Feministisen puolueen käsitys sukupuolista

Eilisessä Pressiklubissa keskusteltiin feministisistä teemoista. Keskustelemassa olivat Feministisen puolueen puheenjohtaja Katju Aro, kansanedustaja Laura Huhtasaari (ps.) sekä pitkäaikainen feministi-inhokkini, toimittaja Reetta Räty.

Ohjelma oli tuskastuttavaa katseltavaa. Stiller oli teeman kanssa kuutamolla ja keskittyi liikaa epäolennaisuuksiin, kuten naisten kättelystä kieltäytyviin muslimeihin. Stiller hyökkäsi voimakkaasti Huhtasaaren käsityksiä vastaan, mutta kohteli feministien älyttömyyksiä silkkihanskoin. Taattua YLE laatua siis.

Huhtasaari esiintyi hyvin, mutta hänellä ei ole aivan riittävää kykyä artikuloida tarkasti, mikä feministien sukupuolikäsityksessä on pielessä (myönnettäköön, että omien argumenttien artikulointi hektisessä TV-ohjelmassa on erittäin haastavaa). Sukupuolikeskustelut vaatisivat Halla-ahon kaltaisen pilkuntarkan väittelijän.

Katju Arosta on tulossa median uusi feministinen toteemi, jota pyydetään asiantuntijaksi ohjelmaan kuin ohjelmaan. Aro esitteli asiantuntemustaan seuraavasti:





Väite yli 30 sukupuolesta biologisena faktana meni Stillerille sukkana lävitse. Kun feministi latoo "faktoja", herrasmiestoimittaja hyväksyy väitteet mukisematta, koska muu olisi naisten alistamista.

Stiller kysyi, "miksi Facebookin feministiryhmässä puhutaan mies- tai naisoletetuista, eikä vain miehistä tai naisista?" Katju Aro vastaa syyn piilevän sukupuolioletusten aiheuttamassa henkisessä tuskassa.

Jos me tehdään jatkuvasti oletuksia ihmisen sukupuolesta, ja sitten se oletus menee väärin, niin sinusta voi tuntua tosi pahalta.

Jos kadulla tulee vastaan joku ihminen, niin voit olettaa hänen sukupuolensa, mutta en välttämättä tiedä sitä.

Ilmeisesti Aron ja muiden feministien mukaan sukupuolta ei pidä olettaa, vaikka henkilö näyttää kuinka stereotyyppiseltä mieheltä tai naiselta tahansa. Korrektissa feministisessä lähestymistavassa annetaan lähes mahdottomalle erehtymisellekin mahdollisuus.

1. Anteeksi Bull Mentula, oletteko te mies vai nainen?
2. Sara Sieppi, en uskalla olettaa sukupuoltanne, vaikka kieltämättä muistutatte kaukaisesti naista.

Kumpikohan loukkaa naisia enemmän: se että oletetaan heidät ulkonäkönsä perusteella naisiksi vai se, että leikitään tietämätöntä heidän sukupuolestaan?

Mikä feministien sukupuolikäsityksessä on pielessä?

Kirjoitin Epäneutraalissa sukupuolikirjassa feministisestä Queer-teoriasta seuraavasti:

Perinteinen heteroseksuaalisuuden normiksi asettava teoria luo selkeän ja intuitiivisen perustan sukupuolijärjestelmän tarkastelulle, koska heteroseksuaalisuus on ylivoimaisesti yleisin ja lisääntymisen kannalta tärkein seksuaalisuuden muoto. 

Perinteistä heteroseksuaalisuuskeskeistä teoriaa voidaan verrata aurinkokeskeiseen malliin aurinkokunnasta. Aurinko sijaitsee keskellä ja planeetat kulkevat kauniisti ympärillä pitkin elliptisiä ratojaan. Queer-teoriaa voidaan verrata maakeskeiseen malliin aurinkokunnasta. Maata kiertävien planeettojen ja auringon radoista muodostuu valtava sekamelska.

