tiistaina, joulukuuta 30, 2008

Me munattomat

Susan Ruusunen lehdessä: Suomalaiset miehet ovat munattomia:
– Elämä on ihan mukavaa ilman miestäkin. Selibaattiinkin tottuu enkä harrasta yhden illan juttuja. Sitä paitsi suomalaiset miehet tuntuvat olevan niin munattomia, etteivät pärjää näin vahvan naisen kanssa. Heille tulee itsetunto-ongelmia, kun eivät osaa suhtautua ”pääministerin morsiameen”. Miehellä pitäisi olla oma elämä kunnossa, itsetunto kohdillaan ja huumorintajua. Ehkä pitää etsiä miestä Suomen rajojen ulkopuolelta
Valtaosa kantahenkilökunnasta pysyttelee edelleen kaapissa

18% rape cases false: Study

10 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Prinsessa Ruususen pitäisi ymmärtää, ettei Vanhasen Masa ole tyypillinen suomalainen mies.

Jape kirjoitti...

Minusta Ruusunen voisi etsiä hänelle sopivaa miestä Suomen rajojen ulkopuolella. Lisäksi Ruusunen voisi Uuden Vuoden lupauksenaan: 1.sitoutua pysymään poissa julkisuudesta. 2. Olla esiintymättä enään "pääministerin morsiammena" ja 3. olla esittämästä jatkossa seksistisiä kommenttejaan.

Jukka Aakula kirjoitti...

Saattaa olla että hyvällä itsetunnolla varustettu ei edes halua naista joka on julkisuudessa olluut sillä tavalla kuin Ruusunen.

Anonyymi kirjoitti...

Tsot tsot pojat, varokaa ettei Suski vain vedätä taas hernettä nenäänsä, kun hänen egoaan ja puhtoista kunniaansa näin koetellaan ja haasta koko maailmaa vielä oikeuteen.

Homo

tikka kirjoitti...

sitten tärkeisiin uutisiin: naisyliopisto tutkii. :)

Anonyymi kirjoitti...

Heh, laihana miehenä toivonkin, että naiset alkavat mittailemaan miehiä noilla metodeilla. :)

Jape kirjoitti...

vaikka paino on kivunnut sellaisiin mittoihin, että enään ei ns. punnita neuvolassa, niin silti naisyliopiston tutkimushenkilöiden laatima kaava antaa varsin mairittelevan tuloksen näinkin pontevalle tyypille :)
Ei voitane väittää "munattomaksi" jos kaavan tuloseen on uskominen - tuli aika "fantastisen mairtteleva tulos"

T: Mr."Big" (25 cm, laskettu tulos :)

Jape kirjoitti...

"Lottovoiton" saanut akateeminen äiti valittaa yhteiskunnan epäoikeudenmukaisuutta...

HS Digilehti, mielipideosasto 28.12.2008

Onko pakko valita äitiyden ja työn välillä?

Vuonna 2008 on puhuttu paljon lasten ja perheiden pahoinvoinnista. Syykin on löytynyt: itsekkäät uravanhemmat, joita on kehotettu antamaan aikaa lapsilleen.

Meidän perheessämme lapsi on tärkeämpi kuin työ. Olemme hoitaneet poikaamme vuorotellen vuoden ja kolme kuukautta. Laki antaa mahdollisuuden hoitovapaaseen, kunnes lapsi täyttää kolme vuotta ja osittaiseen hoitovapaaseen, kunnes lapsen toinen kouluvuosi on lopussa.

Ajattelimme käyttää näitä mahdollisuuksia, mutta työelämä panee kapuloita rattaisiin.

Sain vastikään Suomen Akatemialta rahoituksen tutkijatohtorin projektille. Mahdollisuus työskennellä kolme vuotta itseäni kiinnostavan aiheen parissa tuntuu lottovoitolta.

Uskoin, että voisin pysähtyä ihmettelemään leppäkerttuja ja pitelemään kiinni uhmaikäisestä, mutta samalla pitää toisen jalan työhuoneen oven välissä. Yhden tutkijan voimin tehtävää tutkimusta ei hoitovapaa romuta, ja osapäiväisyyskin sopisi siihen erinomaisesti.

