sunnuntaina, toukokuuta 11, 2008

Hesari

Tulta munille, sanoi Moilanen
KATJA MARTELIUS

Tiedättehän, että Anne Moilanen on täpäkkä.

Ja nyt hän on päättänyt sanoa asian niin kuin se on. Siksi Moilasen päätoimittajakausi Naisasialiitto Unionin kustantamassa Tulva-lehdessä alkaa numerolla, jonka kannessa lukee Tulta munille! Jo riittää miesaktivismi! (se ilmestyi perjantaina).

Moilanen on kyllästynyt siihen, että muutaman aktiivisen miehen misogynistiset mielipiteet ovat saaneet mediassa ihan valtavan painoarvon.

Että joka kerta, kun tasa-arvosta puhutaan julkisesti, mukaan pääsee juttua tasapainottamaan miesaktivisti, joka esittää, että itse asiassa miesten epätasa-arvoisuus on suurempi ongelma kuin naisten - ja että se vielä on naisten syytä.

Nyt toimittaja, Jälkiviisaiden jäsen, Vauva-lehteenkin kolumneja kirjoittanut Moilanen antaa haastattelua Unionin huoneistossa Bulevardilla.

"En ole koskaan ollut poikatyttö, vaan olen aina ottanut naisellisuudesta kaiken irti", sanoo Moilanen, jolla on huolellisesti rajatut huulet, pitkä vaalea tukka ja lyhyt mekko. "Mutta jo ihan pikku tytöstä asti huomasin, että naisia kohdellaan eri tavalla kuin miehiä."

Moilanen on kotoisin Suomussalmelta, jossa tytöt ja pojat kasvatettiin perinteisiin rooleihin. Ne näkyivät ihan kaikessa, aina lukion ainevalinnoista lähtien: pojat ottivat kovaa luonnontiedettä, matikkaa ja fysiikkaa, tytöt taas kieliä. Kun oli aika ajaa ajokortti, Moilasen veljen kohdalla se oli itsestään selvää, kun taas Moilanen joutui tappelemaan korttinsa eteen.

Tuli aika lähteä opiskelemaan.

"Opiskelin naistutkimusta sivuaineena Tampereen yliopistolla, ja minusta tuli feministi. Siellä ymmärsin, että en ole hullu enkä yksin."

Moilasen feminismi menee suunnilleen näin: miehet ja naiset ovat perustavanlaatuisesti erilaisia, mutta ero on positiivinen.

Toisaalta naiseuteen ja mieheyteen myös kasvatetaan ja pakotetaan. Ja feminismejä on yhtä monta kuin feministejäkin.

"Kuka voisi olla kuuluisa suomalainen feministi... tämä kikkelikortti... Laxén!"

Tasa-arvoasiain neuvottelukunnassa toiminut Marianne Laxén sai 1990-luvun alussa työmarkkinapampuilta seksistisen kortin, jossa alaston nainen putoaa jalat harassa kohti sojottavia kikkeleitä. "Vive les hommes", luki kortin ylälaidassa.

"Laxénille tuli niin tukalat olosuhteet, että hänen oli muutettava Ruotsiin. Häntä ivattiin, koska hänelle oli lähetetty tällainen kortti! Tämä kertoo jotain siitä, miten Suomessa suhtaudutaan feministeihin."

Moilanen istuu puusohvalle vetämään saappaiden vetskaria kiinni.

"Äiti opetti, että 30 prosenttia ihmisistä ei kuitenkaan pidä siitä, mitä teet, vaikka tekisit mitä."

Taksi odottaa Bulevardilla, ja Moilanen änkeytyy takapenkille. Auto kääntyy pohjoiseen.

Ja seuraavassa terveisiä Suomen hallitukselle, näin äitienpäivän kunniaksi.

Ensinnäkin Moilanen haluaa, että miehet pakotetaan pitämään osansa vanhempainvapaista, jotta lapsen ja isän suhde voisi kehittyä.

Toisekseen päivähoitomaksujen korotushanke on järjetön.

"Ylimpään maksuluokkaan joutuakseen ei tarvitse olla rikas, riittää, että molemmat vanhemmat käyvät töissä. Jos perheessä on kaksi tai kolme lasta, naisella täytyy olla vähän helvetin hyvä palkka, että kannattaa käydä töissä", Moilanen kiihtyy. Päivähoidon tulisi olla ilmaista!

"Meillä on Suomessa työvoimapula koulutetuista ihmisistä, ja sitten naiset vetäytyvät työelämästä kotiin vuosikausiksi. Suomea pidetään tasa-arvon mallimaana, mutta nykyään kolmevuotiaita hoidetaan kotona enemmän kuin Ranskassa. Hallitus on tekemässä Suomesta 50-lukulaisen kotirouvayhteiskunnan."

Moilanen sai kaksi vuotta sitten miehensä, kustannuspäällikkö Jan Erolan kanssa pojan.

Ahti on hänen nimensä.

Nyt Moilanen työntää Ahtia vaunuissa kotiin metsän läpi. Aurinko paistaa metsän pohjaan vaaleanvihreän lehvistön läpi, ja kaikkialla kukkii valkovuokkoja.

Ahdilla on erittäin tyylikäs, autoilla somistettu pipo.

"Kyllä mulle oli feministinä yllätys tämä sen autohulluus. Kun tulen hakemaan Ahtia hoidosta, en ole varma, ilahtuuko se nähdessään minut vai auton. Vielä illallakin, kun se menee nukkumaan, se puristaa pikkuautoa nyrkissään."

Äitiys, päätoimittaja Moilanen, noin naisena ja ihmisenä?

"Ei kaduta vähääkään, että on tullut tehtyä lapsi. Suosittelen sitä kaikille, yleensä sitä, että uskaltaa elää. Jos odottaa jotain sopivia olosuhteita, niin siinä saattaa elämä vierähtää."

39 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

"Ahdilla on erittäin tyylikäs, autoilla somistettu pipo.

"Kyllä mulle oli feministinä yllätys tämä sen autohulluus. Kun tulen hakemaan Ahtia hoidosta, en ole varma, ilahtuuko se nähdessään minut vai auton. Vielä illallakin, kun se menee nukkumaan, se puristaa pikkuautoa nyrkissään."

