maanantaina, maaliskuuta 02, 2009

Naistutkimus on vaikeaa

Muutamia lainauksia kirjasta "Feministejä - aikamme ajattelijoita".
De Laurentisin ymmärryksessä subjekti muotoutuu päättymättömässä semiosiksen prosessissa, jossa sosiaalisesta tulee subjektiivista, julkisesta henkilökohtaista ja yleisestä yksityistä, diskursista elettyä ja koettua. De Laurentis ehdottaa, että sukupuoli ja seksuaalisuus tulisi nähdä ”semioottisten prosessien tai päällekkäisten interpretanttiketjujen jatkuvan sarjan tuloksina”: erilaiset merkit synnyttävät erilaisissa ruumiillisissa subjekteissa erilaisia efektejä ja niitä tulkitaan erilaisten kokemusten pohjalta eri tavoin.

Grosz toteaa, että halun ontologia on aina Platonista Hegeliin ja psykoanalyyttiseen teoriaan asti nähty puutteena. Se on poissaoloa, reikä ja tyhjyys, näkemys, joka seksualisoi halun ja tekee siitä luonteeltaan miehisen, implisiittisesti ”hommoseksuaalisen”. Grosz haluaakin ajatella halun käsitettä uudella tavalla – syvyyksien ja sisäisyyksien sijasta pintoina ja pintavaikutuksina, puutteen sijasta ilona ja energiana, passiivisuuden sijasta aktiivisuutena.

Jarmo Lius: Miesten oikeus tasa-arvoon

8 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Mitä tuo De Laurentis siis oikein yrittää sanoa suomeksi sanottuna? Sitäkö, että naisilla ei ole todellisia sukupuolielimiä, vaan pelkkä ilman täyttämä reikä kropassa, mihin liittyy myös naisten seksuaalisten halujen puute. Mutta sen sijaan, että nämä seikat tulisi nähdä puutteena, tulisi ne nähdä positiivisena asiana ja naisten seksuaalinen haluttomuus tulisi nähdä aktiivisena seksivastaisuutena.

Tulkitsinkohan nyt asian oikein?

Homo

Henry kirjoitti...

Tuo Laurentis ja Grosz ovat eri henkilöitä, eli lainaukset ovat eri kohdista kirjaa.

Mitä noihin teorioihin ylipäätään tulee, niin ne ovat vaikeita käsittää, koska heteromiehen mieli ei taivu ajattelemaan tuollaisen terminologian kautta; se ei sano mitään. Tietenkin sanoja voi väännellä loputtomiin, mutta en ymmärrä niiden yhteyttä todellisuuden kanssa tai mitä niillä on annettavaa millekään.

Anonyymi kirjoitti...

Kaikki merkit viittaavat
siihen, että seksi vahingoittaa naista syvemmällä tasolla. Nainen mielellään vetäytyy ja kieltäytyy seksistä ja asettaa vaatimuksia
seksille (status).

Don Juanin naisoppilaiden (ja Castanedan) kirjoissa on
puhuttu paljon siitä miten seksi on naiselle ja ihmiselle jopa vahingollista. Ei keskivertonainen tyrkytä itseään, kuin statusta vastaan.


Bmad

Anonyymi kirjoitti...

Ainakin Neonomide sai kaiketi puoliheijarin jo tuota lainattua pätkää lukiessaan.

t. Mies = eläin, potentiaalinen raiskaaja

Anonyymi kirjoitti...

Missähän tuo Jarmo Lius on oikeasti ollut viime vuosina kun miesasiaa on yritetty saada tapetille. Outoja nämä opportunistit jotka liimautuvat ilmiöiden kyytiin heti kun niistä tulee suosittuja. Mutta se on tietysti merkki siitä, että tästä läpästä on tullut muodikasta, joka on hyvä asia!

Anonyymi kirjoitti...

"Mutta se on tietysti merkki siitä, että tästä läpästä on tullut muodikasta, joka on hyvä asia!"

Henry Laasasen naama painettaneen aikanaan Cosmopolitanin tai Trendi lehden kanteen. Henry Laasasen, Jorman ja Vortacin aamushowt MTV3:seen ja Radio
Suomipopille.

