maanantaina, joulukuuta 15, 2008

Runsaudenpula

Anne Moilanen:
Kyllä nyt kiukuttaa. Miksi nainen on aina ja iänkaiken se, joka uhrautuu perheen vuoksi? Miksi, miksi, miksi?

Miksi on niin vaikea kuvitella, että koskaan ikinä Suomessa voisi koittaa aika, että miespuolinen ministeri ilmoittaisi, että lasten hoito ja heidän kanssaan seurustelu ovat työtä tärkeämmät?

Eli missä on Sarkomaan mies? Hän on ammatiltaan diplomi-insinääri ja toimitusjohtaja. Mutta ministeri on sentään ministeri - polittisen uransa huipulla, ja vieläpä isänmaan asialla! Miksi yksinkertaisesti perheen isä ei voi olla nyt enemmän kotona?
Sari Sarkomaa
Ajatus ministerin pestistä luopumisesta syntyi, kun Sari Sarkomaa (kok) ehti kesälomalla pitkästä aikaa puuhastella enemmän lastensa kanssa.

- Silloin aloin ajatella, mitä ehkä menetän, jos jatkan näin, hän kuvailee tunnelmiaan lehden haastattelussa.

- Olisin varmasti katunut koko loppuelämäni, jos en olisi tehnyt tätä ratkaisua.

"Tämä on todellista tasa-arvoa"

Sarkomaa korostaa lehden haastattelussa myös, ettei äidin päätös tinkiä urasta ja panostaa perheeseen ole tasa-arvon romuttamista.
Sarkomaan todellinen ongelma on runsaudenpulassa. Hänellä on elämässä asiat liian hyvin ja yksinkertaisesti liian paljon houkuttevia vaihtoehtoja. Aika ei riitä kaiken tekemiseen. En osaa olla Moilasen tavoin kauhean tyrmistynyt hyväosaisimman kansanosan liian lukuisista houkuttelevista vaihtoehdoista.

IL-keskustelu: Pitäisikö julkisen terveydenhuollon järjestää ympärileikkaukset?

Ryhmänjohtaja hipelöi naisvarusmiestä:
Teltassa nukkunut nainen heräsi kasvojen ja hiusten hivelemiseen.

72 kommenttia:

Nomen Nescio kirjoitti...

Kieltämättä ironinen, ja vieläpä julkinen, munaus Moilaselta.

Ehkä tuosta voisi tehdä sellaisenkin johtopäätöksen, että Moilanen ei ainoastaan katso oikeudekseen sotkeutua törkeällä tavalla muiden perhe-elämään, vaan hän saattaa myös olla huono äiti.

Toivottavasti Moilasen lapsi saa kokea turvallisen, ihmisläheisen ja onnellisen lapsuuden. Toivottavasti lapsen isä on myös hyvä ja vastuullinen isä. Rukoillaan myös vaikka kristillisesti että äiti Moilanen osaa olla hyvä läheinen äiti lapsen herkässä ja ihanassa jännittävässä kasvussa. Että äiti Moilanen olisi tukena ja turvana, eikä siirtäisi vastuuta.

Nomen Nescio kirjoitti...

Jotenkin sopii vielä hyvin kokonaiskuvaan että Moilasen kolumnien nimi kulkee nimellä "tulvituttaa".

Syntyy mielikuvaa keskenkasvuisesta pennusta, jonka pohjimmaiset motiivit toimintaan ei ole muut kuin vittuilu, rikkominen, vastakkainasettelujen luominen, ja eräänlaiseen yhteiskunnalliseen tihutyön aikaansaaminen.

Mikään rauhanlähettiläs siis ei ole kyseessä, vaikka pääsee studioihin puhumaan rauhanpalkinnoista. Vittuileva ikiteini, sopii paremmin.

Moilanen peilaa tietenkin näitä rikkomisen vallan mahdollisuuksia jatkuvasti, ja miten ne uppoavat yhteiskuntaan, ja ei tartte kuin pari pientä viisarinsiirtoa, niin tuollainen fariseus kääntää takin alle minuutissa.

Jorma kirjoitti...

"itäisikö julkisen terveydenhuollon järjestää ympärileikkaukset?"

Ei Pitäisi, vaan ne tulisi välittömästi kriminalisoida. Lasten pahoinpitelyjä ei pidä hyväksyä missään olosuhteissa. Ei edes millään uskonnollisella tai kulttuurisella perusteella.

Jorma kirjoitti...

Totta kai Moilasen kaltaista aikuispissistä ketuttaa, kun kaikki eivät suostu tanssimaan hänen pillinsä mukaan. Feminsmi on tunnetusti aate, jossa ihmisten valinnanvapaudelle ei anneta mitään arvoa. Kaikki on puristettava samaan muottiin, halusivatpa he sitä tai eivät. Femu tietää aina (omasta) mielestään paremmin.

Miksi ihmeessä juuri isän, joka tässä nimenomaisessa tapauksessa on uhrannut ilmeisesti paljon perheensä ja vaimonsa uran eteen, pitäisi joustaa aina ja loputtomasti? Eikö poliitikkojen lapsilla ole Moilasen mielestä oikeutta vanhempiinsa, myös siihen ministerinä työskentelevään?

Buu Jii kirjoitti...

Kyllähän miesministerikin on eronnut virastaan lapsen/seurustelun vuoksi. Tai ainakin lapsiaan nuoremman naisen kanssa seurusteluyrityksen vuoksi. Eikä edes omasta aloitteestaan. Mitä sanoi Moilanen silloin?

Anonyymi kirjoitti...

Moilasellahan on muksu. Parivuotias poika. Voi voi :SD

Vaskitsa kirjoitti...

Voihan pahus minkä Sarkomaat tekivät. Uskon vahvasti, että nykymuotoista naisasiaa HEIDÄN ratkaisunsa sapettaa. Jotkut perheet tekevät päätöksiään täysin omavaltaisesti. Joskus taustalla on perheen sisäiset intressit, joista ulkopuolisille ei huudella.

"Ja miksi ylipäätään olisi edes pakko olla täydellinen vaimo, äiti ja ministeri? Eikö voi antaa itselleen vähän armoa?" (Moilanen)

Täh??!!

Itse edellytän ministereiltä vastuullisuutta työhönsä. Politiikassa armo on suhteellista ja usein tuntematonta, olisi kyseessä sitten mies tai nainen. Kansalaisena minua ei pätkääkään kiinosta poliitikkojen isyys tai äitiys, vaan hyvät päätökset. Huonoista päätöksistä kärsimme me, yhteiskunnan jäsenet.

Tasa-arvon nimissä tiettyyn pisteeseen asti ministerin työajasta voidaan tehdä kompromisseja, esimerkiksi aikatauluttamalla. Tuskin kuitenkaan tulee yllätyksenä, että ministerin työaika on 24h, ja hyvä niin meille kaikille. Heille on voitava luottaa meidän asiamme.

Ministeri voi antaa itselleen armoa, mutta hutiloiduista ratkaisuista en anna pätkääkään poliittista armoa ministerille, oli kyseessä sitten kuka tahansa. Perhesyyt eivät kelpaa selitykseksi. Kansalaisena minulla on siihen oikeutus ja ääni.

Johtajilla pitäisi olla vastuu myös monista muista perheistä. Joku sattaa valita oman perheen, ja vielä lupaa kysymättä.

Anonyymi kirjoitti...

Anne Moilasen on taas ihan mahdotonta ymmärtää, että Sarkomaa halusi jäädä lapsen kanssa kotiin.

Jape kirjoitti...

Anonyymi: "Moilasellahan on muksu. Parivuotias poika. Voi voi :SD"

No taannoin Moilasta haastatteli Pravdan feministitoimittaja Katja Martelius.

Haastattelussa Moilanen totesi: "En ole koskaan ollut poikatyttö, vaan olen aina ottanut naisellisuudesta kaiken irti", sanoo Moilanen, jolla on huolellisesti rajatut huulet, pitkä vaalea tukka ja lyhyt mekko. "Mutta jo ihan pikku tytöstä asti huomasin, että naisia kohdellaan eri tavalla kuin miehiä."

Sitten Moilanen jatkaa: "Opiskelin naistutkimusta sivuaineena Tampereen yliopistolla, ja minusta tuli feministi. Siellä ymmärsin, että en ole hullu enkä yksin."

Artikkelin loppuosa menee näin:

Moilanen sai kaksi vuotta sitten miehensä, kustannuspäällikkö Jan Erolan kanssa pojan.

Ahti on hänen nimensä.

Nyt Moilanen työntää Ahtia vaunuissa kotiin metsän läpi. Aurinko paistaa metsän pohjaan vaaleanvihreän lehvistön läpi, ja kaikkialla kukkii valkovuokkoja.

Ahdilla on erittäin tyylikäs, autoilla somistettu pipo.

"Kyllä mulle oli feministinä yllätys tämä sen autohulluus. Kun tulen hakemaan Ahtia hoidosta, en ole varma, ilahtuuko se nähdessään minut vai auton. Vielä illallakin, kun se menee nukkumaan, se puristaa pikkuautoa nyrkissään."


Kyllä huomaa että Moilanen ei ymmärrä miehistä eikä poikalapsista mitään.
Uskon, että pikku Ahti ilahtuu enemmän nähdessään auton. :)

Nomen Nescio kirjoitti...

Miksi muuten Moilanen pakotetaan hakemaan Ahti-poika sieltä päiväkodista? Miksi juuri Moilanen joutuu työntämään vapaaehtoisesti alistettuna niitä lastenkärryjä läpi pakkasmetsän. Missä on Moilasen mies? Kieltämättä suututtaa!!

Jorma kirjoitti...

"Siellä ymmärsin, että en ole hullu enkä yksin."

Tämä lienee mielipidekysymys.

"Uskon, että pikku Ahti ilahtuu enemmän nähdessään auton."

Ihan varmasti.

Jukka kirjoitti...

Nyt vasta huomasin että tuossa lukee että tämä on joku miesten tasa-arvofoorumi. Tämä on niin tasapuolinen että tuohon voisi laittaa teemaksi "anteeksi että olemme olemassa". Miksi miesten on oltava tasapuolisia jos naiset eivät ole.

asdfg kirjoitti...

Olen hyvin vahingoniloinen siitä, että tämä myrsky vesilasissa (yksityinen ihminen, olkoonkin ministeri, tekee yksityiselämäänsä koskevan päätöksen) harmittaa joitakuita niin vietävästi.

Toisinaan jotkut naiset kyllä vihaavat toisia naisia aivan tavattomasti.

Anonyymi kirjoitti...

Jorma kirjoitti...
""itäisikö julkisen terveydenhuollon järjestää ympärileikkaukset?"
Ei Pitäisi, vaan ne tulisi välittömästi kriminalisoida. Lasten pahoinpitelyjä ei pidä hyväksyä missään olosuhteissa. Ei edes millään uskonnollisella tai kulttuurisella perusteella."

Jorma ei se ole sitten yhtään kehittynyt ajattelussaan. Samaa kiihkoilevaa yksisilmäisyyttä kuin aiemminkin. Asiaoita pitäisi katsoa vähän laajammastakin näkökulmasta. Se voi olla vaikeaa, mutta siitä huolimatta kannattaa joskus yrittää.

t. Timppa

Turo kirjoitti...

Timppa kirjoitti ...
"Jorma ei se ole sitten yhtään kehittynyt ajattelussaan. Samaa kiihkoilevaa yksisilmäisyyttä kuin aiemminkin. Asiaoita pitäisi katsoa vähän laajammastakin näkökulmasta. Se voi olla vaikeaa, mutta siitä huolimatta kannattaa joskus yrittää."

- mikäköhän "se vähän laajempi näkökulma" tähän poikien ympärileikkausasiaan sinun mielestäsi Timppa olisi?

Rtms kirjoitti...

"Mitä "rohkeata" on siinä, että Suomen hallituksen hyväksi ja taitavaksi ammatilaiseksi tiedetty jäsen palauttaa itsensä vapaaehtoisesti siihen äidin ja kodinhengettären rooliin, joka niin pitkään on ollut naiselle ainoa mahdollinen?" (Moilanen)

Varmaankin on pidettävä rohkeana päätöstä, jonka tekee lastensa hyvinvoinnin eteen, samaan aikaan tietäen saavansa siitä kirkuvan vertaislauman tuomion.

Päätöstä voi pitää myös epäitsekkäänä. Omien mielihalujen ja impulssien asettaminen toiselle sijalle on vanhemmuuden keskeisimpiä perustaitoja, mutta pystyn helposti kuvittelemaan, ettei kyseinen konsepti alkuunkaan hahmotu Moilaselle. Ahti-parka.

Jorma kirjoitti...

"mikäköhän "se vähän laajempi näkökulma" tähän poikien ympärileikkausasiaan sinun mielestäsi Timppa olisi?"

Tietenkin se, että puolustuskyvyttömiä poikavauvoja pitäisi päästä silpomaan kaikessa rauhassa, yhteiskunnan tuellakin jopa. Ihmisoikeudet eivät timpan mielestä kuulu poikavauvoille. No, minkäs sitä ihminen verenhimolleen mahtaa? Sairasta.

Anonyymi kirjoitti...

Turo kirjoitti...

"- mikäköhän "se vähän laajempi näkökulma" tähän poikien ympärileikkausasiaan sinun mielestäsi Timppa olisi?"

Sellaista asia ei ilmeisesti olekaan etteikö siitä jotkut saisi tehtyä ongelmaa. Maailmassa ympärileikataan vuosittain noin 25-30 miljoonaa poikavauvaa ja se ei turmele heidän elämäänsä.

Suomi olisi ensimmäinen maa koko maailmassa, joka kriminalisoisi käytännön.

Nykyinen laintulkinta on hyvä.

t. Timppa

Hyvärinen J. kirjoitti...

Sarkomaan tapauksessa on hyvä huomioida myös asian poliittinen ulottuvuus – tarkoitan perinteistä poliittista, en niinkään sukupuolipoliittista näkökulmaa. Kokoomuslaisessa ilmapiirissä ministerinä ei välttämättä sittenkään olla huipulla. Esimerkiksi menestyvä toimitusjohtajuus voi olla jotakin vielä enemmän kiinnipidettävää kuin poliittisten tuulten heittelemä ministeriys. Tämänkaltaista suhtautumistapaa ilmeni ainakin sosialidemokraattisissa piireissä menneillä vuosikymmenillä (esim. kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeri Onni Peltonen haikaili ministerin paikalta takaisin Valtionrautateille veturin hyttiin, tosin jo ikämiehenä, joten lapsiin liittyvät perhesyyt ainakaan eivät kyseessä olleet). Kokoomushan se julistautui taannoin työväenpuolueeksi.

Toiseksi Sarkomaa on ollut nähdäkseni melkoisen pidetty opetusministeri lähes kautta koulutuskentän. Nyt kansantalouden merkit alkavat kuitenkin olla sellaisia, että opetusministerikin voi joutua ikävien ratkaisujen eteen. Kuka haluaisi höylätä lisää peruskoulusta, kun viime lamankin jälkien sanotaan vielä näkyvän? Kuka on valmis kertomaan maakuntayliopistoille, että niille ei Aallon jäljiltä enää riitäkään rahoitusta? Kuka haluaa olla keulakuvana ammattikorkeakoulujen karsintakierroksella? Tai selitellä, mitä tapahtui suuria lupailleelle ammattiopistostrategialle, joka jo nyt yskähtelee?

En tarkoita, että Sarkomaa olisi poliittinen rintamakarkuri. Ei, hän on ollut nainen paikallaan myös pahoissa paikoissa. Hänen (ja puoluetoverinsa Lankisen) ansioksi tultaneen laskemaan opetushallituksen kriittiseksi päätyneen tilanteen selvittäminen ja keskusviraston paluu palvelemaan koulutustehtäviä. Hän rohkeni ryhtyä AKKU-hankkeessa hämmentämään neljännesvuosisadan sekoittunutta aikuiskoulutuksen soppaa, josta mitä sekalaisimmat järjestelmät tekivät yhä kitkerämpää niin koulutettaville kuin koulutuksen tarjoajille.

Ainakaan minulla ei ole vaikeuksia ymmärtää hänen ratkaisuaan. Nyt oli hyvä vaihe ja hyvä syy lähteä päivänpolitiikasta. Ryvettymättömänä, pidettynä, arvostettuna. Ja kenties palata joskus takaisin. Se kaikki voi olla yksityisen ihmisen reaalipolitiikkaa. Kaikki eivät halua katsoa jokaista elämänvaihetta (mahdollisesti katkeraan) loppuun saakka. Jokainen, poliitikkokin, saa onneksi ainakin vielä asettaa suurinpiirtein itse omat arvonsa.

Jorma kirjoitti...

"Maailmassa ympärileikataan vuosittain noin 25-30 miljoonaa poikavauvaa ja se ei turmele heidän elämäänsä."

Täysin perustelematon väite.

"Suomi olisi ensimmäinen maa koko maailmassa, joka kriminalisoisi käytännön."

Ihmisoikeuksia on puolustettava, myös poikavauvojen. Tasa-arvoisesti. Vaikka se sitten merkitsisikin sitä, että jotkut eivät saisi sadistista tyydytystään.

Hra. Gleb kirjoitti...

"Maailmassa ympärileikataan vuosittain noin 25-30 miljoonaa poikavauvaa ja se ei turmele heidän elämäänsä."

Tämä todistettiin jo edellisellä "ympärileikkauskierroksella" valheeksi. Jotta ei mene vanhojen juttujen pyörittämiseksi, sanotaan jotain uutta: tutkimuksen mukaan naiset saavat harvemmin emätinorgasmeja ympärileikattujen miesten kanssa. (O'Hara K, O'Hara J. The effect of male circumcision on the sexual enjoyment of the female partner. 1999)

Miksi jatkuva valehteleminen tuntuu olevan tiettyjen ihmisten intresseissä tämän asian suhteen?

Anonyymi kirjoitti...

http://www.mtv3.fi/helmi/ihmissuhteet/artikkeli.shtml/764546?uusimmat_ihmissuhteet

Anonyymi kirjoitti...

"Miksi jatkuva valehteleminen tuntuu olevan tiettyjen ihmisten intresseissä tämän asian suhteen?"

Onhan se täällä jo moneen kertaan väkevästi todistettu: ympärileikkauksista saatava sadistinen tyytydys.

t. Timppa

Jorma kirjoitti...

"Onhan se täällä jo moneen kertaan väkevästi todistettu: ympärileikkauksista saatava sadistinen tyytydys."

Tosiasiain tunnustaminen on viisauden alku.

Ellu kirjoitti...

Meneekö kaikilta täällä ihan oikeasti ohi Moilasen pointti? Milloin viimeksi miesministeri tai muu korkean profiilin johtaja on ilmoittanut vähentävänsä työtaakkaansa ollakseen perheensä kanssa? (Ahtisaari tosin riemuitsi Nobel-juhlien yhteydessä, että pian hänellä on enemmän aikaa perheelleen. Nyt jo, hyvä Mara!) Joku jo sanoi, ettei samanlainen perheeseen panostaminen ole miehelle mahdollista. Miten niin ei ole?! Vaimo saattaisi jopa hyppiä riemusta. Entä tuliko jollekin mieleen, että miesten heikko asema avioerotilanteissa johtuu siitä, etteivät isät ole monessa tapauksessa viettäneet lastensa kanssa juuri aikaa ennen eroa?

Sinänsä olen monen kanssa samaa mieltä, miesten oikeuksia avioerotilanteissa pitää vahvistaa ja toisaalta Sarkomaan ratkaisu on tasan hänen perheensä asia. Tasa-arvo on vapautta.

Anonyymi kirjoitti...

http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=1626025

Jape kirjoitti...

Ellu: "Meneekö kaikilta täällä ihan oikeasti ohi Moilasen pointti? Milloin viimeksi miesministeri tai muu korkean profiilin johtaja on ilmoittanut vähentävänsä työtaakkaansa ollakseen perheensä kanssa?"

Ja mikäs se Moilasen pointti oli? Hän haluaa ilmeisesti olla määrittämässä sitä miten kunkin muun perheen tulisi toimia. Pitäisi nyt huolen omasta perheestään ja antaisi poikansa kasvaa leikkien autolla, eikä olisi tunkemassa poikansa päähän vaalenapunaista rusettia feminsimin kiihkossaan...
Mistä tiedät, kuinka miesministerien tai "korkean profiilin johtajien" perheet on ratkaiseet asiat itse tykönään? Kaikki eivät vain koe tarpeelliseksi kailottaa ratkaisujaan julkisuuteen...

Ellu: "Entä tuliko jollekin mieleen, että miesten heikko asema avioerotilanteissa johtuu siitä, etteivät isät ole monessa tapauksessa viettäneet lastensa kanssa juuri aikaa ennen eroa?"

Tämä on usein käytetty, mutta täysin kestämätön perustelu. Se mies on usein ollut töissä jne. urakoinut, jotta koko perheellä olisi ruokaa, katto pään päällä ja vaatteita päällä. Miksi tätä ei huomioida miksikään? Miksi tämä elinolosuhteiden perusteiden varmistaminen ei olisi vähintään yhtä arvokasta ja miehen eduksi luettavaa kuin lasten kanssa oleminen 24/7?

Ellu: "Sinänsä olen monen kanssa samaa mieltä, miesten oikeuksia avioerotilanteissa pitää vahvistaa"

Olet ristiriidassa, ja riitelet, itsesi kanssa. Viittaan tekstisi ensimmäisen kappaleen viimeiseen lauseeseesi.

Hra. Gleb kirjoitti...

Niin... Milloin viimeksi miesyritysjohtaja, armeijan kenraali tai palomies on ilmoittanut vähentävänsä työtaakkaansa kesken komennustaan?

Ehkä ihmisillä on erilainen käsitys siitä, mitä se sana "vastuu" vastuutehtävässä tarkoittaa.

Ja edelleen, Sarkomaa on keskeyttäjä. Miehet tekevät yhtä lailla kompromissejä perheensä vuoksi, mutta niitä ei ole tarpeen uutisoida. Koska normaali ihminen suunnittelee elämänsä niin, ettei näitä päätöksiä tarvitse tehdä keskellä määräaikaista komennusta.

Moni kieltäytyy ylennyksestä joka lisäisi vastuuta ja työtaakkaa vedoten perhesyihin. Lööppeihin näillä ratkaisuilla ei pääse, joten Moilasen kaltaiset voivat rauhassa kehitellä omia fantasioitaan siitä kuinka ihmisten perhe-elämä oikeasti toimii.

Anonyymi kirjoitti...

Eikös Lipponen mennyt isyyslomalle? Tosin muuten se taisi ollatöiden orja, kun ehti autokouluunkin vasta eläkkeellä.

asdfg kirjoitti...

Ellu: "Milloin viimeksi miesministeri tai muu korkean profiilin johtaja on ilmoittanut vähentävänsä työtaakkaansa ollakseen perheensä kanssa? Joku jo sanoi, ettei samanlainen perheeseen panostaminen ole miehelle mahdollista. Miten niin ei ole?! Vaimo saattaisi jopa hyppiä riemusta."

En muista kenenkään ilmoittaneen. Tämän blogin lukijoiden keskuudessa tietääkseni yleinen konsensus siitä, että riippumatta siitä mitä naiset tutkimuksissa tms. väittävät, harva heistä oikeasti haluaa lapsia hoitamaan jäävän miehen ja itselleen päävastuun leivän hankkimisesta.

Vaatisi kuitenkin kyllä melkoista mutkalle taipumista väittää, että juuri tuo olisi "Moilasen pointti". Hänhän valittaa siitä, miten "nainen uhrautuu perheen vuoksi", vaikka Sarkomaa nimenomaan sanoi, että lastenhoitajaan olisi kyllä yhteisillä tuloilla varaa, mutta että hän itse haluaa vietää aikaa lastensa kanssa.