Moilaskan huomionkipeys korjaantuu kyllä helposti; pukee aamulla poikansa balleriina-asuun ja antaa tälle mollamaijan käteen. Iltapäivällä poika juoksee takuuvarmasti äidin syliin ja itkee jälleennäkemisen ilosta vaikka tämä tulisi hakemaan jälkikasvuaan kottikärryillä.

Anonyymi kirjoitti...

"Tasa-arvoasiain neuvottelukunnassa toiminut Marianne Laxén sai 1990-luvun alussa työmarkkinapampuilta seksistisen kortin, jossa alaston nainen putoaa jalat harassa kohti sojottavia kikkeleitä. "Vive les hommes", luki kortin ylälaidassa.

Laxénille tuli niin tukalat olosuhteet, että hänen oli muutettava Ruotsiin."

korttia karkuun ulkomaille... hyvä että on vahvoja johtajia!

Anonyymi kirjoitti...

" Jos perheessä on kaksi tai kolme lasta, naisella täytyy olla vähän helvetin hyvä palkka, että kannattaa käydä töissä", Moilanen kiihtyy. Päivähoidon tulisi olla ilmaista!"

Unionin Moilaselta kysyisin, miksi se on juuri nainen, jonka tulee tienata "helvetin hyvää palkkaa" lastenhoitokustannusten kattamiseksi?

Valtaosassa suomalaisista perheistä, siis keskituloiset ja alle, aviopuolisot laittavat perheen rahavarat yhteen ja maksavat oy Perhe ab:n kaikki kustannukset kassasta, miettimättä kumpi on tienannut enemmän ja kumpi vähemmän. Lastenhoitokustannukset ovat keskiverto/normaalissa perheessä yhteisiä. Kotiin aviopuolisoista jää se kumman tilipussi keventää yhteistä taloutta vähemmän.

Avioero-/kriisipeheet (määrä kasvussa) ovat oma luku sinänsä. Näiden ongelmia ei yleisluontoisella miehet vs. naiset höpinällä ratkaista.

Mikko Ellilä kirjoitti...

Mitenköhän Anne "Tulta munille!" Moilasen aviomies ja poika suhtautuvat siihen, että vaimo ja äiti fantasioi miesten peniksien ja kiveksien tuhoamisesta ampumalla niitä revolverilla?

Anonyymi kirjoitti...

(Mikko Ellilä)
"Mitenköhän Anne "Tulta munille!" Moilasen aviomies ja poika suhtautuvat siihen, että vaimo ja äiti fantasioi miesten peniksien ja kiveksien tuhoamisesta ampumalla niitä revolverilla?"

Lienekö tässä ole kysymys
siitä, että Annen mies ja poika on ohjeistettu, millaisia miehiä vastaan äiskä hyökkää?

Olisihan se kiva, jos
kaikki miehet olisivat ulkoisesti
härkämäisiä, sisäisesti kohteliaita ja naisten oikuille
alttiita sirkuspellejä. Maailmassa,
jossa elää muunkinlaisia ihmisiä
(tai feminatsistisesta näkökulmasta: rottia) voi tynnyrissä eläminen olla pitkän päälle vaikeaa.

Bmad

Anonyymi kirjoitti...

Oma naiseni nauttii kun häntä alistetaan. Hän jättäisi, jos en alistaisi.

Naiset ovat erilaisia.

Anonyymi kirjoitti...

"Oma naiseni nauttii kun häntä alistetaan. Hän jättäisi, jos en alistaisi.
Naiset ovat erilaisia."

Semmoinen minäkin olen,
tosin mies ja naisen alistama.
Tulee kanavoida valtaa oikein ja kuria sinne minne kuri
kuuluu.

Jos ihmiset näitä juttuja harrastaisivat avoimesti ei olisi sotia, liikasynnytystä,
eripuraa... feminismiäkään ei
olisi.

Ruoska tekee onnelliseksi, mutta puute tekee koko ihmiskunnasta
itsekkään ja jaarittelevan
velttoilukoneiston.


BMAD

Anonyymi kirjoitti...

Tämän Moilasen esiintyminen a-studiossa oli tosi paljastavaa - siis kuinka feminismi on vain suurta huijausta. Nyt kun se uhkaa paljastua, iskee paniikki ja sensuurimieliala.

Moilanenhan sanoi haastattelussa mm. "silloin, kun naisilla ei ollut niin paljon... niin laajat toimintamahdollisuudet kuin nykyään". Hän siis oli jo myöntämäisillään, että naisilla on valtaa, mutta sai sen onnekseen nielaistuksi.

Löysin muuten mainion jutun feministien salaisista kansioista:
http://www.iltalehti.fi/oma/showLuomus.do?id=42ef08c5187d8ecd011909f7a257337b

Anonyymi kirjoitti...

"Moilanen on kyllästynyt siihen, että muutaman aktiivisen miehen misogynistiset mielipiteet ovat saaneet mediassa ihan valtavan painoarvon."

Eli kun puhuu miesten tasa-arvo-ongelmista, niin se on misogyniaa? Idioottimainen väite.

"Että joka kerta, kun tasa-arvosta puhutaan julkisesti, mukaan pääsee juttua tasapainottamaan miesaktivisti, joka esittää, että itse asiassa miesten epätasa-arvoisuus on suurempi ongelma kuin naisten - ja että se vielä on naisten syytä."

Monessa suhteessa se onkin suurempi ongelma, ja tämä tosiasia on voitava sanoa ääneen, sillä tasa-arvossa ei saa olla kysymys vain naisasiasta. Siihen, millainen maailma on, vaikuttavat naiset ihan yhtä lailla kuin miehetkin, mutta enpä ole kenenkään nähnyt naisia miesten tasa_srvo-ongelmista koskaan syyttävän, feministejä ja tasa-arvoviranomaisia kylläkin.

"Ja feminismejä on yhtä monta kuin feministejäkin."

