sunnuntaina, joulukuuta 27, 2015

Mamuraiskausten ja suomiväkivallan oleellinen ero

Mamuraiskaukset ovat tyypillisesti ns. puskaraiskauksia, joissa raiskaus tulee naiselle enemmän tai vähemmän ullatuksena.

Suomiväkivalta naisia kohtaan tapahtuu sen sijaan parisuhteen sisällä tai muunlaisessa parisuhteen muodostuksen kontekstissa - harvemmin täydellisenä ullatuksena.

Mamuraiskaukset rajoittavat naisten vapautta liikkua

Ulkona päivystävä ullatusraiskauksen uhka rajoittaa naisten ja tyttöjen liikkumisvapautta.


Mamuraiskausten mielenkiintoinen piirre feministisestä näkökulmasta katsottuna on niiden valtaulottuvuus naisten vapauden riiston näkökulmasta katsottuna. Voisi kuvitella, että feministit haluaisivat lutkamarssinsa takaisin naisten liikkumisvapauden turvaamiseksi.



Mamuraiskaukset ylläpitävät rakenteellista väkivaltaa naisia kohtaan, jota vastaan feminismin luulisi taistelevan täysin voimin.

Parinvalinta, parinvalinta, parinvalinta

Suomalaisen parisuhdeväkivallan välttäminen on lähes täysin naisen omissa käsissä. Pitää vain valita sellainen partneri, joka ei ole väkivaltainen tai joka on naista itseään heikompi.



Jostain kumman syystä naiset haluavat ehdoin tahdoin valita itselleen tunnetusti väkivaltaisen partnerin ja kun murha tapahtuu, feministit ovat sormi pystyssä julistamassa suomalaisen miehen surkeutta.

Parisuhdeväkivalta ei kuitenkaan edusta sellaista naisten vapautta rajoittavaa väkivaltaa, mitä puskaraiskaukset ovat.

Järkevällä parinvalinnalla nainen pystyy estämään joutumisensa parisuhdeväkivallan uhriksi, eikä valinta useinkaan ole edes vaikea - pelkkä vilkaisu miehen naamaan tai parisuhdehistoriaan riittää paljastamaan riskit.

Miksi feministit syyttävät suomimiehiä?

Kuten yllä osoitin, mamuraiskaukset rajoittavat naisten vapautta paljon enemmän kuin suomimiehen tekemä parisuhdevalta, jonka välttäminen on täysin naisen omissa käsissä.



Siitä huolimatta feministit syyllistävät suomimiehiä 6-0, samalla kun he vaikenevat mamujen tekemistä raiskauksista. Miksi?
  1. Manumiehet ovat suominaisiakin ylempänä uhrihierarkiassa. Itseä suurempaa "uhria" on hankala syyllistää näyttämättä sydämettömältä.
  2. Feministit taistelevat rahasta ja vallasta suomalaisia eliittimiehiä vastaan. Hyökkääminen vallattomia mamumiehiä kohtaan ei palvele tuota tavoitetta millään tavalla.
Lähes joka päivä uutisoidaan uusista ullatusraiskuksista, mutta feministit ovat hiirenhiljaa odottaen tilaisuutta syyllistää suomimiestä, koska suomimiehen syyllistäminen palvelee feministien valtatavoitteita.

Mamumiesten syyllistäminen nostaisi suomalaista miestä korokkeelle ja sitä feministit eivät halua missään tapauksessa, koska suomalaisen miehen huono maine on feminismin elinehto.

perjantaina, joulukuuta 25, 2015

Naisen korkean markkina-arvon salaisuus

Vauva-palstalla keskustellaan otsikolla Minuun rakastutaan nyt, kun olen laiha – ja itse olen menettänyt uskon aitoon rakkauteen:  



Laihtuneen naisen päässä syttyy toisinaan markkina-arvovalaistumisen lamppu.
-15kg ja yhtäkkiä miehet kuolaavat perääni. Haluavat olla kanssani, sanovat että olen heidän elämänsä rakkaus. Itse olen nyt tosissaan alkanut uskoa, että mies rakastuu vain naisen ulkonäköön. Sama ihminen minä olen kuin ennenkin, en sen itsevarmempi, en sen mukavampi.

Te, jotka tuskailette sitä, että miehet aina jättää tai eivät kiinnostu. Kokeilkaapa huviksenne laihduttaa normaalipainon alarajoille ja katsotaan tilannetta uudestaan. Naurettavaa, mutta totta.
Tietoisuus markkina-arvotodellisuudesta voi olla tuskallinen.
  • Ei kauheasti kiinnosta enää miesten antama huomio kun tietää mihin se aina lopulta perustuu. 
  • Laihdutin 20kg ja nyt miehet tulevat juttelemaan ja pyytävät numeroani. Ennen minuun päin ei edes katsottu. Olin kuin ilmaa. Tosirakkauteen en usko minäkään, juurikin tämän kokemuksen takia.


torstaina, joulukuuta 24, 2015

Yle ryhtyy yhteistyöhön miesvihasivuston kanssa

YLE ryhtyy yhteistyöhön miesvihamielisen Vice-median kanssa.


Viimeisimpinä miesvihakirjoituksena esille on noussut The Year in Male Tears.


Kirjoitus “MISANDRY’S HERE TO STAY”: VICE Confirms They’re Anti-Men Scumbags huomauttaa aiheesta seuraavaa:
Sometimes you see a column so brazen that you think it must be a joke. That’s what happened to me early this morning when I was reading a recent piece from VICE titled: The Year in Male Tears. I kept thinking this must be some kind of humorous take, or a comedy routine I was just missing out on somehow. “Maybe I’m just not getting it,” I thought. However, by the time I got to the end, it was clear that this whole fucking thing was quite serious.

maanantaina, joulukuuta 21, 2015

Ekofeminismin virheellinen maailmankuva

Vihreän Tuuman feministinumero tosiaankin pullistelee feminismiä.

Mukana on myös vihreän feminismin esittelyä.


Kirjoituksessa todetaan seuraavasti:
Ovatko ympäristöongelmat miesten syytä? Kysymys on provosoiva. Ekofeministinen ajattelu ei pyri osoittamaan syyllisiä, vaan huomauttamaan, että samankaltainen alistava rakenne koskee usein yhteiskunnan suhtautumista sekä luontoa että naisia kohtaan.
Syyllisistä ei ole tietoa, mutta naiset ovat uhreja. Syyllisten päätteleminen lähtöasetelmasta käsin ei ole järin vaikeaa.
"Yhtenä esimerkkinä toimii seksualisointi", Aaltola sanoo. Hän mainitsee feministisen kulttuuriteoreetikko Carol Adamsin tunnetun teoksen The Sexual Politics of Meat (1990), jossa Adams tuo esille tapoja, joilla naisten seksuaalinen objektifiointi ja eläinten nimeäminen lihaksi tukevat toisiaan: "Molemmissa itse elävä yksilö on 'poissaoleva' – yksilö katoaa lihallisuuden alle.
Vihreät feministit eivät huomaa tai tunnusta, että miehiä kohdellaan yksilöimättöminä lihakimpaleina paljon enemmän kuin naisia. Miehiä myös kohdellaan eläinten kanssa samankaltaisesti teuratettavina olevana massana.

Kun esimerkiksi pelissä tai elokuvissa on joukko kuolemaan joutuvia persoonattomia sotilaita tai pahiksia, he ovat lähes poikkeuksetta miehiä.

Armeijassa miehiltä viedään yksilöllisyys, jolloin heistä tulee kuolemalle altisteista persoonatonta massaa, eli teuraskarjaa.

Yhteenveto

Kun naisia objektivoidaan seksuaalisesti, kyse on naisten seksuaalisuuden suuren arvon tunnustamisesta, eikä suinkaan persoonan poistamisesta surmaamisen helpottamiseksi.

Kun kuolemaan lähteviltä sotilailta viedään persoona, kyse on teuraskarjan kohteluun verratavasta persoonan häivyttämisestä.

Ekofeminismin perusta on virheellinen kuvitellessaan, että naisten seksuaalisuuden palvominen on enemmän verrannollinen eläinten teuraskarjamaiseen kohteluun kuin miesten kohtelu persoonattomina sotilaina.

sunnuntaina, joulukuuta 13, 2015

lauantaina, joulukuuta 12, 2015

Feministeille vitsailija lensi ulos feministifyhmästä

Iida Sofia Hirvonen kirjoitti ylioppilaslehteen jutun Näin olet hyvä feministi.
Älä koskaan vitsaile. Näin voit ehkä välttyä loukkaamasta tapaamiasi ihmisiä. Jos joku sanoo jotain väärin, huomauta hänelle siitä heti ja anna sitten kick bänniä.
Feministiryhmää Iida Sofian jutut eivät naurattaneet.


LUE MYÖS:

Voitaisiinko jo heittää feminismi roskikseen?

Ylilaudan keskustelu aiheesta.

Feminististä tasa-arvosontaa opetushallituksesta

Opetushallituksen julkaisu Opas sukupuolen tasa-arvon edistämiseen perusopetuksessa levittää feminististä propagandaa valtion tuella.




Aluksi opas väittää seuraavasti:
Sekä naiset ja tytöt että pojat ja miehet kohtaavat epätasa-arvoa, naiset kuitenkin miehiä useammin.
Mitään lähdeviitettä vertailevalle tutkimukselle tasa-arvongelmien jakaantumisesta sukupuolten välillä ei kuitenkaan esitetä.
Kansanomaisesti puhumme tyttöpojista ja poikatytöistä.
Ei missään kansanosassa puhuta "tyttöpojista", mikä kuulostaisi pahimman luokan loukkaukselta poikaa kohtaan. Poikatyttö on sen sijaan positiivinen tai neutraali termi.
  1. Tutustutaan YK:n kestävän kehityksen ohjelmaan vuosille 2016 - 2030 ja otetaan selvää, miten monin tavoin tyttöjen ja naisten aseman parantaminen vaikuttaa köyhyyden vähentämiseen ja kehitykseen.
  2. Ihmisoikeusajatteluun liittyen käsitellään laajasti naisten ja tyttöjen asemaa eri kulttuureissa ja eri aikoina.
Tytöt, tytöt, tyttöjen asema jne.
On todettu, että pojat saavat usein parempia arvosanoja kuin heidän osaamisensa edellyttäisi, ja tyttöjä arvioidaan vastaavasti ankarammin. Voi olla, että pojat saavat pienestäkin työstä enemmän kiitosta kuin tytöt.
Just joo.

perjantaina, joulukuuta 11, 2015

Feministille oikosulku pakolaisista

Eveliina Talvitie on tuttu äärifeministisistä tuuttauksistaan ja miesten mollauksesta.


Pakolaisvyöry näyttää aiheuttaneen feministillemme aivojen oikosulun, mikä voidaan havaita viimeisimmästä kolumnista Patriarkaatin raskas hengitys.
On maita, joissa naisen asema on jotain aivan muuta kuin meillä Suomessa. Näin muotoiltuun todellisuuteen on tarrauduttu viime aikoina usein. Ratkaisua kaivetaan omasta navasta. Joku vallanpitäjä kysyi vastikään, miten ”parrakkaiden poikien arvostus naisia kohtaan saadaan muutettua normaalille tasolle”.