Moilanen juuri nimenomaan raivoaa siitä, kun korkeassa asemassa oleva nainen valitsee ennemmin perheen kuin uransa. Ymmärräthän?

Ellu: "Entä tuliko jollekin mieleen, että miesten heikko asema avioerotilanteissa johtuu siitä, etteivät isät ole monessa tapauksessa viettäneet lastensa kanssa juuri aikaa ennen eroa?"

Esimerkiksi minä ajattelen kyllä juuri näin. Kaikki täällä eivät, mutta he ovat mielestäni eri astemäärän verran väärässä.


Ellu: "Sinänsä olen monen kanssa samaa mieltä, miesten oikeuksia avioerotilanteissa pitää vahvistaa ja toisaalta Sarkomaan ratkaisu on tasan hänen perheensä asia. Tasa-arvo on vapautta."

Olemme tästä samaa mieltä. Mukavaa, että tiedostat ongelman olemassaolon. Vastuu tasa-arvosta on molempien sukupuolten yhteinen asia.

turo kirjoitti...

- oikea tapa herättää seuraava kipinävuoroon (ja myös tapa josta ei kannata valittaa kantahenkilökunnalle) on tuuppaus tai potku.

Myös lyönti olkapäähän sallitaan.

Toisaalta jos mies olisi herättänyt tuolla tavalla toisen miehen ja tämä herätetty mies olisi kokenut sen jotenkin epäsopivaksi ja mennyt valittamaan kantahenkilökuntaan kuuluvalle, olisivat tämän maan viralliset
tasa-arvoihmiset leimanneet hänet välittömästi homofoobiseksi eli asennevammaiseksi.

Ellu kirjoitti...

Jonkun tekstin mukaan Moilasen pojan lakissa oli auton kuvia, ei vaaleanpunaista rusettia. Voisimme antaa Moilasen pukea lapsensa ihan parhaaksi katsomallaan tavalla tai meillä ei ole kovin suurta oikeutta arvostella hänen "puuttumistaan yksittäisen perheen ratkaisuihin".

Ajatus, että miesjohtajat ottaisivat laajasti perheensä huomioon ja jarruttaisivat yleisesti urakehitystään perheen vuoksi, on kaunis. En epäile, etteikö näin tapahtuisikin joissakin perheissä. En kuitenkaan ihan usko, että miesten perhekeskeisyys on näkymättä lööpeissä vain, koska siitä ei puhuta. Suomessa esimerkiksi miehen koti-isyys on usein uutisen arvoinen asia, tapauksia pidetään esikuvina ja malleina muille, joten siksi niitä mielellään myös esitellään. Tosiaan, Lipposen isyysloma oli iso uutinen silloin aikanaan.

En riitele itseni kanssa, täällä on ihan rauhallista, asiat eivät vain ole ihan mustavalkoisia. Miesten tulisi viettää aikaa lastensa kanssa, jotta voisivat luontevasti toimia heidän huoltajinaan myös eron jälkeen. On tietenkin arvokasta, että mies hankkii perheelleen elantoa, mutta käytännössä hän on silloin poissa lastensa luota. Valitettavasti tällaisessa tilanteessa käy helposti niin, että isä jää edelleen maksajan rooliin eikä läsnäolevaksi vanhemmaksi. Lasten on hyvä olla sen vanhemman luona, joka heistä on aiemminkin huolehtinut. Toisaalta naisiin kohdistuva äitimyytti on liian voimakas ja erotilanteissa naiset hyötyvät siitä joissakin tapausissa hyvinkin epäreilusti(työelämässä sama ilmiö on naisia vastaan).

Hra. Gleb. Jep, moni mies on vastuunarkkari, joille vastuu työstä menee usein perheen edelle. Varsinkin, kun puhutaan vastuusta perheen henkisestä hyvinvoinnista, pääsee mies helposti työpaikalle piiloon. Ehkä miehille ei (kasvatuksen myötä?) anneta työkaluja molemmista puolista huolehtimiseen.

Feminismi on osaltaan saanut aikaan nykyiset naisten työkalut myös perheen taloudellisesta hyvinvoinnista huolehtimiseen. Samaan aikaan miehet tulevat hiukan perässä kun isien pehmeä puoli ei kehittynytkään samaa tahtia (se ehkä unohtui ensimmäisiltä feministeiltä, hups!). Näyttää silti siltä, että kehitystä tapahtuu nopeastikin ja pääsemme ainakin lähemmäs aitoa tasa-arvoa. Miehellä on lupa olla koti-isä, naisella on lupa olla uraohjus, tai päinvastoin. Lopulta kyse onkin enää perheen sisäisestä ratkaisusta.

Ellu kirjoitti...

Moilanen raivoaa siitä, että nainen JOUTUU jättämään uransa. Usein niin käy. En tiedä kävikö nyt. Ehkä Sarkomaan tilanteessa oli kysymys valinnasta, nimenomaan nainen teki valinnan olla lasten kanssa ihan omista syistään, ei siksi, ettei mies lapsia suostunut hoitamaan. Milloinkohan joku katainen tai joku stubb tekisi samanlaisen ratkaisun? Se Lipposen isyysloma kun nyt ei enää niin lämmitä. Toisaalta voihan sitä feministi hakea lämpöä naisministereiden lyhyistä äitiyslomista (joista jokainen on leimattu merkiksi äärettömän huonosta äitiydestä).

"riippumatta siitä mitä naiset tutkimuksissa tms. väittävät, harva heistä oikeasti haluaa lapsia hoitamaan jäävän miehen ja itselleen päävastuun leivän hankkimisesta"

Feminismin tai yleensä naisten ajaman tasa-arvon tarkoituksena (kuten minä sen ymmärrän) ei ole tehdä naisista uusia miehiä. Esimerkiksi perhettä ajatellen ideaalitilanne olisi, että molemmat vanhemmat käyvät töissä ja pitävät vanhempainlomat puoliksi (biologia voi kyllä painostaa naisen kotiin pidemmäksi aikaa). Tämä tietenkin vain JOS molemmat vanhemmat niin haluavat, kyse on valinnanvapaudesta. Mitä riemua on tasa-arvosta jos yksi keittiöorja vaihtuu toiseen?

En epäile, etteikö moni nainen edelleen haluaisi miestä, joka hankkii elannon ja ottaa itse kodinhengettären roolin. Niin tytöt on kasvatettu, leikkimään kotia muutaman vauvanuken kanssa. Niissä leikeissä isä lähtee aamulla töihin, tulee illalla kotiin, sitten syödään äidin laittamaa ruokaa ja mennään nukkumaan. Oli aina tolkkuttoman tylsää olla isä kotileikeissä, kaikki hauska tapahtui ja itse piti olla "töissä". :) Naisena näen tässä asetelmassa monta ongelmaa molemmille sukupuolille ja toivon, että tasa-arvon myötä sukupuoliroolit hiukan murentuvat ja meistä tulee vapaampia tekemään omia valintojamme ihmisinä eikä sukupuolemme edustajina.
Kuten sanoit, tasa-arvo on sukupuolten yhteistyötä. Välillä on kaamea katsella kun mies- ja naisleirit tulittavat toisiaan vallihaudoista. Käytännössä ollaan vain saman kolikon eri puolilla.

J.Halmu kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Juha H kirjoitti...

Hienoja kommentteja, Ellu.

Ehkä ihmiset tässä vapaamielisessä "työväenpuolueessa" kuitenkin harrastavat näitä perinteisiä roolimalleja. Ja tämä sisäistetään sitten ihan vapaaehtoisesti.

"tasa-arvon myötä sukupuoliroolit hiukan murentuvat ja meistä tulee vapaampia tekemään omia valintojamme ihmisinä eikä sukupuolemme edustajina."

Tuo on hieno päämäärä. Toivottavasti kukaan ei pääse pilaamaan tätä tasa-arvoisen tasa-arvon käsitettä millään "positiivisella eri-arvoisuudella" tai "negatiivisella tasa-arvolla".

jh

asdfg kirjoitti...

Ellu: "Moilanen raivoaa siitä, että nainen JOUTUU jättämään uransa. Usein niin käy. En tiedä kävikö nyt. Ehkä Sarkomaan tilanteessa oli kysymys valinnasta, nimenomaan nainen teki valinnan olla lasten kanssa ihan omista syistään, ei siksi, ettei mies lapsia suostunut hoitamaan."

Tämä ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa, ja toivoisin että harkitsisit kannattaako Moilasen möläytyksiä puolustella. Hänen tekstinsä aloituskappaleet menevät näin:

"Sari Sarkomaan ero opetusministerin tehtävästä perhesyihin vedoten herättää monia kysymyksiä.

Kyllä nyt kiukuttaa. Miksi nainen on aina ja iänkaiken se, joka uhrautuu perheen vuoksi? Miksi, miksi, miksi?

Miksi on niin vaikea kuvitella, että koskaan ikinä Suomessa voisi koittaa aika, että miespuolinen ministeri ilmoittaisi, että lasten hoito ja heidän kanssaan seurustelu ovat työtä tärkeämmät?

Jos kyseessä olisi ollut miesministeri, olisi heti huudettu, että missä se lapsen äiti on. Miksi hän ei voi hoitaa lapsia nyt, kun puoliso on sentään ministeri?

Eli missä on Sarkomaan mies? Hän on ammatiltaan diplomi-insinääri ja toimitusjohtaja. Mutta ministeri on sentään ministeri - polittisen uransa huipulla, ja vieläpä isänmaan asialla! Miksi yksinkertaisesti perheen isä ei voi olla nyt enemmän kotona?"


Vastaavasti taas Hesari siteerasi Sarkomaata sunnuntaina (s. D3) mm. näin:

"Kesälomalla ehdin olla lasten kanssa enemmän. Silloin aloin ajatella, mitä ehkä menetän, jos jatkan näin. Olisin varmasti katunut koko loppuelämäni, jos en olisi tehnyt tätä ratkaisua."

"Ei kysymys ole lasten hoitamisesta. Aina lapset joku hoitaa. Minun vanhempani ja mieheni vanhemmat ovat auttaneet, ja hoitoapua voi ostaa. Mutta omaa vanhemmuuttaan ei voi ulkoistaa. Sekin on jo tarpeeksi haasteellista, että lapsilla on ikävä."


Moilasen avautumisessa on kyse nimenomaan suuttumuksesta siitä, kun ammatissaan menestynyt nainen, jolla on vapaus tehdä omat valintansa, tekee valinnan joka ei miellytä Moilasta.

Sarkomaalla ja kaikilla muillakin yhteiskunnan parhaiten menestyvään kymmenykseen kuuluvilla on kerrassaan poikkeuksellinen taloudellinen vapaus valita siitä, kumpi vanhemmista (jos kumpikaan) hoitaa lapsia kotona. Tuossa asemassa olevien ihmisten tuloista kummat tahansa riittäisivät elättämään koko perheen.

Feministeiksi julistautuvat toimittajat ja muu mediaväki kirjoittavat usein mielellään joistain "yhteiskunnan odotuksista", joiden syyllistävää voimaa edes menestyneet naiset eivät ratkaisevalla hetkellä mitenkään pysty vastustamaan. Ne ikään kuin pakottavat uraa luoneetkin naiset ruotuun ja kotiäideiksi.

Täälläkin linkitetyssä kirjoituksessa kuitenkin mainitaan, että useilla ministereillä (joista naisia ovat Lehtomäki, Risikko, Kiviniemi ja Linden) on korkeintaan juuri ja juuri kouluikäisiä lapsia. Onko kukaan heitä tästä haukkumassa, tai Moilanen tätä asiantilaa vuorostaan kehumassa?

Älyllinen epärehellisyys tässä asiassa on silmiinpistävää, kun katsoo millaisten ratkaisuiden tekemisestä menestyneitä naisia oikeasti syyllistetään.

