Markkina-arvoteoria eli MAT luokittelee miehet ja naiset suosionsa eli menestyksensä perusteella parisuhdemarkkinoilla ylempään, keski- ja alempaan tasoon.MARKKINA-ARVO: Henkilöön kohdistuvan kysynnän voimakkuus tietyllä markkinalla.
TASO: Henkilön sijainti oman sukupuolen haluttavuushierarkiassa.
MIESTEN TASOLUOKITTELUTEORIA: Miesten luokittelu heidän seksuaalisen menetyksensä perusteella.
Henkilön MAT-tasoluokitus (ytm, ktm, atm, ytn, ktn, atn) kertoo, kuinka helposti ja minkä laatuisia seksi- tai parisuhdekumppaneita pystyy saamaan, eli kyse on puhtaasti faktasta. Tähän asti kaikki on ok. Sen sijaan se, miten tätä yleensä tulkitaan, menee pahasti pieleen.Naisia ei luokitella samanlaisella tasoluokitteluteorialla kuin miehiä, koska kaikki naiset kykenevät pärjäämään kohtuullisesti seksuaalisella areenalla. Naisille ei ole ATN luokkaa olemassakaan, koska paksuin ja ruminkin nainen saa helposti seksiä.
Ongelman taustalla on ilmeisesti sanan 'taso' monitulkintaisuus ja ilmeinen väärintulkinta asiayhteydessä.Sanaa "taso" tulkitaan monella tapaa. Markkina-arvoteorian tulkinnat löytyvät yltä.
MAT-taso kun ei kerro eikä yritäkään kertoa henkilön tasokkuudesta, vaan sijoittumisesta haluttavuusmittauksessa.Kyllä. TASO kertoo haluttavuudesta verrattuna muihin henkilöihin. TASOLUOKITTELUTEORIA kertoo eroista miesten seksuaalisessa menestyksessä. On helposti tutkittavissa, mitä ominaisuuksia haluimmilla ihmisillä on.
Komea mies, joka osaa heittää hyviä iskurepliikkejä sujuvasti, voi saada seuraa helposti ja olla siten ytm-tasoa, vaikka olisi muuten kuinka kelvoton esim. parisuhteeseen.Kyllä.
Muutoin ihanteellinen mies taas saattaa jäädä atm-tasolle esim. jännittäessään tutustumistilanteita niin paljon, että mokaa ne sopertamalla jotain hölmöä tai jäätymällä mykäksi.Kyllä. Mies saattaa jäädä ATM luokkaan vain siksi, että hän ei osaa tai uskalla iskeä naisia - riipumatta miehen muista ominaisuuksista.
Voidaan tietenkin sanoa, että halutuimmat ovat määritelmällisesti tasokkaimpia sillä perusteella, että jokainenhan haluaa mieluummin paremman kuin huonomman kumppanin, ja se että joku on suosittu on osoitus siitä että hän on (monien mielestä) poikkeuksellisen tasokas.Miten muuten tasokkuuden voi tai kannattaa määrittää? Toki voidaan muodostaa jokin mummojen raati, joka määrittää henkilön tasokkuuden hänen haluttavuudestaan riippumatta, mutta mitä järkeä siinä olisi?
Ja kannattaa huomata, että MIESTEN TASOLUOKITUSTEORIASSA miehen taso ei riipu hänen haluttavuudestaan, vaan seksuaalisesta menestyksestä.
Tässä tullaan MAT:n tulkinnan toiseen ja ehkä jopa oleellisempaan epäkohtaan: oletukseen siitä, että kaikki haluavat samaa, suositumpi on parempi ja se mikä on hyvä yhdelle on hyvä myös toiselle. Tällaiset oletukset eivät huomioi, että jokaisella on omat mielipiteet siitä, millainen on hyvä kumppani.Ei MAT oleta henkilöiden haluavan samaa asiaa. Jokaisella on omat mielipiteet "hyvästä kumppanista". TASO on noiden mielipiteiden summa. Tietyt ominaisuudet ovat suositumpia kuin toiset, minkä takia suosituimmat, eli tasokkaimmat muistuttavat ominaisuuksiltaan toisiaan.
Ominaisuus, joka on yhdelle plussaa, on toiselle miinusta. Suositun henkilön suosituksi tekevät ominaisuudet voivat olla jollekin turn-off, kun taas jonkun toisen yleisesti kummallisina pidetyt ominaisuudet voivat olla täydellinen match toiselle samanlaiselle.Noin voi olla joissakin tapauksissa, mutta mitä sitten? TASOKKAIMMAT ovat edelleen suositumpia kuin ne, joilla on harvojen henkilöiden arvostamia ominaisuuksia.
Näin ollen esim. tulkinnat, joiden mukaan pitäisi tavoitella oman MAT-tason kohteita tai tarvittaessa tyytyä alempaan tasoon, ovat hakoteillä, sillä ne eivät huomioi, kuka sopii kenelle. Itselle sopiva voi löytyä miltä tahansa MAT-tasolta, ja vastaavasti kaikilta MAT-tasoilta löytyy ehdokkaita, jotka eivät sovi itselle ollenkaan.Tässä päätelmässä menevät puurot ja vellit sekaisin.
Vertailun voi löytää vaikkapa asuntomarkkinoilta, jossa asunnoilla on markkina-arvo, eli hinta. Henkilölle voi löytyä sopiva asunto kaikista hintaluokista, mutta jos hänellä on rahaa vain 200 000 euroa, niin ei hän voi valita asuntoa 500 000 euroa maksavien asuntojen joukosta. Eikä hän halua maksaa 200 000 euroa 100 000 euron arvoisesta asunnosta, vaikka jokaisessa tapauksessa olisi kyse yksiöstä, jota henkilö tavoittelee.
Asunnonostajan kannattaa tavoitella oman rahatilanteensa (markkina-arvonsa) vertaisia asuntoja, koska kalliimpiin ei ole varaa ja halvempaa ei kannata ostaa koko rahalla.
Jos esimerkiksi keskivertomies haluaa tatuoidun gootin muijakseen, niin "sopivia" voi löytää kaikista goottimuijien markkina-arvoryhmistä. Mutta, kympin goottimuijaa hän tuskin onnistuu saamaan, eikä ykkösen goottimuija kelpaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti