Perheväkivallan tutkijoiden ilmiriidat

Jukka Relander: Väkivaltaiset miehet

Ensi- ja turvakotien liiton mukaan lähisuhteissa tapahtuvassa törkeässä väkivallassa tekijä on nainen lähes puolessa tapauksista. Se sopii huonosti vakiintuneeseen kuvaan, jonka mukaan väkivalta on sitä, että mies lyö ja naiseen sattuu. Naisten osuus lapsiin kohdistuvasta väkivallasta on myös huomattavan korkea. Osittain se johtuu varmasti siitä, että naiset viettävät myös enemmän aikaa lasten kanssa, mutta yhtäkaikki, siinäkin naiset ovat tekijöitä, eivät vain uhreja. Eikä tätä väkivaltaa saada kitketyksi suojelemalla vain naisia.

Itse koen, että naisten tekijyyden vähättely on osa samaa rakennetta, joka tuottaa tasa-arvoeroja. En kerta kaikkiaan ymmärrä niitä, jotka ehdoin tahdoin haluavat asettaa naisen aina uhriksi ja korottavat miehen toimijaksi, silloinkin kun tilanne on päinvastainen. Minusta tämä on naisten väheksymistä. Eivät naiset ole vain toiminnan kohteita, vaan myös toimijoita. Kaikilla elämänalueilla.

Miesaktivistit muistavat aina puhua miesvihasta, mutta lukiessani Akuliina Saarikosken kirjoittaman miehiä repostelevan kolumnin kommentteja tuli mieleen, että kyllä sitä naisvihaakin on.

Tasa-arvo kehittää tyttöjen matikkapäätä

Betasoituminen

Mies, siivoamalla saat enemmän seksiä ja suhde paranee

Naisen unelma-ammatti

Chinchillasta presidentti! Yes we can!

The Paradox of Beta-ization

The New Dating Game

The New Math on Campus

Sukupuolten tasa-arvo meppien asialistalla

Miksi tavallisista pojista tulee esimiehiä ohi fiksujen tyttöjen?

Mikä ihmeen antifeminismi?

Seksin osto

Marian seksi-ilmoitustesti Yhden päivän aikana 102 vastausta ja puoleen päivään mennessä rahaa tarjottu 4500 euroa.

Hekanahon neuvon vaarin otto.

Naiset osoittivat mieltään rinnat paljaina Ukrainassa - katso kuvat (nyt odotamme, että Hazard, Sofi, Sirnö ja Filatov tekevät vastaavan tempauksen Suomessa)

Nainen, joka osti seksiä

HS: Elina Tiilikan esikoisromaani kuvaa seksityöläisen arkea

Romaanin kuvaus seksityöstä on täysin linjassa Kontulan tutkimuksen kanssa. Valmiiksi epäilevä lukija ei kohtaa Punaisessa mekossa hyväksikäyttäviä välittäjiä, väkivaltaisia asiakkaita tai muita draaman aineksia.

Päinvastoin: työ vaikuttaa pitkäveteiseltä. Vaihtelua päivien ja öiden kulkuun tulee ainoastaan asiakkaiden painon, elimen koon ja iän myötä.

Suomalaiset seksinostajat ovat hyväkäytöksisiä, jopa kilttejä, osa ressukoita, mutta valtaosa tavallisia miehiä. He maksavat, mitä pyydetään, jopa enemmänkin – ja sanovat lähtiessään usein kiitos. Ainoa huijari on ulkomaalainen.

Kaksoispalkkateoria

On olemassa kaksi perustapaa hankkia varallisuutta. Ensimmäinen tapa on hankkia varallisuus omalla työnteolla. Toinen tapa on hankkia varallisuus joltakin toiselta, joka on hankkinut sen omalla työnteolla. (Mocsny)

Kaksoispalkalla (double pay) tarkoitetaan sitä, että naiset saavat tuloja sekä ansiotyöstä että miehiltä. Lopputuloksena naisten elintaso ja kulutustaso ovat suuremmat kuin palkkavertailujen perusteella voitaisiin olettaa. Posner (1992, 6) esittää, että naisten lisääntyneet tulot työelämässä ovat johtaneet vielä suurempaan naisten kokonaistulon kehitykseen työstä saatujen tulojen ja miehiltä saatujen käteisen, materiaalisten hyötyjen ja palvelusten muodossa. Miehiltä saatava palkanosa voi olla seurausta suorasta kompensaatiosta (suora ja epäsuora prostituutio), lahjoista tai jakamisoikeudesta miehen omaisuuteen. Keskeisin naisten kaksoispalkan lähde on ylöspäin avioitumisessa, jossa nainen saa jakamisoikeuden miehen omaisuuteen, kuten autoon, kesämökkiin, asuntoon ja muihin materiaalisiin omistuksiin. Ja kun avioero tulee, omaisuuden jaossa naisille siirtyy enemmän miesten omaisuutta kuin päinvastoin. Farrellin (1994) mukaan ylöspäin avioituminen tarjoaakin naisille näkymätöntä tuloa. Vaikka miehet saavatkin naisia enemmän ansiotuloja, naisilla on usein rahaa enemmän ja he kuluttavat sitä enemmän. Lightin (2004) tutkimus osoitti, että yhteen muuttaminen suhteen solmimisen yhteydessä tuottaa merkittäviä taloudellisia hyötyjä naiselle, mutta ei miehelle. Nainen saa yhtä suuren taloudellisen hyödyn sekä yhdessä asumisesta että avioliitosta.

Kuulemme usein, että miesjohtajilla on todennäköisesti vaimo ja että nämä vaimot tekevät palkatonta työtä. Se ei ole kuitenkaan totta. Miesjohtajien palkkatulo on myös vaimojen tuloa. Miesjohtajan vaimolla on usein enemmän aikaa käyttää rahaa ja tehdä kulutuspäätöksiä. Vaimo elää todennäköisesti kauemmin, ja kun aviomies kuolee aikaisemmin, vaimon aika kuluttamiseen on varmasti suurempi kuin miehellä. Ylöspäin avioituminen luo naisille mahdollisuuden tulla toimeen vähemmillä työtuloilla ja sitä kautta myös mahdollisuuden valita työnsä sen perusteella, mistä he nauttivat, tarvitsematta ajatella, mitä siitä maksetaan. Miesjohtajan kanssa ylöspäin avioituminen tarjoaa naiselle siten enemmän mahdollisuuksia kuin miehellä on käytettävissään. (Farrell 2005, 203–205.) Boggs (2007) esittää, että naiset elävät kauemmin ja kykenevät siten nauttimaan pitempään miehen ansaitsemasta omaisuudesta. Jos nainen on tyypillisesti neljä vuotta miestään nuorempi ja elää tyypillisesti kahdeksan vuotta aviomiestään pitempään, nainen hyötyy miehen työnteollaan hankkimasta omaisuudesta 12 vuotta miestä kauemmin. Silti monet väittävät, että valta on miehellä, koska hän saa enemmän palkkatuloja.

Centre for Economics and Business Researchin (Times Online 2005) tekemä tutkimus Isossa-Britanniassa osoittaa, että naisten varallisuuden määrä on voimakkaassa kasvussa. Naismiljonäärejä oli 18–44-vuotiaitten joukossa kaksikymmentäviisi prosenttia enemmän kuin miesmiljonäärejä. Ennusteen mukaan naiset omistavat kuusikymmentä prosenttia Iso-Britannian yksityisestä varallisuudesta vuoteen 2025 mennessä. Naisten varallisuus kasvaa, koska naiset elävät miehiä pidempään, perivät arvokasta omaisuutta puolisoiltaan ja saavat suuria avioerokorvauksia. Naisilla oli vuonna 2002 hallussaan 51,3 prosenttia Yhdysvaltain yksityisestä varallisuudesta (Federal Reserve Board) . Farrellin (2005, 202) mukaan vuonna 2001 Yhdysvalloissa 77 prosenttia aviomiehistä ansaitsi enemmän kuin vaimonsa. Vaikka miehet ansaitsevat enemmän, naiset usein kuluttavat enemmän ja pitempään. Farrell (1994, 33) kertoo, että varakkaimmasta 1,6 prosentista Yhdysvaltain kansalaisista enemmistö on naisia. Kuinka on mahdollista, että varakkaimmista ihmisistä suuri osa on naisia, vaikka heillä ei ole hallussaan juurikaan huippuvirkoja? Koska he avioituvat sellaisten miesten kanssa, joilla on tuollaisia virkoja, ja elävät noita miehiä pitempään. Tärkeintä eivät olekaan ansiotulot, vaan se, mitä kukin kuluttaa ja kuinka paljon henkilön hyväksi kulutusta ohjautuu. Farrellin mukaan naiset kuluttavatkin miehiä enemmän lähes kaikissa kulutuskategorioissa.

Farrellin kirjassaan Why men earn more? The startling truth behind the pay cap – and what women can do about it esittämä aineisto todistaa sen hypoteesin puolesta, että naisilla ei ole yhtä suurta motivaatiota kuin miehillä valita työtä palkan perusteella. Naiset ansaitsevat Farrellin mukaan Yhdysvalloissa täysin samasta työstä enemmän kuin miehet. Naiset valitsevat kuitenkin miehiä useammin sellaisia töitä, joissa on lyhyemmät ja joustavammat työajat, vähemmän matkustelua, vähemmän vaaroja, vähemmän taloudellisia riskejä, vähemmän altistumista epämiellyttäville tekijöille, kuten kylmyydelle, sateelle, kylmälle tai kosteudelle, ja jotka ovat vähemmän tylsiä. Sellaisista töistä maksetaan vähemmän. (2005, 220.) Ravintoloissa käydessään miehet maksavat laskun useammin kuin naiset. Mieheltä odotetaan useammin, että hänellä on käytössään auto, jonka hän avulla hän kykenee tarjoamaan naiselle kyydin. Maksamisvelvollisuus johtaa miehen valitsemaan hyvin palkatun ammatin, josta hän pitää vähemmän. Miehillä ei ole mahdollisuutta valita ammattia, joka heitä kiinnostaa eniten, vaan he joutuvat valitsemaan sen mukaan, mikä auttaa heitä eniten ylöspäin sosiaalisessa ja taloudellisessa hierarkiassa. (Farrell 1994, 34.) Naisten mukavampien mutta huonommin palkattujen ammattien valinnat voidaankin yhdistää naisten kaksoispalkkaan. Koska naisten ei tarvitse tarjota korkeaa sosiaalista statusta tai varallisuutta miehille, naiset voivat paremmin valita itseään kiinnostavan, mukavan työn hyvin palkatun työn sijasta.

Suomen hallitusohjelmassa (2007) palkkatasa-arvo nousee esille keskeisenä sukupuolten välisen tasa-arvon tavoitteena. Kaksoispalkan käsite kuitenkin kyseenalaistaa palkkatasa-arvon kelvollisuuden sukupuolten välisen tasa-arvon indikaattorina. Palkkatasa-arvon saavuttaminen ei johda miesten ja naisten yhtä suureen elintasoon tai kulutuksen tasoon, vaan tilanteeseen, jossa naisten käytettävissä oleva varallisuuden määrä ja naisten hyväksi menevä kulutus ovat selvästi miesten vastaavia suuremmat. Palkkatasoa parempi indikaattori voisi olla miesten ja naisten käytettävissä olevan varallisuuden ja heidän hyväkseen ohjautuvan kulutuksen vertailu. Jos esimerkiksi ajatellaan, että aviopareilla on sama käytettävissä oleva varallisuuden määrä (sama asunto, auto, kesämökki jne.), niin silloin miesten ja naisten käytettävissä olevan varallisuuden määrää voitaisiin vertailla tutkimalla sinkkujen varallisuutta. Sinkuiksi jäävät useimmiten hyvin ansaitsevat naiset ja vähiten ansaitsevat miehet. Avioparien jaetusta varallisuudesta ja sinkkunaisten sinkkumiehiä suuremmasta varallisuuden määrästä voidaan silloin päätellä, että naisten käytettävissä olevan varallisuuden määrä on suurempi.

Varallisuutta siirtyy miehiltä naisille myös erilaisten valtion järjestelmien kautta. Miehet rahoittavat suurimman osan terveydenhuollosta ja vanhuuseläkkeistä, mutta suurimpia niistä hyötyjiä ovat naiset. Karjalaisen mukaan miesten kokonaistappioksi tulee 11,8 miljardia vuodessa 2000-luvun alkua tarkastellen. (2007, 26–28.) Palkkatasa-arvon edistäminen ei johda tasa-arvoon vaan naisten kaksoispalkan ja valtion naisille varallisuutta siirtävien järjestelmien seurauksena tilanteeseen, jossa naisten käytettävissä olevan varallisuuden määrä on selvästi miesten käytettävissä olevaa varallisuutta suurempi ja jossa suurin osa kulutuksesta ohjautuu naisten hyväksi.

(kirjasta Naisten seksuaalinen valta)

Heinäluoma romutti tasa-arvon

Mersu jää erossa harvoin naiselle

Amis on elämäntapakysymys

Tasa-arvon tappio

Eero Heinäluoman nostaminen SDP:n ryhmän puheenjohtajaksi oli poliittisesti rohkea ja taitava veto.

Kukaan voi kiistää Heinäluoman ansioita. Sukupuolten tasa-arvon näkökulmasta SDP:n ryhmässä tapahtunut operaatio oli kuitenkin surullinen.

Puheenjohtaja Jutta Urpilainen – nainen – syrjäytti kylmästi Tarja Filatovin – naisen – ja nosti paikalle Eero Heinäluoman, miehen. Urpilainen tohti vielä perustella vaihdosta sillä, että SDP:n eduskuntaryhmä tarvitsee keulaansa ”miehisiä kasvoja”.

Puolustelipa hän vaihtoa Heinäluoman ”pitkällä kokemuksellakin” niin kuin Filatovin eduskunta- ja hallituskokemus ei olisi vielä paljon pitempi.

Näitä Urpilaisen ääneen lausumia perusteluja voi vain ihmetellä. Naiset ovat politiikassakin yhä alakynnessä. Eduskunnassa tosin tehtaillaan tasa-arvosäädöksiä ja puhutaan pontevasti tasa-arvon puolesta.

Sosiaalidemokraattiseen aatteeseenkin tasa-arvo on kuulunut – ainakin puheissa – kiinteästi. Nyt tuli todistettua, että ”miehiset kasvot” ovat SDP:ssä yhä paljon vahvemmat ja vaikuttavammat.