Itä-Suomen yliopiston tutkijatohtori Tiina Sotkasiira kysyi Facebook-sivullaan. Herätteleekö kriisitietoisuutta ulkomaalaisten Suomeen tulijoiden lukumäärä vai heidän sukupuolensa.

Sotkasiira arvioi, että kyse ei ole vain siitä, että pelätään. Kyse on vallasta: ”Poliittinen ja taloudellinen valta on perinteisesti keskittynyt miehille. Hegemoniaan sukupuolensa perusteella lukeutuvat saattavat tuntea olonsa uhatuksi, kun maahan tulee nyt nuoria miehiä. Sankaruus, hallinta ja resurssit jaetaan uudestaan”.

Hämmästyttävän monet tahot ovat juuri nyt osoittaneet huolensa juuri naisiin kohdistuvaan väkivaltaan liittyen.

Riemuitsisin, ellen kuulisi taustalta patriarkaatin raskasta hengitystä.

Kyseessä on ikiaikainen ja maailmanlaajuinen ongelma. Suomi on väkivaltainen maa. Maailma on väkivaltainen. Maailman, rakenteiden ja meidän kaikkien on muututtava.
Feministillä leikkaa tyypillisesti aivo kiinni, kun ulkomaalaisten laaja seksuaalinen väkivalta naisia kohtaan pitäisi saada jäsennellyksi niin, että lopulta suomalainen mies saadaan näyttäytymään suurimalta syylliseltä.

Lopputuloksena vinkasahtaneesta tavoitteesta on käsittämätön sekametelisoppa, josta patriarkaatti hyppää esille pelastavana terminä. Jos kaikki muu menee pieleen, kaiva esiin patriarkaatti, kuten jokaisen tiedostavan feministin opas kertoo.
”Poliittinen ja taloudellinen valta on perinteisesti keskittynyt miehille. Hegemoniaan sukupuolensa perusteella lukeutuvat saattavat tuntea olonsa uhatuksi, kun maahan tulee nyt nuoria miehiä. Sankaruus, hallinta ja resurssit jaetaan uudestaan”.
Eivät maahanmuuttajamiehet uhkaa millään tapaa vallas olevien miesten sankaruutta, hallintaa ja resursseja.

Maahanmuuttajamiehet uhkaavat kahta asiaa.
  1. Nuorten suomalaisnaisten liikkumisen vapautta ja seksuaalista koskemattomuutta.
  2. Tavallisten suomalaisten miesten pääsyä naissuhteisiin, koska miesenemmistön kasvaessa kilpailu lisääntyy.

torstaina, joulukuuta 10, 2015

Laasasen lista miesten tasa-arvo-ongelmista uusintana

Vuonna 2008 tein Laasasen listan miesten tasa-arvo-ongelmista Esittelin listaa Eve Mannun radio-ohjelmassa.

Laasen lista kokonaisuudessaan on luettavissa täältä.






Lähteet

Baumeister R. F. (2007). Is there anything good about men?
http://www.psy.fsu.edu/~baumeistertice/goodaboutmen.htm

Baumeister, R. F. & Tice, D. (2001). The social dimension of sex. New York: Allyn & Bacon.

Baumeister, R. F. & Vohs, K. (2004). Sexual economics: Sex as female resource for social exchange in heterosexual interactions. Personality and Social Psychology Review, 8 (4), 339–363.

Betzig, L. (1989). Causes of conjugal dissolution. A cross-cultural study. Current Anthropology, 30 (5), 654–669.

Bhrolchain, N. M. & Sigle-Rushton, W. (2004). Gender contrasts in partner supply: marriage market estimates and their implications. Southampton, UK, Southampton Statistical Sciences Research Institute.

Blumstein, P. & Schwartz, P. (1983). American couples. New York: Morrow.
http://eprints.soton.ac.uk/8159

Borchorst, A. (2001). Valtiofeminismi ja femokraatit. Teoksessa C. Bergqvist, A. Borchorst, A-D.

Christensen, V. Ramstedt-Silén, N. C Raaum ja A. Styrkársdóttir (toim.) Tasa-arvoiset demokratiat?
Sukupuoli ja politiikka Pohjoismaissa. Helsinki: Edita. 178–179.

Browne, K. R. (2002). Biology at work. Rethinking sexual equality. New Brunswick, NJ: Rutgers University Press.

Buckle, L., Gallup, G. G. Jr. & Rodd, Z. A. (1996). Marriage as a reproductive contract: Patterns of marriage, divorce, and remarriage. Ethology and Sociobiology, 17, 363–377.

Campbell, A. (2002). A mind of her own. New York: Oxford University Press.

Choice for men (2007). "Choice For Men" (C4M), also known as "male abortion"
http://www.childsupportanalysis.co.uk/analysis_and_opinion/c4m/c4m_details.htm

Clawar, W. S. & Rivlin, B. V. (1991). Children held hostage: Dealing with programmed and brainwashed children. Chicago: American Bar Association.

Donnelly, D., Burgess, E., Anderson, S., Curry, R. & Dillard, J. (2001). Involuntary celibacy: A life course analysis. Journal of Sex Research 38 (2), 159–169.

Ensi- ja turvakotien liitto (2006). Miesten kokemuksia naisten tekemästä väkivallasta.
http://www.ensijaturvakotienliitto.fi/haetko_tietoa2/tietoa_perhevakivallasta/naiset_vakivallan_tekijoina/miehet_naisten_tekeman_vakivalla/

Farrell, W. (1988). Why men are the way they are. New York: Berkley.

Farrell, W. (1994). The myth of male power. New York: Berkley.

Farrell, W (1999). Women can’t hear what men don’t say. New York: Tarcher/Putnam.

Farrell, W. (2005). Why men earn more: The startling truth behind the pay cap – and what women can do about it. New York: Amacom.

Federal Reserve Board (2002). Shockingly wealthy women – News & Trends – Brief Article – Statistical Data Included.
http://findarticles.com/p/articles/mi_m0ICC/is_10_70/ai_87700810/pg_1

Gilmore, D. (1990). Manhood in the making: Cultural concepts of masculinity. New Haven, CT: Yale
University Press

Goldberg, H. (2000/1976). Hazards of being male. Surviving the myth of masculine privilege. Gretna, LA: Wellness Institute.

Global Finland (2007). Sukupuolten välinen tasa-arvo (gender equality).
http://global.finland.fi/gender/ngo/peruskasitteet.htm

Gutek, B. (1985). Sex in the workplace: The impact of sexual behavior and harassment on women men, and organizations. San Francisco: Jossey-Bass.

Hallitus (2005). Hallituksen tasa-arvo-ohjelma 2004–2007. STM:n julkaisuja.
http://www.stm.fi/Resource.phx/publishing/store/2004/12/hu1113290103627/passthru.pdf

Hallitusohjelma (2007). Pääministeri Matti Vanhasen 2. hallituksen ohjelma.
http://www.valtioneuvosto.fi/hallitus/hallitusohjelma/pdf/hallitusohjelma-painoversio-040507.pdf

HS (2008a). Lastensuojelussa lapsi etusijalle. Helsingin Sanomien mielipideosasto 19.04.2008.

HS (2008b). Naiset valmistuvat opinnoista miehiä useammin.
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Naiset+valmistuvat+opinnoista+miehi%C3%A4+useammin/1135236176009?ref=rss

Ilta-Sanomat (2007). Miessiivooja suututtaa uimahallin naisia.
http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=1392544

Jalovaara, M. (2007). The effects of marriage partners' socio-economic positions on the risk of divorce in Finland. Doctoral dissertation. University of Helsinki, Faculty of Social Sciences, Department of Sociology

Karjalainen, T. (2007). Halpoja ikämiehiä. Teoksessa A. Kotro ja H. T. Sepponen (toim.) Mies vailla tasa-arvoa. Helsinki: Tammi.

Kenrick, D. T. & Trost, M, R. & Sheets, V. L. (1996). Power, harassment, and trophy mates: The feminist advantages of an evolutionary perspective. In D. Buss and N. Malamuth (eds.) Sex, power, conflict:

Evolutionary and feminist perspectives. New York: Oxford University Press. 29–53.

Ketola, T. (2006). Kartoitus keskeisistä tasa-arvopoliittisista asiakirjoista muutamissa maissa. Liite 1 STM:n asiakirjassa Miehet ja tasa-arvopolitiikka.
http://www.stm.fi/Resource.phx/publishing/store/2006/10/hu1159775149254/passthru.pdf

Kitunen, T. (2007). Sosiaalityön näennäinen tasa-arvo. Teoksessa A. Kotro ja H. T. Sepponen (toim.) Mies vailla tasa-arvoa. Helsinki: Tammi.

Kotro, A. (2007a). Armeija – tasa-arvon sokea piste. Teoksessa A. Kotro ja H. T. Sepponen (toim.) Mies vailla tasa-arvoa. Helsinki: Tammi.

Kotro, A. (2007b). Pojat pulpetissa ja koulukeskustelun harhat. Teoksessa A. Kotro ja H. T. Sepponen
(toim.) Mies vailla tasa-arvoa. Helsinki: Tammi.

Kotro, A & Sepponen, H. toim. (2007). Mies vailla tasa-arvoa. Helsinki: Tammi.

Laasanen, H. (2005). Isyyshuijaus. Sosiologian kandidaatin tutkielma.

Laasanen, H. (2008). Naisten seksuaalinen valta. Jyväskylä: Multikustannus.

Lahelma, E. (2004). Tytöt, pojat ja koulukeskustelu: miten koulutuspoliittiset ongelmat rakentuvat? Koulu – sukupuoli – oppimistulokset. Opetushallituksen julkaisu.
http://www.edu.fi/julkaisut/netkoulusukuoppi.pdf

Lauerma, H. (2007) Myytti miehen vajavaisista aivoista. Teoksessa A. Kotro ja H. T. Sepponen (toim.) Mies vailla tasa-arvoa. Helsinki: Tammi.

Lehtonen, J. (2000). Heteronormatiivisuus ja miesten moninaisuus. Teoksessa J. Kempe (toim.)

Miesnäkökulmia tasa-arvoon. STM tasa-arvojulkaisuja. 15–18.

Light, A. (2004). Gender differences in the marriage and cohabitation income premium. Demography, 41 (2), 263–284.

Luoto, R. (2005). Sukupuolivaikutusten arviointi Kansanterveyslaitoksen tutkimusstrategiassa.
Kansanterveyslaitoksen julkaisuja.
http://www.ktl.fi/attachments/suomi/julkaisut/julkaisusarja_b/2005/2005b19.pdf

Länsimies, E. (2007) Lainsuojaton esinahka. Teoksessa A. Kotro ja H. T. Sepponen (toim.) Mies vailla tasa-arvoa. Helsinki: Tammi.

Malmi, P (2007a). Sama rikos, eri rangaistus. Teoksessa A. Kotro ja H. T. Sepponen (toim.) Mies vailla tasa-arvoa. Helsinki: Tammi.

Malmi, P. (2007b). Mitä uutta annettavaa miestutkimuksella voisi olla sukupuolijärjestelmien ja syrjinnän tutkimukselle? Miestutkimuksen päivät 2007-10-05, Turun Yliopisto.
http://www.miestutkimus.fi/Mita_miestutkimuksella_on_annettavaa_naistutkimukselle_1-0.pdf

Malmi, P. (2008). Discrimination against men: Appearance and causes in the context of a western welfare state. Tekeillä oleva väitöskirja. Versio 4.1.4 (2008-01-01)

Matero, J. (1996). Tieto. Teoksessa A. Koivunen ja M. Liljeström (toim.) Avainsanat, 10 askelta feministiseen tutkimukseen. Tampere: Vastapaino. 245–269.

Molm, L. (1997). Coercive power in social exchange. New York: Cambridge University Press.

Naisen turvallisuus (2005). Tilastokeskuksen kyselylomake.
http://www.optula.om.fi/uploads/flpdqtwp9q3z_1.pdf

Norberg-Schönfeldt, M. (2007). The phase-out of the nuclear family? Empirical studies on the economics and structure of modern Swedish families. Umeå University, Faculty of Social Sciences, Doctoral thesis.

Quinn, R. (1977). Coping with cupid: The formation, impact and management of romantic relationships in organizations. Administrative Science Quarterly, 22, 30–45.

Pahlman, I. (2000). Miehen asemasta hedelmöityshoidoissa. Teoksessa J. Kempe (toim.) Miesnäkökulmia tasa-arvoon. STM tasa-arvojulkaisuja. 26–28.

Pakkanen, J. (2003). Valtavirtaistamiseen tarvitaan tutkimustietoa.
http://www.eurofem.net/valtavirtaan/vvtutkimustietoa.html

Pentikäinen (2002) Tasa-arvoperiaate ihmisoikeusperiaatteena. Kansainväliset ihmisoikeudet ja naiset – näkymättömästä näkyvämmäksi. Teoksessa A. Holli, T. Saarikoski ja E. Sana (toim.) Tasa-arvopolitiikan haasteet. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja.

Perheentupa, A-V. (1998). Miessakit ry:n visiosta, missiosta ja keskeisistä toimintamuodoista.
http://www.miessakit.fi/fi/urho/arkisto/voimalla_7n

Petäys, P. (2007) Terveydenhuollon unohtama mies. Teoksessa A. Kotro ja H. T. Sepponen (toim.) Mies vailla tasa-arvoa. Helsinki: Tammi.

Rhoads, S. E. (2004). Taking sex differences seriously. San Francisco: Encounter Books.

Rimpelä, M. (2007). Hyvinvointiosaaminen ja sukupuoli. Teoksessa A. Kotro ja H. T. Sepponen (toim.) Mies vailla tasa-arvoa. Helsinki: Tammi.

Roberts, L. (2007). Forget hard work – women would rather flirt their way to the top. Daily Mail.
http://www.dailymail.co.uk/pages/live/articles/news/news.html?in_article_id=433782&in_page_id=1770#StartComments

Roos, J. P. (2005). Turvakotien väärinkäyttö. Blogikirjoitus.
http://www.valt.helsinki.fi/blogs/jproos/post25.htm

Roos, J. P. (2007). Kirja-arvostelu Psykologia-lehdessä 2007.
http://www.valt.helsinki.fi/staff/jproos/baker.htm

Rose, E. (2005). Education and hypergamy, and the “success gap”. Technical report. University of Washington Department of Economics, Working Paper.
http://www.csss.washington.edu/Papers/wp53.pdf

Sarmaja, H. (1996). Turpaanvetoja. Teoksessa T. Hoikkala (toim.) Miehen kuvia. Välähdyksiä nuorista miehistä Suomessa. Helsinki: Gaudeamus. 10–57.

Sepponen, H. T. (2007a). Ennakkoluulon asiamiehet. Teoksessa A. Kotro ja H. T. Sepponen (toim.) Mies vailla tasa-arvoa. Helsinki: Tammi.

Sepponen, H. T. (2007b). Vihollinen vuoteessasi. Teoksessa A. Kotro ja H. T. Sepponen (toim.) Mies vailla tasa-arvoa. Helsinki: Tammi.

Scheinin, P. (2004). Sukupuolten mahdollisuudet koulutukseen Koulu – Sukupuoli – Oppimistulokset. Opetushallituksen julkaisu. 30–41.
http://www.edu.fi/julkaisut/netkoulusukuoppi.pdf

Siimes M. A. (2004) Murrosiän kriittiset vaiheet. Koulu – Sukupuoli – Oppimistulokset. Opetushallituksen julkaisu. 84–91.
http://www.edu.fi/julkaisut/netkoulusukuoppi.pdf

Sofian sohva (2007). Iltalehden neuvontapalsta.
http://www.iltalehti.fi/sofiansohva/200706016167530_ss.shtml

S.P.A.R.C. (2008) SPARC False Allegations FAQ. Separated parenting access & recourse center.
http://www.deltabravo.net/faq/false_ans2.php

STM (2004). Yhteenveto Ympärileikkaustyöryhmän muistiosta (2003:39) annetuista lausunnoista.
http://www.stm.fi/Resource.phx/ajank/lausu/lausyhtv/ympleik.htx

STM (2006). Miehet ja tasa-arvopolitiikka. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja. Koonnut Jouni Varanka.
http://www.stm.fi/Resource.phx/publishing/store/2006/10/hu1159775149254/passthru.pdf

STM (2008) Miehet ja tasa-arvo. Sosiaali- ja terveysministeriön nettisivu.
http://www.stm.fi/Resource.phx/vastt/tarvo/miehet/index.htx

Strauss (2007). Processes Explaining the Concealment and Distortion of Evidence on Gender Symmetry in Partner Violence.
http://pubpages.unh.edu/%7Emas2/V74-proofs-07.pdf

Studd, M. V. (1996). Sexual harassment. In D. Buss and N. Malamuth (eds.) Sex, power, conflict: Evolutionary and feminist perspectives. New York: Oxford University Press. 54–89.

Sund, R. (2007). Ero, isä ja huoltajuustaistelu. Teoksessa A. Kotro ja H. T. Sepponen (toim.) Mies vailla tasa-arvoa. Helsinki: Tammi.

Taipale, I. (2007). Hylättyjä vai hylkiöitä? Teoksessa A. Kotro ja H. T. Sepponen (toim.) Mies vailla tasa-arvoa. Helsinki: Tammi.

TANE (2007). Tasa-arvoasiain neuvottelukunnan esitys hallituksen tasa-arvotavoitteiksi 2007–2011.
http://stm.teamware.com/Resource.phx/vastt/tarvo/tane/tiedotteet/tied21032007.htx.i1103.pdf

Terveyskirjasto (2005). Itsemurhat.
http://www.terveysportti.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=suo00029

Tilastokeskus (2002). Tutkinnon suorittaneita 2,5 miljoonaa.
http://www.stat.fi/ajk/tiedotteet/v2002/051kous.html

Tilastokeskus (2004). Työtapaturmatilanne Suomessa vuonna 2004.
http://www.stat.fi/til/ttap/2004/ttap_2004_2006-06-15_kat_001.html

Tilastokeskus (2006). Koulutustaso nousee – korkea-asteen suorittaneiden osuus pysyy ennallaan.
http://www.stat.fi/tup/tietotrendit/tt_04_06_nuorten_koulutustaso2.html

Tilastokeskus (2007). Elinajanodote.
http://www.stat.fi/org/historia/elinajanodote.html

Times Online (2005). Women becoming richer than men.
http://business.timesonline.co.uk/article/0,,9561-1584732,00.html

Timperi, T. (2002). Tasa-arvosta. Urho 1/2002 Helmikuu.
http://miessakit.spike.emedia.fi/easydata/customers/miessakit/files/Liitetiedostot/URHO_1_2002.pdf

Timperi, T. (2007). Ei tasa-arvoa miehille! Urho 4/2007 Syyskuu.
http://miessakit.fi/easydata/customers/miessakit/files/Liitetiedostot/URHO_4-07.pdf

Timperi, T. (2008). Yhdistyksemme sisällöllinen perusta puntarissa.
http://www.miessakit.fi/easydata/customers/miessakit/files/Liitetiedostot/URHO_2-08.pdf

Turpeinen, M. & Toivanen, M. (2008) Perhe työssä, työ perheessä. Työn ja perheen yhteensovittamisen rajat ja mahdollisuudet työorganisaatiotoimijoiden, perheen ja sukupuolen näkökulmasta. Monikko-hanke.
http://www.monikko.net/docs/tyo_ja_perhe_4.pdf

Törrönen, H. (2000) Asuuko teilläkin pirttihirmu. Iltalehti.
http://www.nuleksen.net/etc/etcfiles/Documents/Pirttihirmu.txt

Wikipedia (2007). Men’s rights.
http://en.wikipedia.org/wiki/Men's_rights

Zohrab, P (2002). Sex, lies & feminism.
http://nzmera.orconhosting.net.nz/contents.html

keskiviikkona, joulukuuta 09, 2015

Vanhat suomifilmit opettavat markkina-arvoteoriaa

Katselin elokuvan Kyökin puolella, jossa pääosaa näytteli Helena Kara. Vedonlyönnin seurauksena Kara päätyy Haukan kartanon sisäköksi. Poispilattuna pidetty mamselli haluaa näyttää kykenevänsä kotitaloustöihin.

Elokuvan pariutuminen oli hauskaa katsottavaa markkina-arvoteorian näkökulmasta.




Sankariparin muodostavat tietenkin Kara ja Tauno Majuri ja lopulta kaikki parit päätyvät yhteen markkina-arvonsa edellyttämällä tavalla

Ennen häppy endiä Kara joutuu torjumaan kosiskelut elokuvan kahdelta ATM:ltä, Aatu-rengiltä vanhalta opettaja Hilpeläiseltä. 
  1. Ulkonäkörajoitteinen Piika-Iita (ensimmäisessä kuvassa oikealla) on ihastunut Aatu-renkiin (ensimmäisessä kuvassa keskellä), mutta Aatu ei tahdo lämmetä millään.
  2. Rehevä keittäjä Mimmi Muotoinen (ensimmäisessä kuvassa vasemmalla) odottaa kosintaa opettaja Hilpeläiseltä (kolmannessa kuvassa oikealla), mutta opettaja ei huomaa Mimmin ihastuneisuutta. 
Elokuvassa on tosiaan kaksi potentiaalisen vaivaannuttavaa kohtausta, jossa markkina-arvoaan ymmärtämättömät ATM:t yrittävät kosia talon kauneinta naista, eli Karaa. Kara joutuu antamaan molemmille pakit, ja hän antaakin pakit lempeällä tavalla.

