Musiikkimedia Nuorgam laski, tai naisoletettuja, kuten media tiedostavasti kirjoitti. Tulokset eivät yllätä. Tänäkin kesänä kuuntelemme enimmäkseen miesten tekemää ja esittämää musiikkia.
Flow Festivalin lavoilla noin joka viides esiintyjä on nainen. Pori Jazzin esiintyjistä reilut 15 prosenttia on naisia, Provinssissa vajaa 14 prosenttia. Ilosaaressa ja Qstockissa naisia on kymmenisen prosenttia, Tampereen Blockfestissä ja Helsingin Hietarantaan muuttaneella WKND-festarilla alle 5 prosenttia.
Minkäs tälle teet? Miehet tekevät musiikkia, jota me kaikki kuuntelemme, ja siksi miehiä buukataan festareille. Niinkö? Onko kiinnostavaa naisten tekemää musiikkia liian vähän?
Kysymykset ovat tuttuja muilta kulttuurin saroilta. Niihin voi suhtautua esimerkiksi rasittuneena. Pitääkö naisasia sotkea tähänkin? Älkää laskeko, vaan tehkää itse! Tai sitten voi olla utelias. Miten sukupuolittuneita eri taiteenalat ovat, mistä se johtuu ja voiko siihen vaikuttaa?
Olen nuoresta asti kulkenut pitkin Suomea ja Eurooppaa kuuntelemassa ja katsomassa, kun miehet soittavat kitaraa. Aikoinaan tärkeä poikkeus oli Madonna, vaikka näinkin hänet vain MusicTV:llä. Madonna oli mindblow: kapina ja keskipisteenä oleminen on mahdollista myös naiselle! Tämä oli vallankumouksellinen ajatus nuorelle, joka tottui siihen, että äänessä olivat Alice Cooper, Kiss, Bon Jovi, Michael Jackson, Guns n’ Roses, Bruce, Red Hot Chili Peppers, Eput, Zero Nine, Leevi, Zen Cafe ja lukemattomat muut miehet. Vain miehet.
Kyse ei ole siitä, että musiikkiin olisi mielekästä suhtautua sen kautta, esittääkö sitä mies, nainen vai joku muu.
Kyse on siitä, millaisissa rooleissa opin näkemään itseni kaltaiset itselleni rakkaalla alalla. Mikä on kenellekin mahdollista? Kuka sanoittaa tunteitani ja toiveitani? Missä on naisen paikka, kun katson lavalle? Pitääkö meidän tyytyä ihailemaan teitä?
sähkökitaroiden laskenutta myyntiä käsittelevässä jutussaan, että kitaramarkkinoilla on vihdoin kiinnitetty huomiota isoon ostajakuntaan: tyttöihin ja naisiin. "Sähkökitaran soitto yhdistettiin pitkään maskuliiniseen pullisteluun, ja kitaramainoksissa oli seksistä kuvastoa, jossa vähäpukeiset naismallit saattoivat nuoleskella upouusia hevikitaroita."
Miten tuttu kuvio, olipa kyseessä sitten musiikki, elokuva, työelämä tai parisuhde: seksismiin on havahduttu, muutosta odotellaan, eiköhän tämä tästä…
Toki festariesiintyjätkin ovat monipuolisempia kuin nuoruudessani. Suomen tämän hetken omaperäisin ja magein artisti Vesta kiertää lavoja. Alma korvaa pelkällä olemassaolollaan noin kymmenen naista ja miestä. Meillä on Paula Vesala, Sanni ja Litku Klemetti. Tiktak palaa lavoille. Tiktakin naiset muistelevat alkutaivaalta rockin eli miesten maailmassa. Asenne oli vähättelevää ja tytöttelevää. Ilta-Sanomat otsikoi syyskuussa 1999 ilmestyneen juttunsa: Tiktak soittaa ihan itse.
Ajatella: Tytöt soittavat ihan itse! Herraisä, miten typerästi sanottu.
Image-lehdessä käsiteltiin toukokuussa naisten roolia elokuvissa. Keskustelu jatkui Beyond Bechdel -keskustelutilaisuudessa Kansallisteatterin Lavaklubilla. LongPlay-median uutiskirjeessä siitä, mikä on Bechdelin testi, josta tilaisuus sai nimensä. Testi on peräisin Alison Bechdelin sarjakuvasta, jonka naishahmo kertoo katsovansa vain elokuvia, jotka täyttävät kolme kriteeriä: elokuvassa on 1) kaksi naista, joilla on nimet ja jotka 2) puhuvat keskenään 3) jostain muusta kuin miehestä.
Naisten perheväkivaltakäyttäytyminen on Suomessa heikosti tunnistettu ja tunnustettu ilmiö - vaikka naiset käyttävät perheissä fyysistä ja henkistä väkivaltaa lähes yhtä paljon kuin miehet.
Asia käy ilmi tuoreesta väitöstutkimuksesta, joka tarkastetaan Tampereen yliopistossa ensi viikolla.
Moni tutkimukseen osallistuneista naisista kuvitteli olevansa ainoa, joka väkivaltaisiin tekoihin on syyllistynyt. Äidit kertoivat muun muassa lyöneensä, tukistaneensa ja ravistelleensa lapsiaan. Yhtä lailla kumppanit olivat joutuneet kestämään muun muassa raapimista, potkimista ja lyömistä.
Naiset olivat myös solvanneet ja vähätelleet lapsiaan tai kumppaniaan. Kyse on henkisestä väkivallasta, jonka seurauksia voi olla vaikea tunnistaa.
Henkisen väkivallan jäljet, kuten ahdistuneisuus, masennus ja tunteiden tunnistamisen vaikeusn saattavat nousta näkyviin viiveellä.
- Naisia hävetti valtavasti se, mitä he olivat tehneet. Naisten väkivalta on asia, josta ei vieläkään käydä yhteiskunnallista keskustelua. Heidän on vaikea saada apua perheväkivaltakäyttäytymiseen. Miesten kohdalla samasta aiheesta on keskusteltu 1970-luvulta saakka, sanoo tutkimuksen tehnyt terveystieteiden maisteri Pia Keiski. ... 70 prosenttia tutkimukseen osallistuneista naisista oli korkeasti koulutettuja. Avun piiriin hakeutuneet eivät Keiskin mukaan kärsineet päihdeongelmista.
- Toki toisilla päihtymys liittyi väkivaltaiseen käyttäytymiseen, mutta kyse ei ollut säännöllisestä tai merkittävästä päihdeongelmasta, Keiski sanoo.
Hän painottaakin, ettei väkivaltainen käytös ole vain vähän koulutetun, päihteitä käyttävän ja syrjäytymisvaarassa olevien naisten ongelma.
HELSINGIN SANOMAT kirjoitti (24.5.) ehdotetusta asevelvollisuuden uudistuksesta, jossa koko ikäluokka – naiset mukaan lukien – osallistuisi ”kutsuntoihin ja jokaiselle nuorelle tarjottaisiin tai määrättäisiin soveltuva tapa suorittaa kansalaispalvelus”. Vaikka periaatteessa esitys kuulostaa siltä, että se edistäisi Suomen turvallisuutta ja tasa-arvoa kutsumalla naiset mukaan pakolliseen palveluun, käytännössä pidän ehdotusta erittäin ongelmallisena.
Tilastokeskuksen tilastojen mukaan naiset tekevät tätä nykyä kahdeksan tuntia – siis kokonaisen työpäivän – enemmän kotitöitä viikossa kuin miehet. Tämä tarkoittaa sitä, että naiset tekevät työelämänsä aikana maksutta 27 kuukautta enemmän kotitöitä kuin samanikäiset miehet. Tähän ei ole laskettu mukaan delegointia ja vastuun kantamista, niin sanottua emotionaalista työtä.
Tämän lisäksi naiset kantavat ja synnyttävät seuraavan sukupolven terveytensä ja henkensä uhalla, moni yksinhuoltajana. Osittain ilmaisen työn taakan vuoksi – tai ehkä juuri sen takia – naisen euro on Tilastokeskuksen mukaan edelleen vain 84 senttiä.
Todennäköisyys sille, että Suomi joutuu turvallisuusriskin kohteeksi, ei ole suuri. On paljon todennäköisempää, että osallistumalla kansalaispalvelukseen naiset myöhästyttäisivät opintojaan, työnhakua tai lasten hankintaa. Palveluksen suorittamalla he valmistuisivat myöhemmin ammattiin, astuisivat myöhemmin uraputkeen ja perustaisivat perheen korkeammassa iässä, jolloin komplikaatioiden mahdollisuus on suurempi ja hoito tulee kalliimmaksi. Pelkään, että tämä pahentaisi naisten jo huonoa taloudellista asemaa – puhumattakaan heidän vapaa-ajastaan.
Ehdotuksen yhteydessä puhutaan tasa-arvosta. Toivoisin siis kovasti, että ennen kuin Suomi pyytää naisia tekemään vielä nykyistä enemmän maksutonta työtä, ajateltaisiin sitä 27 kuukauden kansalaispalvelusta, jonka naiset jo tekevät isänmaalleen.
Siri Lindholm
kulttuurintutkimuksen apulaislehtori, tohtorikoulutettava, London College of Fashion
Opettaja-kirjailija Arno Kotro arvostelee puolustusministeri Jussi Niinistön (sin.) puheita asevelvollisuudesta. Kotro kommentoi Puheenvuoron blogissaan eilen keskiviikkona julkistettua selvitystä kaikille pakollisesta kansalaispalveluksesta. Kotro oli puhujana paikalla selvityksen julkistustilaisuudessa, jossa puhui myös ministeri Niinistö.
– Niinistö puhui Säätytalossa höpöjä, Kotro toteaa bloginsa otsikossa.
Entisen puolustusministerin Elisabeth Rehnin ajatushautomo ehdottaa Suomeen kaikille pakollisen kansalaispalveluksen mallia, jossa myös naiset osallistuisivat kutsuntoihin. Kansalaispalveluksen voisi käytännössä suorittaa asepalveluksella, niin sanotulla varautumispalveluksella tai rahalla maksaen muita enemmän veroa. Soveltuvaa suoritustapaa tarjottaisiin tai siihen määrättäisiin. Nykyinen siviilipalvelus loppuisi.
Selvitys on tarkoitettu keskustelunavaukseksi ja pohjaksi mahdolliselle parlamentaariselle selvitykselle. Niinistö ei kannattanut mallia sen julkistamistilaisuudessa.
– Aseellinen varusmiespalvelus on kuitenkin myös tulevaisuudessa maamme puolustuksen kivijalka, eikä mikään järjestelmä, joka tavalla tai toisella liudentaisi sen suorittamista, ole kannatettava kehityssuunta. Vastuullisena ministerinä minun täytyy ottaa selkeä kansa tässä asiassa, vaikka joku siitä mielensä pahoittaisikin, Niinistö sanoi puheessaan.
–Nimittäin pienenkin vapaaehtoisuuden elementin mukaan tuominen aseellisen varusmiespalvelun suorittamiseen avaisi Pandoran lippaan, jota ei olisi enää mahdollista sulkea. Tämä on jo nähty esimerkiksi Ruotsissa, jossa on vaikeuksia saada vapaaehtoisesti palvelukseen edes rippeitä tarvittavista joukoista. Asepalvelus ei voi olla samanarvoinen vaihtoehto muiden ”kivemmalta tuntuvien juttujen” joukossa. Sen on oltava vain ja ainoastaan velvoittava.
Kotro tunnustaa blogissaan, että Niinistön puhe nosti hänen verenpainettaan ja nostaa esiin neljä seikkaa. Hän huomauttaa, että Niinistön korostama yleinen asevelvollisuus on harhaanjohtava termi, sillä nykyään ikäluokasta vain reilu kolmasosa suorittaa asepalveluksen. Nykymalli siis edustaa hänen mielestään pikemminkin valikoivaa asevelvollisuutta, mikä tuodaan myös Rehnin selvityksessä esiin.
–Toiseksi Niinistö puolusti asevelvollisuutta toteamalla, että ilman sitä ei olisi selvitty talvi- ja jatkosodista. Eipä niin. Mutta sodankuva on muuttunut, ja nykyaikaisia sotilaallisia uhkia ajatellen talvisotahenkinen massa-armeija on vanhentunut puolustusratkaisu, Kotro kirjoittaa blogissaan.
–Kolmanneksi Niinistö kertoi suurimpien muutospaineiden asevelvollisuutta kohtaan tulevan siitä, että vallalla on liiallinen yksilöllistyminen. Sävy oli se, että nuoret välttelevät velvollisuuksia, etsivät ”kivemmalta tuntuvia juttuja” ja haluavat vain omaa mielihyvää. Katin kontit. Tapaan työni kautta valtavasti nuoria ja he ovat paljon kunnollisempaa ja tunnollisempaa porukkaa kuin minun ja Niinistön sukupolvi aikanaan.
Kotron mukaan paine sukupuolitetun asevelvollisuuden muuttamiseksi ei tule mukavuudenhalusta vaan siitä, että nuoret ymmärtävät yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon tärkeyden ”aivan toiseen tapaan kuin me aikoinaan”.
–Nuorille ei yksinkertaisesti enää mene läpi se, että eri sukupuolille kuuluisi eri velvollisuudet ja eri laki. Tämä näkyy siinäkin, että kaikkien puolueiden nuorisojärjestöt haluavat muuttaa asevelvollisuuden tasa-arvoiseksi, jokainen tavallaan.
Yksi sitkeimmistä feminismiin liittyvistä uskomuksista on se, että feministit vihaavat miehiä, sanoo kirjailija Eveliina Talvitie. Talvitie arvelee, että tätä myyttiä pidetään yllä, koska se tehokas keskustelun tyrehdyttäjä. Argumenttina sen kuitenkin huono, koska pelkästään vihan avulla on nykypäivänä vaikea vaikuttaa yhteiskuntaan. Eveliina Talvitie korostaa, että feminismin tavoitteena on yksinkertaisesti tasa-arvoisempi yhteiskunta. Täydellisen tasa-arvon saavuttamiseksi on kuitenkin joskus otettava käyttöön ikäviltäkin tuntuvia keinoja, kuten sukupuolikiintiöt. Toinen sitkeä feminismiin liitetty myytti on ”ovenavaamismyytti”. Jotkut miehet uskovat, että feminismi hävittää maailmasta herrasmiesmäiset hyvät tavat ja kohteliaisuuden kun tasa-arvosyistä mies ei voi enää edes avata ovea naiselle. Eveliina Talvitien mielestä tämä on absurdi väite, jonka perimmäinen tavoite on vain tappaa keskustelu tasa-arvosta. Feminismiin liitettyjä harhakäsityksiä tutkinut Talvitie ei kuitenkaan ihmettele sitä, että monet pitävät feministejä ilottomina tiukkapipoina. Feminismi on kuitenkin vallankumouksellinen liike, ja asioiden muuttaminen vaatii sitä, että pieniäkin epäkohtia otetaan esille. On tarpeen tarkkailla koko ajan missä seksismi ja epäoikeudenmukaisuus pesii. -Ehkä feministien pitäisi olla enemmän iloisia ja ylpeitä tiukkapipoja.
Upseereiden liiton puheenjohtajan mielestä muutosten on tuettava asevelvollisuutta.
Akuuttia tarvetta asevelvollisuusjärjestelmän muutoksille ei Upseeriliiton puheenjohtajan Ville Viidan mielestä ole. Hänen mukaansa nykyinen järjestelmä toimii hyvin. Viita ei koe, että huomiota herättänyt ministeri Elisabeth Rehnin ajatushautomon esitys olisi vastaus muuttuneeseen turvallisuusympäristöön, vaan liittyy laajemmin kokonaisturvallisuuden muutoksiin.
Esitys on Viidan mielestä kuitenkin keskustelunavauksena hyvä. Viita kehuu sitä erityisesti koko ikäryhmän huomioon ottamisesta, yhteisöllisyyden lisäämisestä ja syrjäytymisen estämisestä.
– Jos muutoksia aletaan tehdä, on kiinnitettävä huomiota siihen, että järjestelmästä luodaan kestävä. Asevelvollisuus on velvollisuus ja muutosten on tuettava sitä, Ville Viita sanoo Verkkouutisten haastattelussa.
Kansalaispalvelusmallissa esitetään siviilipalveluksen korvaamista varautumispalveluksella. Ville Viidan mukaan varautumispalveluksessa tulisi huomioida sekä yksilön että yhteiskunnan edut.
Viita sanoo, että peruskoulutus ja –kasvatus kriisitilanteissa toimimiseen olisi äärimmäisen hyvä lisä yksilöiden osaamiseen. Varautumispalveluksessa voitaisiin Viidan mukaan tarjota koko yhteiskunnan kokonaisturvallisuutta lisääviä koulutuksia, kuten pelastuspalveluita.
Hänen mukaansa yksilön tulisi varautumispalveluksen tarjoaman koulutuksen avulla pystyä tukemaan yhteiskunnan rakennetta, mutta myös pärjäämään paremmin itse. Varautumispalveluksessa tulisi Viidan mukaan kuitenkin ottaa huomioon resurssien ja rahoituksen jakautuminen.
– Muutosten kanssa pitää toimia maanpuolustus edellä. Muiden palveluiden rahoitus ja resurssit eivät saa olla sotilaallisesta maanpuolustuksesta pois.
Arvostelu ymmärrettävää Puolustusministeri Jussi Niinistön (sin.) esittämään kritiikkiin vapaaehtoisuuden ongelmista Upseeriliiton Ville Viita suhtautuu ymmärtäväisesti.
Jussi Niinistö varoitti, että pienikin vapaaehtoisuuden elementti aseellisen palveluksen suorittamisessa avaisi Pandoran lippaan, jota ei voisi enää sulkea.
– Niinistön tulee vastuullisena ministerinä tietenkin huomioida myös käytännön haasteet. Kansalaispalvelusmallissa vapaaehtoisuus saattaa osoittautua haasteelliseksi, sillä yleisesti ottaen kaikki ovat asevelvollisuuden piirissä.
Yhdeksi käytännön haasteeksi Viita nimeää kokonaisturvallisuusrekisterin tehokkaan käytön. Hänen mukaansa varautumispalveluksen järjestämisen pitää olla hyvin johdettua toimintaa, jotta siitä voidaan hyötyä kokonaisturvallisuuden edistämisessä.
– Kokonaisuusturvallisuusrekisteristä tulee voida löytää tehokkaasti eri kriisitilanteiden hoitamiseen tarvittavaa osaamista, Viita toteaa.
Noin joka kolmas suomalainen työtön on ollut työttömänä vähintään vuoden. Tilastokeskuksen työssäkäyntitilaston mukaan vuoden 2017 lopussa työttömiä oli 296 000, joista 91 000 oli pitkäaikaistyöttömiä.
Pitkäaikaistyöttömistä puolet oli ollut yhtäjaksoisesti työttömänä vähintään kaksi vuotta.
Suurin osa työttömistä oli kuitenkin ollut yhtäjaksoisesti työttömänä lyhyemmän ajan: 40 prosenttia oli ollut työttömänä yhtäjaksoisesti alle sata päivää.
Keskimäärin työttömille oli ehtinyt kertyä viidessä vuodessa reilun kahden vuoden edestä työttömyyspäiviä. Työttömyyspäiviä oli kertynyt keskimäärin enemmän miehille kuin naisille. Tämä ero korostui etenkin 30–34-vuotiailla, joista miehillä työttömyyttä oli keskimäärin takana 822 päivää ja naisilla 617 päivää.
Työttömyyspäiviä oli myös kertynyt sitä enemmän, mitä vanhemmasta henkilöstä oli kyse. 60–64-vuotiaat olivat olleet viiden vuoden aikana työttömänä keskimäärin lähes kolmen vuoden edestä.
Koko viiden vuoden tarkastelujakson oli työttömänä ollut 7 300 henkilöä. Heistä yli 60 prosenttia oli miehiä ja 55–64-vuotiaita.
Vuoden 2016 lopussa työttömiä oli 356 000, joista vähintään vuoden oli työttömänä ollut 122 000.
Ei ole ainoatakaan älyllisesti rehellistä perustetta sille, että vain miesten pitää mennä armeijaan. Ei yhtään. Lupaan lukea tunnin ääneen Gustav Hägglundin koottuja horinoita sille, joka keksii yhdenkin järkevän argumentin.
No niin! Ennen kuin aloitatte viisastelun, niin kumoan ne kaikki nyt tässä.
Väite yksi: miehet ovat voimakkaampia. Juu. Keskimäärin. Mutta silloinhan valinta olisi helppo, otetaan vahvimmat sukupuolesta huolimatta. Nykylogiikan mukaan Jutta Gustafsberg olisi siis ollut huonompi sotilas kuin vaikka kaltaiseni miesporukoita pelkäävä kömpelö pyknikko.
Väite kaksi: naiset synnyttävät. Synnyttäminen ei ole pakko ja lapsi synnytetään itselle, ei valtiolle. Eikä lasta tarvitse synnyttää kymmenen äitiään ikävöivän kehitysviivästeisen finninaaman seurassa.
Väite kolme: miehille fyysinen tappeleminen on luontaisempaa. Tämä pitää toki keskiarvollisesti paikkansa, mutta voihan sen väkivaltaisuudenkin kartoittaa. Henkinen väkivalta on sitä paitsi aliarvostettua. Naiset ovat verbaalisesti miehiä lahjakkaampia ja osaavat rampauttaa kohteensa niin, että tämä täyttää lautasmallinsa kolmasosan perunan sijaan Diapamilla.
Lisäksi sotilaiden henkiselle kapasiteetille on tarkkoja tieteellisiä mittareita. Pannaanpas kutsunnoissa Huutokauppakeisari tauotta pyörimään. Sen jälkeen lavalle astuu Nopsajalka, joka esittää Lupaan olla sun -kappaleensa 12 kertaa samalla kun taustalla näytetään sikermää Suomen jääkiekkotappioista.
Jos sillä ei kykyä väkivaltaan saa mitattua, niin ei sitten millään.
Eikä sodankäynti nykyään edes ole pelkkää väkivaltaa, se on yhä enemmän tietokoneen ääressä istumista ja suunnittelua ja Putinin juonien torppaamista. Ja tietysti myös Erkki Tuomiojan vihollisen, joka tulee aina USA:sta.
Toki ihan klassinen old skool -sissisotakin on mahdollinen. Luojalle, tai siis juutalaisille tiedemiehille, kiitos nykyään on ydinaseita, sillä niiden pelko on vähentänyt sodankäyntiä huomattavasti.
Silti väkivaltaa korostetaan edelleen. Armeijasta puhutaan miehistymisriittinä, mitä h*lvettiä se sitten tarkoittaakin. Armeijassahan retkeillään, syödään ja leikitään valvonnan alla ja kaikilla on äitiä ikävä. Sehän kuulostaa enemmän päiväkodilta kuin uusien simohäyhien koulutusleiriltä.
Ja nyt päästään tärkeään pointtiin. Poikien fasistiset liikunnanopettajat alkavat jo ala-asteella valmistaa poikia ajatukseen, että menette joku päivä armeijaan. Se viimeistään iskostaa poikien päähän ajatuksen, että miehuuteen kuuluu väkivalta enemmän kuin naiseuteen. Kun jo Suomen valtio lähtee virallisesti siitä, että väkivalta on miehille luontainen ominaisuus, miehille pitäisi tasapuolisuuden nimissä antaa väkivaltarikoksista naisia pienempiä tuomiota.
Tämä olisi tietysti älytöntä, mutta niin on nykyinen sukupuolisyrjivä asevelvollisuus.
Tällä viikolla on ehdotettu tähän hulluuteen viimein muutosta!
Ex-puolustusministeri Elisabeth Rehnin vetämä ajatuspaja toi pöytään tasa-arvoisemman mallin. Sen mukaan jokaisen 18-30-vuotiaan miehen ja naisen ja ilmeisesti myös muunsukupuolisen pitäisi osallistua pakollisiin kutsuntoihin. Ja kaikki Suomen nuoret joutuisivat myös pakkotyöhön. Tämän kansalaispalveluksen voisi suorittaa ase- tai varautumispalveluksena. Jos tämä ei kiinnostaisi, niin itsensä voisi ostaa pois lisäverolla.
Ajatus kuulostaa nopeasti vilkaistuna reilulta, mutta on kammottava. Nyt sekä miehet että naiset joutuisivat tuhlaamaan vuoden tärkeimmistä opiskelu-, pano- ja hauskanpitovuosistaan ilmaisessa orjatyössä.
Islamilainen sharia-oikeus tekee tuloaan myös Suomeen. Tutkija on huolestunut muun muassa Persianlahden konservatiivisten muslimiyhteisöjen vaikutusvallasta Suomessa. Lotta Åberg / Arkisto Oikeusministeri Antti Häkkänen (kok.) vakuuttaa, että suomalaisen yhteiskunnan monimuotoisuus ei jatkossakaan ole johtamassa islamilaisen sharia-oikeuden sallimiseen Suomessa. Häkkänen puhui alkuviikosta Etnisten suhteiden neuvottelukunnan Etno-foorumissa Helsingissä.
– Emme voi sallia meille syntyvän rinnakkaisyhteisöjä, joissa esimerkiksi kulttuurisen tai uskonnollisen työn vuoksi naisten ja tyttöjen oikeudet eivät täysin toteutuisi, Häkkänen muistutti.
Uskonnolla tai kulttuurilla ei hänen mukaansa voi perustella naisten oikeuksien loukkaamista esimerkiksi pakkoavioliitoilla tai silpomisella.
Sharia on islamin mukaan Jumalan ihmisille osoittama tie, miten elää hyvää elämää. Sharia ei kata ainoastaan uskonnollisia rituaaleja, vaan myös päivittäisen elämän, politiikan, talouselämän, liiketoiminnan, tehdyt sopimukset ja sosiaaliset suhteet.
Nykyisin tunnettu sharia syntyi keskiajalla islaminoppineiden juristien luomana oikeudellisena järjestelmänä. Sen tulkinnasta on käyty vuosisatojen varrella laajasti kiistoja.
Muslimiyhteisöihin on perehtynyt yliopistonlehtori Susanne Dahlgren Tampereen yliopistosta. Myös hän on huolissaan muslimien lohkeamisesta omiksi rinnakkaisyhteisöikseen.
– Muslimien uskonyhteisöjen eristäytyminen on Suomessakin aivan varteenotettava vaaratekijä. Esimerkiksi Tanskassa kehitys on johtanut siihen, että Kööpenhaminassa toimii jo moskeijoita, joissa muslimeja kehotetaan eristäytymään lähes kokonaan muusta yhteiskunnasta, Dahlgren kertoo.
– Jos muslimeja ohjataan olemaan seuraamatta muun yhteiskunnan toimintaa, se voi olla äärimmäisen vaarallista. Tällainen kehitys on mahdollista myös Suomessa, jos meillä seurataan Tanskan mallia.
Tanskassa ilmiön laajuus on paljastunut, kun mediat ovat onnistuneet soluttamaan omia tietolähteitään imaamien puheille. Nauhoitetuissa keskusteluissa on paljastunut muun muassa, kuinka moskeijoissa muslimeita ja etenkin musliminaisia kehotetaan olemaan kääntymättä perhe- ja parisuhdeongelmissaan tanskalaisten viranomaisten puoleen.
Yksi esimerkki islamilaisesta oikeuskäytännöstä ovat tietyissä muslimiyhteisöissä toimivat sovittelulautakunnat. Tällainen lautakunta on toiminut jo vuosien ajan muun muassa Helsingin Islam-keskuksessa Itä-Pasilan moskeijan yhteydessä.
Keskuksen omien sanojen mukaan lautakunnan tehtävä on sovitella muslimiyhteiskunnan ongelmia ja löytää niihin ratkaisuja.
Lautakuntaa on käytetty esimerkiksi islamilaisesti hyväksyttyä avioeroa haettaessa. Sovittelulautakunnan edessä tapahtuva neuvottelu on pakollista ennen eron myöntämistä. Toisinaan sovittelu kestää jopa kuukausia.
Viiden vuoden aikana 30–34-vuotiaat työttömät miehet olivat yhteensä yli kaksi vuotta työttöminä.
Miesten työttömyystilanne verrattuna naisiin on huolestuttavan sama kaikissa paitsi yhdessä ikäluokassa. Tieto selviää Tilastokeskuksen julkaisemasta työssäkäyntitilastosta, jossa laskettiin viiden vuoden ajalta (2013-2017) työttömien ihmisten työttömyyspäivien määrää. Päiviä saattoi kertyä monelta eri työttömyysjaksolta.
Työttömille miehille kertyi jokaisessa ikäluokassa enemmän työttömyyspäiviä kuin työttömille naisille. Vain 15–19-vuotiaissa naisten työttömyyspäivien määrä viiden vuoden ajalta on hiukan isompi. Siinäkin ikäluokassa ero on kuitenkin vain kahdeksan päivää.
Miehille työttömyyspäiviä kertyi keskimäärin 843 päivää vuoden 2013 ja 2017 välillä. Naisten tilanne ei ole huimasti parempi: viiden vuoden aikana heille kertyi keskimäärin 748 työttömyyspäivää.
Ero on kuitenkin huolestuttava, kun työttömyyspäivien määrää tarkastelee ikäluokkakohtaisesti. Parhaassa työiässä olevat työttömät miehet, 30–34-vuotiaat, olivat viiden vuoden ajan työttömänä jopa 822 päivää. Se on yhteensä yli kaksi vuotta työttömänä olemista. Työttömille kolmekymppisille naisille kertyi alle kaksi vuotta työttömyyspäiviä viiden vuoden ajalta, noin 617 päivää.
Sukupuolten välinen ero on iso myös 25–29-vuotiailla, 35–39-vuotiailla sekä 40–44-vuotiailla työttömillä. Ero tasoittuu vanhetessa. 15–19-vuotiaiden jälkeen luvut ovat tasaisimmillaan 60–64-vuotiaiden työttömien kohdalla.
Työttömyyspäiviä kertyi vuosina 2013-2017 miehille 1072 ja naisille 1058. Eniten työttömiä miehiä löytyy 55–59-vuotiaista, ja työttömiä naisia 60–64-vuotiaiden ikäluokasta.
Tilastokeskus tarkasteli työttömien tilannetta viiden vuoden ajan, vuodesta 2013 vuoden 2017 loppuun asti. Koko viiden vuoden ajan, yhteensä 1826 päivää, työttömänä oli ollut 7305 ihmistä.
Heistä reilusti yli puolet, 64 prosenttia, oli miehiä.
Vuoden 2017 loppuun mennessä Suomessa oli 296 496 työtöntä. Heistäkin yli puolet, 164 950, oli miehiä.
Teollisuuden työttömistä kaksi kolmasosaa ei ole alkuvuonna täyttänyt työttömyysturvan aktiivimallin ehtoja. Heidän työttömyyskorvaustaan siis leikataan vajaalla viidellä prosentilla.
Kolmannes aktiivisuusedellytyksen piirissä olleista työttömistä täytti ehdon. Teollisuusliiton työttömyyskassan johtaja Irene Niskanen sanoo, että vaikka tulosta osattiin aavistella, aktiivimallin ehdot reputtaneita on yllättävänkin paljon.
– Teollisuuden aloilla ei juurikaan ole osa-aikatyötä tarjolla. Meillä on aika vähän myös lyhyitä keikkatöitä, joilla aktiivisuusehdon voisi täyttää. Lisäksi meillä on aika paljon ikääntyneitä työttömiä, Niskanen kertoo.
Teollisuusliiton työttömyyskassan luvut huhtikuulta kertovat, että aktiivimallin ehdot jäivät täyttämättä 5 900:lta työttömältä. Aktiivisuusehdon täytti noin 3 000 henkilöä.
Kaikkiaan ansiopäivärahaa sai Teollisuuden työttömyyskassasta noin 14 500 ihmistä. Heistä aktiivisuusseurannan piirissä oli vuoden ensimmäisellä tarkastelujaksolla vajaat 9 000 ihmistä.
Malli iskee eri tavoin eri aloihin Aiemmin on kerrottu, että Kelan kautta ei-ansiosidonnaista työttömyysturvaa saavista noin puolet on täyttänyt aktiivisuusehdot. Myös Suomen suurimman työttömyyskassan puolet täyttää ehdot. YTK:n edunsaajia voi pitää melko kattavana otoksena suomalaisista palkansaajista.
Kuten teollisuudessa, myös korkeasti koulutetuilla aktiivisuusehdon täyttäminen näyttää kuitenkin vaikeammalta.
aktiivimallin leikkuri sen sijaan iskee selvästi harvemmin, vain noin kolmannekseen työttömistä.
Aktiivimalli edellyttää työttömiltä työntekoa vähintään 18 tuntia 65 päivän tarkastelujakson aikana tai osallistumista vähintään viiden päivän hyväksyttyihin työ- ja elinkeinopalveluihin. Kolmas vaihtoehto aktiivisuuden osoittamiseen on riittävä määrä yrittäjätuloa.
Jos aktiivisuus ei täyty, etuus alenee 4,65 prosenttia päivärahasta.
Elina Juusolan omakohtainen kokemus ihmetyttää: miten kova feministi ja älykkö menee noin pahasti halpaan.
Luulisi että kuudenkymmenen vuoden ikään päässyt feministi, aate- ja oppihistorioitsija ei lankeaisi etärakkauteen ja uskoisi mieslirkuttelijaan niin, että lähettää tälle rahaa. Niin kuitenkin tälle maailmaa, tietoa ja kongresseja käyneelle fiksulle muita neuvovalle maailmanparantajalle kävi. Netistä ystäväksi putkahtanut amerikkalaisupseeri ”Stephen” houkutteli romantiikan nälkäisen feministin rakastumaan. Ja silloinhan moni heittää aivot narikkaan – kuten Elinallemme kävi.
Elina Juusolan kirja on varoitus kaikille niille, jotka toivovat ja uskovat enemmän kuin terve järki sallii. Hän oli ilmeisesti jo pitkään odottanut jotakin tapahtuvaksi ihmissuhderintamalla. Odotukset ja toiveet aiheuttavat ihmisessä kuitenkin sellaisen puutostilan, että sopivan niin sanotun Auervaaran kohdatessaan hän ajautuu romantiikan virtaan kuin ajopuu (tunnettu suomalaisen sotahistorian perustermi).
Tarinamme huijari on ilmiselvästi ammattitaitoinen ja laskelmoiva. Hän osaa vuolaasti kertoa omasta elämästään ja päätyä – sopivan pitkälle etäsuhteessa edettyään – nyyhkyttämään omaa vaikeata tilannettaan. Kyse on tietenkin äkillisistä vaikeuksista – tässä tapauksessa hänen tulisi hyväksyttää joitakin lähettämiään tavaroitaan eteenpäin hankalissa viranomaiskäsittelyissä. Onnistuakseen hänen pitäisi saada äkisti rahaa, jota hänellä juuri sillä hetkellä ei ole. Kohta rahaa kuitenkin taas olisi, ja takaisinmaksu olisi turvattu.
Tämän parkaisun nettirakastetulleen hän esittää vasta siitä vaiheessa, jolloin naisparka on jo koukussa ja jolle rahan antaminen on oikeastaan helppo rakkauden ja luottamuksen todistus. Hetken on oltava sopiva, ei liian aikainen, sillä maaperän tulee olla kypsytetty. Yhteisen tapaamisen tulee olla jo houkuttelevasti näköpiirissä, johon verrattuna raha-asia on vain mitätön ohimenevä episodi.
Huijaus vaatii ammattitaitoa Tarinan ”Stephen” on verbaalivirtuoosi, hän osaa lirkutella Elinallemme niin, että lukijaa suorastaan iljettää samalla kuin myös ihmetyttää. Huijarin sanan käyttö ja oman feikkitarinan rakentelu muodostavat monipolvisen yksilöhistorian, johon hän rakentaa sopivia elementtejä.
Huijarin omaelämänkerta on mielikuvituksellinen, mutta siihen liittyviä yksityiskohtia rikoksia selvittävät tuntevat tyypillisiksi valhe-elementeiksi. Huijari on yksinäinen, eronnut tai leski, pettynyt, kenties hänellä on sairas lapsi (jonka hoitoon kuluu tietysti rahaa), hän haluaa muodostaa pysyvän ihmissuhteen. Totta kai hän lupaa olla ehdottoman uskollinen ja katsoo asiaa pitkälle tulevaisuuteen.
Ovelimmat tekevät kaiken huolellisesti niin, ettei jälkikäteen uhri pääse poliisien avusta huolimatta viestien lähettäjän jäljille. Jopa puhelut tulevat tunnistamattomia teitä, ääni on muokattu sopivan matalaksi, eivätkä kerrotut elämäntarinaan liittyvät yksityiskohdat anna vihjeitä todellisesta huijarin henkilöstä.
Osalle naisista raskaus pelottaa ulkonäkökysymyksenä, mutta tämäkään ei ole vain lohdutonta.
- Joskus tuttavapiirin esimerkkien kautta oli havaittu, että äiti voi edelleen olla hoikka ja palata entisiin mittoihin raskauden jälkeen, kirjoittavat tutkijat.
Myös nuoret miehet kommentoivat pienten lasten isien ”rupsahtunutta” olemusta.
Floridan suomalaisen Kotikirkon johdossa toiminut nainen on tuomittu vankilaan miljoonahuijauksista. Rikokset liittyvät naisen toimintaan sijoitusbisneksessä, missä hän käytti hyväuskoisten sijoittajien rahat omiin tarpeisiinsa.
Videoiden suosio on kasvanut niin sosiaalisessa mediassa kuin uutistenkin katselussa, joten on melko luontaista, että trendi on levinnyt myös deittailuun.
Siinä missä nettideittailu on aiemmin perustunut vahvasti kuvien ja tekstin varaan, yhä useampi, varsinkin nuori, haluaa nähdä potentiaalisen kumppaninsa videolla. Monet deittiapplikaatiot ovatkin jo mahdollistaneet käyttäjilleen mahdollisuuden lähetellä toisilleen liikkuvaa kuvaa.
Vielä pidemmälle tämän ajatuksen vie suomalainen deittisovellus Klip, jossa käyttäjät voivat keskustella ainoastaan videoiden välityksellä.
– Meillä on nyt noin 20 000 latausta Suomessa. Teimme hiljattain ulkoasu-uudistuksen, joten uskomme suunnan olevan nousussa. Suomessa iso osa käyttäjistä on pääkaupunkiseudulla, mutta kyllä heitä on paljon myös muualla, Klipin tuotevastaava Emilia Oksanen kertoo applikaation suosiosta.
Selfiekulttuurissa ja sosiaalisessa mediassa kasvaneille oman itsensä kuvaaminen on luontaista.
19-vuotias Melissa Stén on yksi niistä, joille video on jo luonnollisempi tapa deittailla. Hän käyttää lähes kaikkia saatavilla olevia deittisovelluksia Tinderistä Hot or Notiin, mutta pitää eniten niistä, joissa kumppanin pääsee näkemään videolla.
– Videolla ihmisistä saa enemmän irti ja he ovat aidompia. Siinä näkee helpommin millainen tyyppi on kyseessä. Onko hän kuinka rempseä tai itsevarma. Ja totta kai niistä näkee toisen ulkonäön paremmin. Videossa on vaikeampi huijata samalla tavalla kuin kuvassa, Stén luettelee.
– Videolla myös keskustelun aloittaminen on parempaa. En esimerkiksi itse koskaan vastaa vaikkapa Tinderissä, jos joku kirjoittaa vain moi. Pitää olla vähän mielikuvitusta.
Monet kuitenkin yhä kammoavat itsensä kuvaamista. Tämä huomattiin myös Klipissä ja sovellus päätti auttaa käyttäjiään.
– Klipissä on mahdollisuus vapaan videon lisäksi tehdä video, jossa käyttäjä vastaa sovelluksen esittämiin kysymyksiin videon pyöriessä. Videoita voi tehdä yhteensä yhdeksän kappaletta omaan profiiliin. Käyttäjä voi myös ladata valmiin videon puhelimen galleriasta. Tämä auttaa juuri siinä, ettei käyttäjällä ole paineita juuri sillä hetkellä kuvata itseään, Oksanen kertoo.
Stén puolestaan vinkkaa miehille mitä videolla ei kannata tehdä.
– Itse olen sen verran pinnallinen, että kyllä mies saa olla videolla vähän panostanut ulkonäköönsä. Sitten kannattaa valita jokin hyvä paikka. Ei se hirveästi sytytä, jos mies istuu sängyllä Nalle Puh -lakanoissa. Näyttää heti paljon paremmalta, jos takana on jokin ikkuna tai kiva kasvi, Melissa nauraa.
Lilli Rantasella oli ennen vanhojen tansseja toisenlainen tilanne kuin lukiolaistytöillä yleensä: poikia tanssipariksi oli tarjolla yllin kyllin. Sen sijaan oman luokan poikien piti etsiä naispuolisia tanssipareja muista lukioista.
Maunulan yhteiskoulun lukion yleislinjalla ja samassa koulussa toimivassa matematiikkalukiossa on nimittäin enemmän poikia kuin tyttöjä – matematiikkalinjalla poikia on kaksi opiskelijaa kolmesta.
Vanhojen tansseja lukuunottamatta sukupuoli ei vaikuta millään tavalla, sanoo Lilli Rantanen.
– Mä itse en ole koskaan esimerkiksi kokenut, että pojat olisivat matematiikassa parempia, koska mä olin peruskoulussa yksi meidän luokan parhaimpia.
Jostain syystä pojat kuitenkin valitsevat ja kirjoittavat pitkän matematiikan useammin kuin tytöt.
Tänä keväänä valmistuvista ylioppilaspojista lähes puolet kirjoitti pitkän matematiikan, tytöistä kolmasosa. Tyttöjen ja poikien keskimääräiset arvosanat matematiikassa olivat kuitenkin käytännössä samat – pitkässä matematiikassa pojilla vain hitusen parempi.
Äidinkielessä tytöt voittivat, pojat puolestaan englannissa parempia Yliopistojen opiskelijavalinta on muuttumassa siten, että suurin osa opiskelijoista otetaan vuonna 2020 sisään ylioppilastodistuksen arvosanojen perusteella. Ennakkotietojen perusteella kaikille pakollisesta äidinkielen arvosanasta tulee merkittävä pistepotti jatko-opiskeluihin haettaessa.
Se hieman mietityttää Helsingin matematiikkalukion ensimmäistä luokkaa käyvää Juhani Haikalaa. Hän kertoo, että äidinkieli tuotti peruskoulussa ongelmia. Yli ysin oppilaalla äidinkieli putosi kutoseen peruskoulussa – se ei vain napannut.
– Suoraan sanoen kielioppi ei vaan ole hirveän kiinnostavaa. Äidinkieli helpottui vähän lukioon tullessa, kun ei ole niin paljon sitä kielioppia. Onhan se oikeasti tärkeää oppia kirjoittamaan oikein ja oikealla kirjakielellä.
Äidinkielen ylioppilaskokeessa pojat kirjoittivat yli puoli arvosanaa heikommin kuin tytöt.
Itse asiassa tyttöjen keskimääräinen arvosana oli lähes kaikissa aineissa parempi kuin poikien. Englanti, pitkä venäjä, kemia ja pitkä matematiikka sujuivat pojilla kuitenkin tyttöjä paremmin. Kovin suuriksi erot eivät kasvaneet. Suurin ero poikien hyväksi oli pitkässä englannissa, noin puoli arvosanaa.
Suurimmat erot tyttöjen hyväksi olivat terveystiedossa ja psykologiassa, joita tytöt myös kirjoittavat huomattavasti enemmän kuin pojat. Tytöt päihittivät pojat myös fysiikassa, vaikka pojista sen kirjoitti joka kolmas ja tytöistä joka kymmenes.
Voit katsoa alla olevasta taulukosta tarkemmin tyttöjen ja poikien väliset erot eri aineissa. Taulukossa ovat mukana ylioppilaskokeet, joihin on osallistunut vähintään 20 tyttöä ja 20 poikaa.
Keskustan puoluehallitus vastustaa esitystä, jolla voisi vapautua palveluksesta rahaa vastaan.
Keskustanuoret on tehnyt keskustan Sotkamon puoluekokoukselle Maanpuolustusvero totaalikieltäytyjille -aloitteen.
Keskustanuorten mukaan ase- ja siviilipalveluksen suorittamisesta kieltäytyvien tuomitseminen vankeusrangaistukseen on ongelmallinen.
– Rangaistus olisi korvattava asevelvollisuusaikana normaalien verojen lisäksi maksettavalla maanpuolustusverolla. Maanpuolustusveron tuotto pitäisi kohdistaa maanpuolustuksen ja yhteiskunnalle kriittisten turvallisuustehtävien ylläpitoon. Keskusta ottaa tavoitteekseen nykyisen vankeusrangaistuksen korvaamisen maanpuolustusverolla, keskustanuoret esittävät.
Keskustan puoluehallitus tyrmää aloitteen vastauksessaan.
Puoluehallitus viittaa perustuslain 127. pykälään. Sen mukaan jokainen Suomen kansalainen on velvollinen osallistumaan isänmaan puolustukseen tai avustamaan sitä sen mukaan kuin laissa säädetään.
– Maanpuolustustahdon voidaan katsoa olevan pienen maan turvallisuuden vankimpia kivijalkoja. Suomessa maanpuolustustahto on pysynyt korkeana, ja yleinen asevelvollisuus nauttii kansan keskuudessa laajaa hyväksyntää ja suosiota. Suomalainen asevelvollisuus on maanpuolustustahdon ilmentymä ja toisaalta asevelvollisuus tukee maanpuolustustahtoa.
– Aloitteessa esitetty maanpuolustusvero voisi tarkoittaa käytännössä asevelvollisuudesta vapautumista rahallista suoritusta vastaan. Tämä voisi pahimmillaan murentaa pohjan yleiseltä asevelvollisuusjärjestelmältä ja sitä kautta Suomen puolustusratkaisulta. Niin ikään se voisi asettaa kansalaiset eriarvoiseen asemaan tulotasosta ja varallisuudesta riippuen, ja sitä kautta voisi johtaa siihen, että asevelvollisuus voitaisiin ulkoistaa valikoidulle tai määrätylle ryhmälle, keskustan puoluehallitus perustelee.
Nyt 68-vuotiaan Matin takaraivossa oli jo vuosia häilynyt epäilys isyydestään. Hänestä tuli isä 24-vuotiaana, kun tyttöystävä tuli odottamatta raskaaksi. Raskaus oli Matille ikävä yllätys.
- En halunnut tämän tytön kanssa lasta enkä ollut ajatellut meneväni hänen kanssaan naimisiin, Matti kertoo.
Matti kuitenkin sitoutui yhteiselämään, sillä niin kuului vastuullisen ihmisen tehdä.
- Olimme kuitenkin kokolailla yhtyeensopimaton pari. Meillä oli erilaiset taustat, erilaiset arvot ja erilaiset käsitykset moraalista.
Liitto päättyi eroon lapsen ollessa parivuotias. Tytär jäi asumaan äitinsä kanssa ja vietti joka toisen viikonlopun Matin luona. Tyttären lapsuudessa Matilla oli mielestään hyvät välit tyttäreensä.
Aikuistuessaan tytär alkoi etääntyä isästään ja isä tyttärestään.
- Erkaannuimme tyttären mentyä naimisiin ja perustettua perheen. Hän ilmeisesti sekä alistui miehensä tahtoon että kaiketi halusi myös itse liittyä miehensä sukuun
Kuukausien odotus paljasti totuuden
Matti harrastaa sukututkimusta ja teetti itsestään DNA-testejä selvittääkseen muun muassa omaa isälinjaansa muutamaa tunnettua kotimaista polvea pitemmälle.
- Tyttäreni testautin saadakseni enemmän vertailupohjaa, mutta todella myös varmistaakseni isyyden. Minulla kun oli ollut siitä epäilykseni.
Matti teetti kaksi testiä. Kummankin tuloksia joutui odottamaan kuukausia.
- Tyttären testistä selvisi, etten ollutkaan tytön isä. Päällimmäisenä tunteena oli syvä pettymys tytön äitiin. Olin toki toivonut testin osoittavan epäilyni turhiksi ja vahvistavan isyyden. Vaan toisin siis kävi. Pyysin testifirmalta varmuuden vuoksi testin tarkistamista. Tarkistus vahvisti, ettemme ole edes kaukaista sukua keskenämme. Minulla on tuhansia niin sanottuja etäserkkuja, mutta tyttö ei kuulu edes heihin.
Kunpa tyttöystävä olisi ollut rehellinen
Matti kertoi testituloksen myös tyttärelleen. Ex-vaimoonsa Matti ei ollut yhteydessä. Ero oli sen verran katkera, ettei Matti ole pitänyt ex-vaimoon yhteyttä.
- Kehotin tytärtäni kertomaan asian äidilleen, mutten tiedä, onko hän niin tehnyt. Luulisi kuitenkin ketä hyvänsä kiinnostavan, kuka hänen oikea isänsä on.
Matti ei kuitenkaan toivo, että olisi jättänyt tyttären DNA-testin tekemättä.
- Varmuus on aina parempi kuin epävarmuus. Vaikka totuus olisikin ikävä.
Matti toivoo kyllä, että tyttöystävä olisi aikanaan ollut rehellinen ja kertonut, että muitakin isäkandidaatteja oli. Silloin isyys olisi voitu ajoissa varmistaa.
- En tiedä, miksei hän kertonut totuutta. Ehkä hän halusi lapselle elättäjän ja aavisti, etten olisi naimisiin suostunut, jos olisin totuuden tiennyt. Jotenkin kyllä ihmettelin, miksi tyttöystävä niin kovin innokkaasti halusi minun tunnustavan lapsen. En kuitenkaan osannut epäillä koiruutta, kun avioliiton ulkopuolella syntynyt lapsi piti siihen aikaan joka tapauksessa tunnustaa.
Ohjelmointi, siis koodaus, on usein käsitetty miespuolisten nörttien alaksi, johon ei juuri naisia hakeudu. Ohjelmistoyritysten henkilöstöstä vain murto-osa on naisia, mutta suhde muuttuu koko ajan.
– Naisille on tarvetta ja tilausta, sillä alan osaajien puute kasvaa koko ajan. Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen aloituspaikkojen lisäyskään ei yksin auta, vaan on mentävä lukioon saakka: siellä suljetaan monta ovea, jos ei valitakaan pitkää matematiikkaa, Ohjelmistoyrittäjien toimitusjohtaja Rasmus Roiha sanoo.
Koodiviidakon pääkonttorissa Oulussa on useita naispuolisia koodareita.
– Ala tempaisi täysin mukaansa, vaikka ensin oletinkin tämän olevan hiljaisten miesnörttien valtakuntaa: tämä on yllättävän sosiaalista työtä, kymmenen vuotta alalla ollut Elisa Tervonen sanoo.
Sonja Ukkola opiskelee tietojenkäsittelyä ja on vasta kolmen kuukauden harjoittelussa.
– Olen todella tykännyt tästä työyhteisöstä. Jospa alalta löytyisi vakinainen työpaikka, kunhan saan opiskelut päätökseen.
0 Mitä on romantiikka? Puolisolle perjantaisin tuotuja kukkakimppuja ja kahdenkeskisiä ravintolaillallisia. Näinhän me romantiikan ymmärrämme.
Väärin ymmärretty, jyrähtää kirjailija Marjo Vilkko.
– Eihän tuollainen ole romanttista, koska se on ihan pohjattoman tylsää! Elämään tarvitaan jotain säröä, jotta se olisi romanttista.
Saksassa asuva Vilkko on vastikään julkaisut omiin kokemuksiinsa perustuvan romaanin Vilpitön sydän. Se kertoo, miten kolmikymppinen perheenäiti ihastuu kymmenen vuotta nuorempaan mieheen.
Mahdottomalta näyttävä romanttinen ihastus kehkeytyy vuosien mittaan keskustelujen ja kirjeenvaihdon kautta rakkaussuhteeksi, johon mahtuu myös muita ihmisiä. Vilkko toteuttaa tätä perhemuotoa myös omassa elämässään.
– Oma näkemykseni romantiikasta on lähes vastakkainen siitä, mikä nykymaailmassa on tavanomainen käsitys romanttisuudesta.
Vilkon kritiikki kohdistuu kiteytetysti kolmeen asiaan: romanttinen rakkaus ei ole niinkään tekoja kuin ihmisen sisäinen maailmankatsomus, romantiikka voi kohdistua muihinkin kuin pelkästään parisuhteen toiseen osapuoleen ja vastoinkäymiset ovat osa romantikon rakkauskäsitettä.
Vilkko haluaa herätellä keskustelua romanttisen rakkauden olemuksesta. Ylen blogissa pohdittiin vastikään, , vai olemmeko sekoittaneet romanttisen rakastumisen ja realistisen rakkauden.
Romantikko avaa sydämensä ihmisille Marjo Vilkon kiinnostus romantiikkaa kohtaan alkoi jo 1990-luvun lopulla, jolloin hän tutki yliopistossa romantiikkaa aatesuuntauksena. Väitöskirjaa aiheesta ei syntynyt, mutta rakas harrastus kyllä.
Vilkon mukaan romantiikka on asenne ja ihmisen sisäinen ideaali. Sieltä se säteilee parisuhteeseen, parisuhteen ulkopuolelle ja muuhun maailmaan.
– Romantikolla on vilpitön sydän. Kaikille ei tarvitse olla avoin, mutta yleensä ihmisille kannattaa antaa mahdollisuus.
Tätä nykyään vallalla olevan romantiikka-käsityksen on vaikea sulattaa: että elämässä olisi mukana muitakin rakkaita ihmisiä kuin Se Ainoa Oikea romanttinen rakastettu.
Marjo Vilkko haluaa herättää ihmiset ajattelemaan myös muita vaihtoehtoja romanttiseen elämäänsä.
– Polyamoria, jossa kaikki ovat vilpittömiä toisiaan kohtaan, on romanttisempaa kuin sarjamonogamia. Jälkimmäisessä kumppania vaihdetaan heti, kun romantiikka arjessa hiipuu.
– Parhaassa tapauksessa myös se yksi ihminen, johon ensin rakastui, pysyy mukana suuremmassa romanttisessa kuviossa.
Vuonna 2016 syntynyt suomalainen voi odottaa olevansa työelämässä yhteensä 31,4 vuotta, selviää Kelan tuoreesta tutkimuksesta. Työttömänä hän on laskennallisesti kaikkiaan 4,9 vuotta. Miehet ovat työttömänä naisia pidempään.
2010-luvulla miesten ja naisten erot työllisyydessä ja työttömyydessä ovat kasvaneet: naisten työllisyysodote on pidempi kuin miehillä ja työttömyysajan odote vastaavasti lyhempi.
Naisten työllisyysuran odote kaksi vuotta pidempi Vuonna 2016 työllisyysodotteessa oli eroa lähes kaksi vuotta.
– Ehkä se oli laskelmassani yllätys, että naisten työllisyysajanodote on parempi kuin miehillä, vaikka naiset opiskelevat, hoitavat pieniä lapsia ja ovat eläkkeellä kauemmin kuin miehet. Ja näyttää siltä, että viime suhdannevaiheessa ero on kasvanut. Työttömyys on ehkä kohdannut enemmän miesvaltaisia aloja, sanoo Kelan johtava tutkija Pertti Honkanen sanoo.
Tutkijan mukaan nykyhetken taaperot viettäisivät elämässään keskimäärin peräti viisi vuotta vailla työtä, mikäli suhdanne pysyisi syntymähetken kaltaisena. Vertailun vuoksi nykyiset kolmekymppiset syntyivät maailmaan, jossa työttömyysodote oli vain kaksi vuotta.
– Moni on yllättynyt siitä, että se työttömyysajanodote on melko pitkä tässä viime vuosien suhdannetilanteessa.
"Työttömyys miehille vaikeampi paikka" Tutkija ottaa esiin syrjäytymiskehityksen.
– Viisi vuotta työttömyyttä keskiarvona on aika paljon. Jos oletetaan, että puolet väestöstä välttyy kokonaan työttömyydeltä, niin silloin se viiden vuoden keskiarvo toisella puoliskolla on jo kymmenen vuotta. Ehkä me voidaan siitä päätellä, että syrjäytymisriski korkeaan työttömyysasteeseen liittyen on korkeampi kuin kuvitellaankaan.
Sukupuolet ottavat työttömyyden eri tavoin, arvioi Honkanen.
– Työttömyys on usein miehille vaikeampi paikka kuin naisille – perheet saattavat hajota ja tulee muita ongelmia, terveysongelmia.
Tutkija penää "voimaperäisempää" työttömyyden torjuntaa Huonomminkin voisi olla.
– 1990-luvulla työttömyysajan odote oli jopa yli seitsemän vuotta. Mutta kun lasketaan 1990-lamasta lähtien, niin kovin paljon alle neljän vuoden ei ole menty, kertaa tutkija eri vuosien tilannetta.
Honkanen muistuttaa huoltosuhteesta.
– Työttömyyttä pitäisi torjua viime vuosia voimaperäisemmin, jos tästä huoltosuhteesta ollaan kovin huolissaan.
Naisten eläkeaika neljä vuotta pitempi kuin miehillä Suomalaisten eläkeajan odote on kasvanut melko tasaisesti. Kuluneiden 30 vuoden aikana se on pidentynyt noin 18 vuodesta noin 21 vuoteen.
Naisten eläkeaika on noin 4 vuotta pitempi kuin miehillä, mutta ero ei näytä enää kasvavan. Elinajanodotteen pidentyminen vaikuttaa.
– Elinajanodotteen pidentyminen ja väestön terveydentilan parantuminen lisäävät eläkkeellä vietettävää aikaa ja kasvattavat vanhempien ikäluokkien työllisyyttä, hän sanoo.
Maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä erotti erityisavustajansa Satu-Marja Tenhiälän huhtikuussa. Muutamaa viikkoa myöhemmin Tenhiälä kommentoi potkujaan Iltalehdelle syyttäen Leppää sovinismista.
”Ministeri ei pidä koulutetuista naisista ja minä en pidä sovinistimiehistä”, Satu-Marja Tenhiälä sanoi Iltalehdelle.
MTK:n metsäasiantuntijaksi palannut Tenhiälä ei ole tarkentanut syytöstään, eikä hän vastannut Seuran yhteydenottopyyntöön. Sen sijaan muun muassa ministeri Anu Vehviläinen ja kansanedustaja Hanna Kosonen ovat puolustaneet Leppää. Kososen mukaan Leppä on ”kohtelias herrasmies”.
Sovinistiksi nimittely ei ehkä vielä parikymmentä vuotta sitten hetkauttanut ketään. Nykyään sanalla on kuitenkin varsin raskas ja ikävä kaiku.
Voisiko sen käyttäminen olla jossain tapauksessa jopa kunnianloukkaus?
Sovinisti-leima heikentää henkilön arvostusta Itä-Suomen yliopiston rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen toteaa, että poliitikon kohdalla kynnys kunnianloukkauksen tunnusmerkkien täyttymiselle on korkeampi. Sovinisti-sanaa hän pitää kuitenkin nykypäivänä erittäin leimaavana.
”Tämä on rajatapaus. Sovinistiksi nimittäminen on omiaan heikentämään henkilöä kohtaan tunnettua arvostusta, ei siitä pääse mihinkään”, Matti Tolvanen sanoo.
”Kyllä se on erittäin loukkaava ilmaus, mutta poliitikon pitää sietää kovaakin arvostelua.”
Helsingin yliopiston viestintäoikeuden professori Päivi Korpisaari huomauttaa, että Suomessa on menty sallivampaan suuntaan siinä, mitä ilmaisuja muista ihmisistä voi julkisesti käyttää. Syynä ovat osaltaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen Suomelle antamat tuomiot sananvapauden rajoittamisesta.
Sovinisti-sanan loukkaavuutta ei ole oikeudessa käsitelty. Sen sijaan korkeimmassa oikeudessa asti on käsitelty kunnianloukkaustapausta, jossa vastaanottokeskuksen työntekijöiden asennetta oli julkisesti kuvattu rasistiseksi. Oikeus piti sitä ”arvoarvostelmana” eikä tosiasiaväitteenä.
”Ilmaisuja, joista on ennen tuomittu, tarkastellaan tuomioistuimissa nykyään arvoarvostelmina, jotka voivat kuulua mielipiteen vapauden piiriin”, Päivi Korpisaari sanoo.
Itse sovinisti-sanan loukkaavuuteen Korpisaari ei ota kantaa mutta sanoo ymmärtävänsä, että sen voi perustellusti kokea kunnianloukkauksena. Tolvasen tavoin hän kuitenkin toteaa, että etenkin poliittisessa keskustelussa voidaan käyttää koviakin ilmauksia.
Mutta miten professori Matti Tolvanen ottaisi miehenä vastaan syytöksen sovinistisuudesta?
”Se antaisi ensin aihetta itsetutkiskeluun. Jos toteaisin, että syytökseen ei ole aihetta, kyllä se tuntuisi pahalta. Mutta en minä siitä kunnianloukkaussyytettä nostaisi”, Tolvanen sanoo.
"Kaverini hässii työkseen", on lause, jota en olisi voinut sanoa vielä pari vuotta sitten, koska en yksinkertaisesti tuntenut yhtäkään seksityöntekijää. Nyt tunnen. Tehdessäni dokumentaarista tv-sarjaa pornosta pääsin tapaamaan ympäri maailmaa lukuisia pornonäyttelijöita sekä strippareita, maksullisia seuralaisia ja seksipalveluita myyviä henkilöitä.
Pääsin keskustelemaan itsevarmojen ja älykkäiden persoonien kanssa. Etenkin kohtaamani naiset tekivät minusta vahvemman ja viisaamman. Silti edelleen seksityöntekijät ovat ympäri maailmaa halveksituin ammattiryhmä. Heidät kaikki niputetaan samanlaisiksi alistetuiksi uhreiksi ja kakkosluokan kansalaisiksi.
Seksityötä kohtaan liittyvistä ennakkoluuloista ja tietämättömyydestä pitää päästä eroon. Mitä meidän jokaisen tulisi ymmärtää seksityöstä?
Valtaosa seksityöntekijöistä on naisia, mutta seksityötä on monenlaista, ja jokaisen seksityöntekijän tausta, tilanne ja syyt tehdä työtä ovat erilaiset. On eri asia olla kuuluisa nuori pornotähti Hollywoodissa kuin seksiä myyvä keski-ikäinen äiti Etelä-Afrikassa tai seuralaispalveluita tarjoava transnainen Brasiliassa. Olen tavannut nämä kaikki, eikä mieleeni tulisikaan niputtaa näitä naisia johonkin yhteen kategoriaan.
Jotkut päätyvät tekemään seksityötä taloudellisesta pakosta, vaikka heitä ei suoranaisesti siihen kukaan pakotakaan. Joillekin seksityö on täysin oma valinta, intohimoammatti, josta he nauttivat. Tämän hetken yksi suosituimmista yhdysvaltalaisista räppäreistä nimeltään . Hän on painottanut, ettei homma todellakaan sovi kaikille, mutta itse hän pääosin piti työstä ja sai sen avulla mahdollistettua unelmiaan.
Seksityö ei ole sama asia kuin ihmiskauppa. Siksi asenteiden näitä kahta kohtaan ei tulisi olla samanlaiset. Jos ihminen on ihmiskaupan uhri, se on aina halveksittavaa sekä tuomittavaa. Halveksittavaa niitä kohtaan, jotka siihen pakottavat, ei koskaan uhrien suhteen. Mutta jos ihminen haluaa itse omasta tahdostaan tehdä seksityötä, sen ei pitäisi olla halveksuttavaa. Meillä jokaisella tulisi olla itsemääräämisoikeus omaan kehoomme.
Maksulliseen seksiin suhtautuminen on hyvin sukupuolittunut kysymys. Vaikka nykyään Suomessa Väestöliiton tekemien tutkimusten mukaan ei ole yleisesti ottaen kovinkaan suuria eroja, ovat kuitenkin merkittävä poikkeus. Enemmistö miehistä hyväksyy seksin myymisen, kun taas enemmistö naisista vastustaa sitä.
Sukupuolittuneet asenteet eivät toki yllätä. Monia naisia puistattaa ajatus seksin harrastamisesta rahaa vastaan, ja kun kuvittelee itsensä tilanteeseen, on reaktio aiheeseen helposti negatiivinen. Miehet puolestaan ovat se pääsiallinen asiakasryhmä, joten suopeampi suhtautuminen on loogista. Suomessa noin joka kymmenes mies kertoo joskus elämänsä aikana ostaneensa seksiä. Naisista vain alle puoli prosenttia. Naiset hässivät suomalaisia, mutta miehetpääosin ulkomaalaisia. Toisaalta, vaikka miehet hyväksyvät seksin myymisen helpommin kuin naiset, ei se kerro suoraan ammatiryhmän kunnioittamisesta.
Miehestään eronnut Johanna kertoo, mitä hän oppi kantapään kautta eroon varautumisesta. Taloussanomat kertoi viikonloppuna espoolaisen Sallan avioerosta ja sen tuomasta taloudellisesta ahdingosta. Salla jäi avioerossa kahden lapsen yksinhuoltajaksi, ja joutui turvautumaan luottokorttiin saadakseen muutaman huonekalun uuteen kotiinsa. Salla hyödynsi myös Facebookin kierrätysryhmiä.
Taloussanomat pyysi lukijoita kertomaan omia kokemuksiaan avioeron aiheuttamista taloudellisista vaikeuksista.
Nimimerkki Johanna erosi entisestä aviomiehestään neljä vuotta sitten, omasta aloitteestaan.
– Eron syynä oli miehen alkoholismi juomaputkineen ja katoamistemppuineen, mutta myös uusi rakkaus. Aikaisemmin en voinut erota, koska pelkäsin, miten lapset selviävät isän luona, kun tulee yllättäviä kapakkareissuja ja muuta vastaavaa, Johanna kirjoittaa.
Perhe oli asunut omakotitalossa. Lapset olivat avioeron tullessa vireille 10- ja 14-vuotiaat. Lapset toivoivat itse vuoroviikkoasumista ja muuttoa naapurikaupunkiin, jossa toinen heistä kävi koulua.
Vuokra-asunto maksoi 1 500 euroa kuussa Perheen isä jäi asumaan omakotitaloon, joka laitettiin myyntiin. Johanna hankki kalustetun vuokra-asunnon, josta hän maksoi vuokraa 1 500 euroa kuukaudessa.
Ero oli riitaisa.
– Olimme sopineet, että maksamme lasten menot puoliksi. Näin tehtiinkin, kunnes allekirjoitin lastenvalvojalla sopimuksen, että elatusmaksut ovat nolla euroa. Mies lakkasi hoitamasta kuluja ja kaikki jäi yhtäkkiä minun vastuulleni. Vuokran lisäksi auto, kodin perustamiskulut, lasten vaate- ja harrastuskulut..., Johanna luettelee.
Hän alkoi kirjata menojaan ruutuvihkoon, jotta tilanne tasapainottuisi.
– Uusi mies oli mukana kuvioissa, mutta asuimme erillään. Kun talo vihdoin meni kaupaksi yhdeksän kuukauden jälkeen, olin velkaantunut lähes kymppitonnin edestä. Maksoin velat pois ja leikkasin luottokortit kahtia. Loput talorahat laitoin säästöön määräaikaistilille.
Sitten Johannan äiti sairastui ja kuoli. Isäpuoli ilmoitti, että aikoo testamentista huolimatta pitää äidiltä jääneet varat itsellään.
– Jouduimme veljeni kanssa palkkaamaan juristin selvittämään asiaa. Juristit veloittavat työstään noin 250 euroa tunnilta.
Ex-mies häiritsi, painosti ja teki kiusaa, Johanna kertoo. Lopulta hän palkkasi toisen juristin hoitamaan avioeroa. Erojuristin avulla saatiinkin aikaan sopimus, jonka mukaan ex-mies maksaisi lasten harrastuskuluja.
– Se oli hyvä ratkaisu.
Johanna on sittemmin mennyt naimisiin uuden miesystävänsä kanssa. Pari osti asunnon talokaupoista jääneillä rahoilla.
– Nykyinen mies on hyvä ja luotettava. Olemme kuitenkin sopineet, ettei hän osallistu minun lasteni elatukseen. Hänellä on itsellään kouluikäinen lapsi jota elättää ja joka asuu meillä vuoroviikoin.
TÄMÄN vuoden kesäkumibiisi, Antti Tuiskun esittämä Kumipuku, on popkappaleena erinomainen ja maailmankatsomukseltaan vapautuneen edistyksellinen.
Jatkumo tuntuu loogiselta:
Viime vuoden Tyynysotaa esitteli feminististä seksipositiivisuutta neljän nuoren naisartistin voimin, ja nyt julistetaan seksuaalista moninaisuutta ja lempimisen ilosanomaa ylipäätään.
”Jos sä et kuulu kumpaankaan lokeroon, se silti sun mielessä on”, laulaa Tuisku.
”Jos tehtäisiin sitä siis useemmin, maailmassa ois asiat paremmin”, hän jatkaa.
Make love, not war! Kysehän on miltei poliittisesta kappaleesta – toki Tuiskun tapaan eli niin, että mitään ei sanota aivan suoraan.
Turvaseksiin kannustavan kesäkumikampanjan taustalla ovat YleX, Suomen Punainen Risti, Väestöliitto, Syöpäjärjestöt ja Sotilaskotiliitto. Ponnistusta tukee sosiaali- ja terveysministeriö.
Kumipuku on järjestyksessään 23. kampanjabiisi. Ensimmäinen julkaistiin vuonna 1996.
HITEIKSI nousseiden kesäkumikappaleiden viestejä on tutkittu ja päivitelty ennenkin. Suurimmat kohut koettiin vuosina 2013 ja 2014.
Cheekin ja Jukka Pojan Jossu-kappaletta (2013) syytettiin – aiheellisesti – slutshamingista eli huorittelusta.
Biisissä Jukka Poika varoittelee Cheekiä ”biatchista”, joka ”ei oo viaton” ja jolla ”on toinen jäbä, ehkä kolmaskin”.
”Ois parempi jos se ois sulle vaan yhden illan makaus”, Jukka Poika sanoo Cheekille. Monen kumppanin kanssa seksiä harrastava nainen siis tuomitaan, mutta Cheekin kohdalla satunnainen seksi ja ”mimmien vaihtaminen” sallitaan.
Esimerkiksi musiikkitoimittaja Oskari Onninen kritisoi aikoinaan kappaleen maailmankuvaa.
Kesärenkaita (2014) taas paheksuttiin esittäjänsä iän takia. Jotkut kokivat, että 15-vuotias Robin oli liian nuori laulamaan seksistä – vaikka juuri teinit ovat turvaseksikampanjan ydinkohderyhmää.
Jossun ja Kesärenkaiden jälkeen kesäkumeja mainostivat Kasmir ja Saara. He lauleskelivat Vauvoja-singlessään geeneistä, perheestä ja perunamaasta.
Onneksi lisääntymiskeskeinen heteroseksioletus on nyt jätetty taakse. Eletään sitä vuotta, jota eletään.
MILLAISIA aineksia arvoliberaali Kumipuku siis sisältää?
”Jos et kuulu kumpaankaan lokeroon” voi viitata joko seksuaali- tai sukupuoli-identiteettiin. Tuisku puhuttelee heitä, jotka eivät koe olevansa yksiselitteisesti homoja tai heteroita, miehiä tai naisia.
Artisti itse on kierrellyt seksuaalisuuskysymystä koko uransa. Hän ei ole halunnut vastata uteluihin identiteetistään. ”Homo, hetero, en kommentoi”, hän totesi En kommentoi -hitillään, kuten myös lukuisissa lehtihaastatteluissa.
Vihreiden puheenjohtaja Touko Aalto vahvistaa asian Iltalehdelle, mutta ei halua kommentoida asiaa sen enempää.
Myös graafikkona työskentelevä Iris Flinkkilä on kirjoittanut sekä Twitterissä että Instagramissa olevansa muuttopuuhissa.
- Ainakin saan kaikki ihanat juttuni, kimononi, kuvani, astiani ja kirjani samaan paikkaan kuin missä minä ja minun rakas on. Minun jutut, minun tavarat, minun elämäni, kaiken yhteen paikkaan, Flinkkilä kirjoittaa Instagramissa.
Pariskunnan seurustelu nousi julkisuuteen sen jälkeen, kun Touko Aalto erosi vaimostaan Johanna Pietiläisestä. Pariskunta oli ehtinyt olla avioliitossa kahden vuoden ajan.
Avioeroa seuranneiden huhujen jälkeen Aalto vahvisti Facebookissa elokuussa 2017, että eron syynä on hänen suhteensa vihreiden puoluetoimistolla tuolloin työskennelleeseen Flinkkilään.
- Pyydän heiltä anteeksi kiusallista huomiota ja ryöpytystä, jonka kohteeksi he ovat joutuneet, Aalto kirjoitti tuolloin Facebookissa.
Matalaa profiilia
Aalto ja Flinkkilä eivät ole yhdessäolonsa aikana esiintyneet julkisuudessa yhdessä.
Marraskuussa vihreiden puheenjohtaja Aalto otti kantaa seurusteluunsa lyhyesti Iltalehden haastattelussa puoluetapahtuman yhteydessä. Aalto muun muassa totesi, että pariskunta on yhdessä vaikkakaan eivät aio "täällä käsi kädessä kävellä".
- Kaksi itsenäistä ihmistä on yhdessä, mutta tekee omia asioitaan, Aalto sanoi.
Flinkkilä on tullut julkisuudessa tunnetuksi erityisesti seksipositiivisuuden puolestapuhujana. Seksipositiivisuus tarkoittaa sitä, ettei seksin harrastamiseen liitetä samanlaisia sääntöjä kuin ennen: se ei ole enää niin vakava, paheksuttu tai jollain lailla kielletty puheenaihe kuin joskus aiemmin.
- Tunnistan tosi selkeästi tuollaisen ajattelumallin itsessäni, lähipiirissäni ja oman ikäisissäni. En tullut edes ajatelleeksi (näitä sääntöjä), seksi on niin luonnollinen juttu, Flinkkilä sanoi Nytin haastattelussa.
"Suomalaisen alakoulun seksuaalikoulutuksen kirja", britannialainen äärikonservatiivijärjestö Traditional Britain Group kirjoittaa sosiaalisessa mediassa jakotekstiksi kuvalle, joka on napattu suomalaisen Hivpointin nuorisotyön Just wear itin Seksiä on monenlaista -esitteestä.
Järjestön Facebook-jaossa näkyvällä esitteen sivulla on kaksi kuvaa: toisessa valkoinen punatukkainen nainen harrastaa seksiä lippispäisen tummaihoisen miehen kanssa ja toisessa kuvassa rakastelee kaksi sinitukkaista valkoista miestä.
Sekös sai brittikonservatiivit some-raivon valtaan. Sunnuntaina jaettuun päivitykseen oli kertynyt tiistai-iltaan mennessä yli kaksisataa raivostuneen ja itkevän naaman reaktiota. Saatetekstissä varoitellaan, ettei kuvien alkuperäislähde sovi heikkovatsaisille.
Myös kommentteja on kertynyt valtava määrä. Esitettä syytetään "perverssiksi propagandaksi" ja liberaaleja "yhteiskunnan syöväksi".
- Mannerheimin miettii varmasti, että tämänkö vuoksi hän taisteli, yksi kommentoija kirjoittaa surullisten hymiöiden saattelemana.
- Hirviömäistä ja häpeällistä, kirjoittaa toinen.
Traditional Britain Group kertoo sivuillaan, että Britanniaan on toisen maailmansodan jälkeen kohdistettu vakavia hyökkäyksiä maan kulttuuria, perintöä ja perustuslakia vastaan. Järjestön mukaan poliittinen korrektius ja pakotettu monikulttuurisuus ovat vesittäneet "rikkaan kansakunnan luonteen".
- Britannialle on olemassa vaihtoehto. Vastarinta alkaa nyt, järjestö päättää kuvaustekstinsä verkkosivuillaan.
Kuvat kertovat moninaisuudesta
Hivpointin nuorten työn suunnittelija Maria Oinonen sanoo, että seksuaalikasvatus saa ajoittain arvostelua osakseen.
- Suomessakin voi olla esimerkiksi uskonnollisia lahkoja, jotka ovat perinteisen ajattelun kannalla. Seksuaalikasvatus ymmärretään usein väärin niin, että se on seksin opettamista. Sitähän se ei ole, vaan annamme tietoa, jonka avulla nuoret voivat tehdä omia ratkaisujaan seksielämänsä suhteen.
Pääasiassa esite on saanut Oinosen mukaan hyvää palautetta niin järjestöiltä, opettajilta, nuoriso-ohjaajilta kuin nuorilta itseltään. Esitteelle löytyy puolustajia myös Traditional Britain Groupin päivityksessä. Kuvien kirvoittamien raivoreaktioiden ja itkun lisäksi päivityksessä on kymmeniä tykkäyksiä. Niistä löytyy hyvin paljon suomalaisia nimiä.
Monet suomalaiset ovat ilmestyneet päivitykseen hihittelemään raivostuneille brittikommenteille ja Traditional Britain Groupin päivitys on levinnyt Suomessakin sosiaalisessa mediassa.
Osa kommentoijista ihmettelee, mikä ihme esitteen kuvissa on vikana todeten, että ainakaan seksuaalikasvatuksessa ei syrjitä ketään sukupuolen tai seksuaalisen suuntautumisen vuoksi.
- Olemme halunneet, että kuvissa näkyy ihmisten, suhteiden ja seksitapojen moninaisuus. Sen on tarkoitus ravisuttaa perinteistä seksuaalikasvatusmateriaalia ja olla ajan hengessä mukana. Monista tutkimuksista ja kouluterveyskyselyistä saatava tieto pohjautuu vielä hyvin heteronormatiiviseen ja yhdyntäkeskeiseen ajatteluun, Oinonen sanoo.
Tärkeintä ehkäistä tauteja
Maria Oinosen mukaan esitteen keskeisin tarkoitus on kertoa, missä seksitavoissa taudit voivat tarttua ja miten niitä voi ehkäistä.
- Meiltä kysytään usein nuorten seksuaalineuvonta-chatissä, mitä joku asia tarkoittaa ja miten toimia erilaisissa seksitilanteissa. Nuoret etsivät tiedon joka tapauksessa jostain. On parempi, että he saavat asiallisesta lähteestä luotettavaa tietoa kuin että he etsivät saman asian vaikka pornosta.
https://www.theguardian.com/books/2018/may/30/germaine-greer-calls-for-punishment-for-to-be-reduced Vanhan polven feministi Germaine Greer sekoilee. Sanoo että seksi ilman intohimoa on raiskaus, samoin laiskuus sängyssä. Aikamoista puhetta taas joka ei menisi ikinä läpi miehen sanomana ilman infernaalista paskamyrskyä. Puhumattakaan siitä että tätä maksiimia sovellettaisiin naisiin. Sitten olisi ihmiskatiska lahnoja täynnä.
Syytettyjen penkillä oli kalenteriprojektin keskeinen vastuuhenkilö, raumalainen myyjä (s. 1981). Syyttäjä vaati hänelle ehdollista vankeusrangaistusta kavalluksesta ja luottamusaseman väärinkäytöstä.
Naisen oli määrä hoitaa kalenterihanketta varten perustettavan yhdistyksen taloudellisia ja oikeudellisia asioita.
Petostuomion nainen sai perusteettomasti maksetuista työttömyyspäivärahoista. Hän ilmoitti työttömyyskassalle olevansa työtön, vaikka hän oli samaan aikaan töissä ja sai palkkaa. Työttömyyskassalle aiheutui menettelystä noin 15 500 euron vahinko.
Monien mielestä naishahmo tuo peliin epäuskottavuutta.
Tältä näyttää Battlefield 5.
Lokakuussa ilmestyvä Battlefield 5 on herättänyt jo paljon tunteita. Trailerissa nähdyt asiat eivät kaikkia pelisarjan faneja miellytä. Yksi vastustusta herättäneistä muutoksista on se, että toiseen maailmansotaan sijoittuvassa Battlefield 5:ssa voi hahmokseen valita brittiläisen tarkka-ampujan, jolla on käsiproteesi.
Keskustelua on käyty erilaisissa pelaamiseen keskittyvillä keskustelupalstoilla. Toisten mielestä naishahmo on epäuskottava kaikin mahdollisin tavoin. Toisessa maailmansodassa Britannialla ei ollut naistaistelijoita - toisin kuin Neuvostoliitolla. Käsiproteesi taas näyttää aivan liian modernilta.
Twitterissä keskustelua käydään #notmybattlefield-häshtägin alla. Viestipalvelussa keskitytään eri toten historian vääristelyyn, ei pelaajan sukupuoleen.
- Ei historiaa voi kirjoittaa uudestaan. Jos haluaa välttämättä saada mukaan naishahmon, sen pitäisi olla neuvostoliittolainen taistelija.
- Historiaa ei voi kirjoittaa uudestaan, vaikka tarkoittaisi hyvää. Historian tuleekin loukata. Historian tulee herättää ajatuksia ja ennen kaikkea opettaa meitä. Jos totuus lakaistaan maton alle, mitään ei opita, käyttäjä Stephen Slack tviittaa.
Yksi käyttäjä on täysin eri mieltä. Hänen mielestään hahmossa on kyse ennen kaikkea tasa-arvon ajamisesta.
- Hyvä, että saadaan vihdoin naisia mukaan tähänkin touhuun. Haluat keskustella historiasta? Mene museoon. Tämä on v**** peli.
Pelin kehittäjän mukaan naishahmo kirjoitettiin, jotta peli olisi mahdollisimman monipuolinen ja kattava. Eräs käyttäjä puolustaa kehittäjän ajatuksia tviittaamalla, että naispelaajat haluavat hahmon, johon samastua.
- Kaikki te #notmybattlefield-urpot. Kasvakaa aikuisiksi. Ihan oikeasti. Tuo on säälittävää ja lapsellista, ja te nolaatte kaikki järkevät pelaajat. Naisia on olemassa, ja naiset pelaavat videopelejä. Heillä on oikeus pelata niitä sellaisella hahmolla, johon voivat samastua. Lopettakaa nyt jo ihan oikeasti.
Battlefield-pelisarjan eri osia on myyty kymmeniämiljoonia kappaleita. Sarjan ensimmäinen osa julkaistiin vuonna 2002.
T-paidan sanomaa on puitu hartaasti sosiaalisessa mediassa. Kuva feministisestä lastenpaidasta sai aikaan valtaisan somemyrskyn, joka nousi myös uutisotsikoihin, muun muassa CBS kertoo. J. Crew -vaatekauppa julkaisi Instagramissa kuvan hymyilevästä pikkupojasta, jolla oli päällään punainen paita.
– Minä olen feministi myös, paidassa luki valkoisella.
Paita oli tehty yhteistyössä Prinkshop-nimisen yrityksen kanssa, joka tekee aatteellisia vaatteita. Prinkshop kuvailee sivuillaan arvostavansa sananvapautta ja tekevänsä printtituotteita, joiden aiheet vaihtelevat tasa-arvosta asesääntelyyn.
T-paita on herättänyt vaatekaupan Instagramissa kiihkeää keskustelua, InStyle huomioi. Monet kehuivat paidan välittämää sanomaa, mutta joidenkin mielestä oli väärin, että lastenpaitaan oli painettu vahva kannanotto. Kuvan kommenteista käy myös ilmi, kuinka erilaisia käsityksiä ihmisillä on feminismistä käsitteenä.
– Pikkulapset eivät ole ideologioita.
– Heippa! Älkää yrittäkö asettaa meihin poliittista ideologiaanne.
– Herran jestas, nämä lapset ovat liian nuoria ymmärtääkseen, mitä nuo sanat tarkoittavat. Lasten on tarkoitus olla lapsia, ei poliittisia mainostauluja.
– Antakaa lasten olla.
– Feminismi = tasa-arvo. Tasa-arvo ei ole poliittista (tai sen ei ainakaan pitäisi olla), eräs puolusti paitaa ja täydensi viestiään sydänhymiöillä.
– Minä rakastan tätä! On tärkeää ottaa lapset mukaan keskusteluun. Kyse ei ole vallasta. Eikä kyse ole poliittisten ideologioiden tuputtamisesta lapsille. Kyse on ihmisoikeuksista – miesten, naisten ja lasten.
– Tämä on upeaa! Toivon vain, ettei sitä olisi myyty loppuun niin nopeasti.
– Rakastan tätä! Ja mitä tulee näihin kommentteihin...no, ne vain todistava, että tarvitsemme tällaista.
– Tämä on muotia, jolla on tarkoitus. Kiitos, että otatte kantaa ja tuette kaikkien ihmisoikeuksia. Minulla ei ole lapsia, mutta jos olisi, ostaisin jokaiselle tällaisen.
”Sinkkuudesta puhutaan kuin se olisi ongelma. Parisuhteessa olevat ihmiset projisoi sinkkuihin omaa pelkoaan yksin olemisesta.”
Sinkkuja pidetään sekä itsekkäinä bilettäjinä että säälittävinä yksineläjinä. Miten elää tasapainoista elämää itsenäisenä ihmisenä? Miltä tuntuu olla yhdeksän vuotta sinkkuna? Haastateltavana sinkkublogin pitäjä, kirjailija Henriikka Rönkkönen. Toimittajana Paula Tiessalo.
Asiantuntijoilla on vastakkaisia näkemyksiä siitä, voiko esimerkiksi jo 4-vuotias tietää olevansa "väärässä sukupuolessa".
7-vuotias yhdysvaltalainen Gracie on syntynyt pojan ruumiiseen, mutta kokee olevansa tyttö. Gracieta satutti se, että ihmiset pitivät häntä poikana, kertoo yhdysvaltalainen KQED News.
Gracie ryhtyikin 4-vuotiaana elämään elämäänsä tyttönä: perhe hylkäsi lapsen entisen poikanimen, alkoi puhutella häntä tyttönä ja puki hänet tyttöjen vaatteisin myös kodin ulkopuolella.
Nyt Gracie sanoo olevansa onnellinen.
Mutta voiko 4-vuotias todella tietää elävänsä väärässä sukupuolessa? KQED:n haastattelemat asiantuntijat ovat asiasta erimielisiä.
Sosiaalista sukupuolta voi muuttaa jo nuorena Kehityspsykologi ja kliininen psykologi Diane Ehrensaft uskoo, ettei sosiaalisen sukupuolen korjaukselle ole alaikärajaa. Sosiaalisella sukupuolella tarkoitetaan biologisten piirteiden ulkopuolelle jääviä sukupuolen ilmiöitä.
– Sosiaalisen sukupuolen muutos voi tapahtua heti, kun lapsi kykenee ilmaisemaan, kuka hän kokee olevansa, Ehrensaft tiivistää.
Yksi KQED:n haastattelema terapeutti kertoo tavanneensa jopa kolmevuotiaita lapsia, jotka ovat alkaneet muuttaa sosiaalista sukupuoltaan.
Lapselle kehittyy käsitys omasta sukupuolestaan tavallisesti 2–3-vuotiaana. Transtukipisteen mukaan transvestisuuteen liittyvät tunteet heräävät yleensä 3–13-vuotiaana.
Vanhempien on kuunneltava lastaan
Washingtonin yliopiston tutkija Kristina Olson muistuttaa KQED:n haastattelussa, etteivät vanhemmat aina kuuntele, mitä heidän lapsillaan on kerrottavanaan. Kuuntelemattomuudella voi olla vakavia seurauksia.
Yhden varoittavan esimerkin kertoo sukupuolentutkimukseen erikoistunut Erica Anderson. Hänen vastaanotolleen saapui hoidettavaksi viisivuotias, joka oli vaipunut masennukseen.
– Poika vertasi itseään siskoonsa kylpiessään hänen kanssaan. Se järkytti poikaa kovasti. Kerran hän meni kylpyhuoneeseen keritsimien kanssa tarkoituksenaan leikata peniksensä irti, Anderson kertoo.
Suuria harppauksia on vaikea peruuttaa Ehrensaft muistuttaa, että harvan transsukupuolisen lapsen kokemus omasta sukupuolestaan muuttuu sosiaalisen sukupuolen muutoksen jälkeen.
Vastakkaista näkemystä edustaa sosiaalista sukupuolta tutkinut Thomas Steensma. Hän uskoo lujasti siihen, että moni lapsena sukupuoleensa tyytymätön ei kasva aikuisena transsukupuoliseksi. Lapsilla saattaa olla myös ohimenevä kausi, jolloin he kokevat samaistuvansa vastakkaiseen sukupuoleen.
Steensman mukaan sukupuolen epäyhdenmukaisuus ei aina jatku lapsuudesta aikuisuuteen. Tämä pitäisi ottaa huomioon sosiaalista sukupuolta vaihdettaessa: esimerkiksi nimen muutos on vahva viesti muille siitä, mikä on henkilön sukupuoli.
Steensman toteaa, että suuria harppauksia voi olla vaikea myöhemmin perua.
Samaa kantaa edustaa Columbian yliopiston kliinisen psykiatrian professori Jack Drescher. Hänen mukaansa harva terapeutti on pystynyt onnistuneesti tunnistamaan ne lapset, jotka pitävät kiinni transsukupuolisesta identiteetistään myös vanhempana.
Lisätutkimuksia tarvitaan Yksimielisiä tutkijat ovat siitä, että asiasta tarvitaan enemmän tieteellisiä tutkimuksia. Sukupuolta koskevat ristiriidat voivat nimittäin koitua kohtaloksi: erään tutkimuksen mukaan liki puolet transsukupuolisista on yrittänyt itsemurhaa ennen kuin he ovat täyttäneet 24 vuotta.
Washingtonin yliopiston tutkimuksessa kuitenkin todettiin, että translapsen identiteetin tukeminen auttaa tukemaan myös lapsen mielenterveyttä.
Peruskoulu on enemmän tyttöjen kuin poikien koulu.
Kirjailija ja entinen EU-parlamentin jäsen Lasse Lehtinen (sd.) kirjoittaa Ilta-Sanomien kolumnissaan ihmetelleensä, miten eri suuntiin murkkuikäiset pojat ja tytöt näyttävät kehittyneen. Miehenalut ovat rutkasti jäljessä ikäisistään nuorista naisista.
– Tasa-arvon kannalta kehitys on varmaan ollut oikea. Mutta onko vuosikymmeniä vallinnut vääryys tyttöjä kohtaan ajan mittaan kääntynyt vääryydeksi poikia kohtaan? Ainakin se ilmenee käyttäytymisessä ja tutkimusten mukaan myös koulumenestyksessä, Lasse Lehtinen kysyy.
Niinpä 1990-luvulla syntyneiden joukossa naisten koulutustaso on jo selvästi korkeampi kuin saman ikäisten miesten.
– Rankka murrosikä juuri ennen lukiota on monille pojille mahdoton tilanne. Aikuistuneiden tyttöjen rinnalla poika on helposti epävarma mölö. Yläasteella tytön ero kypsyydessä saman ikäiseen poikaan voi olla jopa kolme vuotta.
Lehtisen mukaan ”peruskoulu on enemmän tyttöjen kuin poikien koulu, sillä naisopettajat eivät kovin hyvin ymmärrä poikien sielunelämää”.
– Kuuliaisesti opetusta seuraavat tytöt saavat siten parempia arvosanoja ansiottakin, hän arvelee.
– Ongelmia tulee helposti, jos opettajalla ei ole riittävää ymmärrystä poikien maailmasta. Jo tasa-arvon vuoksi miesopettajia pitäisi saada lisää. Pojat kohtaavat aikuisen miehen koulussa yleensä vasta tarkkailuluokilla, kun syrjäytyminen on jo edennyt pitkälle, Lasse Lehtinen kirjoittaa.
Lehtinen arvelee, että huuto olisi valtava, jos asia olisi toisin päin. Hän ihmettelee johdonmukaisuuden puutetta: sama henkilö saattaa vastustaa ase- tai kansalaispalvelusta molemmille sukupuolille, mutta ei näe yhteiskoulussa mitään hassua.
– Pisa-vertailussa Suomeakin paremmin menestyneessä Aasiassa poikaluokkia kokeillaan jo. Uskaltaisivatko tytöt olla rohkeampia ainevalinnoissaan, jos he kävisivät koulua omassa ryhmässään, ja paranisiko poikien itseluottamus poikaporukassa?
Yhteiskoulun Lasse Lehtinen vitsailee sopivan vain tytöille. Hän kertoo itse käyneensä poikalyseota kahdeksan vuotta, josta hänellä on vain hyvää sanottavaa.
– Tossun alle ehtii kyllä aikuisenakin. Yhteiskoulun poikia kävi vähän sääliksi. Me kilpailimme sentään vertaistemme ressukoiden sekalaisessa joukossa, hyvässä ja pahassa.
Tuore lakimuutos vapauttaa lääkärit vaitiolovelvollisuudesta tietyissä tilanteissa.
Belgian parlamentti on hyväksynyt lakimuutoksen, joka antaa terveydenhoitohenkilökunnalle mahdollisuuden ilmoittaa tyttöjen sukuelinten silpomisesta poliisille tai syyttäjäviranomaisille.
Aiemmin esteenä on ollut vaitiolovelvollisuus.
Brussels Timesin mukaan Belgiassa on noin 17 000 tyttöä tai naista, joiden sukuelimet on silvottu uskonnollisista tai kulttuurisista syistä.
Siirtolaisperheissä asiaa pidetään kunniakysymyksenä, sillä leikkaamattoman tytön ei katsota kelpaavan avioliittoon. Sukulaiset suorittavat usein toimenpiteen alkeellisissa olosuhteissa.
Maailman terveysjärjestö WHO:n mukaan yli 200 miljoonaa tyttöä ja naista on joutunut kärsimään toimenpiteestä eri puolilla Afrikkaa, Lähi-itää ja Aasiaa. Tietyissä osissa Sudania jopa kolmannes tytöistä kuolee silpomisesta aiheutuviin komplikaatioihin.
Ruotsissa maahanmuuttovastaisten ruotsidemokraattien kannatus on noussut selvästi samalla, kun hallitsevan sosiaalidemokraattien kannatus laskenut tuntuvasti. Muutokset ilmenevät Ruotsin tilastokeskuksen SCB:n laajasta mielipidemittauksesta.
Ruotsidemokraatit saisi nyt 18,5 prosenttia äänistä. Kannatus on noussut 3,7 prosenttiyksikköä viime marraskuun mittauksesta.
Hallituspuolue sosiaalidemokraatit saivat nyt tehdyn kyselyn mukaan 28,3 prosentin kannatuksen. Puolueen tuki on huvennut 4,3 prosenttiyksikköä edellisestä mittauksesta.
Opposition maltillinen kokoomus on kasvattanut kannatustaan hieman 22,6 prosenttiin.
Jos johtopaikoille haluaa, pitää sinne aktiivisesti hakeutua. Muuten on turha itkeä sitä, ettei tasa-arvo toteudu, kirjoittaa Kauppalehden toimittaja Cilla Bhose.
Suomen Pankin johtokunnassa vapautuvaan paikkaan tuli määräaikaan mennessä 13 hakemusta. Kolmihenkiseen johtokuntaan pitää saada täydennystä, kun pääjohtaja Erkki Liikanen väistyy ja Olli Rehn tulee hänen paikalleen.
Virkaan haettavan ihmisen pitäisi täydentää johtokunnassa jatkavien Olli Rehnin ja Marja Nykäsen osaamista ja kokemusta. Erityistä painoa annetaan taloustieteen koulutukselle. Rahapolitiikan ja sen tutkimuksen tuntemus on eduksi.
Eduskunnan pankkivaltuuston puheenjohtaja Matti Vanhanen (kesk) luonnehti hakijajoukkoa kovatasoiseksi. Sitä se epäilemättä olikin. Hakijoista seitsemän on taloustieteen tohtoreita.
Kaikki virkaa hakeneet ovat miehiä. Yksikään nainen ei paikkaa hakenut. Tilanne oli sama keväällä, kun Suomen Pankin pääjohtajan paikka oli haussa. Tuolloin kiinnostusta ehkä laimensi se, että paikka oli etukäteen pedattu Olli Rehnille.
Matti Vanhanen ihmetteli STT:lle antamassaan haastattelussa, miksei yksikään nainen hakenut Suomen Pankin johtokuntaan.
”Tämä oli yllätys minullekin, koska pankki- ja tutkijamaailmassa ehdottomasti on tähän tehtävään päteviä naisia”, Vanhanen totesi.
Vanhanen on oikeassa. Naisvajetta kannattaakin ihmetellä. Tuskin on niin, ettei yhdelläkään naisella ole tässä maassa tehtävään tarvittavaa osaamista, ammattitaitoa ja kykyä.
Tasa-arvo etenee, jos naiset miesten tavoin kärppänä hakevat johtopaikoille, kun niitä on tarjolla. Naisten pitää niin ikään miesten tavoin hakea sellaisiin tehtäviin, jotka tukevat urapolkua toimitusjohtajiksi, muuten he eivät sellaisiksi etene.
Kaikki naiset eivät tietenkään halua johtopaikoille, eikä sinne kaikkien naisten kannata pyrkiäkään.
Mutta jos sinne mielii, pitää paikkoja aktiivisesti hakea. Jos ei hae, on turha itkeä sitä, ettei tasa-arvo toteudu.
–Yhteiskunta, jota määrittelee vapaus ja kannattelee rakkaus.
Näin kuuluu vuonna 2016 perustetun Feministisen puolueen tunnuslause. Puolue järjestää toisen puoluekokouksensa ensi viikonloppuna Tampereella. Tapaamisessa keskustellaan erityisesti tulevista eduskuntavaaleista.
–Feministinen puolue on selvästi muun muassa nuorten suosiossa. Haluamme vahvistaa asemaamme isoissa kaupungeissa, kuten Tampereella ja Turussa, kertoo Pirkanmaan piirin puheenjohtaja Annamaija Saarela.
Kokouksessa keskustellaan esimerkiksi puolueen poliittisista toimenpideohjelmista. Myös feministinen perustulo- ja asepalvelusmalli ovat parhaillaan työstettävänä puolueen työryhmissä, mutta mitä nämä kyseiset mallit oikein ovat?
–Feministisen asepalvelusmallin lähtökohtana on kohdella kaikkia sukupuolia tasa-arvoisesti ja taata ihmisille mahdollisuus myös kieltäytyä asepalveluksesta oman vakaumuksensa mukaisesti, Feministisen puolueen puheenjohtaja Katju Aro sanoo.
Huolena epätasa-arvo Aron mukaan huolena on myös universaali perustulomalli, jonka pelätään vahvistavan sukupuolten välistä epätasa-arvoa. Puolueen oma feministinen perustulomalli on kehitteillä ja se pyritään julkaisemaan loppusyksystä. Myös perhevapaat tulee jakaa tasan.
–Julkisuudessa on pyöritelty useampaa erilaista mallia perhevapaiden suhteen, mutta meidän mielestämme vain tasaisesti jaettu vapaa edistää aidosti tasa-arvoa, Aro kommentoi.
Kokoontumisen jälkeen yhdistys osallistuu Pirkanmaan Pride -tapahtumaan. Kulkueen järjestää Pirkanmaan Seta ry.
Pride-kulkueen aloituspaikasta käytiin väittelyä viime viikolla, kun Ratinan kauppakeskus ensin kielsi kulkueen kokoontumisen Ratinan aukiolla. Lyhyen väännön jälkeen kauppakeskus kuitenkin muutti kantaansa, jonka seurauksena kulkue saa aloittaa marssimisen aukiolta tulevana viikonloppuna.
James Lindsay tietää, että olisi voinut kohteliaasti vastata viestiin ja kertoa, että ei ole kiinnostunut. Mutta hän ei tehnyt niin. Tapaat deittisovelluksessa kivan tyypin ja päädytte treffeille. Deittikumppani vaikuttaa kiinnostavalta – ja kiinnostuneelta. Yksi asia johtaa toiseen ja pian huomaat olevasi päätä pahkaa ihastunut. Homma etenee jouhevasti toisiin treffeihin, ehkä jopa kolmansiin, kunnes treffikumppani jättää tylysti enää vastaamatta yhteydenottoihisi.
Viime vuosina ovat erilaiset deittailutrendit yleistyneet, ghostaaminen ehkä yleisimpänä. Olet saattanut myös kuulla penkittämisestä, löysästä hirrestä, mooningista taikka stashingista. Kaikki kuuluvat nykypäivän deittisanavarastoon.
Ghostaaminen tarkoittaa sitä, että treffikumppani jätetään katoamalla ja ilman selityksiä. Yhtenä päivänä ghostaaja vain jättää vastaamatta viesteihin ja puheluihin. Tämänkaltaiset tylyt pakit tuntuvat pahalta, sillä toinen ei anna selitystä sille, miksi orastava suhde ei ottanutkaan tuulta alleen.
Deittisovelluksiin liittyy tietynlainen vauhtisokeus, kun uusien ihmisten tapaaminen on aiempaa helpompaa. Väestöliiton psykologi ja psykoterapeutti Anna Salmi kuitenkin kertoi haastattelussamme viime vuonna, että ihminen pystyy valitsemaan 5–10 vaihtoehdon väliltä. Jos vaihtoehtoja on enemmän, silloin on vaikea tehdä minkäänlaista päätöstä.
Usein ghostatuksi tulleet ovat avautuneet tuntemuksiaan tylyistä pakeista, mutta nyt kolmekymppinen James Lindsey paljastaa Business Insiderissa, miksi on itse syystä tai toisesta ghostannut treffikumppaninsa.
Hän kertoo tulleensa itse ghostatuksi aloittaessaan nettideittailun pidemmän seurustelusuhteen päätyttyä. Ghostaaminen oikeastaan kuuluu olennaisena osana nettideittimaailmaan. James Lindsey kertoo oppineensa muutamien treffien jälkeen, että jos jatko ei ole mielessä, treffikumppaniin ei vain enää oteta yhteyttä. Helppous on myös syy, et välttämättä tule koskaan törmäämään treffikumppaniin missään.
Kaksi esimerkkiä ghostaamisesta: 1. Muutamien drinkkien jälkeen deittisovelluksessa tavattu nainen oletti illan jatkuvan Jamesin luona – niin kuin se jatkuikin. Seuraavana aamuna naisen suorasukaisuus ei ollutkaan enää niin viehättävä piirre kuin se oli ehkä illalla ollut. Hän esimerkiksi pakkasi muutaman kirjan kirjahyllystä mukaansa, ja otti Uberin Jamesin piikkiin useiden kymmenien kilometrien päähän, vaikka puhe oli ollut lähimmästä metroasemasta.
Viikon päästä tapaamisesta nainen otti yhteyttä. James vastasi olevansa pois kaupungista, niin kuin olikin. Hetken hän harkitsi laittavansa viestin, jossa selittäisi, että ei ole kiinnostunut naisesta. Hän kuitenkin totesi heidän olevan täysin eri aaltopituudella asioista, eikä viesti välttämättä menisi naiselle perille. Hän ei siis vastannut enää mitään.
2. Kukaan ystävistä ei kiireiden vuoksi päässyt teatteriesitykseen, johon Jamesilla oli liput. Hän päätti etsiä seuraa Tinderistä. Ilta sujui teatteriesityksen jälkeen mukavasti pitsalla, mutta kovin paljon yhteistä heillä ei ollut. Nainen viestitteli pitkin seuraavaa viikkoa, James vastasi viesteihin aluksi kohteliaasti, mutta jatkokysymyksiä hän ei esittänyt. Lopulta tuli viesti, jossa nainen tiedusteli näkisivätkö he vielä uudestaan. Tähän James ei enää vastannut mitään.
– Tiedän, että olisin voinut kohteliaasti kieltäytyä, ja uskoin, että niin tekisinkin. Kun pääsen kotiin tai kun olen tehnyt tämän homman tai syönyt tämän jäätelön... Mutta kolmen neljän päivän jälkeen totesin, että olin jo hiljaisuudella vastannut kysymykseen, hän kirjoittaa.
Hän on sitä mieltä, että #metoo-kampanja oli pohjimmiltaan hyvä. Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin tyyliä hän karsastaa.
Jimmie Åkesson liittyi ruotsidemokraatteihin 16-vuotiaana vuonna 1995, valittiin puheenjohtajaksi vuonna 2005, ja hän nosti maahanmuuttokriittisen puolueen valtiopäiville vuonna 2010.
Åkessonin puheenjohtajakautta ovat varjostaneet epäilyt peliriippuvuudesta ja loppuunpalamisen vuoksi pidetty muutaman kuukauden sairausloma.
Puolueen kannatus on kuitenkin ollut Åkessonin kaudella jatkuvassa kasvussa, ja nyt se on Ruotsin kolmanneksi suurin puolue.
Åkesson on 39-vuotias ja kotoisin Sölvesborgista Skånesta Etelä-Ruotsista. Hän esiintyy julkisuudessa maltillisesti, ja rasistisia kommentteja laukoneet tai katutappeluihin joutuneet puolueen jäsenet ovat saaneet Åkessonin kaudella lähteä.
"Me määräämme keskustelunaiheet" Ruotsidemokraatit sai Ruotsin tilastokeskuksen tiistaina julkaisemassa suuressa puoluekannatustutkimuksessa 18,5 prosentin kannatuksen. Kannatus on noussut 5,6 prosenttiyksikköä edellisistä vaaleista.
Mittaus julkaistaan kahdesti vuodessa, ja se kuuluu Ruotsin suurimpiin ja luotetuimpiin mielipidemittauksiin.
– Me olemme se puolue, jonka kannatus on noussut eniten edellisistä vaaleista. Olemme se puolue, joka hallitsee keskustelua. Me nostamme esille ne aiheet, joista keskustellaan, Åkesson sanoi Ruotsin mediassa tänään.
Hän tarkoittaa maahanmuuttoa, joka on puolueen sydänkysymys. Ruotsin muut puolueet kieltäytyivät pitkään keskustelemasta ruotsidemokraattien kanssa ja pyrkivät pitämään sen paitsiossa.
Vuoden 2015 jälkeen maahanmuutosta ei enää ole voinut olla keskustelematta. Ruotsi otti tuolloin vastaan 160 000 turvapaikanhakijaa.
Perussuomalaiset saattavat sekoittaa tulevan hallituspakan.
Perussuomalaisten kannatus on kyselyissä pysytellyt viime kuukaudet aika tasaisesti 8-9 prosentin tasolla. Samaa tasoa oli myös kuntavaalien tulos 8,8 prosenttia. Tuo taso näyttäisi olevan nyt sellainen perussuomalaisten peruskannatus, jota varten ei tarvitse edes kovasti kampanjoida. Puolueen puheenjohtaja Jussi Halla-aho onkin hoitanut tehtäväänsä pääosin etänä Brysselistä.
Perussuomalaisten kilpailijoiden ei pidä kuitenkaan tuudittautua siihen, että tällainen asetelma säilyy tuleviin eduskuntavaaleihin saakka. Vaikka vuoden 2015 eduskuntavaalien 17,7 prosentista perussuomalaiset tuskin pystyvät haaveilemaan, niin nykyistä kovemmat luvut ovat mahdollisia.
Perussuomalaisten kannatuksen todellinen trendi nähdään vasta silloin kun puheenjohtaja Jussi Halla-aho palaa Suomen politiikkaan. Ilman mestariaan perussuomalaiset ovat olleet tuuliajolla. Halla-aho on jo aktivoitunut sosiaalisessa mediassa ja syksyllä nähdään varmasti perussuomalaisten puheenjohtajan esiinmarssi takaisin Suomen politiikkaan.
Jussi Halla-aholle riittää politiikassa yksi kärkiaihe: pakolais- ja maahanmuuttopolitiikka. Perussuomalaiset toivovat saavansa omalle kampanjastartilleen tukea Ruotsin vaaleista syyskuussa. Länsinaapurissa ennustetaan maahanmuuttovastaisille ruotsidemokraateille suurta vaalivoittoa. Jos näin käy, niin tuon voiton lämmössä paistattelevat myös perussuomalaiset, jotka Halla-ahon puheenjohtajakaudella ovat ottaneet ruotsidemokraatit veljespuolueekseen. Timo Soinin johdolla perussuomalaiset pitivät etäisyyttä ruotsidemokraatteihin.
Jos nyt täytyisi veikata, niin pitäisin 10-15 prosentin kannatusta perussuomalaisille täysin mahdollisena. Edellyttäen tietysti, että puolue ja Halla-aho saavat kampanjansa käyntiin. Valtakunnallisesti tuolla kannatuksella ei vielä hallituksen portit aukea, mutta hallituksen kokoonpanoon sillä saattaa olla jopa ratkaisevaa vaikutusta.
Perussuomalaisilla on yhteistä potentiaalista äänestäjäkuntaa eniten demareiden kanssa. Jos perussuomalaisten kampanja onnistuu, se voi rokottaa SDP:n kannatusta ja viedä puolueelta jopa pääministerin paikan. Perussuomalaisilla on paljon äänestäjiä myös nukkuvien puolueessa. Korkea äänestysprosentti suosii todennäköisesti perussuomalaisia.
Paljon voi tapahtua ja vaaliasetelmat vielä muuttua ennen eduskuntavaaleja. Vaikka perussuomalaiset eivät valtakunnallisesti mitään uutta jytkyä saisikaan, niin paikalliset pikkujytkyt ovat mahdollisia. Yksi voi tulla Helsingissä, missä äänestysprosentti jää yleensä alhaiseksi. Perussuomalaisista irronneista sinisistä ei juurikaan ole vastusta. Jos perussuomalaiset saavat koneensa käyntiin Helsingin lähiöissä, voi puolue vaikka lisätä paikkojaan.
Perussuomalaisten vaaliteema tiedetään. Millä kärjillä ja kuinka ärhäkkäästi Halla-aho lähtee liikkeelle, se jää nähtäväksi. Talouden nousukausi on tasoittanut mielialoja ja kovin räyhäkäs esiintyminen voi myös vaarantaa vaalimenestyksen.
Puhe ”työmiehen hymystä” ei ole pelkkää legendaa. Mutta miksei näille uurtajille saada kunnollisia työhousuja?
Kosmologian professori Kari Enqvist kirjoitti Etelä-Suomen Sanomien kolumnissaan rakennusalan työntekijöistä eli pervakoäijistä, jotka saapuvat, kun asiat menevät vikaan.
– Sillä kun viemäriputki halkeaa ja lokavesi tulvii kadulle, apuun eivät riennä hipsterit jopoillaan. Asfalttimurtuman reunalla eivät kilise nenärenkaat. Siellä eivät komeile rastapipot eivätkä pasteeraa muotibloggarit kuin korkeintaan ottamassa onnettomuusselfieitä.
– Sen sijaan paikalle ilmaantuu omenavartaloiden ponteva rivistö. Huomioliivit päällä nämä miehet kyykistelevät putken äärellä valkoiset persvaot vilkkuen, Enqvist kirjoittaa kolumnissaan.
Persvakoäijät ovat jääneet aina vähemmälle huomiolle, vaikka heidän tekemänsä työ on äärimmäisen arvokasta. Mutta miksi näitä arjen sankareita kutsutaan pervakoäijiksi? Onko rekkamiehen hymy pelkkää legendaa, vai onko työvaatekulttuurissa oikeasti jokin vialla?
Urbaanin sanakirjan mukaan rekkamiehen hymy tarkoittaa tyyliä, jossa housut ovat sen verran alhaalla, että ”hymyilevä” peräaukon yläkohta näkyy.
Kysyimme suomalaiselta työvaatevalmistaja Dimexiltä, miksei raskaan työn raatajille saada kunnollisia housuja.
Dimexin toimitusjohtaja Riitta Krogerus vastaa, että heidän näkökulmastaan kyse on huonosti istuvista vaatteista. Rekkamiehen hymystä on puhuttu pitkään, kun on mietitty rakennusalan työvaatetusta.
– Yritämme kitkeä ongelmaa. Teemme jatkuvaa tuotekehitystä työvaatteiden valmistuksessa suomalaisille työmiehille ja -naisille. Koekäyttö on tärkeää, koska rakennustöissä työskennellään ääriasennoissa, jolloin istuvuus ja käyttömukavuus on kaikkein tärkeintä. Vaatteelta vaaditaan nykyään enemmän, Krogerus sanoo.
Krogerus uskoo, että ilmiö persvakoisista työläisistä on kuitenkin vähentymässä, sillä raskaan työn vaatteisiin panostetaan entistä enemmän. Kyse on vanhan koulukunnan ilmiöstä.
– Ja onhan se inhottava kyykistellä töissä, jos joutuu miettimään näkyykö vako.
Soitimme myös helsinkiläisiin ompelimoihin kysyäksemme mikä vaatekappaleessa on vikana, jos vako vilkkuu. Ompelijana työskentelevä Kirsi kommentoi Me Naisille, että ongelmana on yksinkertaisesti housujen liian pieni koko ja matala vyötärö.
– Ruumiinrakenteella on paljon osuutta asiaan. Hoikemmilla työmiehillä pysyy kyllä housut jalassa, hän sanoo.
Tuli eilen inspiraatio kirjoittaa kolumni sen jälkeen kun olin syönyt jo nukahduslääkkeen. Tuli näin aamulla katsottuna vähän epämääräistä kamaa jossa ei oikein ollutkaan sitä mestarillista ajatusta mitä luulin. Mutta jätän julkaisematta, enhän ole mikään Suomen ulkoministeri.
Myös bikinikierros on historiaa Miss America -kilpailussa. Miss America -kilpailu joutui myrskyn silmään viime vuonna, kun Huffington Post julkaisi haltuunsa saamia sähköposteja, joissa Miss America -kauneuskilpailun henkilökunta käytti törkeitä ilmaisuja kisan voittajista, heidän älykkyydestään ja jopa seksielämästä.
Meilien vuodettua julkisuuteen kilpailun ohjaaja Sam Haskell, toimitusjohtaja Josh Randle ja muutama hallituksen jäsen joutuivat eroamaan.
Julkisuuteen vuotaneita sähköposteja oli paljon. Niissä oli muun muassa ohjaaja Haskellin kirjeenvaihto muiden järjestäjien kanssa kolmen vuoden ajalta.
Sähköposteja voi kuvailla kahdella sanalla: karkeita ja alatyylisiä.
Niissä käsiteltiin naisten sukupuolielimiä, toivottiin erään voittajan kuolemaa ja arvuuteltiin toisten seksipartnereiden määrää.
Nyt kilpailu on käynyt läpi melkoisen muutoksen.
Jatkossa kilpailun yhteydessä ei nähdä bikinikierrosta ja kilpailijoita ei arvostella enää heidän ulkonäkönsä mukaan, BBC uutisoi.
Myös iltapukukierros uudistuu. Jatkossa kilpailijat saavat pukeutua mukaviin vaatteisiin, jotka kuvastavat heidän luonnettaan.
Miss America -organisaation puheenjohtaja ja Miss America -voittaja vuodelta 1989 Gretchen Carlson kertoi asiasta ABC:n Good Morning America -ohjelmassa.
– Emme enää arvostele kandidaatteja heidän ulkoisen olemuksensa mukaan. Tämä on hurja muutos, hän totesi.
– Emme ole enää kauneuskilpailu, vaan kilpailu, hän tarkensi.
Uimapukujen sijaan kisaan tulee osio, jossa ehdokkaita haastatellaan. Haastatteluissa vaaditaan Carlsonin mukaan intohimoa, älykkyyttä ja Miss American roolimallin ymmärtämistä.
– Olen kuullut monen nuoren naisen sanovan: haluaisin osallistua kilpailuun, mutten halua esitellä itseäni korkeissa koroissa ja uimapuvussa. Arvatkaa mitä, sitä ei tarvitse tehdä enää.
– Elämme kulttuurista vallankumousta, jossa naiset löytävät rohkeutensa, nousevat esiin ja saavat äänensä kuuluviin. Olemme ylpeitä, että voimme kehittyä organisaationa ja liittyä osaksi tätä liikehdintää.
Miss America -kilpailu järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 1921 Atlantic Cityssä. Uimapukukierros on ollut osa kilpailua siitä lähtien.
- Pakollisuus ja naisten vapaaehtoisuus tuottaa meille puolustusvoimien mukaan riittävästi väkeä, Niinistö kommentoi.
Entisen puolustusministerin Elisabeth Rehnin (r) johtama ajatuspaja esitti, että asevelvollisuuslaki muutettaisiin laiksi kansalaispalvelusvelvollisuudesta. Kansalaispalvelusvelvollisuus koskisi jokaista 18-30-vuotiasta Suomen kansalaista.
Käytännössä koko ikäluokka olisi velvoitettu menemään kutsuntoihin.
Tasavallan presidentti Sauli Niinistö ei syty ajatukselle koko ikäluokkaa koskevasta pakollisesta palveluksesta.
- Ymmärrän tasa-arvonäkemyksen, mutta täytyy miettiä rationaalisesti. Onko siitä, että myös tytöt olisivat pakollisessa palveluksessa, saatavissa niin suuri hyöty, että se kattaa sen menetyksen eli että he olisivat opiskeluista tai töistä pois vuoden tai puoli vuotta? Politiikan toimittajat ry:n vieraana ollut Niinistö kysyi.
Niinistön mukaan "tämän hetken pakollisuus ja naisten vapaaehtoisuus tuottaa meille puolustusvoimien mukaan riittävästi väkeä".
- Olisin aika varovainen, vaikka siinä tasa-arvo ehkä asettuukin eri asemaan.
Suomi pohtii kantaansa interventiojoukkoihin Lounastilaisuudessa nousi esiin myös Ranskan johtama puolustushanke, Euroopan interventiojoukot. Interventiojoukkoihin ovat Ranskan lisäksi lähdössä Saksa, Britannia, Italia, Espanja, Hollanti, Belgia ja Portugali, Tanska ja Viro.
Puolustusministeriön ylijohtaja Janne Kuusela kertoi aiemmin Iltalehdelle, että Suomi, Ruotsi ja Norja saivat pyynnön osallistua Euroopan interventiojoukkoihin vasta tänä keväänä.
Suomi on suhtautunut hankkeeseen varovaisesti, vaikka Niinistö on puhunut jo pitkään EU:n yhteisen puolustuspolitiikan puolesta.
Iltalehti kysyi Niinistöltä, edustaako Ranskan hanke vääränlaista EU-puolustuspolitiikkaa.
- Tässä on se ongelma, että tämä ei ole EU:n turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa, vaan Ranskan. Se on yksi tekijä, mikä johdattelee ajattelemaan samalla tavalla kuin kansleri Merkel eli että olisiko hyvä pohtia, että Ranskan aktiivisuus saataisiinkin osaksi EU:n turvallisuutta, Niinistö kommentoi.
Niinistö arveli, että ulko- ja turvallisuuspoliittinen valiokunta ottaa interventiojoukkoihin kantaa "jossain vaiheessa".
- Suomi on ollut pohtiva ja pohdimme sitä edelleenkin, Niinistö luonnehti.
Suomen epäilyt johtuvat osin siitä, että interventiojoukkojen arvioidaan suorittavan kriisinhallintaa EU:n ulkopuolella.
Yhdysvalloissa 2017 Kalifornian Rocklin Academyssa pieni ekaluokkalainen tyttö meni lukukauden alussa tervehtimään poikaa, jonka kanssa oli käynyt lastentarhaa edellisenä vuonna ja käytti pojasta luonnollisesti sukupuolinimitystä ”he”. Tyttö ei (jostain kumman syystä) tiennyt, että tämä pieni, ensimmäiselle luokalle menevä poika olikin kesän aikana ”päättänyt” muuttua pojasta tytöksi ja näin ollen tyttö vahingossa käytti hänestä väärää sukupuolinimikettä.
Tyttöä rankaistiin leikkikentällä, kutsuttiin rehtorin kuulusteltavaksi ja tytön kotiin lähetettiin sähköposti, jonka mukaan tytöstä tehdään ”laajempi tutkimus”, jos ”rike” vielä toistuu.
Ensinnäkin, miten v***a ekaluokkalainen edes tietää olevansa transsukupuolinen?! Tuon ikäisen lapsen pitäisi olla huolissaan, onko coolimpaa olla Teenage Ninja Turtles -t-paita vai Pokemon-paita päällä leikkikentällä. Tämän pojan vanhemmat tulisi raahata oikeuden eteen, kieritellä tervessa ja höyhenissä, suorittaa pakkosterilisaatio ja ottaa kaikki mahdolliset huollettavat lapsista karvamatoihin heiltä pois. Sen ikäinen lapsi ei tällaisia asioita automaattisesti tiedä, pojan todennäköisesti vasemmistovähä-älyliberaalit vanhemmat ovat esitelleet idean lapselleen ja olleet riemuissaan, kun poika päätti ryhtyä tytöksi Spidermanin sijaan. Samalla Rocklin Academy pitäisi haastaa oikeuteen, koska he sekoittivat tämän pienen tytön tällaiseen asiaan, josta hänelläkään ei pitäisi olla mitään tietoa vielä ainakaan kymmeneen vuoteen. Jos tuossa ei nyt lapsia pahoinpidellä oikein valtion ja virkamiesten toimesta, niin missä sitten?
Koulu palkkasi tilanteen johdosta itselleen PR-yrityksen ja heidän lausuntonsa mukaan ”Koulu vain noudatti Kalifornian lakeja asiassa.” Väärin meni sekin. Kaliforniassa EI ole erikseen lakia, joka pakottaa ekaluokkalaiset noudattamaan joidenkin harhaisten ja huomionkipeiden femakkojen puhekieleen pakottamia sukupuolinimityksiä. Yhdysvalloissa on sananvapaus ja oikeus ilmaista mielipiteitä eikä Kalifornian laissa ole mitään, mille koulu voisi perustella toimintansa tässä tapauksessa.
Britanniasta kuuluu taas kummia. Maan hallitus on nyt nimittäin erityisen huolestunut internetin sisällöstä ja mahdollisista alaikäisistä itsensätyydyttäjistä. Koska porno on pahasta ja kaikkea tulee valvoa, Britanniassa ihan oikeasti harkitaan nyt niin sanottua pornopassia, jonka jokainen täysi-ikäinen voi kiimoissaan hakea paikalliselta R-kioskilta. Miltä kuullostaa? Julkiseen mediaan onkin ilmestynyt useita huolestuneita kirjoituksia, kuten tämä:
”Tunnen kioskinpitäjäni nimeltä ja asun todella pienessä kaupungissa. Minusta tuntuisi todella epämiellyttävältä, jos joutuisin joka päivä poikkeamaan hakemassa itselleni pornopassin. Kuvittelen kanssakäymisen kioskinpitäjän kanssa: ”Se tavallinen Chloe?” ”Juu, vain maitoa ja leipää ja pornopassi kiitos!”
”Enemmän kuin 25 miljoonaa Brittiä vierailee erinäisillä pornosivustoilla ja hallitus painiskelee ongelman kanssa miten varmistua käyttäjien täysi-ikäisyydestä samalla, kun turvata heidän yksityisyytensä.” Brittejä saattaa siis todella kohdata pian todellisuus, että heidän on mentävä kivijalkamyymälään hakemaan pornopassia sen jälkeen kun Brittein hallitus viime vuonna hyväksyi uuden lain ”Digital Economy Act 2017”. Sen osittaisena tarkoituksena on estää lasten pääsy aikuissivustoille ja aloittaa samalla uuden tavan todistaa käyttäjien täysi-ikäisyyden sillä, että heidän on niin sanottua pornopassia ostaessaan todistettava ikänsä kioskin tai kaupan myyjälle käyttäen virallista henkilötodistusta.
Passissa olisi kuudentoista numeron sarja, jolla kiimaiset netinkäyttäjät voisivat todistaa saiteilla ikänsä ilman, että heidän henkilöllisyytensä olisi vaarassa paljastua. Joten, ei muuta kuin semi-erektiossa ajelet kioskille, kaiva taskusta rahat ja henkilöllisyyspaperit, odota, että myyjä tarkastaa passisi ja antaa sinulle pornopassisi vaihdossa, aja takaisin kotiin (tai minne tahansa, missä ajattelit sen kaivaa esille, me ei tuomita), avaa tietokone tai kännykkä, näpyttele kuusitoistanumeroinen koodi kenttään ja unohda koko juttu. Ei varmaan seiso enää sen reissun jälkeen. Kioskit voivat alkaa tekemään kiimapaketteja, joissa numerosarjoja voi ostaa kuuden pakkauksissa ja mukaan tulee paketti nessuja ja Gatorade
Uuden lain tullessa voimaan se voi olla ongelmallinen monille verkkosivustoille jos he eivät onnistu todistamaan käyttäjiensä ikää. Lain rikkomisesta tai sen huomiotta jättämisestä voi rapsahtaa syvällä tuntuvat 380 000 euron sakot. Britannian puolesta siis ristikäämme tahmaiset kouramme ja rukoilkaamme, että tämä laki jää pelkän suunnittelun asteelle ja julkinen vastustus saa hallituksen miettimään vaihtoehtoisia menetelmiä!
Miss America ei ole enää ulkonäkökilpailu, vaan pelkkä kilpailu.
Näin totesi Miss America -järjestön puheenjohtaja Gretchen Carlson ABC-kanavan aamuohjelmassa tiistaina.
Jatkossa voittaja valitaan ulkonäön sijaan ajatusten ja kykyjen perusteella. Uimapuvuista ja iltapukukierroksesta luovutaan.
Helsingin Sanomien mukaan muutoksen taustalla on vaikuttanut #metoo-liike. Carlson on esiintynyt julkisuudessa liikkeen puolestapuhujana.
Missikeisarinna Sunneva Kantola kertoo, että Suomessakin on pohdittu uimapukukierroksen merkitystä kisoissa. Toistaiseksi se pysyy osana finaalia.
”Tietysti seuraamme, mitä maailmalla tapahtuu. Missikisat muuttuvat, kun maailmakin muuttuu.”
Miss America on Yhdysvaltojen sisäinen kisa, eikä siten ole täysin verrattavissa Miss Suomi -kilpailuun.
Miss Suomen amerikkalainen vastine on Miss USA. Näiden missikisojen voittajat kilpailevat Miss Universum -tittelistä
Perinteet muuttuvat Uimapukukierrokset ovat perinteisesti olleet osa kauneuskilpailuita. Miss Suomi on pohjimmiltaan kauneuskilpailu, jossa kokonaisuus ratkaisee.
Kantolan mukaan missikisoista on viime vuosina tullut enemmän edustavuuskilpailuja.
”Suomessa on jo tehty muutoksia siihen suuntaan, että ulkonäön merkitys kisoissa on pienempi ja persoonaa korostetaan enemmän.”
Esimerkiksi muutama vuosi sitten päätettiin, että missit eivät esiinny näytöksissä bikineissä tai alusvaatteissa.
”Uimapukuja pidetään kuitenkin kuvauksissa ja finaalissa.”
”Viime vuonna päätin, että tuomariston haastattelussa ollaan aamutakit päällä, eikä pelkissä bikineissä. Näitä muutoksia tehdään koko ajan”, Kantola kertoo.
Missiehdokkaat tykkäävät bikinikuvauksista Kantola kertoo, että finalistit eivät ole vastustaneet uimapukujen käyttöä missikisoissa.
”Uimapukukuvauksia halutaan tehdä ja niistä yleensä tykätään. Jos somea seuraa, niin siellä nuoret tytöt ihan itsekin ottavat tällaisia kuvia.”
Uimapuvun malli on kuitenkin herättänyt kritiikkiä menneinä vuosina.
Ensimmäisen kerran bikinit korvasivat perinteisen peittävämmän uimapuvun vuonna 1975, jolloin Miss Suomeksi valittiin Anne Pohtamo. 1970-luvulla uimapukukierroksella esiinnyttiin bikineissä kolmena vuonna.
Sen jälkeen kaksiosainen uimapuku pysyi poissa pitkään, kunnes vuonna 2003 bikinit otettiin jälleen missikisojen uimapukukierrokselle.
Tuolloin missikeisari Eino Makunen paheksui muutosta. Perinteisestä uimapuvusta luopuminen ei miellyttänyt myöskään finalisti Heidi Sjöblomia, jonka mielestä finaaliin valitut bikinit olivat ”pelkät kangaslaput”.
Miss Suomi -kisojen osallistumisohjeissa lukee, että kilpailuun lähetettävässä kokovartalokuvassa asun tulisi mieluiten olla uimapuku.
”Kroppaa katsotaan, kun arvioidaan kokonaisuutta. Pointti on ollut se, että uimapuvussa kropan näkee hyvin”, Kantola selittää.
Uimapukukuva ei kuitenkaan ole välttämätön. Kisoihin voi päästä, vaikka ei lähettäisi itsestään kuvaa uimapuvussa, jos vartalon muodot muuten tulevat esille.
SIIS mikä teidän suhde nyt oikeasti on? Ei tuosta kuviosta ota mitään selvää. Kertokaa jo.
Tämäntyyppisillä kommenteilla ahdistellaan joskus ihmisiä, jotka ovat alkaneet viihtyä toistensa seurassa.
Mahdollisia vastauksia on monia. On perinteinen seurustelu, ystävyys, deittailu, eksklusiivinen deittailu (ei nähdä muita), panokaveruus (seksiä muttei sitoutumuksia) ja muuta. Ja tietysti se, ettei me itsekään oikein tiedetä.
Suurin osa tunnistettavista vastauksista liittyy romantiikkaan tai seksiin. Näyttäisi siltä, että nimeämme ihmissuhteita erityisesti niiden pohjalta.
EDELLÄ kuvatun ajattelutavan on 2000-luvulla haastanut suhdeanarkiaksi tai ihmissuhdeanarkiaksi kutsuttu ihmissuhdesuuntaus.
Yksi sen vallankumouksellisimmista ideoista on ettei suhteelle tarvitse antaa nimeä. Ei ole pakko nimetä ihmissuhdetta ystävyydeksi, seurusteluksi tai kevyeksi säätämiseksi. On vain eri ihmisiä, joiden kanssa tehdään erilaisia asioita.
Suhdeanarkiassa suositaan tee-se-itse-ihmissuhteita: ihmiset sopivat omien suhteidensa säännöistä ja käytännöistä sen sijaan että käyttäisivät kulttuurin tarjoamia valmistuotteita kuten ”poikaystävä” tai ”rakastajatar”. Suhdeanarkiassa ei siten voi aina vastata yhdellä tai kahdella sanalla kysymykseen ”mikä tuo teidän juttu siis oikeasti on?”
LUULEN, että yksi merkittävä tekijä vaikeuttaa suhdeanarkian leviämistä laajalle: tarve tulla toisten ihmisten näkemäksi. Kun tapailu muutetaan seurusteluksi, ilmaistaan samalla muille, että meillä kahdella on tässä tämmöinen yhteinen juttu ja kohdelkaa meitä sen mukaisesti. Seurustelusuhde on myös viestintää.
Suuri enemmistö pariskunnista tahtoo, ei ainoastaan toistensa rakkautta (vaikka onnen huumassa niin ehkä ajatteleekin), vaan myös kaikki katseet ja hymyt ympärillä: te siinä, näemme kyllä, jep jep, te olette pariskunta.
Kirjoittaja on helsinkiläinen kirjallisuuskriitikko.
Robotti seksikumppanina voi muuttaa käsitystämme seksuaalisuudesta ja siitä, mikä on puoleensavetävää.
Seksirobotit tehdään usein naisen näköisiksi. Seksirobotteja on kaavailtu myös terapiakäyttöön esimerkiksi seksuaalirikollisten hoitamisessa. Robotin käyttäminen seksikumppanina voi vaikuttaa arvaamattomalla tavalla seksuaalisuuteen.
Seksirobotteja on rummutettu kaikkien seksiongelmien ratkaisuksi.
Kaikki toiveet mukisematta ja turhia tunteilematta toteuttava seksirobotti voi ensin kuulostaakin melkoiselta mahdollisuudelta.
Seksirobotti on toista maata kuin passiiviset pumpattavat barbarat.
Seksirobotti voi näyttää ihmiseltä, ja tekoälynsä avulla se toimia hyvin ihmisen kaltaisesti.
Kun robotiikka ja tekoäly kehittyvät jättiaskelin, on syytä miettiä, pitäisikö seksirobottien käytöstä myös huolestua.
