Feministit ovat mykkiä keskustelijoita

Feministejä saa kaivella keskusteluihin kivien ja kantojen alta vastaamaan "vaikeisiin" kysymyksiin. Toiset sanovat, että feministeillä on tärkeämpiäkin kiireitä kuin vastailla kaiken maailman olkiukkoihin. Toiset syyttävät lesbokortin käytöstä, eivätkä virka mitään muuta. Kyselin man-sähköpostilistalla keskustelevien feministien perään ja ainut vastaus feministiltä oli tällainen:

"Ensinnakin "feminismi" on nakokulma maailmaan ja yhteiskuntaan, ei mikaan"aate". Toiseksi se nakokulma on sidottu maarattyihin yhteiskuntiin eri tavoilla, joten "feminismeja" on yhta paljon ja yhta erilaisia kuin ovat yhteiskunnat. Mutta silti yhteiskunnissa on paljon yhtalaisyyksia keskenaan mita tulee sukupuolisuuteen..

Ja viimeksi, jokainen nainen (ja mies) on erilainen kokemuksissan yhteiskunnassa jossa elaa, joten heillakin jotka ottavat kantaa asioihin naisnakokulmasta, on suuria eroja. Kukaan yksittaisista naisista EI VOI EDUSTAA toisia naisia, voi puhua vain itsestaan lahtien.

Mitä tuohon sitten voi sanoa? Minun käsitykseni mukaan feministit edustavat sujuvasti muita naisia - prostituoituja jopa silloinkin, kun he eivät halua heitä edustettavan. Miten minulle tulee väkisinkin sellainen tunne, että feministit haluavat vain saarnata propagandaansa ilman minkäänlaista dialogia. Olenkohan vain vainoharhainen? Feministeille pitää puhua tismalleen oikeaan sävyyn, muuten saa tällaisen vastauksen täysin asialliseen tekstiin:

"En loukkaannu helposti, mutta vaadin normaalia kohteliasta puhetapaa seka taitoa. Miksi tuhlasin aikaani vahatteleviin miehiin? On niita muitakin miehia olemassa joiden kanssa keskustella.. En ole uhriluonne. En myoskaan pysty, enka haluakaan, hoitaa haavoja mita toiset naiset ovat teille tehneet.

Ilmaista opastusta naisille

Laitetaanpa tännekin Lovelacen testistä löytynyt linkki artikkeliin, josta löytyy opastusta naisille väkivallattoman miehen löytämiseksi:

- Mies on todennäköisemmin väkivaltainen, jos hän on aikaisemmin ollut väkivaltainen.

- Mies on todennäköisemmin väkivaltainen, jos hän on nähnyt isänsä lyövän äitiään.

Liitto on todennäköisemmin väkivaltainen, jos yksi tai useampi seuraavista tekijöistä on mukana:

- Ainakin toinen liiton osapuolista on kohdellut lapsia kaltoin.

- Ainakin toinen liiton osapuolista on vähän kouluja käynyt.

- Ainakin toisella liiton osapuolella on ongelmia huumeiden kanssa.

- Ainakin toinen liiton osapuolista on 18-30-vuotias.

- Ainakin toinen liiton osapuolista on tavallinen työläinen.

- Ainakin toinen liiton osapuolista on työtön.

- Kummallakin osapuolella on eri uskonto.

- Pari asuu yhdessä, mutta ei ole naimisissa.

- Parilla on huonot asuinolosuhteet.

Jos kaksi noista tekijöistä on läsnä, väkivallan todennäköisyys kaksinkertaistuu. Jos seitsemän tai enemmän noista tekijöistä on läsnä, väkivallan todennäköisyys nelikymmenkertaistuu.

Espanja todistaa terrorismin toimivan

Harvemmin puutun poliittisiin aiheisiin, kun en saa niistä kuitenkaan otetta miltään kulmalta. Sama juttu kuin pesukonetta kolmanteen kerrokseen kannettaessa. Häpeäkseni myönnän, että harvoin edes ymmärrän terrorismin motiiveja tai oletettuja tavoitteita. Ajattelevatko terroristit loogisesti, että kun teemme A, niin tapahtuu ennen pitkään B jne, vai tekevätkö he tekonsa silkasta vihasta ilman visiota teon todellisista vaikutuksista? Mitä Al Quaida oikein tavoittelee ja miten se kuvittelee tapahtumien etenevän? Olen ihan pihalla.

Entäs sitten länsimaat - meiltähän voi ainakin odottaa logiikkaa. Voisiko ajatella, että jos joku on niin epätoivoinen, että on valmis tekemään itsemurhaiskun, niin hän hänen hätänsä on todellinen? Länsimaat voisivat poistaa tuon hädän suostumalla hädänalaisen pyyntöihin, eikä terrorismilla olisi enää mitään pointtia. Eikö niin? Miksi länsimaat eivät sitten toimi niin, vaan pitävät ihmisiä ahdingossa?

Näkökulman foorumilla on heitetty ilmaan kysymys Espanjan toimista terrori-iskun jälkeen. Espanja osoittaa terrorismin toimivan, kun sillä voi vaikuttaa noinkin suuresti maan politiikkaan. Onko yksittäisellä maalla edes moraalista oikeutta tanssia terroristien pillin mukaan, jos oletetaan, että onnistuneet iskut johtavat yhä lisääntyvään terrorismiin? Onko terrorismissa sama tilanne kuin pitkittyneissä perheriidoissa, joissa hiostamista ei jatketa enää minkään realistisen tavoitteen saavuttamiseksi, vaan ihan kiusanteon hengessä?

Uutisia naisista

Oikeustaju on koetuksella kun lukee Alexander R. Shiren tarinaa. Naimisissa oleva 21-vuotias nainen raiskaa 14-vuotiaan Alexanderin. Nainen tulee raskaaksi. Vuosia myöhemmin, kun nainen eroaa miehestään selviää, että lapsi ei olekaan hänen aviomiehensä, vaan Alexanderin. Oikeuden päätöksella raiskattu Alexander määrätään maksamaan elatusmaksuja!

Eli, nainen ensin raiskaa alaikäisen, sitten jättää kertomatta aviomiehelleen vuosien ajaksi, että hän ei olekaan lapsen isä ja loppujen lopuksi oikeus määrää raiskatun maksamaan elatusmaksuja. Mitä tuohon voi lisätä. Oikeus on toteutunut ja miesten on vain oltava tyytyväisiä, että selvisivät noin vähällä.

Äiti, joka työskenteli lapsiin kohdistuvaa julmuutta vastaan toimivassa hyväntekeväisyysjärjestössä, on pidätetty poikansa jatkuvasta piiskaamisesta sähköjohdolla. Tuomio: vuosi vankeutta. Tarinan opetus on se, että suuret puheet tai liehuvat nauhat eivät kerro väkivallattomuudesta. Teot ratkaisevat.

Lionel Richien ex-vaimo vaatii Lionelilta 300 000 dollarin kuukausittaista lapsen ja puolison avustusmaksua. Ex-vaimo kertoo, että avioliiton aikana häneltä meni mm. 50 000 dollaria kuukaudessa henkilökohtaisiin menoihin.

Englantilaisten oudot tavat

En ole käynyt englannissa, mutta olen kuullut, että uusiinkin taloihin asennetaan englantilaistyyppiset hanat, joissa sekä kylmä että kuuma vesi tulevat eri putkista. Oletteko kuulleet mitään typerämpää? Miten tuollaisella hanasysteemillä voi pestä kätensä? Eräs englannissa käynyt kertoi, että hän oli majapaikassaan mennyt suihkuun, jossa oli vain yksi vipu, jota kääntämällä tuli kylmää vettä. Muita vipuja ei näkynyt missään ja suihku jäi väliin. Myöhemmin selvisi, että vipu ei säätelekään veden painetta, vaan veden lämpötilaa. Vesi tuli aina samalla paineella ja lämmintä vettä olisi saanut vetämällä vipua riittävän pitkälle.

No, eihän Englannissa oikeastaan edes tarvitse käydä suihkussa. Englantilaiset ovat niin epäsiistiä porukkaa, että paremmin joukkoon sopeutuu liikoja puhdistautumatta. Englantilaiset lampsivat sisällä ulkokengissä kokolattiamatoillaan. Hiekkaa, matoja ja koppakuoriaisia on joka paikassa. Tosin nykyään puulattioiden määrä on lisääntymään päin. Sekään muutos ei mene ongelmitta, kertoo Hesari, sillä liukastumisonnettomuudet puulattioilla ovat nelinkertaistuneet. Eivätkö englantilaiset ymmärrä, että puulattialla kurviin ei voi tulla samalla kiihtyvyydellä kuin kokolattiamatolla? Maailmalla ja Euroopassakin on vielä jäljellä niin omituisia kehitysmaakulttuureja, että parasta lienee vain pysytellä kotonaan.

Flasheja ja linkkejä

Hauska leijonalaulu.

Saddam laulaa Outcastin Hey ya.

Beatles "video" I feel fine.

Intian Simpsonit.

Nokialta on tulossa lifeblog-ohjelma.

Näpyttelynopeuspeli(41, ei se nopeus, vaan laatu.)

Panun blogista löytyy minullekin osoitettua positiivista lukijapalautetta.

Kahvinjuonti

Skandaalin ainekset kytevät jälleen Blogistanissa. Ovatko kahvia juomattomat teen lipittäjät omituista sakkia? Jarno Virtanen pitää kahvittomia ihmisiä omituisina julistajina. A.J Kaijanaho on toista mieltä. Itse kallistun sille kannalle, että kahvittomissa ihmisissä on jotakin rasittavaa. Jotenkin he onnistuvat pilaamaan kahville pistäytymisen hengen vastaanhangoittelemisellaan. He ovat hankalia ihmisiä, jotka eivät kunnioita yhdessä tekemisen iloa.

Jos porukka tekee jotain yhdessä, niin huomioiva ihminen menee muiden mukana. En tiedä, vaikuttavatko aatoksiini armeijahenkisyys, jossa katsottaisiin pitkään, jos hemmo jossain metsäleirillä alkaisi kyselemään yrttiteetä kahvin sijaan. Samankaltainen ilmiö on myöskin absolutismi, mutta lievemmässä ja usein perustellummassa hengessä. Jos kaikki ihmiset alkaisivat ottaa samanlaisia vapauksia "sosiaalisista velvollisuuksista", kenelläkään ei olisi enää hauskaa. "Minä en matkusta Fordissa, "Minä en kosketa kissoja", "Minä en kuuntele Frediä".

Näkökulmia maksettuun seksiin

Hesarista löytyy vierekkäin pari täysin vastakkaista näkökulmaa prostituutioon. Seksityöläinen Teresa Lilius kirjoittaa:

"Seksityöläisten mahdollista suojeluntarvetta arvioitaessa tulee kuulla vain seksityöläisten itsensä ja heidän järjestöjensä näkökantaa. Muut tahot ovat tällöin ulkopuolisia."

Tilanne on tosiaan poikkeuksellinen. Onko mitään muuta vastaavaa tilannetta, jossa yritetään väkisin suojella järjissään olevia ja älykkäitä aikuisia vastoin heidän omaa tahtoaan?

Maria-Pia Boethius Ruotsista aloittaa puolestaan kirjoituksensa puhumalla kansainvälisestä seksikaupasta, naisten ja lasten myynnistä. Siitä siirrytään suoraan Ruotsin seksiostot kieltävään lakiin, jotta ihmiset yhdistäisivät lapsiseksiorjakaupan prostituutioon. Maria-Pia kirjoittaa:

"Tabut ja lait luotiin miesten tarpeiden mukaan. Samalla kun miehille annettiin oikeus ostaa naisia, maksulliset naiset tungettiin yhteiskunnan pohjasakkaan."

En kyllä käsitä, miten oikeus ostaa seksiä olisi niin siunauksellista? Jos minä miehenä olisin päässyt säätämään tabuja ja lakeja, niin olisin säätänyt miehille oikeuden myydä seksiä. Ja minun puolestani maksulliset naiset voidaan nostaa yhteiskunnassa vaikka paraatiasemaan - en tosin ole varma, miten hyvin se sopisi maksuttomille naisille.

Maria-Pia:

"Jos ylipäänsä on olemassa "onnellinen huora", joka haluaa suojata miehiä/asiakkaita, mielestäni hänen pitäisi tukkia suunsa solidaarisuudesta maailman kaikkia niitä naisia kohtaan, jotka pakotetaan prostituutioon ja orjuuteen vasten tahtoaan."

Samalla tavalla varmaan suomalaisten kengäntekijöiden tulisi tukkia suunsa solidaarisuudesta lapsiorjuutta vastaan. Ja mitä onnellisuuteen tulee, niin maailma on täynnä ihmisiä, jotka eivät ole onnellisia työhönsä. Shinekin kertoi blogissaan olevansa täysin kypsä palkanlaskijan hommaansa. Orjuus tai vastentahtoinen naiskauppa tulee tietenkin kieltää, mutta en vieläkään ymmärrä, mitä tekemistä noilla rikoksilla on vapaaehtoisen maksullisen seksin kanssa?

Sanonpa nyt taas kerran(kiusallani) prostituutiota vastustaville naisille varman, omissa käsissä olevan keinon prostituution lopettamiseksi: Antakaa miehille seksiä niin paljon, että he pysyvät tyydytettyinä. Miksi mies maksaisi seksistä, jos hän saa sitä ilmaiseksikin? Prostituutio loppuisi ja kaikki olisivat onnellisia.

Yläluokan ongelmia

Eva Biaudet kirjoittaa Hesarissa:

"Tutkimusten mukaan menestyvän miehen takana on vaimo, mutta menestyvän naisen takana ei ole ketään! Olisipa meillä kaikilla vaimo - voisi olla menestyvien naisten motto. Miesten tyytyväisyyden tunnetta heidän molemmissa rooleissaan ei voi kuin kadehtia.

En oikein jaksa innostua menestyvien naisten ikuisuusongelmista. Menestyvillä naisilla menee kuitenkin hyvin keskiarvoon verrattuna, turha heidän ongelmistaan on vaahdota valtakunnan tasolla. Eivät menestyvät miehetkään voivottele, että ostaisiko sitä nyt Bemarin vai Mersun? Tai muuttaisiko sitä meren rannalle omakotitaloon vai keskustaan luksusasuntoon?

Naisen vaihtoehdot ovat 1) jäädä kotiin, 2) tehdä uraa ilman lapsia, 3) tehdä joku kompromissi noiden kahden vaihtoehdon välillä, 4) tyytyä tossukkamieheen, joka hoitaa kodin. Evallakin oli menestyvä mies, josta hän erosi. Jos nainen haluaa, että mies jää koti-isäksi, ei kannata ottaa sitä menestyvää miestä. Miksi ihmeessä tasa-arvokeskustelut valtakunnanlehdissä pyörivät aina menestyvien ihmisten ympärillä? Onko asia niin, että ne jotka tasa-arvoasioista päättävät, näkevät vain oman elämänsä ongelmat, eivätkä viitsi kurkistaa syvemmälle?

Venäläiset naiset

Venäläiset naiset eivät ole rynnimässä pelkästään Suomeen, vaan myöskin Sisiliaan. Elleissä kirjoitetaan:

"Italialaiset Naiset tekevät mitä vaan ulkomaalaisten miesten kanssa. Yhdelläkin naisella on poikaystävä Lontoossa, Pariisissa, New Yorkissa ja kaikkialla muualla paitsi omassa maassa.

Miehet ovat kuitenkin keksineet ratkaisuksi venäläiset naiset, jotka ovat niin paljon perinteellisempiä ja perhesuuntautuneita kuin italialaiset naiset, eivät yhtä materialistisia, hemmoteltuja ja pinnallisia. Ja kaiken lisäksi muut miehet kadehtivat!"

Mies analysoi syitä venäläisten naisten suosioon seuraavasti:

Venäläisten naisten tasokkuus perustuu hyviin geeneihin ja hyvään kasvatukseen. Naisellisuus ja miehisyys ovat suurimmaksi osaksi psykologisia ominaisuuksia. Länsimaissa taloudellinen hyvinvointi uhkaa naisellisuutta, sillä monet vanhemmat kasvattavat tyttärensä miesmäiseksi, jotta hän pärjäisi paremmin työelämässä. Naisellisilla luonteenpiirteillä ei pärjää kovassa bisnesmaailmassa. Pahaksi onneksi näille tytöille tulee aikuisena vaikeuksia toteuttaa itseään naisena. Tämän takia Suomessa on nykyään niin paljon lapsettomia sinkkunaisia. He ovat psykologisesti enemmän miehiä kuin naisia.

Tuhoaako suvaitsevaisuus pienet kulttuurit?

White survival kirjoittaa kommenttiosastolla:

Pohjois-Amerikan intiaanit tai Hawaijin alkuasukkaat tuhoutuivat siksi, että ne olivat "suvaitsevaisia". Paradoksaalisesti etnisen diversiteetin kannattaminen merkitsee rasismin hyväksymistä, vaikka sitä puolustellaankin yleensä anti-rasistisilla argumenteilla.

Globaali enemmistö(värilliset) saa rasistisesti suojella omaa etnis-biologista olemustaan, mutta todellisena vähemmistönä olevat valkoiset eivät. Vinksahtaneinta tässä "logiikassa" on se, että tämän skitsofreenisen kaksoistandarin ovat luoneet valkoiset itse. Lontoossa valkoiset ovat vähemmistönä 10 vuoden päästä, 50 vuoden päästä koko Britanniassa.

Onko tosiaan niin, että suvaitseva sulatusuunipolitiikka on pahinta "rasismia" tuhotessaan pienet kulttuurit? Ovatko pienet kulttuurit säilyttämisen arvoisia vai onko vain hyvä, että muodostuu vain yksi yhtenäinen valtakulttuuri? Onko valkoisilla oikeus suojella omia kulttuurejaan vierailta vaikutuksilta samalla innokkuudella kuin vaikkapa mustalaisilla?

Säilyttääkö rasismi parhaiten etnisen diversiteetin? Kannattaako sitä edes suojella? Olisiko idealistinen maailma sellainen, jossa kaikki olisivat samanvärisiä ja samankulttuurisia? Sellaisessa maailmassa olisi ainakin paljon vähemmän sotia ja ristiriitoja. Luultavasti järkevintä olisi yrittää sulauttaa kaikki rodut ja kulttuurit yhdeksi kermanväriseksi valtakulttuuriksi, jotta sodat vähenisivät.

Huvia lyhytjännitteisille ihmisille

Häh? Typerin bändinimi kautta aikain: The Beatles. Minulla oli muuten joskus kaveri, joka luuli, että beatles tarkoittaa "lyömättömiä". Voitteko uskoa?

Epämääräisten seksuaalitermien sanasto.

Hmm...kuinka mies hypnotisoidaan.

Sympaattista bloggausta.

Kauniiden naisten pelko

Ilta-Sanomat kirjoittaa, että "julkkiskaunottarien mukaan miehet pelkäävät kauniita naisia". "Pelko" on sana, jolla kernaasti luonnehditaan miesten käytöstä. Oikea mies ei pelkää. Liittämällä mies ja pelko yhteen, luodaan kuva epämiehestä, josta voidaan tehdä syntipukki. On homofobiaa, muukalaispelkoa, sitoutumispelkoa ja muita vastaavia pelkotiloja.

Mitä kauniiden naisten pelolle sitten pitäisi tehdä? Pitäisikö miesten mennä tekemään ehdotuksia kauniille naisille rohkeammin? Siitähän se riemu vasta repeäisi. Kauniit naisethan käyttäytyvät juuri siksi kylmästi, että miehet pysyisivät kaukana niin, että vain charmistaan varmimmat tekijämiehet uskaltavat tehdä aloitteita.

Ja onko "pelko"-sanan käytössä tolkkua tässäkään asiassa? Jos mies mielii optimoida iskuyritystensä onnistumisprosentin, hänen kannattaa pitäytyä saavutettavissa olevissa kohteissa. Haita on vaikea saada Päijänteestä, mutta tonnikala on mahdollisuuksien rajoissa. Kauniiden naisten välttely on järkevää, koska heiltä saa pakkeja ja pahan mielen.

Mitä seuraavaksi? "Miehet pelkäävät hakea astronauteiksi!", "Miehet pelkäävät syödä paskaa!"

Kommenttien lukumäärä

Kasasta löytyy projekti sadan kommentin haalimiseksi yhteen postaukseen. Aitona 100-kerhon jäsenenä voin kertoa pikku vinkkejä, miten kerhoon päästä ilman tekemällä tehtyjä viritelmiä: Kirjoittakaa blogiinne omia mielipiteitänne. Mielipiteen laadulla ei ole väliä. Itseasiassa, mitä huonompi mielipide, sitä enemmän kommentteja. Suuri koirankakkaskandaalikin oli jymymenestys. Laittakaa itsenne peliin, vaikka palaute olisikin murskaavaa. Sivuetuna omien mielipiteiden esittelyssä tulee noiden mielipiteiden evoluutio kritiikin mukana. Huomaatte osan mielipiteistänne vääriksi kritiikin kourissa ja osaa opitte puolustamaan argumentaation keinoin.

Salla ehdotteli minulle kommenttiosastolla sympaattisemman mielipideblogin pitämistä ja veikkaili, että siten lukijoita olisi enemmän. Jos kuvitellaan, että minä pystyisin tuollaista blogia kirjoittamaan ja kirjoittaisin sitä hyvin, niin mitä tapahtuisi kommenttiosastolle? Tulisiko siitä samanlainen bondaus ja hengenluontipaikka kuin monissa muissa blogeissa? "Henkka, sä oot niin lutunen", "Henkka, sä oot kaikkien naisten sankari".

Vaikka blogini tällaisenaan onkin epäsympaattinen, eikä lukijamääräkerääjänä maksimaalisesti rakennettu, niin voin kuitenkin olettaa, että blogini vetää lukijoiksi ja kommentoijiksi samoista asioista kiinnostuneita henkilöitä. Henkilöitä, jotka pystyvät keskustelemaan naaman punoittamatta vaikeistakin asioista. Olisinko sitten onnellisempi, jos kirjoittaisin blogia, jolla olisi faneja, mutta ei välttämättä keskustelijoita minua kiinnostavista aiheista? Kirjoittelen joka tapauksessa eri foorumeilla näistä samoista aiheista. Miksi sitten jättäisin käyttämättä mahdollisuuden kirjoittaa itseäni kiinnostavista aiheista ja vetää onnistuessani mukaan netin parhaat(kyllä, verrattuna kaikkiin lukemiini muihin foorumeihin) kommentaattorit noihin aiheisiin liittyen.

Panostakaa omien rohkeitten mielipiteitten esittelyyn, niin saatte kommentteja ja blogi elävöityy kummasti. Se vaatii hiukan kanttia ja kritiikinsietokykyä, mutta on varmasti vaivan arvoista.

Frendit

Tiedemies manailee Frendien maalailemaa stereotyyppiä tiedemiehistä. Samanmoisia tieteentekijöitä näkyy muissakin komediasarjoissa. Nuo stereotyypithän liittyvät nimenomaan mies-tiedemiehiin. Naistiedemiehen ei tarvitse olla komediassakaan välttämättä tylsä ja tärähtänyt.

