Ohessa ilta-lehden "sofian sohva" palstalta poimittu esimerkki miehen oikeuksista:
Raskaana ulkomaalaiselle
Olen seurustellut eteläeurooppalaisen miehen kanssa muutaman kuukauden ja juuri todettu raskaus on vahinko. Olen toivonut lasta vuosia, joten abortti ei tule kyseeseen. Olen 28-vuotias ja mies vähän vanhempi. Haluan palata lapsen takia Suomeen. Kumppanini ei kiinnosta minua enää ollenkaan. En voi sietää hänen kosketustaan ja melkein kaikki piirteet hänessä ärsyttävät minua suunnattomasti. Olen jatkuvasti huonotuulinen. Mies on päättänyt tulla mukanani asumaan Suomeen. Hän ja hänen lähipiirinsä yrittävät painostaa minua naimisiin, koska tässä maassa kuuluu hankkia lapset avioliitossa ja niiden tulee saada isän nimi ja kulttuuriperintö. Tiedän, ettei hän viihtyisi Suomessa ja yhteiselämä olisi vielä hankalampaa. Onko kyse raskaudenaikaisista hormoniheilahteluista, vai lieneekö se tulinen ihastus vain loppunut, kun haluaisin eroon koko suhteesta? Mitä pitäisi tehdä? Mies on kiltti ja huomioonottava ja sietää pahaa tuultani ja uskon, että hän rakastaa minua kovasti. Minä vaan en tunne mitään. Tahtoo kotiin
Ja Sofia vastaa:
Rakastuit ja alitajuntasi toivoi lasta etkä käyttänyt ehkäisyä. Toteutuessaan toive osoittautuikin vahingoksi, joka mullisti koko elämän. Olet vaikeassa tilanteessa, johon ei ole helppoa ratkaisua.
Tulinen rakastuminen on mennyt ohi ja sitä nopeutti edessä olevat ahdistavat ja vaikeat päätöksenteot. Raskausaika voi olla varsinaista hormonimyrskyä ja jotkut naiset ovat aivan poissa tolaltaan. Sinä taidat kuulua siihen ryhmään eikä se tee päätöksiä helpommiksi.
On varmasti viisasta olla menemättä naimisiin ja palata Suomeen. Sillä tavalla lapsi kirjautuu vain sinun lapseksesi eikä isän tietoja ole pakko ilmoittaa viranomaisille.
Synnytyksen jälkeen mietit sitten rauhassa, haluatko lapsesi isän jossakin mittakaavassa elämäänne. Raskausaika on niin pitkä, että siinä ehtii tapahtua monenlaista kypsymistä. Ainoa nopeasti tehtävä päätös on se, että lähdet sieltä yksin.
1 kommentti:
Ohessa ilta-lehden "sofian sohva" palstalta poimittu esimerkki miehen oikeuksista:
Raskaana ulkomaalaiselle
Olen seurustellut eteläeurooppalaisen miehen kanssa muutaman kuukauden ja juuri todettu raskaus on vahinko. Olen toivonut lasta vuosia, joten abortti ei tule kyseeseen. Olen 28-vuotias ja mies vähän vanhempi. Haluan palata lapsen takia Suomeen. Kumppanini ei kiinnosta minua enää ollenkaan. En voi sietää hänen kosketustaan ja melkein kaikki piirteet hänessä ärsyttävät minua suunnattomasti. Olen jatkuvasti huonotuulinen. Mies on päättänyt tulla mukanani asumaan Suomeen. Hän ja hänen lähipiirinsä yrittävät painostaa minua naimisiin, koska tässä maassa kuuluu hankkia lapset avioliitossa ja niiden tulee saada isän nimi ja kulttuuriperintö. Tiedän, ettei hän viihtyisi Suomessa ja yhteiselämä olisi vielä hankalampaa. Onko kyse raskaudenaikaisista hormoniheilahteluista, vai lieneekö se tulinen ihastus vain loppunut, kun haluaisin eroon koko suhteesta? Mitä pitäisi tehdä? Mies on kiltti ja huomioonottava ja sietää pahaa tuultani ja uskon, että hän rakastaa minua kovasti. Minä vaan en tunne mitään.
Tahtoo kotiin
Ja Sofia vastaa:
Rakastuit ja alitajuntasi toivoi lasta etkä käyttänyt ehkäisyä. Toteutuessaan toive osoittautuikin vahingoksi, joka mullisti koko elämän. Olet vaikeassa tilanteessa, johon ei ole helppoa ratkaisua.
Tulinen rakastuminen on mennyt ohi ja sitä nopeutti edessä olevat ahdistavat ja vaikeat päätöksenteot. Raskausaika voi olla varsinaista hormonimyrskyä ja jotkut naiset ovat aivan poissa tolaltaan. Sinä taidat kuulua siihen ryhmään eikä se tee päätöksiä helpommiksi.
On varmasti viisasta olla menemättä naimisiin ja palata Suomeen. Sillä tavalla lapsi kirjautuu vain sinun lapseksesi eikä isän tietoja ole pakko ilmoittaa viranomaisille.
Synnytyksen jälkeen mietit sitten rauhassa, haluatko lapsesi isän jossakin mittakaavassa elämäänne. Raskausaika on niin pitkä, että siinä ehtii tapahtua monenlaista kypsymistä. Ainoa nopeasti tehtävä päätös on se, että lähdet sieltä yksin.
Lähetä kommentti