maanantaina, kesäkuuta 30, 2008

Tasa-arvosta

HS Digilehti, Mielipideosasto 30.6.2008

Miesten ja naisten kumppanuus unohtuu
Arno Kotro (HS 15. 6.) kaipasi yhteistyötä nykyiselle tasa-arvokentälle ja haki jonkinlaista yhdistävää tekijää nais- ja miesasian välille. Tämä on tervetullut näkökulma.

Naisten ja miesten välille julkisuudessa rakennettu suhde perustuu vastakkainasettelulle, johon moni mies ja nainen ei pysty arkikokemuksensa perusteella samaistumaan.

Miksi kumppanuus ja ystävyys, johon miehet ja naiset yksityisen elämän ja arjen alueella kykenevät, katoaa, kun tullaan julkisen keskustelun alueelle? Niin asia- kuin viihdejulkisuuskin kierrättää kuvaa miehistä ja naisista, joilla ei ole juuri mitään, jos yhtään mitään yhteistä.

Julkisuudessa naisten ja miesten välinen suhde perustuu myös usein nollasummapeliin, jossa toisen sukupuolen saavutukset ovat aina toiselta pois. Tilausta ei ole niinkään uudelle miesliikkeelle, kuten Anne Moilanen (HS 18. 6.) kirjoittaa vastauksessaan Kotrolle, vaan tasa-arvoliikkeelle, johon miehet ja naiset voisivat ottaa osaa yhdessä.

Tasa-arvoliikkeen tavoitteiden ei tarvitse olla nykyisiä maltillisempia kummankaan sukupuolen kohdalla. Nykyisin esitettyjä tavoitteita ei pidä missään tapauksessa hylätä. Sen sijaan liikkeen toimintatavat ja retoriikka voisivat etsiä vaihtoehtoja nykyiselle vastakkainasettelulle.

On myös lukuisia "uusia" teemoja, jotka liike voisi ottaa agendalleen. Yksi näistä voisi olla esimerkiksi nykyistä sukupuolettomamman lapsikulttuurin luominen, ja pyrkimys poikien ja tyttöjen elämismaailman yhdistämiseen esimerkiksi harrastusten kautta.

Lisäksi nuoria – ja oikeastaan aikuisiakin – tulisi aktivoida huomaamaan julkisuudessa esiintyvät sukupuolen stereotyyppiset kuvastot, ei vain naisten vaan myös miesten osalta. Tällä hetkellä "se pieni ero" miesten ja naisten välillä venytetään julkisuudessa äärimmilleen.

Julkisuuteen kaivataan uudenlaisia malleja miesten ja naisten välisille suhteille. Nykyisin miehet ja naiset esitetään voittopuolisesti joko toistensa vihamiehinä, pari- tai seksisuhteessa olevina tai sitten vähintäänkin tähtäämässä suhteeseen. Miehet ja naiset kuitenkin myös esimerkiksi työskentelevät ja harrastavat yhdessä.

RIIKKA PERÄLÄ

valtiot. maist., tutkija

Helsinki
Naisten huolet.

87 kommenttia:

jorma kirjoitti...

Uusi, uljas, sukupuoleton tulevaisuus?

Just joo, jä sitten mä heräsin tähän todellisuuteen.

jorma kirjoitti...

Teppo M:n naisseikkailut valkokankaalle

Tuskin maltan odottaa. Taas yksi samanlainen elokuva Selinin liukuhihnalta.

Lauma trendikkäitä, kauniita ja urbaaneja ihmisiä, joiden elämän täyttää keskinäinen paneskelu vaihtelevilla kokoonpanoilla. Ihmissuhdehössötyksellä kosiskellaan naiskatsojia ja paljaalla pinnalla miesyleisöä.

Anonyymi kirjoitti...

Yhdyntä viikossa pitää erektiohäiriöt loitolla

Neonomide kirjoitti...

Perälän kanta on hyvin lähellä omiani - sukupuolisuuus on aina myös sopimuksia, eikä silkkaa panemista, panemisen haluamista, homososiaalista kilpailua ja panemisesta uneksimista.

Mukavaa että tässäkin paskablogissa keskitytään jauhamaan bullshit-aiheista ja jätetään kaikki aito rakentavuus naurun ja ignoranssi asteelle.

pena kirjoitti...

neonomide: onko sinulla esittää jotain empiirisiä todisteita siitä, että sukupuolisuus on myös sopimuksia? siis esimerkiksi sellaisia kokeita, joissa sopimuksia muuttamalla oltaisiin saatu aikaan pysyviä muutoksia sukupuolisuudessa. olisin oikeasti erittäin kiinnostunut.

jorma kirjoitti...

"Mukavaa että tässäkin paskablogissa keskitytään jauhamaan bullshit-aiheista ja jätetään kaikki aito rakentavuus naurun ja ignoranssi asteelle."

Mr. Rakentavuus itse taas esimerkkiä antamassa.

Jape kirjoitti...

"Yhdyntä viikossa pitää erektiohäiriöt loitolla"

Ok, eli lääke on siis tiedossa.

Kuitenkin ongelman ydin on vaikeammin ratkaistavissa: Mistä saada yhdyntä viikossa?

Ja nyt on kyse siis heteroyhdynnästä - tämä sen vuoksi koska kohta joku feministi / profeministi tarjoaa patenttiratkaisuaan, homoilua, tähän. Se ei nyt kelpaa!

pena kirjoitti...

neomideen tyyppisten avautumisten ja alkuperäisen artikkelin tyyppisten "sovittelevien" mielipidekirjoitusten kasvu kertoo, että feminismin rivit ovat viimeinkin murtumassa.

kun feministien ja profeministien vuosikaudet kestänyt sukupuolten välisen sodan lietsonta on kääntynyt itseään vastaan, strategia on vaihdettu feministien muutenkin suosimaan uhriutumisstrategiaan.

esitetään muka puolueetonta ja sovittelevaa. vanhoina opportunisteina feministit jopa tuntuvat kilpailevan sillä, paljonko myönnytyksiä he kerkeävät atamaan. feministit kilpailevat sillä kuinka nopeasti he voivat pettää luuseriyhteisönsä.

feministit kyllä loukkaantuvat kun myönnytyksiin ei vastatakaan vastamyönnytyksillä. mikä on luontevaa, vuosikausien sota ei pääty siihen, että hyökkääjä päättää tyytyä tähän mennessä valtaamaahansa maahan.

jokaisella feministillä on oma keppihevosensa. lempiteoria jonka tämä haluaisi säästää kun feminismi romahtaa ympäriötä. riikalla ja neonomidella se tuntuisi olevan miesten ja naisten samanlaisuus.

huvittavasti iso osa feminisesta ajatusrakennelmasta on rakennettu tämän ajatuksen päälle. ihan hyvä teoria. valitettavasti sen paikkaansapitävyydellä ei vaan ole mitään todisteita.

tarvitsee uskoa valtavat määrät puppugeneraattorin tuottamaa tauhkaa voidakseen piilottaa itseltään tämän tosiasian. lukekaa esimerkiksi uusin merkintä neonomaden blogista.

Anonyymi kirjoitti...

Naista syytetään 17-vuotiaan pojan murhasta

Anonyymi kirjoitti...

Nainen ratissa: Nuori nainen menetti kaverinsa, sai vammoja ja joutui epäillyksi
Utajärven suistumisturmassa kuoli kolme paikkakuntalaista nuorta


Miten en muista muissa uutisissa mainitun, että tuore kuski oli nainen...

Anonyymi kirjoitti...

"Miten en muista muissa uutisissa mainitun, että tuore kuski oli nainen"

heko heko, sehän mainittiin heti. Koska muuten olet nähnyt uutisissa otsikoita "mieskuskeista". Kun kuskina on mies yllättäen se onkin auto joka kierähti selälleen, törmäsi vastaantulijaan tai mutkitteli vastaantulevan kaistalla

tpjs kirjoitti...

"Mukavaa että tässäkin paskablogissa keskitytään jauhamaan bullshit-aiheista ja jätetään kaikki aito rakentavuus naurun ja ignoranssi asteelle."

Osaa se akateemikkokin näemmä kirjoittaa ihmisten kieltä, kun sitä tarpeeksi vituttaa.

Vakavasti puhuen ainakaan minä en kykene "rakentavaan keskusteluun" Neonomiden kanssa, koska hän käyttää niin pitkiä, raskassoutuisia ja akateemisella termistöllä täytettyjä virkkeitä etten yksinkertaisesti kykene enää tunnistamaan hänen tuottamaansa tekstiä varsinaiseksi suomenkieleksi. Jos akateeminen profeministi tahtoo keskustella rakentavasti, hän voisi opetella ilmaisemaan itseään sujuvasti ja kansantajuisesti. Jos taas tahtoo elvistellä sivistyssanoilla ja akateemisella jargonilla, saa osakseen vain "naurua ja ignoranssia" ainakin meiltä kansanmiehiltä.

Panu kirjoitti...

Samaa mieltä tpjs:n kanssa. Neonomide tekee äärimmäisen vastenmielisen vaikutelman käyttämällä raskasta, teennäistä ja ylimielistä tyyliä, josta ei oikeasti löydy mitään muuta sisältöä kuin inttäminen ja vastaväittäjän ei-edes-kovin-hienostunut halventaminen. Syntyy mielikuva, että tuollaisen kanssa mikään normaali inhimillinen vuorovaikutus ei ole mahdollista. Läpeensä tympeä, kelvoton ja arvoton ihminen siis.

Anonyymi kirjoitti...

"Jos taas tahtoo elvistellä sivistyssanoilla ja akateemisella jargonilla, saa osakseen vain "naurua ja ignoranssia" ainakin meiltä kansanmiehiltä."

Sama juttu toisinpäin. Joillakuilla on ehkä "kansanmieheytensä" todistelemiseksi tarve yksinkertaistaa ja esittää tyhmempää kuin onkaan, ja etenkin yleistää tyyliin "kaikkihan sen on aina tienneet".

tpjs kirjoitti...

"Sama juttu toisinpäin. Joillakuilla on ehkä "kansanmieheytensä" todistelemiseksi tarve yksinkertaistaa ja esittää tyhmempää kuin onkaan, ja etenkin yleistää tyyliin "kaikkihan sen on aina tienneet"."

Jotain perää voi olla tuossakin, mene ja tiedä. Yleisesti ottaen ihmiset eivät kuitenkaan "todistele" mitään, vaan ovat juuri niin yksinkertaisia kuin ovat. Akateemisissa piireissä tämäkin kenties hämärtyy, kun tulee tarve korostaa omaa sivistyneisyyttään ja suorastaan kilvoitella sillä, kuka kykenee ilmaisemaan itseään mahdollisimman epäselvästi. Akateemisissa runkkukerhoissa tuo varmasti onkin paikallaan, mutta laajojen kansankerrosten parissa asia menee paremmin perille jos puhutaan sellaista kieltä mitä kansa ymmärtää.

Havainnollistakaamme asiaa. Kun esim. Neonomide kirjoitti tänne ensimmäistä kertaa (ainakaan niin, että minä olin paikalla), hän oletettavasti vastasi johonkin mitä olin sanonut jollekin toiselle - tämän päättelin siitä, että hän oli laittanut lainausmerkkeihin jotain minun sanomaani ja kirjoittanut sen alle muutaman kappaleen verran omaa tekstiään. Luin noita kappaleita varmaan vartin ja yritin pähkäillä, mitä minulle siinä oikeastaan sanotaan, mutta en päässyt selville edes siitä oltiinko minun kanssani samaa vai eri mieltä. Sitten luovutin ja päätin, että ei kannata keskustella sellaisen ihmisen kanssa joka ei puhu samaa kieltä kuin minä.

Onhan se tietysti mahdollista, että te akateemisetkaan ette kykene enää keskustelemaan ns. normaalien ihmisten kanssa, koska yliopistolla aivonne ja kielenne on vedetty sellaiseen solmuun. En kuitenkaan usko tätä, koska esim. Panu ja Henry ovat myös akateemisia ja kykenevät silti ilmaisemaan itseään ymmärrettävästi.

tikka kirjoitti...

sillä välin kun täällä on änkyröity ja vänkyröity tavalliseen tapaan olen löytänyt selityksen miesten lyhyempään elinikään seppo hyrkkään (hyrkäksen?) kirjasta tosimies ei torttuun tukehdu - miten torjun naisten lähentelyn (=kolmas ja ratkaiseva teos hyrkäksen miestrilogiassa). syy miesten lyhyempään elinikään paljastui banaanikärpäsillä usassa tehdyssä kokeessa. selibaatissa elävät kärpäsnaaraat ja -urokset elivät yhtä pitkään eli 65 päivää. jos uros sai hääriä yhden naaraan kanssa päivittäin, se kuolla kupsahti 56 päivän vanhana. jos urokselle oli tarjolla kahdeksan naarasta päivittäin, se heitti veivinsä 40 päivän vanhana. naaraiden ikää sukupuolinen aktiviteetti ei alentanut lainkaan.

että sillä lailla: torttu tappaa.

Jape kirjoitti...

tikka: "syy miesten lyhyempään elinikään paljastui banaanikärpäsillä usassa tehdyssä kokeessa. selibaatissa elävät kärpäsnaaraat ja -urokset elivät yhtä pitkään eli 65 päivää. jos uros sai hääriä yhden naaraan kanssa päivittäin, se kuolla kupsahti 56 päivän vanhana. jos urokselle oli tarjolla kahdeksan naarasta päivittäin, se heitti veivinsä 40 päivän vanhana. naaraiden ikää sukupuolinen aktiviteetti ei alentanut lainkaan."

Eli jos on uskominen tuohon "Yhdyntä viikossa pitää erektiohäiriöt loitolla" -uutiseen, niin kääntöpuolella on sitten aikaistettu poismeno miehillä, joka kyllä sinänsä ratkaisee myös tuon erektio-ongelman, lopullisesti?

Toisaalta, jos näin on niin uutinen on AT-miehille isinänsä positiivinen, jos heidän keskeisenä tavoitteenaan on pitkä ikä. Mutta onko tuo se keskeinen tavoite? Jaa-a... ehkä joku tasapainotia olisi hyvä... :)

Henry kirjoitti...

"että sillä lailla: torttu tappaa."

Luultavasti mieskärpänen on joutunut urakoimaan päällä, kun naiskärpänen on vain lahnaillut, mikä selittäisi kuolleisuuden. :-)

tikka kirjoitti...

henry, meinaatko että hyvää kardio-vaskulaarista, aerobista liikuntaa säännöllisesti harrastavat miehet kuolevat juuri kyseisestä syystä herkemmin kuin lahnailijat? jaaha, en taidakaan uskaltaa lähteä sinne lenkille..

Jape kirjoitti...

tikka: "henry, meinaatko että hyvää kardio-vaskulaarista, aerobista liikuntaa säännöllisesti harrastavat miehet kuolevat juuri kyseisestä syystä herkemmin kuin lahnailijat? jaaha, en taidakaan uskaltaa lähteä sinne lenkille.."

Ja minä kun luulin, että tikka on nainen. Niin ihminen on erehtyväinen, näemmä.

tikka kirjoitti...

naisillakin on sydän, usko pois. ;)

Neonomide kirjoitti...

neonomide: onko sinulla esittää jotain empiirisiä todisteita siitä, että sukupuolisuus on myös sopimuksia? siis esimerkiksi sellaisia kokeita, joissa sopimuksia muuttamalla oltaisiin saatu aikaan pysyviä muutoksia sukupuolisuudessa. olisin oikeasti erittäin kiinnostunut.

Ilmeisin esimerkki on sukupuolen päättäminen synnytyslaitoksella – kuka saa päättää, milloin ja millä perusteella, kummaksi "interseksuaalinen" lapsi leikataan? Kuka saa leikkiä jumalaa?

Sopimuksellisuus näkyy kaikkialla ja kaikissa teoissamme - sitä kutsutaan myös muodiksi. On paljon kulttureja, joissa naiset eivät meikkaa kun taas miehet koristautuvat äärimmäisyyksiin asti - miellyttääkseen naisia.

Oma oppialani, perkele sentään, perustuu sille lähtökohdalle, että sukupuolta rakennetaan performatiivisesti, uusinnetaan, toistetaan ja merkityksellistetään jatkuvasti uudestaan erilaisina historiallisina aikakausina ja erilaisissa kulttuurisissa konteksteissa. Sukupuoli sosiokulttuurisena ilmiönä elää jatkuvasti, niin käytäntönä kuin konseptina.

Se, ettei oppialani yleensä korosta sitä miten sukupuolet ovat samanlaisia jossain essentiaalisessa mielessä, johtuu siitä että tässä lähestymistavassa on osoitettu olevan hyvin lukuisia ongelmia, jotka tuppaavat nousemaan kuin sienet sateella. Wanhat lööperiaiheet pulpahtelevat esiin aina säännöllisin väliajoin, joten "diskurssipoliisit" on todettu tärkeiksi sukupuolista puhuttaessa. Tämä on usein myös tieteellisesti paljon kestävämpi ratkaisu.

Voidaan toki jauhaa vaikka seuraavat pari vuosituhatta siitä, onko "essentiaalisen" ja "kontekstuaalis-pluralistisen" "tietämisen" vastakkainasettelu fiksua sukupuolista & sukupuolisuuksista puhuttaessa. Fakta kuitenkin on, että diskurssi on typerryttävän usein joko/tai-tasoa. Sama siis leikkiä epistemologista dualistia, koska todellisuus ei näytä taipuvan tahtoomme?

Erikoistumisalana tunnen kyllä sukupuolentutkimuksen ehdottomasti omaksi jutukseni – tuskin mikään muu näkökulma yhdistää ja erottaa ihmisiä yhtä julmin ja näkymättömin vallan mekanismein. Eettinen ja tieteellinen nälkä tyydyttyvät helposti.

Neonomide kirjoitti...

tikka: "syy miesten lyhyempään elinikään paljastui banaanikärpäsillä usassa tehdyssä kokeessa. selibaatissa elävät kärpäsnaaraat ja -urokset elivät yhtä pitkään eli 65 päivää. jos uros sai hääriä yhden naaraan kanssa päivittäin, se kuolla kupsahti 56 päivän vanhana. jos urokselle oli tarjolla kahdeksan naarasta päivittäin, se heitti veivinsä 40 päivän vanhana. naaraiden ikää sukupuolinen aktiviteetti ei alentanut lainkaan."

Huonekärpäsillä urokset erittävät naaraisiin jokaisen parittelun yhteydessä myrkkyä, joka tappaa naaraan hitaasti (Campbell ym.). Biologisena logiikkaana toimii se, että nopeammin kuolevat naaraat ehtivät todennäköisesti munia vain tämän kanssa paritelleelle urokselle, jolla on vahvinta myrkkyä.

Jape kirjoitti...

tikka: "naisillakin on sydän, usko pois. ;)"

Juu, on on. Kyse olikin siitä, että tämän tietyn hyvän kardio-vaskulaarisen liikunnan negatiiviset vaikutukset kohdistuivat vain miehiin. Naisiin ei ko. liikunalla ollut vaikutuksia, ainakaan negatiivisia. ;)

Anonyymi kirjoitti...

neonomide, kuinka merkittävänä ilmiönä pidät niitä huonekärpäsiä joiden sukupuolta ei voida yksiselitteisesti määritellä tai esim. niitä koiraita jotka eivät paritellessaan eritä naaraisiin myrkkyä?

Neonomide kirjoitti...

"Sama juttu toisinpäin. Joillakuilla on ehkä "kansanmieheytensä" todistelemiseksi tarve yksinkertaistaa ja esittää tyhmempää kuin onkaan, ja etenkin yleistää tyyliin "kaikkihan sen on aina tienneet"."

Jotain perää voi olla tuossakin, mene ja tiedä. Yleisesti ottaen ihmiset eivät kuitenkaan "todistele" mitään, vaan ovat juuri niin yksinkertaisia kuin ovat.


Minä kun luulin, että retoriikalla ja omalla pätevyydellä kikkailu on tavattoman yleistä ja "todistelu" kuuluu kaikenlaiseen keskusteluun, jossa tunnetaan tarvetta pohjustaa jotain tosiasiaväitettä.

Akateemisissa piireissä tämäkin kenties hämärtyy, kun tulee tarve korostaa omaa sivistyneisyyttään ja suorastaan kilvoitella sillä, kuka kykenee ilmaisemaan itseään mahdollisimman epäselvästi.

Väärin meni, akateemisessa maailmassa on olennaista juuri olla niin ymmärrettävä JA informatiivinen kuin suinkin mahdollista - järjestelmä on äärimmäisen meritokraattinen, paskanjauhamista ei kauaa ihailla.

Tämä toki pätee parhaiten alojen sisällä ja heikoiten kokonaisten paradigmojen ulkopuolella. Samoja käsitteitä voidaan käsittää eri koulukuntien suhteen aivan eri tavoin.

Akateemisissa runkkukerhoissa tuo varmasti onkin paikallaan, mutta laajojen kansankerrosten parissa asia menee paremmin perille jos puhutaan sellaista kieltä mitä kansa ymmärtää.

Valitettavasti. Mitä "tyhmempää" kansa on, sitä vähemmän sille kehtaa asioita eritellä, samalla kun tarve tietenkin kasvaa. Miesten "tasa-arvopuhe" valitettavasti kohtaa samoja ongelmia kuin feminismi - sukupuolittuneisuus nähdään voimakkaan keinotekoisena ilmiönä ja ideologiana jo aatteen tasolla. Olemme niin akkustumoituneita "tasa-arvo"-puheeseen, ettemme kyseenalaista siihen liitettyjä asioita paljoakaan.

Viime kädessähän tasa-arvo on sitä, millaiseksi se määritetään kulloinkin "saavutettuna" tai idealisoituna tilana. Nykyinen tasa-arvodiskurssi taas jauhaa aivan poskettomasti "sukupuolten tasa-arvosta" ja "naisten tasa-arvosta työmarkkinoilla", jättäen miesten tasa-arvon ohella monien muiden ihmisten tasa-arvokysymykset toissijaisiksi.

Tästä voidaan myös loogisesti johtaa, että korostamalla vain miesten tasa-arvoa "vastavetona", merkitytään automaattisesti feminismin vastustajiksi, koska feminismin piirissä jo aikapäiviä sitten on ajettu myös muiden vähemmistöjen, kuten vähemmistöseksuaalisuuksien ja etnisten vähemmistöjen aseman parantamista. Tämä taas liittyy feminismi(e)n rikkaaseen aateperintöön, jota vasten "miesliike" näyttäytyy lähes väistämättä regressiivis-konservatiivisena maskulismina ja siten marginaaliliikkeenä. Tätä tulkintaa pönkittävät toki ennakkoluulot, mutta myös "todellisuus". Yhteistä kosketuspintaa ei halutakaan muodostaa, vaan asemoidutaan juoksuhautoihin puolustamaan "(hetero)miehen kunniaa". Asema on auttamattoman vanhanaikainen ja reaktionomainen.

Itse feministiksi hyvin avoimesti tunnustautuvana näen, että valtarakenteiden sukupuolittuneisuuden tiedostaminen ja muuttaminen lähtee aina kriittisestä itsereflektiosta - joko siihen kykenee tai sitten ei kykene. Miesaktivistit eivät siihen juuri koskaan ole kyenneet, eivätkä ole sitä edes halunneet tehdä. Tällaisessa älyllisyyden autiomaassa on vaikeaa tuntea sympatiaa itse "aatetta" kohtaan, koska se näyttäytyy yleisölle ennen kaikkea konservatiivisena etujärjestönä.

En siis yhdy mm. Arto Jokisen muotoiluihin, joissa miesasialiike tulisi nähdä "perinteisen maskuliinisuuden kuolinkorinoina". Näen miesasialiikkeen idean ongelmana juuri muita näkökulmia poissulkevan marginaalisuuden tavoittelun ja siihen takertumisen - se ei asemoitumiseltaan edusta tätä päivää, tuskin edes eilistä.

Havainnollistakaamme asiaa. Kun esim. Neonomide kirjoitti tänne ensimmäistä kertaa (ainakaan niin, että minä olin paikalla), hän oletettavasti vastasi johonkin mitä olin sanonut jollekin toiselle - tämän päättelin siitä, että hän oli laittanut lainausmerkkeihin jotain minun sanomaani ja kirjoittanut sen alle muutaman kappaleen verran omaa tekstiään. Luin noita kappaleita varmaan vartin ja yritin pähkäillä, mitä minulle siinä oikeastaan sanotaan, mutta en päässyt selville edes siitä oltiinko minun kanssani samaa vai eri mieltä. Sitten luovutin ja päätin, että ei kannata keskustella sellaisen ihmisen kanssa joka ei puhu samaa kieltä kuin minä.

Rakentava lähtökohta? Kysyminen on sallittua, voin vakuutta etten loukkaannu helpolla. Kiroilenkin kirjaimille, en kirjoittajille.

Onhan se tietysti mahdollista, että te akateemisetkaan ette kykene enää keskustelemaan ns. normaalien ihmisten kanssa, koska yliopistolla aivonne ja kielenne on vedetty sellaiseen solmuun. En kuitenkaan usko tätä, koska esim. Panu ja Henry ovat myös akateemisia ja kykenevät silti ilmaisemaan itseään ymmärrettävästi.

He ovat akateemisia peruskoulutukseltaan, mutta eivät sukupuolentutkimukseen koulutettuja.

Omaa tyyliäni raportoidaan vuorovedoin ymmärrettäväksi, epäselväksi, "tiheäksi" ja loistavaksi. Ota tuosta sitten selvää. Tulkitsen asian niin, että monenlaiselle tyylille on tilausta.

Neonomide kirjoitti...

"neonomide, kuinka merkittävänä ilmiönä pidät niitä huonekärpäsiä joiden sukupuolta ei voida yksiselitteisesti määritellä tai esim. niitä koiraita jotka eivät paritellessaan eritä naaraisiin myrkkyä?"

En ole ajatellut asiaa, eikä minulle makseta tällaisten ajattelemisesta palkkaa.

Jos myrkytön sperma ei vaikuta olennaisesti koiraan lisääntymismenestykseen negatiivisesti, niin good for it.

Neonomide kirjoitti...

"Ja nyt on kyse siis heteroyhdynnästä - tämä sen vuoksi koska kohta joku feministi / profeministi tarjoaa patenttiratkaisuaan, homoilua, tähän. Se ei nyt kelpaa!"

Paskat, seksin harrastamisen suhdettahan verrattiin juuri paisuvaiskudoksen toimintaan mitään näyttöä siitä että vemputtaminen ei tähän vaikuttaisi, ole olemassa.

Peppuun paneminen itse asiassa kohdistaa paisuvaiskudokseen suurempaa painetta, joten efektin voisi kuvitella olevan selvästi tehokkaamman. Eikun Blue Oysteriin siis tangoa tanssimaan pojat, jos heppi reistaa ja halukkaat naiset on kortilla!

Ja mikä piru siinä homostelussa niin kamalaa muka on? Peppuseksikin tarkoittaa usein reisien väliin laukeamista eikä tuhkaluukun rassaamista - siis kuten antiikin puppelitkin tekivät.

Neonomide kirjoitti...

"Jos taas tahtoo elvistellä sivistyssanoilla ja akateemisella jargonilla, saa osakseen vain "naurua ja ignoranssia" ainakin meiltä kansanmiehiltä."

Läöhinnä olen törmännyt jäätävään hiljaisuuteen tai rasittavaan änkyröintiin, koska asia-argumentaatio usein loppuu omiin viesteihini. Hassu ilmiö, pistää melkein veikkaamaan että harvalla on tekstieni jälkeen enää mitään sanottavaa. Eipä tuosta muutakaan voi oikein päätellä.

pena kirjoitti...

Ilmeisin esimerkki on sukupuolen päättäminen synnytyslaitoksella – kuka saa päättää, milloin ja millä perusteella, kummaksi "interseksuaalinen" lapsi leikataan? Kuka saa leikkiä jumalaa?

tuo on ihan oikea ongelma johon toivottavasti keksitään siihen joku ratkaisu. nykyinen toimintamalli, jossa interseksuaalisille lapsille suoritetaan pakollinen leikkaus kuulostaa minustakin huonolta idealta.

kyseessä on kehityshäiriö. kaikille ihmisille ei kasva jalkaakaan, ja jollain intialaisella miehellä oli häntä. jotkut syntyvät down-lapsiksi. tämä kehityshäiriö koskee vain 1:4500 lapsista. se ei osoita yhtään mitään miesten ja naisten eroista tai siitä että sukupuoli olisi kulttuurin luoma.

edelleen, on väärin olettaa ilman todisteita ja kokeita, että joku naistutkimuksen lähtökohdista tehty post-genderistinen kasvatusmenetelmä tekisi automaattisesti interseksuaalisista lapsista psykologisesti terveempiä. tällaisia kokeita ei tietääkseni ole edes tehty.

oikeissa tieteissä ei esitetä väitteitä joita ei pystytä todistamaan.

Sopimuksellisuus näkyy kaikkialla ja kaikissa teoissamme - sitä kutsutaan myös muodiksi. On paljon kulttureja, joissa naiset eivät meikkaa kun taas miehet koristautuvat äärimmäisyyksiin asti - miellyttääkseen naisia.

tuon heiton takana on olkinukke johon uskovaa ihmistä et pysty edes löytämään. kuvittelet ilmeisesti, että joku uskoisi muodin olevan suomessa samanlaista kuin ugandassa. herää nyt mies katsomaan omilla silmilläsi mitä ihmiset uskovat. älä keksi tuollaisia olkinukkeja tyhjästä.

ei kukaan usko biologisen sukupuolen määrittelevän kaikkea käyttäytymistä. kulttuurien diversiteetti osoittaa ilmiselvästi ettei näin ole.

on kuitenkin hyvin paljon universaaleja käyttäytymismalleja joissa sukupuolten erot säilyvät kaikissa tunnetuissa kulttuureissa. on jopa sellaisia käyttäytymismalleja, jossa ihmiset käyttäytyvät sukupuolittain samalla tavalla kuin jotkut eläimet.

tämä ei tietysti ole todiste siitä, että tuo käyttäytyminen olisi geeneihin koodattua. mutta se asettaa kyseisen käyttäytymisen epäilyksenalaiseksi. aivan erityisesti tuollaista käyttäytymistä ei voi väittää kulttuurin tuottamaksi vain siksi, että jonkun muun käyttäytymisen osalta biologiseksi ominaisuudeksi epäilystä on joskus ollut jotain haittaa.

asiaa monimutkaistaa vielä se, että ihmisen aivot kehittyvät ainakin 18-vuotiaaksi saakka. esimerkiksi kieltä ei opi, ellei sitä opi olikohan se 5 ikävuoteen mennessä. tämä taas ei kuitenkaan tarkoita sitä, että lapsen mieli olisi täydellisesti tyhjä taulu, jolle voisi opettaa mitä tahansa. ympäristön ja biologian vaikutus kietoutuu monimutkaiseksi kuvioksi.

vielä enemmän asiaa mutkistaa se, että ympäristö vaikuttaa siihen mitkä ohjelmat aktivoituvat. kaunis nainen saa tutkitusti miehen toimimaan tavallista epärationaalisemmin. japaninmakakit käyttäytyvät eläintarhan liian suurissa laumoissa kuin ihmiset kaupungeissa, lauman rauhallisuus ja yhteisöllisyys katoaa.

naistutkimuksen oletus, että ihmisen mieli on tyhjä taulu joka on täysin muokattavissa on niin yksinkertaistava ja väärä oletus, ettei sitä voi osoittaa todeksi millään järkevällä kokeella. siksi naistutkimuksen parissa ei uskalleta testata omia oletuksia. siksi naistutkimus nauretaan pois yliopistolta.

Oma oppialani, perkele sentään, perustuu sille lähtökohdalle, että sukupuolta rakennetaan performatiivisesti, uusinnetaan, toistetaan ja merkityksellistetään jatkuvasti uudestaan erilaisina historiallisina aikakausina ja erilaisissa kulttuurisissa konteksteissa. Sukupuoli sosiokulttuurisena ilmiönä elää jatkuvasti, niin käytäntönä kuin konseptina.

tyhmempi kuvittelisi, että jos oppiala pohjautuu jollekin lähtökohdalle, lähtökohta olisi osoitettu empiirisesti monin erilaisin kokein. tätä ei ole kuitenkaan tehty. ihmetteletkö tosiaan miksi oppialallesi nauretaan?

Voidaan toki jauhaa vaikka seuraavat pari vuosituhatta siitä, onko "essentiaalisen" ja "kontekstuaalis-pluralistisen" "tietämisen" vastakkainasettelu fiksua sukupuolista & sukupuolisuuksista puhuttaessa. Fakta kuitenkin on, että diskurssi on typerryttävän usein joko/tai-tasoa. Sama siis leikkiä epistemologista dualistia, koska todellisuus ei näytä taipuvan tahtoomme?

aina kun argumenttisi loppuvat kesken, vajoat tähän akateemiseen hömpänpömppään. paljon sanoja, ei mitään sisältöä.

jos oppialasi olisi joltain osin parempi kuin vaikkapa biologia, sen pohjalta voisi ennustaa erilaisia ilmiöitä paremmin kuin biologian pohjalta. nykyisellään oppialasi ei kuitenkaan pysty ennustamaan yhtään mitään muuta kuin että jatkossakin apurahoilla tuotetaan tuhansia sivuja tyhjänpäiväistä pointitonta jargonia.

tpjs kirjoitti...

Neonomide: "Läöhinnä olen törmännyt jäätävään hiljaisuuteen tai rasittavaan änkyröintiin, koska asia-argumentaatio usein loppuu omiin viesteihini. Hassu ilmiö, pistää melkein veikkaamaan että harvalla on tekstieni jälkeen enää mitään sanottavaa. Eipä tuosta muutakaan voi oikein päätellä."

Et sitten ole tullut ajatelleeksi, että järkeviä vasta-argumentteja ei enää tule koska vastapuoli ei ymmärrä mitä sanot? Kyllähän keskustelu tyssäisi myös, jos alkaisit vastata jollain vieraalla kielellä jota kukaan läsnäolija ei osaa.

Panu kirjoitti...

Läöhinnä olen törmännyt jäätävään hiljaisuuteen tai rasittavaan änkyröintiin, koska asia-argumentaatio usein loppuu omiin viesteihini. Hassu ilmiö, pistää melkein veikkaamaan että harvalla on tekstieni jälkeen enää mitään sanottavaa. Eipä tuosta muutakaan voi oikein päätellä.

Se touhu, mitä sinä harrastat, ei ole argumentointia, vaan ylimielistä todistamattomien väitteiden heittelyä totuuksina sekä ihmisten pelottelua turhilla ja tyhjillä sivistyssanoilla.

tpjs kirjoitti...

Minusta itse asiassa jopa välillä tuntuu, että olen Neonomiden kanssa joistain asioista samaa mieltä - mutta sitten taas toisaalta en voi olla varma, koska voi olla että olen tulkinnut hänen sanomansa ihan väärin...

Jorma kirjoitti...

"Yhdyntä viikossa pitää erektiohäiriöt loitolla"

Tätä seksin terveyttä edistävää puoltahan minä olen julistanut jo kauan. Joko alatte epäilevät tuomaat uskoa?

tikka kirjoitti...

eihän atm:ille pitäisi olla erektiohäiriöistä mitään suurempaa haittaa kun eivät ole ylipäätään saamassa. ei se ole vielä terveysongelma että kehon täysin turha toiminto katoaa. jos taas laukeamisella on jokin terveyttä edistävä funktio (esim pitää loitolla eturauhassyöpää) voin myöntää sen terveellisyyden. silti ei lääkkeeksi tarvitse määrätä mitään käteenvetoa kummempaa - siis ei esim apteekista haettavaa naista teille pumpattavaksi, edelleenkään.

Neonomide kirjoitti...

Ilmeisin esimerkki on sukupuolen päättäminen synnytyslaitoksella – kuka saa päättää, milloin ja millä perusteella, kummaksi "interseksuaalinen" lapsi leikataan? Kuka saa leikkiä jumalaa?

tuo on ihan oikea ongelma johon toivottavasti keksitään siihen joku ratkaisu. nykyinen toimintamalli, jossa interseksuaalisille lapsille suoritetaan pakollinen leikkaus kuulostaa minustakin huonolta idealta.


Useita malleja on kokeiltu mutta käytännöt vaihtelevat edelleen kovasti. Kovassa huudossa näyttäisi olevan lapsen leikkaaminen pojaksi, kunnes tämä on tarpeeksi vanha itse päättämään, kumpaa sukupuolta diggaa olla. JOS siis kokee, että jommaksi kummaksi pitää päästä. On paljon tapauksia, joissa vlainta on mennyt silti pieleen tai ollaan jääty jopa pysyvästi pohtimaan, kumpaa ollaan. Kyse on nimenomaan identiteettipoliittisesta ongelmasta.

On myös radikaalibiologeja, jotka peräävät interseksuaaleille oikeutta olla "jotain muuta". Kaikilla osapuolilla on vahvoja perusteluja. Aihe onkin sukupuolentutkimuksen polttavimpia käytännöllisiä ja kategorisia kysymyksiä. Pakkosukupuolisuus kun ei sekään palvele yksilöä.

kyseessä on kehityshäiriö. kaikille ihmisille ei kasva jalkaakaan, ja jollain intialaisella miehellä oli häntä. jotkut syntyvät down-lapsiksi. tämä kehityshäiriö koskee vain 1:4500 lapsista. se ei osoita yhtään mitään miesten ja naisten eroista tai siitä että sukupuoli olisi kulttuurin luoma.

Itse asiassa interseksuaaleja ja transseksuaaleja tutkimalla on saatu paljon tietoa sukupuolen & sukupuolisuuden luonteesta ja "sen" toteutumisen ehdoista. Samalla on olut pakko tunnustaa, ettei sukupuolta tai sukupuolta ole mielekästä palauttaa YHTEENKÄÄN biologiseen ominaispiirteeseen.

On määritelmäkysymys, kuinka montaa lasta tai ihmistä pidetään mm. kromosomihäiriöisenä – tällöin interseksuaalien suhdeluvut voivat muuttua olennaisestikin, riippuen toki sopimuksesta kuinka interi määritellään. Leikkausta "vaativat" interseksuaalit ovat oma lukunsa, toinen esimerkiksi huippu-urheilijat, joiden kaikki mitalit viedään pois sillä perusteella, että heidän kromosomistonsa "paljastaa" heidän olevan väärää sukupuolta. Tätäkin on tapahtunut. Aina kärsijöinä ovat tietenkin olleet naiset (tai "naiset").

"Hoitoa" vaativien tapausten määrä ja kategorisen sukupuolieron suosituimpia määritelmiä haastavien ihmisten määrä kun on ratkaisevasti erilainen. Jälkimmäisen suhteen on puhuttu jopa reilusta prosentista.

edelleen, on väärin olettaa ilman todisteita ja kokeita, että joku naistutkimuksen lähtökohdista tehty post-genderistinen kasvatusmenetelmä tekisi automaattisesti interseksuaalisista lapsista psykologisesti terveempiä. tällaisia kokeita ei tietääkseni ole edes tehty.

En tunne yhtäkään tuollaista kasvatusmenetelmää. Kolmannen aallon feminismi ja teoriat on jäsennelty pääasiassa Moneyn epäonnistuneiksi leimattujen "kokeiden" jälkeen.

oikeissa tieteissä ei esitetä väitteitä joita ei pystytä todistamaan.

Ei niin, mutta retoriikka tuppaa muuttumaan kontekstin muuttuessa. Esimerkiksi tällä foorumilla on yleistä esittää mm. naistutkimuksesta olkinukkeja, joihin ei parhaalla tiedolla tai järjelläkään voi yhtyä.

Neonomide kirjoitti...

Sopimuksellisuus näkyy kaikkialla ja kaikissa teoissamme - sitä kutsutaan myös muodiksi. On paljon kulttureja, joissa naiset eivät meikkaa kun taas miehet koristautuvat äärimmäisyyksiin asti - miellyttääkseen naisia.

tuon heiton takana on olkinukke johon uskovaa ihmistä et pysty edes löytämään. kuvittelet ilmeisesti, että joku uskoisi muodin olevan suomessa samanlaista kuin ugandassa. herää nyt mies katsomaan omilla silmilläsi mitä ihmiset uskovat. älä keksi tuollaisia olkinukkeja tyhjästä.


Kyse ei ollut mistään vitun olkinukesta, vaan vastaus täysin älyttömään väitteeseen - ettei sukupuolisuus olisi pullollaan sopimuksia. Se, ettet kiinnittänyt huomiotasi siihen vaan omaan erittelyyni, kertoo omasta positiostasi aika paljon. Uutinen: tyystin asioihin perehtymättömiä juntteja löytyy niin paljon, että välillä tuntuu ettei mitään tasoa sukupulikeskustelulla ole olemassakaan. Täytyy siis valmistautua määrittelemään käsitteitä rautalangasta.

ei kukaan usko biologisen sukupuolen määrittelevän kaikkea käyttäytymistä. kulttuurien diversiteetti osoittaa ilmiselvästi ettei näin ole.

Ainahan me puhutaan aste-eroista ja konteksteista. Olen muualla käsitellyt aihetta satojen sivujen verran ja voin vakuuttaa, että tiedän sukupuolierojen universalisoinnin hankaluudesta paljon enemmän kuin tavan talliainen. On vaan vitun paljon vaikeampaa vakuuttaa ihmistieteilijänä maallikoita kuin jonain vitun pipettitutkijana, vaikka argumentit olisivat paljon painavampia ja tärkeämpiä.

on kuitenkin hyvin paljon universaaleja käyttäytymismalleja joissa sukupuolten erot säilyvät kaikissa tunnetuissa kulttuureissa. on jopa sellaisia käyttäytymismalleja, jossa ihmiset käyttäytyvät sukupuolittain samalla tavalla kuin jotkut eläimet.

Donald E. Brownin teos Human Universals (1991) käy muutaman sataa universaalia käyttäytymismuotoa (en jaksanut laskea). Sieltä saa lukea aiheesta lisää niin deepisti kuin haluaa.

Mikään "ihmisuniversaalien" luetteleminen ei silti ammu täysin jalkaan myös sukupuolierojen sopimuksenvaraisuutta ja riippuvuutta niistä.

Eläimiin vertaamista ihmisiin on tehty aina ja tullaan varmasti aina tekemään. On toinen asia, kuinka vahvoja tosiasiaväitteitä tällaiseen vertaamiseen ladataan. Esimerkiksi "vaiston" käsitettä ei yleisesti haluta soveltaa ihmiseen ollenkaan.

tämä ei tietysti ole todiste siitä, että tuo käyttäytyminen olisi geeneihin koodattua. mutta se asettaa kyseisen käyttäytymisen epäilyksenalaiseksi. aivan erityisesti tuollaista käyttäytymistä ei voi väittää kulttuurin tuottamaksi vain siksi, että jonkun muun käyttäytymisen osalta biologiseksi ominaisuudeksi epäilystä on joskus ollut jotain haittaa.

Aivan, mutta ketään ei oikeasti kiinnosta tuo taso vaan HAVAITTUJEN EROJEN NORMATIIVINEN LUKKIUTTAMINEN joksikin eettiseksi rationaliteetiksi. Tapoja tämän taikatempun tekemiseen on valtavasti ja kaikki ovat väistämättä ideologisia.

Teen opinnäytetyötä juuri tällaisista "taikatempuista" ja olen aihetta pohjustaakseni perehtynyt hyvin intiimisti sukupuolierojen tutkimuksen historiaan. Valitettavasti tämä historia muokkaa olennaisesti sukupuolta, sukupuolisuutta ja seksuaalisuutta koskevia käsityksiämme ja "lukottaa" niitä suhteessa stereotyyppisiin käsityksiin sukupuolista.

En siis usko mihinkään helppoon käsitykseen "saavutetusta" tiedosta vaikkapa sukupuolieroista - on liian paljon mitä emme tiedä, pitkälti massiivisen biasin ja media-arvon vuoksi jota tutkimuskenttä on kohdannut, myös nykytutkimuksessa.

asiaa monimutkaistaa vielä se, että ihmisen aivot kehittyvät ainakin 18-vuotiaaksi saakka.

Itse asiassa tiettyjen aivojen osien suhteen vielä 20 ikävuoden paremmalle puolelle. Neotenia eli myöhäistynyt kehityksemme suhteessa muihin apinoihin vaikuttaa tässä voimakkaasti taustalla. Merkittävä osa esimerkiksi psykologiassa tehdyistä tutkimuksista sukupuolieroista silti olettaa, että jenkkiläiset college-opiskelijat edustaisivat "ihmiskuntaa".

esimerkiksi kieltä ei opi, ellei sitä opi olikohan se 5 ikävuoteen mennessä. tämä taas ei kuitenkaan tarkoita sitä, että lapsen mieli olisi täydellisesti tyhjä taulu, jolle voisi opettaa mitä tahansa. ympäristön ja biologian vaikutus kietoutuu monimutkaiseksi kuvioksi.

Kyllä kieltä voi oppia, vaikka olisi susilapsi (varttunut eristyksissä muista ihmisistä), mutta osaaminen jää hyvin heikoksi. Psykologiassa puhutaan herkkyyskausista, joiden missaaminen vaikuttaa kognitiivisiin kykyihin pysyvästi.

Nykyinen paradigma psykologiassa näkee, että käyttäytymisemme rakentuu geenien pohjalta, jotka aktivoituvat ympäristön vaikutuksista - geenejä ei siis voi ymmärtää ilman ympäristön vaikutuksen ymmärtämistä, ja päinvastoin. Kuten alla selitätkin.

On silti aivan perusteltua väittää, ettemme tarvitse vetää aina "geenikorttia" esiin käyttäytymisemme ymmärtämisessä. Perimän vaikutusten tutkimisen implikaatiot ovat tärkeitä mm. opetukseen liittyvissä kysymyksissä ja kasvatuksessa yleensä, muualla anti on selkeästi heikompaa.

vielä enemmän asiaa mutkistaa se, että ympäristö vaikuttaa siihen mitkä ohjelmat aktivoituvat. kaunis nainen saa tutkitusti miehen toimimaan tavallista epärationaalisemmin.

Tällaisten "epärationaalisuuksien" tutkiminen jää nollatieteeksi ilman kriittistä sosiaaliset kontekstit huomioon ottavaa tutkimusotetta. Eikä esimerkiksi sosiaalipsykologiassa olennaista ole se, mistä jokin käyttäytyminen "johtuu", vaan mitkä kaikki tekijät vaikuttavat sen ilmenemiseen tietyssä kontekstissa.

japaninmakakit käyttäytyvät eläintarhan liian suurissa laumoissa kuin ihmiset kaupungeissa, lauman rauhallisuus ja yhteisöllisyys katoaa.

Tällaiset ilmiöt on tehty paljon makaki-analogioita ymmärrettävämmiksi sosiologian piirissä. Eikä tässä kyse ole siitä, että meidän täytyisi TÄYSIN sulkea silmämme eläin-analogioilta - ne vain ovat yleensä nollatutkimusta yksinään esitettynä.

Neonomide kirjoitti...

naistutkimuksen oletus, että ihmisen mieli on tyhjä taulu

Ei oleta, paskapuhetta. Naistutkimus TUTKII, ei oleta normatiivisia "todellisuuksia" jonkin faktajonon taakse. Minusta näkökulma on tavattoman paljon rikkaampi ja täydentää ihan fiksua luonnontieteellis-empiiristä tutkimusta hyvin monin tavoin. Mutta jos puhutaan sosiologi Risto Heiskalan henkeen hyödyllisistä/vaarallisista myyteistä, niin "usko" sukupuolen sopimuksenvaraisuuteen omaa enemmän painoarvoa, jos nämä kaksi paradigmaa jotenkin eritellään ja asetellaan vierekkäin. Todellisuus on osoittanut tämän lukemattomia kertoja fiksummaksi näkökulmaksi.

Kaiken rehellisyyden nimissä on toki sanottava, että jos DepoProveraa ("jarrua") täyteen pumpatut raiskaajat uusivat tekojaan enää 1/10 verrokkiryhmään verrattuna, niin tabularasaistit ovat ainakin jossain määrin väärässä.

Kyllä biologiaakin siis tarvitaan, mutta...

joka on täysin muokattavissa

...tuo on edistysuskoinen olkinukke, joka esittää tosiasiaväitteen sukupuolen "rakentumisesta". Suurin osa naistutkimuksen edustajista ei tällaisia tee. Itse muistan ehkä yhden kerran, jolloin erään suomalaisen queertutkijan puhe olisi tällaiseksi väitteeksi VOITU tulkita, ja eräs radikaali sosiologi näin tekikin.

on niin yksinkertaistava ja väärä oletus, ettei sitä voi osoittaa todeksi millään järkevällä kokeella.

Naistutkimus ei ole pääsääntöisesti kokeellista tutkimusta, vaan empiiristä.

siksi naistutkimuksen parissa ei uskalleta testata omia oletuksia. siksi naistutkimus nauretaan pois yliopistolta.

Naistutkimusta ei ole naurettu minnekään, vaan oppiala kasvaa nopeammin kuin mikään muu tieteidenvälinen oppiala mm. Suomessa tällä hetkellä.

Oma oppialani, perkele sentään, perustuu sille lähtökohdalle, että sukupuolta rakennetaan performatiivisesti, uusinnetaan, toistetaan ja merkityksellistetään jatkuvasti uudestaan erilaisina historiallisina aikakausina ja erilaisissa kulttuurisissa konteksteissa. Sukupuoli sosiokulttuurisena ilmiönä elää jatkuvasti, niin käytäntönä kuin konseptina.

tyhmempi kuvittelisi, että jos oppiala pohjautuu jollekin lähtökohdalle, lähtökohta olisi osoitettu empiirisesti monin erilaisin kokein. tätä ei ole kuitenkaan tehty. ihmetteletkö tosiaan miksi oppialallesi nauretaan?


Montako vitun kertaa minun täytyy selvittää, että naistutkimusta tehdään nykyään about kaikkialla, missä tutkitaan sukupuolta? Kyse on metodologisen kritiikin silmästä, jossa käydään kriittistä keskustelua eri oppialojen sukupuolesta tuottaman tiedon kanssa.

Feministinen TEORIA lähtee kyseenalaistamaan vakiintuneita oletuksia sukupuolisuudesta, EI esitä tilalle jotain mammuttimaista kokonaisteoriaa, "taikaluotiteoriaa" sukupuolisuudesta. Pitänee alkaa laskemaan, kuinka monta tuhatta kertaa tämä olkinukke täytyy oikaista ennen kuin pointti menee perille.

Voidaan toki jauhaa vaikka seuraavat pari vuosituhatta siitä, onko "essentiaalisen" ja "kontekstuaalis-pluralistisen" "tietämisen" vastakkainasettelu fiksua sukupuolista & sukupuolisuuksista puhuttaessa. Fakta kuitenkin on, että diskurssi on typerryttävän usein joko/tai-tasoa. Sama siis leikkiä epistemologista dualistia, koska todellisuus ei näytä taipuvan tahtoomme?

Aina kun argumenttisi loppuvat kesken, vajoat tähän akateemiseen hömpänpömppään. paljon sanoja, ei mitään sisältöä.


Oma ylimielisyytesi on lähes ihailtavan täydellistä. Väännän silti ko. pointin rautalangasta: Sukupuoli on useimmille joko/tai-asia, joka täytyy vain "selvittää" muka-tärkeämpien asioiden tieltä. Tällaiselle nolla-ajattelulle on tyypillistä laiska vastakkainasetteluihin tarrautuminen.

jos oppialasi olisi joltain osin parempi kuin vaikkapa biologia, sen pohjalta voisi ennustaa erilaisia ilmiöitä paremmin kuin biologian pohjalta. nykyisellään oppialasi ei kuitenkaan pysty ennustamaan yhtään mitään muuta kuin että jatkossakin apurahoilla tuotetaan tuhansia sivuja tyhjänpäiväistä pointitonta jargonia.

Ja vitut. Tieteenfilosofiassa on hylätty aeoneja sitten ajatus "yhtenäisestä tiedosta", vaikka yhtenäisyyden vaatimuksia aina välillä halutaankin esittää.

Biologian rinnastaminen naistutkimukseen on jotain tavattoman älytöntä - niiden projisoimalla ihmiskuvalla on valtavasti eroja, joita ei voida palauttaa köykäiseen vastakkainasetteluun.

jorma kirjoitti...

"eihän atm:ille pitäisi olla erektiohäiriöistä mitään suurempaa haittaa kun eivät ole ylipäätään saamassa."

Ei sitä koskaan tiedä.

"ei se ole vielä terveysongelma että kehon täysin turha toiminto katoaa."

Ei se ole turha.

"jos taas laukeamisella on jokin terveyttä edistävä funktio (esim pitää loitolla eturauhassyöpää) voin myöntää sen terveellisyyden."

On sillä, joten voisit myöntää.

"silti ei lääkkeeksi tarvitse määrätä mitään käteenvetoa kummempaa - siis ei esim apteekista haettavaa naista teille pumpattavaksi, edelleenkään."

Ei se omin käsin onneen-menetelmä tai nukkeleikitkään korvaa sitä aitoa tyydytystä, jonka voi saada vain läheisyydestä toisen ihmisen kanssa.

Neonomide kirjoitti...

neomideen

Onko yhdeksänkirjaimisen nimimerkin oikeinkirjoittaminen todella noin hankalaa?

tyyppisten avautumisten ja alkuperäisen artikkelin tyyppisten "sovittelevien" mielipidekirjoitusten kasvu kertoo, että feminismin rivit ovat viimeinkin murtumassa.

Minusta sellaisia "rivejä" ei ole pitkään aikaan ollutkaan, mihin täällä viittaillaan todella huolettomasti. Feministisessä ajattelussa on teoriaa, teoriaa ja teoriaa, hyvinkin ristiriitaisia ajattelijoita ja näkökulmia. "Tipahdus" filosofisesti täysin ala-arvoiseen nolla-argumentaatioon ála miesasia-aktivismi on niin massiivinen, että ajettua asiaa on hyvin vaikeaa ottaa tosissaan.

kun feministien ja profeministien vuosikaudet kestänyt sukupuolten välisen sodan lietsonta on kääntynyt itseään vastaan, strategia on vaihdettu feministien muutenkin suosimaan uhriutumisstrategiaan.

Ai missä tällaista on näkynyt? Mitä muuta muka "miesaktivismi" on tehnyt muuta kuin uhriutunut?

jokaisella feministillä on oma keppihevosensa. lempiteoria jonka tämä haluaisi säästää kun feminismi romahtaa ympäriötä. riikalla ja neonomidella se tuntuisi olevan miesten ja naisten samanlaisuus.

Ei, vaan miesten ja naisten yhteistyö ja yhteismitallisuus. Ja onhan se helvetin totta, että miehet ja naiset ovat paljon enemmän samanlaisia kun erilaisia, mutta silti kyseenalaistaisin koko erottelun mielekkyyden useimmissa kysymyksissä. "Ero" kun voi tarkoittaa tavattoman monia asioita, joiden yhteinen nimittäjä voi olla lähinnä käsitys "eron" havaittavuudesta. Olennaista ei mielestäni olekaan "ero", vaan eron ideaa koskevat tulkinnat ja loogiset klikit & säännönmukaisuudet.

Suurin osa sukupuolten psykologisista eroista noin esimerkiksi on sellaisia, että niiden korostaja naurettaisiin käyttäytymistieteellisissä seminaareissa pellolle jo kättelyssä. Mutta kun aihe on sukupuoli, propagandakoneisto alkaa paahtaa kuin stalinistilehdistö mitä ihmeellisimpiä luolamiesteorioita puolustamaan valtasuhteita vilisevää status quoa.

Vallan mekanismien peittely on helpointa silloin, kun jokin ilmiö voidaan reduktionistisesti selittää pois jollain taikaluotiselittäjällä. Olennaisimmillaan tämä näkyy nähdäkseni "biologisen tietämisen" ITSENÄISYYDEN ideologisena korostamisena, ikään kuin se olisi jokin vapahtava takki-auki -argumentti kaikkia muita näkökulmia kohtaan.

En tiedä Riikan alavalinnasta, mutta itse sukupuolitutkimusta lukevana olen lopen kyllästynyt keskustelun nippelitietolähtöisyyteen, ideologiseen sukupuolittuneisuuteen, ärsyttävään itseään toistavuuteen ja olkinukketehtailuun, jolle ei näy loppua ei niin millään. Olen silti optimisti - hyvin paljon fiksua ja "tiedostavaakin" tutkimusta &kirjoittelua sukupuolista on olemassa ja niihin kannattaa paneutua.

huvittavasti iso osa feminisesta ajatusrakennelmasta on rakennettu tämän ajatuksen päälle. ihan hyvä teoria. valitettavasti sen paikkaansapitävyydellä ei vaan ole mitään todisteita.

Siinä tapauksessa voitkin aloittaa ampumalla alas American Psychology Associationin julkaiseman "Gender similarity hypothesis"-artikkelin (2006), joka sattuu olemaan tuorein ja laajin koskaan tehty selvitys psykologisista sukupuolieroista:

http://www.apa.org/journals/releases/amp606581.pdf


Kirjoittaja Janet Hyde, eräs arvostetuimmista kognitiivisten sukupuolierojen ja seksuaalisuuden tutkijoista, esittää artikkelissä "viimeisimmän sanan" sukupuolieroista ja toteaa niiden olevan huomattavasti vähäisempiä ja kontekstisidonnaisempia kuin totunnaisesti oletetaan mm. median välityksellä ja arkipuheessa.

Itse psykologian JA sukupuolitutkimuksen lukijana olen tietenkin Hyden lähestymistavan kannalla. Muunlaiset lähestymistavat tulisi voida perustella perusteellisesti.

tarvitsee uskoa valtavat määrät puppugeneraattorin tuottamaa tauhkaa voidakseen piilottaa itseltään tämän tosiasian. lukekaa esimerkiksi uusin merkintä neonomaden blogista.

Ajattelin tehdä kirjoitukselle The Sequelin, sellaisen rautalankaversion, josta käsin aihetta voi ymmärtää hieman jopa tavallinen pikku miesasia-aktivisti. Tilausta selvästi on.

jorma kirjoitti...

"Ajattelin tehdä kirjoitukselle The Sequelin, sellaisen rautalankaversion, josta käsin aihetta voi ymmärtää hieman jopa tavallinen pikku miesasia-aktivisti."

Kova on uho. Näkis vaan.

pena kirjoitti...

Minusta sellaisia "rivejä" ei ole pitkään aikaan ollutkaan, mihin täällä viittaillaan todella huolettomasti. Feministisessä ajattelussa on teoriaa, teoriaa ja teoriaa, hyvinkin ristiriitaisia ajattelijoita ja näkökulmia. "Tipahdus" filosofisesti täysin ala-arvoiseen nolla-argumentaatioon ála miesasia-aktivismi on niin massiivinen, että ajettua asiaa on hyvin vaikeaa ottaa tosissaan.

esimerkiksi henryn esiintyminen julkisuudessa ei olisi vielä vuosi sitten ollut mahdollista. ajat ovat muuttuneet. henryn jutut otetaan tosissaan julkisuudessa.

sillä ottavatko marginaalissa olevat naistutkijat ja änkyräfeministit kuten sinä jotain tosissaan ei ole miesliikkeelle mitään merkitystä. eivätkä ne tietenkään koskaan halua ottaa tosissaan ketään joka uhkaa heidän omaa valheelle perustuvaa poliittista asemaansa.

Ei, vaan miesten ja naisten yhteistyö ja yhteismitallisuus. Ja onhan se helvetin totta, että miehet ja naiset ovat paljon enemmän samanlaisia kun erilaisia, mutta silti kyseenalaistaisin koko erottelun mielekkyyden useimmissa kysymyksissä.

ensin väität että uskot eroon, ja heti toisessa lauseessa pyörrät puheesi. tämä on feministeille tyypillistä: väitetään olevansa yhtä mieltä, konkreettisesti puhuttaessa aina osoitetaan ettei väite pidä paikkaansa.

Suurin osa sukupuolten psykologisista eroista noin esimerkiksi on sellaisia, että niiden korostaja naurettaisiin käyttäytymistieteellisissä seminaareissa pellolle jo kättelyssä.

tietysti eroissa on typeriä yksinkertaistuksiakin, mutta eroja on olemassa. se, että käyttäytymistieteellisessä tiedekunnassa, varsinkin opettajakoulutuksessa, on tabularasaistinen koulukunta vallalla, ei vielä tarkoita sitä että se olisi totta.

onneksi vain suomen käyttäytymistieteellinen tiedekunta on feministien ja muiden tabularasaistien klikki. isossa maailmassa esim. evoluutiopsykologia on arkipäivää monien huippuyliopistojen käyttäytymistieteellisissä tiedekunnissa.

Mutta kun aihe on sukupuoli, propagandakoneisto alkaa paahtaa kuin stalinistilehdistö mitä ihmeellisimpiä luolamiesteorioita puolustamaan valtasuhteita vilisevää status quoa.

ahaa, olitkin näitä salaliittoteoreetikoita. suurimittaisten salaliittojen ongelma on se, että ne ovat mahdottomia. mistä kuvittelet, hesarin pitkään jatkuneen feministisen sävyn tulevan juttuihin jos tällainen salaliitto on olemassa?

on totta, että lehdistössä vedetään joskus evoluutioteoriaa koskien mutkia suoriksi ja heitetään näitä metsästäjämies- ja keräilijänainen -teorioita. mutta se koskee mitä tahansa tutkimustulosten uutisointia.

feminismissä ja naistutkimuksessa toinen perustavanlaatuien sisäänrakennettu oletus on, että sitä koskeva kritiikki johtuu siitä että puolustetaan olemassaolevia valtarakenteita. teorian aukko on siinä, että olemassaolevat valtarakenteet eivät hyödytä isointa osaa miehistä -- esim. minua lainkaan. päinvastoin, ne estävät minun ylenemiseni.

huvittavasti tätäkään naistutkimuksen ja feminismin lähtöoletusta ei ole uskallettu tutkia ollenkaan. ei nimittäin pidä paikkaansa, että edes merkittävä osa kritiikistä johtuisi valtarakenteiden puolustamisesta. siksi tätä on mahdotonta myös osoittaa todeksi.

Vallan mekanismien peittely on helpointa silloin, kun jokin ilmiö voidaan reduktionistisesti selittää pois jollain taikaluotiselittäjällä. Olennaisimmillaan tämä näkyy nähdäkseni "biologisen tietämisen" ITSENÄISYYDEN ideologisena korostamisena, ikään kuin se olisi jokin vapahtava takki-auki -argumentti kaikkia muita näkökulmia kohtaan.

tässä on taas olkinukkea kerrakseen. reduktionismi on sinulle ilmeisesti joku maailman suurin synti. tiedätkö edes mitä reduktionismi tarkoittaa?

reduktionisteja ei ole edes oikeasti taida olla olemassa lukuunottamatta ehkä joitain insinöörejä. se, että tutkitaan jotain ilmiötä jakamalla se osiin ei tarkoita vielä sitä että uskoisi että se selittää ilmiön kokonaan.

biologian etu naistutkimukseen yms. pseudotieteisiiin nähden on empiirinen tieteellinen metodi. voidaan esittää hypoteeseja, tehdä kokeita, ja muut voivat toistaa näitä kokeita.

kuvittelet ihmisten ajattelevan biologian selittävän kaiken ihmisten käyttäytymisestä. ei se tietenkään selitä, eikä kukaan ajattele niin. yritä kasvaa ulos rakentamistasi uhkakuvista.

En tiedä Riikan alavalinnasta, mutta itse sukupuolitutkimusta lukevana olen lopen kyllästynyt keskustelun nippelitietolähtöisyyteen, ideologiseen sukupuolittuneisuuteen, ärsyttävään itseään toistavuuteen ja olkinukketehtailuun, jolle ei näy loppua ei niin millään. Olen silti optimisti - hyvin paljon fiksua ja "tiedostavaakin" tutkimusta &kirjoittelua sukupuolista on olemassa ja niihin kannattaa paneutua.

sen sijaan että meuhkaisit kuinka näin kannattaisi tehdä, voisit antaa esimerkkejä siitä kuinka kyseinen tutkimus on tuonut esiin jotain sellaista jota ei olisi voitu saada selville muiden tieteiden kautta. jos et pysty antamaan konkreettisia esimerkkejä, on pakko vetää johtopäätös että puhut paskaa.

esimerkiksi interseksuaalisten aseman parantamisessa sukupuoliteoreettisesta tutkimuksesta ei ole ollut mitään hyötyä. hyödyt on saavuttanut yksi yksittäinen aktivisti joka ei mitenkään ole mikään sukupuoliteoreettisen tauhkan kannataja.

pena kirjoitti...

Kyse ei ollut mistään vitun olkinukesta, vaan vastaus täysin älyttömään väitteeseen - ettei sukupuolisuus olisi pullollaan sopimuksia. Se, ettet kiinnittänyt huomiotasi siihen vaan omaan erittelyyni, kertoo omasta positiostasi aika paljon. Uutinen: tyystin asioihin perehtymättömiä juntteja löytyy niin paljon, että välillä tuntuu ettei mitään tasoa sukupulikeskustelulla ole olemassakaan. Täytyy siis valmistautua määrittelemään käsitteitä rautalangasta.

Ainahan me puhutaan aste-eroista ja konteksteista. Olen muualla käsitellyt aihetta satojen sivujen verran ja voin vakuuttaa, että tiedän sukupuolierojen universalisoinnin hankaluudesta paljon enemmän kuin tavan talliainen. On vaan vitun paljon vaikeampaa vakuuttaa ihmistieteilijänä maallikoita kuin jonain vitun pipettitutkijana, vaikka argumentit olisivat paljon painavampia ja tärkeämpiä.


onko kiroilu mielestäsi sivistynyttä? se antaa sinusta varsin sivistymättömän kuvan. antaa myös vahvaa vinkkiä siitä että argumenttisi eivät ole kovin vahvoja kun joudut käyttämään voimasanoja.

oletko tullut ajatelleeksi, että jos kommunikointi tökkii, siihen voi olla kolme syypäätä: huono viesti, tyhmä vastaanottaja tai tyhmä lähettäjä. jos kerta toisensa jälkeen lähetys epäonnistuu kaikille muille paitsi samaan feministiseen uskontokuntaan kuuluville, on ehkä mahdollista etsiä vikaa lähettäjästä ja viestistä.

muoti esinmerkkinä sukupuolen "sopimuksesta": ai että pissikset olisivat keskenään tehneet asiakirjan, että tänä kesänä käytämme leggingsejä ja äitiysmekkoja? salli minun nauraa. hienoja teorioita, mutta eivät kestä sekuntiakaan päivänvaloa.

olet tuottanut satoja sivua tekstiä, mutta et pysty vieläkään ilmaisemaan asiaasi tiiviisti ja uskottavasti ulkopuolisille, kannattaa ehkä keskittyä laatuun eikä määrään.

Mikään "ihmisuniversaalien" luetteleminen ei silti ammu täysin jalkaan myös sukupuolierojen sopimuksenvaraisuutta ja riippuvuutta niistä.

aihetodisteet puhuvat esimerkiksi sitä vastaan, että kumppaninvalinta olisi olennaisilta osiltaan sopimuksenvaraista. sopimuksenvaraisuus ei ole mikään oletusarvoinen totuus, vaikka feminismi ja naistutkimus sitä yrittävät ajaa tabularasaisminsa mukaisesti.

Eläimiin vertaamista ihmisiin on tehty aina ja tullaan varmasti aina tekemään. On toinen asia, kuinka vahvoja tosiasiaväitteitä tällaiseen vertaamiseen ladataan. Esimerkiksi "vaiston" käsitettä ei yleisesti haluta soveltaa ihmiseen ollenkaan.

onko joku muu kuin feministit ja muut humanistihörhöt joskus käyttäneet vaistoa ihmisistä puhuttaessa muuten kuin puhekielessä?

Aivan, mutta ketään ei oikeasti kiinnosta tuo taso vaan HAVAITTUJEN EROJEN NORMATIIVINEN LUKKIUTTAMINEN joksikin eettiseksi rationaliteetiksi. Tapoja tämän taikatempun tekemiseen on valtavasti ja kaikki ovat väistämättä ideologisia.

miksi et sitten taistele sitä vastaan, että feminismissä liukkiutetaan ihminen normatiivisesti tabula rasaksi?

Teen opinnäytetyötä juuri tällaisista "taikatempuista" ja olen aihetta pohjustaakseni perehtynyt hyvin intiimisti sukupuolierojen tutkimuksen historiaan. Valitettavasti tämä historia muokkaa olennaisesti sukupuolta, sukupuolisuutta ja seksuaalisuutta koskevia käsityksiämme ja "lukottaa" niitä suhteessa stereotyyppisiin käsityksiin sukupuolista.

tämä on oppikirjaesimerkki siitä kuinka oletat lähtökohdaksi että ihminen on tabula rasa ja että sukupuolierot ovat synnyttäneet jonkun miehen ja naisen käsitteen kulttuurin tuotteena historian saatossa, jonka pohjalta hahmotamme itsemme. teet tämän oletuksen ilman, että pystyt osoittamaan sitä todeksi.

neurotieteet antaisivat viitteitä että käsityksesi on väärä. ihmiset eivät tunnu oppivan asioita käsitteistämisen vaan reaalimaailmaa tarkkailemalla muodostettujen stereotyyppien kautta.

paljon todennäköisempää onkin, että käsityksemme mieheydesstä ja naiseudesta syntyvät siitä, että tarkkailemme oikeita miehiä ja naisia ympärillämme ja muodostamme tästä käyttäytymisestä stereotyyppejä. usein osumme oikeaan, ja joskus tietysti myös väärään.

tämä on yksi esimerkki siitä, kuinka naistutkimuksen parissa väitetään voivan kyseenalaistaa normatiivista tutkimusta, mutta todellisuudessa tuotetaan vain toisenlaista normatiivista tutkimusta ja samalla kieltäydytään käsittelemästä omia metodologisia taustaoletuksia.

En siis usko mihinkään helppoon käsitykseen "saavutetusta" tiedosta vaikkapa sukupuolieroista - on liian paljon mitä emme tiedä, pitkälti massiivisen biasin ja media-arvon vuoksi jota tutkimuskenttä on kohdannut, myös nykytutkimuksessa.

tämä osoittaa vain että et tajua tutkimuksesta mitään. tutkimusasetelmastasi näkee suoraan, että teet taustaoletuksen että ihmiset muodostavat sukupuolikäsityksensä historian tuottamien käsitteiden kautta eikä esimerkiksi suoraan tarkkailemalla ihmisten käyttäytymistä. se, että olet sokea omille taustaoletuksillesi ei tarkoita ettei niitä olisi olemassa. se vaan osoittaa että olet älyllisesti epärehellinen "tutkija".



Tällaisten "epärationaalisuuksien" tutkiminen jää nollatieteeksi ilman kriittistä sosiaaliset kontekstit huomioon ottavaa tutkimusotetta. Eikä esimerkiksi sosiaalipsykologiassa olennaista ole se, mistä jokin käyttäytyminen "johtuu", vaan mitkä kaikki tekijät vaikuttavat sen ilmenemiseen tietyssä kontekstissa.

riippuu sosiaalipsykologiasta. ehkä suomalaisessa tabularasamaisessa sosiaalipsykologiassa asia on näin. neurotieteet ja evoluutiobiologia tulevat empiirisyydellään jyräämään sen kuitenkin mennen tullen.

Tällaiset ilmiöt on tehty paljon makaki-analogioita ymmärrettävämmiksi sosiologian piirissä. Eikä tässä kyse ole siitä, että meidän täytyisi TÄYSIN sulkea silmämme eläin-analogioilta - ne vain ovat yleensä nollatutkimusta yksinään esitettynä.

osoittaa tiedonhalun puutetta jos ei ole kiinnostunut siitä, onko sosiologian ilmiöitä haivattavissa myös japaninmakakeilla. tiedonhalun puute ja tiedonsaannin aktiivinen vastustaminen onkin tietysti uskontosi, feminismin, mukaista. huvittavaa, että naistutkijana kehtaat nimittää jotain nollatutkimukseksi.

kerro joku naistutkimuksen alainen tutkimus, jota ei olisi voitu tehdä minkään muun paradigman parissa, ja josta on ollut jotain konkreettista, mitattavaa hyötyä.

pena kirjoitti...

Ei oleta, paskapuhetta. Naistutkimus TUTKII, ei oleta normatiivisia "todellisuuksia" jonkin faktajonon taakse. Minusta näkökulma on tavattoman paljon rikkaampi ja täydentää ihan fiksua luonnontieteellis-empiiristä tutkimusta hyvin monin tavoin.

wishing doesn't make it so.

edellisessä kommentissani osoitin jopa oman tutkimusasetelmasi normatiiviset lähtökohdat.

normatiivisuus ei poistu sillä, että väittää ettei ole normatiivinen.

Mutta jos puhutaan sosiologi Risto Heiskalan henkeen hyödyllisistä/vaarallisista myyteistä, niin "usko" sukupuolen sopimuksenvaraisuuteen omaa enemmän painoarvoa, jos nämä kaksi paradigmaa jotenkin eritellään ja asetellaan vierekkäin. Todellisuus on osoittanut tämän lukemattomia kertoja fiksummaksi näkökulmaksi.

riippuu miten määrittelet sopimuksenvaraisuuden. jos vertaat jotain äärireduktiivista olkinukkea ja tabularasaismia, ehkä tabularasaismi vie voiton.

kumpikin (jos ensimmäistä on koskaan ollutkaan) tulee kuitenkin häviämään neurotieteistä ja evoluutiobiologiasta kumpuavalle empiiriselle tutkimustavalle. nämä vievät voiton siitä yksinkertaisesta syystä että tutkimus on arvovapaata ja itseään korjaavaa, koska se pohjautuu empiirisille kokeille jotka kuka tahansa voi halutessaan toistaa. naistutkimus ei perustu, eikä siinä siksi ole itseään korjaavaa elementtiä.

pena kirjoitti...

...tuo on edistysuskoinen olkinukke, joka esittää tosiasiaväitteen sukupuolen "rakentumisesta". Suurin osa naistutkimuksen edustajista ei tällaisia tee. Itse muistan ehkä yhden kerran, jolloin erään suomalaisen queertutkijan puhe olisi tällaiseksi väitteeksi VOITU tulkita, ja eräs radikaali sosiologi näin tekikin.

jo pari kommenttia sitten lainaamasi tutkimusongelmasi osoitti että tosiasiassa teit oletuksen sukupuolen rakentumisesta. joko siis puhut paskaa tai et itse tajua omia taustaoletuksiasi.

Ja vitut. Tieteenfilosofiassa on hylätty aeoneja sitten ajatus "yhtenäisestä tiedosta", vaikka yhtenäisyyden vaatimuksia aina välillä halutaankin esittää.

jos tarkoitat tuolla että tieteenfilosofit olisivat konstruktionisteja, olet yksiselitteisesti väärässä. yksikään tunnettu ja uskottava tieteenfilosofi ei kannata mitään vahvaa konstruktionismia tai tabularasaismia.

se on suosittu tieteenfilosofinen suuntaus vain sellaisissa poliittisissa liikkeissä jotka yrittävät naamioitua tutkimusalaksi. esimerkiksi marxistinen tutkimus ja naistutkimus.

Biologian rinnastaminen naistutkimukseen on jotain tavattoman älytöntä - niiden projisoimalla ihmiskuvalla on valtavasti eroja, joita ei voida palauttaa köykäiseen vastakkainasetteluun.

ei niitä tietenkään voi rinnastaa. esitin vain biologian esimerkkinä jolla voi nähdä kuinka kaukana naistutkimus on tieteestä. toinen pohjautuu empiriaan, toinen sanamagiaan. toinen on tiede, toinen politiiikkaa. ei ole mikään ihme, että naistutkimuksen projisoima ihmiskuva on erilainen, se on valheellinen koska sen ainoa tarkoitus on edistää naisten ylivaltaa eikä pyrkiä kohti totuutta.

pena kirjoitti...

Siinä tapauksessa voitkin aloittaa ampumalla alas American Psychology Associationin julkaiseman "Gender similarity hypothesis"-artikkelin (2006), joka sattuu olemaan tuorein ja laajin koskaan tehty selvitys psykologisista sukupuolieroista:

http://www.apa.org/journals/releases/amp606581.pdf

Kirjoittaja Janet Hyde, eräs arvostetuimmista kognitiivisten sukupuolierojen ja seksuaalisuuden tutkijoista, esittää artikkelissä "viimeisimmän sanan" sukupuolieroista ja toteaa niiden olevan huomattavasti vähäisempiä ja kontekstisidonnaisempia kuin totunnaisesti oletetaan mm. median välityksellä ja arkipuheessa.


mielenkiintoinen artikkeli. tutkimuksessa on paljon hyvää. tällaiset metatutkimukset ovat kiinnostavia. ideologia alkoi paistaa läpi vasta loppupuolella artikkelia. nainen ei malttanut vain raportoida tuloksia, vaan piti alkaa selittämään miksi havaitut erot eivät ole merkittäviä. eikä toisaalta yrittänyt selittää yhdestäkään havaitusta samankaltaisuudesta miksi se ei olisi merkittävä.

artikkelin kunniaksi on sanottava, että siinä tunnustettiin kuitenkin muutama oikea ero. esimerkkinä mainittiin halukkuus lyhytaikaiseen seksiin. siitähän tässä blogissa enimmäkseen kitistään.

artikkelissa on käyty niin paljon materiaalia läpi, etten millään jaksa kahlata sitä -- kriitikoita löytyy varmasti ammattilaistenkin joukosta. keskeinen artikkelin metodologinen ongelma on kuitenkin se, että siinä oli lyntätty yhteen kyselytutkimuksia ja empiirisiä tutkimuksia. sosiaalipsykologiassa on jo kauan aikaa sitten havaittu, että ihmiset toimivat aivan eri tavalla kuin väittävät toimivansa. jos tutkija ei ota tätä huomioon, hän on joko heikkotasoinen tutkija tai hänellä on joku agenda.

lehtikään ei ole paras mahdollinen. apa:llahan on pitkä historia kaikesta kummallisesta käytöksestä. sen parissa on pitkään puolusteltu freudin teorioita. vaikka mielipiteeni freudista on, että mies oli monessa asiassa oikeassa, freudin teoriat eivät pohjaudu empiiriselle tutkimukselle. siksi psykoterapian tutkimusta ei esimerkiksi enää näe yliopistojen psykologian laitoksella, mutta poliittista agendaa ajavilla laitoksilla, esim. naistutkimuksessa sitä kyllä esiintyy (new york times). apa:nhan mielestä on esim. ihan ok, että sen jäsenet osallistuvat kidutukseen guantamossa.

tuo väitteesi mediasta menee paskapuheen puolelle. luepa huvikseen läpi tässä blogissa lainatut tekstit helsingin sanomista. helsingin sanomat on, kuten lehdet yleensäkin, feminismiin päin kallellaan. onneksi asia on muuttumassa.

Neonomide kirjoitti...

esimerkiksi henryn esiintyminen julkisuudessa ei olisi vielä vuosi sitten ollut mahdollista. ajat ovat muuttuneet. henryn jutut otetaan tosissaan julkisuudessa.

Pääsy keskusteluohjelmiin hauskuuttamaan julkista diskurssia on sinusta "tosissaan ottamista"? Tyypillistäkin tyypillisempi talkshow-kaava tykittää, kun raflaava tyyppi raflaavien teorioineen saadaan pyöreäbn pöydän ääreen. PeeÄrr-arvon määrä kertoo lähinnä siitä, kuinka sukupuolten vastakkainasettelu myös jälleen kuin häkä. Tästähän Riikkakin on huolissaan.

ensin väität että uskot eroon, ja heti toisessa lauseessa pyörrät puheesi. tämä on feministeille tyypillistä: väitetään olevansa yhtä mieltä, konkreettisesti puhuttaessa aina osoitetaan ettei väite pidä paikkaansa.

Jauhat ihan puuta heinää - en väheksynyt missään vaiheessa sukupuolten välisiä "eroja" vaan haastan pohtimaan niiden todellista merkitystä erityiskysymyksissä.

Suurin osa sukupuolten psykologisista eroista noin esimerkiksi on sellaisia, että niiden korostaja naurettaisiin käyttäytymistieteellisissä seminaareissa pellolle jo kättelyssä.

tietysti eroissa on typeriä yksinkertaistuksiakin, mutta eroja on olemassa. se, että käyttäytymistieteellisessä tiedekunnassa, varsinkin opettajakoulutuksessa, on tabularasaistinen koulukunta vallalla, ei vielä tarkoita sitä että se olisi totta.


Ongelmalliseksi tabularasismi muodostuukin siinä vaiheessa, kun otetaan huomioon millaiseen maailmaan koululaisia valmistetaan. Koulutusputken jälkeenkin nuoret miehet saavat töitä varmemmin ja paremmin kuin nuoret naiset, mistä koulujen sukupuolineutraaliudesta vinkuvat tahot eivät viitsi edes puhua.

onneksi vain suomen käyttäytymistieteellinen tiedekunta on feministien ja muiden tabularasaistien klikki. isossa maailmassa esim. evoluutiopsykologia on arkipäivää monien huippuyliopistojen käyttäytymistieteellisissä tiedekunnissa.

Tarkoitat kai "isolla maailmalla" angloamerikalaisia yksityisrahotteisia biologiaan seonneita huippuyliopistoja? Harvardissakin on iso naistutkimuksen laitos, mikä selviää pikku googlailulla. Ei ole mitään, mikä vastustaisi molempien näkökulmien tieteellistä olemassaoloa yhtäaikaa.

Mutta kun aihe on sukupuoli, propagandakoneisto alkaa paahtaa kuin stalinistilehdistö mitä ihmeellisimpiä luolamiesteorioita puolustamaan valtasuhteita vilisevää status quoa.

ahaa, olitkin näitä salaliittoteoreetikoita. suurimittaisten salaliittojen ongelma on se, että ne ovat mahdottomia. mistä kuvittelet, hesarin pitkään jatkuneen feministisen sävyn tulevan juttuihin jos tällainen salaliitto on olemassa?


Sukupuoliuutisointia ja mediaa on tutkittu vuosikymmenet, eikä kyse ole mistään "salaliittoteoriasta" vaan sukupuolieron ideologiasta, jota media mielellään uusintaa.

Arvostetuimmatkin tiedelehdet ovat ihmisten kirjoittamia ja ovat päästäneet koko joukon massiivisia sukupuolieroja "löytäneitä" huuhaatutkimuksia läpi vuosikymmenten ajan. Asiaan kuuluu jälkien peittely maineen suojelun vuoksi – aivan kuten yksityisillä lehdiäälkin, "tiede" on jo reseptionäkökulmast ollut kauan viihdettä, jota ihmisille halutaan esittää. Iltiksen kannessa bikinipukuinen nainen myy kuin häkä, tiedelehden kannessa vielä enemmän jos sukupuolierosta tehdään kissankokoisin kirjaimin uutisoitu "löydös".

Hesariin en ota mitään kantaa, kun luen sitä edelleen vain ajoittain. Nykyisinhän miesaktivistit heiluvat lehdessä ihan muina töinään, missä se feminismi muka näkyy?

on totta, että lehdistössä vedetään joskus evoluutioteoriaa koskien mutkia suoriksi ja heitetään näitä metsästäjämies- ja keräilijänainen -teorioita. mutta se koskee mitä tahansa tutkimustulosten uutisointia.

Onpas vakuuttava selitys.

feminismissä ja naistutkimuksessa toinen perustavanlaatuien sisäänrakennettu oletus on, että sitä koskeva kritiikki johtuu siitä että puolustetaan olemassaolevia valtarakenteita. teorian aukko on siinä, että olemassaolevat valtarakenteet eivät hyödytä isointa osaa miehistä -- esim. minua lainkaan. päinvastoin, ne estävät minun ylenemiseni.

Siinä tapauksessa vastaat stereotypioita loistavasti - syrjinnän olemassaolosta uutisoimin sattuu olemaan sukupuolittunutta ja varmaan siinäkin on biasia. Yksiulotteinen vetoaminen "etuihin" ei kuulu feministiseen retoriikkaan, koska kyseessä on tasa-arvoliike. Ilmeisesti joidenkin miesaktivistien kielenkäyttöön kuuluu.

huvittavasti tätäkään naistutkimuksen ja feminismin lähtöoletusta ei ole uskallettu tutkia ollenkaan. ei nimittäin pidä paikkaansa, että edes merkittävä osa kritiikistä johtuisi valtarakenteiden puolustamisesta. siksi tätä on mahdotonta myös osoittaa todeksi.

Jopa tiedemaailmassa esiintyvä syrjintä ja sukupuolibias on osoitettu pahaksi ja laajaksi ongelmaksi (Husu 2006). Väitteesi "valtarakenteiden todistettavuuden ongelmista" on täysin naurettava, tutustu aihetta käsittelevään kirjallisuuteen!

Naistutkimus rakentuu nimenomaan tieteenkriittisille lähtökohdille ja kritiikille omia lähestymisatapojaan kohtaan. Tämä herätti silmäni useita muita aloja aiemmin opiskelleena hyvin monille tärkeille kysymyksille mm. tiedon ja tietämisen paikantuneisuudesta. Suomalainen naistutkimus on myös erittäin empiiristä ja vaikutusvaltaista, mikä kulkee käsi kädessä "kaksoisstrategian kanssa.

Kai tiedät mitä kaksoistrategialla tarkoitetaan, kun näytät "tietävän" naistutkimuksesta niin paljon?

reduktionismi on sinulle ilmeisesti joku maailman suurin synti. tiedätkö edes mitä reduktionismi tarkoittaa?

Tiedän, erittäin hyvin. Oma määritelmäni on diskurssianalyyttinen ja siten omaa erilaisen relevanssikentän kuin ilmeisesti viittaamasi luonnontieteellismetodologiset lähestymistavat.

reduktionisteja ei ole edes oikeasti taida olla olemassa lukuunottamatta ehkä joitain insinöörejä. se, että tutkitaan jotain ilmiötä jakamalla se osiin ei tarkoita vielä sitä että uskoisi että se selittää ilmiön kokonaan.

Itse puhun episteemisistä "totuus-efekteistä" (Fedigan), jumala-tempuista (Haraway) ja jumala-termeistä (Burke). Biologiassa käytetään ultimaattisen/proksimaattisen selitystason analogioita kuvaamaan jonkin ilmiön olemassaolon biologisen kattotason (ult) ja tilannekohtaisemman tason (proks) selitysmalleja. Minua ei siis kiinnosta, miten pitkälle redusoivissa tieteissä jonkin ilmiön selittäminen viedään, vaan ne diskursiiviset prosessit joissa jostain tutkimustuloksesta tulee "totta".

biologian etu naistutkimukseen yms. pseudotieteisiiin nähden on empiirinen tieteellinen metodi. voidaan esittää hypoteeseja, tehdä kokeita, ja muut voivat toistaa näitä kokeita.

Ihan silkkaa roskaa. Taas puhutaan oppialasta, johon kuuluu myös empiirinen sosiolingvistiikka ja sosiaalipsykologia, jotka omaavat paljon "biologiaa" suurempaa selitysvoimaa käyttäytymistieteellisten ilmiöiden suhteen. Toki olisi fiksua puhua käyttäytymisen "ymmärtämisestä" - ihmistieteissä tavat suhtautua tutkimustietoon on varsin erilaisia kuin luonnontieteissä.

Samat pelisäännöt silti pohjimmiltaan pätevät - en ole nähnyt kenenkään vakuuttavasti haastavan tätä.

Vai mitä ihmeen empiiristä metodia tarkoitat? Yritätkö tosiaan väittää etteivätkö havaintommekin olisi teoriapitoisia ja siten paljon syvemmin problematisoitavissa? Etteikö tutkijan näkökulmaisuus muka vaikuttaisi lainkaan kohteesta tehtyihin tulkintoihin? Tunnetko käyttäytymistieteiden & etologian historiaa ollenkaan?

kuvittelet ihmisten ajattelevan biologian selittävän kaiken ihmisten käyttäytymisestä. ei se tietenkään selitä, eikä kukaan ajattele niin. yritä kasvaa ulos rakentamistasi uhkakuvista.

Biologian EI NÄHDÄ selittävän kaikkea ihmisen käyttäytymisestä, vaan biologiaan/ihmisluontoon viittaaminen joko lopettaa keskustelun tai ohjaa sen banaalille yksinkertaistusten suolle. Tästäkin on kirjoitettu ziljoona artikkelia.

sen sijaan että meuhkaisit kuinka näin kannattaisi tehdä, voisit antaa esimerkkejä siitä kuinka kyseinen tutkimus on tuonut esiin jotain sellaista jota ei olisi voitu saada selville muiden tieteiden kautta. jos et pysty antamaan konkreettisia esimerkkejä, on pakko vetää johtopäätös että puhut paskaa.

Sama laulu jälleen veisaa, jos naistutkimuksen "tuloksia" ei uutisoida pravdassa niin naistutkimus on pskaa. Ollaan kuultu tätä tuubaa ennenkin.

Naistutkimuksen "tuloksia" ei veisata pop-tiedelehdissä, koska johtopäätökset eivät ole hirveän raflaavia - siis erotisoitavissa tai liitettävissä heteromatriisin pönkittämiseen. Jos uutisoidaan "Talvisodan juoksuhaudoissa homoiltiin ahkerasti ja oltiin homoromanttisia" (Sorainen ym.) uutinen lähinnä vituttaa ja iljettää, ei näyttäydy "tieteellisenä tutkimuksena"

Toinen syy on kaksoistrategia. Joko tiedät mitä se meinaa?

esimerkiksi interseksuaalisten aseman parantamisessa sukupuoliteoreettisesta tutkimuksesta ei ole ollut mitään hyötyä. hyödyt on saavuttanut yksi yksittäinen aktivisti joka ei mitenkään ole mikään sukupuoliteoreettisen tauhkan kannataja.

Ai kuka se on?

Neonomide kirjoitti...

onko kiroilu mielestäsi sivistynyttä? se antaa sinusta varsin sivistymättömän kuvan. antaa myös vahvaa vinkkiä siitä että argumenttisi eivät ole kovin vahvoja kun joudut käyttämään voimasanoja.

Ai nyt allekirjoittanutta aletaan kouluttaa paikallisiin käyttäytymisnormeihin, jotka kaunistelusta huolimatta sattuvat olemaan pitkälti silkkaa leimakirveilyä ja sikailua? Miksi minun pitäisi leikkiä jotain korrektiusmaskottia täällä? Mikse saisi vittuuntua kuten kuka tahansa muukin, jos tyhmä diskurssi ottaa päähän? Kuuluuko feministille jokin sädekehä, jota tulee varjella?

Akateemiseen tyyliin kiroilu ei tietenkään sovi, mutta onko tämä mielestäsi akateeminen foorumi?

Kiroilu ja argumenttien vahvuus korreloivat keskenään vaan oman teoriasi mukaan.

muoti esinmerkkinä sukupuolen "sopimuksesta": ai että pissikset olisivat keskenään tehneet asiakirjan, että tänä kesänä käytämme leggingsejä ja äitiysmekkoja? salli minun nauraa. hienoja teorioita, mutta eivät kestä sekuntiakaan päivänvaloa.

Ai noiden pissiksien evolutiivinen vaisto estää toteuttamatta tuota hurjaa suunnitelmaa, vai?

Itse olet epäjohdonmukainen käsitteissäsi ja argumentaatiossasi, mikä tekee keskustelusta tavattoman vaikeaa.

olet tuottanut satoja sivua tekstiä, mutta et pysty vieläkään ilmaisemaan asiaasi tiiviisti ja uskottavasti ulkopuolisille, kannattaa ehkä keskittyä laatuun eikä määrään.

Laotse, joka kirjoitti teesin "hän joka puhuu, ei tiedä, hän joka ei puhu, tietää" käytti teesinsä argumentointiin 5000 sanaa.

Olen muistaakseni maininnut, etten ole täällä promoamassa mitään taikaluotiteoriaa "sukupuolisuudelle" - sen sijaan minua kiinnostaa, miksi sellaiselle on tilausta ja se pysyy juuri tietyissä piireissä niin tavattoman tiukasti.

aihetodisteet puhuvat esimerkiksi sitä vastaan, että kumppaninvalinta olisi olennaisilta osiltaan sopimuksenvaraista. sopimuksenvaraisuus ei ole mikään oletusarvoinen totuus, vaikka feminismi ja naistutkimus sitä yrittävät ajaa tabularasaisminsa mukaisesti.

Darwinin sukupuolivalinnan teoriassa luonnonvalinnan matemaattiset teoriat hylättiin kauan sitten, koska mallit eivät lisää olennaisesti ennustettavuutta. Sukupuolivalinnan selitysvoima on merkittävä, mutta ennustettavuus heikohkoa. Kulttuuriset tekijät ovat kautta linjan voimakkaimpia selittäjiä (uskonto, politiikka sos. luokka), biologiset mallit kuvaavat lähinnä lyhytkestoisen attraktion mekanismeja.

Edelleen, "rakkauden" sopimuksenvaraisuus ei katoa minnekään, eivätkä selitykset ole välttämättä vastakkaisia. En muista yhtään tekstiä naistutkimuksen piiristä, jossa kokemuksellisuus kiellettäisiin, sitä tutkitaan. Normatiivisten mallien rakentelu on muutoinkin vähemmistöroolissa postmodernissa naistutkimuksessa - painopiste on olemassa olevien mallien kritiikissä.

Minä en ainakaan ymmärrää, mitä hyötyä minulle on tietää "millaiset naiset minua panettavat", tiedän sen kyllä itsekin.

onko joku muu kuin feministit ja muut humanistihörhöt joskus käyttäneet vaistoa ihmisistä puhuttaessa muuten kuin puhekielessä?

Tällainen höpöhöpö on jo käsittämätöntä. Sosiaalidarwinismi lienee tuttu käsite?

Aivan, mutta ketään ei oikeasti kiinnosta tuo taso vaan HAVAITTUJEN EROJEN NORMATIIVINEN LUKKIUTTAMINEN joksikin eettiseksi rationaliteetiksi. Tapoja tämän taikatempun tekemiseen on valtavasti ja kaikki ovat väistämättä ideologisia.

miksi et sitten taistele sitä vastaan, että feminismissä liukkiutetaan ihminen normatiivisesti tabula rasaksi?


Ei muuten lukkiuteta, yhtenäistä kuvaa "ihmisluonnosta" ei naistutkimuksessa edes aktiivisesti muodosteta. Kannattaa perehtyä postmoderniin feministiseen teoriaan ennen laiskaa olkinukkeilua.

Neonomide kirjoitti...

Teen opinnäytetyötä juuri tällaisista "taikatempuista" ja olen aihetta pohjustaakseni perehtynyt hyvin intiimisti sukupuolierojen tutkimuksen historiaan. Valitettavasti tämä historia muokkaa olennaisesti sukupuolta, sukupuolisuutta ja seksuaalisuutta koskevia käsityksiämme ja "lukottaa" niitä suhteessa stereotyyppisiin käsityksiin sukupuolista.

tämä on oppikirjaesimerkki siitä kuinka oletat lähtökohdaksi että ihminen on tabula rasa


En oleta, en väitä enkä vakuuta. SINÄ oletat. Minä tutkin sukupuolieroja kulttuurisena stereotypiatuotantona, en minään biologisena "todellisuutena".

En väitä enkä esitä sukupuolierojen ultimaattisista syistä yhtään mitään, vaan tutkin niistä keskustelemisen kulttuurisia mekanismeja. Olet ensimmäinen joka väittää, että lähestymistapani vaatisi mitenkään biologian huomioon ottamista jonain apriorisena taustaoletusten sarjana.

ja että sukupuolierot ovat synnyttäneet jonkun miehen ja naisen käsitteen kulttuurin tuotteena historian saatossa, jonka pohjalta hahmotamme itsemme. teet tämän oletuksen ilman, että pystyt osoittamaan sitä todeksi.

Vai oikein synnyttäneet, hah hah! Ymmärätkö edes, miten naiiveja väitteesi ovat? Historiallinen muuntuvuus on TOSIASIA ja hedelmällinen lähtökohta argumentoida käsitysten rakentuneisuuden puolesta, EI sen ettei niille voitaisi mitään.

neurotieteet antaisivat viitteitä että käsityksesi on väärä. ihmiset eivät tunnu oppivan asioita käsitteistämisen vaan reaalimaailmaa tarkkailemalla muodostettujen stereotyyppien kautta.

Kategorisointi välittyy ja merkittyy sosiaalisesti ja tätä voi ja pitää tutkia. Ei kukaan ole väittänyt, etteikö kaunis ihminen kulttuurissa X olisi sitä johonkin rajaan asti myös toisessa.

Neurotieteistä tietävänä voitkin tiputtaa joitain lähdeviitteitä keskustelun hedelmöittämiseksi? Damasiota ym?

paljon todennäköisempää onkin, että käsityksemme mieheydesstä ja naiseudesta syntyvät siitä, että tarkkailemme oikeita miehiä ja naisia ympärillämme ja muodostamme tästä käyttäytymisestä stereotyyppejä. usein osumme oikeaan, ja joskus tietysti myös väärään.

Tällä ei ole olennaista merkitystä, koska ihmissuhteet muodostuvat myös tulkintojen ja mielikuvien kautta, joita on todella helppoa manipuloida.

Esimerkiksi status ihmisyhteisöissä on paljon monimutkaisempi käsite kuin kehittyneimmillikään eläimillä. Sosiaalipsykologiaan tutustumalla nämäkin ilmiöt näyttäytyvät paljon monisyisempinä kuin peilisoluja tuijottelemalla.

tämä on yksi esimerkki siitä, kuinka naistutkimuksen parissa väitetään voivan kyseenalaistaa normatiivista tutkimusta, mutta todellisuudessa tuotetaan vain toisenlaista normatiivista tutkimusta ja samalla kieltäydytään käsittelemästä omia metodologisia taustaoletuksia.

Tässä olet jossain määrin oikeassa, tietenkin. Tutkimus ei millään voi ottaa kaikkia tekijöitä huomioon, etenkin jos ihmisten käyttäytymisestä puhutaan. Naistutkimuksen lähtökohdat paremman tiedon tuottamiseen ovat silti keskimäärin paremmat kuin muilla aloilla, koska tieteidenvälisyys on pikemmin normi kuin silkkaa hifistelyä. Toivoisikin, että "kovien tieteiden" tutkijoita tulisi enemmän naistutkimuksen pariin, Suomessa kenttä on pitkälti valtiotieteilijöiden, sosiologien ja humanistien hallussa.

tutkimusasetelmastasi näkee suoraan, että teet taustaoletuksen että ihmiset muodostavat sukupuolikäsityksensä historian tuottamien käsitteiden kautta eikä esimerkiksi suoraan tarkkailemalla ihmisten käyttäytymistä.

