"Naisen pieneen mieleenkään ei tule, että nörtilläkin voisi olla kickeli. Nörtit, ATM-miehet, kodittomat miehet, yms. ovat naisen silmissä vain outo pieni likatahra nimeltään "luuserit", ja sanakin viittaa siihen, että heidän outoutensa, likaisuutensa, alhainen tasonsa ja yleinen huonoutensa ihmisenä (kuten nainen asian näkee) on pelkästään heidän omaa syytään, joten naisen ei tarvitse heitä noteerana ihmisinä laisinkaan. "
Tasa-arvokehityksen lähtöoletus tulee olla se, että nainen ja mies ovat toisiaan täydentäviä elementtejä, joiden tulee olla vuorovaikutuksessa keskenään.
Vastakkainen oletus sensijaan olisi, että: "mies ja nainen ovat toistensa luontaisia viholliselementtejä ja heidän erottautumista toisistaan tulee tukea ja edesajaa entistä enemmän".
Ei ole olemassa mitään täyspäisiä perusteluja sille, että miehen pitäisi ansaita heteroseksuaaliset kontaktinsa kovis-mentaliteetin tai tappeluhenkisen luustonrakenteen näyttöjen avulla. Tosiasiassa niin miesten, kuin naistenkin keskuudessa (tässä suhteessa) ilmenee suuria eroja. Tasa-arvolähtökohtien vastaisesti kevytrakenteinen ja pehmeäluonteinen nainen hyväksytään toisinkuin vastaavanlainen mies joutuu useimpien muutoin potentiaalisten seksipartnereiden silmissä epäsuosioon.
Ongelmien ongelmaksi osoittautuu jälleen naisten kokema (suurelta osin kuvitteellinen ja näennäisen primitiivinen) suojelun tarve ja joka puolelta tuputettavat näkemykset miehen velvollisuudesta tuottaa turvaa ja muita tällaisia palveluksia naiselle.
Ydinkysymys kuuluu, että: maksaako nainen seksillä suojelun ja suojelupiirin tuoman ylemmyyden-tai suojeluntunteen, vaikkei varsinaista uhkaa (koko elämän aikana) edes olisi.
Onko naisen seksuaalinen mekanismi ohjelmoitu kostumaan suojelluksi tulemisen tunteesta vai johtuuko tämä siitä, ettei nainen pysty kokemaan oloaan turvalliseksi, koska on psyykkisesti kykenemätön huolehtimaan tasapainostaan ja näkee vihollisia, vaikkei niitä olisikaan? Itse veikkaan molempia: alfauroiden funktioksi on muodostunut naisille muodostuneiden harhaisten tunneaukkojen täyttäminen, mikä palkitaan intiimitoiminnalla (katsokaa miten naiset avuttomasti painautuvat kiinni örmyihin, koska kokevat 'suojelua').
Se mihin pitäisi puuttua on sukupuolisuhteiden rakentaminen.
Kouluissa pitäisi pienestä pitäen opettaa, että miesten ja naisten välisen vuorovaikutuksen tehtävä ei ole siirtää diplomaattissosiaalisia hyötyjä toisille, vaan tulisi korostaa terveitä ihmissuhdetaitoja.
Tyttöjen ja poikien välistä kaupankäyntikäyttäytymistä tulisi rajoittaa jo opettajien ja erinäisten välitunti/luokan valvojien toimesta. Samoin vahingollisten oppiaineiden opiskelua, kuten historiaa pitäisi rankasti rajoittaa. Eihän ole tervettä, että täysille pienistä lapsista muodostuville koululuokille luetaan koulussa tuntikausia joidenkin isänmaallisten alfasankareiden sotaretkistä ja näin levitetään koko miehuudesta ja maskuliinisuudesta väärää kuvaa.
Samaan tapaan kuin alfamiehet tutustuvat usein pehmotyttöihin pitäisi tasa-arvossa saada ilmiö toimimaan käänteisenä: alfanaiset tutustumaan pehmopoikiin. Kylmäveriset liikenaiset voisivat aggressivisestikin hakea puolisoikseen nörttejä sen sijaan, että automaattisesti tavoittelisivat vastaavanlaista urosta vakikumppanikseen (mikä osoittaa heikkoa itsetuntoa ja kovuuden ylikorostusta). Myös SM valtaseksistä ja muista seksuaalisuuden alalajeista tulisi tehdä yleisempää kauraa vrt. anaaliseksi, toisen runkkaaminen alusta loppuun, roolipelit. Seksissä voisi korostua nykyistä enemmän pelkän vuorovaikutuksen ohella toiselle antaminen, luovuus ja voimakkaat, ja voimakkaasti kiihottavat mielikuvat.
Kun tasa-arvo politiikka toteutuisi oikein, että nykyiset ns. alfauroot alkaisivat käyttäytyä asiallisemmin. Uroiden välinen nokittelu ja miehekkyyskilpa loppuisi, eikä naisia vokoteltaisi räkä poskessa puolustavaa pesäpallomailaa heilutellen. Kookas mies olisi samalla viivalla vähän pienemmän miehen kanssa ja yleinen väkivalta osoittamisen ja pätemisen keinona loppuisi.
"BMad: no nyt ymmärrän nimimerkkisi.. aika kahjo saa olla, jos pitää Castanedan sepustuksia totena. On niissä toki ripaus totta siellä ja täällä, jotta vaikuttaisi uskottavammalta, mutta Castaneda on muuten melkoinen tarinasetä, jonka huumeidenpalvonta ei viehätä ketään järkevää ihmistä. "
Castanedan kirjoissa ei ole mitään epäjohdonmukaista tai sepitettyä, vaan jopa unennäön taidossa esitellyt epäorgaanisten olentojen projektiot on esitelty sataprosenttisen oikein. Fiktiivistä tarinointia ei kirjoissa ole, vaan tositapahtumien kuvauksia ja näkijäjhavaintoja maailman toiminnasta. Vaatii kuitenkin energiaa, jotta pääsee eri tietoisuudentasolle. Kovat huumeet on onneton ja lyhytikäinen, mutta tosin mahdollinen tie.
Castaneda ei ole kuitenkaan huumeidenpalvoja, vaan äärimmäisen täyspainoinen näkijälinjansa viimeinen osanen, jonka intiaaninoita Don Juan hengen määräyksestä otti oppilaakseen (nyttemmin kuollut palamalla sisältäpäin).
Castanedan kaksi ensimmäistä kirjaa käsittelivät huumausaineilla aikaansaatuja kokemuksia, koska Castaneda tuossa vaiheessa vielä oletti tavallisuudesta poikkeavien tietoisuudentilojen olevan huumeilla saavutettavia. Sen jälkeen tulleet varsinaiset Castaneda-kirjat: Matka Ixtlaniin (Journey to Ixtlan), Tarinoita voimasta (Tales of Power), Noidan voimapiiri (Second ring of power), Kotkan lahja (Eagle's gift), Tietoisuuden hehku (Fire from within), Hiljaisuuden voima (Power of Silience), Unennäön teito (Art of dreaming), Wheel of time (lainauskokoelma) ja Active Side of infinity (ei suomennettu sekään) käsittelevät tietoisuuden meressä navigointia ilman huumeiden apua.
Eläinten yksilötiedottomuudesta en ole samaa mieltä. Eläimet ovat primitiivisemmällä tasolla, mutta joiltakin osin pitää paikkansa, että ihminen on kehittyneempi.
"Nämä asiat toki saattavat vääristää perspektiiviä niin, että vaikuttaa kuin eläimet olisivat jotenkin syvällisellä tasolla viisaampia kuin me, ja siitä voi tulla sitten harha, että eläimet ovat kuin ihmiset, tai ihmiset kuin eläimiä.. "
Eläimet aistivat asioita, joita ihmisten pitäisi ja tulisi aistia. Ihmisellä vaan on oma käsitys eläimestä, koska eihän ihminen näe mitä eläin kokee ja ajattelee. Hän piirtää eläimen (niinkuin jossain sarjakuvassa) tekemään ihmisen asioita lippalakki päässä. Tosiasiassa eläin ei niin likaisella tasolla operoi ja on tältä osin viattomampi ja kykenevä näkemään ihmistä enemmän. Saksanpaimenkoira, sanotaan on ihmisen paras ystävä, mutta tuskin kuitenkaan ihminen on yhtä viaton ja asioita näkevä, koskaan.
