lauantaina, toukokuuta 22, 2010

En suosittele miehille mitään!

Seksilelut eivät ole yksinäisille leikin asia
Invalidiliiton Lahden kuntoutuskeskuksen kuntoutustoiminnan päällikkö, seksuaaliterapeutti Tiina Kuusisto kehuu erotiikkaliikkeiden myyjiä.

- He ovat erittäin asiantuntevia, pois on ne ajat, kun ajaltetiin, että seksikauppaan menossa on jotain mystistä.

Entä millaisia seksivälineitä Kuusisto suosittelee?

- Naisille suosittelisin hieromasauvaa, joka toisi iloa ja riemua seksuaalisuuteen. Ja kokemuksellisuutta, monethan meistä ovat yksinäisiä. Suomalaiset eivät rakastele enää niin usein kuin ennen.

Moni mies on jo kiinnittänyt huomiota siihen, että suuri seksivälinevalikoima tuntuu olevan nyt suunnattu erityisesti naisille.

- Miehet ovat aika seksuaalipainotteisia, en osaa heille suositella tuotetta, ehkä toivoisin, että he olisivat helliä kumppanilleen ja saisivat siten hänet mukaansa, päättää Kuusisto.

Male defendants to be granted anonymity in rape cases ja
Anonymity for rape defendants?!

More Wives Should Dump Their Husbands

Sosialistifeministin muistelmat

Takaisinhuuto feminismi

torstaina, toukokuuta 20, 2010

Hallituksen tasa-arvotyössä matoja

Kainuun Sanomat: Tasa-arvoa vai kaksinaismoralismia?
Pirkko Keskinen kritisoi kolumnissaan (Kainuun Sanomat 14.5.) kovasanaisesti espoolaisen miesaktivistin Jarmo Liuksen tasa-arvonäkemyksiä (Helsingin Sanomat 13.5). Keskisen kritiikki edustaa yksipuolisen naiskeskeistä ja pohjimmiltaan miesvihamielistä ajattelua perinteisimmillään.

Tietenkin miehet voivat omaksua terveellisemmät elämäntavat, opiskella ahkerammin tai viettää enemmän aikaa lastensa kanssa. Jokainen on oman onnensa seppä, ja sitä saa, mitä tilaa.

Mutta ihan yhtä lailla naiset voivat hakeutua kovapalkkaisempiin töihin, panostaa enemmän uraansa ja sallia isille tasa-arvoisemman aseman perheessä (myös eron jälkeen).

Naisille ei vain ole suomalaisessa tasa-arvokeskustelussa tällaisia vaatimuslistoja pahemmin esitetty. Ei varsinkaan naisjärjestöjen tai niin sanottujen tasa-arvoviranomaisten toimesta. Siinä missä miehiä yhä edelleen vaaditaan ottamaan itseään niskasta kiinni ja kantamaan vastuu valinnoistaan, odotetaan koko yhteiskunnan, miehet mukaan luettuina, automaattisesti tukevan ja auttavan naisia kaikessa. Tämä on kaksinaismoralismia pahimmillaan. Sitä paitsi, naisten esittäminen täysin avuttomina uhreina, joista ei muka olisi oman onnensa sepiksi ja miesten veroisiksi vastuunkantajiksi, on seksististä naisten vähättelyä.

On selvää, että sen enempää naisten kuin miestenkään tasa-arvo-ongelmat eivät ole vain seurausta yksilötason valinnoista. Ongelmia luovat ja ylläpitävät myös rakenteet: sukupuoliin kohdistuvat rooliodotukset, lainsäädäntö ja viranomaisten toiminta. Miehiin kohdistuva rooliodotus uraorientoituneesta ja valittamatta puurtavasta perheen elättäjästä, vain miehiin kohdistuva asevelvollisuus ja hätäkeskuspäivystäjän välinpitämättömyys perheväkivallasta kärsivää isää kohtaan ovat esimerkkejä näistä epätasa-arvoa tuottavista rakenteista.

Koska sosiaali- ja terveysministeriö, opetusministeriö tai muutkaan viranomaisorganisaatiot eivät ole tehneet yhtään mitään näiden miehiä syrjivien rakenteiden purkamiseksi, vaikka se on niiden lakisäätäinen velvollisuus, on Lius täysin oikeassa arvostellessaan niitä miesten hyvinvoinnin ja tasa-arvo-ongelmien unohtamisesta. Miksi miesten pitäisi alistua toisen luokan kansalaisen osaan enää yhtään pidempään?

En tiedä, miksi Pirkko Keskinen suhtautuu niin negatiivisesti miesaktivistien ponnisteluihin tasa-arvon edistämiseksi. Eikö olisi lopulta myös naisten kannalta parempi, jos miehillä menisi paremmin, jos molemmilla sukupuolilla olisi samat oikeudet ja velvollisuudet ja jos molemmat sukupuolet puhaltaisivat yhteen hiileen?

