Kirjan julkaisu huomenna torstaina työmiehen tuumaustunnilla klo 10

Tuli postissa vähän luettavaa!

Joillakin on vankka ennakkokäsitys kirjan sisällöstä.



Perussuomalaisten tasa-arvokirjan kirjoittaja lähetti törkeitä viestejä seksuaalisen väkivallan naisuhreille

Keskustelu "Epäneutraalin sukupuolikirjan" ympärillä



Lue kirja netissä.

Epäneutraali sukupuolikirja herättää tunteita

Lisäys: Saara Särmä alapeukuttaa.

Maru Hietala - Sukupuolia on useampia kuin kaksi

Transaktivisti Maru Hietala puhui tasa-arvopäivillä otsikolla Jos luulet, että sukupuolia on kaksi, olet väärässä.

Nuorena minun sukupuoleni oli olemattomissa. Sukupuoli-identiteettini alkoi kehittyä vasta parikymppisenä. Minulla ei ollut sukupuolta. Minulla on kavereissa paljon sukupuolettomia, transnaisia ja muunsukupuolisia ja ties mitä. Korjasin sukupuoleni mieheksi. Väitän, että sukupuolia on yhtä paljon kuin ihmisiä. Koemme sukupuolen omalla tavallamme. En pysty ymmärtämään, että sukupuoli on absoluuttinen juttu siitä hetkestä kun synnyt.

Maru oli nuorempana epäsukupuolinen henkilö, nykyään hän on mies. Maru haluaa laajentaa sukupuoli-identiteetti pohdintansa yleiseksi teoriaksi sukupuolista.

Maru ei puhunut mitään pariutumisesta, vaikka olisi pitänyt. Olemme pariutumismarkkinoilla miehiä ja naisia - halusimme tai emme. Omalla kokemuksella sukupuolesta ei ole juurikaan merkitystä sen kannalta, miten muut ihmiset meidät luokittelevat.

Ei ole järkeä väittää, että "sukupuolia on yhtä paljon kuin ihmisiä", koska tuollainen mallinnus ainoastaan hämärtää pariutumisen sukupuolittuneen todellisuuden.

Suvullisessa lisääntymisessä sukupuolia on kaksi ja muilla poikkeuksilla ei merkitystä lisääntymisen kannalta.

Tasa-arvopäivien valtadynamiikka

Kukaan tasa-arvopäivillä ei näyttänyt olevan eri mieltä Marun kanssa tai sitten vain transhenkilön uhripääoma on niin suuri, että kukaan ei tohtinut kyseenalaistaa uhrivaltaa hallitsevan henkilön ajatuksia.

Ilmeisesti tasa-arvopäivillä asia on niin, että uhrin kokemus on pyhä asia, jota ei saa häiritä ikävillä faktoilla.

Tulossa 27.10

Julkistustilaisuus työmiehen tuumaustunnilla 27.10. Minulta mukana ovat artikkelit MIEHET JA TASA-ARVO sekä MIKÄ NAISTUTKIMUKSESSA ON VIKANA?

Punk of Finlandilla ollaan täpinöissään. :-)

Tasa-arvopäivät 2016

Katselin livenä tasa-arvopäiviä 2016.





Kuvaa oli tarjolla vain päätapahtumasta, josta miesasiaa ei löytynyt kuin nimeksi. Heteromiehiä paneeleissa edustivat Rolf Paqvalin (puheenjohtaja, Miesjärjestöjen keskusliitto) ja Antti Alén (hallintopäällikkö, Miessakit). En kuullut heidän suustaan juuri mitään sellaista, jota toivoisin miesasiamiesten suusta kuulevani. Tilaisuuden henki oli voimakkaan feministinen ja älyttömän paljon seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä korostava. Maru Hietala puhui otsikolla "Jos luulet, että sukupuolia on kaksi, olet väärässä". Otsikossa ei ole tolkkua, koska sukupuolia on vain kaksi.

Miesasiamiehet

Päätilaisuuden ohella järjestettiin työpajoja. Miesten tasa-arvo ry:n Juuso Erno puhui lasten ympärileikkauksien kieltämisestä, Pasi Vuokko (MTA:n hallituksen vpj) miesten asevelvollisuudesta tasa-arvo-ongelmana, S.S. (MTA:n hallituksen jäsen) poikien huonosta koulupärjäämisestä, Pauli Sumanen (uudehkon Sukupuolten tasa-arvon tutkimusseura pj) palkkatasa-arvosta ja Juha Järä (Isät lasten asialla ry:n hallituksen jäsen, entinen pj) lapsen vuoroasumisesta vanhempien erojälkeisessä tilanteessa.

Tässä äänessä on MTA:n hallituksen jäsen Milko Aikio.



Milkolle kommenttina seuraava: Ensinnäkin, suuri osa tilaisuuden naisista on mukana työnsä puolesta, eli he saavat palkkaa tilaisuudessa istumisesta. Toiseksi, tilaisuuteen on hauska osallistua, jos tilaisuuden henki on oman ideologian mukainen. Kolmanneksi, tilaisuuden puhumiset ja henki olivat ihan hepreaa minulle, koska käsitykseni tasa-arvosta on aivan erilainen kuin mitä tilaisuus esitti. SOTEn suvaukset ja seksuaalivähemmistöjen äärimarginaaliset ongelmat eivät ole tasa-arvokäsitykseni keskiössä.

Jos minä menisin tasa-arvopäiville pitämään puheenvuoroja, joissa vaatisin koko tasa-arvopolitiikan sukupuolijakauman tasa-arvoistamista ja tasa-arvotutkimuksen tasa-arvoistamista, niin kenelläkään ei olisi kivaa. Jos puheenvuoro ei myötäile riittävässä määrin tilaisuuden feministisiä alkuoletuksia, lopputuloksena on vaivaannuttava tilanne.

En minä menisi uskonnottomana puhumaan myöskään kirkolliskokoukseen sanomalla "Jumala on mielikuvitusolento". Kenellään ei ole hauskaa, jos puhujan sanoma ei istu ollenkaan tilaisuuden alkuoletuksiin.

Hyvät jätkät ja naisviha

Nadve kirjoittaa blogissaan otsikolla Älä kylvä naisvihaa seuraavasti:

Nainen, joka yrittää saada hyväksyntää muita naisia polkemalla ja yhdeksi jätkistä tulemalla kusee omiin muroihinsa. "Hyvä jätkä" -nainen ei ole koskaan samanarvoinen kuin miehet, vaikka siltä tuntuisi hetkittäin. Nainen, joka halveksii omaa sukupuoltaan ilmaisee naisvihaa, ei siis mitään rempseää ja rentoa jätkäasennetta.

Nadve ei ymmärrä, mikä on hyvä jätkä. Hyvä jätkä toimii miesten lailla miesten joukossa. Hyvä jätkä heittää ja kestää ronskia läppää, piikittelee hyväntahtoisesti ja tekee töitä narisematta. Hyvän jätkän kanssa miesten ei tarvitse olla varpaillaan, koska hyvä jätkä ei odota saavansa erityiskohtelua naiseutensa takia.

Tyypillinen nainen odottaa miesten siistivän suunsa naisten seurassa. Kuullessaan piikittelyä nainen loukkaantuu tai jopa purskahtaa itkuun. Naisen työpäivä koostuu suurelta osin juoruilusta ja narisemisesta.

Tyypillistä naista pahempi tapaus on Koko Hubaran tapainen useaan uhriryhmään kuuluva ruskea tyttö, joka näkee sortoa joka paikassa. Koko ei voisi työskennellä raksalla, koska kaikki siellä loukkaisi häntä verisesti.

Hyvä jätkä sopeutuu miesten työkulttuuriin, koska siten työt tulevat tehdyksi ilman kitkaa. Hyvä jätkä ei vihaa naisia, mutta hän ymmärtää, että naiselliset piirteet herkkyyksineen ja etuoikeuksineen eivät sovi miesten hommiin.

Samalla tavalla naisvihaa ilmentää myös se, että edelleen "poikamainen" tyttö nähdään parempana kuin prinsessaleikkejä leikkivä pinkkiin pukeutuva tyttö.

Kuka näkee parempana. Ainakaan konservatiivit eivät näe poikamaista tyttöä parempana, mutta feministit usein näkevät.

