keskiviikkona, huhtikuuta 08, 2009

Mikä on naisten seksuaalinen valta -jaarittelun pointti?

Kommenttiosastolta poimittua, Kaisa:
Henry Laasanen ja kumppanit. Mikä mahtaa olla koko tämän naisten seksuaalinen valta -jaarittelun pointti? Tuntuu olevan silkkaa kehäpäätelmää koko lätinä. Eikö seksuaalinen valta ole yhtä kuin seksuaalinen itsemääräämisoikeus? Sitäkö vastustatte?

Jaarittelun pointti on omalta kohdaltani sen esille tuomisessa, että naisilla on yhteiskunnassa merkittävästi valtaa. Sukupuolentutkimuksessa (naistutkimuksessa) viitataan usein patriarkaattiteoriaan tai hegemonisen maskuliinisuuden teoriaan, jonka mukaan valta on miehillä ja naiset ovat alistettuja. Naisten seksuaalisen vallan teoria kyseenalaistaa käsityksen miesten vallasta.

Minä en ole vastustanut naisten seksuaalista valtaa. Sen sijaan olen esittänyt, että naisten seksuaalinen valta pitää huomioida yhteiskuntateorioissa. Naisten seksuaalinen valta ei ole "negatiivinen vallan muoto", kuten pakottamista tai alistamista, vaan palkitsemisvaltaa. Palkitsemisvaltaa pidetään yleensä positiivisena ilmiönä.

Tiivistettynä, minun mielestäni naisten seksuaaliselle vallalle (johon itsemääräämisoikeus on läheisessä yhteydessä) ei tarvitse, voi tai edes pidä tehdä mitään. Sen sijaan puutteellisille yhteiskuntateorioille olisi syytä tehdä jotain sellaista, jotta naisten seksuaalisen vallan avulla saadut hyödyt (kuten naisten kaksoispalkka) olisi otettu huomioon.

Olen ensisijaisesti yhteiskuntatieteilijä, joka pyrkii kehittämään tiedettä. Sen sijaan olen vähemmän poliitikko, joka pyrkii esittämään muutosehdotuksia yhteiskuntajärjestykseen

Kaisa:
Ja miksi, Henry Laasanen ja niin edelleen, ette kritisoi sukupuoliin liittyviä rooliodotuksia? Roolijärjestelmien löyhentäminen, jos mikä, auttaisi myös ns. "alemman statuksen" miehiä.

Kyllä miesliike on kritisoinut alusta lähtien nimenomaan maskuliinisen roolin miehille aiheuttamia kustannuksia ja alunperin tavoitteena olikin vapautuminen maskuliinisesta roolista. Aiheesta voi hiukan lukea esim. täältä:
Miesten vapautusliikkeen aloittajana voidaan pitää Jack Sawyerin kirjaa ”On Male liberation” (1970, 1): ”Miesten vapautusliike tähtää sukupuoliroolien mukaisten stereotyyppien vapauttamiseen, eli siihen, että mieheys tai naiseus saavutetaan tietyn käytöksen avulla. – – Jos miehet eivät voi käyttäytyä vapaasti, he eivät silloin voi itkeä vapaasti, osoittaa hellyyttä tai heikkoutta, koska niitä pidetään feminiinisinä piirteinä. Täysi ihmisyyden käsite merkitsee sitä, että miehet ja naiset voivat olla heikkoja ja vahvoja, aktiivisia ja passiivisia ja mikään inhimillinen ominaisuus ei ole yhden sukupuolen etuoikeus.”

Miesten vapautusliike tarkasteli erityisesti miehiä syrjiviä ja rajoittavia sukupuolirooleja. Sen seurauksena ilmestyi lukuisia kirjoja, kuten Warren Farrellin “The Liberated Man” (1974), Marc Feigen Fasteaun “The Male Machine” (1974) ja Jack Nicholsin “Men’s Liberation” (1975).

Miesten vapautusliike esitti, että sukupuoliroolit ovat pikemmin sosiaalisesti tuotettuja käyttäytymisen muotoja kuin biologisia välttämättömyyksiä. Psykologi Robert Brannonin hyvin vaikutusvaltainen artikkeli “The Male Sex Role: Our Culture’s Blueprint of Manhood and What It’s Done for Us Lately,” teki yhteenvedon maskuliinisuuden neljästä pääsäännöstä: “No Sissy Stuff, Be a Big Wheel, Be a Sturdy Oak, and Give ‘em Hell.” Nuo säännöt olivat sosiaalisesti tuotettuja; ne alistivat ja haittasivat miehiä.

Miesten vapautusliikkeen tavoitteena oli lopettaa seksismi. Liike korosti maskuliinisesta roolista miehille koituvien kustannusten suuruutta samalla kun se tuki feministisiä tavoitteita. Miesten vapautusliike hyväksyi ajatuksen siitä, että seksismi oli ongelma naisille ja että feminismi oli välttämätön liike sukupuolten tasa-arvon kannalta. Toisaalta he korostivat maskuliinisen roolin tuottamia suuria kustannuksia miesten terveydelle, tunne-elämälle ja ihmissuhteille. Miesten vapautusliike yritti houkutella miehiä feminismin kannattajiksi tuottamalla diskurssia, jonka mukaan maskuliininen rooli oli köyhä, epäterveellinen ja jopa kuolemanvaarallinen miehille. Siten liike pyrki yhtä aikaa kiinnittämään huomiota sekä miesten institutionaaliseen valtaan että maskuliinisuuden tuottamiin kustannuksiin.

Kaisa:
Jos miehelle ja naiselle olisi yhtä lailla sosiaalisesti hyväksyttyä olla köyhä ja ilman erityistä vaikutusvaltaa, heteronaisten ei tällöin kertakaikkiaan tarvitsisi odottaa, että mies elättäisi perheen. Eikö se olisikin vapauttavaa?

Kyllä. Kirjassani "Naisten seksuaalinen valta" kuitenkin esitän, että sukupuolirooliodotusten muuttaminen vaatisi myös parinvalintapreferenssien muuttamista, sillä parinvalintapreferenssien tuottama kysyntä on juuri se mekanismi, joka ylläpitää rooliodotuksia. Lainaus kirjasta:
"Vaihtoteoreettinen tarkastelu ennustaa, että sukupuoliroolien muuttaminen ei onnistu vain asenteisiin ja tietoisuuteen vaikuttamalla. Jotta miehet vapautuisivat käyttäytymään ei-maskuliinisesti, tulisi kyetä poistamaan ne naisten parinvalintapreferenssit, jotka suosivat sellaisia resursseja hallitsevia miehiä, joiden hankinnassa maskuliiniset ominaisuudet ovat eduksi. Samalla tavalla, jos naisiin kohdistuvia vaatimuksia feminiinisen ulkonäön ylläpitämiseksi halutaan vähentää, miesten parinvalintapreferenssejä tulisi kyetä muuttamaan. Parinvalintapreferenssien muuttamisen helppous tai vaikeus on todennäköisesti kiinni siitä, onko niiden alkuperä biologiassa vai sosialisaatiossa."

17 kommenttia:

Jorma kirjoitti...

Entäpä jos parinvalintapreferesseihin vaikuttaa myös biologia? Sillehän nyt näyttää erittäin vahvasti nykyisen tutkimuksillisen tietämyksen valossa. Tällöin on ajan ja energian haaskausta kuvitella, että niitä taikka rooliodotuksia voitaisiin tuosta vain muuttaa. Näiden kaisojen sun muiden pieneen mieleen tälläinen ei tietenkään sovi.

Henry Laasanen kirjoitti...

"Entäpä jos parinvalintapreferesseihin vaikuttaa myös biologia? "

Kyllähän se näyttäisi vaikuttavan, mutta kun olen viime aikoina lukenut nais- ja miestutkimuksen kirjallisuutta, niin juuri mitään pelkoa biologisiin selityksiin törmäämisestä ei ole.

Ilmari kirjoitti...

Tässä yhteydessä on pakko huomauttaa, että "biologia" voi toteutua monin tavoin, esim. sosiaalisen oppimisen kautta. Esim. monilla eläimillä parinvalintapreferensseihin vaikuttaa muiden (usein vanhempien) yksilöiden käyttäytyminen. Esim. joillain linnuilla on huomattu jo pelkän naaraslinnun läsnäolon vaikuttavan positiivisesti uroslinnun charmiin. On myös mahdollista, että eläimet yleistävät suositun yksilön piirteistä omia preferenssejään.

Minusta olisi mielenkiintoista tietää, kuinka paljon ihmisten (tässä esimerkissä naisten) preferenssit korreloivat oman isän/miespuoleisten sukulaisten, sekä ystävien miesten kanssa. Nykyaikana vaikuttaa tietysti myös mediassa seikkailevat hahmot. Todennäköisesti korrelaatio olisi voimakas, vaikka se putsattaisiin erilaisista muista selittävistä tekijöistä kuten ystävien keskimääräisestä samankaltaisuudesta.

Täytyy siis huomauttaa, että jos ihmisellä on esimerkiksi "sosiaalisen verrokkiryhmän preferenssien leimautumisen järjestelmä", ei tätä välttämättä ole sen helpompi muuttaa kuin "puhdasta biologiaa".

Henry Laasanen kirjoitti...

"Tässä yhteydessä on pakko huomauttaa, että "biologia" voi toteutua monin tavoin, esim. sosiaalisen oppimisen kautta."

Se on aika selvää, että odotustaso partnerille määräytyy henkilön kokemusten ja markkinoilta saadun palautteen kautta, mutta muutoksen odotustasossa voivat viedä aikaa.

Esim. jos nuori nainen pyörii baareissa ja saa positiivista huomiota komeilta uroksilta, odotustaso partnerin suhteen nousee tuon sosiaalisen palautteen suhteen. Jos taas sama nainen asuisi jossakin peräkylällä, jossa hän tapaa vain muutamia naapurinpoikia, hänen odotustasonsa muodostuu helposti paljon alemmaksi kuin mitä jossakin baariympäristössä tapahtuu.

Naisten odotustason korkeus korreloi siten sen kanssa, kuinka paljon he pyörivät sellaisilla pariutumismarkkinoilla, joilla on paljon salskeita pelimiehiä.

Jorma kirjoitti...

Tuskin tässä suhteessa voi tai edes kannattaa yrittää erottaa biologiaa ja ympäristötekijöiden (kasvatus, kulttuuri jne.) vaikutusta toisistaan. Kyse on kokonaisuudesta. Luonnollisesti yhteiskuntatieteissä keskitytään näihin ympäristötekijöihin, mutta jos lopputulokseksi muodostuu ajatus siitä, että biologialla ei olisi vaikutusta lainkaan, niin metsään mennään niin että ryksyy.

bmaad kirjoitti...

Ilmari:"Tässä yhteydessä on pakko huomauttaa, että "biologia" voi toteutua monin tavoin, esim. sosiaalisen oppimisen kautta."

Pitäisi vaan osata erottaa
mikä on alkuperäistä biologiaa ja mikä kulttuurin tai lajikäyttäytymishistorian ohjaamaa.
Kuten olen joskus aiemmin sanonut, biologian toiminta on tulosta siitä mitä me teemme. Se mitä me teemme ei automaattisesti osoita perimmäistä luontoamme.

Ainakin on fakta, että
miehellä on biologinen tarve olla
miehekäs, naisella naisellinen. Se on sitten eri asia voiko mies olla herkkä, ujo tai nörtähtävä täyttääkseen miehekkyyden vaateet, vai elääkö tällainen tyyppi biologiansa kannalta vajaata miehenelämää? No, ainakin siinä mielessä, että joutuu helposti oman käden varaan.

Sikäli kun tarkastellaan
asiaa siitä näkökulmasta, mitä mies omassa sisimmässään haluaa, niin kovinkaan moni "epämuodikas nörtti" ei haluaisi olla perinteinen miehenmalli, alfauros, vaan enemmänkin hän haluaisi
soluttautua osaksi yhteiskuntaa siinä muodossa, kuin tuntee olonsa kotoisaksi. Heteroseksuaalisia ihmissuhdemarkkinoita silmälläpitäen tämä toive toteutuu aika heikosti, koska useimmat naiset pitävät melko itsepintaisesti kiinni supermiesvaatimuksesta ja tietystä fasistisiinkin mittasuhteisiin kohoavasta outomies-inhostaan (jopa siinä määrin, että säälivät yl. verovapaasti toimivia prostituoituja ja vaativat vielä palvelujen käyttäjiä vangittaviksi tai sakotettaviksi).

Niin - mitä sanoo nainen,
jolla on sosiaalisempi oikeus olla herkkä ja fyysisestikin vähän hintelä? Hän sanoo koppavana ja täynnä itsekritiikitöntä itseluottamusta puhkuen, omasta tilastaan piittaamatta, että ei pystyisi saamaan kovin hiljaisesta miehestä mitään irti, mistä päästäänkin jo seuraavaan teoriaan:

Jos naisella on vastaavasti biologisempi oikeus olla herkkä ja tunteellinen, niin hänellä on silloin vastapainoksi jotain muuta annettavaa. Vastapaino on todennäköisesti naisen luonne tai luonto, sukupuoleen liittyvä voima tai erikoistietämys, jolla nainen pystyy antamaan täyttymyksen. Herkällä miehellä taas ei vastaavasti ole sellaista luontoa, jolla pystyisi kompensoimaan kovuudenpuutettaan - tai toisinsanoen nainen ei pysty näkemään, löytämään tällaisesta miehestä mitään.

Sen perusteella, mitä tunnen
ja olen kohdannut naismaailmassa iloisia poikkeuksiakin, näyttäisi sosiaalinen ohjelmointi olevan ihmisissä niin syvällä, ettei
ihmiset halua kirjattavan käyttäytymismalleja edes painetun sanan tasolle (koska sillä kyseenalaistettaisiin "luonnon mutkaton toiminta").