Siitä olen kyllä samaa mieltä, että jokin syy sille on oltava, miksi miesministerit eivät jätä virkojaan perheensä takia. En kuitenkaan usko tarjottuun selitykseen, jonka mukaan lastenhoito vain on kaikkien mielestä ns. akkojen hommaa. (Enkä myöskään ole sitä mieltä, että on sortava painostustoimi kysyä naisministeriltä, miten hän aikoo sovittaa yhteen perheen ja työn. Lukuisista eri syistä johtuen tämä kysymys on nykytilanteessa mielekkäämpi esittää naiselle kuin miehelle.)


(Tässä vielä se mainittu kirjoitus, jos tarve iskee: http://www.ksml.fi/mielipide/kolumnit/sarkomaa-näytti-mikä-on-vanhemman-osa/308462 )

Vortac kirjoitti...

Minä kun näköjään niin tykkään listoista, niin näköjään joku on sentään vähäsen pannut tuulemaan aika hienon listan, jossa tosin olisi paljon rukkaamista kieliopin ja koherenssin osalta, mutta hieno alku.. Tämäntapaista listaa olen aina tarkoittanut, lisäksi asiat voisi laittaa jonkinlaiseen 'tärkeysjärjestykseen', sen mukaan, miten voimakas asian vaikutus on, esimerkiksi armeija olisi vahvana ykkösenä, koska se ryöstää miehiltä samantien vuoden elämästä ilman perusteita tai mitään hyötyä kenellekään.

http://mensrightsmovement.net/page1caseofreasoning.html

- Vortac

tympeäNörttö kirjoitti...

Ellu kirjoitti:
"Oli aina tolkkuttoman tylsää olla isä kotileikeissä, kaikki hauska tapahtui ja itse piti olla "töissä". :)"

Olen lukenut kuvauksia tuollaisista leikeistä. Miksi niissä tarvitaan "isää" ollenkaan, kun hänen roolinsa voi tosiaan olla aika mitätön? Varsinkin jos leikkijöinä on pelkkiä tyttöjä.

Vortac kirjoitti...

Nyt vasta huomasin että tuossa lukee että tämä on joku miesten tasa-arvofoorumi. Tämä on niin tasapuolinen että tuohon voisi laittaa teemaksi "anteeksi että olemme olemassa". Miksi miesten on oltava tasapuolisia jos naiset eivät ole.

Mielenkiintoisesti sanottu. Mutta ilmeisesti haksahdit hieman; oikealla oleva 'Miesten Tasa-arvofoorumi'-linkki on vain linkki varsinaiseen foorumiin. Tämähän on BLOGI, jonka nimi on 'Ihmissuhteet ja Tasa-Arvo', ja toki tasa-arvon nimissä ollaan ns. 'tasapuolisia', vaikkakaan en täysin käsitä mitä tarkoitat tuolla sanalla tässä yhteydessä.

Tasa-arvon edistäminen on tällä hetkellä miesten oikeuksien edistämistä ja naisten etuoikeuksien koettamista palauttaa normaalien ihmisoikeuksien tasolle.

Ensimmäinen askel on saada ihmiset tietoiseksi asioiden tilasta, ja tämä jo pelkästään vaikuttaa olevan mahdoton urakka ihmisten ehdollistuneista ja vuosikymmeniä feminismin pommittamista asenteista ja median miesvastaisuudesta (ja nais-ylistävyydestä) johtuen, noin esimerkiksi.

Muita askelia ei olla oikein voitu ottaa, koska ensimmäistäkään askelta ei olla saatu lähellekään toteutettua. Mutta siksi tämäkin blogi otaksuakseni on olemassa, osallistuakseen tuon ensimmäisen askelman toteuttamiseen omalla tavallaan. Henryn tapa on mielestäni aika mainio, hän ottaa jonkin verran kyllä kantaa, mutta ei sorru solvaamaan tai panettelemaan ketään, vaan lähinnä kummeksuu asioita tuoden niille hieman 'tavanomaisesta ja totutusta' poikkeavaa perspektiiviä, joka voi parhaassa tapauksessa herättää lukijan kummeksumaan asiaa.

Lisäksi hän sitten antaa femakkojen hölmöjen lausahduksen puhua itse puolestaan, ja antaa ihmisten täällä sitten keskustella ja tehdä johtopäätöksensä ja huomionsa niistä.

En tiedä sitten, valuuko tämä 'tasapuolisuuden' muottiin vai ei, mutta ei tasa-arvoa kertakaikkiaan voi saavuttaa niin, että koetetaan itse päästä niinsanotusti herroiksi ja koetetaan sitten polkea naisten oikeuksia ja systemaattisesti solvatakaan heitä. Jotta aito tasa-arvo joskus syntyisi, on rakennettava kestävä perusta sille, eikä tällaista feminismityylistä loanheitolle ja kauhealle painostukselle, valheille ja indoktrinaatiolle perustuvaa huttua, jonka päällä ei pysy kuin sokea uskovainen (siis uskovainen feminismiin), ja hänkin vain kunnes vahvempi ideologia rakentaa omat paperitalonsa, joissa taas kökötetään hetki.

Siksi meidän on oltava 'maltillisempia' (vaikka tämä sana ei nyt tässä ehkä tarkoita ihan sitä mitä se sen joissakin merkityksessä tarkoittaa) kuin femakot ja ainakin koetettava olla sortumatta yhtä alhaisiin keinoihin muuten kuin korkeintaan yksittäistapauksissa, jos se tulee luonnollisena reaktiona (esim. ärsyyntyminen jonkun femakon epäloogiseen, valheelliseen, panettelevaan tai herjaavaan väitteeseen tai väärään yleistykseen).

Miesten asennehan on usein ollut juuri tuo 'anteeksi että olen olemassa', ja sitähän tämäkin blogi omalta osaltaan koettaa korjata. Esimerkiksi nyt vaikkapa päästämällä minunkaltaiseni sitkeät sissit puhumaan siitä, että miestenkin pitää voida saada toteuttaa ihmisyyttään yhtä itsestäänselvästi kuin naiset, vaikkapa itkemällä tai valittamalla asioista, huomauttamalla epäkohdista, reagoimalla tunteellisesti tai kertomalla kokemistaan vääryyksistä tai epäreiluudesta yhteiskunnassa, mediassa tai yksilötasolla.

Miestenkin PITÄÄ saada olla myös ihmisiä, eikä vain käveleviä lompakoita, sotilaita ja työkoneita, joita voi hyödyntää naisen hyväksi aina kun nainen vähänkin pikkusormea heilahduttaa, tai olkapäinä, ilmaisina atk-tukihenkilöinä ja ilmaisina konsultteina kun naisen pahan pojan kanssa harrastama seksisuhde kääntyikin väkivaltaiseksi ja vaikeaksi.

Miehetkin ovat yksilöitä, aivan tasan yhtä arvokkaita kuin naisetkin. Miehetkin ovat ihmisiä, miestenkin pitää saada tykätä kauniista väreistä, herkistä asioista, olla kiinnostuneita astrologiasta ja homeopatista, akupunktiosta ja muinaisista kiinalaisista energiamanipulaatiotekniikoista ilman, että heihin reagoitaisiin tämän johdosta sen kummemmin kuin naisiinkaan reagoitaisi.

Ja niin edelleen.. todellinen tasa-arvo toteutuu vasta sitten kun miehetkin hyväksytään eläimellisten koneiden tasolta takaisin ihmisten joukkoon, ja naiset alennetaan palvottavien jumalatar-enkeleiden tasolta takaisin ihmisten joukkoon.

Ennen tätä jatkamme 'taistoa', ja turha luulla että tämän blogin lukijat pyytelisivät olemassaoloaan anteeksi. En tiedä, mikä oli viestisi pointti ja tarkoitus pohjimmiltaan, mutta toivottavasti sain vastattua edes joihinkin sinua kenties askarruttaneisiin tai harmittaneisiin kysymyksiin omalta osaltani.

Jaa, se vielä, että minä en tosiaan ole blogin kannalta muuta kuin lukija ja kirjoittelija silloin tällöin, ja tulkintani tästä blogista tai tuosta tasa-arvofoorumista (jotka ovat siis kaksi eri asiaa) voivat poiketa aktuaalisesta todellisuudesta - vain Henry lopulta tietää, mitä varten tämä blogi luotiin ja mikä on sen ydin ja tarkoitus, eli kaikki mitä kirjoitin, on lopulta vain omaa näkemystäni aiheesta, ja toivon sinun ottavan sen huomioon selitystäni lukiessasi.

- Vortac

Vortac kirjoitti...

Olen lukenut kuvauksia tuollaisista leikeistä. Miksi niissä tarvitaan "isää" ollenkaan, kun hänen roolinsa voi tosiaan olla aika mitätön? Varsinkin jos leikkijöinä on pelkkiä tyttöjä.

No jostainhan se isään kohdistettu välinpitämättömyys on opittava. Jos jo pienenä oppii, että isän rooli on vain tottua tylsyyteen ja työsskäyntiin kun naiset pitävät hauskaa ja kokevat kaiken muikean elämässä, on hyvin indoktrinoitu aikuisena eikä sitten mukise kun tämä manifestoituu reaalielämässä.

Naiset oppivat jo hyvin pieninä lapsina manipuloimaan tilanteet edukseen ja ilmentämään reaalitodellisuuden miniversiota, se on heistä ilmeisesti hauskinta mitä voi kuvitella (olenkin aina miettinyt, että naisilla ei ole varsinaista syytä kasvaa aikuisiksi). Miespuoliset lapset taas usein leikkivät leikkejä, joita ei voi helposti tässä maailmassa manifestoida reaalitodellisuudeksi, kuten avaruuslentäjiä tai mitä jännittävimpiä kertomuksia, joilla ei ole rajoja mielikuvituksen suhteen.

Naispuoliset lapset ennemminkin harjoittelevat tulevia leikkejä varten, ja jostain syystä sama leikki viehättää heitä vielä aikuisenakin - leikitään kotona kaikenlaista saippuaoopperaa samalla kun 'isi' käy töissä ja tienaa elannon.

Eli tuollainen leikki opettaa ja valmistaa lapsia niihin rooleihin ja muotteihin, jotka yhteiskunta on heille valmistanut; naiset, tehkää mitä huvittaa. Miehet, ottakaa vastuu koko perheestä, ja oppikaa sietämään tylsyyttä, jotta naiset voivat tehdä mitä huvittaa.

- Vortac

Vortac kirjoitti...

Sattusko joku tietämään, miksi KellyMacin blogi ei toimi enää? Tai siinä tulee jotain access denied-erroria, eli 403.

http://www.km.adamsspace.com/

kokeilkaapi ja kertokaapi.. niitä harvoja järkeviä naisia, jotka aktuaalisesti ja aktiivisesti vastustavat feminismiä sensijaan että olisivat vain välinpitämättömiä tms.

- Vortac

Jorma kirjoitti...

"Entä tuliko jollekin mieleen, että miesten heikko asema avioerotilanteissa johtuu siitä, etteivät isät ole monessa tapauksessa viettäneet lastensa kanssa juuri aikaa ennen eroa?"

Ei ole tullut mieleen. Se ei ole mikään oikeutus sille täysin törkeälle sukupuolisyrjinnälle, jota isiä kohtaan huoltajuuskiistoissa rutriininomaisesti harjoitetaan (ihan riippumatta muuten siitä, onko ollut lasten kanssa kotona vai ei). Niin kauan kuin lapsia pidetään naisten oikeutena ja äidin omaisuutena, on selvää ja oikein, että velvollisuudet ovat heillä suuremmat.

Antakaa miehille ensin tasa-arvoiset oikewudet, älkääkä aina vain vaatiko uusien ja jatkuvasti kasvavien velvollisuuksien täyttämistä.

Varsinkin kun samaan aikaan juuri naiset vaativat miehiltä menestystä ja uran luontia. Kaikkea ei vain voi saada.

Moilanen osoitti olevansa vapaata yhteiskuntaa vihaava fasisti, mikä ei yllätä, sillä onhan hän femujen pääjehuja.

Jorma kirjoitti...

"Lasten on hyvä olla sen vanhemman luona, joka heistä on aiemminkin huolehtinut."

Tämä ei todellakaan ole mikään itsestäänselvyys.

