Kumpi tapa on oikea?

Someone kirjoittaa kommenttiosastolla:

Olen tavannut loistavilla sosiaalisilla taidoilla varustettuja, karismaattisia ja hyvannakoisia, alykkaita suomalaismiehia. Ihania positiivisia ihmisia jotka tuntuvat olevan maailman kanssa suhteellisen sinut.

Heita on. Heita ei vain ole ihan isoksi laumaksi saakka.

Se on vahan kun kenkia valitsisi. Sinulla on tarkka nakemys siita minkalaiset kengat haluat. Niiden taytyy ensinnakin olla taydellisen mukavat. Jalkojen tulee levata niissa. Mikaan ei saa puristaa tai hangata mistaan ja niiden tulee olla tietyn variset jotta ne sopivat muiden vaattediesi kanssa ja tietyn tyyliset.

Ennen kaikkea niissa tulee olla se fiilis etta ne ilahduttavat sinua. Niissa on HELPPO olla. Jos tietyssa kaupassa on kylla sinun haluamiasi kenkia mutta ei oikeaa kokoa niin mita teet? Menet toiseen kauppaan. TIETENKIN!!

Ja sitten sinulle rupeaa joku selittamaan "Sina olet huonolla itsetunnolla varutettu kun sina nyt noin teet. Mikset tyydy niihin muuten oikeanlaisiin mutta vaaraa kokoa oleviin.? Jos sen tekisit niin sitten sinulla olisi terve itsetunto."

Ja sina huokaat ja mietit mita nailla kahdella asialla muka mahtaa olla yhteista?

Vaaran kokoiset kengat ovat erittain vaaralliset jaloille ajan myota. Vaaran tyyppiset ihmiset ovat vaaralliset elamallesi siina mielessa etta he vievat sinulta sita kaikkein tarkeita mita elamassa voi oolla: onnellisuutta, hyvinvointia, tyytyvaisyytta.

Olen harrastanut ratsastusta ja valitsin hevosenkin milla ratsastan hyvin tarkasti aina saman kaavan mukaan: vilkkaat silmat, aktiivinen, reagoi herkasti, silma lepaa katsellessa. Valitsen tauluni seinille sen mukaan etta niissa on liiketta, aktiivisuutta, silmaa vangitsevaa kauneutta.

Olen siis ilmeisesti huonolla itsetunnolla varustettu idiootti joka ei vain tajua kuinka hyvin voisin ja kuinka onnellinen olisin jos rahnustaisin vaaran kokoisissa kengissa paivat lapeensa ja yrittaisin repia rumaa, flegmaattista kaakkia suusta oikeaan suuntaan.

ATN kirjoittaa blogissaan:

Milloinkahan ATM:t oikein tajuavat etteivät KTN:t, saati sitten YTN:t ole "heidän tasoaan vastaavia"? Jos mies pystyy myöntämään itselleen olevansa ATM, miksei hän tajua sitä tosiasiaa että ATN on samaa tasoa hänen kanssaan, ei suinkaan KTN tai YTN? Mikä ihme saa ATM:t kuvittelemaan että he ovat tasokkaampia ja arvokkaampia kuin ATN:t? Miksi ATM:n mielestä ATN on naisten pohjasakkaa, mutta hän itse, ATM, on vain löytämätön aarre naissukupuolelle?

ATM:t kuvailevat itseään sanoilla "rehti, ujo, luotettava" jne. Mikä ihme saa ATM:t kuvittelemaan etteivät ATN:t ole kaikkea tuota?

Miksei tukevahkolle miehelle kelpaa tukevahko nainen? Miksei ruman naamataulun omistavalle miehelle kelpaa rumakasvoinen nainen? Mikä tekee rumasta miehestä oletusarvoisesti "tasokkaamman" kuin rumasta naisesta?

Ruma mies toteaa: "Kiitos, mutta menen mieluummin yksiin kotiin tumputtamaan kätöseen kaunottaresta haaveillen kuin aloitan suhteen rumiluksen kanssa."

ATM ei ole naiseton siksi että on ATM. ATM on yksin siksi ettei hänelle kelpaa tasoisensa naisseura.

Pitääkö kumppani valita yhtä tarkkaan kuin kengät, vai pitää vaan ottaa sen minkä sattuu saamaan?