Junis lähetti seuraavan aikaansa edellä olevan
Tyyni Tuulion tekstin vuodelta 1927. Teksti on peräisin kirjasta Suoma Suometar ennen ja nyt, jonka Tuulio kirjoitti nimimerkillä Jeannette (WSOY Porvoo 1927). Kyseessä lienee pakinakokoelma, jonka tekstit on julkaistu jossain lehdessä jo aikaisemmin.
MIESASIAViime aikoina on vakavasti ajattelevissa miespiireissä noussut pakottavana esiin kysymys: eikö jo ole aika toimia? Kuinka pitkälle saavat asiat kehittyä? Eikä jo ole syytä asettaa kaikkien näitten viime aikojen vihitysten vastapainoksi voimakas, määrätietoinen liike, miesasia?
Ikuisten tunteitten, runouden, traditioitten pyhyyden, yhteiskunnan tasapainon puolesta on aika nousta sisukkaaseen taisteluun.
Sillä eihän tätä enää voi sietää. Yli puolet promovendeista ovat naisia. Ultimus on nainen. Naiset täyttävät luentosalit, kirjastot. Tohtorinväittäjäisissä esiintyy nainen opponenttina. Ja kaiken lisäksi vihitään kunniatohtoriksi se iäkäs nainen, josta tämä kaikki oikeastaan on saanut alkunsa.
Samaan aikaan tapahtuu jotakin niin ennenkuulumatonta kuin että pääkaupungin kansakoulujen miesopettajat edelleen saavat olla vain yhtä palkkausluokkaa ylempänä kuin naiset, sen sijaan että kaino yritys nostaa heidät kahta palkkausluokkaa ylemmäksi olisi johtanut toivottuihin ja koko yhteiskunnalle suotaviin tuloksiin.
Tästä kaikesta on tietysti tuhoisia seurauksia. Jo ensi promotiossa kuulunevat laakerit yksinomaan naisille, ruusut yksinomaan miehille. Naisprimus eli prima vastaa promotrixin kysymykseen ja johtaa franseesia naiskanslerin nuoren pojan, yleisen seppeleensitojan kanssa. Ultimus on sattumalta mies, viimeinen miesmaisteri, riutuva kaunosielu, joka ihanteilleen uskollisena pysyy huonosti palkatulla opillisella uralla, mikä muuten on kokonaan jätetty naisten haltuun. Mutta koska hän ei voi pitää puhetta seppeleensitojille, on hänen vaiettava seurakunnassa. Naisopettajat, he liehuvat tapansa mukaan Rivieralla omilla palkoillaan, omilla veloillaan, kun taas niille miesopettajille, jotka (ainakin osittain) elättävät vaimon ja vähintäin yhden lapsen, täytyy myöntää taskurahoja yleisistä varoista.
Tällaisen tulevaisuuden välttämiseksi perustettaneen kohdakkoin Suomen Miesyhdistys, joka ryhtyy voimaperäisesti toimimaan miesten etujen valvomiseksi sekä myös miessuvun kaikinpuoliseksi kehittämiseksi. Mutta koska ohjelman edellinen puoli jyrkempien ainesten mielestä saa liian vähän huomiota osakseen, perustetaan kaiken todennäköisyyden mukaan ennen pitkää uusi yhdistys, Suomalainen Miesliitto, joka ajaa asioita pontevammin. Näihin yhdistyksiin liittyy miehiä kaikenikäisiä ja -arvoisia, ja uranuurtajina kunnioitetaan Aatamia, Paavalia ja Jussilaista. Lehdet »Miesten ääni» ja »Suomen mies» perustetaan. Niin kuin naisliike alkuaikoinaan sai kannatusta jaloilta ja ennakkoluulottomilta miehiltä, niin tukee miesasiaakin suuri joukko uljaita, itsenäisiä ja kaukokatseisia naisia, jotka mielellään myöntävät, että mies on varustettu suuremmalla viisaudella ja vahvemmalla luonnolla ja jotka tosinaisellisesti omaksuvat suuren Jussilaisen ohjelman: rakasta, kärsi, ahkeroitse vainen.
Näihin järjestöihin liittynevät Suomen miehet taajoin joukoin, katsomatta enemmän tai vähemmän aitoon suomalaisuuteen tai puolue- kantaan yleensä. Ainoastaan eräs miesjärjestö, suojeluskunta, pitää maan puoltamista vieläkin tärkeämpänä kuin yksityisen ihmisluokan etuja.
Toivottavasti asiat tätä tietä pian palaavat oikeaan järjestykseen. Parhain lyriikka heläjää taas herkimmin. Ritarillisuus hallitsee maailmaa, naisellisuus ihailee ja inspiroi.
Toivomme uudelle liikkeelle onnea. Sillä olemme aina sorrettujen puolella.