Sekä Aatu-renki että opettaja Hilpeläinen joutuvat pakkien seurauksena romuttamaan rimansa, eli tyytymään kympin naisen sijaan kolmosen tasoisiin naisiin.

Voidaan kysyä, onko kyseessä onnellinen loppu muiden kuin sankariparin osalta. Iita ja Mimmi saavat miehet, joista kumpikin on ihastunut Karaan, mutta joutuvat vaihtoehtojen puutteessa tyytymään Iitaan ja Mimmiin.

perjantaina, marraskuuta 27, 2015

Paalasen vapaiden suhteiden seksuaalietiikka jättää norsun makuuhuoneeseen

Tommi Paalanen kannattaa liberaalia seksuaalietiikkaa. Sen perusidea on, että ihminen saa toteuttaa seksuaalisuuttaan niin kuin haluaa, kunhan se ei vahingoita muita ihmisiä tai vie heiltä mahdollisuutta samaan.

Paalanen sanoo seuraavasti "taistellessaan seksiin liittyvää moralisointia vastaan": 
Paalanen oli lukiossa, kun hän tutustui roolipelissä siroon punatukkaiseen tyttöön ja ihastui. Oli vain yksi ongelma: tytöllä oli kotikaupungissaan poikaystävä. Paalanen päätti, ettei se saisi estää rakkautta. Puolivahingossa hän oivalsi, että kykenisi jakamaan rakastettunsa toisen ihmisen kanssa.

Parin vuoden päästä Paalanen vakuuttui siitä, että haluaa suhteen, jossa seksiä saa harrastaa muidenkin kuin oman kumppanin kanssa. Hän oli jälleen etäsuhteessa ja kaipasi säpinää muulloinkin kuin viikonloppuina, joina näki tyttöystäväänsä.

”Minulle on aina ollut tärkeää, että pystyn itse ohjaamaan omaa elämääni. Se pätee myös ihmissuhteisiin ja seksielämään. En anna päätösvaltaa omasta seksuaalisuudestani muille, en edes omalle kumppanilleni.”

Nykyisin Paalanen ilmoittaa Facebook-profiilissaan olevansa ”avoimessa parisuhteessa”. Se tarkoittaa sitä, että Paalanen ja hänen avopuolisonsa solmivat suhteita myös muiden ihmisten kanssa. He ovat sitä mieltä, että elämä on hauskempaa, kun 13 vuoden seurustelun jälkeenkin saa kokea uutuudenviehätystä.

”Avoimiin suhteisiin suhtaudutaan samalla tavalla kuin tarinoihin, joissa oravanpyörästä hypännyt muuttaa aurinkorannalle bungalowiin: ajatellaan, että sen täytyy näyttää ulospäin hauskemmalta kuin se tosiasiassa on. Kun joku kieltäytyy hyväksymästä elämän ankeutta, se herättää pahennusta. Eihän yksi ihminen saa rohmuta kakusta enemmän kuin hänen kuuluisi.”

Paalanen vietti 38-vuotissynttäreitään, olohuoneessa istui yhtä aikaa monta Paalasen nykyistä ja entistä kumppania. Kaveriporukan peli-illoissa on tavallista, että osa osallistujista on harrastanut toistensa kanssa pelaamisen lisäksi myös seksiä.
Paalasen mielestä avoin suhde on yhtä vaikea tai helppo kuin parisuhde ylipäätään. Ihmissuhteessa on ihmisiä ja siksi myös eriäviä odotuksia, haluja ja tunteita.

”Uskon ajatukseen ’jos rakastat toista, päästä hänet vapaaksi’. Luotan siihen, että kumppanini haluaa olla minun kanssani, ja jos hän ei halua, se ei kontrolloimalla parane.”
Paalanen yrittää vähentää seksin harrastamiseen liittyviä moraalisia kustannuksia.

Paalanen jättää kuitenkin mainitsematta, että seksiin liittyy myös muita kustannuksia, eritoten seksin hankintaan liittyviä kustannuksia.
  1. Seksin harrastamisen moraalisen kustannukset
  2. Seksin hankinnan kustannukset
Moraaliset kustannukset voivat olla esim. yhteisön painetta, partnerin mustasukkaisuutta tai ihan vain omaan päähän juurtunutta moraalista estoisuutta.

Seksin hankinnan kustannukset ovat suuria eritoten miehille: siihen kuuluu seksipartnereiden etsintää heidän suostuttelemistaan seksiin.

Naisten kustannukset ovat moraalisia, miesten kustannukset liittyvät seksin hankintaan

Tyypillisessä tilanteessa naisille on tarjolla yllin kyllin seksiä, mutta vapaan seksin harjoittamisen tiellä on mm. moraalisia kustannuksia (ja lisäksi seksin harjoittamisen riskeihin sisältyviä kustannuksia tms.)

Keskiverron miehen seksiharrastusten tiellä ovat eritoten seksin hankinnan kustannukset. Seksin hankkiminen keskiverrolle miehelle on yleensä erittäin työlästä, aikaaviepää ja kallistakin.

Itse yritin hankkia runsaasti seksiä vuosia ja vuosia sitten. Prosessi oli erittäin työläs. Perjantait ja lauantait piti istua tappiin asti baarissa ja muu vapaa-aika kirjoitella nettideittiin kuin ruuneberi. Siitä huolimatta tulokset olivat laihoja, mutta eivät eivät olemattomia.

Tottakai keskiverron miehen sekstailuihin liittyy myös moraalisia kustannuksia, mutta ne jäävät pahasti seksin hankinnan kustannusten jalkoihin, eikä seksiä hamuavalla keskitasoisella miehellä ole juurikaan mahdollisuutta kiinnittää huomiota moraalisiin kustannuksiin. Tuloksena on usein creepyn tai epätoisen pelurin maine, mutta sitä on mahdoton välttää.

Paalasen utopia vapaasta parisuhteesta

Vapaa suhde on lähtökohtaisesti älytön vaihtoehto keskiverrolle miehelle. Siinä missä eukko kykenee hankkimaan kolme komeaa ja hyvin varusteltua mustaa miestä sormen näpsäytyksellä, keskivertomies joutuu tekemään kymmeniä tunteja töitä kellistääkseen jonkun baariruusun.

Tuskin eukkokaan olisi kovin tyytyväinen, jos hänen keskivertomiehensä käyttäisi kymmeniä tunteja viikossa seksipartnerien etsintään, vaikka suhteen ulkopuoliset seksisuhteet eivät häntä muuten häiritsisikään.

Kyllä kai keskivertoa miestä vituttaisi vallan ankarasti, jos eukko paneskeli ahkeraan muiden kanssa ilman mitään seksin hankinnan vaivaa, samalla kun itselle jäisi vain murusia.

Paalasen vapaan suhteen utopian lopputulos tavalliselle (seksiä rakastavalle) pariskunnalle olisi se, että eukko piehtaroisi päivät komeiden miesten tuottamien orgasmien kourissa, samalla kun mies käyttäisi päivänsä loputtomaan ja epätoivoiseen vonkaamiseen. Ainakin minua tuollainen tilanne vituttaisi armottomasti, vaikka sattuisinkin muuten olemaan valmis avoimeen suhteeseen.

Moraalisista kustannuksista vapaat ja moraalisesti tasa-arvoiset vapaat suhteet eivät suinkaan ole tasa-arvoisia, elleivät myös seksin hankinnan kustannukset ole tasapainossa. Ja seksin hankinnan kustannuksethan voivat olla tasapainossa vain silloin, kun nainen on susiruma ja mies komea kuin adonis. Silloin markkina-arvot suhteen aloittamiseksi ovat täysin vinksallaan.

torstaina, marraskuuta 26, 2015

Ehdan feministin tunnistaa suomimiehen mollaamisesta

Kempeleen raiskaus on kaivanut kivien koloista liudan ehtoja perusfeministejä, joilla on tulenpalava kiire osoittaa suomimiehen olevan kaikesta huolimatta se pahin piru.

Heidi Asplund todistaa väkevästi maahanmuuttajien olevan mukavia, kun taas syyllinen löytyy perus-Penasta.

Emma Kari huomasi tuttuun tapaansa feministin tähtihetken koittaneen.

Vihreän langan Annakaisa Suni tarjoaa tulistotukea kirjoituksessaan Mies raiskasi taas:
  • 47 prosenttia suomalaisista naisista on joutunut henkisen, fyysisen tai seksuaalisen väkivallan kohteeksi. Suomalaiset naiset myös pelkäävät väkivallan uhriksi joutumista EU-maiden naisista eniten.
 Lesbofeministi Tuija Saresma saa tilaa YLEstä:
Verkkovihan pyörteisiin päätyvät useimmiten tasa-arvon puutteita esille tuovat naiset ja maahanmuuttajat tai maahanmuuttoon myönteisesti suhtautuvat. Tämä ei ole sattumaa.
Molemmissa on kyse siitä, että valkoisten, miesten ja heteroseksuaalien etuoikeus alkaa murtua.

Yhteiskunta moniarvoistuu, naiset kulkevat kohti tasa-arvoa eikä Suomi ole enää paikka, jossa kaikki kantasuomalaiset jakavat samat arvot. Sellaista illuusiota ei voi enää pitää yllä.
Lilyn Minja Koskela avautuu otsikolla Rasistin keppihevoseksi en rupea!

Satu Hassi on aivan täpinöissään:

Kansan Uutisten Katri Immonen on hurmioissan otsikolla Ääripäät ja naiset, jotka ansaitsevat raiskauksen.
Raiskausten taustalla vaikuttaa raiskauskulttuuri, joka elää ja kukoistaa myös täällä Pohjoismaissa. Erityisesti raiskauskulttuuri elää niiden rasistien puheissa, jotka kaikkein äänekkäimmin tahtovat suojella valkoisia syntysuomalaisia naisia turvapaikanhakijoiden väkivallalta. Feministien tai pakolaisia puolustavien naisten raiskauksen toivominen on heille ihan ok. On ihan ok, uhata raiskauksella tai soittaa uhkaavia puheluita itselleen epämieluisille järjestöille. Joidenkin naisten raiskaaminen on oikeutettua. Minä en kaipaa näiden tyyppien suojelua. He pelottavat minua.
Ei saa luoda stereotyyppiä!

