Syöpä-paita ahdistaa

Aika ja minä kirjoittaa nimimerkkikysymyksestä ja kertoo suosivansa vastuunottoa, mitä nimellään kirjoittaminen hänelle edustaa. Miksi näistä nettikirjoitteluista pitäisi ottaa joku erillinen vastuu netin ulkopuolella ja mikä tuo vastuu olisi? Sitäkö, että jos kirjoittaisi jotain, joka saisi osan ihmisistä raivoihinsa, niin noilla ihmisillä olisi mahdollisuus maksaa takaisin luonnossa häirikkösoitoilla ja ilkivallalla?

Aika ja minä kirjoittaa:"Nimen käyttö herättää luottamusta, joka on kaiken rationaalisen keskustelun perusta." Minussa taas luottamusta herättävät rationaaliset ja järkevän oloiset kirjoitukset. Meillä kaikilla on nimi, mutta tieto siitä, että tuo nimi on olemassa, ei saa minua yhtään sen luottavaisemmaksi, ei edes, vaikka tietäisin sen.

Ja mitä tulee ihmissuhdekeskusteluihin, niin luotan nimellisten sanomisiin paljon vähemmän kuin nimimerkillisten sanomisiin. Nimimerkeillä voidaan keskustella useammin asioiden oikeasta tilasta mitään salaamatta. Nimellisyys tekee häveliäämmäksi ja saa peittelemään keskustelun kannalta relevantteja faktoja. "Käytkö vieraissa?" "En", "En"...Ja näin nimellisten ihmissuhdefoorumi on tullut siihen tulokseen, että kukaan ei käy vieraissa.

Syöpä-paidat ja muut syöpätuotteet ovat mielestäni mauttomia ja saavat aikaan muissa ihmisissä epätoivottavia tunteita. Hiukan samalla tavalla kuin muutkin "statementteja" olemuksellaan ja vaatetuksellaan esiin tuovat ihmiset. Jos kaikki vastaavat järjestöt alkaisivat kerätä rahaa kärsivien auttamiseksi samalla tavalla, niin ympäristön visuaalinen ilme olisi aika rasittava. Feministijärjestötkin alkaisivat kaupitella Raiskaus!-paitojaan raiskausten uhrien auttamiseksi saadakseen aikaan keskustelua. Hmm... Kaakao on ottanut myöskin kantaa syöpä-paitoihin.

Tommipommikin liittää pettymyksekseni Ihmissuhdekommunismiin "pakkonaittamisen", mikä pilaa hienon aatteen mainetta. Minä en ole koskaan, korostan koskaan vaatinut kirjoituksissani naisten pakkonaittamista miehille. Mistä ihmeestä kymmenet kirjoittajat saavat päähänsä viikko toisensa jälkeen liittää "pakkoajatuksia" minun pakottomiin ajatuksiini? Hermot alkavat kohta mennä.

Positiivinen ajattelu ei välttämättä auta syöpäpotilaita parantumaan.

Amatööritutkimus vaatimuksista nettideitti-ilmoituksissa

City-lehden keskustelusta löytyy amatööritutkimus naisten ja miesten vaatimuksista deitti-netin ilmoituksissa:

Otin 50 ensimmäistä 16-35 -vuotiaiden naisten jättämää tositarkoituksella luokiteltua deitti-ilmoitusta ja listasin niistä miehiltä toivottuja ominaisuuksia. Lisäksi ne, jotka tekivät pisimmät listat, pistivät yleensä perään jotain tyyliin "En vaadi mahdottomia", kun taas kohtuullisia listoja esittäneet olivat huolissaan, että vaativat ihan kauheita.

Toiveet suosituimmuusjärjestyksessä:
Huumorintajuinen 32%
Mukavan näköinen/komea 32%
Rehellinen 30%
Sopivan pitkä 26%
Luotettava 24%
Ajatteleva 18%
Hauska 18%
Itsestään huolehtiva 16%
Hyvän kokoinen 14%
Kuuntelu- ja keskustelutaitoinen 14%

Miehet asettavat itsensä enemmän valittaviksi kuin naiset omissa ilmoituksissaan. Eli sama se, onko mies jättänyt ilmoituksen vai vastaamassa naisen ilmoitukseen. Joka tapauksessa mies asettaa itsensä esille ja toivoo, että nainen valitsisi hänet. Naisten ilmoituksista taas huomaa, että he ovat tottuneet tekemään valinnat. "Kun täytät nämä ja nämä kohtuulliset ehdot, niin saatat olla herra onnekas." Lähestymistavassa on ihan selkeä ero.

Toiveet suosituimmuusjärjestyksessä (toive, osuus, osuus yleensä jotain toivoneista):
Miellyttävä ulkonäkö / kaunis 30% 35,7%
Urheilullinen/Liikunnallinen 20% 23,8%
Huumorintajuinen 16% 19,0%
Luotettava 16% 19,0%
Romanttinen 16% 19,0%
Sosiaalinen 16% 19,0%
Arvomaailma 14% 16,7%
Hoikka tai normaalivartaloinen 14% 16,7%
Hyvä itsetunto 14% 16,7%
Mukava 14% 16,7%

Vaatimuksista on tehty diagrammi, josta voi vertailla naisten ja miesten esittämien vaatimusten eroja. Ulkonäkö on tärkeää molemmille sukupuolille, naisille tärkeämpää on huumorintaju, rehellisyys, pituus, luotettavuus, hauskuus ja ajattelevuus. Miehille on tärkeämpää hoikkuus, sosiaalisuus, yhteiset harrastukset, koti-illat ja hellyys.

Tässä kommentteja keskustelusta:

- Ehkäpä kolmikymppiset naiset ovat siinä määrin kokeneempia, että tietävät paremmin mitä haluaisivat.

- Kolmekymppiset naiset etsivät isää tuleville lapsilleen, siksi tiukemmat kriteerit.

- Mitä vanhemmaksi tulee sen paremmin tietää, mitä haluaa ja mitä ei halua. Vanhempien naisten toivelistat perustuvat tähän [tai sitten ei :)]. Joka jätkän jälkeen sitä oppii jotain uutta.

- Miehet tuntuvat olevan ilmoituksissaan kauheita lörpöttelijöitä. Tyypillinen miehen ilmoitus, kun kaikki lörpöttely on poistettu, menee näin: "Olen tällainen ja tällainen, pidän sellaisista ja tällaisista asioista. Jos kiinnostaa, niin kirjoittele.

- Vaikka käytännössä kolmekymppisellä biologinen kello tikittää jo siihen tahtiin että jos esim. haluaa perustaa perheen niin luulisi joustavan kriteereissä jonkin verran. Mutta jos taas sattuu löytämään sen atleettisen viinejä maistelevan uraohjuksen niin voi olla varma että saa kyyhöttää yksin kotona koska miehellä ei aikaa eikä intressejä riitä syvälliseen suhteeseen.

- Eli mitä tästä opimme, kannattaa pariutua mahdollisimman nuorena kun vielä voi valita parhaat päältä eikä ole iskenyt kolmenkympin jakkupuku-I'm all that-syndrooma.

- Kolmikymppisistä naisista: olen sellainen ja jos laittaisin ilmoituksen nettiin, vaatimuslista olisi tosi pitkä. Se ei perustu mihinkään rimoihin, hyviin ja huonoihin miehiin, vaan siihen, että tietää jo minkälaisten ihmisten kanssa suhde toimii tai ei. Luettelisin luultavasti hyvin seikkaperäisesti arvomaailmaan ja elämäntapaan liittyviä asioita. Ulkonäkövaatimusta on miehille pakko liioitella sillä miehillä ei tunnu olevan minkäänlaista näkemystä siitä, että jos nainen kertoo olevansa nätti ja sopusuhtainen, hän toivoisi mieheltä jotain samansuuntaista. Naiset vertaavat itseään malleihin, miehet naapurin Penaan.

Sinkkua ei kutsuta juhliin

Iltalehdessä mallintöitä tekevä sosiaalipsykologian opiskelija Veera, 23 kertoo, että sinkkuuden myötä kutsut pippaloihin alkoivat harventua:

"Kuulin kiertoteitse, että ilman avecia olen hankala tapaus, jota tytöt eivät ehdi ”kaitsea".

- Jos Veera joskus kutsuttiin pariskuntien illanviettoihin, paikalla oli poikkeuksetta myös tilaisuutta varten rekrytoitu sulhaskandidaatti.

- Veeran ratkaisu: – Luovutin ja vaihdoin entisen ystäväpiirin opiskelukavereiden seuraan. Osaa vanhoista tyttökavereista tervehdin kadulla, osaa en.

Ehkäpä minunkin kohdallani on kyse samasta asiasta, kun kutsuja ei vain ropise postiluukusta. Edustan yksinkertaisesti niin varteenotettavaa uhkaa ylempitasoisille miehille, että minun pääsyni varatun lihan markkinoille on estettävä hinnalla millä hyvänsä.

Ilta-Sanomat kertoo, että kaksi vanhusta vajosi jäihin hiihtäessään. Itselleni kävi sama moka viime lauantaina - suositulla yleisellä hiihtoladulla, jossa oli kymmeniä hiihtäjiä. Upposin tosin vain polvia myöten. En kuitenkaan hukkunut, kuten terävimmät voivat tämänkin postauksen olemassolosta päätellä.

Jipii! Vihdoinkin on keksitty dieetti, joka on kuin minulle tehty! Dickin Bud Light dieetti perustuu oluen juonnille. Miehen päivittäinen sallittu kalorimäärä koostuu 15 oluesta. Olutdieetillä saa syödä mitä tahansa, mutta vasta sitten, kun puolet päivittäisestä olutannoksesta on nautittu. Kaikki tulee kuitenkin takaisin ennen pitkää - viimeistään seuraavana aamuna.

Hauskoja merkkitauluja.

Härskejä patsaita keskellä kaupunkia...vaiko ei?

Vastuu väkivallasta

Aikaisempi kirjoitukseni Naisen vastuu puolisonvalinnassa on ilokseni ja yllätyksekseni saanut aikaan tasokasta keskustelua Man-sähköpostilistalla, jonne sen myöskin postasin. Tässä poimintoja keskustelusta liittyen miesten väkivaltaisuuteen ja siihen, kuuluuko vastuu väkivallasta väkivaltaisten miesten, kaikkien miesten vaiko koko kulttuurin harteille:

- Jos nimittäin lähdet siitä että nainen joka on niin tyhmä että valitsee itselleen väkivaltaiseksi osoittautuvan miehen saa siitä hyvästä syyttää itseään kun tämä mies sitten vähän mukiloi hänet...niin oletkin yhtäkkiä samassa rintamassa kuin ne jotka syyttävät raiskattuja naisia siitä että ovat oikeastaan itse aiheuttaneet raiskauksensa pukeutumalla tai esiintymällä provosoivasti eli...

- Jos pitää paikkansa, että jotkut naiset diskriminoivat miehiä siihen suuntaan, että he suosivat mieluummin "sovinistista" miestyyppiä, niin kyllä moraalinen vastuu tällaisen valinnan seurauksista on tietenkin sillä, joka sellaisen valinnan tietentahtoen on tehnyt.

Janne Vainio: "Sillä miehellä, joka raiskaa tai joka vetää naisia turpiin, on täysi moraalinen vastuu niistä teoista, joita hän on tehnyt. Sitä moraalista vastuuta ei millään tavalla sulje pois se seikka, että naisella kenties on moraalinen vastuu jostakin muusta asiasta, joka ei ole sama asia. Se seikka, että jotkut naiset diskriminoivat tasa-arvohaluisia miehiä vastaan, on eri asia ja selvästi yhteismitaton asia sen seikan kanssa, että jotkut miehet lyövät ja raiskaavat naisia. On yksi asia, että on olemassa lyöviä ja raiskaavia miehiä - ja on kokonaan toinen asia, että on olemassa sellaisia naisia, joita viehättää enemmän jopa lyövä ja raiskaava mies kuinsellainen mies, joka on "tylsällä" ja "epäseksikkäällä" tavalla "toivottoman tasa-arvoinen..." Näin ollen naisen moraalinen vastuu typeristä valintakriteereistään ei mitenkään voi loogisesti kumota miehen moraalista vastuuta käyttämästään väkivallasta.

Sillä seikalla, että tasa-arvohaluisia miehiä vastaan harjoitetaan diskriminaatiota ja että sovinistishenkisiä miehiä suositaan, on kyllä merkittäviä seurauksia siltä kannalta, tuleeko kulttuurinen asenneilmasto muuttumaan vai ei. Naiset ovat siis ilman muuta täydessä moraalisessa vastuussa kaikista niistä teoistaan, joilla he vaikeuttavat miesten motivaatiota kohdella naisia tasa-arvoisesti.

Jokainen ihminen käyttää väkivaltaa aina osana kulttuuriaan. Mutta sellaisessa tapauksessa on mahdotonta tarkastella miesten käyttämää väkivaltaa irrallaan siitä kulttuurista, jota myös naiset ylläpitävät. Jos siis halutaan vaatia kaikilta miehiltä kollektiivisesti jotakin vastuuta (sillä perusteella, että kaikki miehet ovat osallisia maskuliinisuuden kulttuurin tuottamiseen), niin sellaiseen näkökulmaan on loogisesti mahdotonta olla sisällyttämättä mukaan myös sitä osuutta, millä naiskulttuuri nykyisessä yhteiskunnassa liittyy maskuliinisuuden tuottamiseen.

Syntipukkiajattelulle ominaista on mahdottomuus ymmärtää sitä, että yhden tietyn ihmisryhmän osoittaminen moraalisesti vastuulliseksi jostakin hyvin monitahoisesta ongelmakentästä ei mitenkään sulje pois sitä, että monet muutkin ihmisryhmät sekä yksittäiset ihmiset ovat myös kukin omilla tavoillaan moraalisesti vastuullisia tilanteesta.

Linkkitrendit

Melankolialla on tarjota uusi palvelu tilastoja rakastaville bloggaajille. Linkkitrendeistä selviää, mitä linkkejä suomalaisista blogeista löytyy eniten.

Seurustelevista tai naimisissa olevista pariskunnista 59% naisista ja 54% miehistä muuttaisi jotain partnerinsa naamavärkistä. Miehet ottivat vihjaukset plastiikkakirgin tarpeesta loukkauksina, naiset useammin rakkaudenosoituksina. "Rakkaus ei ole sokea, sillä on silmää parannuksille."

Jos Kummilapsellanne on lähiaikoina syntymäpäivä, niin mikäpä olisi tätä parempi lahjaidea.

Katkerat suomalaiset miehet

Ellien keskustelussa ollaan sitä mieltä, että naisten vaatimukset ovat kohtuullisia ja miehet vain katkeria:

- Väitän, että tavallinen, normaali mies kyllä saa seuraa ja kelpaa naisille. Jos te saatte jatkuvasti pakkeja, niin joko rimanne on liian korkealla, tai teissä on oikeasti jotain vikaa.

- Jos taas suurin piirtein oman tasoinen nainen kelpaa, mutta ei vaan onnistu, niin kannattaa miettiä seuraavat asiat: 1) hygienia? Haiseva, epäsiisti olemus ei houkuttele tutustumaan 2) käytös? Hyvät käytöstavat, naisen huomioon ottaminen, kohteliaisuus, ei liikaa humalassa ovat avainsanoja.

Mies: "Missä ihmeen peräkylässä te ellit oikein elätte? Voisiko joku kertoa ihan oikeasti, milloin on viimeksi törmännyt "haisevaan" suomalaiseen mieheen?!"

- Olen alkuperäisen kanssa samaa mieltä, että kyllä normaali mies löytää seuraa ja kelpaa naisille. Kunhan omat tavoitteet on kohtuulliset.

- Valitettavasti vaan näyttäisi joka ikisen tasoisella vapaalla naisella olevan täysin samat vaatimukset, jotka n. 0.000001% miehistä voi täyttää edes unissaan. Näin ainakin oman ikäisten (20-30v) kohdalla. Realistisemmin ajattelevia olen kyllä tavannut, mutta he ovatkin yllättäen kaikki jo varattuja. Eikä siis saisi olla katkera?

- Miksi täydellisen prinsessan tai prinssin etsimistä pidetään niin pahana? Parempi on olla "yksin yksin kuin kaksin yksin".

- Miehet kuvittelee oman "tasonsa" aina korkeammaksi kuin mitä se on naisten mielestä. Tavoittelevat siis kuuta taivaalta. Mahdoton tehtävä.

- Kaverini teki parikymppisenä seuraavanlaisen testin: Suomessa syntyneenä mutta Saksassa lähes koko ikänsä asuneena puhui erittäin sujuvaa saksaa ja siinä sivussa hyvää englantia. Ihan tavallisen näkönen heppu, mutta "ulkomaalainen". Joka kerta kun hän lähti viihteelle "saksalaisena", flaksi kävi ja edessä oli upeat peuhuut yön aikana. Ja joka kerta kun hän lähti viihteelle "suomalaisena", flaksi oli suorastaan surkea.

- Totuus on se, että näiden "reippaiden ulkomaisten poikien" ei TARVITSE lähestyä naista, koska suomalaiset naiset lähestyvät heitä itse, ja lisäksi suhtautuvat heihin niin avoimen ihailevasti että "keskustelu" johtaa normaalia helpommin sänkyyn. Pisteitä ropisee ulkomaalaisuudesta, ja reilusti.

- Keskusteltuani monen suomalaisen naisen kanssa he ovat myöntäneet: että ulkomaalaisen miehen on helpompi tutustua heihin kuin suomalaisen. Tosin ovat sitten "lohdutukseksi" että ulkomaalaisien miehien kanssa suhde myös loppuu herkemmin. Ai että lohduttaa meitä suomalaisia miehiä!!! Meiltä tunnetusti ujoilta suomalaisilta miehiltä kun vaaditaan 100 kertaista aktiivisuutta kuin näiltä ulkomaalaisilta. Ihmetelkää nyt sitten joukolla etenkin naimattomien miesten katkeruutta!!!

- Naisten kiinnostus loppuu kuin seinään jos puhut suomea ulkomaalaisena. Sen takia Suomessa tapaakin tuon tuosta ulkomaalaisia miehiä jotka ovat asuneet täällä peräti 30 vuotta eivätkä vieläkään osaa muuta sanoa suomen kielellä kuin "Kitosh".

Korvikeprojektit parisuhteen paikkaamiseksi

Iltalehti kirjoittaa talonrakennusprojektin aiheuttamista vaaroista parisuhteelle. Psykoterapeutti Ritva Salmisella on ilmiöstä omat teoriansa:

"Paljon selittää se, että rakentamaan lähdetään usein väärin perustein. Oma talo on monelle pariskunnalle viimeinen yritys pelastaa suhde.
Ihminen kaipaa välillä luonnostaan muutosta elämäänsä ja lähtee tiedostamattaan hakemaan jotain uutta. Silloin aletaan usein rakentaa taloa, vaikka pitäisikin rakentaa parisuhdetta. Haetaan ulkoinen asia, jota aletaan tavoitella. Kun talo on valmis, pari eroaa.

Nekään parit eivät ole turvassa, joilla periaatteessa pyyhkii hyvin. Talon rakentaminen on ponnistus, joka koettelee jokaista parisuhdetta. Kun rännimiestä saa odottaa kolme viikkoa, stressipisteet nousevat. Ja jos pisteitä on paljon jo etukäteen, ne puretaan kumppaniin. Rakentaminen vie paljon aikaa, energiaa ja resursseja. Unohdetaan sopia, kuka hoitaa kodin ja lapset. Miehen ja naisen erotkin koettelevat: mies haluaa keskittyä vain talon rakentamiseen. Alkoholin kulutus lisääntyy usein. Makuasioista kiistellään."

Samanlaisena projektina mieleen tulee lapsen hankinta parisuhteen paikkaamiseen. Miten ihmiset oppisivat ottamaan lusikan kauniiseen käteen ja myöntämään itselleen parisuhteensa huonon tilan sen sijaan, että he suuntaavat energiansa korviketoimintojen pariin?

Aikomuksenani oli jossain vaiheessa kirjoittaa, että blogilistalla on nykyään niin paljon blogeja, että niiden "hallitseminen" jollakin tapaa on mahdotonta. Kun blogeja oli vain pari- kolmesataa, niin hallinnan tunne oli olemassa. Hyvä etten kirjoittanut, sillä uusista blogeista Kiusallinen kertoo selanneensa päivässä lävitse koko blogilistan.

Ihanainen kertoo naisten ylimääräisistä mahdollisuuksista edetä urallaan, joihin ajatuksiin ei voi kuin yhtyä:

"Kauniin naisen selviytymisstrategia työelämässä onkin seuraavanlainen: Toistaiseksi suurin osa johtoportaan henkilöistä on miehiä. Valitse avainhenkilöt tästä porukasta, eli ne jotka voivat pitää puoliasi ja auttaa sinua etenemään. Ystävysty heidän kanssaan.

Kun avainhenkilö on vakuuttunut siitä, että olet tehokas työntekijä ja vielä salaa ihastunut kauniiseen ulkokuoreesi, etkä kuitenkaan päästä häntä lähellekään yksityiselämääsi, sinulla on maailman paras tukihenkilö. Mitä korkeammalta tasolta avainhenkilön saat, sen parempi. Avainhenkilöillä on valtaa ja he käyttävät sitä mielensä mukaan. Jos olet hyvissä kirjoissa, pääset töihin, joihin et pääsisi miljoonassa vuodessakaan rumana tai saamattomana."

Raiskauksen problematiikkaa

Kommenttiosastolla on keskusteltu innokkaasti raiskauksiin liittyvästä problematiikasta. Tässä tuosta keskustelusta poimittuja raiskauksen olemukseen liittyviä ongelmia, joista moniin on vaikea löytää yksiselitteisiä vastauksia:

- Kummasti vaan tuntuu useimpien raiskauksen uhrien elämä jatkuvan raiskauksen jälkeenkin. Tarkoituksena ei ole vähätellä raiskauksen vakavuutta, mutta teon vertaaminen murhaan on naurettavaa.

- Minusta raiskaus ei ole absoluuttinen paha. Minusta se on ikävä asia, josta voi jossain määrin toipua. Toipuminen mitataan sen perusteella, onko ihminen saanut sen jälkeen elämänsä järjestykseen.

- Femakkojen retoriikka ei ikään kuin salli raiskatun toipua - joka suunnasta huudetaan raiskauksen kauheutta niin kovalla äänellä, että tuntuu kuin siitä olisi jotenkin sopimatonta selviytyä. "Toipunut raiskattu" ei ole edes julkisuudessa olemassa.

- Eivät femakot eivätkä femakoiden retoriikan omaksuneet kiekukaulat oikeasti halua hyvää raiskauksen uhreille. He haluavat, että raiskauksen uhreilla menisi mahdollisimman huonosti, jotta heillä olisi millä syyllistää miehiä.

- Ei, penetraatio ei todellakaan vaikuta henkilökohtaiselta asialta - tai asialta jolla olisi suuresti merkitystä. On erittäin vaikea käsittää, miksi se, että joku työntää sen sinne ilman lupaa tappaa naisen henkisesti, kun sama nainen voisi lauantaina baarista bongata aivan samaisen miehen suostuvaisesti panolle.

- Epäilen sitä, että tuo trauma on sisäistä suggestiota, joko luonnon tapa estää alempien miesten geenien jatkuminen saamalla äiti itsetuhoutumaan raiskauksen jälkeen, tai todennäköisemmin (päätellen siitä, että naiset ovat joutuneet selviämään historiassa melkoisista raiskausaalloista - ja selvinneet) tai sitten kulttuurillinen meemi, joka saa naiset uskomaan, että raiskatuksi tuleminen on pahempi asia kuin mitä se loogisesti ajateltuna on.