Panettelua. Ihmiset tottakai tekevät tulkintoja muista ihmisistä ja sitä kutsutaan kokemuksellisuudeksi. Näistä edelleen tuotetaan muiden ja itsen kohdalla narratiiveja, joihin peilaten ihmiset jäsentävät identiteettiään ja ihmissuhteitaan.

Oma lähestymistapani lähestyy käsitteiden historiallisuuden kautta sukupuolidiskurssia ja sen muotoutumista - en käsittele lainkaan niitä mekanismeja, jotka vaikuttavat sosiaalisilla tilanteissa ihmisten arviointien taustalla.

se, että olet sokea omille taustaoletuksillesi ei tarkoita ettei niitä olisi olemassa. se vaan osoittaa että olet älyllisesti epärehellinen "tutkija".

Jos olisin sokea omille "taustaoletuksilleni", en olisi välttämättä älyllisesti epärehellinen, olisin tieteellisesti kritisoitavissa. Tähän kannattaa sitäpaitsi tottua ajoissa - tuttavani on kertonut kuinka hänen alallaan (yhteiskuntatieteet) kritiikkiä tulee ovista ikkunoista jo ilman paradigmojen välisyyttäkin. Jokaisella on jotain valitettavaa aiheestasi/lähestymistavoistasi, eikä ole mielekästä lähteä siitä että jokaisesta tutkimuksesta tulee "täydellinen". Rajaamista on pakko tehdä.

ehkä suomalaisessa tabularasamaisessa sosiaalipsykologiassa asia on näin. neurotieteet ja evoluutiobiologia tulevat empiirisyydellään jyräämään sen kuitenkin mennen tullen.

Ainakin tooby&cosmideslainen evoluutiopsykologia on kohdannut massiivisesti kritiikkiä yrityksillään assimiloida itseään osaksi sosiaalitieteitä - psykologiassa projekti on onnistunut hitusen paremmin.

Ihme edistysuskoista mouruamista tuo evopsykan ylistäminen muutoinkin - ikään kuin ihmisuniversaalien tutkimus olisi jotain erikoista empiirisesti - metodithan ovat pitkälti samoja kuin yhteiskuntatieteissä: haastettelututkimusta ja antropologista havainnointia! Mistä se "jyräävä empiirisyys" oikein tulee?

osoittaa tiedonhalun puutetta jos ei ole kiinnostunut siitä, onko sosiologian ilmiöitä haivattavissa myös japaninmakakeilla. tiedonhalun puute ja tiedonsaannin aktiivinen vastustaminen

Tiedän apinoiden tutkimisesta ja etologiasta paljon enemmän kuin kukaan törmäämäni sosiologi tähän mennessä ja uskon tietäväni hyvin, miksi pelkkien analogioiden tekeminen ei auta kovin pitkälle.

onkin tietysti uskontosi, feminismin, mukaista. huvittavaa, että naistutkijana kehtaat nimittää jotain nollatutkimukseksi.

Pidän nollatutkimuksena sellaista, jossa ihmisten konreettiseen sosiaaliseen todellisuuteen luvataan antaa lisävalaistusta, mutta päädytäänkin vain listaamaan itsestäänselvyyksiä ilman mitään syvempää ymmärrystä. ELI ei vastata tutkimuskysymykseen.

Ongelmana tässä älyllisesti munattomassa ja leimaavassa naistutkimus-panettelussa on, että about kaikella kritiikillä voi piestä koko ihmistutkimuksen kenttää sohien kritiikeillä sinne tänne ilman mitään selkeää kärkeä.

kerro joku naistutkimuksen alainen tutkimus, jota ei olisi voitu tehdä minkään muun paradigman parissa, ja josta on ollut jotain konkreettista, mitattavaa hyötyä.

Suurin osa luonnontieteellisestä tutkimuksesta ei auta missään konkreettisessa mielessä yhtään mitään, ja naistutkimus on aina ollut monitieteistä joten erottaminen muista aloista on keinotekoista itsessään.

Kai olet jo tarkastanut, mitä kaksoistrategia tarkoittaa?

Hyötyä kenelle? Mikä on "Hankalan sukupuolen" mitattava hyöty seksuaalisille vähemmistöille? Lähestymistapasi on järjetön, ikään kuin emme olisi pitkälti tässä missä olemme mm. 300 vuotta sitten kirjoitetun poliittisen teorian soveltamisen vuoksi.

Neonomide kirjoitti...

kumpikin (jos ensimmäistä on koskaan ollutkaan) tulee kuitenkin häviämään neurotieteistä ja evoluutiobiologiasta kumpuavalle empiiriselle tutkimustavalle. nämä vievät voiton siitä yksinkertaisesta syystä että tutkimus on arvovapaata ja itseään korjaavaa, koska se pohjautuu empiirisille kokeille jotka kuka tahansa voi halutessaan toistaa. naistutkimus ei perustu, eikä siinä siksi ole itseään korjaavaa elementtiä.

Noin tulee tuskin koskaan käymään, koska pahimmatkin nykyisistä redusoijista tunnustavat metodiensa rajoitukset. Kokeellisesti saatava tieto käyttäytymisestä on tavattoman rajallista.

Laadullista tutkimusta kohtaan kohdistetut suurhyökkäykset on tuomittu epäonnistumaan, löydät tuskin yhtään tieteenfilosofia, joka suostuisi komppaamaan näkökulmiasi.

Neonomide kirjoitti...

American Psychology Associationin julkaiseman "Gender similarity hypothesis"-artikkelin (2006), joka sattuu olemaan tuorein ja laajin koskaan tehty selvitys psykologisista sukupuolieroista:

http://www.apa.org/journals/releases/amp606581.pdf

mielenkiintoinen artikkeli. tutkimuksessa on paljon hyvää. tällaiset metatutkimukset ovat kiinnostavia. ideologia alkoi paistaa läpi vasta loppupuolella artikkelia. nainen ei malttanut vain raportoida tuloksia, vaan piti alkaa selittämään miksi havaitut erot eivät ole merkittäviä. eikä toisaalta yrittänyt selittää yhdestäkään havaitusta samankaltaisuudesta miksi se ei olisi merkittävä.


Hyde kommentoi muualla APA:n sivustolla tutkimusta laajemmin, gender-osiosta löytyy kyllä.

artikkelin kunniaksi on sanottava, että siinä tunnustettiin kuitenkin muutama oikea ero. esimerkkinä mainittiin halukkuus lyhytaikaiseen seksiin. siitähän tässä blogissa enimmäkseen kitistään.

Joo, mutta toki kyseessä oli numerokokoelma, eikä mikään primaarinen selvitys erojen syitä koskevasta tutkimuksesta. Yleisesityksenä viitteineen kuitenkin melkoinen suurteos.

artikkelissa on käyty niin paljon materiaalia läpi, etten millään jaksa kahlata sitä -- kriitikoita löytyy varmasti ammattilaistenkin joukosta. keskeinen artikkelin metodologinen ongelma on kuitenkin se, että siinä oli lyntätty yhteen kyselytutkimuksia ja empiirisiä tutkimuksia.

sosiaalipsykologiassa on jo kauan aikaa sitten havaittu, että ihmiset toimivat aivan eri tavalla kuin väittävät toimivansa. jos tutkija ei ota tätä huomioon, hän on joko heikkotasoinen tutkija tai hänellä on joku agenda.


Eikö meta-analyysin ideana ole kerätä metodologisesti parhaat ja vertailukelpoisimmat tutkimuksen yhteen ja käsitellä tilastollisin menetelmin siten, että tulokset ovat jossain määrin yleistettävissä?

En ole lukenut tuota vähään aikaan eikä nytkään ole oikein aikaa, missä kohtaa haastattelututkimuksia tungettiin ja mihin?

Muutoin olen kyllä samoilla linjoilla.

pena kirjoitti...

Pääsy keskusteluohjelmiin hauskuuttamaan julkista diskurssia on sinusta "tosissaan ottamista"?

pääsy mukaan julkiseen diskurssiin on tosissaan ottamista. riippumatta kontekstista. vielä puoli vuotta sitten tämä oli pelkkää nettinörttien kitinää webisivustolla.

Tarkoitat kai "isolla maailmalla" angloamerikalaisia yksityisrahotteisia biologiaan seonneita huippuyliopistoja? Harvardissakin on iso naistutkimuksen laitos, mikä selviää pikku googlailulla.

sanoin että käyttäytymistieteen laitoksella. naistutkimus ei ole harvardissa psykologian alla vaan oma erillislaitoksensa, eikä tule olemaankaan koska sitä ei oteta psykologiassa vakavasti.

Sukupuoliuutisointia ja mediaa on tutkittu vuosikymmenet, eikä kyse ole mistään "salaliittoteoriasta" vaan sukupuolieron ideologiasta, jota media mielellään uusintaa.

kuka on tutkinut? feministiset tutkijat? ja heillä ei ole mitään agendaa osoittaa että asia olisi näin? älä nyt ole naiivi.

tietysti lehdissä on sukupuolistereotypioiden mukaisia uutisia. mutta se ei vielä tarkoita sitä että se olisi tarkoituksella tehtyä. sanomalehti vain heijastelee todellisuutta. sukupuolistereotypiointi uutisissa johtuu pääosin siitä että ihmiset ihan oikeasti käyttäytyvät sukupuolistereotypioiden mukaisesti ja niistä uutisoidaan. ne sun meikkaavat homokaverisi ovat hyvin harvinaisia poikkeuksia.

sitäpaitsi se, että uutisointi on sukupuolistereotypian mukaista ei vielä ole todiste sille, että uutisointi toisintaisi jotain. tälle toisintamiselle ei ole mitään todisteita, etkä ole vieläkään esittänyt niitä.

ja on tietysti yksittäisiä sovinistejakin. tosin esim. hesarissa on lähinnä feministejä.

Hesariin en ota mitään kantaa, kun luen sitä edelleen vain ajoittain. Nykyisinhän miesaktivistit heiluvat lehdessä ihan muina töinään, missä se feminismi muka näkyy?

feministinä et tietysti näe kun joku muu on feministinen. lue esimerkkejä tästä blogista jos oikeasti kiinnostaa.

on totta, että lehdistössä vedetään joskus evoluutioteoriaa koskien mutkia suoriksi ja heitetään näitä metsästäjämies- ja keräilijänainen -teorioita. mutta se koskee mitä tahansa tutkimustulosten uutisointia.

Onpas vakuuttava selitys.


väitätkö että hesarin uutisointi tiedeuutisista on aina täydellisen paikkansapitävää?

Siinä tapauksessa vastaat stereotypioita loistavasti - syrjinnän olemassaolosta uutisoimin sattuu olemaan sukupuolittunutta ja varmaan siinäkin on biasia.

ei ole patriarkaattia. on valtaeliitti. valtaeliitti on eittämättä enimmäkseen miehiä, mutta enemmistö miehistä ei kuulu kyseiseen valtaeliittiin. siksi on väärin sanoa, että olisi patriarkaatti, ja se patriarkaatti alistaisi naisia.

paitsi että se on väärin, se on myös tyhmää. "sortoa" vähentäisi paremmin se, että ei-eliitin miehet ja naiset pyrkisivät tasa-arvoon yhteistuumin.

feminismille se ei kuitenkaan kelpaa. feminismi väittää että minä olen paha koska minulla on penis jalkojeni välissä. feminismi yrittää synnyttää sotaa sukupuolien välille. siksi feminismi täytyy tuhota. onneksi se onkin jo hyvää vauhtia tapahtumassa.

feminismin on pakko turvautua koko ajan yhä enemmän valheisiin, koska se väittää että patriarkaatti on olemassa. se ei pidä paikkaansa.

Yksiulotteinen vetoaminen "etuihin" ei kuulu feministiseen retoriikkaan, koska kyseessä on tasa-arvoliike. Ilmeisesti joidenkin miesaktivistien kielenkäyttöön kuuluu.

feministit ovatkin paljon ovelampia. ne väittävät ajavansa miestenkin etua, mutta puhuvat kaksihaaraisella kielellä. kuten henry hyvin totesi, "feminismi on tasa-arvoa" on vain naisliikkeen teesi. sillä ei ole todellisuuden kanssa mitään tekemistä.

Jopa tiedemaailmassa esiintyvä syrjintä ja sukupuolibias on osoitettu pahaksi ja laajaksi ongelmaksi (Husu 2006). Väitteesi "valtarakenteiden todistettavuuden ongelmista" on täysin naurettava, tutustu aihetta käsittelevään kirjallisuuteen!

kuka on osoittanut? feministit? yllätys! tutkimuksella voisi olla jotain relevanssia, jos se toteutettaisiin ei-aatteellisista lähtökohdista käsin.

Naistutkimus rakentuu nimenomaan tieteenkriittisille lähtökohdille ja kritiikille omia lähestymisatapojaan kohtaan.

tätä on pelkkää retoriikkaa. naistutkimuksessa puhutaan harvinaisen paljon paskaa. siksi pitääkin katsoa naistutkimuksen käytäntöä eikä retoriikkaa. minkäänlaista kritiikkiä tai kritiikinsietokykyä naistutkimuksella ei ole. päinvastoin, siellä toistuvat tyypilliset kanalaumojen ilmiöt: selkäänpuukotus, kriittisten ihmisten hiljentäminen uhkailemalla ja nimittelyllä, jne.

naistutkijat ovat joukko lesboja, jotka ovat lähteneet karkuun omalta laitokseltaan koska siellä he joutuivat oikean kritiikin kohteeksi eikä saaneet kirjoittaa kritiikittä mitä tahansa mitä sylki suuhun tuo.

naistutkimusta ei oteta vakavasti juuri siksi koska se ei kykene itsekriittisyyteen.

Suomalainen naistutkimus on myös erittäin empiiristä ja vaikutusvaltaista, mikä kulkee käsi kädessä "kaksoisstrategian kanssa.

vaikutusvaltaista se kyllä on, koska suomalaiset miehet ovat hyväuskoisia hölmöjä. miehet ovat uskoneet että feminististen valehtelijoiden puheet tasa-arvosta ovat totta ja lähtöisin reiluista lähtökohdista. siksi tasa-arvoelimiin on saatu nostettua feministinen matriarkaatti joka kyllä valvoo feministien etuja. eräs osa eduista on taata lahjoitus feministiselle naistutkimukselle. naistutkimus puolestaan tuottaa "tutkimustuloksia", jotka "todistavat" asioita jota feministinen matriarkaatti haluaa ajaa.

Kai tiedät mitä kaksoistrategialla tarkoitetaan, kun näytät "tietävän" naistutkimuksesta niin paljon?

tiedän. se ei vaan tule toimimaan, koska heti kun joku alkaa tehdä pseudotutkimusta, hänet heitetään ulos kyseiseltä alalta. ainakin, jos tieteenalalla tajutaan yhtään uhriutumisen prosesseja joita feministit käyttävät häikäilemättä hyväkseen.

Itse puhun episteemisistä "totuus-efekteistä" (Fedigan), jumala-tempuista (Haraway) ja jumala-termeistä (Burke). Biologiassa käytetään ultimaattisen/proksimaattisen selitystason analogioita kuvaamaan jonkin ilmiön olemassaolon biologisen kattotason (ult) ja tilannekohtaisemman tason (proks) selitysmalleja. Minua ei siis kiinnosta, miten pitkälle redusoivissa tieteissä jonkin ilmiön selittäminen viedään, vaan ne diskursiiviset prosessit joissa jostain tutkimustuloksesta tulee "totta".

se on ihan relevantti kysymys ja myös mielenkiintoista. paremman vastauksen saat kuitenkin paremmin tutkimalla asiaa ilman taustaoletuksia ja uskonnollis-ideologista painolastia jonka feminismistä saat. feministinä joudut väkisin valehtelemaan. kannattaa luopua ismeistä kokonaan.

Ihan silkkaa roskaa. Taas puhutaan oppialasta, johon kuuluu myös empiirinen sosiolingvistiikka ja sosiaalipsykologia, jotka omaavat paljon "biologiaa" suurempaa selitysvoimaa käyttäytymistieteellisten ilmiöiden suhteen.

eivät sosiaalilingvistiikka ja sosiaalipsykologia ole naistutkimusta. miksi pitää valehdella ja yrittää omia muita tutkimusaloja itseensä? siksi, että naistutkimus ei ole itsessään mitään eikä se tuota mitään muuta kuin poliittisesti motivoituneita tutkimustuloksia joilla pönkitetään "tasa-arvo"lautakuntien matriarkaattia.

Vai mitä ihmeen empiiristä metodia tarkoitat? Yritätkö tosiaan väittää etteivätkö havaintommekin olisi teoriapitoisia ja siten paljon syvemmin problematisoitavissa? Etteikö tutkijan näkökulmaisuus muka vaikuttaisi lainkaan kohteesta tehtyihin tulkintoihin? Tunnetko käyttäytymistieteiden & etologian historiaa ollenkaan?

tietenkin havainnoinnissa on omat ongelmansa. mutta ihminen joka pyrkii minimoimaan ongelmat, saa parempia tuloksia kuin ihminen, joka pyrkii maksimoimaan tietyn poliittisen agendan mukaiset tulokset. lue feynmanin "cargo cult science" niin opit esimerkiksi miten rottakokeita pitäisi tehdä.

Sama laulu jälleen veisaa, jos naistutkimuksen "tuloksia" ei uutisoida pravdassa niin naistutkimus on pskaa. Ollaan kuultu tätä tuubaa ennenkin.

mikä pravda? voit linkittää täällä muuhunkin kuin hesariin. anna linkki yhteenkin laadukkaaseen naistutkimuksen artikkeliin, jota ei olisi voitu tehdä jonkun toisen tieteenalan piirissä.

Naistutkimuksen "tuloksia" ei veisata pop-tiedelehdissä, koska johtopäätökset eivät ole hirveän raflaavia - siis erotisoitavissa tai liitettävissä heteromatriisin pönkittämiseen. Jos uutisoidaan "Talvisodan juoksuhaudoissa homoiltiin ahkerasti ja oltiin homoromanttisia" (Sorainen ym.) uutinen lähinnä vituttaa ja iljettää, ei näyttäydy "tieteellisenä tutkimuksena"

jos tutkimustulokset ovat epäkiinnostavia, se kertoo paitsi siitä että tutkimusasettelut ovat epäkiinnostavia myös siitä että naistutkimus ei pysty tuottamaan mitään mistä olisi hyötyä muuta kuin tasa-arvolautakuntien matriarkaatin vallan vahvistamisessa. jopa hesarissa osataan ilmeisesti haistaa poliittisesti värittynyt tutkimus joskus.

Ai kuka se on?

ja väitit tietäväsi asiasta jotain. What if It’s (Sort of) a Boy and (Sort of) a Girl?

pena kirjoitti...

Ai nyt allekirjoittanutta aletaan kouluttaa paikallisiin käyttäytymisnormeihin, jotka kaunistelusta huolimatta sattuvat olemaan pitkälti silkkaa leimakirveilyä ja sikailua? Miksi minun pitäisi leikkiä jotain korrektiusmaskottia täällä? Mikse saisi vittuuntua kuten kuka tahansa muukin, jos tyhmä diskurssi ottaa päähän? Kuuluuko feministille jokin sädekehä, jota tulee varjella?

kouluttaminen on ihan omassa päässäsi. saat raivota juuri niin paljon kuin haluat, itsestäsihän sinä pellen teet. naureskelin vain sille huvittavalle ristiriidalle, että pilkkaat keskustelijoiden tyyliä, mutta itse sorrut alatyyliin kuin pikkupoika. jos tyhmä diskurssi vituttaa, niin ehkä kannattaa olla lukematta sitä? luulen että tyhmä diskurssi vituttaa sen takia, että se saa jatkuvasti enemmän jalansijaa -- ja sekös vituttaa.

Itse olet epäjohdonmukainen käsitteissäsi ja argumentaatiossasi, mikä tekee keskustelusta tavattoman vaikeaa.

ehkä feministisestä liturgiasta käsin ajateltuna. mutta tervejärkisille puolueettomille ihmisille jutuissani on varmasti paljon enemmän tolkkua kuin sinun jutuissasi.

Olen muistaakseni maininnut, etten ole täällä promoamassa mitään taikaluotiteoriaa "sukupuolisuudelle" - sen sijaan minua kiinnostaa, miksi sellaiselle on tilausta ja se pysyy juuri tietyissä piireissä niin tavattoman tiukasti.

mikä on konkreettisesti se taikaluotiteoria johon väität minun uskovan? niin, ei sellaista ole. se on mielikuvituksesi tuote ja retorinen temppu.

esimerkiksi evoluutiopsykologia vain ennustaa paljon enemmän vaikkapa naisen pariutumiskäyttäytymisestä kuin vallitseva julkinen diskurssi tai feministinen maailmankäsitys.

itse olen sen ansiosta lisännyt naismenestystäni valtavasti, sitä kautta huomannut persoonani heikkouksia aiempaan nähden, ja oppinut esimerkiksi naisen seksuaalisuudesta niin paljon että kykenen tuottamaan orgasmin (eri asia kuin laukeaminen) naisille jotka kuvittelivat ettei se ole heille mahdollista. (en lähtenyt etsimään tätä tietoa, satuin vaan törmäämään siihen tutkimusmatkallani.)

kuvittelisi, että naistutkimus olisi pystynyt tuottamaan paljonkin konkreettisesti hyödyllistä tietoa, joka lisäisi sukupuolten välistä ymmärrystä. mutta se on tähän mennessä vain pyrkinyt toisintamaan niitä jo 70-luvulta asti muodissa olleita uskomuksia jotka ovat sukupuolten välisen ymmärryksen esteenä.

naistutkimuksen taikaluotiparadigma tuntuu olevan se, että kaikki tieto on paskaa, koska kaikessa tiedossa ja tutkimuksessa on ongelmia, joten meidän täytyy luopua kaikesta tiedostamme ja tulla onnellisiksi. todellista nihilismiä, siis.

mutta todellisuudessa naistutkimus myy tuota taikaluotiparadigmaansa vain muille tutkimusaloille. itseensä se ei sitä sovella. se on retorinen temppu, jonka tarkoituksena on yrittää horjuttaa muiden teorioiden asemaa jotta ne voidaan korvata feministisillä teorioilla. mutta nyt tämä peli on paljastumassa.

Edelleen, "rakkauden" sopimuksenvaraisuus ei katoa minnekään, eivätkä selitykset ole välttämättä vastakkaisia.

kysy keneltä tahansa ei-feministiseltä naiselta onko rakkaus sopimus vai "kemiaa", ja saat vastaukseksi jälkimmäisen. teoriasi on paskaa.

En muista yhtään tekstiä naistutkimuksen piiristä, jossa kokemuksellisuus kiellettäisiin, sitä tutkitaan. Normatiivisten mallien rakentelu on muutoinkin vähemmistöroolissa postmodernissa naistutkimuksessa - painopiste on olemassa olevien mallien kritiikissä.

olemassa olevien mallien kritiikki tarkoittaa että naisia henkilökohtaisesti ahdistaa evoluutiobiologia, koska se osuu liian lähelle todellisuutta, eikä kyseinen tutkija kestä totuutta. heteronormatiivisuuden käsite on homonormatiivisen naistutkimuksen konstruktio jonka tarkoituksena on synnyttää juopaa miesten ja naisten välille. sen tavoitteena on lesbojen ylivalta.

Minä en ainakaan ymmärrää, mitä hyötyä minulle on tietää "millaiset naiset minua panettavat", tiedän sen kyllä itsekin.

pitääkö muuten rosan väite paikkansa, että pelkästään olemalla feministi mies saa römpsää niin paljon kuin sielu sietää? nimittäin jos pitää paikkansa, niin tästä blogista saat helposti satakunta uutta feministiä.

jos saat römpsää enemmän kuin kotitarpeiksi, niin ehkä sinua ei kiinnosta minkälaisista miehistä naiset pitävät. mutta jos et saa, niin se on täysin olennainen kysymys.

Tällainen höpöhöpö on jo käsittämätöntä. Sosiaalidarwinismi lienee tuttu käsite?

sosiaalidarwinismin vaistot ovat nykypuheessa tunteita. ottaen huomioon että olet ilmeisesti konstruktivisti olet harvinaisen vähän perillä siitä että vaikka terminologia muuttuukin, se ei tarkoita että silloiset termit tarkoittaisivat samaa kuin nykyään.

Aivan, mutta ketään ei oikeasti kiinnosta tuo taso vaan HAVAITTUJEN EROJEN NORMATIIVINEN LUKKIUTTAMINEN joksikin eettiseksi rationaliteetiksi. Tapoja tämän taikatempun tekemiseen on valtavasti ja kaikki ovat väistämättä ideologisia.

ole hyvä ja esitä esimerkki ja empiirisiä todisteita siitä, että joku havaittu ero on normatiivisesti lukkiutunut eettiseksi rationaliteetiksi, ja että tämä on konkreettisesti vaikuttanut ihmisten käyttäytymiseen. puhut tuollaista akateemista löpinää jolla ei ole sisältöä.

Ei muuten lukkiuteta, yhtenäistä kuvaa "ihmisluonnosta" ei naistutkimuksessa edes aktiivisesti muodosteta. Kannattaa perehtyä postmoderniin feministiseen teoriaan ennen laiskaa olkinukkeilua.

retorisesti näin. todellisuudessa tietenkin lukkiutetaan.

esimerkki: ajatus että "sukupuolien erot voivat lukkiutua eettiseksi rationaliteetiksi" sisältää ääneenlausumattoman normatiivisen lukkiutuman että käyttäytyminen on seurausta asian käsitteellistämisestä eikä esimerkiksi syntyperäistä.

naistutkimus tekee normatiivisia oletuksia, mutta se on paljon huonompi kuin biologia, koska se ei huomaa normatiivisia oletuksiaan eikä todista niitä oikeiksi.

pena kirjoitti...

Ai nyt allekirjoittanutta aletaan kouluttaa paikallisiin käyttäytymisnormeihin, jotka kaunistelusta huolimatta sattuvat olemaan pitkälti silkkaa leimakirveilyä ja sikailua? Miksi minun pitäisi leikkiä jotain korrektiusmaskottia täällä? Mikse saisi vittuuntua kuten kuka tahansa muukin, jos tyhmä diskurssi ottaa päähän? Kuuluuko feministille jokin sädekehä, jota tulee varjella?

kouluttaminen on ihan omassa päässäsi. saat raivota juuri niin paljon kuin haluat, itsestäsihän sinä pellen teet. naureskelin vain sille huvittavalle ristiriidalle, että pilkkaat keskustelijoiden tyyliä, mutta itse sorrut alatyyliin kuin pikkupoika. jos tyhmä diskurssi vituttaa, niin ehkä kannattaa olla lukematta sitä? luulen että tyhmä diskurssi vituttaa sen takia, että se saa jatkuvasti enemmän jalansijaa -- ja sekös vituttaa.

Itse olet epäjohdonmukainen käsitteissäsi ja argumentaatiossasi, mikä tekee keskustelusta tavattoman vaikeaa.

ehkä feministisestä liturgiasta käsin ajateltuna. mutta tervejärkisille puolueettomille ihmisille jutuissani on varmasti paljon enemmän tolkkua kuin sinun jutuissasi.

Olen muistaakseni maininnut, etten ole täällä promoamassa mitään taikaluotiteoriaa "sukupuolisuudelle" - sen sijaan minua kiinnostaa, miksi sellaiselle on tilausta ja se pysyy juuri tietyissä piireissä niin tavattoman tiukasti.

mikä on konkreettisesti se taikaluotiteoria johon väität minun uskovan? niin, ei sellaista ole. se on mielikuvituksesi tuote ja retorinen temppu.

esimerkiksi evoluutiopsykologia vain ennustaa paljon enemmän vaikkapa naisen pariutumiskäyttäytymisestä kuin vallitseva julkinen diskurssi tai feministinen maailmankäsitys.

itse olen sen ansiosta lisännyt naismenestystäni valtavasti, sitä kautta huomannut persoonani heikkouksia aiempaan nähden, ja oppinut esimerkiksi naisen seksuaalisuudesta niin paljon että kykenen tuottamaan orgasmin (eri asia kuin laukeaminen) naisille jotka kuvittelivat ettei se ole heille mahdollista. (en lähtenyt etsimään tätä tietoa, satuin vaan törmäämään siihen tutkimusmatkallani.)

kuvittelisi, että naistutkimus olisi pystynyt tuottamaan paljonkin konkreettisesti hyödyllistä tietoa, joka lisäisi sukupuolten välistä ymmärrystä. mutta se on tähän mennessä vain pyrkinyt toisintamaan niitä jo 70-luvulta asti muodissa olleita uskomuksia jotka ovat sukupuolten välisen ymmärryksen esteenä.

naistutkimuksen taikaluotiparadigma tuntuu olevan se, että kaikki tieto on paskaa, koska kaikessa tiedossa ja tutkimuksessa on ongelmia, joten meidän täytyy luopua kaikesta tiedostamme ja tulla onnellisiksi. todellista nihilismiä, siis.

mutta todellisuudessa naistutkimus myy tuota taikaluotiparadigmaansa vain muille tutkimusaloille. itseensä se ei sitä sovella. se on retorinen temppu, jonka tarkoituksena on yrittää horjuttaa muiden teorioiden asemaa jotta ne voidaan korvata feministisillä teorioilla. mutta nyt tämä peli on paljastumassa.

Edelleen, "rakkauden" sopimuksenvaraisuus ei katoa minnekään, eivätkä selitykset ole välttämättä vastakkaisia.

kysy keneltä tahansa ei-feministiseltä naiselta onko rakkaus sopimus vai "kemiaa", ja saat vastaukseksi jälkimmäisen. teoriasi on paskaa.

En muista yhtään tekstiä naistutkimuksen piiristä, jossa kokemuksellisuus kiellettäisiin, sitä tutkitaan. Normatiivisten mallien rakentelu on muutoinkin vähemmistöroolissa postmodernissa naistutkimuksessa - painopiste on olemassa olevien mallien kritiikissä.

olemassa olevien mallien kritiikki tarkoittaa että naisia henkilökohtaisesti ahdistaa evoluutiobiologia, koska se osuu liian lähelle todellisuutta, eikä kyseinen tutkija kestä totuutta. heteronormatiivisuuden käsite on homonormatiivisen naistutkimuksen konstruktio jonka tarkoituksena on synnyttää juopaa miesten ja naisten välille. sen tavoitteena on lesbojen ylivalta.

Minä en ainakaan ymmärrää, mitä hyötyä minulle on tietää "millaiset naiset minua panettavat", tiedän sen kyllä itsekin.

pitääkö muuten rosan väite paikkansa, että pelkästään olemalla feministi mies saa römpsää niin paljon kuin sielu sietää? nimittäin jos pitää paikkansa, niin tästä blogista saat helposti satakunta uutta feministiä.

jos saat römpsää enemmän kuin kotitarpeiksi, niin ehkä sinua ei kiinnosta minkälaisista miehistä naiset pitävät. mutta jos et saa, niin se on täysin olennainen kysymys.

Tällainen höpöhöpö on jo käsittämätöntä. Sosiaalidarwinismi lienee tuttu käsite?

sosiaalidarwinismin vaistot ovat nykypuheessa tunteita. ottaen huomioon että olet ilmeisesti konstruktivisti olet harvinaisen vähän perillä siitä että vaikka terminologia muuttuukin, se ei tarkoita että silloiset termit tarkoittaisivat samaa kuin nykyään.

Aivan, mutta ketään ei oikeasti kiinnosta tuo taso vaan HAVAITTUJEN EROJEN NORMATIIVINEN LUKKIUTTAMINEN joksikin eettiseksi rationaliteetiksi. Tapoja tämän taikatempun tekemiseen on valtavasti ja kaikki ovat väistämättä ideologisia.

ole hyvä ja esitä esimerkki ja empiirisiä todisteita siitä, että joku havaittu ero on normatiivisesti lukkiutunut eettiseksi rationaliteetiksi, ja että tämä on konkreettisesti vaikuttanut ihmisten käyttäytymiseen. puhut tuollaista akateemista löpinää jolla ei ole sisältöä.

Ei muuten lukkiuteta, yhtenäistä kuvaa "ihmisluonnosta" ei naistutkimuksessa edes aktiivisesti muodosteta. Kannattaa perehtyä postmoderniin feministiseen teoriaan ennen laiskaa olkinukkeilua.

retorisesti näin. todellisuudessa tietenkin lukkiutetaan.

esimerkki: ajatus että "sukupuolien erot voivat lukkiutua eettiseksi rationaliteetiksi" sisältää ääneenlausumattoman normatiivisen lukkiutuman että käyttäytyminen on seurausta asian käsitteellistämisestä eikä esimerkiksi syntyperäistä.

naistutkimus tekee normatiivisia oletuksia, mutta se on paljon huonompi kuin biologia, koska se ei huomaa normatiivisia oletuksiaan eikä todista niitä oikeiksi.

pena kirjoitti...

Teen opinnäytetyötä juuri tällaisista "taikatempuista" ja olen aihetta pohjustaakseni perehtynyt hyvin intiimisti sukupuolierojen tutkimuksen historiaan. Valitettavasti tämä historia muokkaa olennaisesti sukupuolta, sukupuolisuutta ja seksuaalisuutta koskevia käsityksiämme ja "lukottaa" niitä suhteessa stereotyyppisiin käsityksiin sukupuolista.

esitä tälle väitteellesi jotain empiiristä todistusaineistoa.

tämä on oppikirjaesimerkki siitä kuinka oletat lähtökohdaksi että ihminen on tabula rasa

En oleta, en väitä enkä vakuuta. SINÄ oletat. Minä tutkin sukupuolieroja kulttuurisena stereotypiatuotantona, en minään biologisena "todellisuutena".


eli puhut sukupuolieroista laalaa-maassa? epäilen, että yrität kuitenkin myöhemmin väittää, että laalaa-maan tutkimuksistasi on vedettävissä jotain johtopäätöksiä myös sukupuolien eroista tässä meidän todellisuudessamme. sellaisia venkuroita te feministit olette.

En väitä enkä esitä sukupuolierojen ultimaattisista syistä yhtään mitään, vaan tutkin niistä keskustelemisen kulttuurisia mekanismeja. Olet ensimmäinen joka väittää, että lähestymistapani vaatisi mitenkään biologian huomioon ottamista jonain apriorisena taustaoletusten sarjana.

en väitä. olet ymmärtänyt pointtini täysin väärin. siinä ei ole mitään ongelmaa, jos sanot että käsityksemme sukupuolista on muokkautunut historian saatossa.

mutta te feministit yleensä yritätte yhtäläisyysmerkit käsityksen sukupuolesta ja sukupuolen välille. ne eivät ole sama asia. ceci n'est pas une pipe.

hyvä jos et yritä väittää näin. ja ei sillä väliä jos väitätkin, silloin vain toisinnat sitä käsitystä että naistutkijat ovat idiootteja eivätkä pysty suhtautumaan kriittisesti omaan työhönsä.


Vai oikein synnyttäneet, hah hah! Ymmärätkö edes, miten naiiveja väitteesi ovat? Historiallinen muuntuvuus on TOSIASIA ja hedelmällinen lähtökohta argumentoida käsitysten rakentuneisuuden puolesta, EI sen ettei niille voitaisi mitään.

olen pyytäynt useaan otteeseen sinua esittämään empiiristä todistusaineistoa siitä että historiallinen sukupuolen muuntuvuus on tosiasia muulla kuin täysin triviaalilla tasolla. et ole esittänyt ensimmäistäkään todistusaineistoa.

Neurotieteistä tietävänä voitkin tiputtaa joitain lähdeviitteitä keskustelun hedelmöittämiseksi? Damasiota ym?

esim. tämä kokoaa sukupuolieroja koskevaa tutkimusta yhteen.

Esimerkiksi status ihmisyhteisöissä on paljon monimutkaisempi käsite kuin kehittyneimmillikään eläimillä. Sosiaalipsykologiaan tutustumalla nämäkin ilmiöt näyttäytyvät paljon monisyisempinä kuin peilisoluja tuijottelemalla.

tämä on totta. omituista kyllä, sosiaalipsykologiassa statusta ei ole tutkittu juuri lainkaan. mielenkiintoisimmat tutkimukset siitä löytyvät jostain ihan muualta. useimmat ihmiset eivät kuitenkaan ole aktiivisesti tietoisia eri ihmisten statuksista. ne muokkaavat käyttäytymistä epä-tajunnassa (damasion vastakohta tajunnalle).

Tässä olet jossain määrin oikeassa, tietenkin. Tutkimus ei millään voi ottaa kaikkia tekijöitä huomioon, etenkin jos ihmisten käyttäytymisestä puhutaan. Naistutkimuksen lähtökohdat paremman tiedon tuottamiseen ovat silti keskimäärin paremmat kuin muilla aloilla, koska tieteidenvälisyys on pikemmin normi kuin silkkaa hifistelyä.

tieteidenvälisyys on periaatteessa hyvä juttu, mutta käytännössä koodisana lahjattomille ihmisille jotka eivät pärjää oman tieteenalansa parissa.

Toivoisikin, että "kovien tieteiden" tutkijoita tulisi enemmän naistutkimuksen pariin, Suomessa kenttä on pitkälti valtiotieteilijöiden, sosiologien ja humanistien hallussa.

naistutkimus kuolee ennenkuin tämä tulee tapahtumaan.

tutkimusasetelmastasi näkee suoraan, että teet taustaoletuksen että ihmiset muodostavat sukupuolikäsityksensä historian tuottamien käsitteiden kautta eikä esimerkiksi suoraan tarkkailemalla ihmisten käyttäytymistä.

Panettelua. Ihmiset tottakai tekevät tulkintoja muista ihmisistä ja sitä kutsutaan kokemuksellisuudeksi. Näistä edelleen tuotetaan muiden ja itsen kohdalla narratiiveja, joihin peilaten ihmiset jäsentävät identiteettiään ja ihmissuhteitaan.


mitä panettelin? esitin mitä mieltä olet, ja todistit sen itse oikeaksi seuraavassa lauseessa. esitä tuon viimeisen lauseen väitteellesei jotain empiiristä todistusaineistoa.

Jos olisin sokea omille "taustaoletuksilleni", en olisi välttämättä älyllisesti epärehellinen, olisin tieteellisesti kritisoitavissa. Tähän kannattaa sitäpaitsi tottua ajoissa - tuttavani on kertonut kuinka hänen alallaan (yhteiskuntatieteet) kritiikkiä tulee ovista ikkunoista jo ilman paradigmojen välisyyttäkin. Jokaisella on jotain valitettavaa aiheestasi/lähestymistavoistasi, eikä ole mielekästä lähteä siitä että jokaisesta tutkimuksesta tulee "täydellinen". Rajaamista on pakko tehdä.

niin, oikeissa tieteissä tulee kritiikkiä. naistutkimuksessa ei tule, koska naiset eivät ole tottuneet kilpailuun. se vetää naismaisia miehiä jotka eivät myöskään ole tottuneet kilpailuun.

Ihme edistysuskoista mouruamista tuo evopsykan ylistäminen muutoinkin - ikään kuin ihmisuniversaalien tutkimus olisi jotain erikoista empiirisesti - metodithan ovat pitkälti samoja kuin yhteiskuntatieteissä: haastettelututkimusta ja antropologista havainnointia! Mistä se "jyräävä empiirisyys" oikein tulee?

et ole ilmeisesti tutustunut evoluutiopsykologiaan kovin tarkasti. tuo koskee varmaan sitä laaduttominta osaa evoluutiopsykologiasta. haastattelututkimuksia siellä on kovin vähän, koska on havaittu että ihmiset puhuvat pääasiassa paskaa.

mutta on paljon tilanteita, joissa voidaan tutkia todellista käytäntöä. koejärjestelyiden lisäksi on tutkittu vaikkapa speed dating -tapahtumien ja nettideittejä. niillä on saatu selville paljon enemmän kuin jollain kyselytutkimuksilla.

Tiedän apinoiden tutkimisesta ja etologiasta paljon enemmän kuin kukaan törmäämäni sosiologi tähän mennessä ja uskon tietäväni hyvin, miksi pelkkien analogioiden tekeminen ei auta kovin pitkälle.

siinä on omat rajoituksensa, mutta alkuperäinen väitteesi makakiapinoiden käyttäytymisellä ei olisi mitään merkitystä on puhdastsa puppua.

Pidän nollatutkimuksena sellaista, jossa ihmisten konreettiseen sosiaaliseen todellisuuteen luvataan antaa lisävalaistusta, mutta päädytäänkin vain listaamaan itsestäänselvyyksiä ilman mitään syvempää ymmärrystä. ELI ei vastata tutkimuskysymykseen.

on aika tyypillistä, että tutkimustuloksia väitetään itsestäänselvyyksiksi, vaikka niitä on vain vähän aiemmin kritisoitu täysin paikkansapitämättömiksi. tutkimuksen voima on juuri siinä, että se on paljastanut monien itsestäänselvyyksinä pitämiä asioita joita feministisellä diskurssilla on yritetty hämmentää. esimerkiksi väite, että naiset rakastuvat ensisijaisesti miesten kiltteyteen on onnistuttu osoittamaan perättömäksi.

Ongelmana tässä älyllisesti munattomassa ja leimaavassa naistutkimus-panettelussa on, että about kaikella kritiikillä voi piestä koko ihmistutkimuksen kenttää sohien kritiikeillä sinne tänne ilman mitään selkeää kärkeä.

siitä onkin suomessa nykyään iso osa skeidaa. viidenkymmenen vuoden päästä katsellaan ihmeissään että mikä hitto niitä oikein silloin riivasi. mutta ei se minua haittaa, se on normaalia tieteen etenemistä.

Suurin osa luonnontieteellisestä tutkimuksesta ei auta missään konkreettisessa mielessä yhtään mitään, ja naistutkimus on aina ollut monitieteistä joten erottaminen muista aloista on keinotekoista itsessään.

toisin sanoen naistutkimus ei tuota mitään etua siihen nähden että olisi tutkittu asiaa jonkun alan sisällä.

yrität jatkuvasti kiemurrella pois siitä faktasta, että suurin osa taustaoletuksistasi on puhdasta höttöä eivätkä ne ole empiirisesti todistettavissa.

Hyötyä kenelle? Mikä on "Hankalan sukupuolen" mitattava hyöty seksuaalisille vähemmistöille? Lähestymistapasi on järjetön, ikään kuin emme olisi pitkälti tässä missä olemme mm. 300 vuotta sitten kirjoitetun poliittisen teorian soveltamisen vuoksi.

osoita empiiristä todistusaineistoa, että olemme tässä 300 vuotta sitten kirjoitetun poliittisen teorian soveltamisen vuoksi.

Noin tulee tuskin koskaan käymään, koska pahimmatkin nykyisistä redusoijista tunnustavat metodiensa rajoitukset. Kokeellisesti saatava tieto käyttäytymisestä on tavattoman rajallista.

kaikkea ei voi mitata, mutta jos tieteenala ei tuota yhtäkään mitattavissa olevaa ja falsifioitavaa hypoteesia, se menee erittäin helposti metsään koska siitä puuttuu tieteen itsestäänkorjaavuus. vaikka laittaisi sormet korviin ja huutaisi tuhat kertaa olevansa kriittinen, se ei tee vielä kriittiseksi. wishing something doesn't make it so.

Laadullista tutkimusta kohtaan kohdistetut suurhyökkäykset on tuomittu epäonnistumaan, löydät tuskin yhtään tieteenfilosofia, joka suostuisi komppaamaan näkökulmiasi.

laadullista tutkimusta saa ja pitää tehdä tietyissä kohdin. mutta laadullista tutkimusta ei pidä käyttää pelkästään siksi että on epäonnistunut luuseri joka ei pääse läpi tilastotieteen kurssista (tai ei edes uskalla mennä tilastotieteen kurssille). eikä peittämään sitä tosiasiaa että oma oppiaine perustuu valheelle. itseään on kaikkein helpoin pettää. siitä on se seuraus, että tekee paskaa tutkimusta. jos oma oppiala ei kykene kritiikkiin, julkaistaan paljon paskaa, ja koko oppiala joutuu naurunalaiseksi. kuten nyt naistutkimus on.

pena kirjoitti...

Eikö meta-analyysin ideana ole kerätä metodologisesti parhaat ja vertailukelpoisimmat tutkimuksen yhteen ja käsitellä tilastollisin menetelmin siten, että tulokset ovat jossain määrin yleistettävissä?

näin on. mutta jos valitsee paljon metodologisesti harhaanjohtavia kyselytutkimuksia metodologisesti vahvojen behaviorististen tutkimusten rinnalle, ajautuu helposti metsään.

tämä siksi, että kyselytutkimuksia tehdään paljon siksi että ne ovat halpoja tehdä. siksi ne vaikuttavat sen seurauksena kyselytutkimuksilla voi häivyttää käyttäytymistutkimusten tuloksia.