Feministien tapa nostaa promilleluokan poikkeukset luokittelun keskiöön on älytön ja epäkäytännöllinen tapa jäsentää maailmaa ja sukupuolia. Sukupuolen epänormaaliuksille pitää antaa niille kuuluva asema sukupuolikeskustelun marginaalissa, eikä suinkaan ihmisten valtavan enemmistön ajattelua ja toimintaa määrittävinä lähtökohtina.

Red Pill elokuva

Punaisen pillerin elokuva on katsottavissa tästä.

Elokuva oli parempi kuin odotin. Erityisen kiinnostavaa oli amerikkalaisten miesaktivistien sanavalmius - sanoma tuli selkeästi esiin kuin apteekin hyllyltä.

Ajoittain möykkäävät feministit olivat niin vastenmielisiä kuin odottaa saattoi.

Naisia järkyttäneen Koko Hubaran alastonkuvacaustin jälkipuinti

Myrsky vesilasissa, eli Facebookissa.

Koko Hubara esiintyi alasti Hesarin kuukausiliitteessä. Minä linkitin Hubaran kuvan Facebookiin seuraavalla saatetekstillä:

Koko Hubara alasti. Omalla vastuulla. NSFW K-24

Lukuisat naiset järkyttyivät saatetekstistä ja yllätyksekseni löysivät siitä asiattomuutta, ulkonäön haukkumista, pohjanoteerausta, koulukiusaamista ja nuoren naisen kehon pilkkaamista.

Mitä tarkoitin saatetekstilläni?

 

1. Ensimmäisenä mielessäni kävi, että FB saattaa poistaa alastonkuvat, joten en laittanut kuvaa suoraan, vaan linkitin sen.

2. Kun linkittää johonkin kyseenalaiseen sisältöön, on hyvä laittaa varoitusteksti. Hubaran kuvassa ei näy paljon mitään, joten varoitustusteksti oli tällä kertaa enemmän vitsi kuin todellinen varoitus.

3. Minua hymyilytti lähinnä kohufeministin into esitellä itseään alasti ja se, kuinka kommentaattorit Instagramissa kehuivat Hubaraa kauniiksi ja rohkeaksi, ihan kuin Hubara olisi uusi Martin Luther King.

4. Hubara näytti alasti varsin keskiverrolta 30+ naiselta, eikä hänessä ollut paljon kehuttavaa tai moitittavaa, varsinkin kun kuva ei ollut erityisen paljastava.

5. En ajatellut, että Hubara olisi ruma tai vartaloltaan vastenmielinen. Rumana ja vastenmielisenä pidän lähinnä hänen pään sisältöään. Hubara näytti alastomana suunnilleen siltä, mitä olisin voinut kuvitellakin.

6. Saateteksti oli lähinnä vain humoristinen lisä kuvaan.

Naisilla on vilkas mielikuvitus

 

Naisia on vaikea ymmärtää. Marko Hamilon sanoin voisi kysyä: Missä se Henryn haukku on?

En oikeastaan edes jaksa arvuutella naisten omituista ajatuksenjuoksua ja liian vilkasta mielikuvitusta. Selittäkööt itse, jos selitettävää on.

Miksi kirjoitan Oikeaan Mediaan?

Olin Miesten tasa-arvo ry:n tilaisuudessa ja siellä kysyttiin, miksi en ole kirjoittanut mitään vähään aikaan. Lisää kirjoituksia toivottiin. Minulla ei ole ollut paloa kirjoittamiseen ja toisaalta olen kirjoittanut kaiken mitä miesten tasa-arvosta on kirjoitettavaa. Moneen kertaan. Myös seksuaalisesta markkina-arvoteoriasta olen kirjoittanut valtavan paljon. En jaksa kirjoittaa samoja kirjoituksia uudelleen ja uudelleen.

Lukijat ovat hajaantuneet ympäri keskustelupalstoja, blogeja ja somea, joten kirjoituksille on vaikeampi löytää yleisöä. On hauskempi kirjoittaa, kun tietää jonkun niitä lukevan.


Oikeasta Mediasta kysyttiin, kirjoittaisinko blogia. Sanoin, että voihan tuota koittaa. Ajatukseni on, että kirjoitan ainakin valtavirtamediakritiikkiä. Minua pännii suomalaisen valtavirtamedian yksituumainen uhriryhmäkuplan tulokulman toitottaminen, jossa valkoinen keski-ikäinen heteromies on vihollinen. Englannissa ja Yhdysvalloissa on sentään erilaisia ideologioita edustavia valtamedioita, mutta Suomessa ei ainuttakaan.

Ajattelin, että jotkut kysyisivät: "Miksi kirjoitat Oikeaan Mediaan? Se ei edistä miesasiaa." Ei ole kysytty. Vastaus voisi olla: "No, minne muualle minun pitäisi kirjoittaa?"

Tavoitteeni on kirjoittaa kohtuullisen laadukkaita analyysejä, jotka on suunnattu Oikean Median kohdeyleisölle. Kohdeyleisö koostuu mielikuvani mukaan uhriryhmänkuplan ulkopuolisista henkilöistä, jotka eivät ole vihervasemmistofeministejä.

Netissä näyttää olevan monia monia vaihtoehtomedioita. En ole tutustunut niihin tarkemmin. Oikeasta Mediasta tiedän Marko Hamilon tolkun mieheksi, mikä tuo luottamusta Oikean Median menestykseen.

Yritin selvittää Oikean Median ydintä lukemalla sen perustajien haastatteluita, uutisia ja tarkastelemalla bloggaajien koostumusta. Ajattelin, että ehkäpä Oikean Median on tarkoitus edustaa laadukasta vaihtoehto-oikeistoa Breitbartin jalanjäljillä. Ainakin Oikea Media on vaihtoehto Voimalle tai Imagelle - vasemmistofeministiä julkaisuja on jo pilvin pimein.

Oikea Media näyttää olevan ainakin vaihtoehto Uudelle Suomelle. Olin useita vuosia Uuden Suomen luetuin bloggaaja, varsinkin vapaan kommentoinnin aikaan. Kirjoituksiani ei nostettu juuri koskaan karuselliin, mutta jokainen feministin harakanvarpailla tekemä kyherrys ylistettiin toimituksessa maasta taivaisiin. Monia kirjoituksiani poistettiin, jos niiden epäiltiin vähänkään loukkaavan jotakin feministi- tai pervoaktiivia. Otti päähän.

Uuden median perustaminen on hankalaa. Toivotaan parasta ja katsotaan, riittääkö allekirjoittaneella kirjoitusintoa.

Uhriryhmäkupla vs. vaihtoehtoideologiat

Marko Hamilon mukaan Helsingissä muhii punavihreä kupla. Timo Hännikäinen kirjoittaa kahtiajakautumisesta, jossa Suomeen on syntynyt kahden toisilleen vihamielisen mielipide- ja arvokeskittymän kupla. Kuplien välillä vallitsee kulttuurisota. Toista kuplaa voi nimittää sinivalkoiseksi.

Matias Turkkila esittää, että ihmiset jakaantuvat tunteviin suviksiin ja ajatteleviin nuiviin.

Ajatteleva miettii ensisijaisesti kokonaisuutta. Isoa kuvaa. Järjestelmän rattaita. Yksittäinen ihminen tulee kakkosena.

Tunteva miettii ensisijaisesti yksittäistä ihmistä – järjestelmien rattaisiin pudonneita erityistapauksia. Kokonaisuus tulee kakkosena.

Turkkilan mukaan nuivat ja suvikset elävät samassa maailmassa, mutta he näkevät sen tyystin eri tavalla. Siinä missä suvis näkee yksittäisen ihmisen kärsimyksen, nuiva katsoo kokonaisuutta.

Turkkilan jaottelu on suunnilleen sama kuin mitä itse olen kirjoittanut ihmisten suhtautumisesta seksuaaliseen markkina-arvoteoriaan. Insinöörit ovat innoissaan, mutta humanistit kauhistuvat sen inhorealistisuutta.

