tiistaina, syyskuuta 05, 2006

Miksi naiset kaunistautuvat?

Vanha linkki uudestaan, kun se ei liene kaikille tuttu. Sexual Economics: Sex as Female Resource for Social Exchange in Heterosexual Interactions:
Mitä enemmän mies haluaa jotakin tiettyä naista ja mitä enemmän tuollaisia miehiä on, sitä suuremman hinnan nainen kykenee saamaan seksuaalisuudestaan. Mitä seksikkäämpi nainen on, sitä enemmän miehet haluavat häntä. Viehättävät naiset kykenevät siten saamaan seksuaalisuudestaan muita suuremman hinnan. Nainen voi muuttaa ulkonäköään viehättävämmäksi monilla eri tavoilla, kuten meikkauksella, laihduttamisella tai pukeutumisella. Naista voidaankin verrata yrittäjään, joka tuo uuden tuotteen markkinoille ja siten ulkonäön muuttaminen on järkevä strategia samalla tavalla kuin mainostaminen on järkevää tuotteen markkinoinnissa. Flirttailu, seksikkäät vaatteet ja ylipäätään sellaisen vaikutelman luominen, että seksi kyseisen naisen kanssa on erityisen miellyttävää, on taloudellisesti ottaen järkevä strategia naiselle.

Seksuaalisen kiinnostuksen herättämisen tärkeyden ymmärtäminen auttaa selvittämään paradoksia, joka on pitänyt pitkään yllä ideologisesti monimutkaista väittelyä. Feministit ovat pitkään vastustaneet sitä, että seksikkäitä vaatteita pitävät naiset joutuvat toisinaan seksuaalisen häirinnän kohteiksi. Feministien mielestä naisten tulisi saada pitää seksikkäitä vaatteita joutumatta ahdistelun kohteiksi. Väittelyn toinen osapuoli huomauttaa, että seksikkäät vaatteet välittävät sellaisen mielikuvan, että jotkut miehet saattavat ymmärrettävästi tulkita vaatetuksen seksuaalisen saatavilla olemisen merkiksi. Miksi sitten pukeutua seksikkäästi, jos ei kerran halua huomiota? Vaihtoteoreettisesta näkökulmasta katsottuna ilmiö on täysin ymmärrettävä. Naisen päämääränä on stimuloida enemmän miesten halua kuin hänen aikomuksenaan on tyydyttää. Analogian kautta tarkasteltuna, asunnon myyjäkin haluaa tarjouksia useilta eri tahoilta saadakseen asunnostaan mahdollisimman suuren hinnan.

Naisen rationaalisena päämääränä on siten herättää mahdollisimman paljon halua miesten keskuudessa, vaikka hän ei haluaisikaan seksiä useimpien heidän kanssaan. Kun naisten seksuaalisuuteen suuntautuva kysyntä on suuri, oman kauneuden korostaminen ja hyvän maineen säilyttäminen saattavat riittää naisten välisessä kilpailussa. Kun naisten tarjonta on runsasta, muitten kilpailukeinojen käyttöönotto voi olla tarpeellista, kuten kilpailijoiden haukkuminen, erityisesti heidän viehättävyytensä moittiminen ja seksuaalisen maineensa tahraaminen.

25 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Häirinnästä tuli mieleeni: miten ATM flirttailee? Auttakaa mua, flirttigurut. :)

Jos on koulussa tyhmien tytönpentujen toimesta kasvatettu olemaan osoittamatta kiinnostusta (tai joutuu julkisesti naurunalaiseksi), miten vastaavasta voi opetella pois vanhemmalla iällä? Huomasin vieläkin alitajuisesti pelkääväni sitä, että kiinnostava tyttö huomaa kiinnostukseni ja pitää sitä "häirintänä".

Erityisesti, miten uskallan flirttailla kaverin tyttöystävän kanssa, jos pidän tätä kiinnostavana mutta en halua sitä kasaa ongelmia mikä pettämisestä syntyisi, ja haluan välttää väärinkäsitykset?

Anonyymi kirjoitti...

"Miksi sitten pukeutua seksikkäästi, jos ei kerran halua huomiota?"

Yksi syy taitaa olla se, että seksikkyys on nykypäivänä ainoa kauneuden muoto. Naisethan pukeutuvat ja laittautuvat ennen kaikkea keskinäisen hierarkiansa vuoksi. Koska suurin osa naisista ei tunne seksuaalista vetoa toisiin naisiin, olisi riittävää vakuuttaa muut kauneudellaan myös vähemmän seksikkäässä merkityksessä. Nykyään kuitenkin seksi on kaikkialla niin korostetusti esillä, että muunlaiset kauneuden muodot unohtuvat. Muoti aivopesee meidät näkemään jonkun pukeutumistavan kauniina ja jonkun rumana. Tämän ajan muoti on seksuaalisuutta vahvasti korostavaa, joten naiset eivät pääse irti siitä ajatuksesta, että ainoastaan seksikäs olisi kaunista. Tästä johtuen myös pikkutytöt ajautuvat esittämään seksipommeja kun haluavat vain olla kauniita.

Anonyymi kirjoitti...

Naiset toteavat kaunistautuvansa itseään varten. Se pitää paikkansa jos nainen pukeutuu kotonaan samalla tavalla.

t. Post-feministi

Anonyymi kirjoitti...

Tuo Amsin kuvaama kehä kuulostaa kauhean kummalta... Oletetaan että meillä on jonkinsortin meemi, esim. "seksikäs pukeutuminen". Eikö sen toteuttaminen, vieminen eteenpäin vaadi loogisesti enemmän näköalaa kuin mitä Ams antaa ymmärtää? Eli näyttääkseen seksikkäältä pitää tietää ainakin mikä on epäseksikästä. Ja toisaalta jos tämän verran ymmärtää, kuinka ei "aivopestykään" yksilö muka pysty soveltamaan sitä käytäntöön niin, että hakisi muunlaisia tapoja "näyttää kauniilta", vaihtoehtoisesti Oma mielipiteeni onkin, että naiset pukeutuvat hutsuiksi ihan tietoisesti ja omaksi huvikseen/hyödykseen, oli sen huvin motiivi mikä tahansa. Kaunis voi kyllä olla muutenkin, mutta se ei vaan kaikkia tunnu huvittavan, eikä asiassa mielestäni ole mitään kummaa.

Anonyymi kirjoitti...

(Hmm, jäiköhän äskeisessä kysymysmerkki puuttumaan tuolta välistä, sai katsonko vain liian sirriin aamusilmin? Eli piti olla: 'vaihtoehtoisesti? Oma mielipiteeni onkin'.)

tikka kirjoitti...

"Naiset toteavat kaunistautuvansa itseään varten. Se pitää paikkansa jos nainen pukeutuu kotonaan samalla tavalla.

t. Post-feministi"

hmm, mutta entä jos naisen kotona asuu myös mies?

pilkunnussinta sikseen, aloin oikein miettiä miten olen valinnut pukineeni mennessäni ihmisten ilmoille.
toisaalta asun opiskelupaikkakunnallani kahden miehen kämppiksenä (jotka ovat nähneet minut kyllä aivan kaikenlaisissa vaatteissa ja myös vaatteitta, eli suihkun jälkeen meikittä pyyhkeessä) ja toisessa kodissani mieheni kanssa, eli en ole oikein missään yksin. jos kuitenkin mietitään vaikka työpukeutumistani, pukeudun tietysti yhtä siististi tavatessani nais- kuin miesasiakkaita. itse asiassa käytän mielummin hametta naisasiakkaiden ja housuja miesasiakkaiden kanssa, sekä aina vähintään 3/4-hihoja ja -helmoja/lahkeita. vaikkei nyt seksikkyydestä paljon voi puhua työpukeutumisen yhteydessä, niin suurempia kaula-aukkoja käytän mieluummin naisasiakkaiden kanssa.

yöelämään pukeutuminen on tietysti täysin toinen asia, mutta sillä saralla minulla onkin melko vähän saavutettavaa.

Anonyymi kirjoitti...

