torstaina, elokuuta 07, 2008

Silmälappututkimusta

Lotta Roti:
Veronika Honkasalon [naisasialiitto unionin puheenjohtaja] Rasismin paikka nuorisotyössä- tutkimusta esittelevässä kalvosarjassa puhutaan antirasistisesta tutkimuseetoksesta (tutkimus on etnografinen väitöskirja monikulttuurisesta tyttötyöstä).

Antirasistinen tutkimuseetos tarkoittaa toisaalta opettavaista ja normatiivista suhtaututumista haastateltaviin:
Tarkoittaa tarpeen tullen myös interventiota, esimerkiksi rasistisiin diskursseihin puuttumista ja niiden haastamista haastattelu- ja kenttätilanteissa ja tutkimustuloksista kerrottaessa.

Haastatteluissa mahdollisesti esille tulevien ennakkoluuloisten näkemysten haastaminen.
(Honkasalo, 2008)
On vaikea nähdä, miksi tämä on tarpeellista ottaen huomioon, että etnografisissa metodeissa voidaan tutkia rikollisia, päihteiden väärinkäyttäjiä, ja monia muita varsin vakavasti normeja rikkovia ihmisiä ilman, että katsotaan että metoditasolla saakka tutkijan pitäisi käydä heitä opettamaan.

Yksi syy diskurssianalyysista ja sittemin sen sukulaismetodeista kiinnostumiseeni onkin se, miten silmiinpistävästi metodista innostuneet tuntuvat edustavan yhtä poliittista laitaa. Diskurssianalyysi on feministien, antirasistien (tarkoitan termillä tässä antirasismia poliittisena liikkeenä enkä ketä tahansa rasismia vastustavaa ihmistä), seksuaalivähemmistöjen tasa-arvoa ajavien ja muiden poliittiselta mielipiteiltään punavihreiksi (tai anglosaksilaisittain vasemmistoliberaaleiksi) miellettyjen metodi. Miksi?

Omasta mielestäni diskurssianalyysissa (tai muissa kriittisten tutkijoiden suosimissa tulkitsevissa metodeissa) ei ole mitään sellaista, mikä rajoittaisi tutkijan poliittisia ja moraalisia näkemyksiä johonkin suuntaan. On vaikea kuvitella yhteiskuntatieteilijää, joka ei katsoisi todellisuudessa olevan jatkuvasti liikkeessä olevan, sosiaalisesti neuvotellun ja konstruoidun puolen. Tämä riittää – diskurssianalyysi on sopiva metodi todellisuuden tämän puolen tutkimiseen. Esimerkiksi miestutkija, jonka mielestä jotkut feministiset diskurssit sortavat miehiä, voisi hyvin käyttää diskurssianalyysia tällaisten diskurssien analysoimiseen.

5.1 Nuorten miesten monikulttuurinen elämänkulku ja rikollisuus- tutkimus

Tämä Leena Suurpään ja Päivi Honkatukian tutkimus pyrkii selvittämään maahanmuuttajataustaisten ja romanimiesten rikollisuutta ja sen viranomaiskäsittelyä.

Tutkijat myös näkevät haastatellut ensisijaisesti rasismin uhreina. Todellisuudessa he ovat ensisijaisesti rikollisia siinä mielessä, että heidät on sillä perusteella valittu haastateltaviksi. Tutkijat itse ilmoittavat metodiinsa kuuluvan “haastateltavien kannalle asettumisen ja empatian tuntemisen heitä kohtaan” (Honkatukia – Suurpää, 2007, 17), mikä näyttää yleisen antirasistisen agendan lisäksi biasoineen heidän havaintojaan.

Vaikka tutkijat väittävät, että eivät näe nuoria pelkästään uhreina (Honkatukia – Suurpää, 2007, 18), ei tämä pyrkimys näy käytännössä mitenkään. Tutkijat kantavat suurta huolta siitä, etteivät uusinna rasistisia stereotypioita tutkimustuloksillaan (Honkatukia – Suurpää, 2008, johdanto) ja että nuoret eivät joudu kärsimään ahdistavista asioista puhumisesta haastatteluissa (Honkatukia – Suurpää, 2008, 25).

Tutkijat ovat jopa huolissaan siitä, että nuoret korostavat liikaa rikosten tekemistä omana valintana, jonka seurauksista on kannettava vastuu. Niin nuorten lausunnot kuin tutkijoiden käsitys ovat kuitenkin täydellisessä ristiriidassa muun aineiston kanssa.

Ajatus syrjittynä olemisesta tai vähemmistöasemasta kollektiivisena kokemuksena ei noussut voimallisesti esiin maahanmuuttajanuorten (toisin kuin romanien) haastatteluissa, mutta tutkijoiden mukaan tämä johtuu siitä, etteivät nuoret ole “tietoisia” (Honkatukia – Suurpää, 2008, 107).

Sittemmin tutkimus päätyi lehtiotsikoihin, joissa muodossa tai toisessa esitettiin uskollisesti tutkijoiden peruslöydös: rasismikokemukset vaikeuttavat nuorten maahanmuuttajien kiinnittymistä yhteiskuntaan. Olisivatko Honkatukia ja Suurpää edes teoriassa voineet päätyä toisenlaiseen tulokseen?

8 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Erittäin suositeltavassa teoksessaan 'Rikollisuuden syyt' Janne Kivivuori lainaa jotakin feminististä oikeustieteilijää, joka myöntää lähes selväsanaisesti, että hänen näkökulmastaan on kätevintä tulkita naisten tekemät rikokset ympäristön aiheuttamiksi ja miesten tekemät rikokset henkilökohtaisen rikosvastuun kannalta...

Anonyymi kirjoitti...

"Olisivatko Honkatukia ja Suurpää edes teoriassa voineet päätyä toisenlaiseen tulokseen?"

Eivät tietenkään, tuloksethan oli jo päätetty etukäteen: rikolliset olivat vain uhreja, etenkin pahojen valkoisten heteromiesten harjoittaman rasismin uhreja, eivät lainkaan itse vastuussa omista tekemisistään tai tekojensa seuraamuksista.

Kun tarkemmin asiaa miettii, niin näin alentuvainen lähestymistapa tutkimuksessa on itse asiassa rasistinen, sillä sehän ei tunnusta näiden rikoksiin syyllistyneiden omaa tahtoa ja vaikutusvaltaa, vaan kohtelee heitä pelkkinä olosuhteiden uhreina ja objekteina.

Uskomattomintahan tässä on se, että näitä tieteelliseen tutkimukseen täysin kykenemättömiä ja äärimmäisen asenteellisiä tyyppejä pidetään sitten jonain "asiantuntijoina" Suomessa.

Mikko Ellilä kirjoitti...

Suomessa on valtava määrä "asiantuntijoina" esiintyviä tyyppejä, jotka ovat itse asiassa fanaattisia poliittisia propagandisteja.

Anonyymi kirjoitti...

Mikko Ellilä lausahti: "Suomessa on valtava määrä "asiantuntijoina" esiintyviä tyyppejä, jotka ovat itse asiassa fanaattisia poliittisia propagandisteja."

Totta puhut. Varsinkin tässä blogissa niitä esiintyy ja vielä ihan omalla nimellään.

Anonyymi kirjoitti...

(trolli, mutta tartutaan silti)

anofemakko,

Tarkoitat ilmeisesti Ellilää. Vaikka selvää agendaa jotkut täällä ajaisivatkin, niin mikäli femakkosilmälasisi eivät estäisi, niin saattaisit jopa huomata tämän olevan blogin kommentointiosasto. Täällä on siis mielipidekirjoituksia, joista monet ovat jopa varsin hyvin perusteltuja. Kukaan ei silti innokkaasti väitä jokaisen postauksensa olevan tiedettä, ja tässä on vissi ero akateemisen feminismin tuottamaan paskaan verrattuna.

