HS Sunnuntaidebatti:
"Sukupuolikortilla lyödään miehiä ja vääränlaisia naisia"Lasikattoon törmäävät harvat naiset, sanoo sosiaalipsykologi Katriina Järvinen.
Katriina Järvinen
Nainen ja mies ovat nykyisin räjähdysalttiita sanoja. Kun sukupuoli vedetään keskusteluun, miehet joutuvat altavastaajaan rooliin. Yleensä sukupuolikortin lyö pöytään nainen.
Tutkimuksissa muistetaan usein jo puhua "sukupuolijärjestelmän ongelmista", mutta arkisissa yhteyksissä kritiikin kärki kohdistuu miehiin – ja naisiin, jotka eivät ole "siskojen yhteisellä asialla".
Median sukupuolikeskustelu keskittyy aina samoihin huolenaiheisiin. Emme kai ole ajamassa naisia töistä kotiin? Miten puretaan naisten etenemistä estävät lasikatot? Lasikatoista pidetään paljon meteliä, vaikka niihin törmää vain pieni osa naisista.
Hyvin
ansaitsevien naisten joukko on erkaantunut suuresta keskituloisten naisten joukosta, köyhimmistä puhumattakaan.
Viimeaikaisten suomalaisten tutkimusten mukaan työväenluokkaiset naiset asettavat usein perheen ja lasten hankkimisen elämässään ykkössijalle, ennen työelämään liittyviä tavoitteita. Myös monet keskiluokkaiset naiset valitsevat tietoisesti alan, jolla ei ole etenemismahdollisuuksia.
Nainen, joka asettaa parisuhteen, kodin, ruoanlaiton, kauneuden ja lapset tärkeälle sijalle elämässään, saa ainakin koulutettujen naisten seurassa varoa sanojaan.
Feminismi on luonut naisille uusia normeja. Tätä mieltä olivat myös monet suomalaiset naiskirjailijat, joita haastattelin Tuulikki Pietilän kanssa kirjoittamaani kirjaan Vapaa nainen törmää todellisuuteen.
Naisten keskinäiset suhteet ja valtataistelut jätetään liian vähälle huomiolle, kun puhutaan sukupuolijärjestelmän ongelmista. Naisten suhteet liitetään yhä patriarkaatin alistusmekanismeihin. Työelämässä uupuvan nuoren naisen ympärillä on kuitenkin usein kunnianhimoisia ystävättäriä ja suorituspaineita tyttärelleen kasaava äiti.
Tiimari-sukupolven naisten täydelliseen elämään kuuluvat täydelliset häät vähintään vuoden kestävine valmisteluineen ja vaivalla väkerrettyine koristeluineen. Häävalmisteluissa tuleva aviomies on statisti, joka yrittää totutella rooliinsa naisen ylenmääräisen stressin tyynnyttelijänä.
Harva mies vaatii myöhemminkään naiselta sitä täydellisyyttä, jota naiset itse itseltään vaativat. Esimerkiksi lasten koko ajan komeammiksi muuttuvat syntymäpäiväjuhlat ovat ennen kaikkea osa äitien välistä kilpavarustelua. Myös "ulkonäkötyö" on naisten välinen pätemisen alue.
Miehet toivoisivat naiselta suorittamisen sijaan rentoutta. Juuri he kuuntelevat ensimmäisinä naisen kotoisat tunnekuohut, itkut ja raivokohtaukset.
Tätä kuuntelutyötä ei oteta huomioon, kun lasketaan kotitöiden jakautumista naisten ja miesten kesken.
Toki miehet tekevät yhä liian vähän kotitöitä. Mutta johtuuko se myös siitä, että naiset haluavat edelleen määrätä kotona?
Naiselle koti on työpaikkaa luontaisempi vallankäytön areena. Vallankäyttö voi tuntua jopa oikeutetulta: onhan miehillä työelämässä omat verkostonsa, joiden avulla uralla edetään.
Työelämän verkostoihin pääseminen ei ole miehillekään itsestään selvää. Verkostoissa miehet käyttävät valtaa myös toisiinsa ja sulkevat vääränlaisina pidettyjä miehiä verkostojen ulkopuolelle.
Tasa-arvon puolesta käyty taistelu on tuottanut paljon hyviä asioita. Nykyisin isät hoitavat antaumuksellisesti lapsiaan. Lähisuhdeväkivalta on tehty näkyväksi. Naisen euro alkaa kohta olla euro.
Sivutuotteena on syntynyt pilkuntarkasti omista oikeuksista kiinni pitävien naisten ja miesten joukko. Kotielämästä on tullut ikävä velvollisuus. Lapset tottuvat kuuntelemaan vanhempien riitelyä siitä, kumpi joutuu olemaan heidän kanssaan.
Nykynormien mukaan naisen ei tule ajatella itseään suhteessa lapsiin, vaan suhteessa sukupuolten väliseen tasa-arvoon. Lapsen kannalta asioita ajatteleva nainen voi leimautua äitiyteen hurahtaneeksi, mitä pidetään erittäin huonona merkkinä.
Hyväksytty selitys äitiyslomalta töihin palaamiselle kuuluu: "Halusin takaisin töihin mahdollisimman pian, koska rakastan työtäni." Poliittisesti epäkorrekti selitys on: "Jäin kotiin, koska rakastan lastani"
Suurimpia häviäjiä aikuisten valtataisteluissa ovat lapset. Jos naisporukassa yrittää puhua lasten tarpeiden puolesta, saa helposti vastauksen: "Ei Suomessa ole ennenkään lapsia hyysätty ja silti niistä on tullut kunnon ihmisiä."
Nykyinen ilmapiiri sallii isien syyttämisen. Äitien laiminlyönneistä ei saa puhua.
Sukupuolesta on tullut niin monimutkainen asia, että tavallisen ihmisen on vaikea tietää, milloin pitäisi olla "sukupuolisensitiivinen" ja milloin "sukupuolineutraali".
Meillä pitäisi olla herkkyyttä nähdä, milloin sukupuoli- ja tasa-arvokysymykset on syytä nostaa esille.
Olisi myös tärkeätä täsmentää, minkä sukupuolen ja yhteiskuntaluokan näkemyksiä tasa-arvokortilla ajetaan.
Kirjoittaja on sosiaalipsykologi ja antropologi.
Lib Dem campaigner for battered women beat up her Tory husband after suspecting he was having an affairReportaasi Pattayan seksiturismista osa 2Iskurepliikki
IMF plan to cut women's income tax rate by five percentage points could raise Ireland's GDP as well as tackle inequality
Top judge says mothers should have children taken away if they don't let fathers see them. . . lihaviihdettä"Feministit eivät halua että naisten tekemää väkivaltaa tutkitaan Feministien vuoroPeruskoulu ei vedä miesopettajia