Kyllä taitaa minullakin mennä niin, että miesten seurassa tulee pukeuduttua vaatimattomammin. Ainakin tavallisissa illanistujaisissa (ilman baariin menoa) sekaseurueen tapauksessa valitsen aina aika hillityt vaatteet ja meikin, kun taas tyttöjen illan ollessa kyseessä valitsen ne vaatteet mitkä tekee mieli päälleen laittaa: välillä näyttävämmät ja välillä tavalliset.

Yksin kotona ollessa voi joskus vähän revitellä. Minusta on hauska välillä kokeilla erilaisia ja normaalia voimakkaampia meikkejä sekä seksikästä pukeutumista ihan vain omaksi ilokseni. Ulos en sen näköisenä lähde. Eli oikeastaan siis miehet todella vaikuttavat pukeutumiseeni - hillitsevästi.

Anonyymi kirjoitti...

Tytöt, tytöt, ettehän te noin voi käyttäytyä. Te rikotte Henryn teorian.

Henry Laasanen kirjoitti...

Teoriahan ei ole minun.

"Kyllä taitaa minullakin mennä niin, että miesten seurassa tulee pukeuduttua vaatimattomammin."

Sama ilmiöhän on havaittavissa sellaisilla työpaikoilla, joissa miehiä on selvästi naisia enemmän - naiset yrittävät pukeutua vaatimattomasti. Syynä siihen on luultavasti se, että naiset eivät halua herättää seksuaalista halua sellaisten miesten keskuudessa, josta olisi enemmän haittaa kuin hyötyä.

Kun taas muita naisia on paljon paikalla, kilpailu on kovaa ja silloin on laitettava parastaan.

Ei miesten halun herättämiseen tarvitse tehdä yhtään mitään, mutta jos muita kilpailevia naisia on paikalla, niin silloin on laitettava muutakin kuin vanhat verkkarit.

Eufemia kirjoitti...

Entäs jos paikalla on vain muita naisia, ei miehiä ollenkaan? Mikä tässä vinkeässä teoriassa selittää tyttöjenkeskeiset pukeutumisriehat?

Henry Laasanen kirjoitti...

No, miksi miehet harjoittelevat keskenään pelejä ym. vaikka naisia ei olisi paikalla. Elämä on kilpailua seksuaalisessa markkina-arvohierarkiassa ja joskus on harjoiteltava. Paras hetki harjoitella on luultavasti tyttöjen kesken, koska silloin voi saada oppia muilta tytöiltä, miten homma toimii.

1. Tyttöjen kesken harjoitellaan
2. Miesvaltaisessa työyhteisössä seksikkyyttä vähennetään.
3. Sitten kun mennään radalle tai treffeille tositoimiin, hyödynnetään tyttöjen kanssa tehdyn harjoittelun hedelmät.

Anonyymi kirjoitti...

Seksikkyys lähtee korvien välistä eikä maalatusta naamasta ja syvään uurretusta kaula-aukosta.

Arawn kirjoitti...

Post-feministi: Miten sitten selitat sen ilmion, etta esimerkiksi Saudi-Arabiassa naiset pukeutuvat todella seksikkaasti - huiviensa alla. Miehet eivat niita vaatteita nae (paitsi aviomies ja ehka laheisimmat miespuoliset sukulaiset, kuten isa ja veljet), mutta toiset naiset kylla nakevat. Saudit naet juhlivat yleensa niin, etta miehet ja naiset ovat erikseen, jolloin naisen keskenaan kilpailevat kauneudellaan. Ilman, etta vieraat miehet heita nakevat.

Anonyymi kirjoitti...

"sellaisilla työpaikoilla, joissa miehiä on selvästi naisia enemmän naiset yrittävät pukeutua vaatimattomasti"

Olisko syynä se, että halutaan kuulua joukkoon ja olla yhtä vakavastiotettava kuin miehet? Jostain syystähän kulttuurissamme elää sellainen legenda, että mitä seksikkäämpi pupunen, sen tyhmempi. Joten välttääkseen tähän kategoriaan joutumisen naiset laittavat miesten neuvotteluihin housut ja peittävät vaatteet ja puhuvat matalalla äänellä tiukasti asiaa.

MariaKristiina kirjoitti...

ams: Naisethan pukeutuvat ja laittautuvat ennen kaikkea keskinäisen hierarkiansa vuoksi.

