torstaina, tammikuuta 03, 2008

Miehet naisten asialla

Miesfeministejä syytetään oman pesän likaamisesta. Silti he näkevät feminismin ainoana loogisena johtopäätöksenä.
Kaksi opiskelijaa. Toinen katsoo silloin tällöin jääkiekkoa. Toinen harrastaa taistelulajeja ja kamppailuelokuvia. Molemmat opiskelevat kulttuuri- ja taideaineita Joensuun yliopistossa.

Aivan tavallisia nuoria miehiä siis. Tai ehkä ei sittenkään.

– Miesten on muututtava. Esimerkiksi isyys on Suomessa retuperällä, 27-vuotias Jouni Karhu lataa.

– En pidä sanasta tasa-arvo. Tuntuu, että sitä käytetään, kun ollaan sitä mieltä, että kaikki on jo hyvin. Käytän mieluummin sanaa feminismi, 23-vuotias Juhana Venäläinen jatkaa.

Nämä miehet eivät pelkää sanoa ääneen sitä, mitä ei yleensä tiedetä olevan olemassakaan: he ovat feministejä.

Kuten naispuolisiakin feministejä on miesfeministejäkin moneen junaan. Jouni Karhu kutsuu itseään profeministimieheksi.

Profeministimies on vakiintunut nimitys feminismiä ajaville miehille. Suomessa toimii Profeministimiehet ry, jossa Karhukin on toiminut.

– Pidän profeministimies-sanasta, koska se korostaa, että mieskin voi olla feministi. Feminismi sanana korostaa vain naisia, Karhu toteaa.

Juhana Venäläinen sen sijaan haluaa nimittää itseään vain feministiksi.

– Sukupuolimääreet eivät sovi minun feminismiini. Olen feministi ajatuksieni, en sukupuoleni vuoksi, hän sanoo.

Venäläinen ei kuulu Profeministimiehet ry:hyn, mutta on sen sijaan tänä vuonna perustetun Joensuun feministit ry:n jäsen.

Sekä Venäläinen että Karhu ovat opiskelleet yliopistossa naistutkimusta. Se kuuluu heidän puheissaan.

– Ihmistä ei pitäisi määritellä sellaisen piirteen perusteella, johon hän ei voi itse vaikuttaa, kuten esimerkiksi biologisen sukupuolen tai vasenkätisyyden, Venäläinen sanoo.

Karhu puolestaan kertoo hänellä olevan ”sukupuolelle herkkä lähtökohta tasa-arvoon.”

– Sukupuolella ja sillä, mitä siihen liitetään, on merkitystä. Tasa-arvo on jatkuvan neuvottelun tulos.

Molemmat nuorukaiset ovat toden teolla heränneet feminismiin yliopiston myötä, mutta sukupuoli pohditutti miehiä jo aiemmin.

– Minulle sukupuoli näyttäytyi jo nuorempana hassuna asiana. Lukiossa halusin pukeutua vähän toisin ja katsoa reaktioita, Karhu kertoo.

Mutta ihan totta jätkät, mikä teitä nykymaailmassa risoo?

Vanhemmuuden jakaminen ja sukupuolittunut väkivalta nousevat heti esiin. Miehet seuraavat tarkasti myös päivän puheenaiheita, kuten Tehyn palkkakiistaa ja aloitetta seksismin vähentämisestä suomen kielessä.

– Keskustelu mies-päätteisistä sanoista tuo esiin sen, että epätasa-arvo ei ole vain yhteiskunnan pintarakenteissa vaan syvemmällä, esimerkiksi kielessä, Venäläinen toteaa.

Kun mies tunnustautuu feministiksi, on muiden ensireaktio yleensä hämmennys. Juhana Venäläinen uskoo hämmennyksen johtuvan siitä, että miesfeministille ei ole olemassa valmista lokeroa yhteiskunnassa.

Miesfeministi kohtaa myös suoranaista syyttelyä.

– Miesporukassa feminismi näyttäytyy petoksena, Venäläinen pohtii.

– Minulle on sanottu suoraan, että petän oman sukupuoleni, Karhu kertoo.

Venäläistä huvittaa ”miksi teet noin ja noin, vaikka olet feministi”-tyylinen syyllistäminen.

– Mielestäni on olennaisempaa, että miljoona ihmistä muuttuu vähän kuin että kymmenen ihmistä muuttuu paljon.

Epäilevämmin feministimieheen suhtautuvat toiset miehet. Mutta eivät naisetkaan pulmusia ole.

– Täytyy muistaa, että kaikki naisetkaan eivät ole feministejä. Jos olisivat, maailma olisi varmasti erilainen, Venäläinen toteaa.

Hän uskoo, että miesten feministinen tietoisuus on viime vuosina lisääntynyt, vaikka kaikki eivät kutsukaan itseään feministiksi.

On miesfeministeillä hengenheimolaisiakin. Myös Juhana Venäläisen vaimo on feministi.

– Nykyisessä feminismin tilassa voi olla naimisissa tuntematta huonoa omatuntoa, tuore sulhanen hymähtää.

Feministiparin yhteiselo ei aina ole sen helpompaa kuin muidenkaan.

– Täydennämme toistemme feminismiä. Naisen voi ehkä olla helpompi havaita epätasa-arvoisuuksia joissakin sosiaalisissa tilanteissa.

Venäläinen ja Karhu haastavat kaikki miehet ajattelemaan feminismiä uusin silmin.

– Tosiäijä voisi vähintään ajatusleikkinä kokeilla olla feministi. Miksi feminismi ei voisi olla tosiäijää? Karhu heittää.

– Mielestäni feminismi on ainoa looginen johtopäätös. Feminismi ajaa sekä miesten että naisten asiaa, koska patriarkaalinen kulttuuri alistaa molempia. En ole kuullut perusteluja sille, miksi patriarkaalinen yhteiskuntajärjestys olisi hyvä asia, Venäläinen ruotii.

58 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

"Mielestäni feminismi on ainoa looginen johtopäätös. Feminismi ajaa sekä miesten että naisten asiaa, koska patriarkaalinen kulttuuri alistaa molempia."

Kaiken maailman idiootteja sitä onkin. Feministit eivät ole tehneet koskaan mitään miesten aseman parantamiseksi, päinvastoin. Mitään myyttistä "patriarkaalista kulttuuria" ei ole olemassakaan.

Anonyymi kirjoitti...

http://www.iltasanomat.fi/uutiset/stadi/uutinen.asp?id=1471587

Tasa-arvovaltuutettu jyrähtää työpaikkailmoituksesta, jossa Oulunkylän yhteiskouluun haettiin naispuolista vahtimestaria.

Kerran näinkin.

Mikko Ellilä kirjoitti...

Aivan karmeaa paskaa tuo feministimiesten haastattelu.

Tuosta näkyy juuri se sama kaksinaismoralismi, jota naispuolisetkin feministit harrastavat. Välillä väitetään, että halutaan vastustaa sukupuolisyrjintää; sitten yhtäkkiä halutaan korostaa sukupuolisidonnaisia näkökulmia ja kollektiivisesti syyllistää toista sukupuolta. Perkele. Kyllä pistää vihaksi. Miten kukaan voi olla noin saatanan tyhmä ja epärehellinen?

Kami kirjoitti...

Muutama asia ihmetyttää minua kovasti:

"En pidä sanasta tasa-arvo. Tuntuu, että sitä käytetään, kun ollaan sitä mieltä, että kaikki on jo hyvin. Käytän mieluummin sanaa feminismi, 23-vuotias Juhana Venäläinen jatkaa"

Tiedän että feminismillä ei ole useinkaan tekemistä tasa-arvon kanssa, siksi olen samaa mieltä. Feminismi on ideologia, joka ajaa viiteryhmänsä etuja. Tilannetta jossa kaikki voittavat, en ole vielä tavannut ja pidän moista täytenä satuiluna. Ideologioissa on se että niitä pitää pystyä arvostelemaan ja ne tarvitsevat aina vastavoiman. Ideologia arvostelun yläpuolella on vaarallinen ja tuhoisa. Tasa-arvo
ei minun vinkkelistä ole feministien ansiota, vaan hyvinvoinnin tuomien mahdollisuuksien. En ymmärrä mihin lainaamallani toteamalla pyritään.

"Ihmistä ei pitäisi määritellä sellaisen piirteen perusteella, johon hän ei voi itse vaikuttaa, kuten esimerkiksi biologisen sukupuolen tai vasenkätisyyden, Venäläinen sanoo."

Miksi ei? Onko ajatus liian pelottava että se oikeasti ja käytännössä määrittää enemmän ihmistä kuin ihminen sitä? Haluan kuulla perustelut tälle. Toimiiko tuo malli kaikissa asioissa? Positiivisissa ja negatiivisissa? Jos, niin olen samaa mieltä. Todellinen tasa-arvo on sitä että kukaan ei saa mitään tasotusta missään asiassa. Sentti on sentti, metri on metri, kilo on kilo. Tätähän ei silti haluta? En minä ainakaan haluaisi jos olisin feministi.