Ehkä nämä kolahtivat sen vuoksi niin kovaa, koska en (feminismistäni huolimatta) ole aina ollut erityisen solidaarinen muita naisia kohtaan. Varsinkin nuorempana minulle oli tärkeää tulla nähdyksi "hyvänä jätkänä" ja nauttia valtaa pitävien (tosin pienen ankkalammikon valtaa) suosiosta.

Eivät raksaäijät ole mitään "valtaa pitäviä." Valtaa pitävät miehet yhteiskunnassa pitävät naisellisista naisista isolla N:llä. Missit ja perintöprinsessat ovat kovaa valuuttaa. Hyvät jätkät ovat kovaa valuuttaa äijien työmailla, joissa prinsessoille ei ole kysyntää.

Saresman dystopinen pastoraali - osa 1

Tuija Saresma on analysoinut kirjoitustani Seksituristina Thaimaassa tai ei oikeastaan kirjoitusta sinänsä, vaan sen kommenttiosastoa valikoivaan tyyliin olettaen, että hänen lainaamansa kommentaattorit edustavat "maskulinismia" aidoimmillaan.

Tuija Saresman artikkelissa MASKULINISTIBLOGIN SUKUPUOLIMAISEMA FEMINISTIDYSTOPIANA JA KOLONIALISTISENA PASTORAALINA kirjoitetaan seuraavasti:

Blogeissani ei ole tuon kaltaista maskulinismia.

• En pidä miesten valta-asemaa itsestään selvänä, vaan päinvastoin korostan naisten seksuaalista valtaa ja miesten vallan puutetta tasa-arvoasioissa. 
• Blogeissani on kyseenalaistettu vallitseva miesihanne lukuisia kertoja.

Blogini ottaa perinteisen maskuliinisen useimpien piirteiden edullisuuden miehille väistämättömänä faktana. Epämaskuliinisuudesta ei ole miehille juuri mitään hyötyä. 

Saresma väittää, että "maskulinismissa sukupuolet käsitetään perinteisen rooliajattelun kautta". Kuten lainauksesta voidaan havaita, blogini ei todellakaan haikaile perinteisten perheroolien perään.

Missä menneisyydessä "naiset olivat seksuaalisesti aktiivisia ja miehille omistautuneita". Ei ainakaan minun blogissani. Ei tarvitse kuin katsoa Hottikset sarjaa, niin seksuaalisesti aktiivisia nykynaisia löytyy pilvin pimein.

Ennen ehkäisymenelmien kehittymistä seksin saaminen oli vaikeaa ilman avioliittooa, koska naisilla ei ollut varaa seksuaaliseen aktiivisuuteen. 

Esa Aurtovaa, eli bmad:a on lainattu 7 kertaa!
 

Saresma käyttää lainatuimpana lähteenään sekopäisen ja legendaarisen nettihörhön, Esa Aurtovan (bmad:in) kommentteja. Esan kirjoituksia on kommentoitu jo vuonna 1998.

Mitä mieltä olette Esa Aurtovan kirjoittelusta? Henk. kohtaisesti koen nuo älyvapaat tekstinpätkät todella tarpeettomiksi tässä newssiryhmässä.Esa- Mitä mielessäsi liikkuu kun kirjoitat moisia? En osaa ymmärtää sinunlaisiasi, jotka ovat suorastaan hulluja jonkin pedofilian tai sadomasokismin perään. Sadomasokismin pidän kuitenkin hyväksyttävämpänä kuin pedofilian, vaikka kumpaakaan en hyväksy. Perustele, Esa, pedofilianmyönteisyyttäsi (tai jopa hakuisuuttasi) oikein selvällä suomen
kielellä.

Saresma lainaa Bmad:ia innokkaasti esittämällä, että bmad:in kirjoitukset edustavat tyypillistä maskulinismia. 

Saresman höpötyksiä maskulinisteista

Tuija Saresman laasas-fiksaatiosta pikku pläjäys.





Saresmalta löytyy myös artikkelit...

”Maskulinistiblogi feministidystopiana ja kolonialistisena pastoraalina.” Teoksessa Tuija Saresma & Saara Jäntti (toim.), Maisemassa. Sukupuoli ja kansallisuus suomalaisuuden kuvastoissa, s. 249–284. Jyväskylä: Nykykulttuurin tutkimuskeskus, 2014.