Tiettävästi myös useimpien eläinten lajikäyttäytymisessä on havaittavissa vastaavia piirteitä, eli "uros liiskaa naaraan" itselleen. Sivistysyhteiskunnassa on jo pyritty pois joistakin maneereista, esimerkiksi naisille on annettu oikeus äänestää ja nörttipojille (kaikille) mahdollisuus kouluttautua ja nostaa palkkaa yhteisestä kassasta. Tällaiset pyrkimykset viittaisivat siihen, että on olemassa pyrkimys kehittyä pois yksoikoisesta perinteisestä luonnontilasta, mutta sukupuolisuuden alueella on jääty toistamaan parkkiintuneita kuvastoja, missä uroot kilpailevat verissäpäin naaraista (jotka enimmäkseen pihtaavat, mutta antaessaan sitten tuovat auringon ja onnen miehen pieneen elämään).
Naisella on edelleen vahvasti "antajan" rooli, koska miehen ei tarvitse suhteessa varsinaisesti antaa, kunhan vain
täyttää tietyt ihannekriteerit statusmaailmassa.

Mutta jos nykyisten
pariutumismarkkinoiden toiminnan laatu ja preferenssit saatettaisiin muullekin, kuin ihmissuhteiden alueelle seuraukset saattaisivat olla hyvinkin brutaaleja. Tällöin esimerkiksi monilta pojilta vietäisiin taatusti mahdollisuus
palkattuun työntekoon, eikä kukaan varmasti maksaisi heidän hoitokustannuksia, jos he sairastuisivat syöpään tai muuhun vastaavaan. Jos nuorilla naisilla olisi paljon poliittista valtaa myös ns. betamieskannan teloitukset
saattaisivat yleistyä.

Maailmassa on kuitenkin
sivistyskehityksen ansiosta ripaus tunneälyä, mutta seksuaalisella
tasolla meitä jostain syystä markkinoidaan ääriyksinkertaisina eläiminä, joissa naaraat myyvät aistillisuutensa ja pimpsansa ja miehet kyseenalaistamatta suorittavat (toisiaan vastaan tai yhteisöperinteiden eteen) - saadakseen naiset polvistumaan vaihtokauppaan.

Biologisesti saattaa
toki olla niinkin, että herkkä ihminen kaipaa kovemman vastakappaleen, mutta toisaalta se on silloin myös toisinpäin. Kehittyneemmässä yhteiskunnassa - olettaisin - että herkät naiset pariutuisivat ensisijaisesti nykyisten alfauroiden kanssa ja ns. alfanaaraat pariutuisivat ensisijaisesti nörttien kanssa.
Nykymaailmassa alfanaaras (anteeksi tämän termin käyttö!) valitettavasti vaan menettää kasvonsa ja ystäviensä arvostuksen jos seurustelukumppani ei ole yhtä piinkova kuin naaras itse. Voidaan siis yleisesti sanoen todeta, että ujo, "merkityksetön" mies pelottaa naista eniten siksi, että se vie häneltä arvostuksen ja leimaa naisen, ja sosiaalinen romahtaminen aiheuttaa myös haluttomuutta, pelkoa ystäväpiirin ja suvun pettymyksestä, kaiken romahtamisesta.

Ja loppujen lopuksi nainen
on nykyisellään aika sidottu patriarkaattiin ja huono antamaan, eli antaa vaan sitä mitä kuuluu antaa. Ainoastaan naisen voimakas itsenäistymiskehitys ja vastuunottokyvyn nousu voisi muuttaa asioita. Sitä en tiedä millä keinoin hyviin tuloksiin päästään. Laasasen pyrkimykset tuoda asioita paperille on
tapa sinällään, mutta herättää ainakin tässä vaiheessa enemmän ärtymystä, kuin antaa peräruisketta yhteiskunnallisiin muutoksiin.

bmaad kirjoitti...

Jorma:"Luonnollisesti yhteiskuntatieteissä keskitytään näihin ympäristötekijöihin, mutta jos lopputulokseksi muodostuu ajatus siitä, että biologialla ei olisi vaikutusta lainkaan, niin metsään mennään niin että ryksyy."

Biologialla on vaikutusta,
MUTTA ei välttämättä kuitenkaan ole biologisesti todennettavissa, että iso suklaajäätelö olisi parempi kuin vaniljapuikko (tai toisinpäin).

Rumuus ja kauneus-käsite onkin sitten monimutkaisempi.

Mikko Ellilä kirjoitti...

Henry sanoi...
Se on aika selvää, että odotustaso partnerille määräytyy henkilön kokemusten ja markkinoilta saadun palautteen kautta, mutta muutoksen odotustasossa voivat viedä aikaa.

Esim. jos nuori nainen pyörii baareissa ja saa positiivista huomiota komeilta uroksilta, odotustaso partnerin suhteen nousee tuon sosiaalisen palautteen suhteen. Jos taas sama nainen asuisi jossakin peräkylällä, jossa hän tapaa vain muutamia naapurinpoikia, hänen odotustasonsa muodostuu helposti paljon alemmaksi kuin mitä jossakin baariympäristössä tapahtuu.


Tämä on totta.



Henry sanoi...
Naisten odotustason korkeus korreloi siten sen kanssa, kuinka paljon he pyörivät sellaisilla pariutumismarkkinoilla, joilla on paljon salskeita pelimiehiä.

Tässä taas ongelmana on käsitteen "pelimies" epäselvyys ja monitulkintaisuus.

Mielestäni pelimiehellä tarkoitetaan yleisessä kielenkäytössä sellaista miestä, joka tietoisesti noudattaa tiettyjä opettelemiaan iskustrategioita manipuloidakseen naisia. Nämä pelimiehet eivät kuitenkaan välttämättä ole a) komeita miehiä tai b) menestyksekkäitä seksuaalimarkkinoilla.

Usein tässä blogissa virheellisesti oletetaan, että pelimiehet olisivat automaattisesti menestyksekkäitä. Heidän iskustrategiansa eivät kuitenkaan välttämättä ole toimivia.

On myös turha luulla, että pelimiehet olisivat komeampia kuin muut miehet. Pikemminkin komeat miehet pärjäävät seksuaalimarkkinoilla ilman mitään erityisiä pelimiestemppuja paremmin kuin rumat miehet, joten pelimiestrikkien opettelu todennäköisesti korreloi positiivisesti miehen matalan seksuaalimarkkina-arvon kanssa. Jos miehen markkina-arvo on tarpeeksi korkea muutenkin, hänellä ei ole motiivia opetella mitään monimutkaisia iskustrategioita. Pelimiehet ovat usein nörttejä, jotka opettelevat iskustrategioita kirjoista tai internetistä kuin jonkin roolipelin sääntöjä, luontaisten sosiaalisten taitojensa puuttuessa.

Homo kirjoitti...

Henry taisi tässä yhteydessä pelimiehellä tarkoittaa miestä, jonka markkina-arvo pysyväissuhteessa on selvästi korkeampi kuin mitä naisen (on omalla markkina-arvollaan lupa odottaa mieheltä). Miehethän tunnetusti ovat naisia valmiimpia suosimaan seksikumppaneiden määrää laadun kustannuksella, jos puhutaan irtopanoista.

Moni nainen ei näytä tiedostavan ainakaan kunnolla sitä, että vaikka melko harvalukuisia alfauroksia riittää melko laajalle joukolle naisia kertapanoina, niin näiden pysyvässä sitouttamisesta pääsee nauttimaan selvästi pienempi naisjoukko. Tätä harhaa saattaa lisätä se, että myös keskimääräistä tasokkaampikin mies saattaa turvautua valheelliseen imarteluun ("sinulla on maailman kauneimmat silmät" tms romanttista, mutta ei liian seksuaalista soopaa - kuten "kivat tissit, saako puristella") saadakseen naisen todennäköisemmin kellistettyä sänkyyn paremman hoidon puutteessa.

Homo kirjoitti...

Tarkennuksena vielä omaan kirjoitukseeni sen verran, että pelimies oli ilmeisesti tässä yhteydessä sellainen nussi- ja pane tapaus, jonko ulkonäkö, seksuaaliset halut ja sosiaalisten taitojen yhdistelmä riittää tarjoamaan hänelle suhteellisen laajan tai ainakin jatkuvan irtopanojen määrän.

bmaad kirjoitti...

Homo:"Tarkennuksena vielä omaan kirjoitukseeni sen verran, että pelimies oli ilmeisesti tässä yhteydessä sellainen nussi- ja pane tapaus, jonko ulkonäkö, seksuaaliset halut ja sosiaalisten taitojen yhdistelmä riittää tarjoamaan hänelle suhteellisen laajan tai ainakin jatkuvan irtopanojen määrän."

'Pelimies' ja 'alfauros' ovat
puolionttoja käsitteitä. Pelimies siksi, ettei välttämättä tiedä mitä sillä tarkoitetaan - alfauros sen takia, ettei ole todennettu alfaurosten olevan muita uroita olennaisesti parempia.
Heitä vaan pidetään parempina (vastakohtana miehille, joita pidetään oleellisesti muita huonompina), mutta tieteellinen osoitus asiasta puuttuu. Pelkkä reaktioiden seurailu ei ole analysoivaa tiedettä.

Samaten tuo 'komeus' käsitteenä
on epämääräinen, kuten myös 'kauneus' - siis miesten kohdalla. Ei komea mies välttämättä monenkaan mielestä ole
komea, koska miehen yleisesti hyväksytty komeus tahi hurmaavuus kytkeytyy suoraan tämän statukseen, valtaan ja suojelukykyihin (mm. taistelulajitaitoihin, isoon massaan, lihaskuntoon, vahvaan rintakehään jne.) tai vaihtoehtoisesti muuhun yhteiskunnalliseen suosioon (sosiaalisesti hyväksyttyyn uraan, rahaan tai menestykseen sosiaalisesti, tai jossain piirissä pätevien kavereiden silmissä).

Ainoastaan naisia arvioitaessa
keskitytään suoranaisesti kauneuteen, ja sehän mitataan mm. kehon symmetriasta, joskin miesten mieltymyksissä on eroja, mm. sillä vaikuttaisi olevan merkitystä millaista suhde/seksielämää mies naisen kanssa haluaa. Koska monelle riittää pelkkä yhteiselo naisen kanssa, kelpaamattomien ja syrjäytyneiden naisten joukko on varsin pieni miehiin verrattuna. Naisella on syntyessään miehen kannalta melkoinen pörssi
jalkovälissä, ja nainen joutuu olemaan varsin ruma ja onneton, jotta tuo vehje ei tekisi vaikutusta miehiin. Miehet taas joutuvat päinvastaisesti todistelemaan, että heidän vehkeillään olisi vaikutusta naisiin.

Alfaurosten palvonta on
joka tapauksessa yhtä suhteetonta,
kuin muiden miesten syrjintä.
Siksi puhuttaessa alfauroksista olisi syytä pysyä itsekriittisenä ja muistaa naisten suhdetta patriarkaattiin. Nykynainen, ei edes suomalainen nainen ole itsenäinen, vaan hyvin alisteinen ja riippuvainen miehen antamista näytöksistä. Suorittava alfauros tulee toimeen hyvin myöskin naisen hoivavietin kanssa, kun keskivertomiehet ja muut taas saattavat suhtautua naisen hoivahaluihin kielteisesti. Jos nyt pikkunörteille voisi pelimiesopin antaa, niin menkää ihmeessä pyytämään naisilta apua ja kertokaa miten huonosti asianne ovat. Itkekää ja pillittäkää mieluiten jossain julkisessa tilassa. Melko varmasti hoivavietti pakottaa vastentahtoisenkin naisen tulemaan ja ottamaan kädestä kiinni. :)

Anonyymi kirjoitti...

Usein tässä blogissa virheellisesti oletetaan, että pelimiehet olisivat automaattisesti menestyksekkäitä. Heidän iskustrategiansa eivät kuitenkaan välttämättä ole toimivia.


No eihän se ole pelimies, joka ei kykene muuttamaan iskustrategiaansa silloin kun se ei toimi. PUA-skenessä on omat termit tyypeille, jotka eivät vielä hallitse suvereenisti peliä (AFC tai RAFC) - strategiathan kyllä toimivat, koska ne perustuvat nimenomaan naisten biologisten viettien manipuloimiseen toimivaksi havaitulla tavalla.

Eli PUA on tyyppi, jota voidaan sanoa pelimieheksi, ja jonka 'strategia' (toki siihen kuuluu muutakin kuin vain jokin kuiva strategia) on yleisesti ottaen toimiva, toisin sanoen hän saa pesää niin hyvännäköisiltä naisilta kuin haluaa, joka päivä ja runsaasti (ei tarkoita, ettäkö hän pystyisi iskemään -kenet hyvänsä-, koska naisissakin on poikkeuksensa jne.).

Sitten on AFC:t, jotka vasta opettelevat alkeita, ja joiden ei ole tarkoituskaan vielä kaataa naista petiin, kun oppisuunnitelma ei ole vielä niin pitkällä. Heitä EI voi sanoa pelimiehiksi, koska he vasta opettelevat peliä. Pelioppilaiksi korkeintaan.

Eli pelimies kyllä onnistuu aina (tarkoittaen että joka ilta hän pystyy saamaan hyvännäköisen kottaraisen panokumppanikseen), tai muuten häntä ei voi pelimieheksi sanoakaan.

En menisi tavallista AFC:tä kyllä pelimieheksi sanomaan, vaikka hän itse kuinka kuvittelisi 'pelaavansa peliä', ja ihmettelisi vain kun ei tärppää. Pelimies-status miehellä on vasta kun hän saavuttaa PUA-statuksen, jolloin hän kykenee tietoisesti ja joka kerta saamaan römpsää laadukkaan näköiseltä typykältä.