"Keskustelu mies-päätteisistä sanoista tuo esiin sen, että epätasa-arvo ei ole vain yhteiskunnan pintarakenteissa vaan syvemmällä, esimerkiksi kielessä, Venäläinen toteaa."

Kieli muuttuu, se nyt on selvä, mutta jos sitä aktiivisesti pyritään muuttamaan, sen sijaan että annetaan sen kehittyä itsenäisesti, mennään minun mielestä epäolennaisiin ja oikeastaan todetaan että alkaa aiheet olla vähissä.

Kokonainen! Vaitonainen! -emäntä! Mahtaa esim. saksan kielessä tulla vaikeuksia jos tuo psykoosi joskus sinne leviää.

"Täytyy muistaa, että kaikki naisetkaan eivät ole feministejä. Jos olisivat, maailma olisi varmasti erilainen, Venäläinen toteaa."

Niin olisi, mutta kun ei ole. Ihmiset jotka käyttävät konditionaalimuotoa, ovat yleensä hieman hukassa. Jos feminismi toimii, se selviää ja muokkaa maailmaa. Jos se alkaa tuottaa tyhjänpäiväistä sisällötöntä saissea josta voimattomuudessaan rypevät rassukat saavat itkunaiheensa ja kanavan tuntea itsensä voimakkaiksi, se pikkuhiljaa menettää ponttansa.


"Hän uskoo, että miesten feministinen tietoisuus on viime vuosina lisääntynyt, vaikka kaikki eivät kutsukaan itseään feministiksi."

Minun on ainakin. Ennen pidin sitä hyvänä asiana. Mitä enemmän ymmärrän, sitä enemmän olen varma että se ei minulle yksilönä tai sukupuoleni edustajana halua mitään hyvää, vaan pyrkii kertomaan minulle että minun pitäisi lakata olemasta oma itseni. Se siis pyrkii samaan kuin mistä se patriarkaattia syyttää. Siinä on ristiriita ja siinä en periksi anna. Kaikki mitä minusta yksilönä tekojen ja ajatusten tasolla irtoaa feminismin eteen, irtoaa väkisin, pakotettuna ja vastustellen. Se joka leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön.

"– Tosiäijä voisi vähintään ajatusleikkinä kokeilla olla feministi."

En tiedä olenko tosiäijä, mutta ainakin se kyky ajatella ja hahmottaa asioita joka minulle on suotu, on sen ajatusleikin kyllä käynyt.

"– Mielestäni feminismi on ainoa looginen johtopäätös. Feminismi ajaa sekä miesten että naisten asiaa, koska patriarkaalinen kulttuuri alistaa molempia. En ole kuullut perusteluja sille, miksi patriarkaalinen yhteiskuntajärjestys olisi hyvä asia, Venäläinen ruotii."

Suomennettuna, patriarkaalinen systeemi alistaa naisia -ja Venäläistä. Itse olen edelleen sitä mieltä että oli kulttuuri matriarkaalinen tai patriarkaalinen, se on niin koska se on mahdollinen vallitsevassa tilassa. Patriarkaalinen systeemi on paras mahdollinen kun ulkoisen uhan riski on olemassa. Matriarkaalinen kun ollaan eristyksissä eikä mistään ole puutetta. Ja kumpikaan tila ei ole vakio. Ellei ole jotain ylempää auktoriteettia, kuten jämähtänyt uskonto, joka kaikissa muodoissaan tuntuu olevan patriarkaalisuuden säilöntäaine. Henk. koht. voin elää kummassakin, toisessa tosin pärjään ja voin huonommin, koska olen mies.

Panu kirjoitti...

Mielestäni feminismi on ainoa looginen johtopäätös. Feminismi ajaa sekä miesten että naisten asiaa, koska patriarkaalinen kulttuuri alistaa molempia. En ole kuullut perusteluja sille, miksi patriarkaalinen yhteiskuntajärjestys olisi hyvä asia.

"Mielestäni natsismi on ainoa oikea looginen johtopäätös. Natsismi ajaa sekä juutalaisten että arjalaisten asiaa, koska Siionin viisaiden salaliiton hallitsema rappiodemokratia alistaa molempia. En ole kuullut perusteluja sille, miksi Siionin viisaiden salaliitto olisi hyvä asia."

sdasfafasd kirjoitti...

En oikein tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa.

Anonyymi kirjoitti...

Jutusta ei käynyt ilmi mihin konkreettisiin asioihin nämä henkilöt haluavat vaikuttaa. Onko tavoitteena vaikuttaa mielipiteisiin, vai muuttaa yhteiskuntaa pakolla, lainsäädännöllisesti.

Anonyymi kirjoitti...

Moi Henry. Tässä alla mun maili, ei meinaa tulla perille niin kirjotan tähän. Voit julkaista tän etusivulla jos haluut...


"Hei

Tällainen ajatus on kytenyt jo pitkään mielessäni, voi julkaista
blogissasi jos haluat.

Eli olen jo pitkään miettinyt tätä ATM-ongelmaa. En kiistä sitä, onhan se
suora seuraus seksuaalivalinnasta. Kuitenkin yksilötasolla
seksinpuutteesta voi päästä eroon, miksi muuten edes kehitellä
yhteiskunnallisia teorioita jos muutos ei ole mahdollinen?

Oma näkemykseni on, että mikäli seksin/kumppaninpuute on todella monelle
miehelle niin suuri ongelma kuin näyttää olevan, niin miksette rupea
käyttämään masennuslääkkeitä, etenkin ns. SSRI-lääkkeitä? Niistä voisi
olla seuraavia hyötyä:

1. On pieni mahdollisuus että ATM:n taustalla voi olla piilevä masennus.
Ehkä maailma ei olekaan niin julma kuin teoria antaa ymmärtää ja
sinullakin on tsäännit kun muistat ottaa pillerisi :) Jenkeillähän oli
aikanaan tämä Prozac-innostus ja ei se ihan tuulesta temmattu ole,
masennuslääkkeet kyllä muokkaavat persoonaa vaikka harvasta ujosta ne
ulospäinsuuntautuneen tekee.

2. Vaikka ei heruiskaan, niin se ei vituta enää niin paljon. Have a Prozac
and smile :)

3. SSRI-lääkkeet ovat kuuluisia seksintappajia; monia homma ei jaksa
kiinnosta eikä kykyjäkään aina ole. Kuuriluontoisesta lääkityksestä
kiinnostuneille voisi suositella erityisesti kesää, sillon porukka on
yleisesti kiimassa ja libidon heikkeneminen voi tehdä vain hyvää - etenkin
jos ja kun ATM ei pääse halujaan toteuttamaan.

Plussa ominaisuutena SSRI-lääkkeistä voi vielä sanoa että koska ne
viivyttävät tulemista, niin eipähän ainakaan homma leviä käsiin jos joskus
ATM:ää sattuu natsaamaan.


Vai onko elämä kaikkine puutteineen sittenkin sen arvoista että ATM haluaa
aistia ja kokea sen täysivaltaisesti? Onhan masennuslääkkeiden tunnettu
sivuvaikutus koko tunne-elämän skaalan pienentyminen, myös sieltä
postitiivisten fiilisten puolelta. Ei taitaisi enää romanttiset leffat
itkettää :(

-Tatu Virkki "

Kami kirjoitti...

"Jutusta ei käynyt ilmi mihin konkreettisiin asioihin nämä henkilöt haluavat vaikuttaa. Onko tavoitteena vaikuttaa mielipiteisiin, vai muuttaa yhteiskuntaa pakolla, lainsäädännöllisesti."

Vai tulla paremmin toimeen vaimon kanssa.

Anonyymi kirjoitti...

"Profeministimies on vakiintunut nimitys feminismiä ajaville miehille."

Profeministimies on vakiintunut nimitys miehille, jotka ovat joko valinneet feminismin pillunsaantistrategiakseen tai ovat vain hieman sekaisin oman seksuaalisuutensa kanssa.


"Täydennämme toistemme feminismiä."

Ei saatana. :D

Panu kirjoitti...


Profeministimies on vakiintunut nimitys miehille, jotka ovat joko valinneet feminismin pillunsaantistrategiakseen tai ovat vain hieman sekaisin oman seksuaalisuutensa kanssa.


Profeministimies on vakiintunut nimitys olennolle, joka syntyy, kun matelija sekaantuu nilviäiseen. (Tuon joku saisi muuten lisätä Wikisitaatteihin meikäläisen nimen kohdalle.)

Henry Laasanen kirjoitti...

"Oma näkemykseni on, että mikäli seksin/kumppaninpuute on todella monelle miehelle niin suuri ongelma kuin näyttää olevan, niin miksette rupea käyttämään masennuslääkkeitä, etenkin ns. SSRI-lääkkeitä?"

Jos nyt oletetaan, että masennuspillerit tms. todella auttavat tuohon tai muihin ongelmiin, eli että on olemassa "onnellisuuspilleri", joka enemmän tai vähemmän ratkaisee koetun ongelman.

Sitten tullaan filosofisempaan ongelmaan: pitäisikö niitä käyttää? Ihmisillähän on jo nykyäänkin tapana käyttää pillereitä, alkoholia, huumeita tms. mielialojen säätelyyn. Jos naismaailmassa menee huonosti, niin vedetään pää täyteen.