Juuso Erno

Miesten tasa-arvo ry:n puheenjohtaja

Law firm unfairly axed male lawyer because it feared discrimation claim if it got rid of his pregnant colleague

Uotila suomii hallituksen tasa-arvotyötä

Alempitasoiset miehet -sarjakuva

keskiviikkona, toukokuuta 19, 2010

Suomi on kuin Albania

HS: Ihmettelen, missä hirviöäidit ovat
Pojan äiti

Helsingin Sanomien mielipidesivuilla on viime päivinä keskusteltu isyydestä. Hienoa, että näin on, mutta valitettavasti keskusteluissa toistellaan jälleen kerran samaa virhettä. Väitteestä, että isiä hyljeksitään huoltajuuskiistoissa (muun muassa nimimerkki Poikiensa kohtaloa sureva isä 18. 5.), on tullut isäkeskustelun kyseenalaistamaton fakta. Väite on yliampuva.

Esimerkiksi Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen vuonna 2006 julkaistun tutkimuksen mukaan oikeuteen päättyvissä huoltoriitatapauksissa lapsi päätyy asumaan isän kanssa joka kolmannessa tapauksessa.

Luku on varsin suuri siihen nähden, että pääasiallinen lastenhoitovastuu on muiden tutkimusten mukaan yhä äideillä, vaikka isien lasten kanssa viettämä aika on onneksi kasvanut.

Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimus toteaakin, että väite siitä, että oikeusistuimissa äitiä suosittaisiin lähivanhempana, ei pidä paikkaansa.

Valitettavasti liian moni isä syrjäyttää itse itsensä lastensa elämästä. Tästä ei kuitenkaan voi syyttää vain isää itseään, vaan yhteiskunnassamme syvällä olevia konservatiivisia käsityksiä sukupuolesta ja vanhemmuudesta.

Esimerkiksi feminismi on nimenomaan ollut isien asialla, kun se on pyrkinyt purkamaan näitä miehiin, naisiin, isiin ja äiteihin liitettyjä stereotyyppisiä käsityksiä. Feminismin tavoite ei ole äitimyytin pönkittäminen vaan juuri vanhemmuuden jakaminen – niin eron jälkeen kuin ennen sitä.

Itselläni on poika, jota hänen isänsä surukseni haluaa nähdä hyvin vähän. Elämäntilanteeni on tutustuttanut minut moniin muihin yksinhuoltajaäiteihin. Usein mietimme, missä mediassa usein mainitut isältä tapaamisoikeuden riistävät hirviöäidit ovat. Jokainen meistä toivoisi, että isä tapaisi lapsiaan nykyistä enemmän. Tärkein syy on oman lapsen etu, mutta syyt ovat myös itsekkäät: yksinhuoltaja kaipaa välillä omaa aikaa.

Yhteiskunnan tuleekin vaikuttaa huoltajuuspäätösten vääristymiin jo ennalta. Yksi hyvä keino on patistaa isät pitämään vanhempainvapaata oman etunsa nimissä.

Tähänkin asiaan liittyy valitettavasti paljon uskomuksia ja mielikuvitusta. Miehet luulevat Stakesin ja Kelan selvitysten mukaan, että se laskisi perheen tulotasoa merkittävästi, vaikka todellisuudessa näin ei ole. Itse asiassa monen perheen vuositulot kasvaisivat. Tässäkin asiassa päätökset perustuvat usein stereotypioihin, eivät faktoihin.

Isät, älkää uskoko virheellistä propagandaa. Uskaltakaa ottaa vastuu vanhemmuudestanne. Se kuuluu teille, ja jokainen normaali äiti on valmis jakamaan sen kanssanne.

Keski-ikäiset naiset kiukkuisia työpaikoilla

Dosentti: Naispiispa voisi olla kirkolle hyvää peeärrää


Miehet puuttukoot itse pahoinvointiinsa

Women marrying men with less income

Alle 60-vuotiaiden suomalaismiesten kuolleisuus Albanian tasoa

Huomaamaton feministinen bias

tiistaina, toukokuuta 18, 2010

Huumori on miesten alaa

Miesten stand upissa alfaurokset kohtaavat

Miesaktiivi Ralf Sund: Pöyristyttävää asenteellisuutta

Näillä naisellisilla aseilla saat mieheltä tahtosi läpi

SRV:n selitys: Pätevää naista ei saatu

Sisäsiistejä päiväunia

As pregnancies on the frontline soar, MoD tells women soldiers: Carry a condom

Feministi Iines

Väitös: Käsitöiden harrastajat neuvovat toisiaan verkossa

HS: Tasa-arvoa päätöksiin huoltajuudesta
Poikiensa kohtaloa sureva isä

Mirjam Nordström toi esille (HS Mielipide 16. 5.), että naiset eivät ole syypäitä miesten epätasaarvoon. Hän sanoo, että mies kokee olevansa epätasa-arvoinen naisten hakiessa avioeroa. Edelleen hän jatkaa, että "näin voi olla, mutta miksi naiset hakevat eroa?" Onko tästä pääteltävissä, että on oikein, että isät ovat heikoilla erotilanteissa?

Erityisesti isät ovat täysin altavastaajia huoltajuusriidoissa. Huomaamattaan Nordström sanoo, että naiset pärjäävät eronkin jälkeen lasten kanssa. Juuri tästähän on kyse.

Olisi varmasti paljon vähemmän syrjäytyneitä isiä, jos isillä olisi nykyistä suurempi oikeus lasten tapaamisiin ja jos isät edes joskus saisivat lasten (erityisesti poikiensa) huoltajuuden. Suurin syy eroisien syrjäytymiseen on ehdottomasti lasten menetys.

On hämmentävää, että isien roolia huoltajana ei vieläkään käsitellä alkuunkaan tasavertaisesti äitien kanssa. Nykyisät on melkein huijattu toimimaan kuin kunnon isät heidän saamatta kuitenkaan tasapuolista kohtelua erossa. Erityisesti sosiaalitoimen selvitykset lähtevät siitä, että äiti on tietysti paras huoltaja, ellei toisin selkeästi todisteta.

Kolmivuotiaan pojan isä pitää tärkeänä (HS Mielipide 16. 5.), että persoonallisuushäiriöiset vanhemmat tunnistettaisiin lapsiriidoissa. Kokemukseni mukaan ei käräjäoikeus eikä hovikaan selvitä mitään. Ne vain tukeutuvat sosiaalityöntekijän selvitykseen. Vaikka äiti tekee kaikkensa eristääkseen ja vieraannuttaakseen 8- ja 13-vuotiaat poikani isästään, ei oikeus ota siihen kantaa.

13-vuotias poika on sosiaalitoimen psykologille kertonut haluavansa asua puolet ajastaan isän luona. Oikeuden mielestä äiti saa kuitenkin estää pojan tapaamisen isänsä kanssa, vaikka lain mukaan yli 12-vuotiaalla pojalla on oikeus omasta tahdostaan tavata isäänsä juuri niin paljon kuin haluaa myös määrättyjen tapaamisaikojen ulkopuolella. Jos poika muuttaa isänsä luo, häntä ei mikään taho sieltä hae pois.

Kun äiti estää pojan ja minun tapaamiset, ei mikään viranomaistaho auta poikaa: ei lastensuojelu, ei lastenvalvoja, ei poliisi, ei kukaan. Miten se on mahdollista? Vanhempien ollessa erimielisiä pakotetaan poika itse päättämään asumisestaan, mikä on kyllä varsin julmaa ja kohtuutonta.

Sairaanhoitajien tasa-arvoinen palkka

maanantaina, toukokuuta 17, 2010

Ajattelutapa vuosikymmenen takaa

HS: Miesten näkökulma esiin
Tommi Snellman

Jarmo Lius ja Lars Moberg (HS Mielipide 13. 5. ja 14. 5.) kiinnittivät huomiota samaan seikkaan kuin minäkin: sosiaali- ja terveysministeriön ja etenkin sen tasa-arvoyksikön naisvaltaisuuteen. Mielestäni jälkimmäisen täysin naisista koostuva kokoonpano on yksikön tarkoitus huomioiden vähintään koominen.

En miehenä uskalla edes kuvitella, mitä tapahtuisi, jos kyseinen yksikkö koostuisi pelkistä miehistä. Pahoin pelkäisin jonkun joutuvan vähintään kivityksen kohteeksi.

Olen itsekin huolissani meidän miesten tulevaisuudesta. Itse sain ensikosketuksen naispuolisten paremmuuteen akateemisissa aineissa yliopiston fuksiryhmässä. Huomasin suureksi ihmetyksekseni, että viidentoista henkilön ryhmässä oli lisäkseni vain neljä miespuolista.

Aluksi epäilin puhdasta sattumaa, mutta tilanne näytti muissa ryhmissä melko vastaavalta. Näyttää siltä, että naiset pärjäävät tulevaisuuden kannalta kriittisinä vuosina opinnoissaan huomattavasti paremmin, ja ovet yliopistoihin aukeavat huomattavasti helpommin kuin meille miehille.

Tämä peilautuu tulevaisuudessa väistämättä nykyistäkin enemmäntyöelämään asiantuntija- ja johtotehtäviä jaettassa.

Ottaen huomioon naisten alhaisemman halukkuuden riskinottoon eli yritysten perustamiseen olen myös huolissani siitä, minne kyseinen korkeakoulutettu työvoima sijoittuu.

Mielestäni ei ole väärin todeta, että nykyinen järjestelmä suosii naisia ja tietyllä tavalla tukahduttaa nuorille miehille tyypillisiä piirteitä. Jos ylioppilaskokeen painoarvoa korostetaan entisestään, pelkään tilanteen pahentuvan edelleen.

