Perinteisen näkemyksen mukaan feministisen tutkimuksen tulee olla ”naisista, naisten tekemää ja naisille kohdistettua”. Naiset ja masennus -projektitutkimus keskittyy naisten kokemaan masennukseen sisältäen mahdollisen miesten sekä patriarkaalisen hyvinvointivaltion osuuden masennukseen.
- - tutkimustulokset viittaavat siihen, että masennus voi johtua näkymättömästä, sukupuolisesti virittyneestä jännitteestä naisystävällisessä hyvinvointivaltiossa paljastaen ”hyvinvointimasennusoireilun”.
Firstly, as mentioned earlier, I had a double role as a psychotherapist and feminist researcher. This dual role allowed me to move in and out of the research as well as be aware of the complexities of the therapeutic process.
For example, as a psychotherapist, I adapted feminist consciousness raising to the feeling circles which occurred at the beginning and end of every group's session.
Problem solving therapy was introduced with the home tasks. Diary tasks represented input from cognitive behaviour therapy or therapeutic writing, while in one session, looking at archetypes of women based on Greek goddesses inculcated a clear Jungian approach. The psychoanalytic approach was embedded in the groups through the basic interpretive methods of psychoanalytic therapy. For instance, if a group member had left her diary in her handbag for a week and forgotten to write in it, the therapists gently interpreted this forgetting as perhaps, her forgetting to take care of her own needs for a week.
My therapeutic work did not interfere with my feminist research role or vice versa.
tiistaina, elokuuta 12, 2008
Feministinen terapia
Depression in / by / for Women: Agency, Feminism and Self-Help in Groups on ensimmäinen väitöstasoinen tutkimus feministisestä terapiasta Suomessa
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
12 kommenttia:
Kysely:
Valitsetko miehesi vaatteet?
Ellien keskustelu aiheesta:
Gallup: stailaatko miestäsi?
Miksi miehet eivät saa olla niin kuin haluavat?
No patriarkaalisessa yhteiskunnassa miehethän päättävät kaiken ja tekevät säännöt ja .. eiku hetkonen, mitenkäs se ny menee.. no, ehkä feministit osaavat selittää, että miten on mahdollista, että elämme patriarkaalisessa yhteiskunnassa, jos kerran naiset luovat kaikki säännöt ja tekevät kaikki päätökset?
- Vortac
p.s. Suosittelen muuten käsittääkseni ilmaista kirjaa 'If Men Have All The Power How Come Women Make The Rules?' Se valaisee aihetta nasevasti.
Uusimmassa Eeva-lehdessä Anna-Leena Härkösen mielestä hän masentui järkyttävästi kun joutui kokemaan miehen seksuaalista haluttomuutta.
Hänen mielestään miehet taas kestävät paljon paremmin naisen torjuvaa käytöstä ja seksin puutetta parisuhtessa.
Hän naisena tietää kestävänsä huonommin kuin mies.
Miten?
Mies kestää naisen kieltäytymisen ja pihtaamisen paremmin Anna-Leena Härkösen maailmassa, koska miehet joutuvat kokemaan tottuneesti elämässään paljon enemmän torjuntaa, ehkäpä nimenomaan naisen suomaa pihtaamista ja harrastamaan yleensä koko elämänsä ajan säännöllisesti ja tottuneesti vonkausta.
Mies on siis niin tottunut "väistämättä" naisen herrkkyyteen ja mielialaan liittyvään seksin annosteluun ja siksi se ei ei satu mieheen ollenkaan niin paljon kuin naiseen, joka on tottunut pihtaamaan mutta ei kokemaan pihtaamista.
Nainen on paljon herkempi.
Word.
Tämä alkaa olla jo klassikkoteema.
Jos mies joutuu elämään puutteessa, kyse on oikeastaan siitä, että hän ajattelee liikaa a) sitä ja b) omaa napaansa. Lisäksi hän on jollain tavalla syypää naisensa haluttomuuteen, vähintäänkin lintsaamalla kotitöistä.
Jos nainen joutuu elämään puutteessa, parisuhteessa on perustavanlaatuinen ongelma. Sanomattakin selvää, että syy on miehessä.
BTW, keskustelua A-L härkösen tuotannosta, mm. tästä viimeisestä:
http://www.hs.fi/keskustelu/Anna-Leena+H%E4rk%F6sen+romaanit/thread.jspa?threadID=131574&tstart=0
Hänen mielestään miehet taas kestävät paljon paremmin naisen torjuvaa käytöstä ja seksin puutetta parisuhtessa.
Hän naisena tietää kestävänsä huonommin kuin mies.
Miten?
Olisi mukava lukea tuo juttu kokonaisuudessaan. Saisiko joku sitä luettavaksi?