Osallistuin täällä ihmissuhteiden kommenteissa joskus aiemmin kiihkeään keskusteluun mm. naisten ulkonäköpaineista. Kun erehdyin sanomaan kohdanneeni itse vastaavia paineita enemmän muiden naisten kuin miesten taholta, kokemukseni tietysti kiistettiin joukolla - miehet ja patriarkaalinen yhteiskuntahan niitä paineita naisille asettavat eivätkä toiset naiset. Nyt osittain samat ihmiset puolustavat täällä tuota yllä olevaa näkemystä, joka mielestäni sanoo lähes saman asian hieman toisin sanoin.

Henry Laasanen kirjoitti...

"Olisko syynä se, että halutaan kuulua joukkoon ja olla yhtä vakavastiotettava kuin miehet?"

Motiivina saattaa olla päästä tekemään työtä mahdollisimman rauhassa ilman lähestymisyrityksiä sellaisilta miehiltä, joilta ei haluta lähestymisiä, eli työtovereilta. Luultavasti seurauksena on vain ongelmia naiselle, jos aletaan liikaa rakentelemaan seksuaalisia jännitteitä.

On siinä varmaan sitäkin, että halutaan näyttää, että pärjätään miehille työnteossa, eikä seksuaalisuuden avulla.

Se vain on varmaan liian rasittavaa olla 8h päivässä kiimaisten äijien tuijotettavana, joten halu minimoida tuo efekti lienee eräs hyvä vaatimattomaan seksikkyyteen.

Anonyymi kirjoitti...

En minä koe naisten taholta mitään ulkonäköpaineita. Kuten sanoin voin pukeutua tyttöjen iltaan joko näyttävästi tai sitten ihan arkisesti oman mielialan mukaan.

Peruskoulussa pikkupojat aiheuttavat murrosiän tyrskyissään paineita pikkutytöille arvostelemalla tyttöjen ulkonäköä hyvinkin kovin sanoin. Pikkutytöt, jotka ovat vielä hukassa oman olemuksensa kanssa, ottavat tämän tietenkin raskaasti.

Myöhemmin elämässä henkisesti keskenkasvuiset miesyksilöt jatkavat naisten ulkonäön parjaamista varsinkin kesäisin, kun pukeutuminen kevenee. Fiksut yksilöt pysyvät hiljaa, jos jonkun ulkoinen olemus ei satu omaa esteettistä silmää miellyttämään. Valtaosa miehistä on näitä fiksuja yksilöitä.

Varmaan naisetkin osaavat aiheuttaa toisilleen ulkonäköpaineita. Riippuu kaiketi paljon siitä millaisten ihmisten kanssa on tekemisissä, sillä minä en tosiaan ole kokenut naisten puolelta näitä paineita.

Mitä tulee miesten iskemiseen, niin ylettömällä tälläytymisellähän minä vain vetäisin näitä aiemmin mainittuja keskenkasvuisia yksilöitä puoleeni. Kyllä minä taidan jatkossakin luottaa ihan vain iloiseen ilmeeseen ja pieneen silmäpeliin, jos mies pitää löytää.

Anonyymi kirjoitti...

Peruskoulussa pikkupojat aiheuttavat murrosiän tyrskyissään paineita pikkutytöille arvostelemalla tyttöjen ulkonäköä hyvinkin kovin sanoin. Pikkutytöt, jotka ovat vielä hukassa oman olemuksensa kanssa, ottavat tämän tietenkin raskaasti.

Muistan omassa herkässä murrosiässäni olleeni useammankin kerran pilkan kohteena kun vaatteet tai vaikkapa jääkiekkovälineet eivät olleet oikean merkkisiä ja mallisia. Olen mies.

t. Post-feministi

Anonyymi kirjoitti...

emilia kirjoitti:
"Peruskoulussa pikkupojat aiheuttavat murrosiän tyrskyissään paineita pikkutytöille arvostelemalla tyttöjen ulkonäköä hyvinkin kovin sanoin. Pikkutytöt, jotka ovat vielä hukassa oman olemuksensa kanssa, ottavat tämän tietenkin raskaasti."

Tuntuu jotenkin turhalta syyllistää tällaisesta solvauksesta vain toista sukupuolta, kyllä tytöt vastasivat juttuihin aivan yhtä pahasti, ja itselläni on ainakin peruskoulusta edelleen traumoja tämän tähden. Ja mihin nyt katosi se väite, että tytöt olisivat jotenkin kypsyneempiä kuin pojat, ainakin tietyssä vaiheessa murrosikää? Kun toisinaan kuulee niin, ja toisinaan pikkuteinitytöillä ei taasen tunnu tai kuulu olevan yhtään omaa aivotoimintaa, vaan heidät voi traumatisoida ja aivopestä aivan mitenpäin tahansa.

Jokin tässä kuviossa falskaa.

MariaKristiina kirjoitti...

Emilia: Kuten sanoin voin pukeutua tyttöjen iltaan joko näyttävästi tai sitten ihan arkisesti oman mielialan mukaan.

Tuota Henryn esittelemää teoriaa on tässä keskustelussa kritisoitu kahdella strategialla - naiset kaunistautuvat joko toisten naisten vuoksi tai sitten ihan omaksi huvikseen. Ensimmäistä pidin olennaisesti samana kuin tuota aikaisemmin esittämääni, joten heitin pienen piikin niille, jotka vähän vaikuttaisivat vaihtavan kantaansa sen mukaan, mikä toimii paremmin sukupuolisodan argumenttina. Jälkimmäistä, johon tuo sinun kommenttisi mielestäni kuului, vastaisi lähinnä se, ettei naisia juuri tarvitse painostaa, koska kaunistautuminen on muutenkin monista ihan kivaa - ainakin toisinaan.

Emilia: Peruskoulussa pikkupojat aiheuttavat murrosiän tyrskyissään paineita pikkutytöille arvostelemalla tyttöjen ulkonäköä hyvinkin kovin sanoin.

Oma kouluaikainen kokemukseni on se, että tuollaista arvostelua harrasti pojista vain se pienehkö öyhöporukka, joka muutenkin kiusasi ja terrorisoi lähes koko luokkaa (ja sai armoviitosia, koska opet halusivat lähinnä päästä heistä eroon). Sen porukan mielipiteistä oli loppujen lopuksi aika helppo olla välittämättä.

Näennäisesti kilttien ja fiksujenkin tyttöjen porukassa puolestaan arvioitiin armotta julkkisten, opettajien ja muiden puolituttujen pukeutumistyyliä, kampauksia, meikkiä (tai meikkaamattomuutta) jne. Sama meno jatkuu monissa aikuistuneissakin naisporukoissa. Kritiikki ei välttämättä kohdistu suoraan kehenkään porukan jäseneen, mutta epäsuorasti annetaan samalla ymmärtää, mikä on se ulkonäköasioissa vaadittu normi, jota sinun ei pidä rikkoman, mikäli haluat säilyttää paikkasi ryhmän arvostettuna jäsenenä.

Ehkä tuota ei niin noteeraa, jos omasta halustaan muutenkin ne normit täyttää - itse en normaalisti lainkaan meikkaa, en "laita" hiuksiani föönin ja erilaisten tököttien avulla, en värjää niitä ja leikkautan harvemmin kuin kerran vuodessa, en käytä koruja, en yritäkään laihduttaa, vaikken ole mallinmitoissa, vaatteista aika iso osa on jotain siskon vanhoja jne. - kainalo- ja säärikarvojakaan tuskin ajelisin, ellei tuon normin rikkominen aiheuttaisi nykyään niin monissa _naisissa_ valtaisaa yök-reaktiota (ja vaatteiden alla piilossa annan monesti niiden karvojen kasvaa ihan kunnon sängelle kesäkauden jälkeen - poikaystävää ei moinen tunnu haittaavan tippaakaan).

Ulkonäköpaineita toisillekin luovat myös omaa ulkonäköään syyttä julkisesti valittelevat naiset - vähintään hassulta tuntuu kuunnella vierestä esimerkiksi täysin normaalipainoisen valittelevan hirmuista läskiyttään, kun itsellä on lähes kymmenisen kiloa "liikaa" ihan oikeasti, muttei pidä sitäkään kovin isona ongelmana.