Jaottelu nuiviin ja suviksiin tai punavihreään ja sinivalkoiseen kuplaan on puutteellinen sillä tavalla, että se jättää paljon maahanmuuttoon tai kansallisvaltioon liittymättömiä ideologioita ulkopuolelleen. Itselle tutuin ideologiakeskittymä on manosfääri, joka sijaitsee kaukana punavihreydestä. Sinne kuuluvat pääasiassa miesasialiike, MGTOW, pelimiehet ja konservatiivisemmat uusmaskuliiniset liikkeet.

Esitän seuraavassa oman jäsennykseni kansakunnan jaosta.

Uhriryhmäkupla

Uhriryhmäkuplalla tarkoitan suunnilleen samaa asiaa kuin punaviherkupla. Virallisia uhriryhmiä ovat eritoten naiset, seksuaalivähemmistöt ja maahanmuuttajat. Uhriryhmäläiset toitottavat virallisten uhriryhmien oikeuksien puolesta ja heidän arkkivihollisensa on valkoinen heteromies. Ideologialtaan uhriryhmäläiset ovat vasemmistoliberaaleja.

Aktiivisen uhriryhmäläisen erottaa helposti esimerkiksi Twitterissä feminismistä ja loputtomasta maahanmuuttajien ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksien julistamisesta.

Feministisessä puolueessa tiivistyy uhriryhmäkuplan ydin, koska heillä ei oikeastaan ole mitään muuta poliittista agendaa kuin uhriryhmien puolesta kampanjoiminen tasa-arvoon vedoten.

Sanalla kupla viittaan uhriryhmäkuplalaisten tapaan pysyä tiukasti samanmielisten seurassa ja sensuroida erimielisten ajatukset. Esimerkiksi Facebookin feministiryhmästä lentää ulos pienimmästäkin kerettiläisestä ajattelusta. Kuplan ulkopuoliset henkilöt, kuten minä, seuraavat usein aktiivisesti uhriryhmäkuplalaisten keskusteluja, mutta kuplaan kuuluvat kuuntelevat vain samanmielisten ajatuksia.

Uhriryhmäkuplan merkittävin osanottaja on valtavirtamedia, joka on omaksunut uhriryhmäisen tulokulman uutisointeihin. Valtavirtamedialla on lähtökohta, jossa valkoiset heteromiehet ovat erityisen etuoikeutettu ryhmä, vähän niin kuin rikkaat ovat. Valtavirtamedian on yleensä mahdotonta kirjoittaa miesten puolesta, koska eihän valtavirtamedia kampanjoi rikkaidenkaan puolesta, vaan tukee heikko-osaisia. Valtavirtamedia roolittaa ihmiset etukäteen uhreihin ja syyllisiin. Syyllinen on tietenkin valkoinen (keski-ikäinen) heteromies. Etukäteen annetut roolit määrittävät, millaisissa positioissa eri ryhmät voivat uutisissa esiintyä. Valtavirtamediassa ei voi olla uutisia, jotka alkavat tyyliin "Homot syyllistyvät useimmin..." tai "Lesbot ovat väkivaltaisin ryhmä parisuhteissa", koska se sotisi etukäteen määrättyjä rooleja vastaan.

Suuri enemmistö poliitikoista noudattaa uhriryhmäkuplan mukaista roolitusta, jossa naiset, maahanmuuttajat ja seksuaalivähemmistöt ovat ikuisesti etuoikeutettuja uhreja. Nuivat kansanedustajat tekevät poikkeuksia kyseenalaistamalla maahanmuuttajien tai seksuaalivähemmistön uhrioikeuksia, mutta naisten ikiaikaista uhriutta harva uskaltaa haastaa.

Uhriryhmäkuplalaisten ajattelu edustaa uskonnon kaltaista oikeaoppisuutta, jota kerettiläiset ajatukset eivät saa tulla sotkemaan. Uhriryhmäkuplalaiset ajattelevat, että tunne heidän ideologiansa paikkansa pitävyydestä on selittämättäkin tosi. Samalla tavalla kuin uskonnot, uhriryhmäkuplan ideologia ei kestä kriittistä tarkastelua, sillä se rikkoisi palvojansa mielen eheyden.

Vaihtoehtoideologiat

Viime aikoina on puhuttu paljon vaihtoehto-oikeistosta, johon Oikea Mediakin voidaan yhdistää. Sana oikeisto on ongelmallinen, koska monet vaihtoehtoiset uhriryhmäkuplaa vieroksuvat ideologiat eivät ole kovinkaan oikeistolaisia. Esimerkiksi manosfääri karsastaa uhriryhmäkuplaa rankasti, vaikka se ei olekaan erityisen oikeistolainen ideologiakeskittymä.

Keitä vaihtoehtoideologioihin kuuluu? Määrittely voidaan tehdä käänteisesti: he, jotka eivät kuulu uhriryhmäkuplaan ja joiden tulokulmaa valtavirtamedia ei tue. Voisiko kuvitella suoltavasi twiittejä 24/7, joiden sanomana on uhriryhmiin kuuluvien puolustaminen? Jos et, niin olet todennäköisesti vaihtoehtoideologioiden kannattaja.

Valkoinen heteromies on tyypillinen vaihtoehtoideologian airut ja heitä löytyy paljon niin nuivista kuin manosfääristäkin. Vaihtoehtoideologioiden kannattajat ovat pakotettuja toimimaan netin syövereissä, koska valtavirtamedia ei anna heille tilaa.

Hännikäinen kuvaa osuvasti vaihtoehtoideologisen ihmisen ajatuksia:

Monta kertaa minut on väittelyyn jouduttuani vallannut tunne, että keskustelukumppanini elää tyystin eri ulottuvuudessa, jossa vallitsevat kokonaan toiset luonnonlait kuin omassani. Kun keskustelukumppani alkaa puhua cis-seksismistä, toiseudesta, rodullistamisesta, heteronormatiivisuudesta, voimaantumisesta tai sukupuolisensitiivisyydestä, olen yhtä aseeton kuin jos hän puhuisi orgonienergiasta, ufoabduktioista tai kaukoparannuksesta. Kyse ei enää ole pelkistä mielipide-eroista vaan vieraasta kielestä ja oudosta maailmasta, jota se on räätälöity kuvaamaan. Silloin näen hyvin vähän mahdollisuuksia järjellisen keskusteluyhteyden muodostumiselle, ja välillemme avautuu lähes fyysistä huimausta aiheuttava maailmankatsomuksellinen kuilu.

Kuten Hännikäinen esittää, vaihtoehtoideologisen ihmisen on usein lähes mahdotonta ymmärtää sitä tulokulmaa, jota uhriryhmäkuplalaiset suosivat. Kyse lähestulkoon kahdesta eri ihmisrodusta, jotka eivät ymmärrä toisiaan.

Kirjoitus on julkaistu myös Oikeassa Mediassa. 

Napoleoniksi itseään luuleva ei ole Napoleon

Inhimillisessä tekijässä esiintyivät "muunsukupuoliset" Niina ja Anne.

Niina tykkää naisista, mutta ei koe itseään lesboksi. Niina on herkkä ja armoton romantikko.

Anne ei koe itseään naiseksi, vaan androgyyniksi. Anne pitää miehistä, mutta ei macho-miehistä. Anne on herkkä ja itkee helposti.

KOKEMUKSEN VAPAUS: Ihminen saa kokea itsensä miksi haluaa. Joku kokee itsensä oravaksi ja toinen Fiat Puntoksi. Ne, jotka kokevat itsensä Napoleoniksi, laitetaan lukkojen taakse pehmustettuun huoneeseen. Henkilö joka kokee olevansa Napoleon, ei ole Napoleon, vaan hänellä viiraa päässä.

MIKÄ ON NAINEN?:Henkilö, jolla on pimppi ja joka itkee romanttisen herkästi kuin pikkutyttö, ei ole mies. Miehet isolla ämmällä ovat enemmän tai vähemmän stoalaisia. Pimppi ja herkkyys itkuun ovat varmoja tunnusmerkkejä siitä, että olet nainen.

Postasin Oikeaan mediaan parannellun version tekstistä: Napoleoniksi itsensä kokeva ei ole Napoleon