Ottaen lisäksi huomioon esimerkiksi miehiin kohdistuvan väkivallan todennäköisyyden, yliedustuksen syrjäytymis- ja vankitilastoissa sekä asepalvelusvelvollisuuden, peräänkuuluttaisin tänä feministisenä aikana lisää keskustelua tosiasiallisista ongelmista tasa-arvossa myös miesten näkökulmasta suppean rusinat pullasta -argumentoinnin sijaan.

oikeustieteen maisteri
Helsinki

HS: Vastakkainasettelu ei kuulu tasa-arvokeskusteluun
Heikki Kuha

Mirjam Nordström kirjoitti mielipidesivulla näkemyksetään miesten tasa-arvosta (HS 16. 5.). Hänen mukaansa miehet ovat itse syypäitä epätasa-arvoonsa, naiset eivät.

Hänen näkemyksensä edustaa ajattelutapaa vuosikymmenien takaa, jolloin uskottiin naistenkin kokeman epätasa-arvon johtuvan heistä itsestään, eikä tähän tarvittu mitään tasa-arvo-ohjelmia: asia ei ollut miesten ongelma.

Esimerkiksi perheväkivalta kuitattiin nalkuttamisella ja syyllistettiin uhria; mitäs jäävät väkivaltaiseen parisuhteeseen. Raiskauksen uhrejakin syyllistettiin ja uskottiin, että uhriksi joutuminen on vähintään osittain oma vika. Onneksi parisuhdeväkivaltaan suhtaudutaan jo paljon järkevämmin, etenkin naisten kokemaan parisuhdeväkivaltaan. Naisten vika oli myös alhaiset ansiot; "tehkää miesten töitä niin saatte miesten palkkaa".

Tämänkaltainen ajattelutapa lähtee sukupuolten vastakkainasettelusta: jos toinen sukupuoli saa tasa-arvoa, se on toiselta pois. Toivoisin että 2010-luvulla ymmärrettäisiin, että tasa-arvo yhteiskunnassa on kaikkien eduksi.

Se, että tasa-arvokeskustelu ei ole tasa-arvoista, on kieltämättä myös miesten vika. Miehet ovat olleet hiljaa ongelmistaan, ja miesasialiikkeet tuntuvat monelle vieraalta. Tässä naiset voisivat olla avuksi rohkaisemalla miehiä kehittämään tasa-arvoa ja keskustelemaan myös näistä asioista – monilla tasa-arvoa vaatineilla naisilla kun on varmasti kokemusta aiheesta.

Tasa-arvokeskustelun laajentaminen koskemaan miehiä innostaisi varmasti myös miehiä kehittämään tasa-arvoista yhteiskuntaa, mikä edistäisi myös naisliikkeiden tavoitteita.

Onneksi, kuten Sami Koivisto kirjoitti (HS Mielipide 16. 5.), miehet alkavat hiljalleen muuttua ja päästä pois yksitoikkoisesta ja ankeasta mieskuvasta, joka Suomessa on vallinnut. Nyky-yhteiskuntaan sopivampien avoimien ja tunteistaan puhuvien miesten määrä on onneksi kasvussa, etenkin nuorten miesten kohdalla.

Helsinki

Keskustelua miesten tasa-arvosta Hesarissa

sunnuntaina, toukokuuta 16, 2010

Nainen ei syypää

HS: Naiset eivät ole syypäitä miesten epätasa-arvoon
Mirjam Nordström

Hesarissa oli mielipidekirjoitus miesten epätasa-arvosta (13. 5.). Jäin ihmettelemään, miten muutamista kirjoituksessa esitetyistä asioista puhutaan epätasa-arvon nimissä.

Kun puhutaan naisten epätasa-arvosta esimerkiksi palkoissa, sen aiheuttaja on selvästi miesten ylivalta yritysten johdossa ja sitä kautta miesten suosiminen palkkauksessa. Mutta miten määritellään epätasa-arvoksi se, että miehet kuolevat aikaisemmin? Se on enimmäkseen kiinni miesten omasta elämäntyylistä. Naiset yrittävät patistaa miehiään lääkäriin, syömään terveellisemmin, liikkumaan, vähentämään alkoholin käyttöä ja niin edelleen. Mutta jos mies ei toimi näin, ei voida sanoa, että kyse on epätasa-arvosta.

Samoin kiinnittäisin huomiota väitteeseen, että mies kokee olevansa epätasa-arvoinen naisten hakiessa avioeroa. Näin voi olla, mutta miksi naiset hakevat eroa? Jos mies ei huolehti perheestään vaan ryyppää, käy vieraissa ja panee naisen passaamaan itseään, miksi nainen ei hakisi eroa?

Syrjäytyminen eron jälkeenkin on ihan oma valinta. Naiset pärjäävät eronkin jälkeen lasten kanssa: hoitavat lasten ruoat, asunnot, vaatteet, harrastukset ja koulutuksen, vaikka mies ei huolehtisikaan velvollisuuksistaan. Nainen ei ehdi siinä rumbassa surra: on ajateltava koko ajan, miten tästä kaikesta selviää.

Jos naiset pärjäävät opiskelussa, onko se epätasa-arvoa? Naiset opiskelevat, siitä se pärjääminen tulee. Ja kuitenkin hyvät paikat menevät miehille, vaikka naisella olisi mikä koulutus tahansa. Ja kun nainen yltää korkealle pallille, vaikkapa politiikassa, alkaa kova arvostelu.

Ottakaa miehet peili käteen ja miettikää, mitä itse voitte tehdä. Eivät naiset ole koko ajan tuomassa teille hyvinvointia, itse se on järjestettävä. Tasa-arvo syntyy siitä, että osapuolet arvostavat toisiaan ja ottavat yhdessä vastuun yhteisestä elämästä.

eläkeläinen
Espoo

HS: Mies ei huomaa veljensä huonoa oloa

Espoolainen miesaktiivi Jarmo Lius kirjoitti ansiokkaasti miesten pahoinvoinnista ja toivoi miesliikkeen yhtenäisempää aktivoitumista (HS Mielipide 13. 5.). Liuksen mukaan suomalaiset miehet kärsivät tasa-arvottomuudesta naisia kärjekkäämmin.

Olen ollut toimittajana työvuorossa kolmena viimeisimpänä kertana, kun Suomessa on sattunut massa-ampumisia. Niistä toivottavasti viimeinen, Sellon tapaus, sattui uudenvuoden aattona. Tuolloin päätin, että en enää koskaan vaikene, jos minulla on sanottavaa, joka tuntuu oikeasti tärkeältä. Päädyin Hesarin mielipidesivulla (2. 1.) toivomaan Suomeen uutta miehen mallia, entistä kommunikoivampaa.

Naiset ja homomiehet pitivät kirjoituksestani. Heteromiehet reagoivat siihen joko paheksuen miesten jatkuvaa syyllistämistä tai naureskellen. Eräässä mediakriittisessä televisio-ohjelmassa miestoimittajat aprikoivat hymyssä suin, mahtaako heidän lähipiiristään löytyä miehen mallia, joka edustaisi potentiaalista massamurhaajaa.

Suomessa ei ole miesten kunnioittamaa tunteista keskustelevan miehen mallia. Tonydunderfelteille ja jarisarasvuoille riittää naislukijoita ja -tukijoita, mutta miesten sakeissa heille korkeintaan nauretaan.

Pohjimmiltaan avointa, suvaitsevaa, tunnekylläistä ja välittävää miesmallia edustavia henkilöitä ei kirjoiteta tv-sarjojen päärooleihin. Saunassa alastomina keskenään puhumaan saaduista miehistä kertovaa dokumenttia ihastellaan ainutlaatuisesta taidokkuudesta ja ylistetään samalla todisteena siitä, että kyllähän suomalainen mies puhuu.

Suomalainen mies on mies, kun hän on hiljaisesti tottelevainen sotasankari, rahaa tekevä mukisematon perheen pää, tekninen taituri ja kyltymätön rakastaja, kun vaimo vaatii. Suomalainen mies kuolee alkoholistimarttyyrina, joka on uhrautunut "ympäristön vaatimalle" stressille. Suomalainen mies ei ole homo, sivari, rauhanaktivisti tai tunteistaan puhuva "mielialaongelmainen".

Suomalainen mies ei ylipäätään ole erilainen kuin muut miehet. Suomalaisen miehen pitää olla tavallinen ja mukisematta aina jonkin tossun alla. Se rooli vain pitää valita, jos haluaa tukea kanssaveljiltään. Eri tavoin toimivat ovat yksinäisiä susia.

Suomalainen mies on myös äärettömän sitkeä, huomioiva, luottavainen ja luottamuksen arvoinen, luova ja herkkä. Toinen mies ei kiitä häntä siitä.

Sydämellinen kiitos siis teille, tavalliset suomalaiset tosimiehet, jotka kysytte, kuinka voin, puhutte tunteistanne yhtä lailla miehille ja naisille, olette aidosti ja avoimesti sitkeitä, luovia, kommunikoivia ja herkkiä, olette itsestänne ylpeitä sellaisina kuin olette ja näytätte avoimesti ja lämpimästi kunnioitustanne vaimonne lisäksi myös erilaisille miehille. Teihinhän törmää päivä päivältä enemmän.

toimittaja

lauantaina, toukokuuta 15, 2010

Koulu tuottaa sukupuolijaottelua

Opettaja jakaa tytöt ja pojat eri leiriin
Koulu tuottaa vahvaa sukupuolijaottelua tyttöjen ja poikien välille. Tähän tulokseen tulivat suomen kielen opiskelijat Penni Pietilä ja Anne Norema havainnoidessaan oppitunteja helsinkiläisissä peruskouluissa ja lukioissa.

Sukupuolijaottelu itsessään ei Pietilää ja Noremaa hämmästyttänyt – onhan meillä jo vuosien ajan puhuttu siitä, miten eri tavalla tyttöjä ja poikia koulussa kohdellaan.

Yllättävämpää opiskelijoiden mielestä oli se, miten isolta osin sukupuolieron ja eriarvoisuuden tuottaminen tapahtuu huomaamatta ja kuin itsestään selvyytenä.

– Tasa-arvo on asia, jota kaikki opettajat sanovat kannattavansa. Enkä uskokaan, että kukaan tahallaan mollaa toista sukupuolta, Norema sanoo.