Ottaisivatko feministit pillerin, joka poistaa halut suurempaan palkkaan ja saa raiskaukset tuntumaan rakkaudelta?

Onko ihminen enää ihminen, jos pillerillä poistetaan halut ja tuotetaan onnellisuus? Sittenkö ollaan tyytyväisiä?

Anonyymi kirjoitti...

[miksette rupea
käyttämään masennuslääkkeitä, etenkin ns. SSRI-lääkkeitä?]

Samalla voisi aloittaa jonkin kivan harrastuksen mielen virkistämiseksi. Esim. ampumisen.

Hyvärinen J. kirjoitti...

Tosiäijä voisi vähintään ajatusleikkinä kokeilla olla feministi. Miksi feminismi ei voisi olla tosiäijää? Karhu heittää.

Tottakai äijä, äijjä tai äijjjä voi olla feministi, jos katsoo sen tarpeelliseksi. Äijyyden perusluonteeseen kun kuuluu, että ollaan sitä, mitä ollaan, kunhan ei kekkeruusiksi ruveta.

Toisaalta äijyyden olemukseen kuuluu myös vastakkainasetteluiden välttäminen. Siksi ismit jäävät hiukan etäisiksi.

Mutta tottakai äijä voi olla feministi. Hän voi olla myös sosialisti tai kapitalisti, koloristi tai minimalisti, pietisti tai babtisti, mutta olennaista on, että hän ei tee asiasta numeroa. Sellainen taas ei kelpaa kaikille ismien kannattajalle, heissä kun on pehtoorien ja kekkeruusien vikaa.

(http://personal.inet.fi/koti/hyvarinen/kuvat/aijyys.jpg)

Anonyymi kirjoitti...

Feminismi nyt ei vaan sovi käsitteenä sukupuolten välisen tasa-arvon ajamiselle, kun se on valmiiksi voimakkaasti naisellinen käsite. Siltikin kehtaavat puuttua samalla näihin mies-loppuisiin sanoihin, muttei feminismi-sanan käyttöön.

Anonyymi kirjoitti...

"Feminismi nyt ei vaan sovi käsitteenä sukupuolten välisen tasa-arvon ajamiselle"

Olen aivan samaa mieltä.

Anonyymi kirjoitti...

http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/1135232687687
Jättihäpy on vuoden esteettinen teko

Vetää sanattomaksi...

Joonas kirjoitti...

Näin pitkä juttu ilman ainoatakaan konkreettista asiaa. Journalistina minun on pakko nostaa hattua.

Anonyymi kirjoitti...

Tatu kirjoitteli:
"On pieni mahdollisuus että ATM:n taustalla voi olla piilevä masennus."

Tai että masennus on seuraus naisettomuudesta...

Henry ehtikin jo vastata hyvin siitä filosofisesta puolesta, joka liittyy nappeihin ja mömmöihin. Olisikin hauskaa tietää, miksi koet tuon "pitkään kyteneen" ajatuksen niin tärkeäksi, että olet siitä monesti jo maininnut. Ja mikä onkaan muuten kantasi holokaustiin, heh.

Anonyymi kirjoitti...

Täytyy todella olla KAJAHTANUT, jos matriarkaalisessa yhteiskunnassa on sitä mieltä että naiset ovat patriarkaatin alistamia, ja myös miehet.

Kysymys; miksi hitossa PATRIARKAATTI alistaisi miehiä? Mikä hiton patriarkaatti se sellainen on joka miehiä alistaa? Sehän on silloin joku neutraalikaatti :)

Sehän OLISI tasa-arvoa, jos olisi jokin taho, joka alistaisi tasapuolisesti molempia.

Mutta jo nopealla vilkaisulla näkee miten naiset elävät luksus-elämää kun miehet möyrivät mudassa naisten korkokenkien sinne painamina. En vain tajua, miten sumutettu, alistettu, aivopesty ja sokea täytyy olla (älykkyysosamäärän ilmeisen miniskuaalisuuden lisäksi), jotta tätä ei näe ollenkaan millään tavoin missään, kun ilmiö rehottaa pitkin jokaikistä elämän aluetta, niin katukuvassa, elokuvissa kuin yksityiselämän syvimmissäkin koukeroissa niin voimakkaana että se lyö lujaa kasvoihin vähän väliä vaikka sitä yrittäisi kaikin voimin välttää!

"Feministimies".. joo-o. Täytyy sanoa, että siinä on termi ja identiteetti, jota nämä aivottomat jannut tulevat vielä kitkerästi häpeämään.

- Vortac

Anonyymi kirjoitti...

"PANU:Profeministimies on vakiintunut nimitys olennolle, joka syntyy, kun matelija sekaantuu nilviäiseen. "

Haha, tämä oli parasta mitä olen tänään lukenut :)

- Vortac

Arawn kirjoitti...

Vortac: "Kysymys; miksi hitossa PATRIARKAATTI alistaisi miehiä? Mikä hiton patriarkaatti se sellainen on joka miehiä alistaa? Sehän on silloin joku neutraalikaatti :) "

Itse asiassa teknisesti ottaen patriarkaatti alistaa molempia, niin naisia kuin miehiäkin. Antropologisessa kielenkäytössä patriarkaatti on isänvaltainen yhteisö, jossa kaikki valta on perheiden vanhimmilla miehillä, "patriarkoilla". Nuoremmat miehet voivat olla hyvinkin alistettuja näille patriarkoille. Matriarkaatti on sama tilanne, mutta valtaa pitävät perheiden vanhimmat naiset, matriarkat.

Nyky-yhteiskunnat eivät varsinkaan lännessä ole tuossa mielessä patriarkaatteja ja muuallakin patriarkaatti kärsii takaiskuja. Toisaalta nykykielessä, varsinkin feministeillä, sana on muotoutunut tarkoittamaan "miesvaltaa". En ota kantaa siihen, onko asia lännessä tällä haavaa tällainen, mutta edes miesvallan ei tarvitse tarkoittaa, että kaikki miehet hallitsisivat ja voisivat hyvin. Se tarkoittaa, että samassa sosioekonomisessa asemassa olevat mies ja nainen ovat valtamielessä hyvin eri asemissa. Ennen vanhaan esimerkiksi niin, että aatelismies on aina kukkona tunkiolla verrattuna aatelisnaiseen, porvarimies verrattuna porvarimieheen, kuningatar verrattuna kuninkaaseen jne. Tällöin miesvaltaisessa yhteisössä valtaa kyllä käyttävät pääosin miehet, mutta ei välttämättä edes enemmistö miehistä vaan etuoikeutettu joukko, jolle muut ovat alisteisia.

Matriarkaalinen on muuten sukulaisuuteen liittyvä termi, ei yhteiskuntarakennetta koskeva. Matriarkaalisessa yhteiskunnassa sukulaisuus johdetaan naislinjoja myöten (sukulaisiani ovat sisarukseni, äitini, äitini sisarukset, äitini sisarten lapset jne), kun taas patriarkaalisessa mieslinjoja myöten. Bilateriaalisessa tapauksessa kummatkin otetaan huomioon.

Panu kirjoitti...


Matriarkaalinen on muuten sukulaisuuteen liittyvä termi, ei yhteiskuntarakennetta koskeva. Matriarkaalisessa yhteiskunnassa sukulaisuus johdetaan naislinjoja myöten (sukulaisiani ovat sisarukseni, äitini, äitini sisarukset, äitini sisarten lapset jne), kun taas patriarkaalisessa mieslinjoja myöten.


Väärin. Tarkoitat matri- ja patrilineaalista.

Arawn kirjoitti...

Panu: Olet muuten oikeassa, lineaarinenhan se on. :)

Vortac oli siis oikeassa hänkin.

Anonyymi kirjoitti...

"En ota kantaa siihen, onko asia lännessä tällä haavaa tällainen"

Ei ole ainakaan Suomessa. Suomi on feministinen pahoinvointiyhteiskunta.

Kami kirjoitti...

Ei onneksi niin pahasti kuin Ruotsi.

Tuntuu että täällä kuitenkin on feministeilläkin jieman järkeä päässä. Vielä.

Se on jännä muuten elellä tässä kohtaa maapalloa.

Lännessä uppoava pehmeä kansankoti ja idässä kunnon turhia selittelemätön ja melko häikäilemätön äijämeininki.

Anonyymi kirjoitti...

Arawn:
"Nyky-yhteiskunnat eivät varsinkaan lännessä ole tuossa mielessä patriarkaatteja ja muuallakin patriarkaatti kärsii takaiskuja. Toisaalta nykykielessä, varsinkin feministeillä, sana on muotoutunut tarkoittamaan "miesvaltaa". En ota kantaa siihen, onko asia lännessä tällä haavaa tällainen, mutta edes miesvallan ei tarvitse tarkoittaa, että kaikki miehet hallitsisivat ja voisivat hyvin. Se tarkoittaa, että samassa sosioekonomisessa asemassa olevat mies ja nainen ovat valtamielessä hyvin eri asemissa. Ennen vanhaan esimerkiksi niin, että aatelismies on aina kukkona tunkiolla verrattuna aatelisnaiseen, porvarimies verrattuna porvarimieheen, kuningatar verrattuna kuninkaaseen jne. Tällöin miesvaltaisessa yhteisössä valtaa kyllä käyttävät pääosin miehet, mutta ei välttämättä edes enemmistö miehistä vaan etuoikeutettu joukko, jolle muut ovat alisteisia."