Eli se ei tarkoita yhtään mitään. Mutta silti halutaan olla kaikki samaa porukkaa, jolloin vastuu kaikesta siitä pahasta, mitä feminismin nimissä on tehty, on jokaisen feministiksi julistautuneen kannettava.

"Kyllä mulle oli feministinä yllätys tämä sen autohulluus."

Ja poikaparka on vielä pakotettu leikkimään autoilla.

Anonyymi kirjoitti...

Having children can ruin a marriage, experts say

"Daniel Gilbert, a psychology professor at Harvard University, said: "People are extremely happy before they have children and then their happiness goes down. It takes another big hit when kids reach adolescence.

"When does it come back to its original baseline? About the time the children grow up and go away.""

Jape kirjoitti...

Ruotuväki: Naisille ei haluta pakollista asepalvelusta

Muutama poiminta:

- Mielestäni on hyvä, että naiset voivat halutessaan osallistua vapaaehtoisina asepalvelukseen, sillä uskon heidän tuovan lisäarvoa armeijalle. Pakolliseksi sitä ei pitäisi heille tehdä, koska naiset synnyttävät lapsia, kommentoi esimerkiksi Johanna Karimäki (vihr).
.
.
.
Siviiliyhteiskunnan ja asevoimien välistä suhdetta Pohjoismaissa tutkiva dosentti Johanna Valenius Helsingin yliopiston Yhteiskuntahistorian laitokselta ei pidä nykyistä, ainoastaan miehiä koskevaa asevelvollisuutta tasa-arvoisena.
- Ei se ole tasa-arvoinen, vaikka laki miesten ja naisten välisestä tasa-arvosta toteaakin, että vain miehiä koskeva asevelvollisuus ei ole sukupuoleen perustuvaa syrjintää. Nykyinen järjestelmä selvästi asettaa ihmiset sukupuolen perusteella eriarvoiseen asemaan.
- Ruotsissa ja Norjassa on otettu askeleita kohti sukupuolineutraalia asevelvollisuutta, joka tarkoittaa asevelvollisuuden ulottamista myös naisiin. Molemmissa maissa kehitystä perustellaan muun muassa uskottavalla tasa-arvopolitiikalla: tasa-arvo ei tarkoita ainoastaan yhtäläisiä oikeuksia, vaan myös yhtäläisiä velvollisuuksia. Lisäksi on kysytty miten on mahdollista, että vielä vuonna 2008 on voimassa laki, joka asettaa miehet ja naiset eri asemaan. Tämä on erittäin hyvä kysymys, jota pitäisi Suomessakin pohtia, Valenius toteaa.


Artikkelin yhteydessä olevasta kuvasta poimittu:

Annika Lapintie (vas): Mielestäni tämän hetkinen asepalvelusjärjestelmä, jossa vain miehet ovat asevelvollisia ei ole kovin tasa-arvoinen. En kuitenkaan haluaisi lähteä ratkaisemaan tätä ongelmaa tekemällä naisetkin asevelvollisiksi

Japen kommentti: Murheellista, mutta ei yllättävää tekstiä mm. Lapintieltä ja Karimäeltä. Varsinkin Karimäen perustelu oli järkyttävän taantumuksellinen ja vanhanaikainen. Lapintie taas ei halua oikeasti tehdä asioille yhtään mitään. Sen sijaan Johanna Valeniuksen asiantunteva kommentti oli raikas ja virkistävä tuulahdus, jolle soisi enemmän kuulevia korvia.

Anonyymi kirjoitti...

Martelius ja Moilanen ovat kyllä sellainen tutkapari, ettei paremmasta väliä... Sekopäiden kruunaamattomat kuningattaret.

Jape kirjoitti...

"Kun oli aika ajaa ajokortti, Moilasen veljen kohdalla se oli itsestään selvää, kun taas Moilanen joutui tappelemaan korttinsa eteen."

Tämä ei ole ollenkaan yllättävää, kun Moilanen ei ymmärrä oman poikansakkaan kiinnostusta autoihin, niin miksi olisi oletettavaa että Moilanen osaisi koordinaatiokoykyä vaativan vaihdekepin ja kytkimen yhteistoiminnan. Se ei Moilanen mene runttaamalla se vaihde vaan jouheasti kun käyttää kytkintä apuna. Ei kannattaiai aina olla niin itsepäinen, Moilanen. Hiukan joustavuutta ja asioiden ymmärrystä, vähemmän paatosta, niin kyllä se insinööriajo menee läpi.

Anonyymi kirjoitti...

KÄytä sinä Jape ihan mitä titteliä tahdot, tämä kysymys on Henrylle:
(edellisestä osiosta tänne siirretty)

Kyllä tittelit tässä merkitsevät: se tarkoittaa, että muutkin kuin itse on sitä mieltä, että tekee oikeata tutkimusta.

Eli: kiertelemättä, kun Henry sanot:
Minä en ole titteliäni sen tarkemmin ajatellut, yleensä olen ollut yhteiskuntatieteilijä, toisinaan sosiologi, jatko-opiskelija, seksimarkkinatutkija, tasa-arvotutkija, YTM tai vain tutkija.
Noista tuo yhteiskuntatieteilijä on kyllä mielestäni kuvaavin

Niin ei sitä titteliä yliopistossa nyt ihan mutu-tuntumalla "ajatella" itselle.

POllen kysymys siis kiinnostaa myös:
"Tämä kiinnostaa mua kovin kun olen lukenut ko. Laasasen gradun ja ihmetellyt millä hemmetin eväillä se on mennyt läpi...
Oletko virallisena jatko-opiskelijana? Onko sinulla rahoitus? Kuka on ohjaajasi?"


Leeto

Jape kirjoitti...

Leeto: "KÄytä sinä Jape ihan mitä titteliä tahdot, tämä kysymys on Henrylle:
(edellisestä osiosta tänne siirretty)"

Miksi siirtelet ja postailet samoja kysymyksiä useisiin ketjuihin?

Minusta tuo menee spämmäyksen puolelle tuo sinun häiriköintisi, Leeto

Ja toki käytän mitä titteliä tahdon, saman voi tehdä Henry.

