Vastuu kuuluu miehille
Ritva Nätkin: On esitetty esimerkiksi, että vastuun sikiövaurioista tulisi kuulua myös miehille, julkisille instituutioille ja sosiaalisille verkostoille. Puhuttaessa abstraktilla tasolla perhekeskeisestä päihdetyöstä käytännössä usein tarkoitetaan työskentelyä äidin ja lapsen kanssa. Nätkin muistuttaa, että yhteiskunnan marginaalissa elävien isien rooli vanhempina on monesti vähäinen tai peräti haitallinen.
Susanna Oksanen: Aineistossa on myös mainintoja siitä, että naisen riski alkoholisoitua alkoholiongelmaisen miehensä rinnalla on suuri. Voidaan tulkita, että nainen pelkää menettävänsä miehensä, jolloin hän ryhtyy miehensä juomiskumppaniksi. Miestä ei kuitenkaan vastuuteta naisen juomisesta, kuten 1960-luvulla naista syytettiin miehen juomisesta.
Tutkimustulosteni perusteella näyttää siltä, että naiset pyrkivät alkoholinkäytöllään tasa-arvoisempaan asemaan; alkoholinkäyttöhän oli vielä 1960-luvulla miesten yksinoikeus. Naiset halusivat kokonaisvaltaisemmiksi yhteiskunnan jäseniksi, joille miesten tavoin kuuluu valtaa, omia intressejä ja yksilöllisiä etuja.
8 kommenttia:
Käsittämättömän hämmentävää puhetta.
Joltain vastaavalta olisi joskus hauska kysyä vastaako yksikään nainen kertakaikkiaan yhtään mistään ja jos ei, eikö niiltä pitäisi samantien ottaa äänioikeus ja omat rahat pois. Taas käy hautausmaalla huiske kun suffragettien luut kolisevat montuissaan.
naisen riski alkoholisoitua alkoholiongelmaisen miehensä rinnalla on suuri. Voidaan tulkita, että nainen pelkää menettävänsä miehensä, jolloin hän ryhtyy miehensä juomiskumppaniksi.
Luonnollisestikaan tädeille ei sekunniksikaan juolahda mieleen se mahdollisuus, että mies ei juo, mutta nainen juo. Subtekstinä on ajatus, että miesten rooliin ja luontoon kuuluu juoda, naisten rooliin ja luontoon ei.
Kukahan niitä rooliodotuksia oikein pönkittää?
Ja millähän laitoksella kyseinen Ritva Nätkin mahtaakaan vaikuttaa? Kuka helvetti näille nätkineille Suomen Akatemiassa rahoitusta myöntää?
Naistutkimus on lakkautettava. Yksi Pasi Malmi ei ehdi eikä riitä korjaamaan ja kompensoimaan kaikkea tuota vahingollista paskaa, mitä kyseinen "tieteen"haara tuottaa.
Vaikka kaikkia Osmon & Jussin teesejä ei allekirjoittaisikaan, niin nyt ainakin tiedän, minkä kirjan annan kaikille tuttavilleni joululahjaksi.
"Toisenlaista näkökulmaa asenteisiin tuo ”huumeäidin” tarina Sanna Väyrysen kirjoituksessa. Tutkimuksessa on haastateltu huostaanotettujen lasten äitiä, joka kokee tulleensa väärin määritellyksi ja kohdelluksi julkisessa auttamis- ja palvelujärjestelmässä. Myös Minna Ojasen kirjoituksessa korvaushoidossa olleet äidit kertovat hoitohenkilökunnan tuomitsevasta suhtautumisesta."
Ai että ihanko oikeasti narkkariämmä kokee näin? Hahahaha. Kyllä se sitten varmaan niin myös on.
Jos olisin taipuvainen uskomaan esim. juutalaisten tai feministien salaliittoihin, tuon tyyliset, aivan umpimähkäisiltä vaikuttavat sohaisut tyyliin "fallosentriset lastensuojeluviranomaiset sortavat yhteiskunnallisilla konstruktioillaan viattomuuttaan vannovaa narkomaaniäitiä", ainakin kaivertaisivat uskoani.
Keksiikö joku mikä tuollaisen teesin tavoite edes voisi olla? Vai onko se ihan oikeasti niin, että kenen tahansa naisen kokemus yhteiskunnallisesta epäreiluudesta on automaattisesti todellinen epäkohta sekä otettava kritiikittä ja vakavasti vastaan? Myös narkkarin? Hups, tulikohan nyt määriteltyä joku väärin ja käytettyä tuomitsevaa sanaa.
Hahaha ja miten olisi artikkeli alkoholistimiehestä, joka kertoo miten oikeuslaitos avioerotilanteessa määritteli hänet väärin? Mitä sanoisivat naistutkijat?
Entä tämä?
"Äiti näyttäytyy 1960-luvun artikkeleissa raittiina ja sankarillisena niskavuorelaisena naishahmona. Hän hoivaa nöyränä sekä alkoholiongelmaista miestään että lapsiaan. - - Alkoholiperheen isää luonnehditaan väkivaltaiseksi, joten äiti nähdään uhrina."
"Aineistossa on myös mainintoja siitä, että naisen riski alkoholisoitua alkoholiongelmaisen miehensä rinnalla on suuri. Voidaan tulkita, että nainen pelkää menettävänsä miehensä, jolloin hän ryhtyy miehensä juomiskumppaniksi. Miestä ei kuitenkaan vastuuteta naisen juomisesta, kuten 1960-luvulla naista syytettiin miehen juomisesta."
Kummin päin se nyt on? Syytettiinkö naista, vai oliko hän uhri, arjen sankari ja alkkismiehensä hoivaaja?
"Voidaan tulkita" on myös aika hyvä. Kirjoittaja vetää hatustaan haluamansa motiivin alkoholistin kumppanin alkoholisoitumiselle.
Oho, tulipa kirjotettua pitkästi.
Naistutkimus on lakkautettava.
Kolmen sanan täydeltä rautaista asiaa.
*Myös* miehelle? Siis onko joku nainen joskus joutunut vastuuseen aiheuttamastaan sikiövauriosta?
Eräässä pääkirjoituksessa sikiövaurioista kirjoitettiin rohkeasti ja enemmän kuin osuvasti.
"Outoja ovat lainsäätäjän aivoitukset ja yhteiskunnan arvot. Lastaan tukistava äiti tai isä voidaan raahata oikeuden eteen tuomittavaksi. Alkoholilla saa sen sijaan pahoinpidellä sikiönsä täysin vapaasti pysyvästi vammaiseksi."
Alkoholilla saa sen sijaan pahoinpidellä sikiönsä täysin vapaasti pysyvästi vammaiseksi
Naisella on OIKEUS! NAISELLA on oikeus! Naisella ON oikeus! Kot kot kot kaakati kaakati kluk!
Lähetä kommentti