Feministien kauhistelemasta miesvallasta ei ole muita todisteita kuin se että erilaisissa johtotehtävissä on paljon miehiä. Feministit unohtavat sen että nämä miehet toimivat naisten hyväksi enemmän kuin miesten,että keskivertomiehellä on tilastollisesti kovempi elämä kuin naisella,ja että yhteiskunnan alin luokka on miesvaltaista.
-
Suomessa miehet eivät ole edes kosmeettisesti vallassa. Politiikoistakin iso osa on naisia. Mutta vaikkei näin olisikaan,ei se tarkoittaisi että miehet ovat vallassa,aivan kuten se että Kiinan johtajat ovat kiinalaisia ei tarkoita että kiinalaiset yleensä ottaen ovat mahtavia. Jos tätä ei voi ymmärtää tai hyväksyä todeksi,on luultavasti feministi.

Kirjoitat aika paljon feministipropagandistin tavalla koska et "ota kantaa" siihen onko Suomessa nyt miesvalta (siitä ei ole mitään todisteita) kun voisit helposti tiedostaa että Suomessa on enemmänkin naisvalta. Sitten taas tuot esiin feministisiä tulkintoja historiasta aivan kuin se olisi faktaa. Osa feministien väitteistä voikin olla oikeita mutta ne eivät kerro koko totuutta. (esim:Naisilla ei kerran ollut äänioikeutta,mutta vaadittaessa se tuli nopeasti,ilman yhtään laukausta,kun miehet saivat taistella siitä pitkään ja naiset saivat samalla usuttaa miehiä sotaan. Mahtavien miesten vaimot ja muut naiskontaktit elivät myös varmasti mukavaa elämää.) Feminismin kannalta se voikin olla järkevää; feministit poimivat feminismiin sopivia faktoja jostain Lähi-Idän tilanteesta ja vähän tutkitusta historiasta,kun nykyhetkestä ja länsimaista tehdyt väitteet on niin helppo nykyhetkessä ja länsimaissa elävän ihmisen kumota. Kun kirjoitat että "Ennen vanhaan esimerkiksi niin" niin se antaa ymmärtää että olisi jotain todisteita tästä miesvallasta tänäkin päivänä,mutta nehän voi jättää kirjoittamatta kun sanoo "esimerkiksi" ikään kuin vanhojen aikojen oletettu naistensorto olisi oma lukunsa ja nyt olisi oma sortonsa.

Mies ja nainen Suomessa voivat olla siinä mielessä samassa sosioekonomisessa asemassa että molemilla sattuu olemaan yhtä paljon vaurautta,asia mihin voi itse vaikuttaa,mutta kuitenkin kurjimusto muodostuu enimmäkseen miehistä. Mutta silloin kun nainen ja mies ovat siinä mielessä tasa-arvoisia,mieheltä puuttuu siltä osa naisen ihmisoikeuksista (esim.armeija),tai pojalta tytön ihmisoikeuksista (genitaalimutilaatio). Tässä mielessä naispuoliset ovat lähtökohtaisesti korkeammassa asemassa.

Arawn kirjoitti...

Eternal: En ota tässä yhteydessä asiaan kantaa, koska en aio lähteä siihen keskusteluun, onko Suomessa nais-, mies-, vai kuu-ukkovalta. Kokemukseni sellaisista keskusteluista ovat äärimmäisen huonoja.

Anonyymi kirjoitti...

"Kokemukseni sellaisista keskusteluista ovat äärimmäisen huonoja."

Epäilemättä, koska feministien heppoiset "argumentit" eivät avoimessa ja rehellisessä keskustelussa kestä lainkaan.

Arawn kirjoitti...

Jorma: Demonstroit kieltämättä hyvin yhtä syyvyyhtiä, miksi kokemukseni ovat huonoja. Kiitos siitä. :)

Anonyymi kirjoitti...

Eipä kestä.

Anonyymi kirjoitti...

Tympeänörttö:

"Olisikin hauskaa tietää, miksi koet tuon "pitkään kyteneen" ajatuksen niin tärkeäksi, että olet siitä monesti jo maininnut"

Sekoitatkohan sä nyt mut johonkin toiseen? En ole tietääkseni netissä tätä masennuslääke-ratkaisua ATM:iin pahemmin esitellyt...Vai tunnetaanko me live-maailmasta :) ?

Henry:

No nuo filosofiset ongelmat on musta kuitenkin etupäässä filosofisia. Eli jokainen saa itse valita ottaako sen sinisen pillerin, jolloin näkee maailman epärealistisesti, mutta elää "tyytyväisenä", vai ottaako sen punaisen, jolloin kärsivän sokrateen tavoin heittäytyykö maailmaan sellaisena kuin "se on", kaikessa raadollisuudessaan.
Sinälläänhän tää ATM-teoria on jo askel kohti punaista pilleria, sillä harvan miehen menestys naismaailmassa paranee kun tajuaa oman todellisen arvonsa, pikemminkin kannattaisi uskoa itsestään enemmän. Myös masennus-tutkimus tukee tätä kantaa, lievästi masentuneet ihmiset arvioivat mm. todennäköisyyksiä onnistuneemmin kuin ei-masentuneet, joilla on taipumus lievästi liiotella tulevaisuuden näkymiä.

Mitä tulee tuohon "feministille pilleri" esimerkkiin, niin ymmärrän kyllä että periaatteessa kyse on sosiaalisya sopimuksista, joita pillerit ei ratkaise. Ts. naisen raiskaaminen on väärin, vaikka pilleri poistaisikin tuskan, kun taas miehen seksinpuutteeseen ei yhteiskunta halua pahemmin puuttua.
Tässä kohtaa hyväksynkin filosofisen argumentaation, ja musta kannattaa olla sen verran realisti että alistuu tiettyihin sääntöihin ja ottaa kiltisti sen pillerin jos ja kun se lisää onnellisuutta. En mä osaa kantaani sen paremmin perustella.

Mitä tulee tuohon "pilleri vie ihmisyyden pois", niin ihmisyys on kyllä yliarvostettua. Voidaanhan väittää että esimerkiksi taipumus raiskaukseen tai aggressiivisuuteen on osa osa "ihmisyyttä", mutta harva noiden kitkemistä haluisi vähentää.

Tämmösiä ajatuksia heräsi mieleen.

Anonyymi kirjoitti...

Tatu kirjoitti:
"Sekoitatkohan sä nyt mut johonkin toiseen? Vai tunnetaanko me live-maailmasta :) ?"

Tuskin tunnetaan, mutta siis, tarkoitukseni oli hieman kyseenalaistaa sitä, miten kirjoitit ajatuksen kyteneen pitkään - ja täällä kommenttiosastolla mainitsit yrittäneesi meilata asiasta Henrylle useaan otteeseen - eikä se silti ollut kovinkaan kummoinen... Noh, ei se mitään, silti. Sana on puolestani vapaa. Ja tartunkin Henrylle esitettyihin kysymyksiin, hähää:

"harvan miehen menestys naismaailmassa paranee kun tajuaa oman todellisen arvonsa, pikemminkin kannattaisi uskoa itsestään enemmän."

Vos "itseuskolla" voisi jotain saavuttaa, eivätkö kaikki siihen kykenevät olisi jo kauan sitten saaneet sen, minkä haluaisivatkin? Vaikka pelin hengen ymmärtäminen voisikin kyynistää, ei se mielestäni ole yhtään huonompi vaihtoehto, kuin elää jossain pumpulissa - silti aina epäonnistuen.

"musta kannattaa olla sen verran realisti että alistuu tiettyihin sääntöihin ja ottaa kiltisti sen pillerin jos ja kun se lisää onnellisuutta"

Kannatatko muuten huumeiden laillistamista? (Tai edelleen: kannattaisiko AT-miehet yksinkertaisesti vain teloittaa pois maleksimasta, etteivät tee auvisia tai gerdtejä?)

Anonyymi kirjoitti...

No niin, mukavaa että haastatteluni kirvoitti kommentteja, oikein sydäntä lämmittää. Suomessa löytyy tasa-arvotietoisuutta näköjään moneen junaan ja sehän on vain hyvä asia.

Kävimme haastattelun aikana läpi paljon muitakin teemoja ja lopullinen teksti päätyi maakuntalehden populaarin kielen mukaisesti tuollaiseksi, hieman yleistäväksi ja ympäripyöreäksi. Olisi tehnyt mieli käsitellä paljon muitakin mielenkiintoisia teemoja ja ravistella piintyneitä käsityksiä, mutta tärkeintähän oli saada nimi lehteen. :-)

Anonyymi kirjoitti...

Omia kommenttejani täällä (eikä lehdessä) ei paljoa siteerattukaan, mutta annetaan silti palaa.

"– Tosiäijä voisi vähintään ajatusleikkinä kokeilla olla feministi."