Niin että termi ei ole kyllä yhtään sekava tai epäselvä; pelimies on heppu, joka tietää kuinka manipuloidaan naisten tunteita erinäisillä tekniikoilla, ja viedään tilanne lopulta sänkyyn asti - mikä tahansa muu mies baariskenessä on sitten joko AFC, RAFC tai alfa.

Ja he, jotka eivät peliä pelaa, ovat vaikeita määritellä, juuri siksi, että he eivät baareissa pyörikään. Joko siksi että he ovat löytäneet kumppanin tai siksi että he ovat löytäneet jotain todellista.

- Vortac

Anonyymi kirjoitti...

Tarkennuksena vielä omaan kirjoitukseeni sen verran, että pelimies oli ilmeisesti tässä yhteydessä sellainen nussi- ja pane tapaus, jonko ulkonäkö, seksuaaliset halut ja sosiaalisten taitojen yhdistelmä riittää tarjoamaan hänelle suhteellisen laajan tai ainakin jatkuvan irtopanojen määrän.

Pelimies.. sanoisin, että siinä missä muilla miehillä joko on 'aitoa statusta' tai ei ole, niin pelimies ILMENTÄÄ statusta, vaikka hänellä ei sitä tosiasiassa olekaan (mutta tämän ilmentämisen kautta hänelle sitä muodostuu)..

Tarkoitan, että kuten Style sattuvasti sanoi, ei miehen tarvitse olla rikas tehdäkseen naiseen vaikutuksen, kun mies voi ILMENTÄÄ rikkautta (jolloin nainen luulee miehen olevan rikas).

Noh, ei hän kyllä ihan noin kömpelösti sanonut, mutta artikulaationi on tunnetusti aika heiveröistä kamaa.

Siis pointti on se, että ei tarvitse omistaa huvilaa etelä-ranskassa ja kahta kansainvälistä IT-firmaa, kun voi vain 'projisoida' sellaista mielikuvaa naiselle, niin että nainen ikäänkuin luulee sellaista. Sama toki pätee mihin tahansa statuksen muotoon, ja pelimieheyden ydin on se, että osaa manipuloida naisen tunteita niin, että nainen alkaa itse kuvittelemaan miehestä kaikkea korkea-statuksellista.

En arvannutkaan, että näin selkeä asia olisi näin vaikea selittää, ja näin yksinkertainen ja simppeli totuus näin sekavana ihmisten mielissä. Toivottavasti nyt kuitenkin selkeni edes hiukkasen.

Pelimies siis osaa pelata peliä, alfat eivät pelaa, vaan tekevät sitä 'luonnostaan', ja rikkaiden ei tarvitse pelata, kun naiset piirittävät heidät joka tapauksessa, ja naisten ei tarvitse varsinaisesti pelata, koska heitä isketään koko ajan muutenkin (tai no tavallaan peliksi voitaisiin oikeastaan määritellä juuri se, että miten nainen hankkiutuu eroon ei-halutuista miehistä, ja kuinka mies pystyy käsittelemään luontevasti naisen torjumisyritykset jne.)..

Eli pelimies on ainoa olio baarissa, joka täysin tietoisesti pelaa peliä, ja osaa sen säännöt..

- Vortac

Anonyymi kirjoitti...

Entäpä jos parinvalintapreferesseihin vaikuttaa myös biologia?

No tottakai niin alhaisella rodulla kuin ihmisrotu tällä hetkellä on, biologia ja muu eläintason viettimaailma hallitsee ihmistä aivan liikaa.

Mutta tässä taitaa olla pienoinen ero - vaikka molempien sukupuolten parinvalintapreferenssit (hitto mikä sanahirviö) perustuvat biologiaan, miehillä se on ikäänkuin 'hardcoded', siis suoraa ja välitöntä kiihottumista visuaalisesti kauniista (hedelmällisen näköisestä) naisesta.

Naisilla kiihotus ei ole näin välitöntä ja suoraa, vaan vaatii 'lisätodisteita' (tai kuvitelmia) siitä, että mies on jotenkin 'menestynyt miestenvälisessä hierarkiassa'..

Näin ollen naisten parinvalintapreferenssejä voisi helpommin rukata, ainakin oletettavasti, kuin miesten. Miehet tykkäävät vielä nykyäänkin ihan samalla tavalla hyvännäköisistä ja hoikista, suht. isotissisistä eukoista (toki on poikkeuksia ja perversioita ja 'mieltymyksiä', mutta johtuvatko ne puutteesta, siis siitä että ei saa yhtään mitään niin kelpuuttaisi mieluusti edes jotain huonoa.. vai jostain muusta, en tiedä) kuin ihmiskunnan aamuvarhaisuuden ensimmäisinä päivinä. Mutta naisten kriteerit muuttuvat kulttuurin myötä.

Enää alfauros ei ole rintaansa takova karvainen gorilla, vaan vaikkapa pukuun pukeutunut karismaattinen businessjohtaja tai isomahainen prätkäjengiläinen.