Terveisin,

Jape
Tutkija, Chief Executive Officer, Chairman of the Board, tuplainsinööri ja tasa-arvon kannattaja

Anonyymi kirjoitti...

Moilanen on nimitellyt tietokirjailija Tammisaloa maksalaatikko- ja tikkaritieteilijäksi, joten hän suo ainakin itselleen melko suuret vapaudet tittelien keksimisessä.

Yliopistossa titteliä ei tietenkään päätetä itse, mutta lehtiartikkeleissa journalisti käyttää jutun kohteesta kuvaavimpana pitämäänsä epiteettiä. Maallikoille suunnatuissa lehdissä on usein tapana puhua kaikista tieteen tekijöistä tutkijoina.

Anonyymi kirjoitti...

Hmm. Nyt on näköjään 2 kpl "wtf":ää.
wtf 11/5/08 klo 13:23 en ollut minä. Komppaan toki kaimaa;)

Laitetaan varmuuden vuoksi uudestaan Image -lehdessä ollut feministi Anne Moilasen kirja-arvio Image -kehdestä Virginie Despentesin romaanista "King Kong -tyttö": "On ehkä kauneinta maailmassa kun nainen kirjoittaa väkivaltaisesti."

Martelius ja Moilanen ovat kyllä sellainen tutkapari, ettei paremmasta väliä... Sekopäiden kruunaamattomat kuningattaret.
Heh. Alien & Predator.

Marteliuksesta luulin ensin, että hänen täytyy olla antifeministien keksimä satuolento. Moilanen sopisi samaan fiktioon, mutta todellisuus on nähtävästi tarua ihmeellisempää.

Anonyymi kirjoitti...

"Äitiys, päätoimittaja Moilanen, noin naisena ja ihmisenä?

"Ei kaduta vähääkään, että on tullut tehtyä lapsi. ..."


Miten ihmeessä Moilaselle edes tulee mieleen katumus, kun häneltä kysytään äitiydestä? Eiköhän tämä kerro jo kaiken

Henry Laasanen kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Anonyymi kirjoitti...

Sori, jape, en tiennyt että tällainen siirtely on kielletty, kun täällä muukin keskustelu liikkuu aiheesta toiseen samana.

Jape sanoi...
Leeto: "KÄytä sinä Jape ihan mitä titteliä tahdot, tämä kysymys on Henrylle:
(edellisestä osiosta tänne siirretty)"

Miksi siirtelet ja postailet samoja kysymyksiä useisiin ketjuihin?

Minusta tuo menee spämmäyksen puolelle tuo sinun häiriköintisi, Leeto

ja TÄH! Jos kaksitoista viestiä naidtutkimuslistalle ei ole spämmäystä ja häiriköintiä, nin mun kaksi viestiäni sitten on?
Pitäkää homososiaalinen palstanne, jos täällä kerran ei aivan tavallisia kysymyksiä voi esittää - pitäisi kai osoittaa olevansa vain "samanmielinen".

Leeto

Anonyymi kirjoitti...

Henry ei kai sentään lähettänyt sinne naistutkimuslistalle samaa viestiä useampaan kertaan...? ;)

Jape kirjoitti...

Leeto: "ja TÄH! Jos kaksitoista viestiä naidtutkimuslistalle ei ole spämmäystä ja häiriköintiä, nin mun kaksi viestiäni sitten on?
Pitäkää homososiaalinen palstanne, jos täällä kerran ei aivan tavallisia kysymyksiä voi esittää - pitäisi kai osoittaa olevansa vain "samanmielinen"."

Älä nyt riehaannu, Leeto. Henry on kysymykseesi jo vastannut. Eikä Henry ole samaa viestiä 12 kertaa NT-listalle postannut. Siellä on muuten itseään naistutkijoiksi, osa jopa varttuuneeksi sellaiseksi ittseään kutsuvia (kuten äärifeministi Kaarina Kailo), joka postailee paljon tuolle NT-postituslistalle, usein samoja viestejä. Usein Kailo postailee erilaisia ilmoituksia luentoihin jossa hän itse on esiintyjänä. Toinen teema on hänellä tuo feministinen uho ja räyhäys.

Anonyymi kirjoitti...

...ja teillä maskuliininen uho ja räyhäys.

Miksi koko ajan puhut Henryn puolesta?
Oletko hänen sihteerikkönsä?

Olkaa rauhassa keskenänne, tämä lähtee terassille naisiin.

Leeto

Anonyymi kirjoitti...

"tämä lähtee terassille naisiin"

Terasille keskellä kirkasta maanantaipäivää. Sielläkö sitä tutkimusta tehdään, Arto?

Jape kirjoitti...

Leeto: "Miksi koko ajan puhut Henryn puolesta?
Oletko hänen sihteerikkönsä?"

En tietääkseni puhunut Henryn puolesta. Ja ei, en ole hänen sihteerinsä.

Olkaa rauhassa keskenänne, tämä lähtee terassille naisiin.

Jaa jaa, sinä taidatkin olla niitä prekariaatin edustajia.

Ja tuo naisiin on varmaankin hämäystä...

Anonyymi kirjoitti...

Pois se minusta, että haluaisin haastaa riitaa kenenkään kanssa, mutta tämä nimimerkki Leeto tuo mieleeni jonkun Panun vanhan kirjoituksen. Siinä hän sanoi, että feministien ja profeministien käytös muistuttaa hyvin paljon yläasteen koulukiusaajien touhuja - mitä nyt retoriikka on toisenlaista, esim. ei sanota "vitun homot" vaan "pitäkää homososiaalisuutenne". Leeton viimeisimmät puheenvuorot näyttäisivät sopivan Panun määritelmään suorastaan hilpeällä tavalla, itse asiassa tuo lopun machoileva "tämä lähtee terassille ja naisiin" sopisi jonkun teini-ikäisen koviksen suuhun ihan sellaisenaan.