Jorma kirjoitti...

"Moilanen raivoaa siitä, että nainen JOUTUU jättämään uransa. Usein niin käy. En tiedä kävikö nyt."

Silloin turha lähteä väittämään asiasta siten kuten Moilanen ja kumppanit ovat tehneet. Kunnioittaisivat toisten yksityiselämää ja valinnanvapautta ja pitäisivät huolen omista asioistaann sekä turpansa kiinni.

Kun hallituksesta ja tasa-arvosta puhutaan, niin miksei korjattu ministerien sukupuolijakaumaa tasaiseksi valitsemalla mies opetusministeriksi? Ai niin, eihän naisenemmistö ole koskaan tasa-arvo-ongelma, kun taas miesenemmistö on sitä aina, ainakin jos uskomme feministejä.

"Tämä tietenkin vain JOS molemmat vanhemmat niin haluavat, kyse on valinnanvapaudesta."

Tämä valinnanvapaushan ei nimenomaan feminsteille kelpaa. Miehiltä vaaditaan koko ajan kaikenlaista, mutta tasa-arvoisia oikeuksia ei miehille olla valmiita suomaan. Feministit ovat siis vapautta ja tasa-arvoa vastaan, kuten aina.

"Naisena näen tässä asetelmassa monta ongelmaa molemmille sukupuolille ja toivon, että tasa-arvon myötä sukupuoliroolit hiukan murentuvat ja meistä tulee vapaampia tekemään omia valintojamme ihmisinä eikä sukupuolemme edustajina."

Biologialle ei vain voi mitään ja siitä on ainakin osaksi kysymys. On turha vaatia ihmisiä unohtamaan oma inhimillisyytensä.

"Kuten sanoit, tasa-arvo on sukupuolten yhteistyötä."

Tasa-arvon edistäminen on feminismin vastustamista.

Vortac kirjoitti...

Hyvä video feminismistä ja tyypillisen feministin kirjan arvostelu.

http://www.youtube.com/watch?v=FjPJra71LwM

- Vortac

Ellu kirjoitti...

"ei tasa-arvoa kertakaikkiaan voi saavuttaa niin, että koetetaan itse päästä niinsanotusti herroiksi ja koetetaan sitten polkea naisten oikeuksia ja systemaattisesti solvatakaan heitä". Jos Vortac olet todella tuota mieltä, voisit hioa hiukan kirjoitustesi särmää. Lähes jokainen niistä loukkaa minua naisena enkä tunnista itseäni tai siskojani näistä manipuloivista ja lapsellisista syöjätär-yksilöistä, joista kerrot. Jokaista lukiessani tosissani mietin, missä on tekstisi totuuden siemen, onko sitä. En edelleenkään tiedä, mitä tarkoitat aikuisuudella, johon naisilla ei ole syytä kasvaa. Tai sillä saippuaoopperalla, onko kyse vain ihmissuhdekuvioiden kiemuraisuudesta, jota sinä et kenties täysin ymmärrä?

"Eli tuollainen leikki opettaa ja valmistaa lapsia niihin rooleihin ja muotteihin, jotka yhteiskunta on heille valmistanut; naiset, tehkää mitä huvittaa. Miehet, ottakaa vastuu koko perheestä, ja oppikaa sietämään tylsyyttä, jotta naiset voivat tehdä mitä huvittaa."

Ymmärrän tuskasi, myös miesten rooli on tiukka. Naisena minusta ei kuitenkaan todellakaan tunnu, että voin "tehdä mitä huvittaa". Ruoho ei ole vihreämpää aidan tällä puolella, usko pois.

Ellu kirjoitti...

Jorma.

"Kun hallituksesta ja tasa-arvosta puhutaan, niin miksei korjattu ministerien sukupuolijakaumaa tasaiseksi valitsemalla mies opetusministeriksi?"

Näetkö oikeasti tasa-arvo-ongelman siinä, että hallituksessa on enemmän naisministereitä? Olisiko hallitus tasa-arvoinen, jos sukupuolijakauma olisi tasan puoliksi? Eihän siitä ole kysymys, eihän.

Mielestäni näet(te) aivan liikaa vaivaa muutaman äärifeministin mielipiteistä. Antakaa niiden riehua, kai joku äärisovinisti laittaa niille kampoihin, tapelkoon keskenään. Toivottavasti te ette ole niitä. Aika harvoin ääripäät johtavat mihinkään hyvään. Käytännössä asiat eivät kuitenkaan ole niin mustavalkoisia ja keskustelu vähän järkevämmin perustein olisi hedelmällisempää.

Jorma kirjoitti...

"Näetkö oikeasti tasa-arvo-ongelman siinä, että hallituksessa on enemmän naisministereitä? Olisiko hallitus tasa-arvoinen, jos sukupuolijakauma olisi tasan puoliksi? Eihän siitä ole kysymys, eihän."

Ainahan se on feministien mielestä tasa-arvo-ongelma, jos miehillä on jossain enemmistö, joten samalla logiikalla myös naisenemmistön täytyy olla tasa-arvo-ongelma. Eipä vain feministejä tuo jälkimmäinen tilanne sitten huoletakaan. Tämä on syytä huomata.

"Mielestäni näet(te) aivan liikaa vaivaa muutaman äärifeministin mielipiteistä."

Kyse on ihan feminismin valtavirrasta tämän päivän Suomessa. Se on tasa-arvon tyoteuttamisen merkittävin este, joten se on raivattava pois tieltä.

zachrishaaparinne kirjoitti...

http://zachrishaaparinne.wordpress.com/2008/12/16/kommentteja-anne-moilasen-feministiseen-aivopiereskelyyn/

Anonyymi kirjoitti...

Tämä on sitten monimutkaista, siis tasa-arvo. Naiset toivovat, että miehet jättäisivät uransa ja keskittyisivät perheeseensä, periaatteessa ja yleistettynä.
Näin on hyvä, jos perheen taloudellinen hyvinvointi ei vaarannu ja oma mieskin on edelleen menestynyt kodin ulkopuolisessa elämässä. Väitän, että monelle menestyneelle naiselle on yhtä tärkeätä, jos ei tärkeämpää että oma aviopuoliso menestyy. Monet avioeroja ja pariutumista esiteleet tutkimukset sekä keskustelu miehistä, vaikkapa naistutkimuksen keskuudessa näyttävät tukevan provoani.

Samaan aikaan ei voi olla menestynyt johtaja ja perheensä parissa viihtyvä koti-isä. Näin se on naistenkin laita.

Jorma kirjoitti...

Kannattaa muuten huomata, ettei naisvarusmiehiä ole olemassakaan. Ei myöskään naispuolisia varusmiehiä saatikka varusnaisia. Tämä on vain sitä feministikieltä, jolla vain miehiin kohdistuva asevelvollisuus pyritään piilottamaan.

tikka kirjoitti...

jorma: "Se ei ole mikään oikeutus sille täysin törkeälle sukupuolisyrjinnälle, jota isiä kohtaan huoltajuuskiistoissa rutriininomaisesti harjoitetaan"

tässä voisi ajatella niinkin, että huoltajuus ei ole tasa-arvokysymys vaan lasten hyvinvointi -kysymys. toisin sanoen huoltajuudesta päätettäessä saatetaan lähteä myös siitä, miten lapsen olot huononevat mahdollisimman vähän - eli mikä on lapselle parasta, ei niinkään vanhemmille. tästä näkökulmasta lapset eivät olisi vanhempiensa "omaisuutta". analogiana ainakin itse ajattelen, että vaativiin työtehtäviinkin tulee valita tehtävän parhaiten hoitava henkilö: ei siis kiintiömies tai -nainen, koska silloin tehtävän hoitaminen saattaa pahastikin kärsiä. mielestäni olisikin johdonmukaista suosia kiintiöitä joko kaikessa tai ei missään - itse valitsisin varmaan jälkimmäisen vaihtoehdon.

"Miehiltä vaaditaan koko ajan kaikenlaista"

tietenkin meiltä odotetaan ja "vaaditaan" koko ajan kaikenlaista, niin miehiltä kuin naisiltakin. niihin vaatimuksiin joita ei laissa lue ei kuitenkaan tarvitse reagoida! jokaisen aikuisen ihmisen luulisi käsittävän, ettei mihinkään epämääräiseen yhteiskunnalliseen painostukseen tarvitse suostua. oman pään pitämisen hintana on todennäköisesti korkeintaan hieman paheksuntaa, tiettyjen ihmisten arvostuksen menettäminen tms. ei siis mitään kovin vaarallista. jos ihminen murtuu pienenkin paineen alla saa siitä syyttää lähinnä itseään tai löperöä kasvatustaan. "yhteiskunta" tulee aina paheksumaan ja painostamaan meitä eri suuntiin yksilöiden erilaisten ratkaisujen pelossa.

"Biologialle ei vain voi mitään ja siitä on ainakin osaksi kysymys. On turha vaatia ihmisiä unohtamaan oma inhimillisyytensä."

tämä oli hienosti sanottu - hatunnosto.

Jorma kirjoitti...

"tässä voisi ajatella niinkin, että huoltajuus ei ole tasa-arvokysymys vaan lasten hyvinvointi -kysymys. toisin sanoen huoltajuudesta päätettäessä saatetaan lähteä myös siitä, miten lapsen olot huononevat mahdollisimman vähän - eli mikä on lapselle parasta, ei niinkään vanhemmille."

Se nyt vain on sekä että kysymys. Vanhemmillakin on nimittäin oikeutensa, ei vain lapsella.

Tällä hetkellähän tilanne on se, että äiti saa, viranomaisten suosiollisella ja isiä syrjivällä avustuksella, kiistatilanteessa lapset itselleen. Ei siinä mietitä lapsen etua tai isän oikeutta vanhemmuuteen lainkaan. Pieni vihjaus väkivaltaisuudesta , vailla mitään näyttöä, ja mies ei näe lapsiaan käytännössä koskaan. Tappajaäideille sitä vastoin luodaan suurella rahalla (muutoin vankeinhoitoon ei rahaa riitä yhtään, suurin osa vangeista ja vartijoistahan onkin miehiä) mahdollisuudet pitää lapset luonaan vankilassakin, olisi se sitten lapselle hyväksi tai ei.

Ikävintä tässä on se, että homma saataisiin hetkessä muuttumaan, jos vain haluttaisiin. Syrjintään syyllistyneitä viranomaisia pitäisi alkaa rangaista heidän lainvastaisesta toiminnastaan.

Enpä ole kuullut, että kukaan olisi joutunut vastuuseen esim. tästä taannoisesta Espoon tapauksesta, jossa lapset annettiin äidille, vaikka isä sitä vastusti äidin todettuun tasapainottomuuten vedoten. Äiti sitten meni ja tappoi lapsensa. Missä on viranomaisten vastuu?

"tietenkin meiltä odotetaan ja "vaaditaan" koko ajan kaikenlaista, niin miehiltä kuin naisiltakin. niihin vaatimuksiin joita ei laissa lue ei kuitenkaan tarvitse reagoida!"

Pakkohan niihin on reagoida, kun niiden huomiotta jättämisestä on seurauksia. Jos et ole menestyvä mies, on ihan turha edes haaveilla perheestä tai parisuhteesta.

Tässä isyysasiassakin vallitseva ilmapiiri asioista päättävissä piireissä näyttää siis olevan se, että isän on jotenkin lunastettava oikeus tullakseen lainkaan huomioiduksi vanhempana, kun taas naiselle äitiys, kaikkine oikeuksineen, tulee kuin manulle illallinen, toimipa miten vastuuttomasti hyvänsä. Tuoreen uutisen mukaan joka kymmennes raskaana oleva nainen polttaa. Onko sellainen äiti lapsen edun mukainen huoltaja?

Tasa-arvoista kohtelua minkäänlainen isän matelu ei tosin takaa, sillä viranomaiset ovat käytännössä aina lähtökohtaisesti äidin puolella, jos mitään kiistaa tulee.

Anonyymi kirjoitti...