Urpilainen tuli loukanneeksi satoja tuhansia SDP:n naisäänestäjiä.

Mutta ehkä hän arvioi tämän pienemmäksi riskiksi kuin SDP:n perinteisten teollisuuspaikkakuntien miesäänestäjien menettämisen lopullisesti nukkuvien puolueeseen tai perussuomalaisiin.

Mieskasvojen tarve on tympeä perustelu

"Mieskasvon" tarve on naisjohtajuuden näkökulmasta tympeä perustelu. Se on ummehtunut tuulahdus menneiltä vuosikymmeniltä.

Oletteko kuulleet kokoomuksen puheenjohtajan Jyrki Kataisen huutelevan naiskasvon perään, koska puolueen eduskuntaryhmää johtaa Pekka Ravi? Eikä keskustan puheenjohtaja, pääministeri Matti Vanhanenkaan ole kaipaillut naista eduskuntaryhmän puheenjohtajan Timo Kallin paikalle. Sukupuolinäkökulmasta keskustan rasitteena on, että vieläpä puoluesihteerikin on mies. Kokoomuksella on sentään Taru Tujunen.

Pedon merkki

Jos joku on elänyt tynnyrissä, eikä tiedä mistä Akuliinan viittaus allekirjoitaneeseen on peräisin, niin vastaus löytyy tästä videosta.

Zapatero

Barbara Kay: Women's Studies courses are political activism, not academic scholarship

Tehy: Lääkkeiden määräämisestä lisää palkkaa hoitajille

TS: Suomessa hylätään kymmeniä vauvoja vuosittain (Onko isällä yhtäläinen oikeus hylätä vauva?)

Women love Zapatero - Naiset rakastavat Zapateroa


Miksi seksiä myyneitä thainaisia ei autettu?

Michael Kimmel Defends NOMAS, Misandry and the Promotion of Bigotry

Antifeministit

Akuliina Saarikoski: Antifeminismi rules ok

Mutta keitä antifeministit ovat? He identifioituvat VHM:iksi – eli valkoisiksi heteromiehiksi – ja sovinisteiksi, ja ovat kiukkuisia feministeille.

Antifeministien usein toistetut väitteet ovat: On pakko kannattaa rasistista oikeistoa, koska feministit jylläävät vasemmistossa. Feministit ovat lesboja, jotka haluavat tuhota miehet. Feministejä eivät kiinnosta miesten ongelmat.

Tutkija Livia Hekanaho sanoi antifeministien mainosmiehelle Henry Laasaselle, että miehet voisivat mennä vaikka Stockan miesten vessaan seksiä hakemaan. Laasasta suretti se, että naiset eivät ymmärtäneet antaa. ”Siellä niitä nopeita ja jännittäviä kohtaamisia on”, Hekanaho sanoi. Laasanen ei ollut tullut ajatelleeksikaan, että tämä olisi mahdollista.

Vastaukseni: Edustan miesasiamiehenä liberaalia maskulismia. Maskulismin sisältö on erilainen kuin mitä Akuliina yrittää kuvailla. Maskulismin ideologista sisältöä voidaan hahmottaa seuraavien teemojen kautta:

1. miesten aseman ajatellaan olevan useilla merkittävillä elämänalueilla naisten asemaa huonompi
2. miesten ongelmat ovat jääneet liian vähälle huomiolle tasa-arvopolitiikassa
3. miesnäkökulmaista sukupuolentutkimusta on liian vähän
4. tasa-arvoelimissä on liian vähän miesnäkökulman edustusta

Maskulismi miesasiamiesten ideologiana on usein väärintunnistettu sovinismiksi (kuten Akuliina tekee). Maskulistien suhtautuminen feminismiin vaihtelee. Osa pitää itseään miltei feministeinä, osa on voimakkaan antifeministisiä. Siinä missä feministit ajattelevat, että naiset ovat epäedullisessa asemassa työelämässä, palkkauksessa ja ylennysten saamisessa, maskulistien mukaan miehet ovat epäedullisessa asemassa monilla muilla elämänalueilla. Maskulistit saattavat olla joko joitakin feminismin piirteitä vastaan tai joidenkin feministiryhmien esittämiä ajatuksia vastaan ilman, että he tuomitsisivat feminismiä kokonaisuudessaan. Toiset maskulistit saattavat pitää feminismiä kokonaisuudessaan miehille vihamielisenä liikkeenä. Jotkut pitävät sekä maskulismia että feminismiä seksismin vastaisina liikkeinä ja siten saman kolikon kääntöpuolina.

Feministit, aikamme intellektuellit

Pitkään vaivannut kysymys

Työtunnit pitää huomioida

HS: Miesten ja naisten palkkavertailussa on oltava tarkkana

Pauli Sumanen

Helsingin Sanomissa (Kotimaa 2. 2.) kerrottiin, että lastentarhanopettajien keskipalkka on 2 275 euroa ja esimiehillä enemmän. Kun samalla kerrottiin, että kaikkien palkansaajien keskipalkka oli 2 940 euroa, niin entä sitten? Tässähän ovat esimiehetkin mukana, eikä eri lähteistä kerättyjä palkkatietoja voi muutenkaan verrata keskenään.

Ja jos verrataan, pitää muistaa, että kunta-alalla ovat tunnetusti maan lyhyimmät vuosityöajat, jota ei keskipalkkavertailuissa huomioida. Jos työehtosopimukset ja vuosityöajat otettaisiin palkkavertailuun mukaan, mikä mahtaisikaan olla lopputulos?

Samassa jutussa mainittiin, että miesten keskiansio on 3 240 euroa ja naisten 2 640 euroa kuukaudessa.

Näitäkään lukuja ei voi vertailla sellaisenaan keskenään, sillä siinäkään ei ole kyseessä samanmittainen työkuukausi miehillä ja naisilla, eikä edes perusjoukko ole sama.

Miehistä puuttuu maanpuolustustyötä tekevä asevelvollisten ikäluokka.

Viime vuonna valmistui tutkimukseni miesten ja naisten tasa-arvoisesta palkkavertailusta, jossa asiaa on perusteellisesti käsitelty. Lupasin 50 000 euroa tutkimuksesta, jossa osoitetaan, että mies saa työtuntia kohden laskettuna enemmän palkkaa ja siihen liitettyjä etuuksia kuin nainen. Tarjous on yhä voimassa.

HS: Keski-ikäisten miesten ja naisten tarpeet eivät muka kohtaa

Viisikymppinen yksinäinen nainen

Ympärilläni on valtaisa määrä 40–60-vuotiaita naisia ja miehiä, jotka ovat eronneet ensimmäisestä, toisesta tai jopa kolmannesta avo- tai avioliitostaan.

Väitän, että melkein jokaisen eronneen keski-ikäisen kaipuu toisen ihmisen lähelle on edelleenkin todella voimakas, ja jokainen haaveilee toimivasta parisuhteesta.

Mitä me ihmiset olemme yksin? Emme yhtikäs mitään. Eivät lapset, ystävät, sukulaiset tai kaverit voi koskaan korvata sitä omaa rakasta.

Ja nyt sitten itse asiaan: Miksi näiden yksinäisten miesten ja naisten tarpeet eivät kohtaa?

Siksi, että miehillä on pääsääntöisesti tarve näyttää kaikille, että "kun minä nyt olen eronnut, laitan kaiken paremmaksi". "Otan paljon nuoremman ja kauniimman kumppanin itselleni, kuin mitä se eksä oli." (Painotus sanalla "otan".)

Minun ikäiseni miehet eivät noteeraa oman ikäistään naista millään tavalla, vaan katseet seuraavat vähintään kymmenen vuotta nuorempia naisia.

Minun kimpussani sitten taas ovat sellaiset reilusti kymmenen tai jopa kaksikymmentä vuotta vanhemmat miehet.

Ettekö te miehet ymmärrä sitä, ettei jokainen mies voi tehdä Sauli Niinistöjä ja napata kainaloonsa puolet nuorempaa puolisoa?

Mitä yhteistä minulla esimerkiksi voisi olla 60–70-vuotiaan miehen kanssa? Ei juuri yhtikäs mitään. En minä haaveile tulevaisuudesta niin, että jossakin vaiheessa olen omaishoitaja ja sitten taas yksin.

Järkevänä naisena minä puhun nyt kaikkien ikäisteni naisten suulla ja kerron, että kyllä se loppuelämän ihmissuhde (joka voi myös onnistua) täytyy löytyä kutakuinkin saman ikäluokan ihmisestä. Silloin löytyy niin paljon yhdistäviä tekijöitä eletystä elämästä, että elämästä tulee mielenkiintoinen ja harmoninen.

Silloin myös onnistumisen mahdollisuudet paranevat huomattavasti.

Poikkeukset vahvistavat säännön, mutta puhunkin nyt yleisellä tasolla olevasta ongelmasta.

Maakuntien miehillä heikohko menestys

Olen feministi, eikä mitään muttia!

Sex addiction is a feminist victory

Suomalainen seksi-ilmiö ihmetyttää Venäjällä

Koulua patistetaan ottamaan paremmin huomioon myös tyttöjen ja poikien kehityserot. ja Koulutussuunnittelua aivokuvien avulla: ”Pojat kehittyvät henkisesti tyttöjä hitaammin”

Feministinen pääoma

Tasa-arvopolitiikan kentän vaikutusvaltaisiin keskusteluihin ovat oikeutettuja osallistumaan ne henkilöt, joilla on hallussaan tasa-arvopolitiikan kentällä arvokasta symbolista pääomaa (vrt. Bourdieu 1987, 828). Tasa-arvopolitiikan kentällä erityisen arvokas symbolisen pääoman muotoa voidaan kutsua feministiseksi pääomaksi, mikä pitää sisällään feministiseen tasa-arvoideologiaan sitoutumisen ja feministisen tasa-arvotiedon hallinnan. Feminististä tietoa voidaan hankkia esimerkiksi naistutkimuksesta tai toimimalla feministisissä naisjärjestöissä. Lähes kaikki arvokkaimmat positiot(1) tasa-arvoinstituutioissa on miehitetty feministisen pääoman haltijoilla.

Maskulisteilla on ”väärää” tietoa tasa-arvosta, joka ei ole yhteensopivaa feminististen tasa-arvodiskurssien kanssa. Maskulistien diskurssit voivat olla niin kaukana feministisestä tasa-arvon ”totuudesta”, että mielekkäästä keskustelusta tulee vaikeaa. Maskulistit saattavat esimerkiksi esittää, että ”miesten asema yhteiskunnassa on naisten asemaa huonompi” tai että ”tärkeimpiä tasa-arvo-ongelmia ovat miesten lyhyempi elinikä, miesten alisedustus korkeakouluissa ja asevelvollisuus”. Feministisen tasa-arvodiskurssin ”totuuden” sisäistäneistä henkilöistä tuollaiset väitteet saattavat kuulostaa omituisilta tai loukkaavilta, koska feministinen tietoa tasa-arvo-ongelmista on aivan erilaista. Sama periaate pätee muunlaisen ”väärän” tasa-arvotiedon haltijoihin. Myös feministiksi identifioituvilla henkilöillä(2) voi olla ”väärää” ei-valtavirtafeminististä pääomaa, joka estää heidän osallistumisensa vaikutusvaltaisiin tasa-arvokeskusteluihin.

”Väärää” tiedollista pääomaa hallitsevat toimijat voivat yrittää korottaa oman pääomansa arvoa ja devalvoida feministisen pääoman arvoa. Eräs tapa nostaa maskulistisen pääoman arvoa on tehdä akateemisia tutkimuksia tasa-arvosta maskulistisestä näkökulmasta käsin. Akateemiset tittelit nostavat maskulistisen pääoman arvoa ja antavat suuremman oikeuden tulla kuulluksi tasa-arvopolitiikan ja median vaikutusvaltaisissa keskusteluissa.

(1)Joillekin kiintiöpaikoille tasa-arvoinstituutioissa, kuten TANEn miesjaostoon, on mahdollista päästä ilman feminististä pääomaa.
2) Esimerkiksi feministiksi identifioitunut Anna Kontula on puolustanut seksuaaliliberalismia ja oikeutta prostituutioon, mikä on liian kaukana valtavirtafeminismin prostituutiokielteisestä linjasta. Siten myöskään Kontulalla ei ole käypää feminististä pääomaa.

Vauvamainen käytös

Naisiin kohdistuva väkivalta ja tasa-arvopolitiikka

One of the key findings of the men’s movement is that defining feature of the male gender role is disposability.

Style Tips From Men’s Rights Activists

Time For Feminist Women To Stop Acting Like Infants

Many of the most vocal women in the feminist movement are apparently arrested at the infant stage of development. In spite of lots of independent studies showing that the “advancement” of women is often coming at the expense of men, and children too, these feminists press ahead with their aggressive pro-women feminist agenda. This is why feminist women can’t hear men when men talk logically and rationally about things such as equity and fairness. Infants don’t understand such concepts. It’s too advanced for them.

If women want to be respected as adults, then they had better start acting like adults. For feminists to keep demanding more special advantages and more additional support, that is not engendering respect for women. Old-fashioned men used to call women “girls,” but for feminists that designation is kind. Men should instead, to their face, be calling these women “infants.” They don’t deserve our respect. It’s time we abandoned good manners, chivalry, and the indiscriminate respect that men are supposed to show towards all women.

Paljastelija

Lisäykset:

Ajankohtainen Ykkönen: Nainen on taas työnantajalle riski: äiti tai tuleva äiti

Opiskelija huutokauppasi neitsyytensä 23 000 eurolla

mielipide9.gif

Kunta-alan matalapalkkaiset

Huge Gender Degree Gap at Age 22: National Crisis, Title IX, Government Funding? Probably Not

In other words, at age 22, there are 185.5 women holding a Bachelor's degree (or more) for every 100 men who have graduated from college. Now that's a huge gender disparity in college completion at age 22, but I predict:

1. This gender degree gap will receive almost no media attention, and certainly no attention from the gender activists.

2. There will be no calls for government studies, or increased government funding to address the problem, and nobody will refer to this gender degree gap as a "crisis."

3. President Obama will not address the issue by signing an Executive Order creating the "White House Council on Men and Boys," like he did for women and girls.