”Miesten tasa-arvo ja kaunapuhe blogikeskustelussa.” Sukupuoli nyt! Purkamisia ja neuvotteluja, s. 13−34. Toim. Hannele Harjunen & Tuija Saresma. Jyväskylä: Kampus Kustannus 2012.

Täytyy käydä kirjastosta lainaamassa kun ehtii.

Linkkipostaus

Katsojat saivat hieraista silmiään, kun Suuressa Feminismikeskustelussa Rosa Meriläistä ja Saara Särmää haastatteli hämmentävän paljon Tuomas Enbusken näköinen hahmo.

Patriarkaatti FM: Markkina-arvoiltamat med Henry Laasanen15.9.2016



Feministinen Tulva-lehti saa ensimmäisen miespäätoimittajan, mutta lehteä julkaisevan Unionin jäseneksi hän ei voi liittyä

Suomessa aloittavalla tanskalaisyrityksellä tiukka henkilöstöpolitiikka: palkkaa vain komeita miehiä

Leopardikorot



Why I'll never date a feminist

Sukupuolentutkimus on monille kova pala purtavaksi

Tämän blogin historiaa

Blogi on 13 vuotta vanha ja kommenttiosastolla haikailtiin historiikin perään.

Historiahan menee suunnilleen siten, että kirjoittelin vuosina 1999-2003 nyyssien Ihmissuhteet-ryhmään, jossa käytiin toistaiseksi parhaat markkina-arvoväittelyt. Vuonna 2002 Trio Erektuksen Tommi perusti blogin ja suitsutti bloggaamisen ihanuutta. En ymmärtänyt hänen innostustaan juuri ollenkaan, sillä keskusteluryhmissähän oli kaikki oleellinen. Vuoden 2003 toukokuussa päätin kuitenkin perustaa tämän blogin.

Ajattelin olevani blogini kanssa auttamattomasti myöhässä, sillä Pinserin blogilistalla oli jo yli 200 blogia...

Blogini keikkui Pinserin blogilistan top 12 joukossa parisen vuotta, ollen parhaimmillaan toinen. Sitten tulivat neuleblogit ja lopulta muotiblogit, jotka suistivat kaikki muut aihealueet perikatoon. Blogilista oli oman aikansa kiinnostava media.

Blogin alkuvuosina bloggerissa ei ollut kommenttiosastoa ollenkaan, joten käytin ulkopuolista Enetationin kommenttisysteemiä, joka on sittemmin hävinnyt taivaan tuuliin, mukanaan parhaat blogikeskustelut. Mukana oli mm. laadukas naiskommentaattori nimim. "kevyesti".

Blogimaailmassa oli useita markkina-arvobloggaajia, eritoten Ilkka Kokkarinen. Nuo ajat ovat jääneet unholaan.

En kuulunut bloggaajana stadin punavihreään kuplaan, enkä siksi saanut yhtään Kultaisen kuukkelin blogipalkintoa, mistä olen vieläkin katkera.

Nykyään blogit ovat pirstaloituneet ja kokeneet inflaation sosiaalisen median paineessa. Enää ei ole jäljellä sitä intoa ja tunnelmaa, joka vallitsi aikoina, kun blogit ja blogilista olivat kehityksen uusinta uutta.

Presidenttiparikohu hymyilyttää

Hesarissakin uutisoitu presidenttiparikohu lyö ällikällä.

Mika Lintilä on pöyristynyt:

”En voi tietenkään ottaa kantaa itse tutkimukseen, mutta minusta se kuulostaa hirveän vanhakantaiselta”, Lintilä kertoo.

”Se, että kuvayhteys oli rakennettu presidenttiin ja hänen puolisoonsa, oli mielestäni erittäin tyylitöntä. Ihmettelen kyllä, jos presidentin puolelta on annettu lupa tuollaiseen kuvan käyttämiseen.”

Evoluutiopsykologian mukaan naiset kokevat vetovoimaa vanhempia ja hyvässä asemassa olevia miehiä kohtaan. Jenni Haukio on ilmeisesti kokenut vetovoimaan vanhempaa ja hyvässä asemaa olevaa miestä kohtaan. Mikä tässä nyt on epäselvää?