"Kuitenkaan täällä en aio tätä asiaa enempää puida."
Ei varmaan alueen aihepiiriin kuulu. Näistä asioista voisi puhua livenäkin, mutta helposti se menee siihen, ettei ole mitään sanottavaa. Eihän Don Juanillakaan ollut kasveista mitään sanottavaa:)
Mutta sikäli kun tämä aihepiiriin liittyy niin uskoisin, että esoteeristen asioiden parempi tunnistaminen ja sen huomioiminen, että on olemassa tämän ihmisten yleisesti tunteman luonnon lisäksi muutakin vähentäisi öykkärikäytöstä ja sukupuolifasismia yleensäkin. Ei tarvitsisi aina vaan dokata, panna tapella, ja hakea lisää kaljaa, että saisi vittua Iines Ankalta...:)
Esimerkiksi jos keskustellaan vain naisiin kohdistuvasta perheväkivallasta, eiköä koskaan mistään muusta väkivallasta, niin totta kai se luo sen kuvan, ettei väkivallasta mistään muusta olekaan kysymys, mikä automaattisesti heikentää väkivallan uhreiksi joutuvien miesten ja lasten asemaa ja tilannetta. Siksi tällaista yksipuolisuutta on aina kritisoitava, ja esitettävä kysymys: "Entäpä väkivallan uhreiksi joutuvat lapset tai miehet?" Loogisesti sinun pitäisi hyväksyä tämä.
Tämä osui täysin naulan kantaan, koko diskurssin osalta, niin täydellisesti että oivallus pitäisi melkein kehystää.
Kyse ON juuri siitä, että väkivallasta puhuminen rajaa myös aiheita, joihin väkivallan erityisen tuomittavuus liitetään. Mutta tässä on yksi iso kätsi!
Väkivallan suhteenhan miesten toisiinsa kohdistama väkivalta olisi tällainen ehdottomasti relevantein näkökulma, jos vaikka sitten sekundaaristi. Lähisuhdeväkivallan mekanismejahan tunnetaan jo varsin hyvin, vaikkei suomalaista tutkimusta kamalasti olekaan. Kansainväliset näkökulmat ovat hyvin rikkaita ja monipuolisia ja osittain meillekin sovellettavissa.
Eli ongelmallisena näen toisaalta sen, miten tietyntyyppinen väkivalta voidaan todella omaksua ainoaksi puheenaiheeksi – tällaista todella tapahtuu. Esimerkiksi Joensuun medianomikoulutuksen käsikirjoituksen opettaja on valitellut, miten helvetin VAIKEAA on keskustella nykyisin muutoin ihan fiksujenkin työtoverien, ystävien ja kollegoiden kanssa muista asioista, kuin joista iltapäiuvälehdissä kirjoitellaan. Ihmisistä on hänen mukaansa tullut mediadiskurssin kritiikittömiä öyhnöttäjiä.
Toisaalta, jos oletetaan että ole "heteroseksuaalinen mies", jota syrjitään ja joka haluaisi tuoda vastadiskurssina esille vähän miehiäkin sukupuolena ja sukupuolisina toimijoina, joilla on tunteet ja tarpeet.
No, asia hoituu niin että aletaan vinettämään että "meilläkin on ongelmia", "tutkimusta ei tehdä tarpeeksi", "pillua ei saa kun naiset on niin helvetin vaikeita" ja niin edelleen. Kuuntelijoiden joukko senkuin homogeenistyy ja lopulta vauhdissa ovat vain miehet keskenään ja naiset kyrpiintyvät entisestään (haluamatta sitä itteään yhtään enempää).
Eli kyse on lähinnä siitä psykologisesta TOSIASIASTA, ettei ole oikein järkeä aloittaa kritiikkejään ylimielisillä solvauksila ja väheksynnällä, tai mm. naistutkimuksen solvaamisella tietämättä alasta paskan vittuakaan.