Järkytyin kuullessani, että Suomen Akatemian sääntöjen mukaan rahoituskautta voi pidentää hoitovapaan vuoksi enintään yhden vuoden verran. Sen jälkeen hoitovapaalla voi toki olla, mutta projekti menettää rahat, joita ei ehditä käyttää.

Vaihtoehtoni ovat ansionmenetys ja tutkimuksen typistäminen tai pitkät hoitopäivät ja huono omatunto.

Kuvittelin eläväni yhteiskunnassa, jossa ei tarvitse valita lasten ja työn välillä. Taisin olla väärässä.

SONJA ILTANEN-TÄHKÄVUORI

Helsinki


Ja sitten muutaman järkevän naisen kommentti, jotka ymmärtävät tutkijatohtorin apurahan saamisen vaikeuden ja "lottovoitonomaisuuden":

HS Digilehti, mielipideosasto 30.12.2008:

Apuraha on tarkoitettu kokopäivätyöhön

Sonja Iltanen-Tähkävuori kyseli Suomen Akatemian kolmivuotisen tutkijatohtorin apurahan saatuaan, onko äitiyden ja työn välillä pakko valita (HS 28. 12.). Hänestä vuoden pidennys hoitovapaaseen apurahakauden aikana ei tuntunut riittävältä, jotta voisi "pysähtyä ihmettelemään leppäkerttuja ja pitelemään kiinni uhmaikäisestä, mutta samalla pitää toisen jalan työhuoneen oven välissä".

Luimme kirjoitusta pöyristyneinä. Suomen Akatemian tutkimusapurahat ovat todella vaikeasti saatavia, ja kirjoittajakin vertasi sen saamista lottovoittoon. On sanomattakin selvää, että apuraha on tarkoitettu tavoitteellisen, korkeatasoisen tieteellisen tutkimuksen toteuttamiseen. Tämä on todellakin täysipäiväistä työtä. Se ei ole lapsenhoidon ja tutkimuksen harrastelun yhdistämiseen tarkoitettu hoitoavustuslisä.

Apurahahakemuksessa tutkimuksen tavoitteet, tarkoitus ja toteuttamisaikataulu määritellään tarkoin haettavalle apurahakaudelle.

Suomen Akatemia on myös myöntänyt yhden lisävuoden hoitovapaaseen kolmen vuoden tutkimusrahakauden ajaksi. Kirjoittaja ihmetteli, miksei hän voi toimia kuten muut, eli jatkaa hoitovapaata osittaisella hoitovapaalla. Osittaiselle hoitovapaalle jääminen tarkoittaa kaikkien muidenkin äitien kohdalla sitä, että on työ, josta hoitovapaalle voi jäädä.

Määräaikaisen työsuhteen alkaessa työntekijä ei yleensä voi ilmoittaa työnantajalleen, että hän jatkaa omavaltaisesti työsuhdettaan pidentäen kolmen vuoden määräaikaisuutensa seitsemän ja puolen vuoden osa-aikaisuudeksi, jotta voisi kätevästi nostaa palkkaa ja hoitaa lasta.

On henkilökohtainen valinta, jos "haluaa asettaa lapsen uran edelle". Tätä olisi kuitenkin kannattanut harkita silloin, kun haki uran ja tutkimuksen edistämiseen tarkoitettua, erittäin kilpailtua post doc -apurahaa. Apurahaan sitoutuminenhan tarkoittaa kokopäiväiseen työhön sitoutumista.

JENNI VIINIKKA

opiskelija

ELINA VÄNSKÄ

aineenopettaja

Helsinki

Anonyymi kirjoitti...

"Saattaa olla että hyvällä itsetunnolla varustettu ei edes halua naista joka on julkisuudessa olluut sillä tavalla kuin Ruusunen."

Juuri näin. Eikä hyvällä itsetunnolla varustetun naisen tarvitse Ruususen tapaan olla julkisuudessa kertoilemassa näitä juttujaan.

Petteri kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.