4. Neither Obama nor Congress will address the gender degree gap by invoking the Title IX gender-equity law, like they have considered using for the gender gap in some college math and science programs.


5. Nobody will blame the gender degree gap on structural barriers from grades K-12 that discourage men from attending or graduating from college, like they do for explaining the gender gap for women in math and science.

Women-Only Food Lines in Haiti

Kuntien työntekijät haluavat pienentää palkkaeroja

Itävallan armeija veti pois "seksistisen" mainoksen

Voimala: Mistä miehet puhuvat saunassa?

Asuntoja tarjotaan seksiä vastaan

Maahanmuuttajanaisen tulot 1/5 euroa

Maahanmuuttajanaisen euro on 20 senttiä

Apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalaisen mukaan Suomen nykyinen tasa-arvopolitiikka ei juuri auta heikoimmassa asemassa olevien maahanmuuttajanaisten asemaa. Tasa-arvopolitiikassa korostuvat lähinnä naisjohtajuuden sekä työn ja perheen yhteensovittamisen tapaiset asiat, joilla ei ole juuri tekemistä työelämän ulkopuolella olevien kanssa.

Uhrifeminismi ja uhrimaskulismi

Uhrifeminismiksi tai uhrimaskulismiksi voidaan kutsua sellaisten diskurssien edistämistä, jotka korostavat oman ryhmän jäsenten kärsimystä ja kilpailevan ryhmän syyllisyyttä. Uhrifeminismi ja uhrimaskulismi ovat strategioita, joiden avulla voidaan kamppailla uhripääomasta tasa-arvopolitiikan kentällä. Niiden avulla voidaan lisätä oman ryhmän uhripääomaa tai devalvoida kilpailevan ryhmän uhripääomaa. Wolfia (1993, 135) seuraten voidaan myös sanoa, että tosiasiallisen tasa-arvon periaatteeseen nojaavat tasa-arvoideologiat tavoittelevat valtaa yrittämällä identifioitua ilman valtaa oleviksi.

Uhrifeminismi voidaan yhdistää erityisesti patriarkaattiteoriaan ja sen sisältämään naisalistuspuheeseen (esim. Wolf 1993; Anttonen 1997). Uhrifeminismi keskittyy siihen, kuinka yhteiskunta kohtelee naisia toisen luokan kansalaisina (second sex) ja kuinka kaikki naisten saavutukset on hankittu noista esteistä huolimatta (Warrell 2000). Wolfin mukaan uhrifeminismi on lista uskomuksia. Se on työkalupakki siirtoja ja asentoja, joita voidaan käyttää instrumentaalisesti ja opportunistisesti. Siihen saattaa liittyä miesten maskuliinisuuden demonisointia tai naisten kokeman väkivallan liioittelua. Uhrifeminismi kehottaa naisia identifioitumaan vallan puutteeseen ja uhrin identiteettiin ja se ignoroi naisten hallussa olevan vallan. Se idealisoi naisia luontaisesti yhteistyökykyisinä, hoivaavina ja rauhaa rakastavina ja projektoi aggressiivisuuden, kilpailullisuuden ja väkivaltaisuuden miehille tai patriarkaatille. Se on seksuaalisesti tuomitseva tai ohjeita antava ja se kääntää kärsimyksen hyveeksi. Naiset kuvataan passiivisina, heikkoina ja aina ja ikuisesti uhreina. Uhrifeminismissä uhrin positio itsessään on vallan ja identiteetin lähde. Wolfin mukaan toinen feminismin pääsuuntaus on valtafeminismi (power feminism). Uhrifeminismi edustaa Wolfille kuitenkin feminismin dominoivaa muotoa, joka hallitsee mediaesityksiä naisliikkeestä. (Wolf 1993, 148–154.)

Sukupuolittuneen väkivallan paradigmaan nojaavissa parisuhdeväkivallan tutkimuksissa, kuten Usko, toivo ja hakkaus (Piispa & Heiskanen 1998), tutkittiin vain naisia uhreina. Farrellin (2000) mukaan paras tapa tuottaa uhritietoa vain naisista onkin jättää alun perin kysymättä miesten uhrikokemuksista. Nainen uhrina nostaa esiin suojeluvaiston meissä kaikissa ja tuottaa erilaisia tapoja naisten auttamiseksi. Se houkuttelee feministejä sivuttamaan miehille empaattiset perspektiivit sen pelon takia, että miesten esittäminen uhreina edustaa uhkaa feminismin valta-asemalle. Kun miehet esitetään syyllisinä ja naiset uhreina, media joutuu tilanteeseen, jossa siitä tulee epäröivä uhrin asemaan asettuvia naisia kuulustellessaan. Siten naisten identifioituminen uhreiksi saa myös median luopumaan tutkivan journalistin roolistaan.

Malmi (2009, 309; ks myös Sommers 1994) esittää, että naistutkimus tuottaa ideologista tietoa naisliikkeen tarpeisiin, jossa naisten asema uhreina korostuu ja joka ei välttämättä täytä tieteellisyyden kriteereitä. Osassa tutkimuksia johtopäätökset naisten huonosta asemasta perustuvat puutteelliseen ja tarkoitushakuisesti tuotettuun tieteelliseen aineistoon. Teoria patriarkaatista luo sosiaalisen kysynnän naisten kärsimyksen liioittelulle, kun taas miesten kärsimys nähdään radikaalifeministien kirjoituksissa merkkinä oikeudenmukaisuuden toteutumisesta. Tuollainen paradigmaattinen lähtökohta johtaa väistämättä siihen johtopäätökseen, että naisia pitäisi suosia positiivisen syrjinnän avulla kaikilla yhteiskunnan osa-alueilla. Se on myös johtanut tilanteeseen, jossa suuri osa feministeistä ei edes kykene ymmärtämään, että miehet voivat olla syrjittyjä joillakin elämänalueilla (ks. Holter 2000, 76; 2003).

Vaikka naisten asema on poikkeuksellisen hyvä Suomessa ja muissa hyvinvointivaltioissa, diskurssit naisista alistettuna sukupuolena näyttäytyvät järkevinä, kun niitä ajatellaan feminismin intressien kannalta. Jos naiset käsitetään alistetuksi sukupuoleksi, feministit kykenevät hankkimaan diskursiivisia, moraalisia ja symbolisia resursseja, joiden avulla he kykenevät edistämään naisten kannalta suosiollista lainsäädäntöä ja suosiollista kohtelua hyvinvointivaltion virkamiehiltä kaikissa konteksteissa. Se on sama strategia, jota kaikki intressiryhmät hyvinvointivaltiossa käyttävät parantaakseen asemaansa. Kun ryhmä on saanut monopolisoitua itselleen syrjityn ja alistetun statuksen, se pyrkii todennäköisesti suojelemaan tuota statusta omaisuutenaan turvautumalla manipulaatioon, indoktrinaatioon, vääriteltyihin tilastoihin, yksinkertaistuksiin, lobbaamiseen ja propagandaan. Toisaalta on tärkeää, että ryhmä pyrkii säilyttämään tieteellisen uskottavuutensa. Feministisen liikkeen kannalta tärkeä uskottavuus saavutetaan naistutkimuksen tuottaman tiedon kautta. (Malmi 2009, 256–257.) Zohrabin (2002) mukaan kysymys feministien ja maskulistien välisessä kiistassa on pitkästi siitä, kenellä on oikeus määrittää se, ketkä ovat sorrettuja ja ketkä ovat syyllisiä. Onko feministeillä monopoli määrittää uhrit ja syylliset. Jos on, niin miksi?

Erkki Lampen (2008) arvelee Mies vailla tasa-arvoa -kirjan saaman ivallisen vastaanoton johtuvan uhripääoman hankintaan liittyvästä kamppailusta.

– – syrjitystä asemastaan vakuuttuneet naiset eivät halua luovuttaa tuumaakaan uhriudestaan miehille, edes syrjäytyneimmille. Tämä on jo aikaisemmin ollut nähtävissä esimerkiksi lähisuhdeväkivallasta käytävässä keskustelussa.

Useat erilaiset feministiset ja herrasmiesmäiset diskurssit suosivat naisia ja ne ilmenevät myös virallisissa tasa-arvodiskursseissa, koska vain naiset nähdään syrjittynä sukupuolena. Myös kansainvälisissä teksteissä (EU, YK) naiset nähdään lähes poikkeuksetta syrjittynä sukupuolena. Vaikka suomalaisessa lainsäädännössä positiivinen syrjintä ei olekaan kovin yleistä, voi olla, naisten uhriasemaa käsittelevät diskurssit johtavat naisten systemaattiseen suosintaan tasa-arvon saavuttamiseksi. Maskulistien mielestä se johtaa miesten demonisointiin mediassa, vain naisten suojelemiseen väkivallalta, poikien syrjintään koulussa ja yleiseen miesvihan ylläpitoon yhteiskunnassa. (Malmi 2009, 264.) Koska feministisillä järjestöillä on paljon enemmän symbolista, taloudellista ja poliittista valtaa kuin maskulistisilla järjestöillä, ne kykenevät esittämään naiset syrjittynä ryhmänä, joka ansaitsee huomattavia etuja ja suotuisaa kohtelua hyvinvointivaltiolta. Tässä poliittisessa pelissä maskulistiset järjestöt suljetaan tasa-arvopolitiikan ulkopuolelle, koska julkisten viranhaltijoiden voi olla vaikea ymmärtää, miten dominoiva ja syrjivä sukupuoli voi itse olla syrjitty joillakin elämänalueilla. (Malmi 2009, 179–180.)

Uhrimaskulismi on käänteinen versio uhrifeminismistä. Sen juuret voidaan asettaa sukupuolirooliteoriaan, joka antaa eväät maskuliinisen roolin kustannusten korostamiseen. Varhaisia suomalaisia uhrimaskulistisia diskursseja on esiintynyt Yhdistys 9:n kirjoituksissa ja erityisesti 1980-luvun kurjuustutkimuksissa. Uusi suomalainen maskulistinen miesliike on pyrkinyt hankkimaan uhripääomaa yhä aktiivisemmin ja laajemmalta alueelta. Maskulistinen miesliike on tuonut esille, kuinka huonosti miehillä menee (Kotro & Sepponen 2007), miten naisilla on valtaa (Laasanen 2008) ja miten miehiä syrjitään (Malmi 2009). Mitä huonommalta miesten asema saadaan näyttämään ja mitä enemmän vallassa olevilta naiset saadaan näyttämään, sitä legitiimimpiä maskulistien vaatimuksista tulee. Jos maskulistit onnistuvat pyrkimyksissään, seurauksena saattaa olla feministisen uhripääoman rapautuminen ja tasa-arvopolitiikan legitimiteettikriisi.

Feminististä uhripääomaa devalvoidessaan maskulistit korostavat usein naisten pahoja tapoja, kuten naisten tekemiä rikoksia, fas-lapsia, isyyshuijauksia, vääriä raiskaussyytöksiä tai naisten käytöstä poikien seksuaalisina hyväksikäyttäjinä. Netissä onkin lukuisia noita teemoja korostavia angloamerikkalaisia maskulistisia sivustoja. Maskulistit ovat pyrkineet devalvoimaan feminististä uhripääomaa erityisesti kahden keskeisen kritiikin kautta, jotka ovat kohdistuneet feministisiin (1) väkivaltatutkimuksiin ja (2) palkkatilastoihin. Useat kirjoittajat ovat esittäneet (esim. Straus 1980; Sommers 1994; Fiebert 2005; Sepponen 2007), että feministinen väkivaltatutkimus liioittelee miesten väkivaltaisuutta ja vähättelee naisten väkivaltaisuutta ja alkoholin ja huumeiden osuutta väkivallan syynä. Erityisesti feminististä sukupuolittuneen väkivallan paradigmaa kohtaan on esitetty kritiikkiä . Feministit ja profeministit ovat puolestaan pyrkineet korostamaan naisten suurta osuutta lähisuhdeväkivallan uhreina ja miesten suurta osuutta väkivallan tekijöinä ja vastustaneet miehiin kohdistuvan väkivallan tutkimuksen rahoitusta . Maskulistinen kritiikki on joka tapauksessa johtanut lisääntyvään tieteelliseen väittelyyn parisuhdeväkivallasta.

Feministien ja maskulistien toinen keskeinen kiistelyn kohde on ollut palkkaero ja sitä käsittelevät tilastot, eli palkkatasa-arvon konstruointi. Feministit korostavat, että naisen euro on vain 80 senttiä ja että se johtuu (tavalla tai toisella) naisiin kohdistuvasta suorasta tai rakenteellisesta syrjinnästä . Maskulistit ovat pyrkineet puolestaan osoittamaan, että naisen euro on oikeasti enemmän. Korkeamäki ja Kyyrä (2007) esittävät, että naisen euro on 96 senttiä, eikä loppukaan ero johdu välttämättä naisten syrjinnästä. Farrellin (2005) mukaan naiset valitsevat sellaisia töitä, jotka ovat mukavampia, turvallisempia; joissa on vähemmän matkustelua, jotka ovat vähemmän tylsiä ja joissa on vähemmän altistumista kosteudelle, kylmyydelle ja muille sääolosuhteiden vaihteluille. Tuollaisista töistä maksetaan vähemmän. Laasanen (2008) esitti kaksoispalkkateorian, jonka mukaan naiset saavat palkkatulojen lisäksi tuloja miehiltä. Laasasen mukaan palkkojen sijasta pitäisikin verrata naisten ja miesten varallisuutta tai kenen hyväksi kulutus ohjautuu. Sumasen (2009) mukaan naiset saavat suunnilleen yhtä suurta palkkaa kuin miehet, jos tehdyt työtunnit otetaan huomioon.

Feministeille ja maskulisteille on tarjolla lukuisia omia näkemyksiä tukevia tutkimuksia. Kamppailussa uhripääomasta palkintona on lopulta se, kumpi osapuoli saa omat diskurssinsa vallitsevaksi käsitykseksi yhteiskunnassa.

Ruokaa Haitissa vain naisille

Lapsen manipulointi voi viedä vanhemmat käräjille

Väitöskirjaa aiheesta tekevän varatuomari Anja Hannuniemen mukaan useimmiten lapsen vieraannuttamiseen syyllistyy äiti.

Massive food distribution begins in quake-ravaged Haitian capital

Women are receiving the food vouchers because they tend to be responsible for the household food supply, Prior said.