Fiksu keskustelija kysyy, ottaa selvää, esittää esimerkkejä ja vertauksia, perehtyy asiodien eri puoliin ja pyrkii ymmärtämään, missä vastapuoli oikeasti menee ja miten "se" ajattelee.
Tatu Virkki lainailee mielellään blogissaan Steven Pinkeriä, joka on Harvardin psykologiaa proffana toiminut alan guru, joka osallistuu evoluutiopsykologiasta käytyihin keskusteluihin komppaamalla alaa täysin avoimesti ja tuntee myös aatehistorialliset taustat mainiosti.
Hän on myös useita palkintoja voittanut mestarillinen kognitiotieteiden popularisoija, joka yleensä ottaa "vastapuolen" argumenteista selvää, erittelee niitä edelleen hyviin, huonoihin ja kritisoituihin ja yleensäkin ensin KEHUU, sitten KRITISOI.
Tämä on psykologisesti ja rakentavuuden kannalta avainstrategia, joka opetetaan yliopistopsykologian peruskurssilla. Jo Bruce Lee sanoi osuvasti, että "knowledge gives you power, but character gives you respect". Vittu, tuo toteamus pitäisi myös kehystää, tuonne alun lainauksen viereen.
Toivoisinkin tällaista näkökulmaa helvetisti enemmän, koska se oikeasti saisi ihmisiä keskustelemaan keskenään tärkeistä aiheista avoimemmin ja kunnioittavammin. Nykyinen keskustelu on poleemista, angloamerikkalaista politiikkaa muistuttavaa loanheittoa joka perustuu lähinnä omalla tietämättömyydellä kehuskeluun ja "arkijärjen", tuon ylijumalallisen lahjamme intuitiivisen täydelliseen totuusarvoon.
Ei siis mikään ihme, ettei provosointiin haluta useinkaan vastata mm. naistutkijoiden toimesta, koska se tuntuu niin turhalta. He ovatkin kulttuurimme perspektiivistä täysin oikeassa.
Koska turha paskanjauhanta ja älypierut ovat internetin keskeinen sisältö pornon ohella ja transhumanistinen imperatiivini sanoo että se on VÄÄRIN™ (sitä hyvää pornoa lukuunottamatta), esitän parisen esimerkkiä omalta kompetenssialueeltani.
Esimerkiksi Arto Jokisen, tämän palstan antijeesuksen, väikkäri käsittelee (piakkoin ulkona) juuri sitä miten väkivalta liitetään maskuliinisuuteen – tähän voidaan aivan hyvin liittää pohdintaa siitä, miksi naistenkin väkivalta sitten nähdään "miestyypillisenä".
Maskuliinisuuden rinnastaminen "miestyypilliseksi" on kuitenkin väärintulkinta, johon esimerkiksi Pasi Malmi on toistuvasti syyllistynyt. Ensinnäkin, sillä viitataan kriittisessä miestutkimuksessa moniin eri asioihin – toiset teoreetikot ovat kyseenalaistaneet koko maskuliinisuus-käsitteen, koska se on niin ambivalentti ja vaikeasti määriteltävä. Ajatuksena on kuitenkin, että maskuliinisuus tiettyinä konfiguraatioina, voi kuvata tiettyjen käyttäytymistyylien muotoutumista ja sosiaalista rakentuneisuutta.
Toisaalta tuntuu, että ihan sama mitä tällä palstalla jauhaa yhtään mistään, kun Vakaumuksellisten Puutteessa Olevien Heteromiesten™ armeija tulkitsee kaiken oman uhridoktriininsa mukaisesti.
Naistutkimuksen ja kriittisen miestutkimuksen täytyy olla tällä hetkellä ala-parivaljakko, josta asiallisesti puhuminen on yhtä helppoa kuin holokaustin kieltämistä ymmärtävän seminaarin pitäminen Jerusalemin yliopistossa.
204 kommenttia:
«Vanhin ‹Vanhempi 201 – 204 / 204"ulkoa, auringosta! helleputki täällä jatkuu - tänäänkin taas 33 astetta lämmintä pitkälle iltaan. olen hankkinut kauniin rusketuksen."
Eikös kauhuelokuvien vampyyrien pitänyt kavahtaa auringonvaloa ja tulla esille vain öisin? Sehän sopii sinuun, kuin nyrkki silmään.
"Naisen pieneen mieleenkään ei tule, että nörtilläkin voisi olla kickeli. Nörtit, ATM-miehet, kodittomat miehet, yms. ovat naisen silmissä vain outo pieni likatahra nimeltään "luuserit", ja sanakin viittaa siihen, että heidän outoutensa, likaisuutensa, alhainen tasonsa ja yleinen huonoutensa ihmisenä (kuten nainen asian näkee) on pelkästään heidän omaa syytään, joten naisen ei tarvitse heitä noteerana ihmisinä laisinkaan. "
Tasa-arvokehityksen
lähtöoletus tulee
olla se, että nainen ja mies ovat
toisiaan täydentäviä elementtejä, joiden tulee olla vuorovaikutuksessa
keskenään.
Vastakkainen oletus sensijaan olisi, että: "mies ja nainen ovat toistensa luontaisia viholliselementtejä ja heidän erottautumista toisistaan tulee tukea ja edesajaa entistä
enemmän".
Ei ole olemassa mitään
täyspäisiä perusteluja sille, että miehen pitäisi ansaita heteroseksuaaliset kontaktinsa
kovis-mentaliteetin tai tappeluhenkisen
luustonrakenteen näyttöjen
avulla. Tosiasiassa niin miesten, kuin naistenkin keskuudessa (tässä suhteessa) ilmenee suuria eroja. Tasa-arvolähtökohtien vastaisesti kevytrakenteinen ja pehmeäluonteinen nainen hyväksytään toisinkuin vastaavanlainen mies joutuu useimpien muutoin potentiaalisten seksipartnereiden silmissä epäsuosioon.
Ongelmien ongelmaksi
osoittautuu jälleen naisten kokema (suurelta osin kuvitteellinen ja näennäisen primitiivinen) suojelun tarve
ja joka puolelta tuputettavat näkemykset miehen velvollisuudesta tuottaa turvaa ja muita tällaisia
palveluksia naiselle.
Ydinkysymys kuuluu, että: maksaako nainen seksillä suojelun ja suojelupiirin tuoman ylemmyyden-tai suojeluntunteen, vaikkei varsinaista uhkaa (koko elämän aikana) edes olisi.
Onko naisen seksuaalinen mekanismi ohjelmoitu kostumaan suojelluksi tulemisen
tunteesta vai johtuuko tämä siitä, ettei nainen pysty kokemaan oloaan turvalliseksi, koska on psyykkisesti kykenemätön huolehtimaan tasapainostaan ja näkee vihollisia, vaikkei niitä olisikaan? Itse veikkaan molempia:
alfauroiden funktioksi on muodostunut naisille muodostuneiden harhaisten tunneaukkojen täyttäminen, mikä palkitaan intiimitoiminnalla (katsokaa miten naiset avuttomasti painautuvat kiinni örmyihin, koska kokevat 'suojelua').
Se mihin pitäisi puuttua
on sukupuolisuhteiden rakentaminen.
Kouluissa pitäisi pienestä pitäen
opettaa, että
miesten ja naisten välisen
vuorovaikutuksen tehtävä ei ole siirtää diplomaattissosiaalisia hyötyjä toisille, vaan tulisi korostaa terveitä ihmissuhdetaitoja.
Tyttöjen ja poikien välistä kaupankäyntikäyttäytymistä tulisi rajoittaa jo opettajien ja erinäisten välitunti/luokan
valvojien toimesta. Samoin vahingollisten oppiaineiden opiskelua, kuten historiaa pitäisi rankasti rajoittaa. Eihän ole tervettä, että täysille pienistä lapsista
muodostuville koululuokille luetaan
koulussa tuntikausia
joidenkin isänmaallisten alfasankareiden sotaretkistä ja näin levitetään koko miehuudesta ja maskuliinisuudesta
väärää kuvaa.
Samaan tapaan kuin
alfamiehet
tutustuvat usein pehmotyttöihin
pitäisi tasa-arvossa saada ilmiö toimimaan käänteisenä: alfanaiset tutustumaan pehmopoikiin. Kylmäveriset liikenaiset voisivat aggressivisestikin hakea puolisoikseen nörttejä sen sijaan, että automaattisesti tavoittelisivat vastaavanlaista
urosta vakikumppanikseen (mikä osoittaa heikkoa itsetuntoa ja kovuuden ylikorostusta). Myös SM valtaseksistä ja muista seksuaalisuuden alalajeista tulisi tehdä yleisempää kauraa vrt. anaaliseksi, toisen runkkaaminen alusta loppuun,
roolipelit. Seksissä voisi
korostua nykyistä enemmän pelkän vuorovaikutuksen ohella toiselle antaminen, luovuus ja voimakkaat, ja voimakkaasti kiihottavat
mielikuvat.
Kun tasa-arvo politiikka
toteutuisi oikein, että nykyiset ns. alfauroot alkaisivat käyttäytyä asiallisemmin. Uroiden välinen nokittelu ja miehekkyyskilpa loppuisi, eikä
naisia vokoteltaisi räkä poskessa puolustavaa pesäpallomailaa heilutellen. Kookas mies olisi samalla viivalla vähän pienemmän miehen kanssa ja yleinen väkivalta osoittamisen ja pätemisen keinona
loppuisi.
BMAD
"BMad: no nyt ymmärrän nimimerkkisi.. aika kahjo saa olla, jos pitää Castanedan sepustuksia totena. On niissä toki ripaus totta siellä ja täällä, jotta vaikuttaisi uskottavammalta, mutta Castaneda on muuten melkoinen tarinasetä, jonka huumeidenpalvonta ei viehätä ketään järkevää ihmistä. "
Castanedan kirjoissa ei ole
mitään epäjohdonmukaista
tai sepitettyä, vaan jopa unennäön taidossa esitellyt epäorgaanisten olentojen
projektiot on esitelty sataprosenttisen oikein. Fiktiivistä tarinointia ei kirjoissa ole, vaan tositapahtumien
kuvauksia ja näkijäjhavaintoja
maailman toiminnasta.
Vaatii kuitenkin energiaa, jotta pääsee eri tietoisuudentasolle. Kovat huumeet on onneton ja lyhytikäinen, mutta tosin mahdollinen tie.
Castaneda ei ole kuitenkaan huumeidenpalvoja, vaan
äärimmäisen täyspainoinen
näkijälinjansa viimeinen osanen, jonka intiaaninoita Don Juan
hengen määräyksestä otti oppilaakseen (nyttemmin kuollut palamalla sisältäpäin).
Castanedan kaksi ensimmäistä kirjaa käsittelivät huumausaineilla aikaansaatuja kokemuksia, koska Castaneda tuossa vaiheessa vielä oletti tavallisuudesta poikkeavien tietoisuudentilojen olevan huumeilla saavutettavia. Sen jälkeen tulleet varsinaiset Castaneda-kirjat: Matka Ixtlaniin (Journey to Ixtlan), Tarinoita voimasta (Tales of Power), Noidan voimapiiri (Second ring of power), Kotkan lahja (Eagle's gift), Tietoisuuden hehku (Fire from within), Hiljaisuuden voima (Power of Silience), Unennäön teito (Art of dreaming), Wheel of time (lainauskokoelma) ja Active Side of infinity (ei suomennettu sekään) käsittelevät tietoisuuden meressä navigointia ilman huumeiden apua.
Eläinten yksilötiedottomuudesta en ole samaa mieltä. Eläimet
ovat primitiivisemmällä tasolla, mutta joiltakin osin pitää paikkansa, että ihminen on kehittyneempi.
"Nämä asiat toki saattavat vääristää perspektiiviä niin, että vaikuttaa kuin eläimet olisivat jotenkin syvällisellä tasolla viisaampia kuin me, ja siitä voi tulla sitten harha, että eläimet ovat kuin ihmiset, tai ihmiset kuin eläimiä.. "
Eläimet aistivat asioita,
joita ihmisten pitäisi ja tulisi
aistia. Ihmisellä vaan on oma käsitys eläimestä, koska eihän ihminen näe mitä eläin
kokee ja ajattelee. Hän piirtää eläimen (niinkuin jossain sarjakuvassa) tekemään ihmisen asioita lippalakki päässä. Tosiasiassa eläin ei niin
likaisella tasolla operoi ja on tältä osin viattomampi ja kykenevä näkemään ihmistä enemmän. Saksanpaimenkoira, sanotaan on ihmisen paras ystävä, mutta tuskin kuitenkaan ihminen on yhtä viaton ja asioita näkevä, koskaan.