Olen minä toki ihan suoraa ja kovaakin kritiikkiä kuullut nimenomaan naisilta, mutta vain lähisukulaisilta - he kun kokevat, että heillä on siihen sekä oikeus että toisinaan jopa velvollisuus, ja itse olen jo oppinut antamaan niiden kommenttien mennä saman tien toisesta korvasta ulos.

Henry Laasanen kirjoitti...

"naiset kaunistautuvat joko toisten naisten vuoksi tai sitten ihan omaksi huvikseen."

Tuossa on syytä erottaa toisistaan etä- ja lähiselitys, eli psykologinen motiivi ja evolutiivinen tai markkinataloudellinen selitys eivät välttämättä ole ristiriidassa keskenään.

Esim. psykologisena motiivinaan tytöt voivat kaunistautua omaksi ilokseen, mutta markkinataloudelllisena tai evolutiivisena etäselityksenä siinä ei olisi mitään tolkkua, joten ilmiö selitetään sillä, että tytöt haluavat mahdollisimman hyvän aseman seksuaalimarkkinoilla.

Eli on aivan mahdollista, että joku tekee jotain omaksi ilokseen ja samalla kuin "taikavoimasta" tuo sama ilokseen tekeminen on hyödyllistä myös ihan loogisella tavalla.

Anonyymi kirjoitti...

1)tympeänörttö, Post-feministi
Minä en ole poika. Minulla ei siis ole omakohtaista kokemusta poikiin kohdistuvista ulkonäkö- ynnä muista paineista. Minä en myöskään ole perehtynyt aihetta koskeviin tutkimuksiin. Siksi keskityin vain tyttöihin tässä asiassa. Se, että tyttöihin kohdistuu ulkonäköpaineita, ei poissulje mitenkään sitä, että niitä kohdistuu myös poikiin. Poikiin kohdistuvista paineista vain olisi sopivampi jonkun pojan kirjoittaa. Jos minä niistä kirjoitan, asia menee arvailuksi. Henry voisi ihan hyvin tehdä vaikkapa asiasta postauksen, tai joku voi täälläkin asiaa käsitellä mikäli myös poikien ulkonäköpaineista halutaan nyt tässä yhteydessä keskustella.

2) tympeänörttö "Ja mihin nyt katosi se väite, että tytöt olisivat jotenkin kypsyneempiä kuin pojat, ainakin tietyssä vaiheessa murrosikää?"
Ensinnäkään en ole varma onko ne erot niin kamalan suuria kuitenkaan. Mutta jos nyt lähdetään siitä, että tytöt kuitenkin ovat kehittyneempiä murrosiässä, niin ensinnäkin ikäluokan sisältä löytynee sen verran paljon sisäistä vaihtelua, että varmasti keskiverto peruskoulun seiskaluokalta löytyy joku tyttö, joka on kehitykseltään vähemmän kypsynyt kuin joku samalta luokalta poimittu (kypsä) poika, vaikka tytöt olisivatkin keskimäärin kehittyneempiä.
Toisekseen jos oletetaan, että 13-vuotias tyttö vastaisi henkiseltä kehitykseltään 14-15-vuotiasta poikaa, niin tämä 13-vuotias tyttö on edelleen aika kehittymätön. Ei 13-vuotiaalta tytöltä pidä olettaa aikuisen kypsyyttä, ei vaikka hän olisi henkiseltä kypsyystasoltaan 16-vuotiaan pojan veroinen. Hän olisi silloinkin edelleen aika lapsenomainen.

