Anti-some-banni-kieli-projektin tarkoituksena on kehittää parviälyä hyödyntäen sellainen sanasto ja kielenkäytön tapa, joka ehkäisee punaviherkuplan ulkopuolisia alternative-keskustelijoita vihapuhesyytösten kohteeksi joutumiselta ja siitä väistämättä seuraavalta SOMEBANNILTA, jonka kohteeksi monet Facebookin ja Twitterin käyttäjät ovat joutuneet.
Oikeusministeriö on aloittanut uuden
vihapuheen vastaisen kampanjan, jossa määritellään laveasti vihapuheen sisältö.
SOMEssa on vaarallista käyttää sanastoa, joka sisältää
rotuun, ihonväriin, syntyperään,
kansalliseen tai etniseen alkuperään, uskontoon tai vakaumukseen,
seksuaaliseen suuntautumiseen tai vammaisuuteen liittyvää terminologiaa. Jos tuollainen terminologia yhdistetään negatiiviseen tai vihaiseen puheenparteen, seurauksena on lähes väistämätön SOMEBANNI.
Seuraavassa muutamia ideoita ASBKP:n edistämiseksi.
ÄLÄ KÄYTÄ SOMEALGORITMIEN HELPOSTI TUNNISTAMAA VIHATERMINOLOGIAA
Älä puhu s***leista, m********jista tai m****laisista. Keksi tilalle vaihtoehtoinen termi. josta sisältö käy selville, mutta joka ei sisällä vihapuhetta.
- "Isohameinen nainen varasti broilerin K-marketista."
Isohameisuus ei pidä sisällään rotua tai etnistä alkuperää, joten sanana sitä on suhteellisen turvallista käyttää.
Älä puhu ra****sista tai ah****telusta. Käytä jotain positiivisempaa termia ilman subjektia.
- "Teinitytöt rikastuivat ostarilla".
Rikastumisesta puhuminen tuo puheeseen positiivisen perussävyn, jota ei voi syyttää vihaisuudesta.
KÄYTÄ POSITIIVISTA, IRONISTA LÄHESTYMISTAPAA
Vihapuhesyyte ja SOMEBANNI ovat lähellä, jos käytät vihaista puheensävyä. Vihaisuuden ja negatiivisuuden sijaan on parempi kääntää uutiset päälaelleen ironiseksi positiivisuudeksi.
Ylläolevassa kuvassa tuomitaan perinteinen maskuliinisuus ja ylistetään uutta liberaalia maskuliinisuutta, vaikka tarkkasilmäisempi katsoja saattaa huomata kuvan ironisen sävyn. Kuva ei kuitenkaan syyllisty vihapuheeseen.
JÄTÄ VIHAPUHE KATSOJAN SILMÄÄN
Laita triggeröivä kuva tai uutinen vain esille, ilman vihaista tai negatiivista esipuhetta. Usemmiten riittää vain punaviherkuplalaisen postauksen retwiittaaminen. Lukijasi saattavat vihastua, mutta sinua ei voi syyttää vihapuheesta tai SOMEBANNATA.
330 kommenttia:
1 – 200 / 330 Uudempi› Uusin»SEX DOLL BOOM - Japanese men ditch ‘complex women’ for sex robots | World | News | Express.co.uk
Suomalaiset puolustavat Matti Nykästä: Pihla Viitala sai kuraa niskaansa parisuhdeväkivaltaa käsittelevästä postauksesta – pyytää nyt anteeksi
Pihla Viitala viittaus Matti Nykäseen sosiaalisessa mediassa sai aikaan törkypalautteiden ryöpyn.
Näyttelijä Pihla Viitala jakoi Instagram-tilillään pätkän erään bloggarin tekstistä, jossa käsitellään parisuhdeväkivaltaa. Tekstissä viitattiin maanantaina menehtyneeseen mäkihyppääjälegendaan Matti Nykäseen.
Viitalan julkaisemassa ruutukaappauksessa puhuttiin parisuhdeväkivallasta, ja vaikka Nykästä ei mainuttu nimeltä, ”Pia”-nimisen naisen ja muiden yksityiskohtien mainitseminen sai lukijat yhdistämään tekstin edesmenneeseen mäkihyppääjään.
Kuvan kommenttikenttä täyttyi nopeasti sekä kritiikistä että näyttelijän kanssa samaa mieltä olevien seuraajien viesteistä.
– Tahdikkuus ei ole nähtävästi Pihla Viitalan vahvoja puolia, yksi tuohtunut kommentoija kirjoitti.
– Kaikki me Matin toisen puolen muistamme. Se oli Matin elämää. Mutta eikö tämä nyt ole vähän tarkoituksen hakuista huomion kalastelua ajankohta huomioiden? toinen kyseenalaisti.
Viitala poisti myöhemmin tekstin ja julkaisi kuvan, johon oli kirjoitettu anteeksipyyntö.
– Pyydän anteeksi julkaisemaani kuvakaappausta. Se oli minulta ajattelematonta ajankohdan huomioonottaen, kuvassa lukee.
Viitalan tekstistä uutisoi ensimmäisenä Iltalehti.
Pihla Viitala julkaisi Matti Nykäsen tuomioista väärää tietoa - pyytää nyt anteeksi: ”Se oli minulta ajattelematonta”
Näyttelijä Pihla Viitala julkaisi Instagramissaan blogi-kirjoituksen, joka sisälsi osittain virheellistä tietoa Matti Nykäsen tuomioista.
Näyttelijä Pihla Viitala teki yllättävän avautumisen Instagramissa. Hän julkaisi kuvakaappauksen suomalaisbloggaaja Helmi Kekkosen blogitekstistä, jossa kritisoidaan Nykäsen sankaritarinaa ja kirjoitetaan esimerkiksi puolisoiden pahoinpitelyistä.
Julkaisu on herättänyt Pihlan some-seuraajissa voimakasta närkästystä, ja pian Viitala ajautui suukopuun seuraajiensa kanssa.
Blogitekstissä muun muassa väitetään virheellisesti, että Matti Nykänen olisi saanut tuomion tapon yrityksestä.
Näin ei kuitenkaan ole, sillä Nykäsen saamat tuomiot liittyivät pahoinpitelyihin tai törkeisiin pahoinpitelyihin.
Nyt Pihla Viitala on poistanut julkaisun, ja esittää nöyrän anteeksipyynnön.
– Pyydän anteeksi julkaisemaani kuvakaappausta.
– Se oli minulta ajattelematonta ajankohdan huomioon ottaen.
Pihlan uusi postaus on jakanut jälleen mielipiteitä.
– Julkisuudessa voi ratsastaa monin keinoin..Mut edesmenneitten solvaus on jo riman alittamista, eräs toteaa.
– Ryhdikäs teko pyytää anteeksi, toinen kommentoi.
Pihla Viitala pyytää anteeksi jo toisen kerran: "Ihanku ihmiset odottaisi huohottaen sitä, että pääsee huorittelee ja haukkuu"
Näyttelijä Pihla Viitala pyytää toistamiseen anteeksi julkaisuaan.
Näyttelijä Pihla Viitala on ottanut toistamiseen kantaa jakamaansa kuvakaappaukseen. Viitala pyytää uudestaan anteeksi. Edellinen anteeksipyyntö on poistettu.
– Valoa kohti. Ziisus mikä paskamyrsky! Ihanku ihmiset odottaisi huohottaen sitä, että pääsee huorittelee ja haukkuu. Olen edelleen pahoillani ajattelemattomuudestani Nykäsen lähimmäisiä ja rakkaita kohtaan, mutta noi uhkailut oli tällä kertaa aivan omaa luokkaansa, Viitala kirjoittaa Instagramissa.
Viitala jakoi tiistaina Instagram-tilillään kuvakaappauksen Helmi Kekkosen blogitekstistä, jossa kritisoidaan mäkihyppääjä Matti Nykäsen sankaritarinaa. Matti Nykänen menehtyi maanantaina. Kekkonen on poistanut blogitekstin.
Blogitekstin tiedot ovat monelta osaa virheellisiä. Tekstissä esimerkiksi väitettiin, että Matti Nykänen olisi saanut tuomion tapon yrityksestä. Näin ei kuitenkaan ole. Tekstin jakaminen sai aikaan valtavan somekohun. Viitalan seuraajat ihmettelevät kommenttikentässä tekstin jakamista.
– En aina muista, että mua seurataan ja siksi pitäis olla kahta varovaisempi kaikessa, jottei väärinymmärryksiä pääsisi syntymään. Onneksi voin keskittyä tänään töihin. Terkut vieläkin täältä Dublinista! Irlantilaiset on aivan ihania, Viitala kirjoittaa uudessa julkaisussaan.
Seksismin kitkemisessä kyse ei ole lillukanvarsista – ”Tässä on miettimistä itse kullekin, mistä johtuu tyttöjen mielipiteen muuttuminen”
Mitä enemmän kieltä käytetään tasa-arvoisesti, sitä enemmän tapahtuu muutoksia asenteissakin: sukupuolitietoisella kielenkäytöllä voidaan purkaa Suomessa erittäin sukupuolittuneita työmarkkinoita. Tämän vuoksi kieleen on kiinnitettävä huomiota.
Sosiaali- ja terveysministeriön alaisuudessa toimiva tasa-arvoasiain neuvottelukunta Tane julkaisi tänään Mila Engelbergin kirjan Miehiä ja naisihmisiä – Suomen kielen seksismi ja sen purkaminen. Julkaisutilaisuudessa käytiin läpi Suomen kielen seksistisiä piilomerkityksiä ja sitä, miten ne mahdollisesti heijastuvat yhteiskuntaan ja jokapäiväiseen elämään.
”Kieli on merkittävä todellisuuden rakentaja. Kielen avulla luodaan, ylläpidetään ja uudistetaan ympäröivän yhteiskunnan rakenteita ja hierarkioita. Kielitieteilijät ovat sanoneet, että kieli antaa ajattelullemme rakenteen ja voi rajoittaa sitä. Tämän vuoksi jokapäiväisessä elämässämme käytettävää kieltä on hyvä tutkia, arvioida sekä uudistaa, jottei kielen avulla ylläpidettäisi tarkoituksenmukaisesti eriarvoistavia, syrjiviä tai seksistisiä valtarakenteita”, SDP:n kansanedustaja Tarja Filatov totesi avauspuheenvuorossaan.
Kielen käyttö kertoo paljon yhteiskunnastamme ja siitä mihin sosialisoidumme. Esimerkiksi, kun tutkitaan lasten kielenkäyttöä ja sitä, miten se muuttuu lapsen kasvun myötä: pikkulapset yleensä mieltävät sanan ihminen tarkoittavan hänen omaa sukupuoltaan, mutta murrosikään tullessa tyttöjen käsitys sanan merkityksestä on muuttunut ja he mieltävät poikien lailla sanan merkityksen vastaavan miestä. Tässä on miettimistä itse kullekin, mistä johtuu tyttöjen mielipiteen muuttuminen, Filatov jatkoi.
Sanojen petolliset piilovaikutukset
Mila Engelberg kertoi puheenvuorossaan, että Suomen kieltä on totuttu pitämään tasa-arvoisena, koska se ei sisällä maskuliini- tai feminiinipronomineja. Silti kieleen on upotettuina monia seksistisiä konnotaatioita ja piilomaskuliinisuuksia, joita ei välttämättä heti arkikielessä huomaa, mutta puolihuolimatta ne heijastuvat yhteiskuntamme valtarakenteisiin.
Tästä hyvänä esimerkkinä toimii sanaliite -mies, jota käytetään monien hyvin korkea-arvoistenkin virkojen nimityksissä, kuten valtion päämies tai eduskunnan puhemies. Lisäksi näennäisesti neutraaleiksi tarkoitetut sanat kuten ihminen, poliitikko tai urheilija mielletään tarkoittavan ensi sijassa miestä. Mikäli kyseessä on nainen, käytetään sanan edessä termiä naisihminen tai naisurheilija.
Sanoihin liitetyt epätasa-arvoistavat konnotaatiot on hyvä tuoda esiin tutkimusten avulla, jotta kielenkäyttöön osattaisiin puuttua ja eriarvoistavia rakenteita poistaa.
Tarkoituksena ei ole tehdä kielenkäytöstä väkisin sukupuolineutraalia, sillä ympäristö missä elämme ei ole sukupuolineutraali, Engelberg täsmensi. Joissain tapauksissa on merkittävää tuoda esiin sukupuolen merkitys, esimerkiksi kun puhutaan sukupuolittuneesta väkivallasta tai jos tarkoitetaan ensimmäistä naispuolisesta presidenttiä.
Medialla on suuri vastuu
Aamulehden toimittaja Matti Mörttinen selvitti kuulijoille toimituksen päätöstä alkaa käyttää sukupuolitietoisia termejä. Tarkoitus ei ollut tehdä sukupuolisokeaa journalismia vaan tunnistaa niitä kielessä esiintyviä eriarvoittavia piilomerkityksiä ja muuttaa niitä tasa-arvoiseen suuntaan: eduskunnan puhemiehestä tuli puheenjohtaja ja kirkkoherrasta kirkon johtaja.
Puheenvuorossaan Mörttinen totesi, että yhteiskunnan tavoin myös kieli muuttuu ja kehittyy, esimerkiksi toimittajista harvoin enää käytetään vanhahtavaa piilomaskuliinia merkitystä lehtimies. Tämä on yksi todiste siitä, että kieltä pystytään todella muuttamaan tasa-arvoiseen suuntaan.
"Ne, jotka eivät synnytä, ovat ongelma" – japanilaisministeri sohaisi mehiläispesään syyttäessään lapsettomia naisia väestön ikääntymisestä | Yle Uutiset | yle.fi
Mies pois ammattinimikkeistä? THL haluaa eduskunnan keskusteluun sukupuolineutraaleista termeistä: "Mies-päätteistä nimikkeistöä löytyy myös viime vuosina annetuista laeista"
Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos THL perää julkista keskustelua sukupuolineutraalien ammattinimikkeiden käytöstä. Esimerkiksi eduskunta voisi keskustella puhemies-sanan vaihtamisesta sukupuolineutraaliksi.
Sunnuntaisuomalainen kertoi viikonloppuna, että THL haluaa lopettaa esimerkiksi mies-päätteisten ammattinimikkeiden käytön.
THL:n Tasa-arvotiedon keskus julkaisee osana EU-rahoitteista Sukupuolella väliä? -hanketta sukupuolitietoisen viestinnän materiaalia, joilla halutaan vaikuttaa muun muassa viranomaisten ja median käyttämään sukupuolta koskevaan sanastoon.
Voisiko puhemiehen korvata puheenjohtajalla?
Tasa-arvotiedon keskuksen kehittämispäällikkö Reetta Siukolan mukaan vastuu asian edistämisestä on monella eri toimijalla, mutta esimerkiksi eduskunta voisi halutessaan keskustella puhemies-sanan vaihtamisesta.
– Sitä voisi nostaa keskusteluun, olisiko puheenjohtaja yhtä hyvä ja arvovallan säilyttävä.
Hän kuitenkin painottaa, että asiasta päättäminen kuuluu eduskunnalle. THL ei myöskään halua jyrähtää tai antaa määräystä sukupuolineutraalien ammattinimikkeiden käytöstä.
– Ehkä on parasta, että toimitaan useilla rintamilla, ja eri toimijat voivat aktiivisesti siihen myötävaikuttaa. Näkisin, että tasa-arvolaki velvoittaa erityisesti viranomaisia edistämään tavoitteellisesti sukupuolten tasa-arvoa.
Myös viime aikojen laeissa mies-päätteisiä nimikkeitä
Petrattavaa löytyykin eduskunnan suunnalta myös lainsäädäntökielen edistämisessä.
– Lainsäädännössä on useita kymmeniä mies-päätteisiä nimikkeitä.
Esimerkeiksi Siukola mainitsee muun muassa nimikkeet virkamies tai poliisimies.
– Vaikka kielitoimiston kielenhuoltajat ovat kiinnittäneet siihen huomiota, mies-päätteistä nimikkeistöä löytyy myös viime vuosina annetuista laeista eikä niitä olla haluttu lähteä korjaamaan.
THL toivookin, että eri yhteyksissä mietittäisiin, milloin sukupuolen esiin tuominen on tärkeää ja milloin ei ole, tai millä tavalla se pitäisi tehdä.
– Kaikki tällaiset asiat muuttuvat hitaasti eikä niiden muuttaminen kertaheitolla suurella päätöksellä tunnu kovin miellyttävältä ratkaisulta.
Musta Orkidea-blogin pitäjä sai kasvot
Erityisesti Perussuomalaisten, Kristillisdemokraattien ja Aito avioliitto-yhdistyksen ahkerasti siteeraaman Musta Orkidea-blogin transsukupuolinen pitäjä Sametti on saanut kasvot. Sametti kertoo omilla kasvoilla Youtube-palvelussa detransitioprosessistaan toissapäiväisessä ja eilisessä videossaan. Blogi on herättänyt varsin suurta ihmetystä. Sametti haluaa ulostulollaan nyt hälventää epäilyjä siitä, että hän olisi esimerkiksi jonkinlainen trolli.
Musta Orkidea-blogin pitäjän puheenvuoro esiintyy myös Suomen Perustan julkaisemassa ”Epäneutraali sukupuoli-kirja: Puheenvuoroja sukupuolikysymyksistä”-kirjassa.
”Olen sukupuolenkorjauksen läpikäynyt transsukupuolinen mies. Se tarkoittaa sitä, että olen syntynyt tyttönä ja lääketieteellisin menetelmin vaihtanut sukupuoleni mieheksi. Olen myös biseksuaali. Olen kuitenkin konservatiivi ja LGBT-kriittinen. Haluan tässä kirjoituksessa avata tapetilla olleita sukupuoleen liittyviä kysymyksiä omasta näkökulmastani.”, kertoo Sametti Suomen Perustan kirjassa itsestään.
Sametin ratkaisu antaa blogistihahmolleen kasvot, on sinänsä kunnioitettava. Samalla on todettava, että Sametin omaa kokemusta sukupuolesta ja elämäntarinastaan tähän kokemukseen liittyen on varmastikin kunnioitettava.
On syytä kuitenkin muistuttaa, että kyse on yksittäisen ihmisen matkasta, kertomuksesta kokemuksistaan, joista ei voi vetää yleistyksiä.
Yleistyksiä, jotka ovat vastoin tieteellistä tutkimusta, on vedetty liiankin paljon nimenomaan transvastaista gender-ideologiaa (genderismiä) kannattavien oikeistoradikaalien toimijoiden parissa.
Sametin eilinen video:
https://www.youtube.com/watch?v=9m3uXMeJHr4
KOMMENTTI
Mitä tapahtuu Sdp:ssä, jos Antti Rinteen sairausloma jatkuu? Kulissien takana voi olla tekeillä iso linjanmuutos
Vaalikoneista voi kohta paljastua, kuka oikeasti heiluttaa nuijaa sosiaalidemokraattisessa puolueessa.
Vielä muutama viikko, niin me äänestäjät pääsemme etsimään vaalikoneista juuri itsellemme sopivia puolueita ja ehdokkaita.
Valinta on aina vaikea. Ennen vaalikoneen käyttöä kannattaa tehdä itselleen selväksi, aikooko äänestää ehdokasta tykkäyspohjalta vai mielipiteiden perusteella. Aika useinhan käy niin, että vaalikone tarjoaa ykköseksi tyyppiä, joka on väärästä puolueesta, väärän ikäinen ja kokoinen, ja kaiken lisäksi väärin pukeutunut.
Usein vaalikoneen tarjoamien kärkiehdokkaiden välillä on aivan merkityksetön ero, joten vakavamielisen äänestäjän on esitettävä itselleen pari jatkokysymystä:
Pitäisikö painottaa omalle suosikkipuolueelleen uskollista ehdokasta, jonka mielipiteet poikkeavat mahdollisimman vähän puolueen keskimääräisistä vastauksista? Vai kannattaisiko valita ehdokas, joka asettuu puolueensa sisällä selvästi oppositioon valtavirran kanssa?
Otetaan esimerkki viime eduskuntavaaleista. Yleisradion vaalikoneesta löydämme seuraavat vaihtoehdot, joita kutsumme nimellä Ehdokas A ja Ehdokas B.
Ehdokas A on sitä mieltä, että ilmastonmuutoksen hillitsemistä ei pidä asettaa teollisuuden kilpailukyvyn edelle.
Ehdokas B on sitä mieltä, että ilmastonmuutoksen hillitseminen pitää asettaa teollisuuden kilpailukyvyn edelle.
Ehdokas A on sitä mieltä, että geenimuunneltu ruoka on turvallista ihmiselle ja ympäristölle.
Ehdokas B on sitä mieltä, että geenimuunneltu ruoka ei ole turvallista ihmiselle ja ympäristölle.
Ehdokas A ei haluaisi luopua ajatuksesta, että koko Suomi on pidettävä asuttuna.
Ehdokas B on sitä mieltä, että nyt on jo aika luopua koko Suomen pitämisestä asuttuna.
Ehdokas A haluaa hyväksyä periaatepäätöksen uuden ydinvoimalaitosyksikön rakentamisesta.
Ehdokas B ei halua hyväksyä periaatepäätöstä uuden ydinvoimalaitosyksikön rakentamisesta.
Ehdokas A ei halua sallia mietojen viinien ja vahvojen oluiden myyntiä ruokakaupoissa.
Ehdokas B haluaa sallia mietojen viinien ja vahvojen oluiden myynnin ruokakaupoissa.
Ehdokas A vastustaa ruotsin kielen opiskelun muuttamista vapaaehtoiseksi.
Ehdokas B kannattaa ruotsin kielen opiskelun muuttamista vapaaehtoiseksi.
Helppo valinta? Ehdokas A on selvästi elinkeinoelämän menestystä painottava konservatiivi, ehkä peräti maaseudulta, Ehdokas B taas vihertävä hipsteri jostain etelän suurkaupungista. A ja B eivät varmasti mahtuisi samaan puolueeseen.
Väärin. On aika paljastaa jutun juoni: Ehdokas A on sosiaalidemokraattisen puolueen Sdp:n puheenjohtaja Antti Rinne, Ehdokas B saman puolueen ensimmäinen varapuheenjohtaja Sanna Marin.
Äänestäjälle tässä on se ongelma, että vuodenvaihteessa sairastunut Rinne on edelleen sairaalahoidossa. Emme tiedä varmuudella milloin hän pääsee kotiin kuntoutukseen, saati puolueen johtoon vetämään vaalikampanjan loppusuoraa. Rinne on jo viisi viikkoa kieltäytynyt kaikista haastattelupyynnöistä.
Puolueissa hiotaan parhaillaan vastauksia tämän kevään vaalikoneisiin. Kannattaa panna tarkkaan merkille, miten Sdp vastaa yllä lueteltuihin arvokysymyksiin. Jos vastaukset ovat Ehdokas A:n linjoilla, Antti Rinne on edelleen puolueen kiistaton nokkamies.
Jos taas Sdp:n puoluevastaukset vaalikoneissa kallistuvat selvästi Ehdokas B:n linjalle, se tarkoittaa että Sanna Marin on kaikessa hiljaisuudessa ottanut haltuunsa paitsi puheenjohtajan nuijan, myös puolueen linjan.
Sdp:ssä on ennenkin ollut naispuheenjohtaja, mutta sukupolvenvaihdos ja parin piirun siirtymä vihreiden suuntaan olisi iso uutinen.
Yle-gallup: Sdp 20.1, Kok 17.3, Kesk 15.6, Vihr 14.6
Kokoomuksen kannatus laski 2,3 ja Sdp:n 1,1 prosenttiyksikköä edellisestä mittauksesta.
Ylen kannatusmittaukseen Taloustutkimus haastatteli 2928 ihmistä 14.1.-5.2.2019. Puoluekantansa kertoi 1794 vastaajaa.
Kannatusta saivat puolueista (muutos edellisestä vastaavasta mittauksesta):
Sdp 20,1 (-1,1)
Kok 17,3 (-2,3)
Kesk 15,6 (-0,5)
Vihr 14,6 (+1,0)
PS 12,0 (+1,8)
Vas 8,6 (-0,9)
Rkp 4,0 (+1,5)
KD 3,6 (-0,6)
Sin 1,4 (+0,4)
Muut 2,7 (+0,6)
Kokoomuksen kannatus oli yhtä alhaalla viimeksi elokuussa 2016. Ylen mukaan tulosta selittää kompurointi vanhustenhoidon kriisin kanssa ja kannatuksen lasku varsinkin naisten ja eläkeikäisten parissa.
– Se näkyy siinä, että varsinkin kaksi viime viikkoa, jolloin keskustelu on ollut päällä, ovat olleet kokoomukselle selvästi huonoimmat, Taloustutkimuksen tutkimusjohtaja Tuomo Turja sanoo Ylelle.
Sdp on Turjan mukaan hyötynyt vanhustenhoidosta käydystä väittelystä. Hänen mukaansa Sdp:lle olivat hyviä mittauksen kaksi viimeistä viikkoa.
– Mittausjakson alussa heillä oli heikkoja viikkoja, mikä johtuu ehkä keskustelusta kuka puoluetta johtaa.
– Perussuomalaisten kannatusnousu on aika mielenkiintoinen. Näyttää siltä, että se ei tule lainkaan muista puolueista, Turja toteaa.
Keskustan suosio oli viimeksi yhtä alhaalla kesällä 2012.
Gucci veti rasistiseksi syytetyn paidan pois myynnistä – puseron kauluksesta muodostui blackface
Luksusmerkki Gucci on vetänyt pois myynnistä puseron, jonka on syytetty muodostavan käyttäjänsä kasvojen alaosaan niin sanotun blackfacen. Asiasta uutisoi muun muassa CNN.
Yritys on pahoitellut paidalla aiheuttamaansa mielipahaa.
Mustan puseron kaulus ulottuu kasvoille ja näyttää balaclava-päähineen alaosalta.
Sosiaalisessa mediassa paidan kauluksen tulkitaan kuitenkin näyttävän blackfacelta. Blackface on tyypillisesti kasvomeikki, jolla valkoiset näyttelijät ovat maskeeranneet itsensä esittämään tummaihoista. Meikkiä pidetään nykyisin rasistisena.
– Gucci pahoittelee syvästi villaisen balaclava-jumpperin aiheuttamaa mielipahaa. Vahvistamme, että paita on välittömästi poistettu kaikista myymälöistämme sekä nettikaupastamme, yritys tiedottaa.
Myös Prada ollut aiemmin blackface-kohussa
Luksusmerkit ovat kompuroineet vastaavien kohujen kanssa aiemminkin.
Viime vuonna tunnettu huippumuotimerkki Prada sai sosiaalisessa mediassa rasismisyytöksiä julkaistuaan avaimenperän, jolla katsottiin olevan blackface.
Pradamalia-sarjan Otto-Toto-hahmon kerrottiin perustuvan fantasiaan, mutta yritys veti tuotteet pois myynnistä ja pyysi tapausta anteeksi.
Nautitko "muina miehinä" "jokamiehen oikeuksista", auttoivatko "esi-isäsi" "miestä mäessä" – tutkija varoittaa sortumasta yleistävään maskuliinisuuteen
Suomea ei pidä erehtyä luulemaan sukupuolineutraaliksi kieleksi, vaikka meillä on sukupuoleton hän-pronomini. Suomen kielessä on vallalla yleistävä maskuliinisuus.
Yleistävästä maskuliinisuudesta kielivät esimerkiksi sukupuoleen viittaavat tehtävänimikkeet, kuten puhemies, lakimies ja luottamusmies.
Tehtävänimikkeet eivät ole ainut kielen osa-alue, jolla vallitsee miehiin ja naisiin viittaavien termien epäsymmetria. Esimerkkejä yleistävästä maskuliinisuudesta ovat sellaisetkin ilmaukset kuin "esi-isät" ja "jokamiehen oikeudet". Unohtamatta puheenparsia "muina miehinä" ja "auta miestä mäessä" tai vaikkapa tuttuakin tutumpaa yleissanaa "pyykkipoika".
Kielenkäytön epätasa-arvoisiin rakenteisiin pureutuu kielentutkija, FT Mila Engelberg väitöskirjassaan Miehiä ja naisihmisiä – Suomen kielen seksismi ja sen purkaminen. Kirjan on julkaissut Tasa-arvoasiain neuvottelukunta.
– Käsikirjan tarkoituksena ei ole lopettaa sukupuolesta puhumista, vaan kyseenalaistaa eriarvoistavat ja esimerkiksi sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjä syrjivät kielenkäytön tavat. Tulee miettiä, missä yhteydessä sukupuolen mainitseminen on tarkoituksenmukaista, ja milloin ei, Engelberg sanoo.
Kirja tarjoaa konkreettisia keinoja sukupuolitietoiseen kielenkäyttöön.
– Esimerkkejä yhdenvertaisesta kielenkäytöstä ei ole tarkoitettu vain kopioitaviksi. On tärkeää muuttaa sukupuolen kuvaamiseen liittyviä ajattelutapoja, Engelberg huomauttaa.
Tutkija muistuttaa, että monille sukupuolittuneille nimikkeille löytyy sukupuolineutraali vastine tai useampikin, ja uusien nimikkeiden muodostamiseen on monenlaisia kielellisiä keinoja.
Lakitekstissä esiintyvät yleistävät maskuliini-ilmaisut voidaan korvata lainsäädäntöä muutettaessa. Lisäksi oppilaitosten materiaaleissa tulee antaa oppilaille ja opettajille riittävästi välineitä sukupuolia eriarvoistavan kielenkäytön analysoimiseen.
Suomen kielen lautakunta julkaisi jo vuonna 2007 suosituksen sukupuolineutraalin kielenkäytön edistämiseksi, erityisesti ammattinimikkeistössä, lainsäädännön ja hallinnon kielessä sekä viestimissä.
Unelmahäissä seksitappelu - tulinen lohjalainen morsian: ”Antaisit v*ttu useammin!”
Unelmahäät-ohjelmassa ei kirosanoja säästellä, kun rempseä lohjalaispariskunta koittaa selviytyä hääjärjestelyistä.
Asko Tenhulan, 41, ja Mari Nevalaisen, 31, lempi leimahti ensi näkemällä liekkeihin, kun he päätyivät yhteisen tuttavansa muuttoavuksi. Suhde eteni salamannopeasti, kun Asko kosi Maria jo kolmen viikon tapailun jälkeen. Häät sovittiin reilun vuoden päähän kihlauksesta.
Lohjalla omakotitaloa asuttavalla uusperheellä on aiemmista suhteistaan neljä lasta.
Vanhoja autoja harrastuksenaan tuunaava Asko työskentelee teleasentajana. Mari on töissä Motonet-myymälässä.
Pari vihitään elokuussa avioliittoon Lohjan Pyhän Laurin kirkossa. Kosteita juhlia vietetään Vihdin Puistolan juhlasalissa. Teemaväri limenvihreä koristaa juhlatilan lisäksi myös morsiamen kutreja.
– Mun luonne on semmoinen, että mä on niin hiton äkkipikainen. Kaiken pitää tapahtua heti. Usein tulee konflikteja. Se olen yleensä minä, joka rupee huutamaan, Mari kuvailee suhteen dynamiikkaa.
Hän kertoo oppineensa pitkäpinnaisuutta mieheltään. Opit eivät kuitenkaan näy, kun hääjärjestelyissä päästään loppusuoralle. Vain päivää ennen suurta juhlaa tunnelma kiristyy ja kirosanat lentelevät. Koristeiden kiinnitys hääpaikalla jää illalla viime tippaan ja hampaitaan kiristelevä morsian pelkää yöuniensa puolesta.
Tilanne johtaa mojovaan riitaan, kun morsian tiuskii viilipyttynä pysyvälle miehelleen. Harsokoristeen kiinnitys lavan reunaan symmetrisesti polttaa morsiamen hermot.
– Sit sä tuut vittu ja korjailet niitä ja vikiset mulle saatana! morsian laukoo lehmänhermoiselle sulhaselle, joka ei ole edes arvostellut morsiamen aikaansaannoksia.
Sulhasen mukaan kaikki kyllä hoituu, kun koristeet vain kiinnitetään kerrallaan kaikessa rauhassa yhdessä.
Mari kuitenkin jatkaa vouhotustaan ja lopulta samaan syssyyn kiistellään jo pariskunnan seksikertojen määrästä. Niitä on morsiamen mielestä liian vähän.
– Aina kun sä saat kullia sä oot niin vitun vihainen! Askokin korottaa ääntään.
– Paskat! Sä annat liian harvoin. Antaisit vittu useammin! morsian pauhaa.
Sulhanen uhkailee morsianta häiden alla kuukauden selibaatilla. Kun koristeet on saatu paikoilleen, kummankin ääni kellossa muuttuu. Sulhanen ehdottaa jopa yöllistä puhelinseksiä, sillä pari viettää viimeisen iltansa ennen häitä eri osoitteissa.
Kuten tässä ohjelmassa aina, lopulta kaikki on hyvin ja pariskunta tahtoo toisensa papin edessä. Alttarillakaan ei kommelluksilta vältytä, sillä morsian saa nauruhepulin ja sekoittaa vasemman ja oikean pujottaessaan sormusta miehensä nimettömään.
Unelmahäät TV5:lla maanantaisin klo 21.00.
Juttua muokattu 9.2.2018 klo 13:45: Artikkelista poistettu nimitietoja
USA:ssa käydään oikeutta siitä kuinka paljon takapuolen vakoa saa näkyä työpaikalla
Säädösten mukaan vaosta pitää peittää 50 prosenttia alhaalta päin mitattuna.
Washingtonin osavaltion oikeusistuin on kinkkisen oikeudellisen pulman edessä. Sen pitäisi määritellä mikä on persvako (englanniksi anal cleft) ja kuinka paljon sitä saa näkyä työpaikalla.
Oikeudenkäynti sai alkunsa, kun Everettin kaupungissa Hillbilly Hotties -kahvilaketjussa työskentelevät naiset määrättiin peittämään takapuolen vaon alapäästä 50 prosenttia. Sama määräys koskee luonnollisesti myös muita työpaikkoja.
Tarjoilijat, joita kutsutaan nimellä bikini-baristat, eivät määräyksestä pitäneet.
Yhdysvalloissa on paljon pikaruokapaikkoja ja rekkakuskien kahviloita, joissa naispuoliset tarjoilijat ovat varsin vähissä pukeissa. Hillbilly Hotties on yksi näistä.
Perustuslaki takaa ilmaisunvapauden
Bikini-baristat saivat ensimmäisen erävoiton tällä viikolla, kun tuomari Marsha Pechman ilmoitti, että määräystä ei saa panna täytäntöön. Pechmanin mukaan määräys todennäköisesti rikkoo Yhdysvaltain perustuslakia.
– Ilmaus takapuolen vaon alapuolisko ei ole riittävän hyvin määritelty tai kohtuudella ymmärrettävä. Se voi johtaa pukeutumissäädöksen mielivaltaiseen toteuttamiseen. Säädös rikkoo todennäköisesti myös perustuslain ensimmäisessä lisäyksessä (First Amendment) taattua ilmaisun vapautta, kirjoitti Pechman päätöksessään, josta raportoi Courthouse News.
Hillbilly Hottiesin omistaja Jovanna Edge sanoo, että vaatisi ”korkeampaa matematiikkaa” päätellä, onko persvaon alapuoliskosta yhtään näkyvillä.
Toinen tapausta käsitellyt tuomari Morgan Christensen on samaa mieltä.
– Miten poliisit voivat päätellä mistä kohtaa menee takapuolen vaon alapuoliskon raja ja miten he voivat sen mitata, ihmettelee tuomari.
Lopullista päätöstä ei oikeus vielä ole antanut.
Yhä useampi huippukoulutettu äänestää perussuomalaisia
Insinöörit, talousjohtajat ja itc-asiantuntijat ovat heitä, jotka kokevat perussuomalaisen maailmankuvan yhä läheisemmäksi itselleen. Eikä vähiten puolueen edustaman kriittisen maahanmuuttopolitiikan vuoksi. Ajatus perussuomalaisista pelkästään yhteiskunnan vähäosaisten foorumina on pahasti puutteellinen.
Perussuomalaisten merkitys työväenpuolueena on vähentynyt samaan aikaan kun puolue houkuttelee yhä enemmän korkeasti koulutettuja. Tämän ovat saaneet selville Turun yliopiston valtiotieteilijät tutkimuksessaan, josta kertoo muun muassa Hufvudstadsbladet:
– Pitkään ehkä ajateltiin jotenkin niin, että perussuomalaisten ajatusmaailma houkuttelee pelkästään vähäosaisia, mutta se ei pidä paikkaansa, sanoo poliittiset kuplat -tutkimusprojektin johtaja, dosentti Arttu Saarinen. Hänen mukaansa perussuomalaisten kannattajat eivät keskimäärin ole huono-osaisia, mutta eivät ole myöskään edustettuina kaikkein suurituloisimpien joukoissa.
Suuret erot ammattiryhmien välillä
Turun yliopiston tutkijat selvittivät, miten eri ammattiryhmien edustajat äänestivät vaaleissa vuosina 2003-2015. Ryhmä asiantuntijat jaettiin halki ja poikki ensin teknokraatteihin, joita edustavat insinöörit sekä ekonomit. He työskentelevät pääosin yksityisellä sektorilla.
Yli 10 prosenttia teknokraateista äänesti perussuomalaisia edellisissä eduskuntavaaleissa. Puolue jopa lisäsi kannatustaan teknisen väen joukossa vuodesta 2011 vuoteen 2015, vaikka kannatus työväestön parissa hieman laski.
Loput porukasta eli sosiokulttuuriset asiantuntijat edustavat vaikkapa opettajia sekä lääkäreitä. He työskentelevät puolestaan julkisen sektorin eri tehtävissä.
Sosiokulttuurisen väen joukoista vain kaksi prosenttia äänesti perussuomalaisia. Tilanne on saman suuntainen kaikissa Euroopan maissa.
Halla-ahon looginen linja puree
Hufvudstadsbladet on haastatellut juttuunsa myös perussuomalaisten poliittista suunnittelija Riikka Purraa, joka työskenteli aiemmin tutkijana Turun ylipoistossa ja teki samalla väitöskirjaansa.
Purra sanoo maahanmuuttokysymysten olleen hänen ensisijaisen kiinnostuksensa kohteena iät ja ajat. Hän kertoo myös tunteneensa puheenjohtaja Jussi Halla-ahon jo kauan ennen kuin alkoi työskennellä perussuomalaisten puoluetoimistossa. Siellä on huomattu, että korkeasti koulutetut ovat yhä kiinnostuneempia perussuomalaisten toiminnasta.
– Kyse on ennen kaikkea maahanmuuttoon liittyvistä kysymyksistä, jotka yhdistävät näitä meidän uusia ihmisiä, Purra sanoo. Hänen mukaansa yhä korkeammin koulutettujen ihmisten tulo mukaan puolueen toimintaan näkyy nyt myös selkeämpänä ja asiallisena ohjelmatyönä:
– Jussi Halla-aho on rationaalinen sekä looginen ajattelija ja tämä näkyy puolueen linjassa.
Paitsiossa: Jääkiekon macho äijäkulttuuri on kuollut
Kaukalossa kaikkensa antavat ammattijääkiekkoilijat eivät siviilit päällä olekaan machoja, maskuliinisia, täydellisiä koneita, ja viimein se saa myös näkyä, kirjoittaa Jatkoajan maajoukkuetoimituksen päällikkö Tuuli Määttä.
Jääkiekkokulttuurilla on syystäkin macho maine.
Kaukalon tapahtumat toki ovat yleensä neutraaleja. Maali näyttää maalilta, torjunta torjunnalta ja paitsio paitsiolta huolimatta siitä, ovatko siinä osallisena miehet, naiset, lapset vai jotain siltä väliltä.
Jääkiekkokulttuuri kuitenkin korostaa maskuliinisina pidettyjä piirteitä: Peliin kaivataan kovuutta ja raskasta työntekoa. Pelitapahtumista käytetään sotatermejä ja vastustajajoukkuetta verrataan viholliseen. Tunteet on siirrettävä sivuun taistelun tieltä. Jopa pelaajien kohdalla todetaan usein, että mitä suuremmat fyysiset mitat, sen parempi.
Jääkiekkokulttuurin (tai minkä tahansa kulttuurin) maskuliinisuudessa on omanlaisensa turva ja lohtu. Koska tunteet tosiaan on siirrettävä sivuun taistelun tieltä, se antaa sekä tekijöille että seuraajille (teko)syyn keskittyä tähän hetkeen, keskittyä tekemiseen, siirtää tunteet syrjään suuremman päämäärän tieltä.
Ottelun tuoksinassa se toimii. Totta kai pelikellon ollessa käynnissä pelaajien tulee keskittyä seuraavan maalintekotilanteen rakentamiseen eikä hetki sitten tulleen takaiskumaalin suremiseen.
Mutta kentän raavaasta taisteluilmeestä yhä vähemmän siirtyy kaukalon ulkopuolelle.
+++
Otetaan avuksi muutama esimerkki.
Kun Colorado Avalanchen Mikko Rantanen lähti Pohjois-Amerikkaan, hän ei osannut solmia omaa solmiotaan. NHL-pelaajat joutuvat kuitenkin jatkuvasti kulkemaan puvut päällä, ja netissä leviääkin gif-animaatio, jossa joukkueen kapteeni Gabriel Landeskog sitoo kravattia Rantasen kaulaan. Haastattelussa Rantanen paljasti, että hänellä oli mukanaan Denverissä äidin valmiiksi solmimia kravatteja.
Kyse on pienestä mutta merkittävästä asiasta. Machokulttuurin vastaisesti Rantanen paljasti avoimesti, ettei osaa kaikkea. Että joutuu jopa pyytämään äitiään apuun. Aikuinen mies, jääkiekon ammattilainen!
Pari viikkoa sitten erään Liiga-joukkueen faniristeilyllä pelaajat kuulutettiin sisään yksi kerrallaan. Viimeisenä valokeilaan – etummaisiksi, kaiken kansan pällisteltäväksi – tulivat joukkueen suurimmat tähdet. Kaksi heistä oli niin ilahtuneita osuessaan vierekkäin seisomaan, että he tarttuivat toisiaan hetkeksi kädestä kiinni ja hymyilivät leveästi toisilleen.
Tunteiden näyttäminen on nykykulttuurissa, erityisesti miesten kesken, edelleen vaikeaa. Vaikeammaksi sen tekee, jos se täytyy tehdä julkisesti. Yhä vaikeammaksi menee, jos siihen liittyy toisen miehen koskettaminen, vaikka vain kädestä kiinni ottaminen. Ja vielä valokeilassa, eturivissä.
Paras ja räikein nykyhetken esimerkki on kuitenkin Lukon Teemu Ramstedt. Hän teki juuri päätöksen, jollaista ei Liiga-kiekossa ole ennen nähty: hän keskeyttää ammattijääkiekon hetkeksi keskittyäkseen keskosena syntyneen lapsensa hoitamiseen.
Yksikään empatiakykyinen ihminen tuskin voi väittää Ramstedtin tehneen väärin, huonosti tai typerästi. Loogisuudestaan huolimatta päätös oli kuitenkin rohkea, sillä on yhä harvinaista, että mies siirtää uransa syrjään perheen tieltä.
Kaukalossa kaikkensa antavat ammattijääkiekkoilijat eivät siviilit päällä olekaan machoja, maskuliinisia, täydellisiä koneita. He ovat inhimillisiä, tuntevia ihmisiä.
Viimein se saa myös näkyä.
+++
Kyse on suuremmasta suomalaisen (ja länsimaisen, ehkä jopa maailmanlaajuisen) kulttuurin muutoksesta.
Perinteisesti feminiinisinä pidetyt kyvyt ja piirteet kuten tunneäly ja kommunikointi ovat nousseet avainasemaan monella työpaikalla. Tunteita ei enää haluta eikä voida peitellä. Sukupuolten tasa-arvo on kehittynyt ja kehittyy edelleen. Perhe-elämässä isät ovat läsnä lastensa arjessa eri tavalla kuin ennen.
PARISKUNNAN PAINAJAINEN: ANOPPI LÄÄPÄLLÄÄN VÄVYPOIKAANSA - VARASTI MIEHEN ALASTONKUVIA!
Elämä appivanhempien kanssa ei ole aina helppoa. Eräs mies kertoo Redditissä harvinaisen hankalasta tilanteestaan, sillä hänen mukaansa anoppinsa olevan häneen lääpällään.
– Minä ja vaimoni olemme olleet yhdessä jo muutaman vuoden, mies kertoo:
– Anoppini on ollut minuun ihastunut ensi tapaamisestamme saakka. Se on puistattavaa. Olen yrittänyt puhua hänelle siitä, miten epämukavaa se on, ja samoin vaimoni.
Pariskunnan arjesta onkin tullut hyvin kiusallista, sillä anoppi flirttailee miehelle avoimesti ja on jopa mennyt äärimmäisyyksiin ihastuksensa suhteen.
Reddit-kirjoituksen mukaan nainen varasti tyttärensä puhelimesta miehestä otettuja alastonkuvia. Anoppi ei kuitenkaan suostunut pyytämään tekoaan anteeksi, eikä poistamaan kuvia. Ymmärrettävästi mies kokee teon loukkaavan hänen yksityisyyttään.
– Tämä on aivan kauheaa. Vaimollani ja minulla on joitakin outoja fetissejä, joten jotkut hänelle lähettämäni kuvat ovat todella nöyryyttäviä ja ne oli tarkoitettu ainoastaan hänen nähtäväkseen, hän selittää:
– Vaimoni on asiassa täysin minun puolellani ja tukee minua.
Tilanne on vaikea, sillä pariskunta ei haluaisi joutua selittämään muille perheenjäsenille, miksi he ovat ottaneet etäisyyttä vaimon äitiin. Redditissä ollaan suhtauduttu ymmärtäväisesti miehen tilanteeseen. Kommentoijat ovat ehdottaneet, että mies tekisi anoppinsa toimist julkisia. Moni on myös suosittellut kääntymään asiassa lain ammattilaisten puoleen.
Lähde: Mirror, Reddit
Miesvaltaisilla aloilla olisi syytä havahtua – "Yhtä lailla isä voi jäädä kotiin hoitamaan sairasta lasta"
Työpaikkojen perheystävällisyys on melko hyvällä mallilla Suomessa, etenkin naisvaltaisilla työpaikoilla.
Käytännössä naisvaltaisilla työpaikoilla perheystävällisyyteen liittyvät järjestelyt ovat usein huomattavasti pidemmälle mietittyjä, kuin miesvaltaisilla työpaikoilla, kertoo ohjelmapäällikkö Salla Toppinen-Tanner Työterveyslaitokselta.
”Osassa työpaikoista perheystävällisyys on pitkällä ja osassa asiat eivät ole yhtä hyvin. Joillain työpaikoilla koetaan, että esimiehillä ja johdolla on aika vähän tietoa, miten perheystävällisyyttä voisi työpaikoilla edistää. Erityisen paljon tähän asiaan olisi syytä kiinnittää miesvaltaisilla työpaikoilla”, Toppinen-Tanner sanoo.
Toppinen-Tanner kokee itse, että perheystävällisyys on sanana hieman huono, sillä työpaikkojen perustehtävänä ei ole perheistä huolehtiminen. Hän korostaa, että perheystävällisyys on osa kokonaisvaltaista työhyvinvointia, mikä on ehdottoman oleellista jokaisella työpaikalla.
”Perheystävällisyys on yksi lähestymistapa, jolla työhyvinvointia voidaan kokonaisvaltaisesti edistää työpaikoilla. Näen itse, että perheystävällisyys sanana kuvaa etenkin kulttuurista puolta asiasta. Työpaikoilla pitää ymmärtää, että työntekijä on kokonaisuus”, Toppinen-Tanner sanoo.
”Terveitä elintapoja työpaikoilla kyllä tuetaan, ja ymmärretään, että ihminen palautuu vapaa-ajalla, mutta yhtä lailla pitäisi ymmärtää se, että työntekijä on onnellinen, kun hänellä on toimiva perhe-elämä ja asiat sujuvat arkielämässä, eikä siihen lisätä työpaikoilla tarpeetonta stressiä.”
Johdolla ja esimiehillä on erittäin tärkeä rooli sellaisen työilmapiirin ja kulttuurin luomisessa, jossa perheystävällisyyteen liittyvistä asioista voidaan keskustella ja tiedottaa vapaasti ja avoimesti.
Lue myös: Auttaisiko firman päiväkoti, kesäinen lapsiparkki tai etätyöt? Nämä suomalaisyritykset edistävät perheystävällisyyttä todellisilla teoilla
Kulttuuri on olennaista myös siinä, että kun käytännöt ja joustot ovat olemassa, niitä uskalletaan myös käyttää ilman pelkoa negatiivisista seuraamuksista.
Perhevapaat ovat myös miesten asia
Miten perheystävällisyys sitten näyttäytyy nais- ja miesvaltaisilla työpaikoilla?
Ainakin niin, että työn ja perheen yhteen sovittamiseen liittyvistä asioista tiedotettiin enemmän naisvaltaisilla työpaikoilla, kuin muilla työpaikoilla, selvisi Työterveyslaitoksen vuonna 2015 teettämästä tutkimuksesta.
Sen sijaan työpaikalla olemassa olevista työn ja perhe-elämän yhteensovittamisen järjestelyistä tai lakisääteisistä perhepoliittisista ja työajan jouston mahdollisuuksista tiedotettiin huonosti tai ei lainkaan 57 prosentissa miesvaltaisista työpaikoista.
Se on korkea luku. Evätkö perheystävälliset käytännöt ole rantautuneet vieläkään miesvaltaisille työpaikoille?
”Tutkimuksessamme näkyi, että miesvaltaisilla aloilla ei ole jouduttu tämän asian kanssa vastakkain niin paljon kuin naisvaltaisilla aloille”, Toppinen-Tanner kertoo.
”Naisvaltaisilla aloilla on paremmat järjestelyt ja suhtautuminen on ehkä myönteisempää.”
Lain mukaan isillä on oikeus pitää isyyslomaa ja vanhempainvapaata.
Mitä enemmän perhevapaita ja muita tukia, sen vähemmän lapsia syntyy. Näin voi päätellä historiatiedon perusteella. Ehkä nämä tuet on yksinkertaisesti väärin kohdennettu.
Nykyisessä kiireisessä työelämässä perheen perustaminen tuppaa unohtumaan kokonaan. Partnerin löytäminen vaatii aikaa ja vaivaa, jota ei uran luomisen vuoksi liikene tarpeeksi. Siksipä näitä perhevapaita pitäisi kohdentaa myös yksinäisille, sinkuille, peräkammarin pojille ja muille parittomille. Muutaman viikon yhteiskunnan kustantama vonkausloma esim. Thaimaahan voisi tehdä hyvää syntyvyydelle.
Tasa-arvon ja yhdevertaisuuden kannalta katsottuna perhevapaat kuuluvat myös perheettömille!
Monet nuoret naiset kokevat seksuaalista häirintää työpaikallaan – Sannalle esimies ehdotti bikineitä
Selvitys on poikkeuksellisen laaja: siihen vastasi yli 8 000 henkeä, ja siihen osallistuneet liitot edustavat yhteensä lähes 300 000:ta korkeakoulutettua palkansaajaa.
MINKÄS ikäinen sinä olet?” kysyi keski-ikäinen mies 26-vuotiaalta Sannalta.
Sanna oli valmistunut maisteriksi ja oli määräaikaisena työntekijänä eteläsuomalaisessa pörssiyhtiössä.
Hänet oli lähetetty kolmekymppisen naispuolisen esimiehensä kanssa neuvottelemaan yhtiön osallistumisesta miehen omistamaan tärkeään markkinointitapahtumaan.
Neuvottelu alkoi muuttua yhä oudommaksi. Mies ehdotteli naisille, että he voisivat pukeutua tapahtumassa bikineihin. Lopulta hän laukoi suoranaisia rivouksia.
Sanna järkyttyi, ärsyyntyi ja suuttui.
SANNAN tapaus on tyypillinen. Lähes joka viides korkeakoulutettu nainen on kokenut viiden vuoden aikana seksuaalista häirintää työpaikallaan, kertoo akavalaisten ammattiliittojen laaja kyselytutkimus.
Seksuaalisella häirinnällä tarkoitetaan tasa-arvovaltuutetun mukaan ”sanallista, sanatonta tai fyysistä, luonteeltaan seksuaalista ei-toivottua käytöstä, jolla tarkoituksellisesti tai tosiasiallisesti loukataan henkilön henkistä tai fyysistä koskemattomuutta erityisesti luomalla uhkaava, vihamielinen, halventava, nöyryyttävä tai ahdistava ilmapiiri”.
”Jokainen tapaus on liikaa”, sanoo erityisasiantuntija Piritta Jokelainen Yhteiskunta-alan korkeakoulutetut ry:stä.
Tutkimuksen tulos ei yllättänyt häntä.
”Oli odotettua, että häirintä painottuu nuorempiin naisiin ja että se heijastaa työpaikan virallisia ja epävirallisia hierarkioita. Järkyttävää oli sen sijaan se, että hyvin harva ylipäätään tiesi, kenen puoleen voi kääntyä, jos joutuu häirinnän kohteeksi. Hyvin harva oli puuttunut joko itse kokemaansa tai havaitsemaansa häirintään.”
Jokelainen muistuttaa, että tasa-arvolaki kieltää seksuaalisen häirinnän.
”Jos sellaista esiintyy, työnantajan on ryhdyttävä toimenpiteisiin sen poistamiseksi.”
TYÖPAIKALLAAN Sanna sai osakseen sympatiaa.
Esinainen totesi, että hänkään ei pidä tästä yhtään mutta asialle ei voi mitään. Markkinointitapahtuma on yhtiölle niin tärkeä.
Sanna turhautui ja kirjoitti sosiaaliseen mediaan päivityksen, jossa hän toivoi tulevansa kohdelluksi työssään asiantuntijana. Sen jälkeen hän joutui työpaikallaan puhutteluun.
Hän sai kuulla, että hänen käytöksensä voi olla haitaksi yhtiölle, koska häirintään syyllistyneet saattavat loukkaantua tai suuttua.
”Pitääkö olla niin dramaattinen. Etkö voisi niellä ylpeyttäsi. Älä aiheuta enempää ongelmia”, Sannalle toisteltiin.
YKSI syy kyselytutkimuksen tekemiseen oli #metoo-ilmiö, jonka nostattamaa keskustelua seksuaalisesta häirinnästä on käyty jo puolitoista vuotta.
Kymmenen Akavaan kuuluvaa järjestöä päätti selvittää asiaa. Ne halusivat Jokelaisen mukaan saada kattavan kuvan suomalaisten korkeakoulutettujen asiantuntijoiden ja johtotehtävissä olevien tilanteesta.
Selvitys on poikkeuksellisen laaja: liitot edustavat yhteensä lähes 300 000:ta korkeakoulutettua palkansaajaa. Kyselyyn vastasi viime syyskuussa 8 106 henkeä. Heistä 550 oli opiskelijoita ja 7 272 työssä käyviä tai työttömiä.
Amanda ja Marie liikuttuivat, kun tuntematon mies halusi maksaa leirieväät: ”Hän sanoi, että arvostaa tosi paljon asepalvelustamme”
19-vuotiaat varusnaiset Amanda ja Marie häkeltyivät miehen lämminhenkisestä eleestä.
Vantaalaiset varusnaiset Amanda ja Marie olivat sunnuntai-iltana palaamassa lomilta ja piipahtivat Myyrmannin Citymarketissa ostamassa eväitä tulevalle metsäleirille. Vekaranjärvellä Karjalan prikaatissa vapaaehtoista asepalvelusta suorittavat 19-vuotiaat naiset juttelivat kaupassa keskenään tulevan viikon metsäleiristä, kun yhtäkkiä heidän takanaan oleva, noin kolmekymppinen mies, tarjoutui maksamaan nuorten naisten ostokset.
– Hän ojensi meille kymmenen euron setelin ja sanoi, että arvostaa tosi paljon vapaaehtoista asepalvelustamme. Olimme aivan häkeltyneitä, Amanda kertoo.
Marie epäröi aluksi, voivatko naiset ottaa rahaa vastaan, mutta lopulta setelillä kuitenkin maksettiin välipala- ja proteiinipatukat sekä vesipullot.
– Siitä jäi tosi hyvä mieli, melkein tippa tuli linssiin, Marie sanoo.
Tavoitteena johtajakoulutus
Naiset eivät omasta mielestään edes ehtineet kiittää miestä tarpeeksi, koska tilanne tuli niin yllättäen eteen ja oli ohi todella nopeasti.
– Tämä mies on varmasti meidän mielessä silloin, kun syömme näitä välipalapatukoita keskellä metsää, naiset pohtivat.
Naiset ovat tunteneet toisensa yläasteelta lähtien. Molemmille on ollut pienestä pitäen selvää, että he haluavat suorittaa varusmiespalveluksen. Vaikka palvelusta on nyt takana vasta viisi viikkoa, Amanda ja Marie uskovat päätöksen suorittaa asepalvelus olleen oikea.
– Olemme viihtyneet tosi hyvin. Onhan välillä toki rankkaa, mutta enimmäkseen kivaa. Parasta on ampuminen, Amanda sanoo.
Molemmilla on tavoitteena johtajakoulutus ja vuoden asepalvelus. Vekaranjärven Karjalan prikaati valikoitui sen vuoksi, että siellä oli paljon enemmän mahdollisuuksia kuin lähivaruskunnissa.
Sunnuntai-iltana naiset olivat bussissa palaamassa lomilta hyvillä mielin. He uskovat miehen teon lämmittävän vielä pitkään hyisessä metsässä.
Sata naista paljasti alapäänsä valokuvaajalle: ”Ollaan rehellisiä, vulvaa on vaikea näyttää itselleenkään”
”Jotkut naiset tärisivät ja kysyivät minulta, ovatko he normaaleja.”
Häpeän voittamiseksi. Näin valokuvaaja Laura Dodsworth perustelee uusinta valokuvausprojektiaan, jossa hän kuvasi sata naista. Valokuvissa naiset näyttivät kameralle kaikkein yksityisimmän osan itsestään, vulvansa. Dodsworth on kuvannut aiemmin sadan miehen peniksen ja sadan naisen rinnat. Nyt oli vulvan, eli naisten ulkoisten sukuelinten vuoro.
– Olin harkinnut ideaa, mutta työnsin sitä pois, Dodsworth kertoo The Guardianin haastattelussa.
Kolme syytä saivat hänet toteuttamaan projektin. Ensimmäinen oli naisten sukuelinten kauneusleikkaukset.
– Kun luin naisten ympäri maailmaa teettävän häpyhuulten muovausleikkauksia, minulle tuli paha olo, hän kertoi The Guardianissa.
Toinen syy projektin toteuttamiseen oli se, ettei vulvasta puhuta aina edelleenkään suoraan. Dodsworth kertoo lukeneensa esimerkiksi terveydenhuollon esitettä, jossa vaginaa kutsuttiin etureiäksi. Hän kokee, että tällainen kielenkäyttö on epätarkkaa ja vahingollista. Kolmas syy projektin toteuttamiseen oli se, että hän halusi siirtyä uuteen aiheeseen penisten kuvaamisen jälkeen.
Naiset paljastivat itsensä itselleen
Naisten vulvat ovat näkyvillä lähinnä pornossa ja synnytyksessä. Dodsworthin mukaan se johtuu osittain vulvan paikasta kehossa.
– Penikset ovat esillä, vulvat eivät. Jos olet heteronainen, et näe monia.
Monelle naiselle oman vulvan katsominen on vaikeaa.
– Ollaan rehellisiä, vulvaa on vaikea näyttää itselleenkään, hän kirjoittaa kirjassaan Womanhood: The Bare Reality, joka ilmestyy 21. helmikuuta.
Naisen sukuelimet ovat ruumiinosa, josta on ollut historiallisesti vähän tieteellistä tietoa. Tiedonpuute voi olla yksi syy häpyhuulten muovausleikkausten määrien kasvamiseen. Yhdysvalloissa leikkausten määrä kasvoi 40 prosenttia vuosina 2015-2016.
Moni Dodsworthin kuvaamista naisista ei ollut katsonut omaa vulvaansa lähietäisyydeltä koskaan ennen. Miesten peniksiä kuvatessaan hän oli kokenut, että miehet paljastivat itsensä naiselle, mutta naisten vulvia kuvatessaan hän koki, että naiset paljastivat itsensä itselleen.
–Jotkut naiset tärisivät ja kysyivät minulta, ovatko he normaaleja.
Monta vulvaa, ei yhtä oikeaa
Hän kuvasi projektia varten myös oman vulvansa. Kokemus oli vapauttava.
– Otin kuvani ja katsoin sitä Macini näytöltä. Ajattelin, että vau, tuolla tapahtuu paljon. Katsoin episiotomia-arpeani ja se näytti pikkuruiselta. Kun kosketan sitä, se tuntuu mielessäni valtavalta, koska traumaattisen synnytyksen muisto on valtava.
Episiotomia tarkoittaa välilihan leikkausta, joka joillekin naisille tehdään synnytyksen yhteydessä.
Dodsworth puhui vulvasta kuvaamiensa naisten kanssa monessa muussakin roolissa kuin seksin kannalta.
– Puhuimme monesta muusta aiheesta, jotka eivät ole seksikkäitä, kuten kuukautisista, vaihdevuosista, lapsettomuudesta, keskenmenosta, abortista, raskaudesta, synnytyksestä ja syövästä.
Dodsworthin kuvat tekevät selväksi, ettei ole yhdenlaista ja oikeannäköistä vulvaa. Kuvat voi katsoa The Guardianin jutusta.
Kulta Katriina mainosti herkällä kuvalla – somessa puhkesi täysi myrsky
Kulta Katriina mainosti herkällä kuvalla – somessa puhkesi täysi myrsky
Kahvimainoksen naisparista syttyi kiihkeä väittely sosiaalisessa mediassa.
Kahvi- ja mausteyhtiö Meiran tunnetuimpia tuotteita on Kulta Katriina. Ystävänpäivän lähestyessä Meira avasi yhteisöpalvelu Facebookissa arvontakampanjan perinteisistä televisiomainoksistaan poikkeavalla kuvastolla.
Kampanja pyysi kertomaan, kenen kainalossa aikoo viettää ystävänpäivää. Kuvassa kaksi nuorta naista kuhertelee keskenään elokuvateatterin penkeillä.
Vieressä on kaksi mukillista Kulta Katriinaa ja popcornia.
Kahvimainoksen naisparista syttyi kiihkeä väittely sosiaalisessa mediassa.
Kahvi- ja mausteyhtiö Meiran tunnetuimpia tuotteita on Kulta Katriina. Ystävänpäivän lähestyessä Meira avasi yhteisöpalvelu Facebookissa arvontakampanjan perinteisistä televisiomainoksistaan poikkeavalla kuvastolla.
Kampanja pyysi kertomaan, kenen kainalossa aikoo viettää ystävänpäivää. Kuvassa kaksi nuorta naista kuhertelee keskenään elokuvateatterin penkeillä.
Vieressä on kaksi mukillista Kulta Katriinaa ja popcornia.
Professorin oudot puheet kummastuttavat, vähättelee ympärileikkausten seurauksia naisille
Professori Birgitta Essén on niitä harvoja asiantuntijoita, jotka julkisesti vähättelevät naisten sukuelinten silpomisesta uhreille koituvia seurauksia. Hän sanoo, että kehitysmaiden naisilla on paljon suurempiakin ongelmia elämässään. Asiasta kertoi Ruotsin yleisradioyhtiö SVT.
-Totta kai vastustan ympärileikkauksia ja haluan että ne loppuvat. Mutta aikuisille naisille koituvat seuraukset eivät ole niin vakavia kuin on väitetty, professori toteaa Ruotsin yleisradioyhtiön haastattelussa.
”Silpominen ei ole naisten pahin ongelma”
Osa silvotuista naisista saapuu pakolaisina Pohjoismaihin ja juuri heidän parissaan professori Essén työskentelee Upsalassa. Hän on erikoistunut raskaudenajan tutkimukseen ja osan ajastaan hän pitää vastaanottoa myös Somaliassa. Siellä hän tutkii keskenmenoja ja raskaudenaikaista lapsikuolleisuutta sekä niiden mahdollista yhteyttä ympärileikkauksiin.
– Lapsille ympärileikkaus on tietysti trauma ja ilman puudutusta toimenpide on myös tuskallinen. Se voi johtaa erilaisiin turvotuksiin ja virtsausongelmiin sekä moniin muihin komplikaatioihin. Mutta kun se on kerran tapahtunut, niin herraparatkoon, se ei ole näitten naisten suurin ongelma, toteaa professori Essén.
Maapallolla elää 200 miljoonaa ympärileikattua naista. Joka vuosi kaksi miljoonaa 4-11 -vuotiasta tyttölasta kokee saman kohtalon.
Nainen, älä venytä prinsessaleikkejä liian pitkälle
Kenenkään ei pidä vedota sukupuoleensa oikeuttaakseen kiukunpurkauksiaan tai laiskuuttaan perehtyä johonkin asiaan, kirjoittaa Rosa Meriläinen kolumnissaan.
EI ole naisen etu olla jumalatar, prinsessa tai etäinen mysteeri. Mitä tarkoittaa naisen kannalta se, jos muinaismyytissä naisjumaluus on ollut väkevä? Ei yhtään mitään.
Jumalatar-kurssit eivät auta sinua kohottamaan värähtelytasoasi. Enkelimatkalla jumalattareksi et aktivoi dna:si kultaista ulottuvuutta. Afrodite ei anna sinulle itseluottamusta, mikäli osallistut asiaa käsittelevälle kurssille. Hankkimalla kalliista kivestä tehdyn yoni egg -kuulan et muutu metafyysisesti.
MONELLA ihmisellä on tarve saada yhteys johonkin suurempaan, jonka olemassaolon aavistaa vaikkapa kuunnellessaan sielukkaasti soitettua Bachia. Lisäksi ihmisellä voi olla tarve ajatella, että minussa on enemmän kuin nyt näkyy: en ole saavuttanut täyttä potentiaaliani.
Tänä aikana korostuu itsensä kehittäminen monilla eri tavoilla. Toiset lukevat sata romaania vuodessa, toiset seuraavat aktiivirannekkeella liikuntasuoritteitaan ja toiset haluavat olla jotenkin jumalaisia antamalla energioidensa virrata tai vastaavaa. Ihminen kyllä viisastuu lukemalla kaunokirjallisuutta ja vaalii terveyttään liikkumalla. Mutta ihmisestä ei tule jumalatarta.
NAISEN ei ole viisasta osallistua itsensä korottamiseen mystiikalla muiden yläpuolelle. Ylentämällä alentamalla on naisia laitettu kultaiseen häkkiin maailman sivu. Sinne ei saa tukea ja toveruutta, ei aitoa kommunikaatiota, joka vaatii tasa-arvoista kohtaamista. Siellä voi vain kiukutella muina lapsiaikuisina, että minä nyt vain olen tällainen.
Jumalatar-harhan pikkusisar ovatkin liian pitkälle venyneet prinsessaleikit. Prinsessat ovat tietysti ihania. Niillä on pitkät hiukset ja hörhelömekot ja heitä ihaillaan, vaikka he eivät tekisi ja osaisi yhtään mitään. Prinsessan ei tarvitse kehittää itseään, eikä tehdä sankaritekoja. Ja mikä tärkeintä, prinsessat saavat kiukutella ja olla neuroottisia. Näin he jopa osoittavat olevansa oikeita prinsessoja. Kuulkaa sanaa: oikeat prinsessat joutuvat aina hillitsemään itsensä. Itsehillintä ja tunnesäätely ovat osa aikuisuutta, ja mitä vastuullisemmassa asemassa olet, sitä suurempi on vaikenemisen velvollisuus. Tästä naiset eivät saa vapautusta sukupuolensa perusteella.
JULKAISIN pari vuotta sitten kirjan kuukautisista yhdessä Sanna Seiko Salon kanssa. Eräässä radiohaastattelussa muuan miestoimittaja parahti, että ”nainen on mysteeri”. Olin esittänyt ajatuksen, että poikien ja miestenkin on syytä perehtyä kuukautisiin, jos aikovat ymmärtää ihmisiä esimerkiksi perheenjäsenen, kollegan tai esihenkilön roolissa.
Ihmisessä toki on paljon selittämätöntä. Tieteellä on tutkittavaa, taiteella tulkittavaa. Modernin romaanitaiteen ihmiskuva on ristiriitainen. Kommunikaatio ja itsetuntemus on vaikeaa. Tämä ei liity sukupuoleen. Naisia voi ymmärtää siinä missä muitakin ihmisiä.
Kenenkään ei pidä vedota sukupuoleensa oikeuttaakseen kiukunpurkauksiaan tai laiskuuttaan perehtyä johonkin asiaan. On ihmisen, ei naisen, ominaisuus olla ainutlaatuinen ihme.
Kolumnisti on tamperelainen vapaa kirjoittaja ja vihreä feministi.
Kommentti: Miksi naiset ostavat deittiohjelmissa sian säkissä, mutta miehet eivät?
Jälleen yksi Bachelor etsii rakkautta tv:ssä, ja halukkaita suomenruotsalaisen palomiehen kainaloon oli useita satoja. Mutta miten, ihmettelee Ilta-Sanomien toimittaja Wilma Ruohisto.
Bachelor Suomi -ohjelman uuden tuotantokauden naisehdokkaat julkistettiin tänään. Mukaan mahtuu niin Miss Helsinki -finalistia, hiihdon SM-voittajaa kuin filosofian tohtoriakin.
Näitä kaikkia 17 naista yhdistää se, että he ovat vapaaehtoisesti ilmoittaneet itsensä kilpailemaan heille entuudestaan täysin tuntemattoman miehen huomiosta tv:ssä.
Ja jos yllä oleva virke ei kuulosta omituiselta ensimmäisellä kerralla, toistetaan se. 17 pari–kolmekymppistä naista kilpailee heille täysin tuntemattoman miehen huomiosta. Tv:ssä.
Bachelor, myös Unelmien poikamiehenä tunnettu ohjelma on jo vanha juttu. Naiset ovat kilpailleet rakkaudesta nykyisellä kaavalla ensimmäisen kerran Suomessa jo yli kymmenen vuotta sitten. Ohjelmasta ollaan nähty myös mukailevia versioita, kuten Miljonääri-Jussi, jossa naiset tavoittelevat upporikasta Jussia. Paitsi, että Jussi oli Ville, eikä edes rikas. Jos et muista, voit varmaankin arvata, kuinka siinä kävi.
Ensimmäinen Bachelorette Suomeen saatiin viime vuonna. Jenny Helenius vei miehiä Turkkiin ja valitsi suosikkinsa. Ero tuli kahden viikon kuluttua valinnasta, mutta ei se mitään. Edistyksellistä!
Paitsi, että ei.
Siinä missä Bachelor pidettiin salassa viime hetkiin asti jopa kilpailijaehdokkailta itseltään, Suomen Bachelorettea mainostettiin potrettikavalkadin, tittelin ja luonnekuvuaksen kera. Jenny antoi lukuisia haastatteluja jo ennen ohjelman pressipäivää. Jenny oli myös jo valmiiksi julkisuudesta, tai siis aikaisemmalta Bachelor-kaudelta tuttu – jottei varmasti jäisi epäselväksi, millainen morsian tässä on tarjottimella.
Palomiehenä työskentelevä Bachelor puettiin palomiehen haalareihin, mutta Bachelorettea kuvattiin lähinnä erilaisissa hempeissä mekkoasioissa. Missä olivat kuvat toimistopäällikkönä työskentelevästä Jennystä läppärin takana poolopaidassa?
Onko niin, että naisia löytyy jonoksi asti, koska eihän kenenkään unelmien poikamies voisi olla sysiruma tai ihan köyhä, vaikka hänestä ei tietäisi edes etunimeä? Sekä Bachelor- että Bacheloretten käsikirjoittaja ja casting-vastaava Nonna Tähtinen kertoo, että totuus kuitenkaan ei ole aivan näin yksinkertainen.
– Oli Jennyn oma toive tulla julkisuuteen hänenä itsenään, jotta miehet tietäisivät, ettei siellä taustalla ole mitään bikinibeibeä, Tähtinen kertoo lisäten, että Bachelorit ovat sen sijaan halunneet pysyä mystisinä.
Tähtisen mukaan kokeilu oli hyvin onnistunut, sillä miehiä haki mukaan yli sata. Se ei ole silti mitään verrattuna naishakijoiden määrään, joita tulee casting-vastaavan mukaan useita satoja.
– Naiset tietävät paremmin, mihin ovat lähtemässä. He ovat yleisesti paremmin perillä deittiohjelmista ja hakevat myös hanakammin mukaan, hän analysoi.
Samasta ilmiöstä on puhuttu myös muun muassa Ensitreffit alttarilla -ohjelmassa. Miehet ovat Tähtisen mukaan varovaisempia ja skeptisempiä. Ehkä tästä voi päätellä Jennyn pelänneen, että ohjelmaan valitut miehet olisivat pettyneet näkemäänsä perinteisen piilottelun jälkeen.
Se kuulostaa jotenkin karulta, joten mietitään ennemmin sitä, miksi kukaan etsisi rakkautta tv:stä?
Ehkä siksi, että tosi-tv-julkisuus on nykyajan someyhteiskunnassa varsin käypää valuuttaa.
Mitä mieltä sinä olet? Heitä mielipiteesi kommenttikenttään!
Wilma Ruohisto
TÄNÄÄN TV:SSÄ: MIES EI OSAA LAITTAA VAIMOAAN JA SEKSINUKKEJAAN PAREMMUUSJÄRJESTYKSEEN
Tänään (12.2.) Subilla nähtävässä brittidokumentissa tutustutaan amerikkalaiseen Jamesiin, jolla on vaimo ja neljä seksinukkea.
Sub.doc: Seksirobottien vallankumous -nimisessä dokumentissa seurataan kahden vuoden ajan tekoälyllä varustetun huipputeknologisen seksirobotin valmistusta. Ohjelmassa haastatellaan robotin kehittäjiä ja seksinukkien käyttäjiä ja keskustellaan myös uhkasta, joka syntyy kun ihminen korvataan robotilla.
James ei esimerkiksi osaa sanoa, kummasta tykkää enemmän, vaimostaan vai lempinukestaan.
SEKSINUKET YLEISTYNEET MYÖS SUOMESSA
Nukkejen myötä myös seksinukkebordellit ovat yleistyneet, ja sellainen on perustettu myös Suomeen.
Tosi-tv-tähtenäkin tunnettu Antti Kurhinen hehkuttaa bisnestä tuoreessa Facebook-päivityksessään.
- Uusi seksinukke Kristina on tullut meille töihin, hurraa! Myös ystävänpäivä on ihan nurkan takana, jotenka sen kunniaksi olemme päättäneet alentaa hintoja! Tervetuloa panemaan, Antti julistaa.
Poliisi etsii naisopiskelijoita ahdistelevaa äitiä, joka ei lakkaa etsimästä sinkulle pojalleen treffiseuraa
Yhdysvalloissa etsitään naista, joka yrittää liian innokkaasti löytää pojalleen naisseuraa, uutisoi muun muassa Yahoo Lifestyle.
Towsonin poliisilaitos yrittää löytää yli 50-vuotiasta naista, joka kärttää yliopisto-opiskelijoita deittailemaan sinkkua poikaansa.
Äiti on liikkunut Towsonin yliopiston kampuksella Marylandissa. Hän lähestyy naisia, näyttää heille puhelimestaan kuvia pojastaan ja kysyy, kiinnostaisiko heitä tapailla tätä.