Nördepoikia. Khool. :- Ai helppoa. No joo, onks ne tarpeeks säädyllisiä? Onks niitä vaikeeta lähestyä? Ai sullakin on nörtti nykyään, huhhuh. Mulla on toi sama alfajätkä vieläkin...



Bmad

Seksualisti kirjoitti...

Nyt, kun Neonomide ei ole täällä puolijäykän kalunsa kanssa, niin otan taakakseni kommentoida hieman edellisiä lainauksia.

Lainaukset ovat filosofista tekstiä. Todettakoon, että kyse on paikoitellen varsin huonosta filosofiasta. On kuitenkin turhan yksioikoista arvostella niitä liiaksi siitä syystä, että ne ovat hankalia ja vaikeaselkoisia. Minkään erikoisalan tekstit eivät aukea helposti asiaan perehtymättömille.

De Laurentisin tekemä virhe on ilman muuta se, että hän puhuu "sukupuolesta ja seksuaalisuudesta", kun hänen pitäisi tehdä selväksi, että kyse on näiden asioiden sosiaalisessa kanssakäymisessä havaittavista osista - ei ruumiillisista tai biologialle perustuvista ilmiöistä.

Sosiaalisen sukupuolen ja seksuaalisuuden ilmenemisen analyysinä De Laurentisin näkemykset ovat ihan kelvollisia - tosin eivät ainakaan tässä katkelmassa anna mitään lisäarvoa Judith Butlerin ajatuksille, joita hän toistaa.

Vapaasti tulkiten De Laurentisin ajatus tarkoittaa sitä, että käsityksemme sukupuolesta ja sukupuoli-identiteettimme syntyprosessit ovat osa kulttuurista jatkumoa, jossa erilaiset stereotyyppiset ideat ja käyttäytymistavat toistuvat ja kopioituvat muuntuen samalla joka kerta hieman kunkin yksilön kohdalla.

Grosz puolestaan pyrkii tarkastelemaan halua uudella tavalla, mutta hänen tekemänsä virheet ovat koko filosofian historian niputtaminen muka yhteen tulkintaan ja naurettava "reiän" ja "tyhjyyden" samaistaminen maskuliiniseen.

Arvostukseni lainattuja kirjoittajia kohtaan ei ole kovin suurta, mutta heidänkin näkemyksillään on joskus perusteltuja motiiveja ja ne voivat sisältää hyviä oivalluksia tai uusia tulkintoja tutuista ilmiöistä.

Siksi en tyrmäisi heti kättelyssä sellaisiakaan ajattelijoita, joiden tyyli tai tausta aluksi vaikuttaa vieraalta tai epämiellyttävältä. Jos ei muuta, niin heitä voi lukea "tunne vihollisesi" -pohjalta.

Jarmo Lius kirjoitti...

"Missähän tuo Jarmo Lius on oikeasti ollut viime vuosina kun miesasiaa on yritetty saada tapetille. Outoja nämä opportunistit jotka liimautuvat ilmiöiden kyytiin heti kun niistä tulee suosittuja."

Arvoisa anonyymi. Opportunistiksi minua ei olekaan koskaan haukuttu. Hulluksi ja naisten vihaajaksi kyllä. En halua leimautua negatiivisesti. Kun aikoinaan 90 luvun alussa toin esille Hesarissa "tasa-arvo on myös miesten asia" pamfetin, ja kirjoitin lehtiin omalla nimellä vielä pari vuotta vuoteen 1995, lopetin nimelläni julkaisemisen koska minuun kohdistettu häirintä ja puhelin ym. terrori yltyi vaaralliseksi.

Millaista oli aikoinaan olla miesaktiivi kun miesnäkökulman esille tuonti assosioitiin välittömästi naisvihaan? Jos olet katsonut "Kaikki Isäni Hotellit" elokuvan, ymmärrät mistä puhun.

Minun oli henkeni vuoksi pakko vaieta kunnes nyt onneksi tasa-arvo todellakin määritellään jo miestenkin asiaksi.

Vaikenemiseni aikoina olen kuitenkin vaikuttanut miesjärjestöissä, ohjannut miesten kasvuryhmiä, opiskellut, vaikuttanut julkisuuden takana jne.

En ole opportunisti. Lue blogiani niin tajuat kyllä tämän.