3)mariakristiina
Minulla varmaan todellakin oli murrosiässä poikkeuksellinen kaveripiiri, sillä ei meidän kesken puhuttu meikeistä eikä vaatteista, ei omista eikä muiden. Muissa porukoissa oli kyllä näitä, jotka tälläytyivät kovastikin, ja niiden juttuja toki kuuli väistämättä, mutta minä en osannut ottaa niiden ulkonäkövaatimuksia omakohtaisesti. Vähän sama asia kuin että joskus saattaa kuulla vahingossa vaikka uskovaisten moraalipohdiskeluja. Tokihan niissä keskusteluissa esitetään vaikka mitä vaatimuksia, mutta en katso vaatimusten koskevan minua, kun en millään tavalla kuulu kyseiseen viiteryhmään enkä ole siihen pyrkimässäkään.
Mitä tulee näihin "suosittujen" aiheettomiin kauhisteluihin omasta ulkonäöstään (minulla se kipupiste voisi olla vaikka tietty timmiys, sillä vaikka ylipainoa ei ole grammaakaan, niin olen vähän laiska kuntoilemaan säännöllisesti..) niin minussa ne on aiheuttaneet lähes poikkeuksetta enemmänkin huvittuneisuutta kuin paineita.

Edelleen jatkaen tuosta tuttavapiiristä, niin peruskoulun jälkeen lukio meni vielä samanhenkisten piirissä, eli toisten (tai omaan) ulkonäköön ei pahemmin puututtu. Joskus joku saattoi ehkä vähän naureskella kaikkein hulluimmille muotioikuille, mutta eipä juuri sen kummempaa. Yliopistossa vasta on tullut oltua tosissaan tekemisissä sellaisten naisten kanssa, joilla toisten naisten piikittely tuntuu olevan verissä. Minä olen pyrkinyt kokoamaan tuttavapiirini siten, että pahimmat piikittelijät jäävät pois. Kyllä niitäkin löytyy, joilla ei sellaiseen sisäistä pakkoa ole. Ainakin tähän asti on löytynyt.

4)Henry "Eli on aivan mahdollista, että joku tekee jotain omaksi ilokseen ja samalla kuin "taikavoimasta" tuo sama ilokseen tekeminen on hyödyllistä myös ihan loogisella tavalla."
Tämä ei vieläkään selitä sitä, miksi minä meikkaan ja pukeudun seksikkäästi kotona neljän seinän sisällä, kun ovesta ulos astuttua tyyli muuttuu vaatimattomammaksi. Hyötyhän tässä tapauksessa jää saamatta. Asiaa ei voi perustella edes harjoittelulla, sillä minulla ei ole aikomustakaan ikinä esiintyä kaupungilla vastaavasti tälläytyneenä. Ainoa tapaus, jossa asian voisi jotenkin yhdistää miessukuun, olisi se, että pukeutuisin niin poikakaveriani varten. Kuitenkin lähes poikkeuksetta pidän nuo tälläytymissessiot siten, että edes poikakaveri ei ole näkemässä, joten tämäkin selitys ontuu.
----------

Huhhuh. No, unohtuiko jotain? (En kyllä lupaa vastausta 100%;n varmuudella, sillä en varsinaisesti "nauti" näistä verkkoväittelyistä. Siksi yleensä jätänkin kommentoimatta, vaikka asioista mielipide olisikin. Nyt vain tuli hairahduttua jostain syystä.)

Eufemia kirjoitti...

Ihmiset leikkivät, aikuisetkin. Emilian tälläytyminen yksin kotona kuulostaa leikiltä; minäkin leikin tuohon tapaan aina joskus. Leikkiminen ymmärretään kovin puutteellisesti jos sen merkitys koetetaan tyhjentää johonkin evolutiiviseen etäselitykseen tai jos edes lähdetään oletuksesta, että sellainen välttämättä on. Jokaisella yksittäisellä käytöstavalla ei tarvitse olla mitään sellaista syytä, joka todistaisi käytöksen hyödylliseksi.

MariaKristiina kirjoitti...

E: tuosta tuttavapiiristä, niin peruskoulun jälkeen lukio meni vielä samanhenkisten piirissä, eli toisten (tai omaan) ulkonäköön ei pahemmin puututtu. Joskus joku saattoi ehkä vähän naureskella kaikkein hulluimmille muotioikuille, mutta eipä juuri sen kummempaa. Yliopistossa vasta on tullut oltua tosissaan tekemisissä sellaisten naisten kanssa, joilla toisten naisten piikittely tuntuu olevan verissä.