Poliisin mukaan nainen on ainakin kolmena päivänä tullut yliopiston kahteen eri rakennukseen helmikuun alussa.
Äiti halutaan saada kuriin
Saatuaan useita valituksia innokkaasta äidistä poliisi varoitti kampuksen opiskelijoita hänestä. Viestissä on naisen tuntomerkit sekä kuvia hänestä, ja hänet pyritäänkin tunnistamaan.
– Tämä tapausvaroitus annetaan, jotta Towson Universityn yhteisö olisi tietoinen kampuksella tapahtuneesta, joka saattaa aiheuttaa huolta. Tämän varoituksen tarkoituksena on lisätä tietoisuutta ja tiedottaa yhteisölle tapahtumista, jotka voivat vaikuttaa heidän turvallisuuteensa, poliisin viestissä luki Yahoo Lifestyle -sivuston mukaan.
Poliisin edustajan mukaan toistaiseksi naista ei epäillä rikoksesta. Virkavalta kuitenkin haluaa naisen lopettavan naispuolisten opiskelijoiden ahdistelun.
Yahoo Lifestyle -sivusto arvelee, että samaa saattaa haluta myös naisen poika.
Lähteet: Yahoo Lifestyle, FoxNews, Metro
Kommentti: Suomalaisilta kysyttiin mielipidettä seksuaalirikoksien ja kulttuurin yhteydestä – vihervasemmisto hermostui perin juurin, mutta mikä asiassa oli varsinainen ongelma?
KOMMENTTI | Helsingin Sanomat julkaisi hiljattain jutun kyselytutkimuksen tuloksista. Jutun otsikossa todettiin, että suomalaisten enemmistön mielestä kulttuuri selittää seksuaalirikoksia. Vihervasemmisto höyrähti. Tiedetoimittaja Juhani Huopainen kokosi yhteen mielipiteitä, joiden mukaan suomalaisten mielipiteitä ei olisi saanut tutkia.
HS-jutun otsikossa todettiin, että suomalaisten enemmistön mielestä kulttuuri selittää seksuaalirikoksia. Tutkimuskysymyksenä oli ”seksuaalirikosten tärkeimpiin syihin kuuluu maahanmuuttajien erilainen kulttuuri ja uskonto”.
Ei ollut vaikea arvata, että kysymyksenasettelu, tai ylipäätään asiasta kysyminen, oli monien mielestä väärin.
Vasemmistoliiton varapuheenjohtaja Veronika Honkasalo järkyttyi: ”Medialla on valtava voima arkipäivän rasismin voimistajana ja asenteiden muokkaajana. Mikä ihme on tämän itseään toteuttavan gallupin lisäarvo ja missä HS:n eettinen selkäranka?”
Toimittaja Kaarina Hazard twiittasi: ”Valtiovarainministeriön uhoama kahden miljardin säästö saadaan heittämällä, kun lopetetaan tutkimus kokonaan ja mennään kokonaan kyselyillä. Koska kaikkein arvokkain tieto maailmassa on tieto siitä, miltä suomalaisista tuntuu”, pingaten eli ohjaten viestinsä myös Helsingin Sanomien toimituksen ja päätoimittaja Kaius Niemen tiedoksi.
Ihmisoikeusjuristi ja professori Martin Scheinin twiittasi: ”Paha rimanalitus Hesarilta. Jutusta saisi hyvän tenttikysymyksen siitä, millaisia virheitä tämä kyselytutkimus sisältää”.
Scheinin jatkaa vieraskieliselle yleisölle: ”Biggest newspaper in Finland interviews 1000 people about attitudes towards asylum seekers & migrants. Unscientific, unethical, prejudiced. Includes a question “how big a problem“ migrants are for Finland, with “very small problem” as an *extreme* opinion”
Ylen Kari Haakana ihmettelee mielipiteiden kysymistä: ”En ymmärrä, mitä väliä minun mielipiteelläni on. Eikö journalismin pitäisi selvittää syitä eikä mielipiteitä? Eikä selvittelyn pitäisi olla edes vaikeaa, koska on olemassa useita tieteenaloja, jotka tutkivat rikollisuutta, käyttäytymistä ja kulttuureja.”
Helsingin valtuuston puheenjohtaja Otso Kivekäs (vih): ”Siis uutisoiko @hsfi oikeasti, että seksuaalirikokset noin ylipäänsä johtuvat maahanmuuttajien kulttuurista ja uskonnosta? Niinhän tuossa näyttää syötetyn kansan mielipiteeksi. Koko kysytty kysymys on täysin absurdi ja johdatteleva.”
Missä tasapuolisuus?
Kyselytutkimukset ovat usein ongelmallisia. Kysymyksenasettelu, kyselyn yhteydessä aiemmin esitetyt kysymykset ja annetut vastausvaihtoehdot ohjaavat vastauksia. Osa esitetyistä vastalauseista on ollut siis täysin perusteltuja.
Mutta missä nämä ihmiset olivat silloin, kun HS kysyi, pitäisikö Suomen hallituksen ottaa tärkeimmäksi tavoitteekseen ilmaston lämpenemisen pysäyttäminen 1,5 asteeseen? Kun kyseessä oli ladattu kysymys, ilman muita vaihtoehtoja tärkeimmäksi asiaksi, asteikolla, joka ohjaa vastaamaan kohtalaisen myötämielisesti?
Ovatko seksirobotit osa tulevaisuuden arkea? James, 57, seksinukestaan: ”Minulla on syviä tunteita häntä kohtaan” - TV & elokuvat - Ilta-Sanomat
Kivessyöpään sairastuneiden määrä viisinkertaistunut – tunnista nuorten miesten yleisimmän syövän oireet - Terveys - Ilta-Sanomat
Miksi naisia on joukkoliikenteessä enemmän kuin miehiä? ”Auto liittyy vahvasti miehenä olemiseen”, sanoo tutkija
Busseja, junia ja raitiovaunuja käyttävät Helsingissä erityisen paljon työikäiset 18–54-vuotiaat naiset. Mistä se johtuu?
KERAVAN asemalla aamuhämärässä Helsingin-junaa odottava Seija Pöllänen on naisena enemmistössä. Hän sanoo tiedostavansa tilanteen.
Pöllänen, 66, on käyttänyt julkisia neljäkymmentä vuotta, eikä hänellä ole ajokorttia. Pölläsen miehelle ykkösvaihtoehto liikkumiseen on auto.
”Mieheni on mukavuudenhaluinen. Mieluiten hän lähtee kotoa paikasta a paikkaan b.”
Asemalaiturin näkymässä ei ole kyse sattumasta. Liikenne- ja viestintäviraston valtakunnallisen henkilöliikennetutkimuksen mukaan Helsingin seudulla joukkoliikennematkoista 62 prosenttia on naisten tekemiä. Prosenttiluku vastaa likimain koko maan tasoa.
Junaa odotteleva Tuija Muukkonen ei liikkumisen sukupuolittuneisuutta puolestaan ole havainnut. ”En osaa sanoa tuohon. Suurin osa meillä käy autolla töissä, oli miehiä tai naisia”, Muukkonen sanoo.
Ajokortista huolimatta asemahallissa istuva Jonna Merta, 34, taittaa työmatkan Haarajoelta Saviolle junalla. Se kuuluu puolisoiden keskinäiseen sopimukseen. Yhteinen auto on työpäivinä miehen käytössä.
”En pidä ajamisesta. Mies käy paljon työmatkoilla. Miehellä on pidemmät työmatkat, ja minulla työ on niin lähellä. Hänellä on semmoinen mielipide julkisiin, että ovat syvältä. Myöhästelevät ja muuta. Myötäilen ja annan olla,” Merta kertoo.
Merta sanoo pitävänsä junamatkoista. ”Pystyn nollaamaan työpäivän. Ei haittaa, että ne ovat myöhässä”, hän toteaa.
ENTÄ miehet? Aseman kahviossa ystävänsä kanssa heijastintakissa istuva kolmekymppinen Toni Koljonen on tullut junalla Jokelasta aikomuksenaan jatkaa työpaikalleen Sipooseen bussilla. Koljonen käyttää julkisia lähes päivittäin työmatkoihin, autoa hänellä ei ole.
Miesten naisia vähäisemmälle julkisen liikenteen käytölle hän ei löydä yhtä syytä.
”Olisiko se joku maskuliininen juttu? Ehkä helpompaa mennä suoraan omasta pihasta, minne on menossa”, hän miettii. Koljosen mukaan eräs syy hänen kohdallaan julkisten käyttöön on helppous. ”Ei tarvitse kikkailla auton kanssa. Vähän halvempaa.”
HELSINGIN seudun liikenteen (HSL) liikennetutkijan Matleena Lindeqvistin mukaan vertailu asukkaiden jakaumaan on olennainen, jotta nähdään ovatko 18–54-vuotiaat naiset oikeasti yliedustettuna joukkoliikenteessä.
Joukkoliikennematkoja tekevät Helsingissä erityisen paljon työikäiset, 18–54-vuotiaat naiset. Ikäryhmän osuus joukkoliikenteen käyttäjistä on 41 prosenttia, mikä on selvästi suurempi kuin sen osuus väestöstä. 18-54-vuotiailla miehillä vastaava osuus on 27 prosenttia.
Helsingin seudulla nuoremmat eli 18–34-vuotiaat miehet ovat melko aktiivisia joukkoliikennekäyttäjiä, mutta sitä vanhemmissa ikäluokissa miesten osuus joukkoliikenteessä jää selvästi ikäluokan väestöosuutta pienemmäksi.
Henkilöauton omistuksella ja muiden kulkutapojen käytöllä on henkilöliikennetutkimuksen mukaan yhteys. Mitä useampi auto taloudessa on, sitä vähemmän liikutaan jalan ja pyörällä sekä joukkoliikenteellä.
”Sukupuolten välillä on selvä ero ajokortin ja auton omistuksessa sekä auton käytössä. On mielenkiintoista nähdä, kaventuvatko erot jatkossa ja jatkavatko nuoret miehet aktiivista joukkoliikenteen käyttöä myöhemmissä elämänvaiheissaan”, toteaa Lindeqvist.
Koko maassa 85 prosentilla miehistä on auto lähes aina käytössään, kun naisilla vastaava osuus 71 prosenttia. Miehet omistavat autoja huomattavasti enemmän kuin naiset kaikissa ikäryhmissä. Esimerkiksi tuhat 45–54-vuotiasta miestä omistaa lähes 900 henkilöautoa, käy ilmi Liikenteen turvallisuusviraston (vuoden 2019 alusta Liikenne- ja viestintävirasto) ja Tilastokeskuksen kokoamista tiedoista.
"E-pillerit sotkevat parinvalinnan" – evoluutiobiologin mukaan hormonaalinen ehkäisy voi selittää myös osan eroista
Ennen vauvakuumetta ei tarvittu, kun halu harrastaa seksiä johti luonnostaan suvun jatkumiseen. Nyt hormonaalinen ehkäisy sekoittaa parinvalinnan ja tietoinen mieli luontaisen lisääntymisvietin.
– Evolutiivisessa historiassa lasten hankkimiseen riitti, että halusi harrastaa seksiä. Nykyään käytetään ehkäisyä ja lisääntyminen aloitetaan myöhemmällä iällä ja se muuttaa kaiken, toteaa evoluutiobiologian dosentti Markus Rantala Turun yliopistosta.
Kun vain niiden geenit siirtyvät eteenpäin, jotka lisääntyvät, vauvakuumeella voi olla yllättäviä seurauksia ihmislajin evoluutiossa. Luonnonvalinta suosii nykyään todennäköisesti erilaista lisääntymisstrategiaa kuin aiemmin.
– Tietoinen halu saada lapsia on nykyään aika voimakkaasti liitoksissa lisääntymismenestykseen. Ja koska tällaiseen haluun liittyvillä piirteillä on geneettistä pohjaa, ne todennäköisesti lisääntyvät populaatiossa, toteaa Rantala.
Kiltti perheenisä saattaakin saada nykyään enemmän jälkeläisiä kuin naistenmies. Hurjimmillaan on heitetty, että nyt on menossa machomiesten viimeinen vuosisata!
Mitä naisellisempi nainen, sitä enemmän hän haluaa lapsia
Vauvakuumetta esiintyy sekä miehillä että naisilla, vaikka naisilla kuumeilu on tavallisempaa ja halu saada lapsia on voimakkaampi ja tietoisempi kuin miehillä.
– Naisilla vauvakuume on kaikissa kulttuureissa tavattava ilmiö. Osa naisista tietää jo lapsesta lähtien haluavansa vauvoja. Miehistä alle puolet kertoo kokeneensa vauvakuumetta, Rantala summaa.
Vauvakuumeen biologinen perusta on monen tekijän summa.
– Kaksostutkimuksella on osoitettu, että vauvakuumeen kokemiseen liittyy naisilla voimakas periytyvä piirre, Rantala tietää, ja jatkaa.
– Kaikkihan menee loppujen lopuksi neurovälittäjäaineisiin ja hormoneihin, mutta vauvakuumeeseen vaikuttavat tottakai myös kulttuuri ja ympäristö.
Vauvakuumeen taustalla vaikuttavia hormoneja on ainakin kaksi: oksitosiini tuottaa hoivakäyttäytymistä ja estrogeeni puolestaan liittyy haluun saada lapsia.
Estrogeenin vaikutuksesta on tehty mielenkiintoinen tutkimus Iso-Britanniassa.
– Tutkimuksessa otettiin kasvokuvat naisista ja heiltä kysyttiin, kuinka monta lasta he haluaisivat. Sitten näiden naisten kuvia näytettiin mieskoehenkilöille, joiden tehtävänä oli arvioida kasvojen naisellisuutta. Tutkijat huomasivat selvän yhteyden: naiset, joiden kasvoja miehet arvioivat naisellisemmiksi, toivoivat saavansa enemmän lapsia, Rantala selittää.
– Tutkimuksessa todettiin, että sekä kasvojen naisellisuus että se, kuinka monta lasta nainen haluaisi, ovat yhteydessä estrogeenitasoihin. Naisilla, jotka haluavat saada enemmän lapsia, oli korkeammat estrogeenitasot.
– Toisissa tutkimuksissa on puolestaan havaittu, että naisilla joilla on korkea testosteronitaso, on pienempi halu hankkia lapsia, Rantala lisää.
Mitä miehisempi mies, sitä vähemmän hän haluaa lapsia
Miehillä ei Rantalan mukaan yleensä ole tietoista tarvetta tuottaa mahdollisimman paljon jälkeläisiä. Lasten saaminen on toisin sanoen seuraus seksistä, johon testosteroni houkuttelee.
Testosteronipitoisuus vaikuttaa myös miesten hoivaviettiin. Tämä selvisi tutkimuksessa, jossa pariskuntia haastateltiin siitä, kuinka paljon miehet osallistuvat lastenhoitoon.
Haastattelun jälkeen miehiltä tutkittiin testosteronitasot ja kivesten koko.
– Selvisi, että miehillä, joilla on enemmän testosteronia veressä, on isommat kivekset. Nämä miehet panostivat niin ikään paljon vähemmän pariskunnan yhteiseen aikaan ja lastenhoitoon, ja myös todennäköisesti pettivät puolisoaan enemmän.
Tutkimus paljasti yllättäviä eroja miesten ja naisten aivojen välillä
Aika kuluttaa miesten aivoja nopeammin kuin naisten aivoja.
Tuoreessa yhdysvaltalaistutkimuksessa on havaittu, että naisten aivot ovat aineenvaihdunnaltaan keskimäärin kolmisen vuotta nuoremmat kuin samanikäisten miesten aivot.
Washington University in St. Louis -yliopiston tutkimus selittää sitä, miksi naiset säilyvät vanhetessa terävä-älyisinä miehiä kauemmin.
Ikääntyessä aivojen aineenvaihdunta hidastuu ja aivotoiminta alkaa takkuilla molemmilla sukupuolilla. Naisilla kehitys näyttää kuitenkin olevan hitaampaa kuin miehillä.
Tutkimukseen osallistui 121 naista ja 84 miestä, jotka olivat 20–82-vuotiaita.
Tutkimuksesta kertoo Sciencedaily.com.
Suomessa elää yhä jyrkkä jako miesten ja naisten duuneihin – LVI-insinööriksi opiskeleva Anna ja kätilöksi opiskeleva Valtteri valitsivat oman polkunsa
Koulutuksen ja ammattien sukupuolen mukainen jako ei ole juuri vähentynyt 30 vuodessa. Katso, miten jako eri aloilla menee. Voit keskustella aiheesta jutun lopussa.
Jokainen uusi tuttavuus sitä kysyy.
Sairaanhoitajaopiskelija Valtteri Markula joutuu vastaamaan usein uteluihin uravalinnastaan. Markula 23, erikoistuu opinnoissaan kätilöksi.
– Tuntuu, että kaikki muut kokevat sen tärkeäksi. En ole saanut kielteisiä kommentteja, vaan yleensä todetaan, että voi se mieskin olla ihan hyvä kätilö, Markula kertoo.
Kätilön töitä tehdään ammattitaidolla, ei sukupuolella. Siksi Markulan mielestä sukupuolella ei ole merkitystä. Hänestä hoitoala on tuntunut aina mielekkäältä, koska sen ydinajatus on ihmisten auttaminen, tukeminen ja hyvän tekeminen käytännössä.
– Täällä myös työskennellään isojen kysymysten, kuten elämän ja kuoleman kanssa. Kätilön työssä ollaan vielä elämän alkuhetkillä, joten elämä ja kuolema ovat erityisesti läsnä työssä, Markula toteaa.
Vaikka ”mieskätilökeskustelun” käyminen ja ammatinvalinnan perustelu aina uudestaan välillä turhauttaa, hän ymmärtää ihmisten uteliaisuutta.
Markula tulee olemaan harvinaisuus ammatissaan: nykyisin runsaasta kahdesta tuhannesta kätilöstä noin viisi on miehiä.
– Suomessa äitiys on ajateltu naisten asiaksi. Siinä mielessä pidän ihan luonnollisena ihmettelevää reaktiota, Markula sanoo. Hän on parhaillaan harjoittelussa Peijaksen sairaalan kirurgisella osastolla.
Markula pitää hyvänä sitä, että häneltä kysytään asiasta ja siitä käydään keskustelua, koska sitä kautta asenteet voivat ehkä muuttua.
Nainen putkiasentajana ihmetyttää vielä, insinöörinä ei
LVI-insinööriksi opiskeleva Anna Äijö ei ole juuri kohdannut Markulan tavoin ihmettelyä. Äijö, 28, on harjoittelussa Skanskan Kivenlahden metrotyömaalla, ja siellä hänet on otettu hyvin vastaan.
Äijön mukaan hänen sukupuolensa herätti hämmennystä vain silloin, kun hän oli opintoihin liittyvässä ”haalariharjoittelussa” putkiasentajana viime kesänä.
Putkiasentajista vain pari prosenttia on naisia. Insinööriopiskelijoista sen sijaan jo viidennes on nykyään naisia.
Naisten osuus tekniikan eri opintoaloilla vaihtelee. Esimerkiksi rakentamisen ja rakennussuunnittelun koulutuksessa naisia on vain kymmenisen prosenttia. Äijön opiskelemassa talotekniikassa naisia on tavallisesti vielä vähemmän.
– Noin 15 prosenttia vuosiluokallani aloittaneista oli naisia, mutta se oli poikkeuksellisen paljon meidän alalle. Muilla vuosiluokilla on ollut selkeästi vähemmän. Rakennustekniikan puolella naisia on hieman enemmän kuin talotekniikassa. Kyllä heitä meillekin kaivattaisiin lisää, Äijö sanoo.
Äijö kertoo valinneensa LVI-insinöörin opinnot järkipohjalta sen jälkeen kun oli jäänyt työttömäksi verhoilijan ammatista. Äijö halusi tällä kertaa ammatin, joka paitsi kiinnostaa myös työllistää varmasti. Näillä reunaehdoilla hän löysi talotekniikan.
Äijö mietti ensin LVI-suunnittelijan uraa, mutta innostui rakentamisesta Skanskan harjoitteluohjelmassa.
– Tuntuu, että saan samaan aikaan yhdistää matemaattista lahjakkuutta, käsillä tekemisen ymmärrystä ja vielä ympäristöön ja ihmisiin vaikuttamista. Tämä on hyvä paketti, Äijö kertoo.
Jako naisten ja miesten töihin elää edelleen vahvana kun Suomi siirtyy 2020-luvulle. Juuri mikään ei ole muuttunut 1980-luvusta.
Suomessa on sukupuolten mukaan voimakkaasti eriytyneet koulutusalat ja tätä kautta työmarkkinat. Jako miesten ja naisten töihin on säilynyt vuosikymmenten aikana ja jopa vahvistunut entisestään tietyillä aloilla.
– Kyllähän se vähän herättää hämmennystä, kun on kasvanut Suomessa ja kuullut koko ajan, että kaikki voivat tehdä kaikkia töitä. Jos näin tosiaan on, miksi näin ei sitten tapahdu? pohtii tutkija Inkeri Tanhua tasa-arvoa edistävästä SEGLI-hankkeesta (siirryt toiseen palveluun).
Seitsemän valtuutettua vaatii, että lapsille opetetaan, että tyttö on tyttö ja poika poika – Seta syyttää transfobiasta
Orivedellä tehty valtuustoaloite on herättänyt huomiota sosiaalisessa mediassa.
Seitsemän eri puolueiden valtuutettua on tehnyt Orivedellä valtuustoaloitteen, joka on saanut Setan kimpaantumaan. Valtuustoaloite on herättänyt huomiota sosiaalisessa mediassa.
– Olisi syytä muistuttaa valtuutettuja tasa-arvolaista, Pirkanmaan Setan puheenjohtaja Minna Minkkinen sanoo Setan sivuilla. (siirryt toiseen palveluun)
Seitsemän valtuutetun aloitteen nimi on "Aloite terveiden sukupuoliroolien tukemisesta Oriveden kaupungin toiminnassa".
Valtuustoaloitteen mukaan Orivedellä pitää tehdä linjaus, että sukupuolia on kaksi.
– Tytöt ovat tyttöjä ja pojat poikia. Tämä perustavaa laatua oleva totuus on unohtumassa nyky-yhteiskunnan myllerryksessä, kohua herättäneessä aloitteessa sanotaan.
Aloitteessa vaaditaan, että Orivesi pyytää selvityksen kouluissa ja päiväkodeissa käytettävästä, sukupuoliin liittyvästä opetusmateriaalista.
Valtuutetut pyytävät viranhaltijoilta selvitystä siitä, mitä tarkoittavat "sukupuolisuuden vähentäminen" ja "sukupuolten moninaisuus" ja käytetäänkö näitä termejä opetuksessa.
– Jos selvityksissä tulee ilmi, että lapsille opetetaan edelleen tieteellisesti kiistanalaisia käsitteitä, kuten "sukupuoli on kokemus" tai "sukupuolia on enemmän kuin kaksi", tulee tuollainen opetus viipymättä lopettaa tai siitä on annettava selkeä tiedote vanhemmille, aloitteessa sanotaan.
Taustalla tyttö- ja poikapalkintojen poistaminen
Valtuutettujen mukaan tällaisesta opetuksesta pitäisi saada kieltäytyä kuten uskonnonopetuksesta.
Aloitteen allekirjoittajina ovat Sami Kymäläinen (ps.), Pekka Tuhkanen (kesk.), Kirsi Mäkinen (kd.), Jussi Viljanen (kok.), Henry Ingraeus (kok.), Kimmo Vihusaari (kok.) ja Sebastian Toukola (kok.)
Valtuustoaloite tuli Oriveden kaupungin mukaan (siirryt toiseen palveluun) kokouksen aikana, eikä siksi näy esityslistassa. Kaupunki twiittasi aloitteen sisällön Twitterissä (siirryt toiseen palveluun) maanantaina.
Valtuuttuja on aloitteen mukaan kiusannut esimerkiksi tyttö- ja poikaurheilijan palkinnon poistaminen Orivedellä.
– Kuntalaisilta saadun palautteen perusteella on syytä epäillä, että myös kouluissa on ainakin ajoittain kerrottu lapsille ja nuorille sukupuolineutraalisuutta ja kokemukseen perustuvaa sukupuolisuutta tukevia väitteitä, aloitteessa sanotaan.
Seta syyttää transfobiasta
Pirkanmaan Setan puheenjohtaja Minna Minkkinen (vas.) sanoo, että tasa-arvolaki velvoittaa viranomaisia edistämään yhdenvertaisuuden toteutumista. Minkkinen kommentoi asiaa Pirkanmaan Setan sivuilla ja Twitterissä.
– Ei siis enää riitä, että ei syrjitä, vaan kuntia velvoitetaan edistämään yhdenvertaisuutta. Valtuutettujen ideologiat eivät mene lain yläpuolelle, Minkkinen sanoo.
Sukupuolen moninaisuuden kieltäminen on haitallista erityisesti lapsille ja nuorille, Minkkinen sanoo. Minkkisen mukaan kouluterveyskyselyssä yli viisi prosenttia kertoi sukupuolekseen jonkin muun kuin syntymässä määritetyn.
– Sateenkaarinuorilla eli seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvilla nuorilla on kohonnut itsemurhariski. Aikuisten ja etenkin kuntapäättäjien tehtävä on taata lapsille ja nuorille sellaiset kasvuolosuhteet, että he voivat olla turvallisesti sellaisia kuin ovat. Siihen ei kuulu aloitteen kaltainen transfobinen sukupuolen moninaisuuden kieltäminen.
Minkkisen mukaan yhdenvertaisuuden lisääntyminen ei ole keneltäkään pois.
– Sukupuolen moninaisuuden tunnistaminen ei tarkoita, etteikö olisi tyttöjä ja poikia, päinvastoin, siinä huomioidaan, että tyttöjen ja poikien lisäksi on monia muita sukupuoli-identiteettejä, Minkkinen sanoo.
Tutkija HS:lle: Miesten pitäisi siirtyä yksityisautoistaan ”naisille tyypillisiin” kulkumuotoihin, syyt ilmasto ja tasa-arvo
– Auto liittyy vahvasti miehenä olemiseen. Sitähän ruvetaan heti tyrkyttämään, kun pojaksi oletettu vauva syntyy, lataa tutkija Tiina Männistö-Funk.
Chalmersin teknillisessä korkeakoulussa Göteborgissa kaupunkiliikenteen sukupuolittuneisuuden historiaa tutkiva Tiina Männistö-Funk sanoo Helsingin Sanomille, että monet ilmastokysymykset – autoilu mukaan lukien – ovat myös vahvasti tasa-arvokysymyksiä:
– Liikennesuunnittelussa ja myös kestävästä liikkumisesta puhuttaessa sukupuoli on yleensä häivytetty, vaikka sen sosiaalinen merkitys liikkumistapojen valinnassa on suuri.
Männistö-Funk kertoo HS:lle laskeneensa esimerkiksi Turusta otettujen valokuvien perusteella, että naiset kävelevät useammin kuin miehet.
Tilastoeroja löytyy myös ajokortteja ja autoja laskiessa. Niiden mukaan kävely, pyöräily ja joukkoliikenteen käyttö on sitä vähäisempää, mitä useampi auto taloudesta löytyy.
Henkilöliikennetutkimuksen mukaan kaikki ajokorttiluokat laskettuna maantieliikenteen kuljettajista miehiä on 53 ja naisia 47 prosenttia. Sama jakauma on myös henkilöauton ajo-oikeuksissa.
Ajoneuvon haltijatietojen perusteella voidaan puolestaan arvioida, että autojen todennäköisistä käyttäjistä miehiä on 66 ja naisia 34 prosenttia.
Lasten liikkumistavoissa sukupuolten välisiä tilastoeroja ei kuitenkaan vielä löydy.
Asian voi silti nähdä myös niin, että mies ajaa autolla tunteakseen itsensä mieheksi, HS kertoo.
Ruotsissa tasa-arvokysymyksiä on käsitelty liikenteen näkökulmasta selvästi pidempään kuin Suomessa. Esimerkiksi Tukholmassa on kokeiltu tasa-arvoista aurauspolitiikkaa, jossa ensimmäisenä puhdistetaan jalkakäytävät ja pyörätiet nimenomaan siksi, että naiset käyttävät kyseisiä väyliä liikkumiseen enemmän kuin miehet.
Markku asuu eksänsä ja tämän uuden puolison kanssa: ”Tasapaino löytyi, kun perustimme yhteisen yrityksen”
Joskus romanttinen rakkaus muuttuu ystävyydeksi. Näin kävi Markku Pietikäiselle, joka ystävystyi ex-vaimonsa lisäksi myös tämän uuden miehen kanssa. Nyt kolmikko jakaa kodin ja pyörittää yhteistä yritystä. Markku kertoo, millaista se on.
MARKKU PIETIKÄINEN, 57, SASTAMALA
”Erosimme vaimoni kanssa vuonna 2014. Ennen eroamme olin ollut kolme vuotta sairauskierteessä.
Ensin minulla oli tuntemattoman viruksen aiheuttama aivotulehdus, jonka vuoksi olin pari viikkoa koomassa. Sitten sain rajun keuhkokuumeen ja lopulta vielä vakavan suolihalvauksen.
Tervehtymiseni jälkeen totesimme vaimoni kanssa, että emme jatka yhdessä.
Liittomme oli ollut käytännössä ohi jo ennen sairastumistani. Erosimme ystävinä.
TYTÄR OLI HUOLISSAAN
Erottuamme soittelimme ja viestittelimme toisillemme viikoittain. Kun vaimoni kertoi rakastuneensa uudelleen, olin onnellinen hänen puolestaan.
Meillä on kaksi lasta, ja eromme jälkeen etenkin tyttäreni oli huolissaan minusta.
Vuonna 2016 sain kaksi puhelua: ensin soitti tyttäreni ja sitten vaimoni uusi mies. He ehdottivat, että muuttaisin ex-vaimoni uuden miehen tilalle ja asuisin yhdessä pariskunnan kanssa.
Näin tapahtui. Minulla on nyt koti punaisen aittarakennuksen yläkerrassa, ja alakerrassa asuvat entinen vaimoni ja hänen uusi miehensä.
Jaamme keittiö- ja suihkutilat. Päärakennuksen olemme vuokranneet pois.
Meistä tuli vaimoni uuden miehen kanssa aika nopeasti hyvät ystävät. Hän on rauhallinen ja hiljainen hämäläinen, ja juttelemme usein syvällisistäkin aiheista. Koska muistini on kärsinyt siitä ajasta kun olin koomassa, hän ryhtyi huolehtimaan, että otan lääkkeeni ajallaan.
Alkuun olin kuitenkin yksinäinen. Tila on syrjässä ja olin riippuvainen kyydeistä päästäkseni kaupunkiin. Tasapaino löytyi, kun päätimme perustaa yhteisen yrityksen.
Entinen vaimoni käy edelleen Sastamalassa töissä, mutta minä ja tilan isäntä teemme kokopäiväisesti puutarhakalusteita. Minä vastaan markkinoinnista ja kokoan keinuja. Entinen vaimoni maalaa keinut ja hänen miehensä tilaa tavarat ja osallistuu kokoamiseen.
Nyt nykyisyys sitoo meitä enemmän yhteen kuin menneisyys.
OIKEA PÄÄTÖS
Entinen vaimoni kutsuu minua ja miestään pojikseen. Kun ex-puolisoni käy mustikassa ja sienessä, ’pojat’ perkaavat saaliin.
Ex-vaimoni hoitaa ruuat pöytään ja siivoaa, ja me miehet teemme tilalla päivittäisiä askareita.
Voisimme osallistua kotiaskareisiin enemmänkin, mutta onneksi entinen vaimoni sanoo suoraan, jos meillä pojilla on jääneet hommat hoitamatta tai turhan vähälle.
Arkemme tilalla kuluu mukavien askareiden parissa.
Käymme yhdessä veneilemässä, istumme iltaa ja seuraamme viime kesänä yhdessä hankittujen pihakanojen touhuja.
Olen onnellinen, että päätin muuttaa tänne.”
The Times: IAAF:n mielestä olympiavoittaja Caster Semenya pitäisi luokitella biologiseksi mieheksi
Brittilehden mukaan tapausta käsitellään Urheilun kansainvälisessä vetoomustuomioistuimessa ensi viikolla.
Brittilehti The Timesin (juttu maksumuurin takana) mukaan yleisurheilun kansainvälinen kattojärjestö IAAF on sitä mieltä, että eteläafrikkalainen juoksijatähti, 800 metrin kaksinkertainen olympiavoittaja Caster Semenya tulisi luokitella ”biologiseksi mieheksi, joka identifioituu naiseksi”.
The Timesin mukaan IAAF:n lakimiehet tuovat asian esille ensi viikolla Urheilun kansainvälisessä vetoomustuomioistuimessa (CAS).
Tapaus ei koske pelkästään Semenyaa, vaan kaikkia urheilijoita joiden ”sukupuolinen kehitys on poikkeava”.
Näin ollen tapauksen keskiössä ovat myös esimerkiksi naisten sarjoissa kilpailevat transsukupuoliset ihmiset.
IAAF päätti viime vuonna tiukentaa tiettyihin naisten matkoihin liittyviä testosteronirajoituksia. Tuolloin Semenya ja Etelä-Afrikan yleisurheiluliitto kuitenkin veivät asian oikeuteen, ja IAAF suostui odottamaan CASin päätöstä ennen rajoitusten asettamista.
Caster Semenyalla on kerrottu olevan luonnollisesti kolminkertaiset testosteroniarvot normaaliin naisten tasoon verrattuna. Hänen sukupuoltaan on testattu, mutta IAAF on kertonut, että Semenya saa kilpailla naisten sarjoissa. On esitetty väitteitä, joiden mukaan Semenya on intersukupuolinen.
The Timesin mukaan IAAF ehdottaa nyt, että Semenyan kaltaiset urheilijat tulisi luokitella ”biologisesti miehiksi”. Tästä huolimatta naiseksi itsensä identifioivien urheilijoiden pitäisi saada kilpailla naisten sarjoissa, ”jos he ottavat testosteronin eritystä hillitsevää lääkitystä”.
IAAF:n näkökulmasta tapauksessa on kyse siitä, saavatko transsukupuoliset ja sukupuoliselta kehitykseltään poikkeavat urheilijat epäreilua etua korkeasta testosteronitasostaan.
– Naisilla, joilla on normaali testosteronitaso ei ole mitään mahdollisuutta voittaa, IAAF:n lakimies Jonathan Taylor kommentoi The Timesille.
Asia on äärimmäisen tulenarka. The Timesin mukaan muun muassa ihmisoikeuksia valvova Human Rights Watch on ilmaissut huolensa IAAF:n ajamasta säännöstä.
Caster Semenya, 28, on 800 metrin erikoisnainen. Hän on voittanut matkalla muun muassa kaksi olympiakultaa ja kolme maailmanmestaruutta.
Moni sinkkunainen asuu tietämättään ”miehenkarkottajassa”, väittää sisustusterapeutti – näistä merkeistä sen tunnistaa
Brittiläinen sisustusterapeutti kertoo, mistä tunnistaa kodin, joka pitää naisen sinkkuna.
Esittävätkö taulut kotonasi itsenäisiä naisia?
Nukutko sängyssä, jonka jaoit edellisen kumppanisi kanssa?
Käytätkö edelleen tavaroita, jotka olet saanut entisiltä ystäviltä tai kumppaneilta?
Jos vastaat kyllä, kyllä ja kyllä, saatat asua miehenkarkottajassa. Näin väittää ”sisustusterapeutti” Suzanne Roynon Daily Mailin mukaan. Voit tehdä tarkemman testin asumisesi tilasta tämän jutun lopussa.
TILAA MIEHELLE
Suzanne Roynon on konmarituksen, feng shuin ja elämäntaitovalmennuksen ammattilainen, joka auttaa asiakkaitaan pääsemään elämässä eteenpäin karsimisen keinoin. Daily Mailissa hän antaa tiukkaa palautetta toimittaja Liz Hoggardille, joka on sisustanut värikkään sinkkukotinsa itsensä näköiseksi.
– Tämä on vahvan, itsenäisen naisen koti. Mutta se antaa seuraavan viestin: ”Pärjään hyvin itsekseni. En tarvitse ketään muuta. Viihdyn ihan täydellisesti tällaisenä kuin olen. Älä ryttyile minulle”, Roynon tulkitsee.
Suomalaiseen korvaan Hoggardin kodin ”viesti” ei kuulosta yhtään hassummalta: kukapa ei haluaisi kotinsa ilmentävän itsevarmuutta ja itsenäisyyttä?
Roynon kuitenkin epäilee, että koti on syy Hoggardin sinkkuuteen.
– Kun olen saanut hienosäädettyä asioita, täällä on tilaa miehelle, hän lupaa.
Sisustusterapeutti vaalii ilmeisesti ikivanhaa ajatusta, jonka mukaan itsevarmat naiset ovat miesten mielestä epäviehättäviä.
KONMARISTA PARITTAJAKSI
Kodin järjestely mahdollisimman miesystävälliseksi on taas yksi uusi käänne maailmanlaajuisessa konmari-huumassa.
Marie Kondon alkuperäisteoksessa lupaillaan, että kotia järjestelemällä voi päästä lähemmäs sellaista elämää, jota todella haluaa elää. Marituksen lähtökohtana tosin pitäisi olla oma fiilis tavaroista – ei se, että naisen itsellisyydestä kertovat tavarat heitetään kaatopaikalle, jotta mies uskaltaisi seurustelemaan.
Seuraavalla leikkimielisellä pikatestillä voit selvittää, onko sinun asuntosi miehenkarkottaja Suzanne Roynonin standardeilla mitattuna.
Aivojen vanhenemiseen tämäkin liittyy:
Why Is Alzheimer's More Likely in Women?
It’s no secret that women are more likely to develop Alzheimer’s disease. Researchers previously attributed this to the longevity of women, but scientists are finding that there may be other contributing factors to the disease.
Roosh Twitterissä: "French female police officer starts crying and screaming when things get dangerous. When can we end the charade of putting women in jobs that require masculinity? https://t.co/l6KKpGiAzK"
Tyttöjen väkivalta on tabu, mutta tosi – Keijun varjo -hanke auttaa selvittämään, mistä aggressio kumpuaa
Tyttöjen ja nuorten naisten väkivalta on usein väkivaltaa itseä kohtaan. Myös oman väkivaltaisuuden pelko aiheuttaa pahoinvointia.
"Huomaan ajattelevani monista ihmisistä negatiivisesti ja toivovani heille pahaa. Pelkään, että joku päivä räjähdän täydellisesti enkä pysty hillitsemään itseäni."
”Löin poikaystävääni. Hän sanoi, että jättää minut, jos ikinä enää lyön. Pitääkö tämän takia mennä lääkäriin vai onko jotain helpompaa keinoa?”
”Odotan ekaa lastani ja pelkään, et kiukustun tulevalle vauvalle ja vahingoitan sitä jotenkin. Mistä raivarit johtuu? Pelottaa, et vauva ei oo turvassa mun kaa.”
Nämä ovat tyttöjen ja nuorten naisten anonyymejä avunhuutoja, jotka on jätetty Keijun varjo -hankkeen verkkosivuille.
2016 alkaneen hankkeen tarkoituksena on auttaa 15–28-vuotiaita tyttöjä ja nuoria naisia, jotka tarvitsevat tukea tunteiden, itsehillinnän ja väkivallan kysymysten kanssa.
Kansalais- ja asiantuntijajärjestö Maria Akatemiassa on tehty naisten ennaltaehkäisevää väkivaltatyötä vuodesta 2003 lähtien Demeter-toiminnan kautta.
Vähitellen vertaisryhmissä kuitenkin huomattiin, että nuorten naisten kysymykset jäivät helposti keskusteluissa varjoon, sillä suurin osa ryhmiin osallistujista oli alle kouluikäisten lasten äitejä.
Tähän tarpeeseen vastaamaan perustetun Keijun varjo -hankkeen vertaisryhmätoimintaa on järjestetty yhteistyössä Helsingin, Espoon ja Tampereen Tyttöjen Talojen kanssa.
Ryhmien lisäksi apua tarjotaan chatissa, jossa nuorilla on mahdollisuus luottamukselliseen keskusteluun väkivaltatyön asiantuntijan kanssa.
– Nuorten lisääntynyt ymmärrys omista tunteista tarkoittaa sitä, ettei heidän tarvitse käyttäytyä itselleen ja muille haitallisella tavalla, kertoo Keijun varjo -hankekoordinaattori Minna Savisalo.
Keijun varjo -hankkeeseen osallistuneet ovat saaneet helpotusta ahdistukseen ja vihan tunteisiinsa. Myös liialliset häpeän ja syyllisyyden kokemukset ovat vähentyneet, kun aggressiota on opittu käsittelemään.
Hyviä tuloksia saanutta vertaisryhmätoimintaa ollaan nyt juurruttamassa laajemmin Suomeen.
Myytti tulee naisen ja aggression väliin
Tyttöjen ja nuorten naisten väkivalta on yhä tabu, vaikka joka viides suomalaismies kertoo kokeneensa parisuhdeväkivaltaa ja viime vuosien aikana otsikoihin on noussut useita vakavia väkivaltarikoksia, joissa tekijöinä ovat olleet tytöt.
Nainen ja viha -kirjan kirjoittaneen psykoanalyytikko (ipa) Elina Reenkolan mukaan naisen väkivallan tabuluonteisuus selittyy sillä, että naiseuteen liitettyihin myytteihin ja mielikuviin eivät kuulu väkivalta ja aggressiiviset tunteet – saati teot.
– On olemassa kiltin tytön myytti ja äitimyytti, jotka ovat kummatkin painostavia. Ne liittyvät kulttuurisiin ihanteisiin ja naisen sisäisiin ihanteisiin, siihen mikä on sallittua käytöstä ja mikä ei. Aggressiot eivät sovi siihen ja herättävät siksi valtavaa syyllisyyttä ja häpeää, Reenkola sanoo.
Naisen suhde aggressioihin on Reenkolan mukaan vaikea siksi, että vihantunteiden näyttäminen koetaan yhteiskunnassa helposti vain miesten alueeksi.
– Naisen voi olla vaikea hyväksyä omia aggressioitaan, ymmärtää ja kanavoida niitä rakentavasti. Kun vihaa ei osata kohdata, se padotaan syvälle itseen vahingollisin seurauksin, Reenkola kertoo.
Roope Lipastin kolumni: Myös meitä setämiehiä pitää ymmärtää
Keski-iässä kyynisyys nostaa päätään eikä se ole ihme, sillä kaikki tuntuu nähdyltä ja koetulta, kirjoittaa Roope Lipasti.
Viime aikoina on paljon puhuttu setämiehistä, joiden määritelmä tuntuu alati laajenevan. Sillä tarkoitetaan kai keski-ikäistä ukkoa, jolla on luutuneita mielipiteitä ja joka ei ymmärrä kuolla vaikka hänen työpaikkaansa olisi kernaasti tulossa nuoria lahjakkaampia työntekijöitä. Setämiehet ovat kyynisiä kaiken suhteen ja lisäksi heillä on vaikeuksia ymmärtää nykymaailmaa, kuten että sukupuoli-identiteetti voi tänään olla yhtä ja huomenna toista. Tai että vähemmistöjä ei saa pilkata.
Pahimmillaan setämiehet ovat ääliöitä jotka eivät osaa käyttäytyä, luulevat itsestään liikoja ja kiusaavat nuorempiaan, etenkin naisia.
Vähemmän yllättävästi en tykkää kyseisestä termistä, koska se on yhden ryhmän, setien, pilkkaamista ja vieläpä niin, että kyseiseen lokeroon niputetaan kaikki samaa sukupuolta edustavat, olivat he henkisiltä asenteiltaan millaisia tahansa.
Mutta kestän sen kuin kuka tahansa hyvin toimeentuleva ja monella tavalla onnekas valkoinen mies. Eli vähän itkettää.
Haluan kuitenkin laajentaa setämies-termiä. Sedät – ja täditkin, ei sillä – nimittäin tuppaavat olemaan yleensä vähintään keski-ikäisiä ja luulen, että monet mahdollisesti ärsyttävät piirteet kumpuavat pikemmin sieltä kuin sielun pahuudesta.
Kyllä, me (hyvää tarkoittavat) setämiehet olemme usein vähän kyynisiä. Se johtuu pitkälti siitä, että juuri mitään uutta ei enää tule vastaan. Samat asiat kiertävät ja nuoret keksivät pyörän aina uudestaan ja ovat siitä ihmeissään.
Kuitenkin kun on melkein puoli vuosisataa katsonut maailmanmenoa, on huomannut, että aurinko nousee ja aurinko laskee eikä mitään uutta auringon alla. Telakkateollisuus haudataan lopullisesti vähintään kerran vuosikymmenessä ja sitten se taas kohta tekee miljardituloksen. Palkansaajien tutkimuslaitoksen luvut ovat aina erilaiset kuin työnantajien tutkimuslaitoksen, vaikka molemmissa työskentelee objektiivisia tutkijoita. Maailma tuhoutuu milloin minkäkin takia, paitsi ettei se mitään tuhoudu.
Yhteistä kaikille ajoille näyttäisi olevan se, että ihmiset kohkaavat ja ryntäilevät päättömästi. Oli kyse sitten ravintosuosituksista, laihdutuskeinoista, ympäristökatastrofeista, erilaisista ismeistä tai talouspolitiikan suunnasta, niin aina löytyy se yksi vallitseva totuus jota kaikki huutavat. Kunnes ensi viikolla huudetaan jotain muuta.
Senkin on tähän ikään mennessä huomannut, etteivät asiat juuri koskaan mene ihan niin kuin on suunnitellut. Ei välttämättä päin seiniä, mutta ei ikinä täydellisestikään. Yleensä ihmisen suunnitelmat menevät vähän toisin ja myös se on asia, joka nakertaa oikeassa olemisen varmuutta, joka on suotu vähän nuoremmille.
Me setämiehet olemme tietenkin myös konservatiivisia. Emme pidä muutoksista. Siihen on pari syytä. Ensinnäkin meidän tapauksessamme on luultavaa, että muutos on huonompaan suuntaan, koska setämiehillä menee yleensä lähtökohtaisesti hyvin (monesti se johtuu siitä että he ovat työskennelleet pitkään asemansa eteen).
Ja ellei se muutos ole huonompaan, niin vähintään se on järjettömämpään suuntaan, koska yhteiskunnassa harvoin tapahtuu mitään järkeviä, aitoja muutoksia. Kosmeettisia tapahtuu sitäkin enemmän. Itselleni tuttu – ja kuvaava – on media-ala: Lehtien päätoimittajat vaihtuvat koko ajan ja joka kerta kun uusi päätoimittaja valitaan, tehdään The Ultimate Lehtiuudistus, joka mullistaa kaiken, ihan kaiken! Lopputuloksena käytetään kannessa vähän eriväristä vihreää.
Ihmekö tuo jos se alkaa kahdennellakymmenennellä kerralla hieman rasittaa.
Laura Frimanin kolumni: "Seksipositiivisuus on kauheaa"
Seksipositiivisuudeksi brändätty uusi ajatusmalli kuulostaa erinomaiselta kulttuurilliselta ilmiöltä. Se pyrkii vähentämään seksiin ja seksuaalisuuteen liittyvää häpeää. Samaan aikaan se on monelle myös epäsamastuttavaa, vieraannuttavaa ja jopa ahdistavaa, pohtii Laura Friman kolumnissaan.
Harrastan seksiä. Tällä en tarkoita ainoastaan sitä, että vetkuttelen silloin tällöin kehoani tavoilla, jotka miellämme seksiksi, vaan myös sitä, että ihan tosissani harrastan seksiä: luen siitä, puhun siitä, kirjoitan siitä ja tutkin sitä. Se on minulle ilon, inspiraation ja uteliaisuuden lähde, johon en koskaan tunnu kyllästyvän.
Siksi ystäväni pudotti taannoin haarukkansa spontaanisti keskelle lautastaan, kun paljastin hänelle kesken lounaan, että vaikka olen yrittänyt sulattaa trenditermiä jo reilun vuoden, ”tämä seksipositiivisuusjuttu on musta aika kauheaa”.
Sinänsä seksipositiivisuudeksi brändätty uusi ajatusmalli kuulostaa erinomaiselta kulttuurilliselta ilmiöltä. Se pyrkii vähentämään seksiin ja seksuaalisuuteen liittyvää häpeää, jolla näennäisesti vapautunut kulttuurimme on yhä kiistatta kyllästetty.
On ok kertoa ääneen nauttivansa seksistä ja on ok harrastaa sitä juuri sen verran ja siinä seurassa kuin haluaa, seksin ei tarvitse kuulua vain parisuhteeseen, ja niin edelleen.
Kummallista kyllä, nämä käsitykset eivät ole itsestäänselvyyksiä vielä 2010-luvullakaan.
Erityisen vapauttavia teesejä nämä ovat naisille. Siksi ihailen niitä ylpeästi seksipositiivisiksi profiloituneita siskoja, jotka julistavat leimautumisen, sheimauksen ja vihamielisen palautteen uhalla seksin ja seksuaalisuuden ilosanomaa ja arkipäiväistävät ja epämystifioivat niin naisten pornon kulutusta, epäkonventionaalisia parisuhdemalleja kuin masturboinnin merkitystä psyykkiselle ja fyysiselle hyvinvoinnillekin.
Allekirjoitan heidän manifestinsa ja ihailen heidän rohkeita kolumnejaan, räävittömiä podcastejaan ja uskaliaita Instagram-kuviaan. Kiitos Rosa Meriläinen, Iida Ketola-Korppila, Kaisa Merelä, Jenni Janakka, Iris Flinkkilä ja moni muu.
Näitä naisia yhdistää kuitenkin yksi asia: he puhuvat kovaa, nauravat kovaa ja nauttivat kovaa. He ovat iloisia, itsevarmoja ja häpeilemättömiä. Se ei tietenkään ole synti, mutta aika monelle myös epäsamastuttavaa, vieraannuttavaa ja jopa ahdistavaa.
Oli kysymys sitten kulttuurillisesta taakasta tai omasta henkilöhistoriasta, monen suhdetta seksiin ja seksuaalisuuteen määrittävät nimittäin kipupisteet, kinkkiset pulmat ja jopa suoranaiset traumat. Harva on aiheen kanssa sataprosenttisen sinut.
Silloin reteys ja rempseys voivat tuntua mahdottomilta tavoitteilta ja vastenmielisiltä vaatimuksilta.
Yhtälössä on paljon samaa kuin yhtä muodikkaassa ”boss lady” -ajatusmallissa: voimaannuttavaksi tarkoitettu ilmiö kääntyy helposti itseään vastaan.
Boss ladyiksi ja girl bosseiksi itseään nimittävät ovat harvemmin niitä, jotka etsivät epätoivoisesti seuraavaa pätkätyöpaikkaa tai miettivät, mitä ylipäätään tahtoisivat tehdä elämällään – eli suurta osaa nuorista työikäisistä.
Kun voimat ovat koetuksella ja ahdistaa, bossleidiys tuottaa menestyspaineita. Motivoimisen sijasta se lannistaa. Vaikka tämä ei tietenkään ole kummankaan ilmiön tarkoitus, valitettava lopputulos on ymmärrettävä. Kun äänessä ovat vain äänekkäimmät, keskustelu on yksipuolista ja kuva vääristyy.
Psykologian ja psykiatrian ammattilaiset tyrmäsivät amerikkalaisen psykologijärjestön maskuliinisuuden vastaisen ohjeistuksen
Yhdysvaltain psykologiseura APA julisti “perinteisen maskuliinisuuden” pojille ja miehille haitalliseksi tammikuussa jukaistussa ohjeistuksessa poikien ja miesten kanssa toimiville käytännön psykologeille. Quillette-verkkojulkaisussa 12 psykologian, psykiatrian ja muiden alojen ammattilaista selittää, miksi ohjeistus on tieteellisesti kestämättömällä pohjalla.
Suomen Uutiset kertoi tammikuussa, että Yhdysvaltain psykologiseura American Psychological Association (APA) julistaa raportissaan Guidelines for Psychological Practice With Boys and Men “perinteisen maskuliinisuuden” olevan haitallista pojille ja miehille. Raportin mukaan mies harrastaa riskikäyttäytymistä sitä todennäköisemmin, mitä maskuliinisempi hän on.
APA väittää raportin perustuvan tutkimukseen 40 vuoden ajalta. Järjestö väittää tutkimuksen osoittavan, että perinteinen maskuliinisuus – joka koostuu sellaisista piirteistä kuin stoalaisuus, kilpailullisuus, dominanssi ja aggressio – on kaikkiaan haitallista.
Cincinnatin yliopiston rikosoikeuden professori John Paul Wright totesi omassa johdannossaan Quillettessa, että useimmat akateemiset julkilausumat eivät ylitä uutiskynnystä, mutta APA:n ohjeistus levisi sosiaalisessa mediassa kulovalkeana. Wrightin mukaan ohjeistus sai välittömästi raivoisaa kritiikkiä, ja todennäkösesti APA ei ainoastaan menettänyt professionaalista uskottavuuttaan, vaan myös loi uusia muureja miehille, jotka tarvitsisivat psykologista apua.
Ohjeistus ennemmin karkottaa miehiä
APA:n raportin mukaan juuri maskuliinisuuteen kuuluva tunteiden tukahduttaminen saa miehet olemaan hakematta apua. Wright vihjaa, että ongelmana on ennemminkin se, että miesten on yhä vähemmän syytä luottaa kliinisiin psykologeihin.
– Ainakin yksi psykologi varoitti APA:a siitä, että ohjeistus ei saisi hyvää vastaanottoa; että dokumentin peittelemättömän puolueellinen kielenkäyttö ja poliittisesti edistykselliset narratiivit eivät rohkaise miehiä vastaanottamaan [psykologien] palveluita, vaan pitämään heidät poissa.
Kun APA sai ohjeistuksen julkistuksen jälkeen kovaa palautetta, se vastasi kritiikkiin ylimielisyydellä ja lyttäämällä itse maskuliinisuudesta kyhäämänsä olkiukon.
– Kun mies uskoo, että hänen tulee menestyä välittämättä siitä, kuka kärsii, tai kun hänen maskuliinisuutensa ilmenee seksuaalisesti hyväksikäyttävällä epäkunnioittavalla ja muita haittaavalla, tämä mies toteuttaa perinteiseen maskuliinisuuteen liitettyjä kielteisiä piirteitä, APA vastasi.
– Toisin sanoen APA:n mukaan nämä itsekkäät, väkivaltaiset tai hyväksikäyttävät käyttäytymismuodot eivät ole kyseisen henkilön luonteen ongelma, eivätkä ne liity henkilön yksilölliseen patologiaan. Kyse on ”maskuliinisuudesta, erityisesti ”perinteisestä maskuliinisuudesta”, Wright kummastelee.
APA jäi kiinni poliittisista kannanotoista jo aiemmin
Wright ja kaksi muuta tutkijaa kutsuivat muita kirjoittajia tuomaan eri näkökulmia siihen, mikä APA:n suosituksessa oli pielessä. Yksi heistä on Stetson Universityn psykologian professori Chris Ferguson. Suomen Uutiset kirjoitti Fergusonista jo aiemmassa jutussa APA:n maskuliinisuussuosituksesta.
Ferguson on APA:n edustajiston jäsen. Ennen kuin edustajisto äänesti ohjeistuksesta, Ferguson jakoi jäsenille tekemänsä katsauksen ohjeistuksen tieteellisistä meriiteistä ja puutteista. Katsauksella oli vain vähäinen vaikutus lopulliseen versioon.
Uutuussarjassa ”käydään vieraissa” – nämä neljä suomalaisparia laittavat suhteensa aivan uudenlaiseen testiin ja vaihtavat puolisoita
Voiko vieraissakäynti pelastaa parisuhteen? Neljä pariskuntaa haluaa selvittää, voiko uuden varapuolison kanssa löytää itsestään ja omasta parisuhteestaan jotakin uutta – parhaimmillaan jotakin parempaa.
Pitäisikö jäädä yhteen vai erota? Mitä jos olisikin hetken vapaa ja lähtisi aivan toisen ihmisen matkaan – voisiko se pelastaa oman parisuhteen? Nelosen uudessa Vieraissa-sarjassa pariskunnat ovat ajautuneet ongelmiin ja valmiita tarttumaan rohkeaan haasteeseen pelastaakseen parisuhteensa.
Sarjassa kaksi pariskuntaa vaihtaa keskenään puolisoita. He jättävät hetkeksi oman puolisonsa ja muuttavat asumaan uuteen yhteiseen asuntoon heille täysin vieraan ihmisen kanssa.
Millaisia tunteita ammattilaisten valitsema uusi varavaimo tai -mies herättää?
Vieraissa-sarjassa tutkitaan, voiko pahasti solmuuntuneen parisuhteen pelastaa käymällä "vieraissa" vai käykö niin, että ruoho on sittenkin vihreämpää aidan toisella puolella? Vieraissa-sarja perustuu Seven Year Switch -formaattiin, jota on esitetty muun muassa Isossa-Britanniassa, Yhdysvalloissa ja Australiassa.
Pariskuntien tukena ja apuna ohjelmassa toimivat terapeutit Heidi Valasti ja Kalle Partanen. Ohjelman juontaa Elina Kottonen.
Nämä parit ovat mukana Vieraissa-sarjassa:
Kati ja Henry
Kati, 26, ja Henry, 32, asuvat Espoossa ja ovat pienen tytön vanhempia. Arki pyörii lapsen ympärillä, mutta Kati toivoo, että pariskunta kokisi olevansa muutakin kuin vain äiti ja isä. Hän haluaisi, että Henry näkisi hänet myös naisena eikä vain äitinä.
Kati kaipaisi Henryltä enemmän läheisyyttä, syvempiä keskusteluja sekä enemmän huomiota, sillä hän kärsii jätetyksi tulemisen pelosta ja mustasukkaisuudesta. Katin mielestä heidän parisuhteessaan on paljonkin asioita, joita pitäisi parantaa, kun taas Henryn mielestä kaikki on aika hyvin – jos vain lopetettaisiin samojen asioiden ja riitojen jauhaminen päivästä toiseen.
Nita ja Harri
Nita, 32, ja Harri, 36, tapasivat toisensa viisi vuotta sitten autourheilun parissa. Kuukauden seurustelun jälkeen Nita muuttikin jo Harrin luo asumaan, ja pariskunta aloitti uusperhearjen.
Nitan ja Harrin ongelmana parisuhteessa on kommunikointi. Tilanne on mennyt niin pahaksi, että puhumisen puute uhkaa tuhota koko parisuhteen. Kaikesta tulee herkästi riitaa, ja Nita ja Harri ovatkin oppineet taitaviksi toistensa ärsyttäjiksi. Vanhat riidat jäävät puhumatta, ja niitä kaivetaan esiin aina sopivan paikan tullen. Riitojen jälkeen molemmat mököttävät, ja jääräpäisyydessään kumpikaan ei anna periksi.
Seksi on molemmille tärkeää, ja se onkin osa-alue, joka suhteessa toimii kaikkein parhaiten. Pariskunnan riidat ovat raastavia, eikä kumpikaan jaksaisi enää tapella.
Niko ja Tiina
Tiinan, 28, ja Nikon, 33, ensitapaaminen oli maaginen ja se jatkui pitkälle yöhön. Kummastakin tuntui heti, että he olisivat tunteneet toisensa aina. Pari alkoi seurustella ja naimisiin mentiin samana vuonna. Matkan varrella on hankittu yhteinen koti ja perheeseen on syntynyt lapsi.
Nyt pariskunta on hiljakseen etääntynyt toisistaan. Tiina ja Niko ovat jo kertaalleen muuttaneet erilleen, mutta palasivat takaisin yhteen. Syvempi yhteys pariskunnan välillä on kuitenkin kadonnut.
Lisäongelmia tuottaa se, ettei Tiina luota Nikoon. Tiina kokee Nikon saamattomaksi, ja se on alkanut häiritä heitä kumpaakin. Myös seksi on pariskunnalle ongelma. Parin seksuaalisuus on hiipumassa, ja Niko arvelee, että Tiina on pian valmis lähtemään parisuhteesta.
IS selvitti: Seksielämäänsä tyytyväisimmät suomalaiset asuvat Uuraisilla, Ruokolahdella ja Siikajoella
Kahdessa kärkikunnassa kaikki vastaajat ovat tyytyväisiä seksielämäänsä.
Ilta-Sanomien tekemän kyselyn mukaan Uuraisilla, Ruokolahdella ja Siikajoella asuvat ovat kaikkein tyytyväisimpiä seksielämäänsä. Sekä Uuraisilla että Ruokolahdella kaikki vastaajat ovat tyytyväisiä seksielämäänsä. Siikajoella tuo luku on 95,2 prosenttia.
Vähiten putkeen seksielämä menee Reisjärvellä, Tervolassa sekä Hartolassa. Reisjärvellä tyytyväisiä seksielämäänsä on vain 40 prosenttia vastaajista. Tervolassa vastaava luku on 41,7 prosenttia, ja Hartolassa 45,5.
Ilta-Sanomien jutussa todetaan, että tulokset heijastavat uuraislaisten paikallisten mukaan lähinnä yleistä tyytyväisyyttä elinoloihin. Uuraisten kunnanjohtaja Juha Valkaman mukaan tulos kertoo osittain siitä, että ihmiset ovat kunnassa hyvin rauhallisia, sovittelevia ja välittömiä. Kunnanjohtaja pohtii lehden haastattelussa jopa sitä, voisiko seksityytyväisyyden ykkössijasta tehdä kunnan mainosvaltin.
Kaikista suomalasista tyytyväisiä seksielämäänsä on 71,1 prosenttia. Naiset ovat hieman miehiä tyytyväisempiä seksielämäänsä, sillä heistä tyytyväisiä on 74,3 prosenttia vastaajista. Miehillä tuo vastaava luku on 68,9 prosenttia.
Viherpiipertäjä vai arvostettu ekokuluttaja? – tutkimus todistaa, että luomua suosivan miehen maine on asuinpaikasta kiinni
Väitöstutkimuksessa on selvitetty, miten luomuruokaa kuluttaviin miehiin suhtaudutaan pääkaupunkiseudulla ja perinteisellä maatalousalueella Etelä-Pohjanmaalla.
Väitöstutkimuksen mukaan luomun suosijoita pidetään hienostuneina, varakkaina ja epäitsekkäinä. Tästä syystä luomua suosivia kuluttajia arvostetaan ja kunnioitetaan.
Markkinoinnin alalta väittelevän KTM Petteri Puskan mukaan tämä ei päde kuitenkaan kaikkialla.
– Pääkaupunkiseudulla luomufanilta vaikuttava mies saa kunnioitusta ja ihailua osakseen, mutta toisin voi olla eteläpohjalaisella maaseudulla, toteaa seinäjokelainen Puska.
Puska on tutkinut asiaa identtisesti sekä pääkaupunkiseudulla että vahvalla maatalousalueella Etelä-Pohjanmaalla. Tutkimuskohteena ovat nimenomaan miehet.
– Miesnäkökulma tässä yhteydessä kiinnostaa, koska ennestään tiedetään naisten suosivan miehiä enemmän luomua ja toisaalta myös siksi, että miesten tiedetään tekevän hyvin helposti päätelmiä muista miehistä pientenkin vihjeiden perusteella.
Luomu ja cityhippeys
Tutkimus osoittaa, että Etelä-Pohjanmaan maaseudullakaan luomun suosijoihin ei liitetä pahoja mielikuvia, mutta heitä ei kunnioiteta tai arvosteta.
– Näillä seuduilla kunnioitusta saa mies, joka ei suosi luomua!
Puskan tutkimus ei kerro vastausta siihen, miksi näin on. Tutkija löytää kuitenkin selityksiä perinteistä. Etelä-Pohjanmaalla maataloudessa on suosittu enemmän perinteistä tuotantoa kuin luomutuotantoa. Se heijastuu edelleen mielikuviin.
– Luomuun on yhdistetty cityhippeys, toteaa Puska.
Kun luomuun ja sen käyttäjiin ei suhtauduta samalla tavalla kaikkialla, luomua ei ehkä kannata myöskään markkinoida samoin argumentein kaikille ja kaikkialla.
Paremmaksi ihmiseksi
Vaasan yliopistoon tehdyssä väitöstutkimuksessa on tutkittu luomukuluttamisen maineellista signaaliarvoa ja mainesymboliikkaa useista eri näkökulmista ja eri menetelmiä käyttäen.
Yleensä kuluttajat kertovat suosivansa luomuruokaa sen maukkauden, puhtauden, terveellisyyden ja eettisten seikkojen vuoksi. Epäily siitä, että tämä ei olisikaan aivan koko totuus, sai Petteri Puskan tekemään aiheesta väitöskirjan.
– Huomasin, että ihmiset pitivät kovaa meteliä luomun suosimisestaan. Se aina särähti vähän korvaan ja sai miettimään, miksi näin toimitaan, Puska valottaa syitä väitöstutkimuksen aloittamiseen.
Hän pitää hyvin mahdollisena sitä, että ainakin osa valitsee luomun siksi, että näyttäisi muiden silmissä paremmalta ihmiseltä, saisi arvostusta ja kunnioitusta.
– Yleisellä tasolla luomun suosijoihin liitettiin kuitenkin monia sosiaalisesti arvostettuja piirteitä. Kestävinä ja hintavina vaihtoehtoina luomun suosiminen saattaa tarjota kuluttajille paikan viestittää muille epäitsekkäästä luonteenlaadusta sekä taloudellisista resursseista.
HEIDI SOHLBERG TURVAUTUI TINDERIIN – ”MIEHET OVAT ARASTELLEET”
Ex-missi Heidi Sohlbergin, 37, pitkä avioliitto Niklaksen kanssa päättyi eroon viime keväänä. He ehtivät olla yhdessä 16 vuotta.
Eron jälkeen Heidi vannoi, ettei lataa puhelimeensa Tinder-deittisovellusta. Toisin kuitenkin kävi.
– Olen testannut sitä. Olen avoin rakkaudelle, mutta luulen, ettei se oikea tule vastaan Tinderissä eikä baarissa.
Heidi pohtii, ettei häntä ole luotu olemaan yksin.
– Halua löytää rinnalleni herrasmiehen, joka on samaan aikaan vähän äijä, Heidi naurahtaa.
Tinder-treffeille hän tunnustaa lähtevänsä mielellään.
– Kyllä minä saan sinkkuna tapailla uusia ihmisiä, eikä siinä pitäisi olla mitään sen kummempaa kuin työpalavereissa käymisessä.
– Mutta miehet ovat arastelleet. He pelkäävät julkisuutta.
Monet pojat harrastavat huonoa seksiä, koska eivät kuuntele tyttöjä, sanoo kehutun seksioppaan tehnyt kirjailija
Ruotsalaiskirjailija Inti Chavez Perez on saanut tunnustusta pojille kirjoittamastaan seksikirjasta, joka on nyt julkaistu myös suomeksi.
”Pojille opetetaan koulussa seksistä puhuttaessa, että heidän pitää käyttää kondomia, jotta he välttävät teiniraskaudet. Se on hyvä ohje, mutta ei vastaa yhtään niihin kysymyksiin, joita pojilla on seksistä.”
Ruotsalainen kirjailija ja seksuaalikouluttaja Inti Chavez Perez istuu suomalaisen kirjakustantamon pöydän ääressä ja alkaa kertoa, miten on päätynyt kirjoittamaan pojille ja nuorille miehille suunnatun seksioppaan.
Chavez Perezin kirja Respektiä – Seksikirja pojille (Gummerus) on julkaistu tänä vuonna suomeksi kirjailija Juha Hurmeen kääntämänä.
Suomennoksessa on kestänyt kauan, kun ottaa huomioon, että Chavez Perezin kirjan ensimmäinen versio julkaistiin jo vuonna 2010. Kirja sai julkaisunsa jälkeen Ruotsin kirjailijaliiton palkinnon vuoden parhaana nuortenkirjana, mutta suuren huomion nouseminen kesti vielä vuosia.
Olisi voinut myös käydä niin, että kirjaa ei olisi julkaistu ollenkaan.
Chavez Perez sai idean kirjasta vuonna 2008, ja alkoi tarjota sitä ruotsalaisille kustantamoille. Ne eivät kuitenkaan olleet innoissaan.
”Kävin juttelemassa kustantajalle toisensa perään, mutta kaikki sanoivat, että tälle ei olisi kysyntää. Markkinat eivät olisi kuulemma valmiita tälle kirjalle”, Chavez Perez kertoo.
Chavez Perez oli toista mieltä. Syy hänen vahvaan uskoonsa liittyy juuri siihen, mitä hän on sanonut koulussa käydyistä seksikeskusteluista.
Hieman kärjistetysti ilmaistuna kaikki pojat haluavat tietää, millaista seksi on ja miten sitä pitäisi harrastaa, mutta kukaan ei vastaa siihen. Ei ainakaan koulussa. Ja koska pojille ei ollut tehty yhtään seksiin opastavaa kirjaa, ainoat ohjeet on saatu elokuvista, pornosta, musiikkivideoista – ja koulukirjoista.
”Koulukirjoissa on kuvia lähinnä vartaloista, jotka on avattu kahtia ja jossa on eroteltu eri elimet. Siitä ei ole apua seksin kannalta. Muualla tarjottu kuvasto seksistä on puolestaan ollut hyvin epärealistista. Meidän aikuisten pitäisi ottaa enemmän vastuuta siitä, mitä kuvastoa tarjoamme pojille ja miten opetamme poikia seksin pariin”, Chavez Perez sanoo.
Hämmentävintä on se, että vastaavia kirjoja oli tehty tytöille jo vuosien ajan.
Chavez Perez kertoo itse lukeneensa teini-ikäisenä Ruotsissa vuosituhannen vaihteessa kohun aiheuttanutta Pilluparvi-kirjaa, joka oli aikaansa edellä oleva feministisistä lähtökohdista kirjoitettu kirja nuoreksi naiseksi kasvamisesta, sukupuoli-identiteetistä ja seksistä.
”Se oli minulle tosi tärkeä kirja. Sitten halusin löytää samanlaisen kirjan, joka olisi tehty pojille. Sellaista ei ollut.”
Lopulta ruotsalainen Alfabeta-kustantamo innostui Chavez Perezin ideasta ja päätti julkaista kirjan. Elettiin 2010-luvun taitetta.
Vaikka kirja sai kehuja ja myös palkinnon, meni vielä noin seitsemän vuotta ennen kuin Chavez Perezin kirjasta tuli myyntimenestys ja ennen kuin siitä alettiin suunnitella kansainvälisille markkinoille tehtäviä käännöksiä.
Ratkaiseva käänne oli syksyllä 2017 alkanut #metoo-liike.
Yhtäkkiä herättiin siihen, että teini-ikäiset pojat tarvitsevat ohjeita seksuaalisuutensa käsittelyyn, muiden sukupuolten kunnioittamiseen, seksin oikeanlaiseen harrastamiseen ja siihen, mikä on sallittua ja mikä ei. Tajuttiin, että myös pojat voisivat tarvita oikealla tavalla kirjoitettuja oppaita seksiin ja seksuaalisuuteen.
Kuten Chavez Perezin kirjan nimi kertoo, kirjassa käsitellään nimenomaan paljon toisten kunnioittamista kaikissa sosiaalisissa suhteissa. Siinä käsitellään muun muassa, mitä tarkoittaa, jos tuntee pitävänsä pojista tai ei tunne olevansa sukupuoleltaan poika ollenkaan.
Chavez Perezin kirjan ensimmäinen versio myytiin loppuun pian #metoo-liikkeen alkamisen jälkeen.
IL:n toimittelijattaret metsästävät pedareita somessa ”ottamalla mällejä suuhun”, poliisi ei puutu asiaan!
Kun SoO ilmoitti metsästävänsä pedareita netissä, pääsee poliisilla vellit housuun ja nousee iso itku ja poru. Kun IL:n toimittelijattaret tekevät saman, ei tapahdu mitään.
Vastuullista journalismia harjoittava IL apinoi Soldiers of Odinin (SoO) pedarinmetsästyskampanjaa ja laittaa toimittelijoitaan esiintymään alaikäisinä nuorison suosimassa some-palvelussa.
Iltalehden kaksi naistoimittelijaa perusti nuorten suosimaan Kikiin käyttäjäprofiilit. Chateissa he esittivät 13-15 -vuotiaita teinityttöjä Ainoa ja Elsaa. Kirjallisessa ilmaisussaan toimittelijattaret pyrkivät reagoimaan viesteihin, kuin oikea teinityttö voisi reagoida: lyhyitä lauseita, hämmästyneitä kysymyksiä ja runsaasti emojeita.
Kuten SoO, myös Iltalehti käytti poikkeuksellista tiedonhankintatapaa, koska alaikäisten kohtaamaa somehäirintää on muulla tavoin vaikea avata. Pariviikkoisen testausjakson aikana selvisi, millaisia yhteydenottoja teinitytöt somessa saavat ja minkälaiselle materiaalille he altistuvat. Ruudulle tulvi ehtymätön viestien virta, seksuaalissävytteisiä lähentymisyrityksiä, suoria ehdotteluja sekä peniskuvia.
Virkavalta ei näytä puuttuvan IL:n kampanjaan. SoO tosin aiheutti pahan luokan itkupotkuraivareita ja taisi siinä konstaapeli jos toinenkin popsia suikkansa ja ehkä jopa purra nokialaisen nuoriso-ohjaajansa keskeltä kahtia.
Niinpä niin, laki ja lain kouran kohtelu lasketaan Suomessa pärstävärkkikertoimella. Vastuullisen valhemedian toimittelijoille sallitaan se, mikä oma-aloitteisilta ja myötäkansalaistensa turvallisuudesta huolissaan olevilta evätään ja johtaa jopa rikostutkintaan.
Lähde: IL
MV
Jani Toivolalta hissiselfie käsilaukun kanssa: 'Näkisin itseni mielelläni maskuliinisena, mutta...'
Vihreiden kansanedustaja Jani Toivola peräänkuuluttaa vapautta tehdä kaikki puolet persoonastaan näkyväksi.
Vihreiden kansanedustaja Jani Toivola, 41, julkaisi maanantaina selfiekuvan ilmeisesti eduskuntatalon hissistä. Toivola käytti päivityksessään #eduskunta-aihetunnistetta. Kuvassa Toivola seisoo selkä suorassa ja pitelee laukkua käsivarrellaan.
”Näkisin itseni kovin mielelläni vähäeleisenä ja hillityn maskuliinisena. Tämä kuva on kuitenkin lähempänä totuutta. Kontrolli unohtui”, Toivola aloittaa.
Jani Toivola palaa teinivuosiinsa, jolloin hän yritti peitellä persoonaansa. ”Yritin henkeni edestä hillitä heiluvia ranteitani ja typistin innostusta puheessani”, Toivola kirjoittaa ja jatkaa, että uskalsi myöhemmin olla oma itsensä. ”Muistan myös sen vapauden, kun uskalsi päästää irti kontrollista ja itsensä tarkkailusta. Miten paljon tuli lisää tilaa olla. Tuli ilo ja nautinto.”
Kansanedustaja myöntää, ettei todellisen persoonansa näyttäminen välttämättä ole helppoa edes aikuisiällä. ”Edelleen sitä toisinaan pelkää olevansa liikaa tai reagoivansa väärin. Katuu jälkikäteen oman innostuksensa näyttämistä.” Toivola lisää, että tällaisia tilanteita tapahtuu hänen ilokseen nykyään harvemmin.
”Vähemmän kontrollia ja enemmän vapautta kaikille puolille meissä olla näkyviä. Töissä ja vapaalla”, Jani Toivola summaa.
Jani Toivola on aiemmin toiminut Lasten ja nuorten säätiön lähettiläänä ja puhunut yläkouluikäisille nuorille rohkeudesta tavoitella unelmiaan.
Korkeimman oikeuden uudet linjaukset seksuaalirikosten tiukemmista rangaistuksista alkavat näkyä: Nukkuvan naisen yökerhoillan jälkeen raiskannut mies passitettiin vankilaan
Vastaavissa rikoksissa oikeusistuimet ovat antaneet niin ehdollista kuin ehdotonta vankeutta. Korkeimman oikeuden viime vuonna antama ennakkopäätös pyrkii yhtenäistämään annettavia tuomiota.
HELSINGIN hovioikeuden tiistaina raiskauksesta antama tuomio heijastelee Korkeimman oikeuden uutta linjausta, jossa seksuaalirikosten rangaistuksia on kovennettu.
Kyse on tapauksesta, jossa mies raiskasi nukkuvan naisen yökerhoillan päätteeksi. Vaikka miehellä ei ollut esimerkiksi aiempaa rikostaustaa, hänelle langetettu alle kahden vuoden tuomio annettiin ehdottomana.
Hovioikeus päätyi tuomiossaan samaan lopputulokseen kuin käräjäoikeus, jonka antama tuomio puolestaan myötäili Korkeimman oikeuden (KKO) viime vuonna antamaa ennakkopäätöstä vastaavanlaisessa tapauksessa.
TUOMIOON liittyvät tapahtumat ajoittuvat vuodelle 2015.
Tuolloin raiskattu nainen oli ollut Helsingin keskustassa sijainneessa yökerho Namussa ystävänsä kanssa. He olivat poistuneet yökerhosta aamuyöllä ja menneet Pasilaan eräälle asunnolle kolmen muun henkilön kanssa. Kaikki olivat olleet humalassa, ja nainen oli myös polttanut marihuanaa.
Naisen ystävä oli poistunut asunnosta jossain vaiheessa, ja nainen oli jäänyt paikalle kahden miehen kanssa. Jossain vaiheessa he kaikki menivät makuuhuoneeseen nukkumaan samaan sänkyyn.
Yöllä nainen oli herännyt. Yksi miehistä oli poistunut huoneesta. Sen sijaan asunnossa ollut toinen mies oli hänen takanaan ja tämän siitin oli naisen emättimessä.
Nainen kertoi miehen lauenneen hänen sisälleen, koska nainen tunsi valumista emättimestään. Kondomia ei naisen mielestä ollut käytetty.
Nainen poistui huoneesta ja tapasi olohuoneessa toisen miehistä. Hän kertoi tälle makuuhuoneessa olevan miehen raiskanneen hänet, ja laittoi asiasta viestiä myös aiemmin asunnosta poistuneelle ystävälleen. Naisen mukaan tapahtunut vaikutti häneen traumaattisesti, aiheuttaen muun muassa unettomuutta, ahdistusta ja vaikeuttaen koulunkäyntiä.
ASUNNOSSA olleet kaksi miestä kertoivat tapahtumien kulusta osin eri tavalla kuin nainen, mutta käräjäoikeus ja hovioikeus pitivät naisen versiota tapahtumien kulusta uskottavana.
Naisen kertomusta tuki hänen mekostaan löytynyt siemennestetahra, josta löytyi sittemmin raiskauksesta tuomitun, nyt 26-vuotiaan miehen DNA-tunnistetta. Nainen oli todistettavasti kertonut myös lääkärille raiskauksesta, ja hän oli oireillut psyykkisesti tapahtuneen jälkeen.
Sen sijaan asunnossa olleiden miesten kertomukset muuttuivat esitutkinnan ja oikeudenkäynnin välillä tai sisälsivät muuten asioita, jotka eivät täsmänneet muiden kertomaan. Vuoteesta yön aikana poistunut mies muutti tarinaansa prosessin aikana tukemaan hänen ystävänsä eli raiskauksesta tuomitun kertomaa.
Tästä huolimatta hänen kertomuksensa ei muuttunut siltä osin, että mies kertoi naisen tulleen ulos makuuhuoneesta ja kertoneen tulleensa raiskatuksi toisen miehen toimesta.
KÄRÄJÄOIKEUS tuomitsi miehen yhden vuoden ja yhdeksän kuukauden ehdottomaan vankeuteen raiskauksesta. Samaan lopputulokseen päätyi tiistaina hovioikeus.
Molemmat viittasivat tuomioissaan KKO:n viime vuonna antamaan ennakkopäätökseen, joka käsitteli nukkuvan henkilön raiskausta ja tästä annettavaa ehdotonta tai ehdollista tuomiota. KKO päätyi kyseissä tapauksessa ehdottomaan tuomioon.
Joensuulainen kinkyseksuaalitutkija pyrkii eduskuntaan feministisen puolueen ehdokkaana
Feministinen puolue on vahvistanut eduskuntavaaliehdokkaita kaikkiin vaalipiireihin, puolue kertoo tiedotteessaan.
Savo-Karjalassa ehdolla eduskuntaan on joensuulainen kinkyseksuaalitutkijaJohanna Pohtinen.
Feministinen puolue tavoittelee ensimmäisissä eduskuntavaaleissaan vähintään yhtä kansanedustajan paikkaa.
Helsingin vaalipiirissä puolue arvioi olevansa lähellä kansanedustajapaikkaa, sillä se on solminut kyseisessä vaalipiirissä vaaliliiton Eläinoikeuspuolueen, Piraattipuolueen sekä Liberaalipuolueen kanssa.
Birminghamissa muslimit johtivat mielenosoitusta tasa-arvoa vastaan
Birminghamissa Parkfieldin oppilaiden vanhemmat protestoivat koulun järjestämiä tasa-arvo -oppitunteja vastaan. Koulun oppilaista lähes kaikki ovat muslimeja.
Yli 300 oppilaiden vanhempaa oli kokoontunut Parkfieldin koulun ulkopuolelle Birminghamissa vastustamaan koulun järjestämiä tasa-arvoa käsitelleitä oppitunteja, kertoo Daily Mail. Muutamat muslimimielenosoittajat sanoivat mieluummin lähtevänsä UK:sta kuin sallivansa lastensa jäävän kouluun.
Lähes yksinomaan muslimeista koostuva vanhempien joukko sanoi tasa-arvoa käsittelevien oppituntien edistävän homoseksuaalisuutta ja jotkut kristityt liittyivät heihin osoittaakseen solidaarisuutta.
Koulun oppilailla on yhteensä 5 tasa-arvo -oppituntia vuodessa, ja tunneilla käsitellään vammaisuutta, ikää, sukupuolenvaihdosta, avioliittoa, yhdessä asumista, raskautta, rotuja, uskontoja, seksiä ja seksuaalista suuntautumista.
Eräs äiti totesi lähtevänsä mieluummin UK:sta kuin antavansa tyttärensä osallistua tunneille. Toinen vanhempi kertoi, että hänen naapurissaan asuva pakistanilaisperhe on jo palannut kotimaahansa asian vuoksi.
Koulun johtaja kertoo yrittäneensä keskustella asiasta vanhempien kanssa, mutta vanhempien aggressiivisuuden vuoksi ja asian muututtua henkilökohtaiseksi hän on joutunut luopumaan yrityksistään.
Parkfieldin koulussa 98 prosenttia kaikkiaan 750 oppilaasta on muslimeja.
TUTKITTU JUTTU: PALJON PORNOA KATSOVIEN MIESTEN NAISET KÄRSIVÄT MUITA ENEMMÄN SYÖMISHÄIRIÖISTÄ!
Naiset, joiden miehet katsovat paljon pornoa, kärsivät todennäköisemmin syömishäiriöistä.
Asia käy ilmi Ohio State Universityn tutkimuksesta.
Tutkijat haastattelivat 409 naista, jotka olivat iältään keskimäärin 34-vuotiaita.
Naisilta kysyttiin muun muassa, millaisia painoon liittyviä paineita media, heidän kumppaninsa ja ystävänsä asettivat heille ja millaisia syömishäiriöiden oireita heillä ilmeni.
Naisilta kysyttiin myös, kuinka paljon pornoa heidän kumppaninsa katsoivat.
YHTEYS PALJASTUI
Naiset, jotka elävät parisuhteessa paljon aikuisviihdettä katsovan miehen kanssa, ovat suuremmassa vaarassa sairastua syömishäiriöön.
Tutkijoiden mukaan tällaisten naisten seksuaalinen itsetunto saattaa kärsiä, koska heidän kumppaninsa viettävät niin paljon aikaa pornon parissa.
Se voi heijastua negatiivisesti naisen omaan kehonkuvaan ja ilmetä esimerkiksi painon vahtaamisena.
Myös naiset, joiden kumppanit painostavat heitä laihduttamaan, ovat tutkimustulosten mukaan alttiimpia syömishäiriöille.
- Puhumme usein median, perheen ja ystävien vaikutuksesta syömishäiriöihin, mutta kumppanin vaikutusta ei ole juurikaan pyritty selvittämään, sanoo psykologian professori Tracy Tylka yliopistolta:
VÄÄRISTYNYT RUOKASUHDE
Syömishäiriöt mielletään yleensä teinityttöjen ongelmiksi, mutta professori muistuttaa, että monella naisella on sairaalloinen suhde ruokaan.
Hän toivoo, että tutkimus auttaa ymmärtämään paremmin, millaisia tekijöitä esimerkiksi aikuisten naisten syömishäiriöiden taustalta löytyy.
- Monien syömishäiriöiden oireiden kohdalla havaittiin, että koettu painostus kumppanin suunnalta oli vahingollisempaa, kuin ystävien, perheen, tai edes median painostus.
Syömishäiriöiden ja kumppanin pornon kulutuksen välillä havaittiin vahvempi suhde tässä naisryhmässä, kuin yliopisto-opiskelijoilla, joita aiemmassa tutkimuksessa tarkasteltiin.
Se voi johtua siitä, että näillä naisilla on ollut enemmän kokemuksia parisuhteista, ja nimenomaan parisuhde on vaikuttanut käsitykseen omasta kehosta.
Lähde: Metro UK
SUOMALAINEN "IHMIS-BARBIE" AMANDA, 21, ON PORNOSENSAATIO - KOSISKELLAAN YHDYSVALTOIHIN TEKEMÄÄN HARDCOREA!
Suomalaisten tietouteen "Ihmis-Barbiena" rynnistänyt porilainen Amanda Ahola, 21, on luonut uraa aikuisviihteen saralla Unkarissa Budapestissä.
Amanda kertoo Seiskalle, että pornoura saattaa aueta isosti, sillä hän on saanut lukuisia työtarjouksia Yhdysvalloista, Los Angelesista.
- Minut halutaan sinne tekemään kokopäiväistä heteropornoa, ja jos haluaisin tosissani ryhtyä heteropornonäyttelijäksi, minun olisi pakko muuttaa sinne, Amanda kertoo Seiskalle Budapestissä.
Amanda Aholan laajempi haastattelu torstaina ilmestyvässä Seiskassa!
Feministiselle puolueelle ensimmäiset hämäläisehdokkaat
Feministinen puolue nimesi tiistaina ensimmäiset ehdokkaansa Hämeen vaalipiiriin. Ehdolle lähtevät Taija Kostia-Hakola Riihimäeltä ja Tetti Vähämaa Hämeenlinnasta.
Feministisen puolueen hallituksen jäsen Veera Nurmenniemi sanoo, ettei mahdollisista päijäthämäläisistä ehdokkaista ole tietoa ainakaan tässä vaiheessa.
– Ehdokasasettelu jatkuu vielä pari viikkoa, joten on mahdollista, että Hämeeseenkin tulee vielä lisää ehdokkaita.
Puolue on nimennyt tähän mennessä 38 ehdokasta. Ehdokkaita on jokaisessa Manner-Suomen vaalipiirissä. Pari vuotta sitten perustettu puolue on ilmoittanut tavoittelevansa vähintään yhtä kansanedustajapaikkaa.
Puolue osallistui vuoden 2017 kuntavaaleihin yhdeksässä kunnassa. Tuolloin puolueen puheenjohtaja Katju Aro toi äänimäärällään puolueelle valtuustopaikan Helsingissä.
Eduskuntavaalit järjestetään 14. huhtikuuta.
NÄIN BRITANNIASSA: SUKUPUOLINEUTRAALIT VESSAT PELOTTAVAT TYTTÖJÄ KOULUISSA
Koulujen unisex-vessat pelottavat tyttöjä, todetaan Women's Voices Walesin raportissa.
Sukupuolineutraalit wc-tilat ovat joutuneet syyniin, sillä tyttöjen kerrotaan jopa välttelevän veden juomista, koska he eivät halua käyttää koulujen vessoja.
Tytöt pelkäävät muun muassa seksuaalista häirintää ja kuukautisiin liittyvää pilkkaa.
Naisten oikeuksia ajavan ryhmän mukaan unisex-vessat laiminlyövät tyttöjen "turvallisuutta ja arvokkuutta".
"VÄHENTÄVÄT ILKIVALTAA"
Metro UK kertoo, että muun muassa Stockportissa sijaitsevan koulun rehtori vakuuttaa kiusaamisen, ilkivallan ja tupakoinnin vähentyneen sen jälkeen, kun unisex-vessat otettiin koulussa käyttöön vuonna 2000.
Women's Voices Walesin tiedossa on kuitenkin opettajia, oppilaita ja vanhempia, jotka ovat olleet tyytymättämiä unisex-politiikkaan.
- Ahdistuneisuudella, joka liittyy kuukautisista selviytymiseen kouluaikana, on vakavia vaikutuksia naispuolisiin opiskelijoihin. He saattavat jopa kieltäytyä menemästä kouluun. Olemme erityisen huolestuneita seksuaalisesta häirinnästä tai pelotteluista, joita unisex-vessoissa saattaa tapahtua, sanoo ryhmän tiedottaja Helen Raynor:
- Kenenkään oppilaan ei pitäisi tuntea, etteivät he voi käyttää wc:tä koulupäivän aikana.
Walesissa laki edellyttää, että 8-vuotiaille ja sitä vanhemmille oppilaille on tarjolla sukupuolen mukaan jaetut wc-tilat.
Unisex-vessoja voidaan lain mukaan rakentaa vain näiden lisäksi, ei tilalle.
Jotkut koulut ovat korvanneet poikien ja tyttöjen vessat sukupuolineutraaleilla wc-tiloilla, jotka eivät syrji transsukupuolisia lapsia.
Walesin hallituksen tiedottaja sanoo, että he nyt tietoon tulleiden seikkojen pohjalta tehdään lisäselvityksiä.
Lähde: Metro UK, The Independent
Aira Samulin kritisoi Me too -kampanjaa – puolustaa Aku Louhimiestä: ”Hän halasi ja sanoi: Aira, älä usko kaikkea”
Aira Samulin ja Maria Veitola ovat eri mieltä feminismistä.
Yökylässä Maria Veitola -ohjelmassa Aira Samulin päästää Maria Veitolan ja katsojat tutustumaan elämäänsä Hyrsylän mutkassa. Aamiaispöydässä keskustellaan feminismistä.
Samulin ei halua luokitella itseään feministiksi, sillä hänen mielestään feministit ovat tehneet monia asioita väärin.
– En halua kuulua siihen joukkoon, hän sanoo.
Veitola kysyy Samulinin ajatuksia Me too -kampanjasta. Samulinin mielestä kampanjassa on menty liian pitkälle.
– Se on mennyt yli äyräiden. Järki ja kohtuus katoaa. Ihmiset joutuvat syytettyjen penkille vanhoista asioista, joita eivät ole edes tienneet tehneensä. On menty ajan hengessä.
Samulin kertoo kohdanneensa ohjaaja Aku Louhimiehen pitseriassa. Louhimiestä on syytetty näyttelijöiden alistavasta ja sadistisesta kohtelusta kuvaustilanteissa.
– Hän kiiruhti luokseni, halasi ja sanoi: Aira, älä usko kaikkea. Minusta se oli hirveän liikuttavaa.
Samulinin mielestä ahdistaviin tilanteisiin joutuneiden olisi pitänyt pitää puoliaan, tai lähteä kokonaan pois tilanteista.
– Sieltä pääsee pois. Ei saa jäädä, jos tuntuu niin pahalta.
Alaikäisenä naimisiin? Enää et saisi siihen poikkeuslupaa – Seura selvitti, mistä syistä ”naimalupia” on myönnetty
Moni alaikäinen pariskunta on takavuosina hakenut presidentin tai oikeusministeriön lupaa päästäkseen naimisiin. Nyt eduskunta päätti lopettaa tämän suomalaisen perinteen.
Eduskunta hyväksyi eilen yksimielisesti oikeusministeri Antti Häkkäsen (kok.) eduskuntaan tuoman hallituksen esityksen, jolla poistetaan Suomen lainsäädännöstä alaikäisten avioliitot mahdollistava vanha poikkeuslupamenettely.
Vaikka avioliitto yleisesti Suomessakin kuuluu vain täysi-ikäisille eli 18 vuotta täyttäneille, sitä nuoremmat ovat voineet takavuosina mennä naimisiin ”presidentin luvalla” ja nyttemmin oikeusministeriöstä haettavalla poikkeusluvalla.
”Jatkossa avioliittojen poikkeuslupaa ei enää myönnetä Suomessa. Edes uskonnolla tai kulttuurilla ei voi oikeuttaa lapsen suojelusta poikkeamista. Alaikäisten avioliitoista luopumalla varmistamme, että lapsia ei voida myöskään painostaa avioliittoon”, Häkkänen sanoo eduskunnan tiedotteessa.
”Poikkeusluvista luopumalla annamme myös kansainvälisen signaalin, että emme hyväksy alaikäisten avioliittoja. Tässä on kyse tyttöjen suojelusta ja naisten oikeuksista. Pidän tärkeänä, että eduskunta on antanut tälle vahvan tuen ja hyväksynyt esityksen nopealla tahdilla”, ministeri kertoo.
Lakimuutos astuu ministeriön mukaan voimaan mahdollisimman pian.
Yleisimmät hakusyyt uskonnollinen vakaumus, kulttuuriset syyt ja raskaus – ei ulkomaalaisuus
Lapsiavioliittojen määrä oli jo ennen tätä muutosta vähenemässä. Oikeusministeriön ”Alaikäisavioliittojen sääntelytarve”-muistion mukaan ministeriössä on käsitelty nykyään noin 10–30 poikkeuslupahakemusta vuodessa.
Kyse on perinteisestä, etenkin uskonnollisella maaseudulla suositusta tavasta, joka oli huomattavan suosittu vielä silloin kun täysi-ikäisyyden rajana oli 21 vuotta. Tästä rajastahan luovuttiin Suomessa vasta vuonna 1976.
Vielä vuonna 1990 hakemuksia tuli lähes sata. Tyypillisin hakija on viime vuosina ollut 17-vuotias nainen, joka haluaa naimisiin muutamaa vuotta itseään vanhemman miehen kanssa.
Poikkeusluvan myöntäminen on edellyttänyt erityisiä syitä. Yleisimpiä hakemuksissa mainittuja syitä ovat olleet uskonnollinen vakaumus, kulttuuriset syyt ja raskaus.
Keskeisin peruste poikkeusluvan myöntämiselle on liittynyt vakaumukseen.
Ministeriö ei ole myöntänyt alle 17-vuotiaille ihmisille naimalupia pelkästään uskonnollisen tai kulttuurillisten syiden perusteella, vaan perusteena on tällöin aina ollut myös raskaus.
Alle 16-vuotiaalle lupa on myönnetty vain kerran vuonna 2012. Tuolloin se myönnettiin raskauden perusteella 15-vuotiaalle tytölle ja hänen 18-vuotiaalle puolisolleen.
Vuosina 2010-2016 valtaosa luvan saaneista alaikäisistä oli tyttöjä.
Tilastojen mukaan hakijan puoliso oli usein häntä 1–4 vuotta vanhempi. Korkeimmat ikäerot ovat tämän vuosikymmenen hakemuksissa olleet 19, 16 ja 13 vuotta.
Monessa tapauksessa kumpikin hakija on ollut alaikäinen poikkeusluvan myöntämisvaiheessa.
Tapauksia, joissa toinen tai kumpikin hakija oli ulkomaan kansalainen, on ollut 20 % eli viidesosa kokonaismäärästä.
Siitä, kuinka monet luvan saaneet hakijat lopulta solmivat avioliiton, ei ole tarkkaa tietoa.
Neitsyt, 26: ”Oma käsi on käytettävissä, mutta se ei pelasta sukupuuttoon kuolemiselta” - naiset kertovat rakkauden kaipuusta
”15 vuoteen kukaan mies ei ole osoittanut kiinnostusta minuun.”
Deittailu on ehkä helpompaa naisille kuin miehille, mutta ei kaikille naisille. Seitsemän naista kertoo rakkauden kaipuustaan.
”On totta, että deittailu on helpompaa naisille, mutta vain tietynlaisille naisille. Niille, jotka ovat nuoresta pitäen ”suosittuja” ja joille kertyy kokemusta parisuhteen ”harjoittelusta”. Jos lapsesta pitäen on sosiaalinen hylkiö, on turha odottaa, että asia muuttuisi vanhempana, jos itse ei muutu. Itsensä muuttaminen ei olekaan aina niin yksinkertaista. Itsellä se on juuri näin.
Kaksi vuosikymmentä kun tuli täyteen, menetin neitsyyteni ja harrastin vajaan vuoden ajan yhden illan juttuja. Olin aina tukevassa kännissä, koska häpesin neitsyyttäni ja selvin päin en pystynyt lähtemään kenenkään mukaan. Onneksi ei siinä pelleillessä sattunut mitään pahempaa.
Nyt kolmenkympin lähestyessä olen yrittänyt hyväksyä sen mahdollisuuden, että en vain yksinkertaisesti koskaan löydä parisuhdetta, olkoon se sitten kiinni ulkonäöstä, persoonallisuudesta, pelosta tai pelkästään sattumasta. Ihan hyvän elämän pystyn itselleni rakentamaan muutenkin, vaikka pelkäänkin, että yksinäisyys ei koskaan helpota.”
Melkein luovuttanut nainen
”En kelpaa kenellekään”
”Olen 22-vuotias nainen, enkä ole koskaan seurustellut. Kaverini ihmettelevät asiaa, ja olettavat, ettei minulle kelpaa kukaan, ja olen siksi säilynyt sinkkuna. Kyse ei ole siitä, ettei kukaan kelpaisi minulle, vaan siitä, etten minä kelpaa kenellekään. En ole tarpeeksi naisellinen kelvatakseni miehille. Suhdetta en etsi, poikaystävä tulee kohdalleni jos on tullakseen.”
Hiljainen sinkku
”15 vuoteen kukaan mies ei ole osoittanut kiinnostusta”
”Seurustelin pari kuukautta 18-vuotiaana. Olen 33-vuotias sinkkunainen. En ole sinkku vapaaehtoisesti.
Olen isosta perheestä ja ympäröivässäni yhteisössä on paljon lapsiperheitä. Koen sinkkuuteni todella häpeällisenä. Olen koulukiusattu ja itsetuntoni on huono. Päällepäin olen pärjäävä ja reipas, ylipainoinen, ehkä kuitenkin ihan nätti tyyppi.
15 vuoteen kukaan mies ei ole osoittanut kiinnostusta minuun. Aina tulee rukkaset heiltä, kehen olen ollut ihastunut. Tuntuu tosi pahalta.
Seksiäkin kaipaisin valtavasti, hellyyttä ja huomiota. Olen myös valmis antamaan niitä takaisin. Ei vaan ole kumppania.”
Surumielinen sinkkuudesta
”Hävettää, kun on vieläkin sinkku ja kokematon”
Olen 28-vuotias nainen, enkä oo koskaan seurustellut vakavissani, tai suudellut. Osasyy on siinä, että olen tosi introvertti, enkä mielelläni käy baareissa tai istumassa iltaa missään. Myös mielenterveysongelmat ovat vaikeuttaneet asioita. Olisin valmis tapaamaan jonkun, mutta Tinderissäkään ei ole tullut vastaan ketään.
Tilanne on tosi masentava ja tietyllä tapaa se hävettää, kun on vieläkin sinkku ja kokematon. En suinkaan ole kaveripiirissäni ainoa, jolla ei ole kokemusta, mutta omalla kohdalla se tuntuu koko ajan kurjemmalta, kun tuntuu ettei kelpaa kellekään.
Vapaa-ajalla vaan tapaan kavereita, luen ja pelaan. Tiedän, että tilanne on osittain itse aiheutettu, mutta en ole koskaan kokenut baaria luontevaksi paikaksi löytää seurustelukumppania.”
Shayne
Koulu jakoi "isorintaisimman" ja "isopeppuisimman" palkinnon nuorille: "Väärin niin monella eri tavalla"
Wisconsinissa sijaitseva Tremper High School on joutunut myrskyn silmään, koska koulu palkitsi cheerleadereistaan "isorintaisimman" ja "isopeppuisimman".
Yhdysvaltalaiskoulu joutui myrskyn silmään annettuaan oppilailleen kyseenalaisia palkintoja. Wisconsinissa sijaitseva Tremper High School palkitsi cheerleadereistaan "isorintaisimman" ja "isopeppuisimman".
Alentavaa naisia kohtaan
Palkinnot jaettiin cheerleadereiden juhlatilaisuudessa. Paikalla olleista aikuisista neljä teki tilanteesta valituksen.
– Koen, että minun pitää kertoa tämä sinulle suojellakseni näitä tyttöjä, koulussa ennen työskennellyt Patti Hupp kirjoitti rehtorille ja totesi pitävänsä palkintoja "äärimmäisen alentavina naisia kohtaan".
Valmentaja kehui peppua
Kun isorintaisimman palkintoa annettiin, valmentaja Patti Uttech totesi, että palkinnon saaja on aina vaarassa saada aivotärähdyksen juostessaan, koska hänen rintansa ovat niin "valtavat".
– Rakastamme hänen peppuaan. Kaikki rakastavat hänen peppuaan, Uttech kuvvasi isopeppuisimman palkintoa jakaessaan.
Myös joukkueen hoikimmalle jaettiin palkinto.
Palkintoja jaettu jo vuosia
Samoja palkintoja on jaettu jo vuodesta 2017; Uttechin mukaan koulun seniorit olivat halunneet jakaa palkintoja ja tarkoituksena on vitsailla sen kustannuksella, että treeneissä tytöt ovat usein fyysisesti lähekkäin ja saattavat töniä toisiaan kehonosillaan.
Palkinnon saaneet oppilaat eivät valittaneet niistä. Muita alkuvuonna 2018 jaetut pystit kuitenkin häiritsivät.
– Kun se tyttö meni vastaanottamaan isorintaisimman palkinnon, mitä luulet kaikkien tuijottaneen? Itse olisin kuollut, eräs cheerleader kommentoi.
Osa nuorista uskoo, että tytöt ottivat palkinnon vastaan iloiten, koska "mitä muutakaan he olisivat voineet tehdä".
– Jos tyttäreni olisi saanut yhden noista palkinnoista, olisin todellakin rynnännyt lavalle. Se oli niin väärin niin monella eri tavalla, paikalla ollut äiti sanoo.
"Ymmärrän, että elämme poliittisesti korrektissa maailmassa..."
Valmentaja Uttech lähetti rehtorille kirjeen, jossa totesi, että tyttöjen vanhemmista palkinnot olivat "hauskoja".
– Ymmärrän, että elämme poliittisesti korrektissa maailmassa nykyisin, mutta tykkäämme pitää hauskaa ja pitää asiat keveinä, Uttech kirjoitti.
Uttechia pyydettiin myöhemmin eroamaan ja lähettämään anteeksipyyntö mukana olleille tytöille. The New York Timesin tietojen mukaan Uttech on kuitenkin vuonna 2019 edelleen töissä koulussa.
Uhattiin syytteellä
Koulua uhattiin syytteellä helmikuussa 2019, koska se ei tehnyt "mitään merkittävää" korjatakseen tilanteen. Kirjeen lähettänyt American Civil Liberties Union toteaa, että valmentajat käyttävät edelleen asiatonta ja "häirinnäksi luokiteltavaa" kieltä.
ACLU:n mukaan rehtori tutki asiaa ja totesi, ettei mitään väärää ole tapahtunut.
Vuoden 2019 cheerleaderjuhlat pidetään koulussa maaliskuussa. Paikalle ei Timesin mukaan ole kutsuttu vanhempia. Koulupiirin tiedotteen mukaan kyseisiä palkintoja ei hyväksytä eikä niitä tule enää jakaa.
Lähteet: Nytimes.com, Aclu.org, Theguardian.com, CNN
Miespuoliset seksirobotit tarjolla naisille – ”virta” ei lopu kesken
Nainen, jos haluat paneskella elotonta, kylmää koneruumista, jollaisia on ollut miehille tarjolla jo pidempään, sellaisia on nyt tarjolla naisillekin.
Yritys nimeltä Realbotics on jo pidempään valmistanut naispuolisia seksirobotteja. Yrityksen toimitusjohtaja Matt McMullen, joka on myös seksirobottien kehittäjä, kertoo, että työn alla ovat naisrobottien jälkeen olleet miespuoliset seksirobotit, joissa riittää virtaa pidempäänkin sessioon. Versioita on jo useita.
Matt McMullenin mukaan yritys on virittänyt seksirobottien ääniä ja persoonallisuuksia, jotta asiakas löytäisi haluamansa kumppanin. Myös miesrobotin peniksen koko on vapaasti valittavissa, kuten esimerkiksi silmien ja hiusten väri.
Love and Sex With Robots -teoksen kirjoittaja David Levy sanoo:
”Jos naiset ovat kiinnostuneita vibraattoreista, kuvitelkaa mitä he tuntisivat, kun heillä olisi robotti, joka kiertää käsivartensa heidän ympärilleen ja halii.”
Valmistajayrityksen mukaan 6000 – 10 000 USA:n dollarilla voi rakentaa juuri sellaisen seksinuken – siis seksirobotin – kuin haluaa. Robottien keinoäly liiketunnistimineen on myös kehitteillä.
Valmistaja on yllättynyt seksirobottien kysynnästä ja pyrkii löytämään toisen tehtaan massatuotantoa varten. Tällä hetkellä yritys toimii USA:ssa.
Lähde: realdoll.com, Daily Star
Ruotsin feministit haluavat kieltää seksirobotit miehiltä
Kolme veronmaksajien ylläpitämää feministien organisaatiota vaatii, että poliitikot kieltävät miehiltä seksirobottien käytön Ruotsissa.
Naisjärjestöt Sveriges Kvinnolobby, Roks ja Unizon kysyvät Expressenin mielipideartikkelissa, miksi miehet haluavat maksaa tuhansia euroja robotista, joka tottelee heidän pienintäkin käskyään.
”Seksirobotti ei sano ’ei’ mihinkään mitä mies haluaa, ellei sitä ole varta vasten niin ohjelmoitu”, julistavat feministit.
Feministit paheksuvat sitä, että seksirobottien ulkonäkö ja piirteet ovat omiaan esineellistämään naisia, kuten pornografiassa heidän mukaansa tehdään.
Feministit vaativat tutkimusta, miten estää teknologia joka normalisoi hyväksikäyttöä. Samalla feministit vaativat, että viranomaisten tulee tehdä vaikeaksi robotti- ja nukkebordellien perustaminen Ruotsissa.
Myös asennekasvatus kouluihin seksirobotteja vastaan on feministien vaatimuslistalla.
Naisille suunnattujen seksirobottien kieltämiseen feministit eivät ota kantaa.
Lähde: Fria Tider
HS-gallup: Sdp 20.8, Kok 18.6, Kesk 14.7, Vihr 13.6
PS:n kannatus nousi ensi kertaa heidän puoluehajaannuksensa jälkeen yli 10 prosentin.
Helsingin Sanomien Kantar TNS:llä teettämässä kyselyssä haastateltiin 14.1.2019–14.2.2019 puhelimitse 2 688 ihmistä. Kannatusarvio laadittiin yhdistämällä vastaukset ja viime kuntavaalien tilastot.
Kannatusta saivat prosenttiyksikköinä (muutos edellisestä vastaavasta HS-kyselystä):
Sdp 20,8 (-0,1)
Kok 18,6 (-0,9)
Kesk 14,7 (-0,9)
Vihr 13,6 (+0,7)
PS 11,4 (+1,7)
Vas 8,7 (-0,7)
Rkp 4,3 (-)
Kd 4,0 (-)
Muut 2,9 (+0,3)
Sin 1,0 (-0,1)
HS:n mukaan kaksi viikkoa sitten julkaistussa Ylen gallupissa päälinjat olivat samansuuntaisia.
Kyselyaineisto kerättiin, kun uutiset vanhusten hoivasta olivat kuumimmillaan.
Keskustan kannatus on matalimmalla tasolla sitten joulukuun 2011.
Kokoomukselle mitattiin kaksi viikkoa sitten Ylen gallupissa 17,3 prosentin kannatus.
Niiden osuus, jotka eivät sano äänestävänsä tai jotka eivät halunneet sanoa mitä äänestäisivät, oli 37 prosenttia.
Autoilu on naisten hommaa – Miehet hölmöilevät liikenteessä ja syyttävät sitten virheistään peltipoliiseja
Liikenteessä hölmöily on miesten laji, kertoo liikennepsykologi Mika Hatakka.
MONI suomalainen kokee vihaa ja inhoa liikennevalvontakameroita eli peltipoliiseja kohtaan, kertoi HS:n verkkokyselyn avulla kerätty runsas aineisto.
Verkkokyselyyn tuli noin 2 300 vastausta, ja ylivoimainen enemmistö vastaajista näki peltipoliisien todelliseksi tehtäväksi vain rahan keräämisen autoilijoilta, eikä esimerkiksi liikenneturvallisuuden lisäämisen.
LIIKENNEPSYKOLOGI ja psykologian tohtori Mika Hatakka pitää kyselyn tulosta yllättävänä, sillä hänen mukaansa suomalaiset ja eurooppalaiset ovat yleensä vastaavanlaisissa kyselyissä kokeneet liikennevalvonnan hyödylliseksi.
”Nopeusrajoitukset ovat yksinkertainen asia, jotka lisäävät kokonaisturvallisuutta”, Hatakka sanoo.
Vaikka olen itsekin muutaman kerran saanut peltipoliisin lähettämät sakot, olen Hatakan kanssa samaa mieltä. Nopeusrajoitukset ovat hyödyllinen ja yksinkertainen asia.
Ylinopeussakkoni eivät ole johtuneet siitä, että valvontakamera olisi asennettu väärään paikkaan tai nopeusrajoitus olisi ollut vääränlainen, vaan siitä, että minä olen ajanut liian lujaa.
Verkkokyselyssä voimakkaimpia tunteita peltipoliiseja kohtaan kokivat miehet. Se johtunee siitä, että Hatakan mukaan mies- ja naisautoilijoiden välillä on selvä ero nimenomaan naisten hyväksi.
”Ylinopeudet ja muukin liikenteessä hölmöily on miesten laji.”
POLIISI keräsi valtiolle automaattivalvonnan avulla viime vuonna lähes 60 miljoonaa euroa. Määrä on roimassa nousussa, sillä vielä kymmenen vuotta sitten tolpat toivat valtiolle 20 miljoonaa euroa.
Peltipoliisien ylinopeussakot voi ajatella kuin helposti vältettävänä hölmöilyverona. Niin asian näkee myös Hatakka.
”Peiliin täytyy katsoa, jos kerää paljon kameratolppien valokuvia itsestään”
KANNATTIKO SALAILU? MIES SUOSTUI SEKSIIN VASTA HÄÄYÖNÄ - MIKROPENIS PALJASTUI ENSIN MORSIAMELLE, SITTEN KOKO MAAILMALLE
Arkikokemus kertoo, että jokainen mies mittailee penistään, ja myös vertailee sitä muiden sukukalleuksiin.
Ison kalun voi saada syntymälahjana, ei muuten.
Eri tutkimusten mukaan, naisten mielestä normaalikokoinen on kuitenkin paras.
Sitten on niitä, jotka saavat tyytyä todella pieneen.
Tämä tarina kertoo mikropeniksestä.
HÄÄYÖ
Eräs mikropeniksen omaava mies aikoo haastaa vaimonsa oikeuteen kunnianloukkauksesta, koska nainen laverteli elimen koosta muille.
Totuus koosta paljastui vaimolle vasta parin häämatkalla.
Tuore morsio ei ottanut asiaa kovinkaan hyvin.
Nainen julkaisi Redditissä kirjoituksen, jossa hän kertoi miehensä fyysisistä mitoista.
Nainen päivitteli, että mies oli tietoisesti salannut asian häneltä.
Vaikka mies ei ollut erityisen uskonnollinen, oli hän kieltäytynyt harrastamasta seksiä ennen hääyötä.
Mies väitti olevansa "vanhanaikainen".
Ymmärrettävästi nainen koki olonsa huijatuksi.
Ymmärretävää on myös se, että tarina hääyönä paljastuneesta totuudesta levisi netissä heti julkaisunsa jälkeen - kulovalkean tavoin.
SEURAUKSET
Mies näki julkaisun ja tunnisti siitä itsensä.
Hän pelkäsi, että myös ystävät tai kollegat tunnistaisivat hänet.
Sittemmin nainen on päivttänyt tekstiään ja paljastanut, että hänen miehensä haluaa avioeron!
- Mieheni näki julkaisun ja nyt hän sanoo, että hän haluaa jättää minut ja haastaa minut oikeuteen. Hän haluaa, että liitto mitätöidään ja hän kuulemma harkitsee haastavansa minut oikeuteen kunnianloukkauksesta.
Nainen paljasti kysyneensä mieheltä suoraan, miksi tämä ei kertonut totuutta.
- Hän sanoi olevansa varma, että jättäisin hänet, jos olisin tiennyt asiasta ennen häitä, hän kirjoittaa:
– Hän halusi puhua minulle ennen häitä, mutta hän pelkäsi, että peruisin häät hänen mikropeniksensä takia. Hän sanoi, että jos molemmat perheet saisivat tietää asiasta ja juoruaisivat siitä keskenään, hän musertuisi.
Lähde: Reddit, Mirror
Poikaystävä on kolme vuotta vanhempi kuin oma lapsi: ”Toki tulee erimielisyyksiä”
Kolme naista kertoo rakkaudesta nuoremman miehen kanssa. ”Ei ole kaduttanut.”
Heteroparisuhteet, joissa nainen on useamman vuoden miestä vanhempi, ovat yleistymässä. Heteroparin iso ikäero on kuitenkin yhä huomattavasti tavallisempi niin päin, että mies on naista vanhempi. Kolme naista kertoo parisuhteestaan huomattavasti nuoremman miehen kanssa.
”Olen 42-vuotias nainen ja parisuhteessa 25-vuotiaan miehen kanssa. Erosin omanikäisestä ex-miehestäni vuoden 2017 marraskuussa. Tapasimme nykyisen mieheni kanssa Tinderin kautta. Olemme olleet yhdessä runsaat yhdeksän kuukautta.
Minulla on neljä lasta, joista vanhin on kolmisen vuotta nuorempi kuin poikaystäväni, nuorin reilun kymmenen vanha. Poikaystävälläni ei ole lapsia, eikä kovinkaan pitkää suhdetta takana. Suhteen alussa pälyilin paljon ympärilleni, että katsotaanko meitä kummeksuen tai avoimesti ihmetellen, mutta en sellaista juurikaan ole huomannut. Olen kylläkin saanut aina kuulla, etten näytä ikäiseltäni.
Ikäero ei mielestäni vaikuta suhteeseemme millään tavalla. Toki tulee erimielisyyksiä ja on asioita, jotka ärsyttävät, mutta miten sen määrittelee, johtuvatko ne ikäerosta vai siitä, että miehet ovat Marsista ja naiset Venuksesta?”
Vihdoinkin onnellinen
Ensimmäiset viisi kuukautta olivat hankalia”
”Olen seurustellut nykyisen mieheni kanssa kaksi vuotta ja seitsemän kuukautta. Tapasimme Tinderissä. Häntä kiinnosti vanhempi nainen ja minua nuorempi mies. Hän oli silloin 23 ja minä 38-vuotias kahden lapsen äiti. Ikäeroa meillä on 15 vuotta. Voisin sanoa, että tavattuamme livenä ihastuin häneen heti.
Ensimmäiset viisi kuukautta olivat hankalahkoja. Molemmat tunsivat voimakkaasti toisiaan kohtaan, mutta molemmilla oli omat pelkonsa ja jännityksensä. Hänellä se, miten kaveri- ja sukulaispiiri suhtautuisivat meihin. Minulla oli jännitystä, että saisinko hänestä ennen viisikymppisiäni kumppania asumaan ja elämään arkea yhdessä, vai haluaisiko hän vaikka lähteä kiertämään maailmaa.
Päätimme seurustella oikeasti ja katsoa, mihin tämä johtaisi. Ei ole kaduttanut. Rakastamme toisiamme. Viihdymme toistemme seurassa hyvin, meillä on hauskaa, touhuamme kaikenlaista - käymme keikoilla, festareilla, laivalla, mökkeilemme. Arkisin riittää esimerkiksi television katselu lasteni kanssa ja saunominen. Hän on meistä se, jota kiinnostaa vielä vähemmän käydä yöelämässä ja hän on meistä arkisin työpäivän jälkeen väsyneempi, vaikka onkin nuorempi.
Hän ei tiedä tai muista kaikkea, mitä minä pidemmällä elämänkaarella muistan, mutta se ei minua haittaa. Minusta on mukavaa kertoa hänelle juttuja siitä, mitä on tapahtunut esimerkiksi ysärin alussa, kun hän syntyi. Jos tilanne olisi toisinpäin, se olisi minusta ikävämpää. On kivempi itse olla kertojana ja "opettajana".
Hänen sukulaisensa ovat olleet hieman ihmeissään meidän rakkaudestamme. Kaikkia sukulaisia en ole vielä edes tavannut. Omat sukulaiseni suhtautuivat hieman mutkattomammin asiaan. Tosin oma isäni ei ymmärrä asiaa, vaikka hänellä itsellään on huomattavasti nuorempi vaimo. Minulla on kuitenkin sen verran ikää ja omaa elämää elettynä, että minulle se on loppupeleissä yksi ja sama, mitä muut meistä ajattelevat. Hänelle se on isompi juttu. Kaveripiirimme ovat kuitenkin suhtautuneet asiaan ihan ok koko ajan. Aluksi kuului vitsillä puuma-huutoja, mutta ne ovat jo loppuneet.
Yksi iso asia meillä on mietittävänä ja siinä ei ole paljon aikaa. Yhteinen lapsi. Yrittäisimmekö saada lasta? Hänellä ei ole vielä lapsia. Minun hedelmälliset vuoteni alkavat olla pian historiaa. Emme asu vielä yhdessä, joten vauvakaan ei ole tämän päivän asia. Uskon kuitenkin, että tämä iso asia meille ratkeaa tavalla ja toisella, kun aika on kypsä. Tuntuu hyvin vahvasti, että hän on elämäni rakkaus.”
Nainen -77
”En pystynyt enää olemaan nainen” – Susi Nousiainen muuttui äidistä isäksi ja on onnellisempi kuin koskaan
Ensi keväänä Susi Nousiainen saa viimein passiinsa merkinnän mies. Tähän asti siellä on lukenut nainen.
– Vaikka testosteronihoidon aloittaminen oli aluksi pelottavaa ja toi mukanaan myös luopumisen ja surun tunteita, se avasi sisälläni rauhaa ja valoa, jotka olivat olleet lukkojen takana teini-iästä lähtien, Susi kertoo.
Koko nuoruutensa Susi kärsi masennuksesta ja tunsi olevansa poikkeuksellisella tavalla erilainen. Vasta aikuisena, avioeron jälkeen hän ymmärsi olevansa mies.
–Vaikka kävin terapiassa ja mieleni sekä kehoni oirehtivat, kukaan ei ole kertaakaan sanonut minulle, että on olemassa sana sukupuoliristiriita. Ei opettaja, ei kouluterkkari, ei psykiatri, Susi kirjoittaa Sateenkaarifaija-blogissaan Vauva.fissä.
Nyt, vuosia myöhemmin Susista tuntuu kylmäävältä katsoa tilastoja sateenkaarinuorten mielenterveys- ja itsemurhaprosenteista ja ymmärtää: kyllä, tuolta minäkin tulin.
KAAPIT HAJOSIVAT RYTINÄLLÄ
– Erosin vuonna 2015 ja sen jälkeen kaappini alkoivat hajoilla, ensin rakoillen ja sitten rytinällä. En pystynyt enää olemaan nainen, esittämään naista.
Silloin Susi tunsi ensimmäistä kertaa olevansa todella peloissaan. Transsukupuolisuus tai sukupuolenkorjausprosessi ei itsessään ollut hänelle uusi tai erikoinen asia, mutta vaati sopeutumista ajatella, että tällä kertaa kyseessä olisi hän itse. Kaksi vuotta myöhemmin Susi meni lääkäriin ja kertoi, ettei ole nainen.
Susi ihmettelee ohuita, ensimmäisiä parranhaituvia ja nauraa äänenmurrokselleen
Transprosessi vaatii Suomessa useita käyntejä transpolilla, lääkärin vastaanotolla, erilaisia lomakkeita, testejä ja haastatteluita. Susi kirjoittaa omasta prosessistaan Sateenkaarifaija-blogissaan rohkeasti: ihmettelee ohuita, ensimmäisiä parranhaituvia ja nauraa äänenmurrokselleen – kuin teinipoika aikuisen sisällä, hän kuvailee oloaan prosessin keskellä.
– On humoristista, että syön kirjaimellisesti kuin 17-vuotias nuorukainen: viisi ruispalaa, kananmunia, puoli litraa maitoa. Kahden poikani kanssa olemme todellakin panostaneet tänä syksynä kokkaushommiin.
ISÄ, JOKA ON SAANUT OLLA RASKAANA
Vaikka sukupuolenkorjausprosessi on iso osa Susin elämää, hän on edelleen myös vanhempi, nyt isä. Harva isä on saanut kantaa lapset kohdussaan. Nuorempi lapsi ei ehkä enää kohta edes muista, että ennen isä olikin äiti.
Susi kertoo, että lapset ovat ottaneet muutosprosessin helposti ja luonnollisesti vastaan. Häntä itseään sosiaaliset tilanteet, vaikkapa kohtaamiset lasten kavereiden vanhempien kanssa, ovat jännittäneet enemmän.
Railey, 6, ja Aurora, 4, ovat sukupuolineutraalin päiväkodin kasvatteja – “Moni luulee, että haluamme tehdä lapsista homoseksuaaleja"
Tukholmalaisessa Egalia-päiväkodissa ei sanota tyttö tai poika, vaan kaveri. Äidin ja isän sijaan käytetään sanaa vanhempi.
Tiedätkö, mitä eroa on tytöillä ja pojilla?
Tukholmalainen Railey Hector, 6, miettii hetken.
– En, hän vastaa lopulta päätään pudistaen.
Railey ja hänen nelivuotias sisarensa Aurora ovat ruotsalaisen Egalia-päiväkodin kasvatteja. Egaliassa ei sanota tyttö tai poika, vaan kaveri. Eikä äiti tai isä, vaan vanhempi.
Sukupuolineutraalius on läsnä kaikkialla, mutta kyse on paljosta muustakin.
– Pohjimmiltaan kyse on demokratiasta, kiteyttää rehtori Lotta Rajalin.
– Yhteiskuntamme rakentuu vanhoille perinteille ja normeille, jolloin ei ollut samanlaista monimuotoisuutta kuin tänä päivänä. Kaikki muuttuu huimaa vauhtia – kansainvälistyminen, tietoyhteiskunta, globalisaatio, hän luettelee.
Ketään ei saa sortaa
Lotta Rajalin johtaa 17 lasten ja nuorten kasvatusyksikköä Tukholmassa. Niistä kaksi, Egalia (siirryt toiseen palveluun) ja Nicolaigården (siirryt toiseen palveluun) ovat saaneet niin sanotun HBT-sertifikaatin ensimmäisinä Ruotsissa. HBT on lyhenne sanoista homoseksuaalit, biseksuaalit ja transseksuaalit.
– Kyse on siitä, että ketään ei saa sortaa seksuaalisen suuntauksen, uskonnon, etnisen taustan, vamman, iän tai sukupuolen perusteella, Lotta Rajalin sanoo.
Sukujuuret Suomessa
Lotta Rajalin on syntynyt Tukholmassa, jonne perhe muutti Suomesta. Raileyn ja Auroran äidillä Riikka Hectorilla on samanlainen tausta. Lasten isä Damian Hector on kotoisin Yhdysvaltain Philadelphiasta.
Railey rakastaa kauniita leninkejä. Egaliassa pojatkin pukeutuvat halutessaan leninkiin. Ja haluavathan he, erityisesti kun tanssitaan.
– Äiti, titta, look, Railey kiljahtaa tanssiessaan uusimmassa, kultakimalteisessa mekossaan.
Hectoreilla puhutaan ruotsia, englantia ja suomea sujuvasti sekaisin.
Kaikille samat oikeudet
Juuri monimuotoisuudesta on Lotta Rajalinin mielestä kyse: elämme uutta aikaa ja maailma muuttuu nopeammin kuin moni ymmärtää.
Hän pitää tärkeänä, että myös varhaiskasvatus ja perusopetus elävät tätä aikaa. Esimerkiksi siten, että Rajalinin johtama 160-päinen henkilökunta puhuu 16 eri kieltä.
– #Metoo-kampanja oli vasta alkua. Me emme voi jatkaa kuten tähän asti on tehty. Kestävää kehitystä tarvitaan myös ihmisyydessä. Kaikille ihmisille pitää löytää paikka, meidän on jaettava tilamme ja annettava kaikille sama arvo ja samat oikeudet, Rajalin kuvailee edessä olevaa urakkaa.
Perheet ovat eri näköisiä
Hectorin perheen lapset päätyivät Egaliaan sattumalta. Railey aloitti perinteisessä päiväkodissa, joka vuoden kuluttua muutettiin Egaliaksi. Monet vanhemmat kavahtivat sateenkaarilipun alla harjoitettavaa uudenlaista toimintaa ja siirsivät lapsensa toisaalle.
Riikka ja Damian ovat kiitollisia siitä, että antoivat Egalialle mahdollisuuden. He uskovat lastensa saaneen sieltä uskoa sekä itseensä että tasa-arvoon.
– Päiväkoti on ollut hyvä alusta asti. Etenkin Raileylle on ihan sama, onko kaveri tyttö vai poika vai mikä vaan, Riikka Hector pohtii.
– Itse olen oppinut paljon siitä, miten muut ihmiset elävät. Egaliassa on perheitä, joissa on yksi isä ja kaksi äitiä. Tai kaksi isää ja yksi äiti, tai kaksi äitiä, tai kaksi isää. Lastenkin on hyvä nähdä, että perheet voivat olla erinäköisiä, hän sanoo.
KATSOTKO NETISTÄ ILMAISPORNOA? LUE TÄSTÄ NELJÄ SYYTÄ, MIKSI MAKSULLINEN AIKUISVIIHDE VOI OLLA PAREMPI VALINTA!
Verkosta löytyy loputon määrä pornosivustoja, joilta löytyy sisältöä jokaiseen makuun.
Vaikka ilmaismateriaalia on tarjolla pilvin pimein, yhä useampi tekee valinnan maksaa pornosta.
Reddit-käyttäjät kertovat, miksi maksullinen sisältö voi olla ilmaista parempi vaihtoehto!
Webcam-mallit maksavat
- Jos pidät tietystä webcam-malliista tai amatöörinäyttelijästä, sinun täytyy maksaa hänen videoidensa katsomisesta, muistuttaa käyttäjänimi Conquer69.
Moni on valmis maksamaan webcam-kokemuksesta, koska siihen kuuluu jotakin, mikä muilta sivustoilta uupuu eli henkilökohtainen vuorovaikutus.
Webcam-mallin töitä tekevä nainen paljastaa Men's Health-lehdessä, että vaikka hän on kameran edessä ilkosillaan, niin monet miehet "haluavat vain puhua".
NICHE-FETISSIT MAKSAVAT
Vaikka PornHubin kaltaiset sivustot pyrkivät palvelemaan montaa makua, vaativampi katsoja ei välttämättä löydä ilmaissivustoilta kaikkea haluamaansa.
Esimerkiksi huipputekninen VR-porno on yhä paljolti maksullista.
Myös kuluttajat, joilla on harvinaisempia fetissejä, ovat valmiita maksamaan heille suunnatusta sisällöstä.
LAATU MAKSAA
Porno on kaupallinen tuote, eli sitä koskevat samat kysynnän ja tarjonnan lait kuin muitakin hyödykkeitä.
Kun palveluntuottaja tietää, että tietty määrä maksavia asiakkaita haluaa ostaa juuri tietynlaista sisältöä, on se valmis investoimaan tuotantoon enemmän.
Maksullisuus onkin yleensä sekä laadun että eettisyyden edellytys.
- Kun asiakas liittyy maksulliselle pornosivustolle tai ostaa DVD:n, he tukevat sisällön tuottaneita ihmisiä ja mahdollistavat sen, että kyseinen sivusto, yritys tai henkilö voi luoda lisää pornoa, selittää aikuisviihde-elokuvien tuottaja ja tähti Jessica Drake.
MAKSULLINEN PORNO ON TURVALLISEMPAA
Palvelusta maksaminen tarkoittaa, ettei asiakkaan tarvi sietää ärsyttäviä ja mahdollisesti vaarallisia pop up-mainoksia.
Suuret, maksulliset sivustot ovat huomattavasti ilmaissivuja turvallisempia, koska niillä on paremmat resurssit suojella asiakkaitaan viruksilta ja haittaohjelmilta.
Lähde: Men's Health, Reddit
Mira kyllästyi leipäjonoon ja tukiin: löysi itselleen kalliita lahjoja ostelevia sugar daddyja – tienestit jopa 2 000 euroa viikossa
Suomalaisnainen rahoitti elämänsä sugar daddyillä useiden vuosien ajan. Tuoreelle poikaystävällä uutinen oli aluksi järkytys.
24-vuotias Mira (nimi muutettu) haki pitkään töitä. Tampereella asuva nuori nainen lähetti työhakemuksia muun muassa kaupan kassatyöhön, mutta vaikka ansioluettelo oli laaja, ei työnhaku tuottanut tulosta.
– Kyllästyin leipäjonon vanhoihin pakasteruokiin, Kelan tukiin ja siihen, että laskujen jälkeen tilillä oli 50 euroa.
Työttömyyteen kyllästynyt Mira päätyi tarjoamaan seksipalveluita motiivinaan vain yksi asia.
Raha.
Lahjaksi kalliita koruja ja vaatteita: ”Piti vaan pyytää rahaa ja arvioida kulut”
Miran yli kolme vuotta kestänyt ura seksityön parissa lähti käyntiin nopeasti.
Puolen vuoden jälkeen eräs asiakas kysyi, kiinnostaisiko Miraa sugar daddy -suhteet, eli sokerideittailu. Mira oli kiinnostunut.
Sokerideittailulla tarkoitetaan sitä, että varakas vanhempi henkilö antaa nuorelle rahaa tai lahjoja, joihin muuten ei olisi varaa. Sokerideittailuun liittyy useimmiten seksi. Näin myös Miran kohdalla.
Mira kertoo sugar daddyjensä olleen aina huomaavaisia ja komeita, noin 30–40-vuotiaita miehiä.
– He ovat olleet ihan normaaleja, työssä käyviä miehiä. Ehkä perheellisiä, ehkä naimisissa. Jotkut kertovat avoimesti ammattinsa. Minulla on ollut opettajia, taksikuskeja ja yhtiöiden toimitusjohtajia.
Lista Miran miehiltä saamista lahjoista on pitkä.
– He toivat useasti suklaata, viinejä, alusvaatteita, lahjakortteja, kukkia, vaatteita, kenkiä, laukkuja ja koruja...
– Yhdessä vaiheessa laitoin koko ajan kynsiä ja ripsiä, koska ne maksettiinkin minulle. Miksi en? Kävin kerran viikossa kasvohoidossa. Piti vaan pyytää rahaa ja arvioida hoitojen kulut.
Sugar daddyjä myös ulkomailta – 2 000 euron viikkotienestit
Mira muistelee erityisellä lämmöllä sugar daddyjään Ruotsista ja Saksasta. Ulkomaalaisten sugar daddyjen kanssa suhde muistutti jokseenkin enemmän tavallista parisuhdetta.
Suhteisiin kuului ravintolaillallisia, taidenäyttelyitä, kylpyläreissuja, elokuvissa ja teatterissa käymistä. Miehet maksoivat Miran matkat luokseen ulkomaille.
Mira kertoo odottavansa, että ulkomaalaisten sugar daddyjen rahakas toiminta rantautuu kunnolla Suomeen.
– Ulkomailla on paljon isompaa tämä homma ja siellä liikkuu isommat rahat.
Miran deittailemat ulkomaalaiset miehet avasivat lompakkojensa nyörejä avokätisesti. Miran mukaan miehet maksoivat hänelle käteisenä jopa 1 500–2 000 euroa per viikko.
– En edes tiedä, paljonko rahaa kului sugar daddyjen aikana. Shoppailin kaikkea tyhmää ja kävin syömässä ravintoloissa aamupalasta iltapalaan. Enää en syö kauheasti ulkona, sillä tiedän suunnilleen jokaisen tamperelaisen ravintolan listat ulkoa.
Perussuomalaisilta kova maahanmuutto-ohjelma: burkat, niqabit ja pienten tyttöjen huivit kiellettävä
Perussuomalaiset esittää maahanmuuttopolitiikan rajua kiristämistä.
Perussuomalaiset haluaa kitkeä Suomesta haitalliseksi katsomansa maahanmuuton. Puolueen maahanmuuttopoliittista ohjelmaa esitellyt poliittinen suunnittelija Riikka Purra esitti huolen, jonka mukaan Suomesta lähtee korkeasti koulutettuja ihmisiä ulkomaille ja tänne muuttaa vähän koulutettua, jopa luku- ja kirjoitustaidottomia ihmisiä.
Perussuomalaiset haluaa kiristää oleskeluluvan saamisen perusteita ja lyhentää niiden kestoa. Purran mukaan turvapaikka ei tarkoita loppuelämän oleskelua ja elatusta Suomessa. Perussuomalaisten mukaan, jos lähtömaassa käydään lomailemassa tai sinne lähetetään lapsi kulttuurioppiin, niin tarvetta turvapaikkaan ei ole olemassa.
Kansalaisuus vaikeammaksi
Perussuomalaiset haluavat vaikeuttaa myös Suomen kansalaisuuden saantia.
Kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneet pitäisi perussuomalaisten mielestä ottaa säilöön. Puolueen mukaan tällainen linjaus vähentäisi "onnenonkijoiden" määrää turvapaikan hakijoissa.
Ratkaisevaa perussuomalaisten mielestä on kuitenkin pitävä rajapolitiikka. Perussuomalaiset haluavat hätätilapykälät käyttöön myös suurissa ”maahanmuuttoinvaasioissa”.
Perussuomalaiset kohdistaa selvästi viestiään tietyistä lähtömaista tuleviin turvapaikanhakijoihin ja maahanmuuttajiin. Suomessa olevien ulkomaalaisten osalta puolue haluaa esimerkiksi kieltää burkat, niqabit ja pikkutyttöjen huivit.
K18-VIDEOITA TEKEVÄ AMANDA AHOLA TUNNUSTAUTUU PORNOFANIKSI – LAAJENSI SOOLOVIDEOISTA HETEROPORNOON: ”VAIKEA LÖYTÄÄ MIEHIÄ KANSSANI KAMERAN ETEEN!”
Porilaislähtöinen Amanda Ahola elää unelmaansa Unkarin pääkaupungissa Budapestissa. Siellä hän saattaa harjoittaa ammattiaan eli tehdä pornoa ilman, että kukaan kummastelee tai heristelee sormea.
– Olen aina ollut pornofani. Tykkään tästä aidosti, sillä porno on parhaimmillaan taidetta, hän maalailee Seiskan reportterille.
– Myös se on hienoa, että pornossa kaikille on paikkansa: pitkille, lyhyille, laihoille ja paksuille – aivan kaikille. Siinä on jotain, mistä tykkään.
BYROKRATIA PELOTTAA
Muutettuaan viime syksynä Porista Budapestiin Amanda teki aluksi maksullisia soolovideopätkiä, kuten oli tehnyt Suomessakin. Nyt hänellä on kuitenkin kokemusta myös miesnäyttelijän kanssa tehdystä heteropornosta. Siinä haastavinta oli sopivan partnerin löytyminen.
– On vaikeaa löytää ihmistä, joka haluaisi olla tällä alalla, Amanda myöntää.
– Vaikkei kasvoja näkyisi ruudussa, näyttelijä joutuu luovuttamaan henkilötiedot ja allekirjoittamaan sopimuksia. Onhan se jännittävää, että sellainen päätyy tietokantoihin.
”Feministisika” piirrettiin lehden kanteen 40 vuotta sitten – naisten mustamaalaaminen ei ole hävinnyt mihinkään ja siksi feminismin klassikkoteoksia julkaistaan nyt uudelleen
Yhteiskunnan kuvaajina Märta Tikkanen ja Eeva Kilpi ovat monessa suhteessa kuin suoraan tästä ajasta
”FEMINISTISIKA on takapajuisempi ja tyhmempi kuin sovinistisika”, kirjoitti toimittaja Mauno Saari kesällä 1979 Suomen Kuvalehden kansijutussa. Kuvituksena oli sikaria polttava emakko. Artikkeli oli ajoitettu ilmestymään samaan aikaan Jyväskylän kesän naisseminaarin kanssa.
Siellä kuultiin esitelmiä naisesta politiikassa, kirjallisuudessa ja musiikissa sekä naisliikkeestä eri puolilla maailmaa. Miesalustajaksi oli pyydetty Kauppalehden päätoimittaja Arto Tuominen.
”Nainen, jolla on aikaa puuhata naisasian kanssa, on välinpitämätön todellisista ongelmista”, Ilta-Sanomat siteerasi häntä. Ennen seminaaria Tuominen julkaisi Kauppalehden kolmossivulla perinteisen nakutytön tilalla kuvan alastomasta miehestä. ”Eikö ollutkin hyvä sikailu?”, hän naureskeli jälkeen päin.
Näin reagoitiin feminismiin 40 vuotta sitten, eikä vieraalta tunnu nytkään.
KUTEN politiikantutkija Tuija Saresma on (myös itse vastaanottamaansa) palautetta analysoinut, 2010-luvullakin julkisesti puhuvia naisia koetetaan hiljentää – paitsi suorilla tappo- ja raiskausuhkauksilla – henkilöön, ulkonäköön ja seksuaalisuuteen liittyvällä pilkalla ja vähättelyllä.
Nykyään feministinen keskustelu on toki laajentunut, ja feminismi tarkoittaa nyt myös kielen ja sukupuolen käsitteiden purkamista ja pyrkii tuomaan esiin kaikenlaista syrjintää.
Toisaalta – onko tässäkään mitään uutta?
”Naiskysymys ei ole ainoastaan naiskysymys, se on ihmiskunnan kysymys”, kirjoitti Minna Canth jo vuonna 1893.
KESKUSTELUN paikallaanpolkemisestako johtuu se, että 1970-luvun feminististä kaunokirjallisuutta on alettu julkaista uudelleen?
Takaisku on nimittäin totta. Luterilaisessa kirkossa esitetään kahden naispiispan valinnan jälkeenkin, että pappien pitäisi saada kieltäytyä työskentelemästä naispappien kanssa. Myös aborttioikeutta kyseenalaistetaan, ja viimeistään #metoo-liike on osoittanut, ettei naisen fyysistä koskemattomuutta kunnioiteta Suomessa vieläkään.
Siksikö viime vuonna ilmestyivät, kuin raikkaana tuulahduksena menneestä, yhteisniteenä Eeva Kilven (s. 1928) kolme proosateosta: novellikokoelma Kesä ja keski-ikäinen nainen (1970), romaani Tamara (1972) ja omaelämäkerrallinen Naisen päiväkirja (1978)?
Siksikö pari viikkoa sitten saatiin uusi painos myös Märta Tikkasen (s. 1935) Miestä ei voi raiskata -romaanista (1975), ja huhtikuussa on tulossa Vuosisadan rakkaustarina (1978)?
KAIKISSA teoksissa tuodaan tietysti esiin kirjoitusajankohdan tuntoja, kuten vaatimuksia naisten ja miesten tasa-arvosta ja ajatuksia työn sukupuolittumisesta.
Uudelleen lukiessa ei voi kuitenkaan välttyä huomaamasta myös ajankohtaisuutta, mitä tulee perheen työnjakoon, ihmisen vapauteen, rooliodotusten paineisiin ja ahdistumisen medikalisaatioon.
Mietin esimerkiksi juuri kolmekymmentä täyttäneen tyttäreni ja hänen ikätoveriensa lukupiiriä. Valitkaapa näistä lukemista loppukeväälle! Keskusteltavaa riittää, ehkä uusia ajatuksiakin.
1970-LUVULLA ajateltiin, että kehitystä sukupuolirooleihin ja asenteisiin on tulossa, kunhan epäkohdat esitellään kyllin selvästi.
Siksi Kilven novelleissa annetaan paljon silkkaa sukupuolivalistusta: kuvataan avoimesti seksiä, naisen ja miehen sukupuolielimiä ja sitä, millä kaikilla tavoilla niitä voi käyttää. Tämä oli ilmeisesti tarpeen 1970-luvun Suomessa, samoin kuin huomautukset sukkahousujen kätevyydestä ja ehkäisyvälineiden ja henkilökohtaisen hygienian tärkeydestä.
23-vuotias malli myi neitsyytensä 2,4 miljoonalla eurolla japanilaiselle poliitikolle saksalaisella nettisivulla
Huutokaupassa kakkoseksi jäi lakimies Lontoosta ja kolmoseksi kuuluisa jalkapalloilija Münchenista.
23-vuotias azerbaidžanilainen malli Mahbuba Mammadzada halusi tehdä äidistään ylpeän. Niinpä hän laittoi viime syksynä neitsyytensä huutokaupattavaksi kyseenalaiselle saksalaissivustolle Cinderella Escortsille.
Mammadzada on tehnyt menestyksekästä uraa mallina, mutta ilmeisesti miessuhteet ovat jääneet platoniselle asteelle.
Nyt kaupat on saatu päätökseen. Korkeimman tarjouksen teki lopulta japanilainen poliitikko. Hän maksoi ensi yön oikeudesta Mammadzadan kanssa 2,4 miljoonaa euroa.
Sivusto ei paljasta ostajaa
Huutokauppasivuston tiedotteen mukaan kakkoseksi tuli lakimies Lontoosta kahden miljoonan euron tarjouksellaan. Näppejään jäi nuolemaan myös kolmoseksi tullut ”erittäin kuuluisa jalkapalloilija” Münchenista. Hänen tarjouksensa oli 1,5 miljoonaa euroa.
– Pidämme tarjousten tekijöiden identiteetin luonnollisesti luottamuksellisena, kerrotaan Cinderella Escortsin sivulla.
– Myin neitsyyteni, koska haluan ostaa talon itselleni ja äidilleni. Haluan myös matkustella ympäri maailmaa äitini kanssa, kertoo Mammadzada.
– Äitini on tähän asti tehnyt kaikkensa minun eteeni, nyt on minun vuoroni. Haluan, että äitini on ylpeä minusta.
Mammadzada kertoo haluavansa jatkaa mallin uraansa Yhdysvalloissa.
– Haluan asua USA:ssa. Minä myös rakastan koiria ja unelmani on avata koirille suojatalo kotimaassani Azerbaidžanissa.
Lääkäri tarkistaa neitsyyden
Tuleva tapaaminen japanilaisen ostajan kanssa järjestetään todennäköisesti Saksassa, jossa seksin myyminen on laillista. Myyjä on jo maksanut 10 prosentin etumaksun, jolla hän todisti olevansa tosissaan kaupanteon kanssa.
Mammadzadalla on lääkärin todistus neitsyydestään. Kaupan ehtoihin kuuluu myös, että ostaja voi halutessaan pyytää paikalle saksalaisen lääkärin, joka vielä varmistaa neitsyyden ennen puuhastelua.
Suuri penis voi olla miehelle rasite: ”Avopuoliso tarvitsee seksin jälkeen viikon tauon”
”Aluksi suurta penistä pitää siunauksena, mutta ajan kuluessa siitä tulee rasite.”
Kerroimme hiljattain, kuinka miehen liian iso penis voi tehdä naisten mielestä seksistä kivuliasta. Nyt on miesten vuoro kertoa, millaisia ongelmia keskivertoa isompi penis aiheuttaa. Tutkimusten mukaan keskiverto penis on erektiossa 14 senttiä pitkä.
Miesten suhteet ovat päätyneet jopa eroon ongelman takia.
”Itsellä oli entisen tyttöystävän kanssa vastaava ongelma. Hän sai alavatsakipuja joka kerta vähän yli viiden minuutin touhuilun jälkeen. Ajan kanssa juttu eteni riitelyksi, kun ei enää irronnut kuin 2-5 kertaa kuukaudessa. Suhde katkesi 1,5 vuoden jälkeen, kun ex-tyttöystävä ilmoitti olevansa ahdistunut siitä, ettei mulle riitä mikään. Nyt olen onnellisessa avoliitossa pykälää leveälanteisemman kaunottaren kanssa.”
Valtava valtikka
”Ajan kuluessa siitä tulee rasite”
”Ex-vaimoni kärsi samoista vaivoista ja seksi jäi aikaa myöten aina vaan vähemmälle. Sama on toistunut seurustelukumppanien kanssa. Aluksi suurta penistä pitää siunauksena, mutta ajan kuluessa siitä tulee rasite.”
Joskus harvoin löytyy nainen, joka arvostaa
”Luulin, että minulla oli pieni”
”Aikoinaan luulin, että minulla oli pieni, kun vertailukohtana oli ollut vain pornolehtien kuvat. Sekään ei epäilyksiäni muuttanut, että lähes kaikki kondomit olivat pieniä. Sitten yksi ex-tyttöystävä kertoi, että minun kanssani oli ollut niin kivaa, kun oli pitkä ja paksu. Vasta sen jälkeen tajusin, että minulla taitaa ollakin tavallista suurempi penis.
Ex-vaimoni kanssa oli ongelmia ja täytyy sanoa, että kivut ovat parin omaa vikaa. Jos on pitkä, miehen tulee muistaa, ettei työnnä liian syvälle ja harrastaa seksiä niissä asennoissa, joissa kipuja ei tule. Paksuuden kanssa on suurempia ongelmia. Suhde ei ole koskaan mennyt rikki sen koon takia. Joidenkin kanssa on ollut hieman varovaisempaa seksiä ja jotkut naiset ovat todellakin pitäneet, enemmistö, mutta se ei ole vain siitä koosta riippuvaista.
Ei Ihan Holmesin mittaa
Suhde loppui
”Eksäni kanssa suhde ajautui loppuun, koska seksi ei toiminut penikseni ollessa yksinkertaisesti liian suuri. Nykyisen naisystävän kanssa seksi on mahtavaa, mutta seuraavana päivänä hänelle iskevät alavatsakivut. Jotkut asennot ovat hänelle liian kivuliaita ollakseen mukavia seksin aikana.
Yleensä kuulee, kuinka miehet haluaisivat ison peniksen, mutta itselleni siitä on ollut myös harmia, varsinkin teini-iässä, jolloin kaikki kumppanit valittivat kivusta. Lisäksi kukaan ei ole ikinä oikein pystynyt antamaan minulle oraaliseksiä. Toisaalta naiset ovat myös ihailleet penistäni, mikä on ihan mukavaa. Nykyinen kumppani ehdottomasti nauttii seksistä enemmän kuin edellinen ja sanoo, että alavatsakivut ovat pieni asia mahtavan seksin rinnalla.”
Hammasratas
”Ahdistaa ja masentaa”
”Minulla on myös kuulemma liian iso penis monelle naiselle. Ahdistaa ja masentaa, koska muuten olisi ollut useita hyviä kumppaneita, mutta jos seksi ei toimi, tulisi olemaan hankalaa.
Vilikki
”Ison peniksen ongelmista vaietaan”
”Oman kokemukseni perusteella uskaltaisin epäillä, että kyse on todennäköisesti vain osaamattomuudesta. Ison peniksen ongelmista vaietaan sen sijaan, että opetettaisiin toimimaan oikein. Kohdunkaula on todella herkkä alue ja kun siihen paukutetaan kaikessa huumassa, tuntuu se todellakin seuraavana päivänä juurikin menkkamaisena jomotuksena.
Isompi penis tuleekin sen sijaan ohjata jompaankumpaan forniksiin, joista taaemmassa (posterior fornix) naisen a-pistekin sijaitsee. Varsinkin takaapäin-asennossa naisen lantion asennolla on iso merkitys, osuuko mies suoraan kohdunkaulan napukkaan vaiko fornikseihin.
Ison peniksen kanssa seksi on todella nautinnollista, kunhan molemmat osaavat asiansa ja liukastetta on tarpeeksi. Tuntuu vain, ettei näistä saisi puhua, ettei pienempi peniksiset miehet saisi komplekseja.”
A-pisteeltä ei paluuta
”Miestä kiihottaa, kun käyn vieraissa” – suomalaiset kertovat, miksi avoin suhde on paras suhde
Avoin suhde voi toimia hyvin, kunhan luottamus on molemminpuolista.
Kerroimme jokin aikaa sitten Kirsistä, joka on viihtynyt vuosia avoimessa suhteessa. Avoin suhde tarkoittaa sitä, että suhteen osapuolet voivat yhteisestä sopimuksesta tavata muita ihmisiä ja harrastaa heidän kanssaan seksiä.
Avoin suhde ei sovi kaikille, mutta kun se toimii, suhde voi olla erinomainen, sanovat sen kokeneet tässä jutussa. Aiheesta on keskusteltu säännöllisesti myös Vauva.fi:ssä.
Mikään patenttiratkaisu avioliittojen virkistämiseen avoin suhde ei ole. Jotta avoin suhde voisi aidosti toimia, sen täytyy olla yhteinen sopimus. Silloin pelot jätetyksi tulemisesta, kateus ja muut kielteiset tunteet eivät pilaa koko suhdetta.
– Olen ollut nyt 10 vuotta puolison kanssa avoimessa suhteessa ja kaverin kanssa jutellessani tajusin, miten erilaiset rajat perinteisessä parisuhteessa on. Meidän suhteessa saa suudella, halailla ja olla lähekkäin muiden kanssa, jos ilmoittaa jälkikäteen eikä kumpikaan ole ihastunut. Seksin harrastamiseen muiden kanssa pitää kysyä kumppanin mielipidettä. Jos on ihastunut suhteen ulkopuoliseen, hänestä pysytään erossa. Meillä suhde perustuu rakkauteen, ei toisen ruumiinosien omistussuhteeseen, kirjoittaa eräs nainen Vauva.fi:ssä.
Avoimessa suhteessa ovat eläneet muutkin:
”Ei vaikuta rakkauteen”
Kymmenen vuotta yhteistä taivalta takana, on avioliitto ja lapset. Me päädyimme avoimeen suhteeseen monesta eri syystä. Ei ole aikanaan toistaiseksi vaikuttanut omaan rakkauteen puolisoa kohtaan. Kumpikin on ainakin pari kertaa harrastanut seksiä toisen ihmisen kanssa. Keskenämme harrastamme seksiä lähes päivittäin kummankin aloitteesta ja se on hyvää ja intohimoista. Katsotaan miten tässä käy. Rakastamme toisiamme emmekä ole mustasukkaista tyyppiä.
