perjantaina, marraskuuta 28, 2008

Kokemuksia

Lehtola: Mä olen kokenut sen jollain lailla niin
Kiva että Marja-Liisalla on tunteita ja se taivuttaa kokea-verbiä todistuksena tunteistaan, mutta ne ovat Marja-Liisan kokemuksia, joilla ei välttämättä ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa, etenkin kun ottaa huomioon, kuinka sekaisin Marja-Liisa on viime aikoina ollut.

On sitä täälläkin kaikenlaista koettu. Sekin masentava tunne, tiedättekö, kun vilkaisee aamulla itseään peilistä ja on romahtaa, mutta turhaan sitä on odoteltu kotiovella Stakesin sönkköä hörisemään, että yhteiskunnan pitäisi olla huolissaan omasta tilastaan, koska romahdin katsoessani eräänä aamuna peiliin.

Suomen on yhteiskuntana ollut tällä viikolla vaikea keskittyä mihinkään sen jälkeen, kun tiistaina julkaistiin Sosiaali- ja terveysministeriön tasa-arvobarometri 2008.

Sentti, kilogramma ja metri ovat jokseenkin objektiivisia mittayksiköitä, joilla mitataan maailmaa. Tasa-arvobarometri sen sijaan on subjektiivinen mittayksikkö, jolla mitataan omia kokemuksia, ja sen avulla Marja-Liisa voi kutsua metriä sentiksi, jos se jollain lailla kokee, että sen metri on sentti tai 80 senttiä tai mitä lie.

Tasa-arvobarometri perustuu siihen, että joku koki taas jotain jossain. Tasa-arvobarometrin suurimmaksi uutiseksi nousi se, että "koulutetut naiset kokevat, että sukupuolesta on haittaa uralla etenemisessä".

Niinpä, mutta missä suhteessa nuo kokemukset ovat reaalitodellisuuteen, yksityisiin harhoihin tai siihen hämärään tunteeseen, että näin mun täytyy varmaan tää kokea, eiks tästä oo ollut lehdissäkin?

Itse olen jo vuosia kokenut, etten saa tarpeeksi arvostusta esiintyvänä estraditaiteilijana, mutta harhakäsitykseni ei valitettavasti tee minusta vielä esiintyvää estraditaiteilijaa.

Kampin Narinkkatorilla tuli puolestaan eilen vastaan kovaääninen mies, jonka oma kokemus oli, että sen horinat olivat yleisesti kiinnostavia, kun taas oma kokemukseni miehen horinoista oli se, että kas, kundihan on pillereissä kuin eksynyt elokuvaohjaaja.

Tasa-arvobarometri 2008 on vahva ehdokas vuoden veltoimmaksi yhteiskunnalliseksi eleeksi.

Ensin julkaistaan paperi, jossa hiukka koetaan.

Sen jälkeen joku teinin näköinen harhailee jossain, ja se paljastuu tasa-arvoasioista vastaavaksi valtiosihteeriksi, Carl Någotlundiksi. Ja mitä tämä Någotlund sanoo?

"Emme voi olla muuta kuin huolestuneita".

"Emme voi olla muuta kuin huolestuneita"? Oma kokemukseni, ihan tällainen puhtaasti henkilökohtainen kokemukseni on se, että sanayhdistelmä "siis niin totaalisen munaton" sai juuri uuden merkityksen. Tai siis näin mä sen jollain tasol ainakin koen.

10 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Vankiloissa ei ole riittävästi sijaa lapsille

Anonyymi kirjoitti...

Joo, tappaja-äidin huostaan se lapsi pitää saattaa, vaikka sitten kiven sisään. Yhteiskunnan rahoilla sitten vielä lastenhoitoakin, jotta tappaja-äidillä jäisi aikaa harrastaa. Siinähän se "lapsen etu" toteutuu oikein kunnolla.

Äiti-lapsipaikkojen lisääminen auttaakin ihan pirusti linnassa istuvia isiä.

Jorma

Anonyymi kirjoitti...

"iihen hämärään tunteeseen, että näin mun täytyy varmaan tää kokea, eiks tästä oo ollut lehdissäkin?"

Feministipropagandan vaikutuksestahan tässä on kyse.


Jorma

Anonyymi kirjoitti...

Osuva teksti.

tikka kirjoitti...

yhtä turhaa on kirjoittaa miltä tasa-arvobarometri itsestä tuntuu kuin oli tehdä tasa-arvobarometri jossa kysyttiin miltä asiat vastaajista tuntuvat. parempi että pysytään vain yhteismitallisissa matemaattis-luonnontieteellisissä mittayksiköissä eikä yhtään yritetä keskustella ihmisten kokemasta todellisuudesta. sehän kun on suorastaan subjektiivinen asia ja siksi erittäin turha.

Jape kirjoitti...

Aivan loistavaa ja nasevan osuvaa tuo Jyrki Lehtolan teksti!

Kokeminen on päivän sana ja sen varjolla voi sitten pyöritellä asioita niin kuin parhaaksi näkee ja kokee.

Esimerkisi en itse ole koskaan väärässä, koska en koe olevani. Selvä? :)

Jape kirjoitti...

tuosta anonyymin postaaman "Vankiloissa ei ole riittävästi sijaa lapsille" -linkin takaa:
Suomen vankiloissa ei ole riittävästi sijaa lapsille. Eduskunnan oikeusasiamiehen Riitta-Leena Paunion mukaan lapsen pääsy äidin tai isän mukana vankilaan saattaa pahimmillaan kokonaan estyä, koska äiti-lapsipaikkoja ei ole tarpeeksi.

Täsät teemasta oli hiljan Arawnin kanssa puhetta, mutta jäi hieman kesken asian käsittely...

ja sitten itse uutiseen...hmmm... taitaa oikeusasiamies Paunio olla epätasa-arvoinen kun puhuu vain äiti-lapsi paikoista. Mihin unohtuivat isä-lapsi paikat?

Anonyymi kirjoitti...

" Tasa-arvobarometrin suurimmaksi uutiseksi nousi se, että "koulutetut naiset kokevat, että sukupuolesta on haittaa uralla etenemisessä".

Milläs todistat naishakijalle, että hänen henkilökohtaiset kyvyt vain ei nyt rekrytoijan mielestä riitä tehtävään, jos hän on päättänyt olla sitä mieltä, että syy on hänen sukupuolessaan.

Jos hakijoita tehtävään on esim. viisi, yksi nainen ja neljä miestä, niin miten rannalle jääneet mieshakijat perustelevat sen itselleen, että eivät tulleet valituiksi? Kertokaa kokemuksia.

Anonyymi kirjoitti...

Uudessa Cosmopolitanissa on näemmä parisuhdeväkivallan uhriksi joutuneen miehen tarina (en ehtinyt lukea kokonaan, selailin lehtihyllyllä). Kannattaa tsekata.

Anonyymi kirjoitti...

"Jos hakijoita tehtävään on esim. viisi, yksi nainen ja neljä miestä, niin miten rannalle jääneet mieshakijat perustelevat sen itselleen, että eivät tulleet valituiksi? Kertokaa kokemuksia."

Ihan mutu-tuntuma on se, että kahdesta yhtä pätevästä hakijasta (toinen mies, toinen nainen) valitaan helposti, etenkin julkisella sektorilla nainen, ettei tarvitse lähteä mihinkään syrjintäsyytöksiin vastamaan. Tätä asiaa olisi syytä tutkia. Jos meillä olisi vakasti otettava sukupuolitutkimus, niin olisi tehty jo aikoja sitten.

Jorma