"Kuitenkaan täällä en aio tätä asiaa enempää puida."
Ei varmaan alueen aihepiiriin
kuulu. Näistä asioista voisi puhua livenäkin, mutta helposti se menee siihen, ettei ole mitään
sanottavaa. Eihän Don Juanillakaan ollut kasveista mitään
sanottavaa:)
Mutta sikäli kun tämä
aihepiiriin liittyy niin uskoisin, että esoteeristen asioiden
parempi tunnistaminen ja sen huomioiminen, että on olemassa tämän ihmisten yleisesti tunteman luonnon lisäksi muutakin vähentäisi öykkärikäytöstä ja sukupuolifasismia yleensäkin. Ei tarvitsisi aina vaan dokata, panna tapella,
ja hakea lisää kaljaa, että saisi vittua Iines Ankalta...:)
Bmad
Esimerkiksi jos keskustellaan vain naisiin kohdistuvasta perheväkivallasta, eiköä koskaan mistään muusta väkivallasta, niin totta kai se luo sen kuvan, ettei väkivallasta mistään muusta olekaan kysymys, mikä automaattisesti heikentää väkivallan uhreiksi joutuvien miesten ja lasten asemaa ja tilannetta. Siksi tällaista yksipuolisuutta on aina kritisoitava, ja esitettävä kysymys: "Entäpä väkivallan uhreiksi joutuvat lapset tai miehet?" Loogisesti sinun pitäisi hyväksyä tämä.
Tämä osui täysin naulan kantaan, koko diskurssin osalta, niin täydellisesti että oivallus pitäisi melkein kehystää.
Kyse ON juuri siitä, että väkivallasta puhuminen rajaa myös aiheita, joihin väkivallan erityisen tuomittavuus liitetään. Mutta tässä on yksi iso kätsi!
Väkivallan suhteenhan miesten toisiinsa kohdistama väkivalta olisi tällainen ehdottomasti relevantein näkökulma, jos vaikka sitten sekundaaristi. Lähisuhdeväkivallan mekanismejahan tunnetaan jo varsin hyvin, vaikkei suomalaista tutkimusta kamalasti olekaan. Kansainväliset näkökulmat ovat hyvin rikkaita ja monipuolisia ja osittain meillekin sovellettavissa.
Eli ongelmallisena näen toisaalta sen, miten tietyntyyppinen väkivalta voidaan todella omaksua ainoaksi puheenaiheeksi – tällaista todella tapahtuu. Esimerkiksi Joensuun medianomikoulutuksen käsikirjoituksen opettaja on valitellut, miten helvetin VAIKEAA on keskustella nykyisin muutoin ihan fiksujenkin työtoverien, ystävien ja kollegoiden kanssa muista asioista, kuin joista iltapäiuvälehdissä kirjoitellaan. Ihmisistä on hänen mukaansa tullut mediadiskurssin kritiikittömiä öyhnöttäjiä.
Toisaalta, jos oletetaan että ole "heteroseksuaalinen mies", jota syrjitään ja joka haluaisi tuoda vastadiskurssina esille vähän miehiäkin sukupuolena ja sukupuolisina toimijoina, joilla on tunteet ja tarpeet.
No, asia hoituu niin että aletaan vinettämään että "meilläkin on ongelmia", "tutkimusta ei tehdä tarpeeksi", "pillua ei saa kun naiset on niin helvetin vaikeita" ja niin edelleen. Kuuntelijoiden joukko senkuin homogeenistyy ja lopulta vauhdissa ovat vain miehet keskenään ja naiset kyrpiintyvät entisestään (haluamatta sitä itteään yhtään enempää).
