Koulutus heikentää naisten parisuhdekelpoisuutta

Keskisuomalainen kertoo, että naisjohtajat ovat muita naisia useammin lapsettomia. Yksityisten yritysten naisjohtajat päätyvät muita useammin eroon. Miehillä koulutus tuntuu lisäävän menestystä parisuhdemarkkinoilla. Mitä enemmän miehellä on koulutusta, sitä todennäköisemmin hänellä on vaimo.

Mitä enemmän mies tienaa, sitä enemmän todennäköisemmin vaimo on kotona. Kaikista vaimoista kotona on 7 prosenttia, yli 120 000 euroa ansaitsevien miesten vaimoista kotona on 12 prosenttia ja yli 180 000 euroa ansaitsevien miesten vaimoista 16 prosenttia. Elikkä, jos nainen haluaa jakaa kotityöt tasan, niin hänen ei kannata valita itselleen hyvin ansaitsevaa miestä. Naisten kannataisikin valita mieluummin vähemmän ansaitsevia miehiä, jotta kotityöt jakaantuisivat tasaisemmin.

Keskisuomalaisessa haatatellaan myöskin avoimesti feminististä Haarakiila-yhtyettä: Bändin jäsen Elina Vartiainen kysyy tuohtuneena:

"Miten joku voi vielä uskotella, että meillä on tasa-arvo, kun katsoo esimerkiksi väkivaltatilastoista, kuinka paljon naiset joutuvat väkivallan uhreiksi?

Ehkäpä kannattaisi tutustua niihin väkivaltatilastoihin, ennen kuin menee sanomaan tuollaista. Ellei sitten tarkoita, että miehet ovat epätasa-arvoisessa asemassa. Vartiainen jatkaa:

"Naisten mieltäminen emotionaalisesti herkemmiksi on mielestäni esimerkki tyypillisistä sukupuolirooleihin liitetyistä kliseistä, joita en jaksa kuunnella."

Lapseton_koiraton kirjoittaa kommenttiosastolla:

"Miksi nainen jatkaa parisuhteessa väkivaltaisen miehen kanssa?"

On totta, että hyvin usein perheväkivallan uhrilta kysytään: "Miksi et lähtenyt?" Kysymys on mielestäni siinä mielessä pseudofiksu, että minkäänlaisista rakkaussuhteista lähteminen ei ole niin helppoa, kuin mitä tuollainen kysymys antaa ymmärtää. Rakkaus, epätoivo, pelko jne ovat sellaisia tunteita, jotka laittavat ihmisen jatkamaan epätoivoisessakin suhteessa. Siksi en lähtisikään kauheasti syyllistämään perheväkivallasta uhriutuneita ihmisiä.

Itse kohdistaisin kritiikin kärjen treffailuvaiheeseen, jossa naisten olisi paljon helpompi syrjiä väkivaltaisia piirteitä tai väkivaltaisuuden kanssa korreloivia piirteitä omaavia miehiä. Naiset voisivat laittaa yhdessä tuumin väkivaltaiset miehet täydelliseen seksi- ja suhdeboikottiin. Jos naiset todellakin suosisivat kaikissa valinnoissaan kilttejä ja epäaggressiivisia miehiä, väkivallan määrä yhteiskunnassa romahtaisi.

Naisiin kohdistuva väkivalta

Amnesty International:

"Naisiin kohdistuva väkivalta on ihmisoikeusloukkaus, tapahtui se sitten kotona tai sotatantereella, korostaa Amnesty Internationalin maailmanlaajuinen kampanja."

Olen samaa mieltä, mutta mihin unohtuu vaikkapa armeijaan pakotettujen miesten kohtalot? Onko heidän pelastamisekseen olemassa kampanjaa? Kuolevatko sotilaat "huvikseen" tai onko se ainakin enemmän heidän omaa syytään?

Amnestyn "joku raja"-kampanja julistaa:

"Eurooppalaisessa kontekstissa Suomen suurimpia ihmisoikeusongelmia on nimenomaan lähisuhdeväkivalta."(viitaten naisten kokemaan väkivaltaan)

Tilastokeskus kertoo puolestaan: "Vuonna 2002 väkivallan uhrina kuoli 133 henkilöä, 89 miestä ja 44 naista." Miksi naisten kuolemat ovat suuri ihmisoikeusongelma, mutta miesten kaksi kertaa suurempi kuolemantapausten määrä ei ole?

Huru-ukko kirjoittaa kommenttiosastolla:

"Miehiin kohdistuva väkivalta on OK, koska miehet ryhmänä aiheuttavat väkivaltaa. Eli jos mies tulee hakatuksi, niin oma syy - aina. Tämä jos mikä on sitä Speden promotoimaa naisen logiikkaa."

Erään naisen tarinasta poimittua:

"Kun hän seurustelumme alussa löi minua ensi kerran, hain itsestäni syytä ajatellen, että minun on täytynyt provosoida hänet väkivaltaan. Koko avioliiton ajan puolustelin hänen väkivaltaisuuttaan syyllistämällä itseäni...Vuosia pohdin yhdessäoloamme. Mikä sai minut menemään naimisiin, vaikka tiesin hänen väkivaltaisuutensa?

Niin, sitä kysyvät myöskin kiltit naisettomat miehet. Väkivalta naisia kohtaan on väärin, mutta on vaikea tehdä mitään, jos naiset menevät ehdoin tahdoin naimisiin väkivaltaisiksi tiedettyjen miesten kanssa. Miten väkivallaton mies voi auttaa asiassa?

KTM tiivistää kommenttiosastolla onnistuneesti syyn alempitasoisten miesten sorron jatkumiseen:

"Jotta jonkun "sorretun" ihmisryhmän ääni kuuluisi kunnolla, on ryhmään kuuluttava tarpeeksi myös sellaisia, jotka eivät oikeasti ole sorrettuja, vaan omaavat tarpeeksi valtaa saadakseen asiansa läpi. Jos otetaan tarpeeksi suuri joukko, kuten kaikki naiset, on helppo löytää niin päteviä ja vaikutusvaltaisia demagogeja, kuin myös säälittäviä reppanoita, joiden huonolla asemalla toimia oikeutetaan.

Eniten sukupuolten välisestä tasa-arvotyöstä hyötyvät sellaiset naiset, joilla menee jo valmiiksi paremmin kuin useimmilla miehillä. "Tasa-arvo" on yhteiskunnassamme eufemismi sille, että hyvinvointia siirretään siltä Kihniöläseltä nörttipojalta Pia-Noora Kaupille.

Oikeasti sorrettuilla ihmisryhmillä, kuten asevelvollisuuttaan suorittavilla nuorilla miehillä tai ATM:llä, ei ole yhteiskunnassa vaikutusvaltaa eikä puolestapuhujia, ja siksi heidän asemansa on ja pysyy huonona.

Hyvänä peukalosääntönä voi pitää vaikka sitä, että siinä vaiheessa kun jonkun ihmisryhmän jäsen on päässyt presidentiksi, ei kyseistä ihmisryhmää voi enää perustellusti pitää kovin pahasti sorrettuna."

Isosiskolle huomautuksena; ei ole kaunista verrata lesboja Hitleriin, sillä Hitler oli paha, kun taas lesbot ovat samanlaisia ihmisiä kuin muutkin. Jos minä olisin lesbo, suuttuisin tuollaisesta rinnastuksesta. On huolestuttavaa, että vielä tänäkin päivänä löytyy ihmisiä, jotka pitävät lesboja jotenkin alempiarvoisina.

Miehen mahdollisuudet huoltajuuteen erossa

Olemattoman miestenpäivän kunniaksi katsaus miesten asemaan lapsiperheen avioerossa. Jarmo Lindholm kirjoittaa:

"Vanhemmat asetetaan eron jälkeen keinotekoisiin asemiin siten, että toinen vanhemmista määritellään oikeaksi vanhemmaksi, ja toiselta viedään vanhemmuuden edellytykset. Toinen määritellään perheelliseksi, uhrautujaksi, ja yksinhuoltajaksi. Toinen määritellään perheen menettäneeksi, vastuuttomaksi ja etävanhemmaksi. Miehet kuuluvat pääsääntöisesti tuohon jälkimmäiseen joukkoon. Yhteiskunta käyttää sumeilematta valtaa riistää miehen ihmisarvo. Ja koska miesten isäkuva on kovin kehno, niin rattaat jauhavat ihmisen palasiksi erityisesti riitaisissa eroissa. Toinen uhrataan ja naulataan häpeäristiin. Kätevintä on tietysti uhrata heikompi osapuoli, eli mies."

Yksinhuoltaja- ja yhteishuoltaliiton puheenjohtaja Tiina Kaarela kirjoittaa seuraavasti liiton keskustelufoorumilla(edustaako Kaarela myös yh-miehiä?):

Miksi miehet itse pitävät yllä myyttiä...siitä, että isä ei lapsia saa erossa???!!! Kun juuri on kerrottu, että tuomioistuimeen päätyneistä riitatapauksista lapset määrätään fifty-fifty isille ja äideille, pitää vieläkin väittää, ettei tasa-arvo toteudu tuomioistuimissa.

Asianhan voisi toki nähdä niinkin, että ei todellakaan toteudu, vaan miehiä suositaan, koska käytännössähän kaikkien tutkimusten mukaan naiset vastaavat lapsista ja kodista pääsääntöisesti perheissä. Oikeuden käyminen tunnustetaan myös yhdeksi väkivallan muodoksi. Mutta minä en nyt väitä niin.

Minusta tuntuu, että miesten oikeuksista puhujien olisi aika ottaa oppia feministien kokemuksista: uhrifeminismissä nainen nähtiin uhrina, marttyyrinä ja toisten vallankäytön kohteena. Voimafeministit korostavat naisten omia kykyjä ja ansioita.

Samasta keskustelusta poimittua:

- Kaarelan heitto on liian kevyt vastuullisesta asemasta. Ja todistelee epäilyjemme ja pelkojemme puolesta. Uhrisovinismia ei ole se jos arvioidaan rakenteellista eriarvoisuutta eli naisten ylivaltaa virkakoneistossa.

- Ihmettelen edelleen, miten luotettava se tutkimustieto on, että oikeuteen menneistä tapauksista 50/50 tuomittaisiin isälle/äidille, ja mikä tutkimus se on.

- Jankkaan ja väitän edelleen, että suurin osa sopuratkaisuista syntyy kun isä *luopuu* taistelusta lapsien asumisessa. En varmasti osu aivan harhaan, että suurin osa oikeuteen viedyistä tapauksista lähtee kun isä pitää kiinni oikeuksistaan. En oikein käsitä tätä vääntämistä. Tää tasapuolisuus huoltajuudesta on yhtä selvää *faktaa* kun tasapalkkaisuus. Jos näissä asioissa vallitsisi tasa-arvo, niin oikeudellisten huoltajuuskäsittelyjen määränhän pitäisi vähentyä olennaisesti.-

Yhden eronneen miehen tarina.

Tiedettä ja hupia

Pari tieteellistä visailukysymystä.

Miltä talo näyttää, kun sen lävitse menee miltei valonnopeudella?

Testaa refleksisi nopeus(0.33).

Omituisia huutokauppatavaroita. Postikortti. Kysyn vaan miettimässä seuraavaa postaustaan.

Google-journalismi valtaa alaa. Googletellaan sanoja ja tehdään päätelmiä löydettyjen sivujen määrästä. määrästä.

Epäselkeitä otsikoita lehdissä:

- PROSTITUTES APPEAL TO POPE

- DRUNK GETS NINE MONTHS IN VIOLIN CASE

- PANDA MATING FAILS; VETERINARIAN TAKES OVER

Retro Future.

Viagra ei tehoa naisten henkiseen seksihalukkuuteen.

Pakkomarkkina-arvoapua alempitasoiselle miehelle.

Yhden naisen treffihistoria

Riitta kirjoittaa Elleissä mielenkiintoisesta ja opettavaisesta treffihistoriastaan seuraavasti:

"Vain pahasti viallisia miesyksilöitä tuntuu olevan vapaalla jalalla. Huvikseni tein tässä listaa viime vuonna tapaamistani miehistä, eikä kovin hääviltä näytä:

1.) "Teemu" (tavattu pari kertaa)
Tosi nokkela, treenattu, kivan näköinen, fiksu (dippainssi) - joka sitten toisella kertaa sanoi lähtevansä kuukauden sisään ulkomaille töihin pariksi vuodeksi, eli se siitä...

2.) "Petri"
Iloinen, positiinen, pieni mutta pippurinen, energinen ja sporttinen (jääkiekkoa pelaava kokki) - tavattiin pari kertaa, kertoi olevansa aivan aivan ihastunut, juteltiin aivan hassuja, ja sillä oli tosi veikeitä suunnitelmia siitä mitä kaikkia me vielä tehtäis yhdessä, ja lähetteli tosi söpöjä tekstareita pitkin viikkoa - ja perui sitten 4. treffit kun ex-tyttöystävä tulikin kuulemma takaisin, joo-oh...

3.) "John" (tavattu pari kertaa)
Ihan OK, fiksu, tosi sosiaalinen ja puhelias, pystyi keskustelemaan vaikka mista - mutta oli myös vaihto-opiskelija (californiasta), joten en sitten pitänyt yhteyttä kun on niin tosi raskasta jutella koko ajan englantia. Myös jotain kulttuurillisia eroja, jotka häiritsivät...

4.) "Jani" (tapailtu n. kuukauden verran)
Fiksu & sporttinen, tosi kiltti (dippainssi-opiskelija), mutta toivottoman flirtti, ja ehkä vähän liiankin hyvän näköinen, eli tuntui että sillä oli jotain peliä usemman naisen kanssa samaan aikaan ja baarissa toiset muijat aina kyttäsivät sitä... Ei ikinä päästy lähellekään samaa allonpituutta, kumpikaan ei koskaan edes tajunnut koska toinen puhuu vakavissaan ja koska laskee leikkiä, ts. aivan erilainen huumorintaju -> en pitänyt yhteyttä.

5.) "Marko" (tavattu muutaman kerran)
Kiva, positiivinen ja yritteliäs, jalat maassa, mutta muuten aina lennossa - maksoi omaa kämppää (insinööri) opiskelijana, joten kävi kahdessa iltatyössä ja lisäksi toimi kuljetusliikkeessa sijaisena (t.s. perui joskus treffejä). Kaveriporukka tosi levonta (huumeita?), hajottivat (Markon) kämpääkin jossain bileissä... Tavattiin tosi harvoin, joten juttu kuihtui pois parissa kuukaudessa.

6.) "Antti" (tapailtu pari kuukautta)
Tosi huomaavainen ja hyvin kasvatettu, hyvästä perheestä, nokkela, sivistynyt, itsenäinen ja riippumaton, sporttinen (juristi) - ja pikku hiljaa tosi pahasti sekaisin; outoja kaikkivoipaisuusfantasioita, ja se hellä&herkkä puoli tuntui puuttuvan kokonaan. Huomasin päätyneeni jonkinlaiseksi terapeutti-seksileluksi, minusta hän ei piitannut pätkääkään, vaan jopa ylpeili sillä ettei lopultakaan piitannut kenestäkään muusta kuin itsestään... En jaksanut.

7.) "Jukka" (tavattu muutaman kerran)
Kiltti, huomaavainen mutta ripustautuva (puutarhuri), alkuun tosi hauskaa seuraa mutta alkoi sitten soitella liian usein, öisinkin, ja valitti, etten halunnut pitää yhteyttä. Mustasukkainen (ihan syyttä), ei uskonut että huolisin häntä, hiukan kommunikointivaikeuksia, ja valitti sitten että ihan ilkeyttäni puhun liian vaikeita ja käytän hienostelevia sivistyssanoja yms. Halusi muuttaa Lappiin. Ahdistuin, ja jätin.

8.) "Jarkko" (tapailtu kuukauden verran)
Aivan ihana, hellä, romanttinen, puhui söpöjä ja oli tosi kohtelias ja huomaavainen. Ihan kivan näköinen, ja hauskaa juttuseuraa - ja valehteli minulle minkä ehti (myyntimies). Väitti alkuun olevansa eronnut, mutta olikin yhä naimisissa, vaimo vain reissussa ulkomailla, eikä ollut sitten edes aikeissa jättää vaimoaan, vaikka (itkien) selitti kuinka rakastaa minua ja vihaa vaimoaan, joten se siitä... Soittelee yhä joskus, en todellakaan vastaa.

9.) Heikki (tavattu pari kertaa)
Älykäs ja sivistynyt, mutta kärisevä - hellä ja huomaavainen, mutta ei juuri puhunut muuten kuin haukkuakseen suomea ja täällä yrittämisen mahdottomuutta. Tosi katkeroitunut (entinen näyttelijä, nyk. yksityisyrittäjä), eikä juuri jaksanut huolehtia itsestään, vaan syytti geenejään ulkonäöstään...Hämmentävää kuunneltavaa, ahdistavia treffejä - hän kyllä tosin tuntui viihtyvän kun sai valittaa jollekin(?).

10.) "Miikka" (tapailtu muutama kuukausi)
Fiksu, nokkela, luotettava, periaatteellinen, hellä, tosi sivistynyt - ensimmäinen ihminen pitkään aikaan jonka kanssa tunsi pääsevänsä samalle aallonpituudelle ja jutella ihan kaikesta, ja elämänarvot jotenkin kohdallaan. Ryyppäsi hieman liikaa (tuli joskus umpitunnelissa treffeille). Seksi ei toiminut, vaikka yritin mitä - hän ei (omien sanojensa mukaan) vain ollut kiinnostunut seksistä kuin ehkä kerran kuussa, mikä taas ei minulle oikein riitä...

Tiedän kyllä, että tuskin olen mikään Miss Täydellisyys, mutta tietysti joudun kirjoittamaan näistä jutuista OMASTA näkökulmastani - siis että MISTÄ minä muka voisin tietää mitä vikoja nuo miehet minussa näkivät? Enkä minä tätä katkeruuttani tms. kirjoittanut, mutta hämmentynyt olen, kun tuntuu että tosielämässä sopivilla miehillä on aina muita heidän varaavia intressejä kuin minä (siis vaimo/työ/talo tms.) ja ne vapaalla olevat taas ovat jotenkin häiriintyneitä eivätkä sitten lopultakaan välitä minusta. Ja turha sanoa, että lakkaa katselemasta niitä alfauroksia - ihan itse nämä kaikki miehet ovat luokseni tulleet, eivätkö he kaikki siltikään minusta piitanneet..."

Kokoelma kertoo ainakin sen, että Riitalla riittää valinnavaraa. Yleisvaikutelmana kokoelman miehet vaikuttavat sosiaalisilta, nokkelilta, jännittäviltä sekä pääosiltaan menestyvitä, sporttisilta ja hyvännäköisiltä. Perusongelmana tuntuu olevan, että miehet eivät olleet "oikeasti" Riitasta kiinnostuneita. Kukaan miehistä ei vaikuta miellyttämishaluisesti kiltiltä. Vaikka kaikki miehet olivat tulleet Riitan luo oma-aloitteisesti, niin se ei vielä kerro sitä, halusiko juuri kukaan heistä kunnon suhdetta Riitan kanssa.

Vaikuttaa siltä, että Riitta lankeaa kerta toisensa jälkeen kaunopuheisiin pelimiehiin, jotka hurmaavat hänet nokkeluudellaan, ulkonäöllään ja statuksellaan. Tylsät hiljaiset "kunnon miehet" loistavat poissaolollaan. Ylempitasoisten hurmurien valloituskiintiöt täyttyvät Riitan suosiollisella avustuksella. Jos nainen valitsee aina sen parhaan baarissa juttelemaan tulevista miehistä, niin on varsin mahdollista, että käy kuten Riitalle. Lopulta saattaa seurata katkeruus koko miesten sukukuntaa kohtaan, kun kaikki ehdokkaat tuntuvat viallisilta tai epäkiinnostuneilta. Kumppaninvalintataidottomuus voi pilata hyvänkin valinnanvaran.

Uusin Ilman naista sarjakuva.

Itsevaltiaat

Joutuiko Ville Itälä eroamaan Itsevaltiaiden karikatyyrin takia? Suurimmaksi osaksi ei, mutta joiltain osin ehkä kyllä. Itsevaltiaiden tarkoitus on olla hauska. Jotta karikatyyri olisi hauska, liioteltujen luonteenpiirteiden tulee vastata sitä kuvaa, minkä henkilöstä saa lyhyelläkin vilkaisulla. Karikatyyrin ei tarvitse eikä pidä vastata ihmisen "todellista" minää ulkokuoren alla.

Poliikassa menestyminen vaatii oikean imagon luomista. Itsevaltiaiden aikaan se vaatii sellaisen imagon luomisen, joka kestää myöskin pilamyllyn läpi jauhamisen. Jos Itsevaltiaat olisi ollut jo Ahtisaaren, Koiviston tai Karjalaisen aikoihin, voisi olla, että heidänkin uransa olisi tyssännyt alkuunsa.

Toiset karikatyyrit ovat poliittisesti hyödyllisempiä kuin toiset. Eikä raja mene hahmojen koomisuudessa tai tolloudessa. Kääriäisen maalaistolloimago on hänelle hyödyllinen - se saa ihmiset kokemaan hänet positiivisen tuttavallisena henkilönä. Ben ja Pekkarinen ovat hahmoina aika lähellä omia itseään. Lipponen esitetään älyrajoitteisena luolamies öyhöttäjänä, mutta tuokin imago kääntyy voiton puolelle, koska Paavo loppujen lopuksi aina hoitaa homman kotiin - väkivallalla jos ei muuten.

Kaikista pahinta on saada tollon, tahdottoman vätyksen leima, kuten on käynyt Itälälle ja osittain Lindenillekin. Poliitikon voi katsoa onnistuneen, jos hän saa jotain aikaiseksi, olivat keinot mitkä tahansa - väkivalta, juonittelu tai räksytys. Villellä ei ole uskottavuutta tekijämiehenä.

Isosisko kirjoittaa:

"Yleinen pyrkimys tasa-arvoon on mielestäni paradoksi. Rasismin loppuminenkin edellyttää rodun käsitteen purkamista. Samoin sukupuoleen perustuva sorto ei lopu, ennen kuin sukupuolesta on tehty yhtä järjetön luokitteluperuste kuin vaikkapa nenän koosta."

Ihmisen ajattelu perustuu erilaisiin luokitteluihin. Rasismi on lajirasismin lievempi muoto. Pitäisikö "lajin"-käsitekin purkaa, jotta kaikki elolliset olennot olisivat samalla viivalla. En usko, että rodun tai sukupuolen käsitettä on mahdollista hävittää, ennen kuin uusi uljaampi transhumaani ihmisrotu on jalostettu.

Jos ajatellaan, että olisi mahdollista muuttaa ihmiset jotenkin niin, että he suhtautuisivat kaikkiin muihin ihmisiin samalla tavoin, välittämättä iästä, rodusta, sukupuolesta, ulkonäöstä jne, niin millainen maailmasta tulisi? Juu, enkä usko, että tuollaista muutosta saadaan koskaan aikaiseksi kasvatuksella, kulttuurisilla muutoksilla tai edes ankaralla blogipropagoinnilla.

Sukupuolen pitämisessä luokitteluperusteena on oivat perusteet, koska ihmisten enemmistön elämän merkittävä osa koostuu eri sukupuolten välisistä eroottisista jännitteistä. Minä arvelen, että ajatus koko sukupuolikategorian purkamisesta voi tulla mieleen vain sellaisille ihmisille, jotka ovat sukupuoliselta suuntautumiseltaan marginaalissa, eli pääasiassa lesboilta. En kuitenkaan näe järkeä yrittää muuttaa maailmaa siten, että se sopii hyvin vain pienen vähemmistön kokemukseen sukupuoliroolittomuuden toivottavuudesta. Sanottakoon nyt lopuksi selvennyksenä, että lesbot ovat ihan yhtä hyviä ihmisiä kuin muutkin - en vain näe paljoa järkeä yrityksissä muuttaa maailmaa heidän marginaalista maailmankokemustaan vastaavaksi.

Kolmipäinen sammakko.

Keskustelu naisten sorrosta

Isosisko kirjoittaa:

"Minun ei kannata keskustella naisiin kohdistuvan sorron eri muodoista sellaisen ihmisen kanssa, jonka mielestä koko sortoa ei ole olemassakaan (esimerkiksi väkivaltatilastothan ovat feministien valheellista propagandaa)."

Mitä itseeni tulee, niin uskon kyllä, että maailmassa on paljonkin sortoa naisia kohtaan. Ja mitä taas tulee tavallisimpiin feministien vaatimuksiin, kuten samanpalkkaisuuteen, parisuhdeväkivallan vähentämiseen tai kotitöiden jakamiseen, niin minulla ei ole mitään noita tavoitteita vastaan. Vastustan ehdottamasti parisuhdeväkivaltaa ja jos feministit onnistuvat hankkimaan naisille yhtäsuuret tai paremmat palkat kuin miehille, niin se käy minulle aivan mainiosti.

Mikä on sitten Isosiskon tai muitten feministien asenne minun esittämiäni tasa-arvovaatimuksia kohtaan? Mitään vastakaikua ei tule. Asevelvollisuus kuuluu vain miehille, aborttioikeudet kuuluvat vain naisille, perusoikeutta seksiin tai parisuhteeseen ei ole jne. Minä yritän kaikesta tuosta huolimatta keskustella sellaisten ihmisten kanssa, joiden mielestä sortoa miehiä kohtaan ei ole olemassakaan.

Toistan edelleen. Jos jotkut asiat ovat naisilla huonommin kuin miehillä, niin minä voin kannattaa noiden asioiden parantamista tasa-arvoiselle tasolle, vaikka en välttämättä olisikaan sitä mieltä, että kyseessä on puhdas tasa-arvokysymys. Oleellinen kysymys kuuluukin: Miten feministit ovat valmiit tulemaan vastaan, jotta miesten asema saadaan tasa-arvoiselle tasolle niissä asioissa, joissa miesten asema on huonompi?

Tapani Kaakkuriniemi tiivistää ajatuksensa naisten asevelvollisuudesta man-sähköpostilistalla:

"Naisten asevelvollisuutta ei tee yhtään puolusteltavaksi se, että sellainen velvollisuus koskee nykyisin miehiä. Jos joku, kuten minä, on sitä mieltä, että miehiinkin kohdistuva asevelvollisuus on lakkautettava, niin siitä seuraa yksipaikkaisella logiikalla vaatimus, että tätä velvollisuutta ei tule laajentaa naisia koskevaksi."

Juuri tällaiset ajatukset merkittävien tasa-arvohenkilöiden suusta kuultuna antavat aiheen puhua samasta aiheesta niin kauan, kunnes tasa-arvo on toteutunut.

Iltalehdessä on isompikin juttu man-sähköpostilistallekin kirjoittavasta Jarmo Lindholmista. Jarmo erosi ja toiselle paikkakunnalle muuton jälkeen tapaamiset lapsen kanssa kävivät mahdottomiksi. Sosiaaliviranomaiset ja oikeudenpalvelijat neuvoivat unohtamaan lapsen ja kantamaan eronneen miehen taakan. Vähättely johti syrjäytymiseen, masennukseen ja erakoitumiseen. Jarmo ei pystynyt puoleentoistavuoteen tapaamaan poikaansa, koska hän meni niin lukkoon. "Itkin paljon. En pystynyt puhumaan pojasta ja piilotin hänen kuvansakin."

Tapani Korpihete kertoo jutussa, että "harva tulee ajatelleeksi, millaista tuskaa biologinen isä tuntee, kun poika pyytää saada kutsua ex-vaimon uutta kumppani isäksi."

Naisten aggressiivisuutta ei saa tutkia

Naisjärjestöjen keskusliitto ihmettelee naisten aggressiota käsittelevän hankkeen laajamittaista tukemista:

- Keskusliiton mielestä on outoa, että RAY tukee laajasti sellaista väkivallan ehkäisytyötä, joka ei kohdistu em. suomalaisen väkivallan perusongelmaan, vaan ihmettelee RAY:n päätöstä kanavoida merkittäviä summia lähisuhdeväkivallan ehkäisyyn suunnatuista varoista valtakunnalliselle lastensuojelujärjestölle, Ensi- ja turvakotien liitolle (ETU).

- Mikäli RAY pitää tärkeänä ohjata tulevaisuudessa varoja henkisen väkivallan ja aggressiivisen käytöksen systemaattiseen kartoittamiseen, lähtökohdaksi on otettava suomalaisen väkivallan perusongelma: miesten naisiin kohdistuvasta väkivalta eikä naisten miehiin kohdistama väkivalta.

Vanha kirjoitukseni naisten väkivaltaisuuden määrästä ja laadusta kertoo, että tutkimukselle on olemassa selkeä tarve.

- Naisten suojelu on parasta lasten suojelua.

Vanha kirjoitukseni kertoo, että naiset syyllistyvät suurimpaan osaan lapsiin kohdistuvasta väkivallasta biologisissa perheissä.

- Aggressiivinen käytös ilman fyysisen väkivallan ulottuvuutta ei ole Suomessa yksinomaan naisten ongelma eikä myöskään rikos.

Oho, tuohan kuulostaa siltä, kun aggressiivinen käytös ei yhtäkkiä olekaan naistenjärjestöjen mukaan mikään mainitsemisen arvoinen asia, kun se ei edes ole rikos. Jos kuitenkin nainen joutuu pelon maantieteen mukaan välttelemään aggressiivisia miehiä, niin silloinhan se on tietenkin maailman kauhein asia.

- Naisjärjestöjen Keskusliitto pitää ensiarvoisen tärkeänä, että avustuksista päätettäessä kohdistetaan huomio erityisesti naisille suunnattuihin palveluihin.

Tuo ei varmaa ole yllätys kenellekään. Asiasta keskustellaan myöskin Näkökulman foorumilla.

Tasa-arvo valtamediassa

Kyllä voi taas kerran ottaa pattiin, kun lukee Nyt-liitteen isoa tasa-arvojuttua. Tasa-arvo-ongelmana nähdään lähes pelkästään sukupuolten erisuuruiset palkat. Tasa-arvon esimerkkeinä seikkailee ekonomipariskuntia, professoreita ja lapsiperheitä, joissa nainen tekee suurimman osan kotitöistä. Ihmetellään vakavissaan, miksi koodaaja saa parempaa palkkaa kuin kätilö?

Tasa-arvo on näköjään vain perheellisten ongelma. Vastentahtoisilla sinkuilla ei ole tasa-arvo-ongelmia. Tämä oman blogin, blogistanin, nyyssien ja keskustelupalstojen ympärillä pyöriminen antaa aivan erilaisen kuvan tasa-arvon tilasta. Hesarissa haastatellut ihmiset huomaavat vain palkkaepätasa-arvon. Jälleen kerran, niin kuin aina ennenkin, naisia verrataan ylempitasoisiin miehiin. Valtamediaan olisi vihdoinkin saatava juttuja todellisista tasa-arvo-ongelmista, jotta kansan silmät avautuisivat.

Elleistä poimittuja kommentteja ikisinkkukeskusteluun:

- "Tosiasia kuitenkin on ja pysyy: hyvän miehen on helppo löytää nainen." Oho. Olipas rohkea väite. Minä en sitten varmasti ole hyvä mies, kun en eläissäni ole löytänyt naista, joka olisi minusta kiinnostunut. Olen yrittänyt, ja välillä ollut yrittämättäkin, tulos aina sama. Ei ketään. Pelottavaa on se, että jos kerran yhdenkin löytäisikin, millä todennäköisyydellä tunne olisi molemminpuoleinen? Tunnen joka tapauksessa hyviä miehiä, jotka eivät eläissään ole naista löytäneet. Mielestäni kommenttisi olikin aika loukkaava. Ihmisen "hyvyyttä" ei tosiaankaan mitata sillä, kelpaako hän vastakkaiselle sukupuolelle.

- Kumppanin löytäminen on monille miehille erittäin vaikeaa. Tällaiset vähemmän tasokkaat miehet nimenomaan joutuvat tekemään kovasti töitä naisen löytääkseen.

- Pakkeja varmaan jo yli 30, enkä koskaan seurustellut. Olisin voinut kyllä aloittaa monenkin naisen kanssa, mutta he ovat niin tavattoman vaativia, ei normaalimies kelpaa.

- Ollessani opiskelijapoikamies, tein avoimesti selväksi että olin ns aina pimpan perässä. Silti tyttöset tulivat matkojenkin takaa minun kämpilleni "hyväksikäytettäväksi". Joku ei nyt täsmää...

- Itse en ikisinkkuudestani huolimatta vihaa naisia, päinvastoin.

- Itse asiassa miehet ovat paljon perinteisempiä kuin naiset kuvittelevat, useimmat haluavat löytää yhden naisen ja perustaa perheen. Suomessa ongelma on siinä, että erinäisistä syistä miehille ei löydy näitä naisia...

- Itse olin nuorempana todella ujo, joka suorastaan juoksi karkuun, jos joku nainen osoittikin kiinnostusta. Nyt vanhempana iän myötä ja olosuhteiden pakosta olen päässyt tuosta ujoudesta eroon, mutta taakkana onkin nyt se, että minulla ei ole minkäänlaisia kokemuksia parisuhteesta.

- Miten parantaa? Miten hankitaan "se jokin"? Vai puuttuuko se vain joiltakin luonnostaan ja on siksi tuomittu elämään yksin.

- Joo joo, minähän en aina ole ollut tällainen vihainen ja vittumainen. Mutta kovassa koulussa kasvaa kovia ihmisiä niinkuin joku aiemmissa keskusteluissa totesi. Samalla tavalla naiset minuun suhtautuvat joka tapauksessa joten voin ihan hyvin olla vihainen.

Joitakin aikoja sitten kuulin radiosta seuraavan anekdootin:

"Ryhmä englantilaisia oli käymässä Suomessa talviaikaan. Englantilaiset seurasivat mielenkiinnolla ja ihmeissään, kuinka suomalaiset pysäköinnin jälkeen köyttivät autonsa tolppaan kiinni. Englantilaiset ihmettelivät: "Pelkäävätkö suomalaiset, että heidän autonsa varastetaan, kun he sen noin laittavat paaluun kiinni?"

Taitavat olla aika yksinkertaista porukkaa nuo englantilaiset.

Pariutumisen vaikutukset bloggaamiseen

Tiramisu yrittää korottaa tiedemieheltä analyyttisyydestä saamiaan alhaisia pisteitä(1):

"Vaikka työkaveri olisi miten mukava niin jokin tässä mättää: se saa vitusti isompaa tuntipalkkaa kuin minä. Okei okei, en osaisi tehdä sen hommia, jotka näyttävät vaikeilta ja vaarallisilta. Vaan eipä sekään klaaraisi meikäläisen töitä. Meitä molempia tarvitaan, mutta miksi sille maksetaan paremmin? Ei tarvita kolmen pisteen vihjeitä: se on mies."

Minua on kismittänyt sama asia. Bill Gates on sellainen ruipelo, että se ei kyllä selviäisi meikäläisen töistä, vaikka omansa osaakin hoitaa. Palkkaa Bill saa kuitenkin enemmän kuin minä. Jos Bill olisi nainen, niin palkkamme olisivat varmaan yhtä suuret.

Kysyn vaan pohtii parisuhdestatuksen vaikutusta blogikirjoittamiseen ja epäilee, että pariutuminen surkastuttaa aivojen kirjoittamislohkon. Tottahan se on, että niin bloggauksessa kuin muussakin taiteessa parhaat suoritukset kirpoavat yksinäisyydestä ja kärsimyksestä. Onnellisuus on luovuuden surma. Samasta aiheesta kirjoittaa myöskin Schizo-blog.

Hyvä varoittava esimerkki pariutumisprosessin karmeista seurauksista selviää Naiskansalaisen Diarystä, joka taantui kirjoittamisessaan peruskoululaisen tasolle:

- Kultsipupsakkeeni on sen sijaan toista maata, kuten olen jo aiemmin täällä todennut. Niin hauska, hiukan ylidramaattinen ja sydämellisen suurisilmäinen mies, josta en voi olla pitämättä.

- Pupsaloidi, edelleen ihana söpö suloinen eikä ollenkaan lihava, on pistänyt pääni niin sekaisin etten pysty kuin kehräämään kermaisen kosteita kitinöitä. Ikävöivän mouruamisen ohella olen lakannut syömästä, nukkumasta ja pänttäämästä, eikä tuo ajatuskaan luista ulkopupsaisiin asioihin kovin ketterästi.

Minä luulin, että sanojen "kultapupsakkeeni", "pupsaloidi" ja "ulkopupsainen" on ankarasti kielletty. No, ehkäpä vain toivoin, että niiden käyttö olisi kielletty.

Homot eivät ehkäpä tule ajatelleeksi, mihin he päänsä laittavat mennessään naimisiin. Avioliitto on ainoa sopimus, jossa sopimuksenrikkojaa palkitaan. Jos bisnesmaailma toimisi samanlaisten sopimusten varassa, kansantalous romahtaisi. Viesti homoille on selvä: Saatat pian saada sen, mitä tilaat - avioerohelvetin.

Fiksut koirat

Koirat osaavat lukea ihmisten käyttäytymistä kuin avointa kirjaa. Paremmin kuin simpanssit, jotka ovat kyllä fiksuja, mutta joille ei ole kehittynyt samanlaista kykyä lukea ihmiskäytöksen hienostuneita vihjauksia.

"Kun ruokaa piiloteltiin kahden eri kupin alla, joista toinen oli aina tyhjä ja annettiin erilaisia pieniä vihjesignaaleja sekä koiralle että simpanssille, niin koira luki luki ihmisen eleet aina oikein ja päätteli, kumman kupin alla ruoka oli. Simpanssi ei onnistunut päättelyssään niin hyvin."

Tieteen nimissä suoritin saman kokeen kahdella kissalla(yhtään kissaa ei vahingoitettu kokeen yhteydessä) ja kissat osoittautuivat odotetusti ylivertaisiksi. Jalan puskeminen ja sylissä kehrääminen olivat niille tärkeämpiä sosialisaation muotoja kuin triviaalit oraalisten nautinnonlähteiden lokalisaatiot.

Tiedemies pisteyttää tämän blogin analyyttisyys, fanaattisuus ja vihamielisyysasteikolla pistein (7, 8, 5). Eli olen vähintään keskiverto kaikessa, mutta huippu en missään. Harmittaa. Voisiko joku käydä pyyhkimässä blogini pois Wikin vihablogi-kategoriasta? Parisuhde (1, 1, 3) ja Shine (1, 1, 2) saavat kumpikin aivan surkeat pisteet. Koittakaa tytöt nyt vähän petrata.

Iltalehti kertoo, että akateemiset lihavat naiset saavat 30% vähemmän palkkaa kuin hoikat kanssasiskonsa:

"Tutkija Sirpa Sarlio-Lähteenkorva pitää paljastunutta 30 prosentin palkkaeroa huomattavan suurena." Olin tuloksesta hyvin järkyttynyt. Me emme kuitenkaan tiedä mistä ero johtuu. Onko niin, että korkeasti koulutetut naiset ovat tietoisia ulkonäköön kohdistuvista paineista eivätkä hakeudu vaativimpiin ja parhaiten palkattuihin tehtäviin, jos he ovat selvästi ylipainoisia. Vai onko selitys se, että työelämässä diskriminoidaan lihavia naisia."

Olen löytänyt erektuslaisille bloggaajille yhteisen harrastuksen(feministit ovat myöskin tervetulleita mukaan) - skippingin. Skippingissä hypitään tietä eteenpäin iloisesti. Maailma olisi paljon iloisempi paikka, jos ihmiset skippailisivat enemmän.

Homeopat Södersens Recept

Tiedemies on tehnyt tutkimuksiaan blogeista ja todennut, että Erektuslaiset blogit eivät taaskaan pärjää, kuten eivät pärjänneet Kuukkeli-kisassakaan. Vihamielisimmän blogin tittelin voittaa Siiveniskuja ja fanaattisimman blogin kunnian korjaa Isosisko. Kuukkeli-kisan ehdokkaista minulla riittää paljonkin kritisoitavaa, mutta nyt on kyllä pakko myöntää, että palkinnot menivät oikeille blogeille. Tämä blogi ei valitettavasti ollut päässyt arvioitavien listalle, mutta tuskin olisin pystynyt antamaan vastusta missään dimensiossa.

Elleistä löytyy syy selitysyritys myrtyneiden ikisinkkumiesten katkeruuteen:

- Miesten ja naisten määritelmä kaikin puolin kunnon miehestä eroavat toisistaan kuin yö ja päivä. Miehet ilmeisesti määrittelevät kpkm:n: en juo itseäni sikakuntoon, en lyö, en aja naista ja lapsia ulos pakkaseen, käyn töissä/parturissa/hammaslääkärissä, minulla ei ole ylipainoa. Kyseiset kriteerit täyttäviä miehiähän on pilvin pimein Suomen maassa.

- Miksi miehet (tai naiset) takertuvat romanttisen rakkauden ideaaliin. Ei sinkkuus ole este onnellisuudelle eikä parisuhde onnellisuuden tae. Kuten Tove Jansson on lausunut: Ei kellään voi olla hauskempaa kuin itse itselleen järjestää. Leena Lehtolainen taas on kirjoittanut: Toinen ihminen voi tehdä sinut onnettomaksi, mutta vain sinä itse voit tehdä itsesi onnelliseksi. Määrittäkää tavoitteeksenne onnellisena oleminen ja luopukaa tavoitteesta saada parisuhde. Parisuhde ei saa olla itsetarkoitus, parisuhde tulee onnellisuuden sivutuotteena, jos on tullakseen. Onnellisuus ei riipu olosuhteista niinkään paljon kuin omasta asenteesta.

- Älkää tyytykö keneen tahansa naiseen, vaan antakaa naisen ymmärtää, että juuri hänenlaisestaan naisesta te ole koko ikänne haaveillut.

Ohjeet kalskahtavat korvaan pahasti naisen keksimiltä. Jos noitten ohjeitten antaja laitettaisiin johonkin ikävään tilanteeseen - vaikkapa tuuraamaan ATN:sta ja hänelle sanottaisiin, että "onnellisuus riippuu vain omasta asenteestasi", niin todennäköisesti hän huutaisi äitiä apuun. Miehille voi toki antaa tuollaisia älyvapaita ohjeita ja kuvitella päälle olevansa fiksu.

Vihdoinkin loistavia uutisia: Postiluukusta kolahti mainos Homeopat Södersenin mullistavista laihdutuspillereistä! Laihdu kilo päivässä! 61-vuotias Astrid laihtui 18 kiloa 20 päivässä ja painon pudotus jatkuu! Nuo pillerithän ovat suorastaan vaarallisia, ellei laihduttaja muista lopettaa kuuria ajoissa! Tutkimushanke on osoittanut, että 87% Södersenin pillereitä käyttävistä on välttynyt lihomasta edelleen! Naturhuset takaa, että Homeopat Södersens Recept laihduttaa sinut tavoitepainoosi ja että pysyt tavoitepainossasi!

Onpas loistava tuote. Tuota täytyy tilata heti huomenna.

Toistoa ja muita ajatuksia

Kilpikonnana maailmassa kirjoittaa:

"Suurin harhaluulo ihmisillä taitaa olla se, että voimme näissä keskusteluissa ihan oikeasti vaikuttaa toisiimme ja muuttaa toistemme mielipiteitä."

Ei minulla ainakaan ole sellaista harhaluuloa kaikkien näiden keskusteluvuosieni jälkeen. Toisten mielipiteitten muuttaminen on päämääränä toivoton. Jokaisen on muutettava omat mielipiteensä silloin, kun hän niin parhaaksi näkee.

"Kuinkakohan mones kerta tämä on, kun Ihmissuhteet käsittelee esimerkiksi naisten asevelvollisuutta? Mikään tässä keskustelussa ei ole muuttunut, vaikka sitä on käyty säännöllisin väliajoin. Mitään oppimista muistuttavaakaan ei ole tapahtunut."

Kuinkahan mones kerta on, kun Hesari käsittelee Palestiinan tilannetta tai hallituksen toilailuja? Miksi Hesari kirjoittaa viikko toisensa jälkeen samoista aiheista?

Miksi feministit jaksavat jauhaa kehitysmaiden naisten huonosta asemasta tai lapsiorjista? Kukaan ei kuitenkaan opi mitään, vaikka keskustelua käydään säännöllisin väliajoin.

Lupaan lopettaa kirjoitukset asevelvollisuudesta sinä päivänä, kun asevelvollisuus on tasa-arvoistettu.

Keskisuomalainen kertoo totaalikieltäytyjä Jussi Hermajan maapaosta siten, että Hermajan rikos vanhenee viidessä vuodessa, eikä Suomi voi vaatia Hermajan luovuttamista Belgiasta, koska rikosnimikkeen pitää olla tunnettu molemmissa maissa. Siviilipalveluksesta kieltäytyminen ei ole rikosnimike Belgiassa.

Kriittinen mieli kirjoittaa kommenttiosastolla:

"Eihän sitä tiedä kuinka usein esim. Isosiskon kirjoittaja lukee Henryn blogia! Monille bloggaajille tulee kummallinen kuvitelma omasta näkyvyydestä ja huomionarvoisuudesta: oletettu vastapuoli saattaa taas lukea enemmän uutisryhmiä tai vaikkapa nettilehtiä kuin toisia blogeja."

Se on totta, että bloggaajilla on illuusio näkyvyydestään, mutta Isosisko lukee kyllä melko varmasti tätä blogia, koska kirjoitamme samoista aiheista, minä haukun säännöllisin välein Isosiskon kirjoitukset pystyyn ja onhan Isosisko joskus kommentoinutkin tämän blogin kirjoitusta.

Kevyesti:

"Mutta tottahan se on, että keskustelu alkaa aina seuraavalla kerralla ihan alusta. Ja minäkin toistan itseäni turhan paljon - ehkä se on geeneissä. :-)"

Miksi huolestua toistosta? Jos joku asia tuntuu toistolta, niin senhän voi jättää väliin ja odottaa tuoreempia aiheita. Kyllä elimistö laittaa hanttiin, jos toistoa on liian paljon. Päätellen kommettien määrästä suosittuihin toistuviin aiheisiin voisi päätellä, että toistoa ei ole edes tarpeeksi.

Unelma:

"Ehkä minun on myös vaikeaa sisäistää, että joku voi kirjoittaa ikäänkuin aloituksella: "minun mielestäni...", mutta sitten ei kai voikaan luottaa ollenkaan siihen, että kyseessä olisi jokin asia, joka = kirjoittajan mielestä ts. hänen rehellinen kantansa."

Kyllä sanomani asiat ovat rehellisiä kantojani - rehellisiä kantoja todellisuuden olemuksesta. Kirjoituksissani ei ole juuri ollenkaan "puhtaita" mielipiteitä, vaan arvioita faktoista ja todellisuuden olemuksesta suhteessa tavoiteltuun lopputulokseen.

"Sitä en kyllä suostu tekemään, että kiitän Henkkaa siitä, että hän toimii "kunniallisesti" kommenttiosastonsa suhteen, eikä esim. poista itselleen epätoivottuja viestejä."

En oikein edes ymmärrä ajatusta "epätoivotuista" viesteistä. Minä haluan selville totuuden. Ei minulla ole mitään kiveen hakattua oppijärjestelmää, jota yritän puolustaa kynsin hampain.

Metakeskustelua

Kommenttiosastolla on esitetty väitteitä huonosta keskustelutaidostani tai keskustelemattomasta tyylistäni. Itse olen lähes päinvastaista mieltä. Blogia ja kommenttiosastoa perustaessani ajattelin, että en lähde pitkiin yksityiskohtaisiin väittelyihin kommentoijien kanssa - kuten olin tehnyt usein aikaisempien keskustelupalstoille osallistumisieni aikana. Ajattelin antaa tilaa kommentoijille sanoa omat mielipiteensä ja kunnioittaa niitä sellaisinaan ilman, että lähtisin hakemaan niihin kumouksia väkipakolla.

Olin ajatellut omista kommenteistani, että avaan suuni, jos jotain avartavaa tai nokkelaa tulee mieleeni. Jos olen kommentoijan kanssa samaa mieltä, jos kommentit vaikuttavat mielestäni liian helposti kumottavilta tai jos en saa otetta haettuun pointtiin, niin jätän kirjoittamisen helposti väliin. Toisaalta, kommenttiosastolla on monia kanssani samanmielisiä kirjoittajia, jotka sanovat mielipiteensä aivan kuten itse olisin asian halunnut ilmaista.

Kun nyt kerran ainakin täällä ja Näkökulmankin foorumilla on heitetty ilmaan väite huonosta keskustelevuudestani, niin koitan selvittää, mitä sillä oikein tarkoitetaan. Rehellisesti sanottuna, en ymmärrä väitteen sisältöä. Mielestäni yritän poimia keskustelukumppanin sanoista oleellisen sisällön parhaani mukaan ja vastata siihen harhautumatta epäoleellisuuksiin. Se on mielestäni eräs oleellisimmista hyvän keskustelijan tunnusmerkeistä. Seuraavassa kommenttiosastolta poimittuja otteita Unelman kirjoituksista.

"Hän(minä) kuvittelee, että ainut syy siihen miksi hänen tekstejään ei kritisoida on niiden järkähtämätön totuudenmukaisuus. Hän ei ota huomioon, että loppujen lopuksi tekstit ovat yhtä tähdellisiä kuin todistelut joulupukin olemassaolosta ja sen luonteesta. Tällaiseen on hyvin vaikea tarttua tavalla, jota hän toivoo. Miten fiktiota voi arvioida tai kritisoida?"

Tuohon olisi mukava saada kattava selvitys. Mikä osa teksteistäni on fiktiota? Miltä osin todistelujani voi verrata todisteluun joulupukin olemassaolosta?

"Toki tänne kirjoittaa myös puolisentusinaa muita ihmisiä, joilla on silmät, korvat ja aivot. Kiitos heille pilkahduksesta järkeä ja inhimillisyyttä tämän fantasian joukossa, mutta ymmärtäkää tekin, että syy miksi älyllinen olento jää paria päivää pidemmäksi näitä juttuja lukemaan olette te. Muutoin palstan voisi nopeasti todeta juuri siksi mitä se on."

Mitä tämä palsta sitten on? Havaintojeni mukaan tänne kirjoittelee ainakin puolisen tusinaa hyvin älykkäältä vaikuttavia kirjoittajia, jotka hyvin pitkälti samaa mieltä kuin minä. Ovatko hekin yhtä huonoja keskustelijoita kuin minä? Eikö heilläkään ole järkeä, saati sitten inhmillisyyttä?

"Et sinä Henry-hyvä ainakaan koskaan ole halunnut keskustella kanssani etkä minun nähdäkseni monen muunkaan kanssa. Vastaaminen viestiin ei ole keskustelua."

Nyt olen kyllä ällikällä lyöty. Mitä oikein tarkoitat? Tarkoitatko, että minä ja me samanmieliset keskustelemme jotenkin väärin?

"Tilanne muistuttaa hieman samaa kuin pilaantunut juusto, jossa takuulla on syvyyksissä vielä ehkä 10% syötävää tavaraa, mutta voimme silti rehellisesti ja hyvällä omallatunnolla kutsua sitä pilaantuneeksi ja heittää mäkeen."

Nämä väitteet vaativat kyllä yksilöintiä. Mikä osa on se syötävä 10 prosenttia? Olen vain entistä hämmentyneempi.

"Voittoja ja tappioita! Voi jösses - sitä se taitaa sinulle todellakin olla. Lähdehän kävelylle ja elä hieman. Tuossa asenteessa juuri paistaa absoluuttinen vakavuus. Ei elämä ole mikään peli, jossa voitetaan ja hävitään. Minusta on hieman outoa nähdä sinut juoksemassa tyhjällä kentällä pelaamassa "elämää" ja leikkimässä "keskustelua". Suurin osa ihmiskunnasta katsoo huuli pyöreänä ja toteaa lopuksi; "Ohoh..."."

Mitä ihmeen vakavaa on siinä asenteessa, että näkee väittelyt ja kommentoinnit eräänlaisena pelinä, jossa vastustajan siirtoon vastataan mahdollisimman hyvällä omalla siirrolla? Voin vakuuttaa, että suhtautumiseni ei ole ollenkaan vakavaa, vaan täynnä sisäistä naureskelua ja naustiskelua toisten kommentteja lukiessani. Kuten sanoin, liian emotionaalinen sitoutuminen omiin kirjoituksiin käy pitkän päälle kuluttavaksi.

"Kuvaat tässä osuvasti keskustelutaktiikkaasi sen jälkeen kun sinulle esitetään suhteellisen kiintoisa ja potentiaalisesti avartava kysymys. Kun sivuutat tällaiset kysymykset mitä muuta päätelmää voi enää saavuttaa; ei halua vastata, ei keskustella, ei avartaa mieltään."

Vastakysymys kertoo usein enemmän kuin sata selitystä. Sanoit minua huonoksi keskustelijaksi, johon minä kysyin vastaan, että ovatko esim. Isosisko tai feministit hyviä keskustelijoita, kun heiltä ei saa minkäänlaisia kommentteja. Jos väittää jotakin huonoksi jossakin, on osoitettava, että omat idolit ovat parempia ja tässä tapauksessahan niin ei ole. Olen ainakin kymmenen kertaa parempi keskustelija kuin esim. blogistanin useimmat feministit, joilta ei saa vastauksiksi kuin korkeintaan murahtelua. Mikset koskaan hauku vaikkapa Isosiskoa, että siinäpä on surkeista surkein keskustelija?

"Mutta kerropa itse; kuinka kumoaisit väitteen: "Joulupukki on olemassa"?"

No, Joulupukkihan on olemassa. Se kävi meilläkin kylässä joka joulu, kun olin pieni poika - tai "olet surkea keskustelija, tuossa väitteessä on vain 10% syötävää juustoa."

Avioeroryöstö

Lovelacen testi tuntuu päässeen hyvään vauhtiin matalaprofiilisen aloituksen jälkeen. Tässä kirjoitus avioeroryöstöstä:

"Miksi lasten elatusmaksut ylipäänsä sidotaan isän varallisuuteen eikä siihen, paljonko keskivertolapsen elättäminen maksaa. Eihän rikas mies joudu maksamaan ruoastaankaan kaupassa enempää kuin köyhä mies. Tämä kysymys on myös tärkeä osa suurempaa ilmiötä, josta esimerkiksi Daniel Mocsny käyttää nimitystä "divorce theft" tai vielä suoremmin "divorce pillage": avioerossa ainakin puolet miehen omaisuudesta katsotaan automaattisesti kuuluvan naiselle. Tämä on sikäli outoa, että normaalistihan kaikissa sopimuksissa pätee, ettei sopimuksen vapaaehtoisesti purkavalla osapuolella ole oikeutta vaatia toista osapuolta edelleen noudattamaan sopimusta. Millä ihmeen perusteella avioeron hakenut vaimo on oikeutettu puoleen miehen menneistä ja tulevistakin tuloista sen enempää kuin työpaikastaan vapaaehtoisesti lähtenyt työntekijä olisi oikeutettu kuukausittaisen palkkansa jatkumiseen?"

Huru-Ukko kirjoittaa kommenttiosastolla:

"Yhden ihmisen oikeus on toisen ihmisen velvollisuus. Oikeutta aborttiin seuraa velvollisuus tyytyä naisen päätökseen. Oikeutta pysytellä armeijan ulkopuolella seuraa toiselle velvollisuus hoitaa homma poisjäävän puolesta. Oikeutta äitiyslomaan seuraa toiselle velvollisuus tukea sitä maksamistaan veroista. Asia on ok niin kauan kuin oikeudet ja velvollisuudet menevät suhteellisen tasan. Vaihtoehtoisesti voidaan sietää myös lievää epätasapainoa kunhan yhteiskuntaan ei synny selkeitä suuria ryhmittymiä, joiden välillä oikeus/velvollisuus -suhde on selkeästi epätasapainossa.

Näistä kahdesta seikasta seuraa se, että aina kun ollaan harkitsemassa jonkun oikeuden myöntämistä tietylle yhteiskunnan osajoukolle, pitäisi samalla katsoa miten uusi oikeus vaikuttaa muihin ryhmittymiin. Epätasapaino pitää sitten tasapainottaa liikuttelemalla muita oikeuksia ja velvollisuuksia ryhmittymien kesken.

Ehkäpä yhteiskunta ei enää olekaan jakautunut kahteen ryhmään: miehiin ja naisiin. Mikäli on olemassa esim. ryhmittymä ATM, joka kokee saavansa kaikki miesten velvoitteet ja vain vähän oikeuksia, niin tarpeeksi kasvaessaan ryhmä voi pistää ns. haisemaan."

Kodittomat Sara ja David ovat lemmiskelleet keskellä toria osoittaakseen mieltään asuntopulaa vastaan. ATM-klubin miehet ovat harkinneet jo pitempään samanlaisen tempauksen järjestämistä naispulaa vastaan, mutta monestakin hyvästä syystä juttu on jäänyt harkinnan asteelle.

Lisää asiaa asevelvollisuudesta

Kuten tarkkavaiset lukijani varmaan jo huomasivatkin, tasa-arvon mallimaa Ruotsi harkitsee pakollisen asevelvollisuuden säätämistä naisille, mikä olisi tietenkin askel oikeaan suuntaan ja hyvä esimerkki Suomelle.

Kommenttiosastolla Aito feministi ja Arawn moitiskelivat minua siitä, että lainailen vain sekoboltsifeministien tekstejä. No, man-postituslistalla on keskusteltu asevelvollisuudesta. Keskusteluun on osallistunut myöskin profeministi, TaNen sihteerinäkin toiminut Jouni Varanka, joka kelvannee kriitikoille lähes aidosta ja tervejärkisestä feminististä. Muutoksen aikaansaamiseksi on kritisoitava niitä henkilöitä, jotka ovat mukana poliittisessa päätöksenteossa esillä ja joilla on valtaa.

Seuraavassa kommenttejani Jounin kirjoituksiin asevelvollisuudesta:

"EY:n tuomioistuin on erikseen päättänyt, että vain miehille tarkoitettu asevelvollisuus ei riko tasa-arvodirektiiviä."

Mikä kertookin omaa selkeää kieltään miesten tasa-arvoa tukemattomasta lainsäädännöstä. Tasa-arvodirektiivi ei kuitenkaan sentään väitä, että kaikille pakollinen asevelvollisuus olisi jotenkin epätasa-arvoisempi vaihtoehto kuin vain miehille pakollinen asevelvollisuus.

"Virallinen vs. epävirallinen velvollisuus. Asevelvollisuutta naisille vaadittaessa on ongelmana se, että a) naiset hoitavat suurimman osan vapaaehtoisesta palkattomasta työstä, b) naiset hoitavat suurimman osan kansakunnan uudistamiseen tähtäävästä palkattomasta työstä(=synnyttäminen, lasten hoito jne.). Tokikaan naisten ei ole laillinen pakko näin tehdä."

Monet naiset ovat laiskoja tekemään palkatonta työtä ja monet miehet ahkeria. Monet miehet ovat isiä, monet naiset ovat lapsettomia. Miksi vetää raja sukupuolen mukaan?

"Olen siis skeptinen naisten asevelvollisuuden säätämisen positiivista vaikutuksista yhteiskunnalle. Yksisilmäinen tuijottaminen kansalaisten laillisiin velvollisuuksiin ei aina aja kansan (=Suomen) etua."

On aivan totta, että orjatyövoiman(=asevelvollisten) käyttö voi hyödyllistä mille tahansa valtiolle. Se ei vain ole hyödyllistä orjalle itselleen. Toisaalta, Suomen edulla voidaan perustella tarvittaessa miltei mikä tahansa epätasa-arvoa ylläpitävä käytäntö.

"Esitän vielä väitteitä siitä, miksi asevelvollisuus ei mielestäni olisi hyvä idea, vaikka olisikin "samat velvollisuudet kaikille"-periaatteen mukaista.

4. Seuraukset siitä, että vastaava velvollisuus säädettäisiin naisille ovat tuntemattomampia. Mm. koska esimerkkejä on vähänlaisesti (onko Israelissa naisilla asevelvollisuus vai miten se oli?). Näin ollen joudumme arvailemaan uuden velvollisuuden seurauksia.

5. On oletettavaa, että naisille sälytetty asevelvollisuus vähentäisi naisten mahdollisuuksia perustaa perhe (esim. kuka hoitaa pieniä lapsia kun yksinhuoltaja on intissä?), mikä heikentäisi huoltosuhdetta vähentämällä suomalaista yhteiskuntaa pitkällä tähtäimellä ja siten myös miesten asemaa.

6. Mitä haittoja asevelvollisuudesta on yksilölle? Ainakin yksi selkeä haitta on velvollisuuden aiheuttama katkos elämässä. Intissä ollessa ei voi tehdä töitä tai opiskella.

8. Tässä pari perustelua miksi minusta on parempi, että minä jouduin käymään intin, mutta naispuolinen kumppanini sai viettää välivuoden Intiassa. ;-)"

Jos naisia halutaan hyvittää lasten synnyttämisestä, niin sehän on tietenkin mahdollista. Yhä useammat naiset jäävät kuitenkin kokonaan lapsettomiksi. En näe mitään syytä, miksi lapsettomille naisille pitäisi antaa vapautus armeijasta samalla, kun toisaalta monet isät joutuvat sen käymään.

"Mielestäni se, että miehet (myös minä) joutuvat suorittamaan asevelvollisuuden on miesten etu. Palkka-armeija maksaisi veroina paljon enemmän, mielummin olin vuoden intissä kuin ylläpitäisin palkka-armeijaa."

Miten ihmeessä pakko tai orjuus voi olla kenellekään etu? Toki jotkut miehet pitävät armeijasta, mutta eikö vapaaehtoisuus ajaisi tuossa tapauksessa saman asian paremmin? Sen henkilön, joka pystyy saamaan minut uskomaan, että pakollinen orjatyö voi olla miesten etu, täytyy olla maailman paras myyntimies.

"Asevelvollisuutta voi verrata veroihin(kin). Verojen maksaminen on aina kannattamatonta yksilölle mutta jokainen hyötyy siitä, että veroja "joku" maksaa. Tätä tarkoitin "yhteisellä edulla". Suomen kansalaisena hyödyn, että meillä on maata puolustava armeija mutta mieskansalaisena jouduin maksamaan "veron".

3. Mm. ainakin Norjassa on järjestetty miesliikkeen taholta vakaviakin pohdintoja asevelvollisuudesta. Eli voihan tätä pitää esillä.

5. Itse yritän näissä sukupuoliasioissa pitää näkökulmassa "kokonaisuuden", jolloin suhtaudun aina hyvin varovaisesti uudistuksiin, joissa tosiasiallisesti huononnetaan naisten asemaa."

Veroja kerätään suhteessa maksukykyyn, ei suhteessa sukupuoleen. Monet miehet ovat sekä henkisesti että fyysisesti soveltumattomampia armeijaan kuin monet naiset. Miksei tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden kannalta oteta esimerkkiä vaikkapa juuri verotuksesta?

Kuukkelispekulaatiot, osa 2

Jatketaan Kuukkeliehdokkaiden ruotimista. Paras harrasteblogi-kategoriassa kaikki ehdolla olevat blogit ovat minulle enemmän tai vähemmän tuntemattomia. Digicamera ei oikein kelpaa, koska kyseessä on mieluumminkin kaupallisuus kuin harrastuneisuus ja paremminkin uutisten välitys kuin bloggaus. Hockeyblogissa häiritsee myöskin takana pilkistelevä kaupallisuus. Avokatsomo on ihan ok, Elokuvia ja valokuvia näyttää pikavilkaisulla jopa mainiolta, Rok-lintukin on ihan hyvä.

Laittaisin palkinnon saamisen ehdoksi pyyteettömän harrastuksellisuuden blogin laadukkuuden lisäksi. Voittajaksi veikkaan blogia Elokuvia ja Valokuvia(enkä pelkästään siksi, että sivupalkista löytyy linkit kolmen tuomaristossa olevan jäsenen blogiin).

Paras uusi blogi on noista ehdokkaista Kysyn vaan, paitsi, jos Kysyn vaan valitaan parhaaksi tai hauskimmaksi blogiksi. Tuossa tapauksessa Menopaussi on vahvimmilla kannoillaan Yksityisetsivä. Näkisin Yksityisetsivän mielelläni voittana, jotta edes yksi palkinto menisi ajattelubloggaajille höpöttelybloggaajien sijaan. Hockeyblogille en ennusta menestystä, mutta arviooni voi vaikuttaa kylläkin se, että en pidä jääkiekosta, enkä seuraa sitä. AT-blogilla on pienet mahdollisuudet palkinnon syrjään, mutta tämä ei ole sen menestystä ajatellen paras kategoria. Voittajaksi veikkaan sumplimisten ja muiden palkintojen vaikutuksen jälkeen Menopaussia.

Paras ulkoasu-kategoriasta löytyy useampikin ehdokas. Ulkonäöt ovat muuttuneet monella viime vuoden aikana, joten on hiukan epäselvää, mistä ulkonäöstä palkinto annetaan. Arvioin ulkonäköjä nykyisen tilanteen mukaan, koska olisihan se aikaa koomista, jos missejäkin arvosteltaisiin viime vuoden mukaan: "Joo, sä voitit tän missiskaban kun sä olit viime vuonna tosi hyvän näköinen. Ei haittaa, vaikka tänä vuonna oletkin pahasti rupsahtanut."

Jostain syystä suurin osa ehdokkaista edustaa "kärpäsenkakkafonttityyliä". Ehdokkaat ovat aika tasaisia, mutta karsisin voittajasuosikeiden joukosta ainakin Visa Kopun karkean ulkonäön takia, Benropen liian tummuuden takia ja Luksuksen nyt kuitenkin sen edellisen lukukelvottoman ulkonäön vuoksi. Veikkaan voitttajaksi Kalamukia, joka näyttää yksinkertaiselta ja toimivalta.

Parhaan viilauksen Kuukkelin antaisin asiasta juuri mitään tietämättä Schizoblogille, koska siellä tuntuu ainakin olevan kaiken sorttista viritelmää.

Menopaussi kirjoittaa:

"Tiiviisti istuu elokuvissa ja sarjoissa klisee, että silmälaseilla saadaan naisesta älykön näköinen. Samoilla laseilla, hiukan liian isoilla ja vanhahtavilla, naisesta tehdään osoittelevasti myös "ruma", josta sukeutuu kaunotar, kun lasit riisutaan ja hiukset ravistellaan auki nutturalta.

Siis henkistä työtä tekevät ihmiset on rumia, ja kauneus tulee esiin, kun älykön leima riisutaan, kö? Ja kuinka ollakaan, kaunis poika rakastuu silmittömästi tyttöön juurikin sillä hetkellä, kun tyttö riisuu silmälasit päästään, siis sen oppineisuuden."

Kyseessä on osittain symbolinen elokuvallinen ilmaus, jossa tyttö lasiensa poistamisella lakkaa uskomasta oman näkökyynsä. Sen sijaan tyttö antautuu pojan näkökyvyn varaan - sen, mitä poika näkee tytössä. Tyttö ilmaisee hyväksyvänsä roolinsa naisena ja objektina, siinä missä pojasta tulee toimija, jolle tyttö ei enää edusta älyllistä uhkaa.

Miksi naiset rakastuvat renttuihin?

MTV3:n uusitulta keskustelupalstalta löytyy vapaa lainaus renttujen viehätyksen syistä Juha Viitalan, eläintentutkijan ja tieto-finlandiaehdokkaan sanomina:

1. Nainen etsii urosta - parasta geeniperimää pennuilleen. Kuka on siis hyvä uros?

2. Biologisesti parhaan siittäjän signaalit eivät tule kiltiltä tottelevaiselta yhteiskuntakelvolta! Järki-naaras, yhteiskuntamme sosiologisten kiharoitten sumussa elävä naaras voi ottaa valkokauluksisen, uskollisen, nynnyn sohvaansa...totta, mutta...kun me olemme eläimiä ainakin puoliksi...

3. Valta kiehtoo! Valtaa on riippumattomalla. Taiteilija, renttu, rikollinenkin...tai sitten suuri johtaja..näyttää olevansa vallan huipulla, tekee mitä tahtoo. Eli vankilakundi antaa samaa signaalia kuin toimitusjohtajakin. Hierarkian huipulta kannattaa ottaa. Rettelöivä uros kiihottaa naisen mieltä. Syntyy selkäytimeen kuva uroksesta joka on voimakas, terve, rohkea ja puolustaa neitoa ja ehkäpä pentua.

4. Luonto panee vetoa outoon, jottei geeniperimä pilaannu. Turha parjata vieraan maan valloittajiin sotkeutuvia tyttöjä (sota-aikoina tai muinakaan), he etsivät vaan parasta perimää. Ulkomaalainen kiinnostaa - sen tuleekin kiinnostaa!

5. Paradoksi: Nainen himoitsee vaarallisia harrastuksiakin omaavia miehiä, suorastaan palvoo heitä - kun sellainen pyydystetään alkaa kesytys, vieroitus rallista, nyrkkeilystä, vuorikiipeilystä...jotta poikaselle jäisi isi henkiin...

6. Turha itkeä! Vapaus ja valta kiihottavat naisia aina - olipa se millä tavalla tahansa hankittua, kuinka todellista, kuinka pysyvää, kuinka hyödyllistä loppupeleissä...sitten kuitenkaan...

Sulo-eno kirjoittaa rentuista MTV3:n kolumnissa näin:

"Rentun on helppo hymyillä, sillä olemalla vain se oma sikamainen itsensä, hän saa naiset ymmärtämään ja jakamaan petinsä. Voisivatko pullat olla paremmin uunissa? Ei kompromisseja mihinkään suuntaan, mutta toinen toistaan komeampi nainen tyrkyttämässä itseään. Muut miehet, jotka yrittävät kunniallisesti hoitaa osuutensa milloin mistäkin velvollisuudesta, ovat sitten tilanteesta muka niin närkästyneitä kuin vain mies voi olla.

Haku päällä oleva nainen huomaa rentun helposti massasta. Ns. normaali jeppe jää nuolemaan näppejään ja ihmettelee, että mikä meni taas vikaan, kun kapakan sensuellein mimmi lähti mulkun matkaan.

Kyllä se normaalia jannua rassaa, kun nainen ensin hakemalla kaivaa verta nenästään lähtemällä rentun matkaan, harrastaa tämän kanssa hurjaa seksiä ja villiä elämää, mutta palaa sitten, ehkä, jonkin ajan kuluttua järkiinsä ja haluaakin rinnalleen hieman tasaisempaa miehen mallia.

Elämänsä kanssa edes siedettävässä balanssissa oleva mies ei voi ymmärtää moista mielen- ja suunnanmuutosta. Nainen tietää päässeensä suurimmista patoutumistaan, joten kai prosessia voisi kutsua naisen näkövinkkelistä katsoen puhdistumiseksi tai jonkinasteiseksi jalostumiseksi kiirastulen kautta. Renttu auttoi naista ymmärtämään oman todellisen paikkansa. Kaiken jälkeen kiltti mies ottaa naisen syleilyynsä, kun on tullut hänen vuoronsa lohduttaa ja kerätä murut pöydän alta.

Voi venäjä! Miehen kannalta tilanne ei voi enää säälittävämmäksi muuttua.

ATN kirjoittaa:

"Veikkaanpa että nämä AT-miesten mainostamat kiltit ja hiljaiset miehet (jotka netissä kertovat suureen ääneen kuinka ihanaa naisiin kohdistuva väkivalta on) ovat niitä kaikkein väkivaltaisimpia yksilöitä."

Ensinnäkin, sana "kiltti" ei oikein voi oikein esiintyä samanaikaisesti sanan "väkivaltainen" kanssa. Toiseksi, jos miehellä ei ole naista eikä ehkä koskaan ole ollutkaan, niin kuinka ihmeessä tuollainen mies on edes voinut olla parisuhdeväkivaltainen? Ja mistä edes löytää miehiä, jotka kehuvat vakavissaan sitä, kuinka ihanaa naisiin kohdistuva väkivalta on? Minä en ole koskaan törmännyt sellaisiin miehiin.

Kuvia omituisista meren elävistä(isohko sivu).

Kuukkeliennustuksia, osa 1

Kuukkeliehdokkaat on julkistettu ja kävi kuten hiukan pelkäsinkin - charmini ei riittänyt ehdokkuuteen missään kategoriassa. Olisi ehkäpä pitänyt suostua muutamien tuomariston jäsenten ehdotuksiin, mutta periaatteen miehenä ja maksullisen seksin vastustajana en voinut niin tehdä. Ensi vuonna kategorioita tulisi olla ainakin kaksinkertainen määrä, ettei kenellekään tule paha mieli.

Kuningaskategoria ja tärkein palkinto on tietenkin Paras blogi: Ehdolle päässeet eivät kauheasti yllättäneet. Kysyn vaan ja Mitvit edustavat älyllisiä humoristeja, Pinseri ja Kasa ortodoksisia perusblogeja ja Näkymä rannalta sympaattisen miehen blogia. Kuukkeliehdokkuuksissa tuntuu pärjäävän samalla kaavalla kuin politiikassakin: Tukijoukkojen haalimisella ja kyvyllä olla hankkimatta vihamiehiä.

Ennustus: Jos blogilistoihin tms. liittyvät saavutukset huomioidaan voittajan valinnassa, Pinseri on itseoikeutettu voittaja, muussa tapauksessa Pinserin mahdollisuudet voittoon ovat huonot. Kysyn vaan ja Mitvit ovat aika tasaveroisia kilpailijoita. Kysyn vaanissa häiritsee yksiulotteinen satiirilinja, jossa kirjoittajan persoona loistaa poissaolollaan. Mitvitin ongelmana on epätasaisempi laatu. Kasan ongelmana on kuivuus ja huumorittomuus. Näkymä rannalta on mukava blogi, mutta en oikein ymmärrä, mitä se tekee mukana Parhaan blogin kategoriassa. Mahdollisuudet voittoon ovat hyvin heikot, ellei muilta kilpailijoilta katkea jalka tai jotain. Arvaukseni voittajaksi on Pinseri.

Paras tunnustuksellinen blogi on kategoria, joka on minulle aika mahdoton arvioitavaksi. Tuttuja minulle tarkemmin ovat vain lähinnä vain Benrope ja Ojasta noustaan. Se tulee tietenkin mieleen, että olisiko aineksia ehdokkuuteen ollut esim. Siiveniskuilla, Plökillä tai Parisuhteella? Vedetään lähinnä hatusta voittajaennustukseksi Agrippa, jolla on pitkä tunnustuksellinen historia.

Paras linkkiblogi-kategoriassa Luksus on minulle ihan outo, Linkoa en menisi valitsemaan, koska ei ole paljoa mieltä valita lähes puhdasta linkkilistaa voittajaksi. Mutulla veikkaan voittajaksi Kasaa, koska sen linkin ovat monipuolisempia kuin Visa Kopulla.

Paras mielipideblogi-kategoria vetää mietteliääksi. Miksi juuri kyseiset blogit ovat ehdolla. Ovatko Benrope, Mitvit tai Fabula jotenkin erityisesti mielipideblogeja? Verrattuna mihin muihin blogeihin? Siiveniskuilla ja Plökillä riittää ainakin paljon mielipiteitä ja jos mielipiteiden määrä on voiton kannalta tärkeämpää kuin laatu, niin voittaja on varmaan jompikumpi noista. Veikkaan voittajaksi Siiveniskuja.

Cooleyn kaupunki Australiassa on aloittamassa ohjelmaa, joka olisi pitänyt aloittaa Tampereella jo aikaa sitten.

Karkauspäivän kosinta

Tänään tapahtuu paljon merkittävää. Oscarit jaetaan, Kuukkeliehdokkaat julkistetaan ja ennen kaikkea, viina halpenee. Tommipommi ja tämä blogi olemme saaneet kyseenalaisen kunnian olla viime vuoden ainoat top-22 blogit, jotka eivät ole saaneet ehdokkuutta missään Kuukkeli-kategoriassa. Erektuslaisuus ei ole tällä kertaa valttia.

Isosisko kirjoittaa:

"Oletetaan, että kaikki ovat heteroseksuaalisia. Jos kulttuurissa vallitsisi homo-olettamus, tuntuisi järjettömältä että naiset kosisivat karkauspäivänä miehiä, eikö vain?"

Kyllä vain. Vielä oudompaa olisi, että tuollainen homo-olettamuskulttuuri tosiaan voisi olla jossain edes olemassa.

Isosisko:

"Naisten asema on edelleen alisteinen, ja siksi tällaisen perinteen vaaliminen tuntuu oudolta. Naiset leikkivät yhden päivän ajan elävänsä muka maailmassa, jossa heillä on oikeus kosia vain kerran neljässä vuodessa. Tässä on kyse samasta asiasta kuin siitä, jos rasistisessa maassa vaalittaisiin rasistista perinnettä hymy suupielessä. Mikseipä Suomessakin voisi polkaista pystyyn käytännön, että esimerkiksi kerran vuodessa jokainen ei-maahanmuuttajasuomalainen saisi leikkimielisesti ottaa orjakseen maahanmuuttajan."

Isosisko kuvittelee virheellisesti, että kosiminen tai aloitteen tekeminen yleensäkin on jokin suuri etuoikeus. Ihan niin kuin työn hakeminen olisi suuri etuoikeus siihen verrattuna, että työntekijää pyydettäisiin töihin. Valtahan on sillä, jota kositaan. Kosittavalla on kaikki valtit ja päätöksenteon oikeus käsissään siinä missä kosijan on tyydyttävä hattu kourassa saamaansa päätökseen.

Jos naiset haluavat saada kosintaoikeuden tai aloitteiden tekemisoikeuden muulloinkin itselleen, niin olkaa hyvä vaan. Kyllä minä olen mieluummin se, joka antaa rukkasia kuin se, joka niitä saa. Impotenttikin olisi ikionnellinen päästessään kositun asemaan.

Miljonääri-Jussista pudonnut Soilikki:

"Voi räkä! Mä luulin, että mä oon varmasti viimeinen. Mä olen tyylikäs niin kuin Villekin ja mä olin varma, että mä olen viimeinen. Mä olin liian hyvä ratsastuksessa ja Ville ei kestäny sitä!"(vetää röökiä posket lommollaan).