Lintilät ja monet muut kauhistelevat naisten kiinnostusta vanhempia ja hyvässä asemassa olevia miehiä kohtaan. Ei kai se mikään rikos ole? Vai eikö väite pidä Lintilän mukaan paikkaansa?

Lintilän mukaan "tutkimus kuulostaa hirveän vanhakantaiselta." Miltä ihmeen vanhakantaiselta? Tutkimuksen tulos joko pitää paikkansa tai ei pidä paikkaansa. Jos Lintilällä on parempia ja uudenaikaisempia tutkimuksia tiedossa, niin herra on hyvä ja kaivaa ne esille. Mistä lähtien on ollut hyväksyttävää tyrmänä ei-kivalta kuulostavat tutkimustulokset ilman mitään todisteita päinvastaisesta.

Ehkäpä vieläpä kohuakin huvittavampaa on evoluutiopsykologian häpeäminen:

Lopuksi kirjassa kerrotaan evoluutiopsykologian kritiikistä seuraavasti:

”Evoluutiopsykologiaa on kritisoitu siitä, että se esittää hypoteeseja, joita ei voida testata. Kritiikki on myös kohdistunut hypoteeseihin, joilla ei ole selkeää tieteellistä tukea, kuten oletus naisvartalon tiettyjen mittasuhteiden yhteydestä vetovoimaan ja terveyteen.”

Ei pyhä Jeesus! Oletukselle naisvartalon tiettyjen mittasuhteiden yhteydestä vetovoimaan ei ole selkeää tieteellistä tukea. Siis sille, että miehet pitävät enemmän kurvikkaista naisista kuin omenan tai laudan muotoisista? Ei kai tuon asian todistamiselle tarvita muuta tukea kuin vilkaisu pornosivuille.

Hesarin kommentteja

• Presidenttiparin kuvan käyttäminen tässä asiayhteydessä kertoo vain ja ainoastaan siitä, että Jenni Haukion "parinvalinta" oli esimerkki evoluutiopsykologian toteutumisesta. Tuo on aika hurja väite.
• Antakaa nyt herra jestas ihmisten elää rauhassa juuri sellaisissa parisuhteissa kuin he itse haluavat, (jos mitään laitonta ei ole kyseessä).
• Kyse ei kai ole itse oppikirjan tekstistä, vaan kuvituksesta. Kuvitus antaa ymmärtää jotakin Haukiosta, elävästä ihmisestä, ilman mitään tietoa hänen motiiveistaan valita kumppani. Kyseessä on siis yleistävä esitys. Kuka tahansa loukkaantuisi.
• Taas on toimittu ajattelemattomasti. Jos presidenttipari ei loukkaannu, niin silti ei pidä ihmetellä jos joku meistä tavallisia töitä tekevistä loukkaantuu tai tuntee itsensä toisarvoiseksi. Ikäänkuin korostetaan, että me kaikki ei olla samalla viivalla. Eikö viime aikoina ole pyritty poistamaan eriarvoisuutta.

Kertokaa nyt ihmeessä, mikä tosiasiaväitteen kertomisessa ja väitettä tukevan kuvan kertomisessa hämmästyttää ja pöyristyttää?

Lukijapalaute

Linkki ja Facebook postaus

http://areena.yle.fi/1-3661383

http://blogit.kansanuutiset.fi/latteaiti/olin-unelmoinut-enemmasta





http://www.hs.fi/ihmiset/a1470369493715





Kolumni: Pojat ohjataan kohti menestystä, tytöt alaisasemaan

Seksikolumni: Älä metsästä vaimomateriaalia – sinäkin voit voittaa "kiertopalkinnon"

Mikseivät pienipalkkaisten naisten irtisanomiset kiinnosta?

Leikola ja Lähde: Feminismin uusi suunta

Feministisen puolueen puheenjohtaja Warda Ahmed kuvin

Warda Ahmed on sarjakuvapiirtäjä.

Eveliina "syväsovinismi" Talvitie ja toimittaja höpöttävät älyttömiä

Eveliina Talvitie oli A-Studiossa höpöttämässä.