Eli kyse on lähinnä siitä psykologisesta TOSIASIASTA, ettei ole oikein järkeä aloittaa kritiikkejään ylimielisillä solvauksila ja väheksynnällä, tai mm. naistutkimuksen solvaamisella tietämättä alasta paskan vittuakaan.
Fiksu keskustelija kysyy, ottaa selvää, esittää esimerkkejä ja vertauksia, perehtyy asiodien eri puoliin ja pyrkii ymmärtämään, missä vastapuoli oikeasti menee ja miten "se" ajattelee.
Tatu Virkki lainailee mielellään blogissaan Steven Pinkeriä, joka on Harvardin psykologiaa proffana toiminut alan guru, joka osallistuu evoluutiopsykologiasta käytyihin keskusteluihin komppaamalla alaa täysin avoimesti ja tuntee myös aatehistorialliset taustat mainiosti.
Hän on myös useita palkintoja voittanut mestarillinen kognitiotieteiden popularisoija, joka yleensä ottaa "vastapuolen" argumenteista selvää, erittelee niitä edelleen hyviin, huonoihin ja kritisoituihin ja yleensäkin ensin KEHUU, sitten KRITISOI.
Tämä on psykologisesti ja rakentavuuden kannalta avainstrategia, joka opetetaan yliopistopsykologian peruskurssilla. Jo Bruce Lee sanoi osuvasti, että "knowledge gives you power, but character gives you respect". Vittu, tuo toteamus pitäisi myös kehystää, tuonne alun lainauksen viereen.
Toivoisinkin tällaista näkökulmaa helvetisti enemmän, koska se oikeasti saisi ihmisiä keskustelemaan keskenään tärkeistä aiheista avoimemmin ja kunnioittavammin. Nykyinen keskustelu on poleemista, angloamerikkalaista politiikkaa muistuttavaa loanheittoa joka perustuu lähinnä omalla tietämättömyydellä kehuskeluun ja "arkijärjen", tuon ylijumalallisen lahjamme intuitiivisen täydelliseen totuusarvoon.
Ei siis mikään ihme, ettei provosointiin haluta useinkaan vastata mm. naistutkijoiden toimesta, koska se tuntuu niin turhalta. He ovatkin kulttuurimme perspektiivistä täysin oikeassa.
Koska turha paskanjauhanta ja älypierut ovat internetin keskeinen sisältö pornon ohella ja transhumanistinen imperatiivini sanoo että se on VÄÄRIN™ (sitä hyvää pornoa lukuunottamatta), esitän parisen esimerkkiä omalta kompetenssialueeltani.
Esimerkiksi Arto Jokisen, tämän palstan antijeesuksen, väikkäri käsittelee (piakkoin ulkona) juuri sitä miten väkivalta liitetään maskuliinisuuteen – tähän voidaan aivan hyvin liittää pohdintaa siitä, miksi naistenkin väkivalta sitten nähdään "miestyypillisenä".
Maskuliinisuuden rinnastaminen "miestyypilliseksi" on kuitenkin väärintulkinta, johon esimerkiksi Pasi Malmi on toistuvasti syyllistynyt. Ensinnäkin, sillä viitataan kriittisessä miestutkimuksessa moniin eri asioihin – toiset teoreetikot ovat kyseenalaistaneet koko maskuliinisuus-käsitteen, koska se on niin ambivalentti ja vaikeasti määriteltävä. Ajatuksena on kuitenkin, että maskuliinisuus tiettyinä konfiguraatioina, voi kuvata tiettyjen käyttäytymistyylien muotoutumista ja sosiaalista rakentuneisuutta.
Toisaalta tuntuu, että ihan sama mitä tällä palstalla jauhaa yhtään mistään, kun Vakaumuksellisten Puutteessa Olevien Heteromiesten™ armeija tulkitsee kaiken oman uhridoktriininsa mukaisesti.
Naistutkimuksen ja kriittisen miestutkimuksen täytyy olla tällä hetkellä ala-parivaljakko, josta asiallisesti puhuminen on yhtä helppoa kuin holokaustin kieltämistä ymmärtävän seminaarin pitäminen Jerusalemin yliopistossa.
Lähetä kommentti