En tiedä olenko tosiäijä, mutta ainakin se kyky ajatella ja hahmottaa asioita joka minulle on suotu, on sen ajatusleikin kyllä käynyt.


- Kyse oli siitä, voiko mies pitää maskuliinisena feministiksi asemoitumista. Tämä oli paitsi ajatusleikki, myös provokatorinen kommentti maskuliinisuuden rakentumista kohtaan yleisemmässä mielessä.

Vaikkapa Neuvostoliitossa mystisen feminismin aiheuttaman länsirintaman "joukkosurman" (II maailmansota) myötä naisille vapautuneet alat saivat alojen uudelleen miehistyessä arvostuksen myötä kovemmat palkat ja edut kautta linjan. Äijämäisyys siis luo arvostusta ja arvostus hilloa, ei välttämättä tuossa järjestyksessä mutta kuitenkin.

Jos feminismiä aletaan pitää edes jossain määrin äijämäisenä, tai sitten edes herrasmiesmäisenä (mitä se taitaa jo monen mielestä olla muutenkin), eikö sen arvostus voisi nousta aivan kuten on käynyt monen muunkin asian suhteen?

Anonyymi kirjoitti...

""Jutusta ei käynyt ilmi mihin konkreettisiin asioihin nämä henkilöt haluavat vaikuttaa. Onko tavoitteena vaikuttaa mielipiteisiin, vai muuttaa yhteiskuntaa pakolla, lainsäädännöllisesti."

Vai tulla paremmin toimeen vaimon kanssa."


- Voi kun se olisikin noin helppoa. Tämä oli kiltimpi versio "kaipa feministimies saa paremmin piparia" -uskomuksesta, mutta molemmat menevät pieleen. Homma ei toimi lähinnä juuri sen tähden, että feministimiehen oletetaan joka tapauksessa olevan vain sen piparin perässä. Siksikin asian mainostaminen baarin "lihatiskillä" on vähän kaksipiippuinen juttu. Toisaalta haluaisi moraaliposeerata ja provosoida, mutta toisaalta tietää jo etukäteen että miehiltä saa kuulla sarkastisen vittuilun ikuisesti toistuvat konventiot kerta toisensa jälkeen ja naisilta väkisin hymyilevää sääliä. Näin ainakin baarimaailmassa.

Ihmisten ironiantaju myös tuntuu kuolevan pystyyn heti kun feministimies alkaa vääntämään tavallista nokkelampaa vitsiä. Ollaan tai ei olla – herrasmiestä arvioidaan vain tämän kuoren perusteella, valitettavasti. Ehkä Suomessa herrasmieskulttuuri ei salli (tai pikemminkin palkitse) herrasmiehen oletusroolin venyttämistä ja haastamista, vaan se pitää kärsiä läpi kuin ristiinnaulitseminen. (olihan toisaalta Jesse joidenkin mukaan ensimmäisiä profeministejä) Profemmareissahan on alusta lähtien ollut muutama brittimies, mitä en ihmettele lainkaan. Siis sen ohella, että he ovat keskimääräistä suomalaista miestä rajusti fiksumpaa laatua.

Tokihan suomalainen mies on helvetin fiksu, en sitä ole koskaan kieltänyt. Uskaltavat mennä maakuntalehtiin antamaan haastatteluja feminismistään ja kaikkea... ;-)

Tunnustus: ehkä juuri tuon ristiinnaulitsemis-tunteen vuoksi en olekaan enää kovin virallisesti profeministi[mies]. Halusin tosin kunnioittaa jaloa aatetta ja kollegojani antamalla aiheesta vielä haastattelun aiheesta. Ties vaikka aloitan touhun vielä uudestaan, jos minulle vittuillaan tarpeeksi "feminismin järjettömyydestä". Tehkää pojat parhaanne. ;-)

Itse ihmissuhteiltani hyvin sekavana sinkkumiehenä en kyllä ymmärrä enkä arvosta naisten järjestelmällistä idealisointia tuuman vertaa – jos ihmiselle antaa valtaa, implisiittisestikin, hän voi sitä myös käyttää, tilaisuuden tullen. Moniäänisyys ja pluralismi on siis mielestäni välttämättömyys tasa-arvopuheessa, enkä ymmärtänyt lainkaan mm. naistutkijoiden piirissä käytyä keskustelua, pitäisikö naistutkimuksen kritiikki vaieta kuoliaaksi. Olihan kritiikissä myös sellaista tematiikkaa, jota voi tutkia (ja ON tutkittu) myös naistutkimuksen näkökulmista ansiokkaasti. Naistutkijoilta meni yli puoli vuotta, ennen kuin tajuttiin isekä biologisoijia samoilla olkinukeilla takaisin, joita on käytetty kansainvälisessä keskustelussa jo iät ajat. Yleensäkin tämä mielestäni kertoo paikallisen sukupuolitutkimuksen ideologisen tason naiiviudesta enemmän kuin itse oppialan ongelmista.

Miesnäkökulmaan keskittyminen Suomessa ei ole ottanut ehkä tulta alleen siksikin, että suomalainen sukupuolikeskustelu on perinteisesti ollut hyvin perseestä. Yksipuolista, työelämän nippelijuttuihin jumahtanutta, Ruotsia b-luokan kopiokoneella kopioivaa jeesustelu-diskurssia, jossa "mikä on" ja "mikä pitäisi olla" käyvät omituista käsikynkkää ennen kuin asioista käydään yhtään minkäänlaista keskustelua. Meillä ei ole edes kunnon konservatiiveja – vain junttilaumoja silminkantamattomiin.

Anonyymi kirjoitti...

"Toisaalta äijyyden olemukseen kuuluu myös vastakkainasetteluiden välttäminen. Siksi ismit jäävät hiukan etäisiksi."

- Minä kun luulin, että äijyyteen kuuluu olennaisimmin protestimaskuliininen ideaali mieheydestä, jossa "en anna muitten määritellä omaa miehuuttani". Käytännössä kuitenkin se miehuus pyritään määrittelmään juuri sitä kautta, että saisi muilta miehiltä enemmän rispektiä.

Tässä mielessä koen profeminismin olevan aika pirun hyvä vaihtoehto, koska vertailukohtia on niin hiton vähän. Ollaanhan tässä tavallaan osa fraternaattia, mutta en tätä erityisen hegemoniseksi jengiksi maskuliinisuuksien kartalla uskalla väittää. ;-)

Anonyymi kirjoitti...

" "Täytyy todella olla KAJAHTANUT, jos matriarkaalisessa yhteiskunnassa on sitä mieltä että naiset ovat patriarkaatin alistamia, ja myös miehet."

- No niin, nyt päästiin syntymyyttien äärelle. Oliko alussa muna, kana, vai peräti Sotkan muna? Onko yhteiskunta matriarkaalinen, kun hoiva-alojen työntekijt saivat hirviomäisen palkankorotuksen?

Sukupuolisyrjintää esiintyy jopa tiedemaailmassa monella tasolla, kuten Husun väitöskirja ansiokkaasti on todentanut. En sanoisi että eläisimme varsinaisesti patriarkaatissa jos emmem ihan matriarkaatissakaan - olisi fiksumpaa puhua patriarkaalisista rakenteista, mikä on edelleen käsitteenä varsin ameebamainen kun sitä aletaan pohtimaan kriittisemmin. Jotain se silti on ainakin aiemmin kuvannut, mutta mitä se nykyään kuvaa ei ole vain sanakirja-poliisin asia.

"Kysymys; miksi hitossa PATRIARKAATTI alistaisi miehiä? Mikä hiton patriarkaatti se sellainen on joka miehiä alistaa? Sehän on silloin joku neutraalikaatti :)"

- Uutinen: jotkut miehet kärsivät patriarkaalisista rakenteista, toiset hyötyvät niistä. Patriarkaatti siis jakaa miehiä onnistujiin ja luusereihin, kuten tämän ketjun naisenpuute-kommentit hyvin kuvaavat. Jos evoluutiopsykologia julistaa että saadakseen tehokkaasti revaa täytyy omata paksu lompakko ja bemari, aihepiiristä kiinnostuneelle selviää hyvin nopeasti, että kaikki miehet eivät erinäisistä syistä moisia etuja saa/hanki/tarvitse/ymmärrä junttiudessaan hankkia.

Sanoihan Wesley Snipeskin osuvasti, että puutteessa oleva mies tekee tuhmuuksia. En ihmettele yhtään, etteikö piparin saannin oikeutuksen julistaminen joko sisäisesti tai Henryn blogissa vaikuttaisi hyvinkin radikaalisti miesten suhtautumiseen naisia kohtaan – kyllähän penetraatiokone säännöllistä seksiä tarvitsee tunteakseen itsensä tasa-arvoiseksi ja sukupuoli-identiteettinsä kanssa toimeentulevaksi iloiseksi ja vakaumukselliseksi heteromieheksi.

Naisille runkkaaminen (itsesaastutushan se muotitermi oli?) tuntuu olevan jo varsin laajalti sallittu tapa "purkaa paineita", siinä missä miehille kyseessä on aihe, josta saa puhua vain mäyräkoiran hukutuksen jälkeen saunan lauteilla hirveässä änkyrässä ja viitaten "joskus kymmenien vuosien päästä iskeviin eturauhasongelmiin kuulemma auttaisi säännöllinen masturbointi".

