lauantaina, huhtikuuta 25, 2009

HS mielipide

Paljastui, etten ole lapsemme isä

"Isän on vaikea saada selville, kenen lasta hän kasvattaa."
Uskoin olevani tulossa isäksi 17 vuotta sitten. Muutimme yhteen odottamaan yhteistä lasta. Kesällä 1992 syntyi tyttö, ja tunnustin hänet virallisesti omakseni.

Eron jälkeen (seitsemän vuotta sitten) aloin maksaa sovittua elatusmaksua. Koska isyydestään ei koskaan voi olla täysin varma, tein epävirallisen dna-testin kesällä 2008.

Tulos oli isyyden poissulkeva. Äiti ei suostunut asiasta puhumaan eikä tunnustamaan tulosta.

Isyyden virallinen selvittäminen osoittautui erittäin vaikeaksi.

Isyyslakiin ja lapsen oikeuksiin vedoten lastenvalvoja ja terveyskeskus kieltäytyivät yhteistyöstä. Myös eräs suuri sairaalaketju oli haluton auttamaan testeissä. Lopulta ratkaisu löytyi Oikeuslääketieteen laitokselta. Tytär oli juuri täyttänyt 16 vuotta, ja hänen oma suostumuksensa riitti, vaikka äiti vastustikin. Virallisessa testissä tulos ei muuttunut.

Sosiaalitoimiston haluttomuus selittyy sillä, että sen kannalta lapsella jo oli maksava isä ja asia "kunnossa". Virallisen selityksen mukaan isyyslaki suojelee lapsen etua, mutta meidän tapauksessamme se suojelee äitiä ja sosiaalitoimistoa. Jos biologista isää ei löydettäisikään, saattaisi elatusvastuuta siirtyä sosiaalitoimistolle.

Isän on vaikea saada selville, kenen lasta hän kasvattaa. Parisuhteen kannalta ei ole rakentavaa vaatia dna-testejä. Avioliitossa asiasta ei tarvitse edes puhua, koska aviomies aina julistetaan isäksi.

Avioliiton ulkopuolisessa suhteessa mies joutuu tunnustamaan isyyden. Samalla äiti allekirjoittaa, ettei ole ollut sukupuoliyhteydessä toisen miehen kanssa lapsen siittämisen aikoihin. Paperi vahvistetaan oikeudessa, joten vakuutus on lainvoimainen. Valheellisen vakuutuksen antaminen on kai valarikos.

Isyyskysymyksessä tapahtuu Suomessa lukuisia oikeusmurhia vuosittain. Kyseessä on yhteiskunnan siunaama petos. Toimiiko suomalainen oikeuskäytäntö muiden petosten kohdalla samoin?

Missä on miehen oikeusturva? Kohteleeko isyyslaki tasa-arvoisesti miestä ja naista? Ajaako isyyslaki oikeasti ja jokaisessa tapauksessa lapsen etua ja oikeuksia?

Isyyslain mukaan isällä (ja äidillä) on lapsen syntymän jälkeen kaksi vuotta aikaa selvittää mahdollinen isyys, ja väärä isyyspäätös voidaan purkaa. Sen jälkeen vanhemmilla ei enää ole purkuoikeutta. Lapsi voi 15 vuotta täytettyään purattaa isyyspäätöksen.

Jos äiti on onnistunut huijauksessaan kahden vuoden ajan, asiaa ei isän aloitteesta voida enää koskaan käsitellä. "Isä" on peruuttamattomasti elatusvelvollinen ja "vieras" lapsi rintaperillinen – riippumatta mistään myöhemmistä asiankäänteistä.

Isyyslain mukaan en voi nostaa kannetta isyyden purkamiseksi. Ja selvyyden vuoksi sanon, että en voisi sitä tyttärelleni tehdäkään. Hän on tilanteeseen täysin syytön. Meillä on erinomaiset välit, ja tapaamme edelleen säännöllisesti kuten tähänkin asti.

Käsittääkseni avioliitoissakin lapsi on usein vierasta syntyperää. Asiaa ei selvitetä, vaikka lapsella on oikeus saada tietää taustansa.

Koska dna-testit ovat helppoja, kivuttomia ja varmoja, voisi isyyden tunnustamisen sijaan tehdä systemaattisesti isyystestin. Testi voisi olla osa lapsen neuvolakäyntejä. Silloin se ei aiheuttaisi skismaa vanhempien välille.

Tärkeää olisi, että lapsi saisi tiedon oikeasta syntyperästään, ja asiaan osattomien oikeuksia ei vaarannettaisi.
Olisiko miesoikeudelle tilausta?

Naisille sopivat naiselliset urheilulajit

Elisa Tähtinen ihmetteli ja paheksui (HS 16. 4.) sitä, ettei naisten MM-jääkiekkoa näytetty Ylellä.

Ylen linja on mielestäni aivan oikea. Naisten jääkiekon viihdearvo on aivan olematon; eiväthän naisten otteluja muutenkaan käy käsittääkseni katsomassa muut kuin lähisukulaiset ja mahdolliset poikaystävät, viimeksi mainitutkin lähinnä kohteliaisuudesta tai säälistä, mikäli he itse ovat pelimiehiä tai muuten ymmärtävät jotakin kyseisestä pelistä.

Henkilökohtaisesti suosittelen naisille sellaisia urheilulajeja, joissa heidän naiselliset ominaisuutensa pääsevät oikeuksiinsa, kuten esimerkiksi voimistelu, taitoluistelu ja cheerleading. Jääkiekko ja jalkapallo edellyttävät harrastajaltaan aggressiivisuutta, mikä todellakaan ei ole naisellinen ominaisuus.

Sosiaalinen "neitikiekko", jota valmentajat vihaavat, on sinänsä ihan ok, koska siinä on kysymys liikunnan ilosta eikä voittamisesta henkeen ja vereen.

ERKKI BLOM varatuomari Helsinki

10 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

http://rakkaatsiskot.blogsome.com/category/androgynia/

On pojilta tainneet viimeisimmät suuntaukset tutkimuksen alalta jäädä lukematta.

Mortimer kirjoitti...

Naisjääkiekolla on kyllä pitkä matka kuljettavana ennen kuin sitä viitsii katsoa. Epärealistista odottaa samanlaista tv-aikaa. Miesten jääkiekossa on enemmän vauhtia, taklauksia, taitoa, voimaa laukauksissa, jännitystä... Sen takia ihmiset katsovat ennemmin miesten kiekkoa. Jääkiekossa fyysiset erot korostuvat. Sen sijaan naisten tennis on jo ihan eri juttu. Sitä kylläkin viitsii katsoa. Ja jos saadaan Danica formula-1 kuskiksi, niin se ei sekään vähennä yhtään lajin kiinnostusta. Feministit taas näkevät syrjintää siellä missä sitä ei ole.

Anonyymi kirjoitti...

Ei kai tuommoisessa isyyshuijaushommassa ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin turvautua fyysiseen väkivaltaan lapsen äitiä kohtaan. Itse en kyllä keksisi minkäänlaista muuta ulospääsyä tilanteesta, loukkaus olisi niin syvä että hampaiden pitäisi irrota!

- Syltty

Timo kirjoitti...

Naisten MM-jääkiekko on tasoltaan suunnilleen 14-vuotiaiden (nuoremmat C-juniorit) poikien SM-seurajoukkueiden tasoa (B-juniorit ovat jo selvästi naisia edellä fysiikan ja taitojen osalta), ja kun otetaan huomioon ettei Suomessa esim. edes A-juniorien SM-mitalipelejä näytetä tv:ssä, on hyvin vaikea perustella miksi naisten ähellystä pitäisi näyttää tv:ssä.

Jokaisen pikkupaikkakunnan jäähallissa näkee parempaa kiekkoa ilmaiseksi.

Arawn kirjoitti...

Timon lausumahan on suorastaan kehu - joku junnukiekko on paljon mielenkiintoisempaa kuin väsyneiden aikuisten miesten hidas sähläyskiekko. Kovimmat kisatkin ovat nimenomaan nuorten MM-kisat!

(Saatoin vähän kärjistää. ;)

Arawn kirjoitti...

Niin, todettakoon vielä tuosta naiskiekosta, että Suomessa urheilu nyt muutenkin on todella pienimuotoisesta; suomalaiset käyvät katsomassa lähinnä jalkapalloa ja jääkiekkoa. Sen sijaan esimerkiksi Pohjois-Amerikassa naiskiekko kiinnostaa enemmän, Kanada-USA -peleissä käy järjestään n. parikymmentä tuhatta katsojaa. Määrä on tietysti pieni verrattuna miesten kiekkoon, mutta ei koostu pelkästään lähisukulaisista ja poikaystävistä.

Vortac kirjoitti...

Olisiko miesoikeudelle tilausta?

Kyllä.

- Vortac

Jorma kirjoitti...

"Kovimmat kisatkin ovat nimenomaan nuorten MM-kisat!"

MM ei ole lätkässä kovimpien kisojen joukossa.

Totuushan on se, että huippu-urheilu on viime kädessä viihdettä, eikä yleisöä löydy sellaiselle lajille tai kisalle joka ei viihdytä. Ihmisiä ei voi pakottaa viihtymään.

Jorma kirjoitti...

"Koska dna-testit ovat helppoja, kivuttomia ja varmoja, voisi isyyden tunnustamisen sijaan tehdä systemaattisesti isyystestin."

Kyllä. Näin pitäisi tehdä. Aina ja automaattisesti.

Saako homoseksuaali varastaa lapsen hänen omalta vanhemmaltaan?Isyyden alasajo etenee. Isälle on suomalaisessa perheessä varattu vain työjuhdan, maksumiehen ja syntipukin rooli, ja näidenkin toteuttamisessa äidin sana on se ratkaiseva tekijä. Mistään tasa-arvoisesta vanhemmuudesta ei ole tietoakaan.

Anonyymi kirjoitti...

Sääliksi käy tyttöä. Isäksi luultu ei olekaan isä eikä sitä selvästi halua ollakaan, vaikka kasvatti tyttöä omanaan kymmenen vuotta. Rivien välistä voi lukea mistä on kyse: rahasta. Toivottavasti tyttö, nyt jo aikuinen nainen, arvostaa itseään nykyään, vaikka kokikin varmasti kovan kolauksen lapsuudessaan ja jäi vaille "isän" rakkautta.
Jos isyyttä ei selvitä lapsen kahden ensimmäisen vuoden aikana, on se syytäkin jättää selvittämättä. Kyse on lapsen elämästä ja identiteetistä. Kuka tahansa meistä kokisi kovan shokin, jos saisimme yhtäkkiä tietää olevamme jotain ihan toista syntyperää kuin olimme luulleet. Joskus tieto lisää tuskaa kohtuuttomasti. Lisäksi jos olisimme "isämme" silmissä vain euroja paperilla ja äitimme synninkantajia, niin se vaatisi monen kohdalla jo terapiaa. Turha rypistellä kun on jo paskat housussa.