Seksin vonkaaminen ja seksistä kieltäytyminen on sukupuolitettu aikaisemminkin. Eikö jossain väkivaltatutkimuksessa seksin vonkaaminen laskettu väkivallaksi ja jossain toisessa seksistä kieltäytyminen?
En tiedä kumman on helpompi kestää , mutta olen huomannut että ainakin keskustelupalstojen perusteella yleinen mielipide tuntuu olevan, että naisen on hyväksyttävämpää jättää mies kuin miehen jättää nainen, kumppaninen seksuaalisen haluttomuuden/pihtaamisen takia.
Feministisestä terapiasta tulee mieleen seuraava yhtälö: paska+paska=paska
Feministinen Terapeutti = Feministic The Rapist
Siis kyllä terapeutti saa olla feministi ja markkinoida itseän vapautuksen teologiana, varmasti on ihan tervejärkistäkin empatiaa naiseuden solmuja avaamaan - mutta elkää nyt sentään The Rapist vitsiä tähän sotkeko... ei naurata.
Jos terapeutti on feministi, niin voi hyvin kuvitella, että tämä tukee potilaan käsityksiä siitä, että häntä on kohdeltu huonosti sukupuolen takia.
Samoin monesti terapian haittavaikutuksia saattaa olla se, että terapeutti ollessaan empaattinen tukee potilaan vääristyneitä ja uhriutuneita käsityksiä muista ihmisistä yleensä vanhemmistaan. Potilas saa tukea käsitykselleen, että oikeasti hänen ongelmansa johtuvatkin muista, onko se sitten vanhemmat tai patriarkaalinen hyvinvointiyhteiskunta. Ja monesti terapia jää tähän. Potilaalle ja katkeruus ja vankka käsitys siitä, että asia on muiden syy ja hän on uhri.
Onhan se helpottava ajatus, että siksi on surullinen, kun on joutunut kärsimään kauheaa vääryyttä muiden taholta. On kivaa olla katkera ja vähemmän pettynyt itseensä. Mutta kamalan rakentavaa monien mielenterveyspotilaiden epärealistinen ja syvä katkeruus ei ole. ja monesti se pilaa vanhempien ja lapsen suhteen, kun potilas tempaisee terapeutilta syyttämään ikääntyneitä vanhempiaan kaikista elämänsä ongelmista. Ehkä toki on harmittomampaa jos feministisen terapian jälkeen potilas jättäisi vanhempansa rauhaan ja ryhtyisi kirjoittamaan blogia siitä kuinka on kärsinyt patriarkaalisen hyvinvointiyhteiskunnan kourissa, mutta ei sekään nyt mikään ideaaliratkaisu ole.
toki feminismi saa näin vannoutuneita kannattajia.
"elkää nyt sentään TheRapist vitsiä tähän sotkeko... ei naurata"
No joo, kulunut ja huono se on. Myönnän.
Terapiassa sinänsä täytyy saada viha esille.
Se on terapian tärkein vaihe. Mutta ei terapian päämäärä.
Läheisriippuva ihminen, oli se mies tai nainen, on tottunut lapsena kohtaamaan, "sietämään" väkivaltaa, tukahduttamaan omia tunteitaan ja tottunut taitavasti toisten mielistelyyn syyllistäen itsensä toisten tekemästä väkivallasta.
Joten sinänsä ei feministisesti empaattisessa terapiassa ole mitään väärää jos viha kohdistuu oikeita kohteita kohtaan eli väkivallan tekijöitä kohtaan selkeinä henkilöinä. Monesti terapiassa on ehdotonta saada nimenomaan oman sukupuolen edustajan empatiaa.
Viha ja halveksunta identiteettinä on sitten toinen juttu. Se on ideologinen jekku ja kaiken ideologisen aivopesun perusjuju natseista lähtien.
Jos väkivalta sukupuolitetaan ja terapeutti pumppaa ylemmyydentuntoista miespelkoa asiakkaaseen niin meillä on taas uusi ideologinen feministi ylistämässä naisten täydellistä erilaisuutta.
Terve terapeutti kyllä tsiigaa tarkkaan naisasiakkaan äitisuhteen, sillä usein väkivaltakulttuurin oppiminen on naisilla elämänsä läheisimmästä suhteesta eli äitisuhteesta lähtöisin.
Ilman kykyä vihaan ei ole tasapainoista ihmista ja varsinkaan väkivaltaa kokenut ei voi kasvaa rakastavaksi ihmiseksi. Ihminen, voimaton ja alistumisella hyväksynnän saanut, jolla ei ole rajoja, oikeastaan rakastaa väkivaltaa, sen roolipeliä ja ihailee väkivallan tekijöitä jumalallisina olentoina.
Se on ideologinen jekku ja kaiken ideologisen aivopesun perusjuju natseista lähtien.
Itseasiassa kauan ennen natseja jo.
- Vortac
Lähetä kommentti