perjantaina, helmikuuta 13, 2009

Ranskassa

Todellista sinkkuelämää
Unettomana yönä luin Halujen taistelukentän, Houellebecqin esikoisromaanin, joka ilmestyi vuonna 1994 ( suom. Ville Keynäs. WSOY 2009). Kirja kertoo noin kolmekymppisistä sinkkumiehistä, jotka taloudellisella tasolla kuuluvat voittajiin, mutta seksuaalisella tasolla häviäjiin. Heidän elämässään ei ole tippakaan Sinkkuelämä-sarjan glamouria. Jopa sängyn ostaminen on tuskallinen ongelma ja voi ajaa miehen itsemurhan partaalle. Näin Houellebecq: "Jos haluaa säilyttää myyjän arvostuksen, on pakko ostaa kahden hengen sänky huolimatta siitä, onko sille käyttöä tai tilaa. Yhden hengen sängyn ostaja tunnustaa julkisesti, ettei hänellä ole sukupuolielämää eikä hän myöskään aio hankkia sellaista, lähi- tai kaukaisessakaan tulevaisuudessa ( koska sängyt kestävä nykyään pitkään [...] keskimäärin huomattavasti pitempään kuin avioliitot, se tiedetään liiankin hyvin)."

Kirjan kertoja on on atk-suunnittelija tietopalveluyrityksessä, hänen palkkansa on 2,5 kertaa Ranskan minipalkka," siinä on mukavasti ostovoimaa," kuten hän toteaa. Sen jälkeen kun hänen vaimonsa jätti hänet, hän on elänyt kaksi vuotta ilman ilman seksiä, lukuunottamatta, pornoleffoja , masturbaatiota ja maksullisia seksipuhelinpalveluita.

Kokemuksiinsa perustuen kertoja ajattelee, että " aivan kuten taloudellinen ja pidäkkeetön liberalismi, myös seksuaalinen liberalismi synnyttää absoluuttisen kurjistumisen ilmiön. Jotkut rakastelevat joka päivä, toiset vain viisi tai kuusi kertaa elämässään tai eivät koskaan. Jotkut rakastelevat kymmenien naisten kanssa, toiset eivät yhdenkään. Sitä kutsutaan markkinoiden laiksi [...] Taloudellinen liberalismi on taistelukentän laajentumista kaikkiin ikäkausiin ja yhteiskuntaluokkiin. Samoin seksuaalinen liberalismikin on taistelukentän laajentumista kaikkiin ikäkausiin ja yhteiskuntaluokkiin."

Houellebecq ei ole helppo eikä miellyttävä kirjailija, niin raadollisesti hän kuvaa ihmisiä ja nyky-yhteiskuntaa. Eipä ihme että romaanin takakansi mainostaa häntä Ranskan kenties vihatuimmaksi kirjailijaksi.

12 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

"Taloudellinen liberalismi on taistelukentän laajentumista kaikkiin ikäkausiin ja yhteiskuntaluokkiin. Samoin seksuaalinen liberalismikin on taistelukentän laajentumista kaikkiin ikäkausiin ja yhteiskuntaluokkiin.""

Olen lukevinani pientä taloudellisen markkinaliberalismin kritiikkiä.

Olisiko se sitten hyvä että rakkaiselämä menisi täysin liberalistisesti ja talouselämässä vietäisiin sitten tulonsiirroitla fyrkat sinkuilta lapsiperheille ja yh-äideille?

- Syltty

anitak kirjoitti...

Koko Houellebecqin tuotanto on markkinaliberalismin kritiikkiä, eikä niin pientäkään.

TH kirjoitti...

Syltty, Houellebecq arvostelee sekä taloudellista että seksuaalista liberalismia. Taloudellisen liberalismin kurjistumisvaikutuksia on suitsittu sosiaalisilla tulonsiirroilla. Viime aikoinahan on ehdotettu, että seksuaalisen liberalismin kurjistumisvaikutuksia pitäisi suitsia julkisilla seksuaalipalveluilla. Yhdessä Houellebecqin myöhemmässä romaanissa päähenkilöt perustavatkin matkayhtiön, joka myy Kaakkois-Aasiaan suuntautuvia seksiturismilomia.

Anonyymi kirjoitti...

Mikäpä alemman tason miehelle sen mukavampaa, kuin joutua kustantamaan koko lysti! Suurin osa terveyspalveluista ja eläkkeistä menee naisille, joten maksettavaa kyllä riittää!

- Syltty

suolihuuhtelu kirjoitti...

Näin Houellebecq: "Jos haluaa säilyttää myyjän arvostuksen, on pakko ostaa kahden hengen sänky huolimatta siitä, onko sille käyttöä tai tilaa. Yhden hengen sängyn ostaja tunnustaa julkisesti, ettei hänellä ole sukupuolielämää eikä hän myöskään aio hankkia sellaista."

Mitä helvetin väliä sillä on jos huonekalukauppias alkaa mahdollisesti epäillä (lue: ei ala) että asiakkaalla X ei ole sukupuolielämää?

Minun vuosikymmeniä vanha yhden hengen sänky toimii vielä hyvin, mutta jos joskus joudun ostamaan uuden, ostan yhden hengen sängyn. Isommalle ei ole mitään tarvetta.

Anonyymi kirjoitti...

Minusta leveä sänky on sinkullekinihan hyvä. Mukavampi nukkua, kun voi kääntyillä nukkuessaan paremmin. Saisivat sängyt olla vähän pidempiäkin.

Homo

Vortac kirjoitti...

Sinänsä tavallaan ihan ymmärrettävää, mutta tuossa kyllä tehdään jo ihan itse itselleen ongelmia, jos ei uskalleta ostaa sitä mitä tarvitsee ilman että ottaa huomioon kaikenmaailman myyjien mahdolliset mielipiteet.

Eli siis vaikka ongelma onkin seksin jakautuminen epätasaisesti, näyttäisi siltä että monet miehet kyllä lisäävät ongelmiaan tekemällä niitä lisää. Siis tarkoitan nyt sitä, että ei sen tarvitse olla ongelma, että sänky on yksittäinen eikä parisänky. Eikä senkään tarvitse olla ongelma, että ei ole parisuhdetta.

Pakkomielle parisuhteeseen on suurempi ongelma kuin se, että parisuhdetta ei ole tai sitä ei saa.

Siis yhteiskunnallisella tasolla on paljon tasa-arvo-ongelmia, mutta yksilötasolla voi kyllä itse jonkin verran vaikuttaa siihen, minkä valitsee ongelmaksi ja minkä ei.

Hm, ei näemmä selitys taaskaan mulla oikein toimi, kun juuri vasta heränneenä raapustelen. Ajatus on simppeli ja helppo ymmärtää, mutta näistä selityksistäni voi kaiken käsittää kyllä täysin väärin ja ehkä jopa näyttää niinkuin tässä olisi jotain ristiriitaa. Noh, sellaista on sanojen maailmassa.

- Vortac

Anonyymi kirjoitti...

"Minusta leveä sänky on sinkullekinihan hyvä. Mukavampi nukkua, kun voi kääntyillä nukkuessaan paremmin. Saisivat sängyt olla vähän pidempiäkin.

Homo"

Tarkoitatko 120cm sänkyä vai täyttä kahden hengen parisänkyä 160cm? 120cm riittää yhdelle todella hyvin, 160cm on yhdelle liian leveä koska se vie niin pirusti tilaa.

120cm alkaa olemaan jo yksineläjän standardi. Itse kärvistelin avoliitossa 120cm sängyllä ensin kolme vuotta, sitten vuoden sinkkuilin ja nyt taas vuoden avoliiton jälkeen hommattiin vihdoin se oikea 160cm parisänky.

Eron huomaa ja nyt saa nukuttua yönsä paljon paremmin.

- Syltty

Anonyymi kirjoitti...

Kuulostaa niin tutulta. Tienaan 7keur/kk, mutta elämäni aikana vain yksi nainen on suostunut sänkyyn kanssani. Ja ikää on pitkästi kolmelle kymmenelle.

Ja joo, en halua vaimoa rahaa näyttämällä. Huoria löytyy halvemmallakin.

Anonyymi kirjoitti...

Minusta sängyn olisi jo yhdelle ihmisellä hyvä olla vähintään sen 160 senttiä leveä. Tällä saa hieman kompensoitua sänkyjen lyhyyttäkin nukkumalla vinottain. On inhottava puolinukuksissa joutua korjailemaan peittoa tai pitämään jlakoja koukussa vain sen takia, ettei esimerkiksi jalka joudu peiton tai sängyn ulkopuolelle.

Homo

tympeäNörttö kirjoitti...

Vortac
"Pakkomielle parisuhteeseen on suurempi ongelma kuin se, että parisuhdetta ei ole tai sitä ei saa."

Onpas kummallista logiikkaa. Toiset joutuvat kärvistelemään yksin, kun toiset saavat suhteita - ja vieläpä sen lisäksi pakkomielteillä niistä. Miten ihmeessä heillä menisi huonoiten? (Vinkki: ei menekään.)

Noh, sänkyvääntö on kiinnostavampi, joten kommentti siihenkin. Lapsena ja nuorena nukuin aina tavallisessa 80cm sängyssä, mutta kun muutin omilleni, ostin yltiöoptimistisesti isomman sängyn. En tokikaan parisänkyä, mutta varmaankin sänkyni on sitten tuon 120cm leveä. Ja onko siitä iloa? Yksikään tyttö siinä ei ole käynyt, ainakaan panohaluissa ja minun kanssani, joten aika turha ostos on ollut... vaihtaisin mielelläni takaisin vaikkapa siihen 80cm leveään sänkyyn - JOS sen saisi sitten vastaavasti vähän pidempänä! En edes ole mitenkään pitkä heppu, mutta silti olen Homon kanssa täysin samaa mieltä, että sängyt ovat onnettoman lyhyitä. :(

Vortac kirjoitti...

Onpas kummallista logiikkaa. Toiset joutuvat kärvistelemään yksin, kun toiset saavat suhteita - ja vieläpä sen lisäksi pakkomielteillä niistä. Miten ihmeessä heillä menisi huonoiten? (Vinkki: ei menekään.)

Arvasin, että juuri sinä et tajuaisi ongelman ydintä, joka on nimenomaan siinä että katsot tarpeesi saada nainen olevan se ongelma, kun oikea ongelma on suhtautumisesi siihen tarpeeseen (=se on pakko saada tyydytettyä tai et suostu olemaan onnellinen, iloinen tai nauttimaan elämästä).

Mutta ei se mitään, ei meidän kaikkien tarvitse tajuta samoja asioita. Jotenkin vain surullista katsoa, kun torjut ainoan toimivan ratkaisun oikeaan ongelmaasi tavoitellessasi illusorista ratkaisua väärintulkintaasi ongelmastasi. Siis on vaikea auttaa ihmistä, joka ei edes näe, mikä hänen ongelmansa on. Mutta muista, että jos joskus suostut sen näkemään, olen valmis auttamaan.

- Vortac