Arkkifeministi Suvi Keskinen avaa sanaisen arkkunsa stereotypisointia vastaan:
Mistä se alkoi? Alkoiko se tänä syksynä kun Ylen pääuutislähetys esitti rajoja kiinni vaativan mielenosoituksen puhenaisena äidin, jolle turvapaikanhakijoiden saapuminen Suomeen tarkoitti hänen vaaleiden tyttöjensä ahdistelua ja raiskauksia? Vai alkoiko se Helsingin Sanomien Kauhavaa koskevasta uutisoinnista, jossa muutamat paikalliset poliitikot ja asukkaat vastustivat turvapaikanhakijoiden majoitustilaa yläasteen naapurissa vetoamalla tyttöjen turvallisuuteen? Vai hyppäsikö se silmille keväällä tapahtuneen Tapanilan raiskaustapauksen jälkeen käydyistä keskusteluista? Nimittäin sellaisten väitteiden hyväksyttävyys julkisuudessa, joissa tiettyjen etnisten ryhmien miehet esitetään yhtenäisenä ryhmänä jonka jokainen jäsen on todennäköinen raiskaaja tai vähintäänkin velvollinen pyytämään anteeksi ryhmänsä puolesta. Viime ajoilta löytyy myös useita esimerkkejä siitä, että toimittajat esittävät ja itse muotoilevat tällaisia väitteitä kyseenalaistamatta niihin sisältyvää rasismia.
Suvi voisi kysyä kanssafeministeiltään, onko oikein luoda seksistisiä stereotyyppejä miehistä, jossa jokainen mies esitellään raiskaajana tai väkivallan tekijänä?

tiistaina, marraskuuta 24, 2015

Mieshoitajia syrjitään hoitotyössä

Kirjoitin aikaisemmin mieshoitajien syrjinnästä hoitotyössä.
TEHYn lehdestä löytyy vahvistus kirjoituksilleni:
 Pääkirjoittaja huomioi miesten ongelmat:
TYÖYHTEISÖN ainoana miehenä voi olla orpoa olla. Tässä numerossa käsitellään ilmiön varjopuolia tutkimustiedon valossa: hankalat ja aggressiiviset potilaat lankeavat helposti miehelle. Samoin tekniset tehtävät, jopa pienet remonttihommat. Mies saattaa kokea, ettei hänellä ole varaa olla heikko tai epäonnistua. Kun naiset purkavat stressiään ja työssä kokemiaan pettymyksiä toisilleen, mies valitsee vertaistuen puuttuessa pullon.
Pääkirjoittaja ei kuitenkaan osoita mitään aikomusta kitkeä mieshoitajiin kohdistuvaa syrjintää työpaikoilta.

maanantaina, marraskuuta 23, 2015

Nylenin omituinen käsitys patriarkaatista

Antti Nylen kirjoittaa otsikolla Jäähyväiset patriarkaatille.
Ennen vanhaan, kun patriarkaalista järjestystä ei uhannut mikään, kunnon miesten tunnuslauseena pahassa tilanteessa oli ”naiset ja lapset ensin”.
Naisilla ja lapsilla oikeastaan tarkoitettiin kaikkia heikompia. Oli vahvojen velvollisuus suojella heitä.

Se oli heidän kunnia-asiansa, kun taas käyttäessään valtaansa omaksi edukseen, etuillessaan, voimakas häpäisi itsensä toisten voimakkaiden silmissä.
Patriarkaatin suojelu koskee suppeassa muodossa vain omaa perhettä. Laajemmassa muodossa omaa heimoa ja laajimmassa muodossa omaa valtiota.

Patriarkaattiin kuului valta ja vastuu samassa paketissa.
Ennen vanhaan uhrautuminen oli miehekästä. Sehän oli vahvojen etuoikeus, luksusta, johon vain heillä oli varaa. Sen sijaan niille, jotka olivat heikkoja ja alistettuja sovitusti, uhrin asema oli normaalitilanne. Vaihtoehtoja olivat alistuminen, vahvempien armoille jättäytyminen ja kapina.
En ymmärrä tämän kappaleen sisältöä.

Nuorelle pojalle oli tosiaankin miehekästä laittaa henkensä ja terveytensä vaaraan muiden puolesta niin sodissa kuin vaarallisissa töissä. Se ei kuitenkaan ole mikään etuoikeus, vaan vahvan rooliopaineen sanelema pakko, koska nuoret miehet ovat arvottomampia ja siten helpommin uhrattavissa kuin nuoret naiset.
Nyt, kun patriarkaatti huojuu ja natisee eikä pian enää kenenkään alistettu asema ole sovittu asia, menneen maailman valtiaat, siis miehet, ovat uudessa tilanteessa.
Miehet ovat alistettuja esimerkiksi asevelvollisuudessa ja sitkeässä rooliodotuksessa tehdä vaaralliset työt. Pakko oman terveyden vaarantamisesta on alisteisuutta.

Miesten suuri enemmistö ei ole maailman valtiaita, vaan muiden puolesta uhrattavissa oleva resurssi.
Miehet kokevat siirtyneensä uhrin asemaan kulttuurin kokonaisuudessa. Tästä puhuu uusi reaktionaarinen miesasialiike. ”Mies on maailman neekeri”, julisti vintage-miehekkyyden puolustaja, kirjailija Timo Hännikäinen vuonna 2009.
Miehet eivät ole siirtyneet uhrin asemaan "siirtyneet", koska miehille ei edelleenkään anneta oikeutta olla uhreja heidän huonosta asemastaan huolimatta.

Mustia orjia käytettiin ulkotöissä kaivoksien vaarallisissa töissä, samalla tavalla kuin miehiä käytetään suhteessa naisiin.
Tavallaan tunteessa onkin perää: miehiltä ollaan paraikaa riistämässä jotakin – etuoikeuksia, joiden ei tosin olisi koskaan pitänyt heille kuuluakaan.
Mitä ihmeen etuoikeuksia? Asevelvollisuutta, miehiä vastaan suunnattua lainsäädäntöä... tms.?
Nationalismin, rasismin ja seksismin nousussa – jonka voi havaita paitsi kaduilla ja sosiaalisessa mediassa myös Suomen eduskunnassa – on sentään yksi lohdullinen piirre. Se on ääntä, joka syntyy patriarkaatin ja kaikkien metafyysisesti perusteltujen hierar­kioiden murenemisesta.
En ymmärrä Nylenin logiikkaa patriarkaatin murenemisesta.
Vanhassa maailmassa ei tarvinnut kirjoittaa esseekirjoja, joissa miehiä vannotetaan pitämään itsensä miehinä. Kukaan ei joutunut suremaan sitä, et­teivät edes neekerit enää ole neekereitä.

Meneillään oleva patriarkaatin luhistuminen vaikuttaa kaikkeen. Vaikka jäähyväisistä tuleekin pitkät, lopulta myös hierarkkinen jako ihmisiin ja eläimiin pettää ja ihmisen herruudelta menee perusta.
Eihän Suomessa ole ollut patriarkaattia, eli isänvaltaa, ainakaan vuosisataan. Suomessahan on vallinnut jo pitkään äitien, yksinhuoltajaäitien ja päiväkodin tätien hallitsema perheyksikkömalli, jossa miehet on syrjäytetty marginaaliin.
Lokakuussa uusfasistit osoittivat mieltään Suomen pakolaispolitiikkaa vastaan eli vastustivat apua tarvitsevien auttamista. Eräässä uutiskuvassa oli kyltti, jossa luki: ”Suomi ensin!”

Vanha herrasmiehen ohjenuora on jäänyt kauas taakse. Nykymies vaatii: minä ensin. Niin suuressa pulassa hän kokee olevansa.
Patriarkaatti on pitänyt aina huolen vain omistaan. Omasta perheestä ja omasta heimosta. Muita heimoja vastaan on sodittu tai parhaimmillaan jätetty oman onnensa nojaan.

Nationalistit, kuten Immonen, puolustavat vahvasti naisten ja nasten oikeuksia. Immonen ei aja kirjoituksissaan omia tai miesten oikeuksia juuri ollenkaan.

Miesasiamiehet ajavat miesten oikeuksia ja miesten tasa-arvoa - päinvastoin kuin nationalistit. Tavoite ei perustu pulassa olemisen kokemuksiin, vaan tilastoihin miesten huonommasta asemasta.
”Ihmiset ensin!” on tavallinen vastalause, kun joku yrittää puhua eläinten puolesta. Ajatuksena on, että vasta kun ihmisten paratiisi on valmis, voidaan ruveta tutkimaan, olisiko eläinten helvetissä jotakin paranneltavaa. Ajatuksena on poistaa toisten oikeudet asialistalta: ihmiset ensin, eikä heidän jälkeensä ketään.
Feministithän käyttävät juuri tuollaista periaatetta estäessään miesten tasa-arvon toteutumisen. He torppaavat miesten oikeuden tasa-arvoiseen huoltajuuteen ja lisääntymisoikeuksiin ja estävät miesten yhtäeläisen edustuksen tasa-arvotutkimuksessa ja tasa-arvohallinnossa. "Sitten kun naisten asema on saatu korjattua!, he huutavat.

Antti Nylenillä ei ole kaikki patriarkat heimoneuvostossa.

sunnuntaina, marraskuuta 22, 2015

Syy naisten itsekidutukseen

Lauri Malkavaara kyselee Hesarissa seuraavasti:
  • En muista, katsoinko aamulla peiliin. Voi olla, että en ole nähnyt ulkonäköäni päiväkausiin. Peiliin katsominen on turhaa, sillä näky on aina sama. Pesen itseni saippualla ja käytän deodoranttia, mutta muuta en iholleni lisää. Olisinko viime kesänä kerran pannut nenänpäähän aurinkorasvaa?
  • Istun tässä, kirjoitan tätä, ja toinen ihminen kävelee ohi. Panen hänet merkille jo kaukaa, sillä hänen kengistään lähtee terävä, säännöllinen kopina.Jo pelkästä äänestä voi päätellä, mitä eroa meissä on. Hänellä on XX-kromosomit, ja minulla on X ja Y. Hänellä on vaatteidensa alla erilaiset sukupuolielimet, hiukan erilainen ruumiinrakenne ja erilainen ääni. Ilmeisesti myös synnynnäisissä henkisissä ominaisuuksissamme on eroa, mutta onko sitä paljon vai vähän, siitä tiedemiehet ja -naiset eivät ole päässeet yksimielisyyteen.
  • On kuitenkin vielä yksi ero. Ohikulkijani käyttää joka aamu paljon aikaa ulkonäkönsä manipuloimiseen. Hän lisää erilaisia aineita hiuksiinsa ja muotoilee niistä kampauksen. Kasvojensa eri kohtiin hän lisää erilaisia kemikaaleja ja väriaineita. Erityistä huomiota hän käyttää silmiinsä. Niihin lisättäviä aineita voi olla puolen tusinaa. Sitten hän sonnustautuu vaatteisiin, jotka kiristävät ja puristavat mutta tuovat esiin hänen vartalonsa muotoja. Ja lopulta hän vetää jalkoihinsa korkeakorkoiset kengät, vaikka ne sattuvat jalassa ja niillä on vaikea kävellä.
Hänen aamutoimensa ovat niin pitkällinen ja hämmentävä toimitus, että minulla on kaksi kysymystä. Miten sukupuoliero voi olla tässä asiassa niin suunnattoman suuri? Ja miten ihmeessä naiset alistuvat tällaiseen itsekidutukseen?
Vastaus löytyy mm. kirjastani Naisten seksuaalinen valta.

Naisiin kohdistuu pariutumismarkkinoilla paljon suurempi kysyntä kuin miehiin, mikä tarjoaa naisille korkean seksuaalisen arvon.

Korkean seksuaalisen arvon ihmisille muodostuu paine käyttäytyä heidän arvonsa mukaisesti. Hiukan samalla tavalla julkkiksille muodostuu paine esiintyä korkean arvonsa edellyttämällä tavalla.

Jos ihminen on mies, vanha, ruma tai valtavan paksu, seksuaalinen markkina-arvo on lähellä nollaa, eikä motiivia itsensä ehostamiseen löydy helpolla. Kauniillekin naisille tuo aika koittaa yleensä vanhemmiten, jolloin asusteeksi riittävät vanhat pieruverkkarit.

Urheilu-analogia

Malkavaaran kysymykseen voi vastata myös seuraavalla analogialla.
  • Miksi huippu-urheilijat panostavat valtavasti suorituskykynsä manipuloimiseen, mutta tavalliset talliaiset eivät tee sen eteen paljon mitään?
Siksi, koska huippu-urheilija saa suuria hyötyjä kovasta panostuksestaan, mutta tavallinen talliainen saisi vain kipeät pakarat. Samalla tavalla kohtuullisen kaunis nainen saa ulkonäkönsä tuunaamisesta suurta huomioarvon nousua, mutta miehen markkina-arvo ei paljon nollasta nouse pynttäämisen määrästä riippumatta.

lauantaina, marraskuuta 21, 2015

Myyttejä ja tietoa postinjakelusta

MYYTTI: Postinjakajan työ koostuu postinjakamisesta.

Tämä lienee yleinen harhaluulo monelle ihmiselle. Tosiasiassa suurin osa (2/3) postinjakan päivästä koostuu postin lajittelusta ynnä muistä sisähommista postikonttorilla. (tai ainakin koostui silloin, kun minä olin postilla töissä).

Ensin postit pitää laittaa täsmälliseen jakojärjestykseen, ennen kuin piirille lähdetään. Ei posteja voi enää piirille lähtemisen jälkeen ruveta etsimään laukusta.
  1. Ensin postit lajitellaan postinumeroittain.
  2. Sitten posti lajitellaan piireittäin.
  3. Seuraavaksi postinjakaja lajittelee postin kerrostaloittain
  4. Lopuksi kerrostalot laitetaan kantojärjestykseen.
(Systeemeitä on toki olemassa erilaisia)

Kerrostalon jakojärjestykseen laittaminen ei aina ole aivan yksinkertaista, koska monissa kerrostaloissa jakojärjestys ei mene numerojärjestyksen mukaan.

MYYTTI: OK, posti ensin lajitellaan ja sitten jaetaan. Siinä on oleellinen postinjakelussa tarvittava tieto ja taito. 

Ei ole. Tavalliset ihmiset eivät yleensä arvaa, kuinka paljon postia tulee...
  1. ...virheellisillä ja puutteellisilla osoitteilla.
  2. ...poismuuttaneille ihmisille. 
Suuresta osasta postilähetyksiä puuttuu ovinumero tai talonumero. Saajan tai kadun nimi on kirjoitettu väärin tai postinumero puuttuu jne.

Jos esimerkiksi Pupuhuhdantiellä on 20 kerrostaloa, niin Lahtisen Eevan etsiminen pelkän kadunnimen nimen perusteella on melko työläs prosessi.

Kerrostalolähiöissä ihmiset muuttavat todella paljon. Äskettäin muuttaneilla on voimassa oleva osoitteenmuutos, muilla vanhentunut osoitteenmuutos. Toisinaan tulee postia yli 10 vuotta sitten muuttaneille ihmisille.

Jos piirillä asuu 800 taloutta, niin poismuuttaneita viimeisen 10 vuoden ajalta voi olla 2000.

MYYTTI: Postinjakaja voi lukea postiluukustaluukusta taloudessa asuvien nimet.

Ihmisten nimet ovat erittäin huonosti laitettu oviin, mikä pätee sekä kerros- että omakotitaloihin.

Varmaankin noin 1/5 ovia/laatikoita nimi joko puuttuu, se on virheellinen tai osa nimistä puuttuu.

Avoliittojen ja uusperheiden lisäännyttyä yhä enemmän ja enemmän nimiä puuttuua tai postia pitää jakaa samaan luukkuun jopa 5 eri nimellä.

Kerran minulle mm. sattui niin, että laukussa oli erääseen luukkuun postia 4 nimellä, mutta luukussa oli vielä eri nimi.

MYYTTI: Postinjakamisen oppii päivässä

Oppiihan sen päällisin puolin, jos henkilöllä on lahjoja. Joillakin menee oppimiseen viikko, jotkut eivät opi koskaan.

Toisaalta, jos postinjakelijan työn haluaa tehdä nopeasti ja laadukkaasti (eli niin, että oikeat postit menevät saajalle poismuuttaneet poistettuina), jakajan pitää muistaa lähes kaikki piirillä asuvat henkilöt ja suurin osa poismuuttaneista henkilöistä (jotka ovat usein muuttaneet johonkin lähiseudun taloon). Tuon tietomäärän hankkimiseen menee vuosia, mutta jakelusta tulee silloin 30-40 prosenttia nopeampaa ja laadukkaampaa.

Joissakin yrityspiireissä poismuuttaneiden yritysten, yritysten samankaltaisten nimien ja yritysten käyttämien eri nimien muistaminen on valtava urakka opittavaksi, varsinkin yhdelle yritykselle voi tulla kymmeniä lähetyksiä päivittäin.

perjantaina, marraskuuta 20, 2015

Postinjakelun historiaa ja pohdintaa tämän hetken tilanteesta

 Postinjakelu valtionyhtiössä

Menin postiin töihin vuonna 1985. Posti oli silloin valtion suojatyöpaikka - Postipankkeja oli joka lähiössä, kuten Lohikoskella ja Kangaslammella.

Postinjakelun työt olivat tuolloin helppoja. Töihin mentiin n. kello 7 ja työt oli yleensä tehty klo 10-12. Neljän tunnin päiviä 8 tunnin palkalla. Palkka ei tosin ollut kovin kummoinen, mutta olihan se mukava päästä töistä jo silloin, kun muut työntekijät menivät vasta lounaalle.

Kyseessä oli aikaurakka, eli nopean työtahdin sai itselleen aikahyvityksenä.

Jos jossakin piirissä oli jakaja sairaana, se tehtiin ylitöinä muiden toimesta. Usein kävi niin, että oma 8 tunnin työ + 4 tuntia ylitöitä tuli tehty 4-5 tunnissa.

Esimies kävi konttorilla kerran parissa kuukaudessa ja silloin juotiin pullakahvit. Posti jaettiin omaan tahtiin ja omassa valvonnassa.

Jakovauhtikin oli välillä älytön. Edes 5 minuutin kahvitaukoja ei useinkaan viitsitty pitää, kun pois piti päästä mahdollisimman nopeasti. Piiri jaettiin juoksemalla ja portaissa hypättiin vähintään 2 askelmaa kerralla.

Postista tuli osakeyhtiö

Hulvattomat päivät valtion yhtiössä olivat ohitse vuonna 1994, kun postista tehtiin osakeyhtiö.

Piirit alkoivat suurentua ja postikonttorit harventua.

Aikaurakka pysyi edelleen, vaikka postiherrat pohtivat kuumeisesti, kuinka postinjakajien aikaurakkavoitosta päästäsiin eroon ja kohti 8 tunnin täysiä päiviä.

Ongelma postin jakelun tehostamisen  näkökulmasta on siinä, että postin määrä vaihtelee päivittäin jopa viisinkertaisesti. Joskus on valtavasti lähetyksiä mainoksineen, toisinaan vain vähän.

Jos piirejä koko ajan suurentaa, isoina päivänä jakeluajat painuvat älyttömästi ylityön puolelle. Lyhyinä päivinä jakelijoille ei ole mitään tekemistä, joten yhtä hyvin voi lähteä kotiin.

Aikaurakassa työtahti on myös paljon kovempi kuin normaalijoutuisuus. Kun jakaja pitää tunnin mittaiset tauot ja vähentää työtahtiä, samassa työssä meneekin äkkiä se 8 tuntia, mikä aikaurakan aikoihin tehtiin 5 tunnissa ilman taukoja.

Kankisysteemi

Viimeinen muisto postinjakelusta on kankisysteemi, josta postin suunnittelijat kuvittelivat saavansa suuret säästöt.

Postin lajittelu postinumeroalueelle tehtiin ryhmässä yksittäisten piirien sijaan ja aakkojärjestyksestä piti tulla nopeutuksen avain. Homma meni tietenkin reisille ja päivät venyivät 10-tuntiin säännöllisesti.

Kanki ei toiminut, koska yksittäisen piirin jakaja muistitieto katosi liian suuriin kokonaisuuksiin. Kokenut jakaja muistaa kaikki piirillä asuvat ja asuneet henkilöt, mikä nopeuttaa valtavasti lajittelua, puutteellisia osoitteita sisältävien lähetysten oikean paikan löytämistä ja osoitteenmuutosten tekoa.

Postin uuden leikkaussuunnitelmat

PAU kertoo postin uusista leikkaussuunnitelmista mm. seuraavasti:
  • Työnantaja haluaa siirtyä jaksotyöaikaan. Jaksotyössä työvuoroluettelo laadittaisiin kahden viikon ajanjaksolle. Kahden viikon jakson säännöllinen työaika voisi olla enintään 88 tuntia ja päivittäinen työvuoro 4-10 tuntia (poikkeuksena kuljetus, jossa työvuoro olisi 4-13 tuntia). Työvuoroluettelosta ilmenisi päivittäisen säännöllisen työajan alkamisajankohta, suunniteltu päättymisajankohta sekä työntekijän vapaapäivät.   
Suunniteltu päättymisajankohta tarkoittaa sitä, että työnantaja voi ilmoittaa työpäivän kuluessa milloin työpäivä päättyy. Jos työvuoroluetteloon on merkitty työpäivän suunnitelluksi päättymisajaksi klo. 14.00, se voikin työnantajan ilmoituksella päättyä vasta klo. 16.00 tai jo klo 12. Työntekijä ei voi enää ennakoida ja olla varma työpäiviensä pituudesta. Muutoksella työnantaja haluaa päästä eroon ylityötunneista.
  • Työnantaja tekee työvuoroista epäinhimillisiä poistamalla työehtosopimuksesta seuraavan määräyksen: Postinjakelutyössä muussa kuin autolla suoritettavassa jakelutyössä työvuorot on suunniteltava niin, että suunnitellulla työvuorolla on myös muuta työtä kuin jakelureitillä tehtävää työtä.
Jakajien työvuorot voidaan suunnitella niin, että ne pitävät sisällään pelkkää jakelua. Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että polkupyörä- tai kärryreitillä jakajalla tulisi olla valmiuksia jakaa kymmenen tunnin jakeluosuuksia (työvuoron pituus vähintään neljä ja enintään kymmenen tuntia). Taajama-alueella tällainen jakelureitti voisi tarkoittaa noin 200 kappaletta nelikerroksisia ”hikirappuja”, polkupyöräreitillä täyden postitaakan kanssa kymmenien kilometrien jakeluosuuksia. Nykyohjeistuksen mukaan tähän kykenemätön jakaja on alisuoriutuja, joka voidaan jopa irtisanoa.

Täytyy olla melkoinen karpaasi, jos meinaa vetää 200 hikirappua putkeen.

Merkittävänä tavoitteena postilla näyttää olevan jakajien luppoajan karsiminen, eli tavoitteena on maksaminen vain tehdystä työstä. Siihen skenaarioon vuokratyöntekijät sopivat mainiosti.

Pohdintaa

Postin suunnittelemien leikkausten kohteeksi jouvat työntekijät eivät ole saaneet osakseen sellaista sympatiaa, mitä julkisen sektorin naisvaltaisten alojen leikkausaikomukset saivat aikaan, vaikka Postin leikkaukset ovat selvästi suurempia.

Posti on osakeyhtiömuodostaan huolimatta julkinen palvelu, jonka suurimmat tappiot tulevat syrjäseutujen jakeluvelvoitteesta. Kaupungeissa jakaminen on erittäin kannattavaa edelleen, mutta syrjäseudulla todella kallista.

Eihän muissakaan julkisissa palveluissa haittaa mitään, vaikka Suomi kyntää miljardien velkasuossa. Naistutkimukselle ja päivähoidolle löytyy velkarahaa tappiollisuudesta huolimatta. Miksi ihmeessä postin työntekijöiden pitäisi maksaa julkisten palveluiden kannattamattomuus omasta selkänahastaan, kun sitä eivät tee muutkaan julkisten palveluiden tuottajat? Valtiohan voi ottaa lisää velkaa, kuten se tekee julkisen sektorin osalta.

Toinen vaihtoehto on laittaa syrjäseutujen asukkaat maksajiksi. Miksi postin työntekijöiden pitäisi subventoida tappiollinen jakelu omasta selkänahastaan. Maksakoon syrjäseudun varakas omakotitaloasukas palvelun todellisen hinnan.

torstaina, marraskuuta 19, 2015

Rakel tutustuu miesasialiikkeeseen: osa 2

Jatkan edellisestä postauksesta Rakelin kuplan ruotimista.
  • KASPER STRÖMMAN: Toi sotilasjuttuhan on ihan relevantti asia, miksei miesliike ota sitä pääagendaksi? Ottaisivat ajakseen yksi tai kaksi pääagendaa: isällä pitäisi olla yhtäläinen tuki avioeron sattuessa.
Niin, nuo ovat tietenkin jollain tapaa poliittisesti korrekteja ja monien feministienkin hyväksymiä tavoitteita.

MTA on karsinut rankalla kädellä miesten tasa-arvotavoitteita, koska se on ainut tapa saada edes jonkinlaista jalansijaa jonnekin. Se on myös oleellisin syy sille, miksi minä en toimi tasa-arvojärjestöissä. Minä haluan kirjoittaa mistä itse haluan ilman, että poliittinen korrektius nousee esteeksi.

Eli MTA on hyvin pitkälti toiminut Kasperin toivomalla tavalla, mutta siitä huolimatta miesasia ei etene minnekään, koska feministeillä on hegemoninen valta tasa-arvopolitiikassa. Isän asiat saattavat edetäkin jollakin tapaa, koska feministeillä on usein oma lehmä ojassa isän osallistamiseksi lasten hoidossa.
  • RAKEL: Aika harva mun tuntema mies haluaa identifioitua miesasialiikkeeseen. Miten miesasialiikkeestä voisi tehdä houkuttelevamman?
  • KASPER: Niin, eikö se ole hiukan kiusallista? Tai siis se on hyvin kiusallista. Mä en itse asiassa koe, että mua sorrettaisiin hirveästi. 
Miesasialiikkeen vaatimukset eivät perustu sorron kokemuksiin. Sen sijaan ne perustuvat tilastoihin, jotka osoittavat miesten huonomman aseman niin syrjäytyneissä, itsemurhissa, huoltajuuspäätöksissä, tasa-arvon rahoituksessa, koulutuksessa jne. Miehillä on naisia huonompi asema useimmilla elämän tärkeillä osa-alueilla.
  • RAKEL: Säkin löysit yhden asian, eli asevelvollisuuden, joka miesasialiikkeellä on hyvä. Voisit sä kuvitella liittyväsi miesliikkeeseen?
  • KASPER: En. Lopeta! Miksi me tarvitaan monta eri tasa-arvoa - yhdenhän pitäisi periaatteessa riittää...?
Rakel toistaa jälleen hyvän tasa-arvotavoitteen löytymistä, ihan kuin tasa-arvon toteutuminen vaatisi poliittisesti korrektin tavoitteen ollakseen oikeutettu.

Kasper ei näytä ymmärtävän tasa-arvosta juuri mitään - siitä huolimatta Rakel käyttää häntä asiantuntijana.

Kuten edellisessä postauksessa kirjoitin, feministit ja miesliike eivät ole yhtä mieltä tasa-arvon sisällöstä. Erimielisyydet koskevat niin tasa-arvoistamista vaativia elämänalueita kuin tasa-arvokysymyksiäkin.

Ei ole mahdollisuutta muodostaa vain yhtä tasa-arvoa, koska kaikilla tasa-arvon kannattajilla on eri käsitys tasa-arvon sisällöstä. Esimerkiksi lähes kaikki kansanedustajat kannattavat tasa-arvoa, vaikka esim. kokoomuslaisille ja vasemmistoliitolle tasa-arvo merkitsee ihan eri asiaa.
  • KASPER: Päivähoidosta on leikattu. Jo tässä tilanteessa olisi irvokasta ryhtyä miesasiamieheksi. 
Eli miesten itsemurhia, syrjäytymistä, tasa-arvorahoitusta jne. ei tarvitse tasa-arvoistaa, koska päivähoidosta leikataan? Mikä ihmeen logiikka tässä on takana? Eikö miehille kuulu tasa-arvo riippumatta päivähoidon tilanteesta?

Kuinka suuri päivähoidon rahoituksen pitäisi olla KASPERIN mielestä, jotta miesten tasa-arvoa saisi edistää?

Jos pelkkää tasa-arvonäkökulmaa katsotaan, päivähoitohan on jo nyt valtava taloudellinen naistyöpaikkojen luomiseksi pääosin miesten ansaitsemilla verorahoilla.
  • KASPER: Jos miesasialiikkeellä olisi iso tilaus, niin ihmiset kyllä tietäisivät siitä.  Varmaa kukaan ei ole kuullut siitä. Tai hyvin harvat. Silloin miehet ovat sillain vaan "hyvin menee, ei puhuta tästä, jatketaan vaan samaan malliin kuin ennenkin".
Kaper on edelleen ihan ulalla. Yhteiskunnassa vallitsee valittamisen kielto miehille. Valittaminen on vallan käytön muoto, joka on varattu naisille ja lapsille sekä heidän puolustajilleen.

Miehillä ei ole uhripääomaa.

Maskuliiniseen rooliodotukseen sisältyy vaikenemisen vaatimus: kärsimykset pitää kestää kuin mies. Siksi miehet mm. syrjäytyvät, alkoholisoituvat ja ajautuvat itsemurhiin.

Miesten tasa-arvoa ajaville miehille nauretaan ja heille ollaan vihaisia. Olen itsekin kokenut sitä enemmän kuin tarpeeksi.

Miesliikkeelle ei ole tilausta, koska uhrin asema on kielletty miehiltä.

Miksi miesliikkeellä pitäisi olla tilaus? Eikö tasa-arvo kuulu miehille tilauksesta riippumatta?

keskiviikkona, marraskuuta 18, 2015

Rakel tutustuu miesasialiikkeeseen: osa 1

Rakelin kuplassa jatkettiin tutustumista miesasialiikkeeseen. Laasanenkin mainitaan ohjelman alussa.
 Laasasen FB-sivuilla käytiin keskustelu, jonka mukaan mä olen ruma lesbo.
Ei käyty. Rakelia ei kuvattu rumaksi lesboksi.
Miksi haetaan konfliktia, sen sijaan, että hoidettaisiin asiat kuntoon?
Miesasialiike ei voi saada mitään miesten tasa-arvo-ongelmia kuntoon, koska miesasialiikkeellä ei ole minkäänlaista todellista valtaa.

Puolueilla on naisjärjestöt, kaikki tasa-arvoasiantuntijat ovat feministejä, Suomessa on 5 naistutkimuksen laitosta (jotka ovat täynnä feministejä), mutta ei yhtään miestutkimuksen laitosta.

Kaikki rahoitus ja valta on feministeillä, joten miesasialiikkeellä ei muuta mahdollisuutta kuin huudella puskasta kritisoidakseen vallitsevaa tilannetta.
Miesasialiikkeellä on ihan hyviäkin tavoitteita, esim. mitä tulee asevelvollisuuteen...
Taas Rakel käyttää ilmaisua "hyviä tavoitteita" kuvaamaan niitä miesliikkeen päämääriä, jotka ovat poliittisesti korrekteja ja joilla on laaja tuki kansalaisten ja jopa feministien parissa.

Rakel antaa ymmärtää, että miesliikkeen poliittisesti epäkorrekteja tasa-arvovaatimuksia ei tarvitse edistää mitenkään, koska tasa-arvo ei itsessään ole Rakelille (ilmeisesti) mikään arvo sinänsä.
Mä haluun samat oikeudet kaikilla sukupuoleen katsomatta
No haluatko Rakel miehille eim. tasa-arvoiset lisääntymisoikeudet? Miesten lisääntymisoikeudet pitävät sisällään ainakin seuraavat asiat:
  1. Isyyshuijaukset
  2. Adoptio-oikeudet
  3. Jäädytettyjen alkioiden aborttioikeudet
  4. Miesten oikeudet abortissa (Choice for men)
  5. Oikeus tietää olevansa lapsen isä (esim. äiti ei kerro syntyneestä lapsesta biologiselle isälle)
  6. Biologisen isän oikeus lapseen, joka on syntynyt naisen ollessa avioliitossa toisen miehen kanssa.
  7. Väärät isyysväitteet
Tilanne lisääntymisoikeuksissa edustaa tasa-arvon irvikuvaa: miehellä ei ole juuri muita lisääntymisoikeuksia kuin housujen pitäminen jalassa ja kondomin käyttö.
Asiantuntijat arvioivat, että hallituksen leikkaukset vaikuttavat eniten naisiin... Hallitusohjelma heikentää sukupuolten välistä tasa-arvoa.
Epäillemättä hallituksen leikkaukset koskevat erototen naisiin, koska suurin osa valtion rahoista menee naisille. Siis niistä verorahoista, jotka ovat pääosin miesten tienaamia.