"Our long experience in food distribution tells us that by delivering food into the hands of women, it is more likely to be redistributed equitably among the household -- including the men," he said.

Montouroy said most men have someone -- a wife, a sister, a mother or girlfriend -- who will be able to feed them. He said it was safer to deliver the rice to the women.

But things didn't sit well with some men.

"What about me? I didn't get anything. I need food," said Johnny Sanon Stevenson.

Ladette Britain: Violence among women soars as record 250 are arrested every day

Better than the alpha-beta classification

Organized Labor Has Become an Arm of Female Supremacism

Kleinfeld Study on College Gender Gap: Parental Bias Favors Girls

Siviilipalveluksen keskeyttävät suuressa syrjäytymisvaarassa

Renne Korppila

Naimisissa olo rikastuttaa

HS: Naistutkimusta pilkataan yhä

Kaarina Kailo

Anna-Stina Nykänen pohti kirjoituksessaan "Enää Kristiina-instituutille ei vinoilla" (HS Sunnuntai 24. l.) Suomen naistutkimuksen nykytilaa. Mistä kertoo se, että sitä kommentoitiin viihteellisesti muun muassa Aarno "Loka" Laitisen alaan kohdistaman kestopilkan valossa?

Kirjoituksessa spekuloitiin, että Oulun yliopiston professuuri jäädytettiin, koska "pakanallisia rituaaleja tutkinut Kaarina Kailo oli lestadiolaisalueella professorina vähän liikaa." Uskalias tulkinta tai huhu. Kohdistuivathan professuurini ajan tärkeimmät EU- ja Akatemia-rahoitteiset projektit toimintaan, jolla edistettiin naisten hakeutumista teollisuus- ja it-aloille, ja joissa tehtiin näkyväksi väkivallan kulttuurisia ja sukupuolittuneita taustoja.

Tiernapoikien, toripoliisin, innovaatiosotureiden ja teknologiakylän Oulussa naisnäkökulmainen kansanrunouden, alkuperäiskansojen ja ekomyyttien tutkimus on toki saattanut vaikuttaa magialta ja noituuden esiin loihtimiselta. Opetus- ja tutkimusohjelmaan liittyi kuitenkin aiheita, jotka olisivat saattaneet järkyttää loanheittäjiä vielä paljon enemmän (luontosuhde ja sukupuoli, uusliberalismin sukupuolivaikutukset).

Kaikista turhin ja uhkaavin lienee edelleen tutkimusala, jota ulkoistaminenkaan ei lakkauta: rauhanomaisten yhteiskuntien ja yhden totuuden yksitotisen kilpailutalouden kriittinen tutkimus.

Se, että alaan suhtaudutaan pilkalla ja huumoria hyväntahtoisestikin viljellen, on selvä osoitus siitä, että tasa-arvoa tai naistutkimusta todella yhä tarvitaan. Kun lestadiolaistaustainen uskontotieteilijä tutkii Metsän ukkoa, Otsoa ja esikristillisiä karhunmetsästysrituaaleja, kapinakynät eivät sauhua. Jos tutkitaan karhun kantaemoa ja pohjoisten kansojen karhujumalattaria osana ekososiaalisesti kestäviä lahjatalouskulttuureja, pilkkapartiot nousevat poteroistaan.

Oulussa sovellettiin uusliberalistiselta yliopistolta vaadittua "tulos-ulos"-politiikkaa. Eihän varhaiskasvatus tai vanhusten ja naisten elämän kannalta tärkeiden asioiden tutkimus ole "tuottavaa" (eli pääomatahojen voittoja kasvattavaa). Ajan eetos päin vastoin vaatii panostuksia palkkatyön vähentämistä edistävien älylattioiden ja robottien miesvaltaiseen kehittelytyöhön.

Tasa-arvoa ei todellakaan olla saavutettu niin kauan kuin naisten tekemää tutkimusta pilkataan, mitätöidään, syyllistetään ja stereotypioidaan. Sukupuolittuneen kielenkäytön tutkija Dale Spender tiivistää hyvin suhtautumisen naisten tietoon ja tieteeseen: "Miehiä, jotka tutkivat miehiä, kutsutaan tiedemiehiksi, naisia, jotka tutkivat naisia, kutsutaan poliittisiksi agitaattoreiksi."

Naiset ja asevelvollisuus

Women crucial for disaster aid

Married men earn a third more than their single counterparts

Naisten äänioikeutta vastustavat miehet

Minnä Sirnö on tänä vuonna 460 000 naisen puheenjohtaja

Spain Seeking to Impose Police Surveillance of Men Throughout Europe

Elatusmaksujen laiminlyöminen vie Virossa häpeälistalle

President Obama Speech Spreads More Myths About Gender Pay Gap

Feminist center

”Miesliikkeet” ja feminismi Suomessa: Järjestöt, verkostot ja sosiaaliset suhteet. Artikkeli Teoksessa Sukupuolen politiikka: Naisten äänioikeuden 100 vuotta Suomessa. (Hearn, Jeff & Niemi, Hertta. 2006)

"...ne poliittiset toimijat, jotka antavat äänioikeuden naisille, ovat useimmiten miehiä. Usein he vastustavat naisten änioikeutta, joissain tapauksissa kannattavat sitä tai jopa toivottavat sen tervetulleeksi."

Itse en kyllä muista kuulleeni naisten äänioikeutta vastustavista miehistä Suomessa viime vuosina. Ehkäpä Jeff Hearn tietää asian paremmin.

Miehet jotka neuvovat naisia

Demokraatit ja republikaanit miesvihaajia

Democrats and Republicans Unite to Form the Misandry Party

The Democratic Party is the party of feminism in the U.S., but let it not be forgotten that conservatives and their Republican allies possess their own brand of misandry, an antiquated brand that endorses heavy-handed regulations on men to protect “innocent” young women.

This is what I have in mind when I think of social conservatives. Essentially, I see them as people who have a strong impulse to judge and punish others – men in particular – for flimsy or backward reasons. They justify their sadism by portraying themselves as defenders of virtuous, defenseless young maidens who, not coincidentally, are the objects of their lust. This is why one can see some very odd intersections between policy advocated by lesbians and social conservatives, who disagree violently on some other issues, such as abortion — they both have similar motives in the matter of relationships between females and other men.

Another Study on Women’s Sexuality Misses the Obvious

Kari Uotila vaatii tasa-arvoa urheiluun

Tuomas Enbuske: Nuorten tyttöjen väkivaltaisuus

Scotland: domestic violence against men is frequent and often unreported

Men Shouldn't Be Overlooked as Victims of Partner Violence

Feminism: what went wrong?

Sovinismi, feminismi, humanismi

HS: Naisten suojelun rahanmeno arveluttaa EU-maita

Varat Espanjan aloitteisiin löydyttävä, vaatii EU-parlamentin naisvaliokunta.

ANNAMARI SIPILÄ HS

BRYSSEL. Naisiin kohdistuvan väkivallan torjumiseen uppoavat rahat huolestuttavat EU:n jäsenmaita.

EU:n puheenjohtajana tammikuun alussa aloittanut Espanja on esittänyt laajan ohjelman naisiin kohdistuvan väkivallan kitkemiseksi.