Mitä vaikutuksia sillä on ihmiseen, että seksuaalisia tarpeita tyydytetään robotin avulla? Onko se vain hyvästä?
Brittitutkijoiden mukaan tutkimustieto ei toistaiseksi tue sitä oletusta, että seksiroboteista koituisi pelkkää hyvää ja hyötyä kaikille.
Seksirobottien vaikutuksesta on vielä liian vähän tietoa, jotta voitaisiin esimerkiksi väittää, että niistä on varmasti apua esimerkiksi haluttomuuden tai erektiohäiriöiden hoidossa.
On aivan mahdollista, että vaikutus onkin negatiivinen.
Seksirobotit voivat entuudestaan heikentää kaivattua läheisyyden tunnetta, nehän eivät vastaa tunteisiin kuten ihminen.
Voimistaa addiktioita? Seksirobotin osat voidaan pestä ja desinfioida, joten se hyvä puoli siinä on, että se ei vahingossa levitä seksitauteja.
On esitetty, että seksirobotteja voitaisiin käyttää esimerkiksi pedofiilien tai muiden seksuaalirikoksia tehneiden terapiassa.
Tämä on toistaiseksi kuitenkin vasta spekulaatiota.
On mahdollista, että seksirobotin kanssa touhuaminen päinvastoin voimistaa väkivaltaisia taipumuksia ja lisää addiktoitumista.
Siitäkään ei ole mitään tietoa, voisiko seksirobotti hillitä seksiturismia.
Käsitys seksikkäästä Tällä hetkellä emme vielä tiedä, millä kaikella tavalla seksirobotti voi seksuaalisuuttamme muokata tai ohjailla.
Tähän tulokseen tulivat tutkijat Chantal Cox-George and Susan Bewley.
He muistuttavat, että seksirobotit ovat usein varsin virheettömiä ja silkoisia. Robotilla ei ole karvoitusta.
Useimmat seksirobotit ovat naisoletettuja.
Jos seksikumppanina on robotti, tämä voi muuttaa robotin käyttäjän käsitystä normaalista, viehättävästä ja seksikkäästä ihmiskumppanista.
Tutkimuksen julkaisi BMJ Sexual & Reproductive Health ja siitä kertoi artikkelissaan Medical News Today.
Seksuaalirikosten ja erityisesti lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten rangaistukset ovat viime aikoina herättäneet julkisuudessa hämmennystä ja tyytymättömyyttä oikeuslaitoksen toimintaan. Reaktiot ovat ymmärrettäviä, mutta tuomarin näkökulmasta monesti turhauttavia, kirjoittaa käräjätuomari Petra Spring.
Miksi juuri näitä rikoksia koskevien rangaistusten kohdalla yleinen oikeustaju näyttäisi olevan niin kaukana vallitsevasta oikeuskäytännöstä? Yksi syy voi olla, että seksuaalirikosten tuomiot ovat usein salaisia ja että rikosnimikkeiden alle soveltuvien tekojen kirjo on hyvin laaja, minkä vuoksi rangaistuksetkin ovat ankaruudeltaan erilaisia.
Väärinkäsityksiä syntyy myös arkikielestä poikkeavasta juridisesta terminologiasta sekä rikoslain monimutkaisuudesta seksuaalirikosten kohdalla.
Oikeudenkäynnin julkisuus on yksi länsimaisen oikeudenkäytön perusperiaatteita. Tuomiovallan käytöllä puututaan yksilön oikeuksiin ja velvollisuuksiin. Oikeudenkäyntien ja tuomioiden julkisuuden kautta asioiden erityispiirteet tulevat esiin ja tuomioiden perustelut ovat ymmärrettävämpiä.
Mitä enemmän kunkin jutun yksityiskohdista ja rangaistuksen mittaamiseen vaikuttavista tekijöistä annetaan tietoa, sitä helpommin tuomiot ovat hyväksyttävissä myös ulkopuoliselle.
Raiskauksia ei ole vain yhdenlaisia Seksuaalirikosten kohdalla julkisuuteen annettavan tuomion tiedot ovat usein erittäin niukkoja. Asianomistajan eli uhrin suojaamiseksi julkisuuteen voidaan usein antaa vain tieto rikosnimikkeestä, siitä onko rangaistusvaatimus hyväksytty vai hylätty sekä rangaistuksen laji ja pituus.
Itse teko, tekijöiden välinen suhde, teon erityiset olosuhteet ja monet muut teon rangaistavuuteen vaikuttavat seikat jäävät kokonaan kertomatta.
Esimerkiksi lapsen seksuaalisen hyväksikäytön osalta lain mukaan rangaistusta koventava seikka on se, että uhrilla on ollut riippuvainen asema tekijästä. Rangaistusta alentaa toisaalta tekijän ja uhrin välinen seurustelusuhde silloin, kun asianomistaja on lähellä 16-vuoden suojaikärajaa ja ikäero on pieni. Nämäkään seikat eivät ilmene tuomiosta silloin, kun syytteen teonkuvaus ja tuomion perustelut ovat salaisia.
Tuomioiden ymmärrettävyyttä vähentää myös, että seksuaalirikosten rikosnimikkeet kuten raiskaus pitävät sisällään vakavuudeltaan ja vahingollisuudeltaan hyvin erilaisia tekoja.
Rikoslaissa sukupuoliyhteydellä tarkoitetaan ”sukupuolielimellä tehtävää taikka sukupuolielimeen tai peräaukkoon kohdistuvaa seksuaalista tunkeutumista toisen kehoon taikka toisen sukupuolielimen ottamista omaan kehoon”.
Raiskaus voi siten rikoslain mukaan sisältää yhden kerran tapahtuneen sormen laittamisen uhrin sukupuolielimeen tai tunteja kestävän väkivaltaisen yhdynnän. Siksi myös raiskauksesta annettavat rangaistukset ovat erilaisia.
Yleisimmin oikeudessa käsiteltävä raiskaus on jotain muuta kuin väkivaltainen puskaraiskaus. Uhri ja tekijä ovat useimmiten entuudestaan tuttuja, ja heidän välillään on ollut kanssakäymistä.
Monesti kumpikin on päihtynyt, ja muistikuvat hataria. Väkivaltaa ei ole käytetty tai sen käytöstä ei ole jäänyt selviä jälkiä. Lievempi tekotapa ei välttämättä vähennä uhrin kärsimyksiä, mutta rangaistuksen mittaamisessa se on otettava huomioon.
Rakennusalalla työskentelevä Andy Ross kuuli kaupan kassajonossa, kun eräs äiti käytti häntä varoittavana esimerkkinä. Ross päätti puuttua tilanteeseen.
Andy Ross joutui erikoisen tilanteen eteen käydessään kaupassa. Ross on töissä rakennustyömaalla ja nauttii työstään suuresti. Kauppaan mennessään hän oli kuitenkin työpäivän jäljiltä lian peitossa, ja eräs äiti päätti käyttää tätä hyväkseen.
– (Kaupassa) pieni tyttö tuijotti minua. Mikä on ihan ok. Tiedän, että lapset ovat uteliaita, kun he näkevät jonkun, varsinkin niin likaisen kuin minä, Ross kuvaa Love What Matters -sivustolla.
"Ajattelin, että tämä olisi loistava aika valistaa tätä äitiä" Kassajonossa tyttö äiteineen oli Rossin edellä. Tyttö tuijotti, ja äiti torui häntä.
– Kun he olivat valmiita ja menossa ovelle, kuulin äidin sanovan pienelle tytölleen hiljaa "tuon takia sinun pitää pysyä koulussa". Ajattelin, että tämä olisi loistava aika valistaa tätä äitiä ja hänen 7-8-vuotiasta tytärtään, Ross sanoo.
Ross meni äidin luo ja kertoi olevansa hyvin koulutettu: hän on valmistunut korkeakoulusta ja opiskellut myös lääketiedettä.
– Se, että olettaa minun olevan kouluttamaton vain ulkonäköni vuoksi, on melko valistumatonta itsessään. Ja toiseksi, jos käsket lapsesi pysyä koulussa, koska minulla on tatuointeja ympäri käsivarsiani, se latistaa hänen luovuutensa ja jopa haittaa hänen mielikuvitustaan, kun hän kehittyy. Tämäkin on ristiriidassa viestinne kanssa, rouva, Ross sanoi naiselle.
Hän kertoi olevansa ylpeä tatuoinneistaan, jotka merkitsevät hänelle paljon ja muistuttavat häntä hänen kokemuksistaan armeijan palveluksessa.
"Oli minun valintani työskennellä rakennusalalla" Rossilla oli päässään lakki, joka ei kenties ollut kaikkein hienostunein valinta. Hattua hän kuitenkin kantoi ylpeästi kertoakseen, että omistaa ulkoilmavarusteita myyvän liikkeen ja metsästää.
– Ja viimeiseksi, oli minun valintani työskennellä rakennusalalla. Olen ylpeä sanoessani, että olen osa Amerikkaa rakentavista henkilöistä ja nautin työstäni joka päivä. Yritin työskennellä toimistotyössä, kun pääsin armeijasta, eikä se ollut minua varten, Ross totesi naiselle.
Vaikka työ tekeekin hänet joskus likaiseksi, se myös tarjoaa hänelle etuja ja sallii hänen elättää perhettään.
– Joten ulkonäköni ei kerro mitään älykkyyteni tasosta tai korkeamman koulutuksen tavoittelemisesta.
Lopuksi Ross toivotti naiselle hyvää päivää ja totesi, ettei tämän pitäisi tuomia ihmisiä, joista ei tiedä mitään.
"Älä ole kusipäävanhempi" Ross huomauttaa, että tapauksesta voi oppia monia asioita: ihmisiä ei pitäisi tuomita ensisilmäyksellä, eikä hyväkään koulutus takaa mitään.
– Älä ole kusipäävanhempi, joka kasvattaa lapsestaankin kusipään. Kun yrität loukata jonkun älykkyyttä ja koulutustasoa, älä anna likaisen miehen olla sivistyneempi kuin sinä, Ross sanoo.
Hän toivoisi ihmisten oppivan myös, että teollisuus- ja rakennusalan työt ovat hyviä vaihtoehtoja ja niistä saa hyvää palkkaa. Hän myös huomauttaa, että kun ihminen tekee sitä, mitä rakastaa, työkään ei tunnu työltä. Kova työ ja omistautuminen ovat miehen mukaan avain menestykseen.
Tilanteen viimeinen opetus on muita humoristisempi.
Ruotsin ongelmalähiöiden päiväkodeissa henkilökunta on painostuksen kohteena, kun muslimiperheiden vanhemmat haluavat vahtia lapsiaan vuorokauden ympäri. Huivin on pysyttävä tytön päässä päivisin vaikka vauhti yltyisi kuinka kovaksi.
– Miten lapsi voi leikkiä vaikka kampaajaa, jos hän ei saa ottaa huivia pois päästään? Näin kysyy kolumnissaan Expressen-lehdenpääkirjoitustoimittaja Malin Siwe.
Göteborgs Posten -lehti selvitti päiväkotien linjauksia ja soitti läpi 40 kunnallista esikoulua Göteborgissa, Malmössä ja Tukholmassa. Toimittaja esitteli itsensä äitinä, joka etsii 5-vuotiaalle tyttärelleen päiväkotipaikkaa. Kysymys kuului: miten henkilökunta suhtautuu siihen, jos vanhemmat haluavat tytön pitävän huivia kaiken päivää ja onko henkilökunta valmis sitomaan huivin takaisin tytön päähän, jos tämä syystä tai toisesta linkaisee päähineen pois?
Haastatelluista päiväkotien työntekijöistä 70 prosenttia ilmoitti toimivansa kuin uskonnollinen poliisi ja toimivansa vanhempien tahdon mukaisesti.
– Kyllä toki, jos ette halua hänen riisuvan hijabia pakotamme hänet pitämään sitä. Toteutamme aina vanhempien toiveet, ehdottomasti! Näin vastattiin toimittajalle göteborgilaisesta eskarista. Kysymykset esitettiin ongelmalähiöiden esikouluille alueilla, joissa sosiaaliviranomaisten ja poliisin mukaan on myös äärilaidan uskonnollista liikehdintää.
– Vegaanin tytär saa maistaa lihapullaa ja muslimin tytär saa leikkiä kampaajaa. Lapset haluavat tehdä sitä mitä muutkin lapset ja esikoulun tehtävä on antaa heille uusia mahdollisuuksia elämää varten, painottaa omasta puolestaan pääkirjoitustoimittaja Malin Siwe.
Radio Suomipopin järjestämän Helsinki-päivän konsertin artistivalinnoissa ei ole kiinnitetty huomiota esiintyjäkaartin miehisyyteen.
Helsinki-päivää juhlistetaan 12. kesäkuuta pääkaupungissa perinteisen ilmaiskonsertin tunnelmissa. Nelonen Median omistaman Radio Suomipopin järjestämä konsertti on järjestäjien mukaan Suomen suurin ilmaiskonsertti.
Kahdeksannen kerran järjestettävässä Helsinki-päivän konsertissa esiintyvät tänä vuonna Elastinen, Jenni Vartiainen, Ismo Alanko, JVG, Sunrise Avenue ja Apulanta. Artistivalinnoissa huomio kiinnittyy yhteen asiaan: räppäreiden ja rockbändien joukkoon on valittu vain yksi naislaulaja, Jenni Vartiainen.
Myös kaikkien konsertissa soittavien yhtyeiden kaikki jäsenet ovat miehiä.
"Musiikki musiikkina"
Radio Suomipopin musiikkipäällikkö Mikko Koivusipilä kertoo, ettei konsertin järjestelyiden yhteydessä ole kiinnitetty huomiota artistien sukupuolijakaumaa
- Me käsitellään musiikki musiikkina. Musiikki ei ole mun mielestä sukupuoliasia, Koivusipilä sanoo.
Konsertin artistivalinnat on tehty noin vuosi sitten. Tasa-arvoasiat ovat olleet näkyvästi esillä julkisessa keskustelussa sen jälkeen, varsinkin viime syksystä ja Me too -kampanjasta lähtien.
Helsinki-päivän konsertin esiintyjistä ei ole kuitenkaan keskusteltu valintojen tekemisen jälkeen.
- Toivoisin, että ihmiset tulee sinne kuuntelemaan musiikkia eikä miettimään me too -asioita, Koivusipilä lata
Miehisiä esikuvia Koivusipilä kertoo, ettei järjestäjien ajatuksena ole ollut missään vaiheessa etsiä konserttiin pelkkiä miesartisteja.
- Sinne on etsitty kiinnostavia, suomalaisia artisteja, jotta saataisiin mahdollisimman monipuolisesti ihmisiä paikan päälle, Koivusipilä taustoittaa.
Helsinki-päivän ilmaiskonsertti on perinteisesti vetänyt yleisöön paljon nuoria ja lapsiperheitä. Koivusipilä ei ota kantaa siihen, millaisia esikuvia tapahtuman miehinen artistikattaus välittää nuorille ja varttuneemmillekin kuulijoille.
- Ne on pinnalla olevia artisteja, Suomipopilta ja Neloselta tuttuja artisteja, joiden kanssa halutaan tänä kesänä juhlistaa sitä, että ihmisillä on mahdollisuus päästä ilmaiseksi nauttimaan musiikista, Koivusipilä perustelee.
Hänen tietoonsa ei ole tullut yleisöpalautetta konsertin artistivalinnoista.
Helsinki-päivän ilmaiskonsertti järjestetään Kaisaniemen puistossa. Konsertin juontavat Radio Suomipopin Jaajo Linnonmaa, Anni Hautala ja Juha Perälä.
NAISASIALIITTO UNIONI on antanut vuoden Lyyti-arvonimen elokuvaohjaaja-näyttelijä Heidi Lindénille. Arvonimi myönnetään vuosittain tunnustukseksi ansiokkaasta tasa-arvotyöstä.
Valintaa Naisasialiitto Unioni perusteli Lindénin toimilla syksyllä 2017, jolloin Lindén keräsi nimiä kannanottoon, jossa vaadittiin nollatoleranssia seksuaaliselle häirinnälle kulttuurialalla sekä ongelman tunnustamista myös alan johdossa.
Kannanotto keräsi kaiken kaikkiaan lähes 1300 nimeä. Se julkaistiin eri medioissa. HS kirjoitti tuolloin, että Lindénin keräämässä aineistossa toistui muutamien ohjaajien nimi.
”Lindénillä oli merkittävä vaikutus #metoo -keskustelun rantautumisessa Suomeen ja erityisesti kulttuurialalle”, Naisasialiitto Unioni toteaa.
Syksyllä 2018 Lindéniltä on tulossa #metoo-vallankumous niminen kirja, joka käsittelee yli 150 naisen seksuaalisen häirinnän kokemuksia sekä vaientamisen kulttuuria ja sen vastustamista.
Lyyti nimettiin nyt 20. kerran. Palkinnon aiemmin saaneiden joukossa on muiden muassa ministeri Elisabeth Rehn, kirkkoherra Marja-Sisko Aalto, tutkija Fadumo Dayib ja evankelis-luterilaisen kirkon piispa Irja Askola.
Tatuoinnit eivät näytä ikääntyessä enää samalta kuin tuoreeltaan otettuna. Tätä on miettinyt myös Pirkko Arstila. Uutisankkurina tunnettu, jo eläkkeellä oleva mediapersoona Pirkko Arstila, 79, on pohtinut tatuointeja trendinä. Ne ovat herättäneet hänen mielenkiintonsa.
Selaillessaan jokin aika sitten tatuointiaiheista kirjaa, Arstila huomasi kuvan vanhemmasta naishenkilöstä, jolla oli vaikuttava ruusukuvio vartalollaan.
– Silloin mietin, että kun tatuoinnin ottaa usein hetken hurmassa ja silloin kun ihmisellä on ihanan kimmoisa iho, niin mitä tapahtuu 30 vuoden päästä? Arstila pohtii.
Pontta pohdinnalle tuli, kun hiljattain hän näki kaupungilla henkilön, jolla oli kaulaan tatuoitu näyttävä ruusukuvio.
– Kaula on herkkä alue, ja se alkaa vanhemmiten muuttua. Joko siihen tulee monta läskikerrosta tai kalkkunanheltta. Ruusut eivät sen jälkeen ole enää ruusuja.
Uimarannoilla näkee Arstilan mukaan paljon ihmisiä, joiden iho on joko ikääntynyt tai ylimääräistä painoa on tullut lanteille vuosien saatossa. Heistä huomaa, kuinka tatuoinnit menettävät muotonsa.
– Mitä olen nähnyt uimarannalla, niin tatuoinnit muuttuvat ajan mittaan siniseksi sohjoksi. Mustikkakeitoksi. Kun ihmiset vielä ottavat rusketusta päälle, niin lopputulos on aika kauhean näköinen.
Arstila vakuuttaa, ettei missään tapauksessa tuomitse tatuointeja tai halua arvostella heitä, jotka tatuoinnin ovat ottaneet.
– Katselen kauniita tatuointeja mielelläni ja mielenkiinnolla. Mutta jokin tolkku pitäisi olla siinä, että ihmiset uskovat sen olevan kaunis vielä heidän ollessaan 80-vuotiaita.
”Minun ruusuni olisivat kurtturuusuja” Osittain tietämättömyys saattaa Arstilan mukaan olla syynä siihen, että ihmiset ottavat valtavia ja monimutkaisia kuvioita iholleen, kuvafreskoja. Tatuoinneista ei puhuta varoittavassa mielessä.
Hän muistelee esimerkiksi aikojen takaa tv-haastattelua, jossa haastateltavana oli tatuointitaiteilija sekä ihotautilääkäri. Arstilan mukaan tatuoitsija vakuutti, että kuvalle ei ajan kuluessa käy mitään – jos jaksaa käydä ahkerasti kuntosalilla.
Iän mukana iho ohenee ja rypistyy. Syyskuussa 80 vuotta täyttävä Arstila pohtii, että vanhemmiten mikään kuntosali enää auta.
– Jos minulla olisi nyt ruusukuvioita, niin ne olisivat kyllä kurtturuusuja kaikki, Arstila sanoo.
Arstilalla itsellään ei ole tatuointeja, eikä hän ole sellaista harkinnut ottavansa. Joskus hän on miettinyt, että voisi yllättää ihmiset hennatatuoinnilla.
Arstila kohautti marraskuussa ET-lehden kolumnillaan. Hän avautui nuorten naisten pukeutumisesta ja housuista, jotka paljastavat anatomian. Arstila sanoo saaneensa kolumnistaan valtavasti palautetta.
PORI Jazzin toimitusjohtajaksi nimitetyn Aki Ruotsalan (kd) homoseksuaalivastaiset kommentit, kohu ja sitä seurannut nimityksen purkaminen on hyvä esimerkki siitä, mitä tapahtuu, kun kristillinen uusoikeistolaisuus, politiikka ja sosiaalinen media törmäävät.
Aikaisempia kohuja ovat aiheuttaneet muun muassa ulkoministeri Timo Soinin (sin) osallistuminen aborttia vastustavaan mielenosoitukseen sekä sisäministerinä toimineen Päivi Räsäsen (kd) kannanotot Ylen Ajankohtaisen kakkosen homoillassa vuonna 2010.
Aki Ruotsalan poliittinen tausta on kristillisdemokraateissa. Hän on toiminut muun muassa KD-nuorten puheenjohtajana, puoluevaltuuston puheenjohtajana ja kaupunginvaltuutettuna.
Sosiaalietiikan professori Jaana Hallamaan mukaan Ruotsalalle, Soinille ja Räsäselle on yhteistä se, että he pyrkivät määrittelemään sitä, kuka saa kuulua yhteisöön.
”Sanotaan, että te olette vääränlaisia, teidän täytyy eheytyä, jotta pääsette mukaan.”
Hallamaa muistuttaa, että poliitikkojen tiukkojen moraalisten kannanottojen takana on useimmiten oman eettisen profiilin korottaminen.
”Tällaisiin voimakkaisiin ulostuloihin liittyy ajatus siitä, että ’minä olen taipumaton ja periaatteellinen’. Ja se vetoaa. Vastakkainasettelut tekevät maailman ihanan selkeäksi”, Hallamaa sanoo.
Kristillisdemokraattinen puolue ei edusta evankelisluterilaista kirkkoa tai sen jäsenten kantaa. Silti kiukku vaikkapa homoillan jälkeen purkautui eroamisena kirkosta. Se on Hallamaan mukaan loogista.
”Kun et voi erota Päivi Räsäsestä, ensimmäinen tapa on erota kirkosta. Se on tapa sanoa, että tämä näkemys ei ole omani.”
HALLAMAA on huomannut, että homoillan jälkeen ihmisistä on tullut herkempiä. Kyse on kuitenkin myös laajemmasta muutoksesta.
”Suhtautuminen seksuaalivähemmistöihin on muuttunut, ja sukupolvimuutos on ollut nopea. Kun tulee joku, joka edustaa näkökulmaa, joka ei ole millään tavalla perusteltu, siitä tulee turhautunut olo: tämä asia on jo selvitetty, on mahdotonta, että joku yhä ajattelee noin.”
Kun ihmiset turhautuvat, somekohu syntyy nopeasti.
”Asiat voi hoitaa hetkessä ilmoittamalla, että en enää koskaan mene jazzeille. Sen jälkeen ajatellaan, että asia on selvä”, Hallamaa sanoo.
Todellisuudessa tämä ei ole Hallamaan mielestä paras tapa asian hoitamiseen. Parempi olisi keskustella eriävistä mielipiteistä. Toki keskustelunavaukset ovat olleet toiseltakin puolelta kankeita.
”Ajatellaan näin: sen sijaan, että Soini olisi puhunut aborttilain kiemuroista, hän teki jyrkän twiitin. Vastaavasti Ruotsala kuittasi erottamisensa Facebook-päivityksellä. Näin lyhyt viestintä ei jätä tilaa keskustelulle.”
Tampereen yliopiston kymmenen vuotta kestänyt tutkimus osoittaa, että tyttöjen ja poikien rokottaminen synnyttää merkittävästi paremman laumasuojan HPV:n aiheuttamaa syöpää vastaan kuin pelkkä tyttöjen rokottaminen.
Johtavassa syöpätutkimuslehdessä International Journal of Cancerissa julkistettu sarja tutkimusraportteja osoittaa, että jo poikien 20 prosentin ja tyttöjen 45 prosentin rokotuskattavuus saa aikaan laumasuojan useimpia syöpää aiheuttavia HPV-tyyppejä vastaan.
Suomalaiset ja ruotsalaiset tutkijat ovat vastikään kyenneet todistamaan, että ihmisen papilloomavirusrokote eli HPV-rokote antaa suojan sekä paikallisen että levinneen HPV:n aiheuttamaa syöpää vastaan.
Yle ja sen yleisö selvästi rakastaa Tissejä, ainakin sen perusteella, miten usein Teemu Nikin ohjaama lyhytelokuva on Ylen kanavilla viime kuukausina nähty.
Vuonna 2014 valmistunut Tissit nähtiin ensimmäistä kertaa Yle TV2:lla viime joulukuussa. Sen jälkeen Tissit on esitetty TV2:lla uusintana useampaan kertaan ja pariin otteeseen myös Yle Teema Femillä.
Kaikkiaan Teemu Nikin lyhytelokuva on esitetty puolen vuoden sisällä jo kuusi kertaa. Ja huomenna, lauantaina 9. kesäkuuta, on luvassa seitsemäs kerta (Yle TV2 kello 19.10).
Mistä tiuhaan pyörivässä lyhärissä on sitten kyse?
20 minuutin mittaisessa elokuvassa Pipsa on töissä kaupan kassalla. Hän on kyllästynyt siihen, että kaikki miesasiakkaat asioivat aina hänen ystävänsä Kaarinan kassalla. Pipsa on ihan varma, että se johtuu siitä, että Kaarinalla on isommat rinnat kuin hänellä.
Niille, joille edes Ylen tehorotaatio ei riitä, Tissit on julkaistu myös Yle Areenassa.
Tähän mennessä on myönnetty 15 työuraeläkettä. Useimmiten työuraeläkkeen on saanut raskaassa työssä ollut mies. Vain yhdelle naiselle on myönnetty työuraeläke.
Työuraeläkettä oli toukokuun loppuun mennessä hakenut 50 henkilöä, joista naisia oli kahdeksan.
Eläketurvakeskuksen kehityspäällikkö Jari Kannisto sanoo, että useimmiten ruumiillisesti rasittavassa työssä on ollut mies. Työuraeläkettä voi hakea myös henkisen rasittavuuden takia. Tällaisia tapauksia ei Kanniston mukaan ole vielä ollut.
Keskimäärin 1 870 euroa kuussa Vuoden alusta hakija on voinut saada työuraeläkettä, jos hänellä on takanaan vähintään 38 vuotta työhistoriaa eikä hän pääse heikentyneen kunnon takia työkyvyttömyyseläkkeelle.
Keskimäärin työuraeläke on 1 870 euroa kuukaudessa.
Työuraeläke on aina pienempi kuin vastaavalta ajalta myönnettävä työkyvyttömyyseläke, sillä jälkimmäiseen lasketaan mukaan ns. tulevan ajan eläkeosuus.
Kolmelle hakijalle työkyvyttömyyseläke Hakemuksia käsitellessä hakijoiden joukosta löytyi kuusi henkilöä, jotka olivat oikeutettuja vanhuuseläkkeeseen. Kolmelle myönnettiin täysi työkyvyttömyyseläke, ja kahdelle tehtiin myönteinen ennakkopäätös osittaisesta työkyvyttömyyseläkkeestä.
Työuraeläkkeen perusteita ei vielä tunneta hyvin.
Kuusi hakemusta hylättiin, koska hakijan työtä ei pidetty riittävän kuluttavana ja rasittavana. Niin ikään kuudessa tapauksessa eläkkeeseen oikeuttavaa työhistoriaa ei ollut tarpeeksi tai hakija ei täyttänyt muita ehtoja.
Suosio kasvaa ensi vuonna Alkuunkaan työuraeläkkeelle ei odotettu suurta suosiota, sillä työuraeläke myönnetään 63 vuoden iässä. Kun työeläkkeelle pääsee tänä vuonna 63 vuoden ja 3 kuukauden iässä, hyöty jää lyhytaikaiseksi.
Suosion ennakoidaan kasvavan tulevina vuosina, kun ero työuraeläkkeen ikärajan ja työeläkeiän välillä kasvaa. Ensi vuonna ero on kuusi kuukautta.
Tänä vuonna työuraeläke jää kolmeen kuukauteen. Ensimmäinen työuraeläke päättyi toukokuun lopussa. Osa päätöksistä koskee loppuvuotta.
"Mitä extremempi sen parempi", sanoo useamman kauneusleikkauksen tehnyt ja aikuisviihdealalla työskentelvä Amanda Ahola. Joni Virtanen puolestaan haluaa näyttää barbien Kenilta.
Mahadura & Özberkan syventyvät plastikkakirurgian mielenkiintoiseen maailmaan. Kauneuskirurgia on arkipäiväistynyt ainakin kevyiden toimenpiteiden osalta, esimerkiksi kasvojen pistoshoidot ovat kasvava trendi Suomessa ja yleisempiä kuin kauneusleikkaukset.
Suurin osa ihmisistä tavoittelee mahdollisimman luonnollista lopputulosta, kun puhutaan kauneuskirurgiasta. Amandaa ja Jonia on kutsuttu kumisiskoiksi ja heitä ei luonnollisuus kiinnosta vaan nimenomaan mitä muovisempi sen parempi!
Mikä kauneusleikkauksissa niin viehättää? Mitä leikkauksissa tavoitetaan? Minkälaisia ennakkoluuloja liitetään ihmisiin, jotka ovat tehneet todella extreme kauneusleikkauksia? Minkälaisia riskejä kauneusleikkauksissa on, entä kuinka pitkälle henkilö on valmis menemään kauneusleikkausten takia?
Lähetyksessä kuullaan kultturiantropologi Taina Kinnusen sekä plastikkakirurgi Heikki Kupin haastattelut, jotka kertovat trendeistä, asenteiden muutoksista sekä kauneuskirurgian riskeistä.
Studiossa vieraana Amanda Ahola sekä Joni Virtanen.
Naisten ja miesten väliset keskimääräinen palkkaero 18,1 prosenttia.
Sosiaali- ja terveysalan ammattijärjestö Tehy ilmoittaa, että sote- ja maakuntauudistukseen vaadittu erillissäännös palkkaharmonisoinnin kiertämiseksi olisi perustuslain vastainen.
Sosiaali- ja terveysalan ammattijärjestö Tehyn edunvalvontajohtaja Else-Maj Kirvesniemi tyrmää KT Kuntayhtymän vaatimuksen, jonka nojalla palkkaharmonisoinnin voisi jättää liikkeen luovutuksessa toteuttamatta.
- Suomen perustuslaki kertoo, että samaa työtä tekevien tulee saada samaa palkkaa.
Kirvesniemi arvelee, että KT Kuntatyönantajien vaatimus perustuu laskelmiin, jotka eivät välttämättä ole loppuun saakka tehtyjä.
- He ovat varmaankin päätelleet, että tästä tulisi liikaa kustannuksia, Kirvesniemi kuittaa.
Sote- ja maakuntauudistuksessa yli 200 000 työntekijää siirtyy työssään kunnista maakuntiin. Siirtymän yhteydessä on vaadittu niin kutsuttua palkkaharmonisointia. Se tarkoittaisi sitä, että kun sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten siirtyvät uuden työnantajan palvelukseen, tulisi työnantajan saattaa samoissa ja yhtä vaativissa tehtävissä työskentelevien palkat samalle tasolle kohtuullisessa ajassa.
Työtuomioistuin linjasi huhtikuussa, että työnantajan on tehtävä palkkojen harmonisointi liikkeen luovutuksen jälkeen.
KT hakee erilaista harmoniaa KT Kuntatyönantajat on toistuvasti penännyt sote- ja maakuntauudistukseen erillissäännöstä, jonka mukaan palkkaharmonisoinnin kustannuksia rajattaisiin lailla.
KT Kuntatyönantajien huhtikuussa julkaistussa tiedotteessa todetaan, että tuoreen työtuomioistuimen päätöksen jälkeen henkilöstön siirtyminen kunnista maakuntiin kasvattaa riskiä julkisen sektorin palkkakustannusten noususta ennakoitua enemmän.
Jos sote-uudistuksen yhteydessä työntekijöiden palkkoja yhteensovitetaan työtuomioistuimen ratkaisun mukaan, kasvavat palkkaharmonisoinnin kustannukset selvästi.
KT Kuntatyönantajien työmarkkinajohtaja Markku Jalonen selventää heidän vaatimustaan.
- Esityksemme mukaan palkat harmonisoitaisiin palkkojen mediaaniin eli keskimmäiseen palkkaan. Tämäkin nostaisi sote-henkilöstön palkkoja, mutta pitäisi toimenpiteen kustannukset julkiselle taloudelle siedettävinä, Jalonen sanoo.
Myös sukupuolikysymys tapetilla Tehyn puheenjohtaja Millariikka Rytkönen peräänkuuluttaa miesten ja naisten keskimääräisen palkkaeron tasoittamista.
- Vaikka Suomessa naisten osuus työelämässä on maailman kärkeä, palkkaerot meillä ovat huimia. Suomea pidetään tasa-arvon mallimaana, mutta todellisuudessa meillä on vielä paljon tehtävää palkkatasa-arvon edistämisessä, Rytkönen sanoo.
Suomessa kokoaikaisesti työtä tekevien naisten ja miesten palkkaero on hälyttävän suuri, todetaan äskettäin ilmestyneessä OECD-raportissa.
Suomessa palkkaero on keskimäärin 18,1 prosenttia miesten eduksi, mikä on neljä prosenttia muita OECD-maita korkeampi.
Kaikissa Pohjoismaissa palkkaero jää miesten eduksi. Tanskassa palkat ovat keskimäärin 5,8 prosenttia, Norjassa 7,1, Islannissa 9,9 ja Ruotsissa 13,4 prosenttia miesten hyväksi.
Sideways -festivaalin esiintyjäryhmistä 60 prosenttia koostui vain miehistä. Erin, Jenni, Sanni, Kaija Koo, Vesala, Chisu, Maija Vilkkumaa, Jonna Tervomaa, Irina, Eveliina, Ellinoora, Anna Puu…
Viime vuosien suosituimmista pop-laulajista ja omaehtoisista rocklaulajista monet ovat olleet naisia. Naisten määrä on lisääntynyt, sillä pitkään asetelma oli jo 1960-luvun Beatles-hysteriassa muotoutunut: miehet esiintyvät, naiset kuuntelevat ja ihailevat.
Vaihtoehtomusiikin festivaali Sideways pyrkii sukupuolten väliseen tasa-arvoon esiintyjissä. Miehillä on yhä etumatkaa, joten Sidewaysin laskutapa saa laskelman näyttämään tasa-arvoisemmalta kuin laskettaisiin jokainen tapahtumassa esiintyvä.
– Laskemme all male -esiintyjät (koko esiintyjäryhmä koostuu miehistä) ja ne, joissa yksikin jäsen on nainen tai muuta sukupuolta, festivaalin tiedottaja Johannes Kinnunen sanoo.
– Näin laskettuna on päästy kaikkien esiintyjien suhteen jakoon 60 – 40, miehistä koostuvia ryhmiä on siis yhä 60 prosenttia.
– Jatkossa haluamme kehittää tapahtumaa niin, että se on kaikin puolin mahdollisimman tasa-arvoinen ja monimuotoinen.
Nettimedia nrgm.fi laski 12 Suomen suurimman kesäfestivaalin esiintyjistä naisoletettujen määrän laskien kaikkien esiintyjäryhmien jokaisen jäsenen erikseen. Sen mukaan Sidewaysissa on 17,4 prosenttia naisoletettuja eli noin joka kuudes esiintyjä. Enemmän naisia on nrgm.fi:n mukaan Ruisrockissa (22,8 prosenttia) ja Flow Festivalissa (22,7 prosenttia).
Sidewaysissa kotimaisten naisten rooli oli kuitenkin näkyvä. Jutun alussa mainittuja valtavirran tähtiä ei tällä kertaa ollut esiintyjälistassa, mutta monta kiinnostavaa nimeä oli. Yona, Mireil Wagner ja Vesta esiintyivät lauantaina, ja naisvetoisia kokonpanoja olivat myös muun muassa Litku Klemetti, Soad ja Lasten hautausmaa.
Yona kommentoi kuviota IS:lle.
– Koen, että olen naisena joutunut todistelemaan professionaalisuuttani enemmän. Naiset joutuvat tekemään enemmän töitä päästäkseen esille.
– Anteeksi aivan kauheasti, että olen näin paljon myöhässä! Lotta Harala huudahtaa.
Hän on saapunut varttitunnin myöhässä kuvauspäiväksi sovittuihin harjoituksiin.
– Olin jo lähdössä, mutta sitten mulla alkoivat menkat ja olikin pakko mennä ensin kauppaan, Harala jatkaa naama peruslukemilla.
Miespuolinen kuvaaja katsoo hämmentyneenä lattiaan, mutta Harala tuskin huomaa sitä. Hän heittää kassinsa lattialle ja alkaa kursailematta vaihtaa treenivaatteita ylleen. Kun Harala vähän myöhemmin kertoo, että hänen brändiinsä kuuluu aitous ja rehellisyys, on häntä helppo uskoa. Hän on totisesti hyvin teeskentelemätön, ja sellaisen mielikuvan hän haluaa itsestään myös antaa.
– Jos loisin jotain feikkiä tai päälleliimattua, en koe, että se olisi pitkäjänteisesti järkevää, koska semmoista ei pysty kantamaan, pika-aituri pohtii.
Juuri Haralan brändistä tänne on tultu puhumaankin. Kaikki kunnia Haralan urheilu-uralle, mutta toistaiseksi hän on kiinnostavampi brändinä kuin pika-aiturina.
Urheilutulokset ailahtelevat, brändi ei Lotta Harala, 26, on urheilullinen, kaunis ja sosiaalinen. Toisin sanoen hän on ideaali kohde firmojen sponsorirahoille. Mutta kauniita ja sosiaalisia urheilijoita on Suomi täynnä, vieläpä Haralaa paljon menestyneempiä. Haralan aikuisiän paras urheilusaavutus on pika-aitojen Suomen mestaruus kesällä 2017. Se on hänen ainoa SM-mitalinsa ulkoradoilta. Aikuisten sarjan arvokisaedustuksia hänellä on vain EM-hallikisoista. Silti hän on yksi kiinnostavimmista sponsorointikohteista firmojen näkökulmasta, eikä se johdu vain hänen ulkonäöstään.
– Olen tietoisesti miettinyt ja laittanut ihan paperille ylös, miten pystyn hyödyntämään itseäni firmoille, Harala selittää.
– Voin toimia yrityksen kasvoina, olla heidän kampanjoissaan mukana kuvien muodossa tai vaikka juontaa heidän tilaisuuksiaan. Olen opiskellut liikunta- ja ravitsemusalaa, joten voin vetää yrityksille vaikka työhyvinvointipäiviä tai ravitsemusluentoja, liikuntaneuvojaksi opiskellut Harala listaa.
Toisin sanoen Harala ei ole riippuvainen ainoastaan urheilutuloksistaan, koska hänellä on tarjota yhteistyökumppaneilleen myös paljon muuta. Kun häneltä jäivät kesän 2015 kilpailut kokonaan väliin loukkaantumisten vuoksi, ei sillä ollut juurikaan vaikutusta hänen sponsoritilanteeseensa.
– Brändi ei katoa, vaikka tulee loukkaantuminen tai muuten hankala kausi, Harala huomauttaa.
Ongelmalähiöiden vihaiset naiset saattavat äänekkäällä esiintulollaan ratkaista Ruotsin vaalit. He ovat pettyneitä politiitikkojen saamattomuuteen ja maalaavat nyt sysimustan kuvan elämästä maahanmuuttajavaltaisilla asuinalueilla.
– Kunnia on täällä suurempi kuin kuolema, islamistit kontrolloivat katuja ja vetävät lapsetkin mukaansa, sanoo uskonnollisiin ääriliikkeisiin kriittisesti suhtautuva aktivisti Zeliha Dagli Aftonbladetin haastattelussa.
Hän kokee, että maahanmuuttajanaiset ovat antaneet periksi, tyytyvät kohtaloonsa ja käyttäytyvät kuin entisissä kotimaissaan. Hänen mielestään lähiöiden naiset elävät pikemminkin uskonnollisessa diktatuurissa kuin vapaassa ja kansanvaltaisessa Ruotsissa.
– Ruotsin lait eivät ole voimassa maahanmuuttajien keskuudessa. Eri maista on tullut järjestäytyneitä tahoja, jotka kasvattavat valtaansa täällä. He estävät naisia osallistumasta ja olemasta osa ruotsalaista yhteiskuntaa, hän sanoo.
Zeliha Daglin mukaan islamistiset ja uskonnolliset tahot kontrolloivat Tenstan, Rinkebyn, Kistan, Husbyn ja Akallan kauppoja, kokoontumistiloja ja kellarimoskeijoita. Tytöt erotetaan pojista omiin harrastuksiinsa ja naiset eivät saa tehdä ilmoitusta poliisille, jos joutuvat miehensä pahoinpitelemäksi:
– Ruotsalaisilla ei ole aavistustakaan siitä, kuinka suuri vaikutusvalta poliittisella islamilla on maahanmuuttajavaltaisilla asuinalueilla. Ennen väki yritettiin saadaan mukaan ruotsalaiseen yhteiskuntaan mutta ne ajat ovat nyt ollutta ja mennyttä.
Työministeri Jari Lindström (sin.) haluaa kehittää oppisopimuskoulutusta Suomessa. Hän viittaa Saksaan ja yleisemmin Keski-Eurooppaan, jossa oppisopimuskoulutuksella on vuosisataiset perinteet. –Siellä puhutaan mestari-kisälli-mallista, jossa osaaminen ja ns. hiljainen tieto siirretään työpaikalla sukupolvelta seuraavalle. Näissä maissa ammattitutkintoon tähtäävät menevät mielellään oppisopimuskoulutukseen. Yritykset kouluttavat työntekijänsä ja työllistyminen on siten lähes varmaa, Lindström toteaa Puheenvuoron blogissaan.
Hän kertoo työministerinä tavanneensa monia yrittäjiä, jotka sanovat voivansa mielellään tarjota oppisopimuskoulutusta. Suuri este tuntuu Lindströmin mukaan olevan se, ettei työpaikalta voi useinkaan irrottaa työntekijää pelkästään kouluttamaan uusia työntekijöitä.
–Yksi mahdollinen ratkaisu olisi ”mentori”-malli, jossa kouluttaja kiertäisi saman alan yrityksissä samalla seudulla ohjaamassa oppisopimuskoulutettavia ja kulut jaettaisiin yritysten kesken. Toinen idea on ”seniori-juniori” -malli. Rakennusalalla ja muilla vastaavilla fyysisesti raskaan työn aloilla lähellä eläkeikää olevien henkilöiden osaamista tulisi hyödyntää entistä paremmin antamalla heille ohjattavaksi alalle tulevia nuoria. Se olisi arvokasta osaamisen siirtämistä sukupolvelta toiselle, Keski-Euroopan mestari-kisälli-mallin mukaan, ministeri ehdottaa.
Kokoomuksen kansanedustaja Juhana Vartiainen tarttui heti Lindströmin ideaan.
–Tälle ennättäisi vielä tehdä jotakin. Ei jää kokoomuksesta kiinni. Sallitaan alhaisempi alkupalkka germaanisen perinteen mukaisesti, hän tviittasi.
Jari Lindström korostaa, että on erittäin tärkeää, että nuoret löytävät koulutuksen jälkeen työtä.
–Nyt varsinkin nuorten miesten ja maahanmuuttajataustaisten työllistyminen on vielä liian heikkoa. Monelle oppisopimuskoulutus sopisi koulunpenkkiä paremmin. Olen varma, että oppisopimuskoulutusta lisäämällä saataisiin nuorille paremmin työtä ja uskon, että lyhyen täsmäkoulutuksen sekä pidemmän tutkintoon johtavan koulutuksen eräänlaisia mentorimalleja voisi kehittää tuoreen ammatillisen koulutuksen reformin ohella, hän kommentoi.
Lindström sanoo haluavansa samalla kuitenkin painottaa, ettei ammattikouluverkostoa eikä ammatillisen koulutuksen työpaikkoja tule karsia.
–Kouluja ja opettajia tarvitaan jatkossakin, kaikkea kun ei voi oppia työpaikalla. Mutta yritykset tarvitsevat tukea opiskelijoiden ohjaukseen. Lisäksi mitä haastavampia nuoria tuodaan työelämään sitä enemmän tukea ja ohjausta he tarvitsevat.
Wisconsinin yliopiston oikeustieteen professori Asifa Quraishi-Landeskertoo Helsingin Sanomille, että muslimien noudattamalle sharia-laille tulisi antaa lisätilaa länsimaissa.
Koska islam ja muslimit eivät ole katoamassa länsimaista minnekään, olisi Quraishi-Landesin mukaan järkevää vaikuttaa siihen, miten eristyksiin vähemmistö tapoineen jää ja millaisia sharia-lain tulkintoja tuetaan.
– Nyt länsimaiden pitää päättää, ottavatko ne välttämättömät muutokset vastaan pakolla vai ilolla. Jotkin uudet tavat voisi myös toivottaa tervetulleeksi, Quraishi-Landes sanoo Helsingin Sanomille.
Siviiliasiat, kuten avioerot, perinnönjaot ja jotkin muslimien väliset liikesopimukset voitaisiin ratkaista sharian pohjalta. Sen sijaan rikosasiat kannattaisi pitää valtion ratkaistavina. Quraishi-Landesin mukaan avioeron myöntämättä jättäminen kaltoinkohdellulle vaimolle on harvinainen ääriesimerkki.
– Shariaan pohjautuva sovittelu on mielestäni hyödyllistä vain, kun molemmat osapuolet ovat kiinnostuneita ratkaisemaan kiistansa uskonnollisten arvojensa pohjalta. Kaikki, mihin liittyy väkivaltaa, kuuluu valtion ratkaistavaksi.
Etelä-Suomen Media uutisoi aiemmin, että muslimiyhteisöihin perehtynyt Tampereen yliopiston lehtori Susanne Dahlgrenon huolestunut muslimien eriytymisestä omiin rinnakkaisyhteisöihinsä.
– Muslimien uskonyhteisöjen eristäytyminen on Suomessakin aivan varteenotettava vaaratekijä. Esimerkiksi Tanskassa kehitys on johtanut siihen, että Kööpenhaminassa toimii jo moskeijoita, joissa muslimeja kehotetaan eristäytymään lähes kokonaan muusta yhteiskunnasta, Dahlgren kertoi toukokuussa.
Sharia-laki on aiheuttanut kitkaa myös eduskunnassa, kun oikeusministeri Antti Häkkänen (kok.) ja Jani Toivolan (vihr.) eduskunta-avustaja Nitin Sood ajautuivat väittelemään sharia-lain kohtelusta Suomessa.
Vastavalmistuneet 25–34-vuotiaat naiset hakeutuvat asumaan suurten kaupunkikeskusten lähelle. Pirkanmaan kaupungeista eniten muuttovoittoa kyseisessä ryhmässä saavat Ylöjärvi, Kangasala ja Nokia.
Vastaavasti perinteiset opiskelijakaupungit kärsivät muuttotappiota nuorten aikuisten keskuudessa.
Muuttoliiketutkija Timo Aro on selvittänyt nuorten suomalaisnaisten muuttoliikettä. Hän sanoo, että Tampereella opiskelijoiden määrä on niin suuri, että valmistumisen jälkeen kaupungin työ- ja asuntomarkkinoilla ei ole riittävästi kysyntää. Silloin helpoin vaihtoehto on muuttaa naapurikaupunkiin.
–Jos katsoo Tampereen muuttovoittoa ikäryhmittäin vuosina 2008–2017, Tampereen kaupunki on saanut muuttovoittoa 15–24-vuotiaista nuorista noin 25 000 ihmistä. Muuttotappiota tulee 25–34-vuotiaista noin 9 000 henkilöä, Aro sanoo.
Koko Pirkanmaa kärsii muuttotappiosta 25–34-vuotiaiden nuorten keskuudessa. Vuosina 2014–2016 Pirkanmaan muuttotappio oli 329 ihmistä. Ikäryhmän poismuuttajista 254 oli miehiä ja 75 naisia.
Tampereen yhteenlaskettu muuttotappio samassa ikäryhmässä oli lähes 3000 henkilöä.
Ylöjärvi sai muuttovoittoa 575, Kangasala 560 ja Lempäälä 440 henkilöä. Nuorten miesten keskuudessa muuttovoittoa sai eniten Kangasala, johon muutti 268 miestä vuosina 2014–2016.
Muuttajat koulutettuja Suomessa muuttoliike on valikoivaa. Muuttajat ovat keskimäärin hyvin koulutettuja ja työllisten osuus on muuttajien keskuudessa korkea. Muutot keskittyvät voimakkaasti alle 35-vuotiasiin, minkä jälkeen muuttajien määrä laskee tasaisesti. Neljä viidestä muuttajasta on alle 35-vuotias.
–Ihmisiä kiinnostaa muuttajien ikärakenne ja tausta. 25–34-vuotiaat naiset ovat tärkeä ryhmä, koska he ovat usein vastavalmistuneita opiskelijoita, jotka ovat siirtymässä työelämään. Moni harkitsee myös perheen perustamista, jolloin asuinpaikan valinta on pitkäaikainen päätös, Aro sanoo.
Muuttoalttius alkaa uudelleen nousta alueesta riippuen 50–60-vuotiailla. Kun ihmiset jäävät eläkkeelle, he alkavat miettiä, missä haluavat viettää vanhuusvuodet.
–Siinä iässä myydään usein omakotitalo tai rivitalo kaupunkien reunalta ja hakeudutaan lähemmäs keskustaa, jossa on paremmat palvelut, Aro sanoo.
Nurmijärvi-ilmiö hiipuu Suomessa arvostetaan edelleen perinteistä omistusasumista, vaikka viimeisen kymmenen vuoden aikana asumistavat ovatkin muuttuneet.
–Yhä suurempi joukko nuoria aikuisia haluaa asua kaupungeissa. He ovat valmiita tinkimään asumisen tasosta ja asuineliöiden määrästä, kunhan vapaa-ajan palvelut ovat lähellä ja liikkuminen on sujuvaa.
Niin kutsuttu Nurmijärvi-ilmiö on Aron mukaan hiipumassa. Uudenmaan maakuntaan kuuluvan pikkukunnan mukaan nimetty ilmiö oli voimakkaimmillaan 2000-luvun alussa, jolloin nuoret lapsiperheet hakeutuivat asumaan kaupunkien kehyskuntiin, jossa oli tarjolla pientalomaista asumista. Työmatkat kuljettiin usein autolla lähimpään kaupunkiin.
Aron mukaan nykynuorten arvot ja asenteet suosivat ekologista asumista hyvien liikenneyhteyksien varrella. Autoilu ei ole enää itsestäänselvyys, vaan työmatka voidaan taittaa myös pyörällä, jalan tai joukkoliikennettä käyttäen.
Lisäksi kaupunkien asuntotarjonta on monipuolistunut. Esimerkiksi Tampereen keskustaan on alettu rakentaa pienempiä asuntoja yksinasuville, ja pientalomaista asutusta on tarjolla Vuoreksessa. Lisäksi kaupunkirakentaminen on entistä tiiviimpää ja korkeampaa.
Uusi valintatapa lisää naisopiskelijoiden määrää. Tänä vuonna uudistui kauppatieteiden haku. HALLITUS halusi, että ylioppilastodistusta painotetaan korkeakoulujen yhteisvalinnoissa. Ensimmäisenä uudistui kauppatieteiden ala, jonne viime vuonna valittiin 20 prosenttia opiskelijoista yo-paperien perusteella. Tänä vuonna 60 prosenttia uusista opiskelijoista valittiin ylioppilastodistuksella.
Lopputulos: Naisten määrä kasvaa rajusti. Osuus kasvanee 10 prosenttiyksiköllä.
Todistusvalinnan pohjalta näyttää siltä, että 56,5 prosenttia hyväksytyistä olisi naisia.
– Haluan kuitenkin muistuttaa, että todistusvalinta ei ole lopullinen, vaan se elää kesäkuun loppuun saakka, huomauttaa Kirsi Kaljunen, joka koordinoi kauppatieteellisen alan yhteishakua.
Lopullisiin lukuihin vaikuttaa pääsykoesuoritusten lisäksi se, etteivät kaikki ota paikkaansa vastaan.
2017 naisia oli sisään päässeistä 43,5 prosenttia ja hakijoista 43 prosenttia. Vuonna 2016 sekä hakijoista että hyväksytyistä 41 prosenttia oli naisia. Tästä voi todeta, että pääsykokeissa naiset ja miehet ovat menestyneet aika lailla yhtä hyvin.
SUKUPUOLIJAKAUMA korkeakouluissa on ollut paljon esillä. Suurimmat erot ovat humanistisilla ja taidealoilla, tekniikan aloilla ja tietojenkäsittelyssä ja tietoliikenteessä. Naisilla on miehiä enemmän kolmannen asteen tutkintoja.
Naiset kirjoittavat ylioppilaskirjoituksista selvästi paremmin. Onkin kiinnostavaa, miksi sisäänpääsyä on päätetty muuttaa selvästi heitä suosivammaksi.
Opetusministeriön korkeakoulu- ja tiedepolitiikan osaston ylijohtaja Tapio Kosunen kommentoi asiaa pikaisesti:
– Toki kaikki elementit ovat olleet esillä. Opiskelijavalinta on hyvin monipuolinen kokonaisuus, hän sanoo.
Opintoasiainpäällikkö Pia Lahti Aalto-yliopistosta kertoo, että muuttuvaa sukupuolijakaumaa osattiin odottaa ”jonkin verran”.
– Opiskelijat ovat myös varmaan jonkin verran nuorempia kuin aikaisemmin, hän lisää.
ONKO reilua, että yo-arvosanoilla pääsee suoraan sisään? Riittääkö huonommin koulussa menestyneille pojille koulutuspaikkoja? Vai korjaantaanko nyt aiempi vinouma, jonka yhteispistekiintiö on synnyttänyt?
– Tämä on ehdottomasti hyvä valinta. Se mahdollistaa opiskelupaikan myös niille, jotka eivät ole lukiossa menestyneet. Aikaisemmin valintakokeella valtaosa valinnoista on tehty valintakokeen ja ylioppilaskirjoituksen yhteispisteillä. Nyt valintakokeessa valittavan 40 prosentin valintaan ei vaikuta ylioppilastodistus lainkaan, Lahti sanoo.
Hän uskoo, että ei-toivottujen välivuosien määrä tulee laskemaan uudistuksen myötä.
LINJAUKSENA on tehdä todistusvalinnasta pääväylä korkeakouluihin 2020 mennessä, mutta säilyttää myös pääsykokeet. Aikeena on tehdä valintakokeesta sellainen, johon ei tarvitse etukäteen valmistautua. Tällöin eriarvoistavista valmennuskursseista päästäisiin eroon. Yhteispistevalinnasta luovutaan kokonaan.
Todistuskiintiöön pääsevät vain ensikertalaiset eli ne, joilla ei ole aiempaa korkeakoulupaikkaa. Todistuksen perusteella paikan saaneet saivat ilouutisen viime viikolla. Muut saivat kutsun valintakokeeseen, joka järjestettiin eilen.
Kauppatieteiden yhteisvalintaa hallitaan Itä-Suomen yliopistolta käsin. Suomessa on kahdeksan suomenkielistä ja kaksi ruotsinkielistä korkeakoulua, jossa kauppatieteitä voi opiskella.
Uudistus tulee voimaan lähes kaikilla aloilla, pois lukien taide-, kulttuuri- ja liikunta-alan ja asiointi- ja viittomakielen tulkin koulutukset.
Korkeakoulu saa itse määrittää, hyväksyykö myös ammattikoulun suorittaneita ja kuinka paljon.
Norrbottenin rykmentti otti tänään maanantaina vastaan Ruotsin uuden asevelvollisuusjärjestelmän ensimmäiset varussotilaat. Rykmentin jääkäripataljoonassa Arvidsjaurissa palveluksensa aloitti 140 sotilasta, joista 135 on miehiä ja viisi naisia.
Pataljoonan esikuntapäällikkö majuri Björn Eliasson kertoo, että joukossa on sekä vapaaehtoisesti asepalvelukseen hakeutuneita että uuden asevelvollisuusjärjestelmän kautta palvelukseen määrättyjä.
–Tunnelma on jännittynyt. Kaikki meille tulevat alokkaat halusivat kuitenkin juuri tänne, joten he ovat myös motivoituneita ja kiinnostuneita, kertoo Eliasson.
Hänen mukaansa nyt alkanut 11 kuukautta kestävä jääkärikoulutus on yksi Ruotsin puolustusvoimien rankimpia. Siksi tähän ryhmään hakeutuneiden varusmiesten koulutus aloitetaan ensimmäisenä.
–Haluamme varmistaa, että asevelvolliset ehtivät kehittyä riittävästi fyysisesti ja henkisesti ennen kylmää talvea, jolloin koulutus on äärimmäisten sääolosuhteiden takia kaikkein haastavinta.
Kutsunnat jatkuvat Kuluvan kesän aikana yhteensä 4 000 asevelvollista astuu palvelukseen eri puolilla Ruotsia. Saman verran asevelvollisia aiotaan kouluttaa myös vuonna 2019.
Uusi asevelvollisuus koskee miehiä ja naisia, ja sen on tarkoitus täydentää vapaaehtoisuuteen perustuvaa maanpuolustusta.
Ruotsin hallitus päätti yleisen asevelvollisuus lakkauttamisesta vuonna 2009 ja sen palauttamisesta keväällä 2017.
Kutsuntakirjeet lähetettiin kaikille vuosina 1999–2000 syntyneille viime kesänä. Lokakuussa alkaneisiin kutsuntoihin pyydettiin noin 13 000 nuorta aikuista.
Vaikka ensimmäiset asevelvolliset astuivat jo palvelukseen, jatkuvat kutsunnat tänä vuonna kesäkuun loppuun asti.
Varussotilaat astuvat palvelukseen useana eri ajankohtana palveluspaikasta, -ajasta ja tehtävästä riippuen. Viimeiset asevelvollisuuden kautta armeijaan määrätyt aloittavat palveluksena elokuussa.
Ruotsissa palvelusaika on joko 9 tai 11 kuukautta.
Majuri Eliasson kertoo, että pitkästä ja haastavasta koulutuksesta huolimatta jääkäripataljoonan alokkaiden ensimmäinen päivä on rauhallinen.
–Ilmoittaudutaan, haetaan varusteet, opetellaan sotilaspuvun käyttöä ja vuoteen petaamista. Siitä se alkaa, sanoo Eliasson.
Heinäkuussa uusi saapumiserä nuoria astuu jälleen varusmiespalvelukseen. Vuosittain palveluksen aloittaa noin 20 000 suomalaista, joista 500 on vapaaehtoisen varusmiespalveluksen suorittavia naisia. Vaikka Euroopassa yleinen asevelvollisuus onkin harvinainen, meillä Suomessa sitä pidetään edelleen perustellusti korvaamattomana osana uskottavaa puolustusratkaisuamme.
Suomen sotilaallisen maanpuolustuksen toteuttamisesta vastaa puolustusvoimat, joka täyttää tänä vuonna sata vuotta. Sadassa vuodessa puolustusvoimista on kehittynyt moderni toimija, jota arvostetaan laajasti. Muutama vuosi sitten tehdyssä kyselytutkimuksessa 91 prosenttia vastaajista kertoi luottavansa puolustusvoimiin. Vain poliisi nautti tutkimuksessa yhtä vahvaa luottamusta.
Luottamusta puolustusvoimiin tukee suomalaisten kansainvälisestikin poikkeuksellisen luja maanpuolustustahto. Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan vuosittaisissa selvityksissä maanpuolustustahto on perinteisesti pysynyt korkealla tasolla. Kansalaiset ovat siten valmiita tarvittaessa asein puolustamaan yhteisen kotimaansa koskemattomuutta ja itsenäisyyttä.
Vaikka Suomen maanpuolustuksen perusratkaisut ovat pitkälti kunnossa, käydään maanpuolustuksen kehittämisestä silti tänä päivänä vilkasta keskustelua. Viime vuosina etenkin yleisen asevelvollisuuden vaihtoehdoksi on väläytelty kansalaispalvelusta ja valikoivaa asevelvollisuutta. Näiden mallien yhtenä tavoitteena on saada myös naiset nykyistä yhdenvertaisemmin maanpuolustuksen tehtäviin.
Nämä maanpuolustuksen uudistamiseen pyrkivät mallit ovat toistaiseksi jääneet sisällöiltään ohuiksi, eikä niistä olisikaan nykyisen järjestelmän korvaajiksi. Yleisellä asevelvollisuusjärjestelmällä saavutettavaan laajaan reserviin tuskin päästäisiin esimerkiksi silloin, jos asevelvollisuus olisi valikoiva. Maanpuolustusta ei tule kehittää suuntaan, joka oleellisesti heikentäisi puolustuksemme uskottavuutta.
Viime vuosien tapahtumat kansainvälisessä toimintaympäristössä ovat osoittaneet, että sotilaalliset turvallisuusuhat eivät ole kadonneet maailmasta. Niiden rinnalle on lisäksi noussut joukko uusia uhkakuvia. Uskottavan maanpuolustuksen järjestämiseen on siksi suhtauduttava vakavasti, jotta pystymme jatkossakin torjumaan paitsi aseelliset konfliktit myös ylläpitämään yhteiskunnan toimintakykyä esimerkiksi luonnonkatastrofien tai suuronnettomuuksien tapahtuessa.
Puolustuksen saralla uusia ikkunoita on avautumassa kansainvälisen yhteistyön syventyessä. Euroopan unionin puitteissa tapahtuva puolustusyhteistyö on Suomelle mahdollisuus, johon täytyy tarttua. Puolustusliitto Naton ulkopuoliselle sotilaallisesti liittoutumattomalle valtiolle EU:n puolustusyhteistyö on väylä vahvistaa entisestään omaa puolustusta kumppanuuksien kautta. Puolustus- ja turvallisuusyhteistyö voi olla eurooppalaista yhteistyötä parhaimmillaan.
Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini varautui Jussi Halla-ahon voittoon viimeistään toukokuun 2017 alusta lähtien. Soini ja hänen lähipiirinsä laativat sen varalle kaksi vaihtoehtoista toimintasuunnitelmaa: A-mallissa soinilais-terholaiset erottaisivat halla-aholaiset kansanedustajat eduskuntaryhmästä ja puoluehallituksen voimalla koko puolueesta. B-mallissa soinilais-terholaiset loikkaisivat itse ja perustaisivat oman eduskuntaryhmänsä. Varautuminen toden teolla alkoi helmikuussa ja muuttui suunnitelmallisemmaksi huhtikuussa, jolloin tiedonhankinta halla-aholaisten some-kampanjoinnista oli jo järjestelmällistä.
Maaliskuun lopulta lähtien Soinin lähipiirillä oli tarkkaa tietoa Halla-ahon tukijoiden suljetuista keskusteluryhmistä. Soinilais-terholaiset – kutsuttakoon Halla-ahon vastaleiriä tällä nimellä – onnistuivat saamaan haltuunsa Kari Liljan perustamien Facebook-ryhmien jäsenluettelot. He myös pääsivät soluttautumaan toukokuun alkuun mennessä kaikkiin ryhmiin lukuun ottamatta Halla-aho puheenjohtajaksi -ryhmää, jonka jäsenlistan soinilais-terholaiset kuitenkin saivat hankittua toukokuun puolivälissä.
Ryhmiä oli neljä: omansa Halla-aholle, Laura Huhtasaarelle, Teuvo Hakkaraiselle ja Juho Eerolalle.
–Niihin oli helvetin vaikeata päästä jäseneksi. Puoluejäsenyys piti todistaa lähettämällä kuva jäsenkortista tai hyväksymiskirjeestä. Lisäksi sähköpostiin tuli kysymyksiä, joilla he halusivat varmistaa, että ryhmään liittyvä oli oikeamielinen. Halla-aho-ryhmään en päässyt jäseneksi, mutta sain hankittua sen jäsenlistan. Nimiä oli sillä hetkellä 747, joista noin 90 prosenttia oli tulossa puoluekokoukseen. Silloin tein johtopäätöksen, että Halla-ahon valinnan estämisen näkökulmasta homma oli todennäköisesti karannut käsistä, entinen perussuomalainen kertoo.
Nimien perusteella hän arvioi ryhmien jäsenten olevan myös Hommaforum-sivuston rekisteröityneitä keskustelijoita. Käytännössä Halla-aholla on lähes 700 varmaa äänestäjää takanaan. Analyysin lopputulos puistattaa soinilais-terholaisten ydinjoukkoa, mutta on heille tietona arvokas.
Hälyttävistä tiedoista kerrotaan Soinille ensimmäisen kerran pian hänen luopumispäätöksensä jälkeen. Toisin sanoen Soini saa tietää maaliskuussa, että hänen ulkoministeriytensä suhteen on niin sanotusti tosi kyseessä.
Soinille näytetään kevään mittaan myös halla-aholaisten Facebook-ryhmien jäsenlistat, jotta puoluejohtajalla on aikaa varautua tulevaan.
Jussi Halla-ahon voitto ei tule yllätyksenä Soinille tai hänen lähipiirilleen. Siksi he ovat toimintakykyisiä ja onnistuvat toteuttamaan Suomen poliittisen historian suurimman loikkausoperaation vain kolmessa päivässä.
Helsingin Sanomien toissapäivän haastattelussa islamilaisen oikeuden asiantuntija Asifa Quraishi-Landes haluaa, että länsimaissa annettaisiin “lisää tilaa ja tukea muslimien noudattamalle sharia-laille.” Hänen mukaan monikulttuurisuus edellyttää sitä, että hyväksytään sharia-lainsäädännön olemassaolo. ”Nyt länsimaiden pitää päättää, ottavatko ne välttämättömät muutokset vastaan pakolla vai ilolla”, toteaa Quraishi-Landes.
Olen 100 % eri mieltä kuin tämä islamilaisen oikeuden asiantuntija. Sharia-lakien noudattamista ei missään nimessä tule sallia Euroopassa tai muualla länsimaissa. Ne ovat patriarkaalisia, naisten oikeuksia polkevia säädöksiä, jotka ovat ristiriidassa paitsi kollektiivisen moraalikäsityksen, myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen säädöksien kanssa.
On ristiriitaista haluta tulla Eurooppaan harjoittaakseen shariaa
Sharia-laki on joukko Koraanissa olevia sekä profeetta Mohammadin elinaikanaan antamia lainopillisia ratkaisuja ja ohjeita elämän eri tilanteisiin. Niitä noudatetaan paitsi muslimiyhteisöissä, myös tiukkaa islamia noudattavissa maissa kuten Saudi-Arabiassa.
Yleisinä piirteinä sharia-lakiin kuuluu mm. ruoskinta- ja kuolemantuomiot, tuomiot haureudesta ja avioliiton ulkopuolisista suhteista sekä perinnönjakoon liittyvät lait.
Silloin kun sharia-lait säädettiin noin 1 500 vuotta sitten, olivat ne sen aikaisiin olosuhteisiin nähden tasa-arvoiset sillä takasivat myös naisille pieniä oikeuksia. Siihen asti naisilla (varsinkaan Arabian niemimaalla) ei ollut mitään omia oikeuksia. Niin tai näin, lakeja ei olla kertaakaan päivitetty niiden julkaisun jälkeen ja ne ovat nyt auttamatta jääneet vanhanaikaisiksi ja naisia sortaviksi.
Näiden samaisten, 1 500 vuotta sitten säädettyjen lakien noudattaminen vuonna 2018 on hyvin ristiriidassa ihmisoikeuskäsityksen sekä tasa-arvon ja demokratian normien kanssa. Esimerkiksi naiset saavat vain puolet siitä perinnöstä, mikä annettaisiin miehelle.
Lännessä kansalaiset, erityiset naiset, ovat vuosikausia taistelleet päästäkseen eroon uskonnon asettamista epätasa-arvoisuuksista lainsäädännössä. Miksi sallisimme, että Euroopan muslimit harjoittavat täällä epätasa-arvoisia varjotuomioistuimia? Jos joku perhe haluaa elää sharia-lakien mukaan, se onnistuu vaikkapa Saudia-Arabiassa ja Iranissa. On ristiriitaista haluta tulla Eurooppaan harjoittaakseen shariaa, eikä sitä siksi tule sallia.
Itse ihailen sekulaaria ja tasa-arvoista järjestelmää ja se on yksi tärkeä syy minkä vuoksi asetuin Eurooppaan. Toivoisin, että tasa-arvoinen kulttuuri leviää täältä meidän kotialueelle Lähi-itään, eikä niin että sen epätasa-arvoiset (sharia-lait) käytännöt leviäisivät tänne.
– Viime eduskuntavaalien paneelit olivat hyvin miehisiä, ja hallituksen kaikki keskeiset ministerit ovat olleet miehiä. On merkittävää, että naiset pääsevät johtopaikoille, hän kuvaa.
NAISVALTA puoluejohdossa ei ole poikkeuksellista. Nykyisistä eduskuntapuolueista myös kristillisdemokraateilla, RKP:llä ja vasemmistoliitolla on johtoviisikossa kolme naista ja kaksi miestä.
Kantolan mukaan perinteisesti vihreillä ja vasemmistoliitolla on ollut voimakas tasa-arvon eetos johtajavalinnoissa.
– Siinä mielessä ei ole ihme, että keskustan naispainotteiset valinnat ovat nyt herättäneet huomiota, Kantola pohtii.
Suurista puolueista kokoomuksella ei ole koskaan ollut naispuolista puheenjohtajaa. SDP:llä on ollut yksi, Jutta Urpilainen.
Keskustalla sen sijaan on ollut kaksi, Anneli Jäätteenmäki ja Mari Kiviniemi. He ovat nousseet pääministereiksi asti.
Molempien ura huipulla jäi kuitenkin lyhyeksi. Myös Urpilaisen loppu demarijohtajana päättyi tylysti.
– Merkitystä ei ole vain sillä, että miten naiset ovat päässeet johtopaikoille, vaan myös sillä, miten he ovat joutuneet poistumaan näyttämöltä, tutkija pohtii.
KANTOLAN mukaan sukupuolella on edelleen merkitystä siinä, miten politiikko onnistuu huipulla. Kyse ei ole mistään yhdestä yksittäisestä asiasta, vaan erot ovat moninaiset.
– Ne voivat liittyä puolueen sisäisiin käytäntöihin, verkostoihin ja vaikkapa siihen, miten ihminen nähdään julkisuudessa ja miten häneen suhtaudutaan. Naisia tytötellään politiikassa edelleen ja heistä käytetään seksistisiä kommentteja, Kantola listaa.
Kantolan mukaan naiset joutuvat edelleen todistamaan pätevyyttään johtajina tai vaikkapa talous- tai ulkopoliitikan osaajina. Siksi on hyvä, että naisia on puolueen johtopaikoilla yhä enemmän. Asiat eivät muutu yhdessä yössä kuin taikaiskusta, vaan pikku hiljaa.
– Nyt on saavutettu jotain uutta. Oli todella ilo olla Sotkamossa, kun naisten kannalta tulos oli näin hieno, Isohookana-Asunmaa sanoo.
Isohookana-Asunmaan mukaan uusi puoluejohto voi muuttaa keskustan imagoa – mielikuvat kun syntyvät pitkälti keskeisten henkilöiden kautta.
– Uskon myös, että keskeisessä asemissa olevat naiset muuttavat asioiden prioriteetteja. Piirteitä siitä oli jo Juha Sipilän puoluekokouspuheessa, Isohookana-Asunmaa pohtii.
Sipilä puhui tunnin esitelmän aikana muun muassa parisuhdeväkivallasta.
Samalla kun puoluejohto on naisvaltainen, se on myös nuorehko.
– Kokonaisuus muuttaa puolueen kuvaa raikkaammaksi. Ikäjakauma antaa uskoa siihen, että liikkeellä on tulevaisuutta. Tämä ei ole mikään Eläkeliitto, vaan Suomen Keskusta r.p., Isohookana-Asunmaa paaluttaa.
ENITEN kiinnostusta on herättänyt keskustan uusi puoluesihteeri Riikka Pirkkalainen. Hän ei tosin ole paikalla ensimmäinen nainen, sillä vuosina 1990–1994 keskustan puoluesihteerinä vaikutti Erja Tikka.
Tikka ei ollut paikalla Sotkamossa, mutta hän seurasi kokousta mielenkiinnolla netin välityksellä.
Yksi tunnettu esimerkki naisesta, joka opetteli puhumaan matalalla äänellä, on Ison-Britannian entinen päministeri Margaret Tatcher. 1940–1950-lukujen radio-ohjelmat saattavat kuulostaa nykykuuntelijan korvassa oudoilta, sillä ihmisten puhe kuulostaa aivan erilaiselta kuin nykyään, BBC kirjoittaa.
Erityisesti naiset puhuvat nykyään matalammalla äänellä kuin äitinsä ja isoäitinsä.
KIELI EI OLE tasaista ja muuttumatonta, vaan mukautuu aikaansa. Naisten äänten mataloituminen on esimerkki muuttuneesta voimadynamiikasta miesten ja naisten välillä.
Tutkija Cecilia Pemberton Etelä-Australian yliopistosta vertaili vuosina 1945 ja 1990 äänitettyä 18–25-vuotiaiden naisten puhetta.
Tutkijaryhmä havaitsi, että naisten äänenkorkeus on pudonnut keskimäärin 229 hertsistä 206 hertsiin. Äänenkorkeudessa on kuultuna huomattava ero.
Tutkittavien ääninäytteiden puhujat olivat tupakoimattomia yliopisto-opiskelijoita. Tutkijat ottivat myös huomioon, että osa vuoden 1990 ääninäytteiden antajista käytti ehkäisypillereitä, mikä on saattanut vaikuttaa hormonitoimintaan ja muuttaa ääntä. Kaikkien muuttujien huomioimisen jälkeenkin äänenkorkeuksissa oli havaittavissa eroja.
TUTKIJAT ARVIOVAT, että naisten kasvanut rooli yhteiskunnassa on saanut naiset omaksumaan syvemmän äänen osoittaakseen arvovaltaa työpaikoilla.
Pembertonin hypoteesin mukaan kehittyvä sukupuolten välinen tasa-arvo selittää pitkän aikavälin muutokset australialaisnaisten äänenkorkeudessa. Samankaltaisia tuloksia on saatu myös Sveitsistä, Yhdysvalloista ja Kanadasta.
Tietoisesti tai tiedostamatta naiset vaikuttavat sopeuttavan ääntään mahdollisuuksiin, joita heille on nykyaikana tarjolla.
Äänenkorkeuksien eroja on mahdollista tutkia paitsi yksilö- myös valtiotasolla. Esimerkiksi alankomaalaisnaisten äänet ovat matalampia kuin japanilaisten, millä näkyy olevan yhteys esimerkiksi Japanissa vallitsevaan sukupuolten väliseen palkkaeroon.
BBC:n brittilukijoille tuttu esimerkki ovat on maan entinen pääministeri Margaret Tatcher, joka opetteli ammattilaisen avulla puhumaan matalammalla äänellä. Hänen äänenkorkeutensa putosi jopa 60 hertsiä.
YHDESSÄ BBC:N esittelemässä tutkimuksessa Illinoisin yliopiston tutkija Joey Cheng pyysi koehenkilöitä ratkaisemaan tilanteen, jossa astronautin täytyisi katastrofin jälkeen selviytyä Kuussa.
Koetilanteessa otetut äänitteet paljastivat, että suurin osa henkilöistä pudotti äänenkorkeuttaan koetilanteen ensimmäisten minuuttien aikana. Äänen mataloittaminen ennakoi tulevaa valta-asemaa tehtävässä.
– Ryhmän tulevia hierarkiaa oli mahdollista ennustaa alkuhetkien perusteella, Cheng on kuvaillut.
Cheng kuitenkin huomauttaa BBC:n artikkelissa, että naisille ei ole pelkkää hyötyä matalasta äänestä. Matalaääniset naiset koetaan vähemmän miellyttäviksi ja seksuaalisesti vähemmän houkutteleviksi.
Pitkäaikainen venäläinen kansanedustaja Tamara Pletnjova on huolissaan venäläisten naisten seksuaalisesta käyttäytymisestä tänään torstaina alkavien jalkapallon MM-kisojen aikana.
Pletnjova, 70, näkee vaaraksi, että venäläiset naiset harrastavat seksiä maahan tulleiden ei-valkoisten kisaturistien kanssa.
Pletnjova kertoi käsityksistään Moskova puhuu -radiokanavan ohjelmassa "Olympialaisten lapset".
– On kokonaan eri asia saada lapsi eri rotuisen ihmisen kanssa, Venäjän duuman perhe-, lapsi- ja naisvaliokunnan puheenjohtaja Pletnjova sanoi.
Pletnjova kertoi olevansa huolissaan muun muassa siitä, että venäläisnaiset lähtevät ulkomaille tai että he eivät edes kotimaassaan saa omia lapsiaan huostaansa.
Moskovan kisojen lapset Keskustelun taustana olivat Moskovassa vuonna 1980 järjestetyt olympialaiset.
Silloisessa Neuvostoliitossa ehkäisyvälineet olivat vielä vaikeasti saatavilla, ja kisojen jälkeen monet venäläisnaiset saivat lapsia suhteistaan afrikkalaisten, latinojen ja aasialaisten miesten kanssa.
– Tällaiset lapset kärsivät ja ovat kärsineet jo neuvostoajoista lähtien, Pletnjova sanoi.
Kuinka suuresta lapsimäärästä on kyse, sitä kansanedustaja Pletnjova ei täsmentänyt.
Pletnjova korosti radiohaastattelussa, että myös venäläisnaisten avioliitot ulkomaalaisten kanssa päättyvät usein huonosti.
Kansanedustaja Tamara Pletnjova kuuluu oppositiossa olevaan Venäjän kommunistiseen puolueeseen, joka kuitenkin tukee Kremlin näkemyksiä useimmissa tärkeimmissä kysymyksissä.
Venäjälle on tulossa tuhansia kisaturisteja seuraamaan kuukauden kestävää jalkapallon maailmanmestaruusturnausta.
Totuuden etsintä on somen pikakohujen luvattuna aikana tuskallisen vaikeaa. Sen osoitti tällä kertaa pieni lehtopöllö.
Voi että, onpa surkeannäköinen lehtopöllön poika. Siinä on taas tehty vastuuton avohakkuu poikasaikana, ajattelin varmaankin, kun näin tiistaina kirjailija, bloggaaja Tiina Raevaaran saatteella Luonnonsuojeluliiton Twitter-tilille lisätyn kuvan lehtopöllön (Strix aluco) poikasesta kyhjöttämässä kannolla hakkuuaukolla.
Empimättä jaoin kuvan eteenpäin ja näin tekivät sadat muut.
Tässä vaiheessa sadat tuhannet suomalaiset ovat nähneet Jukka Tannerin ottaman kieltämättä tunteisiin menevän, hienon kuvan.
Asiasta uutisoitiin laajalti, myös meillä Iltalehdessä. Uutiset kerrottiin pitkälti kuvaajan suulla, kuten niin usein nykyään tapana on. Kertomatta jäi toinen puoli - metsänhoitajan näkökulma asiaan. Sävy oli tunteikas.
Maailmalle levisi totuutena se, että lehtopöllön pesä oli jyrätty julman metsäteollisuuden ahnaan voitontavoittelun tieltä. Tätä mielikuvaa vahvistivat ne poliitikot, järjestöt ja yksityishenkilöt, joiden tavoitteisiin asia sopi. Minutkin voinee joukkoon laskea - jaoinhan kuvan.
Näin kirjoitti esimerkiksi vihreiden Emma Kari:
- Aina välillä otetaan kuva, joka onnistuu kiteyttämään sen, mistä poliittisessa kamppailussa on kyse. Tämä on se kuva. Mutta mikä tämän pienen lehtopöllön poikasen nimi on? Onko ehdotuksia?
Tunteikasta. Alkaa nyt nimetä villieläimiä politiikan vuoksi!
Piikki kansalaisaloitteeseen Uutisella oli aivan selvä vaikutus. Lehtopöllönpojan väitetty pesäpuun tuho aiheutti allekirjoituspiikin kansalaisaloitteeseen, jossa vaaditaan kieltämään avohakkuut valtion mailla.
Kerrottakoon taustaksi, että olen itsekin aloitteeseen nimeni pannut. En tehnyt asiaa hetken mielijohteesta yhden kuvan perusteella, vaan seurattuani metsätalous- ja luontouutisointia vuosikausia. Lintuja olen tarkkaillut harrastusmielessä yli 20 vuotta, aktiivisemmin pari viimeistä.
Annan täyden kunnian Jukka Tannerille ja muille kansalaistieteilijöille, joiden työn tuloksena tiedämme, että lehtopöllöt ja muu suomalainen metsäluonto ovat suuressa ahdingossa. Lintujen rengastaminen on hikistä ja epämukavaa hommaa, sen tiedän kokemuksesta.
Luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen ja ilmastonmuutoksen luoma uhka ovat niin tärkeitä uutisaiheita, että kaikki muu on niiden takana toisarvoista. Tämä on oma mielipiteeni.
Tässä tapauksessa ongelmaksi muodostui se, että kuvan myötä levinnyt viesti ei ollut totta.
Iltalehteen otti yhteyttä kaksi henkilöä, joilla oli toisenlainen näkemys asiaan. Heistä toinen näki, miten lintu kuljetettiin sopivaan kuvauspaikkaan, jossa se kieltämättä näytti lohduttomalta.
Heistä toinen taas oli vienyt alkuperäisen pöllönpöntön paikalleen, eikä olisi suonut pöllöpesueelle sattuvan mitään. Kävi ilmi, että lehtopöllöpojan pesäpuuta ei ollutkaan kaadettu, jyrätty tai tuhottu, vaikka kaikkia näitä ilmauksia jo totena netissä levitettiin.
Onko totuus mahdottomuus? Samaan aikaan kun lehtopöllögate jyllää yhtäällä, käydään toisaalla oikeutta Ilja Janitskinin tapauksessa. Kyse on historiallisesta jutusta, joka ottaa kantaa valeuutisointiin ja sananvapauteen.
Kuvaavaa, ironisen huvittavaakin tapauksessa on se, että samalla kun Janitskinia vaaditaan tuomiolle valheiden ja osatotuuksien levittämisestä, kelpaa samoille vaatijoille poliittiseksi lyömäaseeksi kuva, joka oli niin ikään vain osa totuutta.
Me sensaatio-, kohu- ja tunnehakuisessa mediassa emme tietenkään ole syyttömiä nykyiseen tilanteeseen, päinvastoin. Totuuden etsintä on useimmissa tapauksissa vaikeaa, vaikka siihen olisi aitokin halu ja pyrkimys.
Siispä kohujen keskellä voi vain toivoa, että kun näet tunteisiin vetoavan kuvan tai jutun netissä, hengitä rauhallisesti, harkitse, puntaroi vielä kerran näkökulmaasi ja toimi vasta sitten.
Ja koeta kaiken lisäksi muistaa hyvät käytöstavat.
KYSYMYS islamilaisen oikeuden merkityksestä ihmisten arjessa ja suhteessa Suomen oikeusjärjestelmään on tullut ajankohtaiseksi maassa asuvien muslimien lukumäärän kasvaessa. Julkisessa keskustelussa on toistuvasti esitetty, että niin kutsuttu sharia-laki muodostaa uhan suomalaisen yhteiskunnan arvoille ja loukkaa erityisesti maahanmuuttajanaisten ihmisoikeuksia. Hiljattain tällaisen kannanoton esitti esimerkiksi oikeusministeri Antti Häkkänen (kok).
Sharia-laki on terminä ongelmallinen. Se ohjaa ajatukset ennalta määrättyyn, kansallisen lain kaltaiseen ja monoliittimaiseen järjestelmään. Tällaisenaan sharia-lakia ei ole olemassa. Islamilaisessa teologiassa sharia tarkoittaa kirjaimellisesti polkua lähteelle eli polkua jumaluuden äärelle. Sharia viittaa monitahoisiin eettisiin ponnisteluihin elää islamin mukaista elämää, jossa keskeistä on pyrkimys kohti Jumalaa.
Eräänä lähteenä tälle pyrkimykselle on rikas oikeudellisen ajattelun perinne, johon nykyään viitataan termillä ”islamilainen oikeus”. Sen kehitys alkoi 800-luvulla ja se sisältää eri sunni- ja shiialaisia lakikoulukuntia. Islamilainen oikeus on dynaamista, ja traditio suhtautuu suopeasti erilaisten oikeudellisten tulkintojen mahdollisuuteen.
ISLAMILAISTA feminismiä koskevassa Mulki al-Sharmanin tutkimushankkeessa sekä yhdessä yliopistotutkija Marja Tiilikaisen kanssa toteuttamassamme transnationaalisia muslimiavioliittoja koskevassa tutkimushankkeessa todettiin, että ”uskonnollinen” ja ”sekulaari” oikeus kietoutuvat monin tavoin toisiinsa.
Ihmiset tarvitsevat ja käyttävät eri lähteistä tulevia normeja monin tavoin ja eri tilanteissa. Monet Suomessa asuvat muslimit hakevat uskonnollisesta perinteestään eettistä ja normatiivista ohjausta sekä uskonnonharjoituksen että perhe-elämän alueella.
Uskonnollista perinnettä tulkitaan ja hyödynnetään arjessa dynaamisesti, ja uskonnon normien seuraaminen tuottaa monelle kokemuksia eettisestä elämästä ja hyvinvoinnista. Yhteiskunnan eriytymisen sijaan tämä edesauttaa koettua kuulumista suomalaiseen yhteiskuntaan ja motivoi osallistumaan huolimatta valitettavan yleisistä syrjinnän kokemuksista.
TOUKO AALTO ei ole ollut floppi, häneen ollaan tyytyväisiä, ja vaaleja kohti edetään luottavaisin mielin. Tämä on viesti, jota vihreät vakuuttavat viikonlopun puoluekokouksen alla.
Sen jälkeen, kun Aalto valittiin puheenjohtajaksi viime kesänä, vihreät nousi Suomen toiseksi suurimmaksi puolueeksi yli 17 prosentin kannatuksellaan.
Sittemmin kannatus on vain pienentynyt. Uudessa HS-gallupissa se oli 13,5 prosenttia.
MITÄÄN kriisiä ei kuitenkaan ole käsillä, vihreiden puoluehallituksen jäsenet ja muut johtavat poliitikot sanovat. He muistuttavat, että vaikka suunta on ollut koko ajan alaspäin, nykyinen kannatus on yhä selvästi korkeammalla kuin puolueen kannatus yksissäkään vaaleissa. Viesti tulee niin yhdestä suusta, että se kuulostaa melkein harjoitellulta.
”En ole millään tasolla huolissani”, sanoo puoluehallituksen jäsen Bella Forsgrén.
Forsgrén sai viime kuntavaaleissa ison äänivyöryn Keski-Suomessa, jossa Aalto johdatti vihreät vaalivoittoon.
”Kannatus on noussut viime vaaleista. Vertailukohdan pitäisi olla viime eduskuntavaalit, mutta mediassa se näyttää olevan syksyn huippuluvut.”
Myös puolueen varapuheenjohtaja Veli Liikanen sanoo, että nykyistä kannatusta täytyisi pitää vaaleissa suurena voittona. Parhaimmillaan puolueen kannatus on ollut eduskuntavaaleissa 8–9 prosentin välillä.
Varapuheenjohtaja Hanna Halmeenpään mielestä 17 prosentin kannatuspiikki oli poikkeusilmiö.
”Siinä näkyi puheenjohtajan vaihdos ja kuntavaalimenestys. Jos peruskannatus vakiintuu 14 prosenttiin, olen henkilökohtaisesti hyvin tyytyväinen.”
Kolmas varapuheenjohtaja Maria Ohisalo sanoo toivovansa, että politiikan tekeminen olisi asioiden edistämistä eikä gallupnumeroiden tuijottamista.
VIHREÄT koki viime vuonna muodonmuutoksen. Aallon edeltäjä, kansanedustaja Ville Niinistö oli kärkäs ja sanavalmis puheenjohtaja. Niinistö oli jatkuvasti esillä ja profiloitui vahvasti etenkin koulutuskysymyksissä.
Aalto on rauhallinen ja konsensushakuinen. Se näkyi jo heti puheenjohtajavalinnan jälkeen, kun Aalto hehkutti julkisesti pääministeri Juha Sipilän (kesk) kanssa käymäänsä keskustelua ”luottamuksesta”. Siinä missä Niinistö ryöpytti porvarihallitusta johtavaa Sipilää armottomasti, Aalto rakensi siltoja.
Aallon luonne on vaikuttanut myös vihreiden viestintään. Niinistön aikana puheenjohtaja tarttui päivänpoliittisiin aiheisiin ja hallitsi ilmatilaa sosiaalisen median kautta. Aalto taas ei ole nopealiikkeinen some-poliitikko.
Aallon alkukaudella Niinistö antoi hänelle selvästi tilaa ja pysyi itse taka-alalla.
Nyt vihreät menevät kahden aallon taktiikalla. Esimerkiksi yritystukikeskustelussa Niinistö, Emma Kari ja Antero Vartia ottivat ensin kantaa. Sen jälkeen Aalto linjasi puheenjohtajana, mitä vihreät tavoittelevat.
Ina Loves Porno -ohjelman keulahahmo Ina Mikkola vieraili Troot Vision -kanavan Visio-lähetyksessä.
Inan mukaan porno kuuluu yleissivistykseen.
Ina Mikkola on toimittaja, joka haluaa rikkoa tabuja. Niin hän myös teki Ina Loves Porno -ohjelmassaan, jossa hän matkusteli eri maissa ottaen selvää pornosta.
Porno ei ole kuitenkaan ainoa asia, minkä puolesta Ina toimittaa, sillä hänellä on aikaisempaa kokemusta niin Bassoradiosta kuin Ylen Hullu juttu -asiaohjelmasta.
Inan ohjelma sai aikaan keskustelua suorassa Visio-lähetyksessä, kun juontaja Ilari Hakala kysyi Inalta sitä, mistä ohjelman idea on peräisin.
- Keksin sen aivan itse. Olin katsomassa runkkausmielessä pornoa, kun yhtäkkiä sain idean.
Pornosta on tehty aikaisemminkin dokumentteja ympäri maailman, mutta Inan mukaan aihetta on käsitelty niissä usein negatiivisuuden kautta ja pornoon asetetaan yleensä häpeän leima.
- Aion keskustella pornosta mummonakin, Ina toteaa Visio-lähetyksessä.
Yli puolet naisista ja neljäsosa miehistä on kokenut työssään haittaa sukupuolestaan. Tämä käy ilmi sosiaali- ja terveysministeriön tuoreesta tasa-arvobarometrista.
- Naisilla (sukupuoleen perustuvia) haittakokemuksia oli useimmiten työpaineiden jakautumisessa, palkkauksessa, ammatin arvostuksessa ja uralla etenemisessä, sanoi Tilastokeskuksen erikoistutkija Marjut Pietiläinen barometrin julkistustilaisuudessa Helsingissä.
Eniten sukupuolestaan arvioivat olleen haittaa valtiolla työskentelevät naiset. Näin koki lähes kaksi kolmesta.
Sen sijaan miesten perhevapaiden käytön arvioitiin olevan vaikeampaa kuin naisten, erityisesti yksityisellä sektorilla.
Barometrissa ilmeni myös muita tasa-arvon ongelmia. Esimerkiksi palkansaajista noin kolmannes arvioi, että sukupuolivähemmistöön kuuluva kokisi todennäköisesti syrjintää heidän työpaikallaan. Myös opiskelijoista osa kokee, että opetusmateriaaleissa esiintyy sukupuolistereotypioita.
- Kolmannes opiskelijanaisista ja puolet miehistä näki, että opetuksessa tai oppimateriaaleissa ei juuri käsitellä sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjä tai sateenkaariperheitä, Pietiläinen sanoi.
Yli puolet nuorista naisista kohdannut seksuaalista häirintää
Alle 35-vuotiaista naisista jopa yli puolet oli kokenut seksuaalista häirintää. Kaiken ikäisistä naisista runsas kolmannes ja miehistä vajaa viidesosa oli kokenut seksuaalista häirintää kahden viime vuoden aikana.
Barometrin mukaan naiset ilmoittivat kokeneensa seksuaalista häirintää nyt hieman useammin kuin aiemmissa barometreissa.
Kaksi kolmasosaa naisista ja puolet miehistä pitää miesten asemaa yhteiskunnassa naisten asemaa parempana. Miehet myös arvioivat naisia useammin tasa-arvon jo toteutuneen.
Sosiaali- ja terveysministeriö teetti tasa-arvobarometrin Tilastokeskuksella. Tiedot kerättiin puhelinhaastatteluin syys-marraskuussa 2017. Barometriin haastateltiin 1 682 Suomessa asuvaa 15-74-vuotiasta ihmistä.
Naisten ja miesten käsitykset tasa-arvon toteutumisesta eroavat toisistaan, käy ilmi vasta julkaistusta Tasa-arvobarometri 2017 -raportista. Lue alta barometrin kysymyksiä ja testaa omaa kantaasi tasa-arvokysymyksiin.
Barometrissa kysyttiin myös seksuaalisesta häirinnästä. Tulosten mukaan naiset kokevat seksuaalista häirintää ja sukupuoleen liittyvää vihapuhetta sekä vähättelyä useammin kuin miehet.
Barometrissä pyydettiin kertomaan, onko vastaaja väitteiden kanssa täysin samaa mieltä, eri mieltä tai jotain sen väliltä.
Seksuaalinen ahdistelu Onko työpaikallasi henkilöitä, jotka suhtautuvat sukupuolesi vuoksi ainakin joskus yliolkaisesti tai vähättelevästi puheisiisi tai ehdotuksiisi?
Miehistä 89 prosenttia ja naisista 26 koki ettei ole.
Onko joku kahden viime vuoden aikana esittänyt asiattomia vartaloosi tai seksuaalisuuteesi kohdistuneita huomautuksia?
Naisista 24 prosenttia oli kokenut huomatuksia, kun taas miehistä huomautuksia oli kokenut 8 prosenttia. Naisista 38 ja miehistä 17 prosenttia kertoi kokeneensa seksuaalista häirintää kahden viime vuoden aikana.
Työnantajien tulisi toimia nykyistä aktiivisemmin naisten ja miesten perusteettomien palkkaerojen poistamiseksi?
81 prosenttia naisista ja 63 prosenttia miehistä oli väitteen kanssa täysin samaa mieltä.
63 prosenttia naisista ja 53 prosenttia miehistä oli täysin samaa mieltä.
Tasa-arvon toteutuminen Naisilla on täysi oikeus käydä töissä, olipa heidän perhetilanteensa mikä tahansa?
81 prosenttia naisista ja 80 prosenttia miehistä oli täysin samaa mieltä.
On epäoikeudenmukaista, että asevelvollisuus koskee vain miehiä?
15 prosenttia naisista ja 17 prosenttia miehistä oli täysin samaa mieltä.
Yritykset ja talouselämä hyötyisivät, jos johtopaikoilla olisi nykyistä enemmän naisia?
50 prosenttia naisista ja 26 prosenttia miehistä oli väitteen kanssa täysin samaa mieltä.
Miehellä on ensisijaisesti vastuu perheen toimeentulosta?
Naisista 4 prosenttia oli täysin samaa mieltä, kun taas miehistä 9 prosenttia on täysin samaa mieltä. Suurin osa ei enää siis ajattele, että miehellä olisi ensisijainen vastuu.
Enemmän kysymyksiä ja vastauksia löytyy Tasa-arvobarometri 2017 -raportista.
Eurooppa ja maailma ovat eri asennossa kuin vuonna 2014, jolloin aloitin nykyisissä tehtävissä Euroopan parlamentissa. Kansallismieliset ja maahanmuuttokriittiset puolueet olivat tuolloin tiukasti marginaalissa useimmissa EU-maissa. Nekin, jotka olivat valta-asemassa, kuten Viktor Orbánin Fidesz Unkarissa, pitivät matalahkoa profiilia.
Britannian eroaminen Euroopan unionista tai Donald Trumpin pääsy republikaanien presidenttiehdokkaaksi ja sittemmin valinta presidentiksi olivat liian omituisia ajatuksia, jotta niistä oltaisiin osattu olla oikeasti huolissaan, ja liian epätodellisia riskejä, jotta silloiset vallanpitäjät olisivat ryhtyneet tekemään jotakin niiden estämiseksi. Kunhan hihiteltiin. Ei hihitellä enää, kirjoittaa perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho MTV Uutisten vieraskolumnissaan.
Liberaalit ja toisistaan hädin tuskin erottuvat globalistipuolueet ovat olleet pitkään vallassa useimmissa demokraattisissa maissa. Tästä syystä moni oppi ajattelemaan, että demokratia on jonkinlainen synonyymi liberaalille globalismille. Kun vaalitulokset alkoivat olla epämiellyttäviä, ryhdyttiin valittamaan ”demokratian kriisiä”. Valitus yltyi, kun epämiellyttävät poliitikot alkoivat vieläpä toteuttaa epämiellyttäviä vaalilupauksiaan. Eihän tämän näin pitäisi mennä.
Sinisten kansanedustajan mukaan vihreät ovat olleet vaiti sharia-keskustelussa.
Sinisen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Simon Elo kummeksuu tiedotteessaan viimeaikaista keskustelua islamilaisesta sharia-laista. Esimerkiksi Helsingin Sanomat julkaisi viime viikolla islamilaisen oikeuden asiantuntija Asifa Quraishi-Landesin haastattelun, jossa hän puolusteli sharia-lakia ja vaati länsimaita antamaan sille tilaa.
– Suomi antaa yhdenvertaista suojaa kaikille ihmisille riippumatta taustasta. Sharia-lain hyväksyminen oikeusjärjestelmämme rinnalle tarkoittaisi irtisanoutumista YK:n ihmisoikeussopimuksesta, jossa keskeistä on oikeus tasavertaiseen kohteluun lain edessä, sanoo Simo Elo.
Hänen mukaansa sharia-laissa miehellä ja naisella ei ole tasavertaista asemaa oikeuden edessä. Elon sanoo, että Britanniassa epäviralliset sharia-tuomioistuimet ”järjestelmällisesti sortavat naisia”.
– Sininen tulevaisuus ei vastuullisena konservatiivipuolueena hyväksy minkäänlaista sharia-lain käyttöä Suomessa, linjaa Elo.
Elon lähettää tiedotteessaan terveisiä vihreiden puoluekokoukseen, joka käynnistyi tänään Vantaalla.
– Ihmisoikeuksista yleensä puhuvat vihreiden Touko Aalto, Ville Niinistö ja Emma Kari ovat olleet sharia-keskustelussa täysin vaiti.
– Touko Aalto kyllä kritisoi kovin sanoin kristittyjä kuten Aki Ruotsalaa, mutta ei uskalla puhua islamiin liittyvästä shariasta. Emma Kari keskittyy pöllöpopulismiin ja haikailee punavihreää hallitusta. Vihreät pullistelevat puoluekokouksessa voimansa tunnossa. Hyväksyvätkö vihreät hallitusvastuussa sharia-lain käytön Suomessa, Simon Elo kysyy.
Naisilla on tapana toivoa, että tuleva miespuolinen kumppani olisi itseä pidempi. Syy saattaa löytyä historiasta, nyky-yhteiskunnasta tai biologiasta.
Yllä olevalla videolla listattuina ongelmia, joita vain lyhyet ihmiset voivat ymmärtää.
Pitkillä ihmisillä on tutkimusten mukaan lyhyitä matalampi verenpaine, mutta toisaalta korkeampi riski sairastua laskimoveritulppiin. Nämä asiat lienevät sivuseikkoja parinvalinnassa, vaikka pituus tuntuu olevan monelle naiselle tärkeä tekijä kumppania etsiessä.
Miksi naiset sitten haluavat deittailla pitkiä miehiä?
1. Alkukantainen tarve suojeluun Evolutiivisesti ajatellen naiset saattavat suosia pitkiä miehiä, sillä suurempi ja voimakkaampi mies on pystynyt suojelemaan perhettään paremmin fyysisiltä uhilta. Toisaalta pituus ei aina korreloi vahvuuden, nopeuden tai älykkyyden kanssa, joten pitkä luolamies ei välttämättä tarjonnut sen enemmän suojelua kuin lyhytkään.
2. Pitkät miehet saavat parempaa palkkaa Pitkän miehen tarjoama fyysinen suojelu ei nykyisessä hyvinvointiyhteiskunnassa ole enää naiselle tarpeen. Sen sijaan tiettyä turvaa tuo varallisuus. Tässäkin asiassa pituudella on tekemistä: Exesterin yliopiston tutkimuksen mukaan pitkät miehet tienaavat lyhyitä enemmän.
3. Halu tuntea itsensä naiselliseksi
Pitkän miehen rinnalla nainen voi tuntea olonsa pieneksi ja naiselliseksi. Myös korkokenkien käyttö saattaa tuntua luontevammalta, kun ne jalkaan vetäessään ei kohoa kumppaniaan pidemmäksi.
4. Kuukautiskierron vaikutukset Naisten miesmakuun vaikuttaa osaltaan myös kuukautiskierto. Vuonna 2005 julkaistussa tutkimuksessa havaittiin, että ovulaation aikana naisilla on tapana suosia pitkiä miehiä. Munarakkulan irrotessa nainen on hedelmällisimmillään. Tämä saattaa kieliä alitajuisesta ”hyvien geenien” siirtämisestä lapselle.
5. Yleinen miesihanne Yhteiskunta luo ja vahvistaa kuvia siitä, millaisia ominaisuuksia ihmisessä pidetään viehättävinä. Erityisesti länsimaissa pituus on yksi näistä seikoista. Yleiset mielipiteet saattavat vaikuttaa myös yksilön ajatteluun.
Voi myös olla, että kun lyhyenläntä mies omaksuu ajattelumallin, jossa pituudella on merkittävä rooli, myös hänen itsetuntonsa kärsii. Epävarmalla ihmisille ei ole samanlaista vientiä parisuhdemarkkinoilla kuin itsevarmalla.
Töitä on Aallon mukaan ollut niin paljon, ettei muuttolaatikoita ole vielä ehditty purkaa. Vihreiden puheenjohtaja Touko Aalto kertoo muuttaneensa naisystävänsä Iris Flinkkilän kanssa yhteiseen asuntoon.
Pariskunta on ehtinyt asua yhdessä nyt puolentoista viikon ajan, ja yhteiselo on Aallon mukaan sujunut oikein hyvin.
– Töitä on vaan ollut niin paljon, ettei ole ehtinyt laatikoita purkaa vielä kotona, Aalto sanoo.
– Muuten elämässä menee oikein mukavasti ja kivasti.
Aalto tapasi yhdeksän vuotta nuoremman Flinkkilän tämän työskennellessä vihreiden nuorisojärjestön viestintätiimissä.
Flinkkilä on opiskellut graafista suunnittelua Metropolia-ammattikorkeakoulussa.
Päivätyönsä lisäksi hän juontaa City-lehden blogissa julkaistavaa Jatkoilla-podcast-ohjelmaa.
Aktiivinen Twitterin käyttäjä kuvailee itseään sosiaalisessa mediassa ”öisin ukulelea soittelevaksi kaljasiepoksi”, graafikoksi, kuvittajaksi, vegaaniksi, feministiksi ja kuumaksi.
Vihreiden puheenjohtaja Touko Aalto syyttää Juha Sipilän (kesk.) hallitusta jakolinjojen rakentamisesta. Samalla hän linjasi, että seuraavassa hallituksessa vihreät ”haluaa kantaa raskaimpia salkkuja”. –Sipilän hallituksen erityisosaamisalue on ollut arvojohtajuuden puute ja jakolinjojen rakentaminen ihmisten välille. Erityisesti tämä näkyy hallituksen epäinhimillisessä turvapaikkapolitiikassa. Tätä hallitusta eivät ihmisoikeudet ole kiinnostaneet, hän totesi linjapuheessaan vihreiden puoluekokouksessa Vantaalla.
–Sipilän hallitus ei katso ihmisiä yksilöinä vaan objekteina, joiden tarkoitus on tuottaa lisäarvoa. Jos lisäarvoa ei synny, se yritetään piiskata ihmisestä ulos, hän jatkoi myöhemmin.
Aallon mukaan hallituksen leikkaukset ovat osuneet erityisesti niihin, jotka jo valmiiksi ovat heikommassa asemassa.
–Vihreänä feministinä minä sanon, että tämä ei ole minun Suomeni eikä meidän Suomemme. Meidän on uudistettava translaki ja puututtava turvapaikkapolitiikan ihmisoikeusloukkauksiin. Meidän Suomemme ei sorra kenenkään ihmisoikeuksia tai hajota perheitä.
Aallon mukaan Suomessa ollaa sotien jälkeen ensimmäistä kertaa tilanteessa, jossa nuoret ovat jäämässä köyhemmiksi kuin vanhempansa.
Hän linjasi, että seuraavan hallituksen tärkein tehtävä on nostaa suomalainen koulutus maailman huipulle.
–Ensimmäinen tärkeä reformi seuraavalle hallitukselle on suomalaisen koulutuksen nostaminen maailman parhaaksi. Mikä olisi 2000-luvun vastine peruskoulu-uudistukselle? Seuraavan hallituksen on tehtävä merkittävä satsaus koulutukseen, sekä rahallisesti että sisältöjen osalta, Aalto sanoi.
–Jos tätä puhetta kuunnellaan muiden puolueiden suunnalla, ehdotan että seuraavaksi kansalliseksi projektiksi otetaan koulutuksen tasa-arvon kunnian palautus. Tavoitteeksi on asetettava suomalaisen koulutustason ja oppimistulosten nosto maailman huipulle. Seuraavan hallituksen on palautettava kokoomuksen ja keskustan leikkaamat rahat koulutukseen. Yhtään vähempi ei ole kestävää, yhtään vähempi ei ole reilua tämän maan nuorille, hän jatkoi.
"Vanhat puolueet ovat näyttönsä antaneet pääministerin ja valtiovarainministerin pesteissä"
Toisen asteen koulutuksesta on Aallon mukaan tehtävä maksutonta kaikille opiskelijoille.
–Lompakon paksuus ei saa määritellä kenenkään opinpolkua.
Aallon mukaan toinen vihreiden ajama reformi on sosiaaliturvan uudistaminen eheäksi ja joustavaksi turvaverkoksi. Kolmas on ilmasto- ja ympäristöpolitiikan muutos.
–Yksikään näistä uudistuksista ei ole helppo. Mutta ei tämän maan historia olekaan tarina helpoista valinnoista ja kukkasilla tanssahtelusta. Se on tarina vaikeista vaiheista, mahdottomilta näyttävien erimielisyyksien ratkaisemisesta ja sovinnon voitosta.
Sosiaaliturvan uudistamiseksi vihreiden malli on Aallon mukaan perustulo.
–Vihreiden pitkäjänteinen ratkaisu sosiaaliturvaan on ollut ja on edelleen perustulo. Se on niin suuri mullistus, että yhdessä vaalikaudessa se ei valmiiksi tule. Työ pitää kuitenkin aloittaa heti. Perustulon käyttöönotto on viesti. Viesti siitä, että Suomi uskoo ihmiseen, hän sanoi.
Aallon mukaan vihreät suostuu vain sellaiseen hallitusyhteistyöhön, joka ottaa isoja askelia luonnonsuojelussa ja ilmastonmuutoksen torjunnassa. Lisäksi hän linjasi, että seuraavassa hallituksessa vihreät ”haluaa kantaa raskaimpia salkkuja”.
– Vanhat suuret puolueet ovat näyttönsä antaneet pääministerin ja valtiovarainministerin pesteissä. Niiden voimin eivät tasa-arvo, luonnonsuojelu, ihmisoikeudet ja koulutuksen asema etene riittävästi. Suomessa on vain yksi puolue, joka on johdonmukaisesti niin tasa-arvon kuin luonnonsuojelun, ihmisoikeuksien kuin koulutuksen puolella. Meidän vaihtoehtoliikkeemme on kasvanut 30 vuodessa puolueeksi, joka on valmis kantamaan hallituksen raskaimpia salkkuja. Siihen me seuraavissa vaaleissa pyrimme, Aalto sanoi.
Amanda Ahola muokkaa itsestään mahdollisimman luonnottoman näköistä ihmisnukkea. Plastiikkakirurgiasta riippuvainen Ahola avautuu elämästään MTV:n erikoishaastattelussa.
22-vuotias Amanda Ahola saapuu MTV Uutisten pihaan. Kukaan ei voi olla huomaamatta nuoren naisen kauas kantavia muotoja ja lantioon asti lipuvaa tukkaa.
Edessäni seisoo iloinen ja avoin nainen, joka on kohahduttanut kertomalla julkisesti muuttavansa vartaloaan mahdollisimman luonnottoman näköiseksi.
– Haluan näyttää mahdollisimman paljon seksinukelta. Se on se minun oma juttuni. Ihmisen näköinen, mutta todella liioiteltu. Kaunis. Jos ihmiset ajattelevat, että naamani on tullut luonnostaan, olen epäonnistunut, Ahola kertoo.
Lähdemme kohti Kansallismuseota. Taksikuski kertoo takapenkkikeskustelumme olleen hänen vuoden kohokohtansa.
Aholalle on tehty lukuisia leikkauksia, joista yksi on ylitse muiden.
– Nenäleikkaus on ollut minun lempileikkaukseni. Pidän sitä elämäni parhaana päätöksenä. Katson itseäni peilistä ja kiitän itseäni, että tein sen.
"Toivon, että saan tehdä lisää leikkauksia" Saavumme paikalle. Ihmiset osoittavat Aholaa sormella ja ottavat hänestä salakuvia sekä selfieitä. Toiset tirskuvat, jollain loksahtaa leuka auki.
Aholan kehonmuutokset hätkähdyttävät ja jopa kauhistuttavat ihmisiä. Vaikka hänen kehostaan oltaisiin mitä mieltä tahansa, on taustalla kuitenkin riippuvuus.
– Olen varmasti ollut plastiikkakirurgiasta riippuvainen siitä lähtien kun olin 16-vuotias. Ja nälkä kasvaa syödessä, hän toteaa.
Leikkauksissa on aina riskinsä. Aholan viimeisimmän rintaleikkauksen jälkikomplikaatiot olivat viedä tämän hengen.
– Leikkauksen jälkeen minun natriumtasoni tippuivat. Leikkauksessa kaikki meni hyvin, mutta keho reagoi siihen myöhemmin, Ahola kuvailee.
Hänen läheisensä olivat peloissaan, mutta sekään ei saanut naista pysähtymään.
– Monet ihmettelevät, että miksi jatkan näiden juttujen tekoa senkin jälkeen, että oma terveyteni on uhattuna. En tiedä, miten näkisin elämäni ilman leikkauksia. Minun pitäisi vaihtaa elämänsuuntani kokonaan ja lähteä tekemään jotain ihan muuta. Toivon, että saan selvitettyä terveysongelmani. Haluan jatkaa tällä tiellä ja tehdä lisää leikkauksia.
Ahola kertoi Enbuske, Veitola & Salminen -ohjelmassa keväällä, että hänen äitinsä pyysi häntä harkitsemaan psykiatrilla käyntiä seuraavan kerran, kun hän harkitsee kauneusleikkausta.
"Tämä on minun elämäntehtäväni" Leikkauksen jälkeen kuoleman rajalla käyminen on Aholan elämän traagisin kokemus. Aholan nuoruutta varjostivat autoimmuunisairauksien aiheuttamat oireet. Kuoleman rajalla käymistä hän pitää elämänsä traagisimpana kokemuksena. Muuten hänen elämänsä on ollut normaalia ja tasapainoista.
– Tämä on minun elämäntehtäväni. En halua mitään muuta niin paljoa kuin muokata kehoani ja käydä leikkauksissa. Mietin sitä joka ikinen päivä. Se on ensimmäinen ajatus aamulla ja viimeinen ajatus nukkumaan mennessä.
————— Sain huomata, että maailma oli täynnä miehiä, jotka olivat tahoillaan yhtä turhautuneita kuin minäkin. On seksittömiä liittoja, fantasioita joihin kumppani ei lähde mukaan, tukahdutettuja haluja sekä suurta yksinäisyyttä. Moni mies oli valmis ajamaan vaikka viisisataa kilometriä halki Suomen tavatakseen kaltaiseni halukkaan, tuntemattoman naisen. Seksuaalisuus meissä on valtava, vimmainen, kaikkinielevä voima, perustarve.
Mieheni pyöritti arkea kotona sillä välin, kun minä seikkailin.
Kokemukset toivat varmuutta, rentoutta ja kyllä – valtavasti nautintoa. Itseluottamukseni ja taitoni sängyssä kohenivat koko ajan. En tuntenut häpeää enkä esimerkiksi miettinyt sitä, olivatko kohtaamani miehet varattuja vai vapaita. Ajattelin, että he ovat vastuussa omasta elämästään ja kehostaan, minä omastani. Mieheni halusi alkuun kuulla kokemuksistani, mutta pian huomasin, että ne olivat hänelle liikaa. Meidän ankea seksielämämme loppui pian kokonaan. Se oli yhteinen päätös.
Feministinen aloite (Feminist Initiative) on vuonna 2005 perustettu ruotsalainen puolue. Se määrittelee itsensä kaikenlaista syrjintää vastaan taistelevaksi feministiseksi puolueeksi ja sen pääasiallisiin tavoitteisiin tätä nykyä kuuluu ”rajat auki”-politiikka ja kaikenlaisten maahantunkeutujien palautusten peruuttaminen. Nyt nämä Ruotsalaiset femakot ovat höperehtineet jostakin tutkimuksen nimeltä Feministien vastaus nousevaa nationalismia vastaan Euroopan Unionissa (Feminist responses to growing nationalism in European Union).
”Tutkimus” on 37 sivua pitkä ja tietysti aivan pelkkää harhaista lätinää. Muutamia kohokohtia ”tutkimuksesta” toki löytyy, jotka erottuvat älyttömyydessään joukosta. Tutkimus (toimittaja käyttää tätä sanaa nyt hyvin löyhästi) alkaa mahtipontisesti kertomalla, että ”Se on tilattu ja tehty, jotta ihmiset tulisivat tietoisiksi vaarasta nimeltä nationalismi ja siitä, mitä se tekee meidän demokratiallemme, ja niistä feministisistä työkaluista joilla voimme taistella sitä vastaan. Meidän täytyy puolustaa demokratiaamme yhdessä sillä olemmehan toki nähneet, mitä nationalismi ja hiljaisuus ovat tehneet meidän yhteiskunnillemme.”
Tutkimus siis viittaa siihen, että suurin uhka naisten oikeuksille Euroopassa olisi tällä hetkellä nationalismi, koska se on usein yhdistetty perinteisiin, jotka taas tietysti automaattisesti sanovat, että naisen tehtävä on vain synnyttää lapsia ja tehdä keittiössä ruokaa nyrkin ja hellan välissä, eikö totta? ”Feminismi ottaa tulevaisuuden halukkaasti vastaan ja haastaa arvot, jotka sulkevat ihmisiä ulkopuolelle. Näin voimme kehittää yleisiä arvojamme sellaisiksi, että ne tukevat jokaista yksilöä heidän monimuotoisuudessaan. Feminismi uskoo, että jokainen yksilö on voimavara yhteisölleen, se uskoo avoimiin rajoihin ja mikä tärkeintä, feminismi tekee työtä joka perustuu rakkauteen ja luottamukseen.”
Feministit Ruotsissa ovat käytännössä tuhonneet maansa ja nyt he haluavat tätä samaa korruptiota ympäri Eurooppaa sen sijaan, että maat nousisivat puolustamaan oikeuksiaan ja rajojaan. Ei ole paljon väliä, mitä Euroopan maata katsoo tällä hetkellä, niin suurin uhka naisten turvallisuudelle on tullut avoimien rajojen läpi laittomien maahantunkeutujien muodossa. Nationalismi koettaa pitää maansa turvassa tunkeutujilta ja siinä samalla se pitää naisensa turvassa. Meidän Euroopan naisten siis pitää yhdessä taistella nyky-feminismiä vastaan, että saamme rauhassa kulkea kaduilla ilman, että olemme vaarassa joutua raiskatuiksi tai puukotetuiksi.
VANTAA KERTOI EILEN korottavansa lastentarhanopettajien yleisintä kuukausipalkkaa 145 eurolla 2 557 euroon. Korotus astuu voimaan ensi vuoden alussa. Käyttöön otetaan elokuusta alkaen myös 1 500 euron muuttoraha, joka tosin maksetaan vain pääkaupunkiseudun ulkopuolelta muuttaville.
Helsingin kasvatuksen ja koulutuksen apulaispormestari, kokoomusta edustava Pia Pakarinen näkee painetta palkkojen nostoon myös Helsingissä.
”Kasvatuksen ja koulutuksen toimiala on viestinyt kaupunginkansliaan, että haluamme työn vaativuuden uudelleen arviointia. Kuten pormestarikin on Helsingin Sanomien haastattelussa todennut, tietyt alat ovat palkkakuopassa ja kaupungin palkkapolitiikkaa tarkastellaan parhaillaan. Palkkojen on tietenkin oltava niin kohdallaan, että päteviä henkilöitä saadaan töihin. Tämä myös toivottavasti huomioidaan syksyn budjettineuvotteluissa.”
Vantaan muuttopalkkiota vastaa Helsingillä maaliskuusta asti käytössä ollut 1 000 euron rekrytointipalkkio lastentarhanopettajina aloittaville. Pakarisen mukaan palkkion on ollut käytössä niin vähän aikaa, että sen tehosta on vielä liian varhaista tehdä päätelmiä.
HELSINGISSÄ työskentelee tällä hetkellä noin 1 775 lastentarhanopettajaa, joiden peruspalkka ilman lisiä oli maaliskuussa keskimäärin noin 2 364 euroa. Lastentarhanopettajan vuosipalkkaa nostaa Helsingin kaupungilla käytössä oleva tulospalkkiojärjestelmä, jonka mediaani oli lastentarhaopettajilla viime vuonna noin 1400 euroa, eli noin 115 euroa kuukaudessa.
Vantaan suunnittelema korotus on merkittävä ja nostaa palkat merkittävästi Helsinkiä korkeammalle. Ellei Helsinki pääse vastaamaan, riskinä voi olla, että pula lastentarhanopettajista vain kiihtyy.
”Se on kauhukuva, minkä ei varmasti haluta toteutuvan. Muiden kaupunkien palkankorotukset voivat tietenkin pahentaa pulaa lastentarhanopettajista, mikä olisi todella harmillista meille. Haluamme Helsingissä täyttää kaikki avoimet paikat pätevillä lastentarhanopettajilla ja siinä kaikkien keinojen on oltava käytössä”, Pakarinen sanoo.
”Tällä hetkellä tilanne on se, että lastentarhanopettajilla on varaa valita mihin he menevät. Kun olen kiertänyt päiväkoteja, esiin on tullut paljon myös työoloihin ja viihtyvyyteen liittyviä seikkoja, joihin voidaan vaikuttaa. Luonnollisesti myös palkat ovat tärkeä houkutin.”
Semenyan on pitänyt käydä useasti urallaan lääketieteellisissä tutkimuksissa todistaakseen sukupuolensa. Kaksinkertainen olympiavoittaja ja kolminkertainen maailmanmestari Caster Semenya, 27, hakee nyt oikaisua Urheilun vetoomustuomioistuimelta (CAS).
Taustalla on Kansainvälisen yleisurheiluliiton keväällä tekemä päätös, johon Semenya haluaa muutoksen.
IAAF linjasi, että naisurheilijat, joiden testosteronitaso on luonnollisesti huomattavan korkea, joutuvat kisaamaan miesten sarjassa tai vaihtamaan lajia, mikäli he eivät aloita hormonilääkitystä.
Päätös koskee 400 metrin, 800 metrin ja 1500 metrin lajeja. Säännön mukaan naisurheilijan on aloitettava lääkitys kuusi kuukautta ennen kisaamista.
Lue lisää: ”Se vahingoittaisi hänen terveyttään” – huippututkija puolustaa Caster Semenyaa
Sääntö astuu voimaan 1. marraskuuta 2018. IAAF on perustellut päätöstä sillä, että huomattavan korkeasta testosteronitasosta epäreilua hyötyä.
Kyseinen päätös sai Semenyan tuohtumaan.
– Olen Mokgadi Caster Semenya. Olen nainen ja olen nopea, Semenya totesi BBC:n mukaan.
– Se ei ole reilua. Haluan juosta normaalisti, sellaisena, joksi olen syntynyt, hän jatkaa.
Semenyan on pitänyt käydä useasti urallaan lääketieteellisissä tutkimuksissa todistaakseen sukupuolensa.
Tutkimuksissa selvisi, että hänen testosteronitasonsa ovat huomattavasti keskiarvoa korkeammat. Ilmiötä kutsutaan hyperandrogenismiksi
Testosteroni on hormoni, joka lisää lihasmassan kasvua, voimaa ja hemoglobiinia, mikä vaikuttaa kestävyyteen.
Semenyan asianajaja Norton Rose Fulbright otti vahvasti kantaa päätökseen.
– Neiti Semenya, kuten muut urheilijat, ovat oikeutettuja kilpailemaan sellaisina, kuin he ovat syntyneetkin. Ilman sitä, että he joutuvat altistamaan kehonsa kemiallisille muutoksille.
Urheilun vetoomustuomioistuin on ottanut Semenyan oikaisuvaateen vastaan. Asiassa edetään kuulemisvaiheeseen myöhemmin.
MEDIANKULUTTAJIEN poliittinen suuntautuminen määrittelee sitä, miten Suomessa suhtaudutaan uutismedioihin. Vastikään julkaistun Uutismedia verkossa 2018 -tutkimuksen mukaan itsensä hyvin vasemmistolaisiksi tai hyvin oikeistolaisiksi mieltävillä luottamus mediaan on heikompaa kuin poliittisesti keskellä olevilla.
Vasemmistolaiset luottavat oikeistolaisia enemmän Yleisradioon, Helsingin Sanomiin, Hufvudstadsbladetiin, paikallislehtiin ja kaupunkilehtiin. Oikeistolaiset luottavat vasemmistolaisia enemmän Taloussanomiin ja Talouselämään. Tutkimus ei väitä, että nämä välineet olisivat itsessään johonkin suuntaan kallellaan.
TULOS ei ole suuri yllätys. Mielenkiintoista on se, että tätä blogia julkaiseva Suomen Kuvalehti on vertailun ainoa tiedotusväline, johon luottavat tasavahvasti niin vasemmistolaiset, oikeistolaiset kuin keskustassakin olevat. Sen sijaan ne, joilla ei ole poliittista kantaa, suhtautuvat lehteen epäilevämmin.
Yleistäen voi sanoa, että ikääntyneet, koulutetut ja hyvätuloiset luottavat uutisiin muita enemmän. Naiset luottavat hieman miehiä yleisemmin. Suomessa uutisiin luotetaan enemmän kuin vertailun muissa maissa. Vain Portugalissa usko uutisiin on yhtä vahvaa.
EROT suomalaismedioiden nauttimassa luottamuksessa ovat kuitenkin varsin pieniä, muutamia kymmenyksiä asteikolla 0-10. Ylen kohdalla luottamusero vasemmiston ja oikeiston välillä on suurin. Eroa on yhden yksikön verran (vasemmisto 8,36; oikeisto 7,36).
Pieniä luottamuseroja selittää se, että Suomessa luotetaan vahvasti muihinkin instituutioihin. Lisäksi täällä on toimittajakunnalla vahva ammatillinen kulttuuri, jota tukee Julkisen sanan neuvoston vakiintunut asema ja sen vahvistamiin Journalistin ohjeisiin sitoutuminen hyvin laajalti. Keskeiset uutisvälineet eivät ole poliittisesti sitoutuneita eivätkä horjuta samalla tavalla luottamusta toisiinsa kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa tapahtuu liberaali- ja konservatiivimedian välillä.
VUOSITTAIN tehdyssä tutkimuksessa kysyttiin ensimmäistä kertaa ”vastamedioiden” tunnettuudesta ja viikkotavoittavuudesta väestöryhmittäin. Mielestäni mielenkiintoinen havainto oli, että yli puolet suomalaisista ei ollut kuullutkaan MV-julkaisusta (tosin kysymys oli esitetty ennen parhaillaan käynnissä olevaa MV-oikeudenkäyntiä, joka on saanut paljon julkisuutta). Muiden vastaavien sivustojen tunnettuus oli vielä heikompi: Magneettimediasta oli kuullut 28 prosenttia vastaajista, mutta muiden kohdalla tunnettuus jäi muutamaan prosenttiin.
Vastamedioiden aktiivikäyttäjien on toisinaan arveltu elävän omassa mediakuplassaan, jossa tietynlaiset totuudet vahvistuvat. Tämä on väärä käsitys. Tutkimuksen Suomen maaraportin tehnyt tutkija Esa Reunanen huomautti julkistustilaisuudessa, että tämä aktiiviyleisö on verkossa aktiivista uutistenseuraajaporukkaa. Heidän suosituimmat uutislähteensä ovat Yleisradion ja MTV:n televisiouutiset ja verkossa iltapäivälehdet enemmän kuin muilla mediankäyttäjillä.
Reunanen totesikin osuvasti, että niin sanotussa kuplautumisessa ei ole kyse eristäytymisestä vaan asioiden tulkintatavasta ja asenteista.
Uutismedia verkossa 2018 -maaraportin voi lukea kokonaisuudessaan täältä ja koko Digital News Report 2018 -tutkimuksen täältä.
SOSIAALINEN paine ohjaa meidän kaikkien käyttäytymistä, hyvässä ja pahassa. Sukupuoli vaikuttaa siihen, mitä meiltä odotetaan ja mihin meitä kannustetaan. Onneksi kulttuuri muuttuu, kun sitä muutetaan.
Esimerkiksi tuore tasa-arvobarometri kertoo, että yhä harvempi ajattelee miehellä olevan naista suurempi elatusvastuu perheestään. Se on hyvä, sillä ajatus miehen suuremmasta taloudellisesta vastuusta on tappavaa silloin, kun työttömyys iskee. Se myös lyö kiilaa rakkauteen: on helpompaa olla samassa veneessä, jos vastuu on yhtäläinen.
MIEHELTÄ odotetaan kansalaisena kuitenkin edelleen enemmän kuin naisilta. Ensinnäkin yllättävän moni ajattelee miesten olevan sukupuolensa perusteella pätevämpiä päätöksentekijöitä. Olen vuosien ajan kiertänyt erilaisissa tilaisuuksissa jututtamassa miehiä ja naisia heidän kohtaamastaan sosiaalisesta paineesta. Miehet saattavat raportoida, että heiltä odotetaan yhteiskunnallista aktiivisuutta tai vähintään perillä oloa yhteiskunnallisista kysymyksistä. Naiset saavat olla autuaasti pihalla. Tämäkään asetelma ei tuota parempaa maailmaa, kenellekään.
Suurin yksittäinen nuorten miesten tulevaisuuden odotushorisonttiin vaikuttava asia on miesten asevelvollisuus, jota vitsikkäästi kutsutaan myös ”yleiseksi”. Sukupuoli ei näytä vaikuttavan siihen, miten ihmiset sietävät nuorten miesten asevelvollisuutta. Sekä naisista että miehistä yli 40 prosenttia pitää epäoikeudenmukaisena sitä, että asevelvollisuus koskee vain miehiä.
On poikkeuksellista vaatia osalta kansalaisista pitkää palkatonta asepalvelusta. Näin rankalla pakolla pitäisi olla laaja tuki, jotta se voisi olla missään määrin oikeutettua. Tämä tuki on nyt sulanut pois.
Asevelvollisuusjärjestelmä on muutettava tasa-arvoiseksi, muuten tuotamme yhä lisää katkeria nuoria miehiä. Katkeruus ei tee hyvää. Sekin tappaa.
USEIMMAT ihmiset sukupuoleen katsomatta haaveilevat hyvästä työpaikasta ja harmonisesta rakkaudesta. Kaikki eivät saa kumpaakaan, ainakaan haluamassaan aikataulussa. Sen oikean löytäminen on vaikeaa, eikä kaikille nuorille riitä töitä, vaikka kuinka haluaisi. Ilman jääminen aiheuttaa osattomuuden tunnetta, jota ei lämmitä aktiivimallin kaltaiset keppitoimet.
Minä uskon vilpittömästi siihen, että nuorikin mies löytää parhaiten onnen, kun saa toteuttaa itseään ja uskoo kelpaavansa omanlaisenaan minänä. Sosiaalisesta paineesta vapaata yhteiskuntaa tuskin on mahdollista saavuttaa, mutta ainakin olisi hyvä olla nykyistä avoimempi erilaisille tavoille olla ja elää. Joutumatta nolatuksi ja pilkatuksi.
Työttömyys tai lapsettomuus ei ole häpeä.
OMAN POLUN löytäminen ei ole helppoa kenellekään. Vielä keski-iässäkin on vaikeaa olla kipuilematta sen asian kanssa, että kuka minä todella olen ja mitä minä haluan. Onneksi minun ei sentään ole tarvinnut yrittää täyttää mitään naisen mallia, saati näyttää sitä jollekin.
On ollut tilaa olla ihan ihminen vaan. Sen ansaitsevat myös kaikki nuoret miehet.
Suosittu rassailusarja Latela tekee paluun viidennen kauden jaksoilla. 10-osainen kausi on katsottavissa Yle Areenassa 16.7.
Raisujen ja poikamaisten rillutteluvuosien jälkeen Latelan porukan aikuistuminen ja vastuun kantaminen nousee keskeiseksi teemaksi uusissa jaksoissa. Parisuhteet ovat vakiintuneet, osalle on syntynyt lapsia ja kaikilla työ vie entistä enemmän aikaa. Tallilla ei enää notkuta entiseen malliin.
”Ittellä oli kaiken muun mukavan lisäksi vielä avioeroasia tossa, ollut vähän synkät tunnelmat, kun talo kesken ja avioero päällä ja rahat loppu. Täytyy sanoa, että välillä on ollu synkät tunnelmat Siurossa, mutta nyt alkaa elämä voittaa”, Latelan päähenkilöksi noussut Huttusen Late tiivistää tunnelmiaan.
5. kaudella matkataan autolla Albaniaan, ja kyseessä ei lopulta olekaan mikään tavanomainen lomamatka. Jo pelkkä matkaan valmistautuminen vie äärirajoille. Itse matkasta puhumattakaan.
Ensimmäisen kauden uusinnat pyörivät parhaillaan TV2:ssa – katso lähetysajat!
Suomen Pankin hyväpalkkainen näköalapaikka ei houkutellut yhtään naispuolista hakijaa. Suomen Pankin johtokunnan jäsenen auki olevaa tehtävää haki kaikkiaan 13 ihmistä. Todennäköisesti ensi viikon perjantaina ratkeavaan hakuun ei osallistunut yhtään naista.
Keskuspankin johtokunta on tällä hetkellä kolmehenkinen. Siihen kuuluvat pankin väistyvä pääjohtaja Erkki Liikanen, tuleva pääjohtaja Olli Rehn ja Finanssivalvonnan apulaisjohtajana aiemmin toiminut Marja Nykänen.
Johtokunnan jäsenet nimittää eduskunnan pankkivaltuusto, jota johtaa keskustan kansanedustaja Matti Vanhanen.
Johtokunnan jäseneltä vaaditaan soveltuvaa ylempää korkeakoulututkintoa ja hyvää perehtyneisyyttä rahatalouteen tai rahoitustoimintaan. Näiden lisäksi vaatimuksena on ”käytännössä osoitettu johtamistaito ja johtamiskokemus”.
Suomessa on lukuisia taloustieteilijänaisia, joiden kokemus ja osaaminen vastaa vaatimuksia. Talouselämä kysyi muutamalta, miksi hyväpalkkainen näköalapaikka ei kiinnostanut. Jäsenen kuukausipalkka on noin 17 000 euroa.
TURUN HOVIOIKEUS on tuominnut ehdottomaan vankeuteen teini-ikäisiä poikia hyväksikäyttäneen naisen. 26-vuotias Fia Maria Nyholm sai kaksi vuotta ja kahdeksan kuukautta vankeutta neljään poikaan kohdistuneista rikoksista.
Oikeus katsoi Nyholmin syyllistyneen neljään lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön, joista yksi oli törkeä. Lisäksi hänet tuomittiin kahdesta pakottamisesta, sillä hän oli eri keinoin pakottanut pojat sietämään jatkuvaa yhteydenpitoaan ja ”suhdetta” myös sen jälkeen, kun pojat olivat täyttäneet 16 vuotta.
Hovioikeus alensi Nyholmin tuomiota parilla kuukaudella, sillä sen mukaan kahden pakottamisen kesto oli käräjäoikeuden arvioimaa lyhyempi. Muilta osin käräjäoikeuden tuomio pidettiin voimassa.
NYHOLMIN uhrit olivat 15–16-vuotiaita poikia.
Kahta heistä nainen oli painostanut sukupuolisuhteeseen ja sen jatkamiseen muun muassa uhkaamalla laittaa heistä nettiin alastonkuvia tai muuta loukkaavaa materiaalia.
Oikeuden mukaan nainen pakotti pojat sietämään ”suhdetta” erilaisella painostuksella, muun muassa kaikkina vuorokaudenaikoina jatkuvalla soittelulla ja viestittelyllä. Nainen oli myös väittänyt olevansa raskaana, vaikkei se ollut totta. Toiselle pojalle hän ilmoitti, ettei aio tehdä aborttia ja uhkaili tekevänsä itsemurhan.
Teko jatkui myös poikien täytettyä 16 vuotta. Tältä osin kyse ei enää ollut lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä vaan pakottamisesta.
Kahden muun 15-vuotiaan uhrin osalta rikos rajoittui yhteen sukupuoliyhteyteen.
Oikeuden mukaan tapaukseen ei voida soveltaa nuorten seurustelusuhteet sallivaa säännöstä, koska naisen ja poikien ikäero oli huomattava.
PITKÄN hyväksikäytön kohteeksi joutuneille pojille nainen joutuu maksamaan useiden tuhansien eurojen korvaukset kärsimyksistä sekä psyykkisestä haitasta ja sen hoitamisesta. Toinen pojista saa yhteensä 18 000 euron korvaukset, toinen 9 000 euroa.
Kahdesta muusta uhrista toinen saa 3 000 euroa ja toinen 1 000 euroa.
Suomalainen Anni, 21, tutustui BDSM-seksiin vajaat kaksi vuotta sitten. Sitä ennen hän ei tiennyt aiheesta mitään. Ensin hän luki ihmisten kirjoituksia ulkomaisilta nettisivuilta. Sitten hän löysi suomalaisen kinky-sivuston netistä. Käytyään sivustolla useamman kerran vierailijana Anni päätti tehdä oman profiilin.
- Ihmiset alkoivat jutella minulle. Sitten uskaltauduin mukaan bileisiin.
Pääkaupunkiseudulla järjestettäviin bileisiin oli taksikyyditys. Kun Anni odotteli yhteistä taksikyytiä muutaman muun ihmisen kanssa, hän yllättyi siitä, kuinka ihmiset näyttivät ihan tavallisilta.
- BDSM-harrastus ei näkynyt heidän ulkonäöstään mitenkään. Bileet olivat mahtava kokemus. Puitteet olivat hienot. Bileisiin ei ollut pukukoodia, mutta lähes kaikki olivat pukeutuneet kinky-tyyliin. Tutustuin pariskuntaan, joista tuli kavereitani.
Kaulapanta ja etätehtäviä Vajaan kahden vuoden aikana Annilla on ollut kolme D/S-omistussuhdetta. Suhteet ovat keskittyneet BDSM-seksiin ja tapaamisia on ollut viikon tai parin välein. Annilla on ollut suhteissa subin, eli alistujan, rooli. Se on tarkoittanut sitä, että seksissä Anni on alistunut domin, eli alistajan, roolissa olevan tahtoon ennalta sovituissa rajoissa. Samat roolit ovat saattaneet olla päällä myös, kun Anni on viettänyt dominsa kanssa muuten aikaa.
- Minä olen saattanut olla esimerkiksi kaulapannassa, alasti tai korsettiin pukeutuneena, vaikka vain jutellaan.
Domit ovat antaneet Annille myös etätehtäviä. Yksi etätehtävä oli sellainen, että Annin piti riisua yksi vaatekappale kesken työpäivän ja olla loppupäivä ilman kyseistä vaatetta.
Domit ovat olleet miehiä. Ensimmäinen heistä oli 35-vuotias, toinen 34-vuotias ja kolmas 25-vuotias.
- 35 vuotta on minulle yläikäraja. Tuntuisi ällöttävältä, jos mies voisi olla ikänsä puolesta isäni. Muuten tärkeää on se, että domilla on BDSM-seksissä samat mielenkiinnonkohteet kuin minulla ja että hänen kanssaan synkkaa muutenkin.
Nyt Anni tapailee 28-vuotiasta miestä, jonka kanssa hän viettää aikaa muutenkin.
- Hänen kanssaan asumme myös samassa kaupungissa, eli meidän on helppo tavata.
Kontrollissa toisessa todellisuudessa Tavallinen seksi tai parisuhde ilman BDSM-seksiä ei Annia enää kiinnosta.
- En usko, että voisin olla onnellinen ilman BDSM-seksiä.
Mikä Annia siinä kiehtoo?
- Tykkään olla toisen kontrollissa. Sessioissa pääsen toiseen todellisuuteen ja irti itsestäni. Session jälkeen saatan olla onnellinen ja nuutunut. Välillä on tullut itku. Sessio on tosi hyvä keino stressin purkamiseen.
Yhden kerran Anni on ollut pelottavassa tilanteessa. Hän jutteli siitä dominsa kanssa jälkikäteen.
- BDSM perustuu luottamukseen. Turvasanat ovat aina käytössä ja juttelemme etukäteen siitä, mitä haluamme, mitä ehdottomasti emme ja mikä kiinnostaa, mutta arveluttaa.
"Mikään fetissi ei ole pahasta" Vieraiden ihmisten mielipiteistä Anni ei välitä.
- Mikään fetissi ei ole pahasta, jos siinä ei aiheuteta kenellekään harmia tai siinä ei ole todellista vaaraa loukkaantua.
Muuten Anni ei ole mielestään alistuva ihminen.
- Se, että olen alistunut suhteissani, ei tarkoita, että alistuisin kaikille.
Anni on kertonut suhteistaan lähimmille ystävilleen. He eivät ole tuominneet häntä. Yksi ystäväkin on kiinnostunut sitomisesta. Vanhemmilleen Anni ei ole kertonut mitään. Siskolleen hän on kertonut suhteistaan, mutta sisko ei ymmärtänyt, mikä Annia BDSM:ssä viehättää.
Annin nimi on muutettu yksityisyyden suojelemiseksi.
Tuoreen Alma-tutkimuksen mukaan onnellisimmat suomalaiset asuvat Lapissa ja Uudellamaalla. Runoilija Heli Laaksonen ajattelee, että ylenpalttinen yltäkylläisyys ei ole onnen tae.
Tuoreen Alma-tutkimuksen mukaan onnellisimmat suomalaiset asuvat Lapissa ja Uudellamaalla. Uudellamaalla 90 prosenttia ilmoitti olevansa vähintään melko usein onnellisia. Lapissa luku oli 89 prosenttia.
Vaalipiireittäin toteutettu tutkimus kertoo suomalaisten onnellisuuden pysyneen samalla tasolla vuodesta 2016.
Pirkanmaalla 36 prosenttia vastaajista kertoi tutkimuksessa olevansa yleensä onnellisia ja 48 prosenttia valitsi vaihtoehdon melko usein onnellinen.
Kaikista vastaajista 38 prosenttia kertoi olevansa yleensä onnellisia ja 47 prosenttia melko usein onnellisia.
Lisäksi alle 35-vuotiaat ilmoittivat olevansa hieman onnellisempia kuin keski-ikäiset. Heistä 87 prosenttia oli vähintään melko usein onnellisia.
Nuori ikä ei kuitenkaan korreloinut suoraan onnellisuuteen, vaan myös yli 65-vuotiaista 87 prosenttia kertoi olevansa onnellisia.
Onni on oikea vastaus Käytännöllisen filosofian emeritusprofessori Timo Airaksinen pitää onnellisuustutkimuksia kyseenalaisina.
- Ihmisethän katsovat tällaisissa kyselyissä, että olen onnellinen, on oikea vastaus. Ei se ihmiselämä todellisuudessa niin hääviä ole, mutta ei sitä aleta kysyttäessä kaikkia huolia kertomaan.
Hän luettelee onnellisuuden muodostuvan esimerkiksi tyytyväisyydestä, tulotasosta, terveydestä ja ihmissuhteista. Alma-tutkimuksessa keskimääräisesti onnellisimpia olivat korkeatuloiset ja parisuhteessa elävät.
- Onnellisuus koostuu lukemattomista eri tekijöistä, komponenteista, joiden yhdistelmä joskus natsaa ja joskus ei.
Onnen osatekijöiden puute taas voi aiheuttaa onnettomuutta myös Alma-tutkimuksen mukaan. Niitä, jotka ilmoittivat olevansa vain harvoin onnellisia, oli eniten yksinasujissa ja alle 20 000 euroa vuodessa tienaavissa.
Toisaalta Airaksinen muistuttaa, että monesti epätoivoisissakin olosuhteissa olevat ihmiset raportoivat korkeita onnellisuuslukuja. Kun elämää rajoitetaan riittävästi, vähäkin riittää onnellisuuden kokemukseen.
- Onnellisuus ei siis sinänsä ole tärkeä asia.
Airaksinen toteaa, että samalla laaja ja rikas elämä on useimmiten hyvää elämää, mutta se ei ole kuitenkaan välttämättä tyydyttävää.
- Köyhien ihmisten onni on vähän kuin iso kärpänen ja rikkaiden onnettomuus on kuin pieni elefantti.
Suomi onnellisuustutkimusten kärjessä Suomalaiset kuitenkin keikkuvat vuodesta toiseen maailmanlaajuisten menestysmittauksien kärjessä.
Maaliskuussa Suomi otti kärkisijan YK:n onnellisuustutkimuksessa, jonka kyselyt toteutettiin vuosina 2015-2017. Kärkikymmenikössä taakse jäivät esimerkiksi muut Pohjoismaat sekä Sveitsi ja Kanada.
Vaikka tulokset olisivat kärkitasoa, se ei Airaksisen mielestä hävitä sitä faktaa, että Suomessa on myös pahoinvointia.
Myös onnellisuuden hyödyntämisen tai vertailun kanssa Airaksinen olisi varovainen.
- Nykyään on olemassa kaiken maailman roskaa, kuten onnellisuustaloustiedettä, Airaksinen pohtii.
Airaksinen itse kommentoi tutkimusta puhelimitse, samalla kun istui penkillä Helsingin Hesperianpuistossa ja joi kevytcokista.
Futistähti Patrice Evra on saanut somekansan vihat niskaansa.
Konkaripelaaja oli kommentoimassa ITV:llä MM-kisoja yhdessä Eni Alukon ja Henrik Larssonin kanssa.
Trio ennakoi Costa Rica-Serbia-peliä. Alukon analyysi Costa Ricasta oli niin hyvä, että Evra suorastaan häkeltyi.
Monttu auki ollut ranskalaisfutari antoi Alukolle raportin jälkeen sarkastiset aplodit.
- Todella hyvä, Larsson säesti Evraa vieressä.
Hetkeä myöhemmin Evra taputti taas Alukolle, joka oli kertonut näkemyksensä Serbian Sergej Milinković-Savićista.
- Aiotko istua täällä koko päivän ja vain taputtaa Enin asiantuntemukselle? keskustelua johtanut Jacqui Oatley kysyi Evralta.
- Tämä on uskomatonta. Henri, minusta tuntuu, että meidän pitäisi lähteä täältä, koska hän tietää jalkapallosta enemmän kuin me. Olen todella vaikuttunut, Evra vastasi.
Someraivo Laitapakin käytös sai ihmiset raivostumaan sosiaalisessa mediassa.
- Taputtaisiko Evra, jos miespuolinen asiantuntija olisi osoittanut tietämystä Costa Rica-Serbia-pelistä, kuten Eni Aluko osoitti? En usko. Seksististä ja alentavaa. On täysin selvää, että Aluko on tehnyt kotiläksynsä paremmin kuin Evra, DaveW toteaa Twitterissä.
- Eni Alukon pitäisi nojautua eteenpäin ja läimäistä Evraa, kun hän taputtaa tämän jalkapallotietämykselle, Glenn Speers puolestaan visertää.
Kaksikon lisäksi kymmenet muutkin lähetystä katsoneet kritisoivat Evran toimintaa.
37-vuotias puolustaja pelasi viime kaudella West Hamin riveissä vain viisi peliä. Miehellä ei ole sopimusta ensi kaudeksi.
Eni Aluko, 31, pelaa tällä hetkellä Juventuksessa. Hyökkääjä on esiintynyt Englannnin maajoukkueessa peräti 102 kertaa. Maaleja Aluko on pommittanut saarivaltiolle 33.
Miehet haluavat enemmän seksiä kuin naiset. Tämä selvisi hiljattain julkaistusta Finsex-tutkimuksesta. ... Kysyimme naisilta, millainen lähestyminen saa heidän seksihalunsa syttymään. Vastaajina oli sekä sinkkuja että parisuhteessa olevia. Valtaosa toivoo, että asiaan mennään suoraan. ... ”En jaksa mitään puolivillaista hinkuttamista ja vihjailua, vaan toivoisin, että ihan suoraan sanottaisiin, että haluttaa. Tai ihan vaikka kysyttäisiin, että voidaanko panna. Kyllä ne halutkin sieltä löytyvät, kun ryhdytään toimiin. Tämä on aika epäromanttista, mutta tykkään elämässä selkeydestä. Että joko pannaan tai ei panna, muttei löllitä missään epävarmassa välitilassa.” ... ”Olen parisuhteessa ja toivoisin, että ylipäätään lähestyttäisiin. Mutta jos saa itse valita, niin kimppuun vain kuin sika limppuun. Eli tiukka halaus, suutelua ja sitten vähän kopelointia, niin siitä se lähtee. Ei missään nimessä mitään sellaisia kysymyksiä, että hei voitaisko sekstailla nyt.”
Nyt epäilyt ovat saaneet vahvistuksen: potilaille määrättiin vuosien ajan tappavia annoksia opioideja.
–Vahvojen särkylääkkeiden antamiselle ei ole ollut lääketieteellisiä perusteita, ilmoitti tutkimuspaneelia johtanut James Jones, joka on eläkkeellä oleva Liverpoolin piispa. ... Selvityksen mukaan 456 potilasta oli kuollut opioidien yliannostukseen 12 vuoden aikana.
Sairaalassa on säännönmukaisesti määrätty vahvoja särkylääkkeitä potilaille, jotka eivät ole olleet niiden tarpeessa.
On mahdollista, että uhreja on vielä 200 enemmän. Näistä tapauksista ei ole riittäviä potilasmerkintöjä ja asiakirjoja. ... Kuolemantapaukset alkoivat heti lääkärin palkkaamisen jälkeen Paneelin selvityksistä käy ilmi, että potilaiden kuolemat alkoivat yleistyä pian lääkäri Jane Bartonin palkkaamisensa jälkeen 1988. ... Lääkäri Jane Bartonin toimintaa oli tutkittu jo aiemmin, mutta jostain syystä erittäin hitaasti.
Aiempi tutkinta koski vuosia 1996–99, ja tutkimus saatiin päätökseen vasta 2010. Sen tuloksena lääketieteellinen asiantuntijaneuvosto totesi Bartonin syyllistyneen virkavirheisiin kahdentoista potilaan hoidossa. He kaikki olivat kuolleet sairaalassa.
Räävittömiä viestejä ja oharit tehneitä treffikumppaneita, mutta myös onnellisia loppuja. Viidenkympin rajapyykin ylittäneet sinkut etsivät seuraa aiempaa aktiivisemmin.
Vanha totuus taitaa pitää paikkansa, joensuulainen Eeva Kykkänen, 56, sanoo hymyillen. Hän silmin nähden hehkuu kilpaa kesäauringon kanssa.
Eevan elämässä ovat puhaltaneet uudet tuulet vuoden ajan, kun pitkäaikainen harrastus johdatti elämään mielenkiintoisen miehen.
Hyvä tuttavuus muuttui vähitellen kahden kypsän ihmisen parisuhteeksi, jota eletään ainakin toistaiseksi kahdessa eri kodissa.
Samalla päättyi muutaman vuoden kestänyt sinkkuelämä - tai uusioneidin elämä, kuten hänen tuttavapiirissään on humoristisesti tavattu sanoa.
- Tällä kertaa kävi klassisesti eli rakkaus löytyi, kun sitä vähiten etsi, Eeva myöntää.
Lähes vapaita sinkkuja Vaikka rakkaus ei aina etsimällä löydy, Eevan kaltaiset viidenkympin rajapyykin ylittäneet naiset ja miehet hakevat tällä hetkellä seuraa todennäköisesti aktiivisemmin kuin koskaan aiemmin.
Syitä on ainakin kaksi. Ensinnäkin kypsään ikään ehtineitä sinkkuja on luultavasti aiempaa enemmän, sillä tilastojen mukaan yhä useampi suomalainen asuu yksin.
Seuranhaku on myös nykyisin näkyvämpää ja monipuolisempaa: runollisen salamyhkäiset sanomalehti-ilmoitukset ja lavatanssit ovat vaihtuneet sosiaalisen median ja netin täsmähakuihin.
Voisi siis kuvitella, että seuran löytäminen olisi helppoa. Eevan mukaan näin ei kuitenkaan ole.
Hän korostaa, ettei kyse ole liiasta vaativuudesta, vaan siitä, että viisikymppisten ja sitä vanhempien elämäntilanteet vaihtelevat niin paljon.
- Omanikäisissä vapaita ihmisiä ei ole mahdottoman paljon, ja niistä harvoista vapaista moni haluaa säilyttää vapautensa. Oma lukunsa ovat ne, jotka ilmoittavat olevansa lähes vapaita, Eeva hymähtää.
Härskejä ehdotuksia Eeva haki seuraa monen muun sinkun tapaan nettideittisivustoilta ja Tinderistä.
Saldo oli vaatimaton: yksi lyhyt seurustelusuhde.
Eeva sanoo, että päällimmäisenä nettideittailuista jäivät mieleen miesten lähettämät hämmentävän härskit ehdotukset.
- Ihmiset etsivät tietenkin erilaisia asioita, mutta joskus tuli mieleen, eivätkö tämänikäiset miehet osaa yhtään lukea. Keitä niillä rivoilla ehdotuksilla on oikein tarkoitus hurmata?
Miesten tasa-arvo ry toteaa surukseen, että sukupuolierottelulla – ja syrjinnällä näyttää olevan yhä 2010-luvullakin kannattajansa. Helsingin Sanomat kertoo yhdysvaltalaisesta yrittäjästä Kristina Rothista, joka avasi juhannuksena Suomeen SuperShe Island luksuslomasaaren, jonne miehiltä on pääsy kielletty.
Sukupuolten välistä tasa-arvoa kunnioittavassa maassa tällaiselle sukupuolisyrjinnälle ei voi olla mitään sijaa. Emmehän me Suomessa hyväksyisi ”vain valkoisille” palveluja tarjoavaa lomakeskustakaan. Pohjimmiltaan tässä on kyse ihan samasta ilmiöstä. Rasismi on vain muuttunut seksismiksi. Kaikesta päätellen Kristina Roth olisi varmaan ollut kuin kotonaan apartheid-ajan Etelä-Afrikassa, tai Yhdysvaltain syvässä etelässä niinä surullisina aikoina, jolloin Jim Crow-lait pitivät mustat ja valkoiset visusti toisista erillään. SuperShe-saari on syvästi taantumuksellinen hanke. Kaikuja pimeästä ja synkästä menneisyydestä, jonka soisi viimein jäävän kauas historiaan.
Jokainen voi miettiä, millaisia julkiset reaktiot olisivat olleet, jos joku olisi suunnittelemassa vain miehille avointa lomakeskusta, jonne naiset eivät, vain siksi että ovat naisia, olisi lainkaan tervetulleita. Julkaistaisiinko suunnitelmasta ylistäviä lehtikirjoituksia, vai olisiko vastaanoton sävy aivan toinen?
Miesten tasa-arvo ry pitää mielenkiintoisena, ettei Helsingin Sanomat, joka muutoin on niin kovin pyrkinyt profiloitumaan edistyksellisenä ja liberaalina lehtenä, kohdista minkäänlaista kritiikkiä Rothin syrjintäsuunnitelmiin. Suomessa on viime vuosina pidetty tärkeänä sukupuolten välisten raja-aitojen purkamista. Jopa siinä määrin, että koululiikuntatunneilla on haluttu luopua perinteisestä jaottelusta poikien ja tyttöjen liikuntaan. Myös yhdistystoiminnassa, vaikka laki salliikin yhdistyksen jäsenyyden rajoittamisen sukupuolen perusteella, on yhä enenevässä määrin siirrytty herra- tai rouvakerhoista järjestöihin, jotka hyväksyvät kaikki ihmiset, sukupuolesta riippumatta jäsenikseen. Tähän kehitykseen Rothin syrjintäsaari sopii erittäin huonosti.
Tasa-arvovaltuutetun toiminta
Miesten tasa-arvo ry:n mielestä ylivoimaisesti pahinta tässä tapauksessa on kuitenkin se, että tasa-arvovaltuutettu Jukka Maarianvaara on asettunut tukemaan Superhe-yrittäjän syrjintäsuunnitelmia. Tekosyyksi lain kiertämiselle on tällä kertaa keksitty tilojen rajallisuus, mikä on täysin nollatason argumentti. Jos tiloja ei ole riittävästi, on vain asiakasmäärää rajoitettava, tai toiminnan aloitusta lykättävä siihen asti, että riittävät tilat saadaan aikaan. Tilat voisivat myös olla vaikka vuoroviikoin mies- ja naisasiakkaiden käytössä. Tasa-arvovaltuutetun pitäisi, muiden viranomaisten tavoin, pyrkiä toiminnassaan kaikin tavoin edistämään sukupuolten välistä tasa-arvoa ja poistaa sen tiellä olevia esteittä. Nyt syntyy vaikutelma hyvin heikosta viranomaisesta, joka salli yrittäjän harjoittavan sukupuolisyrjintää, kunhan vain sopiva porsaanreikä löytyy. Tasa-arvolain syrjintäsäännöksen pitäisi olla pääsääntö, josta hyväksyttäisiin poikkeuksia vain yksittäistapauksissa ja erittäin painavista syistä. Tasa-arvovaltuutetun tulkintakäytäntö on kuitenkin muotoutunut sellaiseksi, että miehiin kohdistuva syrjintä pääsääntöisesti hyväksytään.
Tasa-arvovaltuutetun kannanottoa on syytä arvioida myös sitä taustaa vasten, minkälaisia perusteluita tasa-arvovaltuutettu on aiemmin antanut muissa tapauksissa, esim. koskien parturiliikkeiden toimintaa tai kuntosalien harjoittamaa sukupuolierottelua. Tasa-arvovaltuutettu esimerkiksi perustelee naisten erillisiä kuntosaleja, ja ilmeisesti myös vain naisille avoimia kuntosalien lisätiloja, häveliäisyyssyillä. Häveliäisyysperustelu on naurettava, sillä kuntosaleilla kuntoillaan urheiluvaatteissa. Pääsääntöisesti ihmiset kuntoilevat sellaisissa vaatteissa, joissa he saattaisivat jopa ulkoilla kesäiseen aikaan, eli arkijärjellä ajatellen häveliäisyysperustelu on ihan tuulesta temmattu. Peseytymis- ja pukeutumistilat ovat tietenkin miehille ja naisille erilliset. Jos julkinen uimahalli tarjoaa naisasiakkailleen erillisen naisten vuoron, sen on tasapuolisten liikuntamahdollisuuksien varmistamiseksi ja tasa-arvon toteuttamiseksi tarjottava vastaava uimahallivuoro pelkästään miehille (sivuhuomautuksena todettakoon, ettei naisten häveliäisyydestä niin huolestunut tasa-arvovaltuutettu ole vaatinut porttikieltoa naissiivoojille miesten peseytymis- tai pukeutumistiloihin).
Häveliäisyys-perustelu on lisäksi miehiä demonisoiva ja naisia infantilisoiva. Sen kautta annetaan ymmärtää, että naisia pitäisi jotenkin suojella heitä uhkaavilta miehiltä rajoittamalla miesten kuntoilua samoissa tiloissa. Jos jollain on tällaisia seksistisiä ennakkoluuloja miehiä kohtaan, ei viranomaisen tehtävänä ole ainakaan lähteä niitä myötäilemään, vaan toimia määrätietoisesti näiden ennakkoluulojen purkamiseksi. Ei ole liioittelua väittää, että tasa-arvovaltuutettu leimaa lausunnollaan kaikki miehet (potentiaalisiksi) ahdistelijoiksi. Roth puolustelee Supershe-hankkeen syrjivyyttä tasa-arvovaltuutetulle antamassaan selvityksessä sillä, että saarelle voitaisiin luoda naisasiakkaille rentoutumisen mahdollistava ilmapiiri vain sulkemalla miehet kokonaan pois. Toisin sanoen saaren on tarkoitus palvella naisasiakkaita, joiden suhtautuminen miehiin on vihamielinen ja seksistisen ennakkoluuloinen. Tasa-arvovaltuutettu hyväksyy tämän selityksen kritiikittä, eli hän pitää miesvihaa miehiin kohdistuvan sukupuolisyrjinnän oikeuttavana perusteluna.
Pahimpia ovat tietysti salit (esim. Fitness24seven), jotka veloittavat mies- ja naisasiakkailta yhtä paljon, mutta tarjoavat naisasiakkailleen yhteisten liikuntatilojen lisäksi vielä erikseen vain naisille avoimia tiloja. Niiden harjoittamaa syrjintää ei voi puolustella millään rationaalisella argumentilla. Häveliäisyyssyyt eivät nimittäin estä naisasiakkaita treenaamasta miesasiakkaiden rinnalla salin yleisissä osissa, ne vain sulkevat miehet ulkopuolelle osasta kuntosalin tiloja. On tietenkin selvää, että oikeudenmukaista olisi periä naisasiakkailta suurempi pääsymaksu, kun he kerran saavat suuremman harjoittelualueen ja enemmän laitteita sekä painoja käyttöönsä kuin miesasiakkaat. Kuntosaliharjoittelun sujuvuuden ja tehokkuuden kannalta nämä ovat aivan olennaisia asioita, joten tasa-arvovaltuutetun linjaus asettaa miehet sukupuolen perusteella eriarvoiseen asemaan. Vaihtoehtoisesti naisasiakkaiden pääsy yleiselle puolelle pitäisi kieltää, jolloin siitä tulisi pelkästään miehille avoin harjoittelualue.
Miesten tasa-arvo ry muistuttaa, ettei SuperShe Island -lomasaari ole mikään nudistileiri, vaan ihan tavallinen majoituspalveluja tarjoava yritys. Suomi on täynnä vastaavankaltaisia majoitusliikkeitä, jotka tilojensa mahdollisesta rajallisuudesta ja primitiivisyydestä huolimatta kykenevät tarjoamaan asiakkailleen aivan riittävän yksityisyyden vaatteiden vaihtamista ja peseytymistä varten. Miten on mahdollista, ettei Rothin yritys pysty samaan, mihin kaikki muut pystyvät? Toisaalta muut majoitusyrittäjät olisivat kenties voineet kohdentaa investointinsa toisin, jos niiden tiedossa olisi ollut, että majoitusliikkeet saavat valita asiakkaansa sukupuolen perusteella.
Pohjoismainen tasa-arvon perinne saa väistyä syrjintäkulttuurin tieltä
Tasa-arvovaltuutettu puolustelee Supershe-saaren syrjintää myös viittaamalla saarella mahdollisesti vierailevien erilaisiin kulttuurisiin taustoihin. Jälleen kerran suomalainen viranomainen nöyristelee ulkomaisten syrjintä- ja sukupuolierottelutraditioiden edessä sen sijaan, että hän suoraselkäisesti puolustaisi suomalaista tasa-arvoa, jonka edistämiseksi on vuosien mittaan tehty niin paljon töitä. Suomalaisen kulttuurin perinteet, joihin kuuluvat mm. luonnollinen suhtautuminen alastomuuteen sekä molempien sukupuolten mutkaton yhdessäolo liikunnan, saunomisen ja uimisen merkeissä, ovat tasa-arvovaltuutetun mielestä vähempiarvoisia kuin ulkomaalaiset syrjintätraditiot, joten niitä ei tasa-arvovaltuutetun lausunnossa huomioida lainkaan. Monissa maissa, kuten vaikkapa Iranissa, todelliset tasa-arvoaktivistit tekevät henkensä uhalla töitä, jotta sukupuolisyrjinnästä ja -erottelusta päästäisiin eroon. Sen sijaan, että tasa-arvovaltuutettu Jukka Maarianvaara tukisi näitä rohkeita ihmisiä, hän haluaa tuoda syrjintäkulttuurin Suomeen. Viranomaisena tasa-arvovaltuutetun kannanottojen pitäisi tietysti perustua Suomen lakiin, joka perustuslakia myöden kieltää ihmisten asettamisen eriarvoiseen asemaan sukupuolen perusteella, eikä ennakkoluuloisten ja suvaitsemattomien ihmisten vaatimuksiin saada syrjiä ihmisiä sukupuolen perusteella. Kauniit periaatteet ja puheet arvoista tai perinteistä osoittautuvat täysin arvottomaksi sanahelinäksi, kun tosipaikka tulee eteen, ja noita arvoja pitäisi uskaltaa oikeasti puolustaa.
Vertailu partureihin
Tasa-arvovaltuutetun taholta on julkisuudessa viitattu vain miehille suunnattuihin partureihin. Totta on, että jotkut parturiliikkeet keskittyvät tavoittelemaan nimenomaan miesasiakkaita, mihin niillä on laillisesti täysi oikeus. Parturiliikkeillä ei sitä vastoin ole oikeutta sulkea naisasiakkaita pois . Sellaisesta sukupuolisyrjinnästä ei ole merkkejä. Niinpä niiden toiminnan rinnastaminen lomakeskukseen tai kuntosaleihin, jotka kirjaimellisesti haluavat sulkea, tai jo sulkevat, ovensa miehiltä, on harhaanjohtavaa.
Vaikka parturiliikkeen tilat olisivat rajalliset ja vaikka yrittäjällä olisikin kulttuurisia syitä, joiden vuoksi hän ei haluaisi naisasiakkaita palvella, ei tasa-arvovaltuutettu hyväksy sitä, että yrittäjä itse valitsisi asiakkaitaan. Tämä osoittaa tasa-arvovaltuutetun Supershe-hankkeen tueksi keksimät selittelyt puhtaasti tekosyiksi. Tasa-arvovaltuutetun mielivaltainen laintulkinta asettaa yrittäjät keskenään eriarvoiseen asemaan; yksi saa rikkoa lakia mielensä mukaan, mutta muiden on noudatettava sitä pilkulleen. Tasa-arvovaltuutettu puuttuu yrittäjien harjoittamaan sukupuolisyrjintään jämäkästi, kun syrjityiksi tulevat naiset, mutta miehiin kohdistuvaa sukupuolisyrjintää hän jopa aktiivisesti tukee ja edistää. Miesten tasa-arvo ry:n mielestä tasa-arvovaltuutetun toiminta on malliesimerkki siitä kaksinaismoralismista, joka on suomalaista tasa-arvopolitiikkaa jo vuosien ajan leimannut. Tämä on kansallinen häpeä.
Supershe- fiasko on tuorein lisäys tasa-arvovaltuutettu Jukka Maarianvaaran ala-arvoiseen ja puolueellisen toimintahistoriaan. Hän ei ole toimikaudellaan tehnyt mitään miesten ja poikien aseman parantamiseksi. Siinä missä lapsiasiavaltuutettu on jämäkästi puolustanut myös poikavauvojen ihmisoikeuksia sukupuolielinten silpomistraditiolta ja missä yhdenvertaisuusvaltuutettu on konkreettisesti puuttunut asevelvollisuusjärjestelmän syrjivyyteen, on Jukka Maarianvaara ollut vain feminististen naisasiajärjestöjen juoksupoika. Hän on lisännyt sukupuolten välistä vastakkainasettelua, miehiin ja poikiin kohdistuvaa sukupuolisyrjintää ja tehnyt Suomesta aiempaa epätasa-arvoisemman maan. Mitään uskottavuutta hänellä ei tasa-arvovaltuutettuna enää tämän farssin jälkeen ole. Hän on pelkkä naisasiavaltuutettu.
Yllätyksenä ei toki tule sekään, että feministisen puolueen puheenjohtaja Katju Aro puolustaa voimakkaasti Rothin syrjintäsaarta. Feministisen puolueen linjana näyttää siis olevan sukupuolten välisen tasa-arvon vastustaminen ja miehiin kohdistuvan sukupuolisyrjinnän edistäminen.
Miesten tasa-arvo ry on myös huvittunut siitä, että ne samat tahot, jotka yleensä paasaavat sukupuolten moninaisuudesta ja ajavat vahvasti sukupuolierottelusta luopumista mm. julkisissa käymälätiloissa, ovatkin nyt yhtäkkiä sitä mieltä, ettei sukupuolierottelussa ja ihmisten jakamisessa yksioikoisesti miehiin ja naisiin ole mitään ongelmallista. Opportunismi onnistuu selvästi useammilta kuin looginen ajattelu.
SuperShe- hankkeessa on yksi hyvä puoli. Se tarjoaa jokaiselle sukupuolten välisen tasa-arvon kannattajalle tilaisuuden osoittaa vakaumuksensa vahvuus. Kaikki sukupuolisyrjintää vastustavat ja tasa-arvoa kannattavat tuomitsevat Rothin syrjintäsaaren. Jyvät erottuvat akanoista.
Yrittämisen vapaus ja suhteellisuudentaju
Jotkut ovat nähneet Rothin hankkeessa pyrkimystä yrittäjien vapauden edistämiseen. Heidän mielestään vapaassa maassa elinkeinonharjoittajilla pitäisi olla oikeus vapaasti valita itse asiakkaansa, myös sukupuolen perusteella niin halutessaan. Miesten tasa-arvo ry toteaa, että tämä olisi perusteltu näkökanta, jos hän olisi ajamassa lakimuutosta, joka mahdollistaisi yrityksille ja yrittäjille sen, että ne voisivat itse jatkossa valita asiakkaansa. Mistään sellaisesta ei nyt kuitenkaan ole kyse. Kyse on vain yhden yrittäjän halusta nostaa itsensä lain yläpuolelle. Tasa-arvovaltuutetun osalta kyse on siitä, että yrittäjille halutaan oikeus syrjiä miehiä, mutta naisiin kohdistuvaa syrjintää ei hyväksytä millään perusteilla eikä missään oloissa. Eli asetetaan yrittäjät keskenään ja miehet ja naiset keskenään eriarvoiseen asemaan lain edessä. Millainen miesasiajärjestö katsoo hiljaa sivusta, kun miehiin kohdistuvaa sukupuolisyrjintää yritetään lainvastaisesti lisätä Suomessa?
Voi hyvin ajatella, ettei yhden majoitusliikkeen sisäänpääsyn rajoituksilla tai jonkun kuntosalin hinnoitteluratkaisuilla ole suurta väliä. Kuluttajahan voi aina viedä rahansa muualle. Kun näitä yksittäistapauksia kertyy siinä mittakaavassa, kuin niitä on nyt alkanut kertyä, niistä muodostuu trendi. Kyse on sitä paitsi periaatteellisesti erittäin tärkeistä asioista: ihmisten yhdenvertaisuudesta lain edessä, lain kirjaimen ja sen hengen kunnioittamisesta sekä viranomaisten toiminnan tasapuolisuudesta.
Miesten tasa-arvo ry kannustaa kaikkia, jotka ovat joutuneet sukupuolensa perusteella Supershe-yrittäjän, tai muiden yrittäjien, syrjimiksi tekemään asiasta rikosilmoituksen. Rikoslain 11 luvun 11 § kieltää sukupuolisyrjinnän elinkeinonharjoittamisessa . Jokamiehen oikeudet mahdollistavat myös sen, että saaren tila otetaan laillisesti haltuun. Miesten tasa-arvo ry pyytää tasa-arvovaltuutetulta epäasiallista tai puolueellista kohtelua kokeneet olemaan yhteydessä osoitteeseen sihteeri@miesten-tasa-arvo.fi . Tarkoituksena on luoda kattava ja mahdollisimman tarkasti dokumentoitu selvitys tasa-arvovaltuutetun toiminnan laiminlyönneistä ja puolueellisuudesta.
Touko Aalto sanoo julkisuuden olleen rajua: ”Hirveää, mitä nuori nainen on saanut kokea”.
Politiikan ”kohupari”, vihreissä nuorissa aikaisemmin työskennellyt graafikko Iris Flinkkilä ja vihreiden puheenjohtaja Touko Aalto, istuu uuden tilavan kaksionsa olohuoneen sohvalle ja kieltää pontevasti muut kuvaussuunnitelmaehdotukset.
- Ei, ei todellakaan! Asunto on yhä täynnä muuttolaatikoita, joten tämä on ainoa paikka missä voi ottaa kuvia, Touko toteaa tiukasti.
Pariskunta on asunut yhdessä pari viikkoa, mutta molempien työkiireet ovat viivästyttäneet varsinaista asumaan asettumista.
- Ei ole paljon ehtinyt laatikoita purkamaan, Iris harmittelee.
Sen sijaan tulevaisuuden asumissuunnitelmat ovat jo selvillä.
- Rakastan urbaaneja tupailtoja! Rakastan, kun ihmisiä tulee kylään ja järjestetään keskustelutilaisuuksia - tänne voi kutsua vaikka puolueen eduskuntaryhmän tai nuorisojärjestön. Voi järjestää kaikenlaisia keskusteluiltoja, Aalto listaa.
- Tästä todellakin tulee tukikohta sellaisille, Flinkkilä lisää.
- Elämää ja ihmisiä, se on meille todella tärkeää, Aalto jatkaa yhtä innostuneen
Olutta Punavuoressa Vihreiden poliittiset vastustajat ilkkuvat puolueen helsinkiläisiä äänestäjiä yleensä joko ”Kallion vihreiksi” tai Punavuoren vihreiksi”. Esimerkiksi nykyinen ulkoministeri Timo Soini (sin) on puhunut pilkallisesti "Punavuoren punavihreistä punaviininjuojista".
Vaikka Touko Aalto on tunnetusti enemmän olutmiehiä, hän ja Iris lukeutuvat nykyään nimenomaan Punavuoren vihreisiin.
- Muutin tänne kun muutin Helsinkiin, ja olen kaivannut tänne takaisin. Tosin katselimme kyllä asuntoa muualtakin, alun perin järvenpääläinen Flinkkilä sanoo.
Tärkein kriteeri asunnon sijainnille oli lopulta Aallon työ, sillä nyt kodista on lyhyt matka vihreiden puoluetoimistolle muutaman korttelin päähän eikä eduskuntakaan ole kaukana.
- Tykkään kyllä Punavuoresta, tämä on vähän sellainen Kallion ja Töölön yhdistelmä, Touko toteaa.
Kallio tunnetaan boheemista ja välillä railakkaastakin elämäntyylistä, Töölö taas on kultturellimpi ja rauhallisempi asuinalue.
- Vaikka Punavuoreen kaipasinkin, olen silti surkutellut, että jouduin lähtemään Kalliosta - esimerkiksi Vaasankatu on nykyään hieno vegaaninen street food -katu, Flinkkilä kuvailee ristiriitaisia muuttotunnelmiaan.
Toinen muutto Jyväskylässä Pariskunnan punavuorelaisessa läpitalon asunnossa on myös pieni, kahden istuttava sauna.
- Itse tosin kannatan sitä, että taloyhtiössä olisi vain yksi yhteinen sauna, Touko sanoo.
Vaikka Iris ja Touko ovat tehneet muuttoaan jo jonkin aikaa, myös juhannus meni samoissa merkeissä - tosin Aallon varsinaisessa kotikaupungissa Jyväskylässä.
- Ostin sieltä kavereiden kanssa kimppakämpän, ja muutto oli perjantaina, Aalto kertoo.
"Julkisuus ollut perseestä" Flinkkilän ja Aallon suhde muotoutui mediassa nopealla kierteellä ”kohusuhteeksi” perinteisine paparazzi-kuvineen, kun Aalto ilmoitti viime kesänä pian puheenjohtajaksi valintansa jälkeen eroavansa silloisen vaimonsa kanssa, ja paljastui, että Aallolla on suhde oman puolueensa työntekijän Flinkkilän kanssa.
- Onhan tämä julkisuus ollut ihan perseestä, Aalto kommentoi suorasukaisesti.
Hän kuitenkin ymmärtää, miksi ero ja tuore suhde ovat herättäneet kiinnostusta.
- Ymmärrän täysin, että julkisuudessa olevien päättäjien yksityiselämä ja siviilisääty ovat asioita, mitkä kuuluukin tietyllä tapaa olla avoimia. Ja toki ymmärrän, että minua voi arvostella. Mutta onhan se hirveää, mitä nuori nainen on saanut kokea - miten Iristä on kohdeltu, se tuntuu aivan kamalalta.
Deittausvalmentaja Mia Halonen kertoo, että komeat viisikymppiset miehet ovat kuumaa kamaa sinkkumarkkinoilla.
Satsaa ulkonäköön, älä valehtele ja sovi ainakin kahdet treffit jokaiselle viikolle.
Siinä on deittausvalmentajana, toimittajana ja nykyisin myös matkailualan ammattilaisena työskentelevän Mia Halosen ohjeet varttuneille sinkuille rakkauden metsästykseen
Aivan ensimmäiseksi kannattaa kohdata tosiasiat. Yksi niistä on se, että 50-60-vuotiaille naisille ei riitä enää miehiä samalla tavalla valittavaksi kuin 20-vuotiaana.
Halosen mukaan monet naiset elävät yhä nuoruuden illuusiossa, jossa kumppani löytyy, kun vain menee baariin ja valitsee sopivan.
- Hyvännäköiset ja kunnolliset vapaat viisikymppiset miehet viipyvät sinkkumarkkinoilla ehkä puoli vuotta, jos sitäkään. Heille on kova kysyntä ja hyviä naisia paljon tarjolla, sillä näistä miehistä kilpailevat jopa 35-vuotiaat.
- En tietenkään tarkoita, että itsestään huolehtiville fiksuille naisille pitäisi kenen tahansa kaksilahkeisen kelvata, vaan että kannattaa miettiä tarkkaan, mitä asioita pitää kynnyskysymyksenä, Halonen sanoo.
Sykkeet ylös Sinkkumarkkinoilla on siis oltava valppaana ja aktiivisena. Se onnistuu parhaiten, kun pistää verkkoja monille vesille, Halonen neuvoo.
Ensimmäisenä kumppanin etsimisestä kannattaa kertoa avoimesti omalle tuttavapiirille. Yhtä tärkeää on Halosen mukaan lähteä pois kotoa kaikkiin mahdollisiin tapahtumiin, missä voi kohdata ihmisiä ja laajentaa omaa elinpiiriään.
- Parhaita tapahtumia ovat sellaiset, missä on jännittävää ja syke nousee. Niissä ihastutaan helpommin, kun aivot tulkitsevat kehon signaaleja väärin.
- Jos sopivaa ihmistä ei löydykään, niin on ainakin viettänyt kesän, josta riittää muisteltavaa, Halonen naurahtaa.
Netti vaatii toistoja Halonen suosittelee kaikille nettideittailua, vaikka kokemukset siitä eivät aina olisi pelkästään myönteisiä. Olennaista verkossakin on pitkäjänteisyys eli se, että malttaa etsiskellä sinnikkäästi.
- Ei ole mitään varastoa, missä tasokkaat sinkut päivystäisivät. Eihän kukaan oleta, että yhdellä golf-reissulla tai kerran kavereita tapaamalla löytäisi sopivan kumppanin, vaan kyllä siinäkin yleensä tarvitaan useita toistoja.
Kiinnostavan ja viehättävän nettiprofiilin resepti on Halosen mukaan yksinkertainen: kirjoita keveä, lyhyehkö esittely siitä, millaista elämä kanssasi voisi olla ja julkaise useita hyvälaatuisia ja elämänmyönteisiä kuvia sekä kasvoista että vartalosta.
Kuvien pitää olla alle vuoden sisällä otettuja, eikä profiilissa saa valehdella ikää tai mitään muutakaan asiaa.
Kuviin ei Halosen mukaan tarvitse ylitälläytyä, vaan normaali siisti ja treffeillekin sopiva ulkoasu riittää.
- Totuus on se, että sisäiseen kauneuteen ihastutaan vasta ulkoisen kiinnostuksen jälkeen. Ei ole mukavaa nähdä treffeillä vastapuolen kasvoilla pettymystä, jos kuvat ovat valehdelleet.
Heti treffeille Treffeille pitää Halosen mukaan pyrkiä mahdollisimman nopeasti, jottei piirrä mieleensä vääränlaista haavekuvaa ihmisestä pelkkien tekstien perusteella.
- En ymmärrä ihmisiä, jotka kirjoittelevat puoli vuotta verkossa. Siinä ei ole mitään järkeä.
Ensimmäisen livekontaktin voi hyvin ottaa esimerkiksi ennalta jo lyhyeksi sovitussa videopuhelussa.
Silloin ehtii nähdä, miten ihminen katsoo, liikkuu ja elehtii, mutta toisesta pääsee myös sivistyneesti eroon.
- Jos ihminen vaikuttaa kiinnostavalta videopuhelun jälkeenkin, sovitaan varsinaiset treffit julkiselle paikalle, Halonen neuvoo.
Kalenterissa olisi hyvä olla aina parit treffit sovittuna.
- Se tuo elämään mukavaa säpinää ja helpottaa, jos treffikumppanit osoittautuvat pettymyksiksi, Halonen selittää.
Suomen henkisessä ilmapiirissä vallitsee kauhun tasapaino. Elämme äärimmilleen virittyneessä konsensusyhteiskunnassa, jossa jokainen pelkää kuollakseen, että tulisi ärsyttäneeksi jotakuta. Vaikka julkisuudessa puhutaan äänekkäästi tasa-arvosta, kansalaisten enemmistön mielestä sukupuolten välisen tasa-arvon puute ei ole iso ongelma.
Taloustutkimus teki keväällä laajan valtakunnallisen kyselytutkimuksen, jossa suomalaisia pyydettiin kertomaan, mitkä ovat heidän mielestään tärkeimmät yhteiskunnalliset ongelmat. Listalla oli parikymmentä laadullisilla esitutkimuksilla selvitettyä asiaa, joista vastaajat saivat valita viisi tärkeintä.
Selvä ykkönen oli kansalaisten eriarvoistuminen ja tuloerojen kasvu, jonka nosti tärkeimpien ongelmien joukkoon 52 prosenttia vastaajista. Seuraavilla sijoilla olivat nuorten syrjäytyminen (44 %), työttömyys (42 %) ja julkisten palveluiden leikkaukset (40 %).
Listan viimeiseksi jäi kohta miesten ja naisten välisen tasa-arvon puute. Tämän valitsi tärkeimpien ongelmien joukkoon alle 6 prosenttia kansalaisista (naisista 7 % ja miehistä 4 %).
Juhlapuheita lukuun ottamatta suomalaiset ovat siis hiljaa mielessään tyytyväisiä maamme tasa-arvotilanteeseen. Tämän takia meillä hyväksytään jopa lakiin perustuvat tasa-arvopoikkeamat, kuten asevelvollisuus, joka koskee vain miehiä.
Naisia kohtaan epätasa-arvoista on muun muassa työntekijöiden palkkataso ja vastuu lastenhoidosta. Politiikan johtopaikoista on tullut viime vuosina all male paneleita, ja harvassa ovat nykyisin vaatimukset naispuolisesta pääministeristä tai presidentistä.
Käytännössä sukupuolten välillä on eräänlainen yya-sopimus: vaihda sinä ne autonrenkaat ja tyhjennä komposti, minä pesen sillä välin pyykit ja laitan meille sapuskaa!
Tasa-arvo-ongelmia Suomessa toki on, mutta niitä katsotaan läpi sormien, koska useimmat kokevat, että heillä on nykyisessä tilanteessa enemmän hävittävää kuin voitettavaa.
Satavuotias Suomi-kaunokainen elää historiansa parhaita aikoja: kansantalous on saavuttanut finanssikriisiä edeltäneen vuoden 2008 huipputason, työllisyys kasvaa kohisten, matala korkotaso mahdollistaa ainakin työssäkäyville hulppeat kulutusjuhlat. Kuluva kesäkin on ollut aurinkoisempi kuin naismuistiin.
Lähes kaikissa kansainvälisissä vertailuissa Suomi sijoittuu maailman maiden kärkeen.
Mutta monen mielessä välkkyy pelko: mitä jos nykyinen hyvä aika onkin vain tyyntä myrskyn edellä? Muistelemmeko jälkikäteen näitä aikoja yhtä kaihoisasti kuin 1920-lukua, joka oli aikalaisten mielestä kultainen vuosikymmen ennen lamaa ja toista maailmansotaa?
”Kaikki onnelliset perheet ovat toistensa kaltaisia, jokainen onneton perhe on onneton omalla tavallaan.” Tämä kuuluisa sitaatti Leo Tolstoin romaanista Anna Karenina muistuttaa, kuinka kaita onneen ja menestykseen johtava tie yleensä on. Jos kapealta polulta poikkeaa, on vaarana suistuminen rotkoon.
Kun kansakunta kulkee onnen aallonharjalla, harva haluaa itselleen veneenkeikuttajan mainetta. Siksi meillä todella kriittiset ja radikaalit yhteiskunnalliset puheenvuorot ovat harvinaisia, ja politiikassa eriäviä mielipiteitä kammotaan kuin ruttoa. Ennen pitkää tällainen hymistely kuitenkin halvaannuttaa yhteiskunnan uudistumiskyvyn.
Juho Rahkonen, Tutkimuspäällikkö, Taloustutkimus Oy
Ennakkoon kohua herättänyt naisten saari, SuperShe Island, sai ensimmäiset vieraansa juhannuksena. Kyseessä on vain naisille tarkoitettu luksuslomasaari Raaseporissa. Yrityksen takana on yhdysvaltalainen yrittäjä Kristina Roth, joka omistaa saaren.
Saarella on neljä mökkiä sekä kylpy- ja saunatilat kymmenelle naiselle. Viikon oleilu saarella perustuu jäsenyyteen ja maksaa jopa 6 000 dollaria. Ohjelmaan kuuluu muun muassa joogaa, terveysruokaa, meditaatiota, hierontaa ja luontoelämyksiä.
Suomalainen miesyhdistys Miesten tasa-arvo ry antoi tuoreeltaan kannanottonsa toiminnan aloitukseen. Sen mukaan "sukupuolten välistä tasa-arvoa kunnioittavassa maassa tällaiselle sukupuolisyrjinnälle ei voi olla mitään sijaa".
"Emmehän me Suomessa hyväksyisi "vain valkoisille" palveluja tarjoavaa lomakeskustakaan", yhdistys toteaa. Erityisen näreissään se on siitä, että tasa-arvovaltuutettu on hyväksynyt vain naisille suunnatun saaren, koska sen tilat ovat rajalliset.
Yhdistys kehottaa tekemään rikosilmoituksia syrjinnästä, ja huomauttaa, että "jokamiehen oikeudet mahdollistavat myös sen, että saaren tila otetaan laillisesti haltuun".
SuperShe-yrityksen asiakkaat kokoontuvat Suomen lisäksi muuallakin, kuten Hawaijilla, Neitsytsaarilla, Tokiossa ja Pariisissa. Konseptin käyttäjiin – yrityksen mukaan "yhteisöön" tai "heimoon" – kuuluu esimerkiksi urheilijoita, yrittäjiä, taiteilijoita ja tutkijoita.
Saari on saanut runsaasti julkisuutta maailmalla, ja siitä on kerrottu esimerkiksi Voguessa, Ellessä, Cosmopolitanissa ja monissa sanomalehdissä.
Vihreiden kansanedustajan mukaan hallituksen talouspolitiikka on rankaissut muun muassa köyhiä, luontoa ja kouluja.
Kansanedustaja Emma Karin (vihr.) mukaan hallituksen miesvaltaisuus näkyy sen ajamassa politiikassa.
– Viimeksi tähän maahan kasattiin näin miesvaltainen hallitus kun minä olin neljävuotias. Se kyllä näkyy. Perhevapaauudistus on kaadettu, tasa-arvoinen päivähoito-oikeus on lopetettu, julkisen sektorin naisvaltaisten alojen palkkoja on leikattu ja Suomen ulkoministeri saa hallituksen siunauksella käyttää asemaansa naisten oikeuksia vastaan, Kari sanoi maanantaina pidetyssä ryhmäpuheenvuorossa eduskunnassa.
Karin mukaan hallituksen talouspolitiikassa ”veljet pitävät huolta siitä, että veljille annetaan.”
– Hallituksen talouskuri on valikoivaa kurittamista. Se kurittaa köyhiä, se kurittaa naisia, se kurittaa luontoa, se kurittaa päiväkoteja, kouluja ja yliopistoja. Samalla se ei kajoa tikullakaan tehottomiin yritystukiin vaan on jopa myöntänyt niitä lisää.
– On turhaa tulla kertomaan nuorille naisille, että ”synnyttäkää tytöt synnyttäkää” ja samanaikaisesti tehdä heidän elämästään entistä epävarmempaa, Kari sanoi.
Kari huomauttaa, että julkisen talouden suunnitelmaa koskeneessa keskustelussa ryhmäpuheenvuoroja pitivät pääasiassa miehet.
– Ei kovin hyvältä näytä tämä ryhmäpuheenvuorojen sukupuolijakauma, Kari kirjoittaa Twitterissä.
Ruotsin median toimintaa valvova Pressens Opinionsnämnd on antanut langettavan tuomion kymmenestä ruotsalaisessa mediassa julkaistusta #metoo-liikettä koskevasta jutusta.
Pressens Opinionsnämnd on Suomen Julkisen sanan neuvostoa vastaava itsenäinen elin, joka valvoo ruotsalaisen median hyvien eettisten käytäntöjen toteutumista. Kantelut jutuista tehdään Ruotsissa media-asiamiehelle (Press Ombudsman), joka esittää tarvittaessa kantelut neuvostolle.
RUOTSISSA #metoo-liikettä koskeneista jutuista on tehty media-asiamiehelle 11 kantelua, joista kymmenen sai tänään maanantaina langettavan tuomion. Tuomioita saivat iltapäivälehdet Aftonblandet ja Expressen, päivälehdet Dagens Nyheter ja Svenska Dagbladet, viikkolehti Arbetaren sekä viihdemedia Hänt.
Poikkeuksellisen runsaasta langettavien määrästä uutisoivat useat ruotsalaismediat, muun muassa Aftonbladet.
LANGETTAVIEN syynä on lehtien yliampuva kirjoittelu, jolla on vahingoitettu yksittäisten henkilöiden mainetta ja uraa.
Pressens Opinionsnämnd kritisoi medioita erityisesti julkisuuden henkilöiden nimien esiin tuomisesta ja niiden liittämisestä seksuaaliseen ahdisteluun. Esimerkiksi TV4-kanavan juontaja Martin Timell joutui #metoo-uutisoinnin kohteeksi ja hänen tv-ohjelmansa lopettiin, kun Timellin entinen kollega syytti häntä seksuaalisesta ahdistelusta ja raiskauksesta.
Asiasta nousi suuri kohu, ja useat mediat uutisoivat laajasti asiasta. Myös muutamat muut naistyöntekijät syyttivät Timelliä seksuaalisesta häirinnästä.
Tapauksesta aloitettiin poliisitutkinta, joka päättyi pari viikkoa sitten. Attondan käräjäoikeus katsoi, että Timell ei ole syyllistynyt raiskaukseen, ja hänet vapautettiin syytteistä. Timell itse on kutsunut medioiden uutisointia aiheesta ”noitavainoksi”. Hän on myös tehnyt kantelut itseään koskevista jutuista media-asiamiehelle.
TOINEN itseään koskevista jutuista kannellut henkilö on ruotsinsuomalainen toimittaja Fredrik Virtanen. Hän erosi viime joulukuussa toimittajan työstään Aftonbladetissa #metoo-uutisoinnin seurauksena. Virtanen on yksi ruotsin tunnetuimmista toimittajista, ja joulukuussa myös Helsingin Sanomat uutisoi erosta.
Virtasta syytettiin raiskauksesta, joka olisi tapahtunut vuonna 2006. Viime syksynä mediapersoona Cecilia Wallin nimesi raiskaajakseen Fredrik Virtasen. Vuonna 2011 asiasta tehtiin poliisille tutkintapyyntö, mutta tutkinta lopetettiin, sillä rikoksesta ei ollut näyttöä.
#Metoo-liikkeen yhteydessä Virtasta syytettiin muustakin seksuaalisesta häirinnästä, ja Aftonbladet aloitti asiasta sisäisen tutkinnan. Sen perusteella tuoreita häirintätapauksia ei kuitenkaan tullut esiin.
LISÄKSI kanteiluita media-asiamiehelle teki kaksi muuta henkilöä, jotka pysyttelivät nimettöminä. Toinen heistä toimii juontajana Sveriges Radiolla. Raskaimmat langettavat hyvän journalistisen tavan rikkomisesta sai viikkolehti Arbetaren seksuaalista häirintää käsittelevästä kolumnista, jossa esitettiin neljän ruotsalaisen julksisuuden henkilön syyllistyneen seksuaaliseen häirintään ja raiskauksiin.
Ruotsin media-asiamies Ola Sigvardsson kirjoittaa Dagens Nyheterin mielipidesivuilla, pitävänsä kymmentä langettavaa päätöstä 11 kantelusta poikkeuksellisena.
”Erityisen merkittävää on se, että näissä tapauksissa ovat kyseessä korkealaatuiset julkaisut, jotka tekevät perusteellisia tutkimuksia juttujaan varten”, hän kirjoittaa.
Miksi Topin kolme avioliittoa päättyivät?Oliko nelikymppinen Topi liian kiltti? Sitä hän pohtii nyt, kun kolmaskin avioliitto on ohi. Kaikki liitot sujuivat Topin mielestä ensimmäiset pari vuotta hienosti. Ensimmäinen liitto oli tosin ehkä alusta alkaen väljähtynyt.
- Olin ensimmäisessä liitossa laskujen maksaja. Alussa oli rakkautta, mutta se haihtui ja myöhemmin läheisyyttä ei ollut enää ollenkaan. Minä olin suhteessa pelkästään tuomassa rahaa.
Seksiä oli liiton alkuaikoina kerran kahdessa viikossa.
- Vähän yllätys, että saimme lapsen.
Ennen yhteisen lapsen kouluikää Topi ja ex-vaimo päättivät yhdessä erota.
Pettäminen paljastui Erosta oli kulunut vajaa vuosi, kun Topi aloitti uuden suhteen. Täysin rakastuneena hän ei huomannut suhteessa vikaa. Noin kahden vuoden kuluttua hän sitten huomasi, että vaimo käyttää reippaasti alkoholia.
- Työt kuitenkin hoituivat. Aloimme myös rakentaa taloa, eikä rakennusaikana ehtinyt paljon seurata toisen käyttäytymistä.
Talo tuli valmiiksi ja pari sai toisen yhteisen lapsen. Sen jälkeen Topi huomasi, että vaimo juo alkoholia ihan tosissaan. Vaimo jäi kiinni myös pettämisestä.
- Päätimme yrittää vielä lasten takia. Vuoden kuluttua vaimo jäi kuitenkin pettämisestä kiinni uudestaan.
Vaimo oli vuosia humalassa Topin vaimolla oli ollut ilmeisesti kaksi pidempää sivusuhdetta avioliiton aikana. Totuus suhteista ei selvinnyt koskaan tarkasti.
Ennen pettämistä Topille oli selvinnyt myös, että vaimo oli ollut suuren osan avioliitosta kännissä. Taloa siivotessaan hän löysi viisi jätesäkillistä tyhjiä siideripulloja, jotka vaimo oli piilottanut häneltä.
- Alkoholin hajua ei huomaa, jos toinen haisee alkoholilta koko ajan. Kun hän olikin selvin päin tai krapulassa, tajusin, että olin nähnyt hänet koko ajan alkoholin vaikutuksen alaisena. Hän pystyi jotenkin ottamaan salaa hörppyä välissä.
Topi halusi erota vaimon uskottomuuden takia.
Uusi riita edellisen päälle Kolmannen vaimon Topi tapasi taas melko pian eron jälkeen. Liittoa varjostivat Topin ex-vaimon ongelmat. Ex-vaimo ei pystynyt huolehtimaan välillä lapsista lainkaan ja kaikki vastuu lapsista oli Topilla.
Kolmannen vaimon kanssa alkoi tulla riitoja Topin lapsista, kodinhoidosta ja milloin mistäkin.
- Minä en olisi saanut koskea imuriin tai pesukoneeseen, sillä ne olivat hänen aluettaan. Hän ei kuitenkaan tehnyt mitään kotitöitä. Hän oli joko töissä tai istui kotona ja katsoi telkkaria.
Vaimolla alkoi olla myös pelkotiloja. Hän haki Topin pyynnöstä apua, sai masennusdiagnoosin, lääkityksen ja viikoittaiset tapaamiset terveydenhuollossa.
- Hän kuitenkin lopetti lääkekuurin.
Avioliitto oli riitainen useamman vuoden ajan ennen eroa. Ensin isoja riitoja oli Topin laskujen mukaan kerran kuukaudessa. Sitten riitoja alkoi olla joka toinen viikko ja lopulta uusi riita alkoi, kun edellinenkin oli vielä sopimatta. Pari erosi yhteisestä päätöksestä vajaa vuosi sitten. Ero oli Topin mielestä oikea ratkaisu.
- Lapset alkoivat sanoa, etteivät he halua kuunnella jatkuvaa huutoa.
Oliko Topi liian kiltti? Kolme avioliittoa kestivät suunnilleen yhtä pitkään. Nyt Topi miettii, mikä suhteissa meni pieleen.
- Vika ei ole tietenkään voinut olla vain naisissa. Ehkä olin liian kiltti ja luovuin omista toiveista liian helposti välttääkseni riitoja. Olen hoitanut aina paljon lapsia, enkä vaatinut kauheasti mitään.
Vaimot sen sijaan vaativat Topia luopumaan esimerkiksi omista harrastuksistaan.
- Naimisiinmenon jälkeen kaikki omat harrastukset piti aina lopettaa. Jos et ole perheen parissa, saat käydä vain töissä. Kun tulin töistä, vaimot lähtivät omiin harrastuksiinsa ja minä jäin hoitamaan lapsia.
Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja Elina Grundström ei voi kommentoida yksittäisiä tapauksia.
JULKISEN sanan neuvoston puheenjohtaja Elina Grundström kertoo, että neuvostolle on tullut kolme kantelua #metoo-aiheeseen liittyvistä uutisista. Näistä kaksi on otettu JSN:n käsittelyyn, yhtä ei.
Määrä on huomattavasti vähäisempi kuin Ruotsissa, missä Julkisen sanan neuvostoa vastaavaan Pressens Opinionsnämndiin (PON) on tullut 25 kantelua viimeisen vuoden aikana #metoo-aiheisesta kirjoittelusta. Näistä 11 otettiin käsittelyyn, ja kymmenessä päätös oli langettava.
HS-analyysi kertoo tarkemmin, mistä langettavat päätökset johtuivat.
SUOMESSA #metoo-liike ja syytökset seksuaalisesta häirinnästä nousivat otsikoihin viime vuoden lokakuussa. Tuolloin kirjoitettiin muun muassa Tomi Metsäkedosta. Alkuvuodesta julkaistuissa jutuissa tulivat julki ohjaaja Lauri Törhösen ja professori-kirjailija Panu Rajalan nimet. Maaliskuussa mediassa kerrottiin elokuvaohjaaja Aku Louhimiehen ja Kansallisbaletin johtajana toimineen Kenneth Greven epäasiallisesta käytöksestä
Julkisuuteen tuli myös turkulaisessa ja helsinkiläisessä koulussa tapahtunutta seksuaalista häirintää.
Lisäksi on kirjoitettu muun muassa seksuaalista häirintää ja ahdistelua vastustavasta #kulissientakana-kampanjasta ja toimista näiden ongelmien kitkemiseksi esimerkiksi kouluissa.
RUOTSISSA monissa langettavissa päätöksissä oli kyse siitä, että syytöksien kohteiden nimiä julkaistiin liian heppoisin perustein. Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa pohdittiin nimien julkistamisen perusteita viime joulukuussa näin.
JSN:N käsittelyssä parhaillaan olevissa kahdessa kantelussa ei ole kyse nimen julkaisemisesta, Grundström sanoo.
Hän kertoo tarkemmin Suomen JSN:lle tulleista kanteluista.
”Käsittelyssä on kaksi kantelua, jotka liittyvät metoo-aiheisiin juttuihin, mutta niissä ei ole kyse nimen julkaisemisesta. Ne liittyvät esimerkiksi jutun kohteen kuulemiseen ja muihin yksityiskohtiin”, hän kertoo
”Yhtä kantelua ei ole otettu käsittelyyn, sillä siitä ei selvinnyt kantelun tarkka aihe”, Grundström toteaa. ”Se ei myöskään ole ollut henkilön itsensä tekemä.”
JULKISEN sanan neuvosto voisi ottaa myös omasta aloitteestaan käsittelyyn Suomessa nähtyä #metoo-kirjoittelua, jos se rikkoisi hyvää journalistista tapaa. Julkisen sanan neuvosto ei ole toistaiseksi kuitenkaan nähnyt sille tarvetta.
”Nämä ovat yleensä asianomistajakanteluita, joissa asianomaisen täytyy saada itse päättää, haluaako hän asiaansa käsiteltävän JSN:ssä vai ei”, Grundström kertoo.
ELINA Grundström arvioi, että suomalainen media on toiminut metoo-uutisoinnissa vastuullisemmin kuin ruotsalainen media.
”Ainakin verrattuna Ruotsiin suomalainen media on toiminut vastuullisemmin. Yleisesti ottaen nimien julkaisukynnys on ollut selvästi korkeampi kuin Ruotsissa.”
Grundström ei voi ottaa kantaa yksittäisiin juttuihin.
”Jokainen juttu täytyy tarkastella erikseen. Mutta Suomessa media on yleisesti harkinnut ratkaisujaan ja usein myös perustellut niitä yleisölle hyvin”, hän toteaa.
KEVÄÄN aikana Aku Louhimies on pyytänyt Yleä oikaisemaan alkuperäistä uutistaan häneen kohdistuneista epäasiallisen käytöksen syytöksistä, mutta Yle ei ole nähnyt tarvetta oikaista uutista. Häirintäsyytösten takia Mamma Mia! -musikaalista potkut saanut Tomi Metsäketo on haastanut musikaalin tuotantoyhtiön oikeuteen.
Päivi Räsäsen mukaan sikagate on ”erityisen surullista päivänä, jolloin puhutaan yhdenvertaisuudesta ja ihmisoikeuksista”.
Kansanedustaja Päivi Räsänen (kd) lähetti lauantai-iltana kannanoton otsikolla "tutkinta HS sikagatesta".
Sikagate leimahti liekkeihin Helsingin Sanomien Nyt-liitteen kuuluisasta "kuin kaksi marjaa" -palstasta. Uusimmalla palstalla Helsingin Sanomat asetti Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin ja sian kuvat vierekkäin.
Päivi Räsänen kertoo, että hän sai kuulla kuvaparista, kun kansalaisilta alkoi virrata huolestunutta palautetta.
- Viestejä on tullut poikkeuksellisen paljon. Tämä kuvavertailu on koettu loukkaavana.
Räsänen itsekin sanoo, että kuvapari "ei ollut yhtään hauska".
- Olipa presidentti Trumpin politiikasta mitä mieltä tahansa, niin kyllä tällainen vertailu sikaan koetaan pilkkaavana ja halventavana. Ylipäänsä jos pilkataan sellaisia henkilökohtaisia ominaisuuksia, jotka liittyvät ulkonäköön, niin ei ole hauskaa tai sopivaa, jos niitä pilkataan. Se on ihmisarvoa alentavaa.
"Menee varmasti esikuntaan" Räsänen pitää erityisesti ajoitusta huonona. Torstaina saatiin kuulla, että presidentti Trump tapaa presidentti Vladimir Putinin heinäkuussa Helsingissä.
- Kyllähän tämä varmasti menee Trumpin esikuntaan tiedoksi tällainen suhtautuminen. Se ei ole ollenkaan kunniaksi meidän päämediallemme.
Räsäsen mielestä asia pitää viedä eteenpäin, mikäli Helsingin Sanomat ei pyydä anteeksi. Hän halua pääministeri Juha Sipilän (kesk) puuttuvan asiaan.
- Pääministerin meillä olisi hyvä harkita, että tätä vähintäänkin paheksuttaisiin ihan valtiojohdon taholta.
Räsäsen mukaan olisi myös selvitettävä, ylittyykö asiassa poliisitutkinnan kynnys.
- Tämä on yksittäisen median harkitsemattomuus ja ylilyönti. On erityisen surullista, että se on vielä päivänä, jolloin puhutaan yhdenvertaisuudesta ja ihmisoikeuksista, niin kyllä kaikkien ihmisten ihmisoikeuksia pitää kunnioittaa eikä tehdä tällaisia loukkaavia rinnastuksia.
Some kuohuu Kuvaparia on puitu eilisestä julkaisupäivästä lähtien myös sosiaalisessa mediassa.
Ylen sisältöpäällikkö Heikki Valkama ihmetteli Twitterissä, mikseivät ihmiset osaa asettaa asiaa kontekstiin: Valkama muistutti, että kyseessä on pilailupalsta, jossa "vastaavia huonoja vitsejä on julkaistu satoja". Hän lisäsi, että vitsipalsta ei ole lehden linja.
Helsingin Sanomien vastaava päätoimittaja Kaius Niemi vastasi Valkaman twiittiin sanomalla "ei lisättävää tähän".
- Palstaa on tehty 23 vuoden ajan, yli tuhat kappaletta. On ollut hauskoja ja vähemmän hauskoja vitsejä. Jokainen lukija määritelköön näkemyksensä kustakin palstasta. Heikki Valkama on syystä huolissaan siitä, että vitsipalsta halutaan lukea lehden linjana, Niemi jatkoi twiitissään.
VASEMMISTOLIITON puheenjohtaja Li Andersson vaikuttaa puolueensa kannatukseen myönteisimmin, selviää Kunnallisalan kehittämissäätiön (Kaks) tänään maanantaina julkaistusta tutkimuksesta.
51 prosenttia suomalaisista katsoo, että Andersson lisää puolueensa kannatusta. Toiseksi tullut kokoomuksen Petteri Orpo jää kauas Anderssonin taakse, sillä 38 prosenttia suomalaisista arvioi Orpon lisäävän kokoomuksen kannatusta.
Hännänhuippuna on gallupeissa neljäntenä oleva vihreät. Vain 15 prosenttia suomalaisista uskoo, että vihreiden puheenjohtaja Touko Aalto lisää puolueensa kannatusta.
NOIN 45 prosentin mielestä Aalto, perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho ja keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä itse asiassa vähentävät puolueensa kannatusta.
Kun kannatusta lisäävästä prosenttisuudesta vähennetään kannatusta vähentävä prosenttiosuus, saadaan puheenjohtajien nettovaikutus kannatukseen. Aallon nettovaikutus puolueen kannatukseen on -23 prosenttia ja Anderssonin + 37 prosenttia.
OMIEN kannattajien keskuudessa parhaimmat arviot saavat Andersson ja Halla-aho, joiden hyvään vaikutukseen uskoi 89 ja 86 prosenttia puolueen kannattajista.
Huonoimmin pärjäsivät Touko Aalto 35 prosentilla ja Sdp:n Antti Rinne 41 prosentilla. Reilusti alle puolet omista kannattajista siis uskoi Aallon ja Rinteen vaikuttavan puolueen menestykseen myönteisesti.
ANDERSSON on menestynyt muissakin puheenjohtajia mittaavissa kyselyissä.
Viime vuoden puoluebarometrissa Anderssonia pidettiin kolmanneksi vetovoimaisimpana puoluejohtajana. Iltalehden kyselyssä Andersson oli myös kolmanneksi suosituin pääministeriksi kokoomuksen Petteri Orpon ja keskustan Juha Sipilän jälkeen.
Anderssonin henkilökohtainen vetovoimaisuus ei silti näy vasemmistoliiton gallup-luvuissa. Vasemmistoliiton kannatus pysyy sitkeästi yhdeksän prosentin tienoilla.
Sen sijaan vihreiden kannatus on laskenut käytännössä koko Aallon puheenjohtajakauden ajan.
Jaa artikkeli Facebookissa 34 Jaa artikkeli Twitterissä Jehovan todistajat ovat tähän mennessä ainoana uskonnollisena ryhmänä Suomessa saaneet vakaumuksensa perusteella vapautuksen asepalveluksesta. Laki on asettanut Jehovan todistajat eri asemaan muihin uskontoihin tai vakaumuksiin nähden.
Nyt tätä vapautuslakia esitetään kumottavaksi (siirryt toiseen palveluun).
Puolustusministeriö asetti huhtikuussa työryhmän arvioimaan lakia Jehovan todistajien vapautuksesta asevelvollisuuden suorittamisesta. Työryhmän tehtävänä on uudistaa lakia niin, että se on yhteensopiva perustuslain asettamien yhdenvertaisuusvaatimusten kanssa.
Työryhmän mietinnön mukaan yhdenvertaisuus tulisi varmistaa kumoamalla Jehovan todistajien erillinen vapautus. Mikäli mietinnön tulokset etenevät laiksi, miespuoliset Jehovan todistajat joutuisivat suorittamaan ase- tai siviilipalveluksen muiden suomalaisten tapaan.
Tämä tarkoittaa, että palveluksesta kieltäytyvät joutuisivat muiden totaalikieltäytyjien tavoin vankilaan.
Reunaehtona asevelvollisuuden turvaaminen Mietinnössä esitetään vapautuksesta luopumista siirtymäajan puitteissa.
Siirtymä toimisi ehdotuksessa siten, että ne Jehovan todistajat, jotka olisivat ennen kumoamisen voimaantuloa hakeneet lykkäystä palveluksensa aloittamiselle, voisivat yhä hakea vapautusta asepalveluksesta. Siirtymäkauden jälkeen vapautuksia ei enää myönnettäisi.
Nykyjärjestelmässä Jehovan todistajille on poikkeuslain turvin myönnetty lykkäystä asepalveluksesta aina kolme vuotta kerrallaan, kunnes heidät on 29-vuotiaina vapautettu siitä iän perusteella kokonaan.
Periaatteessa vaihtoehtoja tilanteen ratkaisulle oli useita (siirryt toiseen palveluun). Reunaehdoksi mietinnölle oli kuitenkin asetettu, etteivät ehdotetut toimenpiteet saa vaarantaa yleistä asevelvollisuutta. Käytännössä tämä sulki pois esimerkiksi mahdollisuuden, että työryhmä olisi esittänyt vakaumukseen perustuvan vapautuksen laajentamista koskemaan myös muita uskontoja tai vakaumuksia.
Erillisasema jo yli kolmekymmentä vuotta Jehovan todistajien erillisvapautus on ollut voimassa vuodesta 1985. Asevelvollisuudesta vapautettavien Jehovan todistajien määrä vaihtelee, mutta heitä on noin sata vuosittain. Muita totaalikieltäytyjiä on vuosittain noin 30–50.
Muut totaalikieltäytyjät tuomitaan lain mukaan vankeuteen. Rangaistuksen pituus on puolet suorittamatta olevasta palvelusajasta siviilipalvelukseksi muutettuna. Käytännössä tämä tarkoittaa noin puolta vuotta vankeutta. Se suoritetaan valvontarangaistuksena eli pantavalvonnassa, avovankilassa tai joskus myös suljetussa vankilassa.
Jehovan todistajien vapautuslakia on pidetty pitkään ongelmallisena yhdenvertaisuuden kannalta. Helsingin hovioikeus totesi tuomiossaan helmikuussa, että nykyinen laki syrjii totaalikieltäytyjiä. Tuon jälkeen muun muassa oikeusministeri Antti Häkkänen (kok.) totesi, että ottamatta kantaa oikeuden päätökseen, Jehovan todistajien erityisasemaa on hyvä tarkastella uudestaan.
Jehovan todistajien mukaan Raamattu käskee heitä pidättäytymään kaikesta väkivallasta, ja tämän perusteella he kieltäytyvät sekä ase-että siviilipalveluksesta.
Vallitseva mieskuva on vähintäänkin mielenkiintoinen. Miehistä voi näemmä viljellä mitä hyvänsä kliseitä ja päättömyyksiä eikä se juuri näytä kummastuttavan.
Herkutellaanpa muutamilla. Professori Tauno Tiusanen kirjoitti blogissaan, että miehet ovat yhteiskunnan vapaamatkustajia. Miehet eivät tee töitä eivätkä kanna vastuuta. Dosentti Terho Pursiainen on analyyseissaan samoilla linjoilla, tosin hänen mukaansa miehet ovat naisten loisia.
Eivät miehet toki aivan turhia ole, mutta hyötykäyttöä löytyy vähän. Näyttelijä Elina Rintala kertoi lehtihaastattelussa, että ”miehiä tarvitaan vain tiukkojen purkinkansien avaamiseen ja siihen yhteen hommaan”.
Hjallis Harkimo arvioi, että naiset ovat fiksumpia kuin miehet, ja samaa todistelee toinen bisnesguru, Esko Reinonpoika Alanko: miehiltä puuttuvat tärkeimmät liike-elämässä tarvittavat ominaisuudet, kuten herkkyys ja rohkeus. Psykoterapeutti Tommy Hellsten katsoo, että miehet eivät pysty samanlaiseen intuitiiviseen ajatteluun kuin naiset, ja mies on myös verbaalisesti lahjattomampi. Muusikko Tommy Lindgren tietää, että miesten ajattelu on yksipuolista ja pinnallista.
Politiikan puolella muiden muassa Mikael Jungner on pohtinut sukupuolten eroja. Hänen mukaansa naisten ja miesten aivorakenteessa on sellainen ero, että miehet ovat kehittymättömämpiä olentoja kuin naiset.
Samaa sanoo Elisabeth Rehn, jonka mukaan nainen ajattelee molemmilla aivopuoliskoilla, mies vain toisella. Miesaivojen kehnoutta todisteleva aivorakenneoppi on tuttu tavalliselle lukiolaisellekin: naisilla on luovat tippaleipäaivot, jotka mahdollistavat kokonaisvaltaisen ajattelun ja asioiden näkemyksellisen yhdistelyn siinä missä miesparkojen kohtalona ovat lattean yksioikoiset putkiaivot.
En osannutkaan yllättyä, kun koulun aamunavaus äskettäin valisti, että pojat eivät pysty loogiseen ja järkiperäiseen ajatteluun samaan tapaan kuin tytöt, ja tämän kerrottiin johtuvan älyllistä toimintaa rajoittavasta mieshormonista. Koulun seksuaalisen häirinnän vastaisessa koulutuksessa luonnollisesti kaikkien esimerkkien pahis oli mies. Tai ei aivan kaikkien: välillä häiritsijöinä olivat pojat.
Jokin aika sitten uutisoitiin tutkimuksesta, jossa todettiin naisten tuntevan itsensä keskimäärin väsyneemmiksi kuin miehet. Syykin löytyi: miehet käyttävät aivojaan vähemmän ja ajattelevat laiskemmin kuin naiset, joten siksi miehiä ei väsytä niin paljon.
Kirjailijan mukaan feministisessä liikkeessä ja taistolaisuudessa on samoja piirteitä. Kirjailija Pirkko Saisio kritisoi Me Too -kampanjaa Nykypäivän haastattelussa. Saisio kertoo häntä häiritsevän sen, että kampanjan yhteydessä puhutaan ”aika sekaisin monista asioista”.
– (Lauri) Törhöstähän on syytetty suoraan seksuaalisesta häirinnästä kun taas (Aku) Louhimiestä kyseenalaisista (ohjaus)metodeista. Ne ovat menneet vähän kuin samaan piikkiin, vaikka heitähän syytetään ihan eri asioista, Saisio toteaa Verkkouutisten mukaan.
Saisio ymmärtää epäasiallisesta käytöksestä kertoneita näyttelijöitä, mutta ihmettelee, miksi muut silminnäkijät eivät tehneet tilanteissa mitään. Saision mukaan Louhimiehen kyseenalaiset metodit ovat tulleet näytetyksi toteen, mutta pohtii elokuvaohjaajan kohtelua julkisuudessa. Kirjailija nostaa esimerkiksi Jussi-gaalan, jossa useat näyttelijät osoittivat näkyvästi tukeaan Me Too -kampanjalle.
– Monet näyttelijät pitivät itseään siinä tilanteessa varmasti aika rohkeina, mutta ei se minusta ole kauhean rohkeaa huutaa kuorossa mitään asiaa. Kyllä massaliikkeet ovat aina pelottavia.
Saisio kertoo oppineensa vuosien varrella luopumaan mustavalkoisesta ajattelusta ja jyrkistä mielipiteistä.
– Minusta tässä Me Too -kampanjan yhteydessä ja feministisessä liikkeessä on samoja piirteitä kuin taistolaisuudessa. Ja nyt tulee taas turpaan ja lujaa, jos tämän sinne kirjoitat.
Taistolaisuus viittaa Taisto Sinisalon johtamaan Suomen Kommunistisen Puolueen sisäiseen oppositioon ja sen ympärillä toimineeseen liikkeeseen 1970- ja 1980-luvulla.
Näytelmäkirjailijan haastattelu liittyy Helsingin Sanomissa viime vuonna julkaistuun haastatteluun, jossa Saisio kritisoi punavihreää kuplaa. Saisio peräänkuulutti keskustelua erilaisia ajatuksia edustavien ryhmien välillä.
– Punavihreässä kuplassa pitää hyväksyä myös ne tosiasiat, jotka ovat toisenlaisen ajattelun perusta.
Suorapuheisena tunnettu Saisio on aiemminkin ottanut kantaa ajankohtaisiin asioihin. Esimerkiksi vuonna 2013 Saisio ihmetteli joidenkin poliitikkojen suhtautumista homopareihin. Kirjailija kertoi seuranneensa keskustelua siitä, pitäisikö samaa sukupuolta olevien pareille myöntää adoptio-oikeus tai sallia kirkkohäät.
– Tasa-arvo on tasa-arvoa. Ihmisoikeuksien pitäisi toteutua kaikkien täysi-ikäisten ihmisten kohdalla, Saisio sanoi.
Vuonna 2015 Saisio osallistui surmatun venäläisen oppositiopoliitikon Boris Nemtsovin muistoa kunnioittaneeseen surumielenosoitukseen Venäjän suurlähetystön eteen Helsingin Tehtaankadulla. Tuolloin oli ensi-iltansa saamassa Saision kirjoittama näytelmä Slava!. Näytelmä oli poliittinen satiiri Venäjän hirmuhallitsijoista.
– En voi iloita näistä yhteneväisistä piirteistä. Todellisuus ottaa näytelmän kiinni. Elämme kauheassa maailmantilanteessa. Nemtsov oli rohkea mies ja tiesi, että kuolema juoksee hänen kintereillään. Hän sanoi ihan viime päivinäkin, että hänen henkensä on vaarassa, mutta se ei tukkinut hänen suutaan. Siinä on mallia meille kaikille, Saisio sanoi tuolloin.
Pirkko Saisio tukee Me Too -liikettä, mutta arvostelee tiettyjä piirteitä siinä. Kirjailija sanoo myös tuntevansa myötätuntoa kohtaamastaan seksuaalisesta häirinnästä ja muusta epäasiallisesta käytöksestä avautuneita naisia kohtaan. Kirjailija Pirkko Saisio avaa pitkässä Facebook-päivityksessään sosiaalisessa mediassa kuohuttanutta haastatteluaan. Saisio arvosteli Nykypäivä-lehden haastattelussa Me Too -liikkettä siitä, että eri asiat niputettiin samaksi ja pari julkisuudessa nimettyä henkilöä joutui somelynkkauksen kohteeksi.
Saisio kirjoittaa joutuneensa ”some-pyöritykseen” haastattelujensa takia. Hän kuitenkin huomauttaa painottaneensa aina Me too -kampanjan tärkeyttä.
Kirjailija myös kertoo voivansa samaistua seksuaalisesta häirinnästä kertoviin naisiin, sillä myös hän on joutunut epäasiallisen käytöksen kohteeksi.
– Olen ollut seksuaalisen häirinnän kohteena sekä naisena että erityisesti lesbona. Oli aika, eikä se ollut kovin lyhyt, jolloin varoitin jokaista naista, joka halusi esiintyä julkisesti kanssani siitä, että nainen saattoi tulla leimatuksi ja nimittelyn kohteeksi pelkästään olemalla julkisella paikalla kanssani, Saisio kirjoittaa.
– Monet halusivat ottaa riskin, eikä ollut harvinaista, että esimerkiksi ravintolapöydän ääreen ilmestyi jo muutaman minuutin kuluttua miesporukka heittämään aika ikävää tekstiä sekä minusta että seuralaisestani.
Saisio huomauttaa, ettei halua sääliä vain yksinkertaisesti ilmoittaa, että tietää, mistä Me Too -kampanjassa on kyse.
– Me Too -kampanjan hyvä lopputulema seksuaalisen häirinnän osalta olisi se, että naisen ei tarkoittaa ei sekä naisen itsensä että miehen kannalta, ja mies uskoo että naisen ei on ei.
Saision mukaan on kuitenkin absurdia, että muutama julkisuuden henkilö nostetaan esille, kun ilmiö on paljon laajempi. Kirjailijan mukaan ei ole oikeudenmukaista, että yksittäiset ihmiset nostetaan varoittaviksi esimerkeiksi tapauksista, joita on tuhansia.
– Minusta se ei ihan yksinkertaisesti ole oikeudenmukaista. Se on kohtuutonta. Varsinainen joukkorangaistus on tullut sitten someraivona, törkeänä nimittelynä, tappouhkauksina ja ties minä alkeellisena raivona, Saisio kirjoittaa.
Saisio kritisoi myös sitä, että seksuaalisesta häirinnästä kertoneet naiset ovat joutuneet someraivon ja törkeiden nimittelyjen kohteeksi. Kuten Nykypäivän haastattelussaan, Saisio ilmaisee tukensa seksuaalisen häirinnän kohteina olleille naisille. Kirjailija kertoo kuitenkin myös tuntevansa myötätuntoa julkisuudessa nimettyjä miehiä kohtaan.
Kirjoituksensa päätteeksi kirjailija vertaa Me Too -liikettä seksuaalivähemmistöjen taisteluun oikeuksistaan ja toivoo liikkeeltä samanlaista asennetta.
– Sen aikana ei ihmisiä ole nimitelty (paitsi meitä, jotka näihin vähemmistöihin kuulumme). Ja tulos on hyvä, siitä emme liene eri mieltä, koska sorrettuina, syljettyinä (ihan konkreettisesti ja usein), väkivallalla uhkailtuina ja väkivallan kohteina ollenkin olemme toisiamme komppaamalla yrittäneet säilyttää inhimillisyytemme.
”Rakensin tarkoituksella tarinan, joka olisi voinut olla aatoksiani, mutta joka oikeasti ei sitä ollut.”
Näin kirjoitti Lily.fi-blogiportaalissa Kolmistaan-blogia kirjoittava Karoliina Sallinen-Pentikäinen, 33, viime sunnuntaina julkaistussa kirjoituksessaan.
Sallinen-Pentikäisen kirjoitus on ollut viime päivinä suomalaisen blogimaailman suuri puheenaihe, jota on käsitelty ahkerasti muun muassa Jodelin blogijuorut-alueella.
Ei ihme, että Sallinen-Pentikäisen kirjoitukset aiheuttavat paljon keskustelua. Niin on käynyt ennenkin, sillä Sallinen-Pentikäinen on yksi Suomen seuratuimpia bloggaajia.
Neljä vuotta ammatikseen blogannut kirjoittaja sai lisäjulkisuutta vuonna 2014, kun hänen silloinen puolisonsa Esko Kyrö osallistui Iholla-ohjelmaan. Kyrön ohella myös Sallinen-Pentikäinen oli paljon esillä sarjassa.
Tällä kertaa kirjoitus sai kuitenkin erityisen paljon huomiota, ja se nousi uutisaiheeksi myös Ilta-Sanomissa ja Iltalehdessä, jotka siteerasivat jutuissaan Sallinen-Pentikäisen blogikirjoituksia.
Mistä siis on kyse?
TAPAUS sai alkunsa, kun Sallinen-Pentikäinen julkaisi viime viikon torstaina tekstin otsikolla ”Miksi pride ja kulttuurisen omimisen puheet ärsyttävät?”.
Suurimman osan tekstistään Sallinen-Pentikäinen käyttää Priden käsittelyyn. Viime viikon Pride-tapahtumat huipentuivat Helsingissä lauantaina järjestettyyn kulkueeseen, jossa marsittiin seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksien puolesta. Kulkue keräsi yli 100 000 osallistujaa.
Sallinen-Pentikäinen korostaa tekstissään olevansa tasa-arvon kannattaja ja olevansa sitä mieltä, että on aivan sama, ketä kukakin rakastaa.
Sitten Sallinen-Pentikäinen kuitenkin kirjoittaa, että ”joka tuutista tulviva Pride-huuma” saa hänet hämmentyneeksi.
”Ehkä olen vähän jähmeä tai ilkeä, mutta koen, että moni julista pridejä ja muita ihan vaan siksi, että se on trendikästä.”
”Ehkä se onkin se tapa, jolla kaikki nykyisin kaupallistetaan, on se suurimmat angstini herättävä asia. Jostain syystä nimittäin koen luotaantyöntäväksi feministitekstipaidat ihan samalla tavalla kuin vaikkapa Facebookin profiilikuvat, joihin on liitetty Pride-tekstejä. Kyse ei siis ole siitä, etten kannattaisi noita aatteita (koska kannatan). Kyse on siitä, että joka helkkarin asiasta on tehtävä nykyisin printtipaita, siiderietiketti ja giffi”, Sallinen-Pentikäinen päättää kirjoituksessaan Priden käsittelyn.
Priden liialliseen näkyvyyden arvostelu ja Pridestä innostumista kyseenalaistava kirjoitus sai osakseen paljon hämmästelyä ja kovaa arvostelua sekä blogin kommenteissa että somessa yleisesti.
Esimerkiksi tällaisia:
”Jo se, ettei alkuperäisessä tekstissä eikä kommenteissa mainittu muita ryhmiä, kertoo, että aihe tarvitsee kaiken äänen. Ihminen, jota nämä asiat eivät kosketa jokapäiväisessä elämässä voivat toki päättää, että eiköhän siirrytä toiseen aiheeseen, kun tästä on kohkattu jo tarpeeksi.”
”Ehkä vähemmistöjen oikeuksista puhuessa on hyvä muistaa, että vaikka sinun perspektiivistä tilanne on yksinkertainen ja kannatat tasa-arvoa, ei asia ole aivan niin mustavalkoinen seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille joiden kohdalla tasa-arvo ei yksinkertaisesti toteudu.”
”Jatkossa jos ei ole mitään järkevää sanottavaa, niin kannattaa vaan postailla mekoista ja jättää muut aiheen rauhaan, ettei nolaa itseään.”
MYRSKY blogimaailmassa ei ole vielä poikkeuksellista. Sellaisia on säännöllisesti.
Sen sijaan tapauksesta tekee huomionarvoisen toinen kirjoitus, jonka Sallinen-Pentikäinen julkaisi kolme päivää myöhemmin.
KIRJAILIJA Pirkko Saisio onnistui taas asettamaan sanansa niin, että tekee mieli rykäistä. Siis mitä hän nyt tällä kertaa tarkoittikaan?
Vuosi sitten Saisio läksytti Helsingin Sanomien haastattelussa omaa punavihreää kuplaansa sen rajoituksista ja ääriajattelusta. Kinahan siitä syntyi ja syystäkin.
Tällä kertaa Saisio on antanut kokoomuksen Nykypäivä-lehdelle haastattelun, jossa hän kertoo näkemyksensä #metoo-liikkeestä. Täräyttävin lausunto kuuluu näin:
”Minusta tässä metoo -kampanjan yhteydessä ja feministisessä liikkeessä on samoja piirteitä kuin taistolaisuudessa. Ja nyt tulee taas turpaan ja lujaa, jos tämän sinne kirjoitat.”
En vedä turpaan, mutta jäin miettimään Saisiota ja koko hänen sukupolveaan. Olen aiemminkin havainnut #metoo-keskustelun yhteydessä kuilun, joka kulkee suunnilleen 1960- ja 1950-luvuilla syntyneiden ja sitä vanhempien naisten välissä.
ENSIMMÄISIÄ TORJUNTAREAKTIOITA kuului Ranskasta, jossa näyttelijä Catherine Deneuve (s. 1943) asettui vähättelemään naisten häirintäsyytöksiä. Sittemmin australialainen arkkifeministi Germaine Greer (s. 1939) antoi ymmärtää, että naisten olisi pitänyt älähtää silloin heti eikä kitistä nyt jälkikäteen.
Saisio ei asetu haastattelussaan #metoo-liikettä vastaan vaan korostaa sen tärkeyttä. Silti hän valitsee puolensa ja on huolissaan varsinkin ohjaaja Aku Louhimiehen kohtalosta. Naisnäyttelijöistä hän sen sijaan sanoo: ”Monet näyttelijät pitivät itseään siinä tilanteessa varmasti aika rohkeina, mutta ei se minusta ole kauhean rohkeaa huutaa kuorossa mitään asiaa. Kyllä massaliikkeet ovat aina pelottavia.”
PIRKKO SAISIO ON SYNTYNYT 1949. Hän tuntee taistolaisuutensa mutta myös feminisminsä. Hän on teoksissaan puinut 1960- ja -70-lukujen ilmapiiriä ja seksuaalisen vapautumisen suurta harhaa. Hän on itse tuntenut tarvetta paljastaa, millaista oli elää lesbona, vääränlaisena naisena, kulttuuripiireissä.
Saision sukupolvi tekee toistuvasti virheen, jos se vertaa 2010-luvun ja some-ajan aktivismia omaan nuoruuteensa. Taistolaisuudella ei ole mitään muuta historiallista merkitystä kuin sen aiheuttamat traumat, mutta #metoo-kampanja on pitkän jatkumon viimeisin vaihe, käännekohta, joka koskettaa koko ihmiskuntaa, sekä miehiä että naisia.
Eihän naisten äänioikeuttakaan olisi saavutettu ilman häiritsevää kansainvälistä massaliikettä.
Saman jatkumon varrelle osuu seksuaalinen vapautuminen, ja Saision sukupolven kannattaisikin nyt syventyä sen myytin lopulliseen purkamiseen – ja saavutuksiin.
#Metoossa tehdään virheitä ja ylilyöntejä, mutta se on sen hinta. Niistä voi myös oppia saman tien, kuten Ruotsissa luultavasti tapahtuu ja kenties myös Hollywoodissa. Jos nyt kaivaudutaan takaisin poteroihin vain siksi, että osa miehistä joutuu lujille, historiassa otetaan takapakkia.
Kaikki joukkoliikkeet eivät ole aina sukua toisilleen. Metoon tavoitteena ei ole Neuvostoliitto.
LEENA VIRTANEN nostaa kolumnissaan (HS 2. 7.) esiin sen, että olen verrannut joitakin #metoo-kampanjassa esiintyneitä ilmiöitä edesmenneeseen taistolaisuuteen. Hänen mielestään sekä minä että koko sukupolveni on tässä väärässä. Vastaan tähän nyt yksilönä, en voi edustaa koko sukupolveani, en haluakaan.
Leena Virtanen muistaa mainita, etten vastusta #metoo-kampanjaa mutta väittää minun silti valinneen puoleni ollessani huolissani Aku Louhimiehen kohtalosta.
Itse en näe ristiriitaa siinä, että kannatan #metoon arvoja mutta olen huolissani siitä, toteutuuko kampanjassa yksilön oikeusturva ja inhimillinen kohtelu.
Luen tämän Virtasen lauseen takaa kovin taistolaisen käsityksen: ellet ole puolellamme, olet meitä vastaan.
Tämän logiikan mukaan niin Virtaselle kuin monelle muullekin jää varmasti käsittämättömäksi, että tunnen samaan aikaan myötätuntoa sekä julkisuudessa Louhimiehen metodeista avautuneita naisia kuin Louhimiestäkin kohtaan.
Jotakuinkin kylmäävä on minusta Virtasen lause: Metoossa tehdään virheitä ja ylilyöntejä, mutta se on sen hinta. Taistolaiselta kuulostaa taas. Munakasta ei voi valmistaa rikkomatta munia, sanoi nimittäin jo V. I. Lenin aikanaan.
Jos kampanjan hintana on yksilön epäoikeudenmukainen tai epäinhimillinen kohtelu, hyppään mieluummin junasta tällä asemalla kuin hyväksyn sellaisen hinnan.
RUOTSISSA julkisen sanan neuvostoa vastaava elin on antanut useita päätöksiä uutisista ja kolumneista. Niissä on nimeltä mainiten syytetty henkilöitä liian heppoisin perustein.
Tällaiset ilmiannot ja niiden uhreiksi joutuneiden kohtalot eivät kuulosta taistolaisuudelta vaan puhtaasti stalinismilta. Leena Virtanen tosin toteaa reippaasti, että näistä voi oppia saman tien, mutta jatkaa: Jos nyt kaivaudutaan takaisin poteroihin vain siksi, että osa miehistä joutuu lujille, historiassa otetaan takapakkia. Toivottavasti Virtanen ei tarkoita ”osalla miehiä” perättömien ilmiantojen uhreiksi joutuneita; heidän kohtaloihinsa nähden Virtasen lause on kevyt ja lennokas.
Virtanen kokee #metoo-kampanjan olevan jatkumon naisten kansainväliselle massaliikkeelle, joka vaati naisille äänioikeutta. Saattaa olla, ja osittain varmasti onkin. Näillä naistenkin äänillä ollaan saatu aikaan länsimainen lainsäädäntö, jonka mukaan syytetty on syytön, kunnes hänet syylliseksi todetaan.
Ja sen lainsäädännön ohella on syntynyt käsitys siitä, että syylliseksi todetullakin on ihmisarvo ja oikeus tulla kohdelluksi inhimillisesti.
Seksuaalista hyväksikäyttöä ja häirintää vastustava #metoo-kampanja on ollut näkyvästi esillä maailmalla ja Suomessa viime syksystä lähtien.
Ylen Taloustutkimuksella teettämässä kyselyssä suomalaisilta kysyttiin, ovatko sen vaikutukset ihmisten väliseen kanssakäymiseen olleet positiivisia vai negatiivisia?
Puolet suomalaisista on sitä mieltä, että vaikutukset ovat olleet myönteisiä.
Erittäin positiivisina niitä pitää harva (4 %) , mutta melko positiivisina enemmistö (44 %).
Helsingin yliopiston sukupuolentutkimuksen yliopistonlehtori Elina Penttisen mielestä kampanjan "vaikutukset ovat olleet erittäin positiiviset".
– #Metoo-kampanja on avannut uuden keskustelun seksuaalisesta häirinnästä ja väkivallasta. Sen ansioista ihmiset pystyvät nyt kertomaan sellaisistakin kokemuksista, joista on vaiettu monta vuotta.
Penttinen toteaa, että #metoo on poistanut hyväksikäyttöön tai häirintään liittyvää häpeää.
– Enää uhrit eivät joudu kantamaan kokemuksiensa taakkaa yksin. Yhä useampi myös hakee itselleen apua ja tukea.
Kyselyn mukaan kampanjan vaikutuksia pitävät myönteisinä etenkin naiset. Suurin osa näin ajattelevista asuu pääkaupunkiseudulla tai suurissa kaupungeissa.
Joukossa on erityisen paljon kotiäitejä ja -isiä, asiantuntijoita sekä ylempiä toimihenkilöitä. Heillä on yliopisto- tai korkeakoulutus.
– Luultavasti he seuraavat muita enemmän mediaa ja #metoo-kampanjaa, Elina Penttinen sanoo.
#Metoo on leimannut syyttömiä
Ylen kysely osoittaa, että aivan kaikilta #metoo ei saa varauksetonta hyväksyntää.
Joka viides suomalainen on sitä mieltä, että kampanjan vaikutukset ovat olleet kielteisiä (erittäin 4 % ja melko negatiivisia 16 %). Näin ajattelevissa on enemmän miehiä (25 %) kuin naisia (15 %).
Lisäksi 20 prosenttia suomalaisista kokee, ettei kampanjalla ole ollut lainkaan vaikutusta ihmisten väliseen kanssakäymiseen.
Elina Penttisen mielestä näin ei ole. Asennemuutos näkyy etenkin työpaikoilla. Viime syksyn jälkeen epäkohtiin on ryhdytty puuttumaan entistä herkemmin.
– Nyt työyhteisöissä voidaan puhua seksuaalisesta häirinnästä ja ottaa asia vakavasti. #Metoo on saanut miettimään, mikä on soveliasta käytöstä ja hillinnyt vallan väärinkäyttöä.
Penttinen toivoo, että näin olisi jatkossakin.
– Tulee ymmärtää, ettei häirintä ole harmitonta käytöstä, vaan sillä on kauaskantoiset seuraukset. Sitä ei saa sallia eikä sitä pidä sietää.
Taloustutkimus haastatteli Yle uutisten toimeksiannosta puhelimitse 1012:ta henkilöä 11.-19. kesäkuuta 2018. Otos edustaa tilastollisesti Suomen aikuisväestöä eli 15 vuotta täyttäneitä.
Jaa artikkeli Facebookissa 12 Jaa artikkeli Twitterissä Suomessa naisille ja miehille on samat vaatimukset palomieskoulutukseen. Siinä ei ole mitään väärää. Fyysistä voimaa ja riittävää kestävyyttä pitää hakijalla olla, siitä varmaan kaikki ovat samaa mieltä.
Suomen kahteen kouluun Pelastusopistoon sekä Helsingin pelastuslaitoksen omaan pelastuskouluun on tismalleen samat fyysisen voiman vaatimukset.
Se on huomattu, että palomiesten valintaprosessiin muutoksia ehdottava kohtaa raivoisaa vastustusta. Siksi juuri kukaan ei ehdota.
Tammikuussa Helsingin pelastuskoulun rehtori Matti Waitinen yritti. Hän ehdotti, että naisten penkkipunnerrusvaatimuksia voisi helpottaa 10 prosentilla. Nainen pysyköön pois alalta, jos voima ei riitä, oli palautteiden tyly sävy.
Valtion Pelastusopistolla Kuopiossa ollaan oltu ylpeitä siitä, että toisin kuin poliisissa ja puolustusvoimissa, palomiestestejä ei ole helpotettu naisia ajatellen. Myös Kuopiossa Waitinen tyrmättiin.
Suomessa on edelleen alle kymmenen naista palomiehenä. Se on parisen promillea kaikista. Palomies on virkanimike, siksi myös naisia on kutsuttu palomiehiksi.
Vain muutaman penkkipunnerruksen tähden Palomiehiksi haluavien kaikki testiosiot ovat punttisaleilta tuttuja kuningasliikkeitä, eikä niiden arvoa fyysisen voiman osoittajana Suomessa kovin moni kiistä.
Kaikki osiot ovat myös karsivia. Lähes jokaisen naishakijan ura palomiehenä kariutuu penkkipunnerrukseen.
Käytännössä kaikki palomieskoulutukseen selvinneet miehet nostavat penkistä kertaalleen sata kiloa tai ainakin lähelle sitä. Testissä vaadittu toistopenkkipunnerrus 45 kilolla on aika helppo voimakestävyyskoe hyväkuntoiselle yli 80 kiloiselle miehelle.
Vertailun vuoksi, Suomen ehkä lupaavin seiväshyppääjä Saga Andersson painaa 64 kiloa. Hänellä penkkipunnerruksen maksimitulos on 72,5 kiloa. Ja se on naiselle aika paljon.
Fysiologisista eroista johtuen valtaosalle Anderssonin painoisista kovakuntoisista naisista yksi penkkipunnerrustoisto 45 kilolla on jo lähellä maksimivoimasuoritusta. Suurin osa kaiken kokoisista naisista ei saa 45 kiloon ladattua levytankoa nousemaan penkistä kertaakaan. Moni ei saisi painoa ylös edes kannattimilta. Heille 25 toistoa tuntuu kuin se olisi toisesta avaruudesta.
Mutta kyllä Suomen naisistakin kovia penkkipunnertajia löytyy. Helsingin pelastuskouluun kolme vuotta sitten selvinnyt nainen teki peräti 35 toistoa penkissä. Joillakin se on geeneissä, sillä palomieheksi haluavan on selvittävä myös 12 minuutin Cooperin -juoksutestistä. Vähintään 2 800 metriä Cooperissa ja vähintään 25 penkkitoistoa 45 kilolla osuvat harvalla naisella samaan vartaloon.
Penkkipunnerruksen huono soveltuvuus palomiestestiin käy ilmi, kun vertaa sitä leuanvetoon.
Saga Andersson vetää yhden leuan 37,5 kilon lisäpainolla. Hän vetää siis kertaalleen leukaa ainakin satakiloisen miehen edestä.
Palomiestestiin vaadittavat kuusi leukaa Andersson vetäisisi nauravalla naamalla. Moni kovassa kunnossa oleva satakiloinen mies taas joutuu vetämään kuutta leukaa naama punaisena.
Seiväshyppääjä Andersson ei ole valmentajaisä Björnin tietojen mukaan palomieheksi aikomassa, mutta jos mieli muuttuisikin, niin nykyisillä penkkipunnerrusvaatimuksilla kouluun pääsy voisi jäädä haaveeksi hänelläkin. Niin kova kuin onkin
Thanks a lot for sharing and I have some special things for you. If you are in free time. Read and ponder the good quotes of life below, you will surely draw in life's own deep lessons.i can t stop thinking about you quotes and or you can relax by playing the game after the tired working timecar parking games free You can relax by reading the stories as list ngôn tình chú cháu. Each article definitely sexmang to give you the most comfortable feeling. Enjoy the experience!
BRITANNIAN poliisi on ottanut tiistaiaamuna kiinni terveydenhuollossa työskentelevän naisen, jonka epäillään surmanneen kahdeksan vastasyntynyttä Countess of Chester -sairaalassa Cheshiressä. Lisäksi naisen epäillään yrittäneen tappaa vastasyntyneiden osastolla kuusi muuta vauvaa.
Suomessa on nykyisin kolme niin sanottua duunaripuoluetta, mutta niistä Vasemmistoliitto on matkalla uuteen suuntaan puolueen jäsenistön ammattirakenteen samankaltaistuessa vihreiden jäsenistön kanssa. Muun muassa tämä selviää uraauurtavasta puolueiden jäsenten ammattitutkimuksesta, joka on julkaistu THL:n Yhteiskuntapolitiikka-lehdessä. Tutkijaryhmä halusi selvittää puolueiden jäsenistön ammattirakenteita, koska siitä on tiedetty yllättävän vähän, vaikka jäsenet käyttävät suurta yhteiskunnallista valtaa. Tutkimukseen vastasi kaikkiaan 12 427 jäsentä kuudesta suurimmasta eduskuntapuolueesta vuonna 2016. Se tuottaa uutta tietoa puolueiden välisistä jakolinjoista ja intresseistä ”jälkiteollisen yhteiskunnan kontekstissa”.
Yksi suuri muutos huomataan, kun tarkastellaan niin sanottuja duunaripuolueita eli puolueita, joiden jäsenistössä ammattitaitoisten työntekijöiden sekä muiden fyysisen työn tekijöiden osuus on suuri. Tutkimus vahvistaa, että perinteisten työväenammatteja edustavien puolueiden eli sosiaalidemokraattien ja vasemmistoliiton pottia on tullut jakamaan perussuomalaiset. Perussuomalaisissa on eri työntekijäammateissa toimivia suurempi osuus kuin perinteisissä työväenpuolueissa.
–Oikeistopopulismi näyttääkin tarjonneen uuden poliittisen vaihtoehdon nimenomaan työväen edustajille myös puoluejäsenien ammattirakenteiden tarkastelun perusteella, tutkimuksessa todetaan.
Samaan aikaan puoluejäsenistön ammattirakenteet kertovat, että SDP ja Vasemmistoliitto ovat muuttumassa eri tavoin. Sosiaalidemokraattien kannatuksen laskun on arvioitu johtuneen siitä, että se menettäisi perinteisiä työväen ääniä perussuomalaisille. Tutkimuksessa tehty vertailu siitä, mikä on työväen edustajien osuus ennen vuotta 2011 ja sen jälkeen SDP:hen liittyneissä jäsenissä, osoittaa kuitenkin yllättäen erilaista suuntaa.
–Tältä osin onkin kiinnostavaa havaita ennakko-oletuksista poiketen, että puolueen tuoreimmissa jäsenissä on suurempi osuus fyysisen työn tekijöitä kuin aiemmin. SDP:n puoluejäsenten ammattirakenteissa tapahtuneet muutokset eivät täten ole suoranaisesti linjassa äänestäjiä koskevien havaintojen kanssa. Pikemminkin perinteisistä työväenpuolueista tapahtuva vuoto perussuomalaisiin kohdentuu enemmälti vasemmistoliittoon, kun tarkastellaan puoluejäsenistöissä tapahtuneita muutoksia, tutkijat kirjoittavat.
Vasemmistoliitossa duunarijäsenten määrä on yhä suuri, tutkimus osoittaa, mutta uusissa jäsenissä työväkeä on vähemmän kuin vanhoissa. Samalla ”vihreissä ja vasemmistoliitossa on havaittavissa muutoksia, jotka tukevat ajatuksia näiden kahden puolueen osittaisesta samankaltaistumisesta”.
–Vihreissä on perinteisesti ollut poikkeuksellisen suuri osuus sosiaali- ja kulttuurialan asiantuntijoita, mutta heidän osuutensa on verrattain pieni uusien jäsenten keskuudessa. Alle viisi vuotta puolueen jäseninä olleissa on aikaisempaa suurempi osuus jäseniä työntekijäluokista. Vasemmistoliitossa on puolestaan tapahtumassa päinvastainen muutos kuin vihreissä, tutkijat kertovat.
Vasemmiston uusissa jäsenissä on yhä enemmän korkeakoulutettuja, sosiaali- ja kulttuurialan asiantuntijatehtävissä toimivia naisia, jotka ovat vihreiden tyypillisimpiä jäseniä. Sen sijaan fyysistä työtä tekevien miesten suhteellinen osuus on vähentynyt vasemmistoliitossa. SDP:ssä se on kasvanut.
–Ammattirakenteiden perusteella voidaankin nähdä, että sosiaalidemokraatit ovat kuluvan vuosikymmenen aikana palanneet voimakkaammin perinteiseksi työväenpuolueeksi, kun vasemmistoliitto puolestaan on alkanut muuntua niin sanotun uuden vasemmiston puolueeksi, tutkijat toteavat.
Toimistotyöntekijöiden ja fyysistä työtä tekevien osuuksien kasvu vihreiden jäsenistössä puolestaan kertoo puolueen hiljattaisesta muuntumisesta yleispuolueeksi, tutkijat katsovat.
Vasemmistoliiton Li Andersson on tällä hetkellä Suomen vetovoimaisin puoluejohtaja. Puolueen kannatuksessa on silti kaksi isoa reikää, selviää tuoreesta IL-US-tutkimuksesta. Iltalehti ja Uusi Suomi kysyivät kuukausittaisen puoluekannatuskyselyn ohessa, mitä muuta puoluetta äänestäjä voisi harkita äänestävänsä. Vastauksista selviää, että vasemmiston kannattajista yli puolet, 55 prosenttia, voisi kuvitella äänestävänsä vihreitä ja SDP:täkin 37 prosenttia.
Vasemmistoliiton kannattajien kiinnostus muita puolueita kohtaan on aivan omassa luokassaan. Seuraavaksi suurimmat prosenttiluvut löytyvät kokoomuksen ja keskustan kannattajista.
Kokoomusta tukevista 29 prosenttia voisi kuvitella äänestävänsä keskustaa ja päinvastoin. Kaksi hallituspuoluetta puhuttelevatkin selvästi samanlaista äänestäjäkuntaa.
Anderssonin kannalta huolettavaa on, että vaikka puolet vasemmiston kannattajista voisi äänestää myös vihreitä, vihreät eivät ole yhtä kiinnostuneita äänestämään vasemmistoa. Vihreiden kannattajista 27 prosenttia voisi harkita äänestävänsä vasemmistoliittoa.
Vasemmistoliiton kannatuspotentiaali – eli kannattajien lisäksi ne, jotka voisivat harkita äänestävänsä puoluetta – on 20 prosenttia, mutta Anderssonilla vaikuttaisi olevan edessään täysi työ, jotta hän saa nykyisen 9,4 prosentin kannatuksen pysymään vaaleissa. Iltalehden ja Uuden Suomen kyselyssä vasemmiston kannattajista tasan puolet kertoo olevansa täysin varma kannastaan.
Yksi lyömätön avu Anderssonilla kuitenkin on: järisyttävän kova vetovoima. Kunnallisalan kehittämissäätiön tuoreen kyselytutkimuksen mukaan yli puolet suomalaisista puoluekannasta riippumatta arvioi, että Anderssonin vetovoima nostaa vasemmistoliiton kannatusta. Seuraavana tuli kokoomuksen Petteri Orpo, jonka vetovoimaan uskoi runsas kolmannes.
Konkreettisimmin Anderssonin suosio näkyi helmikuussa työttömyyden aktiivimallia vastustaneessa, ammattiliittojen järjestämässä mielenosoituksessa. Turkulaisen kansanedustajan ei tarvinnut kuin nousta Helsingin Senaatintorille pystytetylle lavalla, kun hän sai jo suuremmat suosionosoitukset kuin SDP:n Antti Rinne tai vihreiden Touko Aalto
Aallon haaste on samanlainen kuin Anderssonilla. Vihreät yltäisi kannatuspotentiaalinsa myötä jopa pääministerikahinoihin haastamaan kokoomusta, SDP:tä ja keskustaa. Oman 13,9 prosentin kannatuksen lisäksi 16 prosenttia IL-US-kyselyn vastaajista kertoo harkitsevansa puoluetta.
Mutta varmoja kannattajia puolueella on poikkeuksellisen vähän, 25 prosenttia. Jotain lukemasta kertoo se, että toiseksi vähiten varmoja kannattajia on RKP:llä, mutta niitä onkin jo 48 prosenttia. Vihreät äänestäjät harkitsevat vasemmistoliiton ohella SDP:n ja kokoomuksen äänestämistä.
Aallon toinen ongelma on se, ettei hänellä ole samanlaista vetovoimaa kuin Anderssonilla. Kunnallisalan kehittämissäätiön kyselyssä vain 15 prosenttia arvioi Aallon nostavan puolueensa kannatusta. 38 prosenttia näki tilanteen niin, että Aalto oikeastaan laskee vihreiden kannatusta.
Politiikkaa sekä etenkin politiikkaa seuraavan median on aika ajoin syytetty olevan liian henkilökeskeistä. Viime eduskuntavaalien jälkeen julkaistusta vaalitutkimuksesta ilmenee, että puoluejohtaja todella voi olla puolueensa kannatuksen vauhdittaja.
Helsingin yliopiston valtio-opin professori Åsa von Schoultz kirjoittaa artikkelissaan, että vuoden 2015 eduskuntavaaleissa vielä perussuomalaisia johtanut Timo Soini (sin.) ja RKP:n Carl Haglund selvästi nostivat omien puolueidensa vaalitulosta. Myös 31 prosenttia keskustaa äänestäneistä ilmoitti Juha Sipilän vaikuttaneen heidän äänestyspäätökseensä. Erityistä ”Sipilä-efektiä” ei havaittu, koska myös keskustalla oli puolueena vahva myönteinen kuva.
Ruotsalaisen Facebook-ryhmän ”Lopettakaa palautukset Afganistaniin” kerrotaan toimivat niin sanottuna ”saalistuspaikkana” naisille, jotka haluavat majoittaa, vaatettaa ja ruokkia maahantulijanuoren vastineeksi seksistä.
Stefan Linquistin mukaan nämä naiset teettävät nuorilla töitä ja käyttävät näitä seksileluinaan, syyllistyen jopa raiskauksiin. Mies on omien sanojensa mukaan yrittänyt kertoa asiasta Facebook-ryhmän ylläpidolle, mutta hänet on ensin jätetty huomioimatta ja lopulta blokattu. Hänen mukaansa ryhmän johto tietää asiasta, mutta vaikenee, koska pelkää ”rasistien käyttävän tietoa hyväkseen”.
Linquistin mukaan mahdolliset uhrit eivät käänny virkavallan puoleen, koska ovat pääasiassa laittomasti maassa olevia. Ulostulossaan antamien tietojen mukaan hyväksikäyttöringissä on tähän mennessä ollut ainakin kahdeksan naista ja kaksi miestä. Mainittu Facebook-ryhmä on muuttunut avoimesta salaiseksi tapauksen tultua ilmi, joten sen löytäminen Facebookista ilman kutsua on mahdotonta.
Ruotsalaisen facebook-ryhmän ”Lopettakaa palautukset Afganistaniin”-kerrotaan toimivan ”saalistuspaikkana” naisille, jotka tahtovat majoittaa maahantulijanuoren kotiinsa, ruokkia ja vaatettaa tämän vastineeksi seksistä. Asian toi esille kirkon parissa toimiva vasemmistoaktiivi Stefan Linquist, joka on huolissaan hyväksikäytettyjen nuorten asemasta. Linquistin mukaan hyväksikäyttäjänaiset teettävät nuorilla töitä ja käyttävät näitä seksileluinaan, syyllistyen jopa raiskauksiin. Omien sanojensa mukaan Linquist on yrittänyt kertoa asiasta facebook-ryhmän ylläpidolle, mutta hänet on ensin jätetty huomiotta ja sittemmin blokattu ryhmästä tyystin. Hän kertoo myöskin ryhmän johdon tietävän asiasta, mutta että nämä eivät uskalla kertoa tapauksista edelleen peläten ”rasistien käyttävän tietoa hyväkseen”.
Mahdolliset uhrit eivät Linquistin kertoman perusteella voi itse ilmoittaa tapauksista poliisille, sillä uhrit ovat pääasiassa laittomasti maassa oleskelevia. Ulostulossaan antamien tietojen mukaan hyväksikäyttöringissä on tähän mennessä ollut ainakin kahdeksan naista ja kaksi miestä. Tapauksen tultua ilmi, mainittu facebook-ryhmä on muuttunut avoimesta salaiseksi, joten sen löytäminen Facebookista ilman kutsua on mahdotonta.
Ylen tuorein kesäkuun puoluekannatusmittaus ei päällisin puolin tarjoa suuria uutisia. Kolmen suurimman puolueen järjestys on ennallaan ja kannatuksen muutoksetkin sen verran pieniä, että ne mahtuvat virhemarginaaliin.
Muutama poiminta kyselyn tausta-aineistosta on kuitenkin paikallaan. Kas kun siitäkin huolimatta, että SDP:n kannatus on jopa toukokuusta hieman noussut, näyttää puolueelta taas valuvan kannatusta perussuomalaisten suuntaan.
Tämä koskee eritoten miespuolista työväestöä, jonka suosiosta SDP ja perussuomalaiset ovat aiemminkin kamppailleet varsinkin talousvaikeuksista ja talouden rakennemuutoksesta kärsineillä alueille kuten Kymenlaaksossa.
SDP on kuitenkin samaan aikaan onnistunut hankkimaan korvaavaa kannatusta etenkin eläkeläisiltä. Ei liene kovinkaan tuulesta temmattu ajatus, että puheenjohtaja Antti Rinteen eläkelupaukset ovat osuneet otolliseen maaperään ainakin joiltain osin.
Rassaako uudistusten lykkääntyminen keskustaa? Keskustan kannatus näkyy asettuneen seitsemäntoista prosentin tietämiin. Tällä kertaa laskua tuli sinänsä tavanomaiseen vaihteluväliin mahtuva tasan yksi prosenttiyksikkö, mutta tausta-aineistosta käy ilmi, että lasku tuli nimenomaan kyselyn kahden viimeisen viikon aikana.
Ja sekin selviää, että takapakkia tuli keskustan vahvoilla kannatusalueilla eli entisten Oulun ja Itä-Suomen läänien alueella.
Miten tätä pitäisi tulkita? On varsin kohtuullista olettaa, että sote- ja maakuntauudistuksen siirtyminen vuodella ei ole ilahduttanut ainakaan kaikkia keskustan kannattajia. Ja sekin johtopäätös voitaneen vetää, että maakuntauudistukselle on mahdollisesti ladattu jonkinmoisia odotuksia ainakin Kainuussa, jossa maakuntahallintoa on jo aiemmin kokeiltu.
Jo aiemmin on ollut nähtävissä, että hallitusvastuu painaa keskustaa huomattavasti enemmän kuin kokoomusta. Yksi syy voi tietysti olla sekin, että kokoomuksen kannattajia ei maakuntauudistus juuri kiinnosta.
Itse asiassa keskustan piirissä on kuiskuteltu, että mahtaako juuri tämä osa uudistusta kiinnostaa kokoomustakaan.
Sininen tulevaisuus synkkenee yhä Sininen tulevaisuus ei ole kannatuskyselyissä vakuuttanut kertaakaan perussuomalaisten vuodentakaisen puoluehajaannuksen jälkeen. Nyt tiukasti puoleentoista prosenttiin jämähtänyt tolppa alkaa jo muistuttaa enemmänkin lättyä.
Tilanne ottelussa perussuomalaiset-siniset on nyt käytännössä 10-1, joten melkoinen urakka on Sampo Terhon joukoilla edessään, jos siniset aikovat tulevissa eduskuntavaaleissa juhlia.
Ehdokasasettelu ratkaisee paljon, muun muassa tietysti se, asettuuko vanha samurai Timo Soini vielä kerran ehdolle Uudeltamaalta.
Ryhmässä "muut" näkyy pieniä elonmerkkejä ja tuki on vaivihkaa kivunnut jo 2,6 prosenttiin. Harry Harkimo ja Paavo Väyrynen näkevät luvussa varmaan kumpikin tahollaan toivonpilkahduksen.
Pakko on kuitenkin paljastaa, että tuossa lukemassa eniten värinää aiheuttaa eduskunnan ulkopuolinen piraattipuolue.
Kokoomuksen kansanedustajien mielestä naisten sukupuolielinten silpominen on kiellettävä lailla.
Kokoomuksen Sari Sarkomaa, Sari Raassina, Jaana Laitinen-Pesola ja Lenita Toivakka ovat jättäneet hallitukselle kirjallisen kysymyksen naisten sukupuolielinten silpomisen kieltämisestä.
Kansanedustajat kysyvät hallitukselta muun muassa, mihin toimiin se aikoo ryhtyä, että tyttöjen ja naisten sukuelinten silpominen kielletään yksiselitteisesti lailla.
– Tyttöjen ympärileikkaus on vakava ongelma Suomessa. Asiaa koskeva kansalaisaloite kertoo osaltaan, että ongelma on todellinen. Helsingissä synnyttämään tulee lähes viikoittain ympärileikattuja naisia, kysymyksen perusteluissa todetaan.
Suomen rikoskäytännöissä tyttöjen ja naisten ympärileikkaukset katsotaan pahoinpitelyksi tai törkeäksi pahoinpitelyksi. Muissa Pohjoismaissa tyttöjen ympärileikkaamiseen on selkeä kieltävä lainsäädäntö. Ruotsissa ja Norjassa naisten ympärileikkaukset on jo kielletty erillislaeilla. Tanskassa aiheesta on tehty erillinen pykälä rikoslakiin.
Perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko (kesk.) on puoltanut naisten ympärileikkausten kieltämistä erillisellä lailla.
Kokoomusedustajien mukaan tyttöjen sukuelinten silpomista oletettavasti tapahtuu Suomessa, mutta tapauksia ei saada viranomaisten tietoon ja sitä myöten tuomioistuinten käsiteltäväksi.
– Keskeistä olisi vahvistaa sitä, miten nämä teot saadaan viranomaisten tietoon. Iso ongelma Suomessa on se, ettei ympärileikkauksista tule viranomaisille ilmoituksia ja ettei yhtenäisiä toimintatapoja ole.
Tanskalainen draamaelokuva Jahti kertoo pikkukaupungista, jonka jäsenet syyttävät eronnutta perheenisää pedofiliasta. Miehestä tulee koko yhteisön sylkykuppi ja terrorin kohde, vanhat ystävät hylkäävät, mies suljetaan yhteisön ulkopuolelle eikä kukaan nouse puolustamaan häntä. Lopulta käy ilmi, että mies on täysin syytön lapsen hyväksikäyttöön. Koko juttu lähti mieheen ihastuneen pikkutytön valheesta, joka paisui kuin Donald Trumpin ego ennen vaali-iltaa.
Miksi kukaan ei noussut puolustamaan miestä? No - koska yhteisön paine on liian kova, ja ajatus pedofiliasta liian vastenmielinen kestettäväksi. Kun muut kivittävät ringissä, on helppo asettua naapurin viereen ja heittää kivenmurikalla. Miestä puolustamaan noussut kivitettäisiin ihan samalla tavalla - häntä syytettäisiin pedofiilien hyysäyksestä ja lasten seksuaalisen hyväksikäytön sallimisesta.
Jahti-elokuva on hyytävää katseltavaa. Mutta vaikka kyse on fiktiivisestä tapahtumasarjasta, kuinka kaukana nykytodellisuudesta elokuvan kuvaama ilmiö itse asiassa on?
Myös nyky-Suomessa on samanlaisia aiheita, joihin ei haluta koskea kepilläkään.
Kun Pori Jazzin toimitusjohtaja Aki Ruotsala sai potkut homolausuntojensa takia, moni kyseli yksityisesti tai anonymiteetin suojista, onko oikein antaa ihmiselle potkut uskonnollisen vakaumuksen takia. Eikö uskovaiselle ihmisellekin pitäisi sallia hänen maailmankuvansa mukaiset arvot?
Harvempi kommentoi asiaa omalla nimellään: jos aiheeseen koskee millään tavalla, saa homofoobikon leiman vaikka oikeasti puolustaisi ihmisten yhdenvertaisuutta. Somessa Pori Jazzia uhattiin boikotoida, asiasta uhattiin tehdä kansainvälinen kohu, vaikka moni ei ollut lukenut edes alkuperäistä haastattelua. Ja kas - Pori Jazz taipui nopeammin kuin Kaj Turunen vaihtaa puoluekirjaa.
Yksi harvoista toimittajista, joka kyseenalaisti Ruotsalan potkut oli Ilta-Sanomien Katri Utula. Hän kysyi kirjoituksessaan (siirryt toiseen palveluun) , miten ihminen voi saada potkut alle vuorokaudessa ilman kuulemista. Utula peräänkuulutti kunnollista todistusaineistoa, joka oikeuttaisi Ruotsalan kohtaaman “vainon ja julkisen lynkkauksen”.
Utula korosti kirjoituksessaan, ettei puolusta eheyttämislausuntoja ja että kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia. Hän ainoastaan peräänkuulutti todisteita tulkinnoille Ruotsalan lausunnoista, jotka kohun nostattaneen haastattelun (siirryt toiseen palveluun) perusteella olivat varsin epämääräiset.
Siitä huolimatta teksti haluttiin ymmärtää väärin, ja toimittaja hukkui palautetulvaan. Lopulta Utula totesi, ettei aio hetkeen koskea tikullakaan aiheisiin, jotka aiheuttavat samanlaisen tunnereaktion. Hän kertoi hämmästyneensä erityisesti sitä, kuinka fiksut ihmiset lukivat tekstin tahallaan väärin.
Suosittu bloggaaja Karoliina Sallinen-Pentikäinen puolestaan julkaisi Pride-marssin jälkimainingeissa kolumnin (siirryt toiseen palveluun), jossa hän kyseenalaisti Priden ympärillä vallitsevaa huumaa ja tapahtuman kaupallistumista.
Vaikka Sallinen-Pentikäinen korosti kirjoituksessaan olevansa homojen oikeuksien puolella, hänet lynkattiin somessa. Moni lukija raivostui, uhkasi alkavansa boikotoida naisen tekstejä ja jopa hänen mainostamiaan tuotteita. Jos olet väärää mieltä, viemme sinulta elannon!
Lopulta Sallinen-Pentikäinen veteli sanojansa takaisin, väitti tehneensä ihmiskokeen sananvapauden rajoista ja päätyi vielä pyytämään anteeksi.
Hän ei alkuperäisessä tekstissään edes sanonut mitään homofobista vaan käytännössä ihan saman asian kuin jotkut homoaktivistit, jotka syyttivät kaupallisia firmoja “pinkkipesusta” eli homojen asialla ratsastamisesta. Mutta hän oli väärä henkilö (lue: hetero) puhumaan asiasta.
Markku Jokisipilän mukaan EU-keskustelu turvapaikkapolitiikasta ei tule laantumaan eduskuntavaaleihin mennessä.
Eduskuntatutkimuksen keskuksen johtaja Markku Jokisipilä toteaa, että perussuomalaisten kannatuksessa on edelleen liikkumavaraa ylöspäin.
Ylen tuoreimmassa gallupissa puolueen kannatus oli noussut kahdella prosenttiyksiköllä 10,3 prosenttiin. Jokisipilän mukaan näin suuri muutos on poikkeuksellinen, sillä vaihtelu pysyttelee yleensä prosenttiyksikön kymmenyksissä.
– Kannatus hakee vielä tasoaan. Toisaalta eduskuntaryhmän kokoon nähden tätäkin tulosta voisi pitää hyvänä. Aiemmin puoluetta äänestäneet pohtivat vielä, mikä nykyinen linja on, Jokisipilä sanoo Verkkouutisille.
Hän uskoo, että vaalikampanjan käynnistäminen ja puheenjohtaja Jussi Halla-ahon paluu Suomeen voi muuttaa tilannetta.
– Halla-ahoa ei kannata laskea pois kuvioista. Hän on edelleen Brysselissä ja aika näkymätön kotimaan politiikassa. Hänellä on varmasti tarkat suunnitelmat vaalikampanjan varalle, Jokisipilä pohtii.
– Näyttää myös siltä, että siniset eivät ole saamassa hommaansa käyntiin. Tämä ei ole sinänsä yllättävää, sillä loikkareilla on ollut perinteisesti aika ankea kohtalo suomalaisessa politiikassa.
Eurooppalainen turvapaikka- ja maahanmuuttokeskustelu on tuskin laantumassa ensi kevääseen mennessä. Tämän on arvioitu vauhdittavan perussuomalaisten vaalityötä.
– Perussuomalaiset on helpossa tilanteessa tämän kysymyksen osalta. Kyseessä on ainoa puolue, joka edustaa tiukkaa turvapaikkapoliittista linjaa. Suomessa ei ole myöskään muita aidosti EU-kriittisiä puolueita.
Jokisipilän mukaan Halla-aho pääsee eduskuntavaalien yhteydessä todennäköisesti puhumaan asioista, joissa hän on muita puoluejohtajia vahvempi.
– Halla-aho on rakentanut oman poliittisen uransa ytimen maahanmuuttokysymysten ympärille. Hän tuntee substanssin paljon paremmin kuin kukaan muu, joten häntä on äärimmäisen vaikea uittaa puheenjohtajaväittelyissä.
– Vastustajien on ollut vaikea suhtautua Halla-ahoon, koska häneen on kohdistettu samanaikaisesti paljon demonisointia.
SUOMEN suurin sanomalehti kutsuu Yhdysvaltain presidenttiä siaksi! Ja vielä Trumpin ja Putinin huippukokouksen alla!
Toiveissa lienee ollut isokirjaiminen tviitti, kun Jussi Halla-aho kesälauantaiyönä muotoili englanninkielisen päivityksensä ja tägäsi siihen Trumpin.
Helsingin Sanomien Nyt-liitteen ”Identtiset kaksoset” -palstalla (29.6.) julkaistu kuvapari Trumpista ja ”eläinkirjan siasta” puhutti somessa jo ilmestymispäivänään. Osa sääli sikaa, osa Trumpia, homot ja muslimit mainittiin, kuten myös sananvapaus, suomettuminen ja Orwellin Eläinten vallankumous.
Uutismedioihin keskustelu päätyi Iltalehden ja MTV:n nostamana, kun Päivi Räsänen vaati lehdeltä anteeksipyyntöä ja pääministeriltä ”toimia lehteä vastaan” tai vähintäänkin ”moraalista paheksuntaa”.
Pääministeri on – luojan kiitos – ollut hiljaa mutta muutoin hyvän käytöksen peräänkuuluttajia on riittänyt. Perussuomalainen kansanedustaja pelkäsi ulkosuhteiden vaarantumista, ja kokoomuskollega pohti ”mihin tämä maailma menee”.
Tämä Räsäsen toiveikkaasti sikagateksi nimeämä tapaus havainnollistaa somen ja perinteisen median päivittäiseksi muuttunutta keskinäisriippuvuutta myös politiikanteon välineenä.
MEDIAKRITIIKISTÄ on tullut osalle poliitikkoja tärkeä poliittinen strategia, totesivat ruotsalaisten kansanedustajien Twitter-viestejä analysoineet Tukholman yliopiston tutkijat Andreas Widholm ja Fredrik Mårtenson.
Vaikka mediakritiikki kattoi kaikista tviiteistä vain seitsemän prosenttia, niillä sai eniten reaktioita, jopa tuplasti enemmän kuin kritisoimalla muita politiikan toimijoita. Mediaa koskevat negatiiviset kommentit saivat neljä kertaa enemmän reaktioita kuin kehut.
Vaikka Halla-ahon tviitti jäi vaille presidentillistä huomiota ja tykkäyksiäkin tuli parissa päivässä vain 352, yleistäen median mollaaminen siis kannattaa.
Helsingin Sanomien kuvarinnastusta kritisoivat myös monet toimittajat ja ”erityisesti ajan huomioiden” jopa Medialiiton puheenjohtaja. Siinä missä suomalaistoimittajat tavallisesti ovat haluttomia toisten medioiden journalistiseen kritiikkiin, käytöksen moralisoiminen houkuttaa heitäkin.
Suomettumiseen verrattuna se on toki raikkaampi vaihtoehto.
Kansalaisaloite tyttöjen sukuelinten silpomisen kieltämisestä on kerännyt reilussa kolmessa kuukaudessa vajaat 21 000 kannatusilmoitusta. Tämä on vielä kaukana eduskunnasta, sillä eduskuntakäsittelyyn edetäkseen sen olisi kerättävä 50 000 nimeä.
Aikaa aloitteella on jäljellä lokakuun alkuun. Kansalaisaloite.fi-sivustolla olevan tasaisen vauhdin taulukon mukaan aloitteen keräämien allekirjoitusten määrä on tuhansia jäljessä siitä, mikä sen pitäisi olla tässä vaiheessa keräystä.
Kansalaisaloitteen tehnyt Finlaysonin luova johtaja Jukka Kurttila toivoo, että aloitteelle saadaan kova loppukiri. Yritys kerää allekirjoituksia myös myymälöissä, ja Kurttilan mukaan noin tuhat myymälässä tehtyä allekirjoitusta on vielä ilmoittamatta palveluun.
– Asia taitaa olla helppo sivuuttaa, kun se ei ole niin läheinen kantasuomalaisille. Kampanjassa asiantuntijana mukana oleva Ujuni Ahmed sanoi minulle kerran, että "on se kumma, että suomalaisia tyttöjä saa silpoa". Tämä sai minutkin ajattelemaan. Se oli koskettava lause, Kurttila kertoo.
Kurttilan mukaan kannatusilmoituksia lähdetään todennäköisesti keräämään vielä kovemmalla innolla ennen kuin kampanja päättyy. Aina kun aloite on ollut esillä tiedotusvälineissä, se on saanut roimasti lisää allekirjoittajia.
Esimerkiksi toukokuussa Ahmedia haastateltiin aiheen tiimoilta Helsingin Sanomissa, ja allekirjoitusten määrä lähes 20-kertaistui viiden päivän ajaksi edelliseen muutamaan päivään verrattuna. Tuolloin Ahmed totesi, että vaikka silpominen on rikoslaissa kielletty, tarvitaan vielä tarkempi lainsäädäntö tyttöjen sukuelinten silpomisen kieltämiseksi. Oikeusministeriön mukaan silpominen täyttää Suomen rikoslain mukaisen pahoinpitelyn ja törkeän pahoinpitelyn tunnusmerkit.
Tarkkaa lukumäärää sukuelinten silpomisen uhreista Suomessa ei ole selvitetty vielä. Uutissuomalaisen mukaan Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL on kuitenkin alkanut kehittää tiedonkeruuta muun muassa äitiysneuvolakorttien avulla. Myöskään oikeusjuttuja silpomisesta ei ole Suomessa nostettu.
– Tiedämme kuitenkin, että epäillyistä ympärileikkaustilanteista on oltu yhteydessä lastensuojeluun. Juttuja ei ole Suomessa edennyt oikeuteen saakka, mutta muissa Pohjoismaissa kyllä on, kehittämispäällikkö Martta October THL:stä kertoo Uutissuomalaiselle.
Octoberin mukaan aihe on Suomessa ollut vaikeasti lähestyttävä, mutta nyt silpomisesta kysytään systemaattisesti kaikilta. Näin äitejä voidaan ohjata avausleikkaukseen jo ennen synnytystä.
Äänestys on määrä järjestää marraskuuhun mennessä.
Irlanti järjestää kansanäänestyksen naisten asemaa koskevan lausekkeen poistamiseksi perustuslaista. Äänestys on määrä järjestää marraskuuhun mennessä.
Asiasta kirjoittavat uutistoimisto Reuters ja Guardian.
Irlannin perustuslaissa on tällä hetkellä virke, jonka mukaan valtio ”--- tunnustaa, että naisen elämä kotona antaa valtiolle tuen, jota ilman yhteistä hyvää ei voida saavuttaa”. Perustuslaki toteaa myös, että valtion pitää pyrkiä siihen, että äidit eivät taloudellisista syistä joudu tekemään työtä ja laiminlyömään siksi velvollisuuksiaan kotona.
Esimerkiksi YK on kritisoinut perustuslain kohtaa naisia syrjiväksi.
”Yli 80 vuotta perustuslain virallisen käyttöönoton jälkeen on selvää, että artikla 41.2:lle ei ole sijaa perustuslaissamme”, arvioi oikeusministeri Charlie Flanagan.
Flanaganin mukaan artikla syö pohjaa sukupuolten välisen tasa-arvon todelliselta tavoittelulta. Hänen mukaansa valtion pitää pyrkiä varmistamaan, että naisilla on mahdollisuuksia valita itse, mitä he tekevät elämällään.
Tutkimuksen mukaan naiset kiinnostuvat perinteisiä sukupuolirooleja edustavista miehistä. Naisaktivistin mukaan "suopea seksismi", kuten mikä tahansa seksismi, on valta-aseman pönkittämistä.
Iowan yliopiston pieni tutkimus viittaa siihen, että naiset viehättyvät miehistä, jotka edustavat perinteisiä sukupuolirooleja – "suopeaa seksismiä".
Suopea seksismi tarkoittaa perinteisten sukupuoliroolimallien tavoin käyttäytymistä. Treffeillä tämä voi ilmetä esimerkiksi siten, että mies tarjoaa naiselle illallisen tai juoman.
Historia ja yhteiskunta vaikuttavat miesmakuun?
Personality and Social Psychology Bulletin -julkaisussa esitellyssä tutkimuksessa tutkijat pyysivät reilua 200 naisopiskelijaa arvioimaan erilaisia miesprofiileja. Miehet edustivat joko suopeaa seksismiä tai eivät.
Tutkijat huomasivat, että naiset suosivat suopean seksismin miehiä, jotka olivat valmiita suojelemaan, elättämään ja sitoutumaan naiseen.
Tutkijat selittävät ilmiötä viittaamalla evolutiiviseen ja sosiokulttuuriseen taustaamme, jonka vuoksi naiset haluavat valita miehen, joka on valmis panostamaan kumppaniinsa.
Karkeasti ottaen tämä voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että nainen pitäytyy huolenpitäjän roolissa siinä missä odottaa miehen toimivan perheen elättäjänä.
Naisaktivisti tyrmää seksismin kuin seksismin
Vaikka valinta on naisen oma, herättää se huolestuttavia ajatuksia naisten oikeuksista. Brittilehti Independentin haastattelema naisaktivisti Harriet Minter on sitä mieltä, että seksismissä ei ole mitään suopeaa.
– Seksismi, kuten mikä tahansa ismi, perustuu vallalle ja hallitsevan puolen aseman vahvistamiselle. ”Suopea seksismi” on ristiriitainen sanonta.
Minterin mukaan ihmisten ei tulisi käyttäytyä oletettujen sukupuoliroolien mukaan, vaan siten, miten ihmisen kuuluu käyttäytyä.
– Seksismiä ei ole se, että mies tarjoaa naiselle illallisen. Seksismiä on se, että mies tarjoaa illallisen ja odottaa naisen olevan siitä jotain velkaa, Minter toteaa.
Tällaisesta harva nainen viehättyy.
Entä jos roolit vaihtuisivat? Minterin mukaan olisi myös mielenkiintoista tietää, miten asiat muuttuisivat, jos asetelma kääntyisi toisin päin. Siis että nainen esimerkiksi tarjoaisi treffeillä tai toimisi perheen pääelättäjänä.
Suomalaisnaiset suhtautuivat asiaan taannoisessa kyselyssä varsin eri tavoin.
NAISTEN ääni on madaltunut toisen maailmansodan jälkeen. Paitsi että puheen sananvalinnat ja aksentti ovat muuttuneet, on myös naisten ääni madaltunut – ainakin englanninkielisessä maailmassa.
Naiset puhuvat ainakin englanniksi syvemmältä kuin heidän äitinsä tai isoäitinsä. Tähän vaikuttaa miesten ja naisten välisten suhteiden muutos, raportoi BBC.
Naiset ovat saaneet lisää valtaa, ja uudessa sosiaalisessa asemassa he vaistomaisesti madaltavat ääntään. Paras esimerkki tästä on Margaret Thatcher, joka toimiessaan Britannian pääministerinä 1979–1990 käytti jopa äänivalmentajaa äänensä madaltamiseen.
Useimmat naiset madaltavat ääntään tietyissä rooleissa tiedostamattaan.
PUHEEN tutkija Cecilia Pemberton Etelä-Australian yliopistossa selvitti 18–25-vuotiaiden australialaisten naisten äänen tasoa
Hän vertaili ryhmineen naisten radiopuheiden arkistojen ääniä vuodelta 1998 tallenteisiin, joissa naiset puhuivat 1945.
Pemberton ryhmineen laski, että äänen perustaajuus oli laskenut viidessä vuosikymmenessä 229 hertsistä 206 hertsiin. Ero on niin suuri, että sen voi kuulla. Thatcher madalsi ääntään jopa 60 hertsiä.
Hertsi (Hz) on taajuuden yksikkö. Yksi hertsi tarkoittaa taajuutta, jossa värähdysjaksot toistuvat sekunnin välein.
MIEHET puhuvat keskimäärin noin oktaavia matalammalta kuin naiset. Tuotetun puheäänen keskimääräinen perustaajuus on miehillä noin 125 hertsiä ja naisilla 225 hertsiä.
Pembertonin tutkimat naiset olivat äänineen kaikki yliopisto-opiskelijoita. He eivät tupakoineet.
Tutkijat varmistivat myös 1990-luvun naisten äänistä, että he eivät käyttäneet ehkäisyä. Se kun muuttaa elimistön hormonitasoa ja voi vaikuttaa äänen korkeuteen.
Tietoisesti tai tiedostamatta naiset näyttävät soveltavan ääniprofiiliaan mahdollisuuksien mukaan.
TUTKIJAT arvelivat, että äänen muutos heijastaakin naisten nousua näkyviin rooleihin. Se johtaa äänen syvempään sävyyn, koska ihmisten mielestä matala ääni heijastaa arvovaltaa, esimerkiksi työpaikalla.
Muut tutkimukset osoittavat, että me muokkaamme tiedostamatta ääntämme sen mukaan, mikä meidän sosiaalinen asemamme kussakin tilanteessa on. Tämä pätee sekä miehiin että naisiin.
Miksi naiset lykkäävät lasten hankkimista ja pakastavat munasolujaan? Ne, jotka syyttävät kovaa uraputkea, saavat nyt niellä pettymyksensä. Syy on tutkimuksen mukaan parisuhdeongelmissa. Urahuolet olivat itse asiassa vähiten suosittu syy pakastamiselle.
Suurin osa naisista oli jo päässyt uratavoitteisiinsa Tutkijat pyysivät 150 naista useilla hedelmällisyysklinikoilla sekä Yhdysvalloissa että Israelissa kertomaan aiheesta haastattelussa.
– Suurin osa naisista oli jo tavoitellut ja päässyt maaliin koulutus- ja uratavoitteissaan, mutta reilusti yli 30-vuotiaina he eivät olleet kyenneet löytämään pysyvää "lisääntymissuhdetta" vakaan kumppanin kanssa, kertoo antropologi Marcia Inhorntiedotteessa.
Naisista 85 prosentilla ei ollut kumppania.
Naisista 15 prosentilla oli kumppani, mutta pakastamiseen oli silti päädytty neljästä syystä: Mies ei ole valmis saamaan lapsia Suhde on liian uusi tai epävarma Kumppani kieltäytyy lasten hankkimisesta Kumppanillani on useita kumppaneita Tutkijoiden mukaan pakastamisen syynä onkin yleensä "vakaan suhteen puute avioliittoon ja vanhemmuuteen sitoutuneen miehen kanssa".
– Uusi tutkimus sanoo, että naiset pakastavat munasolujaan, koska miehet ovat epätasapainoisia, Jezebel-sivusto kärjistää.
Kun sairaalan vastaanottovirkailija Abdullah al-Thubiani sai kandidaatintutkintonsa valmiiksi, hän päätti, että oli oikea aika mennä naimisiin. Osastosihteeri Samira vaikutti kiinnostavalta.
Abdullah ei tosin ollut koskaan nähnyt Samiran kasvoja eikä puhunut hänen kanssaan kaksin. ”Harkitsin pitkään, koska avioliitto kestää loppuelämän”, hän sanoo. ”Samira oli hiljainen ja vähän ujo, mutta vaikutti sellaiselta, että pidän hänestä.”
Eräänä päivänä Abdullah pysäytti Samiran sairaalan käytävällä. Haluaisitko tulla vaimokseni, Abdullah kysyi. Sitä Samira ei ollut osannut odottaa.
”Olin yllättynyt ja shokissa”, Samira al-Harbi muistelee.
Ei ollut ensimmäinen kerta, kun miehet olivat lähestyneet Samiraa. Aiemmin Samiraa oli kosinut hänen serkkunsa. Serkukset saavat avioitua laillisesti Suomessakin, mutta Saudi-Arabiassa serkusliitot ovat melko yleisiä.
”Mutta serkku tuntui liian tutulta. Siitä ei olisi voinut syntyä rakkautta”, Samira kertoo.
Serkku sai pakit. Abdullahin kosintaa Samira mietti kuukauden. Sitten hän vastasi kyllä.
MOLEMMAT tiesivät, etteivät he voineet mennä yhtään pidemmälle kysymättä vanhemmiltaan.
Saudi-Arabia on äärimmäisen vanhoillinen kuningaskunta, jossa vanhakantainen islamintulkinta määrittää elämää pienimpiä yksityiskohtia myöten.
Saudi-Arabiassa ei ole esiaviollista seksiä eikä edes esiaviollista deittailua. Aivan viime vuosiin asti mies ja nainen eivät ole voineet tavata toisiaan julkisesti, jos eivät ole sukua.
Perhe menee kaikessa yksilön edelle, ja avioliitot ovat melkein aina järjestettyjä. Se ei tosin ole yksinomaan Saudi-Arabiaan eikä islamiin liittyvä ilmiö. Lähi-idän lisäksi tapa on edelleen hyvin yleinen esimerkiksi Intiassa.
Abdullahin ja Samiran suhde ei ollut järjestetty avioliitto kaikkein tiukimmassa merkityksessään. Aloitteen teki Abdullah itse eikä hänen perheensä, ja Samira päätti itse haluavansa hänen kanssaan naimisiin, jos se vain hänestä olisi kiinni.
Ei ollut. 27-vuotiaan Samiran mutta myös hänen 29-vuotiaan kosijansa kohtalon ratkaisi Samiran perhe.
Kun Juuso Kekkonen vietti leffailtaa kotisohvalla, hänen kätensä olivat niin sanotusti täynnä, sillä molemmat avopuolisot rentoutuivat kainalossa.
Kekkonen on polyamorinen. Hänellä voi olla romanttisia suhteita useiden ihmisten kanssa yhtä aikaa. Vielä alkuvuonna hän asui yhdessä kahden kumppaninsa kanssa.
Suomessa on arviolta useampi tuhat polyamorisia suhteita harrastavia ja polyamorisia perheitä joitain satoja.
Myös Hanna Liljeblad kokee olevansa polyamorinen. Hänellä on useita etäsuhteita ympäri maailmaa. Hän on kumppaneihinsa yhteydessä puhelimitse ja tapaa heitä satunnaisesti.
Useita kumppaneita sisältävä elämä voi maallikolle kuulostaa siltä, että ei vain osata valita ja sitoutua yhteen henkilöön. Väestöliiton vastaava psykoterapeutti ja seksologian johtava asiantuntija Tarja Santalahti kertoo, että näin asia ei ole.
– Usein ihmisillä on väärinkäsitys siitä, että polyamorinen suhde on avoin suhde, mutta sitä se ei missään nimessä ole. Siinä on sitouduttu hyvin vahvasti niiden ihmisten kanssa, jotka polyamorisessa suhteessa elävät.
Santalahti kuvaa polyamoriaa vapaan rakkauden päivitetyksi malliksi. Siinä useampi aikuinen ihminen muodostaa perheen, mutta heillä on myös oma henkilökohtainen elämänsä. Santalahden mukaan pettäminen polyamorisissa suhteissa ei ole sen sallitumpaa kuin perinteisessä parisuhteessa, vaan uusista kumppaneista kerrotaan ja keskustellaan etukäteen.
Polyamoria muutti käsitystä rakkaudesta Kekkonen kertoo, että on aina ihastunut uusiin ihmisiin helposti.
– Olen varmaan aina ollut kiinnostunut useammasta ihmisestä yhtä aikaa sillä tavalla romanttis-seksuaalisesti.
Kymmenen vuotta sitten, hän erosi kahdeksan vuotta kestäneestä parisuhteesta. Pian eron jälkeen hän ihastui varattuun henkilöön.
– Aluksi ajattelin, että meillä on kemiaa, mutta en uskonut, että se johtaisi mihinkään, koska hänellä oli poikakaveri.
Silloin uusi tuttavuus ehdotti polyamorista suhdetta.
Kekkonen oli aiemmassa suhteessaan tuominnut itseään siitä, että saattoi ihastua toiseen ihmiseen, vaikka oli parisuhteessa. Hän ei kuitenkaan ikinä pettänyt kumppaneitaan.
– Mietin aktiivisesti siihen aikaan, että miten ihmeessä rakennan ihmissuhteeni tulevaisuudessa, niin että en päädy ruoskimaan itseäni siitä, miten suhde-elämäni toimii.
Kun Kekkonen alkoi seurustella tapaamansa henkilön kanssa, uudessa suhdemallissa oli opettelemista. Heistä kukaan ei ollut aiemmin ollut polyamorisessa suhteessa.
– Minun piti jollain tavalla ohjelmoida aivoni uudelleen. Se, että muutkin haluavat nähdä kumppanini alasti lähietäisyydeltä intiimisti tai muuten jakaa tunteita heidän kanssaan, ei mitenkään uhkaa minun ja hänen suhdetta. Ymmärsin, että uhat joita minulle oltiin syötetty ympäroivän kulttuurin taholta, eivät pidä paikkaansa.
Tällä hetkellä Hanna Liljeblad matkustelee paljon ja kouluttaa itseään kokiksi. Kekkosen tapaan myös Liljeblad oli monogamisissa suhteissa ennen kuin ryhtyi polyamoristiksi.
– 15–32-vuotiaana olin yhteensä kaksi kuukautta yksin. Olen ollut todella sarjamonogamisti.
Liljeblad erosi kahdeksan vuotta kestäneestä suhteestaan kolme vuotta sitten. Sen jälkeen entinen kääntäjä muutti elämänsä suuntaa.
– Eron myötä aloin miettiä, että monogamiset suhteet eivät sovi minulle. Ehkä voisin olla paljon onnellisempi, kun ei tarvitse tuntea huonoa omatuntoa siitä, että yksi ihminen ei voi täyttää kaikkia tarpeitani, enkä minä hänen.
Tällä hetkellä Berliinissä asuva Liljeblad kertoo, että hänellä on kuusi kumppania. Suhteista neljä on läheisempiä ja kaksi huolettomampia. Berliinissä asuvan kumppanin kanssa hän on ollut noin kaksi vuotta.
Lapinjärvellä toimivan siviilipalveluskeskuksen johtaja Mikko Reijonen arvioi, että suomalaiseen asevelvollisuusjärjestelmään kohdistuu lähitulevaisuudessa suuria muutospaineita. Puolustusvoimat pitää tiukasti kiinni nykysysteemistä, jolla saadaan tällä hetkellä kokoon tarvittava sodan ajan reservi.
Siviilipalveluksen aloittaa vuosittain noin seitsemän prosenttia ikäluokasta. Osuus on pysynyt melko vakaana 2010-luvun ajan. Suurin muutos on tapahtunut siviilipalveluskeskuksen niin sanottujen legioonalaisten määrän vähenemisessä.
– Miehet järjestävät itse tai saavat apua palveluspaikan järjestämiseen, eikä heitä enää ole Lapinjärvellä enempää kuin mitä keskuksen tehtävät vaativat, Reijonen toteaa.
Palveluksen suorittaneiden määrä on jopa laskenut.
– Tänä vuonna tavoitteenamme on kouluttaa 1 400, määrä on pienempi kuin edellisvuosina, koska siviilipalveluskeskus on mittavassa remontissa.
Meneillään oleva juridinen kiista siitä, kohdellaanko asepalveluksesta kieltäytyviä yhdenvertaisesti Jehovan todistajien kanssa, koskee tällä hetkellä vain muutamia kymmeniä totaalikieltäytyviä miehiä vuosittain. Jos Jehovien vapautuslaki kumotaan, tulee potentiaalisia kieltäytyjiä noin sata lisää. Kieltäytyjiä huomattavasti suurempi yhdenvertaisuuskysymys noussee tulevaisuudessa asevelvollisuuden kohdistumisesta vain miehiin.
Ex-puolustusministeri Elisabeth Rehnin Bank of Ideas -ajatushautomo esitti toukokuussa, että asevelvollisuus tulisi korvata kansalaispalveluksella, johon velvoitettaisiin myös naiset, ahvenanmaalaiset ja Jehovan todistajat.
–Uskoisin asian tarkastelun päätyvän myös useisiin puolueohjelmiin, muodossa tai toisessa, Reijonen ennakoi.
Asepalveluksen aloittavat alokkaat kohtaavat aiempaa enemmän muistutuksia siitä, että Puolustusvoimissa on nollatoleranssi seksuaaliselle häirinnälle. Viime syksynä alkaneella metoo-aikakaudella aihepiiri on vahvemmin esillä armeijan sisällä.
Uusi joukko varusmiehiä aloittaa palveluksensa maanantaina.
– Kun alokkaat astuvat palvelukseen, siellä ovat kaikki ne asenteet jotka ovat kotoa, koulusta ja muualta yhteiskunnasta tulleet. Meillä se (häirintä) otetaan esiin saman tien, ensimmäisillä oppitunneilla. Sitä ruvetaan korostamaan, kertoo Pääesikunnan tiedotuspäällikkö Eero Karhuvaara.
Sekä Karhuvaara että Varusmiesliiton puheenjohtaja Jaakko Kivistö korostavat sitä, että normaaleilla käytöstavoilla pääsee pitkälle.
– Sitten on aika isoissa ongelmissa, jos siellä alkaa häröilemään. Yhteiskunnan lait pätevät sielläkin, sanoo Kivistö.
– Jos ei niitä (käytöstapoja) ole päiväkodilla tai ala-asteella oppinut, sitten on kyllä tekemistä.
Armeija lupaa nopeaa puuttumista Miehet ja naiset majoittuvat armeijassa eri tiloissa, mutta esimerkiksi harjoituksissa nukutaan teltassa samassa paikassa.
– Kannattaa kiinnittää huomiota siihen, ettei laita mitään typerää materiaalia nettiin tai muualle. En halua sellaista tilannetta, että meihin otetaan yhteyttä, kun on joku kuva netissä tai on tapahtunut jotain laitonta, Kivistö toivoo.
Kivistö ja Karhuvaara vakuuttavat, että häirintään syyllistyvät eivät pääse armeijassa pälkähästä.
– Puolustusvoimat suhtautuu vakavasti näihin hommiin, sormien lävitse eivät asiat mene. Sieltä kyllä tulee rangaistusta, Kivistö kertoo.
Karhuvaaran mukaan kaikkiin häirintätapauksiin puututaan, kunhan henkilökunta saa niistä tiedon.
– Aina havaitessa ja jos saadaan tietoa, siihen puututaan heti. Meillä on myös mahdollisuus sanktioida sitä, mitä muualla ei ole, Karhuvaara muistuttaa.
– Kaikki tapaukset, jotka ovat menneet eteenpäin, on ratkaistu. Niistä on tullut sanktiot joko sotilaskurinpitomenettelyssä tai käräjäoikeuksissa.
"Vastusta ryhmäpainetta" Kivistö kehottaa vastustamaan ryhmäpainetta ja kertomaan aina, jos näkee jotain epäilyttävää.
– Ei kannata pelätä liikaa, että mitä kaverit ajattelevat, vaan toimia fiksusti.
Varusmiesten tasa-arvotutkimus kertoi viime marraskuussa, että joka neljäs nainen on kokenut sukupuolista häirintää varusmiespalvelusta suorittaessaan. Yle ja HS puolestaan kertoivat, että puolustusvoimissa oli pääosin vaiettu ongelmasta.
Puolustusvoimain komentaja Jarmo Lindberg julkaisi sen jälkeen tiedotteen, jossa hän korosti, että Puolustusvoimat ei hyväksy häirintää. Lindberg ilmoitti Puolustusvoimien kehittävän muun muassa ilmoitusmenettelyä ja järjestävän tasa-arvokoulutusta.
Uudet alokkaat astuvat tänään palvelukseen. Kaikkiaan armeijan riveihin astuu noin 12 200 alokasta, joista lähes 600 on vapaaehtoisen asepalveluksen aloittavia naisia.
Valtaosa eli lähes 9 500 aloittaa Maavoimissa. Loput jakaantuvat Merivoimien, Ilmavoimien ja Rajavartiolaitoksen joukko-osastoihin.
Maavoimien joukko-osastoista eniten alokkaita saapuu Porin prikaatiin, Kainuun prikaatiin ja Karjalan prikaatiin. Niissä kaikissa aloittaa parisen tuhatta alokasta.
Ruotsinkieliset alokkaat aloittavat palveluksensa pääosin Merivoimien Uudenmaan-prikaatissa.
Palvelus alkaa kahdeksan viikkoa kestävällä peruskoulutuskaudella, jonka aikana koulutuksen sisältö on sama kaikille.
Varusmiesten palvelusaika on 165, 255 tai 347 vuorokautta.
Kaikkiaan 12 200 alokasta aloittaa tänään asepalveluksen. Huomenta Suomen vieraaksi tulleet Varusmiesliiton puheenjohtaja Jaakko Kivistö sekä Sotilaskotiliiton toiminnanjohtaja Satu Mustalahti pohtivat, mikä auttaa alokkaita jaksamaan.
Kivistön mukaan varusmiespalveluksen suorittavilta ei kantaudu erityisen paljon viestiä siitä, että varusmiespalvelus olisi erittäin raskas fyysisesti, vaikka alokkaiden yleiskunto onkin heikentynyt erityisesti 1995 luvulta lähtien.
– Kyse on yhteiskunnan trendistä. Istumatyö lisääntyy ja teknologia mahdollistaa pelaamisen kotona, joka karsii ulkoleikkejä ja urheiluharrastuksia. Se on valitettava ilmiö, Kivistö kertoo.
Satu Mustalahden mukaan sotilaskodissa muutos ei niinkään näy, mutta yksi ilmiö on kantautunut toiminnanjohtajan korviin.
– Sotilaskodin kuuluisia munkkeja syödään yhä vähemmän kaiken aikaa. En tiedä siirrytäänkö välipaloissa terveellisempään, kun valitaan sipsejä ja energiajuomaa.
Varusmiespalvelus henkisesti raskaampaa Kivistö sanoo, että fyysisen kuormittavuuden sijaan asepalvelus on raskaampaa henkisesti. Mustalahden mukaan sotilaskodilla on tärkeä merkitys alokkaiden jaksamiselle.
– Sotilaskodin on tarkoitus olla paikka, jossa voi rentoutua. Joskus sotkussa puretaan tunteita meidän kanssa, kun tuntuu liian raskaalta. Me olemme matalan kynnyksen sosiaalityöntekijöitä ja olen saanut viestiä, että sotilaskodin tuki on auttanut, että palvelus ei ole keskeytynyt.
– Suoranaista raivoa herätti muissa puolueissa ministeri Krista Kiurun tapa jarruttaa ja jumiuttaa kaikkea päätöksentekoa. Joku luonnehtikin asiaa niin, että harvoin on yksi henkilö pystynyt aiheuttamaan niin paljon vahinkoa kolmessa eri ministeriössä kuin jääräpäisenä pidetty Kiuru, Soininvaara kirjoittaa.
SOININVAARAN teksti on perjantain kantelun jälkeen lähtenyt leviämään muun muassa sosiaalisessa mediassa.
Jyrki Kataisen ja Alexander Stubbin hallituksissa eri ministeripesteissä, pisimpään opetusministerinä, vuosina 2011–15 toiminutta Kiurua syytetään kantelussa nyt valiokuntatyöskentelyn tahallisesta jarruttamisesta.
Kuusi sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsentä, viisi keskustalaista ja yksi sininen, teki valiokunnan puheenjohtaja Kiurusta kantelun eduskunnan puhemiehelle.
– Kaikkialla muualla olisi tarvittava valmius viedä uudistusta eteenpäin, mutta valiokunta sakkaa teknisten päivämääräkysymysten kanssa. Hallitus on laatinut huolellisen vastineensa, tarvittava materiaali on koossa ja maakunnissa on valmius alkaa toteuttaa uudistusta, valiokunnan varapuheenjohtaja Hannakaisa Heikkinen (kesk.) kertoi perjantaina Suomenmaalle.
SOININVAARA herätti eduskunnasta pois jäätyään huomiota kirjallaan listattuaan päättyneen hallituskauden syntejä. Soininvaaran mielestä silloinen hallitus oli historian huonoin ja vaikka ”hallitus ei tehnyt järin tyhmää, se ei vain tehnyt oikein mitään, vaikka maan tila huononi koko ajan”.
Erityisesti Soininvaara lyttää kirjassaan Kiurun lisäksi koko SDP:n.
– Minun silmissäni syy hallituksen aikaansaamattomuuteen on pitkälti sosialidemokraattien poikkeuksellisessa asenteessa kaikkea muutosta kohtaan, Soininvaara jyrähtää.
KIURUA Soininvaara tylyttää pitkästi.
– Hän myös hidasti päätöksentekoa, koska piti tärkeänä tutustua avustajineen ulkomaiden kokemuksiin. Hänen pitkien, jopa yli viikon pituisten ulkomaanmatkojensa aikana asiat seisoivat – eivät vain hänen omat asiansa, vaan kaikki ne hallituksessa käsiteltävät asiat, joissa hän toimi puolueensa neuvottelijana. Muut neuvotteluihin osallistuvat tuskailivat hänen pitkiä – väitetään, että jopa yli tunnin pituisia – monologejaan, joissa hän toisteli julistuksen omaisia lausahduksia.
Eduskunnan puhemies Paula Risikko on sanonut palaavansa kantelun pariin maanantaina.
Naiset ovat alkaneet saada Islannissa palkankorotuksia. Islantilaisyritykset korjaavat ripeästi naisten ja miesten välistä palkkaeroa, kertoo Bloomberg. Maassa tuli puoli vuotta sitten voimaan laki, joka estää palkkasyrjinnän sukupuolen, seksuaalisen suuntautumisen tai etnisyyden perusteella. Lain mukaan yli 25 hengen yritysten täytyy pystyä todistamaan maksavansa kaikille samaa palkkaa samasta työstä.
Bloombergin haastattelemista yrityksistä suurin osa kertoo ryhtyneensä toimiin lakimuutoksen vuoksi. Jos yritys ei pysty todistamaan maksavansa samaa palkkaa samasta työstä, se joutuu maksamaan sakkoja.
Miehet tienaavat kuitenkin edelleen Islannissakin naisia enemmän. Tutkimuksen mukaan miehet saavat samasta työstä 10–12 prosenttia enemmän palkkaa kuin naiset.
"Useimmissa tapauksissa palkkasyrjintä on tiedostamatonta", sanoo BSI Icelandin johtaja Arni Kristinsson Bloombergille.
Hänen mukaansa miehet usein ylimainostavat taitojaan työhaastattelussa, kun naiset ovat maltillisempia. Uusi laki siirtää työnantajalle vastuun seurata, ettei palkkasyrjintää tapahdu.
Muut maat ovat jo alkaneet selvittää, voisivatko ne tehdä vastaavan lakimuutoksen. Asiaa selvittävät Kansainvälisen työjärjestön ILO:n mukaan ainakin Pohjoismaat, Saksa ja Sveitsi, mutta myös Etelä-Korea ja Panama.
Suomessakin naisten ja miesten välinen palkkakuilu on kaventumassa hitaasti. Tuoreimmat luvut ovat toistaiseksi vuodelta 2016, jolloin ero yleisimpien ammattiluokkien keskituntipalkassa oli tasan kolme euroa. Edellisvuonna ero oli 3 euroa ja 19 senttiä, Talouselämä kertoi viime kesänä. Tilastokeskus julkistaa aiheesta seuraavan selvityksen elokuussa.
Ovatko jotkut unohtaneet, mitä feminismi tarkoittaa? Alla kooste (ääri)feministien lausunnoista vuosien varrelta (lähteenä tasa-arvoa peräänkuuluttavan, ruotsalaisen Genusnytt– sivuston artikkeli):
Ireen von Wachenfeldt, erään ruotsalaisen naisten terveysalan liiton (ROKS) ex-johtaja:
Miehet ovat pahempia kuin eläimet. Jotkut väkivaltaiset miehet voivat jopa nauttia naisten kärsimyksestä. Eläimet eivät (tämä sitaatti on usein lyhennetty muotoon ”miehet ovat eläimiä”, ja käytetty lyömäaseena feministejä vastaan).
ROKS -kuukausikirjeessä sanoi Ireen:
Kun yhdessä syyskuun viikossa on murhattu kolme henkilöä, tuntuu luonnolliselta sulkea miehet pois julkisesta tilasta.
Margareta Winberg, Ruotsin ex-varapääministeri, ex-suurlähettiläs, ex-tasa-arvoministeri:
Ruotsalaiset lyövät naisia osoittaakseen, että edes kotona heillä on mahti alistaa heidät (Svenska Dagbladet 2005).
En usko, että sukupuolia on edes olemassa, muuten kuin sosiaalisena ja poliittisena konstruktiona.
Uusien tohtoreiden nimittämisillallisessa esiintyi lauluryhmä nimeltä ”Kansalaisten oikeudet”. Osoittaakseen mieltään väärin ajattelevaa ryhmää kohtaan kesken esityksen, huusi Tiina seuraavat sanat, ja myrskysi ulos salista keskareiden kera).
F*ck You, F*ck You, F*ck You
Tiina Rosenberg on myös ilmaissut näkemyksensä feminsitisestä tasa-arvosta:
Hetero-miesten kanssa makaavat naiset ovat sukupuolipettureita (tästä lausunnosta olisi kuulemma Tiina Rosenberg saanut potkut Ruotsin Fi-puolueesta, vahvistamaton tieto).
Tietoisku: Kun Tiina Rosenbergista tuli Taideyliopiston rehtori, oli hän samantien arvovaltainen haastateltava Suomen valtamedialle. Häneltä kysyttiin maahanmuutosta. Tiinan vastaus:
Meitä on täällä aika vähän. Tänne mahtuisi paljon enemmän ihmisiä. Esimerkiksi Ruotsista tuli mielenkiintoinen maa siinä vaiheessa, kun sinne tuli 1,5 miljoonaa maahanmuuttajaa.
Yllä siis pieni ote sitaateista. Linkissä lisää, pidä hauskaa vaikka Google Kääntäjän kanssa:
Kymmenientuhansien suomalaisten tavoin myös ex-missi Lola Odusoga vietti railakasta viikonloppua Turun Ruisrockissa. Hän julkaisi Instagram-tilillään kuvan festarihuuman keskeltä.
Lola oli valinnut festariasukseen valkoisen topin, jonka sanoma ei jäänyt epäselväksi. Paitaa koristi teksti: ”Fuck me, I’m famous!” (suom. nai minua, olen julkkis).
Asuvalinta ei jäänyt Lolan Instagram-seuraajilta huomaamatta. Kuva onkin kerännyt useita huvittuneita ja jopa himokkaita kommentteja.
− Nyt on häijy paita!
− Hyvä paita sulla, asennetta.
− Kuinka moni halusi toteuttaa pyyntösi. Nimim. vapaaehtoinen minäkin
Seksipositiiviseksi feministiseksi itsensä luokitteleva Nadia ei usko, että yksiavioisuus on ihmisen DNA:ssa.
Entinen seksiaddikti, seksistä paljon kirjoittava ja seksiasiantuntijaksi tunnustettu Nadia Bokody, 34, on tuttu vahvoista mielipiteistään. Hän on esimerkiksi kertonut lopettavansa ystävyyksiä, jos ystävä saa vauvan. Lisäksi hän on tyrmännyt täysin halailun parisuhteessa.
Nyt Bokody kertoo vastustavansa myös avioliittoa. Jo aiemmin nainen on myöntänyt sortuneensa itse pettämään, koska "pystyi siihen".
"Ei luonnollista" SheSaid-sivustolle seksistä kirjoittavan australialaisnaisen mielestä koulutetut aikuiset, jotka päättävät mennä naimisiin, ovat hölmöjä. Tämä siksi, ettei yksiavioisuus naisen mielestä yksinkertaisesti ole osa ihmisen DNA:ta, Bokody toteaa sivustolle kirjoittamassaan mielipiteessä.
Bokody oli itse naimisissa melkein vuosikymmenen. Nyt nainen on kuitenkin kääntänyt kelkkansa avioliiton järkevyydestä.
– Ei ole luonnollista harrastaa seksiä saman ihmisen kanssa yhä uudelleen, Bokody kirjoittaa.
"Suurempi mahdollisuus kuolla lento-onnettomuudessa..." Bokodyn mukaan tutkimukset osoittavat, ettei ihmisiä ole luotu pysymään yhden ihmisen rinnalla koko elämää. Hän toteaa tutkimusten osoittavan, että yli kolmannes avioliitoista kokee uskottomuutta ja parhaillaankin yksi viidestä pettää nykyistä kumppaniaan. Pitkäkestoinen uskollisuus ei vain ole DNA:ssa, hän perustelee.
Bokody kuitenkin toteaa, ettei hänen mielipiteensä ole tarkoitus oikeuttaa pettämistä. Uskottomuutta nainen kutsuu suureksi petokseksi siihen itsekin syyllistyneenä. Hän huomauttaa silti, että todennäköisyydet eivät ole sen puolella, että elämästä selviäisi joutumatta petetyksi.
– On kirjaimellisesti suurempi mahdollisuus kuolla lento-onnettomudessa kuin onnistua pääsemään kuolinvuoteelleen ilman, että ainakin yksi kumppani olisi pettänyt elämän aikana.
"Olen hyvin onnellinen yksiavioisessa parisuhteessa" Bokody on kuitenkin itse parhaillaan onnellinen parisuhteessaan.
– Vaikka en usko avioliittoon instituutiona, olen hyvin onnellinen yksiavioisessa parisuhteessa. En tunne tarvetta julistaa paperilla tai kirkossa, että parisuhteemme on virallinen, jotta se tarkoittaisi jotain, Bokody sanoo Metro-sivustolle.
Bokody huomauttaa, että ihmiset elävät nykyään kauemmin kuin aiemmin, joten yhden ja saman kumppanin kanssa pitäisi myös jaksaa kauemmin kuin ennen, jos vihkivalojaan aikoo kunnioittaa.
Bokody kehottaa kokeilemaan moderneja versioita parisuhteesta, kun polyamoriaa, avointa suhdetta tai yksinkertaisesti sinkkuutta.
Poikien puhelin on kuin anonyymi isoveli, jolta voi kysyä mitä vain.
Väestöliiton Poikien Puhelimeen tuli viime vuonna noin 40 000 puhelua joista noin 13 000 pystyttiin vastaamaan. Lisäksi vuoden aikana käytiin noin 1000 chat-keskustelua. Valtaosa soittajista on 11-15-vuotiaita. Yleisimmät kysymykset koskevat seksuaalisuutta.
- Me käytetään paljon keskusteluaikaa siihen, että puhutaan kasvusta ja kehon osista, erityisesti sukuelimistä - vehkeistä, peniksistä, vaginoista - eri sanoilla riippuen kuka soittaa ja miten ihmiset haluavat siitä puhua. Myös ihmissuhteista ja seksistä. Ne ovat päällimmäiset aiheet, mutta aivan kaikesta muusta myös, kuten harrastuksista, kavereista ja elämänhallinnasta, kertoo Poikien Puhelimen nuorten asiantuntija Anders Hulden, joka on yksi puheluihin vastaavista asiantuntijoista.
Hulden arvelee, että pojat hakevat soitoillaan lupaa olla kiinnostuneita seksuaalisuuteen liittyvistä asioista.
- On ehkä törmätty erilaisiin ilmiöihin ja niistä voidaan sitten keskustella. Voidaan korjata mahdollisia vääriä käsityksiä ja mahdollisesti moninaistaa käsitystä siitä, mitä seksi on. Pojat kysyvät myös esimerkiksi itsetyydytykseen liittyvistä asioista, joista on vaikea puhua omien vanhempien tai kenenkään kanssa.
Myös porno askarruttaa soittajia. Kaikille ei esimerkiksi ole selvää, että porno ja seksi eivät ole synonyymejä.
- On tärkeää, että asioista osataan puhua avoimesti ja korjata vääriä käsityksiä. Ei syyllistetä siitä, että on tullut katsottua pornoa vaan keskustellaan siitä, mistä siinä on oikeasti kysymys.
Miten pääsee panemaan? Kaikkein yleisin kysymys Huldenin mukaan on jossain muodossa "Miten pääsee panemaan?" Se esitetään Poikien Puhelimessa päivittäin.
- Jos 11-vuotias poika soittaa ja kysyy tämän kysymyksen, niin tarkoitus ei välttämättä ole se, että pitäisi oikeasti samana päivänä tai seuraavalla viikolla päästä panemaan, mutta tämä on asia joka heitä kiinnostaa, ja on lupa kiinnostaa. On lupa haluta tai olla haluamatta, olla utelias ja ottaa asioista selvää, koska nämä teemat ovat hyvin vahvasti esillä meidän yhteiskunnassa tänä päivänä, Hulden sanoo.
Kaikki Poikien Puhelimen soittajat eivät suinkaan ole poikia. Myös tytöt soittavat - kysyäkseen pojista. Heidän kysymyksensä liippaavat läheltä poikia yleisimmin askarruttavia aiheita.
- He kysyvät kehoista ja kehon osista, mistä pojat tykkäävät tai miten lähestyä poikia. Tai ollaan ehkä huolissaan jostakin kaverista. Olen joskus kokenut, että kun me puhumme melko suorasukaisesti asioista, niin myös tytöt ovat kiinnostuneita seksistä ja seksin harrastamiseen liittyvistä ihan teknisistä asioista. Siksi on tärkeää, että näistä asioista puhutaan eikä vain oleteta, että tytöillä on joku tietty käsitys tai lähestymistapa asioihin.
Kitaristi Satchelin ja TC Electronicin yhteistyönä syntynyt Pussy Melter aiheutti mielipahaa.
Kasaritukkaheviyhtyeitä sekä limaisen/juustoisen rocktähtielämän kliseitä parodioiva Steel Panther on jälleen saanut mieliä pahoitettua, tällä kertaa kitaristi Satchelin suunnitteleman kitaraefektin vuoksi. Tai lähinnä sen nimen.
Satchel, oikealta nimeltään Russ Parrish, nimittäin työsti yhteistyössä TC Electronicin kanssa kitaraefektipedaaliin ladattavan TonePrint-asetuksen ja lopputuloksena syntynyt kaikuefekti nimettiin Pussy Melteriksi. TC Electronic lisäksi mainosti efektiä sivuillaan saatesanoilla: ”Kun tapasimme Steel Pantherin aina niin nöyrän kitaristin, hänellä oli vain yksi ehto: soundin tulee olla yhtä märkä kuin keikkojen eturivin naiset ovat”.
Useat naismuusikot kuten Braids-yhtyeen Raphaelle Standell-Preston ja Japanese Breakfastin Michelle Zauner älähtivät asiasta ja Jessica Fennelly pisti pystyyn tällä hetkellä 817 allekirjoitusta keränneen adressin, jossa vaaditaan seksistiseksi ja loukkaavaksi kuvaillun efektin poistamista. Adressissa vaaditaan TC Electronicin lisäksi lopettavan yhteistyön Satchelin kanssa.
”Efektin kuvailu on paitsi äärimmäisen vulgaari ja tarpeeton, mutta TC Electronic on oikeasti maksanut jollekin tällaisen markkinointitekstin kirjoittamisesta. En ymmärrä, miksi näin tunnettu yhtiö luulee, että on okei käyttää näin loukkaavaa, selvästi seksististä ja vanhanaikaista markkinointitapaa tuotetta myydäkseen. Tai miksi he haluavat tukea Satchelin kaltaista artistia”, Fennelly kirjoittaa adressissaan.
”Tämä tuote mainostaa ja implikoi sitä ideaa, että: A) kitaramaailmaa dominoivat heteroseksuaalit miehet ja mainonta kohdistetaan heihin, B) nämä miehet käyttävät musiikkia manipuloidakseen heteroseksuaaleja naisfaneja seksuaalisesti ja C) kitaramaailmaa eivät kosketa ne ammatilliset säännöt, jotka varmistavat etteivät tuotteet loukkaa, syrji tai vahingoita tiettyjä ryhmiä.”
TC Electronic ottikin Pussy Melteriä mainostavan sivunsa pois netistä ja kommentoi saamaansa kritiikkiä.
”On käynyt selväksi, että jotkut ovat loukkaantuneet TonePrint-kaikuefektin nimestä ja kuvailusta, jonka teimme vuosi sitten Steel Pantherin Satchelin kanssa. Steel Panther on amerikkalainen, koominen glam metal -ythye Kaliforniasta, joka tunnetaan rienaavista ja humoristisista sanoituksistaan sekä liioitelluista lavapersoonista, jotka matkivat stereotyyppistä 80-luvun glam metal -elämäntapaa. Tarkoituksemme ei ollut loukata ketään vaan yksinkertaisesti tarjota Steel Pantherin faneille Satchelin tekemän efektiasetuksen”, yhtiö vastaa.
”Ymmärrämme, että käyttämämme materiaali on ollut epäsopivaa ja olemme poistaneet efektin käytöstä. Pyydämme vilpittömästi anteeksi.”
Britanniassa nainen soitti hätänumeroon valittaakseen kulmakarvaoperaatiostaan. Manchesterin poliisi muistuttaa, että turhat puhelut vievät aikaa oikeasti apua tarvitsevilta. Tapauksesta kertoo LadBible.
Kulmakarvat ovat monille yksi tärkeimmistä osista kasvoja, ja niihin ollaan valmiita laittamaan rahaa. Pahimmassa tapauksessa kauan kaivattu operaatio voi kuitenkin mennä pieleen ja lopputulos voi olla karmiva.
Osa ihmisistä puuttuu epäonnistuneeseen lopputulokseen jo paikan päällä ja vaatii rahojaan takaisin. Osa hymyilee ja sanoo pitävänsä niistä, vaikka tietäisi, ettei kehtaisi astua ovesta ulos muutamaan päivään.
Eräs brittinainen kuitenkin päätti valittaa epäonnistuneista kulmakarvoista suoraan poliisille.
"Älä ole kuten tämä henkilö" Manchesterin poliisilaitos jakoi Twitterissä äänitteen puhelusta saatetekstillä, jossa muistutettiin, että turha puhelu vei arvokasta aikaa pois sellaiselta, joka oikeasti tarvitsi poliisin apua.
– Saamme tällä hetkellä todella paljon puheluita – ajattele ennen kuin näppäilet numeron ja älä ole kuten tämä henkilö, poliisi kirjoittaa Twitterissä.
Puhelussa nainen kertoo kohteliaasti, että hänen täytyy ilmoittaa rikos. Nainen alkaa selittää, kuinka hän meni eilen laittamaan kulmakarvansa, sai ajan värjäykseen ja nypintään, mutta kulmien laittaja oli satuttanut häntä.
Tämän pidemmälle ei puhelun välittäjä häntä päästä, vaan sanoo, että asia vaikuttaa kuuluvan paikalliselle kuluttajaviranomaiselle.
– Jos ette aio hoitaa asiaa, hoidan sen itse, nainen sanoo puhelun päätteeksi.
Somessa kritisoitiin Twitterissä kommentoijat ovat olleet vihaisia, kuinka nainen on vienyt poliisin arvokasta aikaa. Samalla puhelun välittäjää kiitellään tilanteen asiallisesta hoitamisesta.
– Teidän pitäisi sakottaa näitä ihmisiä poliisien ajan hukkaamisesta, eräs kommentoi Twitterissä.
– Toivon, että tämän puhelun tehnyt henkilö näkee tämän ja tajuaa, kuinka typerä hän oli soittaessaan hätänumeroon kulmakarvojen takia, toinen sanoo.
Brittilehti Telegraph uutisoi lääkäristä, joka on erotettu, koska hänen mukaansa sukupuoli määräytyy syntymähetkellä.
Lääkäri David Mackereth on työskennellyt 26 vuotta Britanniassa julkisen terveydenhuoltojärjestelmän, NHS:n lääkärinä, mutta hänelle kerrottiin, että häntä ei voida palkata Department for Work and Pensionsin (DWP) työkyvyttömyysarvioitsijaksi, jos hän kieltäytyy määrittelemästä potilaita sen sukupuolen perusteella, joita he kulloinkin haluavat olla.
Lääkäri itse on 55-vuotias neljän lapsen isä ja uskoo vankasti, että sukupuoli on geneettinen ja biologinen eli se määräytyy syntymässä.
Hänen sananvapautensa on nyt evätty ja hänet on luokiteltu "sopimattomaksi" työskentelemään alalla hänen uskonnollisten vakaumustensa vuoksi.
Länsi-Midlandsin Dudleyssa toimiva lääkäri pelkää, että nyt monet muutkin ammatissaan pätevät voidaan irtisanoa yksinkertaisesti siitä syystä, että heillä on samanlaiset, sukupuoleen liittyvät "vuosisatoja vanhat" mielipiteet, kuten hänellä.
Mackereth on ollut laillistettu lääkäri vuodesta 1989 ja palvellut suurimman osan urastaan työskentelemällä onnettomuus- ja ensiapuosastoilla.
Hän korostaa, ettei ole hyökkäämässä transsukupuolisten liikettä vastaan.
"Puolustan oikeuttani sanan- ja uskonvapauteen", hän huomauttaa.
Kristitty Mackereth ei myöskään aio suostua käyttämään erikoisia sukupuolipronomineja.
"En usko, että minun olisi käytettävä tiettyjä pronomineja. En aio järkyttää ketään. Mutta jos jonkun järkytys voi johtaa lääkäreiden erottamiseen, niin sitten yhteiskuntana meidän on tutkittava, mihin olemme menossa", hän summaa.
Mackereth aloitti toukokuussa koulutusohjelman, jonka myötä hänestä olisi tullut DWP:ssä terveyttä ja työkyvyttömyyttä arvioiva lääkäri. Hänen roolinsa olisi ollut haastatella ja laatia riippumattomia raportteja työkyvyttömyysetuuksia hakevien terveydentilasta.
Asiat kuitenkin mutkistuivat ja lääkäreiden keskuudessa alkoi keskustelu sukupuolen "muuttuvasta" luonteesta, kun hänen kouluttajansa ilmoitti, että raporttien on viitattava ainoastaan potilaaseen - tai "asiakkaaseen" - sen sukupuolen mukaan, jona henkilö itseään pitää.
"Sanoin, että tämä on ongelma minulle. Uskon, että sukupuoli määritellään biologian ja genetiikan avulla ja että kristittynä Raamattu opettaa meille, että Jumala loi ihmisen mieheksi tai naiseksi. Olisin voinut pitää suuni kiinni, mutta se oli oikea aika tuoda asia esiin", Mackereth vakuuttaa.
Ohjaaja oli vienyt hänet sivummalle ja sanonut välittäneensä hänen kommenttinsa eteen päin DWP:lle.
Lääkäri Mackereth sai myöhemmin sähköpostia Advanced Personnel Managementilta (APM), jonka palveluksessa hän oli ja joka olisi voinut palkata hänet DWP:lle.
He kertoivat hänen voivan osallistua koulutukseen, mutta että DWP oli neuvotellut asianajajien kanssa ja oli järkkymättömästi sitä mieltä, että jokaisen raportin tai yhteyden asiakkaiden kanssa pitäisi viitata henkilön itsensä valitsemaan sukupuoleen tai muuten se "voitaisiin katsoa olevan ahdistelua vuoden 2010 määritellyn tasa-arvolain mukaisesti".
Lääkäri vastasi, että "hyvällä omallatunnolla" hän ei vastaa näitä ominaisuuksia eikä pysty siten mukautumaan niihin, joten hänen sopimuksensa irtisanottiin.
Nyt hän painottaa: "Ensinnäkään meillä ei ole lupaa sanoa, mitä uskomme. Toiseksi, kuten minun tapaukseni osoittaa, meidän ei suoda ajattelevan, niin kuin uskomme. Lopuksi emme saa puolustaa sitä, mitä uskomme."
Puolustusvoimat aikoo uudistaa varusmiesten koulutusta, kertoo Pääesikunta. Keskeisiä uudistuksia ovat esimerkiksi kurssimuotoisuus sekä nykyteknologian ja verkko-opetuksen hyödyntäminen.
Eniten uudistuksia on tulossa peruskoulutuskauden eli alokasjakson ensimmäisten viikkojen koulutukseen.
– Alokkaiden verkkopalveluiden käyttö ja tiedonsaanti tulee parantumaan huomattavan paljon. Alokkaan näkökulmasta koulutuksen kokonaisuus toivottavasti selkeytyy, kuvailee kapteeni Hanna Lehtinen Porin prikaatista.
Vaikka alokkaiden arkeen kuuluvat jatkossa esimerkiksi verkko-opetuksen menetelmät ja simulaatiot, kuluvat ensimmäiset viikot edelleen pääosin maastossa, Lehtinen sanoo.
– Varusmiespalveluksesta ei ole tulossa verkkokurssia, hän tiivistää.
Myös kouluttajien rooli muuttuu. Heiltä odotetaan entistä valmentavampaa otetta. Palautteen merkitys korostuu entisestään, mikä saattaa vaatia uuden oppimista myös kouluttajilta, Lehtinen sanoo.
– Meillä on jo pitkään annettu palautekeskeistä koulutusta. Palautteen kautta saadaan oppija miettimään omaa toimintaansa ja palautteen on tarkoitus olla oikeaan toimintaan ohjaavaa, Lehtinen kertoo.
Koulutus 2020 -nimellä kulkevan ohjelman keskeisimmät kokeilut alkoivat Porin prikaatissa, Rannikkoprikaatissa ja Ilmasotakoulussa heinäkuussa, kun vuoden toinen saapumiserä astui palvelukseen. Myöhemmin Puolustusvoimat ulottaa koulutusuudistukset erikoiskoulutuskausille ja johtajakoulutukseen.
Koulutusuudistuksilla pyritään vastaamaan tulevaisuuden turvallisuusympäristön haasteisiin, Pääesikunta luonnehtii.
KANSAINVÄLINEN JALKAPALLOLIITTO Fifa kertoi keskiviikkona huolestuneensa MM-kisalähetysten seksismistä, kirjoittaa BBC.
Fifan yhteiskuntavastuuasioiden johtaja Federico Addiechi kertoo liiton olleen yhteydessä otteluita televisioiviin yhtiöihin, ja huomauttaneen lähikuvissa olevan liikaa ”kuumia naisia”.
Addiechi antoi kommenttinsa sen jälkeen, kun jalkapallon tasa-arvo- ja monikulttuurisuusasioita tarkkaileva Football Against Racism in Europe (Fare) -verkosto oli sanonut seksismin olevan iso ongelma meneillään olevissa MM-kisoissa.
Fare Networkin mukaan yli 30:ssa MM-kisalähetyksessä on yleisön joukosta poimittu kuviin aiheettoman paljon naisia.
BBC:n mukaan Fifa aikoo jatkossa kiinnittää huomiota siihen, että jalkapallon tv-lähetyksissä näytettäisiin vähemmän naisia.
SEKSISMI on noussut esiin aiemminkin MM-kisojen aikana, kun kuvatoimisto Getty Images julkaisi kuvakokoelman ”kisojen kuumimmista faneista”. Kuvakokoelma kuitenkin poistettiin pian verkosta, ja kuvatoimisto kertoi sen olleen arviointivirhe.
Kuukausi sitten HS kertoi Fare-verkoston Pietariin järjestämästä seksuaalivähemmistöjä edustaville MM-kisafaneille tarkoitetusta turvallisesta tilasta, joka kuitenkin suljettiin juuri ennen kisojen alkua.
ORKESTERIT ja klassisen musiikin festivaalit ovat Ranskassa edelleen miesten maailmaa. Ranskassa työskentelevistä kapellimestareista vain kolme prosenttia on naisia, kertoo uutistoimisto AFP.
Nyt kulttuuriministeri Françoise Nyssen vaatii maan kulttuuri-instituutioilta ripeitä toimia tilanteen korjaamiseksi.
”Numerot edellyttävät, että teemme jotain”, sanoi Nyssen perinteisellä Aix-en-Provencen festivaalilla tiistaina. Hän huomautti, että merkittävistä ranskalaisteattereista ja konserttipaikoista vain kymmenesosalla on nainen johtajana.
NYSSEN vaatii, että instituutiot ja festivaalit nostavat naispuolisten esiintyjien määrää kymmenellä prosentilla vuosittain.
”Jos näin ei tapahdu, joudumme mahdollisesti leikkaamaan festivaalien julkista tukea”, sanoi Nyssen.
Tavoitteena on nostaa naisten määrä Ranskan merkittävissä kulttuuri-instituutioissa lähelle 50 prosenttia tulevan viiden vuoden aikana.
RANSKALAISISSA oopperataloissa ja teattereissa johtohenkilökunnasta jo 25–40 prosenttia on naisia. Myös niissä Nyssen edellyttää viiden prosentin nostoa tulevina vuosina.
Kulttuuriministeri Nyssen lupasi myös oman ministeriönsä panostavan aluksi 500 000 euroa sukupuolieron kuromiseksi umpeen.
Ministeri on myös puhunut naisten määrän roolin nostamisesta elokuvateollisuudessa. Ruotsi ja Ranska perustivat yhteisen rahaston naispuolisten elokuvaohjaajien tukemiselle.
Katseet kääntävä urheiluauto, paksu kultaketju tai kalliit merkkifarkut ovat miehille mieleen samasta hormonaalisesta syystä kuin eläinkunnan muiden urosten taipumus prameiluun tai aggressiivisuuteen, kertoo tuore pohjoisamerikkalainen tutkimus.
Mitä enemmän miehen elimistössä on sukuhormonia testosteronia, sitä suurempi on hänen halunsa näyttäviin hankintoihin, tutkijat totesivat. Yhteys osoitettiin kokeellisesti Kalifornian teknologisen instituutin Caltechin (siirryt toiseen palveluun) johtamassa yhdysvaltalais-kanadalaisessa tutkimuksessa.
Sen mukaan halu pönkittää statusta luksusostoksilla ei siis ole vain luonnekysymys, vaan perusta on ainakin osittain biologiassa, joka on yhteistä ihmisille ja muille eläimille.
Statuksen tavoittelu päihittää haitat Caltechin käyttäytymistieteiden professorin Colin Camererin mukaan tulos käy hyvin järkeen, sillä johtoaseman tavoittelua ja ylläpitoa edistävä käytös tiedetään yhdeksi testosteronin perustehtävistä.
Viime kädessä tavoitteena on asema, jossa pääsee mahdollisimman tehokkaasti siirtämään perimäänsä uusille sukupolville.
Camerer vertaa satojen tuhansien eurojen hintaista autoa riikinkukkokoiraan pyrstöön, joka on pelkästään pyrstön virkaan aivan liian muhkea ja painava.
– Jos iso pyrstö ei olisi tarpeen naaraiden houkuttelemiseksi, riikinkukon olisi parempi ilman sitä. Riikinkukon olisi helpompi paeta petoja ja etsiä ruokaa, ellei tarvitsisi raahata pyrstöä. Mieskin todennäköisesti maksaa kalliista autostaan liikaa, mutta hän haluaa viestittää vauraudesta.
Monet ihmisen käytösmalleista ovat apinasukulaisiltamme tuttua johtoasemaan tähtäävää aggressiota, Camerer sanoo. Apinoilla se on avointa, ihminen on muokannut sen sisäsiistiksi.
– Ihmisten lähimpien sukulaiseläinten joukossa urokset käyttävät paljon aikaa ja energiaa päästäkseen laumansa johtoon. Miehet tekevät samoin, mutta kynsien, nyrkkien ja lihasten sijasta aseita ovat ne, joilla ajamme, joissa asumme ja joihin pukeudumme.
Sipaus geeliä muutti käytöstä Tutkimukseen osallistui 243 satunnaisotannalla valittua 18–55-vuotiasta miestä. Heidän iholleen levitettiin geeliä, joka joko sisälsi tai ei sisältänyt testosteronia. Osallistujat eivät tienneet, kumpaan ryhmään olivat sattuneet.
Ihon läpi verenkiertoon päätyneen geelin vaikutus oli suurimmillaan neljä tuntia myöhemmin. Silloin miehiä pyydettiin kertomaan, millaiset ostokset olivat heille eniten mieleen.
Heille annettiin kymmenportainen asteikko, jolle he asettelivat laadultaan tasaveroiset mutta brändinsä maineelta eroavat esineet mieltymystensä mukaan.
Tulokset osoittivat, että testosteronigeeliä saaneet valitsivat luksuksena pidettyjä tavaroita useammin kuin miehet, joiden geeli oli ollut lumetta.
Luksus painoi enemmän kuin laatu Jatkokokeessa pyrittiin erottamaan luksusmaineen vaikutus tuotteiden muusta vetovoimasta. Tutkittaville näytettiin kuvia, joissa oli muun muassa auto, aurinkolasit ja kahvikone, sekä kunkin oheen laadittu mainosteksti. Kuva oli sama, mutta teksteistä oli kolme versiota, jotka korostivat eri asioita: joko laatua, luksusta tai tehoa.
Kellojen luksusta mainostettiin seuraavasti: "Meidän maailmankuulut kellomme, joissa yhdistyy hienostunut italialainen design ja vuosisatojen maine, ovat tyylikkään elämäntavan symboli."
Laatua kehuttiin sanomalla, että "kellomme, jossa on mitä tarkin sveitsiläiskoneisto, on kuuluisa luotettavuudestaan vaativimmissakin tilanteissa". Tehokkuutta korostettiin vertaamalla kellon suorituskykyä äärimmäisiin urheilusuorituksiin ja kertomalla, että kello oli saksalainen.
"Älkää olko huolissanne leidit, se tulee edelleen sulattamaan pillunne."
Tukkahevibändejä ja niiden kliseitä parodioivan Steel Panther -yhtyeen kitaristi Satchel sekä efektipedaalivalmistaja TC Electronic saivat niskaansa paljon lokaa ja kritiikkiä, kun useat naismuusikot kokivat kitaristin ja yhtiön yhteistyönä syntyneen Pussy Melter -efektin loukkaavaksi ja seksistiseksi. Esimerkiksi kitaristi Jessica Fennellyn perustama adressi, jossa vaaditaan yhtiötä poistamaan efektin valikoimistaan ja lopettamaan yhteistyön Satchelin kanssa, on kerännyt muutamassa päivässä lähes 950 allekirjoitusta ja TC Electronic on jo poistanut tuotteen tiedot nettisivuiltaan ja pahoitellut aiheuttamaansa mielipahaa.
Kitaristi Satchel, oikealta nimeltään Russ Parish, ei sen sijaan ole syntyneestä kohusta moksiskaan vaan suhtautuu siihen kuten Steel Panther -muusikolta vain sopii odottaa – ronskilla huumorilla kieli poskessa. Satchel nimittäin kommentoi Pussy Melterin [vapaasti suomennettuna pillunsulattaja] aiheuttamaa mielipahaa Twitter-tilillään ja todennäköisesti tuli samalla sohaisseeksi ampiaispesää vain enemmän:
”Paiskin ylitöitä TC Electronicin kanssa uudelleenjulkaistaksemme efektiasetuksen vähemmän loukkaavalla ja poliittisesti korrektimmalla nimellä Butthole Burner [peräreiän polttaja, vapaasti suomennettuna]. Älkää olko huolissanne leidit, se tulee edelleen sulattamaan pillunne”, Satchel heittää.
Satchelin ja TC Electronicin seksistiseksi koettu efekti on saanut myös tukijoita ja syntynyt kohu on aiheuttanut vastareaktion. Fennellyn adressille on muun muassa perustettu vasta-adressi, jossa vaaditaan Pussy Melter -efektin palauttamista valikoimaan sellaisenaan – kyseinen adressi on kerännyt tätä kirjoittaessa yli 1 300 allekirjoitusta.
”TC Electronic on taipunut niiden muusikoiden edessä, jotka pitivät tuotetta seksistisenä ja kokivat tulleensa loukatuiksi. Me haluamme osoittaa, miten moni koki asian toisin ja uskoo, että ihmisillä on oikeus nauttia kaikenlaisista tuotteista ja huumorista tai olla ostamatta ja tukematta sellaisia asioita”, Daniel Devoy kirjoittaa perustamassaan adressissa.
”Mielestämme on epäreilua, että pienellä määrällä vastustusta saadaan itsenäinen yhtiö tanssimaan pillin mukaan. Emme kuitenkaan syytä TC Electronicia päätöksestä poistaa tuote ikävän julkisuuden pelossa, mutta vetoamme yhtiötä suhtautumaan asiaan kuluttajaa tukien ja sensuuria vastustaen.”
Nainen surmasi jo 22 vuotta sitten miehen autoon Kotkassa. Tämän uhrin isä ihmettelee, kuinka monista väkivaltarikoksista tuomittu nainen on päässyt jälleen iskemään.
- Yhteiskunta ei ilmeisesti pysty suojelemaan ihmistä, isä sanoo Iltalehdelle.
Tuorein epäilty surma tapahtui naisen rivitaloasunnossa Kotkan Pirosenvuorella.
Syytteen mukaan nainen tappoi vuonna 1971 syntyneen kotkalaismiehen yhdellä veitseniskulla. Noin 20 sentin terällä varustettu veitsi upposi kahvaa myöten uhrin kaulaan aiheuttaen muun muassa sisemmän kaulalaskimon ja oikean solisvaltimon katkeamisen sekä aorttaan laajahkon vaurion. ... Tapposyytteen saanut nainen oli 25-vuotias, kun hän heinäkuussa 1996 tappoi 24-vuotiaan vehkalahtelaismiehen autoon Kotkan Koivukosken voimalaitoksen padon maastossa. Vehkalahti kuuluu nykyään Haminaan.
Nainen iski miestä puukolla kaulaan, vartaloon ja raajoihin kaikkiaan yhdeksän kertaa. Lehdenjakaja osui paikalle pian surman jälkeen. Nainen väitti poikakaverin sammuneen autoon.
Nainen sai jakajalta lehden, jonka avulla hän tuikkasi auton tuleen. Tulipalo sammui itsekseen. ... Autosurman uhrin isä kertoo hänen poikansa ja naisen tunteneen toisensa monen vuoden ajan. Isän kuvailee suhdetta lähinnä hyväksikäytöksi.
90-luvun Melrose Place -hittisarjasta tunnettu näyttelijä Heather Locklear, 56, on kärsinyt alkoholiongelmista ja väkivaltaisuudesta jo vuosia. Hänet vietiin psykiatriseen hoitoon, kun hän kuristi omin käsin äitiään ja hyökkäsi isänsä päälle. Tähden syöksykierre näyttää jatkuvan.
TMZ-sivuston mukaan Heather Locklear pidätettiin sunnuntaina poliisin pahoinpitelystä. Tämä on jo toinen kerta, kun näyttelijä kävi fyysisesti väkivalloin poliisin päälle - viimeksi vastaava tilanne kävi helmikuussa, jolloin tähdelle tuli myös syyte kotiväkivallasta.
Samantha Mearsia, 19, syytetään entisen poikaystävänsä asuntoon murtautumisesta ja pakottamisesta seksiin. Hän uhkasi miestä viidakkoveitsellä. ... Teon jälkeen hän oli virtsannut miehen sänkyyn.
TWO teenage girls have been arrested after they attacked paramedics with bricks, tables and glass leaving them “extremely shaken” after they attended a hoax call they believed was a 13-year-old having a heart attack at a house in Eastleigh, Hampshire.
Kansainvälinen jalkapalloliitto (Fifa) on tehnyt selkeät linjaukset MM-turnauksen pronssi- ja loppuottelun televisiointia varten.
Fifa on kieltänyt kansainvälistä kuvavirtaa kisoista välittäviä kameramiehiä tarkentamasta kameroitaan yleisössä oleviin "kuumiin naisiin".
Tasavertaisuuteen ja yhteiskuntavastuuseen liittyvistä asioista Fifassa vastaava Federico Addiechi kertoi BBC:n mukaan, että kattojärjestön tulee tehdä kaikkensa kitkeäkseen kaikenlaisen seksismin lajin ympäriltä.
Syrjinnän vastaisen Football Against Racism in Europe -järjestön mukaan seksismi on ollut tämän kesän kisojen suurin ongelma. Järjestön mukaan kisojen aikana on raportoitu yli 30 seksismitapauksesta.
- Tämä on yksi sellaisista asioista, joihin tullaan kiinnittämään tulevaisuudessa huomiota, se on normaalia kehitystä, Addiechi sanoi BBC:n mukaan.
Eri lähteiden mukaan lähikuvat katsomossa olevista kannattajista on kielletty sekä pronssi- että loppuottelun yhteydessä.
- Suosimme sellaisia tuotantoja, joissa vältetään liiallisia, pitkitettyjä lähikuvia, jotka voivat vahvistaa sukupuolistereotypioita tai olla seksuaalisesti vihjailevia, Fifan toimihenkilö sanoi AFP:n mukaan.
Aikaisemmin kisoissa kuvatoimisto Getty Images joutui kovan kritiikin kohteeksi kerättyään sivuilleen oman gallerian "kisojen seksikkäimmistä faneista". Getty Images poisti myöhemmin gallerian ja pahoitteli asiaa.
Jopa Suomessa pikkuhousubisneksellä voi ansaita satoja euroja, nuoret myyjät paljastavat Me Naisille.
Täytyy olla jotain ihmisessä pielessä, kun tuollaiseen alentuu, ajattelin aluksi. Sain päähäni heti stereotypian hieman "roskasakkimaisesta" naisesta, tai en ainakaan ajatellut jakkupukuista juristia ilmoituksen taakse, vaikka onhan sekin mahdollista, sanoo 27-vuotias Ninni Tampereelta.
Hoitoalalla työskentelevä Ninni myy Huuto.netissä käytettyjä alusvaatteitaan päivätyönsä ohella. Idea sai alkunsa vitsailusta: kohta pitää ryhtyä myymään käytettyjä alusvaatteita, kun palkka ei riitä. Vitsistä tulikin totta, ja nyt Ninni on myynyt alusvaatteita muutaman kuukauden ajan lisärahan toivossa.
– Huuto.net poistaa tällaiset ilmoitukset ne havaitessaan sääntöjen vastaisina, joten se on melko haastava alusta, Ninni sanoo.
18-vuotias tamperelainen Milla aloitti myös bisneksen keväällä. Hän oli pohtinut alushousujensa myyntiä jo aiemmin, mutta kun opintotuki loppui, lisärahalle tuli todellinen tarve.
– Aloittaessani otin maksun ensin lahjakortteina nettikauppoihin, koska en tiennyt, onko alkkareille edes kysyntää. Yllätyin, että sähköpostiini olikin tullut paljon kyselyitä, Milla sanoo.
Milla ryhtyi tehtailemaan ilmoituksia useille eri saiteille, jotta asiakkaat tavoittaisivat hänet mahdollisimman hyvin. Alussa ostajia ilmaantui niin paljon, että kauppoja jouduttiin siirtämään parin viikon päähän.
– Aluksi panikoin, koska käytettyjen pikkareiden myynti tuntui melkein itsensä myymiseltä. Mietin, pystynkö oikeasti tähän. Ensimmäisten kauppojen jälkeen totuin enkä ajatellut asiaa enää pahana. Rahaakin sai helposti.
Alun ahdistusta lisäsi pikkuhousukyselyiden lisäksi tulleet erikoiset pyynnöt. Pyyntöjä Milla on saanut muun muassa auton tuhoamisesta, autoon pissaamisesta sekä ylensyönnistä ja myöhemmin sen ”tyhjentämisestä” kulhoon videoidusti.
MIKÄ ON KÄYTETTYJEN ALUSHOUSUJEN HINTA? Käytettyjä alusvaatteita myydään verkon lukuisilla eri kanavilla. Monet nettikirppikset kieltävät käytettyjen pikkuhousujen myynnin, mutta eri keinoja ja palstoja on monia. Nopealla googletuksella löytää myyntiin tarkoitettuja henkilökohtaisia blogialustoja, muutaman ilmoituksen Huuto.netistä, sekä runsaasti viestejä Verkkopirkosta-nettisaitilta. Suomi24 -palstalla on paljon keskustelua, mistä käytettyjä pikkareita voisi löytää.
Kansainvälisellä tasolla pikkarimenekillä on lyöty rahoiksi – ammattimainen PantyDeal -palvelu tarjoaa nettisivujensa mukaan myyjille ja ostajille turvallisia alushousunvaihtopalveluja. Aromipikkareille on kysyntää myyntikanavien ja myyjien runsaudesta päätellen.
Ilmoituksissa palvelut poikkeavat paljon toisistaan. Eräs nainen tarjoaa ylellisiä Calvin Kleinin alushousuja, joilla on voimisteltu ja syväkyykätty. Tarjolla on myös ”mummopikkareita” toisenlaiseen makuun.
Alushousut hinnoitellaan lisäpalveluiden mukaan – tai siis lisämausteiden. Ilmoituksissa mainitaan menkkatahrat, vauhtiraudat ja muut sotkut. Hiivattomia ja sukupuolitaudittomia, aromitakuulla.
Peruspikkarit ovat olleet myyjän päällä 24 tuntia, ja lisäpäivän saa lisämaksusta. Pikkareiden lisäksi käytettyjä rintaliivejä, sukkia ja urheiluvaatteitakin on tarjolla – halutessa kuvien ja videoiden kera.
Ilmoitusten perusteella kaikkea on mahdollista räätälöidä asiakkaan toiveen mukaan, kunhan hinnasta ensin sovitaan. Mutta paljonko rahaa likaisilla pikkareilla sitten tekee?
Ninni pyytää alushousuista 15–20 euroa kappaleelta. Hän on ehtinyt myydä vasta muutamat.
Vaginassa piipahtaneita tikkukaramelleja myydään nettisaiteilla usein käytettyjen pikkuhousujen kylkiäisinä.
Nettikaupat- ja palstat ovat pullollaan mitä kummastuttavampia asioita. Aiemmin kerroimme Ninnistä ja Millasta, jotka tekevät lisätienestiä myymällä käytettyjä alushousuja. Tämän lisäksi naiset ovat saaneet ostajilta erikoisia pyyntöjä muun muassa auton tuhoamisesta, autoon pissaamisesta sekä ylensyönnistä ja myöhemmin sen ”tyhjentämisestä” kulhoon videoidusti.
Sen lisäksi, että suomalaisia kiinnostavat aromipikkarit, erotiikkapalstoilla tarjotaan myös niin kutsuttuja pillutikkareita toistenlaisten fetissien tyydyttämiseen.
Ai häh?
Pillutikkari tarkoittaa juuri sitä, mitä nimi antaa ymmärtää: naisen vaginassa käynyttä tikkaria tai tikkaria, jolla nainen on masturboinut itseään.
Toimitan herkullisen tikkarin sinulle ilmatiiviissä pakkauksessa huomaamattomasti. Näillä tikkareilla on hintaa vain 5€, ja ne nappaakin kätevästi kiimapikkareiden kylkiäisiksi, kuuluu eräs myynti-ilmoitus.
Tikkaribisnestä tehdään tyypillisesti yhdessä alushousukaupan kanssa – tikkukaramelleja myydään ”hyvään hintaan” alkkareiden kylkijäisiksi tai sitten ihan vain itsenäisesti erikseen. Lukuisten ilmoitusten perusteella kysyntä näyttäisi olevan kohdillaan Suomessakin, vaikka asiakaskunta lienee marginaalinen.
MIKÄ SAA OSTAMAAN PILLUTIKKARIN? Sexpon puheenjohtajan ja seksologi Tiia Forsströmin mukaan on vaikea sanoa, mistä tällainen fetissi johtaa juurensa, sillä ihmisen seksuaalisuus on monimuotoista. Suurin osa ostajista tuskin osaa itsekään sanoa, miksi tikkarit kiihottavat.
– Toisaalta fetissi on hyvin ymmärrettävä. Siinä yhdistyy valtavirrassa tavalliseen seksiin mielletyt asiat, kuten suu, aistit ja vagina, Forsstöm sanoo.
Erilaiset materiaalit, asusteet, eritteet, ruumiinosat tai kehon eri aistimukset ovat yleisimpiä fetissejä. Fetissit eivät useinkaan määritä ihmisen seksuaalisuutta sen tarkemmin, vaan antavat siihen lisämaustetta, Sexpo määrittelee fetissejä sivuillaan.
– Jotkut ostajat kiinnostuvat pillutikkareista ostamisen tähden. Osa ihmisistä saa kiksit seksipalveluiden ostamisesta nimenomaan siksi, että siinä raha vaihtaa omistajaa, Forsström arvioi.
Hygienian puolesta tikkarin ja vaginan yhdistäminen on tietysti aika arveluttavaa – sekä myyjän että ostajan kannalta.
Espoossa asuva yrittäjä haluaa nostaa esille vaietun aiheen, miesten kokeman parisuhdeväkivallan. Harri kertoo tarinansa MTV Uutisten haastattelussa.
Vuonna 2016 Harri tapasi lupaavalta vaikuttaneen uuden naisystävän. Rakkaus vei mennessään, mutta uuden kumppanin ikävämpi puoli alkoi kuitenkin valjeta myöhemmin.
– Aluksi kaikki oli upeaa ja hienoa, mutta sitten ne ongelmat alkoivat tulla pikkuhiljaa. Siinä vaiheessa vielä ajattelin, etten heti käännä hänelle selkääni, koska hänellä oli ollut elämässään rankka jakso ennen tapaamistamme.
Pian hän kuitenkin huomasi asioiden jatkuneen "pelottavan salakavalasti" tilanteeseen josta ei ollut enää paluuta entiseen.
– Pelon olotilasta tuli uusi normaali ja huomasin, että aloin myös itse muuttua. Tunteeni alkoivat räiskyä ihan silkasta pelosta. Samoin asioiden salaaminen ja valkoiset valheet konfliktin välttämiseksi. Kuvioihin oli tullut väkivalta, joka oli julmaa ja monitasoista. Se oli tarkoituksenhakuista, minua haluttiin alistaa kontrolliin.
Ystävät ja sukulaiset huomasivat tilanteen kehittyneen huonoksi, mutta Harrilla oli itsellään vaikea hahmottaa kokonaiskuvaa. Rakkauden muuttuessa myrskyksi olivat tunteet ja järki sekoittuneet keskenään.
"Muutan toisen luokse!" Parisuhdeväkivaltaa kokeneen Harrin mukaan väkivalta on paljon muutakin kuin lyömistä: Henkinen väkivalta voi olla piinaavinta.
– Pahinta on vähättely ja solvaaminen, jatkuva hylkäämisellä uhkaaminen ja uhkaamalla muuttaa toisen miehen luokse.
Väkivallan jatkuessa tilanne alkoi vaikuttaa miehen terveyteen, hän alkoi saada masennuksen oireita. Myöskin läheiset joutuivat häirinnän kohteeksi.
– On ihan uskomatonta, kuinka pelko saa uhriutumaan, selittämään toisen teot parhain päin ja väkivallan pelossa asettumaan kontrolliin vapaaehtoisesti.
Avun hakeminen vaikeinta Harrin mukaan avun hakeminen parisuhdeväkivallan kourissa on vaikein osuus. Hän myös kokee, ettei hänen tuskaansa otettu aina todesta.
– Terveyspuolella tilannettani on vähätelty. Minulla on ollut järkyttäviä pelkotiloja, mutta huoltani ei ole otettu todesta. Kaikkein parhaimman tuen olen saanut lastensuojeluviranomaisilta. Tuki on ollut ylivoimaisen suuri ja mahtava. Asiat on otettu asioina, eikä sukupuolen perusteella ole luotu ennakkoasenteita.
Harrin ja hänen entisen naisystävän tilanne johti lopulta eroon. Nyttemmin hän on jättänyt tapaukseen liittyen useita rikosilmoituksia.
Haluaa rohkaista muita Harri haluaa kertoa tarinansa julkisuudessa, koska hänen mielestään miesten kokema parisuhdeväkivalta on paljon yleisempää kuin luullaan. Syyt ovat moninaisia.
– Olen halunnut tulla oman kokemuksen kautta julkisuuteen ja oma neuvoni kaikille muille on, että kuka tahansa tähän vastaan tilanteeseen joutuu, ei pidä vaieta, ei pidä niellä ja olla hiljaa.
Harri kertoo saaneensa aiheesta tekemänsä Facebook-päivityksen jälkeen lukuisia yhteydenottoja miehiltä, jotka ovat kokeneet vastaavaa parisuhdeväkivaltaa, mutta eivät uskalla asiasta julkisesti puhua.
– Olen sanonut, että astukaa julkisuuteen ja kertokaa tarinanne, mutta kukaan ei uskalla. Minä halusin antaa tälle vaietulle aiheelle kasvot. Tällaisen asian kanssa ei pidä jäädä yksin, rikosilmoitukset kannattaa tehdä ja jutella poliisin kanssa mikä on paras tapa toimia.
Työnantaja voi rangaista lapsettomia naisia mahdollisista tulevista lapsista. Ainakin Tanskassa nuorten äitien tuottavuus työelämässä on alhaisempi kuin heidän miespuolisten kollegojensa ja myös lapsettomien naisten, ilmenee uudesta tutkimuksesta. Tulokset voivat selittää sukupuolten välisiä palkkaeroja, kirjoittaa Wall Street Journal (vaatii kirjautumisen).
Tuottavuutta mitattiin tuotoksena työtuntia kohden. Pohjana oli tanskalaisviranomaisten keräämä data. Se yhdistää työntekijöiden väestötieteelliset tiedot yksittäisten yritysten tuotostietoihin.
Tutkijat tulivat Chicagon yliopistosta.
Esimerkiksi 30-32-vuotiaiden äitien tuotos oli noin 87 prosenttia pienempi kuin saman ikäisten lapsettomien miesten. Nämä äidit ansaitsivat 85 prosenttia lapsettomien miesten palkasta.
Samanlaisia palkka- ja tuottavuuseroja esiintyi 24- ja 35-vuotiailla äideillä.
Toisaalta myös lapsettomat naiset näyttävät kärsivät asetelmasta. 30-32-vuotiaat naiset jopa ylittivät aavistuksen verran vastaavanikäisten miesten tuottavuuden, mutta palkkaa he saivat vain 89 prosenttia miesten palkoista.
”Luonnollinen selitys on, että työnantajat luulevat naisen tulevan raskaaksi, joten he maksavat hänelle vähemmän ennakolta”, sanoo ekonomisti, tohtori Yana Gallen.
Tutkimuksessa ei määritetty suoraan, miksi äidit olivat vähemmän tuottavia tai miksi isät olivat tuottavampia.
Gallenin mukaan todennäköinen tekijä on se, että miehet ja naiset, joilla ei ole lapsia, saattavat työskennellä enemmän kuin mitä he virallisesti kirjaavat ylös. Samaan aikaan nuoret työssä käyvät naiset kamppailevat kotitöiden ja palkkatyön velvollisuuksien viidakossa, eivätkä he voi venyttää työpäiviään.
Tutkimuksen mukaan toinen mahdollinen syy voi olla asiakkaiden syrjintä. Osa asiakkaista asioi mieluummin miesten kanssa.
Työntekijöiden ilmoitettujen työtuntien määrä on usein sama riippumatta siitä, kuinka paljon aikaa toimistoissa tai tehtaissa he viettävät. Tanskassa työviikko on 37-tuntinen.
Kun kaikki työtunnit otetaan huomioon, on mahdollista, että äidit ovat yhtä tuottavia kuin muutkin työntekijät. Yritystä yleensä kiinnostavan vain ne tunnit, joista se maksaa palkkaa. Isät saattavat olla halukkaampia tai kykenevämpiä jäämään ylitöihin jopa ilman ylityökorvausta.
Tutkimuksen tulos on yhdenmukainen Yhdysvaltain työministeriön tietojen kanssa. Vuonna 2017 suoritettu tutkimus osoitti, että kokopäivätyössä olevat miehet työskentelivät keskimäärin 8,35 tuntia. Naiset työskentelivät 7,88 tuntia.
Gallenin tutkimus todistaa sen, että naisille maksetaan miehiä vähemmän riippumatta siitä, ovatko he äitejä.
Kun koulutuksen, kokemuksen, ammatin ja työtuntien kaltaiset muuttujat otettiin huomioon, miesten ja naisten välisissä palkoissa oli 12 prosentin ero. Se, oliko heillä lapsia, ei vaikuttanut tulokseen.
Noin kaksi kolmasosaa tästä erosta voi tutkijoiden mukaan selittyä työssä käyvien äitien pienemmällä tuottavuudella.
Tutkimuksessa tarkasteltiin miesten ja naisten palkkojen ja tuottavuuden eroja useilla aloilla. Mukana olivat muun muassa majoitus- ja ruokapalvelut, rakentaminen, valmistus, sosiaalipalvelut ja kiinteistöt.
Kyseisten alojen osuus Tanskan kansantaloudesta on noin 50 prosenttia.
Sukupuolten välisiä eroja koskevat uskomukset ovat sitkeitä. Ne pönkittävät perinteisiä sukupuolinormeja, ylläpitävät vallitsevaa tilannetta, eivätkä vaadi muutoksia olemassa oleviin organisaatiokäytäntöihin tai työjärjestelyihin.
Sukupuoliroolit edustavat vähäisimmän vastarinnan reittiä myös aivoissamme.
Yksi: yrittäessämme selittää muiden ihmisten käyttäytymistä kallistumme usein kohti selityksiä, jotka perustuvat luonteenpiirteisiin, mukaan lukien stereotyyppisesti miehille tai naisille ominaiset piirteet, kontekstuaalisten tekijöiden sijasta. Sosiaali- psykologit kutsuvat tätä ”perusarviointivirheeksi” tai ”perusarviointivinoutumaksi”.
Esimerkki: jos tietty mies puhuu usein ja vakuuttavasti kokoustilanteessa, me todennäköisesti päättelemme kyseisen henkilön olevan määrätietoinen ja itsevarma sen sijaan, että etsisimme mahdollista tilannekohtaista selitystä, joka voi olla esimerkiksi se, että tätä miestä on usein kehuttu hänen panoksestaan kokouksissa.
Vastaavasti: jos nainen on vaitonainen kokouksen aikana, helpoin selitys on, että hän on ujo tai epävarma. Vaihtoehtoisen selitystavan rakentaminen kuluttaa enemmän kognitiivista energiaa. Tässä tilanteessa kyseisen naisen käytöksen taustalla saattaa olla esimerkiksi se, että hänen puhuessaan aikaisemmissa kokouksissa hänet on säännöllisesti keskeytetty tai hänen kommenttinsa on jätetty huomiotta.
Lyhyesti sanottuna voidaan todeta, että nähdessämme miesten ja naisten käyttäytyvän stereotyyppisillä tavoilla me päädymme usein kognitiivisesti yksinkertaisimpaan oletukseen, joka on se, että tietyn henkilön käytös heijastaa hänen persoonaansa, ei hänen tilannettaan.
Kaksi: pelkästään jonkin väittämän (”naiset ovat tällaisia ja miehet ovat tuollaisia”) toistuva kuuleminen saa ihmiset pitämään väitettä totena. Monia uskomuksia, kuten lepakot ovat sokeita; tuoreet vihannekset sisältävät aina enemmän ravintoa kuin pakastetut; unissakävelijöitä ei saa herättää, toistetaan niin usein, että niiden tuttuus tekee niistä aivoillemme hyväksyttävämpiä totuuksia. Tätä kutsutaan ”altistumisvaikutukseksi”; englanniksi ”mere exposure effect”.
Kolme: kun ihmiset uskovat jonkin asian olevan totta, he yleensä etsivät, huomaavat ja muistavat todisteita, jotka vahvistavat tätä positiota, ja jättävät huomiotta tai unohtavat todisteita, jotka kyseenalaistaisivat sen. Psykologit kutsuvat tätä ”vahvistusharhaksi”.
Jos uskomme sukupuolistereotyyppien pitävän paikkansa, me otaksumme, huomaamme ja muistamme todennäköisemmin tilanteet, joissa miehet ja naiset käyttäytyvät stereotyyppisillä tavoilla, emmekä pane merkille tilanteita, joissa he eivät käyttäydy näillä tavoin.
Meta-analyysin mahti Meta-analyysi on tilastotieteellinen työkalu, jota käytetään useiden eri tutkimusten tulosten yhdistämiseen, mikä tarjoaa jykevän perustan johtopäätösten tekemistä varten. Tällä lähestymistavalla on kolme selkeää etua yksittäistutkimuksiin verrattuna.
Ensinnäkin menetelmä on luotettavampi, koska se perustuu hyvin suureen näytteeseen – kaikkien mukaan sisältyvien tutkimusten kokonaisnäytemäärään – ja koska se sisältää dataa, joka on koottu monista erilaisista konteksteista.
Yksittäinen löydösjoukko voi heijastaa kyseisen tutkimuksen näytteeseen tai kontekstiin liittyviä erityispiirteitä, joten se ei välttämättä tuota laajasti yleistettävissä olevia tuloksia. Meta-analyysi kokoaa pohjimmiltaan kaikkien näiden erityispiirteiden keskiarvon ja antaa siten tulokseksi todenmukaisemman vastauksen tutkimuksen esittämään kysymykseen, tässä tapauksessa: ”Ovatko miehet ja naiset erilaisia tietyn luonteenpiirteen tai käyttäytymistavan suhteen?”
Perhe- ja peruspalveluministerin mukaan itsemääräämisoikeus on avain seksuaalisen häirinnän vastustamisessa.
– Meidän täytyy nostaa #metoo ja seksuaalinen häirintä keskusteluun yhä uudestaan ja niin kauan, että näemme maailmassa todellisen ja pysyvän muutoksen. Emme saa tyytyä vähempään, sanoo perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko (kesk.) sanoo.
Tasa-arvoasioista vastaava ministeri Saarikko osallistuu maanantaina aiheeseen liittyvään keskustelutilaisuuteen Porin Suomi Areenassa.
Ministeriön tiedotteessa sanotaan, että seksuaalinen itsemääräämisoikeus tarkoittaa jokaisen ihmisen oikeutta koskemattomuuteen, omiin rajoihin ja väkivallattomuuteen sukupuolesta ja seksuaalisuudesta riippumatta. Nuorten maailmassa seksuaalista itsemääräämisoikeutta loukkaa esimerkiksi epämukava koskettelu, viestittely, huutelu, epätasavertainen seurustelu ja seksuaalinen väkivalta.
Tiedotteessa todetaan, että väkivaltakulttuuri on myös osa sukupuolittunutta järjestelmää, ja sitä ylläpitää syvällä yhteiskunnassa olevat sukupuolistereotypiat.
–Kun lähdemme kitkemään pois epäasiallista käytöstä, seksuaalista kaltoinkohtelua ja väkivaltaa yhteiskunnastamme, meidän täytyy kiinnittää huomiota ennen kaikkea kaikkein haavoittuvimmassa asemassa oleviin ihmisiin, kuten homo- ja transnuoriin sekä rodullistettuihin nuoriin. Myös muun muassa vammaisten nuorten tilanteeseen pitää kiinnittää erityistä huomiota, ministeri Saarikko sanoo.
Ennenkuin valtamediat pääsevät kertomaan Helsinki Calling-tapahtuman luonteesta niin kyseessä ei ollut mikään Putinin ja Trumpin vastainen tai puolesta oleva mielenosoitus vaan vain äärivasemmiston ja turvapaikka-aktivistien yhteinen mielenosoitus mm. pakkopalautuksia vastaan. Suhtautuminen Helsinki Calling:issa esim. Monokulttuurin työryhmää kohtaan oli hyvin vihamielinen. Junes Lokka kertoo:
– Minulle osoiteltiin koko ajan keskisormea. Myös tilaisuuden järjestyksenvalvojat osoittelivat minulle keskisormea ja sanoivat mm. ”Painu vittuun”. Tilaisuuden luonne ja tunnelma oli erittäin vihamielinen.
On hyvin mielenkiintoista, että Helsinki Calling aloitettiin korkealentoisilla puheilla lehdistön vapaudesta, sananvapaudesta ja muusta kauniista. Siitä huolimatta tilaisuuden järjestäjät yrittivät moneen otteeseen evätä tai vaikeuttaa Monokulttuurin työryhmän tapahtuman raportoimisen. Jopa tilaisuuden järjestyksenvalvojien toimesta.
Koko tilaisuuden luonne tuli esille marssin aikana huudetuista iskulauseista:
”No borders”
”No nation”
”Open borders”
”Stop deportations”
”Helsinki for refugees”
Mitä tekemistä näillä asioilla on Trumpin tai Putinin kanssa?
Marssijat kantoivat anarkistijärjestö Antifan lippuja. Niin ikään paikalla oli kolmansista maista laittomasti tulleita miehiä, joilla oli Irakin lippuja.
Ylen arvion mukaan tilaisuudessa oli 2 500 henkeä, joka ei pidä paikkaansa. Marssillle osallistui alle 1 000 henkeä, mutta Senaatintorin puhetapahtumassa väkiväärä oli enää joitakin satoja. Ydinporukka, eli se, joka harrasti iskulauseita, oli muutama sata aktiivista antifaa ja tunnettuja turvapaikka-aktivisteja.
Loppu porukka eli enemmistö ihmisistä ei oikein tiennyt mihin olivat osallistuneet ja siksi porukka hajaantuikin Senaatintorilla. Harva jaksoi jäädä kuuntelemaan umpityperiä puheita. Mm Sofi Oksasta, joka vertasi Trumpia Staliniin.
Suurin osa Senaatintorilla pidetyistä puheista kosketteli turvapaikanhakijoiden oikeuksia ja asemaa Suomessa. Vaadittiin erilaisia toimia ja ilmaista ylläpitoa afgaanimiehille ja muille tulijoille. Lisäksi huudettiin ihmisoikeuksia, ihan kuin ne eivät toteutuisi Suomessa.
Tilaisuuden puolen välin jälkeen paikalla oli vain enää antifan tyypit ja fanaattisimmat turvapaikka-aktivistit. Edes Tuomari Nurmio ei vetänyt porukkaa. Tavalliset ihmiset häipyivät paikalta, monet pettyneenä, koska kokivat tulleensa väärään paikkaan väärään aikaan.
Alla kuvia väkimäärästä tilaisuuden puolenvälin aikaan lavan takaa Tuomiokirkon portailta kuvattuna. Ei ihan 15 000, ei edes 2 500 henkeä.
Loppupuolella turhautuneet antifat hyökkäsivät Panu Huuhtasen kimppuun yrittäen väkivaltaisesti rikkoa kuvausvehkeet. Junes kysyi miksi järjestyksenvalvoja ei puutu tilanteeseen, mutta järkkäri kieltäytyi puuttumasta. Seuraavaksi tapahtui mielenkiintoinen ilmiö, nimittäin tapahtuman järjestäjät kävivät käsiksi Junekseen. Useat järjestysvalvojat yrittivät häiritä ja estää vapaata tiedonkulkua.
Toisin sanoen tapahtuma, jonka perusidea oli vapaa tiedonvälitys, yritti kaikin tavoin estää Monokulttuurin kuvausryhmää. Alla muutama kuva järkkäreistä ja heidän esimiehestään, jotka menettivät malttinsa ja yrittivät estää vapaata tiedonkulkua.
Kaiken kaikkiaan tapahtuma oli täysi floppi. Antifa ja turvapaikka-aktivistit yrittivät saada tavalliset ihmiset agendandsa taakse, mutta kun ihmiset huomasivat, että heitä yritettiin käyttää hyväksi ja vedättää, porukka yksinkertaisesti häipyi. Viimeisten puhujien puheita kuunteli enää vain muutama yksittäinen kuuntelija.
Poliisi arvioi, että Helsinki Calling -kulkueeseen osallistui 1500 ihmistä. Senaatintorilla ihmisiä oli tuhat enemmän.
Helsinki Calling -mielenilmauksesta puhuttiin järjestelyvaiheessa jopa suurmielenosoituksena. Poliisin arvioiden mukaan kulkueeseen osallistui 1500 ihmistä ja Senaatintorilla puheita kuunteli 2500 ihmistä - heistä tosin osa oli turisteja.
Järjestäjä itse arvioi, että paikalla olisi ollut 4000 ihmistä. Joka tapauksessa yleisömäärä tuntui olevan pettymys.
- Olemme tyytyväisiä jokaisesta kansalaisesta joka on liikkeellä tällaisella helteellä, tapahtuman järjestäjiin kuuluva Säde Peltola sanoi Iltalehdelle.
- Henkilökohtaisesti olisin toivonut, että täällä olisi ollut enemmän porukkaa.
Helsinki Calling sai osakseen kritiikkiä järjestelyistä: Se piti järjestää alun perin maanantaina, jolloin presidentit Donald Trump ja Vladimir Putin tapaavat Helsingissä. Osa kritisoi myös sitä, ettei tapahtuma halunnut osoittaa varsinaisesti mieltään Trumpia ja Putinia vastaan - esimerkiksi Lontoossa nähtiin Trumpia vastustaneita mielenosoituksia, joihin osallistui jopa satojatuhansia ihmisiä.
Peltola iloitsi sitä, että Helsinki Callingin järjestäjätaho oli saanut tehtyä "todella hyvällä jengillä mahtavaa duunia". Hän kuitenkin osittain ymmärsi myös kritiikin.
- Se on selvää, että olemme olleet kömpelöitä, koska on ollut kiire. Ja monia asioita oltaisiin haluttu tehdä paremmin. Mutta olemme tehneet parhaamme ja ympäripyöreitä vuorokausia ihan tosissamme.
Puheenjohtaja Jussi Halla-aho (ps.) toivottaa twiitillään Yhdysvaltain ja Venäjän valtiopäämiehet tervetulleeksi Suomeen.
Halla-aho ottaa myös kantaa suvaitsevaiston eiliseen ylenmääräiseen riesuamiseen. Itseään häpäisivät erityisen tarmokkaasti Helsingin Sanomat sekä Helsinki Calling -mielenosoituksen osallistujat. Jälkimmäisessä toivotettiin uutterasti vähemmän kohteliasta f*ck-you:ta Donald Trumpille.
Halla-aho kirjoittaa sivuillaan:
”Jos Putin olisi tullut yksin vierailulle, en usko, että juuri kukaan olisi lähtenyt osoittamaan mieltä. Jos toisaalta Trump olisi tullut yksin vierailulle, samat kiljukaulat olisivat torilla kuin tänäänkin.
Kun kumpikin on kylässä, kiljukaulojen pitää muodon vuoksi olla vähän arvostelevinaan myös Putinia. Muu näyttäisi aika tyhmältä. Onhan Trumpin yksi suurimmista synneistä arvostelijoiden mukaan se, että hän on (kuulemma) joskus sanonut jotakin myönteistä Putinista. Tästä voi päätellä, että teoriassa Putin on suurempi paha kuin Trump.
Kun Venäjän suurlähetystöllä osoitettiin tuoreeltaan mieltä Krimin miehitystä vastaan keväällä 2014, paikalla ei oman havaintoni mukaan ollut muita medioita kuin Suomen Uutiset eikä muita poliitikkoja kuin minä. Kansalaisjärjestötkin olivat harvassa.
Putinin arvostelu alkoi kiinnostaa parempia piirejä vasta, kun hänet alettiin kokea käyttökelpoiseksi työkaluksi kansallismielisiä liikkeitä vastaan. Maahanmuuton arvosteleminen, EU:n arvosteleminen, minkä tahansa tabun arvosteleminen on nykyään ”juuri sitä, mitä Putin haluaisi”. Kuitenkin Putinin ja yleensäkin Venäjän hallinnon toimintaa analysoidaan ja kritisoidaan Suomen mediassa hyvin laiskasti, PAITSI jos saadaan rakennettua joku outo kytkentä Putinin ja kansallismielisten liikkeiden välille.
Mielenkiintoista on sekin, että vaikka meillä on runsaasti erittäin Venäjä-mielisiä entisiä ja nykyisiä poliitikkoja, kuten Tarja Halonen, Erkki Tuomioja ja Paavo Lipponen, heille ei tästä juuri huomautella. Ehkä putinismin saa anteeksi, jos muistaa samalla ankarasti haukkua perussuomalaisia.”
Hesarin kampanja oudoksuttaa Puheenjohtaja Halla-aho kummeksuu niin ikään HS:n propagandatempausta, jossa Helsinginniemen mainostauluihin kylvettiin satamäärin erilaisia englannin- ja venäjänkielisiä julisteita. Erityisen näkyvästi oli esillä teksti: ”Mr President, welcome to the land of free press” (suom: ”Herra presidentti, tervetuloa maahan, jossa on vapaa media”). Lukijalle ei ole selvää, millä tavalla Yhdysvalloissa ei olisi vapaata mediaa.
Suomalaisten syntyvyys on laskenut yhtäjaksoisesti vuodesta 2010 alkaen.
Viime vuonna syntyneitä oli 50 321, lähes 3 100 vähemmän kuin kuolleita. Keskimäärin yksi nainen synnytti 1,49 lasta.
Ihanteellisena hedelmällisyyslukuna pidetään 2,1:tä. Silloin väestön koko pysyisi samana, jos muuttoliikettä ei oteta huomioon.
Miksi suomalaiset eivät synnytä entiseen malliin?
Muutoksen selkein selittäjä lienee vuonna 2008 alkanut taloudellinen taantuma. Lapsia ei uskalleta hankkia, kun oman perheen talous ja näkymät työmarkkinoilla ovat epävarmoja.
”Nyt pohditaan paljon sitä, nouseeko syntyvyys, kun taloudessa näkyy merkkejä paremmasta. Jos syntyvyys jatkaa laskuaan, taustalla on varmasti laajempia muutoksia ihanteissa”, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen erikoistutkija Johanna Närvi sanoo.
Väestöliiton parin vuoden takainen perhebarometri paljasti, että vapaaehtoisesti lapsettomien määrä on kasvanut: tuolloin lähes 13 prosenttia 20–40-vuotiaista suomalaisista suunnitteli jäävänsä lapsettomiksi.
Uusimman perhebarometrin mukaan ilmiö ei kuitenkaan ole yleistymässä.
Vaikka vapaaehtoisesti lapsettomia oli vähän, moni silti epäröi vanhemmuutta omalla kohdallaan. Mielikuvat lapsiperhearjesta saattoivat olla inhorealistisia. Monelle lapsettomuus ei olekaan tietoinen valinta vaan mahdollinen lopputulos.
Vanhemmuutta myös lykätään ja lapsien toivottu määrä on pienentynyt. Suurperheitä eli vähintään kolmea lasta toivoi 30 prosenttia perhebarometrin vastaajista, kun aiemmin luku oli 40 prosenttia.
Ruotsissa ja Tanskassa syntyvyys on korkeampi kuin Suomessa Miten politiikalla voisi edistää syntyvyyttä?
Eri maita vertailemalla tiedetään, että perheen ja työelämän yhteensovittamista kannattaa voimakkaasti tukea, Närvi sanoo. Käytännössä se tarkoittaa hyvin tuettuja perhevapaita ja järjestettyä päivähoitoa.
Vuonna 2008 alkaneen taantuman aikana perhepoliittisia etuuksia leikattiin. Lapsilisät – niks. Indeksit jäädytettiin, subjektiivinen päivähoito-oikeus rajattiin 20 tuntiin kokopäiväisen sijasta ja varhaiskasvatuksen ryhmäkokoja kasvatettiin.
Yksittäinen leikkauksen vaikutusta on hankala arvioida. Kyse on siitä, millaisena ihmiset mieltävät turvaverkon, jonka varaan he putoavat lapsen saadessaan.
”Kokevatko naiset, että heillä on mahdollisuudet sekä tulla äideiksi että jatkaa työuraansa?” Närvi kysyy.
Ruotsissa ja Tanskassa syntyvyys on korkeampi kuin Suomessa. Närvin mukaan on hankala sanoa, mistä erot johtuvat, mutta ainakin Ruotsissa työn ja perheen yhteensovittaminen on helpompaa.
Ansiosidonnaisella korvauksella tuettu vanhempainvapaa on selvästi pidempi ja päivähoito on halvempaa.
Eikä kyse ole vain perhepolitiikasta. ”Nuorten opiskelijoiden ja työelämään siirtyvien epävarmuus on lisääntynyt. Määräaikaiset työsuhteet viivästyttävät olennaisesti lasten hankintaa.”
Närvi korostaa, että lasten hankkiminen on jokaisen oma valinta. ”Päätöksentekijöiden tulee turvata sellaiset olosuhteet, jotka mahdollistavat perheen perustamisen. Synnytystalkoisiin kannustaminen on vanhanaikaista.”
”Meidän viaksemme jää ainoastaan se, että olemme liian pieni kansa” Väestökysymys on peruja 1930- ja 1940-luvuilta, jolloin syntyvyyden lasku aiheutti huolta. Kysymys korostui sodan aikana. Ulkoministeri Väinö Tanner tokaisi huolissaan: ”Meidän viaksemme jää ainoastaan se, että olemme liian pieni kansa.”
Hävisikö Suomi talvisodan siis liian pienen väestön takia?
1940-luvun alun syntyvyyspolitiikka oli aggressiivista ja vahvasti nationalistista. Propaganda myös onnistui: Suomessa syntyi sodan jälkeen yli 100 000 lasta per vuosi, suuret ikäluokat. Korkea syntyvyys jäi kuitenkin vain muutaman vuoden piikiksi.
346 kommenttia:
1 – 200 / 346 Uudempi› Uusin»Reetta Rädyn kolumni: Naisen paikka on rumpalina, basistina, solistina ja toimarina - Keskustele
Kesän musiikkifestivaalien esiintyjistä suurin osa on miehiä. Elokuvissakin sukupuolirakenne on sama. Tämän on muututtava, sillä festarilavat ja valkokankaat kuuluvat kaikille sukupuolille, kirjoittaa Reetta Räty.
Musiikkimedia Nuorgam laski, tai naisoletettuja, kuten media tiedostavasti kirjoitti. Tulokset eivät yllätä. Tänäkin kesänä kuuntelemme enimmäkseen miesten tekemää ja esittämää musiikkia.
Flow Festivalin lavoilla noin joka viides esiintyjä on nainen. Pori Jazzin esiintyjistä reilut 15 prosenttia on naisia, Provinssissa vajaa 14 prosenttia. Ilosaaressa ja Qstockissa naisia on kymmenisen prosenttia, Tampereen Blockfestissä ja Helsingin Hietarantaan muuttaneella WKND-festarilla alle 5 prosenttia.
Minkäs tälle teet? Miehet tekevät musiikkia, jota me kaikki kuuntelemme, ja siksi miehiä buukataan festareille. Niinkö? Onko kiinnostavaa naisten tekemää musiikkia liian vähän?
Kysymykset ovat tuttuja muilta kulttuurin saroilta. Niihin voi suhtautua esimerkiksi rasittuneena. Pitääkö naisasia sotkea tähänkin? Älkää laskeko, vaan tehkää itse! Tai sitten voi olla utelias. Miten sukupuolittuneita eri taiteenalat ovat, mistä se johtuu ja voiko siihen vaikuttaa?
Olen nuoresta asti kulkenut pitkin Suomea ja Eurooppaa kuuntelemassa ja katsomassa, kun miehet soittavat kitaraa. Aikoinaan tärkeä poikkeus oli Madonna, vaikka näinkin hänet vain MusicTV:llä. Madonna oli mindblow: kapina ja keskipisteenä oleminen on mahdollista myös naiselle! Tämä oli vallankumouksellinen ajatus nuorelle, joka tottui siihen, että äänessä olivat Alice Cooper, Kiss, Bon Jovi, Michael Jackson, Guns n’ Roses, Bruce, Red Hot Chili Peppers, Eput, Zero Nine, Leevi, Zen Cafe ja lukemattomat muut miehet. Vain miehet.
Kyse ei ole siitä, että musiikkiin olisi mielekästä suhtautua sen kautta, esittääkö sitä mies, nainen vai joku muu.
Kyse on siitä, millaisissa rooleissa opin näkemään itseni kaltaiset itselleni rakkaalla alalla. Mikä on kenellekin mahdollista? Kuka sanoittaa tunteitani ja toiveitani? Missä on naisen paikka, kun katson lavalle? Pitääkö meidän tyytyä ihailemaan teitä?
sähkökitaroiden laskenutta myyntiä käsittelevässä jutussaan, että kitaramarkkinoilla on vihdoin kiinnitetty huomiota isoon ostajakuntaan: tyttöihin ja naisiin. "Sähkökitaran soitto yhdistettiin pitkään maskuliiniseen pullisteluun, ja kitaramainoksissa oli seksistä kuvastoa, jossa vähäpukeiset naismallit saattoivat nuoleskella upouusia hevikitaroita."
Miten tuttu kuvio, olipa kyseessä sitten musiikki, elokuva, työelämä tai parisuhde: seksismiin on havahduttu, muutosta odotellaan, eiköhän tämä tästä…
Toki festariesiintyjätkin ovat monipuolisempia kuin nuoruudessani. Suomen tämän hetken omaperäisin ja magein artisti Vesta kiertää lavoja. Alma korvaa pelkällä olemassaolollaan noin kymmenen naista ja miestä. Meillä on Paula Vesala, Sanni ja Litku Klemetti. Tiktak palaa lavoille. Tiktakin naiset muistelevat alkutaivaalta rockin eli miesten maailmassa. Asenne oli vähättelevää ja tytöttelevää. Ilta-Sanomat otsikoi syyskuussa 1999 ilmestyneen juttunsa: Tiktak soittaa ihan itse.
Ajatella: Tytöt soittavat ihan itse! Herraisä, miten typerästi sanottu.
Image-lehdessä käsiteltiin toukokuussa naisten roolia elokuvissa. Keskustelu jatkui Beyond Bechdel -keskustelutilaisuudessa Kansallisteatterin Lavaklubilla. LongPlay-median uutiskirjeessä siitä, mikä on Bechdelin testi, josta tilaisuus sai nimensä. Testi on peräisin Alison Bechdelin sarjakuvasta, jonka naishahmo kertoo katsovansa vain elokuvia, jotka täyttävät kolme kriteeriä: elokuvassa on 1) kaksi naista, joilla on nimet ja jotka 2) puhuvat keskenään 3) jostain muusta kuin miehestä.
Tuore tutkimus pureutuu tabuun: Nainen on perheenjäsenenä lähes yhtä väkivaltainen kuin mies - myös koulutetut äidit satuttavat lapsiaan
Naisten perheväkivaltakäyttäytyminen on Suomessa heikosti tunnistettu ja tunnustettu ilmiö - vaikka naiset käyttävät perheissä fyysistä ja henkistä väkivaltaa lähes yhtä paljon kuin miehet.
Asia käy ilmi tuoreesta väitöstutkimuksesta, joka tarkastetaan Tampereen yliopistossa ensi viikolla.
Moni tutkimukseen osallistuneista naisista kuvitteli olevansa ainoa, joka väkivaltaisiin tekoihin on syyllistynyt. Äidit kertoivat muun muassa lyöneensä, tukistaneensa ja ravistelleensa lapsiaan. Yhtä lailla kumppanit olivat joutuneet kestämään muun muassa raapimista, potkimista ja lyömistä.
Naiset olivat myös solvanneet ja vähätelleet lapsiaan tai kumppaniaan. Kyse on henkisestä väkivallasta, jonka seurauksia voi olla vaikea tunnistaa.
Henkisen väkivallan jäljet, kuten ahdistuneisuus, masennus ja tunteiden tunnistamisen vaikeusn saattavat nousta näkyviin viiveellä.
- Naisia hävetti valtavasti se, mitä he olivat tehneet. Naisten väkivalta on asia, josta ei vieläkään käydä yhteiskunnallista keskustelua. Heidän on vaikea saada apua perheväkivaltakäyttäytymiseen. Miesten kohdalla samasta aiheesta on keskusteltu 1970-luvulta saakka, sanoo tutkimuksen tehnyt terveystieteiden maisteri Pia Keiski.
...
70 prosenttia tutkimukseen osallistuneista naisista oli korkeasti koulutettuja. Avun piiriin hakeutuneet eivät Keiskin mukaan kärsineet päihdeongelmista.
- Toki toisilla päihtymys liittyi väkivaltaiseen käyttäytymiseen, mutta kyse ei ollut säännöllisestä tai merkittävästä päihdeongelmasta, Keiski sanoo.
Hän painottaakin, ettei väkivaltainen käytös ole vain vähän koulutetun, päihteitä käyttävän ja syrjäytymisvaarassa olevien naisten ongelma.
Naiset siivoavat, synnyttävät ja saavat pienempää palkkaa – vieläkö pitäisi suorittaa kansalaispalvelus?
Ehdotus kaikkia koskevasta kansalaispalveluksesta pahentaisi naisen asemaa entisestään.
HELSINGIN SANOMAT kirjoitti (24.5.) ehdotetusta asevelvollisuuden uudistuksesta, jossa koko ikäluokka – naiset mukaan lukien – osallistuisi ”kutsuntoihin ja jokaiselle nuorelle tarjottaisiin tai määrättäisiin soveltuva tapa suorittaa kansalaispalvelus”. Vaikka periaatteessa esitys kuulostaa siltä, että se edistäisi Suomen turvallisuutta ja tasa-arvoa kutsumalla naiset mukaan pakolliseen palveluun, käytännössä pidän ehdotusta erittäin ongelmallisena.
Tilastokeskuksen tilastojen mukaan naiset tekevät tätä nykyä kahdeksan tuntia – siis kokonaisen työpäivän – enemmän kotitöitä viikossa kuin miehet. Tämä tarkoittaa sitä, että naiset tekevät työelämänsä aikana maksutta 27 kuukautta enemmän kotitöitä kuin samanikäiset miehet. Tähän ei ole laskettu mukaan delegointia ja vastuun kantamista, niin sanottua emotionaalista työtä.
Tämän lisäksi naiset kantavat ja synnyttävät seuraavan sukupolven terveytensä ja henkensä uhalla, moni yksinhuoltajana. Osittain ilmaisen työn taakan vuoksi – tai ehkä juuri sen takia – naisen euro on Tilastokeskuksen mukaan edelleen vain 84 senttiä.
Todennäköisyys sille, että Suomi joutuu turvallisuusriskin kohteeksi, ei ole suuri. On paljon todennäköisempää, että osallistumalla kansalaispalvelukseen naiset myöhästyttäisivät opintojaan, työnhakua tai lasten hankintaa. Palveluksen suorittamalla he valmistuisivat myöhemmin ammattiin, astuisivat myöhemmin uraputkeen ja perustaisivat perheen korkeammassa iässä, jolloin komplikaatioiden mahdollisuus on suurempi ja hoito tulee kalliimmaksi. Pelkään, että tämä pahentaisi naisten jo huonoa taloudellista asemaa – puhumattakaan heidän vapaa-ajastaan.
Ehdotuksen yhteydessä puhutaan tasa-arvosta. Toivoisin siis kovasti, että ennen kuin Suomi pyytää naisia tekemään vielä nykyistä enemmän maksutonta työtä, ajateltaisiin sitä 27 kuukauden kansalaispalvelusta, jonka naiset jo tekevät isänmaalleen.
Siri Lindholm
kulttuurintutkimuksen apulaislehtori, tohtorikoulutettava, London College of Fashion
Älähdys miesten asevelvollisuutta puolustaneelle ministerille: ”Nuorille se ei yksinkertaisesti enää mene läpi”
Opettaja-kirjailija Arno Kotro arvostelee puolustusministeri Jussi Niinistön (sin.) puheita asevelvollisuudesta. Kotro kommentoi Puheenvuoron blogissaan eilen keskiviikkona julkistettua selvitystä kaikille pakollisesta kansalaispalveluksesta.
Kotro oli puhujana paikalla selvityksen julkistustilaisuudessa, jossa puhui myös ministeri Niinistö.
– Niinistö puhui Säätytalossa höpöjä, Kotro toteaa bloginsa otsikossa.
Entisen puolustusministerin Elisabeth Rehnin ajatushautomo ehdottaa Suomeen kaikille pakollisen kansalaispalveluksen mallia, jossa myös naiset osallistuisivat kutsuntoihin. Kansalaispalveluksen voisi käytännössä suorittaa asepalveluksella, niin sanotulla varautumispalveluksella tai rahalla maksaen muita enemmän veroa. Soveltuvaa suoritustapaa tarjottaisiin tai siihen määrättäisiin. Nykyinen siviilipalvelus loppuisi.
Selvitys on tarkoitettu keskustelunavaukseksi ja pohjaksi mahdolliselle parlamentaariselle selvitykselle. Niinistö ei kannattanut mallia sen julkistamistilaisuudessa.
– Aseellinen varusmiespalvelus on kuitenkin myös tulevaisuudessa maamme puolustuksen kivijalka, eikä mikään järjestelmä, joka tavalla tai toisella liudentaisi sen suorittamista, ole kannatettava kehityssuunta. Vastuullisena ministerinä minun täytyy ottaa selkeä kansa tässä asiassa, vaikka joku siitä mielensä pahoittaisikin, Niinistö sanoi puheessaan.
–Nimittäin pienenkin vapaaehtoisuuden elementin mukaan tuominen aseellisen varusmiespalvelun suorittamiseen avaisi Pandoran lippaan, jota ei olisi enää mahdollista sulkea. Tämä on jo nähty esimerkiksi Ruotsissa, jossa on vaikeuksia saada vapaaehtoisesti palvelukseen edes rippeitä tarvittavista joukoista. Asepalvelus ei voi olla samanarvoinen vaihtoehto muiden ”kivemmalta tuntuvien juttujen” joukossa. Sen on oltava vain ja ainoastaan velvoittava.
Kotro tunnustaa blogissaan, että Niinistön puhe nosti hänen verenpainettaan ja nostaa esiin neljä seikkaa. Hän huomauttaa, että Niinistön korostama yleinen asevelvollisuus on harhaanjohtava termi, sillä nykyään ikäluokasta vain reilu kolmasosa suorittaa asepalveluksen. Nykymalli siis edustaa hänen mielestään pikemminkin valikoivaa asevelvollisuutta, mikä tuodaan myös Rehnin selvityksessä esiin.
–Toiseksi Niinistö puolusti asevelvollisuutta toteamalla, että ilman sitä ei olisi selvitty talvi- ja jatkosodista. Eipä niin. Mutta sodankuva on muuttunut, ja nykyaikaisia sotilaallisia uhkia ajatellen talvisotahenkinen massa-armeija on vanhentunut puolustusratkaisu, Kotro kirjoittaa blogissaan.
–Kolmanneksi Niinistö kertoi suurimpien muutospaineiden asevelvollisuutta kohtaan tulevan siitä, että vallalla on liiallinen yksilöllistyminen. Sävy oli se, että nuoret välttelevät velvollisuuksia, etsivät ”kivemmalta tuntuvia juttuja” ja haluavat vain omaa mielihyvää. Katin kontit. Tapaan työni kautta valtavasti nuoria ja he ovat paljon kunnollisempaa ja tunnollisempaa porukkaa kuin minun ja Niinistön sukupolvi aikanaan.
Kotron mukaan paine sukupuolitetun asevelvollisuuden muuttamiseksi ei tule mukavuudenhalusta vaan siitä, että nuoret ymmärtävät yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon tärkeyden ”aivan toiseen tapaan kuin me aikoinaan”.
–Nuorille ei yksinkertaisesti enää mene läpi se, että eri sukupuolille kuuluisi eri velvollisuudet ja eri laki. Tämä näkyy siinäkin, että kaikkien puolueiden nuorisojärjestöt haluavat muuttaa asevelvollisuuden tasa-arvoiseksi, jokainen tavallaan.
Kalle Haatanen
Myyttejä ja harhakäsityksiä feminismistä
Yksi sitkeimmistä feminismiin liittyvistä uskomuksista on se, että feministit vihaavat miehiä, sanoo kirjailija Eveliina Talvitie. Talvitie arvelee, että tätä myyttiä pidetään yllä, koska se tehokas keskustelun tyrehdyttäjä. Argumenttina sen kuitenkin huono, koska pelkästään vihan avulla on nykypäivänä vaikea vaikuttaa yhteiskuntaan.
Eveliina Talvitie korostaa, että feminismin tavoitteena on yksinkertaisesti tasa-arvoisempi yhteiskunta. Täydellisen tasa-arvon saavuttamiseksi on kuitenkin joskus otettava käyttöön ikäviltäkin tuntuvia keinoja, kuten sukupuolikiintiöt.
Toinen sitkeä feminismiin liitetty myytti on ”ovenavaamismyytti”. Jotkut miehet uskovat, että feminismi hävittää maailmasta herrasmiesmäiset hyvät tavat ja kohteliaisuuden kun tasa-arvosyistä mies ei voi enää edes avata ovea naiselle. Eveliina Talvitien mielestä tämä on absurdi väite, jonka perimmäinen tavoite on vain tappaa keskustelu tasa-arvosta.
Feminismiin liitettyjä harhakäsityksiä tutkinut Talvitie ei kuitenkaan ihmettele sitä, että monet pitävät feministejä ilottomina tiukkapipoina. Feminismi on kuitenkin vallankumouksellinen liike, ja asioiden muuttaminen vaatii sitä, että pieniäkin epäkohtia otetaan esille. On tarpeen tarkkailla koko ajan missä seksismi ja epäoikeudenmukaisuus pesii.
-Ehkä feministien pitäisi olla enemmän iloisia ja ylpeitä tiukkapipoja.
Upseeriliitto kansalaispalvelusta: Muutos ei saa olla pois puolustuksesta
Upseereiden liiton puheenjohtajan mielestä muutosten on tuettava asevelvollisuutta.
Akuuttia tarvetta asevelvollisuusjärjestelmän muutoksille ei Upseeriliiton puheenjohtajan Ville Viidan mielestä ole. Hänen mukaansa nykyinen järjestelmä toimii hyvin. Viita ei koe, että huomiota herättänyt ministeri Elisabeth Rehnin ajatushautomon esitys olisi vastaus muuttuneeseen turvallisuusympäristöön, vaan liittyy laajemmin kokonaisturvallisuuden muutoksiin.
Esitys on Viidan mielestä kuitenkin keskustelunavauksena hyvä. Viita kehuu sitä erityisesti koko ikäryhmän huomioon ottamisesta, yhteisöllisyyden lisäämisestä ja syrjäytymisen estämisestä.
– Jos muutoksia aletaan tehdä, on kiinnitettävä huomiota siihen, että järjestelmästä luodaan kestävä. Asevelvollisuus on velvollisuus ja muutosten on tuettava sitä, Ville Viita sanoo Verkkouutisten haastattelussa.
Kansalaispalvelusmallissa esitetään siviilipalveluksen korvaamista varautumispalveluksella. Ville Viidan mukaan varautumispalveluksessa tulisi huomioida sekä yksilön että yhteiskunnan edut.
Viita sanoo, että peruskoulutus ja –kasvatus kriisitilanteissa toimimiseen olisi äärimmäisen hyvä lisä yksilöiden osaamiseen. Varautumispalveluksessa voitaisiin Viidan mukaan tarjota koko yhteiskunnan kokonaisturvallisuutta lisääviä koulutuksia, kuten pelastuspalveluita.
Hänen mukaansa yksilön tulisi varautumispalveluksen tarjoaman koulutuksen avulla pystyä tukemaan yhteiskunnan rakennetta, mutta myös pärjäämään paremmin itse. Varautumispalveluksessa tulisi Viidan mukaan kuitenkin ottaa huomioon resurssien ja rahoituksen jakautuminen.
– Muutosten kanssa pitää toimia maanpuolustus edellä. Muiden palveluiden rahoitus ja resurssit eivät saa olla sotilaallisesta maanpuolustuksesta pois.
Arvostelu ymmärrettävää
Puolustusministeri Jussi Niinistön (sin.) esittämään kritiikkiin vapaaehtoisuuden ongelmista Upseeriliiton Ville Viita suhtautuu ymmärtäväisesti.
Jussi Niinistö varoitti, että pienikin vapaaehtoisuuden elementti aseellisen palveluksen suorittamisessa avaisi Pandoran lippaan, jota ei voisi enää sulkea.
– Niinistön tulee vastuullisena ministerinä tietenkin huomioida myös käytännön haasteet. Kansalaispalvelusmallissa vapaaehtoisuus saattaa osoittautua haasteelliseksi, sillä yleisesti ottaen kaikki ovat asevelvollisuuden piirissä.
Yhdeksi käytännön haasteeksi Viita nimeää kokonaisturvallisuusrekisterin tehokkaan käytön. Hänen mukaansa varautumispalveluksen järjestämisen pitää olla hyvin johdettua toimintaa, jotta siitä voidaan hyötyä kokonaisturvallisuuden edistämisessä.
– Kokonaisuusturvallisuusrekisteristä tulee voida löytää tehokkaasti eri kriisitilanteiden hoitamiseen tarvittavaa osaamista, Viita toteaa.
Työttömistä kolmannes on ollut vailla työtä vähintään vuoden – valtaosa pitkäaikaistyöttömistä on miehiä ja kuuluu vanhempiin ikäluokkiin
Noin joka kolmas suomalainen työtön on ollut työttömänä vähintään vuoden. Tilastokeskuksen työssäkäyntitilaston mukaan vuoden 2017 lopussa työttömiä oli 296 000, joista 91 000 oli pitkäaikaistyöttömiä.
Pitkäaikaistyöttömistä puolet oli ollut yhtäjaksoisesti työttömänä vähintään kaksi vuotta.
Suurin osa työttömistä oli kuitenkin ollut yhtäjaksoisesti työttömänä lyhyemmän ajan: 40 prosenttia oli ollut työttömänä yhtäjaksoisesti alle sata päivää.
Keskimäärin työttömille oli ehtinyt kertyä viidessä vuodessa reilun kahden vuoden edestä työttömyyspäiviä. Työttömyyspäiviä oli kertynyt keskimäärin enemmän miehille kuin naisille. Tämä ero korostui etenkin 30–34-vuotiailla, joista miehillä työttömyyttä oli keskimäärin takana 822 päivää ja naisilla 617 päivää.
Työttömyyspäiviä oli myös kertynyt sitä enemmän, mitä vanhemmasta henkilöstä oli kyse. 60–64-vuotiaat olivat olleet viiden vuoden aikana työttömänä keskimäärin lähes kolmen vuoden edestä.
Koko viiden vuoden tarkastelujakson oli työttömänä ollut 7 300 henkilöä. Heistä yli 60 prosenttia oli miehiä ja 55–64-vuotiaita.
Vuoden 2016 lopussa työttömiä oli 356 000, joista vähintään vuoden oli työttömänä ollut 122 000.
STT
Tuomas Enbuske IL-blogissaan: Suomen valtio yllyttää nuoria miehiä väkivaltaan
Ei ole ainoatakaan älyllisesti rehellistä perustetta sille, että vain miesten pitää mennä armeijaan. Ei yhtään. Lupaan lukea tunnin ääneen Gustav Hägglundin koottuja horinoita sille, joka keksii yhdenkin järkevän argumentin.
No niin! Ennen kuin aloitatte viisastelun, niin kumoan ne kaikki nyt tässä.
Väite yksi: miehet ovat voimakkaampia. Juu. Keskimäärin. Mutta silloinhan valinta olisi helppo, otetaan vahvimmat sukupuolesta huolimatta. Nykylogiikan mukaan Jutta Gustafsberg olisi siis ollut huonompi sotilas kuin vaikka kaltaiseni miesporukoita pelkäävä kömpelö pyknikko.
Väite kaksi: naiset synnyttävät. Synnyttäminen ei ole pakko ja lapsi synnytetään itselle, ei valtiolle. Eikä lasta tarvitse synnyttää kymmenen äitiään ikävöivän kehitysviivästeisen finninaaman seurassa.
Väite kolme: miehille fyysinen tappeleminen on luontaisempaa. Tämä pitää toki keskiarvollisesti paikkansa, mutta voihan sen väkivaltaisuudenkin kartoittaa. Henkinen väkivalta on sitä paitsi aliarvostettua. Naiset ovat verbaalisesti miehiä lahjakkaampia ja osaavat rampauttaa kohteensa niin, että tämä täyttää lautasmallinsa kolmasosan perunan sijaan Diapamilla.
Lisäksi sotilaiden henkiselle kapasiteetille on tarkkoja tieteellisiä mittareita. Pannaanpas kutsunnoissa Huutokauppakeisari tauotta pyörimään. Sen jälkeen lavalle astuu Nopsajalka, joka esittää Lupaan olla sun -kappaleensa 12 kertaa samalla kun taustalla näytetään sikermää Suomen jääkiekkotappioista.
Jos sillä ei kykyä väkivaltaan saa mitattua, niin ei sitten millään.
Eikä sodankäynti nykyään edes ole pelkkää väkivaltaa, se on yhä enemmän tietokoneen ääressä istumista ja suunnittelua ja Putinin juonien torppaamista. Ja tietysti myös Erkki Tuomiojan vihollisen, joka tulee aina USA:sta.
Toki ihan klassinen old skool -sissisotakin on mahdollinen. Luojalle, tai siis juutalaisille tiedemiehille, kiitos nykyään on ydinaseita, sillä niiden pelko on vähentänyt sodankäyntiä huomattavasti.
Silti väkivaltaa korostetaan edelleen. Armeijasta puhutaan miehistymisriittinä, mitä h*lvettiä se sitten tarkoittaakin. Armeijassahan retkeillään, syödään ja leikitään valvonnan alla ja kaikilla on äitiä ikävä. Sehän kuulostaa enemmän päiväkodilta kuin uusien simohäyhien koulutusleiriltä.
Ja nyt päästään tärkeään pointtiin. Poikien fasistiset liikunnanopettajat alkavat jo ala-asteella valmistaa poikia ajatukseen, että menette joku päivä armeijaan. Se viimeistään iskostaa poikien päähän ajatuksen, että miehuuteen kuuluu väkivalta enemmän kuin naiseuteen. Kun jo Suomen valtio lähtee virallisesti siitä, että väkivalta on miehille luontainen ominaisuus, miehille pitäisi tasapuolisuuden nimissä antaa väkivaltarikoksista naisia pienempiä tuomiota.
Tämä olisi tietysti älytöntä, mutta niin on nykyinen sukupuolisyrjivä asevelvollisuus.
Tällä viikolla on ehdotettu tähän hulluuteen viimein muutosta!
Ex-puolustusministeri Elisabeth Rehnin vetämä ajatuspaja toi pöytään tasa-arvoisemman mallin. Sen mukaan jokaisen 18-30-vuotiaan miehen ja naisen ja ilmeisesti myös muunsukupuolisen pitäisi osallistua pakollisiin kutsuntoihin. Ja kaikki Suomen nuoret joutuisivat myös pakkotyöhön. Tämän kansalaispalveluksen voisi suorittaa ase- tai varautumispalveluksena. Jos tämä ei kiinnostaisi, niin itsensä voisi ostaa pois lisäverolla.
Ajatus kuulostaa nopeasti vilkaistuna reilulta, mutta on kammottava. Nyt sekä miehet että naiset joutuisivat tuhlaamaan vuoden tärkeimmistä opiskelu-, pano- ja hauskanpitovuosistaan ilmaisessa orjatyössä.
Tuleeko sharia-oikeus Suomeen? – Tutkija huolissaan Tanskassa jo koetusta eristäytymisestä
Islamilainen sharia-oikeus tekee tuloaan myös Suomeen. Tutkija on huolestunut muun muassa Persianlahden konservatiivisten muslimiyhteisöjen vaikutusvallasta Suomessa. Lotta Åberg / Arkisto
Oikeusministeri Antti Häkkänen (kok.) vakuuttaa, että suomalaisen yhteiskunnan monimuotoisuus ei jatkossakaan ole johtamassa islamilaisen sharia-oikeuden sallimiseen Suomessa. Häkkänen puhui alkuviikosta Etnisten suhteiden neuvottelukunnan Etno-foorumissa Helsingissä.
– Emme voi sallia meille syntyvän rinnakkaisyhteisöjä, joissa esimerkiksi kulttuurisen tai uskonnollisen työn vuoksi naisten ja tyttöjen oikeudet eivät täysin toteutuisi, Häkkänen muistutti.
Uskonnolla tai kulttuurilla ei hänen mukaansa voi perustella naisten oikeuksien loukkaamista esimerkiksi pakkoavioliitoilla tai silpomisella.
Sharia on islamin mukaan Jumalan ihmisille osoittama tie, miten elää hyvää elämää. Sharia ei kata ainoastaan uskonnollisia rituaaleja, vaan myös päivittäisen elämän, politiikan, talouselämän, liiketoiminnan, tehdyt sopimukset ja sosiaaliset suhteet.
Nykyisin tunnettu sharia syntyi keskiajalla islaminoppineiden juristien luomana oikeudellisena järjestelmänä. Sen tulkinnasta on käyty vuosisatojen varrella laajasti kiistoja.
Muslimiyhteisöihin on perehtynyt yliopistonlehtori Susanne Dahlgren Tampereen yliopistosta. Myös hän on huolissaan muslimien lohkeamisesta omiksi rinnakkaisyhteisöikseen.
– Muslimien uskonyhteisöjen eristäytyminen on Suomessakin aivan varteenotettava vaaratekijä. Esimerkiksi Tanskassa kehitys on johtanut siihen, että Kööpenhaminassa toimii jo moskeijoita, joissa muslimeja kehotetaan eristäytymään lähes kokonaan muusta yhteiskunnasta, Dahlgren kertoo.
– Jos muslimeja ohjataan olemaan seuraamatta muun yhteiskunnan toimintaa, se voi olla äärimmäisen vaarallista. Tällainen kehitys on mahdollista myös Suomessa, jos meillä seurataan Tanskan mallia.
Tanskassa ilmiön laajuus on paljastunut, kun mediat ovat onnistuneet soluttamaan omia tietolähteitään imaamien puheille. Nauhoitetuissa keskusteluissa on paljastunut muun muassa, kuinka moskeijoissa muslimeita ja etenkin musliminaisia kehotetaan olemaan kääntymättä perhe- ja parisuhdeongelmissaan tanskalaisten viranomaisten puoleen.
Yksi esimerkki islamilaisesta oikeuskäytännöstä ovat tietyissä muslimiyhteisöissä toimivat sovittelulautakunnat. Tällainen lautakunta on toiminut jo vuosien ajan muun muassa Helsingin Islam-keskuksessa Itä-Pasilan moskeijan yhteydessä.
Keskuksen omien sanojen mukaan lautakunnan tehtävä on sovitella muslimiyhteiskunnan ongelmia ja löytää niihin ratkaisuja.
Lautakuntaa on käytetty esimerkiksi islamilaisesti hyväksyttyä avioeroa haettaessa. Sovittelulautakunnan edessä tapahtuva neuvottelu on pakollista ennen eron myöntämistä. Toisinaan sovittelu kestää jopa kuukausia.
Sukupuolten välinen ero suuri - kolmekymppisillä miehillä yli 800 työttömyyspäivää viiden vuoden aikana
Viiden vuoden aikana 30–34-vuotiaat työttömät miehet olivat yhteensä yli kaksi vuotta työttöminä.
Miesten työttömyystilanne verrattuna naisiin on huolestuttavan sama kaikissa paitsi yhdessä ikäluokassa. Tieto selviää Tilastokeskuksen julkaisemasta työssäkäyntitilastosta, jossa laskettiin viiden vuoden ajalta (2013-2017) työttömien ihmisten työttömyyspäivien määrää. Päiviä saattoi kertyä monelta eri työttömyysjaksolta.
Työttömille miehille kertyi jokaisessa ikäluokassa enemmän työttömyyspäiviä kuin työttömille naisille. Vain 15–19-vuotiaissa naisten työttömyyspäivien määrä viiden vuoden ajalta on hiukan isompi. Siinäkin ikäluokassa ero on kuitenkin vain kahdeksan päivää.
Miehille työttömyyspäiviä kertyi keskimäärin 843 päivää vuoden 2013 ja 2017 välillä. Naisten tilanne ei ole huimasti parempi: viiden vuoden aikana heille kertyi keskimäärin 748 työttömyyspäivää.
Ero on kuitenkin huolestuttava, kun työttömyyspäivien määrää tarkastelee ikäluokkakohtaisesti. Parhaassa työiässä olevat työttömät miehet, 30–34-vuotiaat, olivat viiden vuoden ajan työttömänä jopa 822 päivää. Se on yhteensä yli kaksi vuotta työttömänä olemista. Työttömille kolmekymppisille naisille kertyi alle kaksi vuotta työttömyyspäiviä viiden vuoden ajalta, noin 617 päivää.
Sukupuolten välinen ero on iso myös 25–29-vuotiailla, 35–39-vuotiailla sekä 40–44-vuotiailla työttömillä. Ero tasoittuu vanhetessa. 15–19-vuotiaiden jälkeen luvut ovat tasaisimmillaan 60–64-vuotiaiden työttömien kohdalla.
Työttömyyspäiviä kertyi vuosina 2013-2017 miehille 1072 ja naisille 1058. Eniten työttömiä miehiä löytyy 55–59-vuotiaista, ja työttömiä naisia 60–64-vuotiaiden ikäluokasta.
Tilastokeskus tarkasteli työttömien tilannetta viiden vuoden ajan, vuodesta 2013 vuoden 2017 loppuun asti. Koko viiden vuoden ajan, yhteensä 1826 päivää, työttömänä oli ollut 7305 ihmistä.
Heistä reilusti yli puolet, 64 prosenttia, oli miehiä.
Vuoden 2017 loppuun mennessä Suomessa oli 296 496 työtöntä. Heistäkin yli puolet, 164 950, oli miehiä.
Teollisuuden työttömistä vain kolmannes täyttää aktiivimallin ehdot – "Osa-aikatyötä ei ole tarjolla"
Yle sai Teollisuuden työttömyyskassan luvut aktiivimallin ensivaikutuksista.
Teollisuuden työttömistä kaksi kolmasosaa ei ole alkuvuonna täyttänyt työttömyysturvan aktiivimallin ehtoja. Heidän työttömyyskorvaustaan siis leikataan vajaalla viidellä prosentilla.
Kolmannes aktiivisuusedellytyksen piirissä olleista työttömistä täytti ehdon. Teollisuusliiton työttömyyskassan johtaja Irene Niskanen sanoo, että vaikka tulosta osattiin aavistella, aktiivimallin ehdot reputtaneita on yllättävänkin paljon.
– Teollisuuden aloilla ei juurikaan ole osa-aikatyötä tarjolla. Meillä on aika vähän myös lyhyitä keikkatöitä, joilla aktiivisuusehdon voisi täyttää. Lisäksi meillä on aika paljon ikääntyneitä työttömiä, Niskanen kertoo.
Teollisuusliiton työttömyyskassan luvut huhtikuulta kertovat, että aktiivimallin ehdot jäivät täyttämättä 5 900:lta työttömältä. Aktiivisuusehdon täytti noin 3 000 henkilöä.
Kaikkiaan ansiopäivärahaa sai Teollisuuden työttömyyskassasta noin 14 500 ihmistä. Heistä aktiivisuusseurannan piirissä oli vuoden ensimmäisellä tarkastelujaksolla vajaat 9 000 ihmistä.
Malli iskee eri tavoin eri aloihin
Aiemmin on kerrottu, että Kelan kautta ei-ansiosidonnaista työttömyysturvaa saavista noin puolet on täyttänyt aktiivisuusehdot. Myös Suomen suurimman työttömyyskassan puolet täyttää ehdot. YTK:n edunsaajia voi pitää melko kattavana otoksena suomalaisista palkansaajista.
Kuten teollisuudessa, myös korkeasti koulutetuilla aktiivisuusehdon täyttäminen näyttää kuitenkin vaikeammalta.
aktiivimallin leikkuri sen sijaan iskee selvästi harvemmin, vain noin kolmannekseen työttömistä.
Aktiivimalli edellyttää työttömiltä työntekoa vähintään 18 tuntia 65 päivän tarkastelujakson aikana tai osallistumista vähintään viiden päivän hyväksyttyihin työ- ja elinkeinopalveluihin. Kolmas vaihtoehto aktiivisuuden osoittamiseen on riittävä määrä yrittäjätuloa.
Jos aktiivisuus ei täyty, etuus alenee 4,65 prosenttia päivärahasta.
Varoittava tarina: Näin 60-vuotias älykkö Elina joutui huijarin viettelemäksi
Elina Juusolan omakohtainen kokemus ihmetyttää: miten kova feministi ja älykkö menee noin pahasti halpaan.
Luulisi että kuudenkymmenen vuoden ikään päässyt feministi, aate- ja oppihistorioitsija ei lankeaisi etärakkauteen ja uskoisi mieslirkuttelijaan niin, että lähettää tälle rahaa. Niin kuitenkin tälle maailmaa, tietoa ja kongresseja käyneelle fiksulle muita neuvovalle maailmanparantajalle kävi. Netistä ystäväksi putkahtanut amerikkalaisupseeri ”Stephen” houkutteli romantiikan nälkäisen feministin rakastumaan. Ja silloinhan moni heittää aivot narikkaan – kuten Elinallemme kävi.
Elina Juusolan kirja on varoitus kaikille niille, jotka toivovat ja uskovat enemmän kuin terve järki sallii. Hän oli ilmeisesti jo pitkään odottanut jotakin tapahtuvaksi ihmissuhderintamalla. Odotukset ja toiveet aiheuttavat ihmisessä kuitenkin sellaisen puutostilan, että sopivan niin sanotun Auervaaran kohdatessaan hän ajautuu romantiikan virtaan kuin ajopuu (tunnettu suomalaisen sotahistorian perustermi).
Tarinamme huijari on ilmiselvästi ammattitaitoinen ja laskelmoiva. Hän osaa vuolaasti kertoa omasta elämästään ja päätyä – sopivan pitkälle etäsuhteessa edettyään – nyyhkyttämään omaa vaikeata tilannettaan. Kyse on tietenkin äkillisistä vaikeuksista – tässä tapauksessa hänen tulisi hyväksyttää joitakin lähettämiään tavaroitaan eteenpäin hankalissa viranomaiskäsittelyissä. Onnistuakseen hänen pitäisi saada äkisti rahaa, jota hänellä juuri sillä hetkellä ei ole. Kohta rahaa kuitenkin taas olisi, ja takaisinmaksu olisi turvattu.
Tämän parkaisun nettirakastetulleen hän esittää vasta siitä vaiheessa, jolloin naisparka on jo koukussa ja jolle rahan antaminen on oikeastaan helppo rakkauden ja luottamuksen todistus. Hetken on oltava sopiva, ei liian aikainen, sillä maaperän tulee olla kypsytetty. Yhteisen tapaamisen tulee olla jo houkuttelevasti näköpiirissä, johon verrattuna raha-asia on vain mitätön ohimenevä episodi.
Huijaus vaatii ammattitaitoa
Tarinan ”Stephen” on verbaalivirtuoosi, hän osaa lirkutella Elinallemme niin, että lukijaa suorastaan iljettää samalla kuin myös ihmetyttää. Huijarin sanan käyttö ja oman feikkitarinan rakentelu muodostavat monipolvisen yksilöhistorian, johon hän rakentaa sopivia elementtejä.
Huijarin omaelämänkerta on mielikuvituksellinen, mutta siihen liittyviä yksityiskohtia rikoksia selvittävät tuntevat tyypillisiksi valhe-elementeiksi. Huijari on yksinäinen, eronnut tai leski, pettynyt, kenties hänellä on sairas lapsi (jonka hoitoon kuluu tietysti rahaa), hän haluaa muodostaa pysyvän ihmissuhteen. Totta kai hän lupaa olla ehdottoman uskollinen ja katsoo asiaa pitkälle tulevaisuuteen.
Ovelimmat tekevät kaiken huolellisesti niin, ettei jälkikäteen uhri pääse poliisien avusta huolimatta viestien lähettäjän jäljille. Jopa puhelut tulevat tunnistamattomia teitä, ääni on muokattu sopivan matalaksi, eivätkä kerrotut elämäntarinaan liittyvät yksityiskohdat anna vihjeitä todellisesta huijarin henkilöstä.
Tutkimus selvitti, mistä johtuu lapsikato: Matkustelu ja unelmaelämä kiinnostavat ”prisma-arkea enemmän”
Osalle naisista raskaus pelottaa ulkonäkökysymyksenä, mutta tämäkään ei ole vain lohdutonta.
- Joskus tuttavapiirin esimerkkien kautta oli havaittu, että äiti voi edelleen olla hoikka ja palata entisiin mittoihin raskauden jälkeen, kirjoittavat tutkijat.
Myös nuoret miehet kommentoivat pienten lasten isien ”rupsahtunutta” olemusta.
Hyväuskoisten miljoonat naisen omaan käyttöön - Suomalainen ex-kirkkopomo vietiin suoraan vankilaan Floridassa
Floridan suomalaisen Kotikirkon johdossa toiminut nainen on tuomittu vankilaan miljoonahuijauksista. Rikokset liittyvät naisen toimintaan sijoitusbisneksessä, missä hän käytti hyväuskoisten sijoittajien rahat omiin tarpeisiinsa.
Melissa, 19, saa 200 yhteydenottoa miehiltä päivässä – "Videolla ihmisistä saa enemmän irti"
IHMISSUHTEET Varsinkin nuoret haluavat yhä useammin nähdä potentiaalisen kumppanin videolla ensin.
Videoiden suosio on kasvanut niin sosiaalisessa mediassa kuin uutistenkin katselussa, joten on melko luontaista, että trendi on levinnyt myös deittailuun.
Siinä missä nettideittailu on aiemmin perustunut vahvasti kuvien ja tekstin varaan, yhä useampi, varsinkin nuori, haluaa nähdä potentiaalisen kumppaninsa videolla. Monet deittiapplikaatiot ovatkin jo mahdollistaneet käyttäjilleen mahdollisuuden lähetellä toisilleen liikkuvaa kuvaa.
Vielä pidemmälle tämän ajatuksen vie suomalainen deittisovellus Klip, jossa käyttäjät voivat keskustella ainoastaan videoiden välityksellä.
– Meillä on nyt noin 20 000 latausta Suomessa. Teimme hiljattain ulkoasu-uudistuksen, joten uskomme suunnan olevan nousussa. Suomessa iso osa käyttäjistä on pääkaupunkiseudulla, mutta kyllä heitä on paljon myös muualla, Klipin tuotevastaava Emilia Oksanen kertoo applikaation suosiosta.
Selfiekulttuurissa ja sosiaalisessa mediassa kasvaneille oman itsensä kuvaaminen on luontaista.
19-vuotias Melissa Stén on yksi niistä, joille video on jo luonnollisempi tapa deittailla. Hän käyttää lähes kaikkia saatavilla olevia deittisovelluksia Tinderistä Hot or Notiin, mutta pitää eniten niistä, joissa kumppanin pääsee näkemään videolla.
– Videolla ihmisistä saa enemmän irti ja he ovat aidompia. Siinä näkee helpommin millainen tyyppi on kyseessä. Onko hän kuinka rempseä tai itsevarma. Ja totta kai niistä näkee toisen ulkonäön paremmin. Videossa on vaikeampi huijata samalla tavalla kuin kuvassa, Stén luettelee.
– Videolla myös keskustelun aloittaminen on parempaa. En esimerkiksi itse koskaan vastaa vaikkapa Tinderissä, jos joku kirjoittaa vain moi. Pitää olla vähän mielikuvitusta.
Monet kuitenkin yhä kammoavat itsensä kuvaamista. Tämä huomattiin myös Klipissä ja sovellus päätti auttaa käyttäjiään.
– Klipissä on mahdollisuus vapaan videon lisäksi tehdä video, jossa käyttäjä vastaa sovelluksen esittämiin kysymyksiin videon pyöriessä. Videoita voi tehdä yhteensä yhdeksän kappaletta omaan profiiliin. Käyttäjä voi myös ladata valmiin videon puhelimen galleriasta. Tämä auttaa juuri siinä, ettei käyttäjällä ole paineita juuri sillä hetkellä kuvata itseään, Oksanen kertoo.
Stén puolestaan vinkkaa miehille mitä videolla ei kannata tehdä.
– Itse olen sen verran pinnallinen, että kyllä mies saa olla videolla vähän panostanut ulkonäköönsä. Sitten kannattaa valita jokin hyvä paikka. Ei se hirveästi sytytä, jos mies istuu sängyllä Nalle Puh -lakanoissa. Näyttää heti paljon paremmalta, jos takana on jokin ikkuna tai kiva kasvi, Melissa nauraa.
Kielinainen pulassa:
Sara Forsberg pyytää apua: ”Minulla ei ole yhtään keikkaa koko kesänä”
Tytöt päihittivät pojat lähes kaikissa ylioppilaskokeissa – Katso kevään ylioppilaiden väliset erot omassa lukiossasi
Pojat olivat parempia englannissa, kemiassa, pitkässä matematiikassa ja pitkässä venäjässä. Jutun lopussa näet tyttöjen ja poikien erot lukioittain.
Lilli Rantasella oli ennen vanhojen tansseja toisenlainen tilanne kuin lukiolaistytöillä yleensä: poikia tanssipariksi oli tarjolla yllin kyllin. Sen sijaan oman luokan poikien piti etsiä naispuolisia tanssipareja muista lukioista.
Maunulan yhteiskoulun lukion yleislinjalla ja samassa koulussa toimivassa matematiikkalukiossa on nimittäin enemmän poikia kuin tyttöjä – matematiikkalinjalla poikia on kaksi opiskelijaa kolmesta.
Vanhojen tansseja lukuunottamatta sukupuoli ei vaikuta millään tavalla, sanoo Lilli Rantanen.
– Mä itse en ole koskaan esimerkiksi kokenut, että pojat olisivat matematiikassa parempia, koska mä olin peruskoulussa yksi meidän luokan parhaimpia.
Jostain syystä pojat kuitenkin valitsevat ja kirjoittavat pitkän matematiikan useammin kuin tytöt.
Tänä keväänä valmistuvista ylioppilaspojista lähes puolet kirjoitti pitkän matematiikan, tytöistä kolmasosa. Tyttöjen ja poikien keskimääräiset arvosanat matematiikassa olivat kuitenkin käytännössä samat – pitkässä matematiikassa pojilla vain hitusen parempi.
Äidinkielessä tytöt voittivat, pojat puolestaan englannissa parempia
Yliopistojen opiskelijavalinta on muuttumassa siten, että suurin osa opiskelijoista otetaan vuonna 2020 sisään ylioppilastodistuksen arvosanojen perusteella. Ennakkotietojen perusteella kaikille pakollisesta äidinkielen arvosanasta tulee merkittävä pistepotti jatko-opiskeluihin haettaessa.
Se hieman mietityttää Helsingin matematiikkalukion ensimmäistä luokkaa käyvää Juhani Haikalaa. Hän kertoo, että äidinkieli tuotti peruskoulussa ongelmia. Yli ysin oppilaalla äidinkieli putosi kutoseen peruskoulussa – se ei vain napannut.
– Suoraan sanoen kielioppi ei vaan ole hirveän kiinnostavaa. Äidinkieli helpottui vähän lukioon tullessa, kun ei ole niin paljon sitä kielioppia. Onhan se oikeasti tärkeää oppia kirjoittamaan oikein ja oikealla kirjakielellä.
Äidinkielen ylioppilaskokeessa pojat kirjoittivat yli puoli arvosanaa heikommin kuin tytöt.
Itse asiassa tyttöjen keskimääräinen arvosana oli lähes kaikissa aineissa parempi kuin poikien. Englanti, pitkä venäjä, kemia ja pitkä matematiikka sujuivat pojilla kuitenkin tyttöjä paremmin. Kovin suuriksi erot eivät kasvaneet. Suurin ero poikien hyväksi oli pitkässä englannissa, noin puoli arvosanaa.
Suurimmat erot tyttöjen hyväksi olivat terveystiedossa ja psykologiassa, joita tytöt myös kirjoittavat huomattavasti enemmän kuin pojat. Tytöt päihittivät pojat myös fysiikassa, vaikka pojista sen kirjoitti joka kolmas ja tytöistä joka kymmenes.
Voit katsoa alla olevasta taulukosta tarkemmin tyttöjen ja poikien väliset erot eri aineissa. Taulukossa ovat mukana ylioppilaskokeet, joihin on osallistunut vähintään 20 tyttöä ja 20 poikaa.
Totaalikieltäytyjille halutaan vero
Keskustan puoluehallitus vastustaa esitystä, jolla voisi vapautua palveluksesta rahaa vastaan.
Keskustanuoret on tehnyt keskustan Sotkamon puoluekokoukselle Maanpuolustusvero totaalikieltäytyjille -aloitteen.
Keskustanuorten mukaan ase- ja siviilipalveluksen suorittamisesta kieltäytyvien tuomitseminen vankeusrangaistukseen on ongelmallinen.
– Rangaistus olisi korvattava asevelvollisuusaikana normaalien verojen lisäksi maksettavalla maanpuolustusverolla. Maanpuolustusveron tuotto pitäisi kohdistaa maanpuolustuksen ja yhteiskunnalle kriittisten turvallisuustehtävien ylläpitoon. Keskusta ottaa tavoitteekseen nykyisen vankeusrangaistuksen korvaamisen maanpuolustusverolla, keskustanuoret esittävät.
Keskustan puoluehallitus tyrmää aloitteen vastauksessaan.
Puoluehallitus viittaa perustuslain 127. pykälään. Sen mukaan jokainen Suomen kansalainen on velvollinen osallistumaan isänmaan puolustukseen tai avustamaan sitä sen mukaan kuin laissa säädetään.
– Maanpuolustustahdon voidaan katsoa olevan pienen maan turvallisuuden vankimpia kivijalkoja. Suomessa maanpuolustustahto on pysynyt korkeana, ja yleinen asevelvollisuus nauttii kansan keskuudessa laajaa hyväksyntää ja suosiota. Suomalainen asevelvollisuus on maanpuolustustahdon ilmentymä ja toisaalta asevelvollisuus tukee maanpuolustustahtoa.
– Aloitteessa esitetty maanpuolustusvero voisi tarkoittaa käytännössä asevelvollisuudesta vapautumista rahallista suoritusta vastaan. Tämä voisi pahimmillaan murentaa pohjan yleiseltä asevelvollisuusjärjestelmältä ja sitä kautta Suomen puolustusratkaisulta. Niin ikään se voisi asettaa kansalaiset eriarvoiseen asemaan tulotasosta ja varallisuudesta riippuen, ja sitä kautta voisi johtaa siihen, että asevelvollisuus voitaisiin ulkoistaa valikoidulle tai määrätylle ryhmälle, keskustan puoluehallitus perustelee.
Tyttöystävän pettäminen selvisi 30 vuotta myöhemmin: ”En ollutkaan tyttäreni isä”
DNA-testi paljasti tyttöystävän pettäneen.
Nyt 68-vuotiaan Matin takaraivossa oli jo vuosia häilynyt epäilys isyydestään. Hänestä tuli isä 24-vuotiaana, kun tyttöystävä tuli odottamatta raskaaksi. Raskaus oli Matille ikävä yllätys.
- En halunnut tämän tytön kanssa lasta enkä ollut ajatellut meneväni hänen kanssaan naimisiin, Matti kertoo.
Matti kuitenkin sitoutui yhteiselämään, sillä niin kuului vastuullisen ihmisen tehdä.
- Olimme kuitenkin kokolailla yhtyeensopimaton pari. Meillä oli erilaiset taustat, erilaiset arvot ja erilaiset käsitykset moraalista.
Liitto päättyi eroon lapsen ollessa parivuotias. Tytär jäi asumaan äitinsä kanssa ja vietti joka toisen viikonlopun Matin luona. Tyttären lapsuudessa Matilla oli mielestään hyvät välit tyttäreensä.
Aikuistuessaan tytär alkoi etääntyä isästään ja isä tyttärestään.
- Erkaannuimme tyttären mentyä naimisiin ja perustettua perheen. Hän ilmeisesti sekä alistui miehensä tahtoon että kaiketi halusi myös itse liittyä miehensä sukuun
Kuukausien odotus paljasti totuuden
Matti harrastaa sukututkimusta ja teetti itsestään DNA-testejä selvittääkseen muun muassa omaa isälinjaansa muutamaa tunnettua kotimaista polvea pitemmälle.
- Tyttäreni testautin saadakseni enemmän vertailupohjaa, mutta todella myös varmistaakseni isyyden. Minulla kun oli ollut siitä epäilykseni.
Matti teetti kaksi testiä. Kummankin tuloksia joutui odottamaan kuukausia.
- Tyttären testistä selvisi, etten ollutkaan tytön isä. Päällimmäisenä tunteena oli syvä pettymys tytön äitiin. Olin toki toivonut testin osoittavan epäilyni turhiksi ja vahvistavan isyyden. Vaan toisin siis kävi. Pyysin testifirmalta varmuuden vuoksi testin tarkistamista. Tarkistus vahvisti, ettemme ole edes kaukaista sukua keskenämme. Minulla on tuhansia niin sanottuja etäserkkuja, mutta tyttö ei kuulu edes heihin.
Kunpa tyttöystävä olisi ollut rehellinen
Matti kertoi testituloksen myös tyttärelleen. Ex-vaimoonsa Matti ei ollut yhteydessä. Ero oli sen verran katkera, ettei Matti ole pitänyt ex-vaimoon yhteyttä.
- Kehotin tytärtäni kertomaan asian äidilleen, mutten tiedä, onko hän niin tehnyt. Luulisi kuitenkin ketä hyvänsä kiinnostavan, kuka hänen oikea isänsä on.
Matti ei kuitenkaan toivo, että olisi jättänyt tyttären DNA-testin tekemättä.
- Varmuus on aina parempi kuin epävarmuus. Vaikka totuus olisikin ikävä.
Matti toivoo kyllä, että tyttöystävä olisi aikanaan ollut rehellinen ja kertonut, että muitakin isäkandidaatteja oli. Silloin isyys olisi voitu ajoissa varmistaa.
- En tiedä, miksei hän kertonut totuutta. Ehkä hän halusi lapselle elättäjän ja aavisti, etten olisi naimisiin suostunut, jos olisin totuuden tiennyt. Jotenkin kyllä ihmettelin, miksi tyttöystävä niin kovin innokkaasti halusi minun tunnustavan lapsen. En kuitenkaan osannut epäillä koiruutta, kun avioliiton ulkopuolella syntynyt lapsi piti siihen aikaan joka tapauksessa tunnustaa.
Naiskoodareille olisi tarvetta – Elisa Tervonen ja Sonja Ukkola huomasivat, ettei ohjelmointi olekaan hiljaisten miesnörttien valtakuntaa
Ohjelmointi, siis koodaus, on usein käsitetty miespuolisten nörttien alaksi, johon ei juuri naisia hakeudu. Ohjelmistoyritysten henkilöstöstä vain murto-osa on naisia, mutta suhde muuttuu koko ajan.
– Naisille on tarvetta ja tilausta, sillä alan osaajien puute kasvaa koko ajan. Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen aloituspaikkojen lisäyskään ei yksin auta, vaan on mentävä lukioon saakka: siellä suljetaan monta ovea, jos ei valitakaan pitkää matematiikkaa, Ohjelmistoyrittäjien toimitusjohtaja Rasmus Roiha sanoo.
Koodiviidakon pääkonttorissa Oulussa on useita naispuolisia koodareita.
– Ala tempaisi täysin mukaansa, vaikka ensin oletinkin tämän olevan hiljaisten miesnörttien valtakuntaa: tämä on yllättävän sosiaalista työtä, kymmenen vuotta alalla ollut Elisa Tervonen sanoo.
Sonja Ukkola opiskelee tietojenkäsittelyä ja on vasta kolmen kuukauden harjoittelussa.
– Olen todella tykännyt tästä työyhteisöstä. Jospa alalta löytyisi vakinainen työpaikka, kunhan saan opiskelut päätökseen.
Avoimessa suhteessa elävä kirjailija: Romanttinen rakkaus on ymmärretty väärin –”Polyamoria on romanttisempaa kuin sarjamonogamia”
0
Mitä on romantiikka? Puolisolle perjantaisin tuotuja kukkakimppuja ja kahdenkeskisiä ravintolaillallisia. Näinhän me romantiikan ymmärrämme.
Väärin ymmärretty, jyrähtää kirjailija Marjo Vilkko.
– Eihän tuollainen ole romanttista, koska se on ihan pohjattoman tylsää! Elämään tarvitaan jotain säröä, jotta se olisi romanttista.
Saksassa asuva Vilkko on vastikään julkaisut omiin kokemuksiinsa perustuvan romaanin Vilpitön sydän. Se kertoo, miten kolmikymppinen perheenäiti ihastuu kymmenen vuotta nuorempaan mieheen.
Mahdottomalta näyttävä romanttinen ihastus kehkeytyy vuosien mittaan keskustelujen ja kirjeenvaihdon kautta rakkaussuhteeksi, johon mahtuu myös muita ihmisiä. Vilkko toteuttaa tätä perhemuotoa myös omassa elämässään.
– Oma näkemykseni romantiikasta on lähes vastakkainen siitä, mikä nykymaailmassa on tavanomainen käsitys romanttisuudesta.
Vilkon kritiikki kohdistuu kiteytetysti kolmeen asiaan: romanttinen rakkaus ei ole niinkään tekoja kuin ihmisen sisäinen maailmankatsomus, romantiikka voi kohdistua muihinkin kuin pelkästään parisuhteen toiseen osapuoleen ja vastoinkäymiset ovat osa romantikon rakkauskäsitettä.
Vilkko haluaa herätellä keskustelua romanttisen rakkauden olemuksesta. Ylen blogissa pohdittiin vastikään, , vai olemmeko sekoittaneet romanttisen rakastumisen ja realistisen rakkauden.
Romantikko avaa sydämensä ihmisille
Marjo Vilkon kiinnostus romantiikkaa kohtaan alkoi jo 1990-luvun lopulla, jolloin hän tutki yliopistossa romantiikkaa aatesuuntauksena. Väitöskirjaa aiheesta ei syntynyt, mutta rakas harrastus kyllä.
Vilkon mukaan romantiikka on asenne ja ihmisen sisäinen ideaali. Sieltä se säteilee parisuhteeseen, parisuhteen ulkopuolelle ja muuhun maailmaan.
– Romantikolla on vilpitön sydän. Kaikille ei tarvitse olla avoin, mutta yleensä ihmisille kannattaa antaa mahdollisuus.
Tätä nykyään vallalla olevan romantiikka-käsityksen on vaikea sulattaa: että elämässä olisi mukana muitakin rakkaita ihmisiä kuin Se Ainoa Oikea romanttinen rakastettu.
Marjo Vilkko haluaa herättää ihmiset ajattelemaan myös muita vaihtoehtoja romanttiseen elämäänsä.
– Polyamoria, jossa kaikki ovat vilpittömiä toisiaan kohtaan, on romanttisempaa kuin sarjamonogamia. Jälkimmäisessä kumppania vaihdetaan heti, kun romantiikka arjessa hiipuu.
– Parhaassa tapauksessa myös se yksi ihminen, johon ensin rakastui, pysyy mukana suuremmassa romanttisessa kuviossa.
31 vuotta töissä, 5 työttömänä, 21 eläkkeellä – tämä on odote suomalaisten elinajan jakautumisesta: "Moni on yllättynyt"
Vuonna 2016 syntynyt suomalainen voi odottaa olevansa työelämässä yhteensä 31,4 vuotta, selviää Kelan tuoreesta tutkimuksesta. Työttömänä hän on laskennallisesti kaikkiaan 4,9 vuotta. Miehet ovat työttömänä naisia pidempään.
2010-luvulla miesten ja naisten erot työllisyydessä ja työttömyydessä ovat kasvaneet: naisten työllisyysodote on pidempi kuin miehillä ja työttömyysajan odote vastaavasti lyhempi.
Naisten työllisyysuran odote kaksi vuotta pidempi
Vuonna 2016 työllisyysodotteessa oli eroa lähes kaksi vuotta.
– Ehkä se oli laskelmassani yllätys, että naisten työllisyysajanodote on parempi kuin miehillä, vaikka naiset opiskelevat, hoitavat pieniä lapsia ja ovat eläkkeellä kauemmin kuin miehet. Ja näyttää siltä, että viime suhdannevaiheessa ero on kasvanut. Työttömyys on ehkä kohdannut enemmän miesvaltaisia aloja, sanoo Kelan johtava tutkija Pertti Honkanen sanoo.
Tutkijan mukaan nykyhetken taaperot viettäisivät elämässään keskimäärin peräti viisi vuotta vailla työtä, mikäli suhdanne pysyisi syntymähetken kaltaisena. Vertailun vuoksi nykyiset kolmekymppiset syntyivät maailmaan, jossa työttömyysodote oli vain kaksi vuotta.
– Moni on yllättynyt siitä, että se työttömyysajanodote on melko pitkä tässä viime vuosien suhdannetilanteessa.
"Työttömyys miehille vaikeampi paikka"
Tutkija ottaa esiin syrjäytymiskehityksen.
– Viisi vuotta työttömyyttä keskiarvona on aika paljon. Jos oletetaan, että puolet väestöstä välttyy kokonaan työttömyydeltä, niin silloin se viiden vuoden keskiarvo toisella puoliskolla on jo kymmenen vuotta. Ehkä me voidaan siitä päätellä, että syrjäytymisriski korkeaan työttömyysasteeseen liittyen on korkeampi kuin kuvitellaankaan.
Sukupuolet ottavat työttömyyden eri tavoin, arvioi Honkanen.
– Työttömyys on usein miehille vaikeampi paikka kuin naisille – perheet saattavat hajota ja tulee muita ongelmia, terveysongelmia.
Tutkija penää "voimaperäisempää" työttömyyden torjuntaa
Huonomminkin voisi olla.
– 1990-luvulla työttömyysajan odote oli jopa yli seitsemän vuotta. Mutta kun lasketaan 1990-lamasta lähtien, niin kovin paljon alle neljän vuoden ei ole menty, kertaa tutkija eri vuosien tilannetta.
Honkanen muistuttaa huoltosuhteesta.
– Työttömyyttä pitäisi torjua viime vuosia voimaperäisemmin, jos tästä huoltosuhteesta ollaan kovin huolissaan.
Naisten eläkeaika neljä vuotta pitempi kuin miehillä
Suomalaisten eläkeajan odote on kasvanut melko tasaisesti. Kuluneiden 30 vuoden aikana se on pidentynyt noin 18 vuodesta noin 21 vuoteen.
Naisten eläkeaika on noin 4 vuotta pitempi kuin miehillä, mutta ero ei näytä enää kasvavan. Elinajanodotteen pidentyminen vaikuttaa.
– Elinajanodotteen pidentyminen ja väestön terveydentilan parantuminen lisäävät eläkkeellä vietettävää aikaa ja kasvattavat vanhempien ikäluokkien työllisyyttä, hän sanoo.
Saako toista syyttää sovinistiksi – Onko se kunnianloukkaus?
Ministeri Jari Lepän erityisavustaja kutsui erottamisensa jälkeen ministeriä sovinistiksi. Sana on nykypäivänä erittäin leimaava, sanoo rikosoikeuden professori Matti Tolvanen.
Maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä erotti erityisavustajansa Satu-Marja Tenhiälän huhtikuussa. Muutamaa viikkoa myöhemmin Tenhiälä kommentoi potkujaan Iltalehdelle syyttäen Leppää sovinismista.
”Ministeri ei pidä koulutetuista naisista ja minä en pidä sovinistimiehistä”, Satu-Marja Tenhiälä sanoi Iltalehdelle.
MTK:n metsäasiantuntijaksi palannut Tenhiälä ei ole tarkentanut syytöstään, eikä hän vastannut Seuran yhteydenottopyyntöön. Sen sijaan muun muassa ministeri Anu Vehviläinen ja kansanedustaja Hanna Kosonen ovat puolustaneet Leppää. Kososen mukaan Leppä on ”kohtelias herrasmies”.
Sovinistiksi nimittely ei ehkä vielä parikymmentä vuotta sitten hetkauttanut ketään. Nykyään sanalla on kuitenkin varsin raskas ja ikävä kaiku.
Voisiko sen käyttäminen olla jossain tapauksessa jopa kunnianloukkaus?
Sovinisti-leima heikentää henkilön arvostusta
Itä-Suomen yliopiston rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen toteaa, että poliitikon kohdalla kynnys kunnianloukkauksen tunnusmerkkien täyttymiselle on korkeampi. Sovinisti-sanaa hän pitää kuitenkin nykypäivänä erittäin leimaavana.
”Tämä on rajatapaus. Sovinistiksi nimittäminen on omiaan heikentämään henkilöä kohtaan tunnettua arvostusta, ei siitä pääse mihinkään”, Matti Tolvanen sanoo.
”Kyllä se on erittäin loukkaava ilmaus, mutta poliitikon pitää sietää kovaakin arvostelua.”
Helsingin yliopiston viestintäoikeuden professori Päivi Korpisaari huomauttaa, että Suomessa on menty sallivampaan suuntaan siinä, mitä ilmaisuja muista ihmisistä voi julkisesti käyttää. Syynä ovat osaltaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen Suomelle antamat tuomiot sananvapauden rajoittamisesta.
Sovinisti-sanan loukkaavuutta ei ole oikeudessa käsitelty. Sen sijaan korkeimmassa oikeudessa asti on käsitelty kunnianloukkaustapausta, jossa vastaanottokeskuksen työntekijöiden asennetta oli julkisesti kuvattu rasistiseksi. Oikeus piti sitä ”arvoarvostelmana” eikä tosiasiaväitteenä.
”Ilmaisuja, joista on ennen tuomittu, tarkastellaan tuomioistuimissa nykyään arvoarvostelmina, jotka voivat kuulua mielipiteen vapauden piiriin”, Päivi Korpisaari sanoo.
Itse sovinisti-sanan loukkaavuuteen Korpisaari ei ota kantaa mutta sanoo ymmärtävänsä, että sen voi perustellusti kokea kunnianloukkauksena. Tolvasen tavoin hän kuitenkin toteaa, että etenkin poliittisessa keskustelussa voidaan käyttää koviakin ilmauksia.
Mutta miten professori Matti Tolvanen ottaisi miehenä vastaan syytöksen sovinistisuudesta?
”Se antaisi ensin aihetta itsetutkiskeluun. Jos toteaisin, että syytökseen ei ole aihetta, kyllä se tuntuisi pahalta. Mutta en minä siitä kunnianloukkaussyytettä nostaisi”, Tolvanen sanoo.
Ina Mikkolan kolumni: Asiat jotka jokaisen tulisi ymmärtää seksityöstä – muutos alkakoon huorittelusta - Keskustele
Mikä takaisi seksityöntekijöille turvalliset työolosuhteet. Stigmatisoinnin ja totaalisten kieltojen sijaan pitäisi keskittyä kysymään seksityönteijöiltä itseltään, mitä he itse haluavat, kirjoittaa Ina Mikkola.
"Kaverini hässii työkseen", on lause, jota en olisi voinut sanoa vielä pari vuotta sitten, koska en yksinkertaisesti tuntenut yhtäkään seksityöntekijää. Nyt tunnen. Tehdessäni dokumentaarista tv-sarjaa pornosta pääsin tapaamaan ympäri maailmaa lukuisia pornonäyttelijöita sekä strippareita, maksullisia seuralaisia ja seksipalveluita myyviä henkilöitä.
Pääsin keskustelemaan itsevarmojen ja älykkäiden persoonien kanssa. Etenkin kohtaamani naiset tekivät minusta vahvemman ja viisaamman. Silti edelleen seksityöntekijät ovat ympäri maailmaa halveksituin ammattiryhmä. Heidät kaikki niputetaan samanlaisiksi alistetuiksi uhreiksi ja kakkosluokan kansalaisiksi.
Seksityötä kohtaan liittyvistä ennakkoluuloista ja tietämättömyydestä pitää päästä eroon. Mitä meidän jokaisen tulisi ymmärtää seksityöstä?
Valtaosa seksityöntekijöistä on naisia, mutta seksityötä on monenlaista, ja jokaisen seksityöntekijän tausta, tilanne ja syyt tehdä työtä ovat erilaiset. On eri asia olla kuuluisa nuori pornotähti Hollywoodissa kuin seksiä myyvä keski-ikäinen äiti Etelä-Afrikassa tai seuralaispalveluita tarjoava transnainen Brasiliassa. Olen tavannut nämä kaikki, eikä mieleeni tulisikaan niputtaa näitä naisia johonkin yhteen kategoriaan.
Jotkut päätyvät tekemään seksityötä taloudellisesta pakosta, vaikka heitä ei suoranaisesti siihen kukaan pakotakaan. Joillekin seksityö on täysin oma valinta, intohimoammatti, josta he nauttivat. Tämän hetken yksi suosituimmista yhdysvaltalaisista räppäreistä nimeltään . Hän on painottanut, ettei homma todellakaan sovi kaikille, mutta itse hän pääosin piti työstä ja sai sen avulla mahdollistettua unelmiaan.
Seksityö ei ole sama asia kuin ihmiskauppa. Siksi asenteiden näitä kahta kohtaan ei tulisi olla samanlaiset. Jos ihminen on ihmiskaupan uhri, se on aina halveksittavaa sekä tuomittavaa. Halveksittavaa niitä kohtaan, jotka siihen pakottavat, ei koskaan uhrien suhteen. Mutta jos ihminen haluaa itse omasta tahdostaan tehdä seksityötä, sen ei pitäisi olla halveksuttavaa. Meillä jokaisella tulisi olla itsemääräämisoikeus omaan kehoomme.
Maksulliseen seksiin suhtautuminen on hyvin sukupuolittunut kysymys. Vaikka nykyään Suomessa Väestöliiton tekemien tutkimusten mukaan ei ole yleisesti ottaen kovinkaan suuria eroja, ovat kuitenkin merkittävä poikkeus. Enemmistö miehistä hyväksyy seksin myymisen, kun taas enemmistö naisista vastustaa sitä.
Sukupuolittuneet asenteet eivät toki yllätä. Monia naisia puistattaa ajatus seksin harrastamisesta rahaa vastaan, ja kun kuvittelee itsensä tilanteeseen, on reaktio aiheeseen helposti negatiivinen. Miehet puolestaan ovat se pääsiallinen asiakasryhmä, joten suopeampi suhtautuminen on loogista. Suomessa noin joka kymmenes mies kertoo joskus elämänsä aikana ostaneensa seksiä. Naisista vain alle puoli prosenttia. Naiset hässivät suomalaisia, mutta miehetpääosin ulkomaalaisia. Toisaalta, vaikka miehet hyväksyvät seksin myymisen helpommin kuin naiset, ei se kerro suoraan ammatiryhmän kunnioittamisesta.
Vähällä pääsi uhriinsa verrattuna:
Valheellisen raiskausilmiannon tehnyt nainen tuomittiin ehdolliseen vankeuteen ja yhdyskuntapalveluun – Mies istui yhdeksän kuukautta syyttömänä vankilassa - Kotimaa | HS.fi
”Opin, että jokaisella pitää olla kymppitonni säästössä avioeron varalta”
Miehestään eronnut Johanna kertoo, mitä hän oppi kantapään kautta eroon varautumisesta.
Taloussanomat kertoi viikonloppuna espoolaisen Sallan avioerosta ja sen tuomasta taloudellisesta ahdingosta. Salla jäi avioerossa kahden lapsen yksinhuoltajaksi, ja joutui turvautumaan luottokorttiin saadakseen muutaman huonekalun uuteen kotiinsa. Salla hyödynsi myös Facebookin kierrätysryhmiä.
Taloussanomat pyysi lukijoita kertomaan omia kokemuksiaan avioeron aiheuttamista taloudellisista vaikeuksista.
Nimimerkki Johanna erosi entisestä aviomiehestään neljä vuotta sitten, omasta aloitteestaan.
– Eron syynä oli miehen alkoholismi juomaputkineen ja katoamistemppuineen, mutta myös uusi rakkaus. Aikaisemmin en voinut erota, koska pelkäsin, miten lapset selviävät isän luona, kun tulee yllättäviä kapakkareissuja ja muuta vastaavaa, Johanna kirjoittaa.
Perhe oli asunut omakotitalossa. Lapset olivat avioeron tullessa vireille 10- ja 14-vuotiaat. Lapset toivoivat itse vuoroviikkoasumista ja muuttoa naapurikaupunkiin, jossa toinen heistä kävi koulua.
Vuokra-asunto maksoi 1 500 euroa kuussa
Perheen isä jäi asumaan omakotitaloon, joka laitettiin myyntiin. Johanna hankki kalustetun vuokra-asunnon, josta hän maksoi vuokraa 1 500 euroa kuukaudessa.
Ero oli riitaisa.
– Olimme sopineet, että maksamme lasten menot puoliksi. Näin tehtiinkin, kunnes allekirjoitin lastenvalvojalla sopimuksen, että elatusmaksut ovat nolla euroa. Mies lakkasi hoitamasta kuluja ja kaikki jäi yhtäkkiä minun vastuulleni. Vuokran lisäksi auto, kodin perustamiskulut, lasten vaate- ja harrastuskulut..., Johanna luettelee.
Hän alkoi kirjata menojaan ruutuvihkoon, jotta tilanne tasapainottuisi.
– Uusi mies oli mukana kuvioissa, mutta asuimme erillään. Kun talo vihdoin meni kaupaksi yhdeksän kuukauden jälkeen, olin velkaantunut lähes kymppitonnin edestä. Maksoin velat pois ja leikkasin luottokortit kahtia. Loput talorahat laitoin säästöön määräaikaistilille.
Sitten Johannan äiti sairastui ja kuoli. Isäpuoli ilmoitti, että aikoo testamentista huolimatta pitää äidiltä jääneet varat itsellään.
– Jouduimme veljeni kanssa palkkaamaan juristin selvittämään asiaa. Juristit veloittavat työstään noin 250 euroa tunnilta.
Ex-mies häiritsi, painosti ja teki kiusaa, Johanna kertoo. Lopulta hän palkkasi toisen juristin hoitamaan avioeroa. Erojuristin avulla saatiinkin aikaan sopimus, jonka mukaan ex-mies maksaisi lasten harrastuskuluja.
– Se oli hyvä ratkaisu.
Johanna on sittemmin mennyt naimisiin uuden miesystävänsä kanssa. Pari osti asunnon talokaupoista jääneillä rahoilla.
– Nykyinen mies on hyvä ja luotettava. Olemme kuitenkin sopineet, ettei hän osallistu minun lasteni elatukseen. Hänellä on itsellään kouluikäinen lapsi jota elättää ja joka asuu meillä vuoroviikoin.
Make love, not war, sanoo Antti Tuisku kesäkumibiisissään – tyttöjen seksipositiivisuus vaihtui moninaisuuden julistamiseen
Jos seksihelle olisi kappale, se kuulostaisi Antti Tuiskun Kumipuvulta.
TÄMÄN vuoden kesäkumibiisi, Antti Tuiskun esittämä Kumipuku, on popkappaleena erinomainen ja maailmankatsomukseltaan vapautuneen edistyksellinen.
Jatkumo tuntuu loogiselta:
Viime vuoden Tyynysotaa esitteli feminististä seksipositiivisuutta neljän nuoren naisartistin voimin, ja nyt julistetaan seksuaalista moninaisuutta ja lempimisen ilosanomaa ylipäätään.
”Jos sä et kuulu kumpaankaan lokeroon, se silti sun mielessä on”, laulaa Tuisku.
”Jos tehtäisiin sitä siis useemmin, maailmassa ois asiat paremmin”, hän jatkaa.
Make love, not war! Kysehän on miltei poliittisesta kappaleesta – toki Tuiskun tapaan eli niin, että mitään ei sanota aivan suoraan.
Turvaseksiin kannustavan kesäkumikampanjan taustalla ovat YleX, Suomen Punainen Risti, Väestöliitto, Syöpäjärjestöt ja Sotilaskotiliitto. Ponnistusta tukee sosiaali- ja terveysministeriö.
Kumipuku on järjestyksessään 23. kampanjabiisi. Ensimmäinen julkaistiin vuonna 1996.
HITEIKSI nousseiden kesäkumikappaleiden viestejä on tutkittu ja päivitelty ennenkin. Suurimmat kohut koettiin vuosina 2013 ja 2014.
Cheekin ja Jukka Pojan Jossu-kappaletta (2013) syytettiin – aiheellisesti – slutshamingista eli huorittelusta.
Biisissä Jukka Poika varoittelee Cheekiä ”biatchista”, joka ”ei oo viaton” ja jolla ”on toinen jäbä, ehkä kolmaskin”.
”Ois parempi jos se ois sulle vaan yhden illan makaus”, Jukka Poika sanoo Cheekille. Monen kumppanin kanssa seksiä harrastava nainen siis tuomitaan, mutta Cheekin kohdalla satunnainen seksi ja ”mimmien vaihtaminen” sallitaan.
Esimerkiksi musiikkitoimittaja Oskari Onninen kritisoi aikoinaan kappaleen maailmankuvaa.
Kesärenkaita (2014) taas paheksuttiin esittäjänsä iän takia. Jotkut kokivat, että 15-vuotias Robin oli liian nuori laulamaan seksistä – vaikka juuri teinit ovat turvaseksikampanjan ydinkohderyhmää.
Jossun ja Kesärenkaiden jälkeen kesäkumeja mainostivat Kasmir ja Saara. He lauleskelivat Vauvoja-singlessään geeneistä, perheestä ja perunamaasta.
Onneksi lisääntymiskeskeinen heteroseksioletus on nyt jätetty taakse. Eletään sitä vuotta, jota eletään.
MILLAISIA aineksia arvoliberaali Kumipuku siis sisältää?
”Jos et kuulu kumpaankaan lokeroon” voi viitata joko seksuaali- tai sukupuoli-identiteettiin. Tuisku puhuttelee heitä, jotka eivät koe olevansa yksiselitteisesti homoja tai heteroita, miehiä tai naisia.
Artisti itse on kierrellyt seksuaalisuuskysymystä koko uransa. Hän ei ole halunnut vastata uteluihin identiteetistään. ”Homo, hetero, en kommentoi”, hän totesi En kommentoi -hitillään, kuten myös lukuisissa lehtihaastatteluissa.
Avoliitto! Touko Aalto ja Iris Flinkkilä muuttavat yhteen - ”Samaan paikkaan kuin missä minä ja minun rakas on”
Vihreiden puheenjohtaja Touko Aalto vahvistaa asian Iltalehdelle, mutta ei halua kommentoida asiaa sen enempää.
Myös graafikkona työskentelevä Iris Flinkkilä on kirjoittanut sekä Twitterissä että Instagramissa olevansa muuttopuuhissa.
- Ainakin saan kaikki ihanat juttuni, kimononi, kuvani, astiani ja kirjani samaan paikkaan kuin missä minä ja minun rakas on. Minun jutut, minun tavarat, minun elämäni, kaiken yhteen paikkaan, Flinkkilä kirjoittaa Instagramissa.
Pariskunnan seurustelu nousi julkisuuteen sen jälkeen, kun Touko Aalto erosi vaimostaan Johanna Pietiläisestä. Pariskunta oli ehtinyt olla avioliitossa kahden vuoden ajan.
Avioeroa seuranneiden huhujen jälkeen Aalto vahvisti Facebookissa elokuussa 2017, että eron syynä on hänen suhteensa vihreiden puoluetoimistolla tuolloin työskennelleeseen Flinkkilään.
- Pyydän heiltä anteeksi kiusallista huomiota ja ryöpytystä, jonka kohteeksi he ovat joutuneet, Aalto kirjoitti tuolloin Facebookissa.
Matalaa profiilia
Aalto ja Flinkkilä eivät ole yhdessäolonsa aikana esiintyneet julkisuudessa yhdessä.
Marraskuussa vihreiden puheenjohtaja Aalto otti kantaa seurusteluunsa lyhyesti Iltalehden haastattelussa puoluetapahtuman yhteydessä. Aalto muun muassa totesi, että pariskunta on yhdessä vaikkakaan eivät aio "täällä käsi kädessä kävellä".
- Kaksi itsenäistä ihmistä on yhdessä, mutta tekee omia asioitaan, Aalto sanoi.
Flinkkilä on tullut julkisuudessa tunnetuksi erityisesti seksipositiivisuuden puolestapuhujana. Seksipositiivisuus tarkoittaa sitä, ettei seksin harrastamiseen liitetä samanlaisia sääntöjä kuin ennen: se ei ole enää niin vakava, paheksuttu tai jollain lailla kielletty puheenaihe kuin joskus aiemmin.
- Tunnistan tosi selkeästi tuollaisen ajattelumallin itsessäni, lähipiirissäni ja oman ikäisissäni. En tullut edes ajatelleeksi (näitä sääntöjä), seksi on niin luonnollinen juttu, Flinkkilä sanoi Nytin haastattelussa.
Suomalaisnuorille jaettava seksiopas raivostutti brittikonservatiivit - valkoinen nainen ja musta mies sekä homopari kiihkeissä asennoissa: ”Tämänkö vuoksi Mannerheim taisteli”
"Suomalaisen alakoulun seksuaalikoulutuksen kirja", britannialainen äärikonservatiivijärjestö Traditional Britain Group kirjoittaa sosiaalisessa mediassa jakotekstiksi kuvalle, joka on napattu suomalaisen Hivpointin nuorisotyön Just wear itin Seksiä on monenlaista -esitteestä.
Järjestön Facebook-jaossa näkyvällä esitteen sivulla on kaksi kuvaa: toisessa valkoinen punatukkainen nainen harrastaa seksiä lippispäisen tummaihoisen miehen kanssa ja toisessa kuvassa rakastelee kaksi sinitukkaista valkoista miestä.
Sekös sai brittikonservatiivit some-raivon valtaan. Sunnuntaina jaettuun päivitykseen oli kertynyt tiistai-iltaan mennessä yli kaksisataa raivostuneen ja itkevän naaman reaktiota. Saatetekstissä varoitellaan, ettei kuvien alkuperäislähde sovi heikkovatsaisille.
Myös kommentteja on kertynyt valtava määrä. Esitettä syytetään "perverssiksi propagandaksi" ja liberaaleja "yhteiskunnan syöväksi".
- Mannerheimin miettii varmasti, että tämänkö vuoksi hän taisteli, yksi kommentoija kirjoittaa surullisten hymiöiden saattelemana.
- Hirviömäistä ja häpeällistä, kirjoittaa toinen.
Traditional Britain Group kertoo sivuillaan, että Britanniaan on toisen maailmansodan jälkeen kohdistettu vakavia hyökkäyksiä maan kulttuuria, perintöä ja perustuslakia vastaan. Järjestön mukaan poliittinen korrektius ja pakotettu monikulttuurisuus ovat vesittäneet "rikkaan kansakunnan luonteen".
- Britannialle on olemassa vaihtoehto. Vastarinta alkaa nyt, järjestö päättää kuvaustekstinsä verkkosivuillaan.
Kuvat kertovat moninaisuudesta
Hivpointin nuorten työn suunnittelija Maria Oinonen sanoo, että seksuaalikasvatus saa ajoittain arvostelua osakseen.
- Suomessakin voi olla esimerkiksi uskonnollisia lahkoja, jotka ovat perinteisen ajattelun kannalla. Seksuaalikasvatus ymmärretään usein väärin niin, että se on seksin opettamista. Sitähän se ei ole, vaan annamme tietoa, jonka avulla nuoret voivat tehdä omia ratkaisujaan seksielämänsä suhteen.
Pääasiassa esite on saanut Oinosen mukaan hyvää palautetta niin järjestöiltä, opettajilta, nuoriso-ohjaajilta kuin nuorilta itseltään. Esitteelle löytyy puolustajia myös Traditional Britain Groupin päivityksessä. Kuvien kirvoittamien raivoreaktioiden ja itkun lisäksi päivityksessä on kymmeniä tykkäyksiä. Niistä löytyy hyvin paljon suomalaisia nimiä.
Monet suomalaiset ovat ilmestyneet päivitykseen hihittelemään raivostuneille brittikommenteille ja Traditional Britain Groupin päivitys on levinnyt Suomessakin sosiaalisessa mediassa.
Osa kommentoijista ihmettelee, mikä ihme esitteen kuvissa on vikana todeten, että ainakaan seksuaalikasvatuksessa ei syrjitä ketään sukupuolen tai seksuaalisen suuntautumisen vuoksi.
- Olemme halunneet, että kuvissa näkyy ihmisten, suhteiden ja seksitapojen moninaisuus. Sen on tarkoitus ravisuttaa perinteistä seksuaalikasvatusmateriaalia ja olla ajan hengessä mukana. Monista tutkimuksista ja kouluterveyskyselyistä saatava tieto pohjautuu vielä hyvin heteronormatiiviseen ja yhdyntäkeskeiseen ajatteluun, Oinonen sanoo.
Tärkeintä ehkäistä tauteja
Maria Oinosen mukaan esitteen keskeisin tarkoitus on kertoa, missä seksitavoissa taudit voivat tarttua ja miten niitä voi ehkäistä.
- Meiltä kysytään usein nuorten seksuaalineuvonta-chatissä, mitä joku asia tarkoittaa ja miten toimia erilaisissa seksitilanteissa. Nuoret etsivät tiedon joka tapauksessa jostain. On parempi, että he saavat asiallisesta lähteestä luotettavaa tietoa kuin että he etsivät saman asian vaikka pornosta.
https://www.aamulehti.fi/hyvaelama/katsoitko-ihastustasi-silmiin-paljastit-ehka-enemman-kuin-luulit-tutkija-kertoo-parimuodostuksen-salaiset-kaavat-joita-toistamme-huomaamatta-200974876
Katsoitko ihastustasi silmiin? Paljastit ehkä enemmän kuin luulit – Tutkija kertoo parimuodostuksen salaiset kaavat, joita toistamme huomaamatta
https://www.theguardian.com/books/2018/may/30/germaine-greer-calls-for-punishment-for-to-be-reduced
Vanhan polven feministi Germaine Greer sekoilee. Sanoo että seksi ilman intohimoa on raiskaus, samoin laiskuus sängyssä. Aikamoista puhetta taas joka ei menisi ikinä läpi miehen sanomana ilman infernaalista paskamyrskyä. Puhumattakaan siitä että tätä maksiimia sovellettaisiin naisiin. Sitten olisi ihmiskatiska lahnoja täynnä.
<a href=https://www.iltalehti.fi/kotimaa/201805312200984073_u0.shtml<a href=
20-vuotias Kaylee käytti amfetamiinia löytääkseen rauhan - huumekierre päättyi, kun hän kaivoi kirkon pihalla molemmat silmänsä irti
Amerikkalaisnaisen elämä alkoi uudestaan, kun hän sokeutui.
...
Jonain päivänä hän toivoo pääsevänsä opiskelemaan meribiologiaa.
Naispoliisi potki musiikkia kuunnellutta aviomiestään päähän - väitti pahoinpitelyä lavastetuksi
”Elähtäneistä kotirouvista” kavallussyyte: Syöpäsairaille lapsille tarkoitetut rahat vastuuhenkilön yksityisiin menoihin
Syytettyjen penkillä oli kalenteriprojektin keskeinen vastuuhenkilö, raumalainen myyjä (s. 1981). Syyttäjä vaati hänelle ehdollista vankeusrangaistusta kavalluksesta ja luottamusaseman väärinkäytöstä.
Naisen oli määrä hoitaa kalenterihanketta varten perustettavan yhdistyksen taloudellisia ja oikeudellisia asioita.
Seurakunnan työntekijä varasti kolehdista lähes 5 400 euroa – huijasi myös työttömyyskassalta 15 500 euroa
Petostuomion nainen sai perusteettomasti maksetuista työttömyyspäivärahoista. Hän ilmoitti työttömyyskassalle olevansa työtön, vaikka hän oli samaan aikaan töissä ja sai palkkaa. Työttömyyskassalle aiheutui menettelystä noin 15 500 euron vahinko.
Aikuinen nainen hakkasi teinitytön Espoossa - syynä raivokas mustasukkaisuus: ”Sä hajotit meidän perheen”
Ex-NBA pelaajan murhasta syytetylle vaimolle jättitakuut
Tunnetko jo digideittailun ärsyttävimmän käytöstavan? Häilyminen tekee deittikaverin epävarmaksi | Yle Uutiset | yle.fi
This Is Why Ghosting Hurts So Much | Psychology Today
Sotapeli Battlefield 5 suututtaa faneja jo ennen julkaisua - ”Jos haluaa välttämättä saada mukaan naishahmon, sen pitäisi olla neuvostoliittolainen taistelija”
Monien mielestä naishahmo tuo peliin epäuskottavuutta.
Tältä näyttää Battlefield 5.
Lokakuussa ilmestyvä Battlefield 5 on herättänyt jo paljon tunteita. Trailerissa nähdyt asiat eivät kaikkia pelisarjan faneja miellytä. Yksi vastustusta herättäneistä muutoksista on se, että toiseen maailmansotaan sijoittuvassa Battlefield 5:ssa voi hahmokseen valita brittiläisen tarkka-ampujan, jolla on käsiproteesi.
Keskustelua on käyty erilaisissa pelaamiseen keskittyvillä keskustelupalstoilla. Toisten mielestä naishahmo on epäuskottava kaikin mahdollisin tavoin. Toisessa maailmansodassa Britannialla ei ollut naistaistelijoita - toisin kuin Neuvostoliitolla. Käsiproteesi taas näyttää aivan liian modernilta.
Twitterissä keskustelua käydään #notmybattlefield-häshtägin alla. Viestipalvelussa keskitytään eri toten historian vääristelyyn, ei pelaajan sukupuoleen.
- Ei historiaa voi kirjoittaa uudestaan. Jos haluaa välttämättä saada mukaan naishahmon, sen pitäisi olla neuvostoliittolainen taistelija.
- Historiaa ei voi kirjoittaa uudestaan, vaikka tarkoittaisi hyvää. Historian tuleekin loukata. Historian tulee herättää ajatuksia ja ennen kaikkea opettaa meitä. Jos totuus lakaistaan maton alle, mitään ei opita, käyttäjä Stephen Slack tviittaa.
Yksi käyttäjä on täysin eri mieltä. Hänen mielestään hahmossa on kyse ennen kaikkea tasa-arvon ajamisesta.
- Hyvä, että saadaan vihdoin naisia mukaan tähänkin touhuun. Haluat keskustella historiasta? Mene museoon. Tämä on v**** peli.
Pelin kehittäjän mukaan naishahmo kirjoitettiin, jotta peli olisi mahdollisimman monipuolinen ja kattava. Eräs käyttäjä puolustaa kehittäjän ajatuksia tviittaamalla, että naispelaajat haluavat hahmon, johon samastua.
- Kaikki te #notmybattlefield-urpot. Kasvakaa aikuisiksi. Ihan oikeasti. Tuo on säälittävää ja lapsellista, ja te nolaatte kaikki järkevät pelaajat. Naisia on olemassa, ja naiset pelaavat videopelejä. Heillä on oikeus pelata niitä sellaisella hahmolla, johon voivat samastua. Lopettakaa nyt jo ihan oikeasti.
Battlefield-pelisarjan eri osia on myyty kymmeniämiljoonia kappaleita. Sarjan ensimmäinen osa julkaistiin vuonna 2002.
Pikkupojille myytävä feministipaita oli monelle liikaa – mainoskuva nostatti kiihkeän keskustelun somessa: onko teksti sopiva lastenvaatteeseen?
T-paidan sanomaa on puitu hartaasti sosiaalisessa mediassa.
Kuva feministisestä lastenpaidasta sai aikaan valtaisan somemyrskyn, joka nousi myös uutisotsikoihin, muun muassa CBS kertoo. J. Crew -vaatekauppa julkaisi Instagramissa kuvan hymyilevästä pikkupojasta, jolla oli päällään punainen paita.
– Minä olen feministi myös, paidassa luki valkoisella.
Paita oli tehty yhteistyössä Prinkshop-nimisen yrityksen kanssa, joka tekee aatteellisia vaatteita. Prinkshop kuvailee sivuillaan arvostavansa sananvapautta ja tekevänsä printtituotteita, joiden aiheet vaihtelevat tasa-arvosta asesääntelyyn.
T-paita on herättänyt vaatekaupan Instagramissa kiihkeää keskustelua, InStyle huomioi. Monet kehuivat paidan välittämää sanomaa, mutta joidenkin mielestä oli väärin, että lastenpaitaan oli painettu vahva kannanotto. Kuvan kommenteista käy myös ilmi, kuinka erilaisia käsityksiä ihmisillä on feminismistä käsitteenä.
– Pikkulapset eivät ole ideologioita.
– Heippa! Älkää yrittäkö asettaa meihin poliittista ideologiaanne.
– Herran jestas, nämä lapset ovat liian nuoria ymmärtääkseen, mitä nuo sanat tarkoittavat. Lasten on tarkoitus olla lapsia, ei poliittisia mainostauluja.
– Antakaa lasten olla.
– Feminismi = tasa-arvo. Tasa-arvo ei ole poliittista (tai sen ei ainakaan pitäisi olla), eräs puolusti paitaa ja täydensi viestiään sydänhymiöillä.
– Minä rakastan tätä! On tärkeää ottaa lapset mukaan keskusteluun. Kyse ei ole vallasta. Eikä kyse ole poliittisten ideologioiden tuputtamisesta lapsille. Kyse on ihmisoikeuksista – miesten, naisten ja lasten.
– Tämä on upeaa! Toivon vain, ettei sitä olisi myyty loppuun niin nopeasti.
– Rakastan tätä! Ja mitä tulee näihin kommentteihin...no, ne vain todistava, että tarvitsemme tällaista.
– Tämä on muotia, jolla on tarkoitus. Kiitos, että otatte kantaa ja tuette kaikkien ihmisoikeuksia. Minulla ei ole lapsia, mutta jos olisi, ostaisin jokaiselle tällaisen.
Naisten saunavuoro
Yhdeksän vuotta sinkkuna
”Sinkkuudesta puhutaan kuin se olisi ongelma. Parisuhteessa olevat ihmiset projisoi sinkkuihin omaa pelkoaan yksin olemisesta.”
Sinkkuja pidetään sekä itsekkäinä bilettäjinä että säälittävinä yksineläjinä. Miten elää tasapainoista elämää itsenäisenä ihmisenä? Miltä tuntuu olla yhdeksän vuotta sinkkuna? Haastateltavana sinkkublogin pitäjä, kirjailija Henriikka Rönkkönen. Toimittajana Paula Tiessalo.
Minkä ikäisenä lapsi voi päättää sukupuolensa korjaamisesta? Asiantuntijat erimielisiä
Asiantuntijoilla on vastakkaisia näkemyksiä siitä, voiko esimerkiksi jo 4-vuotias tietää olevansa "väärässä sukupuolessa".
7-vuotias yhdysvaltalainen Gracie on syntynyt pojan ruumiiseen, mutta kokee olevansa tyttö. Gracieta satutti se, että ihmiset pitivät häntä poikana, kertoo yhdysvaltalainen KQED News.
Gracie ryhtyikin 4-vuotiaana elämään elämäänsä tyttönä: perhe hylkäsi lapsen entisen poikanimen, alkoi puhutella häntä tyttönä ja puki hänet tyttöjen vaatteisin myös kodin ulkopuolella.
Nyt Gracie sanoo olevansa onnellinen.
Mutta voiko 4-vuotias todella tietää elävänsä väärässä sukupuolessa? KQED:n haastattelemat asiantuntijat ovat asiasta erimielisiä.
Sosiaalista sukupuolta voi muuttaa jo nuorena
Kehityspsykologi ja kliininen psykologi Diane Ehrensaft uskoo, ettei sosiaalisen sukupuolen korjaukselle ole alaikärajaa. Sosiaalisella sukupuolella tarkoitetaan biologisten piirteiden ulkopuolelle jääviä sukupuolen ilmiöitä.
– Sosiaalisen sukupuolen muutos voi tapahtua heti, kun lapsi kykenee ilmaisemaan, kuka hän kokee olevansa, Ehrensaft tiivistää.
Yksi KQED:n haastattelema terapeutti kertoo tavanneensa jopa kolmevuotiaita lapsia, jotka ovat alkaneet muuttaa sosiaalista sukupuoltaan.
Lapselle kehittyy käsitys omasta sukupuolestaan tavallisesti 2–3-vuotiaana. Transtukipisteen mukaan transvestisuuteen liittyvät tunteet heräävät yleensä 3–13-vuotiaana.
Vanhempien on kuunneltava lastaan
Washingtonin yliopiston tutkija Kristina Olson muistuttaa KQED:n haastattelussa, etteivät vanhemmat aina kuuntele, mitä heidän lapsillaan on kerrottavanaan. Kuuntelemattomuudella voi olla vakavia seurauksia.
Yhden varoittavan esimerkin kertoo sukupuolentutkimukseen erikoistunut Erica Anderson. Hänen vastaanotolleen saapui hoidettavaksi viisivuotias, joka oli vaipunut masennukseen.
– Poika vertasi itseään siskoonsa kylpiessään hänen kanssaan. Se järkytti poikaa kovasti. Kerran hän meni kylpyhuoneeseen keritsimien kanssa tarkoituksenaan leikata peniksensä irti, Anderson kertoo.
Suuria harppauksia on vaikea peruuttaa
Ehrensaft muistuttaa, että harvan transsukupuolisen lapsen kokemus omasta sukupuolestaan muuttuu sosiaalisen sukupuolen muutoksen jälkeen.
Vastakkaista näkemystä edustaa sosiaalista sukupuolta tutkinut Thomas Steensma. Hän uskoo lujasti siihen, että moni lapsena sukupuoleensa tyytymätön ei kasva aikuisena transsukupuoliseksi. Lapsilla saattaa olla myös ohimenevä kausi, jolloin he kokevat samaistuvansa vastakkaiseen sukupuoleen.
Steensman mukaan sukupuolen epäyhdenmukaisuus ei aina jatku lapsuudesta aikuisuuteen. Tämä pitäisi ottaa huomioon sosiaalista sukupuolta vaihdettaessa: esimerkiksi nimen muutos on vahva viesti muille siitä, mikä on henkilön sukupuoli.
Steensman toteaa, että suuria harppauksia voi olla vaikea myöhemmin perua.
Samaa kantaa edustaa Columbian yliopiston kliinisen psykiatrian professori Jack Drescher. Hänen mukaansa harva terapeutti on pystynyt onnistuneesti tunnistamaan ne lapset, jotka pitävät kiinni transsukupuolisesta identiteetistään myös vanhempana.
Lisätutkimuksia tarvitaan
Yksimielisiä tutkijat ovat siitä, että asiasta tarvitaan enemmän tieteellisiä tutkimuksia. Sukupuolta koskevat ristiriidat voivat nimittäin koitua kohtaloksi: erään tutkimuksen mukaan liki puolet transsukupuolisista on yrittänyt itsemurhaa ennen kuin he ovat täyttäneet 24 vuotta.
Washingtonin yliopiston tutkimuksessa kuitenkin todettiin, että translapsen identiteetin tukeminen auttaa tukemaan myös lapsen mielenterveyttä.
Lähde: KQED, Transtukipiste, Seta
Feed me!:
(61) 700lb BBW Model Wants To Be Too Fat To Move - YouTube
Tarvitaanko poikakoulut takaisin? Lasse Lehtinen: Vääryys on kääntynyt
Peruskoulu on enemmän tyttöjen kuin poikien koulu.
Kirjailija ja entinen EU-parlamentin jäsen Lasse Lehtinen (sd.) kirjoittaa Ilta-Sanomien kolumnissaan ihmetelleensä, miten eri suuntiin murkkuikäiset pojat ja tytöt näyttävät kehittyneen. Miehenalut ovat rutkasti jäljessä ikäisistään nuorista naisista.
– Tasa-arvon kannalta kehitys on varmaan ollut oikea. Mutta onko vuosikymmeniä vallinnut vääryys tyttöjä kohtaan ajan mittaan kääntynyt vääryydeksi poikia kohtaan? Ainakin se ilmenee käyttäytymisessä ja tutkimusten mukaan myös koulumenestyksessä, Lasse Lehtinen kysyy.
Niinpä 1990-luvulla syntyneiden joukossa naisten koulutustaso on jo selvästi korkeampi kuin saman ikäisten miesten.
– Rankka murrosikä juuri ennen lukiota on monille pojille mahdoton tilanne. Aikuistuneiden tyttöjen rinnalla poika on helposti epävarma mölö. Yläasteella tytön ero kypsyydessä saman ikäiseen poikaan voi olla jopa kolme vuotta.
Lehtisen mukaan ”peruskoulu on enemmän tyttöjen kuin poikien koulu, sillä naisopettajat eivät kovin hyvin ymmärrä poikien sielunelämää”.
– Kuuliaisesti opetusta seuraavat tytöt saavat siten parempia arvosanoja ansiottakin, hän arvelee.
– Ongelmia tulee helposti, jos opettajalla ei ole riittävää ymmärrystä poikien maailmasta. Jo tasa-arvon vuoksi miesopettajia pitäisi saada lisää. Pojat kohtaavat aikuisen miehen koulussa yleensä vasta tarkkailuluokilla, kun syrjäytyminen on jo edennyt pitkälle, Lasse Lehtinen kirjoittaa.
Lehtinen arvelee, että huuto olisi valtava, jos asia olisi toisin päin. Hän ihmettelee johdonmukaisuuden puutetta: sama henkilö saattaa vastustaa ase- tai kansalaispalvelusta molemmille sukupuolille, mutta ei näe yhteiskoulussa mitään hassua.
– Pisa-vertailussa Suomeakin paremmin menestyneessä Aasiassa poikaluokkia kokeillaan jo. Uskaltaisivatko tytöt olla rohkeampia ainevalinnoissaan, jos he kävisivät koulua omassa ryhmässään, ja paranisiko poikien itseluottamus poikaporukassa?
Yhteiskoulun Lasse Lehtinen vitsailee sopivan vain tytöille. Hän kertoo itse käyneensä poikalyseota kahdeksan vuotta, josta hänellä on vain hyvää sanottavaa.
– Tossun alle ehtii kyllä aikuisenakin. Yhteiskoulun poikia kävi vähän sääliksi. Me kilpailimme sentään vertaistemme ressukoiden sekalaisessa joukossa, hyvässä ja pahassa.
Belgia puuttuu tyttöjen silpomiseen
Tuore lakimuutos vapauttaa lääkärit vaitiolovelvollisuudesta tietyissä tilanteissa.
Belgian parlamentti on hyväksynyt lakimuutoksen, joka antaa terveydenhoitohenkilökunnalle mahdollisuuden ilmoittaa tyttöjen sukuelinten silpomisesta poliisille tai syyttäjäviranomaisille.
Aiemmin esteenä on ollut vaitiolovelvollisuus.
Brussels Timesin mukaan Belgiassa on noin 17 000 tyttöä tai naista, joiden sukuelimet on silvottu uskonnollisista tai kulttuurisista syistä.
Siirtolaisperheissä asiaa pidetään kunniakysymyksenä, sillä leikkaamattoman tytön ei katsota kelpaavan avioliittoon. Sukulaiset suorittavat usein toimenpiteen alkeellisissa olosuhteissa.
Maailman terveysjärjestö WHO:n mukaan yli 200 miljoonaa tyttöä ja naista on joutunut kärsimään toimenpiteestä eri puolilla Afrikkaa, Lähi-itää ja Aasiaa. Tietyissä osissa Sudania jopa kolmannes tytöistä kuolee silpomisesta aiheutuviin komplikaatioihin.
Asiasta kertoi myös Iltalehti.
Ruotsidemokraattien kannatus noussut, sosiaalidemokraattien huvennut
Ruotsissa maahanmuuttovastaisten ruotsidemokraattien kannatus on noussut selvästi samalla, kun hallitsevan sosiaalidemokraattien kannatus laskenut tuntuvasti. Muutokset ilmenevät Ruotsin tilastokeskuksen SCB:n laajasta mielipidemittauksesta.
Ruotsidemokraatit saisi nyt 18,5 prosenttia äänistä. Kannatus on noussut 3,7 prosenttiyksikköä viime marraskuun mittauksesta.
Hallituspuolue sosiaalidemokraatit saivat nyt tehdyn kyselyn mukaan 28,3 prosentin kannatuksen. Puolueen tuki on huvennut 4,3 prosenttiyksikköä edellisestä mittauksesta.
Opposition maltillinen kokoomus on kasvattanut kannatustaan hieman 22,6 prosenttiin.
STT
Älkää naiset valittako, jos ette hae johtotason tehtäviin
Jos johtopaikoille haluaa, pitää sinne aktiivisesti hakeutua. Muuten on turha itkeä sitä, ettei tasa-arvo toteudu, kirjoittaa Kauppalehden toimittaja Cilla Bhose.
Suomen Pankin johtokunnassa vapautuvaan paikkaan tuli määräaikaan mennessä 13 hakemusta. Kolmihenkiseen johtokuntaan pitää saada täydennystä, kun pääjohtaja Erkki Liikanen väistyy ja Olli Rehn tulee hänen paikalleen.
Virkaan haettavan ihmisen pitäisi täydentää johtokunnassa jatkavien Olli Rehnin ja Marja Nykäsen osaamista ja kokemusta. Erityistä painoa annetaan taloustieteen koulutukselle. Rahapolitiikan ja sen tutkimuksen tuntemus on eduksi.
Eduskunnan pankkivaltuuston puheenjohtaja Matti Vanhanen (kesk) luonnehti hakijajoukkoa kovatasoiseksi. Sitä se epäilemättä olikin. Hakijoista seitsemän on taloustieteen tohtoreita.
Kaikki virkaa hakeneet ovat miehiä. Yksikään nainen ei paikkaa hakenut. Tilanne oli sama keväällä, kun Suomen Pankin pääjohtajan paikka oli haussa. Tuolloin kiinnostusta ehkä laimensi se, että paikka oli etukäteen pedattu Olli Rehnille.
Matti Vanhanen ihmetteli STT:lle antamassaan haastattelussa, miksei yksikään nainen hakenut Suomen Pankin johtokuntaan.
”Tämä oli yllätys minullekin, koska pankki- ja tutkijamaailmassa ehdottomasti on tähän tehtävään päteviä naisia”, Vanhanen totesi.
Vanhanen on oikeassa. Naisvajetta kannattaakin ihmetellä. Tuskin on niin, ettei yhdelläkään naisella ole tässä maassa tehtävään tarvittavaa osaamista, ammattitaitoa ja kykyä.
Tasa-arvo etenee, jos naiset miesten tavoin kärppänä hakevat johtopaikoille, kun niitä on tarjolla. Naisten pitää niin ikään miesten tavoin hakea sellaisiin tehtäviin, jotka tukevat urapolkua toimitusjohtajiksi, muuten he eivät sellaisiksi etene.
Kaikki naiset eivät tietenkään halua johtopaikoille, eikä sinne kaikkien naisten kannata pyrkiäkään.
Mutta jos sinne mielii, pitää paikkoja aktiivisesti hakea. Jos ei hae, on turha itkeä sitä, ettei tasa-arvo toteudu.
Ensimmäiset #metoo-valheet toivat yli 7,5 miljoonan korvaukset – valesyytösten takana oli tuotantoyhtiön miestoimitusjohtaja
Feministinen puolue hahmottelee omaa perustulomallia – Kannatusta haetaan suurista kaupungeista
Feministinen puolue kokoontuu puoluekokoukseen ensi viikonloppuna Tampereella. Puolue ajaa myös perhevapaiden tasa-arvoista jakoa molemmille vanhemmille ja yksilön oikeutta kieltäytyä asepalveluksesta.
–Yhteiskunta, jota määrittelee vapaus ja kannattelee rakkaus.
Näin kuuluu vuonna 2016 perustetun Feministisen puolueen tunnuslause. Puolue järjestää toisen puoluekokouksensa ensi viikonloppuna Tampereella. Tapaamisessa keskustellaan erityisesti tulevista eduskuntavaaleista.
–Feministinen puolue on selvästi muun muassa nuorten suosiossa. Haluamme vahvistaa asemaamme isoissa kaupungeissa, kuten Tampereella ja Turussa, kertoo Pirkanmaan piirin puheenjohtaja Annamaija Saarela.
Kokouksessa keskustellaan esimerkiksi puolueen poliittisista toimenpideohjelmista. Myös feministinen perustulo- ja asepalvelusmalli ovat parhaillaan työstettävänä puolueen työryhmissä, mutta mitä nämä kyseiset mallit oikein ovat?
–Feministisen asepalvelusmallin lähtökohtana on kohdella kaikkia sukupuolia tasa-arvoisesti ja taata ihmisille mahdollisuus myös kieltäytyä asepalveluksesta oman vakaumuksensa mukaisesti, Feministisen puolueen puheenjohtaja Katju Aro sanoo.
Huolena epätasa-arvo
Aron mukaan huolena on myös universaali perustulomalli, jonka pelätään vahvistavan sukupuolten välistä epätasa-arvoa. Puolueen oma feministinen perustulomalli on kehitteillä ja se pyritään julkaisemaan loppusyksystä. Myös perhevapaat tulee jakaa tasan.
–Julkisuudessa on pyöritelty useampaa erilaista mallia perhevapaiden suhteen, mutta meidän mielestämme vain tasaisesti jaettu vapaa edistää aidosti tasa-arvoa, Aro kommentoi.
Kokoontumisen jälkeen yhdistys osallistuu Pirkanmaan Pride -tapahtumaan. Kulkueen järjestää Pirkanmaan Seta ry.
Pride-kulkueen aloituspaikasta käytiin väittelyä viime viikolla, kun Ratinan kauppakeskus ensin kielsi kulkueen kokoontumisen Ratinan aukiolla. Lyhyen väännön jälkeen kauppakeskus kuitenkin muutti kantaansa, jonka seurauksena kulkue saa aloittaa marssimisen aukiolta tulevana viikonloppuna.
Onko sinut ”ghostattu”? Kolmekymppinen mies kertoo nyt, miksi tekee katoamistempun
James Lindsay tietää, että olisi voinut kohteliaasti vastata viestiin ja kertoa, että ei ole kiinnostunut. Mutta hän ei tehnyt niin.
Tapaat deittisovelluksessa kivan tyypin ja päädytte treffeille. Deittikumppani vaikuttaa kiinnostavalta – ja kiinnostuneelta. Yksi asia johtaa toiseen ja pian huomaat olevasi päätä pahkaa ihastunut. Homma etenee jouhevasti toisiin treffeihin, ehkä jopa kolmansiin, kunnes treffikumppani jättää tylysti enää vastaamatta yhteydenottoihisi.
Viime vuosina ovat erilaiset deittailutrendit yleistyneet, ghostaaminen ehkä yleisimpänä. Olet saattanut myös kuulla penkittämisestä, löysästä hirrestä, mooningista taikka stashingista. Kaikki kuuluvat nykypäivän deittisanavarastoon.
Ghostaaminen tarkoittaa sitä, että treffikumppani jätetään katoamalla ja ilman selityksiä. Yhtenä päivänä ghostaaja vain jättää vastaamatta viesteihin ja puheluihin. Tämänkaltaiset tylyt pakit tuntuvat pahalta, sillä toinen ei anna selitystä sille, miksi orastava suhde ei ottanutkaan tuulta alleen.
Deittisovelluksiin liittyy tietynlainen vauhtisokeus, kun uusien ihmisten tapaaminen on aiempaa helpompaa. Väestöliiton psykologi ja psykoterapeutti Anna Salmi kuitenkin kertoi haastattelussamme viime vuonna, että ihminen pystyy valitsemaan 5–10 vaihtoehdon väliltä. Jos vaihtoehtoja on enemmän, silloin on vaikea tehdä minkäänlaista päätöstä.
Usein ghostatuksi tulleet ovat avautuneet tuntemuksiaan tylyistä pakeista, mutta nyt kolmekymppinen James Lindsey paljastaa Business Insiderissa, miksi on itse syystä tai toisesta ghostannut treffikumppaninsa.
Hän kertoo tulleensa itse ghostatuksi aloittaessaan nettideittailun pidemmän seurustelusuhteen päätyttyä. Ghostaaminen oikeastaan kuuluu olennaisena osana nettideittimaailmaan. James Lindsey kertoo oppineensa muutamien treffien jälkeen, että jos jatko ei ole mielessä, treffikumppaniin ei vain enää oteta yhteyttä. Helppous on myös syy, et välttämättä tule koskaan törmäämään treffikumppaniin missään.
Kaksi esimerkkiä ghostaamisesta:
1. Muutamien drinkkien jälkeen deittisovelluksessa tavattu nainen oletti illan jatkuvan Jamesin luona – niin kuin se jatkuikin. Seuraavana aamuna naisen suorasukaisuus ei ollutkaan enää niin viehättävä piirre kuin se oli ehkä illalla ollut. Hän esimerkiksi pakkasi muutaman kirjan kirjahyllystä mukaansa, ja otti Uberin Jamesin piikkiin useiden kymmenien kilometrien päähän, vaikka puhe oli ollut lähimmästä metroasemasta.
Viikon päästä tapaamisesta nainen otti yhteyttä. James vastasi olevansa pois kaupungista, niin kuin olikin. Hetken hän harkitsi laittavansa viestin, jossa selittäisi, että ei ole kiinnostunut naisesta. Hän kuitenkin totesi heidän olevan täysin eri aaltopituudella asioista, eikä viesti välttämättä menisi naiselle perille. Hän ei siis vastannut enää mitään.
2. Kukaan ystävistä ei kiireiden vuoksi päässyt teatteriesitykseen, johon Jamesilla oli liput. Hän päätti etsiä seuraa Tinderistä. Ilta sujui teatteriesityksen jälkeen mukavasti pitsalla, mutta kovin paljon yhteistä heillä ei ollut. Nainen viestitteli pitkin seuraavaa viikkoa, James vastasi viesteihin aluksi kohteliaasti, mutta jatkokysymyksiä hän ei esittänyt. Lopulta tuli viesti, jossa nainen tiedusteli näkisivätkö he vielä uudestaan. Tähän James ei enää vastannut mitään.
– Tiedän, että olisin voinut kohteliaasti kieltäytyä, ja uskoin, että niin tekisinkin. Kun pääsen kotiin tai kun olen tehnyt tämän homman tai syönyt tämän jäätelön... Mutta kolmen neljän päivän jälkeen totesin, että olin jo hiljaisuudella vastannut kysymykseen, hän kirjoittaa.
Ruotsidemokraattien puheenjohtaja pitää naisten, muttei Trumpin puolta: Pystymme haastamaan muut puolueet, hallitsemme keskustelua
Ruotsidemokraatit sai Ruotsin tilastokeskuksen suuressa mielipidemittauksessa 18,5 prosentin kannatuksen.
Hän on sitä mieltä, että #metoo-kampanja oli pohjimmiltaan hyvä. Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin tyyliä hän karsastaa.
Jimmie Åkesson liittyi ruotsidemokraatteihin 16-vuotiaana vuonna 1995, valittiin puheenjohtajaksi vuonna 2005, ja hän nosti maahanmuuttokriittisen puolueen valtiopäiville vuonna 2010.
Åkessonin puheenjohtajakautta ovat varjostaneet epäilyt peliriippuvuudesta ja loppuunpalamisen vuoksi pidetty muutaman kuukauden sairausloma.
Puolueen kannatus on kuitenkin ollut Åkessonin kaudella jatkuvassa kasvussa, ja nyt se on Ruotsin kolmanneksi suurin puolue.
Åkesson on 39-vuotias ja kotoisin Sölvesborgista Skånesta Etelä-Ruotsista. Hän esiintyy julkisuudessa maltillisesti, ja rasistisia kommentteja laukoneet tai katutappeluihin joutuneet puolueen jäsenet ovat saaneet Åkessonin kaudella lähteä.
"Me määräämme keskustelunaiheet"
Ruotsidemokraatit sai Ruotsin tilastokeskuksen tiistaina julkaisemassa suuressa puoluekannatustutkimuksessa 18,5 prosentin kannatuksen. Kannatus on noussut 5,6 prosenttiyksikköä edellisistä vaaleista.
Mittaus julkaistaan kahdesti vuodessa, ja se kuuluu Ruotsin suurimpiin ja luotetuimpiin mielipidemittauksiin.
– Me olemme se puolue, jonka kannatus on noussut eniten edellisistä vaaleista. Olemme se puolue, joka hallitsee keskustelua. Me nostamme esille ne aiheet, joista keskustellaan, Åkesson sanoi Ruotsin mediassa tänään.
Hän tarkoittaa maahanmuuttoa, joka on puolueen sydänkysymys. Ruotsin muut puolueet kieltäytyivät pitkään keskustelemasta ruotsidemokraattien kanssa ja pyrkivät pitämään sen paitsiossa.
Vuoden 2015 jälkeen maahanmuutosta ei enää ole voinut olla keskustelematta. Ruotsi otti tuolloin vastaan 160 000 turvapaikanhakijaa.
Näkökulma: Halla-aho voi viedä demareilta pääministerin paikan
Perussuomalaiset saattavat sekoittaa tulevan hallituspakan.
Perussuomalaisten kannatus on kyselyissä pysytellyt viime kuukaudet aika tasaisesti 8-9 prosentin tasolla. Samaa tasoa oli myös kuntavaalien tulos 8,8 prosenttia. Tuo taso näyttäisi olevan nyt sellainen perussuomalaisten peruskannatus, jota varten ei tarvitse edes kovasti kampanjoida. Puolueen puheenjohtaja Jussi Halla-aho onkin hoitanut tehtäväänsä pääosin etänä Brysselistä.
Perussuomalaisten kilpailijoiden ei pidä kuitenkaan tuudittautua siihen, että tällainen asetelma säilyy tuleviin eduskuntavaaleihin saakka. Vaikka vuoden 2015 eduskuntavaalien 17,7 prosentista perussuomalaiset tuskin pystyvät haaveilemaan, niin nykyistä kovemmat luvut ovat mahdollisia.
Perussuomalaisten kannatuksen todellinen trendi nähdään vasta silloin kun puheenjohtaja Jussi Halla-aho palaa Suomen politiikkaan. Ilman mestariaan perussuomalaiset ovat olleet tuuliajolla. Halla-aho on jo aktivoitunut sosiaalisessa mediassa ja syksyllä nähdään varmasti perussuomalaisten puheenjohtajan esiinmarssi takaisin Suomen politiikkaan.
Jussi Halla-aholle riittää politiikassa yksi kärkiaihe: pakolais- ja maahanmuuttopolitiikka. Perussuomalaiset toivovat saavansa omalle kampanjastartilleen tukea Ruotsin vaaleista syyskuussa. Länsinaapurissa ennustetaan maahanmuuttovastaisille ruotsidemokraateille suurta vaalivoittoa. Jos näin käy, niin tuon voiton lämmössä paistattelevat myös perussuomalaiset, jotka Halla-ahon puheenjohtajakaudella ovat ottaneet ruotsidemokraatit veljespuolueekseen. Timo Soinin johdolla perussuomalaiset pitivät etäisyyttä ruotsidemokraatteihin.
Jos nyt täytyisi veikata, niin pitäisin 10-15 prosentin kannatusta perussuomalaisille täysin mahdollisena. Edellyttäen tietysti, että puolue ja Halla-aho saavat kampanjansa käyntiin. Valtakunnallisesti tuolla kannatuksella ei vielä hallituksen portit aukea, mutta hallituksen kokoonpanoon sillä saattaa olla jopa ratkaisevaa vaikutusta.
Perussuomalaisilla on yhteistä potentiaalista äänestäjäkuntaa eniten demareiden kanssa. Jos perussuomalaisten kampanja onnistuu, se voi rokottaa SDP:n kannatusta ja viedä puolueelta jopa pääministerin paikan. Perussuomalaisilla on paljon äänestäjiä myös nukkuvien puolueessa. Korkea äänestysprosentti suosii todennäköisesti perussuomalaisia.
Paljon voi tapahtua ja vaaliasetelmat vielä muuttua ennen eduskuntavaaleja. Vaikka perussuomalaiset eivät valtakunnallisesti mitään uutta jytkyä saisikaan, niin paikalliset pikkujytkyt ovat mahdollisia. Yksi voi tulla Helsingissä, missä äänestysprosentti jää yleensä alhaiseksi. Perussuomalaisista irronneista sinisistä ei juurikaan ole vastusta. Jos perussuomalaiset saavat koneensa käyntiin Helsingin lähiöissä, voi puolue vaikka lisätä paikkojaan.
Perussuomalaisten vaaliteema tiedetään. Millä kärjillä ja kuinka ärhäkkäästi Halla-aho lähtee liikkeelle, se jää nähtäväksi. Talouden nousukausi on tasoittanut mielialoja ja kovin räyhäkäs esiintyminen voi myös vaarantaa vaalimenestyksen.
Nuori nainen harrasti seksiä amerikkalaisen jalkapallon pelaajien kanssa - syyte: Keksi raiskaustarinan, joutuu itse oikeuteen
Persvakoäijät saapuvat, kun asiat menevät pieleen – mutta miksi ihmeessä heillä näkyy se persvako? ”Yritämme kitkeä ongelmaa”
Puhe ”työmiehen hymystä” ei ole pelkkää legendaa. Mutta miksei näille uurtajille saada kunnollisia työhousuja?
Kosmologian professori Kari Enqvist kirjoitti Etelä-Suomen Sanomien kolumnissaan rakennusalan työntekijöistä eli pervakoäijistä, jotka saapuvat, kun asiat menevät vikaan.
– Sillä kun viemäriputki halkeaa ja lokavesi tulvii kadulle, apuun eivät riennä hipsterit jopoillaan. Asfalttimurtuman reunalla eivät kilise nenärenkaat. Siellä eivät komeile rastapipot eivätkä pasteeraa muotibloggarit kuin korkeintaan ottamassa onnettomuusselfieitä.
– Sen sijaan paikalle ilmaantuu omenavartaloiden ponteva rivistö. Huomioliivit päällä nämä miehet kyykistelevät putken äärellä valkoiset persvaot vilkkuen, Enqvist kirjoittaa kolumnissaan.
Persvakoäijät ovat jääneet aina vähemmälle huomiolle, vaikka heidän tekemänsä työ on äärimmäisen arvokasta. Mutta miksi näitä arjen sankareita kutsutaan pervakoäijiksi? Onko rekkamiehen hymy pelkkää legendaa, vai onko työvaatekulttuurissa oikeasti jokin vialla?
Urbaanin sanakirjan mukaan rekkamiehen hymy tarkoittaa tyyliä, jossa housut ovat sen verran alhaalla, että ”hymyilevä” peräaukon yläkohta näkyy.
Kysyimme suomalaiselta työvaatevalmistaja Dimexiltä, miksei raskaan työn raatajille saada kunnollisia housuja.
Dimexin toimitusjohtaja Riitta Krogerus vastaa, että heidän näkökulmastaan kyse on huonosti istuvista vaatteista. Rekkamiehen hymystä on puhuttu pitkään, kun on mietitty rakennusalan työvaatetusta.
– Yritämme kitkeä ongelmaa. Teemme jatkuvaa tuotekehitystä työvaatteiden valmistuksessa suomalaisille työmiehille ja -naisille. Koekäyttö on tärkeää, koska rakennustöissä työskennellään ääriasennoissa, jolloin istuvuus ja käyttömukavuus on kaikkein tärkeintä. Vaatteelta vaaditaan nykyään enemmän, Krogerus sanoo.
Krogerus uskoo, että ilmiö persvakoisista työläisistä on kuitenkin vähentymässä, sillä raskaan työn vaatteisiin panostetaan entistä enemmän. Kyse on vanhan koulukunnan ilmiöstä.
– Ja onhan se inhottava kyykistellä töissä, jos joutuu miettimään näkyykö vako.
Soitimme myös helsinkiläisiin ompelimoihin kysyäksemme mikä vaatekappaleessa on vikana, jos vako vilkkuu. Ompelijana työskentelevä Kirsi kommentoi Me Naisille, että ongelmana on yksinkertaisesti housujen liian pieni koko ja matala vyötärö.
– Ruumiinrakenteella on paljon osuutta asiaan. Hoikemmilla työmiehillä pysyy kyllä housut jalassa, hän sanoo.
Henry hoi, nyt on kova mallinnus markkina-arvoteemaan liittyen. "Hot crazy matrix for women and men"
https://www.facebook.com/justiceisamust/videos/547085245656290/
Anarkisti Suvi Auvinen painaa kolumneja lääkepäissään
Suvi myös tajusi, ettei ole ulkoministeri. Nyt on harhaista!
Suvi Auvinen twiittaa:
Tuli eilen inspiraatio kirjoittaa kolumni sen jälkeen kun olin syönyt jo nukahduslääkkeen.
Tuli näin aamulla katsottuna vähän epämääräistä kamaa jossa ei oikein ollutkaan sitä mestarillista ajatusta mitä luulin.
Mutta jätän julkaisematta, enhän ole mikään Suomen ulkoministeri.
Missipomot erosivat törkyviestien takia Yhdysvalloissa – nyt kilpailusta poistettiin uimapukukierros: missejä ei arvioida enää ulkonäön mukaan
Myös bikinikierros on historiaa Miss America -kilpailussa.
Miss America -kilpailu joutui myrskyn silmään viime vuonna, kun Huffington Post julkaisi haltuunsa saamia sähköposteja, joissa Miss America -kauneuskilpailun henkilökunta käytti törkeitä ilmaisuja kisan voittajista, heidän älykkyydestään ja jopa seksielämästä.
Meilien vuodettua julkisuuteen kilpailun ohjaaja Sam Haskell, toimitusjohtaja Josh Randle ja muutama hallituksen jäsen joutuivat eroamaan.
Julkisuuteen vuotaneita sähköposteja oli paljon. Niissä oli muun muassa ohjaaja Haskellin kirjeenvaihto muiden järjestäjien kanssa kolmen vuoden ajalta.
Sähköposteja voi kuvailla kahdella sanalla: karkeita ja alatyylisiä.
Niissä käsiteltiin naisten sukupuolielimiä, toivottiin erään voittajan kuolemaa ja arvuuteltiin toisten seksipartnereiden määrää.
Nyt kilpailu on käynyt läpi melkoisen muutoksen.
Jatkossa kilpailun yhteydessä ei nähdä bikinikierrosta ja kilpailijoita ei arvostella enää heidän ulkonäkönsä mukaan, BBC uutisoi.
Myös iltapukukierros uudistuu. Jatkossa kilpailijat saavat pukeutua mukaviin vaatteisiin, jotka kuvastavat heidän luonnettaan.
Miss America -organisaation puheenjohtaja ja Miss America -voittaja vuodelta 1989 Gretchen Carlson kertoi asiasta ABC:n Good Morning America -ohjelmassa.
– Emme enää arvostele kandidaatteja heidän ulkoisen olemuksensa mukaan. Tämä on hurja muutos, hän totesi.
– Emme ole enää kauneuskilpailu, vaan kilpailu, hän tarkensi.
Uimapukujen sijaan kisaan tulee osio, jossa ehdokkaita haastatellaan. Haastatteluissa vaaditaan Carlsonin mukaan intohimoa, älykkyyttä ja Miss American roolimallin ymmärtämistä.
– Olen kuullut monen nuoren naisen sanovan: haluaisin osallistua kilpailuun, mutten halua esitellä itseäni korkeissa koroissa ja uimapuvussa. Arvatkaa mitä, sitä ei tarvitse tehdä enää.
– Elämme kulttuurista vallankumousta, jossa naiset löytävät rohkeutensa, nousevat esiin ja saavat äänensä kuuluviin. Olemme ylpeitä, että voimme kehittyä organisaationa ja liittyä osaksi tätä liikehdintää.
Miss America -kilpailu järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 1921 Atlantic Cityssä. Uimapukukierros on ollut osa kilpailua siitä lähtien.
Sauli Niinistö ei syty ajatukselle naisten pakollisesta asepalveluksesta - ”Ymmärrän tasa-arvonäkemyksen, mutta täytyy miettiä rationaalisesti”
- Pakollisuus ja naisten vapaaehtoisuus tuottaa meille puolustusvoimien mukaan riittävästi väkeä, Niinistö kommentoi.
Entisen puolustusministerin Elisabeth Rehnin (r) johtama ajatuspaja esitti, että asevelvollisuuslaki muutettaisiin laiksi kansalaispalvelusvelvollisuudesta. Kansalaispalvelusvelvollisuus koskisi jokaista 18-30-vuotiasta Suomen kansalaista.
Käytännössä koko ikäluokka olisi velvoitettu menemään kutsuntoihin.
Tasavallan presidentti Sauli Niinistö ei syty ajatukselle koko ikäluokkaa koskevasta pakollisesta palveluksesta.
- Ymmärrän tasa-arvonäkemyksen, mutta täytyy miettiä rationaalisesti. Onko siitä, että myös tytöt olisivat pakollisessa palveluksessa, saatavissa niin suuri hyöty, että se kattaa sen menetyksen eli että he olisivat opiskeluista tai töistä pois vuoden tai puoli vuotta? Politiikan toimittajat ry:n vieraana ollut Niinistö kysyi.
Niinistön mukaan "tämän hetken pakollisuus ja naisten vapaaehtoisuus tuottaa meille puolustusvoimien mukaan riittävästi väkeä".
- Olisin aika varovainen, vaikka siinä tasa-arvo ehkä asettuukin eri asemaan.
Suomi pohtii kantaansa interventiojoukkoihin
Lounastilaisuudessa nousi esiin myös Ranskan johtama puolustushanke, Euroopan interventiojoukot. Interventiojoukkoihin ovat Ranskan lisäksi lähdössä Saksa, Britannia, Italia, Espanja, Hollanti, Belgia ja Portugali, Tanska ja Viro.
Puolustusministeriön ylijohtaja Janne Kuusela kertoi aiemmin Iltalehdelle, että Suomi, Ruotsi ja Norja saivat pyynnön osallistua Euroopan interventiojoukkoihin vasta tänä keväänä.
Suomi on suhtautunut hankkeeseen varovaisesti, vaikka Niinistö on puhunut jo pitkään EU:n yhteisen puolustuspolitiikan puolesta.
Iltalehti kysyi Niinistöltä, edustaako Ranskan hanke vääränlaista EU-puolustuspolitiikkaa.
- Tässä on se ongelma, että tämä ei ole EU:n turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa, vaan Ranskan. Se on yksi tekijä, mikä johdattelee ajattelemaan samalla tavalla kuin kansleri Merkel eli että olisiko hyvä pohtia, että Ranskan aktiivisuus saataisiinkin osaksi EU:n turvallisuutta, Niinistö kommentoi.
Niinistö arveli, että ulko- ja turvallisuuspoliittinen valiokunta ottaa interventiojoukkoihin kantaa "jossain vaiheessa".
- Suomi on ollut pohtiva ja pohdimme sitä edelleenkin, Niinistö luonnehti.
Suomen epäilyt johtuvat osin siitä, että interventiojoukkojen arvioidaan suorittavan kriisinhallintaa EU:n ulkopuolella.
Täydellisen päinperseinen maailma!
Näin Yhdysvalloissa Kaliforniassa vuonna 2017.
Yhdysvalloissa 2017 Kalifornian Rocklin Academyssa pieni ekaluokkalainen tyttö meni lukukauden alussa tervehtimään poikaa, jonka kanssa oli käynyt lastentarhaa edellisenä vuonna ja käytti pojasta luonnollisesti sukupuolinimitystä ”he”. Tyttö ei (jostain kumman syystä) tiennyt, että tämä pieni, ensimmäiselle luokalle menevä poika olikin kesän aikana ”päättänyt” muuttua pojasta tytöksi ja näin ollen tyttö vahingossa käytti hänestä väärää sukupuolinimikettä.
Tyttöä rankaistiin leikkikentällä, kutsuttiin rehtorin kuulusteltavaksi ja tytön kotiin lähetettiin sähköposti, jonka mukaan tytöstä tehdään ”laajempi tutkimus”, jos ”rike” vielä toistuu.
Ensinnäkin, miten v***a ekaluokkalainen edes tietää olevansa transsukupuolinen?! Tuon ikäisen lapsen pitäisi olla huolissaan, onko coolimpaa olla Teenage Ninja Turtles -t-paita vai Pokemon-paita päällä leikkikentällä. Tämän pojan vanhemmat tulisi raahata oikeuden eteen, kieritellä tervessa ja höyhenissä, suorittaa pakkosterilisaatio ja ottaa kaikki mahdolliset huollettavat lapsista karvamatoihin heiltä pois. Sen ikäinen lapsi ei tällaisia asioita automaattisesti tiedä, pojan todennäköisesti vasemmistovähä-älyliberaalit vanhemmat ovat esitelleet idean lapselleen ja olleet riemuissaan, kun poika päätti ryhtyä tytöksi Spidermanin sijaan. Samalla Rocklin Academy pitäisi haastaa oikeuteen, koska he sekoittivat tämän pienen tytön tällaiseen asiaan, josta hänelläkään ei pitäisi olla mitään tietoa vielä ainakaan kymmeneen vuoteen. Jos tuossa ei nyt lapsia pahoinpidellä oikein valtion ja virkamiesten toimesta, niin missä sitten?
Koulu palkkasi tilanteen johdosta itselleen PR-yrityksen ja heidän lausuntonsa mukaan ”Koulu vain noudatti Kalifornian lakeja asiassa.” Väärin meni sekin. Kaliforniassa EI ole erikseen lakia, joka pakottaa ekaluokkalaiset noudattamaan joidenkin harhaisten ja huomionkipeiden femakkojen puhekieleen pakottamia sukupuolinimityksiä. Yhdysvalloissa on sananvapaus ja oikeus ilmaista mielipiteitä eikä Kalifornian laissa ole mitään, mille koulu voisi perustella toimintansa tässä tapauksessa.
Briteissä tarvitaan vemputtamiseen kohta passia!
Crab your d*ck and double click for po... Hold on!
Britanniasta kuuluu taas kummia. Maan hallitus on nyt nimittäin erityisen huolestunut internetin sisällöstä ja mahdollisista alaikäisistä itsensätyydyttäjistä. Koska porno on pahasta ja kaikkea tulee valvoa, Britanniassa ihan oikeasti harkitaan nyt niin sanottua pornopassia, jonka jokainen täysi-ikäinen voi kiimoissaan hakea paikalliselta R-kioskilta. Miltä kuullostaa? Julkiseen mediaan onkin ilmestynyt useita huolestuneita kirjoituksia, kuten tämä:
”Tunnen kioskinpitäjäni nimeltä ja asun todella pienessä kaupungissa. Minusta tuntuisi todella epämiellyttävältä, jos joutuisin joka päivä poikkeamaan hakemassa itselleni pornopassin. Kuvittelen kanssakäymisen kioskinpitäjän kanssa: ”Se tavallinen Chloe?” ”Juu, vain maitoa ja leipää ja pornopassi kiitos!”
”Enemmän kuin 25 miljoonaa Brittiä vierailee erinäisillä pornosivustoilla ja hallitus painiskelee ongelman kanssa miten varmistua käyttäjien täysi-ikäisyydestä samalla, kun turvata heidän yksityisyytensä.” Brittejä saattaa siis todella kohdata pian todellisuus, että heidän on mentävä kivijalkamyymälään hakemaan pornopassia sen jälkeen kun Brittein hallitus viime vuonna hyväksyi uuden lain ”Digital Economy Act 2017”. Sen osittaisena tarkoituksena on estää lasten pääsy aikuissivustoille ja aloittaa samalla uuden tavan todistaa käyttäjien täysi-ikäisyyden sillä, että heidän on niin sanottua pornopassia ostaessaan todistettava ikänsä kioskin tai kaupan myyjälle käyttäen virallista henkilötodistusta.
Passissa olisi kuudentoista numeron sarja, jolla kiimaiset netinkäyttäjät voisivat todistaa saiteilla ikänsä ilman, että heidän henkilöllisyytensä olisi vaarassa paljastua. Joten, ei muuta kuin semi-erektiossa ajelet kioskille, kaiva taskusta rahat ja henkilöllisyyspaperit, odota, että myyjä tarkastaa passisi ja antaa sinulle pornopassisi vaihdossa, aja takaisin kotiin (tai minne tahansa, missä ajattelit sen kaivaa esille, me ei tuomita), avaa tietokone tai kännykkä, näpyttele kuusitoistanumeroinen koodi kenttään ja unohda koko juttu. Ei varmaan seiso enää sen reissun jälkeen. Kioskit voivat alkaa tekemään kiimapaketteja, joissa numerosarjoja voi ostaa kuuden pakkauksissa ja mukaan tulee paketti nessuja ja Gatorade
Uuden lain tullessa voimaan se voi olla ongelmallinen monille verkkosivustoille jos he eivät onnistu todistamaan käyttäjiensä ikää. Lain rikkomisesta tai sen huomiotta jättämisestä voi rapsahtaa syvällä tuntuvat 380 000 euron sakot. Britannian puolesta siis ristikäämme tahmaiset kouramme ja rukoilkaamme, että tämä laki jää pelkän suunnittelun asteelle ja julkinen vastustus saa hallituksen miettimään vaihtoehtoisia menetelmiä!
Uimapuvut hylätään Miss America -kilpailusta – Suomessa uimapukukierros pysyy, mutta näytöksiä ei tehdä bikineissä
Missikeisarinna Sunneva Kantolan mukaan missikisat ovat muuttuneet entistä enemmän edustavuuskisoiksi. Persoona on tärkeämpi kuin pelkkä ulkonäkö.
Miss America ei ole enää ulkonäkökilpailu, vaan pelkkä kilpailu.
Näin totesi Miss America -järjestön puheenjohtaja Gretchen Carlson ABC-kanavan aamuohjelmassa tiistaina.
Jatkossa voittaja valitaan ulkonäön sijaan ajatusten ja kykyjen perusteella. Uimapuvuista ja iltapukukierroksesta luovutaan.
Helsingin Sanomien mukaan muutoksen taustalla on vaikuttanut #metoo-liike. Carlson on esiintynyt julkisuudessa liikkeen puolestapuhujana.
Missikeisarinna Sunneva Kantola kertoo, että Suomessakin on pohdittu uimapukukierroksen merkitystä kisoissa. Toistaiseksi se pysyy osana finaalia.
”Tietysti seuraamme, mitä maailmalla tapahtuu. Missikisat muuttuvat, kun maailmakin muuttuu.”
Miss America on Yhdysvaltojen sisäinen kisa, eikä siten ole täysin verrattavissa Miss Suomi -kilpailuun.
Miss Suomen amerikkalainen vastine on Miss USA. Näiden missikisojen voittajat kilpailevat Miss Universum -tittelistä
Perinteet muuttuvat
Uimapukukierrokset ovat perinteisesti olleet osa kauneuskilpailuita. Miss Suomi on pohjimmiltaan kauneuskilpailu, jossa kokonaisuus ratkaisee.
Kantolan mukaan missikisoista on viime vuosina tullut enemmän edustavuuskilpailuja.
”Suomessa on jo tehty muutoksia siihen suuntaan, että ulkonäön merkitys kisoissa on pienempi ja persoonaa korostetaan enemmän.”
Esimerkiksi muutama vuosi sitten päätettiin, että missit eivät esiinny näytöksissä bikineissä tai alusvaatteissa.
”Uimapukuja pidetään kuitenkin kuvauksissa ja finaalissa.”
”Viime vuonna päätin, että tuomariston haastattelussa ollaan aamutakit päällä, eikä pelkissä bikineissä. Näitä muutoksia tehdään koko ajan”, Kantola kertoo.
Missiehdokkaat tykkäävät bikinikuvauksista
Kantola kertoo, että finalistit eivät ole vastustaneet uimapukujen käyttöä missikisoissa.
”Uimapukukuvauksia halutaan tehdä ja niistä yleensä tykätään. Jos somea seuraa, niin siellä nuoret tytöt ihan itsekin ottavat tällaisia kuvia.”
Uimapuvun malli on kuitenkin herättänyt kritiikkiä menneinä vuosina.
Ensimmäisen kerran bikinit korvasivat perinteisen peittävämmän uimapuvun vuonna 1975, jolloin Miss Suomeksi valittiin Anne Pohtamo. 1970-luvulla uimapukukierroksella esiinnyttiin bikineissä kolmena vuonna.
Sen jälkeen kaksiosainen uimapuku pysyi poissa pitkään, kunnes vuonna 2003 bikinit otettiin jälleen missikisojen uimapukukierrokselle.
Tuolloin missikeisari Eino Makunen paheksui muutosta. Perinteisestä uimapuvusta luopuminen ei miellyttänyt myöskään finalisti Heidi Sjöblomia, jonka mielestä finaaliin valitut bikinit olivat ”pelkät kangaslaput”.
Miss Suomi -kisojen osallistumisohjeissa lukee, että kilpailuun lähetettävässä kokovartalokuvassa asun tulisi mieluiten olla uimapuku.
”Kroppaa katsotaan, kun arvioidaan kokonaisuutta. Pointti on ollut se, että uimapuvussa kropan näkee hyvin”, Kantola selittää.
Uimapukukuva ei kuitenkaan ole välttämätön. Kisoihin voi päästä, vaikka ei lähettäisi itsestään kuvaa uimapuvussa, jos vartalon muodot muuten tulevat esille.
Suhdeanarkistin ei ole pakko antaa suhteelleen nimeä – ja sekös muita häiritsee
Suhdeanarkiassa ihmissuhdetta ei ole pakko nimetä ystävyydeksi, seurusteluksi tai kevyeksi säätämiseksi, kirjoittaa Kyösti Niemelä kolumnissaan.
SIIS mikä teidän suhde nyt oikeasti on? Ei tuosta kuviosta ota mitään selvää. Kertokaa jo.
Tämäntyyppisillä kommenteilla ahdistellaan joskus ihmisiä, jotka ovat alkaneet viihtyä toistensa seurassa.
Mahdollisia vastauksia on monia. On perinteinen seurustelu, ystävyys, deittailu, eksklusiivinen deittailu (ei nähdä muita), panokaveruus (seksiä muttei sitoutumuksia) ja muuta. Ja tietysti se, ettei me itsekään oikein tiedetä.
Suurin osa tunnistettavista vastauksista liittyy romantiikkaan tai seksiin. Näyttäisi siltä, että nimeämme ihmissuhteita erityisesti niiden pohjalta.
EDELLÄ kuvatun ajattelutavan on 2000-luvulla haastanut suhdeanarkiaksi tai ihmissuhdeanarkiaksi kutsuttu ihmissuhdesuuntaus.
Yksi sen vallankumouksellisimmista ideoista on ettei suhteelle tarvitse antaa nimeä. Ei ole pakko nimetä ihmissuhdetta ystävyydeksi, seurusteluksi tai kevyeksi säätämiseksi. On vain eri ihmisiä, joiden kanssa tehdään erilaisia asioita.
Suhdeanarkiassa suositaan tee-se-itse-ihmissuhteita: ihmiset sopivat omien suhteidensa säännöistä ja käytännöistä sen sijaan että käyttäisivät kulttuurin tarjoamia valmistuotteita kuten ”poikaystävä” tai ”rakastajatar”. Suhdeanarkiassa ei siten voi aina vastata yhdellä tai kahdella sanalla kysymykseen ”mikä tuo teidän juttu siis oikeasti on?”
LUULEN, että yksi merkittävä tekijä vaikeuttaa suhdeanarkian leviämistä laajalle: tarve tulla toisten ihmisten näkemäksi. Kun tapailu muutetaan seurusteluksi, ilmaistaan samalla muille, että meillä kahdella on tässä tämmöinen yhteinen juttu ja kohdelkaa meitä sen mukaisesti. Seurustelusuhde on myös viestintää.
Suuri enemmistö pariskunnista tahtoo, ei ainoastaan toistensa rakkautta (vaikka onnen huumassa niin ehkä ajatteleekin), vaan myös kaikki katseet ja hymyt ympärillä: te siinä, näemme kyllä, jep jep, te olette pariskunta.
Kirjoittaja on helsinkiläinen kirjallisuuskriitikko.
Unelmien täyttymys vai tuhoisa seksiloukku? Nyt tulevat seksirobotit!
Robotti seksikumppanina voi muuttaa käsitystämme seksuaalisuudesta ja siitä, mikä on puoleensavetävää.
Seksirobotit tehdään usein naisen näköisiksi.
Seksirobotteja on kaavailtu myös terapiakäyttöön esimerkiksi seksuaalirikollisten hoitamisessa.
Robotin käyttäminen seksikumppanina voi vaikuttaa arvaamattomalla tavalla seksuaalisuuteen.
Seksirobotteja on rummutettu kaikkien seksiongelmien ratkaisuksi.
Kaikki toiveet mukisematta ja turhia tunteilematta toteuttava seksirobotti voi ensin kuulostaakin melkoiselta mahdollisuudelta.
Seksirobotti on toista maata kuin passiiviset pumpattavat barbarat.
Seksirobotti voi näyttää ihmiseltä, ja tekoälynsä avulla se toimia hyvin ihmisen kaltaisesti.
Kun robotiikka ja tekoäly kehittyvät jättiaskelin, on syytä miettiä, pitäisikö seksirobottien käytöstä myös huolestua.
Mitä vaikutuksia sillä on ihmiseen, että seksuaalisia tarpeita tyydytetään robotin avulla? Onko se vain hyvästä?
Heikentää läheisyyden tunnetta
Seksirobotteja kehittelevät yhtiöt tietysti painottavat robottien monia mahdollisuuksia.
Brittitutkijoiden mukaan tutkimustieto ei toistaiseksi tue sitä oletusta, että seksiroboteista koituisi pelkkää hyvää ja hyötyä kaikille.
Seksirobottien vaikutuksesta on vielä liian vähän tietoa, jotta voitaisiin esimerkiksi väittää, että niistä on varmasti apua esimerkiksi haluttomuuden tai erektiohäiriöiden hoidossa.
On aivan mahdollista, että vaikutus onkin negatiivinen.
Seksirobotit voivat entuudestaan heikentää kaivattua läheisyyden tunnetta, nehän eivät vastaa tunteisiin kuten ihminen.
Voimistaa addiktioita?
Seksirobotin osat voidaan pestä ja desinfioida, joten se hyvä puoli siinä on, että se ei vahingossa levitä seksitauteja.
On esitetty, että seksirobotteja voitaisiin käyttää esimerkiksi pedofiilien tai muiden seksuaalirikoksia tehneiden terapiassa.
Tämä on toistaiseksi kuitenkin vasta spekulaatiota.
On mahdollista, että seksirobotin kanssa touhuaminen päinvastoin voimistaa väkivaltaisia taipumuksia ja lisää addiktoitumista.
Siitäkään ei ole mitään tietoa, voisiko seksirobotti hillitä seksiturismia.
Käsitys seksikkäästä
Tällä hetkellä emme vielä tiedä, millä kaikella tavalla seksirobotti voi seksuaalisuuttamme muokata tai ohjailla.
Tähän tulokseen tulivat tutkijat Chantal Cox-George and Susan Bewley.
He muistuttavat, että seksirobotit ovat usein varsin virheettömiä ja silkoisia. Robotilla ei ole karvoitusta.
Useimmat seksirobotit ovat naisoletettuja.
Jos seksikumppanina on robotti, tämä voi muuttaa robotin käyttäjän käsitystä normaalista, viehättävästä ja seksikkäästä ihmiskumppanista.
Tutkimuksen julkaisi BMJ Sexual & Reproductive Health ja siitä kertoi artikkelissaan Medical News Today.
Käräjätuomari Petra Springin kolumni: Seksuaalirikostuomiot kuohuttavat – miksi rikoksista ei voida kertoa kaikkea?
Seksuaalirikosten ja erityisesti lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten rangaistukset ovat viime aikoina herättäneet julkisuudessa hämmennystä ja tyytymättömyyttä oikeuslaitoksen toimintaan. Reaktiot ovat ymmärrettäviä, mutta tuomarin näkökulmasta monesti turhauttavia, kirjoittaa käräjätuomari Petra Spring.
Miksi juuri näitä rikoksia koskevien rangaistusten kohdalla yleinen oikeustaju näyttäisi olevan niin kaukana vallitsevasta oikeuskäytännöstä? Yksi syy voi olla, että seksuaalirikosten tuomiot ovat usein salaisia ja että rikosnimikkeiden alle soveltuvien tekojen kirjo on hyvin laaja, minkä vuoksi rangaistuksetkin ovat ankaruudeltaan erilaisia.
Väärinkäsityksiä syntyy myös arkikielestä poikkeavasta juridisesta terminologiasta sekä rikoslain monimutkaisuudesta seksuaalirikosten kohdalla.
Oikeudenkäynnin julkisuus on yksi länsimaisen oikeudenkäytön perusperiaatteita. Tuomiovallan käytöllä puututaan yksilön oikeuksiin ja velvollisuuksiin. Oikeudenkäyntien ja tuomioiden julkisuuden kautta asioiden erityispiirteet tulevat esiin ja tuomioiden perustelut ovat ymmärrettävämpiä.
Mitä enemmän kunkin jutun yksityiskohdista ja rangaistuksen mittaamiseen vaikuttavista tekijöistä annetaan tietoa, sitä helpommin tuomiot ovat hyväksyttävissä myös ulkopuoliselle.
Raiskauksia ei ole vain yhdenlaisia
Seksuaalirikosten kohdalla julkisuuteen annettavan tuomion tiedot ovat usein erittäin niukkoja. Asianomistajan eli uhrin suojaamiseksi julkisuuteen voidaan usein antaa vain tieto rikosnimikkeestä, siitä onko rangaistusvaatimus hyväksytty vai hylätty sekä rangaistuksen laji ja pituus.
Itse teko, tekijöiden välinen suhde, teon erityiset olosuhteet ja monet muut teon rangaistavuuteen vaikuttavat seikat jäävät kokonaan kertomatta.
Esimerkiksi lapsen seksuaalisen hyväksikäytön osalta lain mukaan rangaistusta koventava seikka on se, että uhrilla on ollut riippuvainen asema tekijästä. Rangaistusta alentaa toisaalta tekijän ja uhrin välinen seurustelusuhde silloin, kun asianomistaja on lähellä 16-vuoden suojaikärajaa ja ikäero on pieni. Nämäkään seikat eivät ilmene tuomiosta silloin, kun syytteen teonkuvaus ja tuomion perustelut ovat salaisia.
Tuomioiden ymmärrettävyyttä vähentää myös, että seksuaalirikosten rikosnimikkeet kuten raiskaus pitävät sisällään vakavuudeltaan ja vahingollisuudeltaan hyvin erilaisia tekoja.
Rikoslaissa sukupuoliyhteydellä tarkoitetaan ”sukupuolielimellä tehtävää taikka sukupuolielimeen tai peräaukkoon kohdistuvaa seksuaalista tunkeutumista toisen kehoon taikka toisen sukupuolielimen ottamista omaan kehoon”.
Raiskaus voi siten rikoslain mukaan sisältää yhden kerran tapahtuneen sormen laittamisen uhrin sukupuolielimeen tai tunteja kestävän väkivaltaisen yhdynnän. Siksi myös raiskauksesta annettavat rangaistukset ovat erilaisia.
Yleisimmin oikeudessa käsiteltävä raiskaus on jotain muuta kuin väkivaltainen puskaraiskaus. Uhri ja tekijä ovat useimmiten entuudestaan tuttuja, ja heidän välillään on ollut kanssakäymistä.
Monesti kumpikin on päihtynyt, ja muistikuvat hataria. Väkivaltaa ei ole käytetty tai sen käytöstä ei ole jäänyt selviä jälkiä. Lievempi tekotapa ei välttämättä vähennä uhrin kärsimyksiä, mutta rangaistuksen mittaamisessa se on otettava huomioon.
Äiti käytti likaista miestä esimerkkinä siitä, miksi "koulut kannattaa käydä" – saikin nenilleen: "Ulkonäköni ei kerro mitään älykkyyteni tasosta"
Rakennusalalla työskentelevä Andy Ross kuuli kaupan kassajonossa, kun eräs äiti käytti häntä varoittavana esimerkkinä. Ross päätti puuttua tilanteeseen.
Andy Ross joutui erikoisen tilanteen eteen käydessään kaupassa. Ross on töissä rakennustyömaalla ja nauttii työstään suuresti. Kauppaan mennessään hän oli kuitenkin työpäivän jäljiltä lian peitossa, ja eräs äiti päätti käyttää tätä hyväkseen.
– (Kaupassa) pieni tyttö tuijotti minua. Mikä on ihan ok. Tiedän, että lapset ovat uteliaita, kun he näkevät jonkun, varsinkin niin likaisen kuin minä, Ross kuvaa Love What Matters -sivustolla.
"Ajattelin, että tämä olisi loistava aika valistaa tätä äitiä"
Kassajonossa tyttö äiteineen oli Rossin edellä. Tyttö tuijotti, ja äiti torui häntä.
– Kun he olivat valmiita ja menossa ovelle, kuulin äidin sanovan pienelle tytölleen hiljaa "tuon takia sinun pitää pysyä koulussa". Ajattelin, että tämä olisi loistava aika valistaa tätä äitiä ja hänen 7-8-vuotiasta tytärtään, Ross sanoo.
Ross meni äidin luo ja kertoi olevansa hyvin koulutettu: hän on valmistunut korkeakoulusta ja opiskellut myös lääketiedettä.
– Se, että olettaa minun olevan kouluttamaton vain ulkonäköni vuoksi, on melko valistumatonta itsessään. Ja toiseksi, jos käsket lapsesi pysyä koulussa, koska minulla on tatuointeja ympäri käsivarsiani, se latistaa hänen luovuutensa ja jopa haittaa hänen mielikuvitustaan, kun hän kehittyy. Tämäkin on ristiriidassa viestinne kanssa, rouva, Ross sanoi naiselle.
Hän kertoi olevansa ylpeä tatuoinneistaan, jotka merkitsevät hänelle paljon ja muistuttavat häntä hänen kokemuksistaan armeijan palveluksessa.
"Oli minun valintani työskennellä rakennusalalla"
Rossilla oli päässään lakki, joka ei kenties ollut kaikkein hienostunein valinta. Hattua hän kuitenkin kantoi ylpeästi kertoakseen, että omistaa ulkoilmavarusteita myyvän liikkeen ja metsästää.
– Ja viimeiseksi, oli minun valintani työskennellä rakennusalalla. Olen ylpeä sanoessani, että olen osa Amerikkaa rakentavista henkilöistä ja nautin työstäni joka päivä. Yritin työskennellä toimistotyössä, kun pääsin armeijasta, eikä se ollut minua varten, Ross totesi naiselle.
Vaikka työ tekeekin hänet joskus likaiseksi, se myös tarjoaa hänelle etuja ja sallii hänen elättää perhettään.
– Joten ulkonäköni ei kerro mitään älykkyyteni tasosta tai korkeamman koulutuksen tavoittelemisesta.
Lopuksi Ross toivotti naiselle hyvää päivää ja totesi, ettei tämän pitäisi tuomia ihmisiä, joista ei tiedä mitään.
"Älä ole kusipäävanhempi"
Ross huomauttaa, että tapauksesta voi oppia monia asioita: ihmisiä ei pitäisi tuomita ensisilmäyksellä, eikä hyväkään koulutus takaa mitään.
– Älä ole kusipäävanhempi, joka kasvattaa lapsestaankin kusipään. Kun yrität loukata jonkun älykkyyttä ja koulutustasoa, älä anna likaisen miehen olla sivistyneempi kuin sinä, Ross sanoo.
Hän toivoisi ihmisten oppivan myös, että teollisuus- ja rakennusalan työt ovat hyviä vaihtoehtoja ja niistä saa hyvää palkkaa. Hän myös huomauttaa, että kun ihminen tekee sitä, mitä rakastaa, työkään ei tunnu työltä. Kova työ ja omistautuminen ovat miehen mukaan avain menestykseen.
Tilanteen viimeinen opetus on muita humoristisempi.
– Minun täytyy mennä suihkuun!
Lähde: Lovewhatmatters.com
Lasse Lehtisen kolumni: Yhteiskoulu sopii vain tytöille - Kotimaa - Ilta-Sanomat
Muslimivanhemmat painostavat päiväkotien henkilökuntaa Ruotsissa: tytöille aina huivi päähän!
Ruotsin ongelmalähiöiden päiväkodeissa henkilökunta on painostuksen kohteena, kun muslimiperheiden vanhemmat haluavat vahtia lapsiaan vuorokauden ympäri. Huivin on pysyttävä tytön päässä päivisin vaikka vauhti yltyisi kuinka kovaksi.
– Miten lapsi voi leikkiä vaikka kampaajaa, jos hän ei saa ottaa huivia pois päästään? Näin kysyy kolumnissaan Expressen-lehdenpääkirjoitustoimittaja Malin Siwe.
Göteborgs Posten -lehti selvitti päiväkotien linjauksia ja soitti läpi 40 kunnallista esikoulua Göteborgissa, Malmössä ja Tukholmassa. Toimittaja esitteli itsensä äitinä, joka etsii 5-vuotiaalle tyttärelleen päiväkotipaikkaa. Kysymys kuului: miten henkilökunta suhtautuu siihen, jos vanhemmat haluavat tytön pitävän huivia kaiken päivää ja onko henkilökunta valmis sitomaan huivin takaisin tytön päähän, jos tämä syystä tai toisesta linkaisee päähineen pois?
Haastatelluista päiväkotien työntekijöistä 70 prosenttia ilmoitti toimivansa kuin uskonnollinen poliisi ja toimivansa vanhempien tahdon mukaisesti.
– Kyllä toki, jos ette halua hänen riisuvan hijabia pakotamme hänet pitämään sitä. Toteutamme aina vanhempien toiveet, ehdottomasti! Näin vastattiin toimittajalle göteborgilaisesta eskarista. Kysymykset esitettiin ongelmalähiöiden esikouluille alueilla, joissa sosiaaliviranomaisten ja poliisin mukaan on myös äärilaidan uskonnollista liikehdintää.
– Vegaanin tytär saa maistaa lihapullaa ja muslimin tytär saa leikkiä kampaajaa. Lapset haluavat tehdä sitä mitä muutkin lapset ja esikoulun tehtävä on antaa heille uusia mahdollisuuksia elämää varten, painottaa omasta puolestaan pääkirjoitustoimittaja Malin Siwe.
SUOMEN UUTISET
Suomen suurimpaan ilmaiskonserttiin mahtui esiintymään vain yksi nainen - järjestäjä: ”Musiikki ei ole mun mielestä sukupuoliasia”
Radio Suomipopin järjestämän Helsinki-päivän konsertin artistivalinnoissa ei ole kiinnitetty huomiota esiintyjäkaartin miehisyyteen.
Helsinki-päivää juhlistetaan 12. kesäkuuta pääkaupungissa perinteisen ilmaiskonsertin tunnelmissa. Nelonen Median omistaman Radio Suomipopin järjestämä konsertti on järjestäjien mukaan Suomen suurin ilmaiskonsertti.
Kahdeksannen kerran järjestettävässä Helsinki-päivän konsertissa esiintyvät tänä vuonna Elastinen, Jenni Vartiainen, Ismo Alanko, JVG, Sunrise Avenue ja Apulanta. Artistivalinnoissa huomio kiinnittyy yhteen asiaan: räppäreiden ja rockbändien joukkoon on valittu vain yksi naislaulaja, Jenni Vartiainen.
Myös kaikkien konsertissa soittavien yhtyeiden kaikki jäsenet ovat miehiä.
"Musiikki musiikkina"
Radio Suomipopin musiikkipäällikkö Mikko Koivusipilä kertoo, ettei konsertin järjestelyiden yhteydessä ole kiinnitetty huomiota artistien sukupuolijakaumaa
- Me käsitellään musiikki musiikkina. Musiikki ei ole mun mielestä sukupuoliasia, Koivusipilä sanoo.
Konsertin artistivalinnat on tehty noin vuosi sitten. Tasa-arvoasiat ovat olleet näkyvästi esillä julkisessa keskustelussa sen jälkeen, varsinkin viime syksystä ja Me too -kampanjasta lähtien.
Helsinki-päivän konsertin esiintyjistä ei ole kuitenkaan keskusteltu valintojen tekemisen jälkeen.
- Toivoisin, että ihmiset tulee sinne kuuntelemaan musiikkia eikä miettimään me too -asioita, Koivusipilä lata
Miehisiä esikuvia
Koivusipilä kertoo, ettei järjestäjien ajatuksena ole ollut missään vaiheessa etsiä konserttiin pelkkiä miesartisteja.
- Sinne on etsitty kiinnostavia, suomalaisia artisteja, jotta saataisiin mahdollisimman monipuolisesti ihmisiä paikan päälle, Koivusipilä taustoittaa.
Helsinki-päivän ilmaiskonsertti on perinteisesti vetänyt yleisöön paljon nuoria ja lapsiperheitä. Koivusipilä ei ota kantaa siihen, millaisia esikuvia tapahtuman miehinen artistikattaus välittää nuorille ja varttuneemmillekin kuulijoille.
- Ne on pinnalla olevia artisteja, Suomipopilta ja Neloselta tuttuja artisteja, joiden kanssa halutaan tänä kesänä juhlistaa sitä, että ihmisillä on mahdollisuus päästä ilmaiseksi nauttimaan musiikista, Koivusipilä perustelee.
Hänen tietoonsa ei ole tullut yleisöpalautetta konsertin artistivalinnoista.
Helsinki-päivän ilmaiskonsertti järjestetään Kaisaniemen puistossa. Konsertin juontavat Radio Suomipopin Jaajo Linnonmaa, Anni Hautala ja Juha Perälä.
Naisasialiitto Unioni valitsi #metoo-aktiivi Heidi Lindénin Vuoden Lyytiksi
Ohjaaja ja näyttelijä Heidi Lindén alkoi keräämään naisten kokemuksia elokuva-alan häirinnästä jo viime lokakuussa #metoo-kampanjan alkaessa.
NAISASIALIITTO UNIONI on antanut vuoden Lyyti-arvonimen elokuvaohjaaja-näyttelijä Heidi Lindénille. Arvonimi myönnetään vuosittain tunnustukseksi ansiokkaasta tasa-arvotyöstä.
Valintaa Naisasialiitto Unioni perusteli Lindénin toimilla syksyllä 2017, jolloin Lindén keräsi nimiä kannanottoon, jossa vaadittiin nollatoleranssia seksuaaliselle häirinnälle kulttuurialalla sekä ongelman tunnustamista myös alan johdossa.
Kannanotto keräsi kaiken kaikkiaan lähes 1300 nimeä. Se julkaistiin eri medioissa. HS kirjoitti tuolloin, että Lindénin keräämässä aineistossa toistui muutamien ohjaajien nimi.
”Lindénillä oli merkittävä vaikutus #metoo -keskustelun rantautumisessa Suomeen ja erityisesti kulttuurialalle”, Naisasialiitto Unioni toteaa.
Syksyllä 2018 Lindéniltä on tulossa #metoo-vallankumous niminen kirja, joka käsittelee yli 150 naisen seksuaalisen häirinnän kokemuksia sekä vaientamisen kulttuuria ja sen vastustamista.
Lyyti nimettiin nyt 20. kerran. Palkinnon aiemmin saaneiden joukossa on muiden muassa ministeri Elisabeth Rehn, kirkkoherra Marja-Sisko Aalto, tutkija Fadumo Dayib ja evankelis-luterilaisen kirkon piispa Irja Askola.
Pirkko Arstila avautuu tatuoinneista venyneellä iholla: ”Uimarannat ovat täynnä mustikkakeittoa, aika kauhean näköistä”
Tatuoinnit eivät näytä ikääntyessä enää samalta kuin tuoreeltaan otettuna. Tätä on miettinyt myös Pirkko Arstila.
Uutisankkurina tunnettu, jo eläkkeellä oleva mediapersoona Pirkko Arstila, 79, on pohtinut tatuointeja trendinä. Ne ovat herättäneet hänen mielenkiintonsa.
Selaillessaan jokin aika sitten tatuointiaiheista kirjaa, Arstila huomasi kuvan vanhemmasta naishenkilöstä, jolla oli vaikuttava ruusukuvio vartalollaan.
– Silloin mietin, että kun tatuoinnin ottaa usein hetken hurmassa ja silloin kun ihmisellä on ihanan kimmoisa iho, niin mitä tapahtuu 30 vuoden päästä? Arstila pohtii.
Pontta pohdinnalle tuli, kun hiljattain hän näki kaupungilla henkilön, jolla oli kaulaan tatuoitu näyttävä ruusukuvio.
– Kaula on herkkä alue, ja se alkaa vanhemmiten muuttua. Joko siihen tulee monta läskikerrosta tai kalkkunanheltta. Ruusut eivät sen jälkeen ole enää ruusuja.
Uimarannoilla näkee Arstilan mukaan paljon ihmisiä, joiden iho on joko ikääntynyt tai ylimääräistä painoa on tullut lanteille vuosien saatossa. Heistä huomaa, kuinka tatuoinnit menettävät muotonsa.
– Mitä olen nähnyt uimarannalla, niin tatuoinnit muuttuvat ajan mittaan siniseksi sohjoksi. Mustikkakeitoksi. Kun ihmiset vielä ottavat rusketusta päälle, niin lopputulos on aika kauhean näköinen.
Arstila vakuuttaa, ettei missään tapauksessa tuomitse tatuointeja tai halua arvostella heitä, jotka tatuoinnin ovat ottaneet.
– Katselen kauniita tatuointeja mielelläni ja mielenkiinnolla. Mutta jokin tolkku pitäisi olla siinä, että ihmiset uskovat sen olevan kaunis vielä heidän ollessaan 80-vuotiaita.
”Minun ruusuni olisivat kurtturuusuja”
Osittain tietämättömyys saattaa Arstilan mukaan olla syynä siihen, että ihmiset ottavat valtavia ja monimutkaisia kuvioita iholleen, kuvafreskoja. Tatuoinneista ei puhuta varoittavassa mielessä.
Hän muistelee esimerkiksi aikojen takaa tv-haastattelua, jossa haastateltavana oli tatuointitaiteilija sekä ihotautilääkäri. Arstilan mukaan tatuoitsija vakuutti, että kuvalle ei ajan kuluessa käy mitään – jos jaksaa käydä ahkerasti kuntosalilla.
Iän mukana iho ohenee ja rypistyy. Syyskuussa 80 vuotta täyttävä Arstila pohtii, että vanhemmiten mikään kuntosali enää auta.
– Jos minulla olisi nyt ruusukuvioita, niin ne olisivat kyllä kurtturuusuja kaikki, Arstila sanoo.
Arstilalla itsellään ei ole tatuointeja, eikä hän ole sellaista harkinnut ottavansa. Joskus hän on miettinyt, että voisi yllättää ihmiset hennatatuoinnilla.
Arstila kohautti marraskuussa ET-lehden kolumnillaan. Hän avautui nuorten naisten pukeutumisesta ja housuista, jotka paljastavat anatomian. Arstila sanoo saaneensa kolumnistaan valtavasti palautetta.
Professori selittää, miksi kristillinen uusoikeistolaisuus suututtaa – Ruotsalan, Soinin ja Räsäsen toimissa on yhteisiä piirteitä
Pori Jazzin toimitusjohtajan Aki Ruotsalan pikapotkut on malliesimerkki siitä, kuinka nopeasti kristillinen uusoikeistolaisuus voi suututtaa somen.
PORI Jazzin toimitusjohtajaksi nimitetyn Aki Ruotsalan (kd) homoseksuaalivastaiset kommentit, kohu ja sitä seurannut nimityksen purkaminen on hyvä esimerkki siitä, mitä tapahtuu, kun kristillinen uusoikeistolaisuus, politiikka ja sosiaalinen media törmäävät.
Aikaisempia kohuja ovat aiheuttaneet muun muassa ulkoministeri Timo Soinin (sin) osallistuminen aborttia vastustavaan mielenosoitukseen sekä sisäministerinä toimineen Päivi Räsäsen (kd) kannanotot Ylen Ajankohtaisen kakkosen homoillassa vuonna 2010.
Aki Ruotsalan poliittinen tausta on kristillisdemokraateissa. Hän on toiminut muun muassa KD-nuorten puheenjohtajana, puoluevaltuuston puheenjohtajana ja kaupunginvaltuutettuna.
Sosiaalietiikan professori Jaana Hallamaan mukaan Ruotsalalle, Soinille ja Räsäselle on yhteistä se, että he pyrkivät määrittelemään sitä, kuka saa kuulua yhteisöön.
”Sanotaan, että te olette vääränlaisia, teidän täytyy eheytyä, jotta pääsette mukaan.”
Hallamaa muistuttaa, että poliitikkojen tiukkojen moraalisten kannanottojen takana on useimmiten oman eettisen profiilin korottaminen.
”Tällaisiin voimakkaisiin ulostuloihin liittyy ajatus siitä, että ’minä olen taipumaton ja periaatteellinen’. Ja se vetoaa. Vastakkainasettelut tekevät maailman ihanan selkeäksi”, Hallamaa sanoo.
Kristillisdemokraattinen puolue ei edusta evankelisluterilaista kirkkoa tai sen jäsenten kantaa. Silti kiukku vaikkapa homoillan jälkeen purkautui eroamisena kirkosta. Se on Hallamaan mukaan loogista.
”Kun et voi erota Päivi Räsäsestä, ensimmäinen tapa on erota kirkosta. Se on tapa sanoa, että tämä näkemys ei ole omani.”
HALLAMAA on huomannut, että homoillan jälkeen ihmisistä on tullut herkempiä. Kyse on kuitenkin myös laajemmasta muutoksesta.
”Suhtautuminen seksuaalivähemmistöihin on muuttunut, ja sukupolvimuutos on ollut nopea. Kun tulee joku, joka edustaa näkökulmaa, joka ei ole millään tavalla perusteltu, siitä tulee turhautunut olo: tämä asia on jo selvitetty, on mahdotonta, että joku yhä ajattelee noin.”
Kun ihmiset turhautuvat, somekohu syntyy nopeasti.
”Asiat voi hoitaa hetkessä ilmoittamalla, että en enää koskaan mene jazzeille. Sen jälkeen ajatellaan, että asia on selvä”, Hallamaa sanoo.
Todellisuudessa tämä ei ole Hallamaan mielestä paras tapa asian hoitamiseen. Parempi olisi keskustella eriävistä mielipiteistä. Toki keskustelunavaukset ovat olleet toiseltakin puolelta kankeita.
”Ajatellaan näin: sen sijaan, että Soini olisi puhunut aborttilain kiemuroista, hän teki jyrkän twiitin. Vastaavasti Ruotsala kuittasi erottamisensa Facebook-päivityksellä. Näin lyhyt viestintä ei jätä tilaa keskustelulle.”
Tutkimus: HPV-rokote annettava myös pojille
Tampereen yliopiston kymmenen vuotta kestänyt tutkimus osoittaa, että tyttöjen ja poikien rokottaminen synnyttää merkittävästi paremman laumasuojan HPV:n aiheuttamaa syöpää vastaan kuin pelkkä tyttöjen rokottaminen.
Johtavassa syöpätutkimuslehdessä International Journal of Cancerissa julkistettu sarja tutkimusraportteja osoittaa, että jo poikien 20 prosentin ja tyttöjen 45 prosentin rokotuskattavuus saa aikaan laumasuojan useimpia syöpää aiheuttavia HPV-tyyppejä vastaan.
Suomalaiset ja ruotsalaiset tutkijat ovat vastikään kyenneet todistamaan, että ihmisen papilloomavirusrokote eli HPV-rokote antaa suojan sekä paikallisen että levinneen HPV:n aiheuttamaa syöpää vastaan.
Tissit on nähty Ylen kanavilla jo kuusi kertaa puolen vuoden sisällä – huomenna vuorossa on seitsemäs kerta
Yle ja sen yleisö selvästi rakastaa Tissejä, ainakin sen perusteella, miten usein Teemu Nikin ohjaama lyhytelokuva on Ylen kanavilla viime kuukausina nähty.
Vuonna 2014 valmistunut Tissit nähtiin ensimmäistä kertaa Yle TV2:lla viime joulukuussa. Sen jälkeen Tissit on esitetty TV2:lla uusintana useampaan kertaan ja pariin otteeseen myös Yle Teema Femillä.
Kaikkiaan Teemu Nikin lyhytelokuva on esitetty puolen vuoden sisällä jo kuusi kertaa. Ja huomenna, lauantaina 9. kesäkuuta, on luvassa seitsemäs kerta (Yle TV2 kello 19.10).
Mistä tiuhaan pyörivässä lyhärissä on sitten kyse?
20 minuutin mittaisessa elokuvassa Pipsa on töissä kaupan kassalla. Hän on kyllästynyt siihen, että kaikki miesasiakkaat asioivat aina hänen ystävänsä Kaarinan kassalla. Pipsa on ihan varma, että se johtuu siitä, että Kaarinalla on isommat rinnat kuin hänellä.
Niille, joille edes Ylen tehorotaatio ei riitä, Tissit on julkaistu myös Yle Areenassa.
TYÖURAELÄKKEESTÄ TULI MIESTEN ELÄKE – HAKIJOISTA VAIN JOKA VIIDES ON NAINEN
Tähän mennessä on myönnetty 15 työuraeläkettä. Useimmiten työuraeläkkeen on saanut raskaassa työssä ollut mies. Vain yhdelle naiselle on myönnetty työuraeläke.
Työuraeläkettä oli toukokuun loppuun mennessä hakenut 50 henkilöä, joista naisia oli kahdeksan.
Eläketurvakeskuksen kehityspäällikkö Jari Kannisto sanoo, että useimmiten ruumiillisesti rasittavassa työssä on ollut mies. Työuraeläkettä voi hakea myös henkisen rasittavuuden takia. Tällaisia tapauksia ei Kanniston mukaan ole vielä ollut.
Keskimäärin 1 870 euroa kuussa
Vuoden alusta hakija on voinut saada työuraeläkettä, jos hänellä on takanaan vähintään 38 vuotta työhistoriaa eikä hän pääse heikentyneen kunnon takia työkyvyttömyyseläkkeelle.
Keskimäärin työuraeläke on 1 870 euroa kuukaudessa.
Työuraeläke on aina pienempi kuin vastaavalta ajalta myönnettävä työkyvyttömyyseläke, sillä jälkimmäiseen lasketaan mukaan ns. tulevan ajan eläkeosuus.
Kolmelle hakijalle työkyvyttömyyseläke
Hakemuksia käsitellessä hakijoiden joukosta löytyi kuusi henkilöä, jotka olivat oikeutettuja vanhuuseläkkeeseen. Kolmelle myönnettiin täysi työkyvyttömyyseläke, ja kahdelle tehtiin myönteinen ennakkopäätös osittaisesta työkyvyttömyyseläkkeestä.
Työuraeläkkeen perusteita ei vielä tunneta hyvin.
Kuusi hakemusta hylättiin, koska hakijan työtä ei pidetty riittävän kuluttavana ja rasittavana. Niin ikään kuudessa tapauksessa eläkkeeseen oikeuttavaa työhistoriaa ei ollut tarpeeksi tai hakija ei täyttänyt muita ehtoja.
Suosio kasvaa ensi vuonna
Alkuunkaan työuraeläkkeelle ei odotettu suurta suosiota, sillä työuraeläke myönnetään 63 vuoden iässä. Kun työeläkkeelle pääsee tänä vuonna 63 vuoden ja 3 kuukauden iässä, hyöty jää lyhytaikaiseksi.
Suosion ennakoidaan kasvavan tulevina vuosina, kun ero työuraeläkkeen ikärajan ja työeläkeiän välillä kasvaa. Ensi vuonna ero on kuusi kuukautta.
Tänä vuonna työuraeläke jää kolmeen kuukauteen. Ensimmäinen työuraeläke päättyi toukokuun lopussa. Osa päätöksistä koskee loppuvuotta.
Mahadura & Özberkan
Tänään halutaan mahdollisimman luonnollista, tulevaisuuden trendi on pakarat - kauneuskirurgia kiehtoo yhä useampia
"Mitä extremempi sen parempi", sanoo useamman kauneusleikkauksen tehnyt ja aikuisviihdealalla työskentelvä Amanda Ahola. Joni Virtanen puolestaan haluaa näyttää barbien Kenilta.
Mahadura & Özberkan syventyvät plastikkakirurgian mielenkiintoiseen maailmaan. Kauneuskirurgia on arkipäiväistynyt ainakin kevyiden toimenpiteiden osalta, esimerkiksi kasvojen pistoshoidot ovat kasvava trendi Suomessa ja yleisempiä kuin kauneusleikkaukset.
Suurin osa ihmisistä tavoittelee mahdollisimman luonnollista lopputulosta, kun puhutaan kauneuskirurgiasta. Amandaa ja Jonia on kutsuttu kumisiskoiksi ja heitä ei luonnollisuus kiinnosta vaan nimenomaan mitä muovisempi sen parempi!
Mikä kauneusleikkauksissa niin viehättää? Mitä leikkauksissa tavoitetaan? Minkälaisia ennakkoluuloja liitetään ihmisiin, jotka ovat tehneet todella extreme kauneusleikkauksia? Minkälaisia riskejä kauneusleikkauksissa on, entä kuinka pitkälle henkilö on valmis menemään kauneusleikkausten takia?
Lähetyksessä kuullaan kultturiantropologi Taina Kinnusen sekä plastikkakirurgi Heikki Kupin haastattelut, jotka kertovat trendeistä, asenteiden muutoksista sekä kauneuskirurgian riskeistä.
Studiossa vieraana Amanda Ahola sekä Joni Virtanen.
Tehy haluaa palkkaharmonisaation toteutuvan aiotulla tavalla: ”Suomen perustuslaki velvoittaa”
Naisten ja miesten väliset keskimääräinen palkkaero 18,1 prosenttia.
Sosiaali- ja terveysalan ammattijärjestö Tehy ilmoittaa, että sote- ja maakuntauudistukseen vaadittu erillissäännös palkkaharmonisoinnin kiertämiseksi olisi perustuslain vastainen.
Sosiaali- ja terveysalan ammattijärjestö Tehyn edunvalvontajohtaja Else-Maj Kirvesniemi tyrmää KT Kuntayhtymän vaatimuksen, jonka nojalla palkkaharmonisoinnin voisi jättää liikkeen luovutuksessa toteuttamatta.
- Suomen perustuslaki kertoo, että samaa työtä tekevien tulee saada samaa palkkaa.
Kirvesniemi arvelee, että KT Kuntatyönantajien vaatimus perustuu laskelmiin, jotka eivät välttämättä ole loppuun saakka tehtyjä.
- He ovat varmaankin päätelleet, että tästä tulisi liikaa kustannuksia, Kirvesniemi kuittaa.
Sote- ja maakuntauudistuksessa yli 200 000 työntekijää siirtyy työssään kunnista maakuntiin. Siirtymän yhteydessä on vaadittu niin kutsuttua palkkaharmonisointia. Se tarkoittaisi sitä, että kun sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten siirtyvät uuden työnantajan palvelukseen, tulisi työnantajan saattaa samoissa ja yhtä vaativissa tehtävissä työskentelevien palkat samalle tasolle kohtuullisessa ajassa.
Työtuomioistuin linjasi huhtikuussa, että työnantajan on tehtävä palkkojen harmonisointi liikkeen luovutuksen jälkeen.
KT hakee erilaista harmoniaa
KT Kuntatyönantajat on toistuvasti penännyt sote- ja maakuntauudistukseen erillissäännöstä, jonka mukaan palkkaharmonisoinnin kustannuksia rajattaisiin lailla.
KT Kuntatyönantajien huhtikuussa julkaistussa tiedotteessa todetaan, että tuoreen työtuomioistuimen päätöksen jälkeen henkilöstön siirtyminen kunnista maakuntiin kasvattaa riskiä julkisen sektorin palkkakustannusten noususta ennakoitua enemmän.
Jos sote-uudistuksen yhteydessä työntekijöiden palkkoja yhteensovitetaan työtuomioistuimen ratkaisun mukaan, kasvavat palkkaharmonisoinnin kustannukset selvästi.
KT Kuntatyönantajien työmarkkinajohtaja Markku Jalonen selventää heidän vaatimustaan.
- Esityksemme mukaan palkat harmonisoitaisiin palkkojen mediaaniin eli keskimmäiseen palkkaan. Tämäkin nostaisi sote-henkilöstön palkkoja, mutta pitäisi toimenpiteen kustannukset julkiselle taloudelle siedettävinä, Jalonen sanoo.
Myös sukupuolikysymys tapetilla
Tehyn puheenjohtaja Millariikka Rytkönen peräänkuuluttaa miesten ja naisten keskimääräisen palkkaeron tasoittamista.
- Vaikka Suomessa naisten osuus työelämässä on maailman kärkeä, palkkaerot meillä ovat huimia. Suomea pidetään tasa-arvon mallimaana, mutta todellisuudessa meillä on vielä paljon tehtävää palkkatasa-arvon edistämisessä, Rytkönen sanoo.
Suomessa kokoaikaisesti työtä tekevien naisten ja miesten palkkaero on hälyttävän suuri, todetaan äskettäin ilmestyneessä OECD-raportissa.
Suomessa palkkaero on keskimäärin 18,1 prosenttia miesten eduksi, mikä on neljä prosenttia muita OECD-maita korkeampi.
Kaikissa Pohjoismaissa palkkaero jää miesten eduksi. Tanskassa palkat ovat keskimäärin 5,8 prosenttia, Norjassa 7,1, Islannissa 9,9 ja Ruotsissa 13,4 prosenttia miesten hyväksi.
Miehet jyräävät Suomen festareilla: naisesiintyjiä usein vain pieni osa – ”Olen naisena joutunut todistelemaan enemmän”
Sideways -festivaalin esiintyjäryhmistä 60 prosenttia koostui vain miehistä.
Erin, Jenni, Sanni, Kaija Koo, Vesala, Chisu, Maija Vilkkumaa, Jonna Tervomaa, Irina, Eveliina, Ellinoora, Anna Puu…
Viime vuosien suosituimmista pop-laulajista ja omaehtoisista rocklaulajista monet ovat olleet naisia. Naisten määrä on lisääntynyt, sillä pitkään asetelma oli jo 1960-luvun Beatles-hysteriassa muotoutunut: miehet esiintyvät, naiset kuuntelevat ja ihailevat.
Vaihtoehtomusiikin festivaali Sideways pyrkii sukupuolten väliseen tasa-arvoon esiintyjissä. Miehillä on yhä etumatkaa, joten Sidewaysin laskutapa saa laskelman näyttämään tasa-arvoisemmalta kuin laskettaisiin jokainen tapahtumassa esiintyvä.
– Laskemme all male -esiintyjät (koko esiintyjäryhmä koostuu miehistä) ja ne, joissa yksikin jäsen on nainen tai muuta sukupuolta, festivaalin tiedottaja Johannes Kinnunen sanoo.
– Näin laskettuna on päästy kaikkien esiintyjien suhteen jakoon 60 – 40, miehistä koostuvia ryhmiä on siis yhä 60 prosenttia.
– Jatkossa haluamme kehittää tapahtumaa niin, että se on kaikin puolin mahdollisimman tasa-arvoinen ja monimuotoinen.
Nettimedia nrgm.fi laski 12 Suomen suurimman kesäfestivaalin esiintyjistä naisoletettujen määrän laskien kaikkien esiintyjäryhmien jokaisen jäsenen erikseen. Sen mukaan Sidewaysissa on 17,4 prosenttia naisoletettuja eli noin joka kuudes esiintyjä. Enemmän naisia on nrgm.fi:n mukaan Ruisrockissa (22,8 prosenttia) ja Flow Festivalissa (22,7 prosenttia).
Sidewaysissa kotimaisten naisten rooli oli kuitenkin näkyvä. Jutun alussa mainittuja valtavirran tähtiä ei tällä kertaa ollut esiintyjälistassa, mutta monta kiinnostavaa nimeä oli. Yona, Mireil Wagner ja Vesta esiintyivät lauantaina, ja naisvetoisia kokonpanoja olivat myös muun muassa Litku Klemetti, Soad ja Lasten hautausmaa.
Yona kommentoi kuviota IS:lle.
– Koen, että olen naisena joutunut todistelemaan professionaalisuuttani enemmän. Naiset joutuvat tekemään enemmän töitä päästäkseen esille.
Lotta Harala säkenöi somessa, loistaa lehtien kansikuvissa ja houkuttelee isoja sponsoreita – näyttävä pika-aituri teki itsestään brändin, jolle satelee yhteistyötarjouksia
Pika-aituri Lotta Harala ei ole koskaan hankkinut ainuttakaan yhteistyökumppania itse. Sen sijaan firmat pyytävät häntä tekemään yhteistyötä kanssaan ja ovat valmiita maksamaan siitä.
– Anteeksi aivan kauheasti, että olen näin paljon myöhässä! Lotta Harala huudahtaa.
Hän on saapunut varttitunnin myöhässä kuvauspäiväksi sovittuihin harjoituksiin.
– Olin jo lähdössä, mutta sitten mulla alkoivat menkat ja olikin pakko mennä ensin kauppaan, Harala jatkaa naama peruslukemilla.
Miespuolinen kuvaaja katsoo hämmentyneenä lattiaan, mutta Harala tuskin huomaa sitä. Hän heittää kassinsa lattialle ja alkaa kursailematta vaihtaa treenivaatteita ylleen. Kun Harala vähän myöhemmin kertoo, että hänen brändiinsä kuuluu aitous ja rehellisyys, on häntä helppo uskoa. Hän on totisesti hyvin teeskentelemätön, ja sellaisen mielikuvan hän haluaa itsestään myös antaa.
– Jos loisin jotain feikkiä tai päälleliimattua, en koe, että se olisi pitkäjänteisesti järkevää, koska semmoista ei pysty kantamaan, pika-aituri pohtii.
Juuri Haralan brändistä tänne on tultu puhumaankin. Kaikki kunnia Haralan urheilu-uralle, mutta toistaiseksi hän on kiinnostavampi brändinä kuin pika-aiturina.
Urheilutulokset ailahtelevat, brändi ei
Lotta Harala, 26, on urheilullinen, kaunis ja sosiaalinen. Toisin sanoen hän on ideaali kohde firmojen sponsorirahoille. Mutta kauniita ja sosiaalisia urheilijoita on Suomi täynnä, vieläpä Haralaa paljon menestyneempiä. Haralan aikuisiän paras urheilusaavutus on pika-aitojen Suomen mestaruus kesällä 2017. Se on hänen ainoa SM-mitalinsa ulkoradoilta. Aikuisten sarjan arvokisaedustuksia hänellä on vain EM-hallikisoista. Silti hän on yksi kiinnostavimmista sponsorointikohteista firmojen näkökulmasta, eikä se johdu vain hänen ulkonäöstään.
– Olen tietoisesti miettinyt ja laittanut ihan paperille ylös, miten pystyn hyödyntämään itseäni firmoille, Harala selittää.
– Voin toimia yrityksen kasvoina, olla heidän kampanjoissaan mukana kuvien muodossa tai vaikka juontaa heidän tilaisuuksiaan. Olen opiskellut liikunta- ja ravitsemusalaa, joten voin vetää yrityksille vaikka työhyvinvointipäiviä tai ravitsemusluentoja, liikuntaneuvojaksi opiskellut Harala listaa.
Toisin sanoen Harala ei ole riippuvainen ainoastaan urheilutuloksistaan, koska hänellä on tarjota yhteistyökumppaneilleen myös paljon muuta. Kun häneltä jäivät kesän 2015 kilpailut kokonaan väliin loukkaantumisten vuoksi, ei sillä ollut juurikaan vaikutusta hänen sponsoritilanteeseensa.
– Brändi ei katoa, vaikka tulee loukkaantuminen tai muuten hankala kausi, Harala huomauttaa.
Hätähuuto Ruotsista: ghettojen kadut kuuluvat jo islamisteille
Ongelmalähiöiden vihaiset naiset saattavat äänekkäällä esiintulollaan ratkaista Ruotsin vaalit. He ovat pettyneitä politiitikkojen saamattomuuteen ja maalaavat nyt sysimustan kuvan elämästä maahanmuuttajavaltaisilla asuinalueilla.
– Kunnia on täällä suurempi kuin kuolema, islamistit kontrolloivat katuja ja vetävät lapsetkin mukaansa, sanoo uskonnollisiin ääriliikkeisiin kriittisesti suhtautuva aktivisti Zeliha Dagli Aftonbladetin haastattelussa.
Hän kokee, että maahanmuuttajanaiset ovat antaneet periksi, tyytyvät kohtaloonsa ja käyttäytyvät kuin entisissä kotimaissaan. Hänen mielestään lähiöiden naiset elävät pikemminkin uskonnollisessa diktatuurissa kuin vapaassa ja kansanvaltaisessa Ruotsissa.
– Ruotsin lait eivät ole voimassa maahanmuuttajien keskuudessa. Eri maista on tullut järjestäytyneitä tahoja, jotka kasvattavat valtaansa täällä. He estävät naisia osallistumasta ja olemasta osa ruotsalaista yhteiskuntaa, hän sanoo.
Zeliha Daglin mukaan islamistiset ja uskonnolliset tahot kontrolloivat Tenstan, Rinkebyn, Kistan, Husbyn ja Akallan kauppoja, kokoontumistiloja ja kellarimoskeijoita. Tytöt erotetaan pojista omiin harrastuksiinsa ja naiset eivät saa tehdä ilmoitusta poliisille, jos joutuvat miehensä pahoinpitelemäksi:
– Ruotsalaisilla ei ole aavistustakaan siitä, kuinka suuri vaikutusvalta poliittisella islamilla on maahanmuuttajavaltaisilla asuinalueilla. Ennen väki yritettiin saadaan mukaan ruotsalaiseen yhteiskuntaan mutta ne ajat ovat nyt ollutta ja mennyttä.
Jari Lindströmiltä uusi avaus työllistymiseen: ”Monelle sopisi koulunpenkkiä paremmin”
Työministeri Jari Lindström (sin.) haluaa kehittää oppisopimuskoulutusta Suomessa. Hän viittaa Saksaan ja yleisemmin Keski-Eurooppaan, jossa oppisopimuskoulutuksella on vuosisataiset perinteet.
–Siellä puhutaan mestari-kisälli-mallista, jossa osaaminen ja ns. hiljainen tieto siirretään työpaikalla sukupolvelta seuraavalle. Näissä maissa ammattitutkintoon tähtäävät menevät mielellään oppisopimuskoulutukseen. Yritykset kouluttavat työntekijänsä ja työllistyminen on siten lähes varmaa, Lindström toteaa Puheenvuoron blogissaan.
Hän kertoo työministerinä tavanneensa monia yrittäjiä, jotka sanovat voivansa mielellään tarjota oppisopimuskoulutusta. Suuri este tuntuu Lindströmin mukaan olevan se, ettei työpaikalta voi useinkaan irrottaa työntekijää pelkästään kouluttamaan uusia työntekijöitä.
–Yksi mahdollinen ratkaisu olisi ”mentori”-malli, jossa kouluttaja kiertäisi saman alan yrityksissä samalla seudulla ohjaamassa oppisopimuskoulutettavia ja kulut jaettaisiin yritysten kesken. Toinen idea on ”seniori-juniori” -malli. Rakennusalalla ja muilla vastaavilla fyysisesti raskaan työn aloilla lähellä eläkeikää olevien henkilöiden osaamista tulisi hyödyntää entistä paremmin antamalla heille ohjattavaksi alalle tulevia nuoria. Se olisi arvokasta osaamisen siirtämistä sukupolvelta toiselle, Keski-Euroopan mestari-kisälli-mallin mukaan, ministeri ehdottaa.
Kokoomuksen kansanedustaja Juhana Vartiainen tarttui heti Lindströmin ideaan.
–Tälle ennättäisi vielä tehdä jotakin. Ei jää kokoomuksesta kiinni. Sallitaan alhaisempi alkupalkka germaanisen perinteen mukaisesti, hän tviittasi.
Jari Lindström korostaa, että on erittäin tärkeää, että nuoret löytävät koulutuksen jälkeen työtä.
–Nyt varsinkin nuorten miesten ja maahanmuuttajataustaisten työllistyminen on vielä liian heikkoa. Monelle oppisopimuskoulutus sopisi koulunpenkkiä paremmin. Olen varma, että oppisopimuskoulutusta lisäämällä saataisiin nuorille paremmin työtä ja uskon, että lyhyen täsmäkoulutuksen sekä pidemmän tutkintoon johtavan koulutuksen eräänlaisia mentorimalleja voisi kehittää tuoreen ammatillisen koulutuksen reformin ohella, hän kommentoi.
Lindström sanoo haluavansa samalla kuitenkin painottaa, ettei ammattikouluverkostoa eikä ammatillisen koulutuksen työpaikkoja tule karsia.
–Kouluja ja opettajia tarvitaan jatkossakin, kaikkea kun ei voi oppia työpaikalla. Mutta yritykset tarvitsevat tukea opiskelijoiden ohjaukseen. Lisäksi mitä haastavampia nuoria tuodaan työelämään sitä enemmän tukea ja ohjausta he tarvitsevat.
"Jotkin uudet tavat voisi toivottaa tervetulleeksi" – Professori HS:lle: Sharia-laille pitäisi antaa tilaa myös Suomessa
Wisconsinin yliopiston oikeustieteen professori Asifa Quraishi-Landeskertoo Helsingin Sanomille, että muslimien noudattamalle sharia-laille tulisi antaa lisätilaa länsimaissa.
Koska islam ja muslimit eivät ole katoamassa länsimaista minnekään, olisi Quraishi-Landesin mukaan järkevää vaikuttaa siihen, miten eristyksiin vähemmistö tapoineen jää ja millaisia sharia-lain tulkintoja tuetaan.
– Nyt länsimaiden pitää päättää, ottavatko ne välttämättömät muutokset vastaan pakolla vai ilolla. Jotkin uudet tavat voisi myös toivottaa tervetulleeksi, Quraishi-Landes sanoo Helsingin Sanomille.
Siviiliasiat, kuten avioerot, perinnönjaot ja jotkin muslimien väliset liikesopimukset voitaisiin ratkaista sharian pohjalta. Sen sijaan rikosasiat kannattaisi pitää valtion ratkaistavina. Quraishi-Landesin mukaan avioeron myöntämättä jättäminen kaltoinkohdellulle vaimolle on harvinainen ääriesimerkki.
– Shariaan pohjautuva sovittelu on mielestäni hyödyllistä vain, kun molemmat osapuolet ovat kiinnostuneita ratkaisemaan kiistansa uskonnollisten arvojensa pohjalta. Kaikki, mihin liittyy väkivaltaa, kuuluu valtion ratkaistavaksi.
Etelä-Suomen Media uutisoi aiemmin, että muslimiyhteisöihin perehtynyt Tampereen yliopiston lehtori Susanne Dahlgrenon huolestunut muslimien eriytymisestä omiin rinnakkaisyhteisöihinsä.
– Muslimien uskonyhteisöjen eristäytyminen on Suomessakin aivan varteenotettava vaaratekijä. Esimerkiksi Tanskassa kehitys on johtanut siihen, että Kööpenhaminassa toimii jo moskeijoita, joissa muslimeja kehotetaan eristäytymään lähes kokonaan muusta yhteiskunnasta, Dahlgren kertoi toukokuussa.
Sharia-laki on aiheuttanut kitkaa myös eduskunnassa, kun oikeusministeri Antti Häkkänen (kok.) ja Jani Toivolan (vihr.) eduskunta-avustaja Nitin Sood ajautuivat väittelemään sharia-lain kohtelusta Suomessa.
Nuoret naiset muuttavat suurten kaupunkien ympärille ja heidän valinnoillaan on iso vaikutus – Ylöjärvi, Kangasala ja Nokia muuttotilaston kymmenen kärjessä
Kaupungit seuraavat tarkasti 25–34-vuotiaiden naisten muuttoliikettä, koska heidän valinnoillaan on iso vaikutus alueen kehitykseen. Opintojen jälkeen moni nuori nainen muuttaa pienemmälle paikkakunnalle, jossa on tarjolla töitä ja tilaa omakotitalolle.
Vastavalmistuneet 25–34-vuotiaat naiset hakeutuvat asumaan suurten kaupunkikeskusten lähelle. Pirkanmaan kaupungeista eniten muuttovoittoa kyseisessä ryhmässä saavat Ylöjärvi, Kangasala ja Nokia.
Vastaavasti perinteiset opiskelijakaupungit kärsivät muuttotappiota nuorten aikuisten keskuudessa.
Muuttoliiketutkija Timo Aro on selvittänyt nuorten suomalaisnaisten muuttoliikettä. Hän sanoo, että Tampereella opiskelijoiden määrä on niin suuri, että valmistumisen jälkeen kaupungin työ- ja asuntomarkkinoilla ei ole riittävästi kysyntää. Silloin helpoin vaihtoehto on muuttaa naapurikaupunkiin.
–Jos katsoo Tampereen muuttovoittoa ikäryhmittäin vuosina 2008–2017, Tampereen kaupunki on saanut muuttovoittoa 15–24-vuotiaista nuorista noin 25 000 ihmistä. Muuttotappiota tulee 25–34-vuotiaista noin 9 000 henkilöä, Aro sanoo.
Koko Pirkanmaa kärsii muuttotappiosta 25–34-vuotiaiden nuorten keskuudessa. Vuosina 2014–2016 Pirkanmaan muuttotappio oli 329 ihmistä. Ikäryhmän poismuuttajista 254 oli miehiä ja 75 naisia.
Tampereen yhteenlaskettu muuttotappio samassa ikäryhmässä oli lähes 3000 henkilöä.
Ylöjärvi sai muuttovoittoa 575, Kangasala 560 ja Lempäälä 440 henkilöä. Nuorten miesten keskuudessa muuttovoittoa sai eniten Kangasala, johon muutti 268 miestä vuosina 2014–2016.
Muuttajat koulutettuja
Suomessa muuttoliike on valikoivaa. Muuttajat ovat keskimäärin hyvin koulutettuja ja työllisten osuus on muuttajien keskuudessa korkea. Muutot keskittyvät voimakkaasti alle 35-vuotiasiin, minkä jälkeen muuttajien määrä laskee tasaisesti. Neljä viidestä muuttajasta on alle 35-vuotias.
–Ihmisiä kiinnostaa muuttajien ikärakenne ja tausta. 25–34-vuotiaat naiset ovat tärkeä ryhmä, koska he ovat usein vastavalmistuneita opiskelijoita, jotka ovat siirtymässä työelämään. Moni harkitsee myös perheen perustamista, jolloin asuinpaikan valinta on pitkäaikainen päätös, Aro sanoo.
Muuttoalttius alkaa uudelleen nousta alueesta riippuen 50–60-vuotiailla. Kun ihmiset jäävät eläkkeelle, he alkavat miettiä, missä haluavat viettää vanhuusvuodet.
–Siinä iässä myydään usein omakotitalo tai rivitalo kaupunkien reunalta ja hakeudutaan lähemmäs keskustaa, jossa on paremmat palvelut, Aro sanoo.
Nurmijärvi-ilmiö hiipuu
Suomessa arvostetaan edelleen perinteistä omistusasumista, vaikka viimeisen kymmenen vuoden aikana asumistavat ovatkin muuttuneet.
–Yhä suurempi joukko nuoria aikuisia haluaa asua kaupungeissa. He ovat valmiita tinkimään asumisen tasosta ja asuineliöiden määrästä, kunhan vapaa-ajan palvelut ovat lähellä ja liikkuminen on sujuvaa.
Niin kutsuttu Nurmijärvi-ilmiö on Aron mukaan hiipumassa. Uudenmaan maakuntaan kuuluvan pikkukunnan mukaan nimetty ilmiö oli voimakkaimmillaan 2000-luvun alussa, jolloin nuoret lapsiperheet hakeutuivat asumaan kaupunkien kehyskuntiin, jossa oli tarjolla pientalomaista asumista. Työmatkat kuljettiin usein autolla lähimpään kaupunkiin.
Aron mukaan nykynuorten arvot ja asenteet suosivat ekologista asumista hyvien liikenneyhteyksien varrella. Autoilu ei ole enää itsestäänselvyys, vaan työmatka voidaan taittaa myös pyörällä, jalan tai joukkoliikennettä käyttäen.
Lisäksi kaupunkien asuntotarjonta on monipuolistunut. Esimerkiksi Tampereen keskustaan on alettu rakentaa pienempiä asuntoja yksinasuville, ja pientalomaista asutusta on tarjolla Vuoreksessa. Lisäksi kaupunkirakentaminen on entistä tiiviimpää ja korkeampaa.
Kauppatieteisiin uusi valintatapa – naisten osuus voi nousta rajusti
Uusi valintatapa lisää naisopiskelijoiden määrää. Tänä vuonna uudistui kauppatieteiden haku.
HALLITUS halusi, että ylioppilastodistusta painotetaan korkeakoulujen yhteisvalinnoissa. Ensimmäisenä uudistui kauppatieteiden ala, jonne viime vuonna valittiin 20 prosenttia opiskelijoista yo-paperien perusteella. Tänä vuonna 60 prosenttia uusista opiskelijoista valittiin ylioppilastodistuksella.
Lopputulos: Naisten määrä kasvaa rajusti. Osuus kasvanee 10 prosenttiyksiköllä.
Todistusvalinnan pohjalta näyttää siltä, että 56,5 prosenttia hyväksytyistä olisi naisia.
– Haluan kuitenkin muistuttaa, että todistusvalinta ei ole lopullinen, vaan se elää kesäkuun loppuun saakka, huomauttaa Kirsi Kaljunen, joka koordinoi kauppatieteellisen alan yhteishakua.
Lopullisiin lukuihin vaikuttaa pääsykoesuoritusten lisäksi se, etteivät kaikki ota paikkaansa vastaan.
2017 naisia oli sisään päässeistä 43,5 prosenttia ja hakijoista 43 prosenttia. Vuonna 2016 sekä hakijoista että hyväksytyistä 41 prosenttia oli naisia. Tästä voi todeta, että pääsykokeissa naiset ja miehet ovat menestyneet aika lailla yhtä hyvin.
SUKUPUOLIJAKAUMA korkeakouluissa on ollut paljon esillä. Suurimmat erot ovat humanistisilla ja taidealoilla, tekniikan aloilla ja tietojenkäsittelyssä ja tietoliikenteessä. Naisilla on miehiä enemmän kolmannen asteen tutkintoja.
Naiset kirjoittavat ylioppilaskirjoituksista selvästi paremmin. Onkin kiinnostavaa, miksi sisäänpääsyä on päätetty muuttaa selvästi heitä suosivammaksi.
Opetusministeriön korkeakoulu- ja tiedepolitiikan osaston ylijohtaja Tapio Kosunen kommentoi asiaa pikaisesti:
– Toki kaikki elementit ovat olleet esillä. Opiskelijavalinta on hyvin monipuolinen kokonaisuus, hän sanoo.
Opintoasiainpäällikkö Pia Lahti Aalto-yliopistosta kertoo, että muuttuvaa sukupuolijakaumaa osattiin odottaa ”jonkin verran”.
– Opiskelijat ovat myös varmaan jonkin verran nuorempia kuin aikaisemmin, hän lisää.
ONKO reilua, että yo-arvosanoilla pääsee suoraan sisään? Riittääkö huonommin koulussa menestyneille pojille koulutuspaikkoja? Vai korjaantaanko nyt aiempi vinouma, jonka yhteispistekiintiö on synnyttänyt?
– Tämä on ehdottomasti hyvä valinta. Se mahdollistaa opiskelupaikan myös niille, jotka eivät ole lukiossa menestyneet. Aikaisemmin valintakokeella valtaosa valinnoista on tehty valintakokeen ja ylioppilaskirjoituksen yhteispisteillä. Nyt valintakokeessa valittavan 40 prosentin valintaan ei vaikuta ylioppilastodistus lainkaan, Lahti sanoo.
Hän uskoo, että ei-toivottujen välivuosien määrä tulee laskemaan uudistuksen myötä.
LINJAUKSENA on tehdä todistusvalinnasta pääväylä korkeakouluihin 2020 mennessä, mutta säilyttää myös pääsykokeet. Aikeena on tehdä valintakokeesta sellainen, johon ei tarvitse etukäteen valmistautua. Tällöin eriarvoistavista valmennuskursseista päästäisiin eroon. Yhteispistevalinnasta luovutaan kokonaan.
Todistuskiintiöön pääsevät vain ensikertalaiset eli ne, joilla ei ole aiempaa korkeakoulupaikkaa. Todistuksen perusteella paikan saaneet saivat ilouutisen viime viikolla. Muut saivat kutsun valintakokeeseen, joka järjestettiin eilen.
Kauppatieteiden yhteisvalintaa hallitaan Itä-Suomen yliopistolta käsin. Suomessa on kahdeksan suomenkielistä ja kaksi ruotsinkielistä korkeakoulua, jossa kauppatieteitä voi opiskella.
Uudistus tulee voimaan lähes kaikilla aloilla, pois lukien taide-, kulttuuri- ja liikunta-alan ja asiointi- ja viittomakielen tulkin koulutukset.
Korkeakoulu saa itse määrittää, hyväksyykö myös ammattikoulun suorittaneita ja kuinka paljon.
Ensimmäiset asevelvolliset astuivat armeijan harmaisiin Ruotsissa – kutsuntojen kahdeksan vuoden tauko päättyi
Kuluvan kesän aikana 4 000 nuorta miestä ja naista aloittaa palveluksen eri puolilla Ruotsia. Heistä ensimmäiset aloittivat 11 kuukauden urakan jääkäripataljoonassa Arvidsjaurissa.
Norrbottenin rykmentti otti tänään maanantaina vastaan Ruotsin uuden asevelvollisuusjärjestelmän ensimmäiset varussotilaat. Rykmentin jääkäripataljoonassa Arvidsjaurissa palveluksensa aloitti 140 sotilasta, joista 135 on miehiä ja viisi naisia.
Pataljoonan esikuntapäällikkö majuri Björn Eliasson kertoo, että joukossa on sekä vapaaehtoisesti asepalvelukseen hakeutuneita että uuden asevelvollisuusjärjestelmän kautta palvelukseen määrättyjä.
–Tunnelma on jännittynyt. Kaikki meille tulevat alokkaat halusivat kuitenkin juuri tänne, joten he ovat myös motivoituneita ja kiinnostuneita, kertoo Eliasson.
Hänen mukaansa nyt alkanut 11 kuukautta kestävä jääkärikoulutus on yksi Ruotsin puolustusvoimien rankimpia. Siksi tähän ryhmään hakeutuneiden varusmiesten koulutus aloitetaan ensimmäisenä.
–Haluamme varmistaa, että asevelvolliset ehtivät kehittyä riittävästi fyysisesti ja henkisesti ennen kylmää talvea, jolloin koulutus on äärimmäisten sääolosuhteiden takia kaikkein haastavinta.
Kutsunnat jatkuvat
Kuluvan kesän aikana yhteensä 4 000 asevelvollista astuu palvelukseen eri puolilla Ruotsia. Saman verran asevelvollisia aiotaan kouluttaa myös vuonna 2019.
Uusi asevelvollisuus koskee miehiä ja naisia, ja sen on tarkoitus täydentää vapaaehtoisuuteen perustuvaa maanpuolustusta.
Ruotsin hallitus päätti yleisen asevelvollisuus lakkauttamisesta vuonna 2009 ja sen palauttamisesta keväällä 2017.
Kutsuntakirjeet lähetettiin kaikille vuosina 1999–2000 syntyneille viime kesänä. Lokakuussa alkaneisiin kutsuntoihin pyydettiin noin 13 000 nuorta aikuista.
Vaikka ensimmäiset asevelvolliset astuivat jo palvelukseen, jatkuvat kutsunnat tänä vuonna kesäkuun loppuun asti.
Varussotilaat astuvat palvelukseen useana eri ajankohtana palveluspaikasta, -ajasta ja tehtävästä riippuen. Viimeiset asevelvollisuuden kautta armeijaan määrätyt aloittavat palveluksena elokuussa.
Ruotsissa palvelusaika on joko 9 tai 11 kuukautta.
Majuri Eliasson kertoo, että pitkästä ja haastavasta koulutuksesta huolimatta jääkäripataljoonan alokkaiden ensimmäinen päivä on rauhallinen.
–Ilmoittaudutaan, haetaan varusteet, opetellaan sotilaspuvun käyttöä ja vuoteen petaamista. Siitä se alkaa, sanoo Eliasson.
FAKTA
Maanpuolustuksen uudistamiseen pyrkivät mallit ovat toistaiseksi jääneet sisällöiltään ohuiksi, eikä niistä olisikaan nykyisen järjestelmän korvaajiksi
Heinäkuussa uusi saapumiserä nuoria astuu jälleen varusmiespalvelukseen. Vuosittain palveluksen aloittaa noin 20 000 suomalaista, joista 500 on vapaaehtoisen varusmiespalveluksen suorittavia naisia. Vaikka Euroopassa yleinen asevelvollisuus onkin harvinainen, meillä Suomessa sitä pidetään edelleen perustellusti korvaamattomana osana uskottavaa puolustusratkaisuamme.
Suomen sotilaallisen maanpuolustuksen toteuttamisesta vastaa puolustusvoimat, joka täyttää tänä vuonna sata vuotta. Sadassa vuodessa puolustusvoimista on kehittynyt moderni toimija, jota arvostetaan laajasti. Muutama vuosi sitten tehdyssä kyselytutkimuksessa 91 prosenttia vastaajista kertoi luottavansa puolustusvoimiin. Vain poliisi nautti tutkimuksessa yhtä vahvaa luottamusta.
Luottamusta puolustusvoimiin tukee suomalaisten kansainvälisestikin poikkeuksellisen luja maanpuolustustahto. Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan vuosittaisissa selvityksissä maanpuolustustahto on perinteisesti pysynyt korkealla tasolla. Kansalaiset ovat siten valmiita tarvittaessa asein puolustamaan yhteisen kotimaansa koskemattomuutta ja itsenäisyyttä.
Vaikka Suomen maanpuolustuksen perusratkaisut ovat pitkälti kunnossa, käydään maanpuolustuksen kehittämisestä silti tänä päivänä vilkasta keskustelua. Viime vuosina etenkin yleisen asevelvollisuuden vaihtoehdoksi on väläytelty kansalaispalvelusta ja valikoivaa asevelvollisuutta. Näiden mallien yhtenä tavoitteena on saada myös naiset nykyistä yhdenvertaisemmin maanpuolustuksen tehtäviin.
Nämä maanpuolustuksen uudistamiseen pyrkivät mallit ovat toistaiseksi jääneet sisällöiltään ohuiksi, eikä niistä olisikaan nykyisen järjestelmän korvaajiksi. Yleisellä asevelvollisuusjärjestelmällä saavutettavaan laajaan reserviin tuskin päästäisiin esimerkiksi silloin, jos asevelvollisuus olisi valikoiva. Maanpuolustusta ei tule kehittää suuntaan, joka oleellisesti heikentäisi puolustuksemme uskottavuutta.
Viime vuosien tapahtumat kansainvälisessä toimintaympäristössä ovat osoittaneet, että sotilaalliset turvallisuusuhat eivät ole kadonneet maailmasta. Niiden rinnalle on lisäksi noussut joukko uusia uhkakuvia. Uskottavan maanpuolustuksen järjestämiseen on siksi suhtauduttava vakavasti, jotta pystymme jatkossakin torjumaan paitsi aseelliset konfliktit myös ylläpitämään yhteiskunnan toimintakykyä esimerkiksi luonnonkatastrofien tai suuronnettomuuksien tapahtuessa.
Puolustuksen saralla uusia ikkunoita on avautumassa kansainvälisen yhteistyön syventyessä. Euroopan unionin puitteissa tapahtuva puolustusyhteistyö on Suomelle mahdollisuus, johon täytyy tarttua. Puolustusliitto Naton ulkopuoliselle sotilaallisesti liittoutumattomalle valtiolle EU:n puolustusyhteistyö on väylä vahvistaa entisestään omaa puolustusta kumppanuuksien kautta. Puolustus- ja turvallisuusyhteistyö voi olla eurooppalaista yhteistyötä parhaimmillaan.
Näin eteni Timo Soinin varasuunnitelma ja historian dramaattisin loikkausoperaatio – Valtiosihteeri Virtanen takakontissa ja pääministeri Sipilän käännytys Kultarannasta eivät unohdu
Jussi Halla-aho valittiin perussuomalaisten puheenjohtajaksi Jyväskylässä vuosi sitten lauantaina 10.6. Kolme päivää myöhemmin, tiistaina kesäkuun 13. päivänä 2017 Simon Elo lausui eduskunnan kirjaston aulassa kuuluisat sanansa: "Tämä päätös todennäköisesti tuhoaa poliittiset uramme. Päätös, jonka seurauksena meidät tuomitaan pettureiksi ja henkeämme uhataan."
Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini varautui Jussi Halla-ahon voittoon viimeistään toukokuun 2017 alusta lähtien. Soini ja hänen lähipiirinsä laativat sen varalle kaksi vaihtoehtoista toimintasuunnitelmaa: A-mallissa soinilais-terholaiset erottaisivat halla-aholaiset kansanedustajat eduskuntaryhmästä ja puoluehallituksen voimalla koko puolueesta. B-mallissa soinilais-terholaiset loikkaisivat itse ja perustaisivat oman eduskuntaryhmänsä. Varautuminen toden teolla alkoi helmikuussa ja muuttui suunnitelmallisemmaksi huhtikuussa, jolloin tiedonhankinta halla-aholaisten some-kampanjoinnista oli jo järjestelmällistä.
Maaliskuun lopulta lähtien Soinin lähipiirillä oli tarkkaa tietoa Halla-ahon tukijoiden suljetuista keskusteluryhmistä. Soinilais-terholaiset – kutsuttakoon Halla-ahon vastaleiriä tällä nimellä – onnistuivat saamaan haltuunsa Kari Liljan perustamien Facebook-ryhmien jäsenluettelot. He myös pääsivät soluttautumaan toukokuun alkuun mennessä kaikkiin ryhmiin lukuun ottamatta Halla-aho puheenjohtajaksi -ryhmää, jonka jäsenlistan soinilais-terholaiset kuitenkin saivat hankittua toukokuun puolivälissä.
Ryhmiä oli neljä: omansa Halla-aholle, Laura Huhtasaarelle, Teuvo Hakkaraiselle ja Juho Eerolalle.
–Niihin oli helvetin vaikeata päästä jäseneksi. Puoluejäsenyys piti todistaa lähettämällä kuva jäsenkortista tai hyväksymiskirjeestä. Lisäksi sähköpostiin tuli kysymyksiä, joilla he halusivat varmistaa, että ryhmään liittyvä oli oikeamielinen. Halla-aho-ryhmään en päässyt jäseneksi, mutta sain hankittua sen jäsenlistan. Nimiä oli sillä hetkellä 747, joista noin 90 prosenttia oli tulossa puoluekokoukseen. Silloin tein johtopäätöksen, että Halla-ahon valinnan estämisen näkökulmasta homma oli todennäköisesti karannut käsistä, entinen perussuomalainen kertoo.
Nimien perusteella hän arvioi ryhmien jäsenten olevan myös Hommaforum-sivuston rekisteröityneitä keskustelijoita. Käytännössä Halla-aholla on lähes 700 varmaa äänestäjää takanaan. Analyysin lopputulos puistattaa soinilais-terholaisten ydinjoukkoa, mutta on heille tietona arvokas.
Hälyttävistä tiedoista kerrotaan Soinille ensimmäisen kerran pian hänen luopumispäätöksensä jälkeen. Toisin sanoen Soini saa tietää maaliskuussa, että hänen ulkoministeriytensä suhteen on niin sanotusti tosi kyseessä.
Soinille näytetään kevään mittaan myös halla-aholaisten Facebook-ryhmien jäsenlistat, jotta puoluejohtajalla on aikaa varautua tulevaan.
Jussi Halla-ahon voitto ei tule yllätyksenä Soinille tai hänen lähipiirilleen. Siksi he ovat toimintakykyisiä ja onnistuvat toteuttamaan Suomen poliittisen historian suurimman loikkausoperaation vain kolmessa päivässä.
Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin
Helsingin Sanomien toissapäivän haastattelussa islamilaisen oikeuden asiantuntija Asifa Quraishi-Landes haluaa, että länsimaissa annettaisiin “lisää tilaa ja tukea muslimien noudattamalle sharia-laille.” Hänen mukaan monikulttuurisuus edellyttää sitä, että hyväksytään sharia-lainsäädännön olemassaolo. ”Nyt länsimaiden pitää päättää, ottavatko ne välttämättömät muutokset vastaan pakolla vai ilolla”, toteaa Quraishi-Landes.
Olen 100 % eri mieltä kuin tämä islamilaisen oikeuden asiantuntija. Sharia-lakien noudattamista ei missään nimessä tule sallia Euroopassa tai muualla länsimaissa. Ne ovat patriarkaalisia, naisten oikeuksia polkevia säädöksiä, jotka ovat ristiriidassa paitsi kollektiivisen moraalikäsityksen, myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen säädöksien kanssa.
On ristiriitaista haluta tulla Eurooppaan harjoittaakseen shariaa
Sharia-laki on joukko Koraanissa olevia sekä profeetta Mohammadin elinaikanaan antamia lainopillisia ratkaisuja ja ohjeita elämän eri tilanteisiin. Niitä noudatetaan paitsi muslimiyhteisöissä, myös tiukkaa islamia noudattavissa maissa kuten Saudi-Arabiassa.
Yleisinä piirteinä sharia-lakiin kuuluu mm. ruoskinta- ja kuolemantuomiot, tuomiot haureudesta ja avioliiton ulkopuolisista suhteista sekä perinnönjakoon liittyvät lait.
Silloin kun sharia-lait säädettiin noin 1 500 vuotta sitten, olivat ne sen aikaisiin olosuhteisiin nähden tasa-arvoiset sillä takasivat myös naisille pieniä oikeuksia. Siihen asti naisilla (varsinkaan Arabian niemimaalla) ei ollut mitään omia oikeuksia. Niin tai näin, lakeja ei olla kertaakaan päivitetty niiden julkaisun jälkeen ja ne ovat nyt auttamatta jääneet vanhanaikaisiksi ja naisia sortaviksi.
Näiden samaisten, 1 500 vuotta sitten säädettyjen lakien noudattaminen vuonna 2018 on hyvin ristiriidassa ihmisoikeuskäsityksen sekä tasa-arvon ja demokratian normien kanssa. Esimerkiksi naiset saavat vain puolet siitä perinnöstä, mikä annettaisiin miehelle.
Lännessä kansalaiset, erityiset naiset, ovat vuosikausia taistelleet päästäkseen eroon uskonnon asettamista epätasa-arvoisuuksista lainsäädännössä. Miksi sallisimme, että Euroopan muslimit harjoittavat täällä epätasa-arvoisia varjotuomioistuimia? Jos joku perhe haluaa elää sharia-lakien mukaan, se onnistuu vaikkapa Saudia-Arabiassa ja Iranissa. On ristiriitaista haluta tulla Eurooppaan harjoittaakseen shariaa, eikä sitä siksi tule sallia.
Itse ihailen sekulaaria ja tasa-arvoista järjestelmää ja se on yksi tärkeä syy minkä vuoksi asetuin Eurooppaan. Toivoisin, että tasa-arvoinen kulttuuri leviää täältä meidän kotialueelle Lähi-itään, eikä niin että sen epätasa-arvoiset (sharia-lait) käytännöt leviäisivät tänne.
Professori ilahtui naisten esiinmarssista keskustassa – "Naisia tytötellään politiikassa edelleen ja heistä käytetään seksistisiä kommentteja"
Keskustan johtoviisikossa on viime viikonlopun puoluekokouksen valintojen jälkeen ensimmäistä kertaa puolueen historian aikana naisvalta. Johdossa on nyt kolme naista ja kaksi miestä.
Sukupuolentutkimuksen professori Johanna Kantola laittoi pääministeripuolueen valinnat ilolla merkille, sillä tällä hallituskaudella on hänen mukaansa nähty politiikan maskulinisoituminen.
– Viime eduskuntavaalien paneelit olivat hyvin miehisiä, ja hallituksen kaikki keskeiset ministerit ovat olleet miehiä. On merkittävää, että naiset pääsevät johtopaikoille, hän kuvaa.
NAISVALTA puoluejohdossa ei ole poikkeuksellista. Nykyisistä eduskuntapuolueista myös kristillisdemokraateilla, RKP:llä ja vasemmistoliitolla on johtoviisikossa kolme naista ja kaksi miestä.
Kantolan mukaan perinteisesti vihreillä ja vasemmistoliitolla on ollut voimakas tasa-arvon eetos johtajavalinnoissa.
– Siinä mielessä ei ole ihme, että keskustan naispainotteiset valinnat ovat nyt herättäneet huomiota, Kantola pohtii.
Suurista puolueista kokoomuksella ei ole koskaan ollut naispuolista puheenjohtajaa. SDP:llä on ollut yksi, Jutta Urpilainen.
Keskustalla sen sijaan on ollut kaksi, Anneli Jäätteenmäki ja Mari Kiviniemi. He ovat nousseet pääministereiksi asti.
Molempien ura huipulla jäi kuitenkin lyhyeksi. Myös Urpilaisen loppu demarijohtajana päättyi tylysti.
– Merkitystä ei ole vain sillä, että miten naiset ovat päässeet johtopaikoille, vaan myös sillä, miten he ovat joutuneet poistumaan näyttämöltä, tutkija pohtii.
KANTOLAN mukaan sukupuolella on edelleen merkitystä siinä, miten politiikko onnistuu huipulla. Kyse ei ole mistään yhdestä yksittäisestä asiasta, vaan erot ovat moninaiset.
– Ne voivat liittyä puolueen sisäisiin käytäntöihin, verkostoihin ja vaikkapa siihen, miten ihminen nähdään julkisuudessa ja miten häneen suhtaudutaan. Naisia tytötellään politiikassa edelleen ja heistä käytetään seksistisiä kommentteja, Kantola listaa.
Kantolan mukaan naiset joutuvat edelleen todistamaan pätevyyttään johtajina tai vaikkapa talous- tai ulkopoliitikan osaajina. Siksi on hyvä, että naisia on puolueen johtopaikoilla yhä enemmän. Asiat eivät muutu yhdessä yössä kuin taikaiskusta, vaan pikku hiljaa.
Keskustan "akkavalta" ilahduttaa 90-luvun eturivin naispoliitikkoja – ”Nyt on saavutettu jotain uutta”
Puoluejohdon kokonaisuus muuttaa keskustan kuvaa raikkaammaksi, Tytti Isohookana-Asunmaa uskoo
Kaksi vuotta sitten olin ainoa nainen puoluejohdossa. Nyt sain rinnalleni kaksi savolaista rouvaa, nyt meillä on akkavalta, puoluejohdossa paikkansa uusinut Katri Kulmuni hehkutti viikonloppuna keskustan puoluekokouksessa.
Keskustan johtoviisikkoon kuuluu nyt kolme naista ja kaksi miestä.
Maalaisliitto-keskustan historiaa tutkinut valtiotieteiden tohtori Tytti Isohookana-Asunmaa kuvailee tilannetta hyvin poikkeukselliseksi.
– Nyt on saavutettu jotain uutta. Oli todella ilo olla Sotkamossa, kun naisten kannalta tulos oli näin hieno, Isohookana-Asunmaa sanoo.
KESKUSTAAN liitetään helposti mielikuva vanhojen ukkojen puolueesta.
Isohookana-Asunmaan mukaan uusi puoluejohto voi muuttaa keskustan imagoa – mielikuvat kun syntyvät pitkälti keskeisten henkilöiden kautta.
– Uskon myös, että keskeisessä asemissa olevat naiset muuttavat asioiden prioriteetteja. Piirteitä siitä oli jo Juha Sipilän puoluekokouspuheessa, Isohookana-Asunmaa pohtii.
Sipilä puhui tunnin esitelmän aikana muun muassa parisuhdeväkivallasta.
Samalla kun puoluejohto on naisvaltainen, se on myös nuorehko.
– Kokonaisuus muuttaa puolueen kuvaa raikkaammaksi. Ikäjakauma antaa uskoa siihen, että liikkeellä on tulevaisuutta. Tämä ei ole mikään Eläkeliitto, vaan Suomen Keskusta r.p., Isohookana-Asunmaa paaluttaa.
ENITEN kiinnostusta on herättänyt keskustan uusi puoluesihteeri Riikka Pirkkalainen. Hän ei tosin ole paikalla ensimmäinen nainen, sillä vuosina 1990–1994 keskustan puoluesihteerinä vaikutti Erja Tikka.
Tikka ei ollut paikalla Sotkamossa, mutta hän seurasi kokousta mielenkiinnolla netin välityksellä.
– Olin erittäin ilahtunut siitä, että naisia valittiin. Meillä on ollut viime vuosina puoluesihteereinä vahvoja miehiä, ulkoministeriön Itämeri-suurlähettilään paikalta kesällä eläköityvä Tikka pohtii.
Tikan mielestä näillä valinnoilla keskusta siirtyy nykyaikaan – ja voittaa seuraavat eduskuntavaalit.
TIKKA äänestettiin keskustan puoluesihteeriksi 28 vuotta sitten samassa puoluekokouksessa, jossa Eeva Kuuskoski hävisi puheenjohtajakisassa Esko Aholle.
Tikka oli kisan musta hevonen, sillä hän antoi suostumuksensa hommaan vasta puoluekokouspaikalla.
– Kyllä sukupuolella taisi olla merkitystä minun valinnassani, Tikka muistelee Suomenmaalle.
Tikan mukaan sukupuolesta ei valinnan jälkeen varsinaisesti ollut haittaa. Tikka muistaa saaneensa paljon myönteistä ja uudenlaista huomiota.
– Herätin uteliasta kiinnostusta ja esimerkiksi suurissa maakunnallisissa vaalibileissä minulla oli tapana esiintyä laulamalla.
PUOLUESIHTEERILLÄ oli ennen vuoden 1991 eduskuntavaaleja paljon paineita, mutta vaalien jälkeen eteen tupsahti kasa aivan uudenlaisia haasteita.
Tuli lama, hallitusvastuu ja vielä kysymys Suomen liittymisestä Euroopan unioniin.
– Muu puoluejohto oli kiinni hallituksen työskentelyssä, joten jouduin ottamaan vastaan kaikki kentän tunnot. Voi olla, että naisena otin asiat ehkä vähän enemmän tunteella kuin joku mies olisi ottanut, Tikka pohtii.
BBC: Kuulostavatko vanhojen radio-ohjelmien naisäänet oudon kimeiltä? Yksi syy on tasa-arvossa
Yksi tunnettu esimerkki naisesta, joka opetteli puhumaan matalalla äänellä, on Ison-Britannian entinen päministeri Margaret Tatcher.
1940–1950-lukujen radio-ohjelmat saattavat kuulostaa nykykuuntelijan korvassa oudoilta, sillä ihmisten puhe kuulostaa aivan erilaiselta kuin nykyään, BBC kirjoittaa.
Erityisesti naiset puhuvat nykyään matalammalla äänellä kuin äitinsä ja isoäitinsä.
KIELI EI OLE tasaista ja muuttumatonta, vaan mukautuu aikaansa. Naisten äänten mataloituminen on esimerkki muuttuneesta voimadynamiikasta miesten ja naisten välillä.
Tutkija Cecilia Pemberton Etelä-Australian yliopistosta vertaili vuosina 1945 ja 1990 äänitettyä 18–25-vuotiaiden naisten puhetta.
Tutkijaryhmä havaitsi, että naisten äänenkorkeus on pudonnut keskimäärin 229 hertsistä 206 hertsiin. Äänenkorkeudessa on kuultuna huomattava ero.
Tutkittavien ääninäytteiden puhujat olivat tupakoimattomia yliopisto-opiskelijoita. Tutkijat ottivat myös huomioon, että osa vuoden 1990 ääninäytteiden antajista käytti ehkäisypillereitä, mikä on saattanut vaikuttaa hormonitoimintaan ja muuttaa ääntä. Kaikkien muuttujien huomioimisen jälkeenkin äänenkorkeuksissa oli havaittavissa eroja.
TUTKIJAT ARVIOVAT, että naisten kasvanut rooli yhteiskunnassa on saanut naiset omaksumaan syvemmän äänen osoittaakseen arvovaltaa työpaikoilla.
Pembertonin hypoteesin mukaan kehittyvä sukupuolten välinen tasa-arvo selittää pitkän aikavälin muutokset australialaisnaisten äänenkorkeudessa. Samankaltaisia tuloksia on saatu myös Sveitsistä, Yhdysvalloista ja Kanadasta.
Tietoisesti tai tiedostamatta naiset vaikuttavat sopeuttavan ääntään mahdollisuuksiin, joita heille on nykyaikana tarjolla.
Äänenkorkeuksien eroja on mahdollista tutkia paitsi yksilö- myös valtiotasolla. Esimerkiksi alankomaalaisnaisten äänet ovat matalampia kuin japanilaisten, millä näkyy olevan yhteys esimerkiksi Japanissa vallitsevaan sukupuolten väliseen palkkaeroon.
BBC:n brittilukijoille tuttu esimerkki ovat on maan entinen pääministeri Margaret Tatcher, joka opetteli ammattilaisen avulla puhumaan matalammalla äänellä. Hänen äänenkorkeutensa putosi jopa 60 hertsiä.
YHDESSÄ BBC:N esittelemässä tutkimuksessa Illinoisin yliopiston tutkija Joey Cheng pyysi koehenkilöitä ratkaisemaan tilanteen, jossa astronautin täytyisi katastrofin jälkeen selviytyä Kuussa.
Koetilanteessa otetut äänitteet paljastivat, että suurin osa henkilöistä pudotti äänenkorkeuttaan koetilanteen ensimmäisten minuuttien aikana. Äänen mataloittaminen ennakoi tulevaa valta-asemaa tehtävässä.
– Ryhmän tulevia hierarkiaa oli mahdollista ennustaa alkuhetkien perusteella, Cheng on kuvaillut.
Cheng kuitenkin huomauttaa BBC:n artikkelissa, että naisille ei ole pelkkää hyötyä matalasta äänestä. Matalaääniset naiset koetaan vähemmän miellyttäviksi ja seksuaalisesti vähemmän houkutteleviksi.
Venäläinen perhepoliitikko varoittaa naisia kisaturisteista: Seksi ei-valkoisten kanssa johtaa ongelmiin
Venäjän parlamentin perhevaliokunnan puheenjohtaja Tamara Pletnjova varoittaa venäläisnaisia seksin vaaroista ei-valkoisten miesten kanssa.
Pitkäaikainen venäläinen kansanedustaja Tamara Pletnjova on huolissaan venäläisten naisten seksuaalisesta käyttäytymisestä tänään torstaina alkavien jalkapallon MM-kisojen aikana.
Pletnjova, 70, näkee vaaraksi, että venäläiset naiset harrastavat seksiä maahan tulleiden ei-valkoisten kisaturistien kanssa.
Pletnjova kertoi käsityksistään Moskova puhuu -radiokanavan ohjelmassa "Olympialaisten lapset".
– On kokonaan eri asia saada lapsi eri rotuisen ihmisen kanssa, Venäjän duuman perhe-, lapsi- ja naisvaliokunnan puheenjohtaja Pletnjova sanoi.
Pletnjova kertoi olevansa huolissaan muun muassa siitä, että venäläisnaiset lähtevät ulkomaille tai että he eivät edes kotimaassaan saa omia lapsiaan huostaansa.
Moskovan kisojen lapset
Keskustelun taustana olivat Moskovassa vuonna 1980 järjestetyt olympialaiset.
Silloisessa Neuvostoliitossa ehkäisyvälineet olivat vielä vaikeasti saatavilla, ja kisojen jälkeen monet venäläisnaiset saivat lapsia suhteistaan afrikkalaisten, latinojen ja aasialaisten miesten kanssa.
– Tällaiset lapset kärsivät ja ovat kärsineet jo neuvostoajoista lähtien, Pletnjova sanoi.
Kuinka suuresta lapsimäärästä on kyse, sitä kansanedustaja Pletnjova ei täsmentänyt.
Pletnjova korosti radiohaastattelussa, että myös venäläisnaisten avioliitot ulkomaalaisten kanssa päättyvät usein huonosti.
Kansanedustaja Tamara Pletnjova kuuluu oppositiossa olevaan Venäjän kommunistiseen puolueeseen, joka kuitenkin tukee Kremlin näkemyksiä useimmissa tärkeimmissä kysymyksissä.
Venäjälle on tulossa tuhansia kisaturisteja seuraamaan kuukauden kestävää jalkapallon maailmanmestaruusturnausta.
Näkökulma: Kuva pienen pöllön kohtalosta kertoo enemmän ajastamme kuin ymmärrämmekään - populistipoliitikoille pörröinen eläinkin sopi lyömäaseeksi
Totuuden etsintä on somen pikakohujen luvattuna aikana tuskallisen vaikeaa. Sen osoitti tällä kertaa pieni lehtopöllö.
Voi että, onpa surkeannäköinen lehtopöllön poika. Siinä on taas tehty vastuuton avohakkuu poikasaikana, ajattelin varmaankin, kun näin tiistaina kirjailija, bloggaaja Tiina Raevaaran saatteella Luonnonsuojeluliiton Twitter-tilille lisätyn kuvan lehtopöllön (Strix aluco) poikasesta kyhjöttämässä kannolla hakkuuaukolla.
Empimättä jaoin kuvan eteenpäin ja näin tekivät sadat muut.
Tässä vaiheessa sadat tuhannet suomalaiset ovat nähneet Jukka Tannerin ottaman kieltämättä tunteisiin menevän, hienon kuvan.
Asiasta uutisoitiin laajalti, myös meillä Iltalehdessä. Uutiset kerrottiin pitkälti kuvaajan suulla, kuten niin usein nykyään tapana on. Kertomatta jäi toinen puoli - metsänhoitajan näkökulma asiaan. Sävy oli tunteikas.
Maailmalle levisi totuutena se, että lehtopöllön pesä oli jyrätty julman metsäteollisuuden ahnaan voitontavoittelun tieltä. Tätä mielikuvaa vahvistivat ne poliitikot, järjestöt ja yksityishenkilöt, joiden tavoitteisiin asia sopi. Minutkin voinee joukkoon laskea - jaoinhan kuvan.
Näin kirjoitti esimerkiksi vihreiden Emma Kari:
- Aina välillä otetaan kuva, joka onnistuu kiteyttämään sen, mistä poliittisessa kamppailussa on kyse. Tämä on se kuva. Mutta mikä tämän pienen lehtopöllön poikasen nimi on? Onko ehdotuksia?
Tunteikasta. Alkaa nyt nimetä villieläimiä politiikan vuoksi!
Piikki kansalaisaloitteeseen
Uutisella oli aivan selvä vaikutus. Lehtopöllönpojan väitetty pesäpuun tuho aiheutti allekirjoituspiikin kansalaisaloitteeseen, jossa vaaditaan kieltämään avohakkuut valtion mailla.
Kerrottakoon taustaksi, että olen itsekin aloitteeseen nimeni pannut. En tehnyt asiaa hetken mielijohteesta yhden kuvan perusteella, vaan seurattuani metsätalous- ja luontouutisointia vuosikausia. Lintuja olen tarkkaillut harrastusmielessä yli 20 vuotta, aktiivisemmin pari viimeistä.
Annan täyden kunnian Jukka Tannerille ja muille kansalaistieteilijöille, joiden työn tuloksena tiedämme, että lehtopöllöt ja muu suomalainen metsäluonto ovat suuressa ahdingossa. Lintujen rengastaminen on hikistä ja epämukavaa hommaa, sen tiedän kokemuksesta.
Luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen ja ilmastonmuutoksen luoma uhka ovat niin tärkeitä uutisaiheita, että kaikki muu on niiden takana toisarvoista. Tämä on oma mielipiteeni.
Tässä tapauksessa ongelmaksi muodostui se, että kuvan myötä levinnyt viesti ei ollut totta.
Iltalehteen otti yhteyttä kaksi henkilöä, joilla oli toisenlainen näkemys asiaan. Heistä toinen näki, miten lintu kuljetettiin sopivaan kuvauspaikkaan, jossa se kieltämättä näytti lohduttomalta.
Heistä toinen taas oli vienyt alkuperäisen pöllönpöntön paikalleen, eikä olisi suonut pöllöpesueelle sattuvan mitään. Kävi ilmi, että lehtopöllöpojan pesäpuuta ei ollutkaan kaadettu, jyrätty tai tuhottu, vaikka kaikkia näitä ilmauksia jo totena netissä levitettiin.
Onko totuus mahdottomuus?
Samaan aikaan kun lehtopöllögate jyllää yhtäällä, käydään toisaalla oikeutta Ilja Janitskinin tapauksessa. Kyse on historiallisesta jutusta, joka ottaa kantaa valeuutisointiin ja sananvapauteen.
Kuvaavaa, ironisen huvittavaakin tapauksessa on se, että samalla kun Janitskinia vaaditaan tuomiolle valheiden ja osatotuuksien levittämisestä, kelpaa samoille vaatijoille poliittiseksi lyömäaseeksi kuva, joka oli niin ikään vain osa totuutta.
Me sensaatio-, kohu- ja tunnehakuisessa mediassa emme tietenkään ole syyttömiä nykyiseen tilanteeseen, päinvastoin. Totuuden etsintä on useimmissa tapauksissa vaikeaa, vaikka siihen olisi aitokin halu ja pyrkimys.
Siispä kohujen keskellä voi vain toivoa, että kun näet tunteisiin vetoavan kuvan tai jutun netissä, hengitä rauhallisesti, harkitse, puntaroi vielä kerran näkökulmaasi ja toimi vasta sitten.
Ja koeta kaiken lisäksi muistaa hyvät käytöstavat.
Sharia-laki ymmärretään usein väärin – Vastakkainasettelu islamin normien ja Suomen lain välillä perustuu yksinkertaistuksiin
Uskontoon liittyviä ilmiöitä ei tulisi lähestyä ääripäistä, joko liioitellen uskonnon merkitystä ihmisten elämässä tai kieltäytyen lainkaan tunnustamasta niitä tapoja, joilla uskonto vaikuttaa arjen käytännöissä, kirjoittavat tutkijat.
KYSYMYS islamilaisen oikeuden merkityksestä ihmisten arjessa ja suhteessa Suomen oikeusjärjestelmään on tullut ajankohtaiseksi maassa asuvien muslimien lukumäärän kasvaessa. Julkisessa keskustelussa on toistuvasti esitetty, että niin kutsuttu sharia-laki muodostaa uhan suomalaisen yhteiskunnan arvoille ja loukkaa erityisesti maahanmuuttajanaisten ihmisoikeuksia. Hiljattain tällaisen kannanoton esitti esimerkiksi oikeusministeri Antti Häkkänen (kok).
Sharia-laki on terminä ongelmallinen. Se ohjaa ajatukset ennalta määrättyyn, kansallisen lain kaltaiseen ja monoliittimaiseen järjestelmään. Tällaisenaan sharia-lakia ei ole olemassa. Islamilaisessa teologiassa sharia tarkoittaa kirjaimellisesti polkua lähteelle eli polkua jumaluuden äärelle. Sharia viittaa monitahoisiin eettisiin ponnisteluihin elää islamin mukaista elämää, jossa keskeistä on pyrkimys kohti Jumalaa.
Eräänä lähteenä tälle pyrkimykselle on rikas oikeudellisen ajattelun perinne, johon nykyään viitataan termillä ”islamilainen oikeus”. Sen kehitys alkoi 800-luvulla ja se sisältää eri sunni- ja shiialaisia lakikoulukuntia. Islamilainen oikeus on dynaamista, ja traditio suhtautuu suopeasti erilaisten oikeudellisten tulkintojen mahdollisuuteen.
ISLAMILAISTA feminismiä koskevassa Mulki al-Sharmanin tutkimushankkeessa sekä yhdessä yliopistotutkija Marja Tiilikaisen kanssa toteuttamassamme transnationaalisia muslimiavioliittoja koskevassa tutkimushankkeessa todettiin, että ”uskonnollinen” ja ”sekulaari” oikeus kietoutuvat monin tavoin toisiinsa.
Ihmiset tarvitsevat ja käyttävät eri lähteistä tulevia normeja monin tavoin ja eri tilanteissa. Monet Suomessa asuvat muslimit hakevat uskonnollisesta perinteestään eettistä ja normatiivista ohjausta sekä uskonnonharjoituksen että perhe-elämän alueella.
Uskonnollista perinnettä tulkitaan ja hyödynnetään arjessa dynaamisesti, ja uskonnon normien seuraaminen tuottaa monelle kokemuksia eettisestä elämästä ja hyvinvoinnista. Yhteiskunnan eriytymisen sijaan tämä edesauttaa koettua kuulumista suomalaiseen yhteiskuntaan ja motivoi osallistumaan huolimatta valitettavan yleisistä syrjinnän kokemuksista.
Vihreiden kannatus jatkaa laskuaan – Puolueen sisällä vakuutellaan, että Touko Aaltoon ollaan silti tyytyväisiä
HS soitti vihreiden puoluehallituksen jäsenille ja muille puolueen johtopoliitikoille. Viesti on yhtenäinen: Nykyinen kannatus on gallup-luisusta huolimatta korkeampi kuin puolueen kannatus yksissäkään vaaleissa. Viikonloppuna vihreät kokoontuvat puoluekokoukseensa.
TOUKO AALTO ei ole ollut floppi, häneen ollaan tyytyväisiä, ja vaaleja kohti edetään luottavaisin mielin. Tämä on viesti, jota vihreät vakuuttavat viikonlopun puoluekokouksen alla.
Sen jälkeen, kun Aalto valittiin puheenjohtajaksi viime kesänä, vihreät nousi Suomen toiseksi suurimmaksi puolueeksi yli 17 prosentin kannatuksellaan.
Sittemmin kannatus on vain pienentynyt. Uudessa HS-gallupissa se oli 13,5 prosenttia.
MITÄÄN kriisiä ei kuitenkaan ole käsillä, vihreiden puoluehallituksen jäsenet ja muut johtavat poliitikot sanovat. He muistuttavat, että vaikka suunta on ollut koko ajan alaspäin, nykyinen kannatus on yhä selvästi korkeammalla kuin puolueen kannatus yksissäkään vaaleissa. Viesti tulee niin yhdestä suusta, että se kuulostaa melkein harjoitellulta.
”En ole millään tasolla huolissani”, sanoo puoluehallituksen jäsen Bella Forsgrén.
Forsgrén sai viime kuntavaaleissa ison äänivyöryn Keski-Suomessa, jossa Aalto johdatti vihreät vaalivoittoon.
”Kannatus on noussut viime vaaleista. Vertailukohdan pitäisi olla viime eduskuntavaalit, mutta mediassa se näyttää olevan syksyn huippuluvut.”
Myös puolueen varapuheenjohtaja Veli Liikanen sanoo, että nykyistä kannatusta täytyisi pitää vaaleissa suurena voittona. Parhaimmillaan puolueen kannatus on ollut eduskuntavaaleissa 8–9 prosentin välillä.
Varapuheenjohtaja Hanna Halmeenpään mielestä 17 prosentin kannatuspiikki oli poikkeusilmiö.
”Siinä näkyi puheenjohtajan vaihdos ja kuntavaalimenestys. Jos peruskannatus vakiintuu 14 prosenttiin, olen henkilökohtaisesti hyvin tyytyväinen.”
Kolmas varapuheenjohtaja Maria Ohisalo sanoo toivovansa, että politiikan tekeminen olisi asioiden edistämistä eikä gallupnumeroiden tuijottamista.
VIHREÄT koki viime vuonna muodonmuutoksen. Aallon edeltäjä, kansanedustaja Ville Niinistö oli kärkäs ja sanavalmis puheenjohtaja. Niinistö oli jatkuvasti esillä ja profiloitui vahvasti etenkin koulutuskysymyksissä.
Aalto on rauhallinen ja konsensushakuinen. Se näkyi jo heti puheenjohtajavalinnan jälkeen, kun Aalto hehkutti julkisesti pääministeri Juha Sipilän (kesk) kanssa käymäänsä keskustelua ”luottamuksesta”. Siinä missä Niinistö ryöpytti porvarihallitusta johtavaa Sipilää armottomasti, Aalto rakensi siltoja.
Aallon luonne on vaikuttanut myös vihreiden viestintään. Niinistön aikana puheenjohtaja tarttui päivänpoliittisiin aiheisiin ja hallitsi ilmatilaa sosiaalisen median kautta. Aalto taas ei ole nopealiikkeinen some-poliitikko.
Aallon alkukaudella Niinistö antoi hänelle selvästi tilaa ja pysyi itse taka-alalla.
Nyt vihreät menevät kahden aallon taktiikalla. Esimerkiksi yritystukikeskustelussa Niinistö, Emma Kari ja Antero Vartia ottivat ensin kantaa. Sen jälkeen Aalto linjasi puheenjohtajana, mitä vihreät tavoittelevat.
Ina Mikkola paljastaa Visio-lähetyksessä: ”Sain idean ohjelmaani, kun katsoin pornoa runkkausmielessä”
Ina Loves Porno -ohjelman keulahahmo Ina Mikkola vieraili Troot Vision -kanavan Visio-lähetyksessä.
Inan mukaan porno kuuluu yleissivistykseen.
Ina Mikkola on toimittaja, joka haluaa rikkoa tabuja. Niin hän myös teki Ina Loves Porno -ohjelmassaan, jossa hän matkusteli eri maissa ottaen selvää pornosta.
Porno ei ole kuitenkaan ainoa asia, minkä puolesta Ina toimittaa, sillä hänellä on aikaisempaa kokemusta niin Bassoradiosta kuin Ylen Hullu juttu -asiaohjelmasta.
Inan ohjelma sai aikaan keskustelua suorassa Visio-lähetyksessä, kun juontaja Ilari Hakala kysyi Inalta sitä, mistä ohjelman idea on peräisin.
- Keksin sen aivan itse. Olin katsomassa runkkausmielessä pornoa, kun yhtäkkiä sain idean.
Pornosta on tehty aikaisemminkin dokumentteja ympäri maailman, mutta Inan mukaan aihetta on käsitelty niissä usein negatiivisuuden kautta ja pornoon asetetaan yleensä häpeän leima.
- Aion keskustella pornosta mummonakin, Ina toteaa Visio-lähetyksessä.
Yli puolet naisista on kokenut työssään haittaa sukupuolestaan - miesten vaikeampaa käyttää perhevapaita
Yli puolet naisista ja neljäsosa miehistä on kokenut työssään haittaa sukupuolestaan. Tämä käy ilmi sosiaali- ja terveysministeriön tuoreesta tasa-arvobarometrista.
- Naisilla (sukupuoleen perustuvia) haittakokemuksia oli useimmiten työpaineiden jakautumisessa, palkkauksessa, ammatin arvostuksessa ja uralla etenemisessä, sanoi Tilastokeskuksen erikoistutkija Marjut Pietiläinen barometrin julkistustilaisuudessa Helsingissä.
Eniten sukupuolestaan arvioivat olleen haittaa valtiolla työskentelevät naiset. Näin koki lähes kaksi kolmesta.
Sen sijaan miesten perhevapaiden käytön arvioitiin olevan vaikeampaa kuin naisten, erityisesti yksityisellä sektorilla.
Barometrissa ilmeni myös muita tasa-arvon ongelmia. Esimerkiksi palkansaajista noin kolmannes arvioi, että sukupuolivähemmistöön kuuluva kokisi todennäköisesti syrjintää heidän työpaikallaan. Myös opiskelijoista osa kokee, että opetusmateriaaleissa esiintyy sukupuolistereotypioita.
- Kolmannes opiskelijanaisista ja puolet miehistä näki, että opetuksessa tai oppimateriaaleissa ei juuri käsitellä sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjä tai sateenkaariperheitä, Pietiläinen sanoi.
Yli puolet nuorista naisista kohdannut seksuaalista häirintää
Alle 35-vuotiaista naisista jopa yli puolet oli kokenut seksuaalista häirintää. Kaiken ikäisistä naisista runsas kolmannes ja miehistä vajaa viidesosa oli kokenut seksuaalista häirintää kahden viime vuoden aikana.
Barometrin mukaan naiset ilmoittivat kokeneensa seksuaalista häirintää nyt hieman useammin kuin aiemmissa barometreissa.
Kaksi kolmasosaa naisista ja puolet miehistä pitää miesten asemaa yhteiskunnassa naisten asemaa parempana. Miehet myös arvioivat naisia useammin tasa-arvon jo toteutuneen.
Sosiaali- ja terveysministeriö teetti tasa-arvobarometrin Tilastokeskuksella. Tiedot kerättiin puhelinhaastatteluin syys-marraskuussa 2017. Barometriin haastateltiin 1 682 Suomessa asuvaa 15-74-vuotiasta ihmistä.
Naiset kertoivat kokeneensa seksuaalista häirintää – näin siitä kysyttiin, miten sinä vastaisit?
Naisten ja miesten käsitykset tasa-arvon toteutumisesta eroavat toisistaan, käy ilmi vasta julkaistusta Tasa-arvobarometri 2017 -raportista. Lue alta barometrin kysymyksiä ja testaa omaa kantaasi tasa-arvokysymyksiin.
Barometrissa kysyttiin myös seksuaalisesta häirinnästä. Tulosten mukaan naiset kokevat seksuaalista häirintää ja sukupuoleen liittyvää vihapuhetta sekä vähättelyä useammin kuin miehet.
Barometrissä pyydettiin kertomaan, onko vastaaja väitteiden kanssa täysin samaa mieltä, eri mieltä tai jotain sen väliltä.
Seksuaalinen ahdistelu
Onko työpaikallasi henkilöitä, jotka suhtautuvat sukupuolesi vuoksi ainakin joskus yliolkaisesti tai vähättelevästi puheisiisi tai ehdotuksiisi?
Miehistä 89 prosenttia ja naisista 26 koki ettei ole.
Onko joku kahden viime vuoden aikana esittänyt asiattomia vartaloosi tai seksuaalisuuteesi kohdistuneita huomautuksia?
Naisista 24 prosenttia oli kokenut huomatuksia, kun taas miehistä huomautuksia oli kokenut 8 prosenttia. Naisista 38 ja miehistä 17 prosenttia kertoi kokeneensa seksuaalista häirintää kahden viime vuoden aikana.
Työnantajien tulisi toimia nykyistä aktiivisemmin naisten ja miesten perusteettomien palkkaerojen poistamiseksi?
81 prosenttia naisista ja 63 prosenttia miehistä oli väitteen kanssa täysin samaa mieltä.
Miehetkin hyötyvät sukupuolten tasa-arvon lisääntymisestä?
63 prosenttia naisista ja 53 prosenttia miehistä oli täysin samaa mieltä.
Tasa-arvon toteutuminen
Naisilla on täysi oikeus käydä töissä, olipa heidän perhetilanteensa mikä tahansa?
81 prosenttia naisista ja 80 prosenttia miehistä oli täysin samaa mieltä.
On epäoikeudenmukaista, että asevelvollisuus koskee vain miehiä?
15 prosenttia naisista ja 17 prosenttia miehistä oli täysin samaa mieltä.
Yritykset ja talouselämä hyötyisivät, jos johtopaikoilla olisi nykyistä enemmän naisia?
50 prosenttia naisista ja 26 prosenttia miehistä oli väitteen kanssa täysin samaa mieltä.
Miehellä on ensisijaisesti vastuu perheen toimeentulosta?
Naisista 4 prosenttia oli täysin samaa mieltä, kun taas miehistä 9 prosenttia on täysin samaa mieltä. Suurin osa ei enää siis ajattele, että miehellä olisi ensisijainen vastuu.
Enemmän kysymyksiä ja vastauksia löytyy Tasa-arvobarometri 2017 -raportista.
Jussi Halla-ahon vieraskolumni: Ihmiset kaipaavat turvallisuutta – siksi liberaali globalismi on kriisissä
Eurooppa ja maailma ovat eri asennossa kuin vuonna 2014, jolloin aloitin nykyisissä tehtävissä Euroopan parlamentissa. Kansallismieliset ja maahanmuuttokriittiset puolueet olivat tuolloin tiukasti marginaalissa useimmissa EU-maissa. Nekin, jotka olivat valta-asemassa, kuten Viktor Orbánin Fidesz Unkarissa, pitivät matalahkoa profiilia.
Britannian eroaminen Euroopan unionista tai Donald Trumpin pääsy republikaanien presidenttiehdokkaaksi ja sittemmin valinta presidentiksi olivat liian omituisia ajatuksia, jotta niistä oltaisiin osattu olla oikeasti huolissaan, ja liian epätodellisia riskejä, jotta silloiset vallanpitäjät olisivat ryhtyneet tekemään jotakin niiden estämiseksi. Kunhan hihiteltiin. Ei hihitellä enää, kirjoittaa perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho MTV Uutisten vieraskolumnissaan.
Liberaalit ja toisistaan hädin tuskin erottuvat globalistipuolueet ovat olleet pitkään vallassa useimmissa demokraattisissa maissa. Tästä syystä moni oppi ajattelemaan, että demokratia on jonkinlainen synonyymi liberaalille globalismille. Kun vaalitulokset alkoivat olla epämiellyttäviä, ryhdyttiin valittamaan ”demokratian kriisiä”. Valitus yltyi, kun epämiellyttävät poliitikot alkoivat vieläpä toteuttaa epämiellyttäviä vaalilupauksiaan. Eihän tämän näin pitäisi mennä.
Nainen tappoi miehen Mäntyharjulla nyrkeillä ja kannettavalla tietokoneella – sai 9 vuotta vankeutta - Rikos - Uutiset - MTV.fi
Nainen hakkasi itkevän miehen maanpintaan suorassa Periscope-lähetyksessä - kuvaaja nauroi: ”Paljonkohan meillä on katsojia? ”
Syyttäjä: Nainen murhasi 73-vuotiaan rauhanturvaajaveteraanin vessaan mattoveitsellä - Rikos - Uutiset - MTV.fi
Simon Elo: Hyväksyvätkö vihreät Suomeen sharia-lain?
Sinisten kansanedustajan mukaan vihreät ovat olleet vaiti sharia-keskustelussa.
Sinisen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Simon Elo kummeksuu tiedotteessaan viimeaikaista keskustelua islamilaisesta sharia-laista. Esimerkiksi Helsingin Sanomat julkaisi viime viikolla islamilaisen oikeuden asiantuntija Asifa Quraishi-Landesin haastattelun, jossa hän puolusteli sharia-lakia ja vaati länsimaita antamaan sille tilaa.
– Suomi antaa yhdenvertaista suojaa kaikille ihmisille riippumatta taustasta. Sharia-lain hyväksyminen oikeusjärjestelmämme rinnalle tarkoittaisi irtisanoutumista YK:n ihmisoikeussopimuksesta, jossa keskeistä on oikeus tasavertaiseen kohteluun lain edessä, sanoo Simo Elo.
Hänen mukaansa sharia-laissa miehellä ja naisella ei ole tasavertaista asemaa oikeuden edessä. Elon sanoo, että Britanniassa epäviralliset sharia-tuomioistuimet ”järjestelmällisesti sortavat naisia”.
– Sininen tulevaisuus ei vastuullisena konservatiivipuolueena hyväksy minkäänlaista sharia-lain käyttöä Suomessa, linjaa Elo.
Elon lähettää tiedotteessaan terveisiä vihreiden puoluekokoukseen, joka käynnistyi tänään Vantaalla.
– Ihmisoikeuksista yleensä puhuvat vihreiden Touko Aalto, Ville Niinistö ja Emma Kari ovat olleet sharia-keskustelussa täysin vaiti.
– Touko Aalto kyllä kritisoi kovin sanoin kristittyjä kuten Aki Ruotsalaa, mutta ei uskalla puhua islamiin liittyvästä shariasta. Emma Kari keskittyy pöllöpopulismiin ja haikailee punavihreää hallitusta. Vihreät pullistelevat puoluekokouksessa voimansa tunnossa. Hyväksyvätkö vihreät hallitusvastuussa sharia-lain käytön Suomessa, Simon Elo kysyy.
Miksi naiset pitävät pitkistä miehistä? Viisi mahdollista syytä
Naisilla on tapana toivoa, että tuleva miespuolinen kumppani olisi itseä pidempi. Syy saattaa löytyä historiasta, nyky-yhteiskunnasta tai biologiasta.
Yllä olevalla videolla listattuina ongelmia, joita vain lyhyet ihmiset voivat ymmärtää.
Pitkillä ihmisillä on tutkimusten mukaan lyhyitä matalampi verenpaine, mutta toisaalta korkeampi riski sairastua laskimoveritulppiin. Nämä asiat lienevät sivuseikkoja parinvalinnassa, vaikka pituus tuntuu olevan monelle naiselle tärkeä tekijä kumppania etsiessä.
Miksi naiset sitten haluavat deittailla pitkiä miehiä?
1. Alkukantainen tarve suojeluun
Evolutiivisesti ajatellen naiset saattavat suosia pitkiä miehiä, sillä suurempi ja voimakkaampi mies on pystynyt suojelemaan perhettään paremmin fyysisiltä uhilta. Toisaalta pituus ei aina korreloi vahvuuden, nopeuden tai älykkyyden kanssa, joten pitkä luolamies ei välttämättä tarjonnut sen enemmän suojelua kuin lyhytkään.
2. Pitkät miehet saavat parempaa palkkaa
Pitkän miehen tarjoama fyysinen suojelu ei nykyisessä hyvinvointiyhteiskunnassa ole enää naiselle tarpeen. Sen sijaan tiettyä turvaa tuo varallisuus. Tässäkin asiassa pituudella on tekemistä: Exesterin yliopiston tutkimuksen mukaan pitkät miehet tienaavat lyhyitä enemmän.
3. Halu tuntea itsensä naiselliseksi
Pitkän miehen rinnalla nainen voi tuntea olonsa pieneksi ja naiselliseksi. Myös korkokenkien käyttö saattaa tuntua luontevammalta, kun ne jalkaan vetäessään ei kohoa kumppaniaan pidemmäksi.
4. Kuukautiskierron vaikutukset
Naisten miesmakuun vaikuttaa osaltaan myös kuukautiskierto. Vuonna 2005 julkaistussa tutkimuksessa havaittiin, että ovulaation aikana naisilla on tapana suosia pitkiä miehiä. Munarakkulan irrotessa nainen on hedelmällisimmillään. Tämä saattaa kieliä alitajuisesta ”hyvien geenien” siirtämisestä lapselle.
5. Yleinen miesihanne
Yhteiskunta luo ja vahvistaa kuvia siitä, millaisia ominaisuuksia ihmisessä pidetään viehättävinä. Erityisesti länsimaissa pituus on yksi näistä seikoista. Yleiset mielipiteet saattavat vaikuttaa myös yksilön ajatteluun.
Voi myös olla, että kun lyhyenläntä mies omaksuu ajattelumallin, jossa pituudella on merkittävä rooli, myös hänen itsetuntonsa kärsii. Epävarmalla ihmisille ei ole samanlaista vientiä parisuhdemarkkinoilla kuin itsevarmalla.
Touko Aalto ja Iris Flinkkilä muuttivat yhteen – saman katon alla 1,5 viikkoa: ”Elämässä menee oikein mukavasti”
Töitä on Aallon mukaan ollut niin paljon, ettei muuttolaatikoita ole vielä ehditty purkaa.
Vihreiden puheenjohtaja Touko Aalto kertoo muuttaneensa naisystävänsä Iris Flinkkilän kanssa yhteiseen asuntoon.
Pariskunta on ehtinyt asua yhdessä nyt puolentoista viikon ajan, ja yhteiselo on Aallon mukaan sujunut oikein hyvin.
– Töitä on vaan ollut niin paljon, ettei ole ehtinyt laatikoita purkaa vielä kotona, Aalto sanoo.
– Muuten elämässä menee oikein mukavasti ja kivasti.
Aalto tapasi yhdeksän vuotta nuoremman Flinkkilän tämän työskennellessä vihreiden nuorisojärjestön viestintätiimissä.
Flinkkilä on opiskellut graafista suunnittelua Metropolia-ammattikorkeakoulussa.
Päivätyönsä lisäksi hän juontaa City-lehden blogissa julkaistavaa Jatkoilla-podcast-ohjelmaa.
Aktiivinen Twitterin käyttäjä kuvailee itseään sosiaalisessa mediassa ”öisin ukulelea soittelevaksi kaljasiepoksi”, graafikoksi, kuvittajaksi, vegaaniksi, feministiksi ja kuumaksi.
Touko Aallolta kova ryöpytys: ”Tämä ei ole minun Suomeni”
Vihreiden puheenjohtaja Touko Aalto syyttää Juha Sipilän (kesk.) hallitusta jakolinjojen rakentamisesta. Samalla hän linjasi, että seuraavassa hallituksessa vihreät ”haluaa kantaa raskaimpia salkkuja”.
–Sipilän hallituksen erityisosaamisalue on ollut arvojohtajuuden puute ja jakolinjojen rakentaminen ihmisten välille. Erityisesti tämä näkyy hallituksen epäinhimillisessä turvapaikkapolitiikassa. Tätä hallitusta eivät ihmisoikeudet ole kiinnostaneet, hän totesi linjapuheessaan vihreiden puoluekokouksessa Vantaalla.
–Sipilän hallitus ei katso ihmisiä yksilöinä vaan objekteina, joiden tarkoitus on tuottaa lisäarvoa. Jos lisäarvoa ei synny, se yritetään piiskata ihmisestä ulos, hän jatkoi myöhemmin.
Aallon mukaan hallituksen leikkaukset ovat osuneet erityisesti niihin, jotka jo valmiiksi ovat heikommassa asemassa.
–Vihreänä feministinä minä sanon, että tämä ei ole minun Suomeni eikä meidän Suomemme. Meidän on uudistettava translaki ja puututtava turvapaikkapolitiikan ihmisoikeusloukkauksiin. Meidän Suomemme ei sorra kenenkään ihmisoikeuksia tai hajota perheitä.
Aallon mukaan Suomessa ollaa sotien jälkeen ensimmäistä kertaa tilanteessa, jossa nuoret ovat jäämässä köyhemmiksi kuin vanhempansa.
Hän linjasi, että seuraavan hallituksen tärkein tehtävä on nostaa suomalainen koulutus maailman huipulle.
–Ensimmäinen tärkeä reformi seuraavalle hallitukselle on suomalaisen koulutuksen nostaminen maailman parhaaksi. Mikä olisi 2000-luvun vastine peruskoulu-uudistukselle? Seuraavan hallituksen on tehtävä merkittävä satsaus koulutukseen, sekä rahallisesti että sisältöjen osalta, Aalto sanoi.
–Jos tätä puhetta kuunnellaan muiden puolueiden suunnalla, ehdotan että seuraavaksi kansalliseksi projektiksi otetaan koulutuksen tasa-arvon kunnian palautus. Tavoitteeksi on asetettava suomalaisen koulutustason ja oppimistulosten nosto maailman huipulle. Seuraavan hallituksen on palautettava kokoomuksen ja keskustan leikkaamat rahat koulutukseen. Yhtään vähempi ei ole kestävää, yhtään vähempi ei ole reilua tämän maan nuorille, hän jatkoi.
"Vanhat puolueet ovat näyttönsä antaneet pääministerin ja valtiovarainministerin pesteissä"
Toisen asteen koulutuksesta on Aallon mukaan tehtävä maksutonta kaikille opiskelijoille.
–Lompakon paksuus ei saa määritellä kenenkään opinpolkua.
Aallon mukaan toinen vihreiden ajama reformi on sosiaaliturvan uudistaminen eheäksi ja joustavaksi turvaverkoksi. Kolmas on ilmasto- ja ympäristöpolitiikan muutos.
–Yksikään näistä uudistuksista ei ole helppo. Mutta ei tämän maan historia olekaan tarina helpoista valinnoista ja kukkasilla tanssahtelusta. Se on tarina vaikeista vaiheista, mahdottomilta näyttävien erimielisyyksien ratkaisemisesta ja sovinnon voitosta.
Sosiaaliturvan uudistamiseksi vihreiden malli on Aallon mukaan perustulo.
–Vihreiden pitkäjänteinen ratkaisu sosiaaliturvaan on ollut ja on edelleen perustulo. Se on niin suuri mullistus, että yhdessä vaalikaudessa se ei valmiiksi tule. Työ pitää kuitenkin aloittaa heti. Perustulon käyttöönotto on viesti. Viesti siitä, että Suomi uskoo ihmiseen, hän sanoi.
Aallon mukaan vihreät suostuu vain sellaiseen hallitusyhteistyöhön, joka ottaa isoja askelia luonnonsuojelussa ja ilmastonmuutoksen torjunnassa. Lisäksi hän linjasi, että seuraavassa hallituksessa vihreät ”haluaa kantaa raskaimpia salkkuja”.
– Vanhat suuret puolueet ovat näyttönsä antaneet pääministerin ja valtiovarainministerin pesteissä. Niiden voimin eivät tasa-arvo, luonnonsuojelu, ihmisoikeudet ja koulutuksen asema etene riittävästi. Suomessa on vain yksi puolue, joka on johdonmukaisesti niin tasa-arvon kuin luonnonsuojelun, ihmisoikeuksien kuin koulutuksen puolella. Meidän vaihtoehtoliikkeemme on kasvanut 30 vuodessa puolueeksi, joka on valmis kantamaan hallituksen raskaimpia salkkuja. Siihen me seuraavissa vaaleissa pyrimme, Aalto sanoi.
Erikoishaastattelu: Kauneusleikkauksista riippuvainen ihmisnukke Amanda Ahola, 22: "Tämä on minun elämäntehtäväni"
Amanda Ahola muokkaa itsestään mahdollisimman luonnottoman näköistä ihmisnukkea. Plastiikkakirurgiasta riippuvainen Ahola avautuu elämästään MTV:n erikoishaastattelussa.
22-vuotias Amanda Ahola saapuu MTV Uutisten pihaan. Kukaan ei voi olla huomaamatta nuoren naisen kauas kantavia muotoja ja lantioon asti lipuvaa tukkaa.
Edessäni seisoo iloinen ja avoin nainen, joka on kohahduttanut kertomalla julkisesti muuttavansa vartaloaan mahdollisimman luonnottoman näköiseksi.
– Haluan näyttää mahdollisimman paljon seksinukelta. Se on se minun oma juttuni. Ihmisen näköinen, mutta todella liioiteltu. Kaunis. Jos ihmiset ajattelevat, että naamani on tullut luonnostaan, olen epäonnistunut, Ahola kertoo.
Lähdemme kohti Kansallismuseota. Taksikuski kertoo takapenkkikeskustelumme olleen hänen vuoden kohokohtansa.
Aholalle on tehty lukuisia leikkauksia, joista yksi on ylitse muiden.
– Nenäleikkaus on ollut minun lempileikkaukseni. Pidän sitä elämäni parhaana päätöksenä. Katson itseäni peilistä ja kiitän itseäni, että tein sen.
"Toivon, että saan tehdä lisää leikkauksia"
Saavumme paikalle. Ihmiset osoittavat Aholaa sormella ja ottavat hänestä salakuvia sekä selfieitä. Toiset tirskuvat, jollain loksahtaa leuka auki.
Aholan kehonmuutokset hätkähdyttävät ja jopa kauhistuttavat ihmisiä. Vaikka hänen kehostaan oltaisiin mitä mieltä tahansa, on taustalla kuitenkin riippuvuus.
– Olen varmasti ollut plastiikkakirurgiasta riippuvainen siitä lähtien kun olin 16-vuotias. Ja nälkä kasvaa syödessä, hän toteaa.
Leikkauksissa on aina riskinsä. Aholan viimeisimmän rintaleikkauksen jälkikomplikaatiot olivat viedä tämän hengen.
– Leikkauksen jälkeen minun natriumtasoni tippuivat. Leikkauksessa kaikki meni hyvin, mutta keho reagoi siihen myöhemmin, Ahola kuvailee.
Hänen läheisensä olivat peloissaan, mutta sekään ei saanut naista pysähtymään.
– Monet ihmettelevät, että miksi jatkan näiden juttujen tekoa senkin jälkeen, että oma terveyteni on uhattuna. En tiedä, miten näkisin elämäni ilman leikkauksia. Minun pitäisi vaihtaa elämänsuuntani kokonaan ja lähteä tekemään jotain ihan muuta. Toivon, että saan selvitettyä terveysongelmani. Haluan jatkaa tällä tiellä ja tehdä lisää leikkauksia.
Ahola kertoi Enbuske, Veitola & Salminen -ohjelmassa keväällä, että hänen äitinsä pyysi häntä harkitsemaan psykiatrilla käyntiä seuraavan kerran, kun hän harkitsee kauneusleikkausta.
"Tämä on minun elämäntehtäväni"
Leikkauksen jälkeen kuoleman rajalla käyminen on Aholan elämän traagisin kokemus. Aholan nuoruutta varjostivat autoimmuunisairauksien aiheuttamat oireet. Kuoleman rajalla käymistä hän pitää elämänsä traagisimpana kokemuksena. Muuten hänen elämänsä on ollut normaalia ja tasapainoista.
– Tämä on minun elämäntehtäväni. En halua mitään muuta niin paljoa kuin muokata kehoani ja käydä leikkauksissa. Mietin sitä joka ikinen päivä. Se on ensimmäinen ajatus aamulla ja viimeinen ajatus nukkumaan mennessä.
※ Persvakoäijät saapuvat, kun asiat menevät pieleen – mutta miksi ihmeessä heillä näkyy se persvako? ”Yritämme kitkeä ongelmaa”
Samaisessa Me Naiset:
Sari, 51, antoi palaa keski-iässä: ”Päätin, että haluan kokea seksiä 50 miehen kanssa”
Etelä-Suomessa asuva Sari kärsi vuosia latteasta seksielämästä. Nelikymppisenä hän vaati mieheltään suostumuksen vapaaseen liittoon ja alkoi etsiä omia rajojaan.
—————
Sain huomata, että maailma oli täynnä miehiä, jotka olivat tahoillaan yhtä turhautuneita kuin minäkin. On seksittömiä liittoja, fantasioita joihin kumppani ei lähde mukaan, tukahdutettuja haluja sekä suurta yksinäisyyttä. Moni mies oli valmis ajamaan vaikka viisisataa kilometriä halki Suomen tavatakseen kaltaiseni halukkaan, tuntemattoman naisen. Seksuaalisuus meissä on valtava, vimmainen, kaikkinielevä voima, perustarve.
Mieheni pyöritti arkea kotona sillä välin, kun minä seikkailin.
Kokemukset toivat varmuutta, rentoutta ja kyllä – valtavasti nautintoa. Itseluottamukseni ja taitoni sängyssä kohenivat koko ajan. En tuntenut häpeää enkä esimerkiksi miettinyt sitä, olivatko kohtaamani miehet varattuja vai vapaita. Ajattelin, että he ovat vastuussa omasta elämästään ja kehostaan, minä omastani. Mieheni halusi alkuun kuulla kokemuksistani, mutta pian huomasin, että ne olivat hänelle liikaa. Meidän ankea seksielämämme loppui pian kokonaan. Se oli yhteinen päätös.
Ruotsin feministit uhraavat Euroopan naiset!
Feministit Ruotsissa ovat käytännössä tuhonneet maansa.
Feministinen aloite (Feminist Initiative) on vuonna 2005 perustettu ruotsalainen puolue. Se määrittelee itsensä kaikenlaista syrjintää vastaan taistelevaksi feministiseksi puolueeksi ja sen pääasiallisiin tavoitteisiin tätä nykyä kuuluu ”rajat auki”-politiikka ja kaikenlaisten maahantunkeutujien palautusten peruuttaminen. Nyt nämä Ruotsalaiset femakot ovat höperehtineet jostakin tutkimuksen nimeltä Feministien vastaus nousevaa nationalismia vastaan Euroopan Unionissa (Feminist responses to growing nationalism in European Union).
”Tutkimus” on 37 sivua pitkä ja tietysti aivan pelkkää harhaista lätinää. Muutamia kohokohtia ”tutkimuksesta” toki löytyy, jotka erottuvat älyttömyydessään joukosta. Tutkimus (toimittaja käyttää tätä sanaa nyt hyvin löyhästi) alkaa mahtipontisesti kertomalla, että ”Se on tilattu ja tehty, jotta ihmiset tulisivat tietoisiksi vaarasta nimeltä nationalismi ja siitä, mitä se tekee meidän demokratiallemme, ja niistä feministisistä työkaluista joilla voimme taistella sitä vastaan. Meidän täytyy puolustaa demokratiaamme yhdessä sillä olemmehan toki nähneet, mitä nationalismi ja hiljaisuus ovat tehneet meidän yhteiskunnillemme.”
Tutkimus siis viittaa siihen, että suurin uhka naisten oikeuksille Euroopassa olisi tällä hetkellä nationalismi, koska se on usein yhdistetty perinteisiin, jotka taas tietysti automaattisesti sanovat, että naisen tehtävä on vain synnyttää lapsia ja tehdä keittiössä ruokaa nyrkin ja hellan välissä, eikö totta? ”Feminismi ottaa tulevaisuuden halukkaasti vastaan ja haastaa arvot, jotka sulkevat ihmisiä ulkopuolelle. Näin voimme kehittää yleisiä arvojamme sellaisiksi, että ne tukevat jokaista yksilöä heidän monimuotoisuudessaan. Feminismi uskoo, että jokainen yksilö on voimavara yhteisölleen, se uskoo avoimiin rajoihin ja mikä tärkeintä, feminismi tekee työtä joka perustuu rakkauteen ja luottamukseen.”
Feministit Ruotsissa ovat käytännössä tuhonneet maansa ja nyt he haluavat tätä samaa korruptiota ympäri Eurooppaa sen sijaan, että maat nousisivat puolustamaan oikeuksiaan ja rajojaan. Ei ole paljon väliä, mitä Euroopan maata katsoo tällä hetkellä, niin suurin uhka naisten turvallisuudelle on tullut avoimien rajojen läpi laittomien maahantunkeutujien muodossa. Nationalismi koettaa pitää maansa turvassa tunkeutujilta ja siinä samalla se pitää naisensa turvassa. Meidän Euroopan naisten siis pitää yhdessä taistella nyky-feminismiä vastaan, että saamme rauhassa kulkea kaduilla ilman, että olemme vaarassa joutua raiskatuiksi tai puukotetuiksi.
Palkankorotus häämöttää Helsingin lastentarhanopettajille – Vantaa aloitti palkkasodan, pula tekijöistä uhkaa pahentua
Ellei Helsinki vastaa Vantaan palkankorotuksiin, pula lastentarhanopettajista saattaa entisestään pahentua.
VANTAA KERTOI EILEN korottavansa lastentarhanopettajien yleisintä kuukausipalkkaa 145 eurolla 2 557 euroon. Korotus astuu voimaan ensi vuoden alussa. Käyttöön otetaan elokuusta alkaen myös 1 500 euron muuttoraha, joka tosin maksetaan vain pääkaupunkiseudun ulkopuolelta muuttaville.
Helsingin kasvatuksen ja koulutuksen apulaispormestari, kokoomusta edustava Pia Pakarinen näkee painetta palkkojen nostoon myös Helsingissä.
”Kasvatuksen ja koulutuksen toimiala on viestinyt kaupunginkansliaan, että haluamme työn vaativuuden uudelleen arviointia. Kuten pormestarikin on Helsingin Sanomien haastattelussa todennut, tietyt alat ovat palkkakuopassa ja kaupungin palkkapolitiikkaa tarkastellaan parhaillaan. Palkkojen on tietenkin oltava niin kohdallaan, että päteviä henkilöitä saadaan töihin. Tämä myös toivottavasti huomioidaan syksyn budjettineuvotteluissa.”
Vantaan muuttopalkkiota vastaa Helsingillä maaliskuusta asti käytössä ollut 1 000 euron rekrytointipalkkio lastentarhanopettajina aloittaville. Pakarisen mukaan palkkion on ollut käytössä niin vähän aikaa, että sen tehosta on vielä liian varhaista tehdä päätelmiä.
HELSINGISSÄ työskentelee tällä hetkellä noin 1 775 lastentarhanopettajaa, joiden peruspalkka ilman lisiä oli maaliskuussa keskimäärin noin 2 364 euroa. Lastentarhanopettajan vuosipalkkaa nostaa Helsingin kaupungilla käytössä oleva tulospalkkiojärjestelmä, jonka mediaani oli lastentarhaopettajilla viime vuonna noin 1400 euroa, eli noin 115 euroa kuukaudessa.
Vantaan suunnittelema korotus on merkittävä ja nostaa palkat merkittävästi Helsinkiä korkeammalle. Ellei Helsinki pääse vastaamaan, riskinä voi olla, että pula lastentarhanopettajista vain kiihtyy.
”Se on kauhukuva, minkä ei varmasti haluta toteutuvan. Muiden kaupunkien palkankorotukset voivat tietenkin pahentaa pulaa lastentarhanopettajista, mikä olisi todella harmillista meille. Haluamme Helsingissä täyttää kaikki avoimet paikat pätevillä lastentarhanopettajilla ja siinä kaikkien keinojen on oltava käytössä”, Pakarinen sanoo.
”Tällä hetkellä tilanne on se, että lastentarhanopettajilla on varaa valita mihin he menevät. Kun olen kiertänyt päiväkoteja, esiin on tullut paljon myös työoloihin ja viihtyvyyteen liittyviä seikkoja, joihin voidaan vaikuttaa. Luonnollisesti myös palkat ovat tärkeä houkutin.”
Caster Semenya voi joutua miesten sarjaan tai vaihtamaan lajia – olympiavoittaja tuohtui ja valitti
Semenyan on pitänyt käydä useasti urallaan lääketieteellisissä tutkimuksissa todistaakseen sukupuolensa.
Kaksinkertainen olympiavoittaja ja kolminkertainen maailmanmestari Caster Semenya, 27, hakee nyt oikaisua Urheilun vetoomustuomioistuimelta (CAS).
Taustalla on Kansainvälisen yleisurheiluliiton keväällä tekemä päätös, johon Semenya haluaa muutoksen.
IAAF linjasi, että naisurheilijat, joiden testosteronitaso on luonnollisesti huomattavan korkea, joutuvat kisaamaan miesten sarjassa tai vaihtamaan lajia, mikäli he eivät aloita hormonilääkitystä.
Päätös koskee 400 metrin, 800 metrin ja 1500 metrin lajeja. Säännön mukaan naisurheilijan on aloitettava lääkitys kuusi kuukautta ennen kisaamista.
Lue lisää: ”Se vahingoittaisi hänen terveyttään” – huippututkija puolustaa Caster Semenyaa
Sääntö astuu voimaan 1. marraskuuta 2018. IAAF on perustellut päätöstä sillä, että huomattavan korkeasta testosteronitasosta epäreilua hyötyä.
Kyseinen päätös sai Semenyan tuohtumaan.
– Olen Mokgadi Caster Semenya. Olen nainen ja olen nopea, Semenya totesi BBC:n mukaan.
– Se ei ole reilua. Haluan juosta normaalisti, sellaisena, joksi olen syntynyt, hän jatkaa.
Semenyan on pitänyt käydä useasti urallaan lääketieteellisissä tutkimuksissa todistaakseen sukupuolensa.
Tutkimuksissa selvisi, että hänen testosteronitasonsa ovat huomattavasti keskiarvoa korkeammat. Ilmiötä kutsutaan hyperandrogenismiksi
Testosteroni on hormoni, joka lisää lihasmassan kasvua, voimaa ja hemoglobiinia, mikä vaikuttaa kestävyyteen.
Semenyan asianajaja Norton Rose Fulbright otti vahvasti kantaa päätökseen.
– Neiti Semenya, kuten muut urheilijat, ovat oikeutettuja kilpailemaan sellaisina, kuin he ovat syntyneetkin. Ilman sitä, että he joutuvat altistamaan kehonsa kemiallisille muutoksille.
Urheilun vetoomustuomioistuin on ottanut Semenyan oikaisuvaateen vastaan. Asiassa edetään kuulemisvaiheeseen myöhemmin.
Ylen luottamus polarisoituneinta – vasemmistolaiset luottavat, oikeistolaiset epäilevät
MEDIANKULUTTAJIEN poliittinen suuntautuminen määrittelee sitä, miten Suomessa suhtaudutaan uutismedioihin. Vastikään julkaistun Uutismedia verkossa 2018 -tutkimuksen mukaan itsensä hyvin vasemmistolaisiksi tai hyvin oikeistolaisiksi mieltävillä luottamus mediaan on heikompaa kuin poliittisesti keskellä olevilla.
Vasemmistolaiset luottavat oikeistolaisia enemmän Yleisradioon, Helsingin Sanomiin, Hufvudstadsbladetiin, paikallislehtiin ja kaupunkilehtiin. Oikeistolaiset luottavat vasemmistolaisia enemmän Taloussanomiin ja Talouselämään. Tutkimus ei väitä, että nämä välineet olisivat itsessään johonkin suuntaan kallellaan.
TULOS ei ole suuri yllätys. Mielenkiintoista on se, että tätä blogia julkaiseva Suomen Kuvalehti on vertailun ainoa tiedotusväline, johon luottavat tasavahvasti niin vasemmistolaiset, oikeistolaiset kuin keskustassakin olevat. Sen sijaan ne, joilla ei ole poliittista kantaa, suhtautuvat lehteen epäilevämmin.
Yleistäen voi sanoa, että ikääntyneet, koulutetut ja hyvätuloiset luottavat uutisiin muita enemmän. Naiset luottavat hieman miehiä yleisemmin. Suomessa uutisiin luotetaan enemmän kuin vertailun muissa maissa. Vain Portugalissa usko uutisiin on yhtä vahvaa.
EROT suomalaismedioiden nauttimassa luottamuksessa ovat kuitenkin varsin pieniä, muutamia kymmenyksiä asteikolla 0-10. Ylen kohdalla luottamusero vasemmiston ja oikeiston välillä on suurin. Eroa on yhden yksikön verran (vasemmisto 8,36; oikeisto 7,36).
Pieniä luottamuseroja selittää se, että Suomessa luotetaan vahvasti muihinkin instituutioihin. Lisäksi täällä on toimittajakunnalla vahva ammatillinen kulttuuri, jota tukee Julkisen sanan neuvoston vakiintunut asema ja sen vahvistamiin Journalistin ohjeisiin sitoutuminen hyvin laajalti. Keskeiset uutisvälineet eivät ole poliittisesti sitoutuneita eivätkä horjuta samalla tavalla luottamusta toisiinsa kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa tapahtuu liberaali- ja konservatiivimedian välillä.
VUOSITTAIN tehdyssä tutkimuksessa kysyttiin ensimmäistä kertaa ”vastamedioiden” tunnettuudesta ja viikkotavoittavuudesta väestöryhmittäin. Mielestäni mielenkiintoinen havainto oli, että yli puolet suomalaisista ei ollut kuullutkaan MV-julkaisusta (tosin kysymys oli esitetty ennen parhaillaan käynnissä olevaa MV-oikeudenkäyntiä, joka on saanut paljon julkisuutta). Muiden vastaavien sivustojen tunnettuus oli vielä heikompi: Magneettimediasta oli kuullut 28 prosenttia vastaajista, mutta muiden kohdalla tunnettuus jäi muutamaan prosenttiin.
Vastamedioiden aktiivikäyttäjien on toisinaan arveltu elävän omassa mediakuplassaan, jossa tietynlaiset totuudet vahvistuvat. Tämä on väärä käsitys. Tutkimuksen Suomen maaraportin tehnyt tutkija Esa Reunanen huomautti julkistustilaisuudessa, että tämä aktiiviyleisö on verkossa aktiivista uutistenseuraajaporukkaa. Heidän suosituimmat uutislähteensä ovat Yleisradion ja MTV:n televisiouutiset ja verkossa iltapäivälehdet enemmän kuin muilla mediankäyttäjillä.
Reunanen totesikin osuvasti, että niin sanotussa kuplautumisessa ei ole kyse eristäytymisestä vaan asioiden tulkintatavasta ja asenteista.
Uutismedia verkossa 2018 -maaraportin voi lukea kokonaisuudessaan täältä ja koko Digital News Report 2018 -tutkimuksen täältä.
Tuotamme katkeria nuoria miehiä kohtuuttomilla odotuksilla
Suurin yksittäinen nuorten miesten tulevaisuuden odotushorisonttiin vaikuttava asia on miesten asevelvollisuus, jota vitsikkäästi kutsutaan myös ”yleiseksi”, kirjoittaa kolumnissaan Rosa Meriläinen.
SOSIAALINEN paine ohjaa meidän kaikkien käyttäytymistä, hyvässä ja pahassa. Sukupuoli vaikuttaa siihen, mitä meiltä odotetaan ja mihin meitä kannustetaan. Onneksi kulttuuri muuttuu, kun sitä muutetaan.
Esimerkiksi tuore tasa-arvobarometri kertoo, että yhä harvempi ajattelee miehellä olevan naista suurempi elatusvastuu perheestään. Se on hyvä, sillä ajatus miehen suuremmasta taloudellisesta vastuusta on tappavaa silloin, kun työttömyys iskee. Se myös lyö kiilaa rakkauteen: on helpompaa olla samassa veneessä, jos vastuu on yhtäläinen.
MIEHELTÄ odotetaan kansalaisena kuitenkin edelleen enemmän kuin naisilta. Ensinnäkin yllättävän moni ajattelee miesten olevan sukupuolensa perusteella pätevämpiä päätöksentekijöitä. Olen vuosien ajan kiertänyt erilaisissa tilaisuuksissa jututtamassa miehiä ja naisia heidän kohtaamastaan sosiaalisesta paineesta. Miehet saattavat raportoida, että heiltä odotetaan yhteiskunnallista aktiivisuutta tai vähintään perillä oloa yhteiskunnallisista kysymyksistä. Naiset saavat olla autuaasti pihalla. Tämäkään asetelma ei tuota parempaa maailmaa, kenellekään.
Suurin yksittäinen nuorten miesten tulevaisuuden odotushorisonttiin vaikuttava asia on miesten asevelvollisuus, jota vitsikkäästi kutsutaan myös ”yleiseksi”. Sukupuoli ei näytä vaikuttavan siihen, miten ihmiset sietävät nuorten miesten asevelvollisuutta. Sekä naisista että miehistä yli 40 prosenttia pitää epäoikeudenmukaisena sitä, että asevelvollisuus koskee vain miehiä.
On poikkeuksellista vaatia osalta kansalaisista pitkää palkatonta asepalvelusta. Näin rankalla pakolla pitäisi olla laaja tuki, jotta se voisi olla missään määrin oikeutettua. Tämä tuki on nyt sulanut pois.
Asevelvollisuusjärjestelmä on muutettava tasa-arvoiseksi, muuten tuotamme yhä lisää katkeria nuoria miehiä. Katkeruus ei tee hyvää. Sekin tappaa.
USEIMMAT ihmiset sukupuoleen katsomatta haaveilevat hyvästä työpaikasta ja harmonisesta rakkaudesta. Kaikki eivät saa kumpaakaan, ainakaan haluamassaan aikataulussa. Sen oikean löytäminen on vaikeaa, eikä kaikille nuorille riitä töitä, vaikka kuinka haluaisi. Ilman jääminen aiheuttaa osattomuuden tunnetta, jota ei lämmitä aktiivimallin kaltaiset keppitoimet.
Minä uskon vilpittömästi siihen, että nuorikin mies löytää parhaiten onnen, kun saa toteuttaa itseään ja uskoo kelpaavansa omanlaisenaan minänä. Sosiaalisesta paineesta vapaata yhteiskuntaa tuskin on mahdollista saavuttaa, mutta ainakin olisi hyvä olla nykyistä avoimempi erilaisille tavoille olla ja elää. Joutumatta nolatuksi ja pilkatuksi.
Työttömyys tai lapsettomuus ei ole häpeä.
OMAN POLUN löytäminen ei ole helppoa kenellekään. Vielä keski-iässäkin on vaikeaa olla kipuilematta sen asian kanssa, että kuka minä todella olen ja mitä minä haluan. Onneksi minun ei sentään ole tarvinnut yrittää täyttää mitään naisen mallia, saati näyttää sitä jollekin.
On ollut tilaa olla ihan ihminen vaan. Sen ansaitsevat myös kaikki nuoret miehet.
Miesaktivisti avautui Satuhäistä: Miksi rasvaista läppää heittävä renttu vetoaa naisiin?
Latela palaa ruutuun – Latella synkät tunnelmat: ”Talo kesken ja avioero päällä ja rahat loppu”
Suosittu rassailusarja Latela tekee paluun viidennen kauden jaksoilla. 10-osainen kausi on katsottavissa Yle Areenassa 16.7.
Raisujen ja poikamaisten rillutteluvuosien jälkeen Latelan porukan aikuistuminen ja vastuun kantaminen nousee keskeiseksi teemaksi uusissa jaksoissa. Parisuhteet ovat vakiintuneet, osalle on syntynyt lapsia ja kaikilla työ vie entistä enemmän aikaa. Tallilla ei enää notkuta entiseen malliin.
”Ittellä oli kaiken muun mukavan lisäksi vielä avioeroasia tossa, ollut vähän synkät tunnelmat, kun talo kesken ja avioero päällä ja rahat loppu. Täytyy sanoa, että välillä on ollu synkät tunnelmat Siurossa, mutta nyt alkaa elämä voittaa”, Latelan päähenkilöksi noussut Huttusen Late tiivistää tunnelmiaan.
5. kaudella matkataan autolla Albaniaan, ja kyseessä ei lopulta olekaan mikään tavanomainen lomamatka. Jo pelkkä matkaan valmistautuminen vie äärirajoille. Itse matkasta puhumattakaan.
Ensimmäisen kauden uusinnat pyörivät parhaillaan TV2:ssa – katso lähetysajat!
Taloustieteilijänaiset eivät hakeneet Suomen Pankkiin monesta eri syystä - Anne Brunila: Se juna meni jo
Suomen Pankin hyväpalkkainen näköalapaikka ei houkutellut yhtään naispuolista hakijaa.
Suomen Pankin johtokunnan jäsenen auki olevaa tehtävää haki kaikkiaan 13 ihmistä. Todennäköisesti ensi viikon perjantaina ratkeavaan hakuun ei osallistunut yhtään naista.
Keskuspankin johtokunta on tällä hetkellä kolmehenkinen. Siihen kuuluvat pankin väistyvä pääjohtaja Erkki Liikanen, tuleva pääjohtaja Olli Rehn ja Finanssivalvonnan apulaisjohtajana aiemmin toiminut Marja Nykänen.
Johtokunnan jäsenet nimittää eduskunnan pankkivaltuusto, jota johtaa keskustan kansanedustaja Matti Vanhanen.
Johtokunnan jäseneltä vaaditaan soveltuvaa ylempää korkeakoulututkintoa ja hyvää perehtyneisyyttä rahatalouteen tai rahoitustoimintaan. Näiden lisäksi vaatimuksena on ”käytännössä osoitettu johtamistaito ja johtamiskokemus”.
Suomessa on lukuisia taloustieteilijänaisia, joiden kokemus ja osaaminen vastaa vaatimuksia. Talouselämä kysyi muutamalta, miksi hyväpalkkainen näköalapaikka ei kiinnostanut. Jäsenen kuukausipalkka on noin 17 000 euroa.
Turun hovioikeus: Nainen käytti hyväkseen teini-ikäisiä poikia – painosti jatkamaan suhdetta ja uhkaili alastonkuvien julkaisulla
TURUN HOVIOIKEUS on tuominnut ehdottomaan vankeuteen teini-ikäisiä poikia hyväksikäyttäneen naisen. 26-vuotias Fia Maria Nyholm sai kaksi vuotta ja kahdeksan kuukautta vankeutta neljään poikaan kohdistuneista rikoksista.
Oikeus katsoi Nyholmin syyllistyneen neljään lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön, joista yksi oli törkeä. Lisäksi hänet tuomittiin kahdesta pakottamisesta, sillä hän oli eri keinoin pakottanut pojat sietämään jatkuvaa yhteydenpitoaan ja ”suhdetta” myös sen jälkeen, kun pojat olivat täyttäneet 16 vuotta.
Hovioikeus alensi Nyholmin tuomiota parilla kuukaudella, sillä sen mukaan kahden pakottamisen kesto oli käräjäoikeuden arvioimaa lyhyempi. Muilta osin käräjäoikeuden tuomio pidettiin voimassa.
NYHOLMIN uhrit olivat 15–16-vuotiaita poikia.
Kahta heistä nainen oli painostanut sukupuolisuhteeseen ja sen jatkamiseen muun muassa uhkaamalla laittaa heistä nettiin alastonkuvia tai muuta loukkaavaa materiaalia.
Oikeuden mukaan nainen pakotti pojat sietämään ”suhdetta” erilaisella painostuksella, muun muassa kaikkina vuorokaudenaikoina jatkuvalla soittelulla ja viestittelyllä. Nainen oli myös väittänyt olevansa raskaana, vaikkei se ollut totta. Toiselle pojalle hän ilmoitti, ettei aio tehdä aborttia ja uhkaili tekevänsä itsemurhan.
Teko jatkui myös poikien täytettyä 16 vuotta. Tältä osin kyse ei enää ollut lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä vaan pakottamisesta.
Kahden muun 15-vuotiaan uhrin osalta rikos rajoittui yhteen sukupuoliyhteyteen.
Oikeuden mukaan tapaukseen ei voida soveltaa nuorten seurustelusuhteet sallivaa säännöstä, koska naisen ja poikien ikäero oli huomattava.
PITKÄN hyväksikäytön kohteeksi joutuneille pojille nainen joutuu maksamaan useiden tuhansien eurojen korvaukset kärsimyksistä sekä psyykkisestä haitasta ja sen hoitamisesta. Toinen pojista saa yhteensä 18 000 euron korvaukset, toinen 9 000 euroa.
Kahdesta muusta uhrista toinen saa 3 000 euroa ja toinen 1 000 euroa.
BDSM-seksiin ihastuneella Annilla, 21, on ollut neljä D/S-omistussuhdetta - tästä niissä on kyse
Suhde ilman BDSM-seksiä ei Annia enää kiinnosta.
Aistien taloa pyörittävät Tiia ja Jouni Forsström kertoivat asiakkaistaan Iltalehden Sensuroimaton Päivärinta -ohjelmassa.
Suomalainen Anni, 21, tutustui BDSM-seksiin vajaat kaksi vuotta sitten. Sitä ennen hän ei tiennyt aiheesta mitään. Ensin hän luki ihmisten kirjoituksia ulkomaisilta nettisivuilta. Sitten hän löysi suomalaisen kinky-sivuston netistä. Käytyään sivustolla useamman kerran vierailijana Anni päätti tehdä oman profiilin.
- Ihmiset alkoivat jutella minulle. Sitten uskaltauduin mukaan bileisiin.
Pääkaupunkiseudulla järjestettäviin bileisiin oli taksikyyditys. Kun Anni odotteli yhteistä taksikyytiä muutaman muun ihmisen kanssa, hän yllättyi siitä, kuinka ihmiset näyttivät ihan tavallisilta.
- BDSM-harrastus ei näkynyt heidän ulkonäöstään mitenkään. Bileet olivat mahtava kokemus. Puitteet olivat hienot. Bileisiin ei ollut pukukoodia, mutta lähes kaikki olivat pukeutuneet kinky-tyyliin. Tutustuin pariskuntaan, joista tuli kavereitani.
Kaulapanta ja etätehtäviä
Vajaan kahden vuoden aikana Annilla on ollut kolme D/S-omistussuhdetta. Suhteet ovat keskittyneet BDSM-seksiin ja tapaamisia on ollut viikon tai parin välein. Annilla on ollut suhteissa subin, eli alistujan, rooli. Se on tarkoittanut sitä, että seksissä Anni on alistunut domin, eli alistajan, roolissa olevan tahtoon ennalta sovituissa rajoissa. Samat roolit ovat saattaneet olla päällä myös, kun Anni on viettänyt dominsa kanssa muuten aikaa.
- Minä olen saattanut olla esimerkiksi kaulapannassa, alasti tai korsettiin pukeutuneena, vaikka vain jutellaan.
Domit ovat antaneet Annille myös etätehtäviä. Yksi etätehtävä oli sellainen, että Annin piti riisua yksi vaatekappale kesken työpäivän ja olla loppupäivä ilman kyseistä vaatetta.
Domit ovat olleet miehiä. Ensimmäinen heistä oli 35-vuotias, toinen 34-vuotias ja kolmas 25-vuotias.
- 35 vuotta on minulle yläikäraja. Tuntuisi ällöttävältä, jos mies voisi olla ikänsä puolesta isäni. Muuten tärkeää on se, että domilla on BDSM-seksissä samat mielenkiinnonkohteet kuin minulla ja että hänen kanssaan synkkaa muutenkin.
Nyt Anni tapailee 28-vuotiasta miestä, jonka kanssa hän viettää aikaa muutenkin.
- Hänen kanssaan asumme myös samassa kaupungissa, eli meidän on helppo tavata.
Kontrollissa toisessa todellisuudessa
Tavallinen seksi tai parisuhde ilman BDSM-seksiä ei Annia enää kiinnosta.
- En usko, että voisin olla onnellinen ilman BDSM-seksiä.
Mikä Annia siinä kiehtoo?
- Tykkään olla toisen kontrollissa. Sessioissa pääsen toiseen todellisuuteen ja irti itsestäni. Session jälkeen saatan olla onnellinen ja nuutunut. Välillä on tullut itku. Sessio on tosi hyvä keino stressin purkamiseen.
Yhden kerran Anni on ollut pelottavassa tilanteessa. Hän jutteli siitä dominsa kanssa jälkikäteen.
- BDSM perustuu luottamukseen. Turvasanat ovat aina käytössä ja juttelemme etukäteen siitä, mitä haluamme, mitä ehdottomasti emme ja mikä kiinnostaa, mutta arveluttaa.
"Mikään fetissi ei ole pahasta"
Vieraiden ihmisten mielipiteistä Anni ei välitä.
- Mikään fetissi ei ole pahasta, jos siinä ei aiheuteta kenellekään harmia tai siinä ei ole todellista vaaraa loukkaantua.
Muuten Anni ei ole mielestään alistuva ihminen.
- Se, että olen alistunut suhteissani, ei tarkoita, että alistuisin kaikille.
Anni on kertonut suhteistaan lähimmille ystävilleen. He eivät ole tuominneet häntä. Yksi ystäväkin on kiinnostunut sitomisesta. Vanhemmilleen Anni ei ole kertonut mitään. Siskolleen hän on kertonut suhteistaan, mutta sisko ei ymmärtänyt, mikä Annia BDSM:ssä viehättää.
Annin nimi on muutettu yksityisyyden suojelemiseksi.
Nainen käytti alaikäisiä poikia seksuaalisesti hyväkseen - kiristi alastonkuvilla, raskausvalheilla ja itsemurhalla
26-vuotias nainen vaati alaikäisiltä pojilta seksiä – kiristi alastonkuvilla - Kotimaa - Ilta-Sanomat
Ilosaarirockissa tuntematon nainen tunki kätensä housuihini – Se ei ollut ainoa kerta, ja siksi suomalaisten festivaalijärjestäjien häirintävähättely ihmetyttää - Kulttuuri | HS.fi
Nainen ei halunnut poikaystävänsä lähtevän arvostettuun klarinettikouluun, kieltäytyi tämän puolesta ja tekaisi hylkäyskirjeen – joutuu maksamaan 260 000 euron korvaukset ”uran myöhästyttämisestä” - Kulttuuri | HS.fi
Poikien ja miesten kokema seksuaalinen väkivalta osana elämänkulkua
Alma-tutkimus: Suurin osa suomalaisista on vähintään melko usein onnellisia - onnellisimpia ovat korkeatuloiset ja parisuhteessa elävät
Tuoreen Alma-tutkimuksen mukaan onnellisimmat suomalaiset asuvat Lapissa ja Uudellamaalla. Runoilija Heli Laaksonen ajattelee, että ylenpalttinen yltäkylläisyys ei ole onnen tae.
Tuoreen Alma-tutkimuksen mukaan onnellisimmat suomalaiset asuvat Lapissa ja Uudellamaalla. Uudellamaalla 90 prosenttia ilmoitti olevansa vähintään melko usein onnellisia. Lapissa luku oli 89 prosenttia.
Vaalipiireittäin toteutettu tutkimus kertoo suomalaisten onnellisuuden pysyneen samalla tasolla vuodesta 2016.
Pirkanmaalla 36 prosenttia vastaajista kertoi tutkimuksessa olevansa yleensä onnellisia ja 48 prosenttia valitsi vaihtoehdon melko usein onnellinen.
Kaikista vastaajista 38 prosenttia kertoi olevansa yleensä onnellisia ja 47 prosenttia melko usein onnellisia.
Lisäksi alle 35-vuotiaat ilmoittivat olevansa hieman onnellisempia kuin keski-ikäiset. Heistä 87 prosenttia oli vähintään melko usein onnellisia.
Nuori ikä ei kuitenkaan korreloinut suoraan onnellisuuteen, vaan myös yli 65-vuotiaista 87 prosenttia kertoi olevansa onnellisia.
Onni on oikea vastaus
Käytännöllisen filosofian emeritusprofessori Timo Airaksinen pitää onnellisuustutkimuksia kyseenalaisina.
- Ihmisethän katsovat tällaisissa kyselyissä, että olen onnellinen, on oikea vastaus. Ei se ihmiselämä todellisuudessa niin hääviä ole, mutta ei sitä aleta kysyttäessä kaikkia huolia kertomaan.
Hän luettelee onnellisuuden muodostuvan esimerkiksi tyytyväisyydestä, tulotasosta, terveydestä ja ihmissuhteista. Alma-tutkimuksessa keskimääräisesti onnellisimpia olivat korkeatuloiset ja parisuhteessa elävät.
- Onnellisuus koostuu lukemattomista eri tekijöistä, komponenteista, joiden yhdistelmä joskus natsaa ja joskus ei.
Onnen osatekijöiden puute taas voi aiheuttaa onnettomuutta myös Alma-tutkimuksen mukaan. Niitä, jotka ilmoittivat olevansa vain harvoin onnellisia, oli eniten yksinasujissa ja alle 20 000 euroa vuodessa tienaavissa.
Toisaalta Airaksinen muistuttaa, että monesti epätoivoisissakin olosuhteissa olevat ihmiset raportoivat korkeita onnellisuuslukuja. Kun elämää rajoitetaan riittävästi, vähäkin riittää onnellisuuden kokemukseen.
- Onnellisuus ei siis sinänsä ole tärkeä asia.
Airaksinen toteaa, että samalla laaja ja rikas elämä on useimmiten hyvää elämää, mutta se ei ole kuitenkaan välttämättä tyydyttävää.
- Köyhien ihmisten onni on vähän kuin iso kärpänen ja rikkaiden onnettomuus on kuin pieni elefantti.
Suomi onnellisuustutkimusten kärjessä
Suomalaiset kuitenkin keikkuvat vuodesta toiseen maailmanlaajuisten menestysmittauksien kärjessä.
Maaliskuussa Suomi otti kärkisijan YK:n onnellisuustutkimuksessa, jonka kyselyt toteutettiin vuosina 2015-2017. Kärkikymmenikössä taakse jäivät esimerkiksi muut Pohjoismaat sekä Sveitsi ja Kanada.
Vaikka tulokset olisivat kärkitasoa, se ei Airaksisen mielestä hävitä sitä faktaa, että Suomessa on myös pahoinvointia.
Myös onnellisuuden hyödyntämisen tai vertailun kanssa Airaksinen olisi varovainen.
- Nykyään on olemassa kaiken maailman roskaa, kuten onnellisuustaloustiedettä, Airaksinen pohtii.
Airaksinen itse kommentoi tutkimusta puhelimitse, samalla kun istui penkillä Helsingin Hesperianpuistossa ja joi kevytcokista.
- Esimerkiksi tässä on nyt ihan mukavaa.
Futistähti häkeltyi naiskommentaattorin asiantuntemuksesta - sarkastinen reaktio sai ihmiset raivostumaan: ”Seksististä ja alentavaa”
Futistähti Patrice Evra on saanut somekansan vihat niskaansa.
Konkaripelaaja oli kommentoimassa ITV:llä MM-kisoja yhdessä Eni Alukon ja Henrik Larssonin kanssa.
Trio ennakoi Costa Rica-Serbia-peliä. Alukon analyysi Costa Ricasta oli niin hyvä, että Evra suorastaan häkeltyi.
Monttu auki ollut ranskalaisfutari antoi Alukolle raportin jälkeen sarkastiset aplodit.
- Todella hyvä, Larsson säesti Evraa vieressä.
Hetkeä myöhemmin Evra taputti taas Alukolle, joka oli kertonut näkemyksensä Serbian Sergej Milinković-Savićista.
- Aiotko istua täällä koko päivän ja vain taputtaa Enin asiantuntemukselle? keskustelua johtanut Jacqui Oatley kysyi Evralta.
- Tämä on uskomatonta. Henri, minusta tuntuu, että meidän pitäisi lähteä täältä, koska hän tietää jalkapallosta enemmän kuin me. Olen todella vaikuttunut, Evra vastasi.
Someraivo
Laitapakin käytös sai ihmiset raivostumaan sosiaalisessa mediassa.
- Taputtaisiko Evra, jos miespuolinen asiantuntija olisi osoittanut tietämystä Costa Rica-Serbia-pelistä, kuten Eni Aluko osoitti? En usko. Seksististä ja alentavaa. On täysin selvää, että Aluko on tehnyt kotiläksynsä paremmin kuin Evra, DaveW toteaa Twitterissä.
- Eni Alukon pitäisi nojautua eteenpäin ja läimäistä Evraa, kun hän taputtaa tämän jalkapallotietämykselle, Glenn Speers puolestaan visertää.
Kaksikon lisäksi kymmenet muutkin lähetystä katsoneet kritisoivat Evran toimintaa.
37-vuotias puolustaja pelasi viime kaudella West Hamin riveissä vain viisi peliä. Miehellä ei ole sopimusta ensi kaudeksi.
Eni Aluko, 31, pelaa tällä hetkellä Juventuksessa. Hyökkääjä on esiintynyt Englannnin maajoukkueessa peräti 102 kertaa. Maaleja Aluko on pommittanut saarivaltiolle 33.
8 naista kertoo, millaiset seksiehdotukset oikeasti toimivat: ”Se on varma keino” - Seksi & Parisuhde - Ilta-Sanomat
Miehet haluavat enemmän seksiä kuin naiset. Tämä selvisi hiljattain julkaistusta Finsex-tutkimuksesta.
...
Kysyimme naisilta, millainen lähestyminen saa heidän seksihalunsa syttymään. Vastaajina oli sekä sinkkuja että parisuhteessa olevia. Valtaosa toivoo, että asiaan mennään suoraan.
...
”En jaksa mitään puolivillaista hinkuttamista ja vihjailua, vaan toivoisin, että ihan suoraan sanottaisiin, että haluttaa. Tai ihan vaikka kysyttäisiin, että voidaanko panna. Kyllä ne halutkin sieltä löytyvät, kun ryhdytään toimiin. Tämä on aika epäromanttista, mutta tykkään elämässä selkeydestä. Että joko pannaan tai ei panna, muttei löllitä missään epävarmassa välitilassa.”
...
”Olen parisuhteessa ja toivoisin, että ylipäätään lähestyttäisiin. Mutta jos saa itse valita, niin kimppuun vain kuin sika limppuun. Eli tiukka halaus, suutelua ja sitten vähän kopelointia, niin siitä se lähtee. Ei missään nimessä mitään sellaisia kysymyksiä, että hei voitaisko sekstailla nyt.”
Koko valvontaketju petti Britanniassa – 456 potilasta kuoli kipulääkkeiden yliannostukseen sairaalassa runsaassa vuosikymmenessä | Yle Uutiset | yle.fi
Nyt epäilyt ovat saaneet vahvistuksen: potilaille määrättiin vuosien ajan tappavia annoksia opioideja.
–Vahvojen särkylääkkeiden antamiselle ei ole ollut lääketieteellisiä perusteita, ilmoitti tutkimuspaneelia johtanut James Jones, joka on eläkkeellä oleva Liverpoolin piispa.
...
Selvityksen mukaan 456 potilasta oli kuollut opioidien yliannostukseen 12 vuoden aikana.
Sairaalassa on säännönmukaisesti määrätty vahvoja särkylääkkeitä potilaille, jotka eivät ole olleet niiden tarpeessa.
On mahdollista, että uhreja on vielä 200 enemmän. Näistä tapauksista ei ole riittäviä potilasmerkintöjä ja asiakirjoja.
...
Kuolemantapaukset alkoivat heti lääkärin palkkaamisen jälkeen
Paneelin selvityksistä käy ilmi, että potilaiden kuolemat alkoivat yleistyä pian lääkäri Jane Bartonin palkkaamisensa jälkeen 1988.
...
Lääkäri Jane Bartonin toimintaa oli tutkittu jo aiemmin, mutta jostain syystä erittäin hitaasti.
Aiempi tutkinta koski vuosia 1996–99, ja tutkimus saatiin päätökseen vasta 2010. Sen tuloksena lääketieteellinen asiantuntijaneuvosto totesi Bartonin syyllistyneen virkavirheisiin kahdentoista potilaan hoidossa. He kaikki olivat kuolleet sairaalassa.
http://www.kimdutoit.com/2018/06/22/equal-treatment/
Nyt puhuvat viisikymppiset sinkut: tällaista on deittailu keski-iässä - ”On ollut tilanteita, että minun olisi pitänyt kirjallisesti todistaa koulutusta”
Räävittömiä viestejä ja oharit tehneitä treffikumppaneita, mutta myös onnellisia loppuja. Viidenkympin rajapyykin ylittäneet sinkut etsivät seuraa aiempaa aktiivisemmin.
Vanha totuus taitaa pitää paikkansa, joensuulainen Eeva Kykkänen, 56, sanoo hymyillen. Hän silmin nähden hehkuu kilpaa kesäauringon kanssa.
Eevan elämässä ovat puhaltaneet uudet tuulet vuoden ajan, kun pitkäaikainen harrastus johdatti elämään mielenkiintoisen miehen.
Hyvä tuttavuus muuttui vähitellen kahden kypsän ihmisen parisuhteeksi, jota eletään ainakin toistaiseksi kahdessa eri kodissa.
Samalla päättyi muutaman vuoden kestänyt sinkkuelämä - tai uusioneidin elämä, kuten hänen tuttavapiirissään on humoristisesti tavattu sanoa.
- Tällä kertaa kävi klassisesti eli rakkaus löytyi, kun sitä vähiten etsi, Eeva myöntää.
Lähes vapaita sinkkuja
Vaikka rakkaus ei aina etsimällä löydy, Eevan kaltaiset viidenkympin rajapyykin ylittäneet naiset ja miehet hakevat tällä hetkellä seuraa todennäköisesti aktiivisemmin kuin koskaan aiemmin.
Syitä on ainakin kaksi. Ensinnäkin kypsään ikään ehtineitä sinkkuja on luultavasti aiempaa enemmän, sillä tilastojen mukaan yhä useampi suomalainen asuu yksin.
Seuranhaku on myös nykyisin näkyvämpää ja monipuolisempaa: runollisen salamyhkäiset sanomalehti-ilmoitukset ja lavatanssit ovat vaihtuneet sosiaalisen median ja netin täsmähakuihin.
Voisi siis kuvitella, että seuran löytäminen olisi helppoa. Eevan mukaan näin ei kuitenkaan ole.
Hän korostaa, ettei kyse ole liiasta vaativuudesta, vaan siitä, että viisikymppisten ja sitä vanhempien elämäntilanteet vaihtelevat niin paljon.
- Omanikäisissä vapaita ihmisiä ei ole mahdottoman paljon, ja niistä harvoista vapaista moni haluaa säilyttää vapautensa. Oma lukunsa ovat ne, jotka ilmoittavat olevansa lähes vapaita, Eeva hymähtää.
Härskejä ehdotuksia
Eeva haki seuraa monen muun sinkun tapaan nettideittisivustoilta ja Tinderistä.
Saldo oli vaatimaton: yksi lyhyt seurustelusuhde.
Eeva sanoo, että päällimmäisenä nettideittailuista jäivät mieleen miesten lähettämät hämmentävän härskit ehdotukset.
- Ihmiset etsivät tietenkin erilaisia asioita, mutta joskus tuli mieleen, eivätkö tämänikäiset miehet osaa yhtään lukea. Keitä niillä rivoilla ehdotuksilla on oikein tarkoitus hurmata?
Supershe-saari ja sukupuoliapartheidin paluu
Miesten tasa-arvo ry toteaa surukseen, että sukupuolierottelulla – ja syrjinnällä näyttää olevan yhä 2010-luvullakin kannattajansa. Helsingin Sanomat kertoo yhdysvaltalaisesta yrittäjästä Kristina Rothista, joka avasi juhannuksena Suomeen SuperShe Island luksuslomasaaren, jonne miehiltä on pääsy kielletty.
Sukupuolten välistä tasa-arvoa kunnioittavassa maassa tällaiselle sukupuolisyrjinnälle ei voi olla mitään sijaa. Emmehän me Suomessa hyväksyisi ”vain valkoisille” palveluja tarjoavaa lomakeskustakaan. Pohjimmiltaan tässä on kyse ihan samasta ilmiöstä. Rasismi on vain muuttunut seksismiksi. Kaikesta päätellen Kristina Roth olisi varmaan ollut kuin kotonaan apartheid-ajan Etelä-Afrikassa, tai Yhdysvaltain syvässä etelässä niinä surullisina aikoina, jolloin Jim Crow-lait pitivät mustat ja valkoiset visusti toisista erillään. SuperShe-saari on syvästi taantumuksellinen hanke. Kaikuja pimeästä ja synkästä menneisyydestä, jonka soisi viimein jäävän kauas historiaan.
Jokainen voi miettiä, millaisia julkiset reaktiot olisivat olleet, jos joku olisi suunnittelemassa vain miehille avointa lomakeskusta, jonne naiset eivät, vain siksi että ovat naisia, olisi lainkaan tervetulleita. Julkaistaisiinko suunnitelmasta ylistäviä lehtikirjoituksia, vai olisiko vastaanoton sävy aivan toinen?
Miesten tasa-arvo ry pitää mielenkiintoisena, ettei Helsingin Sanomat, joka muutoin on niin kovin pyrkinyt profiloitumaan edistyksellisenä ja liberaalina lehtenä, kohdista minkäänlaista kritiikkiä Rothin syrjintäsuunnitelmiin. Suomessa on viime vuosina pidetty tärkeänä sukupuolten välisten raja-aitojen purkamista. Jopa siinä määrin, että koululiikuntatunneilla on haluttu luopua perinteisestä jaottelusta poikien ja tyttöjen liikuntaan. Myös yhdistystoiminnassa, vaikka laki salliikin yhdistyksen jäsenyyden rajoittamisen sukupuolen perusteella, on yhä enenevässä määrin siirrytty herra- tai rouvakerhoista järjestöihin, jotka hyväksyvät kaikki ihmiset, sukupuolesta riippumatta jäsenikseen. Tähän kehitykseen Rothin syrjintäsaari sopii erittäin huonosti.
Tasa-arvovaltuutetun toiminta
Miesten tasa-arvo ry:n mielestä ylivoimaisesti pahinta tässä tapauksessa on kuitenkin se, että tasa-arvovaltuutettu Jukka Maarianvaara on asettunut tukemaan Superhe-yrittäjän syrjintäsuunnitelmia. Tekosyyksi lain kiertämiselle on tällä kertaa keksitty tilojen rajallisuus, mikä on täysin nollatason argumentti. Jos tiloja ei ole riittävästi, on vain asiakasmäärää rajoitettava, tai toiminnan aloitusta lykättävä siihen asti, että riittävät tilat saadaan aikaan. Tilat voisivat myös olla vaikka vuoroviikoin mies- ja naisasiakkaiden käytössä. Tasa-arvovaltuutetun pitäisi, muiden viranomaisten tavoin, pyrkiä toiminnassaan kaikin tavoin edistämään sukupuolten välistä tasa-arvoa ja poistaa sen tiellä olevia esteittä. Nyt syntyy vaikutelma hyvin heikosta viranomaisesta, joka salli yrittäjän harjoittavan sukupuolisyrjintää, kunhan vain sopiva porsaanreikä löytyy. Tasa-arvolain syrjintäsäännöksen pitäisi olla pääsääntö, josta hyväksyttäisiin poikkeuksia vain yksittäistapauksissa ja erittäin painavista syistä. Tasa-arvovaltuutetun tulkintakäytäntö on kuitenkin muotoutunut sellaiseksi, että miehiin kohdistuva syrjintä pääsääntöisesti hyväksytään.
http://www.miestentasa-arvo.fi/2018/06/24/supershe-saari-ja-sukupuoliapartheidin-paluu/
Häveliäisyys häpeämättömän syrjinnän perusteluna
Tasa-arvovaltuutetun kannanottoa on syytä arvioida myös sitä taustaa vasten, minkälaisia perusteluita tasa-arvovaltuutettu on aiemmin antanut muissa tapauksissa, esim. koskien parturiliikkeiden toimintaa tai kuntosalien harjoittamaa sukupuolierottelua. Tasa-arvovaltuutettu esimerkiksi perustelee naisten erillisiä kuntosaleja, ja ilmeisesti myös vain naisille avoimia kuntosalien lisätiloja, häveliäisyyssyillä. Häveliäisyysperustelu on naurettava, sillä kuntosaleilla kuntoillaan urheiluvaatteissa. Pääsääntöisesti ihmiset kuntoilevat sellaisissa vaatteissa, joissa he saattaisivat jopa ulkoilla kesäiseen aikaan, eli arkijärjellä ajatellen häveliäisyysperustelu on ihan tuulesta temmattu. Peseytymis- ja pukeutumistilat ovat tietenkin miehille ja naisille erilliset. Jos julkinen uimahalli tarjoaa naisasiakkailleen erillisen naisten vuoron, sen on tasapuolisten liikuntamahdollisuuksien varmistamiseksi ja tasa-arvon toteuttamiseksi tarjottava vastaava uimahallivuoro pelkästään miehille (sivuhuomautuksena todettakoon, ettei naisten häveliäisyydestä niin huolestunut tasa-arvovaltuutettu ole vaatinut porttikieltoa naissiivoojille miesten peseytymis- tai pukeutumistiloihin).
Häveliäisyys-perustelu on lisäksi miehiä demonisoiva ja naisia infantilisoiva. Sen kautta annetaan ymmärtää, että naisia pitäisi jotenkin suojella heitä uhkaavilta miehiltä rajoittamalla miesten kuntoilua samoissa tiloissa. Jos jollain on tällaisia seksistisiä ennakkoluuloja miehiä kohtaan, ei viranomaisen tehtävänä ole ainakaan lähteä niitä myötäilemään, vaan toimia määrätietoisesti näiden ennakkoluulojen purkamiseksi. Ei ole liioittelua väittää, että tasa-arvovaltuutettu leimaa lausunnollaan kaikki miehet (potentiaalisiksi) ahdistelijoiksi. Roth puolustelee Supershe-hankkeen syrjivyyttä tasa-arvovaltuutetulle antamassaan selvityksessä sillä, että saarelle voitaisiin luoda naisasiakkaille rentoutumisen mahdollistava ilmapiiri vain sulkemalla miehet kokonaan pois. Toisin sanoen saaren on tarkoitus palvella naisasiakkaita, joiden suhtautuminen miehiin on vihamielinen ja seksistisen ennakkoluuloinen. Tasa-arvovaltuutettu hyväksyy tämän selityksen kritiikittä, eli hän pitää miesvihaa miehiin kohdistuvan sukupuolisyrjinnän oikeuttavana perusteluna.
Pahimpia ovat tietysti salit (esim. Fitness24seven), jotka veloittavat mies- ja naisasiakkailta yhtä paljon, mutta tarjoavat naisasiakkailleen yhteisten liikuntatilojen lisäksi vielä erikseen vain naisille avoimia tiloja. Niiden harjoittamaa syrjintää ei voi puolustella millään rationaalisella argumentilla. Häveliäisyyssyyt eivät nimittäin estä naisasiakkaita treenaamasta miesasiakkaiden rinnalla salin yleisissä osissa, ne vain sulkevat miehet ulkopuolelle osasta kuntosalin tiloja. On tietenkin selvää, että oikeudenmukaista olisi periä naisasiakkailta suurempi pääsymaksu, kun he kerran saavat suuremman harjoittelualueen ja enemmän laitteita sekä painoja käyttöönsä kuin miesasiakkaat. Kuntosaliharjoittelun sujuvuuden ja tehokkuuden kannalta nämä ovat aivan olennaisia asioita, joten tasa-arvovaltuutetun linjaus asettaa miehet sukupuolen perusteella eriarvoiseen asemaan. Vaihtoehtoisesti naisasiakkaiden pääsy yleiselle puolelle pitäisi kieltää, jolloin siitä tulisi pelkästään miehille avoin harjoittelualue.
Miesten tasa-arvo ry muistuttaa, ettei SuperShe Island -lomasaari ole mikään nudistileiri, vaan ihan tavallinen majoituspalveluja tarjoava yritys. Suomi on täynnä vastaavankaltaisia majoitusliikkeitä, jotka tilojensa mahdollisesta rajallisuudesta ja primitiivisyydestä huolimatta kykenevät tarjoamaan asiakkailleen aivan riittävän yksityisyyden vaatteiden vaihtamista ja peseytymistä varten. Miten on mahdollista, ettei Rothin yritys pysty samaan, mihin kaikki muut pystyvät? Toisaalta muut majoitusyrittäjät olisivat kenties voineet kohdentaa investointinsa toisin, jos niiden tiedossa olisi ollut, että majoitusliikkeet saavat valita asiakkaansa sukupuolen perusteella.
http://www.miestentasa-arvo.fi/2018/06/24/supershe-saari-ja-sukupuoliapartheidin-paluu/
Pohjoismainen tasa-arvon perinne saa väistyä syrjintäkulttuurin tieltä
Tasa-arvovaltuutettu puolustelee Supershe-saaren syrjintää myös viittaamalla saarella mahdollisesti vierailevien erilaisiin kulttuurisiin taustoihin. Jälleen kerran suomalainen viranomainen nöyristelee ulkomaisten syrjintä- ja sukupuolierottelutraditioiden edessä sen sijaan, että hän suoraselkäisesti puolustaisi suomalaista tasa-arvoa, jonka edistämiseksi on vuosien mittaan tehty niin paljon töitä. Suomalaisen kulttuurin perinteet, joihin kuuluvat mm. luonnollinen suhtautuminen alastomuuteen sekä molempien sukupuolten mutkaton yhdessäolo liikunnan, saunomisen ja uimisen merkeissä, ovat tasa-arvovaltuutetun mielestä vähempiarvoisia kuin ulkomaalaiset syrjintätraditiot, joten niitä ei tasa-arvovaltuutetun lausunnossa huomioida lainkaan. Monissa maissa, kuten vaikkapa Iranissa, todelliset tasa-arvoaktivistit tekevät henkensä uhalla töitä, jotta sukupuolisyrjinnästä ja -erottelusta päästäisiin eroon. Sen sijaan, että tasa-arvovaltuutettu Jukka Maarianvaara tukisi näitä rohkeita ihmisiä, hän haluaa tuoda syrjintäkulttuurin Suomeen. Viranomaisena tasa-arvovaltuutetun kannanottojen pitäisi tietysti perustua Suomen lakiin, joka perustuslakia myöden kieltää ihmisten asettamisen eriarvoiseen asemaan sukupuolen perusteella, eikä ennakkoluuloisten ja suvaitsemattomien ihmisten vaatimuksiin saada syrjiä ihmisiä sukupuolen perusteella. Kauniit periaatteet ja puheet arvoista tai perinteistä osoittautuvat täysin arvottomaksi sanahelinäksi, kun tosipaikka tulee eteen, ja noita arvoja pitäisi uskaltaa oikeasti puolustaa.
Vertailu partureihin
Tasa-arvovaltuutetun taholta on julkisuudessa viitattu vain miehille suunnattuihin partureihin. Totta on, että jotkut parturiliikkeet keskittyvät tavoittelemaan nimenomaan miesasiakkaita, mihin niillä on laillisesti täysi oikeus. Parturiliikkeillä ei sitä vastoin ole oikeutta sulkea naisasiakkaita pois . Sellaisesta sukupuolisyrjinnästä ei ole merkkejä. Niinpä niiden toiminnan rinnastaminen lomakeskukseen tai kuntosaleihin, jotka kirjaimellisesti haluavat sulkea, tai jo sulkevat, ovensa miehiltä, on harhaanjohtavaa.
Vaikka parturiliikkeen tilat olisivat rajalliset ja vaikka yrittäjällä olisikin kulttuurisia syitä, joiden vuoksi hän ei haluaisi naisasiakkaita palvella, ei tasa-arvovaltuutettu hyväksy sitä, että yrittäjä itse valitsisi asiakkaitaan. Tämä osoittaa tasa-arvovaltuutetun Supershe-hankkeen tueksi keksimät selittelyt puhtaasti tekosyiksi. Tasa-arvovaltuutetun mielivaltainen laintulkinta asettaa yrittäjät keskenään eriarvoiseen asemaan; yksi saa rikkoa lakia mielensä mukaan, mutta muiden on noudatettava sitä pilkulleen. Tasa-arvovaltuutettu puuttuu yrittäjien harjoittamaan sukupuolisyrjintään jämäkästi, kun syrjityiksi tulevat naiset, mutta miehiin kohdistuvaa sukupuolisyrjintää hän jopa aktiivisesti tukee ja edistää. Miesten tasa-arvo ry:n mielestä tasa-arvovaltuutetun toiminta on malliesimerkki siitä kaksinaismoralismista, joka on suomalaista tasa-arvopolitiikkaa jo vuosien ajan leimannut. Tämä on kansallinen häpeä.
http://www.miestentasa-arvo.fi/2018/06/24/supershe-saari-ja-sukupuoliapartheidin-paluu/
Tasa-arvon vastustajat
Supershe- fiasko on tuorein lisäys tasa-arvovaltuutettu Jukka Maarianvaaran ala-arvoiseen ja puolueellisen toimintahistoriaan. Hän ei ole toimikaudellaan tehnyt mitään miesten ja poikien aseman parantamiseksi. Siinä missä lapsiasiavaltuutettu on jämäkästi puolustanut myös poikavauvojen ihmisoikeuksia sukupuolielinten silpomistraditiolta ja missä yhdenvertaisuusvaltuutettu on konkreettisesti puuttunut asevelvollisuusjärjestelmän syrjivyyteen, on Jukka Maarianvaara ollut vain feminististen naisasiajärjestöjen juoksupoika. Hän on lisännyt sukupuolten välistä vastakkainasettelua, miehiin ja poikiin kohdistuvaa sukupuolisyrjintää ja tehnyt Suomesta aiempaa epätasa-arvoisemman maan. Mitään uskottavuutta hänellä ei tasa-arvovaltuutettuna enää tämän farssin jälkeen ole. Hän on pelkkä naisasiavaltuutettu.
Yllätyksenä ei toki tule sekään, että feministisen puolueen puheenjohtaja Katju Aro puolustaa voimakkaasti Rothin syrjintäsaarta. Feministisen puolueen linjana näyttää siis olevan sukupuolten välisen tasa-arvon vastustaminen ja miehiin kohdistuvan sukupuolisyrjinnän edistäminen.
Miesten tasa-arvo ry on myös huvittunut siitä, että ne samat tahot, jotka yleensä paasaavat sukupuolten moninaisuudesta ja ajavat vahvasti sukupuolierottelusta luopumista mm. julkisissa käymälätiloissa, ovatkin nyt yhtäkkiä sitä mieltä, ettei sukupuolierottelussa ja ihmisten jakamisessa yksioikoisesti miehiin ja naisiin ole mitään ongelmallista. Opportunismi onnistuu selvästi useammilta kuin looginen ajattelu.
SuperShe- hankkeessa on yksi hyvä puoli. Se tarjoaa jokaiselle sukupuolten välisen tasa-arvon kannattajalle tilaisuuden osoittaa vakaumuksensa vahvuus. Kaikki sukupuolisyrjintää vastustavat ja tasa-arvoa kannattavat tuomitsevat Rothin syrjintäsaaren. Jyvät erottuvat akanoista.
Yrittämisen vapaus ja suhteellisuudentaju
Jotkut ovat nähneet Rothin hankkeessa pyrkimystä yrittäjien vapauden edistämiseen. Heidän mielestään vapaassa maassa elinkeinonharjoittajilla pitäisi olla oikeus vapaasti valita itse asiakkaansa, myös sukupuolen perusteella niin halutessaan. Miesten tasa-arvo ry toteaa, että tämä olisi perusteltu näkökanta, jos hän olisi ajamassa lakimuutosta, joka mahdollistaisi yrityksille ja yrittäjille sen, että ne voisivat itse jatkossa valita asiakkaansa. Mistään sellaisesta ei nyt kuitenkaan ole kyse. Kyse on vain yhden yrittäjän halusta nostaa itsensä lain yläpuolelle. Tasa-arvovaltuutetun osalta kyse on siitä, että yrittäjille halutaan oikeus syrjiä miehiä, mutta naisiin kohdistuvaa syrjintää ei hyväksytä millään perusteilla eikä missään oloissa. Eli asetetaan yrittäjät keskenään ja miehet ja naiset keskenään eriarvoiseen asemaan lain edessä. Millainen miesasiajärjestö katsoo hiljaa sivusta, kun miehiin kohdistuvaa sukupuolisyrjintää yritetään lainvastaisesti lisätä Suomessa?
Voi hyvin ajatella, ettei yhden majoitusliikkeen sisäänpääsyn rajoituksilla tai jonkun kuntosalin hinnoitteluratkaisuilla ole suurta väliä. Kuluttajahan voi aina viedä rahansa muualle. Kun näitä yksittäistapauksia kertyy siinä mittakaavassa, kuin niitä on nyt alkanut kertyä, niistä muodostuu trendi. Kyse on sitä paitsi periaatteellisesti erittäin tärkeistä asioista: ihmisten yhdenvertaisuudesta lain edessä, lain kirjaimen ja sen hengen kunnioittamisesta sekä viranomaisten toiminnan tasapuolisuudesta.
http://www.miestentasa-arvo.fi/2018/06/24/supershe-saari-ja-sukupuoliapartheidin-paluu/
Johtopäätökset
Miesten tasa-arvo ry kannustaa kaikkia, jotka ovat joutuneet sukupuolensa perusteella Supershe-yrittäjän, tai muiden yrittäjien, syrjimiksi tekemään asiasta rikosilmoituksen. Rikoslain 11 luvun 11 § kieltää sukupuolisyrjinnän elinkeinonharjoittamisessa . Jokamiehen oikeudet mahdollistavat myös sen, että saaren tila otetaan laillisesti haltuun. Miesten tasa-arvo ry pyytää tasa-arvovaltuutetulta epäasiallista tai puolueellista kohtelua kokeneet olemaan yhteydessä osoitteeseen sihteeri@miesten-tasa-arvo.fi . Tarkoituksena on luoda kattava ja mahdollisimman tarkasti dokumentoitu selvitys tasa-arvovaltuutetun toiminnan laiminlyönneistä ja puolueellisuudesta.
http://www.miestentasa-arvo.fi/2018/06/24/supershe-saari-ja-sukupuoliapartheidin-paluu/
Supershe-saari ja sukupuoliapartheidin paluu
Saman katon alle muuttanut politiikan kohupari Iris Flinkkilä ja Touko Aalto ensimmäisessä yhteishaastattelussa: ”Tästä tulee urbaanien tupailtojen olohuone!”
Touko Aalto sanoo julkisuuden olleen rajua: ”Hirveää, mitä nuori nainen on saanut kokea”.
Politiikan ”kohupari”, vihreissä nuorissa aikaisemmin työskennellyt graafikko Iris Flinkkilä ja vihreiden puheenjohtaja Touko Aalto, istuu uuden tilavan kaksionsa olohuoneen sohvalle ja kieltää pontevasti muut kuvaussuunnitelmaehdotukset.
- Ei, ei todellakaan! Asunto on yhä täynnä muuttolaatikoita, joten tämä on ainoa paikka missä voi ottaa kuvia, Touko toteaa tiukasti.
Pariskunta on asunut yhdessä pari viikkoa, mutta molempien työkiireet ovat viivästyttäneet varsinaista asumaan asettumista.
- Ei ole paljon ehtinyt laatikoita purkamaan, Iris harmittelee.
Sen sijaan tulevaisuuden asumissuunnitelmat ovat jo selvillä.
- Rakastan urbaaneja tupailtoja! Rakastan, kun ihmisiä tulee kylään ja järjestetään keskustelutilaisuuksia - tänne voi kutsua vaikka puolueen eduskuntaryhmän tai nuorisojärjestön. Voi järjestää kaikenlaisia keskusteluiltoja, Aalto listaa.
- Tästä todellakin tulee tukikohta sellaisille, Flinkkilä lisää.
- Elämää ja ihmisiä, se on meille todella tärkeää, Aalto jatkaa yhtä innostuneen
Olutta Punavuoressa
Vihreiden poliittiset vastustajat ilkkuvat puolueen helsinkiläisiä äänestäjiä yleensä joko ”Kallion vihreiksi” tai Punavuoren vihreiksi”. Esimerkiksi nykyinen ulkoministeri Timo Soini (sin) on puhunut pilkallisesti "Punavuoren punavihreistä punaviininjuojista".
Vaikka Touko Aalto on tunnetusti enemmän olutmiehiä, hän ja Iris lukeutuvat nykyään nimenomaan Punavuoren vihreisiin.
- Muutin tänne kun muutin Helsinkiin, ja olen kaivannut tänne takaisin. Tosin katselimme kyllä asuntoa muualtakin, alun perin järvenpääläinen Flinkkilä sanoo.
Tärkein kriteeri asunnon sijainnille oli lopulta Aallon työ, sillä nyt kodista on lyhyt matka vihreiden puoluetoimistolle muutaman korttelin päähän eikä eduskuntakaan ole kaukana.
- Tykkään kyllä Punavuoresta, tämä on vähän sellainen Kallion ja Töölön yhdistelmä, Touko toteaa.
Kallio tunnetaan boheemista ja välillä railakkaastakin elämäntyylistä, Töölö taas on kultturellimpi ja rauhallisempi asuinalue.
- Vaikka Punavuoreen kaipasinkin, olen silti surkutellut, että jouduin lähtemään Kalliosta - esimerkiksi Vaasankatu on nykyään hieno vegaaninen street food -katu, Flinkkilä kuvailee ristiriitaisia muuttotunnelmiaan.
Toinen muutto Jyväskylässä
Pariskunnan punavuorelaisessa läpitalon asunnossa on myös pieni, kahden istuttava sauna.
- Itse tosin kannatan sitä, että taloyhtiössä olisi vain yksi yhteinen sauna, Touko sanoo.
Vaikka Iris ja Touko ovat tehneet muuttoaan jo jonkin aikaa, myös juhannus meni samoissa merkeissä - tosin Aallon varsinaisessa kotikaupungissa Jyväskylässä.
- Ostin sieltä kavereiden kanssa kimppakämpän, ja muutto oli perjantaina, Aalto kertoo.
"Julkisuus ollut perseestä"
Flinkkilän ja Aallon suhde muotoutui mediassa nopealla kierteellä ”kohusuhteeksi” perinteisine paparazzi-kuvineen, kun Aalto ilmoitti viime kesänä pian puheenjohtajaksi valintansa jälkeen eroavansa silloisen vaimonsa kanssa, ja paljastui, että Aallolla on suhde oman puolueensa työntekijän Flinkkilän kanssa.
- Onhan tämä julkisuus ollut ihan perseestä, Aalto kommentoi suorasukaisesti.
Hän kuitenkin ymmärtää, miksi ero ja tuore suhde ovat herättäneet kiinnostusta.
- Ymmärrän täysin, että julkisuudessa olevien päättäjien yksityiselämä ja siviilisääty ovat asioita, mitkä kuuluukin tietyllä tapaa olla avoimia. Ja toki ymmärrän, että minua voi arvostella. Mutta onhan se hirveää, mitä nuori nainen on saanut kokea - miten Iristä on kohdeltu, se tuntuu aivan kamalalta.
Deittausvalmentajalta tyly tuomio: viisikymppisillä miehillä varaa valita sinkkumarkkinoilla, naisilla ei - ”Näistä miehistä kilpailevat jopa 35-vuotiaa
Deittausvalmentaja Mia Halonen kertoo, että komeat viisikymppiset miehet ovat kuumaa kamaa sinkkumarkkinoilla.
Satsaa ulkonäköön, älä valehtele ja sovi ainakin kahdet treffit jokaiselle viikolle.
Siinä on deittausvalmentajana, toimittajana ja nykyisin myös matkailualan ammattilaisena työskentelevän Mia Halosen ohjeet varttuneille sinkuille rakkauden metsästykseen
Aivan ensimmäiseksi kannattaa kohdata tosiasiat. Yksi niistä on se, että 50-60-vuotiaille naisille ei riitä enää miehiä samalla tavalla valittavaksi kuin 20-vuotiaana.
Halosen mukaan monet naiset elävät yhä nuoruuden illuusiossa, jossa kumppani löytyy, kun vain menee baariin ja valitsee sopivan.
- Hyvännäköiset ja kunnolliset vapaat viisikymppiset miehet viipyvät sinkkumarkkinoilla ehkä puoli vuotta, jos sitäkään. Heille on kova kysyntä ja hyviä naisia paljon tarjolla, sillä näistä miehistä kilpailevat jopa 35-vuotiaat.
- En tietenkään tarkoita, että itsestään huolehtiville fiksuille naisille pitäisi kenen tahansa kaksilahkeisen kelvata, vaan että kannattaa miettiä tarkkaan, mitä asioita pitää kynnyskysymyksenä, Halonen sanoo.
Sykkeet ylös
Sinkkumarkkinoilla on siis oltava valppaana ja aktiivisena. Se onnistuu parhaiten, kun pistää verkkoja monille vesille, Halonen neuvoo.
Ensimmäisenä kumppanin etsimisestä kannattaa kertoa avoimesti omalle tuttavapiirille. Yhtä tärkeää on Halosen mukaan lähteä pois kotoa kaikkiin mahdollisiin tapahtumiin, missä voi kohdata ihmisiä ja laajentaa omaa elinpiiriään.
- Parhaita tapahtumia ovat sellaiset, missä on jännittävää ja syke nousee. Niissä ihastutaan helpommin, kun aivot tulkitsevat kehon signaaleja väärin.
- Jos sopivaa ihmistä ei löydykään, niin on ainakin viettänyt kesän, josta riittää muisteltavaa, Halonen naurahtaa.
Netti vaatii toistoja
Halonen suosittelee kaikille nettideittailua, vaikka kokemukset siitä eivät aina olisi pelkästään myönteisiä. Olennaista verkossakin on pitkäjänteisyys eli se, että malttaa etsiskellä sinnikkäästi.
- Ei ole mitään varastoa, missä tasokkaat sinkut päivystäisivät. Eihän kukaan oleta, että yhdellä golf-reissulla tai kerran kavereita tapaamalla löytäisi sopivan kumppanin, vaan kyllä siinäkin yleensä tarvitaan useita toistoja.
Kiinnostavan ja viehättävän nettiprofiilin resepti on Halosen mukaan yksinkertainen: kirjoita keveä, lyhyehkö esittely siitä, millaista elämä kanssasi voisi olla ja julkaise useita hyvälaatuisia ja elämänmyönteisiä kuvia sekä kasvoista että vartalosta.
Kuvien pitää olla alle vuoden sisällä otettuja, eikä profiilissa saa valehdella ikää tai mitään muutakaan asiaa.
Kuviin ei Halosen mukaan tarvitse ylitälläytyä, vaan normaali siisti ja treffeillekin sopiva ulkoasu riittää.
- Totuus on se, että sisäiseen kauneuteen ihastutaan vasta ulkoisen kiinnostuksen jälkeen. Ei ole mukavaa nähdä treffeillä vastapuolen kasvoilla pettymystä, jos kuvat ovat valehdelleet.
Heti treffeille
Treffeille pitää Halosen mukaan pyrkiä mahdollisimman nopeasti, jottei piirrä mieleensä vääränlaista haavekuvaa ihmisestä pelkkien tekstien perusteella.
- En ymmärrä ihmisiä, jotka kirjoittelevat puoli vuotta verkossa. Siinä ei ole mitään järkeä.
Ensimmäisen livekontaktin voi hyvin ottaa esimerkiksi ennalta jo lyhyeksi sovitussa videopuhelussa.
Silloin ehtii nähdä, miten ihminen katsoo, liikkuu ja elehtii, mutta toisesta pääsee myös sivistyneesti eroon.
- Jos ihminen vaikuttaa kiinnostavalta videopuhelun jälkeenkin, sovitaan varsinaiset treffit julkiselle paikalle, Halonen neuvoo.
Kalenterissa olisi hyvä olla aina parit treffit sovittuna.
- Se tuo elämään mukavaa säpinää ja helpottaa, jos treffikumppanit osoittautuvat pettymyksiksi, Halonen selittää.
Sukupuolten välinen yya-sopimus
Suomen henkisessä ilmapiirissä vallitsee kauhun tasapaino. Elämme äärimmilleen virittyneessä konsensusyhteiskunnassa, jossa jokainen pelkää kuollakseen, että tulisi ärsyttäneeksi jotakuta.
Vaikka julkisuudessa puhutaan äänekkäästi tasa-arvosta, kansalaisten enemmistön mielestä sukupuolten välisen tasa-arvon puute ei ole iso ongelma.
Taloustutkimus teki keväällä laajan valtakunnallisen kyselytutkimuksen, jossa suomalaisia pyydettiin kertomaan, mitkä ovat heidän mielestään tärkeimmät yhteiskunnalliset ongelmat. Listalla oli parikymmentä laadullisilla esitutkimuksilla selvitettyä asiaa, joista vastaajat saivat valita viisi tärkeintä.
Selvä ykkönen oli kansalaisten eriarvoistuminen ja tuloerojen kasvu, jonka nosti tärkeimpien ongelmien joukkoon 52 prosenttia vastaajista. Seuraavilla sijoilla olivat nuorten syrjäytyminen (44 %), työttömyys (42 %) ja julkisten palveluiden leikkaukset (40 %).
Listan viimeiseksi jäi kohta miesten ja naisten välisen tasa-arvon puute. Tämän valitsi tärkeimpien ongelmien joukkoon alle 6 prosenttia kansalaisista (naisista 7 % ja miehistä 4 %).
Juhlapuheita lukuun ottamatta suomalaiset ovat siis hiljaa mielessään tyytyväisiä maamme tasa-arvotilanteeseen. Tämän takia meillä hyväksytään jopa lakiin perustuvat tasa-arvopoikkeamat, kuten asevelvollisuus, joka koskee vain miehiä.
Naisia kohtaan epätasa-arvoista on muun muassa työntekijöiden palkkataso ja vastuu lastenhoidosta. Politiikan johtopaikoista on tullut viime vuosina all male paneleita, ja harvassa ovat nykyisin vaatimukset naispuolisesta pääministeristä tai presidentistä.
Käytännössä sukupuolten välillä on eräänlainen yya-sopimus: vaihda sinä ne autonrenkaat ja tyhjennä komposti, minä pesen sillä välin pyykit ja laitan meille sapuskaa!
Tasa-arvo-ongelmia Suomessa toki on, mutta niitä katsotaan läpi sormien, koska useimmat kokevat, että heillä on nykyisessä tilanteessa enemmän hävittävää kuin voitettavaa.
Satavuotias Suomi-kaunokainen elää historiansa parhaita aikoja: kansantalous on saavuttanut finanssikriisiä edeltäneen vuoden 2008 huipputason, työllisyys kasvaa kohisten, matala korkotaso mahdollistaa ainakin työssäkäyville hulppeat kulutusjuhlat. Kuluva kesäkin on ollut aurinkoisempi kuin naismuistiin.
Lähes kaikissa kansainvälisissä vertailuissa Suomi sijoittuu maailman maiden kärkeen.
Mutta monen mielessä välkkyy pelko: mitä jos nykyinen hyvä aika onkin vain tyyntä myrskyn edellä? Muistelemmeko jälkikäteen näitä aikoja yhtä kaihoisasti kuin 1920-lukua, joka oli aikalaisten mielestä kultainen vuosikymmen ennen lamaa ja toista maailmansotaa?
”Kaikki onnelliset perheet ovat toistensa kaltaisia, jokainen onneton perhe on onneton omalla tavallaan.” Tämä kuuluisa sitaatti Leo Tolstoin romaanista Anna Karenina muistuttaa, kuinka kaita onneen ja menestykseen johtava tie yleensä on. Jos kapealta polulta poikkeaa, on vaarana suistuminen rotkoon.
Kun kansakunta kulkee onnen aallonharjalla, harva haluaa itselleen veneenkeikuttajan mainetta. Siksi meillä todella kriittiset ja radikaalit yhteiskunnalliset puheenvuorot ovat harvinaisia, ja politiikassa eriäviä mielipiteitä kammotaan kuin ruttoa. Ennen pitkää tällainen hymistely kuitenkin halvaannuttaa yhteiskunnan uudistumiskyvyn.
Juho Rahkonen, Tutkimuspäällikkö, Taloustutkimus Oy
Naisten lomasaari avattiin – miesjärjestö ärähti: "Syvästi taantumuksellinen hanke, sukupuoliapartheidia"
Ennakkoon kohua herättänyt naisten saari, SuperShe Island, sai ensimmäiset vieraansa juhannuksena. Kyseessä on vain naisille tarkoitettu luksuslomasaari Raaseporissa. Yrityksen takana on yhdysvaltalainen yrittäjä Kristina Roth, joka omistaa saaren.
Saarella on neljä mökkiä sekä kylpy- ja saunatilat kymmenelle naiselle. Viikon oleilu saarella perustuu jäsenyyteen ja maksaa jopa 6 000 dollaria. Ohjelmaan kuuluu muun muassa joogaa, terveysruokaa, meditaatiota, hierontaa ja luontoelämyksiä.
Suomalainen miesyhdistys Miesten tasa-arvo ry antoi tuoreeltaan kannanottonsa toiminnan aloitukseen. Sen mukaan "sukupuolten välistä tasa-arvoa kunnioittavassa maassa tällaiselle sukupuolisyrjinnälle ei voi olla mitään sijaa".
"Emmehän me Suomessa hyväksyisi "vain valkoisille" palveluja tarjoavaa lomakeskustakaan", yhdistys toteaa. Erityisen näreissään se on siitä, että tasa-arvovaltuutettu on hyväksynyt vain naisille suunnatun saaren, koska sen tilat ovat rajalliset.
Yhdistys kehottaa tekemään rikosilmoituksia syrjinnästä, ja huomauttaa, että "jokamiehen oikeudet mahdollistavat myös sen, että saaren tila otetaan laillisesti haltuun".
SuperShe-yrityksen asiakkaat kokoontuvat Suomen lisäksi muuallakin, kuten Hawaijilla, Neitsytsaarilla, Tokiossa ja Pariisissa. Konseptin käyttäjiin – yrityksen mukaan "yhteisöön" tai "heimoon" – kuuluu esimerkiksi urheilijoita, yrittäjiä, taiteilijoita ja tutkijoita.
Saari on saanut runsaasti julkisuutta maailmalla, ja siitä on kerrottu esimerkiksi Voguessa, Ellessä, Cosmopolitanissa ja monissa sanomalehdissä.
Emma Kari: Miesvaltainen hallitus kurittaa
Vihreiden kansanedustajan mukaan hallituksen talouspolitiikka on rankaissut muun muassa köyhiä, luontoa ja kouluja.
Kansanedustaja Emma Karin (vihr.) mukaan hallituksen miesvaltaisuus näkyy sen ajamassa politiikassa.
– Viimeksi tähän maahan kasattiin näin miesvaltainen hallitus kun minä olin neljävuotias. Se kyllä näkyy. Perhevapaauudistus on kaadettu, tasa-arvoinen päivähoito-oikeus on lopetettu, julkisen sektorin naisvaltaisten alojen palkkoja on leikattu ja Suomen ulkoministeri saa hallituksen siunauksella käyttää asemaansa naisten oikeuksia vastaan, Kari sanoi maanantaina pidetyssä ryhmäpuheenvuorossa eduskunnassa.
Karin mukaan hallituksen talouspolitiikassa ”veljet pitävät huolta siitä, että veljille annetaan.”
– Hallituksen talouskuri on valikoivaa kurittamista. Se kurittaa köyhiä, se kurittaa naisia, se kurittaa luontoa, se kurittaa päiväkoteja, kouluja ja yliopistoja. Samalla se ei kajoa tikullakaan tehottomiin yritystukiin vaan on jopa myöntänyt niitä lisää.
– On turhaa tulla kertomaan nuorille naisille, että ”synnyttäkää tytöt synnyttäkää” ja samanaikaisesti tehdä heidän elämästään entistä epävarmempaa, Kari sanoi.
Kari huomauttaa, että julkisen talouden suunnitelmaa koskeneessa keskustelussa ryhmäpuheenvuoroja pitivät pääasiassa miehet.
– Ei kovin hyvältä näytä tämä ryhmäpuheenvuorojen sukupuolijakauma, Kari kirjoittaa Twitterissä.
Ruotsin mediavalvoja antoi langettavat päätökset lähes kaikille valituksen kohteeksi joutuneille – #metoo-uutisointi oli yliampuvaa
Langettavan päätöksen saivat muun muassa Aftonbladet ja Expressen.
Ruotsin median toimintaa valvova Pressens Opinionsnämnd on antanut langettavan tuomion kymmenestä ruotsalaisessa mediassa julkaistusta #metoo-liikettä koskevasta jutusta.
Pressens Opinionsnämnd on Suomen Julkisen sanan neuvostoa vastaava itsenäinen elin, joka valvoo ruotsalaisen median hyvien eettisten käytäntöjen toteutumista. Kantelut jutuista tehdään Ruotsissa media-asiamiehelle (Press Ombudsman), joka esittää tarvittaessa kantelut neuvostolle.
RUOTSISSA #metoo-liikettä koskeneista jutuista on tehty media-asiamiehelle 11 kantelua, joista kymmenen sai tänään maanantaina langettavan tuomion. Tuomioita saivat iltapäivälehdet Aftonblandet ja Expressen, päivälehdet Dagens Nyheter ja Svenska Dagbladet, viikkolehti Arbetaren sekä viihdemedia Hänt.
Poikkeuksellisen runsaasta langettavien määrästä uutisoivat useat ruotsalaismediat, muun muassa Aftonbladet.
LANGETTAVIEN syynä on lehtien yliampuva kirjoittelu, jolla on vahingoitettu yksittäisten henkilöiden mainetta ja uraa.
Pressens Opinionsnämnd kritisoi medioita erityisesti julkisuuden henkilöiden nimien esiin tuomisesta ja niiden liittämisestä seksuaaliseen ahdisteluun. Esimerkiksi TV4-kanavan juontaja Martin Timell joutui #metoo-uutisoinnin kohteeksi ja hänen tv-ohjelmansa lopettiin, kun Timellin entinen kollega syytti häntä seksuaalisesta ahdistelusta ja raiskauksesta.
Asiasta nousi suuri kohu, ja useat mediat uutisoivat laajasti asiasta. Myös muutamat muut naistyöntekijät syyttivät Timelliä seksuaalisesta häirinnästä.
Tapauksesta aloitettiin poliisitutkinta, joka päättyi pari viikkoa sitten. Attondan käräjäoikeus katsoi, että Timell ei ole syyllistynyt raiskaukseen, ja hänet vapautettiin syytteistä. Timell itse on kutsunut medioiden uutisointia aiheesta ”noitavainoksi”. Hän on myös tehnyt kantelut itseään koskevista jutuista media-asiamiehelle.
TOINEN itseään koskevista jutuista kannellut henkilö on ruotsinsuomalainen toimittaja Fredrik Virtanen. Hän erosi viime joulukuussa toimittajan työstään Aftonbladetissa #metoo-uutisoinnin seurauksena. Virtanen on yksi ruotsin tunnetuimmista toimittajista, ja joulukuussa myös Helsingin Sanomat uutisoi erosta.
Virtasta syytettiin raiskauksesta, joka olisi tapahtunut vuonna 2006. Viime syksynä mediapersoona Cecilia Wallin nimesi raiskaajakseen Fredrik Virtasen. Vuonna 2011 asiasta tehtiin poliisille tutkintapyyntö, mutta tutkinta lopetettiin, sillä rikoksesta ei ollut näyttöä.
#Metoo-liikkeen yhteydessä Virtasta syytettiin muustakin seksuaalisesta häirinnästä, ja Aftonbladet aloitti asiasta sisäisen tutkinnan. Sen perusteella tuoreita häirintätapauksia ei kuitenkaan tullut esiin.
LISÄKSI kanteiluita media-asiamiehelle teki kaksi muuta henkilöä, jotka pysyttelivät nimettöminä. Toinen heistä toimii juontajana Sveriges Radiolla. Raskaimmat langettavat hyvän journalistisen tavan rikkomisesta sai viikkolehti Arbetaren seksuaalista häirintää käsittelevästä kolumnista, jossa esitettiin neljän ruotsalaisen julksisuuden henkilön syyllistyneen seksuaaliseen häirintään ja raiskauksiin.
Ruotsin media-asiamies Ola Sigvardsson kirjoittaa Dagens Nyheterin mielipidesivuilla, pitävänsä kymmentä langettavaa päätöstä 11 kantelusta poikkeuksellisena.
”Erityisen merkittävää on se, että näissä tapauksissa ovat kyseessä korkealaatuiset julkaisut, jotka tekevät perusteellisia tutkimuksia juttujaan varten”, hän kirjoittaa.
Onko kolmesti eronnut Topi liian kiltti? Ensimmäiselle vaimolle Topi oli lompakko, toinen vaimo oli vuosia humalassa ja kolmas räyhäsi kotitöistä: ”Kaikki omat harrastukset piti lopettaa”
Miksi Topin kolme avioliittoa päättyivät?Oliko nelikymppinen Topi liian kiltti? Sitä hän pohtii nyt, kun kolmaskin avioliitto on ohi. Kaikki liitot sujuivat Topin mielestä ensimmäiset pari vuotta hienosti. Ensimmäinen liitto oli tosin ehkä alusta alkaen väljähtynyt.
- Olin ensimmäisessä liitossa laskujen maksaja. Alussa oli rakkautta, mutta se haihtui ja myöhemmin läheisyyttä ei ollut enää ollenkaan. Minä olin suhteessa pelkästään tuomassa rahaa.
Seksiä oli liiton alkuaikoina kerran kahdessa viikossa.
- Vähän yllätys, että saimme lapsen.
Ennen yhteisen lapsen kouluikää Topi ja ex-vaimo päättivät yhdessä erota.
Pettäminen paljastui
Erosta oli kulunut vajaa vuosi, kun Topi aloitti uuden suhteen. Täysin rakastuneena hän ei huomannut suhteessa vikaa. Noin kahden vuoden kuluttua hän sitten huomasi, että vaimo käyttää reippaasti alkoholia.
- Työt kuitenkin hoituivat. Aloimme myös rakentaa taloa, eikä rakennusaikana ehtinyt paljon seurata toisen käyttäytymistä.
Talo tuli valmiiksi ja pari sai toisen yhteisen lapsen. Sen jälkeen Topi huomasi, että vaimo juo alkoholia ihan tosissaan. Vaimo jäi kiinni myös pettämisestä.
- Päätimme yrittää vielä lasten takia. Vuoden kuluttua vaimo jäi kuitenkin pettämisestä kiinni uudestaan.
Vaimo oli vuosia humalassa
Topin vaimolla oli ollut ilmeisesti kaksi pidempää sivusuhdetta avioliiton aikana. Totuus suhteista ei selvinnyt koskaan tarkasti.
Ennen pettämistä Topille oli selvinnyt myös, että vaimo oli ollut suuren osan avioliitosta kännissä. Taloa siivotessaan hän löysi viisi jätesäkillistä tyhjiä siideripulloja, jotka vaimo oli piilottanut häneltä.
- Alkoholin hajua ei huomaa, jos toinen haisee alkoholilta koko ajan. Kun hän olikin selvin päin tai krapulassa, tajusin, että olin nähnyt hänet koko ajan alkoholin vaikutuksen alaisena. Hän pystyi jotenkin ottamaan salaa hörppyä välissä.
Topi halusi erota vaimon uskottomuuden takia.
Uusi riita edellisen päälle
Kolmannen vaimon Topi tapasi taas melko pian eron jälkeen. Liittoa varjostivat Topin ex-vaimon ongelmat. Ex-vaimo ei pystynyt huolehtimaan välillä lapsista lainkaan ja kaikki vastuu lapsista oli Topilla.
Kolmannen vaimon kanssa alkoi tulla riitoja Topin lapsista, kodinhoidosta ja milloin mistäkin.
- Minä en olisi saanut koskea imuriin tai pesukoneeseen, sillä ne olivat hänen aluettaan. Hän ei kuitenkaan tehnyt mitään kotitöitä. Hän oli joko töissä tai istui kotona ja katsoi telkkaria.
Vaimolla alkoi olla myös pelkotiloja. Hän haki Topin pyynnöstä apua, sai masennusdiagnoosin, lääkityksen ja viikoittaiset tapaamiset terveydenhuollossa.
- Hän kuitenkin lopetti lääkekuurin.
Avioliitto oli riitainen useamman vuoden ajan ennen eroa. Ensin isoja riitoja oli Topin laskujen mukaan kerran kuukaudessa. Sitten riitoja alkoi olla joka toinen viikko ja lopulta uusi riita alkoi, kun edellinenkin oli vielä sopimatta. Pari erosi yhteisestä päätöksestä vajaa vuosi sitten. Ero oli Topin mielestä oikea ratkaisu.
- Lapset alkoivat sanoa, etteivät he halua kuunnella jatkuvaa huutoa.
Oliko Topi liian kiltti?
Kolme avioliittoa kestivät suunnilleen yhtä pitkään. Nyt Topi miettii, mikä suhteissa meni pieleen.
- Vika ei ole tietenkään voinut olla vain naisissa. Ehkä olin liian kiltti ja luovuin omista toiveista liian helposti välttääkseni riitoja. Olen hoitanut aina paljon lapsia, enkä vaatinut kauheasti mitään.
Vaimot sen sijaan vaativat Topia luopumaan esimerkiksi omista harrastuksistaan.
- Naimisiinmenon jälkeen kaikki omat harrastukset piti aina lopettaa. Jos et ole perheen parissa, saat käydä vain töissä. Kun tulin töistä, vaimot lähtivät omiin harrastuksiinsa ja minä jäin hoitamaan lapsia.
Suomessa #metoo-kirjoittelu on poikinut muutamia kanteluja Julkisen sanan neuvostoon – Elina Grundström: Suomessa media on toiminut vastuullisemmin kuin Ruotsissa
Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja Elina Grundström ei voi kommentoida yksittäisiä tapauksia.
JULKISEN sanan neuvoston puheenjohtaja Elina Grundström kertoo, että neuvostolle on tullut kolme kantelua #metoo-aiheeseen liittyvistä uutisista. Näistä kaksi on otettu JSN:n käsittelyyn, yhtä ei.
Määrä on huomattavasti vähäisempi kuin Ruotsissa, missä Julkisen sanan neuvostoa vastaavaan Pressens Opinionsnämndiin (PON) on tullut 25 kantelua viimeisen vuoden aikana #metoo-aiheisesta kirjoittelusta. Näistä 11 otettiin käsittelyyn, ja kymmenessä päätös oli langettava.
HS-analyysi kertoo tarkemmin, mistä langettavat päätökset johtuivat.
SUOMESSA #metoo-liike ja syytökset seksuaalisesta häirinnästä nousivat otsikoihin viime vuoden lokakuussa. Tuolloin kirjoitettiin muun muassa Tomi Metsäkedosta. Alkuvuodesta julkaistuissa jutuissa tulivat julki ohjaaja Lauri Törhösen ja professori-kirjailija Panu Rajalan nimet. Maaliskuussa mediassa kerrottiin elokuvaohjaaja Aku Louhimiehen ja Kansallisbaletin johtajana toimineen Kenneth Greven epäasiallisesta käytöksestä
Julkisuuteen tuli myös turkulaisessa ja helsinkiläisessä koulussa tapahtunutta seksuaalista häirintää.
Lisäksi on kirjoitettu muun muassa seksuaalista häirintää ja ahdistelua vastustavasta #kulissientakana-kampanjasta ja toimista näiden ongelmien kitkemiseksi esimerkiksi kouluissa.
RUOTSISSA monissa langettavissa päätöksissä oli kyse siitä, että syytöksien kohteiden nimiä julkaistiin liian heppoisin perustein. Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa pohdittiin nimien julkistamisen perusteita viime joulukuussa näin.
JSN:N käsittelyssä parhaillaan olevissa kahdessa kantelussa ei ole kyse nimen julkaisemisesta, Grundström sanoo.
Hän kertoo tarkemmin Suomen JSN:lle tulleista kanteluista.
”Käsittelyssä on kaksi kantelua, jotka liittyvät metoo-aiheisiin juttuihin, mutta niissä ei ole kyse nimen julkaisemisesta. Ne liittyvät esimerkiksi jutun kohteen kuulemiseen ja muihin yksityiskohtiin”, hän kertoo
”Yhtä kantelua ei ole otettu käsittelyyn, sillä siitä ei selvinnyt kantelun tarkka aihe”, Grundström toteaa. ”Se ei myöskään ole ollut henkilön itsensä tekemä.”
JULKISEN sanan neuvosto voisi ottaa myös omasta aloitteestaan käsittelyyn Suomessa nähtyä #metoo-kirjoittelua, jos se rikkoisi hyvää journalistista tapaa. Julkisen sanan neuvosto ei ole toistaiseksi kuitenkaan nähnyt sille tarvetta.
”Nämä ovat yleensä asianomistajakanteluita, joissa asianomaisen täytyy saada itse päättää, haluaako hän asiaansa käsiteltävän JSN:ssä vai ei”, Grundström kertoo.
ELINA Grundström arvioi, että suomalainen media on toiminut metoo-uutisoinnissa vastuullisemmin kuin ruotsalainen media.
”Ainakin verrattuna Ruotsiin suomalainen media on toiminut vastuullisemmin. Yleisesti ottaen nimien julkaisukynnys on ollut selvästi korkeampi kuin Ruotsissa.”
Grundström ei voi ottaa kantaa yksittäisiin juttuihin.
”Jokainen juttu täytyy tarkastella erikseen. Mutta Suomessa media on yleisesti harkinnut ratkaisujaan ja usein myös perustellut niitä yleisölle hyvin”, hän toteaa.
KEVÄÄN aikana Aku Louhimies on pyytänyt Yleä oikaisemaan alkuperäistä uutistaan häneen kohdistuneista epäasiallisen käytöksen syytöksistä, mutta Yle ei ole nähnyt tarvetta oikaista uutista. Häirintäsyytösten takia Mamma Mia! -musikaalista potkut saanut Tomi Metsäketo on haastanut musikaalin tuotantoyhtiön oikeuteen.
https://melmagazine.com/why-cant-the-media-call-a-woman-raping-a-man-what-it-is-6069926baf93
HS vertasi Trumpia sikaan - Päivi Räsänen tuohtui, vaatii pääministerin selvitystä ja väläyttää jopa poliisia: ”Tämä menee varmasti Trumpin esikuntaan”
Päivi Räsäsen mukaan sikagate on ”erityisen surullista päivänä, jolloin puhutaan yhdenvertaisuudesta ja ihmisoikeuksista”.
Kansanedustaja Päivi Räsänen (kd) lähetti lauantai-iltana kannanoton otsikolla "tutkinta HS sikagatesta".
Sikagate leimahti liekkeihin Helsingin Sanomien Nyt-liitteen kuuluisasta "kuin kaksi marjaa" -palstasta. Uusimmalla palstalla Helsingin Sanomat asetti Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin ja sian kuvat vierekkäin.
Päivi Räsänen kertoo, että hän sai kuulla kuvaparista, kun kansalaisilta alkoi virrata huolestunutta palautetta.
- Viestejä on tullut poikkeuksellisen paljon. Tämä kuvavertailu on koettu loukkaavana.
Räsänen itsekin sanoo, että kuvapari "ei ollut yhtään hauska".
- Olipa presidentti Trumpin politiikasta mitä mieltä tahansa, niin kyllä tällainen vertailu sikaan koetaan pilkkaavana ja halventavana. Ylipäänsä jos pilkataan sellaisia henkilökohtaisia ominaisuuksia, jotka liittyvät ulkonäköön, niin ei ole hauskaa tai sopivaa, jos niitä pilkataan. Se on ihmisarvoa alentavaa.
"Menee varmasti esikuntaan"
Räsänen pitää erityisesti ajoitusta huonona. Torstaina saatiin kuulla, että presidentti Trump tapaa presidentti Vladimir Putinin heinäkuussa Helsingissä.
- Kyllähän tämä varmasti menee Trumpin esikuntaan tiedoksi tällainen suhtautuminen. Se ei ole ollenkaan kunniaksi meidän päämediallemme.
Räsäsen mielestä asia pitää viedä eteenpäin, mikäli Helsingin Sanomat ei pyydä anteeksi. Hän halua pääministeri Juha Sipilän (kesk) puuttuvan asiaan.
- Pääministerin meillä olisi hyvä harkita, että tätä vähintäänkin paheksuttaisiin ihan valtiojohdon taholta.
Räsäsen mukaan olisi myös selvitettävä, ylittyykö asiassa poliisitutkinnan kynnys.
- Tämä on yksittäisen median harkitsemattomuus ja ylilyönti. On erityisen surullista, että se on vielä päivänä, jolloin puhutaan yhdenvertaisuudesta ja ihmisoikeuksista, niin kyllä kaikkien ihmisten ihmisoikeuksia pitää kunnioittaa eikä tehdä tällaisia loukkaavia rinnastuksia.
Some kuohuu
Kuvaparia on puitu eilisestä julkaisupäivästä lähtien myös sosiaalisessa mediassa.
Ylen sisältöpäällikkö Heikki Valkama ihmetteli Twitterissä, mikseivät ihmiset osaa asettaa asiaa kontekstiin: Valkama muistutti, että kyseessä on pilailupalsta, jossa "vastaavia huonoja vitsejä on julkaistu satoja". Hän lisäsi, että vitsipalsta ei ole lehden linja.
Helsingin Sanomien vastaava päätoimittaja Kaius Niemi vastasi Valkaman twiittiin sanomalla "ei lisättävää tähän".
- Palstaa on tehty 23 vuoden ajan, yli tuhat kappaletta. On ollut hauskoja ja vähemmän hauskoja vitsejä. Jokainen lukija määritelköön näkemyksensä kustakin palstasta. Heikki Valkama on syystä huolissaan siitä, että vitsipalsta halutaan lukea lehden linjana, Niemi jatkoi twiitissään.
Li Andersson lisää suomalaisten mielestä eniten puolueensa kannatusta, heikoiten tutkimuksessa pärjäsi Touko Aalto
Tutkimuksessa heikoimmin pärjäsi vihreiden puheenjohtaja Touko Aalto. Jopa vihreiden omista kannattajista vain 35 prosenttia arvioi Aallon vaikuttavan myönteisesti puolueen kannatukseen. Anderssonin prosenttiluku oli 89.
VASEMMISTOLIITON puheenjohtaja Li Andersson vaikuttaa puolueensa kannatukseen myönteisimmin, selviää Kunnallisalan kehittämissäätiön (Kaks) tänään maanantaina julkaistusta tutkimuksesta.
51 prosenttia suomalaisista katsoo, että Andersson lisää puolueensa kannatusta. Toiseksi tullut kokoomuksen Petteri Orpo jää kauas Anderssonin taakse, sillä 38 prosenttia suomalaisista arvioi Orpon lisäävän kokoomuksen kannatusta.
Hännänhuippuna on gallupeissa neljäntenä oleva vihreät. Vain 15 prosenttia suomalaisista uskoo, että vihreiden puheenjohtaja Touko Aalto lisää puolueensa kannatusta.
NOIN 45 prosentin mielestä Aalto, perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho ja keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä itse asiassa vähentävät puolueensa kannatusta.
Kun kannatusta lisäävästä prosenttisuudesta vähennetään kannatusta vähentävä prosenttiosuus, saadaan puheenjohtajien nettovaikutus kannatukseen. Aallon nettovaikutus puolueen kannatukseen on -23 prosenttia ja Anderssonin + 37 prosenttia.
OMIEN kannattajien keskuudessa parhaimmat arviot saavat Andersson ja Halla-aho, joiden hyvään vaikutukseen uskoi 89 ja 86 prosenttia puolueen kannattajista.
Huonoimmin pärjäsivät Touko Aalto 35 prosentilla ja Sdp:n Antti Rinne 41 prosentilla. Reilusti alle puolet omista kannattajista siis uskoi Aallon ja Rinteen vaikuttavan puolueen menestykseen myönteisesti.
ANDERSSON on menestynyt muissakin puheenjohtajia mittaavissa kyselyissä.
Viime vuoden puoluebarometrissa Anderssonia pidettiin kolmanneksi vetovoimaisimpana puoluejohtajana. Iltalehden kyselyssä Andersson oli myös kolmanneksi suosituin pääministeriksi kokoomuksen Petteri Orpon ja keskustan Juha Sipilän jälkeen.
Anderssonin henkilökohtainen vetovoimaisuus ei silti näy vasemmistoliiton gallup-luvuissa. Vasemmistoliiton kannatus pysyy sitkeästi yhdeksän prosentin tienoilla.
Sen sijaan vihreiden kannatus on laskenut käytännössä koko Aallon puheenjohtajakauden ajan.
Työryhmä esittää: Jehovan todistajien vapautus asepalveluksesta pitäisi lakkauttaa yhdenvertaisuuden takia
Puolustusministeriön työryhmä ehdottaa Jehovan todistajat asepalveluksesta vapauttavan lain kumoamista. Muistiolla on pitkä matka laiksi, mutta mikäli ehdotus etenee, joutuisivat palveluksesta kieltäytyvät Jehovan todistajat tulevaisuudessa totaalikieltäytyjien tavoin vankilaan.
Jaa artikkeli Facebookissa
34
Jaa artikkeli Twitterissä
Jehovan todistajat ovat tähän mennessä ainoana uskonnollisena ryhmänä Suomessa saaneet vakaumuksensa perusteella vapautuksen asepalveluksesta. Laki on asettanut Jehovan todistajat eri asemaan muihin uskontoihin tai vakaumuksiin nähden.
Nyt tätä vapautuslakia esitetään kumottavaksi (siirryt toiseen palveluun).
Puolustusministeriö asetti huhtikuussa työryhmän arvioimaan lakia Jehovan todistajien vapautuksesta asevelvollisuuden suorittamisesta. Työryhmän tehtävänä on uudistaa lakia niin, että se on yhteensopiva perustuslain asettamien yhdenvertaisuusvaatimusten kanssa.
Työryhmän mietinnön mukaan yhdenvertaisuus tulisi varmistaa kumoamalla Jehovan todistajien erillinen vapautus. Mikäli mietinnön tulokset etenevät laiksi, miespuoliset Jehovan todistajat joutuisivat suorittamaan ase- tai siviilipalveluksen muiden suomalaisten tapaan.
Tämä tarkoittaa, että palveluksesta kieltäytyvät joutuisivat muiden totaalikieltäytyjien tavoin vankilaan.
Reunaehtona asevelvollisuuden turvaaminen
Mietinnössä esitetään vapautuksesta luopumista siirtymäajan puitteissa.
Siirtymä toimisi ehdotuksessa siten, että ne Jehovan todistajat, jotka olisivat ennen kumoamisen voimaantuloa hakeneet lykkäystä palveluksensa aloittamiselle, voisivat yhä hakea vapautusta asepalveluksesta. Siirtymäkauden jälkeen vapautuksia ei enää myönnettäisi.
Nykyjärjestelmässä Jehovan todistajille on poikkeuslain turvin myönnetty lykkäystä asepalveluksesta aina kolme vuotta kerrallaan, kunnes heidät on 29-vuotiaina vapautettu siitä iän perusteella kokonaan.
Periaatteessa vaihtoehtoja tilanteen ratkaisulle oli useita (siirryt toiseen palveluun). Reunaehdoksi mietinnölle oli kuitenkin asetettu, etteivät ehdotetut toimenpiteet saa vaarantaa yleistä asevelvollisuutta. Käytännössä tämä sulki pois esimerkiksi mahdollisuuden, että työryhmä olisi esittänyt vakaumukseen perustuvan vapautuksen laajentamista koskemaan myös muita uskontoja tai vakaumuksia.
Erillisasema jo yli kolmekymmentä vuotta
Jehovan todistajien erillisvapautus on ollut voimassa vuodesta 1985. Asevelvollisuudesta vapautettavien Jehovan todistajien määrä vaihtelee, mutta heitä on noin sata vuosittain. Muita totaalikieltäytyjiä on vuosittain noin 30–50.
Muut totaalikieltäytyjät tuomitaan lain mukaan vankeuteen. Rangaistuksen pituus on puolet suorittamatta olevasta palvelusajasta siviilipalvelukseksi muutettuna. Käytännössä tämä tarkoittaa noin puolta vuotta vankeutta. Se suoritetaan valvontarangaistuksena eli pantavalvonnassa, avovankilassa tai joskus myös suljetussa vankilassa.
Jehovan todistajien vapautuslakia on pidetty pitkään ongelmallisena yhdenvertaisuuden kannalta. Helsingin hovioikeus totesi tuomiossaan helmikuussa, että nykyinen laki syrjii totaalikieltäytyjiä. Tuon jälkeen muun muassa oikeusministeri Antti Häkkänen (kok.) totesi, että ottamatta kantaa oikeuden päätökseen, Jehovan todistajien erityisasemaa on hyvä tarkastella uudestaan.
Jehovan todistajien mukaan Raamattu käskee heitä pidättäytymään kaikesta väkivallasta, ja tämän perusteella he kieltäytyvät sekä ase-että siviilipalveluksesta.
On helppoa olla mies
Vallitseva mieskuva on vähintäänkin mielenkiintoinen. Miehistä voi näemmä viljellä mitä hyvänsä kliseitä ja päättömyyksiä eikä se juuri näytä kummastuttavan.
Herkutellaanpa muutamilla. Professori Tauno Tiusanen kirjoitti blogissaan, että miehet ovat yhteiskunnan vapaamatkustajia. Miehet eivät tee töitä eivätkä kanna vastuuta. Dosentti Terho Pursiainen on analyyseissaan samoilla linjoilla, tosin hänen mukaansa miehet ovat naisten loisia.
Eivät miehet toki aivan turhia ole, mutta hyötykäyttöä löytyy vähän. Näyttelijä Elina Rintala kertoi lehtihaastattelussa, että ”miehiä tarvitaan vain tiukkojen purkinkansien avaamiseen ja siihen yhteen hommaan”.
Hjallis Harkimo arvioi, että naiset ovat fiksumpia kuin miehet, ja samaa todistelee toinen bisnesguru, Esko Reinonpoika Alanko: miehiltä puuttuvat tärkeimmät liike-elämässä tarvittavat ominaisuudet, kuten herkkyys ja rohkeus. Psykoterapeutti Tommy Hellsten katsoo, että miehet eivät pysty samanlaiseen intuitiiviseen ajatteluun kuin naiset, ja mies on myös verbaalisesti lahjattomampi. Muusikko Tommy Lindgren tietää, että miesten ajattelu on yksipuolista ja pinnallista.
Politiikan puolella muiden muassa Mikael Jungner on pohtinut sukupuolten eroja. Hänen mukaansa naisten ja miesten aivorakenteessa on sellainen ero, että miehet ovat kehittymättömämpiä olentoja kuin naiset.
Samaa sanoo Elisabeth Rehn, jonka mukaan nainen ajattelee molemmilla aivopuoliskoilla, mies vain toisella. Miesaivojen kehnoutta todisteleva aivorakenneoppi on tuttu tavalliselle lukiolaisellekin: naisilla on luovat tippaleipäaivot, jotka mahdollistavat kokonaisvaltaisen ajattelun ja asioiden näkemyksellisen yhdistelyn siinä missä miesparkojen kohtalona ovat lattean yksioikoiset putkiaivot.
En osannutkaan yllättyä, kun koulun aamunavaus äskettäin valisti, että pojat eivät pysty loogiseen ja järkiperäiseen ajatteluun samaan tapaan kuin tytöt, ja tämän kerrottiin johtuvan älyllistä toimintaa rajoittavasta mieshormonista. Koulun seksuaalisen häirinnän vastaisessa koulutuksessa luonnollisesti kaikkien esimerkkien pahis oli mies. Tai ei aivan kaikkien: välillä häiritsijöinä olivat pojat.
Jokin aika sitten uutisoitiin tutkimuksesta, jossa todettiin naisten tuntevan itsensä keskimäärin väsyneemmiksi kuin miehet. Syykin löytyi: miehet käyttävät aivojaan vähemmän ja ajattelevat laiskemmin kuin naiset, joten siksi miehiä ei väsytä niin paljon.
Pirkko Saisio arvostelee Me Too -liikettä Verkkouutisissa: ”Ei ole kauhean rohkeaa huutaa kuorossa”
Kirjailijan mukaan feministisessä liikkeessä ja taistolaisuudessa on samoja piirteitä.
Kirjailija Pirkko Saisio kritisoi Me Too -kampanjaa Nykypäivän haastattelussa. Saisio kertoo häntä häiritsevän sen, että kampanjan yhteydessä puhutaan ”aika sekaisin monista asioista”.
– (Lauri) Törhöstähän on syytetty suoraan seksuaalisesta häirinnästä kun taas (Aku) Louhimiestä kyseenalaisista (ohjaus)metodeista. Ne ovat menneet vähän kuin samaan piikkiin, vaikka heitähän syytetään ihan eri asioista, Saisio toteaa Verkkouutisten mukaan.
Saisio ymmärtää epäasiallisesta käytöksestä kertoneita näyttelijöitä, mutta ihmettelee, miksi muut silminnäkijät eivät tehneet tilanteissa mitään. Saision mukaan Louhimiehen kyseenalaiset metodit ovat tulleet näytetyksi toteen, mutta pohtii elokuvaohjaajan kohtelua julkisuudessa. Kirjailija nostaa esimerkiksi Jussi-gaalan, jossa useat näyttelijät osoittivat näkyvästi tukeaan Me Too -kampanjalle.
– Monet näyttelijät pitivät itseään siinä tilanteessa varmasti aika rohkeina, mutta ei se minusta ole kauhean rohkeaa huutaa kuorossa mitään asiaa. Kyllä massaliikkeet ovat aina pelottavia.
Saisio kertoo oppineensa vuosien varrella luopumaan mustavalkoisesta ajattelusta ja jyrkistä mielipiteistä.
– Minusta tässä Me Too -kampanjan yhteydessä ja feministisessä liikkeessä on samoja piirteitä kuin taistolaisuudessa. Ja nyt tulee taas turpaan ja lujaa, jos tämän sinne kirjoitat.
Taistolaisuus viittaa Taisto Sinisalon johtamaan Suomen Kommunistisen Puolueen sisäiseen oppositioon ja sen ympärillä toimineeseen liikkeeseen 1970- ja 1980-luvulla.
Näytelmäkirjailijan haastattelu liittyy Helsingin Sanomissa viime vuonna julkaistuun haastatteluun, jossa Saisio kritisoi punavihreää kuplaa. Saisio peräänkuulutti keskustelua erilaisia ajatuksia edustavien ryhmien välillä.
– Punavihreässä kuplassa pitää hyväksyä myös ne tosiasiat, jotka ovat toisenlaisen ajattelun perusta.
Suorapuheisena tunnettu Saisio on aiemminkin ottanut kantaa ajankohtaisiin asioihin. Esimerkiksi vuonna 2013 Saisio ihmetteli joidenkin poliitikkojen suhtautumista homopareihin. Kirjailija kertoi seuranneensa keskustelua siitä, pitäisikö samaa sukupuolta olevien pareille myöntää adoptio-oikeus tai sallia kirkkohäät.
– Tasa-arvo on tasa-arvoa. Ihmisoikeuksien pitäisi toteutua kaikkien täysi-ikäisten ihmisten kohdalla, Saisio sanoi.
Vuonna 2015 Saisio osallistui surmatun venäläisen oppositiopoliitikon Boris Nemtsovin muistoa kunnioittaneeseen surumielenosoitukseen Venäjän suurlähetystön eteen Helsingin Tehtaankadulla. Tuolloin oli ensi-iltansa saamassa Saision kirjoittama näytelmä Slava!. Näytelmä oli poliittinen satiiri Venäjän hirmuhallitsijoista.
– En voi iloita näistä yhteneväisistä piirteistä. Todellisuus ottaa näytelmän kiinni. Elämme kauheassa maailmantilanteessa. Nemtsov oli rohkea mies ja tiesi, että kuolema juoksee hänen kintereillään. Hän sanoi ihan viime päivinäkin, että hänen henkensä on vaarassa, mutta se ei tukkinut hänen suutaan. Siinä on mallia meille kaikille, Saisio sanoi tuolloin.
Pirkko Saision suorat sanat Me Too -liikkeestä nostivat äläkän – kritisoi nyt ihmisten somekäytöstä: ”Se on kohtuutonta”
Pirkko Saisio tukee Me Too -liikettä, mutta arvostelee tiettyjä piirteitä siinä. Kirjailija sanoo myös tuntevansa myötätuntoa kohtaamastaan seksuaalisesta häirinnästä ja muusta epäasiallisesta käytöksestä avautuneita naisia kohtaan.
Kirjailija Pirkko Saisio avaa pitkässä Facebook-päivityksessään sosiaalisessa mediassa kuohuttanutta haastatteluaan. Saisio arvosteli Nykypäivä-lehden haastattelussa Me Too -liikkettä siitä, että eri asiat niputettiin samaksi ja pari julkisuudessa nimettyä henkilöä joutui somelynkkauksen kohteeksi.
Saisio kirjoittaa joutuneensa ”some-pyöritykseen” haastattelujensa takia. Hän kuitenkin huomauttaa painottaneensa aina Me too -kampanjan tärkeyttä.
Kirjailija myös kertoo voivansa samaistua seksuaalisesta häirinnästä kertoviin naisiin, sillä myös hän on joutunut epäasiallisen käytöksen kohteeksi.
– Olen ollut seksuaalisen häirinnän kohteena sekä naisena että erityisesti lesbona. Oli aika, eikä se ollut kovin lyhyt, jolloin varoitin jokaista naista, joka halusi esiintyä julkisesti kanssani siitä, että nainen saattoi tulla leimatuksi ja nimittelyn kohteeksi pelkästään olemalla julkisella paikalla kanssani, Saisio kirjoittaa.
– Monet halusivat ottaa riskin, eikä ollut harvinaista, että esimerkiksi ravintolapöydän ääreen ilmestyi jo muutaman minuutin kuluttua miesporukka heittämään aika ikävää tekstiä sekä minusta että seuralaisestani.
Saisio huomauttaa, ettei halua sääliä vain yksinkertaisesti ilmoittaa, että tietää, mistä Me Too -kampanjassa on kyse.
– Me Too -kampanjan hyvä lopputulema seksuaalisen häirinnän osalta olisi se, että naisen ei tarkoittaa ei sekä naisen itsensä että miehen kannalta, ja mies uskoo että naisen ei on ei.
Saision mukaan on kuitenkin absurdia, että muutama julkisuuden henkilö nostetaan esille, kun ilmiö on paljon laajempi. Kirjailijan mukaan ei ole oikeudenmukaista, että yksittäiset ihmiset nostetaan varoittaviksi esimerkeiksi tapauksista, joita on tuhansia.
– Minusta se ei ihan yksinkertaisesti ole oikeudenmukaista. Se on kohtuutonta. Varsinainen joukkorangaistus on tullut sitten someraivona, törkeänä nimittelynä, tappouhkauksina ja ties minä alkeellisena raivona, Saisio kirjoittaa.
Saisio kritisoi myös sitä, että seksuaalisesta häirinnästä kertoneet naiset ovat joutuneet someraivon ja törkeiden nimittelyjen kohteeksi. Kuten Nykypäivän haastattelussaan, Saisio ilmaisee tukensa seksuaalisen häirinnän kohteina olleille naisille. Kirjailija kertoo kuitenkin myös tuntevansa myötätuntoa julkisuudessa nimettyjä miehiä kohtaan.
Kirjoituksensa päätteeksi kirjailija vertaa Me Too -liikettä seksuaalivähemmistöjen taisteluun oikeuksistaan ja toivoo liikkeeltä samanlaista asennetta.
– Sen aikana ei ihmisiä ole nimitelty (paitsi meitä, jotka näihin vähemmistöihin kuulumme). Ja tulos on hyvä, siitä emme liene eri mieltä, koska sorrettuina, syljettyinä (ihan konkreettisesti ja usein), väkivallalla uhkailtuina ja väkivallan kohteina ollenkin olemme toisiamme komppaamalla yrittäneet säilyttää inhimillisyytemme.
Suosittu bloggaaja arvosteli ”Pride-tulvaa”, joutui palauteryöpyn kohteeksi ja ilmoitti sitten vain ”testanneensa sananvapautta” – Soitimme ja kysyimme, mistä oikein on kyse
Viime päivinä Suomen blogimaailmassa kummastusta on herättänyt suosittua Kolmistaan-blogia pitävän Karoliina Sallinen-Pentikäisen kirjoitus.
”Rakensin tarkoituksella tarinan, joka olisi voinut olla aatoksiani, mutta joka oikeasti ei sitä ollut.”
Näin kirjoitti Lily.fi-blogiportaalissa Kolmistaan-blogia kirjoittava Karoliina Sallinen-Pentikäinen, 33, viime sunnuntaina julkaistussa kirjoituksessaan.
Sallinen-Pentikäisen kirjoitus on ollut viime päivinä suomalaisen blogimaailman suuri puheenaihe, jota on käsitelty ahkerasti muun muassa Jodelin blogijuorut-alueella.
Ei ihme, että Sallinen-Pentikäisen kirjoitukset aiheuttavat paljon keskustelua. Niin on käynyt ennenkin, sillä Sallinen-Pentikäinen on yksi Suomen seuratuimpia bloggaajia.
Neljä vuotta ammatikseen blogannut kirjoittaja sai lisäjulkisuutta vuonna 2014, kun hänen silloinen puolisonsa Esko Kyrö osallistui Iholla-ohjelmaan. Kyrön ohella myös Sallinen-Pentikäinen oli paljon esillä sarjassa.
Tällä kertaa kirjoitus sai kuitenkin erityisen paljon huomiota, ja se nousi uutisaiheeksi myös Ilta-Sanomissa ja Iltalehdessä, jotka siteerasivat jutuissaan Sallinen-Pentikäisen blogikirjoituksia.
Mistä siis on kyse?
TAPAUS sai alkunsa, kun Sallinen-Pentikäinen julkaisi viime viikon torstaina tekstin otsikolla ”Miksi pride ja kulttuurisen omimisen puheet ärsyttävät?”.
Suurimman osan tekstistään Sallinen-Pentikäinen käyttää Priden käsittelyyn. Viime viikon Pride-tapahtumat huipentuivat Helsingissä lauantaina järjestettyyn kulkueeseen, jossa marsittiin seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksien puolesta. Kulkue keräsi yli 100 000 osallistujaa.
Sallinen-Pentikäinen korostaa tekstissään olevansa tasa-arvon kannattaja ja olevansa sitä mieltä, että on aivan sama, ketä kukakin rakastaa.
Sitten Sallinen-Pentikäinen kuitenkin kirjoittaa, että ”joka tuutista tulviva Pride-huuma” saa hänet hämmentyneeksi.
”Ehkä olen vähän jähmeä tai ilkeä, mutta koen, että moni julista pridejä ja muita ihan vaan siksi, että se on trendikästä.”
”Ehkä se onkin se tapa, jolla kaikki nykyisin kaupallistetaan, on se suurimmat angstini herättävä asia. Jostain syystä nimittäin koen luotaantyöntäväksi feministitekstipaidat ihan samalla tavalla kuin vaikkapa Facebookin profiilikuvat, joihin on liitetty Pride-tekstejä. Kyse ei siis ole siitä, etten kannattaisi noita aatteita (koska kannatan). Kyse on siitä, että joka helkkarin asiasta on tehtävä nykyisin printtipaita, siiderietiketti ja giffi”, Sallinen-Pentikäinen päättää kirjoituksessaan Priden käsittelyn.
Priden liialliseen näkyvyyden arvostelu ja Pridestä innostumista kyseenalaistava kirjoitus sai osakseen paljon hämmästelyä ja kovaa arvostelua sekä blogin kommenteissa että somessa yleisesti.
Esimerkiksi tällaisia:
”Jo se, ettei alkuperäisessä tekstissä eikä kommenteissa mainittu muita ryhmiä, kertoo, että aihe tarvitsee kaiken äänen. Ihminen, jota nämä asiat eivät kosketa jokapäiväisessä elämässä voivat toki päättää, että eiköhän siirrytä toiseen aiheeseen, kun tästä on kohkattu jo tarpeeksi.”
”Ehkä vähemmistöjen oikeuksista puhuessa on hyvä muistaa, että vaikka sinun perspektiivistä tilanne on yksinkertainen ja kannatat tasa-arvoa, ei asia ole aivan niin mustavalkoinen seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille joiden kohdalla tasa-arvo ei yksinkertaisesti toteudu.”
”Jatkossa jos ei ole mitään järkevää sanottavaa, niin kannattaa vaan postailla mekoista ja jättää muut aiheen rauhaan, ettei nolaa itseään.”
MYRSKY blogimaailmassa ei ole vielä poikkeuksellista. Sellaisia on säännöllisesti.
Sen sijaan tapauksesta tekee huomionarvoisen toinen kirjoitus, jonka Sallinen-Pentikäinen julkaisi kolme päivää myöhemmin.
Pirkko Saisio vertasi #metoo-liikettä taistolaisuuteen, mutta hänen sukupolvensa tekee virheen, jos se vertaa some-ajan aktivismia nuoruuteensa
KIRJAILIJA Pirkko Saisio onnistui taas asettamaan sanansa niin, että tekee mieli rykäistä. Siis mitä hän nyt tällä kertaa tarkoittikaan?
Vuosi sitten Saisio läksytti Helsingin Sanomien haastattelussa omaa punavihreää kuplaansa sen rajoituksista ja ääriajattelusta. Kinahan siitä syntyi ja syystäkin.
Tällä kertaa Saisio on antanut kokoomuksen Nykypäivä-lehdelle haastattelun, jossa hän kertoo näkemyksensä #metoo-liikkeestä. Täräyttävin lausunto kuuluu näin:
”Minusta tässä metoo -kampanjan yhteydessä ja feministisessä liikkeessä on samoja piirteitä kuin taistolaisuudessa. Ja nyt tulee taas turpaan ja lujaa, jos tämän sinne kirjoitat.”
En vedä turpaan, mutta jäin miettimään Saisiota ja koko hänen sukupolveaan. Olen aiemminkin havainnut #metoo-keskustelun yhteydessä kuilun, joka kulkee suunnilleen 1960- ja 1950-luvuilla syntyneiden ja sitä vanhempien naisten välissä.
ENSIMMÄISIÄ TORJUNTAREAKTIOITA kuului Ranskasta, jossa näyttelijä Catherine Deneuve (s. 1943) asettui vähättelemään naisten häirintäsyytöksiä. Sittemmin australialainen arkkifeministi Germaine Greer (s. 1939) antoi ymmärtää, että naisten olisi pitänyt älähtää silloin heti eikä kitistä nyt jälkikäteen.
Saisio ei asetu haastattelussaan #metoo-liikettä vastaan vaan korostaa sen tärkeyttä. Silti hän valitsee puolensa ja on huolissaan varsinkin ohjaaja Aku Louhimiehen kohtalosta. Naisnäyttelijöistä hän sen sijaan sanoo: ”Monet näyttelijät pitivät itseään siinä tilanteessa varmasti aika rohkeina, mutta ei se minusta ole kauhean rohkeaa huutaa kuorossa mitään asiaa. Kyllä massaliikkeet ovat aina pelottavia.”
PIRKKO SAISIO ON SYNTYNYT 1949. Hän tuntee taistolaisuutensa mutta myös feminisminsä. Hän on teoksissaan puinut 1960- ja -70-lukujen ilmapiiriä ja seksuaalisen vapautumisen suurta harhaa. Hän on itse tuntenut tarvetta paljastaa, millaista oli elää lesbona, vääränlaisena naisena, kulttuuripiireissä.
Saision sukupolvi tekee toistuvasti virheen, jos se vertaa 2010-luvun ja some-ajan aktivismia omaan nuoruuteensa. Taistolaisuudella ei ole mitään muuta historiallista merkitystä kuin sen aiheuttamat traumat, mutta #metoo-kampanja on pitkän jatkumon viimeisin vaihe, käännekohta, joka koskettaa koko ihmiskuntaa, sekä miehiä että naisia.
Eihän naisten äänioikeuttakaan olisi saavutettu ilman häiritsevää kansainvälistä massaliikettä.
Saman jatkumon varrelle osuu seksuaalinen vapautuminen, ja Saision sukupolven kannattaisikin nyt syventyä sen myytin lopulliseen purkamiseen – ja saavutuksiin.
#Metoossa tehdään virheitä ja ylilyöntejä, mutta se on sen hinta. Niistä voi myös oppia saman tien, kuten Ruotsissa luultavasti tapahtuu ja kenties myös Hollywoodissa. Jos nyt kaivaudutaan takaisin poteroihin vain siksi, että osa miehistä joutuu lujille, historiassa otetaan takapakkia.
Kaikki joukkoliikkeet eivät ole aina sukua toisilleen. Metoon tavoitteena ei ole Neuvostoliitto.
Pirkko Saisio jatkaa kirjoituksessaan keskustelua #metoo-liikkeestä: ”Heppoiset ilmiannot ja niiden uhreiksi joutuneiden kohtalot eivät kuulosta taistolaisuudelta vaan puhtaasti stalinismilta”
Kirjailija Pirkko Saisio kirjoitti vastauksen Leena Virtasen kolumniin, joka käsitteli Saision haastattelua Nykypäivä-lehdelle.
LEENA VIRTANEN nostaa kolumnissaan (HS 2. 7.) esiin sen, että olen verrannut joitakin #metoo-kampanjassa esiintyneitä ilmiöitä edesmenneeseen taistolaisuuteen. Hänen mielestään sekä minä että koko sukupolveni on tässä väärässä. Vastaan tähän nyt yksilönä, en voi edustaa koko sukupolveani, en haluakaan.
Leena Virtanen muistaa mainita, etten vastusta #metoo-kampanjaa mutta väittää minun silti valinneen puoleni ollessani huolissani Aku Louhimiehen kohtalosta.
Itse en näe ristiriitaa siinä, että kannatan #metoon arvoja mutta olen huolissani siitä, toteutuuko kampanjassa yksilön oikeusturva ja inhimillinen kohtelu.
Luen tämän Virtasen lauseen takaa kovin taistolaisen käsityksen: ellet ole puolellamme, olet meitä vastaan.
Tämän logiikan mukaan niin Virtaselle kuin monelle muullekin jää varmasti käsittämättömäksi, että tunnen samaan aikaan myötätuntoa sekä julkisuudessa Louhimiehen metodeista avautuneita naisia kuin Louhimiestäkin kohtaan.
Jotakuinkin kylmäävä on minusta Virtasen lause: Metoossa tehdään virheitä ja ylilyöntejä, mutta se on sen hinta. Taistolaiselta kuulostaa taas. Munakasta ei voi valmistaa rikkomatta munia, sanoi nimittäin jo V. I. Lenin aikanaan.
Jos kampanjan hintana on yksilön epäoikeudenmukainen tai epäinhimillinen kohtelu, hyppään mieluummin junasta tällä asemalla kuin hyväksyn sellaisen hinnan.
RUOTSISSA julkisen sanan neuvostoa vastaava elin on antanut useita päätöksiä uutisista ja kolumneista. Niissä on nimeltä mainiten syytetty henkilöitä liian heppoisin perustein.
Tällaiset ilmiannot ja niiden uhreiksi joutuneiden kohtalot eivät kuulosta taistolaisuudelta vaan puhtaasti stalinismilta. Leena Virtanen tosin toteaa reippaasti, että näistä voi oppia saman tien, mutta jatkaa: Jos nyt kaivaudutaan takaisin poteroihin vain siksi, että osa miehistä joutuu lujille, historiassa otetaan takapakkia. Toivottavasti Virtanen ei tarkoita ”osalla miehiä” perättömien ilmiantojen uhreiksi joutuneita; heidän kohtaloihinsa nähden Virtasen lause on kevyt ja lennokas.
Virtanen kokee #metoo-kampanjan olevan jatkumon naisten kansainväliselle massaliikkeelle, joka vaati naisille äänioikeutta. Saattaa olla, ja osittain varmasti onkin. Näillä naistenkin äänillä ollaan saatu aikaan länsimainen lainsäädäntö, jonka mukaan syytetty on syytön, kunnes hänet syylliseksi todetaan.
Ja sen lainsäädännön ohella on syntynyt käsitys siitä, että syylliseksi todetullakin on ihmisarvo ja oikeus tulla kohdelluksi inhimillisesti.
Ylen kysely: #metoo oli enemmistölle käänne parempaan – "Tärkeä keskustelu", "ylilyöntejä", "syyttömille kohtuutonta kärsimystä"
#Metoo-kampanja on vaikuttanut myönteisesti ihmisten väliseen kanssakäymiseen. Ylen kyselyn mukaan näin ajattelee noin puolet suomalaisista. Voit keskustella aiheesta jutun lopussa.
Seksuaalista hyväksikäyttöä ja häirintää vastustava #metoo-kampanja on ollut näkyvästi esillä maailmalla ja Suomessa viime syksystä lähtien.
Ylen Taloustutkimuksella teettämässä kyselyssä suomalaisilta kysyttiin, ovatko sen vaikutukset ihmisten väliseen kanssakäymiseen olleet positiivisia vai negatiivisia?
Puolet suomalaisista on sitä mieltä, että vaikutukset ovat olleet myönteisiä.
Erittäin positiivisina niitä pitää harva (4 %) , mutta melko positiivisina enemmistö (44 %).
Helsingin yliopiston sukupuolentutkimuksen yliopistonlehtori Elina Penttisen mielestä kampanjan "vaikutukset ovat olleet erittäin positiiviset".
– #Metoo-kampanja on avannut uuden keskustelun seksuaalisesta häirinnästä ja väkivallasta. Sen ansioista ihmiset pystyvät nyt kertomaan sellaisistakin kokemuksista, joista on vaiettu monta vuotta.
Penttinen toteaa, että #metoo on poistanut hyväksikäyttöön tai häirintään liittyvää häpeää.
– Enää uhrit eivät joudu kantamaan kokemuksiensa taakkaa yksin. Yhä useampi myös hakee itselleen apua ja tukea.
Kyselyn mukaan kampanjan vaikutuksia pitävät myönteisinä etenkin naiset. Suurin osa näin ajattelevista asuu pääkaupunkiseudulla tai suurissa kaupungeissa.
Joukossa on erityisen paljon kotiäitejä ja -isiä, asiantuntijoita sekä ylempiä toimihenkilöitä. Heillä on yliopisto- tai korkeakoulutus.
– Luultavasti he seuraavat muita enemmän mediaa ja #metoo-kampanjaa, Elina Penttinen sanoo.
#Metoo on leimannut syyttömiä
Ylen kysely osoittaa, että aivan kaikilta #metoo ei saa varauksetonta hyväksyntää.
Joka viides suomalainen on sitä mieltä, että kampanjan vaikutukset ovat olleet kielteisiä (erittäin 4 % ja melko negatiivisia 16 %). Näin ajattelevissa on enemmän miehiä (25 %) kuin naisia (15 %).
Lisäksi 20 prosenttia suomalaisista kokee, ettei kampanjalla ole ollut lainkaan vaikutusta ihmisten väliseen kanssakäymiseen.
Elina Penttisen mielestä näin ei ole. Asennemuutos näkyy etenkin työpaikoilla. Viime syksyn jälkeen epäkohtiin on ryhdytty puuttumaan entistä herkemmin.
– Nyt työyhteisöissä voidaan puhua seksuaalisesta häirinnästä ja ottaa asia vakavasti. #Metoo on saanut miettimään, mikä on soveliasta käytöstä ja hillinnyt vallan väärinkäyttöä.
Penttinen toivoo, että näin olisi jatkossakin.
– Tulee ymmärtää, ettei häirintä ole harmitonta käytöstä, vaan sillä on kauaskantoiset seuraukset. Sitä ei saa sallia eikä sitä pidä sietää.
Taloustutkimus haastatteli Yle uutisten toimeksiannosta puhelimitse 1012:ta henkilöä 11.-19. kesäkuuta 2018. Otos edustaa tilastollisesti Suomen aikuisväestöä eli 15 vuotta täyttäneitä.
Virhemarginaali on noin 3 prosenttiyksikköä.
Analyysi: Palomiehiksi haluttaisiin enemmän naisia, mutta pääsykokeiden kuntotesti on ajalta, jolloin ei haluttu
Sisäministeriön pitää pian ratkaista, kumpi on tärkeämpää, saada naisia palomiehiksi vai penkkipunnerrus. Niin kauan kuin penkkipunnerrus on ratkaiseva osa valintakoetta, suosii se miehiä.
Jaa artikkeli Facebookissa
12
Jaa artikkeli Twitterissä
Suomessa naisille ja miehille on samat vaatimukset palomieskoulutukseen. Siinä ei ole mitään väärää. Fyysistä voimaa ja riittävää kestävyyttä pitää hakijalla olla, siitä varmaan kaikki ovat samaa mieltä.
Suomen kahteen kouluun Pelastusopistoon sekä Helsingin pelastuslaitoksen omaan pelastuskouluun on tismalleen samat fyysisen voiman vaatimukset.
Se on huomattu, että palomiesten valintaprosessiin muutoksia ehdottava kohtaa raivoisaa vastustusta. Siksi juuri kukaan ei ehdota.
Tammikuussa Helsingin pelastuskoulun rehtori Matti Waitinen yritti. Hän ehdotti, että naisten penkkipunnerrusvaatimuksia voisi helpottaa 10 prosentilla. Nainen pysyköön pois alalta, jos voima ei riitä, oli palautteiden tyly sävy.
Valtion Pelastusopistolla Kuopiossa ollaan oltu ylpeitä siitä, että toisin kuin poliisissa ja puolustusvoimissa, palomiestestejä ei ole helpotettu naisia ajatellen. Myös Kuopiossa Waitinen tyrmättiin.
Suomessa on edelleen alle kymmenen naista palomiehenä. Se on parisen promillea kaikista. Palomies on virkanimike, siksi myös naisia on kutsuttu palomiehiksi.
Vain muutaman penkkipunnerruksen tähden
Palomiehiksi haluavien kaikki testiosiot ovat punttisaleilta tuttuja kuningasliikkeitä, eikä niiden arvoa fyysisen voiman osoittajana Suomessa kovin moni kiistä.
Kaikki osiot ovat myös karsivia. Lähes jokaisen naishakijan ura palomiehenä kariutuu penkkipunnerrukseen.
Käytännössä kaikki palomieskoulutukseen selvinneet miehet nostavat penkistä kertaalleen sata kiloa tai ainakin lähelle sitä. Testissä vaadittu toistopenkkipunnerrus 45 kilolla on aika helppo voimakestävyyskoe hyväkuntoiselle yli 80 kiloiselle miehelle.
Vertailun vuoksi, Suomen ehkä lupaavin seiväshyppääjä Saga Andersson painaa 64 kiloa. Hänellä penkkipunnerruksen maksimitulos on 72,5 kiloa. Ja se on naiselle aika paljon.
Fysiologisista eroista johtuen valtaosalle Anderssonin painoisista kovakuntoisista naisista yksi penkkipunnerrustoisto 45 kilolla on jo lähellä maksimivoimasuoritusta. Suurin osa kaiken kokoisista naisista ei saa 45 kiloon ladattua levytankoa nousemaan penkistä kertaakaan. Moni ei saisi painoa ylös edes kannattimilta. Heille 25 toistoa tuntuu kuin se olisi toisesta avaruudesta.
Mutta kyllä Suomen naisistakin kovia penkkipunnertajia löytyy. Helsingin pelastuskouluun kolme vuotta sitten selvinnyt nainen teki peräti 35 toistoa penkissä. Joillakin se on geeneissä, sillä palomieheksi haluavan on selvittävä myös 12 minuutin Cooperin -juoksutestistä. Vähintään 2 800 metriä Cooperissa ja vähintään 25 penkkitoistoa 45 kilolla osuvat harvalla naisella samaan vartaloon.
Penkkipunnerruksen huono soveltuvuus palomiestestiin käy ilmi, kun vertaa sitä leuanvetoon.
Saga Andersson vetää yhden leuan 37,5 kilon lisäpainolla. Hän vetää siis kertaalleen leukaa ainakin satakiloisen miehen edestä.
Palomiestestiin vaadittavat kuusi leukaa Andersson vetäisisi nauravalla naamalla. Moni kovassa kunnossa oleva satakiloinen mies taas joutuu vetämään kuutta leukaa naama punaisena.
Seiväshyppääjä Andersson ei ole valmentajaisä Björnin tietojen mukaan palomieheksi aikomassa, mutta jos mieli muuttuisikin, niin nykyisillä penkkipunnerrusvaatimuksilla kouluun pääsy voisi jäädä haaveeksi hänelläkin. Niin kova kuin onkin
Thanks a lot for sharing and I have some special things for you. If you are in free time. Read and ponder the good quotes of life below, you will surely draw in life's own deep lessons.i can t stop thinking about you quotes and or you can relax by playing the game after the tired working timecar parking games free You can relax by reading the stories as list ngôn tình chú cháu. Each article definitely sexmang to give you the most comfortable feeling. Enjoy the experience!
Sairaalan työntekijää epäillään kahdeksan vastasyntyneen tappamisesta Britanniassa
BRITANNIAN poliisi on ottanut tiistaiaamuna kiinni terveydenhuollossa työskentelevän naisen, jonka epäillään surmanneen kahdeksan vastasyntynyttä Countess of Chester -sairaalassa Cheshiressä. Lisäksi naisen epäillään yrittäneen tappaa vastasyntyneiden osastolla kuusi muuta vauvaa.
Tutkimus: 12 000 puolueiden jäsentä kertoi ammattinsa – ”Vihervasemmisto” näyttää olevan totta, mutta SDP:stä löytyi duunariyllätys
Suomessa on nykyisin kolme niin sanottua duunaripuoluetta, mutta niistä Vasemmistoliitto on matkalla uuteen suuntaan puolueen jäsenistön ammattirakenteen samankaltaistuessa vihreiden jäsenistön kanssa. Muun muassa tämä selviää uraauurtavasta puolueiden jäsenten ammattitutkimuksesta, joka on julkaistu THL:n Yhteiskuntapolitiikka-lehdessä.
Tutkijaryhmä halusi selvittää puolueiden jäsenistön ammattirakenteita, koska siitä on tiedetty yllättävän vähän, vaikka jäsenet käyttävät suurta yhteiskunnallista valtaa. Tutkimukseen vastasi kaikkiaan 12 427 jäsentä kuudesta suurimmasta eduskuntapuolueesta vuonna 2016. Se tuottaa uutta tietoa puolueiden välisistä jakolinjoista ja intresseistä ”jälkiteollisen yhteiskunnan kontekstissa”.
Yksi suuri muutos huomataan, kun tarkastellaan niin sanottuja duunaripuolueita eli puolueita, joiden jäsenistössä ammattitaitoisten työntekijöiden sekä muiden fyysisen työn tekijöiden osuus on suuri. Tutkimus vahvistaa, että perinteisten työväenammatteja edustavien puolueiden eli sosiaalidemokraattien ja vasemmistoliiton pottia on tullut jakamaan perussuomalaiset. Perussuomalaisissa on eri työntekijäammateissa toimivia suurempi osuus kuin perinteisissä työväenpuolueissa.
–Oikeistopopulismi näyttääkin tarjonneen uuden poliittisen vaihtoehdon nimenomaan työväen edustajille myös puoluejäsenien ammattirakenteiden tarkastelun perusteella, tutkimuksessa todetaan.
Samaan aikaan puoluejäsenistön ammattirakenteet kertovat, että SDP ja Vasemmistoliitto ovat muuttumassa eri tavoin. Sosiaalidemokraattien kannatuksen laskun on arvioitu johtuneen siitä, että se menettäisi perinteisiä työväen ääniä perussuomalaisille. Tutkimuksessa tehty vertailu siitä, mikä on työväen edustajien osuus ennen vuotta 2011 ja sen jälkeen SDP:hen liittyneissä jäsenissä, osoittaa kuitenkin yllättäen erilaista suuntaa.
–Tältä osin onkin kiinnostavaa havaita ennakko-oletuksista poiketen, että puolueen tuoreimmissa jäsenissä on suurempi osuus fyysisen työn tekijöitä kuin aiemmin. SDP:n puoluejäsenten ammattirakenteissa tapahtuneet muutokset eivät täten ole suoranaisesti linjassa äänestäjiä koskevien havaintojen kanssa. Pikemminkin perinteisistä työväenpuolueista tapahtuva vuoto perussuomalaisiin kohdentuu enemmälti vasemmistoliittoon, kun tarkastellaan puoluejäsenistöissä tapahtuneita muutoksia, tutkijat kirjoittavat.
Vasemmistoliitossa duunarijäsenten määrä on yhä suuri, tutkimus osoittaa, mutta uusissa jäsenissä työväkeä on vähemmän kuin vanhoissa. Samalla ”vihreissä ja vasemmistoliitossa on havaittavissa muutoksia, jotka tukevat ajatuksia näiden kahden puolueen osittaisesta samankaltaistumisesta”.
–Vihreissä on perinteisesti ollut poikkeuksellisen suuri osuus sosiaali- ja kulttuurialan asiantuntijoita, mutta heidän osuutensa on verrattain pieni uusien jäsenten keskuudessa. Alle viisi vuotta puolueen jäseninä olleissa on aikaisempaa suurempi osuus jäseniä työntekijäluokista. Vasemmistoliitossa on puolestaan tapahtumassa päinvastainen muutos kuin vihreissä, tutkijat kertovat.
Vasemmiston uusissa jäsenissä on yhä enemmän korkeakoulutettuja, sosiaali- ja kulttuurialan asiantuntijatehtävissä toimivia naisia, jotka ovat vihreiden tyypillisimpiä jäseniä. Sen sijaan fyysistä työtä tekevien miesten suhteellinen osuus on vähentynyt vasemmistoliitossa. SDP:ssä se on kasvanut.
–Ammattirakenteiden perusteella voidaankin nähdä, että sosiaalidemokraatit ovat kuluvan vuosikymmenen aikana palanneet voimakkaammin perinteiseksi työväenpuolueeksi, kun vasemmistoliitto puolestaan on alkanut muuntua niin sanotun uuden vasemmiston puolueeksi, tutkijat toteavat.
Toimistotyöntekijöiden ja fyysistä työtä tekevien osuuksien kasvu vihreiden jäsenistössä puolestaan kertoo puolueen hiljattaisesta muuntumisesta yleispuolueeksi, tutkijat katsovat.
Li Andersson on Suomen vetovoimaisin puoluejohtaja – Kannatusveneessä kaksi isoa reikää
Vasemmistoliiton Li Andersson on tällä hetkellä Suomen vetovoimaisin puoluejohtaja. Puolueen kannatuksessa on silti kaksi isoa reikää, selviää tuoreesta IL-US-tutkimuksesta.
Iltalehti ja Uusi Suomi kysyivät kuukausittaisen puoluekannatuskyselyn ohessa, mitä muuta puoluetta äänestäjä voisi harkita äänestävänsä. Vastauksista selviää, että vasemmiston kannattajista yli puolet, 55 prosenttia, voisi kuvitella äänestävänsä vihreitä ja SDP:täkin 37 prosenttia.
Vasemmistoliiton kannattajien kiinnostus muita puolueita kohtaan on aivan omassa luokassaan. Seuraavaksi suurimmat prosenttiluvut löytyvät kokoomuksen ja keskustan kannattajista.
Kokoomusta tukevista 29 prosenttia voisi kuvitella äänestävänsä keskustaa ja päinvastoin. Kaksi hallituspuoluetta puhuttelevatkin selvästi samanlaista äänestäjäkuntaa.
Anderssonin kannalta huolettavaa on, että vaikka puolet vasemmiston kannattajista voisi äänestää myös vihreitä, vihreät eivät ole yhtä kiinnostuneita äänestämään vasemmistoa. Vihreiden kannattajista 27 prosenttia voisi harkita äänestävänsä vasemmistoliittoa.
Vasemmistoliiton kannatuspotentiaali – eli kannattajien lisäksi ne, jotka voisivat harkita äänestävänsä puoluetta – on 20 prosenttia, mutta Anderssonilla vaikuttaisi olevan edessään täysi työ, jotta hän saa nykyisen 9,4 prosentin kannatuksen pysymään vaaleissa. Iltalehden ja Uuden Suomen kyselyssä vasemmiston kannattajista tasan puolet kertoo olevansa täysin varma kannastaan.
Yksi lyömätön avu Anderssonilla kuitenkin on: järisyttävän kova vetovoima. Kunnallisalan kehittämissäätiön tuoreen kyselytutkimuksen mukaan yli puolet suomalaisista puoluekannasta riippumatta arvioi, että Anderssonin vetovoima nostaa vasemmistoliiton kannatusta. Seuraavana tuli kokoomuksen Petteri Orpo, jonka vetovoimaan uskoi runsas kolmannes.
Konkreettisimmin Anderssonin suosio näkyi helmikuussa työttömyyden aktiivimallia vastustaneessa, ammattiliittojen järjestämässä mielenosoituksessa. Turkulaisen kansanedustajan ei tarvinnut kuin nousta Helsingin Senaatintorille pystytetylle lavalla, kun hän sai jo suuremmat suosionosoitukset kuin SDP:n Antti Rinne tai vihreiden Touko Aalto
Aallon haaste on samanlainen kuin Anderssonilla. Vihreät yltäisi kannatuspotentiaalinsa myötä jopa pääministerikahinoihin haastamaan kokoomusta, SDP:tä ja keskustaa. Oman 13,9 prosentin kannatuksen lisäksi 16 prosenttia IL-US-kyselyn vastaajista kertoo harkitsevansa puoluetta.
Mutta varmoja kannattajia puolueella on poikkeuksellisen vähän, 25 prosenttia. Jotain lukemasta kertoo se, että toiseksi vähiten varmoja kannattajia on RKP:llä, mutta niitä onkin jo 48 prosenttia. Vihreät äänestäjät harkitsevat vasemmistoliiton ohella SDP:n ja kokoomuksen äänestämistä.
Aallon toinen ongelma on se, ettei hänellä ole samanlaista vetovoimaa kuin Anderssonilla. Kunnallisalan kehittämissäätiön kyselyssä vain 15 prosenttia arvioi Aallon nostavan puolueensa kannatusta. 38 prosenttia näki tilanteen niin, että Aalto oikeastaan laskee vihreiden kannatusta.
Politiikkaa sekä etenkin politiikkaa seuraavan median on aika ajoin syytetty olevan liian henkilökeskeistä. Viime eduskuntavaalien jälkeen julkaistusta vaalitutkimuksesta ilmenee, että puoluejohtaja todella voi olla puolueensa kannatuksen vauhdittaja.
Helsingin yliopiston valtio-opin professori Åsa von Schoultz kirjoittaa artikkelissaan, että vuoden 2015 eduskuntavaaleissa vielä perussuomalaisia johtanut Timo Soini (sin.) ja RKP:n Carl Haglund selvästi nostivat omien puolueidensa vaalitulosta. Myös 31 prosenttia keskustaa äänestäneistä ilmoitti Juha Sipilän vaikuttaneen heidän äänestyspäätökseensä. Erityistä ”Sipilä-efektiä” ei havaittu, koska myös keskustalla oli puolueena vahva myönteinen kuva.
Ruotsalaisnaiset pitävät maahantulijanuoria seksileluinaan?
Asian on tuonut esille kirkon parissa toimiva vasemmistoaktiivi Stefan Linquist, joka on huolissaan hyväksikäytettyjen nuorten asemasta.
Ruotsalaisen Facebook-ryhmän ”Lopettakaa palautukset Afganistaniin” kerrotaan toimivat niin sanottuna ”saalistuspaikkana” naisille, jotka haluavat majoittaa, vaatettaa ja ruokkia maahantulijanuoren vastineeksi seksistä.
Stefan Linquistin mukaan nämä naiset teettävät nuorilla töitä ja käyttävät näitä seksileluinaan, syyllistyen jopa raiskauksiin. Mies on omien sanojensa mukaan yrittänyt kertoa asiasta Facebook-ryhmän ylläpidolle, mutta hänet on ensin jätetty huomioimatta ja lopulta blokattu. Hänen mukaansa ryhmän johto tietää asiasta, mutta vaikenee, koska pelkää ”rasistien käyttävän tietoa hyväkseen”.
Linquistin mukaan mahdolliset uhrit eivät käänny virkavallan puoleen, koska ovat pääasiassa laittomasti maassa olevia. Ulostulossaan antamien tietojen mukaan hyväksikäyttöringissä on tähän mennessä ollut ainakin kahdeksan naista ja kaksi miestä. Mainittu Facebook-ryhmä on muuttunut avoimesta salaiseksi tapauksen tultua ilmi, joten sen löytäminen Facebookista ilman kutsua on mahdotonta.
Lähde: nyheteridag.se
Hurja väite Ruotsista: Naiset tarjoavat maahantulijalapsille ruokaa ja katon pään päälle vastineeksi seksistä
Ruotsalaisen facebook-ryhmän ”Lopettakaa palautukset Afganistaniin”-kerrotaan toimivan ”saalistuspaikkana” naisille, jotka tahtovat majoittaa maahantulijanuoren kotiinsa, ruokkia ja vaatettaa tämän vastineeksi seksistä. Asian toi esille kirkon parissa toimiva vasemmistoaktiivi Stefan Linquist, joka on huolissaan hyväksikäytettyjen nuorten asemasta.
Linquistin mukaan hyväksikäyttäjänaiset teettävät nuorilla töitä ja käyttävät näitä seksileluinaan, syyllistyen jopa raiskauksiin. Omien sanojensa mukaan Linquist on yrittänyt kertoa asiasta facebook-ryhmän ylläpidolle, mutta hänet on ensin jätetty huomiotta ja sittemmin blokattu ryhmästä tyystin. Hän kertoo myöskin ryhmän johdon tietävän asiasta, mutta että nämä eivät uskalla kertoa tapauksista edelleen peläten ”rasistien käyttävän tietoa hyväkseen”.
Mahdolliset uhrit eivät Linquistin kertoman perusteella voi itse ilmoittaa tapauksista poliisille, sillä uhrit ovat pääasiassa laittomasti maassa oleskelevia. Ulostulossaan antamien tietojen mukaan hyväksikäyttöringissä on tähän mennessä ollut ainakin kahdeksan naista ja kaksi miestä. Tapauksen tultua ilmi, mainittu facebook-ryhmä on muuttunut avoimesta salaiseksi, joten sen löytäminen Facebookista ilman kutsua on mahdotonta.
Lähde: nyheteridag.se,
Analyysi: Perussuomalaiset ovat taas SDP:n kimpussa
Perussuomalaiset näyttävät taas nakertavan SDP:n kannatusta työväestön – tai ainakin miesten – joukossa. Toisaalta SDP on paikannut kannatustaan eläkeläisillä.
Ylen tuorein kesäkuun puoluekannatusmittaus ei päällisin puolin tarjoa suuria uutisia. Kolmen suurimman puolueen järjestys on ennallaan ja kannatuksen muutoksetkin sen verran pieniä, että ne mahtuvat virhemarginaaliin.
Muutama poiminta kyselyn tausta-aineistosta on kuitenkin paikallaan. Kas kun siitäkin huolimatta, että SDP:n kannatus on jopa toukokuusta hieman noussut, näyttää puolueelta taas valuvan kannatusta perussuomalaisten suuntaan.
Tämä koskee eritoten miespuolista työväestöä, jonka suosiosta SDP ja perussuomalaiset ovat aiemminkin kamppailleet varsinkin talousvaikeuksista ja talouden rakennemuutoksesta kärsineillä alueille kuten Kymenlaaksossa.
SDP on kuitenkin samaan aikaan onnistunut hankkimaan korvaavaa kannatusta etenkin eläkeläisiltä. Ei liene kovinkaan tuulesta temmattu ajatus, että puheenjohtaja Antti Rinteen eläkelupaukset ovat osuneet otolliseen maaperään ainakin joiltain osin.
Rassaako uudistusten lykkääntyminen keskustaa?
Keskustan kannatus näkyy asettuneen seitsemäntoista prosentin tietämiin. Tällä kertaa laskua tuli sinänsä tavanomaiseen vaihteluväliin mahtuva tasan yksi prosenttiyksikkö, mutta tausta-aineistosta käy ilmi, että lasku tuli nimenomaan kyselyn kahden viimeisen viikon aikana.
Ja sekin selviää, että takapakkia tuli keskustan vahvoilla kannatusalueilla eli entisten Oulun ja Itä-Suomen läänien alueella.
Miten tätä pitäisi tulkita? On varsin kohtuullista olettaa, että sote- ja maakuntauudistuksen siirtyminen vuodella ei ole ilahduttanut ainakaan kaikkia keskustan kannattajia. Ja sekin johtopäätös voitaneen vetää, että maakuntauudistukselle on mahdollisesti ladattu jonkinmoisia odotuksia ainakin Kainuussa, jossa maakuntahallintoa on jo aiemmin kokeiltu.
Jo aiemmin on ollut nähtävissä, että hallitusvastuu painaa keskustaa huomattavasti enemmän kuin kokoomusta. Yksi syy voi tietysti olla sekin, että kokoomuksen kannattajia ei maakuntauudistus juuri kiinnosta.
Itse asiassa keskustan piirissä on kuiskuteltu, että mahtaako juuri tämä osa uudistusta kiinnostaa kokoomustakaan.
Sininen tulevaisuus synkkenee yhä
Sininen tulevaisuus ei ole kannatuskyselyissä vakuuttanut kertaakaan perussuomalaisten vuodentakaisen puoluehajaannuksen jälkeen. Nyt tiukasti puoleentoista prosenttiin jämähtänyt tolppa alkaa jo muistuttaa enemmänkin lättyä.
Tilanne ottelussa perussuomalaiset-siniset on nyt käytännössä 10-1, joten melkoinen urakka on Sampo Terhon joukoilla edessään, jos siniset aikovat tulevissa eduskuntavaaleissa juhlia.
Ehdokasasettelu ratkaisee paljon, muun muassa tietysti se, asettuuko vanha samurai Timo Soini vielä kerran ehdolle Uudeltamaalta.
Ryhmässä "muut" näkyy pieniä elonmerkkejä ja tuki on vaivihkaa kivunnut jo 2,6 prosenttiin. Harry Harkimo ja Paavo Väyrynen näkevät luvussa varmaan kumpikin tahollaan toivonpilkahduksen.
Pakko on kuitenkin paljastaa, että tuossa lukemassa eniten värinää aiheuttaa eduskunnan ulkopuolinen piraattipuolue.
Ympärileikattuja naisia synnyttää Helsingissä viikottain – silpominen halutaan kieltää lailla
Kokoomuksen kansanedustajien mielestä naisten sukupuolielinten silpominen on kiellettävä lailla.
Kokoomuksen Sari Sarkomaa, Sari Raassina, Jaana Laitinen-Pesola ja Lenita Toivakka ovat jättäneet hallitukselle kirjallisen kysymyksen naisten sukupuolielinten silpomisen kieltämisestä.
Kansanedustajat kysyvät hallitukselta muun muassa, mihin toimiin se aikoo ryhtyä, että tyttöjen ja naisten sukuelinten silpominen kielletään yksiselitteisesti lailla.
– Tyttöjen ympärileikkaus on vakava ongelma Suomessa. Asiaa koskeva kansalaisaloite kertoo osaltaan, että ongelma on todellinen. Helsingissä synnyttämään tulee lähes viikoittain ympärileikattuja naisia, kysymyksen perusteluissa todetaan.
Suomen rikoskäytännöissä tyttöjen ja naisten ympärileikkaukset katsotaan pahoinpitelyksi tai törkeäksi pahoinpitelyksi. Muissa Pohjoismaissa tyttöjen ympärileikkaamiseen on selkeä kieltävä lainsäädäntö. Ruotsissa ja Norjassa naisten ympärileikkaukset on jo kielletty erillislaeilla. Tanskassa aiheesta on tehty erillinen pykälä rikoslakiin.
Perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko (kesk.) on puoltanut naisten ympärileikkausten kieltämistä erillisellä lailla.
Kokoomusedustajien mukaan tyttöjen sukuelinten silpomista oletettavasti tapahtuu Suomessa, mutta tapauksia ei saada viranomaisten tietoon ja sitä myöten tuomioistuinten käsiteltäväksi.
– Keskeistä olisi vahvistaa sitä, miten nämä teot saadaan viranomaisten tietoon. Iso ongelma Suomessa on se, ettei ympärileikkauksista tule viranomaisille ilmoituksia ja ettei yhtenäisiä toimintatapoja ole.
Sanna Ukkola: Nykyajan pyhät lehmät - eli miksi Pirkko Saisio pelottaa?
Miksi ihminen ei voisi puolustaa #metoo:n arvoja, mutta samalla kysyä, toteutuuko syytettyjen oikeusturva?
Tanskalainen draamaelokuva Jahti kertoo pikkukaupungista, jonka jäsenet syyttävät eronnutta perheenisää pedofiliasta. Miehestä tulee koko yhteisön sylkykuppi ja terrorin kohde, vanhat ystävät hylkäävät, mies suljetaan yhteisön ulkopuolelle eikä kukaan nouse puolustamaan häntä. Lopulta käy ilmi, että mies on täysin syytön lapsen hyväksikäyttöön. Koko juttu lähti mieheen ihastuneen pikkutytön valheesta, joka paisui kuin Donald Trumpin ego ennen vaali-iltaa.
Miksi kukaan ei noussut puolustamaan miestä? No - koska yhteisön paine on liian kova, ja ajatus pedofiliasta liian vastenmielinen kestettäväksi. Kun muut kivittävät ringissä, on helppo asettua naapurin viereen ja heittää kivenmurikalla. Miestä puolustamaan noussut kivitettäisiin ihan samalla tavalla - häntä syytettäisiin pedofiilien hyysäyksestä ja lasten seksuaalisen hyväksikäytön sallimisesta.
Jahti-elokuva on hyytävää katseltavaa. Mutta vaikka kyse on fiktiivisestä tapahtumasarjasta, kuinka kaukana nykytodellisuudesta elokuvan kuvaama ilmiö itse asiassa on?
Myös nyky-Suomessa on samanlaisia aiheita, joihin ei haluta koskea kepilläkään.
Kun Pori Jazzin toimitusjohtaja Aki Ruotsala sai potkut homolausuntojensa takia, moni kyseli yksityisesti tai anonymiteetin suojista, onko oikein antaa ihmiselle potkut uskonnollisen vakaumuksen takia. Eikö uskovaiselle ihmisellekin pitäisi sallia hänen maailmankuvansa mukaiset arvot?
Harvempi kommentoi asiaa omalla nimellään: jos aiheeseen koskee millään tavalla, saa homofoobikon leiman vaikka oikeasti puolustaisi ihmisten yhdenvertaisuutta. Somessa Pori Jazzia uhattiin boikotoida, asiasta uhattiin tehdä kansainvälinen kohu, vaikka moni ei ollut lukenut edes alkuperäistä haastattelua. Ja kas - Pori Jazz taipui nopeammin kuin Kaj Turunen vaihtaa puoluekirjaa.
Yksi harvoista toimittajista, joka kyseenalaisti Ruotsalan potkut oli Ilta-Sanomien Katri Utula. Hän kysyi kirjoituksessaan (siirryt toiseen palveluun) , miten ihminen voi saada potkut alle vuorokaudessa ilman kuulemista. Utula peräänkuulutti kunnollista todistusaineistoa, joka oikeuttaisi Ruotsalan kohtaaman “vainon ja julkisen lynkkauksen”.
Utula korosti kirjoituksessaan, ettei puolusta eheyttämislausuntoja ja että kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia. Hän ainoastaan peräänkuulutti todisteita tulkinnoille Ruotsalan lausunnoista, jotka kohun nostattaneen haastattelun (siirryt toiseen palveluun) perusteella olivat varsin epämääräiset.
Siitä huolimatta teksti haluttiin ymmärtää väärin, ja toimittaja hukkui palautetulvaan. Lopulta Utula totesi, ettei aio hetkeen koskea tikullakaan aiheisiin, jotka aiheuttavat samanlaisen tunnereaktion. Hän kertoi hämmästyneensä erityisesti sitä, kuinka fiksut ihmiset lukivat tekstin tahallaan väärin.
Suosittu bloggaaja Karoliina Sallinen-Pentikäinen puolestaan julkaisi Pride-marssin jälkimainingeissa kolumnin (siirryt toiseen palveluun), jossa hän kyseenalaisti Priden ympärillä vallitsevaa huumaa ja tapahtuman kaupallistumista.
Vaikka Sallinen-Pentikäinen korosti kirjoituksessaan olevansa homojen oikeuksien puolella, hänet lynkattiin somessa. Moni lukija raivostui, uhkasi alkavansa boikotoida naisen tekstejä ja jopa hänen mainostamiaan tuotteita. Jos olet väärää mieltä, viemme sinulta elannon!
Lopulta Sallinen-Pentikäinen veteli sanojansa takaisin, väitti tehneensä ihmiskokeen sananvapauden rajoista ja päätyi vielä pyytämään anteeksi.
Hän ei alkuperäisessä tekstissään edes sanonut mitään homofobista vaan käytännössä ihan saman asian kuin jotkut homoaktivistit, jotka syyttivät kaupallisia firmoja “pinkkipesusta” eli homojen asialla ratsastamisesta. Mutta hän oli väärä henkilö (lue: hetero) puhumaan asiasta.
Sananvapauden rajat tulivat selviksi.
”Jussi Halla-aholla on tarkat suunnitelmat” – Tutkija uskoo vaaliyllätykseen
Markku Jokisipilän mukaan EU-keskustelu turvapaikkapolitiikasta ei tule laantumaan eduskuntavaaleihin mennessä.
Eduskuntatutkimuksen keskuksen johtaja Markku Jokisipilä toteaa, että perussuomalaisten kannatuksessa on edelleen liikkumavaraa ylöspäin.
Ylen tuoreimmassa gallupissa puolueen kannatus oli noussut kahdella prosenttiyksiköllä 10,3 prosenttiin. Jokisipilän mukaan näin suuri muutos on poikkeuksellinen, sillä vaihtelu pysyttelee yleensä prosenttiyksikön kymmenyksissä.
– Kannatus hakee vielä tasoaan. Toisaalta eduskuntaryhmän kokoon nähden tätäkin tulosta voisi pitää hyvänä. Aiemmin puoluetta äänestäneet pohtivat vielä, mikä nykyinen linja on, Jokisipilä sanoo Verkkouutisille.
Hän uskoo, että vaalikampanjan käynnistäminen ja puheenjohtaja Jussi Halla-ahon paluu Suomeen voi muuttaa tilannetta.
– Halla-ahoa ei kannata laskea pois kuvioista. Hän on edelleen Brysselissä ja aika näkymätön kotimaan politiikassa. Hänellä on varmasti tarkat suunnitelmat vaalikampanjan varalle, Jokisipilä pohtii.
– Näyttää myös siltä, että siniset eivät ole saamassa hommaansa käyntiin. Tämä ei ole sinänsä yllättävää, sillä loikkareilla on ollut perinteisesti aika ankea kohtalo suomalaisessa politiikassa.
Eurooppalainen turvapaikka- ja maahanmuuttokeskustelu on tuskin laantumassa ensi kevääseen mennessä. Tämän on arvioitu vauhdittavan perussuomalaisten vaalityötä.
– Perussuomalaiset on helpossa tilanteessa tämän kysymyksen osalta. Kyseessä on ainoa puolue, joka edustaa tiukkaa turvapaikkapoliittista linjaa. Suomessa ei ole myöskään muita aidosti EU-kriittisiä puolueita.
Jokisipilän mukaan Halla-aho pääsee eduskuntavaalien yhteydessä todennäköisesti puhumaan asioista, joissa hän on muita puoluejohtajia vahvempi.
– Halla-aho on rakentanut oman poliittisen uransa ytimen maahanmuuttokysymysten ympärille. Hän tuntee substanssin paljon paremmin kuin kukaan muu, joten häntä on äärimmäisen vaikea uittaa puheenjohtajaväittelyissä.
– Vastustajien on ollut vaikea suhtautua Halla-ahoon, koska häneen on kohdistettu samanaikaisesti paljon demonisointia.
Hyi Hesari!
SUOMEN suurin sanomalehti kutsuu Yhdysvaltain presidenttiä siaksi! Ja vielä Trumpin ja Putinin huippukokouksen alla!
Toiveissa lienee ollut isokirjaiminen tviitti, kun Jussi Halla-aho kesälauantaiyönä muotoili englanninkielisen päivityksensä ja tägäsi siihen Trumpin.
Helsingin Sanomien Nyt-liitteen ”Identtiset kaksoset” -palstalla (29.6.) julkaistu kuvapari Trumpista ja ”eläinkirjan siasta” puhutti somessa jo ilmestymispäivänään. Osa sääli sikaa, osa Trumpia, homot ja muslimit mainittiin, kuten myös sananvapaus, suomettuminen ja Orwellin Eläinten vallankumous.
Uutismedioihin keskustelu päätyi Iltalehden ja MTV:n nostamana, kun Päivi Räsänen vaati lehdeltä anteeksipyyntöä ja pääministeriltä ”toimia lehteä vastaan” tai vähintäänkin ”moraalista paheksuntaa”.
Pääministeri on – luojan kiitos – ollut hiljaa mutta muutoin hyvän käytöksen peräänkuuluttajia on riittänyt. Perussuomalainen kansanedustaja pelkäsi ulkosuhteiden vaarantumista, ja kokoomuskollega pohti ”mihin tämä maailma menee”.
Tämä Räsäsen toiveikkaasti sikagateksi nimeämä tapaus havainnollistaa somen ja perinteisen median päivittäiseksi muuttunutta keskinäisriippuvuutta myös politiikanteon välineenä.
MEDIAKRITIIKISTÄ on tullut osalle poliitikkoja tärkeä poliittinen strategia, totesivat ruotsalaisten kansanedustajien Twitter-viestejä analysoineet Tukholman yliopiston tutkijat Andreas Widholm ja Fredrik Mårtenson.
Vaikka mediakritiikki kattoi kaikista tviiteistä vain seitsemän prosenttia, niillä sai eniten reaktioita, jopa tuplasti enemmän kuin kritisoimalla muita politiikan toimijoita. Mediaa koskevat negatiiviset kommentit saivat neljä kertaa enemmän reaktioita kuin kehut.
Vaikka Halla-ahon tviitti jäi vaille presidentillistä huomiota ja tykkäyksiäkin tuli parissa päivässä vain 352, yleistäen median mollaaminen siis kannattaa.
Helsingin Sanomien kuvarinnastusta kritisoivat myös monet toimittajat ja ”erityisesti ajan huomioiden” jopa Medialiiton puheenjohtaja. Siinä missä suomalaistoimittajat tavallisesti ovat haluttomia toisten medioiden journalistiseen kritiikkiin, käytöksen moralisoiminen houkuttaa heitäkin.
Suomettumiseen verrattuna se on toki raikkaampi vaihtoehto.
Aloite tyttöjen silpomiskiellosta pahassa vastatuulessa – "Taitaa olla helppo sivuuttaa, kun ei ole niin läheinen kantasuomalaisille"
Kansalaisaloite tyttöjen sukuelinten silpomisen kieltämisestä on kerännyt reilussa kolmessa kuukaudessa vajaat 21 000 kannatusilmoitusta. Tämä on vielä kaukana eduskunnasta, sillä eduskuntakäsittelyyn edetäkseen sen olisi kerättävä 50 000 nimeä.
Aikaa aloitteella on jäljellä lokakuun alkuun. Kansalaisaloite.fi-sivustolla olevan tasaisen vauhdin taulukon mukaan aloitteen keräämien allekirjoitusten määrä on tuhansia jäljessä siitä, mikä sen pitäisi olla tässä vaiheessa keräystä.
Kansalaisaloitteen tehnyt Finlaysonin luova johtaja Jukka Kurttila toivoo, että aloitteelle saadaan kova loppukiri. Yritys kerää allekirjoituksia myös myymälöissä, ja Kurttilan mukaan noin tuhat myymälässä tehtyä allekirjoitusta on vielä ilmoittamatta palveluun.
– Asia taitaa olla helppo sivuuttaa, kun se ei ole niin läheinen kantasuomalaisille. Kampanjassa asiantuntijana mukana oleva Ujuni Ahmed sanoi minulle kerran, että "on se kumma, että suomalaisia tyttöjä saa silpoa". Tämä sai minutkin ajattelemaan. Se oli koskettava lause, Kurttila kertoo.
Kurttilan mukaan kannatusilmoituksia lähdetään todennäköisesti keräämään vielä kovemmalla innolla ennen kuin kampanja päättyy. Aina kun aloite on ollut esillä tiedotusvälineissä, se on saanut roimasti lisää allekirjoittajia.
Esimerkiksi toukokuussa Ahmedia haastateltiin aiheen tiimoilta Helsingin Sanomissa, ja allekirjoitusten määrä lähes 20-kertaistui viiden päivän ajaksi edelliseen muutamaan päivään verrattuna. Tuolloin Ahmed totesi, että vaikka silpominen on rikoslaissa kielletty, tarvitaan vielä tarkempi lainsäädäntö tyttöjen sukuelinten silpomisen kieltämiseksi. Oikeusministeriön mukaan silpominen täyttää Suomen rikoslain mukaisen pahoinpitelyn ja törkeän pahoinpitelyn tunnusmerkit.
Tarkkaa lukumäärää sukuelinten silpomisen uhreista Suomessa ei ole selvitetty vielä. Uutissuomalaisen mukaan Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL on kuitenkin alkanut kehittää tiedonkeruuta muun muassa äitiysneuvolakorttien avulla. Myöskään oikeusjuttuja silpomisesta ei ole Suomessa nostettu.
– Tiedämme kuitenkin, että epäillyistä ympärileikkaustilanteista on oltu yhteydessä lastensuojeluun. Juttuja ei ole Suomessa edennyt oikeuteen saakka, mutta muissa Pohjoismaissa kyllä on, kehittämispäällikkö Martta October THL:stä kertoo Uutissuomalaiselle.
Octoberin mukaan aihe on Suomessa ollut vaikeasti lähestyttävä, mutta nyt silpomisesta kysytään systemaattisesti kaikilta. Näin äitejä voidaan ohjata avausleikkaukseen jo ennen synnytystä.
Irlanti äänestää naisten asemasta kotona – kyseessä YK:n kritisoima perustuslain virke
Äänestys on määrä järjestää marraskuuhun mennessä.
Irlanti järjestää kansanäänestyksen naisten asemaa koskevan lausekkeen poistamiseksi perustuslaista. Äänestys on määrä järjestää marraskuuhun mennessä.
Asiasta kirjoittavat uutistoimisto Reuters ja Guardian.
Irlannin perustuslaissa on tällä hetkellä virke, jonka mukaan valtio ”--- tunnustaa, että naisen elämä kotona antaa valtiolle tuen, jota ilman yhteistä hyvää ei voida saavuttaa”. Perustuslaki toteaa myös, että valtion pitää pyrkiä siihen, että äidit eivät taloudellisista syistä joudu tekemään työtä ja laiminlyömään siksi velvollisuuksiaan kotona.
Esimerkiksi YK on kritisoinut perustuslain kohtaa naisia syrjiväksi.
”Yli 80 vuotta perustuslain virallisen käyttöönoton jälkeen on selvää, että artikla 41.2:lle ei ole sijaa perustuslaissamme”, arvioi oikeusministeri Charlie Flanagan.
Flanaganin mukaan artikla syö pohjaa sukupuolten välisen tasa-arvon todelliselta tavoittelulta. Hänen mukaansa valtion pitää pyrkiä varmistamaan, että naisilla on mahdollisuuksia valita itse, mitä he tekevät elämällään.
Naisten miesmausta paljastui perinteinen piirre – tällainen mies viehättää edelleen
Tutkimuksen mukaan naiset kiinnostuvat perinteisiä sukupuolirooleja edustavista miehistä. Naisaktivistin mukaan "suopea seksismi", kuten mikä tahansa seksismi, on valta-aseman pönkittämistä.
Iowan yliopiston pieni tutkimus viittaa siihen, että naiset viehättyvät miehistä, jotka edustavat perinteisiä sukupuolirooleja – "suopeaa seksismiä".
Suopea seksismi tarkoittaa perinteisten sukupuoliroolimallien tavoin käyttäytymistä. Treffeillä tämä voi ilmetä esimerkiksi siten, että mies tarjoaa naiselle illallisen tai juoman.
Historia ja yhteiskunta vaikuttavat miesmakuun?
Personality and Social Psychology Bulletin -julkaisussa esitellyssä tutkimuksessa tutkijat pyysivät reilua 200 naisopiskelijaa arvioimaan erilaisia miesprofiileja. Miehet edustivat joko suopeaa seksismiä tai eivät.
Tutkijat huomasivat, että naiset suosivat suopean seksismin miehiä, jotka olivat valmiita suojelemaan, elättämään ja sitoutumaan naiseen.
Tutkijat selittävät ilmiötä viittaamalla evolutiiviseen ja sosiokulttuuriseen taustaamme, jonka vuoksi naiset haluavat valita miehen, joka on valmis panostamaan kumppaniinsa.
Karkeasti ottaen tämä voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että nainen pitäytyy huolenpitäjän roolissa siinä missä odottaa miehen toimivan perheen elättäjänä.
Naisaktivisti tyrmää seksismin kuin seksismin
Vaikka valinta on naisen oma, herättää se huolestuttavia ajatuksia naisten oikeuksista. Brittilehti Independentin haastattelema naisaktivisti Harriet Minter on sitä mieltä, että seksismissä ei ole mitään suopeaa.
– Seksismi, kuten mikä tahansa ismi, perustuu vallalle ja hallitsevan puolen aseman vahvistamiselle. ”Suopea seksismi” on ristiriitainen sanonta.
Minterin mukaan ihmisten ei tulisi käyttäytyä oletettujen sukupuoliroolien mukaan, vaan siten, miten ihmisen kuuluu käyttäytyä.
– Seksismiä ei ole se, että mies tarjoaa naiselle illallisen. Seksismiä on se, että mies tarjoaa illallisen ja odottaa naisen olevan siitä jotain velkaa, Minter toteaa.
Tällaisesta harva nainen viehättyy.
Entä jos roolit vaihtuisivat?
Minterin mukaan olisi myös mielenkiintoista tietää, miten asiat muuttuisivat, jos asetelma kääntyisi toisin päin. Siis että nainen esimerkiksi tarjoaisi treffeillä tai toimisi perheen pääelättäjänä.
Suomalaisnaiset suhtautuivat asiaan taannoisessa kyselyssä varsin eri tavoin.
Lähde: Independent, Medical Daily
Naisten ääni madaltui muutamassa sukupolvessa – se kuvastaa valtasuhteiden muutoksia
Matalampi ääni tulee naiselle luonnostaan, jos hän saa lisää valtaa tai ohjailee ryhmää.
NAISTEN ääni on madaltunut toisen maailmansodan jälkeen. Paitsi että puheen sananvalinnat ja aksentti ovat muuttuneet, on myös naisten ääni madaltunut – ainakin englanninkielisessä maailmassa.
Naiset puhuvat ainakin englanniksi syvemmältä kuin heidän äitinsä tai isoäitinsä. Tähän vaikuttaa miesten ja naisten välisten suhteiden muutos, raportoi BBC.
Naiset ovat saaneet lisää valtaa, ja uudessa sosiaalisessa asemassa he vaistomaisesti madaltavat ääntään. Paras esimerkki tästä on Margaret Thatcher, joka toimiessaan Britannian pääministerinä 1979–1990 käytti jopa äänivalmentajaa äänensä madaltamiseen.
Useimmat naiset madaltavat ääntään tietyissä rooleissa tiedostamattaan.
PUHEEN tutkija Cecilia Pemberton Etelä-Australian yliopistossa selvitti 18–25-vuotiaiden australialaisten naisten äänen tasoa
Hän vertaili ryhmineen naisten radiopuheiden arkistojen ääniä vuodelta 1998 tallenteisiin, joissa naiset puhuivat 1945.
Pemberton ryhmineen laski, että äänen perustaajuus oli laskenut viidessä vuosikymmenessä 229 hertsistä 206 hertsiin. Ero on niin suuri, että sen voi kuulla. Thatcher madalsi ääntään jopa 60 hertsiä.
Hertsi (Hz) on taajuuden yksikkö. Yksi hertsi tarkoittaa taajuutta, jossa värähdysjaksot toistuvat sekunnin välein.
MIEHET puhuvat keskimäärin noin oktaavia matalammalta kuin naiset. Tuotetun puheäänen keskimääräinen perustaajuus on miehillä noin 125 hertsiä ja naisilla 225 hertsiä.
Pembertonin tutkimat naiset olivat äänineen kaikki yliopisto-opiskelijoita. He eivät tupakoineet.
Tutkijat varmistivat myös 1990-luvun naisten äänistä, että he eivät käyttäneet ehkäisyä. Se kun muuttaa elimistön hormonitasoa ja voi vaikuttaa äänen korkeuteen.
Tietoisesti tai tiedostamatta naiset näyttävät soveltavan ääniprofiiliaan mahdollisuuksien mukaan.
TUTKIJAT arvelivat, että äänen muutos heijastaakin naisten nousua näkyviin rooleihin. Se johtaa äänen syvempään sävyyn, koska ihmisten mielestä matala ääni heijastaa arvovaltaa, esimerkiksi työpaikalla.
Muut tutkimukset osoittavat, että me muokkaamme tiedostamatta ääntämme sen mukaan, mikä meidän sosiaalinen asemamme kussakin tilanteessa on. Tämä pätee sekä miehiin että naisiin.
Syy ei olekaan ura: Naiset pakastavat munasolujaan, koska "miehet ovat epätasapainoisia"
Miksi naiset lykkäävät lasten hankkimista ja pakastavat munasolujaan? Ne, jotka syyttävät kovaa uraputkea, saavat nyt niellä pettymyksensä. Syy on tutkimuksen mukaan parisuhdeongelmissa. Urahuolet olivat itse asiassa vähiten suosittu syy pakastamiselle.
Suurin osa naisista oli jo päässyt uratavoitteisiinsa
Tutkijat pyysivät 150 naista useilla hedelmällisyysklinikoilla sekä Yhdysvalloissa että Israelissa kertomaan aiheesta haastattelussa.
– Suurin osa naisista oli jo tavoitellut ja päässyt maaliin koulutus- ja uratavoitteissaan, mutta reilusti yli 30-vuotiaina he eivät olleet kyenneet löytämään pysyvää "lisääntymissuhdetta" vakaan kumppanin kanssa, kertoo antropologi Marcia Inhorntiedotteessa.
Naisista 85 prosentilla ei ollut kumppania.
Naisista 15 prosentilla oli kumppani, mutta pakastamiseen oli silti päädytty neljästä syystä:
Mies ei ole valmis saamaan lapsia
Suhde on liian uusi tai epävarma
Kumppani kieltäytyy lasten hankkimisesta
Kumppanillani on useita kumppaneita
Tutkijoiden mukaan pakastamisen syynä onkin yleensä "vakaan suhteen puute avioliittoon ja vanhemmuuteen sitoutuneen miehen kanssa".
– Uusi tutkimus sanoo, että naiset pakastavat munasolujaan, koska miehet ovat epätasapainoisia, Jezebel-sivusto kärjistää.
Lähde: Eurekalert.org, Jezebel.com
Nuoret naiset verisessä joukkopahoinpitelyssä - hakkasivat kaksi naista nyrkeillä katuun: ”Olin hyvin raivoissani”
Arabialainen rakkaustarina: Abdullah kosi työpaikan käytävällä naista, jonka kasvoja hän ei ollut koskaan nähnyt – Sen jälkeen pariskunnan kohtalosta päättivät perheet
Kun Abdullah kosi työkaveriaan Samiraa, hän ei ollut koskaan nähnyt tämän kasvoja. Sitten asia siirtyi heidän vanhemmilleen. Saudi-Arabian tiukka uskonnollinen kuri on lieventynyt viime vuosina, mutta kulttuuri muuttuu hitaammin.
Kun sairaalan vastaanottovirkailija Abdullah al-Thubiani sai kandidaatintutkintonsa valmiiksi, hän päätti, että oli oikea aika mennä naimisiin. Osastosihteeri Samira vaikutti kiinnostavalta.
Abdullah ei tosin ollut koskaan nähnyt Samiran kasvoja eikä puhunut hänen kanssaan kaksin. ”Harkitsin pitkään, koska avioliitto kestää loppuelämän”, hän sanoo. ”Samira oli hiljainen ja vähän ujo, mutta vaikutti sellaiselta, että pidän hänestä.”
Eräänä päivänä Abdullah pysäytti Samiran sairaalan käytävällä. Haluaisitko tulla vaimokseni, Abdullah kysyi. Sitä Samira ei ollut osannut odottaa.
”Olin yllättynyt ja shokissa”, Samira al-Harbi muistelee.
Ei ollut ensimmäinen kerta, kun miehet olivat lähestyneet Samiraa. Aiemmin Samiraa oli kosinut hänen serkkunsa. Serkukset saavat avioitua laillisesti Suomessakin, mutta Saudi-Arabiassa serkusliitot ovat melko yleisiä.
”Mutta serkku tuntui liian tutulta. Siitä ei olisi voinut syntyä rakkautta”, Samira kertoo.
Serkku sai pakit. Abdullahin kosintaa Samira mietti kuukauden. Sitten hän vastasi kyllä.
MOLEMMAT tiesivät, etteivät he voineet mennä yhtään pidemmälle kysymättä vanhemmiltaan.
Saudi-Arabia on äärimmäisen vanhoillinen kuningaskunta, jossa vanhakantainen islamintulkinta määrittää elämää pienimpiä yksityiskohtia myöten.
Saudi-Arabiassa ei ole esiaviollista seksiä eikä edes esiaviollista deittailua. Aivan viime vuosiin asti mies ja nainen eivät ole voineet tavata toisiaan julkisesti, jos eivät ole sukua.
Perhe menee kaikessa yksilön edelle, ja avioliitot ovat melkein aina järjestettyjä. Se ei tosin ole yksinomaan Saudi-Arabiaan eikä islamiin liittyvä ilmiö. Lähi-idän lisäksi tapa on edelleen hyvin yleinen esimerkiksi Intiassa.
Abdullahin ja Samiran suhde ei ollut järjestetty avioliitto kaikkein tiukimmassa merkityksessään. Aloitteen teki Abdullah itse eikä hänen perheensä, ja Samira päätti itse haluavansa hänen kanssaan naimisiin, jos se vain hänestä olisi kiinni.
Ei ollut. 27-vuotiaan Samiran mutta myös hänen 29-vuotiaan kosijansa kohtalon ratkaisi Samiran perhe.
Miten käy arjen hellyydelle, kun yhdellä ihmisellä on samassa asunnossa kaksi kumppania? "Toisen kumppanin läsnäollessa läheisyyden taso oli sama kuin vanhemmat olisivat läsnä"
Kun yhdellä ihmisellä on monta kumppania, arki vaatii keskustelua ja kalenteria. Seksologian asiantuntijan mukaan kahden hengen suhteissa olisi opittavaa polyamoristen suhteiden suunnittelutaidoista.
Kun Juuso Kekkonen vietti leffailtaa kotisohvalla, hänen kätensä olivat niin sanotusti täynnä, sillä molemmat avopuolisot rentoutuivat kainalossa.
Kekkonen on polyamorinen. Hänellä voi olla romanttisia suhteita useiden ihmisten kanssa yhtä aikaa. Vielä alkuvuonna hän asui yhdessä kahden kumppaninsa kanssa.
Suomessa on arviolta useampi tuhat polyamorisia suhteita harrastavia ja polyamorisia perheitä joitain satoja.
Myös Hanna Liljeblad kokee olevansa polyamorinen. Hänellä on useita etäsuhteita ympäri maailmaa. Hän on kumppaneihinsa yhteydessä puhelimitse ja tapaa heitä satunnaisesti.
Useita kumppaneita sisältävä elämä voi maallikolle kuulostaa siltä, että ei vain osata valita ja sitoutua yhteen henkilöön. Väestöliiton vastaava psykoterapeutti ja seksologian johtava asiantuntija Tarja Santalahti kertoo, että näin asia ei ole.
– Usein ihmisillä on väärinkäsitys siitä, että polyamorinen suhde on avoin suhde, mutta sitä se ei missään nimessä ole. Siinä on sitouduttu hyvin vahvasti niiden ihmisten kanssa, jotka polyamorisessa suhteessa elävät.
Santalahti kuvaa polyamoriaa vapaan rakkauden päivitetyksi malliksi. Siinä useampi aikuinen ihminen muodostaa perheen, mutta heillä on myös oma henkilökohtainen elämänsä. Santalahden mukaan pettäminen polyamorisissa suhteissa ei ole sen sallitumpaa kuin perinteisessä parisuhteessa, vaan uusista kumppaneista kerrotaan ja keskustellaan etukäteen.
Polyamoria muutti käsitystä rakkaudesta
Kekkonen kertoo, että on aina ihastunut uusiin ihmisiin helposti.
– Olen varmaan aina ollut kiinnostunut useammasta ihmisestä yhtä aikaa sillä tavalla romanttis-seksuaalisesti.
Kymmenen vuotta sitten, hän erosi kahdeksan vuotta kestäneestä parisuhteesta. Pian eron jälkeen hän ihastui varattuun henkilöön.
– Aluksi ajattelin, että meillä on kemiaa, mutta en uskonut, että se johtaisi mihinkään, koska hänellä oli poikakaveri.
Silloin uusi tuttavuus ehdotti polyamorista suhdetta.
Kekkonen oli aiemmassa suhteessaan tuominnut itseään siitä, että saattoi ihastua toiseen ihmiseen, vaikka oli parisuhteessa. Hän ei kuitenkaan ikinä pettänyt kumppaneitaan.
– Mietin aktiivisesti siihen aikaan, että miten ihmeessä rakennan ihmissuhteeni tulevaisuudessa, niin että en päädy ruoskimaan itseäni siitä, miten suhde-elämäni toimii.
Kun Kekkonen alkoi seurustella tapaamansa henkilön kanssa, uudessa suhdemallissa oli opettelemista. Heistä kukaan ei ollut aiemmin ollut polyamorisessa suhteessa.
– Minun piti jollain tavalla ohjelmoida aivoni uudelleen. Se, että muutkin haluavat nähdä kumppanini alasti lähietäisyydeltä intiimisti tai muuten jakaa tunteita heidän kanssaan, ei mitenkään uhkaa minun ja hänen suhdetta. Ymmärsin, että uhat joita minulle oltiin syötetty ympäroivän kulttuurin taholta, eivät pidä paikkaansa.
Tällä hetkellä Hanna Liljeblad matkustelee paljon ja kouluttaa itseään kokiksi. Kekkosen tapaan myös Liljeblad oli monogamisissa suhteissa ennen kuin ryhtyi polyamoristiksi.
– 15–32-vuotiaana olin yhteensä kaksi kuukautta yksin. Olen ollut todella sarjamonogamisti.
Liljeblad erosi kahdeksan vuotta kestäneestä suhteestaan kolme vuotta sitten. Sen jälkeen entinen kääntäjä muutti elämänsä suuntaa.
– Eron myötä aloin miettiä, että monogamiset suhteet eivät sovi minulle. Ehkä voisin olla paljon onnellisempi, kun ei tarvitse tuntea huonoa omatuntoa siitä, että yksi ihminen ei voi täyttää kaikkia tarpeitani, enkä minä hänen.
Tällä hetkellä Berliinissä asuva Liljeblad kertoo, että hänellä on kuusi kumppania. Suhteista neljä on läheisempiä ja kaksi huolettomampia. Berliinissä asuvan kumppanin kanssa hän on ollut noin kaksi vuotta.
Siviilipalvelusjohtaja uskoo: Suomen armeija saa pian kovaa muutospainetta puolueilta
Keskustelu Jehovalaista raivaa tietä suuremmalle yhdenvertaisuuskeskustelulle.
Lapinjärvellä toimivan siviilipalveluskeskuksen johtaja Mikko Reijonen arvioi, että suomalaiseen asevelvollisuusjärjestelmään kohdistuu lähitulevaisuudessa suuria muutospaineita. Puolustusvoimat pitää tiukasti kiinni nykysysteemistä, jolla saadaan tällä hetkellä kokoon tarvittava sodan ajan reservi.
Siviilipalveluksen aloittaa vuosittain noin seitsemän prosenttia ikäluokasta. Osuus on pysynyt melko vakaana 2010-luvun ajan. Suurin muutos on tapahtunut siviilipalveluskeskuksen niin sanottujen legioonalaisten määrän vähenemisessä.
– Miehet järjestävät itse tai saavat apua palveluspaikan järjestämiseen, eikä heitä enää ole Lapinjärvellä enempää kuin mitä keskuksen tehtävät vaativat, Reijonen toteaa.
Palveluksen suorittaneiden määrä on jopa laskenut.
– Tänä vuonna tavoitteenamme on kouluttaa 1 400, määrä on pienempi kuin edellisvuosina, koska siviilipalveluskeskus on mittavassa remontissa.
Meneillään oleva juridinen kiista siitä, kohdellaanko asepalveluksesta kieltäytyviä yhdenvertaisesti Jehovan todistajien kanssa, koskee tällä hetkellä vain muutamia kymmeniä totaalikieltäytyviä miehiä vuosittain. Jos Jehovien vapautuslaki kumotaan, tulee potentiaalisia kieltäytyjiä noin sata lisää. Kieltäytyjiä huomattavasti suurempi yhdenvertaisuuskysymys noussee tulevaisuudessa asevelvollisuuden kohdistumisesta vain miehiin.
Ex-puolustusministeri Elisabeth Rehnin Bank of Ideas -ajatushautomo esitti toukokuussa, että asevelvollisuus tulisi korvata kansalaispalveluksella, johon velvoitettaisiin myös naiset, ahvenanmaalaiset ja Jehovan todistajat.
–Uskoisin asian tarkastelun päätyvän myös useisiin puolueohjelmiin, muodossa tai toisessa, Reijonen ennakoi.
Nollatoleranssi ahdistelulle jatkuvasti enemmän esillä armeijassa – "Jos ei käytöstapoja ole ala-asteella oppinut, sitten on kyllä tekemistä"
Asepalveluksen aloittavat alokkaat kohtaavat aiempaa enemmän muistutuksia siitä, että Puolustusvoimissa on nollatoleranssi seksuaaliselle häirinnälle. Viime syksynä alkaneella metoo-aikakaudella aihepiiri on vahvemmin esillä armeijan sisällä.
Uusi joukko varusmiehiä aloittaa palveluksensa maanantaina.
– Kun alokkaat astuvat palvelukseen, siellä ovat kaikki ne asenteet jotka ovat kotoa, koulusta ja muualta yhteiskunnasta tulleet. Meillä se (häirintä) otetaan esiin saman tien, ensimmäisillä oppitunneilla. Sitä ruvetaan korostamaan, kertoo Pääesikunnan tiedotuspäällikkö Eero Karhuvaara.
Sekä Karhuvaara että Varusmiesliiton puheenjohtaja Jaakko Kivistö korostavat sitä, että normaaleilla käytöstavoilla pääsee pitkälle.
– Sitten on aika isoissa ongelmissa, jos siellä alkaa häröilemään. Yhteiskunnan lait pätevät sielläkin, sanoo Kivistö.
– Jos ei niitä (käytöstapoja) ole päiväkodilla tai ala-asteella oppinut, sitten on kyllä tekemistä.
Armeija lupaa nopeaa puuttumista
Miehet ja naiset majoittuvat armeijassa eri tiloissa, mutta esimerkiksi harjoituksissa nukutaan teltassa samassa paikassa.
– Kannattaa kiinnittää huomiota siihen, ettei laita mitään typerää materiaalia nettiin tai muualle. En halua sellaista tilannetta, että meihin otetaan yhteyttä, kun on joku kuva netissä tai on tapahtunut jotain laitonta, Kivistö toivoo.
Kivistö ja Karhuvaara vakuuttavat, että häirintään syyllistyvät eivät pääse armeijassa pälkähästä.
– Puolustusvoimat suhtautuu vakavasti näihin hommiin, sormien lävitse eivät asiat mene. Sieltä kyllä tulee rangaistusta, Kivistö kertoo.
Karhuvaaran mukaan kaikkiin häirintätapauksiin puututaan, kunhan henkilökunta saa niistä tiedon.
– Aina havaitessa ja jos saadaan tietoa, siihen puututaan heti. Meillä on myös mahdollisuus sanktioida sitä, mitä muualla ei ole, Karhuvaara muistuttaa.
– Kaikki tapaukset, jotka ovat menneet eteenpäin, on ratkaistu. Niistä on tullut sanktiot joko sotilaskurinpitomenettelyssä tai käräjäoikeuksissa.
"Vastusta ryhmäpainetta"
Kivistö kehottaa vastustamaan ryhmäpainetta ja kertomaan aina, jos näkee jotain epäilyttävää.
– Ei kannata pelätä liikaa, että mitä kaverit ajattelevat, vaan toimia fiksusti.
Varusmiesten tasa-arvotutkimus kertoi viime marraskuussa, että joka neljäs nainen on kokenut sukupuolista häirintää varusmiespalvelusta suorittaessaan. Yle ja HS puolestaan kertoivat, että puolustusvoimissa oli pääosin vaiettu ongelmasta.
Puolustusvoimain komentaja Jarmo Lindberg julkaisi sen jälkeen tiedotteen, jossa hän korosti, että Puolustusvoimat ei hyväksy häirintää. Lindberg ilmoitti Puolustusvoimien kehittävän muun muassa ilmoitusmenettelyä ja järjestävän tasa-arvokoulutusta.
Yli 12 000 alokasta aloittaa tänään asepalveluksen – alokkaista lähes 600 naisia
Uudet alokkaat astuvat tänään palvelukseen. Kaikkiaan armeijan riveihin astuu noin 12 200 alokasta, joista lähes 600 on vapaaehtoisen asepalveluksen aloittavia naisia.
Valtaosa eli lähes 9 500 aloittaa Maavoimissa. Loput jakaantuvat Merivoimien, Ilmavoimien ja Rajavartiolaitoksen joukko-osastoihin.
Maavoimien joukko-osastoista eniten alokkaita saapuu Porin prikaatiin, Kainuun prikaatiin ja Karjalan prikaatiin. Niissä kaikissa aloittaa parisen tuhatta alokasta.
Ruotsinkieliset alokkaat aloittavat palveluksensa pääosin Merivoimien Uudenmaan-prikaatissa.
Palvelus alkaa kahdeksan viikkoa kestävällä peruskoulutuskaudella, jonka aikana koulutuksen sisältö on sama kaikille.
Varusmiesten palvelusaika on 165, 255 tai 347 vuorokautta.
Henkinen kuorma on nyt armeijassa fyysistä puolta rankempaa – yhä harvempi varusmies koskee sotilaskodin perinneherkkuun
Kaikkiaan 12 200 alokasta aloittaa tänään asepalveluksen. Huomenta Suomen vieraaksi tulleet Varusmiesliiton puheenjohtaja Jaakko Kivistö sekä Sotilaskotiliiton toiminnanjohtaja Satu Mustalahti pohtivat, mikä auttaa alokkaita jaksamaan.
Kivistön mukaan varusmiespalveluksen suorittavilta ei kantaudu erityisen paljon viestiä siitä, että varusmiespalvelus olisi erittäin raskas fyysisesti, vaikka alokkaiden yleiskunto onkin heikentynyt erityisesti 1995 luvulta lähtien.
– Kyse on yhteiskunnan trendistä. Istumatyö lisääntyy ja teknologia mahdollistaa pelaamisen kotona, joka karsii ulkoleikkejä ja urheiluharrastuksia. Se on valitettava ilmiö, Kivistö kertoo.
Satu Mustalahden mukaan sotilaskodissa muutos ei niinkään näy, mutta yksi ilmiö on kantautunut toiminnanjohtajan korviin.
– Sotilaskodin kuuluisia munkkeja syödään yhä vähemmän kaiken aikaa. En tiedä siirrytäänkö välipaloissa terveellisempään, kun valitaan sipsejä ja energiajuomaa.
Varusmiespalvelus henkisesti raskaampaa
Kivistö sanoo, että fyysisen kuormittavuuden sijaan asepalvelus on raskaampaa henkisesti. Mustalahden mukaan sotilaskodilla on tärkeä merkitys alokkaiden jaksamiselle.
– Sotilaskodin on tarkoitus olla paikka, jossa voi rentoutua. Joskus sotkussa puretaan tunteita meidän kanssa, kun tuntuu liian raskaalta. Me olemme matalan kynnyksen sosiaalityöntekijöitä ja olen saanut viestiä, että sotilaskodin tuki on auttanut, että palvelus ei ole keskeytynyt.
Kiurua on syytetty päätöksenteon jarruttamisesta ennenkin – "Harvoin on yksi henkilö pystynyt aiheuttamaan niin paljon vahinkoa kolmessa eri ministeriössä"
Vihreiden ex-kansanedustaja Osmo Soininvaara kuvasi kirjassaan vuonna 2015 Kiurun herättäneen ministeriaikoinaan suoranaista raivoa muissa puolueissa
Krista Kiurua (sd.) on syytetty päätöksenteon jarruttamisesta ennenkin. Jo vuonna 2015 vihreiden entinen kansanedustaja Osmo Soininvaara kuvaili Kiurun menettelytapoja muistelmateoksessaan Jäähyväiset eduskunnalle (Teos).
– Suoranaista raivoa herätti muissa puolueissa ministeri Krista Kiurun tapa jarruttaa ja jumiuttaa kaikkea päätöksentekoa. Joku luonnehtikin asiaa niin, että harvoin on yksi henkilö pystynyt aiheuttamaan niin paljon vahinkoa kolmessa eri ministeriössä kuin jääräpäisenä pidetty Kiuru, Soininvaara kirjoittaa.
SOININVAARAN teksti on perjantain kantelun jälkeen lähtenyt leviämään muun muassa sosiaalisessa mediassa.
Jyrki Kataisen ja Alexander Stubbin hallituksissa eri ministeripesteissä, pisimpään opetusministerinä, vuosina 2011–15 toiminutta Kiurua syytetään kantelussa nyt valiokuntatyöskentelyn tahallisesta jarruttamisesta.
Kuusi sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsentä, viisi keskustalaista ja yksi sininen, teki valiokunnan puheenjohtaja Kiurusta kantelun eduskunnan puhemiehelle.
– Kaikkialla muualla olisi tarvittava valmius viedä uudistusta eteenpäin, mutta valiokunta sakkaa teknisten päivämääräkysymysten kanssa. Hallitus on laatinut huolellisen vastineensa, tarvittava materiaali on koossa ja maakunnissa on valmius alkaa toteuttaa uudistusta, valiokunnan varapuheenjohtaja Hannakaisa Heikkinen (kesk.) kertoi perjantaina Suomenmaalle.
SOININVAARA herätti eduskunnasta pois jäätyään huomiota kirjallaan listattuaan päättyneen hallituskauden syntejä. Soininvaaran mielestä silloinen hallitus oli historian huonoin ja vaikka ”hallitus ei tehnyt järin tyhmää, se ei vain tehnyt oikein mitään, vaikka maan tila huononi koko ajan”.
Erityisesti Soininvaara lyttää kirjassaan Kiurun lisäksi koko SDP:n.
– Minun silmissäni syy hallituksen aikaansaamattomuuteen on pitkälti sosialidemokraattien poikkeuksellisessa asenteessa kaikkea muutosta kohtaan, Soininvaara jyrähtää.
KIURUA Soininvaara tylyttää pitkästi.
– Hän myös hidasti päätöksentekoa, koska piti tärkeänä tutustua avustajineen ulkomaiden kokemuksiin. Hänen pitkien, jopa yli viikon pituisten ulkomaanmatkojensa aikana asiat seisoivat – eivät vain hänen omat asiansa, vaan kaikki ne hallituksessa käsiteltävät asiat, joissa hän toimi puolueensa neuvottelijana. Muut neuvotteluihin osallistuvat tuskailivat hänen pitkiä – väitetään, että jopa yli tunnin pituisia – monologejaan, joissa hän toisteli julistuksen omaisia lausahduksia.
Eduskunnan puhemies Paula Risikko on sanonut palaavansa kantelun pariin maanantaina.
Islannissa sakko kuroo umpeen miesten ja naisten palkkaeroa – käytäntö saattaa levitä ympäri maailmaa
Naiset ovat alkaneet saada Islannissa palkankorotuksia.
Islantilaisyritykset korjaavat ripeästi naisten ja miesten välistä palkkaeroa, kertoo Bloomberg. Maassa tuli puoli vuotta sitten voimaan laki, joka estää palkkasyrjinnän sukupuolen, seksuaalisen suuntautumisen tai etnisyyden perusteella. Lain mukaan yli 25 hengen yritysten täytyy pystyä todistamaan maksavansa kaikille samaa palkkaa samasta työstä.
Bloombergin haastattelemista yrityksistä suurin osa kertoo ryhtyneensä toimiin lakimuutoksen vuoksi. Jos yritys ei pysty todistamaan maksavansa samaa palkkaa samasta työstä, se joutuu maksamaan sakkoja.
Miehet tienaavat kuitenkin edelleen Islannissakin naisia enemmän. Tutkimuksen mukaan miehet saavat samasta työstä 10–12 prosenttia enemmän palkkaa kuin naiset.
"Useimmissa tapauksissa palkkasyrjintä on tiedostamatonta", sanoo BSI Icelandin johtaja Arni Kristinsson Bloombergille.
Hänen mukaansa miehet usein ylimainostavat taitojaan työhaastattelussa, kun naiset ovat maltillisempia. Uusi laki siirtää työnantajalle vastuun seurata, ettei palkkasyrjintää tapahdu.
Muut maat ovat jo alkaneet selvittää, voisivatko ne tehdä vastaavan lakimuutoksen. Asiaa selvittävät Kansainvälisen työjärjestön ILO:n mukaan ainakin Pohjoismaat, Saksa ja Sveitsi, mutta myös Etelä-Korea ja Panama.
Suomessakin naisten ja miesten välinen palkkakuilu on kaventumassa hitaasti. Tuoreimmat luvut ovat toistaiseksi vuodelta 2016, jolloin ero yleisimpien ammattiluokkien keskituntipalkassa oli tasan kolme euroa. Edellisvuonna ero oli 3 euroa ja 19 senttiä, Talouselämä kertoi viime kesänä. Tilastokeskus julkistaa aiheesta seuraavan selvityksen elokuussa.
Feminististä ”tasa-arvoa ja ymmärrystä” sukupuolten välillä, olkaa hyvät
Miesten ja naisten välinen tasa-arvo ja yhteistyö ovat feminismin kulmakiviä.
Ovatko jotkut unohtaneet, mitä feminismi tarkoittaa? Alla kooste (ääri)feministien lausunnoista vuosien varrelta (lähteenä tasa-arvoa peräänkuuluttavan, ruotsalaisen Genusnytt– sivuston artikkeli):
Ireen von Wachenfeldt, erään ruotsalaisen naisten terveysalan liiton (ROKS) ex-johtaja:
Miehet ovat pahempia kuin eläimet. Jotkut väkivaltaiset miehet voivat jopa nauttia naisten kärsimyksestä. Eläimet eivät (tämä sitaatti on usein lyhennetty muotoon ”miehet ovat eläimiä”, ja käytetty lyömäaseena feministejä vastaan).
ROKS -kuukausikirjeessä sanoi Ireen:
Kun yhdessä syyskuun viikossa on murhattu kolme henkilöä, tuntuu luonnolliselta sulkea miehet pois julkisesta tilasta.
Margareta Winberg, Ruotsin ex-varapääministeri, ex-suurlähettiläs, ex-tasa-arvoministeri:
Ruotsalaiset lyövät naisia osoittaakseen, että edes kotona heillä on mahti alistaa heidät (Svenska Dagbladet 2005).
Tiina Rosenberg, Feministisk Initiativ -puolueen perustajajäsen, dosentti, sukupuolitieteiden professori, Taideyliopiston ex-rehtori:
En usko, että sukupuolia on edes olemassa, muuten kuin sosiaalisena ja poliittisena konstruktiona.
Uusien tohtoreiden nimittämisillallisessa esiintyi lauluryhmä nimeltä ”Kansalaisten oikeudet”. Osoittaakseen mieltään väärin ajattelevaa ryhmää kohtaan kesken esityksen, huusi Tiina seuraavat sanat, ja myrskysi ulos salista keskareiden kera).
F*ck You, F*ck You, F*ck You
Tiina Rosenberg on myös ilmaissut näkemyksensä feminsitisestä tasa-arvosta:
Hetero-miesten kanssa makaavat naiset ovat sukupuolipettureita (tästä lausunnosta olisi kuulemma Tiina Rosenberg saanut potkut Ruotsin Fi-puolueesta, vahvistamaton tieto).
Tietoisku: Kun Tiina Rosenbergista tuli Taideyliopiston rehtori, oli hän samantien arvovaltainen haastateltava Suomen valtamedialle. Häneltä kysyttiin maahanmuutosta. Tiinan vastaus:
Meitä on täällä aika vähän. Tänne mahtuisi paljon enemmän ihmisiä. Esimerkiksi Ruotsista tuli mielenkiintoinen maa siinä vaiheessa, kun sinne tuli 1,5 miljoonaa maahanmuuttajaa.
Yllä siis pieni ote sitaateista. Linkissä lisää, pidä hauskaa vaikka Google Kääntäjän kanssa:
Oh, vilka härliga feministiska citat!
OHO, LOLA ODUSOGA VÄLITTI SELVÄN VIESTIN ASUVALINNALLAAN: ”NAI MINUA, OLEN JULKKIS!” – KUVA!
Kymmenientuhansien suomalaisten tavoin myös ex-missi Lola Odusoga vietti railakasta viikonloppua Turun Ruisrockissa. Hän julkaisi Instagram-tilillään kuvan festarihuuman keskeltä.
Lola oli valinnut festariasukseen valkoisen topin, jonka sanoma ei jäänyt epäselväksi. Paitaa koristi teksti: ”Fuck me, I’m famous!” (suom. nai minua, olen julkkis).
Asuvalinta ei jäänyt Lolan Instagram-seuraajilta huomaamatta. Kuva onkin kerännyt useita huvittuneita ja jopa himokkaita kommentteja.
− Nyt on häijy paita!
− Hyvä paita sulla, asennetta.
− Kuinka moni halusi toteuttaa pyyntösi. Nimim. vapaaehtoinen minäkin
− Kyllä sä Lola osaat härnätä..
Seksiasiantuntija kritisoi avioliittoa: "Ei ole luonnollista harrastaa seksiä saman ihmisen kanssa yhä uudelleen"
Seksipositiiviseksi feministiseksi itsensä luokitteleva Nadia ei usko, että yksiavioisuus on ihmisen DNA:ssa.
Entinen seksiaddikti, seksistä paljon kirjoittava ja seksiasiantuntijaksi tunnustettu Nadia Bokody, 34, on tuttu vahvoista mielipiteistään. Hän on esimerkiksi kertonut lopettavansa ystävyyksiä, jos ystävä saa vauvan. Lisäksi hän on tyrmännyt täysin halailun parisuhteessa.
Nyt Bokody kertoo vastustavansa myös avioliittoa. Jo aiemmin nainen on myöntänyt sortuneensa itse pettämään, koska "pystyi siihen".
"Ei luonnollista"
SheSaid-sivustolle seksistä kirjoittavan australialaisnaisen mielestä koulutetut aikuiset, jotka päättävät mennä naimisiin, ovat hölmöjä. Tämä siksi, ettei yksiavioisuus naisen mielestä yksinkertaisesti ole osa ihmisen DNA:ta, Bokody toteaa sivustolle kirjoittamassaan mielipiteessä.
Bokody oli itse naimisissa melkein vuosikymmenen. Nyt nainen on kuitenkin kääntänyt kelkkansa avioliiton järkevyydestä.
– Ei ole luonnollista harrastaa seksiä saman ihmisen kanssa yhä uudelleen, Bokody kirjoittaa.
"Suurempi mahdollisuus kuolla lento-onnettomuudessa..."
Bokodyn mukaan tutkimukset osoittavat, ettei ihmisiä ole luotu pysymään yhden ihmisen rinnalla koko elämää. Hän toteaa tutkimusten osoittavan, että yli kolmannes avioliitoista kokee uskottomuutta ja parhaillaankin yksi viidestä pettää nykyistä kumppaniaan. Pitkäkestoinen uskollisuus ei vain ole DNA:ssa, hän perustelee.
Bokody kuitenkin toteaa, ettei hänen mielipiteensä ole tarkoitus oikeuttaa pettämistä. Uskottomuutta nainen kutsuu suureksi petokseksi siihen itsekin syyllistyneenä. Hän huomauttaa silti, että todennäköisyydet eivät ole sen puolella, että elämästä selviäisi joutumatta petetyksi.
– On kirjaimellisesti suurempi mahdollisuus kuolla lento-onnettomudessa kuin onnistua pääsemään kuolinvuoteelleen ilman, että ainakin yksi kumppani olisi pettänyt elämän aikana.
"Olen hyvin onnellinen yksiavioisessa parisuhteessa"
Bokody on kuitenkin itse parhaillaan onnellinen parisuhteessaan.
– Vaikka en usko avioliittoon instituutiona, olen hyvin onnellinen yksiavioisessa parisuhteessa. En tunne tarvetta julistaa paperilla tai kirkossa, että parisuhteemme on virallinen, jotta se tarkoittaisi jotain, Bokody sanoo Metro-sivustolle.
Bokody huomauttaa, että ihmiset elävät nykyään kauemmin kuin aiemmin, joten yhden ja saman kumppanin kanssa pitäisi myös jaksaa kauemmin kuin ennen, jos vihkivalojaan aikoo kunnioittaa.
Bokody kehottaa kokeilemaan moderneja versioita parisuhteesta, kun polyamoriaa, avointa suhdetta tai yksinkertaisesti sinkkuutta.
Jalkakäytävällä pyöräillyt nuori nainen vastasi asiasta huomauttaneelle vanhukselle: näytti kieltä ja pyllisti - Mielipide | HS.fi
”Miten pääsee panemaan” on Poikien puhelimen yleisin kysymys - Näin siihen vastataan
Poikien puhelin on kuin anonyymi isoveli, jolta voi kysyä mitä vain.
Väestöliiton Poikien Puhelimeen tuli viime vuonna noin 40 000 puhelua joista noin 13 000 pystyttiin vastaamaan. Lisäksi vuoden aikana käytiin noin 1000 chat-keskustelua. Valtaosa soittajista on 11-15-vuotiaita. Yleisimmät kysymykset koskevat seksuaalisuutta.
- Me käytetään paljon keskusteluaikaa siihen, että puhutaan kasvusta ja kehon osista, erityisesti sukuelimistä - vehkeistä, peniksistä, vaginoista - eri sanoilla riippuen kuka soittaa ja miten ihmiset haluavat siitä puhua. Myös ihmissuhteista ja seksistä. Ne ovat päällimmäiset aiheet, mutta aivan kaikesta muusta myös, kuten harrastuksista, kavereista ja elämänhallinnasta, kertoo Poikien Puhelimen nuorten asiantuntija Anders Hulden, joka on yksi puheluihin vastaavista asiantuntijoista.
Hulden arvelee, että pojat hakevat soitoillaan lupaa olla kiinnostuneita seksuaalisuuteen liittyvistä asioista.
- On ehkä törmätty erilaisiin ilmiöihin ja niistä voidaan sitten keskustella. Voidaan korjata mahdollisia vääriä käsityksiä ja mahdollisesti moninaistaa käsitystä siitä, mitä seksi on. Pojat kysyvät myös esimerkiksi itsetyydytykseen liittyvistä asioista, joista on vaikea puhua omien vanhempien tai kenenkään kanssa.
Myös porno askarruttaa soittajia. Kaikille ei esimerkiksi ole selvää, että porno ja seksi eivät ole synonyymejä.
- On tärkeää, että asioista osataan puhua avoimesti ja korjata vääriä käsityksiä. Ei syyllistetä siitä, että on tullut katsottua pornoa vaan keskustellaan siitä, mistä siinä on oikeasti kysymys.
Miten pääsee panemaan?
Kaikkein yleisin kysymys Huldenin mukaan on jossain muodossa "Miten pääsee panemaan?" Se esitetään Poikien Puhelimessa päivittäin.
- Jos 11-vuotias poika soittaa ja kysyy tämän kysymyksen, niin tarkoitus ei välttämättä ole se, että pitäisi oikeasti samana päivänä tai seuraavalla viikolla päästä panemaan, mutta tämä on asia joka heitä kiinnostaa, ja on lupa kiinnostaa. On lupa haluta tai olla haluamatta, olla utelias ja ottaa asioista selvää, koska nämä teemat ovat hyvin vahvasti esillä meidän yhteiskunnassa tänä päivänä, Hulden sanoo.
Kaikki Poikien Puhelimen soittajat eivät suinkaan ole poikia. Myös tytöt soittavat - kysyäkseen pojista. Heidän kysymyksensä liippaavat läheltä poikia yleisimmin askarruttavia aiheita.
- He kysyvät kehoista ja kehon osista, mistä pojat tykkäävät tai miten lähestyä poikia. Tai ollaan ehkä huolissaan jostakin kaverista. Olen joskus kokenut, että kun me puhumme melko suorasukaisesti asioista, niin myös tytöt ovat kiinnostuneita seksistä ja seksin harrastamiseen liittyvistä ihan teknisistä asioista. Siksi on tärkeää, että näistä asioista puhutaan eikä vain oleteta, että tytöillä on joku tietty käsitys tai lähestymistapa asioihin.
Steel Panther -muusikko ja kitaraefektivalmistaja saavat lokaa niskaan ”seksistisen” ja ”loukkaavan” tuotteensa vuoksi
Kitaristi Satchelin ja TC Electronicin yhteistyönä syntynyt Pussy Melter aiheutti mielipahaa.
Kasaritukkaheviyhtyeitä sekä limaisen/juustoisen rocktähtielämän kliseitä parodioiva Steel Panther on jälleen saanut mieliä pahoitettua, tällä kertaa kitaristi Satchelin suunnitteleman kitaraefektin vuoksi. Tai lähinnä sen nimen.
Satchel, oikealta nimeltään Russ Parrish, nimittäin työsti yhteistyössä TC Electronicin kanssa kitaraefektipedaaliin ladattavan TonePrint-asetuksen ja lopputuloksena syntynyt kaikuefekti nimettiin Pussy Melteriksi. TC Electronic lisäksi mainosti efektiä sivuillaan saatesanoilla: ”Kun tapasimme Steel Pantherin aina niin nöyrän kitaristin, hänellä oli vain yksi ehto: soundin tulee olla yhtä märkä kuin keikkojen eturivin naiset ovat”.
Useat naismuusikot kuten Braids-yhtyeen Raphaelle Standell-Preston ja Japanese Breakfastin Michelle Zauner älähtivät asiasta ja Jessica Fennelly pisti pystyyn tällä hetkellä 817 allekirjoitusta keränneen adressin, jossa vaaditaan seksistiseksi ja loukkaavaksi kuvaillun efektin poistamista. Adressissa vaaditaan TC Electronicin lisäksi lopettavan yhteistyön Satchelin kanssa.
”Efektin kuvailu on paitsi äärimmäisen vulgaari ja tarpeeton, mutta TC Electronic on oikeasti maksanut jollekin tällaisen markkinointitekstin kirjoittamisesta. En ymmärrä, miksi näin tunnettu yhtiö luulee, että on okei käyttää näin loukkaavaa, selvästi seksististä ja vanhanaikaista markkinointitapaa tuotetta myydäkseen. Tai miksi he haluavat tukea Satchelin kaltaista artistia”, Fennelly kirjoittaa adressissaan.
”Tämä tuote mainostaa ja implikoi sitä ideaa, että: A) kitaramaailmaa dominoivat heteroseksuaalit miehet ja mainonta kohdistetaan heihin, B) nämä miehet käyttävät musiikkia manipuloidakseen heteroseksuaaleja naisfaneja seksuaalisesti ja C) kitaramaailmaa eivät kosketa ne ammatilliset säännöt, jotka varmistavat etteivät tuotteet loukkaa, syrji tai vahingoita tiettyjä ryhmiä.”
TC Electronic ottikin Pussy Melteriä mainostavan sivunsa pois netistä ja kommentoi saamaansa kritiikkiä.
”On käynyt selväksi, että jotkut ovat loukkaantuneet TonePrint-kaikuefektin nimestä ja kuvailusta, jonka teimme vuosi sitten Steel Pantherin Satchelin kanssa. Steel Panther on amerikkalainen, koominen glam metal -ythye Kaliforniasta, joka tunnetaan rienaavista ja humoristisista sanoituksistaan sekä liioitelluista lavapersoonista, jotka matkivat stereotyyppistä 80-luvun glam metal -elämäntapaa. Tarkoituksemme ei ollut loukata ketään vaan yksinkertaisesti tarjota Steel Pantherin faneille Satchelin tekemän efektiasetuksen”, yhtiö vastaa.
”Ymmärrämme, että käyttämämme materiaali on ollut epäsopivaa ja olemme poistaneet efektin käytöstä. Pyydämme vilpittömästi anteeksi.”
Kulmakarvoista ei tullut toivotunlaiset, nainen soitti poliisille – "ajattele ennen kuin näppäilet numeron"
Britanniassa nainen soitti hätänumeroon valittaakseen kulmakarvaoperaatiostaan. Manchesterin poliisi muistuttaa, että turhat puhelut vievät aikaa oikeasti apua tarvitsevilta. Tapauksesta kertoo LadBible.
Kulmakarvat ovat monille yksi tärkeimmistä osista kasvoja, ja niihin ollaan valmiita laittamaan rahaa. Pahimmassa tapauksessa kauan kaivattu operaatio voi kuitenkin mennä pieleen ja lopputulos voi olla karmiva.
Osa ihmisistä puuttuu epäonnistuneeseen lopputulokseen jo paikan päällä ja vaatii rahojaan takaisin. Osa hymyilee ja sanoo pitävänsä niistä, vaikka tietäisi, ettei kehtaisi astua ovesta ulos muutamaan päivään.
Eräs brittinainen kuitenkin päätti valittaa epäonnistuneista kulmakarvoista suoraan poliisille.
"Älä ole kuten tämä henkilö"
Manchesterin poliisilaitos jakoi Twitterissä äänitteen puhelusta saatetekstillä, jossa muistutettiin, että turha puhelu vei arvokasta aikaa pois sellaiselta, joka oikeasti tarvitsi poliisin apua.
– Saamme tällä hetkellä todella paljon puheluita – ajattele ennen kuin näppäilet numeron ja älä ole kuten tämä henkilö, poliisi kirjoittaa Twitterissä.
Puhelussa nainen kertoo kohteliaasti, että hänen täytyy ilmoittaa rikos. Nainen alkaa selittää, kuinka hän meni eilen laittamaan kulmakarvansa, sai ajan värjäykseen ja nypintään, mutta kulmien laittaja oli satuttanut häntä.
Tämän pidemmälle ei puhelun välittäjä häntä päästä, vaan sanoo, että asia vaikuttaa kuuluvan paikalliselle kuluttajaviranomaiselle.
– Jos ette aio hoitaa asiaa, hoidan sen itse, nainen sanoo puhelun päätteeksi.
Somessa kritisoitiin
Twitterissä kommentoijat ovat olleet vihaisia, kuinka nainen on vienyt poliisin arvokasta aikaa. Samalla puhelun välittäjää kiitellään tilanteen asiallisesta hoitamisesta.
– Teidän pitäisi sakottaa näitä ihmisiä poliisien ajan hukkaamisesta, eräs kommentoi Twitterissä.
– Toivon, että tämän puhelun tehnyt henkilö näkee tämän ja tajuaa, kuinka typerä hän oli soittaessaan hätänumeroon kulmakarvojen takia, toinen sanoo.
Kristitylle lääkärille potkut Britanniassa - kieltäytyi uskomasta potilaiden omia määritelmiä sukupuolestaan
"Sukupuoli määräytyy syntymässä, jokaiselle minun näkemystäni kannattavalle voidaan antaa potkut saman tien - en ole yksittäistapaus"
Brittilehti Telegraph uutisoi lääkäristä, joka on erotettu, koska hänen mukaansa sukupuoli määräytyy syntymähetkellä.
Lääkäri David Mackereth on työskennellyt 26 vuotta Britanniassa julkisen terveydenhuoltojärjestelmän, NHS:n lääkärinä, mutta hänelle kerrottiin, että häntä ei voida palkata Department for Work and Pensionsin (DWP) työkyvyttömyysarvioitsijaksi, jos hän kieltäytyy määrittelemästä potilaita sen sukupuolen perusteella, joita he kulloinkin haluavat olla.
Lääkäri itse on 55-vuotias neljän lapsen isä ja uskoo vankasti, että sukupuoli on geneettinen ja biologinen eli se määräytyy syntymässä.
Hänen sananvapautensa on nyt evätty ja hänet on luokiteltu "sopimattomaksi" työskentelemään alalla hänen uskonnollisten vakaumustensa vuoksi.
Länsi-Midlandsin Dudleyssa toimiva lääkäri pelkää, että nyt monet muutkin ammatissaan pätevät voidaan irtisanoa yksinkertaisesti siitä syystä, että heillä on samanlaiset, sukupuoleen liittyvät "vuosisatoja vanhat" mielipiteet, kuten hänellä.
Mackereth on ollut laillistettu lääkäri vuodesta 1989 ja palvellut suurimman osan urastaan työskentelemällä onnettomuus- ja ensiapuosastoilla.
Hän korostaa, ettei ole hyökkäämässä transsukupuolisten liikettä vastaan.
"Puolustan oikeuttani sanan- ja uskonvapauteen", hän huomauttaa.
Kristitty Mackereth ei myöskään aio suostua käyttämään erikoisia sukupuolipronomineja.
"En usko, että minun olisi käytettävä tiettyjä pronomineja. En aio järkyttää ketään. Mutta jos jonkun järkytys voi johtaa lääkäreiden erottamiseen, niin sitten yhteiskuntana meidän on tutkittava, mihin olemme menossa", hän summaa.
Mackereth aloitti toukokuussa koulutusohjelman, jonka myötä hänestä olisi tullut DWP:ssä terveyttä ja työkyvyttömyyttä arvioiva lääkäri. Hänen roolinsa olisi ollut haastatella ja laatia riippumattomia raportteja työkyvyttömyysetuuksia hakevien terveydentilasta.
Asiat kuitenkin mutkistuivat ja lääkäreiden keskuudessa alkoi keskustelu sukupuolen "muuttuvasta" luonteesta, kun hänen kouluttajansa ilmoitti, että raporttien on viitattava ainoastaan potilaaseen - tai "asiakkaaseen" - sen sukupuolen mukaan, jona henkilö itseään pitää.
"Sanoin, että tämä on ongelma minulle. Uskon, että sukupuoli määritellään biologian ja genetiikan avulla ja että kristittynä Raamattu opettaa meille, että Jumala loi ihmisen mieheksi tai naiseksi. Olisin voinut pitää suuni kiinni, mutta se oli oikea aika tuoda asia esiin", Mackereth vakuuttaa.
Ohjaaja oli vienyt hänet sivummalle ja sanonut välittäneensä hänen kommenttinsa eteen päin DWP:lle.
Lääkäri Mackereth sai myöhemmin sähköpostia Advanced Personnel Managementilta (APM), jonka palveluksessa hän oli ja joka olisi voinut palkata hänet DWP:lle.
He kertoivat hänen voivan osallistua koulutukseen, mutta että DWP oli neuvotellut asianajajien kanssa ja oli järkkymättömästi sitä mieltä, että jokaisen raportin tai yhteyden asiakkaiden kanssa pitäisi viitata henkilön itsensä valitsemaan sukupuoleen tai muuten se "voitaisiin katsoa olevan ahdistelua vuoden 2010 määritellyn tasa-arvolain mukaisesti".
Lääkäri vastasi, että "hyvällä omallatunnolla" hän ei vastaa näitä ominaisuuksia eikä pysty siten mukautumaan niihin, joten hänen sopimuksensa irtisanottiin.
Nyt hän painottaa: "Ensinnäkään meillä ei ole lupaa sanoa, mitä uskomme. Toiseksi, kuten minun tapaukseni osoittaa, meidän ei suoda ajattelevan, niin kuin uskomme. Lopuksi emme saa puolustaa sitä, mitä uskomme."
Varusmiesten opetus uudistuu: verkko-opetus ja nykyteknologia hyötykäyttöön alokkaiden koulutuksessa
Puolustusvoimat aikoo uudistaa varusmiesten koulutusta, kertoo Pääesikunta. Keskeisiä uudistuksia ovat esimerkiksi kurssimuotoisuus sekä nykyteknologian ja verkko-opetuksen hyödyntäminen.
Eniten uudistuksia on tulossa peruskoulutuskauden eli alokasjakson ensimmäisten viikkojen koulutukseen.
– Alokkaiden verkkopalveluiden käyttö ja tiedonsaanti tulee parantumaan huomattavan paljon. Alokkaan näkökulmasta koulutuksen kokonaisuus toivottavasti selkeytyy, kuvailee kapteeni Hanna Lehtinen Porin prikaatista.
Vaikka alokkaiden arkeen kuuluvat jatkossa esimerkiksi verkko-opetuksen menetelmät ja simulaatiot, kuluvat ensimmäiset viikot edelleen pääosin maastossa, Lehtinen sanoo.
– Varusmiespalveluksesta ei ole tulossa verkkokurssia, hän tiivistää.
Myös kouluttajien rooli muuttuu. Heiltä odotetaan entistä valmentavampaa otetta. Palautteen merkitys korostuu entisestään, mikä saattaa vaatia uuden oppimista myös kouluttajilta, Lehtinen sanoo.
– Meillä on jo pitkään annettu palautekeskeistä koulutusta. Palautteen kautta saadaan oppija miettimään omaa toimintaansa ja palautteen on tarkoitus olla oikeaan toimintaan ohjaavaa, Lehtinen kertoo.
Koulutus 2020 -nimellä kulkevan ohjelman keskeisimmät kokeilut alkoivat Porin prikaatissa, Rannikkoprikaatissa ja Ilmasotakoulussa heinäkuussa, kun vuoden toinen saapumiserä astui palvelukseen. Myöhemmin Puolustusvoimat ulottaa koulutusuudistukset erikoiskoulutuskausille ja johtajakoulutukseen.
Koulutusuudistuksilla pyritään vastaamaan tulevaisuuden turvallisuusympäristön haasteisiin, Pääesikunta luonnehtii.
Fifa huolestui jalkapallon tv-lähetysten seksismistä, kuvissa näkyy liikaa ”kuumia naisia”
KANSAINVÄLINEN JALKAPALLOLIITTO Fifa kertoi keskiviikkona huolestuneensa MM-kisalähetysten seksismistä, kirjoittaa BBC.
Fifan yhteiskuntavastuuasioiden johtaja Federico Addiechi kertoo liiton olleen yhteydessä otteluita televisioiviin yhtiöihin, ja huomauttaneen lähikuvissa olevan liikaa ”kuumia naisia”.
Addiechi antoi kommenttinsa sen jälkeen, kun jalkapallon tasa-arvo- ja monikulttuurisuusasioita tarkkaileva Football Against Racism in Europe (Fare) -verkosto oli sanonut seksismin olevan iso ongelma meneillään olevissa MM-kisoissa.
Fare Networkin mukaan yli 30:ssa MM-kisalähetyksessä on yleisön joukosta poimittu kuviin aiheettoman paljon naisia.
BBC:n mukaan Fifa aikoo jatkossa kiinnittää huomiota siihen, että jalkapallon tv-lähetyksissä näytettäisiin vähemmän naisia.
SEKSISMI on noussut esiin aiemminkin MM-kisojen aikana, kun kuvatoimisto Getty Images julkaisi kuvakokoelman ”kisojen kuumimmista faneista”. Kuvakokoelma kuitenkin poistettiin pian verkosta, ja kuvatoimisto kertoi sen olleen arviointivirhe.
Kuukausi sitten HS kertoi Fare-verkoston Pietariin järjestämästä seksuaalivähemmistöjä edustaville MM-kisafaneille tarkoitetusta turvallisesta tilasta, joka kuitenkin suljettiin juuri ennen kisojen alkua.
”Leikkaamme tukia, jos naisten määrää orkestereissa ei saada nousuun”, sanoo Ranskan kulttuuriministeri – Vain kourallinen kapellimestareista on naisia
Ranska aloitti tällä viikolla kampanjan, jonka tavoitteena on vähentää miesten ylivaltaa klassisen musiikin instituutiossa.
ORKESTERIT ja klassisen musiikin festivaalit ovat Ranskassa edelleen miesten maailmaa. Ranskassa työskentelevistä kapellimestareista vain kolme prosenttia on naisia, kertoo uutistoimisto AFP.
Nyt kulttuuriministeri Françoise Nyssen vaatii maan kulttuuri-instituutioilta ripeitä toimia tilanteen korjaamiseksi.
”Numerot edellyttävät, että teemme jotain”, sanoi Nyssen perinteisellä Aix-en-Provencen festivaalilla tiistaina. Hän huomautti, että merkittävistä ranskalaisteattereista ja konserttipaikoista vain kymmenesosalla on nainen johtajana.
NYSSEN vaatii, että instituutiot ja festivaalit nostavat naispuolisten esiintyjien määrää kymmenellä prosentilla vuosittain.
”Jos näin ei tapahdu, joudumme mahdollisesti leikkaamaan festivaalien julkista tukea”, sanoi Nyssen.
Tavoitteena on nostaa naisten määrä Ranskan merkittävissä kulttuuri-instituutioissa lähelle 50 prosenttia tulevan viiden vuoden aikana.
RANSKALAISISSA oopperataloissa ja teattereissa johtohenkilökunnasta jo 25–40 prosenttia on naisia. Myös niissä Nyssen edellyttää viiden prosentin nostoa tulevina vuosina.
Kulttuuriministeri Nyssen lupasi myös oman ministeriönsä panostavan aluksi 500 000 euroa sukupuolieron kuromiseksi umpeen.
Ministeri on myös puhunut naisten määrän roolin nostamisesta elokuvateollisuudessa. Ruotsi ja Ranska perustivat yhteisen rahaston naispuolisten elokuvaohjaajien tukemiselle.
Mies haluaa urheiluauton, riikinkukkokoiras kasvattaa uhkean pyrstön – testosteroni ajaa molemmat koreilemaan
Nainen hormoniensa orjana on vanha ja kulunut herja. Tuore tutkimus osoittaa, että miehen sukuhormonit voivat ottaa hänestä ylivallan esimerkiksi vaateostoksilla.
Katseet kääntävä urheiluauto, paksu kultaketju tai kalliit merkkifarkut ovat miehille mieleen samasta hormonaalisesta syystä kuin eläinkunnan muiden urosten taipumus prameiluun tai aggressiivisuuteen, kertoo tuore pohjoisamerikkalainen tutkimus.
Mitä enemmän miehen elimistössä on sukuhormonia testosteronia, sitä suurempi on hänen halunsa näyttäviin hankintoihin, tutkijat totesivat. Yhteys osoitettiin kokeellisesti Kalifornian teknologisen instituutin Caltechin (siirryt toiseen palveluun) johtamassa yhdysvaltalais-kanadalaisessa tutkimuksessa.
Sen mukaan halu pönkittää statusta luksusostoksilla ei siis ole vain luonnekysymys, vaan perusta on ainakin osittain biologiassa, joka on yhteistä ihmisille ja muille eläimille.
Statuksen tavoittelu päihittää haitat
Caltechin käyttäytymistieteiden professorin Colin Camererin mukaan tulos käy hyvin järkeen, sillä johtoaseman tavoittelua ja ylläpitoa edistävä käytös tiedetään yhdeksi testosteronin perustehtävistä.
Viime kädessä tavoitteena on asema, jossa pääsee mahdollisimman tehokkaasti siirtämään perimäänsä uusille sukupolville.
Camerer vertaa satojen tuhansien eurojen hintaista autoa riikinkukkokoiraan pyrstöön, joka on pelkästään pyrstön virkaan aivan liian muhkea ja painava.
– Jos iso pyrstö ei olisi tarpeen naaraiden houkuttelemiseksi, riikinkukon olisi parempi ilman sitä. Riikinkukon olisi helpompi paeta petoja ja etsiä ruokaa, ellei tarvitsisi raahata pyrstöä. Mieskin todennäköisesti maksaa kalliista autostaan liikaa, mutta hän haluaa viestittää vauraudesta.
Monet ihmisen käytösmalleista ovat apinasukulaisiltamme tuttua johtoasemaan tähtäävää aggressiota, Camerer sanoo. Apinoilla se on avointa, ihminen on muokannut sen sisäsiistiksi.
– Ihmisten lähimpien sukulaiseläinten joukossa urokset käyttävät paljon aikaa ja energiaa päästäkseen laumansa johtoon. Miehet tekevät samoin, mutta kynsien, nyrkkien ja lihasten sijasta aseita ovat ne, joilla ajamme, joissa asumme ja joihin pukeudumme.
Sipaus geeliä muutti käytöstä
Tutkimukseen osallistui 243 satunnaisotannalla valittua 18–55-vuotiasta miestä. Heidän iholleen levitettiin geeliä, joka joko sisälsi tai ei sisältänyt testosteronia. Osallistujat eivät tienneet, kumpaan ryhmään olivat sattuneet.
Ihon läpi verenkiertoon päätyneen geelin vaikutus oli suurimmillaan neljä tuntia myöhemmin. Silloin miehiä pyydettiin kertomaan, millaiset ostokset olivat heille eniten mieleen.
Heille annettiin kymmenportainen asteikko, jolle he asettelivat laadultaan tasaveroiset mutta brändinsä maineelta eroavat esineet mieltymystensä mukaan.
Tulokset osoittivat, että testosteronigeeliä saaneet valitsivat luksuksena pidettyjä tavaroita useammin kuin miehet, joiden geeli oli ollut lumetta.
Luksus painoi enemmän kuin laatu
Jatkokokeessa pyrittiin erottamaan luksusmaineen vaikutus tuotteiden muusta vetovoimasta. Tutkittaville näytettiin kuvia, joissa oli muun muassa auto, aurinkolasit ja kahvikone, sekä kunkin oheen laadittu mainosteksti. Kuva oli sama, mutta teksteistä oli kolme versiota, jotka korostivat eri asioita: joko laatua, luksusta tai tehoa.
Kellojen luksusta mainostettiin seuraavasti: "Meidän maailmankuulut kellomme, joissa yhdistyy hienostunut italialainen design ja vuosisatojen maine, ovat tyylikkään elämäntavan symboli."
Laatua kehuttiin sanomalla, että "kellomme, jossa on mitä tarkin sveitsiläiskoneisto, on kuuluisa luotettavuudestaan vaativimmissakin tilanteissa". Tehokkuutta korostettiin vertaamalla kellon suorituskykyä äärimmäisiin urheilusuorituksiin ja kertomalla, että kello oli saksalainen.
Steel Panther -kitaristi sohii ampiaispesää kommentoimalla kieli poskessa kitaraefektistään syntynyttä seksismikohua
"Älkää olko huolissanne leidit, se tulee edelleen sulattamaan pillunne."
Tukkahevibändejä ja niiden kliseitä parodioivan Steel Panther -yhtyeen kitaristi Satchel sekä efektipedaalivalmistaja TC Electronic saivat niskaansa paljon lokaa ja kritiikkiä, kun useat naismuusikot kokivat kitaristin ja yhtiön yhteistyönä syntyneen Pussy Melter -efektin loukkaavaksi ja seksistiseksi. Esimerkiksi kitaristi Jessica Fennellyn perustama adressi, jossa vaaditaan yhtiötä poistamaan efektin valikoimistaan ja lopettamaan yhteistyön Satchelin kanssa, on kerännyt muutamassa päivässä lähes 950 allekirjoitusta ja TC Electronic on jo poistanut tuotteen tiedot nettisivuiltaan ja pahoitellut aiheuttamaansa mielipahaa.
Kitaristi Satchel, oikealta nimeltään Russ Parish, ei sen sijaan ole syntyneestä kohusta moksiskaan vaan suhtautuu siihen kuten Steel Panther -muusikolta vain sopii odottaa – ronskilla huumorilla kieli poskessa. Satchel nimittäin kommentoi Pussy Melterin [vapaasti suomennettuna pillunsulattaja] aiheuttamaa mielipahaa Twitter-tilillään ja todennäköisesti tuli samalla sohaisseeksi ampiaispesää vain enemmän:
”Paiskin ylitöitä TC Electronicin kanssa uudelleenjulkaistaksemme efektiasetuksen vähemmän loukkaavalla ja poliittisesti korrektimmalla nimellä Butthole Burner [peräreiän polttaja, vapaasti suomennettuna]. Älkää olko huolissanne leidit, se tulee edelleen sulattamaan pillunne”, Satchel heittää.
Satchelin ja TC Electronicin seksistiseksi koettu efekti on saanut myös tukijoita ja syntynyt kohu on aiheuttanut vastareaktion. Fennellyn adressille on muun muassa perustettu vasta-adressi, jossa vaaditaan Pussy Melter -efektin palauttamista valikoimaan sellaisenaan – kyseinen adressi on kerännyt tätä kirjoittaessa yli 1 300 allekirjoitusta.
”TC Electronic on taipunut niiden muusikoiden edessä, jotka pitivät tuotetta seksistisenä ja kokivat tulleensa loukatuiksi. Me haluamme osoittaa, miten moni koki asian toisin ja uskoo, että ihmisillä on oikeus nauttia kaikenlaisista tuotteista ja huumorista tai olla ostamatta ja tukematta sellaisia asioita”, Daniel Devoy kirjoittaa perustamassaan adressissa.
”Mielestämme on epäreilua, että pienellä määrällä vastustusta saadaan itsenäinen yhtiö tanssimaan pillin mukaan. Emme kuitenkaan syytä TC Electronicia päätöksestä poistaa tuote ikävän julkisuuden pelossa, mutta vetoamme yhtiötä suhtautumaan asiaan kuluttajaa tukien ja sensuuria vastustaen.”
Äiti vei lastensa perintörahoja satoja tuhansia ja yritti polttaa nämä elävältä - sai nyt tuomion kavalluksista
Tutkijat antoivat mitat sille, milloin penis voi todellakin olla liian pieni
Henkirikoksesta tuomitulle kotkalaisnaiselle jälleen uusi syyte taposta - aiemman uhrin isä: ”Yhteiskunta ei ilmeisesti pysty suojelemaan ihmistä”
Nainen surmasi jo 22 vuotta sitten miehen autoon Kotkassa. Tämän uhrin isä ihmettelee, kuinka monista väkivaltarikoksista tuomittu nainen on päässyt jälleen iskemään.
- Yhteiskunta ei ilmeisesti pysty suojelemaan ihmistä, isä sanoo Iltalehdelle.
Tuorein epäilty surma tapahtui naisen rivitaloasunnossa Kotkan Pirosenvuorella.
Syytteen mukaan nainen tappoi vuonna 1971 syntyneen kotkalaismiehen yhdellä veitseniskulla. Noin 20 sentin terällä varustettu veitsi upposi kahvaa myöten uhrin kaulaan aiheuttaen muun muassa sisemmän kaulalaskimon ja oikean solisvaltimon katkeamisen sekä aorttaan laajahkon vaurion.
...
Tapposyytteen saanut nainen oli 25-vuotias, kun hän heinäkuussa 1996 tappoi 24-vuotiaan vehkalahtelaismiehen autoon Kotkan Koivukosken voimalaitoksen padon maastossa. Vehkalahti kuuluu nykyään Haminaan.
Nainen iski miestä puukolla kaulaan, vartaloon ja raajoihin kaikkiaan yhdeksän kertaa. Lehdenjakaja osui paikalle pian surman jälkeen. Nainen väitti poikakaverin sammuneen autoon.
Nainen sai jakajalta lehden, jonka avulla hän tuikkasi auton tuleen. Tulipalo sammui itsekseen.
...
Autosurman uhrin isä kertoo hänen poikansa ja naisen tunteneen toisensa monen vuoden ajan. Isän kuvailee suhdetta lähinnä hyväksikäytöksi.
Nainen sai pojalta autokyydit ja rahaakin.
Kuvat: Kolmen lapsen perhe jätti vuokra-asunnon törkeään kuntoon, ulostetta ja roskaa kaikkialla - espoolaisäidille ehdollista vankeutta petoksesta ja vahingonteosta
Suomalaisäidit tupakoivat raskauden aikana selvästi enemmän kuin eurooppalaisäidit keskimäärin | Yle Uutiset | yle.fi
Jos pettolapsi on rangaistavaa, niin miksei sitten isyyshuijauskin?:
Pettolapsi – Wikipedia
Nainen vangittu epäiltynä tapon yrityksestä ja törkeästä tuhotyöstä - SS: yritti polttaa lapsensa
Savon Sanomien tietojen mukaan poliisi epäilee nuoren kuopiolaisen naisen polttaneen asunnon, jossa oli nukkumassa pieni lapsi.
”Täällä on ruumiiden hajua” – kaatopaikkaa muistuttaneissa olosuhteissa lastensa kanssa asunut nainen tuhosi vuokra-asunnon jätteillä ja ulosteilla Espoon Tapiolassa - Kaupunki | HS.fi
Heather Locklear hyökkäsi taas poliisin kimppuun - tunnistamattomana tuoreessa pidätyskuvassa
90-luvun Melrose Place -hittisarjasta tunnettu näyttelijä Heather Locklear, 56, on kärsinyt alkoholiongelmista ja väkivaltaisuudesta jo vuosia. Hänet vietiin psykiatriseen hoitoon, kun hän kuristi omin käsin äitiään ja hyökkäsi isänsä päälle. Tähden syöksykierre näyttää jatkuvan.
TMZ-sivuston mukaan Heather Locklear pidätettiin sunnuntaina poliisin pahoinpitelystä. Tämä on jo toinen kerta, kun näyttelijä kävi fyysisesti väkivalloin poliisin päälle - viimeksi vastaava tilanne kävi helmikuussa, jolloin tähdelle tuli myös syyte kotiväkivallasta.
Amerikkalaisnainen murtautui exänsä asuntoon ja pakotti viidakkoveitsellä uhkaamalla harrastamaan seksiä kanssaan
Samantha Mearsia, 19, syytetään entisen poikaystävänsä asuntoon murtautumisesta ja pakottamisesta seksiin. Hän uhkasi miestä viidakkoveitsellä.
...
Teon jälkeen hän oli virtsannut miehen sänkyyn.
Teenagers arrested after attacking hero paramedics responding to a hoax call | UK | News | Express.co.uk
TWO teenage girls have been arrested after they attacked paramedics with bricks, tables and glass leaving them “extremely shaken” after they attended a hoax call they believed was a 13-year-old having a heart attack at a house in Eastleigh, Hampshire.
MM-futiksen tv-lähetykset uusiksi: Fifa huolissaan seksismistä - lähikuvat ”kuumista” katsojista kiellettiin
Kansainvälinen jalkapalloliitto (Fifa) on tehnyt selkeät linjaukset MM-turnauksen pronssi- ja loppuottelun televisiointia varten.
Fifa on kieltänyt kansainvälistä kuvavirtaa kisoista välittäviä kameramiehiä tarkentamasta kameroitaan yleisössä oleviin "kuumiin naisiin".
Tasavertaisuuteen ja yhteiskuntavastuuseen liittyvistä asioista Fifassa vastaava Federico Addiechi kertoi BBC:n mukaan, että kattojärjestön tulee tehdä kaikkensa kitkeäkseen kaikenlaisen seksismin lajin ympäriltä.
Syrjinnän vastaisen Football Against Racism in Europe -järjestön mukaan seksismi on ollut tämän kesän kisojen suurin ongelma. Järjestön mukaan kisojen aikana on raportoitu yli 30 seksismitapauksesta.
- Tämä on yksi sellaisista asioista, joihin tullaan kiinnittämään tulevaisuudessa huomiota, se on normaalia kehitystä, Addiechi sanoi BBC:n mukaan.
Eri lähteiden mukaan lähikuvat katsomossa olevista kannattajista on kielletty sekä pronssi- että loppuottelun yhteydessä.
- Suosimme sellaisia tuotantoja, joissa vältetään liiallisia, pitkitettyjä lähikuvia, jotka voivat vahvistaa sukupuolistereotypioita tai olla seksuaalisesti vihjailevia, Fifan toimihenkilö sanoi AFP:n mukaan.
Aikaisemmin kisoissa kuvatoimisto Getty Images joutui kovan kritiikin kohteeksi kerättyään sivuilleen oman gallerian "kisojen seksikkäimmistä faneista". Getty Images poisti myöhemmin gallerian ja pahoitteli asiaa.
Tarjolla menkkatahroja ja vauhtiraitoja – tamperelaiset Ninni, 27, ja Milla, 18, löivät rahoiksi myymällä käytettyjä pikkareitaan
Jopa Suomessa pikkuhousubisneksellä voi ansaita satoja euroja, nuoret myyjät paljastavat Me Naisille.
Täytyy olla jotain ihmisessä pielessä, kun tuollaiseen alentuu, ajattelin aluksi. Sain päähäni heti stereotypian hieman "roskasakkimaisesta" naisesta, tai en ainakaan ajatellut jakkupukuista juristia ilmoituksen taakse, vaikka onhan sekin mahdollista, sanoo 27-vuotias Ninni Tampereelta.
Hoitoalalla työskentelevä Ninni myy Huuto.netissä käytettyjä alusvaatteitaan päivätyönsä ohella. Idea sai alkunsa vitsailusta: kohta pitää ryhtyä myymään käytettyjä alusvaatteita, kun palkka ei riitä. Vitsistä tulikin totta, ja nyt Ninni on myynyt alusvaatteita muutaman kuukauden ajan lisärahan toivossa.
– Huuto.net poistaa tällaiset ilmoitukset ne havaitessaan sääntöjen vastaisina, joten se on melko haastava alusta, Ninni sanoo.
18-vuotias tamperelainen Milla aloitti myös bisneksen keväällä. Hän oli pohtinut alushousujensa myyntiä jo aiemmin, mutta kun opintotuki loppui, lisärahalle tuli todellinen tarve.
– Aloittaessani otin maksun ensin lahjakortteina nettikauppoihin, koska en tiennyt, onko alkkareille edes kysyntää. Yllätyin, että sähköpostiini olikin tullut paljon kyselyitä, Milla sanoo.
Milla ryhtyi tehtailemaan ilmoituksia useille eri saiteille, jotta asiakkaat tavoittaisivat hänet mahdollisimman hyvin. Alussa ostajia ilmaantui niin paljon, että kauppoja jouduttiin siirtämään parin viikon päähän.
– Aluksi panikoin, koska käytettyjen pikkareiden myynti tuntui melkein itsensä myymiseltä. Mietin, pystynkö oikeasti tähän. Ensimmäisten kauppojen jälkeen totuin enkä ajatellut asiaa enää pahana. Rahaakin sai helposti.
Alun ahdistusta lisäsi pikkuhousukyselyiden lisäksi tulleet erikoiset pyynnöt. Pyyntöjä Milla on saanut muun muassa auton tuhoamisesta, autoon pissaamisesta sekä ylensyönnistä ja myöhemmin sen ”tyhjentämisestä” kulhoon videoidusti.
MIKÄ ON KÄYTETTYJEN ALUSHOUSUJEN HINTA?
Käytettyjä alusvaatteita myydään verkon lukuisilla eri kanavilla. Monet nettikirppikset kieltävät käytettyjen pikkuhousujen myynnin, mutta eri keinoja ja palstoja on monia. Nopealla googletuksella löytää myyntiin tarkoitettuja henkilökohtaisia blogialustoja, muutaman ilmoituksen Huuto.netistä, sekä runsaasti viestejä Verkkopirkosta-nettisaitilta. Suomi24 -palstalla on paljon keskustelua, mistä käytettyjä pikkareita voisi löytää.
Kansainvälisellä tasolla pikkarimenekillä on lyöty rahoiksi – ammattimainen PantyDeal -palvelu tarjoaa nettisivujensa mukaan myyjille ja ostajille turvallisia alushousunvaihtopalveluja. Aromipikkareille on kysyntää myyntikanavien ja myyjien runsaudesta päätellen.
Ilmoituksissa palvelut poikkeavat paljon toisistaan. Eräs nainen tarjoaa ylellisiä Calvin Kleinin alushousuja, joilla on voimisteltu ja syväkyykätty. Tarjolla on myös ”mummopikkareita” toisenlaiseen makuun.
Alushousut hinnoitellaan lisäpalveluiden mukaan – tai siis lisämausteiden. Ilmoituksissa mainitaan menkkatahrat, vauhtiraudat ja muut sotkut. Hiivattomia ja sukupuolitaudittomia, aromitakuulla.
Peruspikkarit ovat olleet myyjän päällä 24 tuntia, ja lisäpäivän saa lisämaksusta. Pikkareiden lisäksi käytettyjä rintaliivejä, sukkia ja urheiluvaatteitakin on tarjolla – halutessa kuvien ja videoiden kera.
Ilmoitusten perusteella kaikkea on mahdollista räätälöidä asiakkaan toiveen mukaan, kunhan hinnasta ensin sovitaan. Mutta paljonko rahaa likaisilla pikkareilla sitten tekee?
Ninni pyytää alushousuista 15–20 euroa kappaleelta. Hän on ehtinyt myydä vasta muutamat.
Netissä myydään ”herkullisia tikkareita ilmatiiviissä pakkauksessa” – käväisseet juuri siellä niin, eli alapäässä
Vaginassa piipahtaneita tikkukaramelleja myydään nettisaiteilla usein käytettyjen pikkuhousujen kylkiäisinä.
Nettikaupat- ja palstat ovat pullollaan mitä kummastuttavampia asioita. Aiemmin kerroimme Ninnistä ja Millasta, jotka tekevät lisätienestiä myymällä käytettyjä alushousuja. Tämän lisäksi naiset ovat saaneet ostajilta erikoisia pyyntöjä muun muassa auton tuhoamisesta, autoon pissaamisesta sekä ylensyönnistä ja myöhemmin sen ”tyhjentämisestä” kulhoon videoidusti.
Sen lisäksi, että suomalaisia kiinnostavat aromipikkarit, erotiikkapalstoilla tarjotaan myös niin kutsuttuja pillutikkareita toistenlaisten fetissien tyydyttämiseen.
Ai häh?
Pillutikkari tarkoittaa juuri sitä, mitä nimi antaa ymmärtää: naisen vaginassa käynyttä tikkaria tai tikkaria, jolla nainen on masturboinut itseään.
Toimitan herkullisen tikkarin sinulle ilmatiiviissä pakkauksessa huomaamattomasti. Näillä tikkareilla on hintaa vain 5€, ja ne nappaakin kätevästi kiimapikkareiden kylkiäisiksi, kuuluu eräs myynti-ilmoitus.
Tikkaribisnestä tehdään tyypillisesti yhdessä alushousukaupan kanssa – tikkukaramelleja myydään ”hyvään hintaan” alkkareiden kylkijäisiksi tai sitten ihan vain itsenäisesti erikseen. Lukuisten ilmoitusten perusteella kysyntä näyttäisi olevan kohdillaan Suomessakin, vaikka asiakaskunta lienee marginaalinen.
MIKÄ SAA OSTAMAAN PILLUTIKKARIN?
Sexpon puheenjohtajan ja seksologi Tiia Forsströmin mukaan on vaikea sanoa, mistä tällainen fetissi johtaa juurensa, sillä ihmisen seksuaalisuus on monimuotoista. Suurin osa ostajista tuskin osaa itsekään sanoa, miksi tikkarit kiihottavat.
– Toisaalta fetissi on hyvin ymmärrettävä. Siinä yhdistyy valtavirrassa tavalliseen seksiin mielletyt asiat, kuten suu, aistit ja vagina, Forsstöm sanoo.
Erilaiset materiaalit, asusteet, eritteet, ruumiinosat tai kehon eri aistimukset ovat yleisimpiä fetissejä. Fetissit eivät useinkaan määritä ihmisen seksuaalisuutta sen tarkemmin, vaan antavat siihen lisämaustetta, Sexpo määrittelee fetissejä sivuillaan.
– Jotkut ostajat kiinnostuvat pillutikkareista ostamisen tähden. Osa ihmisistä saa kiksit seksipalveluiden ostamisesta nimenomaan siksi, että siinä raha vaihtaa omistajaa, Forsström arvioi.
Hygienian puolesta tikkarin ja vaginan yhdistäminen on tietysti aika arveluttavaa – sekä myyjän että ostajan kannalta.
Harri päätti kertoa julkisesti vaikeasta, vaietusta aiheesta – "Pahinta on vähättely ja jatkuva hylkäämisellä uhkaaminen"
Espoossa asuva yrittäjä haluaa nostaa esille vaietun aiheen, miesten kokeman parisuhdeväkivallan. Harri kertoo tarinansa MTV Uutisten haastattelussa.
Vuonna 2016 Harri tapasi lupaavalta vaikuttaneen uuden naisystävän. Rakkaus vei mennessään, mutta uuden kumppanin ikävämpi puoli alkoi kuitenkin valjeta myöhemmin.
– Aluksi kaikki oli upeaa ja hienoa, mutta sitten ne ongelmat alkoivat tulla pikkuhiljaa. Siinä vaiheessa vielä ajattelin, etten heti käännä hänelle selkääni, koska hänellä oli ollut elämässään rankka jakso ennen tapaamistamme.
Pian hän kuitenkin huomasi asioiden jatkuneen "pelottavan salakavalasti" tilanteeseen josta ei ollut enää paluuta entiseen.
– Pelon olotilasta tuli uusi normaali ja huomasin, että aloin myös itse muuttua. Tunteeni alkoivat räiskyä ihan silkasta pelosta. Samoin asioiden salaaminen ja valkoiset valheet konfliktin välttämiseksi. Kuvioihin oli tullut väkivalta, joka oli julmaa ja monitasoista. Se oli tarkoituksenhakuista, minua haluttiin alistaa kontrolliin.
Ystävät ja sukulaiset huomasivat tilanteen kehittyneen huonoksi, mutta Harrilla oli itsellään vaikea hahmottaa kokonaiskuvaa. Rakkauden muuttuessa myrskyksi olivat tunteet ja järki sekoittuneet keskenään.
"Muutan toisen luokse!"
Parisuhdeväkivaltaa kokeneen Harrin mukaan väkivalta on paljon muutakin kuin lyömistä: Henkinen väkivalta voi olla piinaavinta.
– Pahinta on vähättely ja solvaaminen, jatkuva hylkäämisellä uhkaaminen ja uhkaamalla muuttaa toisen miehen luokse.
Väkivallan jatkuessa tilanne alkoi vaikuttaa miehen terveyteen, hän alkoi saada masennuksen oireita. Myöskin läheiset joutuivat häirinnän kohteeksi.
– On ihan uskomatonta, kuinka pelko saa uhriutumaan, selittämään toisen teot parhain päin ja väkivallan pelossa asettumaan kontrolliin vapaaehtoisesti.
Avun hakeminen vaikeinta
Harrin mukaan avun hakeminen parisuhdeväkivallan kourissa on vaikein osuus. Hän myös kokee, ettei hänen tuskaansa otettu aina todesta.
– Terveyspuolella tilannettani on vähätelty. Minulla on ollut järkyttäviä pelkotiloja, mutta huoltani ei ole otettu todesta. Kaikkein parhaimman tuen olen saanut lastensuojeluviranomaisilta. Tuki on ollut ylivoimaisen suuri ja mahtava. Asiat on otettu asioina, eikä sukupuolen perusteella ole luotu ennakkoasenteita.
Harrin ja hänen entisen naisystävän tilanne johti lopulta eroon. Nyttemmin hän on jättänyt tapaukseen liittyen useita rikosilmoituksia.
Haluaa rohkaista muita
Harri haluaa kertoa tarinansa julkisuudessa, koska hänen mielestään miesten kokema parisuhdeväkivalta on paljon yleisempää kuin luullaan. Syyt ovat moninaisia.
– Olen halunnut tulla oman kokemuksen kautta julkisuuteen ja oma neuvoni kaikille muille on, että kuka tahansa tähän vastaan tilanteeseen joutuu, ei pidä vaieta, ei pidä niellä ja olla hiljaa.
Harri kertoo saaneensa aiheesta tekemänsä Facebook-päivityksen jälkeen lukuisia yhteydenottoja miehiltä, jotka ovat kokeneet vastaavaa parisuhdeväkivaltaa, mutta eivät uskalla asiasta julkisesti puhua.
– Olen sanonut, että astukaa julkisuuteen ja kertokaa tarinanne, mutta kukaan ei uskalla. Minä halusin antaa tälle vaietulle aiheelle kasvot. Tällaisen asian kanssa ei pidä jäädä yksin, rikosilmoitukset kannattaa tehdä ja jutella poliisin kanssa mikä on paras tapa toimia.
Tutkimus vahvisti äitiyden vaikuttavan tuottavuuteen - mutta lapsettomia naisia tulos ei lohduta
Työnantaja voi rangaista lapsettomia naisia mahdollisista tulevista lapsista.
Ainakin Tanskassa nuorten äitien tuottavuus työelämässä on alhaisempi kuin heidän miespuolisten kollegojensa ja myös lapsettomien naisten, ilmenee uudesta tutkimuksesta. Tulokset voivat selittää sukupuolten välisiä palkkaeroja, kirjoittaa Wall Street Journal (vaatii kirjautumisen).
Tuottavuutta mitattiin tuotoksena työtuntia kohden. Pohjana oli tanskalaisviranomaisten keräämä data. Se yhdistää työntekijöiden väestötieteelliset tiedot yksittäisten yritysten tuotostietoihin.
Tutkijat tulivat Chicagon yliopistosta.
Esimerkiksi 30-32-vuotiaiden äitien tuotos oli noin 87 prosenttia pienempi kuin saman ikäisten lapsettomien miesten. Nämä äidit ansaitsivat 85 prosenttia lapsettomien miesten palkasta.
Samanlaisia palkka- ja tuottavuuseroja esiintyi 24- ja 35-vuotiailla äideillä.
Toisaalta myös lapsettomat naiset näyttävät kärsivät asetelmasta. 30-32-vuotiaat naiset jopa ylittivät aavistuksen verran vastaavanikäisten miesten tuottavuuden, mutta palkkaa he saivat vain 89 prosenttia miesten palkoista.
”Luonnollinen selitys on, että työnantajat luulevat naisen tulevan raskaaksi, joten he maksavat hänelle vähemmän ennakolta”, sanoo ekonomisti, tohtori Yana Gallen.
Tutkimuksessa ei määritetty suoraan, miksi äidit olivat vähemmän tuottavia tai miksi isät olivat tuottavampia.
Gallenin mukaan todennäköinen tekijä on se, että miehet ja naiset, joilla ei ole lapsia, saattavat työskennellä enemmän kuin mitä he virallisesti kirjaavat ylös. Samaan aikaan nuoret työssä käyvät naiset kamppailevat kotitöiden ja palkkatyön velvollisuuksien viidakossa, eivätkä he voi venyttää työpäiviään.
Tutkimuksen mukaan toinen mahdollinen syy voi olla asiakkaiden syrjintä. Osa asiakkaista asioi mieluummin miesten kanssa.
Työntekijöiden ilmoitettujen työtuntien määrä on usein sama riippumatta siitä, kuinka paljon aikaa toimistoissa tai tehtaissa he viettävät. Tanskassa työviikko on 37-tuntinen.
Kun kaikki työtunnit otetaan huomioon, on mahdollista, että äidit ovat yhtä tuottavia kuin muutkin työntekijät. Yritystä yleensä kiinnostavan vain ne tunnit, joista se maksaa palkkaa. Isät saattavat olla halukkaampia tai kykenevämpiä jäämään ylitöihin jopa ilman ylityökorvausta.
Tutkimuksen tulos on yhdenmukainen Yhdysvaltain työministeriön tietojen kanssa. Vuonna 2017 suoritettu tutkimus osoitti, että kokopäivätyössä olevat miehet työskentelivät keskimäärin 8,35 tuntia. Naiset työskentelivät 7,88 tuntia.
Gallenin tutkimus todistaa sen, että naisille maksetaan miehiä vähemmän riippumatta siitä, ovatko he äitejä.
Kun koulutuksen, kokemuksen, ammatin ja työtuntien kaltaiset muuttujat otettiin huomioon, miesten ja naisten välisissä palkoissa oli 12 prosentin ero. Se, oliko heillä lapsia, ei vaikuttanut tulokseen.
Noin kaksi kolmasosaa tästä erosta voi tutkijoiden mukaan selittyä työssä käyvien äitien pienemmällä tuottavuudella.
Tutkimuksessa tarkasteltiin miesten ja naisten palkkojen ja tuottavuuden eroja useilla aloilla. Mukana olivat muun muassa majoitus- ja ruokapalvelut, rakentaminen, valmistus, sosiaalipalvelut ja kiinteistöt.
Kyseisten alojen osuus Tanskan kansantaloudesta on noin 50 prosenttia.
Tutkimusraportti löytyy täältä.
Sukupuolten välinen ero vai "vahvistusharha"? Nämä 3 virhettä pitävät stereotypiat elossa
Sukupuolten välisiä eroja koskevat uskomukset ovat sitkeitä. Ne pönkittävät perinteisiä sukupuolinormeja, ylläpitävät vallitsevaa tilannetta, eivätkä vaadi muutoksia olemassa oleviin organisaatiokäytäntöihin tai työjärjestelyihin.
Sukupuoliroolit edustavat vähäisimmän vastarinnan reittiä myös aivoissamme.
Kolme perusteellisesti dokumentoitua kognitiivista virhettä auttavat selittämään sukupuolien erilaisuutta korostavan narratiivin pitkäikäisyyttä.
Yksi: yrittäessämme selittää muiden ihmisten käyttäytymistä kallistumme usein kohti selityksiä, jotka perustuvat luonteenpiirteisiin, mukaan lukien stereotyyppisesti miehille tai naisille ominaiset piirteet, kontekstuaalisten tekijöiden sijasta. Sosiaali- psykologit kutsuvat tätä ”perusarviointivirheeksi” tai ”perusarviointivinoutumaksi”.
Esimerkki: jos tietty mies puhuu usein ja vakuuttavasti kokoustilanteessa, me todennäköisesti päättelemme kyseisen henkilön olevan määrätietoinen ja itsevarma sen sijaan, että etsisimme mahdollista tilannekohtaista selitystä, joka voi olla esimerkiksi se, että tätä miestä on usein kehuttu hänen panoksestaan kokouksissa.
Vastaavasti: jos nainen on vaitonainen kokouksen aikana, helpoin selitys on, että hän on ujo tai epävarma. Vaihtoehtoisen selitystavan rakentaminen kuluttaa enemmän kognitiivista energiaa. Tässä tilanteessa kyseisen naisen käytöksen taustalla saattaa olla esimerkiksi se, että hänen puhuessaan aikaisemmissa kokouksissa hänet on säännöllisesti keskeytetty tai hänen kommenttinsa on jätetty huomiotta.
Lyhyesti sanottuna voidaan todeta, että nähdessämme miesten ja naisten käyttäytyvän stereotyyppisillä tavoilla me päädymme usein kognitiivisesti yksinkertaisimpaan oletukseen, joka on se, että tietyn henkilön käytös heijastaa hänen persoonaansa, ei hänen tilannettaan.
Kaksi: pelkästään jonkin väittämän (”naiset ovat tällaisia ja miehet ovat tuollaisia”) toistuva kuuleminen saa ihmiset pitämään väitettä totena. Monia uskomuksia, kuten lepakot ovat sokeita; tuoreet vihannekset sisältävät aina enemmän ravintoa kuin pakastetut; unissakävelijöitä ei saa herättää, toistetaan niin usein, että niiden tuttuus tekee niistä aivoillemme hyväksyttävämpiä totuuksia. Tätä kutsutaan ”altistumisvaikutukseksi”; englanniksi ”mere exposure effect”.
Kolme: kun ihmiset uskovat jonkin asian olevan totta, he yleensä etsivät, huomaavat ja muistavat todisteita, jotka vahvistavat tätä positiota, ja jättävät huomiotta tai unohtavat todisteita, jotka kyseenalaistaisivat sen. Psykologit kutsuvat tätä ”vahvistusharhaksi”.
Jos uskomme sukupuolistereotyyppien pitävän paikkansa, me otaksumme, huomaamme ja muistamme todennäköisemmin tilanteet, joissa miehet ja naiset käyttäytyvät stereotyyppisillä tavoilla, emmekä pane merkille tilanteita, joissa he eivät käyttäydy näillä tavoin.
Meta-analyysin mahti
Meta-analyysi on tilastotieteellinen työkalu, jota käytetään useiden eri tutkimusten tulosten yhdistämiseen, mikä tarjoaa jykevän perustan johtopäätösten tekemistä varten. Tällä lähestymistavalla on kolme selkeää etua yksittäistutkimuksiin verrattuna.
Ensinnäkin menetelmä on luotettavampi, koska se perustuu hyvin suureen näytteeseen – kaikkien mukaan sisältyvien tutkimusten kokonaisnäytemäärään – ja koska se sisältää dataa, joka on koottu monista erilaisista konteksteista.
Yksittäinen löydösjoukko voi heijastaa kyseisen tutkimuksen näytteeseen tai kontekstiin liittyviä erityispiirteitä, joten se ei välttämättä tuota laajasti yleistettävissä olevia tuloksia. Meta-analyysi kokoaa pohjimmiltaan kaikkien näiden erityispiirteiden keskiarvon ja antaa siten tulokseksi todenmukaisemman vastauksen tutkimuksen esittämään kysymykseen, tässä tapauksessa: ”Ovatko miehet ja naiset erilaisia tietyn luonteenpiirteen tai käyttäytymistavan suhteen?”
Annika Saarikko: Seksuaalinen häirintä kitkettävä
Perhe- ja peruspalveluministerin mukaan itsemääräämisoikeus on avain seksuaalisen häirinnän vastustamisessa.
– Meidän täytyy nostaa #metoo ja seksuaalinen häirintä keskusteluun yhä uudestaan ja niin kauan, että näemme maailmassa todellisen ja pysyvän muutoksen. Emme saa tyytyä vähempään, sanoo perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko (kesk.) sanoo.
Tasa-arvoasioista vastaava ministeri Saarikko osallistuu maanantaina aiheeseen liittyvään keskustelutilaisuuteen Porin Suomi Areenassa.
Ministeriön tiedotteessa sanotaan, että seksuaalinen itsemääräämisoikeus tarkoittaa jokaisen ihmisen oikeutta koskemattomuuteen, omiin rajoihin ja väkivallattomuuteen sukupuolesta ja seksuaalisuudesta riippumatta. Nuorten maailmassa seksuaalista itsemääräämisoikeutta loukkaa esimerkiksi epämukava koskettelu, viestittely, huutelu, epätasavertainen seurustelu ja seksuaalinen väkivalta.
Tiedotteessa todetaan, että väkivaltakulttuuri on myös osa sukupuolittunutta järjestelmää, ja sitä ylläpitää syvällä yhteiskunnassa olevat sukupuolistereotypiat.
–Kun lähdemme kitkemään pois epäasiallista käytöstä, seksuaalista kaltoinkohtelua ja väkivaltaa yhteiskunnastamme, meidän täytyy kiinnittää huomiota ennen kaikkea kaikkein haavoittuvimmassa asemassa oleviin ihmisiin, kuten homo- ja transnuoriin sekä rodullistettuihin nuoriin. Myös muun muassa vammaisten nuorten tilanteeseen pitää kiinnittää erityistä huomiota, ministeri Saarikko sanoo.
Helsinki Calling oli lähinnä antifan ja turvapaikka-aktivistien mielenosoitus
Ennenkuin valtamediat pääsevät kertomaan Helsinki Calling-tapahtuman luonteesta niin kyseessä ei ollut mikään Putinin ja Trumpin vastainen tai puolesta oleva mielenosoitus vaan vain äärivasemmiston ja turvapaikka-aktivistien yhteinen mielenosoitus mm. pakkopalautuksia vastaan.
Suhtautuminen Helsinki Calling:issa esim. Monokulttuurin työryhmää kohtaan oli hyvin vihamielinen. Junes Lokka kertoo:
– Minulle osoiteltiin koko ajan keskisormea. Myös tilaisuuden järjestyksenvalvojat osoittelivat minulle keskisormea ja sanoivat mm. ”Painu vittuun”. Tilaisuuden luonne ja tunnelma oli erittäin vihamielinen.
On hyvin mielenkiintoista, että Helsinki Calling aloitettiin korkealentoisilla puheilla lehdistön vapaudesta, sananvapaudesta ja muusta kauniista. Siitä huolimatta tilaisuuden järjestäjät yrittivät moneen otteeseen evätä tai vaikeuttaa Monokulttuurin työryhmän tapahtuman raportoimisen. Jopa tilaisuuden järjestyksenvalvojien toimesta.
Koko tilaisuuden luonne tuli esille marssin aikana huudetuista iskulauseista:
”No borders”
”No nation”
”Open borders”
”Stop deportations”
”Helsinki for refugees”
Mitä tekemistä näillä asioilla on Trumpin tai Putinin kanssa?
Marssijat kantoivat anarkistijärjestö Antifan lippuja. Niin ikään paikalla oli kolmansista maista laittomasti tulleita miehiä, joilla oli Irakin lippuja.
Ylen arvion mukaan tilaisuudessa oli 2 500 henkeä, joka ei pidä paikkaansa. Marssillle osallistui alle 1 000 henkeä, mutta Senaatintorin puhetapahtumassa väkiväärä oli enää joitakin satoja. Ydinporukka, eli se, joka harrasti iskulauseita, oli muutama sata aktiivista antifaa ja tunnettuja turvapaikka-aktivisteja.
Loppu porukka eli enemmistö ihmisistä ei oikein tiennyt mihin olivat osallistuneet ja siksi porukka hajaantuikin Senaatintorilla. Harva jaksoi jäädä kuuntelemaan umpityperiä puheita. Mm Sofi Oksasta, joka vertasi Trumpia Staliniin.
Suurin osa Senaatintorilla pidetyistä puheista kosketteli turvapaikanhakijoiden oikeuksia ja asemaa Suomessa. Vaadittiin erilaisia toimia ja ilmaista ylläpitoa afgaanimiehille ja muille tulijoille. Lisäksi huudettiin ihmisoikeuksia, ihan kuin ne eivät toteutuisi Suomessa.
Tilaisuuden puolen välin jälkeen paikalla oli vain enää antifan tyypit ja fanaattisimmat turvapaikka-aktivistit. Edes Tuomari Nurmio ei vetänyt porukkaa. Tavalliset ihmiset häipyivät paikalta, monet pettyneenä, koska kokivat tulleensa väärään paikkaan väärään aikaan.
Alla kuvia väkimäärästä tilaisuuden puolenvälin aikaan lavan takaa Tuomiokirkon portailta kuvattuna. Ei ihan 15 000, ei edes 2 500 henkeä.
Loppupuolella turhautuneet antifat hyökkäsivät Panu Huuhtasen kimppuun yrittäen väkivaltaisesti rikkoa kuvausvehkeet. Junes kysyi miksi järjestyksenvalvoja ei puutu tilanteeseen, mutta järkkäri kieltäytyi puuttumasta. Seuraavaksi tapahtui mielenkiintoinen ilmiö, nimittäin tapahtuman järjestäjät kävivät käsiksi Junekseen. Useat järjestysvalvojat yrittivät häiritä ja estää vapaata tiedonkulkua.
Toisin sanoen tapahtuma, jonka perusidea oli vapaa tiedonvälitys, yritti kaikin tavoin estää Monokulttuurin kuvausryhmää. Alla muutama kuva järkkäreistä ja heidän esimiehestään, jotka menettivät malttinsa ja yrittivät estää vapaata tiedonkulkua.
Kaiken kaikkiaan tapahtuma oli täysi floppi. Antifa ja turvapaikka-aktivistit yrittivät saada tavalliset ihmiset agendandsa taakse, mutta kun ihmiset huomasivat, että heitä yritettiin käyttää hyväksi ja vedättää, porukka yksinkertaisesti häipyi. Viimeisten puhujien puheita kuunteli enää vain muutama yksittäinen kuuntelija.
Piti tulla suurmielenosoitus - Järjestäjä pettyi Helsinki Calling -kulkueen väkimäärään: ”Olimme kömpelöitä”
Poliisi arvioi, että Helsinki Calling -kulkueeseen osallistui 1500 ihmistä. Senaatintorilla ihmisiä oli tuhat enemmän.
Helsinki Calling -mielenilmauksesta puhuttiin järjestelyvaiheessa jopa suurmielenosoituksena. Poliisin arvioiden mukaan kulkueeseen osallistui 1500 ihmistä ja Senaatintorilla puheita kuunteli 2500 ihmistä - heistä tosin osa oli turisteja.
Järjestäjä itse arvioi, että paikalla olisi ollut 4000 ihmistä. Joka tapauksessa yleisömäärä tuntui olevan pettymys.
- Olemme tyytyväisiä jokaisesta kansalaisesta joka on liikkeellä tällaisella helteellä, tapahtuman järjestäjiin kuuluva Säde Peltola sanoi Iltalehdelle.
- Henkilökohtaisesti olisin toivonut, että täällä olisi ollut enemmän porukkaa.
Helsinki Calling sai osakseen kritiikkiä järjestelyistä: Se piti järjestää alun perin maanantaina, jolloin presidentit Donald Trump ja Vladimir Putin tapaavat Helsingissä. Osa kritisoi myös sitä, ettei tapahtuma halunnut osoittaa varsinaisesti mieltään Trumpia ja Putinia vastaan - esimerkiksi Lontoossa nähtiin Trumpia vastustaneita mielenosoituksia, joihin osallistui jopa satojatuhansia ihmisiä.
Peltola iloitsi sitä, että Helsinki Callingin järjestäjätaho oli saanut tehtyä "todella hyvällä jengillä mahtavaa duunia". Hän kuitenkin osittain ymmärsi myös kritiikin.
- Se on selvää, että olemme olleet kömpelöitä, koska on ollut kiire. Ja monia asioita oltaisiin haluttu tehdä paremmin. Mutta olemme tehneet parhaamme ja ympäripyöreitä vuorokausia ihan tosissamme.
Jussi Halla-aho toivottaa Trump ja Putinin tervetulleeksi, kommentoi eilistä ”kiljukaulojen” torikokousta
Puheenjohtaja Jussi Halla-aho (ps.) toivottaa twiitillään Yhdysvaltain ja Venäjän valtiopäämiehet tervetulleeksi Suomeen.
Halla-aho ottaa myös kantaa suvaitsevaiston eiliseen ylenmääräiseen riesuamiseen. Itseään häpäisivät erityisen tarmokkaasti Helsingin Sanomat sekä Helsinki Calling -mielenosoituksen osallistujat. Jälkimmäisessä toivotettiin uutterasti vähemmän kohteliasta f*ck-you:ta Donald Trumpille.
Halla-aho kirjoittaa sivuillaan:
”Jos Putin olisi tullut yksin vierailulle, en usko, että juuri kukaan olisi lähtenyt osoittamaan mieltä. Jos toisaalta Trump olisi tullut yksin vierailulle, samat kiljukaulat olisivat torilla kuin tänäänkin.
Kun kumpikin on kylässä, kiljukaulojen pitää muodon vuoksi olla vähän arvostelevinaan myös Putinia. Muu näyttäisi aika tyhmältä. Onhan Trumpin yksi suurimmista synneistä arvostelijoiden mukaan se, että hän on (kuulemma) joskus sanonut jotakin myönteistä Putinista. Tästä voi päätellä, että teoriassa Putin on suurempi paha kuin Trump.
Kun Venäjän suurlähetystöllä osoitettiin tuoreeltaan mieltä Krimin miehitystä vastaan keväällä 2014, paikalla ei oman havaintoni mukaan ollut muita medioita kuin Suomen Uutiset eikä muita poliitikkoja kuin minä. Kansalaisjärjestötkin olivat harvassa.
Putinin arvostelu alkoi kiinnostaa parempia piirejä vasta, kun hänet alettiin kokea käyttökelpoiseksi työkaluksi kansallismielisiä liikkeitä vastaan. Maahanmuuton arvosteleminen, EU:n arvosteleminen, minkä tahansa tabun arvosteleminen on nykyään ”juuri sitä, mitä Putin haluaisi”. Kuitenkin Putinin ja yleensäkin Venäjän hallinnon toimintaa analysoidaan ja kritisoidaan Suomen mediassa hyvin laiskasti, PAITSI jos saadaan rakennettua joku outo kytkentä Putinin ja kansallismielisten liikkeiden välille.
Mielenkiintoista on sekin, että vaikka meillä on runsaasti erittäin Venäjä-mielisiä entisiä ja nykyisiä poliitikkoja, kuten Tarja Halonen, Erkki Tuomioja ja Paavo Lipponen, heille ei tästä juuri huomautella. Ehkä putinismin saa anteeksi, jos muistaa samalla ankarasti haukkua perussuomalaisia.”
Hesarin kampanja oudoksuttaa
Puheenjohtaja Halla-aho kummeksuu niin ikään HS:n propagandatempausta, jossa Helsinginniemen mainostauluihin kylvettiin satamäärin erilaisia englannin- ja venäjänkielisiä julisteita. Erityisen näkyvästi oli esillä teksti: ”Mr President, welcome to the land of free press” (suom: ”Herra presidentti, tervetuloa maahan, jossa on vapaa media”). Lukijalle ei ole selvää, millä tavalla Yhdysvalloissa ei olisi vapaata mediaa.
”Olemme liian pieni kansa” – Syntyvyys on laskenut jo seitsemän vuotta: Ovatko suomalaisten perheihanteet muuttuneet pysyvästi?
Keskustelussa vika vieritetään usein yksilön vastuulle, vaikka yhteiskunnan turvaverkko on heikentynyt.
Suomalaisten syntyvyys on laskenut yhtäjaksoisesti vuodesta 2010 alkaen.
Viime vuonna syntyneitä oli 50 321, lähes 3 100 vähemmän kuin kuolleita. Keskimäärin yksi nainen synnytti 1,49 lasta.
Ihanteellisena hedelmällisyyslukuna pidetään 2,1:tä. Silloin väestön koko pysyisi samana, jos muuttoliikettä ei oteta huomioon.
Miksi suomalaiset eivät synnytä entiseen malliin?
Muutoksen selkein selittäjä lienee vuonna 2008 alkanut taloudellinen taantuma. Lapsia ei uskalleta hankkia, kun oman perheen talous ja näkymät työmarkkinoilla ovat epävarmoja.
”Nyt pohditaan paljon sitä, nouseeko syntyvyys, kun taloudessa näkyy merkkejä paremmasta. Jos syntyvyys jatkaa laskuaan, taustalla on varmasti laajempia muutoksia ihanteissa”, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen erikoistutkija Johanna Närvi sanoo.
Väestöliiton parin vuoden takainen perhebarometri paljasti, että vapaaehtoisesti lapsettomien määrä on kasvanut: tuolloin lähes 13 prosenttia 20–40-vuotiaista suomalaisista suunnitteli jäävänsä lapsettomiksi.
Uusimman perhebarometrin mukaan ilmiö ei kuitenkaan ole yleistymässä.
Vaikka vapaaehtoisesti lapsettomia oli vähän, moni silti epäröi vanhemmuutta omalla kohdallaan. Mielikuvat lapsiperhearjesta saattoivat olla inhorealistisia. Monelle lapsettomuus ei olekaan tietoinen valinta vaan mahdollinen lopputulos.
Vanhemmuutta myös lykätään ja lapsien toivottu määrä on pienentynyt. Suurperheitä eli vähintään kolmea lasta toivoi 30 prosenttia perhebarometrin vastaajista, kun aiemmin luku oli 40 prosenttia.
Ruotsissa ja Tanskassa syntyvyys on korkeampi kuin Suomessa
Miten politiikalla voisi edistää syntyvyyttä?
Eri maita vertailemalla tiedetään, että perheen ja työelämän yhteensovittamista kannattaa voimakkaasti tukea, Närvi sanoo. Käytännössä se tarkoittaa hyvin tuettuja perhevapaita ja järjestettyä päivähoitoa.
Vuonna 2008 alkaneen taantuman aikana perhepoliittisia etuuksia leikattiin. Lapsilisät – niks. Indeksit jäädytettiin, subjektiivinen päivähoito-oikeus rajattiin 20 tuntiin kokopäiväisen sijasta ja varhaiskasvatuksen ryhmäkokoja kasvatettiin.
Yksittäinen leikkauksen vaikutusta on hankala arvioida. Kyse on siitä, millaisena ihmiset mieltävät turvaverkon, jonka varaan he putoavat lapsen saadessaan.
”Kokevatko naiset, että heillä on mahdollisuudet sekä tulla äideiksi että jatkaa työuraansa?” Närvi kysyy.
Ruotsissa ja Tanskassa syntyvyys on korkeampi kuin Suomessa. Närvin mukaan on hankala sanoa, mistä erot johtuvat, mutta ainakin Ruotsissa työn ja perheen yhteensovittaminen on helpompaa.
Ansiosidonnaisella korvauksella tuettu vanhempainvapaa on selvästi pidempi ja päivähoito on halvempaa.
Eikä kyse ole vain perhepolitiikasta. ”Nuorten opiskelijoiden ja työelämään siirtyvien epävarmuus on lisääntynyt. Määräaikaiset työsuhteet viivästyttävät olennaisesti lasten hankintaa.”
Närvi korostaa, että lasten hankkiminen on jokaisen oma valinta. ”Päätöksentekijöiden tulee turvata sellaiset olosuhteet, jotka mahdollistavat perheen perustamisen. Synnytystalkoisiin kannustaminen on vanhanaikaista.”
”Meidän viaksemme jää ainoastaan se, että olemme liian pieni kansa”
Väestökysymys on peruja 1930- ja 1940-luvuilta, jolloin syntyvyyden lasku aiheutti huolta. Kysymys korostui sodan aikana. Ulkoministeri Väinö Tanner tokaisi huolissaan: ”Meidän viaksemme jää ainoastaan se, että olemme liian pieni kansa.”
Hävisikö Suomi talvisodan siis liian pienen väestön takia?
1940-luvun alun syntyvyyspolitiikka oli aggressiivista ja vahvasti nationalistista. Propaganda myös onnistui: Suomessa syntyi sodan jälkeen yli 100 000 lasta per vuosi, suuret ikäluokat. Korkea syntyvyys jäi kuitenkin vain muutaman vuoden piikiksi.
Lähetä kommentti