Tekniikkahan on tosiaan sama kuin yläasteen kovilla pojilla, eli perustuu toisaalta halveksitun osapuolen "miehisyyden" mitätöimiseen (joko suoralla tai epäsuoralla viittauksella tämän mahdolliseen homoseksuaalisuuteen) ja toisaalta oman miehisyyden korostamiseen ("lähdenpä tästä ryyppäämään ja nussimaan"). En väitä olevani akateeminen tai muutenkaan millään muotoa sivistynyt, mutta väittäisin silti että tuo ei ole kovin tieteellinen tapa keskustella. :)

Neonomide kirjoitti...

Täytyypä heti kärkeen todeta, että Moilanen puhuu silkkaa asiaa. Olen vanhempainvapaiden pakottamisen suhten aivan samaa mieltä; komppaan radikaaleja käsityksiä ja voin samaistua Moilasen näkemyksiin yleisesti ottaen loistavasti.

Tätä lisää!

- Neonomide

Anonyymi kirjoitti...

Neonomide: "Täytyypä heti kärkeen todeta, että Moilanen puhuu silkkaa asiaa. Olen vanhempainvapaiden pakottamisen suhten aivan samaa mieltä; komppaan radikaaleja käsityksiä ja voin samaistua Moilasen näkemyksiin yleisesti ottaen loistavasti.

Tätä lisää!"

Tuon lajin materiaalia on lisää vaikka kuinka paljon, eli toiveesi on ilmeisesti täytetty jo vähän ennakoivasti. :D

Neonomide kirjoitti...

Lukiessani tämän palstan paskaa tekee yhä enemmän mieli liittyä profeministimiehiin ja alkaa taas kunnon aktivistiksi. Toistensa ohi puhuminen on toki sukupuolidiskurssissa enemmän sääntö kuin poikkeus, mutta olettaisin sen johtuvan lähinnä siitä, että sukupuolidiskurssin akateeminen määrittelyvalta on siirtynyt naisille (tai niin koetaan), mikä saa lihansyöjäheterot takajaloilleen.

Pois se minusta, että haluaisin haastaa riitaa kenenkään kanssa, mutta tämä nimimerkki Leeto tuo mieleeni jonkun Panun vanhan kirjoituksen. Siinä hän sanoi, että feministien ja profeministien käytös muistuttaa hyvin paljon yläasteen koulukiusaajien touhuja - mitä nyt retoriikka on toisenlaista, esim. ei sanota "vitun homot" vaan "pitäkää homososiaalisuutenne". Leeton viimeisimmät puheenvuorot näyttäisivät sopivan Panun määritelmään suorastaan hilpeällä tavalla, itse asiassa tuo lopun machoileva "tämä lähtee terassille ja naisiin" sopisi jonkun teini-ikäisen koviksen suuhun ihan sellaisenaan.

Niin, eihän homososiaalisuus oikein sovi lihansyöjäheteroja (vältän nimitystä 'mies', koska se nähdään heti seksistisenä) kuvaamaksi käsitteeksi, koska jokainen miesaktivisti on "omila aivoillaan ajatteleva itsenäinen ja aktiivinen kansalainen".

Eli sellainen tyyppi, joka tietää miten asiat ovat, tutustumatta niihin ollenkaan. Perusteleva ajattelu onkin yhtäkkiä naisellista, polemiikki miehekästä. Ollaan individualisteja, jauhetaan keskenään paskaa nettipalstoilla ja ainoa sääntö on, että miehet on homogeeninen uhriryhmä, naiset homogeeninen alistajaryhmä ja feministit aatelisyläluokka, joka määrittelee filosofikuningattariensa johdolla Totuuden ja sen poliittiset ennakkoehdot.

Tekniikkahan on tosiaan sama kuin yläasteen kovilla pojilla, eli perustuu toisaalta halveksitun osapuolen "miehisyyden" mitätöimiseen (joko suoralla tai epäsuoralla viittauksella tämän mahdolliseen homoseksuaalisuuteen) ja toisaalta oman miehisyyden korostamiseen ("lähdenpä tästä ryyppäämään ja nussimaan"). En väitä olevani akateeminen tai muutenkaan millään muotoa sivistynyt, mutta väittäisin silti että tuo ei ole kovin tieteellinen tapa keskustella. :)

No itse voin sanoa itseäni ihan suoraan akateemiseksi, sukupuolitutkimukseen erikoistuvaksi ja sukupuoliaiheesta oikeasti jotain tietäväksikin yksilöksi, enkä pidä siitä aiheen humoristisuus määritty lähes pelkästään ironian ja nälvimisen kautta yleiseen keskusteluun. Kuten Jukka Hankamäki sanoi, "sukupuolten sota" on käsittämätöntä.

Itse asiassa yläastepojilla ja bassoamiksillakin homoseksuaalisuuteen viittaaminen on pikemmin ojentamista, jolla pidetään yllä heteronormatiivista käyttäytymistä homososiaalisissa vertaisryhmissä. Eräät miestutkijat ovat korostaneet ehkä liikaa tuota miehisyys-efektiä, mikä on haitallista koska miehisyys on nimenomaan sosiaalisesti välittyvää, jatkuvaa hierarkiaheuvottelua. Toisia ojennetaan yhteiste normien ylläpitämiseksi ja yhdenmukaistamiseksi – mikä samalla johtaa normien kyseenalaistamisen vaikeutumiseen. Yhtäkkiä tällaisillakin palstoilla ollaan siis "fiksuja yksilöitä" ja se olennaisin elementti eri naisnäkökulman toiseuttaminen, alkaa näyttäytyä välttämättömänä elementtinä jotta tekstistä voi tuntea ylpeyttä.

Samalla tosin keskustelusta tulee yhdenmukaista mussutusta, jossa liittoutuminen hyvä veli ja hyvä sisar -kerhoihin näyttäytyy jo jotenkin ontologisesti välttämättömältä.

Itse ainakin profeministinä löydän naisista ihan surrealistisen paljon valitettavaa, mutta niin löydän itsestäni ja miehistäkin, samoin kulttuurista, sosiaalisista rakenteista, psykolätinästä, sukupuolikulttuurisista diskursiivisista muodostumista ja liittoyliopistohankkeista. Jokin järki, basis, olisi silti hyvä olla, jotta voisi suhteuttaa asioita.