Minusta on kivaa ja kiihottavaa kuulla mieheni seksiseikkailuista ja minusta on kivaa että mieheni on haluttu muiden naisten silmissä. Päivän päätteeksi hän kuitenkin palaa luokseni ja on vieläkin hulluna minuun. Säännöt ovat, että perhe on aina ykkönen tapahtui mitä tahansa ja ketään ei satuteta tahallaan.
”Seksi parempaa”
Meillä minä saan käydä vieraissa. Miestä ei kiinnosta, mutta hän kiihottuu siitä kun minä käyn. Molemmat siis saavat järjestelystä hyötyä. Näin on menty reilu kolme vuotta, ei ole ongelmia kun kaikki tehdään toisen tietäen ja asioista keskustellaan. Nyt mulla ollut reilu puoli vuotta fwb-suhde, ja muutama satunnainen yhden yön homma. Keskenämme harrastetaan seksiä ihan normimäärä, pari kertaa viikossa. Se on paljon parempaa silloin, kun mulla on ollut muutakin seuraa.
Paula on suhteessa sekä Antin että Erkin kanssa – nyt heillä on yhteinen lapsi: ”En tiedä, kumpi heistä on isä, emmekä aio selvittää sitä”
Molemmat Paulan kumppaneista ovat tasavertaisia isiä pienelle tyttärelle. Perheen arki pyörii hyvin, mutta äiti myöntää pelkäävänsä tyttärensä joutuvan kiusatuksi.
Kouvolalaisen Paula Hasselin, 38, arki mullistui viime vuonna, kun hänestä tuli äiti ensimmäistä kertaa.
Tuoreen äidin päivä kuulostaa useimmiten seuraavalta.
Aamulla töihin menevä lapsen isä Erkki eli Emppu heittää äidin ja 7-kuukautisen tytön kauppakeskukseen tai isovanhempien luokse lounastamaan. Myöhemmin tiedossa on ulkoilua, leikkimistä ja päiväunet. Erkki-isä tulee töistä noin kahden jälkeen, jolloin kotona aloitetaan illallisen valmistelu.
Perheen arki kuulostaa varsin tyypillisen suomalaisen perheen elämältä, mutta sitä se ei kuitenkaan aivan ole.
Noin kello viiden jälkeen kotiin saapuu Antti, Paulan aviomies ja lapsen toinen isä.
Paula, Erkki ja Antti pyrkivät syömään illallisen aina yhdessä, sillä he ovat yksi yhteinen, polyamorinen perhe.
Polyamoria on yksi monisuhteisuuden muoto. Monisuhteisuudella tarkoitetaan suhteita, joissa on enemmän kuin kaksi osapuolta tai joissa osapuolilla on useampia intiimejä kumppaneita.
Paula kertoo olleensa yhdessä aviomiehensä Antin kanssa viisi vuotta, kun hän ihastui ystäväänsä Erkkiin vuonna 2017. Nykyään Antti ja Erkki ovat toisilleen ystäviä, ja Paula on tasavertaisessa ja intiimissä parisuhteessa molempien miesten kanssa. Kolmikko asuu yhdessä.
Lisäksi miehet ovat tasavertaisesti isiä perheen yhteiselle lapselle. Antti on”isi A” ja Erkki ”isi E”.
– En tiedä, kumpi heistä on isä, emmekä aio selvittää sitä, Paula kertoo.
Koko perhe nukkuu samassa huoneessa
Moni tuntematon on kiinnostunut Hasselin perheen elämästä, joten halukkaita kärpäsiksi kattoon riittää. Paulan mukaan heidän elämänsä on kuitenkin pitkälti ”tavallista arkea”.
Kun vauva menee iltakahdeksan aikaan nukkumaan, viettävät aikuiset aikaa muun muassa lautapelejä pelaten, leipoen, kotitöitä tehden ja keskustellen.
Muutama tunti myöhemmin kaikki kolme kömpivät yhteiseen petiin. Samassa huoneessa on myös vauvansänky.
Kun tyttö herää yöllä, ovat kaikki kolme valmiita nousemaan, sillä aikuiset osallistuvat tasapuolisesta vauva-arkeen, oli kyse sitten yöllisestä heräämisistä, vaippojen vaihtamisesta tai syöttämisestä. Myös taloudellinen puoli on tasa-arvoinen.
Perhe keskusteli jo ennen päätöstä lapsen hankkimisesta mahdollisista kasvatuseroista, joten äidin mukaan näkemyseroja kasvatukseen liittyen ei toistaiseksi ole noussut esille.
– Kaikki tekevät sitä, mikä on itselleen luonteenomaista. Antti käy esimerkiksi vauvauinnissa.
Ainoa merkittävä ero isien välillä on paperilla. Koska Antti on Paulan aviomies, on hän myös virallisissa tiedoissa lapsen isä.
– Tarkoitus on hakea Empulle oheishuoltajuutta, jotta hän saa kaikki samat oikeudet.
Toinen isistä toimii lapsenvahtina – toisen kanssa lähdetään treffeille
Hasselin perheessä ulkopuolisella lapsenvahdille ei ole tarvetta. Kun Paula haluaa viettää laatuaikaa toisen kumppaninsa kanssa, vahtii toinen miehistä sillä välin tyttöä. Käytäntö vuorottelee tasapuolisesti.
– Tämä on toiminut hiivatin paljon paremmin kuin muilla!
– Jos tulee mieleen, että lähdetään käymään Ikeassa, voidaan lähteä koko perheen kesken, tai sitten sinne lähtee kaksi aikuista, ja yksi jää lapsen kanssa. Voimavarahan tämä on, Paula jatkaa.
Miehet viettävät myös keskenään aikaa, eivätkä he osaa olla toisistaan mustasukkaisia. Välillä miehet tulevat toimeen jopa liian hyvin.
– On niitäkin päiviä, kun ärsyttää, että pyykkiin on kerättävä kahden miehen vaatteet. Miehet eivät ole koskaan asioista keskenään eri mieltä, korkeintaan liittoutuvat minua vastaan, Paula nauraa.
”Olen toinen nainen, mutta en huora”
Varattuja miehiä tapaileva nainen kertoo, miten hän itse näkee rakastajattaren roolinsa.
Muistatko vielä Mian elokuvasta Love Actually?
Heike Makatsch esittää viehättävää nuorta naista, joka viettelee häpeilemättömän suorasukaisesti vanhempaa ukkomiestä (pomoaan, tietenkin). Eräässä elokuvan kohtauksessa Mialla on päässään pirunsarvet. Puvustusvalinta on tuskin sattumaa, sillä juuri syntisyys määrittelee koko roolihahmon.
Toinen nainen kuvataan usein kauniina miestennielijänä, joka saa hyväuskoiset ukkomiehet lankeamaan jalkoihinsa viettelyksen keinoin. Eikä kuvaus rajoitu vain elokuviin: monella on sama mielikuva päässään.
Mutta mitä ajattelee toinen nainen itse itsestään? Näkeekö hänkin itsensä sarvipäisenä viettelijättärenä? Eräs varattuja miehiä tapaileva nainen avaa ajatuksiaan Cosmopolitanissa.
- En ole huora, vaikka saattaisit kutsua minua sellaiseksi. En ole edes narttu, vaan oikeastaan melko mukava ihminen. Minulla on ystäviä ja perhe, jotka rakastavat minua. En sovi "toisen naisen" stereotypiaan, nainen kertoo.
- En ole erityinen. En ole kauniimpi kuin sinä, hauskempi kuin sinä tai parempi sängyssä kuin sinä. En ole "lutka", en harrasta yhden yön juttuja tai käy ulkona miehiä iskemässä. Enkä etsi varakasta miestä. Olen oikeastaan melko tavallinen.
Tavallisuudestaan huolimatta naisen viidellä viimeisellä suhteella on ollut yksi yhteinen nimittäjä: kaikki miehet ovat olleet varattuja.
- Minulla on ystäviä, jotka eivät koskaan tekisi tällaista. Kuullessaan, että miehellä on tyttöystävä, he puhaltavat pelin poikki. En tiedä, miksi olen erilainen.
Nainen korostaa, ettei hän tarkoita toiminnallaan pahaa tai halua rikkoa kenenkään parisuhdetta tarkoituksella. Hän ei vain pysty tuntemaan empatiaa miesten tyttöystäviä kohtaan.
- En ole piittaamaton ihminen. Lahjoitan hyväntekeväisyyteen ja itken koskettavia tosi-tv -ohjelmia katsoessani, enkä pysty katsomaan eläinten kärsimystä. Mutta tyttöystävät eivät ole todellisia minulle. En ole tavannut heitä. En tunne heitä. Jollain tasolla se vapauttaa minut toimimaan näin ilman syyllisyydentuntoa.
KuvituskuvaKuvituskuva
Kuvituskuva MOSTPHOTOS
Nainen kertoo tuntevansa erityistä vetoa varattuihin miehiin. Ystävä on sanonut hänelle, että ilmiö johtuu sitoutumiskammosta.
- Ystäväni teoria on, että jos mies on varattu, hän on automaattisesti viehättävämpi silmissäni, koska tiedän, ettei juttu voi johtaa mihinkään.
Naisen terapeutti on sitä mieltä, että varattuihin miehiin ihastuminen johtuu epävarmuudesta.
- Ymmärrän, mitä hän tarkoittaa. Se, että mies tykkää minusta niin paljon, että on valmis pettämään tyttöystäväänsä, tuntuu hyvältä. "Senhän on pakko tarkoittaa, että olen kaunis", sisälläni asuva laiha, ujo ja kömpelö teini huutaa.
Nainen itse ajattelee, että varattuihin miehiin ihastuminen on lähtöisin romanttisista elokuvista ja kirjoista, joissa suuren rakkaustarinan tiellä on aina esteitä, jotka parin täytyy voittaa ennen onnellista loppua. Hän ei samaistu viettelijättären rooliin, vaan tuntee olevansa tarinan leading lady.
- Mielessäni olen se, jonka kanssa miehen on tarkoitus olla. Ja se, jonka kanssa hän lopulta päätyy yhteen. Niin ei ole tietenkään käynyt vielä kertaakaan.
Niin se vaan on, että harvassa sadussa sarvekas nainen saa lopulta prinssin omakseen.
Juttu on julkaistu ensimmäisen kerran 30.03.2017.
Lähde: Cosmopolitan
Mukava mies on joskus tasa-arvon tulppana, vahingossa tosin
Pelkkä sympatia ei riitä, kun tavoitellaan tasa-arvoa, kirjoittaa kolumnissaan Satu Vasantola.
VALKOINEN valhe kaduttaa yhä, vaikka sen livahtamisesta on jo neljä vuotta. Olin opintovapaalla ja istuin seminaarissa, jonka lopuksi syntyi vilkas keskustelu.
Sen tuoksinassa fiksu, nuori opiskelukaverini yritti kertoa näkemyksensä, mutta seminaarin vetäjä puhui hänen päälleen ja antoi puheenvuoron toiselle. Jyräsi naisen, kuunteli miestä. Ja lopuksi kehui miehen ajatusta, joka oli täsmälleen sama kuin naisella, jonka puheenvuoron hän ohitti.
Sellaista sattuu, enpä juuri hätkähtänyt. Mutta seminaarin jälkeen kävin mielenkiintoisen keskustelun. Luokseni tuli opinto-ohjelman johtaja, skarppi ja huumorintajuinen kuusikymppinen mies, joka oli huomannut nuoren naisen reaktion ja kuullut, mistä oli kyse. Hän näytti vakavalta ja huolestuneelta. Enhän minä vain toimi noin? Vastaa rehellisesti, ohitanko minä vahingossa naiset?
Ja minä idiootti valehtelin. Ei, et toimi. Et ohita.
Hän on mukava mies, vilpittömästi tasa-arvon kannalla. En halunnut pahoittaa hänen mieltään.
OLEN viime aikoina ajatellut paljon mukavia miehiä, erityisesti heidän tunteitaan. Ongelma on pirullinen, sillä minulla on asiaan liittyen kaksi tavoitetta. Haluan edistää tasa-arvoa. Haluan noin pääsääntöisesti pysyä sovussa ihmisten kanssa.
Periaatteessa tässä ei pitäisi olla ongelmaa. Suurin osa suomalaisista kannattaa tasa-arvoa. Miehetkin ovat sen kannalla, varsinkin mukavat miehet. Ja mukavat ovat onneksi enemmistössä.
Arkeni on täynnä mukavia miehiä. Innostavia työkavereita, luotettavia ystäviä, kuntosalilla hymyileviä kanssahikoilijoita, junassa juttelijoita.
Mutta välillä käy niin, että mukava mies asettuu tasa-arvon tielle, todennäköisesti vahingossa. Hän saattaa ajatella, ettei anna sukupuolen vaikuttaa äänestämiseensä, mutta äänestää silti aina miestä. Pomona hän palkkaa vaativiin hommiin enemmän miehiä, kokouksissa keskittyy miesten puheisiin.
Mukava mies saattaa uskoa, että tasa-arvo on jo saavutettu. No höps ja köps ja hilipatipippaa. Tilastot esiin. Eduskunnassa on miesenemmistö, isojen firmojen johtajat ovat miehiä, kotona lapsia hoitavat ovat naisia.
Ei, tämä ei ole miesten syy. Tällaisessa maailmassa me elämme, ja sen muuttaminen on hidasta. Sadassa vuodessa on tapahtunut paljon, mutta välillä voi mennä parikymmentä vuotta niin, että kaikki pysyy ennallaan.
Asenteet muuttuvat hitaasti, ja se on ymmärrettävää. Vielä on elossa ihmisiä, joiden lapsuudessa nainen ei saanut hallita omia rahojaan. Kun nykyiset keski-ikäiset olivat nuoria, kiisteltiin siitä, onko naisella oikeus pitää oma sukunimensä, saako lapsia lyödä ja pitäisikö raiskaukset avioliitossa antaa syyttäjälle vai anteeksi.
Nuorimmatkin meistä ovat kasvaneet katsellen elokuvia, joissa toistuu ikivanha asetelma: Mies rakastuu, piirittää, jahtaa ja vonkaa. Nainen kieltäytyy ja kääntää selkänsä, mutta suostuu lopulta. Haluaa sittenkin, vaikka sanoo ei.
TEIN tätä kolumnia varten pienen kyselykierroksen mukaville miehille. Kävi ilmi, että olemme eläneet osin eri todellisuudessa.
Moni näistä miehistä ällistyi #metoon alkaessa. Naisten ahdistelukokemukset tulivat heille yllätyksenä, ja kun kertomusten vyöry kasvoi, heistä alkoi tuntua siltä, että kaikkia syytettiin törkimysten tekosista. Jotkut loukkaantuivat, kun tajusivat, että moni nainen pelkää pimeällä kaikkia miehiä.
Entä sitten, kysyvät nuoret, vielä taisteluterässä olevat feministit. Miksi ihmeessä pitää edes puhua miesten tunteista? Nekö muka ovat tärkeämpiä kuin ilmiselvät tasa-arvo-ongelmat?
Eivät tietenkään. Mutta tunteita ei kannata ohittaa, ei edes muutosta pelkäävien miesten tunteita. Naisia vihaavat öykkärit ovat oma lukunsa, mutta mukavat miehet voivat herätä tasa-arvoon juuri tunteiden kautta. Jos #metoo ahdistaa, voi miettiä, toivoisiko tyttärelleen rauhaa kourijoilta ja yhtä hyviä uranäkymiä kuin pojalleenkin.
Äiti järkyttyi leijona-lelun peniksestä: "Minusta tämä on täysin sopimatonta"
Äidin mukaan tällainen ei ole lainkaan soveliasta.
Tanya Husnu, 33, osti 3-vuotiaalle pojalleen leijona-lelun, joka kuitenkin lähemmin tarkasteltuna olikin hieman härskimpää sorttia.
Hän huomasi hetken kuluttua, että lelulla oli sukupuolielimet, joita ei voinut olla huomaamatta.
- Yllättäen lapseni käänsi lelua ja huudahti; katso äiti, leijonalla on pippeli, ja sen jälkeen he nauroivat, äiti kertoo.
Äidin mukaan tilanteessa ei kuitenkaan ollut mitään hauskaa.
- Minusta se on todella sopimatonta. Minusta nykyään ei todellakaan ole soveliasta laittaa moisia juttuja lasten leluihin. Kotimme on täynnä leluja, mutta en ole silti koskaan aiemmin nähnyt mitään tällaista, hän kertoo.
Millaisia ajatuksia äidin huoli sinussa herättää, soveliasta vai ei?
Kuvan lelusta näet täältä.
Feministinen puolue avasi vaalikampanjansa: laskisi äänestysikärajan 16 vuoteen
Ensimmäisiin eduskuntavaaleihinsa lähtevä feministinen puolue avasi vaalikampanjansa maanantaina Helsingissä. Kärkiteemana puolueella on yhdenvertaisuus.
Vaaliohjelmassaan puolue kiinnittää erityistä huomiota muun muassa inhimillisen turvan lisäämiseen sekä taloudelliseen ja sukupuolten väliseen tasa-arvoon. Puolue myös perustaisi vanhusasiavaltuutetun viran ja lisäisi nuorten osallisuutta laskemalla äänestysikärajan 16 vuoteen.
Ilmaston nettopäästöt puolue kääntäisi runsaassa vuosikymmenessä negatiivisiksi esimerkiksi hiilinieluja eli metsiä ja soita lisäämällä sekä bioenergian suhteellista osuutta kasvattamalla.
Feministinen puolue merkittiin puoluerekisteriin tammikuussa vuonna 2017. Saman vuoden kuntavaaleissa puolueen puheenjohtaja Katju Aro tuli valituksi Helsingin kaupunginvaltuustoon.
Rasistiseksi tuomittu pilapiirros raivoavasta Serena Williamsista sai vapauttavan päätöksen – ”tutin sylkeminen” on Australiassa tuttu termi
Williamsin ja Naomi Osakan loppuottelu Yhdysvaltojen avoimissa aiheutti kohun viime syyskuussa.
AUSTRALIAN julkisen sanan neuvosto APC (Australian Press Council) on antanut vapauttavan päätöksen tennispelaaja Serena Williamsista pilakuvan julkaisseelle Herald Sun -sanomalehdelle.
Melbournessa ilmestyvässä lehdessä julkaistiin viime vuoden syyskuussa Mark Knightin pilapiirros Williamsista raivoamassa ottelussa Japanin Naomi Osakaa vastaan. Osaka otti ensimmäisen grand slam -turnausvoittonsa kaatamalla Williamsin Yhdysvaltojen avointen finaalissa erin 6–2, 6–4.
Knightin piirroksessa Williams hyppii mailansa päällä tuttinsa pudottaneena. Ottelun päätuomari Carlos Ramos puolestaan kysyy Osakalta, voisiko tämä vain antaa Williamsin voittaa.
WILLIAMSIN käytös sai ottelun jälkeen runsaasti kritiikkiä, mutta myös puolustajia löytyi. Moni syytti Knightin piirrosta rasistiseksi vedoten Williamsin kasvojenpiirteisiin ja ”apinamaiseen asentoon”.
Kritiikkiä aiheutti myös se, että japanilaista ja haitilaista syntyperää oleva Osaka oli piirretty vaaleatukkaiseksi, mikä saa hänet vaikuttamaan vaaleaihoiselta.
APC:N mukaan tapauksella oli tarpeeksi yleistä kiinnostavuutta, jotta ”lehti saattoi ottaa kantaa urheilijan käytökseen ja urheiluhenkeen”.
”Pilapiirros ei kuvannut Williamsia apinana, vaan enemmänkin tuttinsa sylkeneenä vauvana, mikä on suurimmalle osalle australialaislukijoista tuttu ei-rasistinen karikatyyri”, APC tiedotti BBC:n mukaan.
Tutin sylkeminen (spitting the dummy) on Australiassa puhekielinen ilmaus sille, että joku menettää hermonsa ja käyttäytyy huonosti.
PILAPIIRROKSEN tekijä Knight kertoi Australian yleisradioyhtiö ABC:lle olevansa erittäin iloinen APC:n päätöksestä.
Suomalainen tietokirjailija: identiteettipolitiikkaa vastustava Jordan Peterson ei ole mikään ”alt-right darling”
Kanadalainen psykologian professori Jordan Peterson ei ole enää vain tutkija, kliininen psykologi ja tietokirjailija, vaan myös ilmiö. Peterson alkoi saada mainetta Youtube-videoillaan syksyllä 2016, ja hänen keväällä 2018 julkaistu elämäntaito-opas 12 Rules for Life myi englanniksi yli kaksi miljoonaa kappaletta. Kirja on julkaistu myös suomeksi, ja nyt on saatavilla myös suomalainen teos ”Jordan Peterson -ilmiöstä”. Tiedetoimittaja Marko Hamilo esittelee uutuuskirjan.
Ilmiö Jordan B. Peterson on teologian tohtori Matti Kankaanniemen yritys ymmärtää, miksi Petersonista on tullut varsinkin nuorten miesten keskuudessa lähes kulttihahmo. Kirja ei siis ole mikään johdatus Jordan B. Petersonin henkilöön tai tuotantoon, vaan päinvastoin lukijalta edellytetään joitakin perustietoja Petersonista.
Kankaanniemi toteaa, että perustiedot voi kuitenkin helposti lukea Wikipediasta jopa suomeksi, ”paitsi ehkä Petersonin penkkipunnerrusennätystä, joka on 102 kg”.
Kankaanniemi näkee Peterson-ilmiössä kolme piirrettä, joiden takia aiheesta kannattaa kirjoittaa kokonainen kirja. Yksi on se, että samaan aikaan kun kouluissa ja yliopistoissa oppimista pyritään ohjaamaan yhä itseohjautuneempiin ja kokemuksellisempiin muotoihin, Peterson osoittaa, että jopa massat jaksavat kuunnella keskittyneesti pitkiä ja filosofisia keskusteluja.
Toinen Peterson-ilmiö on “paluu antiikin Kreikan pylväskäytäviin, jossa filosofit hahmottelivat todellisuutta puhumalla ja väittelemällä”, kuten Kankaanniemi sitä kutsuu.
Gutenberg teki länsimaisesta sivilisaatiosta kirjallisen ja toi kirjallisen ilmaisun kaikkien ulottuville. Youtube taas on tuonut maailman parhaat luennoitsijat – jotka aiemmin puhuivat vain pienelle ja valikoituneelle joukolle yliopisto-opiskelijoita – suurten massojen nähtäville.
Kolmas Kankaanniemen näkemä kiinnostava piirre Peterson-ilmiössä on se, että kaiken kulttuurisodan ja arvojen polarisoitumisen keskellä Peterson terveellä tavalla ravistelee blokkiajattelua radikaalilla individualismilla.
Identiteettipolitiikassa jokainen kuuluu sorrettuun vähemmistöön
Tosin vasemmistolaisen median mukaan Peterson kuuluu aivan selvästi alt-right-blokkiin. Peterson itse ei tällaista lokerointia hyväksy. Hän kuvailee omaa yhteiskunnallista ajatteluaan klassiseksi liberalismiksi tai sentrismiksi. Usein hän korostaa olevansa ennemminkin epäpoliittinen hahmo.
Petersonin poliittisuus syntyy siitä, että hän suhtautuu hyvin kriittisesti ihmisten taipumukseen vyöryttää henkilökohtaiset epäonnistumisensa yhteiskunnan tai “rakenteiden” syyksi. Keskeistä on niin sanotun intersektionalismin kritiikki, Kankaanniemi kirjoittaa.
Kuten Kankaanniemi toteaa, jokainen voi löytää itsensä jostakin sortoa kokevasta vähemmistöstä, kun tarpeeksi kekseliäästi miettii.
– Kun tehdään kiintiö naisille, toteaa afroamerikkalainen nainen, että maailma näyttää erilaiselta mustan ja heikosti koulutetun naisen silmin kuin akateemisen valkoisen naisen. Musta lesbo toteaa kokemansa kohtelun poikkeavan ratkaisevasti mustan heteronaisen kokemasta ja transseksuaalinen beduiini kokee urbaanien naisoletettujen sortavan nomadia.
Kankaanniemi käsittelee historiantutkijana kysymystä kolonialismista suomalaisesta näkökulmasta. Voiko orjalaivojen tervalla syyllistää tämän päivän suomalaisia?
Ranska: Tasa-arvon neuvosto haluaa pestä kiroilevien miesten suut
Ranskan seksuaalisen tasa-arvon neuvosto julkaisi raportin, jonka päämääränä on seksistisen huumorin, törkypuheiden ja vihjailujen kieltäminen julkisilla paikoilla. Tämä tarkoittaa, ettei mitään rasvaista olisi lupa sanoa naisen ollessa kuuloetäisyydellä.
Tasa-arvon neuvosto olettaa vain ukkojen murjovan alta vesirajan liikkuvia vitsejä, heittoja ja kaksimielisyyksiä.
Naiskollegoita ja tuttuja on vuosikymmenten varrella kertynyt melkoinen määrä eivätkä rouvienkaan jutut aina ole siveyssipuleille sopivia.
Ranskalaiset, sukupuoleen katsomatta, käyttävät helposti kaksimielisiä ilmaisuja. "Coquine" tarkoittaa vekkulia tyttölasta ja myös vapaamielistä naista. "Vert galant" taas on reipas, iäkkäämpi urheilullinen herra tai vanha pukki.
Naisen sukupuolielimeen viittaavia kirosanoja on vain yksi, "con". Toinen yleinen kirosana on "putain", ilotyttö. Etelä-Ranskassa molemmat ovat puhekielessä liki välimerkkejä. Kirkolliset perkele ja saatana eivät kuulu kiroilusanastoon.
Tuhteja voimasanoja viljellään myös mediassa. Ilmaisua "emmerder" (olla paskassa) ovat käyttäneet julkisesti monet tasavallan presidentit, kuten Nicolas Sarkozy ja Emmanuel Macron.
Vanhemmat sukupolvet puhuvat selvästi kunnioittavammin naisille ja pyytävät anteeksi, jos kirosana lipsahtaa. Mitä nuorempiin mennään, sitä vähemmän naisia puheessa kunnioitetaan. Tasa-arvoa, jos mikä.
Mediat ovat riepotelleet neuvoston ehdotuksia. Monasti on väläytelty niiden rajoittavan sananvapautta. France Inter-radiokanavan ohjelmassa pohdittiin asiaa seuraavasti:
– Jos suun siistiminen päätyy lakiin niin miten se käytännössä toimisi, naisvetäjä Claire Servajean kyseli.
– Riittäisikö pelkkä todistajan tukema ilmoitus viranomaisille? Mitkä olisivat tuomiot, rikesakko vai mentäisiinkö lakitupaan? Olisivatko vällyjen välissä-vitsit sivistyssanoilla "penis" ja "vagina", myös tuomittavia?
Ohjelmassa poliisien ammattijärjestön edustaja katsoi, ettei virkavallalla ole käytännössä resursseja puuttua asiaan.
Koskahan seksuaalisen tasa-arvon neuvosto pureutuu mainoksiin, joissa nähdään jatkuvasti paljasta pintaa ja vihjailevia iskulauseita, jotka 1980-luvulla olisi luokiteltu pornoksi?
Ranskastakin ollaan aivopesemässä poliittisesti korrektia ja sliipattua yhteiskuntaa, vaikka kansanluonne ei siihen sovellu.
KOVAA PORNOA TEKEVÄ AMANDA AHOLA: KONDOMIN KÄYTTÖ LASKEE VIDEON ARVOA!
Suomalaisten tietouteen "Ihmis-Barbiena" rynnistänyt porilainen Amanda Ahola, 21, luo uraa aikuisviihteen saralla Unkarissa Budapestissä.
Muutettuaan viime syksynä Porista Budapestiin Amanda teki aluksi maksullisia soolovideopätkiä, kuten oli tehnyt Suomessakin. Nyt hänellä on kuitenkin kokemusta myös miesnäyttelijän kanssa tehdystä heteropornosta. Mutta sopivien partnereiden löytäminen aiheuttaa haasteita.
Oma lukunsa on varmistaa vastanäyttelijän puhtaus seksitaudeista. Asia on bisnesvinkkelistä merkityksellinen.
– Jos nimittäin käyttää kondomia, se laskee videon arvoa.
– Voin myöntää, etten tunne oloani kauhean mukavaksi useimpien ihmisten seurassa. En todellakaan kelpuuta ketä tahansa kuvaamaan kanssani, vaan partnerin täytyy miellyttää itseäni. Ei niinkään romanttisella vaan henkisellä tasolla.
Perheenäiti Anna, 40, raivostui - Ylen lastenohjelmassa törkeän rasistista kielenkäyttöä: ”Lapsellekin tuli paha mieli”
Anna, 40, Helsingistä on pöyristynyt Ylen lastenohjelman kielenkäytöstä.
Yle Areenasta löytyy liuta niin uusia kuin vanhempiakin lastenohjelmia. Yksi näistä ohjelmista on Radioteatterin Peppi Pitkätossu -kuunnelma, jota on tarjolla 19 jakson verran Ylen Lasten Areenassa.
Helsinkiläinen perheenäiti Anna, 40, ja hänen kolmevuotias lapsensa olivat kuunnelleet Peppi muuttaa Huvikumpuun jaksoa 8 minuuttia, kun Anna totesi, ettei sitä voi kuunnella pidempään.
Anna tyrmistyi jakson kielenkäytöstä. Jaksossa kerrotaan Pepin isästä Efraim Pitkätossusta, jota vanhoissa Peppi-kirjoissa tituleerattiin neekerikuninkaaksi.
–Jaksossa sanotaan tosi monta kertaa neekerikuningas ja neekerit. En halua selittää lapselle, mikä on neekeri tai neekerikuningas. Lapseni on päiväkodissa, jossa on paljon tummaihoisia lapsia. Olisi katastrofi, jos suvaitsevaiseksi opettamani lapsi alkaisi hokea neekeri-sanaa ihmisten ilmoilla, huolestunut Anna sanoo selvästi järkyttyneenä,
Anna pitää lukemista ja kulttuuria tärkeänä asiana, myös Ylen hän on katsonut olevan luotettava.
–Kieli rakentaa maailmaa, ja Yle tuputtaa lapselleni tällaista tunkkaista maailmankuvaa!
Radioteatterin ohjelma on tehty vuonna 1996, ja se perustuu Astrid Lindgrenin Peppi-kirjoihin. Ensimmäinen Peppi Pitkätossu -kirja ilmestyi vuonna 1945.
Pepin uusista kirjapainoksista on poistettu neekerikuningas-sana. Pepin isää tituleerataan tuoreissa painoksissa Etelämeren kuninkaaksi.
– Ajattelin suojatussa maailmassani, että tämä n-sana, se oli vain sana, joka kuuluu historiaan, ja voinee jäädä paikoilleen. Olen muuttanut mieltäni, koska valitettavasti se on sana, jota edelleen käytetään. Se loukkaa, emmekä yksinkertaisesti voi jättää sitä Peppi-kirjoihin, Lindgrenin tytär Karin Nyman kertoi Dagens Nyheterille vuonna 2015.
Yle on jostain syystä valinnut eri linjan, eikä neekerikuningas-sanaa ole korjattu, vaikka se olisi digiaikana yksinkertaista.
–Helsingin Kallion alueella kun asuu, ei voi ymmärtää, miten vastenmielinen maailma on ollut vielä vuonna 1996. Olen pahoillani kaikkien lasten puolesta, jotka ovat altistuneet tälle Ylen vihamieliselle ohjelmalle, Anna sanoo.
Ylen julkaisujohtaja: ”Arkiston putsaaminen olisi väärin”
Ylen julkaisujohtaja Ismo Silvo tietää jakson ongelmallisuuden.
–Juuri tästä syystä Peppi-kuunnelmien alussa lukee ohjelman sisältävän rasistisia ilmaisuja. Se riittää nyt, emme lähde muuttamaan sisältöä. Nykyisin tuollaista ei tietenkään tehtäisi, Silvo sanoo.
Ilmoitus näkyy ylimmäisenä mikäli ohjelmaa katsoo desktop-versiona tietokoneella. Mobiililla katsoessa ilmoituksen nähdäkseen on mentävä erikseen sarjan kuvaukseen, ei jaksokuvaukseen.
Silvon mukaan arkistossa on paljon muitakin ohjelmia, joissa on rasistisia ilmaisuja.
–Yle ei voi putsata koko 100-vuotista kulttuuriarkistoaan, se olisi väärin.
Silvo arvelee, etteivät lapset itse löydä sisältöä vaan he kuuntelevat Peppiä ja muita ohjelmia yhdessä vanhempien kanssa.
–Kyllä se on vanhempien tehtävä opettaa lapsia näissä konteksteissa.
Anna katsoi siis parhaimmaksi, ettei jaksoa kuunnella loppuun.
Episodista jäi käteen paha mieli myös Annan kolmevuotiaalle lapselle. Hän olisi halunnut kuunnella jakson loppuun.
– Hän kysyi monta kertaa, miksi Peppiä ei voi kuunnella. Lapsellekin tuli siis paha mieli Ylen vuoksi. Vastasin hänelle, että ohjelma meni jumiin.
Juttuun lisätty 25.2. kello 16.20 maininta, mistä rasismi-ilmoitus löytyy.
Kommentointi suljettu epäasiallisuuksien vuoksi 25.2. kello 16.31.
Vihreiden ja vasemmiston Asepalvelus2020 romahduttaisi maanpuolustuksemme
Asepalvelus2020-kampanja on hieno esimerkki vihervasemmiston (ja pettymyksekseni myös rkplaisten) masinoimasta kampanjasta, jonka tarkoitus on näyttää ja kuulostaa ihanalta, pehmeeltä ja kivan vaaleenpunaselta hattaralta, mutta todellisuus on tätä karumpi. Asepalvelus2020-kampanjan tarkoituksena on poistaa totaalikieltäytyjien rangaistukset ja näin ollen vapaaehtoistaa asepalvelus kokonaan myös heille, jotka olisivat siihen muutoin velvoitettuja. Kampanjan sivulla puhutaan ihannoiden kannustamisesta pakottamisen sijaan.
Mikä on tällaisen politiikan lopputulos? Tällä hetkellä asepalvelukseen vuosittain astuva ikäluokan koko on 23 000 ja 25 000 välillä. Jos vuosittain vaikka pieneltä kuulostava määrä, vain viisi prosenttia edellisen vuoden palvelukseenastuvien nuorten määrästä päättää olla menemättä armeijaan, kymmenen vuoden päästä puhumme jo valtavasta joukosta. Näillä palvelukseen astuvien määrillä keskustelemme kymmenestä tuhannesta – pidemmällä aikavälillä vielä isommasta määrästä.
Asepalvelus2020-kampanja perustelee näkemyksiään esimerkiksi Ruotsin mallin avulla. Ruotsin maanpuolustus on vapaaehtoisen mallinsa lisäksi ollut Suomessa keskustelunaiheena lähinnä siitä, kuinka Ruotsi päätti 2017 palauttaa asevelvollisuutensa lähinnä siksi. Vapaaehtoisella mallilla Ruotsissa ei käytännössä enää ollut kansallista puolustusta.
Suurella reservilläkään ei voi perustella vapaaehtoistamisen kannattavuutta. Jo pelkästään 2000-luvulla asepalveluksen suorittaneiden määrä on ollut lähes poikkeuksetta laskevassa trendissä – kun vuonna 2001 asepalvelukseen astui yli 31 000 nuorta, vuonna 2016 asepalvelukseen astuvia oli enää alle 24 000. Tälläkin hetkellä lapsia syntyy joka vuosi edellistä vähemmän. Reservi tulee siis väistämättä pienentymään jo ikäluokkien pienentymisen seurauksena.
Asepalveluksen vapaaehtoistamisen kannattavuutta ei voi myöskään perustella korkealla maanpuolustustahdolla. Maanpuolustustahdon korkea taso johtuu varmasti osin siitä, että meillä on nykyinen asevelvollisuusjärjestelmä. Ei olisi edes epärealistista päätellä, että korkea maanpuolustustahto on täysin suoraa seurausta asevelvollisuudesta. Asevelvollisuuden poistaminen ei ainakaan edistä maanpuolustustahdon kehittymistä.
Suomalaiset. Me tarvitsemme edelleen asevelvollisuutta. Asevelvollisuus on Suomen maanpuolustuksen ehdoton selkäranka. Siitä emme voi luopua. Geopoliittinen asemamme ei anna myöten Ruotsin kaltaiselle tilanteelle, jossa horjuttaisimme turvallisuuspoliittista asemaamme, maanpuolustamme ja lopulta jokaisen suomalaisen turvallisuutta.
Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö nykyistä asevelvollisuusjärjestelmää voisi kehittää millään tavalla. Asevelvollisuusjärjestelmämme ei ole pelkästään kivikautinen vaan myös tehoton. Jokaisen yksilön tietotaidon, osaamisen ja kykyjen huomioiminen kutsunnoissa toteutuisi sukupuolineutraalilla, ominaisuusperusteisella asevelvollisuusmallilla.
Iso-Britannia & Ranska: sukupuolikaaos mutkistuu entisestään
Seksuaalivähemmistöpopulistit tykkäävät polkea perinteisiä perhearvoja lokaan. Iso-Britannia ja Ranska häivyttävät terveet sukupuoliroolit pois ja pakkotuputtavat enemmistön alistumaan omiin perversiopohjaisiin vähemmistölinjauksiinsa.
Entuudestaan pähkähullu sukupuolikaaos, jossa kuka tahansa saa päättää olevansa mitä lystää, vaikka värkit jalkovälissä ja biologia/tiede mutkattomasti toisin todistaa, on noussut uudelle asteelle Iso-Britanniassa. Parhaillaan käynnissä olevassa oikeudenkäynnissä on nimittäin todettu, että termi ÄITI ei ole enää ankkuroitu naispuoliseen sukupuoleen.
Asianomistajana on ”entinen nainen”, joka on kirjattu lapsensa syntymätodistukseen tittelillä ”äiti”. Tämä siksi, koska synnyttäessään lapsen hän oli edelleen niin fyysisesti kuin biologisestikin nainen. Synnytyksen jälkeen häneltä oli erinäisin hormonihoidoin ja leikkely/viiltely -menetelmin silvottu värkkejä ja muutettu niiden ulkoista olomuotoa vastaamaan vastakkaisen sukupuolen vehkeitä.
Nyt tämä entinen rouva ja –kiitos lääketieteen irvokkuuden– nykyinen herra vaatii, että syntymätodistuksen status ”äiti” muutetaan statukseksi ”isä” ja lapsi saa virallisesti varttua äidittömänä.
Mutkikkaaksi tämän tekee se, että äitiys ei täten ole enää sukupuolimääritteinen termi. Ylipalkkaiset turhanpäiväiset virkamiehet joutuvatkin nyt tekemään päätöksiä, luodaanko vanhemmuusmääritelmille alatermejä. Esimerkiksi tässä tapauksessa ”miespuolinen äiti” voisi olla varteenotettava vaihtoehto, joskin se lienee itseään vastakkaisen sukupuolen edustajina pitäville hulluille olevan liian heteronormatiivinen.
Mutta entäs sitten, kun miehenä lapsen siittänyt ja sittemmin itsensä pseudo-naispuoliseksi friikiksi silvottanut ”nainen” vaatii vanhemmuusstatuksensa muuttamista lapsensa syntymätodistukseen isästä äidiksi?
Myös Ranskassa alistutaan sukupuolikaaoksen seksuaalivähemmistöpopulistista maailmankuvaa vastaaville mielipuolisuuksille. Viimeisimmän päätöksen mukaan on lapsien koulunkäyntiä koskevista virallisista lippulapuista jätetty tyystin kohdat ”isä” ja ”äiti” pois. Syy tähän on se, että viralliset tahot eivät halua pahoittaa sateenkaariperheiksi kutsutussa pervoliitossa elävien homojen mieliä.
Vihervasemmistoa ja järjen taantumusta edustava parlamentaarikko Jennifer de Temmerman perusteli tätä seuraavanlaisesti:
Tänäpäivänä yksikään perhe ei saa tuntea itseään syrjityksi vanhanaikaisen ja takapajuisen ajattelutavan takia.
Länsimaailma seisoo perikadon partaalla. Onneksi vihervasemmistolaiset pakkotuottavat islamia maahamme. Islamilainen ajatusmalli on tunnetusti rauhan uskonnon brändistään huolimatta hyvin penseä pervoja kohtaan. Tulevaisuuden ISIS -johdetussa Suomessa tullaan tällainen peli mitä todennäköisimmin viheltämään poikki ja kaikki homoparit nakellaan alas Näsinneulasta ilman laskuvarjoa.
Lähde: Journalistenwatch
MV
Hakijalta evättiin pääsy poliisikouluun – syynä valkoinen ihonväri, miessukupuoli ja heteroseksuaalisuus
Poliisin poika haki isänsä jalanjäkiä seuraten poliisikouluun. Vaikka haastattelussa Matthew'n valmistautumista kiiteltiin, muut hakijat kiilasivat ohi.
Matthew Furlong haki poliisiksi Britanniassa vuonna 2017. Kaikki meni hyvin siihen asti, kunnes hänen hyväksymisestään poliisivoimiin tuli päätös. Häntä ei hyväksytty poliisiin.
Matthew’n isä, joka työskentelee Cheshiren poliisissa, kirjasi päätöksestä valituksen.
Poliisikoulu on nyt todettu syylliseksi syrjintään seksuaalisen suuntautuneisuuden, rodun ja sukupuolen perusteella. Matthew on valkoinen heteromies.
– Jos olisin valehdellut haastattelussa olevani vaikkapa biseksuaalinen, on suuri mahdollisuus, että toimisin nyt Cheshiren poliisissa – valheen ansiosta.
Matthew epäilee, ettei hän ole ainoa ”normaaliutensa” takia hylätty ehdokas.
– Olen iloinen, että tuomioistuin teki päätöksen minun edukseni ja toivon, että päätös estää vastaavat tapaukset jatkossa, mutta henkilökohtaisesti en tiedä, mitä haluan tehdä nyt.
Matthew pohtii, että jos hän nyt hakee poliisivoimiin ja hänet hyväksytään, sama tilanne voi olla tulevaisuudessa edessä ylennyksen hakutilanteessa.
Matthew’n asianajajien mukaan kyseessä on ensimmäinen kerta Britanniassa, kun työnantaja pyrkii monimuotoiseen henkilöstöön harjoittamalla suoraa syrjintää eli rikkomalla lakia.
Vaikka Matthew on opiskellut hiukkasfysiikkaa ja kosmologiaa Lancasterin yliopistossa, hän jäi valitsematta, koska hän ei voinut laittaa rasteja monimuotoisuutta kartoittaviin kysymyksiin.
Liverpoolin tuomioistuin käsitteli Matthew’n tapausta neljän päivän ajan ennen tuomion julistamista.
Cheshiren poliisia kritisoitiin voimakkaasti vuonna 2015 siitä, ettei sen palkkalistoilla ole mustia poliiseja. Sen jälkeen laitos on alkanut suosia vähemmistöjen edustajia valinnoissa.
Oikeuden mukaan ”positiivista valintaa” vähemmistöjen eduksi voidaan käyttää vain siinä tapauksessa, että on kaksi täsmälleen yhtä vahvaa kandidaattia. Oikeuden mukaan Matthew on kokenut selkeää syrjintää.
Oikeus päättää myöhemmin Matthew’lle myönnettävästä korvauksesta syrjinnän perusteella. Matthew työskentelee nyt analyytikkona energiayhtiössä.
Lähde: Metro
Feministiselle puolueelle kaksi ehdokasta Oulun vaalipiiriin
Feministinen puolue on asettanut Oulun vaalipiiriin kaksi ehdokasta. He ovat oululainen Taru Hallikainen ja sotkamolainen Terhi Heimonen.
Feministinen puolue julkisti vaaliohjelmansa maanantaina. Puolue kertoo muun muassa puolustavansa ihmisoikeuksia ja nostavansa syrjimättömyyden periaatteen politiikan keskiöön. Vaaliohjelmassa esitetään sata keinoa rakentaa syrjimätöntä Suomea.
Nainen, puhutko miehen yli, ohi ja puolesta? Sorruit juuri emopuheeseen eli momsplainingiin
Naiset saattavat puhua miesten puolesta ikään kuin nämä olisivat puhekyvyttömiä vauvoja tai eivät olisi paikalla, väittää toimittaja Anna-Stina Nykänen. Itse hän myöntää olevansa verbaalinen dominatrix.
Miehillä on joskus paha tapa selittää asioita ikään kuin naiset eivät ymmärtäisi niistä mitään. Tämä on kansainvälinen ilmiö, josta käytetään englanninkielistä nimitystä mansplaining.
Mutta tiedättekö mitä: myös naisilla on pahat tapansa. Naiset saattavat esimerkiksi puhua miesten puolesta ikään kuin nämä olisivat puhekyvyttömiä vauvoja tai eivät olisi paikalla.
Myös tämä ilmiö on kansainvälinen, joten keksin sille englanninkielisen nimityksen: momsplaining. Suomeksi se voisi olla emopuhetta. Tuntuuko tutulta?
Istuimme kerran pojan kanssa uimahallin kahvilassa, kun pöytään istui vanha tuttu. Hän kysyi, miten pojalla menee koulussa. Ihan hyvin, vastasi poika. Minä aloin selittää, että poikahan on sellainen ja tällainen koulunkävijä ja tykkää eniten siitä ja tästä... Kunnes poika muistutti, että ”äiti, mä oon itsekin paikalla”.
Olen jäänyt tästä kiinni monta kertaa.
Poika kritisoi, että vedän taas sitä Siskonpetiä. Komediasarjan sketsissä nainen ei antanut miehelleen suunvuoroa, ikään kuin peläten, että mies sanoo kuitenkin jotain tyhmää. Kuten sitten sanoikin.
Myös minä puhun mieheni yli, ohi ja puolesta. Kerron, kuinka kiinnostava hän oli jo lapsena ja miten hupsuja asioita hänelle sattuu. Joskus mies itsekin pyytää, että kertoisin jonkun hänelle sattuneen hauskan tapauksen. Sanoo, että ”kerro sä, kun sä osaat paremmin”.
Olen hirveä jyrä. Olen verbaalinen dominatrix.
Tarkoitus ei (aina) ole olla ilkeä. Nainen vain toimii kuin äiti, joka vie vauvaa neuvolaan ja vastailee tämän hyvinvointia koskeviin kysymyksiin. Vauvahan ei tiedä edes mitä on kakka.
Vaatekaupassa nainen selittää, mitä mies tarvitsee, mikä on hänen kokonsa, tyylinsä ja heikkoutensa. Nainen kertoo, että miehellä on lyhyet jalat, vaikea löytää housuja. Napit ovat hankalat, kun miehellä on kömpelöt sormet, nepparit pitää olla. Eikä ruskeaa hänelle, vaikka hän sitä hypistelee.
Myyjät puhuvat usein vaatekaupassa miehen mukana olevalle naiselle. Kuten autokaupassa puhutaan naisen mukana olevalle miehelle.
Mutta aika muuttuu autokaupassakin.
Huomasin, että miestenvaateketjun miesmyyjä sivuutti minut. Hän neuvoi pojalle kuin mies miehelle, ettei kannata ostaa lyhythihaista paitaa, mieluummin ottaa puvun takin pois ja käärii hihat.
Emopuhe on myös vallankäyttöä. Kuka on oikeutettu puhumaan toisen puolesta? Saavatko lapset, vammaiset, köyhät ja syrjityt äänensä kuuluville? Entäs kulttuurinen omiminen: pystyykö valkoinen hetero kuvaamaan mustan lesbon elämää?
Arkea lähinnä ovat vanhukset. Missä vaiheessa pitää lähteä mukaan esimerkiksi pankkikäynneille? Moni muistisairas pystyy lääkärissä terästäytymään ja näyttää parempikuntoiselta kuin onkaan.
Äitini on jo vuosia ollut sitä mieltä, että isän pitäisi ottaa hänet mukaan lääkärille. Äiti kertoisi, mikä vaivaa ja missä on vika. Isä ei halua.
Isä sietää momsplainingiä sukujuhlissa, korvat luimussa. Mutta tässä kulkee raja.
Uutissuomalainen: Jussi Niinistö torjuu varusmiesten määrän vähentämisen
Puolustusministerin mukaan työllisyyskysymystä ei ratkaista kikkailemalla varusmiespalveluksen kanssa.
Puolustusministeri Jussi Niinistö (sin) torjuu ajatuksen, jonka mukaan 78 prosentin työllisyystavoite voi vaatia varusmiesten määrän vähentämistä. Asiasta kertoo Uutissuomalainen.
Niinistö sanoo, että työllisyyskysymystä ei ratkaista kikkailemalla varusmiespalveluksen kanssa.
– En ole lukenut raporttia, mutta suhtaudun periaatteellisella tasolla esitykseen kielteisesti, Niinistö sanoo Uutissuomalaiselle.
– Työllisyyskysymystä ei ratkaista kikkailemalla varusmiespalveluksen kanssa. Etenkin kun otetaan huomioon, että merkittävä osa varusmiespalveluksen suorittavista on vasta hakemassa opintoihinsa eikä näin ollen ole käytettävissä työelämässä, Niinistö kertoo.
Työ- ja elinkeinoministeriön virkamiesten mukaan Suomessa varusmiespalveluksen suorittaa vuosittain noin 20 000 nuorta ja siviilipalveluksen 3 000.
PORNOTÄHTI AMANDA AHOLA LÖYSI BAARISTA VASTANÄYTTELIJÄN K18-VIDEOIHINSA – YKSI SESSIO KESTÄÄ JOPA VIISI TUNTIA: ”MEILLÄ SYNKKASI ÄLYLLISELLÄ TASOLLA!”
Muutettuaan viime syksynä Porista Budapestiin Amanda Ahola teki aluksi maksullisia soolovideopätkiä, kuten oli tehnyt Suomessakin. Nyt hänellä on kuitenkin kokemusta myös miesnäyttelijän kanssa tehdystä heteropornosta. Siinä haastavinta oli sopivan partnerin löytyminen.
Heteropornossa Amandan luottamuksen on ansainnut mies, joka ei edes työskentele pornoalalla.
– Tutustuimme aikoinaan baarissa, ja meillä synkkasi älyllisellä tasolla. Jossain vaiheessa hän kysyi, tarvitsenko apua videoiden teossa, ja ajattelin, että miksei. Se oli oikein tuottoisa kokeilu!
Amanda tekisi mielellään enemmänkin heteropornoa, mutta se olisi todella aikaavievää.
– Jos tekisin pelkästään sitä elääkseni, videoita pitäisi kuvata kolme viikossa. Ja yhdessä kuvaussessiossa kestää helposti viisikin tuntia.
Tutkija vertaa Oulun tapauksia 1970-luvun Ruotsiin – silloinkin suuri maahantulijoiden virta synnytti seksuaalirikosten aallon: "Tulijoilla oli käsitys, että Pohjoismaissa seksi on ikään kuin vapaata"
Eläkkeellä oleva rikosoikeuden professori Terttu Utriainen vertaa Oulun tilannetta 1970-luvun Ruotsiin.
– Oulun osalta eletään nyt vähän samanlaista vaihetta kuIn Ruotsissa elettiin tuolloin. Ouluun tuli paljon muuttovirtausta vuonna 2015 ja sen jälkeen, samoin tapahtui Ruotsissa. Maahan tuli paljon ulkomaalaisia ja näitä juttuja puitiin oikeudessa. Useat seksuaalirikolliset päätyivät tuolloin vankilaan, kertoo Utriainen.
Oulussa alkoi tänään lasten seksuaalirikosvyyhden ensimmäinen oikeuskäsittely, jossa 22-vuotias ulkomaalaistaustainen mies vastaa syytteisiin törkeästä raiskauksesta ja törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä.
Juttu on ensimmäinen käräjille päätynyt Oulun tapaus – kaikkinensa epäiltyinä on kolmisenkymmentä pääosin ulkomaalaistaustaista miestä. Reilusti alaikäisiä uhreja on parikymmentä.
"Ei nähty niitä normeja, mitä yhteiskunnassa oli"
Tutkija Utriainen avaa, miksi ilmiö syntyi.
– Tulijoilla oli semmoinen käsitys, että Pohjoismaissa seksi on ikään kuin vapaata. Se aiheutti erilaisia väärinkäytöksiä, kun ei nähty niitä normeja, mitä yhteiskunnassa oli. Eiväthän ne Pohjoismaissa olekaan sillä tavalla näkyviä kuin vaikkapa arabikulttuurissa, sanoo Utriainen.
Hänen mielestään tulijat tarvitsisivat nykyistä enemmän yhteiskuntaan perehdyttämistä.
– Ihan puhtaasti tietoa käyttäytymisnormeista ja lainsäädännöstä, tarkentaa Utriainen.
Hän huomauttaa, että ulkomaalaistaustaisten tekemät seksuaalirikokset pomppaavat esille tilastoissa.
– Meillä on ollut ulkomaalaisten tekemät seksuaalirikokset selvästi yliedustettuna koko 2000-luvun. Oulun kokoisessa kaupungissa tällainen nousee esille helpommin, koska se on uutta ja siinä mielessä siihen on nyt myös poliisi puuttunut, arvioi Utriainen.
Hän pohtii laajemminkin siirtolaisuutta.
¬ Nämä epäillyt ovat nuoria ja perheettömiä miehiä. Kun tällainen väestönosa liikkuu laajemmin, oli se minkä maalaista tahansa, siihen liittyy usein ongelmia. Heillä pitäisi olla paljon informaatiota maan käytännöistä ja normeista.
Ehdollista vai ehdotonta?
Suomessa seksuaalirikosten yhteydessä puhuttavat lievät rangaistukset ja etenkin ehdolliset tuomiot. Rikosoikeuden professori, emerita Terttu Utriainen tuntee puheenaiheen taustat.
– Meillä ehdollisia tuomioita on raiskauksissa noin kaksi kolmasosaa. Tarkalleen ottaen noin kuusikymmentä prosenttia. Jos mukana on väkivaltaa tai avuttoman tilan hyväksikäyttöä, silloin tuomiot ovat ehdottomia yleensä.
Tänä päivänä Oulussa syyttäjä lähtee törkeän raiskauksen syytteestä, jossa minimirangaistus on kaksi vuotta, maksimi kymmenen vuotta. Jos syyte pysyy, eikä lievene, tuomiosta tulee ehdoton.
– Jos tuomio on yli kaksi vuotta, se ei päädy ehdolliseksi. Jos syyte siis pysyy, ei tule ehdollista, sanoo Utriainen.
”Naispapissa on jotain olemuksellisesti Jumalan sanan vastaista” – uutuusteoksen mukaan Suomen kirkossa kasvaa suoranainen naisvihamielisyys
Vaikka evankelisluterilaisen kirkon henkilöstöstä jo suurin osa on naisia, muiden kuin heteromiesten asema näyttää heikentyvän.
TOUKOKUUSSA 2017 Helsingin piispaehdokkaita tentattiin Vantaalla Myyrmäen kirkossa. Kaikille kolmelle esitettiin kysymys:
Mikä on ollut kohta, joka on muovannut omaa teologiaasi?
Kahdelle ehdokkaina olleelle naiselle, Jaana Hallamaalle ja Kaisamari Hintikalle, tämä kohta oli tullut vastaan oman sukupuolen kautta.
”Jo opiskeluaikana koin selvästi, etten naisena sovi tai kelpaa kirkolle”, Hallamaa vastasi. Hintikka kertoi, miten hänestä vasta kirkkoon töihin mennessä ”tuli feministi”.
”Olin yli 30-vuotias teologian maisteri ja ensimmäistä kertaa elämässäni törmäsin tilanteisiin, käytäntöihin ja rakenteisiin, joihin minulla ei ollut pääsyä. Ainoa selitys oli se, että olin väärää sukupuolta.”
KOLMAS ehdokas eli Teemu Laajasalo ei ollut samaa kokenut eikä hän tentissäkään naisten kokemuksia kommentoinut.
Hänen teologiaansa olivat muovanneet turvallinen lapsuudenusko, lukio-opinnot sekä nuoren papin riemukkaat hetket Helsingin Tuomiokirkkoseurakunnan ilmapiirissä, jota hän luonnehti liberaaliksi.
Pian tentin jälkeen hänet valittiin Helsingin piispaksi, suoraan ensimmäisellä kierroksella.
MUISTELEN Myyrmäen vaalitenttiä nyt, kun Kaisamari Hintikka on juuri valittu piispaksi Espooseen ja ensimmäisten naispappien vihkimisestäkin on jo kolme vuosikymmentä.
Keskustelu sukupuoleen liittyvästä sorrosta ei ole kirkossa kuitenkaan vaiennut, pikemminkin päin vastoin.
Yhtenä esimerkkinä on juuri ilmestynyt teos Taantuvan tasa-arvon kirkko (S&S). Papin ja filosofian tohtorin Anni Tsokkisen toimittama kirja koostuu 13 puheenvuorosta, joissa käsitellään laajasti juuri naisten kirkon piirissä kokemaa epätasa-arvoa, mutta myös sukupuolivähemmistöjen asemaa ja kirkon suhtautumista niihin.
Vaikka evankelisluterilaisen kirkon henkilöstöstä jo suurin osa on naisia, monen kirjoittajan huolena tuntuu olevan, että muiden kuin heteromiesten asema on taas heikentymässä.
Arkkipiispaksi oli esimerkiksi viime vuonna ehdolla Ville Auvinen, joka vastustaa naispappeutta, ja muillekin sen kieltäjille on toivottu kirkossa lisää liikkumatilaa. Kirkko ei liioin vihi samaa sukupuolta olevia, vaikka joka toinen pappi sitä jo kannattaakin.
PÄÄLLIMMÄISENA Taantuvan tasa-arvon kirkossa on tasa-arvon takapakki ja suoranainen naisvihamielisyys.
Kirkkohallituksessa työskentelevä teologian tohtori Päivi Vähäkangas ottaa artikkelissaan esiin teologian opiskelijoista 2013 tehdyn tutkimuksen, jonka mukaan opintonsa aloittaneista joka kymmenes suhtautui torjuvasti naisten pappeuteen, ja nuorista teologimiehistä jopa neljännes vastusti sitä.
Mistä tämä voi johtua? Ja mistä se kertoo?
PAPPI ja Plan International -järjestön globaalikasvatuksen ohjelmapäällikkö Minna Mannert tarjoaa kirjassa yhdeksi syyksi ”ajan systeemistä kriisiä”.
Kun kasvun rajat ovat tulleet planeetalla vastaan ja tuhon enteitä on ilmassa, moni haluaisi palata tilanteeseen, jossa valta on autoritaarisilla patriarkoilla. ”Tämän tyyppinen turvallisuushakuisuus ei ole kirkossakaan vierasta”, Mannert kirjoittaa.
Puhelimitse haastattelemani Jaana Hallamaa, Helsingin yliopiston sosiaalietiikan professori, menee vielä pitemmälle ja rinnastaa toiveet kirkon suuremmasta miesvallasta trendinä samaan ilmiöön, johon kuuluu myös globaali jihadismi.
”Sen naisviha on ihan samaa, niin myös Yhdysvalloissa vallalla oleva vierauden karsastus.”
”Ihmiskunnan trendit ovat ylipäätään syklisiä. Edistyksen ja ihmisoikeuksien kannattamista on nyt kaikkialla seurannut paluu vanhaan, myös vallan keskittämisen ja naisen kontrolloinnin osalta. Niitä pidetään yhteisöä säilyttävinä, turvaavina asioina”, Hallamaa arvioi.
Jehovan todistajat joutuvat armeijaan, kuten muutkin – eduskunta kumosi vapautuslain ilman siirtymäaikaa
Jehovan todistajia ei jatkossa enää vapauteta asevelvollisuudesta. Uskonnolliseen vakaumukseen perustunut erivapaus jäi historiaan keskiviikkona.
Muutos astuu voimaan heti, kun preidentti on sen vahvistanut, jolloin määrätään myös sen voimaantuloaika.
Lakiehdotusta muutettiin eduskuntakäsittelyn aikana siten, että vapautuslaki kumotaan ilman siirtymäaikaa.
Jehovan todistaja ei voi enää edes hakea vapautusta asevelvollisuudesta uskontonsa perusteella.
Jehovan todistajat vapautettiin sekä ase- että siviilipalvelusta 1980-luvun puolivälissä säädetyllä poikkeuslailla.
Erivapaus nousi keskusteluun viime vuonna sen jälkeen, kun Helsingin hovioikeus oli vapauttanut 23-vuotiaan totaalikieltäytyjän syytteestä ja kumosi hänelle määrätyn vankeusrangaistuksen.
Mies ilmoitti pitävänsä syrjivänä lakia, joka vapauttaa Jehovan todistajat maanpuolustusvelvollisuudesta vakaumuksen perusteella, mutta sama peruste ei koske muita vakaumuksia. Hovioikeus totesi miehen perustelut oikeiksi.
Pian päätöksen jälkeen puolustusministeriön työryhmä esitti erivapaudesta luopumista.
TÄLLAISTA ON AMANDA AHOLAN ARKI PORNOTÄHTENÄ UNKARISSA, TEKI AIKUISVIIHTEESTÄ TUOTTOISAA BISNESTÄ: ”TEEN TÖITÄ AAMUSTA ILTAAN” – KUVAT!
Porilaislähtöinen Amanda Ahola luo uraa aikuisviihteen parissa nykyisessä kotikaupungissaan Budapestissä.
Amanda teki aluksi maksullisia soolovideopätkiä. Nyt hänellä on kuitenkin kokemusta myös miesnäyttelijän kanssa tehdystä heteropornosta.
Amanda tekisi mielellään enemmänkin heteropornoa, mutta se olisi todella aikaavievää.
– Jos tekisin pelkästään sitä elääkseni, videoita pitäisi kuvata kolme viikossa. Ja yhdessä kuvaussessiossa kestää helposti viisikin tuntia.
Amandan aika on jo nyt kortilla. Jos luulee, että porilaisblondi vain kuvailee silloin tällöin soolomateriaalia ja korjaa siinä sivussa helpot rahat kuljeksimasta, erehtyy pahemman kerran.
– Totuus on aivan toinen. Teen töitä aamusta iltaan, eikä minulla ole oikeastaan ollenkaan vapaa-aikaa! Näyttelen, kuvaan, tuotan, editoin ja markkinoin kaiken itse. Porno on tosi kovaa työtä.
Hän saattaa kuvata yhtä pätkää 10 tuntia ja editoida sitä toiset 10 tuntia.
– Sen päälle tulee vielä sosiaalisen median päivittäminen, asujen tilaaminen ja muu suunnittelu.
TUOTTOISA BISNES
Kova työ kuitenkin kannattaa. Amandalla on niin paljon tuhmasta soolosisällöstä maksavia tilaajia, että hän lyö pornolla leveästi leiville.
– Hintatason huomioiden voi sanoa, että tienaan hyvin.
Sukanvarteen kertyvät rahat hän sijoittaa takaisin bisnekseensä.
– Minun on pitänyt hankkia erilaisia laitteita, kameroita, valoja ja muita juttuja. Käyn myös täyteainehoidoissa, jotka maksavat paljon, samoin hiukseni ovat tosi kalliit.
– Kaikkeen tällaiseen kuluu rahaa, mutta alkuvaiheessa joutuu tietysti aina tekemään sijoituksia.
Ranskalainen urheilujätti perui muslimien ”juoksuhijabien” myynnin raivokkaan palautteen jälkeen
Aiemmin huivien myyntipäätöstä oli perusteltu sillä, että pyrkimyksenä on tehdä urheilusta mahdollista kaikille maailman naisille.
RANSKALAINEN urheilukauppaketju Decathlon perui tiistaina suunnitelmansa myydä musliminaisille tarkoitettuja urheiluversioita hijab-huiveista myymälöissään, kertoo uutistoimisto AFP.
Decathlon ilmoitti RTL-kanavalla päättäneensä olla myymättä tuotetta Ranskassa. Yhtiö oli aiemmin puolustanut tuotteen myyntiä AFP:lle sillä, että pyrkimyksenä on tehdä urheilusta mahdollista kaikille maailman naisille.
Hijab peittää hiukset mutta jättää kasvot avoimiksi. Sen käyttö perustuu osin islamilaisiin tulkintoihin, että naisten ei tule paljastaa päätään, ja osin laajempaan naisen yksityisyyden ja hyveellisyyden kulttuuriseen korostamiseen.
RANSKA kielsi hijabin käytön luokkahuoneissa ja valtion virastoissa vuonna 2004, mutta asuste on yleinen näky Ranskan kaduilla. Ranskassa on Euroopan unionin suurin muslimiväestö.
Kiista kasvoja ja vartaloa peittävistä vaatekappaleista liittyy kiistaan siitä, alistavatko nämä vaatekappaleet musliminaisia vai mahdollistavatko kyseiset vaatekappaleet heidän osallistumisensa laajemmin yhteiskunnalliseen elämään oman kulttuurinsa rajoissa.
Vuonna 2016 Ranskassa kohistiin siitä, voidaanko uimarannoilla sallia vartalon peittävät uima-asut, joita kutsutaan myös burkini-nimellä.
DECATHLON myy juoksijoille tarkoitettuja hijabeja Marokossa, missä ne ovat osoittautuneet suosituiksi.
Muissa maissa tuotteen markkinointi oli tarkoitus aloittaa parin viikon kuluessa, AFP kertoo.
Yhtiön edustaja Xavier Rivoire painotti haastattelussa, että tuote jättää kasvot ”vapaaksi ja näkyville”.
Kalenji-nimisen hijabin suunnittelija Angélique Thibault kertoi motivoituneensa suunnittelussaan ideasta, että jokainen nainen voisi juosta kaikkialla kulttuurista riippumatta.
RANSKASSA tiedot hijabin tuomisesta myyntiin herättivät kuitenkin raivoa.
Terveysministeri Agnès Buzynin mukaan huivi ei ole lainvastainen mutta se ”edustaa naiskuvaa, jota en jaa”, hän sanoi RTL:lle.
Moni poliitikko ehdotti Decathlonille boikottia tuotteen johdosta. Samaan aikaan yhdysvaltalainen Nike myy hijabeja naisille 30 eurolla valkoisena, harmaana ja mustana, AFP kertoo.
Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta: Hakaristilippu verhona loukkasi ihmisarvoa
Hakaristilipun kerrostaloasuntonsa ikkunaan ripustanut syyllistyi ihmisarvoa loukkaavaan häirintään, arvioi yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta.
Lautakunta toteaa päätöksessään, että hakaristilippu yhdistetään yleisesti toisen maailmansodan aikaisiin juutalaisvainoihin ja juutalaisvihaan. Verhoista kannellut asianomistaja oli uskonnoltaan ja alkuperältään juutalainen.
Päätöksen mukaan verhojen esillä pitäminen "oli liittynyt asianomistajan henkilöön liittyvään syyhyn yhdenvertaisuuslaissa tarkoitetulla tavalla". Verhon ripustaja oli luonut ikkunaansa uhkaavan ja vihamielisen ilmapiirin.
Lautakunta kielsi ripustajaa toistamasta tekoa. Sen mielestä uhkasakon määräämiseen ei kuitenkaan ollut tarvetta, koska tapaus sattui vuonna 2016 eikä tiedossa ollut, että vastaajalla olisi yhä hakaristilippu ikkunassaan.
Hakaristilipun esilläpito ihmisarvoa loukkaavaa häirintää
Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan mukaan hakaristilipun esilläpito on ihmisarvoa loukkaavaa häirintää.
Yhdenvertaisuusvaltuutettu Kirsi Pimiä pyysi yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakuntaa arvioimaan, oliko vastaajan menettely häirintää, kun hän oli ripustanut hakaristilipun kerrostaloasuntonsa ikkunaan sekä kieltämään vastaajaa jatkamasta tai uusimasta menettelyään.
Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta totesi, että hakaristilippu yhdistetään yleisesti toisen maailmansodan aikaisiin juutalaisvainoihin ja juutalaisvihaan.
– Koska asianomistaja oli uskonnoltaan ja alkuperältään juutalainen, lautakunta katsoi, että vastaajan käyttäytyminen juutalaisvastaisen merkityksen omaavan lipun esillä pidossa oli liittynyt asianomistajan henkilöön liittyvään syyhyn yhdenvertaisuuslaissa tarkoitetulla tavalla, lautakunta toteaa.
Lautakunta katsoi, ”että hakaristilipun esillä pitäminen asuinalueen kerrostalon ikkunassa yhdessä rasistisesti motivoituun ilkivaltaan ja vihapostiin liittyvän rasistisen käyttäytymisen kanssa ovat hakaristilipun symbolisen merkityksenkin vuoksi sellaisia toisiinsa rasistisen ilmapiirin kautta syy-yhteydessä olevia tekijöitä, joiden vuoksi on objektiivisesti arvioiden perusteltua aihetta olettaa, että vastaaja oli osaltaan hakaristilipun ripustamisella ikkunaansa luonut asianomistajaa koskevan uhkaavan ja vihamielisen ilmapiirin yhdenvertaisuuslaissa tarkoitetulla tavalla”.
Vastaaja ei esittänyt selvitystä, jolla hän olisi pyrkinyt kumoamaan syntynyttä syrjintäolettamaa.
Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta kielsi vastaajaa uusimasta asianomistajaan kohdistunutta yhdenvertaisuuslain vastaista menettelyä.
Lautakunta kuitenkin katsoi, ettei ollut aihetta määrätä uhkasakkoa päätöksen tehosteeksi, koska hakemus koski vastaajan menettelyä vuonna 2016, eikä asiassa esitetty mitään selvitystä siitä, että vastaaja pitäisi yhä hakaristilippua ikkunassaan tai että hän aikoisi tehdä niin.
Li Andersson: "Puheenjohtajaksi tulo pelotti" – Vasemmistolaisuus ei tullut kulttuurivanhempien perintönä vaan kaveripiiristä
Vasemmistoliiton puheenjohtaja kertoo Sannikka & Ukkola -ohjelmassa oppineensa väittelemään "girlpower-porukassa".
Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson esiintyi jo hyvin nuorena pontevasti tv:ssä isänsä kanssa.
Olisi helppo olettaa, että taitelija-isän ja toimittaja-äidin muodostama kulttuuritausta olisi toiminut kasvualustana Anderssonin vasemmistolaisuudelle. Näin ei kuitenkaan ollut, Li Andersson kertoo Marja Sannikan haastattelussa.
– En saanut puoluepolitiikkaa kotoa. Sain kuitenkin tietynlaisen yhteiskuntakritiikin ja kyseenalaistamisen jo pienenä. Faija aina puhui siitä, kuinka ei pidä yhtään välittää siitä, mitä muut ajattelevat. Hänellä oli tarinoita siitä, miten hänenkin taidettaan on pantu ö-mappiin kilpailuissa eikä hän välittänyt siitä yhtään. Se on kyllä hyvä opetus.
Vanhemmat erosivat, kun tytär oli vielä hyvin nuori. Li Andersson uskoo kuitenkin, että lapsenkin hyvinvoinnin kannalta on tärkeää, että vanhemmat voivat hyvin. Hänellä oli kaksi kotia, joissa kumpikin vanhempi suhtautui häneen vertaisenaan ja vakavasti.
Vasemmistolaisuus ja luokkatietoisuus heräsivät Li Anderssonin mielessä teini-iän kaveripiirin kautta.
– Teini-iässä vietimme aika paljon aikaa nuorisotalolla, olimme nuorisotalon kasvatteja. Oman kaveripiirin kautta tuli ilmi, että ihmisten perheolojen erot ovat merkittäviä. Näin jo teini-iässä, mitä tarkoittaa, että ihmiset tulevat eri yhteiskuntaluokista.
– Me olimme tiivis tyttöporukka, jossa oli vahva "girlpower-meininki" jo silloin. Vahvoja persoonia, jotka olivat hyvin eri mieltä eri asioista. Debatoimme kaikesta ja opin yhteiskuntapoliittisen keskustelun sieltä.
"Epäonnistumisia tulee, eikä niitä saa pelätä"
Li Andersson on saavuttanut politiikassa paljon varsin nuorella iällä.
2011 hänestä tuli vasemmistoliiton nuorisojärjestön puheenjohtaja. Vuotta myöhemmin, vain 25-vuotiaana, hänet valittiin ääniharavana Turun kaupunginvaltuustoon.
Edellisissä eduskuntavaaleissa 2015 Andersson keräsi Varsinais-Suomen vaalipiiristä yli 15 000 ääntä, mikä siivitti tuoreen kansanedustajan vuotta myöhemmin koko puolueen puheenjohtajaksi.
– Totta kai puolueen puheenjohtajaksi tuleminen oli toisaalta tosi hieno hetki, mutta toisaalta minua myös pelotti. Se vastuu, ja se, että asetin itseäni kohtaan aika tiukkoja tavoitteita. Mutta epäonnistumisia tulee, eikä niitä saa pelätä. Jos alkaa toimia sen mukaan, että pelkää epäonnistumisia, sen jälkeen ei tee enää mitään.
Katso Li Anderssonin haastattelu tämän artikkelin videosta. Perjantai-illan Sannikka & Ukkola TV1:ssä kello 20:00 sekä jatkojen kanssa Areenassa.
Yhä useamman kolmekymppisen naisen on tyydyttävä tapailusuhteisiin, kertoo HS – "Miesten markkinat"
Perheen perustamisiässä olevien naisten on yhä vaikeampaa löytää vakituisempaa suhdetta, joissa mies haluaisi sitoutua, kertoo Helsingin Sanomat.
Lehti on haastatellut kolmea upeaksi uranaiseksi kuvailtua, hieman alle kolmekymppistä naista, joiden mukaan miehiä kyllä löytyy treffiseuraksi ja heidän kanssaan tehdään asioita, joita vakiintuneet pariskunnat tekevät.
Ihastuminen kuitenkaan ei johda parisuhteeseen, sillä lopulta mies ei halua mitään pysyvää. Pahimmillaan deittikumppani jopa "ghostaa" eli katoaa kuin tuhka tuuleen kaikissa viestikanavissa.
– Olen juossut treffeillä ja viettänyt vuosia määrittelemättömissä suhteissa, joissa käydään yhdessä syömässä ja ollaan makutuomareina silmälasiostoksilla. Olen saanut lunta tupaan niin paljon, että aika ajoin on usko meinannut mennä, avautuu "Elina" kokemuksistaan HS:n haastattelussa.
"Tiina" puolestaan on kauppatieteen maisteri, joka ei ole koskaan seurustellut. Hänen mukaansa deittimaailmassa vallitsee "miesten markkinat".
Naisten mielestä deittisovellukset ovat yksi syy miesten kyvyttömyyteen sitoutua. Tinderin perusteella voi saada kuvan, että mahdollisuuksia on loputtomasti.
Helsingissä on myös määrällisesti nuoria naisia selvästi enemmän kuin miehiä, koska kaupunkiin muuttaa opiskelemaan enemmän naisia.
Naiset kertovat lehdelle varautuneensa elämään koko ikänsä sinkkuina. Parisuhteen puuttuminen vaikuttaa myös perhehaaveisiin. Kaksi naisista kertoo pohtineensa ajatusta lapsen hankkimisesta yksin.
Leidi Kujanpää ilmoitti miehelleen, ettei pysty enää yksiavioiseen suhteeseen – nykyään hänellä on neljä poikaystävää ja kaksi tyttöystävää
Leidi Kujanpään polyamorinen suhdekuvio kuulostaa ensialkuun monimutkaiselta. Osapuolten mukaan kuvio toimii kuitenkin mainiosti.