Syynä komedioitten(ja muitten lajityyppienkin) esittelemien mieshahmojen yleiseen "viallisuuteen" on siinä, että vahvassa ja älykkäässä miehessä, jolla on valtaa, ei ole mitään hauskaa. Koulutetun tai johtavassa olevan miehen tulee olla tyhmä tai omituinen, jotta ihmiset voisivat nauraa sille, että "eipä tuokaan kummoinen ole koulutuksestaan tai johtoasemastaan huolimatta". Naisia iskevä ja hylkäävä mies frendissä on yksinkertainen, jolloinka naisten hyväksikäyttö annetaan hänelle anteeksi. Jos hän käyttäisi naisia jotenkin "tietoisemmin" hyväksi seksuaalisten halujensa tyydyttämiseen, niin hänestä tulisi ilkeä sika.

Kauniit naiset komediasarjoissa ovat useimmiten bimboja, paitsi silloin, kuin vieraileva kaunis fiksu naistiedemies tulee tekemään sarjan tollon päähenkilömiehen naurunalaiseksi. Komediasarjoissa käytetyt stereotyypit kertovat ihmisten todellisesta ajattelusta, koska hahmoja ei voi luoda mielivaltaisesti niin, että ne pysyisivät sekä hauskoina että sympaattisina. Alistettuina pidettyjä ihmisryhmiä ei voi esittää luusereina tai sikoina, koska silloin sarjan tekijöitä syytettäisiin ilkeilystä. Neekerille ei voi antaa tyhmän roolia, eikä homoksi laittaa rumaa(vanhaa) miestä.

Komediasarjan päähenkilö on usein joko se hulluin tyyppi tai sitten se muita hulluja tasapainottava tavallinen tyyppi. Miehet komediasarjoissa ovat usein huomattavan lyhyitä(ilmeisesti miehen pituus huokuu epähauskaa valtaa) ja päämieshenkilöt ihmeellisen usein tummakiharahiuksisia. Naisille lankeaa useammin tylsät tavalliset roolit, kuten sarjakuvassakin Viiville.

Väkivalta

RRR kirjoittaa kommenttiosastolla:

"On hiukan eri asia elää jatkuvassa väkivallan pelossa _parisuhteessa_ kuin saada toisinaan turpaan, kun päätyy jatkuvasti väkivaltaiseen ryyppyporukkaan tai nakkikiskalle uhoamaan"

Tuo pitää paikkansa, mutta on muistettava, että on olemassa erilaisia väkivaltaisia parisuhteita. Jotkut naiset elävät tosiaan jatkuvan väkivallan pelon alla, mutta vastaavasti hiukan tabuna asiana ovat marttyyrinaiset, jotka ehdoin tahdoin hakevat uhriutumista. Lyöty nainen pääsee uhrin asemaan, jolloinka hän voi selittää ehkäpä rempallaan olevan elämänsä uhriudella ja saada myötä sitä kautta myötätuntoa. Noita marttyyrinaisia on luultavasti paljon, mutta sitä ei tietenkään saisi sanoa ääneen. Itsekin olen nähnyt tuollaista käyttäytymistä.

KTM:

"Miten olisi, jos lakattaisiin päivittelemästä sitä, kuinka kamala tasa-arvo-ongelma väkivalta on, ja keskitytään niiden hakkaajien kiinni saamiseen ja tuomitsemiseen?"

Esimerkiksi noin tai niin, että naiset todellakin paneutuisivat ennen suhteeseen menemistä selvittämään miehen mahdollisen väkivaltaisen taustan. Naisten omalla ennakkovarovaisuudella ja aggressiivisten miesten välttelemisellä säästyttäisiin tuhansilta väkivaltatapauksilta vuodessa. Miehet voivat toki halutessaan ripustella vaikka minkä värisiä nauhoja ympäri kehoaan väkivallan vastustamiseksi, mutta sehän ei auta mitään tai ketään.

KTM:

"Onko nakkikiskalla uhonnut tai väärät kaverit valinnut mies muuten yhtään sen enempää syyllinen omaan mukilointiinsa, kuin miestään solvannut tai huonon puolison valinnut nainen?"

Ei tietenkään. Jos joku mies menisi joka ilta nakkarille ärsyttämään samaa bodaria ja saisi aina turpiinsa, niin miestä pidettäisiin tärähtäneenä. Aviomiestään joka ilta tarkoituksella ärsyttävää naista pidetään viattomana uhrina. Moottoripyöräjengissä turpiinsa saaneelle miehelle sanotaan, että "valitse seurasi tarkemmin." Väkivaltaisen miehen valinneelle naiselle sanotaan, että "ethän sinä voinut mistään tietää, että hän ei muutu."

Tunnepohjainen rasismi

Seitsemäs vasemmalta jaottelee rasismin tunnerasismiin ja järkevään rasismiin. Jako on ihan hyvä. Tunnerasismi perustuu sille, että vihataan tai inhotaan jotakin ihmisryhmää. Järkevä rasismi perustuu sille, että järkiperäisin syin perustellaan jonkin ihmisryhmän syrjintä. Tunne voi olla myöskin järkevän rasismin taustalla, mutta sitä ei esitetä oikeutuksena rasismille.

Itse pidän hiukan paradoksaalisesti tunnerasismia ainoana käyttökelpoisena rasismin muotona klassisissa rasismin muodoissa. Jos ihminen inhoaa esimerkiksi homoja tai neekereitä ja haluaa syrjiä heitä, niin ainut kestävä perustelu syrjinnälle on inho tai viha. Jos rasisti tekee sen virheen, että hän alkaa etsiä perusteluita negatiivisille tunteilleen, hän joutuu helposti pätemättömien perusteluiden kehään tai ainakin loppumattomiin väittelyihin. Rasistin tulisi vain sanoa: "Inhoan homoja/neekereitä, enkä halua, että..." Jos rasistilta sitten kysytään, että "miksi inhoat heitä", niin rasistin tulisi vain sanoa, että "inho on tunne, eikä tunteelle tarvitse löytää järkeviä perusteita."

Todennäköisyysrasismi on järkevän rasismin käyttökelpoisin muoto. Kun jonkin epätoivottava piirre esiintyy säännöllisesti jonkin ihmisryhmän yhteydessä, on järkevää syrjiä tuon ihmisryhmän edustajia. Todennäköisyysrasismi on useimmiten sallittua, mutta joissain erityistapauksissa kiellettyä. Mustalaisia tai naisia ei saa syrjiä todennäköisyyteen perustuen. Lihavia tai alempitasoisia miehiä saa syrjiä lähes vapaasti.

Väkivaltafantasiat

Birdy kirjoittaa:

"Tutkimuksen miehistä (aivansanattomanjärkyttävän) suuri osa eli 30% piti puoleensavetävinä naisten kasvoja, joilla näkyi pelkoa tai kauhua. Tutkimuksen miehistä (aivansanattomanjärkyttävän) 83,5% sanoi joidenkin naisten näyttävän siltä, että haluavat tulla raiskatuiksi ja yli 60% kertoi kiihottuvansa naisen vastustuksesta tai väkivallan käytöstä naisen alistamiseksi.

Miltä teistä miehet tuntuu lukea tuollaista? Ihmettelettekö, tyrmistyttekö, järkytyttekö? Toteatteko 'nääh toi on joku höpöjuttu' ja unohdatte koko asian? Ottaako päähän, hävettääkö, pelottaako? Tuleeko huoli omista naisrakkaista, mitä niille voi tapahtua, jos yli puolella miehistä vinksaa asennemaailma tuolla tavalla?"

Taannoin esittelin tutkimustuloksia, joissa sanottiin, että yli puolella naisista on raiskausfantasioita. Noiden tulosten valossa yritin syyllistää naisia useammallakin foorumilla heidän kuvitelmistaan, mutta minulle sanottiin, että "kuvitella saa ihan mistä itse tykkää", "nehän ovat vain fantasioita", "todellisuus ja fantasiat ovat kaksi aivan eri asiaa". Luultavasti tässä tapauksessa on kyse samanlaisista harmittomista fantasioista.

"Mutta kuten eräs nuori nainen totesi, kunkin miehen täytyy ääneen ja selkeästi irtisanoutua väkivallasta, väkivaltaisesta käytöksestä, sen henkisistä muodoista ja niitä tukevista toiminnoista. Ohittamalla ja kieltämällä tuon asian te asetutte tavallaan väkivallantekijöiden hiljaisten siunaajien joukkoon - vain selkeällä irtisanoutumisella ja valitsemalla toisen tien olette väkivallattomuuden puolella."

Fantasiat ovat naisten sanojen mukaan täysin harmittomia ja laillisia, eikä niillä ole yhteyttä todellisiin haluihin. Tutkimuksessahan selviteltiin vain harmittomien fantasioiden määrää, ei todellisia tekoja.

Sympaattiset blogit

Aika ja minä kirjoittaa:

"Epäsympaattisiin blogeihin addiktoituminen saattaa myrkyttää mielen, mutta sympaattiset blogit toimivat kuin viikkolehtihoroskoopit, jotka ovat riittävän yleispätevällä tavalla omakohtaisia."

Otan tuosta sen verran itseenikin, että katson tarpeelliseksi sanoa asiasta muutaman sanasen. Tämä blogi kuuluu eittämättä epäsympaattisten blogien joukkoon. Joku vertasi joskus kirjoitusteni lukemista ruumiinavausten katsomiseen: ällöttää, mutta ei voi olla katsomattakaan.

