Sosialisointi ja perustavanlaatuinen onnellisuus

Kevyesti kyselee: "Voidaanko mitään yhteisön resursseista sosialisoida ilman, että ihmiset menettävät kamppailun tuoman vastuullisuuden?" Riippuu siitä, ollaanko sosialisoimassa "rajattomasti" kasvava asia, kuten tuottavuus vai rajallinen hyödyke, kuten naiset. Kommunismin kokeilut ovat osoittaneet, että taloudellisten resurssien sosialisoimisessa on ongelmia liittyen ihmisten motivointiin. Naisten sosialisointi yksiavioisuusperiaatteella ei ole tietääkseni historian valossa johtanut vastuuttomuuteen vaan päinvastoin, paljon vastuullisempaan yhteiskuntaan. Vaikka kamppailu naisten määrästä lopetettaisiin, jäisi jäljelle kamppailu naisten laadusta.

Kuvitelkaa seuraavanlainen tilanne: Suomeen määrättäisiin sellainen laki, että uusia asuntoja ei saisi enää rakentaa ja asuntoja olisi noin yksi perhettä kohti. Rikkaat haluaisivat tietenkin ainakin pari asuntoa lomanviettoa varten ellei enemmänkin, jolloinka osa perheitä jäisi kokonaan ilman asuntoa. Lopulta 30% perheistä olisi ilman omaa asuntoa. Arvaatteko, mitä naiset sanoisivat tuolloin? "Ei asuminen asunnossa ole mikään perusoikeus. Jos ei asuntoa pysty hankkimaan, niin olkoon sitten ilman. Ja voihan sitä kyhätä laudanpätkistä ja risuista itselleen jonkinlaisen tekoasunnon. Asuntojen sosialisointi olisi täysi mahdottomuus. Ihmisten pitäisi vain siistiä itseään ja hakea niin hyvä työpaikka, että heillä on varaa ostaa asunto. Ei asunnottomuuteen kuole. Aina on kilpailtu asunnoista ja parhaat ihmiset ovat saaneet asunnot, ei siinä ole mitään väärää. Jonkun on aina oltava pohjalla."

John Grayn Mars ja Venus kirvoittaa monilta kommentoijilta sen suuntaisia ajatuksia, että hän on patistelemassa naisia takaisia hellan ääreen. Siinä voi olla perää. Väitetään myöskin, että John antaa ohjeita lähinnä naisille, siinä missä miehet voivat vain olla omia itseään. Siinäkin voi olla perää, mutta kyllä John antaa paljon ohjeita miehille naisten tunteiden huomioimiseen. Ja miettikääpä hiukan lähipiiriänne ja tuon piirin tietämiänne onnellisen oloisia naisia. "Perustavasti" seesteisemmästi onnellisimmat tietämäni naiset ovat perheenäitejä. Tunne paljon moderneja sinkkunaisia, mutta en tiedä yhtään seesteisesti onnellista sinkkunaista. Nuo onnelliset perheenäidit voivat olla työssä tai kotona, mutta kodin ulkopuolinen työ ei ole heidän elämänsä sisältö, vaan perhe. Keitä "perustavanlaatuisesti" onnellisia naisia tiedätte ja millaisessa elämäntilanteessa he ovat?

Naiskansalaisella on oikea ihmissuhdeongelma. Aluksi poikaystäväkandidaatit ovat hyvin innostuneita, mutta viikon perästä heistä ei kuulu mitään. Tilanne on todennäköisesti seuraavanlainen: Miesten on iskutilanteissa ja muutamana seuraavana päivänä satsattava naisen huomion voittamiseen kybällä joka tapauksessa riippumatta siitä, pitävätkö he naisesta todella. Motivaattorina toimii joka tapauksessa seksin mahdollisuus. Kun pahin alkuhässäkkä on ohi, seksiä on saatu ja nainen on saatu kiinnostumaan, niin sitten miehelle jää aikaa pohtia, haluaako hän enemmän, onko seksisuhteen jatkaminen vaivatonta vai onko parasta vaan jättää suhde hiipumaan. Miehelle helpoin tapa tuolloin suhteen päättämiseksi on vain lopettaa soittelu.

Ongelman ydin on tietenkin siinä, että poikaystäväkandidaattien käsitys omasta markkina-arvostaan on niin korkea, että naiskansalainen ei kelpaa heille tyttöystäväksi. Naiskansalaisen markkina-arvon riittämättömyys voi johtua vaikkapa vain liiallisesta "vahvuudesta", mikä karkoittaa helposti monet miehet, jotka eivät kestä tasa-arvoista suhdetta vahvan naisen kanssa. Sellaisiakin miehiä varmasti löytyisi, jotka "palvosivat" naiskansalaista, mutta ilmeisesti hän ei ole kiinnostunut heistä. Jos pitää riman korkealla, niin on varauduttava siitä seuraaviin sivuoireisiin.