Jäsenmaat eivät ole juuri uskaltaneet arvostella aloitepakettia, koska se koettaisiin poliittisesti epäkorrektiksi. Mutinaa kuuluukin nyt siitä, mistä löytyy rahaa ehdotettuihin hankkeisiin.

Sukupuolten tasa-arvo korkeakoulutuksessa

STM: 10 ESITYKSET TULEVAISUUDEN LINJAUKSIKSI

1. Sukupuolinäkökulman valtavirtaistaminen korkeakoulu- ja tiede-poliittisiin tavoitteisiin ja toimenpiteisiin

2. Tasa-arvosuunnittelun tukeminen ja sukupuolten tasa-arvoon liittyvän koulutuksen integroiminen korkeakoulujen henkilöstökoulutukseen

3. Tasa-arvo- ja sukupuolitietoisuuden integroiminen kaikkeen opettajankoulutukseen

4. Naisten tutkijanuraan liittyvien toimenpiteiden konkretisoiminen

Opetusministeriön tutkijanuratyöryhmän (2006) naisten tutkijanuran edistämistä koskevat toimenpiteet toteutetaan siltä osin kun ne eivät vielä ole toteutuneet. Toimenpiteiden toteutumista seurataan. Ainakin merkittävimmiltä tutkimusrahoittajilta edellytetään vastaisuudessa sukupuolen mukaan jaotellut tilastot rahoituspäätösten ja arviointikäytäntöjen osalta esimerkiksi Suomen Akatemian mallin mukaan. Jatko-opiskelijoiden ja apurahatutkijoiden tilanne selvitetään tasa-arvokysymykset huomioivalla tavalla. Apurahalla työskentelevien työpanos tunnustetaan osana yliopistojen ja niiden laitosten toimintaa.

5. Naistutkimuksen ja sukupuolentutkimuksen aseman vahvistamiseen liittyvien toimenpiteiden jatkaminen

Naistutkimuksen ja sukupuolentutkimuksen integroitumista muihin tieteisiin jatketaan sisällyttämällä naistutkimuksen kirjallisuutta ja opintojaksoja eri tieteenalojen opintoihin. Opetusta vahvistetaan ja opetusta koskevien virkojen jatkuvuus turvataan. Naistutkimuksen ja sukupuolentutkimuksen tilanne kartoitetaan valtakunnallisesti, minkä pohjalta eri yliopistot laativat tarkemman toimintasuunnitelman naistutkimuksen ja sukupuolentutkimuksen aseman vahvistumiseksi. Yliopistot sitoutuvat toimintasuunnitelman toteuttamiseen ja naistutkimuksen aseman vahvistamiseen. Sukupuolten tasa-arvoa ja sukupuolta ja muita yhteiskunnallisia erontekoja koskevaa tutkimusta tuetaan.

Miesten koulutustaso paranee hitaammin kuin naisten

OECD:n tuoreen ennusteen mukaan naisten ja miesten koulutustaso uhkaa eriytyä edelleen: suomalaisnaisten joukossa korkeakoulututkinnon suorittaneiden osuuden ennakoidaan nousevan 61 prosenttiin, mutta miesten joukossa vain 36 prosenttiin. Naisten ja miesten ero on Suomessa OECD-maiden suurimpia

Joku tosin ennustikin, että.... "Feministinen tasa-arvoeliitti tuskin kuitenkaan tekee asialle (koulutustasa-arvon lisäämiselle) mitään. Sitä kiinnostaa yliopistossa lähinnä vain naisten osuuden lisääminen professoreina."

Kannattamaton työ

HS: Järjestöt eivät hyödy väkivaltatyöstä taloudellisesti

Minna Sirnö, Tanja Auvinen

Väkivaltakeskustelu käy taas kuumana. Julkisessa keskustelussa kiistellään siitä, onko Suomi väkivaltainen maa, ja ovatko naiset ja miehet yhtä väkivaltaisia.

Myös Pertti Töttö osallistui väittelyyn kirjoittamalla (HS Mielipide 19. 1.), että naisjärjestöt hyötyvät taloudellisesti Suomessa tapahtuvasta väkivallasta.

Jokainen taho, joka Suomessa tekee väkivaltatyötä – oli kyseessä sitten nais- tai miesjärjestö tai julkisen sektorin toimija – tietää, että väkivaltatyötä ei tehdä eikä voi tehdä hyötymistarkoituksessa.

Suomen sukupuolittuneen väkivallan ehkäisytyöhön osoitetut resurssit ovat niin pienet, että taloudellisen hyödyn vuoksi työ ei kannata. Silti järjestöt tätä työtä tekevät. Onneksi, sillä mielestämme jokaisen väkivallanteon estäminen ja jokaisen uhrin hoitaminen on arvokasta.

Naisiin kohdistuva väkivalta on globaali ilmiö, jolta edes Suomi ei ole välttynyt. Suomi on sitoutunut kansainvälisissä sopimuksissa ehkäisemään naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja hoitamaan väkivallan uhreja. Miksi kinastella uhrien lukumäärästä, kun tärkeintä on, että apu tavoittaa mahdollisimman monet?

Naisjärjestöjen tehtävä on muun muassa kiinnittää huomiota niihin epäkohtiin, jotka koskevat naisia. Siksi on outoa, jos järjestöjen tehtävä kyseenalaistetaan sillä perusteella, että myös muunlaisia epäkohtia on olemassa.

Myös järjestöjen tekemän työn vähättely on kyseenalaista maassa, jossa moni tärkeä erityispalvelu puuttuisi kokonaan ilman kansalaisjärjestöjä.

puheenjohtaja, pääsihteeri, Naisjärjestöt Yhteistyössä Nytkis ry

MSNBC: Be a Bitch to Get Married

“Coerced Reproduction”: Bogeyman for the 2010s

Bail Burden Keeps U.S. Jails Stuffed With Inmates

Naiset saamassa oman autokoulun

Why We're Not Getting Married

Homososiaalisuus - vaihtoehto sosiobiologialle

Markku Soikkeli: Homososiaalisuus länsimaisessa kulttuurissa

Elokuvan puolella aihetta ovat käsitelleet ns. buddy-elokuvat. Cynthia Fuchs toteaa lajityypin luojiksi varhaiset cowboy-sarjat, sotaelokuvat ja romanttiset seikkailut. Lajityypin suosituin muoto on nykyään "cop buddy-film". Fuchsin mielestä on ajallemme tyypillistä, että viime vuosien poliisitoverielokuvissa homososiaalisen siteen tuoma homoeroottinen ahdistus on naamioitu rotuerojen jännitteeksi. Valkoisen ja mustaihoisen poliisin toveruutta määrää ulkoa rasistinen ja heteroseksistinen normisto. Homososiaalinen toveruus vaarantaa osapuolet, sillä normien ulkopuolella he ovat sekä vahvoja että haavoittuvaisia; erityisesti fallista asevaltaa käyttävien rikollisten edessä.

Miksi Länsi uppoaa

Dave Chappelle - Chivalry Is Dead (Youtube)

Lisäys: Thainaisille tietoa ja koulutusta heti maahantulon jälkeen

Thainaiset jäävät usein kotouttamistoimien, kielikurssien ja muun Suomi-tietouden ulkopuolelle, koska he tulevat maahan puolisoina. Monesti heidän suomalaiset puolisot vielä kaikin voimin estävät vaimojensa sopeutumista.