Blogistanin voi tosiaan jakaa karkeasti ottaen sympaattisiin ja kauniisti sanoen, kantaa ottaviin blogeihin. Samalla tavalla lukijat jakautuvat eri ryhmittymiin. Toiset lukijat etsivät säpinää ja vaarallisia tilanteita, siinä missä toiset lukijat hakevat bondausta ja mahdollisuutta yhteisten kokemusten jakamiseen positiivisessa hengessä. Omasta puolestani voin sanoa, että itselleni tuottaa vaikeuksia lukea sympaattisia blogeja nukahtamatta.

Olisi mielenkiintoista hahmotella erilaisia lukijaprofiileja ja sitä, onko olemassa selkeä jako sympaattisista ja epäsympaattisista blogeista pitävien lukijoiden välillä? Muistan kyllä hämärästi, että silloin kun minä olin nettikeskusteluneitsyt, niin monet viestit tuntuivat minustakin myrkyltä. Kun myrkylle altistuu riittävän pitkään, siihen karaistuu ja kehittyy immuniteetti.

Blogit joutuvat joka tapauksessa taistelemaan lukijoista ja paikasta auringosta muitakin medioita vastaan ja paras keino siihen on kantaaottavuus. Ihmiset vaativat saada myrkkyä silmilleen. Joitakin asioita on vaikea sanoa kauniisti, vaikka kuinka tekisi mieli.

P.S: Koitan testimielessä lyhentää postauksiani ja käsitellä yhdessä postauksessa pääsääntöisesti vain yhtä asiaa kerrallaan.

Kuuluisin nettipäiväkirjailija

Verkkoyhteydessä käsiteltiin päiväkirjoja ja blogitkin saivat osansa huomiosta. Jutun painopiste oli näin aktiivibloggaajan mielestä jälleen kerran väärässä suunnassa: julkkispäiväkirjailijoissa(Agripan nettipäiväkirjakin mainittiin.).

Panu Rajala kommentoi aiheuttamaansa kohua sanoen, että sisäpiirin ironiset vitsit Katri Helenan seksittömästä iltapuvusta oli tarkoitettu siten, että Katrihan haluaakin olla lady, eikä mitenkään seksipommi. Media kuitenkin suhtautui kirjoittuihin lainauksiin vakavamielisesti ja oli kauhuissaan. Blogistanin lukijana ironian ja faktan sekoittumiseen tottuu niin, että osaa epäillä tekstin vakavamielisyysastetta. Täällä on myöskin helppo oikaista väärinkäsitykset, jos niitä sattuu tulemaan - päinvastoin kuin julkisuudessa. On mukava nähdä sitten tulevaisuudessa, kun Mitvit on presidenttiehdokkaana ja minä olen Iltapäivälehden toimittajana, miten kansa suhtautuu Mitvitin blogista repäisyihin lainauksiin.

ATN:n tissilinkistä tuli mieleen, että monien muiden maiden kuin Suomen naiset näkevät toistensa tissejä kovin harvoin. Ainoat tissiesikuvat saadaan mediasta. Ei ihme, että naisista tulee neuroottisia ryntäimiensä kanssa. Rinnat lienevät kuitenkin ylineurotisoiduin ruumiinosa verrattuna niiden todelliseen painoarvoon. Rintojen koosta on tietenkin helppo kiusata naisia, mikä luo illuusion niiden koon merkittävyydestä.

Arveluja Kuukkelivoittajista: Humoristisimman blogin palkinnosta kisailee tuttu kolmikko. Kun katselee blogilistan kärkeä, huomaa, että huumorilla pääsee pitkälle. Siihen nähden huumoriblogeja on yllättävän vähän. Onko huumoribloggaus useimmille bloggaajille liian vaikea laji?

Kysyn vaan on lehtipakinatasoinen kirjoittaja, jolla on aika huima mielikuvitus. Mitvitillä on sekalaisempaa ainesta, mutta hänen huumorinsa puree minuun selvästi parhaiten(paitsi tietenkin silloin, kun hän vitsailee tänne päin). AT-blogi on hauska, mutta kyky itseironiaan loistaa poissaolollaan, mikä saa jutut vaikuttamaan turhankin kitkeriltä. Jos AT-blogi olisi päässyt ehdolle kategoriaan "paras naisen ylläpitämä blogi", niin olisin veikannut AT-blogille ehdottomasti hauskimman blogin titteliä. Kysyn vaan käyttää suojakilpenä kritiikkiä vastaa "liioiteltua itseironiaa", mikä on sekin hiukan häiritsevää. Voittajaksi veikkaan joka tapauksessa Kysyn vaania.

Paras tagline-kategoriasta löytyy ihmeellisiäkin ehdokkaita: "Tärkeitä asioita" ei tee suurta vaikutusta. "pienet munat - suuri ego" taas kuulostaa pikemminkin dokumentiltä. Veikkaan voittajaksi Kasan taglinea.