maanantaina, syyskuuta 08, 2003

Syömisriippuvuus ja laihdutus

A.J Kaijanaho kirjoittaa laihduttamisneuvojen hyödyllisyydestä seuraavasti: "Laihduttaminen sairaalloisen lihavalle on käsittämättömän vaikeaa, siihen ei varmasti auta 'söisit vähemmän' -neuvot, vaan pikemminkin tällaiset 'neuvot' vain raivostuttavat kuulijaa ja aiheuttavat negatiivisen asennoitumisen moukkamaista 'neuvon' antajaa kohtaan." Tuossa on varmasti perää. Laihdutuskehotukset tuskin laihduttavat ketään. Ylipainoiset voidaan jakaa karkeasti kahteen ryhmään: Laiha-lihaviin ja lihava-lihaviin. Laiha-lihavat ovat joskus olleet laihoja, mutta elintavat ovat tuoneet liikakiloja. He pystyisivät laihduttamaan itsensä tarvittaessa kohtuullisella motivaatiomäärällä. Lihava-lihavat ovat olleet aina paksuja. He ovat koettaneet kaikki laihdutus konstit ja kensties olleet viipyvän hetken laihoja. Aina he kuitenkin lihovat takaisin vähintään yhtä paksuiksi kuin mitä he ovat olleet. Lopulta he usein luopuvat iän myötä laihtumisen toivosta.

Lihava-lihavien lihavuus johtuu alkoholismiin verrattavasta riippuvuudesta, jossa kyse ei ole "oikeasta" nälästä, vaan ruoan tuomasta mielialan noususta, jossa laihdutus ja laihtuminen hävittävät tuon mielialanosteen. Suklaapatukat ovat Lihava-lihavalle kuin huume, jota hänen on saatava päivittäin. Lihava-lihavuudesta ei parane täysin koskaan, kuten ei alkoholismistakaan. Laihduttajista 2-3 prosenttia pysyy laihana enemmän kuin kolme vuotta.

Lihava-lihavien kehitys menee usein näin: Lapsesta asti he ovat olleet paksuja. Jossain vaiheessa he keksivät laihduttaa ja onnistuvatkin ensilaihduttajan innolla. Sitten he lihovat takaisin ja laihduttavat jne. Lopulta laihdutusinto alkaa hiipua, koska he tietävät lopputuloksen jo etukäteen. Sitten on tehtävä valinta: Jatkaako laihdutusta välillä kärsien ja välillä laihtumistuloksista nauttien vaiko ylipainonsa ja siitä seuraava markkina-arvon ja elintason laskun hyväksyen. Kumpikaan vaihtoehto ei ole houkutteleva, mutta niistä on valittava.

Onko sitten oikein puhua syömishäiriöstä tai alkoholismia vastaavasta riippuvuudesta? Siinä mielessä ei ole, että syömisinnokkuushan on evoluution myötä muotoutunut ominaisuus, joka on ollut joissakin puutteen olosuhteissa ollut ihmisen selviytymisen kannalta välttämätön. Lihavat ihmiset ovat olemassa siksi, että heidän esi-isänsä olivat kovia syömään. Häiriöstä ja riippuvuus puhuminen on oikein siinä mielessä, että lihavuus on ihmiselle monessakin mielessä ihmiselle vakava vamma, josta olisi hyödyllistä päästä eroon.

Norsu nailoneissa kirjassa kirjoitetaan Nicaraguasta, jossa lihavuus on toivottu ominaisuus: "Kokoni herättää jokaisessa talossa innokasta keskustelua. "Hän on lihavampi kuin viimeksi." "Eipäs, hän on hoikempi" "Ei, kyllä hän on aivan selvästi lihonut." Tilaisuuden tullen eräs nainen vilkaisee sääriäni ja taputtaa ihastuneena reisiäni: "Voi miten paksut sääret!" Ja joku kysyy "Miten sinusta on tullut noin lihava?" Nicaragualainen nainen hämmästelee, miten joku voi haluta laihduttaa? Hänen ympäristössään kenenkään ei ole nähty laihduttavan tai hölkkäävän.

Ei kommentteja: