Aiemman blogipostauksen kommenttiosastolla kysyttiin: Millainen on maskulismin mukainen tasa-arvopolitiikka ja tasa-arvon tulkinta? Maskulismi on uusi asia minulle ja haluaisin siihen tarkempaa selvennystä.
Maskulismi sanaa ei ole Suomessa käytetty juurikaan aikaisemmin, joten sille ei ole olemassa vakiintunutta sisältöä. Maskulismi on minun käyttämä nimitys suomalaisten miesasiamiesten ja miesaktivistien tasa-arvoideologialle. Kannattaa huomata, että kyseessä on tutkijan tekemä luokitus, ei (välttämättä) miesasiamiesten itse itsestään käyttämä nimitys. En siten ole kysynyt keneltäkään miesasiamieheltä, miten he haluaisivat itseään ja ideologiaansa kutsuttavan.
Maskulismin sisällön voi selvittää tarkastelemalla miesasiamiesten esittämiä ajatuksia ja rakentamalla sen perusteella kuvauksen. Esimerkiksi tarkastelemalla "Mies vailla tasa-arvoa" kirjan kirjoittajien ajatuksia. Maskulismia voidaan kuvata "käänteiseksi feminismiksi", tasa-arvokolikon kääntöpuoleksi. Maskulismi ei kuitenkaan ole sama asia kuin feminismi, sillä maskulismi on syntynyt erilaisessa historiallisessa tilanteessa. Feminismi syntyi vastauksena konservatismille, maskulismi vastauksena feminismille.
Feministinen tasa-arvoideologiaFeministisen tasa-arvoideologian kaksi perusaksioomaa on artikuloitu lukuisissa eri lähteissä; ne voidaan tiivistää seuraavasti:
1. naisten asema yhteiskunnassa on miesten asemaa huonompi (perususkomus)
2. naisten asemaa on parannettava (johtopäätös)
Feminismi on suhtautumista ”naiset sorron uhreina” mallin mukaisesti naisten asemaan yhteiskunnassa. Siten feministi on henkilö, jonka mukaan tuo malli sopii naisten aseman kuvaamiseen paremmin kuin miesten aseman kuvaamiseen. Mallin hyväksyminen ei tarkoita sitä, että kaikki feministit uskovat, että naisten sorto on miesten syytä. Sorron syiksi voidaan asettaa myös yhteiskunta itsessään ja että myös miehet voivat olla sorrettuja niiden roolien kautta, joita yhteiskunta pakottaa heidät omaksumaan. Feministinen tasa-arvoideologia merkitsee sitoutumista naisten hyvinvoinnin edistämiseen voimakkaammin kuin miesten hyvinvoinnin edistämiseen. Jos naisten ja miesten etu ovat konfliktissa keskenään (kuten tasa-arvokysymyksissä asia yleensä on), on selvää, kumman puolelle feministi asettuu. Vaikka feministejä ja feminismejä on monia erilaisia, käytännössä mikään niistä ei kuitenkaan pyri edistämään tasa-arvoa siinä merkityksessä, että miesten ongelmiin kiinnitettäisiin yhtä suurta huomiota kuin naisten ongelmiin.
MaskulismiMaskulismin ideologista sisältöä voidaan hahmottaa seuraavien teemojen kautta:
– miesten asema on useilla merkittävillä elämänalueilla naisten asemaa huonompi
– miesten ongelmat ovat jääneet liian vähälle huomiolle tasa-arvopolitiikassa
– miesnäkökulmaista sukupuolentutkimusta tai ”kriittistä naistutkimusta” on liian vähän
– tasa-arvoelimissä on liian vähän miesnäkökulman edustusta
Maskulismi miesasiamiesten ideologiana on usein väärintunnistettu konservatismiksi (esim. Tulva 2008) ja sitä on nimitetty ”taantumukselliseksi”. Maskulistien suhtautuminen feminismiin vaihtelee. Osa pitää itseään miltei feministeinä, osa on voimakkaan antifeministisiä. Konsensusta siitä, miten miesten asemaa pitäisi parantaa, ei välttämättä ole olemassa. Suomalaisilla miesasiamiehillä on usein mieliteemoja, joita he pyrkivät korostamaan tasa-arvokeskusteluissa.
Siinä missä feministit ajattelevat, että naiset ovat epäedullisessa asemassa työelämässä, palkkauksessa ja ylennysten saamisessa, maskulistien mukaan miehet ovat epäedullisessa asemassa monilla muilla elämänalueilla. Maskulistit saattavat olla joko joitakin feminismin piirteitä vastaan tai joidenkin feministiryhmien esittämiä ajatuksia vastaan ilman, että he tuomitsisivat feminismiä kokonaisuudessaan. Toiset maskulistit saattavat pitää feminismiä kokonaisuudessaan miehille vihamielisenä liikkeenä. Jotkut pitävät sekä maskulismia että feminismiä seksismin vastaisina liikkeinä ja siten saman kolikon kääntöpuolina. Maskulistit eivät välttämättä ole feministikriittisiä muilta osin kuin siten, että maskulistien mukaan miesten ongelmia ei ole huomioitu riittävästi tasa-arvopolitiikassa. Maskulistit korostavat, että feministit ajavat tasa-arvoa itse valitsemillaan elämänalueilla ja käyttävät itse tekemiään tasa-arvon määritelmiä.
Mitä maskulistit yrittävät saada aikaan?Maskulistit yrittävät aluksi saada syntymään "mielipiteen kentän", jossa keskustelu tasa-arvosta tulee mahdolliseksi. Maskulistit yrittävät tuottaa niin voimakkaita kerettiläisiä diskursseja, että ne pakottavat tasa-arvoeliitin puolustautumaan. Silloin syntyy keskustelu tasa-arvon sisällöstä.
Hallitsevalla ryhmällä (feministeillä) on vähän voitettavaa, mutta paljon hävittävää vapaista keskusteluista. Feministeillä ei ole halua väitellä tasa-arvosta – samasta syystä kuin millään yhden puolueen järjestelmällä ei ole intressiä väittelyyn. Feministien intressissä onkin sulkea kaikki keskusteluväylät. TANEn miehiä ja tasa-arvoa käsittelevä
Man-sähköpostilista suljettiin 2006 ja Naistutkimuksen sähköpostilistalla keskusteleminen kiellettiin keväällä 2008.
Jos kerettiläinen puhe tasa-arvopolitiikan kentällä käy riittävän voimakkaaksi, feministit joutuvat puolustautumaan. Feministinen hegemonia on koko ajan uhanalaisessa tilassa, sillä jos se tuodaan julkiselle alueelle, se menettää itsestäänselvyytensä. Jos hegemonian pohja alkaa rapautua, sen uusintamisesta tulee yhä vaikeampaa ja seuraa tasa-arvopolitiikan tarkoituksen kriisi. Silloin tasa-arvopolitiikan legitimiteetti murentuu.
Hegemonian perusoletusten (feministinen käsitys tasa-arvosta) vastaisten ajattelijoiden on hyvin vaikea saada tukea ajatuksilleen. Lähtökohdat ovat vaikeat, sillä toisinajattelijat ovat kummallisia ihmisiä, jotka eivät ole sisäistäneet muille päivänselviä tosiasioita (tasa-arvo on naisten aseman parantamista). Toisinajattelijat kohtaavatkin usein vihaisia tai epäuskoisia reaktioita.
Maskulistien tavoitteena on tuottaa niin vaikutusvaltaisia diskursseja tasa-arvosta, että ne pakottavat tasa-arvoeliitin puolustautumaan. Niin kauan kuin miesasiamiesten argumentointi pysyy marginaalisissa nettikeskusteluissa, tasa-arvopolitiikan hegemonia ei ole uhattuna. Maskulistit yrittävät saada ideologiaansa esiin mediassa ja siten vaikuttamaan yleiseen mielipiteeseen.
Entäs "oikean" ja "todellisen" tasa-arvon kannattajat?Usein ihmiset sanovat, että he vastustavat feminismiä ja maskulismia äärisuuntauksina ja että he kannattavat ”oikeaa” tai ”todellista” tasa-arvoa. Mihin tasa-arvopolitiikan kentällä sijoittuvat lukuisat ”oikean” tasa-arvon kannattajat? Ovatko he feministejä, maskulisteja vai jotain muuta? Ilmaus ”oikea” tasa-arvo ei sinällään tarkoita juuri mitään, jos ilmauksen sisältöä ei ole määritelty konkreettisesti. Yksittäisen ”oikeaa” tasa-arvoa kannattavan henkilön sijoittamisesta feministiksi tai maskulistiksi muodostuu siten empiirinen kysymys. Esimerkiksi jos henkilö kannattaa nykyisenlaista tasa-arvopolitiikkaa, hänet voidaan luokitella selkeästi feministiksi. Jos henkilö sen sijaan kannattaa ajatuksia kuten ”naistutkimus tulisi muuttaa sukupuolentutkimukseksi” ja ”tasa-arvoelimiin tulisi taata yhtäläinen edustus miehille”, hän on selkeästi maskulisti.