Nainen, näin sinullekin heruu palkankorotus

Tosimiehet

Pohjoismaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa on paljon hienoja periaatteita, jotka eivät enää ole voimassa. Olemme menossa alamäkeen.
Tasa-arvo ei enää tarkoita sitä, mitä se ennen tarkoitti. Suomalainen keski-iän ylittänyt terve heteromies, joka toimii yrittäjänä, on syvässä tasa-arvoloukussa, vaikka hän ei kuulu pieneen vähemmistöön. Juuri tästä syystä hän onkin ansassa.

Hyvinvointiyhteiskunnasta on tullut paapomisyhteiskunta. Omalla työllään pärjäävät ja muita kansalaisia työllistävät ihmiset ovat muuttuneet riiston kohteiksi.

Kun aikanaan vasemmistolaiset lauloivat työn orjista, niitä ovat nykyisin yrittäjät. He tekevät paljon töitä, tulotaso on keskimääräistä alhaisempi ja sosiaaliturva surkea. Ainoa asia, jonka yrittäjät ovat säilyttäneet, on ylpeys. Nyt onkin jännittävää seurata, kuinka kauan kestää ennen kuin yrittäjien hymy hyytyy ja ilme vääntyy vaativaksi.

Tasokeskustelun surkea taso netissä

perjantaina, toukokuuta 14, 2010

Tasa-arvoyksikkö

HS: Tasa-arvoyksikkö lienee jo tasa-arvoinen

Lars Moberg

Jarmo Lius kirjoitti (HS Mielipide 13. 5.) aina hyvin ajankohtaisesta asiasta, tasa-arvosta. Hän kirjoitti muun muassa sosiaali- ja terveysministeriön naisvaltaisuudesta.

Sosiaali- ja terveysministeriön alaisuudessa toimiva tasa-arvoyksikkö edistää heidän omien nettisivujensa mukaan "sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamista valtionhallinnossa", mitä se lie tarkoittaakin. Omassa yksikössään he ovat tässä jo ilmeisesti onnistuneet, sillä se koostuu ainostaan neljästätoista naispuolisesta työntekijästä.

mies
Mäntsälä

The Missing Pieces of April: The Gender “Gap”

How Your Son Could End Up on the Sex Offender List

Valittamisen ihanuus ja kurjuus

torstaina, toukokuuta 13, 2010

Pakit naiselle

Pakit saivat pussailija-Leenan raivon partaalle, katso video!

Conservative Misandry

Vitsi

Ikäpreferenssit nettideittailussa

Miehet huomioon

HS: Milloin miesten pahoinvointiin aletaan tosissaan puuttua?
Jarmo Lius

Milloin miesten pahoinvointiin aletaan tosissaan puuttua?

Meille miehille kuuluu huonoa. Elinikämme on seitsemän vuotta liian alhainen, nautimme vain lyhyen ajan maksamistamme eläkkeistä, työpäivämme ovat pitkiä, työperäiset onnettomuudet vaivaavat meitä.

Meillä menee heikosti myös perheissä. Liki kaikki avioerot ovat naisten hakemia, saatamme herkästi menettää lapsemme ja kotimme avioerossa, jäämme yksin, koska elatusvelvollisuus heikentää uusperheiden taloutta.

Myös sosiaalisesti meillä menee heikosti. Lähes kaikki vangit ovat miehiä, oikeudet tuomitsevat miehet raskaasti, pojat päätyvät koulupudokkaiksi. Asunnottomat ja syrjäytyneet ovat valtaosin miehiä, ja itsemurha on monen miehen pahoinvoinnin päätepysäkki.

Meillä menee heikosti yhteiskunnassa, johon hyvinvointia tuottaa sosiaali- ja terveysministeriö. Ministeriö on lähes tasaprosenttisesti naisvaltainen instituutio. He jakavat hyvinvointia. He tarjoavat palveluja. Heidän kauttaan asunnottomat saavat tukea. Terveydenhoito on heidän vastuullaan. He tekevät. Me miehet kärsimme.

Samoin opetusministeriö on naisvaltainen. Heidän vastuullaan on opetuksen järjestäminen ja koulumenestys. Pojat eivät menesty kouluissa.

Yliopistoissa naistutkijat tutkivat yhteiskunnan rakenteita ja kehittävät niitä. Naisilla menee hyvin. Naisten elinikä on huiman korkea, opinnot sujuvat erinomaisesti peruskoulusta yliopistoon, yhteiskunnan avustuksella naiset asuvat loistokkaasti kohdusta eläkeiän loppuun asti. Hyvinvointi kohdistuu naisiin.

Poliittinen eliitti on yhä useammin naisten eliitti. Eduskunnan naisverkosto syytää rahaa naistutkimuksiin, ohjaa rahaa naisyhdistysten pyörittämiseen, ohjaa valtion rahaa jopa omien puolueiden naisverkostoihin. Eduskunnan poliittiset naisverkostot jakavat rahaa mulle, mulle ja mulle. Meille ei jaeta. Syrjäytyneiden miesten osuus kasvaa avioero avioerolta. Pahoinvointi kasvaa ikävuosi ikävuodelta.

Vastedes on kiinnitettävä huomiota hyvinvoinnin tasa-arvoon. Hyvinvoinnin tasa-arvoa on mitattava kouluissa, työpaikoilla, eläkekerhoissa ja perheissä. On kiinnitettävä huomiota nykyisen palvelusektorimme mustiin aukkoihin, joihin miehet putoavat. On tarkkailtava terveydenhoidon pimeitä kattoja, joihin miehet taittavat niskansa.

Suomessa on joitakin miesten hyväksi toimivia yhdistyksiä. Ne kärsivät jatkuvasta resurssipulasta. Yhteiskunnalta heruu suhteettoman vähän tukea, eduskunnasta ei lohkea lainkaan.

Toki miehet saattavat olla yliedustettuina suuryritysten hallituksissa; silti kärsimme tasa-arvottomuudesta keskimäärin naisia kärjekkäämmin.

Miesliikkeiden olisi yhdistettävä voimansa, miesten on liittouduttava. Miesten liitolle eduskunnan olisi tarjottava taloudelliset resurssit tehdä hyvinvointityöstä tasa-arvoista.

HS: Poikien annetaan syrjäytyä koulussa
Juuso Erno

L.N väitti (HS Mielipide 7. 5.) poikia hyysättävän Suomessa. Tosiasiat kertovat toista: suurin osa koulupudokkaista ja syrjäytymiskierteeseen ajautuvista on poikia, pojat joutuvat useammin väkivallan uhreiksi, tekevät enemmän itsemurhia, kärsivät suuresti yksinäisyydestä sekä hyvien roolimallien puutteesta ja niin edelleen.

On koululaitoksen velvollisuus tehdä kaikkensa sukupuolten välisen tasa-arvon edistämiseksi. Tätä velvoitetta ei todellakaan voi kuitata vain nostamalla kädet pystyyn 7–16-vuotiaiden koulupoikien väitetyn laiskuuden ja vastuuttomuuden edessä. Myös pojista on koulutettava vastuuntuntoisia, innokkaita ja osaavia opiskelijoita. Koska tässä ei nykyisellä systeemillä onnistuta likimainkaan riittävästi, on poliittisten päättäjien velvollisuutena luoda viipymättä tavoiteohjelma tilanteen korjaamiseksi.

Pienenä kansakuntana meillä ei ole varaa haaskata poikien potentiaalia ja sietää heidän syrjäytymistään nykyiseen malliin. Poikien ja miesten tasa-arvo-ongelmien korjaaminen hyödyttäisi koko yhteiskuntaa, myös tyttöjä ja naisia. Siksi tarvitsemme kipeästi tasa-arvoista tasa-arvopolitiikkaa.

Miesten tasa-arvo ry:n puheenjohtaja

keskiviikkona, toukokuuta 12, 2010

Suhdannepuskuri

Kaarina Kailo: KÄÄNTEINEN TASA-ARVO
Kun verovaroja siis suunnataan luottokriisinkin hetkellä ensisijaisesti naisvaltaisten alojen sijaan rakentamiseen, tieinvestointeihin ja miesaloille, on selvää, että naisaloja ja naisia kohdellaan suhdanne-puskureina. Naisia on yli puolet ihmiskunnasta. Kyse ei saa olla enää siitä, miten he voivat edistää yritysmaailman kilpailukykyä vaan kuinka voimme korvata uusliberalistisen talouskokeilun ekososiaalisesti kestävän tulevaisuuden yhteiskuntavisioilla. On täysin kestämätöntä, että Kreikan, Islannin ja muiden maiden naisvaltaisen julkisen sektorin naiset alistetaan sille menokurille, lomautuksille ja supistuksille, joilla pörssirosvojen keinottelun seuraukset kuitataan. Mutta siitähän on kyse.

Kysely: Suomalaiset tyytymättömiä seksielämäänsä

French Finance Minister Christine Lagarde: Constant Efforts Required to Realize Women’s Power

Vanhojen miesten seksuaalisuuden vapauttaminen

keskiviikkona, toukokuuta 05, 2010

Sovittelua tarvitaan

Lähisuhdeväkivaltaa pitää voida sovitella
Naisjärjestöt vastustavat lähisuhdeväkivallan sovittelua. Kantansa ne perustavat tutkimustiedon sijasta ideologioihin ja asenteisiin.

Lähisuhdeväkivalta yksinkertaistetaan helposti vain naisiin kohdistuvaksi patriarkaaliseksi vallankäytöksi. Feministinen teoria ei kuitenkaan riitä selittämään lähisuhdeväkivallan kokonaisuutta. Väkivallan tekijöinä voivat olla myös naiset. Uhreja taas voivat olla lapset, vanhukset, sairaat ja vaikkapa omaishoitajat. Yhtä lailla väkivaltaa esiintyy samaa sukupuolta olevien suhteissa.

Myös laki tarjoaa lähisuhdeväkivaltaan liian kapean näkökulman. Rikosoikeus rajoittuu säädöksiä rikkovaan tekoon, eikä se ota huomioon ympäröivää todellisuutta.

