Kirjan perustavanlaatuinen ongelma onkin raskasluisuus, vaikka Hankamäki toteaakin alkutekstissä seuraavasti:
Tyylillisesti ja sanastollisesti kirjani pyrkii olemaan helppolukuinen ja edustamaan perinteistä akateemista proosaa.Kirjassa on paljon viittauksia filosofian ja yhteiskuntatieteiden nimekkäisiin ajattelijoihin, jotka ovat minulle sosiologiasta (ja filosofiasta sivuaineena) tuttuja. Tuttuudesta huolimatta viittaukset tieteelliseen teoriaan ovat yhteiskuntatieteiden maisterillekin raskasta luettavaa.
Ajatuspajan teosten tulisi ideaalisesti kulkea politiikan ja tieteen välimaastossa, yksinkertaiseen muotoon puettuna, jotta tavallinen kadun tallaajakin innostuisi lukijaksi. Tekstin olisi hyvä olla lyhyttä ja iskevää - Hankamäen ilmaisu toimii suurelta osin päinvastaisesti.
Hankamäellä on laaja sivistyneisyys ja perehtyneisyys, mutta on kyseenalaista, toimiiko sen kattava esittely ilman selkeyttävää tiivistystä.
Kirjan idea "valtamedian totuuskriisistä" on mainio ja Hankamäellä on paljon hyviä ideoita kritiikin aineksiksi. Valitettavasti idea ei kanna pitkälle, jos juuri kukaan ei lue kirjaa tai jaksa pureksia vaativaa ilmaisua selkeiksi pointeiksi.
Luku 11 naisten tyranniasta tms.
Jopa minä olisin pystynyt heti sanomaan, että luvun 11 sukupuoliväitteiden laittaminen puolueen ajatuspajan kustantamaan kirjaan on hullun hommaa, josta tulee paljon sanomista. Naisia ei yksinkertaisesti voi kritisoida millään tavoin, jos tavoitteena on hankkia kannatusta kansan parista.
Yhteenveto
HYVÄÄ:
- Kirjan idea on mainio.
- Hankamäellä on laaja sivistys- ja tietotaso.
- Kirjassa on paljon osuvia pointteja, jos vain jaksaa kaivaa ne esille.
- Kirjasta löytyy paljon anekdootteja valtamedian sensuurista ja kieroutuneesta totuuskäsityksestä.
- Kirja on liian raskaslukuinen, jotta keskivertolukija jaksaisi tutustua siihen.
- Kirjan julkaiseminen ajatuspajan kustantamana oli väärä ratkaisu. Kirjan kuuluisi olla Hankamäen omaa tuotantoa.
- Kirjan luvun 11 sukupuolikeskustelut olivat varma tie katastrofiin, kun ne esiteltiin puolueen siipien alla.
948 kommenttia:
«Vanhin ‹Vanhempi 601 – 800 / 948 Uudempi› Uusin»Swedish study suggests hiring discrimination is primarily a problem for men in female-dominated occupations
Gender discrimination in hiring: An experimental reexamination of the Swedish case
Antti, 34, on etsinyt kumppania lähes 20 vuotta – suomalaismiehet kertoivat tutkijalle, miksi puolisoa on vaikea löytää
Yksin jäämisen ketju on saattanut saada alkunsa jo lapsuudessa.
Miksi joidenkin suomalaismiesten on vaikea löytää kumppania? Miesten kirjoitelmia sinkkuudesta tarkastellaan tuoreessa väitöstutkimuksessa. 25–64-vuotiaiden miesten tahattoman kumppanittomuuden taustalla näyttäisi olevan sekä itsestä että ulkoisista tekijöistä johtuvia syitä.
Itsestä johtuvia syitä ovat esimerkiksi kokemukset kelpaamattomuudesta: osa miehistä kokee, etteivät he kelpaa sellaisina kuin ovat, kertoo Tampereen yliopiston väitöskirjatutkija Anu Kinnunen.
– Ulkoisia tekijöitä sen sijaan ovat esimerkiksi ajatukset potentiaalisten kumppanien vaativuudesta. Miesten kirjoitelmissa esiintyi tarinoita vaativista naisista, Kinnunen toteaa.
Kinnusen väitöskirjan aineisto osoittaa, että yksinäisyys on yhteydessä alentuneeseen onnellisuuteen. Pahimmillaan taustalla on koulukiusaamista, mistä alkaa jonkinlainen pidemmän linjan ketju, ja miehet jäävät myös aikuisina tahtomattaan yksin.
Kinnusen mielestä kirjoitelma-aineisto osoittaa sen, kuinka tärkeää jo varhainen sosiaalisten suhteiden kehittyminen on.
Muita aineistossa esille nousseita kumppanittomuuden syitä olivat esimerkiksi se, että kumppanin löytämistä ei pidetä kovinkaan tärkeänä ja viihdytään hyvin myös itsekseen. Etenkin jo parisuhdekokemusta omaavilla miehillä kumppanin pitäisi tuoda elämään selkeästi jotakin lisää eikä riitä, että vierellä on ”kuka tahansa”.
– Osa miehistä toivoo kumppania, mutta kokee elämäntilanteensa esimerkiksi jatkuvien työmatkojen takia liian hankalaksi.
”Koen, että tässä suhteessa olen epäonnistunut suuresti”
Väitöskirjassa on lainattu suomalaismiesten vastauksia. Miehet eivät esiinnyt tekstissä oikealla nimellään vaan pseudonyymien valinnassa on käytetty vastaajan kanssa samana vuonna syntyneiden miesten yleisimpiä nimiä. Tutkimustuloksista ei ole mahdollista ulkopuolisen tunnistaa vastaajaa.
– Olen kokenut elämisen ilman parisuhdetta pääsääntöisesti negatiivisena ja se on aiheuttanut melkein kahden vuosikymmenen ajan pahimmillaan masennusta, ahdistusta sekä itsetuhoisia ajatuksia… Vaikka elämässäni on paljon merkityksellistä sisältöä, koen että tässä suhteessa olen epäonnistunut suuresti ja se vaikuttaa negatiivisesti itsetuntoon ja minäkuvaan, Antti, 34, kertoi.
Jari, 64, puolestaan sanoi, etteivät arvomaailmat olleet kohdanneet mahdollisten kumppanien kanssa.
– Etsin myös älykästä ja viisasta naista ja kait he ovat sitten niin viisaita, etteivät astu parisuhteen sudenkuoppaan, vaan nauttivat vaihtelusta ja seikkailuistaan. En halua sanoa luonnevikaisia, mutta niin erilaisia arvomaailmoja ja outoa käytöstä olen kohdannut, ettei monesti mitään sidelankaa löydy suhteeseen. Olen ajatellut, että kait omassakin päässä jotain vikaa kun ei ole vähempään tyytyväinen.
Marko, 53, kuvaili, kuinka ulkopuolinen paine seurustella voi olla suuri.
– Ainakin kehä kolmosen ulkopuolella on jokaisen teinin seurusteltava, jollei pidettäisi hulluna. Siellä ympäristön paine on niin kova että sitä sitten aletaan seurustelemaan vaikka minkälaisen tollon kanssa jotta oltaisiin niin sanotusti normaaleja.
Leskinaisilla paljon tahatonta kumppanittomuutta
Muutaman vuoden takaisen tutkimuksen perusteella joka toinen suomalainen sinkkumies kokee kumppanin löytämisen vaikeaksi, ja vain hyvin pieni vähemmistö kokee, ettei kumppanin löytämiseen liity minkäänlaisia ongelmia, kertoo Väestöliiton tutkimusprofessori Osmo Kontula. Väestöliiton tutkimukseen osallistui 10 000 suomalaista.
Kontulan mukaan kaikkein yksinäisimpiä ja pessimistisimpiä parisuhteen löytämisen suhteen ovat keski-ikäiset, eronneet miehet.
Toinen suuri tahtomattaan ilman kumppania jääneiden suomalaisten joukko löytyy yli 60-vuotiaiden leskinaisten keskuudesta. Kontulan mukaan moni leski on ikään kuin luopunut toivosta ja miettii, kannattaako kyseisessä iässä enää edes yrittää etsiä ketään.
Kolumni: Esko Valtaoja joutui pyörremyrskyyn – woke-kultti tunkeutui kerralla olohuoneisiin
Sanna UkkolaWoke on vaarallinen ajatusten sairaus – sitä vastaan pitää taistella ja lujaa, kirjoittaa Iltalehden kolumnisti Sanna Ukkola.
Sekopäinen woke-kultti löi alastomassa karuudessaan kansakunnan olohuoneisiin perjantaina Marja Sannikan lähetyksessä, jossa keskustelu studiossa riistäytyi täysin käsistä.
Aktivisti ja Ylen toimittaja Renaz Ebrahimi menetti täysin malttinsa, kun tähtitieteilijä Esko Valtaoja käytti n-sanaa pari kertaa alleviivatakseen pointtinsa kontekstista, jossa sanaa käytetään.
Keskustelussa cancel-kulttuurista Valtaoja halusi painottaa suopeaa tulkintaa: kuinka n-sana Peppi Pitkätossussa ja Teuvo Hakkaraisen puheessa merkitsevät täysin eri asioita. Poliitikon tarkoitus on loukata, Peppi Pitkätossu taas on kirjoitettu 40-luvulla, jolloin sanalla ei ollut samanlaista loukkaavaa merkitystä kuin tänä päivänä.
Ebrahimi hermostui tyystin Valtaojan sanavalinnasta ja alkoi läksyttää tähtitieteilijää.
–On superjärkyttävää, että olen tilassa, jossa valkoinen ihminen ruskean ihmisen vieressä käyttää kaksi kertaa n-sanaa tahallaan. Tämä on todella epämukava, epäsensitiivinen, turvaton tila. On tosi ikävää, että olen tässä tilassa, joudun tähän keskusteluun tällä tavalla, Ebrahimi aloitti pitkän monologinsa.
Hyvän ystäväni Marja Sannikan tv-ohjelma teki monella tavalla televisiohistoriaa: niin sanottu woke-aate on tuskin koskaan iskeytynyt ihmisten tajuntaan suomalaisessa televisiossa yhtä vahvasti.
Ebrahimi kertoi ohjelman jälkeen tunteneensa olonsa turvattomaksi Valtaojan kommenttien takia, mutta hän ei täsmentänyt, mikä häntä tarkalleen ottaen tv-studiossa uhkasi. Mikä on pahin mahdollinen asia, mitä hänelle olisi voinut sattua?
Hänelle tuli paha mieli ja epämukava olo Valtaojan käyttämästä sanasta, mutta siinä kaikki. Valtaoja ei käyttänyt sanaa rasistisessa tarkoituksessa vaan yritti korostaa, että tärkeintä eivät ole sanat vaan teot – ja motiivi, jonka takia sanoja käytetään.
Ebrahimi ei näyttänyt missään vaiheessa pohtivan sitä, oliko hänen oma puheensa loukkaavaa. Hän kiihtyi loukkaavista sanoista ja alkoi vetää niitä sarjatulella Valtaojan niskaan: Valtaoja on kuulemma etuoikeutettu ihminen, joka vähättelee sorrettuja ja joka ei halua ottaa vastuuta teoistaan.
On täysin hämmentävää, jos joku näkee suuressa humanistissa Esko Valtaojassa sortajan, jonka koko elämäntyö mitätöityy kahdesta sanasta. Se, että Valtaoja tuomitaan ihonvärinsä ja oletetun etuoikeutetun asemansa puolesta, on yksiselitteisesti väärin.
Olin sattumoisin juuri puhumassa samana aamuna Pörssiklubilla woke-ideologiasta, intersektionaalisesta feminismistä ja cancel-kulttuurista, jossa “väärin ajattelevia” ihmisiä pyritään vaientamaan, leimaamaan ja häpäisemään.
Woke-ideologia on uusvasemmistolainen suuntaus, johon liittyy aatteellisen puhdasoppisuuden vaatimus ja moraalinen puritanismi. Woke on äärimmäisen haitallinen vapausaatteelle, ja sen tärkeä opinkappale on intersektionaalisuus.
Intersektionaalisuus tai intersektionaalinen feminismi puolestaan perustuu marxilaiseen Standpoint-teoriaan, jonka mukaan sorretun luokan näkökulma on puolueettomampi ja todenmukaisempi kuin muiden.
Pidän näitä aatteita totalitaristisina ja äärimmäisen vaarallisina, kyseessä on käytännössä käänteinen rasismi.
Nämä ajatussuuntaukset kukoistavat tällä hetkellä akatemiassa, yliopistoissa ja nuorten keskuudessa, mutta kun nuoret kasvavat ja menevät työmarkkinoille, ne leviävät kaikkialle yhteiskuntaan.
Kainuulainen vihreä: Poikamies-heitot tekevät hallaa, mutta feministinen elinvoimapolitiikka auttaisi pariutumaan
”Osa feminististä elinvoimapolitiikkaa on alueen ilmapiirin parantaminen. ’Maakuntien poikamies’ -heitot eivät edistä asiaa lainkaan”, vihreiden Silja Keränen arvioi.
Vihreiden kajaanilainen Silja Keränen ottaa kantaa keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtajan Juha Pylvään arvioon siitä, että korkeakoulujen hajasijoittaminen helpottaisi maakuntien poikamiesten pariutumista.
– Keskustan ”maakunnan poikamiehet” -heitot eivät edistä maakuntien kehittämistä. Päinvastoin, Keränen sanoo kannanotossaan.
Diplomi-insinööri Keränen johtaa vihreiden puoluevaltuuskuntaa. Hän on siis korkeakoulutettu kainuulainen nainen, joka on opintojensa jälkeen palannut kotiseudulleen asumaan.
Keskustan Pylväs otti puheessaan positiivisen kannan korkeakoulutuksen hajauttamiseen.
– Korkeakoulupaikkojen sijainnilla on valtavasti väliä, ja minä näen tärkeänä, että eri puolilla maata niitä on. Tämän jälkeen Pylväs kuitenkin totesi, että ”Tämä ilahduttaa varmasti maakuntien poikamiehiä!”, Keränen ihmettelee.
Keränen tulkitsee Pylvään puhetta siten kuin sitä on hänen mukaansa loogista tulkita.
– Oletettavasti tällä heitolla tarkoitetaan sitä, että korkeakoulutuksen – etenkin yliopistokoulutuksen – hajauttamisen myötä maakuntien sukupuolirakenne muuttuisi tasapuolisemmaksi, koska yliopisto-opiskelijoista suurin osa on naisia. Mutta. Korkeakoulupolitiikkaa, koulutuspaikkojen sijaintikeskustelua eikä tasa-arvoisempaa aluekehitystä tehdä maakuntien poikamiesten vuoksi.
– Tällaiset heitot vain tekevät koko asialle hallaa, Keränen epäilee.
Kainuulainen vihreä tietää omakohtaisesti, että monin paikoin Suomea isojen kaupunkien ulkopuolella asuu enemmän nuoria miehiä kuin nuoria naisia.
– Ratkaisu tähän on feministinen elinvoimapolitiikka, jossa luodaan tasa-arvoisempia koulutus- ja työmahdollisuuksia. Eli toisin sanoen panostetaan maakunnissa myös naisvaltaisiin aloihin, Keränen painottaa.
Ilmapiiri paremmaksi
Poikamies-heitot kääntyvät Keräsen mielestä tarkoitustaan vastaan, koska ne tulehduttavat ilmapiiriä.
– Osa feminististä elinvoimapolitiikkaa on alueen ilmapiirin parantaminen. Luodaan sellaisia kuntia, pikkukaupunkeja ja maakuntia, joissa erilaiset ihmiset viihtyvät. Tällaiset ’maakuntien poikamies’ -heitot eivät edistä asiaa lainkaan. Päinvastoin, Keränen harmittelee.
Keränen korostaa, että kaikilla ihmisillä – myös nuorilla naisilla – pitää olla vapaus valita asuinpaikkansa ja uransa ja tehdä elämänsä valinnat itse.
– Yhteiskunnan ja poliitikkojen pitää tarjota tähän mahdollisuus. Ja feministisellä elinvoimapolitiikalla mahdollistamme valinnan kohdistumisen myös isojen kaupunkien ulkopuolelle.
Keränen ehdottaa Pylväälle, että vihreät ja keskusta tekisivät asiassa yhteistyötä.
– Me voisimme tässäkin asiassa löytää yhteistyön: kehittää alueita sellaisiksi, että mahdollisimman monen on niissä hyvää elää ja että kaikenlaiset ihmiset voivat rakentaa seuduille elämänsä. Huolimattomat heitot tekevät tälle asialle vain hallaa, Keränen arvioi.
Tekoäly voi lisätä miesten ja naisten epätasa-arvoa, sillä kehitystyötä tehdään miesten ehdoilla
Jos rekrytointisovellukset tai luottosovellukset suosivat miehiä naisten sijaan, koska aineistossa on enemmän miehiä, tämä on ongelma, tutkija Anna-Mari Rusanen sanoo.
Naisia ja erilaisia ihmisiä pitäisi saada lisää teknologia-alalle, älykkäiden teknologioiden kehittämiseen ja tutkimukseen. Mutta teknologian-alan tasa-arvossa ei ole kyse vain siitä, onko vaikkapa naisia ja miehiä alalla yhtä paljon töissä. Kyse on laajemmasta asiasta, sanoo tutkija Anna-Mari Rusanen.
Kun teknologiaa kehitetään miehille, siitä saattaa tulla naisia syrjivää.
Samaa toteaa TietoEvryn Suomen maajohtaja Satu Kiiskinen.
– Algoritmit perustuvat dataan, ja historiallinen data on usein sukupuolittunutta, Kiiskinen sanoo.
Siksi sen käytössä pitää olla tarkka. Kuka datan on kerännyt, mitä on kerätty ja mistä?
Tutkija Rusanen antaa esimerkkejä.
– Nyt esimerkiksi puhesyntetisaattorit kehitetään niin, että prototyyppikäyttäjän äänenkorkeus on keskiverto miehen äänenkorkeus. Ja jos äänenkorkeus on eri, syntetisaattori ei ymmärrä ääntä.
Myös esimerkiksi kännykät on kehitetty niin, että ne sopivat miehen käteen paremmin kuin naisen. Samoin vaikkapa auton turvateknologia: ne kehitetään keskivertomiehen pituudelle.
– Mies on prototyyppikäyttäjä. Jos tuotekehityksessä on mukana vaikkapa naisia, teknologia monipuolistuu, Rusanen sanoo.
– Vaikka naiset käyttävät enemmän esimerkiksi internetiä, naisten saama hyöty teknologioista jää globaalisti vähäisemmäksi kuin miehillä.
Tekoäly syrjii, jos sitä ei tajuta koodata tasa-arvoiseksi
TietoEvryn Kiiskinen sanoo, että teknologian etiikasta käydään keskustelua etenkin tekoälyn ympärillä.
– Viime vuosina on noussut paljon esimerkkejä tekoälyn aiheuttamasta syrjinnästä. Siksi on tärkeää pohtia tekoälyn eettistä käyttöä. Olemme mukana EU-tasolla kehittämässä tekoälyn etiikkaa ja lanseerasimme oman eettisen ohjeistuksen, joka on otettu käyttöön kehitystyössämme.
Tutkija, kognitiotieteen yliopistonlehtori Anna-Mari Rusanen sanoo samaa: sukupuolittuneet valtarakenteet näkyvät sovelluskehityksessä ja tavoissa, joilla algoritmeja käytetään.
Kommentti: ”Keimailijahallitus” – Annika Saarikko vähätteli hallituskumppaneitaan kuin (huonotapainen) mies
Tyttöhallitus, huulipunahallitus, sukkahousuhallitus... ei, vaan keimailijahallitus.
KESKUSTAN puheenjohtaja Annika Saarikko on rohkea nainen.
Tai korjataan, Annika Saarikon ei tarvitse olla rohkea, koska hän on nainen.
Saarikko ilmoitti lauantaina, ettei keskusta tule olemaan mukana hallituksessa, jossa ”keimaillaan talousryhdin hylkäämisen kanssa”.
Siis siinä Sanna Marinin hallituksessa, jonka johtoviisikossa on pelkästään naisia, keimaillaan!
Keimailu on keimailua, keimailtiin sitten vaikka ryhdittömyydellä.
Olkoonkin, että Saarikon virkkeen koreografia tuo mieleen ”köyhän naisen” Ilkka Kanervan. Yritystä on riittävästi, otekorkeutta on liikaakin, mutta puuttuu Kanervan vapaasti hengittävän verbaliikan ilmavuus ja eleganssi.
”Ei tule olemaan hallituksessa” voidaan selkokielisesti sanoa ”jättää hallituksen”.
Palataan keimailuun.
Voiko kukaan kuvitella historialtaan ja identiteetiltään enemmän naisiin liitettyä pintapuolista ominaisuutta kuin keimailu? Jos miespoliitikko olisi käyttänyt Saarikon kielikuvaa, hänet olisi – jos sallitaan sukupuolisidonnainen kielikuva – ”hirtetty munista”.
Sen verran on yhteiskunta muuttunut, ja hyvään suuntaan!
Tuoreessa muistissa on pääministeri Marinin twiitti, jonka aiheena olivat ennakkoluulot ja naisviha. Marin luetteli epiteettejä, jotka hänen hallitukseensa oli vähättelyn tarkoituksessa liitetty: tyttöhallitus, huulipunahallitus, sukkahousuhallitus...
Ja nyt sitten tyttöhallitus, joka keimailee.
Keimailijahallitus.
Kuinka Saarikko uskalsi?
VAIHTOEHTOJA on kaksi. Joko hän ei tullut syvemmin ajatelleeksi kielikuvaansa tai sitten hän ajatteli sen erittäin huolellisesti.
Onhan niin, että perinteisesti keimailijoita ovat kaupunkilaiset naiset, nuo sievistelevät hepsankeikat. Fröken Andersson. Rouva Kari, Rouva Marin. Fröken Henriksson.
Maaseudun naisilla ei ole aikaa keimailla. He heräävät aikaisin, lypsävät lehmät, pimeässä navetassa ei ole peiliä, isäntä kuorsaa vielä, aamuiset rähmät ovat yhä emännän poskilla ja omituinen olohan siitä tulisi, jos huomaisi nostelevansa viettelevästi lypsyesiliinan helmaa Mustikille tai Mansikille.
Tai edes sonnille. Ei talikolla lantaa luotaessakaan ehditä keimailla, eikä heinäpellolla.
Ja illalla taas nukuttaa niin makeasti, ettei keimailu tule edes mieleen. Sitä paitsi tuo isäntäkin on jo niin nähty. Ja mitä naapuritkin sanoisivat.
Ei, kyllä keimailu on turhamaisten ja joutilaiden kaupunkilaishupakoiden harrastus. Sen tiesi Lasse Liemolakin vuonna 1957 levyttämällään laululla Diivaillen.
Sannikka-ohjelmasta nousi hirvittävä sanasota: Tasa-arvon ammattilainen neuvoo nyt, kuinka jokainen saa parannettua keskustelutaitojaan
Susi Nousiaiselta julkaistaan lauantaina opas Intersektionaalisen feminismin ABC. Teoksessa pyritään muun muassa selventämään käsitteitä, jotka saattavat monien mielestä kuulostaa käsittämättömiltä.
”VOIKO hyvien asioiden ajaminen lisätä pahaa? Toisinaan voi. Jotkut keinot hyvien asioiden ajamiseksi saattavat lisätä vastakkainasettelua ja vihaa. Miten välttää nämä karikot, ja ajaa hyvää yhdessä?”
Näin kuvailtiin Ylen ohjelmatiedoissa viime perjantaina esitettyä Marja Sannikka -ohjelman jaksoa, jossa toimittaja Marja Sannikan juontamassa lähetyksessä olivat toimittaja Renaz Ebrahimi ja avaruustähtitieteen emeritusprofessori Esko Valtaoja.
Ohjelmassa oli tarkoitus käsitellä muun muassa sitä, ”mitkä ovat parhaita keinoja yhdessä taistella yhdenvertaisuuden ja paremman maailman puolesta”.
Nopeasti keskustelu ajautui keskustelukulttuurin ruotimiseen. Ajauduttiin puhumaan woke- ja cancel-kulttuurin kaltaisista asioista. Varsinainen somekohu syntyi, kun Valtaoja käytti ohjelmassa n-sanaa ja Ebrahimi kertoi kokevansa tilanteen turvattomaksi.
Ei kestänyt kauaa, kun suomalaismediat olivat täynnä juttuja Sannikan ohjelmasta, Ebrahimista, Valtaojasta, n-sanasta, woke-kulttuurista ja niin edelleen. Lehdillä oli kiire kertoa, ”miten kohuttu tilanne eteni kameroiden sammuttua”, ja julistaa, että ”woke on vaarallinen ajatusten sairaus”.
ENTÄ itse alkuperäinen aihe? Miten ajaa hyvää – eli esimerkiksi ihmisten välistä tasa-arvoa – yhdessä?
Sannikka-ohjelma ei ole ensimmäinen tapaus, jossa päädyttiin lietsomaan erimielisyyttä ihmisten välille ja ajamaan tasa-arvoa koskevassa keskustelussa osapuolia kauemmas toisistaan.
Viime vuosien aikana nettikeskustelu tästä aihepiiristä on tulehtunut niin pahasti, että esimerkiksi pelkkä sanapari ”intersektionaalinen feminismi” tuntuu olevan joillekin punainen vaate. Monelle koko ilmaisu voi kuulostaa täysin käsittämättömältä ja lähtökohtaisesti uhkaavalta.
Siksi on kiinnostava sattuma, että vihreisiin läheisessä yhteydessä oleva Ajatuspaja Visio julkaisee juuri tänä lauantaina kirjailija Susi Nousiaisen kirjoittaman oppaan Intersektionaalisen feminismin ABC.
Teos pyrkii muun muassa avaamaan intersektionaalisuuden ja intersektionaalisen feminismin käsitteet niin, että kuka tahansa voisi ymmärtää ne. Teoksessa käydään läpi myös sitä, minkälaisia huolia käsite voi ihmisissä aiheuttaa.
"Ironisesti kuitenkin juuri tämä, kaikkien ihmisten yhdenvertaisuuteen ja tasa-arvoon liittyvä termi, sai aikaan ulossulkevuuden tunteita. Tämän voi tulkita niin, että intersektionaalisuuden vaikeus ehkä sijaitseekin tunteiden alueella”, Nousiainen kirjoittaa.
NOUSIAINEN sanoo, että intersektionaalisuus itsessään on ”työkalu, jolla saadaan näkyviin yhteiskunnan kategorisia eriarvoisuuksia”.
Näitä eriarvoisuuksia on suuri joukko: esimerkiksi sukupuoli, sosioekonomisen tausta, asuinpaikka, alkuperä, perhetausta, koulutus, ikä, vammaisuus ja seksuaalinen suuntautuminen.
Ideana on siis se, että jokainen ihminen kuuluu samaan aikaan useisiin eri ryhmiin, mitkä määrittävät myös heidän asemaansa yhteiskunnassa. Intersektionaalinen feminismi on syntynyt käsitteenä feminismin kehittyessä.
Aluksi naisten oikeuksia ajava feministinen liike oli hyvin vahvasti yläluokkaisten, valkoisten naisten oikeuksia ajavaa aktivismia, mutta vuosikymmenten aikana se on laajentunut huomioimaan, miten eri lähtökohdista tulevat ihmiset ovat epätasa-arvoisessa asemassa.
Tämä ajattelu ärsyttää osaa ihmisistä. Oppaassakin nostetaan esiin se, miten osa valta-asemassa olevista ihmisistä on alkanut kokea ahdistavana sen, että ”internetin mukaan vika on aina valkoisessa cis-sukupuolisessa heteromiehessä”.
Nousiainen sanoo ymmärtävänsä tämän pelon ja huolen. Hän myös luulee, että viime vuosina pahasti tulehtunut keskustelukulttuuri johtuu juuri tästä ärtymyksen tunteesta.
Naisten pakolliset kutsunnat on hyvä asia, mutta koko ikäluokan kansalaispalveluksessa on monta ongelmaa – Kuka haluaisi siivota metsähallitusten vessoja?
Suomessa on kustannustehokas sodan ajan joukot tuottava järjestelmä. Uudistuksen kanssa kannattaa olla tarkkana, kirjoittaa Aamulehden toimittaja Anita Simola.
Kun parlamentaarinen asevelvollisuuskomitea nimitettiin reilu puolitoista vuotta sitten, odotukset olivat korkealla. Olihan naisten nykyistä laajempaa osallistumista kokonaismaanpuolustukseen vaadittu monelta suunnalta.
Tasa-arvon nimissä on väläytelty jo vuosia pakollista asepalvelusta kaikille tai kansalaispalvelusta. Maltillisimmissa puheenvuoroissa on puhuttu koko ikäluokan kutsunnoista, mihin myös komitea päätyi.
Komitean satasivuinen raportti ei sisällä varsinaisia uutispommeja etenkin, kun sen pääsisältö oli vuodettu julkisuuteen hyvissä ajoin ennen julkistamista.
Komitean linjausten mukaan pakolliset kutsunnat tulisivat kaikille, mutta palvelukseen määrääminen pysyisi erillisenä. Se koskisi vain asevelvollisia ja vapaaehtoiseen varussotilaspalvelukseen meneviä naisia.
Joku ehkä odotti komitealta railakkaampia vetoja, mutta niiden aika ei ollut vielä.
Monta etua
Esitys pakollisista kutsunnoista on hyvä. Kutsunnat ovat viimeinen rasti saavuttaa koko ikäluokka vielä kerran aikuisuuden kynnyksellä. Kutsuntojen avulla voidaan parantaa tasa-arvoa ja markkinoida vapaaehtoista asepalvelusta naisille entistä pontevammin. Kutsunnoilla toivotaan olevan syrjäytymistä ehkäisevä vaikutus.
Muutaman kuukauden pituiselle kansalaispalvelukselle on löytynyt aiemmin kannatusta useista puolueista, mutta tällaista komitea ei ehdota.
Sekään ei ole yllätys, sillä palvelusta ei niin vaan ponkaista pystyyn. Hankalin tehtävä voi olla keksiä mielekästä tekemistä, eikä pidä unohtaa, että palveluksen toteuttaminen vaatii resursseja.
Edellisen hallituksen puolustusministeri Jussi Niinistö (sin.) selvitti eri hallinnonaloilta, minkälaisia tehtäviä niillä olisi tarjolla naisille, jos kansalaispalvelus toteutuisi. Tulos oli laiha. Ehdotuksia antoi vai pari kolme ministeriötä.
Vessojen siivoojiksi
Ympäristöministeriö ehdotti, että kansalaispalvelusta voitaisiin hyödyntää metsien suojelualueiden hallitussa kulotuksessa. Osa ehdotuksista oli surkuhupaisia. Saman ministeriön mukaan palvelusta suorittavat voisivat tyhjentää metsähallituksen ulkoilualueiden vessat. Jokainen voi miettiä, miten mielekästä tämä homma olisi.
Toki joukossa oli ehdotuksia, jotka palvelisivat yhteiskuntaa kriisitilanteessa. Maa- ja metsätalousministeriön mukaan palvelusta voitaisiin hyödyntää sähkön- ja vedenjakelun turvaamisessa.
Mielekkään tekemisen keksiminen ei ole ainut pulma. Mitä ajattelevat työnantajat, kun koko ikäluokka olisi palveluksessa, ainakin muutaman kuukauden? Yksi tärkeä kysymys on, mistä saadaan kouluttajat kansalaispalvelukseen. Entä miten siellä opittuja taitoja pidetään yllä? Kertausharjoituksilla kaiketi.
Keskustelussa on pakko sivuta myös vapaaehtoista järjestötyötä. Menisikö kansalaispalvelu kolmannen sektorin reviirille aiheuttaen ristiriitoja? Tällainen vaara voi olla olemassa.
Avoimia kysymyksiä on siis paljon, mutta tämäkin palvelusmuoto voi nähdä päivänvalon, jos yhteinen tahtotila joskus löytyy.
MTV Uutisten ja Upseeriliiton kysely: Näin upseerit ajattelevat naisten kutsunnoista ja asevelvollisuudesta
Enemmistö upseereista kannattaa naisten kutsuntoja, mutta vastustaa naisten asevelvollisuutta. Asia käy ilmi Upseeriliiton ja MTV Uutisten kyselystä.
Tulevina vuosina kutsunnat saattavat olla pakolliset myös naisille. Parlamentaarinen asevelvollisuuskomitea esitti uudistusta tänään raportissaan.
Vajaat kaksi kolmasosaa upseereista kannattaa Upseeriliiton ja MTV Uutisten kyselyssä kutsuntojen laajentamista.
Kyselyyn on vastannut 1 821 upseeria, joista 52 prosenttia on virassa ja 43 prosenttia eronnut vakinaisesta palveluksesta.
Toisin sanoen kyselyssä tulevat vahvasti esiin puolustusvoimissa tällä hetkellä palvelevien upseerien lisäksi myös eri-ikäisten jo eläköityneiden upseerien näkemykset.
Asevelvollisuuskomitean mukaan kutsuntojen laajentaminen voisi lisätä asepalvelukseen hakeutuvien määriä sekä tasa-arvoa ja vahvistettaisiin maanpuolustustahtoa.
Upseeriliiton ja MTV Uutisten kyselyn avoimissa vastauksissa upseerit esittävät näkemyksiä kutsuntojen laajentamisen puolesta ja vastaan.
– Suomi tarvitsee kaikkien työpanosta. Kokonaisturvallisuus edellyttää tätä. Muutos on osa tasa-arvoista kehitystä.
– Vätykset miehet eivät riitä kenttäarmeijaamme. Naiset terästävät joukossa myös nuoria miehiä tsemmaamaan!
– Koko nuorison kohtaaminen tässä elämänvaiheessa on tärkeää.
– Kyse on lähinnä irvokkaasta näytelmästä, jolla ei ole mitään tekemistä tasa-arvon kanssa. Puolustusvoimien resursseja haaskattaisiin tähän teatteriin täysin turhaan.
– Mikä on kutsuntojen rooli naisten suhteen? Sosiaalitoimi on erikseen.
Naisten asevelvollisuus ei saa suursuosiota
Maanpuolustusvelvollisuus koskee kaikkia suomalaisia, mutta asevelvollisuus ainoastaan miehiä.
Asevelvollisuuden laajentaminen myös naisia koskevaksi oli jonkinlainen puheenaihe jotakuinkin kaikissa asevelvollisuuskomitean kokouksissa, kertoi puheenjohtaja Ilkka Kanerva (kok.) tänään tiedotustilaisuudessa.
Upseeriliiton ja MTV Uutisten kyselyssä upseerien enemmistö ei kannata naisten asevelvollisuutta.
Avoimissa vastauksissa puntaroidaan sekä tasa-arvoon liittyviä että maanpuolustuksellisia näkökohtia.
– Miehet ja vapaaehtoiset naiset riittävät puolustuksen tarpeisiin. Maanpuolustuksessa on kyse valtakunnan eloonjäämisestä, joka on tärkeämpää kuin tasa-arvo.
– Jo tällä hetkellä puolustusvoimat ylikouluttaa miespuolista väestöä reserviläisaseman tarpeisiin. Ratkaisu tuottaisi vain lisää reserviä, jota ei kyetä sijoittamaan sodan ajan joukkoihin. Ajan ja erityisesti rahan haaskuuta.
– Sotaa on käyty vuosituhansia ihmisten kesken, ja siihen harvemmin ovat naiset sotkeutuneet rintamalla missään päin maailmaa.
– Kyllä, se olisi tasa-arvoista ja tarpeellista. Perinteisten sukupuoliroolien mukaan rakennetut kehikot eivät mahdollista parasta mahdollista lopputulosta kansallisen edun näkökulmasta.
– Pienen kansakunnan ei pitäisi jättää käyttämättä toista puolikasta väestöstään.
Liitto: Henkilökuntaa tarvitaan lisää
Upseeriliitto on virallisesti kannattanut kutsuntojen laajentamista naisille.
Kutsuntojen laajentaminen aiheuttaisi kuitenkin paljon lisätöitä, huomauttaa liiton puheenjohtaja Ville Viita.
– Tarvitsemme enemmän resursseja, jos kutsunnat ulotetaan naisille. Jos mennään naisten kutsuntoihin, aluetoimistoissa tulee olemaan todella paha resurssivaje, Viita sanoo MTV Uutisille.
Naisten asepalveluksen puolesta järjestö ei ole puhunut, kutsuntojen laajentaminen katsotaan tässä kohtaa riittäväksi tasa-arvoteoksi.
– Puolustusvoimien kanssa ollaan tästä samaa mieltä. Mennään step by step, Viita toteaa.
Kolumni: Mukava ja kiltti mies ei riitä
Jonna JoutsenMiksi sen, että mies on kiltti, tavallinen ja mukava edes pitäisi riittää, kysyy Iltalehden kolumnisti Jonna Joutsen.
Sinkkukeskustelun toistelluin ja katkerin mantra lienee tällä hetkellä: “Miksi mukava, kiltti ja tavallinen mies ei enää kelpaa naisille?” Tämän kärttyisen nillityksen mukaan naiset ovat muuttuneet niin kohtuuttomiksi, ettei mikään enää riitä, ja hienot poikamiehet jäävät yksin.
Haluan esittää kyseistä valitusta käyttäville vastakysymyksen: onko tavallinen nainen sitten joskus kelvannut?
Tiedän ihan liian monta tarinaa, joissa mies on painostanut kumppaniaan laihduttamaan, hankkimaan tissit tai vähintäänkin kuittaillut selluliiteista. Pelottavan yleinen kuvio tuntuu olevan, että mies kyllä tyytyy olemaan tavallisen puolisonsa kanssa, mutta antaa tuta sen, ettei tämä näytä huippumallilta.
Me naiset olemme tottuneet kuulemaan ikäviä ulkonäkökommentteja, vertailemaan itseämme muihin ja sitä kautta häpeämään itseämme. Riittämättömyyden tunne on leivottu osaksi naiseutta, sillä kelpaamiskorttia on heiluteltu edessämme vuosikaudet. Arvomme on aina nähty puolison tai ylipäätään miehen katseen kautta.
Onneksi ajat muuttuvat. Se, että naiset eivät enää tyydy mieheen, jonka ainoa ansio on kiltteys, on mielestäni sivistyneen yhteiskunnan merkki.
Säyseä mies saattoi olla lottovoitto aikoina, jolloin nainen oli miehen holhouksen alaisena, mutta en keksi mitään syytä, miksi ottaisin tänä päivänä puolisokseni jonkun vain siksi, että hän on mukava. Minähän tienaan omat rahani itse.
Kiltteys ja mukavuus ovat lähtökohtaisesti ihmisessä äärimmäisen arvostettavia piirteitä, mutta aikuisten parisuhteelta vaaditaan muutakin. Ei ole kohtuutonta odottaa toiselta henkilökemiaa, samankaltaista huumorintajua tai itseen vetoavaa ulkonäköä.
Sinkkunaisten seulasta syytetään usein romanttisia elokuvia, mutta harvempi on ehkä kiinnittänyt huomiota siihen, että miehille suunnatut toimintaelokuvat ovat ihan yhtä epärealistisia ja toksisia.
Siinä missä tyttöjen hömppäsarjoissa nähdään menestyviä ihmisiä ja suurieleisiä kosintoja, supersankarielokuvat toistavat aina samanlaista kaavaa: Tavallinen, hieman nörttimäinen mies löytää supervoiman, pelastaa maailman ja sankariteon suorittamisen jälkeen viehättävä nainen juoksee umpirakastuneena pelastajansa syliin.
Siinä missä nainen saattaa intoutua haaveilemaan vuosisadan rakkaustarinasta ja megaromanttisesta äijästä, voi sinkkumiehet elätellä mielikuvaa, että kunhan omat hommansa hoitaa tässä yhteiskunnassa kunnialla, puoliso tulee ikään kuin kaupan päälle.
Kummassakin tapauksessa elämän realismi voi aiheuttaa pettymyksen.
Toivoisin tilanteisiinsa turhautuneiden tyyppien tajuavan, että kukaan ei muutu viehättäväksi sillä, että syyllistää muita.
Parisuhteen löytäminen ei ole oikeus, vaan onnekas sattuma. Muut ihmiset eivät ole kenellekään mitään velkaa. Vaikka elämä potkisi kuinka päähän, katkeruus ei kaunista ketään eikä kitinä tee kiinnostavaksi.
Sitä paitsi aidosti rakastunut ihminen harvemmin näkee intohimonsa kohteen tavallisena. Tunteet tekevät taviksestakin rakastuneen silmissä spesiaalin.
Pääkirjoitus: Puolustusvoimien pitäisi mennä tasa-arvosuon yli niin että heilahtaa!
Kreeta KarvalaSuomen pitäisi siirtyä sukupuolineutraaliin asevelvollisuuteen, kuten Norja ja Ruotsi ovat jo tehneet, kirjoittaa Kreeta Karvala.
Vain yhtä sukupuolta koskevaa asevelvollisuutta voi pitää suurimpana tasa-arvoa loukkaavana rakenteellisena käytäntönä Suomessa.
Asevelvollisuus heikentää käytännössä nuorten miesten kouluttautumista, koska se luo välivuoden, joka hidastaa opintoihin pyrkimistä ja myös työelämään pääsyä.
Marinin (sd) hallitus on sitoutunut vahvasti sukupuolten tasa-arvoon – myös asevelvollisuuden osalta.
Hallitusohjelman mukaisesti asevelvollisuuden kehittämistä ja yhdenvertaisuuden vahvistamista pantiin selvittämään parlamentaarinen komitea, joka julkisti mietintönsä viime viikolla.
Komitean ehdotuksen mukaan kutsunnat koskisivat jatkossa koko ikäluokkaa, mutta asevelvollisuus säilyisi edelleen vain miehillä. Käytännössä uudet kutsunnat toimisivat niin, että kaikille järjestettäisiin ensin terveystarkastus, jonka jälkeen pidettäisiin yhteinen maanpuolustusaiheinen informaatiopäivä. Lopulta varsinaiseen kutsuntapäivään osallistuisivat vain miehet ja vapaaehtoiseen palvelukseen haluavat naiset.
Valitettavasti parlamentaarinen asevelvollisuuskomitea juuttui nahkaehdotuksessaan menneeseen: vain yhteen sukupuoleen kohdistuva valtiollinen velvollisuus ei ole enää tätä päivää.
Nykyistä tasa-arvoisemmalle mallille on myös kansalaisten tuki, sillä Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan vuosi sitten tekemän kyselyn mukaan yli puolet vastaajista kannatti sekä miehiä että naisia koskevaa yleistä kansalaispalvelusta, jonka voisi suorittaa joko siviili- tai varusmiespalveluksena.
Mallia voisi ottaa vaikka Norjan asevelvollisuusmallista, jossa kaikki kutsutaan, mutta palvelukseen valitaan tarvittava määrä osallistujia heidän motivaationsa ja kyvykkyytensä perusteella.
Toki täytyy muistaa, että Norjassa koulutetaan noin 8 000 asevelvollista vuosittain, kun Suomen vastaava luku on 21 000. Tänä vuonna naisia haki Suomessa vapaaehtoisesti asepalvelukseen 1 675.
Naisten potentiaalin vajaakäyttöä maanpuolustuksessa on vaikea ymmärtää, etenkin kun uusien uhkien maailmassa myös armeija tarvitsee Suomen nuorisosta parhaat voimat käyttöönsä. Puolustusvoimien tehtävät myös monipuolistuvat koko ajan, ja palvelukseen tarvitaan monenlaisia kykyjä.
Naisia tullaan tarvitsemaan enemmän maanpuolustukseen myös sen vuoksi, jos tulevaisuudessa halutaan ylläpitää nykyisen kokoista reserviläisten joukkoa.
Tällä hetkellä enää 65 prosenttia ikäluokan nuorista miehistä suorittaa asepalveluksen. Lisäksi ikäluokat pienenevät niin, että esimerkiksi vuonna 2019 syntyneitä poikia on jo neljännes vähemmän kuin kymmenen vuotta aiemmin.
Puolustusvoimilla on kuitenkin valitettavan nihkeä suhtautuminen sukupuolineutraaliin asevelvollisuuteen, koska sen pelätään lisäävän kustannuksia, eikä lisäväelle ole tarvetta.
Kysymys on myös luutuneista asenteista, joista valitettavasti todistaa se, että vapaaehtoiseen asepalvelukseen osallistuvat naiset kokevat jatkuvasti epäasiallista kohtelua sukupuolensa vuoksi.
Suomessa myös Puolustusvoimien pitäisi mennä tasa-arvosuon yli niin, että heilahtaa. Se tarkoittaisi käytännössä sukupuolineutraalia asevelvollisuutta ja kansalaispalvelusta.
Naked Attraction Suomi alkaa! Komearaaminen fysiikan opiskelija Johannes ylistää naiskauneutta - erityisesti mieltä lämmittää pikantti yksityiskohta: "Hieno kiitorata"
Perjantaina 3.12. suoratoistopalvelu Discovery+:ssa alkaa uusi kausi Suomen alastominta deittailuohjelmaa. Naked Attraction Suomessa seuraa etsitään ilman rihmankiertämää. Osallistujan tulee valita viiden alastoman henkilön joukosta itselleen treffikumppani. Myös itse osallistuja joutuu riisumaan vaatteensa valinnan edetessä.
Kauden toisessa jaksossa seuraa itsellensä etsii helsinkiläinen Johannes, 21, joka kertoo olevansa toisen vuoden fysiikan opiskelija. Johanneksen mielestä alastomuuteen ei pitäisi liittyä häpeää.
– Kurjaa, miten naisen nänni on demonisoitu, ajatellaan että se on hirvein asia maailmassa, eikä sitä saisi näyttää. Sehän on pelkkää ihoa, ei siinä pitäisi olla mitään ihmeellistä, Johannes pohtii jaksossa.
VIEHÄTYSVOIMAA MUODOISTA
Johannes kertoo ohjelman juontaja Marja Kihlströmille (kuvassa oikealla) etsivänsä hieman itsensä kaltaista puolisoa: seikkailunhaluista, ulospäinsuuntautunutta ja innokasta ihmistä. Mies paljastaa pitävänsä pitkistä ja jokseenkin muodokkaista naisista. Viisi naista seisoo sermin takana täysin ilkosillaan. Sermien noustessa Johannes on ilmiselvästi tyytyväinen.
– Oikein kaunista, hän myhäilee nähdessään naisten alavartalot.
Johannes suuntaa ensimmäisenä pinkin boksin luo.
– Ihanan vahvat jalat. Näyttää oikein viehättävältä. Jos häpykarvat muotoilee tietyllä tavalla, niin se on aina plussaa. Hieno kiitorata, Johannes kehuu.
– On hienoa, että uskallat heti kehua häpykarvoja ja katsoa naisen pimppiin, Kihlström kiittelee.
Johannes tiputtaa ehdokkaan yksi kerrallaan pois. Kahden viimeisen jäädessä jäljelle, myös Johannes joutuu riisumaan vaateensa.
– Komealta näytät, Kihlström kehuu.
Naked Attraction Suomi 3.12. alkaen Discovery+:lla.
Asevelvollisuutta pohtinut komitea ei halua yhdenvertaisuutta
SANOTAAN se heti alkuun: äskettäin julkaistu raportti asevelvollisuuden kehittämisestä on järkyttävää luettavaa. Raportin takana on Ilkka Kanervan (kok) luotsaama komitea, jonka yksi päätehtävä oli vahvistaa kansalaisten yhdenvertaisuutta.
Sukupuolisegregaatioon perustuva asevelvollisuus on Suomen selvin tasa-arvorikkomus, mutta komitea ei ehdota siihen kor- jausta. Kuinka voisikaan, kun se ei ongelmaa edes tunnista.
Raportissa mainitaan ”yhdenvertaisuus” ja ”tasa-arvo” melkein sata kertaa, mutta komitea ei saa kakistetuksi, että nuoren pakottaminen palvelukseen sukupuolen vuoksi ei ole yhdenvertaista.
Oikeastaan asevelvollisuutta pohtinut komitea toimii tehtävänantoaan vastaan. Sukupuoleen sidottu velvollisuus kohtelee miehiä kaltoin, mutta komitea on lähinnä kiinnostunut naisten asemasta.
Epätasa-arvo lisääntyy entisestään, jos – muotitermiä käyttääkseni – etuoikeutettujen asema kohenee ja syrjittyjen heikkenee. Komitea nimittäin määräisi aiempaa useamman miehen asepalvelukseen, joka katkaisee normaalin elämän: opiskelun, työt, harrastukset. Lisäksi armeijasta siviilipalvelukseen siirtyvien palvelusaikaa halutaan pidentää.
KUN komitea pitää kiinni sukupuoleen kytketystä pakkopalveluksesta, se olisi voinut edes esittää helpotusta varusmiesten taloudelliseen ahdinkoon, jotta eriarvoisuus kaventuisi suhteessa niihin, joita pakko ei koske. Tuokin oli turha toive.
Nykymallin absurdein kukkanen ovat totaalikieltäytyjien rangaistukset. Parhaillaankin Suomessa on nuoria vankilassa tai jalkapanta-arestissa sukupuolensa vuoksi. Tämä eurooppalaisittain poikkeuksellinen ihmisoikeusrikkomus huutaa heivaamista historian roskakoriin, mutta komitea ha- luaa säilyttää vankeustuomiot.
Yksi asevelvollisuuslain kummajainen on sekin, että palveluksen alkuun säädetty 45 päivän koeaika on sukupuolitettu. Naiset saavat sen aikana keskeyttää palveluksen seuraamuksitta, miehet eivät.
Jos mies ei sovellu armeijaan, hänelle kirjoitetaan usein psykiatrinen diagnoosi, joka vaikuttaa haitallisesti minäkuvaan ja identiteettiin. Ongelman voisi poistaa antamalla koeaika yhdenvertaisesti kaikille, mutta sitä ei raportti ehdota.
Komitea ei liioin halua lyhentää siviilipalvelusta. Käytännössä siviilipalvelus on samanlaista yhdyskuntapalvelua, jota käytetään vankilan vaihtoehtona. On tolkutonta, että törkeistä väkivaltarikoksista voi selvitä alle sadan tunnin palvelulla, mutta siitä, ettei sovi tai motivoidu asepalvelukseen, rapsahtaa pari tuhatta tuntia.
LUKION opettajana silmieni edessä on räikeä ristiriita. Nuoret ovat tarkkoja tasa-arvosta, ja koulussa korostamme, että naiset ja miehet ovat lain edessä yhdenvertaisia. Kesken opintojen valtiovalta sitten osoittaa, että näin ei ole. Viesti nuorille on hyytävä.
Tunkkaisiin sukupuolimuotteihin pohjaava raportti herättänee tulevien sukupolvien silmissä samanlaista kummastusta kuin nyt se, että naiset eivät aikoinaan saaneet opiskella yliopistossa. Muutaman kymmenen vuoden päästä pidetään yhtä käsittämättömänä, että vielä 2020-luvulla tytöille ja pojille oli eri laki ja eri velvollisuudet.
Moni toki tunnistaa asevelvollisuuslain seksismin jo nyt. On pohjattoman surullista, ettei heitä osunut Kanervan komiteaan – tai ainakaan heitä ei kuunneltu.
Arno Kotro
Kirjoittaja on filosofian ja psykologian opettaja ja opetusalan eettisen neuvottelukunnan puheenjohtaja.
EU:ta syytettiin joulun ”cancelloinnista” – komissaari joutui vetämään wokelluksensa takaisin
Euroopan komission tasa-arvokomissaari laaditutti EU-komission viestintää varten sisäisen ohjeen ”inklusiivisesta” kielenkäytöstä, joka ottaa kaikki vähemmistöt huomioon. Poliittisesti korrektin kielenkäytön ohjekirjanen joutui kuitenkin laajan pilkan kohteeksi jopa valtamediassa. Woke-henkisten ohjeiden laatijoita syytettiin muun muassa yrityksestä kieltää joulusta puhuminen.
Euroopan komission julkaisema ”inklusiivisen viestinnän ohje” on tyypillistä wokellusta. Edistyksellisen intersektionaalisuuden hengessä viestintäohje kehottaa välttämään sukupuolittunutta kielenkäyttöä, kuten sanoja liikemies ja palomies. Kotiäidin sijasta pitäisi puhua kotihenkilöstä.
Kenenkään sukupuolta tai seksuaalista suuntautumista ei saa olettaa, ja erilaiset seksuaalivähemmistöt ja ”muunsukupuoliset” (ja heidän pronomininsa) on otettava huomioon joka käänteessä. EU:n viestinnässä ei saa olettaa, että kukaan henkilö olisi heteroseksuaalinen ja sovussa syntymässä saamansa sukupuolen kanssa.
Ei vaimo vaan puoliso
Ministereiden vaimoista ei saa käyttää sanaa vaimo edes silloin, kun ministeri on mies ja hänen vaimonsa on nainen. Sen sijaan pitää puhua ministereiden puolisoista, sillä termi ”puoliso” on hyväksyttyä LGBTIQ-kieltä. Perheistä puhuttaessa pitää aina muistaa ottaa mukaan sateenkaariperheet ja sinkkuperheet.
Puhetta ei saa aloittaa sanomalla ”hyvät naiset ja herrat”, vaan EU-suositusten mukaisesti sanomalla ”rakkaat kollegat”. Naispuolisiin henkilöihin ei kuitenkaan saa työajalla viitata sanoilla ”rakas” tai ”kultaseni”.
Ei stereotypioita sukupuolista tai kansallisuuksista
EU-komission viestintäohje ohjeistaa välttämään haitallisia stereotypioita. Esimerkiksi naisia ei saisi aina kuvissa esittää yhdessä lasten kanssa, koska myös isät ovat huoltajia. Sen sijaan kuvat mustasta lesboparista tai LGBTIQ-sateenkaarilipusta ovat erittäin suositeltavia. Jos kuvassa näytetään käsiä, ne eivät saa olla kaikki valkoisia.
Kansallisuuksista ja etnisistä ryhmistä ei saa tehdä stereotyyppisiä oletuksia. EU-komission ohjeen mukaan ei saa esimerkiksi kirjoittaa, että ”afrikkalaiset maahanmuuttajat kykenevät etsimään vain suoritustason töitä.” Kirjoita mieluummin, että ”rakenteelliset tekijät, kuten yhdenvertaisten mahdollisuuksien puute johtavat siihen, että afrikkalaiset siirtolaiset ovat yliedustettuina suoritustason työtehtävissä.”
Joulusta tai muista kristinuskoon liittyvistä asioista ei saa puhua
Suurinta kohua herätti EU:n viestintäohjeen kohta, jossa kehotettiin olemaan olettamatta, että kaikki ovat kristittyjä. Siksi ei saisi puhua ”joulun ajasta” vaan ”juhla-ajasta”. Esimerkkihenkilöiden niminä ei myöskään saisi käyttää kristinuskoon liittyviä etunimiä, kuten Maria ja John (Johannes), vaan ne pitäisi korvata monikulttuurisemmilla nimillä, kuten Malika ja Julio. Malika on arabiaa ja tarkoittaa kuningatarta.
Maltalaisen tasa-arvokomissaarin ohjeistus joulun ja Neitsyt Marian ”cancelloimisesta” ei saanut suurta kannatusta katolisessa Etelä-Euroopassa. Muun muassa Italian entinen sisäministeri Matteo Salvini pitää ohjeita hullutuksena.
Laajan pilkan kohteeksi joutunut tasa-arvokomissaari Helena Dalli päättikin vetää kohua herättäneen ohjekirjasen takaisin. Hänen mukaansa ohjeista tullaan julkaisemaan ”päivitetty versio” joskus myöhemmin. Nyt julkaistu versio löytyy tästä linkistä.
SUOMEN UUTISET
Varusmiesliitto jyrähtää: naiset saatava armeijaan
– On räikeää epätasa-arvoa, että pakollinen varusmiespalvelus, maanpuolustuskoulutus koskee vain miehiä, vaikka laissa sanotaan maanpuolustuksen koskevan kaikkia kansalaisia, Grönroos jyrisee.
Hänestä Suomen pitäisi siirtyä valikoivaan malliin, missä puolustusvoimat saisi valita koko ikäluokasta sukupuoleen katsomatta parhaiten palvelukseen sopivat ja motivoiduimmat nuoret.
– Tehtäväkirjo on niin laaja puolustusvoimissa, että jokaiselle löytyy kunkin fysiikan kestäviä tehtäviä, esimerkiksi tiedusteluun tai vaikkapa kyberturvallisuuteen liittyvissä tehtävissä. Naisten jääminen pois pakollisesta maanpuolustuskoulutuksesta ei ole millään perusteltua.
– Itsenäinen maa tarvitsee puolustusvoimat ja laajan reservin, hän jatkaa.
– Norjassa on käytössä valikoiva malli, eli molemmat sukupuolet ovat asevelvollisia ja osallistuvat kutsuntoihin. Ruotsissa asevelvollisuus on myös sukupuolineutraali, tosin äärimmäisen valikoiva. Palvelukseen kelpaa vain murto-osa ikäluokasta, Grönroos tietää.
Miesten laskennallinen kuolinpäivä on tänään tiistaina – tasa-arvoyhdistys haluaa muistuttaa huolestuttavasta muutoksesta poikien osalta
Siinä missä nainen elää koko vuoden, mies kuolee 7. joulukuuta. Miesten tasa-arvo ry haluaa oheiselle laskelmalla kiinnittää huomiota vastasyntyneiden poikien alentuneeseen elinajanodotteeseen.
Yhdistys huomauttaa, että Tilastokeskuksen mukaan viime vuonna vastasyntyneiden tyttöjen elinajanodote piteni 0,1 vuotta 84,6 vuoteen, kun taas vastasyntyneillä pojilla se lyheni 0,1 vuotta tasan 79 vuoteen.
Miesten tasa-arvo ry:n mukaan eroa ei voi selittää helpoilla tai yksittäisillä tekijöillä, mutta ilmeisiä syitä on mahdollista löytää. Esimerkiksi koronapandemian on epäilty olevan vaarallisempi miehille kuin naisille.
Suomen yleisin syöpä on miesten eturauhassyöpä, johon kuolee vuosittain lähes tuhat miestä. Virtsarakon syövät ovat miehille tyypillinen sairaus, sillä 80 prosenttia niistä todetaan miehillä.
Miesten tasa-arvo ry huomauttaa myös, että poikien tyttöjä huonompi koulumenestys ja miehille pakollinen asevelvollisuus ovat riskitekijöitä syrjäytymiselle ja näin ollen lyhyemmälle elämälle.
Yhdistyksen mukaan miehet tekevät keskimäärin naisia raskaampia töitä, usein epäterveellisissä ja vaarallisissa olosuhteissa. Tapaturmat ja työperäiset sairaudet lyhentävät osaltaan miesten keskimääräistä elinikää.
Miesten tasa-arvo ry katsoo, että miesten elinajanodotetta voidaan ja pitää nostaa siirtymällä tasa-arvokeskustelussa ja -politiikassa feministisistä tavoitteista sukupuolten tasa-arvoa ajaviin tavoitteisiin. Yhdistyksen mukaan tämä vaatii panostuksia erityisesti koulumaailmassa, maanpuolustuksessa sekä sosiaali- ja terveyspalveluissa.
Renaz Ebrahimi ei pelkää herättää yhteiskunnallista keskustelua – taustalla kytee ajatus, joka tuo mukanaan myös suuret paineet: "Pitää suoriutua moitteettomasti"
Yhteiskunnallisen keskustelun herättäminen on ollut Renaz Ebrahimille aina tärkeää. Keskustelujen käymisestä saattaa kuitenkin joutua maksamaan kovaa henkistä hintaa. Näin tapahtui hiljattain, kun Ebrahimi oli mukana Ylellä esitetyssä Marja Sannikan keskusteluohjelmassa, jossa oli tarkoitus keskustella rasismista, woke- sekä cancelkulttuureista ja yhteiskunnan valtarakenteista. Tapahtumien seurauksena Ebrahimin nimi tuli tutuksi monelle suomalaiselle. Mutta kuka hän on?
Kun Renaz Ebrahimilta, 33, kysyy, mitä kaikkea hän tekee, on lista pitkä. Toimittaja, aktivisti, juontaja, dj. Ebrahimi toteaa hymyillen, että hänen repertuaarinsa kertoo myös hänestä ihmisenä paljon. Hän haluaa tehdä erilaisia asioita eri tavoin, haastaa itseään sekä pitää elämän mielenkiintoisena.
– Riippuu myös päivästä, kun kysytään, että kuka olet ja mitä teet. Tänään on sellainen olo, että olen se tyyppi, joka tekee monia asioita ja nauttii siitä.
Kiinnostuksen kohteet ulottuvat laajalti musiikista ja kulttuurista yhteiskunnallisiin teemoihin. Saman päivän aikana Ebrahimi saattaa tehdä dj-töitä mutta lisäksi käydä luennoimassa tai pitämässä puheenvuoroja yhdenvertaisuusasioihin sekä antirasistiseen työhön liittyen.
– Teen paljon sellaisia asioita, jotka omasta mielestäni ovat yhdenvertaisuuden edistämistä, että me saamme erilaisia ääniä esille ja näkyville. Saamme oikeasti moninaistettua sen äänen, mikä kuuluu esimerkiksi mediassa tai yhteiskunnallisissa keskusteluissa.
Ebrahimi asuu Helsingissä, mutta on kotoisin Tampereelta. Hänen perheeseensä kuuluvat Ebrahimin äiti sekä pikkuveli. Perheen isä menehtyi vuonna 2013. Nykyään Suomessa asuu myös jonkin verran muita sukulaisia.
Ebrahimin perheenjäsenet ovat kurdeja ja hän on itsekin syntynyt Kurdistanin alueella Irakin ja Iranin välimaastossa. Hänen isänsä oli poliittisesti aktiivinen sekä peshmerga, eli kurdialueita puolustanut sotilas. Tämän takia Ebrahimin perhe joutui aikoinaan pakenemaan Turkkiin, josta perhe saapui kiintiöpakolaisina Suomeen. Ebrahimi oli itse tuolloin viisivuotias.
Tampereella asuessaan Ebrahimi verkostoitui jo nuorena vanhempiensa mukana kaupungin kurdiyhteisöön, jonka myötä ovet järjestömaailmaan avautuivat. Myöhemmin hän oli mukana perustamassa kurdinuorten omaa yhdistystä, joka alun alkaen oli monille harrastus. Hiljalleen mukaan tulivat esimerkiksi rasismin vastaiset viikot, rasismin ja muukalaispelon vastainen yhdistys Rasmus-verkosto, sekä erilaiset maahanmuuttajien neuvostot. Alle parikymppisenä Ebrahimi toimi jo käytännössä kokopäiväisenä vapaaehtoistyöntekijänä Tampereella.
– Sitten kun muutin Helsinkiin, niin sama täällä: koko ajan uusia tahoja ja toimintoja. Aika lailla vapaaehtoistyö oli maahanmuuttoon, monikulttuurisuuteen sekä rasismin vastaista työtä tekeviin järjestöihin liittyvää, mutta myös nuorten parissa tehtävää työtä tehtiin monissa järjestöissä, joissa olin mukana.
Suurempi osa suomalaisista oikeistolaisia kuin vasemmistolaisia
Suomalaisten poliittinen identiteetti on jakautunut ja jyrkentynyt hieman viime vuosina, selviää Elinkeinoelämän valtuuskunnan (Eva) tutkimuksesta.
KYSELYN mukaan suurempi osa suomalaisista on oikeistolaisia kuin vasemmistolaisia, ja keskellä olevien osuus on pienentynyt vuodesta 2014. Kyselyyn osallistui yli 2 000 eri-ikäistä henkilöä ympäri Suomea.
Vastanneista 44 prosenttia sijoittaa itsensä poliittisesti oikeistoon, 34 prosenttia vasemmistoon ja 22 prosenttia keskelle.
Aiempaa useampi oikeistolainen luonnehti itseään vahvasti oikeistolaiseksi.
Miehet sijoittuvat enemmän oikealle kuin naiset
Tutkimuksen mukaan merkittävin muutos vuoteen 2014 nähden on perussuomalaisia äänestävien selkeä oikeistolaistuminen.
– Muutos johtunee sekä asenteiden että puolueen äänestäjäkunnan muutoksista, sanoo Evan toimituspäällikkö Sami Metelinen tiedotteessa.
Perussuomalaiset hajosi vuonna 2017 entisen puheenjohtajan Timo Soinin mukana sinisiin ja Jussi Halla-ahon perussuomalaisiin.
– Soinin perussuomalaiset sijoitti itsensä pikemmin lähemmäs keskustavasemmistoa kuin oikeistoa, Metelinen sanoo.
Miehet sijoittuvat naisia useammin oikealle. Johtavassa asemassa olevat henkilöt kokevat itsensä keskimäärin oikeistolaisiksi, työttömät ja opiskelijat kallistuvat hivenen vasemmalle.
Yhä useampi oikeistolainen luonnehtii itseään vahvasti oikeistolaiseksi – tutkija: "Voisi nähdä reaktiona nykyhallitukseen"
Suurempi osa suomalaisista on oikeistolaisia kuin vasemmistolaisia, selviää Elinkeinoelämän valtuuskunnan kyselytutkimuksesta. Asia ei ole mustavalkoinen, sanoo MTV Uutisissa vieraillut tutkija.
Elinkeinoelämän valtuuskunnan EVAn kyselytutkimuksen mukaan suomalaisten poliittinen identiteetti on jakautunut ja jyrkentynyt hieman viime vuosina.
Kyselyn mukaan suurempi osa suomalaisista on oikeistolaisia kuin vasemmistolaisia. Vastanneista 44 prosenttia sijoittaa itsensä poliittisesti oikeistoon, 34 prosenttia vasemmistoon ja 22 prosenttia keskelle. Keskellä olevien osuus on pienentynyt vuodesta 2014.
MTV Uutiset Livessä vieraillut ajatushautomo Magman tutkija Mikko Majander muistuttaa, että mitään absoluuttista mittaristoa tai asteikkoa ei sille, mikä on oikeistolaista ja mikä vasemmistolaista. EVAn kyselytutkimuksessa on mitattu subjektiivista kokemusta.
– Vähän sama asia kuin vaalitaistelussa kysytään, onko sydän oikealla vai vasemmalla puolella, sanoo myös Helsingin yliopiston poliittisen historian dosenttina työskentelevä Majander.
Vasemmistohallituksesta puhutaan pelotellen?
Ihmisten kokemaan identifikaatioon poliittisella kartalla voi tutkija Mikko Majanderin vaikuttaa vuosia jatkunut tietyntyyppinen poliittinen retoriikka.
– Ehkä jo edellisen porvarihallituksen aikana ja nyt 2,5 vuotta on kovasti rummutettu, miten vasemmistolainen hallitus on. Vähän pelottelunkin merkeissä.
Majanderin mukaan itse asiassa suomalaisten asenteet ovat pysyneet hämmästyttävän stabiileina.
– EVAn analyysissakin puhutaan "piirun verran" ja "hienoisesti". Ainakaan mitään dramaattista liikettä ei ole tapahtunut.
Pitää muistaa myös maakohtaiset erot. Suomalainen kokoomuslainen ei ole välttämättä amerikkalaisen mielestä kovinkaan oikeistolainen.
– Ihan selvä demarihan se on. Ei tarvitse mennä edes Amerikkaan asti. 1990-luvulla kun opiskelin Britanniassa, kyllä siellä jäsenneltiin suomalainen poliittinen kartta aivan toisella tavalla.
Oikeistolaisen oikeistolaistuminen
Kyselytutkimuksen mukaan aiempaa useampi oikeistolaiseksi itsensä mieltävä luonnehti kyselyssä itseään vahvasti oikeistolaiseksi.
– Tämän voisi nähdä reaktiona nykyiseen hallitukseen. Ne jotka ovat jo valmiiksi pitäneet identiteettiään oikeistolaisena, ehkä nyt sitä entistä enemmän korostavat, arvioi Majander.
Tutkimuksen mukaan merkittävin muutos vuoteen 2014 verrattuna on perussuomalaisia äänestävien selkeä oikeistolaistuminen.
Miehet sijoittuvat naisia useammin oikealle. Johtavassa asemassa olevat henkilöt kokevat itsensä keskimäärin oikeistolaisiksi.
– Yleisinhimillinen suhtautuminen yleensä on, että jos joku menestyy, se on omaa ansiota ja yksilöön nojaavaa. Se rakentuu helpommin oikeistolaisen arvomaailman pohjalle.
Työttömät ja opiskelijat kallistuvat hivenen vasemmalle.
– Jos on heikommassa asemassa tai enemmän riippuvainen yhteisöstä – julkisista palveluista ja tulonsiirroista – silloin yhteisvastuullisuus tulee lähemmäs omaa arkielämää.
Hallituksen suunnitelma nostaa esiin veroidean, jossa naisten sähköautoilua tuettaisiin enemmän kuin miesten
Keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelmaluonnoksesta löytyvä ajatus pohjautuu merkittäväksi katsottuun sähköautohavaintoon.
”MERKITTÄVÄ havainto ilmasto- ja energiastrategian sukupuolivaikutusten arvioinnista on, että miesten osuus sähköautojen omistamisesta on suurempi kuin naisten oletettavasti tuloerosyistä”.
Näin todetaan nyt pääministeri Sanna Marinin (sd) hallituksen uudessa Keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelmassa, jossa nostetaan kyseisen havainnon ohella myös esille idea siitä, että naisten käyttöön päätyvien sähköautojen verotusta voitaisiin jollain tavalla pienentää suhteessa miehiin.
Käytännössä kyse voisi olla esimerkiksi naisille maksettavasta miehiä suuremmasta sähköauton hankintatuesta tai esimerkiksi määräaikaisesta ajoneuvoverovapaudesta. Näin miehet maksaisivat sähköautoilustaan enemmän kuin naiset.
”Jotta eroa voisi tasata, tukien suunnittelussa voisi selvittää, voidaanko naisten sähköautojen hankintaa mahdollista vauhdittaa esimerkiksi verotuksen keinoin”, suunnitelma summaa ilmi käyneen tarpeen.
Muunsukupuolisten autohankintojen tukemisesta dokumentissa ei ole mainintaa.
Keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelma on toistaiseksi vasta lausuntokierroksella oleva luonnos. Sen tausta-aineistossa todetaan myös, että naisilla on suurempi valmius muuttaa toimintaansa tavalla, joka vähentää päästöjä.
Lisäksi suunnitelman sukupuoliasioihin liittyvä taustaselvitys huomauttaa useaan otteeseen, ettei sukupuolieroja juurikaan huomioida liikenteeseen liittyvässä politiikassa.
Miehille ensirekisteröidyissä autoissa joka tapauksessa noin viidesosassa oli vuonna 2020 käyttövoimana joku muu kuin bensiini tai diesel. Naisten kohdalla vastaava, lähinnä erilaisia sähköisiä ja kaasuautoja koskeva luku oli samaan aikaan alle kymmenen prosenttia.
Muunsukupuolisille rekisteröidyistä kaasu- ja sähköautoista ei Traficomilla eikä Tilastokeskuksellakaan ole selvityksen mukaan minkäänlaista tietoa.
Sukupuoliselvityksen mukaan sähköautojen nykyiset hankintatuet hyödyttävät naisten ja muunsukupuolisten sijasta lähinnä hyvätuloisia miehiä, ”joilla on kiinnostusta, tietotaitoa ja varallisuutta tehdä tarvittavat hankinnat”.
Suunnitelmassa ehdotetaan naisten sähköautoilun tukemisen selvittämistä – kansanedustaja: ”Woke-hullutusta!”
Ympäristöministeriön lausuntokierrokselle lähettämä ilmastosuunnitelman luonnos herätti kovan vastustuksen kansanedustaja Heikki Vestmanissa (kok).
Keskiviikkoiltana kokoomuksen eduskuntaryhmästä kuultiin kansanedustajan parahdus tiedotteen muodossa.
– Liikennepolitiikkaan ei pidä sotkea woke-hullutusta, kirjoittaa kokoomuksen kansanedustaja Heikki Vestman.
Vestmanin purkauksen taustalla on ympäristöministeriön lausuntokierrokselle julkaisema ilmastosuunnitelman luonnos. 200-sivuisen suunnitelmaluonnoksen sivulla 188 huomautetaan, että monet vähähiilisten autojen tukimuodoista arvioidaan kohdistuvan hyvä- ja keskituloisiin. Sama ei päde pienituloisiin, suunnitelmassa todetaan.
Suunnitelmassa kerrotaan, että kahdessa asiantuntijatyöpajassa tehdyn arvion perusteella sähkö- ja kaasuautojen hankkimiseen tarkoitetut tuet ja verovähennykset olisi mahdollista porrastaa tulojen ja varallisuuden mukaan. Näin tuet olisivat yhdenvertaisempia.
Tämän jälkeen suunnitelmassa kerrotaan, että tuloerot voivat olla syynä miesten suurempaan osuuteen sähköautojen omistajina.
– Jotta eroa voisi tasata, tukien suunnittelussa voisi selvittää, voidaanko naisten sähköautojen hankintaa mahdollista vauhdittaa esimerkiksi verotuksen keinoin, suunnitelmassa todetaan.
Suunnitelmassa siis ehdotetaan tukien tasaamisen selvittämistä. Tasaaminen on kuitenkin Vestmanin mukaan väärin.
– Sähköautot ja muut puhtailla käyttövoimilla kulkevat ajoneuvot vähentävät päästöjä ihan riippumatta siitä, mitä sukupuolta tai enemmistöä tai vähemmistöä autoilija edustaa. Myöskään verotukseen ei kuulu identiteettipolitiikka. Silppuriin tällainen hölynpöly, Vestman kirjoittaa.
Vestmanin mukaan tavoitteena ei pidä olla kenenkään liikkumisen vaan päästöjen vähentäminen.
– Yhtäältä ongelmaksi nähdään se, että miehet autoilevat naisia useammin, mutta toisaalta julkisen liikenteen kehittäminen halutaan kohdistaa ensisijaisesti muihin ryhmiin. Onko hiilineutraalisuuteen todella siis tarkoitus pyrkiä siten, että juuri miesten ja enemmistöjen liikkumista vähennetään, Vestman kysyy tiedotteessaan.
Suunnitelmassa ei ole mainintaa liikkumisen vähentämisestä yleensä. Sen sijaan siinä esitetään keinoja liikkumisen painopisteen siirtämisestä ympäristön kannalta kestävämpään muotoon.
Taustalla hallitusohjelma
Lausunnoilla olevassa suunnitelmaluonnoksessa nostetaan esiin myös muita ilmastopolitiikan sukupuolivaikutuksia. Siinä todetaan muun muassa se, että liikenteeseen liittyvät toimialat ovat miesvoittoisia. Näin ollen toimialaan kohdistuvat ilmastopolitiikan positiiviset ja myös kielteiset vaikutukset osuvat enemmän miehiin.
Myös maatalouden osalta suunnitelmassa todetaan tukien kohdentuvan enemmän miehille, mutta sen on katsottu olevan ”päästövähennystoimien onnistumisen vuoksi hyväksyttävää.” Siinä kuitenkin arvioidaan, että nimenomaan naiset ovat keskimäärin kiinnostuneempia eettisestä maataloudesta.
– Sukupuolten tasa-arvon edistäminen voisi osaltaan vauhdittaa ilmastoystävällisiä tuotantomuotoja, suunnitelmassa todetaan.
Näitä sukupuolivaikutusten arvioita Vestman ei ole kritisoinut.
Sukupuolivaikutusten arviointi perustuu hallituksen tasa-arvo-ohjelmaan, joka on osa Marinin hallituksen hallitusohjelmaa. Sen taustalla ovat kansainväliset sopimukset ja velvoitteet sekä sidosryhmien kuulemistilaisuudet ja ministeriöiden välinen yhteistyö.
Entinen mies on masentavan ylivoimainen naisten uinnissa
Miehenä syntyneen uimarin ylivoima naisten uinnissa on saanut hänen joukkuetoverinsa masennuksen partaalle. Pennsylvanian yliopiston naisuimarit tietävät, että eivät tule pärjäämään transnaiselle, vaikka harjoittelisivat kuinka kovasti. Yliopiston johto kehottaa naisuimareita kääntymään mielenterveyspalvelujen puoleen, jos eivät kestä joukkuetoverinsa menestystä.
Pennsylvanian yliopiston naisten uimajoukkueen nouseva tähti Lia Thomas rikkoo ennätyksiä toisensa jälkeen. Miehenä syntynyt Thomas aloitti uimisen jo viisivuotiaana. Pennsylvanian yliopistoon päästyään hän kilpaili kaksi ensimmäistä vuotta hyvällä menestyksellä miesten joukkueessa, kunnes päätti vaihtaa sukupuoltaan.
Viime vuonna kilpauinnissa oli tauko koronapandemian vuoksi. Thomas käyttikin kilpailutauon hyväkseen käymällä läpi testosteronin blokkaushoidon. Yhdysvaltain yliopistourheilun kattojärjestö NCAA:n ohjeiden mukaan biologinen mies, joka identifioi itsensä naiseksi saa kilpailla naisten joukkueessa käytyään läpi vuoden kestävän hormonihoidon, jossa vähennetään hänen testosteronitasoaan.
Naisten ennätykset murskautuvat
Naisten sarjassa Thomas on murskannut ennätyksiä toisensa perään. Esimerkiksi 500 jaardin vapaauinnissa hän löi naisina syntyneet kilpailijat peräti 14,39 sekunnilla. 1650 jaardin vapaauinnissa Thomas voitti naiskilpailijan 38 sekunnilla. Entisen miehen valtava ylivoima on saanut naisuimarit epätoivon partaalle.
– He tuntevat itsensä voimattomiksi, koska tietävät häviävänsä, vaikka harjoittelisivat kuinka paljon, eräs nimetön lähde kertoo.
Miehenä syntyneillä valtava etu lihasmassassa
Kaikki tästä aiheesta puhuneet naisuimarit ovat halunneet pysyä anonyymeina. Omalla nimellään aiheesta on kirjoittanut muun muassa Swimming World Magazine -lehden päätoimittaja John Lohn, jonka mielestä NCAA:n ei pitäisiä antaa Lia Thomasin kilpailla yliopistojen 2022 mestaruuskisoissa naisten sarjassa.
– Miehestä naiseksi transitioituneella urheilijalla on etunaan vuosien testosteronituotanto ja lihasmassan kasvu. Monissa lajeissa on etua myös isokokoisemmasta vartalosta, Lohn kirjoittaa.
– Thomasilla on takanaan lähes 20 vuotta testosteronin tuottamaa lihaskasvua, jota cis-naisilla ei ole. Hormonihoidoista huolimatta hänen suorituskykynsä heijastelee sitä, että hän saa etua synnyinsukupuolensa genetiikasta.
Huolestuneet vanhemmat lähettivät vetoomuksen
Myös Pennsylvanian yliopiston naisten joukkueen uimareiden vanhemmat ovat kirjoittaneet NCAA:lle vetoomuksen, jotta Thomasin ei annettaisi kilpailla naisten joukkueessa. NCAA ei ole vielä vastannut kirjeeseen.
Yksi äideistä kertoo Daily Mailille, että hänen tyttärensä ja muut naisuimarit eivät uskalla puhua asiasta omalla nimellään, koska pelkäävät joutuvansa vainotuiksi.
– Kaikki ovat peloissaan, äiti sanoo. Myös vanhemmat ovat peloissaan siitä, että lapsille koituu harmia. Me maksamme tästä koulusta 80 000 dollaria vuodessa.
Valittajia kehotetaan hakeutumaan hoitoon
Pennsylvanian yliopisto lähetti huolestuneille vanhemmille kuivahkon vastauksen, jossa sanottiin, että yliopisto on sitoutunut tukemaan aivan kaikkia opiskelijoitaan.
Kirjeessä korostetiin, että yliopistourheilu on tarkoitettu kaikille ja toivottiin, että muut uimarit osaavat suhtautua oikealla tavalla Lia Thomasin menestykseen altaassa. Kirjeen lopussa sanottiin, että urheilijat voivat tarvittaessa kääntyä yliopiston mielenterveyspalvelujen puoleen.
Keskimääräinen peniksen pituus saattaakin olla lyhyempi kuin luulet – lääkärin teoria otettu ilolla vastaan: "Minun tarvitsi kuulla tämä"
Keskivertopeniksen mittaa on tutkittu jonkun verran, mutta tämän lääkärin mukaan tutkimustuloksiin ei kannattaisi sokeasti luottaa.
Yli 7,3 miljoonaa seuraajaa TikTokissa omaava "somelääkäri", plastiikkakirurgi Anthony Youn nousi hiljattain otsikoihin muistutettuaan seuraajiaa nenän koon ja peniksen pituuden välisestä yhteydestä.
Nyt Younista puhutaan jälleen, ja jälleen kerran teemana on peniksen pituus. Tällä kerralla Youn lohduttelee seuraajiaan sillä, että keskimääräinen peniksen pituus saattaakin olla lyhyempi kuin moni luulee, kertoo muun muassa New York Post. Youn julkaisi videon vastineena videolle, jossa eräs nainen kertoi suosivansa keskivertopituista penistä "eli 13-senttistä tai pidempää".
Youn huomauttaa, että vaikka tutkimukset todella osoittavatkin erektiossa olevan peniksen keskimääräiseksi pituudeksi 13 senttiä ja rapiat – esimerkiksi erään laajan brittitutkimuksen mukaan keskivertopenis on erektiossa 13,12 senttimetriä – todellinen pituus voi olla lyhyempi.
– Todellinen pituus on luultavasti vähemmän kuin se, koska useimmat pienen peniksen omaavat miehet eivät luultavasti suostuisi olemaan osa noita tutkimuksia, Youn perustelee.
Jos Younin arvio pitäisi paikkansa, tarkoittaisi se sitä, että tulokset olisivat jokseenkin vääristyneitä.
"Minun tarvitsi tietää tämä"
Videota on katsottu liki puoli miljoonaa kertaa. Vaikka Younilla ei olekaan esittää mitään todisteita tavallaan loogiselle väitteelleen, moni on ottanut lääkärin teorian ilolla vastaan.
– Olet oikeassa. En suostunut niihin tutkimukseen, vitsaili eräs kommentoija.
– En minäkään, vitsaili Youn itse.
– Tunnen oloni paremmaksi itsestäni nyt, kiitos, kiitteli eräs.
– Minusta tuntuu, että minun tarvitsi tietää tämä, kiitos, kommentoi yksi ilahtunut.
Omaan penikseen kannattaisi yrittää suhtautua lempeästi, sillä tyytymättömyydellä on seurauksensa. Vuonna 2017 Archives of Sexual Behavior -julkaisussa esitelty tutkimus paljastaa, että iso osa miehistä on tyytymätön erityisesti peniksensä mittasuhteisiin. Tyytymättömyys omaan penikseen vaikutti myös toimintaan makuuhuoneessa. Tyytymättömät miehet raportoivat sukupuolielimiinsä tyytyväisiä miehiä epätodennäköisemmin aktiivisesta seksielämästä. Tutkijoiden mukaan on mahdollista, että tyytymättömyys voi aiheuttaa ahdistusta, joka puolestaan vaikuttaa kyvykkyyteen makuuhuoneen puolella.
En ole koskaan seurustellut, eikä kumppania tahdo löytyä millään – Mikä avuksi?
Henk.koht.-palstalla käsitellään lukijoiden ihmissuhdeaiheisia kysymyksiä. Tällä kertaa lukija pohtii, miksei hän löydä vakavaa parisuhdetta.
Olen 26-vuotias nainen, joka ei ole ikinä ollut vakavassa parisuhteessa. Haaveilen parisuhteesta enemmän kuin mistään muusta, mutta jostain syystä orastavat suhteet lopahtavat jo ennen kuin ne ehtivät kunnolla alkaa.
Sama kaava toistuu uudelleen ja uudelleen: kiinnostun ihmisestä, käydään muutamilla treffeillä ja ehkä päädytään harrastamaan seksiä. Yleensä tässä vaiheessa toinen ghostaa.
Olen kokeillut Tinderiä ja muitakin deittisovelluksia, aloittanut uusia harrastuksia ja pyrkinyt tutustumaan uusiin ihmisiin. Silti oikeanlaista ihmistä ei vain löydy. Teenkö jotain väärin tai onko minussa jotain vikaa, vai miksi tämä on niin vaikeaa?
Ongelmaa avaa psykologi Sanni Björksten. Asiantuntijat eivät kommentoi palstalla yksittäistapauksia vaan käsittelevät aihepiiriä yleisellä tasolla.
”Deittikulttuuri on toden totta muuttunut ja siirtynyt entistä enemmän nettiin ja deittisovelluksiin. Niiden tehtävä ei ensisijaisesti ole löytää ihmisille elämänkumppania, vaan saada ihmiset käyttämään sovelluksia mahdollisimman pitkään.
Ghostauksella tarkoitetaan sitä, että toinen osapuoli yllättäen ja yksipuolisesti lopettaa viestittelyn tai tapaamiset ja katoaa ikään kuin aaveen (englanniksi ghost) lailla.
Ghostaamista on jonkin verran tutkittu. Varovaisesti voisi arvella, että neljännes tutkimuksiin osallistuneista on kokenut ghostaamista, mutta tutkimusten osallistujamäärä on toki rajattu. Joka tapauksessa se on ilmiö, joka on nykyisessä deittimaailmassa monellekin varmaan aika tuttu.
Läheisiin ihmissuhteisiin ylipäätään liittyy vahvoja tunteita, ja jos suhde katkeaa yllättäen, se tuottaa jo lähtökohtaisesti tuskaa. Yhteyden katkeaminen tulee helposti tulkituksi torjuntana, ja torjutuksi tuleminen sattuu aina.
Jos toiselta ei saa vastauksia ja syitä tapahtuneelle, ihminen ryhtyy herkästi epäilemään itseään ja etsimään syitä itsestään. Yhteyden yllättävä katkeaminen saattaa järkyttää perusturvan ja luottamuksen tunnetta.
Deittimaailmassa saatetaan valitettavan helposti ajatella, että netin välityksellä suhde on helppo päättää, kun sitä ei tarvitse tehdä kasvokkain. Ghostaava osapuoli ehkä ajattelee, ettei halua loukata toista kertomalla, ettei ole kiinnostunut. Toisessa osapuolessa se voi kuitenkin herättää surua, vihaa, häpeää – kaikenlaisia tunteita, joiden kanssa jää hyvin yksin, kun toiselta ei voi kysyä vastauksia kysymyksiinsä.
Tahtoisin siis muistuttaa, että myös viestin lähettämättä jättäminen on valinta, jolla on seurauksia. On luonnollista syyllistää itseä, mutta ghostauksessa vastuu on osapuolella, joka viestin jätti lähettämättä.
On niin ikään luonnollista, että jos ihminen toivoo parisuhdetta mutta tulee useasti torjutuksi, mieli herkästi kehottaa, että anna nyt jo olla. Me ihmiset yritämme luontaisesti vältellä niitä asioita, jotka aiheuttavat meille kipua.
Mutta jos parisuhde on itselle tärkeä haave, siitä luopuminen saattaa aiheuttaa pitkällä aikavälillä paljon tuskaa ja mahdollisesti katkeruuttakin.
Jos pettyy ihmissuhteissa, on tärkeä antaa tilaa kaikille tunteille, joita mielessä herää, ja huomata myös, millaiseen toimintaan ne koettavat yllyttää. Mieli voi kehottaa vaikkapa deittailun lopettamiseen kokonaan.
Tai yrittää kaikin keinon saada kontaktin ihmiseen, joka on jättänyt tai torjunut. Viisaampaa olisi kuitenkin antaa kurjien tunteiden olla, vaikka se tuntuu vaikealta. Hetken kuluttua voi palata miettimään, millainen oma toiminta veisi kohti turvallista parisuhdetta, jos sellaista siis toivoo.
Iiris Suomela haluaa purkaa ahdistavat miehen mallit – vihreät mielii myös poikien ja miesten puolueeksi
Vihreiden äänestäjistä enemmistö on naisia. Puheenjohtaja Iiris Suomela haluaa vihreille lisää miesäänestäjiä ja kertoo IL-haastattelussa, millä tavalla vihreät ajaa poikien ja miesten asiaa.
Vihreiden puheenjohtaja Iiris Suomela vakavoituu. Jo ennen pandemiaa lähes viidenneksellä suomalaisista oli jokin mielenterveyden häiriö. Joka viides vuonna 1997 syntyneistä suomalaisista on saanut psykiatrisen diagnoosin.
– Mielenterveyden ongelmat koskettavat erityisesti poikia ja miehiä. Kolme neljäsosaa itsemurhista on miesten tekemiä. Jos puhutaan tappavimmista mielenterveysongelmista, miehet ovat valitettavasti voimakkaasti yliedustettuina, Suomela sanoo.
Eikä mielenterveyden horjumisen tarvitse olla kuolemaksi.
Mielenterveys on yleisin syy työkyvyttömyyteen ja sairaspoissaoloihin.
Ahdistavat ja kapeat sukupuoliroolit ovat Suomelan arvion mukaan monien ongelmien taustalla. Siksi hallituspuolue vihreät aikoo tehdä nyt politiikkaa, jossa huomio on kohdistettu miesten ja poikien elämänlaadun parantamiseen.
– Jos puhutaan rikollisuudesta ja ihan eliniänodotteesta, näissä kaikissa näkyvät sukupuolittuneet hyvinvointi- ja terveyserot. Toki taustalla vaikuttavat myös koulutus ja varallisuus, mutta siitä huolimatta sukupuoli on valitettavan merkitsevä tekijä.
Vihreät vaatii aluevaaleissa panostuksia palveluihin.
– Olemme tuoneet esille terapiatakuun tärkeyden ja matalan kynnyksen mielenterveyspalvelujen tuomisen jokaiseen kuntaan, Suomela kertoo.
Suomela puhuu sukupuolisensitiivisyydestä eli siitä, että sukupuolten erilaiset tarpeet otettaisiin huomioon varhaiskasvatuksesta alkaen.
– Kun valitettavasti tiedämme, että lopputuloksissa on sukupuolten välillä eroja, pitää pystyä tunnistamaan, missä kohdassa yhteiskuntaa erot vahvistuvat ja etenevät pisteeseen, jossa vakavia haasteita kasautuu tietyille ihmisille, hän pohtii.
Aikuisviihteen parissa työskentelevä TIS-Melissa esiintyi täysin alasti tv-ohjelmassa - hukkuu treffipyyntöihin: ”En ole epätoivoinen”
Temptation Island Suomi -ohjelmastakin tuttu 22-vuotias Melissa ihastutti tv-katsojia, kun hänet nähtiin Naked Attraction Suomi -ohjelman tuoreimmalla kaudella, jossa etsitään seuraa alastomista ihmisistä. Hän valitsi lopulta kolmen naisen ja yhden miehen joukosta Maijun treffiseuraksi. Melissa kertoo Seiskalle, mitä kuvausten jälkeen tapahtui.
Maiju ja Melissa olivat vetäytyneet treffien päätteeksi hotellihuoneeseen.
– Söimme yhdessä jälkiruokaa ja keskustelimme kaikesta. Emme edenneet kuitenkaan peiton alle, vaikka ei se olisi haitannut. Viehättävä nainen, Melissa toteaa.
Melissan ja Maijun juttu ei kuitenkaan ottanut tuulta alleen.
– Hän oli mukava nainen, mutta ajatuksemme ja arvomme eivät kohdanneet. Koin, että toinen osapuoli ajoi turhan radikaaleja feministisiä arvoja.
Jakson jälkeen Melissa on saanut paljon viestejä katsojilta. Kehuja on sadellut, eikä negatiivisia viestejä ole näkynyt hänen somekanavissaan. Ihmiset ovat kiitelleet Melissaa myös siitä, että hän puhuu avoimesti seksityöstään. Melissa tarjoaa seuralaispalveluja, esiintyy stripparina ja tekee aikuisviihdettä.
– Ihmiset ovat kehuneet minua rohkeaksi tullessani ulos kaapista työni kanssa. Moni työtoverini on sanonut, että on hienoa, kun pikku hiljaa meidänkin äänemme tulevat kuuluviin.
Myös treffipyyntöjä on sadellut.
– Ihmiset ajattelivat, että olen epätoivoinen ja kelpuutan kenet tahansa, joka minut raukan ottaisi. Se hiukan ärsytti. En ole epätoivoinen, vaikka työni ja elämäntyylini poikkeavat radikaalisti muista. Kyllä minulta löytyy itsekunnioitusta.
Tällä hetkellä Melissa on sinkku.
– Kaipaisin rinnalleni miestä tai naista, Melissa toivoo.
Naked Attraction -jaksonsa Melissa katsoi ystävänsä kanssa. Ohjelmaan osallistuminen on ollut hänelle pelkästään positiivinen kokemus.
– Koin, että sain tuotua tärkeitä asioita esille ja kerrottua, kuka oikeasti olen. Sain myös ajaa seksityöläisten oikeuksia ja tuoda heille näkyvyyttä, sillä yhteiskunta yrittää lakaista meitä maton alle jatkuvalla syötöllä.
This is a fantastic post. It includes a lot of crucial elements that make it actually work.
Yksi kuva paljastaa, miksi Mari on sinkku – näin suvun salaisuudet paljastuvat
Arvot, opitut mallit ja traumat saavat selityksen, kun piirrät yhden kuvan. Ne näkyvät myös joulupöydässä.
Taas äiti hössöttää. Taas veli on poissa. Taas kurkkua kuristaa ja kaikki esittävät onnellista perhettä.
Tai sitten pöydässä istuu kaikesta vuoden aherruksesta väsyneitä, mutta oikeasti onnellisia ihmisiä. Vastuullinen esikoinen toi sillit ja perunalaatikon, lellikuopus ei tajunnut tuoda taaskaan mitään ja äiti on juonut kaksi lasia liikaa viiniä, mutta kaikilla on silti kivaa.
Kummankin perheen roolit ja mallit selittää sama kuva: terapeuttinen sukupuu. Se on perheterapeuttien käyttämä työkalu, jonka piirtämällä voit ymmärtää, millaisia elämäntapoja, arvoja, malleja ja salaisuuksia suvussasi kulkee ja miksi.
Sukupuun piirtäminen voi tarjota vastaukset esimerkiksi kysymyksiin, miksi monien sukulaisten avioliitto on päätynyt eroon, miksi suvussa on monta marttyyriä, jotka raatavat itsensä uuvuksiin jouluna, ja miksi äiti roikkuu sinussa aina vain. Terapeuttisen sukupuun piirtämällä voit ymmärtää esimerkiksi myös sen, miksi et osaa sanoa töissä koskaan ei, miksi pelkäät riitaa tai miksi parisuhteesi eivät kestä.
Ota siis mallia tämän jutun esimerkkisukupuusta, Marin sukupuusta, ja piirrä oma sukupuusi. Saatat yllättyä siitä, mitä kaikkea sukulaisten kokemukset ja sukupolvien väliset ketjut voivat sinulle kertoa.
Marin sukupuu – Miksi Mari on sinkku?
Marin sukupuun tarjoamat oivallukset
1. Liian tiivis suhde omiin vanhempiin
Marin molemmat vanhemmat sitovat Maria itseensä ja hakevat hänestä kuuntelijaa. Koska suhde vanhempiin on liian tiivis, Marin elämässä ei ole tilaa rakkaudelle.
2. Periytyvät erot
Marin vanhempien, Marin tädin ja tädin miehen ja Marin äidin vanhempien avioliitto päättyi eroon. Marin äidin vanhemmat erosivat eläkeläisinä ja pian sen jälkeen erosivat heidän molemmat lapsensa. Mari oivaltaa, että eroaminen on hänen suvussaan tapa ratkaista parisuhteen ristiriitoja. Mari pelkää eroa, koska kärsi vanhempien erosta teininä, eikä uskalla siksi tosissaan rakastua.
3. Periytyvä lapsissa roikkuminen
Marin äidinäiti on sitonut molemmat tyttärensä itseensä ja puuttunut aina paljon näiden elämään. Marin äiti roikkuu samalla tavalla Marissa, ainoassa tyttäressään. Mari oivaltaa, että hänellä on velvollisuudentunnosta liian tiivis suhde äitiin ja isään ja että molempien sanomiset vaikuttavat hänen elämäänsä liian paljon. Mari päättää, että on aika lakata elämästä vanhempien odotusten mukaan.
4. Puuttuva rakkaus
Marin mummo Liisa kasvoi lastenkodissa. Mari ei tiedä, miksi, koska asiasta ei ole koskaan puhuttu. Koska mummo ei saanut lapsena rakkautta ja hoivaa, hän hakee sitä yhä omilta tyttäriltään ja samalla estää näitä keskittymästä omaan elämäänsä. Mari oivaltaa, että mummon pitäisi käsitellä suru omasta lapsuudestaan. Voisiko se vielä onnistua?
5. Huono malli parisuhteesta
Marin isän vanhemmat elävät yhdessä. Mamma hoitaa kodin ja pappa tekee päätökset. Marin mielestä isovanhempien parisuhde on ahdistavan vanhanaikainen. Äidinäiti, äiti ja täti ovat myös haukkuneet ex-miehiään Marille. Eikö Mari siksi luota miehiin?
Mari oivaltaa, ettei hänellä ole mallia hyvästä tasa-arvoisesta parisuhteesta, jollaisessa hän haluaisi itse elää. Onneksi parisuhteessa voi päättää itse kumppaninsa kanssa, mitä suhteeseen kuuluu ja mitä ei, Mari tajuaa.
6. Veli on katkaissut ketjun
Marin toisella veljellä on onnelliselta vaikuttava parisuhde. Voisiko Mari kysyä veljeltään, mitä veli ajattelee parisuhteesta ja miten veli on onnistunut rakentamaan onnellisen parisuhteen? Voisiko Marin elämässä olla ensi jouluna rakkautta?
Perun lupaukseni
Vuosi sitten kirjasin kaameusjärjestykseen niitä älynväläyksiä, joita saamme kuulla poliitikoilta ja lukea lehdistä silloin, kun asevelvollisuutta katsotaan yhdenvertaisuuden valossa. Heittäydyin tuolloin kuitenkin optimistiksi ja lupasin listata vuoden 2021 päätteeksi järjellisiä lausuntoja, ihan vaihtelun vuoksi.
Kerrankin positiivisen kautta!
Mutta se oli liikaa luvattu. Poliitikot kun eivät kerta kaikkiaan pysty näkemään mitään yhdenvertaisuusongelmaa siinä, että palvelus on toisille pakollinen ja toisille vapaaehtoinen.
Tuon selvempää tasa-arvorikkomusta on vaikea keksiä. Silti viimeistään nyt on tullut selväksi, että kansanedustajat, ministerit, tasa-arvoviranomaiset, ihmisoikeusjärjestöt ja toimittajat työntävät päänsä pensaaseen ja leikkivät kuin mitään ongelmaa ei olisikaan.
Odotin että Ilkka Kanervan luotsaaman asevelvollisuuskomitean raportti sentään kirvoittaisi muutaman suoraselkäisen lausunnon. Komitean yksi päätavoitehan oli sukupuolten yhdenvertaisuus, ja raportti esittää ratkaisuksi, että kutsunnat määrätään kaikille ja itse palvelus pysyy miehille pakollisena.
Komiteassa istuneiden kansanedustajien mukaan tasa-arvoa on siis se, että toisten pakollinen ”palvelus” kestää muutaman tunnin samalla kun toiset komennetaan kasarmeille ja metsiin jopa vuodeksi. Jako kahteen tehdään jalkovälin perusteella.
Mutta ryhdikkään ja selväjärkisen kritiikin sijaan poliitikot läpi puoluekentän kiittelivät komiteaa: hyvää työtä, kannatetaan, näin se yhdenvertaisuus etenee!
Kuinka hemmetin typerinä poliitikot meitä pitävät? Missään muussa Euroopan maassa noin halpa silmänkääntötemppu ei menisi läpi. Meillä menee, valtamediaa myöten.
Helsingin Sanomat on laatulehti, mutta tässä asiassa sekin leikkii idioottia. Oli masentavaa seurata Hesarin kirjoittelua sen jälkeen, kun asevelvollisuusraportti oli nähnyt päivänvalon.
Jo pääkirjoitus oli hampaatonta pyörittelyä. Voi miettiä, millainen kirjoitus olisi saatu lukea, jos parlamentaarinen hoivakotikomitea olisi esittänyt naisille pakollista ja palkatonta vanhustenhoitovuotta vankeuden uhalla ja ratkaissut tasa-arvo-ongelman ehdottamalla miehille samaa vapaaehtoisena.
Heti perään (29.11.) Hesari toki tarttui tomerasti tasa-arvoteemaan ja kirjoitti sivun verran siitä, miten kouluopetuksessa voi törmätä sukupuoleen liittyviin stereotypioihin. Varmasti voi ja pitäähän niistä päästä, mutta kumpi mahtaa sukupuolittaa nuorten elämää enemmän: oppikirjojen kuvissa vääriä töitä tekevät nais- ja mieshahmot vai se, että joka toinen nuori pakotetaan sukupuolensa vuoksi normaalielämän katkaisevaan palvelukseen?
Tämän jälkeen Hesari sentään tarttui armeija-aiheeseenkin, vieläpä tasa-arvon näkökulmasta. Ja mistä nyt saimme lukea kokonaisen aukeman verran? Siitä, miten intti syrjii naisia.
Yhtä pihalla on Yle, vaikka muuten laatuohjelmia tekeekin. Onkohan Hesarin ja Ylen toimittajille syötetty samoja taikapillereitä, jotka asevelvollisuuden yhteydessä saavat toimittajat luopumaan aivotoiminnasta ja maalaamaan mustan valkoiseksi ja valkoisen mustaksi?
Kun Ylen aamu-tv käsitteli (2.12.) asevelvollisuuskomitean raporttia, pian päästiin siihen tasa-arvoon. Entä mihin toimittaja veikään keskustelun? Tietysti siihen, miten armeijassa sorsitaan naisia, ja siinä äänilajissa mentiinkin loppuun asti.
Sama nähtiin Ylen Ykkösaamussa, jossa haastateltavana oli puolustusvoimien komentaja Timo Kivinen (11.12.). Kun puhe kääntyi Kanervan komitean raporttiin ja yhdenvertaisuuteen, sieltä se taas tuli: nykymallin ongelma on naisten huono kohtelu. Sitä ei pidetty edes sivulauseen arvoisena yhdenvertaisuusrikkeenä, että sukupuolen vuoksi puolet suomalaisista komennetaan yksityisyyden riistävään pakkolaitokseen.
Sukupuolineutraali hän-sana ”iel” sai ranskanpuhujat barrikadeille – Jopa Brigitte Macron ja Ranskan opetusministeri tyrmäävät tasa-arvoisen kieliuudistuksen
Ranskankielisessä Sveitsissä ”iel” valittiin vuoden sanaksi, ja Belgiassakin se on kuumentanut tunteita. Ranskassa pronomini on ollut marras-joulukuun puheenaiheita.
MIKÄ on ranskankielisen Euroopan vuoden sana 2021?
Vastaus on helposti ”iel”.
Ranskankielisessä Sveitsissä ”iel” valittiin oikeastikin vuoden sanaksi. Ranskankielisessä Belgiassa ”iel” on myös vahvasti mukana vuoden 2021 listauksissa.
Ranskassa ”iel” taas on saanut kansan miltei nousemaan barrikadeille – sekä puolesta että vastaan.
Mikä ”iel”?
”IEL” on uudissana, joka vastaa suomen sanaa ”hän”. Sukupuolineutraalista pronominista ei pysty päättelemään, puhutaanko miehestä vai naisesta vaiko kummastakaan.
Ranskan ”ielissä” kyse on samasta asiasta kuin ruotsin uudissanassa ”hen”, joka luotiin jo monta vuotta sitten tarjoamaan vaihtoehto maskuliinille ”han” ja feminiinille ”hon”.
Ranskan uuspronomini on sen sijaan tuoretta perua. Kielikiista roihahti marraskuussa, kun Ranskassa havahduttiin siihen, että ”iel” oli kelpuutettu arvovaltaisen Le Robert -sanakirjan verkkoversioon.
”Iel” on yhdistelmäsana. Hän-sanan maskuliinimuoto on ranskaksi ”il” ja feminiini ”elle”.
SAMANTYYPPISIÄ kielen sukupuolittuneisuuteen liittyviä keskusteluja ja riitoja on viime aikoina käyty monissa Euroopan kieliyhteisöissä.
Saksassa on 2020-luvun alussa riidelty erityisesti ”sukupuolitähtösestä” (Gendersternchen), jonka avulla huomioidaan sekä mies- että naistoimijat. Esimerkiksi sana ”Schüler*innen” tarkoittaa sekä koulupoikia (Schüler) että -tyttöjä (Schülerinnen).
Ranskassa Le Robertin ratkaisu on saanut arvovaltaisia tahoja kimpaantumaan, presidenttipuoliso Brigitte Macronia myöten.
”On kaksi pronominia: il ja elle”, Macron sanoi Le Monde -lehden mukaan. ”Kieli on niin kaunis, ja kaksi pronominia on hyvä.”
OPETUSMINISTERI Jean-Michel Blanquer otti peräti ehdottoman kannan.
”Inklusiivinen kirjoittaminen ei ole ranskan kielen tulevaisuus”, Blanquer jyrähti Twitterissä. Hän ilmoitti olevansa samaa mieltä kuin LREM-puolueen kansanedustaja François Jolivet, joka syytti Le Robert -sanakirjaa ”wokismista”.
Wokismi oli ranskan kielen puolustajalta sikäli outo sanavalinta, että kyse on anglismista. Yhdysvalloista lähtenyt ”woke” tarkoittaa valveutunutta tai tiedostavaa. Arvostelijoiden kuten Jolivet’n mielestä ”wokismi” on haukkumasana.
”Inklusiiviselle” taas ei ole ytimekästä sanaa arkisuomeksi. Sillä tarkoitetaan osallistavaa tai mukaan ottavaa eli käänteisesti sellaista, joka ei sulje mitään tai ketään ulkopuolelle. Kielen kohdalla voisi puhua tasa-arvoisesta kielenkäytöstä.
HELSINGIN yliopiston ranskan kielen dosentti Johanna Isosävi on seurannut ranskan ja samalla suomenkin tasa-arvon kehitystä jo pidempään ja kirjoittanut siitä myös blogissaan.
”On mielenkiintoista, miksi ’iel’ herättää Ranskassa niin paljon vastustusta”, Isosävi sanoo. ”Opetusministerin reaktio oli aikamoinen: että tasa-arvoinen kielenkäyttö ei ole ranskan tulevaisuus.”
2000-luvulla kielikeskustelun aiheita ovat Ranskassa olleet ammattinimikkeet. Esimerkiksi vuonna 2014 ei ollut itsestään selvää, että Pariisin uusi pormestari Anne Hidalgo voisi olla pormestari feminiinimuodossa.
”Hänhän on sinnikkäästi halunnut tulla puhutelluksi ’Madame la Maire’ eikä ’Madame Le Maire’”, Isosävi sanoo.
”La” on ranskan kielessä feminiininen, ”le” taas maskuliininen artikkeli.
ANNE Hidalgo on edelleen pormestarina, eikä juuri kukaan enää kyseenalaista feminiinimuotoa. Niin on käynyt useimpien ammattinimikkeiden kohdalla. Jos Ranskaan valitaan ensi keväänä presidentiksi nainen, hän on varmasti Madame la Présidente.
Feminiininen johtamistapa on tulevaisuudessa valttia, sanoo brittiläinen uutuuskirjan tekijä, joka on seurannut myös Sanna Marinin tekemisiä
Naisten ”voimaantumisesta” on tullut kauppatavaraa, sanoo kirjailija-kolumnisti Arwa Mahdawi. Mahdawi kiittelee Yhdysvaltojen nuoria demokraattisen puolueen naispoliitikkoja – mutta uskoo maan ensimmäisen naispresidentin tulevan republikaanisesta puolueesta.
KUKAPA ei olisi kyllästynyt iänikuiseen jankutukseen naisten ”voimaantumisesta”.
Eturivin kyllästyjiin kuuluu naisjohtajuudesta äskettäin kirjan tehnyt kirjailija-kolumnisti-brändiasiantuntija Arwa Mahdawi. Hänen mukaansa naisten ”voimaantumisesta” on tullut kauppatavaraa. Sen avulla myydään niin shampoota, autoja kuin itsehoito-oppaitakin.
Mahdawin teoria on, että mitä enemmän joku voimaantumisesta paasaa, sitä haluttomampi hän on aidosti muuttamaan valtasuhteita.
LONTOOSSA syntynyt ja New Yorkissa asuva Mahdawi painottaa, että hänen johtajuuskirjansa ei ole mikään ”naiskirja”. Ei, vaikka kirjan nimessä Strong Female Lead – Lessons from Women in Power viitataan naisiin parikin kertaa.
Mahdawin mielestä naiset yritysten tai politiikan johtopaikoilla eivät ole mikään itseisarvo.
”En halua lisää naisten edustusta vain koska he ovat naisia sen enempää kuin haluan lisää mustia, ruskeita tai vaikkapa seksuaalivähemmistöistä tulevia. Sen sijaan haluan, että ihmisiä johdetaan eri tavalla kuin nyt”, Mahdawi sanoi ulkomaankirjeenvaihtajille Lontoossa aiemmin syksyllä.
Haussa ei siis ole lisää naisjohtajia vaan lisää ”naismaisia” johtajia.
MITÄ tämä tarkoittaa käytännössä?
Mahdawin mukaan kaikki kriisit ovat pohjimmiltaan johtajuuskriisejä. Huono ja ylimielinen johtajuus kostautuu. Isoa egoa taas on tavattu pitää miesjohtajien helmasyntinä.
Naisia ylikehittynyt itsetunto painaa harvemmin. Ei kuulemma siksi, että he olisivat pohjimmiltaan erilaisia kuin miehet, vaan siksi, että tytöt usein kasvatetaan eri tavalla kuin pojat. Sen, mikä on hyväksyttävää poikien käytöstä, ei välttämättä katsota sopivan tytöille. Ja päinvastoin.
”On vaikea kuvitella naispuolista Boris Johnsonia”, Mahdawi sanoo.
KUN puhutaan johtajuudesta, perinteisesti ”naismaisiksi” katsottuja ominaisuuksia on tavattu pitää taakkana. Ei saisi epäröidä, ei olla arka, ei muuttaa mieltä, ei pyytää muiden apua.
Naisia on neuvottu olemaan girlboss ja kova pomottajamimmi miesten maailmassa.
Mahdawi tarjoaa vastakkaista reseptiä eli ”myrkyllisen johtajuuden” hylkäämistä.
Feminiininen johtamistapa on hänestä tulevaisuuden valttikortti. Yhteistyö ja virheistä oppiminen veisivät eteenpäin.
KEITÄ johtajia Mahdawi itse sitten arvostaa? Hän ei usko suosikkiluetteloon mutta nostaa esiin niitä, joita arvostaa.
Juuri väistynyt Saksan liittokansleri Angela Merkel puhui silloin, kun hänellä oli sanottavaa, ei lämpimikseen.
”Hän halusi lähteä, vaikka olisi voinut jatkaa 90-vuotiaaksi asti.”
Irlannin entinen presidentti Mary Robinson puolestaan ei varjellut suosiotaan YK:n ihmisoikeuskomissaarina.
”Olen täällä tekemässä töitä, en säilyttämässä työpaikkaani”, Robinsonilla oli tapana sanoa.
NUOREN polven johtajista Mahdawi nostaa esiin muun muassa Yhdysvaltain demokraattisen puolueen nuoria naispoliitikkoja, kuten edustajainhuoneen jäsenen Alexandria Ocasio-Cortezin. Britanniassa maininnan saa muun muassa työväenpuolueen vain 23-vuotiaana alahuoneeseen valittu Nadia Whittome.
Uuden-Seelannin työväenpuoluelainen pääministeri Jacinda Ardern on odotetusti mukana listoilla. Maininnan kirjassa saa myös Suomen pääministeri Sanna Marin. Mahdawi on kirjoittanut nuorista naispääministereistä aiemminkin The Guardian -lehden kolumneissaan.
Sekä Ardern että Marin uskaltavat kuulemma myöntää potevansa ajoittain riittämättömyyden tunnetta, samoin juristi, kirjailija ja presidentin puoliso Michelle Obama.
Mahdawin mielestä naisten kannustaminen suurempaan itseluottamukseen ei välttämättä olekaan se kiireisin juttu. Tärkeämpää on kannustaa miesjohtajia kasvattamaan pätevyyttään.
Varusmiesliitto tukee kansalaisaloitetta, joka vaatii maanpuolustukseen tasa-arvoa
Noin 12 000 alokasta aloittaa tänään varusmiespalveluksensa
Varusmiesliitto kertoo tukevansa Yhteisvoimat-kansalaisaloitetta ja näin ollen edistää tavoitettaan koko ikäluokan kutsunnoista ja naisten suuremmasta roolista suomalaisessa asepalveluksessa.
Kansalaisaloite ottaa Varusmiesliiton mielestä hienosti kantaa suomalaisen asepalveluksen epäkohtaan tasa-arvon toteutumisen kannalta.
Varusmiesliitto myös haluaa nostaa kansalaisaloitteen myötä keskusteluun asepalveluksen tulevaisuuden, kun ikäluokat vähenevät.
– Suomalainen maanpuolustus on nojannut koko historiansa ajan laajaan reserviläisarmeijaan. Ikäluokkien pienentyessä on tärkeää saada koko ikäluokka Puolustusvoimien käyttöön sen tarvitsemalla tavalla. Lisäksi näemme ongelmallisena miesten tasa-arvoisen aseman yhteiskunnassa, kun ikäluokan kaikki miehet joutuvat päättämään armeijan, siviilipalveluksen ja vankeusrangaistuksen välillä, Varusmiesliiton puheenjohtaja Joel Elmaci sanoo tiedotteessa.
YHTEISVOIMAT-KANSALAISALOITE vaatii Suomen maanpuolustusvelvollisuuden muuttamista ”aidosti tasa-arvoiseksi”.
– Aidosti tasa-arvoisella maanpuolustusvelvollisuudella tarkoitetaan aloitteessa järjestelmää, jossa asevelvollisuus ei rajaudu pelkästään miehiin sukupuolen perusteella. Asepalveluksen suorittavat yksilöt tulee määrätä palvelukseen muiden kriteerien kuin sukupuolen perusteella, heidän lukumääräänsä mainittavasti muuttamatta, aloitteen tiedotteessa avataan.
Kansalaisaloitteen tulee kerätä vähintään 50 000 nimeä, jotta se etenee eduskunnan käsittelyyn.
Yhteisvoimat-aloitetta tukevat Varusmiesliiton lisäksi keskustanuoret, demarinuoret, RKP-nuoret ja vihreät nuoret.
NOIN 12 000 ALOKASTA aloitti tänään varusmiespalveluksensa Puolustusvoimissa ja Rajavartiolaitoksessa.
– Toivotan aloittaville varusmiehille antoisaa aikaa isänmaallisissa tehtävissä, puolustusministeri Antti Kaikkonen (kesk.) tviittaa.
”Joissain piireissä voi olla hyväksyttävämpää omistaa dildo kuin syödä lihaa” – Seksivälineiden markkinat ovat pysyneet vilkkaina
Naiset ja miehet suhtautuvat seksivälineiden hankintaan eri tavoin, kertoo tohtorikoulutettava Elina Järvinen.
SEKSIVÄLINEIDEN suosio on pysynyt suurena, kertoo Suomen suurimman erotiikkaliikkeen Kaalimadon toimitusjohtaja Mikko Rosén.
Hän arvioi, että suosioon vaikuttaa julkinen keskustelu seksuaaliterveydestä ja seksivälineiden käytöstä.
”Keskustelu on avoimempaa kuin aiemmin, myös mediassa. Seksilelut eivät ole enää tabu.”
Rosén kertoo myös, että miehille suunnattujen masturbointivälineiden, kuten tekovaginoiden, suosio on kasvanut viime aikoina.
NUORET naiset suhtautuvat seksivälineiden hankintaan erityisen myötämielisesti ja ovat välineiden suurin ostajaryhmä, kertoo tohtorikoulutettava Elina Järvinen Turun kauppakorkeakoulusta. Hän on tutkinut suomalaisten suhtautumista seksivälineiden ostamiseen.
Nuoret ihmiset suhtautuvat seksivälineisiin yleisesti positiivisemmin kuin vanhemmat sukupolvet, Järvinen sanoo. Nuoret miehet eivät kuitenkaan ole yhtä innokkaita seksivälineiden ostajia kuin nuoret naiset, eivätkä suomalaiset miehet puhu välineistä niin avoimesti kuin naiset.
Miehet myös häpeävät masturbaatioon liittyviä välineitä enemmän kuin naiset.
”Dildo on populaarikulttuurissa niin näkyvä esine, että se alkaa olla jo normi. Tekovaginoita ei näy yhtä paljon.”
Kun miesten seksivälineiden käyttöä saatetaan ajatella ”hurvitteluna”, naisille välineitä markkinoidaan terveyteen ja hyvinvointiin liittyvinä asioina.
”Nykyään naisille suunnattuja seksivälineitä myydään myös kosmetiikan verkkokaupoissa. Ajatellaan, että itsestään huolta pitävä nainen käy manikyyrissä ja masturboi.”
SEKSIVÄLINEIDEN myynti kasvoi roimasti vuonna 2020, jolloin Kaalimato sai noin 200 000 tilausta. Edellisenä vuonna tilauksia oli tullut 137 000.
”Nousu oli äärimmäisen jyrkkää maaliskuun puolivälistä lähtien, kun yhteiskuntaa suljettiin koronaepidemian vuoksi”, Rosén kertoo.
Viime vuonna tilausmäärät pysyivät samalla tasolla: tilauksia tuli runsaat 200 000, sata tilausta enemmän kuin edellisenä vuonna.
Lue lisää: Suomessa myydään jo enemmän seksileluja kuin sähkökäyttöisiä parranajokoneita – Katso HS:n laskurista, mitä välineitä naapuriisi on tänä vuonna tilattu
KAALIMADON viime vuoden ostetuimpien tuotteiden listalla on liukuvoiteita, Satisfyer Pro -kiihottimia, Fleshlight-tekovaginoita ja vibraattoreja. Listalla on sekä naisille että miehille suunnattuja tuotteita.
”Välineitä hankitaan myös entistä enemmän parisuhteeseen”, Rosén kertoo.
Viime vuonna Kaalimadon kuudenneksi tilatuin tuote olikin niin sanottu pariskuntavibraattori, jota mainostetaan erityisesti kumppaneiden yhteiseen käyttöön sopivaksi.
MYÖS S-ryhmän kauppaketju Prisma on kertonut täydentävänsä tuotevalikoimaansa tammikuun aikana yli 50 seksivälineellä.
Uuden tuoteryhmän taustaksi kerrotaan, että seksivälineiden myynti on ollut viime vuosina vahvassa kasvussa niin Suomessa kuin maailmanlaajuisestikin.
”Muiden tuotekategorioiden myynneistä olemme nähneet, että suomalaiset ovat viettäneet paljon aikaa kotona ja omaan hyvinvointiin on haluttu panostaa”, kertoo Prisman myyntijohtaja Päivi Hole tiedotteessa.
SUOMALAISTEN seksuaalielämän muutoksia tarkastelevien Finsex-tutkimusten mukaan suomalaisten yhdyntämäärät ovat jatkuvasti pienentyneet 2000-luvun aikana, kun taas itsetyydytystä kuvataan nykypäivän seksitrendiksi.
”Joissain piireissä voi olla hyväksyttävämpää omistaa dildo kuin syödä lihaa”, Järvinen sanoo.
Hänen mukaansa seksivälineiden käytöstä on tullut viihdettä, johon panostetaan kuten muuhunkin vapaa-ajan toimintaan.
”Siihen liittyy kilpavarustelua samalla tavalla kuin hankkisi uudet sukset.”
Lisäksi viime vuonna julkaistiin ensimmäinen seksivälineitä koskeva kansainvälinen laatustandardi, ISO 3533.
”Seksivälineiden suunnittelusta on tullut ammattimaisempaa.”
Tänään tv:ssä: Temptation Islandista tuttu Anna tekee nyt pornoa
Anna käy sokkotreffeillä Sinkut paljaana -sarjassa.
Anna Roininen muistetaan Temptation Island Suomesta, eli Temppareista, johon hän osallistui silloisen poikaystävänsä Ville-Pekan kanssa. Nyt Anna on sinkku ja valmis käymään treffeillä. Kotimaisessa Sinkut paljaana -realityssä hän tapaakin kolme mielenkiintoista ihmistä, joilta kaikilta hän kysyy, mitä mieltä nämä ovat siitä, että hän tekee sisältöä Onlyfans-sivustolle.
– Teen pornoa. Se on työni, Anna kuvailee sarjassa tarkemmin.
Yksi treffikumppaneista ei heti tiedä, mikä Onlyfans on. Annan reaktio on näkemisen arvoinen. Hän tuijottaa vastapäätä istuvaa ihmistä suu auki aivan ihmeissään. Muut sinkut seuraavat tilannetta kameroiden välityksellä ja heillä on hauskaa.
– Se on periaatteessa pornosivusto, Anna kertoo treffikumppanilleen.
Silloin tämän kellot alkavat kilkattaa. Hän muistaakin kuulleensa siitä.
– Se on ihan jees, kumppani tuumaa Annan ammatista.
Sinkut paljaana -sarjassa kuusi sinkkua käy sokkotreffeillä ilman itselleen tunnusomaista meikkiä, kampausta ja asusteita. Päälleen he saavat muodot piilottavan, yksinkertaisen mekon. Parhaillaan pyörivällä kakkoskaudella sinkut myös paljastavat salaisuuksiaan.
Sinkut paljaana tänään TV2:lla kello 21.40 & Areenassa.
TIS-Anna on pornoileva läskiaktivisti: lihavuus on vaikuttanut deittailuun: "Ei oma keho ällötä"
Anna Roininen tuli koko kansalle tutuksi Temptation Island Suomi -ohjelman yhdeksännellä kaudelta. Sittemmin hänet on nähty otsikoissa työnsä puolesta.
Anna julkaisee seksuaalista sisältöä OnlyFans-alustalla.
– Kyllä mä kuvailisin sitä pornoksi. Rohkeaa se ainakin on, Anna toteaa Sinkut paljaana -ohjelman kolmannessa jaksossa.
Anna avaa jaksossa myös sanaisen arkkunsa siitä, kuinka hän on joutunut kamppailemaan yhteiskunnan asettamia kauneusihanteita vastaan.
"Kaikki ansaitaan ihmisoikeudet"
Nuorempana hän joutui kokemaan syrjintää kehonsa vuoksi paljon.
– En sovi yhteiskunnan kauneusihanteisiin. Lihavana ihmisenä syömishäiriöitä on myös takana. Minulla on ollut pitkä bulimiakierre. Ahmimiskierre on ollut se pahin.
Anna tituleeraa itseään läskiaktivistiksi.
– Se tarkoittaa sitä, että me kaikki ansaitaan ihmisoikeudet, ihan sama, miltä näytät.
Vuosien kamppailun jälkeen Anna on päässyt pois pahimmista ulkonäköpaineista ja hyväksynyt lopulta itsenä.
– En mä oman kokoni vuoksi tunne häpeää. Silti tuntuu, että yhteiskunnan lisäksi oma pää syyttää itseään. Ei oma keho ällötä, vaan millaista kohtelua saan.
Myös ohjelmassa mukana oleva Elena Vikström kertoo saaneensa erilaista kohtelua silloin, kun oli pyöreämpi.
– Se oli erilaista, Elena summaa.
Lihavuus vaikuttaa deittailuun
Ohjelman juontaja Emma Karasjoki kysyy studiossa olevilta, ovatko myös he joutuneet kamppailemaan syömishäiriön kanssa. Jokaisella, myös juontajalla nousee käsi pystyyn.
– Sen sijaan, että vihaan itseäni, vihaan tätä yhteiskuntaa. Kuulostaa nyt aivan hirveältä, mutta olen kääntänyt sen inhon niin, että taistelen sitä vastaan, Anna pohtii muille.
Anna joutuu kohtaamaan ohjelmassa kolme treffikumppania ilman meikkiä ja ilman omia vaateittaan.
– Kyllä lihavuus on vaikuttanut deittailuun. Se, että en olisi jotenkin viehättävä tai hyvä tyyppi, koska olen lihava.
Sinkut paljaana -ohjelman Anna Roinisen jakso keskiviikkona TV2:lla kello 21.40 alkaen.
Näkökulma: Sinkut paljaana -ohjelma saa ihmettelemään, ratkeavatko ongelmat ulkonäköä buustaamalla ja pornoa myymällä
Miia VatkaMiksi sohvalla istuvat naiset ovat toistensa klooneja, jos ohjelmassa peräänkuulutetaan monimuotoisuutta ja hyväksyntää, kysyy toimittaja Miia Vatka.
Ylen deittailuohjelma Sinkut paljaana sai toisen kautensa, joka pyörii parhaillaan kakkosella ja on myös kokonaisuudessaan katsottavissa Areenassa.
Ohjelmassa julkisuudesta tutut sinkkukaunottaret riisuvat ripsensä, pesevät meikkinsä, pyöräyttävät tukkansa ponnarille ja sonnustautuvat säkkimäiseen mekkoon. Naama ja sielu paljaana he lähtevät yksi kerrallaan sokkotreffeille.
Tarkoituksena ei ole ainoastaan deittailla vaan myös kertoa elämää piinanneista asioista. Niistä monet vaikuttavat nyt ja tulevaisuudessa myös parisuhteisiin.
Idea on hyvä, mutta toteutus ontuu.
Tämän kauden sinkkunaisia katsellessa ei voi olla miettimättä, miten samasta sapluunasta leikatuilta he näyttävät: on lisäkkeillä jatkettuja hiuksia, rakennettuja rintoja ja täyteaineilla pisteltyjä huulia. Kaikilla osallistujilla on ennen ”riisumista” kovat meikit, irtoripset ja korkokengät.
Toki ajatuksena on, että ohjelman sinkut tunnetaan Temppareista tai somemaailmasta, mutta jokin tässä mättää: Miksi kovia kokeneet julkkikset näyttävät kaikki niin samalta?
Tarjoillaanko katsojalle tietyllä tavalla oletusta siitä, että sisäistä pahaa oloa, traumoja tai vaikkapa seksuaalisen väkivallan kohteeksi joutumisen haavoja kannattaa ensimmäiseksi lähteä parantamaan ulkonäköä keinotekoisesti buustaamalla? Tai myymällä kuviaan OnlyFansissa?
Ehkä ohjelmaan olisi voinut ottaa myös yhden Maija Meikäläisen.
Kyllä ihan tavallisiltakin talliaisilta löytyy ulkonäköpaineita, mielenterveysdiagnooseja ja hyväksikäyttökokemuksia. Muutkin kuin tosi-tv-julkkikset valitsevat someensa ne edustavimmat otokset ja lähtevät treffeille mieluummin meikissä kuin naama naturellina.
Siksi myös ”ihan tavallisille” voisi tehdä hyvää kokeilla ohjelman perusideaa: olla sellainen kuin on, vikoineen kaikkineen.
Nyt ohjelmasta välittyy hieman kummallinen kuva siitä, että ikään kuin omia ongelmia pitäisi ensin yrittää piilottaa esimerkiksi kauneuskirurgialla, pakkelilla tai pornosivuilla poseeraamalla, vasta sitten saisi puhua ja hakea ihan sitä oikeaa apua.
Miksi sohvalla istuvat naiset ovat aivan kuin toistensa klooneja, jos ohjelmassa peräänkuulutetaan monimuotoisuutta ja hyväksyntää?
Toimittaja Renaz Ebrahimi avautuu Sannikka-ohjelmasta syntyneestä kohusta - sai traumaperäisen reaktion
Ebrahimi otti aikaa itselleen kohun jälkeen.
Toimittaja ja DJ Renaz Ebrahimi muistelee tuoreessa somejulkaisussa kohua, jonka keskelle hän joutui viime vuoden marraskuussa.
Ebrahimi oli vieraana Marja Sannikan keskusteluohjelmassa, jossa oli tarkoitus keskustella tasa-arvon edistämisen hyvistä ja huonoista keinoista. Vieraana oli myös tähtitieteilijä Esko Valtaoja, joka sanoi jaksossa rasistisen n-sanan. Tämän jälkeen etniseen vähemmistöön kuuluva Ebrahimi sanoi tilanteen olevan hänelle epämukava ja turvaton.
Keskustelu Ebrahimin ja Valtaojan välillä kiivastui ja lopputulosta puitiin mittavasti mediassa ja somekeskusteluissa. Kokemus oli Ebrahimille raskas ja vaikka hän sai sen myötä paljon tukea ja kannustusta, ei hän pystynyt kertoa kohun keskellä kaikkia mietteitään somessa.
– Mielessä on sata asiaa, joista haluaisin kirjoittaa ja kertoa teille. Haluaisin itseasiassa kirjoittaa teille rakkauskirjeen kiitokseksi kaikesta siitä tuesta ja rakkaudesta, jota olen teiltä saanut. Ootte olleet mun turvasatama! Mut vielä en pysty sitä tuottamaan. Tarvitsen vielä hetken aikaa, hän kirjoitti joulukuussa Instagramissa.
Traumaperäinen reaktio
Nyt aika on ilmeisesti kypsä, sillä maanantaina Ebrahimi julkaisi Instagram-tilillään pitkän tekstin, jossa kertoo miten käsitteli kohua. Hän sanoo olleensa juuri lomalla ja käyttäneensä aikaa ryöpytyksestä toipumiseen.
– Sannikka-ohjelmassa vierailu aiheutti pienen kaaoksen mun syksyyn. Vaikka oon tehnyt julkista työtä jo jonkin aikaa ja kohdannut vihapuhetta sen monissa muodoissa, tähän en ollut mitenkään varautunut, toimittaja kirjoittaa.
– Tulin kaiken lisäksi heti ensimmäisellä viikolla tosi kipeeksi, mikä varmasti johtui vahvasta stressireaktiosta mun kehossa. Jouduin perumaan ja siirtämään töitä. Jäin kotiin jumiin, enkä päässyt pakenemaan kaaosta töihin. Mikä on yleensä mun lääke moniin kriiseihin.
Ebrahimi sanoo kokeneensa traumaperäisen reaktion.
– Samalla mulle iski päälle todella vahva traumaperäinen reaktio, jossa en osannut ottaa apua vastaan, vaan menin vahvaan selviytymis-modeen. Yksin olen aina ennenkin kaikesta selvinnyt. Tein sen myös nytkin, ainakin osittain.
Nainen kiittelee vuolaasti kaikkia, jotka lähettivät hänelle kannustavia viestejä kohun jäljiltä.
– Moni teistä epäili lähettämänsä viestinsä merkitystä, mutta en yhtään liioittele, kun sanon että jokainen viesti auttoi mua pysymään pinnalla. Te piditte mun pään kirkkaana ja annoitte mulle voimaa. Joka kerta kun oli vaikea hengittää ja rysähdin mun lattialle hysteerisen itkun valtaamana, teidän tuki, tsempit ja kauniit sanat auttoi mut taas ylös.
Koko tekstin voi lukea täältä.
Ebrahimi tunnetaan muun muassa YleX:n radiotoimittajana ja podcast-juontajana.
Sinkkumiehet kertovat kovista paineista: ”Ainakin kehä kolmosen ulkopuolella...”
Kaikki sinkut, joilla ei ollut aikaisempia kokemuksia parisuhteista, toivoivat elämäänsä kumppania, ilmenee väitöskirjasta.
Yksinelävien määrä on kasvanut viime vuosina ja jo merkittävä osa suomalaisista elää ilman parisuhdetta. Erityisen paljon yksinasuvia on Pohjoismaissa, Suomi mukaan lukien.
Yksinasumisen lisääntyminen johtuu monista tekijöistä. Yhtenä osatekijänä on individualistisen kulttuurin eli yksilökeskeisyyden nousu ja siihen liittyen halu ja tarve pitää oma arki omassa hallussa.
Sinkkunaisten ja sinkkumiesten onnellisuuden välillä on suuria eroja. Sinkkunaiset ovat huomattavasti sinkkumiehiä onnellisempia.
Naisista oli onnellisia 60 prosenttia, kun taas vastaavassa tilanteessa olevista miehistä onnellisia oli vain 40 prosenttia. Osa miehistä kokee, etteivät he kelpaa sellaisina kuin ovat. Tiedot käyvät ilmi Anu Kinnusen väitöstutkimuksesta.
25–64-vuotiaiden miesten tahattoman kumppanittomuuden taustalla näyttäisi olevan sekä itsestä että ulkoisista tekijöistä johtuvia syitä.
Miehet kokivat naisia useammin, että kaivatun kumppanin löytäminen oli vaikeaa. Kumppanittomuuden syynä oli myös se, että miehet viihtyvät hyvin itsekseen.
Tutkimuksen mukaan parisuhdenormatiivinen ajattelu on vahvaa. Etenkin niiden kohdalla, joilla ei vielä ollut kokemuksia parisuhteesta, välittyi pelkoa siitä, että tämä tärkeä kokemus jää heiltä kokonaan kokematta.
Parisuhteettomuuteen kytkeytyi miesten tarinoissa tuntemuksia ulkopuolisuudesta ja kelpaamattomuudesta. Osalla miehistä nämä tuntemukset olivat alkaneet jo nuoruusiällä.
Rasitteena parisuhdenormi
Väitöskirjassa on lainattu suomalaisten sinkkumiesten vastauksia. Miehet eivät esiinny tekstissä oikealla nimellään.
Jari, 64, kertoo, kuinka arvomaailmat eivät ole kohdanneet mahdollisten seurustelukumppaneiden kanssa.
”Etsin myös älykästä ja viisasta naista ja kait he ovat sitten niin viisaita, etteivät astu parisuhteen sudenkuoppaan, vaan nauttivat vaihtelusta ja seikkailuistaan. En halua sanoa luonnevikaisia, mutta niin erilaisia arvomaailmoja ja outoa käytöstä olen kohdannut, ettei monesti mitään sidelankaa löydy suhteeseen. Olen ajatellut, että kait omassakin päässä jotain vikaa kun ei ole vähempään tyytyväinen”
Sinkkuus voi aiheuttaa tunteen epäonnistumisesta ja vaikuttaa itsetuntoon heikentävästi.
Näin kuvaili tilannettaan Antti, 34, Kinnusen väitöskirjan mukaan.
”Olen kokenut elämisen ilman parisuhdetta pääsääntöisesti negatiivisena ja se on aiheuttanut melkein kahden vuosikymmenen ajan pahimmillaan masennusta, ahdistusta sekä itsetuhoisia ajatuksia… Vaikka elämässäni on paljon merkityksellistä sisältöä, koen että tässä suhteessa olen epäonnistunut suuresti ja se vaikuttaa negatiivisesti itsetuntoon ja minäkuvaan.”
Osa miehistä tunnisti vallitsevan parisuhdenormativiisuuden ja sen kielteiset vaikutukset omaan hyvinvointiinsa. Myös ulkopuolinen paine seurustella voi olla suuri, kuten Arttu ja Marko kertovat.
”Paineet parisuhteessa olemiselle ovat yhteiskunnan ja sosiaalisten normien takia suuret ja mielestäni tämä on ollut omiaan lisäämään parisuhteettomuuden ahdistavuutta. Vaikka minulla olisi hyvä olla, tuntuu kuin minun olisi pakko olla parisuhteessa”, kertoo Arttu, 29.
”Ainakin kehä kolmosen ulkopuolella on jokaisen teinin seurusteltava, jottei pidettäisi hulluna. Siellä ympäristön paine on niin kova, että sitä sitten aletaan seurustelemaan vaikka minkälaisen tollon kanssa, jotta oltaisiin niin sanotusti normaaleja”, Marko, 53 pahoittelee väitöskirjatekstissä.
Parisuhteen toivomiselle ei löytynyt miesten kirjoitelmista kovinkaan laveita perusteluja. Miehet eivät nostaneet esille emotionaalisia tarpeitaan, käytännön asioiden hoitamista, seksiä tai muita perusteita, vaan nojasivat vahvasti normin mukaiseen oletukseen parisuhteen tärkeydestä.
Miehet esittivät perusteluina omalle sinkkuudelleen niin omassa luonteessaan olevia piirteitä kuin myös ulkoisia tekijöitä.
Mieheyden kaava: C₁₉H₂₈O₂
Biologisia sukupuolia on kaksi, ja hormonit ohjailevat ihmisten käyttäytymistä, sanoo Harvardin yliopiston lehtori Carole Hooven. Toista mieltä olevat pitävät ajattelua miehisen ylivallan legitimointina.
Jos 1800-luvun lopussa olisi tehty klikkiotsikkoja, ehkä tähän tapaan olisi uutisoitu lääketieteilijä Charles-Édouard Brown-Séquardin kokeista.
Harmaantunut tiedemies raportoi itse, että kymmenellä injektiolla oli esimerkiksi ”nuorentava vaikutus seksuaaliseen kyvykkyyteen” ja virtsasuihkun pidentymiseen. Lisäksi hän uskoi fyysisen ja henkisen energiansa lisääntyneen.
Nykytiedon valossa pidetään todennäköisenä, että hänen tuntemuksensa olivat plasebovaikutuksen tulosta.
Mutta tiede on osoittanut vanhan tohtorin oletukset kiveksissä jylläävästä voimasta oikeansuuntaisiksi.
POJAT leikkivät keskimäärin aggressiivisemmin kuin tytöt. On yleistä ajatella, että se johtuu yhteiskunnan arvoista ja kasvatuksesta. Tyttöihin ja poikiin kohdistuu toisistaan poikkeavia rooliodotuksia.
Mutta vaikuttaa ilmeiseltä, että hormonit vaikuttavat vähintään yhtä paljon poikien ja tyttöjen käyttäytymisen eriytymiseen.
Tiedettä auttavat luonnon tarjoamat koeasetelmat.
Esimerkiksi lisämunuaiskuoren liikakasvussa (CAH) sikiö altistuu poikkeuksellisen suurelle määrälle testosteronia. Tila todetaan yhdellä 15 000 syntyvästä lapsesta. Syntymän jälkeen hormonituotanto pystytään normalisoimaan lääkityksellä.
Suuren testosteronialtistuksen sikiöaikana saaneet tytöt ovat tutkimusten mukaan fyysisesti aggressiivisempia ja leikkivät pojille tyypillisillä leluilla huomattavasti muita tyttöjä enemmän. Tämä siitä huolimatta, että heitä on kasvatettu tytöiksi.
Nämä tytöt valitsevat aikuisena muita naisia useammin miehille tyypillisen ammatin.
”Kun yksilö altistuu sikiövaiheessa suurelle määrälle testosteronia, sillä on pysyviä vaikutuksia aivojen kehitykselle”, kertoo Harvardin yliopiston evoluutiobiologian lehtori Carole Hooven videopuhelussa.
Hooven on koonnut testosteroniin liittyvää tutkimustietoa vuonna 2021 ilmestyneeseen yleistajuiseen kirjaansa Testosterone – The Story of the Hormone that Dominates and Divides Us. Hooven on opettanut Harvardissa varsinkin hormonien vaikutuksista ihmisen käyttäytymiseen lähes 20 vuotta. Hän on tutkinut myös simpansseja.
PARI vuotta sitten Hooven vietti aikaa Skotlannissa ja tarkkaili saksanhirviä. Urosvasat leikkivät huomattavasti rajummin kuin naaraat – piirre, joka on yleinen nisäkkäille. Aggressiiviset leikkitavat valmistavat niitä kilpailuun naaraista.
Urosten testosteronitasot nousevat syksyllä, jolloin on naarashirvien kiima-aika. Korkea testosteroni lisää hirvien aggressiivisuutta ja kasvattaa sarvet, joiden avulla urokset kilpailevat väkivaltaisesti statuksesta ja parittelumahdollisuuksista. Kun naaraiden kiima-aika on ohi, uroshirvien testosteroni laskee merkittävästi, minkä seurauksena aggressiivisuus vähenee ja sarvet tippuvat pois.
Ihmisillä asiat ovat moniulotteisempia. Vaikuttaa siltä, että kaikilla aikuisilla miehillä ja kaikissa tilanteissa korkea testosteroni ei lisää aggressiivisuutta.
Sukupuolikiintiöt yliopiston valintakokeessa olivat syrjintää, linjaa lautakunta
Tasa-arvolain esitöiden mukaan valinnan koulutukseen tulee perustua yksilöllisiin seikkoihin.
Jyväskylän yliopiston liikuntapedagogiikan opiskelijavalinnassa käytetyt sukupuolikiintiöt olivat tasa-arvolaissa kiellettyä syrjintää, katsoo yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta.
Lautakunnan mukaan Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisen tiedekunnan menettely opiskelijavalinnassa asetti opiskelupaikkaa hakevan henkilön epäedulliseen asemaan sukupuolen perusteella.
Valintakokeen ensimmäisessä vaiheessa korkeammat opiskelupaikkaan oikeuttavat pisteet saanut hakija sivuutettiin kiintiön perusteella ja valintakokeen toiseen vaiheeseen valittiin vähemmän pisteitä saanut, eri sukupuolta oleva hakija. Näin ollen hakijan sukupuoli vaikutti opiskelupaikan saamiseen.
Tasa-arvolain esitöiden mukaan valinnan koulutukseen tulee perustua yksilöllisiin, ei sukupuoleen liittyviin seikkoihin, päätöksessä todettiin.
Lautakunnan mukaan menettely oli ongelmallista myös sukupuoli-identiteetiltään muunsukupuolisten kannalta, koska tasa-arvolain mukaan syrjintä sukupuoli-identiteetin tai sukupuolen ilmaisun perusteella on kielletty.
Lautakunta on kieltänyt yliopistoa jatkamasta syrjivää menettelyä. Päätös ei ole vielä lainvoimainen.
Kiintiö ollut käytössä vuodesta 1963
Tasa-arvovaltuutettu Jukka Maarianvaara vei joulukuussa 2020 kiistan Jyväskylän yliopiston opiskelijavalintojen sukupuolikiintiöistä yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan ratkaistavaksi.
Jyväskylän yliopisto ei halunnut luopua vuodesta 1963 käytössä olleesta kiintiöstä. Sitä käytettiin, jotta opettajiksi päätyisi yhtä paljon miehiä ja naisia.
Liikuntapedagogiikasta valmistuu liikunnan ja terveystiedon opettajaksi, joista Jyväskylän yliopisto kouluttaa Suomessa 95 prosenttia. Opiskelijavalinnan toiseen vaiheeseen on kutsuttu aina sama määrä naisia ja miehiä.
Vihreiden ehdokkaan ”kuukautiset kaikille” -teema herätti hämmennystä – ”Lause oli hieman huolimattomasti muotoiltu”
Sofi Oksanen kommentoi Twitterissä: ”Harvemmin sanon, että on menty liian pitkälle.”
Vihreiden aluevaaliehdokas, porilainen Riikka Siivonen, 25, lähestyy vaalikansaa varsin erikoisella teemalla.
Vihreäksi feministiksi tunnustautuva Siivonen kertoo vihreiden vaalisivustolla, että hänelle tärkeä ”juttu” aluevaaleissa on muun muassa ”kuukautiset kaikille”.
Twitterissä asiaa on ihmetellyt muun muassa kirjailija Sofi Oksanen.
– Harvemmin sanon, että on menty liian pitkälle. Mutta että ehdokas vaatii ”kuukautisia kaikille”? Oksanen kirjoittaa.
– Mielenkiintoinen tavoite. Gynekologina kiinnostuin, miten ehdokas tämän aikoo toteuttaa! lääkäri Tuuli Soini kirjoittaa.
Siivonen: ”Lause oli hieman huolimattomasti muotoiltu”
Jotkut kommentaattorit arvelevat, että kysymys on kirjoitusvirheestä ja että Siivonen tarkoittaa maksuttomia kuukautissuojia.
Ja näinhän asia on.
– Tarkoitin maksuttomia kuukautisia kaikille, joilla ne ovat, eli halusin puhua kuukautisköyhyydestä, jota on myös Suomessa. Lause oli hieman huolimattomasti muotoiltu ja siitä johtuen asiasta tehtiin hassuja ja virheellisiä tulkintoja, että ajaisin kuukautisia kaikille, Siivonen kommentoi Iltalehdelle keskiviikkona.
Siivosen mukaan kuukautisköyhyyteen voidaan vaikuttaa mm. jakamalla ilmaisia kuukautissuojia kouluissa ja terveyskeskuksissa sekä kertomalla tietoa laajasti kuukautisista ja gynekologisista sairauksista, jotka voivat jäädä häpeän vuoksi hoitamatta.
Siivosen mukaan aihe selkeästi kiinnostaa ihmisiä, kun se on saanut näin paljon huomiota.
– Satakunnassa tämä oli jopa suurempi puheenaihe kuin erään kokoomuslaisen poliitikon homofobiset kommentit vaalikoneessa, josta paikallislehti teki myös uutisen. Itselleni ei ole suoraan viestejä juurikaan tullut ja suurin osa henkilökohtaisesti lähestyneistä on ollut tsemppaavia ja ymmärtänyt hyvin heti, mistä ja miksi puhun, Siivonen kertoo.
Siivosen ehdokasesittely vihreiden aluevaalisivustolla kuuluu seuraavasti:
”Aluevaaleissa minulle tärkeitä juttuja ovat maksuton ehkäisy ja kuukautiset kaikille, nopea pääsy mielenterveyspalveluiden piiriin sekä yhdenvertaisuuden edistäminen, joka tapahtuu esimerkiksi huomioimalla seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt kaikessa paremmin. Sote-palveluiden tulee olla helposti kaikkien saavutettavissa ja saatavissa. Riittävä ja oikeanlainen apu ei saa olla kiinni rahatilanteesta tai kulkumahdollisuuksista”.
Nuoret miehet ovat aliedustettuina suurimpien kaupunkien valtuustoissa
Tuoreen selvityksen mukaan vihreissä tilanne on vaikein.
Kuntavaalien 2021 ehdokasasettelun ja tuloksen perusteella nuorten miesten poliittisessa osallistumisessa ollaan huolestuttavalla uralla erityisesti suurimmissa kaupungeissa.
Ajatuspaja Toivon ”Läpi meni. Kuntavaalien 2021 ehdokkaat ja valitut ikäluokittain” -selvityksestä ilmenee, että 18–29-vuotiaiden ikäluokasta kuudessa suurimmassa eduskuntapuolueessa miesvaltuutettuja on Suomen suurimmissa eli yli 100 000 asukkaan kaupungeissa alle 30 prosenttia.
– Vaikka suurimpien kaupunkien ehdokasasettelussa nuorissa oli lähes yhtä paljon naisia ja miehiä (kuudessa suurimmassa puolueessa yht. 614 ehdokasta, joista miehiä 324 eli 52,8 prosenttia), kaupunginvaltuustoihin nousi huomattavasti useammin nainen, tiedotteessa todetaan.
Selvityksen mukaan vihreissä tilanne on vaikein, sillä puolueella on nuorissa eniten suurten kaupunkien valtuutettuja, mutta 20 joukkoon ei valittu yhtäkään miestä. Myöskään SDP:llä ja keskustalla ei ole nuoria miesvaltuutettuja suurimmissa kaupungeissa. Perussuomalaisten kolmesta nuoresta valtuutetusta kaikki ovat miehiä.
– Nuorten ikäluokan sukupuolittuneisuus ei näy samalla tapaa koko maassa. Kuusi suurinta puoluetta asettivat yhteensä 2 553 nuorta ehdokasta. Heistä 1468 eli 57,5 prosenttia oli miehiä. Koko maassa valtuustoon valittiin näistä puolueista 426 nuorta ja heistä miehiä on puolet (215).
Selvityksen mukaan puolueiden väliset erot näkyvät kuitenkin myös koko maassa: keskustan nuorten valtuutettujen ryhmä on suurin ja sukupuolijako hyvin tasainen. Sen sijaan vihreillä miesten osuus nuorissa valtuutetuissa vain 12 prosenttia ja vasemmistoliitollakin 24 prosenttia. Perussuomalaisten nuorista valtuutetuista miehiä taasen on 74 prosenttia.
Selvityksessä vertailtiin ehdokkaiden ja valituksi tulleiden edustusta puolueittain eri ikäluokissa. Tarkastelu rajattiin kuuteen suurimpaan eduskuntapuolueeseen (kokoomus, SDP, keskusta, perussuomalaiset, vihreät ja vasemmistoliitto).
Ikäluokkia valittiin selvitykseen neljä, ja koko maan tuloksia verrattiin yhdeksän suurimman kaupungin tilanteeseen.
Suomen yli 100 000 asukkaan kaupunkeja on yhdeksän (Helsinki, Espoo, Tampere, Vantaa, Oulu, Turku, Jyväskylä, Kuopio ja Lahti) ja niissä asuu yhteensä yli 2,2 suomalaista.
Kolmasosa suomalaisista kannattaa naisille pakollista asepalvelusta
Suurin osa suomalaisista kuitenkin säilyttäisi yleisen asevelvollisuuden ennallaan, vain miehille pakollisena.
SUURIN osa suomalaisista säilyttäisi yleisen asevelvollisuuden entisellään, niin että se koskisi edelleen vain miehiä. Asevelvollisuuden säilyttäisi ennallaan kaikkiaan 42 prosenttia vastaajista.
Vajaa kolmasosa suomalaisista eli 31 prosenttia laajentaisi asevelvollisuutta niin, että se koskisi myös naisia. Nämä tiedot käyvät ilmi kyselystä, jonka Helsingin Sanomat on tilannut tutkimusyhtiö Kantar TNS:ltä. Kysely tehtiin 3–16. tammikuuta. Kyselytutkimuksessa vastaaja sai valita sukupuolekseen miehen tai naisen. Myös kysymykset on muotoiltu koskemaan kahta sukupuolta.
NAISISTA 26 prosenttia kannatti asevelvollisuuden laajentamista myös naisiin. Miehistä 36 prosenttia kannatti tätä.
Viime keväänä naisten vapaaehtoinen asepalvelus houkutteli kaikkien aikojen suurimman määrän hakijoita, kun 1 675 naista haki vapaaehtoiseen asepalvelukseen.
Naisten seksuaalinen häirintä varusmiespalveluksessa nousi viime vuoden lopussa puheenaiheeksi. HS:n kyselyssä monet naiset kertoivat pettyneensä siihen, että häirintäkokemuksiin ei puututtu.
Asepalveluksen kehittämisestä kysyttiin seuraavasti: ”Mikä seuraavista olisi paras vaihtoehto yleisen asevelvollisuuden kehittämiseksi?”
Joka kymmenes on sitä mieltä, että nykyinen asevelvollisuus tulisi korvata esimerkiksi kansalaispalveluksella, joka koskisi kaikkia yhtäläisesti.
Kaikkein vähiten kannatusta sai ammattiarmeijan perustaminen Suomeen. Sitä kannatti vain kuusi prosenttia kyselyyn vastanneista.
ASEVELVOLLISUUDEN säilyttämistä nykyisellään kannattivat kaikkein eniten keskustan äänestäjät (59 prosenttia) ja kokoomuksen äänestäjät (52 prosenttia). Asepalveluksen säilyttämistä vain miehille pakollisena kannattivat etenkin Itä-ja Pohjois-Suomessa asuvat vastaajat.
Eniten myös naisia koskevan asevelvollisuuden kannattajia oli taas perussuomalaisten kannattajissa (41 prosenttia). Toiseksi innokkaimmin naiset velvoittaisivat armeijaan sosiaalidemokraattien kannattajat.
Kaikkia koskevan kansalaispalveluksen kannattajia on kaikkein eniten vihreiden ja vasemmistoliiton kannattajissa. Heistä joka kolmas piti kaikkia yhtäläisesti koskevaa kansalaispalvelusta parhaana vaihtoehtona.
KYSELYSTÄ käy ilmi, että etenkin eläkeikäiset suomalaiset haluaisivat myös naiset asevelvollisiksi. Keskimääräistä useampi 50–64-vuotias (36 prosenttia) ja 65 vuotta täyttänyt (41 prosenttia) kannattaa yleistä asevelvollisuutta, joka koskisi yhtäläisesti naisia ja miehiä.
Raamattu saapuu oikeussaliin, kun Päivi Räsäsen käräjät alkavat – Oikeusoppinut: "Kimurantti tapaus, päätä raavitaan monessa pilttuussa"
Maanantaina alkaa Suomen oloissa historiallinen oikeudenkäynti, kun kansanedustaja Päivi Räsäselle luetaan syytteet kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Räsänen kiistää solvanneensa homoseksuaaleja.
Helsingin käräjäoikeudessa alkaa maanantaina hyvin kiinnostava oikeudenkäynti, kun syytettyjen penkille istuu entinen sisäministeri ja kristillisdemokraattien entinen puheenjohtaja, kansanedustaja Päivi Räsänen (kd.).
Syyttäjä lukee Räsäselle syytteet kolmesta kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.
Oikeudenkäynnissä on kyse sananvapaudesta ja siitä, kuinka sitä voidaan harjoittaa uskonnollisissa julkaisuissa ja mielipiteissä.
Tuomioistuin joutuu nyt tiettävästi ensimmäistä kertaa Suomessa ottamaan kantaa siihen, voiko Raamatun siteeraaminen olla rikos.
Tehtävä ei tule olemaan helppo, arvioi oikeusoppinut.
– Tavattoman kimurantti oikeudenkäynti on tulossa. Päätä raavitaan monessa pilttuussa, sanoo Helsingin yliopiston rikosoikeuden professori Kimmo Nuotio.
Twiitti, pamfletti ja radiohaastattelu
Räsäsen syytteiden taustalla ovat hänen kirjoittamansa perhepoliittinen kirjoitus, twiitti ja radiohaastattelu.
Kaikissa niissä puhutaan seksuaalisista vähemmistöistä.
– Tässä vaiheessa en voi tarkemmin kuvata syytteitä. Räsäsen lausumat täyttävät rikoksen tunnusmerkistön, ja niissä solvataan homoseksuaaleja, sanoo Ylelle aluesyyttäjä Maija Päivinen.
Räsänen kirjoitti vuonna 2004 pamfletin otsikolla "Mieheksi ja naiseksi hän heidät loi. Homosuhteet haastavat kristillisen ihmiskäsityksen".
Teksti julkaistiin myöhemmin Suomen Luther -säätiön ja Suomen evankelisluterilaisen lähetyshiippakunnan verkkosivuilla.
Räsäsen syytteet nosti vuosi sitten huhtikuussa valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen. Tuolloin syyttäjät avasivat syytteiden sisältöä tiedotteessaan.
– Räsänen on väittänyt [pamfelitissa], että homoseksuaalisuus on tieteellisesti todistettu psykoseksuaalisen kehityksen häiriö, syyttäjät totesivat tiedotteessa.
Räsästä syytetään myös vuonna 2019 julkaistusta Pride-kulkueeseen liittyvästä twiitistä. Siinä hän kyseli, miten "kirkon oppiperusta #Raamattu sopii yhteen sen kanssa, että häpeä ja synti nostetaan ylpeyden aiheeksi".
Twiittiin hän laittoi kuvan Raamatun Roomalaiskirjeen jakeista, jotka ovat vuosien 1933–1938 käännöksestä.
Kolmas syyte kiihottamisesta kansanryhmää vastaan tuli radiohaastattelusta, jossa Ruben Stiller haastatteli Päivi Räsästä Yle Puhe -radiokanavalla. Ohjelman teema oli "Mitä Jeesus ajattelisi homoista?".
Syyttäjä katsoo, että Räsänen solvasi homoja myös tässä ohjelmassa.
Erot repesivät: Perussuomalaisten tukijat entistä oikeistolaisempia, vihreiden aiempaa enemmän kallellaan vasemmalle
Kyselyn mukaan kuusi suurinta puoluetta eroavat merkittävästi siinä, miten vasemmistolaisia tai oikeistolaisia niiden tukijat ovat.
Vihreiden tukijat ovat selvästi vasemmistolaisempia kuin kolme vuotta aiemmin ja perussuomalaisten kannattajat samastuvat oikeistoon enemmän kuin joulukuussa 2018.
Asia kävi ilmi, kun Kunnallisalan kehittämissäätiön selvitti kyselyllä suomalaisten sijoittumista vasemmisto–oikeisto-akselilla. Vasemmistolaiset ja oikeistolaiset ovat yleensä eri mieltä ainakin siitä, millainen rooli valtiolla tulisi olla taloudessa.
Vihreiden kannattajista itsensä sijoitti enemmän vasemmalle kuin oikealle 62 prosenttia vastaajista. Kolme vuotta sitten näin teki 44 prosenttia. Perussuomalaisten tukijoista 51 prosenttia piti itseään enemmän oikeistolaisena kuin vasemmistolaisena. Edellisessä kyselyssä näin arvioi 42 prosenttia.
Kunnallisalan kehittämissäätiö huomauttaa, että vihreiden kannatus on vähentynyt kolmen vuoden takaisesta.
”Tästä saattaisi tehdä johtopäätöksen, että oikeistosuuntautuneita vihreiden kannattajia olisi karannut kannattajista pois”, tutkimusosiossa pohditaan.
Myös keskustan kannattajissa on tapahtunut muutos.
”Keskustan kannattajat ovat siirtyneet kolmessa vuodessa aiempaa selvemmin keskelle. Vastaavasti oikealle itsensä mieltävien kannattajien määrä on puolittunut vuodesta 2018.”
Ei yllätyksiä vasemmistolaisimmassa ja oikeistolaisimmassa
Suomalaisista noin kolmannes sijoittaa itsensä enemmän tai vähemmän oikeistoon, reilu neljännes keskelle ja neljännes vasemmistoon. Joka kuudes ei osaa sanoa, mihin sijoittuu talouspoliittisesti.
Kuuden suurimman puolueen kannattajat eroavat merkittävästi siinä, miten ne sijoittuvat vasemmisto–oikeisto-ulottuvuudelle.
Vasemmistolaisimmassa ja oikeistolaisimmassa ei ollut yllätyksiä: vasemmistolaisin puolue oli kyselyn mukaan vasemmistoliitto ja oikeistolaisin kokoomus.
Tiivistettynä vasemmistoliitto, Sdp ja vihreät ovat vasemmistopuolueita, keskusta keskustapuolue, perussuomalaiset oikeistokeskustalainen puolue ja kokoomus oikeistopuolue.
Niistä vastaajista, jotka käyvät kyselyn mukaan varmasti äänestämässä tammikuun aluevaaleissa, yli kolmannes (36 prosenttia) sijoittaa itsensä oikealle, kolmannes (33 prosenttia) vasemmistoon ja vajaa neljännes (23 prosenttia) keskelle.
Työläinen ei aina samaistu työväenluokkaan
Politiikan tutkija Aino Tiihosen väitöskirja tuo uutta tietoa duunarien äänestämisestä 2000-luvun vaaleissa.
Vasemmistoliitto sai viime eduskuntavaaleissa 11 prosenttia työläisten äänistä. Perussuomalaisten työläiskannatus oli 35 prosenttia, SDP:n 30. Jo tämä kertoo työläisten olevan kaikkea muuta kuin sellainen yhtenäinen äänestäjäryhmä, joka vielä 1980-luvun alussa löysi paikkansa vasemmistosta.
Uutta tietoa työväen äänestämisen pirstoutumisesta tuo Tampereen yliopiston politiikan tutkija Aino Tiihonen valtio-opin väitöskirjassaan 2000-luvun eduskuntavaaleista. Se tarkastetaan 28. tammikuuta.
Merkittävä osa suomalaisista äänestäjistä kokee 2000-luvullakin samaistuvansa johonkin yhteiskuntaluokkaan siitä huolimatta, että yhteiskuntaluokkien on esitetty hiipuvan ja menettävän merkitystään. Työväenluokkaisuus ei kuitenkaan määrittele puoluevalintaa niin kuin ennen.
Kun yleensä puhutaan työväenluokasta tai työläisistä yhtenä ryhmänä, Tiihonen muodostaa tutkimuksessaan kolme erillistä työväenluokkaryhmää.
”Perinteinen työväenluokka” koostuu työntekijäammateissa toimivista, jotka myös samaistuvat työväenluokkaan. ”Ammatillinen työväenluokka” on työntekijäammateissa toimivia, jotka kokevat kuuluvansa johonkin ylempään sosiaaliryhmään. ”Ideologiseen työväenluokkaan” kuuluvat eivät itse ole työntekijäammateissa, mutta he kokevat kuuluvansa työväenluokkaan.
Näistä ”ideologinen työväenluokka”, eli ei itse työntekijäammateissa toimivat, edustavat eniten sitä, mitä perinteisesti on ajateltu työväenluokkaisista äänestäjistä. He erottuvat kahdesta muusta ryhmästä vasemmistolaisemmalla sosioekonomisella orientaatiollaan.
Varsinaisissa työntekijäammateissa toimivat, mutta ylempiin sosiaaliluokkiin samaistuvat taas ovat kolmesta työväenluokkaryhmästä konservatiivisimpia.
Kaikki kolme ryhmää ovat selvästi enemmän EU-kriittisiä kuin EU-myönteisiä verrattuna muihin äänestäjiin.
Suurin osa osaa nimetä
oman luokkansa
Työväenluokan kolmijako on Tiihosen oma kehitelmä. Hän yhdisti ammattiaseman ja itse koetun luokkasamaistumisen yhteen. Pohjana ovat kansallisten eduskuntavaalitutkimusten kyselyaineistot vuosilta 2003–2019. Aiemmin suomalaisia äänestäjiä ei ole tarkasteltu samalla tavalla.
– Meillä on pitkään keskusteltu siitä, että luokkarakenne olisi jossain määrin katoamassa tai vanhentunut käsite yhteiskunnan jäsentämisessä. Kansallisten eduskuntavaalitutkimusaineistojen perusteella kuitenkin edelleen yhdeksän kymmenestä pystyy nimeämään itselleen läheisen yhteiskuntaluokan, Tiihonen kertoo.
Koettu luokka-asema ja ammattiasema eivät välttämättä ole samat. Tästä lähti ajatus tutkia työväenluokkaista äänestämistä uudella tavalla.
– Tällä tutkimuksella haluan argumentoida, että sillä, miten ihmiset itse näkevät ja kokevat itsensä, on lopulta enemmän väliä kuin sillä, mitä he objektiivisesti edustavat ammattinsa, tulotasonsa tai koulutuksensa perusteella.
Incel-alakulttuuri kukoistaa asuinalueilla, joilla on isot tuloerot ja miesenemmistö, kertoo tutkimus
Paikallinen sukupuolijakauma voi vaikuttaa nuorten miesten mahdollisuuksiin solmia suhteita naisiin.
SEKSIÄ vaille jäävien nuorten miesten katkeruutta kanavoiva incel-aate ei ole jäänyt vain naisvihaa uhkuvaksi kirjoitteluksi sosiaalisessa mediassa. Aatteen nimissä on tehty raakaa väkivaltaa.
Viime elokuussa 22-vuotias mies ampui viisi ihmistä ja sen jälkeen itsensä englantilaisessa Plymouthin kaupungissa.
Ennen tekoaan hän oli julkaissut Youtubessa videon, jossa tunnustautui samastuvansa inceleihin eli vastoin tahtoaan selibaatissa eläviin.
Yhdysvalloissa ja Kanadassa incel-alakulttuuriin kytkeytyvissä väkivallanteoissa on kuollut jo useita kymmeniä ihmisiä.
Incel-miehet katsovat, että he ovat jääneet tappiolle parisuhdemarkkinoilla ja syyttävät siitä naisia, jotka heidän mukaansa haikailevat menestyvien ja komeiden ”alfamiesten” perään.
UUSI tutkimus viittaa siihen, että parisuhdemarkkinoiden olosuhteet todellakin saattavat ruokkia incel-toimintaa.
Melbournen yliopiston Khandis Blake työtovereineen tarkasteli tutkimuksessaan satoja miljoonia viestipalvelu Twitterissä julkaistuja kirjoituksia ja yhdisti niitä väestötietoihin kirjoittajien asuinalueista Yhdysvalloissa. Aineistossa oli tuhansia incel-henkisiä postauksia.
Kävi ilmi, että incel-twiittejä kirjoitetaan eritoten asuinalueilla, joissa on miesenemmistö ja isot tuloerot. Samoin kirjoituksia tulee enemmän alueilta, joissa on vähän sinkkunaisia ja joissa on pienet sukupuolten väliset palkkaerot.
Kaikki nämä ovat tekijöitä, jotka voivat tutkijoiden mukaan vaikeuttaa nuorten heteromiesten mahdollisuutta solmia suhteita naisiin.
MIESENEMMISTÖ ja sinkkunaisten vähäisyys tarkoittaa sitä, että miesten välinen kilpailu naisista kiristyy.
Suuret tuloerot taas tutkijoiden mukaan voivat lisätä miesten välistä statuskilpailua ja antaa naisille kannustimia saada itselleen hyvätuloinen mies.
Pienet naisten ja miesten palkkaerot puolestaan johtavat siihen, että naiset tulevat paremmin toimeen omillaan eikä heillä ole niin suurta taloudellista tarvetta saada puolisoa.
TUTKIMUSTAAN Twitterissä esitellyt Blake huomauttaa, että incel-miehet syyttävät yleensä feminismiä vaikeuksistaan. Tutkimustulokset tukevat kuitenkin sitä, että ongelma johtuu pikemminkin miesvallan keskittymisestä.
”Kun harvemmat miehet hallitsevat yhteiskunnan varallisuutta, naisten kilpailu haluttavista miehistä lisääntyy. Monet miehet eivät löydä kumppania, kun taas jotkut harvat kukoistavat”, Blake kirjoittaa.
Väestöliiton tutkimusprofessorin Anna Rotkirchin mukaan tutkimuksessa havaitut incel-ilmiön yhteydet alueen sukupuolijakaumaan ja tulonjakoon ovat uskottavia.
”Sukupuolijakaumien vaikutuksista on tosi vankkaa tutkimusnäyttöä. Jos tietyissä ikäryhmissä on puutetta naisista, se kiristää kilpailua miesten välillä”, Rotkirch sanoo.
Hän kuitenkin muistuttaa, että miesten välinen kilpailu saa hyvin erilaisia muotoja eri yhteiskunnissa. Tilanne voi saada miehet kilpailemaan keskenään väkivaltaisesti, kontrolloimaan naisia tai ottamaan taloudellisia riskejä, mutta muitakin strategioita on.
”Miehet voivat kilpailla naisten suosiosta vaikkapa käyttäytymällä hyvin naisia kohtaan tai olemalla erityisen hyviä isiä. Suomessa miesvaltaisilla alueilla usein solmitaan avioliittoja ja hankitaan lapsia aikaisemmin. Sen voi tulkita niin, että miehet panostavat perheenisänä olemiseen.”
INCEL-YHTEISÖ selittää Rotkirchin mukaan usein osaansa vääristyneellä evoluutiopsykologialla, jonka mukaan naiset valitsisivat vain resurssirikkaita miehiä ja siksi he itse jäävät ilman kumppania.
”Väärää selityksessä on se, että useimmat ihmiset edelleen onnistuvat löytämään partnerin eivätkä naiset nirsoile. Naiset valitsevat yhä useammin kumppanin, jolla ei ole yhtä hyvä koulutus kuin heillä.”
Yle opettaa taskuvaginan tekoa: ”Sairasta jakaa tällaista lasten sovelluksessa”
Ylen Inttistoorit-podcastissa opetetaan taskuvaginan tekoa.
Inttistoorit on nuorille suunnatun Yle Kioskin podcast, joka julkaisee sisältöä myös Tiktokissa.
Inttistoorien tuoreimmassa jaksossa kerrotaan miten tehdään niin sanottu taskuvagina. Videolla tosin taskuvaginasta käytetään hieman rivompaa nimitystä.
– Nyt duunataan taskup***u, eli Satisfighter. Tähän sä tarviit materiaaleja, mitä löytyy jokaisesta tuvasta ja sotilaskodista. Eli sipsitölkkejä, kortsu, särmäri ja oman punkan patja, juontaja Lloyd Libiso kuvailee.
Samalla hän esittelee patjaa, josta on leikattu palanen.
Juontaja askartelee materiaaleista niin sanotun taskuvaginan.
– Ja näin meillä on flesu valmiina pariutumistilanteita varten, Libiso sanoo lopputulosta esitellessään.
Tiktok-videon lopussa kerrotaan, miten ensi jaksossa ”duunataan leiriky***”
Verifioidulla tilillä on liki 40 000 seuraajaa. Video on saanut runsaasti tykkäyksiä mutta myös kritiikkiä.
Humoristinen video on saanut paljon tykkäyksiä ja kehuja, mutta se on herättänyt runsaasti kritiikkiä.
– Tätäkö me maksetaan meidän verorahoilla, kuuluu yksi kommentti.
– Sairasta jakaa tällaista lasten sovelluksessa, toinen kommentoija ihmettelee.
– Nyt menee yli, kuuluu yksi kommenteista.
Ihmetystä herättää myös se, että videolla neuvotaan tuhoamaan puolustusvoimien omaisuutta, siis punkkien patjoja.
Inttistoorit on Yle Kioskin podcast ja sen Tiktok-tili on Kioskin vastaavan tuottajan Ville Seurin mukaan tarkoitettu podcastin markkinointiin. Podcast on suunnattu varuspalvelustaan suorittaville, armeijaan menossa oleville sekä niille, jotka haluavat muistella omia armeija-aikojaan.
– Tiktok-tili on sketsitili, ja se jäljittelee inttihuumoria. Sen takia se on aika roisi, ja välillä mennään hyvän maun rajojen ylikin, Seuri sanoo.
Seurin mukaan Yle ei kannusta tuhoamaan armeijan patjoja vaan kyseessä on huumori.
Tiktok itsessään on kiinalainen sovellus. Siellä jaetut videot voivat näkyä fiidissä vaikka kyseistä tiliä ei seuraisikaan.
Tänään tv:ssä: Saanalla on kaksi kumppania ja lapsi – rajuin kommentti tuli yllättävän läheltä
Saanalla on suhde Samuelin ja Wiilon kanssa.
Saana on parisuhteessa sekä Samuelin että Wiilon kanssa. Kolmen aikuisen perheeseen kuuluu myös lapsi.
Kaikki eivät ymmärrä perinteisestä poikkeavaa perhemallia, kuten Suhde²-sarjassa tänään TV2:lla paljastuu. Netin anonyymin vihapuheen lisäksi kolmikko kertoo yhdestä lähipiiriin kuuluneen ihmisen ikävästä tavasta reagoida asiaan.
– Kaikista rajuin juttu oli se, kun yksi koulukaverini jakoi meistä kertovan artikkelin seinällään (somessa) ja laittoi saatesanoiksi, että "no, kaikkea saa aikuiset ihmiset tehdä, mutta otetaan lapsi mukaan kolmen kimppaan, hyi *******!"
Ihminen linkkasi myös Saanan julkaisuunsa ja kehotti tätä kommentoimaan asiaa. Niin juuri Saana tekikin.
– Kommentoin, että on tosi ikävää, että hän levittää netissä vihapuhetta vähemmistöjä kohtaan. Toivoin, että hän poistaisi julkaisun, niin kuin hän tekikin.
Erikseen kirjoittaja ei kuitenkaan ottanut kaveriinsa yhteyttä.
– Laitoin hänelle vielä uudestaan kommenttia. Hän poisti sen, ja minä estin tämän henkilön. Jäi tosi ikävä fiilis.
Toimittaja Essi Lamppu kysyy, miltä Saanasta, Samuelista ja Wiilosta tuntuu se, että ihmiset jaksavat kommentoida heidän suhdettaan, vihapuheenkin keinoin.
– Tulee sellainen fiilis, että toivottavasti heillä on itsellään kaikki hyvin. Kyllähän sen raivon täytyy jostain tulla. Toivottavasti he oppisivat kohdistamaan sen johonkin muualle kuin toisiin ihmisiin.
Essi pohtii vielä jälkeenpäin, miten vaikea hänen on käsittää, että joku kokee rakastavat ja onnelliset vanhemmat uhaksi.
– Eihän se ole mikään kisa, että mikä perhemalli on paras.
Suhde² tänään TV2:lla kello 19.15 & Areenassa. Katso kaikki TV-ohjelmat ja lähetysajat Telkun TV-oppaasta.
Varusmies tienaa 58 senttiä tunnissa ja puoli tupakka-askia päivässä – mutta tiesitkö, milloin päivärahaa ryhdyttiin maksamaan?
Jokainen armeijan käynyt on kuullut hokeman, että päiväraha on tupakkiaskin verran. Nyt se ei ole edes puolikasta siitä.
Perussuomalaisten kansanedustaja Kaisa Juuso nosti kissan pöydälle tiistaina eduskunnassa ja vaati varusmiesten päivärahan korottamista. Puolustusministeri Antti Kaikkonen vastasi siihen, että kokee asian ajankohtaiseksi ja tärkeäksi.
Valtion rahakirstulle on monta jakajaa, joten aikeen toteutuminen jää nähtäväksi.
Varusmiesten päivärahan tasoa on totuttu vertaamaan tupakka-askin hintaan, vaikka onneksi monet käyttävät rahansa nykyään muuhun.
Jo aiempina vuosikymmeninä vertaus oli omiaan osoittamaan, kuinka vähäinen päiväraha on – nykyään summa on yhä vähäisempi.
Varusmies saa ensimmäisen puolen vuoden aikana 5,20 euroa päivässä, kun tupakka-askin hinta on kohonnut jo yli 10 euron.
Varusmiesliiton puheenjohtaja Joel Elmaci sanoo, että palvelus alkaa joka päivä klo 8 ja päättyy pääsääntöisesti klo 17. Näin laskien varusmiehen tuntipalkaksi tulee 58 senttiä.
Päiväraha nousee puolen vuoden jälkeen 8,70 euroon, mutta vasta vuoden palvelevat varusmiehet tienaavat viimeisen kolmen kuukauden aikana sen legendaarisen tupakka-askin verran, 12,10 euroa.
Varusmiesliiton puheenjohtaja Elmaci ja pääsihteeri Janne Welin toteavat, että korotukset eivät ole pysyneet inflaation mukana ja asia olisi pikimmiten korjattava.
"Varmasti tämä vaikuttaisi varusmiesten motivaatioon, mutta myös arjesta selviämiseen. Puoli vuotta on kitkuteltava tai käytävä vanhempien kukkarolla", sanoo Elmaci.
Perineet päivärahalle ovat pitkät. Welin vetää kaaren aina Rooman imperiumin armeijasta Suomen itsenäistymisen ja oman armeijan synnyttämisen hetkiin.
"Jo sisällissodan aikana punaisten ja valkoisten tiedetään maksaneen sotilailleen päivärahaa."
Päiväraha on verotonta, ja valtio tarjoaa tietenkin ylläpidon palveluaikana. Rahaa kuluu kuitenkin myös lomilla.
Elmaci pitää tärkeänä tarkastella varusmiesten selviytymistä laajemmin eikä tarkastella vain päivärahan euromäärää. Yksi korjattava asia olisi hänen mukaansa mahdollisuus ansaita hieman vapaa-aikana, ilman että mahdollinen sotilasavustus pienenisi samassa suhteessa.
Yksinäisyys lisää keski-ikäisten miesten kuolleisuutta yhtä paljon kuin tupakointi – sydäntaudit ja syöpä yleisempiä elintavoista riippumatta
Väitöstutkimuksessa on seurattu kuopiolaisten miesten terveyttä ja elämänkulkua vuosikymmenten ajan. Yksinäisyys ennusti korkeampaa syöpä- ja sydäntautikuolleisuutta.
Yksinäisyys ja eristäytyneisyys lisäävät kuolleisuutta ja riskiä moniin sairauksiin, osoittaa tuore väitöstutkimus. Jo aiemmin on arvioitu, että yksinäisyys on itsessään yhtä suuri riskitekijä monille sairauksille kuin esimerkiksi tupakointi tai ylipaino.
– Yksinäisyys ja eristäytyminen vaikuttavat sairastavuuteen silloinkin, kun esimerkiksi elintapojen vaikutukset suljetaan pois, sanoo tutkija Siiri-Liisi Kraav Itä-Suomen yliopiston terveystieteiden laitokselta.
Hän tutki väitöskirjassaan, kuinka yksinäisyyden ja sosiaalisen eristäytyneisyyden terveysvaikutukset näkyvät ikääntyvien itäsuomalaisten miesten terveydessä ja elämänkulussa.
Ainutlaatuisen pitkä seuranta
Tutkimuksen aineisto on ainutlaatuinen: Itä-Suomen yliopistossa on kerätty 1980-luvulta lähtien aineistoa tuolloin keski-ikäisten, Kuopion seudulla asuneiden miesten joukosta.
Joukko on täyttänyt kyselylomakkeet tutkimuksen alkaessa, ja heidän sairastavuuttaan ja elämänkulkuaan seurataan edelleen eri rekistereiden kautta. Osa 2682:n miehen joukosta on vielä hengissä.
– Seuranta-aika on poikkeuksellisen pitkä. Onneksi tutkimuksen alkaessa näiltä miehiltä on kysytty esimerkiksi yksinäisyyden kokemuksista ja muista psykososiaalisista tekijöistä, Kraav sanoo.
Aiemmassa yksinäisyystutkimuksessa seuranta-ajat ovat olleet huomattavasti lyhyempiä.
Yksinäisyyden ja keuhkosyövän välillä yhteys
Yksinäisyydellä tarkoitetaan henkilön omaa kokemusta ihmissuhteiden niukkuudesta tai heikosta laadusta. Sosiaalinen eristäytyneisyys puolestaan viittaa vähäiseen ihmiskontaktien määrään.
Tutkimuksessa yksinäisyys ennusti korkeampaa syöpä- ja sydäntautikuolleisuutta. Yksinäisyys kasvattaa riskiä moniin sairauksiin ja lisää kuolleisuutta.
– Mekanismit liittyvät todennäköisesti kehon matala-asteiseen tulehdustilaan ja stressin säätelyyn, Kraav sanoo.
Aiempien tutkimusten mukaan yksinäisillä ihmisillä esimerkiksi stressihormoni kortisolin tasot ovat korkeammat.
Tässä tutkimuksessa yksinäisyyden ja keuhkosyövän väliltä löytyi selvä yhteys.
– Se ei ollut riippuvainen tupakoinnista, mikä on kiinnostava löydös, Kraav sanoo.
Tutkimuksessa tuli ilmi myös yksinäisyyden ja masennuksen vahva yhteys.
Yksinäisyyttä pitäisi seuloa terveydenhuollossa
Sosiaalinen eristäytyneisyys puolestaan oli yhteydessä kohonneeseen onnettomuuskuolleisuuteen. Onnettomuuskuolleisuuteen lasketaan esimerkiksi itsemurhat, mutta niiden osuus ei ollut tutkimusaineistossa merkittävä.
– Näyttää siltä, että sosiaalinen eristäytyneisyys lisää riskiä kaikenlaisiin tapaturmiin ja onnettomuuksiin.
Perinteinen oletus on, että yksinäisyys ja eristäytyneisyys vaikuttavat sairastavuuteen nimenomaan elintapojen kautta. Yksinäisillä tiedetään olevan epäterveellisemmät elintavat ja enemmän paino-ongelmia kuin muulla väestöllä.
Kraavin väitöstutkimus kuitenkin osoittaa, että yksinäisyys aiheuttaa terveyshaittoja elintavoista riippumatta.
– Terveydenhuollossa pitäisi nykyistä paremmin tunnistaa yksinäisyys ja kehittää matalan kynnyksen keinoja sen helpottamiseksi.
Seksileluihin käyttää kuukausittain rahaa 13 prosenttia suomalaisista, kertoo kysely – Tässä ovat innokkaimmat ostajat
Kuukausittain 13 prosenttia suomalaisista ostaa seksileluja tai erotiikkatuotteita, ilmenee Klarnan teettämästä kyselystä. Eniten niitä ostavat sinkkuvanhemmat ja miehet naisia useammin. Lähes joka kolmas 18–24-vuotias sanoo, että ostaa niitä kuukausittain, kertoo Klarna tiedotteessaan.
Tiedotteen tulokset perustuvat 11 maassa tehtyyn kyselytutkimukseen.
Sen mukaan Suomessa ostetaan seksileluja ja erotiikkatuotteita harvemmin kuin muissa kyselyssä mukana olevissa maissa. Suomalaisista 13 prosenttia kertoo ostavansa niitä kuukausittain. Ruotsissa luku on 17 ja Norjassa 15 prosenttia.
Kyselyssä mukana olevista maista kärjessä on Yhdysvallat. Siellä lähes joka kolmas vastasi ostavansa niitä kuukausittain.
Suomalaisista seksileluista ja erotiikkatuotteista ovat eniten kiinnostuneita 18–40-vuotiaat. Tämän ikäisistä tuotteita ostavat etenkin sinkkuvanhemmat. Heistä 44 prosenttia sanoo tekevänsä kuukausittain erotiikka- tai seksileluostoksia.
Kyselystä selviää myös se, että lapsettomat ostavat tuotteita harvemmin kuin ne, joilla on lapsia.
EROJA LÖYTYY myös naisten ja miesten ostoskäyttäytymisessä. Tiedotteen mukaan miehistä lähes joka viides (18 prosenttia) ostaa eroottisia tuotteita tai seksileluja kuukausittain. Se on yli kaksinkertainen luku naisiin verrattuna (8 prosenttia).
Eri ikäryhmienkin välillä on selkeitä eroja. Lähes joka kolmas 18–24-vuotias eli Z-sukupolvea edustava kertoo ostavansa erotiikkatuotteita tai seksileluja kuukausittain. Mitä vanhemmasta ikäryhmästä on kyse, sitä harvempi sanoo käyttävänsä euroja näihin tuotteisiin.
– Todennäköisesti vapautuminen ja tabujen rikkominen ovat ainakin osaksi syynä sille, miksi nuoret ostavat kategorian tuotteita paljon enemmän, arvelee tiedotteessa Klarnan Suomen markkinointijohtaja Jannica Nyman.
ASUINPAIKKA vaikuttaa kyselyn mukaan ostoinnokkuuteen. Lähiöissä asuvat ostavat alan tuotteita muita useimmin. Kuukausittain niitä ostavista heitä oli 40 prosenttia. Maaseudulla asuvia oli 37 prosenttia. Pääkaupunkiseutu tuli aivan kannoilla 36 prosentilla ja perää tässä pitivät kaupungin keskustassa asuvat 27 prosentilla.
Suomalaiset tekevät tiedotteen mukaan erotiikkaostoksensa muita useammin verkossa. Vain itävaltalaiset sanoivat suosivansa suomalaisia enemmän verkkokauppaa. Vähiten vertailussa mukana olleista maista verkkokauppaa suositaan Australiassa.
– Verkkoshoppailun suosio saattaa johtua esimerkiksi suuremmasta valikoimasta verkossa, mutta myös yksityisyyden halusta, sanoo Nyman.
Klarnan kyselytutkimus on toteutettu yhteistyössä Nepan kanssa 11 eri maassa: Yhdysvallat, Iso-Britannia, Australia, Saksa, Itävalta, Alankomaat, Belgia, Ranska, Ruotsi, Norja ja Suomi. Suomessa viime loka–marraskuussa tehtyyn kyselyyn osallistui 1 668 vastaajaa. Yhteensä vastaajia oli yli 18 000.
Valkoisen feministin tunnustuksia
Feminismillä on rasistinen historia, joka vaikuttaa yhä tasa-arvotyössä. Minäkin olen suhtautunut musliminaisiin uhreina, kirjoittaa toimittaja Venla Pystynen kolumnissaan.
OLEN aina ollut feministi. Sitä en pitkään ymmärtänyt, että olen ollut valkoinen feministi.
Kyse ei ole vain ihonväristäni. Valkoinen feminismi on ideologia, joka uskoo valkoisten naisten ongelmien olevan kaikkien naisten ongelmia ja kieltää valkoisten etuoikeudet. Näin määrittelee Pakistanista kotoisin oleva, Yhdysvalloissa asuva asianajaja ja toimittaja Rafia Zakaria tuoreehkossa kirjassaan Against White Feminism.
Zakarian mukaan naiset, jotka johtavat tärkeimpiä feministijärjestöjä ja tekevät feminististä politiikkaa, ovat yleensä valkoisia ja ylempää keskiluokkaa. Valkoisia ovat myös toimittajat, jotka kirjoittavat feminismistä suurimpiin lehtiin. Se vaikuttaa feminismin sisältöön, jossa kapinallisuus on hyve, Zakaria kirjoittaa.
Hän kärjistää, mutta tunnistan asian: pakistanilainen feministi ei saa tukea valkoisilta feministeiltä, ellei tee jotain valkoisille naisille tunnistettavaa, kuten skeittaa päähuivissa, marssi kylttien kanssa, kirjoita kirjaa seksistä, pakene miestään tai pakene länteen.
Yliopistossa Zakaria tottui siihen, että valkoiset feministit näkevät musliminaiset seksuaalisesti alistettuina raukkoina. Hän kertoi rivoja vitsejä todistellakseen voimautumistaan.
KUN ASUIN vuonna 2003 lukion jälkeen Pariisissa, uusi feministijärjestö Ni Putes, Ni Soumises (suomeksi Ei huoria, ei alamaisia) järjesti mielenosoituksia siirtolaistaustaisten lähiöiden naisten puolesta. Ranska kuohui tuolloin elävältä poltetun 17-vuotiaan tytön ja joukkoraiskausten takia. Järjestön johtaja Fadela Amara kertoi, miten miehet kontrolloivat naisten pukeutumista, seuraa ja liikkumista.
Minäkin osallistuin marsseille. Nyökyttelin, kun Amara, musliminainen, ilmoitti päähuivin olevan alistamista. Seuraavana vuonna Ranskassa tuli voimaan laki, joka kieltää uskonnollisten symbolien käytön julkisissa tiloissa kuten kouluissa.
En tiennyt, että Ranskassa oli muitakin järjestöjä, jotka paransivat lähiöiden naisten asemaa, sillä ne eivät saaneet huomiota. Niiden edustajat puhuivat siirtomaa-ajan perinnöstä ja rasismista, jotka vaikuttivat lähiönuorten työttömyyteen. He ihmettelivät, miksi valkoiset naiset puolustavat oikeutta pukeutua paljastavasti mutteivät musliminaisten oikeutta valita asuaan.
Rafia Zakarian mukaan media rakastaa naisia, jotka kertovat muslimiyhteisöjen ongelmista. Kirjassaan hän väittää sen johtuvan kolonialistisesta käsityksestä, jonka mukaan edistys tulee lännestä:
Meidän odotetaan kertovan surullisia tarinoita, joissa erityisen brutaalit miehemme, luonnostaan viallinen kulttuurimme, yksinkertaisesti hirviömäinen uskontomme (mutta ei koskaan valkoisten tekemiset tai tekemättä jättämiset) ovat aiheuttaneet meille sanoinkuvaamatonta kipua.
RODULLISTETUT naiset ovat säälin kohde, jonka valkoiset feministit voivat pelastaa.
Helsinkiläinen Ujuni Ahmed, somalitaustainen ihmisoikeusaktivisti, on kertonut kohdanneensa tätä asennetta tasa-arvotyössä. Hän on kelvannut kärsimyksen keulakuvaksi mutta saanut taistella noustakseen asiantuntijaksi. Ahmed on nähnyt myös monia tilaisuuksia, joissa valkoiset puhuvat keskenään rodullistettujen naisten asioista, vaikka olisi myös asiantuntijoita, jotka tuntevat aiheen henkilökohtaisesti.
TIS-Melissalta Perseenmyynnin päiväkirja - puhuu podcastissa suoraan seksityöstä: "Rakastan kiikuttaa kusipusseja postiin"
Temptation Island Suomi -ohjelmasta tuttu Melissa Sten, 22, on perustanut podcastin, joka kulkee nimellä Perseenmyynnin päiväkirja. Podcastin ensimmäinen jakso on julkaistu, ja Melissa lataakin suoraa puhetta tekemästään seksityöstä pyrkien purkamaan seksityöntekijöitä kohtaan vallitsevaa stigmaa ja ennakkoluuloja.
Entinen tiedustelueversti boikotoi naistenpäivää – "venäläinen perinne"
Monet ovat muistaneet Ukrainan naisia kansainvälisenä naistenpäivänä. Kyberturvallisuutta ja tiedustelua Jyväskylän yliopistossa tutkiva ja opettava filosofian tohtori Martti J. Kari sen sijaan kertoo laittaneensa koko päivän boikottiin.
– Koska kansainvälinen naistenpäivä on venäläinen perinne, en ostanut tänään vaimolleni kukkia enkä myöskään toivota kenellekään hyvää kansainvälistä naistenpäivää, Kari tviittaa.
Naistenpäivää vietettiin ensimmäisen kerran Venäjällä vuonna 1913, jolloin Pietarissa osoitettiin mieltä naisten äänioikeuden puolesta. Naistenpäivä on Venäjällä edelleen merkittävä juhlapäivä.
Entisen tiedustelueverstin Martti J. Karin luento Venäjästä on noussut suureen suosioon. Reilun kolmen vuoden takainen luento on julkaistu Youtubessa.
Ohhoh, tällaisella kuvalla Playboy-lehti muisti someseuraajiaan naistenpäivänä - sai aikaan palautemyrskyn!
Hugh Hefnerin perustama miesten lehti Playboy muisti someseuraajiaan kansainvälisen naistenpäivän kunniaksi nakukuvalla, joka sai varsinaisen palautemyrskyn.
Playboyn Instagramissa julkaisemassa otoksessa poseeraa 12 naista pelkät mustat korkokengät jaloissaan. Playboylla on Instagramissa 9,8 miljoonaa seuraajaa, joten mielipiteitä kuvavalinnasta mahtui kommenttiosioon puolesta ja vastaan.
Kritiikkiä naisvalinnoista
Osa kehui kuvaa tyrmäävän upeaksi, ja osa kritisoi runsain sanakääntein.
- Missä ovat kaikki muun väriset? Tämä ei ole tarpeeksi monipuolinen minulle, tuhahtaa eräs englanniksi.
- Nämä tytöt ovat upeita, mutta missä ovat tummat kuningattaret? kyselee toinen.
- On kansainvälinen naistenpäivä, mutta ette löytäneet tummaihoista leikkitoveria, ihmettelee kolmas.
- Missä on lihavat naiset? tiedustelee neljäs.
Kolumni: Mies, jos et saa naista, vika voi olla sinussa
Jonna JoutsenOlen yrittänyt ymmärtää miehiä, jotka vihaavat naisia, koska joutuvat elämään selibaatissa, kirjoittaa Iltalehden kolumnisti Jonna Joutsen.
Tutustuin sinuun ja kaltaisiisi miehiin ensimmäistä kertaa urani alussa. Haukuit ulkonäköäni ja huorittelit minua internetin keskustelupalstoilla. Et ollut ainoa, teitä oli monia: incel-miehiä.
Olin juuri aloittanut urani toimittajana. En ollut kokenut vastaavaa vihaa aiemmin. Ensin lamaannuin, itkin ilkeyttänne ja lopulta yritin ottaa selvää, mistä incel-ilmiössä oikein oli kyse. Incel on lyhenne sanoista involuntarily celibate eli se tarkoittaa tahtomattaan selibaatissa eläviä nuoria miehiä.
Halusin tietää, miksi te nuoret miehet, haukuitte naisia internetin palstoilla ja syytitte heitä epäonnistumisestanne parisuhde- tai seksirintamalla.
En varmasti voi koskaan ymmärtää teitä täysin, mutta voin kertoa, miksi en itse rakastuisi inceliin.
Incel-mies, ajatusmaailmasi on ristiriitainen. Väheksyt ja halveksit naisia, mutta samaan aikaan sinun itsesi pitäisi saada sellainen. Huorittelet ja pidät meitä naisia alempiarvoisena kuin itseäsi. Jos ärsytämme sinua ottamalla liikaa tilaa, yrität hiljentää meidät törkyviestein.
Kaipaat itsellesi hyväksyntää, mutta et tajua, että naisilta et sitä saa solvaamalla heidän ulkonäköään, kyseenalaistamalla älyä ja tuomitsemalla moraalia.
Vaikka et pilkkaisi juuri minua, en koe viehättävänä ihmistä, joka puhuu toisista alentavasti.
Incel-mies, en kiinnostuisi sinusta, sillä et näe minua yksilönä, vaan sukupuoleni edustajina. Koet, että sinulla pitäisi olla automaattinen oikeus naisiin, sillä olethan hoitanut asiat yhteiskunnassa hyvin tai olet muuten vain mukava kaveri. Olet pettynyt, kun elämä ei toimi ihan niin.
Et ymmärrä, että nykyaikainen parisuhde perustuu kahden ihmisen haluun olla toistensa kanssa, tasavertaisina.
Yrität selitellä kokemiasi pettymyksiä yksioikoisesti evoluutiobiologialla, mutta et tajua, että kemia ja molemmin puoleinen välittäminen syntyvät aivan joistain muista asioista kuin statuksesta, rahasta tai ulkoisesta olemuksesta. Kuten vaikkapa siitä, että toisen saa nauramaan.
En ole koskaan tavannut sinua livenä, incel-mies. Netti on ainoa paikka, jossa sinuun törmää, sillä livenä tuskin uskaltaisit tulla minulle puhumaan. Jos kuitenkin tulet, vakuutan sydämeni pohjasta, etten ole sinulle ilkeä.
Vaikka en rakastu sinuun incel, en vihaa sinua. Olet todennäköisesti yksinäinen, ehkä masentunutkin. Sinulla ole elämässä helppoa.
Ongelmasi eivät kuitenkaan ratkea sillä, että pistät pahan kiertoon. Toivottavasti siis joskus tajuat, että naiset kokevat riittämättömyyden tunnetta, yksinäisyyttä ja kaipaavat rakkautta siinä missä sinäkin. Vihalla ei voita koskaan mitään.
Hannu Miettunen:
Iik! Kellarissa on Putin!
Valistuneissa kotitalouksissa sukupuoliroolit ovat suhteellisen liudentuneita tai arkielämässä ainakin uinuvia. Tilanteen saattaa kuitenkin hetkessä muuttaa jokin yllättävä käänne.
Kuumeista lasta jää todennäköisemmin kotiin hoitamaan äiti kuin isä. Äkillinen ulkopuolinen uhka palauttaa primitiivisen työnjaon vielä nopeammin.
Ullakolta kuuluva öinen kolina, kellariin tunkeutunut jyrsijä tai hotellin kylpyhuoneeseen ilmestynyt skorpioni ovat kuin sanattomasta sopimuksesta uroksen ongelma. Sateenkaariperheissäkin taskulampun etsinee syvään huokaisten butch eikä femme. Toki vain oletan.
Ilmiö tuli mieleen, kun terveyskriisi lähes yhdessä yössä vaihtui turvallisuuspoliittiseen.
Koronan hallinnasta päättäneet poliitikot olivat valtaosin naisia. Miespuolisen presidentin yritys tunkeutua tontille torjuttiin päättäväisesti.
Tilaa tuli enemmän, kun idästä alkoi kuulua telaketjujen kolinaa. Se tietysti kuuluukin paremmin presidentin toimialaan.
Venäjän uhasta ja mahdollisesta Nato-jäsenyydestä ovat puhuneet voittopuolisesti miehet. Se johtuu tietenkin siitä, että presidentti sekä ulko- ja puolustusministeri ovat sattumalta nyt kaikki miehiä. Etenkin viime mainitun salkku oli syvän rauhan oloissa jakojäännös, joka ei puolueitaan johtavia rouvia kiinnostanut.
Vielä selvemmin all male panel on koottu tappamisen ammattilaisista eli upseereista. Naiskommentaattorin olen muistaakseni nähnyt vain ilmavoimista.
Viime sotansa Suomi kävi niin onnekkaasti ja taitavasti, että siviiliväestöä kuoli useimpiin muihin maihin nähden minimaalisen vähän. Se taas johti siihen, että mullan alle pantiin yli 95 000 miestä, mutta vain tuhatkunta naista.
Esimerkiksi Hollannissa sotilaita kuoli alle 8 000, mutta siviileitä lähes 200 000. Suhdeluku taisi valitettavasti enteillä nykysotia.
Sukupuoli vaikuttaa Nato-kantoihin jopa enemmän kuin puolue. Naiset ovat selvästi penseämpiä liittymään. Ero on ollut kevään kyselyissä jopa 23 prosenttiyksikköä.
Onko taustalla synnynnäinen vai kokemusperäinen ero? Saako valmennus sotaan kannattamaan puolustusliittoa ja synnyttäminen sitä vastustamaan?
Osassa ikäluokista vaikuttanee yhä 1980-luvulla koko Länsi-Euroopassa virinnyt ydinaseiden vastainen liikehdintä, joka naiiviudessaan näki ongelmaksi vain läntiset ohjukset. Rauhanmarssit vetosivat erityisesti naisjärjestöihin.
Osa ei kai vieläkään tajua, että taluttajina olivat myös KGB ja Stalinin jo 1949 Naton vastustamiseksi perustama Partisans of Peace, suomeksi Rauhanpuolustajat. Idänpoliittisena initaatioriittinä sen jäseniksi liittyi joukko porvarillistenkin puolueiden edustajia Ilkka Kanervasta alkaen.
Jostakin käsittämättömästä syystä Rauhanpuolustajat on kuitannut vielä 2000-luvullakin yli 100 000 euron vuotuiset valtionavut. Järjestön puheenjohtajalla Markku Kangaspurolla on kaksoisrooli tutkijana, joka selittää Venäjän toimet parhain päin. Krimin miehityksen aikaan hän ja aatetoverinsa Markku Kivinen suorastaan hallitsivat ilmatilaa. Nyttemmin sen ovat perineet toisen suunnan miehet ja naiset.
Kiintoisin on ollut entisten tiedustelu-upseerien esiinmarssi. Ennen heistä sai nyhdetyksi nimen ja sotilasarvon.
Pääesikunta lienee antanut nyt luvan kommentoida. Länsivallat julkistavat auliisti tuorettakin tiedustelutietoaan.
Kirjoittaja on Turun Sanomien uutispäällikkö.
Tasa-arvotyölle on vielä tarvetta – etenkin luonnontieteissä, teknologiassa, insinööritieteissä ja matematiikassa
Korkeatasoinen tutkimustoiminta luo perustan globaalien haasteiden ratkaisemiseen ja yhteiskuntien kehittämiseen. Tähän tavoitteeseen vaaditaan parasta mahdollista osaamista – tutkijoiden sukupuolesta riippumatta.
Naisten ja miesten välinen tasa-arvo on viime vuosikymmeninä ja vuosina edistynyt myös tutkimusmaailmassa, ja esimerkiksi yliopistot kiinnittävät kiitettävästi huomiota tasa-arvon edistämiseen. Työtä on silti yhä tehtävänä.
Itsenäisen tutkijanuran voidaan katsoa alkavan tohtorin tutkinnosta. Lähtökohta sukupuolten väliselle tasa-arvolle on itse asiassa oikein hyvä: tiedejatutkimus.fi -sivuston mukaan naiset suorittivat 53 prosenttia kaikista tohtorin tutkinnoista vuonna 2020.
Tutkijanuran edetessä tilanne muuttuu: ylimmällä (IV) portaalla, eli esimerkiksi professoreina, naisia on enää 32 prosenttia.
Tieteenalakohtaiset sukupuolten väliset erot nousevat voimakkaasti esille jo tutkijan uraa ennakoivilla askeleilla, eli opiskelualan valinnassa. Etenkin niin kutsutuilla STEM-aloilla, eli luonnontieteissä, teknologiassa, insinööritieteissä ja matematiikassa, naiset ovat edelleen aliedustettuna.
Mahdollisia syitä on esitetty useita, esimerkiksi kannustuksen ja roolimallien puute sekä eri ammatteihin liittyvät sukupuolistereotypiat.
Naisten vähäinen osuus luonnontieteissä ja tekniikassa on ongelma. Yhteiskunnan ja ympäristön näkökulmasta STEM-alojen sukupuolittuneisuus tarkoittaa sitä, että nämä kestävän kehityksen kannalta keskeiset alat eivät pysty hyödyntämään kaikkea saatavilla olevaa osaamista ja kokemusmaailmaa.
Yritykset puolestaan ovat riippuvaisia osaavasta työvoimasta – luonnontieteiden ja tekniikan osaajista on pula jo nyt, ja tulevaisuudessa pula syvenee edelleen.
Maailma muuttuu, kun sitä muutetaan. Naisten vähäinen osuus STEM-aloilla ei ole muuttumaton lainalaisuus, johon tulisi vain alistua. STEM-alojen yleisen houkuttelevuuden ja erityisesti tasa-arvon lisäämisessä vanhempien ja opettajien kannustus on avainroolissa.
Tytöt tutkitusti osaavat matematiikkaa, mutta saattavat silti empiä pitkän matematiikan valitsemista lukiossa. Ratkaisevan tärkeäksi voikin nousta opinto-ohjaajan rohkaisu sisällyttää opintoihin luonnontieteitä ja matematiikkaa.
Peruskouluissa ja jopa varhaiskasvatuksessa puolestaan tiedekerhot ja laboratoriokokeiden tekeminen voivat kannustaa lapsia kiinnostumaan luonnontieteistä.
Tasa-arvon edistämiseksi myös epäkohtia tulee nostaa esille – rohkeasti ja ratkaisukeskeisesti.
Muun muassa sosiaalisen median vaikuttaja Natalia Salmelan nostettua esille kokemuksiaan teekkarikulttuurin epäkohdista on alalla vallitsevaan häirintään ja syrjintään kiinnitetty enemmän huomiota.
Myös Tekniikan akateemiset TEK on tutkinut naisten ja muiden vähemmistöihin kuuluvien tekniikan alan opiskelijoiden kokemaa seksismiä, häirintää ja epäasiallista kohtelua sekä tuonut esille myös eroja saman koulutuksen saaneiden naisten ja miesten palkoissa.
Tasa-arvon lisäämiseen on panostettu viime vuosina myös useissa hankkeissa ja kampanjoissa. Suomi toimii yhtenä johtajana YK:n tasa-arvojärjestö UN Womenin koordinoiman kansainvälisen Generation Equality -kampanjan ”Teknologia ja innovaatiot tasa-arvon puolesta” -teemaryhmässä.
Myös esimerkiksi Tytöt ja teknologia sekä Tiedettä tytöille -hankkeet ovat nostaneet esille STEM-alojen epätasa-arvoa sekä pyrkineet kannustamaan, tuomaan esille roolimalleja ja luomaan muita keinoja tasa-arvon edistämiseen.
Yksittäisistä toimialoista tasa-arvon eteen on näkyvästi panostanut etenkin energiasektori kansainvälisellä Equal by 2030 -kampanjalla, jonka tavoitteena on varmistaa samapalkkaisuus, yhtenäiset opiskelu- ja uramahdollisuudet sekä tasa-arvo johtajavalinnoissa vuoteen 2030 mennessä.
Mies huijasi Tinderissä kaverinsa kuvalla ja jatkoi viestittelyä paljastumisensa jälkeen – tällaisia ovat arkiset huijaukset deittipalvelussa
Kysyimme yleisöltä heidän kokemistaan huijauksista Tinderissä. Moni ihmettelee kuvien, ulkonäön ja pituuden vääristelyä, mutta tutkimustiedon mukaan vain osa valkoisista valheista menee läpi.
Kuva juhla- tai bisnesvaatteissa, kuva kaverista, kuva itsestä monen vuoden takaa tai kuva kasvoista sellaisesta kulmasta, ettei henkilö näytä itseltään. Koulutustaustan, iän tai tulotason vääristely. Muun muassa tällaiset huijaukset hämmentävät Tinderin käyttäjiä, kun totuus paljastuu kuitenkin jossain vaiheessa.
Kysyimme lukijoiltamme helmikuussa, kokevatko he tulleensa huijatuksi Tinderissä, saimme 75 vastausta.
Osa kertoi myös helposti tunnistettavista rahahuijaus- tai kiristysyrityksistä ja toiseksi henkilöksi tekeytymisestä, mutta paljon tavallisempia ovat juuri erilaiset ulkonäköön liittyvät huijaukset. Monilla vastaajilla on kuitenkin enemmän hyviä kuin huonoja Tinder-kokemuksia.
Kolme henkilöä kertovat tässä jutussa miten heidän Tinder-matchinsa paljastui huijariksi.
Tekemämme joukkoistus ei ollut tieteellinen tutkimus, ja kokemuksiaan sai kertoa kuka tahansa. Jutussa olevat Tinder-käyttäjät kertovat huijauksista poikkeuksellisesti muutetulla nimellä, koska he kertovat henkilökohtaisista kokemuksistaan. Heidän henkilöllisyytensä on Ylen tiedossa.
Syvällisestä keskustelusta ahdistukseen
Muutama vuosi sitten Annin huomio kiinnittyi Tinderissä tyylikkääseen mieheen. Anni teki varmuuden vuoksi kuvalle käänteisen kuvahaun, mutta ei löytänyt haulla mitään. Viestittely miehen kanssa tuntui mukavalta, joten Anni ehdotti, että sitä voisi jatkaa Instagramissa.
– Ihmettelin, että hänellä ei ensin ollut Insta-tiliä. Hän selitti, että hän on it-alan ihminen ja tietää paljon tietosuojasta. Lopulta hän kuitenkin teki tilin itselleen.
Instagramin kautta Anni alkoi saada miehestä muitakin kuvia, niissä tosin näkyi vain jalat tai jotain muuta. Samaan aikaan viestien sisältö kuitenkin syveni.
– Hänellä oli kuvassa huonommat lenkkarit kuin mitä Tinderissä olleesta tyylikkäästä kuvasta voisi olettaa. Ihmettelin asiaa, mutta halusin kuitenkin uskoa, että hän on ok tyyppi.
Sitten Anni oli menossa kaupunkiin, jossa mies asuu, ja hän ehdotti tapaamista. Se ei millään onnistunut. Anni halusi saada selville, että mikä asiassa mättää.
Lopulta mies kertoi, että oli käyttänyt Tinderissä kaverinsa kuvaa ja että se oli aluksi vain vitsi, mutta viestittely oli vienyt mukanaan. Anni koki tulleensa huijatuksi. Mies sanoi, että kaikki hänen kertomansa asiat olivat totta, vain kuva oli väärä, mutta Anni halusi lopettaa viestittelyn.
Se ei kuitenkaan loppunut. Totuuden paljastumisen jälkeen mies pommitti viesteillä lähes puoli vuotta. Viestit eivät olleet uhkaavia, mutta Anni koki ne erittäin ikäväksi.
– Hän lähetti viestejä eri profiilien kautta, että saisiko toisen mahdollisuuden. Se oli tosi ahdistavaa. Se oli niin nöyryyttävää, että en ole pystynyt puhumaan siitä edes kavereilleni.
MIKSI YLE NOSTAA NATSEJA ESILLE? UUSI OHJELMA HERÄTTÄÄ HÄMMENNYSTÄ SOSIAALISESSA MEDIASSA
Tämä asia puhuttelee nyt.
Ylen uusi dokumenttisarja on herättänyt hämmennystä sosiaalisessa mediassa.
Suomineidot on neliosainen dokumenttisarja, joka kertoo kolmen kansallismielisen naisen arjesta.
Dokumenttisarjan päähenkilöille Suomi tulee aina ensin. Sarjassa vieraillaan nationalistien kesäjuhlilla ja mielenosoituksessa, poliittisesti tulenaran kirjan julkistamistilaisuudessa sekä perussuomalaisten vaalivalvojaisissa.
Sarjaa esitetään TV2-kanavalla maanantaista alkaen, ja se on katsottavissa myös Yle Areenassa.
Sarjan ohjaajan Ninni Rokosan mukaan sarjan kunnianhimoisin tavoite on lieventää voimakasta vastakkainasettelua.
Twitterissä moni on kummastellut sarjan markkinointia. Sarjasta on julkaistu sama promokuva kahtena eri versiona. Toisessa näkyy T-paidan teksti, jossa lukee ”National socialist” eli kansallissosialisti.
Kansallissosialismin eli natsismin tunnusmerkkien näyttämistä ei pidetä nykyään hyväksyttynä. Siksi monet ovat sosiaalisessa mediassa pitäneet kuvaa sopimattomana.
Yle on julkaissut kuvasta myös photoshopatun version, josta teksti puuttuu, mutta sekin on herättänyt keskustelua.
Yle vastaa keskusteluun virallisella Twitter-tilillään: eri versiot on tehty eri käyttötarpeita varten. Vastaukseen ei kuitenkaan olla sosiaalisessa mediassa tyytyväisiä.
Kommenteissa ihmetellään, miksi Yle antaa tilaa rasismille ja samalla myös tekee erikoista sensuuria kuvilleen.
Yleltä vastataan, että ”ohjelman tarkoituksena on tuoda esille, millaisia ajatuksia, tunteita ja tapahtumia erilaisten maailmankatsomusten omaksumiseen liittyy”.
Helsingin Sanomat reagoi asiaan vaihtamalla kuvituskuvaksi alkuperäisen kuvan, kun jutussa oli alun perin photoshopattu versio.
Keskustelu jatkuu kiivaana Twitterissä.
"Mitä helvettiä?" Ylen Suomineidot-kohusarjalle täystyrmäys somessa - Armi Toivanen: "Oksettavaa!"
Näyttelijä Armi Toivanen, 41, on yksi useista julkkiksista, jotka täräyttävät suorat sanat Ylen uudesta Suomineidot-sarjasta. Eilen (21.3.) alkanut kansallismielisiksi kuvattuja naisia seuraava sarja saa Armilta täyslaidallisen, ja hän lähettää terveiset Ylelle varsin suorasukaisesti.
- Todella todella TODELLA hämmentävä veto yle oksettavaa, Armi lataa Instagramin 24 tuntia näkyvissä tarinoissaan.
Suomineidot-dokumenttisarja kertoo kolmen kansallismielisen suomalaisnaisen arjesta ja unelmien tavoittelusta. Ohjelmaa seurataan maanantaisin TV2:lla, ja kaikki jaksot ovat jo nähtävissä Yle Areenassa.
Jarkko Niemi: "Mitä helvettiä?"
Armi Toivanen ei suinkaan ole ainoa julkkis, joka on ottanut kantaa ohjelmavalintaan. Myös Syke-näyttelijä Jarkko Niemi, 37, on samoilla linjoilla.
- Mitä helvettiä yle areena? Mä oon sanaton... Jarkko kirjoittaa Instagram-tarinoissaan.
Paleface: Täysin käsittämätöntä
Räppäri Paleface eli Karri Miettinen, 43, kirjoitti asiasta pitkän kantaa ottavan päivityksen, jossa tyrmäsi ohjelman.
- Pidän Ylen "kansallismielisiä" naisia esittelevää reality-tv-ohjelmaa täysin käsittämättömänä, Paleface aloittaa tekstinsä.
Hän ihmettelee muun muassa ohjelmassa vilahtelevia hakaristejä.
- Hyvän keskusteluilmapiirin luominen ja polarisaation purkaminen on hyvä päämäärä, mutta miten vitussa normalisoidaan toimintaa, jonka pyrkimyksenä on laittaa osa meistä uuniin? räppäri ihmettelee.
Kommenteissa moni Palefacen seuraaja yhtyy viestittelyyn, ja musiikkituottaja Redrama eli Lasse Mellberg, 44, kehottaa jättämään ohjelman omaan arvoonsa.
- Fuck em, hän kommentoi.
Ylen Suomineidot-sarjaa kritisoidaan rotuoppeihin uskovien myötäilystä – vastaavan toimittajan mielestä vaikeista asioista ei voi vaieta
Ylen Suomineidot-dokumenttisarja on herättänyt kysymyksiä siitä, voiko etnonationalistiksi itseään kutsuvasta ihmisestä tehdä dokumenttia.
Ylen tuore Suomineidot-dokumenttisarja kertoo kansallismielisistä naisista. Se kysyy, miltä näyttää arki, jota värittää arvokonservatiivisuus ja monikulttuurisuuden vastustaminen.
Sarjassa seurataan kolmea erilaista nuorta naista, joista erityisesti yhden esiintyminen sarjassa on herättänyt keskustelua ja kritiikkiä.
Meri Kartta käyttää White Lives Matter ja National socialist -paitoja. National socialist tarkoittaa suomeksi kansallissosialistia, tutummin natsia.
Sarja on seurantadokumentti, eli se seuraa naisten elämää haastamatta näiden näkemyksiä.
Median tehtävä kertoa
Kysyimme sarjan julkaisun perusteluista Ylen Luovat sisällöt ja media -yksikön vastaavalta toimittajalta Ville Viléniltä. Vilénin mukaan kukaan ei ohjelmassa sano olevansa natsi.
– Meri sanoo olevansa etnonationalisti. Tästä ei ole pitkä matka kansallissosialismiin ja natseihin, mutta koen, että välissä on aika paljon ilmaa natsien hirmutekoihin tai uusnatsien laittomuuksiin.
Vilénin mukaan dokumentti on Ylellä katsottu tarkkaan ja pidetty huolta siitä, että siinä ei puhuta laittomuuksista tai tehdä laittomuuksia.
Hänen mielestään monet ovat nyt kommentoineet ohjelmaa ja kritisoineet sitä vain muilta kuulemansa perusteella katsomatta itse sarjaa.
Vilénin mielestä oleellinen kysymys on se, miksi dokumentti on tehty.
– Me olemme lähestyneet aihepiiriä journalistisesti, ja median tehtävä on kertoa yhteiskunnallisesti merkittävistä ja tärkeistä asioista.
Dokumentti on yhden ihmisen totuus
Tyylilajiksi on valittu seurantadokumentti. Tähän päädyttiin Vilénin mukaan, koska se koettiin hyväksi tavaksi päästä ihmisten ajatuksiin.
– Tämä ei ole uutis- tai ajankohtaisohjelma, jossa saman pöydän ääreen tuodaan erilaisia mielipiteitä. Dokumentissa asiaa lähestytään yhden ihmisen totuuden kautta. Siinä on myös dokumentin teho.
Vilénin mukaan dokumentteja tehdessä pitää käyttää harkintaa, ettei kuvata aihetta niin, että se vaikuttaisi yhtäältä markkinoinnilta tai toisaalta vähättelyltä.
Katsojan pitää ymmärtää muodostaa oma mielipiteensä
– Kyse on demokratiasta, suvaitsevaisuudesta ja sananvapaudesta, jotka ovat nyt kommenteissa kääntyneet päälaelleen. Kyse on siitä, kuinka suvaitsevaisia ihmiset ovat toisten ajatuksille. Tietenkään ei saa esittää laittomuuksia, ja rasismi on laitonta.
"Kyse on isosta ilmiöstä"
Dokumenttisarja on herättänyt kritiikkiä muun muassa siitä, että Yle normalisoi natsismia. Siitäkö on kyse?
Vilénin mukaan median tehtävä on kertoa, että tällaista ajattelua on.
– Paljon pahempaa olisi, jos vaikeat asiat laitettaisiin piiloon. Sananvapaus ja demokratia perustuvat siihen, että myös ajatuksia, jotka eivät ole samoja kuin sinulla, tuodaan esiin ja sitten keskustellaan ja arvioidaan.
Vilenin mukaan tämä lähtee median tehtävästä
– Ja näitä [Suomineidot-sarjan esittelemiä] ajatuksia ei ole vain muutamalla ihmisellä. Tässä puhutaan isosta eurooppalaisesta ilmiöstä.
Myös se on herättänyt pahennusta, että sarja julkaistiin rasisminvastaisella viikolla. Se ei Vilénin mukaan ollut tarkoitus.
– Tämä ei ollut hyvä viikko julkaista. Tässä on ollut Ukrainan sota, joka on laittanut ohjelmistoja ja aikatauluja vaihtoon. Tämä on onneton ja huono yhteensattuma. Paremmin olisi pitänyt harkita.
Mainoskuvaa ei sensuroitu
Sosiaalisessa mediassa on jaettu ohjelman promokuvaa, jossa Meri Kartan päällä on paita, jossa näkyy ensin teksti National Socialist ja toisessa kuvassa tekstiä ei enää ole näkyvissä.
Vilénin mukaan kyse on normaalista markkinoinnista: Samasta kuvasta on alun perinkin tehty kaksi eri versiota.
– Me emme tietenkään ole yrittäneet peitellä mitään. Käytämme itse tekstillistä kuvaa. Tekstitön kuva on tehty promoalustoille, joilla tekstillinen versio ei menisi läpi.
Näkökulma: Suomineito, olethan ensi kerralla ilmastoahdistunut feministi
Dokumentin tekijöiden tehtävä ei ole kertoa, miten katsojan tulisi ajatella, kirjoittaa Iltalehden toimittaja Ismo Puljujärvi.
Ylen Suomineidot-sarja on ollut viime päivien kuumin puheenaihe. Sarja seuraa kolmea kansallismielistä naista, joiden elämää värittää arvokonservatiivisuus.
Yksi päätähdistä on Meri Kartta, joka avaa suoraan omaa arvomaailmaansa. Jo pelkästään mainoksissa esiintyvät ei-valkoiset ihmiset ärsyttävät häntä, koska se luo naisen mukaan vääränlaista mielikuvaa.
Meri johdattaa kuvausryhmän myös äärioikeistolaiselle ”kesäleirille”, jonka iltamissa hän tekee natsitervehdyksen.
Vielä enemmän sarja tuntuu herättävän tunteita, koska se julkaistiin rasisminvastaisella viikolla.
Jos ihan rehellisesti myönnetään, olisipa julkaisupäivä ollut sitten viikko ennen tai jälkeen, ajankohta olisi ollut silti jonkun mielestä huono.
Dokumenttia on kritisoitu siitä, että rasismi on paketoitu nätisti ”kansallismielisyydeksi”, ja ettei sarjassa tarkastella ”tarpeeksi kriittisesti” henkilöiden mielipiteitä.
Miksi olisi pitänyt?
Eikö dokumentin tarkoitus ole päästää ihminen ääneen, jotta hän voi esitellä omia näkemyksiään? Dokumentin tekijöiden tehtävä ei ole kertoa katsojille, onko haastateltavan henkilön ajattelutapa oikein tai väärin.
Jokaisen katsojan on kyettävä käymään sisäinen itsetutkiskelu, miksi esitetty väite tai ajatus ei sovi omaan maailmankuvaan.
Suomineidot-sarja ei pyri ohjailemaan, miten katsojan pitäisi ajatella, vaan lähtökohta on herätellä pohtimaan omia arvoja. Tämä on sananvapauden ja liberaalin yhteiskunnan kannalta keskeinen asia.
Halusimmepa tai emme, Suomessa on ideologioita ja ryhmittymiä, jotka eivät katso yhteiskuntaa samalla tavalla kuin valtaosa väestöstä. Asian lakaiseminen maton alle tai henkilöiden hiljentäminen ei myöskään muuta tilannetta.
Toki olisin toivonut, että neliosainen Suomineidot-sarja olisi avannut enemmän päähenkilöiden taustoja. Miten esimerkiksi Meri on päätynyt etnonationalistiksi, ja millaisten asioiden hän kokee vaikuttaneen siihen?
Jos Suomineidot-sarjasta tehdään toinen tuotantokausi, toivon totisesti, että ainakin yksi sarjan päähenkilöistä olisi ilmastoahdistunut feministi.
Olisi ihan mielenkiintoista nähdä, millaisen vastaanoton sarja saisi. Lentäisikö silloin syytökset vuorostaan viherpesusta?
Taiteilija tuli Skotlannista ja maalasi Sanna Marinista ”ruman ja halventavan” teoksen, joka nostatti valtavan raivon: ”Ei ole kyllä ihan tätä päivää”
”Hauskaksi tarkoitettu” maalaus Suomen pääministeri Sanna Marinista poistettiin turkulaisen Proud Mary -ravintolan seinältä.
SEINÄMAALAUS, jossa Suomen pääministeri Sanna Marin oli laitettu keikistelemään vähissä vaatteissa, päätettiin poistaa Turussa juuri avautuneen Proud Mary -nimisen ketjuravintolan seinältä. Asiasta kertoi ensin Åbo Underrättelser.
Ravintola avasi ovensa klassikkokapakka Old Bankin vanhoissa tiloissa Turun keskustassa viime viikolla.
RAVINTOLA sai palautetta maalauksesta sähköpostitse sekä sosiaalisen median kanavissa, ja päätös kuvan poistamisesta tehtiin viime maanantaina.
Kuvasta on keskusteltu myös HS:n aiemmin julkaistun jutun kommenttiosiossa:
”Vinkkinä muuten, että aika moni nainen käy viihteellä rinnat hiukkasen vähemmän esillä – puoluekannasta riippumatta.”
”Mutta mitä: turkulaisen uuden ravintolan maskotti on ruma, halventava maalaus naisesta rinnat tyrkyllä.”
”Hyvä, että business kukoistaa, mutta tuo seinämaalaus ei kyllä ole ihan tätä päivää. Tuo voisi sopia johonkin edulliseen lähiöpubiin 1980-luvulle. Mistä löytyy tarpeeksi asiakkaita, joita ei häiritsisi tuon maalauksen viesti ja taso.”
PROUD Mary on tanskalaisen iltaravintolajätti Rekom Groupin.
Rekom Groupin Suomen maajohtaja Mikki Lahtinen kertoi aiemmin HS:lle, että ravintolan seinämaalaukset ja taulut on tehnyt skotlantilainen taiteilija, joka haluaa pysyä nimettömänä. Sama taiteilija tekee teoksia muihinkin Rekom Groupin ravintoloihin.
Lahtinen sanoo, että Turun Proud Maryn seiniltä löytyy muitakin tunnettuja hahmoja, kuten John F. Kennedy sekä Bill Clinton. Ravintola on saanut palautetta vain Sanna Marinin kuvasta.
”Se oli ainoastaan tämä yksi. Sitä ei koettu hauskaksi, se koettiin loukkaavaksi, ja sen takia päätimme ottaa sen pois", Lahtinen sanoo.
"Huumoria siinä tavoiteltiin.”
Maalauksen tehnyt taiteilija tuli Skotlannista uudestaan paikan päälle ja maalasi Marinin päälle toisen kuvan. Lahtinen ei ole vielä nähnyt lopputulosta, joten hän ei tiedä, mitä tilalle tuli.
Ulla Appelsinin kommentti: Hyvät Halonen ja Tuomioja, naiskortin käyttäminen on väärin
Naispoliitikon työn arvosteleminen ei ole naisvihaa, kirjoittaa Ilta-Sanomien päätoimittaja Ulla Appelsin.
HIRVITTÄVÄ Ukrainan sota on saanut suomalaiset perkaamaan myös Suomen johdon suhdetta Vladimir Putinin Venäjään. Presidentti Tarja Halosen valtakausia on arvosteltu laajalti ja hänen omaa ulostuloa odotettiin pitkään. Nyt hän on vihdoin avannut omia näkemyksiään Yleisradion ja Helsingin Sanomien haastatteluissa. Yleisradion haastattelun Viro-kommenttiaan Halonen joutui lopulta pyytämään virolaisilta anteeksi, mutta vähemmälle huomiolle on jäänyt Kuukausiliitteen tuore ja kiinnostava haastattelu. Siinä Halonen nostaa esiin omasta mielestään yhden tärkeän syyn saamalleen kritiikille: se on naisviha: ”Ja sitten vielä ylipäätään se, että joku nainen, joku muija on tehnyt tämmöisiä”, Halonen sanoo. Presidentin silmiin on osunut iso liuta todella alatyylisiä luonnehdintoja hänestä.
”Haukkumiseen käytetään sanoja, joita voi käyttää vain naisista”, Halonen huokaa. Hän kertoo havainneensa, että alatyylisintä kieltä käyttävissä on ”tietty ikäjaottelu”.
”Eivät nuoret miehet nykyään puhu huorista tai vosuista. Ne sanoo vain fuck it. Mutta nämä herrat, jotka siellä ovat, käyttävät tällaista klassista kieltä.”
Halonen heittää haastattelussa kohtelustaan myös vitsin: ”Venäjän lähetystö kerää tietoja siitä, miten Suomessa on kohdeltu venäjänkielistä vähemmistöä. No, toivottavasti paremmin kuin entistä presidenttiä”, Halonen sanoo ja naurahtaa.”
SAMOILLA linjoilla kritiikin syistä on Halosen ajan ulkoministeri Erkki Tuomioja. Hän pyrki Facebookissa ensin selittämään parhain päin, mitä Halonen Viro-kommentillaan (että virolaiset olivat tottuneet ”Neuvostoliiton aikana kollektiiviseen turvajärjestelmään”) itse asiassa tarkoitti. Sen jälkeen Tuomioja myönsi, että Halosen lausunto oli epäonnistunut, mutta käänsi pääpointiksi vääränlaisen kritiikin: ”Totaalisen epäonnistunut virolaisten alistetun aseman sivuuttanut sanavalinta on kuitenkin synnyttänyt runsaasti lunta tupaan tuoneen somemyrskyn, jossa kaikki nais- ja demarivihaajat ovat päästäneet irti alhaisimmat tunteensa.”
On totta, että Halonen on ollut erittäin kovan kritiikin kohteena, se on helppo huomata vaikkapa Twitterissä. Mutta onko tosiaan niin, että Halosen arvostelussa nimenomaan sukupuoli nousee keskeisesti esiin?
TEIN pistokokeen. Kun sota syttyi, Halonen twiittasi näin: ”Kiitos valtiojohdolle tämänpäiväisestä tiedotustilaisuudessa. Lämmin tuki tässä vaikeassa tilanteessa.” Halonen on saanut twiittiinsä peräti 401 vastausta: Twitterissä kuka tahansa voi kommentoida toisen twiittejä. Halosen saamista kommenteista ehkä noin 6 on laskettavissa sellaiseksi, että Halosen sukupuoli on asiattomasti esillä. Kahdessa näistä on törkeää ulkonäkökritiikkiä, yhdessä huoritellaan kutsumalla Putinin huoraksi. Todettakoon vielä, että asiattomuuksista osa on kirjoitettu nimimerkin suojista, mikä puolestaan herättää sen kysymyksen, mistä Halonen voi tietää – kuten hän Helsingin Sanomille sanoo – että kaikki häntä solvanneet ovat nimenomaan vanhoja miehiä tai ylipäänsä miehiä.
Lopuissa kommenteissa – eli siis käytännössä lähes kaikissa 400:ssa – Halonen saa osakseen erittäin voimakasta arvostelua, mutta se kohdistuu hänen toimintaansa poliitikkona.
Halosta arvostellaan kovasanaisesti muun muassa siitä, että…
…hän ei tuomitse twiitissään millään lailla Venäjän hyökkäystä, eikä osoita myötätuntoa ukrainalaisille
…hän oli ajamassa jalkaväkimiinakieltoa Suomeen
…hän esiintyi presidenttikaudellaan Putinin ystävänä
…hän on antanut haastatteluissa ymmärtää, että suomalaisten Venäjä-pelko on nykymaailmassa turhaa ja kehunut Putinin Venäjän demokratiakehitystä
…hän vastusti Natoa.
Kolumni: Karita Mattilan miehenhimo herättää yhden kysymyksen
Sanna UkkolaSopraano Karita Mattila on innostunut avaamaan seksielämäänsä oikein urakalla koko Suomen tirkisteltäväksi, kirjoittaa Iltalehden kolumnisti Sanna Ukkola.
Oopperalaulaja Karita Mattilan härskit päivitykset ja puolialastomat kuvat ovat herättäneet kummastusta ja ihastusta jo pidempään – ja päätyneet lehtien palstoille, mikä epäilemättä on sopraanon tarkoituskin.
Viimeisten parin vuoden aikana Mattila onkin profiloitunut julkisuudessa lähinnä härskeillä seksipuheillaan.
Viimeksi Mattila avautui seksifantasioistaan Twitterissä tavalla, josta luulin aluksi kyseessä olevan feikkitilin:
“En halua “karvaista otusta”. Unelmoin sileästä ihosta vatsaani vasten, liukkaasta kielestä jalkojeni välissä. Lämpimistä sormista. Uteliaista. Halukkaista. Että saan nauttia miehen lämmintä, turpean kovaa elintä. Liikuttaa. Hitaasti. Nopeasti. Any speed”, Mattila selosti roisia päiväunelmaansa.
Kerta ei ole suinkaan ensimmäinen, kun Mattila, 62, raottaa seksielämäänsä koko kansalle.
Helmikuussa hän paljasti iskeneensä miehen kapakasta ja harrastaneensa seksiä hänen kanssaan.
“Laitoin ruusun rintaan. Tilasin Uberin. Menin kapakkaan. Iskin miehen. Sain seksiä. Nautin! Tilasin Uberin kotiin. Kevyempi askel. Elämä jatkuu”, Mattila avautui seuraajilleen.
Vuodenvaihteessa hän jakoi Twitterissä kuvan pelkästä avoimesta kaula-aukostaan suutelemiseen liittyvän saatetekstin kanssa.
Viime vuoden marraskuussa hän avautui koripallotuomarin pakaroista ja rinnoistaan, jotka ovat kuulemma parhaat alalla:
“Katselen koripalloa TV:stä. Kaunispakarainen erotuomari. Okay. Jos haastatte nyt “epäsopivasta” kommentista niin puolustaudun: Kapellimestari sanoo hississä päin mun naamaa matkalla estradille: best tits in the business. Versus: Minä telkun edessä ihailen. Kumpi pahempi?”
Syyskuussa hän julkaisi kuvan käsilaukussaan olevasta kondomista ja kertoi kuljettavansa kortsuja aina mukanaan.
Elokuussa hän julkaisi itsestään kuvia rinnat paljaina harsomaisen, läpinäkyvän asun sisällä ja kommentoi näyttävänsä hyvältä.
“Nännipommi”, uutisoi Seiska aiheesta.
Toukokuussa Mattila paljasti elävänsä sinkkuna ja etsivänsä itselleen kumppania varsin suorasukaisin sanankääntein.
“Mun juttu: en halua enää yhtään varattua miestä elämääni. Älkää vaivautuko. Pitäkää pirttihirmunne. Mä ansaitsen parempaa. Oma tupa oma lupa. Sinkkuna on hyvä olla. Mulla on kivat markkinat, oikeasti. Ja Porsche alla, jos mua huvittaa”, Mattila viestitti Twitter-tilillään.
“Siis oikeasti: Haluanko jakaa sen miehen, joka lumoaa minut ja jonka kanssa haluan seksiä, rakastella, naida koko yön! Ja enemmän! NO WAY”, hän jatkoi.
Yhdyssanavirheet ja sukupuolineutraali pronomini ”hen” suututtavat ruotsalaisia kielenkäyttäjiä – Nämä "klassikot” harmittavat suomalaisia
Suomessakin virheiden ja puhekielisyyden pelätään rappeuttavan kieltä, mutta tutkijan mukaan uhat ovat kokonaan muualla.
RUOTSALAISIA ärsyttävät päivittäisessä kielenkäytössä kaksi asiaa yli muiden: yhdyssanavirheet ja uusi persoonapronominitulokas hen.
Sitä käytetään, kun ei haluta määritellä henkilöä nais- ja miespuolisiksi määritellyillä hon- ja han-pronomineilla.
Tiedot, joista Ruotsin media, kuten SVT, uutisoi, selvisivät ruotsalaisen kieleen erikoistuneen Språktidningen-lehden ja tutkimuslaitos Novumin kyselystä.
Se toteutettiin maaliskuussa, ja vastaajina oli yli tuhat 18–79-vuotiasta.
KUMPIKIN kärkisijalle noussut ärsyttävyyden aihe keräsi 22 prosentin kannatuksen. Seuraavina olivat runsas englannin sanojen käyttö sekä etnisistä ryhmistä käytetyt termit, joita nykyään pidetään vanhentuneina.
Kielenhuoltajat ovat aina varoitelleet yhdyssanavirheistä, tulosta perustelee Maria Bylin Ruotsin Kielineuvostosta, joka on ruotsalainen vastine Suomessa toimivalle Kotimaisten kielten keskukselle.
Hänen mukaansa niitä pidetään vertauskuvana kieltä ylipäätään uhkaavalle rappiolle:
”Niiden nähdään edustavan kontrollin pettämistä. Ikään kuin yhdyssanavirheistä seuraisi koko kielellisen rakenteen sortuminen”, Bylin arvioi Språktidningen-lehdessä.
JOS YHDYSSANAVIRHEISTÄ on valitettu Ruotsissa vuosikymmeniä, uudempi murhe monilla on sukupuolineutraali persoonapronomini hen, joka on yleistynyt ruotsissa vasta 2000-luvulla.
Tehdyssä kyselyssä ärtymyksen syyt olivat erilaiset sen mukaan, minkä ikäisiä vastaajat olivat ja mihin he sijoittivat itsensä poliittisella kartalla.
Anglismit suututtivat varsinkin vanhempia vastaajia. Nuorempien joukossa kiinnitettiin huomiota siihen, että käytettiin esimerkiksi intiaani-sanaa alkuperäisasukkaan sijaan.
Niistä, jotka pitivät hen-pronominia kielessä turhana ja vahingollisena ja olivat myös ilmaisseet puoluekantansa, jopa puolet oli ruotsidemokraatit-oikeistopuolueen kannattajia.
Luku oli kymmenkertainen verrattuna niihin, jotka ilmaisivat kannattavansa muita puolueita.
”Monille ruotsidemokraattien kannattajille hen edustaa epätoivottua kehityssuuntaa”, Språktidningen-lehden päätoimittaja Anders Svensson sanoo.
”Muille se näyttää viittaavan tasa-arvoon ja suurempaan yhteiskunnalliseen osallisuuteen.”
SUOMESSA EI ole tehty vastaavaa tutkimusta, mutta Kotimaisten kielten keskuksen verkkosivuilla on ollut jo vuosia meneillään Yleiskielen seurantatalkoot -projekti, jossa voi kertoa kielenkäyttöön liittyvistä havainnoistaan ja huolenaiheistaan.
Muutaman tuhannen palautteen perusteella ruotsalaisten kieleen liittyvät huolenaiheet tuntuvat tutuilta, kertoo Kotuksen erityisasiantuntija Henna Leskelä.
”Paljon kommentoidaan median kieltä, sillä sitähän ihmiset kuulevat ja lukevat”, hän sanoo. ”Valitetaan siitä, että omistusliitteet jäävät pois ja muukin puhekielisyys leviää kirjoitettuun tekstiin, samoin englanninkieliset termit, kuten podcast.”
Sille ei valitettavasti ole juurtunut käyttöön suomenkielistä termiä.
”Myös niinku-täytesanan käyttö ja väärä ääntämys, kuten virus-sanassa, ärsyttävät ihmisiä. Kiista alkaa tehdä- ja alkaa tekemään -muotojen välillä on sekin klassikko”, Leskelä jatkaa.
Se, että kieleen ja sen käyttöön kiinnitetään huomiota, kertoo hänestä siitä, miten tärkeä, tunteita lähellä oleva asia se ihmisille yhä on.
”Kielivirheet eivät kuitenkaan suista kieltä rappioon. Enemmän näivettää, jos kokonaisella kielenkäytön alueella, kuten tieteessä, lakataan käyttämästä suomea ja siirrytään englantiin.”
36 prosenttia naisista valmiina aseelliseen maanpuolustukseen – tutkija MTV:lle: Asevoimilla mahdollisuus modernisoitua ja tasa-arvoistua
Suomalaisista naisista peräti 36 prosenttia on valmiita aseelliseen maanpuolustukseen.
Tämä käy ilmi Elinkeinoelämän valtuuskunnan (Evan) arvo- ja asennetutkimuksesta. Miehillä vastaava prosentti on 73.
Kyselyn mukaan suomalaisista 85 prosenttia on valmiita avustamaan Suomen puolustusta parhaan kykynsä mukaan.
Maanpuolustuskorkeakoulun tutkija Linda Hartin mukaan Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan on havahduttanut naisia.
– Uskoisin, että se on aiheuttanut juuri pohdintojen tiivistymistä. Hyvinkin jyrkkää havahtumista siihen, mitä sodan todellisuus on.
Mielipidekyselyn luku korkea
Sekä Evan että Hartin mukaan mielipidekyselyn luku on korkea naisten osalta.
– Tässähän on ollut jo jonkun aikaa tavoitteena, että noin 2000 naista vuodessa aloittaisi tai suorittaisi asepalveluksen. Vuonna 2021 vähän vajaa 900 naista suoritti sen ja parisataa enemmän aloitti, Hart tiivistää.
Hartin mukaan asevoimat voisi tasa-arvoistua naisten osallistumisen myötä.
– Voidaan olla toiveikkaita, että asevoimat instituutiona modernisoituu ja tasa-arvoistuu.
– Naisten turvallisuuspoliittinen osallistuminen sekä asiantuntijoina että käytännön tehtävissä näkyisi näissä enemmän.
Stealthing: Nainen pisti reikiä seksikumppaninsa kondomeihin
Nainen pisti reikiä seksikumppaninsa kondomeihin – puolen vuoden tuomio
39-vuotias saksalaisnainen toivoi tulevansa raskaaksi, jotta ystävyyssuhde syvenisi.
...
Oikeus katsoi, että kyseessä oli niin sanottu stealthing, eli kondomin poistaminen kesken yhdynnän ilman toisen osapuolen suostumusta. Stealthing on Saksassa katsottu seksuaaliseksi hyväksikäytöksi.
Aiemmin vastaavia tuomioita on annettu maassa vain miehille.
– Säännöstä sovelletaan myös käänteisessä tapauksessa. Kondomit tehtiin käyttökelvottomiksi ilman miehen tietoa tai suostumusta, tuomari Salewski perusteli päätöstään.
– Ei tarkoittaa ei tässäkin tapauksessa.
Uusi deittiohjelma aiheutti raivokkaan reaktion Ruotsissa – somekansalta sataa ankaraa kritiikkiä: ”Halventaa naisia”
Ruotsissa tehtailtava uusi tosi-tv-ohjelma aiheutti kohun, uutisoi Expressen.
MILTÄ KUULOSTAA tv-sarja, jossa kolme rakkaudennälkäistä sinkkunaista laitetaan paratiisisaarelle etsimään parisuhdetta lukuisten miesten joukosta, mutta kaikilla miehistä ei olekaan aivan puhtaat jauhot pussissa?
Tällaiseen formaattiin perustuu HBO Maxin uusi tv-sarja FBOY Island, jota on jo tehty Yhdysvalloissa ja jonka tuotanto alkaa naapurimaassamme Ruotsissa aivan lähiaikoina.
FBOY Islandissa siis puolet sinkkusaarelle valituista miehistä ovat niin sanottuja pelimiehiä tai pelureita, jotka eivät ole muiden miesten tavoin tavoittelemassa aitoa parisuhdetta. Tv-realityn kolmen naisen tehtäväksi jää erotella jyvät akanoista. Siinä missä rehdit miehet etsivät rakkautta, pelimiehet ovat voittopotin perässä.
Kun ohjelman rantautumisesta Ruotsiin tiedotettiin, tv-yleisön keskuudessa nousi valtaisa älämölö. Näkemättä ohjelmaa katsojat olivat sitä mieltä, ettei naistenkaatajille ja kieroilijoille tarvitsisi antaa enää yhtään enempää ruutuaikaa. Monien mielestä ohjelma halventaa ihmisiä, jotka yrittävät löytää rakkautta tositarkoituksella.
OHJELMAA tuottavan yhtiön mukaan FBOY Island on sosiaalinen kokeilu, jonka tarkoituksena on selvittää, voiko pelimies muuttua ja sijoittuvatko niin sanotut kivat kaverit aina toiseksi.
Ruotsalainen somevaikuttaja ja Paratiisihotelli-ohjelman voittaja Moa Lindgren kertoo olevansa äärimmäisen pettynyt siihen, että kyseinen formaatti on päätymässä ruotsalaisten nähtäväksi.
Lindgrenin mukaan on suorastaan pöyristyttävää, että tämänkaltainen ohjelma lanseerataan sen jälkeen, kun Paratiisihotelli Ruotsi jouduttiin keskeyttämään hyväksikäyttöepäilyn takia. Hän pitää ”miessikojen glorifiointia” loukkaavana naisia kohtaan.
– Olen surullinen, vihainen ja pettynyt.
– Minä kuvittelin, että tv-realityt, jossa naiset voivat joutua vaaraan, olisivat jo historiaa, Lindgren kommentoi Expressenille.
– Tämä todistaa jälleen kerran, että kanavat välittävät vain ja ainoastaan katsojaluvuistaan, Lindgren täräytti.
Toinen ohjelmaa rajusti kritisoiva henkilö on naisten oikeuksien parissa työskentelevä ruotsalainen Jenny S Freéd.
– Tällainen ohjelma on kehityksessä iso askel taaksepäin, erityisesti meille naisille, hän totesi.
https://www.helsinginuutiset.fi/paikalliset/4602776
Ylen Jälkiviisaat-ohjelma esitteli perjantaiaamuna uuden keskustelijan, kun entinen perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini astui mukaan remmiin.
Soinin rekrytointi oli liikaa ohjelmassa lähes kuusi vuotta mukana olleelle somalialaistaustaiselle Maryan Abdulkarimille. Abdulkarim kertoo nettimedia Halimassa jättävänsä ohjelman Soinin takia.
– Timo Soini on itse esiintynyt lupsakkana kansan miehenä, jonka hymy ei hyydy ja jolla riittää sutkautuksia. Hän on teflonia, johon mikään ei tartu, mikään ei ole hänen syytään ja kaikki on hänen ansiotaan. Hän ei ole missään vaiheessa pyytänyt anteeksi toimintaansa, populismiaan mikä normalisoi rasismin. Timo Soini on, ystävääni lainatakseni, “hyvän apostoliksi itseään julistava pimeyden ruhtinas”. Soinin oman blogin mukaan hän on ainoastaan ylpeä kaikesta siitä, mitä hän on tehnyt, Abdulkarim kirjoittaa Halimassa.
Hänen mukaansa samassa tilassa Soinin kanssa istuminen saattaisi antaa mielikuvan, että hän hyväksyy Timo Soinin toiminnan.
– Katsojalle se, että istun samassa tilassa Soinin kanssa, saattaisi antaa kuvan, että olen ok hänen toimintansa kanssa. Tämä ei ole totta. Jouduin siis miettimään rooliani ja ihmisiä, jotka samaistuvat minuun, kuten omia lapsiani ja sitä, miten he näkevät sen tilanteen.
Valitukset ”naisvihasta” olivat liikaa – Eva Wahlström laukoi suoraa tekstiä: ”Sohaistaan vähän muurahaispesää”
Entinen huippunyrkkeilijä Eva Wahlström on ottanut sosiaalisessa mediassa kantaa paljon nykyään puhuttavaan keskusteluun naisvihasta ja naisten urheilumaailmassa kohtaamista ennakkoluuloista. Wahlströmin oma asenne ja kokemus on ollut ilmeisesti erilainen.
– Tämä on keskustelu, johon ajattelin etten ota kantaa, mutta otanpa kuitenkin. Sohaistaan vähän muurahaispesää ja ehkä siitä syntyy jotain hyvää.
Jo pidemmän aikaa mediassa on kerrottu, miten naiset ovat kokeneet naisvihaa tai väheksymistä sukupuolensa ansiosta. En missään nimessä koe, että on ok suhtautua naisiin tai naisten osaamiseen alentavasti, ei myöskään että kenekään tarttis sietää kuraa. Haluan siis alleviivata, ettei tarkoitus ole ”kusta omaan pesään” tällä kirjoituksella, aloitti Wahlström.
Wahlström oli naisnyrkkeilyn suhteen melkoinen pioneeri Suomessa. Hän astuikin maailmaan, jota miehet dominoivat. Hän tiesi sen.
– Mä oon ollut ensimmäisiä naisnyrkkeilijöitä Suomessa. Tulin miehiseen maailmaan, sekoitin arvot ja uskomukset siitä millainen on mies ja millainen nainen. Se ei ollut mun agenda, mutta se tapahtui. Kohtasin kerta toisensa jälkeen asenteita, joissa kiellettiin tulemasta nyrkkeilysalille tai käskettiin tekemään jotain, mitä naiset tekevät, kuten aerobikkaamaan. Miehille tarjottiin ruokaa otteluiden jälkeen, naisille ei. Mun palkka oli jatkuvasti murto-osa siitä, mitä miesten, vaikka saavutukset monesti oli kovempia.
– Ja nyt toivon, ettei tätä avautumista nosteta otsikoihin ilman kirjoituksen loppuosaa, koska pointti ei ole se, että mua olisi kohdeltu huonosti, vaan se, ettei nämä seikat koskaan haitannu mua. Tein sitä mitä rakastin ja se muutti koko nyrkkeilykulttuurin Suomessa. Ymmärsin, että miehet suhtautuvat epäilevästi naisnyrkkeilijöihin, koska se kyseenalaistaa miehen roolia, jos nainen on verta vuotava taistelija. Mieshän haluaa olla ritari ja huolehtia naisesta. Jos olisin käyttäny voimavarani loukkaantumiseen, olisin tuskin menestynyt eikä ajatukset naisnyrkkeilystäkään muuttuneet.
Wahlströmin mielestä ihmisten kannattaisi muuttaa asennettaan, kun he joutuvat tuollaisiin tilanteisiin.
– Tietysti täytyy pitää puolensa, mutta välillä vois katsoa sormien välistä ja naureskella asioille, että so what? Maailma ei ole koskaan parantunut valittamalla. Mun mielestä olisi hienoa luoda kulttuuri ja malli tytöille, jossa voidaan olla niin sinut itsemme kanssa, että me tiedetään, että kyllä me osataan ja me riitetään. Loukkaantumisen sijaan voitas hymyillä maailmalle ja ajatella pilke silmäkulmassa, että täältä pesee.
Wahlström ei viitannut kirjoituksellaan suoraan kenenkään henkilöön. Seitsenottelija Maria Huntington kirjoitti kaksi päivää sitten Instagramissa naisvihasta.
Naisia hakee opiskelemaan tekniikan alalle enemmän kuin koskaan – Taustalla on täysin uusi tapa opiskella
Naishakijoiden määrä kasvoi erityisesti ensisijaisten hakijoiden joukossa.
TEKNIIKAN ja tietotekniikan alan koulutukseen yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa on ollut tänä vuonna enemmän naishakijoita kuin koskaan aikaisemmin, kertoo Teknologiateollisuus.
Tiedot pohjautuvat Opetushallituksen tilastopalvelu Vipusen tilastoihin suomalaisten opiskelijoiden yhteishausta.
Teknologiateollisuuden johtava asiantuntija Touko Apajalahti pitää merkittävänä, että naishakijoiden määrä erityisesti ensisijaisten hakijoiden joukossa on kasvanut, sillä se kertoo, mikä ala on hakijoiden ykkösvaihtoehto.
”Suunta on hyvä. Teknologiateollisuuden yritykset tarvitsevat kymmenen vuoden sisällä vuosittain noin 13 300 uutta osaajaa, joista 60 prosentilta odotetaan korkeakoulutasoista osaamista”, hän muistuttaa.
Suomessa koulutusalat ovat perinteisesti olleet poikkeuksellisen voimakkaasti sukupuolittuneita. Naiset suuntautuvat miehiä useammin kasvatusaloille ja miehet teknisille aloille.
TÄNÄ keväänä tekniikan yliopistokoulutuksessa 36 prosenttia ensisijaisista hakijoista oli naisia, kun vuonna 2015 heitä oli 25 prosenttia.
Tietotekniikassa puolestaan naisten osuus ensisijaisista hakijoista oli tänä keväänä 28 prosenttia sekä yliopistoissa että ammattikorkeakouluissa. Vuonna 2015 heidän osuutensa oli 14 prosenttia.
Naisten osuus ensisijaisista hakijoista on kasvanut erityisesti monissa ammattikorkeakoulujen tietotekniikan ja tietojenkäsittelyn koulutuksissa.
Yksittäisissä korkeakouluissa muutokset voivat olla merkittäviä. Esimerkiksi Centria ammattikorkeakoulun tietotekniikkainsinöörin koulutukseen haki vuonna 2015 vain kolme naista. Tänä vuonna hakijoita oli jo 18.
Centrian opetusjohtaja Jennie Elfving ei osaa nimetä mitään yksittäistä syytä, joka on lisännyt naishakijoita.
”Me olemme ylipäätään kehittäneet hakuamme. Joinain aiempina vuosina meillä on ollut vaikeuksia saada ohjelmia täyteen, mutta tänä vuonna meille tuli paljon hyviä hakijoita”, Elfving kertoo.
Se voi näkyä myös naishakijoiden määrän kasvussa, Elfving arvioi.
Yhdeksi suosion syyksi hakijoiden Elfving uskoo, että oppilaitoksessa on panostettu monimuotokoulutukseen jo ennen koronaa.
”Meillä voi valita hyvin joustavasti sen, osallistuuko opetukseen läsnä vai etänä vai myöhemmin tallenteelta”, hän arvioi. ”Tätä selvästi arvostetaan, sillä monimuotokoulutukset ovat todella suosittuja.”
KAAKKOIS-SUOMEN ammattikorkeakoulu Xamkissa naisten osuus ensisijaisista hakijoista tietojenkäsittelytieteen tradenomitutkintoon on kasvanut vuoden 2015 kymmenestä prosentista jo noin puoleen tänä keväänä.
Koulutusjohtaja Paula Siitonen kertoo hakijamäärien kasvaneen räjähdysmäisesti verkko-opintomahdollisuuden myötä. Koulutukseen on Siitosen mukaan sen jälkeen hakenut selvästi enemmän naisia. Monet hakijat ovat olleet jo työelämässä tai haluavat opiskella uuden tutkinnon.
”Mitä enemmän alettiin tarjoamaan opintoja verkossa, sitä enemmän on ollut naishakijoita”, Siitonen kertoo.
Naishakijoiden määrään on Siitosen mukaan saattanut vaikuttaa myös mielikuvat koulutusten sisällöistä.
”Meidän insinöörikoulutuksessa on edelleen selvästi vähemmän naisia, vaikka opintojen sisältö on usein samankaltainen. On siis mahdollista, että esimerkiksi insinööri sanana karkottaa naishakijoita.”
Hän arvioi myös esimerkkien olleen vaikuttavana tekijänä muutoksessa.
Vihreät nosti vaikean asian pöydälle: Missä miehet?
Miesten aloite Joensuun puoluekokoukselle: On tärkeää selvittää tulevan vaalimenestyksen kannalta, mistä mieskato johtuu.
Naisvaltaisuus on ollut kuuma peruna vihreissä jo pitkään.
Se näkyy myös puoluekokousaloitteissa, joita vihreät ruotivat Joensuun puoluekokouksessa viikonloppuna.
13 vihreiden miesjäsentä on laatinut puoluekokousaloitteen Sukupuolivinouma vaalituloksissa, jossa he vaativat, että syyt vinoon sukupuolijakaumaan on selvitettävä perusteellisesti. Kyse on järjestöaloitteesta.
Miehet toteavat aluksi, että aluevaalit olivat naisten juhlaa.
– Valitsimme ensimmäistä kertaa naisenemmistöiset edustajat kansalle. Tästä huolimatta on tärkeää keskustella puolueen sisällä vaikeasta asiasta, nimittäin miesten vaikeudesta päästä läpi vihreiden listoilta.
Sitten seuraa kylmää faktaa. Aloitteentekijöiden mukaan 59 prosenttia vihreiden aluevaaliehdokkaista oli naisia. He saivat 72 prosenttia äänistä, ja läpi menneistä 83 prosenttia oli naisia.
– Vertailun vuoksi: Kokoomuksella ehdokkaita oli 44 prosenttia, ja naisten osuus sekä äänistä että valituista oli 47 prosenttia. Vastaavat luvut toistuvat kautta linjan, paitsi KD:lla ja pienpuolueilla, aloitteessa todetaan.
Vihreät on aloitemiesten mukaan erilainen kuin muut valtapuolueet.
– Emme tiedä, miksi näin käy. Asian selvittämiseksi ei ole tarpeen vetää nuoria, naisia tai nuoria naisia alas tai syyllistää heitä. Tulevan vaalimenestyksen kannalta on kuitenkin tärkeää selvittää, mistä tämä ilmiö kumpuaa, aloitteessa todetaan.
– Tämän aloitteen hyväksyessään puoluekokous velvoittaa puoluehallituksen selvittämään sukupuolivinoumaan johtavat tekijät ja laatimaan eduskuntavaaleja varten niitä oikaisevan toimintasuunnitelman, aloite päättyy.
Puoluehallitus suhtautuu myönteisesti
Vihreiden puoluehallitus suhtautuu miesten aloitteeseen myönteisesti.
– Puoluekokous kannustaa puoluehallitusta selvittämään vaalituloksiin vaikuttavia tekijöitä eri sukupuolten näkökulmasta. Tietoa tulee hyödyntää puolueen kampanjasuunnittelussa puolueen vaalituloksen vahvistamiseksi kaikkien sukupuolten joukossa, puoluehallituksen puoluekokoukselle kirjoittama päätösesitys kuuluu.
Päätösesityksessä tosin todetaan, että aluevaalien lopputulos ei ole koko totuus, sillä eduskuntavaaleissa valittujen vihreiden sukupuolijakauma on vaihdellut melko paljon vaaleista toiseen.
– Vaalit eivät ole veljeksiä, vaan vaalien tulokseen valittujen osalta vaikuttaa myös satunnaisia tai vaikeasti ennakoitavia tekijöitä, puoluehallitus toteaa.
Esimerkiksi vuoden 2015 eduskuntavaaleissa vihreiden ehdokkaista 56 prosenttia oli naisia. He saivat 56 prosenttia äänistä, ja valituista 47 prosenttia oli naisia. Vuoden 2019 eduskuntavaaleissa 62 prosenttia ehdokkaista oli naisia. He saivat 68 prosenttia äänistä, ja valituista 85 prosenttia oli naisia.
Vihreiden 20 hengen eduskuntaryhmässä on nyt kolme miestä. Vuoden 2019 eduskuntavaaleissa nähtiin erityisesti nuorten naisten esiinmarssi.
Puoluehallitus toteaa tutkimustietoon perustuen, että vihreiden äänestämistä harkitsevien joukossa näkemyserot miesten ja naisten välillä arvoista tai poliittisista tavoitteista eivät ole suuria.
Tutkijat selvittivät, mikä miehissä viehättää naisia – yksi neuvo treffisovelluksiin pettyneille
Lähes kaksi miljoonaa seuranhakuprofiilia paljastivat tutkijoille, mikä merkitys rahalla ja koulutuksella on nykyisessä pariutumiskulttuurissa.
Tieteellisessä Human Nature -julkaisussa ilmestynyt uusi tutkimus osoittaa, että koulutus ja kovat tulot lisäävät netistä rakkautta etsivän henkilön viehätysvoimaa – etenkin jos on mies.
Havainto perustuu aineistoon 1,8 miljoonasta nettideittiprofiilista. Jokaisessa tutkitussa 24 maassa koulutus ja varakkuus nostivat henkilön kiinnostavuutta muiden käyttäjien silmissä. Miesten profiileissa piirteet lisäsivät vetovoimaa yli tuplasti verrattuna naisiin.
– Tämä saattaa heijastella sitä yleismaailmallista tosiasiaa, että naisilla on tapana etsiä romanttisilta kumppaneiltaan useammin sosiaalista statusta kuin miehillä, tutkimusta tehnyt evoluutiopsykologi Andrew Thomas brittiläisestä Swansean yliopistosta sanoo tiedotteessa.
Evolutiivisesta näkökulmasta naisten kannattaa alun alkaen hankkia kumppani, joka kykenee tukemaan heitä lasten kasvattamisessa. Tulosta ei siis voi pitää kovin odottamattomana.
Netistä rakkautta etsineille ei liene yllätys sekään, että tutkimuksen perusteella naiset saivat miehiä seitsemän kertaa enemmän huomiota sovelluksissa.
Naisilla on varaa nostaa rimaa
Tutkijat uskovat havaittujen sukupuolten välisten erojen juontavan juurensa mies- ja naiskäyttäjien erilaisiin intresseihin. Miehet etsivät useammin netistä rentoja seksisuhteita, kun taas naisten tähtäimessä on pidempi parisuhde.
Kun ilmiön yhdistää nettideittailulle leimalliseen monitulkintaisuuteen ja vaihtuvuuteen, tuloksena on ympäristö, jossa naiset hukkuvat seksiä hinkuvilta miehiltä saamiinsa viesteihin ja nostavat tämän vuoksi rimaansa.
Tutkija Thomas suositteleekin treffisovelluksiin pettyneitä miehiä etsimään rakkautta tai seksikumppania perinteisimmistä paikoista, joissa ihminen on mahdollista kohdata kasvotusten. Tällöin on heti alun alkaen mahdollista nähdä pintaa syvemmälle.
Pitkäaikaistyöttömien määrät kasvaneet selvästi – eniten pitkäaikaistyöttömiä 55–64-vuotiaissa miehissä
Lähes 40 prosenttia työttömistä työnhakijoista oli ollut yli vuoden yhtäjaksoisesti työttömänä.
Pitkäaikaistyöttömien määrä kasvoi viime vuonna 16 prosenttia edellisvuoteen verrattuna, kertoo Tilastokeskus.
Viime vuoden lopussa yli vuoden yhtäjaksoisesti työttömänä olleita pitkäaikaistyöttömiä oli 105 600 henkilöä. Vuoteen 2019 verrattuna luvussa oli kasvua 68 prosenttia.
Tilastokeskuksen työssäkäyntitilaston mukaan työttömiä työnhakijoita oli viime vuoden lopussa 271 900, joista yli vuoden yhtäjaksoisesti työttömänä olleita oli 39 prosenttia.
Kaikkien työttömien määrä laski viime vuonna 23 prosentilla edellisvuoteen verrattuna, jolloin työttömiä oli 351 600.
Ikäryhmittäin tarkasteltuna pitkäaikaistyöttömiä oli viime vuonna eniten 55–64-vuotiaissa, joissa heitä oli 41 400. Vähiten pitkäaikaistyöttömiä oli 18–24-vuotiaissa, joissa heitä oli 4 600.
Pitkäaikaistyöttömistä 60 prosenttia oli miehiä.
Sukupuolten välinen ero pitkäaikaistyöttömien määrässä oli suurin 18–24-vuotiaissa, missä ryhmässä 65 prosenttia oli miehiä. Pienin sukupuolten välinen ero oli 55–64-vuotiaissa, missä 57 prosenttia oli miehiä.
Ylen sohvalla pitää olla tilaa monille mielipiteille
Yleisradio on vaikeassa tilanteessa, kun yhtiön pitäisi antaa tilaa erilaisille mielipiteille, mutta kaikki eivät halua keskustella kaikkien kanssa.
PERJANTAIAAMUJEN Jälkiviisaat-keskusteluohjelma on yksi Yleisradion menestyneitä ja suosittuja ohjelmaformaatteja. Vuodesta 1998 lähtien pyörinyt ohjelma oli alku kokonaiselle ohjelmaperheelle, johon kuuluvat talouden, urheilun, taiteen ja teknologian omat ohjelmat Jälkipörssi, Jälkihiki, Jälkikaronkka ja Jälkidigi.
Jälkiviisaiden esiintyjäkaartiin on aina pyritty kutsumaan oman aikansa sanavalmiita keskustelijoita. Takavuosien vakiovieraista muistetaan esimerkiksi toimittaja-kirjailija Leif Salmén, poliitikko ja taiteilija Claes Andersson sekä syyttäjä Ritva Santavuori.
Ohjelma toimii usein parhaiten silloin, kun vastakkaisia kantoja esittävät keskustelijat ottavat yhteen hyvässä hengessä. Mieleen ovat jääneet esimerkiksi Anderssonin ja Santavuoren kipakat sananvaihdot.
Rajojakin on jouduttu hakemaan. Konservatiivinen Santavuori katosi sohvalta sen jälkeen, kun hän oli mennyt puhumaan rasistisia Yhdysvalloissa tuolloin presidenttiehdokkaana olleen Barack Obaman sukujuurista.
VIIME aikoina Jälkiviisaiden vakiokasvoja ovat olleet professori Janne Saarikivi, toimittaja Ville Blåfield, viestintäyrittäjä Jan Erola, valmentaja Anna Perho, hallitusammattilainen Anu Partanen, toimittaja Kreeta Karvala sekä vapaa toimittaja Maryan Abdulkarim, joka jäi kuitenkin toukokuussa pois protestiksi entisen poliitikon Timo Soinin mukaantulolle.
Abdulkarim perusteli ratkaisuaan blogikirjoituksessaan 13. toukokuuta. Hän katsoi, että perussuomalaisia pitkään johtanut Soini oli ”hyvän apostoliksi itseään julistava pimeyden ruhtinas”, päähahmo liikkeessä, joka on vuodesta 2011 lähtien normalisoinut rasismin ja naisvihan. Abdulkarim kirjoitti pelkäävänsä samassa tilassa Soinin kanssa istumisen antavan sellaisen kuvan, että hän hyväksyy Soinin toiminnan. Siksi Abdulkarim päätti lähteä.
Abdulkarimin perustelut ovat sinänsä ymmärrettäviä, mutta ne lähtevät erilaisesta ajattelutavasta kuin se, jolle Jälkiviisaat on perustettu. Yhteiskunnallisessa keskustelussa on perinteisesti ollut tapana ajatella, että jokainen vastaa itse omista sanoistaan eikä keskusteluun osallistuminen merkitse sitä, että allekirjoittaisi vastapuolen ajattelutavan. Esimerkiksi Claes Andersson tuskin ajatteli olevansa vastuussa siitä, mitä Ritva Santavuori suustaan päästi.
ABDULKARIMIN edustama uudenlainen ajattelutapa on viime aikoina yleistynyt. Se ei ole hyvä uutinen niille, jotka haluavat pitää yllä uskoa siihen, että totuutta voidaan parhaiten tavoitella erilaisten ajatusten vapaassa vuorovaikutuksessa.
Erityisen ahtaaseen rakoon tämä panee Yleisradion, mutta se luo haasteita kaikille perinteisille medioille. Nykyään jotkut esimerkiksi ajattelevat, että sanomalehti allekirjoittaa jokaisen siinä julkaistun mielipiteen – myös haastateltujen puheet, yleisönosastokirjoitukset ja ilmoitukset. Niin ei ole, vaan lehti pitää tärkeänä erilaisten näkemysten tuomista esille.
Ylelle tilanne on vielä vaikeampi, sillä Ylen tulee edustaa kaikkia suomalaisia. Yle-veroa maksavat suomalaiset mielipiteestä riippumatta. Jos osa yleisöstä kokee, ettei sen ääni kuulu Yleisradion kanavilla, se vie Yleltä legitimiteettiä ja poliittista tukea.
Keskusteluilmapiirin polarisoitumisen myötä Yleisradio tuntuu viime vuosina omaksuneen journalismissaan entistä varovaisemman linjan. Kärkevien mielipiteiden esittäminen on jätetty erilaisiin keskusteluohjelmiin kutsuttaville vieraille.
Keskusteluohjelmissakaan kirjo ei ole yleensä ollut kovin laaja. Vahvimmin edustettuina ovat yleensä liberaalit ja koulutetut kaupunkilaiset, joiden ajatusmaailma on vapaamielinen ja kansainvälinen – niin myös Jälkiviisaissa. Se johtaa helposti samanmielisten myhäilyyn, jossa mielipide-erot ovat enemmän näennäisiä kuin todellisia.
Ukrainalaisten shortsit ja topit pannaan ruotsalaisissa vastaanottokeskuksissa – ”Voivat provosoida erilaisesta kulttuurista tulevia miehiä”
Naisten ja miesten tasa-arvo on joutunut taas kerran outoon valoon Ruotsissa. Ukrainalaisten pakolaisnaisten pitäisi noudattaa vastaanottokeskuksessa peittävää pukeutumiskoodia, kertoo Ruotsin radio. Kunnioittaakseen täysin erilaisen kulttuurin edustajia.
Ukrainalaiset pakolaisnaiset ovat saaneet eteläruotsalaisessa Olofströmin vastaanottokeskuksessa pukeutumista koskevia tiukkoja ohjeita.
Shortsit, topit ja muut paljastavat vaatteet ovat pannassa, sillä ”ne saattavat provosoida muista kulttuureista kotoisin olevia miehiä”, jotka asuvat samassa keskuksessa.
Olofströmin kunnanhallituksen varapuheenjohtaja keskusteli vastaanottokeskuksen vetäjän kanssa aiemmin tällä viikolla. Hän uskoo, että kyseessä on väärinkäsitys: alkuperäisen ohjeen tarkoitus kuulemma oli, että asukkaat eivät saa käyttää bikinejä ruokasalissa.
”Feministit eivät ole naisten puolella”
Vastaanottokeskuksen johtaja on saanut sukupuolten tasa-arvoa kunnioittavilta henkilöiltä runsaasti palautetta toimistaan. Vapaassa ja demokraattisessa maassa on vaikea kuvitella, että naisten pitäisi miehiä kunnioittaakseen ja jopa mahdollisia päällekarkauksia estääkseen pukeutua peittävään asuun.
Twitterissäkin tapahtumat vastaanottokeskuksessa ovat nousseet puheenaiheeksi. Näin kommentoi Evelina Hahne:
Feministien Ruotsissa naisten pitää pukeutua peittävästi, jotteivat provosoisi maahanmuuttajamiehiä. Tässä taas esimerkki siitä, kuinka feministit eivät ole naisten vaan maahanmuuttajien asialla.
Tiedot MM-kisojen 17 myydystä vegeannoksesta eivät pidä paikkansa – toimitusjohtaja perustelee myös oluen hintaa
Nohon toimitusjohtaja Aku Vikström kertoo Iltalehdelle, millaista jääkiekon MM-kotikisojen myynti oli.
Nohon toimitusjohtaja Aku Vikström on mielissään siitä, miten hyvin yhtiön tuotteet kävivät kaupaksi jääkiekon MM-kotikisoissa.
Noholla oli MM-kisoissa 22 ravintolaa. Kisojen kokonaismyynti oli yli viisi miljoonaa euroa. Yhtiön tavoite oli saavuttaa viiden miljoonan euron raja ja se rikkoutui.
Alkoholi maistui kisakatsojille.
– Noin 400 000 alkoholiannosta, joissa iso osa oluita, sekä esimerkiksi viinipulloja 10 000 kappaletta ja gin toniceja. Se on aika iso määrä, Vikström kertoo alkoholimyynnistä.
Ruokapuolen isoin hitti oli hampurilainen.
– Friends & Brgrsin Areena-hampurilaisia myytiin noin 26 000 kappaletta, se oli isoin, ja wingsejä meni myös noin 5 000 eri kokoista annosta, Vikström avaa.
Kasvisruokaa vain vähän
Ylen tiistaina julkaisemassa jutussa kerrotaan, että kasvistuotteita meni vain 17 kappaletta. Tämä lukema on herättänyt keskustelua, sillä näin pieni määrä ei mitenkään voi pitää paikkansa.
Vikström selventää asiaa.
– Vähän ehkä puurot ja vellit menneet sekaisin. Eli 17 kappaletta koskee vegemyyntipisteemme vegemyyntiä kisojen aikana. Meillä on ollut puhtaasti vegetuotteita myyvä piste. Se ei ollut suuri menestys ja voidaan arvioida, että johtuuko se asiakaskunnasta vai huonosta valikoimasta, Vikström toteaa.
– Friends & Brgrsin valikoimassa on ollut kuitenkin vegehampurilainen. Yllättävän vähän niitäkin meni, 585 kappaletta. Yllättävän pieni menekki vegetuotteilla, jos verrataan trendeihin ylipäänsä tällä hetkellä, Nohon toimitusjohtaja jatkaa.
”Tosi alhainen menekki”
Vaikka todellinen lukema ei sentään ollut häkellyttävän pieni 17 annosta, olisi kasvistuotteita olettanut menevän enemmän kuin muutaman sadan purilaisen verran.
– Ilman muuta (odotin enemmän). Jos mennään nuoriin ja yliopistokaupunkeihin, niin se on valtavirtaa tänä päivänä. Siihen nähden tuo menekki on tosi alhainen ja paljon alle sen, mitä muualla myydään, Vikström kertoo.
Vikström arvioi, että vegetuotteiden pieni kysyntä johtui pääasiassa kahdesta asiasta, eli siitä, ettei valikoima ehkä ollut tarpeeksi hyvä, ja siitä, ettei kohderyhmä ollut kiinnostunut kasvistuotteista. Asiakaskunta koostui paljolti keski-ikäisistä miehistä, kun kasvisruoka on Vikströmin mukaan ollut asiakkaissa yleensä nuorten naisten juttu.
Hallituksen tasa-arvoyksikössä työskentelee 18 naista ja 0 miestä – tässä syy
Yksikön johtajan Tanja Auvisen mukaan pätevien miesten löytäminen virkoihin on osoittautunut käytännössä mahdottomaksi.
Sosiaali- ja terveysministeriön alaisuudessa toimii yksikkö, joka vaikuttaa keskeisesti siihen, minkälaista tasa-arvopolitiikkaa Suomessa harjoitetaan.
Tämän tasa-arvoyksikön tehtäviin kuuluu muun muassa valmistella ja kehittää hallituksen tasa-arvopolitiikkaa ja -lainsäädäntöä sekä edistää sukupuolten valtavirtaistamista valtionhallinnossa.
Yksikössä työskentelee 18 ihmistä, mutta joukossa ei ole yhtään miestä. Näin ristiriitaa kommentoi yksikön johtaja Tanja Auvinen:
– Totta kai me palkkaisimme mielellään miehiä, se on selvä asia. Olisi hyvä, että meillä olisi täällä töissä niin naisia kuin miehiäkin – kaikkia sukupuolia oikeastaan. Tilanne on vain se, että tänne hakevista selkeä valtaosa on naisia. Varsinkin viime aikoina pätevimmät hakijat ovat olleet poikkeuksetta naisia.
– Tunnistamme haasteen ja katsomme aina läpi mieshakijat tarkasti, mutta emme voi nimittää miestä ohi pätevämmän naishakijan. Se olisi lainvastaista.
Miten suuri osuus hakijoista on ollut keskimäärin miehiä?
– Jos yhtä paikkaa on hakenut 50-100 ihmistä, joukossa on ollut muutama mies.
Kiintiölainsäädäntö ei taida tässä velvoittaa, mutta sukupuolten tasa-arvoa rekrytoinneissa varmaan suositellaan?
– Suositus ja pyrkimys on monimuotoiseen rekrytointiin, mutta emme voi mennä myöskään lain ohi ja syrjiä pätevämpiä hakijoita sukupuolen perusteella. Mitä tulee kiintiölainsäädäntöön, sitä taas sovelletaan näihin valtiollisiin ja kunnallisiin toimielimiin, kuten erilaisiin lautakuntiin ja työryhmiin. Se ei koske näitä virkoja.
Näetkö, että tässä voisi olla peiliin katsomisen paikka, jos miehet eivät koe tasa-arvotyötä kiinnostavaksi?
– Mehän yritämme tässä työssä nimen omaan laventaa sukupuolten tilaa ja rooleja ja pyrkiä siihen, että ihmiset voisivat toteuttaa itseään sukupuolesta riippumatta. Tähän liittyviä ongelmia emme voi pelkästään sillä ratkaista, että saisimme tähän tasa-arvoyksikköön enemmän miehiä töihin.
Pitäisikö miesten kokemia tasa-arvo-ongelmia nostaa nykyistä paremmin esiin, voisiko tällä olla vaikutusta?
– Näkisin, että tässä on kaksi eri asiaa: ensinnäkin organsaation monimuotoisuus, joka on tärkeä tavoite, mutta toiseksi tämä on kuitenkin asiantuntijatyötä. Työmme perustuu tutkimukseen ja tietoon, jota meillä on yhteiskunnasta, kuten vaikkapa palkkatasa-arvoon liittyen. Sukupuoli ei ole tätä työtä tehtäessä siinä mielessä merkittävässä asemassa.
Olisiko tässä syytä miettiä erilliskampanjaa miesten houkuttelemiseksi tasa-arvoyksikköönne?
– Olemme miettineet sosiaali- ja terveysministeriössä tätä monimuotoisuutta ylipäänsä, mutta emme voi tasa-arvoyksikössä lähteä tekemään omaa rekrytointikampanjaa.
– Ymmärrän tämän keskustelun ja sen, miten asia herättää ihmetystä, mutta toivoisin, että ihmiset pysähtyisivät tarkastelemaan laajemmin näitä rakenteita. Sitä, miten työmarkkinamme ovat eurooppalaisessa vertailussakin vahvasti eriytyneet. Eikä naisvaltaisuus ei kosketa vain tasa-arvoalaa vaan laajemmin koko sosiaali- ja terveysalaa.
Naisasialiitto pohtii: Mitä jos poika suostuu leikkimään vain autoilla?
Naisasialiitto Unioni haluaa kirjoittaa oppaan tasa-arvoisesta kasvatuksesta ja pyytää siihen rahallista tukea yleisöltä. Oppaassa käsiteltäisiin sukupuolisensitiivistä ajattelua, sukupuolten moninaisuutta ja sukupuolinormien purkamista. Esimerkkiongelmana on, että miten toimia, jos poika suostuu leikkimään vain ja ainoastaan autoilla.
”Vanhemmuus on täynnä kimurantteja tilanteita”, kertoo Naisasialiitto Unioni Facebook-postauksessaan. Siksi Fatim Diarran johtama naisasialiitto haluaa kirjoittaa oppaan tasa-arvoisesta kasvatuksesta vanhemmille ja muille lasten läheisille.
– Moni vanhempi kannattaa tasa-arvoa ja haluaa antaa lapsilleen niin vapaan elämän kuin mahdollista, Naisasialiitto Unioni kirjoittaa.
– Tämä ei kuitenkaan vielä riitä, sillä kukaan ei osaa sukupuolisensitiivistä ajattelua luonnostaan. Tasa-arvoinen kasvatus on taito.
Naisasialiitto Unionin mukaan erilaiset sukupuoliin liitetyt oletukset ja asententeet näkyvät edelleen vahvana esimerkiksi lasten kulttuurissa, vaatekaupoissa ja lelukuvastoissa. Ja ”tutkimusten mukaan lapset oppivat sukupuolinormit aikuisilta”.
– Normien purkaminen vaatii meiltä aikuisilta aktiivista työtä: omien asenteiden sekä yhteiskunnan kriittistä tarkastelua, Naisasialiitto Unioni kirjoittaa.
Musertavaa palautetta äideiltä ja isiltä
Monet äidit ja isät ovat kommentoineet Naisasialiitto Unionin Facebook-kirjoitusta, jossa esimerkkiongelmana on, että miten toimia, jos poika suostuu leikkimään vain ja ainoastaan autoilla. Palaute on aika musertavaa: useimmat kommentoijat ovat sitä mieltä, että antaa lasten leikkiä millä itse haluavat.
Joku kysyy, että millä tavalla auto on mielestänne sukupuolisidonnainen asia? Eräs somekommentoija arvostelee sitä, että pojan käytös halutaan nähdä ongelmana, joka on muutettava niin, että poika alkaa käyttäytyä tyttömäisesti.
Perussuomalaisten kansanedustaja Sanna Antikainen on sitä mieltä, että jos lapsi haluaa leikkiä autoilla, lapsi leikkii autoilla. Sukupuolella ei ole siinä mitään merkitystä.
– Minä leikin myös autoilla ja actionukoilla sekä barbeilla. Leikin myös pyssyleikkejä ja olin suuri action-sankari. Keikan jälkeen palasin aina leikeissäni kotiin tekemään lapsille ruokaa.
– Onneksi ei ollut naisasialiittoa kertomassa vanhemmilleni, miten minun olisi pitänyt leikkiä, Sanna Antikainen kirjoittaa.
Pienetkin lapset voivat kokea sukupuoliristiitaa
Naisasialiitto Unioni on jo 11 vuoden ajan tarjonnut varhaiskasvatuksen ammattilaisille itseopiskelumateriaaleja ja maksullisia koulutuksia tasa-arvoiseen varhaiskasvatukseen liittyen. Itseopiskelumateriaalit ovat saatavilla netissä.
Sukupuolen moninaisuus, transihmisyys tai intersukupuolisuus voivat koskettaa lapsia hyvin monin eri tavoin, joista emme kasvattajina aina välttämättä ole tietoisia, kirjoittaa Setan Transtukipisteen asiantuntija Kuura Autere sukupuolisensitiivistä varhaiskasvatusta käsittelevässä materiaalissa.
Kuura Autereen mukaan jo pari-kolme-vuotiaat lapset voivat kokea sukupuoliristiitaa. Onneksi kyseessä voi olla vain ohimenevä vaihe.
– Kun on kyse pienestä lapsesta, hänen sukupuoli-ilmaisustaan ei voida vielä tehdä varmoja johtopäätöksiä, eikä lapsi itsekään välttämättä ole tietoinen siitä, mitä sukupuolta hän on, tai millaiseksi hän on kasvamassa, Autere kirjoittaa.
– Ei voi päätellä, onko hän kenties eri sukupuolta kuin mitä hänen syntymätodistukseensa on merkitty, onko hänen ”epätyypillinen” käytöksensä viite siitä, että hän tulevaisuudessa esimerkiksi rakastuu omaa sukupuoltaan oleviin ihmisiin, tai siitä, että hän on esimerkiksi transvestiitti, transsukupuolinen tai muunsukupuolinen – vai onko kyseessä ohimenevä vaihe.
Keskustan aloite: Maaseudun poikamiesten tarpeet tyydytettävä – "Ei kyse esineellistämisestä"
Keskustan puoluehallitus tukee puoluekokousaloitetta maaseudun poikamiesten oikeanlaisesta kemiasta.
Keskusta järjestää puoluekokouksen viikonloppuna Lappeenrannassa. Keskustan puoluehallituksen kannattama ”Oikeenlaista kemiaa maaseudun poikamiehille” -puoluekokousaloite on saanut osakseen arvostelua sosiaalisessa mediassa. Osa keskustelijoista pitää aloitetekstiä naisia esineellistävänä.
Hirvensalmen kunnallisjärjestön jättämä aloite nostaa esille, että yksi ihmisten perustarpeista on Maslowin tarvehierarkian mukaan on yhteenkuuluvuuden ja rakkauden tarpeet.
Järjestö on huolissaan siitä, miten pitkään jatkunut maaseudun rakennemuutos, yhteiskunnan kaupungistuminen ja maaseudun ikääntyminen ”ovat vaikuttaneet maaseudun poikamiesten perustarpeiden tyydyttämiseen”.
– Nuoret lähtevät usein pienemmiltä paikkakunnilta opiskelemaan muualle. Usein naiset jäävät maailmalle työelämään, eivätkä palaa takaisin kotipaikkakunnilleen. Edelleen suurin osa kotitiloilleen palaavat, jos sieltä edes ovat lähteneet, ovat miehiä, aloitteessa kuvataan.
Aloite huomauttaa yksinäisyyden lisääntyneen, millä on vaikutuksia psyykkiseen hyvinvointiin. Järjestön mukaan siksi on tärkeää, että ”itselleen elämänkumppania ja tilalleen emäntää etsivät isännät saavat tukea ja kannustusta”.
– Hirvensalmen kunnallisjärjestö haluaa kiinnittää huomiota, miten erilaiset maailmanlaajuiset epävarmuudet, kuten pandemia ja sodat, ovat nostaneet esille kotimaan huoltovarmuuden tärkeyden erityisesti ruoantuotannon osalta. Onkin tärkeää huomioida maaseudulla olevat yrittäjät, poikamiehet, kokonaisvaltaisesti, huomioiden myös yhteenkuuluvuuden ja rakkauden tarpeet, aloite päättyy.
Puoluehallitus: Ratkaisuksi etätöitä ja kylätoimintaa
Keskustan puoluehallitus esittää, että keskustan puoluekokous yhtyy aloitteeseen. Puoluehallitus korostaa vastausesityksessään, että rakkaus ja sosiaalinen kanssakäyminen ovat tärkeitä jokaiselle ihmiselle.
– Yhteiskunnan rakennemuutos haastaa osaltaan näiden tärkeiden tarpeiden tyydyttymistä, puoluehallitus toteaa.
Keskustan puoluehallitus nostaa tilanteen ratkaisukeinoksi monipaikkaisuuden ja monipuolisen harrastustoiminnan jatkamisen maaseutualueilla. Puoluehallitus pitää tärkeänä, että valtio ja kunnat panostavat hyviin internetyhteyksiin, jotta tietotyötä voi tehdä eri puolilta Suomea.
– Aktiivinen kylätoiminta ja muu järjestötoiminta mahdollistavat osaltaan luontaisia kohtaamisia ja aktiviteettia, puoluehallitus linjaa.
Puoluehallitukseen kuuluvat keskustan puheenjohtaja Annika Saarikko, varapuheenjohtajat Petri Honkonen, Markus Lohi ja Riikka Pakarinen sekä puoluesihteeri Riikka Pirkkalainen. Puoluehallituksessa on myös piirien ja keskustajärjestöjen edustajia.
Markus Lohi korostaa, ettei aloitteessa ole kyse kenenkään esineellistämistä, vaan yhteiskunnallisesta ongelmasta, jossa naiset ja miehet eivät kohtaa.
– Osittain se johtuu siitä, että naisia muuttaa enemmän kaupunkeihin ja poikia jää maaseudulle. Varmasti se saattaa olla osatekijä siinä, että meillä on syntyvyys romahtanut ja monen toive perheellistyä ei toteudu, Lohi sanoo.
Lohi nostaa esille, että etenkin korona-aikana kumppanin löytäminen on voinut olla haasteellista. Lohi korostaa, ettei asiaa ratkaista yksittäisillä konsteilla.
– Pitää muistaa, että nämä eivät ole kysymyksiä, joihin päävastuu olisi valtiovallalla, puolueilla tai hallituksella. Nämä ovat yhteiskunnallisia ilmiöitä, joihin aika rajallisesti voidaan politiikkatoimilla vaikuttaa.
Kolumni: Takertuja, pettäjä, reppana ja julkkis – vältä näitä Tinderin miestyyppejä!
Sanna UkkolaSeuraan järkyttyneenä ystävättärieni seikkailuja Tinderissä, joka näyttäisi olevan pullollaan toinen toistaan kammottavampia miehiä, kirjoittaa Iltalehden kolumnisti Sanna Ukkola.
Olen käynyt elämässäni tasan kerran nettideiteillä. Kyseessä oli Tinderin edeltäjä match.com ja miehen nimi oli Teemu. Hän oli syntisen komea, fiksu ja kirjoitti hauskasti. Hän kertoi olevansa diplomi-insinööri, töissä esimiesasemassa, taitava pianisti ja SM-tason painija, melkein liian hyvä ollakseen totta.
Treffeillä kiinnitin huomiota namedroppailuun, jota Teemu harrasti, sekä siihen, että hän väitti autonsa olevan toisella suunnalla kuin minne hän tapaamisestamme lähti. Seuraavana päivänä hän lähetteli viestejä töistä ja kertoi, kuinka kävi kehityskeskusteluja alaistensa kanssa ja mietti minua.
Näytin ystävättärelleni Teemun kuvaa, jolloin kävi ilmi, että Teemu oli tapaillut häntä vuotta aiemmin – ja ystävälleni oli selvinnyt, että Teemu oli keksinyt koko identiteettinsä päästään. Hän ei todellakaan ollut esimiesasemassa työskentelevä diplomi-insinööri, ei omistanut autoa, ei ollut koskaan valmistunut Otaniemestä eikä ollut töissä firmassa, jossa hän väitti työskentelevänsä. Kaiken lisäksi Teemu oli lähetellyt minulle copy-pastettuja pätkiä ystävättäreni viesteistä, hän kun on varsin hauska ja oivaltava kirjoittaja.
Sen jälkeen päätin, että nettideittimaailma ei ole minua varten.
Nykyään seuraan sivusta järkyttyneenä sinkkuystävättärieni kokemuksia Tinderissä. Kaikki ystävättäreni ovat liioittelematta käsittämättömän upeita, älykkäitä, koulutettuja ja kauniita naisia, mutta Tinder näyttäisi olevan pullollaan toinen toistaan ongelmallisempia miehiä.
Alla lyhyt oppimäärä Tinderissä lymyileviin miestyyppeihin, joita haluat kaikin tavoin välttää. Esimerkit ovat todellisia ja kerätty ystäviltäni.
Miksi toiset löytävät treffiseuraa vaikka päivittäin, mutta jotkut eivät edes kerran vuodessa? Asiantuntija kertoo vastauksen – ja 6 vinkkiä, joilla parannat mahdollisuuksiasi
Asiantuntija kertoo kuusi vinkkiä, joilla jokainen voi parantaa mahdollisuuksiaan päästä treffeille.
Toisilla on uusi deittikumppani vaikka joka päivälle, tai ainakin viikolle. Toiset taas kamppailevat sen kanssa, että löytäisivät treffiseuraa edes kerran vuodessa.
Mistä se johtuu? Soitimme psykologi Heli Heiskaselle ja kysyimme. Heiskanen on kirjoittanut Uskalla rakastaa -kirjan ja pitää samannimistä kurssia. Kirjassa ja kurssilla käsitellään muun muassa asioita, jotka voivat vaikeuttaa tai estää kumppanin löytämistä.
Deittisovelluksissa kuvilla on väliä
Potentiaalisten deittikumppanien määrään vaikuttaa hyvin moni asia.
Ensinnäkin sillä on väliä, mitä etsii.
– Jos etsii kevyempää deittailua tai seksikumppania, niin seuraa on yleisesti ottaen helpompi löytää. Ainakin jos on nainen, Heiskanen sanoo.
Hänen mukaansa parisuhdetta tai muuta vakavampaa etsivän voi olla vaikeampi löytää seuraa esimerkiksi Tinderistä, sillä kaikkien sen käyttäjien intressit eivät ole samat. Heiskanen arvioi, että etenkin moni mies etsii sovelluksen kautta nimenomaan kevyempää seuraa.
Tinderissä myös sukupuoli ja ikä vaikuttavat. Heiskanen kertoo, että naiset saavat miehiä enemmän osumia ja nuoremmat vanhempia enemmän. Vanhemmista ihmisistä yhä suurempi osa on parisuhteessa tai naimisissa, eikä tarjontaakaan täten ole yhtä paljon.
Ulkonäkökin vaikuttaa ainakin alussa. Deittisovelluksissa myös valokuvilla on suuri merkitys. Siksi Heiskanen neuvoo valitsemaan hyvät, mutta todenmukaiset kuvat itsestä.
– Huonot kuvat vähentävät osumien määrää.
Aiemmat parisuhteet, viestintätyyli ja luonne vaikuttavat
Osuma ei vielä tarkoita treffiseuran löytymistä. Osuman synnyttyä vuorovaikutustyyli korostuu. Viestittelytapa voi johtaa treffeihin tai siihen, että keskustelu tyrehtyy tai jompikumpi poistaa osuman.
– Tutustuminen karahtaa vesille helpommin, jos liian totisesti tenttaa toiselta asioita tai asennoituu valmiiksi kyynisesti.
Luonteenpiirteetkin vaikuttavat treffeille pääsemisen todennäköisyyteen.
Ekstrovertti on luonnostaan introverttia kiinnostuneempi tutustumaan uusiin ihmisiin. Myös optimismi ja avoimuus ovat luonteenpiirteitä, jotka lisäävät todennäköisyyttä päästä treffeille.
– Pessimistisen ja turvallisuushakuisen täytyy ponnistella enemmän, että pystyy ja jaksaa tutustua uusiin ihmisiin.
Myös aiemmat parisuhteet ja elämänkokemus vaikuttavat. Petetyksi tulleella voi olla pelkoja, epävarmuuksia ja ennakkoluuloja sitä kohtaan, onko hyvää kumppania edes mahdollista löytää. Jos taustalla on ikäviä kokemuksia, voi olla arka kommunikoimaan kumppaniehdokkaiden kanssa. Tällöin toinen osapuoli ei saa oikeaa kuvaa, eikä tutustuminen ei välttämättä etene niin pitkälle, että päädyttäisiin treffeille asti.
Sofia perusti Suomeen strippiklubin, jollaista ei ole ennen nähty – aloitti seksialan työt 18-vuotiaana
Seksityöntekijöiden perustama Positits murtaa käsitystä siitä, millaiset ihmiset haluavat katsoa strippaamista, millaiset kehot sopivat sitä heille esittämään ja mitä seksin myymisestä ylipäätään pitäisi ajatella.
Vihreään bleiseriin ja rintaliiveihin pukeutunut Sofia Sarkava astuu lavalle. Täällä hän tosin on Lady Clitter.
– Nimi tulee lempiasioistani, klitoriksesta ja glitteristä.
Helsinkiläisellä Ääniwalli-klubilla on toukokuisena lauantaina alkamassa uudenlainen strippaustapahtuma Positits, ja Lady Clitter on sen perustaja, tuottaja ja tänään myös juontaja. Hän kertaa illan säännöt: Valokuvaaminen on kielletty. Ketään ei kosketeta ilman lupaa. Ihmisille on juteltava kivasti ja tipata saa ”ihan perkeleesti”.
Sofia Sarkava aloitti seksialan työt Jyväskylässä 18-vuotiaana myymällä vuoden ajan puhelinseksiä. Myöhemmin hän opiskeli lasten ja nuorten ohjaajaksi, ja se on tällä hetkellä hänen päätyönsä. Sen lisäksi hän myy seksiä ja opiskelee seksuaalikasvattajaksi.
Strippialaan Sofia tutustui kaksi vuotta sitten pyrkiessään töihin helsinkiläisiin klubeihin. Kaksi niistä kieltäytyi, kun hän lähetti työhakemuksen sähköpostilla.
– Minulta kysyttiin painoani. Se kuulemma vaikutti siihen, olenko hyvä tanssija. Eihän se painoon liity.
Kolmas klubi tarjosi Sofialle töitä, ja siellä hän tanssi puoli vuotta. Alan työehdot kuitenkin pöyristyttivät. Kuten strippibaareissa on Sarkavan mukaan tapana, esiintymisestä ei maksettu palkkaa, vaan tulot perustuivat pelkästään asiakkaiden antamiin tippeihin. Sen lisäksi esiintyjiä kannustettiin ostattamaan asiakkailla juomia. Siitä he saivat provision.
– Sen takia monet tanssijat ovat töissä pleksit. Se johtaa vaaratilanteisiin ja raiskausyrityksiin.
Kun Sofia Sarkava kertoi alan palkkausongelmista Instagramissa, klubi ilmoitti töiden loppumisesta. Sarkava ei ole silti erottamisensa syystä aivan varma.
Viime kesänä Sofia Sarkava loi oman klubinsa mainoksen. Hän kirjoitti siihen: feministinen, kehopositiivinen strippaustapahtuma. Paikalle löysi aivan erilainen yleisö kuin Sofian aiemmin näkemillä strippiklubeilla, joissa suurin osa asiakkaista oli ollut heteromiehiä. Posititsissa enemmistö yleisöstä on naisia ja queerihmisiä.
– Tuntui tosi hyvältä, kun porukka oli niin innoissaan.
Teekkareiden naisvihamielisyydestä ja häirinnästä nousi kohu 2020 – Otimme selvää, mitä sen jälkeen on tapahtunut
Kysyimme järjestöiltä, miten teekkarikulttuuri on muuttunut loppuvuoden 2020 kohun jälkeen.
Loppuvuodesta 2020 teekkaripiireissä kuohui. Suosittu bloggaaja ja yrittäjä Natalia Salmela nosti somessa esiin teekkarikulttuurin epäkohdat, kuten häirinnän, nolaamisen ja naisvihamielisyyden. Asiaa käsiteltiin laajasti myös valtakunnanmediassa. Kysyimme nyt kolmelta ylioppilaskunnalta, miten heidän toimintansa on muuttunut kohun jälkeen.
Tampereen ylioppilaskunnasta (Trey) haastateltiin sosiaalipoliittista asiantuntijaa Laura Kaipiaa. Keväällä 2019 uusi ylioppilaskunta Trey käynnisti suljettujen kerhojen yhdenvertaisuusprojektin, jossa esimerkiksi tietyn sukupuolen rajaaminen järjestön ulkopuolelle pyrittiin kitkemään pois.
Loppuvuoden 2020 kohu ei siten aiheuttanut radikaaleja muutoksia Treyn toiminnassa, sillä ongelmiin oli jo puututtu.
Kohu vaikutti kuitenkin esimerkiksi järjestöiltä Treylle saapuvien yhteydenottojen määrään.
Kaikki järjestöt saavuttivat tavoitteensa projektin siirtymäajan loputtua kesällä 2021. Ennen sukupuolittuneisiin kerhoihin on saatu moninaisuutta ja niihin järjestetään avoimia hakuja.
AALTO-YLIOPISTON YLIOPPILASKUNNAN (AYY) hallitus hyväksyi kohun jälkeen tammikuussa 2021 "turvallisemman tilan periaatteet". Vuonna 2022 AYY:n hallituksessa on ensi kertaa erillinen yhdenvertaisuusvastaava. AYY on myös aloittanut projektin, jolla pyritään lisäämään yhdenvertaisuutta Aalto-yhteisöissä. Samalla tehdään yhdenvertaisuussuunnitelma. Lisäksi AYY on käynnistänyt laulukirjan uudistustyön. Sen pitäisi valmistua tänä syksynä.
AYY:sta kerrotaan, ettei sen piirissä ole toiminut herrakerhoja vuoden 2018 jälkeen. Yksi kerho ottaa kuitenkin jäsenikseen vain naisia ja muun sukupuolisia.
AYY:n hallituksen puheenjohtajan Otto Usvajärven mukaan muissa kutsukerhoissa on edistetty mahdollisuutta hakea toimintaan mukaan. Myös sukupuolijakaumaan kiinnitetään huomiota.
LUT-YLIOPISTON YLIOPPILASKUNNAN (LTKY)hallituksen kulttuurivastaavan Senni Auvisen mukaan yhdenvertaisuuden tilanne on ollut hyvä jo ennen kohua.
Kutsuseurojen toiminnasta käytiin keskustelua kohun yhteydessä, mutta mitään radikaalia muutosta vaativia perinteitä ei näiden seurojen toiminnasta löytynyt.
LTKY allekirjoittaa yhdessä LUT-yliopistossa toimivien ainejärjestön kanssa vuosittain yhdenvertaisuusjulistuksen. Ylioppilaskunnalla on ollut häirintäyhdyshenkilö jo vuodesta 2018 alkaen. Killoissa tämä toiminta on käynnistetty viime vuonna.
Sanna Marin on kuin lasin takana
Idolipolitiikka panee vanhat pelisäännöt uusiksi. Sanna Marin tuntuu olevan kaikkialla, mutta ei juuri avaa ajatteluaan.
SEISKA-LEHDEN julkaisemat valokuvat pääministeri Sanna Marinin (sd) takamuksesta synnyttivät jo moneen kertaan aiemmin todistetun mediakierroksen. Ensin sensaatiolehti julkaisi kohukuvan, sitten kuvaa tirkisteltiin innokkaasti sosiaalisessa mediassa ja lopulta perinteinen media – muun muassa Helsingin Sanomat – kampesi itsensä kyytiin tutulla tempulla: haastattelemalla asiantuntijoita. Kaikki haastatellut luonnollisesti paheksuivat syvästi kuvan julkaisemista.
Seiska puolusti kuvan julkaisua sillä, että Marin on yhteiskunnallinen vaikuttaja, joka käyttää itsekin julkisuutta paljon hyväkseen. Se ei kuitenkaan mitenkään perustele seksististä salakuvaa. Suomessa ei ole totuttu sellaiseen paparazzi-julkisuuteen kuin esimerkiksi Britanniassa, eikä siihen toivottavasti tarvitsekaan tottua.
SAMALLA on rehellistä myöntää, että Marinin suhde julkisuuteen on hyvin poikkeuksellinen. Marin on ollut paljon esillä, kuten pääministerit yleensä. Suomessa asiat pyörivät pääministerin ympärillä, joten pääministeri on aina kaiken keskellä. Pääministeriä on totuttu katsomaan Säätytalon portailla ja A-studiossa. Esiintyjänä Marin on erinomainen.
Henkilönä Marin on kuitenkin jäänyt etäiseksi. Harva tietää, mitä hän oikeastaan ajattelee. Esimerkiksi Nato-kantansa kehitystä pääministeri on avannut varsin varovaisesti. Eräs pääministeriä läheltä seurannut kuvaili, että Marinin kanssa keskustelu on kuin kissa raapimassa lasia. Ei saa otetta, ei vie mihinkään.
Marinin ei tarvitse avata ajatteluaan, sillä hänestä on tullut politiikan supertähti, jonka haastatteluja suomalaiset ja kansainväliset mediat jonottavat. Marin myy lehtiä ja tuo katsojia. Pääministerillä on varaa valita. Siksi hän tietysti valitsee hyvän julkisuuden, eikä ota mitään riskejä.
Kaikkein riskittömintä on, kun hoitaa tiedottamisen itse. Marin kertoo kuulumisistaan säännöllisesti Instagramissa, jossa hänellä on 681 000 seuraajaa. Sdp:ssä jäseniä on alle 30 000. Puolueen jäsenet ovat enimmäkseen vanhoja, Marinin seuraajat nuoria.
Supertähden asema ja oma mediakanava tekevät Marinista riippumattoman. Marinilla on omat kannattajansa, jotka tukevat häntä vahvasti ja usein nimenomaan henkilönä. Se voi olla yksi syy siihen, ettei hallitusvastuu ole kuluttanut Marinin suosiolukuja samalla tavalla kuin pääministereitä yleensä. Marinin suosio on ainakin osaksi irtaantunut Sdp:n ja hallituksen suosiosta. Sitä tuntuvat selittävän myös muut asiat.
MARIN on poliitikko ja merkittävä vallankäyttäjä, mutta monelle hän on jotain muuta: idoli.
Instagramissa Marin julkaisee itsestään säännöllisesti selfieitä ilman suurempaa poliittista viestiä. Eilen Sanna veti leukoja, tänään Sanna kannustaa kiekkoleijonia. Kaikki Marinissa kiinnostaa.
Tällaisten selfiekuvien alta löytyvät kommentit ovat yleensä kannustavia tai ihailevia. Kun Marin julkaisi yhteiskuvan hallituksen viisikosta, seuraajat innostuivat: ”Maailman paras hallitus”, ”Teräsleidit, sydämet kultaa”, ”Olette superviisaita ja hienoja naisia”, ”Beauty with brain” ja ”Ihana ja kaunis pääministerimme”.
Seassa on joskus haukkuja, jotka ovat yhtä tunteenomaisia kuin kehutkin. Tavanomaista poliittista keskustelua Instagramissa ei juuri käydä.
Marinin ihailussa korostuvat pääministerin ikä, sukupuoli ja ulkonäkö, mutta idoliksi voi tulla muillakin avuilla. Omat faninsa on esimerkiksi Donald Trumpilla, Barack Obamalla ja Jussi Halla-aholla.
Puolueet ja jäsenet ovat vanha tapa tehdä politiikkaa, idoli ja fanit uusi tapa. Tällaisen idolipolitiikan aika on luultavasti vasta alussa. Ensi keväänä eduskuntaan voi nousta useampi korkean profiilin influensseri. Se on perinteisen median kannalta hämmentävä tilanne: sovelletaanko somehahmoihin poliittisen julkisuuden vai julkkismedian pelisääntöjä?
"Seksityö on kuin mikä tahansa muu työ", sanoo seksityöntekijä Elina ja vaatii kollegoineen muutosta lakeihin, joiden kokee vaikeuttavan ammattiaan
Asenteet seksipalvelujen myymistä ja ostamista kohtaan ovat muuttumassa hyväksyvämmiksi, mutta alaan liittyvä stigma pakottaa ihmiset yhä elämään kaksoiselämää.
Hieman yli 40-vuotias Elina on tehnyt jonkinlaista erotiikka- tai seksialan työtä yli 20 vuotta. Hän kertoo, että työn vapaus ja vaihtelevat työpäivät sopivat hänelle.
– Tämä on monipuolinen ja värikäs työkenttä, jossa voi tehdä erilaisia asioita ja tavata uudenlaisia ihmisiä. Voin itse päättää, milloin ja kuinka paljon teen töitä. Harvasta työstä on mahdollisuus saada samanlaisia tuloja varsinkin ilman koulutusta, Elina kuvailee.
Seksityötä on monenlaista ja jokainen seksityötä tekevä määrittelee itse, minkälaisia palveluja tarjoaa. Seksityöntekijöiden enemmistö on naisia, mutta palveluntarjoajien joukossa on yhä enemmän myös muita sukupuolia.
Myös asiakkaat ovat monenlaisia. Vaikka suurin osa asiakkaista on miehiä, myös muun muassa naiset ja transihmiset ostavat palveluja.
Osa asiakkaista ostaa seksiä, osa läheisyyttä
Elina kertoo, että hänen asiakkaistaan nuorin on ollut 19-vuotias ja vanhimmat yli 70-vuotiaita. Asiakkaiden tarpeet ovat olleet hyvin erilaisia. Asiakaskuntaan vaikuttaa Elinan mukaan se, miten itsensä profiloi ilmoituksissa ja miten palvelujaan markkinoi.
Elina kertoo, että hänellä on paljon asiakkaita, jotka kärsivät yksinäisyydestä, läheisyyden ja hellyyden puutteesta.
– He saattavat toivoa, että olisimme vain vierekkäin sängyllä ja minä silittäisin heidän päätään. Tai he saattavat kysyä, saavatko antaa minulle hieronnan. Siinä ei välttämättä ole kysymys ollenkaan seksistä.
36-vuotias Jiri puolestaan maksaa nimenomaan seksistä. Hän sanoo ostaneensa seksipalveluja sekä Suomessa että ulkomailla, ja vuosien mittaan ostokertoja on kertynyt viitisenkymmentä.
Ostaminen liittyy Jirillä elämäntilanteisiin, joissa hänellä ei ole ollut parisuhdetta. Hänen mielestään maksullisissa kohtaamisissa on sinällään erityistä uutuudenviehätystä.
– En ole ikinä käynyt saman naisen luona kahta kertaa. Ostamiseen liittyy mukavaa jännitystä, kun ei ikinä tiedä, miten kohtaaminen toimii. Välillä keskinäinen yhteys syntyy paremmin ja välillä huonommin.
Helsinki Priden ”shamanistinen rumpuseremonia” peruttiin somekritiikin myötä – nyt kommentoi järjestäjä
Helsinki Pride hyllytti shamanistisen rumpuseremonian ohjelmistostaan.
Helsinki Pride -tapahtumaa vietetään tänä vuonna ensimmäistä kertaa kuukauden ajan.
Helsinki Priden verkkosivuilla on julkaistu tapahtuman ohjelmistoaikataulu, joka sisältää erilaisia keskustelupajoja ja kulttuuritapahtumia.
Yksi työpajoista on nimeltään ”Queer-piiri: jakamis- ja rumpupiiri”.
Ohjelmistossa kerrotaan, että piiri on tarkoitettu kaikille ”queeriksi identifioituville” eli henkilöille, jotka eivät halua määritellä omaa seksuaalista suuntautumistaan tai sukupuoltaan.
Työpajaan kuuluu myös shamanismia.
– Shamanistiseen rumpuseremoniaan voit halutessasi ottaa mukaan oman rummun tai helistimen ja pienen voimaesineen alttarille, työpajan kuvauksessa kerrotaan.
Työpajan sisältöä on herättänyt kovaa kritiikkiä Twitterissä.
– ”Shamanistinen rumpuseremonia” on turvallinen tila” - mutta turvallinen kelle? Suomalaisille, jotka haluavat shamanisoida turvassa saamelaiselta katseelta? Mitä ihmettä tämä on olevinaan Helsinki Pride? Kirjoittaa Suomen saamelaisnuoret ry:n puheenjohtaja Petra Laiti.
Laiti huomauttaa samassa viestiketjussa, ettei shamanismi liity pelkästään saamelaiskulttuuriin.
– New age -shamanismi ja ”neutraalit” rummutusringit eivät sellaisenaan ole yhtään sen turvallisempi tila millekään kulttuurille, jonka hengellisyyttä New age on kopioinut, Laiti kirjoittaa.
New age -liikkeen katsotaan saaneen alkunsa 60-luvun lopulla herätysliikkeenä. Nykyisin liike on varsin monimuotoinen ja liikkeen piirissä on haettu vaikutuksia esimerkiksi idän uskonnollisista perinteistä ja alkuperäiskansojen kulttuureista.
– Shamanistinen ”turvallisen tilan” piiri ei ole vain ajattelematonta, mutta myös rasistista ja ylläpitää haitallisia stereotypioita. Sateenkaarisaamelaiset ja -karjalaiset ovat erityisen alttiita moniperustaiselle syrjinnälle. Helsinki Priden tulee olla turvallinen myös meille, kirjoittaa saamelaiskäräjien nuorisoneuvoston puheenjohtaja Anni-Sofia Niittyvuopio.
"Osaaminen ei riittänyt”
Helsinki Pride -yhteisön puheenjohtajana toimivan Panu Mäenpää kommentoi asiaa Iltalehdelle.
Hän kertoo, että Helsinki Pride -tapahtumaan on vapaa ohjelmahaku eli työpajojen järjestäjät ovat itse vastuussa sisällöstä.
– Nyt on käynyt sillä tavalla, että osaaminen ei ole riittänyt arvioimaan tätä tilannetta, Panu Mäenpää toteaa.
– Pyrimme tietysti tarkistamaan kaikki ohjelmat sillä tavalla, että ne vastaavat arvomaailmaamme.
Mäenpää kertoo, että kyseistä työpajaa ei löydy enää Helsinki Priden verkkosivuilta.
– Olemme yhteydessä ohjelmajärjestäjään ja kysymme lisätietoja. Tarkastelemme uudelleen saadun palautteen perusteella sen sopivuutta meidän tapahtumaan, hän toteaa.
– Inhimillisiä virheitä sattuu. Hienoa, että tämä nousi keskusteluun. Tällä tavalla voimme lisätä tietoutta meidän yhdistyksessämme.
Väärinymmärrys
Iltalehti tavoitti rumpuseremoniaa suunnitelleen henkilön keskiviikkona. Hän ei halua esiintyä jutussa omalla nimellään aiheesta syntyneen kohun vuoksi.
– Olen aikaisemminkin pitänyt tällaisia seremonioita eikä tällaista kritiikkiä ole tullut, järjestäjä toteaa Iltalehdelle.
Päätös seremonian hyllyttämisestä ohjelmistosta tuli järjestäjän mukaan häneltä itseltään. Järjestäjän mielestä työpajan tarkoitus on ymmärretty väärin.
– Minulle tuli olo, että on parempi olla järjestämättä piiriä. Sanoin heille (Helsinki Pridelle), että shamanismi on maailmanlaajuinen ilmiö. Toiminnassani ei ole mitään mihinkään muuhun kulttuuriin viittaavaa. Toimintani perustuu skandinaaviseen ja suomalaiseen perinteeseen, hän jatkaa.
– En edusta New age -liikettä, vaan ihan tällaista uuspakanallisuutta. Tarkoitus oli, että queer-ihmiset pääsevät jakamispiiriin, missä jokainen saa puhua, mitä haluaa, ja (tilaisuus) lopetetaan seremonialla, jonka tarkoitus on luoda yhteisöllisyyttä ja syventää yhteyttä sisäiseen itseensä.
Miesasialiike torpattiin Helsinki Pride -kulkueesta: eivät kannata samoja arvoja
Järjestön jäsenet voivat osallistua kulkueeseen yksityishenkilöinä, mutta yhdistys ei ole tervetullut sen feminismin vastaisista mielipiteistä johtuen.
Miesten tasa-arvo ry haki Helsinki Pride -kulkueesta omaa kävelyblokkipaikkaa, mutta sai kielteisen vastauksen.
Miesten tasa-arvo ry toi asian esille Twitterissä kritisoiden Helsinki Priden suvaitsemattomuutta. ”Helsingin Pride-kulkueeseen eivät ole kaikki toimijat tervetulleita. Eivät ainakaan miesten oikeuksia puolustavat järjestöt”, yhdistys kommentoi.
Eivät kannata yhteisön arvoja
Pride-viikko järjestetään 27.6.–3.7. ja se huipentuu Pride-kulkueeseen, joka järjestetään 2.7. Varsinaiseen kulkueeseen kaikki halukkaat yksityishenkilöt ovat tervetulleita, mutta erikseen jaetut kävelyblokit on varattu järjestöille, jotka kannattavat Pride-yhteisön arvoja ja haluavat osallistua järjestönsä nimellä.
– Miesten tasa-arvo ry on omilla nettisivuillaan tuonut esille, että he haluavat irtisanoutua feminismistä. Koska he eivät sitoudu arvoihin, joita me kannatamme, teimme arvion, että emme anna heille blokkia, kommentoi Helsinki Pride -yhteisön puheenjohtaja Panu Mäenpää.
Hänen mukaansa yhteisön arvot ovat olleet muuttumattomia. Mäenpää ei kommentoi, onko kielteisiä päätöksiä annettu muille järjestöille tänä vuonna. Hän kuitenkin kertoo, että olisi toivonut avointa keskustelua asiasta Miesten tasa-arvo ry:n kanssa sosiaalisessa mediassa kommentoimisen sijaan.
– Viestimme heille päätöksestä ja he olisivat voineet ottaa meihin yhteyttä sen sijaan, että valitsivat viedä asian Twitteriin, Mäenpää sanoo.
– Helsinki Pride -yhteisönä ja tapahtumana haluamme lisätä yhteisöllisyyttä. Haluamme kaikkein eniten, että toisia kohdellaan kunnioittavasti ja kohtaamisissa pyritään kunnioittavaan vuorovaikutukseen, Mäenpää sanoo.
Miesten asioiden järjestö
Miesten tasa-arvo ry on vuonna 2008 perustettu miesten asioita ajava järjestö. Omien sanojensa mukaan se on ”poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton järjestö, joka pyrkii todelliseen tasa-arvoon miesten, naisten ja eri sukupuolivähemmistöjen välillä”.
Järjestö painottaa esimerkiksi eronneiden isien aseman kohentamista huoltajuuskysymyksissä ja asepalveluksen tasa-arvoistamista. Sosiaalisessa mediassa se myös kommentoi kärkkäästi naisten tasa-arvoasiaa esille nostavia aiheita usein näitä vähätellen.
Järjestö onkin kohdannut kritiikkiä vastakkainasettelujen luomisesta ja ärhäkästä viestinnästä. Myös tasa-arvoasiain neuvottelukunta on todennut, että yhdistyksen alle ovat ryhmittyneet suomalaista tasa-arvopolitiikkaa jyrkimmin kritisoivat miehet.
Kolumni: Jutta Urpilainen ylisti mustassa kaavussa islamin suvaitsevaisuutta – irvokasta!
Sanna UkkolaFundamentalistisen islamin ongelmia ei saa päästää läpi kritiikittä vain siksi, että on tärkeää ymmärtää erilaisia kulttuureja, kirjoittaa Iltalehden kolumnisti Sanna Ukkola.
Jutta Urpilainen aiheutti kohun 15 vuotta sitten pukeutumalla verkkosukkiin.
En edelleenkään ymmärrä koko kohua enkä sitä, miksi Urpilainen ei saisi pukeutua verkkosukkiin, jos niin haluaa. Naisen pukeutumisen määrittely ei kuulu kenellekään muulle kuin naiselle itselleen, ja Urpilainen näytti kauniilta ja tyylikkäältä. Ja vaikka ei olisikaan näyttänyt, niin mitä sitten?
Viime viikolla Urpilaisen pukeutuminen aiheutti toisenlaisen kohun. Urpilainen pukeutui pitkään, mustaan kaapuun ja huiviin vieraillessaan moskeijassa Abu Dhabissa. Jostain käsittämättömästä syystä komissaari päätti postata Twitteriin kuvan itsestään pään ja vartalon peittävässä kaavussa saatesanojen kanssa:
– Tuntuu pieneltä ja nöyrältä olla tässä kauniissa paikassa, joka ilmentää islamin sanomaa rauhasta, monimuotoisuudesta ja suvaitsevaisuudesta.
Kuvan kontrasti oli häkellyttävä. Feministiksi itseään kutsuva poliitikko poseeraamassa ylpeänä naisia nöyryyttävissä vaatteissa ja kehumassa Pride-kuukauden aikana Arabiemiraattien suvaitsevaisuutta.
Urpilaiselle tiedoksi: Emiraateissa homoseksuaalisuudesta ja esimerkiksi islaminuskosta luopumisesta voidaan tuomita kuolemaan, maa polkee naisten oikeuksia, kiduttaa ja vangitsee ilman oikeudenkäyntejä. Laki tuntee rangaistuksena esimerkiksi raajojen amputoinnin, ruoskinnan ja kivityksen kuoliaaksi.
Tämäkö suvaitsevaisuutta? Rajansa kulttuurirelativismillakin!
Urpilainen saa pukeutua verkkosukkiin, koska se on hänen oma valintansa, mutta on olemassa vaatteita, jotka ovat muutakin kuin pelkkää kangasta. Urpilaisen ei kannata markkinoida julkisesti kaapua, joka on syrjinnän ja seksismin symboli, johon tytöt pakotetaan pienestä pitäen, jonka pitäminen ei ole heidän vapaa valintansa.
Samaan aikaan kun miljoonat musliminaiset taistelevat oikeudestaan saada pukeutua haluamallaan tavalla, länsimainen vaikuttajanainen poseeraamassa ylpeänä patriarkaalisessa kaavussa on pelkästään irvokas näky. Se lyö kasvoille musliminaisten pyrkimyksiä tasa-arvoisempaan yhteiskuntaan.
Julkisuudessa olevien feministien kannattaisikin tehdä michelleobamat ja pidättäytyä pukeutumasta huntuun julkisella paikalla. Esimerkiksi vieraillessaan Saudi Arabiassa 2015 Obama esiintyi paljain päin.
Olin jokunen viikko sitten lounaalla muslimiystävättäreni kanssa, joka oli hyvin huolissaan. Hän kertoi, kuinka hänen yhteisönsä naiset ovat viime vuosina alkaneet taas pukeutua yhä enemmän kaapuihin ja kasvot peittäviin huntuihin.
Hän paheksui länsimaisia naispoliitikkoja, jotka matkustavat muslimimaihin ja suostuvat esiintymään hunnutettuina.
– He tekevät meille musliminaisille valtavan karhunpalveluksen. Ja monet heistä vielä kutsuvat itseään feministeiksi, ystäväni puuskahti.
Jopa YK:n alla toimiva ihmisoikeusjärjestö UN Watch joutui ottamaan kantaa aiheeseen, kun Ruotsin hallitus vieraili taannoin Iranissa, ja naisministerit tapasivat presidentin pukeutuneina hijab-huiveihin ja pitkiin takkeihin. Järjestön mukaan naisministerit löivät laimin omat feministiset periaatteensa ja pettivät iranilaiset naiset.
Ja tämä hallitus oli nimennyt itsensä “maailman ensimmäiseksi feministiseksi hallitukseksi” ja uhonnut tekevänsä feminististä ulkopolitiikkaa.
Välillä on raskasta nähdä loogisia kuperkeikkoja, joita feministit joutuvat heittämään löytäessään olemattomia ongelmia Suomesta, maailman yhdestä tasa-arvoisimmista maista, ja vaietessaan Lähi-idän räikeistä tasa-arvoloukkauksista.
Miesasialiike ei saanut paikkaa Helsinki Pride -kulkueessa – Pridelle syytöksiä valkoisten heteromiesten syrjinnästä
Helsinki Pride ei myöntänyt Miestentasa-arvo ry:lle kävelyblokki-paikkaa Pride-kulkueesta. Helsinki Priden puheenjohtaja Panu Mäenpää toteaa, ettei kyseinen järjestö edusta priden arvoja.
Priden haku kulkueeseen on kaikille avoin, mutta Mäenpää kertoo, että kaikkien kävelyblokkipaikkaa hakevien järjestöjen kohdalla Pride tutustuu järjestön arvomaailmaan ja tarkistaa, että se on yhteneväinen Priden edustaman arvomaailman kanssa. Miestentasa-arvo ry:n kohdalla jo nettisivut riittivät Mäenpään kuvauksen mukaan kertomaan, että näin ei ole.
– He ilmoittavat nettisivuillaan hyvin selkeästi, etteivät he kannata feminismiä. Jos katsotaan keskusteluja joihin he ovat osallistuneet, on ilmiselvää, ettei heidän tavoitteenaan ole yhdenvertainen yhdenvertaisuus samalla lailla kuin meillä.
Pride ilmoitti kielteisestä päätöksestään sähköpostitse. Miesten tasa-arvo ry julkaisi oheisen tviitin päätökseen liittyen.
Mäenpään tietojen mukaan keskustelu järjestön välillä tyssäsi heti kielteisen päätöksen jälkeen. Keskustelu lähti kuitenkin lentoon molempien järjestöjen kannattajien Twitter-tileillä.
Mäenpää sanoo pyytäneensä järjestöä jatkamaan keskustelua järjestöjen välillä sähköpostitse sen sijaan, että asiaa puidaan Twitterissä. Järjestö ei Mäenpään tämänhetkisten tietojen mukaan ole enää vastannut Priden puolelta tulleisiin viesteihin.
– Me olisimme voineet jatkaa keskustelua. Se ei ilmiselvästi ole ollut tapa, jolla he halusivat toimia, vaan hyvin poleemisesti he veivät keskustelun Twitteriin. Olemme myös siellä monta kertaa kutsuneet heitä aloittamaan kunnioittavan vuoropuhelun sähköpostilla tai tapaamalla.
Twitterissä Pridea on syytetty miesvihasta ja valkoisten heteromiesten syrjinnästä. Mäenpää ei allekirjoita väitteitä.
– No näin tietysti miehenä, jos vastaan, niin siitä ei ole kysymys. Itse koen puheenjohtajana ja miehenä, että meidän järjestömme on hyvin kattavasti yhdenvertaisuutta edistävä. Koko järjestöhän pyrkii siihen, että kaikilla olisi yhtä hyvä olla ja kaikilla on mahdollisuus määritellä itsensä sellaisena kuin he ovat.
Priden tämän vuoden teemana ovat kohtaamiset. Mäenpää kertoo toivovansa juuri erilaisiin ihmisten välisiin kohtaamisiin kunnioitusta ja kunnioittavaa puhetta toisia kohtaan, mikä lisäisi ymmärrystä ja helpottaisi vuorovaikutusta erilaisten ihmisten välillä.
– Olemme kaikki yhtä lailla ihmisiä. Vaikka olen tehnyt tätä järjestötyötä jo monta vuotta, niin minullakin on tunteet ja niin on kaikilla muillakin ja se kannattaisi pitää mielessä, kun puhutaan.
Sex Tape Suomi: Henna, 21, ja Valo, 22, ovat menossa naimisiin, mutta eivät juuri rakastele – ”Kyse ei ole siitä, ettemme haluaisi harrastaa seksiä”
Valo ehdottaa Hennalle toisinaan seksiä turhankin suorasukaisesti.
Turkulaiset Henna, 21, ja Valo, 22, ovat olleet yhdessä kaksi vuotta, ja he ovat menossa naimisiin. He ovat onnellisia avoimessa suhteessaan, josta pari kertoo Sex Tape Suomessa.
– Meidän suhteemme toimii hirveän kivasti hirveän monella spektillä, mutta seksiä me emme juuri harrasta, Henna kertoo sarjassa.
Valon mukaan syykin on yksinkertainen.
– Kyse ei ole siitä, ettemme me haluaisi harrastaa seksiä, vaan me ihan puhtaasti unohdamme sen.
Toisinaan Henna toivoisi, että mahdollisuutta rakasteluun lähestyttäisi nykyistä hienovaraisemmin.
– Valolla on aika rujo tapa ehdottaa seksiä. Minun ei tee silloin mieli lähteä harrastamaan seksiä, Henna tunnustaa.
Hän ei myöskään halua sitoutua seksin harrastamiseen vastaamalla suorasukaiseen kysymykseen myöntävästi.
– Jos toinen kysyy hirveän suoraan, että "would you like to fuck?" ja minä vastaan, että "kyllä", minulle tulee sellainen olo, että lupaan jotain, Henna koettaa avata vyyhteä.
Kokoomuspolitiikko kyseenalaistaa Wille Rydmania syyttävän ”Petran” tarinan
Kokoomuspolitiikko, lakimies Binga Tupamäki kyseenalaistaa Wille Rydmania syyttäneen ”Petran” kertomuksen. ”Petra” on se henkilö, jonka some-kirjoituksesta Rydmania koskeva poliisitutkinta lähti käyntiin.
Helsingin Sanomat julkaisi tänään laajan jutun, jossa useat naiset joko anonyymisti tai omalla nimellään syyttävät Rydmania ahdistavasta käytöksestä.
Helsingin Sanomat kertoi ”Petran” (nimi muutettu HS:n toimituksessa) toimineen tavalla, joka on aiheuttanut hänelle epämukavan olon. HS:n mukaan hän puhui poliisille myös lääppimisestä ja lähentelystä.
Binga Tupamäki kertoo alaikäisen ”Petran” pakkomielteisestä ihastuksesta Rydmaniin. Tupamäki moittii myös voimakkaasti Helsingin Sanomien toimittajia tarkoitushakuisuudesta.
Tupamäki kirjoittaa pitkässä Twitter-ketjussa:
”Harkitsin pitkään, että puhunko ollenkaan koko jutusta, koska mielestäni spekulointi ei anna yhtään lainkaan lisäarvoa. Häirintä ja ahdistelu eivät ole missään nimessä ok, varsinkin kun kyse on alaikäisistä. Liian vähän näitä tapauksia jääkin kiinni.
En osaa tietenkään kommentoida kaikkia esille tulleita asioita ja Rydmanin syyllisyyttä kokonaisuudessaan. Osaan kuitenkin sanoa, että mm. nämä väitteet ”Petran” kohtaamisesta Rydmanin kanssa ovat hieman liioiteltuja ja pidän outona, että niille annetaan näin paljon painoa.
Petra avautui kaverina minulle ja monelle muulle pakkomielteisestä ihastuksestaan Rydmaniin. Kadun sitä paljon, etten laittanut sille itse stoppia. Ajattelin, että sehän on vain hauskaa, että on ihastuksia.
Petra kyseli minulta vinkkejä ”vanhempien miesten suhteen” koska olin silloin vakavammassa suhteessa huomattavasti vanhemman juristin kanssa. Hän ihaili sitä ja piti jopa tavoiteltavana.
Kuten haastattelussa käy ilmi, vastuu on aina aikuisilla. Kuitenkin tässä Rydman ei antanut mitään kuvaa siitä, että olisi ollut kiinnostunut. Petra yliajatteli minullekin ääneen jokaista liikettä, joka mahdollisesti jokin signaali siitä, että Rydman pitäisi hänestä takaisin.
Petran ja Rydmanin välit menivät jäisiksi, kun Petra oli kertonut toiselle kaverilleen fantasioistaan ja tämä oli sanonut näistä Rydmanille suoraan. Rydman laittoi heti stopin kuultuaan Petran tunteista.
Sama kaveri soitteli Seiskalle, kun oli saanut vääristyneen kuvan Petran juttujen perusteella. Petra oli tästä järkyttynyt, ja ymmärsi itsekin, ettei asiat ihan niin menneet. Hän päivitteli että ”pitäiskö mun soittaa Willelle, että sieltä saattaa tulla joku me too-noitajahti”.
Halla-aho kertoo tapauksesta, jossa yksi Wille Rydman -jutun toimittajista painosti lapsiperheitä vahingoittaakseen inhokkipoliitikkoa – ”Hesarille MIKÄÄN rima ei ole liian matalalla”
Kansanedustaja Jussi Halla-aho (ps.) kommentoi kansanedustaja Wille Rydmanin (kok.) ympärillä vellovaa kohua. Hän kertoo myös tapauksesta, jossa yksi Wille Rydman -jutun tehneistä HS-toimittajista käyttäytyi epäasiallisesti ja painostavasti tavallisia lapsiperheitä kohtaan vahingoittaakseen epämieluisaa poliitikkoa.
Halla-aho kirjoittaa:
”En tietenkään tiedä, mikä on totta ja mikä ei, mutta edustaja Rydmanin vastine – joka kannattaa lukea – ja siinä esitetty näyttö asettaa Hesarin väitteet hyvin kummalliseen valoon.
Tällaiset kohut noudattavat aina tiettyä kaavaa:
1) Esitetään erittäin leimaava syytös tai vihjaus.
2) Suuri yleisö kiihottuu teosta, jonka väitetään tapahtuneen.
3) Sillä, onko syytöksen kohteena oleva henkilö todellisuudessa syyllistynyt tekoon, ei tunnu olevan mitään merkitystä. Teon pöyristyttävyys itsessään todistaa hänen syyllisyytensä.
4) Syyllisyyden kyseenalaistaminen, vaikka minkälaiseen näyttöön perustuen, tulkitaan väitetyn teon puolustamiseksi.
5) Kuten edustaja Rydman toteaa, myllyn lähdettyä käyntiin on hyvin vaikeaa tehdä tai sanoa mitään tilanteen korjaamiseksi, oli totuus mikä hyvänsä. Koska väitetty teko kuohuttaa mieltä, päiden on pudottava.
Tämä on yksilötasolla ja inhimillisesti hyvin traagista. Yleisellä tasolla se on äärimmäisen masentavaa.
Keväällä 2017, perussuomalaisten puheenjohtajavaalin lähestyessä, sama toimittaja, joka on Rydmania koskevan artikkelin takana, soitteli läpi lapseni koulukavereiden vanhempia ja yritti johdattelevalla ja päällekäyvällä tyylillä saada vahvistusta erääseen minua koskevaan ja äärimmäisen leimaavaan väitteeseen. Valitettavasti en voi avata yksityiskohtia yhtään tämän enempää paljastamatta asioita, joita en voi paljastaa. Väitteen oli pannut pelkkää ilkeyttään liikkeelle yksi vanhempi, joka ei poliittisista syistä pitänyt minusta ja jonka lapsi oli ajautunut (ei-poliittisiin) kahnauksiin lapseni kanssa.
Onnekseni muut vanhemmat eivät lähteneet juttuun mukaan vaan jopa raportoivat minulle toimittajan painostavista yhteydenotoista. Ei olisi tarvittu kuin muutama ilkeä ihminen lisää, niin olisin päätynyt Hesarin reportaasiin ja olisin ollut guilty as charged.
Mitä tämä opetti minulle? Sen, että MIKÄÄN ei ole Hesarin toimittajille pyhää. MIKÄÄN rima ei ole liian matalalla. Jos rima lojuu maassa, Hesarin toimittaja kaivaa tunnelin sen ali. Opin myös, ettei ole sellaista pahaa, jota ihmiset eivät olisi valmiita toisilleen tekemään.
Seiskan toimittaja kertoo oudosta vedätyksestä: 2019 Wille Rydmanille yritettiin virittää median avulla ansa – ”Teema liittyi nuoreen naiseen. Minulle syötettiin valheellista tietoa”
Seiska-lehden toimittaja Panu Hörkkö kertoo myös 2019 sattuneesta tökeröstä vedätyksestä, jolla kansanedustaja Wille Rydman yritettiin saada ansaan. Teema liittyi nuoreen naiseen. Hörkkö kertoo myös, ettei lehdelle ole koskaan tarjottu vinkkejä Wille Rydmaniin liittyen. Hän pitää tätä omituksena, ottaen huomioon että Wille Rydmanin kyseenalaisen toiminnan kerrotaan jatkuneen vuosia.
Hörkkö kirjoittaa (katkelma):
”Saan paljon kyselyitä siitä, mitä tiedän Rydman-jutusta. Monet myös kysyvät pitääkö Rydmanin väite paikkaansa, ettei Seiska voinut julkaista niin epäuskottavaa juttua.
Voin kertoa mitä Rydman-jutusta tiedän. En tiedä paljoa, mutta se ainoa kerta jäi tökeryydessään hyvin mieleen, koska olen harvoin joutunut ammatissani vastaavien vedätysten kohteeksi.
Elettiin vuotta 2019, kun sain puhelun. Minulle syötettiin valheellista tietoa, jonka avulla Rydmanille yritettiin virittää ansa. Teema liittyi nuoreen naiseen.
Varmana pidän yhtä asiaa: yhteydenoton tarkoituksena oli taloudellisen hyödyn tavoittelun lisäksi saada vilpin avulla Rydmanin naama Seiskan lööppiin.
Tässä kaikki mitä tiedän Rydman-tapauksesta, mikä sinänsä on ihmeellistä. Jos Rydmanin toiminta on ollut laajaa ja se on jatkunut vuosia, niin on erikoista, ettei Seiskalle ole tullut siitä vinkkejä.
Rydmanin juttu ei minua kauheasti kiinnosta, mutta tietenkin kansanedustajan täytyy vastuunsa kantaa, jos on ahdistelija. Suosittelen tosin myös hakemaan perspektiiviä Rydmanin vastineesta, jonka hän on julkaissut nettisivuillaan.
Enemmän minua kiinnostaa Rydman-jutun kirjoittaneen Hesarin tähtitoimittaja Paavo Teittisen metodit hankkia mainetta ja kunniaa. Juuri nyt nimittäin tulee ovista ja ikkunoista dataa, jonka mukaan agendajournalismin hurmoksessa mennään mutkat suorina.”
Wille Rydman ja Vastuullisen median eettisyys – HS:n Samuli Suonpää ei ole uskottava toimittaja
Kirjoitin vuonna 2018 maailmanlaajuista huomiota saaneen raportin rikkaiden maiden muovin ”kierrätyksen” aiheuttamasta maailman merien ja kehitysmaiden täyttymisestä muoviroskalla. Kymmenen kuukautta raporttini julkaisemisen jälkeen YK:n ongelmajätteiden vientiä säätelevään Baselin sopimukseen tehtiin lisäys, jonka myötä rikkaat maat eivät saa enää viedä köyhiin maihin muoviroskaa tänä päivänä.
Lännen Media uutisoi näyttävästi asiallisen uutisen raportistani. Wille Rydmanin teilannut toimittaja Samuli Suonpää teki minusta Kirkko ja Kaupunki lehdessä blogissaan äärioikeistolaisen kiihkoilijan ja kertoi Lännen Median uutisoineen klassisen äärioikeistolaisen valeuutisen ja keskittyi teilaamaan minut Rydmanin lailla ihmisenä ja ajattelijana. Suonpää näyttää olevan WOKE-väen virallinen känselöijä.
Lännen Media pelästyi Samuli Suonpään blogista ja teki 180 asteen täyskäännöksen ja sitten uutisoi minusta aidon valeuutisen, jota hyväksikäyttämällä YLE:n johdolla kokonaisen viikon minua pilkattiin eri V-median toimijoiden toimesta. YLE:n ruotsinkielinen toimitus jatkoi vielä seuraavaan kevääseen saakka tätä kampanjaa. Olin Lännen Median mukaan levittänyt mukamas väärää tietoa Kiinan muoviroskapolitiikasta ja olin väittänyt, että vielä pitkin 2018 Kiina olisi mukamas tuonut muoviroskaa.
Olin UNEA-3 kokouksessa joulukuun alussa 2017 Nairobissa 15 metrin päässä Kiinan ympäristöministeristä, joka ilmoitti, että Kiina lopettaa ”kierrätys”muoviroskan tuonnin 1.1.2018. Olin siis ensimmäinen suomalainen, joka tiesi Kiinan tuontikiellosta.
Wille Rydmanin ajojahtia taustalla edistänyt Rydmanin entinen kihlattu Amanda Blick totesi Instagramissa, että Rydmanin teilanneilla ”toimittajilla on korkea ammattietiikka ja tarkka faktojen tsekkaus”.
En ole lukenut HS:n teilausartikkelia, mutta olen lukenut Wille Rydmanin vastineen. En voi välttyä ajatukselta, että HS:n juttu on tarkoituksellinen poliittinen tilaustyö, koska näyttö tuntuu huteralta ja kohteena on taas ”äärioikeistolainen” poliitikko/toimija.
Samuli Suonpää on useiksi vuosiksi ehdollisen vankeuteen ja liiketoimintakieltoon tuomittu talousrikollinen, joka rikokset tehdessään toimi pahamaineisen rikollisjärjestön kirjanpitäjänä. Tuomionsa jälkeen jälkeen hän heittäytyi hengelliseen elämän pariin toimien maallikkoaktiivina Ev Lut kirkossamme ja aloitti teologian opinnot.
Samuli Suonpää on täysverinen WOKE-MeToo-toimija, joka on hakenut julkisilla kannanotoillaan intersektionaalista suojaa julkisesti pukeutumalla naisten vaatteisiin. Hän on twiitannut:
”On tämäkin, perkele. Mies uskaltaa edes kerran, edes hetkeksi vetäistä mekon päälleen ja tästä on sitten saanut neljä vuotta kuunnella vittuilua persuilta ja muilta vatipäiltä. Naisten vaatteita pitää hävetä, jos on jotenkin häpeällistä olla nainen. Ei muuten. #misogynia”
Iäkkäiden työllisyysaste on Suomessa Pohjoismaiden alhaisin ja se johtuu miehistä – asiantuntijat kertovat, miten tästä noustaan
Vaikka 2000-luvulla 60–64-vuotiaiden työllisyysaste on kaksinkertaistunut ja noussut jo yli 50 prosentin, se on edelleen selvästi Pohjoismaiden matalin. MTV Uutiset kysyi asiantuntijoilta, miten Suomi pääsisi muiden Pohjoismaiden rinnalle ja sai lukuisia ehdotuksia.
– Osa-aikaisen työnteon alhaisempaa osuutta pidetään yleensä varsin merkittävänä syynä Suomen ja muiden pohjoismaiden välisiin työllisyysaste-eroihin, toteaa Mika Tuomaala työ- ja elinkeinoministeriöstä.
– Ruotsissa tehdään enemmän osa-aikatyötä, joka tuo työhön joustoa ja kenties myös jaksamista edistävää huokoisuutta, jos työ on kuormittavaa, toteaa myös Työterveyslaitoksen erikoistutkija Mervi Ruokolainen.
"Suomessa on todellakin alhaisempi työllisyysaste kuin muissa Pohjoismaissa"
Tuomaala huomauttaa, että ikääntyneet eivät ole ainoa ryhmä, joka jää Suomessa jälkeen verrokkimaista vaan ylipäätänsä.
– Suomessa on todellakin alhaisempi työllisyysaste kuin muissa Pohjoismaissa. Eurostatin tilastojen mukaan myös Virossa työllisyysaste on korkeampi kuin Suomessa. Tilanne on tämä sekä koko työllisyyden, että ikääntyneiden työllisyyden osalta, toteaa ministeriön neuvotteleva virkamies.
Mitä tilanteelle pitäisi tehdä?
– Tarvitaan lisää sellaista osaamista ja koulutusta, mille työmarkkinoilla on kysyntää. Niin sanotun eläkeputken poisto ja eläkeiän nostaminen ovat oletettavasti sellaisia toimenpiteitä, joiden myötä lähivuosina eläkkeelle jäämisen ikä kasvaa ja siten työllisyysaste vanhemmissa ikäluokissa nousee, toteaa KT:n pääekonomisti Juho Ruskoaho.
KOK: Jokaisen lajin asetettava säännöt transsukupuolisille urheilijoille: ”Hyväksymme sen, että kritiikkiä tulee”
Takavuosien tennistähti Martina Navrátilová ehti aiemmin tällä viikolla moittia KOK:ta johtajuuden puutteesta transsukupuolisten urheilijoiden oikeuksiin liittyen.
KANSAINVÄLINEN olympiakomitea (KOK) puolusti perjantaina kantaansa, jonka mukaan jokaisen kansainvälisen lajiliiton on asetettava omat sääntönsä transsukupuolisten urheilijoiden osallistumiselle, uutistoimisto Reuters kertoo.
Takavuosien tennistähti Martina Navrátilová ehti aiemmin tällä viikolla moittia KOK:ta johtajuuden puutteesta transsukupuolisten urheilijoiden oikeuksiin liittyen.
”Tämä on todella mielipiteitä jakava ja vaikea tilanne sekä erittäin hankala aihe, jossa meidän on tasapainoiltava oikeudenmukaisuuden ja osallisuuden välillä”, järjestön tiedottaja Mark Adams sanoi tiedotustilaisuudessa.
”Se on kuitenkin selvä, että jokaisen urheilulajin pitää tietää parhaiten, miten tarkastella näitä asioita.”
KOK linjasi jo viime vuonna, ettei se anna yhtenäistä suositusta osallistumisoikeuden määrittelyyn ja että vastuu kelpoisuusvaatimusten määrittelystä kuuluu lajille.
Järjestön mukaan kansainvälisten lajiliittojen on itse määriteltävä, milloin urheilija voi lajin luonne huomioiden saada suhteettoman edun.
”Hyväksymme sen, että kritiikkiä tulee: pelkään sen olevan väistämätöntä”, Adams sanoi.
TRANSURHEILIJOIDEN oikeudet nousivat esiin viime viikolla, kun Kansainvälinen uimaliitto (Fina) ilmoitti rajoittavansa transsukupuolisten urheilijoiden osallistumista naisten kilpailuihin.
Fina edellyttää, että transsukupuoliset urheilijat ovat saaneet sukupuolensa korjattua 12 ikävuoteen mennessä voidakseen osallistua naisten kilpailuihin. Se teki päätöksensä kuultuaan urheilun, lääke- ja oikeustieteen sekä ihmisoikeuksien asiantuntijoita.
Seksuaalivähemmistöjen oikeuksia puolustava Athlete Ally -järjestö sanoi Finan kriteerien olevan syrjiviä ja haitallisia. Transsukupuolinen pyöräilijä Veronica Ivy puolestaan kuvasi uinnin kattojärjestön menetelmiä epätieteelliseksi.
Kansainvälisen yleisurheiluliiton (WA) puheenjohtaja Sebastian Coe on puolestaan jo vihjaillut yleisurheilun voivan seurata Finan päätöstä.
Ida törmäsi ahdistavaan ilmiöön – moni kertoo äänittävänsä seksiä salaa raiskaussyytteen pelossa
Seksiääniä nauhoitetaan salaa perättömien raiskaussyytösten pelossa. Vaikka oman seksin äänittäminen ei ole rangaistavaa, äänite ei välttämättä käy todisteena oikeudessa.
Naistenoikeusaktivisti Ida Erämaa törmäsi sosiaalisessa mediassa ahdistavaan ilmiöön: seksiä äänitetään toiselta osapuolelta salaa raiskaussyytösten pelossa.
Erämaa tekee TikTokiin videoita naistenoikeus- ja feministiteemoista. Videoillaan Erämaa on käsitellyt muun muassa seksuaalirikoslain uudistusta ja suostumusta.
Videoiden alle kertyneet kommentit järkyttivät häntä. Muutamissa kommenteissa ihmiset kertoivat äänittävänsä seksiaktin toisen osapuolen tietämättä, jotta voisivat puolustautua, mikäli heitä jälkikäteen syytettäisiin raiskauksesta.
Vaikea todistaa
Helsingin poliisilaitoksen rikoskomisario Jutta Antikaisen mukaan kyse ei ole ilmiöstä.
Antikainen kertoo, että poliisin tiedossa on arviolta pari tapausta puolen vuoden sisään, liittyen käynnissä oleviin tutkintoihin. Tarkkaa lukua hän ei pysty sanomaan.
Seksuaalirikosepäily pohjautuu alkuvaiheessa usein asianomistajan subjektiiviseen käsitykseen rikoksesta ja sen tekijästä. Antikainen lisää seksuaalirikosten olevan vakavia ja yhteiskunnallisesti paheksuttuja rikoksia, jonka vuoksi poliisin tulee tehdä esitutkinta mahdollisimman perusteellisesti ja myös epäillyn oikeusturvaan liittyvät näkökohdat on korostetusti huomioitava.
– On fakta, että vapaaehtoisuuden puuttuminen on erittäin vaikea todistaa jälkikäteen.
Antikaisen mukaan suurimmassa osassa poliisille ilmoitetuissa aikuisiin kohdistuneissa raiskausrikoksissa ei ole kyse sukupuoliyhteyteen pakottamisesta väkivaltaa tai sen uhkaa käyttämällä, vastoin yleistä mielikuvaa. Tyypillisesti on riidatonta se, että sukupuoliyhteys on tapahtunut.
Asianosaisten näkemykset ovat ristiriitaisia sen osalta, onko seksuaalinen toiminta tapahtunut molempien tahdosta: omia tai toisen rajoja ei ole tunnistettu ennemmin kuin että niitä ollaan tietoisesti tai tahallaan rikottu.
– Lainsäädäntöuudistus on tulossa. On todella hyvä, että pyritään turvaamaan ihmisen oikeus omaan kehoonsa. Yhtä tärkeää olisi, että ihmisten ymmärrys suostumuksen ja seksuaalisen itsemääräämisoikeuden merkityksestä paranisi, Antikainen lisää.
– Toivottavasti se on kaikille selvää, kun laki muuttuu. Se, minkä joku tarkoittaa vapaaehtoisuuden puutteen keholliseksi ilmaisuksi, kuten passiiviseksi muuttuminen, voi toisen tulkinnan mukaan merkitäkin vapaaehtoisuuden käsillä olemista.
Vakava rikos
Rikosoikeuden professori Sakari Melander Helsingin yliopistolta kertoo, että toiselta osapuolelta salaa äänitetyn seksinauhan käytöstä todisteena tehtäisiin oikeudessa arvio tapauskohtaisesti.
– Raiskaus on vakava rikos. Tilanne näissä on yleensä sana sanaa vastaan, niin voi olla, että äänitys jollain tapaa vaikuttaisi, Melander kertoo.
Melanderin mukaan tuomioistuimessa pohdittaisiin äänitteen näyttöarvoa. Jos äänite kestää esimerkiksi kolme minuuttia, ja tuomioistuin arvioi aktin kestäneen kauemmin, äänitteen näyttöarvo olisi vähäinen.
– Suostumuksen voi peruuttaa kesken teon. Kolmen minuutin pätkän jälkeen on voinut tapahtua mitä tahansa, Melander lisää.
Vanhat lakipykälät
Salakuuntelulakiin on kirjattu, että on rangaistavaa kuunnella tai äänittää teknisellä laitteella yksityiselämästä aiheutuvaa muuta ääntä, jota ei ole tarkoitettu toisten tietoon.
Pykälä ei varsinaisesti kiellä seksiäänien nauhoittamista tilanteessa, jossa on itse ollut mukana. Pykälä on Melanderin mukaan kirjoitettu toisenlaisia tilanteita, kuten esimerkiksi naapureiden rakkauselämän äänitystä, ajatellen.
Ongelmatonta suostumuksetta tapahtuva äänittäminen ei ole. Kaiken seksuaaliseen kanssakäymiseen liittyvän toiminnan pitäisi perustua siihen, että kaikkeen annetaan suostumus.
Kommentti: Jos et tiedä, mitä suostumus tarkoittaa, sinun ei pitäisi harrastaa seksiä
Eevi KarvinenSeksuaalirikoslainsäädäntö uudistuu vuoden 2023 alussa. Se on nostanut esiin kyseenalaisen ilmiön, jota on vaikea ymmärtää, kirjoittaa Iltalehden toimittaja Eevi Karvinen.
Hyvä ystäväni soitti minulle puhelun: hänet oli raiskattu.
Saamastani soitosta ei ole pitkä aika, eikä se ikävä kyllä ole ainoa laatuaan. Vaikka kuinka toivoisin, en usko sen myöskään jäävän viimeiseksi.
Lähipiirissäni on aivan liikaa ihmisiä, joilla on vastaavanlaisia kivuliaita kokemuksia. On kuitenkin äärimmäisen tärkeää, että he ovat pystyneet niistä minulle uskoutumaan – vaikka se on vaikeaa.
Tutkin artikkelia varten kyseenalaista ilmiötä: seksiä äänitetään toisen osapuolen tietämättä perättömien raiskaussyytösten pelossa.
Yrittäessäni selvittää, miten laajasta käyttäytymismallista on kyse, ajauduin Ylilaudan anonyymille keskustelufoorumille. Hämmennyin valtavasti siellä käydystä katkerasta keskustelusta ja meuhkaamisesta.
Seksuaalirikoslainsäädännön uudistaminen tuntui herättävän monissa pelkoa, että suostumuksellisen seksin jälkeen postiluukusta pamahtaisi kirje poliisilta. Aivan kuin rikoksesta syyttäminen olisi arkipäiväistä hupia tai keino kostaa.
Salainen äänitys on toiminut ikään kuin varautumisena etukäteen valesyytöksiltä. Materiaali on mielletty todisteeksi mahdollisessa poliisitutkinnassa.
Olen itsekin törmännyt uutisiin, joissa raiskaussyytös on paljastunut perättömäksi. Uutiset saattavat luoda mielikuvan, että valesyytösten tehtailu olisi yleistä, vaikka juuri poikkeuksellisuutensa vuoksi niistä uutisoidaan.
Raiskauksen uutisarvo on vähäinen. Se ei ole yllättävää tai poikkeuksellista – valitettavasti.
Seksuaalirikoslainsäädäntöä uudistettiin helmikuussa.
Suostumus 2018 -kansalaisaloitteesta syntynyt lakiuudistus astuu voimaan ensi vuoden alussa. Jatkossa raiskauksen määrittelee suostumuksen puute – siis myös lakikirjoissa. Seksi ilman suostumusta on aina ollut raiskaus.
Suostumuksen voi ilmaista sanallisesti, käytöksellään tai muulla tavalla.
Miten, kirjallisenako?
Ei. Ajatuskin on absurdi. Mieli kun voi ja saa muuttua keskenkin seksin. Jos näin käy, hommat on keskeytettävä. Silloin ei kaiveta housuntaskusta rypistynyttä paperilappua saatesanoin ”mutku sä lupasit”.
Jos suostumus seksiin ja aidosti ilmaistu halukkuus hämmästyttävät, se herättää kysymyksen: millaisia aiemmat seksikokemuksesi ovat sitten olleet?
Jos et ymmärrä, mitä suostumus tarkoittaa, sinun ei kuuluisi harrastaa seksiä.
Lähipiirini ihmisten kertomat tarinat raiskauksista eivät noudata tiettyä kaavaa. Tekijöinä on ollut niin kumppaneita kuin ventovieraitakin. Parhaita ystäviä ja puolituttuja.
Ainoa asia, joka tapauksia on valitettavasti yhdistänyt on se, että rikosilmoitusta ei tehty.
Syitä siihen, miksi poliisille ei ilmoitettu, on ollut monia. Suurimpana vaikuttavana tekijänä todennäköisesti pelko.
Pelko siitä, etteivät viranomaiset ota uhrin kertomusta tosissaan, pelko tapahtuneen uudelleen läpikäymisestä tai tekijän kohtaamisesta. Pelko siitä, ettei kukaan usko.
Ihmisoikeusjärjestö Amnestyn mukaan 50 000 naista kokee seksuaalista väkivaltaa vuosittain, siis pelkästään Suomessa.
Yritin ymmärtää miehiä, jotka tuntuivat pelkäävän perättömiä raiskaussyytteitä. Aihetta käsittelevät kommentit ahdistivat ja niiden käsittäminen tuntui vaikealta.
Sen sijaan pelkoon, että omaa sanaa ei uskota, voin kyllä hyvinkin samaistua.
Ja niin voi 50 000 muutakin. Joka vuosi.
Keskisuomalaisen päätoimittajan kolumni moitti julkkisnaisten kesäisiä somekuvia – Anne Kukkohovilta suorat sanat: ”Älytöntä!”
Pekka Mervolan kolumni Keskisuomalaisessa kysyi, voiko naisten sosiaaliseen mediaan julkaisemat uimapukukuvat olla seksuaalista häirintää.
Jyväskylässä ilmestyvän Keskisuomalaisen vastaava päätoimittaja Pekka Mervola julkaisi 26. kesäkuuta kolumnin otsikolla Voiko somen juhannuskuva olla häirintää?
Mervola nostaa kirjoituksessaan keskiöön kolmen julkisuudesta tutun suomalaisnaisen sosiaaliseen mediaan julkaisemat kesäkuvat. Arvostelun kohteeksi joutuivat Anne Kukkohovi, Pauliina Laitinen ja Noora Karma.
Mervola kirjoittaa, kuinka yhteiskunnastamme on hävinnyt kauneuskilpailuiden ihannointi ja Iltalehden iltatytöt. Hän kertaa kuinka tasa-arvo-ajattelu on Suomessa niin hyvällä pohjalla, että uimapukukierrokset saavat ”useimmat meistä voimaan pahoin”.
– Siksi on vaivaannuttavaa törmätä somessa kuviin, jotka edustavat arvomaailmaa, jonka pitäisi olla jo kadonnut, hän kirjoittaa Keskisuomalaisessa.
Kirjoituksen kylkeen on nostettu kuvakaappaukset Laitisen, Karman ja Kukkohovin juhannusjulkaisuista, joissa naiset poseeraavat kameralle.
Kukkohovi kommentoi
Iltalehden tavoittama Pauliina Laitinen ei halunnut kommentoida asiaa, vaikka kirjoituksen olikin lukenut.
Anne Kukkohovi sen sijaan piti tapausta älyttömänä. Hän ei ole lukenut kirjoitusta, eikä myöskään aio.
– En halua pilata elämääni tällaisella negatiivisuudella, vaan keskityn positiivisiin asioihin.
Kukkohovi kertoo olevansa kyllästynyt Suomessa vallitseviin asenteisiin, jotka vaikuttavat yhteiskunnassa toimiviin rohkeampiin yksilöihin.
– Näytän välillä pojalleni noita juttuja ja sekin pyörittelee päätään, miten keski-ikäiset ihmiset voivat olla ikäviä toisilleen. Itse en tekisi koskaan toiselle mitään, päin vastoin. Kehuu vain minkä kerkeää. Se asenne on tympäännyttänyt mut niin, etten vaivaudu lukemaan mitään itseäni koskevaa.
Kirjoituksessa huomioitu kuva on Kukkohovin kotipihalta, jossa hän nautti kesästä Koko Suomi leipoo -kuvausten päättymisen jälkeen.
– Pitääpä ottaa toinen lisää, niin oikein ärsyttää. Älytöntä! Miksi en saa olla uimapuvussa omalla pihallani.
Hän korostaa vielä, että pyrkii opettamaan omaa lastaan tielle, jolla kaikki ihmiset hyväksytään sellaisenaan sukupuolesta, etnisyydestä tai seksuaalisuudestaan riippumatta.
– Tää rohkaisee mua ottamaan vaan toisen bikinikuvan, ihan vaan silkasta kannustuksesta kaikille ihanille naisille ja ihanille ihmisille, jotka haluavat olla juuri sitä mitä ovat.
Iltalehti ei tavoittanut Noora Karmaa kommentoimaan asiaa.
Artikkelia muokattu 27.6. kello 16:35: Otsikkoon tarkennettu, että kyseessä oli päätoimittajan kolumni.
Muunsukupuolisuus yllätti Ronja Stanleyn, 30, itsensäkin: ”En edes tajunnut olevani kaapissa”
Sosiaalisen median vaikuttaja Ronja Stanley on saanut kiitosta muunsukupuolisuutta käsittelevästä sisällöstään.
– Haluan saada ihmisille olon, etteivät he ole yksin.
Tähän kiteytyy Ronja Stanleyn, 30, vaikuttaminen. Stanley on koomikko, aktivisti ja New Ro -nimellä esiintyvä muusikko. Instagramin ja Tiktokin longlivenewro-nimimerkillä kulkevat tilit ovat keränneet kumpikin kymmeniätuhansia seuraajia.
Sosiaalisessa mediassa Stanley käsittelee tärkeitä aiheita huumorin avulla. Sisältöä tulee muun muassa mielenterveydestä, ADHD:sta ja sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöistä.
– Feminismi on monen asian ytimessä. Esimerkiksi homofobia ja transfobia kiteytyvät misogyniaan, että naiseus nähdään heikkoutena yhteiskunnassamme, Stanley pohtii sisältöään.
Väliin mahtuu yleistä itsetunnon kohottamista ja laulelmia kylpyhuoneen märällä lattialla kastuneista sukista. Stanley haluaa hauskuuttaa muita. Kanavansa hän on rakentanut omilla ehdoillaan, omalla tyylillään.
Ikäviä kommentteja
Kun tekee asioita omilla ehdoillaan isojen kysymysten äärellä, saa somessa väkisinkin vastaansa kärkästä asiakaspalautetta.
– Tiktok on pahin. Väitetään, että selitän asioista, joita on tapahtunut 1800-luvulla, mutta joita ei tapahdu enää. Tai jos videolla näytän, miltä tuntuu, kun joku vainoaa, joku jäbä kommentoi, kuinka itse tykkäisi sellaisesta. Itse pointti menee yli hilseen.
Monesti miehet myös ottavat henkilökohtaisena hyökkäyksenä sen, kun Stanley kertoo omista negatiivisista kokemuksistaan miesten kanssa. Stanleyn mukaan näin he herkästi paljastavat itsensä: jos he eivät olisi koskaan tehneet mitään väärin, heidän ei tarvitsisi puolustautua.
Koskaan Stanleyn ei ole onneksi oikeasti tarvinnut pelätä oman turvallisuutensa puolesta. Kerran hänellä tosin oli oma vainoajansa. Stalkkeri tuli keikoille, onki Stanleyn puhelinnumeron ja yritti murtautua tämän Facebook-tilille.
Sukupuolet ovat vahvasti läsnä Stanleyn puheessa. Miten Stanleyn asema eroaisi, jos hän tekisi samaa sisältöä kuin nyt, mutta olisi mies?
– Se on hyvä kysymys. Sisältö olisi silloin varmasti täysin erilaista. En olisi siinä tapauksessa kasvanut maailmassa, jossa misogynia on lapsuudesta lähtien ollut perusarkea, vaikuttaja pohtii.
Muunsukupuolinen
Mutta Stanley ei ole mies. Eikä liioin nainenkaan. Somealustojen tietokentässä lukee nonbinary, muunsukupuolinen. Hänen sukupuoli-identiteettinsä ei sovi olemassa oleviin lokeroihin.
– En myöskään koe olevani jossain miehen ja naisen välillä. Se on ihan oma juttunsa.
30-vuotias Stanley heräsi vasta hiljattain omaan sukupuoli-identiteettiinsä. Hän ymmärtääkin, että asia voi olla cis-sukupuolisille vaikea hahmottaa. Cis-sukupuolisuus tarkoittaa, että henkilön sukupuoli-identiteetti ja sukupuolen ilmaisu ovat hänelle syntymässä määritellyn sukupuolen ja siihen kulttuurissa yleensä liitettyjen odotusten mukaiset, määrittelee Seta.
– En edes tajunnut olevani kaapissa, Stanley muistelee.
Käännehetki oli pari vuotta sitten, kun ystävä kertoi olevansa muunsukupuolinen.
– Silloin tajusin, että noinkin voi tehdä. Ajattelin, että kivaa, mutta itse en ole tuollainen. Jonkinlainen prosessi siitä kuitenkin selkeästi alkoi.
Olympiakultamitalisti Caitlyn Jenner: Jos käyt läpi poikien murrosiän, sinun ei tulisi viedä mitaleita naisilta
Transnaisten kilpaileminen naisten sarjassa on ollut tunteita herättävä puheenaihe urheilupiireissä jo pitkään. Urheilussa ei ole yleispätevää sääntöä transsukupuolisten tai ei-binaaristen urheilijoiden osallistumiselle. Kansainvälinen olympiakomitea on linjannut, että kukin lajiliitto saa päättää omista säännöistään.
Kansainvälinen uimaliitto FINA päätti, että transnaiset eivät saa kilpailla naisten sarjoissa. Päätös koskee transnaisia, jotka ovat käyneet läpi poikien murrosiän. Samalla järjestö ilmoitti, että se aikoo kehittää transhenkilöille oman kilpailusarjan.
Päätöksen taustalla vaikutti vahvasti yhdysvaltalaisuimari Lia Thomas, joka alkoi kilpailla voitokkaasti naisten sarjassa. Sitä ennen hän oli kilpaillut miesten sarjassa vähäisellä menestyksellä.
Suomen uimaliitto kommentoi päätöstä Ylelle (28.6.) tasavertaisena ja reiluna. Kansainvälinen yleisurheiluliitto on samoilla linjoilla. Se haluaa suojella naisurheilua. Asiasta lausui Ylelle Kansainvälisen yleisurheiluliiton hallituksen jäsen Antti Pihlakoski.
Rugbyn kattojärjestö kielsi jo 2020
Uimaliittoa ennen transnaisten osallistumisen naisten sarjaan on kieltänyt kansainvälinen rugbyn kattojärjestö. Se linjasi 2020, että transnaisten osallistuminen epäreilua. Liiton mukaan transnaisten osallistuminen luo myös turvallisuusriskin naispelaajille.
Suomen uutiset haastatteli transasiasta entistä kilpauimaria ja naisuimareiden valmentajaa. Hänellä on pitkä kokemus naisten fysiikkavalmennuksesta.
– Jos asiaa miettii puhtaasti biologian ja fysiologian kautta, niin transnaiset saavat edun siitä, että ovat kehittyneet miehinä ja ovat mahdollisesti harjoitelleet miehinä.
Muistatko vielä DDR:n menestyksekkäät naisurheilijat?
Hän antaa esimerkin DDR:n ajoilta.
– Anabolisia steroideja käyttäneiden suorituskyky ei laske lähtötilanteeseen pitkänkään tauon jälkeen, kun aineen käyttö on lopetettu. Brigitte Berendonckin julkaisukirjassa (DDR Doping) on esimerkkejä kuulantyöntäjänaisista, jotka pääsivät doping-ohjelmaan, kun kuula lensi noin 16 metriä. Tämän jälkeen anabolisen steroidin Oral Turinabolin avulla kuula lensi reilusti yli 20 metriä. Suorituskyky ei laskenut pitkänkään tauon jälkeen, vaan pysyi yli 20 metrissä.
– Koska tilanne vaikuttaa fysiologisesti olevan juurikin näin, koen naisurheilijoiden oikeuden kannalta todella huonoksi tilanteen, jossa transnaiset kilpailevat naisten kanssa samassa sarjassa, nimettömänä pysyttelevä valmentaja sanoo.
Naisasialiitto ei halua kommentoida
Suomen Uutiset kääntyi vuodesta 1894 naisten oikeuksia ajaneen Naisasialiitto Unionin puoleen. Kysyimme, miten Naisaasialiitto Unioni tukee naisurheilijoita tässä vaikeassa asiassa. Naisurheilun asema on tunnetusti ollut aliarvostettua verrattuna miesurheiluun, eritoten taloudellisesta näkökulmasta.
Kysyimme myös, tulisiko transnaisten/transhenkilöiden kilpailla omassa sarjassaan.
Näin Naisasialiitto unioni vastasi viestintäosastonsa välityksellä:
– Juttelimme tästä aiheesta toimistolla ja tulimme siihen tulokseen, että asiaa olisi osuvampi kommentoimaan jokin urheiluun keskittynyt järjestö.
Seta ei ole tyytyväinen uimaliiton päätökseen
Valtioavusteisen Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskuksen Setan nuorisotyön vaikuttamisen asiantuntija Lotte Telakivi ei ollut lainkaan tyytyväinen uimaliiton päätökseen. Seta pyrkii vaikuttamaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asiaan.
– Päätös on selkeää syrjintää ja lisäksi riski ihmisoikeusloukkauksille. Tällainen kategorinen kielto ei ota huomioon yksilöllisiä eroja tai tilanteita. Erillisen luokan luominen transurheilijoille on jälleen osoitus siitä, että transnaisia ei pidetä naisina, Telakivi sanoo Ylen haastattelussa.
Noel, 28, on transmies, joka ei kannata Pridea
Noel vastustaa nyky-Priden tavoitteita ja painotuksia. Asiantuntijan mukaan kyse on ihmisoikeuksista.
Viikonloppuna kymmenet tuhannet ihmiset kerääntyivät Helsingin kaduille osallistuakseen Helsinki Priden kulkueeseen. Värikäs kulkue edustaa monille turvallista tilaa, jossa jokainen saa olla oma itsensä. Samalla se toimii yhdenvertaisuutta ja moninaisuutta edistävänä mielenilmauksena.
28-vuotias transmies Noel ei kuitenkaan halunnut osallistua kulkueeseen.
– Se edustaa sellaisia arvoja, jotka eivät minuun iske, Noel kertoo.
Turussa asuva, humanistisia tieteitä opiskeleva Noel kokee, ettei nykyinen Pride aidosti aja kaikkien seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien oikeuksia.
– Se edustaa lähinnä niitä ihmisiä, jotka ovat vihervasemmistoon tai intersektionaaliseen feminismiin kallellaan.
Noelin mukaan nykyinen Pride keskittyy myös turhan paljon transasioihin, eikä enää yhtä paljon seksuaalivähemmistöihin.
Sukupuolen itsemäärittely
Yksi keskeinen arvoristiriita Noelille on juridisen sukupuolen itsemäärittely.
– Minä transsukupuolisena en kannata juridisen sukupuolen itsemäärittelyä, enkä sitä, että alaikäiset sotketaan tähän, Noel sanoo.
Jälkimmäisellä hän viittaa ehdotukseen, jonka mukaan sukupuolen juridisen vahvistamisen tulisi olla mahdollista myös alaikäisille. Ikärajan madaltamista on perusteltu sillä, että se parantaisi monien transnuorten hyvinvointia ja vähentäisi syrjintää.
Noelin mielestä itsemäärittely hälventäisi juridisen sukupuolen merkitystä ja transsukupuolisuuden määritelmää, koska kuka tahansa voisi korjata sukupuolimerkinnän.
Tänään tv:ssä: Seksinukke vaimona – ”Rakastan häntä”
Davecat esiintyy dokumentissa peitenimellä aiheen arkaluontoisuuden vuoksi.
Amerikkalainen Davecat haluaa esiintyä Silikonisydän-lyhytdokumentissa peitenimellä, aliaksella, koska aihe on arkaluontoinen. Vuonna 2018 valmistunut Perjantai-dokkari kertoo hänen robottiseksuaalisuudestaan.
Davecat katsoo olleensa parisuhteessa heinäkuusta 2000 lähtien. Tuolloin hän hankki ensimmäisen seksinukkensa, Sidore Kuronekon, jota varten hän oli säästänyt 1,5 vuotta ja jota hän rakastaa. Sidore on Davecatin unelmien nainen – ja enemmänkin.
– Sidore on minun vaimoni, Davecat kertoo Jaro Asikaisen ohjauksessa.
Sidoren lisäksi saman katon alta löytyvät tätä nykyä myös Elena Vostrikova ja Miss Winter, joka on Elenan tyttöystävä. Davecat luottaa nukkeihin enemmän kuin eläviin naisiin. Hänelle on tärkeää, ettei häntä kohdella huonosti niin kuin joskus on käynyt.
– Synteettisiin naisiin on kerätty vain naisten parhaat puolet. He ovat varmasti uskollisia eikä minun ikinä tarvitse epäillä, että he ajaisivat vain omaa etuaan.
Davecat käyttää seuralaisistaan persoonapronominia, koska hän kokee nuket ihmisinä.
– Valitettavasti ihmiset eivät tunnu ymmärtävän, ettei nuken tarvitse olla vain seksinukke. Minä kohtelen heitä ihmisinä.
Kehittyneen, puhuvan robotin tavatessaan Davecat kertookin itsestään kuin vertaiselleen. Esille nousee muun muassa musiikkimaku. Robotti, Harmony nimeltään, saattaa jonakin päivänä muuttaa asumaan Davecatin, Sidoren, Elenan ja Miss Winterin luo.
– Vaimoni on nukke. Rakastan häntä, Davecat muun muassa juttelee Harmonylle Perjantai-dokkarissa.
Silikonisydän tänään TV1:llä kello 21.30 & Areenassa. Katso kaikki TV-ohjelmat ja lähetysajat Telkun TV-oppaasta.
Laulaja Macy Gray joutui transfobiakohun keskelle – J.K. Rowling lupautui ostamaan kaikki tähden levyt
Macy Grayn kommentit jakoivat mielipiteitä Twitter-käyttäjien keskuudessa.
Vuoden 1999 hitistään I Try tunnettu yhdysvaltalaislaulaja Macy Gray on joutunut kohun keskelle esitettyään transfobisia kommentteja Piers Morganin televisiohaastattelussa maanantaina, uutisoi viihdelehti Metro.
Kohun aiheutti tilanne, jossa juontaja Morgan väitti ihmisten olevan nykyisin liian pelokkaita kertoakseen, millainen nainen heidän mielestään on.
– Tiedän! Gray vastasi tähän.
Seuraavaksi Morgan esittikin juuri tuon kysymyksen Graylle ja pyysi häntä kertomaan naiskuvastaan.
– Sanoisin, että ihminen, jolla on tissit. Siitä pitää aloittaa. Ja vagina! Gray lausui.
Kommentit aiheuttivat myrskyn somessa. Osa Twitter-kansasta puolusti laulajaa, mutta pettyneiden joukossa oli myös tähden faneja.
– Olenko nainen pelkästään ruumiinosieni vuoksi? Siihenkö me rajoitumme? yksi raivostunut fani tivasi.
– Tämä on todella syvältä. Maailmassa tapahtuu kaikenlaista juuri nyt, ja Macy Gray päättää käyttää alustaansa puhutellakseen jo sorrettuja ihmisiä ja mitätöidäkseen heidät, toinen kirjoitti.
Niin ikään transfobisilla kommenteillaan viime vuosina kohuja aiheuttanut Harry Potter -kirjailija J.K. Rowling reagoi Grayn lausuntoihin välittömästi Twitterissä.
– Tämä tuntuu hyvältä päivältä varmistaa se, että olen ostanut Macy Grayn koko tuotantokatalogin, kirjailija tviittasi.
Rowling on julkaissut transfobisiksi luonnehdittuja twiittejään vuodesta 2020 lähtien, eikä hän ole perääntynyt kommenteistaan. Useat Harry Potter -elokuvasarjasta tunnetuiksi tulleista näyttelijöistä, kuten nimiroolia esittänyt Daniel Radcliffe, ovat julkisesti etääntyneet kirjailijasta transfobiakohun myötä.
Juttua muokattu 7.7. kello 8:22. Korjattu tieto, että Macy Gray on yhdysvaltalainen, ei britti.
Tähtipelaaja katosi mystisesti mestaruusjoukkueen kokoonpanosta – "Liian miehekäs keho"
Barbra Banda on hyllytetty. Syitä spekuloidaan.
SAMBIAN jalkapallon naisten maajoukkueen supertähti Barbra Banda ei ole pelannut lainkaan käynnissä olevassa Afrikan mestaruusturnauksessa.
Aftonbladet kertoi, että Afrikan jalkapalloliitto hyllytti pelaajan lääketieteellisistä syistä.
Mundo Deportivoa lainannut Aftonbladet kirjoitti, että tarkka syy olisi Bandan ”liian miehekäs keho”. Bandan testosteroniarvot ovat siis liian korkeat.
– En voi antaa todellista syytä. Parempi kysyä liitolta, Sambian valmentaja Bruce Mwape sanoi.
Sambia pelasi sunnuntaina avausottelussaan Kamerunia vastaan maalittoman tasapelin. Banda osoitti Twitterissä kannustusta joukkuetovereilleen, mutta ei kommentoinut poissaoloaan.
Banda ei pelannut keskiviikkonakaan, kun Sambia voitti Tunisian 1–0.
Pelaajan tilanne tuntuu hämmentävältä. Vielä viime vuonna olympiakisoissa Banda kelpasi kentälle. Hän teki Tokiossa kahdessa peräkkäisessä ottelussa hattutempun: Hollantia ja Kiinaa vastaan.
22-vuotias Banda on tehnyt myös Kiinan superliigassa väkevää jälkeä. Hänen on arvioitu siirtyvän seuraavaksi Real Madridiin.
NAISURHEILIJOIDEN testosteroniarvot ovat puhuttaneet ennenkin. Esimerkiksi huippujuoksija Caster Semenyan ura on kärsinyt korkeiden testosteroniarvojen takia.
Keskustan kansanedustaja Pridesta: Ilmapiiri on mennyt oudoksi
Pekka Aittakummun mukaan Prideen osallistumattomuutta ei pitäisi joutua selittelemään.
Keskustan oululainen kansanedustaja Pekka Aittakumpu kritisoi puolueen sisällä leimahtanutta Pride-keskustelua. Keskustan sisällä on erimielisyyksiä siitä, kuinka näkyvästi sen pitäisi osoittaa tukeaan Pride-tapahtumalle ja vähemmistöjen oikeuksille.
– Ilmapiiri on mennyt oudoksi. Media näyttää lietsovan tätä yhä kovemmin.
– Suomalaisen ei pitäisi olla kenellekään selitystä velkaa, jos ei osallistu prideen. Ihmisoikeudet eivät ole sidottu yhteen tapahtumaan tai liikkeeseen, Aittakumpu twiittasi.
Aittakumpu viittaa keskustan puoluesihteeri Riikka Pirkkalaisen lausuntoon Helsingin Sanomissa. Siinä Pirkkalainen sanoo, ettei tunnista väitettä, jonka mukaan puolue olisi vaiennut vähemmistöjen oikeuksista Pride-viikon aikana.
Pirkkalainen kertoo olleensa yllättynyt kritiikistä. Hänen mukaansa keskustan kannanottoja oli tänä vuonna näkyvillä jopa ”enemmän kuin pitkään aikaan”.
– Jo Pride-viikon alussa puheenjohtaja puheenjohtaja Annika Saarikko ja varapuheenjohtaja Riikka Pakarinen tekivät omat päivityksensä ja kannanottonsa Pride-viikon teemoista yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon puolesta. Itse olin Pride-kulkueessa mukana, ja tapahtuman ympärillä oli poikkeuksellisen laajaa puolueen maksamaa markkinointia, Pirkkalainen sanoo.
Aittakummun mukaan keskustan ei pidä osoittaa tukeaan Pridelle valtakunnallisesti. Hän kertoo kokevansa Priden ”lähinnä vasemmistolaiseksi ideologiaksi, jossa intersektionaalisen feminismin pohjalta arvotetaan ihmisiä ja vaaditaan esimerkiksi sukupuolten vaihdoksia mahdollisiksi nuorille”.
Kesäteatterinäytelmä nostatti rasismikohun – nyt puhuu näytelmän ohjaaja ensi-iltapäivänä
Pirttikosken kesäteatteri Iittalassa nostatti somekohun uudella näytelmällään Boomereita Woke-kulttuurin puristuksessa. MTV Uutiset kävi haastattelemassa kohunäytelmän ohjaajaa ensi-iltapäivänä.
Näytelmää on paheksuttu rasistiseksi erityisesti päähenkilön halventavan nimen, Amatullah Mamubatjahin takia. Sukunimi viittaa mamupatja-termiin, joka puolestaan tarkoittaa suomalaista naista, joka makaa maahanmuuttajan kanssa. Sitä käytetään erityisesti maahanmuuttovastaisessa ja rasistisessa kontekstissa.
– Siinä kävi minulla tällainen tahaton lipsahdus. Minä nettimaailmasta vähän katselin noita nimiä ja ajattelin, että tuossa on tuommoinen vähän ronskimmalla huumorilla, mutta en tarkastanut, mihin tarkoitukseen nimeä on käytetty, kertoo näytelmän käsikirjoittaja, ohjaaja Seppo Holttinen MTV Uutisille.
Päähenkilöiden nimet vaihtuivat kohun seurauksena sen julkistamisen jälkeen toukokuussa, muuten näytelmän sisältöön ei koskettu.
Holttinen keksi uudet nimet. Naisen nimeksi tuli Zamatullah Ölkumhölkum.
– Luulisi, ettei kukaan näistä löydä enää mitään kielteistä.
"En näe ristiriitaa"
Näytelmässä yksi päähenkilöistä on Suomessa syntynyt "zurkistanilaistaustainen" toimittaja ja woke-kulttuurin edustaja, joka muuttaa puolisonsa kanssa Hämeen Kurppasuon kylään, jossa paikallinen väestö on lähes kauttaaltaan eläkeikäisiä "boomereita".
Kritiikkiä esitys on saanut myös siitä, että näytelmän pääosan esittäjä on valkoihoinen nainen, vaikka hänen roolihahmonsa on Lähi-idästä. Ohjaaja ei kuitenkaan näe tässä mitään ristiriitaa.
– Täällä maaseudulla tämä huumori on vähän ronskimpaa, emme ole niin nirppanokkasia.
Ohjaaja kertoo myös käytännön syiden sanelleen näyttelijävalinnan.
– Olisin mä tietysti ottanut toisen näyttelijän, jos täällä maaseudulla olisi ollut joku rodullisesti erilainen, mutta kun ei ollut niin ei ollut.
Inspiraatiota tv-kiistasta
Ohjaaja kertoo saaneensa inspiraatiota näytelmäänsä viime vuoden lopulla esitetystä Marja Sannikan haastattelun herättämästä kohusta, jossa toimittaja Renaz Ebrahimi ja avaruustähtitieteen emeritusprofessori Esko Valtaoja ottivat yhteen cancel-kulttuurista. Sillä viitataan aktivismiin, jossa vääriä mielipiteitä esittävä ihminen eristetään.
– Minusta Renaz oli hyvin hyökkäävä siinä, jotenkin puolihysteerinen. Toisaalta surullisena katsoin sitä, toisaalta huvittuneena.
Holttinen kertoo, kuinka hän halusi tämän hahmon kesäteatterin lavallensa.
Ymmärtääkö Holttinen lainkaan Ebrahimin kokemaa turvattomuutta tilanteessa?
– No kyllä mä sen ymmärrän ihan täysin, mutta jotenkin takerruin siihen hänen käyttäytymiseensä siinä ohjelmassa.
Onko huumori tapa purkaa tällaisten ryhmien vastakkainasettelua?
– Kyllä mä koen, että huumoria saa käyttää missä vaan.
Kommentti: Kesäteatterin kohu kertoo jotain olennaista rasismista
Pirttikosken kesäteatterinäytelmän aiheuttama kohu opettaa jotain olennaista rasismista, kirjoittaa MTV Uutisten toimittaja Silja-Riikka Seppälä.
Ensi-iltansa juuri saaneen Boomereita woke-kulttuurin puristuksessa -näytelmän rasistiset nimet ja stereotypiat vahvistavat valtaväestön ennakkoluuloja vähemmistöjä kohtaan ja lisäävät rasismia. Se on selvä. Kesäteatterinäytelmän nimet ovat paitsi halventavia ja törkeitä, myös laiskoja.
Taiteen vapaudesta sen sijaan on puhuttu ennenkin.
Kansallisteatteri peruutti vuonna 2020 ensi-iltansa jouduttuaan kohun keskelle. Teatteri oli kiinnittänyt miesnäyttelijän transhenkilön rooliin. Siinäkin oli kyse vähemmistöjen esittämisestä.
Teatterissa usein nousee kysymys taiteen vapaudesta. Kuka sää näytellä mitäkin? Saako taiteen vapaus ohittaa syrjintää kokevan vähemmistön ihmisoikeudet?
Taiteen vapautta vai identiteettipolitiikkaa?
Taiteen politisointia on kritisoitu amerikkalaiseksi identiteettipolitiikaksi, jossa ei ole kyse enää rakentavasta keskustelusta yhteisöjen välillä, vaan arvoista osana identiteettiä. Kansallisteatterin kohussa kritisoitiin sitä, että transaktivistit vaativat roolin poistamista niin, että kansallinen instituutio peruuttaa ensi-iltansa. Tämän nähtiin heikentävän taideinstituutioiden valtaa.
Usein rasisminvastaisuus näyttäytyy rasismista ymmärtämättömälle identiteettikysymyksenä. Keskustelu on vaikeaselkoista, akateemisia käsitteitä vilisevää ja vain tietyille ihmisille suunnattua.
Maalla asuvat sukupolvet, joille sanan- ja ilmaisuvapaus on tärkeä arvo, menevät hämilleen. Eikö mitään saa enää sanoa? Edes huumorin nimissä?
Rasismin normalisoiminen tuottaa todellista kärsimystä
Ehkä kyse ei kuitenkaan ole oikeamielisyydestä, ideologiasta ja identiteetistä, vaan ihmisoikeuksista. Kun rasistinen puhe normalisoituu – edes vitsimielessä – loukkaa se niitä, joille rasismi tuottaa todellista kärsimystä.
Teatterissa roolihahmoon eläytyminen on yksi keino lisätä empatiaa ja ymmärtää erilaisuutta. Huumori on sekin keino lähestyä vaikeita asioita. Sitä tässäkin näytelmässä on yritetty.
Huumori on kuitenkin vaikea laji. Siinä pätee punching up- linja, jonka mukaan vitsin kohteen tulee aina olla samalla viivalla tai ylempänä kuin vitsin kertojan.
Näytelmässä kuitenkin valkoinen, länsimaalainen teatterintekijämies kertoo vitsejä ruskeasta naisesta. Vaivaa yrittää ymmärtää ruskeaa naista ei ole nähty. Ihmisoikeuskeskustelu on typistetty kysymykseksi keskustelukulttuurista, hysteriasta ja woke-kulttuurista.
Oikeasti kyse on huomattavasti vakavemmista aiheista. Sellaisista, jotka vaativat vielä paljon todellista työtä, ennen kuin niistä voi vitsailla.
Kesäteatterin rasismikohu opettaa kuitenkin jotain oleellista rasismista. Usein takana on tietämättömyys, laiskuuskin, ottaa selvää asioista ja oppia. Omien vanhanaikaisten asenteiden ja virheellisten käsitysten oikominen ei aina ole mukavaa puuhaa.
Elämme aikakaudessa, jossa vähemmistöt ottavat yhä enemmän tilaa. Meidän tulisi kuunnella ja oppia, mutta usein mieluummin turhaudumme, liioittelemme ja heitämme ranttaliksi. Woke-ajattelu on taistolaista oikeaoppisuutta, väännetään vitsiksi!
Niin kauan, kun emme edes yritä aidosti ymmärtää toisen kokemaa sortoa, emme voi heittää siitä vitsiä. Vasta ymmärryksen kautta syntyy kohtaaminen – parhaillaan myös näyttelijän ja katsojan välinen.
Näkökulma: Konservatiiveissa on tulevaisuus
Pyry VaismaaKukaan ei laahaa ajastaan perässä niin kauan kuin istuu korkeimmassa oikeudessa kumoamassa ennakkopäätöksiä, kirjoittaa Iltalehden toimittaja Pyry Vaismaa.
Yhdysvaltain korkein oikeus antoi katastrofaalisen aborttipäätöksensä kaksi viikkoa sitten. Tämän jälkeen on ympäri maailmaa suureen ääneen ihmetelty, miten on mahdollista, että vielä vuonna 2022 tehdään tällaista politiikkaa.
Mitä ihmeellistä siinä on, kysyn.
Tottahan toki vuonna 2022 tehdään juuri tällaista politiikkaa. Kyseessä on laaja-alaisen anti-gender-ilmiön, Donald Trumpin presidenttikauden, siihen kuuluneiden tuomarinimitysten sekä liberaalisiiven pitkäaikaisen, poleemisen sokeuden vääjäämätön seuraus.
Onkin outoa päivitellä humaanin politiikan puutetta korkeaan vuosilukuun vedoten. Miksi pelkkä numeroiden kilahtaminen ajanlaskun mittariin takaisi, että ihmisoikeudellinen sivistys kehittyisi aina vain paremmaksi? Kehityksen kelkalla kun voi ajaa myös metsään. Niin on tapahtunut historian eri vaiheissa ja niin näyttää Yhdysvaltojen johdolla tapahtuvan nytkin.
On arveltu, että korkeimman oikeuden päätös heijastuu myös Euroopan politiikkaan. Puolan ja Unkarin EU-duo on jo pidemmän aikaa ahkeroinut ihmisoikeuksien polkemisen saralla, ja pahempaa voi olla luvassa. Ikävä kyllä näyttää siltä, että monet takapajuisina pidetyt päätökset eivät edustakaan takapajuisuutta, vaan yhteiskunnallisen kehityksen kuuminta kärkeä.
Näin ollen onkin hölmöä olettaa, että äärikonservatiiviset antifeministit olisivat pelkkiä iltaruskoon haipuvia ja sen kanssa kilpaa helottavia punaniskoja. Päinvastoin, länsimainen konservatiivikenttä vaikuttaa hyvinkin elinvoimaiselta. Ilmeisenä esimerkkinä mainittakoon, että Jordan Petersonin kaltaiset, oikeistokonservatiiviset populistiajattelijat keräävät laajaa ihailua nimenomaan nuorilta, älykkäiltä ja koulutetuilta miehiltä.
Oikeastaan lienee paikallaan kysyä, voidaanko tällaisessa yhteydessä ylipäätään puhua konservatiivisuudesta. Tuolla sanalla kun pohjimmiltaan tarkoitetaan periaatteellista takakenoisuutta, halua pitäytyä vanhassa. Monet konservatiiveiksi osoitetut hahmot eivät kuitenkaan millään muodoin näytä edustavan vanhaa maailmaa (vaikka niin väittäisivätkin), vaan sitä vastoin antavat pelottavaa profetiaa tulevaisuudesta.
Esimerkiksi yllä mainittu, paluuta pressaksi petaava Donald Trump käsitetään mitä enemmissä määrin konservatiiviksi, vaikka on todellisuudessa modernin politiikan suurin reformisti. Mitä muuta voisi olla poliittisen perinteen karnevalisoiva, somessa öykkäröivä bisnesmies - mies pimeästä tulevaisuudesta.
Totta kai, sanalla ”konservatiivi” on monia eri sävyjä; sillä voidaan tarkoittaa niin älypuhelimesta kieltäytymistä kuin puhdasta arvokonservatiivisuuttakin.
Joka tapauksessa Trumpin ja Petersonin kaltaisten hahmojen sekä aborttivastaisten jenkkituomarien mielletään olevan kiinni menneessä ja ajastaan jäljessä. Tällaiset mielikuvat ruokkivat oman ajan puolesta tunnettua katteetonta ylpeyttä; ajatellaan, että tämä aika on kliffa ja kultivoitunut, mutta jotkut vain laahaavat siitä perässä. Kukaan ei kuitenkaan laahaa ajastaan perässä niin kauan kuin istuu korkeimmassa oikeudessa kumoamassa ennakkopäätöksiä.
Menneiden aikojen arrogantti aliarviointi on lyhytnäköistä puuhaa. Historia toistaa itseään ja synnyttää aikansa lapsia. Sikäli ihmisellä tulisi olla myös oikeus nurista ”ennen oli paremmin” ilman, että tulee automaattisesti ymmärretyksi tasa-arvon ja ihmisoikeuksien maahan polkijana.
Klassisen konservatiivinostalgian mukainen unelma ”vanhasta maailmasta” kuulostaa epärealistisuudessaan perin mukavalta idealta sen maailman rinnalla, jota kohti ollaan nyt menossa.
”Samaan virtaan ei voi astua kahdesti”, Herakleitos heitti jo pari tuhatta vuotta sitten. Vanha maailma ei tule takaisin. Jos emme pidä silmiä auki, tulevaisuus voi sen sijaan olla monin verroin ikävämpi.
(20) David Smerdon Twitterissä: "Banning prostitution in Sweden caused a 40%-60% increase in rape between 1999 and 2014. A surprisingly large causal effect. @FionaPattenMLC" / Twitter
Martina Aitolehden syntymäpäiväjuhlista nousi kohu – syytetään kulttuurisesta omimisesta
Martina Aitolehteä ja juhlaseuruetta syytetään sosiaalisessa mediassa kulttuurisesta omimisesta.
Hyvinvointivaikuttaja Martina Aitolehti täytti 16. heinäkuuta 40 vuotta ja viettää tällä hetkellä syntymäpäivään Ibizalla. Aitolehden kanssa Ibizalla juhlii muun muassa Sara Sieppi, Sabina Särkkä, Eevi Teittinen, Noora Fagerström, Suvi Pitkänen ja Mari Valosaari.
Aitolehti ja hänen ystävänsä ovat päivittäneet Ibizalta tiheään tahtiin kuvia ja videoita Instagramiin. Someseuraajien huomio kiinnittyi erityisesti lauantaina julkaistuihin videoihin, joissa Aitolehti ja osa seurueesta juhlii sulkapäähineet päässään.
– Tänään on burning man teema. Tytöt on järjestänyt mulle kaiken yllätyksenä, Aitolehti täsmensi somessaan.
Paheksuntaa
Sosiaalisessa mediassa lähti välittömästi kiivas keskustelu päähineistä, jotka miellettiin kulttuuriseksi omimiseksi. Kulttuurinen omiminen tarkoittaa sitä, kun valtaväestöön kuuluva henkilö ottaa elementtejä käyttöönsä valtakulttuurin sortamista kulttuureista.
Ainakin keskustelusovellus Jodelissa ja Redditissä syntyi keskustelua aiheesta.
– Luulin, että siitä Miss Helsinki -kohusta on opittu, mutta ei.
– Mä mietin, että heitä on siellä aika iso porukka. Eikö yhdelläkään käynyt mielessä sanoa, että ehkä voisi bilettää ilmankin näitä?
– Olin täällä omassa nurkassani ja kuvittelin, että nämä tällaiset jäi johonkin vuoteen 2009.
– En voi ymmärtää. Miten pusikossa jonkun on täytynyt olla, ettei vieläkään ymmärrä olla tekemättä noin. Oikeesti jopa mun 90-vuotias mummo tietää.
Kyseessä ei ole ensimmäinen kerta, kun Aitolehti saa kritiikkiä sulkapäähineistä. Vuonna 2017 Aitolehden luotsaama Miss Helsinki -kilpailu aiheutti kohua, kun missikandidaatit kuvattiin sulkapäähineet päässä.
Karolina vaihtoi tehdastyöt sokerideittailuun – ”Olen miehelle kuin somiste”
Maksullisten parisuhteiden määrä on kasvanut viimeisen kymmenen vuoden aikana.
Ruutu+-palveluun ilmestyi perjantaina uusi Sugar babies -dokumentti, jossa käsitellään sokerideittailua sitä harrastavien miesten ja naisten näkökulmasta.
Sokerideittailulla tarkoitetaan seurustelua tai deittailua, joka perustuu taloudelliseen sopimukseen.
– Sokerideittailu on parisuhde, joka perustuu rehellisyyteen odotusten suhteen. Odotukset kerrotaan heti alussa, jotta molemmat osapuolet pystyvät antamaan toiselle sen, mitä tämä tarvitsee, sokerideittailusivuston perustaja Kimberly De La Cruz kertoo.
Yksi dokumentissa tavattava sugar baby on kriminologian ja psykologian opiskelija Autumn. Hän kertoo sokerideittailleensa silloin tällöin viiden vuoden ajan.
– Sugar daddyn profiilissa on yleensä hänen omaisuutensa koko ja vuositulot, Autumn kertoo selaillessaan sokerideittailusivustoa.
Karolina työskentelee sugar babyna täysipäiväisesti. Hän kertoo työskennelleensä aiemmin kanatehtaalla. Karolina asuu Manchesterissa, mutta deittailee yleensä Lontoossa.
– Tavoitteeni on se, että sugar daddy rahoittaisi rintaleikkauksen ja rasvaimun. Aiemmin minulle on tehty brasilialainen pyllynkohotus. Ulkonäon ylläpitäminen on tärkeää. Olen miehelle kuin somiste, hän kertoo.
Andy kertoo dokumentissa halunneensa sugar babyn, koska tunsi olonsa yksinäiseksi. Hänen työntäyteiseen elämäntyyliinsä sopii se, että kun hänellä on aikaa, myös naisella on.
– Hyvää sokerideittailusivustossa on se, ettei ikää paheksuta, Andy sanoo.
Hän löysi viimeisen vuoden opiskelija Stephanysta itselleen sokerideittailukumppanin.
Seksi ei kuulu kaikkiin maksullisiin suhteisiin. Stephany pitää sitä kuitenkin tärkeänä.
– Mielestäni seksi kuuluu asiaan, joten minun on tunnettava vetoa miestä kohtaan, hän kertoo.
Sugar Babies -dokumentti katsottavissa Ruutu+-palvelussa.
Onlyfans-tähti Crista Jaatinen, 23, tienaa joka kuukausi viisinumeroisia summia pornolla – kipinä ammattiin syttyi jo nuorena
Crista Jaatinen on yksi Suomen kuuluisimpia Onlyfans-tekijöitä.
Crista Jaatinen, 23, on yksi Suomen tunnetuimmista Onlyfans-tähdistä. Belle Barbie -nimellä internetissä tunnettu Jaatinen tiesi jo nuorena haluavansa pornoalalle. Jaatinen kertoo Iltalehdelle olleensa yksi ensimmäisistä suomalaisista Onlyfans-tekijöistä.
Onlyfans-mahdollistaa alustana sekä kuvien että pornovideoiden julkaisemisen. Jaatinen tekee varsinaista sisältöä ainoastaan Onlyfansiin, mutta Pornhub-sivustolle hän julkaisee materiaalia mainostusta varten.
– Olen todella nuoresta asti ollut kiinnostunut siitä alasta. Muutenkin olen ollut sinut oman seksuaalisuuden kanssa ja tykkään näyttää paljasta pintaa. Siitä se sitten vaan lähti, Jaatinen kertoo Huippukiva.fi -kesäjuhlassa.
Jaatisen työhön kuuluu monenlaisen aikuisviihdesisällön tuottaminen. Hän kertoo palautteen sisällöstä olevan lähes poikkeuksetta hyvää.
– Ihan kaikkea. Lesbopornoa, soolopornoa, fetissejä, orgioita, heteroseksiä, kaikkea mahdollista.
Viisinumeroinen summa
Jaatinen ei ole koskaan halunnut kertoa julkisuuteen, kuinka paljon Onlyfans-tilaajia hänellä on. Myös tulot Jaatinen haluaa pitää omana tietonaan. Hänellä on Instagram-tilillään yli 26 000 seuraajaa.
– Tienaan minimissään viisi numeroisia summia pornolla. Olen tienannut jo aika pitkään niin paljon, hän paljastaa.
Jaatinen perusti alkuvuodesta osakeyhtiön, johon kuuluu yksi työntekijä. Hänen puolisonsa työskentelee yrityksessä tehden avustavia tehtäviä, kuten editointia, markkinointia ja muita juoksevia asioita.
Jaatinen kertoo lähipiirin suhtautuneen hänen ammattiinsa todella hyvin.
– Tämä ei tullut vanhemmille yllätyksenä, niin he sanoivat kun alalle lähdin. Ystävät totta kai on todella messissä, suurin osa ystävistä tekee itsekin pornoa. Puolison kanssa tehdään yhdessä paljon pornoa, Jaatinen kertoo.
Jaatisella ja hänen puolisollaan on pian vuosipäivä. Kihloihin he menivät vähän aika sitten ja häitä on tarkoitus juhlia ensi kesänä, mikäli haluttu juhlapaikka on vapaana. Vantaalla asuva pariskunta viettää paljon aikaa yhdessä käyden kuntosalilla, lenkkeilemässä sekä kiipeilemässä, joka on heille erittäin tärkeä harrastus.
– Tämä on vaikuttanut parisuhteeseen hyvin, ei ainakaan mitenkään negatiivisesti, Jaatisen puoliso toteaa.
Pariskunta pystyy erottamaan työ- ja vapaa-ajan toisistaan.
– Kuvaukset on niin eri asia kuin se oikea seksi. Kipinä on pysynyt välillämme yllä ja seksiä on paljon, Jaatinen kertoo.
Yksi tviitti teki Hanna Wassista maalitaulun – tältä tuntuu joutua ministerin kehumisesta somekohun silmään
Politiikan tutkija ja yleisen valtio-opin dosentti Hanna Wass joutui someryöpytyksen kohteeksi kehuttuaan ministeri Tytti Tuppuraista.
Yleisen valtio-opin dosentti ja politiikan tutkija Hanna Wass näki lauantaina Facebookissa Ulpu Iivarin kehuneen Facebook-päivityksessään omistusohjausministeri Tytti Tuppuraista.
Wass kuvailee itsekin ihailevansa Tuppuraisen taitoa omaksua monimutkaisia asioita nopeasti. Sen kummemmin asiaa ajattelematta, Wass päätti itsekin kommentoida päivitystä ja intoutui samalla kehumaan Tuppuraista.
Ministeri Tuppurainen näki Wassin kehun ja kommentoi päivitystä kiittävästi. Wass ilahtui ja päätti jakaa hänen ja ministerin viestienvaihdosta kuvakaappauksen Twitterissä.
Wass ei ajatellut tviittiä sen kummemmin. Hän kuvailee, etteivät hänen tviittinsä yleensä kerää juurikaan huomiota.
Toisin kävi. Wass laittoi puhelimensa sivuun ja vilkaisi sitä seuraavan kerran vasta sunnuntaina. Tviitti oli tässä vaiheessa kirvoittanut jo useita vastauksia ja jakoja.
Mahdollisuuksia työskennellä politiikan tutkijana kyseenalaistettiin
Wass kuvailee olevansa tyypillisesti hyvin varovainen tviittailija.
– Vasta sunnuntaina päivällä avasin Twitterin ja huomasin, että jotain kummallista on käynnissä.
Ensi häkeltymisen ja hätäännyksen jälkeen Wass yritti suhtautua asiaan kuten tutkija ja analysoida tapahtunutta järjellisesti. Hän luki kaikki kommentit, joita oli satoja.
– Jos nyt ajattelee maalittamisen logiikkaa, niin tunnin sisällä useampi eri henkilö oli tviitannut alkuperäisen tviittini omilla saatesanoillaan. Saatteet eivät olleet kovin mieltä ylentäviä.
Wass myöntää, ettei ajatellut asiaa loppuun ja hänen harkintansa petti. Hän ei tullut ajatelleeksi esimerkiksi viime aikoina paljon puhuttanutta Uniper-sotkua, jossa Tuppurainen on ollut paljon esillä.
Wassiia kommentoinneissa tviiteissä muun muassa kyseenalaistettiin sitä, voiko Wass enää toimia poltiikan kommentaattorina tai tutkijana, kun hän kerran on näin selvästi kallellaan tietyn puolueen suuntaan.
– Osoitti minulta huonoa harkintaa yhdistää oma politiikantutkijan statukseni kannanottoon, joka koettiin ideologisesti värittyneeksi.
Ensimmäinen reaktio tapahtuneeseen oli hätäännys ja häpeä. Suuri osa kommenteista kyseenalaisti Wassin riippumattomuuden politiikantutkijana. Wass koki aiheuttaneensa tviitillään häpeää koko tutkijayhteisölle ja työnantajalleen.
– Syötin suoraan lapaan oikeistopopulistisesti värittyneille kommentaattoreille.
Ilmiö eikä yksittäistapaus
Vastaavanlainen maalittaminen ei ole ainutlaatuista. Wass ei koe tapahtuneen olleen pelkästään kielteinen asia, sillä se antoi perspektiiviä ja kokemusta. Hän iloitsee siitä, että osaa jatkossa olla tukena muille, jotka joutuvat kokemaan saman.
– Moni poliitikko on sanonut, että tämä on arkipäivää ja asiassa on sukupuolittunut taso. Twitter on naiselle ja varsinkin naispoliitikolle melkein kamikaze-paikka.
Yliopisto hylkäsi gradun – syy: kritisoi intersektionaalista tutkimusotetta
Turun yliopiston Itä-Aasian tutkimuksen yksikkö hylkäsi opiskelijan pro gradu -lopputyön, koska opiskelija ei uhkauksista huolimatta poistanut valmiista maisterivaiheen opinnäytetyöstään 45-sivuista osiota, jossa tarkasteltiin kriittisesti intersektionaalisen tutkimusajattelun perusteita.
Gradun aiheena oli intersektionaalinen feminismi ja sen vaikutukset japanilaiseen seksuaaliväkivaltakeskusteluun. Työssä käsiteltiin muun muassa transihmisten tai sellaisiksi tekeytyneiden miesten tekemiä raiskauksia naisten vankiloissa.
Virallinen peruste gradun hylkäämiseen oli puutteet tutkimustyöltä vaadittavan objektiivisuuden kannalta. Opiskelija oli työssään, ”Breaking the Silence: Current discussion on sexual violence in Japan and in the West in connection with intersectional feminism”, analysoinut kriittisesti intersektionaalisen tutkimusotteen objektiivisuutta. Kirjoituksessa käytiin myös kattavasti läpi intersektionaalisuuden aatehistoriaa ja kytköstä postmoderniin filosofiaan.
Gradun hylkääminen on Suomen yliopistoissa äärimmäisen harvinaista. Opiskelijat saavat gradun kirjoittamiseen ohjausta, ja heillä on tyypillisesti 5–10 vuoden kokemus tieteenalansa tutkimusmenetelmistä.
Lopulta yliopisto joutui ulkopuolisiakin asiantuntija-arvioita kuultuaan taipumaan ja hyväksyi gradun alimmalla mahdollisella arvosanalla.
Intersektionaalinen tutkimus on aiemminkin herättänyt huomiota Suomen yliopistoissa. Sukupuolentutkimuksen laitoksilla on muun muassa käytetty pedofiliaan yllyttävää materiaalia peruskurssikirjana ja yritetty kohentaa tulehtunutta työskentelyilmapiiriä noitasuolarituaalilla.
Lähde: Agricola – Suomen humanistiverkko
Oletko kuullut vabbingista? Pimpin tuoksua töpötellään nyt iholle kuin parfyymia – tästä on kyse
Tiktok on tunnettu trendeistään. Erilaiset reseptit, kappaleet ja meikkivinkit lähtevät leviämään sovelluksessa kulovalkean tavoin – tätä trendiä kukaan tuskin osasi kuitenkaan odottaa.
Kansainvälisessä mediassa kuhistaan nyt varsin kummallisesta uudesta trendistä, vabbingista. Sitä kokeilleet ovat vakuuttuneita pimpin tuoksun vetovoimasta.
Vabbing, eli vaginal dabbing tarkoittaa nimensä mukaisesti sitä, että nainen käyttää sormensa ensin vaginassaan ja tämän jälkeen töpöttelee sormiin tarttunutta nestettä hajuveden tavoin korvan taa ja ranteisiin.
Aiheesta ovat uutisoineet muun muassa The Independent, The Indian Express ja The Huffington Post.
Omintakeisen hajuveden käyttötarkoituksena on vetää puoleensa eri sukupuolen edustajia. Vabbingin toimivuuteen luottavat kertovat syyn olevan seksihaluja lisäävissä feromoneissa, jotka houkuttelevat parittelemaan.
Tutkimustietoa vabbingista ei ole, vaan tieto sen toimivuudesta perustuu täysin trendiin mukaan lähteneiden omiin kokemuksiin. Tutkijat eivät ole päässeet yhteisymmärrykseen myöskään ihmisferomonien olemassaolosta ja niiden vaikutuksista.
Feromonien on kerrottu erittyvän kainaloissa ja genitaalialueilla sijaitsevista apokriittisistä hikirauhasista.
Suomessa feromoneista väitellyt evoluutiobiologian dosentti, tohtori Markus J. Rantala on tähdentänyt sekä aistittavissa olevien hajujen että feromonisignaalien tärkeyttä parinvalinnassa.
Asiantuntijalta tyhjentävä vastaus
Tiktokissa Vabbingperfume-hashtagilla merkittyjä videoita on katsottu jo yli 13 miljoonaa kertaa.
Esimerkiksi Tiktok-käyttäjä @Jewileah on jakanut aktiivisesti kokemuksiaan vabbingista:
”En tiedä kenen täytyy kuulla tämä, mutta vabbing todella toimii! Minulle tarjottiin altaalla kaksi ilmaista drinkkiä ja mies tuli vielä takaisin ja antoi minulle tämän”, Jewileah kertoo esitellen saamaansa lahjalaatikkoa 3,9 miljoonaa katselukertaa keränneellä videollaan.
”Olin miehen kanssa ensitreffeillä eikä hän pystynyt pitämään käsiään erossa minusta –– tavallaan ymmärrän, sillä tein sinä iltana kokeilun –– käytin pimppinesteitäni hajuvetenä”, kertoo puolestaan käyttäjä @paleasmoon videollaan.
Tiktok-kansa ei kuitenkaan ole lainkaan yksimielinen vabbingista. Joukkoon mahtuu myös lukuisia trendistä kauhistuneita käyttäjiä, joiden mielestä omien emätinnesteiden töpöttely vartalolle on vain ja ainoastaan iljettävää.
Buzzfeed haastatteli aiheesta Yalen yliopiston lääketieteen tohtori Mary Jane Minkiniä. Kysyttäessä, onko vabbingissa mitään perää, oli Minkinin vastaus melko tyhjentävä:
– Who knows, ken tietää!
Suomalaisilta käyttäjiltä ei tunnistetta selaamalla löytynyt Tiktokista vabbing-aiheisia videoita – ainakaan vielä.
Kirjaväite: Sanna Marin on toimittajien lemmikki – ”Hieman kylmäävää lukijan näkökulmasta”
Katleena Kortesuo: ”Sanna Marin oli pitkään median lemmikki, ja on monelle toimittajalle sitä yhä.”
Viestintäasiantuntija ja tietokirjailija Katleena Kortesuo sanoo tiistaina ilmestyneessä Journalismin kuolema -uutuuskirjassaan, että kun poliitikko on karismaattinen ja sympaattinen, toimittajasta tulee vallan vahtikoiran sijaan vallan sylikoira.
Pääministeri Sanna Marinin (sd) tapauksessa toimittajien kritiikittömyys tihkuu Kortesuon mukaan ”kiusallisella tavalla läpi.”
– Sanna Marin oli pitkään median lemmikki, ja on monelle toimittajalle sitä yhä. Marin on nuori kaunis nainen, joka pääsi Time-lehden kanteen ja jota ylistettiin läpi lehdistön. Tämä oli joskus hieman kylmäävää lukijan näkökulmasta, Kortesuo kirjoittaa.
Marin-fanitus alkoi jo ennen pääministeriyttä
Kortesuo on kaivanut väitteensä tueksi joukon esimerkkejä. Hän muistuttaa, että Marinin fanitus alkoi jo ennen kuin hänestä tuli pääministeri.
– Eräs toimittaja hehkutti Ylen Jälkiviisaissa tammikuussa 2019 ennen eduskuntavaaleja: ”Miettikää, miten ihana tilanne olisi, jos meillä olisi Li Andersson, Maria Ohisalo ja Sanna Marin puoluejohtajina. Tämä on niinku tulevaisuus. – – Tältä näyttää tulevaisuus”, Kortesuo kirjoittaa.
– Tämä toimittajan kuvaama visio sittemmin toteutui, mutta en ole aivan varma, onko toimittajan roolissa hyvä kuvata tätä kehusanalla ”ihana”. Kyseessä ei enää ole neutraali arvio, vaan pikemminkin toimittajan omaan puoluetaustaan viittaava toivekuva, Kortesuo jatkaa.
Samalla pitää Kortesuon mukaan muistaa, ettei kyse ole yhden toimittajan yhdestä mielipiteestä, vaan kyse on rakenteesta.
– Siitä että toimittajan on täysin OK sanoa poliittisia haavekuviaan ääneen Ylen keskusteluohjelmassa, Kortesuo selventää.
”Hiustyylin muutosten nähtiin edustavan jotain poliittista viestiä”
Kortesuon mukaan jopa Marinin hiustyylin muutosten nähtiin edustavan jotain poliittista viestiä. Hän siteeraa tässä kohtaa Ilta-Sanomia, joka teki Marinista laajan haastattelun viime syyskuussa (IS 24.9. 2021).
Eräässä jutun kuvassa oli kuvateksti, jossa kirjoitettiin seuraavasti: ”Pääministeri Sanna Marin vaihtoi hiustyyliä polkkamalliin. Sekin tuntuu omalta osaltaan vahvistavan Marinin viestiä siitä, että Suomi on pitkän ja raskaan koronataistelun jälkeen siirtymässä uuteen normaaliin aikaan.”
Samassa IS:n haastattelussa Marinilla oli kansalle vapaudenviesti.
– Korona on kuulemma pian selätetty, ja ”nyt saa mennä, kokea ja tehdä”. Kaikki asiantuntijat eivät kuitenkaan olleet Marinin ja THL:n kanssa samaa mieltä, ja epäselväksi jäi, miksi Marin ja THL kannattivat juuri tiettyä näkemystä, kun vastakkaisiakin tilastoja oli, Kortesuo kirjoittaa.
Pian vapaudenjulistuksen jälkeen Suomeen saapui omikron-muunnos, joka vei väkeä sairaalaan enemmän kuin aiemmat virusmuunnokset.
– Rajoitukset palasivat ja tartuntamäärät kasvoivat. Voi siis pohtia, kuinka harkittu Marinin viesti oli ja olisiko toimittajien pitänyt huomata kyseenalaistaa Marinin valistumatonta kehotusta. Vähintäänkin uutinen olisi kaivannut kriittistä kainalojuttua, jossa olisi haastateltu eri mieltä olevaa asiantuntijaa, Kortesuo sanoo.
”Minut leimattiin naisvihaajaksi”
Kortesuon mukaan ajanjakso maaliskuusta 2020 syksyyn 2021 jää mieleen aikakautena, jolloin vahtikoira kierähti kiltisti selälleen ja jäi odottamaan rapsutuksia.
Hänen mukaansa pääministerin kritisointia vaikeuttavat Marinin aggressiiviset fanit, jotka torjuvat kaiken kritiikin, vaikka se tulisi asiallisilta mediataloilta.
– Marinin ei tarvitse edes maalittaa kriitikkojaan, sillä fanilauma käy oma-aloitteisesti ja tunteenomaisesti kaiken kritiikin kimppuun, Kortesuo kirjoittaa.
Turun yliopistossa harvinainen tilanne: Opiskelijan gradu hylättiin
Intersektionaalista feminismiä käsitellyt gradu hylättiin ”objektiivisuuden puutteen” takia. Tapausta seuranneen tutkijan mukaan kyse oli sensuurista.
TURUN yliopistossa tehtiin tänä keväänä harvinainen päätös hylätä maisteriopiskelijan pro gradu -tutkielma eli ylemmän korkeakoulututkinnon lopputyö.
Hylkäyksen syyksi esitettiin puutteet työn objektiivisuudessa, mutta maisteriopiskelijan valitusketjua seuranneen Helsingin yliopiston tutkijan mukaan tapauksessa on kyse opiskelijan taivuttelusta itsesensuuriin.
Tapaukseen liittyvässä tutkimuksessa Turun yliopiston Itä-Aasian tutkimuksen naisopiskelija käsitteli intersektionaalisen feminismin vaikutusta japanilaiseen seksirikollisuuskeskusteluun.
TAPAHTUMASTA kirjoitti julkisesti alun perin Suomen humanistiverkko Agricolaan tietokirjailija ja historiantutkija Ari Helo. Helo on aatehistorian ja Pohjois-Amerikan tutkimuksen dosentti Helsingin yliopistosta. Hän päätyi avustamaan kyseisen gradun kirjoittanutta opiskelijaa tämän lopputyön viimeistelyssä ja sen hylkäyspäätöstä koskevan valituksen laatimisessa.
Opiskelija oli Heloon yhteydessä alkuvuodesta, kun pro gradu -tutkielman kirjoitus oli ”muuttumassa painajaiseksi”. Opiskelijan opinto-oikeus oli loppumassa kesällä ja hylkäys olisi estänyt maisteriksi valmistumisen.
Helo arvioi, että opiskelija otti häneen yhteyttä Helon oman tutkimusorientaation takia. Helon nykyinen tutkimusprojekti käsittelee ”intersektionaalisen ajattelun paradigmaattisia oletuksia”.
Hän korostaa, ettei hän ole viestinnän tai Aasian tutkimuksen asiantuntija. Siksi hän avusti opiskelijaa lähinnä vain työn viimeistelyssä ja muotoseikoissa.
HELO kertoo, ettei ole aiemmin 11 vuoden työuransa aikana yliopistolehtorina törmännyt ehdotukseen hylätä pro gradu -työtä. Helo on itse ollut mukana ohjaamassa useita kymmeniä kanditöitä ja graduja sekä arvostellut yli 20 pro gradu -tutkielmaa.
– Gradun kirjoittajalle on aina tarjolla ohjausta koko sen valmistamisen ajan. Tämä jo sinällään estää hylättävien gradujen jättämisen pääsääntönä, Helo korostaa.
Gradun hylkääminen suomalaisessa yliopistossa on todella harvinaista.
Hylkääminen on erityisen ankara toimenpide sen vuoksi, että opiskelija ei voi työn palauttamisen jälkeen enää parannella työtä eikä myöskään kirjoittaa uutta työtä samasta aiheesta.
Helon mukaan opiskelijaa uhattiin jo ohjausvaiheessa lopputyön hylkäämisellä, mikäli hän ei poistaisi työstään noin 45 sivun pituista kriittistä analyysia intersektionaalisen tutkimusajattelun perusteista. Arvostelulausunnon mukaan kirjoittaja ei suhtaudu aiheeseen neutraalisti ja objektiivisesti, mikä lausunnon mukaan näkyisi monissa työn eri osa-alueissa.
Helo näkee, että opiskelijan graduohjaaja oli ehdoton tutkimusnäkökulmasta. Helo nosti omassa kirjoituksessaan esiin woke-politiikan:
– Ei gradu varsinaisesti mieltä ylentävää luettavaa woke-politiikan kannalta ollut. Siinä kerrottiin esimerkiksi transihmisten (tai sellaisiksi tekeytyneiden) tekemistä raiskauksista naisvankiloissa. On maailmalla tarinoita siitäkin, kuinka intersektionaaliseen feministijulkaisuun oli saatu läpi huijausartikkeli, johon oli napattu tekstiä suoraan Hitlerin Taisteluni-teoksesta vain vaihtamalla sana juutalainen mieheksi. Nämä esimerkit edustavat vain woke-kulttuurin lieveilmiöitä, mutta ilmeisesti sellaisistakaan ei ollut soveliasta intersektionaalisen tutkimuksen veteraaneja muistuttaa.
Helo sanoo, että gradunohjaajan mielestä opiskelijan kritiikki ei edustanut objektiivista, tieteellistä suhtautumista aiheeseen.
– Ohjaajan asenne oli täysin absurdi akateemisen keskustelun kannalta. Kyse oli nimenomaan siitä, mitä humanistisissa, pitkälti tulkinnallisissa tieteissä voidaan objektiivisena tietoväitteenä esittää, Helo kritisoi.
Suomessa asevelvollisia ovat vain miehet, eikä se ole tätä päivää
Yle kysyi toukokuussa kansanedustajilta, tulisiko asevelvollisuutta laajentaa koskemaan myös naisia. Tulokset eivät yllättäneet. Vastauksensa kyselyyn antoi 113 kansanedustajaa. Heistä 69 suhtautuu asiaan kielteisesti ja vain 30 myönteisesti.
SDP:n kansanedustajista kyselyyn vastasi 18 edustajaa, heistä 14 oli kielteisellä kannalla. Esimerkiksi vihreiden mutta myös keskustan ryhmässä enemmistö vastanneista oli naisten asepalveluksen puolella.
Maaseudun Tulevaisuuden huhtikuisessa kyselyssä suomalaisista vahvimmin naisten asevelvollisuuden kannalla olivat puolestaan vihreiden ja sosialidemokraattien äänestäjät. Koko kyselyssä lievä enemmistö (40,8 % – 37,5 %) kannatti naisten asepalvelusta.
Verrattuna valtioneuvoston alaisen maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan joulukuiseen kyselyyn muutos oli suuri, sillä tuolloin naisten asevelvollisuutta kutsuntajärjestelmän kautta kannatti vain 14 prosenttia suomalaisista.
Eversti Jukka Nurmi Pääesikunnasta kommentoi MT:n jutussa, että operatiivista tarvetta naisten asevelvollisuuteen ei ole. Riittävää reserviä kyetään pitämään yllä miesten asevelvollisuuden ja naisten vapaaehtoisten asepalveluksen avulla.
Aivan paikoillaan asiassa ei sentään olla. Vapaaehtoiseen asepalvelukseen hakevat naiset siirtyvät samoihin kutsuntoihin miesten kanssa ensimmäisillä alueilla vuonna 2024.
Jokainen Suomen kansalainen on perustuslain 127 §:n 1 momentin perusteella velvollinen osallistumaan isänmaan puolustukseen tai avustamaan sitä sen mukaan kuin laissa säädetään. Asevelvollisia ovat kuitenkin vain miehet.
ERI TAHOJEN erilaisia kyselyitä ei voi suoraan verrata toisiinsa. Näyttää joka tapauksessa siltä, että SDP:tä äänestävien joukossa naisten ja miesten yhtäläiseen asevelvollisuuteen suhtaudutaan myönteisemmin kuin puolueen kansanedustajien keskuudessa.
SDP:llä on vuodelta 2020 puoluekokouspäätös, joka ”velvoittaa puoluetta valmistelemaan laajan turvallisuuskäsitteen kannalta hyödyllisen kansalaispalveluksen kehitysehdotuksen sukupuolten tasa-arvoisen osallistumisen mahdollisuudet huomioiden”.
Laiskimpia argumentteja naisten asevelvollisuutta vastaan tai nykyjärjestelmän säilyttämisen puolesta ovat huomautukset naisten roolista synnyttäjinä ja äiteinä.
Valinta lapsen hankkimisesta on käytännössä lähes sataprosenttisesti vapaaehtoinen. Miehen asevelvollisuus taas on pakollinen joitakin poikkeuksia lukuunottamatta. Mies voi vaikuttaa vain palveluksen suorittamisen tapaan.
Väittelyissä vedotaan usein myös naisten lyhyempiin työuriin ja huonompaan palkkaan. Kyllä, yhteiskunnallisia ongelmia, joita on ratkottava edelleen määrätietoisin ottein. Ei, ei mikään syy puolustaa sukupuolten eriarvoisuutta.
VENÄJÄN KÄYNNISTÄMÄ sota Ukrainassa todistaa, että modernissakin maailmassa uhat voivat olla perinteisiä. Tämäkään ei ole syy puolustaa eriarvoisuutta lain edessä.
Valinta on pakko tehdä: jonkinlainen pakollinen palvelus kaikille, kutsuttakoon sitä vaikka kansalaispalvelukseksi, tai ei minkäänlaista palvelusta kenellekään.
Nykymaailmassa näyttää selvältä, ettei miesten yleisestä asevelvollisuudesta voida luopua eikä tulekaan, joten naisten on tultava mukaan. Mitä siitä seuraa ja miten se tehdään, on järjestelykysymys, vaikea mutta välttämätön.
Kolumni: Tissien vilauttelu Onlyfansissa ei tee sinusta rikasta, voimaantunutta naista
Sanna UkkolaMedian mukaan nakuilu Onlyfansissa on parasta sitten kuulentojen. Mutta voimaantuuko nainen twerkkaamalla yleisölle dildo takamuksessa, kysyy Iltalehden kolumnisti Sanna Ukkola.
ekeekö naiset enää muuta työtä kuin tuota?”, kysyy kaverini ja postaa Whatsappiin jutun, joka kertoo käytettyjä alushousujaan netissä myyvästä naisesta.
Kun viihdeuutisten otsikoita katsoo, niin kysymys on ihan hyvä.
Täällä Elina tilittää, että seksityö on kuin mikä tahansa muu työ, siellä neljän lapsen äiti kertoo tienaavansa Onlyfans-kuvillaan yli 300 000 euroa vuodessa, tuolla otsikko huutaa, kuinka eroottinen Twitch-tähti suorastaan kylpee rahassa.
Haastatteluissa naiset hehkuttavat, kuinka he rikkovat rajojaan, tuovat esille omaa naisellisuuttaan ja niin, voimaantuvat. He kertovat olevansa esikuvia muille naisille.
Jutut ovat lähes pelkästään kritiikitöntä ylistystä; niissä nuoret naiset elävät unelmaansa nakuilemalla kameralle.
Vilauta tissiä, niin sinustakin voi tulla miljonääri! Pyllistä, niin voit tienata tuplasti toimitusjohtajan palkan! Jätä tylsä päivätyösi ja levitä reidet! Työ on helppoa ja bonuksena ihailua ja irstaita äijiä.
Kynnys aloittamiseen on olematon: loggaa sisään, räppää känny päälle, riisuudu ja simsalabim, olet keskellä maapallon suurinta pornoluolaa.
Median estottoman hehkutuksen perusteella jokaisen pikkutytön unelma-ammatin kuuluisi olla Onlyfans-pornoilija eikä vaikkapa insinööri tai lääkäri.
Feministit ovat paheksuneet pornoa vuosikymmeniä, mutta seksipositiivisen vallankumouksen myötä myös he ovat alkaneet hehkuttaa Onlyfansia. Sitä markkinoidaan keinona murskata patriarkaatti ja siirtää pornoteollisuuden valtaa miehiltä naisille.
Mutta voimaantuuko nainen todella twerkkaamalla yleisölle dildo takamuksessa?
Samaan aikaan moni tunnettu suomalainen on alkanut tehtailla sisältöä Onlyfansiin. Ruutu+-palveluun ilmestyi runsas viikko sitten Onlyfans-dokumentti, jossa kymmeniätuhansia tienaavat nakutähdet ”elävät unelmaansa netissä”.
Onlyfans on alusta, jossa (pääasiassa) naiset tarjoavat (pääasiassa) seksuaalisia sisältöjä miehille. Miesten vähyys tuskin johtuu heidän kainoudestaan, vaan siitä, että maailmassa kovin harva viitsii maksaa maltaita kaluaan räplääville äijille. He lähettävät niitä ihan ilmaiseksi; niitä kutsutaan dickpiceiksi.
Media unohtaa usein kritiikittömässä ylistyksessään, että eroottisen sisällön tuottajan ura ei suinkaan ole pelkkää helpossa rahassa piehtarointia.
Todellisuudessa median esittelemät, rahassa kylpevät Onlyfans-menestyjät ovat äärimmäisen harvinaisia. Keskiverto sisällöntuottaja ansaitsee vain noin 180 dollaria kuussa (plus tipit), josta Onlyfans, megalomaaninen, digitaalinen sutenööri, kahmii viidenneksen itselleen.
Suuri osa käyttäjistä ei pääse Onlyfansin avulla minkäänlaisille tienesteille. Nuoret naiset tuuttaavat netin täyteen kuvamateriaalia, joka voi seurata heitä loppuelämän. Netistä sitä ei saa enää millään pois, ei edes Onlyfans-tilin poistamisella, sillä kuvia vuotaa muualle nettiin ja kuka tahansa seuraaja voi kopioida kuvat omalle koneelleen.
Onlyfansiin sisältöä tuottavat vastoin sääntöjä myös lapset ja nuoret, jotka jakavat seksuaalista materiaalia aikuisille miehille.
BBC:n selvityksen mukaan 16-vuotiaat kerskailevat, kuinka paljon rahaa tienaavat sivustolla, ja alaikäisten sisällöntuottajien joukossa on mielenterveysongelmien ja itsemurha-ajatusten kanssa painiskelevia nuoria sekä seksuaalisen hyväksikäytön uhreja.
Eräs 17-vuotias latasi sivustolle aluksi kuvia jaloistaan, mutta päätyi lopulta masturboimaan kameralle seksivälineillä.
Ihmiskauppaan erikoistunut ruotsalaispoliisi Simon Häggström onkin varoittanut, että Onlyfans toimii nuorten tyttöjen astinlautana prostituutioon, ja näiden naisten määrän onkin noussut radikaalisti.
Vasemmistolainen kulttuurisota esittää koko läntisen historian rasismin kauhukabinettina
Brittiläinen toimittaja-kirjailija Douglas Murray muistuttaa länsimaisen kulttuurin arvokkaista puolista.
Toukokuun 25. päivä 2020 läntinen maailma nyrjähti sijoiltaan. Minneapolisissa George Floyd -niminen mustaihoinen mies kuoli väkivaltaisen pidätyksen yhteydessä. Tuskin kukaan osasi vielä tuolloin ennakoida, kuinka mullistavia seuraamuksia tapauksella olisi.
Yliopistoissa aikansa kuplinut, niin sanottu kriittinen rotuteoria murtautui viimein akateemisten aitojen läpi ja valtasi suurkaupunkien kadut sekä Yhdysvalloissa että Euroopassa. Mielenosoittajien mukaan Floydin brutaali kuolema on vain jäävuoren huippu ja näennäistasa-arvoisen kiiltokuvapinnan alla raksuttaa kokonainen rakenteellisen rasismin koneisto, joka oli jälleen vaatinut uuden uhrinsa.
Black Lives Matter -protestien vanavedessä länsimaisuudesta ja erityisesti valkoihoisuudesta on tullut toistuvien hyökkäysten kohde. Varsinkin vasemmistolainen intelligentsia on halunnut esittää koko länsimaisen historian rasismin, kolonialismin, orjakaupan ja muukalaisvihamielisyyden kauhukabinettina.
Myrkkyä tihkuva Zeitgeist sai irvokkaan huipentumansa, kun Cambridgen intialaistaustainen professori Priyamvada Gopal twiittasi vajaa kuukausi Floydin kuoleman jälkeen: ”Valkoisten elämillä ei ole väliä.”
Mistä moinen viha valkoihoisia ihmisiä kohtaan? Eikö Euroopan historiassa todellakaan ole mitään hyvää, arvokasta ja säilyttämisen arvoista?
Yksi harvoista länsimaisten kulttuurin puolustajista on brittiläinen toimittaja-kirjailija Douglas Murray (s. 1979), joka nousi edellisellä The Madness of Crowds -teoksellaan (2019) maailmanmaineeseen. Hänen uusin, tänä keväänä ilmestynyt kirjansa The War on the West on vimmainen aikalaiskritiikki, joka pyrkii osoittamaan nykypäivän länsivastaisuuden silmittömyyden ja samalla puolustamaan eurooppalaisen humanismin perintöä.
Kuten kirjan nimi jo kertoo, Murran mukaan käynnissä on kulttuurisota länsimaisia arvomaailmaa, kulttuuria ja viime kädessä koko elämäntapaa vastaan. Hän vyöryttää luku toisensa perään teoreetikkoja, tutkijoita tai aktivisteja, jotka tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden nimissä ovat valmiita sytyttämään länsimaisen sivilisaation tuleen.
Alussa on luonnollisesti antirasismi. Murray huomauttaa kirjassaan, että nykymaailmassa Ibram X. Kendin ja Robin DiAngelon kaltaiset hahmot ovat tehneet näyttävän ja taloudellisesti kannattavan uran pelkästään syyttämällä valkoihoisia ihmisiä ”rakenteellisesta rasismista”. Mutta sen lisäksi, että käsite on itsessään epämääräinen, mikään tieteellinen tutkimus ei tue väitteitä sen olemassaolosta.
BLM-mellakoiden vanavedessä Iso-Britannian hallitus valtuutti tohtori Tony Sewellin johtaman komission tutkimaan rodullista eriarvoisuutta maassa. Ryhmä koostui kymmenestä oman alansa huippututkijasta, joista yksi oli valkoihoinen. Maaliskuussa 20221 Sewellin komissio julkaisi muhkean loppuraporttinsa, josta nousi välittömästä äläkkä.
Tutkijat eivät nimittäin löytäneet minkäänlaisia todisteita institutionaalisesta rasismista, vaan heidän mukaansa epätasa-arvoisuutta aiheuttavat rodun sijaan pikemminkin asuinpaikka, köyhyys ja kulttuuriset tekijät. Raportin mukaan myöskään nykypäivän Isossa-Britanniassa ei ole etnisiä vähemmistöjä, joille historiallinen rasismi yhä ”kummittelee”.
Tavalliset naiset kertovat, millaista pornoa he katsovat – asiantuntija: ”Vastaukset eivät yllätä”
Pornotutkijan mukaan heteroporno on usein seksististä ja miestä varten tehtyä. Tästä syystä moni nainen kokee, ettei porno ole häntä varten.
Me Naiset julkaisee uudelleen kiinnostavimpia juttujaan. Tämä on yksi niistä.
Porno, poke, jynkky.
Porno, eli seksuaaliseksi kiihokkeeksi tarkoitettu kuva- ja videomateriaali mielletään edelleen lähinnä miesten mielenkiinnonkohteeksi. Pornoa tutkinut mediatutkimuksen professori Susanna Paasonen on kuitenkin eri mieltä.
– Pornoa katsovat monenlaiset ihmiset sukupuolesta tai iästä riippumatta. On kuitenkin totta, että tilastojen mukaan miesten osuus pornosivustoilla on kaksinkertainen naisiin verrattuna.
Miehen ja naisen aivot reagoivat tutkimusten mukaan pornoon yhtä voimakkaasti. Miksi naiset siis katsovat pornoa miehiä vähemmän? Kysyimme asiaa Paasoselta ja tavallisilta naisilta, jotka kertoivat Me Naisille omasta suhteestaan pornoon.
Miestenlehtiä ja miesten nautintoa
”EN OLE KATSONUT pornoa koskaan, enkä oikeastaan edes tiedä miksi. En kai vain koe tarvetta sille.” Nainen, 30
”NAISENA EN koe, että pornoa tehdään minulle.” Nainen, 29
Susanna Paasosen mukaan kaikki eivät yksinkertaisesti katso pornoa sukupuolestaan riippumatta. Pornon historia voi kuitenkin olla yksi syy siihen, ettei osa naisista koe pornon olevan heitä varten.
– Ennen pornolehtiä kutsuttiin miestenlehdiksi, mikä välittää tietynlaista mielikuvaa siitä, kenelle tuote on suunnattu. Nimestään huolimatta pornolehtiä ovat kuitenkin aina lukeneet muutkin kuin miehet.
Paasosen mukaan mielikuvaa vahvistaa myös pornosivustojen etusivulla näkyvä tarjonta, joka usein korostaa nimenomaan miehen nautintoa. Sivustojen Top 10 -videoissa toistuvat muun muassa miehelle annettu suuseksi, penetroituminen ja miehen laukeaminen.
– Näissä videoissa nainen nähdään usein vain miehen nautinnon peilinä. Tällainen porno on tehty ensisijaisesti mieskatsojia varten, mutta toki muutkin voivat siitä nauttia.
”EN KATSO PORNOA juuri ollenkaan, sillä se saa minut lähinnä nolostumaan. Ehkä olen katsonut jotenkin vääränlaista jynkkyä.” Nainen, 46
Paasosen mukaan miehen nautintoon ja tarpeisiin keskittyvä asetelma on myös yksi syy siihen, että osa ihmistä näkee pornon naisia alistavana. Hänen mukaansa porno on kuitenkin kulttuurimme tuotetta, ei toisin päin.
– On totta, että heteroporno on usein seksististä, mutta se johtuu siitä, että meidän yhteiskuntamme on seksistinen.
Naiset haluavat nähdä naisen nauttivan
Paasonen kertoo, että naisille suunnattua pornoa on tehty jo 80-luvulta lähtien. Aluksi se oli lähinnä pehmeää parisuhdepornoa.
– Nykyään tiedetään, että naiset haluavat katsoa muutakin. Silti esimerkiksi Jenny+-ohjelmaa varten tehdyssä kyselytutkimuksessa selvisi, että moni suomalainen nainen kaipaisi edelleen juuri arkista parisuhdepornoa.
”OLISI KIVA löytää helposti sellaista tyttöystäväpornoa, jossa harrastetaan tavallista vaniljaseksiä.” Nainen, 36
Pornosivustojen jakaman datan mukaan naisia kiinnostaa erityisesti naisille annettava suuseksi, ryhmäseksi ja lesboseksi. Paasosen mukaan useita naisten suosimia pornogenrejä yhdistää se, että niissä nautintoa annetaan naiselle.
– On myös relevanttia kysyä, että mikä lasketaan pornoksi? Monia naisia kiinnostaa esimerkiksi Harlekiini- ja Fifty shades of grey -kirjat, jotka ovat hyvinkin seksuaalisia, vaikka niitä ei luokitella pornoksi.
Good article. loved it.
Dubai desert safari
quad biking in safari
6 emirates tour in a day
dubai city tour
Päätoimittajan näkökulma: Sanna Marin, olette pääministeri ja perheenäiti – miksi haluatte olla osa kapakoissa sekoilevaa ”jauhojengiä”?
Arvoisa rouva pääministeri, olette taas bilekohun keskiössä. Suomen kansalaisena, äänestäjänä, perheenisänä ja Suomen suosituimman viihdemedian päätoimittajana olen sangen huolissani ja hämilläni teistä, Sanna Marin. En kummastele sitä, että juhlitte kaverin asunnolla tai moralisoi sitä, etteikö vajaa nelikymppinen perheenäiti saisi vapaa-ajallaan kiskoa kuohujuomaa ja käydä festivaaleilla.
Mutta hämmästelen kyllä suuresti sitä, mitä päässänne liikkuu. Ja miksi arvostelukykynne on noinkin puutteellinen. Olette valtakunnan arvovaltaisin poliittinen päättäjä ja pyöritte sekalaisen, ”jauhojengiksi” kutsutun some- ja julkkisporukan kanssa Helsingin yössä, ryyppäätte julkisella paikalla yökerhossa ja herätätte sekavalla voinnillanne huomiota.
Kohua herättänyt somen biletysvideo on toissa viikonlopulta, jolloin Teillä oli bileputki päällä. Kotipippaloista lähdettiin kapakkaan sekoilemaan. Seiska paljastaa perjantaina ilmestyvässä lehdessä lisää skandaalitietoja juhlinnastanne.
Olette Suomen pääministeri. Onko mielestänne pääministerin arvovallan mukaista olla vahvassa humalassa kansan keskellä yökerhossa?
Millaista esimerkkiä näytätte suomalaisille? Olette korostaneet juoneenne vain ”mietoja, ei vahvoja”. Mietoja on vedetty sitten kaksin käsin, koska silminnäkijöiden mukaan humalanne oli kerrassaan tuhti. Jopa niin, että paikallaolleet järkyttyivät juhlakunnostanne.
Olette joutunut erikseen kommentoimaan huumeidenkäyttöä, ensimmäisenä Suomen pääministerinä. Totesitte medialle, että ”itse ette ole käyttänyt huumeita” kyseisissä kohujuhlissa. Vakuutitte myös, ettette nähnyt ”kenenkään muunkaan käyttävän sellaisia”. Entä tuon kohuillan ulkopuolella?
Miten suhtaudutte huumeisiin? Oletteko ikinä itse käyttänyt huumeita, pääministeri Marin? Oletteko koskaan ollut paikalla tilanteessa, jossa seurueessanne käytetään huumeita ja rikotaan lakia? Ovatko turvamiehenne joutuneet todistamaan tällaisia tilanteita? Miksi joudutte erikseen alleviivaamaan, että olette tehnyt ”laillisia asioita”?
”Jauhojengi”, johon ilmeisesti itsekin kuulutte, on bileporukka, johon kuuluu nuoria poppareita ja sometyyppejä. Mistä olette tämän nimen keksineet? Onko mielestänne hyväksyttävää, että perheenäitinä ja Suomen ykköspoliitikkona olette osa ”jauhojengiä”?
Mitä muuten mielessänne liikkui, kun kotibileissä kuvattiin kännykkävideoita? Miksi poseerasitte niin auliisti? Veikö viina arvostelukykynne, kun mieleenne ei juolahtanut, että nykypäivänä videot päätyvät somen kautta julki, ennemmin tai myöhemmin?
Arvoisa rouva pääministeri, kun te viime joulukuussa olitte edellisen kerran ison bilekohun keskellä, selvisitte anteeksipyynnöllä. Silloin korona-altistumisesta huolimatta kapakka kutsui ja virkaluurikin jäi kotiin. Myönsitte, ettette olleet toiminut ”parhaalla mahdollisella tavalla”.
Entäpä nyt? Sanna Marin, millaisen johtopäätöksen tästä kohusta vedätte? Nautitteko kansalaisten luottamusta? Aiotteko erota?
Jari Peltomäki
vastaava päätoimittaja
Seiska
Kommentti: Suomen pääministerin työkyky ei voi olla humalaisen bileporukan käsissä
Kun pääministeri Sanna Marinin (sd) kerrotaan juhlivan vain vapaa-ajallaan, koko keskustelu menee väärille urille, politiikan erikoistoimittaja Timo Haapala arvioi.
Loppuviikko on mennyt jälleen kerran pääministeri Sanna Marinin (sd) biletyskohuja seuratessa.
Vaikka toista sanotaan, eniten asia taitaa harmittaa demareita ja varsinkin Sdp:n eduskuntaryhmää.
Kuka muistaa, mitä Sdp esimerkiksi eilen Kuopiossa ryhmänsä kesäkokouksessa päätti?
Tai halusi tuoda esiin budjettiriihen alla?
Harva.
RYHMÄJOHTAJA Antti Lindtman (sd) sanoi torstaina, että Marinilla on Sdp:n eduskuntaryhmän täysi luottamus, mutta kankeasti tuen ilmaisu tuli.
Lopulta Lindtman jätti Marinin itsensä päätettäväksi, meneekö hän mm. Riikka Purran (ps) ja Mikko Kärnän (kesk) esittämiin huumetesteihin.
Sdp:n ryhmäjohtajan suusta oman demaripääministerin suuntaan esitetty lause on ennen kuulumaton, jos asiaa pysähtyy hetkeksikään miettimään.
On mielenkiintoiseksi mennyt keskustelu Suomen pääministerin ympärillä.
HUOMIO ON kiinnittynyt – ja kiinnittyy jatkossakin – Mariniin ja hänen esiintymiseensä, nyt myös työkuntoon yleisemmin.
Pääministerin työkunto ja tavoitettavuus ei voi olla joidenkin pintaliitävien bileporukoiden käsissä, miltä tilanne nyt vaikuttaa.
Ei varsinkaan tilanteessa, jossa Suomen suurvaltanaapuri käy veristä hyökkäyssotaa Ukrainan kanssa, Suomi on hakenut Natoon, ja Venäjältä odotetaan jos jonkinlaisia kostotoimia.
Nyt on käynyt ilmi sellainenkin kummallisuus, että pääministeri juhlii rankimmin juuri sellaiseen aikaan, kun valtioneuvoston lomatietojen mukaan pääministeri oli nimenomaisesti perunut lomansa eli 5.–7.8.
Valtioneuvoston sivuilta käy ilmi, että sijaista Marinilla ei ainakaan ollut.
Pääministerin tavoitettavuudesta ja työkyvystä voi jokainen vetää johtopäätöksensä kuvia katsomalla.
Miksi loma oli nimenomaisesti peruttu, jos juuri tuona aikana bilekenkä vipatti?
SAMAAN AIKAAN esillä oli vahvasti kesän kovin talouskatastrofi eli Uniper, jonka kupruja valtioenemmistöinen ja veronmaksajien rahoilla pelaava Fortum on jo kuitannut 8 miljardilla ja lasku paisuu.
Marin ei ole sanonut asiasta kesän aikana mitään.
Selitykset on jätetty omistajaohjausministeri Tytti Tuppuraiselle (sd). Saksan liittokansleri Olaf Scholz keskeytti Uniperin takia lomansa.
Valistunut lukija lähestyi tämän kirjoittajaa:
– Tässä on koko ajan väärä näkökulma. Ilmeisen tahallisesti keskustelu viedään siihen, mikä voi uhata pääministeriä, kun oikea kysymys on, mitä kaikkea pääministeri omalla toiminnallaan vaarantaa – tehtävänsä ja maansa kannalta.
Helsingin Sanomien perjantain pääkirjoitus tiivistää Marinin aseman osuvasti:
– Tällä menolla Marin on vain yhden kohuvideon päässä poliittisesta katastrofista.
SDP:LLÄ ON siis all-in (kaikki pelissä) Marinin nimissä eduskuntavaalien alla.
Tunnelma tovereiden keskuudessa ei ole paras mahdollinen, vaikka Sdp:n kannatus makaa hyvin pitkälti juuri suositun Marinin varassa.
Sdp:n piiripomotkin olivat pari viikkoa sitten kutsuttu koolle, pitkästä aikaa kasvokkain.
Siellä, kuten puoluehallituksen ja eduskuntaryhmänkin kokouksissa on pantu merkille, että Marin viihtyy ja näprää kännykkäänsä usein muissa maailmoissa. Instagram?
Marin on sanonut haluavansa ravistella pääministeri-instituutiota.
Marinin ja myös Sdp:n kannattaisi muistaa, että pääministereitä tulee vielä Marinin jälkeenkin.
Siksi pääministeri on nimenomaan instituutio, jonka uskottavuudesta kannattaa pitää huoli.
Pääministerin tehtävä ei ole mikään bilekenkä, jonka on suutaroitu vain yhteen jalkaan.
Fatim Diarra yhdisti Twitter-viestissä hallituksen päätökset, masturboinnin ja Lieksan – näin hän selittää
Tällä viikolla Twitterissä on herättänyt huomiota Helsingin kaupunginvaltuuston puheenjohtajan Fatim Diarran (vihr) tviitti. Nyt Diarra pahoittelee kirjoitustaan.
– Mun puolesta kaikki saa runkata aivan missä huvittaa, mutta ei hallituksen kuulu rahalla kannustaa ihmisiä runkkaamaan juuri Lieksassa.
Tämä Helsingin kaupunginvaltuuston puheenjohtajan, eduskuntavaaliehdokas Fatim Diarra (vihr) torstaina Twitterissä kirjoittama viesti on herättänyt huomiota loppuviikon aikana sosiaalisessa mediassa.
Railakasta kieltä sisältänyt vastaustviitti irtosi nopeasti alkuperäisestä asiayhteydestään ja lähti elämään omaa elämäänsä sosiaalisessa mediassa. Se on ehtinyt herättää myös tuohtumusta lieksalaisten puolesta.
Helsinkiläinen Diarra kirjoitti torstaina sapekkaan Twitter-ketjun hallituksen budjettiriihestä. Vaikka vihreät istuu hallituksessa, Diarra oli käärmeissään siitä, että itäisen Suomen tukipaketissa vastavalmistuneita houkutellaan muuttamaan pois pääkaupunkiseudulta keskustan kannatusalueille antamalla muuttajille opintolaina osin anteeksi.
Keskustelun tiimellyksessä Diarra vastasi erään Twitter-keskustelijan kysymykseen.
– Oisko se muuttaa Lieksaan peräkammariin runkkaamaan, Diarralta kysyttiin.
– Mun puolesta kaikki saa runkata aivan missä huvittaa, mutta ei hallituksen kuulu rahalla kannustaa ihmisiä runkkaamaan juuri Lieksassa, Diarra vastasi.
TWITTER-keskustelu Diarran kommentista eskaloitui perjantaina, kun Päivän Byrokraatti -tili teki siitä oman päivityksensä. Päivityksessä oli kuvayhdistelmä Diarran Lieksa-vastauksesta ja Diarran Twitter-päivityksestä helmikuulta 2020.
– Ehkä olen sitten konservatiivi, mutta kyllä nämä Helsingin kaupunginvaltuuston varapuheenjohtajan Lieksa-jutut vähän kulmia nostattavat, Päivän Byrokraatti twiittasi.
Juttu lähti leviämään kulovalkean tavoin, ja suuri joukko Twitter-keskustelijoita paheksui Diarraa ja loukkaantui Lieksan ja lieksalaisten puolesta.
SUNNUNTAINA Diarra pahoitteli Twitter-vastaustaan, kun IS kysyi häneltä kommenttia somekohusta.
– Ei varmasti kannattanut vastausta laittaa. Samaan aikaan ajattelen, että kaikilla on vastuu medialukutaidosta ja vastuu katsoa, onko twiitti irrotettu ketjusta ja miten asiat on laitettu, Diarra sanoo IS:lle.
– Toivon, että ihmiset lukisivat aina koko keskustelun, ja varsinkin, jos on vastaus johonkin kysymykseen. Pätee niin minuun kuin kaikkiin muihin ihmisiin: olisi hyvä katsoa, mistä on kysymys ennen kuin jaat ja kirjoitat mitään somessa, Diarra jatkoi.
Diarra sanoo ymmärtävänsä ihmisten loukkaantumisen.
– Totta kai ymmärrän sen. Toivon, että he lukevat koko ketjun ja sen, mihin siinä vastasin.
– Siellä Twitterissä on myös keskustelua siitä, miksi twiittini on irrotettu asiayhteydestä ja epäasiallisesti juttua levitetään, Diarra totesi.
PÄIVÄN Byrokraatti viittasi twiitissään Diarran helmikuussa 2020 tekemään somepäivitykseen. Diarra oli saanut miehiltä peniskuvia, laati tästä twiittiketjun ja mainitsi yhdessä twiitissään Lieksan ja onanoinnin.
Diarran mukaan peniskuvan lähettänyt mies oli Lieksasta.
– Seksuaalista ahdistelua se on, kun lähettää itsestään törkeitä kuvia ja on tosi loukkaavaa saada sellaisia kuvia – oli ne sitten helsinkiläisiltä tai lieksalaisilta.
– Haukuin silloin ihmisen, joka lähetti seksuaalista ahdistelua omalta tililtään, mistä näki hänen tietonsa. Hän oli Lieksasta, Diarra kertoi.
”Onko takapuoleni pääasia tässä kuvassa?” – huippu-urheilija järkyttyi kuvansa kommenteista
Taitouimari juhlisti arvokisamenestystään julkaisemalla sosiaalisessa mediassa näyttävän kuvan.
Taitouimari Linda Cerruti iloitsi sosiaalisessa mediassa menestyksellään lajin EM-kisoissa Roomassa elokuussa.
Ilo vaihtui järkytykseksi, kun Cerruti huomasi näyttävän kuvansa keräämät kommentit.
Alkuperäisessä kuvassa Cerruti poseeraa kahdeksan mitalinsa kanssa rannalla bikineissä ”ylösalaisin”. Pää ja kädet ottavat tukea maasta, mitalit roikkuvat jaloista
Cerrutin mukaan ”lajille tyypillistä näyttävyyttä” edustava kuva oli hänen tapansa juhlia hienosti sujuneita EM-kotikisoja.
Näyttävä kuva keräsi valtavasti somehuomiota. Yli sadan tuhannen tykkäyksen lisäksi lukuisat isot mediat tekivät siitä artikkelin.
Pari päivää myöhemmin Cerruti törmäsi yhteen tällaiseen julkaisuun. Hän kertoo järkyttyneensä valtavasti luettuaan ihmisten kommentteja hänestä ja hänen poseerauksestaan.
– Olen järkyttynyt. Minua kuvottavat sadat, ellei jopa tuhannet asiattomat, seksistiset ja vulgaarit kommentit, Cerruti purki tuntojaan seuraavassa Instagram-julkaisussaan.
– Ovatko takapuoleni ja jalkani todella niin monelle pääasia tässä kuvassa?
Cerruti oli erityisen pahoillaan nuorten naisseuraajiensa puolesta. Hän pitää järkyttävänä tapaa, jolla jotkut ihmiset naisia esineellistävät.
– Tämä heijastaa sitä maskuliinista yhteiskuntaa, joka on täysintoisenlainen missä haluan tulevat lapseni kasvattaa, Cerruti kirjoittaa.
Kumppanin etsinnässä uusi ilmiö: Tällaista naista nuoret miehet nyt hakevat sanoo deittailun konkari Anna Uusiheimala
Huumeiden käytön yleistyminen pääkaupunkiseudulla ja muissa isoissa kaupungissa alkaa näkyä kasvavana puheenaiheena myös kumppaninhaussa.
Vajaa kolmekymmentävuotias nainen sanoo, että hänellä on entistä vaikeampi löytää deittiseurakseen miestä, joka ei käytä huumeita.
Kolmikymppinen mies puolestaan kertoo, että hänen tyttöystävänsä ensimmäisiin kysymyksiin kuului: ethän vain käytä huumeita?
Onko median antama kuva huumeista siis väärä? Eivätkö nuoret aikuiset hyväksy niitä?
Kysyimme deittialalla kymmenen vuotta toimineelta Anna Uusiheimalalta, onko hän huomannut huumekysymyksen tulleen kumppaninhaun uudeksi kriteeriksi.
Uusiheimala sanoo, ettei ole suoranaisesti ilmiöön törmännyt, mutta ymmärtää, jos huumeet ovat monelle seurustelun este.
– Jos on huumekielteinen ihminen, on ymmärrettävää, ettei halua kumppaninkaan käyttävän huumeita. Asiahan on sama tupakoinnin kanssa. Tupakoitsematon ihminen laittaa usein kumppanin ehdoksi sen, ettei tämä tupakoi, Deittisirkus-yritystä pyörittävä Uusiheimala sanoo.
– Toisaalta on niinkin, että ihmisten on helpompi sanoa etsivänsä kumppania, joka ei käytä huumeita. Harvempihan uskaltaa sanoa, että käyttää itse ja toivoo kumppaninkin käyttävän.
Sen Uusiheimala vahvistaa, että seuranhaussa tietynlainen kunnollisuuden korostaminen on nousemassa esiin. Tämä näkyy esimerkiksi kristilliseen arvopohjaan nojaavan Valo-deittisovelluksen tulona.
– Valossa yhtenä käyttäjäryhmänä ovat miehet, jotka eivät itse ole uskonnollisia, mutta he etsivät kumppania sillä ajatuksella, että tämä on niin sanotusti kunnollinen. He siis mieltävät, että kunnollisuudella ja kristillisyydellä on yhteistä, Uusiheimala sanoo.
Uusiheimala pitää Valoa hyvänä palveluna. Hän korostaa, että deittimaailmassa kaikkein tärkeintä on luoda ihmisille mahdollisuuksia kohtaamiseen. Vain mahdollisuuksiin tarttumalla voi syntyä jotain pysyvää.
– Omissa pikadeittitapahtumissani näen, että varsin erilaisetkin ihmistyypit voivat löytää toisensa, kun vain kemiat kohtaavat. Toinen voi siis hyväksyä sen, että kumppani rukoilee tai pitää uskonnollisesta musiikista.
Uusiheimala on itsekin järjestänyt deittitapahtumia, joissa uskonnollisuus on vähintäänkin taustaoletuksena mukana.
– Marraskuussa järjestämme taas Paavalin seurakunnassa (Helsingissä) suositun Deittisirkus speed dating -tapahtuman, johon ilmoittaudutaan ennakkoon. Ihmiset tulevat sinne rennoin ja avoimin mielin ja kristilliset arvot ovat osa tapahtumaa jo ympäristönsä vuoksi. Negatiivisuutta tapahtumassa ei näe. Kirkkoherra Kari Kanala toimii suojelijana.
Kymmenisen vuotta sitten deittailussa kohistiin puumailmiöstä, jossa naiset hakevat itselleen nuorempaa mieskumppania.
Jonkinlaisesta arvojen muutoksesta kertoo, että tämä ilmiö on nyt vakiintumassa tavanomaiseksi osaksi kumppaninhakua.
Uusiheimala sanoo, että yhä useampi 40–60-vuotias nainen etsii kumppaniksi itseään nuorempaa miestä.
– He (naiset) ovat yleensä sellaisessa tilanteessa, etteivät halua elämäänsä rutiineja, joiden mukaan he ovat aiemmin eläneet, Uusiheimala muotoilee.
Uusiheimala järjestää monia deittitapahtumia. Vantaan Tulisuudelman Sinkkubileet vetää yleensä 1200–1 500 ihmistä. Äskettäin hän kohtautti 200 ihmistä sokkotreffeillä lennosta Espoon Iso Omena -kauppakeskuksessa.
Parhaillaan ovat menossa Turusta lähtevät Sinkkulaiva-risteilyt, joista kootaan ensi keväänä MTV3:lla esitettävä tv-sarja.
Vuosien varrella Uusiheimala on saanut todistaa monta onnellista tarinaa.
– Kerran eräs mies tarttui minua hihasta Pasilan juna-asemalla ja kertoi deittailun johtaneen avioliittoon.
Uusi pornosivusto ratkaisee ison ongelman – mutta herättää tiukkoja kysymyksiä
Tekoälyllä tuotetut alastonkuvat ovat jo todellisuutta. Yhden sivuston kokeilut teknologian kanssa herättävät lukuisia kysymyksiä etiikasta, TechCrunch kertoo.
VERKOSSA on avattu tekoälyyn perustuva alastonkuvasivusto. TechCrunchin mukaan Porn Pen tuottaa käyttäjän kriteereihin perustuvia kuvia, joiden henkilöt eivät ole oikeasti olemassa. Tageiksi voi asettaa esimerkiksi ”babe”, ”chubby” tai ”scandinavian” sekä halutun ympäristön ja kuvakulman, ja kone tuottaa sitten enemmän tai vähemmän halutun kuvan.
Kuvissa esiintyy outouksia, kuten kolmirintaisia tai kaksinapaisia naisia, mutta sivusto antaa esimakua siitä, mitä on luvassa.
Teknologian voidaan kuvitella vähentävän naisten hyväksikäyttöä ja joutumista esimerkiksi kostopornon uhriksi. Jos alastonkuvat ovat koneellisesti tehtyjä, ei ole vaaraa, että kuvassa näkyvää hahmoa olisi hyväksikäytetty tai vahingoitettu jollakin tavalla.
Toisaalta voidaan kysyä, millaisella materiaalilla tekoälyä on opetettu luomaan keinotekoisia kuvia. Tämän materiaalin joukossa saattaa olla varastettua tai väkivalloin tuotettua sisältöä. Sivustolla ei kerrota, mistä kuvien tuottamiseen käytetty materiaali on peräisin.
Tekoälytutkija Mike Cook arvioi TechCrunchille, että aineistossa saattaa olla kuvia ihmisistä, jotka eivät ole antaneet lupaa kuvien käyttämiseen tähän tarkoitukseen.
PALVELUN perustajaksi esittäytyvä henkilö on sanonut Y Combinatorin verkkofoorumissa poistaneensa tarkoituksella mahdollisuuden kirjoittaa vapaasti hakusanoja, jotta sivusto ei tuottaisi haitallisia kuvia.
On kuitenkin esitetty huoli, että tekoälyporno voi vinoutua esittämään pornoa, joka vahvistaa entisestään yhteiskunnan vallitsevia kauneusihanteita. Lisäksi esimerkiksi Porn Penissä kaikki kuvat esittävät vain naisia.
Muina vaaroina voidaan nähdä naiskuvan vääristyminen, jos kone esimerkiksi tuottaa pyynnöstä fyysisesti mahdottomia vartalonmuotoja ja viime kädessä rehellisten seksityöntekijöiden tulonmenetykset, jos ja kun teknologia yltää tarpeeksi uskottavalle tasolle.
Tekoälyn haitat pornossa ovat tulleet esille viime vuosina niin sanottujen deepfake-videoiden muodossa. Niissä jonkun oikean henkilön naama on asetettu koneellisesti pornovideossa esiintyvän henkilön naaman tilalle. Teknologiaa on käytetty muun muassa julkisuuden henkilöitä vastaan ja kostopornon tuottamiseen.
Wonderful article.
office furniture dubai
Disposable vape shop in Dubai
pod salt disposable
yuoto disposable
myle disposable
tugboat disposable
Suurin osa suosittujen lukioiden opiskelijoista on tyttöjä – professori: "Voi lisätä entisestään tyttöjen pahoinvointia"
Suurin osa suosittujen lukioiden opiskelijoista on tyttöjä. Isojen kaupunkien suosituimmissa lukiossa poikia on usein enää kolmannes tai sitäkin vähemmän.
Helsingin kuvataidelukion filosofian tunnilla puhutaan sukupuolesta ja sen moninaisuudesta. Mihin kaikkeen perinteiset sukupuoliroolit vaikuttavat?
Filosofiaa opettavan Hanna-Mari Vanhasen mukaan kuvataidelukio on tunnettu tasa-arvoisesta ilmapiiristä, jossa jokainen voi olla oma itsensä. Lukio onkin yksi Helsingin suosituimpia. Opiskelijat valitaan pääsykokeen ja peruskoulun päästötodistuksen perusteella.
Tällä hetkellä kuvataidelukion opiskelijoista peräti 90 prosenttia on tyttöjä. Myös muissa suosituissa lukioissa on selvästi enemmän tyttöjä kuin poikia.
Ylen rehtoreille tekemän kyselyn mukaan tyttöjen määrä korostuu erityisesti isompien kaupunkien keskustojen suosituissa lukioissa, joissa poikia on useimmiten vain noin kolmasosa opiskelijoista. Korkea keskiarvoraja karsii poikien määrää.
Suomen vaikeapääsyisimpiin lukioihin vaadittiin kevään yhteishaussa vähintään ysin keskiarvo. Alta näet, minkä verran niissä on poikia ja tyttöjä.
Helsingin Pohjois-Haagan yhteiskoulussa poikia on enemmän (43%) kuin useimmissa muissa suosituimmissa lukioissa. Rehtori Tuomas Rajan mukaan tämä johtuu urheilusta. Yhteiskoulun tiloissa toimii myös urheilulukio, jonka maine houkuttelee poikia hakemaan myös yleislukion puolelle.
Opetushallinnon tilastopalvelu Vipusen(siirryt toiseen palveluun) mukaan kaikista suomalaisista lukiolaista noin 59 prosenttia on tyttöjä (syksy 2021).
Juttuun haastatellut lukiolaiset itse pitivät jakoa tyttöihin ja poikiin vanhanaikaisena – ja ovat siinä oikeassa. Se ei kuvaa sukupuolien moninaisuutta. Tässä jutussa tytöistä ja pojista puhumalla on tarkoitus avata kuitenkin syitä siihen, miksi suurempi osa tytöistä hakeutuu lukioon kuin pojista.
Yhteiskunta on monella tapaa sukupuolittunut, mikä vaikuttaa sitten esimerkiksi siihen, mitä ihminen lähtee opiskelemaan.
Rehtori Tarja Aro-Kuuskosken mukaan esimerkiksi kuvataidelukion tyttöjen suurta osuutta muihin lukioihin verrattuna selittää se, että jotkin harrastukset ovat sukupuolittuneita.
– Harva poika harrastaa kuvataidetta, vaikka kuvataiteisiin kuuluu esimerkiksi digitaalinen taide tai multimedia, toteaa Aro-Kuuskoski.
Suomessa on sukupuolten mukaan voimakkaasti eriytyneet koulutusalat ja tätä kautta työmarkkinat. Jako miesten ja naisten töihin on säilynyt vuosikymmenten aikana ja jopa vahvistunut entisestään tietyillä aloilla.
Professori: lukioiden tyttövaltaisuus voi lisätä nuorten pahoinvointia
Akatemiaprofessori Katariina Salmela-Aron mukaan olisi tärkeä tunnistaa ja ymmärtää syitä, jotka johtavat lukioiden tyttövaltaisuuteen. Hänen mukaansa siitä voivat kärsiä sekä pojat että tytöt. Salmela-Aro on ollut mukana tekemässä laajaa tutkimusta, joka avaa osaltaan myös syitä tyttöjen ja poikien erilaisiin koulutusvalintoihin.
Juuri julkaistussa pitkittäistutkimuksessa seurattiin nuorten kouluhyvinvointia(siirryt toiseen palveluun). Siinä seurattiin 2 700 pääkaupunkiseudulla asuvaa 12–13-vuotiasta nuorta siihen asti, kun he täyttivät 19-vuotta.
Tutkimuksen mukaan peruskoulun loppu on pojille haastavaa aikaa. Tämä voi osaltaan selittää sitä, miksi pienempi osa pojista hakee lukioon. Sillä, miten nuori suhtautuu kouluun, on Salmela-Aron mukaan paljon vaikutusta koulutus- ja työelämäpolkuihin.
– Pojille tulee helpommin kyyninen ja negatiivinen suhtautuminen kouluun. Tämä laskee pojilla nelinkertaisesti koulutuksellisia tavoitteita ja lisää riskiä syrjäytyä.
Lukio on puolestaan tytöille haastavaa aikaa. Akatemiaprofessorin mukaan pahoinvoiville tytöille on tyypillistä suorituskeskeisyys, vertaillaan arvosanoja muiden kanssa.
Kansanedustaja arvosteluryöpyn kohteeksi ”valkoisten heteromiesten tasa-arvo-ongelmasta” – näin hän selittää
Keskustan kansanedustaja Hanna-Leena Mattila katsoo, että yhteiskunnassa tulee antaa paremmin ääntä keski-ikäisille, lihaa syöville ja autolla ajaville heteromiehille.
Keskustan kansanedustajan Hanna-Leena Mattilan torstainen puheenvuoro eduskunnassa on saanut osakseen arvosteluryöpyn.
– Kentältä kuuluu, että tasa-arvo kuuluu kaikille muille paitsi valkoisille, keski-ikäisille, lihaa syöville ja autolla ajaville heteromiehille. Suomen pitää olla tasa-arvoinen maa kaikille, keskustan virallisella Twitter-tilillä referoidaan Mattilan puheenvuoroa.
Mattila aloitti näillä sanoilla keskustan ryhmäpuheenvuoron valtioneuvoston tasa-arvopoliittisesta selonteosta. Hän toimii eduskunnan työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan jäsenä.
Useat kohderyhmään kuuluvat miehet ovat ihmetelleet, etteivät he ole kokeneet mitään tasa-arvo-ongelmia tai syrjintää.
– Valkoisena ja keski-ikäisenä heteromiehenä, joka syö lihaa ja ajaa autolla, en koe kohdallani ongelmia tai puutteita tasa-arvon suhteen, kirjoittaa esimerkiksi kirkkoherra Kari Kanala Twitterissä.
– En ole itse kuullut tällaisia puheita koskaan kentältä, ja varhaiskeski-ikäisenä, lihaa syövänä ja autolla ajavana heteromiehenä koen tasa-arvon toteutuvan yhteiskunnassa osaltani huomattavan hienosti. Monilla muilla on vaikeampaa, kirjoittaa kansanedustaja Mikko Kärnä (kesk).
Moni keskustelija, kuten Helsingin kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Fatim Diarra (vihr), on ihmetellyt, onko Mattila tosissaan vai onko kyseessä parodiatili.
– Ihanaa, että joku puolustaa meitä Suomen syrjityintä vähemmistöä. Me valkoiset keski-ikäiset miehet emme ole koskaan saaneet tässä yhteiskunnassa mitään! Paitsi kaiken. Tosin en taida kuulua vähemmistöön, koska en ole syönyt lihaa yli 20 vuoteen, Helsingin apulaispormestari Paavo Arhinmäki (vas) kuittailee.
Ulkopoliittisen instituutin johtava tutkija Charly Salonius-Pasternak on nostanut esille, että Mattilan retoriikka kuulostaa hämmentävän paljon siltä, miten Trump seuraajineen on yrittänyt kääntää rasismisyytökset päälaelleen väittämällä, että valkoiset ”normaalit” miehet ovat erityisen syrjittyjä Yhdysvalloissa.
– Toivottavasti kyseessä väärinymmärrys, tutkija kirjoittaa.
Näin Mattila selittää: ”Heitä on syyllistetty”
Mattila selventää Iltalehdelle, mitä hän tarkoitti nostollaan. Mattila kertoo, että esimerkiksi hänen oma aviomiehensä kuuluu väestöryhmään, joka kokee, ettei heidän äänensä pääse kuuluviin.
– Meidän täytyy antaa yhteiskunnassa ääni näillekin miehille, jotka syövät lihaa, ovat keski-ikäisiä, ajavat autolla ja ovat heteroja. Tämä väestöryhmä kokee jääneensä jalkoihin, kun tasa-arvoa ja näkyvyyttä on kaikille muille väkiryhmille annettu, Mattila näkee.
Mattila kertoo saaneensa puheenvuorostaan hyvää palautetta väestöryhmältä, johon hän viittasi.
– Keskustelu on ollut sen suuntaista, että heitä on syyllistetty siitä, että syö lihaa, ajaa autolla, edustaa rodultaan väärää väriä. On aika surullista, että tällainen laajuudeltaan aika merkittävä väestöryhmä kokee, että he ovat tässä tasa-arvokeskustelussa jääneet syrjään, kansanedustaja sanoo.
Puheenvuoronsa saamaan arvosteluun liittyen Mattila sanoo, ettei hän oleta puhuvansa sataprosenttisesti kyseisen viiteryhmän ihmisistä.
– He ovat oikeutettuja omaan mielipiteeseensä. Olen vain kertonut toisella tavalla ajattelevien, samaan väestöryhmään kuuluvien mielipiteen ääneen, Mattila sanoo.
Kansanedustajan mielestä keski-ikäiset valkoiset heteromiehet eivät ole enää valta-asemassa yhteiskunnassa.
– Tässä pointtina on, että ei silti ole oikein, että syyllistetään tätä väestöryhmää, että he ovat jossain vaiheessa olleet valtaa pitävässä ja hallitsevassa asemassa. Tunnistan 20 vuoden ajalta tällaisen trendin, kun tasa-arvoa on rummutettu, niin sitä on haettu pois kyseiseltä väestöryhmältä, Mattila näkee.
Eduskunta pui Suomen tasa-arvo-ongelmia – KD moittii selontekoa ”räikeän ideologiseksi”
Eduskunta keskusteli keskiviikkona hallituksen tasa-arvopoliittisesta selonteosta.
Kansanedustaja Pihla Keto-Huovisen (kok) mukaan naisiin kohdistuva seksuaalinen väkivalta on yksi suurimmista tasa-arvo-ongelmista Suomessa. Keto-Huovinen piti kokoomuksen ryhmäpuheenvuoron hallituksen tasa-arvopoliittisesta selonteosta käydyssä lähetekeskustelussa eduskunnassa keskiviikkona.
Hän vaatii väkivaltarikosten rangaistusten kiristämistä, uhrien suojelun vahvistamista ja turvakotipaikkojen määrän lisäämistä. Keto-Huovisen mukaan lähisuhdeväkivaltaa ei pitäisi koskaan sovitella.
–Naisten kokemassa väkivallassa tekijä on lähes aina nykyinen tai entinen kumppani, Keto-Huovinen sanoo.
KD tarttui abortteihin
Päivi Räsäsen (kd) mukaan selonteon hyvä tarkoitus peittyy räikeän ideologisesti värittyneen agendan alle. Räsäsen mukaan hyvät tavoitteet erkaantuvat siitä tosiasiasta, että on kaksi sukupuolta, jotka on myös kirjattu lakiin naisten ja miesten tasa-arvosta.
–Hallituksen linjaama käsitys sukupuolen moninaisuudesta ja tukeutuminen ajatukselle, että sukupuoli on yhtä kuin sosiaalinen kokemus, tekee naisten ja miesten välillä tehdyn tasa-arvotyön jopa turhaksi, kun sukupuolen käsitteen luonnollinen pohja otetaan pois.
Räsänen arvosteli myös abortin käsittelyä selonteossa. Hänen mukaansa abortissa ei ole kyse vain naisen oikeudesta omaan kehoonsa vaan myös oikeudesta kajota kuolettavasti lapsen kehoon.
Kristillisdemokraatitkin piti hyvänä, että selonteossa nostettiin esiin vakavat ongelmat kuten erityisesti naisten kokema lähisuhdeväkivalta ja seksuaalinen häirintä ja hyväksikäyttö.
Keskusta huolissaan pojista
Keskusta nosti huolen pojista, koska poikien keskinäiset erot oppimisessa ovat kasvaneet ja pojat kouluttautuvat vähemmän kuin tytöt.
–Poikien ja miesten riski kokea väkivaltaa, kärsiä päihdeongelmista ja kuolla naisia nuorempana on suurempi, sanoi keskustan ryhmäpuheenvuoron pitänyt Hanna-Leena Mattila.
Hän nosti myös huolen yksin asuvista ikääntyneistä naisista, jotka ovat yksinhuoltajien ja heikossa työmarkkina-asemassa olevien ohella suurimmassa köyhyysriskissä.
Vihreät kiitti translakia
Myös Bella Forsgrén (vihr) muistutti, että enemmistö yhteiskunnan syrjäytyneistä on nuoria miehiä.
–Suomessa sukupuolten erot lukutaidossa ovat OECD-maiden suurimmat. Siksi erityisesti poikien lukutaitoa on tuettava”, Forsgren sanoi.
Forsgren kehui hallituksen perhevapaauudistusta, joka vie hänen mielestään järjestelmää tasa-arvoisemmaksi.
– Uusi translaki on erittäin kaivattu uudistus ja onneksi se saapuu pian eduskunnan käsiteltäväksi.
Vasemmistoliitto puhui palkoista
Vasemmistoliiton mukaan tasa-arvoa on myös palkkatasa-arvo.
–Samasta ja samanarvoisesta työstä on saatava sama palkka. Tämä ei edelleenkään vuonna 2022 toteudu. Se ei voi myöskään toteutua, ellei meillä ole tietoa palkoista, Aino-Kaisa Pekonen sanoi.
Vasemmistoliiton mielestä hallituksen pitää jatkaa palkka-avoimuuden lisäämisen valmistelua.
–Oikeudenmukainen palkkaus on ennen kaikkea ihmisoikeuskysymys.
Keskustan Mattila eduskunnan tasa-arvokeskustelussa: Poikien ongelmiin enemmän huomiota
Poikien oppimisongelmiin pitää paneutua paremmin, katsoo keskustan eduskuntaryhmä.
KESKUSTANryhmäpuhuja Hanna-Leena Mattila nosti esiin eduskunnan keskustelussa hallituksen tasa-arvoselonteosta, että poikien keskinäiset erot oppimisessa ovat kasvaneet ja pojat kouluttautuvat vähemmän kuin tytöt. Poikien ja miesten riski kokea väkivaltaa, kärsiä päihdeongelmista ja kuolla naisia nuorempana on suurempi.
– Pelkkä puhe ongelmista ei riitä. Pitää saada aikaan ratkaisuja.
Mattila huomautti, että moni opettajanhuone on naisvaltainen.
– Olisi tärkeää, että kouluissa olisi myös miesopettajia, erilaisia aikuisen malleja. Opettajana tiedän, että samat opetusmenetelmät eivät toimi kaikilla oppilailla.
Mattilan mukaan moni oppilas hyötyisi esimerkiksi toiminnallisista menetelmistä. Monet pojat tarvitsevat myös nykyistä selkeämpiä raameja ja samalla joustavuutta pienemmissä asioissa.
MATTILA MUISTUTTI, että tasa-arvo on myös yhteiskunnan voimavarojen oikeudenmukaista jakamista sosiaalisesti ja alueellisesti. Sillä saralla on saatu myös tuloksia aikaan.
– Sote-uudistus vahvistaa palveluiden alueellista tasa-arvoa. Oppivelvollisuuden uudistaminen on jo nyt osoittanut parantavan erilaisista perheistä tulevien nuorten mahdollisuutta hakeutua lukio-opintoihin. Olemme korottaneet pienimpiä etuuksia ja tukeneet työllisyyden kasvua, hän muistutti.
Keskustan Kettunen: Tasa-arvo kuuluu myös "setämiehille"
Tasa-arvoa ei pitäisi nähdä vain sukupuolten välisenä ja eri vähemmistöjen oikeuksien toteutumisen kautta, katsoo keskustan kansanedustaja Tuomas Kettunen Suomenmaan blogissaan.
KESKUSTAEDUSTAJAN mielestä enemmän pitäisi puhua muun muassa sosiaalisen, alueellisen ja ylipäätään yhteiskunnallisen tasa-arvon toteutumisesta ja jokaisen suomalaisen oikeudesta palveluihin, työhön, turvalliseen arkeen ja hyvään elämään tasa-arvoisesti koko Suomessa.
Kettusen mukaan viime vuosina on tuntunut siltä, että tasa-arvo ja ihmisoikeudet kuuluvat kaikille muille, paitsi valkoisille, keski-ikäisille tai vanhemmille, lihaa syöville ja autolla ajaville heteromiehille.
– On korkea aika sanoa, että tasa-arvo kuuluu jokaiselle. Kaikille. Myös tavallisille, suomalaisille pojille ja miehille. ”Setämiehillekin”, kuten tietyt edistyksellisinä itseään pitävät piirit kanssaihmisiä nimittelevät.
KETTUSEN MIELESTÄkulttuurisotien juoksuhaudoista kannattaisi välillä nousta oikeaan elämään ja mennä rohkeasti omasta, samanmielisten kuplasta ulos.
– Silloin saattaa huomata, että tavallisille, itsestään ääntä pitämättömille ihmisille kautta maan sukupuolten välinen tasa-arvo ja vähemmistöjen oikeudet ovat sanomattakin selviä asioita. Irrottamaton osa oikeusvaltiota ja sivistysyhteiskuntaa.
Kettusen mukaan on kuitenkin totta, että sukupuolten välisen tasa-arvon ja vähemmistöjen oikeuksien toteutumisen kanssa riittää edelleen tehtävää myös Suomessa, joskin nämä asiat ovat maassamme vähintään kohtalaisella tolalla ja tuntuvasti paremmassa jamassa kuin monessa muussa maassa.
Internetissä elää katkerien incel-miesten joukko, jonka mielestä yhteiskunta on vienyt heiltä rakkauden – ”Seksi pitäisi saada peruspalveluiden piiriin”, sanoo Henkka - Kaupunki | HS.fi
Moni mies vaikenee, jos puoliso on väkivaltainen – Asiantuntija kuvailee, millainen on "äärimmäinen pelottelutaktiikka"
Joka kuudes mies on kohdannut lähisuhteessa fyysistä väkivaltaa tai sillä uhkailua.
Suomalainen mies ei pukahda, vaikka joutuisi puolisonsa väkivaltaisen käytöksen uhriksi. Apua ei haeta ajoissa ja etenkään lievistä tapauksista ei ilmoiteta eteenpäin.
– Ei haeta apua, ei tehdä rikosilmoitusta, eikä mennä turvakotiin. Ajatellaan, ettei miehen kertomana väkivaltaan uskota, kertoo Miessakit ry:n väkivaltatyöntekijä Jussi Pekkola.
Sama ongelma koskee laajasti myös naisia: väkivaltaisista suhteista ei lähdetä, eikä tilanteesta kerrota muille. Pekkola arvioi, että miesten kohdalla kyseessä on kuitenkin vielä vaietumpi asia.
Lähisuhdeväkivalta voi olla fyysistä tai henkistä. Fyysinen väkivalta on esimerkiksi lyömistä, tavaroilla heittämistä ja potkimista. Henkinen muun muassa mitätöintiä, alentamista tai kontrollointia.
– Puoliso saattaa nitistää itsenäiset harrastukset, kaverisuhteet ja sukulaissuhteet. Silloin on helpompi hallita.
Tänä vuonna julkaistavan Tilastokeskuksen tutkimuksen mukaan joka kuudes mies on joskus elämänsä aikana kohdannut fyysistä väkivaltaa tai sillä uhkailua parisuhteessaan. Naisista joka kolmas. Henkistä väkivaltaa oli kokenut miehistä 41 prosenttia, naisista 49 prosenttia.
Vain neljännes lähisuhdeväkivaltaa kokeneista miehistä oli kertonut asiasta läheiselle, terveydenhoitoon, tukipalveluihin tai poliisille.
Pekkolan asiakkaista valtaosa on pikkulapsiperheiden isiä. Puolisot saattavat uhkailla seurauksista, jos mies harkitsee poliisille menemistä.
– Että ’jos kerrot ulkopuolisille, niin minä kerron, että sinä olet väkivaltainen tai tehnyt seksuaalisia tekoja minua ja lapsia kohtaan’. Se on äärimmäiseen viety pelottelutaktiikka.
– Jos uhkaukset toteutetaan ja mennään kertomaan valheellista tarinaa viranomaisille, niin silloin myös lapset ovat väkivallan kohteena.
Pekkolan mukaan manipulatiiviset henkilöt osaavat usein käyttäytyä tilanteen vaatimalla tavalla. Kodin ulkopuolella kulissi pidetään pystyssä. Pekkolan mukaan viranomaisia käytetään myös rakenteellisen väkivallan osana.
– Jos mies on kotona alisteisessa roolissa ja häntä pelotellaan millä milloinkin, mutta viranomaiset näkevät vain pullantuoksuisen äidin, niin ollaan ongelmissa.
Väkivaltaa voi olla joskus Pekkolan mukaan vaikea tunnistaa. Tärkeää on, ettei jää tilanteen kanssa yksin.
– Jollekin pitäisi pystyä puhumaan: omalle kaverille tai muulle läheiselle. Usein itsellä ei ole täyttä ymmärrystä siitä, mitä tapahtuu. Väkivaltaa on monenlaista ja voi olla epämääräinen olo: onko tämä väkivaltaa vai normaalia riitelyä?
– Kun puhuu jollekin tilannetta auki, saa selkeämmän kuvan, että mitä tapahtuu ja millaista apua tarvitsee.
– Jos näyttää siltä, että puoliso käyttää väkivaltaa eikä hae apua, niin suhteesta lähteminen on ainoa oikea ratkaisu, Jussi Pekkola sanoo.
Selvitimme suomalaisten seksilelusuosikit – 2 tuotetta nousi ylitse muiden
Kysyimme Keskolta ja S-ryhmältä sekä perinteisiltä seksileluliikkeiltä, mitä seksileluja suomalaiset ostavat.
Seksivälineet, kuten kondomit ja liukuvoiteet, ovat tuttu näky kauppojen hyllyillä. Nykyään myös seksileluja saa ostettua kätevästi joistain marketeista.
Esimerkiksi Kesko laajensi seksileluvalikoimaansa RFSU:n tuotteilla hiljattain elokuussa 2022.
Riittääkö niille kysyntää – ja mitkä seksilelut ovat suomalaisten mieleen?
Kysyimme asiaa sekä Keskolta että S-ryhmältä. Selvitimme samalla myös perinteisten seksilelumyyjien, Kaalimadon, Sinfulin ja Huippukivan, myydyimmät seksilelut.
Lähes kaikkien kauppojen kärkituotteista löytyy monikäyttöinen vesipohjainen liukuvoide sekä Satisfyerin suositut klitoriskiihottimet. Mutta mitä muuta listoilla on?
Kesko
Keskon myydyimmät tuotteet satunnaisessa järjestyksessä kuluneen 12 kuukauden aikana:
Smile Makers The Millionaire hierontalaite
Smile Makers The Surfer hierontalaite
Smile Makers The TennisCoach hierontalaite
Smile Makers The Fireman hierontalaite
Smile Makers The Frenchman hierontalaite
K-Citymarketin valikoimissa on tällä hetkellä RFSU:n tuotteita sekä Smile Makers -sarjan tuotteita.
– Myydyimpien tuotteiden listalle mahtuu koko uudistusta edeltävä seksileluvalikoimamme, sillä uusille tuotteille ei ole vielä kuukaudessa ehtinyt kertyä riittävästi myyntiä noustakseen listalle, kertoo Keskon osto- ja myyntipäällikkö Mikael Fagerholm.
Tuotteita ostetaan Fagerholmin mukaan maltillisesti ja niiden rooli onkin kuulemma olla palvelutuote.
– Osa asiakkaistamme haluaa ostaa tuotteita K-Citymarketista ja tarjoamme heille tähän mahdollisuuden. Tuotteista ei tule palautetta, joten tältä osin suhtautumista ei päästä arvioimaan.
Tuotteita myydään kuitenkin tasaisesti. Fagerholm arvioi, että seksivälineiden myynti osana tuotevalikoimaa on hyvä asia.
S-ryhmä
Prisma.fi -verkkosivuston myydyimmät tuotteet:
Satisfyer Pro 2 klitoriskiihotin
Satisfyer 1 Next Generation
Addiction Mark Dong dildo 19 cm
Satisfyer Masturbaattori
B Swish Bunny Bunny Jade vibraattori
Prisma aloitti seksivälineiden myynnin vuodenvaihteessa 2022 prisma.fi -verkkosivustolla:
– Emme ainakaan toistaiseksi myy seksivälineitä myymälöissämme. Liukuvoiteet, kondomit ja muut tuotteet löytyvät kuitenkin tuttuun tapaan kosmetiikkaosastoilta, kertoo myyntijohtaja Päivi Hole.
Tuotteet ovat Holen mukaan aiheuttaneet mukavasti myyntiä. Palaute seksivälineiden lisäämisestä verkkovalikoimaan on ollut etupäässä erittäin positiivista:
– Kiinnostavaa palautteissa on se, että ne ovat olleet pääasiassa miehiltä.
Tekoäly ja seksi yhdistyvät – tällainen on seksirobotti Harmony
Robotin persoonallisuuden voi säätää sovelluksella mieleisekseen.
”Jos pelaat korttisi oikein, sinulla voi olla todella suuria nautintoja odottamassa tänä iltana.”
Siltä varalta, että vihjaileva viesti ei mennyt vielä läpi, seksirobotti Harmony iskee silmää.
Harmony puhuu vahvalla skottimurteella virtuaalisen Love and Sex with Robots -konferenssin ruudulla, ja sitä ihmettelevät sekä tekoälyä tutkivat akateemikot että robottien mekaniikkaa kehittävät insinöörit.
”Haluan tehdä robotteja, jotka viihdyttävät sekä fyysisesti että henkisesti, kertoo Harmonyn rakentaja, Realbotix-yhtiön perustaja ja toimitusjohtaja Matt McMullen.
Virtuaalisia kumppaneita
Erilaisia seksikumppanin korvikkeita ihmiset ovat varmasti rakentaneet vuosisatoja tai tuhansia, mutta kovin hyvää keskusteluseuraa ne eivät ole olleet.
Nyt nukeista kehitellään robotteja, virtuaalisia kumppaneita ja mahdollisesti jopa ihmissuhteiden korvaajia.
Harmony on tämänhetkisten seksirobottien Rolls-Royce. Sillä on persoonallisuus, jonka pystyy itse rakentamaan kännykkäsovelluksella. Harmony voi olla älykkö, lapsellinen, ylipursuavan ystävällinen. Halukas tai suostuttelua vaativa.
Se osaa kertoa vitsejä, puhua lempiruoistasi ja se muistaa syntymäpäiväsi.
Ei riitelyä
Mutta halata tai liikkua Harmony ei osaa. Periaatteessa se on mahdollisimman luonnollisen oloiseen seksinukkeen kiinnitetty pää, joka osaa puhua ja ilmeillä.
McMullen ymmärtää robottiensa rajoitukset.
”Robotti ei voi yltää kahden ihmisen romanttisen rakkauden tasolle. Mutta niiden kanssa ei myöskään joudu riitelemään.”
Eettisiä pulmia ratkomatta
Ihmisten ja koneiden vuorovaikutusta selvittävät tutkijat ovat uuden edessä. Mielipiteet seksiroboteista ovat jakaantuneet.
Leicesterissä Britanniassa toimivan De Montfort -yliopiston tekoälyn ja etiikan professori Kathleen Richardson haluaisi, että seksirobottien markkinoiminen elämänkumppaneina yksinkertaisesti lopetettaisiin.
”Yritysten viesti on, että jos sinulla ei ole ystävää tai oikeaa kumppania, älä välitä, me teemme sinulle robottityttöystävän”, kertoo Richardson BBC:lle.
”Suhde toiseen ihmiseen perustuu kiintymykseen ja vastavuoroisuuteen. Näitä asioita ei kone pysty tuottamaan.”
Toinen akateemikko on sitä mieltä, että seksiroboteista voi olla hyötyäkin.
”Esimerkiksi vammaisille tai ihmisille, jotka ovat traumatisoituneet seksiin liittyvistä kokemuksista, robotit voivat olla hyödyllisiä”, kertoo Bonnin yliopiston tekoälyn etiikan professori Aimee van Wynsberghe.
Seksirobotteja on tehty toki naisillekin, mutta ehdoton enemmistö roboteista on suunnattu heteromiehille. Useiden tutkijoiden mukaan seksirobotit vahvistavat sitä, että naiset nähdään objekteina, seksuaalisen toiminnan kohteina.
”Varsinkin koronapandemian aikana ihmiset ovat olleet paljon yksinään kotona ja mediassa on ollut runsaasti juttuja seksiroboteista. Niistä yritetään tehdä normaaleja”, kertoo Charlotta Odlind Tekniikka&Taloudelle.
Hän johtaa Campaign Against Porn Robots -järjestöä, jonka yhtenä tavoitteena on lopettaa naisten kohteleminen seksiobjekteina.
”Pornoroboteista yritetään tehdä jotain hauskaa, pikkutuhmaa, jolle voi vähän tirskua. Mielestämme ne ovat vaarallisia. Ne vievät kohti yhteiskuntaa, jossa naisen esineellistäminen on sallittua, Odlind sanoo.
Kolumni: Kepulainen oli oikeassa: tasa-arvo kuuluu kaikille – paitsi valkoisille, lihaa syöville heteromiehille
Sanna UkkolaMistään muusta ihmisryhmästä ei saa puhua niin törkeästi kuin miehistä. Päättäkää jo, haluatteko tasa-arvoa vai ette, kirjoittaa Iltalehden kolumnisti Sanna Ukkola.
Miehet ovat väkivaltaisia, egoistisia, laiskoja ja pelkureita. Miesviha vapauttaa ja luo sisaruutta naisten välille. Miesten vihaaminen tuo elämään paljon iloa.
Näin kirjoittaa ranskalainen kirjailija Pauline Harmange, jonka nyt jo suomennettukin pamfletti Miksi vihaan miehiä aiheutti valtavan kohun ja nousi kansainväliseksi menestysteokseksi.
Kun keskustan kansanedustaja Hanna-Leena Mattila puolusti eduskunnassa miehiä, hän sai osakseen valtavan arvosteluryöpyn:
– Kentältä kuuluu, että tasa-arvo kuuluu kaikille muille paitsi valkoisille, keski-ikäisille, lihaa syöville ja autolla ajaville heteromiehille. Suomen pitää olla tasa-arvoinen maa kaikille, Mattila sanoi tuolloin.
Mattila sai tuta somen raivon ja joutui selittelemään sanomisiaan lehtien palstoilla.
Mattilan kommentti ei ole ensimmäinen samaan sarjaan kuuluva – ja aina ne herättävät yhtä paljon paheksuntaa, naurua ja ivaa.
– Hyvä, että myös naiset ovat kirjoittaneet tästä. Miehen sanomana vastaavaa pidettäisiin setämäisenä tyhmyytenä. Mies ei saa oikein sanoa enää mitään mielipidettä”, totesi Kauko Röyhkä taannoin #metoo-kampanjointiin liittyvistä riskeistä – ja herätti paheksunnan myrskyn.
Suomen tunnetuin lastenpsykiatri Jari Sinkkonen puolestaan totesi taannoin Hesarin haastattelussa, että miehissä ei enää nähdä oikein mitään hyvää ja valkoista heteromiestä saa hutkia.
Myös Sinkkonen sai niskaansa kapallisen ongelmajätettä ja hiljeni vähin äänin.
Entä muistatteko tubettaja Aleksi Rantamaan kuuluisan Valkoinen heteromies -videon?
– Olen kyllästynyt siihen, miten meistä on tehty joku naurettava sarjakuvahahmo, lykätty jokainen jätkä samaan muottiin. Koska olen valkoinen heteromies eli toisin sanoen saatana, lucifer, antikristus, belsebuubi ja sielunvihollinen. Kaikki maailman paha on valkoisen heteromiehen syytä, Rantamaa ränttäsi videollaan ja sai aikaan päiväkausia kestävän järkyttyneen voihkinan ja huudon.
Rantamaa, Sinkkonen, Röyhkä ja Mattila ovat oikeassa: mistään muusta ryhmästä ei saa puhua niin törkeästi kuin miehistä.
Heitä kutsutaan setämiehiksi, maan ykköslehti huutaa otsikossaan, että valkoisella heteromiehellä ei ole oikeutta olemassaoloon – ja kertoo, että miehet ovat tutkitusti idiootteja ja tekevät tyhmiä asioita. Yle listaa ohjeita siihen, miten mahtailevan setämiehen kanssa pärjää töissä, Kansan Uutisten kolumni kysyy otsikossaan, onko valkoinen heteromies ihminen ollenkaan ja siteeraa Suvi Auvisen suomentamaa Scum-manifestia:
“Mies on epätäydellinen nainen, kävelevä surkastuma, geenitasolla tehty abortti. ‘Olla mies’ tarkoittaa olla vajavainen, tunteellisesti rajoittunut; miehuus on rajoittava sairaus ja miehet emotionaalisesti rampoja. Hän on vankina hämärällä alueella, ihmisen ja apinan puolivälissä.”
Presidentti Tarja Halosen mukaan Ruotsi pärjäsi koronatoimissa muita maita huonommin, koska siellä johdossa ovat miehet.
Jopa miehet itse lähtevät mukaan tähän armottomaan itseruoskintaan: “Olen limainen setämies”, julistaa mies kolumnissaan. “Mies on lähtökohtaisesti uhka naisille ja vähemmistöille, kunnes toisin todistetaan”, toteaa feministisen Miehet ry:n entinen viestintävastaava, nykyinen puheenjohtaja ja Allianssi ry:n tasa-arvo ja yhdenvertaisuusasiantuntija.
Voiman podcastissa vasemmistomiehet kertovat, kuinka he vihaavat miehiä:
Kommentti: Naiskollegan tarkka havainto kiteyttää edesmenneen Tony Halmeen suosion salaisuuden, joka näkyy edelleen
Tony Halmeesta tehty Viikinki-dokumentti käsittelee populismia ja maskuliinisuutta. Epäsovinnainen kansantaiteilija kiinnostaa vielä kymmenen vuotta kuolemansa jälkeen niin yhteiskunnallisena toimijana kuin ironisesti diggailtavana miehisyyden vahanukkena.
VUONNA 2010 47-vuotiaana edesmennyttä Tony Halmetta käsittelevä dokumentti Viikinki saa ensi-iltansa tiistaina 27. syyskuuta. Hänen syntymästään tulee ensi tammikuussa kuluneeksi 60 vuotta.
Ainakin portsarina, turvamiehenä, nyrkkeilijänä, showpainijana, gladiaattorina, mainoskasvona, näyttelijänä, levylaulajana ja lopulta perussuomalaisten kansanedustajana häärinyt Halme eli lyhyehkön mutta sitäkin nopeamman elämän.
Lauri Anssi Moilasen ja Olli Vuokon ohjaama elokuva tekee parhaansa sen eri puolten kartoittamiseksi, muttei pyrikään kattavaan kokonaisesitykseen. Pääteemanaan elokuva käsittelee maskuliinisuutta ja populismia – Halme on aiheen tapaustutkimus. Huomionarvoiseksi hänet teki lyhyt ura eduskunnassa.
– Muutoin hänen tarinansa olisi ollut vain tyypillinen vahva mies, joka sortuu, Vuokko avaa aihetta IS:lle.
Alun perin Moilasella ja Vuokolla oli tekeillä fiktiivinen elokuva populismista. Siitä, miten vahva persoona politiikan ulkopuolelta jytkyttää itsensä parlamenttiin. Koska Halme oli jo todellisuudessa elänyt kaiken tämän, fokus siirtyi kohti häntä ja faktakerrontaa, ohjaajat perustelevat.
– Aloimme ihmetellä, miten Halmeesta ei ole vielä tehty minkäänlaista dokumenttielokuvaa, Vuokko kertoo.
ELOKUVAN rakennetta voisi kuvailla showpainitermein. Lajin yksi ottelumuoto on pariottelu, tag team, jossa kaksi parijoukkuetta ottaa matsia toisistaan. Tämän kehän yhdestä nurkasta hyökkäävät Halmeen ystävät Christer Markusas ja Tom Sjöberg, vastakkaisesta nurkasta iskevät Halmeen poliittisen uran spin doctorit Veikko Vallin ja Timo Soini.
Ensimmäinen parivaljakko kertoo lauttasaarelaisen suomenruotsalaisen pojan tarinan rehvakkaaksi suunsoittajaksi – Viikingiksi. Seuraava jatkaa, miten hänen avullaan pantiin alulle yhteiskunnallinen liike.
Elokuvan analyysi ”mieheydestä” alkaa hahmottua.
Isot karjut mätkivät toisiaan kehässä urheilun tai teatteriviihteen nimissä. Soini sanoo, että populismi on ollut paljolti miesten hommaa. Hyvät herrat -sarjan kauppaneuvos Paukku jupisee liki 30 vuoden takaa, että naisista ja viinasta tykkäävä suomalainen mies on pantu ahtaalle. Pätkä Mikko Niskasen Kahdeksan surmanluotia -tragediasta välähtää. Kuvaan pääsee myös Suomen tunnetuin natsi, valtakunnanjohtajaksi itseään tituleerannut Pekka Siitoin. Halmeen fanina esitellään tubettaja UncleSamPatriot eli Pekka Luodeslampi, epäsovinnainen erikoishahmo hänkin.
Halme asetetaan samaan postmoderniin maskuliinisuuden sarjakuvagalleriaan, vähän ironisesti diggailtavaksi Visulahden vahanukeksi. Vain Matti Nykänen -vainaa puuttuu.
Miesten puolueet voittivat Ruotsin vaaleissa niukasti – miesten ja naisten puoluevalinnat erosivat enemmän kuin koskaan ennen
Ruotsissa oikeistopuolueiden johtajat käyvät parhaillaan hallitusneuvotteluja. Miesäänestäjät antoivat selkeän tukensa oikeistolle, naisten äänillä hallituksesta neuvottelisi nyt vihervasemmisto.
TUKHOLMA Göteborgin yliopisto, Ruotsin yleisradioyhtiö SVT ja kuninkaallinen tekninen korkeakoulu KTH ovat tehneet vaali- ja äänestäjätutkimusta 1990–luvun alusta lähtien. Tutkimus tunnetaan nimellä Valu eli vallokalsundersökning.(siirryt toiseen palveluun)
Näidenkin vaalien yhteydessä yli 11 000 äänestäjää vastasi 61 kysymykseen joko ennakkoäänestyspaikallaan tai vaalipäivänä äänestämisen yhteydessä.
Tutkimushankkeen johtajat professori Henrik Ekegren Oscarsson ja emeritusprofessori Sören Holmberg ovat yllättyneitä tämänkertaisista tuloksista. Naisten ja miesten äänestyskäyttäytyminen eroaa nyt enemmän kuin koskaan ennen.
Naisten hallitusta johtaisi Magdalena Andersson
Naisten äänillä hallitusneuvotteluja johtaisi nyt sosiaalidemokraattien puheenjohtaja Magdalena Andersson, ja tavoitteena olisi kahden vasemmistopuolueen, vihreiden ja keskustan hallitus.
Naisista 34 prosenttia kertoi äänestäneensä sosiaalidemokraatteja. Vihervasemmistoblokki sai naisilta 56 prosentin kannatuksen. Ruotsidemokraattien osuus naisten äänistä oli 16 prosenttia eli selvästi alempi kuin vaalituloksen 20,5 %.
Joka neljäs mies Åkessonin äänestäjä
Miehistä nyt joka neljäs eli 25 prosenttia äänesti ruotsidemokraatteja ja muutenkin äänet painottuivat naisia enemmän oikealle. Oikeistovaihtoehdon yhteenslaskettu kannatus miesten äänistä on 56 prosenttia.
Vaalitulos on äärimmäisen tasainen, kuitenkin hieman oikealle kallellaan. Siksi hallitusneuvoteluja johtaa nyt oikeistoryhmittymän pääministeriehdokas, maltillisen kokoomuksen Ulf Kristersson.
Tämäkertaisen tutkimuksen julkistamistilaisuudessa professorit palaavat toistamiseen eroihin naisten ja miesten äänestyskäyttäytymisessä.
Tutkimuslaitos Novus kysyi kuukausittain äänestäjiltä, mitkä kysymykset ovat vaalien tärkeimmät. Syyskuun alussa eli juuri ennen vaaleja listan kärki oli tämä: 1.) Terveydenhoito, 2.) Laki ja järjestys, 3.) Energiapolitiikka, 4.) Koulu ja koulutus, 5.) Maahanmuutto ja integraatio, 6.) Ympäristö ja ilmasto ja 7) Maan talous.
Terveydenhoito oli hienoisessa laskussa ja energiapolitiikka selkeässä nousussa.
Naisten teemat ja miesten teemat
Kun äänestäjiltä kysyttiin heille tärkeimmistä teemoista ero naisten ja miesten välillä oli suuri. Naisille vaalien tärkeimmät teemat olivat terveydenhoito, koulu ja tasa-arvokysymykset. Miehille puolestaan laki ja järjestys, energia ja ydinvoima ja terveydenhoito.
Kun äänestäjiltä kysyttiin mikä asia ratkaisi puoluevalinnan erot ovat selkeääkin selkeämmät.
Oikeistohallitusvaihtoehdon kannattajille laki ja järjestys oli asia numero yksi, vain liberaalien äänestäjille numero kaksi. Vasemmistovaihtoehdon kannattajille laki ja järjestys tuli vasta sijalla 10-16.
Sama jako on nähtävissä myös energian ja ydinvoiman kohdalla. Oikeistopuolueiden kannattajilla kysymys sijoittuu kärkisijoille 3-4, vasemmistopuolella sijoille 6-11.
Ruotsidemokraattien paraatimarssi
Ruotsidemokraatit ovat vahvistaneet kannatustaan kaikissa valtiopäivä- ja EU-vaaleissa vuodesta 2009 lähtien. Nyt puolue nousi valtiopäivien toiseksi suurimmaksi ja sai 20,5 % äänistä. Se on nyt oikeistoleirin suurin puolue eli suurempi kuin maltillinen kokoomus.
Näiden vaalien valu-tutkimus osoittaa, että ruotsidemokraatit on suosituin puolue työttömien keskuudessa. Se on lähes yhtä suosittu “duunaripuolue” kuin sosiaalidemokraatit, se on suositumpi kuin keskusta maanviljelijöiden keskuudessa ja lähes yhtä vahva yrittäjäpiireissä kuin kokoomus.
Kun äänestäjiltä kysyttiin puoluejohtajan merkitystä omalle puoluevalinnalle, ruotsidemokraattien Jimmie Åkesson sai luvun 48. Se on valu-tutkimusten ennätys. Edellinen ykkönen oli takavuosien kokoomusjohtaja Fredrik Reinfeldt, jonka luku oli 45.
Miksi perussuomalaiset ja kd kävivät tänään keskustan kimppuun? – vastaus on GAL-TAN
Eduskunta keskusteli tiistaina translain uudistuksesta, poliittisesti jakavasta hallituksen esityksestä, jolla Suomi pyrkii toteuttamaan muun muassa kansainvälisen lääkäriliiton, kotimaisen Tehyn ja lukuisien ihmisoikeusjärjestöjen kannattaman lakimuutoksen.
Lyhyesti kyse on transihmisten itsemääräämisoikeuden tukemisesta, joka toteutuu käytännössä, kun juridinen sukupuolen vahvistaminen erotetaan lääketieteellisestä diagnoosista.
Lakiesityksen mukaan sukupuolensa voi vahvistaa viranomaisille annettavalla ilmoituksella, jonka harkinta-aika on 30 päivää. Monien pettymykseksi ilmoitus on sallittu vain täysi-ikäisille. Lakiesitys ei huomioi myöskään muunsukupuolisten asemaa.
Esityksen kenties suurimpana ihmisoikeusaskeleena voidaan pitää sitä, ettei sukupuolen vahvistaminen enää lain myötä edellytä lisääntymiskyvyttömyyttä.
Opposition perussuomalaiset ja kristillisdemokraatit olivat tiistain täysistunnossa lakiesityksen äänekkäimpiä vastustajia.
Hallituspuolue keskustasta ei käytetty yhtään puheenvuoroa. Ei, vaikka translain uudistus on hallitusohjelmassa ja keskusta, jolla on puoluekokouspäätös uudistuksen tukemisesta, hallituksessa.
MOLEMMAT TRANSLAISTA mouhanneet oppositiopuolueet muistivat puheenvuoroissaan erityisesti keskustaa, vaikka lain valmistelusta on vastuussa Aki Lindénin (sd.) johtama sosiaali- ja terveysministeriö.
Kd:n ja ps:n mukaan on käsittämätöntä, että keskusta voi hallituspuolueena olla tuomassa saliin translain kaltaisen sukupuolijärjestystä mullistavan lakiesityksen.
Eräs selitys keskustan outoon rooliin löytyy GAL-TAN-akselista. Kyse on selitysvoimaltaan heikentyneen oikeisto-vasemmisto-jaon rinnalle kehitellystä analyysityökalusta, jolla pöyhitään puolueiden aatteellisia eroja.
Akselin “liberaalista” GAL-päästä löytyy puolueita, joiden ajattelussa korostuvat vihreys, vaihtoehtoisuus ja liberaalius. “Konservatiivisemman” TAN-pään puolueille on ominaisempaa perinteisyys, autoritäärisyys ja kansallismielisyys.
Viime eduskuntavaalien perusteella suomalaiset puolueet asettuvat janalle seuraavassa järjestyksessä: vihreät, vasemmistoliitto, RKP, SDP, kokoomus, keskusta, kristillisdemokraatit ja perussuomalaiset.
Keskusta on siis kolmen “konservatiivisimman” puolueen joukossa yhdessä kd:n ja perussuomalaisten kanssa.
GAL-TAN EI OLE ongelmaton. Keskustan kohdalla konservatiivisuutta vastaan puhuu muun muassa se, että sillä on jo mainittu puoluekokouspäätös translain uudistamisesta. Esityksellä on myös keskustan eduskuntaryhmän enemmistön kannatus.
Mutta tässä ei ole koko totuus, joka selittäisi sen miksi perussuomalaisten Mari Rantanen ja kd:n Sari Essayah heristelivät sormeaan keskustan suuntaan.
Keskustan kansanedustaja Pekka Aittakumpu kertoi tiistaina julkisesti vastustavansa translakia ja äänestävänsä salissa sitä vastaan. Aittakummulla on allaan jo yksi eduskuntaryhmän antama varoitus viime heinäkuulta, jolloin hän vastusti keskustan ryhmäpäätöksen vastaisesti hallituksen esitystä vanhemmuuslaiksi. Perusteena oli tuolloin vanhemmuuden erottaminen biologisesta sukupuolesta.
Myös translaissa on kyse biologian ja identiteetin erottamisesta.
Keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Eeva Kalli ei tänään suostunut kertomaan aikooko keskusta vaatia translakiäänestyksessä ryhmäkurin noudattamista. Kallin mukaan kyse on keskustan sisäisestä asiasta.
Aittakumpu on vaatinut äänestykseen omantunnonvapautta. Vahva veikkaukseni on, että hän sen myös saa. Muussa tapauksessa Aittakummulle pitäisi antaa toinen varoitus, josta saattaisi seurata ryhmästä erottaminen.
Varoitus tai erottaminen eivät näyttäisi hyvältä puoli vuotta ennen eduskuntavaaleja.
Aittakumpu sai Oulun vaalipiiristä kevään 2019 vaaleissa 4469 ääntä.
Kotkalaisesta Liisasta, 23, kirjoitettiin järkyttäviä viestejä, kun hän esiintyi bikineissä tv:ssä – lataa nyt suorat sanat karuista kommenteista
Ammattikoulun autopuolen käynyt Liisa on yksi Temptation Islandin sinkuista. Hän on saanut törkykommentteja vartalostaan, vaikkei sarja ole vielä edes alkanut. Liisan mukaan on todella väärin, että ihmiset haukkuvat toisiaan netissä.
23-VUOTIAS Liisa on yksi Temptation Island Suomi -sarjan 11. tuotantokauden sinkkunaisista. Kotkasta kotoisin oleva Liisa pamahti ihmisten tietoisuuteen, kun sarjan uudet sinkut julkaistiin kuvien ja esittelytekstien kera. Liisa esiintyy myös Temptation Islandin mainoksessa, joka pyörii parhaillaan tv:ssä.
Pian sinkkujen julkistuksen jälkeen Liisa alkoi löytää netistä järkyttäviä kommentteja itsestään. Niissä ihmiset kommentoivat omalla nimellään hänen ulkonäköään. Törkeissä viesteissä Liisan vartaloa ruodittiin armottomasti, hänen rintojaan arvosteltiin ja häntä haukuttiin muun muassa ”ryhävalaaksi”.
Liisa kertoo nyt IS:lle, että vaikka kommentit ovat todella väärin ja järkyttäviä, ei hän ota niitä itseensä.
– Eipä minuu ne asiat paina, kun tiedän kyllä miltä näytän ja näytän mielestäni todella hyvältä, Liisa täräyttää.
– Onneksi en ota tuollaisia asioita itseeni, koska olen tottunut siihen. Jos en olisi, tuntuisi se varmasti todella pahalta. Mulle se on yksi ja sama, mitä muut sanovat, koska minä pidän itsestäni.
MONI kommenttien suoltaja oli Liisan mukaan aikuisia ihmisiä, joiden voisi kuvitella osaavan käyttäytyä myös netissä. Mukana oli keski-ikäisiä ja eläkeikäisiä, joista suurin osa oli miehiä.
– On todella naurettavaa, että tuon ikäiset ihmiset kommentoivat tuolla tavalla. Minusta tuntuu, ettei heillä ole omassa elämässä tarpeeksi sisältöä, niin pitää jollain tavalla provosoida heti, kun jollain on jotain mistä ottaa kiinni, Liisa sanoo.
Liisa muistuttaa, etteivät kaikki pidä kaikenlaisista vartaloista tai ihmisistä, ja se on ihan ok. Sitä kuitenkaan pidä sanoa ääneen tai huudella pitkin internetiä.
– Se on todella väärin, että kun uusi ihminen tulee julkisuuteen, kommentoidaan hänen ulkonäköään tuolla tavalla – oli se ihminen kuka tahansa. Ei se ole mikään syy kenellekään arvostella, vaikka kuinka tulisi julkisuuteen.
– Jotkut sanovat, että itsepähän olet pyrkinyt esille, niin se on vain kestettävä, että kommentoidaan. Ei se niin mene.
KARUISTA kommenteista on seurannut kuitenkin myös hyvää. Liisa julkaisi TikTok-tilillään koosteen saamistaan kommenteista, joka levisi palvelussa nopeasti. Liisa on saanut valtavasti tukea, videota on katsottu jo kymmeniä tuhansia kertoja ja se on tuonut hänelle lisää seuraajia.
– Olen ihan onnellinen, että saan näkyvyyttä sillä, Liisa sanoo nauraen.
Liisa jakoi tekemänsä videon myös Facebookissa siinä toivossa, että hänestä törkykommentteja kirjoittaneet näkisivät sen.
– Heidän pitäisi nähdä, miten paljon niitä kommentteja on, missä ihmiset ihmettelevät heidän käytöstään. Ehkä siinä tulisi vähän se todellisuus vastaan, että mitä ihmeen pas*** oikein suollat tuolla tuntemattomista naisista.
Temptation Island Suomi keskiviikkoisin Nelosella 19. lokakuuta alkaen.
Ilta-Sanomat ja Nelonen kuuluvat samaan Sanoma-konserniin.
Suomi hukkaa matalasti koulutettuja nuoria miehiä, eikä se ole pieni ongelma, sanoo Varman toimitusjohtaja Risto Murto tuoreessa kirjassaan
Supistuvalla maksukykyisten joukolla on entistä vaikeampaa selviytyä velkojen ja eläkkeiden maksusta. Risto Murron mukaan tämän yhtälön ratkaiseminen on Suomen kohtalonkysymys.
Ratkaisu: Matalasti koulutetut miehet kiinni elämään ja parisuhteisiin
Maahanmuuton lisäksi Murron mukaan on tärkeää saada syntyvyys kasvu-uralle. Pyrkimykset ohjata poliittisesti lapsentekoa ovat usein päättyneet huonosti.
Suomessa vuonna 2017 SDP:n puheenjohtajana toiminut Antti Rinne joutui voimakkaan kritiikin kohteeksi kehotettuaan suomalaisia "synnytystalkoisiin". Sanavalintaa paheksuttiin jopa puolueen omissa riveissä.
Murto myöntää, että syntyvyyden ohjaaminen ylhäältä on erittäin vaikeaa.
Suomen erityisongelma on lapsettomien suuri määrä, Murto sanoo. Hän kiinnittää huomionsa erityisesti nuoriin, matalasti koulutettuihin miehiin.
Murron mukaan Suomeen on syntynyt uusi luokkajako: Lapsia saavat enenevissä määrin vain korkeakoulutetut miehet. Ajatus ei ole uusi, sillä Turun yliopiston keväällä julkaiseman tutkimuksen mukaan lapsettomuus on matalasti koulutetuilla yleisempää kuin korkeakoulutetuilla.
– Lasten saamisesta on tullut erittäin voimakkaasti luokkakysymys. Koulutusjärjestelmä ja yhteiskunta hukkaavat tällä hetkellä nuoria miehiä, joilla koulutus jää peruskoulun varaan. Näen, että paras lääke syntyvyyden nostoon on nuorten miesten saaminen mukaan elämään ja yhteiskuntaan.
Murto toteaa, että väliinputoavien poikien ongelmaa ei ratkaista pelkästään koulutusjärjestelmää muuttamalla, mutta se on keino, jota voidaan parhaiten poliittisesti ohjata.
Hänen mukaansa matalan koulutustason miesten lapsettomuuden taustalla on pitkäaikaisten parisuhteiden puute.
– Peruskoulun varaan jääneillä nuorilla miehillä parisuhteet ovat hyvin rikkinäisiä ja pitkäaikaiset parisuhteet ovat epätodennäköisempiä kuin korkeakoulutetuilla miehillä. Parisuhteet ovat edelleen yksi edellytys sille, että tulee lapsia.
Helsingin yliopiston tuoreen tutkimuksen mukaan tärkeimmät syyt lykätä lastenhankintaa tai olla kokonaan hankkimatta lapsia ovat epävarma elämäntilanne ja elämäntapa. Elämäntilanteen epävarmuuteen liittyi useita tekijöitä aina taloudellisesta tilanteesta keskeneräisiin opintoihin, asunnon kokoon sekä työn ja lastenhoidon yhdistämiseen.
Murto ei esitä tarkkoja arvioita siitä, millainen syntyvyysloikka matalasti koulutettujen miesten lapsiluvun kasvattamisella voitaisiin saavuttaa.
– Edelleen useiden kyselytutkimusten mukaan ihannelapsiluku on kaksi. Sitä ei vain eri syistä saavuteta.
Tilastokeskuksen mukaan pelkän perusasteen koulutuksen varassa on 20–29-vuotiaista miehistä lähes viidennes. Tilanne voi kuitenkin muuttua. Elokuussa 2021 astui voimaan laki, joka pidentää oppivelvollisuutta. Oppivelvollisuus päättyy, kun nuori täyttää 18 vuotta tai suorittaa toisen asteen tutkinnon.
Tässä ovat erotiikkaliikkeiden erikoisimmat lelut – myyjät paljastavat, mitä niillä tehdään
Ilta-Sanomat kävi helsinkiläisissä erotiikkaliikkeissä, Hot Lipsissä ja Keltaisessa Ruusussa, tutustumassa niiden erikoisimpiin tuotteisiin. Myyjät kertovat, että kaikkia tuotteita ostetaan, mutta osa on selvästi pienemmän yleisön juttu. Varoitus: Videon sisältö ei välttämättä sovellu perheen pienimmille.
Noora Räty kertoo olympialaisten Tinder-hurjastelusta – ”Otitteko läpsystä vaihdon?”
Marika Lehdon kirjoittama Leijonakuningatar ilmestyy tällä viikolla.
Noora Räty muistelee Leijonakuningatar-kirjassaan Sotšin olympialaisten päätösnollausta. Hän kuvaa olotilaa ”aggressiiviseksi tappajakänniksi”.
Kieltäydyin maksamasta kahta euroa rikkomastani lasista sillä seurauksella, että järjestysmiehet hakivat minut vessasta ja heittivät ulos. Ihmettelin, miten ikinä olin yliopistossa jaksanut harrastaa tällaisia kännejä useamminkin, mutta muuten pysyin kaidalla tiellä. En esimerkiksi ollut yhden yön jutuista sen enempää kiinnostunut kuin aiemminkaan, joten toisin kuin useat olympiaurheilijat, en ladannut itselleni Tinderiä.
Rädyn mukaan moni ”naisleijona swaippaili miehiä tai naisia oikealle ja vasemmalle koko turnauksen ajan”.
Norjan ja Tanskan joukkueet olivat naisleijonien keskuudessa kovassa huudossa. Viimeisenä iltana kävi sitten niin, että kaksi joukkueemme jäsentä lähti muhinoimaan pohjoismaisten pokaustensa kanssa samaan aikaan yhteisen yksiönsä vierekkäisille sängyille. Otitteko läpsystä vaihdon, me muut nauroimme kuultuamme asiasta.
Rädyn mukaan naureskelu asialle jatkui monta vuotta.
Suomi hävisi Sotšin olympiapuolivälierän Ruotsille ja joutui pelaamaan sijoista 5–8 Japanin, Saksan sekä Venäjän kanssa.
Kursivoidut kohdat ovat otteita tällä viikolla ilmestyvästä kirjasta Leijonakuningatar (WSOY).
Maailmankuulu kirjailija puhdistui raiskausepäilyistä – ratkaiseva todiste löytyi vuodelta 1380
Cantenburyn tarinoista tuttu Geoffrey Chaucer ja hänen palvelijansa olivatkin samalla puolella oikeudenkäynnissä, tutkijat huomasivat.
CANTENBURYN TARINOISTA tunnettu runoilija Geoffrey Chaucer (1343–1400) on joutunut tutkijoiden raiskausepäilyjen kohteeksi väärinkäsityksen vuoksi, tutkijat osoittavat Chaucer Review -julkaisun uudessa erikoisnumerossa.
Raiskausepäily syntyi raptus-sanasta jota lontoolaisen leipurin tytär Cecily Chaumpaigne käytti eräässä vuonna 1870 löytyneessä asiakirjassa.
Sanaa on käytetty raiskausten ja sieppausten yhteydessä ja moni on päätellyt, että vaikka asiakirjassa ei esitetä Chauceria vastaan syytöksiä vaan päinvastoin vapautetaan hänet niistä, taustalla olisi voinut olla tämän tekemä raiskaus, jonka uhrille olisi vapauttavan asiakirjan vastineeksi annettu esimerkiksi korvauksia.
On myös toinen asiakirja, josta tämä sana on poistettu. Tätä epäiltiin peittely-yritykseksi.
Tämän teorian pohjalta on tehty arvostettua feminististä tutkimusta ja toisaalta väitetty, että Chauceria olisi ryhdytty syrjimään tutkimuksessa ja opetuksessa epäilyjen vuoksi.
NYT professori Sebastian Sobecki ja Britannian kansallisarkistossa työskentelevä Euan Roger ovat kaivaneet esiin dokumentteja vuosilta 1379 ja 1380. Niistä käy ilmi, että Chaumpaigne ja Chaucer olivatkin oikeudenkäynnissä samalla puolella.
Kyse oli siitä, että vuonna 1379 Chaumpaignen entinen työnantaja Thomas Staundon syytti häntä ja Chauceria siitä, että palvelija oli vaihtanut työnantajaa ilman Staundonin lupaa.
Laki, jota Staundon halusi hyödyntää, oli asetettu voimaan ruton vuoksi. Näin haluttiin pitää palvelijoiden palkkataso ”kohtuullisena” työnantajille, vaikka palvelijoista oli ruton vuoksi pulaa. Tämä onnistui, kun laki rajoitti palvelijoiden mahdollisuuksia vaihtaa työpaikkaa.
Vuonna 1380 Chaumpaigne oli palkannut kaksi asianajajaa ja allekirjoitti kuuluisan dokumentin. Uuden tiedon valossa raiskausta ja sieppaustakin tarkoittava sana viitannee siihen, että Staundon katsoi toisen työnantajan eli Chaucerin ”siepanneen” palvelijan häneltä. Taustalla saattoivat olla esimerkiksi paremmat työehdot, joiden tarjoamista laki rajoitti.
Tietysti Chaucer on voinut tehdä 1300-luvulla rikoksiakin, mutta mikään kirjallinen dokumentti ei siihen viittaa kuten aiemmin luultiin, professori Sobecki arvioi.
TUTKIJAT pelkäsivät väärinymmärrystä ja vastareaktiota. He pyysivät kommentit osaksi tutkimusartikkeliaan kolmelta feministiseltä tutkijalta.
He korostavat myös The New York Timesin haastattelussa, että löytö ei lainkaan kyseenalaista muuta Chauceria ja 1300-luvun patriarkaattia arvostelevaa feminististä tutkimusta. On kaikki syyt edelleen tutkia sitä, miten Chaucer ”osallistui hegemoniseen diskurssiin”, joka vaikutti naisten asemaan, professori Sobecki korostaa.
Artikkelin kommentoijiksi pyydetyistä feministitutkijoista Samantha Katz Seal on samaa mieltä. Hän pitää löytöä ”briljanttina” ja raiskausepäilystä vapauttavana.
Samalla hän toteaa, että Chaucerin runoudessa oli viitteitä ajan ”systemaattisesta raiskauskulttuurista” ja tätä tulee edelleen tutkia.
Somessa repesi riita: Onko lakivaliokunnan sopivaa kuulla translaista kristillistä järjestöä ja muita konservatiivisia tahoja?
Vasemmistoliiton Veronika Honkasalo kritisoi sitä, että lakivaliokunta on päättänyt kuulla translaista transoikeuksia vastustavia tahoja. Lakivaliokunnan puheenjohtajan Leena Meren (ps) mukaan päätös asiantuntijoista oli yksimielinen.
KANSANEDUSTAJAT ovat päätyneet sosiaalisessa mediassa riitelemään siitä, keitä lakivaliokunnan tulisi voida kuulla translaista. Hallitus antoi lain sukupuolen vahvistamisesta eduskunnalle syyskuun loppupuolella.
Vasemmistoliiton kansanedustaja Veronika Honkasalo kritisoi eilen perjantaina Twitterissä sitä, että valiokunta kuulee paikan päällä transoikeuksia vastustavia tahoja.
– Moni on syystä ollut huolissaan siitä, että lakivaliokunta kuulee paikan päällä LHB-liitto ry -nimistä yhdistystä. Järjestö kuuluu transoikeuksia vastustavaan ja konservatiiviseen kansainväliseen LGB-Allianceen. Miksi ihmeessä transfobinen järjestö on kutsuttu paikalle, Honkasalo kysyy.
Lakivaliokunta pyytää lausuntoa translakiin LHB-Liiton lisäksi myös muun muassa Seta ry:ltä, Trasek ry:ltä, Ihmisoikeusliitolta, Monimuotoiset perheet -verkostolta, tasa-arvovaltuutetulta, Helsingin poliisilaitokselta ja Naisten rintama ry:ltä.
Tämän lisäksi lausuntoa odotetaan Suomen ACC -järjestöltä, joka kuvaa itseään kristillisen terapian ja sielunhoidon yhteyden ja kehittämisen verkostoksi.
KANSANEDUSTAJISTA koostuvien eduskunnan valiokuntien tehtävänä on arvioida hallituksen esityksiä. Valiokunnat kuulevat prosessissa asiantuntijoita sekä muita tahoja ennen kuin antavat lausuntonsa tai mietintönsä eduskunnalle.
Honkasalo muistuttaa, että asiantuntijoilla on merkitystä lausuntojen ja mietintöjen sisältöjen muovautumiseen, eikä valiokunnissa ei ole soveliasta vastustaa toisen jäsenen asiantuntijaehdotuksia tai ehdottaa niitä poistettavaksi.
– Sen sijaan kaikkien valiokunnan jäsenten olisi hyvä olla tietoinen kuultavien asiantuntijoiden taustoista, hän kirjoittaa.
HONKASALO sai nopeasti kimppuunsa translakia vastustavia kansanedustajia.
Kansanedustaja Mari Rantanen (ps) kritisoi Honkasaloa valiokuntien sisäisten asioiden avaamisesta julkisuudessa.
Lakivaliokunnan puheenjohtaja, kansanedustaja Leena Meri (ps) perustelee kuulemisia sillä, että eri näkökulmia on hyvä kuulla. Hänen mukaansa päätös asiantuntijoista oli yksimielinen ja myös vasemmisto on edustettuna valiokunnassa.
– Onneksi lakivaliokunta osaa itsenäisesti ja yksimielisesti arvioida kuultavien tarpeen eikä kysy lupaa valiokunnan ulkopuolisilta edustajilta.
– En tosiaan tiedä mitä ihmeellistä siinä on että valiokunta kuulee asiassa monipuolisesti asioista, Meri kirjoittaa.
Myös kristillisdemokraattien puheenjohtaja Sari Essayah ottaa osaa keskusteluun.
– Vihervasemmisto ei edes antaisi valiokunnassa kuulla muita kuin heidän kantojaan tukevia tahoja. Myös median on ollut vaikea kertoa, että esitys jakaa transyhteisöä eikä Seta edusta tässä kaikkien transihmisten kantaa, Essayah kirjoittaa.
Keskustan kansanedustaja Pekka Aittakumpu ihmettelee niin ikään Honkasalon kannanottoa. Aittakumpu on kertonut aikovansa äänestää hallituksen esitystä vastaan.
– Valiokunnan kuulemisten pitää olla tasapuolisia. Pyrin osaltani huolehtimaan, että yhdistys tulee kuultavaksi myös mietinnön laativaan sote-valiokuntaan, Aittakumpu kirjoittaa.
SUKUPUOLEN oikeudellisella vahvistamisella tarkoitetaan henkilötunnuksessa olevan sukupuolimerkinnän muuttamista toiseksi.
Translain tarkoituksena on vahvistaa ihmisten itsemääräämisoikeutta niin, että hakemus sukupuolen vahvistamisesta perustuisi omaan selvitykseen ihmisen sukupuolen kokemuksestaan.
Myös vaatimus lisääntymiskyvyttömyydestä edellytyksenä sukupuolen oikeudelliselle vahvistamiselle on uudistuksen myötä tarkoitus poistaa.
HS-gallup: Kokoomuksen kannatus nousee, keskustalle historiallinen romahdus
PS:n kannatus nousi eniten edellisestä mittauksesta.
Oppositiopuolue kokoomus jatkaa suosituimpana puolueena, ilmenee Helsingin Sanomien tuoreesta kannatusmittauksesta.
Jos eduskuntavaalit olisivat nyt, kokoomusta äänestäisi 24,2 prosenttia vastaajista. Toiseksi suosituin puolue on nykyinen pääministeripuolue SDP 19 prosentin kannatuksella. Kolmantena on perussuomalaiset, jota äänestäisi 17,3 prosenttia vastaajista.
Kokoomuksen kannatus on noussut edellisestä mittauksesta 0,6 prosenttiyksikköä. Ero toisella sijalla olevaan SDP:hen on kasvanut, sillä SDP menetti kannatuksestaan 0,2 prosenttiyksikköä. Eniten kannatustaan nosti perussuomalaiset, jonka kannatus on noussut 1,2 prosenttiyksiköllä edellisestä mittauksesta.
Keskustaa äänestäisi 10,4 prosenttia vastaajista. Puolue on menettänyt kannatuksestaan peräti 1,4 prosenttiyksikköä edelliseen mittaukseen nähden. Kyseessä on mittaushistorian heikoin tulos keskustalle.
Vihreitä äänestäisi yhdeksän, vasemmistoliittoa 8,3, RKP:ta 4,6, kristillisdemokraatteja 3,2 ja Liike Nytiä 1,7 prosenttia vastaajista. 2,3 prosenttia ilmoitti äänestävänsä jotain muuta puoluetta.
Kantar Public toteutti tutkimuksen Helsingin Sanomien toimeksiannosta. Tutkimusaineisto kerättiin 12.9.–14.10.2022. Tutkimusta varten haastateltiin puhelimitse 2 462:ta henkilöä.
Otos edustaa Suomen 18–79-vuotiasta väestöä pois lukien Ahvenanmaan maakunnassa asuvat. Otos muodostettiin monivaiheisella ositetulla otannalla. Virhemarginaali on noin 2,1 prosenttiyksikköä suuntaansa suurimpien puolueiden kohdalla.
Korona-aika räjäytti seksipalveluiden suosion, arvelee ammattidomina Valtiatar Keiju – on päätynyt työssään esittämään jopa pääministeriä
Viikonlopun Sexhibition-erotiikkamessuilla esiintyvä Valtiatar Keiju piiskaa ihmisiä työkseen. Fetissikulttuuri kohtaa yhä paljon ennakkoluuloja, vaikka sen suosio on kasvanut. Keiju haluaa purkaa alaan liittyviä asenteita, ja hän puolustaa sinnikkäästi koko erotiikkatyöntekijöiden alaa. – Ei domina ole stripparia parempi. Me olemme samalla viivalla, hän linjaa.
RUOSKA heilahtaa Lasipalatsinaukiolla.
Eläkeläispariskunta tekee kohteliaasti tilaa Valtiatar Keijulle ja kuvaajalle. Helsingin keskustassa näkee kaikenlaista.
Silti Keiju on kulkenut pitkän tien. Hän esiintyy julkisuudessa dominana eli eroottisena alistajana omilla kasvoillaan. Se ei ole itsestäänselvyys.
– Keiju syntyi yhdeksän vuotta sitten, mutta varsinainen urani on kestänyt noin kolme vuotta, hän kertoo.
– Välissä oli paljon kipuilua. Kehtaanko tehdä tätä, voinko näyttää kasvoni? Yritin hemmetin monta kertaa tehdä tavallisten ihmisten töitä. Työskentelin esimerkiksi kokkina. Sitten myönsin itselleni, että tämä on unelma-ammattini.
KEIJU ON hahmo. Hän ei esiinny tässä jutussa oikealla nimellään.
Syy on ymmärrettävä. Siviilielämässään Keiju, 37, on joskus joutunut hankaluuksiin. Sometilejä on häiriköity. Kaikenlaista huutelua on ollut.
Siksi, että hän piiskaa ihmisiä ennalta sovitussa ympäristössä – ja saa siitä rahaa.
– Olen tietoisesti heittänyt itseni teuraalle. Jos kukaan ei ole valmis ottamaan niitä iskuja vastaan, niin maailma ei muutu. Näistä asioista on puhuttava avoimesti.
Kinky- eli ei-tavanomainen seksi ja fetisismi ovat yleistyneet populaarissa kuvastossa, ja Fifty Shades of Grey teki aiheesta helppoa kioskikirjallisuutta. Tästä huolimatta fetissit poistettiin Suomen tautiluokituksesta vasta vuonna 2011.
Kulttuuri vaatii esitaistelijansa. Keiju on sellainen.
– Olen yrittäjä, ja tällä hetkellä kierrän eri puolilla Suomea. Vuokraan tiloja muilta dominoilta. Tuloistani voin sanoa, että paperilla liikevaihtoni näyttää hyvältä. Mutta tällä hetkellä riittää, että tulen toimeen ja saan laskuni maksettua. Haluan pitää vakiasiakkaani tyytyväisinä.
KINKYKULTTUURIIN liittyy useita kliseitä.
Kaikki alan toimijat eivät tarjoa niin sanottuja Full Service -palveluita, joissa asiakkaan kanssa harrastetaan seksiä. Esimerkiksi Keijun repertuaariin tämä ei kuulu.
Kinkyily ei myöskään ole pelkkää kummallisten hyypiöiden tai rikkaiden ukkomiesten hommaa.
– Asiakkaani ovat hirveän fiksuja tyyppejä! En ole kohdannut huonoa käytöstä. He tietävät, mihin ovat ryhtymässä. He, jotka vain viestittelevät mutteivät tule paikalle, ovat niitä häirikköjä.
Miehiä Keijulla silti enimmäkseen käy.
– 40–50-vuotiaat ovat yleisin porukka. En tiedä, ovatko he ukkomiehiä. Siitä emme juuri puhu. Mutta tulee myös parikymppisiä ujoja poikia, jotka haluavat tulla rehtorin puhutteluun!
Roolileikit liittyvät ”sessioiksi” kutsuttuihin tapaamisiin. Löytyy opettajaa ja sairaanhoitajaa.
Mutta on myös oikeita henkilöitä. Työssä voi päätyä asiakkaan toiveesta esittämään vaikkapa pääministeri Sanna Marinia.
– Se oli sikahauskaa! Rooliin piti perehtyä tarkasti. Opettelin maneereja ja äänenpainoja huolella.
Keiju sanoo kuitenkin arvostavansa Marinia, eikä hän hyväksy ihmisten tarpeetonta seksualisointia. Mutta haluja on monenlaisia ja työ on työtä.
Asiantuntijat jyrähtävät: isyyshuijauksen pitäisi olla rikos – toisen miehen lapsesta maksavalla ”Ristolla” on Suomessa satoja kohtalotovereita
Isyyshuijauksen tekijän pitäisi joutua teostaan rikosvastuuseen, vaatii ihmissuhteiden asiantuntijasäätiö Sexpo.
”Riston” tapauksen myötä taas tänä syksynä julkiseen keskusteluun nousseet isyyshuijaukset huolestuttavat Sexpo-säätiön asiantuntijoita. Heidän mukaansa kyseessä on vakava ja paljon huomiota saanutta yksittäistapausta laajempi yhteiskunnallinen epäkohta, johon pitää puuttua.
Isyyshuijauksessa on kyse tilanteesta, jossa lapsen synnyttänyt henkilö uskottelee kumppanilleen tämän olevan lapsen biologinen isä, vaikka näin ei ole. Isäksi huijattu voidaan nykyisen lainsäädännön nojalla pakottaa vanhemmaksi ja elatusvelvolliseksi vastoin tahtoaan, vaikka hän on huijauksen uhri.
Sexpo ehdottaa, että isyyshuijauksen tekijän tulisi joutua teostaan rikosvastuuseen. Uhrin tulisi olla oikeutettu vahingonkorvauksiin. Sexpon mukaan isyyshuijauksen uhreille on tarjottava kriisiapua ja muuta psykososiaalista tukea.
Säätiön mukaan huijatun tulee voida kumota isyys ja siihen liittyvät velvoitteet ilman aikarajaa isyystestin perusteella. Isyyden kumoamiseen liittyvät rajoitukset täytyy purkaa isyyshuijausten kohdalla.
Isyyshuijauksen uhrit kärsivät usein sosiaalisista ja mielenterveyden ongelmista, asiantuntijasäätiö kirjoittaa perjantaina julkaisemassaan tiedotteessa. Lisäksi huijaus voi pilata suhteen lapseen.
Lisäksi olisi tarpeellista selvittää keinoja isyyshuijauksien ennaltaehkäisemiseksi. Niitä voisivat olla esimerkiksi tiedon lisääminen isyyshuijauksista ja niiden vahingollisista seurauksista, siviilisäätyyn perustuvan automaattisen isyyden vahvistamisen lopettaminen sekä rutiininomaisten isyystestien käyttöönotto osana isyyden vahvistamista.
Tutkimusten mukaan isyyshuijaus liittyy 1–2 prosenttiin Euroopassa syntyvistä lapsista. Isyyshuijauksen uhriksi joutuu vuosittain Suomessa noin 500 henkilöä.
Ajatellaanpa seksiä
Nousevan akateemisen tähden kirja argumentoi tarkkaan.
Ihmisten seksuaaliset halut ja toimet ovat ihan okei, niin kauan kuin molemmat osapuolet ovat antaneet suostumuksensa. Näin monet feministit ajattelivat 1980-luvulla. Nykyään käsitys on jokseenkin valtavirtaa.
Seksin säännöt noudattavat siis kapitalistisen vapaan vaihdannan sääntöjä, filosofi Amia Srinivasan kirjoittaa esseekokoelmassaan Halun politiikka. 2020-luvun feminismi. Srinivasan toimii politiikan tutkimuksen professorina Oxfordin yliopistossa.
Srinivasan ei niele sellaisenaan ajatusta vapaista seksihaluista: ”Meidän on pidettävä seksuaalisia valintojamme itsestäänselvyyksinä, mutta nähtävä samalla, että patriarkaatissa nämä valinnat ovat harvoin vapaita.”
Se, ketä halutaan ja ketä ei, on poliittinen kysymys, jonka vastaukset ”paikantuvat usein yleisempiin dominoinnin ja poissulkemisen kaavoihin”. Srinivasan analysoi esimerkiksi sitä, miksi aasialaiset miehet eivät herätä haluja deittikuvioissa. Ihmisten halujen suuntaa ei voi tietenkään niin vain muuttaa, mutta heidät voi saada pohtimaan halujaan.
Intialaistaustaista tutkijaa pidetään nousevana akateemisena tähtenä – eikä ihan syyttä.
Kuudessa esseessä käsitellään seksiin liittyviä yhteiskunnallisia ja moraalisia ongelmia.
Onko misogyynisillä incel-miehillä oikeus saada seksiä? Opettajan ja oppilaan välinen seksisuhde, viisasta?
Vastaus molempiin on itsestään selvästi ei. Srinivasan ei jää kuitenkaan päivänselvyyksiin. Kiinnostavaa on se, miten monipuolisesti hän perustelee kantansa. Tässä tulee ilmi hänen rautainen argumentointitaitonsa, jonka oppii filosofiasta.
Halun politiikan tavoitteena on tuoda seksiä koskeva yhteiskuntakritiikki 2020-luvulle sekä tarkastella seksin suhdetta rotuun, luokkaan, vammaisuuteen, kansallisuuteen ja kastiin.
Esimerkkejä suorastaan vyörytetään, lähes kaikki ovat amerikkalaisia. Informaation paljous tekee kirjasta ajoittain raskassoutuista luettavaa.
Jos Srinivasania vertaa kahteen muuhun arvostettuun feministiseen aikalaiskirjoittajaan, toimittaja Jia Tolentino on kepeämpi, kirjailija-tutkija Maggie Nelson puolestaan teoreettisempi ja kaunokirjallisempi.
Srinivasan muistuttaa, että feminismi on poliittinen liike, johon on aikojen saatossa mahtunut monenlaisia näkemyksiä. Tämä on terveen liikkeen merkki. Jo kuolleiksi luullut ajatukset voivat saada nykyajassa vastakaikua.
Srinivasan kertoo, miten esitteli valveutuneille oppilailleen 1970-luvun radikaalifeministien teesejä. Niiden mukaan pornografia on vastuussa naisten esineellistämisestä ja heihin kohdistuvasta seksuaalisesta väkivallasta.
Opiskelijat, miehet mukaan lukien, olivat samaa mieltä. He sanoivat pornon tuhonneen kykynsä nauttia seksistä.
Srinivasan ihmetteli, miten paljon opiskelijat antoivat pornolle arvoa elämässään ja kuinka vähän he luottivat tahtoonsa vastustaa sitä.
Srinivasanilla on ambivalentti suhde moniin feministisiin käsityksiin. Joidenkin kanssa hän kiistelee. Hän kyseenalaistaa esimerkiksi feministit, joille näyttää olevan tärkeintä, että pahoille miehille määrätään kovia rikostuomioita.
”Se, että feministit kannattavat rangaistusmentaliteettiin perustuvia ratkaisuja – kaduilla partioivia poliiseja, vankilaan lähetettäviä miehiä – tarjoaa hallitsevalle luokalle tekosyyn olla ottamatta kantaa useimpien rikosten syvempiin syihin: köyhyyteen, rodullisiin valta-asetelmiin, rajoihin ja kasteihin.”
Srinivasan myös vierastaa ”kodiksi” tai ”kohduksi” koettua feminismiä, jossa yhteisöllisyys asetetaan faktojen edelle ja idylliä uhkaavat henkilöt sysätään syrjään. Aidosti inklusiivinen politiikka on epämukavaa ja turvatonta.
Amia Srinivasan: Halun politiikka. 2020-luvun feminismi. Suom. Laura Lahdensuu. 344 s. Gummerus, 2022.
Sanna Marin palkitaan seksimessuilla Kultainen Penis -palkinnolla - syynä eroottinen bilevideo
Pääministeri Sanna Marin saa sEXHIBITION -erotiikkamessuilla Kultainen Penis -palkinnon.
Palkinnon tulevat noutamaan Demarinuoret.
Asia selviää messujärjestäjien tiedotteesta. Kyseessä on sEXHIBITION-erotiikkamessujen 30-vuotisjuhlavuosi.
- Juhlavuoden kunniaksi elvytetään vanha perinne ja jaetaan Vuoden eroottinen lataus –palkinto. Tänä vuonna palkinnon saa Suomen pääministeri Sanna Marin, tiedotteessa kerrotaan.
- Tänä vuonna haluamme jakaa palkinnon henkilölle, joka on aktiivisesti toiminut seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen yhdenvertaisten oikeuksien puolesta. Huolimatta julkisesta roolistaan valtavan paineen alla, tämä vahva nainen osaa huolehtia omista rajoistaan julkisuuden ja yksityisyyden välissä ja ottaa aikaa myös itselleen sekä omalle jaksamiselleen.
- Jos meillä ei olisi jo varastojen kätköstä löytynyttä Kultainen Penis -kiertopalkintoa, olisimme ehdottomasti teettäneet Kultainen Pillu –palkinnon. Sanomattakin lienee selvää, mikä tätä maailmaa oikeasti pyörittää.
- Ja kukaan Marinin kuuluisan bilevideon nähnyt tuskin voi kieltää, etteikö eroottinen lataus olisi hänessä vahvasti läsnä!
sEXHIBITION -erotiikkamessut pidetään Helsingin Kaapelitehtaalla pe-la 28.-29.10.2022. Kursivoidut kohdat ovat suoraan tiedotteesta.
THL:n “Tasa-arvotiedon keskuksesta” on tullut feministisen identiteettipolitiikan linnake – asiantuntijalääkärit ulos, identiteettipoliitikot sisään
2010-luvulla taloudelliset syyt ajoivat Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen irtisanomaan noin kolmanneksen asiantuntijoistaan. Tämän aiheuttama osaamisvaje paljastui koronakriisin aikaan. Kun THL irtisanoi asiantuntijalääkäreitään, organisaatiossa nousi uusi, woke-henkistä identiteettipoliittista aktivismia edustanut Tasa-arvotiedon keskus. Keskuksen nettisivut ja sen provokatiivinen Twitter-tili muistuttavat enemmän feminististä ajatushautomoa kuin valtiollista virkamiesviestintää. THL:n alaisuudesta mainostetaan kiisteltyä intersektionaalista feminismiä, sille ominaista ideologista sanastoa, poliittista aktivismia ja mm. mies-päätteisistä sanoista luopumista. Tasa-arvon hengessä kaikki laitoksen työntekijät ovat naisia.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on ollut viime vuosina esillä koronapandemian myötä. Ennen kriisiä suomalaisilla oli ollut korkea luotto terveysviranomaisiin. Myös kansainvälisesti suomalainen terveydenhuolto on nauttinut hyvästä maineesta. Tätä luottamusta koeteltiin, kun Suomen valmiuskyvystä ja tilannekuvan muodostamisesta paljastui epäkohtia. Aiempien vuosien säästötoimet olivat murentaneet arvostetun instituution osaamispohjaa. THL:n rooli kriisin eturintamassa oli niin ratkaiseva, että sen heikkoudet vaikuttivat myös muille yhteiskunnan osa-alueille. Tämä näkyi mm. Huoltovarmuuskeskuksen epäonnistuneina maskihankintoina. Säästötoimien vastaisesti THL:n alaisuudessa on kuitenkin paisunut “tasa-arvotyön” yksikkö, jonka toiminta on räikeän feminististä identiteettipolitiikkaa.
Koronakriisin ensimmäisen aallon ja poikkeustilan aikaan keväällä 2020 terveysalan sisäpiiriläiset kertoivat julkisuudessa, miten THL:n henkilöstöleikkaukset ja säästötoimet vaikeuttivat instituution kykyä säilyttää ja hankkia sellaista asiaosaamista, josta olisi ollut apua pandemian kaltaisen kriisin hoitamisessa. Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin HUS:n diagnostiikkajohtaja Lasse Lehtonen kommentoi:
“Taloudellisten syiden takia THL:ssä ajettiin alas perinteistä tieteelliseen ajatteluun pohjautuvaa paradigmaa. Huippuasiantuntijoita joutui lähtemään.”
Vuosina 2013-2016 yli 400 THL:n työntekijän työsuhde päättyi, mikä vastaa noin kolmasosaa alkuperäisestä työvoimasta. Vaikka lukuisia asiantuntijalääkäreitä ja kokeneita tutkimusryhmien johtajia lähti asiantuntijaorganisaatiosta, yksi sen osastoista näytti kasvattaneen näkyvyyttään ja sisällöntuotantoaan vuodesta 2015 eteenpäin – Tasa-arvotiedon keskus.
Asiantuntijalääkärit ulos, identiteettipoliitikot sisään
Kun THL irtisanoi lääketieteen huippuasiantuntijoita viime vuosikymmenen loppupuolella, samalla se raivasi tilaa identiteettipoliittiselle aktivismille. THL:n toiminta on seurannut systemaattisesti yleisen länsimaisen identiteettipolitiikan ja woke-kulttuurin trendejä. Tasa-arvotiedon keskuksen virallinen Twitter-viestintä on ollut niin poliittisesti värittynyttä, että sitä on epäilty ajoittain jopa parodiatiliksi. Esimerkiksi vuonna 2018 tili jakoi satiirilta kuulostavan päivityksen: “Ruotsissa Lucia jatkossa sukupuolineutraali”.
Vuonna 2019 ennen koronakriisiä Tasa-arvotiedon keskus julisti, että se haluaa eroon mies-päätteisistä ammattinimikkeistä. Myöhemmin keskus julkaisi sukupuolitietoisen viestinnän oppaan. Ohjeissa pidettiin ongelmallisena myös mm. ilmaisuja “molemmat“, “kummatkin“, tai “vastakkaiset sukupuolet“, sillä ne eivät tunnusta sukupuolten moninaisuutta.
Elin pitkään vastentahtoisesti polyamorisessa suhteessa
Jouduin sietämään pienen lapseni isän useita syviksi ihmissuhteiksi kutsumiaan naissuhteita.
YHTEISKUNNALLISESSA keskustelussa on pyritty yhä enemmän rikkomaan parisuhdenormia monella tavalla, ja normista poikkeavat suhde- ja perhemuodot esitetään myönteisessä valossa. Monimuotoisuuden ihanne ei saisi kuitenkaan sokeuttaa, sillä nämä normista poikkeavat järjestelyt voivat olla myös äärimmäisen satuttavia.
Elin pitkään vastentahtoisesti polyamorisessa suhteessa, ja siedin pienen lapseni isän useita syviksi ihmissuhteiksi kutsumiaan naissuhteita. Samaan aikaan mies osoitti minua kohtaan voimakasta tunnekylmyyttä, itseriittoisuutta ja lapsen elatuksen osalta taloudellista hyväksikäyttöä. Hän tapasi lastaan muutaman tunnin ajan viikossa silloin kun hänelle sattui sopimaan.
Rakkauden sijaan epäkonventionaaleissa suhteissa voi piillä valta-asetelma, jossa vallankäyttäjän toiminnan taustalla voi olla syviä haavoja psyykessä, pelkoa päästää ketään ihmistä aidosti lähelle. Toisaalta taas toisen osapuolen alistumista ja itsensä uhraamista. Asiantuntijat antavat helposti neuvoja tai ottavat kantaa pureutumatta sen syvemmin henkilöiden historiaan tai kontekstiin.
Terve parisuhde koostuu toisiaan rakastavista ihmisistä eikä itsetunnoltaan repaleisista vallankäyttäjistä ja sopeutujista. Haastavastakaan suhteesta ei ole ongelmatonta lähteä silloin, kun on pitkä yhteinen historia ja lapsi. Mikäli polyamorisen suhteen osapuolet asuvat ja elävät toisistaan irrallisina, lapsen kanssa asuva osapuoli jää väistämättä todella yksin.
Vaikka onnellisia polyamoriasuhteita ja -perheitä varmasti on, itselläni ei olisi pienen lapsen yksinhuoltajavanhempana edes aikaa eikä energiaa ylläpitää useampaa syvää parisuhdetta. Ihmettelen niitä, joilla on.
Polyamoriasta kärsinyt
Julkaisemme kirjoituksen poikkeuksellisesti nimimerkillä.
Miehet hoitavat aiempaa enemmän lapsia ja laittavat ruokaa, kertoo Tilastokeskus – naiset käyttävät silti edelleen enemmän aikaa kotitöihin kuin miehet
Tilastokeskus selvitti ajankäyttöä viidennen kerran runsaan 40 vuoden aikana.
Miesten ja naisten käyttämä kokonaistyöaika kotitöihin ja työhön oli lähes yhtä suuri ensimmäistä kertaa ajankäyttötutkimuksen mittaushistoriassa, kertoo Tilastokeskus.
Miesten käyttämä aika kotitöihin ja lastenhoitoon on tutkimuksen mukaan lisääntynyt. Ansiotyöhön käytetty aika on puolestaan vähentynyt aiemmasta sekä miehillä että naisilla.
Tilastokeskuksen torstaina julkaiseman aineiston mukaan naiset käyttävät edelleen enemmän aikaa kotitöihin kuin miehet. Ero on kuitenkin kaventunut, koska naisten käyttämä aika kotitöihin on vähentynyt, miesten puolestaan lisääntynyt. Suurin muutos näkyi myös miesten lastenhoitoon käyttämässä ajassa.
Yliaktuaari Juha Haaramo arvioi tiedotustilaisuudessa, että korona-aika on voinut vaikuttaa tutkimuksen tuloksiin, koska tutkimuksen aineisto kerättiin vuonna 2020–2021.
Miesten lastenhoitoon käyttämä aika on tämän vuoksi voinut hänen mukaansa lisääntyä, mutta trendi oli jo aiemmin nähtävissä.
Kotitöissä näkyy myös yhä Haaramon mukaan perinteinen sukupuolijako kotitöissä niin, että esimerkiksi miehet ovat käyttäneet aikaansa enemmän aikaa rakennus- ja huoltotöihin, naiset ovat puolestaan käyttäneet aikaa esimerkiksi ruoanlaittoon, siivoukseen ja vaatteiden hoitoon.
Miesten käyttämä aika ruoanlaittoon on tutkimuksen mukaan kasvanut.
Tilastokeskus julkisti torstaina tuoreen ajankäyttötutkimuksen tulokset. Tutkimus tehtiin viidennen kerran runsaan 40 vuoden aikana, ja tuoreen tutkimuksen aineisto on kerätty vuosina 2020–2021. Tutkimukseen osallistuneiden asuntokuntien ajankäyttöä seurattiin muun muassa päiväkirjamerkinnöin. Päiväkirjoja oli aineistossa mukana yli 4 000, ja tutkimuspäiviä oli aineistossa yhteensä yli 8 000.
Niko Ranta-aholle sataa kirjeitä vankilaan – oikeuspsykologi kertoo, miksi naiset lähestyvät kovan luokan rikollisia
Paljon kirjeitä naisilta saavia vankeja yhdistää heidän saama runsas mediahuomio, sanoo oikeuspsykologi Pia Puolakka.
Törkeistä huumerikoksista 13 vuoden vankeuteen tuomittu Niko Ranta-aho kertoi MTV Uutisten haastattelussa saaneensa 200–300 kirjettä vankilaan.
Ilmiö ei sinällään ole uusi. Esimerkiksi joukkomurhaaja Anders Behring Breivikille on satanut rakkauskirjeitä vankilaan.
Oikeuspsykologi Pia Puolakan mukaan yhdistävänä tekijänä tapauksissa on rikoksentekijän saama mediahuomio.
– Luulen, että se koskee ennen kaikkea sellaisia vankeja, jotka ovat vakavan rikoksen kautta saaneet paljon mediajulkisuutta, ja sitä kautta herättää ihmisen huomion ja kiinnostuksen. Heistä tulee vähän niin kuin julkkiksia jossain mielessä, Puolakka sanoo MTV Uutiset Liven haastattelussa.
"Joitakin naisia kiehtoo väkivaltaisuus"
Kirjoittajat ovat eritysesti naisia ja vastaanottajat miesvankeja. Myös naisvangit saavat Puolakan oman kokemuksen mukaan kirjeitä, mutta ne tulevat pääosin miesvangeilta.
– Tiedetään, että on olemassa ilmiö, että jotkut naiset kirjoittavat raskaista rikoksista, graaveista väkivaltarikoksista tuomituille vangeille.
– Siinä varmaan on omat syynsä, minkä takia joitakin naisia kiehtoo miehen väkivaltaisuus: tulkitaanko se osoitukseksi miehisyydestä tai siitä, että pystyy tarvittaessa suojelemaan naista. Joissain naisissa se voi paradoksaalisesti herättää turvallisuuden tunnetta, Puolakka kertoo.
Hallittavissa oleva kirjesuhde
Puolakan mukaan kirjeenvaihto voi kokemuksena myös erotisoitua.
– Kyseessä on tällainen etäsuhde. Siinä ei tarvitse jakaa arkea tai vaikeita asioita. Vaan se, että toinen osapuoli on vankilassa, voi olla sopivan hallittavissa oleva ja rajattu suhdemuoto henkilölle, jolla olisi muuten ryhtyä varsinaiseen suhteeseen.
Yhdistävä asia kirjeiden lähettäjillä onkin tavassa kiintyä ihmisiin.
– Rikoksentekijät herättävät tunteita nimenomaan siitä ajatuksesta, että rikoksentekijä on jollain tavalla uhri, jota kohtaan herää lämpimiä tunteita.
Tapaus Ranta-aho
Mutta entä sitten Ranta-ahon tapaus? Miksi hän saa kirjeitä naisilta?
Usein kirjeisiin liittyy tuomittua väkivaltarikollinen, mutta Ranta-aho on huumerikollinen.
– Vaikea sanoa. Onko tässä tapauksessa erityisesti julkisuus, joka on herättänyt huomiota. Väkivaltarikosten lisäksi isoista huumausainekaupoista tulee kovia tuomioita tänä päivänä. Ehkä rikoksen kovuusaste näyttäytyy niin, että nämä ovat erittäin suuria ja huomiota herättäneitä rikoksia, Puolakka pohtii.
Ranta-aho kertoi, ettei vastaa kirjeisiin.
Pitääkö kumppanin pornon katseluun puuttua? Terapeutit kertovat lääkkeen mustasukkaisuuteen
Uutisaamussa keskusteltiin pornon merkityksestä seksuaalisuuteen ja parisuhteeseen.
Moni tutustuu seksiin ja omaan seksuaalisuuteensa pornon kautta. Aikuisviihde ruokkii uteliaisuutta ja kiinnostus muuttuu kiihotukseksi. Pornograafinen materiaali saa aikaan fantasioita siitä, miten itse voisi olla toiminnassa mukana, luonnehtii psyko- ja seksuaaliterapeutti Jussi Nissinen.
Pornon käytöllä on pitkä historia ja myös se, mitä määrittelemme pornoksi, on ajan saatossa muuttunut. Enää ei tarvitse hiipiä metsään lukemaan pornolehtiä, sillä netistä löytyy loputon määrä mitä erilaisempaa aikuisviihdettä.
Saatavuuden lisääntyminen näkyy tilastoissa. Alle viisikymppisistä suomalaismiehistä valtaosa katsoo pornoa, samanikäisistä naisista reilu puolet.
Porno sinällään ei ole hyvä tai paha asia, kunhan suhde sen käyttöön on hallinnassa. Pornon suurkulutus sen sijaan tylsistyttääaivojen palkitsemisjärjestelmää, jolloin vaste luonnollisiin palkintoihin heikkenee.
Runsas pornon katselu on yhdistetty muun muassa itsetunnon heikentymiseen, häpeän ja riittämättömyyden tunteisiin, orgasmivaikeuksiin, erektio-ongelmiin ja parisuhteen laadun heikkenemiseen.
Ihmiset ovat yksilöllisiä sen suhteen, milloin pornon katsominen alkaa karata käsistä. Jos pornon käyttö alkaa viedä liikaa aikaa tai huomiota ja ajaa ihmissuhteiden, harrastusten ja työn edelle, on käyttö hallitsematonta, seksuaaliterapeutti Karoliina Vuohtoniemi kertoo.
Porno voi aiheuttaa mustasukkaisuutta
Samalla kun nettipornon kulutus on lisääntynyt, suomalaisten yhdyntäkerrat ovat vähentyneet. Nissinen uskoo, että ilmiön taustalla voi vaikuttaa stressi. Henkinen kuormitus on omiaan nakertamaan seksihaluja kumppanin kanssa. Seksin rentouttavaa vaikutusta on helpompi hakea vaivattomasta pornosta kuin vaivannäköä vaativasta kumppanista.
– Jos halutaan seksiä keskenämme, sitä pitää valmistella ja toisenkin pitää olla siihen valmis. Porno sen sijaan on aina käsillä, Nissinen sanoo.
Mikäli kumppani kääntyy jatkuvasti pornon puoleen rakkaansa sijasta, voi parisuhde kärsiä. Suhteen toinen osapuoli saattaa kokea mustasukkaisuutta tai riittämättömyyden tunnetta. Tällaisissa tilanteissa katse kannattaa ensimmäiseksi suunnata itseensä ja kysyä, mikä kumppanin pornon katselussa oikeastaan häiritsee. Sen jälkeen on hyvä avata keskusteluyhteys kumppaniin.
Kylmäkiskoinen suhtautuminen kumppanin pornon katseluun voi johtaa salailuun, kun ihmisestä tuntuu, ettei voi olla rehellinen ilman tuomitsemista. Lisäksi paheksunta saattaa ruokkia häpeän ja syyllisyyden tunteita.
Kehittävämpää on keskustella parisuhteessa pornon käytön historiasta sekä aikuisviihteen merkityksestä. Tällöin siitä tulee enemmän jaettu todellisuus, Nissinen sanoo.
Vuohtoniemi muistuttaa, että monogamisessa parisuhteessa on kolmenlaista seksuaalisuutta.
– Oma seksuaalisuus on oma maailma, jossa saattaa olla porno mukana. Sitten on kumppanin seksuaalisuus ja parisuhteen seksuaalisuus, Vuohtoniemi selittää.
Seksuaalisuuden muodot eivät kilpaile keskenään, vaan tuovat hyvinvointia ollessaan sopusoinnussa.
Pornosta lisämaustetta parisuhdeseksiin
Pornon ei tarvitse olla parisuhteessa riidanaiheuttaja. Hallinnassa oleva pornon katselu auttaa tutustumaan omaan ja kumppanin seksuaalisuuteen, mikä tuo molempien elämään iloa ja nautintoa.
Aikuisviihde voi myös auttaa pääsemään oikeaan tunnelmaan kumppanin kanssa. Tärkeää olisi ylläpitää uteliaisuutta omaa, kumppanin ja parisuhteen seksuaalisuutta kohtaan.
– Mistä kumppani kiihottuu, mistä minä itse kiihotun ja mitä voitaisiin tuoda sieltä parisuhteen yhteiseen seksuaalisuuteen? Vuohtoniemi avaa.
Miksi naiset tienaavat keskimäärin vähemmän kuin miehet? Tästä johtuu sukupuolten välinen palkkaero
Vuosittainen verotietojen julkistus nosti alkuviikosta jälleen esiin kysymyksen palkkaeroista. Miksi Suomessa ja isossa osassa maailmaa naiset tienaavat keskimäärin vähemmän kuin miehet? Palkkaero kapeni suhteellisen nopeasti aina 1980-luvun lopulle, josta lähtien palkkaeron pieneneminen kuitenkin hidastui, kertoo THL.
Vaikeisiin kysymyksiin ei ole helppoja vastauksia. Siksi monet jättävät niihin vastaamatta, tai täyttävät tietotyhjiön uskomusjärjestelmällä.
Tutkimusten avulla palkkaeroja koskevaan kiusalliseen kysymykseen on pystytty onneksi vastaamaan.
Lapsilla iso merkitys palkkaeroissa
Maailman arvostetuimmalla tieteen julkaisualustalla julkaistun tutkimuksen mukaan naisten ja miesten väliset palkkaerot selittyvät pääosin lastenhankinnalla ja uravalinnoilla.
Science-lehden tutkimuksessa seurattiin Yhdysvalloissa väitelleitä tohtoreita. Lähes kahtatuhatta tutkimushenkilöä seurattiin kymmenen vuoden ajan.
Vuoden jälkeen valmistumisesta naiset tienasivat lähes kolmanneksen vähemmän kuin miehet. Kun tutkijat korjasivat tulosta ottaen huomioon ammattialan, ero putosi 11 prosenttiin.
Kun he jälleen korjasivat tulosta ottaen huomioon avioliiton ja vanhemmuuden, ero hävisi.
Alakohtaisesti tutkimukseen osallistuneet lapsettomat sinkkunaiset tienasivat keskimäärin saman verran kuin miehet.
Tätä tukee myös toinen iso tutkimus, jonka mukaan vuonna 2014 neljässä länsimaassa lapsettomat naiset tienasivat keskimäärin miehiä enemmän.
Kun naisten osalta yhtälöön lisättiin lapset, mittari heitti kuperkeikan.
Myös Suomessa lapsien hankkiminen ja uravalinnat ovat pääosalliset vaikuttimet palkkaeroissa, kertoo THL.
Asiat suhteeseen
On tärkeää erottaa suhteutettu ja suhteuttamaton palkkaero toisistaan.
Suhteuttamattomalla palkkaerolla tarkoitetaan yleensä mediaanitulojen tai keskimääräisten tulojen eroa kaikkien työikäisten naisten ja miesten välillä. Se ei ota huomioon mitään muuttujia, esimerkiksi kokoaikatyön ja osa-aikatyön osuutta.
Suhteuttamatonta palkkaeroa ei voidakaan käyttää sukupuoleen perustuvan syrjinnän mittarina. Ensin on tutkittava mistä palkkakuoppa syntyy, ja korjattava laskuria yksi muuttuja kerrallaan.
Muuttujia eriyttämällä on selvinnyt, että vaikka lasten hankinta ja alakohtaisuus vaikuttavat eniten palkkaeroihin, siihen vaikuttavat kymmenet muuttujat.
Tässä artikkelissa käymme läpi vain olennaisimmat muuttujat, jotka kuitenkin kattavat lähes koko palkkaeron.
Muuttujien joukossa on suomalaistutkimuksen mukaan myös sukupuoleen pohjautuva syrjintä, mutta sen vaikutus keskimääräisiin palkkaeroihin on minimaalinen verrattuna siihen mitä monet luulevat.
Muutamia muuttujia
Miehet tekevät keskimäärin enemmän kokoaikatöitä, ylityötunteja ja vaarallisia töitä. Näistä kaikista maksetaan enemmän.
Tutkimusten mukaan miehet myös hakeutuvat keskimäärin hyvin paljon todennäköisemmin luonnontieteiden ja insinöörityön aloille. Naiset taas hakeutuvat keskimäärin paljon todennäköisemmin ihmisläheisille aloille, kuten opetus- ja hoitotyöhön.
Palkat ovat keskimääräistä korkeammat aloilla, jotka liittyvät tieteeseen, teknologiaan ja insinöörityöhön. Näillä aloilla työskennellään usein yksityisellä sektorilla, jossa palkat ovat julkista puolta korkeammat.
Myös Suomessa naiset ovat äärimmäisen yliedustettuina julkisella puolella.
Skaalautuvat alat
Teoksessaan Musta joutsen: Erittäin epätodennäköisen vaikutus tutkija Nassim Nicholas Taleb avaa sitä, mikä merkitys skaalautuvalla alalla on tuoton kannalta.
Kirjassaan Taleb avaa skaalautuvien alojen käsitettä. Sillä hän tarkoittaa aloja, joissa käytetyt työtunnit eivät määritä saavutettua tulosta.
Näillä aloilla palkat ovat luonnostaan skaalautumisen vuoksi myös korkeammat. Miesten suosimat teknologiayritykset ovat erityisen skaalautuvia.
Siksi myös Yhdysvalloissa tehdyn tutkimuksen mukaan vuonna 2012 maan rikkaimmat ihmiset työskentelivät "skaalautuvimmilla aloilla, eli teknologia- finanssi- ja kaupanaloilla".
Sen sijaan esimerkiksi ihmisten hoitoa tai opettamista on vaikea skaalata. Esimerkiksi jokainen potilas tarvitsee oman aikansa ja prosessia ei usein eettisistä syistäkään voi nopeuttaa tai tehostaa.
Yhä parempia autoja voi sen sijaan rakentaa yhä nopeammin ja yhä vähemmillä työtunneilla, kun teknologia kehittyy.
Hypergamian vaikutus
Useissa yhteiskunnallisissa tutkimuksissa on huomattu, että kulttuurista riippumatta keskimäärin naiset pariutuvat miesten kanssa, jotka ovat sosioekonomisessa hierarkiassa ylempänä, tai vähintään samalla tasolla kuin he.
Miehet siis keskimäärin tienaavat vähintään yhtä paljon, tai enemmän kuin kumppaninsa. Lisäksi, tai vaihtoehtoisesti, he ovat sosiaaliselta statukseltaan samalla tasolla tai ylempänä kuin kumppaninsa.
Termiä kutsutaan sosiaalitieteissä hypergamiaksi.
Naiset siis "naivat ylöspäin". Täten miehille "jää" naiminen alaspäin.
Tutkimuksissa on huomattu, että miehet, jotka ovat sosioekonomisessa hierarkiassa korkeammalla, menestyvät paremmin kumppanin hankkimisessa ja saavat enemmän lapsia.
Keskimäärin naisten suhteen vaikutus on ollut joissain tutkimuksissa jopa hieman negatiivinen. Eli naisten mahdollisuus löytää kumppani pienenee, tai ei ainakaan kasva, kun he kohoavat sosioekonomisessa hierarkiassa.
Täten voidaan sanoa, että miehillä on ylimääräinen motivaation lähde sosioekonomisen hierarkian huipulle pyrkimiseksi.
Sukupuolten persoonallisuuserot
Tutkimuksissa on huomattu, että naisten ja miesten persoonallisuudet eroavat keskimäärin toisistaan.
On tietysti olemassa naisia, joilla on tavallista maskuliinisempi persoonallisuus ja miehiä, joilla on feminiinisempi persoonallisuus, mutta väestötasolla mitattuna eroja on löydetty.
Miehet ja naiset ovat enemmän samanlaisia kuin erilaisia, mutta eroilla on silti merkitystä.
Naisten ja miesten väliset keskimääräiset erot vaikuttavat esimerkiksi suuntautumiseen työelämässä.
Persoonallisuuden päämalli
Ihmisten persoonallisuus on tutkimusten mukaan melko pysyvä eri tilanteissa ja eri aikoina.
Viisi suurta persoonallisuuden piirrettä, eli Big Five, on yleisin, tutkituin ja laajimmin hyväksytty ihmisen persoonallisuutta kuvaavista malleista.
Big Five -mallin persoonallisuuspiirteet ovat sovinnollisuus, neuroottisuus, avoimuus, tunnollisuus, ja ekstroversio.
Sovinnollisuus ja neuroottisuus
Sovinnolliset ihmiset ovat epäsovinnollisia ihmisiä myötätuntoisempia, auttavaisempia, luottavaisempia ja kohteliaampia.
Epäsovinnolliset ihmiset taas ovat sovinnollisia ihmisiä epäilevämpiä, kilpailullisempia ja epäkohteliaampia. Epäsovinnolliset ihmiset neuvottelevat useammin itsensä kuin toisen hyväksi.
Neuroottiset ihmiset taas ovat yleisesti huolestuneempia, eli he kokevat jokaista stressiyksikköä kohtaan enemmän negatiivisia tunteita, kuin vähemmän neuroottiset henkilöt.
Vähemmän neuroottiset ihmiset taas kokevat vähemmän negatiivisia tunteita ja ovat täten itsevarmempia.
Suurimmat erot
Suurimmat keskimääräiset persoonallisuuserot naisten ja miesten välillä, kulttuurista riippumatta, ovat sovinnollisuudessa ja neuroottisuudessa.
Keskimäärin naiset raportoivat persoonallisuustestien kautta olevansa enemmän neuroottisia, eli he kokevat miehiä enemmän kielteisiä tunteita, kuten huolta, häpeää ja surua.
Tämä näkyy myös siinä, että naisilla diagnosoidaan enemmän masennusta ja ahdistusta.
Väestötasolla naiset myös yrittävät useammin itsemurhaa, mutta miehet tappavat itsensä useammin.
Tutkijoiden mukaan tämä johtuu siitä, että miehet käyttävät enemmän väkivaltaa itseään kohtaan itsemurhaa yrittäessään, ja täten onnistuvat väestötasolla paljon naisia useammin.
Väkivaltaisuuteen vaikuttavat erot sovinnollisuuden osalta.
Vähemmän sovinnolliset ihmiset ovat nimittäin keskimäärin aggressiivisempia, ja miehet ovat tutkimusten mukaan keskimäärin vähemmän sovinnollisia kuin naiset.
Tilastoharhat
Pitkiä vankilatuomioita saavat useimmiten väkivaltarikolliset. Suomessa väkivaltarikoksista noin 85 prosenttia on miesten tekemiä.
Miehet eivät kuitenkaan väestötasolla ole niin paljon naisia vähemmän sovinnollisia, että ero vankilapopulaatiossa selittyisi sillä.
Jos satunnaisotannalla väestöstä poimittaisiin yksi nainen ja yksi mies, mies olisi fyysisesti aggressiivisempi noin 60 prosentissa vertailukerroista.
Tämä on kuitenkin tilanne vain väestötasolla.
Pitää ymmärtää, että vankilassa olevat ovat usein poikkeuksellisen epäsuostuvaisia, eli he eivät edusta satunnaisotantaa sovinnollisuuden osalta. Vangit sijoittuvat usein persoonallisuutensa osalta sovinnollisuus-skaalan negatiiviseen ääripäähän.
Alla olevaa tutkimuskaavioita katsoessa voi huomata, että vaikka naisten ja miesten käyrät sovinnollisuuden osalta ovat suurilta osin päällekkäiset, negatiivisesta ääripäästä löytyy moninkertaisesti enemmän miehiä kuin naisia.
Persoonallisuus ja palkka
Erään tutkimuksen mukaan yksi palkkaeroon vaikuttavista muuttujista on se, että sovinnollisemmat ihmiset, sukupuolesta riippumatta, neuvottelevat todennäköisemmin työnantajan eduksi.
Ja kuten sanottu, naiset ovat keskimäärin sovinnollisempia.
– Selkeä sukupuolten välinen palkkaero säilyy työelämässä osittain siksi, että miehet pyytävät useammin ja suurempia palkankorotuksia kuin naiset, kesäkuussa 2021 julkaistun tutkimuksen tekijät kirjoittavat.
Toisen tutkimuksen mukaan vähemmän sovinnolliset ihmiset tienaavat keskimäärin enemmän. Vaikutus oli sama sukupuolesta riippumatta, vaikkakin miehillä vaikutus oli suurempi.
Kiinnostuksen kohteet
Persoonallisuuden lisäksi paljon tutkittu sukupuolia keskimäärin erottava asia on kiinnostuksen kohteet. Myös ihmisten kiinnostuksen kohteet ovat melko pysyviä läpi elämän.
Tutkimuksissa on huomattu, että kiinnostuksen kohteiden osalta miehet ja naiset eroavat toisistaan enemmän kuin persoonallisuuden osalta, mutta päällekkäisyyttä on silti paljon.
Miehet ovat keskimäärin naisia kiinnostuneempia asioista ja naiset ovat keskimäärin miehiä kiinnostuneempia ihmisistä. Ero on havaittavissa jopa yhdeksän kuukauden ikäisissä lapsissa.
Esimerkiksi Yhdysvaltain terveysviraston julkaiseman tutkimuksen mukaan naisten aivot reagoivat eri tavoin nälkäisen vastasyntyneen itkuun.
– Aiemmat tutkimukset ovat esittäneet, että tunteiden osalta miehet ja naiset reagoivat eri tavoin vastasyntyneiden itkuun. Meidän tutkimuksemme indikoi, että naiset ja miehet eroavat myös huomioinnin osalta, tutkijat kertovat.
Tutkimusten mukaan keskimäärin miesten aivot eivät siis reagoi yhtä vahvasti vastasyntyneen itkuun ja he kokevat harvemmin sympatiaa ja tarvetta hoitaa vastasyntynyttä tämän vuoksi.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että miehet rakastaisivat lapsiaan vähemmän. He vain tuntevat, havainnoivat ja reagoivat keskimäärin eri tavalla.
Lasten hoito
Perhevapaiden käyttö jakaantuu Suomessa epätasaisesti. Vanhempien kesken jaettavissa olevaa vapaata käyttävät lähes yksinomaan äidit, isät eivät sitä juurikaan valitse.
Vanhempainpäivärahapäivistä isien osuus on 11,1 prosenttia. Vuonna 2016 syntyneiden lasten isistä vain neljännes käytti kaikki isyysvapaapäivänsä. Noin neljännes isistä jätti oikeutensa isyysvapaaseen käyttämättä kokonaan.
Täten miehille kertyy työvuosia naisia nopeammin, ja täten myös miesten palkkataso on korkeampi muutaman vuoden päästä mitatessa, THL kertoo.
Tilastokeskus julkaisi torstaina tuoreen tutkimuksen suomalaisten ajankäytöstä vuosina 2020–2021.
Työlliset miehet käyttävät nyt lastenhoitoon jopa hieman enemmän aikaa kuin työlliset naiset. Koko väestön tasolla naiset kuitenkin hoitavat lapsia enemmän kuin miehet.
Uudistus järjestelmään
Elokuussa perhevapaajärjestelmää uudistettiin hypoteettisesti tasa-arvoa edistävään suuntaan.
Järjestelmään asetettiin miehille kannustin, jonka voi toisaalta nähdä rangaistuksena perheelle, jossa isä ei "kannustimeen" tartu.
Tulevaisuudessa, jos molemmat vanhemmat käyttävät perhevapaita, perhe saa aiempaa enemmän ansiosidonnaisia päiviä. Jos päiviä käyttää vain äiti, kuten monissa perheissä päätetään tehdä, rahaa annetaan vähemmän.
Pisimmät vain isille omistetut perhevapaat ovat Koreassa (54 viikkoa) ja Japanissa (52 viikkoa), mutta niiden käyttö on vähäistä. Japanissa vain noin 7,5 prosenttia työllisistä isistä hyödyntää perhevapaitaan.
Suomen uudistuksen taustalla on ajatus siitä, että lähtökohtaisesti kulttuuri ajaa sukupuolia tiettyyn rooliin ja käyttäytymismalliin, eikä biologia.
Tutkimukset kertovat kuitenkin eri tarinaa.
Tasa-arvon paradoksi
Tasa-arvon paradoksilla tarkoitetaan tieteellisesti todistettua löydöstä, että naisten ja miesten persoonallisuuserot kasvavat, kun yhteiskunnasta tulee tasa-arvoisempi ja vauraampi.
Alkuperäinen tutkimus on uusittu useita kertoja eri otannoilla ja aina samoin tuloksin.
Tutkimuksissa valtiot on listattu sukupuolten tasa-arvoa ajavien poliittisten linjausten mukaan järjestykseen. Listan kärjestä löytyvät siis monet Skandinavian maat ja lopusta Saudi-Arabia ja monet Lähi-idän maat.
Kun naiset ja miehet ovat tehneet persoonallisuustestejä näissä maissa, on huomattu, että sukupuolet eroavat keskimäärin persoonallisuuksiensa osalta kulttuurista riippumatta samalla tavalla, mutta tasa-arvoisemmissa maissa miehet ja naiset eroavat toisistaan enemmän. Ero on vieläpä tilastollisesti merkittävä.
Skandinaviassa miehet ja naiset ovat siis keskimäärin erilaisempia persoonallisuuksiensa osalta kuin missään muualla maailmassa.
Löydös oli valtava yllätys tutkijoille ympäri maailmaa, mutta tutkimus toisensa perään kertoo samaa tarinaa.
Mistä paradoksi syntyy?
Monet tutkijat uskovat vaikutuksen johtuvan siitä, että kun yhteiskunnasta tulee sukupuolineutraalimpi ja tasa-arvoisempi, eli ihmisille myönnetään tasavertaisemmat mahdollisuudet tehdä mitä he haluavat, heidän persoonallisuutensa asettuvat niin sanotusti "luonnollisille urilleen”.
Lisäksi yhteiskunnan vaurastuminen antaa ihmisille enemmän mahdollisuuksia tehdä sitä, mikä tuntuu sopivan heidän persoonalleen sen sijaan, että esimerkiksi tiettyä työtä tulisi tehdä toimeentulon turvaamiseksi.
Tutkijat ovat nimittäin huomanneet, että tasa-arvoisemmissa maissa naiset ja miehet hakeutuvat yhä vahvemmin omiin ammattikuntiinsa, eli alat sukupuolittuvat.
Mahdollisuuksien lisääntyessä naisten ja miesten todellisen mittakaavan biologiset erot pääsevät esiintymään laajemmin väestötasolla, monet tutkijat uskovat.
Tutkimusten mukaan ei siis ole perusteltua arvioida tasa-arvon tilaa havaitsemalla miten sukupuolet ovat edustettuina eri yhteyksissä. Pitää katsoa syvemmälle.
Seksistä tunnetun OnlyFansin pomot Suomessa – puhuivat Slushissa palvelunsa pimeistä puolista kieli keskellä suuta
”Tärkeintä on sisällöntuottajien turvallisuus”, vakuuttivat OnlyFansin johtajat Helsingissä.
– KYLLÄ, meillä on aikuissisältöä. Mutta sen lisäksi meillä on paljon muuta, kuten urheilua ja komediaa. Ajatuksemme on antaa sisällöntuottajille tuloja materiaalista, jota he julkaisisivat ilmaiseksi muualla.
Näin muotoilee ensisijaisesti seksuaalisesta sisällöstä tunnetuksi tulleen OnlyFansin kaksi vuotta sitten tehtävässään aloittanut toimitusjohtaja Amrapali Gan yhtiön toimintaidean Slushissa.
Toimitusjohtaja määrittelee OnlyFansin 3 miljoonan sisällöntuottajan sosiaaliseksi mediaksi, joka luo sisällöntuottajilleen turvallisen tilan ja antaa näille 80 prosenttia tilausten tuotoista. Tilausten lisäksi sisällöntuottajat voivat saada lisätuloja maksullisilla yksityisviesteillä tai striimeillä.
Amrapali Ganin ja OnlyFansin strategia- ja operatiivisen johtajan Keily Blairin puhetilaisuuden nimi on Navigating Public Opinion: Running an Edgy Business, eli jotakuinkin Tasapainottelua yleisen mielipiteen kanssa – särmikkään bisneksen johtaminen.
Tämä näkyi myös Slushissa. Särmikkään bisneksen johtamiseen kuului varovaisten ilmausten käyttäminen. Seksi-sanan johdannaisia ei kuultu kertaakaan, ja seksuaalisen sisältöön viitattiin etupäässä kiertoilmauksella spicy. Aikuissisältö-sana kuultiin pariin kertaan.
Särmikkään bisneksen johtamiseen kuului myös se, että johtajat eivät ottaneet vastaan yleisökysymyksiä.
KELLY Blair korosti palvelun sisällöntuottajien tarkkaa karsintaprosessia, jonka aikana tehdään yhdeksänportainen varmistus. Tähän kuuluu muun muassa henkilötodistusten ja muiden sosiaalisen median tilitietojen toimittaminen OnlyFansille.
– Käytämme tietoja suojellaksemme sisällöntuottajiamme, emme myydäksemme niitä mainostajille. Palvelussamme ei ole mainoksia, sanoi Gan.
Tiukalle seulonnalle on tarvetta, sillä BBC paljasti vuonna 2020 palvelussa olleen alaikäisiä seksuaalista materiaalia tarjoavia sisällöntuottajia.
ONLYFANSIN historiaan kuuluu myös ällistyttävä äkkikäännös. Loppukesästä 2021 palvelu ilmoitti kieltävänsä seksuaalisen materiaalin alustallaan kokonaan. Syyksi ilmoitettiin se, että merkittävät rahalaitokset lopettaisivat tilausmaksujen välittämisen OnlyFansille. Päätös peruttiin muutaman päivän jälkeen.
Haastattelijana toiminut Axioksen toimittaja Kia Kokalitcheva sai kysymykseen OnlyFansin mielenmuutoksesta välttelevän vastauksen.
– Edellinen toimitusjohtajamme antoi Financial Timesille asiasta joitakin kommentteja. Kokonaisuutena tapaus kuitenkin osoitti, miten sisällöntuottajayhteisömme sai äänensä kuuluviin. Annoimme vallan sisällöntuottajillemme, ja sen jälkeen tein päätöksen laittaa heidät kaikessa etusijalle, Gan muotoili.
SELKEÄÄ vastausta ei myöskään tullut siihen, vaikuttaako sisällöntuottajien toiminta muilla somealustoilla heidän asemaansa OnlyFansissa.
Blair sanoi sananvapauksiin liittyviä kysymyksiä vaikeaksi, sillä vastakkain on kaksi tärkeää asiaa, inklusiivisuus ja turvallinen tila.
– Sisällöntuottajat ovat vastuussa omasta sisällöstään. Tärkeintä on, että heidän julkaisemansa aineisto on laillista. Sen lisäksi käyttöehtomme ovat tiukat, Blair muotoili.
Blair korosti myös, ettei heillä ole erotuksena muista sosiaalisista medioista algoritmeja, jotka tarjoaisivat käyttäjille muiden sisällöntuottajien aineistoa. Esimerkiksi vihapuheeseen ei siis pitäisi törmätä sattumalta.
ONLYFANSIN rinnalle on rakentunut yhtiöstä riippumaton ekosysteemi, jossa tarjotaan muun muassa manageripalveluja OnlyFansin sisällöntuottajille. Täällä on tullut vastaan väärinkäytöksiä, kuten esiintyjien riistoa.
– Meidän näkökulmastamme meillä on 3 miljoonaa yksityisyrittäjää. Ha voivat hoitaa asiansa parhaaksi näkemällään tavalla, toimimalla itsenäisesti tai managereita käyttämällä. Päätös on täysin heidän. Jos väärinkäytöksiä havaitaan, esiintyjä voidaan sulkea palvelusta pysyvästi pois, Blair sanoi.
Tänään vietetään kansainvälistä miestenpäivää – tiesitkö nämä asiat suomalaisista miehistä?
Suomalainen keskivertomies on 177 senttiä pitkä ja työskentelee ehkäpä tekniikan erityisasiantuntijana.
Tänään 19. marraskuuta monissa maissa vietetään kansainvälistä miestenpäivää.
Päivän tarkoituksena on kiinnittää huomiota miesten ja poikien terveyteen, tasa-arvoon ja miesten hyviin tekoihin perhe-elämässä ja yhteiskunnassa.
Miestenpäivää ei vietetä Suomessa virallisesti ainakaan toistaiseksi. Sitä ei löydy Helsingin yliopiston almanakasta eikä myöskään YK:n kansainvälisten päivien listalta.
Vuodesta 1999 alkaen nykymuodossaan vietetyllä miestenpäivällä on lyhyempi historia kuin naistenpäivällä, jonka juuret ulottuvat 1900-luvun alkuun. Virallisesta miestenpäivästä on virinnyt puhetta jo 1960-luvulla.
Missä asuu keskivertomies?
Miestenpäivän kunniaksi Tilastokeskus koosti(siirryt toiseen palveluun) verkkosivuilleen koosteen suomalaisia miehiä koskevista tilastotiedoista. Tässä niistä muutamia:
Suomen väestöstä 49 prosenttia on miehiä. Miesten nimistä yleisin on Juhani, mutta ensimmäinen etunimi on useimmin Juha.
Suomalainen 30-vuotias keskivertomies on 177 senttiä pitkä ja painaa 87 kiloa. Hän asuu myös todennäköisesti kaupunkialueella, jossa asuu 71 prosenttia suomalaismiehistä.
Harvaan asutulla maaseudulla asuu enää viisi prosenttia miehistä.
Täysi-ikäisistä miehistä 44 prosenttia on naimisissa, 42 prosenttia naimattomia. Isiä on Suomessa lähes 1,3 miljoonaa.
Mikä on miesten yleisin ammatti?
15–64-vuotiaiden miesten työllisyysaste on 72,8 prosenttia.
Miesvaltaisin toimiala on Tilastokeskuksen mukaan rakentaminen, jossa työllisistä 90 prosenttia on miehiä.
Työssäkäyvien miesten yleisin yksittäinen ammatti on Tilastokeskuksen mukaan kuitenkin luonnontieteiden tai tekniikan erityisasiantuntija. Näissä tehtävissä työskentelee 123 000 miestä.
Yrittäjistä jopa 67 prosenttia on miehiä.
Kuinka moni kokee jatkuvaa yksinäisyyttä?
Suomalaismiehistä 14 prosenttia syö riittävästi kasviksia, hedelmiä ja marjoja. Liikaa punaista lihaa syö 80 prosenttia miehistä. Yli 30-vuotiaista miehistä 72 prosenttia on ylipainoisia.
Alkoholin ja tapaturmien aiheuttamat kuolemat sekä itsemurhat ovat miehillä yleisempiä kuin naisilla.
Vuonna 2000 yhdeksän prosenttia miehistä oli tuntenut itsensä yksinäiseksi melko usein tai jatkuvasti, Tilastokeskus ja THL kertovat.
Samana vuonna yhdeksän prosenttia miehistä oli kokenut fyysistä, psyykkistä tai seksuaalista väkivaltaa. Valtaosa kuitenkin tunsi päivittäisen elämänsä turvalliseksi.
Juontaja Marja Hintikka täräyttää: "Meillä TODELLAKIN juhlitaan miestenpäivää"
Juontaja Marja Hintikka, 43, avaa ajatuksiaan miestenpäivästä tuoreessa Instagram-postauksessaan.
Julkaisussa oletettavasti Marjan kaksi poikaa kävelevät jalkapallovarusteet päällään kädet toistensa hartioilla.
- ”Äiti, milloin on sitten miestenpäivä?” kysyi pieni poikani kerran kansainvälisenä naistenpäivänä, kun kotiin kannettiin kukkia ja puhuttiin tasa-arvosta, suosikkijuontaja kirjoittaa.
Marja kertoo menneensä poikansa kysymyksestä hämilleen.
- Tiesin kyllä, että miestenpäivää vietetään, mutta en osannut paikantaa sitä edes oikeaan vuodenaikaan. Ajattelin, että nyt muija seis: tästä lähtien meillä TODELLAKIN juhlitaan miestenpäivää.
Marjan mukaan heillä vietetään kansainvälistä miestenpäivää kukkien ja leivosten merkeissä. Lähipiirin hän kertoo sanoneen, ettei kukaan muu muista kyseistä juhlapäivää.
- Pysähdyin tähän: jos kukaan ei muista (tai halua muistaa) miestenpäivää, MIKSI se on niin? Eikö myös miehille ja miehiksi kasvaville olisi hienoa juhlapäivänkin muodossa osoittaa, että heissä on paljon hyvää ja kunnioitettavaa?
Juontaja listaa miestenpäivän tavoitteita:
- Kansainvälisen miestenpäivän päätavoitteet ovat muun muassa myönteisten miesroolimallien edistäminen, miesten myönteisen panoksen juhlistaminen eri elämänalueilla, huomion kiinnittäminen miesten terveyteen ja sukupuolten välisten suhteiden ja tasa-arvon parantaminen sekä maailman tekeminen turvallisemmaksi.
Kolmen lapsen äiti muistuttaa julkaisun lopussa sukupuolen moninaisuudesta ja siitä puhumisesta lapselle tämän ikätason mukaisesti.
Marja on ollut 11-vuotta naimisissa juontaja Ilkka ”Ile”Uusivuoren, 42, kanssa.
Treffisivustoilla Helsingin naisia esitellään turisteille tavalla, joka saa tutkijan olon etovaksi - Helsinki | HS.fi
Useilla englanninkielisillä nettisivuilla neuvotaan omituisia vinkkejä, miten Helsingissä isketään sinkkunaisia. Tutkija pöyristyy sivujen sisällöstä.
...
HS kävi läpi useamman tällaisen sivuston ja pyysi Jyväskylän yliopiston lehtoria, nykykulttuurin ja sukupuolentutkimuksen dosenttia Tuija Saresmaa kommentoimaan joitakin nettisivustoilla esiintyviä väitteitä.
MUUN muassa naisvihaa tutkinut Saresma ei ole aiemmin törmännyt kyseisiin sivustoihin. Niistä kuitenkin käy hänen mukaansa hyvin ilmi manosfäärissä vallitseva ajatus, jonka mukaan naiset ovat pelkästään miesten halujen kohteita.
Saresman mukaan ilmiö muistuttaa myös niin sanotusta pickup artist -kulttuurista. Siinä miehille opetetaan rahaa vastaan, miten nainen pokataan.
...
Suurin osa naisista on sivuston mukaan vaaleahiuksisia, mutta myös ruskea- ja punahiuksisia saattaa löytää. Toisaalta kerrotaan, että suurin osa Helsingin naisista on hiuksiaan värjääviä feministejä, mikä vähentää heidän viehätysvoimaansa.
Naisten luonteesta mainitaan muun muassa, että he ovat ujoja mutta pitävät julkisista hellyydenosoituksista. Naimisiinmenoa suomalaisnaisen kanssa ei suositella, koska sivuston mukaan tämä muuttuu 90 prosentin todennäköisyydellä bridezillaksi eli kauhumorsiameksi.
...
SARESMAN mukaan naisten esineellistäminen menee sivustoilla hyvin pitkälle, kun esimerkiksi ulkonäöstä tehdään numeerisia arviointeja ja naisia luokitellaan iän mukaan eri kategorioihin.
Samalla tehdään hyvin näkyviksi naisia koskevat stereotyyppiset ulkonäkökriteerit, joissa arvostetaan esimerkiksi hoikkaa vartaloa, pitkiä hiuksia ja luonnollisuutta.
”Tuntuu, että naisia arvioidaan tässä kuin karjaa”, Saresma toteaa.
...
SARESMAN mukaan sivustoilta saa vaikutelman, että jokainen nainen on vain potentiaalinen iskemisen kohde eikä naisen suostumusta juuri kysellä. Lisäksi hän nostaa esiin sen, että sivustot ovat hyvin heteronormatiivisia.
...
World Dating Guides -sivusto vinkkaa, että erityisesti kannattaa suunnata ydinkeskustan yökerhoihin, sillä Kalliossa ja Sörnäisissä moni baareista keskittyy rock-musiikkiin. Myös Hook Up Travels -sivulla varoitetaan, että Kallio on nykyään ”saastutettu hipstereillä” mutta alueelta voi silti löytää kauniita naisia.
...
”Nyt kuitenkin neuvotaan, mistä saa parhaat naiset, ikään kuin he olisivat vain lihanpaloja. Tämä kylmä kaupallisuus suorastaan etoo minua.”
Tinderin ilmapiiri on Helsingissä poikkeava, ja se sähköistyy etenkin viikonloppuna
Tinderin ja Jodelin kaltaiset sovellukset voivat olla turisteille kätevä tapa tavata paikallisia Helsingissä. Ei silti kannata ihmetellä, jos tykkäyksiä ei niissä satele, kirjoittaa HS:n toimittaja Roosa Welling.
VIERAASSA kaupungissa seuran löytäminen voi olla hankalaa.
HS kertoi keskiviikkona sivustoista, jotka pyrkivät vastaamaan tähän haasteeseen. Ne tosin antavat turisteille outoja ja paikoin virheellisiä vinkkejä siitä, miten sinkkunaisia kannattaa Helsingissä lähestyä.
Sivustoilla vinkataan runsaasti erilaisia ravintoloita, puistoja, ostoskeskuksia, yökerhoja, oppilaitoksia ja jopa kirkkoja, joista sinkkuja voi lähteä pokaamaan. Seuraa etsiviä suositellaan suuntaamaan esimerkiksi Iittalan myymälään tai Temppeliaukion kirkkoon.
Yllättävän pieneen rooliin sivuilla jäävät kenties nykyisen treffikulttuurin tärkeimmät kulmakivet eli erilaiset deittisovellukset.
ESIMERKIKSI Tinder vaikuttaisi olevan turisteille kirkkoa tai keramiikkamyymälää paljon kätevämpi tapa tutustua uusiin ihmisiin Helsingissä.
Moni tämän on hoksannutkin, ja varsinkin kesäaikaan Helsingin Tinderissä vilisee ulkomailta ja muualta Suomesta saapuneita lomalaisia. Pikaisella vilauksella selviää, että turisteja löytyy myös pimeässä marraskuussa.
”Hey, I’m only here until Saturday, anyone wanna show me your favourite cafe/bar?” kirjoittaa esittelytekstissään 28-vuotias hollantilainen Jan, joka on Helsingissä lauantaihin asti ja toivoo jotakuta esittelemään hänelle lempibaariaan.
Lisäksi Helsingissä näkee melko paljon Tinderin maksullista versiota käyttäviä ihmisiä, jotka voivat halutessaan selata sinkkujen profiileja eri kaupungeissa, vaikka eivät itse olisi siellä fyysisesti.
Pariisista eli noin 1 910 kilometrin päästä löytyisi 30-vuotias Math, Istanbulista 2 135 kilometrin päästä 27-vuotias Kenan ja Yhdysvalloissa 7 802 kilometrin etäisyydellä tykkäystä odottelee 30-vuotias Bradley.
Osa käyttää tätä ominaisuutta jo ennen Helsingin-matkaansa löytääkseen seuraa.
”I am traveling to Finland soon and I’m looking to meet a like-minded person and explore around”, kirjoittaa Yhdysvalloista käsin 32-vuotias Jimmy, joka etsii tulevalle reissulleen samanhenkistä seuraa.
Varsinkin viikonlopun lähestyessä myös Helsinkiin saapuvien suomalaisten matkaajien seuranhakuilmoituksia näkyy enenevissä määrin sekä Tinderissä että anonyymin viestipalvelu Jodelin @jodeltreffit ja @seksiseuraa -kanavilla.
SUOMESSA netti alkaa olla kasvokkaista tutustumista yleisempi tapa tavata uusia ihmisiä, vahvistaa Turun yliopiston digitaalisen kulttuurin tutkija Anne Holappa. Hän on tutkinut muun muassa nettideittailua.
Erilaiset treffisovellukset ovat hänen mukaansa varteenotettava vaihtoehto myös lyhyeksi aikaa uuteen kaupunkiin tuleville. Varsinkin, jos sovellus toimii maantieteellisin perustein ja seuraa voi etsiä täsmällisesti esimerkiksi 20 kilometrin säteeltä.
Tinderin tai Jodelin kaltaisille alustoille ulkomaalainen tai ulkopaikkakuntalainen turisti solahtaa Holapan mukaan melko helposti, sillä niiden kautta halutaan usein tavata nopeasti.
”Treffailuun suhtaudutaan siellä kevyemmin verrattuna perinteiseen mentaliteettiin, jossa haetaan elämänkumppania”, hän toteaa.
Varsinaisille verkon deittisivustoille, kuten E-kontaktiin, Eliittikumppaniin ja Suomi24:n treffisivulle ei Holapan mukaan välttämättä kannata kirjautua, jos haussa on vain lyhytaikaista seuraa.
”Voi ajatella, että nettideittailussakin on useammat markkinat ja erilaiset kohderyhmät.”
Turistien treffisivuilta piirtyy täysin tunnistamaton kuva Helsingistä
Useilla englanninkielisillä nettisivuilla neuvotaan omituisia vinkkejä, miten Helsingissä isketään sinkkunaisia. Tutkija pöyristyy sivujen sisällöstä.
HALUATKO tavata kauniita sinkkunaisia Helsingissä?
Siinä tapauksessa kannattaa suunnata esimerkiksi Iittalan myymälään, Temppeliaukion kirkkoon tai kauppakeskus Itikseen.
Ainakin, jos on uskominen erilaisia treffailuun keskittyviä verkkosivuja. Ne opastavat tarkkaan, missä ja miten helsinkiläisiä naisia kannattaa lähestyä.
Erityisesti ulkomaalaisille turisteille suunnatut sivustot piirtävät Helsingistä erikoisen ja paikoin virheellisen kuvan. Niissä myös puhutaan naisista alentavasti lähinnä potentiaalisina seksikumppaneina.
HS kävi läpi useamman tällaisen sivuston ja pyysi Jyväskylän yliopiston lehtoria, nykykulttuurin ja sukupuolentutkimuksen dosenttia Tuija Saresmaa kommentoimaan joitakin nettisivustoilla esiintyviä väitteitä.
MUUN muassa naisvihaa tutkinut Saresma ei ole aiemmin törmännyt kyseisiin sivustoihin. Niistä kuitenkin käy hänen mukaansa hyvin ilmi manosfäärissä vallitseva ajatus, jonka mukaan naiset ovat pelkästään miesten halujen kohteita.
Saresman mukaan ilmiö muistuttaa myös niin sanotusta pickup artist -kulttuurista. Siinä miehille opetetaan rahaa vastaan, miten nainen pokataan.
Käsillä olevien sivustojen tulot vaikuttavat muodostuvan lähinnä erilaisten treffi- tai sokerideittailusovellusten markkinoinnista. Moni nettisivu antaa hämmentävän yksityiskohtaisia vinkkejä helsinkiläisnaisten iskemiseen, ja vastaavia selostuksia on kirjattu useista maailman suurkaupungeista.
”Sivuilla käy hyvin ilmi, että kyse on naisia esineellistävästä bisneksestä”, Saresma toteaa.
Sivustot vaikuttavat toimivan niin, että kuka tahansa voi ehdottaa niihin muutoksia. Eräällä sivustolla mainitaankin, että jokainen seuraa neuvoja omalla vastuullaan.
Katsotaan, mitä nämä sivustot pitävät sisällään.
Helsinkiläisnaisten ulkonäkö ja luonne
”HELSINGISSÄ riittää kauniita nuoria naisia lähes kaikille”, kerrotaan Dating Local Girls -sivustolla.
Sivu antaa helsinkiläisnaisten ulkonäölle arvosanaksi 4/5. Sen mukaan ”suomalaisilla naisilla on valkoinen iho” ja nämä näyttävät ruotsalaisilta mutta ovat luonnollisempia.
Suurin osa naisista on sivuston mukaan vaaleahiuksisia, mutta myös ruskea- ja punahiuksisia saattaa löytää. Toisaalta kerrotaan, että suurin osa Helsingin naisista on hiuksiaan värjääviä feministejä, mikä vähentää heidän viehätysvoimaansa.
Naisten luonteesta mainitaan muun muassa, että he ovat ujoja mutta pitävät julkisista hellyydenosoituksista. Naimisiinmenoa suomalaisnaisen kanssa ei suositella, koska sivuston mukaan tämä muuttuu 90 prosentin todennäköisyydellä bridezillaksi eli kauhumorsiameksi.
Sivustolla kuvaillaan hyvin tarkkaan myös eri-ikäisten naisten ominaisuuksia ja eroja. Esimerkiksi 18–29-vuotiaat naiset ovat ”hyvin kiihkeitä”, kun taas yli 45-vuotiaat ovat ”ankaria katolilaisia, jotka keskittyvät vain perheeseensä”.
SARESMAN mukaan naisten esineellistäminen menee sivustoilla hyvin pitkälle, kun esimerkiksi ulkonäöstä tehdään numeerisia arviointeja ja naisia luokitellaan iän mukaan eri kategorioihin.
Samalla tehdään hyvin näkyviksi naisia koskevat stereotyyppiset ulkonäkökriteerit, joissa arvostetaan esimerkiksi hoikkaa vartaloa, pitkiä hiuksia ja luonnollisuutta.
”Tuntuu, että naisia arvioidaan tässä kuin karjaa”, Saresma toteaa.
Hän arvelee, että sivustojen virheelliset yleistykset ja väittämät esimerkiksi katolilaisuuteen liittyen johtuvat siitä, että eri maista kirjoittaessa on käytetty leikkaa ja liimaa -menetelmää.
”Yksityiskohdilla ei taida olla kauheasti väliä, kun pyritään helppoon ja nopeaan bisnekseen.”
HS:n toimittaja osallistui Erika Helinin Onlyfans-kurssille- lopputulos yllättää: "Anteeksi, alapää"
Helsingin Sanomien toimittaja Laura Friman kertoo tuoreessa artikkelissaan sukeltaneensa Onlyfans-sivuston mielenkiintoiseen maailmaan.
Nelikymppinen perheenäiti halusi testata, onko hänestä Onlyfans-ammattilaiseksi. Laura kertoo osallistuneensa Miss Suomi -kilpailusta tutun Erika Helinin 79 euroa maksavalle valmennuskurssille.
Nettivalmennuksen tarkoitus on avata Onlyfans-sivuston maailmaa siitä kiinnostuneille henkilöille. Lauran mukaan kurssi on täysin anonyymi. Sen sisältö on toimittajan mielestä asiallinen yrittäjyysvalmennus, joka voi auttaa ihmistä rakentamaan oman brändinsä sivustolle.
Laura pohdiskelee oman mahdollisen Onlyfans-tilinsä sisältöä. Hän linjaa, ettei hän halua paljastaa aivan kaikkea kuvamateriaalissaan.
– Kun teen listaa yksityiskohdista, kirjaan ylös, että en halua kuviin pimppiäni: se on kiva elämänkumppani, mutta ei erityisen kuvauksellinen. Anteeksi, alapää, hän kirjoittaa HS:n artikkelissaan.
Keskustelua puolisonkin kanssa
Laura mainitsee, että kehonsa puolesta hänet luokitellaan plussakokoiseksi. Hän avaa asia siksi, koska hänen mahdollinen Onlyfans-tilinsä sisältö keskittyisi kuvamateriaaliin hänen vartalostaan.
Laura ei omien sanojensa mukaan itse halua alkaa kehoaktivistiksi. Hän mainitsee pelkäävänsä, ettei hän kestäisi mahdollisen negatiivisen palautteen vastaanottamista.
– Onlyfans on täynnä näitä runsaita, seksikkäitä naisia, joille myös riittää kiihkeitä tilaajia. Kannatan ideologiaa, mutta en ole tarpeeksi sinut kilojeni kanssa alkamaan itse kehoaktivistiksi. En halua myöskään olla fetissikohde, Laura toteaa.
Lauran mukaan hän on myös oppinut, ettei muiden ihmisten positiivisten mielipiteillä pitäisi olla niin suurta merkitystä omaan itsetuntoonsa, vaan sitä pitää itse työstää omin keinoin.
Laura on keskustelut Onlyfans-tilin aloittamisesta myös puolisonsa kanssa. Hän suhtautuu toimittajan ideaan hieman skeptisesti ja he ovat käyneet keskustelua siitä, miltä Lauralta tuntuisi nähdä hänen puolisonsa alusvaatekuvia netissä.
Laura kysyy kumppaniltaan, haluaisiko hän luoda yhdessä sisältöä sivustolle. "Ei kiitos, en ole ekshibitionisti", vastaus kuuluu.
Ei ole henkisesti valmis Onlyfans-tilin luomiseen
Neljän viikon kestäneen verkkovalmennuksen jälkeen seuraa yllättävä lopputulos; Laura ei omien sanojensa mukaan ole henkisesti valmis oikeasti luomaan Onlyfans-tilinsä.
Hän mainitsee, ettei ollutkaan niin vapautunut kuin hän luuli olevansa. Alastonkuvien julkaiseminen netissä ei ole häntä varten.
– Totta puhuen kiinnostun Helinin kurssin myötä Onlyfansista ennemmin tilaajana kuin tuottajana, toimittaja toteaa.
Laura paljastaa kuluttavansa ajoittain pornoa. Verkkovalmennuksesta inspiroituneena hän on aloittanut uuden "laadukkaan pornopalvelun videokirjaston" tilaamisen.
Nelikymppinen Angela istui sadat treffit eri miesten kanssa – tosirakkauden hän löysi avuliaasta miehestä
Treffit onnistuvat sitä varmemmin, mitä enemmän on kokemusta. Kirjailija Angela Ahola sukelsi eronsa jälkeen deittikulttuurin maailmaan.
Neljä vuotta sitten Angela Aholalla oli kriisi. Hänen avioliittonsa oli päättynyt eroon, koska mies oli löytänyt toisen naisen. Parin kaksi lasta olivat alakouluikäisiä.
– Häpesin valtavasti sitä, että minut oli jätetty. Oman selviytymiseni kannalta minun oli pakko tehdä jotain. Aloin kirjoittaa kirjaa uskottomuudesta. Halusin ymmärtää sitä, Angela kertoo puhelimessa.
Ruotsinsuomalainen psykologian tohtori ja kirjailija Angela Ahola, 48, asuu Tukholman lähellä Nackassa. Suomessa hän ei ole koskaan asunut, mutta puhuu suomea hyvin. Kirja uskottomuudesta ilmestyy Ruotsissa ensi keväänä.
Toinen kirja, jonka Angela aloitti eronsa jälkeen, valmistui aiemmin. 100 dejter -teos on ilmestynyt suomeksi nimellä Digirakkautta (suom. Anna Maija Luomi). Se pohjautuu Angelan deittiprojektiin, jonka hän aloitti eronsa jälkeen. Puolentoista vuoden urakkaan kuului sadat treffit miesten kanssa Helsingissä, Tukholmassa, Ockelbossa, Malmössä, Pyhäsalmella ja Maarianhaminassa.
– Se oli todella intensiivistä! En etsinyt mitään erityistä, oli vain kiva päästä tuulettumaan eromasennuksen jälkeen.
Annan lukijakyselyssä moni valitteli, että deittailu ”toisella kierroksella” on vaikeampaa kuin nuorempana. Angela komppaa.
– Tässä iässä emme ole yhtä naiiveja kuin parikymppisinä. Rima on korkeammalla. Huomaamme myös varoitussignaalit helpommin, koska olemme kokeneet kaikenlaista. Kokemus vaikuttaa siihenkin, ettei hyväksy mitä tahansa.
Sataan tapaamiseen mahtui kaikenlaista, myös huijareita.
– Yksi ”catfish” kalasteli ihan toisen ihmisen kuvilla. Hän oikeasti halusi tavata minut, oli vain aivan eri henkilö kuin kuvissa. Mies oli ystävällinen, hauska ja kiva, mutta luottamus oli mennyt.
Deiteistä 78 oli sellaisia, jotka eivät johtaneet toiseen tapaamiseen.
– Muutaman kanssa oli todella hyvä kemia kirjoitustasolla ennen tapaamista. Kun tapasimme, mitään yhteyttä ei ollut. Se yllätti.
Osa miehistä loukkaantui, kun Angela viestitti, ettei tapailua kannattaisi jatkaa. Osa jatkoi kirjoittelua, osa katosi.
– Valitettavasti sinkkumaailmassa ovat yliedustettuina ne, joiden on vaikea päästää toista lähelleen.
Angelan deiteistä 22 johti kahteen tai useampaan tapaamiseen, mutta mikään ei johtanut suhteeseen.
– Mutta olen suhteessa nyt! Angela paljastaa.
– Työmatkalla Kööpenhaminassa tapasin tukholmalaisen miehen, joka auttoi minua matkalaukkuni kanssa. Nyt olemme olleet yhdessä kahdeksan kuukautta. Hän ei ole koskaan ollut Tinderissä, joten en olisi häntä ikinä sieltä löytänyt.
Tunnista vaaran treffit
Psykologian tohtori Angela Ahola kehottaa havainnoimaan, onko toinen kiltti ja empaattinen.
– Oli kyseessä sitten deittikumppani tai työkaveri, tärkeintä yleensä on se, onko hänellä sydän paikallaan. Jos toinen on kylmästi pystynyt jättämään ihmisiä ja työpaikkoja, voi päätellä, että empatiakyky ei ole ihan kohdallaan. Tai jos hän puhuu negatiivisesti entisistä suhteistaan ja kaikki eksät ovat olleet ihan hulluja, voisiko ajatella, että myös hänen oma käytöksensä on vaikuttanut asiaan?
Angela kehottaa luottamaan intuitioon.
– Omassa repussa voi olla kokemuksia, jotka herkistävät tietyille asioille. Intuitio on hieno koneisto, joka koostuu kaikista aiemmista kokemuksistamme, kaikesta mitä olemme oppineet. Se kertoo, jos esille tulee jotain, mihin kannattaa reagoida.
Kädentaidoille riittää kysyntää, mutta mitä kuuluu käsityön opetukselle?
Raumalaisten aamukahvi meni väärään kurkkuun, kun Turun yliopiston suunnitelma keskittää opettajankoulutus Turkuun vuoti julkisuuteen. Tuhannen opiskelijan kampuksen siirto Turkuun ei ole maakunnallisestikaan mitätön asia, vaan satakuntalaiset ovat tosissaan ryhtyneet puolustamaan opettajankoulutuksen paikkaa ja asemaa Raumalla.
Erityisenä yksityiskohtana Turun yliopiston leikkauslistalla nousee esiin käsityönopet-tajakoulutuksen lakkauttaminen kokonaan, mitä ehdotusta pidän käsittämättömänä. Puhutaanhan yliopistosta, joka sijaitsee länsirannikon vienti- ja teollisuuskäytävällä, jossa kädentaitojen osaajille riittää jatkuvasti kysyntää.
Pohja kädentaidoille ja kiinnostus teknisiin opintoihin luodaan yhä vieläkin peruskoulussa, mutta koulutettujen opettajien puute on merkittävä uhka jo lähivuosina. Meillä ei ole Satakunnassa eikä Varsinais-Suomessa siihen varaa, sillä osaajapula on huutava.
Käsityön opetus ja käsityönopettajan koulutus on Suomessa keskittynyt Turun, Helsingin ja Itä-Suomen yliopistoihin sekä Åbo Akademiin. Tekninen työ ja tekstiilityö ovat virallisesti muodostaneet yhteisen kokonaisuuden vuodesta 1994 lähtien ja yhteisen oppiaineen, käsityön, vuodesta 1998 alkaen.
Vuonna 2017 yläkouluissa käyttöön otetussa opetussuunnitelmassa määriteltiin käsityön työtavoiksi tekninen työ ja tekstiilityö, mutta niiden tuntimäärät putosivat yläkouluissa kolmannekseen aiemmasta.
Muutos monimateriaaliseen käsityöhön ei lisännyt tyttöjen kiinnostusta teknologiaa ja teknisiä töitä kohtaan, eivätkä pojat liioin ole valinneet tekstiilityötä valinnaisaineekseen. Tämä selvisi Helsingin yliopiston tekemästä kyselytutkimuksesta kaksi vuotta uudistuksen jälkeen.
Muutoksen läpivienti ei opettajankoulutuksessakaan ilmeisesti sujunut ilman kasvukipua, kun Turun yliopisto nyt harkitsee käsityönopettajien koulutuksesta luopumista.
Periksi ei kuitenkaan pidä antaa. Teknisen työn ja muiden kädentaitojen opiskelua tulee peruskouluissa jopa lisätä, koska Pisa-tulokset kertovat omaa karua kieltään suomalaislasten luonnontieteellisistä taidoista. Kaikki eivät edelleenkään opi kolmiulotteista tai matemaattista ajattelua pulpetin tai tietokoneen ääressä.
Luova ajattelu ja ongelmanratkaisutaidot kehittyvät, kun voi ohjatusti tutustua eri materiaaleihin ja oppia niiden työstämistä eri tekniikoiden avulla. Myös keskittymiskyky paranee, kun voi rauhoittua työn ääreen. Teknisiä taitoja kuten perinteistä käsityötäkään ei tule hukata digitalisaation pyörteisiin.
Tulevissa vaaleissa kokoomuksella on näytön paikka. Laadukas opettajankoulutus on meille kunnia-asia, ja koulutusta tulee olla tarjolla kaikkialla Suomessa myös teknisissä aineissa. Näin kalliit tekniset luokat eivät jää tyhjilleen, ja oppilaiden siirtyminen peruskoulusta ammatillisiin opintoihin on ketterämpää ja motivoitua. Myös opetussuunnitelmien tulee olla ajan tasalla ja vastata aikamme haasteisiin.
Kädentaitoja tarvitaan, ei vain elinkeinojen ja viennin näkökulmasta, vaan myös pedagogisin ja inhimillisin perustein. Mikä onkaan parempaa, kuin ilo itse tehdystä käyttöesineestä tai lahjasta?
ANU SALLINEN
Länsirannikon koulutus Oy WinNova
hallituksen varapuheenjohtaja
Satakunnan Kokoomusnaiset
Oletko jo törmännyt somessa paljasrintaiseen naiseen boksereissa? Tästä on kysymys
Uusi kotimainen vaatebrändi The Pavonini on herättänyt somessa huomiota alastomuutta räiskyvillä tuotekuvilla.
Hiljattain lanseerattu unisex-bokseribrändi The Pavonini haluaa rikkoa rajoja perinteisen miesten ja naisten muodin välillä.
Vaikka brändin alastomuudella leikittelevät tuotekuvat ja yläosattomissa esiintyvät mallit ovat hätkähdyttäneet somessa, on vaatemerkin tarkoituksena edistää sukupuolten välistä tasa-arvoa ja kehorauhaa.
– Ihailua on tullut siitä, että kuvat ovat paljastavia, mutteivät seksuaalisuudella mässäileviä, kertoo brändin toinen perustaja Iris Heinonen.
Tuoteidea syntyi vuonna 2021, kun Heinonen huomasi lainaavansa boksereita puolisoltaan. Puoliso puolestaan valitteli, että hyvälaatuisia bokserishortseja oli vaikea löytää. Näin heille syntyi visio unisex-mallisista boksereista sekä #freethenipple -tyylisistä brändikuvista.
Miesten ja naisten pukeutumisnormeissa yksi räikeimmistä eroista löytyy alusvaatteissa.
– Kärjistetysti naisten alusvaatteet ovat tyypillisesti paljastavia, pitsisiä ja kalliimpia, kun pitää ostaa erikseen liivit ja alushousut. Miehille sen sijaan riittää pelkkä alaosa, joka on suunniteltu mukavuus ja laatu edellä. Halusimme ravistella tätä normia ja tuoda miesten maailmasta tutut etuoikeudet kaikkien ulottuville.
Miksi ei ostaisi vain miesten boksereita?
Tiedustelimme Heinoselta miksi naisena ei vain kävelisi miestenosastolle ja nappaisi sieltä itselleen mieluisat bokserit.
– Meidän bokserit on suunniteltu niin, että ne voi pukea korkeavyötäröisiksi, jos henkilöllä on naisille tyypillinen kapea vyötärö ja leveä lantio, tai matalavyötäröisiksi jos vartalon malli on suorempi kuten miehillä yleensä.
Hän kokee, että miesten boksereissa on standardina naisille liian kapeat lahkeensuut. Tällöin lahkeet usein rullautuvat ja kiristävät reisistä istuessa. Vaatemerkki on pyrkinyt poistamaan tämän ongelman väljän mitoituksen sekä lahkeiden sivuhalkioiden avulla.
Unisex-boksereissa on myös huomioitu takakappaleen saumarakenne.
– Miesten boksereissa on yleensä kaksi takasaumaa, jotka kulkevat pakaroiden yli. Kukaan nainen ei halua tuntea saumoja vaatteiden alla tai istuessaan. Siksi meidän boksereissa on vain yksi takasauma, joka sekin on huomaamaton eikä näy eikä tunnu, Heinonen kuvailee.
”Alastomuus voi olla myös neutraalia ja turvallista”
Saunakulttuurinkin myötä suomalaisilla on maailman mittakaavassa poikkeuksellisen neutraali suhde alastomuuteen. Suomessa alastomuutta ei automaattisesti yhdistetä seksiin.
– Olisi aivan mielettömän upeaa osoittaa maailmalle, kuinka alastomuus voi olla myös neutraalia ja turvallista, vaikka niin äärettömän monelle se on tällä hetkellä täydellinen utopia, Heinonen kertoo tiedotteessa.
Unisex-brändejä syntyy yhä enemmän
Lähivuosina sukupuolirajoja häivyttäviä unisex-brändejä tai unisex-mallistoja on ilmestynyt saataville aina vain yhä enemmän.
60-70-luvulla Marimekko toi myyntiin kaikkien tuntemat klassikot eli Jokapoika- sekä Tasaraita-paidat. Nämä tuotteet suunniteltiin aikoinaan sopimaan kaikille sukupuolesta riippumatta. Vuonna 2019 Marimekko lanseerasi erillisen Kioski-nimisen malliston, joka sisältää vain unisex-vaatteita.
Kotimainen Nomen Nescio -brändi valmistaa ainoastaan unisex-vaatteita. Heidän vaatteensa ovat tunnettuja myös siitä, että niitä saa ainoastaan mustassa värissä.
Saksalainen netin muotikauppajätti Zalando lanseerasi heinäkuussa 2022 sukupuolineutraalin unisex-erikoismalliston, kuten olemme aiemmin kertoneet. Mallistoon valittiin neljä pohjoismaalaisita muodin kärkibrändiä, joista yksi on suomalainen Makia. Muut mukana olevat muotimerkit tulevat Tanskasta ja ne ovat Han Kjøbenhavn, Martin Asbjørn sekä Double A Wood Wood.
Päätoimittajalta
Helsingin, Espoon ja Vantaan päiväkodit syrjivät isiä – isänpäivä onkin läheistenpäivä tai sitä ei ole lainkaan
Espoolainen perheenisä hämmästyi, kun hänen poikansa päiväkodin eskariryhmässä ei huomioitu isänpäivää askarteluilla.
Isä kirjoitti Länsiväylän mielipidesivulla, että päiväkodin muissa ryhmissä lapset tekivät isille lahjoja tai kortteja, mutta hänen lapsensa ryhmässä merkkipäivä unohdettiin. "Tästä ei infottu mitään erikseen. Asia vain haudattiin kaikessa hiljaisuudessa", nimimerkki kolmen lapsen isä kirjoitti.
Helsingin Uutisten sisarlehden Länsiväylän puhelimitse tavoittama isä arveli, että päätös isänpäivän unohtamisesta tehtiin eskariryhmässä tietoisesti. Merkkipäivän muuttuvat käytännöt eivät ole kuitenkaan uusi ilmiö. Jo vuonna 2017 Helsingistä uutisoitiin, että osa päiväkodeista on korvannut isänpäivän läheistenpäivällä.
Aluepäällikkö Tarja Ojanen Espoon kaupungin varhaiskasvatuksesta pitää tilannetta valitettavana ja sanoo, että siitä otetaan opiksi. Myös kyseisen päiväkodin johtaja esittää pahoittelunsa.
Isän hämmästystä lisäsi, että päiväkodin omassa kalenterissa mainitaan useita juhlia. "Katsoin päiväkodin seinällä isoa juhlapäiväkalenteria, jossa isolla mainostettiin muun muassa seuraavia juhlia: Vesak, Kiinalainen uusivuosi, Íd al-adha, Arafat-päivä, Corpus christi, Rosh hashana, Diwali jne. Kaikki juhlat ovat tärkeitä ja on hyvä, että niitä juhlitaan sekä opetetaan lapsille erilaisia kulttuureita", isä kirjoitti mielipiteessään.
Ojanen korostaa, että taustalla ei ole monikulttuurisuuteen liittyviä syitä, vaan kyse on vanhempien eroihin liittyvistä tilanteista. Ojasen mukaan varhaiskasvatuksessa joudutaan aika ajoin vastaamaan tiukkoihin puheluihin joiltakin äideiltä. "Äidit ovat pahoittaneet mielensä, kun lapsi on halunnut tehdä isänpäiväkortin, vaikkei isä ole arjessa mukana. Nämä ovat hienovaraisia asioita, joissa meidän pitää luovia", Ojanen kertoo.
Mielipidekirjoituksen tehnyt isä ei ole eronnut. Hän kertoo, että kirjoituksen motiivina oli ottaa asia esille isien puolesta yleisesti. "Tasa-arvo on minulle tärkeä arvo, mutta mielestäni sitä ei toteuteta tällä tavalla, että tehdään tietystä ihmisryhmästä näkymätön", isä kirjoitti mielipiteessään.
Espoon varhaiskasvatuksen johtaja Virpi Mattila kertoo, että kaupungin päiväkodeissa ei ole yhteistä linjausta merkkipäivien vietosta. Kaikki päiväkodit noudattavat varhaiskasvatussuunnitelmaa, jossa siinäkään ei ohjeisteta merkkipäivien viettoa.
Mielipiteen kirjoittanut isä ei ole ajatustensa kanssa yksin – päinvastoin, juuri noita samoja mietteitä on pohdittu tuhansissa pääkaupunkiseudun kodeissa Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla.
Yksi syy isänpäiväkahvitusten, - aamiaisten tai korttien tekemättä jättämiseen on myös varhaiskasvatuksen paha henkilöstövaje. Se on syistä ymmärrettävin. Toinen syy ovat Ojasen kuvaamat hankalat perhetilanteet. Silti fakta on, että isoin, mutta piiloon siloiteltu syy on yhteiskunnan muutos ja päiväkotien omat tietoiset valinnat, joista isänpäivän korvaaminen läheistenpäivällä on todellinen esimerkki.
Helsingin, Espoon ja Vantaan olisi syytä yleisesti linjata, että jos resurssitilanne sallii, niin toukokuussa muistetaan äitejä ja marraskuussa isiä kortein, kahvein tai muulla sopivalla tavalla. Se olisi lasten etu ja halu.
Tinder uuvuttaa ihmiset, sanoo sovelluksen poistanut helsinkiläisnainen
Helsinkiläinen Sara Salvén sai treffisovelluksista tarpeekseen ja toivoo nyt löytävänsä kumppanin ”oikeasta elämästä”.
HELSINKILÄINEN Sara Salvén, 23, on viimeisen kolmen vuoden aikana käyttänyt montaa eri treffisovellusta ja tavannut niiden kautta lukuisia ihmisiä.
Tänä syksynä hän kuitenkin päätti poistua sovelluksista kokonaan. Suurin syy on, etteivät sovellukset enää palvele hänen tarkoitustaan.
Salvén haluaa nimittäin löytää rakkauden.
”Sovellukset ovat toimineet, kun olen halunnut vain tapailla kevyesti, saada kivoja kokemuksia ja kokea seikkailuja. Rakkautta niistä en kuitenkaan usko löytäväni”, hän sanoo.
HS kertoi taannoin, että Tinderissä on etenkin Helsingissä paljon turisteja ja yhden illan juttujen etsijöitä. Jutun lopussa kerättiin lukijoiden kokemuksia treffisovelluksista.
Salvén on yksi kyselyyn vastanneista.
VAIKKA moni parisuhde saa nykyään alkunsa deittisovellusten kautta, Salvénille kasvokkainen ensivaikutelma on rakastumisen kannalta kaikki kaikessa.
Ennen Tinderin poistamista hän kävi ensimmäistä kertaa rakkaus mielessään muutamilla treffeillä. Ne menivät periaatteessa erinomaisesti: miehet olivat mukavia, kohteliaita ja juttua riitti. Fyysinen vetovoima kuitenkin puuttui.
”Minulle ihastumisessa tärkeitä elementtejä ovat muun muassa äänensävy, kävelytyyli, ilmeet ja eleet. Niitä ei sovelluksen kautta voi etukäteen nähdä”, Salvén kuvaa.
Varsinaisia pettymyksiä tai ikäviä kokemuksia Salvénilla ei deittisovelluksista ole. Pääosin hän on ollut tyytyväinen, joskin kerran eräs treffikumppani oli muokannut kuviaan niin rajusti, ettei tätä ollut paikan päällä tunnistaa lainkaan.
TOINEN keskeinen syy Salvénin deittisovelluksista poistumiseen on niin sanottu deittailu-uupumus.
Esimerkiksi Tinder on hänen mukaansa hyvin koukuttava ja muistuttaa jopa peliä. Tarjontaa on niin valtavasti, että aina saa jännittää, millaisia ihmisiä seuraavilla ”swaippauksilla” saa eteensä.
HS kertoi viime vuonna, että deittisovelluksen ei ole tarkoituskaan saada ihmisiä löytämään kumppania vaan pysymään palvelun parissa ja maksamaan siitä.
”Tinderiä voi selata eteenpäin ikuisuuden. Välillä olen myös tykännyt liian monesta ihmisestä. Sitten iskee yliannostus, kun kaikkien kanssa ei jaksakaan jutella”, Salvén kertoo.
Deittailu-uupumusta lisää entisestään se, että etenkin Tinderissä itseään pitää osata markkinoida erottuakseen satojen tai jopa tuhansien profiilien joukosta.
”On aika eläimellistä, että koko pääkaupunkiseutu tai jopa laajempi alue voi nähdä profiilisi. Siinä on tärkeää antaa itsestään positiivinen ja mielenkiintoinen kuva.”
Salvén uskoo, että etenkin miehille sovelluksista aiheutuu paljon paineita, sillä he saavat keskimäärin vähemmän tykkäyksiä ja mieskäyttäjiä on ylipäätään enemmän. Siksi moni yrittää erottua esimerkiksi tuomalla esiin uramenestystään tai pituuttaan.
Salvénin mukaan tärkeintä olisi olla vain oma itsensä.
”Viehättävämpiä profiileja ovat olleet ne, joissa oma persoona ja inhimillisyys näkyvät sen sijaan, että kerrotaan vain viinistä ja matkustelusta tykkäämisestä.”
Kokoomus on puun ja kuoren välissä Ilkka Sasiin liittyvissä väitteissä
Asiattomaan käytökseen, häirintään ja seksuaaliseen ahdisteluun pitää puuttua arkailematta ja viipymättä. Samalla riskinä on, että syytetyksi voi joutua melko heppoisinkin perustein.
Pirkanmaan kokoomus ja Tampereen kokoomuksen valtuustoryhmä ovat hankalassa tilanteessa. Maailmanlaajuinen me too -ilmiö on nostanut seksuaalisen ahdistelun, häirinnän ja muun asiattoman käytöksen valokeilaan. Kokoomuskin on viimeistään kansanedustaja Wille Rydmaniin liitettyjen ahdisteluväitteiden jälkeen nimennyt häirintäyhdyshenkilöt, laatinut eettiset ohjeet ja toimintatapasuosituksen niihin tilanteisiin, kun häirintää epäillään.
Kokoomuksen eettisissä ohjeissa muun muassa sanotaan, että ”kannustamme kokoomuslaisia tuomaan avoimesti esiin mahdollisia ongelmia kokoomuksen toiminnassa”. Ja edelleen: ”Puheenjohtajien tulee puuttua vaikeisiin tilanteisiin, kuten asiattomaan käytökseen, häirintään, eturistiriitoihin tai muuhun kokoomuksen toimintaan kuulumattomiin tai arvojen vastaisiin tilanteisiin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa”. Tästä syystä esimerkiksi kokoomuksen Pirkanmaan piirijohto joutui puuttumaan Tampereen valtuuston varapuheenjohtajaan, tulevaan apulaispormestariin Ilkka Sasiin liitettyihin väitteisiin. Ellei olisi puuttunut, voisi näyttää siltä, että piirijohto haluaa lakaista kiusallisen asian maton alle, suojella Ilkka Sasia ja varjella kokoomuksen mainetta.
Vaikeus on siinä, että asiat ovat sellaisia, että kynnys puhua omalla nimellä on korkea. Myös kokoomuksen sisällä voi olla vaikea päästä kärryille siitä, mistä todella on kyse.
HÄIRINNÄN JA ASIATTOMAN KÄYTÖKSEN yhteydessä käytetään sanoja nollatoleranssi, matalan kynnyksen puuttuminen ja turvallinen tila. Nämä ovat tärkeitä tavoitteita, mutta kun pitää alkaa määritellä, milloin ne toteutuvat tai eivät toteudu, liikutaan jo hyllyvällä alueella. Kuka saa määritellä, mikä käytös mahtuu nollatoleranssin sisään ja mikä ei? Kuka saa määritellä, milloin on syntynyt esimerkiksi turvattomuuden kokemus? Määrittelyä ei voi antaa vain toiselle osapuolelle.
Ilmiöön puuttumista vaikeuttaa vieläpä kolme asiaa: useinkaan ei ole kyse suoranaisesta laittomuudesta, mutta voi olla kyse eettisesti ja moraalisesti arveluttavasta toiminnasta. Ja kun häirintää ja asiatonta käytöstä esiintyy, todistajia ja todisteita ei useinkaan ole. Lakituvassa asioita ei siis voi läheskään aina ratkaista. Kolmanneksi, uhrit eli asianosaiset haluavat ymmärrettävästi usein esiintyä nimettömänä, koska esille tuleminen leimaa ja voi haitata esimerkiksi työmahdollisuuksia.
Ollaan siis puun ja kuoren välissä: toisaalta pitää puuttua varhaisessa vaiheessa ja matalalla kynnyksellä, eikä voida edellyttää, että lähteet tulevat nimillään esiin tai pystyvät esittämään todisteita. Toisaalta taas vaarana on, että aletaan perustaa toverituomioistuimia ja tuomita ihmisiä kuulopuheiden, huhujen, toisen käden tietojen ja nimettömien lähteiden perusteella. Kilpailtaessa esimerkiksi samasta johtajan paikasta tai poliittisesta tehtävästä olisi aika tehokasta panna vastaehdokkaasta liikkeelle ikäviä huhuja.
TOSIASIA ON, ETTÄ asiatonta käytöstä, häirintää ja seksuaalista ahdistelua jää edelleen piiloon eivätkä uhrit saa oikeutta. Silti me too -ilmiön nousun jälkeen vaarana on sekin, että joskus syytetyksi voi joutua melko heppoisinkin perustein.
Ongelma on esimerkiksi siinä, että nykyisessä mielipideilmastossa ei välttämättä aina tehdä eroa sillä, kuinka raskauttavasta teosta on kyse. Samaan koriin voi mennä esimerkiksi se, että joku katsahtaa vähän liian pitkään jonkun rintoja kuin se, että pomo antaa työntekijänsä ymmärtää, ettei tämän määräaikaista työsuhdetta vakinaisteta, jos työntekijä ei ymmärrä suhtautua pomon seksuaalisiin odotuksiin myötämielisesti. Viimeisessä esimerkissä on kyse aivan eri luokan vallankäytöstä kuin ensimmäisessä.
Nuoret miehet kertovat Tinderin raadollisuudesta
Lukuisat nuoret miehet kertovat HS:n kyselyssä pettyneensä Tinderin kovaan kilpailuun ja ulkonäkökeskeisyyteen.
DEITTISOVELLUS Tinderin käyttäminen voi olla miehelle turhauttava ja jopa itsetuntoa horjuttava kokemus.
Näin kertovat useat HS:n kyselyyn vastanneet nuoret miehet. Vastauksissa toistuu kokemus siitä, että suuresta joukosta on vaikeaa erottua ja miehet saavat naisiin verrattuna hyvin vähän tykkäyksiä. Myös alustan ulkonäkökeskeisyys nousi toistuvasti esiin.
Osa vastauksista julkaistaan tämän jutun yhteydessä. Kommentoijat esiintyvät nimettöminä, mutta kaikkien julkaistujen vastausten kirjoittajien henkilöllisyydet ovat toimituksen tiedossa.
”Näin miehenä kokemukset Tinderistä ovat surullisia. Keskustelunaloitus on miehen vastuulla. Puoliin ei tule vastausta. Ne harvat keskustelut, joihin saa vastakaikua, kuihtuvat nopeasti, eli tulee niin sanotusti ghostatuksi. Sen takia olenkin sovelluksen poistanut.”
Mies, 30, Helsinki
”Itselläni on Tinderistä lähinnä negatiivisia kokemuksia. Se on aiheuttanut stressiä, ahdistusta sekä omakuvan ja itsetunnon horjumista. Ujona ja jokseenkin alakulttuuria edustavana henkilönä treffeille asti pääseminen on erittäin vaikeaa. Usein keskustelun lopputulos on ghostaus tai unmatchaus, joka on aina yhtä raskas isku omalle mielenterveydelleni.”
Mies, 22, Helsinki
HS on viime viikkoina kirjoittanut muistakin Tinderiin liittyvistä ilmiöistä.
Lue lisää: Tinder uuvuttaa ihmiset, sanoo sovelluksen poistanut helsinkiläisnainen
Lue lisää: Tinderin ilmapiiri on Helsingissä poikkeava, ja se sähköistyy etenkin viikonloppuna
YKSI kyselyyn vastanneista on 21-vuotias helsinkiläinen Eemil Kananen, joka on käyttänyt Tinderiä enemmän tai vähemmän noin neljän vuoden ajan.
Hänelle sovelluksen käyttö on niin sanotusti pakollinen paha. Kananen työskentelee miesvaltaisella alalla ja pääasiassa yksin, joten naisia ei tule juuri kohdattua.
”Suomessa ei oikein toimi se, että menet jossain kaupassa tai kahvilassa juttelemaan tuntemattomille. Ihmiset lähinnä vaivaantuvat siitä”, hän sanoo.
Kanasen mukaan Tinderin ongelma on kuitenkin se, että tarjontaa on siellä todella paljon. Erityisesti miesten on tärkeää pyrkiä erottumaan joukosta, sillä heitä on alustalla naisia enemmän.
Hän kertoo tästä syystä vuosien varrella opetelleensa ”pelaamaan” Tinderiä oikealla tavalla.
Tärkeää on Kanasen mukaan valita omaan profiiliinsa hyvälaatuiset ja edustavat kuvat. Itseään pitää osata markkinoida, eikä esimerkiksi paidaton kuva hauen kanssa ole hänen mukaansa välttämättä naisten mieleen.
Myös se on ratkaisevaa, millä tavalla keskustelun aloittaa ja pystyykö sitä pitämään yllä.
”Olen kokeillut lukuisia eri lähestymistapoja. Kilpailua on niin paljon, että pelkkä ’moi miten menee’ on aika toivoton aloitus”, Kananen sanoo.
”Ja jos keskustelu menee poliisikuulustelun kaltaiseksi, eli joudun itse kyselemään ja tenttaamaan toista ilman vastavuoroisuutta, lopetan juttelun siihen. Turha tuhlata kummankaan aikaa.”
”Helsingin alueella ghostataan paljon ja viesteihin ei vastata. Kun lopulta saa osuman mielenkiintoisen tyypin kanssa ja laittaa asiallisen viestin, vastausprosentti on helposti alle 50. Lisäksi miesten ulkonäköä arvotetaan raa’asti ja monesti ihan suoraan ilmoitetaan preferenssit. Minulta on esimerkiksi kysytty pituuttani, johon en tietenkään vastaa, koska en minäkään kysele naisilta heidän mittojaan.”
Mies, 28, Helsinki
”Matcheja tulee näin keskivertomiehenä hyvin nihkeästi, vaikka sovelluksesta käyttäisikin maksullista versiota. Kaikilla sovellusta käyttävillä miespuolisilla kavereillani kokemukset ovat olleet hyvin samansuuntaisia.”
Mies, 27, Helsinki
KANANEN vertaa Tinderiä siihen, että etsisi suoratoistopalvelu Netflixistä katsottavaa. Valinnanvaraa on niin paljon, ettei oikein osaa päättää, mitä edes katsoisi. Aiemmin kun televisiosta katsottiin sitä, mitä ohjelmistosta sattuu tulemaan.
Wille Rydmanille ei syytettä raiskauksesta – kommentoi nasakasti Twitterissä
Kansanedustaja Wille Rydman joutui kohun silmään, kun keskusrikospoliisi alkoi tutkia häneen kohdistuvaa epäilyä seksuaalirikosesta.
Nyt syyttäjä on päättänyt jättää syytteet nostamatta. Rydmanin epäiltiin syyllistyneen raiskausrikokseen keväällä 2015.
Keskusrikospoliisin toimitti asiassa esitutkinnan ja saattoi asian syyttäjille syyteharkintaan, koska oli syytä epäillä, että Rydman olisi syyllistynyt raiskausrikokseen.
Rikostutkinta eteni syyttäjien pöydälle, mutta syyttäjien näkemyksen mukaan esitutkinnan perusteella ei ole todennäköisiä syitä rikoksesta epäillyn syyllisyyden tueksi.
Näin Wille kommentoi
Kansanedustaja Wille Rydman kommentoi tietoa tuoreeltaan Twitterissään.
Hän linkitti viestinsä oheen aiemman Twitter-viestinsä, jossa hän kommentoi Helsingin Sanomien artikkelia, josta koko kohu alkoi.
- Syyttäjä on tänään tehnyt minuun kohdistuneesta rikosepäilystä syyttämättäjättämispäätöksen.
- HS-jutun kirjoittajat ja osa sen haastattelemista henkilöistä sitä vastoin ovat edelleen rikostutkinnassa kyseiseen häväistysartikkeliin liittyen. Valoa kohden!
Kohun alkaessa kokoomus erotti Wille Rydmanin eduskuntaryhmästä ja valiokuntapaikoista. Hän joutui myös eroamaan Helsingin kaupunginvaltuuston varapuheenjohtajan paikalta.
Kokoomusjohto totesi erottamisen yhteydessä, että asiaa käsitellään uudestaan, mikäli jatkoselvitykset palauttavat luottamuksen.
- Pääsetkö nyt kokoomuksen kansanedustajaehdokkaaksi ja takaisin eduskuntaryhmään, eräs Twitter-seuraajista kyseli.
Saana, 20, on sinkku ja törmää jatkuvasti samaan oletukseen – kertoo kaksi asiaa, mitkä ovat vieneet häneltä innon deittailla
– Välillä jopa ällöttää, millaista kohtelua deittisovelluksissa saa, musiikkiteatteria opiskeleva Saana Korkeala sanoo
Teatteria, ystäviä ja harrastuksia. Arki on joskus hektistä, joten Saana Korkealalle, 20, oma aika on kallisarvoista. Nykyään hän arvioi tarkasti, haluaako käyttää sitä treffailuun. Saanalla on takanaan kaksi lyhyttä seurustelusuhdetta, joista toinen päättyi kolme vuotta sitten.
– Aiemmissa suhteissani unohdin itseni kokonaan. Nyt pohdin tarkasti, onko treffikumppani aikani arvoinen, Saana kertoo.
Vaikka Saana ei ole käynyt varsinaisilla Tinder-treffeillä, pari kertaa hän on päätynyt treffeille somessa aloitettujen keskustelujen kautta.
– Haluan kuitenkin jutella ensin jonkin aikaa viestien välityksellä ennen kuin näen toista kasvotusten. Ainakin pari viikkoa, mieluusti pidempäänkin. Siitä tulee turvallisempi fiilis.
Kerran treffikumppani vei Saanan talviselle laavulle. Siellä he paistoivat makkaraa ja juttelivat kummankin mielenkiinnon kohteista ja tulevaisuuden haaveista. Laavulle johtava vaellus oli hauskaa yhteistä tekemistä. Aiemmin myös ajelulle lähtö oli pienellä paikkakunnalla perinteinen treffiaktiviteetti.
Viime aikoina deittailu on jäänyt vähemmälle, ja Saana on keskittynyt tietoisesti itseensä ja tulevaisuuden matkasuunnitelmiin. Hän haluaa myös vaalia perhe- ja ystävyyssuhteitaan. Ne menevät deittailusuhteiden edelle. Toimintaa ja seikkailuja riittää arjessa, vaikka ei koko ajan treffailisikaan.
– Ihmiset ajattelevat, että koska olen parikymppinen vapaa sinkku, treffailuelämäni on helvetin villiä menoa. Kun minulta ei löydykään niitä villejä tarinoita, niin ihmiset yleensä jollain tavalla pettyvät. Joskus kaveritkaan eivät ymmärrä, miksen välttämättä kaipaa treffailua, Saana kertoo.
Kaksipiippuinen juttu
Yksi syy sille, miksi Saana ei viime aikoina ole halunnut deittailla, on treffailun ulkonäkökeskeisyys. Hänen mielestään se on osittain seurausta siitä, että deittisovelluksissa toisia rankataan lähes ainoastaan ulkonäön perusteella. Saanan sanoin sovellukset ovatkin ”kaksipiippuinen juttu”. Toisaalta ne ovat helppo tapa etsiä kumppania jopa toiselta puolelta maailmaa omalta kotisohvalta käsin.
Hän kertoo, että joskus deittailijoiden käytös sovelluksissa on kuitenkin kyseenalaista.
– Tinderissä eräs ehdotti minulle seksiä heti ensimmäisessä viestissä. En usko, että hän olisi ehdottanut samaa, jos näkisimme ensi kertaa kasvotusten. Välillä jopa ällöttää, millaista kohtelua deittisovelluksissa saa. Kommunikaatioon tuntuu tulevan tietynlainen inhimillisyys vasta silloin, kun nähdään somen ulkopuolella.
Kun deittailee samassa vapaassa elämäntilanteessa olevia ihmisiä, ulkonäön lisäksi seksillä on Saanan mielestä hieman liian iso merkitys. Kun Saana palaa treffeiltä, ystävät kysyvät lähes poikkeuksetta, harrastettiinko treffeillä seksiä. Tämä kertoo hänen mielestään paljon siitä, kuinka keskeisessä osassa seksi on deittailussa. Se luo myös paineita, sillä Saana toivoo treffailulta muutakin kuin peiton heiluttelua. Tutustuminen ennen seksin harrastamista on hänelle tärkeää.
Usein seksi tulee deittikumppanin kanssa käydyissä keskusteluissakin esille Saanan mielestä turhan aikaisin.
– Silloin tulee sellainen olo, että odota nyt, älä vielä puhu mitään seksistä. Haluaisin vain oikeasti tutustua sinuun ensin, Saana kertoo nauraen.
Iso pornosivusto paljastaa suomalaisten mieltymyksen
Kiistanalainen pornosivusto julkisti vuoden aikuisviihdetrendinsä. Suomalaisten suosikki pysyi ennallaan.
MAAILMAN suosituin pornosivusto Pornhub julkaisi vuosiraporttinsa (linkin takana ei pornoa). Suomalaisten suosikkikategoria oli lesboseksi aivan kuten viime vuonnakin. Enempää Suomi-faktoja katsauksesta ei löydy, mutta länsinaapuristamme Ruotsista kylläkin.
Ruotsissa tykättiin eniten anaaliseksistä. Ruotsalaiset katsoivat sellaisia videoita 68 prosenttia muuta maailmaa todennäköisemmin.
Kuitenkin suosituimmat ruotsalaishaut olivat ”swedish” ja ”milf”. Ruotsin trendaavissa hauissa nähtiin jopa 426 prosentin nousu termille redhead ja 363 prosentin kohotus termille handjob.
Toisin kuin Suomi, Ruotsi myös mahtui 20 kärkimaan joukkoon Pornhubiin suuntautuvan liikenteen määrässä. Ruotsin sijoitus on 19.
MAAILMANLAAJUISESTI Pornhubia katsellaan ennen kaikkea mobiilisti. 87 prosenttia katselusta tehtiin joko älypuhelimella tai tabletilla tietokoneiden käsittäessä loput 13 prosenttia. IOS kiri Androidia ja tavoitti yli 48 prosentin osuuden.
Samaan aikaan iOS:n markkinaosuus kuitenkin liikkuu 27 prosentin tietämillä StatCounterin mukaan. Siitä päätellen iPhone-käyttäjät ovat suhteellisesti entistäkin enemmän Android-kansaa innokkaampia pornonkuluttajia.
VIDEOPELEIHIN liittyvissä hauissa Fortnite vei voiton perässään Overwatch ja Genshin Impact. Kenties yllättävästi Minecraft mahtui neljänneksi. Sitä selittää peliin saatavilla oleva epävirallinen lisäosa Jenny Mod, joka lisää peliin aikuisviihdettä virtuaalisen tyttöystävän muodossa.
Videopelien hahmoista eniten kiinnostivat Overwatchin Dva, Minecraftin Jenny Mod ja OverWatchin Widowmaker.
Vuoden tapahtumista Pornhub nostaa esille jalkapallon maailmanmestaruuskisat. Otteluiden aikana pornonkatselu aleni tilapäisesti monissa maissa ja eniten Senegalissa sen pelatessa Alankomaita vastaan 21. marraskuuta. Pudotus liikenteessä oli 43 prosenttia.
Globaalisti Pornhubin liikenne laski 40 prosenttia viime uudenvuoden aattona ja 32 prosenttia jouluaattona.
PORNHUBIN maine on viime vuosina kärsinyt paljastuksista, jotka toivat esiin lainvastaista sisältöä palvelusta. Sieltä löytyi muun muassa raiskausvideoita ja lasten hyväksikäyttöä.
Pornhub reagoi kohuun poistamalla miljoonittain videoita palvelustaan, mutta palvelu menetti suurten luottokorttiyhtiöiden tuen. Tätä tukea se ei ole edelleenkään saanut takaisin.
Ronja luuli tavanneensa elämänsä rakkauden – sitten Tinder pilasi kaiken
Tinderilla on liian iso asema deittimarkkinoilla, havahtui Ronja saatuaan palveluun porttikiellon. Näin hän onnistui palaamaan takaisin deittipalveluun.
Deittimaailma pyörii vahvasti Tinderin ympärillä. Se on monelle ensisijainen paikka etsiä seuraa, koska palvelussa on muita deittipalveluja enemmän käyttäjiä. Vain yhteen deittisovellukseen luottaminen voi kuitenkin tehdä deittailusta haastavaa.
– Harva tapaa enää tosielämässä. Siksi on inhottavaa, että ihmisiä heitetään Tinderistä pois ilman syytä, kertoo Ronja Nuoramo. Ronjalla on deittailuaiheinen STD-CAST-niminen podcast ja hän on keskustellut deittailuun liittyvistä aiheista myös somekanavissaan.
Jodel-keskustelujen ja muilta kuulemiensa kokemusten kautta Ronja on huomannut, että yllättävän moni saa porttikiellon Tinderiin ilman, että tietää siihen syytä. Osa kokemuksistaan kertoneista on saattanut toki todellisuudessa käyttäytyä sopimattomasti, mutta ei vain tunnusta tätä, Ronja muistuttaa.
Tämä on paljastanut ikävän piirteen tämän hetkisestä deittailuskenestä. Bännien heilahtaessa mahdollisuudet tutustua uusiin ihmisiin pienenevät huomattavasti.
– Olen siksi yrittänyt kannustaa ihmisiä myös muihin deittialustoihin, jotta Tinderillä ei olisi niin paljon painoarvoa.
Ronja kiersi bännit
Ronja tietää myös, kuinka bännit voi kiertää. Hän päätyi itse tekemään niin vuonna 2021.
– Kaverini kertoi, että Tinder Gold- tai Platinum-tilauksen voi saada halvemmalla, jos tilauksen tekee selaimesta. Yritin kirjautua Tinderiin tietokoneella, mutta sain ilmoituksen, että tilini oli bännätty.
Ronja kokeili hätääntyneenä Tinderiä puhelimellaan. Sovellus ilmoitti samaa.
Tinderin asiakaspalvelusta Ronja ei kokenut saaneensa apua. Hän löytää sähköpostistaan neljä eri viestiä eri tahoille lähetettyinä, joissa yritti selvittää asiaa.
– Kirjoitin ensimmäisessä viestissä pitkän ja sydäntä särkevän tarinan siitä, miksi minun pitäisi saada tilini takaisin. Sain takaisin vain automaattivastauksia.
Kaksi teoriaa eston syistä
Ronja ei koskaan saanut tietää tarkkaa syytä Tinder-estoon. Hän pitää jompaakumpaa kahdesta teoriasta mahdollisimpana selityksenä.
– Minulla on oma deittipodcast, jonka Instagram-tilille olen joskus jakanut saamiani törkeitä viestejä, joiden lähettäjien nimet ja naamat oli peitetty. Se, että olen näyttänyt, kuinka huonosti naisia kohtaan käyttäydytään, ei ole ollut kaikkien mieleen. Uskon, että jotkut ovat sen vuoksi voineet ilmiantaa tiliäni tarkoituksella.
Toinen mahdollinen syy juontaa juurensa kertaan, jolloin Ronja antoi ystäviensä käyttää Tinder-tiliään. Ystävät olivat lähettäneet hyvin kaksimielisiä viestejä henkilölle, jonka kanssa olivat saaneen matchin. Ronja pohtii, että kyseinen henkilö oli saattanut ilmiantaa joitain räikeimpiä viestejä sen jälkeen, kun ystävät lopettivat viestittelyn.
Mahdollisimman halpa Tinder-liittymä, kiitos
Ajoitus bänneille ei olisi voinut olla huonompi, koska Ronja oli juuri keskustellut lupaavalta vaikuttavan matchin kanssa. Hän halusi siis palata takaisin palveluun ja löytää henkilön uudelleen käsiinsä. Tämä osoittautui monivaiheiseksi prosessiksi.
Aluksi hän kokeili käyttää palvelua uudella profiililla ja eri puhelinnumerolla. Ronja sai läheisiltään, jotka eivät olleet koskaan käyttäneet Tinderiä, luvan kokeilla kirjautumista heidän puhelinnumerollaan. Palvelu kuitenkin herjasi edelleen bänneistä.
– Tajusin, että Tinder yhdistää tilini käyttämääni laitteeseen ja Apple-tiliini, kuten myös käyttämieni läppäreiden selaimiin. Incognito-selaimella sain tilin kyllä tehtyä, mutta en jostain syystä saanut yhtään matchia, eli profiilini ei näkynyt kenellekään.
Thanks for sharing this post is excellent article. Keep it up
Bulk Image Downloader Crack
iTools Crack
K7 Total Security Crack
Bluestacks Crack
Total Commander Crack
Trend Micro Antivirus Crack
Kysely: Marin suosituin seuraavaksi pääministeriksi – ero Orpoon 5 prosenttiyksikköä, muut kaukana takana
Joka neljäs (26 %) täysi-ikäinen alle 80-vuotias suomalainen näkisi Sanna Marinin (sd.) myös seuraavan hallituksen pääministerinä, käy ilmi KAKS – Kunnallisalan kehittämissäätiön tutkimuksesta.
Sanna Marinin suosio on kuusi-seitsemän prosenttiyksikköä korkeampi kuin SDP:n kannatus äänestysikäisen väestön keskuudessa, KAKS:ön tiedotteessa kerrotaan.
Kokoomuksen Petteri Orpo saavuttaa kyselyssä toiseksi suurimman, reilun viidenneksen, kannatuksen (21 %). Orpon suosio on lähes samaa tasoa kuin kokoomuksen vaalikannatus. Marinille Orpo häviää 5 prosenttiyksikköä.
Joka kymmenes toivoisi näkevänsä Riikka Purran (ps.) seuraavana pääministerinä (9 %). Purran suosio on selvästi alle puolueensa kannatustason. Kaikkien muiden puheenjohtajien kannatukset jäävät alle viiteen prosenttiyksikköön: Li Andersson (4 %), Annikka Saarikko, Maria Ohisalo, Harry Harkimo ja Sari Essayah (3 %) ja Anna-Maja Henriksson (1 %).
OMIENSA joukossa Sanna Marin on selvästi suosituin pääministeriehdokas (92 %). Hän on suosituin myös vihreiden (46 %) ja toiseksi suosituin (37 %) vasemmistoliiton kannattajien joukossa.
Kokoomuksen tukijoista neljä viidestä (82 %) pitää Orpoa parhaana pääministeriehdokkaana eduskuntavaalien jälkeen. Kuudesosa perussuomalaisten ja keskustan kannattajista valitsisi Petteri Orpon (15 %).
Perussuomalaisten kannattajista niukka enemmistö (53 %) tukee Riikka Purraa. Omiensa keskuudessa Anderssonia tukee kaksi viidestä (42 %), Saarikkoa joka kolmas (34 %) ja Ohisaloa joka neljäs (26 %). Keskustan kannattajista vajaa kolmannes (30 %) ei osannut nimetä suosikkipäämisteriä, tiedotteessa kerrotaan.
PERÄTI noin neljännes kyselyn vastaajista oli vailla mielipidettä (26 %). Erityisesti 18-30-vuotiailla, naisilla, heikommin koulutetuilla, työntekijöillä ja opiskelijoilla oli vaikeuksia muodostaa kantaa siitä, kenet näkisi mieluiten pääministerin tehtävässä. Nuorista, 18-30-vuotiaista kolmannes (33 %) lukeutui tähän joukkoon.
Sanna Marin näyttäytyy etenkin naisten suosikkina (29 %). Miesten keskuudessa Petteri Orpo (26 %) ohittaa niukasti Sanna Marinin (24 %).
Sanna Marin on keskimäärää suositumpi naisten lisäksi etenkin 31-40- ja yli 60-vuotiaiden sekä pääkaupunkiseudun asukkaiden keskuudessa. Petteri Orpo vetoaa puolestaan yli 60-vuotiaisiin, akateemisen tutkinnon suorittaneisiin, ylempiin toimihenkilöihin ja yrittäjiin.
Renaz Ebrahimi otti kantaa Tokyo Bunnyn kohuun: "Tässä paistaa tosi vahva naisviha"
Seiska kertoi joulukuussa, että Jare Tiihosen suojattiräppäri Tokyo Bunny eli Aida Sofia Niang joutui myrskyn silmään.
TikTokissa trendanneen Tuu munkaa Tokyoon -kappaleen esittäjän Snapchat-sisällöstä alkoi levitä viime viikolla Jodelissa ja Redditissä kyseenalaista materiaalia.
Eräällä räppärin kuvaamalla videolla tuntematon nainen antaa suuseksiä miehelle. Tämän jälkeen Tokyo Bunny kuvaa itseään makaamassa mahallaan, kun mies riisuu hänen alaruumiinsa kokonaan paljaaksi.
Levinneen videon yhteyteen oli kirjoitettu teksti:
– Hahahahhahaha mua raiskaa vitu ärsyttävää.
Tokyo Bunny on avautunut aiheesta Tiktok-tilillään. Hän esitti myös anteeksipyynnön.
– Haluan myös sanoa, että seksuaalisen hyväksikäyttö ei ole mielestäni todellakaan oikein, eikä naurun asia. Se teksti minun kuvassani, joka levisi, on ollut tosi ajattelematon ja väärin.
– Olen tosi pahoillani niiden puolesta, jotka ovat kokeneet seksuaalista hyväksikäyttöä ja kelanneet, että nauran näin vakavalle jutulle. Mä pyydän anteeksi oikeasti, hän jatkaa.
Räppäri myös kirjoittaa, ettei hänellä ole vireillä olevia rikosasioita ja toivoo yleisön uskovan vain asioita, joissa on todistettua pohjaa.
– Ja haluan vielä selventää, että olen oikeasti halukas selvittämään kaikki asiat kunnolla, mitä on tapahtunut, missä, milloin ja kenelle, Tokyo Bunny päättää.
Renaz: "Tässä paistaa tosi vahva naisviha"
Toimittaja-radiojuontaja Renaz Ebrahimi puhui Tokyo Bunnyn kohusta Uuden musiikin X: Anne Lainto ja Renaz Ebrahimi -radiolähetyksessään tänään tiistaina (5.1.). Radiolähetys on kuunneltavissa Yle Areenassa.
Juontaja totesi useasti lähetyksen aikana, ettei halua ottaa kantaa aiheeseen. Hän soitti artistin Tuu munkaa Tokyoon -biisin ja puhui aiheesta.
Renaz kertasi ensin kohun vaiheet, minkä jälkeen hän alleviivasi, miten rajuista syytöksistä on kyse. Juontajan mielestä väitteet voisivat jopa olla laittomia.
– Syytökset, että Tokyo Bunny on tavalla tai toisella osallistunut seksuaaliseen väkivaltaan, ovat todella rajuja. Todella kyseenalaisia ja melkein laittomia nämä väitteet. En halua toistaa niitä, koska ne on esitetty anonyymeina somealustoilla.
– Aikamoinen keissi, ja tämän pitää ottaa vakavasti. Lähtökohtaisesti haluan uskoa, että ihmiset puhuvat totta esittäessään tällaisia syytöksiä, ja että taustalla on se, että vilpittömästi halutaan tehdä asialle jotain, eikä mitään muuta, Renaz sanoi lähetyksessä.
"Tässä paistaa tosi vahva naisviha"
Biisin jälkeen Renaz totesi, ettei halua ottaa syytöksiin kantaa, sillä ne ovat "niin vakavia".
– Jos nämä pitävät paikkansa, mitä en todellakaan kyseenalaista, niin ne pitää hoitaa viranomaisten kanssa, hän sanoi.
Renaz sanoo saaneensa runsaasti viestejä Tokyo Bunnyn biisin soidessa. Kuuntelijat kyseenalaistivat, miksi radiojuontaja oli päättänyt soittaa artistia.
– Jännää, että kun puhun miehistä, jotka ovat tehneet jotain kyseenalaista, ihmiset eivät ole yhtä ehdottomia. Tämä ottamatta kantaa Tokyo Bunnyn tekoihin, ja kuten sanoin, mikäli syytökset pitävät paikkansa, vastuu on kannettava.
– Tässä somekeskustelussa paistaa tosi vahva naisviha. Tähän junaan lähdetään helposti mukaan, kun on syytä vihata luvan kera, juontaja totesi.
Renaz halusi vielä tuoda esille cancel-kulttuurin lähetyksessään. Cancel-kulttuurilla tarkoitetaan internet-aktivismia, jonka tavoitteena on asettaa ihminen boikottiin tämän mielipiteiden tai tekojen takia.
”Deittailuun liittyy paljon salailua ja jopa valehtelua” – tällaisia muutoksia treffailuun on odotettavissa
Miltä näyttää treffivuosi 2023? Bumble-treffisovelluksen data ja kotimainen deittailun asiantuntija ennakoivat, että ihmiset puhuvat aiempaa avoimemmin rahasta. Kasvokkaiset kohtaamiset nousevat taas arvoon.
Uusi vuosi, uusi mahdollisuus tavata uusia ihmisiä.
Bumble-treffisovelluksessa kerätty data antaa osviittaa siitä, mitä odottaa deittailulta vuonna 2023. Tiedot perustuvat yli 10 000 vastaajan näkemyksiin.
Bumblen kysely paljastaa esimerkiksi, että treffeillä kävijät ovat nyt parempia ilmaisemaan, mitä he odottavat potentiaalisilta kumppaneiltaan.
38 prosenttia treffisovelluksen käyttäjistä kertoo myös olevansa nyt avoimempia tapaamaan ihmisiä, jotka eivät ole heidän tavallista ”tyyppiään” ulkoisesti. 63 prosenttia asettaa henkisen kypsyyden ulkonäön edelle.
Treffisovelluksen käyttäjille tehty kysely lupaa hyvää etäsuhteille. 33 prosenttia on nyt aiempaa avoimempia suhteille ihmisten kanssa, jotka eivät asu samassa kaupungissa.
Bumblen datan mukaan suurin osa, 70 prosenttia, suhtautuu optimistisesti rakkauselämäänsä vuonna 2023.
Deittailun asiantuntija, kotimaisen deittialusta Lovenan perustaja Katri Gruner toivoo, että vuoden 2023 teema olisi rohkeus ja ennakkoluulottomuus rakkaudessa.
– Luulen, että näiden raskaiden vuosien jälkeen moni kaipaa enemmän positiivisuutta. Voisi ajatella, että tänä vuonna ihmiset jaksavat uskoa rakkauden löytymiseen ja heittää pois turhat ennakko-odotukset ja tiukat suunnitelmat.
Vaikka maailmantilanne on edelleen epävarma, hän toivoo uskallusta unelmoida omasta onnellisuudesta.
Kasvokkaiset kohtaamiset kunniaan
Korona-aika nosti kynnystä tavata ihmisiä oikeassa elämässä. Moni jumiutui deittisovelluksiin loputtoman selailun kierteeseen.
Gruner on aistinut väsymystä jatkuvaan puhelimen selaamiseen.
– Somettomuus ja puhelimen käytön vähentäminen vaikuttavat totta kai myös deittisovellusten käyttöön. Toivon, että deittailu siirtyy enemmän offlineen eli oikeaan elämään.
Gruner uskoo, että mitä nopeammin treffikumppanin tapaa kasvokkain, sen parempi. Hän arvelee, että ihmiset ovat nyt valmiimpia tapaamaan uusia ihmisiä myös ulkomaailmassa.
– Ennustan, että deittailutapahtumat tulevat nostamaan suosiotaan.
Polyamorinen Petri käyttää kalenterimerkinnöissään värikoodeja naisystävilleen: "Kaikki tietävät, missä mennään"
Soolopolyamoristiseksi suhdeanarkistiksi itseään kutsuva Petri pitää tarkkaa kalenteria tapaamisistaan naisystäviensä kanssa ja on antanut kumppaneilleen myös omat värikoodit.
Maria Veitolan ja dokumenttiohjaaja Sami Kieksin Veitola.doc-sarjassa tarkastellaan aikamme ilmiöitä rohkeasti ja monipuolisesti, vaikeita keskusteluita kaihtamatta. Ohjelman kolmannessa jaksossa otetaan selvää avoimista parisuhteista ja polyamoriasta.
Monisuhteisuus, eli avoimet suhteet sekä polyamoria kiinnostavat yhä useampia suomalaisia. Toimittaja Maria Veitola tapaa ihmisiä, jotka ovat päättäneet rakastaa samanaikaisesti useampaa kuin yhtä henkilöä. Hän selvittää, millaisissa tilanteissa pariskunnat päättävät avata yksiavioisen suhteensa muille osapuolille.
Maria tapaa Oulussa monisuhteisten ihmisten poly-miitissä (tapaamisessa) muun muassa Petrin ja Sannan. Molemmat kokevat, ettei yksi kumppani voi tarjota heille kaikkea, mitä he tarvitsevat suhteessa.
Veitola pääsee tutustumaan lähemmin kaksikon arkeen. Petri, 42, kertoo, että hän on päätynyt soolopolyamoristiksi sen vuoksi, että hän ei enää halua pettää ketään parisuhteessaan vaan haluaa olla avoin ja rehellinen jokaista kumppaniaan kohtaan.
– Minulla on kaksi ydinkumppania, Sanna ja Tiina. Elikkä heidän kanssa olen ollut pisimmän aikaa ja heidän kanssaan vietän eniten aikaa. Jossu on siinä. Hänen kanssaan tulee harrastettua lenkkeilyä ja pyöräilyä. Sitten minulla on vielä Kerttu. Hän on enemmänkin sellainen komeetta. Meillä saattaa olla kolme-kuusi kuukauttakin, että saatetaan vaan viestitellä, mutta sitten kun näemme, niin kaikki on taas ihan samalla tavalla kuin ennenkin, Petri kertoo.
Sen lisäksi hän tutustunut vielä yhteen naiseen, joka on käynyt kerran hänen luonaan kahvilla.
Petri kertoo, että hän rakastaa kalentereita ja hän merkkaakin kalenteriinsa tarkasti eri naisten tapaamiset ja erottaa naiset värikoodeilla.
– Tässä on eritelty, että milloin näen Sannan kanssa ja milloin Tiinan kanssa. Kaikki tietävät, missä mennään ja kenen kanssa ollaan, Petri esittelee.
Teresialla, 34, on sekä aviomies että poikaystävä – Ville ja Ilkka kertovat jäätävästä hetkestä, jolloin kuvio selvisi
Ville kertoo uudessa Veitola.doc -dokumenttisarjassa halunneensa aluksi ”ruuvata pään irti” vaimonsa Teresian poikaystävältä Ilkalta. Tilanne selkiytyi nopeasti, ja nyt Teresia haaveilee perheenlisäyksestä poikaystävänsä kanssa.
KOLMANNESSA Veitola.doc -sarjan jaksossa tutustutaan perinteistä poikkeaviin rakkaussuhteisiin, kun Maria Veitola ja Sami Kieksi matkaavat ympäri Suomea tapaamassa polyamorisissa suhteissa eläviä ihmisiä.
Jaksossa tutustutaan 34-vuotiaaseen Teresiaan, jolla on sekä aviomies Ville, 38, että poikaystävä Ilkka, 36. Perheeseen kuuluu myös tytär ja koiria.
Teresia ja Ville ”avasivat suhteensa” oltuaan muutaman vuoden naimisissa. Maria Veitola kysyy syytä päätöksen taustalla.
– Syy on minussa. Olen tämmöinen... seksipositiivinen ihminen. Halusin seksisuhteita, joissa ei soitella perään, Teresia sanoo.
Jonkin ajan kuluttua Teresia ja Ville alkoivat tarkastella suhdettaan polyamorian kautta.
– Ajattelin, että ei tästä tule mitään, koska en tunne ketään toista kohtaan mitään, Teresia sanoo.
Sitten tunteet vanhaa ystävää, Ilkkaa, kohtaan kävivät ylivoimaisiksi.
– Minulle tuli vain tarve kertoa hänelle, että olen ollut rakastunut häneen kymmenen vuotta. Se oli molemmin puoleista, Teresia kertoo.
– Tulin kotiin ja kerroin Villelle rehellisesti, että olen rakastunut kahteen ihmiseen. Kysyin, että miten me hoidetaan tämä asia, Teresia sanoo.
KUVAUSTEN aikaan Teresia ja Ilkka ovat seurustelleet noin kahden vuoden ajan. Jakson aikana Teresia ja Ville saapuvat kylään Ilkan kotiin, jonne Teresa kulkee omilla avaimillaan.
– Pittäähän minun täällä kulkea, Teresa perustelee.
Teresia suutelee Ilkkaa, jonka jälkeen Ilkka ja Ville halaavat miehisesti toisiaan. Kolmikko istuu vierekkäin sohvalle kertomaan tilanteestaan.
Ilkka kertoo rakkauden Teresian kanssa alkaneen, kun hän erosi aiemmasta pitkästä suhteestaan.
– Otin Telluun yhteyttä, että tule auttamaan. Hän on ollut olkapääni kymmenen vuotta. Sitten se vähän syveni siitä. Löysin itseni tilanteesta että olen suhteessa Tellun kanssa, ja Tellu on naimisissa Villen kanssa, ja nyt ollaan sitten tässä, Ilkka kuvailee.
ALKU ei kuitenkaan ollut aivan ruusuinen. Ilkka nostaa esiin sen, että Ville suhtautui aluksi hyvin jyrkästi vaimonsa poikaystävään.
– Ville oli aluksi sitä mieltä, että ruuvaat pääni irti, Ilkka muistelee.
– Joo, aikalailla, vähintään, Ville myöntää.
– Mietin, että jos Tellun kanssa rupian, niin en hengissä kävele siitä pois, Ilkka toteaa.
Ilkka rohkaistui ja päätti laittaa Villelle viestiä. He menivät kaksin kaljalle.
– Juteltiin asiat ja se oikeni siinä, miehet toteavat.
Teresia on polyamorinen, mutta Ilkka tai Ville eivät koe olevansa.
– Periaatteessa ei olla, koska minulla ei ole kuin Tellu enkä muita kaipaa, Ville sanoo.
– Sama minulla. Minulla on yksi puoliso, Tellu. Ei ole ollut tarve katsoa muualle, Ilkkakin myötäilee.
– Minun kanssa ei yksi mies pärjäisikään, Teresia naurahtaa.
Koulunsa päättävän matematiikan ja äidinkielen taito voi olla 7.-luokkalaisen tasolla – näin dramaattisesti koululaisten osaaminen on laskenut
Oppimistulokset ovat laskeneet Suomessa poikkeuksellisen nopeasti, käy ilmi opetus- ja kulttuuriministeriön ensimmäistä kertaa julkaisemasta sivistyskatsauksesta.
Lukutaidossa ja matematiikassa peruskoulun päättävät ovat käytännössä pudonneet 20 vuodessa seitsemäs- tai kahdeksasluokkalaisten tasolle.
Nuorten yleinen osaamistaso oli tasaisessa nousussa 1960-luvulta aina 1990-luvulle asti. Tuolloin Suomi myös saavutti kansainvälisen kärkitason.
1990-luvun puolivälissä kasvutahti hidastui, ja vuosituhannen vaihteessa oppimistulokset kääntyivät laskuun. Sen jälkeen alamäki on ollut kansainvälisesti tarkasteltuna poikkeuksellisen nopeaa.
Sukupuolten väliset erot oppimisessa ja koulutustasossa ovat kasvaneet Suomessa harvinaisen isoiksi. Kymmentä akateemista miestä kohden korkeakouluista valmistuu nyt viisitoista naista.
Perhetaustalla vahva vaikutus
Myös sosiaaliseen taustaan liittyvät erot oppimistuloksissa ovat kasvaneet. Perhetausta vaikuttaa merkittävästi opintopolkuun.
Katsauksesta selviää, että 7 keskiarvolla peruskoulun suorittaneella oppilaalla, jonka vanhemmilla on yliopistotutkinto, on yhtä hyvät mahdollisuudet päästä lukioon kuin 9 keskiarvon oppilaalla, jonka vanhemmat ovat käyneet korkeintaan toisen asteen tutkinnon.
Ministeriön mukaan oppimistulosten laskun syyt ovat pitkälti epäselviä, mutta yksi todennäköinen tekijä ovat resurssit. 1990-luvun lamassa peruskoulun ja toisen asteen rahoitusta supistettiin reippaasti, eikä sitä ole palautettu lamaa edeltävälle tasolle.
Naimisissa olevat perheenisät iskevät Niinaa, 23, baarissa: ”Yöseuraa saisi lähes aina”
23-vuotias Niina Kanniainen harmittelee, miten yleistä on, että naimisissa olevat perheenisät tulevat baarissa iskemään.
Niina Kanniainen, 23, haaveilee parisuhteesta, jossa vallitsee molemminpuolinen luottamus.
– Toivon, että molemmilla olisi parisuhteessa olo, että voi täysin luottaa siihen, ettei kumpikaan koskaan tekisi mitään, joka loukkaisi toista.
Tällaisessa parisuhteessa kumpikin tietäisi, että riittää toiselle täysin. Muille osapuolille ei olisi sijaa tai tarvetta, Niina toivoo.
Niina haaveilee kihloista, naimisiinmenosta sekä perheenlisäyksestä luotettavan kumppanin kanssa.
Tällä hetkellä tuo haave tuntuu kaukaiselta.
”Miehet esittävät olevansa sinkkuja”
Niina kertoo, että naimisissa olevat perheenisät tulevat iskemään häntä baari-illan aikana hyvin usein. Yleensä miehet ovat iältään noin 30–45-vuotiaita.
– Lähes aina nämä miehet esittävät olevansa sinkkuja, Niina kertoo.
– Yleensä ensimmäiseksi miehet kieltävät, että heillä olisi vaimo tai lapsia, mutta kun asiasta kysyy useammin, niin totuus paljastuu.
”Tosi sikamaista touhua”
Joskus on käynyt myös niin, että mies on vahingossa paljastanut olevansa varattu.
– Kerran yksi mies yritti iskeä minua. Jossain vaiheessa hän huomasi sormessani sormuksen ja tivasi, olenko minäkin kihloissa.
Mies ei kuitenkaan huomannut, että sormus olikin Niinalla keskisormessa.
Onpahan Niina nähnyt sormusten livahtavan sormesta juuri ennen iskuhommiin ryhtymistä.
– Tosi sikamaista touhua.
”Yöseuraa saisi lähes aina”
Niina kertoo, että perheenisien lähestymistapa on usein samankaltainen. Aluksi he tarjoavat juomia.
Niina tiedustelee miehen parisuhdestatusta siinä vaiheessa, kun jutustelu muuttuu selkeästi flirttailevaan suuntaan.
Alkuun vastaus on lähes aina sama: olen sinkku. Lopulta kuitenkin selviää, että mies on joko kihloissa tai naimisissa. Joskus miehillä on myös lapsia.
Tieto ilmenee usein vasta jatkoilla ja Niinan mukaan lähes aina vasta hänen tivaustensa myötä.
– Monet miehet ovat valmiita menemään niin pitkälle kuin vain itse sallii. Yöseuraa saisi lähes aina, Niina paljastaa.
– Minä tai kaverini emme tee varattujen miesten kanssa mitään.
Petetty olo
Niina kertoo, että naimisissa olevien perheenisien iskuyrityksistä tulee haikea olo.
– Minulle tulee vaimojen ja miehen perheen puolesta petetty olo. Ajattelen usein, että näinkö minulle sitten joskus käy?
Niina myös pohtii, että löytyykö maailmasta enää ihmisiä, jotka aidosti kunnioittavat toisiaan ja omaa parisuhdettaan.
Varattujen miesten iskuyritykset eivät auta Niinalla jo valmiiksi olevaa luottamusongelmaa. Näitä on muodostunut omien parisuhteiden kautta.
Tämä ei kuitenkaan ole ainoa syy.
– Sekin vaikuttaa siihen, että näkee baarissa, mitä kaikkea siellä touhutaan.
Osa luottamusongelmista johtuu myös omista epävarmuuksista. Joskus Niina miettii, ettei ole tarpeeksi hyvä kenellekään.
– Jos oma vaimo kotona ei kelpaa, niin kelpaako sitä sitten itsekään.
Niina toivoo, että löytäisi vielä joskus tosirakkauden.
”Ei ihan ilman mitään kiemuroita” – sosiaali- ja terveysvaliokunta saamassa valmiiksi translakia koskevan mietinnön
Translakia koskevan mietinnön on tarkoitus valmistua ensi keskiviikkona, sanoo sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtaja Markus Lohi (kesk.). Mutkia valiokuntakäsittelyyn tuli kuitenkin siitä, että translain uudistusta sinänsä kannattava kokoomus haluaakin hallituksen esitykseen muutoksia.
Lohen mukaan aikataulut voivat elää, mutta keskiviikkona mietintöluonnos on joka tapauksessa sovitusti valiokunnan käsittelyssä.
- Jos ei nyt mitään viivästyksiä tule, niin silloin me se viedään päätökseen. Ei ihan ilman mitään kiemuroita, mutta vielä on ennen aikaista sanoa, mikä se lopputulos on. Vielä on muutamia asioita auki, joten en lähde ennakoimaan sisältöä, enkä siihen vielä pysty vastaamaankaan, Lohi sanoi STT:lle.
Valiokunnan kokoomusedustajat vakuuttavat, että he haluavat vain täsmentää lakia eivätkä kaataa sitä. Kyseessä on heidän mukaansa normaali valiokuntatyö, jossa laista on tarkoitus sorvata täsmällisempi ja parempi.
- Oleellisin ongelma on (hallituksen esityksessä), että sukupuolta voi vaihtaa monta kertaa vuodessa. Se on sellainen asia, että jos haluat vaihtaa sukupuolta, ethän sitä jatkuvasti ole vaihtamassa. Tämän ei pitäisi olla mikään kynnyskysymys myöskään hallituspuolueilla, sosiaali- ja terveysvaliokunnan varapuheenjohtaja Mia Laiho (kok.) sanoo STT:lle.
Laiho käyttää puheessaan termiä sukupuolen vaihtaminen. Vakiintuneesti käytetään kuitenkin termiä sukupuolen korjaaminen.
SUKUPUOLEN korjaamisella tarkoitetaan yleensä lääketieteellisiä hoitoja, joiden avulla transsukupuolinen tai muunsukupuolinen henkilö voi korjata kehoaan vastaamaan sukupuoli-identiteettiään. Sukupuolen korjaaminen on sekä sosiaalinen että oikeudellinen prosessi. Oikeudellinen sukupuolen vahvistaminen tarkoittaa sukupuolimerkinnän muuttamista väestörekisterissä.
Translain uudistuksessa kyse on sukupuolen oikeudellisesta vahvistamisesta. Keskeistä uudistuksessa on, että sukupuolen oikeudellinen vahvistaminen eriytettäisiin lääketieteellisistä tutkimuksista ja hoidoista. Tällöin väestörekisterin sukupuolimerkinnän muuttamiseen ei enää tarvittaisi lääketieteellistä selvitystä tai diagnoosia transsukupuolisuudesta, vaan oma selvitys riittäisi.
Osa keskustan kansanedustajista on kertonut, ettei voi äänestää translain uudistamista koskevan hallituksen esityksen puolesta eduskunnassa. Muun muassa sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsen Pekka Aittakumpu (kesk.) on kertonut äänestävänsä sitä vastaan.
Pääministeri Sanna Marin (sd.) on aiemmin sanonut, että tämä on yhdessä todettu ja käyty läpi eikä se aiheuta hallituskriisiä.
Kokoomuksen muutosehdotukset tulivat sosiaali- ja terveysvaliokunnalle tiettävästi yllätyksenä. Valiokunnasta arvioidaan, että sinänsä muutosten tekemiseen tuskin menisi liian kauan aikaa, mutta kysymys on siitä, onko se sisällöllisesti tarkoituksenmukaista.
Hallituspuolueissa on halua viedä uudistus hallituksen esityksen mukaisena läpi, mutta hallituspuolueissakin on näkemyseroja. Kokoomuksen Laiho sanoo, että jos muutoksia ei hallituksen esitykseen tule, hän ei voi olla sen takana.
STT haastatteli myös sote-valiokunnan kokoomuskansanedustajia Pia Kaumaa ja Terhi Koulumiestä. He eivät vastanneet suoraan, aikovatko he äänestää translakia vastaan, jos kokoomuksen haluamia muutoksia ei tule.
Translain uudistusta ovat eniten vastustaneet perussuomalaiset ja kristillisdemokraatit.
Hallituspuolueissa ei ymmärretä kokoomuksen huolia translaista
Kokoomus on huolissaan siitä, miten translaki vaikuttaa reserviläisyyteen. Puolustusvoimista tällaista huolta ei ole kuultu, kertoo Sdp:n Kim Berg.
KOKOOMUKSEN esittämät huolet translaista eivät ole sellaisia, että lakiesitystä kannattaisi niiden takia muuttaa, sanoo sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsen, Sdp:n Kim Berg.
”Keskustelu valiokunnassa jatkuu, mutta tällä hetkellä meidän lähtökohtamme on se, että edetään hallituksen esityksen mukaisesti”, Berg sanoo.
Sote-valiokunnan varapuheenjohtaja, kokoomuksen Mia Laiho sanoi HS:n haastattelussa torstaina, että kokoomus haluaa translakiin täsmennyksiä, jotka koskevat asepalvelusta ja sitä, kuinka usein sukupuolen juridisen vahvistamisen voi tehdä.
Kokoomuksen mukaan on epäselvää, jäisikö sukupuolensa naiseksi korjannut henkilö reserviin, jos korjaaminen tapahtuisi asepalveluksen suorittamisen jälkeen.
Lisäksi puolue on huolissaan siitä, että nykyisen esityksen mukaan sukupuolen juridisen vahvistamisen voisi tehdä useamman kerran vuodessa. Pelko on, että tämä aiheuttaisi ongelmia viranomaisrekistereiden ajantasaisuuteen.
BERGIN mukaan näille huolille ei ole katetta.
”Olemme kuulleet Puolustusvoimia, emmekä ole saaneet signaalia, että he näkisivät reserviläiskysymyksen minkäänlaisena ongelmana.”
Kutsuntojen suhteen taas selkeät toimintaohjeet on olemassa jo nyt, Berg sanoo.
”Mikäli kutsun saava nuori tuntee itsensä naiseksi, mutta ei alaikäisenä ole vielä voinut sukupuoltaan korjata, hänet siirretään kyllä kutsuntojen yhteydessä asevelvollisuudesta pois. Se toimii jo tänä päivänä.”
Sdp:ssä ei nähdä perusteita myöskään sille, että laissa pitäisi rajata, kuinka usein sukupuoli on mahdollista juridisesti vahvistaa. Bergin mukaan ajatus on se, että vuoden aikarajan asettaminen voisi antaa vääränlaisen signaalin lain tarkoituksesta.
”Että olisi jo lähtökohtaisesti sellainen ajatus, että tätä nyt voi muokata mielensä mukaan vuoden välein. Sehän ei ole niin, vaan lähtökohta on, että kun on pitkän harkinnan jälkeen muutoksen tehnyt, niin ei sitä enää muuteta takaisin.”
HALLITUKSEN omassa esityksessä tuodaan esiin, että sukupuolen vahvistamisen helpottamisen voidaan arvioida lisäävän mahdollisuutta menettelyn väärinkäytöksille.
”Se saattaisi myös mahdollistaa tilanteen, jossa henkilö vahvistaa sukupuolensa toistuvasti häivyttääkseen todellisen henkilöllisyytensä rikollisessa tarkoituksessa”, esityksessä lukee.
Esityksessä todetaan kuitenkin, että lakiuudistuksen hyvien vaikutusten arvioidaan olevan transihmisille huomattavia verrattuna mahdollisiin kielteisiin vaikutuksiin, joita lailla voi olla.
”Emmehän me pysty sataprosenttisesti varmistamaan minkään muunkaan lain osalta, että kellään ei olisi mitään mahdollisuutta rikkoa tai väärinkäyttää sitä. Myöskään asiantuntijakuulemisissa ei ole tullut esiin, että muissa maissa olisi havaittu tällaisia ongelmia”, Berg sanoo.
Kokoomuksen Laiho ei HS:n haastattelussa ottanut kantaa siihen, ovatko puolueen täsmennysvaatimukset kynnyskysymys lain puolesta äänestämiselle. Myöskään Berg ei ota asiaan suoraa kantaa.
”Hallituksen esityksen mukaan edetään, mutta kaikkein tärkeintä on, että laki saadaan läpi. Olemme aina valmiita neuvottelemaan, mutta ainakaan näille huolille, mitä nyt on tullut esiin, emme näe perusteita.”
MYÖS vihreiden kansanedustaja ja sote-valiokunnan jäsen Sofia Virta sanoo, että puolue haluaa edetä hallituksen esityksen mukaan.
Virta sanoo, että ei henkilökohtaisesti pidä kokoomuksen huolia relevantteina, eivätkä ne hänen mukaansa ole nousseet asiantuntijakuulemisissa esiin.
”Toivon, että valiokuntatyötä jatketaan rakentavassa hengessä ja että kaikilla puolueilla olisi valmius löytää keinot niin, että translain uudistus toteutuu. Uskon kyllä, että kokoomuksessa on tahtoa edistää tätä lakia.”
Musta sydän deittiprofiilissa voi paljastaa intiimin salaisuuden – tunnetko jo Tinderin salakielen?
Tinderissä yksi kertoo olevansa ”DTF” ja toinen etsivänsä ”situationshipiä”. Kiemuraisten deittitermien merkityksestä voi olla vaikea pysyä kärryillä. On aika perata läpi deittisovelluksissa vilisevät termit ja lyhenteet!
”TARKOITUKSENANI ei ollut ryhtyä parisuhteeseen hänen kanssaan. Kuulin vain hänen BDE:stään... Rehellisesti sanoen olin vain DTF.”
Näin kuuluvat vapaasti suomennettuna sanat, joilla tosi-TV-tähti Kim Kardashian kuvaili taannoin suhteensa alkua näyttelijä-koomikko Pete Davidsoniin.
Kardashianin lausahdus voi kuulostaa monen korvaan melko heprealta, eikä mikään ihme – deittailuun liittyvä sanasto on eittämättä hyvin monimutkaista ja uusia termejä tupsahtaa ilmoille tuon tuosta.
Lyhykäisyydessään Kardashian kertoo korviinsa kantautuneen huhuja Davidsonin ”big dick energystä”, joka lyhentyy muotoon BDE. Monen muun Yhdysvalloista suomalaisten suuhun rantautuneen deittailusanan tavoin tällekään termille ei ole suomenkielistä vastinetta, mutta käytännössä BDE viittaa viehättävään, itsevarmaan energiaan.
Lyhenne DTF puolestaan tarkoittaa ”down to fuck” – siis valmiutta petihommiin.
Termeillä on tarkoituksensa
Kiemuraiset lyhenteet voivat kuulostaa turhanpäiväiseltä kikkailulta, mutta nettideittailua tutkineen Turun yliopiston tutkija Anne Holapan mukaan deittiprofiilien esittelyteksteissä viljellyillä termeillä on suuri merkitys seuranhaun kannalta.
Erilaisia seksiin ja seksuaalisuuteen liittyviä termejä ja lyhenteitä käytetään pääasiassa apuna viestimään, mitä nettideittailulta oikein hakee ja kaipaa:
– Kerrotaan jo heti kättelyssä, että ollaan avoimessa suhteessa tai etsitään friends with benefits -järjestelyä tai vakituista kumppania. Profiiliteksteissä ladataan avoimesti pöytään omia seksuaalisia mieltymyksiä ja haluja, kuten kiinnostusta SM-seksiin.
Nettideittailun maailmassa intiimien asioiden kainostelematon jakaminen on paitsi helpompaa, myös tarkoituksenmukaista omien deittailulle asetettujen tavoitteiden täyttymisen kannalta.
– Näitä asioita kysytään kuitenkin heti tutustumisvaiheessa, joten on kaikkien eduksi jos voi heti todeta, ollaanko samojen tavoitteiden ja tarpeiden kanssa liikkeellä.
Jotta nettideittailu voi luistaa, tulee ensin olla kärryillä deittitermien merkityksestä. Nyt perkaamme läpi Tinderissä ja muissa deittisovelluksissa vilisevien termien ja lyhenteiden merkitykset – emojien piilomerkityksiä unohtamatta!
Deittailusanaston ABC
Benching eli penkittäminen – deittailumaailman runsaaseen valinnanvaraan liittyvä ilmiö, jossa deittikumppania pidetään ikään kuin vaihtopenkillä sillä välin, kun tunnustelee, luistaisiko juttu paremmin muiden potentiaalisten deittikumppanien kanssa.
BDE (big dick energy) – vertauskuva henkilöstä välittyvälle itsevarmalle energialle. Itsevarmuus ei suinkaan ole muita alaspäin lyttäävää rehvastelua vaan pikemminkin puoleensavetävää ja viehättävää. Vertauskuvaa voidaan käyttää kenen tahansa kohdalla, oli henkilöllä penistä tai ei.
Ajatusmalli toimii myös toiseen suuntaan: voidaan puhua myös small dick energystä, jolloin viitataan henkilöihin, jotka kiusaavat muita, koska heillä ei ole luontaista auktoriteettia.
Breadcrumbing eli ”murustelu” – satunnaisten flirttailevien viestien, pienten huomionosoitusten ja kehujen murusten antaminen tapailukumppanille niin, että tämän mielenkiinto ja toiveet parisuhteesta pysyvät yllä – vaikka murustelijalla ei ole aikomustakaan sitoutua kyseiseen henkilöön.
Catfishing – se, kun nettideitti paljastuukin täysin erilaiseksi kuin mitä profiilissaan lupasi.
Cuffing season – syksyllä starttaava sitoutumiskausi, jolloin yhä useampi sinkku alkaa etsiä kuumeisemmin sitä yhtä tyyppiä, jonka kainaloon käpertyä pimenevinä iltoina. Tyypillisesti sitoutumiskausi kestää vain talven ajan, ja kevään tullen koittaa jälleen paluu sinkkuelämään.
Translain kiistat: Jos mies vahvistaisi sukupuolensa naiseksi vain välttyäkseen armeijalta, hänen pitää ”pysyä” naisena 30-vuotiaaksi
Hallituksen lakiesityksessä on määritelty, että mikäli vahvistaa juridisen sukupuolensa miehestä naiseksi 18–29-vuotiaana, on väestötiedoissa oltava nainen 29-vuotiaaksi saakka.
Translain uudistuksen merkittävä muutos on, että jatkossa täysi-ikäinen henkilö voisi omalla hakemuksellaan korjata juridisen sukupuolensa väestötietoihin.
Lain käsittelyssä on herännyt keskustelu siitä, voisiko mies vahvistaa väestötietoihin sukupuolensa naiseksi välttyäkseen armeijalta.
STM:n Sonja Jantunen sanoo, että lainvalmistelussa vaatimusta siitä, että sukupuoli on pidettävä naisena 29-vuotiaaksi saakka, on pidetty riittävänä ehkäisemään väärinkäytöksiä armeijan välttämiseksi.
Translakiesitystä valmistelleen työryhmän hallitussihteeri Sonja Jantunen sanoo, että hallituksen esityksessä sukupuolen vahvistamista ei katsottu tarpeelliseksi rajata.
Kokoomuksen sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsenet ovat eduskunnassa halunneet, että translakiesitystä muutettaisiin niin, että sukupuolta ei voi juridisesti muuttaa useampaa kertaa vuoden aikana.
Kokoomus on esittänyt huolen siitä, voisiko juridisen sukupuolen muuttaa väestötietoihin tarkoituksena välttää asevelvollisuus.
Hallituksen esityksen mukaan henkilön pitää esittää Digi- ja väestötietovirastolle selvitys, että hän kokee pysyvästi kuuluvansa vahvistettavaan sukupuoleen. Digi- ja väestötietovirasto arvioi hakemusta sen mukaan, täyttyvätkö sukupuolen vahvistamisen edellytykset. Virasto ei arvioi pysyvyyden kokemusta.
– Hallituksen esityksessä on katsottu riittäväksi hakemusmenettelyn harkinta-aika ja digi- ja väestöviraston informointivelvollisuus, sosiaali- ja terveysministeriön Jantunen sanoo.
”Tietoon perustuen, ei impulsiivisesti”
Sukupuolen vahvistamista haetaan Digi- ja väestötietovirastosta. Kun hakemus tulee vireille, viraston tulee antaa tietoa hakemuksen käsittelemisestä sekä sukupuolen vahvistamisen oikeusvaikutuksista.
Hakija voi aikaisintaan 30 päivän kuluttua hakemuksen vireille tulosta vahvistaa kirjallisesti hakemuksensa. Tämä on harkinta-aika. Jos hakija ei kuuden kuukauden sisällä vireille tulosta ole vahvistanut hakemustaan, se raukeaa.
– Hakemusmenettelyllä on haluttu varmistaa, että hakemus on tehty tietoon perustuen, ei impulsiivisesti tai harkitsemattomasti, Jantunen sanoo.
Jantusella ei ole tietoa, että sukupuolen vahvistamisen hyväksyneissä maissa olisi ollut laajoja ongelmia, että henkilöt haluaisivat vahvistaa sukupuoltaan useampia kertoja vuoden aikana.
Vahvistettu sukupuoli 30-vuotiaaksi
Onko lakia sitten mahdollista käyttää hyväkseen välttyäkseen asevelvollisuudelta?
Jantunen kertoo, että hallituksen esityksen mukaan vahvistettua sukupuolta on pidettävä henkilön sukupuolena, kun sovelletaan asevelvollisuuslakia.
–Tällä halutaan varmistaa, että henkilö tulee kohdelluksi sukupuoli-identiteettinsä mukaisesti, Jantunen sanoo.
Jos mies vahvistaisi sukupuolensa naiseksi ainoastaan välttyäkseen varusmiespalvelukselta, hänen pitää Jantusen mukaan ”pysyä” naisena siihen vuoteen saakka, jolloin hän täyttää 30 vuotta.
– Valmistelun aikana tämän on katsottu riittävän.
Jos henkilö vahvistaa sukupuolensa mieheksi 18–29-vuotiaana, hän on kutsunnan alainen. Jos henkilö vahvistaa sukupuolensa mieheksi 30–60-vuotiaana, hänet katsotaan henkilöksi, joka ei ole suorittanut varusmiespalvelusta ja kuuluu varareserviin.
Reserviasema asevelvollisuuslakiin
Lakiesityksen lausuntokierroksella nousi esiin kysymys siitä, mitä jos on käynyt armeijan miehenä ja vahvistaa sukupuolensa naiseksi, onko silloin halutessaan mahdollisuus pysyä reservissä.
Nyt se todistettiin: Naiset ovat jo 250 000 vuoden ajan pariutuneet 5–10 vuotta vanhempien miesten kanssa
Analyysi tehtiin valtavasta geenitietokannasta tutkimalla, miten eri tyyppiset dna-mutaatiot korreloivat isän ja äidin iän kanssa.
Viimeiset 250 000 vuotta naiset ovat pariutuneet keskimäärin 5–10 vuotta itseään vanhempien miesten kanssa. Tähän tulokseen päädyttiin uudessa tutkimuksessa, jossa pääteltiin geeneihin kertyneiden mutaatioiden laadun perusteella, miten pitkä sukupolven mitta on keskimäärin ollut historiassa.
Keskimääräinen ikäero laskettiin siitä, mikä oli uusien ihmislasten äitien ja isien ikä eli sukupolven pituus. Koko neljännesmiljoonan vuoden ajanjaksolla äitien keski-ikä on ollut 23 vuotta ja isien 31 vuotta, mikä tekee keskimääräiseksi ikäeroksi 8 vuotta.
Mittausmenetelmän vuoksi lapsettomat parisuhteet eivät näy aineistossa.
Keski-iät eivät tarkoita ikää ensimmäisen lapsen syntyessä, vaan keski-ikää kaikkien lasten osalta laskettuna. Nykyihmisen silmään nuoren puoleinen ikä selittyy muun muassa sillä, että ehkäisyä on ollut saatavilla vain reilut 0,02 prosenttia tutkitusta 250 000 vuoden jaksosta.
Keskiarvot ovat aikavälipainotettuja. Tämä tarkoittaa, että esimerkiksi jakso 240 000–250 000 vuotta sitten saa saman painon kuin viimeiset 10 000 vuotta, vaikka jälkimmäisenä aikana on elänyt ihmisiä valtaisasti enemmän.
Keskimääräiset ikäerot ja keski-iät eivät myöskään ota mitään kantaa yksilökohtaisiin vaihteluihin. Tätä vaihtelua tunnetusti on paljonkin.
Miesten ja naisten ikäero on aaltoillut vuosituhansien saatossa jonkin verran, Matthew Hahnin johtamat amerikkalaiset tutkijat saivat lisäksi selville.
Aivan kaukaisimmassa esihistoriassa 250 000 vuotta sitten ikäero oli noin kuusi vuotta, mutta se kasvoi vähitellen yhdeksään, ja saavutti huippunsa vajaat 50 000 vuotta sitten. Tämän jälkeen ikäero on vähentynyt, lehdistötiedotteessa kerrotaan. Viimeisen muutaman tuhannen vuoden aikana isät ovat olleet äitejä noin viisi vuotta vanhempia.
Nykyajan sosiologiset tutkimukset ovat paljastaneet keskimääräisen ikäeron menevän tyypillisesti näin päin myös nykyisin. Vaikka pariskuntakohtaista vaihtelua on paljon, populaation keskiarvotasolla ilmiö on Hahnin ryhmän siteeraamien tutkimusten mukaan käytännössä universaali kaikissa nykymaailman kulttuureissa.
Hahnin ja hänen kollegoidensa oman geneettisen menetelmän tarkkuus ei kuitenkaan riitä erottamaan kovinkaan hyvin, mitä viimeisen 2000 vuoden aikana on tapahtunut.
Tutkijat kirjoittavat tieteellisessä artikkelissaan, että ikäeron vaihtelu historian saatossa on johtunut suurimmaksi osaksi isien keski-iän muuttumisesta eri aikakausina. Äitien ikä on ollut sitä vastoin enemmän vakio, lukuun ottamatta nousua aivan viimeisinä vuosituhansina.
Tieteellisen artikkelin mukaan analyysissä käytettiin perusperiaatteiden ja tekoälyn yhdistelmää. Mutaatiot luokiteltiin sen mukaan, mikä dna:n emäs (a, c, g, t) on muuttunut miksikin. Sen jälkeen tekoäly koulutettiin aineistolla, jossa molempien vanhempien iät tiedettiin ja jossa dna-sekvenssi oli tiedossa sekä vanhempien että lasten osalta.
Lopuksi tekoälyn pureskeltavaksi annettiin 25 miljoonan historiallisen ja esihistoriallisen dna-näytteen tietokanta 1000 Genomes Project -hankkeen kautta. Se on kerätty kaikkialta maailmasta.
Mantereiden välisessä analyysissä tutkijat havaitsivat, että viimeisiä noin 20 000 vuotta lukuun ottamatta Afrikassa sukupolvet ovat olleet keskimäärin hieman pidemmät kuin muualla.
Sukupolven pituutta on laskettu geeneistä aiemminkin, mutta tutkijoiden mukaan analyysiä ei ole koskaan ennen tehty näin tarkasti eikä myöskään näin pitkälle taaksepäin historiaan. Aikasarjan ja sukupuolierojen laskemisen sijasta on tyydytty määrittämään keskiarvo edelliseltä 40 000 vuodelta sukupuolineutraalisti.
Isyystaistelija-”Markolle” erävoitto käräjäoikeudessa: ”Olen enemmänkin kuin tyytyväinen”
”Marko” on maksanut elatusmaksuja lapsesta, jonka biologinen isä hän ei ole. Nyt lapsen edun mukainen päätös nytkähti käräjäoikeudessa eteenpäin.
Helsingin käräjäoikeus on tuoreessa päätöksessään määrännyt alakouluikäiselle lapselle edunvalvojan.
Edunvalvojaksi on määrätty asianajaja Jussi Sarvikivi. Päätöksen myötä lapsen isyyden kumoamiselle voidaan nostaa kanne.
Käräjäoikeus perusteli päätöstään sillä, että lapsella on perustuslaillinen oikeus tuntea oikeat biologiset vanhempansa.
Seiska tavoitti Markon.
- Olen enemmän kuin tyytyväinen, että käräjätuomari kerrankin arvioi ja perusteli lapsen etua, Marko iloitsee.
Äiti vastusti
Tällä hetkellä lapsen virallisena isänä jatkaa edelleen Marko, vaikka hän ei olekaan pojan biologinen isä. Asia on selvitetty jo kuusi vuotta sitten THL:n kantasolututkimuksella.
Isyys todettiin aikoinaan avioliiton perusteella, mutta myöhemmin Markolle selvisi, että lapsi olikin toisen miehen. Taustalla oli kolmiodraama, sillä lapsi syntyi avioliiton ulkopuolisesti suhteesta, mutta tämän tiedon lapsen biologiset vanhemmat salasivat Markolta.
Käräjäoikeuden papereista käy ilmi, että nyt lapsen biologinen isä olisi halukas selvittämään isyyden. Ainoastaan äiti on vastustanut asiaa, ja vaatinut lapsen edunvalvojahakemuksen hylkäämistä. Äiti on perustellut päätöstään sillä, että Marko on jo aiemmin vaatinut isyyden kumoamista ja se on hylätty käräjäoikeudessa.
Syynä isyyden hylkäämiseen oli se, että Marko jätti kanteen isyyden kumoamisesta kaksi kuukautta määräajasta myöhässä.
Tuolloin lapsi oli hieman yli kaksivuotias. Avioeron Markolle tuomittiin elatusmaksut maksettavaksi.
Nyt Marko on maksanut elatusmaksuja ei-biologisesta lapsestaan 307,53 euroa kuukaudessa. Käräjäoikeus määräsi elatusmaksut Marko maksettavaksi, kunnes lapsi täyttäisi 18 vuotta. Tämän laskukaavan mukaan Markolle tulisi maksettavaa vuosien saatossa yli 47 000 euroa.
Lapsen etu kyseessä
Lapsen edunvalvojapäätöstä käräjäoikeus perusteli muun muassa ottaen kantaa Markon isyyskanteen hylkyyn.
Käräjäoikeus korosti, että tässä päätöksessä lapselle määrättiin edunvalvoja, jotta lapsen etu isyyskanteen kumoamisessa toteutuisi. Kyse on siis eri kanneoikeudesta.
Käräjäoikeus korosti myös sitä, että Markon nostaman oikeudenkäynnin aikana lapselle oli löytynyt todennäköinen biologinen isä.
Hänen isyyttään ei kuitenkaan voida vahvistaa ennen kuin Markon isyys on kumottu.
Käräjäoikeuden päätös ei vielä ole lainvoimainen.
Jutussa esiintyvän Markon nimi on muutettu asian arkaluonteisuuden vuoksi.
Lähetä kommentti