Kuvio esittää keskeisten tasa-arvo- ja sukupuoli-ideologioiden välisiä kamppailuasetelmia yhteiskunnassa. Perinteisesti kamppailuasetelma on vallinnut feministien ja konservatiivien välillä sukupuolijärjestelmän kentällä. Konservatismi mielletään usein tasa-arvon vastakohdaksi ja siihen yhdistetään negatiivisesti latautuneita käsitteitä, kuten taantumuksellisuus ja seksismi. Konservatiiveilla ei ole hallussaan sellaista symbolista pääomaa (feministinen pääoma), joka antaisi heille oikeuden tulla kuulluksi tasa-arvopolitiikan kentällä. Konservatiivit voivat kuitenkin vaikuttaa epäsuorasti uskonnon ja sukupuolijärjestelmän kenttien kautta myös tasa-arvopoliittisiin kysymyksiin.
Uusliberalismi edistää vapaata kilpailua ja markkinataloutta, joka pitää sisällään ajatuksen muodollisesta tasa-arvoa. Uusliberalismi voi heikentää hyvinvointivaltion taloudellisia perusteita ja sitä kautta aktiivisen tasa-arvopolitiikan harjoittamisen edellytyksiä. Uusliberalistinen muodollinen tasa-arvo palvelee Hollin mukaan vain niitä, jotka muutenkin pärjäävät, sekä talouselämän että valtion etuja. Uusliberalistiset painotukset voivat sisältyä myös näennäisen neutraaleihin sanontoihin, kuten ”tasa-arvo on jo saavutettu”, jolloin saatetaan tarkoittaa sitä, että mitään tasa-arvopoliittisia toimenpiteitä ei tarvitse silloin enää tehdä (naisten aseman parantamiseksi). Uusliberalismi liittyy siten läheisesti hyvinvointivaltion alasajoon, mikä poistaa aktiivisen tasa-arvopolitiikan mahdollisuuden. (Holli 2002, 20)
Feminismi ja maskulismi kamppailevat tasa-arvopolitiikan kentällä tosiasiallisen tasa-arvon tulkinnasta, eli siitä, mitä tasa-arvon tulisi pitää sisällään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti