perjantaina, elokuuta 22, 2008

Kuinka kasvattaa feministinen poika?

How to raise a feminist son:
We recently purchased a house, and to make the transition easier for him, we allowed my son to pick whatever color he wanted to paint his room. He originally picked pink. (My son adores pink, and spent most of his toddlerhood wearing pink and purple pajamas.) I agonized over the choice. There was a part of me that was overjoyed...my son obviously is confident in what he likes, and doesn't feel the need to conform to what the world tells him about being a BOY.

My son is very sensitive. He cries easily, gets his feelings hurt often, and is generally more attuned to what is going on with people's emotions around him. He has always been kind of my little empath, reacting to the world around him and showing every bit of what he's feeling to anyone who may be paying attention. This causes MANY of the people around him, especially older men, to be very troubled by his shows of emotion. He has been told more times than I can count to "toughen up", "act like a boy", and "don't act like such a baby, girl, (insert insulting feminine word here)." I get very frustrated trying to teach him that it is OK to be that way, no matter what the world is telling him he *should* act like.

Kommentti: I'm a 39 year old single straight male. I was (and still am) very much like your son: sensitive and empathic. I don't have kids so you can take this with a grain of salt.

But in my experience, being sensitive AND an iconoclast is a recipe for an unhappy life. For example, if your son wants to go to school wearing pink, he's got to either (a) be insensitive enough that the taunts don't bug him, or (b) change into blue.

I am not a happy adult. My parents, as much as I love them, should have toughened me up, and they should have explained that societies have expectations of people, and if you fail to live up to those expectations you will be ostracized and you will be mocked (by both men and women). Unfair? Sure. So what?

I realize that's probably not what you wanted to hear. But as a parent, you have to balance between telling your kid How It Ought To Be versus telling him How It Is. For example, when someone says "real beauty is on the inside", that's how it should be, but the fact is that if your son is 5' 2" in high school and wear glasses, all the "inner beauty" in the world won't stop him from getting the shit kicked out of him in gym class.

17 kommenttia:

Junakohtaus kirjoitti...

En mä muuta tiedä, mutta oikeasti on ihan eppaa vaatia viisivuotiasta päättämään huoneensa seinien väristä. Ei niin pieni pää sovi tollasiin päätöksiin, ne on aikuisten hommia.

Btw vielä 1900-luvun alkukymmenillä nimenomaan USA:ssa vaaleanpunainen nähtiin poikien värinä ja vaaleansininen tyttöjen.

tärkeä tieto kirjoitti...

"Btw vielä 1900-luvun alkukymmenillä nimenomaan USA:ssa vaaleanpunainen nähtiin poikien värinä ja vaaleansininen tyttöjen."

Sano vielä lähteesi. Tosi mielenkiintoinen tieto!

Mielitty kirjoitti...

Susan B. Kaiserin kirjasta "The Social Psychology of Clothing" ainakin löytyy kyseinen tieto.

Wikipedia taasen kertoo: "From then until the 1940s, pink was considered appropriate for boys because it was the more masculine and decided color while blue was considered appropriate for girls because it was the more delicate and dainty color".

jersun_life kirjoitti...

Kyllä vanhempien pitää opettaa elämän realiteetit. Eri asia sitten onko koulumaailma nykyään niin suvaitsevainen, että sallii pinkkejä vaatteita käyttävät pojat kouluissa. Ei ainakaan minun aikana ollut.

Lapset on julmia tuollaisten asioiden suhteen.

Anonyymi kirjoitti...

Helsingin käräjäoikeus vangitsi perjantaina 29-vuotiaan naisen todennäköisin syin 51-vuotiaan helsinkiläismiehen taposta epäiltynä

- Riita syntyi seksiin liittyvistä syistä, kertoo rikoskomisario Arto Karalahti Helsingin poliisin väkivaltarikosyksiköstä.

Anonyymi kirjoitti...

