maanantaina, heinäkuuta 07, 2003

Television vaikutukset ihmisiin

Jarno Virtanen ottaa esiin blogissaan television katselun mahdollisesti tyhmentävän vaikutuksen. Minä en usko, että televisiolla on mainittavaa merkitystä ihmisen tyhmentymisen kannalta. Televisio vaikuttaa lähinnä tunnemaailmaa turruttavasti, koska elimistö tottuu jatkuviin emotionaalisiin huippuärsykkeisiin. Jos ihminen reagoisi jokaiseen television esittämään murhaan, oikeusjuttuun ja lääketieteelliseen operaatioon samalla tunnevoimalla kuin mitä turtumaton lapsi reagoi, niin television katsojan elämä olisi aikamoista tunteiden vuoristorataa. Voidaan tietenkin kysyä, onko televisionkin edistämä tunneturtuminen pahaksi ja jos on, niin miksi niin?

Televisio ei sinällään tyhmennä, mutta television katseluun käytetty aika on luonnollisesti pois mahdollisesti tähdellisempien asioiden opetteluun käytetystä ajasta. Toisaalta, jos ihmisellä on runsaasti ylimääräistä aikaa muutenkin, niin kukaan ei jaksa käyttää kaikkea tuota aikaa taidolliseen tai älylliseen kehittymiseen. Televisio on lähinnä eräs rentoutumiskeino muiden joukossa. Television tarkoitus ei olekaan älyllistämisessä, vaan huvissa ja rentoutumisessa, mikä onkin varsin tärkeää tähdellisempien harjotteiden vastapainona.

Televisiolla on usein myös sosiaalistavampi funktio reaalimaailman suhteen kuin vaikkapa kirjoilla, netillä ja virtuaaliyhteisöillä. Nykyihmisillä on usein suurempi puute yhdessäolosta kuin älyllisistä haasteista. Henkisen tasapainon saavuttaminen vaatii enemmän sosiaalista kuin älyllistä pääaomaa. Toisaalta, suurimmalla osalla ihmisiä ei ole halua tai kykyä kehittää itseään älyllisellä saralla, mikä heille suotakoon. Televisio on parhaimmillaan silloin, kun se kokoaa ihmisiä yhteen jonkin yhteisen kiinnostuksen puitteissa(kuten vaikkapa scifin) luoden sosiaalisen verkoston, josta ihminen saa voimaa arkipäivän elämään.

Ilkka Kokkarisen blogissa oli linkki hupijuttuun miehestä, jolla ei ole televisiota ja joka kertoo siitä ylpeillen kaikille. Juttu on melkoisen osuva ja itseänikin televisiottomuudesta ja asiaohjelmien katsomisesta ylpeilevät ihmiset hiukan naurattavat. Asiaohjelmien tai varsinkaan uutisten katsominen eivät tee ihmisestä yhtään sen fiksumpaa. Osa ohjelmista on tuomittu roskaksi ja ihmisiä luonnollisesti hävettää tunnustaa katsovansa roskaa. Realityohjelmat ovat monen mielestä soopaa, mutta minun mielestäni ne ovat television älyllisintä antia. Mieliohjelmani Unelmien poikamies, Sinkut kahleissa, Vaimot vaihtoon ja Suuri Seikkailu antavat tarkkaavaiselle katsojalle enemmän oleellista informaatiota kuin vuoden uutiset ja asiaohjelmat yhteensä.

Miksi televisiouutisten uutisprioriteetit ovat sellaiset kuin mitä ne ovat? Miksi pienlentoneen putoaminen Taivalkoskella johtaen lentäjän loukkaantumiseen on suuri lööppiuutinen, kun taas kymmenet tuhannet maailmassa päivän aikana auto-onnettomuuksissa kuolleet eivät saa mitään huomiota osakseen? Samalla tavalla kuin sairaanhoidossa, vakavasti otettavissa uutispalveluissa uutiset tulisi priorisoida. Uutiset pitäisi laittaa tärkeysjärjestykseen niiden todellisen merkityksen mukaan, ei niiden kiinnostavuusarvon mukaan. Vääristynyt uutisten priorisointi on eräs merkittävimmistä syistä ihmisten virheelliseen maailmankäsitykseen.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

laitanpas