Itselleni peruskouluaika oli pahin vaihe, koska silloin ei pahemmin päässyt valikoimaan kavereitaan (pikkupaikkakunnan pienet piirit) vaan vaihtoehdot olivat luokkakavereiden joukkoon tunkeminen epäkiinnostavien ulkonäköjuttuja yms. kuuntelemaan ja yksinoleminen - eikä yläasteen pihalla pahemmin kannata välituntisin seisoskella yksikseen, jollei halua sen öyhöjengin silmätikuksi - ilman ryhmän tukea kun on niille vapaata riistaa.

E: Minä olen pyrkinyt kokoamaan tuttavapiirini siten, että pahimmat piikittelijät jäävät pois. Kyllä niitäkin löytyy, joilla ei sellaiseen sisäistä pakkoa ole. Ainakin tähän asti on löytynyt.

Löytyy kyllä onneksi omastakin tuttavapiiristä, mutta niiden piikittelijöiden välttäminen ei aina onnistu täydellisesti - ja kun miespuoliset ovat yläasteen jälkeen jättäneet ulkonäköni täysin rauhaan, niin tosiaan "enemmän muiden naisten kuin miesten taholta".

minä en osannut ottaa niiden ulkonäkövaatimuksia omakohtaisesti
&
minussa ne on aiheuttaneet lähes poikkeuksetta enemmänkin huvittuneisuutta kuin paineita

Lienee yksilöllistä, minkä kukin painostukseksi kokee - eivätkä nuo minuakaan kuitenkaan ole saaneet ryhtymään mihinkään varsinaiseen ulkonäköremonttiin (ja jos oma käsitykseni ulkonäöstäni on johonkin suuntaan vääristynyt, niin positiiviseen). Pahempaa painostusta nuo mielestäni kuitenkin ovat olleet kuin harvat siinä aikaisemmassa keskustelussa esiintyneet esimerkit siitä, miten miehet sitten niitä ulkonäköpaineita aiheuttivat - muutamista anonyymeistä nettikirjoituksista ja mediassa esiintyvistä kuvista (nekin olivat jollain ihmeen mekanismilla miesten vika) kun kovasti tuli tytöille paineita.

E: Huhhuh. No, unohtuiko jotain? (En kyllä lupaa vastausta 100%;n varmuudella, sillä en varsinaisesti "nauti" näistä verkkoväittelyistä.

Ei näihin toki mikään pakko ole vastata, jos ei huvita. Vastaamalla kaikkiin omaa kommenttiaan lainanneiden kommentteihin - vaikka vain kohteliaisuudesta - saa usein aikaiseksi vain päättymättömältä tuntuvan kommenttijankkauksen. Been there, done that. Enkä näköjään vieläkään ole oppinut lopettamaan. ;)

Anonyymi kirjoitti...

emilia kirjoitti:
"Ensinnäkään en ole varma onko ne erot niin kamalan suuria kuitenkaan. Mutta jos oletetaan, että 13-vuotias tyttö vastaisi henkiseltä kehitykseltään 14-15-vuotiasta poikaa, niin tämä 13-vuotias tyttö on edelleen aika kehittymätön. Ei 13-vuotiaalta tytöltä pidä olettaa aikuisen kypsyyttä, ei vaikka hän olisi henkiseltä kypsyystasoltaan 16-vuotiaan pojan veroinen. Hän olisi silloinkin edelleen aika lapsenomainen."

Huudahdin väliin, koska muistelin omaa peruskouluaikaani (tai nyt erityisesti yläastetta) enkä jotenkin osaa suhtautua, että pojilla olisi siellä minkäänsortin (kuvaillunkaltaista) valtaa tyttöihin nähden. Tämä siksi että itse olin aina pilkan kohde, muistan että vain pari tyttöä koko koulusta(!) suhtautui parhaimmillaankin neutraalisti minuun, eli eivät automaattisesti haukkuneet taikka vältelleet.

Ja toisaalta taas ne pojat, joiden näin tyttöjä häiritsevän - esimerkiksi ihan suoraan huutelemalla huoraksi tai ruotien tyttöjen pukeutumistyyliä ja kehoa suorasanaisesti/ilkeämielisesti - he olivat kaikki sitä (kumma kyllä) suositumpaa poikaporukkaa, eli niitä jotka saivat vähän seurustelukokemuksia ja sellaisia jo siinä vaiheessa.