Kulttuuri on siis muuttunut hyvin paljon ihmiskunnan aikana, ja niinpä naistenkin mieskriteerit ovat muuttuneet. Joskus mozartin aikana oli ihan normaalia, että miehet meikkasivat, ja naiset sitten sextailivat meikattujen miesten kanssa. Mutta nykyään naiset karttavat meikattuja miehiä, ajatellen (ihan oikeutetusti) heidän olevan kenties homoja tai muuten vain neitimäisiä - poikkeuksena toki rockstarat ja muut julkkikset, joiden julkkis-status takaa välittömän suosion naisten keskuudessa.

Henry muistaakseni joskus totesikin jotain siihen suuntaan, että koska miesten kriteerit ovat suorastaan matemaattiset - on helppo sanoa, että kun naisella on nätit kasvot ja tällainen kehonsymmetria, nuorekkuutta ja hyvät .. fyysiset ominaisuudet, suurin osa miehistä haluaa tällaista naista. Mutta naisten kriteerit taas ovat ongelmallisemmat, koska ne ovat paljon häilyvämpää ja hankalastimitattavampaa sorttia.

Ei voida sanoa, että jos miehellä on tällainen keho, suurin osa naisista haluaa naida tuota miestä, mutta päinvastoin se onnistuu.

Siitä syystä naisten kriteerejä voitaisiin paljon helpommin muokata yhteiskunnan ja naisten itsensä toimesta, kuin miesten kovakoodattuja ja lähes matemaattisia kriteereitä.

(toisaalta miehet ovat myös vähemmän kranttuja, johtuen luultavastikin juuri seksipulasta..)

- Vortac

bmaad kirjoitti...

Vortac:"Siitä syystä naisten kriteerejä voitaisiin paljon helpommin muokata yhteiskunnan ja naisten itsensä toimesta, kuin miesten kovakoodattuja ja lähes matemaattisia kriteereitä. "

Naiset on yleensä täysiä
sopulieläimiä, eli tekevät monia asioita tasan sen takia, että muutkin tekevät, ja sitten hemmottelevat itseään hyväksytyksi tulemisen tunteilla. Tietysti tähän kuuluu myös miesten ihailu ja jos joku mies ei ihaile on vika tietenkin tuon miehen ominaisuuksissa. :)

Sopuli-ilmiöstä johtuen voi yleisesti ottaen (tämä ei onneksi koske ihan kaikkia naisia) sanoa, ettei naisella ole tässä yhteiskunnassa paljon annettavaa.
Ja kun ei ole oikeaa annettavaa siitä ainoasta voimavarasta jalkovälissä tulee vähän samantapainen resurssi kuin jostain urheiluautosta kovismiehelle.

Se minkä näen ratkaisuna
naisten kriteerien muutokseen on edelleenkin a) naisten itsenäistymiskehitys ja b) vastuunottamisen tarve. Mielestäni ennenkuin nämä vaihtoehdot toteutuvat on turha luoda naisille kaikenlaisia suojamekanismeja näennäisen tasa-arvon saavuttamiseksi. Tasa-arvokin on valtaa, mutta siihen kuuluu vastuu, toisinkuin mielivaltaan.

Ilmari kirjoitti...

Henry:
"Se on aika selvää, että odotustaso partnerille määräytyy henkilön kokemusten ja markkinoilta saadun palautteen kautta, mutta muutoksen odotustasossa voivat viedä aikaa.
Esim. jos nuori nainen pyörii baareissa ja saa positiivista huomiota komeilta uroksilta, odotustaso partnerin suhteen nousee tuon sosiaalisen palautteen suhteen."


En puhunut edes partnerin tasosta, vaan siitä, millaisia ominaisuuksia pidetään haluttavina. Eli jos nainen saa sopivia ympäristösignaaleja siitä, että vinot silmät ovat kiva juttu miehellä, naista alkaa vähitellen itseäänkin kiihottaa vinosilmäiset miehet. Sama pätee tietysti myös ei-toivottuihin ominaisuuksiin; niitä nainen alkaa karttaa. Laihat rokkarit eivät ehkä ole evolutiivisesti mitään valioyksilöitä ruumiiltaan, mutta myös heidän kroppaansa on alettu fantasioida (musiikin lisäksi).

bmaad kirjoitti...

Ilmari:
"Eli jos nainen saa sopivia ympäristösignaaleja siitä, että vinot silmät ovat kiva juttu miehellä, naista alkaa vähitellen itseäänkin kiihottaa vinosilmäiset miehet. "

Naiset yleensä haluavat,
että heidän miehensä on arvostettu.
Muulla ei sitten ole merkitystä. :)