Toimittaja kertoo ensin, että presidentti Obama ja Kanadan pääministeri ovat avoimesti feministejä. Sitten toimittaja kysyy Eveliinalta täysin todellisuuden vastaisen kysymyksen ja Eveliina komppaa innolla mukana.



Eikö Suomessa ole avoimesti feministisiä poliitikkoja?

Onko toimittaja koskaan kuullut Tarja Halosesta?





Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson voimakas feministi.

RKP:n puheenjohtaja Anna-Maja Henriksson on voimakas feministi.



SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne on painottanut moneen kertaan olevansa feministi.



Suomi on täynnä feministisiä poliitikkoja.

Obaman omituiset feministiset viisaudet

Sanna Kiiski nostaa esille kolme Obaman feminististä viisautta otsikollaHuono äiti, hyvä isä, naistenmies ja huora?!?!?!

”Meidän täytyy taistella asennetta vastaan, jossa naisia rangaistaan heidän seksuaalisuudestaan, mutta miehet palkitaan siitä.”

Häh? Ei minua palkita seksuaalisuudestani. Minua palkitaan siitä, että en ilmaiseni seksuaalisuuttani millään tavalla, koska keski-ikäisten miesten seksuaalisuutta pidetään vastenmielisenä.

Protituoitujen seksuaalisuutta palkitaan silkalla rahalla. Instagram pissisten seksuaalisuutta palkitaan loputtomilla kehuilla. Seksiin suostuvia naisia palkitaan palveluksilla, lahjoilla ja palvonnalla.

Jos mies haluaa tuoda seksuaalisuuttaan esille naisille, miestä pidetään yleensä perverssinä tai ahdistelijana. Vastaavaa naista pidetään kuumana flirttinä. Kun mies toteuttaa seksuaalisuuttaan pornon avulla, häntä pidetään pervona tai peräkammarin tahvona.

Miehet eivät yleensä ilmennä seksuaalisuuttaa millään tavalla, koska miesten seksuaalisuutta pidetään krinaalina ja ei-toivottuna. Seksi on alituiseen miesten mielissä, mutta ei esillä, koska nimenomaan miehen seksuaalisuudesta rangaistaan, ei naisten.

”On tärkeää taistella sellaista asenneilmastoa vastaan, jossa kehutaan vaippoja vaihtavaa isää, mutta tuomitaan kokopäiväiset isät ja työssä käyvät naiset.”

Missä ihmeen todellisuudessa tuomitaan työssä käyvät naiset? Saudi-Arabiassa?

Sanna kirjoittaa:

En ole koskaan voinut ymmärtää miten on glorifitoitavaa jos mies vaihtaa vaippoja? Ja ketkä tästä eniten tekevät aaltoliikkeitä? No, me naiset. Me naiset, jotka haluamme tasa-arvoa, mutta jotka sen toteutuessa teemme siitä usein numeron: ”Ai vauva on kotona isän kanssa? Ihan mahtavaa! Uskalsit sitten jättää ne sinne kahdestaan? Miten ne oikein pärjää?” Kävin näitä keskusteluja usein. Mieheni sai paljon ihailevaa palvontaa, koska hän pärjäsi ihan itsekseen vauvan kanssa mm. sillon kun minä palasin töihin ja hän jäi vanhempainvapaalle. Miettikääpäs nyt sitä! Siellä se aikuinen mies pärjäää oman lapsensa kanssa! On se fanfaarien paikka!

Miksi vaippoja vaihtavaa isää ei saisi kehua, jos tavoitteena on tasa-arvo? Jos kehut puuttuvat, vaippojen vaihtaminen jää vähemmälle. Kehut kannustavat ihmisiä tekemään vastenmielisiä asioita.

Joka paikka on täynnä epätyypillisille urille pyrkiville naisille suunnattua kannustusta ja kehuja. Mitä enemmän naisia kehutaan, sitä innokkaammin he suuntaavat epätyypillisille urille. Kyseessä on käänteinen ilmiö verrattuna vaippoja vaihtavien miesten kehumiseen, mutta tuskin Sanna löytää siitä mitään huomautettavaa.

Vasemmistoliiton punavihreä hiekkalaatikko

Vasem­mis­to­liiton entinen puolu­e­sih­teeri Marko Varajärvi jättää uppoavan laivan. Varajärvellä on myös tekeillä kirja ”Pako punavihreästä kuplasta”.



Varajärvi kirjoittaa aiheesta seuraavasti:

Lapissa vaalikentillä törmäsin paperitehtaalla työskentelevään haalarimieheen. Hän sanoi, että tuntee välillä huonoa omatuntoa siitä, että menee töihin tehtaalle, jonka piipusta pääsee hiilidioksiditonneja taivaalle. Samansisältöinen viesti tuli metallitehtaan miehiltä ja naisilta: ”Vasemmistoliitosta on tullut liian vihreä.” Kantavana ajatuksena oli, että Vasemmistoliiton kyky puhutella työtä tekevää tehdasväestöä on heikentynyt.

Puolueen linjasta poikkeavia kantojani ydinvoimaan, vesivoimaan ja turkistarhaukseen ei enää siedetty. Sain jopa kehotuksen muuttaa blogiani ”Vasemmistoliiton poliittinen pelikenttä”, jotta puoluejohto ei näyttäisi erimieliseltä. En kuitenkaan suostunut siihen.

Suomenmaa kirjoittaa otsikolla Analyysi: Vasem­mis­to­liitto hamuaa punavihreitä ääniä – pyllistääkö samalla duunareille?

Vielä vuosina 2003–2007 puolueen saattoi luokitella työväestön puolueeksi. Se oli perinteisten duunarien keskuudessa 16 prosentin kanna­tuk­sel­laan kolmanneksi suurin, SDP:n ja keskustan jälkeen.

Erityisesti viime edus­kun­ta­vaalit merkitsivät kuitenkin muutosta. Vasem­mis­to­liiton kannatus on nyt tasaista 7-9 prosenttia kaikissa yhteis­kun­ta­luo­kissa, yrittäjiä lukuun ottamatta.

Li Andersson vakuutti Varajärven eroa kommen­toi­des­saan, että puolueessa ei ole laajempaa vastak­kai­na­set­telua raskaan teollisuuden työn­te­ki­jöiden ja punavihreiden välillä.

Vasem­mis­to­liiton ohjelmista ja puheen­joh­ta­ja­va­lin­noista käy kuitenkin selväksi, että vihreys on tullut jäädäkseen Suomen punaisimpaan puolueeseen.

Punavihreälle kannat­ta­ja­ryh­mälle kumartaessaan vasem­mis­to­liitto näyttää pyllistävän ainakin joillekin duuna­ri­kan­nat­ta­jil­leen.

Li Anderssonilla on pää syvällä persuuksissa, kuten jokaisella punavihreällä feministipoliitikolla, joka väittää ajavansa duunarimiesten asiaa. Miesten äänet kelpaavat, vaikka puolueella ei ole heille mitään annettavaa.

Odotan innolla Marko Varajärven kirjaa, joka luultavasti tulee nostamaan vasemmistofeministisen kissan pöydälle. Loikka demareihin on yhtä tyhjän kanssa, koska demarit on muodostumassa samanlaiseksi punavihreiden feministien keskustelukerhoksi kuin vihreät ja vasemmistoliitto.

Punavihreille feministeille pitäisi olla oma puolue

Miksi ihmeessä punavihreät feministit tekevät myyräntyötä useissa eri puolueissa, vaikka heidän ideologiansa on lähes identtinen toistensa kanssa?

Kuinka kauan feministejä nuoleskevat herrasmiehet jaksavat katsoa menoa feministisen agendan valtaamissa puolueissa? Kuka ilmoittautuu Varajärvestä seuraavaksi järkiinsä tulijaksi?

Naisten vartalojen tasojen haarukointia: Tasot 6-10

Jatkoa edelliseen postaukseen. Tasot kuutosen ja ysin välistä olivat vaikeimmat arvioitavat ja niissä saattaa olla viilattavaa

Taso 5-6

Hyvät rinnat tai hoikkuus ilman muotoja




Taso 6-7

Timmiydessä ja muodoissa toivomisen varaa

Taso 7-8

Vartalon muodot eivät ole optimaaliset




Taso 8-9

Kauneusvirheitä.

Taso 9-10

Ei kaivanne selitystä.

Lopuksi vielä jana 1-10.