Swedish men are less intelligent, lonelier and fatter than their female counterparts. Boys have fallen way behind in school, and there are more women than men studying some traditionally male university subjects.
"In twenty years men's dominance will be broken and women will have more power in society. There will be more female CEO's and the wage gap will favour women," researcher Ingemar Gens told magazine Att:ention.
Experts have also observed that smart women are struggling to find common ground with members of the opposite sex.
"There will soon be a large collective of uneducated, low-paid men who don't have any friends, and are unmarried and alone - as well as uninteresting for women looking for a relationship."
"This is already happening, but the problem is beginning to accelerate. This is a huge danger for men," said Gens.
perjantaina, joulukuuta 22, 2006
Miesten tulevaisuus
Swedish women to overtake stupid men
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
9 kommenttia:
Susta ei ole isäksi yhdellekään tytölle.
Tuo taitaa olla henkilökohtaisuuksiin siirtymistä, kun ei osata keskustella asiallisesti.
Eternal Bachelor kommentoi myös tätä.
Oikein hieno juttu, että rouvarodun tulevaisuus näyttää valoisalta.
Varmaan kohtapuoliin voikin lopetella sen kahdeksastakymmenestä sentistä höpisemisen ja kaikki kiintiöpuheet.
Senteistä puhumista tuskin lopetetaan koskaan. Jossain 120 sentin kohdalla vaan aletaan puhumaan kuukautissiteistä ja synnytyksestä, ja pitemmän elämän tuomista lisäkustannuksista.
"This is a huge danger for men"
Väärin. Tämähän on titenkin uhka luusereille itselleen, mutta suurin uhka tulee pääasiassa naisille, sillä kilpailu jäljellejäävistä miehistä kiristyy.
Eli esimerkiksi meikäläinen voisi menestyä tulevaisuudessa entistä paremmin, kun osa kilpailijoista kaatuu jo kalkkiviivoille (eipä nykyisessäkään menestyksessä hirveästi valittamista ole, mutta paremmin on aina paremmin...).
"Experts have also observed that smart women"
Ja tästä ei ole kyllä pelkoa pitkään aikaan, kyllä smart woman on edelleenkin anomalia ;)
Heikkoja signaaleja siitä, että huono-osaisuus pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan rappeutuessa alkaa kasautua miessukupuoleen, on jo saatu jonkin aikaa. Tilanne ei ole ehkä niin raju, mitä artikkelin lainaus antaa ymmärtää, mutta tuskin niitä juttuja aivan hatusta vedetään. Ainakin ne halutaan torjua. Viime vuosikymmenen taitteessa psykiatri Cacciatore kiinnitti huomiota koululaisikäisten poikien ongelmiin, mutta ainakin opetusala takertui hänen hiukan laittamatta sanottuihin lausuntoihinsa, joissa nähtiin – ja aivan oikein jyrkästi kritisoitiin – sitä että esim. peruskoulua muka pitäisi muuttaa poikamyönteisempään suuntaan, mikä käytännössä olisi tarkoittanut tiedollisen vaatimustason madaltamista. Samoihin aikoihin Puolustusvoimien puolella kasvatustieteilijäksi väitellyt Huhtinen kiinnitti huomiota kutsunta- ja varusmiesikäisten ongelmiin, mutta hänen viiteryhmässään kielletystä aiheesta puhuminen tyrmättiin tyyliin ”Kollaa kestää, suomalainen vastaa kymmentä ryssää ja piste. Ja majuri muuten seisoo huonossa asennossa.” Kolmannella kielellä asiasta vaietaan tässäkin kommenttiketjussa näkyvä libertalistishenkinen luuserikortti esiin vetämällä.
Asia on vaikea, koska yhteiskunnassa ei ole osoitettavissa sellaisia pintarakenteeseen kuuluvia julkikirjoitettuja arvoja tai normeja, joita vastaan naisten emansipaatioliikkeen on viime vuosikymmeninä ollut melko ”helppoa” kohdistaa kritiikkinsä. ”Helppoa” sikäli, että ongelmakohtia on voitu selkeästi osoittaa. Miesten syrjäytymisessä syntipukkeja ei niin vain löydy, paitsi tietenkin nettikeskustelussa, jossa takana voidaan nähdä vaikka feministien, psykonarttujen, maahanmuuttajien ja jääkiekkoilijoiden salaliitto. Vakavammin puhuen rakenteista tässäkin lienee kysymys, mutta ei niinkään normatiivisista vaan mentaalisista sellaisista. Todellisista piilorakenteista siis.
Sen paremmin perustelematta heitän arvauksen, että kohdistamalla elämäntapa-, arvo- ym. tutkimuksia kaikkein nuorimpiin aikuisikäluokkiin saataisiin jotakin esiin. Sitähän Cacciatore ja Huhtinen yrittivät. Jos ajatellaan, että aktiivisimmassa elämänvaiheessa elävät ovat tänä päivänä ikäryhmiä väliltä suuret ikäluokat … ”80-lukulaiset”, arvelen että syrjäytymisriskit ovat yleisimpiä juuri nuorimmissa. 1940- ja 50-luvulla syntyneet ovat vielä vanhaa kansaa sikäli, että mennään vaikka hampaat irvessä läpi kiven. Miehet eritoten. Syrjäytymistä on, mutta se liittyy vanhojen perinteiden mukaisesti lähinnä lumihankeen, viinaan ja työttömyyteen ja kirveeseen ja on paitsi helposti havaittavaa myös lukumääräisesti melko marginaalista. 60-lukulaiset vielä sinnittelevät mitenkuten saman esikuvan mukaan unohtamatta sitä, että monia heistä auttaa syntymäajankohdan suoraan suuhun tarjoama kultalusikka eli opiskelumahdollisuuksien laajeneminen kilpailun pysyessä vielä maltillisena ja työelämään sijoittumisen osuminen 80-luvun nousukauteen. Rajapyykki menee 70-lukulaisten kohdalla, joista monen elämää häiritsi lama juuri, kun olisi pitänyt siirtyä aikaisempien ikäluokkien esikuvan mukaan työelämään ja perinteiseen aikuisuuteen. Sen jälkeen onkin ollut pysyväisluonteisesti epävarmaa. Mutta miksi epävarmuus näyttää kohdistuvan miehiin enemmän kuin naisiin?
Siteerattu lausunto tilanteesta nollasummaisena pelinä voitaneen jättää ideologisuudessaan omaan arvoonsa – aivan kuin naisten menestyminen muka automaattisesti olisi miehiltä pois – mutta yhtä vähän kuin täkäläisissä yhteiskunnissa on varaa haaskata naisten potentiaalia työelämässä ja muussa julkisessa elämässä, yhtä vähän on varaa antaa syrjäytymisaikapommien kyteä nuoren väestön keskuudessa. Hyviä ideoita?
Mutta miksi epävarmuus näyttää kohdistuvan miehiin enemmän kuin naisiin?
Naisessa on reikä, josta hän voi ripustautua turvakoukkuun. Miehet vajoavat esteettä pohjalle. Tämän tiesi jo George Orwell pohtiessaan kirjassaan Puilla paljailla Pariisissa ja Lontoossa, miksi kulkurit ovat niin miesvoittoinen ryhmä. Suosittelen kirjaa Juusollekin.
http://www.george-orwell.org/Down_and_Out_in_Paris_and_London/index.html
Panu, kiitos kirjasuosituksesta. Minun olisi yleensäkin tarpeen lukea asiallista kirjallisuutta enemmän.
Tarkoittamaasi naisen anatomiaan liittyvää reikää en silti pitäisi kovinkaan merkittävänä etuna viimesijaisen turvakoukkuun ripustautumisen kannalta. Jos tarkasteluun otetaan Orwellin ajan miespuoliset kulkurit, olisi naisten osalta tarkastelu kaiketi kohdistettava saman ajan prostituoitujen alimpiin kerrostumiin. Ryhmien asema on erilainen, mutta toisella tuskin paljonkaan sen kadehdittavampi kuin toisella.
Sitä en kiistä, että aikuisuuttaan aloittelevilla naisilla arvatenkin on vahvempi syrjään putoamista estävä turvaverkko kuin ikäisillään miehillä. Ehkä joku naistutkija tai muu sellainen oppinut osaisi hienosti dekonstruoida tuon verkon, siispä dekonstruktiota rakentavassa hengessä, jotta siitä saataisiin piirustukset pojille, jotka sitten voisivat ryhtyä punomaan omia verkkojaan?
Lähetä kommentti