Mitä tulee "tieteelliseen keskusteluun", niin siihen aniharva tasa-arvokeskustelija on edes pyrkinyt – Pasi Malmi tulee lähinnä mieleen hyvänä yrittäjänä. Mutta hän on jo julkikuvansa radikalisoinut ja näyttää nauttivan tilanteestaan vähän liikaakin. Suomen sukupuolikeskustelu kun ei intellektuelleja kaipaa, koska heitä ei juuri kuunnella. ÄÄliöiden ääni kuuluu ja siööe on tilausta, mutta olennaisinta on se, ettei fiksut mielipiteet saa juuri heijastuspintaa. Ollaan vaan oma sukupuolen tai ideologian juoksuhaudoissa ja voivotellaan, miksi vastapuoli on niin pirun poleeminen.

Naisissa taas ongelmana on se, että multifeminismin retoriikkaa vakuutellessakin on ilmeistä, että feminismi on joko tarkemmin määrittelemätöntä erofeminismiä tai tasapäistävää työelämäkeskeistä näennäispolitisointia.

Neonomide kirjoitti...

"Yliopistossa titteliä ei tietenkään päätetä itse, mutta lehtiartikkeleissa journalisti käyttää jutun kohteesta kuvaavimpana pitämäänsä epiteettiä."

Kyllä se tosiaan mediassa homma menee siten, että esim. radiossa laitetaan kuulokkeet päähän ja sitten alkaa haastattelu: "Tänään meillä on vieraana tutkija...". Tutkija tuntuu olen yleistermi tieteen parissa puuhasteleville. Siihen kun lisää kuvaavan termin esim. "tasa-arvotutkija", niin aihekin käy selville tiivistetyssä muodossa, jota toimittajat kaipaavat.


Tosi kuin vesi. On myös hyvä huomata, että on aloja, joista on vaikeaa sanoa onko henkilö Opiskelija, Maisteri, vaiko peräti Tutkija. On nimittäin kulttuurintutkijoita, naistutkijoita ja musiikkitutkijoita. Kaikki haluavat tulla nimitettyä tutkijoiksi, jos siihen on vaan mahdollisuus. Samalla apurahatutkija (tai opintotukitutkija ;-) ) ja Akatemian tutkijatohtori rinnastuvat keskenään turhankin helposti. Argumenttien relevanssia harvempi maallikko osaa noin vain arvottaa "oikein".

On kuitenkin vähän eri asia vääntää jotain opinnäytetyötä läpi, kuin yrittää saada artikkeleja kansainvälisiin vertaisarviointilehtiin.

"Tämä kiinnostaa mua kovin kun olen lukenut ko. Laasasen gradun ja ihmetellyt millä hemmetin eväillä se on mennyt läpi...
Oletko virallisena jatko-opiskelijana? Onko sinulla rahoitus? Kuka on ohjaajasi?""

Mikäs gradussa on vikana? Sehän lienee Suomen luetuin gradu ja useammatkin professorit ovat ottaneet minuun yhteyttä kirjan luettuaan ja kehuneet sitä. Olen virallisena jatko-opiskelijana? Ei ole muuta rahoitusta kuin opintotuki. Mihin terve mies rahaa kaipaa? Ohjaus nyt on sitä sun tätä. Tämän vuoden seminaareissa olivat professoreina Martti Siisiäinen ja Ilkka Alanen, mutta Siisiäinen siirtyy muihin tehtäviin. Kai se on sama homma kuin gradunkin kanssa, että itse tuo väitöskirja on kirjoitettava ja sitten sanottava, että tässä se nyt on. Yritän saada väitöskirjaa kesän aikana jollekin mallille, että voisin laittaa sen nettiin muidenkin pällisteltäväksi.


Kyllähän me ollaan keskusteltu jo kauan, mikä gradussa on "vikana" – siinä ammutaan koko nykyisen sukupuolitutkimuksen käsitteistö taivaan tuuliin ja korvataan se vuosikymmeniä vanhoilla naftaliinista kaivetuilla talousmetaforilla. Metodologinen käsittely tuo ylimielisyydessään mieleen kamelin ja neulansilmän.

Mutta aihe on myös sikavaikea. Gradu ja kirja kuitenkin onnistuvat mielestäni hyvin siinä kaikkein välttämättömimmässä, eli sen osoittamisessa että ilmiö voidaan nimetä ja katsoa sen olevan olemassa. Naisilla voi siis ajatella olevan seksuaalista valtaa , sen muodot ovat moninaiset ja että pelkkä tunnepuhe ja romanttinen diskurssi voi hämärtää tehokkaasti niitä vaihdon muotoja, jotka operoivat siinä sivussa. Tämä humaani ja rakentava, helposti lähestyttävä muotoilu oli valitettavasti pyyhitty valtaosin pois Henryn teoksesta ja etenkin gradusta, vieläpä vetoamisilla "tieteellisyyteen", mikä on mielestäni munatonta irtopisteiden keräilyä.

Nykyiselle sosiaalitieteelle on ominaista se, ettei se ole tiedettä vaan tutkimusta. Tälle on olemassa varsin vakuuttavat perusteet – ihmistä ei ole mielekästä tutkia kuin luontoa (vaikka siitä jotain irti saakin). Jos joku väittää jotain muuta, niin sopii mennä kysymään asiaa keneltä tahansa yhteiskuntatieteilijältä – falsifikoitavuus ei suurinta osaa tutkijoita edes kiinnosta, koska kokee sen lähtökohtaisesti joko tarpeettomana tai mahdottomana.

Julkisuudessahan Henryn teos ollaan ohitettu lähinnä huutoäänestyksellä, sen sijaan että syvällisemmin analysoitaisiin niitä vallan muotoja, joita sukupuolisuhteissa voidaan ajatella olevan. Anna Rotkirch, väestöliiton tutkija ja JP Roosin exä sekä kuuluisa darwinisti, olikin ainoita joka komppasi Henryn teoksen perusteesejä täysin. Kai lähes kaikki muut muut sitten ovat vulgaarisosiokonstruktivisteja ja feministisen retoriikan hapattamia juntteja?