Tasa-arvo edistyy naisten saamia tulonsiirtoja leikkaamalla. Jos päämääränä on täysin tasa-arvoiset tulonsiirrot, hallituksen pitäisi leikata valtavan paljon enemmän naisten valtiolta saamia rahoja.
Tasa-arvon ajajat nähdään usein riitelijöinä. Missä me voitaisiin puhaltaa yhteen hiileen?
Miksi tasa-arvon ajamisessa pitäisi puhaltaa yhteen hiileen? Eiväthän työmarkkinajärjestötkään puhalla yhteen hiileen?

Päämääränä on saada miesten tasa-arvo toteutumaan. On ihan sama millä tavalla toteutetaan. Tasa-arvo toteutuu tekemällä tasa-arvoistavia päätöksiä. Esimerkiksi tasa-arvoistamalla tasa-arvotutkimus ja tasa-arvovirat siten, että niissä on miesliikkeen yhtäläinen edustus. Tällä hetkellä tilanne on 100-0 feministien hyväksi.

Eivät feministit aio koskaan kannattaa tasa-arvoresurssien tasa-arvoistamista, koska se olisi heidän omasta pussistaan pois.
  • RAKEL: Miksi miesasialiikettä mollataan?
  • KASPER STRÖMMAN: Kun mä katson tätä miesliikeen sivua (Miesten tasa-arvo ry), niin he ovat lähteneet mies, mies mies linjalla. Mutta kun menee syvemmälle, niin siellä halutaan tasa-arvoo, mutta nimenomaan miesten tasa-arvoo. Se mu kiehtoo tässä eniten, että on olemassa erikseen miesten ja naisten tasa-arvo.

Niin, miesten tasa-arvoliikkeen tavoitteet ovat ovat erit kuin feministisellä liikkeellä. Mitä ihmeellistä siinä on.

Esimerkiksi Rakel väitti juuri hallituksen leikkausten vähentävän tasa-arvoa, kun taas miesasiamiehenä minä olen päinvastaista mieltä.

Feministeillä on aivan eri näkökulma tasa-arvoon kuin miesasiamiehillä. Tasa-arvo-ongelmien olemassaolo riippuu ratkaisevasti siitä, kuka asetetaan uhrin asemaan ja kuka on syyllinen.

Miesten tasa-arvo ry puhuu miehistä, koska juuri missään muualla ei puhuta miehistä. Olisi myös epäeettistä yrittää sanella naisten tasa-arvo-ongelmat - feministit eivät siitä tykkäisi. 

perjantaina, marraskuuta 13, 2015

Sukupuoliero satunnaiseen seksiin suostumisessa

Facebookissa pohdittiin seuraavasti:
Klassinen sosiaalipsykologinen koe, jossa mies ja nainen kävelivät ympäriinsä jenkkikampuksella, kysyen vastakkaiselta sukupuolelta: "tota, mä oon katellu sua, ja sä kiinnostat mua; lähtisitkö sänkyyn mun kanssa?" Lähes kaikki miehet lähti, ja juuri kukaan nainen ei.
Sitten keskustelussa esitettiin artikkeli Gender Differences and Casual Sex: The New Research  (2011).
The paper really did conclude what the press report says it does: that most of the gender difference in women’s and men’s propensity to agree to a broad-daylight, out-of-nowhere proposition for casual sex is driven by women’s perception that their risks are higher, and their likely enjoyment is lower from the proposer.
Yksinkertaistetusti sanottuna tutkimus väittää, että naisten ja miesten halukkuudessa satunnaiseen seksiin ei ole niin suurta eroa kuin evoluutiopsykologia tai jotkut aiemmat tutkimukset osoittavat.

Sen sijaan, naiset pelkäävät satunnaisen seksin riskejä sekä arvioivat satunnaisen seksin nautinnot liian pieniksi.
Instead of having people walk up to college students on campus like the original CHSP, she asked about the scenarios in questionnaires.
Satunnaiseen seksiin suostumista ei testattu livenä, vaan kyselytutkimuksella, joka koostui 4. eri osatutkimuksesta.
  1. Based on pilot questions to the sample, Conley picked Johnny Depp as the attractive and Donald Trump as the unattractive man, and Angelina Jolie as the attractive and Roseanne Barr as the unattractive woman. 
  2. The celebrity women were Jennifer Lopez and, again, Roseanne.  The men were Brad Pitt and Carrot Top.  
Tutkimuksessa vertailtiin suostumusta rumien ja viehättävien julkkisten tekemiin seksiehdotuksiin.
Tutkimus väittää, että Carrot top on ruma julkkismies. Ja että Donald Trump on epäviehättävä mies.

Luultavasti Trump ja Carrot ovat kuitenkin harrastaneet enemmän seksiä mallinaisten kanssa kuin 99,9 % muista miehistä. Jos kun näin on, en ymmärrä, miten heitä voidaan pitää epäviehättävinä miehinä.

Tutkimuksen johtopäätös on seuraava:
First, male sexual proposers (who approached women) are uniformly seen as less desirable than female sexual proposers (who approached men). Therefore, gender differences in the original Clark and Hatfield study are due more to the gender of the proposer than to the gender of the study participants. Moreover, the idea that these gender differences reflect broad, evolved differences in women’s and men’s mating strategies was not supported. Across studies involving both actual and hypothetical sexual encounters, the only consistently significant predictor of acceptance of the sexual proposal, both for women and for men, was the perception that the proposer is sexually capable (i.e., would be “good in bed”). The perceptions of sexual capabilities also mediated the relationship between gender and acceptance of casual sex offers. Finally, indirect evidence suggests that perceptions of risk may play a role in gender differences in casual sex attitudes.
Omat pohdintani

1. Kyselytutkimukset seksuaalisuudesta ovat usein erittäin epäluotettavia.

2. Tutkimuksessa oli runsaasti fantasiamaailmaan kuuluvia oletuksia. Jennifer Lopez ei tule ehdottelemaan miehille seksiä, ja suurimmalle osalle miehistä tuskin kukaan nainen tulee ehdottelemaan seksiä.

Miesten on luultavasti vaikea edes kuvitella tilannetta, jossa viehättävä nainen tulisi ehdottamaan seksiä, koska sellaista ei koskaan tapahdu.

3. On aivan eri asia vastata seksuaalisiin ehdotuksiin sopivassa tilanteessa kuin laboratoriossa. Kuinka hyvin naiset osaavat kuvitella itsensä pikku hiprakkaan etelän matkan jatkoilla? Jos joku tulee ehdottamaan seksiä keskellä päivää kävelykadulla, toki vastaus on jyrkkä ei, koska tilanne on absurdi.

4. Naiset harrastavat satunnaisia suhteita yleensä humalassa tai vähintään hiprakassa. Suuri osa naisista on selvin päin siveyden sipuleita. Miten selvin päin annetut vastaukset sopivat humalassa tehtyjen päätösten arviointiin?

5. Tutkimuksen epäviehättävät julkkismiehet ovat naisten suosiossa enemmän kuin 99.9 prosenttia miehistä. Eli he ovat epäviehättäviä lähinnä tutkimuksen tekijän mielikuvissa.

6. Moni mies saattaa lytätä seksiehdotuksen Roseannelta laboratoriossa, mutta mikä olisi todellinen tilanne bileiden jatkoilla?

7. Voidaan kysyä, mitä nainen voi edes voittaa suostumalla tuntemattoman seksiehdotukseen selvin päin ja päivän valossa? Naisen kannalta on paljon järkevämpää odottaa sopivaa hetkeä, jolloin itsellä tekee mieli, paikka on oikea, ilmapiiri on oikea, jalassa on puhtaat kalsarit tms.

8. Miesten on pakko suostua seksiehdotuksiin, koska toista ehdotusta ei ole koskaan tulossa. Se on "kerran elämässä" tilaisuus, vaikka kaikki muut asiat sotisivat suostumista vastaan.

9. Naisilla kyse on yksinkertaisesti puhtaan hyötykustannusajattelun lopputuloksesta. Suostumisessa seksiin tuntemattoman kanssa on vähän potentiaalisia hyötyjä, mutta paljon potentiaalisia kustannuksia.

torstaina, marraskuuta 12, 2015

Hännikäisen haastattelusta poimittua

Tenho Kiiskinen onnistuu Sosiologia-lehden artikkelissaan avaamaan pelin kimpulla kliseisiä virheitä:
  • Tasa-arvokeskustelun nimissä käydyt vastakkainasettelut kärjistyvät feministien ja miesasiamiesten välisissä vapaaotteluissa, jotka päättyvät aina ratkaisemattomina.
Tuollaisia keskusteluja ei ole missään. Suomessa on tuhansia palkkafeministejä, joille valtio kustantaa feminismin edistämisen. He eivät keskustele miesasiamiesten kanssa, koska heidän ei tarvitse.
  • Etenkin verkkokeskusteluissa tärkeintä vaikuttaa olevan vastakkaisen sukupuolen syyttely omista vastoinkäymisistä.
Ei ole.
  • Kuinka irtautua matalaotsaisen vihoittelun kierteestä?  
No, vaikkapa tarjoamalla miesliikkeelle samanlaiset resurssit kuin mitä feministeillä on käytettävissään...?

Kaikkea sontaa sitä Sosiologi-lehdessä julkaistaankin. Ei jatkoon.

keskiviikkona, marraskuuta 11, 2015

Rakel höpisee miesasiamiehistä


Rakelin kuplassa -ohjelmassa on minuuttien mittainen osuus, kun Rakel odottaa epätoivoisena soittoa Juuso Ernolta. Rakel käyttää ajan miesten mollaamiseen:
Miehet leikkii vaikeesti tavoiteltavaa. Ihme meininkiä.
On vaikea kuvitella, että Rakel pilailisi minkään muun järjestön kanssa samalla tavalla, jos järjestön edustaja ei ole puhelimessa juuri silloin kun Rakel haluaa. Rakel jatkaa narisevalla äänellä:
Nythän kävi niin, että MTA:n puheenjohtaja lupasi puhua mun kanssa puhelimessa 6 jälkeen. Nyt on 6 jälkeen, eikä se vastaan mun puheluun.

Mähän voisin viettää tän illan jonkun ihanan miehen kanssa sen sijaan, että odotan jonkun miesasialiikkeen miehen puhelua.


Kiitos YLE, todella laadukasta journalismia.
Eihän se tasa-arvo oikeesti ole mitään nollasummapeliä.
Väärin. Tasa-arvo on pääosin nollasummapeliä.
Asiantuntijana kuunnellaan Saara Särmää, joka ei edes tiedä, ajaako miesliike asevelvollisuuteen liittyviä asioita. Rakelin kysymyskin on paljastava:
  • RAKEL: Mitä hyviä asioita miesasialiike ajaa?
  • SAARA: ...en tiedä, ajaako he esim. asepalvelukseen liittyviä asioita...
Sana "hyvä" viittaa ilmeisestikin feministiraadin hyväksymiin asioihin, joihin miesasialiikkeen ajamat "huonot" asiat eivät kuulu.

Ja mitä järkeä on haastatella henkilöä, joka ei näytä tietävän aiheesta mitään.