Jättäisi vaikkapa prostituution vastustamisen vähemmälle ja keskittyisi kerrankin konkreettisiin ongelmiin.

Mikä on feministien selitys sille, että he vaativat hyvin valikoivasti miehiä tekemään osansa kotitöistä? Voiko sikamiehien käytöksen kuitata sanomalla, että: "Itsepähän vaimot ovat tietoisina tulevasta miehensä valinneet, joten kestäkööt sitten seurauksetkin". Vai onko noissa naisissa jotain erityistä, mikä saa heidät heidät alistumaan kotiorjiksi? Puuttuuko heiltä rohkeutta vaatia oikeuksiaan? Ovatko he vain yksinkertaisesti tyhmiä? Mistä tuollaisia naisia löytäisi muillekin miehille? Kauniista ja ahkerista kotiorjista on huutava pula aviomarkkinoilla.

Feminismi ei kyllä liikahda piiruakaan eteenpäin niin kauan kun se ei nouse puolustamaan heikko-osaisia ja tasa-arvossa sorrettuja naisiaan. Urheilijoiden vaimot saattavat ehkäpä olla olla alistuvia, masokisteja, tyhmiä ja pelkureita, mutta heille kuuluvat silti samanlaiset tasa-arvo-oikeudet kuin muillekin. Oikein hävettää feministien puolesta.