Piru vie kun tämäkin on naisten ja matriarkaatin vika ihan viime kädessä!

"Sehän OLISI tasa-arvoa, jos olisi jokin taho, joka alistaisi tasapuolisesti molempia."

- No patriarkaatti on tehnyt sitä aika vakuuttavan hyvin kyllä, riippuen tarkastelutavasta.

"Mutta jo nopealla vilkaisulla näkee miten naiset elävät luksus-elämää kun miehet möyrivät mudassa naisten korkokenkien sinne painamina. En vain tajua, miten sumutettu, alistettu, aivopesty ja sokea täytyy olla (älykkyysosamäärän ilmeisen miniskuaalisuuden lisäksi), jotta tätä ei näe ollenkaan millään tavoin missään, kun ilmiö rehottaa pitkin jokaikistä elämän aluetta, niin katukuvassa, elokuvissa kuin yksityiselämän syvimmissäkin koukeroissa niin voimakkaana että se lyö lujaa kasvoihin vähän väliä vaikka sitä yrittäisi kaikin voimin välttää!"

- Joo, vaikkapa L-Koodi alistaa miehiä, koska siinä miehet esitetään naisille pitkälti sukupuolisesti tarpeettomina otuksina.

Olisiko tiukkaa lähdekirjallisuutta tämän massiivisen väitteen tueksi?

" "Feministimies".. joo-o. Täytyy sanoa, että siinä on termi ja identiteetti, jota nämä aivottomat jannut tulevat vielä kitkerästi häpeämään."

- En minä sitä häpeä, ihan hauskaahan tämä on ollut. ;-)

Ja etten ihan luuserilta vaikuttaisi, niin kyllä kikkailu tämä on joihinkin mimmeihinkin uponnut ihan mukavasti. "Ai miten sulla voi olla noin iso hauis vaikka olet samalla feministi...".

Hyvärinen J. kirjoitti...

- Minä kun luulin, että äijyyteen kuuluu olennaisimmin protestimaskuliininen ideaali mieheydestä, jossa "en anna muitten määritellä omaa miehuuttani".

Olen samalla linjalla lukuunottamatta protestinäkökulmaa. Mielestäni äijyyden peruspiirteitä on juuri se, että muiden ei mielellään anneta määritellä omaa identiteettiä.

Mutta jos se, että ei anna muiden määritellä esim. sukupuolisuuttaan, edellyttää protestinäkökulmaa, tulee mukaan oletus protestoitavan asian olemassaolosta. Tämä johtaa vastakkainasettelun näkökulmaan. "Protestimaskuliinisuuteen", jota vastaavaa ilmiötä jossakin tämän blogin keskustelussa lienee kutsuttu myös "vulgaarimaskuliinisuudeksi" sisältyy tällainen voimakas vastakkainasettelun oletus.

Historiallista näkökulmaa vasten ymmärrän asian hyvin. Monien ismien taustalla elää eri muodoissaan yksi nykyisen länsimaisen ajattelun ja kulttuurin perusfilosofia: dualismi. Esimerkiksi feminismin aatehistoriallisia juuria haetaan enemmän tai vähemmän onnistuneesti milloin marxilaisesta dialektiikasta, milloin frankfurtilaisesta kriittisestä teoriasta, milloin jostakin muusta lähihistorian oppirakennelmasta.

Keskipitkän keston historiallisten ilmiöiden mittakaavassa kyse on paljon vanhemmista ajattelutavoista, lähinnä niistä, joista ajanlaskumme ensimmäisillä vuosisadoilla syntyi kristinoppi yhdistelmänä mm. juutalaisuutta, Platonin ajattelua ja gnostilaisia näkemyksiä. Siitä perusajatusmaailmasta, jota kulttuurissamme on opetettu yli puolitoista vuosituhatta, on vaikea irtautua muutamia vuosikymmeniä tai -satoja kerrallaan eläneiden oppien vaikutuksesta.

Mutta takaisin asiaan.

Miksi siihen, että ei anna toisten määritellä itseään (tai sen joitakin piirteitä, kuten esim. sukupuolisuuttaan), liittyy monissa ideologioissa niin vahva vastakkainasettelun piirre? Onko se - kuten olisi helppo tehdä vastahyökkäys - pohjimmiltaan vallan ja alistamisen halua, halua tehdä nuo määritelmät asianosaisen puolesta itse? Vai nähdäänkö näissä ismeissä oleminen nollasummapelinä, jossa oma tila on otettava muilta? Minun on vaikea ymmärtää, miksi nähdä protestina - implisiittisesti kenties uhkanakin - se, että joku ei halua antaa muiden määritellä omaa itseään.

"Käytännössä kuitenkin se miehuus pyritään määrittelemään juuri sitä kautta, että saisi muilta miehiltä enemmän rispektiä.

Tällä taas ei minusta ole mitään tekemistä sen kanssa, jota kutsun äijyydeksi. Päinvastoin, kyseessä on vastakohta: kekkeruusismi. Se on sätkynukkeilua ulkoa asetettujen odotusten mukaan. Tässä tapauksessa kekkeruusismi tunnistetaan esim. machoilun kaltaisena toimintana. (Niitä odotuksia, jotka vetelevät kekkeruusia naruistaan, voivat toki asettaa muutkin tahot kuin toiset kekkeruusit, mutta lopputulos on sama).

Anonyymi kirjoitti...

Eternal Testicle osaa kirjoittaa hyvin, tiivistää loistavasti ja pakata tekstinsä täyteen silkkaa asiaa silti pysyen mielenkiintoisena kirjoittajana! Hatunnostoa täältäpäin.

- Vortac

Anonyymi kirjoitti...

"Jos feminismiä aletaan pitää edes jossain määrin äijämäisenä, tai sitten edes herrasmiesmäisenä (mitä se taitaa jo monen mielestä olla muutenkin), eikö sen arvostus voisi nousta aivan kuten on käynyt monen muunkin asian suhteen?"

Feminismi ei ole mitään muuta kuin miesvihaa ja sukupuolten välisen tasa-arvon vastustamista.

Näin sairaasa ideologiassa ei ole mitään äijämäistä tai herrasmiesmäistä.

"Profemmareissahan on alusta lähtien ollut muutama brittimies, mitä en ihmettele lainkaan. Siis sen ohella, että he ovat keskimääräistä suomalaista miestä rajusti fiksumpaa laatua."

Olet siis myös rasisti.

Anonyymi kirjoitti...

"Uutinen: jotkut miehet kärsivät patriarkaalisista rakenteista, toiset hyötyvät niistä. Patriarkaatti siis jakaa miehiä onnistujiin ja luusereihin, kuten tämän ketjun naisenpuute-kommentit hyvin kuvaavat."

Mitään patriarkaattia ei ole olemassakaan. On vain feministien harjoittama systemaattinen sukupuolisyrjintä miehiä kohtaan, kuten tämä isyyttä halventava ja mustamaalaava kielenkäyttö hyvin osoittaa.

Anonyymi kirjoitti...

"Eternal Testicle osaa kirjoittaa hyvin, tiivistää loistavasti ja pakata tekstinsä täyteen silkkaa asiaa silti pysyen mielenkiintoisena kirjoittajana! Hatunnostoa täältäpäin.

- Vortac"

Kiitos,samoin. =P

Anonyymi kirjoitti...

Jos feminismiä aletaan pitää edes jossain määrin äijämäisenä, tai sitten edes herrasmiesmäisenä (mitä se taitaa jo monen mielestä olla muutenkin), eikö sen arvostus voisi nousta aivan kuten on käynyt monen muunkin asian suhteen?

feminismi on eduntavoittelupolitiikkaa. sen tavoitteena on edistää erään määritelmän mukaista "naisten etua". vaikka feminismiä yritetään valheellisesti nimittää tasa-arvon edistämiseksi, teot ovat paljastaneet feminismin todellisen luonteen.

naisten edut eivät tietenkään ole yhtenäiset, eikä feminismi edistäkään heteronaisten etua — ihmiset ovat onnellisempia kun sukupuolten välillä on rauha eikä absurdi sota jonka tavoitteena on pelkkä vihamielisyys sukupuolten välillä.

suuren yleisön silmiltä on alkanut pudota suomut. lehdissä uskalletaan kirjoitellaan yhä enemmän kriittisesti feminismistä. suurelle yleisölle on alkanut paljastua karu totuus siitä, että feminismi on rakennettu valheelle.

ihmiset eivät pidä siitä, että tulevat huijatuksi. miehet eivät myöskään pidä siitä, että heitä viedään kuin vierasta sikaa. feministien olisi strategisista syistä kannattanut ajaa joitakin miestenkin etuja. mutta heillä ei ollut siihen riittävästi älliä. odotettavissa on suuri backlash feminismiä vastaan.

en yhtään ihmettele, että nuori mies ryhtyy profeministiksi. sillä saa taatusti tiedostavilta opiskelijatytöiltä tiedostavuuspillua. baarissa tietysti sillä voi saada turpaansa. sanottiinhan monien olleen taistolaisten riennoissa mukana lähinnä naisten takia.

samalla tavalla en yhtään ihmettele, että kun backlash alkaa todenteolla tulla käyntiin, juuri nämä samat munattomat opportunistiset miehet luopuvat ensimmäisenä "aatteistaan".