- Historiassa raiskatut naiset suljettiin perheen ulkopuolelle. Tuona aikoina nainen ei voinut elää kunniallista elämää ilman sukunsa tukea, joten vaihtoehtoina oli käytännössä prostituoiduksi ryhtyminen tai kerjäläiseksi ryhtyminen. Vielä pahempaa oli, jos yhdynnästä syntyi tuloksena lapsi, jota kukaan ei olisi tähän maahan halunnut. Todennäköisesti sekä lapsi että nainen kuolivat mokoman teon seurauksena. Tälläisestä tilanteesta todennäköisesti on syntynyt kulttuurinen meemi, joka pakottaa naiset vartioimaan neitsyyttänsä perinteisissä kulttuureissa.

- Loogisesti ajateltuna, mitä raiskaus on? Se on se, että mies penetroi jonkin naisen ruumiinaukon peniksellään, tai jommankumman alemman ruumiinaukon jollakin tarkoitukseen sopivalla tai sopimattomalla esineellä. Jos keskitytään tuohon ja unohdetaan mahdollinen muu väkivalta, joka menee pahoinpitelyn piikkiin, sekä psykologiset seikat, niin mikä tuossa nyt on niin kamalaa?

- Raiskauksen vahingot syntyvät melkein kokonaan naisen pään sisään. Samanlaista jälkeä voidaan aiheuttaa esimerkiksi koulukiusauksella, mikä todennäköisesti on kivuliaampaa ja aiheuttaa yhtä pahoja vammoja. Silti, kukaan ei ole sanomassa koulukiusaajia murhaajiksi, taikka toitottamassa kuinka oikein kaikkien kiusaajien tappaminen olisi - miksei?

- Jos asiaa etäännyttää riittävästi, raiskauksen voi nähdä nytkin ikään kuin auton luvattomana käyttöönottona - tosin nyt naisen auton.

- Olen aika varma, että sukuelinten koskettaminen on useimpien mielestä merkittävä asia, mutta olisi erittäin hauska kuulla selkeä perustelu miksi? Todennäköisesti sellaista ei kuulu, koska se paljastaisi että ihmisen sukupuolitoiminnoilla, seksuaalihistorialla ja -menestyksellä ja sellaisilla asioilla on painava ja kiistämätön sosiaalinen merkityksensä. Ne ovat ihmisen arvoa määrittäviä asioita.

- Monen mielestä raiskaus on huono juttu vaikka siitä otettaisiin pois pahoinpitely, pakottaminen ja sellainen. Siinä loukataan naisen seksuaalisuutta. Siis, mikä on naisen seksuaalisuus mitä pitää varjella, jos se on irrallaan suvunjatkamisesta ja toisaalta pelkästä fyysisestä stimulaatiosta. Kertokaa minulle mitä tämä epäilemättä aineeton objekti on, miksi senkaltaista sosiaalista konstruktiota pitää pitää olemassa ja mitä hyötyä siitä on?

Luolamies on käsitellyt samaa teemaa omassa blogissaan. Onko raiskauksen sisältö rikoksena lähinnä vain naisen seksuaalisen itsemääräämioikeuden kunnioittamatta jättäminen?

Eilinen postaukseni blogikirjoittamisesta on saanut kommentointia aikaan ainakin Jarno Virtasen, A.J Kaijanahon ja Juoksevan kommentaarin blogeissa.

Sankaruuden edellytykset

Iiro Seppäsen esiintyminen "Mitä Ihmettä"- ohjelmassa oli aika vastenmielistä katsottavaa, kun hän esitteli base-hyppyään Las Vegasin korkeimmasta tornista. Ensiksi Iiron piti päästä puoli-rikollisesti laskuvarjon kanssa hyppytasanteelle ja sitten hypätä alas, jossa sivullisillekin koitui alle jäämisen vaara päinvastaisista puheista huolimatta.

Miksi tuollaisia itselle ja muille vaarallisia tempauksia esitellään televisiossa sankaritekotyyliin, kun samalla yritetään kaikin voimin kitkeä ihmisten vaarallista käyttäytymistä pois? Miksi torneista hyppääminen on sankarillista, mutta maksakirroosi ei? Iiro kehuu base-hyppäämistä maailman vaarallisimmaksi lajiksi. Minä voin kyllä keksiä Iirolle jotain vieläkin vaarallisempaa ja tosisankareiden lajeissahan kuolleisuuden tulisi lähestyä sataa prosenttia.

The Voluntary Human Extinction Movement haluaa hävittää ihmiset pois maapallon elämää häiritsemästä. Pentti Linkola on ilmeisestikin eräs tuon organisaation guruista. Suomennoksesta selviävät aatteen ydinideat.

Hesari kertoo, että 27-vuotias mies ei päässyt Ruotsissa homobaariin sisään, koska hän ei näyttänyt tarpeeksi homolta. Marco, Jari ja Antti ihmettelevät tapausta ja vakuuttavat Ihmissuhteet-blogille, että heillä ei ole koskaan ollut tuollaista ongelmaa.

Antti Tuiskun faniclubissa keltaiseen lehdistöön suhtaudutaan terveen kriittisesti:

- Varmaan on ihan humpuukia, mutta ton tekstin Katso-lehti kirjoittaa.

- on toi totta mut ne on kyl kavereita, mut on se kyl niiin hauskaa ku kaverin kaa lähtee vaix lomalle tai sillee nii heti jo romanssi huhuja...

- mut en siltikään usko tosta jutusta sanaakaan! täyttä roskaa! tai siis voihan se olla sen kaveri, mutta se romanssi-juttu on kyllä roskaa!

- jos ootte antin oikeita fanei ni te ette usko tota...siis katsos kyl luki niin mut sen alkuperä EI oo totta!

Blogit, roskaruokaa?

Alwayswrite pohdiskelee bloggaamisen olemusta ja epäilee, että blogit ovat "kirjoittamisen roskaruokaa":

"Blogit eivät ehkä ole hyvä alusta vakavasti otettaville kirjailijoille, koska bloggaaminen opettaa laiskaksi, eikä purista kirjoittajan parasta osaamista ulos.

Ei tarvita paljoa lahjoja tai rohkeutta kirjata ylös mielipiteitään blogiinsa. Ei ole editoria kertomassa, että kirjoitusta on lyhennettävä, pidennettävä, tiivistettävä jne. Bloggaaminen on liian helppoa.

Ammattimaiset kirjoittajat eivät pidä blogeja osaltaan siksi, että bloggaamisessa on kyse kirjoittamisen haasteiden välttelystä: Määräpäivistä, sanamäärärajoista, kriittisestä yleisöstä(?), kiinnostavien aiheiden vaatimuksesta, uskottavista lähteistä ja omintakeisesta näkökulmasta. Ehkäpä blogit sopivat parhaiten sellaisille henkilöille, jotka eivät muuten saa leipäänsä kirjoittamisesta."

Ruotsi ei kohta enää ole se vapaamielinen ja suvaitsevainen kehto, jona me sen olemme oppineet tuntemaan. Eläinseksikin aiotaan kieltää. Tosin Ruotsin vihreä puolue ei saanut kuin kuusi ääntä samanmoisen aloitteensa tueksi viime vuonna. Mutta, jos seksi eläinten kanssa kielletään Ruotsissa, niin täältä rajan takaahan löytyy uusi onnela suvaitsevamman seksuaalikulttuurin ystäville.

Kyyhkysten "mullistavat" suunnistamisen salat on osittain selvitetty! Ne menevät teitä pitkin, kuten ihmisetkin.

Naiset liian vaativia?

Elleissä tuskaillaan taas naisten liian kovia vaatimuksia deittipalstoilla ja esitetään esimerkkinä tämä Linnanneidon ilmoitus Sinkku.netistä:

"Unelmissani näyttäydyt komeana ja sopusuhtaisena. Silmääni miellyttävät erityisesti kaunistukkaiset miehet, tummat ja taipuisat hiukset saavat minut takuulla ihastumaan sinuun! Olethan n. 27-35 v., vapaa ja lapseton, luotettava mies. Menneisyyteesi ei saa kuulua avio- tai avoliittoa. Sinulla on koulutusta ja sydämen sivistystä, sinua kiinnostavat kulttuuri ja mahdollisesti myös historia. Etsin sinua mies, jolla elämän perusasiat ovat kunnossa, ja jolle tupakka ja alkoholi eivät ole ongelma. Sinulla on terveet elämäntavat ja -arvot, viihdyt paremmin muualla kuin ravintoloissa. Arvostan miehiä, jotka huolehtivat ulkonäöstään ja pukeutuvat trendikkäästi, olematta kuitenkaan pintaliitäjiä. Pidän kilteistä, silti miehekkäistä miehistä..."

Perusinsinööri on laskee insinöörille tyypilliseen tapaan todennäköisyyksiä Sen Oikean löytymiseksi ja tulee seuraavaan johtopäätökseen:

Pääkaupunkiseudulla on siis noin 500000 naista. Heistä käytännössä kaikki 20-35 -vuotiaat naiset tavoittelevat kuvatunkaltaista miestä. Tuohon ikäryhmään kuuluu arviolta 100000 naista pääkaupunkiseudulla. Koska tavoiteltavia miehiä on noin 150, noin 0.15% eli joka kuudessadaskuudeskymmeneskuudes (666.) nainen löytää toivomansa miehen...Olen unohtanut jotain. Sitten välähti. Niiden miesten piti olla vielä jumalallisen komeita. En tiedä, mitä "ex sinkku" tarkoittaa jumalallisuudella, mutta tuskin kuitenkaan edes joka kymmenes mies täyttää tuon vaatimuksen. Käytännössä siis noita miehiä löytyy pk-seudulta korkeintaan 10.

Elleissä keskustellaan myöskin "ATM-YTM"- käsitteistä ja keskustelua vaivaavat jälleen kerran "amatööreille" tyypilliset harhakäsitykset:

- Eikö muka kenenkään mielestä oikeasti enää ole olemassa muuta kuin nuo ääripäät???

- Suurin osa meistä kuitenkin taitaa olla tavallisia ihmisiä, jotka eivät itseään luokittele, eivätkä välitä muidenkaan luokituksista edellämainittuihin ahtaisiin lokeroihin.

- Taso on korvien välissä. Jos saan kuulla joltakin kommentin omasta tasostani, se ei kerro tasostani mitään vaan siitä miltä näytän kommentoijan mielestä, hänen arvoistaan.

- Kukaan muu ei määrittele tasoani kuin minä itse. Ja sekin on itsetuntokysymys.

Koska eilinen "Antti Tuisku"- juttuni saa aikaiseksi hienoisia nenän nyrpistelyjä intellektuellien keskuudessa, niin kysyn nyt suoraan, että onko hyväksyttävää, että homo näyttelee heteroa huijatakseen pikkutyttöjä tai vähän isompiakin faneikseen? Onko huijarihomojen paljastaminen todellakin niin tabu, kuin se lehdistössä hyvin pitkälti tuntuu olevan?

Antti Tuiskun suurin harmi

Tänään ilmestyneessä Mix-lehdessä Antti Tuisku tilittää:

"Minä nauran huhuille. Eniten mua harmittaa, että Suomessa heteromies ei voi rakastaa esiintymistä ilman, että hän saa homoleiman."

Myöskin tänään ilmestynyt Katso-lehti kertoo puolestaan, että...

...Antti Tuisku on viettänyt salaista romanttista lemmenlomaa 23-vuotiaan miehen kanssa Thaimaassa, joka tuli Antille tutuksi Idolsin filmausten eräänä ohjaajana.

Ihmissuhde-blogin yksinoikeudella saamassa haastattelussa Antti Tuisku vastaa Katso-lehden väitteisiin näin:

"On se per..le kumma, kun Suomessa heteromies ei voi mennä romantiselle lemmenlomalle toisen miehen kanssa ilman, että häneen lyödään homoleima."

Pipo päässä pakkasella

Kansainvälisen seksuaalisia ongelmia käsittelevän konferenssin osanottajat tulivat seuraavanlaiseen johtopäätökseen, jonka me kaikkihan jo tiesimmekin:

Ihmiset, jotka ovat tyytyväisiä seksuaaliseen aktiivisuuteensa, saavat aikaan suuremman panoksen kansantalouden hyväksi.

Aasian seksologisen yhdistyksen perustaja sanoo, että seksuaalinen terveys ei ole vain taudittomuutta ja toimintakykyä. Työntekijät, jotka ovat tyytyväisiä seksielämäänsä, turvaavat koko kansantalouden hyvinvoinnin ja tehokkuuden.

Indystar kertoo nuorista, jotka sinnittelevät lumisessa talvessa ilman takkia, hanskoista ja hatusta puhumattakaan. Reippaimmat yksilöt käyttävät vain T-paitaa. Takittomat nuoret ovat coolimpia kuin takilliset.

Toista se on Suomessa. Kesällä kun olin bussipysäkillä, niin sinne tuli joukko koulupoikia, joilla oli kaikilla pipo päässä, vaikka lämpötila oli yli 20 plussan puolella. Tuollaista varautumista yllättäviä kylmän ilman aaltoja vastaan ei voi kuin ihailla. Nykyajan nuoret pojat ovat todellisia selviytyjiä.

Opas Googlen käyttöön.

Jos George Bush olisi tyttö...

Romantiikka on kyynisyyttä hauskempaa

Tiramisu kirjoittaa: "Lihavan naisen palkka on keskimäärin 30% pienempi kuin hoikan naisen, vastaavassa tehtävässä ja vastaavalla koulutuksella. Ero taitaa siis olla jopa suurempi kuin suuresti kohutuissa naisten ja miesten välisissä palkoissa? Pitävätkö markkina-arvoteoreetikot tätä ihan yhtä reiluna kuin naisten ja miesten välistä palkkaeroa? Tämä syrjintähän syntyy ihan samanlaisista ennakkoluuloista, siitä ettei nainen pysyisi (=pystyisi tai tosissaan tahtoisi pysyä) kovan liike-elämän kyydissä, kuten ei sitten palkka-arvostuksen mukaan pysy lihava, lyhyt tai rumakaan."

Voisin kuvitella, että lihavien aliarvostus liike-elämässä ei johdu pääasiassa siitä, etteivätkö he pysy kyydissä tai etteivätkö he pysty tekemään samoja asioita kuin laihatkin. Aliarvostus johtuu siitä, että muut ihmiset eivät suhtaudu yhtä suopeasti lihaviin kuin laihoihin ja siksi lihavat eivät luo olemuksellaan yhtä valovoimaista imagoa ympärilleen kuin laihat.

Otetaan esimerkiksi "liike-elämästä" vaikkapa McDonaldsin myyjä. Ihmiset ostavat mieluummin laihalta, koska he liittävät laihuuden itsensä hoitamiseen ja hygieniaan ja koska lihava myyjä muistuttaa heitä syömisen "vaaroista." Laiha myyjä tekee siis parempaa tulosta olemuksensa kautta.

ATN kirjoittaa: "Alempitasoiset miehet jaksavat joka käänteessä valittaa siitä, miten hirveää ja ihmisarvotonta heidän naiseton elämänsä on."

Väärin. Alempitasoiset miehet eivät yleensä valita, mikä onkin heidän ongelmiensa eräs syy. He alkoholisoituvat, syrjäytyvät ja vetävät itsensä narun jatkoksi - mutta eivät valita. Minä valitan heidän puolestaan, mutta he eivät pidä siitäkään, koska he haluavat olla Miehiä edes siltä pieneltä osaltaan - että he eivät valita eikä heidän puolestaan valiteta.

ATN: "Kuitenkin he toteavat samaan hengenvetoon, kuinka heille kelpaavan naisen täytyy olla kaunis ja hoikka. AT-miehiltä puuttuu todellisuudentaju tyystin."

Jos alempitasoinen mies ei pysty rakastumaan kuin kauniisiin naisiin, niin sehän on suurimmaksi tuon alempitasoisen miehen ongelma. Kyllä alempitasoisilla miehillä yleensä on todellisuudentajua ymmärtääkseen sen, että heillä ei ole mahdollisuuksia saada kaunista naista.

ATN: "He kokevat olevansa Luojan lahjoja naisille."

Tehdäkseen vaikutuksen naisiin, miehen tulee olla itsevarma. Näin sanovat kaikki naiset. Jos alempitasoinen mies sitten päättää ottaa neuvosta vaarin ja alkaa käyttäytymään itsevarmasti, niin naiset katsovat, että tuo mies kokee perusteettomasti olevansa luojan lahja naisille. Itsevarmuus onkin hyvä ominaisuus vain silloin, kun sille on vankka perusta.

Kun minä joskus muinoin baarissa käyttäydyin itsevarmasti, pukeuduin asiallisesti ja näyttelin fiksua, niin sain tehtyä toisinaan vaikutuksen joihinkin naisiin. Kun naiselle selvisi jossakin keskustelun vaiheessa, että itseluottamukseni ja olemukseni takana ei ollutkaan rahaa, hienoa ammattia, koulutusta tai statusta, niin useat naiset menivät lähes shokkiin. Siis kokivat ihan silmin havaittavan järkytyksen tajutessaan, että enhän minä ole heidän tasoisensa. Täytyy myöntää, että nuo kokemukset ottivat aika rankasti itsetunnon päälle ja veivät kyllä viimeisetkin uskon rippeet naisten vaatimuksille itsevarmuudesta. Itsevarmuus kelpaa vain silloin, kun se on luonnollinen seuraus siitä, että sen takana on jotain konkreettista.

ATN: "Ruma tai lihava nainen kelpaa heille korkeintaan seksikumppaniksi, ei rakastetuksi."

Tuosta löytyykin se pointti, miksi olen vaatinut alempitasoisille miehille oikeutta seksiin, enkä rakkauteen. Seksi on suoritus siinä missä rakkaus on tunne. Ihmisiltä on vaikea vaatia mitään tunteita. Lihavat ja rumat miehet olisivat ikionnellisia, jos he kelpaisivat edes "vain seksipartnereiksi". Jos alempitasoiset miehet pystyisivät rakastumaan rumiin tai lihaviin naisiin, niin tilannehan olisi loistava kummallekin osapuolelle.

Maalainen esittää, että minä ajan kyynistä ihmiskäsitystä. Asia ei kuitenkaan ole niin yksioikoinen. Tosiasiassa minä arvostan romanttista ihmiskäsitystä ja pidän sitä inhimillisesti arvokkaampana. Jos kuitenkin tavoitteena on totuuden selvittäminen, niin kuin blogissani usein on, romantiikkaa ei kannata sotkea mukaan, sillä romantiikasta ei löydy vastauksia. Totuuden selvittäminen vaatii analysointia, logiikkaa ja tunteiden laittamista syrjään. Kyynisiksi tulkittavat piirteet ovat välineitä asioiden oikean laidan selvittämiksi, mutta kun elämästä haluaa nauttia, kannattaa kumppaniksi ottaa romantiikka.

Ehkäpä lihavuus onkin sairaus?

USnews käsittelee kirjoituksessaan lihavuutta. Xavier Pi-Sunye, lihavuustutkimuskeskuksen johtaja sanoo, että on olemassa riittävästi dataa sen oletuksen tueksi, että lihavuus on biologisesti määräytyvä prosessi. WHO on listannut lihavuuden sairaudeksi jo vuodesta 1979 lähtien.

Hallitus ja vakuutusyhtiöt ovat lihavuuden sairausluokitusta vastaan, koska he pelkäävät joutuvansa lihavuudenhoitokulujen maksumiehiksi. Tautienestokeskus laskee, että USA käyttää 75 miljardia dollaria vuodessa lihavuuteen liittyvien sairauksien hoitoon. Lihavuuden aiheuttamat sairauskustannukset ovat USAssa suuremmat, kuin polttamisen ja ryyppäämisen aiheuttamat kustannukset yhteensä. Vuosittain 325,000 kuolemantapausta yhdistetään lihavuuteen.

Psykologi Kelly Brownell on innoissaan lihavuuden mahdollisesti tulevasta sairausluokittelusta: "Se muuttaisi ihmisten käsitykset lihavuusongelmaa kohtaan samalla lailla kuin suhtautuminen alkoholismiin muuttui silloin, kun se julistettiin sairaudeksi. Suurin osa ylipainoisista on kärsinyt pilkasta, masentuneisuudesta ja syrjinnästä.

Lihavuuden väitetään johtuvan heikosta tahdonvoimastaja että lihavuus on ihmisten oma valinta. Lihavuustutkija Rudolph Leibel toteaa siihen: "Kuka muka haluaa olla ylipainoinen? Sen sanominen jollekulle, että hän itse päättänyt tulla lihavaksi, on sama kuin sanoisi jollekin, että tämä on itse päättänyt saada aivokasvaimen.

Yhä lisääntyvästi tutkimukset osoittavat, että voimakkaat biologiset systeemit kontrolloivat ylipainoa. Kun ihminen on päässyt lihomaan, keho taistelee painonlaskua vastaan. Kyse ihmisen biologisesta selviytymisjärjestelmästä. Ajatus siitä, että luonto olisi jättänyt tuon selviytymismekanismin tahdon varaan on naiivi. Ylipainoiselle ihmiselle huomauttaminen siitä, että "sinun pitäisi syödä vähemmän on sama kuin sanoisi astmaatikolle, että "sinun olisi hengitettävä paremmin".

Brian Wansink on huolestunut siitä, että lihavuutta pidettäisiin sairautena. Se veisi pohjan pois henkilökohtaiselta kontrollilta ja laittaisi syyn jollekin muulle. Liikalihavia hoitavat lääkärit ovat taas sitä mieltä, että sairausluokitus auttaisi kehittämään hoitoja lihavia varten.

Pahin ahdinko lihaville ovat kaikenkarvaiset dieetit. Erilaisten dieettien antama informaatio on haitallista, koska se antaa ihmisille väärän kuvan siitä, mitä voidaan käytännössä saada aikaan.

Huh, huh, eräs tapa "laihtua" tämäkin. Naiselta poistettiin leikkauksella 80kg painava kasvain.

Tätä ei voi suositella ylipainoisille, eikä välttämättä edes hyvän maun ystäville.

Profeminismi, harvojen aate

Tästäkin blogista graduineen tuttu Jouni Varanka kertoo Kepa-lehdessä profeminismin periaatteista. Jounilla näyttää olevan suunnilleen sama tavoite kuin minullakin: "Unelmani on, että voisin sanoa olevani ammattifeministi, tasa-arvosetä"

Profeministiksi tuleminen kuulostaa vaikealta: "Varanka kuitenkin sanoo, ettei profeminismiä voi löytää, vaan se on pitkällinen prosessi, jossa tulee vastaan monia tunnetiloja - ja jatkuvasti tasapainoillaan oman vallankäytön kieltämisen ja syyllisyyden välissä."

"Varankan mukaan on tärkeää osoittaa, etteivät kaikki miehet kannata esimerkiksi prostituutiota." Enhän minäkään kannata prostituutiota. On väärin, että miehet joutuvat maksamaan seksistä siinä missä naiset saavat ilmaiseksi.

Profeminismi ei vedä massoja puoleensa: "Ryhmä on jaksanut toimia, vaikka aktiiveja onkin vain vajaat kymmenen. Varanka selittää, että kyseessä on globaali ilmiö. "Esimerkiksi Yhdysvaltain kansallinen profeministinen järjestö on toiminut 70-luvun lopulta asti, ja heilläkin on parhaimmillaan ollut vain pari tuhatta jäsentä.""

"Suomalaista miestutkimusta Varanka kritisoi siitä, että se on perinteisesti keskittynyt "kurjuustutkimukseen", eli huono-osaisiin miehiin. Miesten valtaverkostoja ja vallankäyttöä ei sitten olekaan tutkittu oikeastaan yhtään. "Populaariin keskusteluun tämä heijastuu vieläkin sellaisena miesraukat -asenteena. Alistamista ja vallankäyttöä ei taas esitetä niin selvästi miehiin liittyvänä." Käsittääkseni feministit ja naistenlehdet vertaavat aina naisten asemaa ylempitasoisiin miehiin, eivät koskaan alempitasoisiin miehiin. Keillä miehillä muka oikein on valtaverkostoja?

Tässä lapsellisille lastenhuonemallia 70-luvulta.

Leijuva ukko ja Google-ehdotus.

Vuoden huonoimmat domainnimet ovat tässä ja tässä.

Netti – aikuisten neuvola

Iltalehti(vaatii rekisteröitymisen) on testannut, saako ihmissuhdefoorumeista kunnollisia neuvoja. Kysymyksenasettelu oli seuraavanlainen: "Ystävän mies on paljastunut petturiksi. Ihmettelemme, kertoako ystävälle, ottaako mies puhutteluun vai vaietako asiasta." Vastauksina tulee toisilleen täysin ristiriitaisia ohjeita.

- Osa suorastaan pakottaa kertomaan ystävälle, että mies on käynyt vieraissa.

- Itsestäni ainakin tuntuisi hirveältä. Etenkin jos saisin tietää, että muut ovat koko ajan tienneet, ensimmäinen kommentoija perustelee.

- Jos itse olisin petettynä ja ystäväni tietäisi, arvostaisin hyvin paljon, jos hän kertoisi asiasta.

- Valitettavan usein viestintuojaa syytetään huonoista uutisista, erityisesti jos on kyseessä huhu. Viisainta antaa asian olla.

- Varaudu siihen, että viestintuoja usein ammutaan!

- Jos epäilysi osoittautuvat myöhemmin oikeiksi ja sinulta kysytään, miksi et kertonut, voit sanoa, että et halunnut levittää mahdollisesti katteettomia juoruja.

- Nythän sinulla on näppärä tilaisuus siirtää vastuuta! Sanot ystävällesi, että tämä ja tämä henkilö väitti miehesi pettävän sinua. Viestinkantajaksi tulee joku muu, sinä saat korkeintaan vihjepalkkion.

- Kun kerrot ystävällesi, annat hänelle mahdollisuuden arvioida suhteensa mieheen uudelleen. Sitä mies ei ole antanut.

- Se, mitä silmä ei näe eikä korva kuule, ei satuta.

- Oletko valmis ottamaan vastuun siitä, että paljastaminen voi saattaa toisen ihmisen syvään järkytykseen, masennukseen ja jopa itsetuhoisiin ajatuksiin?

Kaikki nuo neuvot ovat ristiriitaisuudestaan huolimatta oikeita tai ainakin vaikuttavat oikeilta sopivasta tarkastelunäkökulmasta katsottuna. Joku neuvoja painottaa totuutta, toinen ystävän etua, kolmas neuvojan etua, neljäs pienintä kokonaiskärsimyksen määrää ja loput jotain muuta.

Yksiselitteisiä neuvoja asiasta on vaikea antaa, koska ihmiset reagoivat pettämisen paljastamiseen hyvin eri tavoin. Asiasta vaikeneminen toimii parhaiten, jos pettämisen paljastumisesta muuta kautta ei ole pelkoa. Jos kuitenkin on todennäköistä, että pettäminen paljastuu joka tapauksessa ennen pitkään, niin on luultavasti parempi kertoa heti, kuin joutua selittelemään jälkeenpäin, miksi ei kertonut heti.

On otettava huomioon myöskin kerrottavan henkilön todennäköinen reaktio uutiseen. Jos kerrottava henkilö saa todennäköisesti hermoromahduksen tai ampuu viestinviejän, niin ei kannata kertoa.

Huonoin periaate on mielestäni totuuden korostaminen seurauksista välittämättä. Toiseksi huonoin ajattelutapa on ajatella itseään petetyn asemaan, jolloinka henkilön ajatuskulku etenee seuraavasti: "Jos minua petettäisiin, niin haluaisin tietää asiasta. Siksi minun on kerrottava ystävällenikin." Vika tuossa ajatusmallissa on siinä, että henkilön on vaikea kuvitella itseään tilanteeseen jos hän aidosti ei tiedä. Sen sijaan hän kuvittelee itsensä tilanteeseen, jossa tietää, vaikka ei olekaan tietävinään.

Suomalaisten historiaa Amerikassa

Minnesotan radiosta löytyy pitkä juttu suomen historiasta otsikoituna "Finland Was a Poor Country". Jutussa mainitaan pulkanlaskujuhla Laskienen. Kaivosyhtiö kuvailee suomalaisia sanoin: "A surly, troublesome lot" and complained about their socialist tendencies."

Suomalaiset eivät alistuneet kurjiin työoloihin, vaan menivät lakkoon, mutta siitäkään ei hyvä seurannut: "That winter, timber workers went on strike, and lost. Blacklisted from the mines and the lumber camps, the Finns had one other opportunity - the chance to homestead a hundred and sixty acres of some of the worst farmland in America."

Ainoastaan suomalaisille kelpasi "jättömaa". Sanottiin, että suomi oli ainut kieli, jota jättömaa ymmärsi: " Much of the land the settlers farmed was called stump farm land - land the timber companies had logged over and left - and no one but the Finns seemed to want it. It was said that Finnish was the only language the stumps understood. Winter temperatures in the area often dropped to 40 or 50 degrees below zero. Esther Norha's family homesteaded near what became the Finnish farming community of Embarrass."

Jutun kakkososa kertoo, että suomalaiset naiset veivät feminismiä Amerikkaan: "In this country, Finnish immigrant women were active in the suffrage movement. In Duluth, they tried to organize a union of domestic workers and published a daily radical feminist newspaper."

Sosialismikaan ei ollut vieras aate suomalaisille: "Finnish immigrants were the first in the nation to found a foreign-language group of the American Socialist Party."

Suomalaiset kohtasivat syrjintää, epäiltiin, että suomalaisilla ei ollut sielua: "Finns often faced hostility and discrimination from others. Their radical politics were part of the reason, but there were others, too. The Finns were known as "clannish." They had a strange, difficult language; their beloved sauna, was seen as an outlandish, barbaric custom. Finns had a reputation not just as troublemakers, but as hard drinkers and knife fighters. An American newspaper writer once questioned whether Finns possessed souls. The word "Finlander" became a derisive term of both ethnic and racial prejudice."

Suomalaisia pidettiin aasialaisina: "Racial prejudice against Finns sprang from a belief that they were related to Mongolians. Some 19th century scientists cited the Finns' exotic language, which is completely unrelated to other European languages, as evidence that Finns were racially unrelated to Europeans as well. It was said that they descended from a tribe that migrated from Mongolia. At a time when federal law barred all immigration from Asia, a federal immigration committee investigated the Finns' racial background, examining them for such physical characteristics as small eyes, high cheekbones, round heads, or stocky stature."

Suomalaisten kutsumanimiä, Kiinanruotsalainen(aika paha): "China Swede" was one term, "roundhead" was another."

Shineworldin kautta löytyi linkki mm. näihin kahteen kuvaan. Katsokaapas kuvia tarkkaan ennen kuin luette kuvien alla olevat kommentit ja yrittäkää sanoa, mitä "ihmeellistä" noissa kuvissa on. Olen hämmästynyt. En tiennyt, että tuollainenkin on mahdollista.

