torstaina, syyskuuta 18, 2008

Asunnon osto-ongelma

Köyhä naisystävä
Mies: Olemme naisystäväni kanssa seurustelleet jo niin kauan että on pian yhteenmuuton paikka. Ongelma on itse asunto. Halutaan molemmat omistusasunnon kun kerran olemme yhteistä tulevaisuutta rakentamassa. Naisystävälläni on kuitenkin pienpalkkainen työ, eikä käytännössä mahdollisuuksia vakituiseen sopimukseen. Kaikkea muuta kun varma tilanne. Haluaa kuitenkin niin lainan kun asunnon molempiin nimiin, vaikka käytännössä yksin minä toimin maksumiehenä niin lainan kun käsirahan suhteen. Kaikkea muuta kun helppo tilanne. Suhteen on edettävä, eikä kumpikaan meistä halua asua yhdessä vuokralla. Tuntuu rumalta lempata rahan takia, mutta olen sitäkin harkinnut.

Naiseni puhuu kuitenkin melko määrätietoisesti tästä asiasta. Ongelma minun kannalta on juuri se että asunto ja laina on puoliksi (säästöt minun) mutta minä maksan sitä.

Naiset: - Ihanhan tuo kuulostaa siltä, että rakastat enemmän rahaa kuin sitä naisystävääsi.

- Et rakasta naistasi oikeasti, et tiedä rakkaudesta mitään. Se on ymmärrettävää, että jos teille tulisi ero huolehtisit siitä, että saisit asunnon. Kuitenkin jos tuolle linjalle lähdetään ja esim. joskus hankit lapsia, tulee sinun huomioida se kuinka paljon naisen uralle on haitaa siitä kun nainen on kotona. Jos sitä alkaisivat kaikki naiset laskemaan niin... No ehkä sinun täytyy joskus joutua kärsimään esim sairastumaan jotta ymmärrät rakkauden arvon.

- Eihän sulla oikeastaan tunteita edes ole kyseistä typyä kohtaan, mitä sitä suotta yhteen muuttamaan. Muuta yhteen vasta sellaisen naisen kanssa, johon olet rakastunut.

- Kuulostaa siltä, että eroa vain heti. Et joudu koskaan ottamaan mitään riskiä rahassa, etkä tunteissasi. Olet niin ylimielisen oloinen, vaikka aloitus ehkä asiallisempi, ettei sinua kukaan edes haluaisi ihmisenä.

37 kommenttia:

Junakohtaus kirjoitti...

Olisit nyt ottanut sieltä naisten kommentteja mukaan myös esim. tämän:

Olisiko helpompaa jos sinä kuitenkin, kaikesta huolimatta, ostaisit asunnon kokonaan itse? Miten nainen voi haluta yhteistä omistusasuntoa vaikka hänellä ei sellaiseen ole varaa? Vaikka sinä olisit asunnon omistaja, tulee asunnosta myös hänen kotinsa ja hän varmasti voisi olla mukana päätöksenteossa, vaikkei "virallinen" omistaja olisikaan.

Ymmärrän sinua; minustakin olisi kiusallista jos minun ja kumppanini tulotasot olisivat kovin eri luokkaa, oli rahakkuussuhde sitten kumminpäin tahansa.

Anonyymi kirjoitti...

Niin...no voisi miettiä, olisivatko komentit olleet samansävyisiä, jos kysyjänä olisikin ollut nainen, jonka poikakaveri ei voi maksaa lainaa. Luulen, että "ihan tasa-arvon nimissä" olisi neuvottu pitämään raha-asiat tiukasti tasan.

"Kuitenkin jos tuolle linjalle lähdetään ja esim. joskus hankit lapsia, tulee sinun huomioida se kuinka paljon naisen uralle on haitaa siitä kun nainen on kotona. Jos sitä alkaisivat kaikki naiset laskemaan niin..."

Toikin on hyvä, että pitäisi laskea, paljonko naisen kotiinjääminen maksaa...siis miehen kontollehan se maksaminen silloin jää.

Anonyymi kirjoitti...

Paljonkohan maksaa ostaa n. 16h/pvä henkilökohtaisen turvamiehen palveluita ja loppuaika päivystystä? ;)

- Syltty

Henry Laasanen kirjoitti...

"Niin...no voisi miettiä, olisivatko komentit olleet samansävyisiä, jos kysyjänä olisikin ollut nainen, jonka poikakaveri ei voi maksaa lainaa."

Voisihan tuota tietenkin testata laittamalla saman kirjoituksen jonnekin naisten palstalle.

Anonyymi kirjoitti...

Kyseisessä keskustelussa olin miehen puolella. Tottakai asunto pitää olla hänen nimissään, jos hän sen maksaa. Näin itsekin tekisin.

Pakko kuitenkin kertoa toisenlainenkin tarina: Eräs ystäväpariskunta, jossa nainen on valmistunut jo lähes kymmenen vuotta sitten, hyväpalkkaisessa työssä ja etenee urallaan. Mies opiskelee edelleen, menossa jo X. vuosi, en enää edes ole kärryillä.

Nainen maksaa käytännössä kaiken: vuokran, ruoat, autokulut, sähkölaskut ym., on maksanut kaikki ne vuodet kun ovat olleet yhdessä. Mies käyttää pienet tukitulonsa omiin harrastuksiinsa. Ainut oma lasku, jonka hän maksaa itse on puhelinlasku (ja sekin on todella pieni, kun ei juuri soittele). Pariskunta käy 1-2 kertaa vuodessa ulkomaanreissuilla, täysin naisen kustannuksella.

Kysyin joskus ystävättäreltäni, mitä he aikovat tehdä sitten, kun mies lopulta valmistuu ja menee töihin -> onko silloin hänen vuoronsa maksaa kaikki. Nainen vastasi ihmetellen, ettei tietenkään. Hehän ovat yhdessä eikä silloin ole olemassa "sun rahoja" ja "mun rahoja", vaan meidän rahat, jotka käytetään meidän hyväksi.

Eli ymmärrän kyllä noitakin naisia, jotka ihmettelevät, rakastaako mies enemmän rahaa kuin naistaan. Arvelen, että monet naiset tuntevat juurikin näin, että yhteistä elämää rakennettaessa kaiken tulee olla yhteistä.

Anonyymi kirjoitti...

no tuossakin voisi kysyä naiselta, ovatko rahat oikeasti yhteisiä, jos poikakaveri käyttää rahansa vain omiin harrastuksiinsa.

Näitä poikkeuksia taitaa löytyä elävästä elämästä kuitenkin niin paljon, että onkohan sukupuolinäkökulma tässä se relevantein lopulta: kukin pariskunta kuitenkin lienee aina oma tapauksensa.

Anonyymi kirjoitti...

Jep, joka pariskunnalla on oma tapansa jakaa raha-asiat eikä se oikeastaan ulkopuolisille kuulukaan.

Ehkä olennaisempaa olisikin kannustaa pariskuntia keskustelemaan raha-asiat selviksi jo suhteen alussa. Ainakin oma veikkaukseni on, että naiset paljon yleisemmin kuin miehet pitävät selviönä, että silloin kun rakastaa, on olemassa vain "meidän rahat, meidän auto ja meidän asunto", eikä "omat rahat, mun auto, sun asunto".

Anonyymi kirjoitti...

Niin no eikös vähän niin kuin ole parisuhteen merkki, että asiat ovat yhteisiä. Olisi oikeastaan vähän omituista, että kummallakin olisi vain omia asioita PARIsuhteissa, vaikka itselleni tällainen yhteinen suhtaumistapa onkin osoittaunut jotenkin ärsyttäväksi. Ehkäpä juuri siksi, että asioista ei ole keskusteltu, vaan suhteen naisosapuoli on todellakin automaattisesti olettanut, ilman keskustelua, kaiken olevan yhteistä. Vikaa siis molemmissa päissä.

Anonyymi kirjoitti...

Tulipa mieleen, että jos ostaa asunnon miehen rahoilla ja laittaa sen kummankin nimiin, niin eikö siinä ala tulemaan jo veroseuraamuksia lahjaveron muodossa tms.?

- Syltty

jeremias kirjoitti...

Heh, huvittavia kyllä nuo vastaukset.

Kyllä kannattaa taloudet pitää erillään vaikka pariutuukin, ettei tuu sitten ehkä erossa sitä mielipahaa jne. Tietysti jokaisen oma valinta, itse ainakin tuollaisessa tilanteissa pistäisin asunnon omaan nimiini.

Anonyymi kirjoitti...

"Ehkäpä juuri siksi, että asioista ei ole keskusteltu, vaan suhteen naisosapuoli on todellakin automaattisesti olettanut, ilman keskustelua, kaiken olevan yhteistä. Vikaa siis molemmissa päissä."

Vikaa on lähinnä naisen päässä, jos hän on näin olettanut. Oletushan on se, että molemmilla on oma taloutensa, omat tavaransa jne., jossei jossain asiassa ole erityisesti muuta sovittu.

Eipä yllätä, että eräät haluavat nähdä tässäkin tilanteessa jotain vikaa miehessä, vaikka kyse on mitä ilmeisimmin naisen ahneudesta.

Anonyymi kirjoitti...

Jorma, oletko ikinä ollut parisuhteessa? Miten parisuhteessa, jos asutaan vaikkapa yhdessä, voi olla oma taloutensa?

Anonyymi kirjoitti...

"Jorma, oletko ikinä ollut parisuhteessa? Miten parisuhteessa, jos asutaan vaikkapa yhdessä, voi olla oma taloutensa?"

Olen. Esimerkkitapauksessahan ei asuta yhdessä, vaan mies on vasta ostamassa yhdessäasumiseen tarkoitettua asuntoa, jonka hän siis tulee itse maksamaan, ja hänen kannattaa se pitää ihan omissa nimissään. Onnistuu se yhteenmuuttamisen jälkeenkin: jokainen vastaa omista menoistaan itse, ja mahdollisista yhteisistä hankinnoista pidetään kirjaa.

Anonyymi kirjoitti...

Italian model plans to sell virginity for 1m euros

Anonyymi kirjoitti...

Okei, joo.


Mutta toisaalta, eihän se välttämättä ole naisen (tai miehenkään) ahneutta (ainakaan aina), jos vaikka halutaankin perustaa yhteinen talous, eikä pidetäkään kirjanpitoa kunkin yksityisistä menoista. Oletko, Jorma, suhteessasi sitten pitänyt erillistä taloutta ja kirjaa rahamenoista. Eikö se ole aika hankalaa noin käytännössä, vai mikä on oma okemuksesi?

Anonyymi kirjoitti...

"Oletko, Jorma, suhteessasi sitten pitänyt erillistä taloutta ja kirjaa rahamenoista."

Olen.

"Eikö se ole aika hankalaa noin käytännössä, vai mikä on oma okemuksesi?"

Ei ole.

Anonyymi kirjoitti...

Okei. Ajattelin vaan, että kyllä töissäkäyvänä ihmisenä olis aika väsyttää alkaa vielä parisuhteessa vänkäämään joka euron ja sentin päälle. Mutta se mikä sopii sinulle, ei näemmä sovi sitten minulle. Kukin suhdehan onkin yksilöllinen.

Anonyymi kirjoitti...

Ei siinä mitään vänkäämistä ole.

Anonyymi kirjoitti...

Jorma on kova jätkä.

Junakohtaus kirjoitti...

Tykkään kyllä, että on aika eri asia ostaa asunto tai näkkileipää ja vessapaperia.

Panu kirjoitti...

Iltaläpyskä raportoi:

Puolitoista kuukautta kateissa ollut 25-vuotias lahtelainen Pauliina Virtanen löytyi keskiviikkona kuolleena tiheästä pusikosta Hollolasta.

Kahden päivän päästä epäiltynä pidätetään Pauliinan poikaystävä, 48-vuotias kolmesta murhasta ja viidestäkymmenestä lievemmästä rikoksesta vankilassa istunut Örjan Öyhölän-Örselöinen, joka ei voimakkaan heroiinipäihtymyksensä vuoksi muista mitään tapahtuneesta.

Anonyymi kirjoitti...

Lukekaapa huviksenne "Rumaa rakkautta" -nimistä blogia. Siinä on kyllä melko järkyttävä osoitus naisen tarpeesta parantaa ja tehdä miehestä hyvä, vaikka kyseessä on elinkautisvanki (eli aivan puhtoinen kaveri). Eniten hämmästyttää kommenttipalstan kommentit, joissa naiset toivovat suhteen jatkuvan,vaikka koko homma on täysin tuhoontuomittu. Perushissukan rakkaus ei siis riitä, vaan pitää olla vaarallinen ja väkivaltainen jantteri, josta saa elämänsä kestoisen tuunausprojektin. Sääli, että se elämä tahtoo näiltä naisilta sitten loppua aika nopeasti.

Sinällään blogin pitäjälle nostan hattua: ovat sen verran intiimeja juttuja, että aika rohkeutta osoittaa kirjoittaminen. Mutta se sinisilmäinen hölmöys kommenttipalstalla...

Anonyymi kirjoitti...

"(eli aivan puhtoinen kaveri)"

Piti olla siis tietenkin: eli EI aivan puhtoinen kaveri.

Anonyymi kirjoitti...

Fiksu komea varakas mies toimii ns. mulkkutyyliin. Eli asunto ostetaan miehen nimiin. Puoliso maksaa ruokamenot, lasten harrastukset ja yleensä kaikki, mistä ei jää käteen mitään rahaksi muutettavaa.
Hän kirjoittaa osapuilleen, että naisen pitää maksaa joitain pienempiä juoksevia kuluja, ettei pääse törsäämään päättömästi omiin menoihinsa.

Jos tuloerot ovat hyvin suuret, kuten linkin jutussa ilmeisesti on, niin asuntolaina kannattaa ottaa molempien nimiin suhteessa kumpaisenkin maksukykyyn.
Muut talousmenot hoidetaan yhteiseltä tililtä, johon molemmat maksavat tietyn summan kuukaudessa.

Veljeni edustama mulkkutyyli ainakin on perin epäoikeudenmukainen ratkaisu. Veljeni ja hänen puolisonsa tulot ovat vieläpä suunnilleen yhtä suuret.
Lisäksi heillä on avioehto, jonka sisältöä en tarkalleen tiedä. Puoliso ainakin kokee tilanteen ahdistavaksi.
Tietysti onhan ihmisellä vastuu omista teoistaan. Ei pidä mennä yhteen ilmiselvän sosiopaatin kanssa.

Linkkijutun pariskunnan kannattaisi erota. Sitähän mies on harkinnutkin.

t. Samuli

Anonyymi kirjoitti...

junakohtaus: "Olisit nyt ottanut sieltä naisten kommentteja mukaan myös esim. tämän"

henkkahan on täysin puolueeton, objektiivinen tarkastelija - kuten tuli jälleen todettua.

Panu kirjoitti...

Lukekaapa huviksenne "Rumaa rakkautta" -nimistä blogia. Siinä on kyllä melko järkyttävä osoitus naisen tarpeesta parantaa ja tehdä miehestä hyvä, vaikka kyseessä on elinkautisvanki (eli aivan puhtoinen kaveri). Eniten hämmästyttää kommenttipalstan kommentit, joissa naiset toivovat suhteen jatkuvan,vaikka koko homma on täysin tuhoontuomittu. Perushissukan rakkaus ei siis riitä, vaan pitää olla vaarallinen ja väkivaltainen jantteri, josta saa elämänsä kestoisen tuunausprojektin. Sääli, että se elämä tahtoo näiltä naisilta sitten loppua aika nopeasti.

Minä itse asiassa ymmärrän blogin kirjoittajaa enemmän kuin kukaan uskookaan.

Se tyttö, joka 13 vuotta sitten kevytmielisesti särki sydämeni ja jonka vuoksi minusta tuli kiltin pikku maailmanparantajan sijasta iso paha naisvihaaja, on nimittäin juuri putkahtanut esille saksalaisen nettilehden sivuilla. Välittömästi kaikki vanhat tunteet ovat nousseet pintaan.

Niin että kyllä minä oikeastaan ymmärrän, jos se psykopaatin taidolla itsensä ihannekumppaniksi stilisoinut elinkautisvanki saa samanlaiset tunteet kuohumaan sen tuunaajatytön sisällä vielä vuosia suhteen jälkeen. Juuri sellaisen kiihkon psykopaatti ihmisessä lietsoo.

Anonyymi kirjoitti...

Juu, kyllä minäkin ymmärrän, että omassa suhteessa tunteen ja järkevän siirron erottaminen on vaikeaa, näin varmasti kyseisen blogin kirjoittajallakin. Mutta sitä on vaikea käsittää, miksi ko. blogin kommenttipalstallakin ihmiset ovat niin sinisilmäisiä, vaikka heillä ei ole midn suhdetta kysesieen Rikuun. Luulisi, että etäämmältä asian voisi hahmottaa edes vähän järkevästi.

Anonyymi kirjoitti...

Jos tuolla naisella on varaa maksaa omaa vuokraa, on hänellä myös varaa maksaa vuokransa verran asuntolainaa. Sillä tavallahan se laina pitää räätälöidä, että sitä maksaa kumpikin oman tulotasonsa mukaan, jolloin omat rahat siirtyvät selvästi vuokran sijasta asunto-omaisuudeksi. Ei omistussuhteiden tarvitse olla 50/50, ne voivat olla myös 10/90, 30/70 jne.

Se ei todellakaan ole naiselta fiksu ratkaisu siirtyä elämässä sillä tavalla eteenpäin, että toinen voi kasvattaa omaa kiinteää omaisuuttaan ja toinen taas jää tyhjän päälle, vielä pahemmin kuin vuokralla.

Ei kenellekään tarvitse omaa omaisuuttaan jakaa, ei edes rakkaudesta. Sillä tavalla sitä joutuu helposti hyväksikäytetyksi, mutta kyllä raha-asiat voi sillä tavalla hoitaa, että kumpikin voi mahdollisuuksiensa mukaan kerryttää omaisuuttaan ja omistaa osan kodistaan.

Anonyymi kirjoitti...

Annikki, juurikin noin.

t. Samuli

Anonyymi kirjoitti...

Hyvin muotoiltu, Annikki.

Anonyymi kirjoitti...

Nimeonomaan näin, Annikki. Ja erikoistilanteissa (toisen osapuolen työttömyys, isyys- tai äitiysloma tai hoitovapaa, sairausloma tmv.) pitää sitten miettiä tilapäisratkaisuja.

Ja onhan noita välimalleja siihenkin, että puolisoilla ikiomat rahat tai sitten täysin yhteiset. Meillä on omat tilit ja yhteinen, jolle molemmat maksavat tietyn prosenttiosuuden nettotuloistaan peruskuluja ja -laskuja varten. Lopun saa sitten käyttää parhaaksi katsomallaan tavalla ihan mihin huvittaa. Prosenttiosuuksia muutellaan sitten erikoistilanteissa väliaikaisesti. Tällainen perusmalli toimii tietysti lähinnä silloin, kun perheessä on pääasiassa suht säännölliset ja ennakoitavan suuruiset tulot.

FTP

Jape kirjoitti...

Tulevaa TV ohjelmistoa...
22.9.2008 YLE TV1 klo 19:00:

22.9. Prisma: Miehiä ja alfauroksia (The Science of Men)

Voimakkaita, kilpailuhenkisiä, aggressiivisia miehiä, joille naiset menettävät sydämensä.
Hehän ovat alfauroksia, mutta mikä heidät pistää tikittämään?
Tuotanto: National Geographic, Yhdysvallat

Anonyymi kirjoitti...

Porno Party:
http://blog.joerogan.net/archives/101
(via Kokkarisen blogi)

Anonyymi kirjoitti...
Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
Anonyymi kirjoitti...

Sori, yllä oleva tuli aivan väärään paikkaan. Viestin voipi poistaa.

Anonyymi kirjoitti...

jape:
Tulevaa TV ohjelmistoa...

Ei vittu, nyt tämä alfauroshörhöily on päässyt jo televisioonkin asti. Nämä nykyajan ns. alfaurokset eivät ole alfaa nähnytkään. Prisma on selvästikin vakavasti otettava tv-ohjelma.

Anonyymi kirjoitti...

Nämä nykyajan ns. alfaurokset eivät ole alfaa nähnytkään.

Olen samaa mieltä, jos tarkoitat sitä, mitä mainstream ja naiset tietoisesti alfauroksella käsittävät. Naiset tiedostamattaan (tunnepohjaltaan) valitsee alfoja, mutta tietoisessa mielessään hän ei käsitä, millaisia miehiä nussii.

Sellainen on naisen tajunta. Ja media sekä mainstream myötäilee aina naisen oikkuja ja ajatelmia. Naiset pääsevt aina ääneen, vaikka olisivat miten typeriä kanoja. Naisia arvostetaan aina, vaikka heidän päässään tapahtuvat ajatukset eivät olisi homo erectusta korkeammalla tasolla.

Miehen on taas vaikea saada ääntään ja ajatuksiaan kuuluviin, vaikka hän kuuluisi koko maailmanhistorian kolmen viisaimman ja älykkäämmän yksilön joukkoon.

- Vortac