Panu kirjoitti...

en yhtään ihmettele, että nuori mies ryhtyy profeministiksi. sillä saa taatusti tiedostavilta opiskelijatytöiltä tiedostavuuspillua.

Ei saa. Tutkittu on.

Panu kirjoitti...

Patriarkaatti siis jakaa miehiä onnistujiin ja luusereihin, kuten tämän ketjun naisenpuute-kommentit hyvin kuvaavat.

Luuseri on luuseri, koska hän ei saa naista. Luuseri ei saa naista, koska naiset eivät anna. Jos se lafka, joka jakaa miehiä onnistujiin ja luusereihin, on nimeltään patriarkaatti, niin edellisistä seuraa, että patriarkaatti on yhtä kuin naiset.

Panu kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Panu kirjoitti...

Elaboroinpa vielä hieman. Keskustelussa joku väitti, että bemarimiehet saavat pimppaa, koska patriarkaatti on määritellyt saavan miehen siten, että sen kuuluu olla bemarimies. Patriarkaatti siis sortaa miestä siten, että se pakottaa kaikki miehet joko alkamaan bemarijupeiksi tai olemaan ilman pillua. Olenko ymmärtänyt oikein tähän asti?

Patriarkaatti sortaa naista ja naisten kuuluu oman etunsa nimessä vastustaa patriarkaattia. Olenko ymmärtänyt tämänkin oikein?

No. Eikös näissä olosuhteissa naisten kuuluisi vastustaa patriarkaattia antamalla pesää patriarkaatin järjestämän bemarikilpailun hävinneille luuserimiehille? Eikö feministin velvollisuus ole antaa pillua luuserimiehelle? Mitäh?

On aivan turhaa inistä, että luuserimies ei kiihota seksuaalisesti. Varsin moni feministinainen on samalla tavalla alkanut poliittisista syistä lesboksi, vaikkei olekaan kiihottunut naisista seksuaalisesti.

Anonyymi kirjoitti...

"Jos feminismiä aletaan pitää edes jossain määrin äijämäisenä, tai sitten edes herrasmiesmäisenä (mitä se taitaa jo monen mielestä olla muutenkin), eikö sen arvostus voisi nousta aivan kuten on käynyt monen muunkin asian suhteen?"

- No niin, tämä on taas tätä feminismin "lunatic fringe" -osastoon keskittyvää argumentaatiota, jonka myötä saadaan ilmiö näyttäytymään "vain" pahalta ja "vain" miehiä syrjivältä.

- Niin kauan kun feminismi yhdistetään vain tiettyihin sekopäihin ja yksinkertaistuksiin ja tämä säilyy hegemonisena puhuntatyylinä, niin muutosta tuskin tapahtuu.

- Miesten aika yleinen ennakkoluuloinen suhtautuminen mm. naistutkimukseen lienee yksi tärkeimpiä syitä, miksi naistutkimuksessa oli minulle järkeä aivan alusta alkaen. Moni mieshän puhuu silkkaa paskaa, jolla kuvittelee saavansa välitöntä tai välillistä rispektiä muilta miehiltä.

"feminismi on eduntavoittelupolitiikkaa. sen tavoitteena on edistää erään määritelmän mukaista "naisten etua". vaikka feminismiä yritetään valheellisesti nimittää tasa-arvon edistämiseksi, teot ovat paljastaneet feminismin todellisen luonteen."

"naisten edut eivät tietenkään ole yhtenäiset, eikä feminismi edistäkään heteronaisten etua — ihmiset ovat onnellisempia kun sukupuolten välillä on rauha eikä absurdi sota jonka tavoitteena on pelkkä vihamielisyys sukupuolten välillä."

- Lähisuhdeväkivalta miesten taholta, johon feminismi tykkää puuttua, on sekin siis "sukupuolten sodan lietsomista"?

"suuren yleisön silmiltä on alkanut pudota suomut. lehdissä uskalletaan kirjoitellaan yhä enemmän kriittisesti feminismistä. suurelle yleisölle on alkanut paljastua karu totuus siitä, että feminismi on rakennettu valheelle."

- Olipas ontologisesti vakuuttava selitys. :-)

Anonyymi kirjoitti...

"--- Eikös näissä olosuhteissa naisten kuuluisi vastustaa patriarkaattia antamalla pesää patriarkaatin järjestämän bemarikilpailun hävinneille luuserimiehille? Eikö feministin velvollisuus ole antaa pillua luuserimiehelle? Mitäh?"

- Logiikka menee siis niin, että korkeamman sosiaalisen statuksen omaavia ja rikkaampia miehiä kumppaneikseen valitsevat naiset tukevat samalla epätasa-arvoa, koska mm. alkoholisoituneet luuserit jäävätkin ilman piparia?

- Mitenkäs se Wesley Snipes-teoria menikään? "Pesää" saamattomat miehet saavat tekosyyn pistää ranttaliksi ja naiset ovat taas kaiken pahan alku ja juuri?

"On aivan turhaa inistä, että luuserimies ei kiihota seksuaalisesti. Varsin moni feministinainen on samalla tavalla alkanut poliittisista syistä lesboksi, vaikkei olekaan kiihottunut naisista seksuaalisesti."

- Henkilökohtainen on poliittista? Miksiköhän miespuolisilla homoseksuaaleilla asia on useammin toisin?

Anonyymi kirjoitti...

- No niin, tämä on taas tätä feminismin "lunatic fringe" -osastoon keskittyvää argumentaatiota, jonka myötä saadaan ilmiö näyttäytymään "vain" pahalta ja "vain" miehiä syrjivältä.

feminismi yrittää brändätä itsensä samanaikaisesti sekä joukoksi että ei-joukoksi. kun feminismiä tarkastelee poliittisena joukkoliikkeenä, feminismin luonne tulee aika ilmiselväksi.

syy miksi feministit haluavat olla yksi joukko on selvä: joukossa on voimaa. siksi kaikki feministit identifioituvat nimenomaan yhden nimen, feminismi, taakse. vaikka feministi edustaisikin jotain leiriä feminismin sisällä, yleensä tuo leirimääre jää pois. näin esimerkiksi tässä haastattelunkin miehillä.

jos identifioi itsensä samalla nimellä kuin näkyvimmät hullut idiootit identifioivat, eikä tee elettäkään erottuakseen näistä hulluista idiooteista, ja vieläpä ryhmittyy sellaisten ihmisten kanssa jotka joko lainaavat näitä hulluja idiootteja "tutkimuksessaan" (vaikkapa dworkinia lainataan yleisesti naistutkimuksen parissa) tai jopa kutsuvat näitä hulluja idiootteja asiantuntijoiksi etujärjestöönsä, on turha itkeä siitä että leimataan samaan poppooseen hullujen idioottien kanssa.

feminismin strategiahan on sama kuin irlannin tasavaltalaisarmeijalla: on olemassa terroristisiipi johon tehdään näennäistä pesäeroa. käytännössä ollaan kuitenkin samaa porukkaa. näin saadaan huijattua mukaan laumoittain maltillisia rivijäseniä. he tuovat poliittiselle joukkoliikeelle painoarvoa ja antavat terroristisiiven toiminnalle hiljaisen tukensa.

on huvittavaa, mutta tietysti tuon strategian mukaista, että feministit väittävät etteivät he ole yhtä joukkoa. jos feministit olisivat yksilöitä, heillä ei olisi mitään syytä identifioituu yhden nimen taakse.

Anonyymi kirjoitti...

- Miesten aika yleinen ennakkoluuloinen suhtautuminen mm. naistutkimukseen lienee yksi tärkeimpiä syitä, miksi naistutkimuksessa oli minulle järkeä aivan alusta alkaen. Moni mieshän puhuu silkkaa paskaa, jolla kuvittelee saavansa välitöntä tai välillistä rispektiä muilta miehiltä.

itse suhtauduin naistutkimukseen aikoinaan varsin neutraalisti ja luin itseni tasa-arvon kannattajaksi eli feministiksi. mitä olen miehien kanssa keskustellut, monien kohdalla on kyse juuri tästä. ennakkoluuloinen asenne tuntuukin olevan feministien olkinukke, koska eihän feminismissä voi olla mitään vikaa. useimmiten miesten suhtautuminen tuntuisi olevan seurausta kokemuksen tuomasta ymmärryksestä.

Anonyymi kirjoitti...

- Lähisuhdeväkivalta miesten taholta, johon feminismi tykkää puuttua, on sekin siis "sukupuolten sodan lietsomista"?

väkivaltaan saa ja pitää puuttua. en edes vastusta sitä, että puututaan miesten tekemään väkivaltaan erityisesti silloin kun sitä tutkitusti on enemmän.

mutta puuttumisen tavoissa on eroja. jotkut metodit voivat jopa haitata ongelmien ratkaisemista ja lisätä sukupuolten välistä sotaa. pitääkin siis katsoa retoriikan alle ja keinojen yksityiskohtiin.

esimerkiksi feminismin puitteissa on otettu lähtökohtaiseksi totuudeksi se, jonka tuossakin itse esität, mies on aina väkivallan tekijä ja nainen aina uhri.

jos tutkimukset alkavat osoittamaan, ettei tämä pidä paikkaansa, aletaan vääristellä tutkimuksia joko estämällä niiden julkaisu, mustamaalaamalla tutkijoita tai esimerkiksi muuttamalla sanojen määritelmiä sellaiseksi että ne johtavat ihmisiä harhaan.

määritellään esimerkiksi myös väkivallalla uhkaaminen väkivallaksi. kun väkivallan rajaa tällä tavalla hämärretään, todellinen väkivalta jää piiloon. en tietenkään tarkoita, etteikö uhkaamiseenkin pitäisi puuttua, mutta se että uhkaaminen pitää uudelleennimetä väkivallaksi kertoo siitä ettei haluta pelata avoimilla korteilla vaan vaikuttaa asioihin ns. sanamagialla.

jos sanan väkivalta käyttöä laajennetaan tuolla tavalla, se tulee arkipäiväisemmäksi, ja samalla sen merkitys myös laimenee. oikean fyysisen väkivallan uhriksi joutunut nainen ei olekaan enää yhtä tuomittavan teon uhri kuin aiemmin.

toisaalta, kun feminismin puitteissa käytönnössä kielletään kokonaan naisten vaikkapa lapsiin kohdistaman perheväkivallan olemassaolo, jokainen mies joka joutuu naisen lapseen kohdistaman väkivallan silminnäkijäksi, tajuaa omakohtaisesti feminismin valheen. hän alkaa vihata tällaista joukkoilmiötä joka hiljaisesti kannattaa viattomiin lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa. koska yleisesti puhutaan siitä, että kaikkien naisten tulisi olla feministejä, kasvaa myös sukupuolten välinen juopa.

eniten tietysti kärsivät nuo väkivallan uhriksi joutuneet lapset. mutta lasten mustat silmät ja katkenneet kylkiluut eivät ole feministejä koskaan kiinnostaneet, kunhan naisella on oikeus ilmaista vahvaa naiseuttaan hakkaamalla viattomia luontokappaleita.

Anonyymi kirjoitti...

"suuren yleisön silmiltä on alkanut pudota suomut. lehdissä uskalletaan kirjoitellaan yhä enemmän kriittisesti feminismistä. suurelle yleisölle on alkanut paljastua karu totuus siitä, että feminismi on rakennettu valheelle."

- Olipas ontologisesti vakuuttava selitys. :-)


ei se ollut ontologisesti vakuuttava selitys, se oli ennustus ja analyysi ei enää edes ihan niin heikkojen signaalien pohjalta.

voisitko antaa itse edes yhden ontologisesti vakuuttavan selityksen feminismistä.

vai keskitytkö vain herjauksiin muiden feministien tapaan?

Juho Autio kirjoitti...

useimmiten miesten suhtautuminen tuntuisi olevan seurausta kokemuksen tuomasta ymmärryksestä.

Nimenomaan. Minusta pikemmin profeministisyys on normi, josta voi oppia pois.

Onko yksikään (nykyajan) mies vähän elämää nähtyään "kääntynyt feminismiin" huomattuaan olleensa naisia sortava sika?

Entä kuinka moni mies onkaan nuoresta pitäen oppinut tuntemaan suurta sympatiaa naisasiaa kohtaan ja syyllisyyttä "patriarkaalisen sorron" takia, mutta myöhemmin kokemusten myötä alkanut nähdä feminismin vahingollisuuden - paitsi itselleen myös laajemmin?

Mikko Ellilä kirjoitti...

Juuri näin. Minäkin saatoin joskus peruskoulun yläasteella ja lukiossa kuvitella, että feministit kannattavat vain tasa-arvoa. En toki silloinkaan kutsunut itseäni feministiksi, koska sanasta nainen johdettu ideologian nimi ei mielestäni voi olla järkevä nimi miesten ja naisten tasa-arvoa kannattavalle ideologialle. Olen aina kannattanut tasa-arvoa ja teini-iässä luulin feministienkin kannattavan sitä. Silloinkin olin kyllä tietoinen siitä, että jotkut feministit kannattavat naiskiintiöitä tiettyihin virkoihin; luulin kuitenkin teini-iässä näiden sukupuolikiintiöiden kannattajien eli sukupuolisyrjinnän kannattajien (=pätevimmän henkilön valintaa vastustavien, hakijan sukupuolielimien perusteella rekrytointipäätöksiä tekevien barbaarien) olevan vain marginaalinen fraktio feministiliikkeen sisällä. Sittemmin olen tajunnut, että nämä ihmisten diskriminointia sukupuolielimien perusteella kannattavat mielipuolet ovat valtaenemmistö feministeiksi itseään kutsuvista henkilöistä. Nykyinen äärimmäisen kielteinen suhtautumiseni feminismiin perustuu juuri siihen, että tiedon karttuessa olen huomannut feministien valtaenemmistön olevan aivan sairaita, perverssejä, väkivaltaisia, neekeriorjuuden kaltaisen sortojärjestelmän kannattajia.

Ihmisillä on nimenomaan sitä negatiivisempi käsitys feminismistä, mitä enemmän he tietävät feminismistä. Positiiviset mielipiteet feminismistä perustuvat tietämättömyyteen ja väärinkäsityksiin.

Tässä yhteydessä on aivan turha yrittää vedota siihen, että on olemassa monia erilaisia feminismin suuntauksia. Feministiksi julistautunut henkilö on itse valinnut ideologian nimeltä feminismi. Tästä syystä hänen voidaan olettaa allekirjoittaneen sen, mitä tämän ideologian nimissä on esitetty. Vastaavasti kommunistit ovat itse omasta vapaasta tahdostaan julistautuneet kommunisteiksi ja siten sitoutuneet Neuvostoliiton, Pohjois-Korean ym. kommunististen diktatuurien linjaan.

Feministit ovat vapaasti valinneet itselleen ideologian nimeltä feminismi, johon kuuluu sairaalloinen miesviha, sukupuolielimiin perustuva rekrytointipolitiikka julkisen sektorin viroissa ja jopa yritysten johtotehtävissä, tahallisten valheiden levittäminen miesten väkivaltaisuudesta ja erityisesti seksuaalisesta väkivallasta, naisten rikosten (lasten pahoinpitelyt, miesten pahoinpitelyt, miehiä koskevat perättömät ilmiannot raiskauksista jne.) systemaattinen ja tarkoitushakuinen peittely ja vähättely, miesten kollektiivinen syyllistäminen muutamien yksittäisten miesten tekemistä rikoksista, rikoksiin syyllistyneiden naisten vapauttaminen omasta yksilöllisestä vastuustaan vetoamalla tekaistuihin "lieventäviin asianhaaroihin" (tämä merkitsee sitä, että feministit vaativat naisille de facto erivapautta tehdä rikoksia saamatta lain mukaisia rangaistuksia), miesten orjuuden eli asevelvollisuuden hyväksyminen, armeijan esittäminen "miehisenä sortokoneistona" eli miesten kollektiivinen syyllistäminen kaikista sodista, objektiivisen totuuden vastustaminen "maskuliinisena näkökulmana" (feministit vastustavat rationaalista ajattelua ja tieteellistä tutkimusta ja kannattavat postmodernia relativismia, itämaisia uskontoja ym. taikauskoista hömppää),
miesten institutionalisoitu syrjintä isyys-, huoltajuus-, elatusvelvollisuus-, avioliitto- ja avioeroasioissa jne.

Anonyymi kirjoitti...

tiedon karttuessa olen huomannut feministien valtaenemmistön olevan aivan sairaita, perverssejä, väkivaltaisia, neekeriorjuuden kaltaisen sortojärjestelmän kannattajia.

Missä vaiheessa sinusta tuli neekeriorjuuden vastustaja?

Anonyymi kirjoitti...

"itse suhtauduin naistutkimukseen aikoinaan varsin neutraalisti ja luin itseni tasa-arvon kannattajaksi eli feministiksi. mitä olen miehien kanssa keskustellut, monien kohdalla on kyse juuri tästä. ennakkoluuloinen asenne tuntuukin olevan feministien olkinukke, koska eihän feminismissä voi olla mitään vikaa. useimmiten miesten suhtautuminen tuntuisi olevan seurausta kokemuksen tuomasta ymmärryksestä."

- Taidan olla edelleen eri mieltä – miehillä on kollektiivinen, mutta yllättävän jäsentymätön, tapa survoa naistutkimus ja räyhäfeminismi yhteen ja samaan lokeroon. Mielestäni naistutkimus oppialana omaa potentiaalia paljon enemmän kuin monet muut oppialat aitoon tieteiden (tai akateemisten oppialojen) väliseen dialogiin. Eihän tämä itsestään tapahdu, enkä kiistä etteikö opiskelijoissa olisi feminismiaktiiveja – olinhan minäkin.