Ellu:
"Mielestäni näet(te) aivan liikaa vaivaa muutaman äärifeministin mielipiteistä. Antakaa niiden riehua, kai joku äärisovinisti laittaa niille kampoihin, tapelkoon keskenään."

Mehän olemme kaikkien feministien mielipiteitä vastaan. Emme ole siitä äärimmäisyydestä niin kiinnostuneet. :>

Feminismi ei ole naisten
vapautusta, jos olisi naiset eivät nuoleskelisi patriarkkoja (enemmän kuin koskaan).

Feminismi on yhteiskunnan, miesten ja naisten sortokoneisto ja ainakin naiset elävät siinä uskossa, että heitä miehet käyttävät helposti hyväksi. Esimerkiksi jos mies haluaa tavata lastaan tai harrastaa seksiä naisen kanssa pitää olla status. Ilman feminismiä tätä ongelmaa ei ehkä olisi.

Think about that mitä täällä riehutaan.


Bmad

Ellu kirjoitti...

Feminismi on saatanasta ja maskulinismi pelkkää autuutta? No mutta näillä eväillähän päästään pitkälle tasa-arvon kehittämisessä. Anna mun kaikki kestää... Jokainen tasa-arvo-ongelma on kaksisuuntainen.

Perustietoa nykyfeminismin maltillisemmista muodoista löytyy vaikka niinkin vaikeasta lähteestä kuin wikipedia. Huvikseen voi myös lukea Lotta Snickaren ja Liza Marklundin kirjan "Helvetissä on erityinen paikka naisille, jotka eivät auta toisiaan".

Miten tässä taas tuli esille se, että miehellä pitää olla statusta saadakseen seksiä? Kuinka moni mies haluaa olla köyhän, ruman ja tyhmän naisen kanssa? Kertokaa nyt jo joku. Alkaa kovasti haista muutaman katkeroituneen luuserin vihalta koko naissukupuolta kohtaan - varsinkin sitä vahvinta ja itsenäisintä eli ainakin näennäisesti feministisintä osaa kohtaan. Olen ihan valmis muuttamaan tämän käsitykseni, jos joku kertoo minulle jonkun muun syyn, miksi seksi aina nousee keskusteluissa esiin.

Anonyymi kirjoitti...

Ei sinun tarvitse pakolla käsityksiä muuttaa. Ei tämä ole uskonlahkon sivusto, vaan Henry Laasasen blogi. :/
Otin statusaihion esiin, koska miehen elämässä status merkitsee enemmän, kuin naisella. Nainen ei tämän vuoksi voi ajautua yhtä suuressa määrin ns. katkeruuteen, koska nainen saa seksiä kropallaan ja olemuksellaan, "mies" tunnistetaan sosiaalisen statuksen kautta. Nostit esimerkiksi ruman ja tyhmän naisen, mutta miehen ulkonäkö määritellään statuksen kautta, naisen kauneus määritellään muotojen perusteella, joten vertailu on sikälikin aika irrelevantti. Kysymys on pohjimmiltaan siitä, mikä on tasa-arvoa. Naiset nauttivat kohtelussa eräänlaista erityisasemaa, jota on heidänkin hankala myöntää tai tiedostaa. Loppupeleissä mitään tappiota naiselle tuskin syntyy, vaikka miehiäkin alettaisiin kohdella välittämättä heidän statuksistaan. Tällöin myös katkeraksi nimittelyn vahingoniloltakin putoaa pohja, kun huomataan miehenkin kohdalla, että hei tuossa on ihminen ja häntä tulee kohdella kunnioittavasti. Osa tämän palstan vakikommentoijista on havaintojeni mukaan käytännössä sellaisia miehiä, joilla ei ole ainakaan hyviä kokemuksia naissuhteista. Myös seksuaalisia haluja on jäänyt sukupuolten epätasa-arvon ja huonon kohtelun vuoksi tyydyttämättä. Naissuhteeseen pääsy ei sekään takaa hyvää elämänlaatua, koska monasti mies on niissä enemmän statuksensa, kuin itsensä valitsemana. Itse olen jo rakkaussuhteessa, joka ei perustu sosiaalisten markkinoiden kaupankäyntiin. Hyvien naiskokemusteni ansiosta olen oppinut halveksimaan feminismiä ja saanut tilaa tilaa hedonistisemmalle elämäntyylille. Luuseri tietysti olen edelleen noin yleisestä markkinanäkökulmasta.

Bmad

Ellu kirjoitti...

"Naiset nauttivat kohtelussa eräänlaista erityisasemaa, jota on heidänkin hankala myöntää tai tiedostaa."

On todella. En tiedosta, en voi myöntää. Missä sitä erityiskohtelua saa? Miten se tulee ilmi? Baaritiskillä kun mies maksaa? Narikassa kun nainen ilmoittaa lähtevänsä yksin kotiin? Työhaastattelussa? Kotona?

"Myös seksuaalisia haluja on jäänyt sukupuolten epätasa-arvon ja huonon kohtelun vuoksi tyydyttämättä."

Luuletteko, etteikö naisia ole kohdeltu huonosti, jolloin taas on yhtä usein nainenkin yksin? Miksi tämä nähdään vain miesten ongelmana tai tasa-arvo-ongelmana ylipäätään? Kuulostaa kovasti pettymysten sokaisemalta katkeruudelta. Huhuu, ihmisiä ollaan aidan tälläkin puolen.

"miehen ulkonäkö määritellään statuksen kautta, naisen kauneus määritellään muotojen perusteella"

Lopputuloksena mm. naisten alhaisempi tulotaso ja yleiset syömishäiriöt. Jee, kyllä meillä naisilla on sitten kivaa.

Vakavammin puhuen, olisi kauhean mukavaa jos näissä blogikommenteissa silloin tällöin tiedostettaisiin, että epätasa-arvo on tasapuolisesti molempien sukupuolten ongelma.

Anonyymi kirjoitti...

Ellu:"On todella. En tiedosta, en voi myöntää. Missä sitä erityiskohtelua saa? Miten se tulee ilmi? Baaritiskillä kun mies maksaa? Narikassa kun nainen ilmoittaa lähtevänsä yksin kotiin? Työhaastattelussa? Kotona? "

Kuten H. kirjassaankin kuvaa, miehillä on vakiseurana niukkuus, naisilla ylitarjonta.
Poislukien ns.YTM statusmiehet, joihin naiset haluavat omalähtöisesti sitoutua pitkällä tähtäimellä.

Naiset pyörivät paljon keskivertomiestenkin kanssa, mutta se on (useimmiten) vastentahtoiseen ja tiedottomaan kompromissiin perustuvaa - ytm:iä kun vaan ei riitä kaikille naisille.

Tämä ns. naisten kiihtyvä "itsellisyyskehitys" (feminismi) on johtanut patriarkkojen ja sovinistien suursuosioon. Eli siitä asemasta, mistä naiset on yritetty teoriassa vapauttaa naiset ovat päinvastoin tiukentaneet pyrkimystään olla miesten ikeen alla.

"Luuletteko, etteikö naisia ole kohdeltu huonosti, jolloin taas on yhtä usein nainenkin yksin?"

Naiselle yksijäänti ei ole
niin katkera ongelma, koska vähän rumemmankin naisen on helppo saada elämäänsä säpinää.

"Miksi tämä nähdään vain miesten ongelmana tai tasa-arvo-ongelmana ylipäätään?"

Miehelle elämä on tässä
suhteessa hankalampaa.

"Kuulostaa kovasti pettymysten sokaisemalta katkeruudelta."

Naisten ei tarvitsekaan moiseen
katkeruuteen ajautua. Se on selvä
etulyöntiasema.

"Vakavammin puhuen, olisi kauhean mukavaa jos näissä blogikommenteissa silloin tällöin tiedostettaisiin, että epätasa-arvo on tasapuolisesti molempien sukupuolten ongelma."

Tasa-arvo-ongelmat ovat
molemminpuolisia, mutta ilmenevät eri tavalla. Ilman, että miesten tasa-arvo-ongelmiin kuitenkin puututaan ei voida saada naistenkaan tilannetta haltuun.


Bmad

Jorma kirjoitti...

"Jokainen tasa-arvo-ongelma on kaksisuuntainen. "

Miten tämä näkyy nykyisin harjoitettavassa, feministisessä "tasa-arvo"politiikassa?

"Perustietoa nykyfeminismin maltillisemmista muodoista löytyy vaikka niinkin vaikeasta lähteestä kuin wikipedia."

Feminismi on kuin kommunismi. Jälkimmäistäkin oli montaa ei muotoa, mutta viime kä'essä uudistäaiä tekijöitä oli enemmän kuin erottavia.

"Kuinka moni mies haluaa olla köyhän, ruman ja tyhmän naisen kanssa? Kertokaa nyt jo joku."

Miehelle voi kelvata köyhä, tyhmä ja jonkin aikaa myös rumakin nainen, mutta nainen ei koskaan vastaavaa miestä kelpuuttaisi.

"Missä sitä erityiskohtelua saa? Miten se tulee ilmi? Baaritiskillä kun mies maksaa? Narikassa kun nainen ilmoittaa lähtevänsä yksin kotiin? Työhaastattelussa? Kotona?"

Kyllä, kaikissa näissä naista erittäin usein, miltei aina, kohdellaan silkkihansikkain.

"Luuletteko, etteikö naisia ole kohdeltu huonosti, jolloin taas on yhtä usein nainenkin yksin?"

Onko? Missä ja koska?

"blogikommenteissa silloin tällöin tiedostettaisiin, että epätasa-arvo on tasapuolisesti molempien sukupuolten ongelma."

Sitä on turha odottaa, niin kauan kuin sitä ei virallisessa, feministisessä tasa-arvopolitiikassa tunnusteta.

Ellu kirjoitti...

Eli kyse lopulta on vain siitä, että mielestänne liian monta miestä elää puutteessa? Voi itku! Aikamoisia yleistyksiä vedätte myös naisten käytöksestä. On meitä sekin osa, joka jatkuvasti rakastuu renttuihin ja se enemmistö, joka haluaa tavallisen fiksun ja kivan miehen, ei mitään YTM:tä.

Jorma on aivan yhtä paha kuin parjaamansa feministit, peilikuvana vain.

Anonyymi kirjoitti...

Älä Ellu viitsi. Tiedät hyvin minkälaisia puolinaisia vastauksia saat puolinaisilla kysymyksilläsi.

Täällä kukaan ei ole naisia vastaan (yleisesti), vaan vastaan ollaan feministipropagandan kurjistamia ja hurjistamia olentoja, jotka voivat olla naisia tai miehiä ja mitä muita sukupuolia tai -puolettomia sitä onkaan viimekuulemalta keksitty.

Ei täältä kannata päänahkojaan kerätä tunteakseen itsensä hyväksi naiseksi, feministiksi tai soturiksi pahuuden uskonsodassa.

Ja tämä oli minun henkilökohtainen mielipiteeni.

Jape kirjoitti...

Ellu: "Vakavammin puhuen, olisi kauhean mukavaa jos näissä blogikommenteissa silloin tällöin tiedostettaisiin, että epätasa-arvo on tasapuolisesti molempien sukupuolten ongelma."

Minusta tämä Ellun väittämä on virheellinen. Epätasa-arvo ei ole tasapuolisesti molempien sukupuolien ongelma. Jo pitkään on keskitytty vain naisten tasa-arvon kohentamiseen ja voidan sanoa että naiset ovatkin jot tasa-arvoisempia kuin miehet. Miesten tasa-arvo-ongelmille ei ole tehty mitään, tokkopa niitä on edes tunnistettu ja tunnustettu kun on ollut niin kiire keskittyä vain naisten tasa-arvoon. Tässä naisten tasa-arvohössötyksessä on nyt käynyt niin että miesten epätasa-arvoisuus naisiin nähden on syventyntyn reilusti. Siltikään tämä ei vielä naisille aj erityisesti feminsiteille riitä vaan vielä pitäisi saada naisista "tasa-arvoisempia". Tasa-arvoisempia kenen kanssa, voidaan kysyä? Naisten tasa-arvo on jo käytännössä maksimissa.