Nainen ajoi pikkupojan yli Karkkilassa


Kaveri jyräsi 12-vuotiaan Marian ruohonleikkurilla


Mariaa kaksi vuotta nuorempi tyttö alkaa ehdotella erilaisia leikkejä, joita he voisivat leikkiä. Pian esiin nousee ruohonleikkurihippa.
...
Pian hän havaitsee ruohonleikkurin tulevan kohti.

- Tyttö jarrutti ihan minun edessäni ja kysyi, että "Pelästyitkö?". Vastasin hänelle, että "No arvaa".

Aluksi tyttö perääntyy, mutta painaakin yhtäkkiä kaasua ja ajaa suoraan Marian päälle.

Marian reisiluu murtuu ja hän joutuu aloittamaan kuudennen luokkansa pyörätuolissa. Kivut jatkuvat vieläkin.

[Leena] Luhtaselta vaaditaan selvitystä vaalirahoituksesta

TH kirjoitti...

En ymmärrä miksi joku/jotkut postaa tänne kommenttiosastoon noita uutisia naisten tekemistä rikoksia. Naisetkin tekevät rikoksia. So what? Se ei ole yllätys kenellekään, ei etenkään tämän palstan lukijoille. Antaa jotenkin pakkomielteisen vaikutelman nuo jatkuvat viestit.

Henry kirjoitti...

"En ymmärrä miksi joku/jotkut postaa tänne kommenttiosastoon noita uutisia naisten tekemistä rikoksia."

Ulkomaalaisilla miesaktivismisivuilla tuntuu olevan yleisenä teemana naisten(kin) tekemän rikollisuuden esiintuominen. Itse en ole kovin kiinnostunut yksittäisistä naisten tai miesten tekemistä rikoksista. Rikostilastot voivat kiinnostaa - tai jos aiheeseen liittyy epätavallisia näkökulmia esim. tuomioihin liittyen.

Mikko Ellilä kirjoitti...

Olen täsmälleen samaa mieltä kuin nimimerkki TH. Nuo rikosuutiset ovat todella väsynyttä läppää. Jos joku haluaa korjata väärinkäsityksiä naisten väkivallattomuudesta, kannattaa postata TILASTOTIETOJA eikä uutisartikkeleita yksittäistapauksista.

Mikko Ellilä kirjoitti...

jersun_life sanoi...
Kyllä vanhempien pitää opettaa elämän realiteetit. Eri asia sitten onko koulumaailma nykyään niin suvaitsevainen, että sallii pinkkejä vaatteita käyttävät pojat kouluissa. Ei ainakaan minun aikana ollut.

Minä en muista, että minua olisi lastentarhassa tai koulussa koskaan kiusattu vääränvärisistä vaatteista tai muuten vääränlaisista vaatteista. Tosin en varmaan lapsena koskaan käyttänyt nimenomaan pinkkejä vaatteita enkä käytä nykyäänkään. Punaisia paitoja olen sen sijaan useinkin käyttänyt eikä kukaan ole koskaan sanonut niiden olleen mitenkään tyttömäisiä. Mielestäni tämä "punainen on tyttöjen väri, sininen on poikien väri"-meemi on lähinnä myytti.

Jigari kirjoitti...

Mites empaattisilla miehillä nuo naisasiat?

Junakohtaus kirjoitti...

Jigari,

kiitti kysymästä. Aika mukavasti.

soda kirjoitti...

"En ymmärrä miksi joku/jotkut postaa tänne kommenttiosastoon noita uutisia naisten tekemistä rikoksia."

Tästä minunkin on pitänyt joskus napista.

Vortac kirjoitti...

Btw vielä 1900-luvun alkukymmenillä nimenomaan USA:ssa vaaleanpunainen nähtiin poikien värinä ja vaaleansininen tyttöjen.

Noniin! Tätähän olen aina sanonut, ettei ole mikään universaali ja absoluuttinen, kiveen hakattu juttu että pinkki olisi jotenkin homojen väri ja sininen ja musta heteromiesten värejä - ja kaikki loput naisten omaisuutta..