Mukavaa on silti, että itsekin myönnät feminististen paskateorioiden onttouden.

Anonyymi kirjoitti...

nuija,

En puhunut tutkijoista vaan asiantuntijoista. "Asiantuntija" ei aina tarkoita tutkijaa.

Ja kyllä, viittasin Ellillään, Panu Petteriin ja Henryyn. Sinänsä ihan hauskaa, että Ellillä ja Panu viihtyvät samassa blogissa.

Anonyymi kirjoitti...

anofemakko,

Ensinnäkin en ole kaikesta samaa mieltä luettelemiesi "fanaattisten poliittisten propagandistien" kanssa. Varsinkin Ellilän tyyli esittää asiat omissa blogeissaan joskus ärsyttää, mutta se ei kuulu tähän.

Puhutaan sitten vain asiantuntijoista. Missähän olet nähnyt Panua tai Ellilää siteerattavan mediassa tutkija/asiantuntijastatuksella tai heidän antavan toimenpidesuosituksia eri (juridisiinkin) asioihin vastaavalla tavalla kuin LottaRotin esimerkin "asiantuntijat" tai naistutkimuksen kotimaiset profeetat?

Mitä Henryyn tulee, niin Henryn teeseissä, gradussa ja kirjassa on enemmän faktapohjaa, tiedettä ja asiantuntijuutta kuin femakoiden paskateorissa yhteensä. Ja mikäli kutsut Henryä fanaattiseksi poliittiseksi propagandistiksi, niin pääsi on juuri niin syvällä feminismin pimeässä perseessä kuin kuvittelinkin. Tottamooses ymmärrän, että jos kirjoituksissa ei esiinny feministisestä vinkkelistä lausuttuna riittävän tiuhaan sanoja patriarkaatti, NaisenEuro, DomesticViolence jne, niin homma on projektiosi ulottumattomissa. Kun jonakin päivänä kiskaiset päänuppisi päivänvaloon, niin saatat huomata tämän itsekin, mutta siihen asti älä anna todellisuuden häiritä notkeaa läppää.

"teoksessaan 'Rikollisuuden syyt' Janne Kivivuori lainaa jotakin feminististä oikeustieteilijää, joka myöntää lähes selväsanaisesti, että hänen näkökulmastaan on kätevintä tulkita naisten tekemät rikokset ympäristön aiheuttamiksi ja miesten tekemät rikokset henkilökohtaisen rikosvastuun kannalta..."
Niinpä. Meillähän on myös Hesan YO:ssa se erityinen "Naisoikeuden" opintosuunta, joka tietysti pitäisi vetää välittömästi klosetista alas, ja hävetä että moinen on menty edes perustamaan.

Karkandula kirjoitti...

... "diskursseihin puuttumista ja niiden haastamista haastattelu- ja kenttätilanteissa "...

Tämä on kuukauden hauskin juttu.
Burn.

Tutkimuksenkin täytyy olla julistusta jo datavaiheessa.
Anti-akateemisuuden paluu ja voimalla.

Tämä feministinen uho alkaa perustua yhä enemmän ideologisen profiilin häpeämättömyyteen. Julkisuuskuvaan. Voimakkuuden profiiliin ihailua odottaen. Julistajien sankaritarinoihin.

Heille rohkeus on dialogin halveksuntaa ja ylhäistä riippumattomuutta eri näkökulmista.

Tutkimusdatan manipuloiminen livenä oli rakkaan Neuvostoliiton tiedeakatemian bravuuritemppuja jotta viisivuotissuunnitelma näyttäisi toteutuvan. Usko tekee kaiken ideologisessa tulevaisuusutopian tavoittelun eskapismissa.

Asian ajaminen riippuu vain halusta ja todellisuus on muokattavissa ilman tosiasioita. Ihanaa kun on taas ideologista liikehdintää.