Minusta olisi mukava, jos sinä Ellu feministinä näyttäsit siskoille mallia ja kertoisit mitä miehiä koskettavia tasa-arvo-ongelmia olet tuunnistanut ja tunnustanut. Jos olet jotain havaintoja tehnyt, niin kertoisitko mitä näille havaitsemillesi miesten tasa-arvo-ongelmille pitäisi tehdä?

Vortac kirjoitti...

Jape, olet oikeassa, Ellu on väärässä.

- Vortac

Ellu kirjoitti...

Ihan lyhyesti: Vastaus sekä miesten että naisten tasa-arvo-ongelmiin on pohjimmiltaan sama: asennemuutos. Vie tolkuttoman pitkään ja on turhauttavaa, mutta lopulta ainut toimiva keino rikkoa perinteiset sukupuoliroolit ja päästää yksilöt niiden kahleista.

Jape kirjoitti...

Ok, kiitos Ellu. Sinulta kysytyn selvän kysymyksen ja siihen antamasi vastauksen perusteella vaikuttaa siltä, että feministinä sinä, Ellu, et ole tunnistanut etkä tunnustanut mitään miehiä koskettavia tasa-arvo-ongelmia. Mihin muuhun päätelmään voi päätyä? Ei mihinkään! Et luetellut yhtään miestä koskevaa tasa-arvo-ongelmaa saatikka kertonut mitä tälle tulisi tehdä. Eli summa summarum, näitä miehiä koskettavia tasa-arvo-ongelmia ei ole, mielestäsi?

Näyttäisi edelleenkin vahvemmin siltä, että tasa-arvotyössä on työtä tehtävänä (ja rankasti) ja nimenomaan naisten jäykkien ja epätasa-arvoisten asenteiden muuttamisproseseissa.

Murheellista havaita, että Ellulla on sama ongelma kuin muilakin feministeillä, vaikka aluksi vakutti, että Ellu olisi erilainen. :(

Ellu kirjoitti...

Jape. Jätin tietoisesti miehiä koskevat tasa-arvo-ongelmat luottelematta, koska mielestäni se niitä koskevassa blogissa on vähän turhaa. Tässä muutama kovin ilmeinen Japen mielen rauhoittamiseksi:

- isän asema erityisesti erotilanteissa
- armeija
- ennakkoluulot, stereotypiat
- syrjäytyminen

En ole sanonut enkä todellakaan ole sitä mieltä, etteikö miehiä koskettavia tasa-arvo-ongelmia olisi. On, on, tietenkin on! Vasta-argumenteista huolimatta uskon edelleen, että samat ilmiöt luovat tasa-arvo-ongelmia molemmille sukupuolille.

Rehellisyyden nimissä kommentointi tähän blogiin on vaikeaa. Miten tulla naisena antifeministien kuulemaksi ja ehkä jopa ymmärtämäksi, kun osa lukijoista saattaa laittaa lokeroon jo nimimerkin perusteella? Miten olla provosoitumasta omaan sukupuoleen kohdistuvista loukkauksista? Ihan mielenkiintoinen kokemus tämä on kuitenkin.

Feministi olen ollut kuusivuotiaasta. Suunnilleen siitä hetkestä, kun isä huusi minulle "Alas puusta poika!" Aloin miettiä, miksi pojat saavat kiivetä puuhun, mutta minulta se jotenkin kielletään... Vastaavan kommentin olisi ehkä saanut poika työntäessään nukenrattaita. Koitan parantaa asioita sekä pikku-Ellun että sen pojan puolesta.

Jape kirjoitti...

Ellu: "Jätin tietoisesti miehiä koskevat tasa-arvo-ongelmat luottelematta, koska mielestäni se niitä koskevassa blogissa on vähän turhaa. Tässä muutama kovin ilmeinen Japen mielen rauhoittamiseksi:"

Arvoisa Ellu, ei minua tarvitse rauhoitella. Tässä oli nyt kysymys vain siitä, että oletko tunnistanut ja tunnustanut joitain miehiä koskevia tasa-arvo-ongelmia. Luettelit tuohon ne selvimmät (mutta nuo ei ole todellakaan ainoat). Hyvä hyvä! Mutta heti perään on todettava, että luettelu ei ole sama kun asioiden mieltäminen tasa-arvo-ongelmiksi. Samoin pohdinta, mitä noille luettelemillesi asioille tulisi tehdä jäi kokonaan pois tekstistäsi, valitettavasti. :(

Tämän blogin nimi on Ihmissuhteet ja tasa-arvo. Tämä ei ole käsitääkseni vain miesten tasa-arvoasioihin keskittyvä blogi. Toki on totta, että usein blogin teemoissa käsitellään miesten tasa-arvoon liittyviä kysymyksia, koska valtamediassa ja yleisessäkin puheessa käsitellään vain naisten tasa-arvo-ongelmia, ikään kuin sana "tasa-arvo-ongelma" tarkoittaisi automaattisesti naisten tasa-arvo-ongelmaa. No sitähä se käytännössä kyllä tarkoittaa feministien ja valtamedian feministitoimittajien käsittelyssä ja eri asioiden "muokkamisessa" aina sopivaan vääristeltyyn asuun - saadaan helposti mustakin valkeaksi ja päin vastoin.

Mielestäni on vain tasapainottavaa jos edes jossain (esim. tässä blogissa) tuodaan esille myös niitä miesten tasa-arvo-ongelmia ja kritisoidaan yksipuolista tasa-arvo käsittelyä mediassa ja feministien julkilausumissa jne.

Ellu: "En ole sanonut enkä todellakaan ole sitä mieltä, etteikö miehiä koskettavia tasa-arvo-ongelmia olisi. On, on, tietenkin on! "

OK - hyvä! Mitä näille asioille pitäsisi tehdä, esim. noille seikoille joita luettelit? itse käyttäisin muuten tuosta armeija asiasta selvempää muotoa, joka kuvaa paremmin mistä on kysymys, eli: Asevelvollisuus = vain miehille, sukupuolen perusteella, vankilanuhalla, pakollinen asevelvollisuus. Vaihtoehtoisesti voit mennä siviilipalvelukseen tai vankilaan. Tai olla totaalikieltäytyjä ja mennä vankilaan.

Härskeintä, on että tasa-arvolaki (joka on itse epätasa-arvoinen) toteaa, että vain miehille pakollinen asevelvollisuus ei ole syrjintää sukupuolen perusteella. Ei herätä suurta luottamusta lainsäätäjää kohtaan, jos näin räikeä toisen sukupuolen syrjintä ei ole epätasa-arvoista ja syrjivää.

Ellu: "Rehellisyyden nimissä kommentointi tähän blogiin on vaikeaa."

Mikä siinä on vaikeaa? Mitä vaikeuksia olet kohdannut?

Ellu: "Miten tulla naisena antifeministien kuulemaksi ja ehkä jopa ymmärtämäksi, kun osa lukijoista saattaa laittaa lokeroon jo nimimerkin perusteella?"

Eikö sinulta, Ellu ole nimen omaan pyydetty, esim. allekirjoittaneen toimesta, kommenttia ja mielipidettä? Miten siis voit väittää että sinua ei haluttaisi kuulla? Uskon, että sinua kyllä kuullaan ja ymmäretäänkin, mutta aina ei olla sama mieltä asioista. Mutta ei täällä mitän kollektiivi päätöstä ole että sinua ei sitten ymmärretä. Kyllä varmaaan kuullaan ja ymmärretään, mutta ihmisillä on eri mielipiteitä. Jos olisimme kaikki aivan samaa mieltä joka asiasta, niin eihän siinä mitään dialogia synny. Jos kirjoitat mahdollsimman selkeästi ja ymmärrettävästi ilman sanamagiaa, niin uskon että kuulijoita riittää samoin jopa niitä ymmärtäjiä :)

Sitten kuitenkin heti kummeksun tuota sinu lokerointi kommenttia, kuka muu kuin sinä itse olet itsesi lokeroinut: olet kertonut olevasi nainen, feministi ja sinulla on naiseen viittaava nimimerkki. Siinä lokerointia :)

Ellu: "Miten olla provosoitumasta omaan sukupuoleen kohdistuvista loukkauksista?"

Mistä loukkauksista nyt puhut?

Ellu: "Feministi olen ollut kuusivuotiaasta."

Miten feminismisi on auttanut sinua jäsentämään tätä ympäröivää maailmaa ja mitä konkreettista hyötyä feminismisi on sinulle tuonut?

Ellu kirjoitti...

"Samoin pohdinta, mitä noille luettelemillesi asioille tulisi tehdä jäi kokonaan pois tekstistäsi, valitettavasti. :("

Edelleen koen, että pohdinta tässä blogissa on asioiden toistamista. Mielestäni olen jo pitkällä ongelmmia nähdessäni, en osaa kaikkia ratkaista. Listastani jäi pois myös yksi räikeimmistä: yksinäisen miehen tai miesparin oikeus saadaa omia lapsia. Äitimyytti kummittelee taas ja kovin epätasa-arvoisesti.

"No sitähä se käytännössä kyllä tarkoittaa feministien ja valtamedian feministitoimittajien käsittelyssä ja eri asioiden "muokkamisessa" aina sopivaan vääristeltyyn asuun - saadaan helposti mustakin valkeaksi ja päin vastoin."

Tässä blogissa näyttää toisinaan tapahtuvan samaa mutta toiseen suuntaan. Se on mielestäni enemmän kuin valitettavaa. Ei äärifeministien idioottimaisuus vähene olemalla itse yhtä idioottimainen. Sinänsä mielestäni on todella hyvä, että tällainenkin foorumi on olemassa. Demokratia vaatii toimiakseen erilaisia mielipiteitä, näkökantoja ja keskustelua.

"Asevelvollisuus = vain miehille, sukupuolen perusteella, vankilanuhalla, pakollinen asevelvollisuus."

Sota on kieltämättä tasa-arvon kannalta ongelmallinen temmellyskenttä. Käsi sydämellä: kuinka moni todella sodan tullen jaksaisi riehua tasa-arvoasioista? Ehkä siinä vaiheessa on suurempaakin murehdittavaa. Itse olen miettinyt, että naisille pitäisi olla pakollinen maanpuolustuskurssi, edes pari viikkoa. Armeijan käyneet voivat hyötyä kokemuksestaan työelämässä - on edes jotain esimieskokemusta minkä päälle rakentaa.

"Eikö sinulta, Ellu ole nimen omaan pyydetty, esim. allekirjoittaneen toimesta, kommenttia ja mielipidettä? Miten siis voit väittää että sinua ei haluttaisi kuulla?"

Sanoinkin, että "osa lukijoista saattaa". Kanssasi on esimerkiksi ollut oikein antoisaa vaihtaa kommentteja. Pohdin kieltämättä nimimerkkiäni hetken, samoin sukupuoleni kertomista. Kuitenkin totesin, että minun on helpoin kirjoittaa kun kirjoitan omana itsenäni, yksityishenkilönä joka on nainen. Toisaalta kun lokeroin itseni selkeästi ja jos kuitenkin saan sanottua jonkun antifeministin mielestä jotain järkevää, ehkä edes osa ennakkoluulosta kaikkea feminismiä kohtaan rapisee. Kunnianhimoinen tavoite kieltämättä. :)

"Mistä loukkauksista nyt puhut?"

Oma sukupuoli on herkkä aihe, joten ehkä loukkaantuminenkin tapahtuu helposti. JOISSAKIN kommenteissa naiset ovat epäluotettavia ainoastaan omaa etuaan tavoittelevia lapsellisia huoria. Sellaiseen fiksusti vastaaminen on vähän haasteellista. :)

"Miten feminismisi on auttanut sinua jäsentämään tätä ympäröivää maailmaa ja mitä konkreettista hyötyä feminismisi on sinulle tuonut?"

Konkreettista hyötyä tuo feministinaisen rohkeus olla itsenäinen oma itsensä monissa arkielämän tilanteissa. Töissä uskaltaa ottaa oman paikkansa, kotona ei pelkää asua yksin jne. Ehkä myös "heikompaan sukupuoleen" syntyminen ja sen tiedostaminen auttaa huomaamaan heikommassa asemassa olevia. Mielipiteeni ovat vahvasti myös seksuaalivähemmistöjen oikeuksien puolella.

Kääntöpuolena voi olla, että osa miehistä ei kestä tai osaa käsitellä vahvaa naista, joka ei välttämättä arvostakaan tuhansia hellittelynimiä ja ruusukimppuja. En kuitenkaan olisi minä ilman feminismiäni ja onneksi maailmassa on myös yhtä vahvoja miehiä tasapainoiseksi pariksi. Ainakin toivossa on hyvä elää. :)

Jape kirjoitti...

Ellu: "Edelleen koen, että pohdinta tässä blogissa on asioiden toistamista."

Mitäs vikaa siinä toistossa on? On syytä toistaa niin kauan että käytännön tasolla alkaa tapahtua...

Ellu: "Mielestäni olen jo pitkällä ongelmmia nähdessäni, en osaa kaikkia ratkaista."

Kyllä, olet oikeassa Ellu. Mutta ongelmien havainnointi on ensimmäinen vaihe (enkä tarkoita tässä nyt ensisijaisesti sinua, vaan ihan yleisesti). Tätä havainnointia pitäsi tehdä (mutta eivät vain tee) muidenkin mm. viranomaisten ja poliitikkojen (erityisesti tasa-arvoviranomaisten ja poliitikkojen), ja tämän havainnoinin jälkeen päättää toimenpiteitä ja ryhtyä korjaaviin toimiin. Näin ei nyt ole / tapahdu.

Ilmeisesti ko. tahot eivät ole nähneet tai eivät ole halunneet nähdä miesten tasa-arvo-ongelmia ja niihin liittyviä kysymyksiä. Tässä miesten tasa-arvo-ongelmien tutkimisen "blokkaamisessa" on ansioituneet erityisesti erilaiset verovaroin toimivat nais- ja feministijärjestöt ja ns. naistutkimus, joka pitää itseään jonkin sortin asiantuntija tahona sukupuoli ja mieskysymyksissä (outoa, että naistutkimus edustaisi suomessa miestutkimuksen, ja mieskysymysten kokeinta asiantuntijatahoa, näin nämä akateemiset feministit kuitenkin itse luulevat ja uskottelevat muille).

Ellu: "Listastani jäi pois myös yksi räikeimmistä: yksinäisen miehen tai miesparin oikeus saadaa omia lapsia."

Hyvä huomio Ellu. Tämäkin on kysymys joka johdonmukaisesti sivuutetaan viranomais- ja poliitikkotahoilla. On outoa, että näiden tahojen mielestä naisella on subjektiivinen oikeus lapseen, mutta miehellä ei. Tämä tuli todistettua hiljan kun tuoreinta hedelmöityshoitolakia sorvattiin.

Ellu: "Käsi sydämellä: kuinka moni todella sodan tullen jaksaisi riehua tasa-arvoasioista? Ehkä siinä vaiheessa on suurempaakin murehdittavaa."

No siksipä tämä asevelvollisuus asia pitää ratkaista tasa-arvoisesti jo rauhanaikana. Ei kait ne naiset sitä asevelvollisuutta sodanaikana halua, mieluummin miehet työnnetään sinne etulinjaan tuolloin, eikö niin Ellu?

Ellu: "Itse olen miettinyt, että naisille pitäisi olla pakollinen maanpuolustuskurssi, edes pari viikkoa."

Tuo on sinänsä hyvä ehdotus pohjaksi, mutta liian tynkä ja epätasa-arvoinen. Naisilla voisi olla pakollinen siviilipalvelus jonka kesto vastaisi asevelvollisuus aikaa. Toki naiset voisivat valita tasa-arvoisesti asevelvollisuuden myös. Jos nainen (tai mies) valitsisi siviilipalveluksen, olisi siinä kuitenkin tuollainen parin viikon (minimi) maanpuolustukoulutus. Loppuaika olisi yleisyhyödyllistä palvelusta joka auttaisi vartautumaan ja toimimaan kriisitilanteissa: Ensiapu, terveydenhuolto, varustehuolto, pelastustoimi jne. Tuosta siviilipalveluksesta maksettaisiin varusmiesten päivärahaa (noin 4 € per päivä) vastaava korvaus.

Ellu: "Armeijan käyneet voivat hyötyä kokemuksestaan työelämässä - on edes jotain esimieskokemusta minkä päälle rakentaa."

Jotkut voivat hyötyä, mutta ei läheskään kaikki.

Ellu: "Kanssasi on esimerkiksi ollut oikein antoisaa vaihtaa kommentteja"

Kiitos kiitos ! :)

Ellu: "Pohdin kieltämättä nimimerkkiäni hetken, samoin sukupuoleni kertomista. Kuitenkin totesin, että minun on helpoin kirjoittaa kun kirjoitan omana itsenäni, yksityishenkilönä joka on nainen."

Minusta teit aivan oikein. On parempi ja helpompi suhtautua toiseen kun hän esiinty "tunnistettavasti", anonyymejä metroseksuaaleja täällä on väillä liikaakin :)

Ellu: "Toisaalta kun lokeroin itseni selkeästi ja jos kuitenkin saan sanottua jonkun antifeministin mielestä jotain järkevää, ehkä edes osa ennakkoluulosta kaikkea feminismiä kohtaan rapisee. Kunnianhimoinen tavoite kieltämättä. :)"

No aina pitää yrittää, eikä saa heti antaa periksi vaikka välillä tulisi hiukan lunta tupaan :)

Ellu: "JOISSAKIN kommenteissa naiset ovat epäluotettavia ainoastaan omaa etuaan tavoittelevia lapsellisia huoria. Sellaiseen fiksusti vastaaminen on vähän haasteellista. :)"

No joissain voi olla, mutta ei ne tarkoita kaikkia naisia. Eli ei ne ole yleistyksiä. Jotkun naiset voivat olla ja ovatkin mainitunlaisia, mutta vastaavan tyyppisiä lausuntoja/luonnehdintoja miehistä kuulee myös aika tasaisesti naisten suusta... ;)

Ellu: "Konkreettista hyötyä tuo feministinaisen rohkeus olla itsenäinen oma itsensä monissa arkielämän tilanteissa. Töissä uskaltaa ottaa oman paikkansa, kotona ei pelkää asua yksin jne."

OK, jos koet tuon feminismin ansioksi niin hyvä :) Itse en näe että feminismillä on noiden aknssa mitään tekemistä, mutta jos koet että on niin OK. Minäkään en pelkää asua yksin kotona, mutta ole tietääkseni kuitenkaan feministi ;)

Ellu: "Mielipiteeni ovat vahvasti myös seksuaalivähemmistöjen oikeuksien puolella."

No tämä on varsin leimallista feministeille, mutta ei siinä mielestäni mitään niin kauan kun ei unohdeta niitä seksuaalisen valtaväestön oikeuksia.

Ellu: "Kääntöpuolena voi olla, että osa miehistä ei kestä tai osaa käsitellä vahvaa naista, joka ei välttämättä arvostakaan tuhansia hellittelynimiä ja ruusukimppuja."

Sanoisin, että miehet kyllä kestää ja arvostaa naista joka on oikeasti vahva ja kantaa oman vastuunsa, eikä kovain paikan tullen sitten heittäydy heikoksi ja vetoa naisellisuuteensa. En sano, että naisen naisellisuuteensa vetoamisessa ja "heikkoudessa" olisi mitään väärää, pitäisi vian olla kokoajan selkeästi smam oma itsensä, eikä esittää muuta kun on.

Ellu: "onneksi maailmassa on myös yhtä vahvoja miehiä tasapainoiseksi pariksi. Ainakin toivossa on hyvä elää. :)"

Olet oikeassa...
...ja totta, toivossa on hyvä elää :)

Ellu kirjoitti...

Nyt on jo vaikea kommentoida, olin kaikesta niin herttaisen samaa mieltä. :)

Olikohan Me Naisissa äskettäin juttu Umaya Abu Hannahista ja hänen adoptiovauvastaan. Pari kuukautta sitten Imagen kannessa poseerasi Jani Toivola otsikolla "Unelmaisä". Toivola voi lähinnä unelmoida isyydestä.
Yksinhuoltajaisiä on ilmeisesti nykyisin jo vähän enemmän, jonkinlaista (asenne)kehitystä siis tapahtuu, mutta hitaaksihan se jää elleivät lainsäätäjät siihen puutu. Myös isien omat asenteet vanhemmuutta kohtaan ovat muuttuneet muutamassa vuosikymmenessä (kiitos feministien?) - miksei siis lainsäätäjien?

Nyt painun joulunviettoon! Mukavaa joulua myös Japelle ja muille!

Ellu kirjoitti...

Nyt on jo vaikea kommentoida, olin kaikesta niin herttaisen samaa mieltä. :)

Olikohan Me Naisissa äskettäin juttu Umaya Abu Hannahista ja hänen adoptiovauvastaan. Pari kuukautta sitten Imagen kannessa poseerasi Jani Toivola otsikolla "Unelmaisä". Toivola voi lähinnä unelmoida isyydestä.
Yksinhuoltajaisiä on ilmeisesti nykyisin jo vähän enemmän, jonkinlaista (asenne)kehitystä siis tapahtuu, mutta hitaaksihan se jää elleivät lainsäätäjät siihen puutu. Myös isien omat asenteet vanhemmuutta kohtaan ovat muuttuneet muutamassa vuosikymmenessä (kiitos feministien?) - miksei siis lainsäätäjien?

Nyt painun joulunviettoon! Mukavaa joulua myös Japelle ja muille!

Jape kirjoitti...

Ellu: "Nyt on jo vaikea kommentoida, olin kaikesta niin herttaisen samaa mieltä. :)"

Uskoisiko tuota? No uskotaan nyt, kun on joulukin ovella :)
Olihan tuossa edellisessä vastauksessani sinulle paljon tekstiä ja uutta "vastattavaa", mutta se ei liene tässä vaihessa ja nyt enään tarpeen. Myöhemmin sitten mahdollisesti, kun aihe tulee uudelleen jossain muodossa esiin :)

Ellu: "Pari kuukautta sitten Imagen kannessa poseerasi Jani Toivola otsikolla "Unelmaisä". Toivola voi lähinnä unelmoida isyydestä."

No tuollainen poseeraus on kuitenkin mahdollista ja sallitumpaa seksuaalisen vähemmistön edustajalle, kuten Toivola. Tuo toivekaan ei ole niin outo hänen ja muiden vastaavien esittämänä. Entäpä jos Imagen kannessa olisi poseerannut tavis sinkkuheteromies vastaavine toiveineen? Kuinka häneen olisi suhtauduttu? Ei hyvin, arvelen.

Ellu: "Yksinhuoltajaisiä on ilmeisesti nykyisin jo vähän enemmän, jonkinlaista (asenne)kehitystä siis tapahtuu, mutta hitaaksihan se jää elleivät lainsäätäjät siihen puutu."

En pitäisi niinkään yksinhuoltajuutta tavoiteltavana tilana iseille, mutta kernaasti näkisin isejä enemmän lähivanhempana. Nykyisinhän suositaan yhteishuoltajuuksia, mikä sinänsä on hyvä, mutta näissäkin yleensä lähivanhempi on äiti. Uskon, että lähivanhemmaksi halukkaita ja kykeneviä isejä on enemmän kun nykyiset luvut antavat ymmärtää.

Ellu: "Myös isien omat asenteet vanhemmuutta kohtaan ovat muuttuneet muutamassa vuosikymmenessä (kiitos feministien?) - miksei siis lainsäätäjien?"

Varmaan onkin muuttuneet ja kehittyneet isien asenteet. Siitä voidaan olla montaa mieltä onko ansio feministien ;), mutta en jaksa tästä nyt näin joulun alla kiistellä :)

Ellu: "Nyt painun joulunviettoon! Mukavaa joulua myös Japelle ja muille!"

Hyvää Joulua myös sinulle Ellu!