Kyse ei ole naisten diskurssista, vaan romanttisesta diskurssista, jossa naiset operoivat keskimäärin miehiä tehokkaammin ja hallitsevat sen määrittelyjä. Romanttinen diskurssi ei ole niinkään väline saada muita asioita, vaan rajojen, määritelmien ja suuntaavien kuvailujen ja lausumien muodostuma, johon tukeutuen subjektit määrittelevät itse itseään ja paikkaansa suhteessa muihin psykososiaalisessa todellisuudessa.

Jos omaisin yhtä paljon kivestä kuin Henry, olisin kirjoittanut teoksen ottaen psykologisen, sosiaalisen ja diskursiivisen tason huomioon. Nykyinen aiheen "tieteellinen tuotanto" on lähinnä ansiokasta siksi, että ilmiö voidaan ajatella olevan olemassa. Nyt pitäisi alkaa purkamaan sitä aktiivisesti ja niveltää osaksi valtavirtaisen sukupuolitutkimuksen teoriaa.

On ihan totta, että gradu täytyy tehdä ja samoin väikkäri, ja sitten todeta että siinä se on. Homman juju on vain siinä, että akateemiset kredentiaalit eivät ole vain maisterinpapereita ja tohtorinhattuja, vaan muulta tiedeyhteisöltä saatavaa kunnioitusta. Minua ainakin kiinnostaa tehdä sekä itseäni että tiedeyhteisöä ja "ihmiskuntaa" palvelevaa akateemista työtä, eikä jumahtaa populismiin jonka kuopat ovat lukemattomat.

Anonyymi kirjoitti...

"Ja feminismejä on yhtä monta kuin feministejäkin."

Tämä on aina hupaisa. Auki purettunahan se tarkoittaa, että kukaan feministiksi tunnustautuv ei ole koskaan vastuussa kenenkään feministin suustaan päästämistä typerämmistä mölväisyistä. Ei edes omistaan.

Anonyymi kirjoitti...

Neonomide, nyt sait kannattajan. Olen raapinut päätäni ihmetellyt mikä tällä palstalla mua mättää ja noinhan se on.

POlle

Anonyymi kirjoitti...

"Kyllähän me ollaan keskusteltu jo kauan, mikä gradussa on "vikana" – siinä ammutaan koko nykyisen sukupuolitutkimuksen käsitteistö taivaan tuuliin ja korvataan se vuosikymmeniä vanhoilla naftaliinista kaivetuilla talousmetaforilla."

Tässä on jossain määrin perää - viestin ulkoasu on usein yhtä tärkeä kuin sisältö. Talousmetaforia kannattaa käyttää melko säästeliäästi, koska ne ovat useimmille aikamme ihmistieteilijöistä esteettisesti vastenmielisiä.

Lähetystyöntekijät kautta vuosisatojen ovat tehneet pakanoille kääntymisen helpommaksi omaksumalla kristinuskoon useita heille tuttuja käsitteitä ja juhlia.

Samaan tapaan kannattaa nykyisestä sukupuolidiskurssista hyödyntää se mikä soveltuu uuden aiheen käsittelyyn. Henryn taannoinen väite siitä, että tasa-arvo-ongelmat ovat "symbolisen vallan hallitsijoiden tuottamia sosiaalisia konstruktiota", on hyvä esimerkki siitä, kuinka vanhoja käsitteitä voi käyttää uusien ajatusten esittämisen.

Anonyymi kirjoitti...

BMad, yleensä puhut aika paljonkin järkeä ja jopa viisauden ripsauksia (paitsi se eläinjuttu jne.).. mutta tämä oli kyllä erittäin ajattelemattomasti sanottu: Ruoska tekee onnelliseksi, mutta puute tekee koko ihmiskunnasta
itsekkään ja jaarittelevan
velttoilukoneiston.


Ruoska?? No huh.. tollaista ajatusmaailmaa en voi oikein käsittää millään muotoa. Eihän mikään valtapeli tee ketään onnelliseksi. Rakkaus ja veljeys tekisivät ihmiskunnan onnelliseksi ja muodostaisivat maailmasta paratiisin, mutta nämä pikku ihmisten irvikuvat, joilla tämä planeetta on kansoitettu, eivät mitä ilmeisimmin ole valmiita siihen tai otollisia ymmärtämään, MITÄ se Jeesus oikein koetti meille kertoa.

Jeesus itsehän ei ollut erityisen tärkeä heppu, tärkeintä on aina itse sanoma, ei sen tuoja. Terra-ihmiset ovat kuitenkin hyljänneet, vääristelleet ja unohtaneet sanoman, mutta nostaneet sanoman tuojan jumalan asemaan ja palvovat sitten näitä jeesus-roikkuu-ristillä-kidutus-ylistys-
mantteleita ja krusifiksejä ja kuvittelevat olevansa hyviä ja henkisiä ihmisiä.

Mutta tuo ruoska-juttu meni kyllä jo täysi överiksi.. ei helkkari - julmasti surmatun eläimen ihosta valmistettu pitkulainen pötikkä ei kyllä tee ketään onnelliseksi.

- Vortac

Anonyymi kirjoitti...

Miten ihmeessä Moilaselle edes tulee mieleen katumus, kun häneltä kysytään äitiydestä? Eiköhän tämä kerro jo kaiken

Tämä on itseasiassa psykologisesti mielenkiintoinen pointti. En ole psykologi, enkä ole opiskellut psykologiaa virallisesti, mutta olen kyllä kummastellut joitain havaitsemiani ihmisen psyykeen mekanismeja ja taipumuksia, ja tältä pohjalta olen perehtynyt asiaan jollain tasolla ihan silkasta uteliaisuudesta.

Mietin asiaa vaikka siten, että jos saan jonkin uuden hienon vimpaimen, tietokoneen tms.. ja haluaisin kertoa muille, miten hauskaa ja ihanaa on, että sain sen uuden laitteen, niin asenteeni olisi todennäköisesti sellainen, että koettaisin kuvailla niitä 'onnen tuntemuksia' ja sitä kaikkea 'auvoa', jonka tuo laite tai vimpain minulle tuottaa. (Laitteen tai vimpaimen tilalle voi toki tässä esimerkissä laittaa vaikkapa ulkomaanmatkan tai minkä hyvänsä kokemuksen, vaikkapa rakastumisen tai mitä hyvänsä)

Tyyliin "Tämä uusi SDHC-kortinlukija on kyllä hiisin kätevä ja nopea, on helpottavaa kun voin vaan ottaa kortin ja tunkea sen laitteeseen, ja hetimiten siirtää kaiken kovalevylle kamerani muistikortilta, ja sitten laittaa kortin takaisin kameraan ja jatkaa kuvausta!"..

