Profeministien käsitys maskulismista

Profeministit pitävät maskulismia kyseenalaisena ideologiana, sillä miesliikkeen lähtökohta ei voi olla samanlainen sorto kuin mikä oli naisliikkeen lähtökohta (Jokinen 1999; Connell 1998, 231; Sipilä 1994, 17–18). Siitä huolimatta maskulistit ovat omaksuneet juuri tuollaisen näkemyksen korostaessaan miehenä olemisen hintaa (Messner 1997, 41–48). Profeministien mukaan miehet eivät tarvitse vapautusta, koska ”mistä etuoikeutettu luokka pitäisi vapauttaa?” Miehet eivät ole sorrettuja, he vain kamppailevat keskenään – ja osa häviää. Miesten hallitsemassa yhteiskunnassa miehet kilpailevat keskenään ja naiset toimivat viihdyttäjinä. Yhteiskunta ei jakaannu miehiin ja naisiin, vaan menestyviin miehiin ja muihin miehiin. (Jokinen 1999.) Hearnin ja Morganin (1990) mukaan miehillä on yhtä vähän tarvetta teorisoida sukupuoltaan tai paikkaansa sukupuolijärjestelmässä kuin kaloilla on tarve teorisoida vettä. Connellin (1987) mukaan valta synnyttää vastarintaa ja naisliike on tuo vastarinta. Sukupuolijärjestyksessä, jossa miehet dominoivat, miehiä ei voida samalla tavalla asettaa vastarintaa harjoittavan ryhmän asemaan.

Profeministien mukaan miesten ongelmat ovat seuraus heidän vallastaan ja ensiluokan statuksestaan. Profeministien mielestä maskulistit kieltäytyvät kuitenkin systemaattisesti tunnustamasta miesten valtaa ja etuoikeuksia. Maskulistit jättävät huomiotta myös miesten väliset valtasuhteet, rodun ja seksuaalisen suuntautumisen. Maskulistit keskittyvät virheellisesti vain yhden sukupuolen ongelmien tarkasteluun – aivan kuin miesten dominanssi voitaisiin jättää ”noin vain” keskustelun ulkopuolelle. (Flood 1997.) Hearnin (2001) mukaan tasa-arvo -käsitteen problematisointi ei voi pitää sisällään vain ”miesten maskuliinisesta roolista vapautumisen” perspektiivin lisäämistä. Se olisi sama asia kuin ”valkoisen perspektiivin” lisääminen rasistisessa yhteiskunnassa: se toimisi tasa-arvoa vastaan. Miesten perspektiivin lisäämisen sijaan kyse pitää olla miesten muuttamisesta. Miesten suhtautuminen itseensä kriittisesti ei ole yleisesti miesten omassa intressissä, mutta miehillä on myös paljon voitettavaa, jos miehet eläisivät tasa-arvoisemmassa yhteiskunnassa.

Varanka (2007) korostaa, että miehet itse hyötyisivät naisten aseman parantamisesta. Ensinnäkin hyöty ilmenee yleisellä tasolla; kun elää tasa-arvoisessa yhteiskunnassa, voi nukkua yönsä paremmin. Tasa-arvoinen yhteiskunta on myös jäsenilleen parempi elinympäristö, jonka seurauksena syntyy lisäarvoa. Toisaalta jokaisen miehen elinpiiriin kuuluu naisia, kuten vaimo, äiti tai tytär; heidän elämänkohtaloillaan on merkitystä miehelle. Miesten tulisikin hyväksyä se lähtökohta, että tasa-arvopolitiikan päätavoite on naisten aseman parantaminen ja osallistua tasa-arvokeskusteluun siitä lähtökohdasta käsin.