– Istuin alas aviomieheni eteen ja sanoin, että nyt meidän täytyy keskustella, Leidi Kujanpää, 26, muistelee viimevuotisia tapahtumia.
Pari oli pitänyt yhtä 11 vuoden ajan, joten ajatus kaapista ulos tulemisesta pelotti Kujanpäätä suunnattomasti.
Päätös oli kuitenkin kerrottava. Kujanpää ei enää pystynyt yksiavioiseen suhteeseen – hän oli ymmärtänyt olevansa polyamorinen.
Polyamoria on yksi monisuhteisuuteen kuuluva ihmissuhdemuoto ja elämäntapa. Polyamoriassa henkilöllä voi olla yhtäaikaisesti useampia seksuaalisia ja romanttisia ihmissuhteita.
– Aloin huomaamaan tuntemuksia noin viisi vuotta sitten. Ajattelin, että olenko vain jotenkin huono ja vastuuntunnoton ihminen, kun minulla on tunteita useampaa ihmistä kohtaan. Sitten kuulin termistä polyamoria. Tajusin, että tämähän on juuri se, mitä haluan ja tarvitsen elämältä, Kujanpää sanoo.
Kujanpää kertoo, että hänen entinen aviomiehensä reagoi uutiseen lopulta hyvin. Mies lupautui Kujanpään mukaan polyamoria-leirille, jossa suhdemuotoon tutustuttiin, mutta mies ei kuitenkaan ollut kiinnostunut monisuhteisuudesta.
– Hän ymmärsi leirillä, että tämä ei ole minun syyni. Tämä on vain minun tapani olla. Pystyimme eroamaan kivuttomasti hyvinä ystävinä.
Neljä poikaystävää ja kaksi tyttöystävää
Eron jälkeen Kujanpää pääsi kokemaan elämän sillä tavalla kuin hän halusi.
Tällä hetkellä Kujanpäällä on yhteensä neljä poikaystävää ja kaksi tyttöystävää. Yksi heistä on primääri-kumppani Mikko. Primääri-kumppani tarkoittaa henkilöä, jonka kanssa vietetään eniten aikaa.
Mikko oli Kujanpäälle jo entuudestaan tuttu vuosien ajalta, sillä on hän oli pistänyt miehen kiinnostavuuden merkille peli-illoissa. Viime kesän aikana suhde mieheen syveni yhteisen kaveriporukan viettäessä yhdessä aikaa puistoissa.
– Tutustuin paremmin häneen ja myös muutamaan muuhun henkilöön. Tajusimme, että olemme yhdessä aika hyvä kombo.
Osa kumppaneista löytyi polyamoria-leireiltä, yksi taas Saksasta internetin kautta.
Kujanpää myöntää, että kuvio voi kuulostaa ensikuulemalla monimutkaiselta. Vaikeasti hahmotettavan siitä tekee myös se, että osa Kujanpään kumppaneista seurustelee keskenään.
Esimerkiksi saksalaismies seurustelee nykyään myös Kujanpään primääri-kumppanin eli Mikon kanssa ja pari vieraili juuri miehen luona Saksassa.
– Meitä on seitsemän ihmisen ”polypallo”. Ottaen huomioon ”metamurut” eli henkilöt, joiden kanssa kumppanini seurustelevat, puhutaan ehkä kahdeksasta tai yhdeksästä henkilöstä.
Yhteisiä ”halibileitä”
Kiireisellä ihmisellä saattaa välillä olla vaikeuksia löytää tarpeeksi aikaa edes yhdelle kumppanille. Miten sitten kun kumppaneita on useampia?
Kujanpää myöntää, että ajankäyttö on suurin ongelma polyamorisia suhteita muodostaessa.
– Tärkeintä on suunnitella ja tehdä yhteisiä kalentereita. Siihen se oikeastaan perustuu.
Kujanpään ”polypallossa” homma toimii siten, että kaikki osapuolet viettävät paljon aikaa yhdessä esimerkiksi kokaten ja leffoja katsellen.
– Pidämme myös ”halibileitä”, joissa makaamme yhdessä lattialla tyynyjen päällä. Se on mukavaa ajanviettoa ja jokainen pystyy kertomaan oman päivänsä kulun.
Aikatauluttamisesta huolimatta voi olla, että osa kumppaneista saa välillä osakseen muita vähemmän huomiota. Kujanpään mukaan mustasukkaisuus kuuluu myös polyamorian suhteisiin.
– Minulla itselläni on aikanaan ollut kohtuullisen huono itsetunto. Kun näen, että ihminen on minua radikaalisti kauniimpi, totta kai pelkään, että hänestä tulee ulkonäön takia minua tärkeämpi jollekin. Näistä pelkotiloista pitää puhua. Polyamorian parhaita puolia on se, että lähtökohtaisesti kaikista asioista keskustellaan avoimesti.
Aloitti korjaushoidot mieheksi – 10 vuoden päästä Sametti tajusikin olevansa lesbo, haluaa takaisin naiseksi: "Mikä kerran leikataan irti, ei kasva enää takaisin"
Detransitioitunut transsukupuolinen mies, eli nainen, joka tajusi olevansa nainen. Näin suomalaisnainen kuvailee itseään Musta orkidea -blogissaan. Hän aloitti sukupuolen korjaushoidot parikymppisenä ja tajusi yli kymmenen vuotta sen jälkeen olevansa lesbo.
Kertaalleen vaihdettu nimi ei tunnu enää omalta.
Sametti on 32-vuotias suomalaisnainen. Sametti esiintyy tässä jutussa nimimerkillään suojatakseen nimeään ja identiteettiään.
Sametti aloitti sukupuolenkorjaushoidot parikymppisenä, mutta huomasi myöhemmin, ettei ollutkaan syntynyt väärään sukupuoleen. Transsukupuolisen sijaan Sametti totesikin olevansa lesbo.
– Pidin itseäni koko ikäni biseksuaalina. Ajattelin joskus, että olen jopa enemmän miehiin suuntautunut. Minulla ei ollut kokemusta naisen kanssa, Sametti kertoo nyt, vuosi heräämisensä jälkeen.
Herääminen tapahtui Sametin harrastettua seksiä naisen kanssa. Sametin mukaan kokemus ankkuroi hänet kehoonsa fyysisellä tasolla. Jos kokemus olisi ollut aiemmin, hänen kehoristiriitansa ei olisi välttämättä kehittynyt siihen pisteeseen, että hän olisi alkanut korjata sukupuoltaan.
Kun Sametti kaatoi viimeisen muurin, joka esti häntä näkemästä syvälle itseensä, oli kuitenkin jo liian myöhäistä. Häneltä oli poistettu rinnat, kohtu ja munasarjat. Hormonihoidot ovat muuttaneet ääntä ja kasvoja pysyvästi.
– Samaan aikaan, kun palaset loksahtelivat ryminällä kohdilleen, olin tehnyt peruuttamatonta vahinkoa itselleni.
Naiseus herätti kuvotusta
Sametti koki jo pienenä lapsena, ettei ollut yksi tytöistä. Poikien kanssa oli helpompi tulla juttuun ja kokea kuuluvansa porukkaan. Kun Sametti katsoi peiliin, hänet valtasi tunne, ettei voisi koskaan olla se ihminen, joka koki olevansa.
– Koen, että olen ollut katkaistu sukupuolesta ja myös kehosta, Sametti luonnehtii.
Sametti kärsi sukupuoli- ja kehoristiriidasta eli dysforiasta. Mitä vanhemmaksi hän kasvoi, sitä pahemmaksi oireet kävivät.
Sametti inhosi, kun häneen liitettiin naismaisia oletuksia. Se tuntui epäluonnolliselta ja herätti vihan kaltaisia tuntemuksia. Sametti tunsi suoranaista kuvotusta naiseutta kohtaan ja mietti paljon omaa sukupuoli-identiteettiään.
23-vuotiaana Sametti teki päätöksen hakeutua virallisiin transtutkimuksiin.
”Näihin pointteihin ei tartuttu”
Sametti sai lääkäriltä lähetteen Trans-poliklinikalle. Siellä hänelle tehtiin perustutkimukset, joiden lopputuloksena hän sai virallisen diagnoosin transsukupuolisuudestaan. Sukupuolen korjaushoidot alkoivat, kun Sametti oli 25-vuotias.
– Kun hakeuduin Trans-poliklinikalle, olin vakuuttunut, että kaikki ongelmani johtuvat siitä, että olen transsukupuolinen – eikä, että se olikin päinvastoin, Sametti sanoo.
Hänen mielestään poliklinikalla tehdyt tutkimukset eivät olleet riittävät tai riittävän tiukat. Psykologin kirjasi keskustelun aikana ylös ongelmia, jotka Sametti tiedosti vasta myöhemmin.
– Hän kirjoitti, että minun pitäisi aloittaa psykoterapia, sillä taustalla saattoi olla ongelmia, jotka vaikuttavat sukupuolikokemukseen, Sametti kertoo.
– Näihin pointteihin ei tartuttu, eikä niistä keskusteltu, hän jatkaa.
MTV Uutiset on nähnyt katkelman psykologin lausunnosta.
Mäiskettä Turussa...
https://www.ts.fi/uutiset/paikalliset/4499736/Rajut+riidat+ja+rasismisyytokset+repivat+bo+Akademin+sukupuolen+tutkimuksen+laitosta
Pronomini-rock
Tiesittekö, että Suomessa perustettiin afrikkalaisen feminismin järjestö Sahwira Africa International vuonna 2017? Johtokunta koostuu pääosin Åbo Akademin sukupuolentutkimuslaitoksen tutkijoista. Kuitenkin järjestön perustaja zimbabwelainen tohtori Fait Mkwesha on hetimiten syyttänyt Akademin laitosta epäeettisistä tutkimusmenetelmistä, ajallisesta rotuerottelusta sekä yleensä rasismista.
Erityisesti perinteiset suomalaiset pikkujoulut kärjistivät tilannetta entisestään reilu vuosi sitten, kun eräs transhenkilö oli pyytänyt Mkweshaa tunnustamaan pronominia. Luitte aivan oikein. Mkweshan piti määritellä bileissä käyttääkö hän itsestään pronominia he/she/they. Tästä Mkwesha järkyttyi, koska valkoiselta tohtoriopiskelijalta ei pronominia tivattu. Niinpä Mkwesha totesi olevansa postkolonialistinen feministi, joka ei tunnusta pronominia kielellä, joka on tuotu hänen maahansa väkivalloin. Tämä taas haiskahti muun porukan mielestä transfobiselta mutta Mkweshan mielestä taas valkoisten keskinäiseltä solidaarisuudelta sekä homonationalistiselta gangsterismilta (? kts. Wikipedia)
Tämän jälkeen syntyivät sähköpostirintamalinjat, vuodatettiin niin valkoisen kuin mustan naisen kyyneleitä ja vaikka ihonväriä ei saa mainita, se mainittiin. Syytettyjen penkille rasismisyytöksistä joutuivat Åbo Akademin rehtori Mikko Hupa ja sukupuolentutkimuksen laitoksen johtaja Salla Tuori. Mkweshan tekemä valitus tutkittiin ja loppupäätelmä oli, ettei kukaan yliopiston henkilökunnasta ollut syyllistynyt tietoisesti rasismiin.
Mkwesha on eri mieltä ja kerää nimiä vetoomukseen, jossa hän vaatii, että Åbo Akademi pyytää anteeksi kaikilta kaltoin kohdelluilta mustilta ja värillisiltä (tässä kohtaa ihonvärin sanominen on taas sallittua) opiskelijoilta ja tutkijoilta sekä ei-rasistisilta valkoisilta...
Juttu löytyy 3.3. Turun Sanomista ja on herkullinen kuvaus aikamme yliopistomaailmasta. Minä jään jälleen kerran miettimään, mihin verovarojamme käytetään. Pronominin tunnustamis-tutkimukseen? Homma muuten ratkeaa sillä, että suomesta tulee maailmankieli. Turun murrekin käy. Täällä myös eläinten oikeudet otetaan huomioon ja kissakin on "hän".
Turun yliopistossa rasistinen vainoriita, sukupuolentutkijat sättivät toisiaan mielikuvituksellisin termein: ”homonationalistista gangsterismia”, ”ajallista rotuerottelua”
Åbo Akademin ankkalammikolla kuohuu toden teolla. Tutkija Faith Mkwesha ja hänen perustamansa afrikkalaisen feminismin Sahwira Africa International -järjestö ovat laatineet nettiin vetoomuksen, jossa vaaditaan rasismi häädettäväksi suomalaisesta yliopistomaailmasta. Esimerkkejä rasismista löytyy Mkweshan mukaan sekä tutkijoiden kohtelusta että pikkujouluista. Ja erityisesti Åbo Akademista.
Järjestö ilmoittaa olevansa ”järjestö, joka taistelee naisten ja tyttöjen oikeuksien puolesta, rasismia, köyhyyttä ja väkivaltaa vastaan. Olemme afrikkalaisia feministejä, emmekä usko egoististiseen feminismiin.”
Soppaan on perehtynyt Turun Sanomat.
Sahwira Africa Internationalin tykistön sulkutuli kohdistuu pääosin Åbo Akademiin ja siellä sukupuolen tutkimuksen laitokseen. Laitoksella on tutkija Mkweshan mielestä syrjitty mustaa naista. Tutkimuskäytännöt ovat nekin olleet epäeettisiä. Laitoksella on väitteen mukaan harrastettu myös ”ajallista rotuerottelua” (engl: racial separation of time).
Kiista pronominin käytöstä
Laitoksen pikkujoulussa rasismi onkin sitten puhjennut kukkaan oikein kunnolla ja se ilmenee kiistasta, joka koski transsukupuolisten ”hän”-pronominin käyttöä ja sen tivaamista, mitä pronominia Mkweshan itsestään käyttää. Sahwira-järjestön mukaan ”Mkwesha joutui tilanteessa homonationalistisen gangsterismin uhriksi”.
Sukupuolen tutkijoiden parissa kehitetyn teorian mukaan homonationalismi on valkoista ylemmyydentuntoa heijastavaa ajattelua, jossa mustien oletetaan automaattisesti olevan kehittymättömämpien kulttuurien edustajina homo- ja transfobisia, valaisee Turun Sanomat.
Turkulainen perussuomalainen sanataituri Sanna Paasikivi on kahlannut koko sotkun läpi, ja kertoo tapauksesta blogissaan:
”Tiesittekö, että Suomessa perustettiin afrikkalaisen feminismin järjestö Sahwira Africa International vuonna 2017? Johtokunta koostuu pääosin Åbo Akademin sukupuolentutkimuslaitoksen tutkijoista. Kuitenkin järjestön perustaja zimbabwelainen tohtori Fait Mkwesha on hetimiten syyttänyt Akademin laitosta epäeettisistä tutkimusmenetelmistä, ajallisesta rotuerottelusta ja rasismista yleensäkin.
Erityisesti perinteiset suomalaiset pikkujoulut kärjistivät tilannetta entisestään reilu vuosi sitten, kun eräs transhenkilö oli pyytänyt Mkweshaa tunnustamaan pronominia. Luitte aivan oikein. Mkweshan piti määritellä bileissä käyttääkö hän itsestään pronominia he/she/they. Tästä Mkwesha järkyttyi, koska valkoiselta tohtoriopiskelijalta ei pronominia tivattu. Niinpä Mkwesha totesi olevansa postkolonialistinen feministi, joka ei tunnusta pronominia kielellä, joka on tuotu hänen maahansa väkivalloin. Tämä taas haiskahti muun porukan mielestä transfobiselta mutta Mkweshan mielestä taas valkoisten keskinäiseltä solidaarisuudelta sekä homonationalistiselta gangsterismilta..”
Rehtorikin syytettyjen penkille
Åbo Akademin johto käynnisti tapahtumista tutkinnan ja se mutkisti asioita entisestään. Pian rasismikortti heilui myös rehtorin ja talousjohtajan nenän edessä. Tutkinnan lopputulos kuitenkin oli, ”että kukaan yliopiston henkilökunnasta ei ole toiminut tietoisesti tai tarkoituksellisesti rasistisesti”. Rehtori sanoo, että rasismisyytökset otetaan Åbo Akademissa erittäin vakavasti ja ne on tutkittu huolellisesti.
Epäsopua on syntynyt siitäkin, pitäisikö Åbo Akademissa tehdä tutkimus, jossa tunnistettaisiin rasistiset käytännöt ja kehitettäisiin työkalut niiden kitkemiseksi. Rehtorin mukaan yliopistossa on jo ollut käynnissä väitöskirjatutkimus mustien lasten kouluissa kohtaamasta rasismista. Sahwiran vetoomuksessa todetaan edelliseen viitaten, että rehtori ”oli infantilisoinut yliopistonsa mustat tutkijat ja nimittänyt heitä lapsiksi”.
Li Andersson: Armeijaan lisää kasvisruokapäiviä
Vasemmistoliiton puheenjohtajan mukaan kasviksia kohti on syytä siirtyä kaikessa joukkoruokailussa.
Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson on vastannut Länsiväylän vaalikoneessa väittämään ”armeijaan on saatava lisää kasvisruokapäiviä”.
Li Andersson ilmoittaa olevansa väittämän kanssa samaa mieltä.
– Kaikissa joukkoruokailuissa on syytä siirtyä kasvispainotteisempaan ruokaan. Se on ilmastoystävällistä ja oikein tehtynä yhtä täyttävää ja ravitsevaa kuin liharuokakin, Li Andersson toteaa perusteluissaan.
Vaalikoneessa Andersson on samaa mieltä myös muun muassa siitä, että ”metsien hakkuita Suomessa pitää vähentää välittömästi ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi”. Asian nosti sunnuntaina uudelleen esiin pääministeri Juha Sipilä (kesk.).
Väittämästä ”rikollisia pitää rangaista nykyistä kovemmin” Li Andersson on eri mieltä.
– On olemassa paljon tutkimustietoa siitä, että rangaistusten koventaminen ei vähennä rikollisuutta. Keskeistä olisi pyrkiä ennaltaehkäisemään rikollisuutta ja huolehtia siitä, että rikosten uusimisia on mahdollisimman vähän, Li Andersson perustelee vaalikoneessa.
Susanna oli treffeillä aviomiehensä kanssa, kun hän iski silmänsä Cristaan – sitten syntyi erikoinen sopimus kolmiodraamasta
Cristan ja Susannan suhde leimahti varsin odottamattomista lähtökohdista.
Tämän viikon Unelmahäissä vähän yli kolmikymppiset Crista ja Susanna sanovat toisilleen tahdon luonnon helmassa lähellä Joensuuta.
Parin rakkaus leimahti varsin erikoisista lähtökohdista. Heinäkuussa 2016 Susanna vietti miehensä kanssa iltaa ravintolassa ja kiinnitti siellä huomionsa Cristaan. Susanna oli ensi hetkestä asti täysin myyty – siitä huolimatta, että hän oli jo naimisissa miehensä kanssa.
Susanna rohkaistui laittamaan Cristalle viestiä Facebookissa.
– Mietin, että uskallanko laittaa sen viestin. Ajattelin, että kyllä mä nyt uskallan. Eihän tässä mitään menetä, Susanna pohtii ohjelmassa kameroille.
Aviomiehelle oli ok, että biseksuaalinen Susanna tapailee suhteessa muita naisia.
– Mulla oli sopimus ex-mieheni kanssa, että mulla saa olla myös naissuhteita. Hän oli tiennyt koko suhteemme ajan, että mä olen bi, joten mä sain toteuttaa myös sitä puolta itsestäni, Susanna selvittää.
Cristalle Susannan tilanne tuli järkytyksenä, mutta hän hyppäsi mukaan tilanteeseen. Myös kaverit varoittelivat ryhtymästä suhteeseen varatun naisen kanssa.
– Susanna laittoi viestiä muutama päivä myöhemmin, että olitko ollut siellä baarissa. Vastasin, että olinhan minä, Crista muisteli.
Pari alkoi tapailla ja rakastui.
– Kaverit olivat aika epäileväisiä siitä, että olin sotkeutumassa varattuun naiseen. He kehottivat miettimään tarkkaan, etten satuttaisi itseäni, Crista kertoo.
– Sen verran olin seikkailunhaluinen. Ajattelin, että mikä ettei.
Unelmahäät TV5 maanantaisin klo 21.00. Katsottavissa myös Dplayssa osoitteessa dplay.fi.
Alma-gallup: Sdp 21.3, Kok 18.1, Kesk 14.1, Vihr 13.2
Tietoykkönen Oy teki Alma Median toimeksiannosta puoluekannatusmittauksen 18.2.–3.3.2019. Haastateltuja oli 1500. Puoluekantansa ilmaisi 79,2 prosenttia vastaajista eli 1 188 henkilöä. Mittauksen on uutisoinut muun muassa Aamulehti.
Kannatusta mitattiin prosenttiyksikköinä seuraavasti (muutos edellisestä vastaavasta mittauksesta):
Sdp 21,3 (+0,3)
Kokoomus 18,1 (-1,6)
Keskusta 14,1 (-0,3)
Vihreät 13,2 (+0,2)
PS 11,2 (+1,3)
Vas 9,0 (+0,1)
Rkp 4,1 (-0,1)
KD 4,1 (-0,2)
Sin 2,3 (+0,2)
Muut 2,6 (+0,1)
Kokoomuksen puoluesihteeri Janne Pesonen sanoo AL:lle, että puolueen kannatuspudotukseen oli osattu varautua hoitajamitoituksesta käydyn keskustelun jälkeen. Pesosen mukaan helmikuu oli kokoomukselle ”aika haastava” ja ”jätti jäljen”.
Vastanneista täysin varmana äänestyspäätöstään pitää 58 prosenttia kokoomuslaisista. Sdp:n kannattajista täysin varmoja on 44 prosenttia.
Erikoistutkija Jenni Karimäki katsoo AL:ssä, ettei Sdp:n paikka pääministeripuolueena ole vielä ratkennut. Hänen mukaansa ”yhtälailla kokoomus voi saada kannatuksensa nousuun tai Sdp:n kannatus voi lähteä laskuun – tai sitten voi kääntyä toisinkin päin”.
– Ero ei vielä ole niin suuri vaikka kannatuskäyrät kulkevatkin eri suuntiin. Viime vaaleissa keskusta oli kovassa nosteessa ja kaikki merkit lupasivat hyvää, niin kannatus tuli aika paljon alas 25 prosentin kannatusluvuista vaalipäivän 21 prosentin tuntumaan, Jenni Karimäki sanoo Aamulehdessä.
Varusmiehet duuniin?
Suomessa varusmiespalveluksen suorittaa vuosittain noin 20 000 ja siviilipalveluksen noin 3 000 nuorta. Työ- ja elinkeinoministeriön (TEM) virkamiehet ovat julkaisset raportin, jonka mukaan heidän päästämisensä työmarkkinoille asevelvollisuuden suorittamisen sijaan nostaisi työllisyysastetta 0,8 prosentin verran.
TEM laskee varusmiespalvelustaan suorittavat ilmeisesti ns. NEET-nuoriin (Not in Employment, Education or Training) ja siten he sulautuvat tällaisessa tilastoinnissa harhaanjohtavasti keskimääräistä korkeamman syrjäytymisriskin joukkoon. Muutamat lisähavainnot ovatkin paikallaan.
TEM:n arvio perustuu oletukseen, että kaikkien varusmiespalvelustaan suorittavien vaihtoehto olisi työelämä. Kuitenkin nuorten työttömyysaste on keskimääräistä työttömyysastetta korkeampi. Asevelvollisuuttaan suorittavat ovat nuoria ja suhteellisen matalasti koulutettuja, jolloin heidän ansiomahdollisuutensa palkkatyössä olisivat keskimääräistä heikommat. Enemmistö varusmiespalvelustaan suorittavista nuorista ei todennäköisesti olisi työelämässä vaan pikemminkin opiskelijoina, jotka eivät kasvata bruttokansantuotetta samalla tavalla kuin työelämässä olevat.
On totta, että asepalvelus toimii nuorilla opinto- ja työuran keskeyttäjänä. Sen merkitys riippuu kuitenkin ratkaisevasti siitä, millaisessa opinto- tai työuran vaiheessa henkilö on ennen palvelusta. Jos asevelvollisuus lykkää opiskeluja ja työelämään siirtymistä, sillä on pieni tuottavuutta vähentävä vaikutus, joka tosin vähenee ajan myötä.
Ammattiuransa jo löytäneille asepalveluksen välttäminen mahdollistaisi hieman nopeamman kiinnittymisen opintoihin tai työelämään. Toisaalta uransa suhteen epätietoiset edistyvät palveluksen aikana ammatinvalintaprosesseissaan. Heille palvelus mahdollistaa omaa tulevaisuutta koskevan suunnittelun ja tarjoaa harkinta-aikaa ennen tutkintotavoitteeseen tai työuraan sitoutumista.
Asevelvollisuusaikana karttuu myös siviiliuraa edistäviä tietoja ja taitoja ja siten varusmiespalveluksen suorittaminen voi itsessään vaikuttaa varusmiesten myöhempään ansiotasoon. Esimerkiksi ETLA:n tutkimuksen mukaan armeijan käyminen siten, että varusmiesaika on minimiä pidempi, ei pidennä tilastollisesti merkitsevästi henkilön koulutuksesta valmistumista. Lisäksi varusmiespalveluksen menestyksellinen suorittaminen indikoi erittäin voimakkaasti ja positiivisesti tulevaa työmarkkina-asemaa: korkeaa koulutusta, korkeaa työllistymistä ja korkeaa palkkaa.
Olennaisin asia on kuitenkin se, että koska koko Suomen aluetta puolustetaan eikä meillä ole ammattiarmeijaa, on riittävän kokoinen reservi ja sodan ajan joukko välttämätön. Teoreettinen muutaman desimaalin nousu työllisyysasteessa ei ole verrannollinen siihen, että heikentäisimme puolustusratkaisumme – yleisen asevelvollisuuden – perustaa. Onneksi viisas työministeri Jari Lindström on ymmärtänyt tämän.
TÄMÄ MYRKKY TAPPAA - SILLÄ VOI SAADA MYÖS MAHTAVAN EREKTION!
Tutkijat ovat mahdollisesti löytäneet uuden, joskin hieman erikoisen kuuloisen, tavan auttaa erektiohäiriöistä kärsiviä miehiä. Brasilialaistutkijoiden mukaan maailman myrkyllisimpiin lukeutuvan hämähäkin myrkky voisi auttaa miehiä suoriutumaan paremmin makuuhuoneessa.
HÄMÄ-HÄMÄ-HÄKKI
Brasilianvaeltajahämähäkki, jota löytyy Etelä-Amerikasta, on tappavan myrkyllinen ja suuri osa hämähäkkien puremista johtuvista kuolemista on juuri sen aiheuttamia. Asiantuntijat uskovat kuitenkin, että myrkkyä voitaisiin tulevaisuudessa käyttää auttamaan miljoonia miehiä.
Tutkijoiden ryhmä on kehittänyt hämähäkin myrkkyyn perustuvan geelin, jonka he uskovat teehoavan erektio-ongelmiin jopa "tehokkaammin kuin Viagra".
KESTÄVÄ SEISOKKI
BZ371-geeli sai alkunsa, kun tutkijat tajusivat, että hämähäkin purema aiheuttaa miehillä usein kivuliaan priapismin, eli kestoerektion. Tutkijat havaitsivat, että hyvin pieni määrä myrkkyä voi vilkastuttaa peniksen verenkierron jopa kaksinkertaiseksi.
Kliinisissä kokeissa miesten onnistui saavuttaa geelin avulla erektio alle puolessa tunnissa ja täysin ilman sivuvaikutuksia. Tutkijoiden mukaan geeli onkin potentiaalisesti "turvallinen ja tehokas vaihtoehto" nykyisille erektiolääkkeille.
Myrkky ei välttämättä auta pelkästään miehiä; asiantuntijat uskovat, että hoitoa voitaisiin käyttää myös lisäämään alhaisesta libidosta kärsivien naisten haluja.
Lähde: Mirror
”Kimppaseksin harrastajat on unohdettu, vaikka heitä on koko ajan enemmän” – Anu, 40, lataa suorat sanat Tinderistä
Deittisovellusten valtias Tinder oli joskus hauska peli ja jopa hyödyllinenkin, mutta nykyään se tarjoilee jänniä juttuja, sanoo Tinder-konkari.
”Kun pitkästä aikaa viritin Suomessa Tinderin ja laitoin haun päälle, tuntui kuin olisin saapunut täysin uuteen maailmaan. Sovellus tarjosi paljon bdsm-seuralaisia sekä kimppakivaa.”
Näin 40-vuotias Anu kertoo uusista Tinder-huomioistaan. Hän on käyttänyt muutaman vuoden ajan deittisovellusta epäsäännöllisesti. Loma-aikanaan ja matkoillaan Anu laittaa Tinderin päälle kuin automaattisesti. Se on hänen keinonsa tutustua uusiin ihmisiin uusissa paikoissa. Nyt välissä on ollut kuukausien tauko.
Anu huomasi selvän muutoksen suomalaisten Tinder-käyttäytymisessä:
– Suomessa en ole koskaan nähnyt aiemmin näin valtavaa määrää esimerkiksi pareja, jotka etsivät kolmatta pyörää. Samaan aikaan se on ihastuttavan vapautunutta sekä hieman pelottavaa, kun ottaa huomioon, että Tinderin käyttöliittymä on pysynyt samanlaisena jo pitkään.
– Ja sitten ne roskapostit. Viimeksi sain viikonloppuna Tinderin inboksiini viestin, jonka luulin olevani joltain mätsiltäni. Mutta se osoittautui finanssiyhtiön mainokseksi, jossa markkinoitiin deittilainaa.
Tällä hetkellä Anu pohtii vakavasti Tinderin poistamista lopullisesti. Ainakin siihen asti, kun sovellus uudistuu.
Me Naisten pyynnöstä hän listasi asiat, jotka tekevät Tinderistä hänen mielestään niin vanhanaikaisen:
LASTEN KUVAT JOUTAVAT POIS!
”Vanhoja hääkuvia, lasten kuvia, piiskoja… profiileissa pyörii nykyään hämmästyttäviä kuvia. Varsinkin lasten kuvat miesten profiileissa ovat yllättäviä: kaikki eivät suinkaan esittele omia lapsiaan, vaan mukana voi olla muita sukulais- tai kummilapsia. Miksi ihmeessä?
Miksi toinen henkilö, vieläpä alaikäinen, liitetään mukaan deitti-ilmoitukseen? Omasta jälkikasvustaan voi ilmoittaa tekstissä tai myöhemmin yksityisviestissä.
Voisiko Tinder ottaa käyttöön lapsenkasvotunnistimen, joka estäisi alaikäisten kuvien julkaisemisen? Kaikki tuskin ovat kysyneet lupaa siltä alaikäiseltä, jonka kuvan he ovat ladanneet palveluun.”
KIMPPASEKSIN HAKIJOILLE OMA OSIONSA?
”Kun selailen Tinder-profiileja, katselen niitä useimmiten kahdenkeskinen suhde mielessäni. Suhteen laatu voi olla mitä vain – mielialastani ja paikastani riippuen. Lomamatkoilla paikallisen kaverin löytäminen onnistuu kätevästi Tinderistä.
Suomessa toivon löytäväni jotain vakavampaa, vaikka lähdenkin kevyin askelin liikenteeseen. En uskalla toivoa heti kättelyssä, että deitistä syntyisi jotain vakavampaa.
Tällä hetkellä tuntuu, että suomalaiset etsivät Tinderissä lähinnä seksiseuraa.
Vastaan tulee yhä kinkympää tarjontaa. Myös kimppakivaan haetaan seuralaisia koko ajan enemmän. On mahtavaa, että suomalaiset ovat vapautuneet ja toteuttavat seksiunelmiaan, mutta mieleen tulee pakosti: voisiko Tinder uudistaa asetuksiaan?
Olisi mainiota, jos sovelluksen asetuksissa voisi valita kimppakivan. Silloin parinvaihtajat, ryhmäseksin tarjoajat ja etsijät olisivat niin sanotusti omassa lokerossaan. Nyt Tinder on unohtanut kimppakivan harrastajat kokonaan.
Tässä on iso dilemma. Ihmisiä ei tietenkään pitäisi luokitella; monet kuuluvat moneen ”lokeroon” seksissäkin – tai ainakin haluaisivat kuulua. Laajemmat Tinder-asetukset voisivat kuitenkin helpottaa hakua ja madaltaa kynnystä yhteydenottoon.
Miehen ja naisen lisäksi Tinder saisi ottaa huomioon muunsukupuoliset. On vanhanaikaista määritellä vain kaksi sukupuolta.”
Naisille voisi olla tarjolla ulkoilualueiden vessojen tyhjennystä – ministeriöiden oli vaikea keksiä tekemistä kansalaispalveluksen suorittajille
Puolueet pitävät meteliä naisten kutsunnoista ja kansalaispalveluksesta. Tuore selvitys heittää kylmää vettä niskaan. Puolustusministeri Niinistön mukaan ainut järkevä ehdotus oli kansalaistaidon palauttaminen kouluihin.
Naisille kutsunnat ja heille räätälöity kansalaispalvelu. Tätä on kuultu pitkään ja naisten entistä laajempaa osallistumista kokonaismaanpuolustukseen puidaan varmasti tulevissa vaalitenteissä.
Turvallisuuskomitean virkamiesselvitys kansalaispalveluksesta kaataa kuitenkin kylmää vettä innokkaimpien niskaan. Kysely eri hallinnonaloille ei tuottanut paljonkaan ehdotuksia.
– Ennakkotietojen mukaan valtaosa ministeriöistä ei pidä tarpeellisena kansalaispalvelun toteuttamista. Peräti seitsemän ministeriötä oli tätä mieltä. Mahdollisen tarpeen palveluksen järjestämiselle esitti vain kolme ministeriötä, puolustusministeri Jussi Niinistö (sin.) toteaa.
Selvitys tehtiin viime vuonna julkaistun Elisabeth Rehnin Bank of Ideas ajatushautomon selvityksen jälkimainingeissa.
Siinä lähdettiin liikkeelle siitä, että nykymuotoisen asepalveluksen tilalle tulisi kansalaispalvelus.
Kansalaispalveluksen voisi suorittaa asepalveluksena tai uudenlaisena varautumispalveluksena, joka korvaisi siviilipalveluksen. Varautumispalveluksen suorittaja voisi valita kursseja ja harjoituksia esimerkiksi väestön- tai ympäristönsuojelusta, terveydenhuollosta tai kyberturvallisuudesta.
– Tämä käynnisti turvallisuuskomitean selvityksen. Eri ministeriöiltä pyydettiin lausuntoa siitä, onko niiden hallinnonalalla tarvetta koulutuksen toteuttamiseen, ja jos on, niin mihin tarve perustuu. Edelleen kysyttiin, mitä mahdollinen koulutus voisi olla, Niinistö selventää.
Hänen mukaansa selvitys valmistuu kokonaisuudessaan parin viikon kuluttua.
Vessat ykkösenä
Ehdotuksia oli vain maa- ja metsätalous-, ympäristö- sekä sisäministeriöiltä.
Niinistö korostaa, että ministeriöillä ei ollut halua ottaa vastuulleen koulutuksen järjestämistä tai toteuttamista, mutta muutamia ajatuksia oli kirjattu.
– Ympäristöministeriö ehdotti, että kansalaispalvelusta voitaisiin hyödyntää metsien suojelualueiden hallitussa poltossa eli kulotuksessa. Edelleen sieltä ehdotettiin, että palvelusta suorittavat voisivat tyhjentää metsähallituksen ulkoilualueiden vessat. Jokainen voi miettiä, miten mielekästä tällainen palvelus olisi.
Maa- ja metsätalousministeriön ehdotuksessa palvelusta voitaisiin hyödyntää häiriötilanteissa sähkön- ja vedenjakelun turvaamisessa. Tämä tapahtuisi viranomaisten valvonnassa.
Sisäasiainministeriö kirjasi, että kansalaispalvelulla voitaisiin vahvistaa sisäisen turvallisuuden kokonaisuutta.
– Tämä on laaja ehdotus. Luulen, ettei tämäkään etenisi, sillä hanke voisi kaatua perustuslakiin, kun aletaan puhua sisäisestä turvallisuudesta. Meillä on hallituksen esitys reservipoliiseista perustuslakivaliokunnassa, ja käytännössä se on jo torpattu.
Kansalaistaitoja, kiitos
Yksi kohtuullisen viisas esitys ministerin mukaan sentään löytyy.
– On ehdotettu, että peruskoulun luokilla 7–9 olisi turvallisuutta tukevien taitojen opetusta. Tällaista vanhan ajan kansalaistaidon opetusta voisi harkita uudelleen opetusohjelmiin.
Niinistölle alustavat tulokset eivät olleet kovin suuri yllätys.
– Ongelma on ollut se, että naisten osallistumisesta puhutaan paljon kauniina käsitteenä, mutta kenelläkään ei ole konkreettista ajatusta siitä, miten kansalaispalvelu järjestetään, kuka sen kustantaa, kuka kouluttaa ja majoittaa. Varuskunnat ovat täynnä, sinne ei mahdu yhtään lisää.
Ministeri on sitä mieltä, että keskustelussa on menty tasa-arvokylki edellä.
Heidi on ainoa nainen työyhteisössään – ei päässyt huoltomiesten rahakkaaseen päivystysrinkiin: ”Kukaan ei osannut kertoa syytä”
Käräjäoikeus tuomitsi kunnan maksamaan Heidi Kimarille 45 000 euron korvaukset tasa-arvolain rikkomisesta.
Länsi-Uudenmaan käräjäoikeus tuomitsi Kirkkonummen kunnan maksamaan huoltomiehenä toimineelle naiselle 35 000 euron korvauksen ja 10 000 euron hyvityksen. Lisäksi kunta joutuu maksamaan naisen yli 15 000 euron oikeudenkäyntikulut.
Vyyhti sai alkunsa, kun kunta ei ollut ottanut naista huoltomiesten päivystysrinkiin useista pyynnöistä huolimatta, vaan kunta täydensi rinkiä vain miehillä.
Asiasta kertoi ensimmäisenä Julkisten ja hyvinvointialojen liiton Motiivi-lehti.
Myös Ilta-Sanomat tavoitti maanantaina puhelimitse vuosien taistelun syrjinnästä käyneen Heidi Kimarin.
Kirkkonummen kunnalla työskentelevä Kimari kertoo kuulleensa nopeasti työssä aloitettuaan ja työkavereihinsa tutustuttuaan päivystysringistä ja tehtävien mukanaan tuomista tuloista. Osa työkavereista rakennutti esimerkiksi uusia omakotitaloja.
PÄIVYSTÄJÄ saa ilta-, yö- ja sunnuntailisiä. Motiivi-lehden mukaan myös ylityötunteja on tehty reilusti yli työaikalaissa määritellyn sallitun määrän.
Myös Kimari ilmoitti esimiehelleen tahtovansa mukaan rinkiin, kun oli ollut kunnan palveluksessa pari vuotta. Pian kävi kuitenkin ilmi, että rinkiin oli todella vaikeaa päästä. Motiivi-lehden artikkelissa kerrotaan, että rinkiin otettiin sen sijaan useampi mies ennen Kimaria.
– Esimiehen taholta pompoteltiin kysymään sieltä ja täältä, mutta kukaan ei osannut kertoa syytä, miksi en pääse, kertoo Kimari, joka päätyi lopulta ottamaan yhteyttä luottamusmieheen.
– Aloimme pohtia, mikä on syy. Pohdimme sitten, että voisiko taustalla olla sukupuoli, kertoo Kimari, joka on edelleen ainoa nainen huoltomiehen tehtävissä työyhteisössään.
TYÖNANTAJA perusteli Motiivi-lehden mukaan toimintaansa esimerkiksi sillä, että vuonna 2009 Kirkkonummen kunnan palvelukseen tulleella Kimarilla oli enemmän sairauspoissaoloja kuin joillain muilla työntekijöillä. Poissaolojen syynä olivat lehden mukaan esimerkiksi kaksi keskenmenoa.
Yhteyttä syrjintäepäilyihin liittyen piti ottaa myös tasa-arvovaltuutettuun ennen kuin paikka ringistä heltisi lopulta vuonna 2016.
– Tasa-arvovaltuutetun lausunnon jälkeenkään se ei ollut vielä ihan selvää. Luottamusmies joutui vielä järjestämään tapaamisen työnantajan kanssa ja minun piti käydä työterveystarkastuksessa, jossa todettiin, että olen sopiva tekemään päivystystyötä, Kimari kertoo.
PROSESSI kesti useamman vuoden. Kimari on hyvin helpottunut käräjäoikeuden päätöksestä.
– Olihan se pitkä ja kivinen tie. Kyllä se helpotti erittäin paljon. Ei sitä oikein ole vielä sisäistänyt, hän sanoo.
Kirkkonummen kunta on kuitenkin ilmoittanut tyytymättömyytensä käräjäoikeuden ratkaisuun.
– Pelottaa tietysti, että jos tämä menee hoviin ja piina jatkuu vielä.
Kimarin mukaan paikka päivystysringissä on kuitenkin ollut taistelun arvoinen. Hänen mukaansa soittoja viikonlopputöihin tulee varsin usein, kun päivystäjä vastaa yksin kunnan kiinteistöistä.
– Tykkään hirveästi päivystämisestä. Siinä on vastuuta, mutta saa olla ihmisten kanssa tekemisissä ja tehtävät vaihtelevat paljon. On palkitsevaa ja kannatti taistella.
Konserttiarvio: Kalevauva löysi laulunsa sisällöstä yhtymäkohtia oikeaan Kalevalaan
Kalevauva-yhtye laulaa älyttömiä ja hävyttömiä lyriikoita naama peruslukemilla.
Viimeistään viimevuotisilla Linnan juhlien jatkoilla trubaduuriduo Kalevauva.fi raivasi tiensä koko kansan tietoisuuteen. Yhtye teki juhlien aikana julkaistuista tviiteistä laulun, jonka se esitti parin tunnin kiivastahtisen sävellysrupeaman jälkeen suorassa televisiolähetyksessä.
”Miks mä katon ku ihmiset kättelee toisiaan / Miksi? No onneks on Twitter ja kaljaa / Ei tää nelikymppisenä ole yhtään tylsää / shampanjaa ja joulutorttuja / verkkarit jalassa; häshtäg Linnanjuhlat”
Sama laulu kuultiin Kalevalan päivänä, kun yhtye esiintyi loppuunmyydylle Malmitalon salille Helsingissä.
Kalevauva on tehnyt lähes maagisen oivalluksen: netti on täynnä modernia kansanperinnettä, joka ansaitsee tulla talletetuksi laulujen muotoon. Useimmat sanoitukset on poimittu Vauva.fi-keskustelupalstalta.
Kimmo Numminen ja Aapo Niininen laulavat. Numminen säestää lauluja banjolla ja tarpeen tullen esimerkiksi pianolla tai huuliharpulla, Niininen kitaralla ja rumpukompilla.
Osa taikaa on, että kaksikko laulaa älyttömiä ja hävyttömiä lyriikoita naama peruslukemilla. Vaikka aiheena olisi takapuolen ja sohvan välisten aromien alkuperän pohdinta, Kalevauvan pokka pitää – enimmäkseen.
Kalevalan päivän keikan juonnoissaan miehet löysivät erityisesti Tinder – Horror Story -kappaleen sisällöstä yhtymäkohtia Kalevalaan ja sen traagiseen hahmoon Kullervoon, joka rakastuu tietämättään siskoonsa:
”Laitoin viestin miehelle, joka kuulosti / unelmieni mieheltä / vaikka kuvaa ei ollut / Hänellä oli samanlaiset arvot / hän piti juuri samoista asioista / Mut sain lyhyen vastauksen / 'Sorry systeri! Se olen minä.'”
Malmitalon keikka alkoi kahdella synnytysaiheisella hitillä, Pitääkö synnytyksessä todellakin olla alapää paljaana? ja Synnytystalkoilla.
Synnytystalkoiden sanoitus on peräisin keskustelupalstan viestiketjusta, joka sai alkunsa Sauli Niinistön ja Jenni Haukion vauvauutisesta ja jossa pohdiskeltiin Antti Rinteen peräänkuuluttamia synnytystalkoita.
Keikalla tehtiin myös lyyrinen maakuntakiertue Jyväskylästä Kouvolan kautta kaksikon kotimaisemiin Vantaalle. Varsinaista kotiseutuylpeyttä suoraan kansan syvistä riveistä!
Asevelvollisuudesta ehti jo tulla harvinaisuus Euroopassa, mutta Venäjän uhka on kääntänyt suunnan
Esimerkiksi Liettuassa varusmiespalvelus on otettu uudelleen käyttöön ja Ruotsissa osittain.
Ukrainan sota ja Krimin miehitys ovat saaneet useat Euroopan valtiot harkitsemaan asevelvollisuusjärjestelmän palauttamista kokonaan tai osittain.
Vielä 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä suuntaus oli toisenlainen. Suomi oli jäämässä eurooppalaiseksi poikkeukseksi yleisen asevelvollisuutensa kanssa.
Ehkä eniten keskustelua asevelvollisuusjärjestelmästä on käyty viime vuosina Baltian maissa, jotka vapautuivat neuvostomiehityksestä alle kolme vuosikymmentä sitten.
Nato-maa Liettua päätti palauttaa asevelvollisuuden (siirryt toiseen palveluun) pysyvästi käyttöön vuonna 2016. Syynä olivat (siirryt toiseen palveluun) Ukrainan sota ja mahdollinen sotilaallinen uhka Venäjältä. Asevelvollisuudesta oli luovuttu Liettuassa vuonna 2008.
Naapurivaltio Latvia puolestaan luopui asevelvollisuudesta vuosi ennen Liettuaa. Sen palauttamisesta on keskusteltu (siirryt toiseen palveluun), mutta puolustusministeriön valtiosihteerin Jānis Garisonsin mukaan Latvialla ei ole varaa järjestelmän toteuttamiseen.
Virossa on käytössä miehiä koskeva asevelvollisuus. Armeijaan joutuminen on kuitenkin ollut helppoa välttää (siirryt toiseen palveluun), ja vain noin kolmannes kunkin ikäluokan miehistä suorittaa palveluksen.
Viron puolustusministeriö ilmoitti reilu vuosi sitten (siirryt toiseen palveluun), että se aikoo nostaa vuosittain varusmiespalveluksen käyvien määrän 3 200:sta 4 000:een.
Pohjoismailla erilaiset ratkaisut
Ruotsi päätti toissa vuonna asevelvollisuuden palauttamisesta rajattuna. Syynä oli turvallisuuspoliittisen tilanteen muutos Itämeren alueella. Ruotsi oli luopunut asevelvollisuudesta vuonna 2010, kun se päätti siirtyä ammattiarmeijaan.
Nato-maa Norjassa on otettu käyttöön ensimmäisenä maana Euroopassa sukupuolineutraali valikoiva asevelvollisuus. Naisvapaaehtoisia Norjan armeijassa on ollut jo kauan, mutta kutsunnat laajennettiin vuonna 2016 koskemaan 19-vuotiaita naisia.
Tanskassa miehet ovat asevelvollisia, mutta vain noin puolet ikäluokasta (siirryt toiseen palveluun) on viime vuosina katsottu kykeneväksi suorittamaan palvelus. Tanskassa on esitetty huolta (siirryt toiseen palveluun) psyykkisten häiriöiden yleistymisestä kutsuntoihin tulevilla nuorilla miehillä.
Islanti on Nato-maana poikkeuksellinen, koska sillä ei ole omaa armeijaa eikä näin ollen varusmiespalvelustakaan. Islannilla on kuitenkin oma rannikkovartiosto.
Asevelvollisuusjärjestelmän muutokset ovat tulleet Suomessakin viime viikkoina ajankohtaisiksi, kun eduskunta päätti kumota lain, joka on aiemmin vapauttanut Jehovan todistajat ase- ja siviilipalveluksesta.
Aika ajoin Suomessa on herännyt keskustelua myös asevelvollisuus- ja siviilipalvelusjärjestelmän laajentamisesta naisia koskevaksi, tai yleisemmästä kansalaispalveluksesta. Etenkin osa puolueiden nuorisojärjestöistä (siirryt toiseen palveluun) on halunnut muuttaa nykymallia tasa-arvoisemmaksi.
Puolustusvoimain komentaja Jarmo Lindberg on kuitenkin todennut, että tällä hetkellä naisten vapaaehtoinen palvelus riittää.
”Maksoin poikuuden menettämisestä 22-vuotiaana” - kiltit miehet kertovat naisten kovista vaatimuksista
”Naiset eivät kiinnostu köyhästä alikoulutetusta miehestä.”
Mies, jolla ei ole perheen elättäjän tuloja, jää lapsettomaksi. Näin karun päätelmän voi tehdä tutkimuksesta, joka vertaili miesten ja naisten koulutuksen ja lasten saamisen yhteyttä. Vähiten lapsia saavat nimittäin vähiten koulutetut suomalaiset miehet ja naiset. EU-maissa keskimäärin viisi prosenttia kansalaisista elää sinkkuina koko elämänsä. Ikisinkkujen määrä vaihtelee paljon maittain.
Vuosien 2002-2014 vertailussa suomalaisista 40-vuotiaista naisista 4-5 prosenttia oli elänyt koko elämänsä sinkkuina ja 40-vuotiaista miehistä 7-10 prosenttia. Koko ikänsä sinkkuna eläneitä nelikymppisiä miehiä oli muissakin Euroopan maissa yleisesti enemmän kuin sinkkuna pysyneitä naisia. Eniten sinkkuja oli vähiten koulutettujen miesten ja naisten keskuudessa.
Vaikeinta murrosvaiheen yhteiskunnissa
Tutkimuksen perusteella kumppanin löytäminen on vaikeinta maissa, joissa perinteiset sukupuoliroolit ovat murtuneet, mutta uusia tasa-arvoisia rooleja ei ole löytynyt. Helpoiten kumppanin ovat löytäneet nimittäin ihmiset maissa, joissa eri sukupuolet ovat tasa-arvoisia keskenään sekä maissa, joissa sukupuoliroolit ovat perinteiset. Murrosvaihetta elävissä yhteiskunnissa on vaikeinta löytää kumppani. Muissa Pohjoismaissa tasa-arvokehitys on tutkimuksen mukaan Suomea pidemmällä ja ikisinkkujen osuus siksi pienempi kuin Suomessa. Paljon ikisinkkumiehiä on sen sijaan Irlannissa ja ikisinkkunaisia Italiassa.
Opiskelijoita repii raivo kosovolaistaustaisen opiskelijan kerrottua rasismista yliopistossa, ylioppilasjärjestö vastasi tylysti: ”Albaani albaanina eikä suomalaisena”
Opiskelijapoliitikon annettua haastattelun yliopistojen rasistisuudesta perussuomalaisopiskelijat vastasivat poikkeuksellisen kovasanaisella kannanotolla, jossa painotettiin valkoisuuden merkitystä.
Opiskelijat ja suomalaiset laajemminkin ympäri internetiä ovat raivostuneet Helsingin yliopiston perussuomalaisten opiskelijajärjestö Hapsulle.
Syynä on Hapsun lähettämä poikkeuksellisen tylyn tiedote vastauksena kosovolaistaustaisen opiskelijan esittämään kritiikkiin suomalaisyliopistojen rasistisuudesta.
Kaikki sai alkunsa vihreiden poliitikkojen Ville Niinistön ja Ozan Yanarin avustajan Brigita Krasniqin annettua Helsingin Sanomille haastattelun, jossa hän kertoi kokeneensa rasismia Tampereen yliopistossa.
Krasniqin kertoo kohdanneensa vain vähän ”brutaalia, suoranaista rasismia”, mutta kiinnittäneensä huomiota siihen, että yliopistoympäristössä ihmiset esimerkiksi kyselevät häneltä asioita ikään kuin hän edustaisi kaikkia muslimeja. Hän on myös saattanut kuulla rasistisen vitsin opiskelijalta tai puheita laiskoista kreikkalaisista luennoitsijalta.
Tiivistäen Krasniqin haastattelun punainen lanka kulki siinä, että tämä vaikutti turhautuneen siirtyessään lukiosta yliopistoon. Krasniq koki, että yliopistossa häntä kohdeltiin ulkonäkönsä vuoksi herkästi jonain muuna kuin suomalaisena, ja hän mielsi tällaisen käytöksen rasistiseksi.
Samassa haastattelussa myös vähemmistötutkimuksen apulaisprofessori Emmanuel Acquah Åbo Akademista kertoi tunnistavansa Krasniqin kuvaileman ilmiön ja ehdotti yhdeksi ratkaisuksi suomalaisten yliopistojen henkilökunnalle koulutusta ja ”monikulttuuristen ihmisten” määrän lisäämistä päättävällä tasolla yliopiston hallinnossa sekä ylioppilaskunnissa.
Haastattelu herätti myös perusteltuja ja varsin maltillisia vastalauseita esimerkiksi kokoomuspoliitikko ja kurdiaktiivi Šeida Sohrabilta, joka kirjoitti blogissaan pitävänsä Krasniqin väitteitä liioiteltuina. Hän piti myös epärehellisenä tapaa, jolla tavanomainen tietämättömyys esitetään haastattelussa rasismina.
”Hänen esille nostamat esimerkit ei voida laskea rasismiksi. On esimerkiksi täysin luonnollista, että Suomen yliopistoissa opiskelee pääosin valkoihoisia kantasuomalaisia, sillä, vaikka yliopistoon on kaikilla mahdollisuus, on sinne vaikea päästä”, Sohrabi kirjoittaa.
Koko tarina sai kuitenkin yllättävän käänteen, kun 180 kilometrin päässä Helsingin yliopistolla perussuomalaisten ylioppilaiden opiskelijajärjestö Hapsu julkaisi kannanottonsa Krasniqin haastatteluun.
Järjestön puheenjohtaja Nico Saramon allekirjoittamassa tekstissä sanotaan muun muassa, että ”eurooppalaiset kansat taas ovat valkoisia, joten on vain luonnollista ja tervettä, että valkoisuus on eurooppalaisissa tiedeyhteisöissä hallitsevaa”.
Kommentti on vähintäänkin kummallinen, ainakin jos muistaa, että esimerkiksi Krasniqilla on kosovolaisjuuria ja määritelmällisesti Kosovo kuuluu Eurooppaan.
”Se, että suomalaiset opiskelijat pitävät albaania albaanina eivätkä suomalaisena, kertoo, että suomalaisilla on tallella kansallinen tietoisuus, mikä on erinomainen asia”, Saramo kirjoittaa tiedotteessa.
Albaanit ovat Kosovon suurin väestöryhmä.
Hapsun käyttämä kieli on poikkeuksellisen rajua jopa ylioppilaiden sinänsä välillä psykedeelisissä ja ronskeissa piireissä.
Ylen kysely: Nuoret miehet ovat kaikkein tyytyväisimpiä elämäänsä – "Mitä vähemmän omaa päätä vaivaa, sitä helpommin itsellään menee"
Nuoret miehet suhtautuvat myös tulevaisuuteen selvästi muita positiivisemmin.
Pukukopissa käy iloinen ja huoleton puheensorina. Parikymppiset miehet vetävät luistimia jalkaansa ja vaihtavat samalla päivän kuulumiset.
Vantaan Martinlaakson tekojääkaukaloon on kokoontunut tällä kertaa pelaajia useammastakin harrastejoukkueesta.
Jokaisella heistä on vähän erilainen elämäntilanne, mutta höntsälätkän lisäksi heitä yhdistää ainakin yksi asia: he ovat kaikki tyytyväisiä elämäänsä.
– Mulla on hyviä harrastuksia ja ihan ok duunipaikka. Ei oikeastaan voisi olla tyytyväisempi, toteaa 23-vuotias Rasmus Lepistö.
– On katto pään päällä, ruokaa pöydässä ja tyttöystäväkin löytyy. Ihan hyvin tässä on mennyt, jatkaa 28-vuotias Simo Kärnä.
– Kaikki hymyilee, kun pääsee taas pelaamaan vähän lätkää. Urheilu tekee tyytyväiseksi, toteaa puolestaan 22-vuotias Sakari Sihvola.
Tyytyväisyyttä vai välinpitämättömyyttä?
Lepistö, Kärnä ja Sihvola ovat tutkimustenkin valossa tyypillisiä suomalaisia alle kolmekymppisiä miehiä.
Ylen Taloustutkimuksella teettämässä Suomalaisten pelot ja haaveet -kyselyssä 15–29-vuotiaista miehistä lähes 40 prosenttia oli erittäin tyytyväinen elämäänsä. Kaikista vastaajista näin tyytyväinen elämäänsä oli vain joka viides.
Nuoret miehet suhtautuivat myös tulevaisuuteen selvästi muita vastaajia positiivisemmin. He uskoivat esimerkiksi oman terveytensä, työllisyystilanteensa ja toimeentulonsa kehittyvän tulevaisuudessa positiiviseen suuntaan selvästi muita vastaajia enemmän.
Lisäksi kyselyn mukaan alle kolmekymppisistä miehistä joka viides uskoi voivansa vaikuttaa elämänsä kulkuun erittäin paljon. Kaikista vastaajista näin vahvasti omiin vaikutusmahdollisuuksiinsa luotti vain joka kymmenes.
Tulokset ovat samansuuntaisia muiden tutkimusten kanssa, kertoo Helsingin yliopiston Svenska social- och kommunalhögskolanin yliopistonlehtori ja poikatutkija Harry Lunabba. Hän viittaa esimerkiksi kouluterveyskyselyyn ja Pisa-tutkimukseen (siirryt toiseen palveluun), jonka mukaan Suomesta löytyvät yhdet OECD-maiden tyytyväisimmistä pojista.
Lunabban mukaan Ylen kyselyn tuloksia voi tulkita kahdella tavalla.
– Tämän voi ymmärtää hyvänä asiana: nuorilla miehillä on tulevaisuuden uskoa ja ylipäätään huoleton suhtautuminen elämäänsä, kaikki tuntuu olevan suhteellisen hyvin. Mutta onko tämä toisaalta kenties sellaista välinpitämättömyyttä yhteiskunnallisista asioista ja omasta terveydestä? Ei olla huolissaan sellaisista asioista, joista ehkä pitäisi olla huolissaan.
Mitä vähemmän huolehtii, sitä paremmin menee
Ylen kyselyssä alle kolmekymppiset miehet olivatkin selvästi muita vastaajia vähemmän huolissaan monista omaan elämään ja yhteiskuntaan liittyvistä asioista.
Esimerkiksi omasta terveydestään oli erittäin huolissaan 20 prosenttia kyselyyn vastanneista, kun alle 30-vuotiaiden miesten keskuudessa osuus oli 12 prosenttia. Vanhusten hoidosta oli erittäin huolissaan 46 prosenttia kaikista vastanneista, nuorista miehistä 24 prosenttia.
Keskivertovastaajaa hieman enemmän huolissaan nuoret miehet olivat omasta työttömyydestään ja yksinäisyydestään.
Julkisalan koulutettujen järjestö vaatii ohjelmaa naisten palkkojen nostamiseksi
Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö Juko vaatii pitkäaikaista sitovaa ohjelmaa naisten palkkojen nostamiseksi julkisella sektorilla.
Järjestön mukaan moni korkeasti koulutettu nainen siirtyy pois julkiselta sektorilta huonojen työehtojen vuoksi.
– Ei ole oikein, että moni korkeakoulututkinnon suorittanut, vastuullista ja vaativaa työtä tekevä asiantuntija saa palkkaa vain 2 000–3 000 euroa kuukaudessa, painottaa Jukon toiminnanjohtaja Maria Löfgren.
Hänen mukaansa palkkaus ei vastaa työn vaativuutta. Juko muistuttaa, että nämä naiset vastaavat muun muassa lapsista, vanhuksista ja sairastuneista sekä sivistyksen, hallinnon, vapaa-ajan ja kulttuurin ylläpidosta.
Rahoituksen palkkojen nostamiseksi Juko ottaisi tehottomista yritystuista ja elinkelvottomien yritysten starttirahoista.
Ylen kysely: Nuoret naiset ovat samanikäisiä miehiä huolestuneempia – tutkija: "Naisilla on tuplataakka"
Nuorten naisten huolet ovat pääosin lähellä omaa arkea. Suuriksi koetuista huolista ilmastonmuutos on arjen kuvioista poikkeava.
Helsinkiläisiä Salla Korteniemeä, Susanna Paavolaista ja Julia Uusitaloa yhdistää partion kautta muodostunut ystävyys, mutta osin myös samat huolet. Kaikki kolme ovat alle 30-vuotiaita, Salla on 28, Susanna 29 ja Julia 24.
– Omassa elämässä minua huolestuttavat talousasiat, toimeentulo ja terveydenhuolto. Maailmassa huolestuttaa turvallisuus sekä kotimaassa että ulkomailla. Mietin, mihin tämä yhteiskunta on menossa, Julia toteaa.
Juliaa huolestuttaa myös Itämeren tila. Hän asuu meren lähellä Helsingin Lauttasaaressa, joten meren tila on hänelle jokapäiväinen huolenaihe.
Luonto on myös Susannan suurin huoli.
– Päällimmäisenä minulla on ympäristöasiat tällä hetkellä. Kuulen niin surullisia uutisia kotimaasta ja ulkomailta, hän kommentoi.
Salla miettii osin abstraktimpia huolia. Hän pohtii, hyväksytäänkö ihmiset sellaisina kuin he ovat ja miten puhutaan toisten kanssa. Häntä huolestuttaa myös ihmisten yksinäisyys ja heidän jääminen yksin pelkojensa kanssa.
– Minua huolestuttaa se ilmapiiri, jossa elämme. Jotenkin toivoisin, että se olisi ymmärtäväisempi ja positiivisempi. Ainakin itse reagoin tosi vahvasti. Jos ympärilläni on paljon positiivisuutta, niin voin hyvin. Jos taas on huolia ja negatiivisuutta, itsekin huolestun enemmän, hän sanoo.
Helsinkiläisten naisten kertomat huolet ovat hyvin tyypillisiä myös Ylen Taloustutkimuksella teettämässä kyselytutkimuksessa. Suomalaisten pelot ja haaveet -kyselyssä 15–29-vuotiaita naisia eniten huolestuttivat terveys, työ ja toimeentulo sekä ilmastonmuutos.
Suurin osa huolista liittyi ihan tavallisiin arjen asioihin, ilmastonmuutos poikkeaa tästä linjasta selkeästi. Kyselyn mukaan yli puolet alla 30-vuotiaista naisista on sitä mieltä, että energiankulutusta on vähennettävä ilmastonmuutoksen nimissä.
Nuoret naiset kannattavat kyselyn mukaan vähiten yksilön vapauksia. Lähes 70 prosenttia vastaajista puolestaan koki voivansa vaikuttaa äänestämällä. Eniten näin kokivat alla 30-vuotiaat sekä naiset että miehet.
Nuoret arvostavat eniten oman ikäistensä eli nuorten mielipiteiden näkymistä mediassa.
Mies ei saanut orgasmia kuukausiin, syyttää vegaaniruokavaliota – asiantuntijat epäileväisiä
Yhdysvaltalainen YouTube-tähti Tim Shieff kertoo syöneensä kananmunia ja lohta – ja ejakuloineensa sen jälkeen ensimmäisen kerran kuukausiin. Asiasta kertovat muiden muassa Health- sekä BuzzFeed-sivustot.
Tim Shieff, 30, kertoi YouTube-videolla 175 000 seuraajalleen ejakuloineensa ensimmäisen kerran kuukausiin luovuttuaan vegaanidieetistään.
Tim oli syönyt pelkästään kasviperäisiä tuotteita kuuden vuoden ajan. Mies oli sanojensa mukaan kärsinyt tuona aikana lukuisista terveysongelmista, kuten ruoansulatusvaivoista, masennuksesta, väsymyksestä, aivosumusta, energian puutteesta ja niveljäykkyydestä.
Tim yritti parantaa itseään lukuisin keinoin. Hän kokeili yrttipaastoa, vähähiilihydraattista dieettiä, runsasrasvaista ruokavaliota, ravintolisiä sekä jopa oman virtsansa juomista – jälkimmäistä kahden vuoden ajan. Lopulta Tim kokeili 35 päivän vesipaastoa, jonka jälkeen hän palasi vegaaniruokavalioonsa.
Olo oli silti huono.
Kananmunat ja lohi aiheuttivat "orgastisen" reaktion
Tim päätti kokeilla eläinperäisiä tuotteita: kananmunia ja lohta. Vaikka siirtyminen tuntui ”valtavalta identiteettikriisiltä”, hän alkoi voida paremmin. Niin paljon paremmin, että sai ensimmäisen orgasminsa kuukausiin.
Kokeilun jälkeen Tim siirtyi jälleen vegaaniksi, mutta olotila muuttui jälleen alavireiseksi. Mies päätti siirtyä syömään eläinperäisiä tuotteita – terveytensä vuoksi.
Osa seuraajista ymmärtää miehen toimintaa, osa pitää sitä epäeettisenä. Jälkimmäiseen kastiin kuuluu Timiä sponsoroinut ETHCS-yritys, joka lopetti yhteistyönsä miehen kanssa, kertoo Plant Based News.
Hyvin suunniteltu vegaanidieetti ei aiheuta seksiongelmia
Health-sivuston haastattelema ravitsemusasiantuntija kertoo, ettei hyvin rakennetulla vegaaniruokavaliolla pitäisi olla kielteistä vaikutusta seksuaaliterveyteen – päinvastoin.
– Useat asiakkaani ovat kokeneet libidonsa ja seksuaalisen suorituksensa parantuneen kasviperäisen ruokavalion omaksumisen jälkeen. Tämä johtuu parantuneesta verenkierrosta ja ravintoaineiden saannista, sanoo ravitsemusterapeutti Cynthia Sass.
Sass kyseenalaistaa, josko vesipaastoa ja virtsan juomista harrastaneen miehen ruokavalio oli ravitsemuksellisesti riittävä.
Miksi lohi sitten auttoi Timiä ejakuloimaan? Ravitsemusterapeutti Julie Upton veikkaa, että kyse saattaa olla lohen sisältämistä omega-3-rasvahapoista, jotka säännöstelevät seksihormoneja. Omega-3-rasvahappoja saa kuitenkin myös kasviperäisistä tuotteista, kuten pähkinöistä ja chia-siemenistä.
Lähteet: Health, BuzzFeed News, Plant Based News
Autoasentaja Virpi, 28, tietää, miten naisia nujerretaan miesvaltaisilla aloilla: ”Minut laitettiin järjestelemään hyllyjä”
Sanotaan, että palkkatasa-arvo olisi helpointa saavuttaa kannustamalla naisia miesten aloille. Ajoneuvoasentaja Virpi tietää, mikä naisia siellä odottaa.
Joku saattaisi sanoa, että nyt ollaan maskuliinisuuden ytimessä. Ilmassa tuoksuu moottoriöljy, ja haalareihin pukeutuneet miehet likaavat kätensä korjaustyössä. Taukotilan seinällä roikkuu klassikko: tyttökalenteri.
Mutta hetkinen! Täällä Espoon autohuollon taukohuoneessa kalentereja onkin kaksi. Herra Joulukuulla on tonttulakki päässään.
– Pojilla on oma seinäkalenteri, mutta niin on minullakin, hieman erilainen vain, kertoo Virpi Knuuti, 28.
Hän on korjaamon ainoa naispuolinen autoasentaja. Pitkät punaiset kynnet rapisevat näppäimistöllä, kun Virpi ottaa työtilauksia vastaan, etsii varaosat ja selvittää, kauanko työsuoritus kestää.
Vielä muutama vuosi sitten asiakkaat pyysivät Virpiä hakemaan ”jonkun asentajan” hallin puolelta, kun he halusivat kysyä autoissaan ilmenneistä vioista.
– Kysyin aina, että millaisesta asiasta on kyse ja kerroin, mistä itse epäilen vikojen johtuvan. Aika usein he miettivät hetken ja pyysivät sitten uudestaan hakemaan asentajaa paikalle, Virpi hymähtää.
– Kävin sitten hakemassa jonkun pojan kertomaan tismalleen saman asian, joka selitin itse hetkeä aiemmin. Siinä kohtaa monella loksahti suu auki.
MIESTEN TÖITÄ, NAISTEN TÖITÄ
Virpin kokemus on esimerkki siitä, että perinteiset käsitykset miesten ja naisten töistä istuvat tiukassa. Ne syntyvät varhain kodissa, päiväkodissa ja koulussa ja jatkavat porskuttamistaan televisio-ohjelmissa, kahvipöytäkeskusteluissa ja vaikka autokorjaamon palvelutiskillä.
– Miesvaltaisten alojen rekrytointi-ilmoituksissa on lähes aina miesten kuvia. Juuri tällä tavoin luodaan niitä alitajuisia, sukupuoleen kohdistuvia odotuksia, huomauttaa Marja-Leena Haataja.
Hän vetää Segli-hanketta, jonka tavoitteena vähentää työelämän segregaatiota eli jakautumista mies- ja naisvaltaisiin aloihin. Hanketta tarvitaan, sillä Suomi on EU-indeksissä neljänneksi segregoitunein maa Viron, Latvian ja Liettuan jälkeen.
– Perimmäiset syyt ovat asenteissa ja rakenteissa. Työelämän ja koulutuksen jaolla naisten ja miesten aloihin on pitkä historia. Jos verrataan nykytilastoja suoritetuista tutkinnoista vuoteen 1986, juuri mikään ei ole muuttunut, Marja-Leena Haataja kertoo.
Jako miesten ja naisten aloihin on huono juttu, sillä se muun muassa ylläpitää palkkaeroja: naisen euro on edelleen vain 84 senttiä. Palkkaero ei niinkään johdu palkkaeroista saman alan samoissa tehtävissä, vaan siitä, että miehet työskentelevät paremmin palkatuilla aloilla ja paremmin palkatuissa tehtävissä.
Nyt joku saattaa huomauttaa, että mikä meitä naisia estää opiskelemasta vaikka insinööriksi. Ei mikään, mutta Marja-Leena Haatajan mukaan sukupuoleen kohdistuvat odotukset voivat vaikuttaa siihen, minkä ihminen kokee itselleen ylipäätään mahdolliseksi opinnoissa tai työelämässä.
JÄMÄHOMMIA
Virpiä odotukset eivät liiemmin kahlinneet – ainakaan lapsena. Koulussa hän haaveili rekkakuskin ammatista, mutta valmistui lopulta ajoneuvoasentajaksi 2009.
Ammatinvalinnan taustalla oli myös näyttämisen vimmaa: Virpi halusi todistaa sekä itselleen että muille pystyvänsä työskentelemään naisena perinteisellä miesten alalla.
Ja välillä piti todellakin todistella. Nuorena työharjoittelupaikan saaminen oli vaikeaa, varsinaisesta työstä puhumattakaan. Yleensä Virpiä ei kutsuttu edes haastatteluun. Virpin mukaan paikan sai aina joku häntä vanhempi mieshenkilö .
Kun Virpi vihdoin pääsi töihin autokorjaamoon, hänelle annettiin enimmäkseen jämähommia, jotka eivät muille kelvanneet.
Mihin tyytyväisyys elämään karkaa, kun mies täyttää 30? Yli 450 miestä kertoi Ylelle elämästään
Yle kysyi miehiltä, mikä heille tuottaa tyytymättömyyttä elämässä. Stressiä tuovat niin työ, perhe kuin yksinäisyyskin.
Ylen teettämästä Suomalaisten pelot ja haaveet -kyselystä selviää, että valtaosa suomalaisista on vähintään melko tyytyväisiä elämäänsä. Kaikkein tyytyväisimpiä ovat 15–19-vuotiaat miehet.
Jotain kuitenkin tapahtuu, kun aikuisuus iskee: seuraavassa ikäluokassa, 30–44-vuotiaat, tyytyväisyys elämään on nuorempia paljon heikompaa. Vaikka valtaosa on yhä melko tyytyväisiä, niin tyytymättömien määrä kasvaa. Alle kolmekymppisistä erittäin tyytyväisiä elämäänsä on 38 prosenttia vastaajista, mutta 30–44-vuotiaiden kohdalla määrä tipahtaa 15 prosenttiin.
Ylen tutkimuksessa 15–24-vuotiaita haastateltiin puhelimitse ja tätä vanhemmat tavoitettiin nettipaneelilla.
A-studiossa pohditaan keskiviikkona, miksi aikuisten miesten tyytyväisyys elämäänsä laskee?
Pyysimme Ylen verkkosivuilla miehiä kertomaan tyytyväisyydestä elämäänsä. Saimme nopeasti yli 450 vastausta ja kävimme tapaamassa kolmea vastaajaa.
Tietyt teemat toistuivat vastauksissa kautta linjan.
Palkka ei juokse, ura ei etene
Useat vastaajat nostavat kipupisteeksi työelämän. Ura ei ota syntyäkseen, ja etenemismahdollisuudet näyttävät vähaisiltä.
“En tiedä, mitä tällä elämällä pitäisi tehdä. Takana on yliopistotutkinto alalla, joka ei nykyään motivoi yhtään sekä pätkittäinen työura.” – Mies, 34 vuotta.
“Työelämä ei ole ollut sitä, minkälaiseksi sen kuvittelin nuorempana. On paljon pätkätöitä, kilpailutuksia ja myös töitä rekryfirmojen kautta. Se on johtanut siihen, ettei ole voinut suunitella tulevaisuuttaa ehkä niin hyvin kuin vakituisessa työssä.“ – Mies, 31 vuotta.
Työelämässä ei vaivaa pelkkä vakitöiden puute, vaan ylipäätään se, ettei työ ole tuonutkaan sellaista taloudellista vakautta kuin on odottanut.
“Tyytymätön. Elintasoni on alhaisempi tekniikan tohtorina kuin vanhempieni elintaso duunareina 1980-luvulla.” – Mies, 39 vuotta.
Perhe-elämä ahdistaa, omaa aikaa ei ole
“Omaa tilannetta leimaa todella vahvasti ruuhkavuosien kiireet: kaksi pientä lasta, lainan maksu ja töissä kiirettä. Välillä on päiviä, että yöllä on ensin nukuttu huonosti ja heräilty lasten heräilyyn, sitten töissä on tylsiä hommia ja lopulta kotona odottaa hermonsa menettänyt vaimo.” – Mies, 34 vuotta.
Moni vastaaja on perheellinen ja harmittelee, ettei kodin ja työn ristipaineessa jää lainkaan aikaa itselle. Vaikka lapset tuovat myös iloa, ovat ruuhkavuodet kuormittava kokemus.
“Olen tyytymätön, sillä vaikka olen erittäin hyvässä pitkäaikaisessa parisuhteessa ja koulutustani vastaavassa työssä, tämä harmaa oravanpyörä tukahduttaa sisäisen minäni. Omat mielenkiinnon kohteeni jäävät vähemmälle huomiolle kuin työ, jota teen rahaa vastaan. - - Tulisipa automaatio ja veisi kaikki automatisoitavissa olevat työt.” – Mies, 32 vuotta.
Toisaalta vastauksissa toistui tyytymättömyys parisuhteeseen. Perhe-elämä ei miellytä, mutta perhettä ei myöskään haluta rikkoa.
“Perhe-elämä ei suju. Lapset ovat ihania, mutta aviovaimon kanssa ei arki suju, vaikka miten yritämme. Olemme samanikäisiä, mutta arvot ja näkemyserot ovat hyvin erilaisia. Emme halua erota lasten takia. Olemme molemmat sitkeitä ja pelkäämme, että lasten onni ja koti rikkoutuisi. - - Nuorempana kuvittelin, että elämä maistuisi ja tuntuisi paremmalta. Nykyään tuntuu, että elämä on yhtä suorittamista, töissä ja kotona. Parhaat hetket ovat lasten kanssa tai yksin.” – Mies, 43 vuotta.
Yksinäisyys pelottaa, elämä ei etene
Vaikka perhe-elämä näyttäytyy vastauksissa raskaana, yksinäisyys huolettaa myös. Useat vastaajat toivoisivat perhettä tai parisuhdetta.
“Materiaaliset olosuhteet ovat melko hyvin kunnossa. Parisuhteen muodostaminen on kuitenkin aivan mahdotonta, ja olen jo luopunut toivosta. Korkeakoulutetut miehet ovat kuulemma kysyttyjä, mutta en ole huomannut tällaista. Kukaan ei ole koskaan halunnut parisuhteeseen kanssani.” – Mies, 33 vuotta.
"Ja välillä piti todellakin todistella. Nuorena työharjoittelupaikan saaminen oli vaikeaa, varsinaisesta työstä puhumattakaan. Yleensä Virpiä ei kutsuttu edes haastatteluun. Virpin mukaan paikan sai aina joku häntä vanhempi mieshenkilö .
Kun Virpi vihdoin pääsi töihin autokorjaamoon, hänelle annettiin enimmäkseen jämähommia, jotka eivät muille kelvanneet."
Nämä virpit ja julkisen puolen naiset ovat pihalla kuin lumiukot. Kyllä Virpin kokemus tuossa tapauksessa näyttää ihan samalta kuin kenen tahansa miehenkin. Osaaminen pitää todistaa, harjoittelupaikan vie usein joku muu, ja ensimmäiset työt ovat pojanklopeillakin jämähommia kunnes kyvyt on todistettu.
Julkisen puolen töiden vaativuus on hyvin kyseenalaista. Omaa ajattelua ei suosita, eikä tuottavuuden kasvattamisen eteen nähdä mitään vaivaa. Näiden naistentautien vuoksi meidän terveydenhuoltommekin on kallis, tehoton ja muutenkin retuperällä. Palkkaa voisi maksaa enemmän jos tuottavuus kasvaisi, mutta kun se ei vaan näytä millään kasvavan. Julkisen puolen yletön sairas- ja vuosilomailukin pitäisi saada jotenkin kuriin.
Näiden ikuisten jäkättäjien pitäisi mennä kotiin kasvamaan, sillä aikuisen ihmisen tulisi osata katsoa kauemmas kuin metrin päähän omasta navasta. Jos ei aikuiseksi kasvaminen millään onnistu, niin kannattaisi edes olla hiljaa kunnes keksii jotain järkevää sanottavaa.
Tutkimus: Kumppanisi ei todennäköisesti ole läheskään niin älykäs kuin luulet
Meillä on taipumus liioitella kumppanin älykkyyttä vielä enemmän kuin omaamme.
MYÖNTEISYYSHARHAN takia ihmiset uskovat olevansa keskimääräistä parempia tai onnekkaampia eri asioissa.
Enemmistö kokee olevansa tavanomaista parempi auton ratissa. Ihmiset myös tuppaavat uskomaan, että heille sattuu tulevaisuudessa enemmän mukavia asioita kuin keskivertoihmiselle.
MONIEN mielestä älykkyyttäkin tuntuu kertyneen omaan päähän enemmän kuin tavallista. Taipumuksemme yliarviointiin menee kuitenkin vielä pidemmälle, kun tulee puheeksi oma kumppanimme.
Tuoreen tutkimuksen mukaan yliarvioimme omat aivomme 30 älykkyystestipisteen verran todellista terävämmiksi. Näin tekevät sekä miehet että naiset.
PUOLISON kohdalla mielikuvamme heittää hänen todellisista kyvyistä vielä enemmän. Naisten arvio miehestään menee 38 pistettä yläkanttiin ja miesten arvio vaimostaan tai tyttöystävästään 36 pistettä.
Tuo pistemäärä erottaa joissain älykkyyden mitta-asteikoissa poikkeuksellisen älykkään ihmisen tavanomaisilla hoksottimilla varustetusta.
Johtopäätös voi kuulostaa kiusalliselta: puolisosi ei todennäköisesti ole läheskään niin skarppi kuin luulet.
Nämä tulokset tulivat kokeista, joihin osallistui yli 200 puolalaista pariskuntaa. Heitä pyydettiin arvioimaan omaa ja puolisonsa älykkyyttä monikohtaisella asteikolla, joka ulottui erittäin alhaisesta keskimääräisen kautta erittäin korkeaan.
Puolisoiden subjektiiviset arviot tutkijat muunsivat älykkyystestiasteikoille ja vertasivat niitä älykkyystestien tuloksiin.
JO aiemmin on saatu viitteitä siitä, että ihmiset näkevät puolison kaunistelevien silmälasien lävitse. Tutkimusten mukaan ihmiset näet arvioivat kumppaninsa kauniimmaksi kuin itsensä.
Tavallaan sekin on itsensä ylentämistä, sikäli kuin puoliso jossain mielessä edustaa meitä itseämme. Poikkeuksellisen etevä tai vetävä puoliso – olkoonkin että vain omissa silmissä – kohottaa itsetuntoa ja luo optimismia.
Puolison idealisointi tekee monien tutkimusten mukaan myös hyvää rakkauselämälle.
Vaikka ruusuinen mielikuva ei olisi täysin totta, se lisää tyytyväisyyttä ja sitoutumista parisuhteeseen.
Positiiviset harhakuvat saattavat auttaa silloinkin, kun suhteen alkua kannatelleen ensihuuman jälkeen silmät avautuvat myös kumppanin puutteille.
Tutkimuksissa on huomattu, että mitä enemmän puolisot idealisoivat toisiaan suhteen alussa, sitä enemmän suhteet kestävät myöhempiä vastoinkäymisiä ja sitä tyytyväisempiä ihmiset suhteessaan ovat.
PUOLISOIDEN älykkyyttä koskevan tutkimuksen julkaisi Intelligence-lehti, ja siitä kertoi myös Britannian psykologiyhdistyksen tiedeblogi.
Hyväksytkö, että lapsesi voidaan ottaa sinulta pois, jos vastustat hänen sukupuolenvaihdostaan?
Keskeinen vaaliteemani voidaan konkretisoida kysymyksellä: Hyväksytkö, että lapsesi voidaan ottaa sinulta pois, jos vastustat hänen sukupuolenvaihdostaan?
Jos et hyväksy, liity kanssani vastustamaan Setan ja Trasekin ajamaa ”itsemääräämisoikeuteen” perustuvaa translakiehdotusta, jonka mukaan translaista ”on poistettava vaatimus lääketieteellisestä prosessista ja psykiatrisesta arviosta juridisen sukupuolen korjaamisen ehtona” ja sukupuolen korjaamisten ”on tultava mahdolliseksi kaiken ikäisille” (http://translaki.fi/translaki/tavoitteemme/).
Trasekin mukaan 15-vuotiaat saisivat itse määrätä oman juridisen sukupuolensa, ja alle 15-vuotiaatkin vanhempien luvalla. Jos vanhemmat kieltäytyvät, voidaan turvautua ”lastensuojelullisiin toimenpiteisiin” (trasek.fi), eli ääritapauksessa lapsi voidaan jopa ottaa huostaan, ja lapsi voi vaihtaa juridisen sukupuolensa sosiaaliviranomaisten luvalla. Tällaisen lain pohjalta on jo useita lapsia otettu pois vanhemmiltaan maissa, joissa laki on voimassa.
Kyseessä on ideologinen hyökkäys perhettä, vanhempien kasvatusoikeuksia ja lasten hyvinvointia vastaan: alaikäinen ei saa ostaa tupakkaa, mutta hänelle sallittaisiin sukupuolenkorjaushoidot, jotka estävät häntä koskaan saamasta omia lapsia ja tekevät hänestä jatkuvaa hoitoa tarvitsevan potilaan eliniäkseen.
Lakiehdotus altistaa nuoret terveydelle vaarallisille hoidoille, joiden pitkäaikaisvaikutuksia ei ole tutkittu. Yhä useampi transhoitoja saanut ihminen on julkisesti kertonut katuvansa niiden hänessä tuottamia muutoksia. Hoitojen vaikutukset ovat kuitenkin peruuttamattomia. Hoitoja katuvan ihmisen tuntemuksista saa kuvan Sametti-nimimerkillä esiintyvän nuoren naisen YouTube -videosta: Ulostulo: Tältä näyttää transhoitoja katuva ihminen https://www.youtube.com/watch?v=DDMl_pyMIVg
Toteutuessaan ”itsemääräämisoikeuteen” perustuva translakiehdotus vie yhteiskuntaa totalitaristiseen suuntaan. Se poistaa vanhemmilta oikeuden ohjata lapsiaan päätöksissä, joita lapset ovat vielä epäkypsiä tekemään. Helmikuussa 2019 Brittiläisen Kolumbian korkein oikeus päätti, etteivät vanhemmat voi estää 14-vuotiasta tytärtään saamasta testosteronihoitoja. Oikeuden mukaan vanhemmat syyllistyvät ”perheväkivaltaan”, jos he nimittävät tytärtään tytöksi tai kutsuvat häntä hänen alkuperäisellä nimellään. https://thefederalist.com/2019/03/01/canadian-court-rules-parents-cant-stop-14-year-old-taking-trans-hormones/
Tanskassa joka viides maahanmuuttaja kokee, että raiskaus on naisen syytä
Tanskassa maahanmuuttajamiehistä lähes viidennes kokee, että raiskatuksi joutuminen johtuu naisesta.
Tanskassa etnisiin vähemmistöihin kuuluvista miehistä 17 prosenttia kokee, että “provokatiivisesti pukeutuneiden” naisten tulee syyttää itseään raiskatuksi tulemisesta, kertoo DR.
Tasa-arvoministeri Eva Kjer Hansen Venstre -hallituspuolueesta on yllättynyt korkeasta luvusta.
– Tuo suututtaa toden teolla. Tietenkään tuollaiset näkemykset eivät ole hyväksyttäviä, ja se alleviivaa yhteiskunnallisen arvokeskustelun tarvetta, tasa-arvoministeri toteaa.
Hansenin mukaan osa maahanmuuttajaväestöstä ei edelleenkään kohtele miehiä ja naisia samanvertaisina.
– Heidän keskuudessaan on edelleen vallalla käsitys, että naiset ovat vastuussa lasten kasvatuksesta ja että miehillä on aina viimeinen sana. Ystäviä ei saa olla vastakkaisesta sukupuolesta ja miehet saavat puolustaa kunniaansa väkivallalla, Hansen huomauttaa.
Maahanmuuttajien yliedustukseen syynä kulttuurierot
Viime vuonna tutkimus paljasti, että Tanskassa vuoden 2016 tammikuun ja 2017 toukokuun välisenä aikana raiskaukseen tai raiskauksen yritykseen syyllistyneistä 83 prosenttia oli maahanmuuttajia, vaikka maahanmuuttajia on vain 12,9 prosenttia Tanskan väestöstä.
Asiantuntijat selittävät käyttäytymistä kulttuurieroilla.
– Ruotsissa erityisesti raiskaukseen syyllistyneet maahanmuuttajat syyttävät tapahtumasta naista. He sanovat naista lutkaksi ja että nainen käyttäytyi siten, että hän on syyllinen tapahtumaan, Tukholman yliopiston emeritusprofessori Christian Diensen kuvailee maahanmuuttajien naiskäsitystä.
Maahanmuuttajien rikollisuus on selvästi korkeampaa kuin tanskalaisten
Tanskan valtiollinen tilastokeskus Danmarks Statistik kertoi joulukuussa 2015, että rikollisuus on selvästi korkeampaa Euroopan ulkopuolelta tulevien maahanmuuttajien keskuudessa, mutta suureen yliedustukseen päästään toisen ja kolmannen polven maahanmuuttajien kohdalla.
He tekevät kahdesta kolmeen kertaan enemmän rikoksia kuin tanskalaiset.
”Muija toi lahjaksi satiaiset, jätin välittömästi” - lukijat kertovat, miksi erosivat
”Onko naiseus jokin mielisairauden muoto?
Harva meistä onnistuu löytämään heti puolison, jonka kanssa elää loppuelämä onnellisesti. Lukijat kertovat, miksi erosivat.
Varakas herrasmies - nainen kantoi kiviä pihalla
"Olin parisuhteessa itseään herrasmieheksi tituleeraavan varakkaamman miehen kanssa muutaman vuoden. Pian alkoi tulla ohjeistusta muun muassa siitä, mitä ja miten sain puhua ja mitä vaatteita käyttää. Nainen ei kuulemma saa pukeutua housuihin vaan hame on ainoa oikea asu. Hänen mökillään minun oli tehtävä ruumiillista työtä, kuten ruohonleikkaus, rannan kasvuston kitkemistä oksasaksien kanssa, kivien kantoa, tiskausta, ruuanlaittoa ja vanhan mökin purkutöitä.
Viimeisenä vuotena hän alkoi kutsua minua kotiorjaksi. Opiskelin tuolloin ja jouduin osallistumaan rahallisesti kuluihin, muun muassa ostamaan hänelle syötävää ja elokuvalippuja hänen jälkikasvulleen. Lopulta aloin oireilla fyysisesti ja psyykkisesti. Minua tutkittiin ja kuvattiin löytämättä mitään syytä. Lääkärin kanssa keskusteltuani hän kysyi minulta, voisivatko ongelmat johtua parisuhteesta.
Olin jo pitkään miettinyt suhteen lopettamista ja lopulta jätin miehen. Kas kummaa, aloin toipua fyysisesti ja psyykkisesti. Ystävänikin sanoivat noin vuoden yksinolon jälkeen, että olin jälleen oma itseni. Suhde kuitenkin jätti huonon maun, joten en enää usko parisuhteeseen."
Kotiorja
"Seurasin kuin koiranpentu"
"Ensirakkauteni jätettyä minut yllättäen olin musertunut. Olin pitänyt häntä täydellisenä ja ajattelin, etten löydä ketään hänen kaltaistaan. Onneksi en löytänytkään. Entisen kanssa en ollut oma itseni. Oli monta aihetta, joista olisin halunnut puhua, kuten totaalinen seksin puute, mutta hän vähätteli ja väisteli kiusallisia aiheita. Lisäksi hän päätti aina kaikesta mitä teimme ja minä seurasin kuin koiranpentu vaaleanpunaiset lasit silmillä.
Meillä ei ollut mitään yhteistä ja hän tuntui häpeävän minua, kun olin nuorempi, enkä ollut esimerkiksi poliittisesti samaa mieltä kuin hänen kaverinsa. Ero antoi aikaa ja tilaa miettiä suhdetta oikeasti ja nyt olen vain kiitollinen, että hän jätti minut. Elämä on tällä hetkellä niin paljon parempaa, etten voi edes uskoa, että olin sellaisessa suhteessa."
Kiitollinen
"Naiset panostavat nolla prosenttia"
"Naiset panostavat parisuhteeseen 0 prosenttia ja vaativat 100 prosenttia. Kommunikaatio-ongelmat alkavat naisen mielestä, kun mies väsyy kuuntelemaan nalkutusta ja kaikesta valittamista. Tämä on tietysti naisen mielestä sitä, ettei häntä arvosteta, kun ei saa käyttää miestä sylkykuppinaan.
Ei enää ikinä naimisiin, aivan sama millainen nainen tulisi vastaan. Siinä ei voi mies kuin hävitä."
Mgtow
Ensin pidin kiinni liikaa, sitten liian vähän
"Ero tuli, koska pidin liikaa kiinni. Kuukauden päästä selitys erolle oli, etten ollut pitänyt tarpeeksi kiinni. Onko naiseus jokin mielisairauden muoto?"
Ex yh-isä
Huono nainen toi lahjaksi satiaiset
"Ensimmäinen muija toi lahjaksi satiaiset, joten hänet jätin välittömästi. Oli muutenkin hyvin huono nainen perheen perustamisen kannalta. Satiaisia sai kuulemani mukaan muutkin kuin minä. Nyt minulla on puoliso, jonka kanssa olen ollut jo yli 40 vuotta ja hyvin menee vieläkin."
Sepeteus
Ylen gallup: Sdp 21,3, kok 16.2, kesk 14,1
Vihreiden ja PS:n kannatus on lähestynyt keskustan kannatusta.
Yle Uutisten/Taloustutkimuksen puoluekannatusmittauksessa haastateltiin 2905 ihmistä 6.2.-5.3.2019. Puoluekantansa kertoi 1777 vastaajaa.
Kannatusta mitattiin prosenttiyksikköinä seuraavasti (muutos edellisestä vastaavasta mittauksesta):
Sdp 21,3 (+1,2)
Kokoomus 16,2 (-1,1)
Keskusta 14,1 (-1,5)
Vihreät 13,7 (-0,9)
PS 13,3 (+1,3)
Vasemmistoliitto 8,9 (+0,3)
Rkp 4,7 (+0,7)
KD 3,5 (-0,1)
Siniset 1,8 (+0,4)
Muut 2,5 (-0,2)
Keskustan mitattu kannatus on heikoin sitten marraskuun 2011.
Kokoomuksen mitattu kannatus on heikoin neljään vuoteen.
Taloustutkimuksen mukaan Sdp:n selkeästi heikoin viikko mittausjaksolla oli kuluva viikko.
Miksi naisille järjestetään omia 3d-tulostustapahtumia? LUT:n dosentti vastaa: "Näen ongelman päivittäessä työssäni"
Ensi viikolla alkaa Women in 3d Printing -verkoston tapaamiset Suomessa. Vetäjiltä on kysytty, miksi se on rajattu naisille.
Kansainvälinen, voittoa tavoittelematon Women in 3d Printing -verkosto aloittaa toimintansa myös Suomessa. Ensimmäinen tapaaminen on Helsingissä 14.3.
Jotkut ovat kritisoineet sitä, että tapahtuma on tarkoitettu vain naisille. Toinen Suomen verkoston vetäjistä, LUT-yliopiston tutkija ja dosentti Heili Piili vastaa ihmettelijöille.
"Haluamme, että yhä useampi nuori nainen kiinnostuisi tekniikan opiskelusta."
Nuoret naiset ovat Piilin mukaan olleet 3d-tulostuksesta kiinnostuneita, mutta monelle on ollut epäselvää, minkälaisia taustatietoja tarvitaan.
"Mitään näistä ei tarvita, pelkkä kiinnostus aihetta kohtaan riittää.”
Piili näkee sukupuolten epätasapainon työssään.
"Opetan itse konetekniikan osastolla. Osastolla ei ole kauheasti naisia töissä, saatikka opiskelijoina. Jos vuosikurssilla on yksi nainen, niin hyvä, jos kaksi, niin vielä parempi."
Idea mukaan lähdöstä naisverkostoon on syntynyt hänen tekemästään vapaaehtoisesta koulutuksesta.
"Tämä on jatkumoa tekemälleni lasten ja nuorten kasvatustyölle. Olen vetänyt kotikaupungissani Imatralla lasten ja nuorten 3d-tulostuspajaa, joka on tarkoitettu 7–17-vuotiaille.”
Kiinnostava tekeminen toimii hyvänä houkuttimena tekniikan alle.
"Nuorista näkee sen innovatiivisuuden, miten he heti alkavat ajatella asiaa. Se on hyvin inspiroivaa. Itsestä tuntuu, että on kaavoihin kangistunut ja ajattelee vain tulostinta. Nuoret osaavat ajatella asioita eri tavalla."
Kerhosta on ollut apua myös naisten saamiseen tekniikan alalle.
”Kerhon puolella olemme tehneet koruja tyttöjen kanssa. Kun he pääsevät sinuiksi laitteen kanssa, he ovat hyvin innostuneita. Juuri tällaista kipinää pitää saada.”
Kerhotoiminnan myötä on tullut myös positiivisia yllätyksiä.
”Useampi äiti on ollut vieressä katsomassa suu auki, kun poika on 15 minuuttia paikallaan, kun hän tuijottaa tulostinta. Se on niin kiehtovaa.”
Koulussa opettajat eivät aina näe poikien lahjakuutta vilkkauden takana.
”Meillä on kerhossa yksi 12-vuotias poika, joka osaa suurin piirtein korjatakin tulostimia. Tämä on kaikista mahtavin juttu. Että ihan yhtä lailla täällä käydään sytyttämässä pieniä poikia kuin naisiakin.”
A-studio
Minne miesten onni karkaa?
Mihin miesten tyytyväisyys katoaa kolmenkympin jälkeen? Vieraina psykologi Teemu Ollikainen, filosofi Frank Martela ja Miikka Niiranen Gasellit-yhtyeestä. Juontajana Heikki Ali-Hokka. #yleastudio
Tarja Halosta, Arja Korisevaa ja Lola Odusogaa ei hymyilytä – Planin #eihymyilytä kampanja ajaa tyttöjen oikeuksia
Kampanjalla halutaan herättää keskustelua tyttöjen kokemasta seksuaalisesta väkivallasta, liian varhaisista raskauksista sekä lapsiavioliitoista.
Plan International Suomi aloittaa naistenpäivänä #eihymyilytä-kampanjan, jossa presidentti Tarja Halonen, Arja Koriseva, Lola Odusoga, Meeri Koutaniemi ja Etta ottavat kantaa epäkohtiin tyttöjen asemassa.
#eihymyilytä-kampanjassa tunnetut suomalaisnaiset nostavat esille tyttöihin kohdistuvia epäkohtia, sillä etenkin kehittyvissä maissa tyttöjen oikeudet toteutuvat usein räikeän puutteellisesti. Kukin kampanjan kasvo nostaa esille itseään erityisesti koskettavan aiheen. Esimerkiksi presidentti Halosta ei kampanjassa hymyilytä, koska joka päivä keskimäärin 190 teini-ikäistä tyttöä kuolee raskauden ja synnytyksen aiheuttamiin komplikaatioihin.
Kampanjan kuvat ovat Janita Aution, Meeri Koutaniemen ja Nana Simeliuksen ottamia. Tunnetut valokuvaajat ovat halunneet kuvillaan näyttää kampanjan naiset tavallisesta poikkeavassa valossa ja samalla rikkoa naisten kuvaukseen liittyviä käytäntöjä näyttämällä, ettei naisten aina tarvitse hymyillä.
”Usein naisten halutaan hymyilevän, että he eivät vaarantaisi patriarkaattia. Naisen neutraali ilme koetaan usein kovuudeksi, vaikka ilme edustaa rohkeutta irrottautua miellyttämisestä. Halusimme kuvata vahvoja naisia, jotka osoittavat, että naisten ei tarvitse aina hymyillä. Maailman tyttöjen kohtaamat epäkohdat eivät hymyilytä yhtään”, sekä valokuvaajana että kasvona kampaan osallistuva Meeri Koutaniemi sanoo kampanjan tiedotteessa.
”Olen 26-vuotias mies enkä ole ikinä seurustellut – mieluummin olisin työtön ja vähävarainen kuin yksin”
Monien mielestä nettideittisovellukset vaikuttavat turhan paljon suhteisiin.
– Olen 26-vuotias enkä ole seurustellut ikinä. Tiedän, että en ole ainoa, mutta eipä se lohduta, kommentoi nimimerkki Samoja ajatuksia tiistaina julkaistua juttuamme.
Kerroimme keskustelusta, jossa on pohdittu sopivan kumppanin löytämistä sekä sitä, millaisiin suhteisiin ihmiset ovat ylipäätään halukkaita ryhtymään.
– Olen töissä käyvä sosiaalinen ekstrovertti mies, Tinder löytyy, vaan en tunnu kenellekään naiselle kelpaavan. Yksin ollessani olen miettinyt paljon asioita. Mieluummin olisin työtön ja vähävarainen kuin yksin, nimimerkki Samoja ajatuksia jatkaa.
Mies kertoo aiemmin julkaistun jutun kommenteissa olevansa kaveriporukassaan ainoa sinkku, joka haluaisi olla parisuhteessa.
– Eipä ole hyvää miestä vastaan tullut, minkä takia olen ollut elämäni 23 vuotta sinkku ja tulen varmaan jatkossa olemaankin, kirjoittaa puolestaan nimimerkki Ikisinkku.
Kunnon seuraa ei meinaa hänen mukaansa millään löytää, saati parisuhdetta.
– Seksisuhteisiin kysellään, mutta eikö enää arvosteta kunnon parisuhdetta ennen seksiä? En polta, eivätkä baarit/ alkoholi ole ikinä kiinnostaneet, joten sieltäkään en kaltaistani seuraa löydä. Harmittaa, kun nuoret tai vaikka vähän vanhemmatkin miehet haluavat rellestää, rillutella ja läträtä.
Tuskailua deittimarkkinoilla
Tinder ja muut nettideittisovellukset vaikuttavat monen mielestä ihmissuhteisiin negatiivisesti. Viisikymppinen nainen kertoo seuranneensa sivusta 25-vuotiaan pojan ”tuskailua deittimarkkinoilla”.
– Miesten pitäisi olla supersankareita, että naiset kelpuuttavat. Olen hänelle todennut, että en huolisi yhtäkään, joka itseään netissä kauppaa, hän kirjoittaa.
Tinder-treffit luovat hänen mukaansa ensitapaamiseen hirveät paineet ja pettymys on taattu.
– Tinderissä voit kuvailla itseäsi monilla laatusanoilla ja laittaa itsestäsi edustavan kuvan (selfieitä on napattu satoja). Kun lopulta tapaatte, et ollutkaan niin hyvän näköinen kuin kuvassa, pituutesikin valehtelit eikä hiuksesikaan olleet niin hyvännäköiset. Äänesi on ihan kamala eikä vaatteetkaan ole viimeisintä huutoa.
Tutustukaa ihmisiin harrastuksissa, työelämässä ja yöelämässä, nainen kannustaa.
– Ei sen kumppanin tarvitse olla täydellinen, kun et itsekään ole.
”Menkää oikeaan elämään”
Nimimerkki Mummeli60v on samoissa aatoksissa. Menkää tuonne oikeaan elämään etsimään kumppania, hän sanoo.
– Ihmiseen pitää tutustua oikeasti ja pitkään. Luettelo piirteistä ja ulkonäöstä on ihan kamalinta mitä voi olla. Miten maailma on mennyt sellaiseksi että puolisoakin haetaan kuin kaupasta. Listataan toiveet ja vaatimukset. Parasta on tavata narikkajonossa, baarissa, uimahallissa, keilahallissa, yms. Nyt kumppanitkin haetaan jostain netistä epämääräisen toivomuslistan mukaan.
Velhokokelaan sanoin ihmiset ovat siirtyneet perinteisestä kaveripiiristä nettisovellusten kasvottomaan karkkikauppaan.
– Valinnanvaraa on niin paljon että a) kukaan ei ole tarpeeksi hyvä ja kiinnostava ja b) kenenkään kanssa ei tule tutustuneeksi luonnollista tietä, siis arkisen yhdessäolon kautta. Kynnys lähestyä tällaisia arjessa toistuvasti kohdattuja ihmisiä on nykynuorille todella korkea.
Viiltäjä-Jack palaa taas valkokankaalle feministien harmiksi - 100 katsojaa käveli ulos kesken ensi-illan
Viiltäjä-Jack on kauhistuttavan mysteerin keskushahmo, jossa yhdistyvät sarjamurhaajakultti, mediakohu, naisviha, salaliittoteoriat, etniset ennakkoluulot ja luokkakauhu. Ja taas kerran hänelle omistetaan elokuva.
Marraskuun 9. päivän aamuna vuonna 1888 Lontoon Dorset Streetin takaa, Miller Court 13:n pienestä takahuoneesta löytyi sanoinkuvaamattomalla tavalla silvottu ruumis.
Uhri oli Mary Kelly, Viiltäjä-Jackin viimeinen uhri, jota on veikkailtu myös mystisen sarjamurhaajan todelliseksi kohteeksi. Kellyn jälkeen lontoolaisissa pelkoa kylväneet naisten oudot kuolemat loppuivat.
Suhteellisen pienellä ja vilkkaalla alueella yöaikaan tapahtuneiden murhien salaperäisyys teki tehtävänsä. Lehdistö riekkui, kansalaiset juoruilivat ja kuningashuonekin reagoi. Epäiltiin monia: työläisiä, maahanmuuttajia, juutalaisia, yläluokan herroja, kuningashuoneen jäseniä, vapaamuurareita. Jo murhavuonna, eli käytännössä kahden kuukauden sisällä, julkaistiin yhteensä neljä kirjaa ”Whitechapel-murhista”, ja tehtailu jatkuu tähän päivään asti.
Juhlikaa naisten elämää, älkää heidän kuolemaansa, yksi mielenosoittajista vetosi.Juhlikaa naisten elämää, älkää heidän kuolemaansa, yksi mielenosoittajista vetosi.
Juhlikaa naisten elämää, älkää heidän kuolemaansa, yksi mielenosoittajista vetosi. ZUMAWIRE
Lukemattomat elokuvat ja kirjat ovat kertoneet tarinaa suoraan tai mutkan kautta. Kauhuelokuvaa ei nykymuodossaan olisi ilman Viiltäjä-Jackia. Sarjamurhaajakultti alkoi hänestä. Lontoolle Jack on kammottava kaupunkilegenda ja turistilaumojen kiinnostuksen kohde. Feministijärjestöt kimpaantuivat uhreja esittäviä nukkeja sisältävän Viiltäjä-Jack-museon avajaisista ja ovat vaatineet koko Jack-mehustelun lopettamista.
Turhaan. Viimeksi aiheeseen tarttui tanskalainen elokuvaohjaaja Lars von Trier, jonka tuorein ohjaus The House That Jack Built modernisoi Jackin tarun. Elokuvassa murhaaja suhtautuu tappamiseen suorastaan taiteellisesti. Ohjaaja samastuu tähän kamaluuksien taiteen tekijään, mutta myös uhreihin.
The House That Jack Built sai ensiesityksensä Cannesin elokuvajuhlilla jo lähes vuosi sitten, mutta se saapuu Suomen teattereihin vasta perjantaina 8. maaliskuuta. Poikkeuksellisen raakaa väkivaltaa sisältävä K-18-elokuva ei ole ollut maailmalla arvostelumenestys. Cannesissa noin sata ihmistä poistui kesken näytöksen.
Kommentti: Ärsyttääkö naistenpäivä? Tämä on paljon tärkeämpää, kuin kukkien ostaminen
Naistenpäivästä on tullut kaupallinen, mutta sen taustalla on kukkapuskia tärkeämpiä asioita, joita ei pidä sivuuttaa, kirjoittaa Ilta-Sanomien Ruokalan toimittaja Josefiina Baraka.
– Muistathan sanoa miehellesi, että kukkakauppa on perjantaina pidempään auki, seurattu bloggaaja Tiia Rantanen sai vinkin kukkakauppiaalta poistuessaan liikkeestä.
– Mikähän mies, sinkkuna elävä Tiia Rantanen pohti Instagramissa keskiviikkona.
Kukkakauppiaan lausahdus oli sinänsä hyvää tarkoittava, mutta sisältää raivostuttavan vanhanaikaisia oletuksia: että naisellahan kuuluu olla mies, joka ostaa hänelle kukkia. Ja että miesten kuuluu ostaa naisille kukkia naistenpäivänä.
Kukkien ostaminen toiselle on aina hieno ele. Olen aina todella kiitollinen ja iloinen, kun niitä saan.
Mutta se, että miesten tietynlainen ”velvollisuus” naistenpäivänä on ostaa naisille kukkia ja jopa lahjoja on kuitenkin kaukana siitä, miksi naistenpäivää yleensä vietetään.
Toisia koko päivä jopa ärsyttää.
– Miksi ei ole miestenpäivää, somessa nuristaan 8. maaliskuuta joka ikinen vuosi.
Se on älytöntä. Naistenpäivästä on tullut kaupallinen, mutta idean taustalla on tärkeitä asioita.
Lainaan suoraan muutamia faktoja YK-liiton sivuilta, sillä en usko aivan kaikkien menevän sinne itse niitä lukemaan:
Kansainvälinen naistenpäivä on YK:n julistama päivä, jota on vietetty vuodesta 1975 saakka. Se perustettiin alun perin naisten oikeuksien huomioimiseksi. Tasa-arvon edistäminen liittyy myös alkuperäisiin teemoihin. Tasa-arvolla tarkoitetaan sitä, että naisilla ja miehillä on oltava samat oikeudet ja velvollisuudet, YK-liiton sivuilla painotetaan.
Selvitys: Naisten valinta pörssiyhtiön hallitukseen ei lisää naisten määrää johtoryhmässä
Selvitys pohjautuu Keskuskauppakamarin viime vuonna tekemien selvitysten aineistoihin.
Naisten valitseminen pörssiyhtiön hallitukseen ei vaikuta naisten osuuteen yhtiön johtoryhmässä, ilmenee Keskuskauppakamarin selvityksestä.
Naisten osuus pörssiyhtiöiden hallituksissa on noussut 23 prosentista 29 prosenttiin vuosina 2013–2018. Samaan aikaan myös naisten osuus johtoryhmissä on noussut 19 prosentista 25 prosenttiin. Tästä ei kuitenkaan voi vetää johtopäätöstä, että naisten lisääntynyt määrä hallituksissa olisi lisännyt naisten määrää myös johtoryhmissä. Tilanteet yhtiöiden välillä vaihtelevat suuresti.
Keskuskauppakamarin mukaan naisten osuus suomalaisten pörssiyhtiöiden hallituksissa on kansainvälisesti katsoen huippulukemissa, mutta huomiota tulisi kiinnittää myös johtoryhmien kokoonpanoon ja yleisemmin naisten urapolkuun johtajina.
– Erityistä huolta aiheuttaa naisten vähäisyys pörssiyhtiöiden liiketoimintajohdossa – valtaosa johtoryhmätasolla työskentelevistä naisista nimittäin toimii niin sanottujen tukitoimintojen johdossa, sanoo Keskuskauppakamarin lakimies Antti Turunen tiedotteessa.
Turusen mielestä erilliset nais- ja mieskiintiöt pitäisi toistaiseksi haudata.
– Tarvitaan huomattavasti monipuolisempia lähestymistapoja. Yhteiskunnasta on purettava sellaisia rakenteellisia haasteita, jotka liittyvät koulutuslinjavalintoihin, perhe- ja työelämän yhdistämiseen sekä naisille tarjolla olevaan koulutus- ja uravalmennukseen, hän sanoo.
Selvitys kattaa kaikki 126 suomalaista pörssiyhtiötä, joiden päälistauspaikka on Helsingin pörssissä. Selvitys pohjautuu Keskuskauppakamarin viime vuonna tekemien selvitysten aineistoihin.
Naisen palkkaaminen on edelleen iso riski yrittäjälle, sanoo Suomen yrittäjänaisten puheenjohtaja
Naisyrittäjien määrä on pysynyt samalla tasolla. Suomen yrittäjänaisten puheenjohtaja kaipaa muutosta sekä työntekijöiden että yrittäjien perhevapaisiin.
Naisyrittäjien määrä on pysynyt Suomessa pitkään samalla tasolla, sanoo Suomen yrittäjänaisten puheenjohtaja Tiina Koski.
Suomalaisista yrittäjistä naisia on noin 30 prosenttia.
Jotta naisyrittäjyys kasvaisi, pitäisi Kosken mielestä perhevapaiden kuluja jakaa tasaisemmin isien ja äitien välillä. Silloin perhevapaiden kulut eivät lankeaisi niin usein äidin työnantajan maksettavaksi.
– Suuri osa yrittäjänaisista on naisvaltaisilla aloilla ja jos he työllistävät uusia työntekijöitä, he työllistävät usein naisia. Silloin työntekijän palkkaaminen on iso riski, Koski selventää.
Koski kaipaisi muutosta myös yrittäjien perhevapaisiin.
– Tällä hetkellä yksityisnaisyrittäjän täytyy laittaa lappu luukulle äitiysloman ajaksi tai palkata toinen henkilö, mikä ei ole järkevää eikä kannattavaa.
Jos nämä asiat saataisiin kuntoon, naiset voisivat uskaltaa ryhtyä useammin yrittäjiksi, toteaa Koski.
Muita keinoja naisyrittäjien määrän lisäämiseksi ovat Kosken mukaan tiedon jakaminen ja erilaisten koulutusten järjestäminen.
Erot miesten ja naisten luonteissa saattavat myös vaikuttaa mies- ja naisyrittäjien määrien eroihin. Naiset eivät ota Kosken mukaan taloudellisia riskejä perheen vastuista johtuen niin usein kuin miehet.
– Vaikka asiat ovat muuttuneet tasa-arvoisemmiksi, äiti kantaa edelleen useammin huolen lapsesta kuin isä.
Suomen yrittäjänaiset ovat ehdottaneet vanhemmuuden kuluille yhteistä kassaa, johon kaikki työntekijät ja työantajat maksaisivat osansa. Näistä rahoista maksettaisi raskaudesta, lapsen sairastumisesta ja vanhempainvapaista aiheutuneet kulut.
Koski kertoo, että tällä hetkellä työnantajan täytyy maksaa kymmenen päivän ajan sairauslomalla olevan työntekijän palkkaa, ennen kuin työnantaja saa Kelalta korvausta.
Monesti vanhemmat, useimmiten äiti, on sairaan lapsen kanssa kotona kolmesta neljään päivään, jolloin yrittäjä ei saa Kelalta korvausta työntekijän poissaolosta, kertoo Koski.
– Työntekijöiden lyhyet poissaolot rasittavat yrittäjiä.
Tällä hetkellä naisyrittäjiä työskentelee erityisen paljon palvelualoilla, kuten kauneudenhoito-, hyvinvointi-, ravintola- ja hoiva-alalla.
Myös tähän Koski kaipaisi muutosta. Hänen mielestään naisten pitäisi lähteä rohkeammin myös miesvaltaisille aloille esimerkiksi konepajayrittäjiksi tai autonkorjaajiksi, jos näiltä aloilta henkilöllä on osaamista.
– Tätä kautta käsitys tasa-arvosta muuttuisi. Silloin ei olisi enää itsestään selvää, että naiset työskentelevät tietyllä alalla ja miehet tietyllä alalla.
Koski haluaa myös muistuttaa, että suomalaiset naiset ovat maailman mittakaavassa korkeasti koulutettuja siinä missä suomalaismiehetkin.
– Kyllä meistä potentiaalia löytyy.
Dokumentti ruotsalaispoliitikosta kannattaa katsoa – Gudrun Schyman on feministi, alkoholisti ja puoluejohtaja
Gudrun – Ihmisenä olemisen taidosta
★★★ Ymmärrän, jos suuhun pyrkii oksennusta. Poliitikosta kertovaa dokumenttielokuvaa ei pitäisi nimetä niin mairean ylevästi kuin ohjaaja Hampus Linder on mennyt tekemään.
Ja samalla oudon tuttavallisesti. Miksi tunnetuista naisista kertoville dokumenteille kovin usein annetaan kohteensa etunimi: Amy, Whitney, Gudrun...
Mutta eipä juututa nimeen. Dokumentti Gudrun Schymanista, Ruotsin feministipuolueen vihatusta ja rakastetusta johtajasta kannattaa katsoa, jos politiikka yhtään kiinnostaa.
Kamera tallentaa palvovat kannattajat, mutta myös vaikeat hetket
Intiimi seurantadokumentti on hankala laji. Kuvattavan pitää luottaa tekijöiden motiiveihin, jotta antaa näiden liimautua kylkeensä vuosikausiksi. Mutta kiiltokuvaakaan ei paranisi tehdä.
Vuosina 2014–2018 Schymania seuraava dokumentti osaa tasapainoilla. Kamera tallentaa palvovat kannattajat, mutta jää päälle vielä, kun valonheittäjät sammuvat. Feminismin paloa tarkkaillaan myötätunnolla, ja samalla kerrotaan avoimesti Schymanin alkoholismista. Poliitikon Anna-tytär pyyhkii kyyneliä, eikä ole antanut anteeksi lapsuutensa ankeita kokemuksia.
Elokuva tuli Ruotsissa valkokankaille viime elokuussa, juuri ennen valtiopäivävaaleja.
Feministipuolue kärsi vaaleissa rökäletappion. Sitä dokumentti ei siis vielä tiedä. Eikä sitä, että Schyman helmikuussa lopulta iski hanskat tiskiin ja luopui luomansa liikkeen johdosta.
Yle Teema & Fem perjantaina 8.3. klo 18.30
Päivi Happonen: Naiset valtasivat tuomioistuimet – Onko naistuomari armollisempi kuin mies?
Yhä useampi tuomari on nainen. Mutta onko sillä mitään väliä, pohtii Ylen oikeustoimittaja Päivi Happonen blogissaan.
Jotkut lauseet jäävät mieleen.
Yhden sellaisen kuulin vuosia sitten, kun olin vierailulla eräässä tuomioistuimessa.
Pöydän ympärillä istui naisia ja miehiä.
Tuomareita ja toimittajia.
Jossain vaiheessa eräs miestuomari sanoi, että kyllähän se usein näkyy tuomiossa, onko tuomari ollut nainen vai mies.
Klik klik klikkiotsikko. Ja kunnon uutinen.
Miestuomari kameran eteen kertomaan, että naisten antamat tuomiot ovat erilaisia kuin miesten. Ja vieläpä selitys päälle, miten se näkyy käytännössä.
Enemmänkö päiväsakkoja ja useampi vuorokausi linnaa?
Naiset ovat marssineet miesten ohi kovaa vauhtia oikeuslaitoksen tärkeisiin tehtäviin.
Suomen Syyttäjäyhdistykseen kuuluu 265 jäsentä. Heistä naisia on 152.
Myös 100-vuotias Suomen Asianajajaliitto naisistuu kovaa vauhtia.
Liiton reilusta 2100 jäsenestä joka kolmas on naisia. Ja liitosta kerrotaan, että uusista jäsenistä jo 60 prosenttia on naisia.
Entäpä tuomarit?
He, jotka jakelevat tuomioita syyttäjien vaatimuksesta ja asianajajien vastustuksesta huolimatta.
Käräjäoikeustuomarit ry on Suomen tuomariliiton suurin jäsenyhdistys.
Käräjäoikeustuomarien yhdistykseen kuuluu 313 jäsentä. Heistä naisia on 164.
Suomen Hovioikeustuomareiden yhdistykseen kuuluu 108 naista ja 57 miestä.
Suomen suurimmassa tuomioistuimessa Helsingin käräjäoikeudessa työskentelee yhteensä 99 tuomaria. Heistä 65 prosenttia on naisia.
Mutta onko sillä mitään väliä, hoitaako oikeusalan hommia nainen vai mies?
Syyttäjäyhdistyksestä kerrotaan, että töitä pyritään jakamaan sen mukaan, mistä aiheista syyttäjät ovat kiinnostuneita ja mihin he ovat erikoistuneet.
Syyttäjäyhdistyksen puheenjohtajan Jukka Haaviston mukaan naisten ja miesten välillä ei näy eroja, millaisiin rikosjuttuihin he haluavat erikoistua.
Syyttäjät eivät itse voi valita juttujaan tai asiakkaitaan.
Mutta asianajajat voivat.
Tunnettu ja kokenut asianajaja Riitta Leppiniemi kertoo, että sukupuoli näkyy asianajajan työssä: osa naisista ei suostu puolustamaan miestä, jota syytetään seksuaalirikoksista tai vaimonsa pahoinpitelystä.
Tuomarit ovat samassa tilanteessa kuin syyttäjät.
Hekään eivät voi valita asiakkaitaan, mutta tuomaritkin voivat erikoistua.
Hoitavatko naistuomarit erilaisia juttuja kuin miestuomarit?
Helsingin käräjäoikeutta johtava laamanni Tuomas Nurmi kertoo, että töitä ei tuomareille jaeta sukupuolen mukaan.
Nurmen havainto kuitenkin on, että naiset haluavat miehiä useammin hoitaa perheoikeudellisia juttuja, eli esimerkiksi lasten huoltajuus- ja tapaamisriitoihin liittyviä asioita.
Laamanni ei ole kuitenkaan havainnut, että esimerkiksi talousrikosjutut kiinnostaisivat miehiä enemmän kuin naisia.
"Ideologisella työttömyydellä" kohauttanut kirjailija lähtee eduskuntavaaleihin
Kirjailija Ossi Nyman lähtee tavoittelemaan paikkaa eduskuntaan Feministisen puolueen ehdokkaana. Hän on ehdolla Helsingin vaalipiirissä.
Nyman aiheutti taannoin kohua, kun hän lehtihaastattelussa puhui "ideologisesta työttömyydestä".
Nyman, 40, sanoo tiedotteessa, että hänen teemojaan vaaleissa ovat perustulo ja ilmastonmuutos. Nymanin mukaan on mielestä on ihmisoikeusloukkaus, että ihmisiä pakotetaan töihin.
– Sen sijaan, että pakotamme heikommassa asemassa olevat ihmiset riittämättömällä palkalla vastenmielisiin töihin, tulee meidän tarjota jokaiselle Suomen kansalaiselle vastikkeeton perustulo, joka vapauttaa heidät työskentelemään yhteiskunnan hyväksi itse valitsemallaan tavalla, Nyman perustelee.
Feministisen puolueen listalla ovat Helsingin vaalipiirissä myös muun muassa puheenjohtaja Katju Aro sekä Setan entinen puheenjohtaja Viima Lampinen.
Aro on yksi puolueen perustajista ja Naisasialiitto Unionin entinen pitkäaikainen puheenjohtaja.
Feministinen puolue on vaaliliitossa Helsingissä Piraattipuolueen, Liberaalipuolueen ja Eläinoikeuspuolueen kanssa.
Vaaliliitossa olevat puolueet ovat ilmoittanut tavoitteekseen yhden kansanedustajapaikan.
Nämä ovat naisten yleisimmät ammatit Suomessa
Yleisimmin naiset työskentelevät Suomessa hoivapalveluissa ja terveydenhuollossa.
Moni nainen työskentelee opettaja tai myyjänä Suomessa.
Vielä useampi nainen työskentelee hoivapalveluissa ja terveydenhuollossa.
Nämä ilmenevät Tilastokeskuksen työmarkkinatilastoista.
Suomalaiset naiset työskentelevät ylivoimaisesti yleisimmin hoivapalvelun ja terveydenhoitoalan ammateissa.
Toiseksi yleisin ammatti on myyjä tai kauppias.
Hyvin moni suomalainen työssäkäyvä nainen toimii myös opettajana tai jossain opetusalan asiantuntijatehtävässä.
Top 10 -listalle mahtuvat viimeisenä lainopilliset, sosiaalialan sekä kulttuurialan erityisasiantuntijat.
Top 13
160 Hoivapalvelun ja terveydenhuollon työntekijät
112 Myyjät, kauppiaat ym\.
100 Opettajat ja muut opetusalan erityisasiantuntijat
95 Terveydenhuollon asiantuntijat
91 Liike\-elämän ja hallinnonasiantuntijat
70 Palvelutyöntekijät
56 Liike\-elämän ja hallinnon erityisasiantuntijat
55 Lainopilliset asiantuntijat sekä sosiaali\- ja kulttuurialan asiantuntijat
53 Siivoojat, kotiapulaiset sekä muut puhdistustyöntekijät
49 Lainopilliset, sosiaalialan sekä kulttuurialan erityisasiantuntijat
45 Toimistotyöntekijät
32 Asiakaspalvelutyöntekijät
31 Luonnontieteiden ja tekniikan erityisasiantuntijat
1 000 henkeä
Lähde: Tilastokeskus
Eva Biaudet, Marianne Heikkilä ja Reetta Räty menivät töihin hakatuiksi maskeerattuina – Finlaysonin video tekee perheväkivaltaa näkyväksi
Video liittyy Amnestyn sekä Ensi- ja turvakotien liiton Naistenviikko-kampanjaan.
Kolme tunnettua naista meni tällä viikolla Finlaysonin aloitteesta työpaikoilleen pahoinpidellyiksi maskeerattuina. Heidän kokemuksensa taltioitiin videolle, joka liittyy Amnestyn sekä Ensi- ja turvakotien liiton Naistenviikko-kampanjaan.
Video muistuttaa parisuhdeväkivallan laajuudesta ja siitä, että Suomi on tilastojen valossa yhä EU:n toiseksi vaarallisin maa naisille. Suomessa on yli 700 000 parisuhdeväkivaltaa kohdannutta naista. Tänään perjantaina alkanut Naistenviikko on Amnestyn Suomen osaston ja Ensi- ja turvakotien liiton yhteinen valtakunnallinen kampanja, jolla kerätään varoja naisiin kohdistuvan väkivallan vastaiseen työhön.
Päivän ajan väkivallan ulkoisia merkkejä kasvoillaan kantoivat kansanedustaja Eva Biaudet, toimittaja Reetta Räty sekä kansallisen lapsistrategian projektipäällikkö Marianne Heikkilä. Kolmikko raportoi kokemuksistaan videolla tarkoituksenaan tuoda parisuhdeväkivaltaa esille ja yhteiskunnalliseen keskusteluun.
Naistenviikko-kampanjaan yrityskumppanina osallistuva Finlayson halusi toteuttaa kampanjan tueksi oman teon. Finlaysonin luova johtaja Jukka Kurttila kertoo M&M:lle, että idea videon tekemiseen lähti liikkeelle tapaamisesta Amnestyn ja Ensi- ja turvakotien liiton kanssa.
”Faktat ovat pöyristyttäviä. Tuli sellainen olo, että jos 31 prosenttia naisista on kokenut parisuhdeväkivaltaa, miten on mahdollista, ettemme ole kuulleet siitä tämän enempää. Miksi tästä ei puhuta, vaikka sitä tapahtuu joka päivä? Tuli voimaton olo, varsinkin, kun minulla on kaksi tytärtä.”
Miehet käyttävät vuodessa naisia enemmän rahaa päästäkseen harrastamaan seksiä
Vuosittain miehiltä kuluu yli tuhat euroa enemmän seksikumppanin houkutteluun kuin naisilta.
...
Tutkijat saivat selville, että miehet käyttivät keskimäärin 200 euroa (173 puntaa) kuukaudessa, pääasiassa alkoholiin, ulkona syömiseen, salijäsenyyteen ja kondomeihin. Naiset sen sijaan käyttivät vain 75 euroa (65 puntaa) muun muassa alusvaatteisiin, uusiin vaatteisiin, hajuveteen ja seksileluihin.
Rahasummia ynnäillessä tutkijat toivat ilmi, että miehet käyttävät vuodessa 2 400 euroa (2076 puntaa), kun taas naiset kuluttavat 905 euroa (780 puntaa). Miehet kuluttavat siis noin 1 500 euroa enemmän vuodessa yrittäessään päästä harrastamaan seksiä kuin naiset.
"Nainen ei saa olla pitkä, eikä mies lyhyt" – Miksi meitä yhä mitataan ikiaikaisilla asenteilla?
Lyhyttä ja hentoa tyttöä pidetään normaalina. Jos poika taas on jäämässä keskivertoa pienemmäksi, ympäristö ja vanhemmat huolestuvat. Miksi suhtautuminen pituuskasvuun on edelleen niin voimakkaasti sukupuoleen sidottua?
Pituuteen liittyvät asenteet istuvat tiukassa. Lastenlääkärit törmäävät tähän usein, kun vastaanotolle tuodaan joukkuelajia harrastava poika.
Lastenendokrinologi Marja-Terttu Saha joutuu toistuvasti vastaamaan lätkäpojan vanhempien kysymykseen: Onko muita pienemmälle pojalle tulossa lisää senttejä ja massaa, joilla pärjäisi kaukalossa?
Saha pitää asennetta, jossa poikien lyhyyttä ja tyttöjen pituutta pidetään ongelmina, vanhanaikaisena ajatteluna. Usein lapsen pituuskasvu huolettaakin nimenomaan vanhempia, ei niinkään sitä pientä poikaa, Saha toteaa.
Hän on myös huomannut, että pienillä pojilla on usein muita ominaisuuksia, joilla he kompensoivat pienuuttaan.
– Pieni poika voi olla luokassa se verbaalivirtuoosi, joka heittää huumoria tiukoista tilanteista, tai se ketterä tyyppi, joka käyttää toisia pujottelukeppinään. Sen jälkeen oma kaveriporukka ei enää kiinnitä huomiota siihen, onko asianomainen lyhyt vai ei.
Pitkän uran lasten endokrinologina tehnyt Saha on tottunut kohtaamaan ongelmat ja pelot, joita pituuskasvun ääripäihin liittyy. Vanhempien kanssa keskustelemalla päästään useimmiten hyvään lopputulokseen. Kasvua ei lähdetä korjaamaan hormoneilla pelkästään vanhempien huolen vuoksi, sillä sen saamiselle on tiukat lääketieteelliset kriteerit.
Lasten kasvun sijaan Saha puuttuisi kasvuympäristöön. Kalenterivuoden mukaan toimiva ikäkausiurheilu on kasvaville lapsille hankala konsepti.
– Jos lapsi on syntynyt alkuvuodesta, ero loppuvuodesta syntyneeseen voi olla hirvittävän iso, kun siirrytään kymmenen ikävuoden yläpuolelle. Osa alkaa siinä vaiheessa rakentaa puberteettia ja osa jatkaa vielä pitkään lapsuuden kasvua.
Saha menisikin mielellään juniorikiekkoilijoiden pukuhuoneeseen ja järjestäisi joukkueet uudelleen, murrosiän kehitysasteen mukaisesti.
– Toistaiseksi tällaista pyyntöä ei ole tullut, hän nauraa.
Miksi parisuhteessa miehen pitää edelleen olla pidempi kuin nainen?
Myös aikuisten maailmassa senteillä on edelleen vaikutusta, erityisesti parinvalinnassa.
Yleisesti katsotaan, että 150 cm:n pituus riittää naiselle ja 160 cm miehelle, absoluuttista rajaa ei lääketiede tunne. Suomalaisnaisten keskipituus on tällä hetkellä 167 cm ja miesten 180 cm. Vaihtelua on kuitenkin entistä enemmän.
Useimmissa heteropareissa mies on naista pidempi. Yksinkertainen selitys asialle on, että miehet ovat keskimäärin naista pidempiä.
Netin keskustelupalstojen perusteella voisi kuitenkin kuvitella, että pariskunnan oikeanlainen pituusero on onnellisen parisuhteen tärkein tekijä. Miksi naisille on edelleen tärkeää, että mies on pidempi?
Vastauksia voidaan etsiä ihmisen kehityksestä ja niistä tekijöistä, jotka ovat suosineet lisääntymistä. Erityisesti evoluutiopsykologit ovat tutkineet pariutumiskäyttäytymistä ja siihen vaikuttavia tekijöitä.
Evoluutiobiologian dosentti Markus J. Rantalan mukaan nainen on saanut pitkältä mieheltä kahdenlaista hyötyä:
– Isokokoinen mies on antanut naiselle ja perheelle ihan fyysistä suojaa. Toinen hyöty on se, että kun erilaiset sairaudet ja geneettiset ongelmat näkyvät henkilön kasvussa, niin suosimalla isokokoisia koiraita naaraat ovat varmemmin saaneet hyviä geenejä.
Rantalan mukaan miehelle naisen pituudella ei ole ollut samanlaista merkitystä kuin miehen pituudella on naiselle. Amerikkalaisen tutkimuksen mukaan miehet kiinnittävät tiedostamattaan enemmän huomiota mm. naisen alaselän mutkaan, ruumiinrakenteeseen, joka on merkinnyt parempaa kestävyyttä toistuville raskauksille.
Tutkija: Naisten ja miesten aivoissa on eroja – ja ne on tärkeää tuntea
Erot täytyy tuntea, jos haluamme elää tasa-arvoisessa yhteiskunnassa, ruotsalaistutkija sanoo.
PITÄISIKÖ poikien tulla täysi-ikäisiksi myöhemmin kuin tyttöjen?
Eräs suurimmista aivojen sukupuolieroista kun on se, että poikien otsalohkot kehittyvät hitaammin kuin tyttöjen. Siksi pojat eivät keskity koulunkäyntiin kuten tytöt, vaikka juuri kouluiässä tehdään koko loppuelämään vaikuttavia ratkaisuja. Näin kirjoittaa ruotsalainen lääkäri ja aivotutkija Markus Heilig pian julkaistavassa kirjassaan Naisen aivot, miehen aivot. Onko aivoilla sukupuolta? (Atena).
– Olisiko järkevää ottaa huomioon, että pojilla impulssikontrolli ja suunnittelukyky kehittyvät hitaammin? Kyllä minusta. Mutta ennen kuin mennään niin pitkälle, ehkä meidän pitäisi huomioida nämä asiat koulutyöskentelyn järjestämisessä, Heilig sanoo IS:n haastattelussa.
Siitä Ruotsi on äärimmäisen huono esimerkki, Heilig lisää. Kun koulussa vaaditaan liikaa itsenäisyyttä, osa putoaa kelkasta.
JUURI tässä on Heiligin viesti. Sukupuolierot täytyy tuntea, jotta kaikille voidaan tarjota samat mahdollisuudet – ja yhtä hyvää hoitoa.
Heiligin mukaan biologisia eroja nimittäin on.
Koska eroja ei ole tunnettu, naisille on esimerkiksi määrätty aivan liian suuria annoksia suosittua unilääkettä, jota oli tutkittu vain mieskoehenkilöillä. Se on saattanut aiheuttaa vaaratilanteita liikenteessä seuraavana aamuna.
Hiljattain on myös alettu ymmärtää, että masennus on naisilla ja miehillä hyvin erilainen häiriö.
Tunnetumpi esimerkki ovat sydäninfarktin oireet. Sydäninfarkti on naisilla harvinaisempi kuin miehillä, ja koska niiden oireita ei aina tunnisteta, naiset voivat jäädä ilman hoitoa.
Erityisen selkeästi erot näkyvät Heiligin mukaan naisten ja miesten aivojen yhteyksissä. Miehillä yhteydet ovat voimakkaampia aivopuoliskojen sisällä, naisilla niiden välillä.
BIOLOGIA ei sanele sitä, miten asioiden pitäisi olla, Heilig huomauttaa kirjassaan. Jos näin olisi, diabeetikkoja ei pitäisi hoitaa insuliinilla.
Heilig sanoo olleensa tasa-arvon kannalla aina.
– Mutta kun saa lapsia ja kaksi niistä on tyttöjä, siitä tietysti tulee henkilökohtaista. Haluan, että heillä on samat mahdollisuudet kuin pojilla.
Heiligin viesti ei miellytä kaikkia, mutta sanoo välttäneensä pahimman vastakkainasettelun Ruotsissa. Siinä hän onnistui tietoisella strategialla.
Hän tukeutui voimakkaasti tutkimukseen ja teki kirjastaan tarpeeksi nörttimäisen. Se suodattaa pois ihmiset, joita kiinnostaa vain vastakkainasettelun lietsominen, hän uskoo.
PUOLALAISSYNTYINEN Heilig muutti 10-vuotiaana perheensä kanssa Ruotsiin. Hän kasvoi kaupunginosassa, jota leimasivat huumeidenkäyttö ja levottomuudet.
– Oli äärimmäisen voimakas kokemus nähdä, kuinka kunnolliset nuoret kuolivat tai päätyivät tappamaan huumeidenkäytön ja sen seurausten vuoksi. Halusin ymmärtää, kuinka se toimii ja mitä sille voi tehdä.
Osan siitä Heilig uskoo nyt ymmärtävänsä. Hänestä tuli alkoholi- ja opioidiriippuvuuksiin erikoistuva aivotutkija.
Heilig ei valitse helpoimpia aiheita. Hän aloittelee parhaillaan kirjaa älykkyydestä, ja sen jälkeen on vuorossa rotu.
– Olen juutalainen, hän lisää.
Biologiset mekanismit täytyy tuntea, jotta voidaan elää humanistisia arvoja tunnustavassa yhteiskunnassa, hän sanoo.
– Yksi suurimpia vaaroja on, että hyvää tarkoittavat ihmiset tekevät kauheita asioita, koska jättävät huomiotta tieteen osoittamat tosiseikat.
Paula Tiessalo: Osa pojista ja miehistä kasvaa häpeämään sukupuoltaan ja on hukassa maskuliinisuutensa kanssa
Naisen seksuaalisuus ei enää ole tabu, mutta miehen seksuaalisuudesta ei uskalleta edes puhua, pohtii Paula Tiessalo blogissaan.
Kirjoitin vastikään Yle uutisiin jutun perinteisen maskuliinisuuden rajoittavuudesta ja sen mahdollisesta vahingollisuudesta pojille ja miehille. Juttu perustui Yhdysvaltain psykologien yhdistyksen psykologeille antamaan hoitosuositukseen. Sen mukaan tiukasti perinteistä maskuliinista roolia toteuttavilla miehillä on suurempia terveys- ja syrjäytymisriskejä kuin muilla miehillä.
”Eikö enää saa olla mies?” kyseli joku lukija tuohtuneena.
”Onko maskuliinisuus muuttunut kirosanaksi?” komppasi toinen.
Vastaukset ovat helppoja: kyllä saa eikä ole. Juttu kirvoitti keskustelua miesten asemasta yhteiskunnassa ja parisuhteissa. Jotkut kokivat, että perinteisen maskuliinisuuden huonojen puolien esiintuominen demonisoi kaiken maskuliinisuuden.
Onko miehenä oleminen sitten kriisissä? Koska minä naisena en voi antaa asiasta omakohtaisia lausuntoja, kysyin asiaa seksuaalisuuden moniosaaja Jouni Forsströmiltä. Hän on muun muassa ollut kirjoittamassa opaskirjaa BDSM-seksistä ja opiskelee parhaillaan seksuaalineuvojaksi.
Keski-ikäinen, niin sanotun tavallisen miehen näköinen ja oloinen Forsström on yksi niistä, jotka kaipaavat lisää ja suorempaa puhetta miehistä ja maskuliinisuudesta. Hänelle maskuliinisuus tarkoittaa jämäkkyyttä, luotettavuutta, asioista huolehtimista ja heikompien puolustamista ilman pullistelua.
Hänen mukaansa osa pojista ja miehistä kasvaa häpeämään sukupuoltaan ja siihen liitettyjä odotuksia. Kaikki pojat eivät saa tukea kasvulleen maskuliinisiksi miehiksi. Kasvatusperiaatteet ja yhteiskunta muokkaavat ihmisiä.
– Maskuliinisuus tuntuu olevan vähän kielletty aihe. Kaikkien miesten ei tarvitse olla maskuliinisia, mutta hyvä maskuliinisuus ansaitsee tukea siinä missä muutkin olemisen ja sukupuolen ilmaisemisen tavat.
Tällainen kasvatustapa aiheuttaa Forsströmin mukaan miehille identiteettiongelmia. Ei osata olla ylpeitä omasta itsestä, kehosta ja vaatia sille hyvää.
– On paljon miehiä, jotka ovat kuin palvelija- tai kuhnuriyhdyskunta. Jos on 20-30 vuotta vain tehnyt kuten käsketään, on vaikea tunnistaa omia halujaan ja tarpeitaan, Forsström lataa.
Miehille myös annetaan jatkuvasti ohjeita siitä, minkälainen hänen pitäisi olla, jotta hän kelpaisi. Miehen pitäisi olla muuntuva kameleontti. Pitäisi olla äijä, rakentaa talo, korjata auto ja olla sellainen rakastaja, kuin nainen haluaa. Miehen oma halu on tabu, ja sen ilmaiseminen kiellettyä tai ainakin epäsopivaa.
Kun naisen seksuaalisuudesta on viime vuosina alettu puhua avoimemmin, sallivammin ja iloisemmin, miehen seksuaalisuus on jäänyt paitsioon. Harvat jutut miehen seksuaalisuudesta koskevat useimmiten erektio-ongelmia tai haluttomuutta.
Samalla kun naisille toitotetaan, että heillä on oikeus vaatia parempaa ja mielikuvituksellisempaa seksiä, vastuu siitä sälytetään miehille. Esimerkiksi sooloseksileluja hankkivaa naista pidetään itsenäisenä ja rohkeana, miestä "säälittävänä runkkarina". Tämä kiukuttaa miesten puolestapuhujaa.
– Kun julkisesti kehotetaan vaatimaan parempaa seksiä, kukaan ei kyseenalaista naisten omia seksitaitoja. Miehiä sen sijaan vaaditaan olemaan hyviä rakastajia. Mutta miten sellaiseksi oppii? Pornoa ei saa katsoa eikä ainakaan mennä minnekään harjoittelemaan, Jouni Forsström ihmettelee.
Moni mies kokee voimattomuutta vaatimusten edessä ja kokee, ettei hänellä itsellään ole lupaa ilmaista omia halujaan. Asiasta ei kuitenkaan osata eikä ehkä uskalleta puhua kumppanin kanssa. Itsestään selvää on, että tästä aiheutuu hankaluuksia parisuhteeseen.
Sitten Jouni Forsström pääsee kunnolla vauhtiin. Hän on huomannut, että monet miehet havahtuvat jossakin elämänsä vaiheessa siihen, että ovat eläneet kuin lampaat.
Tasa-arvo takkuilee kirkossa, eikä ihme: Jeesus on vaikea miehen malli
Kirkossa maskuliinisuus on ollut aina kriisissä, sanoo teologi Petri Merenlahti. Hän kävi kuuntelemassa, mitä miesten raamattupiireissä nyt puhutaan.
KIRKOSSA tasa-arvon eteneminen tuntuu olevan yhä vain vaikeaa. Viime viikolla julkaistussa Taantuvan tasa-arvon kirkko -teoksessa naispapit puhuvat jopa takaiskusta. Järjestetään naisia syrjiviä tapahtumia, arkkipiispan vaalissakin oli ehdolla naispappeuden vastustaja. Helsingin Kallion seurakunta julkaisi juuri videon naispappien kuulemista törkeyksistä.
Miksi juuri kirkossa tasa-arvon eteneminen on niin vaikeaa?
Kirkkohallituksen talo on Etelärannassa, paraatipaikalla. Ylhäältä löytyy arkkipiispan teologinen erityisavustaja Petri Merenlahti, joka on oikea henkilö kertomaan, mitä miesten päässä liikkuu.
Merenlahti on teologian tohtori, jonka alaa on raamatuntutkimus ja sukupuolentutkimus. Hän on tutkinut muun muassa kristinuskon maskuliinisuuden malleja, Jeesuksen miehisyyttä ja Jumalan muuttuvaa roolia Raamatussa.
Viimeisintä, vielä julkaisematonta tutkimustaan varten hän istui suomalaisten miesten raamattupiireissä kuuntelemassa, mitä siellä puhuttiin sukupuolesta.
Miehet tosiaan haluavat puhua Raamatusta rauhassa, keskenään, ilman naisia!
Merenlahden mukaan kirkon tasa-arvotaisteluissa on kyse ihan samasta ilmiöstä kuin tasa-arvotaisteluissa muuallakin – vallanjaosta.
”Patriarkaatti joutuu tekemään tilaa”, hän sanoo.
Länsimaissa on meneillään valkoisen heteromiehen kriisi. Mutta tämän lisäksi kristityillä miehillä on omatkin, uskoon liittyvät haasteensa. Ne johtuvat Jeesuksesta.
JEESUS ei ole mikään perinteinen mies. Katsokaa Jeesuksen kuvia. Kädet ovat sievästi, pää kivasti kallellaan, katse usein lammasmaisen lempeä.
Jeesus on queer-hahmo. Hän kyseenalaistaa käsityksen maskuliinisuudesta, Merenlahti sanoo. Queer tarkoittaa outoa ja kummallista, normaalista sukupuolikäsityksestä poikkeavaa.
Feministipuolueen ehdokas sulkisi suositun Ylilauta-keskustelupalstan – ”Vihayhteisöt menevät säppiin”
Feministipuolueen helsinkiläinen eduskuntavaaliehdokas Johannes Koski haluaa kieltää Ylilauta-keskustelupalstan.
Kosken mukaan Ylilauta on ”mv-lehden kaltainen haitallinen verkkoyhteisö, jossa masinoidaan mm. rasistisia, misogynistisiä ja homo- sekä transfobisia vahingollisia verkkokiusaamiskampanjoita. Osallistumalla mihinkään ylilautaan liittyvään, annat jalustaa vihapuheelle.”
Hän jatkaa: ”Jos saamme allekirjoittaneen tai yhdenkin puolueemme feministeistä Arkadianmäelle, niin voin luvata teille että teemme työtä sen eteen että esim. Ylilaudalla tapahtuvaan kiusaamismasinointiin ja vihapuheeseen tullaan puuttumaan lainsäädännöllä. Nämä vihayhteisöt menevät säppiin.”
Perussuomalaisten kansanedustaja Jani Mäkelä ampuu alas erikoista kommenttia. Hän kirjoittaa: ”Aiot säätää lain yhden nettifoorumin kieltämiseksi? Onnittelut, eivät tuohon taida pystyä edes venäläiset”.
Muutkin verkkokeskustelijat kummeksuvat feministiehdokkaan intoa sulkea keskustelupalsta, jonka sisältöön hän ei juuri näytä edes tutustuneen.
Mitä tilalle?
Jos Ylilauta ei kelpaa, mitä feministipuolueen riveistä ponnistava Koski on valmis tarjoamaan tilalle? Ehkäpä lempeän peliyhteisön Safepointin, jota hän itse ylläpitää.
Safepointilla oli tammikuun lopussa noin sata jäsentä, seitsemän ylläpitäjää, 34 kappaletta Spotify collaborative-soittolistalla, ja niukahkosti twiittejä. Noin nolla.
Ylilauta on hivenen isompi putiikki. Mikrobitti-lehden mukaan palstalla on kulloinkin paikalla vajaasta tuhannesta jopa kahdeksaan tuhanteen nimetöntä käyttäjää ympäri vuorokauden.
Viha-alustojen kieltäminen?
Yllaudan räävittömyys ei tule kenellekään palstaan tutustuneelle yllätyksenä. Mutta toisaalta tyyli on melkolailla samanlaista kuin vaikkapa Suomi24-keskustelupalstalla, Twitterissä ja Facebookissa.
Nähtäväksi jää, onnistuuko Johannes Koski nousemaan eduskuntaan ja esittämään suuressa salissa vaatimuksensa Ylilaudan kieltämisestä. Hänellä on tähän lain takaama mahdollisuus. Toisaalta niillä verkkokeskustelijoilla, joiden suita yritetään tukkia, on yhtäläinen oikeus pitää meteliä oman sananvapautensa puolesta.
MATIAS TURKKILA
https://www.dailymail.co.uk/news/article-6789479/Wicked-girlfriend-33-tried-poison-diabetic-partner-SPARED-jail.html
Maria Veitolan ja Aira Samulinin feminismi-keskustelusta nousi poru: ”Ihmiset ovat pitäneet mua tosi ilkeänä ja huonokäytöksisenä”
Yökylässä-jaksossa Maria Veitola keskusteli Aira Samulinin kanssa feminismistä.
Yökylässä Maria Veitola -ohjelma on ollut pitkään tv-katsojien suuri suosikki. Ohjelmassa käydyt keskustelut ovat herättäneet katsojissa vahvojakin reaktioita. Tähän Maria Veitola, 46, on jo tottunut. Silti hänkin yllättyi eräästä tällä kaudella puhuttaneesta aiheesta.
Kun Maria kysyi Aira Samulinilta, 92, Hyrsylänmutkassa, onko Aira feministi, somessa nousi palautemyrsky.
Moni pahoitti mielensä, että Maria kehtasi. Jaksossa Aira Samulin ei tosiasiassa ollut moksiskaan, vaan pamautti vieraalleen, ettei missään nimessä kuulu feministeihin.
Airasta feminismillä ja #metoo-keskustelulla on pilattu hyviä asioita ja ”touhu on mennyt yli äyräiden”. Vierailu jatkui jaksossa hyvissä tunnelmissa, vaikka naiset olivatkin eri mieltä.
Maria Veitola kertoo olleensa täydessä sovussa Airan kanssa ja ihmettelee asiasta noussutta negatiivisen palautteen tulvaa.
– En pitänyt sitä isona juttuna, että oltiin Airan kanssa eri mieltä. Silti ihmiset ovat pitäneet mua tosi ilkeänä ja huonokäytöksisenä. Analysoin yleisesti aika tavalla työntekoani. Mietin, voisinko tehdä jotain toisin, etten aiheuttaisi niin paljoa vihaa ja inhoa. En kuitenkaan halua alkaa pelkäämään sitä, että aiheutan ristiriitaisiakin tunteita ja reaktioita muissa ihmisissä. Päinvastoin: haluan, että saan ihmiset ajattelemaan ja keskustelemaan. Haluan säilyttää herkkyyteni, en halua kovettaa itseäni, Maria sanoo Iltalehdelle.
Hänelle aihe oli tärkeä ja siitä käyty keskustelu silmiä avaava. Jaksossa Samulin kertoi kokemuksiaan menneiltä vuosilta ja miten koki naisen aseman muuttuneen. Veitolaa yllätti muun muassa se, että Samulin ei viihdy esiintymislavoilla, vaan unelmoi nuorena naisena kotiäitiydestä.
Turhaa vastakkainasettelua
Keskusteluohjelman emäntä kertoo miettineensä kohun jälkeen eniten tämänhetkistä keskustelukulttuuria, joka rakentuu vastakkainasetteluiden varaan.
– Kiinnostavinta tuossa tilanteessa on, että haastattelutilanteita katsotaan nykyään kilpailuna. Palautteissa näkee, että mietitään sitä, kumpi onnistui laittamaan jauhot suuhun toiselta. Eihän siinä pitäisi olla kyse siitä. Varsinkin kahden naisen keskustelu halutaan lukea vastakkainasettelun kannalta, Veitola pohtii.
– Oma intentioni haastatteluissa ei ole se, että loukkaan haastateltavaani. Haastattelija-sanaan jo itsessään liittyy ajatus haastamisesta. Sehän tarkoittaa sitä, että voi kysyä suoraan asioita, ja vaihtaa avoimesti ajatuksia.
Naisen asema on puhuttanut muissakin Yökylässä-jaksoissa. Veitola keskusteli tuoreella Yökylässä-kaudella feminismistä myös esimerkiksi Li Anderssonin kanssa.
Mies, ominaistuoksusi voi lisätä naisen seksihalua – haju hurmaa ehkä varmemmin kuin raha tai pituus
Miehen tuoksu vaikuttaa naisen parinvalintaan enemmän kuin ulkonäkö tai luonne. Mies, älä siis suotta suihkauta partavettä ennen treffeille lähtöä, sillä juuri sinun oma hajusi voi hurmata naisen!
Naisen voi hurmata miehen pituus, varakkuus, silmät tai maskuliinisuus. Mutta tärkein asia on miehen tuoksu. Näin väittää Turun yliopiston evoluutiobiologian dosentti Markus J. Rantala.
”Tutkimusten mukaan haju on primäärisesti tärkein ominaisuus miehessä”, Rantala sanoo.
Monia epäviehättäviä ominaisuuksia voi kompensoida muilla hyvillä ominaisuuksilla. Esimerkiksi lyhyyttä voi kompensoida varakkuudella. Lemuavaa miestä ei kuitenkaan auta mikään.
”Jos mies tienaa 10 000 dollaria aiempaa enemmän vuodessa, se lisää yhtä paljon attraktiivisuutta kuin 10 senttiä lisää pituutta. Mutta jos mies edelleen haisee pahalta, se haju tappaa seksuaalisen puoleensavetävyyden”, Rantala kertoo.
Miehen tuoksu on naisen tuoksua vaikuttavampi
Hajulla on suurempi vaikutus käsityksiimme ihmisistä kuin arvaammekaan. Kaikista nisäkkäistä ihmisellä on eniten hajua tuottavia rauhasia elimistössä.
Miehillekin naisen haju on tärkeä tekijä parivalinnassa, mutta naisilla on huomattavasti miehiä herkempi hajuaisti, joten vaikutus on heillä suurempi.
Kumppani valitaan hajun perusteella
Ilman hajusteitakin, kuten deodoranttia tai partavettä, jokaisella ihmisellä on oma ominaistuoksu, joka on osittain synnynnäinen ja osittain ruokavalioon ja terveydentilaan pohjautuva.
Naisen mieltymys eri hajuihin on hyvin henkilökohtaista. Tietyn miehen haju voi olla yhdestä naisesta puoleensavetävä ja toisesta vastenmielinen.
Hajusta nainen päättelee hyvin nopeasti sen, ajatteleeko hän miestä potentiaalisena lisääntymiskumppanina. Tämä tapahtuu usein alitajuisesti.
Esimerkkinä Rantala mainitsee raitiovaunumatkan ihmisen vieressä, jonka hajusta nainen ei pidä.
”Nainen ei edes ajattele henkilöä potentiaalisena lisääntymiskumppanina, vaan tuntee inhoa häntä kohtaan”, Rantala kuvailee. ”Ihmiset usein aliarvioivat hajun merkityksen, koska hajut vaikuttavat meihin täysin huomaamatta.”
Terve mies tuoksuu paremmalta
Vaikka hajumieltymykset ovat subjektiivisia, Rantala tietää, että epäterveellinen ihminen haisee yleensä pahemmalta kuin terveellinen ihminen.
Biologisesti nainen hakee itselleen mahdollisen hyväntuoksuista partneria, koska yhdistää miellyttävän tuoksun hyvään terveyteen ja terveeseen jälkikasvuun.
Huonot elämäntavat, kuten epäterveellinen ruokavalio, liika alkoholinkäyttö tai muiden päihteiden käyttö heijastuvat suoraan negatiivisesti ihmisen hajuun. Myös sairaudet muuttavat ihmisen bakteeriflooraa huonompaan suuntaan, mielenterveyssairaudet lukuun ottaen.
Nainen ei kiinnostu pahanhajuisesta miehestä, koska haluaa primäärisesti tarjota lapsilleen terveellisen geeniperimän.
Nainen kiinnostuu miehestä, joka tuoksuu hieman erilaiselta kuin hän itse. Tällä tavalla vältetään sisäsiitosta ja lisätään jälkeläisten geneettistä variaatiota. Mitä monipuolisemmat lapsen geenit ovat, sitä terveellisempi ja elinkykyisempi hän on.
Mutta liian erilaiset hajut eivät välttämättä myöskään kiinnosta.
”Nainen suosii erilaisia hajuja kuin omansa, mutta ei liian erilaisia”, Rantala sanoo.
Nyt sen todistaa aivotutkimuskin – miehet ja naiset ovat luonnostaan psykologisesti erilaisia
Miksi hyväpalkkaisilla matemaattis-luonnontieteellisillä aloilla on enemmän miehiä kuin naisia? Miksi naiset hakeutuvat useammin hoitoaloille? Tähän kysymykseen on etsitty vastausta syrjinnästä ja sukupuolirooleista, mutta niin kutsuttu pohjoismainen tasa-arvoparadoksi puhuu tätä uskomusta vastaan: työmarkkinat ovat eniten sukupuolen mukaan eriytyneet niissä maissa, missä miesten ja naisten tasa-arvo ja sukupuoliroolien kyseenalaistaminen on viety pisimmälle. Tiedetoimittaja Marko Hamilo arvioi ruotsalaisen aivotutkijan uutuuskirjan, joka selittää, mistä erot todellisuudessa johtuvat.
Ruotsalainen aivotutkija, Linköpingin yliopiston professori Markus Heilig kertoo suomennetussa uutuuskirjassaan Naisen aivot, miehen aivot, miksi miehet ja naiset ajattelevat ja tuntevat keskimäärin hieman eri tavalla.
Feministiksi julistautuva (voiko Ruotsissa sosiaalista ja ammatillista itsemurhaa tekemättä muuta ollakaan) Heilig väittää, että kaikki erot eivät johdu sosiaalisesta ympäristöstä vaan osa selittyy aivojen rakenteesta, joka taas seuraa biologista kehitysohjelmaa.
Psykologiatieteen kehitystä seuranneelle Heiligillä ei ole mitään erityisen uutta annettavaa. Sen sijaan erikoista on se, että hän uskaltaa ruotsalaisena intellektuellina pohtia yleistajuisesti, miten poikien ja tyttöjen luonnolliset eroavaisuudet tulisi ottaa huomioon tasa-arvoisuuden edistämisessä.
Tuorein aivotutkimus tarjoaa Heiligin mukaan lopultakin mahdollisuuden verrata miesten ja naisten aivoja. Vaikka aivojen rakenteen kannalta merkittäviä eroja ei löydykään, aivojen hermosoluyhteydet ovat erilaiset.
Heilig kuvaa, miten yksi geeni sukupuolikromosomi Y:ssä saa aikaan hormonaalisten tapahtumien ketjun, joka johtaa normaalitapauksissa sekä anatomisiin että psykologisiin eroihin poikien ja tyttöjen, miesten ja naisten välillä.
Aivoissa on kuin onkin eroja
Osa näistä eroista on ”binäärisiä”, eli feminiinisinkin mies on maskuliinisempi kuin maskuliinisin nainen. Tyypillisempää kuitenkin on, että erot ovat tilastollisia: monet ominaisuudet jakautuvat sekä miesten että naisten ryhmien sisällä kellokäyrän malliin, ja miesten ja naisten välillä on paljon päällekkäisyyttä. Keskimääräinen mies kuitenkin poikkeaa hieman keskimääräisestä naisesta, ja ääripäissä erot korostuvat.
Miehet ovat keskimäärin pitempiä kuin naiset, vaikka pitkät naiset ovat lyhyitä miehiä pitempiä. Kaikkein pisimpien ihmisten joukko koostuu kuitenkin käytännössä yksinomaan miehistä. Sama pätee esimerkiksi ylävartalon lihasmassaan – ja -voimaan sekä sellaisiin henkisiin ominaisuuksiin kuin kiinnostuksen suuntautumiseen ennemminkin asioihin (miehille tyypillisempää) kuin ihmisiin (naisille tyypillisempää.
Genetiikkaa tuntematon maallikko voi ihmetellä, miten Y-kromosomin yksi ainoa SRY-geeni voi vaikuttaa niin moneen ominaisuuteen, kun sukupuolikromosomeja lukuunottamatta molemmilla sukupuolilla on samat geenit. Genetiikassa on kuitenkin aivan tavallista, että yksi geeni voi säädellä muiden geenien aktiivisuutta, mikä mahdollistaa sukupuolierot niin aivoissa kuin kaulasta alaspäinkin. SRY-geeni laukaisee alkion ja sikiön kehityksen pojaksi, ilman sitä kasvaa tyttö.
Aivoista ei pitkään aikaan löydetty mitään anatomista eroa, ja monet edistykselliset ehtivätkin jo julistaa, että miehet ja naiset ovat aivoiltaan samanlaiset. Heiligin mukaan tällainen neuroanatominen ajattelu on liian yksinkertaista: jo kauan on tiedetty, että miehen aivot ovat suuremmat kuin naisen aivot – jos se riittäisi todisteeksi miesten ja naisten eroista, muuta todistusaineistoa ei tarvittaisikaan.
Poliittinen feminismi on kitkettävä akatemiasta ja mediasta
Åbo Akademin sukupuolentutkimuksen laitokselta kuului viime viikolla kummia, kun Turun Sanomat raportoi feministisen rotusodan leimahtaneen liekkeihin syksyllä vietetyissä pikkujouluissa. Tämä Dan Brownilta ja Tom Clancylta vielä kirjoittamatta jäänyt tarina on osoitus siitä, miten akatemian uskottavuus murenee, kun sen tieteellinen perusta korvataan poliittisella aatteella nimeltä intersektionaalinen feminismi.
Laitoksen pikkujouluissa ollut transhenkilö oli vaatinut sukupuolentutkijatohtori Faith Mkwesaa ilmoittamaan käyttämänsä sukupuolipronominit englannin kielellä. Afrikkalaistaustainen Mkwesa kieltäytyi kunniasta vedoten englannin kielen rooliin kolonialistisena sortotyökaluna. Laitoksen transaktivistit suuttuivat ja syyttivät Mkwesaa transfobiasta siinä, missä Mkwesa ilmoitti olevansa postkolonialistinen feministi ja syytti "valkoiselta näyttäviä" transaktivisteja homonationalistisesta gangsterismista.
Rallit jatkuivat viikkoa myöhemmin Åbo Svenska Teaternissä, kun Mkwesan kimppuun hyökättiin jälleen syytöksin transfobiasta. Mkwesa vastasi kriitikoilleen sähköpostilla, johon hän sai 16 homonationalistisen rasistista vastausta. Niiden myötä Mkwesa haukkui kollegansa rasisteiksi, mikä taas oli järkyttänyt yhden valkoisen trans-homonationalisti-gangsterin kyyneliin. Ennen oli laivat puuta ja gangsterit rautaa...
Åbo Akademin johto tutki tapauksen, mutta koska tutkinnan loppuraportissa puhuttiin tumma- ja mustaihoisista, eikä ruskeista ihmisistä, leimasi Mkwesa laitoksen johdonkin rasisteiksi. Mkwesa ehdotti Åbo Akademin sukupuolentutkimuksen laitokselle pesiytyneen rasismin poistoon tähtäävää tutkimusprojektia. Kieltävä päätös oli kuulemma osoitus "kolonialistisesta rasismista".
Kohu jatkui tänään, kun Lontoon King's Collegen "Liberal Arts and Sciences"-tutkintoa suorittava "Aisa Kantola" otti asiaan kantaa Turun Sanomien mielipidepalstalla. "Aisa" väitti hallituksen koulutusleikkausten altistaneen "suomalaisten sivistyspohjan nationalistisille ja piilorasistisille rakenteille". Hän myös vaati, että suomalaisten yliopistojen pitäisi keskittyä seuraamaan "postkolonialistisia toimintaohjeita moninaisuuden johtamisessa" sen sijaan, että yrittävät tuottaa tiedejulkaisuja tavoitteenaan menestyä kansainvälisessä akateemisessa vertailussa.
Tässä vaiheessa olisi pitänyt hälytyskellojen jo soida, mutta suomalaisten mediatalojen jatkuva poliittisen feminismin tuputtaminen on näköjään hämärtänyt myös minun todellisuus- ja parodiantajuni, ja kuvittelin ensin mielipiteen olleen vakavissaan kirjoitettu. Puolustuksekseni sanon, että uskoin myös jutun Åbo Akademin raportin sukupuolentutkimuksen laitoksella raivoavasta rotusodasta, joskin se tarina oli kuin olikin totta.
Tämä ei ole ensimmäinen eikä viimeinen kerta, kun veronmaksajien rahoilla ylläpidetyt poliittisen feminismin koulutuslaitokset ovat ajautuneet riitelemään uskontonsa opinkappaleista. On aivan erityisen merkittävä ongelma, että tieteen kaapuun verhoutunut, intersektionaaliseksi feminismiksi kutsuttu, poliitinen ideologia on pesiytynyt suomalaisiin yliopistoihin tuhoten ymmärrystä tieteellisestä metodista sisältä käsin.
Tulevan hallituksen täytyy ottaa korkeakoulujen rahoitus syyniin ja poistaa kaikki määrärahat, jotka valuvat akatemian uskottavuutta murentaville poliittisille koulutusohjelmille. #terestroika
Oikeusministeriö: Eduskuntavaaliehdokkaiden mustamaalaaminen on yleistymässä, yksittäisen ehdokkaan häirinnällä voidaan tehdä hallaa koko puolueelle: "Erityisen ikävä ilmiö"
Feministisen puolueen eduskuntavaaliehdokas Johannes Koski kertoi maanantaina sulkeneensa sometilinsä, koska koki joutuneensa maalittamisen ja mustamaalaamisen kohteeksi. Oikeusministeriön mukaan ilmiö ei ole Suomessa merkittävä, mutta siihen on varauduttu.
Oikeusministeriön neuvottelevan virkamiehen Heini Huotarisen ja erityisasiantuntija Laura Nurmisen mukaan vaalivaikuttamiseen varaudutaan muun muassa ehdokkaiden kouluttamisella.
Vaalivaikuttamisen ja häirinnän muodot, joissa mustamaalataan, uhkaillaan tai maalitetaan ihmistä ovat huolestuttavia ilmiöitä, eikä niitä olla totuttu näkemään Suomessa Huotarisen ja Nurmisen mukaan.
– Meillä on tosin varauduttu siihen, että ilmiö olisi lisääntymään päin, Huotarinen kertoo.
Oikeusministeriön turvallisuuskomitean sihteeristö ja Valtioneuvoston kanslia toteuttavat yhteistyönä vaalihäirintää käsittelevää koulutushanketta, jossa kaikille puolueille järjestetään yhteinen koulutus. Lisäksi eduskuntapuolueiden kanssa järjestetään tarkempia koulutuksia.
Vaalivaikuttamisen keinot ovat moninaisia
– Huijaaminen, tukahduttaminen tai keskustelun hajottaminen ovat tunnusmerkkejä, jotka ovat ominaisia tällaiselle toiminnalle, Huotarinen luettelee.
– Yksittäiseen ihmiseen kohdistuvat mustamaalaamiskampanjat, joissa levitetään väärää informaatiota ovat erityisen ikävä ilmiö, Nurminen lisää.
Vaalivaikuttaminen voi kohdistua koko puolueeseen tai yksittäiseen ehdokkaaseen ja se riippuu pahantekijän motiiveista.
– Meillä kampanjoidaan pääasiallisesti ehdokaskeskeisesti, joten yksittäisen ehdokkaan häirinnällä voidaan saada tuloksia aikaan, Huotarinen kertoo.
Häirintä voi kohdistua koko vaalijärjestelmään
Nurmisen mukaan vaikutusyritykset voivat kohdistua koko vaalijärjestelmään, esimerkiksi levittämällä valheita äänioikeudesta tai äänten laskentatavoista.
– Huhuilla, mustamaalaamisella tai väärällä identiteetillä voidaan vaikuttaa koko järjestelmään, Nurminen toteaa.
Yksittäinen ehdokas voi jäädä voimattomaksi vaalihäirinnän keskellä. Varsinkin uhkailutapauksissa, Oikeusministeriöstä neuvotaan kääntymään viranomaisten puoleen.
– Jos epäasiallinen vaalivaikuttaminen tapahtuu sosiaalisessa mediassa, silloin kannattaa olla yhteydessä palvelun ylläpitoon. Rikostapauksissa, kuten uhkailussa, on ehdottomasti otettava yhteyttä poliisiin, Huotarinen neuvoo.
"Pitäisikö Kosken elämä pilata": Eduskuntavaaliehdokas kritisoi vihapuheen sallivaa Ylilautaa ja joutui sulkemaan some-tilinsä uhkaavien viestien takia
Feministisen puolueen eduskuntavaaliehdokas Johannes Koski julkaisi maanantaina Facebookissa kirjoituksen, jossa hän kertoo sulkeneensa sosiaalisen median tilejänsä uhkaavien viestien takia.
Koski kertoo kirjoituksessaan, että syy vihaposteihin on hänestä perussuomalaisten Suomen Uutiset -verkkojulkaisuun tehty uutinen ja sen jälkimainingit. Uutisen kirjoittaja on niin ikään eduskuntavaaliehdokas, perussuomalaisten Matias Turkkila.
Kaikki alkoi, kun Koski kirjoitti Twitteriin keskusteluketjun, jossa hän kritisoi joidenkin verkkopalvelujen moderointia ja tarkemmin sitä, että niissä sallitaan julkaista esimerkiksi vihapuhetta, sekä yksityisyyttä loukkaavaa materiaalia. Esimerkkinä Koski mainitsi ketjussa suomalaisen anonyymiyteen perustuvan Ylilauta-kuvafoorumin.
Ylilaudalla myös paljon hyvää
Ylilaudan oman statistiikan mukaan sillä on päivittäin joitakin tuhansia aktiivista käyttäjiä.
– Totesin Twitter-ketjussa, että tämänlaisissa yhteisöissä on paljon hyvää ja siellä keskustellaan esimerkiksi kotiteattereiden virittelystä videopeleihin ja tarjotaan muille vertaistukea, Koski kertoo MTV Uutisille.
Ongelmallisia ovat Kosken mukaan keskustelualueet, joissa keskitytään lähinnä ihmisten haukkumiseen, levitetään rasistista vihapuhetta sekä homo- ja transfobista sisältöä.
– Tekee pahaa, että kohteiksi joutuvat yksittäiset ihmiset ja tätä kritisoin Twitterissä, Koski kertoo.
"En vaatinut Ylilaudan sulkemista"
Suomen Uutiset teki Twitter-keskustelusta uutisen, jossa Kosken mielestä vääristeltiin hänen viestiään. Koski myös painottaa, ettei ole vaatinut Ylilauta-palvelun sulkemista, kuten Suomen Uutiset -julkaisun otsikossa väitettiin.
Uutisen seurauksena Koski alkoi saada asiattomia ja uhkaavia viestejä Twitterissä sekä yksityiseen Facebook-tiliinsä. Keskustelua käytiin myös Ylilaudalla.
– Jouduin sulkemaan sosiaalisen median profiilejani, jotka ovat vaalikampanjani pääkanavia. Viesteissä kyseltiin muun muassa, miten nukuin yöni ja viitattiin pään katkaisuun. Viestien sävy oli uhkaava ja asiaton, Koski kertoo.
Perheellisenä ihmisenä Koski kertoo ottavansa viestit vakavasti ja kertoo myös joutuneensa menneisyydessään koulukiusatuksi, jonka takia viestien lukeminen on erityisen vaikeaa.
"Yritetään vaikutaa vaalikampanjaan"
Kosken mielestä Suomen Uutisten juttu on suora vaikutusyritys hänen vaalikampanjointiinsa.
– Itse koen, että on valittu taktiikka, jossa yksittäinen kohde mustamaalataan ja laitetaan huonoon valoon.
Feministisen puolueen ehdokas tiedostaa sen, että jotkin avaukset voivat aiheuttaa kovaakin keskustelua, mutta kaikkea ei pidä sietää.
– Mielestäni tulinen keskustelu on eri asia, kuin uhkaava viestittely ja suorat kunnianloukkaukset. Maalittaminen ja vihapuhe ovat tietyllä tavalla riskejä ihmisten ilmaisunvapaudelle ja toisaalta uhka demokratialle, jos pystytään vaientamaan poliittisia vaikuttajia tai esimerkiksi toimittajia.
Turun Sanomat lankesi jäynään – naistutkimuksen tuotoksia liian vaikeaa erottaa parodiasta
Keskustelu ”akateemisesta rasismista” on yltynyt sellaiselle tasolle, että edes ammattitoimittajat eivät pysty enää erottamaan toden ja parodian rajaa. Pilailijan kirjoittama yleisönosastokirjoitus meni täydestä Turun Sanomille, joka julkaisi kirjeen sekä paperi- että nettiversiossaan.
Yleisönosastokirjoitus kuvailee ensin Åbo Akademin feministien rasismikiistaa, josta Suomen Uutisetkin kertoi aiemmin. Koska todellinenkin akateemisten piirien meno on niin sakeaa, ei ole ihme, että raskaskin parodia menee Turun Sanomille aivan todesta.
Teksti vilisee muodikkaita termejä, kuten transfobia, postkolonialistinen feminismi, piilorasistiset rakenteet ja etnonationalistiset piilorakenteet. Vedätys huipentuu viimeisessä lauseessa:
– Suomessakin voitaisiin tavoitella koulutuksen arkeen antirasistista itsetietoisuutta – sitä aikamme dekolonisaatio edellyttäisi.
Monet lukijat hoksasivat vedätyksen viimeistään lukiessaan kirjoittajan nimen. Yksi pilan hoksanneista oli perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho, joka vinkkasi asiasta Turun Sanomille Twitterissä:
– Hep, Turun Sanomat. Miten menee omasta mielestä? Arveletteko, että ”Aisa Kantola” on oikea henkilö ja tuo teksti vakavissaan kirjoitettu?
Hetken kuluttua Turun Sanomat uutisoi, että mielipidekirjoitus yliopistokulttuurista on poistettu. Lehti totesi yksikantaan: ”Metsään meni”. Poistamista perusteltiin sillä, että ”Turun Sanomat ei ole onnistunut tavoittamaan tekstin kirjoittajaa. On syytä epäillä, että kirjoitus on tehty väärän nimen turvin.”
Tapaus on lehdelle hivenen nolo, mutta se kertoo enemmän naistutkimuksen todellisuudesta kuin lehden laadunvarmistuksen puutteesta.
Kaarisade asialla?
Sosiaalisen median self-made-salapoliisit selvittivät pian jäynääjän henkilöllisyyden. Tekstin viimeisen kappaleen alkukirjaimista muodostui keppostelevan twitteristin Keijo Kaarisateen nimi.
Kaarisade vahvisti epäilyt itsekin myöhemmin, ja purnasi hienovaraisesti kuullessaan kirjoituksen poistamisesta:
”Saamieni tietojen mukaan Turun Sanomat poisti kolonialismia kritisoineen kirjoituksen. Juuri tämän vuoksi dekolonisaatiota tarvitaan. Olen samaa mieltä Aisan kanssa. Jos hän olisi ehdolla eduskuntavaaleissa, voisin vaikka kannattaa Aisaa.”
Toisaalta seuraavassa twiitissään Kaarisade ilakoi: ”tietojeni mukaan n. 50 000 printtilehteä on päätynyt eri puolille Suomea, saatavilla lehtipisteistä huomenna.”
Esikuva Yhdysvalloista?
Turun Sanomien kokema jäynä Suomen Uutiset kertoi viime vuoden lokakuussa kolmen tutkijan kokeesta, jossa akateemiset julkaisut julkaisivat höpöhöpöä oikeana tutkimuksena.
Tutkijat Helen Pluckrose, James Lindsa ja Peter Boghossian lähettivät useita parodia-artikkeleita lukuisiin akateemisiin julkaisuihin, jotka heidän kuvailunsa mukaan ovat erikoistuneita poliittiseen aktivismiin tai ”mielensäpahoittamistieteisiin” (grievance studies, epäkohta- tai vääryystieteet). Quillette-verkkojulkaisun mukaan heidän päämääränsä oli osoittaa, kuinka helppoa on ”saada julkaistuksi järjettömyyksiä ja moraalisesti muodikkaita poliittisia ideoita legitiiminä akateemisena tutkimuksena”.
Hanke onnistui. Seitsemän artikkelia on läpäissyt vertaisarvioinnin ja tullut julkaistuksi. Niihin kuului 3 000 sanan artikkeli, joka on mukailtu Adolf Hitlerin Taisteluni-teoksesta – tekstikohta oli uudelleenkirjoitettu intersektionaalisen feminismin teorian mukaan. Sen julkaisi sukupuolentutkimuksen alan julkaisu Affilia.
Feministit ovat aattellisesti hyvin lähellä vihreitä, mutta erojakin ehdokkaiden vaalikonekannoissa löytyy
Uudenmaan vaalipiirissä vihreillä, vasemmistolla ja feministeillä on joitain todellisia eroja painotuksissa, kirjoittaa HS:n toimituspäällikkö Esa Mäkinen
VIIME päivinä on keskusteltu HS:n vaalikoneen algoritmista: vihreiden ja vasemmistoliiton ehdokkaat ovat olleet sitä mieltä, että HS:n vaalikone suosittelee paikoin virheellisesti feminististä puoluetta heidän kannattajilleen. (Tee vaalikone täällä.)
Vikaa on haettu vaalikoneen algoritmista ja on pyydetty sen avaamista. HS julkaisee algoritmin nyt avoimena ja selitettynä täällä.
Puoluetta suositteleva algoritmi on datajournalismia: se on toimituksen valinta ja yksi mahdollinen näkemys siitä, minkälainen puoluesuositus kannattaa tehdä.
Kun yritykset tekevät datan avulla yhä enemmän päätöksiä ja data vaikuttaa ihmisten elämään monin eri tavoin, algoritmien avoimuus tulee entistä tärkeämmäksi. HS:n vaalikonealgoritmin julkaisu mahdollistaa algoritmin ja tekemiemme valintojen arvioinnin, kritiikin – ja myös vaalikoneen parantamisen tulevissa vaaleissa.
ALGORITMIA pohtiessani itselleni heräsi kysymys: Kun vaalikone suosittelee läheisintä puoluetta, mitkä kysymykset erottavat vihreitä, vasemmistoliittoa ja feministejä toisistaan? Mitkä ovat niitä asioita, joiden perusteella äänestäjille feministit on joillekin äänestäjille ja ehdokkaille läheisempi kuin vihreät tai vasemmistoliitto?
Näyttäisi siltä, että Uudenmaan vaalipiirissä vihreillä, vasemmistolla ja feministeillä on joitain todellisia eroja painotuksissa.
YKSI tärkeä jakava kysymys Uudellamaalla kolmikon kesken on väite: "Kotihoidontukea ei saa lyhentää nykyisestä lapsen kolmesta ikävuodesta."
Feministit ovat tästä eri mieltä kuin vihreät ja vasemmisto. Vasemmisto ja vihreät ei koskisi tukeen, kun feministit ovat valmiita lyhentämään tukea: "Tuen lyhentäminen täytyy yhdistää sellaiseen perhevapaauudistukseen, joka jakaa vanhempainvastuun tasaisesti", kirjoittaa Helsingissä ehdolla oleva puolueen puheenjohtaja Katju Aro vaalikoneessa.
Vasemmistoliiton kanta on erilainen. "Minusta ei pidä poistaa mahdollisuutta hoitaa lasta kotona 3-vuotiaaksi asti , jos se nähdään lapsen kannalta tarpeelliseksi", kirjoittaa Turussa ehdolla oleva Li Andersson.
Toinen kolmikkoa jakava väite on: "Jatkossa myös vanhuksen omaisuutta tulisi käyttää hoivamaksujen kattamiseen." Feministit olisivat valmiita käyttämään vanhusten omaisuutta hoivamaksujen kattamiseen, kun vihreät ja vasemmisto taas vastustavat.
Myös kaksi HS:n arvokysymystä liberaaliudesta erottelee puolueita toisistaan. Yleisesti ottaen feministit on yhdenmukaisesti liberaali puolue, kun taas vasemmistoon ja vihreisiin mahtuu mukaan myös konservatiivisemmin ajattelevia.
ISOSSA kuvassa kolme puoluetta toki ovat hyvin lähellä toisiaan.
Kun kaikkien ehdokkaiden kaikki vastaukset laskee yhteen, feministit ovat aattellisesti erittäin lähellä vihreitä. Vasemmistoliiton ehdokkaan keskimääräinen etäisyys feministeistä on jo kolminkertainen vihreisiin nähden.
Yksi yllättävä seikka feministien vastauksissa oli: puolueen ehdokkaat ovat vastanneet keskenään hyvin samalla tavalla. Helsingin ehdokkaiden kaikki vastaukset ovat identtisiä kahta kysymystä lukuunottamatta.
Tällainen samanmielisyys on mahdollista vain uudelle, vasta perustetulle puolueelle, jota politiikanteon arki ei ole vielä päässyt liikaa vaivaamaan.
Vuoden journalisti on SK:n Vappu Kaarenoja ja journalistinen teko HS:n kampanja Land of Free Press
Bonnierin Suuri Journalistipalkinto 2018 -palkinnot on jaettu. Vuoden journalistiksi valikoitui Suomen Kuvalehden Vappu Kaarenoja ja journalistiseksi teoksi Helsingin Sanomien Land of Free Press -kampanja.
Vuoden jutuksi noteerattiin Tekniikan Maailman juttu, jossa kerrottiin VW-konsernin autojen turvavyöongelmista. Lisäksi vuoden kirja on Minna Rytisalon Minna Canthista kertova romaani Rouva C ( Gummerus ).
Uranainen, näin saat miehet puolellesi
Koska me naiset tarvitsemme miehiä puolellemme pärjätäksemme työelämässä, on opittava tulemaan toimeen monenlaisten miesten kanssa, kirjoittaa Rosa Meriläinen kolumnissaan
NAINEN tarvitsee miehiä puolelleen pärjätäkseen työelämässä. Tämä on johtopäätös kahdesta tuoreesta naisille suunnatusta oppaasta, Jenni Karjalaisen Setäkuiskaajan käsikirjasta ja Anni Erkon Uraäidin selviytymisoppaasta.
Erkko on kirjaansa varten haastatellut koko joukon asiantuntijoita ja uraäitejä, jotka kertovat, kuinka selviytyä innostavan työn ja vanhemmuuden yhdistelmästä. Senhän ei pitäisi olla raskaus- ja imetysaikaa lukuun ottamatta yhtään erilaista isille ja äideille, mutta se vain on. Kyse ei ole pelkästään perheiden sisäisestä työnjaosta, vaikka tosiaan tärkeimmäksi selviytymisniksiksi kirjasta nousee hyvän puolison valinta. Kyse on siitä, että työelämä ei ole samanlainen naisille ja miehille.
ERKON KIRJA on toivoa antava: uraäidit kertovat monenlaisista tavoista tehdä elämästään antoisaa. Onhan äidin ura koko perheen etu ja lapset opettavat työssä käyville vanhemmilleen tärkeitä tehokkuustaitoja. Lapsenkasvatus voi antaa avaimia myös setäkuiskaamiseen eli siihen, kuinka saada miehet puolelleen. Rauhallisuus, kehu ja kannustus tepsivät niin lapsiin kuin aikuisiinkin!
Karjalaisen käsikirja kehottaa kohtaamaan sedät ihmisinä. Se on naisten etu. Useimmiten naiset toivovat tulevansa työelämässä kohdelluksi sukupuolestaan vapaina ammattilaisina, ihan ihmisinä vain. Se onnistuu helpommin, kun alkaa itse kohdella muita ihmisinä. Kaikkihan me tulemme parhaiten toimeen sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa sujuu tasaveroinen kohtaaminen, keskinäisen kunnioituksen hengessä.
Ei se tietystikään ole aina helppoa, jos toinen ei mitenkään meinaa päästä yli siitä, että olet nainen. Mutta hankalaa se on niinkin päin, jos toinen jännittää johtavassa asemassa olevan miehen kohtaamista niin, että pelko haisee läpi. Setiä ei pidä pelätä, sillä he ovat ihmisiä – ja usein tosi kokeneita ja päteviä ihmisiä.
MINUN haaveenani on työelämä, jossa sukupuolella ei ole merkitystä. Lapsiperheiden erityishaasteet otetaan huomioon kaikkien vanhempien kohdalla, eikä kenenkään uskottavuutta ja pätevyyttä arvioitaisi sukupuolen mukaan. Nyt vielä oletamme toisistamme kaikenlaista sukupuolen perusteella; onhan meitä pienestä pitäen jaoteltu tyttöihin ja poikiin. Tämä näkyy niin Setäkuiskaajan käsikirjan kuin Uraäidin selviytymisoppaankin tarinoissa: miten sitä vain luullaan, että nainen haluaa jäädä pitkäksi aikaa kotiin vauvan kanssa. Että nainen ei osaa samoja juttuja kuin mieskin.
Koska me naiset tarvitsemme miehiä puolellemme pärjätäksemme työelämässä, on opittava tulemaan toimeen monenlaisten miesten kanssa – heidänkin, jotka ovat omaksuneet käsityksen, ettei naisilla ole mitään relevanttia sanottavaa tai heitä saa käpälöidä. Haaveiden tasa-arvo-onnelaan ei pysty hyppäämään suoraan, vaan ensin on tehtävä hommia sen eteen, että kaikki sukupuolet pääsevät samalle puolen pöytää tasa-arvoa edistämään. Siten teemme paremman työ- ja perhe-elämän meille kaikille.
Kolumnisti on tamperelainen vapaa kirjoittaja ja vihreä feministi.
Lukijan mielipide
Kenellä on vastuu, jos joku perheenjäsenistämme sairastuu takkatulien polton takia Espoossa?
Asumme Espoossa ja altistumme toistuvasti puun pienpoltosta johtuville pienhiukkasille.
VAIKKA uusin ilmastoraportti kertoo ilman olevan toiseksi puhtainta Suomessa, pienhiukkaspäästöt ovat todellinen ongelma Suomessakin.
Asumme Espoossa ja altistumme toistuvasti puun pienpoltosta johtuville pienhiukkasille. Ongelman pitkityttyä olemme pyytäneet Espoon ympäristö- ja terveystarkastajien apua asian ratkaisemiseksi. Ympäristökeskuksen vastaus oli, että kaupunkiasumisessa on vain kestettävä monenlaisia häiriötekijöitä. Terveystarkastajan vastaus ei sekään vakuuttanut: asumisterveyteen liittyvät tarkastukset suoritetaan virka-aikana, ei siis silloin kun savua esiintyy. Pyyntöömme saada tilanteesta sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen mukaista, objektiivista mittaustietoa haitan todentamiseksi ei vastata.
Savuhaittailmoituksiin tulisi suhtautua vakavammin. Kenellä on vastuu, jos joku perheenjäsenistämme sairastuu?
Vihainen äiti
Julkaisemme kirjoituksen
poikkeuksellisesti nimimerkillä.
Isänpäivästä tuli virallinen liputuspäivä – ero äitienpäivään poistuu
Valtioneuvosto on hyväksynyt liputusasetukseen muutoksen, jonka myötä isänpäivästä tulee Suomessa virallinen liputuspäivä.
Aikaisemmin isänpäivä oli vakiintuneiden tapojen mukaisesti kalenteriin merkitty liputuspäivä, mutta valtion virallisen liputuspäivän asema siltä on puuttunut.
Isänpäivän asema on siis ollut vähäisempi kuin äitienpäivän, joka on virallinen liputuspäivä. Muutoksella ero äitien- ja isänpäivän liputuskäytäntöjen välillä poistuu.
Deittiasiantuntija paljastaa: äidit ovat haluttuja sinkkumarkkinoilla ainakin kolmesta syystä
Moni mies etsii parikseen naista, jolla on jo lapsia, deittiasiantuntija Anna Uusiheimala kertoo.
Kun sinkku treffailee uutta kumppania, puhe käntyy usein lapsiin: Onko sinulla lapsia? Kuinka monta? Haluaisitko lisää? Vai ovatko lapset ehdoton ei? Osa uutta kumppania etsivistä jopa salaa omat lapsensa paremman treffisuosion saadakseen.
Anna Uusiheimala perusti pikatreffejä järjestävän yrityksen Deittisirkuksen vuonna 2013. Siitä asti hän on toiminut parinmuodostuksen asiantuntijana.
Pikadeiteillä käyvät ihmiset esittävät erilaisia toiveita suhteessa tavattaviin treffikumppaneihin. Anna kertoo, että lapset ja lapsettomuus näyttelevät suurta roolia parinhankinnassa, ja lapsista puhutaan usein jo ensikohtaamisella.
– Lapset, niiden mahdollinen hankkiminen tai ehdoton lapsettomuus ovat avainkysymyksiä, joista treffeillä käyvät jättävät palautetta.
Erityisen tärkeä asia lapset ovat Annan kokemuksen mukaan miehille.
Annan mukaan usein vanhemmat miehet, joilla omat lapset ovat jo teini-iässä tai aikuisia, toivovat, että naisella olisi omia lapsia, jotta tämä ei halua enää hankkiutua raskaaksi.
Mutta kyllä lisääntymishalua esiintyy myös miesten maailmassa: Anna kertoo, että nuoremmat miehet toivovat usein tapaavansa naisen, jolla on vielä halua lisääntyä. Varsinkin miehet, joilla jo on lapsia, haluavat tavata mieluummin naisen, jolla myös on lapsia aikaisemmasta suhteesta.
– Omat lapset saattavat toimia takeena kiinnostuksesta muiden tai tulevia lapsia kohtaan. Saatetaan ajatella, että joku muu mieskin on ajatellut naisen hyväksi vanhemmaksi, vaikka parisuhde ei sitten toiminutkaan. Ehkä miehet ajattelevat lapsellisen naisen hoivaavan myös muita, kuten miehen omia lapsia, Anna pohtii.
Anna on huomannut, että miehet saattavat jopa karttaa yli kolmikymppisiä naisia, joilla ei ole lapsia. Heidät saatetaan mieltää itsekkäiksi tai hankaliksi tyypeiksi.
Naisten toiveissa ei miehen lapsellisuus tai lapsettomuus näy juuri koskaan. Annan kokemuksen mukaan osa naisista haluaa silti olla se, joka tekee miehelle sen ensimmäisen lapsen.
– Ja yh-äidit, joiden lapsilta puuttuu aktiivinen isä, etsivät kumppanin lisäksi myös isäpuolta lapselleen.
Deittisirkus järjestää tavallisten pikadeittien lisäksi myös erityisesti sinkkuvanhemmille ja lapsimyönteisille sinkuille tarkoitettuja pikatreffejä: Helpottaa, kun treffeillä ei tarvitse huolehtia, ovatko omat lapset toiselle taakka tai haluaako vastapuoli tutustua lasta haluavaan ihmiseen.
Reserviläisliitto: Asevelvollisuus ei voi olla vapaaehtoinen
Reserviläisliitto on tyytyväinen Jehovan todistajien asepalveluksesta vapauttamisen poistoon.
Vuonna 1987 säädetty Jehovan todistajien vapautuslaki kumottiin eilen tasavallan presidentin vahvistuksella. Laki mahdollisti totaalikieltäytymisen ilman rangaistusta ja kolminkertaisti Reserviläisliiton mukaan ase- ja siviilipalveluksesta kieltäytyneiden määrät.
Reserviläisliiton varapuheenjohtaja Terhi Hakola on tyytyväinen hallituksen päätökseen.
– Suomen puolustus perustuu yleiseen asevelvollisuuteen ja suureen reserviin, josta muodostetaan tarvittaessa Puolustusvoimien 280 000 hengen vahvuiset sodan ajan joukot. On tiedostettava, että riittävän suuri ja osaava reservi kyetään tuottamaan vain laajamittaisen, yleisen asevelvollisuuden avulla. Vapaaehtoispohjalta tämä ei onnistu.
Hakola varoittaa Ruotsin kokemuksista vapaaehtoisuuteen perustuvasta maanpuolustuksesta.
– On oltava tarkkana, ettemme toista länsinaapurimme virheitä puolustuksemme osalta. Siellähän yleisen asevelvollisuuden kattavuutta laskettiin pikkuhiljaa ja lopulta se kumottiin kokonaan. Vapaaehtoisuuden varassa toimivaan ammattiarmeijaan saatiin kuitenkin vuosittain värvättyä vain viitisen tuhatta nuorta ja näistäkin viidennekseltä palvelus jäi kesken.
Reserviläisliitto korostaa, ettei ajoittain esitetty sukupuolineutraali asevapalvelus voi korvata nykyistä asepalvelusta. Se voi ainoastaan toimia kokonaisturvallisuuden vahvistajana.
– Vapaaehtoispohjalta ei mitenkään saataisi vuositasolla 25 000 henkilöä asepalvelukseen, joka on nykyisen sodan ajan vahvuutemme ylläpitämisen edellytys. Haluamme kuitenkin selvittää mahdollisuuden asepalveluksen rinnalla toimivalle kansalaispalvelukselle, joka tuottaisi osaavaa henkilöstöä erilaisille kriisivalmiusorganisaatioille. Tämähän on myös nykyisen siviilipalvelusjärjestelmämme lakisääteinen tarkoitus mutta käytännössä tämä ei toimi.
Jyväskylästäkin saa Suomen ainoaa miestenlehteä – R-kioski nosti juuri tilausmääriä
Kalevi syntyi Kalle-lehden raunioille ja kunniaksi jatkamaan pitkää perinnettä.
Kun suomalaiset miestenlehdet Jallu ja Kalle olivat kadonneet kioskien myyntihyllyistä, ajateltiin, että se on sitten siinä: alan printtilehteä ei kukaan enää osta, kun kaikki se on verkossa. Mutta eipä ollutkaan. Tilalle tuli Kalevi, Suomen ainoa yhä ilmestyvä miestenlehti. Lehti aloitti 2017.
Eero Merosen päätoimittama lehti ilmestyy parin kuukauden välein ja on ostettavissa muun muassa Jyväskylän R-kioskeista hintaan 9,50 euroa. Painos on reilut 2 000 ja viimeisimmässä numerossa sivuja 84.
Lehti mainostaa itseään "villinä ja vapaana miestenlehtenä", jossa on myös gay-liite. Uusin numero ilmestyy ensi viikolla.
Meronen kertoo harrastavansa lehdenjulkaisua, hänen varsinainen bisneksensä on kotimainen seksikauppa Keltainen Ruusu.
Lehden tekijöissä on tuttuja nimiä alalta, kuten Kullervo Koivisto. Lehden sisältö on sitä itseään, ja sivuilta voi löytää sekä kotimaisia alan kuuluisuuksia (Nancy Bomber) kuin myös maailmantähtiä (Brynn Tyler).
Meronen iloitsee siitä, että R-kioski on juuri nostanut tilausmäärää.
– Lehti ei siis ole kuolemassa.
Pornon kuninkaaksikin tituleerattu helsinkiläinen Tom Sjöberg on lehdestä ylpeä.
– Kalevi on tasokas suomalainen erotiikkalehti. On oikein hyvä, että joku näitä vielä julkaisee. Menestystä ja rispektit!
Samoilla linjoilla on seksuaali- ja terveyskaupan jyväskyläläinen omistaja Tapio Ruppa.
– Suomalaisille aikuisviihdelehdille on edelleen kysyntää, sen me näemme joka viikko täällä Anti-Shopissa, kun asiakkaat niitä kyselevät. Onneksi Kalevi-lehti jatkaa perinnettä laadukkaiden kuvien ja juttujen kera.
Kalevi-nimi on Merosen mukaan kunnianosoitus Kalle-lehdelle.
Sunnuntaisuomalainen: Aivovuoto vie Suomesta erityisesti naisia - korkeasti koulutettu, alle 45-vuotias nainen tyypillisin poismuuttaja
Suomesta muuttaneet naiset palaavat myös takaisin harvemmin kuin miehet.
Suomalaisnaiset muuttavat ulkomaille selvästi miehiä useammin ja palaavat takaisin harvemmin, kertoo Sunnuntaisuomalainen.
Tilastokeskuksen maahanmuuttotilastojen perusteella naisten poismuutto on kiihtynyt erityisesti vuoden 2015 jälkeen, jolloin naisia muutti pois noin 5000-6000 vuosittain.
Muutosta on tapahtunut myös palaajien määrässä. Nyt poismuuttajia on vuosittain jopa 2000 enemmän kuin palaajia, kun erotus oli aiemmin noin tuhat.
Sunnuntaisuomalaisen läpikäymien tilastojen mukaan tyypillisin maastamuuttaja on alle 45-vuotias, korkeasti koulutettu nainen.
Miehiä poismuuttajista on viime vuosina ollut noin tuhat vähemmän kuin naisia. Paluumuuttajissa miehiä on niin paljon, että muuttotappio on jäänyt vain muutamiin satoihin.
Muuttoliiketutkija Timo Aro arvioi Sunnuntaisuomalaiselle, että aivovuoto vaikuttaa kasvaneen kuluvalla vuosikymmenellä.
Aron mukaan naiset ovat tunnetusti rohkeampia muuttajia. Naisilla on myös korkeampi koulutustaso kuin miehillä, mikä lisää muuttohalukkuutta.
Miesten vuoron ohjaaja Joonas Berghäll saa miehet itkemään, ja moni on siitä ikionnellinen | Yle Uutiset | yle.fi
Berghällin uusi elokuva Miehiä ja poikia käsittelee rankkoja aiheita. Esiin nousevat työuupumus, huoltajuuskiistat, alkoholismi, yksinäisyys ja kuolema.
...
Elokuvassa nousevat esiin huoltajuuskiistat, joissa isät jäävät Berghällin kokemuksen mukaan yksin nuolemaan haavojaan, kun lasten huoltajuus määrätään erossa äidille.
Ohjaaja kertoo haastatelleensa aiheesta kymmeniä suomalaisia miehiä, joiden jäljille hän pääsi useiden miesjärjestöjen, kuten Isät lasten asialla -yhdistyksen kautta.
Elokuvasta saa kuvan, että isät jäävät yksin tunteidensa kanssa, kun lasten tapaamisesta on tullut monissa huoltajuuskiistoissa lähes mahdotonta.
...
Berghäll uskoo, että tilanne johtuu miesten entisten puolisoiden ilkeydestä.
– Siinä ei ole mistään muusta kyse, ohjaaja paukauttaa.
Berghäll lähestyi haastateltaviaan yli 40 kysymyksen patteristolla ja moni murtui jo toisen kysymyksen jälkeen. Ensin haastateltavilta kysyttiin nimi ja ikä.
Elokuvaan päätyi ohjaajan mukaan vain murto-osa siitä itkusta, jota hän todisti.
Erään miehen kohdalla Berghäll kysyi, miten haastateltava voi kaiken sen jälkeen, mitä tämä oli kertonut lohduttomalta kuulostavasta huoltajuuskiistastaan.
– Mies murtui täysin ja sanoi, ettei kukaan ole kysynyt häneltä sellaista 12 vuoteen, Berghäll sanoo.
Hän puhuu oikeusmurhista ja kuvottavista tarinoista, joilla hän viittaa huoltajuuskiistoista haastattelemiensa miesten kertomuksiin.
Berghäll ihmettelee, miten miehet voidaan nyky-Suomessa ohittaa niin yksiselitteisesti huoltajuuskiistoissa, joissa hänen mukaansa kuunnellaan vain äitejä.
Osa miehistä otti häneen yhteyttä kertoakseen tarinansa, mutta elokuvaan he eivät halunneet mukaan. Itkusta ei ollut tulla tapaamisissa loppua.
– He tarvitsivat jonkun, jolle purkaa pahaa oloa, Berghäll sanoo.
Ohjaajalla itsellään ei ole lapsia ja elokuvassa hän etsii puolisoa. Berghäll kertoo kärsineensä pitkään yksinäisyydestä.
”Pelkäsin tätä munkkia jo aiemmin” – Kambodžan buddhalaisten luostarien hyväksikäyttötapaukset ovat vaiettu salaisuus - Kirkko ja kaupunki
Sok on yksi lukuisista pojista, jotka ovat kokeneet seksuaalista väkivaltaa buddhalaisessa luostarissa. Uhreista suurin osa on 5–16-vuotiaita lapsia ja nuoria. Nuorimmat uhrit ovat kolmevuotiaita, vanhimmat 26-vuotiaita.
...
Pojat joutuvat tyttöjä useammin hyväksikäytetyiksi
Unicefin raportin mukaan joka kahdeskymmenes lapsi joutui vuonna 2016 Kambodžassa seksuaalisen väkivallan kohteeksi. Tilanne ei ole viime vuosina juuri parantunut.
First Step -järjestön tuoreen raportin mukaan noin neljä prosenttia tytöistä ja viisi prosenttia pojista kokee seksuaalista väkivaltaa. YK:n kehitysohjelman raportin mukaan jopa joka kuudes kambodžalainen mies on kokenut seksuaalista hyväksikäyttöä jossakin elämänsä vaiheessa. Buddhalaisissa munkkiluostareissa poikien hyväksikäyttö on luultavasti tätäkin laajempaa.
...
– Viranomaiset vähättelevät poikien seksuaalista hyväksikäyttöä. Jos poika puhuu asiasta, hänestä tehdään pilaa, hänelle nauretaan ja hänet häpäistään. Pahimmassa tapauksessa poikaa saatetaan rangaista tai hänet saatetaan karkottaa pagodasta. Siksi tästä asiasta vaietaan mieluummin, Chamreun kertoo.
Eronneet miehet kertovat, mikä oli avioliiton viimeinen niitti: "Tajusin, että elämäni rakkaus olikin yksi elämäni suurimmista huijareista"
Avioron taustalla voi olla lukematon määrä erinäisiä syitä, eikä avioero tapahdu aina niin mielekkäissä merkeissä. Uutissivusto Huffington Post kysyi miehiltä, mikä oli heille lopullinen niitti parisuhteensa aikana.
Sanotaan, että avioliitto vaatii valtavasti työtä. Joskus kuitenkaan kaikkein vahvinkaan parisuhde ei ole tarkoitettu kestämään, ja avioliitto päätyy eroon jopa vuosikymmenten kestäneen yhteisen taipaleen jälkeen. Vuonna 2016 noin 40 prosenttia suomalaisista avioliitoista päätyi eroon – eikä tilanne ole viime vuosien aikana muuttunut parempaan suuntaan.
Viime vuonna esimerkiksi uutisoitiin erobuumista, kun moni julkisuudesta tuttu päätti yllättäen irtautua avioliiton onnellisesta satamasta.
Avioerot eivät puhuta ainoastaan vain Suomessa, sillä avioerot ovat olleet esillä myös kansainvälisissä medioissa, sillä monet Hollywood-unelmaliitot ovat päätyneet hiljattain eroon.
Mikä saa ihmiset eroamaan? HuffPost päätti kysyä vastaeronneilta miehiltä, mikä heidät sai lopulta päätymään eroon.
Salasuhde
"Sain tietää vaimoni syrjähypystä, kun pieni tyttäreni oli tavannut vaimoni salaisen partnerin. Olisin ehkä päässyt yli syrjähypystä, mutta se vain vei pohjan avioliitolta siinä vaiheessa.
Parasta tässä on se, etten pysty olemaan parempi vain ihmisenä, vaan myös isänä. Olen mielestäni ollut aina hyvä isä, mutta avioeron jälkeen minusta tuli entistäkin parempi – parempi kuin olisin voinut kuvitellakaan." – Daniel D
Täysriippuvuus perheestä
"Hänen äitinsä saattoi tulla meille kylään jopa viikkojen tai kuukausien ajaksi. Hän siivosi kotiamme ja pesi pyykkiämme pakonomaisesti. Ex-vaimoni ei pystynyt huolehtimaan meidän yhteisistä lapsista ilman äitinsä jatkuvaa apua.
Samalla, kun ex-vaimoni äiti kyläili meillä jatkuvasti, oman perheeni piti tarkoin suunnitella, milloin he voisivat tulla kylään. Erosin ex-vaimostani sen jälkeen, kun hänen veljensä asui meillä tekemättä mitään yli vuoden ajan.
Meillä ei koskaan klikannut parina, sillä hänen perheensä meni kaiken edelle. Sen jälkeen tulivat lapset ja minä olin kaukaisesti vasta kolmannella sijalla." – Drew L.
Yllätys hedelmäsmoothiessa
"Viimeinen naula arkkuun ei ollut suinkaan riita tai mikään erimielisyys. Kyse ei ollut edes väärinymmärryksestä tai siitä, ettemmekö olisi keskustelleet asioista.
Aamurutiinimme olivat hyvin hektisiä. Vaimoni teki tavallisesti lapsille ja minulle pientä aamupalaa sillä aikaa, kun pakkasin auton tai vein koiran nopeasti kävelylle ennen kuin lähdimme yhdessä kotoa.
Vaimoni teki minulle lähes joka aamu hedelmäsmoothien, mitä arvostin aina. Join sen kurkusta alas muutamassa sekunnissa, jotta minun ei tarvitsisi yrittää juoda sitä autossa.
Eräänä päivänä, kun hotkin aamupalaani, yskin ja kaoin suustani ulos ison puisen palan, joka oli joutunut smoothielasista kurkkuuni. En aluksi tiennyt, mistä pala oli peräisin. Sitten näin puisen tiskipöydällä lusikan, joka oli päätynyt blenderiin.
Näytin sitä vaimolleni, joka välinpitämättömästi vain kohautti olkapäitään. Ajomatka töihin oli hiljainen ja mietin enimmäkseen sitä, kuinka vähän vaimoni välitti minusta." – Bill F.
Uusi miesjärjestö haluaa laajentaa mieskuvaa – "Toivon, että yhä useampi mies uskaltaisi sanoa olevansa feministi"
Miehet ry:n puheenjohtaja Janne Salakka toivoo, että kolmas sukupuoli tunnustettaisiin Suomen lainsäädännössä.
Viime marraskuussa kolmisenkymmentä miestä ja naista kokoontui kansainvälisenä miestenpäivänä Helsinkiin, Naisasialiitto Unionin tiloihin. Kokoontumisen tarkoituksena oli perustaa uusi, feministinen miesjärjestö.
– Siinä oli tiettyä symboliikkaa, sillä Naisasialiitto Unioni on Suomen vanhin tasa-arvoa ajava järjestö, kertoo Janne Salakka.
Turkulainen, 27-vuotias valtio-opin opiskelija Salakka valittiin uuden järjestön puheenjohtajaksi. Järjestö sai nimeksi Miehet ry. Sen tarkoituksena on edistää miesten asemaa yhteiskunnassa. Järjestölle tärkeää on myös feminismi ja antirasismi.
Ylpeä feministi
Janne Salakka sanoo tajunneensa parikymppisenä, että hän on feministi.
– Feminismi tarkoittaa syrjimättömyyttä. Haluamme luoda tasa-arvoisen yhteiskunnan sekä edistää miesten ja naisten asemaa.
Salakan mukaan nykyfeminismi huomioi kaikki sukupuolet sekä myös esimerkiksi vammaisuuden tai etnisen syntyperän vuoksi tapahtuvan syrjinnän.
– Feminismi on se keino, jolla pystymme edistämään aivan jokaisen asemaa.
Janne Salakka sanoo olevansa ylpeä siitä, että on feministi.
– Toivon, että yhä useampi mies uskaltaisi sanoa olevansa feministi. Se ei ole mitenkään epämiehekästä, vaan aitoa halua edistää näitä asioita.
Miehet ry:ssä on yli sata jäsentä eri puolilta Suomea. Janne Salakka sanoo, että järjestö on nostanut esiin monia miesten tasa-arvoon liittyviä ongelmia.
– Esimerkiksi nuorten miesten syrjäytyminen, sukupuolittunut asepalvelus, terveys ja hyvinvointi, koulutus- ja oppimiserot sekä turvapaikanhakijamiesten asema.
Öyhöttävyys ei innosta
Suomessa on toistakymmentä erilaista miesjärjestöä. Vuonna 2011 perustettiin Miesjärjestöjen keskusliitto, johon kuuluu kuusi jäsenjärjestöä. Liiton tarkoituksena on edistää hyvinvoinnin ja sukupuolten välisen tasa-arvon toteutumista miesnäkökulmasta.
Miehet ry ei ole halunnut liittyä keskusliittoon.
– Olemme käyneet tästä keskustelua, mutta toistaiseksi on haluttu pysyä ulkopuolella. Haluamme ajaa tasa-arvoa omalla tavallamme, joka on intersektionaalinen feminismi, Salakka sanoo.
Hänen mukaansa uusi miesjärjestö piti perustaa, koska vanhoissa miesjärjestöissä on tarpeetonta vastakkainasettelua ja aggressiivisuutta.
– Ne ovat liian öyhöttäviä. Halusimme irtisanoutua tämäntyyppisestä toiminnasta.
Puolueille miesjärjestöt
Miesjärjestöjen keskusliiton puheenjohtaja Jyrki Lohi sanoo, että keskusliiton alaiset jäsenjärjestöt eivät ole aggressiivisia.
– Mutta ärhäkkyydestä voidaan puhua, kun puolustetaan omia näkemyksiä.
Lohi pitää tärkeänä sitä, että tasa-arvosta käytäisiin avointa vuoropuhelua. Lohen mukaan ongelmallista on se, että naisjärjestöt ajavat tasa-arvoa vain naisnäkökulmasta.
– Pitäisi ymmärtää liittää siihen myös miesten tasa-arvo.
Jyrki Lohi kuuluu keskusliiton alaiseen PerusÄijät-yhdistykseen, joka on perussuomalaisten miesjärjestö. Myös vihreillä on oma miesjärjestö Vihreä Miesliike.
Muilla puolueilla ei omaa miesjärjestöä ole. Sen sijaan kaikilla puolueilla on omat naisjärjestönsä, jotka ajavat naisten asiaa.
– Pitäisin suotavana, että kaikilla puolueilla olisi myös oma miesjärjestö, Jyrki Lohi sanoo.
"Tasa-arvokeskustelu naisten hallussa"
Miesasiamies ja sosiologi Henry Laasanen on kirjoittanut vuosia blogeja tasa-arvosta ja arvostellut niissä kiihkeästi feminismiä.
– Feminismi lähtee siitä, että naisten asiat ovat etusijalla. Mitään sellaista, mikä heikentäisi naisten asemaa, ei hyväksytä, Laasanen sanoo.
Kymmenen vuotta sitten Laasanen oli perustamassa Miesten tasa-arvo-yhdistystä. Sen mukaan miesten asema on useissa asioissa naisten asemaa heikompi ja tasa-arvon pitäisi koskettaa myös miehiä.
Espoo haluaa ennaltaehkäistä tyttöjen sukupuolielinten silpomista
Espoon kaupungin valtuusto käsitteli valtuustoaloitteen kokouksessaan maanantaina.
Espoo haluaa järjestää kattavan ja aktivoivan koulutuksen tyttöjen sukuelinten silpomisen ehkäisemiseksi. Käytännönläheiset ja velvoittavat ohjeet halutaan koskemaan sellaisia ammattihenkilöitä, jotka ovat tekemisissä sellaisista kulttuureista tulevien ihmisten kanssa, joissa harjoitetaan tyttöjen ympärileikkausta.
Tyttöjen ympärileikkausasia halutaan osaksi Espoon seksuaaliterveyskasvatusta. Espoon kaupungin valtuusto käsitteli valtuustoaloitteen kokouksessaan maanantaina.
Valtuustoaloitteen tekijä Henna Kajava (ps.) korosti, että ohjeistuksen on oltava velvoittava, jotta ohjeet eivät jää sen varaan, miten kukin työntekijä niitä ymmärtää ja kehtaa noudattaa. Hänen mukaansa ohjeiden tulee jatkossa olla vielä konkreettisemmat, jotta ammattilaisten on helpompi tarttua asiaan.
Kajava kertoo, että halusi nostaa asian esille tässä vaiheessa, kun lakialoite on menossa eduskunnan käsittelyyn seuraavalla vaalikaudella.
Tyttöjen sukuelinten silpomisen kieltävä erillislakialoite ylitti viime kesänä 50 000 allekirjoituksen rajan.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL on arvioinut, että Suomessa on jopa 3 000 tyttöä, jotka ovat vaarassa joutua silpomisperinteen uhriksi. Espoon perusturvajohtaja Juha Metso kertoo, että hänellä ei ole tiedossa lukumääriä Espoon osalta. Hänen mukaansa tapaukset ovat harvinaisia, vaikka Espoossa vieraskielisten määrä on 17 prosenttia.
– Asia ei ole isossa kokonaisuudessa onneksi kovin yleinen, se liittyy tiettyihin kulttuureihin ja uskontoihin ja sielläkin vain osalla, Metso sanoo.
Ennaltaehkäisevää työtä on tehty Espoossa koko 2000-luvun ajan
Työ tyttöjen sukuelinten silpomisen estämiseksi on jo kiinteä osa lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisytyötä, johon Espoossa on käytössä selkeä toimintaohjelma. Metson mukaan valtuuston aloite ei tuo juuri mitään uutta. Ennaltaehkäisevää työtä on tehty Espoossa Metson mukaan koko 2000-luvun ajan.
Espoo sisällyttää tyttöjen sukuelinten silpomisen ehkäisytyön tulevaan lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmaan. Kaupunki kutsuu myös tyttöjen ympärileikkauksen estämisen moniammatilliseen työryhmään jäseniksi asiakasedustajia, jotka ovat jo Suomeen kotiutuneita, silpomisen vastaiseen työhön motivoituneita maahanmuuttajia.
Lisäksi toimintamalli sisällytetään uusien työntekijöiden perehdytysohjelmaan. Tällaisia ammattilaisia ovat muun muassa kouluterveydenhoitajat, terveysasemien lääkärit ja terveydenhoitajat, neuvoloiden henkilökunta ja synnytyslaitoksilla työskentelevät terveydenhuollon ammattilaiset. Siis he, jotka kohtaavat nuoria tyttöjä ja naisia työssään.
Timo Metson mukaan myös erityistä tietoisuutta silpomisesta halutaan viedä ammattiopisto Omniaan, jossa opiskelee suhteellisesti paljon vieraskielisiä nuoria naisia. Espoossa on Timo Metson mukaan käyty keskusteluja myös uskonnollisen johtajien, imaamien kanssa.
Silpottujen tyttöjen määrässä ei ole Espoon mukaan lisäystä
Perusturvajohtaja Metso sanoo, että vaikka 2015 syksyllä Suomeen ja Espooseen tuli paljon ihmisiä niistä maista, joissa tyttöjen silpomista saatetaan tehdä, niin se ei ole lisännyt silpomisongelmaa. Metso arvioi, että yksi syy saattaa olla siinä, että tuolloin Suomeen saapuvista valtaosa oli miehiä.
Tyttöjen silpominen on Suomessa rikos. Yle kertoi aiemmin, kuinka somalitaustainen kätilö ja terveydenhoitaja Batulo Essak on puhunut jo parikymmentä vuotta tyttöjen silpomisperinteen lakkauttamisen puolesta.
”Poikakin voi käyttää mekkoja” - Juha, 58, kertoo pienille lapsille tasa-arvosta
Juha Laukkasen, 58, ansiosta moni suomalainen lapsi on oppinut tänä vuonna tuntemaan Minna Canthin, jonka syntymästä tulee tiistaina kuluneeksi 175 vuotta. Hän on huomannut, että jo pienillä lapsilla on näkemyksiä tasa-arvosta.
Tiistaina vietetään Minna Canthin ja tasa-arvon päivää. Se on yleinen liputuspäivä Suomessa.
Juha Laukkanen kertoo Canthista 3-8-vuotiaille lapsille yhden miehen Sytkyt-nukketeatterinsa esityksen kautta.
Laukkasta on kuvailtu Suomen kansainvälisimmäksi teatterintekijäksi.
Juha Laukkanen on todennäköisesti Suomen kansainvälisin teatterintekijä. Näin arveli Aamulehden juttu vuonna 2008, jolloin Laukkasella oli peräti 38 esitystä ulkomailla. Kotimaassakin esityksiä on parhaimpina vuosina ollut 250.
– No kyllähän nuo luvut pitävät paikkansa, mutta vähän kauhistuin raflaavaa otsikkoa ”Kansainvälisin teatterintekijämme”, Laukkanen muistelee naurahtaen.
Tänä talvena yhden miehen nukketeatteri Sytkyt on kiertänyt Suomea kertomassa 3-8-vuotiaille lapsille kirjailija Minna Canthin (1844-1897) elämästä.
Viime viikolla Laukkanen vieraili päiväkodeissa ja kirjastoissa Lapissa. Kiertue käsitti kymmenkunta keikkaa muun muassa Kolarissa, Inarissa, Ivalossa, Äkälompolossa ja Sodankylässä. Välimatkat taittuivat linja-autolla. Perillä hän kulki keikkapaikkojen välejä myös paikallisen kirjastonhoitajan kyydissä henkilöautossa.
Perässä vedettävässä matkalaukussa kulkivat lavasteet ja ja Minna-nukke. Musiikkia esityksiin järjestyi päiväkotien ja kirjastojen omista CD-soittimista.
Miksi maahanmuuttajanaiset työllistyvät heikosti? Tilasto paljastaa selvän eron sukupuolten välillä
IS kylässä -kiertue vierailee tiistaina Närpiössä, jossa on paljon ulkomaalaistaustaisia asukkaita ja vähän työttömiä.
ULKOMAALAISTAUSTAISTEN 15–64-vuotiaiden miesten työllisyys on kasvanut viime vuosina likimain samaa tahtia kuin suomalaistaustaisten miesten, kertoo Tilastokeskuksen erikoistutkija Hanna Sutela.
Eroa ulkomailla ja Suomessa syntyneiden miesten työllisyysasteiden välillä oli vuonna 2017 kolmen prosenttiyksikön verran.
Naisilla vastaava ero on 17 prosenttiyksikköä. Naisten työllistymistä jarruttavat Sutelan mukaan heikko kielitaito, matala koulutustaso ja se, että perheitä perustetaan usein aikaisin.
– Kielitaito ei kartu, kun ollaan kotona, ja elinpiiri voi olla rajattu, jos seurustellaan lähinnä maanmiesten tai -naisten kanssa.
Eron suuruuteen vaikuttaa myös se, että vertailukohta, eli suomalaisnaisten työllisyysaste, on kansainvälisesti korkea. Ulkomailla syntyneiden naisten työllisyysaste on Suomessa esimerkiksi selvästi korkeampi kuin kaikkien naisten työllisyysaste Italiassa ja Kreikassa, Sutela kertoo.
Miesten keskuudessa on enemmän työperäisiä maahanmuuttajia kuin naisten. Perhesyyt tuovat naisia Suomeen useammin kuin miehiä.
KIINNOSTUSTA työnteolle Sutelan mukaan olisi. Vuoden 2014 Ulkomaalaistaustaisten työ ja hyvinvointi -tutkimuksen mukaan kiinnostus työntekoon on kotona olevilla ulkomaalaistaustaisilla naisilla aika lailla yhtä suuri kuin suomalaisten keskuudessa.
– Kokemukseni mukaan työhalut ovat yleensä melkoisia, ja kriisialueilta tulevilla on usein kova motivaatio päästä töihin senkin takia, että he haluavat lähettää rahaa sukulaisille ja vanhemmilleen, jotka ovat jääneet toisaalle.
Työllistyminen vaikuttaa paitsi yksilön omaan elämään ja yhteiskuntaan myös jälkipolviin. Vanhempien koulutustausta vaikuttaa lasten kouluttautumiseen samalla tapaa ulkomaalaistaustaisilla ja suomalaistaustaisilla nuorilla, Sutela huomauttaa.
– Se, että ulkomaalaistaustaisissa nuorissa on enemmän esimerkiksi koulupudokkaita kuin suomalaistaustaisissa, on yhteydessä siihen, että vanhemmissa on enemmän vähän koulutettuja.
Eri puolelta maailmaa saapuvat maahanmuuttajat eivät työllisty Suomessa yhtä helposti. Esimerkiksi Lähi-idästä Suomeen muuttaneilla työllistyminen on usein vaikeampaa kuin naapurimaista tulleilla. Kieli- ja koulutuskysymysten ohella myös työmarkkinoilla tapahtuvalla syrjinnällä on osuutensa asiaan.
– Ei kai se ole kenellekään mikään salaisuus, että työmarkkinoilla on syrjintää. Virolaisilla työllisyysaste on aina ollut yhtä hyvä tai parempikin kuin suomalaisilla, mitä selitetään paljon sillä, että on kielitaitoa ja kulttuuritausta sekä ulkonäkö tuntuvat tutuilta, kynnys työllistämiselle on pieni.
– Tällaisia tarinoita kuulee paljon, että kun joku onnekas onkin päässyt organisaatioon, huomataan, että kun kyseessä on hyvä tyyppi, joka on kova tekemään töitä, niin sitten ovet avautuvat muillekin.
TILANNETTA voisi Sutelan mukaan parantaa tarjoamalla kieliopetusta ja mahdollisuuden hankkia toisen asteen tutkinto. Sekin on tärkeää, että toisen asteen tutkinnon voi hankkia vaikkapa oppisopimuskoulutuksella.
Kirjailija Arno Kotro: Asevelvollisuus on tasa-arvokeskustelun sokea piste - ”Olen katunut, ettei ollut sisua mennä vankilaan”
Mitähän etulinjan kauhuihin komennetut miehet ajattelisivat nykyistä asevelvollisuutta puolustavista perusteluista? Arno Kotro kysyy.
OPETTAJA ja kirjailija Arno Kotro meni armeijaan muiden mukana. Mistään muusta vaihtoehdosta ei hänen tuttavapiirissään edes keskusteltu.
Palvelusaika päättyi vapautukseen, monen ”uuvuttavan ja yhteiskunnallekin kalliin vaiheen” jälkeen.
Kotro kertoo kokemuksestaan tänään ilmestyvässä esseekokoelmassa Sinua on petetty. Kirjoituksia sukupuolten tasa-arvosta (Like).
– Jälkeenpäin olen lähinnä katunut sitä, ettei minulla ollut älyä ja sisua mennä vankilaan. Jokainen sukupuolensa vuoksi vankilaan tai jalkapantarangaistukseen tuomittu murentaa vanhentunutta asevelvollisuuslakia, ja itse vähän raukkamaisesti siis jätin tilaisuuden käyttämättä, Kotro kirjoittaa kirjassa.
Kotron mukaan asevelvollisuus on suomalaisen tasa-arvokeskustelun sokea piste.
Jos siinä jonkinlaista tasa-arvo-ongelma nähdään, syrjittyinä pidetään naisia – vaikka kyse on miehille vankeustuomion uhalla säädetystä vapaudenriistosta.
– Mitähän olisivat viime sotien etulinjan kauhuihin komennetut miehet sanoneet, jos olisivat kuulleet, että he olivatkin etuoikeutettuja? Että kaltoin kohdeltuja olivatkin ne, jotka eivät päässeet silvottaviksi tai tapettaviksi? Kotro kysyy kirjassa.
KOTRON mukaan sukupuolitettu asevelvollisuus antaa nuorille väärän viestin ja vielä vaiheessa, jossa he puntaroivat opiskeluvaihtoehtoja ja omaksuvat herkästi sukupuolirooleja.
– Koulussa haluamme kertoa, että sukupuolen ei pidä antaa ohjata valintoja, mutta valtiovalta toimii juuri päinvastoin ja hieroo nuorten naamaan ajatuksen, että naiset ja miehet ovat niin erilaisia, että heille kuuluvat eri velvollisuudet, Kotro kirjoittaa.
Lukion opettajana Kotro on kuitenkin nähnyt, että nuoret kyseenalaistavat järjestelmän.
– Se sotii sekä koulun kasvatustavoitteita että nuorten arvomaailmaa vastaan. Heille tasa-arvo on niin tärkeä teema, Kotro sanoo IS:lle.
Kotro pitää järjestelmää järjettömänä myös siksi, että samaan aikaan murehditaan työurien pituutta ja siirretään iso osa nuorista miehistä E-luokkaan, eli vapautetaan määräaikaisesti.
– Tämä kaikki on sellaista välitilassa olemista, että ei pysty kiinnittymään opintoihin eikä työelämään. Se tulee kalliiksi yhteiskunnalle.
JOS Suomeen suunniteltaisiin puolustusratkaisu nyt puhtaalta pöydältä, menisikö eduskunnassa läpi ajatus puhtaasti sukupuoleen perustuvasta ja vankilan uhalla toteutettavasta velvollisuudesta? Ei tietenkään, Kotro uskoo.
Hän ehdottaa myös korvaavaa mallia: Määrätään kutsunnat pakolliseksi koko ikäluokalle ja valitaan joukosta palvelukseen vapaaehtoiset soveltuvuuden ja motivaation perusteella. Toki heille pitäisi maksaa nykyistä paremmin.
Kirsi Hytösen kolumni: Oletko maksanut seksistä? Minä olen – parikymppinen poika tarjosi palveluksiaan juuri oikealla hetkellä
Maksullisessa seksissä on kolumnisti Kirsi Hytösen mielestä paljonkin hyviä puolia, kuten selvät sävelet.
Nainen, oletko maksanut seksistä? Minä olen. Se tapahtui vuosia sitten, ennen kuin ymmärsin, ettei minun tarvitse.
Parikymppinen komea ja siistin näköinen suomalainen poika tuli tarjoamaan palveluksiaan juuri oikealla hetkellä. Tapailimme muutamia kertoja, hotelleissa ja joskus minun luonani.
Kalliiksihan se kävi. Poika oli nimittäin oppinut jostain ikään perustuvan hinnoittelun ja minä olin jo päälle viisikymppinen. Seteleitä en sentään halunnut sängyn reunalle latoa, joten makselin sen sijaan hänen laskujaan.
Jossain vaiheessa hän sanoi, ettei halua enää maksua sellaisesta, mistä itsekin nauttii. Sanoisin, että siitä lauseesta todellakin kannatti maksaa, sillä rohkaistuin sen jälkeen hakemaan nuorta seuraa netistä ja muualtakin, ihan ilmaiseksi.
Olen toisinaan kyllä maksellut miesten drinkkejä ja ravintolalaskuja. Jos mies tekee niin, se on normaalia. Jos nainen tarjoaa miehelle, siinä on jotain outoa ja hävettävää.
Asia nyt vain on niin, että jos haluan kalliiseen baariin, johon seuralaisellani ei ole varaa, tarjoan hänelle mieluummin kuin jätän menemättä tai tyydyn halvempaan ja huonompaan. Eihän se nyt ole mukavaa juoda yksin skumppaa, jos toisella on varaa vain teehen. Jostain syystä olen nimittäin aina viehättynyt miehistä, joilla ei paksu lompakko taskussa pullota.
Mutta takaisin maksulliseen seksiin. Siinä on paljonkin hyviä puolia, kuten selvät sävelet. Sitä saa mitä tilaa. Ei tarvitse arpoa aamuyöhön asti, että onnistuuko vai ei. Naisenhan ei tarvitse seksistä maksaa varmaan koskaan eikä missään iässä, jollei halua.
Mutta jos minun pitäisi valita, pettäisikö kumppanini minua satunnaisen baarihoidon vai ammattilaisen kanssa, valitsisin ilman muuta jälkimmäisen.
Ammattilainen luultavasti hoitaa homman paremmin, huolehtii turvallisuudesta, ei aiheuta ongelmia jälkikäteen eikä levittele juoruja kaupungilla. Ei myöskään ole suurempaa pelkoa ihastumisista tai rakastumisista kummankaan puolelta, toisin kuin ”oikeissa” ihmissuhteissa.
En ymmärrä maksullisen seksin moralisointia. Ihmiskauppa ja muu alistetussa asemassa olevan henkilön hyväksikäyttö ja parittaminen vastoin hänen tahtoaan on tietysti asia erikseen ja ankarasti tuomittavaa.
Mutta jos nyt jotenkin pystytään kuvittelemaan sellainen tilanne, jossa ammattilaisella, olipa mies tai nainen, on vapaa tahto ja halu toimia niissä hommissa, niin mikäpä siinä. Sitä kannattaa myydä, millä on kysyntää. Voisin myös kuvitella, että tasokkaamman seksipalvelun myyminen päihittää helpostikin rankimmat siivous- tai raksahommat ja tuottaa taatusti paremmin.
Pianhan tämäkin työ poistuu historiaan, ainakin naisten osalta, kun seksinuket halpenevat ja oppivat paremmin puhumaan. Lehtitietojen mukaan nuket ovat bordelleissa jo eläviä naisia suositumpia. Kohta semmoinen kököttää jokaisella sinkkusohvalla.
Ilmiö on parasta nähdä askelena kohti seksuaalista tasa-arvoa. Loppuu se naisten hyväksikäyttö. Japanissa onkin tasa-arvossa päästy jo niin pitkälle, ettei nuorilla ole enää seksiä ihmisten kesken juuri lainkaan.
Kirsi Hytönen on Ilta-Sanomien kolumnisti. Hän on toimittaja ja pitää Luksusongelmia-nimistä blogia.
Varusmiehet älähtivät - asevelvolliset kärsivät vääryyttä ruokarahan jaossa
Siviilipalvelusmiehet saavat viikonloppuisin ja lomilla yli 13 euron ruokarahan, varusmiehiä kehotetaan menemään kasarmille syömään.
Liiton puheenjohtaja ihmettelee: Täytyy olla kova nälkä, että ajat yli tuhat kilometriä päivällisen takia.
Moni asepalvelukseen astunut yllättyy, kun viikonloppuisin ja lomilla on tultava toimeen 5,10 euron päivärahan turvin. Summan on riitettävä myös ruokaan.
Varusmiesliitto on alkanut ajaa tähän muutosta.
– Siviilipalvelusmiehille maksetaan päivärahan lisäksi ylimääräinen 13,50 euron suuruinen ruokaraha viikonloppuisin ja loma-aikana, eli rahaa on käytössä 18,60 euroa. Varusmies ei saa mitään muuta kuin normaalin päivärahan. Tämä on iso vääryys, Varusmiesliiton puheenjohtaja Matias Pajula toteaa.
Hänen mukaansa monet varusmiehet ovat kovilla.
– Kun päivärahasta hoidat puhelinkaskut ja vessapaperit, niin ei siitä paljon jää ruokaan. Ei voida olettaa, että kyllä äiti ruokkii poikansa.
Mene kasarmille syömään
Pajulan mukaan käytäntöä perustellaan sillä, että varusmiehillä on mahdollisuus mennä kasarmille syömään lomilla ja viikonloppuisin.
– Olimme hiljattain Kainuun prikaatissa varuskuntavierailulla. Puhuimme ruokarahasta varusmiesten kanssa. Kysyin muutamilta, kuinka pitkä heidän kotimatkansa on. Vastaus oli, että 550 kilometriä suuntaansa. Saa olla aika kova nälkä, että lomalla oleva ajaa päivälliselle yli tuhat kilometriä.
Varusmiehille on annettu myös perustelu, että lomat ovat vapaaehtoisia. Ei tarvitse lähteä kasarmilta.
– Jos varusmies jää kasarmille lomilla, niin mitä se tekee hänen taistelukyvylleen ja mielialalleen.
Lomatuvat täynnä
Varuskunnissa on toki lomatupia. Kajaanissa niitä on kolme, joihin mahtuu yhteensä 45 yöpyjää.
– Prikaatissa on hiukan alle 2000 varusmiestä, eli kovin monta ei lomatupiin mahdu.
Pajulan mukaan kyse ei ole valtavista summista, jos ruokaraha jaettaisiin tasapuolisesti.
– Puhumme ehkä noin 20 miljoonasta eurosta. Tarkkaa summaa on hankala arvioida, koska lomapäivien määrä ei ole vakio. Varusmiehillä on hyvin eripituisia lomia.
Hoitajaliitot: Palkkoja korotettava 1,8 prosenttiyksikköä miesaloja enemmän 10 vuoden ajan – nykyvauhtia palkkaero häipyy vasta 2090
Suomen lähi- ja perushoitajaliitto Super ja sosiaali- ja terveysalan ammattijärjestö Tehy esittävät vuosille 2019– 2029 konkreettista ohjelmaa, jolla saavutetaan palkkatasa-arvo sekä varmistetaan työvoiman saatavuus ja pysyvyys. Liitot vaativat palkkatasa-arvo-ohjelmaa uuteen hallitusohjelmaan.
Liitot vaativat, että koulutetun hoitohenkilöstön tehtäväkohtaisia palkkoja on korotettava 1,8 prosenttiyksikköä enemmän kuin miesvaltaisten alojen palkkoja joka vuosi kymmenen vuoden ajan. Valtion budjetissa on osoitettava tälle ajalle vuosittain 100–150 miljoonaa euroa tasa-arvorahaa tähän tarkoitukseen.
– Valtion taloudellinen sitoutuminen on välttämätöntä, koska kunnilla tai muilla sote-palveluiden järjestäjillä ei ole tähän tarvittavia rahoja, Superin puheenjohtaja Silja Paavola painottaa.
Liittojen mielestä työmarkkinapöydissä palkkatasa-arvon ongelmia ei voida korjata, koska osapuolilla ei ole enää käytettävissään keskitettyjen työmarkkinaratkaisujen samapalkkaerää.
Suomessa naisen säännöllisen työajan palkka on keskimäärin vain 83,9 prosenttia miehen palkasta. Vuonna 2018 miesten keskimääräinen kuukausiansio oli lähes 600 euroa korkeampi kuin naisten.
– Palkkaeron kurominen umpeen ei ole mielipidekysymys, vaan siihen velvoittavat kansainvälinen ja EU-oikeus sekä kansallinen lainsäädäntö. Tasa-arvolain samapalkkaisuuden periaatteen mukaan samasta ja samanarvoisesta työstä on maksettava sama palkka, liitot muistuttavat tiedotteessaan.
Hallitus ja työmarkkinajärjestöt ovat vuosina 2006–2019 sitoutuneet kaventamaan palkkaeroa samapalkkaisuusohjelmilla. Liitot huomauttavat, että 13 vuodessa miesten ja naisten palkkaero on kuitenkin kaventunut vain noin neljä prosenttiyksikköä.
– Tällä muutosvauhdilla palkkatasa-arvo saavutetaan vasta vuonna 2090, mikä ei ole hyväksyttävää, muistuttaa Tehyn puheenjohtaja Millariikka Rytkönen.
Sosiaali- ja terveysalan työvoimasta 90 prosenttia on naisia.
– On selvää, että he eivät voi odottaa tasa-arvolain toteutumista vuosikymmeniä.
Liitot vaativat, että nyt on sijoitettava tulevaisuuteen, jos suomalaisten terveydenhuolto ja vanhustenhoito halutaan pitää turvallisena ja laadukkaana.
– Hoitotyön kuormittavuus on hyvin suuri. Osaavasta henkilöstöstä on pulaa, ja alan vetovoima heikkenee huolestuttavasti. Väestön ikääntyessä sosiaali- ja terveysalan työvoiman tarve kasvaa edelleen.
Kokemukset muualta liittojen mukaan osoittavat, että samapalkkaisuuden tavoite on täysin mahdollista saavuttaa. Uusi-Seelanti on päättänyt nostaa naisvaltaisen sote-alan minimipalkkoja 15-49 prosenttia viiden vuoden aikana. Päätöksen taustalla oli tuomioistuinprosessi. Saksassa on tänä vuonna päätetty nostaa julkisen sektorin palkkoja 8 prosenttia. Lisäksi Saksan hoitoalalle on kohdennettu satojen eurojen korotukset alan vetovoiman lisäämiseksi.
Ammattisotilas uutuuskirjassa: Asevelvollisuus syrjii miehiä ja pönkittää kuvaa ”homososiaalisista suojelijoista”
Ammattisotilas ja tasa-arvoaktivisti Juho Pylvänäisen mukaan vain miehiä koskeva pakollinen varusmiespalvelus syrjii miehiä ja haittaa myös naisia.
Rannikkolaivastossa pursimiehenä työskentelevä Juho Pylvänäinen kirjoittanut muun muassa miehen roolia ja armeijaa tarkastelevan tekstin tiistaina julkaistuun esseekokoelmaan, Sinua on petetty. Kirjoituksia sukupuolten tasa-arvosta (Like).
Pylvänäinen tuli suurelle yleisölle tunnetuksi kesällä 2016 pukeuduttuaan armeijan virka-asuun Pride-kulkueessa. Marssiin osallistumisellaan hän halusi ottaa kantaa armeijan syrjivää ja homovastaisuutta viljelevää kulttuuria kohtaan. Pylvänäinen palkittiin myöhemmin vuoden heterona.
Valkoiset heteromiehet
Tiistaina julkaistussa Myrkyllinen miehen malli -esseessään hän moittii vain miehille pakollista varusmiespalvelusta, joka osaltaan ylläpitää kapeaa, heteronormatiivista miehen roolia. Lisäksi hän kritisoi laajemmin erilaisia sosiaalisia normeja, joka määrittelevät, millaista on ”oikeanlainen” miehenä oleminen.
Pylvänäisen mukaan kapea miehen rooli johtaa siihen, että tiukoista normeista poikkeaminen ei ole miehille helppoa, lisäksi normit määrittelevät myös laajemmin sukupuolirooleja ja vahvistavat yhteiskunnan sukupuolittuneita rakenteita.
Nykyiset yhteiskuntarakenteet suosivat Pylvänäisen mukaan etupäässä valkoista cis-sukupuolista heteromiestä.
Cis-normilla tarkoitetaan Setan mukaan sitä, että ”kaikki ihmiset kokevat heille syntymässä määritellyn sukupuolen omakseen ja ilmentävät sitä yksiselitteisesti”.
Pylvänäinen korostaa, että myös cis-sukupuoliseen heteromiesryhmään mahtuu erilaisia ihmisiä, joista moni ajautuu eräänlaiseen ”mieheyden marginaaliin”, kun asetetut rooliodotukset eivät vastaakaan omaa luonnetta ja identiteettiä.
Homososiaalinen suojelija
Pylvänäisen mukaan varusmiespalvelus on yksi merkittävimmistä mieheksi kasvamiseen liittyvistä siirtymäriiteistä.
– Armeijan status miehuuden pönkittäjänä näkyy paitsi ”pojista miehiä” -asenteessa, mutta myös siinä, kuinka siviilipalveluksen käyneiden miehuus saatetaan edelleen kyseenalaistaa ja siitä voidaan vitsailla.
Vain miehiä koskeva asevelvollisuus pohjautuu Pylvänäisen mukaan ajatukseen miehistä kansakunnan suojelijoina.
– Suojelijamyytti ja homososiaalisuus – tapa olla yhdessä muiden heteromiesten kanssa – vahvistaa tietynlaista maskuliinisuuden ideaalia, joka ylläpitää epätasa-arvoisia sukupuolittuneita rakenteita ja on siten vahingoksi naisillekin.
Naiset sivussa
Pylvänäinen viittaa tekstissään miestutkija Arto Jokiseen, joka on käsitellyt miehuuteen liittyviä stereotypioita, joissa miehet nähdään voimakkaina, rationaalisina, vakaina, menestyvinä ja heteroseksuaalisina. Muita miehiin liitettyjä stereotypioita ovat esimerkiksi itsekontrolli, aggressiivisuus ja itsenäisyys.
Miesten homososiaalisissa suhteissa naiset jäävät sivuosaan, sillä homososiaaliset poikaporukat pönkittävät miehuuttaan esimerkiksi armeijan yhteismajoituksessa ja vahvistavat pesäeroa naiseuteen ja homouteen niin sanotuissa pukukoppipuheissa, joissa seksistinen, rasistinen ja homofobinen vitsailu on jokapäiväistä, jolloin naisen rooliksi jää miehen hoivaaminen, tukeminen puolisona, tai oleminen miehen seksiobjektina ja seksuaalisten halujen kohteena.
– En tietenkään kiellä kenenkään kokemusta miehisen yhteyden ja homososiaalisuuden riemuista, vaan haluan herätellä ihmisiä näkemään, että sukupuolen ei tarvitse olla – eikä se ole – tärkein tekijä kaveriporukoiden muodostumisessa, Pylvänäinen toteaa.
Väljemmät roolit
Pylvänäisen mielestä ”pojat on poikia” -ajatus pitäisi heittää roskiin, samoin kuin ajatus miehen absoluuttisesta tarpeesta kuulua homososiaalisiin miesporukoihin.
Nasima Razmyar uutuuskirjassa: Saako Afganistanissa syntynyt nainen arvostella Suomen tasa-arvoa?
Afganistan-kortti otetaan usein esille, jos Helsingin apulaispormestari Nasima Razmyar alkaa puhua esimerkiksi suomalaisnaisten kokemasta väkivallasta.
Tasa-arvosta ja seksuaalisesta väkivallasta puhuvalta Afganistanissa syntyneeltä Helsingin apulaispormestari Nasima Razmyarilta (sd) kysytään usein, eikö kannattaisi verrata Suomen tilannetta hänen toiseen kotimaahansa Afganistaniin, ennen kuin alkaa puhua Suomen ongelmista.
– Tällöin ajatuksena on, että siellä on isompia ongelmia, jotka pitäisi korjata ensin.
Razmyar kirjoittaa tiistaina julkaistussa esseekokoelmassa: Sinua on petetty. Kirjoituksia sukupuolten tasa-arvosta (Like), että "muiden kärsimys ei kuitenkaan pyyhi pois oman yhteiskuntamme epäkohtia ja ongelmia".
Apulaispormestarina ja kuntapoliitikkona toimiva Razmyar on aikaisemmin tehnyt töitä myös väkivaltaa kokeneiden maahanmuuttajanaisten kanssa ja sanoo tietävänsä, kuinka vastenmieliseltä seksuaalisen väkivallan ja sorron perustelu kulttuurilla kuulostaa, ”koska niiden ei pitäisi kuulua minnekään, ei myöskään Suomeen”.
Razmyarin mielestä kulttuuriperustelu on vallankäyttöä, jolla yritetään lopettaa ongelmista keskustelu, tai siirtää katse omista ongelmista muualle.
Suomi vaikenee
Razmyar kertoo esseessään espanjalaisesta kollegastaan, joka moitti kunniakkaalla tasa-arvohistoriallaan ratsastavaa Suomea hiljaisuudesta naisiin kohdistuvan väkivallan suhteen.
Espanjalaiskollega totesi Razmyarille eräässä konferenssissa, että vaikka tilanne on Espanjassa Suomea heikompi, silti siellä myönnetään julkisessa keskustelussa epäkohtien olemassaolo.
Myös Razmyarin mielestä Suomessa tuudittaudutaan liian usein ajatukseen, että kaikki on hyvin.
Esimerkiksi EU-maiden vertailu vuodelta 2016 paljastaa, että Suomi on naisille toiseksi turvattomin maa, ja Suomessa tapahtuvista väkivaltarikoksista 30 prosenttia oli nykyisen tai ex-kumppanin tekemiä.
Razmyar muistuttaa, että poliisin tietoon tulee edelleen vain jäävuoren huippu kaikesta tapahtuneesta seksuaalisesta väkivallasta, ja sitä pidetään perheiden omana asiana, eikä yhteiskunnan häpeänä.
– Varsinkin perheen sisäisestä väkivallasta puhuminen on edelleen hyvin vaikeaa, eivätkä lainsäätäjätkään ole tarttuneet aiheeseen sen vaatimalla vakavuudella.
Hidas muutos
Suomi on kieltämättä kulkenut naisiin kohdistuvan väkivallan kitkemisessä jälkijunassa, sillä avioliitossa tapahtuneesta raiskauksesta tuli rikos vasta vuonna 1994, ja Suomi allekirjoitti vasta viimeisten maiden joukossa naisiin kohdistuvaa väkivaltaa torjuvan Istanbulin sopimuksen.
Razmyarin mukaan Suomi on monella mittarilla maailman tasa-arvoisin maa, mutta silti täällä on edelleen paljon tehtävää.
– Meillä on yhä sukupuolittunut perhekäsitys, ja meillä on yhä selkeästi mies- ja naisvaltaisia aloja, joiden välillä on suuria palkkakuiluja. Meillä on yhä kulttuuri, jossa seksuaalinen väkivalta on vaiettua ja uhrille noloa. Meillä kiusataan yhä herkkiä poikia ja vahvoja tyttöjä.
Lääkkeeksi Razmyar esittää avointa keskustelua, aktiivisempaa politiikkaa, ja asennemuutosta erityisesti päättäjiltä, niin valtiolla, kunnissa kuin yrityksissäkin.
– Politiikan on näytettävä suuntaa ja mahdollistettava tasa-arvon toteutuminen, jotta myös yksilöt voivat muuttaa toimintaansa tasa-arvoisemmaksi, oli sitten kyse perhevapaista tai ihmisten uravalinnoista.
Afganistanin kehitystä Suomi puolestaan voi Razmyarin mukaan tukea välillisesti esimerkiksi kehitysyhteistyövaroin.
Lähde: Maria Ohisalon ja Arno Kotron toimittama esseekokoelma: Sinua on petetty. Kirjoituksia sukupuolten tasa-arvosta (Like)
Ps-nuorten naiset: Nykyfeminismi tai sukupuolikiintiöt eivät edusta tasa-arvoa
Kannanotto Julkaisuvapaa
Nykyfeminismi tai sukupuolikiintiöt eivät edusta tasa-arvoa
Me ja monet muut naiset olemme kyllästyneitä tämän nykyisen
tasa-arvoaatteen irvikuvan viime vuosien tempauksista, joiden takia
voidaan perustellusti sanoa, ettei nykyfeministisellä aatteella ole enää
mitään tekemistä tasa-arvon kanssa.
”Aikanaan tärkeitä asioita, kuten naisten ääni- ja omistusoikeutta sekä
muita tasavertaisia juridisia oikeuksia ajanut tärkeä yhteiskunnallinen
liike on muuttunut eturyhmäpolitikoinniksi, jossa ihmisen sukupuolen ja
ihonvärin perusteella määritellään oikeuksia ja sanojen painoarvoa”,
toteaa eduskuntavaaliehdokas Erika Veltheim.
Nykyinen media ja etenkin Helsingin Sanomien Nyt-liite on täynnä
feminismin kritiikitöntä ajamista, jossa journalismi on kadonnut jo ajat
sitten. Samoin sukupuolentutkimuksessa yliopistoissa ei ole enää
tieteellistä metodia noudattavaa faktapohjaista tarkastelua, vaan kyse
on lähinnä puhtaasta ideologian pönkittämisestä. Toisaalta taas
esimerkiksi Saara Särmä ja muut kokevat jotenkin edistävänsä asiaansa
piirtelemällä sukupuolielinten kuvia väitöskirjoihin ja pukeutumalla
vastaaviin päähineihin kulkueissaan.
”Tällä hetkellä liikkeeseen kuuluu olennaisena osana miesten syrjiminen,
eri sukupuolille ja etnisyyksille rakennetut erioikeudet kiintiöillä,
sananvapauden rajoittamispyrkimykset vihapuheen varjolla sekä naisia ja
vähemmistöjä uhriuttava retoriikka, jossa kaikkiin ongelmiin on syynä
lähinnä valkoihoinen mies joka on jossain mystisessä valta-asemassa”,
naurahtaa Perussuomalaisten Nuorten varapuheenjohtaja ja
eduskuntavaaliehdokas Auri Siika-aho.
Miesten enemmistö pörssiyhtiöiden hallituksissa on ongelma, mutta
naisten suhteellisesti suurempi osuus julkisen sektorin viroissa ei ole.
Miesenemmistö teknisillä koulutusaloilla on ongelma, mutta naisenemmistö
ylipäätään korkeakouluissa taas ei. Miesten korkea syrjäytymis-,
alkoholisoitumis- ja itsemurhariski tai yliedustus työtapaturmissa ei
ole ongelma puhumattakaan siitä, että nuorten miesten työttömyysaste on
joka puolella Suomea selvästi korkeampi kuin naisilla. Sosiaali- ja
terveysministeriön tasa-arvoyksikössä työskentelee 17 ihmistä ja kaikki
heistä ovat naisia. Neljä viidestä tasa-arvovaltuutetusta on ollut
naisia. Yhdenvertaisuusvaltuutetun toimisto työllistää 21 henkilöä,
joista 15 on naisia ja nämä ovat kaikki ok.
“Emme kiistä etteikö lapsilla voisi olla jotain vanhoja roolimalleja
miehille ja naisille sopivista ammateista, mutta enemmistö opettajista
ja varhaiskasvatusalan työntekijöistä sekä yliopisto-opiskelijoista on
naisia, joten naisethan ovat siten etuasemassa purkamassa vanhahtavia
sukupuoliin liittyviä ammattikuvia ja ovat varmasti tulevaisuudessa
enemmänkin edustettuina muilla aloilla”, miettivät
eduskuntavaaliehdokkaat yhteistuumin.
Me naisina koemme naisia halventavana, jos meidät valitaan työhön tai
tehtävään vain sukupuolemme takia vaikka tarjolla olisi ollut pätevämpi
mieshakija, poliittisista tehtävistä puhumattakaan. Mitä tasa-arvoa
edustaa 50/50 ajattelu asiassa kuin asiassa? Vaadimme kiintiöiden
purkua. Ei ole millään tavalla hyväksyttävää asettaa ihmisiä erilaiseen
juridiseen asemaan etnisyyden tai sukupuolen mukaan, vaan tehtäviin
pitää ehdottomasti valita pätevimmät ja kyvykkäimmät hakijat.
Toisaalta jos feministien mukaan sukupuoli on sosiaalinen konstruktio
niin mihin me sitten edes tarvitsemme kiintiöitä?
Haluamme haastaa kaikki kyseenalaistamaan tämän “tasa-arvon” aatteen,
sillä oikeaa tasa-arvoa se ei enää edistä mitenkään. Voiko yhden
sukupuolen ja etnisyyden merkitystä jatkuvasti joka asiassa korostava
aate olla tasa-arvoinen?
HS-gallup: Sdp 21.0, Kok 18.1, Kesk 14.3, Vihr 14.0
Puolueiden kannatukset ovat muuttuneet kuukauden takaisesta vastaavasta mittauksesta vain vähän.
Kantar TNS teki Helsingin Sanomain toimeksiannosta puolueiden kannatusarvion. Siihen haastateltiin 18.2.–15.3.2019 puhelimitse 2 490 ihmistä.
Heiltä kysyttiin ”minkä puolueen tai muun ryhmittymän ehdokasta vastaaja äänestäisi, jos eduskuntavaalit järjestettäisiin nyt”. Kannatusarvio laadittiin yhdistämällä vastaukset ja viime kuntavaalien tilastot.
Kannatusta saivat prosenttiyksikköinä (muutos edellisestä vastaavasta mittauksesta):
Sdp 21.0 (+0.2)
Kokoomus 18.1 (-0.5)
Keskusta 14.3 (-0.4)
Vihreät 14.0 (+0.4)
PS 11.1 (-0.3)
Vas 8.9 (+0.2)
Rkp 4.4 (+0.1)
Kd 4.2 (+0.2)
Muut 2.8 (-0.1)
Sin (1.2) (+0.2)
Edellinen julki tullut puoluekannatusmittaus oli Yle-gallup 7.3.2019. Siinä kokoomuksen kannatus oli 16,2. Tuossa Yle-gallupissa Sdp:n etumatka kokoomukseen oli 5,1 prosenttiyksikköä, kun se nyt HS-gallupissa on 2,9 prosenttiyksikköä.
Kokoomuksen kannatus oli matalalla helmikuussa. HS ei kerro tarkempia tietoja siitä, miten puolueiden kannatus oli kehittynyt esimerkiksi Kantar TNS:n viimeisenä mittausviikkona 11.-15.3.2019.
HS kertoo, että Sdp on 18-24-vuotiaiden parissa vasta viidenneksi suosituin puolue. Yli 50-vuotiaiden joukossa Sdp on selvästi suosituin puolue.
Ankea luku: 9,3 % selittää sitkeitä palkkaeroja – miehet ja naiset työskentelevät järkyttävän vähän samoissa ammateissa
Naisen euro on edelleen 84 senttiä eli 16 prosenttia pienempi kuin miehillä. Miksi ihmeessä Suomessa ei ole saatu palkkaeroa kurotuksi nopeammin pienemmäksi? Palkansaajien tutkimuslaitoksen tutkija Merja Kauhanen löytää siihen monia syitä.
Yhdeksi keskeiseksi syyksi palkkaeroihin Kauhanen nostaa sen, että Suomessa on edelleen hyvinkin eriytyneet työmarkkinat: Naiset ja miehet valikoituvat eri ammatteihin. Tasa-ammattien määrä, joissa naisten ja miesten osuus on 40–60 prosenttia, oli vuonna 2016 vain 9,3 prosenttia. Määrä on jopa pienentynyt vuodesta 2011.
Kauhanen pitää sitä sinänsä hieman erikoisena, koska suomalaisnaiset kouluttautuvat nykyisin korkeammalle kuin miehet.
Toinen syy on, että naisten ja miesten välillä on eroja valikoitumisessa eri vaativuustason tehtäviin.
Kolmas syy löytyy siitä, että naiset tekevät miehiä huomattavasti enemmän osa-aikatyötä. Naisten osuus kaikista osa-aikaisista palkansaajista on peräti liki 70 prosenttia.
– Kuukausiansioissa osa-aikaisuus nostaa yleisiä ansioeroja. Naiset tekevät enemmän myös määräaikaisuuksia.
Palkkatasa-arvo ei toteudu aina myöskään silloin, kun nainen ja mies työskentelevät kokoaikaisesti samalla ammattinimikkeellä samalla työpaikalla – vaikka tasa-arvolain mukaan samasta ja samanarvoisesta työstä pitää maksaa samaa palkkaa.
– Säännöllisissä ansioissa ilman vuorolisiä naisten keskiarvoansiot olivat 97 prosenttia miesten vastaavista vuonna 2016. Mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että naiset päätyvät miehiä useammin heikommin palkattuihin ammatteihin ja osa- ja määräaikaisiin työsuhteisiin, Kauhanen muistuttaa.
Mitä sitten on tehtävissä, että ainakin perusteettomista palkkaeroista päästäisiin eroon? Yksinkertaisuudessaan naisten keskipalkkojen pitäisi kasvaa nopeammin kuin miesten, että kuilu edes kapenisi, Kauhanen huomauttaa.
oitakin konkreettisia keinojakin löytyy:
– Tilannetta korjaisi jossain määrin se, jos ammatillista eriytymistä naisten ja miesten aloihin saataisiin murretuksi. Palkka-avoimuuden lisäämisellä voisi olla myös merkitystä.
Kauhanen huomauttaa, että tilastojen mukaan sukupuolten palkkaerot ovat uran alussa pienemmät, mutta ajan mittaan ne kasvavat. Yhdeksi tekijäksi hän nostaa sen, että naiset ovat miehiä enemmän poissa työelämästä perheen kasvaessa.
– Perhevapaiden tasaisempi jakautuminen naisten ja miesten kesken auttaisi asiaa, hän pohtii.
Laura kokeili lateksihousuja, videosta miljoonia katselukertoja kerännyt hitti – nähtyäsi sen ymmärrät kyllä syyn
Lateksihousuihin sujahtaminen ei aina ole niin kovin helppoa.
Äitiyden haasteisiin keskittyvän Knee Deep In Life -Facebook-sivuston ja YouTube-kanavan ylläpitäjä Laura on tuttu somehiteistään. Hiljattain Lauran härski kuvapari osui ja upposi yleisöönsä.
Nainen on myös tunnettu erilaisista kokeiluistaan. Viime vuoden puolella perheenäiti intoutui muun muassa testaamaan muotoilevia alusvaatteita odotetunlaisella menestyksellä.
Hiljattain nainen päätti seuraajiensa toiveesta pistää testiin Kiinasta tilatut ihonmyötäiset lateksihousut. Lopputulos oli samankaltainen kuin alusvaatetestissä – siis hulvaton, kertoo The Sun.
Edes talkin ylenpalttinen käyttö ei helpota housujen vetämistä jalkaan. Kun perheenäiti kuitenkin saa vihdoin ujutettua itsensä tiukkoihin lateksihousuin ja kumartuu kyykistymään kameralle, kuuluu pahaenteinen rasahdus.
Laura kääntää takapuolensa kameralle ja esittelee housujen ratkennutta takapuolta.
Monelle Lauran vaatekamppailusta on tullut mieleen komediasarja Frendeistä tuttu tilanne, jossa Rossin hahmo yritti saada nahkahousuja jalkaansa.
Videota on katsottu pelkästään Facebookissa jo 6,5 miljoonaa kertaa.
"Itken naurusta"
Seuraajat ovat saaneet hyvät naurut videosta. Muun muassa näin sitä on kommentoitu Facebookissa:
"En voi olla ainoa, joka ajatteli sitä Frendit-jaksoa ja Rossin nahkahousuja."
"En voi hengittää. Tämä on jokainen nainen, joka ei ole nollakokoa, yrittämässä ahtautua pillifarkkuihin. Ulvon naurusta."
"Tämä ei ole hyvä video bussissa katsottavaksi. Ihmiset tuijottavat minua ajatellen, että olen luultavasti outo, koska itken naurusta ja olen yksikseni."
"Tuo on Kiinasta tilattujen vaatteiden ongelma, ne ovat alimitoitettuja. Jos ne olisivat oikeaa kokoa, olisit näyttänyt upealta."
"Tarvitsin todella tätä juuri tällä hetkellä. Videosi ovat nerokkaita, ja tämä tuli täydellisellä hetkellä. Nyt voin mennä ja siivota valtavan talkkiläjän, jonka poikani tyhjensi lattialle (taas), mutta hymy kasvoillani, koska olet mahtava."
Nettideittailussa meno on armotonta – minuun suhtaudutaan kuin esineeseen
Olen hämmästynyt, millaista kohtelua voi saada osakseen online-deittimarkkinoilla.
OLEN joitakin vuosia sitten eronnut viisikymppinen nainen ja olen nyt muutaman vuoden ajan deittaillut online-palveluiden kautta. Ennen eroani en tiennyt mitään nykyisestä deittailukulttuurista.
Olen koulutettu, pidän itsestäni huolta ja minut on kasvatettu ottamaan muiden mielipiteet ja tunteet huomioon. Olenkin hämmästynyt, millaista kohtelua voi saada osakseen online-deittimarkkinoilla.
Olen saanut kuulla useaan otteeseen, että ”sulla on hyvä perse”. Olen joutunut vastaanottamaan viestejä, joissa on loukkaavia hymiöitä, kun en ole ollut innostunut seurusteluajatuksesta kyseisen miehen kanssa. Olen kokenut sosiaalisen median kautta mustasukkaisuutta. Minulta on vaadittu videopuheluita myöhään illalla. Olen jopa miettinyt, pitääkö minun asentaa oveeni ovisilmä turvallisuuden vuoksi. Koen, että välillä minuun on suhtauduttu kuin esineeseen.
Äkkiseltään kuultuna kertomani voisi vaikuttaa siltä, että miesten mielenkiinto minua kohtaan on imartelevaa, mutta en ole sitä näin kokenut. Koen monet online-deittailuun liittyvät tilanteet epäkunnioittaviksi ja epäkohteliaiksi. En ole kokemukseni kanssa yksin, sillä samaa ovat kertoneet monet naiset ja miehetkin.
Olen joutunut myös niin sanotun ghostaamisen ja penkittämisen kohteeksi. Ghostaajathan eivät kerro, ovatko sinusta kiinnostuneita, he vain jättävät vastaamatta viesteihin. Penkittäjät taas olettavat, että pysyt heidän käytettävissään pidempiäkin aikoja.
Deittimarkkinoilla ei tunnu siltä, että rehellisyys ja avoimuus olisivat valttia. Erilaiset ihmissuhdepelit ovat päinvastoin enemmän sääntö kuin poikkeus.
Deittailussa on paljon hyvääkin. On mahdollisuus tavata mielenkiintoisia ihmisiä ja oppia tuntemaan omia rajojaan ja sitä, millaisia ihmisiä arvostaa. Moni on onnistunut löytämään deittailemalla itselleen sopivan kumppanin. Minäkin olen tavannut kivoja ihmisiä.
Kuitenkin online-deittailu on melko uusi tapa kommunikoida, ja se vaatisi selkeämpiä pelisääntöjä ja käytöstapoja. Eihän heti voi välttämättä tietää, innostuuko jostain uudesta ihmisestä vai ei.
Voitaisiinko esimerkiksi kehittää uusia hymiöitä, joiden avulla voi kohteliaasti kertoa, missä mennään ja onko kiinnostunut tapaamaan uudestaan vai ei?
Eronnut nainen
Analyysi: Kyllä, feministit masinoivat vaalikonevastauksiaan, mutta se ei ole niin suuri juttu kuin mölyäjät väittävät – Täytä MTV:n vaalikone, jos haluat löytää sopivan ehdokkaan ilman epäilyjä
Kokoomuksen eduskuntavaaliehdokas Tere Sammallahti on räyhännyt blogissaan ja Twitterissään Feministisen puolueen eduskuntavaaliehdokkaiden vastauksista Helsingin Sanomien vaalikoneessa.
Tunteiden roihun mittasuhdetta on kuitenkin hieman hankalaa ymmärtää.
Kerrataan tilanne: viime viikolla Helsingin Sanomien vaalikoneen algoritmistä keskusteltiin Twitterissä runsaasti, koska monet vihreiden ja vasemmiston suuntaan vastanneet vaalikoneen täyttäjät saivatkin suosituksiin ensisijaisesti feministien ehdokkaita.
Tämän ongelman nosti esiin vihreiden Jyrki Kasvi, joka ihmetteli, että hänellekin suositeltiin feministien ehdokkaita silloinkin, kun hän vastasi identtisesti antamiinsa vastauksiin.
– HS #vaalikone esitystapa parantunut, mutta ihmetyttää edelleen, kun vastaa 100% kuin minä, yhdessäkään teemassa (ml. kaikki) ei yhtäkään FPuolueen ehdokasta, sen sijaan useita vihreitä, mutta silti algoritmi laskee tulokseksi Fpuolueen ja tarjoaa tulokseksi sen ehdokasta, Kasvi kirjoitti.
Runsaasti keskustelua algoritmin painotuksista
Useat algoritmeja tuntevat ja tutkivat Twitterin käyttäjät keskustelivat Helsingin Sanomien toimituspäällikön Esa Mäkisen kanssa algoritmin painotuksista. Viime maanantaina HS muutti algoritmiaan niin, että ehdokkaat saavat suosituksiin todennäköisemmin oman puolueensa.
Sitten kuvioon astui kokoomuksen ehdokas Tere Sammallahti, joka blogissaan huomautti feministien ehdokkaiden vastausten HS:n vaalikoneessa olevan lähes identtisiä.
Lisäksi hän epäili, että algoritmi olisi vuodettu feministiselle puolueelle etukäteen, että he olivat voineet maksimoida oman näkyvyytensä vaalikoneessa.
Tästä hän veti johtopäätökset, että kyseessä on juonitteleva salaliitto, ja siksi Sammalahden mukaan pitäisi välttää Sanoman medioiden vaalikoneiden "käyttöä, kunnes toimituksessa on tehty sisäinen tutkinta".
Aivan järjetöntä.
Media on toki vastuussa omasta sisällöstään, ja vastuu koskee myös vaalikoneiden kysymyksiä ja tietyllä tapaa myös algoritmeja. Media ei kuitenkaan ole vastuussa siitä, mitä ja miten ehdokkaat vaalikoneisiin vastaavat.
Avointa dataa
Väitteet algoritmin vuotamisesta ovat todella kovia. Väitteisiin kuitenkin löytyi vastauksia suhteellisen helposti: vaalikoneen kysymykset tulivat julkisiksi tammikuun lopulla, ja HS:n vaalikoneen algoritmi on ollut käytössä jo vuonna 2015.
Kaiken lisäksi HS:n vaalikoneen koodi on julkaistu avoimena datana koodareiden syynättäväksi.
Feministisen puolueen puheenjohtaja Katju Aro vastasi salaliittoteoriaan varsin avoimesti Twitterissä: kyllä, puolueen ehdokkaita on ohjeistettu vastaamaan puolueen ohjelman mukaisesti HS:n vaalikoneeseen.
– Olemme uusi puolue, joten meille on tärkeää, että äänestäjät tietävät mitä ajamme, ja että myös ehdokkaamme ymmärtävät miten poliittisesta ohjelmastamme voi johtaa kantoja eri kysymyksiin.
– Emme siis hae mahdollisimman suurta hajontaa, joka ei välttämättä vastaa puolueen linjaa, vaan päinvastoin. Ei tarvitse olla algoritminero ymmärtääkseen, että pienen puolueen tavoitteet nousevat paremmin esiin, kun viesti on yhtenäinen.
Lisäksi hän jatkoi, että vastauksista käytiin keskustelua ehdokkaiden kesken ja että jokainen on ollut vapaa valitsemaan. Toistaiseksi soraääniä puolueen sisältä ei ole kuulunut.
Media ei kuitenkaan ole vastuussa siitä, mitä ja miten ehdokkaat vastaavat vaalikoneissa. Jos puolueet päättävät nuijia kehiin ryhmäkuria vaalikoneiden täyttämiseen, näin voidaan toimia.
IS-selvitys: Yli puolet Helsingin ja Oulun seksuaalirikoksista tuomituista ulkomaalaistaustaisia
IS sai käyttöönsä väestörekisteritiedot Helsingin ja Oulun käräjäoikeuksissa vuonna 2018 tuomittujen kansalaisuuksista ja syntymävaltioista.
IS:N saamat kansalaisuus- ja syntymävaltiotiedot viittaavat siihen suuntaan, että ulkomaalaistaustaisten osuus seksuaalirikoksista saattaa olla jopa suurempi kuin tähän asti on tiedetty.
Selvityksessä olivat mukana Helsingin ja Oulun käräjäoikeuksissa vuonna 2018 annetut seksuaalirikostuomiot. Niissä oli syytettyinä runsaat sata epäiltyä, joista 82 katsottiin syyllisiksi.
Heistä peräti 43 eli yli puolet oli ulkomaalaistaustaisia. Kantasuomalaisia tuomittuja oli 39.
Ero syntyi Helsingissä, jossa ulkomaalaistaustaisia tekijöitä tuomittiin 40. Kantasuomalaisia tekijöitä oli 31. Oulussa järjestys oli toinen: kahdeksan tuomittua kantasuomalaista ja kolme ulkomaalaistaustaista.
TÄNÄ vuonna suhde saattaa Oulussakin muuttua, jos siellä loppuvuodesta 2018 paljastuneet seksuaalirikosepäilyt etenevät käräjille asti. Epäiltyinä on jopa parikymmentä maahanmuuttajataustaista miestä.
IS:n selvityksessä ulkomaalaistaustaisiksi laskettiin henkilöt, jotka ovat syntyneet muualla kuin Suomessa tai he ovat jonkin muun maan kuin Suomen kansalaisia. Toisen tai kolmannen polven maahanmuuttajia ei tässä tarkasteltu.
Tiedot ovat peräisin väestörekisteristä. Ne eivät ole lähtökohtaisesti julkisia, mutta Väestörekisterikeskus (VRK) luovutti tiedot Ilta-Sanomille tietosuojalain nojalla journalistiseen käyttötarkoitukseen.
IS:N selvitys tuo esiin eroja kantasuomalaisten ja ulkomaalaistaustaisten seksuaalirikollisuudessa. Kärjistäen voisi sanoa, että suomalaisten rikokset painottuvat nuoriin lapsiin, ulkomaalaisten katuraiskauksiin.
Kantasuomalaisten uhreista alaikäisiä oli 37 ja aikuisia 13. Ulkomaalaistaustaisilla alaikäisiä oli 18 ja aikuisia 24. Suomalaisten lapsiuhrit olivat myös nuorempia (keski-ikä noin 13,5 vuotta) kuin ulkomaalaistaustaisten (noin 14,5 vuotta).
Suomalaisten tilastoa rumentaa tältä osin yksi internetissä saalistanut mies, jolla oli peräti 16 alaikäistä uhria. Ero kuitenkin säilyy, vaikka uhrien ikärakennetta tarkasteltaisiin tekijöiden kautta.
Suomalaisista 18 kohdisti tekonsa alaikäisiin ja 13 aikuisiin. Ulkomaisista tekijöistä 16:lla oli alaikäisiä uhreja, aikuisiin rikoksen kohdisti 22. Kaikista tuomioista uhrin ikäluokka ei selviä.
Ulkomaalaistaustaiset kohdistivat merkittävästi suomalaisia useammin rikoksensa entuudestaan tuntemattomaan tai vasta juuri ennen tekoa tavattuun uhriin. Tähän kategoriaan laskettiin täysin tuntemattomaan kohdistettujen tekojen ohella esimerkiksi tapaukset, joissa oli tutustuttu illalla ravintolassa ja lähdetty yhdessä jatkoille.
Kaikki julkisilla paikoilla tapahtuneet raiskausrikokset olivat ulkomaalaistaustaisten tekemiä. Niitä oli 10. Yhdessä tapauksessa kaksi miestä raiskasi naisen puistossa Helsingin keskustassa. Tämä oli aineiston ainoa tapaus, jossa tekijöitä oli enemmän kuin yksi.
KANTASUOMALAISET vastasivat kaikista muihin läheisiin kuin parisuhdekumppaniin kohdistuneista rikoksista. Näissä tekijä oli esimerkiksi uhrin isäpuoli, sisarus tai lastenkotiin sijoitetun uhrin omahoitaja.
Lähes kaikki syytetyt olivat miehiä. Syytteen sai vain kolme naista. Heistäkin yksi jätettiin kohtuusyistä rangaistukseen tuomitsematta ja toinen kuoli, joten syyte raukesi. Yksi kantasuomalainen nainen tuomittiin raiskauksesta ja seksuaalisesta hyväksikäytöstä.
Yhtään aikuista miesuhria aineistossa ei ollut. Alaikäisistä kahdeksan oli poikia.
KRIMINOLOGIAN ja oikeuspolitiikan instituutin (Krimo) yliopistotutkijan Martti Lehden mukaan siirtolaisten yliedustus seksuaalirikostilastoissa on arka aihe, mutta kyse on yhteiskunnallisesti merkittävästä asiasta, josta on syytä keskustella.
Yleisurheilun kohupäätös siirtyy – Caster Semenyan kohtalo yhä auki
CAS lykkäsi päätöstä naisten yleisurheilun testosteronirajasta.
Urheilun kansainvälinen välitystuomioistuin CAS on lykännyt päätöstään naisten yleisurheilun testosteronirajoista. CAS oli aiemmin luvannut päätöksen 26. maaliskuuta mennessä, mutta nyt päätöksen odotetaan venyvän jopa huhtikuun lopulle.
Kansainvälinen yleisurheiluliitto IAAF pyrkii asettamaan testosteronirajan naisten 400 metrin ja mailin välisille juoksumatkoille. Eteläafrikkalainen olympiavoittaja Caster Semenya on valittanut IAAF:n testosteronirajasta CASiin.
Ratkaisu kiistaan oli tarkoitus saada maaliskuussa, jotta se tulisi voimaan puoli vuotta ennen Dohan MM-kisojen alkua.
– Se oli aika, jona testosteronitasot olisi laskettu sallitulle tasolle ja pidetty riittävän pitkän ajan rajan alle. Nyt se puolen vuoden sääntö ei täyty. Jos CAS hyväksyy meidän (IAAF:n) päätöksen, IAAF:n pitää pohtia annetaanko hyperandrogeenisille naisille poikkeuslupa osallistua, IAAF:n hallituksen jäsen Antti Pihlakoski sanoi.
IAAF:llä oli naisten sarjoissa testosteroniraja 2010–2015, mutta intialaisen pikajuoksijan Dutee Chandin valitus CASiin johti säännön kaatumiseen kesällä 2015. IAAF on sen jälkeen kerännyt tutkimusnäyttöä uuden testosteronirajan tueksi, mutta säännön käyttöönotto on lykkääntynyt Semenyan valituksen takia.
Miksi 26-vuotias ranskalainen bileprinsessa liittyi Isisin riveihin? Kuoli auttaen Pariisin iskujen päätekijää: ”Hasnasta olisi ollut mahtavaa nähdä kasvonsa juorulehden kannessa”
26-vuotias ranskalaisnainen vaihtoi stetsonin mustaan niqab-huntuun. Ranskassa asunut toimittaja Annastiina Heikkilä avaa tietokirjassaan Bibistä burkiniin, miten väkivallasta ja naisten julmasta kohtelusta tunnettu Isis-järjestö vetoaa naisiin.
Naisjihadistit ja etenkin eurooppalaiset naisjihadistit olivat harvinaisia ennen Pariisin vuoden 2015 iskuja. Ranskalaisnainen Hasna Ait Boulachen herätti osaltaan paljon mediahuomiota, kun hän menehtyi piiritystilanteessa kyseisen vuoden marraskuussa.
– Hasnasta olisi ollut mahtavaa nähdä kasvonsa juorulehden kannessa, kaikkien julkkisten ja vip-ihmisten keskellä, totesi nuoren naisen ystävä sanomalehti Le Mondelle hieman iskun jälkeen.
Saint-Denisin lähiössä sijaitsevan asunnon piiritys kesti lähes seitsemän tuntia. Ranskan poliisin erikoisjoukot ampuivat operaation aikana 1 500 laukausta. Yhden terroristiepäillyn pommiliivi räjähti piiritystilanteessa.
Tapauksessa kuoli kaikkiaan kolme terroristia. Ait Boulachenin lisäksi menehtyneiden joukossa olivat hänen serkkunsa Abdelhamid Abaaoud, jota on nimitetty Pariisin iskujen pääsuunnittelijaksi sekä belgialais-marokkolainen jihadisti Chakib Akrouh.
"Juopotteleva ja hasista poltteleva bileprinsessa"
Morokkolaistaustaiseen perheeseeen syntyneen Ait Boulachenin vanhemmat erosivat hänen ollessaan lapsi.
Vanhemmat asuivat Pariisin huono-osaisella esikaupunkialueella, ja eron jälkeen tytärtä palloteltiin sijaisperheestä toiseen. Hän karkaili, eikä koulukaan sujunut.
Selvät auktoriteetit tai tulevaisuudensuunnitelmat puuttuivat Ait Boulachenin elämästä. Sosiaalisessa mediassa hän näyttäytyi hymyilevänä nuorena naisena, jonka päässä oli stetsoni ja kädessä amerikkalainen viskipullo.
– Nuori Hasna oli juopotteleva ja hasista poltteleva bileprinsessa, jota ei olisi uskonto voinut vähempää kiinnostaa, Annastiina Heikkilä kuvailee kirjassaan.
”Hän sai tarkoin viitoitetun tehtävän Isisin morsiamena”
Muutos näytti tapahtuvan hyvin nopeasti. Ait Boulachen kääntyi radikaaliin islamiin, ilmeisesti serkkunsa Abaaoudin myötävaikutuksesta.
Nuori nainen verhosi itsensä täyshuntuun ja suunnitteli lähtöä Syyriaan jihadistimiehestä haaveillen.
– Ensin Hasna ei ollut kenellekään kukaan tai mitään, sitten hän sai tarkoin viitoitetun tehtävän Isisin morsiamena, Heikkilä pohtii kirjassaan.
Heikkilä uskoo, että ääri-islamistinen ideologia täytti Ait Boulachenin kokemaa tyhjyyttä ja merkityksettömyyden kokemusta. Se ilmestyi kuin tilauksesta ja lopulta saattoi naisen kasvot lukuisten lehtien kansiin.
Anders, minä ja ne 23 muuta naista
Nahid rakastuu Tinderissä tapaamaansa tennisammattilaiseen Andersiin. Jonkin ajan kuluttua käy kuitenkin ilmi, että Andersilla on samaan aikaan kierroksessa myös 23 muuta naista. Petetyt naiset perustavat Facebook-ryhmän, ja Nahid yrittää ymmärtää tapahtunutta dokumentin kuvaamisen avulla. Ohjaaja: Nahid Persson, Ruotsi 2018.
Polyamorinen, steriloitu panseksuaali Siiri Enoranta: “Minua ei leimojen lyöminen häiritse tippaakaan, mutta silti haluaisin nyt ryömiä maan alle”
Siiri Enoranta on 32-vuotias tamperelainen kirjailija. Finlandia-palkittu kirjailija.
Nyt hänestä on tehty dokumenttielokuva Siirin eriskummallinen elämä, joka paljastaa nuoren naisen henkilökohtaisen elämän katsojille. Ja se ei ole Siirille helppo asia.
— Haluaisin vaan ryömiä maan alle. Ei sillä etteikö se olisi hyvä ja kaunis elokuva, mutta eihän sitä sellaiseen pysty keskittymään. Sitä vaan miettii, että miksi koskaan suostuin tähän.
Oman seksuaalisen suuntautumisen tai parisuhdekuvioiden avaaminen ei kuitenkaan ole se, mikä Siiriä huolestuttaa. Lauri Danskan ohjaamassa dokumentissa päästään lähelle hänen perhettään, rakastajaansa ja ystäviään.
— Sitä miettii, että mitä kenellekään elämäni ja perheeni kuuluu, ja onko tämä nyt se tikku joka murtaa kamelin selän ja alan saada vihapostia, josta niin paljon nykyään puhutaan? Mutta tehty mikä tehty, ja äkkiä se varmaan unohtuu, Siiri pohtii Instagram-tilillään.
Polyamorinen, steriloitu panseksuaali haluaa ravistella normaaliuden käsitettä
Siiri Enorannan elämä poikkea monella tavalla valtavirrasta. Polyamorisessa suhteessa elävä, steriloitu panseksuaali on tottunut kohtaamaan yhteiskunnan ja ympäristön asenteet ja odotukset.
— Kyllä mä olen kokenut sellaista sanatonta painetta, että “naisen täytyy lisääntyä ollakseen hyvä nainen” ja “naisen täytyy haluta parisuhde sen yhden ihmisen kanssa”. Mun mielestä se on niin paskaa, että mä en noudata sitä. Nyt tän sterilisaation myötä tuntuu, että mä lakkautin ne kaikki paineet itsestäni, että nyt on ihan sama, mitä kukaan tulee länkyttämään, niin ne johdot on ummessa ja ne pysyy niin, Siiri toteaa dokumentissa.
Siiri suostui mukaan dokumenttiin, koska hän haluaa murtaa käsityksiä normaaliudesta. Valottamalla omien valintojensa taustoja hän haluaa tarjota toisenlaista näkökulmaa. Esimerkiksi polyamorinen parisuhdekäsitys on edelleen monelle vieras.
— Ei mulla ole ollut vaikeuksia olla uskollinen. En mä sen takia ole nyt monisuhteinen, että mun olis jotenkin pakko saada rellestää ympäriinsä. Mä en vaan pidä siitä ihmisestä joka mä oon sillon kun mä oon vaan yhden ihmisen kanssa. Mä oon vaan ollut liikaa laput silmillä ja alkanu elää elämääni sen toisen kautta, Siiri kertoo dokumentissa.
Lisää Siirin elämänvalinnoista rohkeassa Siirin eriskummallinen elämä -dokumentissa Areenassa. Tv2 keskiviikkona 27.3 kello 21:50.
Sukupuolen vaihtamista markkinoidaan nyt agressiivisesti valheilla - kohderyhmänä lapset ja nuoret
Iso-Britannian hallitus on hiljattain ottanut lapsia pois vanhemmilta, jotka eivät hyväksy heidän lapsiensa päätöstä vaihtaa sukupuoltaan.
Iltalehti hehkutti sukupuolenvaihdosleikkauksen tuloksia kertoessaan "onnellisesta Laurasta", joka on käynyt läpi leikkauksen miehestä naiseksi ja jonka "keho vastaa nyt kokemusta omasta sukupuolesta". Tulosta ei kuulemma erota "syntymässä saadusta".
Iltalehti hypetti kuvatekstissään "miehestä naiseksi -leikkauksen olevan helpompi kuin naisesta mieheksi -leikkauksen" ja jalkovälissä olleiden "väärien sukupuolielimien" poistamisen jälkeen "Lauran" nauttineen elämänsä parhaasta seksistä.
”Kaikki seksikumppanini ovat sanoneet, ettei ikinä uskoisi, etten ole fyysisesti syntynyt naiseksi", transnainen uskottelee Iltalehdelle.
On merkille pantavaa, että myös toisessa melko tuoreessa Iltalehden artikkelissa kehuskellaan toisella vastaavalla leikkauksella jonka tulosten väitetään saaneen Billien "maailman mullistumaan" ja "räjäyttämään hänen tajuntansa".
Jutussa annetaan ymmärtää, että lopputulos olisi parempi kuin alkuperäinen, luonnollinen ja terve alkutila.
Viime päivät valtamedia on hihkunut pesäpallon viisinkertaisen Suomen mestarin, Lapuan Virkiää edustaneen, pesisuransa 30-vuotiaana lopettaneen Paula Salorannan "hurjasta muutoksesta" kertovista kuvista sekä "pimeistä hormoneista", joilla hän aloitti "sukupuolenkorjausprosessin".
Siitä, miten Paulasta tuli Alexander ja hänen "elämästä väärässä kehossa" on ilmestynyt viikko sitten kirja nimellä "Rohkeudesta olla minä", jota kuvataan "rehelliseksi tarinaksi transsukupuolisuudesta".
Iltalehden mukaan "kaikki naiselliset piirteet ovat lähteneet – ne mitkä voi lähteä ilman kirurgin veistä, kertoo sukupuoltaan korjaava ex-pesistähti Alexander Saloranta".
Vaikka todellisuudessa sateenkaarilippujen heiluttamisen ja pride-marssien ulkopuolella nämä transsukupuoliset henkilöt kärsivät todellista tuskaa, uutissivustot ovat täynnä asenteellisia ja gender-ideologiaa ihannoivia tarinoita sukupuoltaan "korjanneista", joiden radikaalia sukupuolen muutosprosessin läpikäymistä ylistetään ja ihastellaan vuolaasti. Samalla sivuutetaan täysin se tosiasia, että biologiaa ja geenejä ei voi muuttaa ja että vastakkaisen sukupuolen hormonien käyttö ja sukupuolielinkirurgia ovat tuhoisia ja aiheuttavat peruuttamatonta vahinkoa.
Valtamedialla on tarkoitushakuinen rooli luonnottomuuden ja erilaisten perversioiden äänitorvena. Se on taipunut seksuaalisten vääristymien normalisointia ajavan, seksuaalivähemmistöjen lobbausjärjestön, SETA:n ideologis-poliittisten tavoitteiden painostamana.
Mainostaessaan ristiriitaisia tuntemuksia omasta biologisesta sukupuolesta kokevia henkilöitä "elämänsä mannekiineiksi", poliittis-ideologista gender-propagandaa suoltava valtamedia väittää tunteisiin vetoavalla tavalla "väärässä sukupuolessa elävien" henkilöiden esimerkiksi jo pikkulapsena mieltäneen itsensä homoseksuaaleiksi tai pohtineensa omistavan vastakkaisen sukupuolen aivot.
Oikeutusta dramaattiselle ja peruuttamattomalle sukupuolenvaihdosleikkaukselle yritetään perustella usein vääristyneen kehonkuvan kokeneen turhautumisella omaan sukupuoleensa sekä henkilön harkitsemalla itsemurhalla.
Vastakkaiseksi sukupuoleksi muuttumista hormonien ja leikkausten avulla kaupitellaan normaalina hoitotoimenpiteenä - "askelina kohti omaa, todellista itseään" - ainoana oikeana vaihtoehtona "sukupuolisuuden monimuotoisuuden nimessä".
Tutkimus: Tasa-arvo ei muuta sitä, mistä naiset ja miehet pitävät toisissaan
Miehet painottavat enemmän kumppanin ulkonäköä, naiset varallisuutta.
VOISI luulla, että tasa-arvo tekee naisista ja miehistä entistä samanlaisempia. Tutkimuksista paljastuu kuitenkin päinvastainen kuva. Sitä on sanottu tasa-arvon paradoksiksi.
Paradoksi piilee siinä, että tasa-arvoisissa yhteiskunnissa sukupuolten asenteet, mieltymykset, persoonallisuuden piirteet ja koulutusvalinnat eroavat enemmän toisistaan kuin epätasa-arvoisissa maissa. Tästä kertoi HS:n juttu viime syksynä.
TASA-ARVOINEN yhteiskunta ei myöskään näytä vaikuttavan siihen, mihin miehet ja naiset ihastuvat vastakkaisessa sukupuolessa. Vanhat stereotypiat jylläävät yhtä lailla tasa-arvoisissa kuin sukupuolirooleiltaan perinteisemmissä maissa.
Se selvisi skotlantilaisen Glasgowin yliopiston tutkimuksessa, jonka esiversion tutkijat ovat julkaisseet Psyarxivissa.
Tutkijoiden laatiman, kumppaniin kohdistuvia toiveita luotaavan testin teki runsaat 900 miestä ja 2 350 naista. Keskimäärin 24-vuotiaat testin tekijät edustivat 36 maata erilaisista kulttuureista ja eri puolilta maailmaa. Suomalaisiakin oli mukana.
Naiset hyväksyvät herkemmin puutteet ulkonäössä.
TESTEISSÄ pyydettiin ihmisiä arvioimaan neliportaisella asteikolla, miten tärkeinä he pitävät mahdollisen kumppaninsa koulutustasoa, uskontoa, ulkonäköä, älyä, kunnianhimoa, hyviä kotitaloustaitoja, tuloja ja useita muitakin ominaisuuksia.
Pohjimmiltaan tutkijoita kiinnosti vain se, mitä osallistujat vastasivat ulkonäköä, tuloja ja kotitaloustaitoja koskeviin kysymyksiin.
AIEMPIEN tutkimusten mukaan miehet korostavat naisia enemmän kumppanin ulkonäköä ja naiset kumppanin varallisuutta tai kykyä tienata hyvin. Naiset hyväksyvät herkemmin puutteet ulkonäössä, jos miehellä on hyvä palkka.
Evoluutiopsykologit pitävät näitä synnynnäisinä taipumuksina, jotka perustuvat evoluutiossa kehittyneisiin lisääntymisstrategioihin.
Miehet voivat levittää geenejään helpommin kuin nainen, jolla on raskaus ja synnytys hoidettavanaan. Siksi miehillä ja naisilla painottuvat eri asiat, kun he etsivät kumppania vierelleen.
Toiset tutkijat sen sijaan korostavat, että miesten ja naisten mieltymyksiä muovaa yhteiskunnallinen ympäristö, jossa he elävät.
Ajatuksena lisäksi on, että tasa-arvoisempi kulttuuri vähentäisi sukupuolten eroja siinä, mitä he toivovat kumppaniltaan.
Nämä sukupuolierot olivat voimakkaita.
UUDEN tutkimuksen tulokset vahvistavat evoluutiopsykologien näkemystä. Miehet edelleen painottivat keskimäärin enemmän ulkonäköä ja naiset hyviä tuloja.
”Nämä sukupuolierot olivat voimakkaita”, tutkijat kirjoittavat.
Tulos oli sama YK:n tasa-arvoindeksin mukaan tasa-arvoisissa kuin epätasa-arvoisissa maissa.
KOTITALOUSTAIDOILLA kuten kokkaustaidoilla oli yhtä paljon tai vähän merkitystä molemmille sukupuolille.
Skotlantilaisten tutkimus ei ole vielä käynyt läpi tieteellistä laaduntarkistusta eli kollegojen vertaisarviointia, joten raportti ei ehkä ole vielä lopullinen versio.
Kansan suosikki pääministeriksi on Pekka Haavisto, Antti Rinteen suosio on heikompi kuin hänen puolueensa
Pääministerillä on Suomessa eniten valtaa, mutta yksikään puoluejohtaja ei ole nyt yhtä suosittu kuin Juha Sipilä neljä vuotta sitten.
UOMESSA pääministerillä on enemmän valtaa kuin yhdelläkään toisella ihmisellä, mutta kansalla ei ole selvää ykkössuosikkia, kenelle kaikki tuo valta pitäisi seuraaviksi neljäksi vuodeksi antaa.
Suosituin pääministeriehdokas on vihreiden puheenjohtaja Pekka Haavisto. Tämä selviää gallupista, jonka toteutti Kantar TNS Helsingin Sanomien toimeksiannosta.
Haavistoa kannattaa 22 prosenttia haastatelluista. Hänen takanaan tulevat varsin tasavahvoina kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo (16 prosentin kannatus), Sdp:n Antti Rinne (15 prosenttia) ja keskustan Juha Sipilä (14 prosenttia).
Perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho (9 prosentin kannatus) ja vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson (5 prosenttia) saivat kannatusta selvästi harvemmalta kuin kärjessä olevat neljä puheenjohtajaa.
SIPILÄ OLI NELJÄ vuotta sitten huomattavasti suositumpi pääministeriehdokas kuin yksikään nykyisistä varteenotettavista puheenjohtajista.
Keväällä 2015 Helsingin Sanomien teettämässä tutkimuksessa Sipilää kannatti pääministeriksi 45 prosenttia vastanneista. Tuolloisen kokoomuslaisen pääministerin Alexander Stubbin kannatus oli 23 prosenttia.
”Kansalla ei selvästi ole nyt selkeää ykkösehdokasta. Haavisto on henkilönä pidetty ja suosittu, joten hän nousee yleensä tällaisissa kyselyissä korkealle”, sanoo Kantar TNS:n tutkimusjohtaja Sakari Nurmela.
NYKYISTEN puoluekannatusmittausten mukaan todennäköisemmät pääministerit ovat Sdp:n Rinne ja kokoomuksen Orpo. Heitä kannattavat ennen kaikkea oman puolueen jäsenet, mutta muissa puolueissa heidän suosionsa on varsin pientä.
Jos Orpo ja Rinne olisivat ainoat vaihtoehdot, molempien kannatus olisi jokseenkin yhtä suuri.
Erityisen nolo tilanne on Rinteelle, jonka kannatus on selvästi pienempi kuin Sdp:n kannatus. Rinteellä ei ole edes omien parissa varauksetonta kannatusta. Haavistoa äänestäisi 18 prosenttia Sdp:n kannattajista.
”Tutkimuksista on käynyt ilmi, että Sdp ei niinkään erotu johtajien kautta vaan poliittisen ohjelmansa kautta. Rinnettä ei voi persoonana pitää varsinaisena kansan villitsijänä”, Nurmela sanoo.
VALLAN OLEMUKSESTA voi aina kiistellä, mutta ainakin perustuslain mukaan pääministerillä on Suomessa eniten valtaa. Pääministeriksi valitulla henkilöllä on suuri merkitys sille, mihin suuntaan Suomi jatkossa kehittyy.
Tämän takia eduskuntavaaleja on kutsuttu myös pääministerivaaleiksi.
Pääministerin asema muuttui vuoden 2000 perustuslaissa, joka heikensi presidentin ja vahvisti pääministerin valtaa.
Pääministeri on hallituksen ja näin ollen uusien valtiollisten linjausten ja lakivalmistelun todellinen johtaja. Pääministeri myös johtaa Suomen EU-politiikkaa. Hänen ajastaan aimo osa kuluu Euroopan unionin kokouksissa.
Palkkaa pääministeri saa hiukan päälle 11 000 euroa kuukaudessa, eli yritysmaailmassa keskiportaan johtajan verran ja vähemmän kuin korkeimmat virkamiehet.
Pääkirjoitus: Huivista ei pidä tehdä moniarvoisuuden symbolia
Musliminaisten on voitava käyttää rauhassa huivia, jos he itse haluavat. Mutta kaikki eivät saa valita, ja siksi ei-muslimien huivikampanjoilla on kääntöpuoli, kirjoittaa vastaava päätoimittaja Erja Yläjärvi.
Musliminaisten on voitava käyttää huivia ilman pelkoa – jos he itse niin haluavat. Mutta huivista ei pidä tehdä uutta symbolia poliittiselle suvaitsevaisuudelle tai moniarvoisuudelle. Silloin unohdetaan kaikki ne maailman muslimitytöt ja -naiset, jotka eivät itse saa valita, käyttävätkö he huivia, vaan heiltä edellytetään sitä.
Huivista on kuitenkin tulossa pikkuhiljaa yhä enemmän suvaitsevaisuuden symboli nimenomaan ei-muslimeille. Viimeksi Christchurchin kammottavan terrori-iskun jälkeen Uuden Seelannin naiset osoittivat tukeaan muslimeille pukemalla päälleen huiveja ja postaamalla kuvia itsestään sosiaaliseen mediaan huivi päässä.
Christchurchin raukkamaisen rikoksen uhrit ansaitsevat kaiken mahdollisen myötätunnon ja tuen. Muutenkin on tärkeää, että muslimit – kuten muidenkin uskontojen edustajat – saavat elää ilman väkivallan uhkaa, olipa heillä päällä millaiset vaatteet tahansa.
Kasvot paljastava huivi ei myöskään ole yksiselitteisesti naisten alistamista, se on yhä enemmän myös oman identiteetin ja muodin väline. Sitä käyttävät nykyisin jopa huippumallit kuten amerikkalainen Halima Aden, joka viime vuonna teki historiaa esiintymällä Elle-lehden kannessa huivi päässä.
Jos huivi nostetaan toistuvasti symboliasemaan julkisessa keskustelussa, unohdetaan kuitenkin se, ettei se ole neutraali vaate. Kunniaväkivaltaa vastaan Ruotsissa kampanjoiva Faz Azzat kirjoitti vastikään Dagens Nyheterissä, kuinka ongelmallista on, kun huivi normalisoidaan julkisessa puheessa ja sitä aletaan käyttää rutiininomaisesti moniarvoisuuden merkkinä vaikkapa mainoksissa, työpaikkailmoituksissa tai ay-liikkeen kampanjoissa.
Ruotsissa on hänen mukaansa samalla havaittu ilmiö, että ”moraalipoliisit” tarkastavat musliminaisilta kaduilla, onko heillä huivi oikeaoppisesti päässä. Tällaista naisten avointa kontrollointia on tavattu Euroopan kaupunkien lähiöissä jo pitkään, ja se sotii kaikkea pohjoismaista tasa-arvoajattelua vastaan.
Jos tällaisen keskellä yleistyy tapa esittää moniarvoisuus juuri huivin kautta, normalisoituu pikkuhiljaa myös ajatus siitä, että musliminaisilla kuuluukin olla sellainen. Tällöin emme näe naisia enää yksilöinä, jotka saattavat haluta pukeutua myös toisin. Tahattomasti viemme tällöin äänen myös huivipakkoa urheasti eri puolilla maailmaa vastustavilta naisilta.
On arvostettavaa, että terroristi-iskun uhreille osoitetaan myötätuntoa kaikin tavoin. Pelkän huivin perusteella ei ketään pitäisi myöskään syrjiä tai pahimmillaan häiritä Suomessakaan.
Emme silti saa unohtaa, että huivi ei ole vapautta kaikille musliminaisille. Siksi se soveltuu huonosti symboliksi.
Adhd:ta on kolmea muotoa, joista yksi on tyypillinen tytöillä – ”Monen naisen tarkkaavuushäiriötä on saatettu hoitaa vuosia masennuksena”
Pojilla tarkkaavuushäiriö adhd huomataan yleensä helpommin ja varhaisemmin kuin tytöillä, sanoo psykologi, väitöskirjatutkija Veera Koponen.
TAMPEREEN yliopiston väitöskirjatutkija, psykologi Veera Koponen:
”Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö adhd on tutkimusten mukaan pojilla selvästi yleisempi kuin tytöillä. Sitä esiintyy pojilla lähes kolme kertaa yleisemmin kuin tytöillä.
Häiriön esiintyvyyden sukupuoliero voi johtua siitä, että tyttöjen ja naisten oireita ei osata tunnistaa yhtä hyvin kuin pojilla.
Sen takia tyttöjen häiriöitä saattaa jäädä myös diagnosoimatta kokonaan tai ainakin moni tytöistä saa diagnoosin myöhemmin kuin pojat.
Adhd on kehityksellinen neuropsykologinen häiriö. Sen ydinoireita ovat tarkkaamattomuus, impulsiivisuus ja yliaktiivisuus.
Toisin kuin monesti luullaan, adhd:lla on kolme esiintymismuotoa: pääasiassa tarkkaamaton tyyppi, pääasiassa yliaktiivinen tai impulsiivinen tyyppi sekä näiden kahden yhdistelmä.
ADHD voikin oireilla myös ulospäin huomaamattomasti. Tytöt kääntyvät usein sisäänpäin, jolloin näkyvää häiriökäyttäytymistä ja ylivilkkautta sekä ongelmia koulussa ja vapaa-ajalla ilmenee vähemmän kuin pojilla.
Rauhallisten tyttöjen tarkkaavuushäiriö havaitaan usein myöhemmin kuin vilkkaiden poikien, ja tyttöjen oireet ovat diagnoosivaiheessa jo vaikeampia.
Kun adhd on jäänyt tunnistamatta ja oikea diagnoosi löytämättä, monen naisen tarkkaavuushäiriötä on saatettu hoitaa vuosien ajan masennuksena tai ahdistuksena.
Monille adhd-naisille tarkkaavuushäiriöepäily voikin tulla yllätyksenä ja isona helpotuksena.
HOITAMATTOMANA adhd voi altistaa epäonnistumisen kokemuksille ja vaikuttaa suuresti elämänlaatuun ja toimintakykyyn. Myös riski psykiatrisiin häiriöihin ja päihteiden käyttöön ja syrjäytymiseen kasvaa.
Adhd-tytöillä on enemmän ahdistus- ja mielialaoireita, käytöshäiriöitä sekä syömishäiriöitä kuin muilla saman ikäryhmän tytöillä. Itsetuhoista käytöstä ja itsemurhayrityksiä ilmenee enemmän kuin pojilla.
Lisäksi adhd-tyttöjen riski joutua seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi on suurempi kuin adhd-poikien tai vertaisryhmän tyttöjen. Monilla tytöillä on epäonnistumisen kokemuksia, itsesyytöksiä ja ristiriitoja ympäristön kanssa, ja he peittelevät usein oireitaan.
Kun tytön adhd tunnistetaan ja hoidetaan varhain, oireista aiheutuva haitta ja monihäiriöisyys vähenevät. Myös itsetunnolle on tärkeää, että vaikeuksille löytyy oikea nimi.
NAISET vaikuttaisivat kokevan enemmän adhd:hen liittyvää subjektiivista haittaa kuin miehet. Moni kokee, että he eivät mahdu sosiaaliseen ja yhteiskunnalliseen normiin, johon he haluaisivat sopia.
Adhd-naiset raportoivat miehiä enemmän tarkkaavuuden säätelyn vaikeuksia ja ongelmia opinnoissa, talouden hallinnassa, sosiaalisessa elämässä ja arkisuoriutumisessa, vaikka miehillä on usein enemmän mitattuja oireita.
Moni naisista esimerkiksi kokee, ettei pärjää äitinä yhtä hyvin kuin muut. Koska adhd on perinnöllinen, naiset kokevat paljon syyllisyyttä – osa jopa pohtii, olisiko heidän pitänyt jättää lapset hankkimatta, koska heille saattaa periytyä ahdh.
YKSI selitys sukupuolieroon saattaa olla se, että valtaosa tutkimuskirjallisuudesta on keskittynyt poikien oirehdinnan eli tarkkaamattomuus- ja yliaktiivisuusoireiden kuvailuun.
Näin ollen tutkimus ei välttämättä tavoita täysin sukupuolen ja iän vaikutusta siihen, miten adhd ilmenee. Erityisesti tietoa sukupuolen vaikutuksesta aikuisten adhd:hen on yhä hyvin vähän.
Sukupuolirooliodotukset voivat vaikuttaa tiedostamatta ammattilaistenkin asenteisiin. On havaittu, että opettajat ohjaavat alakouluikäisiä tyttöjen adhd-tutkimuksiin harvemmin kuin poikia.
Suljetun Sihteeriopisto-sivuston ylläpitäjä on ollut mysteeri: taustalla suomalainen bordellimotelleja pyörittänyt liikemies
Sivuston sulkeminen voi vaarantaa seksityöläisten turvallisuuden.
ESPANJAN poliisi sulki tiistaina seksipalveluita välittävän Sihteeriopiston ja sen kansainvälisen version Sexwork.netin.
Sulkemisen syyt ovat vielä epäselviä, sillä Suomen keskusrikospoliisi ei kommentoi asiaa tällä hetkellä millään tavalla.
Sihteeriopisto on Suomen tunnetuin seksipalveluita välittävä sivusto. Suomessa perustettu sivusto myytiin Viroon vuonna 2004 sen jälkeen, kun seksipalveluiden markkinoiminen kiellettiin Suomessa.
Ulkomaille myynnin jälkeen sivuston ylläpitäjä on ollut vuosia mysteeri. Eräässä vaiheessa omistajaksi epäiltiin yhdysvaltalaista yritystä.
KAHDEN suljetun sivuston taustalla on viime vuodet vaikuttanut alalla tunnettu noin 60-vuotias liikemies Jan-Erik Strömberg. Espanjassa pitkään asunut mies pyöritti 2000-luvun alussa paljon julkisuutta saaneita bordellimotelleja ensin Riihimäen Bonanzassa ja myöhemmin Suomusjärvellä Syvälammen motellissa. Suomusjärvi on nykyään osa Saloa.
Poliisi ei kommentoi, epäilläänkö Strömbergiä rikoksesta.
Suljettujen sivustojen rekisteröinnistä vastaa yhdysvaltalainen it-alan firma, joka on ostanut sivustolle serveritilaa espanjalaiselta yritykseltä. Sivustojen ylläpitäjäksi on taas merkitty vuonna 2016 perustettu romanialainen yritys, jonka vastuuhenkilöksi on ilmoitettu Strömberg.
Strömberg tuomittiin tammikuussa 2007 Riihimäen käräjäoikeudessa kahdeksi vuodeksi ehdottomaan vankeuteen muun muassa parituksesta ja törkeästä veropetoksesta Bonanzassa ja motelli Syvälammessa. Myöhemmin samana vuonna hän sai kahdeksan kuukautta ehdotonta vankeutta parituksista ja talousrikoksista,
Mies johti ensin bordellia Riihimäen Bonanzassa vuosina 1999–2002. Seksikauppa jatkui motellissa aina rakennuksen paloon asti. Poliisi teki rakennukseen ratsian keväällä 2002. Rakennus paloi saman vuoden kesällä.
HS yritti tavoittaa miestä romanialaisen yrityksen numerosta keskiviikkona. Puhelimeen vastasi englantia heikosti puhunut mies, joka ilmoitti numeron olevan yksityiskäytössä.
Bordellitoiminta siirtyi Salossa sijaitsevaan Syvälammen korpihotelliin vuonna 2002. HS:n rikostoimittaja kävi juttukeikalla motellissa vuonna 2004. Silloin hän sai ulkomaalaiselta naiselta tarjouksen: ”Sata euroa puoli tuntia. 80 euroa 20 minuuttia.”
Bordellitoiminta päättyi Syvälammella vuonna 2006.
Mitä vaikutuksia Sihteeriopisto-sivuston sulkemisella on?
ENSINNÄKIN sivuston sulkeminen voi lisätä seksityöläisten turvattomuutta. Tätä mieltä ovat Pro-Tukipisteen toiminnanjohtaja Jaana Kauppinen ja Sexpo-säätiön hallituksen puheenjohtaja, seksialan yrittäjä Tiia Forsström.
Vakiintuneella sivustolla on ollut palveluntarjoajien ilmoitusten lisäksi asiakkaiden ja myyjien keskustelupalsta.
Työntekijöiden turvallisuuden kannalta tärkein on ollut seksityöläisten suljettu keskusteluryhmä Sihteeriopisto-sivustolla. Siellä seksipalveluita tarjoavat ovat voineet saada muun muassa turvallisuuteen liittyviä vinkkejä vertaisiltaan. Seksityöläiset ovat jakaneet ryhmässä turvallisia toimintatapoja ja vaikkapa varoittaneet mahdollisista väkivaltaisista asiakkaista.
”Jos sivuston vertaispuoli jää suljetuksi muun sivuston ohella, se on alan kannalta todella sääli. Vertaisryhmällä on ollut merkittävä rooli siinä, että sen kautta seksityöläiset ovat voineet pitää yhteyttä ja jakaa tietoa”, Kauppinen sanoo.
Toinen Sihteeriopiston sulkemisen vaikutus on lyhytaikaisempi. Uusien myyntikanavien vakinaistumisessa voi kestää jonkin aikaa. Seksityöläiset hakeutuvat sellaisille sivustoille, joilla he pystyvät jatkamaan toimintaansa ja varmistamaan toimeentuloaan.
SEKSIN MYYNTI ei todennäköisesti siirry kadulle, vaan muille sivustoille.
Lähetä kommentti