Nalkutus ja parisuhteen valtataistelu

Elleissä keskustellaan nalkutuksen aiheuttamasta perhehelvetistä seuraavasti:

Mies: "En kertakaikkiaan kestä enää vaimoani. Sitä jatkuvaa nalkutusta ja komentelua. Mitään en tee oikein, en ainakaan tarpeeksi. Paitsi seksiä, sitä on kuulemma liikaakin. Ihan kuin sen koko elämä olisi epäonnistunut ja kaikki on tietysti minun vikaani."

Nainen: "Arkinen elämä tuntuu aina välillä helvetiltä, tuskin pääset eroamalla koskaan eroon nalkuttavasta vaimosta, samanlainen pirttihirmu se uusikin on sitten ajan myötä jos joskus muutatte asumaan saman katon alle."

"Kannattaa sopia kotitöiden jaosta ja vaikka kysyt vaimoltasi miten ne hommat sitten pitää tehdä jos et tee niitä niin kuin hän haluaa ja olet muutenkin vaimollesi mieliksi hommasi helpottuvat huomattavasti, mutta jos haluat ottaa nokkapokkaa joka kotityöstä niin nalkutus senkun kiihtyy eikä siitä tule koskaan loppua."

Mies: "Vaimo pitää minua jonkinlaisena kodin pikkuapulaisena ja sen kerran kuin pidän pääni, en kunnioita häntä ja olen muutenkin itsekäs. Keskustelu ei pitkälle johda. Hänellä on jonkinmoinen oikeassa olemisen pakko, joka on vain pahentunut vuosien saatossa."

"Miten siitä ihastuttavasta naisesta tuollainen tulikaan muutamassa vuodessa avioliiton ja lasten myötä. Itsehän se niitä molempia kovasti halusi."

Nainen: "Olen itse samantyyppisessä perhehelvetissä, olen tosin nainen ja ilmeisesti samantapaisessa asemassa kuin vaimosi. Olen mieheni mielestä kanssa nalkuttava ja rasittava ja hän yrittää myös pysytellä poissa kotoa. Meillä on myös yksi lapsi. Tuntuu todella pahalta nähdä miehen etääntyvän, sillon kun häntä juuri tarvitsisi eniten."

Nainen: "Minuakin ärsyttää puolestani se, että kun teen kaikkeni perheen eteen niin mieheni on kuin murrosokäinen kakara. joka ajattelee koko ajan itseään. Keskitty vain omien tarpeidensa tyydyttämiseen. Kun tästä huomauttaa niin saan kuulla olevani nalkuttava akka, josta ero pitäisi ottaa. Minun ohjeeni alkuperäiselle siis on, että tuskinpa vaimosi nalkuttaa, vaan yrittää epätoivoisesti saada sinutkin mukaan perheyrityksen pyöritykseen."

Nainen: "Joo kyllä se monesti menee niin, että kun yrittää suhdetta ja elämäänsä pikkuisenkin paremmaksi saada sillä, että saisi miehenkin mukaan arjen pyöritykseen niin nalkuttava akka sitä saa kuulla olevansa. Mies ei halua muuttua, ei tietenkään ole mukavaa joutua luopumaan saavutetuista eduista."

Nainen: "En siis ole ollut nalkuttava akka, olen ollut seitsenpäinen lohikäärme, kun oikeuksista/velvollisuuksista on taisteltu tai neuvoteltu. Neljän vuoden jaksosta kaksi vuotta on ollut taistelutannerta, mutta kun tasapaino on löytynyt, kumpikin on tyytyväinen."

Kun lukee tätäkin keskusteluketjua, ajattelee, että tuollaiseksi valtataisteluksiko kaikki avioliitot menevät ennen pitkään? Miehet yrittävät keskittyä omiin harrastuksiinsa ja naiset yrittävät nalkuttaa heidät takaisin ruotuun. Toiset miehet yrittävät tehdä parhaansa, mutta sekin yritys menee pieleen. Ilmeisesti naiset pitävät nalkutusta hyvänä strategiana, kun he siihen niin usein tuntuvat turvautuvan.

Kuinka suuri osa liitoista ajautuu valtataistelun asteelle? Onko valtataistelun perussyynä lasten tuoma ylimääräinen työmäärä, jota ei saada jaettua kristillisesti? Löytyykö mitään konstia estää liittoa joutumasta tuolle asteelle? Onko olemassa keinoja valtataistelutilanteen purkamiseksi, vai onko ainut vaihtoehto laittaa lusikat jakoon?

Seikkailuja osakkekauppojen ihmeellisessä maailmassa

Edellisen osakehuuman aikoihin minäkin päätin lähteä leikkiin mukaan pääomanani puhelinosakkeen myynnistä saadut 10 000 markkaa. Luonnollisestikaan en tiennyt osakkeista juuri mitään, mutta kaikkeahan kannattaa yrtittää, joten rekisteröidyin eQ-onlinelle ja aloin tehdä osakkeiden päiväkauppaa. Päiväkaupassa osakkeita voi ostaa ilman rahaa, kunhan myy ne saman päivän aikana, jotta saa ostoksensa maksetuiksi noilla myynneillä. Toinen hauskempi tapa on ensin myydä olemattomia osakkeita ja ostaa ne sitten saman päivän aikana takaisin. Kun osakkeen hinta vaihtelee päivän aikana, niin tavoitteena on ostaa silloin, kun osake on halpa ja myydä silloin, kun se on kallis.

Päiväkauppa vaatii herpaantumatonta osakekäyrän seuraamista ja nopeita toimeksiantoja muutamissa sekunneissa. Jos kaupankävijä, kuten minä, ei tiedä osakkeista juuri mitään, eikä hänellä ole rahaa juuri ollenkaan, niin satojen tuhansien markkojen osakekaupat saavat mukavasti adrenaliinin liikkeelle.

Eräänä kauniina päivänä menin nostamaan rahaa pankkiautomaatilta ja tilini saldo näytti 260 000 markkaa! En ollut oikein ymmärtänyt eQ-onlinen systeemiä, jossa rahat olemattomista myymistäni osakkeista tulivat tililleni automaattisesti, mutta että minun olisi pitänyt maksaa ostamani osakkeet manuaalisesti. Jos minulla olisi tuona päivänä ollut vähänkin älliä päässäni, lekottelisin nytkin Bahamalla hula-hula tyttöjen ympäröimänä kirjoittaen surffiblogia. Mutta ei, rehellisyyden puuska valtasi mieleni ja menin välittömästi maksamaan ylenmääräiset rahani pois. Sittemmin kuulin huhuja, että joku oli käyttänyt tuota porsaanreikää hyväkseen ja netonnut isot rahat.

Lyhyehkön, mutta intensiivisen kaupankäynnin jälkeen totesin, että se on liian stressaavaa ja odotetut pikavoitotkin olivat kääntyneet tappioiksi. Minulla ei ollut voitolliseen kaupankäyntiin tarvittaa tietoa eikä taitoa. Lopetin osakekaupat tyystin ja unohdin koko asian. Eräänä toisena kauniina päivänä yli vuosi myöhemmin soi puhelin: "Verovirastosta, hyvää päivää. Olette näemmä myynyt suuren määrän osakkeita, mutta ette ole tehnyt niistä veroilmoitusta. Täällä olisi teille reilun miljoonan markan jälkiverot odottamassa. Hyvää päivänjatkoa."

Niinpä tietenkin. Verovirastoa kiinnostivat vain myynnit, eikä se, että myynneistä saadut rahani olivat menneet osakkeiden ostoihin ja toimeksiantopalkkioihin. Menin setvimään asiaa verotädin kanssa sanoin, että osakekaupoista jäin 4000mk voitolle, mutta toimeksiantopalkkioihin meni 10000mk, joten loppusaldo oli 6000mk miinusta. Ja sitten tietenkin ne 10000mk, jotka sain puhelinosakkeen myynnistä. Verotäti huomasi silloin, että heillä ei ollut edes tietoa puhelinosakkeen myynnistäni, joten senkin tiedon paljastin suotta. Loppusaldona sain miljoonan markan jälkiverot puhuttua 500 markkaan.