Jos en nyt aivan väärin siis tulkitse ihmisen psyyken omituisuutta, niin yleisesti ottaen lienee tyypillistä, että jos joku on iloissaan, innoissaan tai rakastaa jotakuta elävää olentoa, hän yleensä puhuu positiivisessa mielessä ja kertoo miten paljon ja millä tavoin tuo kohde on hänelle tuottanut iloa.

Nyt tuossa moilasen lausahduksessa on kaksois-negaatio, niinkuin sitä kutsun (ei mikään virallinen termi varmastikaan).. Eli ensin otetaan negatiivinen sana EI .. (ihmiset käyttävät tällaista hyvin paljon positiivisten lauseiden sijasta, esim. 'ei hullumpi', vaikka se on paljon latistavampaa kuin sanoa esim. 'erinomainen').. ja sitten otetaan toinen negatiivinen sana eli KATUMUS ..

Ja sitten vielä sana 'vähää', joka tarkoittaa hyvin pientä määrää.

Alitajuisesti ja psykologisesti nämä kolme sanaa ovat aika omituiset, käytettäessä kohteesta, joka tuo ihmiselle pelkästään iloa, onnea ja hyvää oloa.

Tällä tavalla alitajunta usein paljastaa meidän todelliset aikeemme, muodostamalla tarkoitetun sanoman sanavalinnoiltaan kyseenalaisiksi.

Tarkoitan nyt lähinnä vain todeta, että minulla ei tulisi mieleenkään sanoa "En kadu vähääkään, että hankin SDHC-kortinlukijan!" ..

Kadu? Kuka väittäisi että mun pitäisikään katua? Yleensäkinhän lienee tapana unohtaa moiset sanat kun puhutaan iloisista asioista, ja kertoa mieluummin niistä positiivisista puolista.

Moilanen sensijaan keskittyi puhumaan "negatiivisten puolien puutteesta" hänen asenteessaan lapseen.

(eikä siis edes lapsessa itsessään..)

Eli kuten aiemmin joku tokaisi, tuo on suhteellisen paljastava lausahdus, etenkin kun sitä alkaa tarkastelemaan tarkemmin.

- Vortac

Anonyymi kirjoitti...

"Anna Rotkirch, väestöliiton tutkija ja JP Roosin exä sekä kuuluisa darwinisti, olikin ainoita joka komppasi Henryn teoksen perusteesejä täysin."

En tiedä, mitä Neonomide yrittää sanoa. En nyt tiedä, onko Anna Rotkirch varsinaisesti "kuuluisa darwinisti". Suomessa tulee ilmeisesti "kuuluisaksi darwinistiksi", jos kirjoittaa muutaman itsereflektoivan artikkelin ja soveltaa vähän Triversiä omassa tutkimuksessaan.

Toisekseen, miksi vihjailet jostain eroista? He ovat edelleen naimisissa (mitä tämä edes kuuluu tänne?). Kolmanneksi, myös Roos on suositellut Laasasen teosta, samoin hän on suositellut myös Mies vailla tasa-arvoa-teosta.

Anonyymi kirjoitti...

"Ruoska?? No huh.. tollaista ajatusmaailmaa en voi oikein käsittää millään muotoa. Eihän mikään valtapeli tee ketään onnelliseksi. "

Se on tehnyt minut kerta
toisensa jälkeen onnelliseksi.
Kysymys on oikeasta onnellisuudesta, mitä voin kokea vaikka luonnossa
liikkueessani.

Kun psyykkisesti suht' tasapainoinen nainen kahlitsee
minut sänkyyn kiinni ja
kurittaa kroppaani esimerkiksi ruoskalla tai sähkökarjapampulla ja manipuloi sukupuolielimiäni siten, että saan lopulta siitä
toiminnasta orgasmin se on nautintoa tuottavaa valtapeliä, myös minun kannaltani. Se ei ole suunnattu minua vastaan, sillä alistun
siinä naiselle omasta tahdosta ja nainen on omasta tahdosta
mukana. Tätä kutsutaan S&M seksiksi, joka perustuu näytelmään ja
roolipeliin ja sen avulla myös nainen voi itse tulla tietoisemmaksi vallankäytöstään, mikä kirkastaa yhteyttä kosmokseen.

Sen sijaan naisten yleensä
harjoittama valtapeli on seksistä kokonaan kieltäytymistä tai seksin vaihtamista kyseenalaisiin hyödykkeisiin. Tästä asiasta olen samaa mieltä muiden miesasiaaktivistien kanssa, vaikkeivät he yleensä S&M seksin päälle tajuakaan.

BMAD

Johannes Knektman kirjoitti...

Moilaselta mielenkiintoista vetää esille tuo kikkelikortti, josta tapahtumasta on kulunut lähes kaksikymmentä vuotta (Mikäli muistan oikein kohuttiin siitä samaan aikaan kuin keskimmäinen lapseni syntyi, eli 1990) ja vedellä siitä johtopäätöksiä siitä kuinka feministejä kohdellaan. Aika huonosti ovat asiaansa ajaneet jolleivät (Moilasen mielestä) ole yhtään saaneet asiaansa edistettyä kahdessakymmenessä vuodessa. Mikäli hän todella uskoo ettei feministien asia ole tippaakaan edistynyt noin pitkässä ajassa, niin ehken olisi jo aika miettiä toisenlaista toimintatapaa...

Anonyymi kirjoitti...

"itsejä jotka eivät selittämällä varsinaisesti parane."

Toisten uhkaaminen ampumisella onkin joku vitsi? Todella onnetonta ja säälittävää selittelyä. Sairasta.