Miksi lihavat on rumia? Kaikki rumat ei oo lihavia, mutta lihavat on rumia. Moni lihava nainen lähinnä on aika ruma. Mikä jekku tässä piilee? Kauniit naiset on monesti normaalipainoisia. Olen näin kesänä tarkkaillut vähän ihmisiä ja huomannut tälläisen ilmiön. En siis tarkoita, että rumuus olisi tullut lihavuuden mukana, on tainnut rumuus olla ennen lihavuutta.
Lihavat ovat hirveitä. Haukun tässä siis enemmistöä, enkä ole edes kovin epäkorrekti ja törkeä, koska en kohdista syytöksiäni synnynnäiseen ominaisuuteen. Lihavuus on ihan kaikkea muuta kuin synnynnäinen ominaisuus ja kehon tavoittelema tila. Syytösteni keskipisteessä on siis (suomalaisen) kulttuurin rappeutuminen.
Ylipainoiset luulevat, että avaamalla sylinsä he voivat tasavertaisesti halata ja helliä rakkaitaan. Pötyä. Ylipaino on merkittävä este tunteiden ilmaisemiselle ja ennen kaikkea niiden mukaan toimimiselle.
Halaava ja hellyyttä osoittava ylipainoinen on mahdoton ja vastenmielinen tapaus kahdesta syystä. Ensiksi ehdottomasti tärkein. Hän on tuskastuttavan kuuma; läskit tuottavat hirvittävän määrän ylimääräistä lämpöä, joka tuntuu helposti pelkästään ahdistavalta, ei mukavalta hellittelyhetkeltä. Toinen fyysistä vetovoimaa heikentävä syy lihavassa ihmisessä on se, että hän haisee paljon useammin kuin laihat, sillä ylipainoinen hikoilee vaikka hän ei ponnistelisi. Ylipainoisen keho on täynnä ihopoimuja, jonka ilmattomissa olosuhteissa alkaa käymisreaktio. Bakteerit ja hiivat alkavat lisääntyä eksponentiaalisella nopeudella. Pahaan hajuun riittää siis se, että ylipainoinen vaikkapa istuu koko päivän.
Kuumuuden ja hajun lisäksi on muitakin syitä, miksi ylipainoisen on lähes mahdoton viestiä kehollaan, puhua kehon kieltä. Väitän, että läskiensä takia ylipainoinen tulee aina väärinymmärretyksi, sillä håntä yksinkertaisesti luetaan aina jotenkin väärin.
Läskit väärentävät kehon kieltä, sitä kaikkein primitiivisintä viestintää kahden ihmisen välillä.
Toinen kehon kielen tuhoava tekijä on se ääretön löysyys, lihasten tilalla on rasvaa. Ihminen toimii lihastensa avulla, rasvakudoksen avulla ei voi liikkua metriäkään.
Ylipainoinen on myös kaverina rasittavaa seuraa. Lihavat kun ovat yleensä aina myös huonossa fyysisessä kunnossa, joten heidän on koko ajan laskettava mielessään etukäteen, kuinka suureen ponnistukseen he voivat lähteä mukaan. Toisin sanoen, ylipainoisen kaverin kanssa ei voi lähteä harrastamaan tai valloittamaan maailmaa, vaan hänen kanssaan on jämähdettävä paikoilleen.
Seksissä ylipainoinen haluaa aina maata alla ja tietysti selällään, koska se on ainoa tapa levittää rasvat tasaisemmaksi matoksi, ikään kuin pois tieltä. Moinen aulius on kuitenkin harmillista ja epäilyttävää siksi, että sen hoikemman (ja lihaksikkaamman) osapuolen aktiivisuus ja oma-aloitteisuus muuttuvat turhiksi. Lihava oikeuttaa itselleen läskiensä vuoksi passiivisen strategian, jossa hän vain heittäytyy selälleen ja tavallaan tulee kiljaisseeksi: "Hoida mua!"
Filosofinen kysymys: miksi ei-synnynnäisten ominaisuuksien perusteella on korrektia haukkua, mutta synnynnäisten ominaisuuksien perusteella ei ole?
11 kommenttia:
Kaisa Ruokamo jaksaa aina yllättää.
Juu, välillä kehutaan Frederikkiä ja siten lytätään lihavat. Ei pääse ainakaan kyllästymään ennaltaarvattavuuden johdosta.
Toisaalta Ruokamon jos kenen pitäisi toimia vasta-argumenttina sille ajatukselle, että kaikkien feministien tulisi ottaa vastuun kaikkien feministien puheista ja tekemisistä. Millä helvetillä ketään voi vaatia vastaamaan siitä, että jonkun määrittelemä feminismi pitää sisällään Reetun diggaamisen ja läskien dissaamisen, eikä sitten juuri muuta?
Minusta tuo Ruokamo täyttää hullun kriteerit. Vaikka tuossa lihavuusjutussa oli asiaakin niin tuo akka ei voi olla täysijärkinen.
Mistäköhän Ruokamo keksi, että lihavuus on ei-synnynäinen ominaisuus. Johan on jo aikapäiviä sitten löydetty lihavuudelle altistavia geenejä.
Jos lihavien keho noudattaa edes fysiikan peruslakeja, niin ei kukaan liho syömättä.
En oikein ymmärrä miksi joku tuhlaa energiaansa lihavien dissaamiseen. Itse en koe läskejä itselleni mitenkään uhkaaviksi tai potentiaalisiksi kilpailijoiksi.
Ehkä lihavia kiusaamalla voi harjoitella dominoivaa käyttäytymistä, kuten nörteillä? Sitten tuntee olonsa hyväksi kun on osoittanut ylemmyytensä.
Blogista tai sen kirjoittajasta en tiedä mitään, mutta ei tuossa jutussa minun mielestä vikaa ollut. On ihan oikein että joku sanoo asiat suoraan (toisessa ääripäässä on fact acceptance movement). Lihavuus on huono asia josta tulisi päästä eroon.
Bloginsa otsikossa Kaisa kirjoittaa:
"Toistemme sättimisen sijaan arvostelu pitää kohdistaa instituutioihin ja rakenteisiin ja niitä edustaviin vallanpitäjiin."
Kai tuolla synnynnäisyys/ei-synnynnäisyys-ominaisuuden
kritisoinnilla ajetaan takaa sitä, että synnynnäinen ominaisuus ei ole muutettavissa, mutta ei-synnynnäinen (eli itse hankittu) ominaisuus on. Eli jos jonkin ominaisuuden on itselleen jälkikäteen hankkinut, sen voi myös heittää pois, toisin kuin synnynnäiset ominaisuudet.
Siis luulen, että tämä voisi olla tuollaisen ajattelun perusrunko. En nyt lähde taittamaan erityisemmin peistä tai rautalankaa siitä että toki joillekin synnynnäisillekin ominaisuuksille voi tehdä jotain, toisille ei ehkä kovinkaan paljon.
- Vortac
Lähetä kommentti