Jukka Relander: Kehitysapua miehille

Men suffer depression in silence as GPs 'only trained to spot condition in women'

Haaremin pito on hauskempaa

tiistaina, toukokuuta 04, 2010

Ansiotaso vs. palkkataso

Pauli Sumasen haastattelu televisiossa (kannattaa katsoa)

Women doctors are safer. So why are medical chiefs worried there are so many of them?
The problem is that women will form the majority of UK medics after 2017, thanks to a ten-fold rise in their numbers entering training. Most of them will be in their childbearing years.

In order to continue working, they will need proper support while starting families, as well as careers where they can happily combine work with raising children. But an array of official reports reveals how the NHS is sorely failing to meet this need.

The result is a time-bomb for patient care, with the health service facing significant shortages in crucial hospital specialties as young women doctors head instead to the few areas of the health service where they can mix work and family.

Thus the paucity of childcare support and female-friendly practices in the NHS not only damages the prospects of thousands of female medics, it also jeopardises the future of healthcare for everyone in Britain.

Parinvalintarasismi

lauantaina, toukokuuta 01, 2010

Maalarin ammatista

HS: Maalarin ammatista on vääriä mielikuvia
Johanna Elonen

Helsingin Sanomien kirjoitus maalareista (Kotimaa 28. 4.) ei ollut mielestäni mitenkään fiksuja tyttöjä alentava kirjoitus, niin kuin Outi Tommila sen koki (HS Mielipide 29. 4.). Näin kentän näkökulmasta katsottuna siinä tuotiin aivan oikein esiin se ongelma, joka maalausalalla on ollut nähtävissä jo muutaman vuoden.

Television sisustusohjelmien lisääntymisen myötä tyttöjen hakeutuminen maalarin ammattiin on kasvanut. Valitettavasti nämä kyseiset ohjelmat antavat aivan eri kuvan maalarin ammatista kuin mitä se todellisuudessa on. Monet tytöt tulevat opiskelemaan väärien mielikuvien perusteella.

Maalareita työllistää eniten perinteinen rakennusala, jossa maalataan katto- ja seinäpintoja ihan tavallisella maalarinvalkoisella maalilla.

Tässä kohtaa kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa. Usein tytöt haluaisivat esimerkiksi koristemaalareiksi, jossa maalareista on jo ylitarjontaa. Rakennusmaalareista vastaavasti on taas pulaa.

Kun osa tytöistä huomaa, ettei maalausala olekaan niin ihmeellistä, he hakeutuvat muulle alalle. Siksi maalausalan ammattioppilaitoksiin tarvittaisiin myös poikia opiskelemaan, jotta vaje rakennusmaalareissa saataisiin täytettyä.

Mielestäni ammattioppilaitokset voisivat kehittää opetustaan vastaamaan nykyisiä tarpeita. Sinne tarvittaisiin erikseen rakennus- ja koristemaalarilinjat.

Näin opiskelijatkin hakeutuisivat itselleen sopivammaksi katsomalleen linjalle, ja alalle saataisiin oikeassa mittasuhteessa erikoistuneita maalareita.

puheenjohtaja
Helsingin maalarit

HS: On reilua järjestää maalariksi haluaville soveltuvuuskoe
Tuomo Kokko

Ruokolahden peruskoulun 9.-luokkalaisten vanhempainillassa muutama kuukausi sitten esiteltiin mahdollisuuksia jatko-opiskeluun.

Etelä-Karjalan ammattiopiston edustajat luettelivat useita ammattitutkintoja, joita heidän oppilaitoksessaan olisi mahdollista tavoitella. Yhdistelmäajoneuvon kuljettaja ja rakennusmaalari olivat ainoat, joiden yhteydessä mainittiin sana "soveltuvuuskoe".

Ymmärsin rekkakuskin tarvitsevan ainakin tarkat aistit ja tietynlaiset motoriset kyvyt, mutta kysyin, mikä ratkaisee soveltuvuuden nimenomaan maalariksi.

Infotilaisuutta vetävältä naiselta sain mielenkiintoisen vastauksen. Viime aikoina etenkin tytöt ovat innokkaasti hakeutuneet maalarinkoulutukseen ja siitä tietysti ovat myös suoriutuneet. Kun ammattilaisena tulee aika siirtyä työelämään – maalarina siis raksalle hommiin – ei kiinnostus enää olekaan entisellään.

Hiukan kärjistäen: ne naiset, jotka tahtovat oppia maalaamaan, eivät halua työskennellä maalareina, mikä tietysti onkin eri asia.

Tässä esimerkissä koulutusjärjestelmä siis ei ole kyennyt tarjoamaan riittävästi ammattilaisia työmarkkinoille.

Etelä-Karjalan ammattiopisto on reilu ja tasapuolinen järjestäessään soveltuvuuskokeita.

Reilua oli myös tunnustaa, että kokeet tarvitaan käytännössä juuri tyttöjen motivaation selvittämiseksi.