En ole lukenut tuota vähään aikaan eikä nytkään ole oikein aikaa, missä kohtaa haastattelututkimuksia tungettiin ja mihin?

eli oletit että epämääräisen tahon tekemä meta-meta-tutkimus on totta tarkistamatta asiaa esimerkiksi primäärilähteistä? kuulostaa tyypilliseltä feministin tavalta tehdä tutkimusta. ilmankos teette niin skeidaa jälkeä. tee itse työsi.

pena kirjoitti...

näin on. mutta jos valitsee paljon metodologisesti harhaanjohtavia kyselytutkimuksia metodologisesti vahvojen behaviorististen tutkimusten rinnalle, ajautuu helposti metsään.

en tietenkään tarkoittanut behavioristista tutkimusta vaan käyttäytymisen tutkimusta observoimalla.

tikka kirjoitti...

hyvä matsi, mutta kommentoisin väliin tätä penan heittoa:

"kysy keneltä tahansa ei-feministiseltä naiselta onko rakkaus sopimus vai "kemiaa", ja saat vastaukseksi jälkimmäisen. teoriasi on paskaa."

minun määritelmäni rakkaudesta pitää kyllä sisällään molemmat, yleensä aikajärjestyksessä siten että kemiasta siirrytään joustavasti sopimukseen. toki rakkaus voi päättyä pelkkään kemiaankin, mutta sitä toisinaan seuraava sopimus ei ole mielestäni rakkauden ulkopuolella. tai sano sitten vaikka feministiksi, itse en suostu uskomaan ettei esim omassa suhteessani enää ole rakkautta (koska rakkauden "kemia" on osaltamme jo ohi).

varmaan jo tajusitkin mitä ajan takaa, mutta kaiken varalta selitys:
biotieteistä tietänet, ettei kemiallinen rakastuneisuus kestä muutamaa vuotta pidempään. silti ihmiset väittävät säännöllisesti pidempiäkin parisuhteita rakkaudeksi - tuskin minkään kemiallisen aivotoiminnan häiriön takia. suhteen alun jälkeen rakkauden voi mielestäni hyvinkin selittää sanoilla sopimus, päätös, tahto, asennoituminen, tms.

mutta ehkä oletkin niitä kaiken ei-luonnontieteellisen kieltäjiä, joiden mukaan rakkaus tosiaan kestää vain niin kauan kuin se on fysikaalisesti mitattavissa. voin kuitenkin vihjasta, että sellaista käsitystä eivät jaa kaikki (ilmeisesti kritiikittömästi ihailemasi) luonnontieteilijätkään, saati sitten muiden alojen ihmiset.

pena kirjoitti...

minun määritelmäni rakkaudesta pitää kyllä sisällään molemmat, yleensä aikajärjestyksessä siten että kemiasta siirrytään joustavasti sopimukseen. toki rakkaus voi päättyä pelkkään kemiaankin, mutta sitä toisinaan seuraava sopimus ei ole mielestäni rakkauden ulkopuolella. tai sano sitten vaikka feministiksi, itse en suostu uskomaan ettei esim omassa suhteessani enää ole rakkautta (koska rakkauden "kemia" on osaltamme jo ohi).

olen puolestasi pahoillasi, jos elät parisuhteessa jonka ainoa kannatteleva voima on tekemänne sopimus. älä kuitenkaan projisoi ja yleistä omia parisuhdeongelmiasi muihin.

puhekielen termi sopimusavioliitto tarkoittaa juuri tuollaista tilannetta jossa rakkaus on joko kuollut tai sitä ei ole koskaan ollutkaan. ei sinänsä, jotkut sopimusavioliitot ovat pystyneet uudistumaan rakkausavioliitoiksi.

asioiden kuvaamiseen voi käyttää tietysti mitä sanoja haluaa, ja kuvata rakkauden niinkuin kuvasit. mutta yleensäottaen kannattaa yrittää käyttää samoja määritelmiä kuin mitä muut ihmiset käyttävät, kommunikointi helpottuu. tiedän kyllä että feminismi velvoittaa, sillä on pitkä historia sanojen sisällön vääristelystä, alkaen jopa ismin nimestä.

itse käytän termejä näin: ihastuminen on eri asia kuin rakastuminen joka on eri asia kuin rakkaus. ihastuminen on kai enimmäkseen fysiikkaa (ihastumista fyysiseen ulkokuoreen, statukseen jne.), rakastuminen ja rakkaus ovat erilaisia, siitä olen samaa mieltä, mutta molemmat ovat aivokemiaa.

ihminen on biologialtaan sarjallisesti monogaaminen ja pettävä eläin. vähän kuin joutsenet muodostavat muutaman vuoden pituisia suhteita (nekään eivät ole monogaamisia) ihmiset muodostaisivat hyvin samantyyppisiä suhteita kuin nykyään, vaikka mitään avioliittoinstituutiota ei olisi koskaan keksitty.

sen sijaan se, että avioliitto on aiemmin ollut lähinnä elinkautinen on johtunut pikemminkin pakottavista olosuhteista kuin siitä että rakkaus kestäisi senkin jälkeen kun se on täyttänyt biologisen tehtävänsä. nykyaikana avioliitto heijastelee ja jossain määrin kontrolloi ihmisen biologisia luontaisia taipumuksia, mutta se ei ole pohjimmiltaan pelkkä kulttuurin tuote kuten tabularasaistiset feministit väittävät.

varmaan jo tajusitkin mitä ajan takaa, mutta kaiken varalta selitys: biotieteistä tietänet, ettei kemiallinen rakastuneisuus kestä muutamaa vuotta pidempään. silti ihmiset väittävät säännöllisesti pidempiäkin parisuhteita rakkaudeksi - tuskin minkään kemiallisen aivotoiminnan häiriön takia. suhteen alun jälkeen rakkauden voi mielestäni hyvinkin selittää sanoilla sopimus, päätös, tahto, asennoituminen, tms.

kuinka moni ihminen väittää tahtovansa jotain, ja puoli tuntia myöhemmin pettää lupaavansa. jos avioliitto olisi pelkkä tahdonasia, avioliitot romahtaisivat heti. suurin osa ihmisistä ei mitenkään kykenisi noin systemaattiseen toimintaan tahdonvoimalla. yksinkertaisempi selitys, jolle neurotieteet tuntuvat antavan vahvistusta, on että "tahto" on ihmisen rationalisointi omalle biologiselle draivilleen sarjallisesta monogamiasta.

tietenkin rakkaus on mitattavissa aivokemiallisesti kahden vuoden jälkeenkin, ihan niinkuin mikä tahansa muukin ihmisen käyttäytymisen ilmiö. jos päähän pistetään piuhat ja käsketään katsella oman kullan kuvaa, eikä viisari värähdäkään, mutta värähtää vaikka kiira korven kohdalla, en kutsuisi sitä rakkaudeksi.

mutta ehkä oletkin niitä kaiken ei-luonnontieteellisen kieltäjiä, joiden mukaan rakkaus tosiaan kestää vain niin kauan kuin se on fysikaalisesti mitattavissa. voin kuitenkin vihjasta, että sellaista käsitystä eivät jaa kaikki (ilmeisesti kritiikittömästi ihailemasi) luonnontieteilijätkään, saati sitten muiden alojen ihmiset.

en ole missään vaiheessa sanonut että rakkaus olisi fyysisesti mitattavissa. mitä se edes tarkoittaa? aivojen punnitsemista? ihmisen punnitsemista? rakastuessa paino kyllä tippuu, mutta harva uskaltaisi päätellä painon tippumisesta rakastumista. rakkaudessa paino tuntuu kyllä nousevan....

väitän, että sekä rakastumisen ja rakkauden voi mitata aivokemiallisesti vaikka kyseessä ovatkin varsin erilaiset ilmiöt. väitteessäni ei ole mitään kontroversiaalia. kaikki ihmisen toiminta näkyy aivokemiana. jos väität muuta, olet aika höpsö.

en ole kieltämässä kaikkea ei-luonnontieteellistä. voidaan eritellä itse asia ja se miten sitä tutkitaan. ceci n'est pas une pipe. kritisoin sitä miten näitä asioita tutkitaan. en väittänyt ettei mitään tutkittavaa asiaa olisi olemassakaan. mutta siihen en tosiaan suostu uskomaan, että yhdelle ihmiselle kasvaisi pippeli ja toiselle pimppi vain siksi että kulttuurissa toisinnetaan sukupuolikäsitteitä. vaikka sitä jankuttaisi miljardi feministiä.

en ole luonnontiedeuskovainen, olen empirismiuskovainen. luonnontiede ei ole välttämättä paras mahdollinen tapa ymmärtää ihmisen käyttäytymistä. mutta luonnontieteet tuntuvat olevan paras tämänhetkisistä tavoista. syy on siinä, että siellä on itsestäänselväksi otettu empiirinen tutkimusote. kun empiirinen metodi hylätään (enimmäkseen siksi että idiootit pelkäävät matikkaa), itsensä huijaaminen helpottuu moninkertaisesti. sen jälkeen aletaan tutkia asioita jotka tuntuvat hyvältä tai edistävät omaa poliittista agendaa sen sijaan että yritettäisiin saada selville asioita. humanistiset tieteet pärjäisivät luonnontieteille paljon paremmin, jos niissä pyrittäisiin tosissaan irti itselle valehtelusta.

muuten, jos haluat jatkossakin vastauksia, älä yritä panna suuhuni sellaista mitä en ole sanonut.

pena kirjoitti...

tarkemmin ajatellen edellisen viestini voi kiteyttää siihen, että empirismi on paras tunnettu ase normatiivisuutta vastaan.

perun siinä puheitani, että olisin empirismiuskovainen, en ole ainakaan toivottavasti uskovainen minkään asian suhteen. jos joku osoittaa jonkun toisen lähestymistavan paremmaksi kuin empirismi, sekin kelpaa. en vain osaa tällä hetkellä kuvitella sellaista. se, että väittää/kuvittelee/toivoo jonkun tavan olevan parempi kuin empirismi, ei tee siitä vielä parempaa. wishing something does not make it so.

tikka kirjoitti...

pena: "ihastuminen on kai enimmäkseen fysiikkaa (ihastumista fyysiseen ulkokuoreen, statukseen jne.)"

missähän maailmassa sinäkin elät jos nuo asiat mielestäsi kuuluvat fysiikan piiriin. ei olisi näemmä pitänyt vaivautua kirjoittamaan, sinähän olet täysi pelle kun pintaa vähänkin raaputtaa.

"nykyaikana avioliitto heijastelee ja jossain määrin kontrolloi ihmisen biologisia luontaisia taipumuksia, mutta se ei ole pohjimmiltaan pelkkä kulttuurin tuote kuten tabularasaistiset feministit väittävät."

tässä kohtaa vielä näytit olevan jokseenkin samaa mieltä kanssani. ainakin itse voisin lukea tuosta että rakkaus on osin sopimuksenvaraista ja tahdonalaista, osin biologista ja determinististä.

"kuinka moni ihminen väittää tahtovansa jotain, ja puoli tuntia myöhemmin pettää lupaavansa. jos avioliitto olisi pelkkä tahdonasia, avioliitot romahtaisivat heti. suurin osa ihmisistä ei mitenkään kykenisi noin systemaattiseen toimintaan tahdonvoimalla."

onpas sinun tuttavapiirissäsi tahdottomia vätyksiä. kenties kuulut heihin itsekin? en usko hetkeäkään että suurikaan osa ihmisistä olisi noin selkärangattomia vaikka itse paljon sellaisia tuntisitkin. miten maailmassa olisi edes saatu aikaan mitään järjestäytymistä tuollaisella meiningillä? sopimuksiin ja niiden pitämiseen kun perustuu lähes kaikki järjestyneen (ja sivistyneen) yhteiskunnan funktiot.

"tietenkin rakkaus on mitattavissa aivokemiallisesti kahden vuoden jälkeenkin, ihan niinkuin mikä tahansa muukin ihmisen käyttäytymisen ilmiö."

miten, minkä tutkimusten mukaan? tämä oli minulle meinaan ihan uusi tieto. luulin että ne kemialliset muutokset nimenomaan laantuvat muutamassa vuodessa ja kuuluvat siten rakastumisvaiheeseen, ei rakastamiseen.

"en ole missään vaiheessa sanonut että rakkaus olisi fyysisesti mitattavissa. mitä se edes tarkoittaa? aivojen punnitsemista? ihmisen punnitsemista?"

en minäkään enkä siksi tiedä mitä se tarkoittaa. fysikaalisilla mittauksilla tarkoitin lähinnä verenkierron ja/tai sähköimpulssien muutosten mittaamista aivojen eri osissa ja näin kyseisiin osiin konsentroituvien kemiallisten aineiden pitoisuuksien mittausta (eli juuri sitä aivokemiaa).

"väitän, että sekä rakastumisen ja rakkauden voi mitata aivokemiallisesti vaikka kyseessä ovatkin varsin erilaiset ilmiöt. väitteessäni ei ole mitään kontroversiaalia. kaikki ihmisen toiminta näkyy aivokemiana. jos väität muuta, olet aika höpsö."

väität, mutta ilman mitään todisteita. kuvitteletko tosiaan aivojen toiminnallisen kuvantamisen olevan jo niin pitkällä että sieltä voidaan kokeellisesti osoittaa sellaisia ilmiöitä kuin rakkaus? tuollainen aivotutkimushan olisi mullistavaa esim rikosten tutkinnassa! tai ehkä tarkoitit yksinkertaisesti, että aivoissa tapahtuu jotain erityistä rakastavilla ihmisillä verrattuna muihin, ei-rakastaviin. se on toki todennäköistä, mutta ei vielä tarkoita että kyseinen aivokemiallinen toiminta edeltäisi rakastamista - tilannehan voi olla päinvastoinkin. tämä on nyt muna ja kana -ongelma, jossa itse väittäisin ihmisen tahdon olevan se liikkeellepaneva voima ja rakkauden tunteen seuraavan perässä. ihmisten tahdottomuuteen uskovana olet ilmeisesti sitten päinvastaista mieltä?

"jos joku osoittaa jonkun toisen lähestymistavan paremmaksi kuin empirismi, sekin kelpaa. en vain osaa tällä hetkellä kuvitella sellaista."

avaruuden tutkimuksessa käsitellään välillä niin suuria massayksiköitä ettei niitä pystytä nykylaitteilla mittaamaan. samoin mikrofysiikassa /-kemiassa pelataan niin pienten partikkelien kanssa, ettei niitäkään voida tutkia empiirisesti. ainakin noilla aloilla on katsottu paremmaksi luoda hypoteettisia laskukaavoja ja tehdä matemaattisia estimaatteja kuin olla tekemättä mitään.

Anonyymi kirjoitti...

"miten, minkä tutkimusten mukaan? tämä oli minulle meinaan ihan uusi tieto. luulin että ne kemialliset muutokset nimenomaan laantuvat muutamassa vuodessa ja kuuluvat siten rakastumisvaiheeseen, ei rakastamiseen."

No mitä mieltä koko rakkaudessa on jos se on vain sopimusasia? Jos kyse todellakin loppeleissä on vain sopimuksesta niin sitten mielelläni vietän koko elämäni yksin. Ymmärrän kyllä yhteiskunnan kannalta, että kaksi henkilöä tekee sopimuksen välilleen, mutta jos rakkaus perustuu vain sopimukseen niin minusta silloin koko hommasta menee maku.

-Teme-

tikka kirjoitti...

teme, kyse on mielestäni vähän samasta asiasta kuin adoptiolasten ottamisessa. ei niitäkään rakasteta yhteisten geenien tai imettäessä erittyvien mielihyvähormonien takia vaan omalla päätöksellä ja siihen sitoutumisella. käsittääkseni lapsi usein valitaan jostain vinkuintialaisen orpokodin myyntikatalogista ja opetellaan rakastamaan sitä sitten kun se on saatu kotiin - siis vasta päätöksen jälkeen. aina ei ole kivaa ja ihanaa, mutta ei sitä poiskaan dumpata siksi kun aivoissa ei eritykään koko ajan jotain morfiinia. no miehille nämä voivat olla outoja mietteitä, homma kun käsittääkseni toimii enemmän sillä pippelinpäällä. kisättääkseni miehet pitävät myös lapsista puhuttaessa biologista sidettä naisia tärkeämpänä.

Anonyymi kirjoitti...

"käsittääkseni lapsi usein valitaan jostain vinkuintialaisen orpokodin myyntikatalogista ja opetellaan rakastamaan sitä sitten kun se on saatu kotiin - siis vasta päätöksen jälkeen."

Jotain on kuitenkin tapahtunut ennen ko. päätöksen tekemistä. En usko, että tuota päätöstä kokonaan järjellä tehdään vaan tunteet on siinäkin mukana. Muuten kuulostaa aika kylmältä tuollainen elämä. Sinällään adoptiolapsen ottaminen ei vieraalta kuulosta, mutta niin kuin yllä totesin, en usko että päätöstä missään vaiheessa tehdään pelkkään logiikkaan pohjautuen. Eli taustalla jylää samoja tunteita jotka ovat samojen aivokemian prosessien seurausta. Näin uskoisin. Mistään yliluonnollisesta magiasta ei siis ole kyse.

Tosin, en ole varma keskustellaanko tässä enää samasta asiasta.

-Teme-

tikka kirjoitti...

teme, toki minunkin mielestäni tarvitaan jonkinlainen alttius ennen kuin ihmiset "antautuvat rakastamiselle", aivan kuten ennen lapsen hankintaa moni kokee "olevansa valmis". varsinainen rakkauden tunne syntyy kuitenkin mielestäni vasta kun on alkanut aktiivisesti sitä harjoittaa. jos otetaan toiseksi analogiaksi vaikka juoksulenkki: a) ensin syttyy jonkinlainen kiinnostus lähteä vaikka vähän juoksemaan (mahdollisesti muisto edellisestä lenkistä aktivoituu tms), b) sitten lähdetään tahdonalaisesti viemään tossua toisen eteen ja c) vasta kolmantena, hetken juoksemisen jälkeen juoksun aikaansaamat mielihyvän tunteet leviävät kroppaan. en tiedä, voin toki olla ihan väärässäkin teorioitteni kanssa, mutta haluaisin ainakin kuulla perusteltuja vasta-argumentteja ennen kuin ne lytätään.

Neonomide kirjoitti...

"teme, kyse on mielestäni vähän samasta asiasta kuin adoptiolasten ottamisessa. ei niitäkään rakasteta yhteisten geenien tai imettäessä erittyvien mielihyvähormonien takia vaan omalla päätöksellä ja siihen sitoutumisella."

Juuri näin ja samasta syystä esimerkiksi seksuaalivähemmistöjen adoptio-oikeuden tulisi olla itsestäänselvyys.

"käsittääkseni lapsi usein valitaan jostain vinkuintialaisen orpokodin myyntikatalogista ja opetellaan rakastamaan sitä sitten kun se on saatu kotiin - siis vasta päätöksen jälkeen. aina ei ole kivaa ja ihanaa, mutta ei sitä poiskaan dumpata siksi kun aivoissa ei eritykään koko ajan jotain morfiinia."

Adoptioparien lapset voivat paremmin kuin "luomulapset", mitä ei tarvitse millään hormoneilla selitellä, vaan sillä että lapsi on aina toivottu.

"no miehille nämä voivat olla outoja mietteitä, homma kun käsittääkseni toimii enemmän sillä pippelinpäällä."

Itse asiassa pippelinpään sotkeminen joka paikkaan ei ole realistista - miehillä tapahtuu aivan vastaavia hormonaalisia muutoksia lasten seurassa toimimisen yhteydessä kuin naisilla. Itse asiassa hormonaaliset muutokset ovat tarpeeksi kauan jatkuessaan pysyviä.

Naisilla hoivaamispreferenssi korostuu jo pienestä pitäen leikkien muodossa, joten touhuun ehtii kehittyä "positive feedback loop". Varsinainen "äidinhoiva" on opittavissa poiskin, mistä on lukemattomia esimerkkejä. Nykyäänhän naisten "hoivavietti" alkaa olla yhä enemmälti katoava luonnonvara ja maskuliininen perseily yhä yleisempää.

"käsittääkseni miehet pitävät myös lapsista puhuttaessa biologista sidettä naisia tärkeämpänä."

Ai äiti ei niin välittäisi, onko huollettava lapsi oma vai jonkun toisen? Yllä viittaamani tutkimukset miesten hormonaalisista muutoksista liittyvät juuri ympäristöihin, joissa miehet hoivaavat muita kuin omia lapsia. Kuten päiväkoteihin.

Institutionaalinen isyys-konteksti on helppoa perustella tuhkimo-efektillä, jota koskeva tutkimus on tavattoman ristiriitaista. ON paljon pareja, joilla on omia lapsia JA adoptiolapsia, eikä suuria eroja useimmiten näiden kasvattamisessa ja hoivaamisessa ole. Kyse on hyvin pitkälti siis motivaatiosta ja sen kehittymisen ehdoista.

Myös keskeisin side vanhempien ja lasten välillä kehittyy jo varhaisvuosina. SiksiKIN vauvoja hoitavat isät olisivat loistava kulttuurinen panostus. Mikään muu tuskin purkaa äitimyyttiä tehokkaammin kuin aktiivinen varhaisisyys.

Anonyymi kirjoitti...

Neonomide: "Varsinainen "äidinhoiva" on opittavissa poiskin, mistä on lukemattomia esimerkkejä."

Löytyykö sattumoisin linkkejä näihin esimerkkeihin, tutustuisin mielelläni.

- Teijo K -

Neonomide kirjoitti...

Pääsy keskusteluohjelmiin hauskuuttamaan julkista diskurssia on sinusta "tosissaan ottamista"?

pääsy mukaan julkiseen diskurssiin on tosissaan ottamista. riippumatta kontekstista. vielä puoli vuotta sitten tämä oli pelkkää nettinörttien kitinää webisivustolla.


Nettinörttiskeneä aiemmin teoria oli fossiili 70-luvun sosiaalitutkimuksen marginaaliteoriasta. Esimerkiksi Serge Moscovici ei ymmärtänyt sosiaalisen vaihdon teoriasta mitään, hänen mielestään teoria ei selittänyt ihmisten käyttäytymistä ollenkaan.

Sukupuoliuutisointia ja mediaa on tutkittu vuosikymmenet, eikä kyse ole mistään "salaliittoteoriasta" vaan sukupuolieron ideologiasta, jota media mielellään uusintaa.

kuka on tutkinut? feministiset tutkijat? ja heillä ei ole mitään agendaa osoittaa että asia olisi näin? älä nyt ole naiivi.


Gender-tutkimuksesta on kysymys, mikä on niin helvetin laaja kenttä että levittämäsi vulgaari mielikuva jostain normatiivisesta feministislähtöisestä "naistutkimuksesta" ei tee sille mitään oikeutta. Minusta(kin) suomalaista naistutkimusta tulisi nimittää gender-tutkimukseksi, mutta meidän kielessämme ei ole käsitteelle hyvää vastinetta.

tietysti lehdissä on sukupuolistereotypioiden mukaisia uutisia. mutta se ei vielä tarkoita sitä että se olisi tarkoituksella tehtyä.

Kuka sellaisesta on edes puhunut? Journalisti värittää ja stereotypisoi, se on hänen työtään että haistellaan ja arvuutellaan mikä myy ja houkuttelee lukemaan. Kyse on haisteluprosessista.

sanomalehti vain heijastelee todellisuutta. sukupuolistereotypiointi uutisissa johtuu pääosin siitä että ihmiset ihan oikeasti käyttäytyvät sukupuolistereotypioiden mukaisesti ja niistä uutisoidaan.

Höpöhöpö, toimittajat tarttuvat ilmiöihin, jotka kuulostavat raflaavilta - teos "Sukupuolishow" esittelee kenttää mainiosti, suosittelen tutustumaan.

ne sun meikkaavat homokaverisi ovat hyvin harvinaisia poikkeuksia.

Itselläni on todella vähän homokavereita, eivätkä he meikkaa kovin aktiivisesti. Itse kyllä diggaan genderblendailla hieman, se on piristävää.

sitäpaitsi se, että uutisointi on sukupuolistereotypian mukaista ei vielä ole todiste sille, että uutisointi toisintaisi jotain.

Ai jokin tietty normatiivinen heteroseksuaalisuus ei olisi mitä merkittävimmässä määrin trendittynyttä ja ideologista? Miten olisi familistinen ydinperheideologia, joka tulee muotiin sykleittäin yhteiskunnallisiin muutoksiin niveltyneenä? "Sukupuolishow" ja "Heterotehdas" ovat hyviä teoksia aiheeseen tutustumiseen.

tälle toisintamiselle ei ole mitään todisteita, etkä ole vieläkään esittänyt niitä.

MITÄ kelpuutat todisteiksi? Minusta sukupuolen ja seksuaalisuuden performoiminen on triviaali tosiasia, jossa mielenkiintoista ei ole sen olemassaolo, vaan sen toiminnan dynamiikka ja mihin konteksteihin toiminta liittyy. Kyse on siis suurelti "muotien" tutkimuksesta, mikä on usein sitä relevanteinta kulttuurintutkimusta. Nykykulttuurin ilmiöiden hahmottaminen edesauttaa niiden ymmärtämistä osana laajempaa kulttuurista kontekstia.

Ei kulttuuritieteissä lähdetä siitä että pitäisi "todistaa" jonkin ilmiön olemassaolo - ajatus on outo. Niissä otetaan ilmiöt keskenään risteävinä ja "liikennettä" omaavina juttuina, joissa lainataan, toistetaan, kopioidaan ja keksitään (näennäisesti) uutta koko ajan.

väitätkö että hesarin uutisointi tiedeuutisista on aina täydellisen paikkansapitävää?

Ihmettelisin jos niin olisi - mediakulttuuriin tutustuneena lähden siitä että uutisoinnissa on enemmän tai vähemmän "koira haudattuna". Enkä lue aktiivisesti pravdaa, kuten olen jo sanonut. Luen populaareja ja ammatillisia tiedelehtiä kyllä.

ei ole patriarkaattia. on valtaeliitti. valtaeliitti on eittämättä enimmäkseen miehiä, mutta enemmistö miehistä ei kuulu kyseiseen valtaeliittiin. siksi on väärin sanoa, että olisi patriarkaatti, ja se patriarkaatti alistaisi naisia.

Patriarkaatti on hierarkinen järjestelmä, miehet syrjivät homososiaalisesti toisiaan ja alentavat kategorisesti naisia ja lapsia alapuolelleen, "toisiksi. Tärkeää on siis kategorinen jaottelu, jonka ytimessä on perheinstituutio. Patriarkaalisuudesta puhuttaessa on alusta lähtien ollut itsestäänselvyys, että käsitteeseen sisältyy homososiaalinen taso ja tätä on edelleen problematisoitu mm. kriittisessä miestutkimuksessa. Androsentrisyyden eli mieskeskeisyyden käsite on kyllä monessa mielessä avaavampi.

paitsi että se on väärin, se on myös tyhmää. "sortoa" vähentäisi paremmin se, että ei-eliitin miehet ja naiset pyrkisivät tasa-arvoon yhteistuumin.

Feminismin tulisi siis tehdä yhteistyöä "tavismiesten" kanssa? Sitähän on yritetty tehdä aivan alusta alkaen, mutta maskuliinisuus ideologisena diskursiivisena pakkopaitana on hankaloittanut projektia suuresti. Eräs tärkeimmistä miesfeministeistä ja poliittisista ajattelijoista, John Stuart Mill, kirjoitti aiheesta jo 150 vuotta sitten.

feminismille se ei kuitenkaan kelpaa. feminismi väittää että minä olen paha koska minulla on penis jalkojeni välissä.

Kuka feministi ja missä näin väittää? Kuulostaa pelottavalta.

feminismi yrittää synnyttää sotaa sukupuolien välille. siksi feminismi täytyy tuhota. onneksi se onkin jo hyvää vauhtia tapahtumassa.

MUST DESTROY!!!!!!!!!!!!!!
Please.

feminismin on pakko turvautua koko ajan yhä enemmän valheisiin, koska se väittää että patriarkaatti on olemassa. se ei pidä paikkaansa.

Minulle on luontaista puhua "patriarkaalisista rakenteista" ja niihin liitetyistä valtamekanismeista - ei kyse ole siitä että "patriarkaatti" olisi jotenkin määräävin asia koko yhteiskunnassa. Vaikka se joltisenlainen ihmisuniversaali onkin.

Yksiulotteinen vetoaminen "etuihin" ei kuulu feministiseen retoriikkaan, koska kyseessä on tasa-arvoliike. Ilmeisesti joidenkin miesaktivistien kielenkäyttöön kuuluu.

feministit ovatkin paljon ovelampia. ne väittävät ajavansa miestenkin etua, mutta puhuvat kaksihaaraisella kielellä. kuten henry hyvin totesi,


En minä ole huomannut, että kukaan mies olisi yhtä aktiivisesti ajanut ja puhunut eduskuntatasolla mm. miesten asevelvollisuuden poistamisesta kuin feministit, jotka ovat vieläpä usein olleet naisia.

"feminismi on tasa-arvoa" on vain naisliikkeen teesi. sillä ei ole todellisuuden kanssa mitään tekemistä.

Feminismi nähdään feministienkin parissa VÄLINEENÄ jonka avulla päästä lähemmäksi tasa-arvoa. Onhan feminismiksi merkittyviä haarojakin, joiden teesit ovat suoran sanottuna sekopäisiä. Suomen mittakaavassa sellaisia ei ole ollenkaan, mikä ampuu pahasti jalkaan tätä trendikästä miesaktivismisekoilua.

Väitteesi "valtarakenteiden todistettavuuden ongelmista" on täysin naurettava, tutustu aihetta käsittelevään kirjallisuuteen!

kuka on osoittanut? feministit? yllätys! tutkimuksella voisi olla jotain relevanssia, jos se toteutettaisiin ei-aatteellisista lähtökohdista käsin.


Kaikki tutkimus ei ole "aatteellista", mutta kaikki tutkimus edustaa ja implikoi jonkinlaista maailmankuvaa ja tapaa "tietää" tietoa. Tämä on hyvä muistaa.

Naistutkimus rakentuu nimenomaan tieteenkriittisille lähtökohdille ja kritiikille omia lähestymisatapojaan kohtaan.

tätä on pelkkää retoriikkaa. naistutkimuksessa puhutaan harvinaisen paljon paskaa.


Vaikuttavaa argumentaatiota.

naistutkijat ovat joukko lesboja, jotka ovat lähteneet karkuun omalta laitokseltaan koska siellä he joutuivat oikean kritiikin kohteeksi eikä saaneet kirjoittaa kritiikittä mitä tahansa mitä sylki suuhun tuo.

Ai nyt syrjintä katoaa yhtäkkiä, kun SINÄ päätät niin? Mielenkiintoista.

Tunnen ehkä kolme lesboa, jotka tekevät naistutkimusta, loput ovat ilmeisesti kaapissa.

naistutkimusta ei oteta vakavasti juuri siksi koska se ei kykene itsekriittisyyteen.

Ei, vaan naistutkimusta ei oteta vakavasti pääasiassa siksi, ettei siihen halutakaan tutustua vaan ala ymmärretään "naisten puuhasteluksi". Tämä taas on stereotypisointia ja haitaksi myös naistutkimuksen kehitykselle pitkällä jänteellä.

Kai tiedät mitä kaksoistrategialla tarkoitetaan, kun näytät "tietävän" naistutkimuksesta niin paljon?

tiedän. se ei vaan tule toimimaan, koska heti kun joku alkaa tehdä pseudotutkimusta, hänet heitetään ulos kyseiseltä alalta.


Miksi sitten naistutkimukseen niveltyviä väikkäreitä on ollut 2000-luvulla tekeillä reippaat 100 kappaletta ja vauhti vaan kiihtyy?

se on ihan relevantti kysymys ja myös mielenkiintoista. paremman vastauksen saat kuitenkin paremmin tutkimalla asiaa ilman taustaoletuksia ja uskonnollis-ideologista painolastia jonka feminismistä saat.

Feminististä teoriaa sovellan lähinnä Elisabeth Groszin tekemien Bergsonin ja Nietzschen tulkintojen kautta, eikä kyseessä ole edes olennainen osa teorianmuodostustani. Eikä Groszin ajattelua voi millään muotoa pitää "haitallisesti ideologisena" - pikemmin hän osaa purkaa biologiseen ajatteluun liitettyjä filosofisia klikkejä tuoreilla tavoilla keskustellen feministisen teorian kentällä samaan aikaan.

feministinä joudut väkisin valehtelemaan. kannattaa luopua ismeistä kokonaan.

Määrittelisitkö nyt "ideologian" ja "ismin", jotta voisimme puhua samaa kieltä?'

En ole tähän mennessä lukenut yhtään vakuuttavaa selvitystä, miksi feministinen teoriakenttä olisi NIIN erilaista muuhun yhteiskuntatieteelliseen teorianmuodostukseen verrattuna. Parempaa se kyllä sukupuoliteeman analysoinnin suhteen usein on, koska on räätälöity paljastamaan sukupuoliasioiden näkymättömyyttä ja problematisoinnin puutetta aiemmassa "male-stream"-tutkimuksessa.

eivät sosiaalilingvistiikka ja sosiaalipsykologia ole naistutkimusta.

Et löydä koulutusohjelmaa noilta aloilta, jossa ei olisi naistutkimuksen myötä problematisoitua sukupuolinäkökulmaa tutkimukseen.

miksi pitää valehdella ja yrittää omia muita tutkimusaloja itseensä?

Kaksoistrategia nyt vaan toimii niin, että tehdään tutkimusta dialogissa monitieteisen naistutkimuksen ja "emoalan" kanssa. En kannata strategian kaikkia muotoja mutta hyvä että nykyinenkin systeemi on olemassa. Tästä on ansiokasta artikkeli viime vuonna julkaistussa "Tieteiden välissä"-teoksessa

siksi, että naistutkimus ei ole itsessään mitään eikä se tuota mitään muuta kuin poliittisesti motivoituneita tutkimustuloksia joilla pönkitetään "tasa-arvo"lautakuntien matriarkaattia.

Tsiisus. Olen lukenut aivan muita aineita yli puolet yliopistoajastani ja naistutkimuksessa on ollut paljon enemmän hyvää kuin kritisoitavaa. Ei se muuten erikoistumisalani/pääaineenikaan olisi. Politiikka on asia erikseen kuin tutkimuksen väistämättömän poliittisuuden tiedostaminen.

Minulle on yhä helvetin hämärää, mitä niin kauheaa naistutkimuksessa muka on? Sehän avaa silmiä tieteen tuottamisen todellisuuden suhteen lähes ennennäkemättömillä tavoilla. Olenkin yhä enemmän kallistumassa kannalle, että naistutkimuksessa ihmisiä ärsyttää juuri se selitysvoima, mitä siihen voi sisältyä. Maailmankuvan monipuolistuminen kun on monille tosi haastava juttu sisäistää.

tietenkin havainnoinnissa on omat ongelmansa. mutta ihminen joka pyrkii minimoimaan ongelmat,

Entä jos ongelmat liittyvät näkökulmaisuuteen itseensä? Entä jos voidaan jopa "tunnustaa", että et voi mennä miehenä haastattelemaan feministilesbojen dildokerhoa ja saada samanlaisia tuloksia kuin lesbonaistutkija, KOSKA sukupuolesi tekee tulkintojen yhtenäistämisen vaikeaksi?

saa parempia tuloksia kuin ihminen, joka pyrkii maksimoimaan tietyn poliittisen agendan mukaiset tulokset.

No minulle on yhä hyvin epäselvää, mitä "ideologista" siinä on, että avataan ihmistieteellisen tutkimuksen väistämätöntä biasoituneisuutta eikä edes yritetä väkisin väittää että tehdään "varmaa tiedettä"? Minusta juuri nuo totuus-efektit ovat vaarallisia - naistutkimuksessa tieto osataan paikantaa paremmin kuin monen muun tutkimussuunnan kohdalla. Syynä tähän on oppialan kriittinen luonne, kyseenalaistamisen pakollisuus.

lue feynmanin "cargo cult science" niin opit esimerkiksi miten rottakokeita pitäisi tehdä.

Olen päntännyt tieteensosiologian klassikoita viime kuukaudet, joten en taida jaksaa kaukolainailla jotain 70-luvun Feynmania, jos suot anteeksi.

Sama laulu jälleen veisaa, jos naistutkimuksen "tuloksia" ei uutisoida pravdassa niin naistutkimus on pskaa. Ollaan kuultu tätä tuubaa ennenkin.

mikä pravda?


Neuvostoliiton virallinen valtakunnallinen päivälehti, "Totuus".

anna linkki yhteenkin laadukkaaseen naistutkimuksen artikkeliin, jota ei olisi voitu tehdä jonkun toisen tieteenalan piirissä.

Mitäs se muka osoittaisi? Ei naistutkimuksessa mielestäni mitään monopolia ole yhdellekään metodille, kuten ei tavata omia ihmistieteissä yleensäkään. VOit tehdä valtio-oppiin diskurssianalyysiä julkkisten mediakuvista tai tutkia kulttuuriantropologiassa tätä paskafoorumia.

Minähän en ole siis "naistutkija", vaan sukupuolikulttuurin tutkimuksen erikoistuva kulttuurintutkija ja käyttäytymis-/yhteiskuntatieteilijä. Naistutkimus erikoistumisalana on eri asia kuin naistutkimus koulutusohjelmana.

Enkä kyllä edes hirveästi diggaa siitä, että sukupuolentutkimuksesta tehdään pääaine nykymuodossaan, liian postmodernia ja hajanaista, teemalähtöistä ja sirpaloitunutta etenkin empiiriseltä metodologialtaan. Sivuaineena ja erikoistumisalana kyllä erinomainen yleissivistävyydessään. Kunnon basis joltain muulta oppialalta silti mielestäni antaa paremmat pohjat myös harjoittaa sukupuolentutkimusta. Olen vähän epäluuloinen näiden NT-laitosten suhteen (Tampere/Helsinki).

Neonomide kirjoitti...

Neonomide: "Varsinainen "äidinhoiva" on opittavissa poiskin, mistä on lukemattomia esimerkkejä."

Löytyykö sattumoisin linkkejä näihin esimerkkeihin, tutustuisin mielelläni.

- Teijo K -


En jaksa. Apinavauvoilla & äideillä tehdyt tutkimukset antavat ymmärtää, että sosiaalinen äitiys on niilläkin hyvin tärkeää - muutoin hoivaamista on vaikeaa oppia. Ihmisillä tähän on viitannut mm. sosiaalipsykologi Carol Tavris, voin etsiä viitteitä ja lainata kohtia mikäli jaksan. Googlettamaan en nyt jaksa.

Neonomide kirjoitti...

Olen muistaakseni maininnut, etten ole täällä promoamassa mitään taikaluotiteoriaa "sukupuolisuudelle" - sen sijaan minua kiinnostaa, miksi sellaiselle on tilausta ja se pysyy juuri tietyissä piireissä niin tavattoman tiukasti.

mikä on konkreettisesti se taikaluotiteoria johon väität minun uskovan? niin, ei sellaista ole. se on mielikuvituksesi tuote ja retorinen temppu.


Sinusta en tiedä, lähinnä esität tyypillistä, suhteellisen itsekritiikitöntä bio-änkyrää, joka kategorisesti pyrkii potkimaan munille genderteoreettisia näkökulmia. Olen nähnyt satoja kaltaisiasi.

Yleisesti ottaen kuitenkin sukupuolen kuvitellaan usein biologian "seuraukseksi", tavalla tai toisella, eli eräänlaiseksi essentialistiseksi ilmiöksi johon pitäisi vain "löytää" paras näkökulma ja pistää sitten hanskat naulaan ja avata kalja. Jeffrey Weeks kiteyttää pointin näin:

”Vetoaminen 'luontoon' tai 'biologiaan' ovat voimakkaimpia mahdollisia argumentteja. Ne näyttävät asettavan sanojansa pysyvien 'tosiasioiden' ja 'totuuden' taakse. Väitteet näyttävät ilmaisevan ihmisten perusolemuksen ja heidän tiensä eteenpäin. Ne näyttävät kertovan 'totuuden'.”

Sitä helkkarin "totuutta" sitten saadaankin kuulla mitä ihmeellisimmin perustein ja joka paikassa. Tähän taas syyt voivat löytyä koulutuksestamme, kuten Markku Hyyppä esittää:

- Kouluajoista asti ihmiset ohjataan uskomaan luonnontieteitä. Sillä on vaikutuksensa. Kun humanistit pannaan todella koville, kyllä hekin viime kädessä pitävät luonnontieteellisiä selityksiä kaikenlaisia hermeneuttisia tulkintoja pätevämpinä.

esimerkiksi evoluutiopsykologia vain ennustaa paljon enemmän vaikkapa naisen pariutumiskäyttäytymisestä kuin vallitseva julkinen diskurssi tai feministinen maailmankäsitys.

Jossain määrin kyllä. Naistutkimuksen lehtori Jaana Vuori taannoin sanoi radiohaastattelussa, että juuri parinvalinnan alueella evoluutiopsykologialla on jonkin verran annettavaa seukupuolentutkimukselle.

Pariutumiskäytätytymisen "ennustaminen" on kyllä outo ajatus, kun sukupuolivalintaa käsittelevät matemaattiset mallit ovat vieläkin pitkälti jäissä. Pikemminkin evoluutiopsykologia voi antaa auttaa ymmärtämään joitain parinvalintaan liittyviä indikaattoreita juuri lyhyellä aikavälillä, siinä missä sosiokulttuuriset tekijät lähes kiistatta jyräävät pidemmän aikavälin pariutumisessa.

Itse suosin maltillista ja Geoffrey Millerin puffaamaa lähestymistapaa sukupuolivalintaan - siinä ei vedetä irtopisteitä haukkumalla rituaalinomaisesti muita pariutumiseen liittyviä näkökulmia vaan lähdetään laajoista teorioista liikkeelle ilman "vahvalle" evoluutiopsykologialle ja sen puffaajille tyypillistä leimaavaa (ja epätieteellistä) jeesustelua ja aggressiivisuutta muita aloja kohtaan.

itse olen sen ansiosta lisännyt naismenestystäni valtavasti, sitä kautta huomannut persoonani heikkouksia aiempaan nähden, ja oppinut esimerkiksi naisen seksuaalisuudesta niin paljon että kykenen tuottamaan orgasmin (eri asia kuin laukeaminen) naisille jotka kuvittelivat ettei se ole heille mahdollista. (en lähtenyt etsimään tätä tietoa, satuin vaan törmäämään siihen tutkimusmatkallani.)

Itse taas olen kokenut, että evopsykamaiset irtotutkimukset siellä täällä ovat lähinnä suunnanneet käsityksiäni seksuaalisuudesta, eivät kummemmin muuttaneet niitä. Seksuaalisuuden tutkimus kun ei jakaannu käyttäytymis- ja sosiaalitieteiden tapaan yhtä vahvasti joko/tai-näkökulmiin.

Ihmettelen tosin, miten evoluutiopsykologia voi auttaa naista saamaan orgasmia? Menet kasvoleikkaukseen ja duunaat kasvoistasi + kehostasi symmetrisemmän?

kuvittelisi, että naistutkimus olisi pystynyt tuottamaan paljonkin konkreettisesti hyödyllistä tietoa, joka lisäisi sukupuolten välistä ymmärrystä. mutta se on tähän mennessä vain pyrkinyt toisintamaan niitä jo 70-luvulta asti muodissa olleita uskomuksia jotka ovat sukupuolten välisen ymmärryksen esteenä.

TÄH!?

En minä ole mitään tuollaista huomannut, lähinnä hämmästyn vuosi vuodelta kuinka naistutkimuksen PIIRISSÄ on osattu haastaa ja käsitellä monipuolisesti ja tuoreesti mitä ihmeellisimpiä aiheita, aina pro-ana-pornosta ja transseksuaalisuudesta, mediapornoon ja pedofiliaan. Nämä ovat tätä päivää ja hyvin tärkeitä sukupuolisuuteen liittyviä ilmiöitä.

Evoluutioteoreettis-biologistinen (media)humppa sen sijaan tekee parhaansa eritelläkseen sukupuolia toisistaan jopa "eri planeetoille" ja käytännössä vääntää sukupuolieron ideologiseksi lähtökohdaksi sukupuoliajatteluun. Identiteettejä jähmetetään ylihistoriallisiksi möhkäleiksi "tieteen" nimissä ja tuotetaan "tietoa" sukupuolten vääjäämättömästä erilaisuudesta.

Sukupuolierosta edelleen tehdään jotain pyhää ja koskematonta, kuten uskontotieteilijä Sari Charpentier on ansiokkaasti tutkinut. Nämä diskurssit eivät suinkaan käy käsi kädessä Riikan muistuttaman yhteistyödiskurssin ja "pluralistisen tietämisen" kanssa, vaan joutuvat koko ajan törmäyskurssille. Siksikin tutkin tuota dynamiikkaa, koska olen niin lopen kyllästynyt näihin naiiveihin vastakkainasetteluihin ja niiden kyseenalaistamattomaan piilologiikkaan.

naistutkimuksen taikaluotiparadigma tuntuu olevan se, että kaikki tieto on paskaa, koska kaikessa tiedossa ja tutkimuksessa on ongelmia, joten meidän täytyy luopua kaikesta tiedostamme ja tulla onnellisiksi. todellista nihilismiä, siis.

Et löydä yhtään tutkijaa, joka on tuota mieltä. Tieton ja tutkimisen paikantuneisuuden tunnustaminen on kokonaan toinen asia kuin "tiedon hylkääminen". Naistutkimuksen tietokäsityksethän ovat hyvin edistyneitä.

Edelleen, "rakkauden" sopimuksenvaraisuus ei katoa minnekään, eivätkä selitykset ole välttämättä vastakkaisia.

kysy keneltä tahansa ei-feministiseltä naiselta onko rakkaus sopimus vai "kemiaa", ja saat vastaukseksi jälkimmäisen. teoriasi on paskaa.


Et ilmeisesti ole lukenut "Tunteiden sosiologiaa"-antologiasarjaa, kun tyydyt tuollaiseen laiskaan vastakkainasettelusta ponnistavaan olkinukkeiluun?

Tottakai rakastuminen on biokemiallinenKIN ilmiö (oksitosiini, fenyylietyyliamiinit jne.), mutta samalla AINA merkityksiä, rationalisointeja ja viettieetosta. Enkä kysyisi asiaa ei-feministiseltä naiselta, vaan alan tutkijoilta.

olemassa olevien mallien kritiikki tarkoittaa että naisia henkilökohtaisesti ahdistaa evoluutiobiologia, koska se osuu liian lähelle todellisuutta, eikä kyseinen tutkija kestä totuutta.

En edelleenkään muista lukeneeni vähään aikaan, että naistutkimuksessa olisi lähdetty tappelemaan jonkin evoluutioteoreettisen suuntauksen kanssa SINÄLLÄÄN. Nykyinen painopistehän gendertutkimuksessa ja sukupuolen jäsentelyissä yleensäkin sukupuolesta "olemisen tyylinä" ja "identiteettiä tuottavana ruumiillisena performanssina".

Joku juntti toki aina löytyy, joka alkaa vaahtoamaan että naistutkimuksen kenttä olisi jotenkin kutistunut, vaikka oikeasti kyse on tutkimuskysymysten tarkentumisesta.

Naistutkimuksessahan ei pyritä "osoittamaan" minkään universalisoidun "tosiseikan" olemassaoloa, vaan lähinnä tuottamaan sukupuolisuudesta ja seksuaalisuudesta todellisuuden rakentumista kuvaavia narratiiveja, laadullista tutkimusta siis.

Naistutkimusta ei tehdä tai lueta siksi, että siitä saisi irti joitain saunailloissa irroteltavia raflaavia sloganeja. Hyvin kriittistä tutkimusta naisten omista alakulttuureista sen sijaan löytyy vaikka millä mitalla.

Itse kyllä ymmärrän naisia pirun paljon paremmin, koska olen lukenut naistutkimusta. Ymmärrys vain ei ole erityisesti auttanut pillunsaannissa, pääosin koska se ei muutoinkaan ole primaari intressini naissuhteissani. Naistutkimus on auttanut näkemään naiset kokevina ja tuntevina ihmisinä.

heteronormatiivisuuden käsite on homonormatiivisen naistutkimuksen konstruktio jonka tarkoituksena on synnyttää juopaa miesten ja naisten välille. sen tavoitteena on lesbojen ylivalta.

Paskapuhetta vol 2.

Heteronormatiivisuuden käsitteen idea on tuoda esille niitä huomaamattomia ja luonnollistuneita rakenteita, joilla heteroseksuaalisuuden haurasta imagoa pyritään kulttuurisesti pönkittämään.

Minä en ainakaan ymmärrää, mitä hyötyä minulle on tietää "millaiset naiset minua panettavat", tiedän sen kyllä itsekin.

pitääkö muuten rosan väite paikkansa, että pelkästään olemalla feministi mies saa römpsää niin paljon kuin sielu sietää?


Ei todellakaan pidä, ainakin omien kokemusten perusteella. Olen saanut paljon hyviä ystäviä femmaripiireissä hengaamalla, mutta luonteeni ja intressini ovat muualla kuin pillurallissa. Uskon myös, että tietynlainen "feministinen tiedostavuus" tekee naisten iskemisen paljon vaikeammaksi, vaikkei omassa yleisesttä appealissani mitään hirveää vikaa mielestäni olekaan. Feministinaiset ovat paljon kiinnostuneempia mitä teet ja ajattelet kuin siitä, onko munasi iso ja osaatko nuolla pillua.

nimittäin jos pitää paikkansa, niin tästä blogista saat helposti satakunta uutta feministiä.

Valitettavasti joudun suosittelemaan puutteeseen jotain muuta ratkaisua. Netin be2-palvelu ja vastaavat maksulliset ovat kyllä hyviä, siellä on naisia ihan helvetisti.

jos saat römpsää enemmän kuin kotitarpeiksi, niin ehkä sinua ei kiinnosta minkälaisista miehistä naiset pitävät. mutta jos et saa, niin se on täysin olennainen kysymys.

Jos haluaisin römpsää maan helvetisti, niin varmaan olisin koulinut luonteeni jo erilaiseksi kuin mitä nykyisin koen olevani. Rillit vaan helvettiin, hartiat levenemään ja yrittämään kaikkea liikkuvaa ja vikisevää.

Panettaahan minuakin jatkuvasti, mutta en piiloudu jonkun heteromaskuliinisen pakkoliikkeen taakse suojelemaan tätä "pyhää haluani".

Panettaahan naisiakin paljon, heille vain purkautuminen on helpommin tunteisiin sublimoitavissa mm. kulttuurissosiaalisten rakenteiden vuoksi. Näiden yksinkertaistaminen tyyliin "MA-teoria" on vulgaaria nollatutkimusta melkein pahimmillaan.

ole hyvä ja esitä esimerkki ja empiirisiä todisteita siitä, että joku havaittu ero on normatiivisesti lukkiutunut eettiseksi rationaliteetiksi, ja että tämä on konkreettisesti vaikuttanut ihmisten käyttäytymiseen. puhut tuollaista akateemista löpinää jolla ei ole sisältöä.

Älä ole naurettava, koko ihmiskunnan kulttuurihistoria on naisten alistamisen historiaa, milloin ylistäen alistaen, milloin aktiivisesti toisintaen naturalistisia virhepäätelmiä. "The longest war" lienee yhä paras yleisesitys aiheesta.

esimerkki: ajatus että "sukupuolien erot voivat lukkiutua eettiseksi rationaliteetiksi" sisältää ääneenlausumattoman normatiivisen lukkiutuman että käyttäytyminen on seurausta asian käsitteellistämisestä eikä esimerkiksi syntyperäistä.

Yrität pakoilla huonojen olkinukkejen taakse, kun argumentaatiosi ei enää taivu itsenäiseen ajatteluun.

naistutkimus tekee normatiivisia oletuksia, mutta se on paljon huonompi kuin biologia, koska se ei huomaa normatiivisia oletuksiaan eikä todista niitä oikeiksi.

Biologialla on tosiaan rikas ja monisäikeinen historia sukupuolierojen idealisoinnissa mm. apinoiden tutkimuksen saralla. Naistutkimus on paljon aktiivisemmin itseään korjaavaa kuin paradigmalähtöisempi ja siten Kuhnilaisessa mielessä paljon jäykempi evoluutiobiologia eri haaroineen.

Neonomide kirjoitti...

- - sukupuolierojen tutkimuksen historiaan. Valitettavasti tämä historia muokkaa olennaisesti sukupuolta, sukupuolisuutta ja seksuaalisuutta koskevia käsityksiämme ja "lukottaa" niitä suhteessa stereotyyppisiin käsityksiin sukupuolista.

esitä tälle väitteellesi jotain empiiristä todistusaineistoa.


Et taida vieläkään ymmärtää, että kokonaisia oppialoja on pystytetty näiden huomioiden ympärille, kuten gender- queer- ja naistutkimus?

tämä on oppikirjaesimerkki siitä kuinka oletat lähtökohdaksi että ihminen on tabula rasa

En OLETA, SINÄ oletat. Sekoitat sukupuolierojen alkuperän teoriat, vapaan tahdon ja determinismin toisiinsa kuten tyypilliset angloamerikkalaiset populistitiedetoimittajat. Voisit päntätä Steven Pinkerisi paremmin.

En oleta, en väitä enkä vakuuta. SINÄ oletat. Minä tutkin sukupuolieroja kulttuurisena stereotypiatuotantona, en minään biologisena "todellisuutena".

eli puhut sukupuolieroista laalaa-maassa?


Puhun sukupuolieroista niitä merkitsevässä ja rakentavassa sosiaalisessa todellisuudessa. Se fakta, että biologinen todellisuus väistämättä edeltää tätä, ei ole minulle merkityksellinen tutkimuskysymys. Eroja koskevien käsitysten rakentuminen on AINA sosiaalisten prosessien alaista toimintaa, merkitysten vaihtoa ja tulkintaa.

epäilen, että yrität kuitenkin myöhemmin väittää, että laalaa-maan tutkimuksistasi on vedettävissä jotain johtopäätöksiä myös sukupuolien eroista tässä meidän todellisuudessamme. sellaisia venkuroita te feministit olette.

Taidat olla sitä koulukuntaa, jonka mielestä naisten tulisi kait siivota, koska joku neurobiologian emerita Ruotsissa väitti että biologiansa ansiosta naiset ovat parempia siivoojia?

En väitä enkä esitä sukupuolierojen ultimaattisista syistä yhtään mitään, vaan tutkin niistä keskustelemisen kulttuurisia mekanismeja. Olet ensimmäinen joka väittää, että lähestymistapani vaatisi mitenkään biologian huomioon ottamista jonain apriorisena taustaoletusten sarjana.

en väitä. olet ymmärtänyt pointtini täysin väärin.


Yllä väitit.

siinä ei ole mitään ongelmaa, jos sanot että käsityksemme sukupuolista on muokkautunut historian saatossa.

EI pelkästään "historian saatossa", vaan muokkautuu joka hetki, tälläkin hetkellä sinun ja minun päässäni.

mutta te feministit yleensä yritätte yhtäläisyysmerkit käsityksen sukupuolesta ja sukupuolen välille. ne eivät ole sama asia. ceci n'est pas une pipe.

Te vulgaaribiologistit taas tunnutte todella olettavan, että "sukupuoli" olisi palautettavissa joksikin biologiseksi "totuudeksi" ja että tämän houruilun tunnustaminen olisi viisautta ja muu tieto tuubaa. Adequatio intellectus et rei.

Pertti Töttö, sosiologi, esitti helmikuun Pravdassa että naistutkimuksessa sekoitettaisiin "sukupuoliroolit" ja "sukupuoli" keskenään ja että se olisi "karhunpalvelus tieteelle".

Töttö ei liene lukenut noin 30 vuoteen yhtään sukupuolitieteellistä tutkimusta. Meillä ei ole gender-sanaa, joten "sukupuoli" saa kelvata, tosin hyvin operationalisoituna.

Yritin selittää tätä eräälle populaatiogenetiikan opettajalle netissä reipas vuosi sitten, eikä tuntunut menevän pointti perille niin maan millään. Vasta sitten tämä tajusi asian, kun etsin hänen arvostamansa sukupuolentutkijan lainauksen, joka alleviivasi pointtini sana sanalta.

hyvä jos et yritä väittää näin. ja ei sillä väliä jos väitätkin, silloin vain toisinnat sitä käsitystä että naistutkijat ovat idiootteja eivätkä pysty suhtautumaan kriittisesti omaan työhönsä.

Itse et tunne aihetta piirun vertaa, mutta koet voivasi alkaa mesoamaan takki auki miten tutkimusta pitäisi tehdä. Pointtisi naurettaisiin pihalle about kaikkialla Suomen yliopistomaailmassa, ei vain naistutkimuksessa.

olen pyytäynt useaan otteeseen sinua esittämään empiiristä todistusaineistoa siitä että historiallinen sukupuolen muuntuvuus on tosiasia muulla kuin täysin triviaalilla tasolla. et ole esittänyt ensimmäistäkään todistusaineistoa.

Et ole osannut esittää kysymystä tarpeeksi tarkasti. Sukupuoli on käsityksinä ja käytäntöinä historiallisesti konstruoitunut ja valtavaa vaihtelua omaava rakenne, aivan kuten seksuaalisuuskin. En ymmärrä mihin minun pitäisi edes vastata.

tämä on totta. omituista kyllä, sosiaalipsykologiassa statusta ei ole tutkittu juuri lainkaan. mielenkiintoisimmat tutkimukset siitä löytyvät jostain ihan muualta. useimmat ihmiset eivät kuitenkaan ole aktiivisesti tietoisia eri ihmisten statuksista. ne muokkaavat käyttäytymistä epä-tajunnassa (damasion vastakohta tajunnalle).

Damasiohan on ehdottanut, että tietynlaisia fyysisiä ja luonteenpiirteitä omaavat ihmiset nyt vaan näyttävät "saavan" statusta ja arvostusta.

tieteidenvälisyys on periaatteessa hyvä juttu, mutta käytännössä koodisana lahjattomille ihmisille jotka eivät pärjää oman tieteenalansa parissa.

Ruotsissa tällaista muuten on tapahtunut naistutkimuksen piirissä, siinä missä Suomessa kaikki professorit ovat äärimmäisen ansioituneita mm. filosofian, sosiologian ja kulttuurintutkimuksen aloilla. Tämä voi olla yksi syy naistutkimus-panetteluun - eri maissa tieteelliset standardit näyttävät joskus aika erilaisilta.

naistutkimus kuolee

Ei kuole, kasvu on ollut lähes räjähdysmäistä.

tutkimusasetelmastasi näkee suoraan, että teet taustaoletuksen että ihmiset muodostavat sukupuolikäsityksensä historian tuottamien käsitteiden kautta eikä esimerkiksi suoraan tarkkailemalla ihmisten käyttäytymistä.

Totta. Tuo päätelmä on mahdollista vetää. Entä sitten? Jos joku tutkii vain tuota "ihisten tarkkailemisen" tasoa, kuinka todistat, ettei hän soveltaisi myös omaksumiaan stereotypioita siinä samalla?

Aivan.

niin, oikeissa tieteissä tulee kritiikkiä. naistutkimuksessa ei tule, koska naiset eivät ole tottuneet kilpailuun. se vetää naismaisia miehiä jotka eivät myöskään ole tottuneet kilpailuun.

Itse en muuta teekään kuin tappelen kynsin hampain asioista johon uskon. Samoin naistutkimuksessa vaikuttavat naiset ovat hyvin aktiivisia ihmisiä ja keskustelijoita, joten pointtisi hajoaa käsiin.

Muutoin kyllä olen samoilla linjoilla - naisten kanssa väitteleminen on usein paitsi miehiin verrattuna klikittömämpää, myös vaikeampaa. Asiattomuuden havainnoiva tutka on aika ankaraksi säädetty ja pahastuminen/loukkaantuminen jonkinlainen yleisstrategia. Uskoakseni tämä johtuu pitkälti siitä etteivät naiset pidä siitä, mitä emotionaalinen stressi muissa (naisissa) herättää ja mitä seurauksia sillä voi olla sosiaalisille suhteille. Miesten keskustelukulttuuriset "sanattomat sopimukset" ovat usein reilumpia, vaikka pintareaktiot olisivatkin samankaltaisia. Naisille kiistely on useammin henkilökohtaistamista kulttuurisessa mielessä.

haastettelututkimusta ja antropologista havainnointia! Mistä se "jyräävä empiirisyys" oikein tulee?

et ole ilmeisesti tutustunut evoluutiopsykologiaan kovin tarkasti. tuo koskee varmaan sitä laaduttominta osaa evoluutiopsykologiasta. haastattelututkimuksia siellä on kovin vähän, koska on havaittu että ihmiset puhuvat pääasiassa paskaa.


No siinä tapauksessa tuo koskee myös kulttuurisesti vaikutusvaltaisinta osaa evoluutiopsykologiasta, eli sukupuolivalintaa. Esimerkiksi David Bussin johtama kaikkien aikojen suurin yksittäinen sukupuolivalintaa käsitellyt tutkimus (yli 30 000 osanottajaa) oli haastattelututkimus.

mutta on paljon tilanteita, joissa voidaan tutkia todellista käytäntöä. koejärjestelyiden lisäksi on tutkittu vaikkapa speed dating -tapahtumien ja nettideittejä. niillä on saatu selville paljon enemmän kuin jollain kyselytutkimuksilla.

Kiinnostavaa, olisiko linkkejä tai muita lähteitä aiheeseen?

osoita empiiristä todistusaineistoa, että olemme tässä 300 vuotta sitten kirjoitetun poliittisen teorian soveltamisen vuoksi.

Käykö modernin demokratian hahmottelujen vaikutukset mm. kansallisvaltioiden kehitykseen? Monet nykyisin luonnontieteiden kehityksen mahdollistamina pitämistämme edistysaskeleista olisivat olleet joko vaikeita tai mahdottomia ilman yhteiskuntateorioiden vahvasti pohjustamaa yhteiskunnallista stabiiliutta ja mm. sosiaalipolitiikkaa.

Laadullista tutkimusta kohtaan kohdistetut suurhyökkäykset on tuomittu epäonnistumaan, löydät tuskin yhtään tieteenfilosofia, joka suostuisi komppaamaan näkökulmiasi.

laadullista tutkimusta saa ja pitää tehdä tietyissä kohdin. mutta laadullista tutkimusta ei pidä käyttää pelkästään siksi että on epäonnistunut luuseri joka ei pääse läpi tilastotieteen kurssista (tai ei edes uskalla mennä tilastotieteen kurssille). eikä peittämään sitä tosiasiaa että oma oppiaine perustuu valheelle. itseään on kaikkein helpoin pettää. siitä on se seuraus, että tekee paskaa tutkimusta. jos oma oppiala ei kykene kritiikkiin, julkaistaan paljon paskaa, ja koko oppiala joutuu naurunalaiseksi. kuten nyt naistutkimus on.


Ei naistutkimukselle naura juuri muut kuin "miesasia-aktivistit" ja jotkut tieteenharjoittajat, jotka eivät ymmärrä sen lähtökohtia.

Neonomide kirjoitti...

mutta jos valitsee paljon metodologisesti harhaanjohtavia kyselytutkimuksia metodologisesti vahvojen behaviorististen tutkimusten rinnalle, ajautuu helposti metsään.

tämä siksi, että kyselytutkimuksia tehdään paljon siksi että ne ovat halpoja tehdä. siksi ne vaikuttavat sen seurauksena kyselytutkimuksilla voi häivyttää käyttäytymistutkimusten tuloksia.


Joitain asioita on hankalaa tutkia muutoin kuin kyselytutkimuksin. Jahtaatko esimerkiksi The Cheatersien tyyliin ihmisiä kaduilla ja yrität ottaa selvää, harjoittavatko he irtosuhteita vaiko eivät?

En ole lukenut tuota vähään aikaan eikä nytkään ole oikein aikaa, missä kohtaa haastattelututkimuksia tungettiin ja mihin?

eli oletit että epämääräisen tahon tekemä meta-meta-tutkimus on totta tarkistamatta asiaa esimerkiksi primäärilähteistä? kuulostaa tyypilliseltä feministin tavalta tehdä tutkimusta. ilmankos teette niin skeidaa jälkeä. tee itse työsi.


APA, noin tuntemattomille, on amerikan psykologiyhdistys jonka kansainväliseen haaraan kuuluu myös valtaosa suomalaisista psykologeista. Tuo artikkeli taas oli APA:n julkaisusarjaa. Tulkintasi "epämääräisistä lähteistä" on aika huvittava - tuon Määräisempää lähdettä tuskin voi kuvitella. Itse tutkimuksen alla tehdyt tutkimukset ovat toki toinen juttu.

pena kirjoitti...

tiivistän vähän keskustelua että joku muukin jaksaa seurata tätä. kerro, jos jätin vastaamatta johonkin mielestäsi olennaiseen kysymykseen.

väitteesi naistutkimuksen kriittisyydestä huomaa kuka tahansa julkisuutta seurannut täysin paikkansapitämättömäksi. naistutkimus ei koskaan kritisoi itseään kuin aivan pintatasolla. jos haluaisit oikeasti purkaa myyttejä, antaisit lähdeviitteen yhteenkin naistutkimuksen oletuksia samalla tavalla kuin minä olen tehnyt parissa kommentissa.

en usko, että pystyt siihen, koska naistutkimuksen parissa ei tehdä kriittistä tutkimusta. kuten et pystynyt antamaan lähdeviitettä yhteenkään laadukkaaseen naistutkimuspaperiin. kuvittelet kerta toisensa jälkeen, että jonkun asian väittäminen tekee sen asian todeksi. lähinnä ulkopuoliset näkevät mitä yrität peitellä.

jokainen naistutkimuksen ulkoinen kriitikko yritetään leimata naisvihamieliseksi tai misogynistiksi, kuten sinäkin teit esim. ylläolevassa keskustelussa. se kertoo minkälaisia aseita feministinen naistutkimus on valmis käyttämään sen sijaan että yrittäisiin rehdisti vastata kritiikkiin. tuo reaktio on kai naistutkijoilla automaattinen, vai onko teillä joku kurssi jossa opetetaan miten halvennetaan kriitikoita?

kriitikoita ei nähdä yhteistyökumppaneina, vaan vihollisina, joihin käytetään fasistisia keinoja: yritetään leimata kriitikot epämiellyttäviksi ihmisiksi. tämä toistuu kerta toisensa jälkeen jokaisen naistutkijan jokaisessa julkisessa kommentissa. kuten sinullakin.

kerrot vain esimerkkejä siitä, kuinka sinua tai naistutkimusta ei ymmärretä. olet kuin kiihkokristitty, joka "tietää" jumalan olevan "totuus". kunhan vain tarpeeksi jankutat samalaa uudelleen ja uudelleen, ihmiset kääntyvät uskoon.

olet malliesimerkki naistutkijoista, jotka eivät käy avointa keskustelua ja esitä todistusaineistoa, vaan kuvittelet että kun toistat tyhjiä sloganeita ilman minkäänlaista todistusaineistoa, levität sanaa. ihan kuten kunnon funamentalistin kuuluukin. et pysty mitenkään käsittelemään uskontosi perusteissa olevia kysymyksiä.

teillä fundamentalisteilla on aina sama väite: vain ihminen joka on vihkiytynyt ja investoinut tarpeeksi aikaa, voi ymmärtää "totuuden". jos uskoisin kyökkipsykologiaan, voisin väittää että uskonnoilla ja naistutkimuksella on sama psykologinen tarve, luoda maailman sortamille ihmisille turvallinen ympäristö jossa ei joudu kritiikin kohtaamaksi.

naistutkimus on tähdenlento, joka tulee kaatumaan feminismin kaatumiseen. henkan linkittämä "backlash" on saavuttanut jo britannian.

sitten yksittäisiin heittoihisi:

Gender-tutkimuksesta on kysymys, mikä on niin helvetin laaja kenttä että levittämäsi vulgaari mielikuva jostain normatiivisesta feministislähtöisestä "naistutkimuksesta" ei tee sille mitään oikeutta.

nimen naistutkimus valitseminen kertoo harvinaisen hyvin mistä asiassa on kyse. ihan kuin feminismin alkujuuri kertoo feminismistä enemmän kuin sen kannattajat suostuvat myöntämään. turha venkoilla, totuus on jo tullut ulos pussista.

naistutkimuksen alalajit eli homotutkimus, "kriittinen" miestutkimu ja naistutkimus pohjautuvat kaikki samoille feministisesti normatiivisille lähtökohdille jotka ovat uskonkappaleita ja joita ei saa kyseenalaistaa tai tutkia empiirisesti.

yhteiskunta on heteronormatiivinen. ihminen on sosiaalisesti rakentunut eli syntyessään tabula rasa. patriarkaatti on olemassa joten heteroseksuaalinen valkoinen mies on syyllinen. muut ihmisryhmät ovat uhreja.

ei ole ihme että väität ettei tämä pidä paikkaansa. sehän paljastaa naistutkimuksen alalajien todellisen karvan. voit osoittaa että olen väärässä helposti linkittämällä yhteenkin noiden alojen tutkimukseen joka ei tee noita lähtöoletuksia. et kykene siihen, koska sellaista tutkimusta ei löydy.

Sinusta en tiedä, lähinnä esität tyypillistä, suhteellisen itsekritiikitöntä bio-änkyrää, joka kategorisesti pyrkii potkimaan munille genderteoreettisia näkökulmia. Olen nähnyt satoja kaltaisiasi.

kritiikki on sitä, että potkitaan toisia munille kun nämä ovat väärässä. se sattuu, mutta on lopulta ihmisen parhaaksi. alkamalla tutkijalla asettaa pallinsa pöydälle. se, että asennoidut kritiikkiin noin, kertoo siitä että olet tottunut vain naistutkimuksen pehmomaailmaan jossa kritiikin sijaan halaillaan.

Yleisesti ottaen kuitenkin sukupuolen kuvitellaan usein biologian "seuraukseksi", tavalla tai toisella, eli eräänlaiseksi essentialistiseksi ilmiöksi johon pitäisi vain "löytää" paras näkökulma ja pistää sitten hanskat naulaan ja avata kalja.

hehee, kuka tahansa tätä keskustelua lukenut voi havaita ettet voi löytää ihmistä joka sopisi rakentamaasi olkinukkeen. se, että kieltäydyt edes uskomasta mitä sanon, kertoo kuinka vahva uskosi on. amen, brother.

kuten missä tahansa tieteessä, biologiassa on taatusti virheellisiä käsityksiä. biologian historia todistaa sen. biologia saattaa ottaa harha-askelia, mutta lopulta palataan kaidalle polulle. biologia etenee lähemmäs totuutta siitä yksinkertaisesta syystä, että se esittää väiteensä muodossa joita kuka tahansa voi kritisoida. biologian vahvuus on, että se pohjautuu empiiriseen metodiin.

”Vetoaminen 'luontoon' tai 'biologiaan' ovat voimakkaimpia mahdollisia argumentteja. Ne näyttävät asettavan sanojansa pysyvien 'tosiasioiden' ja 'totuuden' taakse. Väitteet näyttävät ilmaisevan ihmisten perusolemuksen ja heidän tiensä eteenpäin. Ne näyttävät kertovan 'totuuden'.”

jos joku esittää jonkun väitteen todeksi, sen kumoamiseen riittää esittää yksi vastaesimerkki. naistutkimus on tuottanut tuhansia sivuja paperiroskaa, mutta se ei ole onnistunut tuottamaan relevantteja vastaesimerkkejä. millä tahansa muulla tieteenalalla moisesta track recordista vajottaisiin maan alle häpeämään.

minä en usko, että totuutta voi koskaan saada selville. mutta voimme päästä yhä tarkempaan approksimaatioon totuudesta. emme tietenkään tiedä kuinka kaukana olemme, emmekä tiedä onko joku yksittäinen askel takapakkia. mutta 50 vuoden aikaperspektiivillä tapahtuu etenemistä.

esimerkiksi antropologialla olisi periaatteessa biologiaan nähden kilpailuetu, koska antropologian tavoite on nimenomaan ihmisen käyttäytymisen ymmärtäminen. silti biologia onnistuu kuvaamaan esimerkiksi ihmisen pariutumiskäyttäytymistä paremmin kuin naistutkimus, koska se käyttää hyväkseen vuosisatojen saatossa hyväksi havaittuja tieteellisiä metodeita. niiden metodien synnylle on ollut hyvä syy. niiden avulla voidaan välttää se, että auktoriteetti vain väittää jotain todeksi.

empiirinen metodi sisältää automaattisesti mahdollisuuden itsekriittisyyteen. biologia ei pyri lähtökohtaisesti pitämään yllä mitään tiettyä agendaa, kuten homonormatiivista feminististä agendaa tihkuva naistutkimus pyrkii.

biologialle mikä tahansa löydös on kiinnostava, ei oikein tai väärin. naistutkimus päättää ennalta lopputuloksen, joten se ei voi koskaan päästä lähemmäksi totuutta joka sattuu olemaan ristiriidassa naistutkimuksen lähtöoletusten kanssa.

totuutta kohti pääseminen ei ole helppoa, koska ihmisen on helppoa rakentaa itselleen emotionaalisesti turvallisia teorioita, kuten sinä kirjoituksillasi osoitat tehneesi. ei ole mitään muuta tunnettua tapaa päästä eteenpäin kuin esittää teorioiden pohjalta hypoteesejä, ja tutkia empiirisesti pitävätkö hypoteesit paikkansa.

lisäksi minusta näyttää siltä, että biologisessa maailmankuvassa uskotaan ihmisyyteen paljon enemmän kuin naistutkimuksessa. sinä uskot, että kulttuuri pakottaa ihmisen toimimaan tietyllä tavalla -- lukuunottamatta muutamia valaistuneita guruja, eli naistutkijoita.

aivan tavallisellakin ihmisellä on kuitenkin halutessaan vapaa tahto. ihmisen on vain havaittava tiettyjä biologisen perimän ominaisuuksia. mutta se ei ole vaikeaa, kuka tahansa maalaisjärjellä varustettu ihminen kykenee siihen. siksi feminismi kuoleekin pois, se sotii tavallisenkin ihmisen kokemuksia vastaan.

jos luet tämän vastaukseni tarkasti, huomaat että en usko yhtään mihinkään, mutta olen havainnut, että kaksi näkökulmaa vaikuttavat hyödyllisiltä.

(1) metodisia lähestymistapoja voi verrata sillä, kuinka hyvin ne pitkällä aikavälillä tarkasteltuna tuottavat teorioita, joiden perusteella voidaan ennustaa ilmiöitä.

(2) empirismi on paras tunnettu tapa välittää tutkimuksen normatiivisuus, koska sen käyttämä tutkimus pystyy ennustamaan ilmiöitä paremmin kuin mikään muu lähestymistapa.

Sitä helkkarin "totuutta" sitten saadaankin kuulla mitä ihmeellisimmin perustein ja joka paikassa.

voi voi, eivätkö ihmiset halua kuunnella sinun uskontosi homonormatiivista höpönlöpöä kun se on syntynyt ilman itsekriittisyyttä.

Tähän taas syyt voivat löytyä koulutuksestamme, kuten Markku Hyyppä esittää:

- Kouluajoista asti ihmiset ohjataan uskomaan luonnontieteitä. Sillä on vaikutuksensa. Kun humanistit pannaan todella koville, kyllä hekin viime kädessä pitävät luonnontieteellisiä selityksiä kaikenlaisia hermeneuttisia tulkintoja pätevämpinä.


tai sitten biologia vain pystyy ennustamaan ilmiöitä paremmin kuin feministisestä lähtökohdasta syntynyt tutkimus jolla on poliittinen agenda. ihmiset tuppaavat suosimaan tiedettä, jolla on parempi kyky ennustaa ilmiöitä. ja se on hyvä, koska se pakottaa tieteenalat itsekriittisyyteen.

Patriarkaatti on hierarkinen järjestelmä, miehet syrjivät homososiaalisesti toisiaan ja alentavat kategorisesti naisia ja lapsia alapuolelleen, "toisiksi. Tärkeää on siis kategorinen jaottelu, jonka ytimessä on perheinstituutio.

todennäköisempää lienee, että urokset kilpailevat keskenään statuksesta biologisen draivinsa ajamina, koska ihmisillä toimii sama periaate kuin muillakin eläimillä: korkealla statuksella uros saa enemmän seksuaalisia partnereita. statuskilpailun luonne on ihmisillä tietenkin paljon monimutkaisempi kuin eläimillä, ja tietenkin sosiaalisesti rakentunut.

naistutkimuksessa otetaan uskonkappaleiksi "patriarkaatin" olemassaolo ja "homososiaalisuus", ja näiden väitetään olevan sosiaalisesti konstruoituja ilman että asiaa tai edes ilmiöiden olemassaoloa todistetaan. tämä on loistava esimerkki uskonkappaleista jotka ajavat naistutkimuksen harhaan.

jos esittämäni teoria on oikeassa, statuskamppailu ei ole sosiaalisesti konstruoitu, joten mikä tahansa tutkimus joka olettaa sen itsestäänselvyytenä, ajautuu heti väärille raiteille. tässä on se juju, miksi naistutkimus tuottaa huonompia teorioita kuin biologia pariutumiskäyttäytymisessä. sama toistuu tietysti muuallakin.

Pariutumiskäytätytymisen "ennustaminen" on kyllä outo ajatus, kun sukupuolivalintaa käsittelevät matemaattiset mallit ovat vieläkin pitkälti jäissä. Pikemminkin evoluutiopsykologia voi antaa auttaa ymmärtämään joitain parinvalintaan liittyviä indikaattoreita juuri lyhyellä aikavälillä, siinä missä sosiokulttuuriset tekijät lähes kiistatta jyräävät pidemmän aikavälin pariutumisessa.

nykyinen tutkimus tarkastelee pariutumiskäyttäytymistä pääasiassa makrotasolla. makrotasosta nousee kuitenkin hypoteeseja tietyistä yleisemmstä lainalaisuuksista joita ihmisen käyttäytyminen voi noudatella.

joskus samoja lainalaisuuksia löytyy myös toisesta suunnasta lähdettäestä. kun jollain on riittävä motiivi ymmärtää jonkun ilmiön lainalaisuuksia, tieto kyllä syntyy.

siksi on kiinnostavaa lukea empiirisiä havaintoja pelimiesten kirjoittamaa materiaalia. materiaali on pääosin misogyynistä (piristäviä poikkeuksiakin on!), eikä teoreettinen puoli ole kovin vahva, mutta havainnoinnissa sillä on selvä etu esimerkiksi antropologiseen tutkimukseen nähden. pelimiehillä on nimittäin kova insentiivi olla oikeassa. jos menetelmät eivät toimi, pelimies jää ilman römpsää. ja se on juuri se mitä pelimies hakee.

en haluakaan pelimieheksi. (olen vakituisessa parisuhteessa.), mutta olen tutkinut pelimiesten tekemien havaintojen paikkansapitävyyttä, koska olen kiinnostunut ymmärtämään ihmisten käyttäytymistä. osa havainnoista on osoittautunut virheellisiksi, mutta joukossa on todellisia kultakimpaleita.

nämä ovat kuitenkin poliittisesti epäkorrekteja havaintoja nykyisessä tutkimusilmapiirissä. on kuitenkin selviä merkkejä siitä, että biologia etenee kohti näitä havaintoja. pelimiesteoriat tulevat tuottamaan hypoteeseja, jotka voidaan testata empiirisesti. mutta siihen saakka pidän niitä vain hypoteeseina.

pariutumiskäyttäytyminen on esimerkki siitä mitä epäempiiriselle tutkimukselle tulee tapahtumaan kautta linjan. kun tutkimus pohjautuu uskonkappaleisiin eikä empiirisiin havaintoihin, sen ennustavuuskyky on huono.

Itse suosin maltillista ja Geoffrey Millerin puffaamaa lähestymistapaa sukupuolivalintaan - siinä ei vedetä irtopisteitä haukkumalla rituaalinomaisesti muita pariutumiseen liittyviä näkökulmia vaan lähdetään laajoista teorioista liikkeelle ilman "vahvalle" evoluutiopsykologialle ja sen puffaajille tyypillistä leimaavaa (ja epätieteellistä) jeesustelua ja aggressiivisuutta muita aloja kohtaan.

tässähän se tuli: kritiikki on mielestäsi paha asia.

geoffrey miller on fiksu tutkija. ei tutkijana kannata kommentoida naistutkimusta, koska joutuu tällaiseen vänkäämiseen kuten tässä joka ei edistä mitään. naistutkimus on niin itsestäänselvästi väärässä ettei siihen kannata tuhlata paukkuja. mutta kaikki ei ole sitä miltä se näyttää, geoffrey miller on kyllä vieraillut esimerkiksi pelimiesten videomanuaaleissa...

kun olen harrastelija, voin huvitella osoittamalla naistutkimuksen idiottimaisuuksia. uskon kyllä että naistutkimuksen olevan "fucked up beyond repair", joten tiedän ettei kritiikilläni ole vaikutusta.

Ei, vaan naistutkimusta ei oteta vakavasti pääasiassa siksi, ettei siihen halutakaan tutustua vaan ala ymmärretään "naisten puuhasteluksi". Tämä taas on stereotypisointia ja haitaksi myös naistutkimuksen kehitykselle pitkällä jänteellä.

mutta mistä tämä stereotypia on syntynyt? siitä että naistutkimus täyttää tyypilliset naisten puuhastelun tunnusmerkit: homososiaalinen joukkohalailu, selkään puukotus, ja kritiikkiä esittävien eristäminen. nuo ominaisuudet saavat aikaan sen, että paitsi että naistutkimus näyttää naisten puuhastelulta, se on myös on naisten puuhastelua: tulokset puhuvat puolestaan.

erittäin fiksuja naisia on, esimerkiksi oma puolisoni, mutta he pysyttelevät hyvin kaukana naistutkimuksesta, koska tuo puuhastelu leimaisi myös heidän tutkimuksensa. naistutkimus ei tule vakavasti otetuksi ellei se siivoa omaa pesäänsä.

Itse kyllä ymmärrän naisia pirun paljon paremmin, koska olen lukenut naistutkimusta. Ymmärrys vain ei ole erityisesti auttanut pillunsaannissa, pääosin koska se ei muutoinkaan ole primaari intressini naissuhteissani. Naistutkimus on auttanut näkemään naiset kokevina ja tuntevina ihmisinä.

happamia sanoi kettu. selittää kyllä miksi olet ajautunut naistutkimuksen pariin jos olet seksuaalisesti kylmä.

pillun asettaminen primääriksi tavoitteeksi elämässä ei ole tietenkään ihmiselle hyväksi, mutta jos naisten tutkiminen ei auta naisten parempaan ymmärtämiseen, se on merkki siitä että se pohjautuu valheelliselle käsitykselle naisista. pillun saantifrekvenssi on sellainen selkeä mittari käsityksen oikeellisuudelle jolla on vaikea huijata itseään.

vain ihmisvihaaja tarvitsee feminististä propagandaa tunteakseen sekä miehet tai naiset kokevina ja tuntevina ihmisinä.

Heteronormatiivisuuden käsitteen idea on tuoda esille niitä huomaamattomia ja luonnollistuneita rakenteita, joilla heteroseksuaalisuuden haurasta imagoa pyritään kulttuurisesti pönkittämään.

taas niitä naistutkimuksen uskonkappaleita, joita ei ole todistettu empiirisesti todeksi. heteroseksuaalisuuden imago ei ole hauras rakenne, ihmisten pääasiassa heteroseksuaalinen suuntautuminen on biologinen fakta.

siitä olen samaa mieltä, että homot joutuvat yhä kohtaamaan syrjintää ja kovaa sosiaalista painetta. tämä syrjintä on väärin. mutta syrjinnästä huolimatta ihmisiä kasvaa homoiksi. se on vahva todiste siitä, että sukupuolinen suuntautuminen ei ole mikään kulttuurin tuote.

silti ihminen kykenee myös valehtelemaan itselleen ja ryhtymään väliaikaisesti homoksi. esimerkiksi tunnen itse muutamia naisia, jotka ovat naistutkimuksellisen propagandan uhreina uskotelleet itselleen olevansa lesboja. kaikki ovat myöhemmin myöntäneet tämän olleen virhe. jotkut näistä kokemuksista ovat jättäneet naisiin syvät arvet, koska he ovat joutuneet myöntämään että feminismi on huijannut heitä.

Minulle on yhä helvetin hämärää, mitä niin kauheaa naistutkimuksessa muka on? Sehän avaa silmiä tieteen tuottamisen todellisuuden suhteen lähes ennennäkemättömillä tavoilla. Olenkin yhä enemmän kallistumassa kannalle, että naistutkimuksessa ihmisiä ärsyttää juuri se selitysvoima, mitä siihen voi sisältyä. Maailmankuvan monipuolistuminen kun on monille tosi haastava juttu sisäistää.

ei naistutkimuksessa ole ainakaan minun mielestäni mitään kauheaa. paskaa tutkimusta on maailma täynnä. mutta joskus paska tutkimus tuottaa niin huvittavia tuloksia, että ne muuttuvat koomisiksi. niille nauraminen on hauskaa, vähän kuin lukisi sarjakuvia.

sen sijaan että heität tyhjiä väitteitä maailmankuvan laajenemisesta kuin pahinkin fundamentalistiuskovainen, voisit esittää empiirisiä esimerkkejä väittämästäsi selitysvoimasta.

huvittavasti muuten puhuit taas itsesi pussiin, aiemmin sanoit, ettei naistutkimuksessa yritetä etsiä mitään selityksiä, koska niihin ei uskota:

Naistutkimuksessahan ei pyritä "osoittamaan" minkään universalisoidun "tosiseikan" olemassaoloa, vaan lähinnä tuottamaan sukupuolisuudesta ja seksuaalisuudesta todellisuuden rakentumista kuvaavia narratiiveja, laadullista tutkimusta siis.

laadullinenkin tutkimus pyrkii lisäämään ymmärrystä eli selityksiä maailmasta. naistutkimus ei siis ole tiedettä.

esimerkki: ajatus että "sukupuolien erot voivat lukkiutua eettiseksi rationaliteetiksi" sisältää ääneenlausumattoman normatiivisen lukkiutuman että käyttäytyminen on seurausta asian käsitteellistämisestä eikä esimerkiksi syntyperäistä.

Yrität pakoilla huonojen olkinukkejen taakse, kun argumentaatiosi ei enää taivu itsenäiseen ajatteluun.


hehee, eli osui ja upposi kuten myöhemmin myönnät. kirpaisiko?

Biologialla on tosiaan rikas ja monisäikeinen historia sukupuolierojen idealisoinnissa mm. apinoiden tutkimuksen saralla. Naistutkimus on paljon aktiivisemmin itseään korjaavaa kuin paradigmalähtöisempi ja siten Kuhnilaisessa mielessä paljon jäykempi evoluutiobiologia eri haaroineen.

sen sijaan että name droppailet, voisit oikeasti lukea alkuperäislähteitä. kuhn fiksu tyyppi, eikä puhu "tieteenalan jäykkyydestä" mitään. olet selvästi lukenut pelkkiä feministisiä tulkintoja kuhnista, et kuhnia itseään.

Panettaahan naisiakin paljon, heille vain purkautuminen on helpommin tunteisiin sublimoitavissa mm. kulttuurissosiaalisten rakenteiden vuoksi. Näiden yksinkertaistaminen tyyliin "MA-teoria" on vulgaaria nollatutkimusta melkein pahimmillaan.

minkälaisessa laalaa-maassa oikein elät? jopa viittaamasi artikkeli sukupuolien eroista sanoi suoraan, että tämä väite ei pidä paikkaansa. naiset eivät halua lyhyisiin seksisuhteisiin yhtä paljon kuin miehet.



Et löydä yhtään tutkijaa, joka on tuota mieltä. Tieton ja tutkimisen paikantuneisuuden tunnustaminen on kokonaan toinen asia kuin "tiedon hylkääminen". Naistutkimuksen tietokäsityksethän ovat hyvin edistyneitä.

esitä naistutkimuksen ulkopuolisen tieteenfilosofin artikkeli, jossa sanotaan että naistutkimuksen tietokäsitykset ovat edistyneitä. naistutkimuksen tietokäsitykset ovat vinoutuneita koska ne on suunniteltu tukemaan naistutkimuksen valheellisia lähtöoletuksia.

Puhun sukupuolieroista niitä merkitsevässä ja rakentavassa sosiaalisessa todellisuudessa. Se fakta, että biologinen todellisuus väistämättä edeltää tätä, ei ole minulle merkityksellinen tutkimuskysymys. Eroja koskevien käsitysten rakentuminen on AINA sosiaalisten prosessien alaista toimintaa, merkitysten vaihtoa ja tulkintaa.

kiitos, tämä osoitti todeksi kaikki arveluni.

olet yhden kappaleen sisällä ristiriitainen. väität tiedostavasi, että biologinen todellisuus väistämättä edeltää sosiaalista todellisuutta, mutta kiistät sen olemassaolon tutkimuksessasi.

et tunnu tajuavan, että hedelmällisin on synteesinäkökulma, jossa otetaan huomioon sekä biologia että kulttuuri. olet jumiutunut siihen 70-luvun antiteesinäkökulmaan, joka pohjautuu 50-luvun behaviorismin uhkakuvalle.

jos jomman kumman tahansa puolen kieltää, joutuu valehtelemaan.

Taidat olla sitä koulukuntaa, jonka mielestä naisten tulisi kait siivota, koska joku neurobiologian emerita Ruotsissa väitti että biologiansa ansiosta naiset ovat parempia siivoojia?

tulihan se sieltä, naistutkijoiden tavaramerkki, "pelasta vankilasta" -kortti: solvaaminen sovinistiksi. valitettavasti tällä palstalla sovinismi on kunniamerkki eikä sama tehokas kritiikin hiljentäjä kuin julkisessa keskustelussa.

olet kuitenkin väärässä. en usko noin. myös tuon professorin mielestä varmasti naiset saavat tehdä kaikkea sitä mitä haluavat. mutta jos naisia on enemmän miehiä enemmän siivoojina, se ei välttämättä ole patriarkaatin syy, vaan voi vaan kertoa siitä että yksinkertaisesti useammat naiset pitävät siivoamisesta.

väitteesi pitää sisällään myös yleisen retorisen kikan, että koska "naiset ovat parempia siivoajia" tuntuu naisesta emotionaalisesti pahalta, se ei voi olla totta.

tämä on juuri se syy miksi naistutkimus ei tule tuottamaan koskaan mitään järkeviä lopputuloksia. tiedemies voi tutkia väitteen "naiset ovat parempia siivoajia" todenperäisyyttä tekemällä kokeita ja osoittamalla sen vääräksi.

mitään väitettä ei pidä hylätä tai hyväksyä sen takia että se tuntuu emotionaalisesti pahalta tai hyvältä. vääräksi tai oikeaksi epäilemiselle pitää esittää empiiriset todisteet.

En ymmärrä mihin minun pitäisi edes vastata.

niinpä. et ymmärrä etkä hyväksi kritiikkiä. jos ymmärtäisit piiruakaan empiristisestä tutkimusotteesta, kysymykseni olisi itsestäänselvä. ei voi olla parempi kuin joku toinen ellei tajua kritisoivasta kohteesta edes alkeita.

tutkimusasetelmastasi näkee suoraan, että teet taustaoletuksen että ihmiset muodostavat sukupuolikäsityksensä historian tuottamien käsitteiden kautta eikä esimerkiksi suoraan tarkkailemalla ihmisten käyttäytymistä.

Totta. Tuo päätelmä on mahdollista vetää. Entä sitten? Jos joku tutkii vain tuota "ihisten tarkkailemisen" tasoa, kuinka todistat, ettei hän soveltaisi myös omaksumiaan stereotypioita siinä samalla?


tekemällä teorioiden pohjalta falsifioitavia hypoteesejä ja empiirisiä kokeita, kuten kaikessa muussakin oikeassa tieteessä.

Ei naistutkimukselle naura juuri muut kuin "miesasia-aktivistit" ja jotkut tieteenharjoittajat, jotka eivät ymmärrä sen lähtökohtia.

aiemmin totesit, että naistutkimusta ei arvosteta, nyt taas olet sitä mieltä että arvostetaan. päätä jo.

Joitain asioita on hankalaa tutkia muutoin kuin kyselytutkimuksin. Jahtaatko esimerkiksi The Cheatersien tyyliin ihmisiä kaduilla ja yrität ottaa selvää, harjoittavatko he irtosuhteita vaiko eivät?

naistutkijoiden mielikuvituksen puutetta, joka kumpuaa paitsi epäpätevyydestä, myös siitä että päätetään lopputulokset etukäteen.

esim. miesten ja naisten raportoitujen seksikertojen eroja on tutkittu kyselytutkimuksella, jossa katsottiin mitä eroa on sillä että vastaaja on kiinni valheenpaljastuskoneessa. naisten raportoimat seksimäärät kasvoivat reippaasti, miesten laskivat vähän. selitäpäs tämä naistutkimuksella.

Naistutkimuksen lehtori Jaana Vuori taannoin sanoi radiohaastattelussa, että juuri parinvalinnan alueella evoluutiopsykologialla on jonkin verran annettavaa seukupuolentutkimukselle.

tämä on hyvä johtopäätös tälle keskustelulle.

Anonyymi kirjoitti...

Pena Neononomidelle:
"happamia sanoi kettu. selittää kyllä miksi olet ajautunut naistutkimuksen pariin jos olet seksuaalisesti kylmä."

Jep jep.

Nimim. Neonomidelle toki pisteet jaksamisesta, vaikka hänen viestinsä kaipaisivat tiivistämistä. Vahinko vain ettei täältä kaikesta uhosta huolimatta oikein löydy ketään keskustelemaan asiallisesti hänen kanssaan.

Mielenkiintoista muuten että vaikka täällä huudetaan linkkejä, viittamista kutsutaan namedroppingiksi.

Neonomide kirjoitti...

naistutkimuksen parissa ei tehdä kriittistä tutkimusta. kuten et pystynyt antamaan lähdeviitettä yhteenkään laadukkaaseen naistutkimuspaperiin. kuvittelet kerta toisensa jälkeen, että jonkun asian väittäminen tekee sen asian todeksi. lähinnä ulkopuoliset näkevät mitä yrität peitellä.

Tässä yksi hyvä teksti, palkittu NT-lehdessä vuoden artikkeliksi:

http://www.nt-suns.org/files/vuoden_nt-artikkeli.pdf

jokainen naistutkimuksen ulkoinen kriitikko yritetään leimata naisvihamieliseksi

Ei olla, yhtäkään kertaa ainakaan naistutkijan toimesta. Arto Jokinen ja muut miestutkijat ovat kyllä käyttäneet rankempaa kieltä jopa seminaareissa. Tulvan sekoilut ovat asia erikseen - kirjoittajat eivät edusta tai ole naistutkijoita.

tai misogynistiksi, kuten sinäkin teit esim. ylläolevassa keskustelussa.

Ai missä kohtaa? Tätä palstaa kyllä on mollannut ja siihen ei paljoa mielikuvitusta tarvita.

onko teillä joku kurssi jossa opetetaan miten halvennetaan kriitikoita?

Toivon melkein että olisi, koska halventaminen on tähän mennessä ollut niin yksipuolista ja mielivaltaista juuri naistutkimuksen kriitikoiden taholta.

kerrot vain esimerkkejä siitä, kuinka sinua tai naistutkimusta ei ymmärretä. olet kuin kiihkokristitty, joka "tietää" jumalan olevan "totuus". kunhan vain tarpeeksi jankutat samalaa uudelleen ja uudelleen, ihmiset kääntyvät uskoon.

Aika tyypillistä biobunkkaajan uskontokortin väläyttelyä, joka jälleen juontaa juuriaan angloamerikkalaisesta poptiederetoriikasta ja skeptikkodiskurssista.

Jokaikinen tieteenharjoittaja tottakai pyrkii kertomaan ja korostamaan jossain määrin omia näkökulmiaan ja naistutkimuksella on tässä kisassa paljon etuja puolellaan. Muut näkökulmat ovat selkeämmin paradigmasidonnaisia ja ulkoista kritiikkiä hylkiviä, tai kritiikkiin triviaalimmin suhtautuvia, "episteemisiä suljettuja systeemejä". Edelleen korostaisin että ihmistieteellinen sukupuolitutkimus lähtee eri lähtökohdista kuin "sex".paradigmasta ponnistavat näkökulmat. Jälkimmäiset on osoitettu tavattoman ongelmallisiksi yksinään, mutta vaatimukset ovat silti säilyneet varsin yksipuolisina. Luonnontieteellislähtöinen hegemoninen tutkimusote on yhä huomattavan immuunia kritiikille, mikä on hyvin valitettavaa.

Feministinen teoria eri muotoineen on vain yksi osa naistutkimusta ja kriittistä sukupuolitutkimusta. Sekin on hyvin erilaista kuin mihin pyrit viittaamaan leimakirveilläsi tässä keskustelussa- se käy monipuolista dialogia muiden tutkimusperinteiden kanssa eikä pyri mihinkään tulkinnalliseen hegemoniaan.

Tällaiset väitteet ovat siis kovin naurettavia ja perusteettomia. Olen useita kertoja maininnut, kuinka naistutkimuksen teoreettinen tasokkuus on ihmistieteiden kuumimpia juttuja ja metodologisten oppikirjojen pakollista materiaalia.

Mikäli halutaan kritisoida sukupuolentutkimusta, olisi suositeltavaa ensin tutustua aiheeseen. En minäkään lähde takki auki kritisoimaan jotain itseäni ärsyttävää paradigmaa, vaan pyrin ottamaan selvää mistä homma kusee. Esimerkiksi luonnontieteellisestä sukupuolitutkimuksesta olen lukenut kymmeniä referee-julkaisuissa arvostettuja kritiikkejä ennen suuni avaamista.

Paremmissa väittelyissä eteen on isketty ihan konkreettisia naistutkimuksen piirissä tehtyjä tutkimuksia ja tarkasteltu niitä kriittisesti. Tässä väittelyssä tätä ei olla tehty ollenkaan.

olet malliesimerkki naistutkijoista, jotka eivät käy avointa keskustelua ja esitä todistusaineistoa, vaan kuvittelet että kun toistat tyhjiä sloganeita ilman minkäänlaista todistusaineistoa, levität sanaa. ihan kuten kunnon funamentalistin kuuluukin. et pysty mitenkään käsittelemään uskontosi perusteissa olevia kysymyksiä.

Tieteentekoa on kyllä verrattu uskontoon, mutta useammin tämä on tehty evoluutioteorian suhteen (mm. Midgleyn klassinen "Evolution as a religion"), joka toimii kuin "universaali happo", moderni syntynarratiivi, joka on tullut korvaamaan uskonnon suurena yhtenäiskertomuksena.

Mitään tällaista yhtenäistä kertomusta gender-käsitteen ympärille ei olla nivottu, koska hegemonista käsitystä vaikkapa "eroille" ei ole olemassa. Evoluutiopsykologi ja jenkki-intellektuelli Steven Pinker on eritellyt (pääosin) jenkkiläistä keskustelua "tyhjästä taulusta" ja siihen liittyvistä jalon villin ja konehengen myyteistä. Pinker siis edustaa evoluutiobiologien kuten kädellistutkija Frans de Waalin 90-luvulta lähtien popularisoimaa "biologisen tiedon" maineen puhdistuslinjaa (johon itsekin kuulun, tosin kulttuurintutkijana) "raa'an todellisuuden" saarnaamisen sijaan.

Ongelmallistahan tässä implikaatioita vilisevässä keskustelussa ovat myös käsitykset genderistä jonain eetterissä lilluvana "valintana" - ikään kuin biologian TULISI edustaa kategorisessa mielessä "pakkoa" ja kulttuurin valintaa, vaikka tämä määrittely on sisäisesti hyvin ongelmallinen. Kulttuuristen tekijöiden suhteen harvemmin oletetaan, että jokin tekijä on välttämätön, vaan tarkastelu viedään tarvittaessa hyvin spesifille mikrotasolle tai laajempiin ympyröihin - ennen kaikkea kysymistä ei lopeteta jonkin tietyn "metodin" selityskenttään ja lähdetä toistelemaan mitään yksinkertaista mantraa.

Biologiaan viitatessa melkein pakostakin oletetaan, että se mitä ihminen "tuntee", on oltava myös "mitä hänen tuleekin haluta tuntea", onnellisuus nähdään "oikein tuntemisena" kuten pop-psykologiassa. Näin ollen biologisointi pitää osaltaan yllä tunnetalouden ja viettieetoksen järjestelmiä, joissa omilla tuntemuksilla oikeutetaan omaa käyttäytymistä sosiaalisista seurauksista välittämättä. Tämä taas liittyy olennaisesti mm. naisten kulttuuripiireissä havaittuihin maskulinisoitumisen ilmiöihin ja tunteisiin vetoaminen suhteessa työ- ja yksityiselämän ongelmien ratkaisumalleissa. Biologistinen diskurssi myös tuottaa jatkuvasti analogioita ja nivellyksiä "tunteiden" ja omistushalun, väkivaltaisuuden sekä kaksoistandardien välille ja oikeutukseksi. Nykyään muodissa oleva seksualisoiva diskurssi sopii loistavasti biologistis-reduktionistisen ihmiskuvan kanssa yhteen ja jähmettää sukupuolten välisiä ongelmia sen sijaan että etsisi ratkaisuja niihin.

Esimerkkinä voisi mainita 2000-luvun alun kohun Newsweek & Time -lehdissä naisten suuremmasta aivokurkiaisesta. Tuloksesta tehtiin nopeimmin naisten "paremmuutta" tuottava myytti, mutta käsitykset olivat HYVIN sukupuolittuneita. Jenkeissä tulos tulkittiin kulttuurisen ilmapiirin mukaisesti naisten hekkkoudeksi pärjätä työelämässä liian monimutkaisen ajattelun seurauksena, Suomessa ja muualla Euroopassa "aivokurkaiserot" taas tulkittiin naisten kykynä tehdä montaa asiaa yhtäaikaa, ajatella SEKÄ järjellä että tunteella ja yleensäkin tajuta asioita paremmin kuin miehet.

Omaa kantaani sukupuolieroihin voisi kuvailla sosiaalipsykologi Carol Tavrista mukaillen näin: joidenkin kysymysten suhteen olen maksimaalinen minimalisti, ja toisten suhteen minimaalinen maksimalisti. Ei riitä että kuvaamme jonkin "eron" jollain tavoin - ylpeys tästä erosta tai siihen liitetystä vastuun puutteesta on aina tietoinen tapahtuma ja joka muodostaa juopaa ja valtasuhteita sukupuolten välille.

Viime kädessä biologisointi siis voidaan nähdä käsi kädessä yksilötasolle käyttäytymistämme palauttavan ja kohdentavan pop-psykologian siipimiehenä ja kattoselittäjänä. Häviäjäksi tässä yhtälössä jää "yksilöllisen ihmisen" olemista aina jäsentävä sosiaalinen konteksti ja yksilön identiteettiä tuottavat narratiivit, siis se kulttuurinen pääoma, jota me kaikki kannamme, tulkitsemme ja uusinnamme ja jossa joka päivä toimimme.

Psykopälätyksen näen siis mikrotason toimintana, jolla on monia hyviäkin puolia. Onhan ihan jees juttu pohtia omia tuntemuksia ja pyöritellä mitä muut ihmiset ovat kulloinkin reagoineet ja mitä he tuntevat. Silti itsetunto-diskurssi ja ihmisten leimaaminen on edistynyt ja intitutionalisoitunut valtavasti psykopälätyksen myötä. Biologisoinnilla taas en näe paljoakaan hyviä puolia, lähinnä se johtaa "kysymisen" loppumiseen ja "jeesustelun" alkamiseen.

BiologiSOIVAA diskurssia ei kritisoida siis vain metodologisesti, vaan siihen liittyvien implikaatioiden kautta. Tätä tutkimusta taas on vaikeaa tehdä luonnontieteellisten falsifikaatiokriteereihin pohjautuen, mitä pidetään yhä joissain piireissä jonain ihmeen "Graalin maljana".

Aivojen hormonaalista sukupuolittumista 40 vuotta kansainvälisellä tasolla tutkinut neurobiologi Markku S. Hyyppä iski hanskat naulaan ja kirjoitti teoksen "Sukupuolten kirjo", jossa hän esittää kuinka biologinen ihmistutkimus auttaa ymmärtämään paljon heikommin kuin luullaan sukupuolieroja mm. käyttäytymisessä ja kulttuurissa. Teos on vähän liiankin kunnianhimoinen, mutta kertoo hienosti prosessin, jonka Hyyppä joutui itse käymään matkalla reduktionistisesta neurobiologista antropologisen otteen kannattajaksi.

Esimerkiksi hän ottaa mm. suomalaisten miesten tuhoisan alkoholikulttuuriin ja onnistuu osoittamaan, kuinka alkoholi ei ole "pahis", vaan alkoholin ympärille muotoutunut maskuliinisväkivaltainen kulttuuri. Suomenruotsalaiset juovat yhtä paljon tai jopa enemmän, mutta osaavat käyttäytyä alkoholin vaikutuksen alaisinakin.

teillä fundamentalisteilla on aina sama väite: vain ihminen joka on vihkiytynyt ja investoinut tarpeeksi aikaa, voi ymmärtää "totuuden". jos uskoisin kyökkipsykologiaan, voisin väittää että uskonnoilla ja naistutkimuksella on sama psykologinen tarve, luoda maailman sortamille ihmisille turvallinen ympäristö jossa ei joudu kritiikin kohtaamaksi.

En edes jaksa laskea, kuinka monta kertaa olen joutunut tsekkaamaan piintyneitä käsityksiäni sukupuoliteeman suhteen naistutkimukseen tutustuessani. Sukupuoliteeman teoreetikot ovat tavattoman heterogeenistä ja ajattelua rikastuttavaa porukkaa ja heistä voi lukea aika mukavasti jo suomeksikin.

Mitään ihmeen "taikaluotiteoriaa" jostain utooppisesta yhteiskunnasta naistutkimuksessa ei edelleen yritetäkään puhua - aivan muuta esittää biobunk-retoriikka, jossa yhdistetään edistysusko dualismeja viliseviin alkuperänarratiiveihin ja edustamaasi tympeään uuspositivistiseen maailmankuvaan.

naistutkimus on tähdenlento, joka tulee kaatumaan feminismin kaatumiseen. henkan linkittämä "backlash" on saavuttanut jo britannian.

"Backlash" on lähes väistämättä konservatiivien olkinukkekokoelma ja pyrkimys vaientaa marginaaliääniä yhteiskunnassa. Heteromiehenä liittoutuisin paljon mieluummin syrjintää vastaan jo vuosikymmenet taistelleiden vasemistofemmareiden kanssa, koska heillä sentään on kokemusta syrjinnän toidellisuudesta ja välineitä taistella sitä vastaan.

Gender-tutkimuksesta on kysymys, mikä on niin helvetin laaja kenttä että levittämäsi vulgaari mielikuva jostain normatiivisesta feministislähtöisestä "naistutkimuksesta" ei tee sille mitään oikeutta.

nimen naistutkimus valitseminen kertoo harvinaisen hyvin mistä asiassa on kyse.


Niin, siinä tutkitaan naisia ja nainen on käsitetty kautta aikain "sukupuolena", joten nimitys on hyvin osuva. Valitettavaa on toki nimityksen miehiä ja miesopiskelijoita karkoittava kaiku, onhan "nainen" jotain miehiä alempi otus ja naistutkimuksen opiskelu varmasti uhkaa mieheyttä jollain määrittelemättömällä tavalla.

yhteiskunta on heteronormatiivinen.

Totta. Olennaista on tosin, MILLAISTA normatiivista heteroseksuaalisuutta kulloinkin suositaan ja kuinka se käytännössä tapahtuu.

ihminen on sosiaalisesti rakentunut eli syntyessään tabula rasa.

No tätä ei juuri tutkita tai oleteta suoraan, joten väitteesi on puutteellinen. Me vain tutkimme vaikutusta.

patriarkaatti on olemassa joten heteroseksuaalinen valkoinen mies on syyllinen.

Ihan silkkaa paskaa. Heteroseksuaali valkoinen mies on "muotti", standardi, johon muut eli "toiset" ovat vertautuneet. Herbert Marcuse on vakuuttavasti kartoittanut tätä kategoriatuotantoa ja sen valtavia implikaatioita mm. ihmiskoikeuksien perustelulle. Naistutkimuksessa esitetty kritiikki ei suhteudu "valkoheteromiehiin", vaan tämän konseptin yleistämisen lukemattomiin seurauksiin.

muut ihmisryhmät ovat uhreja.

Ai nyt ne eivät ole, vai?

ei ole ihme että väität ettei tämä pidä paikkaansa. sehän paljastaa naistutkimuksen alalajien todellisen karvan.

Joo, asiaan kuuluu että kiistäminen onkin myöntymistä. Tosi fiksua keskustelua.

Yleisesti ottaen kuitenkin sukupuolen kuvitellaan usein biologian "seuraukseksi", tavalla tai toisella, eli eräänlaiseksi essentialistiseksi ilmiöksi johon pitäisi vain "löytää" paras näkökulma ja pistää sitten hanskat naulaan ja avata kalja.

hehee, kuka tahansa tätä keskustelua lukenut voi havaita ettet voi löytää ihmistä joka sopisi rakentamaasi olkinukkeen.


Kerro minulle yksikin keskustelu täältä, jossa ei oltaisi lumoutuneen ja kritiikittömän ihailun vallassa, kun joku kärpästen tai apinoiden pariutumista koskeva tutkimus isketään nenien eteen.

Biologian nähdään olevan tyypillisesti status quon puolella ja muiden olevan haihattelijoita, siksikin, androsentrisessä yhteiskunnassamme juuri miehet diggaavat huiman kritiikittömästi biologiaa. Toisaalta kyse on toki teknomytologiasta ja kyborgifeminismin viittaamasta "jumalatempusta" ja kouluajoista päihimme tungetusta edistysuskosta.

kuten missä tahansa tieteessä, biologiassa on taatusti virheellisiä käsityksiä. biologian historia todistaa sen. biologia saattaa ottaa harha-askelia, mutta lopulta palataan kaidalle polulle. biologia etenee lähemmäs totuutta siitä yksinkertaisesta syystä, että se esittää väiteensä muodossa joita kuka tahansa voi kritisoida. biologian vahvuus on, että se pohjautuu empiiriseen metodiin.

Niin ja havainnointiin, havainnointiin ja HAVAINNOINTIIN! Havainnointi taas on lähes väistämättä selvästi teoriapitoista.

Olen muualla pitänyt pitkät luennot kädellistutkimuksen valtavasta sukupuolibiasista ja kuinka se vieläkin vaikuttaa suuresti käsityksiimme sukupuolista.

”Vetoaminen 'luontoon' tai 'biologiaan' ovat voimakkaimpia mahdollisia argumentteja. Ne näyttävät asettavan sanojansa pysyvien 'tosiasioiden' ja 'totuuden' taakse. Väitteet näyttävät ilmaisevan ihmisten perusolemuksen ja heidän tiensä eteenpäin. Ne näyttävät kertovan 'totuuden'.”

esimerkiksi antropologialla olisi periaatteessa biologiaan nähden kilpailuetu, koska antropologian tavoite on nimenomaan ihmisen käyttäytymisen ymmärtäminen. silti biologia onnistuu kuvaamaan esimerkiksi ihmisen pariutumiskäyttäytymistä paremmin kuin naistutkimus, koska se käyttää hyväkseen vuosisatojen saatossa hyväksi havaittuja tieteellisiä metodeita. niiden metodien synnylle on ollut hyvä syy. niiden avulla voidaan välttää se, että auktoriteetti vain väittää jotain todeksi.


Eli mielestäsi laadulliset haastattelututkimukset ansaitsevat sädekehän sillä perusteella, että niitä tehdään "biologian" alaisuudessa vaikkapa evoluutiopsykologiassa? Tämä selvä.

En tiedä miten monta kertaa jaksan jauhaa tätä, mutta kun NAISTUTKIMUKSESSA EI TUTKITA, MITEN SINÄ JA KAMUSI SAISITTE PARHAITEN PIPARIA. Comprende? Ei tätä oikeasti ole niin vaikeaa ymmärtää.

Ymmärränhän minä veliseni, että tämä tieto voi masentaa, ikään kuin naisissa olisi jotain muutakin mielenkiintoista kuin aromipesä.

empiirinen metodi sisältää automaattisesti mahdollisuuden itsekriittisyyteen.

Siksipä naistutkimus onkin varsin empiiristä.

biologia ei pyri lähtökohtaisesti pitämään yllä mitään tiettyä agendaa, kuten homonormatiivista feminististä agendaa tihkuva naistutkimus pyrkii.

Homonormatiivisuus kuvaa lähinnä homokulttuurin sisäistä normatiivisuutta, mutta kun naistutkimusta tekevät pääosin heterot, tutkien pääosin heterokulttuuria. Voisit tsekata käsitteistöäsi.

biologialle mikä tahansa löydös on kiinnostava, ei oikein tai väärin.

Tätä ei usko kukaan tiedettä oikeasti tekevä, uskomatonta että itse uskot noin. Oletko perehtynyt luonnontieteelisen tutkimuksen käytäntöjen antropologiaan? (mm. Latour) Kyllä tuloksia ja havaintoja poimitaan mitä erilaisimmin perustein, eivät tutkijat ole mitään puhtoisia robotteja.

naistutkimus päättää ennalta lopputuloksen,

Eikä päätä.

joten se ei voi koskaan päästä lähemmäksi totuutta joka sattuu olemaan ristiriidassa naistutkimuksen lähtöoletusten kanssa.

Ei meillä oletella "suuria totuuksia" sinne taustalle, nuo houreet todettiin järjettömiksi viimeistään 20 vuotta sitten postmodernin feminismin klassikoiden myötä.

totuutta kohti pääseminen ei ole helppoa, koska ihmisen on helppoa rakentaa itselleen emotionaalisesti turvallisia teorioita,

Ei minulla ole tarvetta turvautua "emotionaalisesti turvallisiin teorioihin", vaan suhtaudun todellisuuteen monisyisenä vuorovaikutussuhteiden ja tulkintojen verkostona, joka on sosiokulttuurisesti rakentunut ja operoi käytäntöjen ja narratiivien läpäisemässä fyysisessä maailmassa.

Lyön kyllä vetoa, että oma lähestymistapani on sensitiivisempi sukupuoli-ilmiöitä kohtaan kuin omasi, joka muistuttaa kovasti saarnamiehen vauhkoilua ja jatkuvaa vihollisten etsintää. Minä osoitan ajattelun suuntaamisen ongelmia, sinä pyrit ampumaan kokonaisia paradigmoja alas.

lisäksi minusta näyttää siltä, että biologisessa maailmankuvassa uskotaan ihmisyyteen paljon enemmän kuin naistutkimuksessa. sinä uskot, että kulttuuri pakottaa ihmisen toimimaan tietyllä tavalla -- lukuunottamatta muutamia valaistuneita guruja, eli naistutkijoita.

Ahaa, ensin kulttuuri oli mielestäsi omassa paradigmassani kritiikitöntä "eetterissä kelluvaa valintaa", ja nyt kulttuuri "määrääkin" kaiken. Jaahas, mitähän tähän sanoisin. Enpä taida sanoa enää mitään.

Tai sanon sittenkin. Emergenssi kun näyttää olevan vaikea käsite ymmärtää. Kulttuuritieteet yleensä EIVÄT OLETA ETTÄ IHMISTEN PITÄISI KÄYTTÄYTYÄ KUTEN HE KÄYTTÄYTYVÄT. Lähinnä tämä olkinukke kertoo kamalia biologistien omasta logiikasta, missä "tiedon" pitäisi rajata vapaa tahto ikään kuin viivoittimella ainakin ideatasolla, että esitettyä näkökulmaa voidaan "kunnioittaa tieteellisesti". Tämäkin olkinukke-efekti on todettu monen monta kertaa eikä siinä ole mitään uutta.

Determinismiä esiintyy kyllä valtavasti kulttuurinkin tasolla. Tällaisen determinismin purkamiseksi tarvitaan nimenomaan kulttuuristen ja sosiaalisten vuorovaikutussuhteiden ja identiteettien ym. tutkimusta, ei biologista determinismiä joka vain tuppaa vastakohtaistamaan asioita dialogisuutta mahdollistavien kolojen etsinnän sijaan.

Jotain kertonee sekin, että Lewontinin & Rosen puffaama "dialektinen biologia" kusahti - biologeja ei ilmeisestikään kiinnosta vuoropuhelu ihmistieteellisten näkökulmien kanssa.

Haukut siis pitkälti väärää puuta.

aivan tavallisellakin ihmisellä on kuitenkin halutessaan vapaa tahto. ihmisen on vain havaittava tiettyjä biologisen perimän ominaisuuksia. mutta se ei ole vaikeaa, kuka tahansa maalaisjärjellä varustettu ihminen kykenee siihen.

Väitteesi on outo, kyllä ihmisillä on "kansanbiologiaa" päässään vaikka kuinka paljon, väitän että näiden käsitysten purkaminen ja rakenteiden eritteleminen on paljon tärkeämpä projekti kuin väitettyjen "biologisten lainalaisuuksien" tunnistaminen. Joitain poikkeuksia toki on, mutta vastapuolen leimaaminen sellaisten vuoksi on erittäin lyhytnäköistä touhua.

Esimerkiksi erilaisten temperamenttipiirteiden arvostaminen ja niitä valottanut biologinen tutkimus on ollut hyödyllistä, mutta liittyy lähinnä tukevasti samaan projektiin mitä naistutkimuksessa tehdään - eritellään erilaisuuden eetosta tuottavia sosiokulttuurisia prosesseja ja tarkasteltu niitä kriittisesti. Näkökulmat siis tukevat toisiaan ja olisi hyvin suotavaa, että tässä tehtäisiin nimenomaan yhteistyötä. Muutoin biologistiset taikaluotiteoriat voivat tulla taas muotiin ja ihmiset jähmettävät identiteettejään liiaksi, mikä pohjustaa syrjintää ja seksismiä tehokkaasti.

Biologismi (jossain määrin) evoluutiopsykologiaa lukuunottamatta tuppaa jähmettämään vallitsevaa ja totunnaista yksilöllisyyden tai sukupuoli-identiteetin eetosta eräänlaiseksi "psykologiseksi normiksi", jonka oletetaan määrittävän minuuttamme mukautuvuuden potentiaalia enemmän. Tämä vastakkainasettelu mahdollistaa jyrkkien kantojen ottamisen ja pohjusta aitsekästä käyttäytymistä vedoten klassikkoargumenttiin "en voi itselleni mitään".

siksi feminismi kuoleekin pois, se sotii tavallisenkin ihmisen kokemuksia vastaan.

Ensin puhut naistutkimuksesta, nyt feminismistä. Naistutkimuksen keskeisimpiä aluevaltauksia on juuri KOKEMUKSELLISUUDEN tutkiminen, joten ole jälleen ihan pellolla etkä tiedä yhtään siitä mitä kritisoit. Naisten kokemuksethan on trivialisoitu ja perinteisesti tulkittu miehisistä perspektiiveistä ja tämä on naistutkimuksen keskeisimpiä painopisteitä. Samasta syystä naistutkimus omaa kiistatta parhaat metodit "naisten" ymmärtämiselle.

Olen muuallakin todennut, että useita naistutkimuksen alalle tuotettuja väikkäreitä on palkittu ja päästetty läpi Eximialla (laudaturista seuraava). Näin SILLOIN, kun tarkastajina ovat olleet erityisalojen ekspertit.

Väitteet naistutkimuksen tasottomuudesta ovat täysin käsittämättömiä ja todellisuudesta vieraantuneita.

jos luet tämän vastaukseni tarkasti, huomaat että en usko yhtään mihinkään,

Kylläpäs uskot, voisin luetella uskomuksiasi vaikka kuinka.

mutta olen havainnut, että kaksi näkökulmaa vaikuttavat hyödyllisiltä.

(1) metodisia lähestymistapoja voi verrata sillä, kuinka hyvin ne pitkällä aikavälillä tarkasteltuna tuottavat teorioita, joiden perusteella voidaan ennustaa ilmiöitä.


Ennustettavuus ei ole pitkään aikaan ollut ihmistieteissä mikään itsestäänselvyys, tunget taas luonnontieteellisiä standardejasi aihepiireihin joihin ne eivät kunnolla sovellu.

(2) empirismi on paras tunnettu tapa välittää tutkimuksen normatiivisuus, koska sen käyttämä tutkimus pystyy ennustamaan ilmiöitä paremmin kuin mikään muu lähestymistapa.

Olenko missään vaiheessa kritisoinut empiirisen tutkimuksen tärkeyttä? Itsehän korostan ja edustan juuri empiirisiä suuntauksia, mm. sosiaalipsykologiaa ja sosiolingvistiikkaa. Relativististen itsestäänselvyyksien toistelu on kyllä myös tärkeää, koska muuten ihmiset näyttävät ajattelevan kuin idiootit eikä mitään loogista edistymistä näytä tapahtuvan. Tämä pätee sukupuoliteemaan erityisen osuvasti. Kunnollista teoriaa tarvitaan, jotta ajattelun taso paranee.

Tähän taas syyt voivat löytyä koulutuksestamme, kuten Markku Hyyppä esittää:

- Kouluajoista asti ihmiset ohjataan uskomaan luonnontieteitä. Sillä on vaikutuksensa. Kun humanistit pannaan todella koville, kyllä hekin viime kädessä pitävät luonnontieteellisiä selityksiä kaikenlaisia hermeneuttisia tulkintoja pätevämpinä.

tai sitten biologia vain pystyy ennustamaan ilmiöitä paremmin kuin feministisestä lähtökohdasta syntynyt tutkimus jolla on poliittinen agenda. ihmiset tuppaavat suosimaan tiedettä, jolla on parempi kyky ennustaa ilmiöitä.


Ihmiset tuppaavat suosimaan teorioita ja tutkimuksia jotka istuvat heidän normatiivisiin oletuksiinsa todellisuuden luonteesta, ja jotka istuvat heidän omaksumiinsa arvoihin, asenteisiin ja stereotypioihin sekä sukupuoli-ideologiaan. Näistä syntyy edelleen itseään toteuttavia ennusteita ja tunnevasteita. Samalla logiikalla valitaan myös tutkimuksia, jotka ylittävät uutiskynnyksen. Tästä on pirun paljon enemmän näyttöä kuin omasta oletuksestasi.

Sambia-heimojen 9-11-vuotiaat pojat opetetaan ottamaan vanhemmilta pojilta poskeen vuosikausien ajan ja suurin osa oppii hyvin nopeasti nauttimaan siitä, koska tätä heiltä myös odotetaan. Onko tässäkin kyse "ennustavasta luonnontieteellisestä tutkimuksesta", vaiko antropologisesta tutkimustuloksesta, joka puhuu sen puolesta että tunnevasteet syntyvät tietyissä oloissa ja kulttuurissa normatiivisten paineiden ja arvojen seurauksena?

Patriarkaatti on hierarkinen järjestelmä, miehet syrjivät homososiaalisesti toisiaan ja alentavat kategorisesti naisia ja lapsia alapuolelleen, "toisiksi. Tärkeää on siis kategorinen jaottelu, jonka ytimessä on perheinstituutio.

todennäköisempää lienee, että urokset kilpailevat keskenään statuksesta biologisen draivinsa ajamina,


Aiemmin esitit, että ihminen on sarjamonogaaminen laji? Kuitenkin 86% ihmiskulttuureista on polygyynisiä eli monivaimoisuutta suosivia (Ethnographic Atlas). Miten tämä käy teoriaasi?

koska ihmisillä toimii sama periaate kuin muillakin eläimillä: korkealla statuksella uros saa enemmän seksuaalisia partnereita.

Sillä erotuksella, että ihmisillä status operoi voimakkaasti normien sääntelemänä ja ohjaamana, kuten ihmisten preferenssitkin.

statuskilpailun luonne on ihmisillä tietenkin paljon monimutkaisempi kuin eläimillä, ja tietenkin sosiaalisesti rakentunut.

naistutkimuksessa otetaan uskonkappaleiksi "patriarkaatin" olemassaolo ja "homososiaalisuus", ja näiden väitetään olevan sosiaalisesti konstruoituja ilman että asiaa tai edes ilmiöiden olemassaoloa todistetaan.


Ne on "todistettu" jo ajat sitten, mitä yrität taas vängätä? Tottakai on muitakin näkökulmia todellisuuden rakentumiseen, kukaan ei väitä että nuo olisivat ainoita.

Homososiaalisuus ja "hyväveli-kerhot" ovat äärimmäisen hyvin todistettu tosiasia, jonka toiminnan asteet ja funktiot ovat olleet keskeisiä mielenkiinnon kohteita sukupuolentutkimuksessa jo kauan.

jos esittämäni teoria on oikeassa, statuskamppailu ei ole sosiaalisesti konstruoitu,

Tajuatko edes, miten voimakkaita tosiasiaväitteitä jälleen esität?

Pariutumiskäytätytymisen "ennustaminen" on kyllä outo ajatus, kun sukupuolivalintaa käsittelevät matemaattiset mallit ovat vieläkin pitkälti jäissä. Pikemminkin evoluutiopsykologia voi antaa auttaa ymmärtämään joitain parinvalintaan liittyviä indikaattoreita juuri lyhyellä aikavälillä, siinä missä sosiokulttuuriset tekijät lähes kiistatta jyräävät pidemmän aikavälin pariutumisessa.

nykyinen tutkimus tarkastelee pariutumiskäyttäytymistä pääasiassa makrotasolla. makrotasosta nousee kuitenkin hypoteeseja tietyistä yleisemmstä lainalaisuuksista joita ihmisen käyttäytyminen voi noudatella.

joskus samoja lainalaisuuksia löytyy myös toisesta suunnasta lähdettäestä. kun jollain on riittävä motiivi ymmärtää jonkun ilmiön lainalaisuuksia, tieto kyllä syntyy.


Noita tutkimuksia valitettavasti luetaan ikään kuin ne olisivat jokin "opaskirja ihmisyyteen". Niille miehille, joita muutoinkin "vaivaa" kasautuva jatkuva panetus ja diggaavat visuaalisista seksuaalisista ärsykkeistä ja jotka kokevat "naistutkimuksen" turhaksi jos se ei auta revan saannissa, käsittävät tietty "tutkimukseksi" lähinnä sellaisen, joka sopii heidän seksimaanisen ihmiskäsitykseensä. Sinunkin kantsisi ehkä pohtia, josko olisi paljonkin miehiä, jotka pohtivat naisten suhteen muutakin kuin että onko heidän naamansa symmetriset ja että onko heillä tarpeeksi rahaa jotta amiskissat kostuisivat ja pistäisivät vieläkiin paljastavampaa päälle.

en haluakaan pelimieheksi. (olen vakituisessa parisuhteessa.), mutta olen tutkinut pelimiesten tekemien havaintojen paikkansapitävyyttä, koska olen kiinnostunut ymmärtämään ihmisten käyttäytymistä. osa havainnoista on osoittautunut virheellisiksi, mutta joukossa on todellisia kultakimpaleita.

Nyt kai pitää kysyä, että "heitä pari helmeä profeministi-sialle"... ;-)

nämä ovat kuitenkin poliittisesti epäkorrekteja havaintoja nykyisessä tutkimusilmapiirissä.

Ei välttämättä, lähinnä ongelmana on niiden vulgarisoiminen. Kyllähän pariutumiskäyttäytymisessä toimii limittäin monta eri tasoa joita voi YRITTÄÄ tarkastella olevinaan erillisinä. Tälla tavoin on saatu paljon hyödyllistä tietoa, aina ei tarvise pyrkiä täysin holistiseen tulkintaan.

Itse suosin maltillista ja Geoffrey Millerin puffaamaa lähestymistapaa sukupuolivalintaan - siinä ei vedetä irtopisteitä haukkumalla rituaalinomaisesti muita pariutumiseen liittyviä näkökulmia vaan lähdetään laajoista teorioista liikkeelle ilman "vahvalle" evoluutiopsykologialle ja sen puffaajille tyypillistä leimaavaa (ja epätieteellistä) jeesustelua ja aggressiivisuutta muita aloja kohtaan.

tässähän se tuli: kritiikki on mielestäsi paha asia.


Aika outo tulkinta. Pointtini liittyy siihen, miten pariutuminenkin on paljon muutakin kuin yksittäisten "indikaattorien" muka-geenilähtöistä kyttäämistä, pikemmin tulisi puhua "pariutumisälykkyydestä" (mating intelligence).

Sitäpaitsi, feministisessä tutkimuksessa ei lähdetä siitä naiivista olettamuksesta, että esimerkiksi pelimiesoppaat olisivat maailmankuvaltaan "objektiivisia", vaan että niissä oletetaan miehen haluavan juuri tiettyjä asioita ja että niitä tämän kuuluu myös saada. Arto Jokinen on analysoinut Slitz-lehteä kriittisesti näkökulmista, jotka sopivat myös tuon pelimies-paradigman kritiikkiin. Mies oletetaan aika pinnalliseksi otukseksi noissa oppaissa ja jäsennetään "iskemistä" JATKUVANA pelaamisena. Ihmissuhteeksi nuo valitettavasti tuppaavat muuttumaan, ja silloin pelailusta täytyy maksaa nopeasti lunnasrahat.

erittäin fiksuja naisia on, esimerkiksi oma puolisoni, mutta he pysyttelevät hyvin kaukana naistutkimuksesta, koska tuo puuhastelu leimaisi myös heidän tutkimuksensa.

Eli suljet silmäsi naistutkimuksen KRITIIKKIÄ koskeneelta kritiikiltä sillä perusteelta, että (avo?)vaimon urakehitys saattaisi vaarantua jos vaaralliset ideat leviäisi? Selvisihän tämä syy änkyröinnille viimeinkin...

naistutkimus ei tule vakavasti otetuksi ellei se siivoa omaa pesäänsä.

Minulle on yhä hämärää, mitä sieltä pitäisi muka siivota? Itse et ole tämän änkyröintimaratonin aikana esittänyt yhtään naistutkimuksen piirissä tehtyä tutkimusta, joka olisi vakiintuneiden tieteellisten käytäntöjen kanssa ristiriidassa. Täytynee siis tyytyä toteamaan, että puhut vain lämpimiksesi.

happamia sanoi kettu. selittää kyllä miksi olet ajautunut naistutkimuksen pariin jos olet seksuaalisesti kylmä.

Kyllä minuakin panettaa, mutta en huijaa itseäni uskomaan että sen viittaamaa narratiivia pitäisi totella kuin robotti, jonkin välillisen "onnellisuuden kaavun" hankkimiseksi. "Miehinen panetusdiskurssi" lienee kaikkein hegemonisimpia sukupuolisuhteiden arkea luonnollistavia tarinoita, jota niellään ikään kuin homososialainen hyväksyntä OLISI koko homman idea. En koskaan lakkaa hämmästelemästä kuinka voimaksata tämä tuntuu olevan juuri MEIDÄN amiskulttuurissamme. Jos nörttiporukoissa osataan tarkastella asiaa paljon syvällisemmin.

Toki tonkin paskaa aika syvältä ihan tarkoituksella, kun ilkenen suoraan työntämään päätäni näihin maskulistisiin netti-ghettoihin, joissa jokaikinen sana voidaan tulkita lukemalla kuin piru Raamattua ja vaikeneminen mistään naisten kokemuspiiriin liitetystä on päivän sana.

pillun asettaminen primääriksi tavoitteeksi elämässä ei ole tietenkään ihmiselle hyväksi, mutta jos naisten tutkiminen ei auta naisten parempaan ymmärtämiseen, se on merkki siitä että se pohjautuu valheelliselle käsitykselle naisista.

Tästä olemme aivan samaa mieltä.

pillun saantifrekvenssi on sellainen selkeä mittari käsityksen oikeellisuudelle jolla on vaikea huijata itseään.

Itse pidän parempana mittarina naisten ystävyyssuhdefrekvenssiä ja sitä, kuinka älykkäisiin ja syvällisiin ystävyyssuhteisiin naisten kanssa voi todella päätyä. Tätäpä ei jälleen kerran voida oikein mitata, mutta se voidaan kokea sitäkin voimallisemmin. Niistä on hyötyä koko miehisen elämismaailman jäsentämisen suhteen ja oman hlökohtaisen elämän pohdinnan suhteen naispuoliset ystävät ovat varmasti aivan korvaamattomia.

Seksi on myös aivan eri planeetalta, kun toisen IHMISEN tuntee läpikotaisin, kuten valtaosa seksologeista on väittänyt jo vuosikymmenten ajan ja niin väitän minäkin.

vain ihmisvihaaja tarvitsee feminististä propagandaa tunteakseen sekä miehet tai naiset kokevina ja tuntevina ihmisinä.

Enpä muutoinkaan luota kamalasti ihmisten arkilogiikan "hienouteen", joten tuo ei ole kummoinenkaan issue.

Heteronormatiivisuuden käsitteen idea on tuoda esille niitä huomaamattomia ja luonnollistuneita rakenteita, joilla heteroseksuaalisuuden haurasta imagoa pyritään kulttuurisesti pönkittämään.

taas niitä naistutkimuksen uskonkappaleita, joita ei ole todistettu empiirisesti todeksi. heteroseksuaalisuuden imago ei ole hauras rakenne, ihmisten pääasiassa heteroseksuaalinen suuntautuminen on biologinen fakta.


Ei, vaan ihmisten heteroseksuaalinen KÄYTTÄYTYMINEN on se joka pilaria pitää pystyssä, sekoitat sen nyt normatiivisuuteen ja luulet naiivisti, etten sitä huomaisi kuin ohi lentävää erikoista perhosta.

Tosiasissahan biseksuaaliselle käyttäytymiselle ei ole mitään ihmeellisempiä evolutiivisia esteitä - karsinta kohdistuu lähinnä VAIN homoseksuaalisuutta korostavaan proteiinien koodautumiseen. Jokaikinen geneettinen edeltäjämme kun on hässinyt ainakin kerran.

Varsinainen homostelu onkin paljon vaihtelevampi ominaispiirre niin eri kulttuureissa kuin lähimmillä apinasukulaisillamme, verrattuna juutalais-kristillisen häveliäisyysperinteen läpäisemään kulttuuripiiriimme.

siitä olen samaa mieltä, että homot joutuvat yhä kohtaamaan syrjintää ja kovaa sosiaalista painetta. tämä syrjintä on väärin. mutta syrjinnästä huolimatta ihmisiä kasvaa homoiksi. se on vahva todiste siitä, että sukupuolinen suuntautuminen ei ole mikään kulttuurin tuote.

Itse asiassa homoseksuaalisuus on osoitettu varsin rajoitetusti periytyväksi - homovanhemmat kasvattavat heterolapsia, noin esimerkiksi. Prosenttiluvuissa puhutaan noin 30 prosentista, mikä on selvästi vähemmän kuin selkeimmin periytyvien luonteenpiirteiden suhteen.

Jos hinttejä sukuusi haluat, keksi metodi jolla saat "seitsemän veljestä" - jokaisen veljeksen myötä keskimääräinen alttius homoseksuaalisuuteen kasvaa usealla kymmenellä prosentilla. Todennäköisesti toistaiseksi tuntemattomasta biologisesta syystä.

huvittavasti muuten puhuit taas itsesi pussiin, aiemmin sanoit, ettei naistutkimuksessa yritetä etsiä mitään selityksiä, koska niihin ei uskota:

Naistutkimuksessahan ei pyritä "osoittamaan" minkään universalisoidun "tosiseikan" olemassaoloa, vaan lähinnä tuottamaan sukupuolisuudesta ja seksuaalisuudesta todellisuuden rakentumista kuvaavia narratiiveja, laadullista tutkimusta siis.

laadullinenkin tutkimus pyrkii lisäämään ymmärrystä eli selityksiä maailmasta. naistutkimus ei siis ole tiedettä.


Sinä taisitkin olla ensimmäisenä väittämässä sitä "tieteeksi". Naistutkimus pelaa tieteen pelisääntöjen mukaan, mutta on TUTKIMUSTA, ei tiedettä, kuten Pia Livia Hekanaho on muotoillut. Ihmistieteissä ei yritetäkään elvistellä, että voitaisin antaa "varmoja vastauksia" kuten luonnontieteissä yhä jossian määrin uskotaan. Tämä on ollut ihmistieteiden lähtökohta jo kauaan, tusutu nyt viimeinkin tieteenfilosofiseen keskusteluun jeesustelun sijaan!

Biologialla on tosiaan rikas ja monisäikeinen historia sukupuolierojen idealisoinnissa mm. apinoiden tutkimuksen saralla. Naistutkimus on paljon aktiivisemmin itseään korjaavaa kuin paradigmalähtöisempi ja siten Kuhnilaisessa mielessä paljon jäykempi evoluutiobiologia eri haaroineen.

sen sijaan että name droppailet, voisit oikeasti lukea alkuperäislähteitä. kuhn fiksu tyyppi, eikä puhu "tieteenalan jäykkyydestä" mitään. olet selvästi lukenut pelkkiä feministisiä tulkintoja kuhnista, et kuhnia itseään.


Thomas Kuhn mainitsee itse asiassa pääteoksensa "Tieteellisten vallankumousten rakenne" esipuheessa, kuinka luonnontieteissä paradigmavaihdokset ovat olleet paljon leimaavampi ilmiö kuin ihmistieteissä. Tähänkin varmaan keksit jonkun taikaluotiteorian "feministisestä salaliitosta", joka on aivopessyt Kuhnin ajattelemaan kuten feministi?

Et taida itse lukea lähteitä ollenkaan, kunhan oletat että muiden pitäisi tutustua niihin?

Panettaahan naisiakin paljon, heille vain purkautuminen on helpommin tunteisiin sublimoitavissa mm. kulttuurissosiaalisten rakenteiden vuoksi. Näiden yksinkertaistaminen tyyliin "MA-teoria" on vulgaaria nollatutkimusta melkein pahimmillaan.

minkälaisessa laalaa-maassa oikein elät? jopa viittaamasi artikkeli sukupuolien eroista sanoi suoraan, että tämä väite ei pidä paikkaansa. naiset eivät halua lyhyisiin seksisuhteisiin yhtä paljon kuin miehet.


Ai nyt otat meta-analyysin numerot "tosiasiana", jota ei tarvitse enempää problematisoida kuin todeta "ilmiö" todelliseksi? Omaatko taustaa MISSÄÄN ihmistieteellisessä tutkimuksessa, vai oletko näitä nettisankareita, jotka yrittävät naruttaa ammattilaisia nokkelilla välihuomautuksilla homososiaalisten irtopisteiden toivossa? Kuten sanoin, olen nähnyt tätä showta kauan aikaa ja olen kutsuttu väittelemään mm. Tammisalon kanssa ja sain mandaatin haastatteluun Tulva-lehteen. Yrität nielaista isompaa palaa kuin mihin rahkeesi riittävät. En pelästy helposti.

Naisten perheen sisäinen sekä homososiaalinen kontrollointi ja huorittelukulttuuri ova tehokkaita naisten avoimemman seksuaalisen aktiviteetin ehkäisijöitä JA tuntemani suomalaisetkin "vapaamielisemmät naiset" joutuvat koko ajan taiteilemaan näiden sosiaalisten paineiden ristiviidakossa. Kyse ON mitä merkittävimmässä määrin monimutkaisten sosiokulttuuristen kontrollimekanismien toiminnasta sukupuolikulttuurissamme, eikä jostain problematisointia kaipaamattomasta "tosiasiasta". Tämä teesi yksinään avaa naisten "hankalaa" käytöstä paljon paremmin kuin mikään yksittäinen evoluutiohömppänäkökulma - ajatus naiseudesta jatkuvana kulttuurisena trapetsitaiteiluna sopii äärimmäisen luontevasti arkioletuksiimme, jos vain uskallamme lähteä pothimaan asiaa sieltä suunnalta.

Kai olen sitten saanut vääränlaisen koulutuksen, kun minulle on jo kauan ollut selvää, ettei inhimillisiä ilmiöitä voi oikein probelmatisoida liikaa. Näistäkin mekanismeista on surrealistiset määrät empiiristä tutkimusta, on ihan omaa umpimielisyyttä jos niihin ei halua perehtyä.

Jälleen kerran, EN oleta taustalle jotain idealisoitua ajatusta "monogaamisesta ja irtosuhteita välttelevästä naisesta", koska käytäntö on osoittanut todellisuuden olevan helvetin paljon monimutkaisempi asia. Tässä lieneekin perustavanlaatuinen ero meidän "tietämisen tyylimme" välillä, sinä odotat saavasi jonkun normatiivisen halinallen mainostettavaksi muille, minua kiinnostaa todellisuus monimuotoisena ja vuorovaikutuksellisena ilmiökenttänä.

olet yhden kappaleen sisällä ristiriitainen. väität tiedostavasi, että biologinen todellisuus väistämättä edeltää sosiaalista todellisuutta, mutta kiistät sen olemassaolon tutkimuksessasi.

Minulle, omassa tutkimuskysymyksessäni "biologia" on voimakas idealisaatioiden läpitunkema epistemologinen olkinukke, jonka purkamiseen aniharva argumentoija haluaa edes yrittämään lähteä. Tutkimalla sitä mikä on jaettua ja yhdessä merkityksellistettyä, minun ei tarvitse ottaa kantaa käyttäytymistämme koskeviin "biologisiin säännönmukaisuuksiin", joiden tarkastelu muutoinkin on helvetin ongelmallista. En siis oleta etteikö biologisuus olisi läsnä joka hetki kaikessa missä teemme, vaan lähden siitä että biologiaa ei tarvitse väkisin tunkea diskurssin alueelle.

Tämä näkökulmaa kompataan itse asiassa kaikein änkyröimpienkin biologistien keskuudessa, joten taisit tehdä juuri jonkinlaisen maailmanennätyksen.

et tunnu tajuavan, että hedelmällisin on synteesinäkökulma, jossa otetaan huomioon sekä biologia että kulttuuri.

Ei minun tutkimuskysymykseni kannalta, kuten edellä totesin. Minä tutkin diskursseja.

Sex/gender-erottelua on väännetty iät ajat, et esitä mitään uutta asiaan.

olet jumiutunut siihen 70-luvun antiteesinäkökulmaan, joka pohjautuu 50-luvun behaviorismin uhkakuvalle.

Ai gender-ajatteluun? Sekin sori vaan osoitettiin sisäisesti hyvin ongelmalliseksi mm. genus-käsitteen ja Butlerin muotoilujen myötä. Koko kiistaa ei erityisemmin ole korostettu mm. naistutkimuksessa enää 90-luvun alun jälkeen.

jos jomman kumman tahansa puolen kieltää, joutuu valehtelemaan.

Ei vaan tekemään tutkimusrajauksia ja valmistautumaan niiden perustelemiseen. Mikä ihmeen keisari sinä olet päättämään, millainen tutkimus antaa meille "tieteellistä tietoa" sosiaalisen todellisuuden rakentumisesta? Oletko missannut kokonaan aihetta koskeneen epistemologisen keskustelun eri tieteenalojen välillä?

http://www.tieteessatapahtuu.fi/0805/charpentier.pdf

tutkimusasetelmastasi näkee suoraan, että teet taustaoletuksen että ihmiset muodostavat sukupuolikäsityksensä historian tuottamien käsitteiden kautta eikä esimerkiksi suoraan tarkkailemalla ihmisten käyttäytymistä.

Jos laajentaisin tutkimuskysymykseni tuollaisen tuuban pyörittelyyn, en saisi työtäni ikinä valmiiksi. Etkä muuten edes saisi omalle muotoilullesi vastakaikua juuri mistään - diskurssin tasolla voimme tutkia sukupuoliteemoja aivan hyvin ilman "oletuksia" niiden sisäpsykologisesta alkuperästä. Enkä edes ymmärrää, kuinka jokin sukupuolikulttuurinen idealisointi "biologistisista olkinukeista" vaatisi millään muotoa minkäänlaisia tosiasiaväitteitä " sisäisesti" sukupuolittuneesta todellisuuden havainnoinnista - näkökulmani on tieteen- ja tiedonsosiologinen.

Ei naistutkimukselle naura juuri muut kuin "miesasia-aktivistit" ja jotkut tieteenharjoittajat, jotka eivät ymmärrä sen lähtökohtia.

aiemmin totesit, että naistutkimusta ei arvosteta, nyt taas olet sitä mieltä että arvostetaan. päätä jo.


Jos naistutkimusta todella kritisoidaan, niin minkä tähden kritiikki on usein niin huonoa? Tämä on minusta hyvä tutkimuskysymys itsessään, miten juuri NAISTEN tutkimus, tekemänä tai tutkimuksen kohteena, näyttäytyy niin epäilyttävänä?

Joitain asioita on hankalaa tutkia muutoin kuin kyselytutkimuksin. Jahtaatko esimerkiksi The Cheatersien tyyliin ihmisiä kaduilla ja yrität ottaa selvää, harjoittavatko he irtosuhteita vaiko eivät?

naistutkijoiden mielikuvituksen puutetta, joka kumpuaa paitsi epäpätevyydestä, myös siitä että päätetään lopputulokset etukäteen.


Yritätkö nyt todella väittää, etteikö kysymystenasettelu olisi kaikkein tärkein kriteeri sille, millaisia "tutkimustuloksia" saadaan? Täytyykö taas ottaa tieteellisen metodologian perusoppikirjat esiin että tajuat näin yksinkertaisen pointin?

pena kirjoitti...

Mielenkiintoista muuten että vaikka täällä huudetaan linkkejä, viittamista kutsutaan namedroppingiksi.

jos et ymmärrä eroa nimen mainitsemisella ja kunnollisella lähdeviitteellä, kannattaa ehkä vielä hieman jatkaa niitä opintoja.

Anonyymi kirjoitti...

"jos et ymmärrä eroa nimen mainitsemisella ja kunnollisella lähdeviitteellä, kannattaa ehkä vielä hieman jatkaa niitä opintoja."

En opiskele. Pointti olikin siinä, että lähdeviitteet eivät tunnu kelpaavan, kun halutaan helposti klikattava linkki johonkin populaariin nettihommaan.

pena kirjoitti...

sitkeyden puutteesta tätä neonominaalia ei voi ainakaan syyttää. taas kilometrin pituinen viesti josta pointtia saa hakea kissojen ja koirien kanssa. viesti on pelkkää puolustussotaa. argumenttivirheisiin voisi kyllä lisätä "Exhaustion", satoihin sivuihin puppaa.

http://www.nt-suns.org/files/vuoden_nt-artikkeli.pdf

vihdoinkin esität jotain konkreettista. artikkelista:

Näkökulmani tutkimusaiheeseen nojaa Michel
Foucault’n työstä vaikutteita saaneisiin poststrukturalistiseen
feministiseen ja queer-tutkimukseen
(esim. Butler 1990, Warner 1993) sekä
hallinnan analytiikkaan (esim. Dean 1999; Rose
1999).


voittava naistutkimuksen työ tunnustaa jo heti aluksi olevansa feministinen, eli poliittisesti motivoitunut. eihän tätä edes tarvitse lukea pidemmälle.

lisäksi artikkelia vaivaa sama vaiva kuin sinunkin tekstejäsi: käytännön konstruktivismi.

Tarkastelen artikkelissani, miten isyydestä
kirjoittavat perheasiantuntijat ottavat kantaa
perheen heteronormatiiviseen sukupuolijärjestykseen
ja sen kyseenalaistumiseen 1990- ja
2000-lukujen Suomessa.


heteronormatiivisuus määrätään tutkimus"asetelmassa" lähtöoletukseksi ja johtopäätökseksi, mutta mitään lähdeviitteitä ei esitetä että heteronormatiivisuus olisi tässä yhteydessä osoitettu todeksi.

itsekin väität, että olet normatiiviista oletuksista vapaa, ja heti seuraavassa lauseessa esität normatiivisia väitteitä kuten "yhteiskunta on heteronormatiivinen". soudat ja huopaat jatkuvasti.

lisäksi artikkelissa viitataan butleriin, mutta ei esitetä butleria kohtaan esitettyä kritiikkiä, esimerkiksi wikipedian mukaan:

Martha Nussbaum wrote an article in The New Republic titled "The Professor of Parody" criticizing Butler's writing for obscurantism and for its merely "verbal and symbolic politics"; ...

tasapuolinen ja neutraali artikkeli tunnustaa myös kritiikin olemassaolon.

mutta ei ihme että naistutkimus on epäonnistunut kun vuoden paras artikkeli on näin huono.

Feministinen teoria eri muotoineen on vain yksi osa naistutkimusta ja kriittistä sukupuolitutkimusta. Sekin on hyvin erilaista kuin mihin pyrit viittaamaan leimakirveilläsi tässä keskustelussa- se käy monipuolista dialogia muiden tutkimusperinteiden kanssa eikä pyri mihinkään tulkinnalliseen hegemoniaan.

käytännössä homma menee niin, että koska naistutkimus on olevinaan monitieteellistä, naistutkimuksen piirissä ei uskalleta kritisoida muita töitä, koska ei muka tunneta tuon toisen aineen keskustelua riittävästi. tuon toisen aineen sisällä taas aletaan meuhkata kriitikkoja siitä, että nämä eivät ymmärrä naistutkimusta. tästä todisteita kaikkialla, esimerkiksi melkein jokaisessa naistutkijan vätiöstilaisuudessa. on helppoa turvata korkeat arvosanat kun vastaväittäjä ei edes kritisoi. tämä on naistutkimukselle haitaksi.

Tällaiset väitteet ovat siis kovin naurettavia ja perusteettomia. Olen useita kertoja maininnut, kuinka naistutkimuksen teoreettinen tasokkuus on ihmistieteiden kuumimpia juttuja ja metodologisten oppikirjojen pakollista materiaalia.

mainitseminen ei todista mitään. osoita, että tämä väitteesi pitää paikkansa.

Mikäli halutaan kritisoida sukupuolentutkimusta, olisi suositeltavaa ensin tutustua aiheeseen. En minäkään lähde takki auki kritisoimaan jotain itseäni ärsyttävää paradigmaa, vaan pyrin ottamaan selvää mistä homma kusee. Esimerkiksi luonnontieteellisestä sukupuolitutkimuksesta olen lukenut kymmeniä referee-julkaisuissa arvostettuja kritiikkejä ennen suuni avaamista.

aah, tämä perinteinen "vain naistutkija saa kritisoida naistutkimusta". paska tuoksuu kauas, ei siihen tarvitse tunkea nenää kiinni eikä maistaa, että tietää sen olevan paskaa.

Tieteentekoa on kyllä verrattu uskontoon, mutta useammin tämä on tehty evoluutioteorian suhteen (mm. Midgleyn klassinen "Evolution as a religion"), joka toimii kuin "universaali happo", moderni syntynarratiivi, joka on tullut korvaamaan uskonnon suurena yhtenäiskertomuksena.

oletko vielä kreationistikin?

Ongelmallistahan tässä implikaatioita vilisevässä keskustelussa ovat myös käsitykset genderistä jonain eetterissä lilluvana "valintana" - ikään kuin biologian TULISI edustaa kategorisessa mielessä "pakkoa" ja kulttuurin valintaa, vaikka tämä määrittely on sisäisesti hyvin ongelmallinen. Kulttuuristen tekijöiden suhteen harvemmin oletetaan, että jokin tekijä on välttämätön, vaan tarkastelu viedään tarvittaessa hyvin spesifille mikrotasolle tai laajempiin ympyröihin - ennen kaikkea kysymistä ei lopeteta jonkin tietyn "metodin" selityskenttään ja lähdetä toistelemaan mitään yksinkertaista mantraa.

tämä on se retoriikka, ja sitten kun katsoo tuollaista skeidaa johon viittasit naistutkimuksena, osoittautuu että teksti vilisee normatiivisia uskonkappaleita, kuten "heteronormatiivisuus", "patriarkaatti on olemassa", "sukupuoli on sosiaalisesti rakentunut".

eikä näitä normatiivisia käsityksiä edes yritetä todistaa, toisin kuin oikeissa tieteissä.

En edes jaksa laskea, kuinka monta kertaa olen joutunut tsekkaamaan piintyneitä käsityksiäni sukupuoliteeman suhteen naistutkimukseen tutustuessani. Sukupuoliteeman teoreetikot ovat tavattoman heterogeenistä ja ajattelua rikastuttavaa porukkaa ja heistä voi lukea aika mukavasti jo suomeksikin.

höpöhöpö. kaikki uskovat samat uskonkappaleet: "yhteiskunta on heteronormatiivinen", jne.




"Backlash" on lähes väistämättä konservatiivien olkinukkekokoelma ja pyrkimys vaientaa marginaaliääniä yhteiskunnassa. Heteromiehenä liittoutuisin paljon mieluummin syrjintää vastaan jo vuosikymmenet taistelleiden vasemistofemmareiden kanssa, koska heillä sentään on kokemusta syrjinnän toidellisuudesta ja välineitä taistella sitä vastaan.

eli olet yhä 70-luvun uhkakuvien pauloissa 50-luvun aatteita vastaan. herää nykyaikaan.

Gender-tutkimuksesta on kysymys, mikä on niin helvetin laaja kenttä että levittämäsi vulgaari mielikuva jostain normatiivisesta feministislähtöisestä "naistutkimuksesta" ei tee sille mitään oikeutta.

laaja kenttä on illuusio ja detaljeja. kaikki lähtevät samoista perusoletuksista: "yhteiskunta on heteronormatiivinen", "sukupuoli on sosiaalisesti rakentunut" jne.

Niin, siinä tutkitaan naisia ja nainen on käsitetty kautta aikain "sukupuolena", joten nimitys on hyvin osuva. Valitettavaa on toki nimityksen miehiä ja miesopiskelijoita karkoittava kaiku, onhan "nainen" jotain miehiä alempi otus ja naistutkimuksen opiskelu varmasti uhkaa mieheyttä jollain määrittelemättömällä tavalla.

naistutkimus vetää puoleensa heikoimpia yksilöitä, niitä jotka eivät pärjää kovissa tieteissä. pyrit opiskelemaan biologiaa, etkä päässyt sisään. koko draivisi naistutkimukseen kumpuaa kostosta biologialle, joka hylkäsi sinut.

naistutkimus on suojapaikka eri alojen ihmisille jotka eivät kestä kritiikkiä.

Totta. Olennaista on tosin, MILLAISTA normatiivista heteroseksuaalisuutta kulloinkin suositaan ja kuinka se käytännössä tapahtuu.

vaihteeksi taas myönnät uskonkappaleesi. seuraavassa kommentissa varmaan taas kiistät uskovasi feminismin ja naistutkimuksen opinkappaleisiin: "yhteiskunta on heteronormatiivinen", "sukupuoli on sosiaalisesti rakentunut" jne. ilman todisteita.

No tätä ei juuri tutkita tai oleteta suoraan, joten väitteesi on puutteellinen. Me vain tutkimme vaikutusta.

ei oleteta suoraan, ja erityisesti väitetään että ei oleteta, mutta käytännössä jokainen tutkimuskysymys, esimerkiksi "sukupuoli on sosiaalisesti konstruoitu" on implisiittisesti konstruktivistinen. tiedän hyvin ettei pyhiä uskonkappaleita tutkita, koska tutkiminen osoittaisi ne vääriksi. ymmärrän kyllä ettet pysty myöntämään uskovasi näihin uskonkappaleisiin, koska se romauttaisi koko uskomusjärjestelmäsi.

patriarkaatti on olemassa joten heteroseksuaalinen valkoinen mies on syyllinen.

Ihan silkkaa paskaa. Heteroseksuaali valkoinen mies on "muotti", standardi, johon muut eli "toiset" ovat vertautuneet. Herbert Marcuse on vakuuttavasti kartoittanut tätä kategoriatuotantoa ja sen valtavia implikaatioita mm. ihmiskoikeuksien perustelulle. Naistutkimuksessa esitetty kritiikki ei suhteudu "valkoheteromiehiin", vaan tämän konseptin yleistämisen lukemattomiin seurauksiin.


kiertelyä ja kaartelua jossa ei ole mitään sisältöä. käytännössä feminismi olettaa aina valkoheteromiehen syyllisyyden.

muut ihmisryhmät ovat uhreja.

Ai nyt ne eivät ole, vai?


haha. paljastitpas taas poliittisen suuntautumisesi. tietenkään kukaan ei ole automaattisesti uhri. ihminen joka ajattelee niin, yrittää ajaa jotain agendaa.

minä oletan naiset itseni kanssa tasa-arvoiksiksi ihmisiksi, en uhreiksi. sinä riistät naisilta heidän ihmisarvonsa uhriuttamalla heidät.

Kerro minulle yksikin keskustelu täältä, jossa ei oltaisi lumoutuneen ja kritiikittömän ihailun vallassa, kun joku kärpästen tai apinoiden pariutumista koskeva tutkimus isketään nenien eteen.

tuo on totta, mutta sinulla ei ole selvästi alkeellisintakaan kykyä erotella ihmisiä toisistaan. yksittäinen keskustelija ei ole vastuussa muiden mielipiteistä tai keskusteluista tällä palstalla.

feministinä sinä taas olet vastuussa muiden feministien kirjoituksista, koska ilmoitat kuuluvasi samaan jengiin.

minä saan yleensä kriittisiä kommentteja tämän blogin lukijoilta, koska en suostu yksinkertaistamaan asioita samalla tavalla kuin muut.

Biologian nähdään olevan tyypillisesti status quon puolella ja muiden olevan haihattelijoita, siksikin, androsentrisessä yhteiskunnassamme juuri miehet diggaavat huiman kritiikittömästi biologiaa. Toisaalta kyse on toki teknomytologiasta ja kyborgifeminismin viittaamasta "jumalatempusta" ja kouluajoista päihimme tungetusta edistysuskosta.

eikä nähdä. naistutkimus näkee, mutta naistutkimus on vääräss. juuri tuollaiset idiotismiyleistykset tekevät teidät naurunalaisiksi.

Niin ja havainnointiin, havainnointiin ja HAVAINNOINTIIN! Havainnointi taas on lähes väistämättä selvästi teoriapitoista.

et ymmärrä empiirisen metodin alkeitakaan. olisit vähän uskottavampi tutkija jos viitsisit opiskella perusteet. mutta ymmärrän kyllä että joensuun sekundayliopiston sekundatutkijareservaatissa ei metodeilla paljon juhlita.

koe tehdään teorian pohjalta, mutta ei teorian osoittamiseksi oikeaksi (sitä ei voi tehdä), vaan yrittämiseksi osoittaa teoria vääräksi.

sosiaalipsykan klassikot ovat täynnä esimerkkejä mielenkiintoisista kokeista, jotka pitävät yhä paikkansa, koska vaikka ne pohjautuivatkin paradigmaan joka on hylätty. uusien paradigmojen on oltava sopusoinnussa näiden kokeiden kanssa.

siksi oikea tiede menee eteenpäin eikä taaksepäin kuten naistutkimus.

Olen muualla pitänyt pitkät luennot kädellistutkimuksen valtavasta sukupuolibiasista ja kuinka se vieläkin vaikuttaa suuresti käsityksiimme sukupuolista.

joo uskon että pidät pitkiä luentoja saadaksesi kuulijat myöntymään mihin tahansa saadaksesi sinut hiljaiseksi. se on eri asia kuin olla kanssasi samaa mieltä.

Eli mielestäsi laadulliset haastattelututkimukset ansaitsevat sädekehän sillä perusteella, että niitä tehdään "biologian" alaisuudessa vaikkapa evoluutiopsykologiassa? Tämä selvä.

tämä on niin harhaanjohtava väite siitä mitä sanoin että luulen että taidan lopettaa pikkuhiljaa tämän keskustelun tähän. en arvosta keskustelijoita jotka alkavat valehdella siinä vaiheessa kun heidän omat sanomisensa alkavat osoittautua harhaisiksi. et ole pitkään aikaan sanonut mitään uutta, mutta vääristelet keskustelukumppanin sanomisia.

ensiksikin lauseesi freudilainen lipsahdus osoittaa sen mitä oikeasti ajattelit. siitä näkee heti valehtelusi. tarkoitat varmastikin määrällisiä tutkimuksia, koska laadullisia ei biologiassa juurikaan tehdä.

se mitä oikeasti esitin oli: biologia ja erityisesti evoluutiobiologia toimivat paremmin kuin naistutkimus siksi että ne pohjautuvat empiiriseen metodiin.

empirismissä käytetään sekä määrällistä että laadullista tutkimusta. laadullista tutkimusta tarvitaan uusien havaintojen tekemiseksi. mutta pelkkä laadullinen tutkimus ajautuu valheisiin, koska siitä puuttuu sisäänrakennettu kritiikki.

mikään oppiaine ei ansaitse sädekehää, vaikka yritätkin sellaista jatkuvasti synnyttää naistutkimuksen ylle.

En tiedä miten monta kertaa jaksan jauhaa tätä, mutta kun NAISTUTKIMUKSESSA EI TUTKITA, MITEN SINÄ JA KAMUSI SAISITTE PARHAITEN PIPARIA. Comprende? Ei tätä oikeasti ole niin vaikeaa ymmärtää.

ei, mutta jos naistutkimus paljastaisi jotain naisista, sen seurauksena ymmärtäisin naisia paremmin, ja saisin paremmin piparia.

Ymmärränhän minä veliseni, että tämä tieto voi masentaa, ikään kuin naisissa olisi jotain muutakin mielenkiintoista kuin aromipesä.

naisissa on paljon mielenkiintoista ja römpsä ei ole sieltä kiinnostavimmasta päästä. mutta minä kohtelen naisia ihmisenä, toisin kuin sinä, joka näet naiset uhreina.

Siksipä naistutkimus onkin varsin empiiristä.

missä on viittaamasi artikkelin empiirinen osuus? empirismissä tehdään kokeita, jotka voidaan tehdä irrallaan.

Homonormatiivisuus kuvaa lähinnä homokulttuurin sisäistä normatiivisuutta, mutta kun naistutkimusta tekevät pääosin heterot, tutkien pääosin heterokulttuuria. Voisit tsekata käsitteistöäsi.

valehtelet niin että korvat heiluvat. naistutkimuksen homonormatiivisuus tarkoittaa, että melkein kaikki ovat siellä jonkin sortin kinkyjä. heteroita pidetään siellä outoina. naistutkimuksessa on sosiaalinen paine olla lesbo. lue esim. tämä kirjoitus.

biologialle mikä tahansa löydös on kiinnostava, ei oikein tai väärin.

Tätä ei usko kukaan tiedettä oikeasti tekevä, uskomatonta että itse uskot noin. Oletko perehtynyt luonnontieteelisen tutkimuksen käytäntöjen antropologiaan? (mm. Latour) Kyllä tuloksia ja havaintoja poimitaan mitä erilaisimmin perustein, eivät tutkijat ole mitään puhtoisia robotteja.


latour on pihalla kuin lumiukko.

naistutkimus päättää ennalta lopputuloksen,

Eikä päätä.


naistutkimus on feminismiä (ks. viittaamasi artikkeli), feminismin mielestä nainen on uhri, patriarkaatti on olemassa jne. lopputulos on siis päätetty etukäteen.

Ei meillä oletella "suuria totuuksia" sinne taustalle, nuo houreet todettiin järjettömiksi viimeistään 20 vuotta sitten postmodernin feminismin klassikoiden myötä.

näin väitetään, ja silti väitetään olevan suuria totuuksia kuten "yhteiskunta on heteronormatiivinen", "sukupuoli on sosiaalisesti konstruoitunut" jne. naistutkijat eivät edes itse tiedä mitä ajattelevat. kuka viitsisi ottaa tuollaisia pellejä tosissaan?

Ei minulla ole tarvetta turvautua "emotionaalisesti turvallisiin teorioihin", vaan suhtaudun todellisuuteen monisyisenä vuorovaikutussuhteiden ja tulkintojen verkostona, joka on sosiokulttuurisesti rakentunut ja operoi käytäntöjen ja narratiivien läpäisemässä fyysisessä maailmassa.

tuo teoriasi todellisuudesta on sinulle emotionaalisesti turvallinen, koska se tarkoittaa ettet joudu kohtaamaan kritiikkiä.

Lyön kyllä vetoa, että oma lähestymistapani on sensitiivisempi sukupuoli-ilmiöitä kohtaan kuin omasi, joka muistuttaa kovasti saarnamiehen vauhkoilua ja jatkuvaa vihollisten etsintää. Minä osoitan ajattelun suuntaamisen ongelmia, sinä pyrit ampumaan kokonaisia paradigmoja alas.

ei ole. olet naistutkija ja feministi, eli oletat naisten olevan uhreja. minä taas oletan naisten olevan täyspainoisia normaaleja ihmisiä. olen siis huomattavasti sensitiivisempi.

Ahaa, ensin kulttuuri oli mielestäsi omassa paradigmassani kritiikitöntä "eetterissä kelluvaa valintaa", ja nyt kulttuuri "määrääkin" kaiken. Jaahas, mitähän tähän sanoisin. Enpä taida sanoa enää mitään.

se että olet kykenemätön ymmärtämään lukemaasi ei ole minun syyni. biologia ei määrää kaikkea, kulttuuri ei määrää kaikkea, vaan ilmiöt ovat kulttuurin ja biologian monimutkainen yhteennivoutuma.

Kulttuuritieteet yleensä EIVÄT OLETA ETTÄ IHMISTEN PITÄISI KÄYTTÄYTYÄ KUTEN HE KÄYTTÄYTYVÄT.

niinpä, vaan päinvastoin. ihmisten pitäisi naistutkimuksen mukaisesti käyttäytyä feministisen agendan mukaiseksi. olettaa naiset uhreiksi ja kohdella heitä uhreina.

Väitteesi on outo, kyllä ihmisillä on "kansanbiologiaa" päässään vaikka kuinka paljon, väitän että näiden käsitysten purkaminen ja rakenteiden eritteleminen on paljon tärkeämpä projekti kuin väitettyjen "biologisten lainalaisuuksien" tunnistaminen. Joitain poikkeuksia toki on, mutta vastapuolen leimaaminen sellaisten vuoksi on erittäin lyhytnäköistä touhua.

en minä leimaa vastapuolta. minulla ei ole mitään naistutkimusta vastaan. osoitan vain sen faktan, että naistutkimuksen parissa tehtävä tutkimus on silkkaa paskaa. teen sen siksi altruistisista syistä, koska uskon että jos naistutkimus siivoaisi oman pesänsä ja ryhdistäytyisi tekemään kunnon tutkimusta, se voisi oikeasti parantaa naisten asemaa sen sijaan että se tuhoaisi naistutkimuksen homonormatiivisen ideologian mukaisesti sukupuolten välistä yhteisymmärrystä. ainoa mitä vastustan on huono tutkimus, ja naistutkimus pitää tuulettaa, koska se on täynä huonoa tutkimusta.

jos naistutkimus olisi vastapuoli, olisin ihan hiljaa, koska naistutkimus on nykyisellään oma pahin vihollisensa. miksi osoittaisin naistutkimuksen onglemia, koska jokuhan saattaisi ottaa neuvoista vaarin, ja parantaa naistutkimuksen laatua, jolloin naistutkimus ei olisi menossa niin hurjaa vauhtia kaatopaikalle kuin se nyt on.

tutkimuksen terveyden ensimmäinen kriteeri on ymmärtää, että kritiikki on hyväksi, kritiikki puhdistaa.



Ensin puhut naistutkimuksesta, nyt feminismistä.

totuus on, että naistutkimus on feminismiä. naistutkimuksen tarkoitus on toisintaa naisen uhriasemaa ja valkoheteron syyllisyyttä, jolla feministipoliitikot voivat perustella miesten syrjintää. näin he pitävät itsensä vallassa. vastapalvelukseksi feministipoliitikot tukevat naistutkimusta rahallisesti. feminism is a racket.

Naistutkimuksen keskeisimpiä aluevaltauksia on juuri KOKEMUKSELLISUUDEN tutkiminen, joten ole jälleen ihan pellolla etkä tiedä yhtään siitä mitä kritisoit. Naisten kokemuksethan on trivialisoitu ja perinteisesti tulkittu miehisistä perspektiiveistä ja tämä on naistutkimuksen keskeisimpiä painopisteitä. Samasta syystä naistutkimus omaa kiistatta parhaat metodit "naisten" ymmärtämiselle.

tässäkin oletat implisiittisesti naisen olevan joku heikko astia joka ei pysty pärjäämään miesten kanssa kilpailussa. usko pois, naiset ovat ihan älykkäitåä ihmisiä, jotka kykenevät omatoimiseen toimintaa, eivätkä mitään hentoja varpuja joita pitää vaalia vakan alla.

Olen muuallakin todennut, että useita naistutkimuksen alalle tuotettuja väikkäreitä on palkittu ja päästetty läpi Eximialla (laudaturista seuraava). Näin SILLOIN, kun tarkastajina ovat olleet erityisalojen ekspertit.

jos tietäisit asiasta vähän enemmän, ymmärtäisit että tuollaisissa -- ja jopa kaikissa läpimenneissä naistutkimuksen väitöskirjoissa -- tarkastajina ovat olleet kyseisen alan naistutkijat. kukaan muu ei viitsi koskea tuollaiseen paskaan pitkällä tikullakaan.

Väitteet naistutkimuksen tasottomuudesta ovat täysin käsittämättömiä ja todellisuudesta vieraantuneita.

sinulla on oikeus tähän mielipiteeseesi. todellisuus tulee kuitenkin osoittamaan että olet väärässä.

Kylläpäs uskot, voisin luetella uskomuksiasi vaikka kuinka.

anna tulla muutama.

Ennustettavuus ei ole pitkään aikaan ollut ihmistieteissä mikään itsestäänselvyys, tunget taas luonnontieteellisiä standardejasi aihepiireihin joihin ne eivät kunnolla sovellu.

siksi naistutkimus onkin niin pihalla.

Olenko missään vaiheessa kritisoinut empiirisen tutkimuksen tärkeyttä? Itsehän korostan ja edustan juuri empiirisiä suuntauksia, mm. sosiaalipsykologiaa ja sosiolingvistiikkaa.

kommenttisi osoittaa ettet tiedä tieteistä yhtään mitään. ei oppiaine ole empiirinen tai ei-empiirinen, vaan paradigma. sosiaalipsykologiassa on suomessa juuri nyt vallalla ei-empiirinen paradigma.

Relativististen itsestäänselvyyksien toistelu on kyllä myös tärkeää, koska muuten ihmiset näyttävät ajattelevan kuin idiootit eikä mitään loogista edistymistä näytä tapahtuvan. Tämä pätee sukupuoliteemaan erityisen osuvasti. Kunnollista teoriaa tarvitaan, jotta ajattelun taso paranee.

eli mielestäsi pitää valehdella koska ihmiset ovat idiootteja kun eivät usko kuten haluaisit heidän uskovan. sopii hyvin sinusta syntyneeseen kuvaan.

Patriarkaatti on hierarkinen järjestelmä, miehet syrjivät homososiaalisesti toisiaan ja alentavat kategorisesti naisia ja lapsia alapuolelleen, "toisiksi. Tärkeää on siis kategorinen jaottelu, jonka ytimessä on perheinstituutio.

toistelet yhä näitä uskonkappaleitasi ilman todisteita. patriarkaattia ei ole olemassakaan eikä siitä ole empiirisiä todisteita. toistuvista pyynnöistäni huolimatta et ole esittänyt ensimmäistäkään.

Ne on "todistettu" jo ajat sitten, mitä yrität taas vängätä? Tottakai on muitakin näkökulmia todellisuuden rakentumiseen, kukaan ei väitä että nuo olisivat ainoita.

naistutkimus olettaa ne todistetuiksi, mutta niitä ei ole koskaan todistettu. siksi naistutkimus onkin paskaa.

Tajuatko edes, miten voimakkaita tosiasiaväitteitä jälleen esität?

jos sinulla on kritiikkiä, esitä se äläkä vihjaile. ainiin unohdin, feminististien tapaan kuuluu puskista vihjailu, mutta ei todellinen keskustelu.

Noita tutkimuksia valitettavasti luetaan ikään kuin ne olisivat jokin "opaskirja ihmisyyteen".

ei se vaikuta asian todenperäisyyteen mitenkään, miten asia luetaan. paitsi feministien valheteorioissa.

pelimiesteoriat on empiirisesti testattavissa, ja testataankin, joka päivä, eri puolilla maapalloa.

se on paljon enemmän kuin mihin naistutkimus kykenee, ja siksi naistutkimus ei etene kun taas pelimiesteoriat tulevat vaikuttamaan muuhunkin kuin vain siihen kuka saa seksiä.

Nyt kai pitää kysyä, että "heitä pari helmeä profeministi-sialle"... ;-)

ei niistä olisi sinulle mitään hyötyä, koska kokisit ne uhkaaviksi ja kieltäytyisit uskomasta niitä.

Ei välttämättä, lähinnä ongelmana on niiden vulgarisoiminen. Kyllähän pariutumiskäyttäytymisessä toimii limittäin monta eri tasoa joita voi YRITTÄÄ tarkastella olevinaan erillisinä. Tälla tavoin on saatu paljon hyödyllistä tietoa, aina ei tarvise pyrkiä täysin holistiseen tulkintaan.

ikiliikkuja: suomi24:n kommenttiketju jossa väitetään miesten rakastuvan renttuihin. katso kuinka paljon vaivaa naiset haluavat käyttää siihen että selittelevät pois itsestäänselvyyttä.

Itse suosin maltillista ja Geoffrey Millerin puffaamaa lähestymistapaa sukupuolivalintaan - siinä ei vedetä irtopisteitä haukkumalla rituaalinomaisesti muita pariutumiseen liittyviä näkökulmia vaan lähdetään laajoista teorioista liikkeelle ilman "vahvalle" evoluutiopsykologialle ja sen puffaajille tyypillistä leimaavaa (ja epätieteellistä) jeesustelua ja aggressiivisuutta muita aloja kohtaan.

tässähän se tuli: kritiikki on mielestäsi paha asia.

Aika outo tulkinta. Pointtini liittyy siihen, miten pariutuminenkin on paljon muutakin kuin yksittäisten "indikaattorien" muka-geenilähtöistä kyttäämistä, pikemmin tulisi puhua "pariutumisälykkyydestä" (mating intelligence).


pointtisi oli se, että geoffrey miller on kannatettava koska miller ei kritisoi naistutkimusta. eli kritiikki on paha asia. ja ymmärrän sinua hyvin, naistutkimus vihaa kritiikkiä, siksi se nimittää itseään kriittiseksi naistutkimukseksi.

Sitäpaitsi, feministisessä tutkimuksessa ei lähdetä siitä naiivista olettamuksesta, että esimerkiksi pelimiesoppaat olisivat maailmankuvaltaan "objektiivisia", vaan että niissä oletetaan miehen haluavan juuri tiettyjä asioita ja että niitä tämän kuuluu myös saada. Arto Jokinen on analysoinut Slitz-lehteä kriittisesti näkökulmista, jotka sopivat myös tuon pelimies-paradigman kritiikkiin. Mies oletetaan aika pinnalliseksi otukseksi noissa oppaissa ja jäsennetään "iskemistä" JATKUVANA pelaamisena. Ihmissuhteeksi nuo valitettavasti tuppaavat muuttumaan, ja silloin pelailusta täytyy maksaa nopeasti lunnasrahat.

se että joku teoria olettaa jnkun toimijan sellaiseksi joka tuntuu emotionaalisesti pahalta, ei tarkoita että kyseinen teoria on väärässä.

yleensäottaen naistutkijoiden on vaikea hahmottaa, että emotionaalinen reaktio => moraalinen paheksunta => teoria väärä tai oikea ei ole paras tapa tehdä tiedettä.

Minulle on yhä hämärää, mitä sieltä pitäisi muka siivota? Itse et ole tämän änkyröintimaratonin aikana esittänyt yhtään naistutkimuksen piirissä tehtyä tutkimusta, joka olisi vakiintuneiden tieteellisten käytäntöjen kanssa ristiriidassa. Täytynee siis tyytyä toteamaan, että puhut vain lämpimiksesi.

jos esittää kritiikkiä, naistutkimuksen parissa ruvetaan heti itkemään, että "no ei tuo olekaan hyvä esimerkki koska x ja y". katso esim. osmo tammisalon saamaa kritiikkiä. hänhän valitsi kritiikin kohteeksi palkitun naistutkimuksen.

sen sijaan jokainen esittämäsi artikkeli on osoittautunut lähtökohdiltaan läpimädäksi. mikä ei ole ihme, mätä tutkimus tarvitsee mädät lähdeviitteet.

esittämistäni lähteistä, esimerkiksi nature neurosciencen artikkelista olet ollut täysin hiljaa.

Toki tonkin paskaa aika syvältä ihan tarkoituksella, kun ilkenen suoraan työntämään päätäni näihin maskulistisiin netti-ghettoihin, joissa jokaikinen sana voidaan tulkita lukemalla kuin piru Raamattua ja vaikeneminen mistään naisten kokemuspiiriin liitetystä on päivän sana.

sitä olenkin ihmetellyt. jos olisi olemassa täysjärkinen naistutkija (jota epäilen), hän ei missään nimessä tunkisi päätään tälle palstalle. ei anna sinusta kovin mairittelevaa kuvaa.

Itse pidän parempana mittarina naisten ystävyyssuhdefrekvenssiä ja sitä, kuinka älykkäisiin ja syvällisiin ystävyyssuhteisiin naisten kanssa voi todella päätyä. Tätäpä ei jälleen kerran voida oikein mitata, mutta se voidaan kokea sitäkin voimallisemmin. Niistä on hyötyä koko miehisen elämismaailman jäsentämisen suhteen ja oman hlökohtaisen elämän pohdinnan suhteen naispuoliset ystävät ovat varmasti aivan korvaamattomia.

jokaisella tällä palstalla on kokemuksia naisista ystävinä, ja siitä, kuinka nämä naiset kerta toisensa jälkeen ohittavat tämän uskollisen ja hyvän ystävän ja ajautuvat parisuhteisiin kaikenlaisten kelmien kanssa.

naiset ovat ystävinä tärkeitä, sitä en kiellä. mutta naisen saaminen ystäväksi on triviaalia: pitää vain varoa loukkaamasta naisen herkkiä tunteita missään tilanteessa. naisen saaminen sänkyyn taas edellyttää sitä, että oikeasti ymmärtää miten naiset toimivat. siksi jälkimmäinen kertoo oikeasta ymmärryksestä, edellinen ei kerro yhtään mitään.

Seksi on myös aivan eri planeetalta, kun toisen IHMISEN tuntee läpikotaisin, kuten valtaosa seksologeista on väittänyt jo vuosikymmenten ajan ja niin väitän minäkin.

en väitä vastaan, mutta seksissä on paljon muitakin tasoja kuin toisen ihmisen tunteminen.

Ei, vaan ihmisten heteroseksuaalinen KÄYTTÄYTYMINEN on se joka pilaria pitää pystyssä, sekoitat sen nyt normatiivisuuteen ja luulet naiivisti, etten sitä huomaisi kuin ohi lentävää erikoista perhosta.

esität taas naistutkimuksen feministisen uskonkappaleen, jolle ei ole empiiristä todistusaineistoa.

Tosiasissahan biseksuaaliselle käyttäytymiselle ei ole mitään ihmeellisempiä evolutiivisia esteitä - karsinta kohdistuu lähinnä VAIN homoseksuaalisuutta korostavaan proteiinien koodautumiseen. Jokaikinen geneettinen edeltäjämme kun on hässinyt ainakin kerran.

seksiin liittyy aina kustannuksia. isoimpana on sukupuolitautien leviäminen kun limakalvoja hinkataan yhteen. väitteesi on siis valhetta, ja osoittaa ettet tiedä evoluutiobiologiasta mitään.

Naistutkimuksessahan ei pyritä "osoittamaan" minkään universalisoidun "tosiseikan" olemassaoloa, vaan lähinnä tuottamaan sukupuolisuudesta ja seksuaalisuudesta todellisuuden rakentumista kuvaavia narratiiveja, laadullista tutkimusta siis.

näin valehdellaan, ja seuraavassa pyritään todistamaan naiset uhriksi ja valkoiset heteroseksuaalit miehet pahiksiksi.

Sinä taisitkin olla ensimmäisenä väittämässä sitä "tieteeksi". Naistutkimus pelaa tieteen pelisääntöjen mukaan, mutta on TUTKIMUSTA, ei tiedettä, kuten Pia Livia Hekanaho on muotoillut. Ihmistieteissä ei yritetäkään elvistellä, että voitaisin antaa "varmoja vastauksia" kuten luonnontieteissä yhä jossian määrin uskotaan. Tämä on ollut ihmistieteiden lähtökohta jo kauaan, tusutu nyt viimeinkin tieteenfilosofiseen keskusteluun jeesustelun sijaan!

ok, tämä selittää paljon. minusta naistutkimus ei ole edes tutkimusta, se on puuhastelua. se ei täytä laadukkaan tutkimuksen kriteereitä.

Thomas Kuhn mainitsee itse asiassa pääteoksensa "Tieteellisten vallankumousten rakenne" esipuheessa, kuinka luonnontieteissä paradigmavaihdokset ovat olleet paljon leimaavampi ilmiö kuin ihmistieteissä. Tähänkin varmaan keksit jonkun taikaluotiteorian "feministisestä salaliitosta", joka on aivopessyt Kuhnin ajattelemaan kuten feministi?

ensiksikin puhuit alun perin paskaa. väitit että kuhn sanoi luonnontieteiden olevan jähmeämpiä kuin yhteiskuntatieteet. tämä ylläoleva väitteesi on täysin erilainen kuin alkuperäinen väitteesi. tässä on taas hyvä esimerkki siitä miten syöt joka kommentissa sanasi moneen kertaan.

toiseksi, oma alkuperäiskielinen kirjani the structure of scientific revolutions (3rd ed.) luku 1. a role for history ei sisällä tuollaisia väitteitä. valehtelet taas feministille tyypilliseen tapaan niin että korvat heiluvat.

epäilen, että sinulla on joko joku feministinen versio kirjasta, tai mikä todennäköisempää olet turvautunut jonkun naistutkijan muistiinpanoihin asiasta lukematta kirjaa itse.

kolmanneksi, jos pointtisi on väittää, että paradigmanvaihdokset ovat luonnontieteissä suurempia kuin ihmistieteissä, sille on yksinkertainen selitys. ihmistieteet junnaavat paikallaan koska sinne päätyvät lahjattomat mielikuvituksettomat ihmiset jotka eivät osaa edes tilastotieteen alkeita. ja toiseksi ne hylkäävät empiirisen metodin. ja kolmanneksi, he yrittävät liian usein edistää jotain poliittista agendaa. ei uusilla paradigmoilla ole paljon vaikutusta jos kaikki on aina samaa vanhaa paskaa.

Et taida itse lukea lähteitä ollenkaan, kunhan oletat että muiden pitäisi tutustua niihin?

kuhn on uskollinen kaveri ja siksi pidän sen kotonani kirjahyllyssä. entäs itse?

Panettaahan naisiakin paljon, heille vain purkautuminen on helpommin tunteisiin sublimoitavissa mm. kulttuurissosiaalisten rakenteiden vuoksi. Näiden yksinkertaistaminen tyyliin "MA-teoria" on vulgaaria nollatutkimusta melkein pahimmillaan.

yksinkertaisempi selitys: naisia panettaa vähemmän.

Ai nyt otat meta-analyysin numerot "tosiasiana", jota ei tarvitse enempää problematisoida kuin todeta "ilmiö" todelliseksi? Omaatko taustaa MISSÄÄN ihmistieteellisessä tutkimuksessa, vai oletko näitä nettisankareita, jotka yrittävät naruttaa ammattilaisia nokkelilla välihuomautuksilla homososiaalisten irtopisteiden toivossa?

hehee, loistavaa. ei asiantuntijat tuhlaa aikaansa tällaiselle palstalle. ihan turhaan elvistelet takki auki.

Kuten sanoin, olen nähnyt tätä showta kauan aikaa ja olen kutsuttu väittelemään mm. Tammisalon kanssa ja sain mandaatin haastatteluun Tulva-lehteen. Yrität nielaista isompaa palaa kuin mihin rahkeesi riittävät. En pelästy helposti.

ooh! luuletko oikeasti noiden olevan jotain hienoja saavutuksia jossain muualla kuin feministien laalaa-maassa?

Minulle, omassa tutkimuskysymyksessäni "biologia" on voimakas idealisaatioiden läpitunkema epistemologinen olkinukke, jonka purkamiseen aniharva argumentoija haluaa edes yrittämään lähteä.

tämä ei ole tutkimuskysymys. tämä on joko oletus tai etukäteen päätetty tutkimustulos. poliittisesti motivoitunutta sekundatutkimusta siis.

Tämä näkökulmaa kompataan itse asiassa kaikein änkyröimpienkin biologistien keskuudessa, joten taisit tehdä juuri jonkinlaisen maailmanennätyksen.

höpö höpö. et tiedä biologisteista yhtään mitään. lisäksi olen toistanut moneen otteeseen etten ole biologisti.

Ei minun tutkimuskysymykseni kannalta, kuten edellä totesin. Minä tutkin diskursseja.

se on selvä, että jos päätät tutkimustuloksen jo etukäteen, laajempi näkökulma on huonompi.

Ai gender-ajatteluun? Sekin sori vaan osoitettiin sisäisesti hyvin ongelmalliseksi mm. genus-käsitteen ja Butlerin muotoilujen myötä. Koko kiistaa ei erityisemmin ole korostettu mm. naistutkimuksessa enää 90-luvun alun jälkeen.

joka osoittaa itsekritiikin puutteen. hyvä tutkimus tarkastelee omia lähtöoletuksiaan jatkuvasti.

Mikä ihmeen keisari sinä olet päättämään, millainen tutkimus antaa meille "tieteellistä tietoa" sosiaalisen todellisuuden rakentumisesta?

haha, paljastuihan se todellinen karvasi. keisari en ole minä, vaan tulevaisuus. jos toimit rakennat illuusioita ja sen takia toimit typerästi, saat aikaan vahinkoa itsellesi ja muille. yritän auttaa naistutkimusta välttämään tuollaiset virheet.

Oletko missannut kokonaan aihetta koskeneen epistemologisen keskustelun eri tieteenalojen välillä?

http://www.tieteessatapahtuu.fi/0805/charpentier.pdf


kreationistit väittävät, että heillä on oikeus tulla tasapuolisesti kuulluksi evoluution rinnalla. no, aiemmin myönsitkin olevasi kreationisti.

naistutkimusta ja muita yhteiskuntatieteitä kuunneltaisiin kyllä, jos ne alkaisivat toimia rehellisen ja kunnollisen tieteentekemisen menetelmin.

Jos laajentaisin tutkimuskysymykseni tuollaisen tuuban pyörittelyyn, en saisi työtäni ikinä valmiiksi.

työn valmiiksi saaminen on tärkeämpää kuin että se pitää paikkansa? ymmärrettävää, jos tavoitteena on poliittinen agenda kuten sinulla.

Jos naistutkimusta todella kritisoidaan, niin minkä tähden kritiikki on usein niin huonoa? Tämä on minusta hyvä tutkimuskysymys itsessään, miten juuri NAISTEN tutkimus, tekemänä tai tutkimuksen kohteena, näyttäytyy niin epäilyttävänä?

eräs syy on varmasti se, että feministiset naistutkijat alkavat heti syyttämään kaikkia kritisoijia sovinisteiksi.

tietysti katsot myös kritiikkiä feminististen silmälasien läpi, etkä näe ilmiselviä pointteja vaikka ne ovat tämänkin keskustelun aikana olleet aivan silmiesi edessä.

Yritätkö nyt todella väittää, etteikö kysymystenasettelu olisi kaikkein tärkein kriteeri sille, millaisia "tutkimustuloksia" saadaan? Täytyykö taas ottaa tieteellisen metodologian perusoppikirjat esiin että tajuat näin yksinkertaisen pointin?

tässä on taas poliittinen motivointisi selvästi esillä.
varmasti feministisen tutkimuksen tärkein pointti on asetella tutkimuskysymykset niin että saadaan haluttuja tuloksia.

oikeassa tieteessä siihen ei pyritä tietoisesti, vaikka tietysti teoriat vaikuttavatkin joskus siihen millä tavalla tutkitaan.

hyvän tutkimuksen piirre on, että kun tutkimuksen tulokset saadaan, pystytään huomaamaan että virhe on tehty.

jotkut tutkijat tietysti ajattelevat että koe on väärin tehty jos tulokset ovat vääriä, mutta ainakin joku tutkija joskus näkee tulokset ja rupeaa ihmettelemään miksi sai erilaisia tuloksia kuin piti.

tämä itsestäänkorjaavuus on empirismin perusta. se naistutkimuksesta puuttuu. siksi naistutkimus ei ole empiiristä.

pena kirjoitti...

En opiskele. Pointti olikin siinä, että lähdeviitteet eivät tunnu kelpaavan, kun halutaan helposti klikattava linkki johonkin populaariin nettihommaan.

ai olitkin trolli.

jos kiinnostaa oikeasti tietää miten tehdään tieteellisiä viittauksia, lue vähän wikipediaa.

Vortac kirjoitti...

Huh, mikä kamppailu!

Erinomainen esimerkki siitä, mitä tarkoitan, että vastakkainasettelu ei synnytä hyvää keskustelua. Ehkä nyt joku voi ymmärtää, miksi kaipaan samanmielisten kesken käytyä -hedelmällistä-, inspiroivaa, positiivista, rakentavaa keskustelua, jossa ei ole jatkuvaa inttämistä ja kamppailua, vaan ennemminkin rauhallista ja innostavaa eri ajatusten tuomista, puimista ja rakentamista yhä paremmiksi ja korkeammiksi.

Sellainen ei todellakaan ole mitään hyminää, ja ottaisin kyllä mieluummin hyminänkin kuin tällaisen taistelun, josta ei ole mitään hyötyä. Se vain kirvoittaa molemmissa osapuolissa lähinnä vitutusta, suoraan sanoen.

- Vortac

pena kirjoitti...

Sellainen ei todellakaan ole mitään hyminää, ja ottaisin kyllä mieluummin hyminänkin kuin tällaisen taistelun, josta ei ole mitään hyötyä. Se vain kirvoittaa molemmissa osapuolissa lähinnä vitutusta, suoraan sanoen.

siinä olen samaa mieltä ettei tästä taistelusta mitään hyötyä ole, mutta unohdat että tämä voi olla myyös hauskaa ajanvietettä :).

Neonomide kirjoitti...

Syy, miksi käyn näitä maratonriitoja, on lähinnä se, että uskon yhä väittelyn voimaan. Ei taisteluja pakoonjuoksemisella voiteta, vaan vakuuttamisella.

http://www.nt-suns.org/files/vuoden_nt-artikkeli.pdf

vihdoinkin esität jotain konkreettista. artikkelista:

Näkökulmani tutkimusaiheeseen nojaa Michel Foucault’n työstä vaikutteita saaneisiin poststrukturalistiseen
feministiseen ja queer-tutkimukseen
(esim. Butler 1990, Warner 1993) sekä hallinnan analytiikkaan (esim. Dean 1999; Rose 1999).

voittava naistutkimuksen työ tunnustaa jo heti aluksi olevansa feministinen, eli poliittisesti motivoitunut. eihän tätä edes tarvitse lukea pidemmälle.


Feministinen teoria on teoreettinen suuntaus, aivan kuten mikä tahansa yhteiskuntatieteellinen näkökulma ja siten aivan perusteltu. Se ei yritäkään olla jotain "parempaa" kuin muut näkökulmat, vaan täydentää niitä. Jälleen, tämä selviää lukemalla mitä tahansa tuoretta metodologista yhteiskuntatieteellistä hakuteosta.

Tämä "tieteen" ja "politiikan" erottelu lihasurvimella on jotain ihan käsittämätöntä, ikään kuin kaikki tutkimus ei olisi näkökulmaistunutta jo havaitsemisen/tutkimisen välineitä ja kysymystenasettelua myöten. Feministisen teorian kenttää on mm. sukupuolittuneiden tyylien ja valtasuhteiden kehittyminen sosiohistoriallisina sopimuksina ja rakenteina.

Rautalankaversio aiheesta löytyy mm. Peter Burken ylistetystä "History and Social Theory"-teoksesta, joka on historiatieteen metodologian pakollinen oppikirja kansainvälisesti.

Jotta "tieteen" ja "politiikan" välinen pitkään jatkunut rikas teoreettinen keskustelu avautuisi edes hieman, suosittelen tutustumaan Jürgen Habermasin "tiedonintresseihin", jotka ovat humanistisilla ja yhteiskutatieteellisillä metodologian kursseilla aivan peruskamaa.

Aniharva akateeminen jatkaisi tällaisen leimaamisen ja tietämättömän kukkoilun kohdatessaan enää keskustelua. Noin tiedonantona.

Tarkastelen artikkelissani, miten isyydestä
kirjoittavat perheasiantuntijat ottavat kantaa
perheen heteronormatiiviseen sukupuolijärjestykseen
ja sen kyseenalaistumiseen 1990- ja
2000-lukujen Suomessa.

heteronormatiivisuus määrätään tutkimus"asetelmassa" lähtöoletukseksi ja johtopäätökseksi, mutta mitään lähdeviitteitä ei esitetä että heteronormatiivisuus olisi tässä yhteydessä osoitettu todeksi.


Heteronormatiivisuuden sijaan puhuisin maallikoille oikeastaan "normatiivisesta heteroseksuaalisuudesta", koska se tuo esille sen kuinka heteroseksuaalisuutta normitetaan erilaisissa yhteiskunnallis-historiallisissa konteksteissa eri tavoin ja kuinka näitä tapoja rakennetaan ja pidetään yllä.

Tämä on aivan normaalia valtavirran sosiologiaa, jossa tarkastellaan heteroseksuaalisuuden ympärille kyhättyjen normien kehittymistä, ehtoja ja rakentumista.

Kuten huomaat, mitään konstruktivistista "jeesusteoriaa" ei rakennella missään vaiheessa, vaan tutkitaan ja tarkastellaan kuinka sukupuolisuutta rakennetaan erilaisissa käytännöissä ja diskursseissa.

Naistutkimuksessa ei "sanota", mitä ihmisten tulisi tehdä, jotta osaisivat suhteuttaa tekemisensä Kiviset & Soraset -mytologisointeihin. Naistutkimuksessa tutkitaan (mm.) miksi ihmiset alkavat käyttäytyä JA tulkita omaa käyttäytymistään siten kuten heidän muka-tulkitaan käyttäytyvän "oikeasti", kuten vaikkapa joku nakukuvia sisältävä eläinkirja kertoo.

Minun päätäni ainakin alkoi särkemään kovasti lukiessani sosiobiologisti Tammisalon ja sen parin maallikkosaarnaajaystävän ristiretkeä yhteiskuntatieteellistä tutkimusta vastaan muutaman edellisen vuoden ajan. Heidän väärinkäsityksensä ovat levinneet yllättävän laajalle ja vieroittaneet ihmisiä erittäin hyvästä ja tarpeellisesta tutkimuksesta nimilappujen perusteella. Tekisivät omaa juttuaan panettelun sijaan.

Nativistiset teorisoinnit muutenkin ammuttiin alas pitkälti jo 90-luvulla klassikkoteoksessa "Rethinking Innateness", mutta wanhat sotaratsut ovat siirtyneet sittemmin uusille alueille. Evopsykan MIT-rokkitähti Pinkerkin tutkii nykyään mm. kiroilua ja väkivaltaa ja on hyökännyt Rousseuan "jaloa villiä" vastaan.

itsekin väität, että olet normatiiviista oletuksista vapaa, ja heti seuraavassa lauseessa esität normatiivisia väitteitä kuten "yhteiskunta on heteronormatiivinen". soudat ja huopaat jatkuvasti.

Missä vaiheessa esitin, etteivät normatiiviset olettamukset vaikuttaisi minuun? Aika jeesustemppu se nimittäin olisi. Ilmoitin, muistaakseni vain, että niistä kannattaa olla mahdollisimman pitkälle tietoinen ja tuoda niitä esiin ja kriittiseen tarkasteluun. Tämähän on tutkimuksen teon kannalta aivan keskeisimpiä asioita.

Yhteiskunta ON heteronormatiivinen, koska kyse on instituutioista ja niiden toimeenpanemista ja implikoimista normeista. Vaikka ihmiset eivät käyttäytyisikään "heteronormatiivisesti", instituutiot lähtevät monin tavoin siitä, että he käyttäytyvät näin.

Mistä päästään tietenkin siihen, että ihmiset käyttäytyvät pakostakin heteronormatiivisesti, koska sukupuolet ovat keskenään tekemisissä ja ihmisten käyttäytyminen pitkälti perustuu ja jäsentyy normien välityksellä.

Jälleen kerran tulee tunne, että pitäisi opastaa aiheeseen oikein sosiologian perusoppikirja kädessä, ei millään pahalla (mutta ei millään hyvälläkään, hyökkäävän tyylisi vuoksi).

lisäksi artikkelissa viitataan butleriin, mutta ei esitetä butleria kohtaan esitettyä kritiikkiä, esimerkiksi wikipedian mukaan:

Martha Nussbaum wrote an article in The New Republic titled "The Professor of Parody" criticizing Butler's writing for obscurantism and for its merely "verbal and symbolic politics"; ...

tasapuolinen ja neutraali artikkeli tunnustaa myös kritiikin olemassaolon.


Butleria on kritisoitu ummet ja lammet (mm. Connell 2003), mutta hänen peruskonseptinsa on todettu toimiviksi about sellaisinaan. Butler toki itse on siirtynyt puhumaan "hegemonisesta heteroseksuaalisuudesta" myöhemmissä teksteissään, missä mielessä on mielenkiintoista että hänen aiempi konseptinsa "heteroseksuaalinen matriisi" on yhä aika kuumaa kamaa. Joku butlerilainen osannee selittää asiaa paremmin.

mutta ei ihme että naistutkimus on epäonnistunut kun vuoden paras artikkeli on näin huono.

Perustelusi olivatkin päätä huimaavaa tasoa akateemisesti. Tai pikemminkin "päätä särkevää".

Feministinen teoria eri muotoineen on vain yksi osa naistutkimusta ja kriittistä sukupuolitutkimusta. Sekin on hyvin erilaista kuin mihin pyrit viittaamaan leimakirveilläsi tässä keskustelussa- se käy monipuolista dialogia muiden tutkimusperinteiden kanssa eikä pyri mihinkään tulkinnalliseen hegemoniaan.

käytännössä homma menee niin, että koska naistutkimus on olevinaan monitieteellistä, naistutkimuksen piirissä ei uskalleta kritisoida muita töitä, koska ei muka tunneta tuon toisen aineen keskustelua riittävästi.


Ylläri: naistutkimuksen tekijät ovat vain ihmisiä. Ei toisen oppialan tutkimusta voida noin vain lähteä takki auki kritisoimaan - mitä muuten tässäkin keskustelussa on ollut aistittavissa.

tuon toisen aineen sisällä taas aletaan meuhkata kriitikkoja siitä, että nämä eivät ymmärrä naistutkimusta. tästä todisteita kaikkialla, esimerkiksi melkein jokaisessa naistutkijan vätiöstilaisuudessa. on helppoa turvata korkeat arvosanat kun vastaväittäjä ei edes kritisoi. tämä on naistutkimukselle haitaksi.

Montakohan kertaa olen todennut, että vastaväittäjät ovat erityisalojen asiantuntijoita ja arvosanat heidän päättämiään?

Jos naistutkimuksen erittäin korkea tasomme ärsyttää niin paljon, miksi sitä pitää näin banaalisti kritisoida? Miksei voida tunnustaa, että se tuottaa pirun hyvää ja uutta luovaa tutkimusta?

Pauliina Kainulaisen väikkäri ekofeministisestä teologiasta todettiin 3 vuotta sitten "filosofisesti uraa uurtavaksi" ja on poikinut selvästi uutta verta mm. uskonnon ja sukupuolen välisten risteyskohtien pohdiskeluun - ylistys oli lähes universaalia ja väitös palkittiin yliopiston parhaana sinä vuonna.

Itse juttelin Kainulaiselle bonoboista erään luennon päätteeksi, se oli suuri kunnia. :-)

Tällaiset väitteet ovat siis kovin naurettavia ja perusteettomia. Olen useita kertoja maininnut, kuinka naistutkimuksen teoreettinen tasokkuus on ihmistieteiden kuumimpia juttuja ja metodologisten oppikirjojen pakollista materiaalia.

mainitseminen ei todista mitään. osoita, että tämä väitteesi pitää paikkansa.


Ai lähdeviitteitä kaipaat? Connell 2003 ("Gender"), "Laadullinen tutkimus", Burken em. teos jne.

Mikäli halutaan kritisoida sukupuolentutkimusta, olisi suositeltavaa ensin tutustua aiheeseen. En minäkään lähde takki auki kritisoimaan jotain itseäni ärsyttävää paradigmaa, vaan pyrin ottamaan selvää mistä homma kusee. Esimerkiksi luonnontieteellisestä sukupuolitutkimuksesta olen lukenut kymmeniä referee-julkaisuissa arvostettuja kritiikkejä ennen suuni avaamista.

aah, tämä perinteinen "vain naistutkija saa kritisoida naistutkimusta". paska tuoksuu kauas, ei siihen tarvitse tunkea nenää kiinni eikä maistaa, että tietää sen olevan paskaa.


Eli palasit taas ad hominem -linjalle?

Tieteentekoa on kyllä verrattu uskontoon, mutta useammin tämä on tehty evoluutioteorian suhteen (mm. Midgleyn klassinen "Evolution as a religion"), joka toimii kuin "universaali happo", moderni syntynarratiivi, joka on tullut korvaamaan uskonnon suurena yhtenäiskertomuksena.

oletko vielä kreationistikin?


Midgley tuli kuuluisaksi kiistellessään "itsekkäistä geeneistä" etologi Richard Dawkinsin kanssa, mutta saavutti todelliset kannuksensa skientististen "syntymyyttien" logiikkapoliisina ja "putkimiehenä" - Midgley ei kannata kristinuskoa ollenkaan ja vielä vähemmän "huonoa uskontoa" jota evoluutioteorian ohessa on puffattu teorian alusta alkaen tieteen kyljessä ja nimissä. Näistä olennaisimpana nykysuuntauksena hän näkee sosiobiologisen diskurssin eri muotoineen.

Oma näkökulmani on hyvin lähellä Midgleyn vastaavaa: tutkin alla mainitsemani Blackburnin tavoin biologisen diskurssin voimaa vaikuttaa ja jähmettää sukupuolia koskevia käsityksiä paikalleen erilaisin "retorisin tempuin".

Tällaista tapahtuu mielestäni koko ajan ja kaikkialla biologiasta puhuttaessa - biologisen diskurssin väitetty "emansipoiva potentiaali" tuntuu yskivän pahasti kun yritetään yhdistää sitä muihin näkökulmiin. Tapahtuu ihmeellisiä "magneetti-efektejä", joissa tietyt filosofiset konseptit ja ennakkoluulot asettavat eri oppialojen tuottamaa tietoa jäyhiin kategorisointeihin ja näistä muodostetaan (tai puretaan) jotain keskeistä "ihmislajiin" liittyvää narratiivia. Minua kiinnostavat tämän valtavan laajan aiheen kattokonseptit ja niiden rakentuminen.

Tästä rationalisointien järjestelmästä ei ole kristinuskon tietokäsitykset edistysuskoineen todellakaan kaukana, mistä syystä olen harkinnut vakavasti jatkamista aiheen parissa, ehkä mustaan lieriöhattuun asti. Tuskin mikään muu aihe on yhtä keskeinen tulevalla 2000-luvulla kuin biologinen ihmistutkimus ja haluan osallistua "vallankumoukseen" sillanrakentajana omalla tavallani, tieteen ja tiedonsosiologina.

Palatakseni aiheeseen, Midgley ei hienoissakaan analyyseissään käsittele, filosofi Simon Blackburnia lainaten, "demoni-siirtoa" (demon move), jossa leimataan vastapuoli pahikseksi, mieluiten ideologiseksi mulkeroksi joka - tietääpä tai ei mitä tekee - palvelee jotain Pahaa Motiivia.

Kun astutaan herkästi politisoitavissa olevien tieteenalojen ja kysymysten alueelle, demoni-siirrot yleistyvät ja kehittyvät edelleen - evoluutiopsykologian "rokkitähti" Steven Pinker teki kuuluisan sellaisen vuosituhannen alussa menestysteoksessaan "The Blank Slate", johon kannattaa kritiikkeineen tutustua.

Pinker on omalla tavallaan toki biasoitunut "biologisesti informoitua humanismia" puffaava evopsykaaja, joka hyrää mutkia suoriksi ja soveltelee filosofis-historiallisia formulaatioitaan liiankin hurmoksellisesti, kaikessa yleissivistyksessään. Mutta Pinkerin ajatukset "biohumanismista" ovat myös poliittisesti haastavia: sekä oikeisto että vasemmisto ovat hyökänneet häntä vastaan jenkeissä, mikä on hyvin mielenkiintoista.

Neonomide kirjoitti...

Kerro minulle yksikin keskustelu täältä, jossa ei oltaisi lumoutuneen ja kritiikittömän ihailun vallassa, kun joku kärpästen tai apinoiden pariutumista koskeva tutkimus isketään nenien eteen.

tuo on totta, mutta sinulla ei ole selvästi alkeellisintakaan kykyä erotella ihmisiä toisistaan. yksittäinen keskustelija ei ole vastuussa muiden mielipiteistä tai keskusteluista tällä palstalla.


Miesaktivistipalstoilla horjuneena olen huomannut lukuisia kertoja, ettei miesten TARVITSE vuoronperään vakuutella olevansa samoilla linjoilla - riittää ettei junttiuksia sanktioida mitenkään. Vain aniharvat "vakkarikriitikot" voivat asettua vastahankaan ja muut nillittävät tarvittaessa. Ihme alfa-meininkiä. Feministien keskusteluissa touhu on paljon vapaampaa kaikin puolin, ehkä miesfeministejä lukuunottamatta (mikä on vähän oma juttunsa kaksoisnormitusten vuoksi).

feministinä sinä taas olet vastuussa muiden feministien kirjoituksista, koska ilmoitat kuuluvasi samaan jengiin.

Nykyisin laajalti vallalla olevan postmodernin feminismin määrittelyissä, joita itsekin kannatan, ollaan jo aikoja sitten luovuttu mm. yhdestä ja ainoasta, kaikkia yhdistävästä "naisen" käsitteestä, joten miten ihmeessä voit kuvitella että MINUN pitäisi kompata tai olla vastuussa (WTF!?) jokaikisen femmarin näkökulmista?

Lahopäitä riittää jokiasen aatteen piiristä radikaaleista puhumattakaan, mutta suomalaiset femmarit ovat niin lällyä sakkia että usein ihan itkettää. Täällä ei olla rintaliivejä polteltu, vaan on oltu mukana rakentamassa "kansallista Suomea" j sitouduttu sen hegemonisiin arvoihin jo kauan - tämä on näkynyt myös sukupuolikeskustelun painopisteissä ja fetissinomaisessa keskittymisessä työelämään ja lainsäädäntöön, muiden kuten seksuaalisuuden ja sukupuoli-identiteetin eetosten jäädessä taka-alalle tai "eksperttien" käsiin.

Suomalaisten lammasmaisuudesta on valiteltu vähän niinku aina, ja tämä pätee myös feministeihin, MIKÄ edelleen herättää kysymyksen, miksi tämä löyhä ja lähinnä huvittava "miesasialiike" tarvitsee femmareista Suuren Mörön pönkittääkseen omia intressejään?

Mitään omaperäistä tai älyllisesti haastavaahan miesaktivistit eivät täällä päin ole koskaan keksineet, kaikki on kopioitu jostain muualta tai yritetty muodostaa jotain löysää "vastinparia" feminismille. Kun edes "perinteiset arvot" eivät kelpaa minkäänlaiseksi selkeäksi agendaksi, on sanottava ettei suomalaisella "miesaktivismilla" taida olla oikein mitään älyllisesti haastavaa sanottavaa, jota ei olisi sanottu feminismin piirissä jo aikapäiviä sitten.

minä saan yleensä kriittisiä kommentteja tämän blogin lukijoilta, koska en suostu yksinkertaistamaan asioita samalla tavalla kuin muut.

Sepäs on hienoa. Minä saan osakseni joko hiljentymistä tai vittuilua, koska satun tietämään asioista, mikä taas ei nosta veljeyspisteitä tässä seurassa juuri ollenkaan. Ehkä silläkin on osansa, että olen akateeminen/mies/feministi samaan aikaan, eli jotain, kombo, johon ei olla totuttu. Sentään tässä blogissa homottelu on jäänyt vähemmälle, siitä pieni kunnia porukalle.

Biologian nähdään olevan tyypillisesti status quon puolella ja muiden olevan haihattelijoita, siksikin, androsentrisessä yhteiskunnassamme juuri miehet diggaavat huiman kritiikittömästi biologiaa. Toisaalta kyse on toki teknomytologiasta ja kyborgifeminismin viittaamasta "jumalatempusta" ja kouluajoista päihimme tungetusta edistysuskosta.

eikä nähdä. naistutkimus näkee, mutta naistutkimus on vääräss. juuri tuollaiset idiotismiyleistykset tekevät teidät naurunalaisiksi.


Ei se ollut yleistys, vaan toteamus. Kyllä miehillä nimenomaan USKO luonnontieteelliseen maailmankuvaan menee myös herkemmin ideologian puolelle ja sinne edistysuskoon, mikä on jo herkästi uskonnon oma muotonsa.

Tiedän tämän äärimmäisen hyvin koska olen mies, hengaillut ikäni miesten parissa JA olen kompannut/komppaan luonnontieteellistä maailmankuvaa sinällään. Koen vain, että siihen "uskominen" menee helposti liiallisuuksiin ja paljon tärkeää pohdittavaa jää usein pois siinä sivussa. Tietenkin sen ohella, ettei luonnontieteellinen ajattelu voi säilyä ihmisistä puhuttaessa kovin pitkälle loogisena.

Mary Midgleyn tavoin luotan "ideologisen pölvästimäisyyden" kartoittamiseen ja putkimieskulttuuriin, jonka ideana on siis löytää erilaisten maailmankatsomusten ja näkökulmien loogisia ongelmia, sortumatta samalla kuitenkaan tietoteoreettiseen nihilismiin.

Feministinen näkökulma on täysin looginen ja koherenssissa realistisen maailmankatsomuksen kanssa, itse asiassa se on mielestäni sosiaalisten ilmiöiden "yleisselittäjänä" verrattavissa kaikkien aikojen parhaaseen luonnontieteelliseen teoriaan eli Darwinin kehitysoppiin.

Kummankin "tummiksi pisteiksi" jää runsaasti mielenkiintoista selitettävää/selvitettävää, mutta se ei ole erityinen argumentti varsinaisia teorioita vastaan. Samalla on syytä huomata, etä molemmat teoriat elävät, ovat eläneet koko olemassaolonsa ajan ja monimutkaistuneet, parantaen selitysvoimaansa valtavasti erilaisilla ELÄMÄNalueilla.

Vaikkapa tämän kuuluisan blogistin "seksuaalisen vaihdon teorian" ymmärrettävyys kärsii valtavasti sosiaalisena ilmiönä ilman feminististä sukupuoliteoriaa, joka kykenee asettamaan naisten kokemuksellisuuden teorian osoittamaan kontekstiin.

Mutta kuten sanottu, sosiaalipsykologian eräs johtohahmoista, Moscovici, näki ettei sosiaalisen (/seksuaalisen) vaihdon teoria selitä juuri ollenkaan ihmisten käyttäytymistä. Silloin kun analogioita voidaan vetää, on olemassa parempia vaihtoehtoisia maailmanhypoteeseja. Olen käynyt aiheesta keskusteluja erään Suomen johtavan sospsykan tutkijan kanssa ja hän on aivan samoilla linjoilla.

- -

Ai niin, mitä tulee siihen yllä viittaamaasi valheenpaljastuskoejuttuun, jossa naiset näyttivät valehtelevan "pokistaan" about säännönmukaisesti, feministinen teoria auttaa ymmärtämään loistavasti naisten valehtelemisen syitä - "huonon naisen" kategoriahan siellä taustalla aivan varmasti pelittää. Se, mikseivät miehet valehdelleet pokiaan, onkin minusta aivan yhtä mielenkiintoinen kysymys.

koe tehdään teorian pohjalta, mutta ei teorian osoittamiseksi oikeaksi (sitä ei voi tehdä), vaan yrittämiseksi osoittaa teoria vääräksi.

Oikeastaan pitäisi puhua teorian "haastamisesta" Imre Lakatoksen henkeen - hyväkin teoria vaatii yleensä täydentämistä ja tähän tutkimukset pyrkivät. Niin ja akateemiset heimot pyrkivät jatkuvasti etsimään liittolaisia ja osoittamaan "vihollisia", vaikka kuinka idealisoisimme tieteentekoa yleisesti.

Emmehän nyt kannata falsifikationismia aivan sanatarkasti, emmehän?

sosiaalipsykan klassikot ovat täynnä esimerkkejä mielenkiintoisista kokeista, jotka pitävät yhä paikkansa, koska vaikka ne pohjautuivatkin paradigmaan joka on hylätty. uusien paradigmojen on oltava sopusoinnussa näiden kokeiden kanssa.

Totta. Toisaalta sosiaalipsykologiassakin monet "klassikkotutkimukset" on osoitettu lähinnä käsitteiden keksimisen kannalta välttämättömiksi, vaikka koejärjestelyissä ym. onkin havaittu paljon ongelmallisia muuttujia myöhemmin. Akateemisia legendoja ja "klassikoita" riittää, niillä puffataan oman alan relevanssia suhteessa muihin. Heimothan ne siellä jälleen pelittävät.

Naistutkimuksessa tällaisten "heimojen" olemassaolo on ollut itsestäänselvyys aivan alusta alkaen, enkä koe sitä yleensäkään vain huonona asiana. Heimot kilpailevat keskenään erilaisten todellisuuskäsitysten, epistemologioiden ja näkökulmien muodossa ja sehän on usein rikastuttanut tutkimusperinteitä tavattomasti. Filosofisesti hyvin rikkaassa oppiainesysteemissä kuten naistutkimuksessa näiden eri näkökulmien tunteminen onkin erityisen tärkeää. Ilman teoreettista KESKUSTELUA on vaikeaa kuvitella naistutkimusta sellaisena mitä se nykymuodossaan on.

siksi oikea tiede menee eteenpäin eikä taaksepäin kuten naistutkimus.

Olisi kiva jos lopultakin osoittaisit, mikä naistutkimuksessa sitä muka paikallaan pitää?

Olen eritellyt naistutkimuksen "ongelmia" tässä blogissa ja muuallakin, eikä kritiikin aiheet ole osuneet juuri kertaakaan yksiin. En minä "fanita" alaani, suhtaudun siihen hyvin kriittisesti kuten muuhunkin tutkimukseen mitä yliopistoissa tuotetaan. Oma alani nyt vaan sattuu oleen paras. ;-)

Olen muualla pitänyt pitkät luennot kädellistutkimuksen valtavasta sukupuolibiasista ja kuinka se vieläkin vaikuttaa suuresti käsityksiimme sukupuolista.

joo uskon että pidät pitkiä luentoja saadaksesi kuulijat myöntymään mihin tahansa saadaksesi sinut hiljaiseksi. se on eri asia kuin olla kanssasi samaa mieltä.


En muistaakseni ole kertaakaan kirjoittanut vain siksi, että muut voisivat olla turpa kiinni.

Eli mielestäsi laadulliset haastattelututkimukset ansaitsevat sädekehän sillä perusteella, että niitä tehdään "biologian" alaisuudessa vaikkapa evoluutiopsykologiassa? Tämä selvä.

tämä on niin harhaanjohtava väite siitä mitä sanoin että luulen että taidan lopettaa pikkuhiljaa tämän keskustelun tähän.


No esitin useaan otteeseen, että siteeratuimmat evopsykan tutkimukset on tehty juuri haastattelemalla, ei webbikameroilla. Mikä niistä siis tekee ihmistieteellistä tutkimusta erikoisempaa nöftää, jos haistattelulla ei muka voida "saada tietoa" ihmisten käyttäytymisestä?

en arvosta keskustelijoita jotka alkavat valehdella siinä vaiheessa kun heidän omat sanomisensa alkavat osoittautua harhaisiksi. et ole pitkään aikaan sanonut mitään uutta, mutta vääristelet keskustelukumppanin sanomisia.

Kyseenalaistan tässä vain fanittamasi oppialan metodeja ja siten niiden relevanssia tärkeimpien argumenttien kannalta. Ei pikku ironiasta pidä suuttua.... (lol)

ensiksikin lauseesi freudilainen lipsahdus osoittaa sen mitä oikeasti ajattelit. siitä näkee heti valehtelusi. tarkoitat varmastikin määrällisiä tutkimuksia, koska laadullisia ei biologiassa juurikaan tehdä.

Ai nyt biologiassa ei tehdä laadullisia tutkimuksia? Oletko kuullut koskaan etologiasta?

se mitä oikeasti esitin oli: biologia ja erityisesti evoluutiobiologia toimivat paremmin kuin naistutkimus siksi että ne pohjautuvat empiiriseen metodiin.

No juurihan todettiin, että tämä jaottelu on keinotekoinen?

Enkä suoraan vertaisili edelleenkään naistutkimusta ja (evoluutio)biologiaa - naistutkimuksessa tutkitaan samaa kattoteemaa (sukupuolta) eri näkökulmista ja erilaisista epistemologioista lähtien, yleensä. Kliseisesti sanoen, molempien tuottamaa tietoa tarvitaan.

empirismissä käytetään sekä määrällistä että laadullista tutkimusta. laadullista tutkimusta tarvitaan uusien havaintojen tekemiseksi. mutta pelkkä laadullinen tutkimus ajautuu valheisiin, koska siitä puuttuu sisäänrakennettu kritiikki.

Laadulliseen tutkimukseen kuuluu ajatus, ettei jonkin ilmiön (tarkalla) yleisyydellä ole erityistä merkitystä. Muutoin en tuosta näkökulmasta lähtisi laadullista tutkimusta liikaa dissaamaan, sitä tarvitaan käytännössä aina myös määrällisessä tutkimuksessa, ainakin käyttäytymistieteissä.

mikään oppiaine ei ansaitse sädekehää, vaikka yritätkin sellaista jatkuvasti synnyttää naistutkimuksen ylle.

Mitä vitun sädekehää?

En tiedä miten monta kertaa jaksan jauhaa tätä, mutta kun NAISTUTKIMUKSESSA EI TUTKITA, MITEN SINÄ JA KAMUSI SAISITTE PARHAITEN PIPARIA. Comprende? Ei tätä oikeasti ole niin vaikeaa ymmärtää.

ei, mutta jos naistutkimus paljastaisi jotain naisista, sen seurauksena ymmärtäisin naisia paremmin, ja saisin paremmin piparia.


Itse olen ymmärtämisen myötä alkanut paitsi kunnioittaa naisia enemmän, myös oppinut näkemään heidät rikkaammin Ihmisinä, ajattelevina ja rationaalisina, toisin kuin miehet tuntuvat yleensä näkevän naisia "toisina" ja käyttäytyvät sen mukaisesti. Samalla tuo pipariosasto on alkanut tuntua triviaalimmalta. Naiset ovatkin minulle aika pitkälti koehenkilöitä ja ystäviä samaan aikaan.

Ei tätä toki tarvitse viedä noin pitkälle, voi koehenkilöä nussiakin, en minä sitä kiellä.

mutta minä kohtelen naisia ihmisenä, toisin kuin sinä, joka näet naiset uhreina.

En minä naisia VAIN uhreina näe, vaan myös vallankäyttäjinä, kokijoina, tuntijoina ja merkityksellistäjinä. Uhrifeminismi paradigmana kuoli jo 80-luvun alussa.

Homonormatiivisuus kuvaa lähinnä homokulttuurin sisäistä normatiivisuutta, mutta kun naistutkimusta tekevät pääosin heterot, tutkien pääosin heterokulttuuria. Voisit tsekata käsitteistöäsi.

valehtelet niin että korvat heiluvat. naistutkimuksen homonormatiivisuus tarkoittaa, että melkein kaikki ovat siellä jonkin sortin kinkyjä. heteroita pidetään siellä outoina. naistutkimuksessa on sosiaalinen paine olla lesbo. lue esim. tämä kirjoitus.


Luin ja kommentoinkin sinne kohta. Menen muuten Vastakarvan tyttöjä kiusaamaan kuukauden päästä noin muutoinkin, joten voin todeta asian silloin "ihan ite".

Olen kyllä itse "normiheteron" ja metron välimaastoa, joten minua kiinnostaa voiko streittihetsku olla tavallaan muotia kaiken kinkeyilyn ohessa... ;-)

Neonomide kirjoitti...

biologialle mikä tahansa löydös on kiinnostava, ei oikein tai väärin.
- -
Oletko perehtynyt luonnontieteelisen tutkimuksen käytäntöjen antropologiaan? (mm. Latour) Kyllä tuloksia ja havaintoja poimitaan mitä erilaisimmin perustein, eivät tutkijat ole mitään puhtoisia robotteja.

latour on pihalla kuin lumiukko.


Hahaa, tieteensosiologian klassikko "pihalla kuin lumiukko", niinpä niin...

naistutkimus päättää ennalta lopputuloksen,

Eikä päätä.

naistutkimus on feminismiä (ks. viittaamasi artikkeli), feminismin mielestä nainen on uhri, patriarkaatti on olemassa jne. lopputulos on siis päätetty etukäteen.


Et siis lukenut artikkelia, kuten arvelinkin. Siinähän puhuttiin institutionaalisesta äitimyytistä ja miesten toiseuttamisesta käytännön vanhemmuudesta institutionaalisissa käytännöissä.

Artikkeli oli siis naisroolituksille kriittinen ja miesten roolia rakentava, SAMALLA feministinen.

Eikä artikkeli ollut edes pitkä. Sietäisit hävetä.

Ei meillä oletella "suuria totuuksia" sinne taustalle, nuo houreet todettiin järjettömiksi viimeistään 20 vuotta sitten postmodernin feminismin klassikoiden myötä.

näin väitetään, ja silti väitetään olevan suuria totuuksia kuten "yhteiskunta on heteronormatiivinen",


No tämähän todettiin jo tosiasiana, jonka muotoja tulisi tutkia. Heterouden ympärille rakentuneesta normistosta voisi mainita mm. parisuhdediskurssin "periaatteineen" ja avioliittoinstituution. Molemmat operoivat nimenomaan normien varassa ja niihin tukeutuen.

"sukupuoli on sosiaalisesti konstruoitunut" jne.

No mitä ihmeellistä tuossa on? Minusta lähtöoletuksena näyttää olevan, ettei sukupuoli rakennukaan MYÖS sosiaalisin teoin ja toistoin, vaan jotenkin sisäisesti ja kehityspsykologisesti, "pullossa". Toki näitä asioita voi eksplikoida paremmin kuin on tehty. Esimerkiksi Annemari Vänskä on useita kertoja käyttänyt epäselvää retoriikkaa.

Angloamerikkalaisessa gender-tutkimuksessa päälle läähättävä ennakko-oletushan on että sukupuoli on juurikin "biologinen", "muuttumaton" ja historiallisesti koherentti ja essentialistisesti riittävästi ymmärrettävissä. Oletus on mielestäni jossain määrin siirtynyt myös meidän (akateemiseen) kulttuuriimme ja diskurssiimme jäsentämään sukupuolista ja sukupuolisuuksista koskevaa hegemonista käsitystä.

Naistutkimus ja gendertutkimus siis lähtevät HAASTAMAAN tätä seikkaa, siis ajatusta sukupuolesta selviönä - esimerkiksi sosiologiassa sosiaalisen konstruktionismin perinteet ovat paljon voimakkaampia tosiasiaväitteiltään kuin gender-tutkimuksen piirissä. Eli nähdäkseni konstruktionismi ei ole ollut lähtökohta, vaan oletettu hegemoninen "tieto" sukupuolisuudesta essentialisoituneena kategoriana, "dualismina".

Suomalaisessa keskustelussa ankarinta konstruktionistista retoriikkaa ovat soveltaneet muutamat taiteen tohtorit, kuten Hekanaho ja Vänskä. Yhteiskuntatieteelliset, enimmät filosofit, antropologi-naistutkijat ja muut vastaavat eivät taas ole ottaneet asiaan hirveästi kantaa - varmaan pitkälti siksi etteivät tutki (niinkään) taiteita vaan ihmistä.

naistutkijat eivät edes itse tiedä mitä ajattelevat. kuka viitsisi ottaa tuollaisia pellejä tosissaan?

Nyt naistutkijoiden pitäisi olla yksimielisiä kaikesta ja ajatella yhteen hiileen? Itse olet jälleen erittäin epäjohdonmukainen.

Totesinhan jo aikapäivä sitten, että naistutkimuksessa riittää näkökulmaa ja teoriaa.

Ei minulla ole tarvetta turvautua "emotionaalisesti turvallisiin teorioihin", vaan suhtaudun todellisuuteen monisyisenä vuorovaikutussuhteiden ja tulkintojen verkostona, joka on sosiokulttuurisesti rakentunut ja operoi käytäntöjen ja narratiivien läpäisemässä fyysisessä maailmassa.

tuo teoriasi todellisuudesta on sinulle emotionaalisesti turvallinen, koska se tarkoittaa ettet joudu kohtaamaan kritiikkiä.


Esitä parempi teoria.

Lyön kyllä vetoa, että oma lähestymistapani on sensitiivisempi sukupuoli-ilmiöitä kohtaan kuin omasi, joka muistuttaa kovasti saarnamiehen vauhkoilua ja jatkuvaa vihollisten etsintää. Minä osoitan ajattelun suuntaamisen ongelmia, sinä pyrit ampumaan kokonaisia paradigmoja alas.

ei ole. olet naistutkija ja feministi, eli oletat naisten olevan uhreja.


En oleta.

minä taas oletan naisten olevan täyspainoisia normaaleja ihmisiä. olen siis huomattavasti sensitiivisempi.

Luulet olevasi, koska perustat oman kantasi vastapuolen leimaamiseen.

Ahaa, ensin kulttuuri oli mielestäsi omassa paradigmassani kritiikitöntä "eetterissä kelluvaa valintaa", ja nyt kulttuuri "määrääkin" kaiken. Jaahas, mitähän tähän sanoisin. Enpä taida sanoa enää mitään.

se että olet kykenemätön ymmärtämään lukemaasi ei ole minun syyni. biologia ei määrää kaikkea, kulttuuri ei määrää kaikkea, vaan ilmiöt ovat kulttuurin ja biologian monimutkainen yhteennivoutuma.


Aivan totta, mutta tästä pääsemmekin siihen miten sosiaalisen ja kulttuurisen ymmärtämisen tärkeys huomattavissa määrin itsenäisinäKIN ilmiöinä ei katoa minnekään. Biologisoivat näkökulmat eivät ole mitään Graalin maljoja ja tämän tunnustavat lähes kaikki biologit itsekin.

tutkimuksen terveyden ensimmäinen kriteeri on ymmärtää, että kritiikki on hyväksi, kritiikki puhdistaa.

Sinun paska kritiikkisi ei siihen kyllä kykene, sori vaan.

Neonomide kirjoitti...

Naistutkimuksen keskeisimpiä aluevaltauksia on juuri KOKEMUKSELLISUUDEN tutkiminen, joten olet jälleen ihan pellolla etkä tiedä yhtään siitä mitä kritisoit. Naisten kokemuksethan on trivialisoitu ja perinteisesti tulkittu miehisistä perspektiiveistä ja tämä on naistutkimuksen keskeisimpiä painopisteitä. Samasta syystä naistutkimus omaa kiistatta parhaat metodit "naisten" ymmärtämiselle.

tässäkin oletat implisiittisesti naisen olevan joku heikko astia joka ei pysty pärjäämään miesten kanssa kilpailussa.


Enkä oleta, oletan kyllä että naiset ovat TODELLA lukuisin tavoin toiseutettu ja marginalisoitu ihmisryhmä juuri sukupuoli-ideologian myötä. Tämän sukupuoli-ideologian selittämisen kannalta paras lähtökohta on feministinen teoria.

Kriittistä miestutkimusta tarvitaan sitä mukaa, mitä enemmän pojat näyttävät jäävän jälkeen mm. koulutuksessa. Tällä hetkellähän ongelma on omituinen, koska työelämä vetää yhä miehiä naisia paremmin, vaikka koulutuksessa erot olisivatkin yhä selvempiä naisten hyväksi. Lähinnä tulisikin keskittää huomio siihen, miksi juuri pojissa on niin paljon droppaajia.

usko pois, naiset ovat ihan älykkäitåä ihmisiä, jotka kykenevät omatoimiseen toimintaa, eivätkä mitään hentoja varpuja joita pitää vaalia vakan alla.

Keksit näitä essentialisointeja taas päästäsi, mikä on kyllä avaavaa koska se kertoo omista ennakkoluuloistasi karua kertomaa.

Psykologiaa lukevana tunnen erittäin hyvin mm. epäsuoran aggressiivisuuden teoriat ja niiden liittäminen naissukupuoleen, joiden parissa muuten suomalaiset tutkijat (Lagerspetz & Kaukiainen) ovat kunnostautuneet. Samoin tasa-arvofeministiset näkökulmat joissa naisten lapsenmurhia ja sodankäyntiä on tutkittu kriittisesti, kuuluvatmyös naistutkimuksen yleiskirjoon.

Lähestymistapasi on kyllä käsittämätön mutta mielenkiintoinen: että sukupuoli (nainen) pitäisi jotenkin essentialisoida jotta voisimme tehdä siitä tutkimusta? Itsehän oletat naiset fiksuiksi ja "omaehtoiseen toimintaan" kykeneviksi? Itse en tekisi moista oletusta, vaikken sitä suoraan kieltäisikään. Aika vahva tosiasiaväite. ;-)

Olen muuallakin todennut, että useita naistutkimuksen alalle tuotettuja väikkäreitä on palkittu ja päästetty läpi Eximialla (laudaturista seuraava). Näin SILLOIN, kun tarkastajina ovat olleet erityisalojen ekspertit.

jos tietäisit asiasta vähän enemmän, ymmärtäisit että tuollaisissa -- ja jopa kaikissa läpimenneissä naistutkimuksen väitöskirjoissa -- tarkastajina ovat olleet kyseisen alan naistutkijat. kukaan muu ei viitsi koskea tuollaiseen paskaan pitkällä tikullakaan.


Pikku kysymys: miten muka erottelet "naistutkijan" ja naistutkijan toisistaan? Kasvaako toiselle viikset vai kakkiiko toinen kukkia?

Ennustettavuus ei ole pitkään aikaan ollut ihmistieteissä mikään itsestäänselvyys, tunget taas luonnontieteellisiä standardejasi aihepiireihin joihin ne eivät kunnolla sovellu.

siksi naistutkimus onkin niin pihalla.


Ai koska omat standardisi ovat niin todellisuudesta vieraantuneita? Ihan looginen kommentti, kerrankin. ;-)

Olenko missään vaiheessa kritisoinut empiirisen tutkimuksen tärkeyttä? Itsehän korostan ja edustan juuri empiirisiä suuntauksia, mm. sosiaalipsykologiaa ja sosiolingvistiikkaa.

kommenttisi osoittaa ettet tiedä tieteistä yhtään mitään. ei oppiaine ole empiirinen tai ei-empiirinen, vaan paradigma.


Miten tehdä ei-empiiristä sosiolingvististä tutkimusta? Kerro minulle!!!

sosiaalipsykologiassa on suomessa juuri nyt vallalla ei-empiirinen paradigma.

Eli mikä? En lue suomalaista sosiaalipsykologista tutkimusta paljoakaan, vaan alan muita julkaisuja.

Relativististen itsestäänselvyyksien toistelu on kyllä myös tärkeää, koska muuten ihmiset näyttävät ajattelevan kuin idiootit eikä mitään loogista edistymistä näytä tapahtuvan. Tämä pätee sukupuoliteemaan erityisen osuvasti. Kunnollista teoriaa tarvitaan, jotta ajattelun taso paranee.

eli mielestäsi pitää valehdella koska ihmiset ovat idiootteja kun eivät usko kuten haluaisit heidän uskovan. sopii hyvin sinusta syntyneeseen kuvaan.


Jep, haluan että ihmiset ajattelisivat kuten minä, eli paremmin. Voi sen noinkin ilmaista.

Patriarkaatti on hierarkinen järjestelmä, miehet syrjivät homososiaalisesti toisiaan ja alentavat kategorisesti naisia ja lapsia alapuolelleen, "toisiksi. Tärkeää on siis kategorinen jaottelu, jonka ytimessä on perheinstituutio.

toistelet yhä näitä uskonkappaleitasi ilman todisteita.


Käykö se todisteeksi Herra Professori, että nuo ovat Brownin listaamien antropologien löytämien "ihmisuniversaalien" joukossa? Vai vaaditko vielä jotain kovempaa evidenssiä...?

patriarkaattia ei ole olemassakaan eikä siitä ole empiirisiä todisteita. toistuvista pyynnöistäni huolimatta et ole esittänyt ensimmäistäkään.

No viitsiikö herra professori lukea sen Brownin teoksen ja käydä läpi sen megalomaanista kirjallisuuslistaa? Olisiko liikaa vaadittu?

Ne on "todistettu" jo ajat sitten, mitä yrität taas vängätä? Tottakai on muitakin näkökulmia todellisuuden rakentumiseen, kukaan ei väitä että nuo olisivat ainoita.

naistutkimus olettaa ne todistetuiksi, mutta niitä ei ole koskaan todistettu. siksi naistutkimus onkin paskaa.


Ai kun naistuttkimuksessa väitetään että nuo ovat "todellisia", se kumoaa antropologien monisatavuotisen todistusaineiston?

Muuta sanottavaa aiheeseen?

pelimiesteoriat on empiirisesti testattavissa, ja testataankin, joka päivä, eri puolilla maapalloa.

Joo, kuinka monessa yliopistossa olikaan kaksoissokkokontrollit menossa, minulle jäi vähän epäselväksi?

Pointtini liittyy siihen, miten pariutuminenkin on paljon muutakin kuin yksittäisten "indikaattorien" muka-geenilähtöistä kyttäämistä, pikemmin tulisi puhua "pariutumisälykkyydestä" (mating intelligence).

pointtisi oli se, että geoffrey miller on kannatettava koska miller ei kritisoi naistutkimusta.


Ei, vaan että Gee Miller on asiallinen kaveri, koska ei syyllisty toisten akateemisten näkökulmien tyrmäilyyn antagonistisen tiedepolitiikan nimissä vaan keskittyy omaan juttuunsa ja rakentavasti ja uteliaasti muihin. Häntä voi oikeasti arvostaa monessakin mielessä, rehellinen pluralisti joka kykenee vuoropuheluun eri näkökulmien kanssa.

Kuten Foucault, hän myös komppaa kovasti Nietzscheä, mikä on melkeinpä laadun tae nykyajattelijoissa muutenkin.

Miller, tuo teidän "pelimiesgurunne" on esimerkiksi todennut että totaalisen biseksuaalinen (ja pedofiilinen) laji kääpiösimpanssi/bonobo on ollut lajina olemassa noin 10 kertaa ihmislajia kauemmin - huomio joka itsessään asettaa ihmislajin kohdalla poliittiset seksuaali-identiteettiä koskevat kategorisointimme kyseenalaisiksi juuri BIOLOGIAN näkökulmasta.

Pinker on Milleriin verrattuna piilonormatiivinen republikaani-nihilisti, joka ei haluakaan myöntää kannattamiensa teorioiden selitysvoiman puutteita, kuten Miller auliisti tekee. Harmillista vain, että Millerin parhaat empiiriset argumentit ovat äärimmäisen vaikeasti todistettavissa kausaalisiksi "tosiasioiksi" - sukupuolivalintaa on vaikeaa tutkia suhteessa luonnonvalintaan. Millerille kuitenkin pisteet yrittämisestä ja poikkeuksellisen nokkelasta ajattelusta.

Sitäpaitsi, feministisessä tutkimuksessa ei lähdetä siitä naiivista olettamuksesta, että esimerkiksi pelimiesoppaat olisivat maailmankuvaltaan "objektiivisia", vaan että niissä oletetaan miehen haluavan juuri tiettyjä asioita ja että niitä tämän kuuluu myös saada. Arto Jokinen on analysoinut Slitz-lehteä kriittisesti näkökulmista, jotka sopivat myös tuon pelimies-paradigman kritiikkiin. Mies oletetaan aika pinnalliseksi otukseksi noissa oppaissa ja jäsennetään "iskemistä" JATKUVANA pelaamisena. Ihmissuhteeksi nuo valitettavasti tuppaavat muuttumaan, ja silloin pelailusta täytyy maksaa nopeasti lunnasrahat.

se että joku teoria olettaa jnkun toimijan sellaiseksi joka tuntuu emotionaalisesti pahalta, ei tarkoita että kyseinen teoria on väärässä.


Ei varmaan, mutta ei jossain asiassa "oikeassa oleminen" tee teoriasta jotain, mitä pitäisi kritiikittä palvoa.

yleensäottaen naistutkijoiden on vaikea hahmottaa, että emotionaalinen reaktio => moraalinen paheksunta => teoria väärä tai oikea ei ole paras tapa tehdä tiedettä.

No sori vaan, mutta noiden tasojen huomioon ottaminen on kuulunut jo kauan ihmistieteisiin.

Minulle on yhä hämärää, mitä sieltä pitäisi muka siivota? Itse et ole tämän änkyröintimaratonin aikana esittänyt yhtään naistutkimuksen piirissä tehtyä tutkimusta, joka olisi vakiintuneiden tieteellisten käytäntöjen kanssa ristiriidassa. Täytynee siis tyytyä toteamaan, että puhut vain lämpimiksesi.

jos esittää kritiikkiä, naistutkimuksen parissa ruvetaan heti itkemään, että "no ei tuo olekaan hyvä esimerkki koska x ja y". katso esim. osmo tammisalon saamaa kritiikkiä. hänhän valitsi kritiikin kohteeksi palkitun naistutkimuksen.


Joo ja polkaisi jalkansa paskaan, kuten todettua. Oli toki saavutus sinänsä, että jotkut naistutkijat edes viitsivät rusikoida moista nolla-argumentaatiota.

esittämistäni lähteistä, esimerkiksi nature neurosciencen artikkelista olet ollut täysin hiljaa.

Luin sen ja olen lukenut aiemminkin, tuttua huttua. Reduktionistista sinnepäin-läppää, ei mitään oikeasti merkittävää meidän debattimme kannalta. Neurobiologiset huomiot olisivat tarvinneet teoriaa (LIHAA) ympärilleen, jotta niitä olisi voitu soveltaa sosiaalisen todellisuuden rakentumisen ja käyttäytymisen teorioihin.

Itse pidän parempana mittarina naisten ystävyyssuhdefrekvenssiä ja sitä, kuinka älykkäisiin ja syvällisiin ystävyyssuhteisiin naisten kanssa voi todella päätyä. Tätäpä ei jälleen kerran voida oikein mitata, mutta se voidaan kokea sitäkin voimallisemmin. Niistä on hyötyä koko miehisen elämismaailman jäsentämisen suhteen ja oman hlökohtaisen elämän pohdinnan suhteen naispuoliset ystävät ovat varmasti aivan korvaamattomia.

jokaisella tällä palstalla on kokemuksia naisista ystävinä, ja siitä, kuinka nämä naiset kerta toisensa jälkeen ohittavat tämän uskollisen ja hyvän ystävän ja ajautuvat parisuhteisiin kaikenlaisten kelmien kanssa.


Ai ja siihen ystävyys sitten päättyykin, vai? Renttukelmin mulkku voittaa Tosiystävyyden™ Ai nyt tämän palstan tarkoitus selvisikin, tämä on naisystäviinsä pettyneiden änkyrämiesten ghetto!

naiset ovat ystävinä tärkeitä, sitä en kiellä. mutta naisen saaminen ystäväksi on triviaalia: pitää vain varoa loukkaamasta naisen herkkiä tunteita missään tilanteessa.

En minä noin herkkiin tapauksiin ole koskaan törmännyt - ellei suhteeseen liity selvästi jotain muutakin kuin ystävyyttä. Naisillehan voi sanoa melkein mitä vaan, kun sanoo sen epäsuorasti. Pätee naisten väliseen kommunikaatioon ja ihan yhtä hyvin miestenkin.

naisen saaminen sänkyyn taas edellyttää sitä, että oikeasti ymmärtää miten naiset toimivat. siksi jälkimmäinen kertoo oikeasta ymmärryksestä, edellinen ei kerro yhtään mitään.

Ai jalkojen avaaminen on nyt "ymmärtämisen" standardi, joka "avaa sormustinkukan ammolleen". Tulihan se sieltä, "todellinen" naisen ymmärtäminen onkin sinulle piparin saamista.

Ei, vaan ihmisten heteroseksuaalinen KÄYTTÄYTYMINEN on se joka pilaria pitää pystyssä, sekoitat sen nyt normatiivisuuteen ja luulet naiivisti, etten sitä huomaisi kuin ohi lentävää erikoista perhosta.

esität taas naistutkimuksen feministisen uskonkappaleen, jolle ei ole empiiristä todistusaineistoa.


Onpas, eikä tuo ole mikään naistutkimuksen "huomio". Olet taas silkalla morkkauslinjalla kun et ymmärrä mistä puhutaan.

Tosiasissahan biseksuaaliselle käyttäytymiselle ei ole mitään ihmeellisempiä evolutiivisia esteitä - karsinta kohdistuu lähinnä VAIN homoseksuaalisuutta korostavaan proteiinien koodautumiseen. Jokaikinen geneettinen edeltäjämme kun on hässinyt ainakin kerran.

seksiin liittyy aina kustannuksia.


Uroksilla vähemmän kuin naarailla, nimittäin biologisesti.

isoimpana on sukupuolitautien leviäminen kun limakalvoja hinkataan yhteen. väitteesi on siis valhetta, ja osoittaa ettet tiedä evoluutiobiologiasta mitään.

Häh? Mitä vittua taas hourit siellä?

Thomas Kuhn mainitsee itse asiassa pääteoksensa "Tieteellisten vallankumousten rakenne" esipuheessa, kuinka luonnontieteissä paradigmavaihdokset ovat olleet paljon leimaavampi ilmiö kuin ihmistieteissä. Tähänkin varmaan keksit jonkun taikaluotiteorian "feministisestä salaliitosta", joka on aivopessyt Kuhnin ajattelemaan kuten feministi?

ensiksikin puhuit alun perin paskaa. väitit että kuhn sanoi luonnontieteiden olevan jähmeämpiä kuin yhteiskuntatieteet. tämä ylläoleva väitteesi on täysin erilainen kuin alkuperäinen väitteesi. tässä on taas hyvä esimerkki siitä miten syöt joka kommentissa sanasi moneen kertaan.


Paradigmaattisuus on juuri perusteita koskevan käsittelyn jähmeyttä, voi jumalautasaatana!

Ensinnäkin, Bourdieun tieteensosiologiset lähestymistavat ovat monipuolisemmin sovellettavia ihmistieteisiin JA luonnontieteisiin kuin Kuhnin (jota voi paremmin soveltaa jälkimmäiseen), toiseksi, "Structuren" third editionissa sivulla X Kuhn sanoo että luonnontieteissä perusteita (paradigmoja) koskevat väittelyt ovat paljon harvinaisempia kuin ihmistieteissä (psykologia, sosiologia). Rivit 10-13. Pokkariversio.

toiseksi, oma alkuperäiskielinen kirjani the structure of scientific revolutions (3rd ed.) luku 1. a role for history ei sisällä tuollaisia väitteitä. valehtelet taas feministille tyypilliseen tapaan niin että korvat heiluvat.

Esipuheesta puhuin, saatana! ESIPUHEESTA!!! P-R-E-F-A-C-E !!!

http://dictionary.reference.com/browse/preface

epäilen, että sinulla on joko joku feministinen versio kirjasta, tai mikä todennäköisempää olet turvautunut jonkun naistutkijan muistiinpanoihin asiasta lukematta kirjaa itse.

Tai sitten et perkele osaa lukea.

Et taida itse lukea lähteitä ollenkaan, kunhan oletat että muiden pitäisi tutustua niihin?

kuhn on uskollinen kaveri ja siksi pidän sen kotonani kirjahyllyssä. entäs itse?


Pokkarina tyynyn alla. Pistä paremmaksi.

Tämä näkökulmaa kompataan itse asiassa kaikein änkyröimpienkin biologistien keskuudessa, joten taisit tehdä juuri jonkinlaisen maailmanennätyksen.

höpö höpö. et tiedä biologisteista yhtään mitään. lisäksi olen toistanut moneen otteeseen etten ole biologisti.


Käyttäydyt kuin biologisti, mielipiteesi ovat yhtä ankaria kuin (ankarimmilla) biologisteilla ja argumentoit kuin biologisti. Ei siis jää jäljelle muuta kuin toteamus, että olet biologisti.

Ei minun tutkimuskysymykseni kannalta, kuten edellä totesin. Minä tutkin diskursseja.

se on selvä, että jos päätät tutkimustuloksen jo etukäteen, laajempi näkökulma on huonompi.


Diskurssien tutkimisessakin täytyy tehdä rajauksia. Vai tiedätkö jonkin metodologian, jossa niitä ei tarvitse tehdä?

Ai gender-ajatteluun? Sekin sori vaan osoitettiin sisäisesti hyvin ongelmalliseksi mm. genus-käsitteen ja Butlerin muotoilujen myötä. Koko kiistaa ei erityisemmin ole korostettu mm. naistutkimuksessa enää 90-luvun alun jälkeen.

joka osoittaa itsekritiikin puutteen. hyvä tutkimus tarkastelee omia lähtöoletuksiaan jatkuvasti.


"Gender" on todettu biologisen kautta muotoutuvaksi käsitteeksi, mikä oli käytännössä kritiikin terä ja se tylsistyi pääasiassa Butlerin (1990) kritiikkien myötä. Toki soraääniäkin löytyy, lähinnä tuo lopetti monet turhanpäiväiset kiistat aiheesta ja vapautti tutkimaan sukupuolisuuden sosiaalista rakentumista ilman TURHIA rajasotia.

Oletko missannut kokonaan aihetta koskeneen epistemologisen keskustelun eri tieteenalojen välillä?

http://www.tieteessatapahtuu.fi/0805/charpentier.pdf

kreationistit väittävät, että heillä on oikeus tulla tasapuolisesti kuulluksi evoluution rinnalla.


Totta, mutta miten tämä liittyy mitenkään aiheeseen? Kyse oli siitä, KENELLÄ on oikeus esittää tosiasiaväitteitä ja minkä vahvuisina.

no, aiemmin myönsitkin olevasi kreationisti.

Jos hourit jostain tuollaisen mielipiteen, niin korjataan edelleen, etten ole. Uskon pyhään Turun sinappiin ja evoluutioon.

Jos naistutkimusta todella kritisoidaan, niin minkä tähden kritiikki on usein niin huonoa? Tämä on minusta hyvä tutkimuskysymys itsessään, miten juuri NAISTEN tutkimus, tekemänä tai tutkimuksen kohteena, näyttäytyy niin epäilyttävänä?

eräs syy on varmasti se, että feministiset naistutkijat alkavat heti syyttämään kaikkia kritisoijia sovinisteiksi.


No tällaista touhua en ole vielä nähnyt kertaakaan, voisitko eritellä? Feministit ovat kyllä tällaista vihjailleet, mutteivat naistutkijat.

Yritätkö nyt todella väittää, etteikö kysymystenasettelu olisi kaikkein tärkein kriteeri sille, millaisia "tutkimustuloksia" saadaan? Täytyykö taas ottaa tieteellisen metodologian perusoppikirjat esiin että tajuat näin yksinkertaisen pointin?

tässä on taas poliittinen motivointisi selvästi esillä.
varmasti feministisen tutkimuksen tärkein pointti on asetella tutkimuskysymykset niin että saadaan haluttuja tuloksia.


Kas, ymmärsit pointtini. Kysymyksenasettelut VOIDAAN tehdä niin, että tutkimus näyttää "etukäteen päätetyltä". Näin ei kuitenkaan naistutkimuksessa tapahdu.

oikeassa tieteessä siihen ei pyritä tietoisesti, vaikka tietysti teoriat vaikuttavatkin joskus siihen millä tavalla tutkitaan.

Kuten sanoin, havaintommekin ovat teoriapitoisia, jo se millaiseksi jotain ruokaa sanotaan, vaikuttaa siihen millaisena sen haistamme/maistamme.

Aversio kehittyy pitkälti uskomusten perusteella - muutoin söisimme parasta proteiinia eli muurahaisia täyttä häkää, kuten esiäitimmekin.

Tämäkin olisi sinulle itsestäänselvää, jos tuntisit sosiologian perusteita. Tai edes evoluutiopsykologiaa, se pirun Pinker on kirjoittanut näistäkin (How the mind works).

tämä itsestäänkorjaavuus on empirismin perusta. se naistutkimuksesta puuttuu. siksi naistutkimus ei ole empiiristä.

Koomista tässä sekoilussasi on (mm.) se, että empirismi ja nativismi ovat perinteiset kiistakapulat ihmistutkimuksessa, mutta näytät komppaavan aika yksinkertaisella kaavalla molempia, mielihalujesi mukaan.

Anonyymi kirjoitti...

worth the effortYou can start to receive [url=http://www.tonyluxury.com]トリーバーチ バッグ[/url]existing supermarket worth mentioning [url=http://www.tonyluxury.com]トリーバーチの福袋[/url]meet in their respective state capital to [url=http://www.tonyluxury.com]トリーバーチ キーケース[/url]viiHead rest and baby insert acts like a [url=http://www.tonyluxury.com]http://www.tonyluxury.com[/url] to be burned beyond recognition It is never [url=http://www.tonyluxury.com]http://www.tonyluxury.com[/url] language I'm With You is part of Avril's

Anonyymi kirjoitti...

I loved as much as you will receive carried out right here.
The sketch is tasteful, your authored material stylish. nonetheless,
you command get bought an shakiness over that you wish be delivering
the following. unwell unquestionably come
further formerly again since exactly the same nearly very often inside case you shield this hike.


Look at my page ... cpap reviews