Mikä pahoitti miehen mielen? Ranskalainen rakastaja voi huonosti. Naisten vapautusliike on jyrännyt alleen latinomiehen elämän sietämättömän keveyden. Sukupuolet käyvät keskenään sotaa, jossa miehet pelkäävät jäävänsä alakynteen. Miesten tuhansia vuosia kestäneen empiirin tuho ei ole kaukana... Ranskalaismiesten kauhuvisioissa tulevaisuuden yhteiskunnassa naiset ovat vallassa miesten hissutellessa nurkissa. Sukupuoli-identiteettiä kartoittavat tutkimukset ovat paljastaneet Ranskassa miesten ja naisten välisiä suhteita jäytävän roolikuilun, joka on suistanut entiset arvonsa tuntevat machomiehet todelliseen identiteettikriisiin vastakkaisen sukupuolen hämmentävien tasa-arvovaatimusten seurauksena. Maailmankirjat menevät sekaisin, kun naiset eivät enää pysykään aloillaan ja havittelevat kylmäverisesti valtaa niin työelämässä kuin politiikassakin.
Naisista on tullut itsekkäitä, urakeskeisiä ja ennen kaikkea kylmäverisiä kilpailijoita työmarkkinoilla.
Naisten vaatimukset ovat niin ristiriitaisia, ettei entinen machorukka tiedä, minne päänsä kääntäisi. Miehet ovat aina väärässä. Tasa-arvon nimissä "ykkössukupuolta" pidetään syypäänä kaikkeen pahaan.
Miesparkoja syyllistetään, monet tuntevat itsensä estyneiksi naisten moninaisten vaateiden edessä. Kohta ei Viagrakaan enää riitä.
Naisten liian rajut tasa-arvovaatimukset ovat murjoneet latinomiehen mielen mustelmille. Ranskalaismies on nyt katkera. Tosi katkera.
5 kommenttia:
Ongelmahan on siinä, että naismaiset nörttineutrimiehet eivät naisille kelpaa. Miehen pitäisi jotenkin olla samalla macho ja tasa-arvomies. Miehilläkin pitäisi olla mahdollisuus kelvata naisille sellaisina kiltteinä nörttineutreina kuin he ovat. Nörttineutrit istuvat mielellään nurkassa ja kirmaavat naisten mahdottomien vaatimusten perässä. Ei se ole mikään huono rooli.
Minkä helvetin "latinomiehen"?
Onko ranskalaiset nykyään latinoita,
vai onko jutussa kyse jostain Ranskassa asuvista latinomiehistä.
:O.
Kaikkea tuota sivusta seuraavana nostan jälleen kerran jalat sohvapöydälle ja otan rennosti. Ei paina johtajan (tulos)vastuu tai projektin aikataulu, joka pakottaisi ottamaan töitä kotiin.
Oma elämä on täydellisesti hallinnassa. Kelpo vakituinen työ kiinteällä työajalla, hyvä palkka amiskoulutuksella ja vapaa-aikaa reilusti. Tehkööt vallanhimoiset naiset pitkää päivää vastuun painaessa ja hallituksen tai projektipäällikön vaatiessa entistä parempaa tulosta pienemmillä kuluilla tai lyhyemmässä ajassa.
En kaipaa valtaa toisiin, mitä sillä tekisin. Saatte tavoitella valtaa niin paljon kuin haluatte, riittää että ette edes välillisesti yritä käyttää valtaanne minuun.
Olen vapaa mies.
Ihan hauskaa ja lennokasta tekstiä. Kirjoittaja näyttää tehneen suht. vakavasta aiheesta (miesten identiteettikriisi) jotenkin naurettavan asian. Näin mä ton luin. Kirjoittaja pyrkii vähättelemään koko miesten (joutavaa) kriisiä, mutta tekee sen aika nerokkaalla tavalla. Birdykin voisi ottaa oppia.
Artikkeli perustuu alussa mainitun lehden juttuun, josta teksti mainitsee:
'Myötätuntoa uhkuvan jutun otsikossa kysyttiin "Minne miehet menevät?"'
Tasapuolisuudenko, vaiko sen vuoksi, että kirjoittaja on nainen, tämän artikkelin otsikko onkin sitten kaikkea muuta kuin myötätuntoa uhkuva: "Mikä pahoitti miehen mielen?". No onhan se vähän hauska.
Kirjoittajalla on muitakin vähättelyn keinoja käytettävänään. Birdynkin usein käyttämä keino: tyypittely. On luotu stereotyyppinen machomies-tyyppi, jotta lukija ei voisi sympatisoida ja siten asettua miehen puolelle. Monissa kohdin annetaan ymmärtää, että tämä kriisi koskisi vain tätä machomies-tyyppiä. Kuitenkin toisaalla mainitaan: "Yllättävää kylläkin ranskalaisten miesten identiteettikriisi koskettaa yhtälailla kaikkia sukupolvia."
Asiallisten lauseiden lomaan, lisätään miestä pilkkaavia, asiaankuulumattomia heittoja. esim.
"Miehet kaihoavat usein mennyttä aikaa. Kun vastakkainen sukupuoli pysyi vielä tutussa ja turvallisessa "rakastajatar-äiti-huora"- trilogiassa."
En voi uskoa, että tuossa artikkelissa, josta tämän artikkelin pitäisi kertoa, on tehty tuollainen päätelmä, vaan lause on kirjoittajan omasta päästä. Olisi OK, jos tekstistä näkisi, kenen kommentti se on, mutta kun annetaan ymmärtää, että tuo olisi jokin objektiivinen tosiasia.
"...Kohta ei Viagrakaan enää riitä." - hahaa!!! Hyvä Airaksinen, lisää näitä!!!
"Naisten liian rajut tasa-arvovaatimukset ovat murjoneet latinomiehen mielen mustelmille."
Tässä esimerkki taas tyypittelystä, tai selkeästä asioiden vääristämisestä: latinomiehen - pitäisi olla ranskalaisen miehen. Latinomies yhdistetään usein juuri tuollaiseksi liukkaaksi macho-pelimieheksi.
Jos olisin nainen ja mies olisi kirjoittanut tämäntapaisen vastakkaisen sukupuolen ongelmia vähättelevän artikkelin, voisin syyttää kirjoittajaa naisvihasta, mutta koska olen mies, parempi etten sano mitään.
Latinalaisuudesta: käsittääkseni "latinalaisiksi" nimitetään kansoja, joiden kieli pohjautuu latinaan (ja erityisesti kieliä, jotka ovat latinan lähimpiä sukulaisia siten, että voi ajatella, että ko. kielet ovat eräänlaista "nykylatinaa", latinaa, jollaiseksi kieli on parintuhannen vuoden aikana muotoitunut). Näin ihmiset, jotka siis puhuvat espanjaa, portugalia tai ranskaa, ovat "latinoja".
Nykyään kyllä "latino" sana useimmiten tuntuu ainakin suomalaisessa kielenkäytössä viittavan "latinalaiseen Amerikkaan", ts. entisiin latinokansojen siirtomaihin.
Tämä on kuitenkin vain meidän näkökulmamme; itsekin olen törmännyt siihen että espanjalaiset tai ranskalaiset pitävät itseään "latinoina", eli jos ko. kirjoittaja on Ranskasta/ssa, niin tuo nimitys lienee ihan ymmärrettävä...
Lähetä kommentti