Kaikki värit kuuluvat kaikille, ja nämä ihmisen arvotukset ovat todella kummallista hömpötystä, jolla on ikävä kyllä rankat seurauksensa miesten syrjimisen saralla, mutta eipä sitä kovin paljon yleisessä mediassa noteerata.

Tästähän asiasta ei toki voi edes puhua menettämättä maskuliinisuuttaan ja miehisyyttään ja niin edelleen - tai niin moni ilmeisesti kuvittelee, koska niin harvat uskaltavat mistään tällaisesta puhuakaan. Toinen asia toki on se, että värit ovat nykyisin jonkinlainen kirosana, kun 80-luvulla vielä värejä suorastaan palvottiin. Mustuus ja harmaus ovat ainoita 'värejä', joita ihmiset tuntuvat nykyisin sietävän.

Näistä syistä johtuen on varsin piristävää nähdä että kerrankin joku tuo esiin edes hivenen sitä näkökulmaa, jota olen koettanut kuuroille korville turhaan jo vuosikausia toitottaa.

Kiitoksia, junakohtaus.

- Vortac

Vortac kirjoitti...

Lapset on julmia tuollaisten asioiden suhteen.

Joo, onneksi aikuiset ovat kuitenkin suvaitsevaisia, järkeviä, herkkiä ja kannustavia tällaisten asioiden suhteen, kuten tämänkin blogin kommenttiosastoilta näkee.

- Vortac

Vortac kirjoitti...

Naisten tekemät rikokset - no, tavallaan voisi tietenkin ajatella, että niistä tuleva tieto aiheuttaisi hivenen helpotusta, että onhan niitäkin sentään uutisoitu ja tuomittu joskus jopa jonkin verrankin - ja toisaalta se toimii vastapainona sille feministiselle valheelle ja yhteiskunnassa yleisesti hyväksytylle asenteelle, jonka mukaan nainen on jotenkin jalo ja herkkä olento, joka ei voisi koskaan tehdä mitään pahaa tai puhua valheen sanaa.

Mutta itseäni nuo häiritsevät lähinnä sen takia, että ne ovat niin 'tuhoavia' .. tarkoitan, ettei ole kovin rakentavaa vain toitottaa että joku ruma lutka tappoi jonkun tai kuinka joku karmiva emakko repi jonkun kikkelin irti. Siitä tulee niinsanotusti paha olo, eikä se auta mitään asiaa.. noita on siis hyvin ikävä lukea, kuten uutisia yleensäkin. Siis on jo yleisessä tiedossa täällä, että naiset tekevät julmuuksia suurissa määrissä, niin vaikutus jää lopulta aika turhaksi.

On vain rasittavaa ja jotenkin 'raskasta' lukea noita niin alhaisia uutisia koko ajan, olipa sitten nainen tai mies kyseessä. Brutaalisuuden toitottaminen on aina väsyttävää kaikille osapuolille.

- Vortac

Vortac kirjoitti...

Mites empaattisilla miehillä nuo naisasiat?

Kysyvätkö naiset muuten toisiltaan, että 'no mitenkäs nuo miesasiat?'

Empaattisilla miehillähän naisasiat ovat järjestään loistavasti, koska empaattisten miesten ei tarvitse kuunnella nalkutusta, tai hätkähtää kesken jonkin tärkeän luovan projektin siihen, kun eukolla onkin PMS-kohtaus. Empaattiset miehet pääsevät itse valitsemaan omat vaatteensa, oman elämäntyylinsä, omat paskallakäyntiaikansa - empaattisten miesten ei tarvitse sovittaa elämäänsä kenenkään pettävän lutkafemakon ahdastakin ahtaampaan muottiin eikä olla viettiensä orja eikä pillun palvoja.

Empaattiset miehet ovat vapaita - ja sen paremmin 'naisasiat' eivät voisi enää olla!

- Vortac