perjantaina, joulukuuta 28, 2007

Seksin haluaminen ja vaatiminen

ONKO MIEHELLÄ OIKEUSVAATIA SEKSIÄ?????
Mikä oikeus miehellä VAATIA seksiä???????????????

Ensimmäistä kertaa vuoden sisään oli n 2 vkon jakso, jossa ei harrastettu lainkaan seksiä. Mies oli maansa myyny, mököttää ja on masentunut.

Kun sain selville (mikä työ!!)mistä kenkä puristaa, ahdistuin itse ihan mielettömästi. Kyse ei edes ole siitä, ettenkö voisi/haluaisi seksiä harrastaa. Tuona aikana vain näimme vähän, ja aina illalla väsyneenä. No ei auta, pakko harrastaa seksiä tai sietää mököttävää miestä.

Otin "tunnollisena" tyttönä onkeeni ja nyt joka kerta kun ollaan nähty, pian pian kammarin puolelle ettei toinen olisi niin sydäntä raastavan masentunut.

No, seuraavaksi: kun et sä ota koskaan suihin,,,, Ja sama masennus, mökötys,,, Homman nimi on se, että emme asu yhdessä, 'parhaimillaan' näemme useana iltana/yönä. Yhteistä kokonaista päivää meillä ei ole juuri koskaan. No. ei muuta mun housut kinttuihin ja munaa suuhun. Mitähän sitten seuraavaksi puuttuu???
Luottamus kadonnut!!
Seurustelin miehen kanssa alle vuoden, joka ei kunnioittanut mua seksissä, eikä muissakaan mielipiteissäni. Alkaessani seurustelemaan hän kanssaan olin vielä neitsyt ja kerroin sen hänelle heti alussa että en ole kokenut ja mitä mieltä olen eri seksiin liittyvissä asioissa. Eniten olin sitä mieltä että peppuseksiin en ikinä suostu.

No hän sai mut monipuloimalla harrastamaan seksiä ja hän pikkuhiljaa halusi enemmän eri asentoja ja lopulta jopa päädyttiin peppuseksiin. En ollut henkisesti mihinkään valmis, hän sai mut vain niin hyvin manipuloitua sen hyvällä puhetaidollaan.

Nyt tunnen oloni niin häväistyksi, hyväksikäytetyksi ja v***n tyhmäksi, kun annoin hänen kohdella itseäni niin. Me emme seurustele enää mutta olo on ihan p*****stä. Tuntuu että en voisi enää koskaan luottaa kehenkään mieheen, että miehet ei kuitenkaan halua multa mitään muuta kuin seksiä.

133 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tuolla naisella ei vissiin ole pokkaa kertoa asiasta sille jätkälle ja sit erota jos ei tehoa?

Anonyymi kirjoitti...

Oi kuinka sitä haaveileekaan niin tahdottomasta tytöstä, jopa neitsyestä, jota voisi "monipuloida" ties mihin... Meinaan eihän toisenlainen tyttö, sellainen joka suostuisi kaikkeen ilolla, olisi yhtään jännä tapaus. ;)

Anonyymi kirjoitti...

Ilmeisesti vain naiset manipuloivat, ja miehet sitten vastaavasti monipuloivat.

Eipä taida noissa suhteissa kommunikaatio kovin hyvin toimia. Mutta sehän on selviö kun valitsee sen jännittävän YTM:n, kunnollisen ja herkän ATM:n sijasta .. ATM ei varmasti pakottaisi peppuseksiin, ja hänen kanssaan voisi puhua kaikista tällaisista ongelmista.

Naiset eivät vaan tajua omaa parastaan.. he ampuvat käytännössä itseään jalkaan, ja sitten syyttävät ATM-miehiä siitä että jalassa on reikä.

- Vortac

Anonyymi kirjoitti...

Ja mitä tuohon varsinaiseen kysymykseen tulee - miksi miehellä EI olisi oikeutta vaatia seksiä?

Tai sanotaan näin; jos naisella on oikeus, niin silloin on miehelläkin oikeus. Jos miehellä ei ole oikeutta, sitten naisellakaan ei ole oikeutta.

Jos naisella on oikeus vaatia miestä kunnostamaan talo, vaihtamaan renkaat, korjaamaan putket, ja käymään uuvuttavassa työssä, maksamaan naisen asuminen, eläminen, ateriat, matkat ja shoppailu - niin kyllä miehellä luulisi olevan pienoinen oikeus myös sitten vaatia seksiä.

Olisi tietenkin parempi, jos kumpikaan ei joutuisi vaatimaan mitään, vaan asioista voitaisiin keskustella ja molemmat olisivat halukkaita tekemään kompromisseja hyvästä sydämestään ja halusta helpottaa ja parantaa kumppaninsa elämää, ja tukea toisiaan kaikessa jne. mutta näinhän eivät asiat monestakaan syystä nykymaailmassa mene..

Olisi muuten mukava kuulla ihmisistä, jotka ovat olleet sanotaan vaikka yli 4 vuotta onnellisesti yhdessä. Siis -onnellisesti-, tarkoittaen, että edes kännissä saman-sukupuolisten kavereiden kanssa ei tulisi mieleenkään panetella kumppaniaan millään muotoa, ainakaan kehumatta häntä heti perään. Siis sillä tavalla, että molemmat ovat oikeasti, aidosti ja vilpittömästi paljon iloisempia ja tyytyväisempiä elämäänsä toistensa kanssa kuin yksin tai jonkun muun kanssa.

Välillä ihmisten toilailuja ja ihmissuhdesotkuiluja seuratessa vaikuttaa siltä, ettei juuri mainitsemani kaltaista paria ole olemassakaan.

- Vortac

Anonyymi kirjoitti...

vortac: "Olisi muuten mukava kuulla ihmisistä, jotka ovat olleet sanotaan vaikka yli 4 vuotta onnellisesti yhdessä. Siis -onnellisesti-, tarkoittaen, että edes kännissä saman-sukupuolisten kavereiden kanssa ei tulisi mieleenkään panetella kumppaniaan millään muotoa, ainakaan kehumatta häntä heti perään. Siis sillä tavalla, että molemmat ovat oikeasti, aidosti ja vilpittömästi paljon iloisempia ja tyytyväisempiä elämäänsä toistensa kanssa kuin yksin tai jonkun muun kanssa."

hep! eli täällä yli 4 vuotta yhdessä ollut umpionnellinen tikka. kannattaisi tavata myös oikeita, aikuisia ihmisiä eikä lukea vain suomi24:ä.

"Jos naisella on oikeus vaatia miestä kunnostamaan talo, vaihtamaan renkaat, korjaamaan putket, ja käymään uuvuttavassa työssä, maksamaan naisen asuminen, eläminen, ateriat, matkat ja shoppailu - niin kyllä miehellä luulisi olevan pienoinen oikeus myös sitten vaatia seksiä."

ja missähän suhteissa nainen saa mieheltä jopa shoppailurahatkin? onko näitäkin tapauksia löydettävissä suomi24:sta vai kenties vortacin perheestä/suvusta/kaveripiiristä?

Arawn kirjoitti...

Toinen käsi; yli neljä vuotta yhdessä onnellisesti.

Tikka: "ja missähän suhteissa nainen saa mieheltä jopa shoppailurahatkin? onko näitäkin tapauksia löydettävissä suomi24:sta vai kenties vortacin perheestä/suvusta/kaveripiiristä?"

Saisikin. :D Meikä ei saa edes shoppailurahaa puhumattakaan siitä, että mies maksaisi mun asumisen, elämisen, ruoat ja matkat! Puoliksi joudun kaiken maksamaan, SNIIS NIIS.

Anonyymi kirjoitti...

Kolmas käsi - yli 12 vuotta.

Anonyymi kirjoitti...

Kotitöiden kanssa kannattaa pyrkiä kompromisseihin, mutta on vähän eri asia harrastaa seksiä vastentahtoisesti kuin imuroida vastentahtoisesti.

Seksiä voi vaatia, mutta ei siitä yleensä hyvää seuraa. Yksinkertaisin lähestymistapa asiaan lienee vielä nykymaailmassakin viettely. Opetelkaa mistä kumppaninne tykkää.

Anonyymi kirjoitti...

Eri asia imuroida vastentahtoisesti kuin naida vastentahtoisesti ihmistä jota rakastaa..

No, onhan se toki siinä mielessä eri asia, että imuroidessa joutuu tekemään kovaa työtä. Seksissä voi vaikka lukea lehteä samalla. Seksi on siis naisen kannalta paljon helpompaa kuin imurointi.

En aina oikein ymmärrä, miksi parisuhteessa seksi on sellainen asia, että nainen ikäänkuin kammoaa sitä tai pitää sitä jonkinlaisena valttikorttina, jolla voi härnätä miestä, mutta johon miehellä ei ole koskaan oikeus, koska naisella on sen aarrekammion avaimet pysyvästi. Kyllä minä olen nainut vastentahtoisesti rumiakin eukkoja, enkä nostanut siitä tollasta vastakkainasettelua että olisin mieluummin imuroinut tms.

Monikohan nainen imuroi mieluummin ison monihuoneisen kämpän perusteellisesti kuin makaa pari minuuttia selällään jalat levällään?

'vastentahtoisen' (tämäkin pitäisi puida, mutta en jaksa nyt) seksin rinnastaminen imurointiin on minun näkökulmastani kuin 'vastentahtoisen' television katselun rinnastaminen tiskaamiseen.

- Vortac

Anonyymi kirjoitti...

dr phil: "Seksiä voi vaatia, mutta ei siitä yleensä hyvää seuraa. Yksinkertaisin lähestymistapa asiaan lienee vielä nykymaailmassakin viettely. Opetelkaa mistä kumppaninne tykkää."

niin siis mikä kumppani? eihän näillä neropateilla sellaisia ole, mistä syystä jutut varmaan ovatkin tätä tasoa. eli ensin naiset pitäisi pakottaa suhteisiin, sitten pakottaa seksiin. ei puhettakaan siitä, että miesten itsensä kannattaisi tehdä mitään saadakseen naiset vapaaehtoisesti mukaan leikkiin.

vortac: "Monikohan nainen imuroi mieluummin ison monihuoneisen kämpän perusteellisesti kuin makaa pari minuuttia selällään jalat levällään?"

seksi ei vain kuulu monilla naisilla kategoriaan (ikävät) taloustyöt. seksi on jotain henkilökohtaisempaa, siksihän raiskauskin on naisille niin iso juttu. ei sitä osaa pitää vain lakanoilla (/pusikossa, raiskaustapauksissa) makailuna. asennoitukaa itse anaaliraiskaukseen siten että tässähän vaan vähän pyllistän, kyllä tämä nyt kotityöt voittaa.

Anonyymi kirjoitti...

"niin siis mikä kumppani? eihän näillä neropateilla sellaisia ole, mistä syystä jutut varmaan ovatkin tätä tasoa. eli ensin naiset pitäisi pakottaa suhteisiin, sitten pakottaa seksiin. ei puhettakaan siitä, että miesten itsensä kannattaisi tehdä mitään saadakseen naiset vapaaehtoisesti mukaan leikkiin."

Kyllähän tässä selvästi puhuttiin parisuhdetilanteista,oli kirjoittajilla sellaista tai ei.

"seksi ei vain kuulu monilla naisilla kategoriaan (ikävät) taloustyöt. seksi on jotain henkilökohtaisempaa, siksihän raiskauskin on naisille niin iso juttu. ei sitä osaa pitää vain lakanoilla (/pusikossa, raiskaustapauksissa) makailuna. asennoitukaa itse anaaliraiskaukseen siten että tässähän vaan vähän pyllistän, kyllä tämä nyt kotityöt voittaa."

Tuo herättää aika monta kysymystä ja ongelmaa:
-Joidenkin tutkimusten mukaan naiset painostavat miehiä seksiin tai ahdistelevat seksuaalisesti yhtä paljon kuin miehet naisia. Ja jos vankilaraiskaukset lasketaan,sitten miehiä raiskataan ehkä jopa enemmän kuin naisia. Miehet eivät valita läheskään yhtä paljon kuin naiset,eikä miehillä ole sellaista valitusteollisuutta (feminismin vastine) joka kannustaisi siihen. Jos nainen voi saada miehen uskomaan että ei-haluttu seksi on hänelle jotenkin 'objektiivisesti' erityisen paha asia,saa nainen tästä valtaa. Naiset kollektiivisesti hyötyvät tästä oletuksesta,mikä miehiin on saatu iskostettua,riippumatta siitä onko ei-halutun seksin julmuudesta erityistä näyttöä suhteessa muihin rikoksiin. Miten seksi ei olisi miehille "henkilökohtaista"? Koko ihmisen keho on henkilökohtaista. Ihmisen omaisuus on myös henkilökohtaista. "Raiskaus on ainutlaatuinen rikos koska siinä on kyse seksistä." -feministi?- "Varkaus on ainutlaatuinen rikos kun siinä on kyse omaisuudesta." -filosofi-
-Nainen on suunniteltu siittimen vastaanottamista varten mutta miestä ei. Ei myöskään ole kyse vieraan mieheen raiskaamaksi tulemisesta,vaan vastuuntunnosta omaa miestä kohtaan. Ei ole myöskään vaadittu seksiä pusikossa tietääkseni. Järkevä vertaus olisi puhua omaan tyttöystävään työntymisestä silloin kun ei niin hirveästi ehkä jaksaisi.

Omasta mielestäni molempien osapuolten suhteessa pitäisi muokata ajatteluaan,asennoitumistaan sillä lailla että pystyisivät nauttimaan tai edes sietämään jotka eivät äkkiseltään tunnu kiinnostavilta,niillä on kuitenkin suhteen ylläpitämisen kannalta merkitystä. Jos nainen nyrpistää naamaa kun seksistä on kyse,sitten ei mies välttämättä pysty suoriutumaan ollenkaan,sillä halukkuus on hyvin tärkeää kiihottumisen kannalta,ja näin nainen voi ehkä vältellä oman osansa suorittamista mutta miehen halut eivät sen sijaan häviä minnekkään ja suhde heikkenee.

Arawn kirjoitti...

Man in motion: Molempien pitäisi oppia sietämään/jaksamaan, mutta itse asiassa se onkin nainen, jonka pitäisi oppia antamaan, kun mies haluaa?... Ja vielä enemmän; naisen pitäisi oppia _haluamaan_, kun mies haluaa? Miksei se mene niin päin, että mies opettelisi haluamaan vähemmän? Se lienee yhtä helppoa kuin opetteleminen haluamaan enemmän.

Itse en usko, että kumpikaan pystyy hirveän pitkälle luopumaan haluistaan tai luomaan niitä jostakin lisää. Jos seksihalut ovat kovin erilaiset, se on ymmärrettävästi suuri rasite suhteelle varsinkin sen osapuolen näkökulmasta, joka haluaisi selkeästi enemmän. Jos tilanne ei muutu ja enemmän haluavaa tilanne ahdistaa erittäin paljon, silloin saattaa olla aika harkita eroa ja sellaisen kumppanin etsimistä, jonka halut olisivat lähempänä omia.

Anonyymi kirjoitti...

Seksuaalisten mieltymysten ja yleisen halukkuuden erot ovat varmasti iso osa parisuhdeongelmien taustatekijöistä. Eikö olisikin hyvä, jos tyytymättömämpi osapuoli hakisi "extra kivansa" säännellyiltä markkinoilta eli kriteerit täyttävistä ja yhteiskunnan valvomista bordelleista?

Anonyymi kirjoitti...

Voisi siinä mieheltäkin mennä halut, jos seksialoitteen kuullessani nappaisin kirjan kaveriksi ja pyllistelisin sängynreunalla lukemiseen keskittyneenä pari minuuttia... Ei vaan, jos sekstaillaan niin sitten sekstaillaan, eikä ajatella kirjoja, kauppalistoja tai tietokonepelejä samaan aikaan.

Täällä reilu 6v onnellista yhdessäoloa, mihinkään en tuota omaa ukkoa vaihtaisi. Vähän saatan jostain pahasta tavasta murista joskus, mutta ehdottomasti tuo on minun elämässäni se paras puoli.

(todennäköisesti meillä minä olen se joka maksan isoimmat shoppailut ja suuremman osan elämisestä, mutta eipä tuo ole ikinä tuntunut syyltä tyytymättömyyteen tai kiristykseen kohti seksiä tai muuta. Elämä nyt vain on tätä tällä hetkellä, ehkä muutaman vuoden päästä toisin, tai sitten ei.)

Anonyymi kirjoitti...

Arawn:
"Molempien pitäisi oppia sietämään/jaksamaan, mutta itse asiassa se onkin nainen, jonka pitäisi oppia antamaan, kun mies haluaa?... Ja vielä enemmän; naisen pitäisi oppia _haluamaan_, kun mies haluaa? Miksei se mene niin päin, että mies opettelisi haluamaan vähemmän? Se lienee yhtä helppoa kuin opetteleminen haluamaan enemmän."

Toki ihmisten halut vaihtelevat mutta kuvitellaan sellainen tilanne että mies haluaisi vaikka pari kertaa päivässä,kyseessä ollessa yhdessä asuvan parin. Jossakin kaukosuhteessa luulisi että molemmat haluaisivat tehdä sen edes pari kertaa jos näkevät harvoin ja aikaa on vaikka vuorokausi. Miehen iästä ja yksilöllisistä tekijöistä riippuen palautuminen voi viedä paljonkin aikaa. Ja sanotaan että aikaa nuo pari aktia veisivät pari tuntia yhteensä.
Uskon että tämä pätee aika monessa tapauksessa. Onko kohtuutonta?

Miehen halut eivät tavallisesti tyhjennä naisen rahapussia tai rasita naista kummemmin fyysisesti tai ?henkisesti?.
Kuinka paljon erilaisesta kylillä reissailusta,syömässä,elokuvissa,kaupoissa,kavereissa/sukulaisissa jne. yhdessä käymisestä taas on naisen toivomuksesta? Entäpä siisteydestä kämpässä? Voisin veikata että edes enemmän kuin puolet. Entäpä kaikki lirkuttelut ja hellimiset ja puhuminen joka on oletettavasti naiselle tärkeää? Osittain kyllä miehellekkin. Mies on parhaillaan/pahimmillaan naisen psykoterapeutti ja suojelija 24/7.

Arawn kirjoitti...

man in motion: "Uskon että tämä pätee aika monessa tapauksessa. Onko kohtuutonta?"

Enemmänkin utopistista. Voihan olla, että tiedän vain seksuaalisesti laimeita uroksia, mutta KETÄÄN sellaista en tiedä, joka varsinkaan yhdessäasumisvaiheessa haluaisi joka päivä kaksi kertaa. :)

Mutta noin yleisesti, kohtuuttomuus riippunee ihan tapauksesta. Jos nainen haluaa kerran kuussa, hänesta miehen "kaksi kertaa päivässä" lienee kohtuutonta. Se, mikä on kohtuutonta ja mikä ei, riippuu aika lailla kunkin pariskunnan keskinäisten halujen suhteesta.

"Miehen halut eivät tavallisesti tyhjennä naisen rahapussia tai rasita naista kummemmin fyysisesti tai ?henkisesti?."

En tiedä miksi, mutta tässä asiassa on tosiaan iso juopa miesten ja naisten välillä; moni nainen kokee vastentahtoisesti seksiin suostumisen TODELLA äärimmäisen epämieluisaksi, siis henkisesti valtavaksi rasitteeksi - ja moni mies ei tätä ymmärrä.

Jotenkin annat nyt ymmärtää, että miesten halut ovat seksi ja naisten halut taas ravintolat, kaupat, kaverit, sukulaiset, kämpän siisteys yms. ovat naisten haluja? Ihanko todella miehiä nämä asiat eivät juuri kiinnosta ja niitä tehdään vain ja ainoastaan naisten toivomuksesta?

Jos mies ei ymmärrä, miksi nainen ei suostu seksiin, koska nainen nyt ei vain halua, sille ei varmaan voi mitään. Totta kai nainen saa suostua vain miehen halut täyttääkseen, jos niin päättää. Mutta mielestäni tätä ei voida naisilta edellyttää tai vaatia, se on kuinkin naisen päätettävissä oleva asia.

Miehen taas ei tietenkään tarvitse jaksaa suhdetta, jossa hän saa seksiä selkeästi vähemmän kuin haluaisi. Ei sitäkään voida miehiltä vaatia.

Anonyymi kirjoitti...

Aika harva mies haluaa pitkässä suhteessa kaksi kertaa päivässä. Suhteen alussa yleensä mies haluaa enemmän seksiä, sitten ajan kuluessa homma voi kääntyä jopa toisinkin päin.

"moni nainen kokee vastentahtoisesti seksiin suostumisen TODELLA äärimmäisen epämieluisaksi, siis henkisesti valtavaksi rasitteeksi - ja moni mies ei tätä ymmärrä."

Olen minäkin hoitanut hommat velvollisuuspanoina kun yksi entisistä tyttökavereistani olikin seksuaalisesti minua aktiivisempi, eikä se itse touhu kyllä henkisesti hirveän valtavalta rasitteelta tuntunut. Enemmän kyljen kääntäminen tuntui rassaavan sitä toista osapuolta kuin velvollisuuspano minua. Eipä vain kiinnostanut kun olin kyllästynyt kyseiseen naiseen. Seksi oli yksinkertaisesti niin tylsää että hohhoijakkaa. Yllättäen meillä menikin poikki.

Uuden tyttöystävän kanssa jaksaa taas peuhata helpostikin sen pari kertaa päivässä.

Anonyymi kirjoitti...

Ylempi ano; Ei tuntunut henkisesti valtavalta rasitteelta, mutta oletkos sinä nainen?

Arawn kirjoitti...

Ano: "Olen minäkin hoitanut hommat velvollisuuspanoina kun yksi entisistä tyttökavereistani olikin seksuaalisesti minua aktiivisempi, eikä se itse touhu kyllä henkisesti hirveän valtavalta rasitteelta tuntunut."

Ongelma onkin, että kun moni mies vertaa tätä asiaa itseensä; kun HEITÄ velvollisuuspano ei rasita, ei sen pitäisi rasittaa naisiakaan. Mutta kun naiset eivät ole miehiä.

Anonyymi kirjoitti...

Arawn kirjoitti:
"KETÄÄN sellaista en tiedä, joka varsinkaan yhdessäasumisvaiheessa haluaisi joka päivä kaksi kertaa."

Hei kokeneet ihmiset, kuinka raskasta seksi on, miehelle ja naiselle, fyysisesti? Tällaisena AT-miehenä, jolle seksi näyttäytyy mielettömänä jyystönä - kuten se pornossa esitetään - on minun vähän vaikeaa suhtautua koko hommaan. Jos jaksaa runkata useita kertoja päivittäin, jaksaisiko harrastaa oikeaakin seksiä? Vai voisiko olla niin huonokuntoinen (ja "loppuun runkattu", heh) ettei se kaksikaan kertaa onnistuisi, silloinkaan jos asutaan yhdessä?

Nää on hämmentävii juttui.

Ilkka kirjoitti...

Runkkaaminen on eri asia kuin seksin harrastaminen. Kun olin nelisen vuotta suhteettomana ikävuoteni 21-25 niin parhaimmillaan runkkasin seitsemän kertaa päivässä. Olin hyvässä fyysisessä kunnossa niin oli ajoittain tuskaista seksuaalisuutensa kanssa.

Laukeaminen toisen sisään on sen verran kokonaisvaltaisempi juttu että ei sitä hirveän montaa kertaa jaksa/halua uusia.

Mulla on yleensä men nyt pidemmissä parisuhteissa noi kerrat noin kahteen kertaan viikossa, aika paljon se kyllä laantuu siitä suhteen alusta. Eikä se ole huono juttu, suhteen onnistuminen on varsin muista asioista kiinni.

Anonyymi kirjoitti...

No, tuo kyllä riippuu kyllä partneristakin. Erityisen himottava partneri kyllä pitää yllä kyvyn naidan vaikka kolme-neljäkin kertaa päivässä. Minulla oli kerran partneri, jota olisi jaksanut höylätä melkein 24H joka päivä, heh. Eräänkin kerran tunnin sisällä hänen kanssaan kiihotuin ja laukesin kolme kertaa alle tunnin sisällä - vai olisko ollu jopa neljä, en ole varma.

Mutta näin kiihottavia ihmisiä en ole tavannut sitä ennen enkä sen koommin, enkä usko että jokaisella on edes koko elämänsä aikana mahdollisuutta vastaavaa kokeakaan. Luulen, että tällaiset tapaukset ovat hyvin harvinaisia, ja meikäläisellä sattui vain aivan uskomaton tuuri.

Voisin kertoa, mistä se kiihottavuus johtui, mutta ei mua täällä kukaan kuuntelisi kuitenkaan, joten olkoon. (mainittakoon, että tuo kiihottavuus-aspekti (joka oli aivan taianomainen ja automaattinen, ei vähimmässäkään määrin älyllinen tai visuaalinenkaan pohjimmiltaan, vaikka nainen oli kyllä myös hyvin seksikäs ulkoisestikin sekä kaunis kasvoiltaan) päti kaikkiin miespuolisiin ihmisiin, joiden seurassa näin, koin tai sain tietää tämän naisen oleskelevan - tarkoitan, että oli mahdotonta tuoda miespuolinen heteroihminen samaan huoneeseen hänen kanssaan ilman, että mies kiihottui seksuaalisesti, ainakaan omien kokemusteni perusteella (varmasti se nyt tietenkin olisi -jotenkin- ollut mahdollista, mutta en nyt jaksa alkaa kaivamaan saivarteluja), eli kyseessä ei ole mikään pelkkä omakohtainen ja subjektiivinen kokemukseni)

Lisäksi voisin sivuhuomautuksena kertoa, että seksi tuntui niin taivaallisen hyvältä hänen kanssaan, että sitä ei voi verrata edes parhaaseen masturbaatioon, jonka olen kokenut, eikä kenenkään muun kanssa harrastettuun seksiin - enkä voi millään uskoa enää koskaan törmääväni yhtä hyväntuntuiseen seksiin, vaikka naisin eri naista joka päivä lopun elämääni.

Eli näissä 'montako kertaa jaksaa päivässä höylätä'-jutuissa on hyvin paljon kyse myös partnerista ja eräästä tietystä aspektista tässä partnerissa - sellaisesta aspektista, jota on aika turha täällä ottaa esille, mutta joka nähdäkseni on olennainen asia tällaisesta näkökulmasta katsottuna.

- Vortac

Ilkka kirjoitti...

Totta. Mulla oli jokunen vuosi sittten yksi ex-kollega töistä jonka kanssa pienessä sievässä päädyttiin bunkkaan. Laukesin toisen sisälle kahdeksan kertaa noin 15 tunnin ajanjakson aikana. Mitään edes lähellekään vastaavaa kokemusta ei ole eikä tod.näk. tule, oltiin vaan jotenkin aikamoisissa sfääreissä, toinen kiihotti mua aivan jumalattomasti.

Anonyymi kirjoitti...

Vortac hei, jos ja kun jaksat pitkästi kirjoittaa "ohi asian" ja muutenkin ilmaista kierteleväsi jotain, niin eikö lopulta olisi kuitenkin vaan helpompaa pureutua suoraan aiheeseen, ihan siitä huolimatta, miten ihmiset siihen suhtautuisivat? Tuskin pelkäät haukkuja tai mitään muutakaan selllaista?

Nobody likes a tease.

Anonyymi kirjoitti...

vortac, minä ainakin luen mielelläni mistä sen naisen kiihottavuus mielestäsi johtui.

t. pena

Anonyymi kirjoitti...

"Olisi muuten mukava kuulla ihmisistä, jotka ovat olleet sanotaan vaikka yli 4 vuotta onnellisesti yhdessä. Siis -onnellisesti-, tarkoittaen, että edes kännissä saman-sukupuolisten kavereiden kanssa ei tulisi mieleenkään panetella kumppaniaan millään muotoa"

Pieni varoituksen sana kaikille (nais)ihmisille, jotka kärkkäästi olivat kysymyksen perään nostamassa kättään pystyyn. Omassa ystäväpiirissäni on monta "onnellista ukkomiestä" jotka ulospäin vaikuttavat niiiiin onnellisilta parisuhteissaan, mutta harvoissa poikain' sauna- yms. temmellysiltamissa alkavat lähes poikkeuksetta purkamaan sydämmensä tuntoja siitä, kuinka "akka sitä ja tätä".

Miehet ovat nimittäin erittäin taitavia taipumaan ja joustamaan - asia, jota moni nainen ei huomaa. Arkielämässä saatetaan kinastella jatkuvasti jostakin pienestä asiasta (tyyliin sukat lattialla yms.), ja naisrukat ovat täysin vakuuttuneita siitä, että mies on jääräpäinen jöntikkä, joka ei ymmärrä antaa periksi ja tehdä kompromissejä naisille tärkeitten asioitten suhteen.

Usein on kuitenkin niin, että tämä yksittäinen konflikti sukkien suhteen on se kuuluisa kamelin selkä - mies on kuitenkin tähän mennessä mukisematta hyväksynyt monituisen monta askaretta jotka nainen on häneltä edellyttänyt. Mukautunut siihen "miehen rooliin" jota häneltä on odotettu.

Tuo vitsi siitä "asioista joita miesten miellyttämiseen vaaditaan on mielestäni erittäin osuva. Loppujen lopuksi me emme kuitenkaan vaadi niin paljoa. Ja ne asiat, joita pidämme tärkeinä, ovat niitä viimeisiä linnakkeita - sellaisia joista pidetään kynsin ja hampain.

Kehottaisinkin jokaista parisuhteessä elävää miettimään hieman - millaiselle dynamiikalle parisuhteenne rakentuu?

Jos teorisoidaan, että naisten "vaatimuslista" on:

a) Turvallisuus
b) Hellyttely
c) Siisteys
d) Yhteinen aika
e) Teknisistä asioista huolehtiminen
f) Naisten ystävät/sukulaiset

ja Miehen vastaava:

a) Ruokaa
b) Seksiä

Suhteen alussa näistä asioista on väännetty kättä, ja lopputulos on se, että mies on joustanut ja päätyy käyttämään valta-osan vapaa-ajastaan naisen vaatimusten täyttämiseen.

Naisen mielestä miehen vaatimukset a & b ovat kuitenkin kohtuuttomia, ja hän toivoo, että mies joustaisi niittenkin suhteen...

Vaikkakin tämä on kärjistetty esimerkki, olen nähnyt vastaavaa omissa ja ystävieni parisuhteissa. Sukupuolet ovat sinällään merkityksettömiä - oleellista on se, että harva tunnistaa kuinka paljon kumppaniltaan vaati, ja kuinka herkästi on valmis omista tarpeistaan joustamaan.

Nimimerkillä: siivoava, tiskaava, pyykkäävä, automekaanikko, atk-tukihenkilö, kokki, turvamies ja rakastaja.

Arawn kirjoitti...

Anrui: "Pieni varoituksen sana kaikille (nais)ihmisille, jotka kärkkäästi olivat kysymyksen perään nostamassa kättään pystyyn. Omassa ystäväpiirissäni on monta "onnellista ukkomiestä" jotka ulospäin vaikuttavat niiiiin onnellisilta parisuhteissaan, mutta harvoissa poikain' sauna- yms. temmellysiltamissa alkavat lähes poikkeuksetta purkamaan sydämmensä tuntoja siitä, kuinka "akka sitä ja tätä"."

Itse asiassa vähän odotinkin, että joku tuo tämän kommentin pöytään; "naiset, ette voi tietää, onko suhteenne onnellinen, mieshän voi valehdella (ja todennäköisesti valehteleekin?)"

Se on mahdollista, totta kai. Mutta jos tälle linjalle lähdetään, kukaan nainen ei kai voi sanoa suhdettaan millään tavalla onnelliseksi?

Minä sanon liittoani onnelliseksi, koska luotan mieheni sanaa - ja koska mies on kertomalla minulle ikäviäkin asioita osoittanut, että hänen sanaansa voi luottaa.

Anonyymi kirjoitti...

"En tiedä miksi, mutta tässä asiassa on tosiaan iso juopa miesten ja naisten välillä; moni nainen kokee vastentahtoisesti seksiin suostumisen TODELLA äärimmäisen epämieluisaksi, siis henkisesti valtavaksi rasitteeksi - ja moni mies ei tätä ymmärrä."

Ja on vaikeaa löytää perusteita tälle miksi niin pitäisi olla. Paitsi se että nainen käyttää seksiä aseena.

"Jotenkin annat nyt ymmärtää, että miesten halut ovat seksi ja naisten halut taas ravintolat, kaupat, kaverit, sukulaiset, kämpän siisteys yms. ovat naisten haluja? Ihanko todella miehiä nämä asiat eivät juuri kiinnosta ja niitä tehdään vain ja ainoastaan naisten toivomuksesta?"

Kyllä miehiäkin ainakin osa näistä kiinnostaa,tuohon olisi tietysti voinut lisätä harrastukset tai jotain muuta. Mutta miehet eivät ole nyhtämässä naisia mukaan niihin. Itselleni ainakin se on melko merkityksetöntä. Jos nainen itse hinkuisi mukaan,sitten ottaisin hänet mutta ei sillä muuten niin väliä.

"Jos mies ei ymmärrä, miksi nainen ei suostu seksiin, koska nainen nyt ei vain halua, sille ei varmaan voi mitään. Totta kai nainen saa suostua vain miehen halut täyttääkseen, jos niin päättää. Mutta mielestäni tätä ei voida naisilta edellyttää tai vaatia, se on kuinkin naisen päätettävissä oleva asia."

Sallisitko saman oikeuden sitten myös miehille? Saako mies jättää kaiken tekemättä jos se nyt vain tuntuu epämiellyttävältä eikä kiinnosta? Ei lähde minnekkään koska se tuntuu epämiellyttävältä,ei ylläpidä sosiaalista statusta käymällä jotain koulua,työtä tms.,ei auta kotona,ei katsele tv:tä yhdessä,ei anna rahaa (okei,kaippa kaikki naiset ei sitä vaadikkaan),antaa vieraan miehen viedä naisen väkivalloin mennessään jos sellainen kohdalle sattuu. Keksi itse lisää.

"Miehen taas ei tietenkään tarvitse jaksaa suhdetta, jossa hän saa seksiä selkeästi vähemmän kuin haluaisi. Ei sitäkään voida miehiltä vaatia."

Niin. Jos vaihtoehtoina on suhde täydellisesti naisen ehdoilla (kuten varmasti hyvin usein on) ja ei suhdetta ollenkaan,niin tuo ei ole kummoinen lohtu.

Arawn kirjoitti...

man in motion: "Sallisitko saman oikeuden sitten myös miehille? Saako mies jättää kaiken tekemättä jos se nyt vain tuntuu epämiellyttävältä eikä kiinnosta? Ei lähde minnekkään koska se tuntuu epämiellyttävältä,ei ylläpidä sosiaalista statusta käymällä jotain koulua,työtä tms.,ei auta kotona,ei katsele tv:tä yhdessä,ei anna rahaa (okei,kaippa kaikki naiset ei sitä vaadikkaan),antaa vieraan miehen viedä naisen väkivalloin mennessään jos sellainen kohdalle sattuu. Keksi itse lisää."

Totta kai mies voi ja saa jättää tuon kaiken tekemättä, jos hän haluaa. Siinä pitää sitten vain huomioida tekemättä jättämisen vaikutus parisuhteeseen, kun toinen osapuoli voi irtisanoa suhdesopimuksen - aivan kuten jos nainen ei tahdo seksiä juuri harrastaa.

Silti vierastan seksin vertaamista siivoamiseen, sukuloimiseen yms. Ehkä tässä on yksi iso ero keskimääräisen naisen ja miehen välillä; miehestä asioilla ei ole olennaista eroa, naisesta on eikä kumpikaan toista ymmärrä.

"Ja on vaikeaa löytää perusteita tälle miksi niin pitäisi olla. Paitsi se että nainen käyttää seksiä aseena. "

Oikeastaan evobilsasta voisi löytää perusteita naisen syvälle vastenmielisyydelle sellaista seksiä kohtaan, jossa hän ei ole halukas, mutta ei nyt mennä siihen. Juttu on, että on kyllä naisia, jotka käyttävät seksiä aseena. Mutta on paljon naisia, jotka eivät vain halua. Ei-haluaminen ei ole ase, se on ei-haluamista. Ei huvita, ei kiinnosta, kaput. Seksin harrastaminen tuntuu likaiselta ja mies siinä tilanteessa hyväksikäyttäjältä, joka ei ole kiinnostunut naisen halusta ja nautinnosta vaan vain ja ainoastaan omasta tyydytyksestään ja on valmis käyttämään naista masturbaatioalustana.

En mä tiedä, opitaanko tässä koskaan ymmärtämään toisiamme.

"Niin. Jos vaihtoehtoina on suhde täydellisesti naisen ehdoilla (kuten varmasti hyvin usein on) ja ei suhdetta ollenkaan,niin tuo ei ole kummoinen lohtu."

Kuinka yleistä tämä on, että suhde tosiaan toimii täysin naisen ehdoilla? Ei niin, etteikö näitä voisi olla, mutta onko se tosiaan niin ylen yleistä, kuin tekstistäsi voisi ymmärtää?

Anonyymi kirjoitti...

Arawn:
"Mutta kun naiset eivät ole miehiä."

Vihdoinkin. Amen.


" "akka sitä ja tätä"."

Itse asiassa vähän odotinkin, että joku tuo tämän kommentin pöytään;"

Kun kerran naisten mielivaltainen käyttäytyminen, perusteena "mies sitä ja tätä", on OK, eikö tasa-arvon nimissä vastaavanlaisen äijäporukka-analyysin julkituominen ole hyväksyttävää?

sdasfafasd kirjoitti...

Tästä tulee mieleen se wanha kunnon onnellinen elämä juttu, joka tuolla S24:ssa olikin jo mainittu.

Mitä tulee "masturbaatioalustaksi" alistumiseen, niin kenelle se nainen sitten mieluiten antaa, ellei sille omalle ihkumiehelleen?. Pitäisi tuoda vähän enemmän rahaa kotiin ja olla vähän enemmän mattia, niin ei kiukuttaisi antaa?. Ehkä se ei tunnu silloin enää vastenmieliseltä alistamiselta, kun tuntee saavansa vastinetta enemmän. Niitä vastineita voi hakea tuolta onnellinen elämä jutusta.

Tulee ohimennen muuten mieleen nämä naisten yhä harvenemaan päin olevat "kiva jos toinen nauttii" kirjoitukset, joissa naiset siis suhtautuvat seksiin sellaisena asiana että hoidetaan nyt pois alta kun mies haluaa, sen sijaan että tarkistetaan kuukauden tili ennen kuin päätetään onko tänään kyseessä kahdeksasosa raiskaus vai hellää rakkaudentekoa.

Arawn kirjoitti...

Anna minunkin kukkia: Tarkoitin sillä pöytään tuodulla kommentilla sitä, ettei nainen voisi lainkaan tietää, onko hänen suhteensa onnellinen, koska mies valehtelee.

Russ: Hyvin harvoin raha on naisen haluttomuuden syynä. Silloinkin, kun nainen pihtaa eli todella käyttää seksiä aseena, yleensä kyse ei ole rahasta vaan joko suuttumisen ilmauksesta tai pyrkimyksestä saada mies osallistumaan esim. kotitöihin. No, joku korkeahintainen rakastajatar voi pihdata saadakseen rakastajaltaan kalliimpia koruja, mutta tavispuolison tapauksessa se ei liene kovin yleistä.

Jos olit kommentissasi tosissasi, meidän ajatusmaailmamme taitavat tämän asian suhteen olla niin eri aurinkokunnista, että keskustelusta tulisi aika mahdoton. :P

sdasfafasd kirjoitti...

Itse asiassa kirjoitin tuon aavistuksen sensaatiohakuisesti, enkä tarkoittanut että se olisi ollut pelkästään rahasta kiinni. Matti koostuu vähän muustakin, mitä korkeampi Matti miehellä on sitä vähemmän naisella on varaa kiukutella ja huvikseen pantata, koska nainen ei ole ihan tyhmä hän usein vielä ymmärtääkin tämän.

Kun eukko tarpeeksi monta kertaa kieltäytyy, niin kyllä siinä ihan odotetusti alkaa mies miettiä, että joku kitarasankari varmasti saisi, ja siitä huolimatta että mies on parisuhteeseen valittu, niin hän ei saa. Joku vieras saisi, ja mitä kauemman aikaa se mystinen päänsärky jatkuu, sitä vahvemmaksi mielikuvat kitarasankareista ja eukon kaipuusta toiseen sänkyyn alkaa käydä. Ei hyvä.

Anonyymi kirjoitti...

Arawn:
"Tarkoitin sillä pöytään tuodulla kommentilla sitä, ettei nainen voisi lainkaan tietää, onko hänen suhteensa onnellinen, koska mies valehtelee."

M.O.T.
Tästähän on kysymys. Naisen valehtelu on maailman sivu ollut seurausta naisen ainutlaatuisesta kyvystä analysoida suhteen ongelmakohtia hiljaa mielessään ja samalla väittää "kaiken olevan ok". Johtopäätökseen tultuaan nainen on joko hankkiutunut raskaaksi tai dumpannut miehen. Mies on perinteisesti jäänyt ihmettelemään että mitä tapahtui. Kuitenkaan mies ei ole saanut: suuttua, tuohtua, loukkaantua, valittaa, harmitella, tai muuten tuoda julki tunnereaktiotaan.
Eikä nyttemmin kuulemma edes poikaporukassa purkautua ystävilleen.

Arawn kirjoitti...

Russ: Naiset ilmeisesti kokevat suurempaa seksuaalista halukkuutta korkeamman MA:n miehiä kohtaan - sikäli olet oikeassa. Mutta se ei ole päätöshaluamista vaan sisäsyntyistä haluamista - korkean MA:n mies on kiihottavampi. Samalla tavalla kuin miehestä kaunis nainen on kiihottavampi kuin ruma nainen.

On naisia, joiden seksuaalinen halukkuus laskee suhteen vakiintuessa ja vuosien kuluessa lähelle nollaa. Toiset näistä naisista saattavat hyvinkin olla valmiita seksiin muiden miesten kanssa, toiset taas ovat kiinnostuneita vain suhteesta ja seksi suhteen alussa ikään kuin kuului diiliin, mutta myöhemmin sitä ei ole pakko harrastaa, näiden naisten mielestä. Erityisesti jälkimmäistä ajatusmallia tuntuisi löytyvän vähän vanhemmilta naisilta, jotka eivät varsinkaan lasten saamisen jälkeen ole juuri lainkaan kiinnostuneita seksistä - homman tarkoitushan eli lasten saanti on hoidettu, miksi enää vaivautua.

Anna minunkin kukkia: Myönnän, etten oikein ymmärrä sinua. En missään vaiheessa sanonut, ettei mies saisi valehdella tai että nainen saisi. Tai ainakaan tarkoitukseni ei ollut ilmaista tällaista. Pointti oli, että odotin jonkun tuovan pöytään sen "et voi tietää, onko suhteesi onnellinen, äijäsi kuitenkin huijaa" -argumentin.

Anonyymi kirjoitti...

Arawn:
"Myönnän, etten oikein ymmärrä sinua. En missään vaiheessa sanonut, ettei mies saisi valehdella tai että nainen saisi."

Hätiköin ja tulkitsin aiemman kirjoituksesi väärin. Sorry ja hyvää yötä.

sdasfafasd kirjoitti...

Skenaariosta tulee mielenkiintoinen kun miehen mielestä parisuhde tarkoittaa varmaa pilden saantia, siis muutenkin kuin ne ekat kolme vuotta. Miten sitten mies voi sen varmistaa, kun naisella on varaa pantata ja harrastaa valtapelejä. Yksi keino on tietekin pitää Matti korkealla, toinen olisi, tosin en tiedä toimiiko se. On käyttää naisten aseita heitä vastaan, eli psykopälätystä seksuaalisuuden ja herkkyyden tärkeydestä, se voi juuri ja juuri mennä läpi jos onnistuu vetämään vakuuttavan shown ruusujen kanssa siitä miten kaipaa yhä sitä samaa läheisyyttä ja palavaa tunnetta kuin vuotena X. Toisin sanoen ROMANTIIKKAA. Tosin sen jälkeen on pahempi mennä mitään aikuisviihdemänööverejä pyytämään, mutta toisaalta asiaa voi lähestyä "minäkin olen seksuaalinen ja IHMISOIKEUDELLINEN OLENTO" näkökulmasta.

Mies kokee että häntä kusetetaan koska hänestä, seksi kuuluu parisuhteeseen riippumatta siitä kuinka monta vuotta on alla, eikä täten naisella pitäisi olla mitään painavaa syytä itseään pantata, sellainen sanaton sopimus. Siis nyt olettaen että ei puhuta mistään Matti-Mervi tapauksesta, josta kyllä löytyy syyt kieltäytyä yhdestä sun toisesta asiasta.

Homma taitaa tulla siihen minkälaisella strategialla kummatkin
on liikkeellä, olen todistanut tuttavapiirissä muutamia yllättäen päättyviä liittoja, joissa ei ollut päällisin puolin mitään vikaa, mutta niistä tais puuttua se yksi pieni triviaali asia.. SEKSI. Joten kun lapset pääsi kotoa, mies nosti kytkintä, se tapahtui silti kaikissa tapauksissa yllättäen, en vielä tiedä oliko nuorempi vaihtomalli valmiina, vai oliko sellaista ollenkaan. Mutta minulla on vahva tunne, että makuuhuoneessa ei ole ollut pitkään aikaan mitään vipinää, ja jos mies on ehdottanut jotain niin en usko että on kovin kaukaa haettua että hän on saanut kuulla olevansa esimerkiksi "älä nyt ole tollainen.. ne vuodet on jo menneet". Etenkin jos on kyseessä ns.vanhan koulukunnan liitto.

Mitään faktatietoahan minulla ei ole, mutta en keksi mikä muu syy siinä olisi voinut olla, koska ei kummassakaan ollut mitään vikaa, tavallaisia keskiluokkaisia perheitä. Vaimo oli molemmissa tapauksissa, yllättynyt eli erosta ei oltu edes puhuttu eikä sitä oltu viritelty. Se mitä samaa löytyy, on että molemmat erot tapahtui nimenomaan kun lapset oli poissa kotoa.

Anonyymi kirjoitti...

"Oikeastaan evobilsasta voisi löytää perusteita naisen syvälle vastenmielisyydelle sellaista seksiä kohtaan, jossa hän ei ole halukas, mutta ei nyt mennä siihen. Juttu on, että on kyllä naisia, jotka käyttävät seksiä aseena. Mutta on paljon naisia, jotka eivät vain halua. Ei-haluaminen ei ole ase, se on ei-haluamista. Ei huvita, ei kiinnosta, kaput. Seksin harrastaminen tuntuu likaiselta ja mies siinä tilanteessa hyväksikäyttäjältä, joka ei ole kiinnostunut naisen halusta ja nautinnosta vaan vain ja ainoastaan omasta tyydytyksestään ja on valmis käyttämään naista masturbaatioalustana."

Aivan hyvin voin korvata tuon seksin jollakin näistä asioista joita miehet joutuvat tekemään. Korkeamman "statuksen" ylläpito ja naisen vartijana ja kuskina jne. olo tuntuu esineellistävältä ja nainen siinä tilanteessa hyväksikäyttäjältä, joka ei ole kiinnostunut miehen halusta (tai ihmisarvosta sellaisenaan,vain siitä mitä hän pystyy tekemään) ja nautinnosta vaan vain ja ainoastaan omasta tyydytyksestään ja on valmis käyttämään miestä aasinaan,koiranaan,palvelijana jne.
Miehetkin voivat pelata näitä sanaleikkejä. Vai väitätkö ettei miehestä voi tuntua samalta?

Miehillä on myös sellaisia käsitteitä kuin kunnia ja oikeudenmukaisuus & ne menevät monesti pelkkien tunteiden edelle,moraaliskaalalla. Miehen ja naisen välillä on ikäänkuin,tai ainakin edes vähän ihanteellisemmassa tilanteessa,yhteisymmärrys tai kirjoittamaton 'sopimus' siitä miten toimia toisiaan kohtaan.

Oletko oikeasti sitä mieltä että nainen saa mielivaltaisesti kieltäytyä miehen haluamista asioista silloinkin kun mies tekee kaiken mitä nainen keksii pyytää? Eli luullakseni yleensä. Jos mies ei tekisi suhteessa kaikkea mitä nainen keksii pyytää ja nainen ei olisi tyytyväinen,nainen voisi helposti lähteä lätkimään ja löytää nurkan takaa liudan uusia miehiä. Miehelle se on rankempi homma.

Niin,ja jos ei halua seksiä oman kumppaninsa niin se on aika henkilökohtainen kolhaisu sitä henkilöä kohtaan,ainakin potentiaalisesti. Sen voi tulkita siten ettei hyväksy ja arvosta hänen suomaa arvostusta ja hellyyttä ja hänen tunteita,kehoa tms. yleensäkkään.
Tietysti voi sanoa että joku siivouksen välttäminen olisi myös loukkaus koska se siivous on toiselle tärkeä asia,mutta se ei ole silti vastenmielisyyttä sitä siivousta vaativaa henkilöä itseään kohtaan,vaikkakin sen voidaan sanoa olevan välinpitämättömyyttä häntä kohtaan. Seksistä kieltäytyminen on molempia.
Toinen haluaa sitä ihmistä itseään (ja tämä "masturbaatioalusta" juttu ei ole oikein realistinen koska ilman naisen halukkuutta,siis osoitusta siitä että tykkää,ei hirveästi voi innostua) ja toinen että hänen elämänsä tehtäisiin helpoksi.

On se hauskaa kun feminatsitkin silloin tällöin sanovat että naiset pitävät seksistä ja ovat samankaltaisia kuin miehet ja on tasa-arvo jne. mutta sitten kuitenkin naiset vaativatkin suhteelta enemmän kuin pelkkää hellyyttä ja yhdessäoloa,toisin kuin miehet. Feminatsit ovat tavallaan tehneet karhunpalveluksen naisille tässä asiassa,kun ovat kannustaneet miehiä ajattelemaan että naiset olisivat sen tyyppisiä. Mutta kuka voisi kertoa mitä V:tä naiset sitten oikein tarvitsevat että relaisivat ja pelaisivat? Eiväthän naiset voi tarvita mitään erityispaapomista kun kerran ovat tasa-arvoisia? Itsestään huolehtiminen ja normaali ulkonäkö pitäisi riittää myös suhteen käyntiin kiskaisemiseen kuten miehellä.


Evobilsa on vain tapa sivuuttaa oikeita moraalisia ongelmia vetoamalla eläimiin ja kukkasiin. Ihmisellä pitäisi olla hieman kontrollia.

Anonyymi kirjoitti...

Hm, tosiaan.. en tullut ajatelleeksi kuinka ärsyttävää on kun puhuu jostain aiheesta, mutta ei kerro sitä aihetta, josta puhuu, heh. Anteeksi!

No, siis .. energia.

Se nainen säkenöitsi ja säteili sellasta seksuaalista energiaa, että kun hän tuli huoneeseen, alkoi melkein välittömästi seisoa. En ole vastaavaan omituisuuteen törmännyt tuon tapauksen lisäksi .. enkä osaa selittää sitä tarkemmin - mutta tuon jälkeen nainen, jolla EI ole vastaavaa 'voimaa' (tai miksi hitoksi sitä kutsuisi edes), on välittömästi pettymys.

(Ehkä asia on verrattavissa siihen, että jonkun kanssa saisi jonkin aikaa nähdä maailman väreissä, ja sitten sen jälkeen pelkästään harmaan sävyissä .. Tai että tuo nainen olisi ainoa, jossa värit 'toimisivat', ja kaikki muut näyttäisivät harmailta.. no, oli miten oli, mun näkemykseni asiasta on, että naisen CHI oli ensinnäkin tavallista voimakkaampi, sekä painottunut alimpiin chakroihin saaden ne säkenöimään tavanomaista voimakkaammin energiaa ympäristöönsä. Ja tietenkin nämä alimmat chakrat olivat hänellä tavanomaista enemmän 'auki', joten energia pääsi virtaamaan voimakkaammin. Lienee helppo skeptikoidenkin arvata, että hänen aurinkomerkkinsä astrologiassa on eräs tulen merkeistä..)

Niin, ettei se sen kummempi salaisuus ollut, en vaan jaksa aina alkaa taittaa peistä näistä energiajutuista kun ihmisillä on niin kielteinen suhtautuminen kaikkeen ei-konkreettiseen tässä maailmassa.

Ehkä voisin koettaa tulevaisuudessa tosin jättää koko asian mainitsemisenkin mainitsematta, niin ei tunnu että salailen jotakin, enkä sitten kerro - heh. Olen itsekin samaa mieltä kyllä, että jos joku ottaa jonkin asian esille, mutta ei kerro mikä se on - ja se alkaa uteloittamaan (onkohan tää edes sana?) vastaanottajia, kertojan on VELVOLLISUUS kertoa tämä asia. Toinen vaihtoehto on pitäytyä ottamasta asiaa esille ollenkaan, niin kukaan ei saa koskaan tietääkään olevansa utelias asiaa kohtaan, josta eivät edes tiedä.

Sen verran vielä asian vierestä (harmi ettei täällä ole geneeristä foorumia, jossa voisi pohtia naisten pahuutta ja kertoa mieleentulevia ajatuksia miesten oikeuksista tai yhteiskunnan tilanteesta tasa-arvon suhteen, niin pakko aina laittaa johonkin viestiin tällainen 'by the way'-lasautus) tuli tuossa mieleen, että

HERRANEN AIKA jotta nuo vanhat blogi-entryt ovat ERINOMAISIA!

Henry on kirjoittanut tosi paljon asiaa, sensijaan että olisi pelkkää quottailua muualta ja yleisön mielipiteiden penäämistä ilman käsitystä että mitä Henry itse ajattelee aiheesta .. (Henryn omat näkökannat aina bloggauksen perässä/vieressä/mukana olisivat kullan arvoisia, meinaan ne ovat niin hyvin kirjoitettuja, ja niihin olisi kiva vastailla ja reagoida jne.)

Tarkoitan nyt siis ihan alkuaikojen entryjä, joita olen tässä pikkaisen taas alkanut alusta lueskelemaan (olen ne jo monta kertaa lukenut, mutta aina lohduttaa lukea niitä kun tämä 'naisten tasa-arvo' tuntuu vyöryvän sieraimista ja silmistä sisään ja vyöryttävän kaiken järkevän altaan) - aivan MAINIOTA tekstiä, hyvin kirjoitettu ja erinomaisesti ajateltu ja havaittu .. voin ainoastaan kiitellä ja ihailla ja toivoa että joku päivä itse pystyisin samanlaiseen. Toivottavasti, voi TOIVOTTAVASTI Henry ottaa kirjaansa mukaan näitä omia kirjoituksiaan, tai ainakin ammentaa niistä hyviä ajatuksia ja aiheita ja havaintoja jne..

Niin siis piti kiittää niistä mainioista teksteistä, joten KIITOS, Henry! Ja huomioida, miten nykyään meininki on varsin erilaista. Mutta ehkä se on vain hyvästä, sillä kukapa jaksaisi moista pitää yllä monen monituista vuotta .. Kaikki tärkein ja olennaisin lienee jo sanottu tässä blogissa jossain kohtaa, ja hyvin onkin!

- Vortac

Anonyymi kirjoitti...

Jos toinen haluaa seksiä ja toinen ei, kannattaa erota välittömästi. Ei sellaisella suhteella ole mitään tulevaisuutta. Se on pelkkää kitumista ja ainutkertaisen elämän valuttamista viemäristä alas.

Tässä ratkaisussa on tietenkin se huono puoli, että jos tykkää nimenomaan riidellä, se ei oikein anna siihen tilaisuutta.

Henry Laasanen kirjoitti...

"HERRANEN AIKA jotta nuo vanhat blogi-entryt ovat ERINOMAISIA!"

Kiitos vaan, niinhän ne ovat. :-) Aika paljon tuli kirjoitettua jo tuolloin ennen vanhaan ja jo ennen sitä Usenetissä, jossa käytiin ma-keskustelut jo ennen blogiaikaa, jonka muuten edellä kommentoinut tommi aloitti. Nyt ei oikein ole jaksanut kommentoida ja blogin sisältö on ollut linkittämistä, mutta on mukava seurata uusien iinnostuneiden kirjoittajien juttuja.

Ja muuten vanhaan kommenttisysteemiin jäi todellä hyviä keskusteluja menneiltä vuosilta, kun "naisten sarjan" kuningatar nimimerkki "kevyesti" oli mukana.

Arawn kirjoitti...

Russ: “Skenaariosta tulee mielenkiintoinen kun miehen mielestä parisuhde tarkoittaa varmaa pilden saantia, siis muutenkin kuin ne ekat kolme vuotta. Miten sitten mies voi sen varmistaa, kun naisella on varaa pantata ja harrastaa valtapelejä.”

Niinhän se vaikuttaisi tarkoittavan eikä siinä mitään vikaa ole. Sitä en tiedä, kuinka voisi varmistaa, että onnistuu valitsemaan naisen, joka on kolmenkin vuoden kuluttua halukas. Varmaan kannattaa seksissä panostaa siihen, että nainen nauttii (naisenkin toki kannattaa tehdä näin, mutta kommentoin nyt sitä, mitä mies voi tehdä) ja yrittää valita nainen, joka jo alussa vaikuttaa varsin aktiiviselta seksuaalisesti. Mutta varmoja konsteja nämä eivät tietenkään ole.

” Mies kokee että häntä kusetetaan koska hänestä, seksi kuuluu parisuhteeseen riippumatta siitä kuinka monta vuotta on alla, eikä täten naisella pitäisi olla mitään painavaa syytä itseään pantata, sellainen sanaton sopimus.”

Sen voi kyllä hyvin ymmärtää.

” Mutta minulla on vahva tunne, että makuuhuoneessa ei ole ollut pitkään aikaan mitään vipinää, ja jos mies on ehdottanut jotain niin en usko että on kovin kaukaa haettua että hän on saanut kuulla olevansa esimerkiksi "älä nyt ole tollainen.. ne vuodet on jo menneet". Etenkin jos on kyseessä ns.vanhan koulukunnan liitto.”

Vanhan koulukunnan liitoissa taitaa olla enemmän tuota kuin nykyisissä – siis sitä, että lasten tultua vaimoa ei enää juurikaan innosta. Seksi on lastentekoa varten ja se siitä. Silti tilanne ei aina ole näin yksinkertainen – seksi on ehkä loppunut, mutta ei välttämättä pelkästään siksi, että nainen olisi ollut haluton. Olen itse seurannut tapausta, jossa miehen mielestä vaimon vartalo on muuttunut ikävään suuntaan (ok, vaimo on lihonut nuoruutensa 47 kilosta jonnekin 75 kiloiseksi ja synnytysten jäljiltä vatsa on iso, mutta muuten ei ole edes lihava) eikä enää oikein innosta.

Joskus se tuntuu olevan ikään kuin sellaista pientä seurausten ketjua, jossa on vaikea sanoa, kummasta se alkoi vai alkoiko varsinaisesti kummastakaan. Mies on ehkä herkempi reagoimaan erolla tällaisessa liitossa sitten, kun lapset ovat lentäneet pesästä.

Man in motion: ” Vai väitätkö ettei miehestä voi tuntua samalta?”

Siis hyväksikäytetyltä, vai? En toki meinaa – ja jos nainen esim. käyttää miestä yksipuolisesti johonkin ilman, että antaa jotain takaisin, on melko luonnollista, jos ja kun mies kokee itsensä hyväksikäytetyksi.

”Oletko oikeasti sitä mieltä että nainen saa mielivaltaisesti kieltäytyä miehen haluamista asioista silloinkin kun mies tekee kaiken mitä nainen keksii pyytää? Eli luullakseni yleensä. Jos mies ei tekisi suhteessa kaikkea mitä nainen keksii pyytää ja nainen ei olisi tyytyväinen,nainen voisi helposti lähteä lätkimään ja löytää nurkan takaa liudan uusia miehiä. Miehelle se on rankempi homma. ”

Mielestäni kumpikin saa mielivaltaisesti tai ei-mielivaltaisesti kieltäytyä ihan mistä hyvänsä. Siinä pitäisi vain ymmärtää, että kieltäytymisellä voi olla seurauksia ja huomioida nämä mahdolliset seuraukset. Kannatan toki sitä, että kumpikin pyrkii mahdollisuuksien mukaan tekemään toiselle hyvää, mutta oikeus kieltäytymiseen tulee olla. Muuten kyse ei ole vapaaehtoisuudesta vaan pakosta ja minusta suhteen tulee perustua molemminpuoliselle vapaaehtoisuudelle.

Täytyy tunnustaa, etten tiedä, missä on näitä suhteita, joissa mies tekee kaiken, mitä nainen keksii pyytä. Haluaisitko valottaa asiaa esimerkein? Yksikään lähipiirini suhde ei näet ole tällainen vaan miehet osaavat käyttää ”ei”-sanaa ja kykenevät myös pysymään.

Nuorelle naiselle tuo miehen dumppaaminen pikkusyystä ja uuden löytäminen voikin olla suht helppoa, mutta iäkkäämmälle ei enää.

”Niin,ja jos ei halua seksiä oman kumppaninsa niin se on aika henkilökohtainen kolhaisu sitä henkilöä kohtaan,ainakin potentiaalisesti. Sen voi tulkita siten ettei hyväksy ja arvosta hänen suomaa arvostusta ja hellyyttä ja hänen tunteita,kehoa tms. yleensäkkään. ”

Tämä on aivan totta, toisen haluttomuus voi syvästi haavoittaa kumppania. Mutta juuri kukaan ei silti yleensä pysty hallitsemaan omaa haluamistaan niin, että päättäisi haluta puolisoaan, jottei tämä tuntisi oloaan kurjaksi. Seksiin voi kyllä suostua, mutta tunteeko mies itsensä enemmän halutuksi, jos nainen vain makaa ja näyttää siltä, että loppuisipa touhu jo pian tai lukee samalla lehteä.

Tämä on vaikea ongelma, johon itse osaisin sanoa ratkaisuksi vain joko yritykset joillain tavoin stimuloida toisen halua (joihin siis myös ”haluttoman” osapuolen olisi osallistuttava, ei se yksipuolisesti yleensä onnistu) tai ero. Nämä siis, jos ei halua taikka pysty tilanteeseen sopeutumaan – enkä tarkoita, että tarvitsisi sopeutua. Se on kunkin omassa ratkaisuvallassa.

”On se hauskaa kun feminatsitkin silloin tällöin sanovat että naiset pitävät seksistä ja ovat samankaltaisia kuin miehet ja on tasa-arvo jne. mutta sitten kuitenkin naiset vaativatkin suhteelta enemmän kuin pelkkää hellyyttä ja yhdessäoloa,toisin kuin miehet.”

Miehet eivät siis vaadi suhteelta muuta kuin hellyyttä ja yhdessäoloa? Mikäs ongelma tämä naisen haluttomuus sitten on? ;)

”Evobilsa on vain tapa sivuuttaa oikeita moraalisia ongelmia vetoamalla eläimiin ja kukkasiin. Ihmisellä pitäisi olla hieman kontrollia.”

Evobilsa ei oikeuta, siinä olet oikeassa, mutta se auttaa ymmärtämään – ja ymmärryksen kautta tilannetta voidaan yrittää auttaa.

Arawn kirjoitti...

Russ: “Skenaariosta tulee mielenkiintoinen kun miehen mielestä parisuhde tarkoittaa varmaa pilden saantia, siis muutenkin kuin ne ekat kolme vuotta. Miten sitten mies voi sen varmistaa, kun naisella on varaa pantata ja harrastaa valtapelejä.”

Niinhän se vaikuttaisi tarkoittavan eikä siinä mitään vikaa ole. Sitä en tiedä, kuinka voisi varmistaa, että onnistuu valitsemaan naisen, joka on kolmenkin vuoden kuluttua halukas. Varmaan kannattaa seksissä panostaa siihen, että nainen nauttii (naisenkin toki kannattaa tehdä näin, mutta kommentoin nyt sitä, mitä mies voi tehdä) ja yrittää valita nainen, joka jo alussa vaikuttaa varsin aktiiviselta seksuaalisesti. Mutta varmoja konsteja nämä eivät tietenkään ole.

” Mies kokee että häntä kusetetaan koska hänestä, seksi kuuluu parisuhteeseen riippumatta siitä kuinka monta vuotta on alla, eikä täten naisella pitäisi olla mitään painavaa syytä itseään pantata, sellainen sanaton sopimus.”

Sen voi kyllä hyvin ymmärtää.

” Mutta minulla on vahva tunne, että makuuhuoneessa ei ole ollut pitkään aikaan mitään vipinää, ja jos mies on ehdottanut jotain niin en usko että on kovin kaukaa haettua että hän on saanut kuulla olevansa esimerkiksi "älä nyt ole tollainen.. ne vuodet on jo menneet". Etenkin jos on kyseessä ns.vanhan koulukunnan liitto.”

Vanhan koulukunnan liitoissa taitaa olla enemmän tuota kuin nykyisissä – siis sitä, että lasten tultua vaimoa ei enää juurikaan innosta. Seksi on lastentekoa varten ja se siitä. Silti tilanne ei aina ole näin yksinkertainen – seksi on ehkä loppunut, mutta ei välttämättä pelkästään siksi, että nainen olisi ollut haluton. Olen itse seurannut tapausta, jossa miehen mielestä vaimon vartalo on muuttunut ikävään suuntaan (ok, vaimo on lihonut nuoruutensa 47 kilosta jonnekin 75 kiloiseksi ja synnytysten jäljiltä vatsa on iso, mutta muuten ei ole edes lihava) eikä enää oikein innosta.

Joskus se tuntuu olevan ikään kuin sellaista pientä seurausten ketjua, jossa on vaikea sanoa, kummasta se alkoi vai alkoiko varsinaisesti kummastakaan. Mies on ehkä herkempi reagoimaan erolla tällaisessa liitossa sitten, kun lapset ovat lentäneet pesästä.

Man in motion: ” Vai väitätkö ettei miehestä voi tuntua samalta?”

Siis hyväksikäytetyltä, vai? En toki meinaa – ja jos nainen esim. käyttää miestä yksipuolisesti johonkin ilman, että antaa jotain takaisin, on melko luonnollista, jos ja kun mies kokee itsensä hyväksikäytetyksi.

”Oletko oikeasti sitä mieltä että nainen saa mielivaltaisesti kieltäytyä miehen haluamista asioista silloinkin kun mies tekee kaiken mitä nainen keksii pyytää? Eli luullakseni yleensä. Jos mies ei tekisi suhteessa kaikkea mitä nainen keksii pyytää ja nainen ei olisi tyytyväinen,nainen voisi helposti lähteä lätkimään ja löytää nurkan takaa liudan uusia miehiä. Miehelle se on rankempi homma. ”

Mielestäni kumpikin saa mielivaltaisesti tai ei-mielivaltaisesti kieltäytyä ihan mistä hyvänsä. Siinä pitäisi vain ymmärtää, että kieltäytymisellä voi olla seurauksia ja huomioida nämä mahdolliset seuraukset. Kannatan toki sitä, että kumpikin pyrkii mahdollisuuksien mukaan tekemään toiselle hyvää, mutta oikeus kieltäytymiseen tulee olla. Muuten kyse ei ole vapaaehtoisuudesta vaan pakosta ja minusta suhteen tulee perustua molemminpuoliselle vapaaehtoisuudelle.

Täytyy tunnustaa, etten tiedä, missä on näitä suhteita, joissa mies tekee kaiken, mitä nainen keksii pyytä. Haluaisitko valottaa asiaa esimerkein? Yksikään lähipiirini suhde ei näet ole tällainen vaan miehet osaavat käyttää ”ei”-sanaa ja kykenevät myös pysymään.

Nuorelle naiselle tuo miehen dumppaaminen pikkusyystä ja uuden löytäminen voikin olla suht helppoa, mutta iäkkäämmälle ei enää.

”Niin,ja jos ei halua seksiä oman kumppaninsa niin se on aika henkilökohtainen kolhaisu sitä henkilöä kohtaan,ainakin potentiaalisesti. Sen voi tulkita siten ettei hyväksy ja arvosta hänen suomaa arvostusta ja hellyyttä ja hänen tunteita,kehoa tms. yleensäkkään. ”

Tämä on aivan totta, toisen haluttomuus voi syvästi haavoittaa kumppania. Mutta juuri kukaan ei silti yleensä pysty hallitsemaan omaa haluamistaan niin, että päättäisi haluta puolisoaan, jottei tämä tuntisi oloaan kurjaksi. Seksiin voi kyllä suostua, mutta tunteeko mies itsensä enemmän halutuksi, jos nainen vain makaa ja näyttää siltä, että loppuisipa touhu jo pian tai lukee samalla lehteä.

Tämä on vaikea ongelma, johon itse osaisin sanoa ratkaisuksi vain joko yritykset joillain tavoin stimuloida toisen halua (joihin siis myös ”haluttoman” osapuolen olisi osallistuttava, ei se yksipuolisesti yleensä onnistu) tai ero. Nämä siis, jos ei halua taikka pysty tilanteeseen sopeutumaan – enkä tarkoita, että tarvitsisi sopeutua. Se on kunkin omassa ratkaisuvallassa.

”On se hauskaa kun feminatsitkin silloin tällöin sanovat että naiset pitävät seksistä ja ovat samankaltaisia kuin miehet ja on tasa-arvo jne. mutta sitten kuitenkin naiset vaativatkin suhteelta enemmän kuin pelkkää hellyyttä ja yhdessäoloa,toisin kuin miehet.”

Miehet eivät siis vaadi suhteelta muuta kuin hellyyttä ja yhdessäoloa? Mikäs ongelma tämä naisen haluttomuus sitten on? ;)

”Evobilsa on vain tapa sivuuttaa oikeita moraalisia ongelmia vetoamalla eläimiin ja kukkasiin. Ihmisellä pitäisi olla hieman kontrollia.”

Evobilsa ei oikeuta, siinä olet oikeassa, mutta se auttaa ymmärtämään – ja ymmärryksen kautta tilannetta voidaan yrittää auttaa.

Anonyymi kirjoitti...

Vortac kirjoitteli:
"tuon jälkeen nainen, jolla EI ole vastaavaa 'voimaa', on välittömästi pettymys."

Hmm, eli syy siihen, miksi aiemmin kommentoit saaneesi naisista tarpeeksesi, onkin aika esoteerinen, okei. Toki jos on jo parasta lipaissut, niin mitäs sitä enää hötkyilemään tai rimpuilemaan.

"en vaan jaksa aina alkaa taittaa peistä näistä energiajutuista kun ihmisillä on niin kielteinen suhtautuminen kaikkeen ei-konkreettiseen tässä maailmassa."

Ei kaikilla. Ja tämänkin tiedät. Vaikka toki on helpompaa ja mielekkäämpääkin kirjoitella "noista" jossain muualla.

"Henry on kirjoittanut tosi paljon asiaa"

Vielä kun ne asiat saisi jonnekin esille oikein tiivistetyssä muodossa... sellaisena helppotajuisena referenssinä, jota osoittaa "ummikoille". Ehkä se tuleva(?) kirja(??) vastaa hieman tähän tarpeeseen.



Henry kirjoitti:
"...on mukava seurata uusien iinnostuneiden kirjoittajien juttuja. "

Heitäpä pari linkkiä, tyyliin missä se paras keskustelu tai kirjoittelu sitten käydään (nykyisin)? Itse kun olen fakkiintunut seuraamaan vain tätä blogia.

PS: kevyesti oli kyllä tosi nasta, muistan. Oletko muuten Henry tallentanut niitä vanhoja kommenttisäikeitä? (Niitä voi kait edelleen guuglailla, mutta se on aikas nihkeää.)

Anonyymi kirjoitti...

Arawn:"Täytyy tunnustaa, etten tiedä, missä on näitä suhteita, joissa mies tekee kaiken, mitä nainen keksii pyytä. Haluaisitko valottaa asiaa esimerkein? Yksikään lähipiirini suhde ei näet ole tällainen vaan miehet osaavat käyttää ”ei”-sanaa ja kykenevät myös pysymään."

Mielestäni olen jo itse,muiden muassa,perustellut miksi tähän asetelmaan päädytään. Vaikka mies välillä kieltäytyisikin jostain,voi hän silti pelon ja sosialisaation vallassa tehdä jatkuvasti spontaaneja siirtoja jotka hyödyttävät naisen hyvinvointia,kuten ostella kalliita lahjoja ja alituiseen tiedustella naisen tarpeista,mikä on ehkä ainut suhteen kasassa pitävä voima.

"Seksiin voi kyllä suostua, mutta tunteeko mies itsensä enemmän halutuksi, jos nainen vain makaa ja näyttää siltä, että loppuisipa touhu jo pian tai lukee samalla lehteä."

Vaikka täällä monet miehet puhuvatkin tyyliin seksi=yhdyntä,kenties yksinkertaistaakseen asioita,ei se nyt välttämättä ihan niin yksinkertaista ole. Sitä kun voi olla muutakin. Ja silloin lehden lukeminen ei ehkä onnistu ja onko niin ylimielisiä naisia oikeasti olemassa?

"Miehet eivät siis vaadi suhteelta muuta kuin hellyyttä ja yhdessäoloa? Mikäs ongelma tämä naisen haluttomuus sitten on? ;)"

En oikein ymmärrä tätä vitsiä tai kysymystä. Tietysti sisällytin seksin tähän hellyysasiaan,koska se on samaa jatkumoa.

"Evobilsa ei oikeuta, siinä olet oikeassa, mutta se auttaa ymmärtämään – ja ymmärryksen kautta tilannetta voidaan yrittää auttaa."

Mitäs se sitten sanoo?

Arawn kirjoitti...

Man in motion: "Mielestäni olen jo itse,muiden muassa,perustellut miksi tähän asetelmaan päädytään. Vaikka mies välillä kieltäytyisikin jostain,voi hän silti pelon ja sosialisaation vallassa tehdä jatkuvasti spontaaneja siirtoja jotka hyödyttävät naisen hyvinvointia,kuten ostella kalliita lahjoja ja alituiseen tiedustella naisen tarpeista,mikä on ehkä ainut suhteen kasassa pitävä voima."

Olet perustellut, mutta kuten sanoin, kaipaisin konkreettista esimerkkiä tällaisesta suhteesta. Teoreettinen perustelu ei oikein lämmitä, jos ei löydy konkreettisia esimerkkejä. Tiedän toki suhteita, joissa miehet tekevät myönnytyksiä ja juttuja naisten hyvinvoinnin edistämiseksi, mutta en ainuttakaan, missä he tekisivät kaiken, mitä nainen pyytää (ja ilmeisesti kaiken, mitä nainen ei edes tajua pyytää?) Koska tällainen tilanne on minulle melko vieras, toivoisin konkreettisia esimerkkejä.

"Vaikka täällä monet miehet puhuvatkin tyyliin seksi=yhdyntä,kenties yksinkertaistaakseen asioita,ei se nyt välttämättä ihan niin yksinkertaista ole. Sitä kun voi olla muutakin. Ja silloin lehden lukeminen ei ehkä onnistu ja onko niin ylimielisiä naisia oikeasti olemassa?"

Melko yhdyntäkeskeistähän tämä juttu on ollut, olettaisin. Luulen, että naisten kynnys suostua suuseksiin tai vähintään kädellä avustamiseen on pienempi kuin yhdyntään suostuminen. Mutta varsinainen pointtini oli, että jos nainen ei seksiä tahdo, hän ei todennäköisesti ryhtyisi juuri mihinkään, missä hänen pitäisi erityisesti nähdä vaivaa. Hyötyisikö mies sellaisesta seksistä erityisesti? Tunteeko mies itsensä halutuksi, jos ja kun nainen velvollisuuttaan suostuu seksiin ja on melko selvää, ettei hän nauti/välitä puuhasta?

Kun se halu ei ole päätöskysymys monille ihmisille. Vai halutaanko tässä, että naiset teeskentelisivät haluavansa?

En kyllä sinänsä usko, että seksin aikana lehteä lukevia naisia olisi juurikaan olemassa. Todennäköisemmin tällaiset naiset eivät suostu ainakaan yhdyntään lainkaan.

"En oikein ymmärrä tätä vitsiä tai kysymystä. Tietysti sisällytin seksin tähän hellyysasiaan,koska se on samaa jatkumoa."

Se on kato tää naisen pää - hellyys on eri asia kuin seksi, vaikka ne voivatkin liittyä yhteen eikä hellyys aina johda seksiin. ;)

Useimmista ihmisistä taitaa yleensä tuntua, että juuri he vaativat vähiten ja muut heiltä kovin paljon.

Anonyymi kirjoitti...

Tiedän toki suhteita, joissa miehet tekevät myönnytyksiä ja juttuja naisten hyvinvoinnin edistämiseksi, mutta en ainuttakaan, missä he tekisivät kaiken, mitä nainen pyytää (ja ilmeisesti kaiken, mitä nainen ei edes tajua pyytää?) Koska tällainen tilanne on minulle melko vieras, toivoisin konkreettisia esimerkkejä.

luen tuon alkuperäisen kirjoituksen niin, että siinä tarkoitetaan että mies on tossun alla.

minä olen ollut tällainen mies. tai sanoisinko poika. nainen ei nimittäin pysty arvostamaan ihmistä, joka tekee kaiken mitä hän pyytää. suhde ei kestä jos arvostusta ei ole.

todellinen mies ei todellakaan ole naisen pompotettavissa. hän suhtautuu puolisoonsa samalla tavalla kunnioittavasti kuin muihinkin ihmisiin.

omassa ystäväpiirissäni on kyllä useita esimerkkejä miehistä, jotka ovat ns. tossun alla.

Anonyymi kirjoitti...

hei mistä se käsitys tulee, että miehen pitää muka yhä suojella naistaan? kivikaudella toki, mutta mikä nykymaailmassa (ja vielä lintukoto-suomessa) on niin vaarallista ettei naisena yksin pärjää? onko kyse raiskauksista tai peräti sieppauksista, eli man in motion 85:n sanoin: "antaa vieraan miehen viedä naisen väkivalloin mennessään"? käykö näin monellekin yksin liikkuvalle naiselle? vaatiiko monikin nainen joka reissulle mukaansa miesvartijaa kuin arabimaissa ikään? en voi käsittää kun en ole tällaista kulttuurillista ilmiötä ikinä suomessa kohdannut, mutta miehet säännöllisesti väittävät toimivansa naisen vartijana/suojelijana. itse en edes suostuisi siihen, että mieheni joutuisi vaaraan minun takiani (lähinnä toki itsekkäistä syistä; hänen kipunsa olisi minulle vaikeampaa kestää kuin oma kipuni).

Arawn kirjoitti...

Pena: Tossun alla oleminen on tuttua, joskaan en itse tunne tällaisia pariskuntia läheisesti. Ilmiötä on kuitenkin sen verran kuvattu populaarikulttuurissa (esim. Pekka Puupää ja Justiina) ja muutenkin on siinä määrin juttua kuullut, jotta tätä en epäile. Itselleni jäi Man in Motionin kuvauksesta vähän erilainen mielikuva, joten siksi en yhdistänyt sitä tossun alla olemiseen.

Luulisin, että "tossun alla" olemista on enemmän vähän itseäni vanhempien ikäryhmässä, joskaan epäilemättä se ei mikään tuntematon ilmiö ole nuorempienkaan parissa. Siinä olen samaa mieltä, että nainen ei todennäköisesti kunnioita tällaista miestä ja minun on vaikea uskoa, että mieskään arvostaisi loppuviimeksi hirveästi naista, joka jyrää hänet.

Nähdäkseni se on kuitenkin kahden asian summa; on jyräämiseen taipuvainen nainen ja periksi antamiseen taipuvainen mies. Kun nämä yhdistää, syntyy tossun alla oleminen, kun kumpikin toimii luontonsa mukaan. Epäilemättä kenkku tilanne kummallekin pidemmän päälle, joskin varmaan alisteisessa asemassa oleva rasittuu enemmän ja aiemmin. :/

Juho Autio kirjoitti...

Nähdäkseni se on kuitenkin kahden asian summa; on jyräämiseen taipuvainen nainen ja periksi antamiseen taipuvainen mies.

Onko muuten tällainen jyräämiseen taipuvainen justiina oikeastaan pettynyt siihen, että toinen suostuu tussun alle? Kuvittelisin, että hän hakee miehestä kovempaa vastusta, mutta voiko ovimattomies sittenkin olla ainoa tyydyttävä vaihtoehto?

Anonyymi kirjoitti...

"Hmm, eli syy siihen, miksi aiemmin kommentoit saaneesi naisista tarpeeksesi, onkin aika esoteerinen, okei. Toki jos on jo parasta lipaissut, niin mitäs sitä enää hötkyilemään tai rimpuilemaan."

Saa nähdä toimiiko tuo italic-komento.

No, asia ei tietenkään ole näin simppeli, kuten yleensäkään ihmisten elämässä asiat eivät ole käteviä ja simppeleitä yhden asian juttuja, jotka voi kätevästi korjata puolen tunnin aikana kuten televisiossa.

Tuo on lähinnä vain sivujuonne asiaan, mutta en voi sanoa että olen 'saanut naisista tarpeekseni'.

Olen ennemminkin vain tajunnut, oivaltanut ja ymmärtänyt koko tämän ihmissuhdekuvion kaikkien vuosien kommellusten jälkeen (ja ansiosta..) niin syvästi ja laajasti, että punnitessani eri vaihtoehtoja ja katsellessani sitä minkälainen ja millä perusteilla 'peli' toimii, sekä tutkiessani sitä millainen ihminen olen, valitsen mieluummin olevani itseni seurassa kuin jonkun isoegoisen hupakon.

Olen jättänyt hivenen pelivaraa sille ajatukselle, että jos on olemassa (tästä en ole lainkaan varma kumpaankaan suuntaan, voi olla tai voi olla ettei ole) jonkinlainen 'sielullinen yhteys' johonkin toiseen sieluun - siis joku, jonka kanssa on koettu monia eri ruumiillistumia kenties eri planeetoillakin, eri aikakausina, jne. ja jonka kanssa sitten vallitsee ikäänkuin automaattinen, kosmis-tasoinen syvempi kiintymys (no okei, ehkä tämä menee 'esoteeriseksi', vaikka halusin oikeastaan välttää tuon sanan käyttöä aiemmin), niin jos siis tämä on totta, ja meikäläiselläkin on ikäänkuin olemassa jossain ikuisuudessa jokin 'kumppanisielu' tai vastaava, (aika paljon josseja tosin..) ja jos tapaisin hänet täällä tässä ruumiillistumassa, ja jos hän ei olisi vielä tämän maailman täysin korruptoima (power corrupts, ja naisillahan sitä valtaa on) ja turmelema, niin sitten voisin harkita jonkinlaista kumppanuussuhdetta tämän yksilön kanssa, johon sitten joko kuuluisi tai ei kuuluisi seksiä, ja sama koskee läheisyyttä ja haleja ja sensellaista.

Henkiseltä kannalta ajatellen muutenkin on parempi, ettei ole riippuvainen toisesta ihmisestä, vaikka se toinen ihminen olisi kuinka 'aviomies' tai 'elämäni rakkaus' tai mikä hyvänsä - siis jos ihminen pystyy elämään yksin ja tuntemaan olonsa onnelliseksi, hän pystyy paljon paremmin elämään sitten minkälaisissa ihmissuhteissa hyvänsä.

Lisäksi tähän liittyy sellainen seikka, että viihdyn yksin (vasta tänä vuonna pääsin varsinaisesti elämään aivan yksin, aiemmin oli aina kämppiksiä tai sensellaisia säätöjä), ja nyt kun olen yksin asunut ja elänyt jonkin aikaa, suorastaan ihmettelen ihmisten pakonomaista tarvetta aina olla jonkun KANSSA, asua jonkun kanssa jne.. tämähän on meinaan hemmetin hauskaa! (-8

En vaihtaisi tätä koskaan riitelyyn sukista tai hammastahnasta, nalkutukseen joka kerta kun lähden ulos kävelemään tai käytän tietokonetta pari tuntia putkeen .. en ikinä enää haluaisi että joku herättää mut kertoakseni mulle jotain triviaalia tai 'muistuttaakseni' mua jostain jonka muistaisin muutenkin. Jne jne jne.

Joku pari halia, pari pusua ja eroottissävyistä kiehnäämistä pedissä on aika pieni korvaus kaikesta siitä kärsimyksestä ja tuskaisuudesta, jonka 'parisuhde' minussa ainakin aiheuttaisi, ainakin samassa asunnossa asuen loppujenlopuksi. Ehkä monet ovat eri mieltä kanssani, ehkä he haluavat olla eri mieltä, mutta pohjimmiltaan tietävät tämän omallakin kohdallansa todeksi, ehkä he pakottavat itsensä olemaan eri mieltä, jotta 'normaali' valinta olla parisuhteessa tuntuisi 'parhaalta mahdolliselta elämänvalinnalta'... jne. Tai ehkä sellainen elämä sopii toisille, mutta minulle, kuten olen huomannut kaiken kokemani ja itsetutkiskelun jälkeen, se ei sovi olleskaan.

Jos olisinkin jossain suhteessa joskus jonkun kanssa, niin se tapahtuisi kyllä niin, että se suhde olisi vain -yksi- juttu monien muiden elämällisten juttujen joukossa, eikä sen loppuminen olisi mikään maailmanloppu kummallekaan. Molemmilla olisi oma elämämme, ja suhde olisi sitten siinä sivussa, eikä mikään elämän tärkein asia.

Molemmat asuisivat omissa asunnoissaan, eikä samassa asunnossa, niin aina olisi silloin omaa rauhaa molemmilla kun sitä kaipaa, ja aina voisi nähdä kumman luona tahansa, kun sitä taas kaipaa.

Mutta nyt kun olen tutustunut itseeni - huomaan viihtyväni itseni seurassa paremmin kuin kenenkään muun seurassa - ja .. no, tämä voi kuulostaa jonkinlaiselta kehulta, mutta luulen että useimmille tämä olisi totta, jos he ottaisivat aikaa tutustuakseen itseensä sensijaan että ryntäävät suhteesta toiseen, vaikka huonoonkin, kunhan on jokin suhde ettei vaan tarvitse kuunnella omaa onttoa kaikuaan, joka alkaa nousta esiin yksin ollessa .. hm, aina rönsyilen, mutta koettakaa kestää.

Pointti on siis vielä siinäkin, että suorastaan hämmästytän itseäni ihmeellisyydelläni (älkää ottako tätä niin egoistisesti kuin miltä se kuulostaa), kun aina huomaan pystyväni monenmoiseen tai ajattelevani erityisen mielenkiinotoisia juttuja - enkä saa ikäänkuin itsestäni tarpeeksi :)

Tämä siis mielestäni pätee kyllä lähes keneen tahansa, jos he vain todella tutustuvat itseensä ja löytävät oman itsensä ihmeellisyyden, sensijaan että rilluttelevat maailmalla etsimässä onnea.

Kuten aina itämaisissa viisauksissa sanotaan, onni löytyy itsestä - ja itsestä löytyy myöskin kaikki lääkkeet kaikkiin pahoihin tuntemuksiin. Bruce Leekin taisi tokaista, että hän etsi pitkään ratkaisua ja lääkettä - ja lopulta tajusi, että se oli hänessä itsessään koko tämän ajan.

Eli asian eräs tärkeä pointti siis on, että monet etsivät itsensä ulkopuolelta kaikkea sitä, jonka voi löytää ainoastaan itsensä sisältä. Ihmiset eivät vain jostain syystä pysähdy katsomaan, he mieluummin haalivat ihmissuhteita ja materiaa ja sitten ihmettelevät, että missä se onnellisuus oikein viipyy, sen tilalla onkin kauhea nalkutus ja lasten kitinä ja huuto ja työ ja vaiva ja uurastus ja hiki ja lopulta tulee burnout ja masennus, joka viimeistään pakottaa ihmisen pysähtymään, hiljentymään ja opettelemaan katsomaan sisäänpäin välillä.

Vielä eräs Bruce Leen sanoma, jota olen ennenkin tainnut tänne tosin jo kirjoitella: "The poorer we are inwardly, the more we try to enrich ourselves outwardly"

(en oo varma onko tuo aktuaalinen quote, en aina muista kovin tarkasti sanoja)

Siis suurinpiirtein "Mitä köyhempiä olemme sisäisesti, sitä enemmän koetamme rikastuttaa itseämme ulkoisesti"..

Ja ihmissuhteiden ja parisuhteiden "pakkomielle" on juuri tätä ulkoisesti rikastamisen yrittämistä.

Sillä voi olla nimittäin tarkoituskin, että on olemassa ihmisiä (ATM), joille on mahdotonta tai ylivoimaisen vaikeaa ja epätodennäköistä saada ihmissuhdetta. Kun tällainen ihminen tarpeeksi kauan tavoittelee mahdotonta, hän ei lopulta jaksa enää, vaan lopulta alkaa kääntyä enemmän sisäänpäin - ja silloin hän voi löytää todellisen tyytyväisyyden elämäänsä, ymmärtää ulkoisen tavoittelun turhuuden ja alkaa elämään iloista, itseäänkunnioittavaa, sisäistä elämää, eikä enää vaihtaisi sitä minkäänlaiseen parisuhteeseen.

(tosin moni ATM ei vielä ole ihan päässyt noin pitkälle asti, heh)

"en vaan jaksa aina alkaa taittaa peistä näistä energiajutuista kun ihmisillä on niin kielteinen suhtautuminen kaikkeen ei-konkreettiseen tässä maailmassa."

Ei kaikilla. Ja tämänkin tiedät. Vaikka toki on helpompaa ja mielekkäämpääkin kirjoitella "noista" jossain muualla.


"Ei kaikilla"? No kenellä sitten EI ole? (-8

Tarkoitan, että jos 98% ihmisistä joihin törmään netissä tai livenä on hyvin kapea näkökanta elämään, en aina jaksa ottaa näitä asioita välittömästi esille (kun tiedän mitä siitä seuraa..), vaan mieluummin koetan esittää asiat hivenen geneerisemmin. (joskus niitä lipsahtelee silti mukaan, mutta koetan ainakin saada niin paljon muutakin asiaa mukaan, ettei kenenkään ole PAKKO kommentoida juuri näitä juttuja, vaan on muitakin vaihtoehtoja)

Ja olet oikeassa - tämä paikka ei ole kovin sovelias näistä jutuista kirjoittamiseen, mutta välillä on sellainen olo, että minkäs minä sille voin, että kaikki liittyy aina kaikkeen.. ja energia on osa kaikkea elämää, joten vähän vaikea on aina leikata se osa pois kun puhuu jostakin.

"Henry on kirjoittanut tosi paljon asiaa"

Vielä kun ne asiat saisi jonnekin esille oikein tiivistetyssä muodossa... sellaisena helppotajuisena referenssinä, jota osoittaa "ummikoille". Ehkä se tuleva(?) kirja(??) vastaa hieman tähän tarpeeseen."


No, jos emme olisi niin laiskoja, niin kuka tahansa voisi ottaa nuo blogientryt vaikka copypastella (jos ei muuta keksi) johonkin tekstieditoriin, sitten ryhmitellä ne tiettyjen otsikoiden alle ja tehdä niistä vaikka html-sivun, jossa jokainen otsikko johtaa sitten aina aihetta käsittelevään tekstiin. Siihen kun vielä sitten lisäisi kommentaatiomahdollisuuden (joka ei lähtisi ikinä pois), niin olisi ehkä helpompaa tämä kommunikaatio.

Pois lähtemisellä toki tarkoitan sitä, että kun tänne tulee aina uusia blog-entryjä, ihmiset eivät enää kommentoi vanhoihin, vaikka niissä olisi miten mielenkiintoinen keskustelu ollut menossa. Se harmittaa, koska olen monta kertaa kysynyt tai huomauttanut jotakin, johon olisin halunnut vastauksen, mutta vastausta ei olekaan koskaan kuulunut. Voitte koettaa katsella vaikka tässä muutaman kuukauden ajalta (tai ehkä vuoden, en nyt muista), että monessako blog-entryssä on meikäläisen viesti vIIMEISENÄ.. johtuu juuri siitä, että olen ehkä kommentoinut liian myöhään, jolloin ketään ei ole enää lukemassa kommenttianiakaan.

Tällaisen haluaisin jotenkin välttää, siis jokin 'ikuinen' kommentaatiopaikka, jossa voisi jatkaa keskustelua hamaan loputtomuuteen - olisi tietyt aiheryhmittymät, joista voisi keskustella, ja sitten ehkä geneerisempi alue, jonne voisi sulloa sellasen joka ei enää liity mihinkään pääaiheeseen..

No, ainahan sitä saa unelmoida. Mulla ei ole ainakaan pätevyyttä eikä intoa koettaa pykertää moista, vaikka sellaisen valmiina haluaisinkin nähdä ja melko varmasti käyttäisin ahkerasti.

Olen enemmän ideoija kuin tekijä monissa asioissa. (tosin on sitten alueita, joilla olen myöskin tekijä, mutta ideointi on nopeampaa ja helpompaa, niin että näilläkin alueilla ideoin paljon enemmän kuin teen toki)

Ja olen samaa mieltä myös siinä, että tuo ummikko-referenssi-juttu olisi hyvinkin peräänkuulutettava asia, olen siis monessa kohtaa huokaissut, että hitto kun tästä olis kätevä lista tai tiivistelmä, jonka voisi lötkäyttää suoraan newbien naamalle niin hän saisi siitä heti perustiedot ja ymmärrystä syvempää keskustelua varten.

Noniin, tällä viestillä lienee jo tarpeeksi pituutta. On muuten jotenkin ahdasta kirjoittaa näin pieneen lootikkoon.. onko tätä mahdollista jotenkin säätää isommaksi ja vapauttavammaksi?



- Vortac

Anonyymi kirjoitti...

"Olet perustellut, mutta kuten sanoin, kaipaisin konkreettista esimerkkiä tällaisesta suhteesta. Teoreettinen perustelu ei oikein lämmitä, jos ei löydy konkreettisia esimerkkejä. Tiedän toki suhteita, joissa miehet tekevät myönnytyksiä ja juttuja naisten hyvinvoinnin edistämiseksi, mutta en ainuttakaan, missä he tekisivät kaiken, mitä nainen pyytää (ja ilmeisesti kaiken, mitä nainen ei edes tajua pyytää?) Koska tällainen tilanne on minulle melko vieras, toivoisin konkreettisia esimerkkejä."

Kuulostaa kuin pitäisi esitellä sinut henkilökohtaisesti tällaiselle parille. Eihän se toki ole mahdollista. Eikä tämmöisissä asioissa voi oikein kääntyä minkään tiedejulkaisunkaan puoleen.
Mutta jos nyt sanotaan että omassa lähipiirissä olen pystynyt tällaistä aistimaan,niin se ainakin käy vastineeksi omille jutuillesi. Mutta toivottavasti tulen vielä itse törmäämään reiluun naiseen. En siis syyllistä kaikkia naisia.

"Se on kato tää naisen pää - hellyys on eri asia kuin seksi, vaikka ne voivatkin liittyä yhteen eikä hellyys aina johda seksiin. ;)"

Ne eivät ainoastaan voi liittyä yhteen vaan varmasti liittyvät.
"Hellyys on eri asia kuin seksi" on kuin sanoa "keihäänheitto on eri asia kuin yleisurheilu" tai paremmin "vitamiinit ovat eri asia kuin ravintoaineet".

Arawn kirjoitti...

Hellyys ja seksi eivät mielestäni liity varmasti yhteen. Voi olla seksiä ilman hellyyttä ja hellyyttä ilman seksiä. Yksi, mikä kuulemma joitain naisia häiritsee on se, että ainakin heidän miehilleen hellyys ja seksi nimenomaan ovat sama asia; ei voi helliä ilman, että se johtaisi seksiin, kun taas nämä naiset kaipaisivat joskus pelkkää halimista ja hellyttelyä ilman seksiä.

Siinä kolahtavat erilaiset näkökannat taas yhteen...

Anonyymi kirjoitti...

No, itse olisin valmis tekemään sen verran myönnytystä (vaikken tästä aiheesta olekaan mitään sanonutkaan vielä :)), että jos seksistä puhuttaessa tarkoitetaan ihan yhdyntää ja kalun työntymistä emättimeen ja liikehtimistä siellä kunnes jonkinmuotoinen kliimaksi saavutetaan, niin hellyyden ei tarvitse aina olla seksuaalista - eikä seksin hellyyttä vaativaa. siis AINA. On olemassa rajuja pikapanoja, joissa ei ole hellyyttä nähtykään. (näitäkin tarvitaan - paneminen on hyvin monenkirjavaa puuhaa, ja pariskunta tarvitsee normaalisti kaikenlaisia panoja, nainteja, rakasteluja, nussimisia, eroottisia viikonloppuja jne.. pikapanoista parin päivän pitkiin venytetyin esileikein maustettuun eroottiseen sessioon, jossa ei ole mihinkään kiire ja jossa voidaan saavuttaa jotain syvällistä ja euforista, ja jopa aina tantriseen seksiin asti, jossa ei edes tarvitse koskettaa fyysisesti orgasmin mahdollistaakseen)

Mutta, jos puhumme seksistä vähän laajemmin, ja siis otamme huomioon kiihotustilan ja seksuaalisen -energian- (uh oh, etten nyt vaan taas lipeä liian esoteeriSEKSI), niin luulenpa, että kahden ihmisen toisilleen yhtaikaisesti fyysisellä ja psyykkisellä tasolla ilmentämä hellyys väkisinkin aiheuttaa seksuaalisten himojen nousua ja seksuaalisen energian pyörteitä siinä määrin, että jos hellittelyä ei lopeteta ajoissa, se voi johtaa lähes vääjäämättä jonkinlaiseen seksuaaliseen hyväilyyn vähintäänkin.

Että sikäli hellyyttä ei oikein voi EROTTAA TÄYSIN seksuaalisuudesta, himoamisesta, seksuaalisesta energiasta jne. , mutta toki varsinainen AKTI on aina ihmisten kontrollissa ja se voidaan aina jättää väliin tarvittaessa, eli sikäli sen ei tarvitse johtaa varsinaiseen yhdyntään.

(tässä tulee taas sitten 'seksin määritelmä' kyseeseen - mikä on seksiä, mikä ei .. Seinfeldin määritelmä: "When the nipple makes it's first appearance" <- tämä ei tietenkään toimisi suomalaisessa saunakulttuurissa ihan noin :))

Tosin poikkeuksia tietenkin on olemassa kaikesta edellämainitsemastani, (paitsi ehkä Seinfeld-jokesta :)) sillä aina on olemassa henkisiä guruja, joogeja ja Zen-mestareita (ynnä muita vastaavia energiansa hallitsevia mestareita jne.), joiden ei tarvitse kiihottua elleivät he itse valitse kiihottuvansa, vaikka heidän ympärillään tanssisi 300 seksivaatteisiin sonnustautunutta maailman kauneinta naista kevätkiimassa lantioitaan pyöritellen ja huuliaan kutsuvasti kielellä lipoen samalla kun osa heistä hieroo hänen jokaista ruumiinosaansa.

(ja jos kyseessä on nainen, niin tuo 300 naista voitaisiin korvata 300 maailman rikkaimmalla julkkismiehellä ajelemassa ferrareilla yksityiskoneidensa ympäri liikevoitoistaan keskustellen iloiseen ja ah, niin itsevarmaan sävyyn)

Eli sikäli hellyys ja seksi ovat yleisesti ottaen kyllä hyvinkin yhteennivoutuneita - tai ainakin hellyys ja seksuaalisuus, seksuaalinen energia, kiihotustila, miten tämä nyt halutaankaan ikuna muotoilla.

- Vortac

Ilkka kirjoitti...

Jos jätetään pois nuo energiajutut (olen itse kyllä tutkinut kaikenlaisia filosofisia suuntauksia mutta viime aikoina jäänyt vähemmälle) niin Vortac on päätynyt hämmästyttävän paljon samansuuntaisiin aatoksiin kuin minäkin.

Olen myöskin nykyisin ihan vapaaehtoisesti yksin enkä halua ainakaan tällä hetkellä muuttaa asiantilaa mihinkään suuntaan. Koko perhekuvio tuntuu jo ajatuksena rasittavalta.

Henry Laasanen kirjoitti...

"Heitäpä pari linkkiä, tyyliin missä se paras keskustelu tai kirjoittelu sitten käydään (nykyisin)? Itse kun olen fakkiintunut seuraamaan vain tätä blogia."

Viittasin tämän blogin uusiin kirjoittelijoihin. Muualla lukukelpoisista voisi mainita miessakkien foorumin ja ehkäpä Tiede-lehden foorumin Psykologiasta tms.

"PS: kevyesti oli kyllä tosi nasta, muistan. Oletko muuten Henry tallentanut niitä vanhoja kommenttisäikeitä? (Niitä voi kait edelleen guuglailla, mutta se on aikas nihkeää.)"

Periaatteessa kai olisi mahdollista lisätä templateen vanha enetationin koodi, jolloin vanhat kommenttilinkit näkyisivät. Se voi olla tosin hiukan hankalaa, ja enetationin toiminnasta ei ole takeita.

Anonyymi kirjoitti...

Luulisin, että "tossun alla" olemista on enemmän vähän itseäni vanhempien ikäryhmässä, joskaan epäilemättä se ei mikään tuntematon ilmiö ole nuorempienkaan parissa.

omallekin jyräämiselleen voi olla sokea. eräs ystäväni vaikuttaa aikamoiselta jyrältä. samalla hän perustelee vaatimuksiaan feminismillä: "feministinä olen sitä mieltä että voisit hakea suolan pöytään."

omien kokemuksieni mukaan tällaisia nuoria pariskuntia on paljon erityisesti nörttien keskuudessa.

joidenkin suhde voi olla tällainen alusta saakka. yleisempää tuntuisi kuitenkin olevan, että nainen rupee pikkuhiljaa kasvattamaan vaatimustasoaan. jos mies ei pidä varaansa, usean vuoden "koulutuksen" jälkeen häneltä on käytännössä leikattu munat kokonaan.

vaikka tällaista epätasa-arvoista suhdetta leimaakin arvostuksen puute, se voi kyllä kestää pitkäänkin. jotkut lapsuudessa opitut roolimallit panevat ihmisen helposti hakemaan tiettyä samaa kuviota ja siihen sopivaa kumppania. myös eräänlaista mielihyvää. holhoamisessa voi tuntea itsensä vahvaksi, holhotuksi tuleminen taas vapauttaa vastuusta.

mutta yleensä tällainen parisuhde päättyy suurin piirtein siinä seitsemän vuoden kohdalla. se on tarpeeksi pitkä aika, että tavallinen mukava tyttö muuttuu pikkuhiljaa pirttihirmuksi ja terve nuorimies alistetuksi hiirulaiseksi. nainen ja mies ovat "kasvaneet erilleen", vaikka käytännössä mies on naisen "kouluttama". naiset eivät usein tunnu ymmärtävän omia halujaan edes vielä kolmekymppisenä.

nainen ei tunne itseään tällaisessa suhteessa turvalliseksi. turvallisuus on naisen seksuaalisuuden kulmakivi. vielä isompi ongelma on tuo arvostuksen puute. vaikka epätasa-arvoinen suhde riittäisikin parisuhteeseen, naisen seksuaalisuus edellyttää, että hän voi ainakin joskus katsoa miestä ylöspäin. (tasa-arvoisessa suhteessa molemmat katsovat ajoittain toisiaan ylöspäin.)

Siinä olen samaa mieltä, että nainen ei todennäköisesti kunnioita tällaista miestä ja minun on vaikea uskoa, että mieskään arvostaisi loppuviimeksi hirveästi naista, joka jyrää hänet.

riippuu vähän miten ymmärrät sanan "arvostaa". itse ymmärrän ylöspäin katsomisen arvostamisena, joten mielestäni useimmiten alemman statuksen ihminen arvostaa ylemmän statuksen ihmistä. hiirulainen usein kuvittelee pitävänsä naisen luonaan palvomalla ja tottelemalla tätä. naista tällainen alentuva käytös lopulta vain ärsyttää. ihminen on niin omituinen, että kaipaa arvostusta sellaisilta ihmisiltä joilta sitä ei saa.

Nähdäkseni se on kuitenkin kahden asian summa; on jyräämiseen taipuvainen nainen ja periksi antamiseen taipuvainen mies. Kun nämä yhdistää, syntyy tossun alla oleminen, kun kumpikin toimii luontonsa mukaan. Epäilemättä kenkku tilanne kummallekin pidemmän päälle, joskin varmaan alisteisessa asemassa oleva rasittuu enemmän ja aiemmin. :/

minusta vika on yksiselitteisesti miehessä. kärsijä on yleensä tuollaisessa suhteessa nainen. kuohittuna eläminen on mukavaa ja helppoa verrattuna maskuliiniseen pullisteluun ja kilpailuun. mutta naiselle suhde on hyvin epätyydyttävä.

tietysti pojan on nykyään vaikeaa kasvaa mieheksi, koska feminismi on kaatanut kaikki miehiset roolimallit. tosin siitäkään ei voi syyttää muita kuin isiämme, jotka päästivät tämän kauheuden tapahtumaan "tasa-arvon" nimissä.

Anonyymi kirjoitti...

Pena:
"tietysti pojan on nykyään vaikeaa kasvaa mieheksi, koska feminismi on kaatanut kaikki miehiset roolimallit. tosin siitäkään ei voi syyttää muita kuin isiämme, jotka päästivät tämän kauheuden tapahtumaan "tasa-arvon" nimissä."

Siis naisetko eivät pysty olemaan vastuussa asioista,ovat liian kehittymättömiä?

Arawn:
"Hellyys ja seksi eivät mielestäni liity varmasti yhteen. Voi olla seksiä ilman hellyyttä ja hellyyttä ilman seksiä. Yksi, mikä kuulemma joitain naisia häiritsee on se, että ainakin heidän miehilleen hellyys ja seksi nimenomaan ovat sama asia; ei voi helliä ilman, että se johtaisi seksiin, kun taas nämä naiset kaipaisivat joskus pelkkää halimista ja hellyttelyä ilman seksiä.

Siinä kolahtavat erilaiset näkökannat taas yhteen..."

Hellyys ei tarkoita pelkästään seksiä mutta sanoit tuossa että seksi ja hellyys ainoastaan VOISIVAT liittyä yhteen. Hellyys on siis sellainen yläkäsite jonka alle kuuluu kaikenlainen silittely ja taputtelu ja erilaiset seksit ynnä muut.

Ja olen itsekkin sitä mieltä että yhden ei ole aina pakko johtaa toiseen,mutta asia on niinkin että kun miehen 'putket', rakkularauhaset ym.täyttyvät,niin siitä seuraa jatkuva,epämukavakin tyhjentämisen tarve,ja mieleen tulee yhä voimakkaammin siihen liittyviä tunteita. Itselläni oli sellainen kokemus että olin erään huonosti tuntemani tytön kanssa 'hellässä' kontaktissa noin puolitoista vuorokautta,ilman mitään kummaisempaa genitaalikosketusta. Ensimmäisenä iltana se tuntui mukavalta ja olin suht kiihottunut mutta en kehdannut tehdä asialle mitään sen enempää ja seuraavana iltana saatoin tuntea kuinka koko lantionseutu elimineen tuntui hakatulta ja en pystynyt saamaan erektiota. Osittain oireet saattoivat olla psykosomaattisia mutta osittain uskon niiden johtuneen myös helpotuksen fysiologisesti liiallisesta pitkittymisestä. Ehkä tämä kertomus voi auttaa ymmärtämään miltä miehestä voi tuntua.

Anonyymi kirjoitti...

Siis naisetko eivät pysty olemaan vastuussa asioista,ovat liian kehittymättömiä?

ei, vaan ihmiset ovat kehittymättömiä.

kun nainen "kasvattaa" eli kuohitsee miehen, mies oikeastaan oppii tulemaan epävarmaksi ja riippuvaiseksi naisesta. mies muuttuu epävarmaksi sosiaalisessa ympäristössä. jos asian haluaa muuntaa mat:n kielelle, nainen tiputtaa miehen markkina-arvoa.

markkina-arvonsa palauttamiseksi miehen ei tarvitse oikeastaan "oppia" mitään uutta. pikemminkin kyse on poisoppimista naisen "kasvatuksesta". mies tavallaan päästää sisäisen eläimen valloilleen.

painvastoin kuin julkisessa retoriikassa usein esitetään, tällaista miestä arvostetaan. tämä kasvattaa miehen arvoa parisuhteen ja työelämän markkinoilla.

teoriassa kai voisimme mennä tilanteeseen, jossa nainen kontrolloisi omaa käyttäytymistään. se olisi ehkä miehen näkökulmasta ajateltuna "reilua".

kukaan ei kuitenkaan ole luvannut, että elämä olisi "reilua". parisuhde on eräänlainen valtapeli, jossa kamppaillaan jatkuvasti kukkulan kuninkuudesta. parisuhde pysyy pirteänä kun kumpikaan ei pääse niskan päälle.

jotkut miehet kuvittelevat naiivisti voivansa löytää suhteen, jossa tätä kukkulan kuninkuutta ei tarvitsisi selvittää ihan joka helvetin hetki. sellaista ei kuitenkaan ole olemassa. lopulta mies etsii naisen ja tyytyy alistumaan. mutta sellaisessta suhteesta puuttuu "sähkö" ja siksi se lopahtaa nopeasti.

on toinenkin syy, miksi muutos lähtee miehestä eikä naisesta. perinteiset sukupuoliroolit pohjautuvat biologiaan, jolloin ne ovat luonnollisempia.

Arawn kirjoitti...

Pena: "omallekin jyräämiselleen voi olla sokea. eräs ystäväni vaikuttaa aikamoiselta jyrältä. samalla hän perustelee vaatimuksiaan feminismillä: "feministinä olen sitä mieltä että voisit hakea suolan pöytään.""

Minusta tuntuu, että ihmiset nimenomaan ovat todella sokeita jyräämiselleen; se, minkä muut näkevät jyräämisenä, on vaatijan mielestä vain oikeus ja kohtuus, hänelle kuuluva asema. Narsistit lienevät pahimpia. Pahimmille jyrille on ihan turha avautua, niitä pitää vaan paeta.

"omien kokemuksieni mukaan tällaisia nuoria pariskuntia on paljon erityisesti nörttien keskuudessa."

Ok. En itse tunne kovinkaan montaa ns. "klassista nörttiä" (tietokonealalla olevia ihmisiä kyllä, mutta useimmat ovat suht rempseitä ja itsevarmoja) ja nekin, jotka tiedän ja joiden tiedän seurustelevan, eivät juuri avaudu suhteistaan - enkä tunne heitä niin hyvin, että pääsisin aitiopaikalta seuraamaan.

Tossun alla oleminen ei tosin aina ole ollut kielteinen asia, jos se rajoittuu lähinnä kodin seinien sisäpuolelle. Esim. presidentti Svinhufvud oli kuulemma kotonaan täysin tossun alla, mutta vaimo ei sitten puuttunut miehensä toimiin kodin ulkopuolella. Nykyelämässä tällaiset roolijaot ovat yhä harvinaisempia, joten tossutapauksissa miehille ei jää tilaa olla arvostettuja ja aktiivisia kodin ulkopuolella.

"Siinä olen samaa mieltä, että nainen ei todennäköisesti kunnioita tällaista miestä ja minun on vaikea uskoa, että mieskään arvostaisi loppuviimeksi hirveästi naista, joka jyrää hänet."

Pätenee loppujen lopuksi suurimpaan osaan jyrä-alistettu -suhteisiin. Kunnioitusta ja arvostusta ei saa jyräämällä ja painostamalla ja alistaja harvoin osaa arvostaa alistettuaan.

"riippuu vähän miten ymmärrät sanan "arvostaa". itse ymmärrän ylöspäin katsomisen arvostamisena, joten mielestäni useimmiten alemman statuksen ihminen arvostaa ylemmän statuksen ihmistä. hiirulainen usein kuvittelee pitävänsä naisen luonaan palvomalla ja tottelemalla tätä. naista tällainen alentuva käytös lopulta vain ärsyttää. ihminen on niin omituinen, että kaipaa arvostusta sellaisilta ihmisiltä joilta sitä ei saa."

Viimeinen lause on ihan totta - ainakin itsessäni tunnistan sen. ;)

Arvostaminen on kai jonkinlaista ylöspäin katsomista, mutta ei sen tarvinne useinkaan tarkoittaa sitä, että kohde olisi statukseltaan ylempi. Esim. eri ominaisuuksia voi arvostaa, jolloin voi arvostaa vaikka kenessä jotain tiettyä ominaisuutta - jopa silloinkin, kun ei sinänsä tykkäisi tästä muuten.

Siinä olen samaa mieltä, että palvominen ja totteleminen eivät kanna hedelmää kovin pitkälle. Luulen, että nykyään "kiltti" -termin ongelma on juuri se, että se yhdistetään tällaisen tossumaisuuteen. Kiltti on siis yhtä kuin tossu. Useimmat naiset eivät tosiaan tahdo tossua. Veikkaisin, että jos nainen ei ole hyvin hallitsemiseen taipuvainen, tossusuhde muodostuu nimenomaan ajan kuluessa sopivien luonteiden osuessa yhteen. Valmiiksi tossut (siis ihan oikeasti tossut) karsiutuvat usein jo alkumetreillä. Myönnän tehneeni tätä karsintaa itsekin; en voinut sietää tapaa, jolla mies ei tahtonut sanoa mihinkään mielipidettään vaan kaikki oli aina "tehdään, niinku sä haluat", "ihan sama." Kaikilla ei ole mielipidettä kaikkeen, mutta että ei _mihinkään_. Se on jo vähän liikaa.

"minusta vika on yksiselitteisesti miehessä. kärsijä on yleensä tuollaisessa suhteessa nainen. kuohittuna eläminen on mukavaa ja helppoa verrattuna maskuliiniseen pullisteluun ja kilpailuun. mutta naiselle suhde on hyvin epätyydyttävä."

Voit olla oikeassa.

Man in motion: "Ja olen itsekkin sitä mieltä että yhden ei ole aina pakko johtaa toiseen,mutta asia on niinkin että kun miehen 'putket', rakkularauhaset ym.täyttyvät,niin siitä seuraa jatkuva,epämukavakin tyhjentämisen tarve,ja mieleen tulee yhä voimakkaammin siihen liittyviä tunteita."

Juu, tämä on tullut ilmi. Epäilyttävää tilanne on vasta sitten, jos jokaikinen hellyyskohtaus johtaa moiseen. Sellainen tiivis, pitkään jatkuva hellyttelyhetki yleensä johtaa. :)

Anonyymi kirjoitti...

No, pointtini nimenomaan oli, että hellyys automaattisesti stimuloi seksuaalisuutta/himoa jne, eikä tätä mekanismia ole helppo sulkea pois. Nainen tunnetusti syttyy hitaammin (ainakin käsitykseni mukaan) yleensä, niin että nainen pystyy hellimään pitkäänkin ilman että hänen kiihotustilansa kasvaa sietämättömäksi - mies yleensä ei pysty.

Ehkä tämä juontaa osittain juurensa siihenkin, että miehellä kaikki hellyysmunat (siis eggs, ei se toinen muna :)) ovat samassa korissa, jenkkiläistä terminologiaa käyttääkseni.

Kuten Warren Farrell on osuvasti todennut - naiset oppivat tyydyttämään intiimitarpeitaan vanhempiensa, ystäviensä, sukulaistensa, jne. kanssa, niin että mies ei ole naiselle ainoa vaihtoehto halintarpeen tyydyttämiseen.

Miehellä taas ei ole muita vaihtoehtoja tyydyttää tällaisia tarpeita kuin nainen. Miehet eivät hali, helli tai koskettele toisiaan , eivätkä myöskään vanhempiaan tai sukulaisiaan. Miehet eivät ainakaan käsittääkseni yleensä omista kovin monta teddykarhua, joiden kanssa käpertyä nukkumaan (toisin kuin naiset). Miesten keskuudessa läheisetkään ystävät eivät juuri toisiaan koskettele kättelyä ja ehkä olan taputtelua lukuunottamatta.

Näin ollen miehen kaikki intimiteettitarpeet ovat ainoastaan naispartnerin (no, ei nyt jaksa ottaa huomioon 'seksuaalisia vähemmistöjä' tässä esimerkissä) tyydytettävissä - ja näin ollen miehellä ei koskaan kasva erilleen hellyys- ja seksitarpeet, ne ovat käytännössä sama asia.

En koeta tällä selittää asiaa niin, että hellyys voitaisiin jotenkin psykologisella kikkailulla erottaa seksuaalisuudesta, vaan myönnän kyllä, että kyseessä on todennäköisesti ihan biologinen ja (kielletty sana - 'energeettinen') seikka, mutta tämä mainitsemani 'kaikki munat naisen korissa'-aspekti lähinnä vielä LISÄÄ tätä yhteennivoutumista ja paineita saada tyydyttää kaikki tällaiset tarpeet naisen kanssa.

Nainen kun saa hellyyttä muutenkin joka paikasta, ja seksiä hän saisi enemmän kuin jaksaisi kantaa tekemättä yhtään mitään vaivalloista, käytännössä se on aina nainen, joka sitten määrää sen, miten paljon tai vähän mies saa näitä intiimitarpeitaan (joihin myös seksi kuuluu) toteuttaa.

Siksi mies helposti kiihottuu koko olemukseltaan (siis myös seksuaalisesti), joka kerran kun nainen hyväksyy hänet edes koskettelukumppanikseen, koska se on ikäänkuin lupaus kaikkien muidenkin miehen sosiaalisten ja intiimitarpeiden tyydyttämisestä ja kokonaisvaltaisesta hyväksynnästä.

No, tämä on lähinnä omaa teoretisointiani, joten älkää ottako minään todistettuna aineistona, mutta mitä mieltä olette, voisiko pitää paikkansa?

- Vortac

anu kirjoitti...

Eivät suomalaiset naiset ainakaan minun nähdäkseni jurikaan mitään hellyyttä keskenään harrasta. Suomessa taitaa kumpikin sukupuoli olla se verran jotain keski-eurooppalaista varautuneempia ja isommalla henkilökohtaisella reviirillä varsutettuja, ettei täällä paljoa kavereiden kanssa käpälöidä, oli sukupuoli sitten mikä hyvänsä (teinejä ei ehkä lasketa). Itse en ainakaan kavereiden kanssa harrasta mitään hellyyttä, enkä varmasti myöskään sukulaisten (paitsi toki äidin kanssa lapsena, mutta niin harrastivat pojatkin). Siippa on ainoa jonka kanssa tykkään kosketella ja halailla, ja niin on nähdäkseni laita monien muidenkin naisten kanssa.

Sikäli siis minusta tuo vertaus miehen hellyys-munista on ontuva. Ja itsekin varmaan osaat kuvitella, ettei mikään v_tun pehmolelu täytä naisen hellyyden tarvetta yhtään sen enempää kuin se täyttäisi miehenkään. Korkeintaan olet mieleastäni oikeassa siinä, että miehet nyt vaan kiihottuvat keskimäärin nopeammin.

Anonyymi kirjoitti...

Arawn heitti:
"Epäilyttävää tilanne on vasta sitten, jos jokaikinen hellyyskohtaus johtaa moiseen."

Jeah, on se miehen seksuaalisuus NIIN epäilyttävää, jos kiihottuu "liian helpolla"...


Vortac pohti:
"...mutta mitä mieltä olette, voisiko pitää paikkansa?"

Mielestäni on täysin selvää että naiset ovat jotenkin helpommin sinut tuollaisen puhutun koskettelun suhteen, niin kavereidensa kuin sukulaistensakin puolesta. Ehkä siksi heidän on vaikeaa ymmärtää tuota kiihottumisjuttuakin, eritoten AT-miesten yhteydessä: jos ei ole tottunut saamaan yhtään mitään, niin vähästäkin innostuu helposti, heh!

Anonyymi kirjoitti...

Vortac kirjoitteli:
"...jonkinlainen 'sielullinen yhteys' johonkin toiseen sieluun..."

Tunsin taannoin erään tytön, joka uskoi tuollaiseen. Hän sanoi että ne ihmiset/sielut, joilla on tuollainen yhteys, tuppaavat uudelleensyntymään samoille lakeuksille ja ajanjaksoihin - mutta vain suunnilleen. Siispä tuo tyttö, tuolloin 17-vuotias, päätyi yhteen 53-vuotiaan ukon kanssa, örrör. Väitti mulle näkevänsä sen ukon silmistä tämän olevan hänen rakastettunsa 1300-luvun Ranskasta... Harmi etten tiedä miten tarina jatkui tai päättyi, riitaannuin hänen kanssaan jostain.

Enivei. Tuo tuli siis vain mieleen. En yritä eikä minulla ole tapana pilkata toisten maailmankuvaa.

"...nyt kun olen yksin asunut ja elänyt jonkin aikaa, suorastaan ihmettelen ihmisten pakonomaista tarvetta aina olla jonkun KANSSA, asua jonkun kanssa jne.. tämähän on meinaan hemmetin hauskaa! (-8"

Muutettuani joskus pois (ahdistavan) perheeni luota, on oma rauha ollut ihan hauskaa vaihtelua, mutta kyllä sitä silti kaipaisi jonkun seuraa... erityisen tylsää on palata illanvietosta, kun tuntuu, että "osa itsestä" jäi karkeloihin, tiedostavan ja tylsämielisen osuuden palatessa kotiin, yksinäiseen masennukseen.

Muutenkin on paljon helpompaa keskittyä asioihin, ihan arkisiinkin, jos/kun tietää, että on joku toinen odottamassa, edes jossain. Yksin olen hermostunut ja neuroottinen, välillä apaattinen, kun Ei Vaan Voi Tietää, onko missään mitään järkeä.

"huomaan viihtyväni itseni seurassa paremmin kuin kenenkään muun seurassa - ja .. no, tämä voi kuulostaa jonkinlaiselta kehulta, mutta luulen että useimmille tämä olisi totta, jos he ottaisivat aikaa tutustuakseen itseensä sensijaan että ryntäävät suhteesta toiseen"

Kannatatko asketismia, vai myönnätkö sittenkin, että parisuhteilla sun muilla sellaisilla on kasvattava vaikutus? Ja sikäli kun on, niin eihän siinä ole mitään moitittavaa, jos haluaa ja toivoo - ja hakeutuukin - suhteesta toiseen. Itse jaksan uskoa että yksilö tietää itse parhaiten, mikä hänelle on hyväksi, eikä täten tee huonoja ratkaisuja.

"Sillä voi olla nimittäin tarkoituskin, että on olemassa ihmisiä (ATM), joille on mahdotonta tai ylivoimaisen vaikeaa ja epätodennäköistä saada ihmissuhdetta."

Heh, olisikin hauskaa, jos voisi syyttää Jumalaa siitä, että joutuu olemaan yksin. Siitä seuraava Jumalan hylkääminen kun voisi vapauttaa toimimaan ties kuinka sekavasti ja moraalia vailla - millään ei olisi enää mitään merkitystä. Ei muuta kuin aselupa hakuun ja manifesti nettiin. ;)

"Tarkoitan, että jos 98% ihmisistä joihin törmään netissä tai livenä on hyvin kapea näkökanta elämään"

Kaksikin prosenttia tuntuu yliarvioimiselta. Toisaalta ehkä pyörit hyvin normaaleissa piireissä, heh? Itse kun tunnen (lähinnä) mielenterveysongelmaisia, filosofeja ja "mystikoita", voi jutun antaa virrata hyvinkin vapaasti. ;)

"jos emme olisi niin laiskoja, niin kuka tahansa voisi ottaa nuo blogientryt vaikka copypastella"

Tulisikohan siitä kauhean koherenttia kokonaisuutta... vaikka eikait se todella olisi kuin vaivannäöstä kiinni. Vähän harmittaa etten itse, vaikka minulla on tavallaan loputtomasti aikaa, hyödynnä sitä mitenkään. Enhän jaksa uskoa että kukaan sittenkään kaipaisi tuollaista referaattia. (Uskon muutenkin siis että Henryllä on näistä kirjoittamistaan ja lainaamistaan jutuista jotenkin kokonaisvaltaisempi "kuva" ja arkistot, joten niiden avulla olisi helpompi työskennellä.)

Arawn kirjoitti...

TN: No, en tarkoittanut sellaista pitkää hellimistä, se voi hyvinkin aina johtaa miehen kiihottumiseen eikä siinä mitään. Mutta jos toinen haluaisi esim. istua sylissä hetken ja mies käsittää heti, että nyt sit seksiä, se ehkä jo häiritsee naista joskus. Sana "epäilyttävää" oli kyllä huono valinta enkä millään muotoa yritä sanoa, että tämä koskisi edes suurinta osaa miehistä. Jostain se nyt vaan pulpahti mieleen, jonkinlainen sivujuonne vain.

"Mielestäni on täysin selvää että naiset ovat jotenkin helpommin sinut tuollaisen puhutun koskettelun suhteen, niin kavereidensa kuin sukulaistensakin puolesta. Ehkä siksi heidän on vaikeaa ymmärtää tuota kiihottumisjuttuakin, eritoten AT-miesten yhteydessä: jos ei ole tottunut saamaan yhtään mitään, niin vähästäkin innostuu helposti, heh!"

Niin kuin Orangekin sanoi, eivät naiset Suomessa tunnu mitenkään erityisemmin koskettelevan toisiaan.

Oikeastaan biologisesti tuo hellimisestä kiihottuminen olisi hyvin perusteltavissa; miehen kannattaa periaatteessa hyödyntää jokainen mahdollisuus seksiin ja helliminen on jo melkoinen lupa tulla ihoon kiinni eli ikään kuin portti seksiin.

Anonyymi kirjoitti...

Arawn kirjoitti:
"...jos toinen haluaisi esim. istua sylissä hetken ja mies käsittää heti, että nyt sit seksiä, se ehkä jo häiritsee naista joskus."

Siis mikä siinä häiritsee? Että toinen alkaa haikailla seksiä? Täytyy sanoa, etten ymmärrä. Ne kaksi kertaa, kun joku tyttö on suostunut edes suunnilleen istumaan sylissäni, ovat olleet hyvinkin kiihottavia hetkiä. Ja kotona on sitten jopa itkettänyt se seikka, ettei mitään kummoisempaa tapahtunut, ole tapahtunut, tule tapahtumaan.

Muistan kuinka teini-ikäisenä pelkkä seksin ajattelu jaksoi kiihottaa kovasti, siis vaikka olisi vain ollut yksin jossain, eikä millään tavoin edes hinkannut itseään. Biologian kirjoissa siitä lukikin, että se on ihan normaalia puberteettimeininkiä, ei pidä pelästyä. Mutta on pakko nähdä asia niin, että silloin olisin ollut parhaiten "iskussa"; ei varmasti olisi ollut ongelmia erektion ja halujen kanssa. Mutta "pikkuhiljaa" sitä vanhenee ja tulee läskimmäksi, vähintään henkisesti. Enkä tietty edelleenkään kiinnosta ketään.

"Niin kuin Orangekin sanoi, eivät naiset Suomessa tunnu mitenkään erityisemmin koskettelevan toisiaan."

En ymmärrä miksi sanotte noin. Minä kun näen teinityttöjen poseeraavan galleriassa hyvinkin intiimisti kaveriryhmissään, samaa näkee joskus baareissa hieman vanhempien tyttöjen suhteen. Naiset myös halaavat sukulaisiaan, miehiä sekä naisia. Miehet vain kättelevät toisinaan. Jotkut tuttuni (ja nehän on lähinnä poikia, siis) "sentään" painivat kännissä. Ehkä se on sitten edes jollain tapaa vapauttavaa, tuota "koskemattomuutta" rikkovaa. Mutta aika harvinaista joka tapauksessa.

Noh, te sitten jostain syystä näette asian ihan toisin? Hmm.

Anonyymi kirjoitti...

on totta että varsinkin suomalaisessa kulttuurissa omalla naisella on mieheen lhäes koskettelumonopoli. mutta koskettelun ja seksin yhdeksi paketiksi yhdistämisellä teette asialle hieman hallaa. naiset kuvittelevat että oikeastaan mies haluaa pelkkää seksiä eli siis laukeamista. naiselle on tärkeää, että seksi menee vaiheissa. itsensä kontrolloimaan kykenevä mies on eriyisen seksikäs.

sehän ei tietenkään pidä paikkansa että kosketus on epäolennaista seksissä, muutenhan masturbaatio ajaisi saman asian. itsestäänselvästi masturbaatio jättää jollain tavalla kylmäksi — luultavasti tosin seksissä on kosketuksen ja intiimin laukeamisen lisäksi jotain muutakin henkistä puolta.

yksinäinen mies voi aina hankkia koiran tai kissan, eläimen kosketuksella voi jonkun verran korvata puolison puuttumista.

lisäksi koskettelua voi myös ostaa. en usko olevan sattumaa, että juuri pimeäasä ja masentuneessa suomessa on eniten parturiliikkeitä maailmassa. hieronta on kokonaisvaltaisempaa ostettua koskettelua. lisäksi on näitä esoteerisempia versioita, kuten reiki-hoitoa. ilmaiseksikin pääsee koskettelemaan esimerkiksi perinteisillä tanssilavoilla, koskettelu on vain ritualisoitu.

minulla on ollut jo pidempään teoria, että atm:yyttä esiintyy erityisesti ihmisillä, joilla on lieviä asperger-oireita. asperger-diagnosoiduthan ovat useib normaalia herkempiä kosketukselle. joten ei liene ihme, että fyysistä kosketusta ei välttämättä osata eritellä seksistä.

ainakin minulle toisen kehossa kiinni makaaminen on miellyttävää, ei välttämättä seksuaalisesti kiihottavaa, eikä se mitenkään väistämättä johda aina seksiin.

Anonyymi kirjoitti...

Pahoittelen jo etukäteen pitkää lainausta, joka on itseni hivenen kömpelösti ääninauhalta kääntämä (pointtina oli nopeus eikä käännöksen erinomaisuus, joten suonette kömpelyydet ja kömmähdykset anteeksi)..

En tarkoittanut muuten myöskään, että kaikki suomalaiset naiset halisivat jne.. ja miksi teini-ikäiset pitäisi laskea pois kuvioista, silloinhan ihmiset eniten hyväksyntää ja haleja kaipaavat, ja jos teininä naiset saavat sitä lääpintää ja haleja ja intimiteettiä niin aikuisena on helpompi olla ilman, vai miten on?

Toisekseen, olen nähnyt naisten tavatessa halaavan ihan hemmetin paljon, siis aika harvoin olen nähnyt kahden naisen kohtaavan ilman ainakin 'kohteliaisuushalia'. Tätä ei tapahdu OLLENKAAN miesten kohdalla (paitsi ehkä kännissä, mutta sitäkin sitten jälkeenpäin hävetään, eikä siltikään läheskään samassa mittakaavassa kuin naisilla selvinpäin), joten Orange Seedsillä on jokin omituinen sokea täplä kyllä nyt joko tajunnassaan tai silmissään.

Ehkä suomessa halailua ei tapahdu yhtä paljon kuin muissa kulttuureissa, mutta oletko todella pohtinut ja miettinyt tätä asiaa sekä tehnyt vertailuja ja kummeksinut asiaa vuosikausia ihmisten käytöstä tutkien, kuten meikäläinen?

Anyways, tässä on jotain jota Warren Farrell on sanonut asiasta (tosin intimiteetti tarkoittaa tässä muutakin, sellaista henkisempääkin läheisyyttä, jossa voidaan olla avoimesti haavoittuneita ja heikkoja, ja kertoa tunteistaan ja ongelmistaan niin että toinen tukee ja on 'sinun puolellasi', jne.. tällaistahan ei miesten keskuudessa myöskään voida tehdä, naiset keskenään tukevat toisiaan tällä tavalla kyllä, ja samoin 'ystävämiehet', sukulaiset, vanhemmat, jne.. -- joten tässä tapauksessa kaikki 'intiimitarpeet' eivät tarkoita nimenomaan FYYSISTÄ hellyyttä tai halimista tai koskettelua)

Joka tapauksessa naisten kulttuuriin kuuluu selvästi enemmän koskettelua ja halimista ja toisten tukemista kuin miesten kulttuuriin, vaikka Orange Seedsin oma kokemus ei tätä tukisikaan. (Jostain syystä naiset näkevät maailman niin vahvasti vain oman perspektiivinsä läpi, että jos heidän maailmassaan jotain tapahtuu tai ei tapahdu, tämä sitten yleistetään koskemaan koko naiskuntaa, maailmaa, universumia tai kaupunkia vähintään.. olen ennenkin jopa täälläkin törmännyt tähän "No ei MULLA ainakaan noin ole, joten olet väärässä!"-ilmiöön, enkä voi kuin kummeksua miten alhaisesta älystä moinen näkökanta todistaa)

Ok, nyt olen pitkittänyt tarpeeksi, tässä se lainaus:

""One of the things that we did very differently in the training of the
sexes is we told women 'Get your security by marrying men - and take
care of your intimacy needs oftentimes by connections with your
children, and by connections with your women friends, and by
connections with your parents. So women got a lot of their intimacy
needs met by people other than men."

"Men could not get their intimacy needs met by their colleagues at
work because the more successful they were at work, the shorter the
window of listening to a man-who is a colleague-'s worries at work. If
you and I were competing to be the vice president of a company, and I
come in and I say to you "You know, Tony, I have had me a lot of
problems with my relationships in my life", well, you might listen to
me for five minutes - but if I do this the second or third day in a
row, the window is going to be closed to me."

"Whereas if a woman goes to a woman friend and she says "I am having
problems with Tony" or "I am having problems with Warren", that woman
friend's incentive will be to support her and they will feel bonded by
the common dilemma that they're both having. And they will talk to
each other -more- often, not -less- often."

"So both men and women both have enormous intimacy needs, but here is
the trick; women learn to take care of their intimacy needs in a lot
of different places, children, women friends, parents and men. Men put
all their eggs of intimacy in the basket of women."

"Which is why when men feel that they have found a woman that they can
really open up to and love, they will marry anywhere on the
socioeconomic spectrum to get that love. Women's depravation is
different."

"Their depravation is economic security, which is why, even if they
meet a loving, tender, open, caring man, they don't feel so deprived
of intimacy, they feel deprived by the possibility that once they have
children, they won't be able to take care of the children and
themselves and have intimacy with the children if they also have to
take of economic security, like getting a job full-time - particularly
a job that will be big enough as a job to support themselves, the
children, and so they end up falling in love within the framework of
men who are more successful and then they say 'Gee, what I miss from
these men is intimacy'"

"When men and women meet each other in the 2000's, they have two sets
of expectations, even in the 2000's. The successful woman meets a
successful man and she says to herself: "I am thinking about children
in the future, and when I think about children and marriage, I have
three (3) basic options. Option 1: I will take care of those children
full-time. Option 2: I will be a full-time career woman while we
arrange someone else to take care of the children. Option 3: I will
just do some combination of both. I will maybe take off from full-time
work for six months or longer, take care of the children full-time, go
back to work part-time, then go back full-time, and then maybe for
second child repeat the cycle."

"So she says she has three options - Children full-time, work
full-time or juggle with the combination of both."

"He looks at the world, and his successful life, and says "If we have
children, I have three different options. Option 1: Work full-time.
Option 2: Maybe work two jobs. Option 3: Intensify my commitment to
the work that I am doing, to provide for the difference between the
incomes that she used to make and the sum that she makes now."

"So she says "I want commitment, he is afraid of commitment because he
is afraid of intimacy", but he, unable to articulate what he is afraid
of, is really not afraid of commitment because he is afraid of
intimacy, he is afraid of commitment, because he knows, that if there
are children on the line, that committing will mean not an increased
commitment to the children and the intimacy but an increased
commitment to the economics of the relationship, so that SHE can have
intimacy with the children."

"He learns that commitment means commitment to economics, not
commitment to intimacy! He learns that commitment means commitment to
be -away- from intimacy! Because he has to work harder to provide for
the children, the children's college education and for her ability to
have time with the children. And so that is still true in the 2000's -
men and women, when they have children, women are still 43 times more
likely to take off from the workplace to be with the children for six
months or longer when the children are very young.""

En muuten jaksa suomentaa tätä, mutta ehkä joskus kun on enemmän energiaa, voisin yrittää, jos kysyntää suomennokselle on tarpeeksi.

Suomeenkin tarvittaisiin oma Warren Farrell .. no, ehkä Henry on hyvä suomen vastaava.

- Vortac

Anonyymi kirjoitti...

Tympeänörttö:
"Mielestäni on täysin selvää että naiset ovat jotenkin helpommin sinut tuollaisen puhutun koskettelun suhteen, niin kavereidensa kuin sukulaistensakin puolesta. Ehkä siksi heidän on vaikeaa ymmärtää tuota kiihottumisjuttuakin, eritoten AT-miesten yhteydessä: jos ei ole tottunut saamaan yhtään mitään, niin vähästäkin innostuu helposti, heh!"


Tämä on tarkalleen se pointti! Juuri siksi, että koska miehet eivät missään koskaan saa mitään syvempiä sosiaalisia, fyysisiä, psykologisia, emotionaalisia eivätkä hellyydellisiä (hm, tälle kai pitäs kehittää jokin termi :)), saati sitten seksuaalisia tarpeita tyydytetyksi mitenkään itsestäänselvästi (toisin kuin naiset), niin sitten kun johonkin näistä tilaisuus aukenee, murtuu koko pato ja koko innostus vyöryy vuolaana räiskyen esiin. Ja nainen ei ymmärrä tätä.

Tympeänörttö: tiivistät muuten hienosti - todella haluaisin oppia tiivistämisen taidon, olen meinaan aivan liian monisanainen. En yksinkertaisesti osaa enkä kykene selittämään jotain asiaa lyhyesti, koska tunnen aina, että jokin aspekti jäi kertomatta asiasta, tai että jokin näkökulma jäi ottamatta huomioon, tai jokin tarkennus voisi vielä olla paikallaan, jotta asia olisi vielä helpommin ymmärrettävissä. Ehkä tämä johtuu osittain siitäkin, että mut niin usein ymmärretään väärin ja mulle vihastutaan, varsinkin silloin kun olen tarkoittanut vain hyvää ja ollut aivan vilpitön. No, nykyään otan moisen reaktion itsestäänselvyytenä ihan sama mitä selitän tai en selitä, joten kai siinä mielessä nahkani on kovettunut (hyi), mutta selityksen ja selityksen tarkennuksen tarve on silti suuri, jotta saisin ehkä juuri tämän väärinymmärryksen suuren mahdollisuuden vuoksi selitettyä asian sentään kuitenkin niin tarkasti kuin kyvyilläni ylipäätään on mahdollista, jotta ainakin YLIMÄÄRÄISET väärinkäsitykset jotenkin vältettäisiin.

Huomannet, mitä tarkoitan :)

- Vortac

Anonyymi kirjoitti...

Pena kirjoitteli:
"yksinäinen mies voi aina hankkia koiran tai kissan, eläimen kosketuksella voi jonkun verran korvata puolison puuttumista."

No ei voi. Ei yhtään. Ei vaan voi. Tai sitten tarkoitat jotain tosi kieroa...

"isäksi on näitä esoteerisempia versioita, kuten reiki-hoitoa."

Hmm, en tiedä onko reikissä useita eri koulukuntia, mutta olen käsittänyt, ettei siinä juurikaan kosketeta, jos ollenkaan. Mutta ehkä jonkinlainen chakrahieronta on sitten erikseen.

"minulla on ollut jo pidempään teoria, että atm:yyttä esiintyy erityisesti ihmisillä, joilla on lieviä asperger-oireita."

Tämän luulisi olevan päivänselvää.

"asperger-diagnosoiduthan ovat useib normaalia herkempiä kosketukselle."

...mutta tästä en ole kuullutkaan. Onko todella noin? Hmm, pitänee kait lukea jostain enemmän. (Ja linkkivinkit kelpaa myös. ;)

Anonyymi kirjoitti...

Tympeänörttö: Kysyit parisuhteen kasvattavista puolista jne.

Olen sitä mieltä, että tottakai ihmisen on tarkoitus olla vastakkaista sukupuolta elävien yksilöiden kanssa monenmoisissa tekemisissä, ruumiillisessa sukupuoliyhteydessä sekä näkökulmia vaihtamassa, kokemassa elämän moninaisuuden kirjoa ja oppia kaikenlaista pinnallista ja syvällistä ja mitä hyvänsä siltä väliltä.

Mutta niinkuin sanotaan, kaikki aikanaan ja oikeassa suhteessa. (tätä sanaa voi näemmä käyttää vaikka kuinka monella tavalla)

Tarkoitan, että myös yksinäisyyttä ja itseen tutustumista tarvitaan. Monta kertaa ihminen voi huomata, että on jäänyt varsin keskeneräiseksi juuri siksi, että on aina jollain ulkoisella (esim. ihmissuhteella, tai tv:n katselulla, irkkauksella tai millä hyvänsä 'distraktiolla') peittänyt oman sisäisen itsensä herkimmät äänet, ja siten itseen ei ole koskaan tullut tutustuttua.

Tiedän ihmisiä, jotka eivät koko elämässään ole asuneet lähes päivääkään yksin. Heillä on aina ollut joku muu samassa asunnossa, he ovat aina suhteen päätyttyä olleet jo hetimiten seuraavassa suhteessa, ilman minkäänlaista edellisen suhteen käsittelyvaihetta itsenäisesti - ilman tutustumista omaan itseen, ilman kontemplaatiota siitä että mitä edellisessä suhteessa oikeastaan tapahtui ja miksi, ja miten se on muuttanut itseä ihmisenä, jne..

Tällainen on pidemmän päälle kaikeka muuta kuin kasvattavaa, ja tällainen ihminen kokee helposti burnoutin tai saa hermoromahduksen (tosin nämä saattavat olla sama asia, en ole varma) ..

Yksinäisyyttä, laiskuutta ja tekemättömyyttä tarvitaan. Meditaatio on ehdottomasti hyväksi. Ihmisen on hyvä aina välillä pitää paussia, hiljentää menoa, jättää elämä 'tyhjemmäksi' sensijaan että koko ajan kiirehtii täyttämään sitä kaikenlaisella rihkamalla (myös ihmissuhteet voivat olla rihkamaa, jos ne hankitaan vääristä syistä, kuten usein ihmisten kohdalla on).

Ymmärrätkö mitä tarkoitan? Kaikkea sopivassa suhteessa, kaikella on aikansa ja paikkansa. Itse tunnen itseni liian keskeneräiseksi olemaan perustavanlaatuisessa suhteessa vääränlaisten ihmisten kanssa. Toki ne ovat aina kasvattavia, mutta olen jo monta suhdetta kokenut, ja nyt on aika tutustua paremmin itseeni ja ymmärtää elämää syvemmin. Jos sitten joskus tulee suhde, voin kokea ja ymmärtää senkin syvemmin ja nauttia siitä paljon enemmän, kun tunnen silloin itseni paremmin ja tiedän itsestäni asioita, jotka voisivat vaikuttaa suhteeseen negatiivisesti jos en niitä tietäisi, jne..

Jos nyt taas laajennamme perspektiiviä monen mielestä liian 'utopistiseksi', eli otamme edelliset ruumiillistumat mukaan jne.. niin eihän voi olla tarkoitus, että jokaikisen inkarnaation jokaikinen sekunti vietetään hurmaavassa ihmissuhteessa. Mitä kasvua sellainen on?

Todellinen kasvu tapahtuu oikeastaan aina varsinaisesti vasta yksinäisyydessä.

Voin vertauksen avulla selittää paremmin, mitä tarkoitan. Kun ihminen menee punttisalille, hän rehkii peilin edessä ja tekee monia erilaisia voimaliikehdintöjä, jotka saavat hänen lihaksensa tuntumaan aroilta ja kivistäviltä. Lihakset eivät heti kasvaneet muhkeiksi, vaan se ottaa aikansa. Ja kuten sanotaan..

.. Lihakset kasvavat vain LEVOSSA.

Joten kaikesta punttisalilla kokemistaan kokemuksista huolimatta hänen lihaksensa aloittavat varsinaisen kasvunsa vain sillä hetkellä, kun ne saavat olla yksinäisyydessä, tekemättä mitään. Vasta kun rehkiminen jää siltä päivältä pois, voidaan odottaa lihasten kasvun alkavan.

Sama pätee ihmissuhteisiin - ne ovat toki kasvattavia, mutta varsinainen kasvu tapahtuu vasta kun tilanne on ohi, kun ihmisellä on aikaa kontemploida ja miettiä, prosessoida tunteitaan ja ihmetellä että mitä oikein tapahtui. Lyhemmässä mittakaavassa tämä tarkoittaa -esimerkiksi-, että riidan aikana ei varsinaisesti kasvua tapahdu kunnolla, mutta riidan jälkeen kasvualusta on mitä parhain. Ja seuraavan riidan tapahtuessa ihmiset voivat olla jo hivenen jalompia.

Laajemmassa mittakaavassa tämä tarkoittaa, että rasittavan ja työteliään ihmissuhteen jälkeen, kun ihminen joutuu kohtaamaan kaikenlaisia haasteita, joita vaikkapa ero, yksinasuminen, lapsista erilleen joutuminen, kotitöiden raskaus yms. voi aiheuttaa (kun ei ole ketään jakamassa niitä), ja oman itsensä kuuntelu voi aiheuttaa, ihminen voi todella alkaa kasvaa.

Jos tällaisella hetkellä, otollisimmalla ja parhaalla mahdollisella henkisen ja inhimillisen kasvun hetkellä ihminen hylkääkin itsetutkiskelun ja ymmärryksen tavoittamisen, ja ryntääkin sitten heti toiseen suhteeseen - kasvua ei tapahdukaan ollenkaan siinä määrin kuin muuten olisi tapahtunut.

Joissain inkarnaatioissa (jos taas pidämme tätä laajempaa perspektiiviä yllä) meillä on paljon seuraa ja ihmisiä ympärillämme, toiset vietämme paljon enemmän itseksemme ja yksin. Usein tämä tapahtuu juuri sellaisessa ruumiillistumassa kun valitsemme syntyvämme miehen kehoon, koska se mahdollistaa yksinäisyyden paljon paremmin - emme voi noinvain hypätä toiseen suhteeseen heti kun alkaa ahdistaa. Ja tämä varmistaa kasvun!

Tässäkin pätee rytmin laki, mutta myös muut lait kuten syyn ja seurauksen laki vaikuttavat tietenkin asiaan. Oltuamme jollekin julmia, hyljättyämme meitä tarvitsevia ihmisiä, tai tehtyämme itsemurhan tai muita vastaavia rikoksia elämää kohtaan meille voi olla todella hyväksi viettää inkarnaatio tai pari hyvinkin paljon pelkästään itsemme seurassa, sekä kokea vastaavaa hyljeksintää muiden taholta.

Tällä tavalla kasvamme vahvemmiksi ihmisiksi, kun lopulta oivallamme, ettemme oikeastaan tarvitse toisissa ihmisissä roikkumista, vaan voimme hyväksyä itsemme! Tarkoitan, että hyväksyntää ei ole pakko koettaa aina hakea ulkopuolelta (se ei onnistu kuitenkaan, sillä vaikka kuinka joku hyväksyy sinut, et voi tuntea totaalisesta itsehyväksyntää, ennenkuin se on SINÄ, joka sen hyväksyntäsi suorittaa), vaan ainoa toimiva metodi on löytää itsehyväksyntä oman itsensä sisäpuolelta.

Kun itse hyväksyt itsesi, voit tuntea AITOA hyväksytyksi tulemisen tunnetta - ja sen jälkeen kun ponnistat elämässä aina tästä aidosta itsen hyväksymisestä, elämä on paljon iloisempaa ja nautinnollisempaa, ja itselle voi nauraa paljon enemmän ja rehellisemmin, sekä muiden seurastakin saa paljon enemmän irti, kun ei koskaan tarvitse enää jäädä miettimään ylenmääräisen paljon että onkohan mulla vääränlaiset kengät tai tykkääköhän toi musta vai eiköhän se tykkää, ja voi kamalaa jne..

Voi paljon rehellisemmin, aidommin ja tässä hetkessä eläen olla, elää ja iloita.

Jos tietäisit sen ihanuuden ja rikkauden, jonka itse olen kokenut ja jota elän itseni kanssa, niin mun ei tarvitsisi selittää sulle enää sanaakaan tästä aiheesta .. kokemus on kuitenkin aina eri asia kuin jokin typerä selitys jossain hyvässäkin blogissa.

Mutta koetin silti vastata kysymykseesi .. ehkäpä tuo masennuksesi on sullakin vain vaihe, jota olet läpikäymässä. Buddhahan sanoi, että kaiken kärsimyksen alkujuuri on HALU. Jos siis lakkaat haluamasta toisten seuraa ja sensijaan alat tutkimaan, mitä kaikkea mielenkiintoista sinusta voi löytyä, josta tykkäät.. ehkä kärsimyskin lopulta lakkaa ja nautinto puhkeaa kukkaan kuin hento kukka kevättuiskussa.

Maailman on karu ja julma, mutta sen ei tarvitse olla lannistava tekijä, vaan ennemminkin haaste, joka auttaa sovittamaan karmaa, oppimaan elämää ja syvempää ymmärrystä, ja lopulta tuntemaan itseä.

Niinkuin Bruce Lee lötkäytti: "All knowledge is ultimately self-knowledge."

(jep, lainaan häntä näemmä usein kun koetan selittää jotain, mutta en voi mitään sille, että hän oli mua ajattelijana korkeammalla tasolla ja oivaltanut niin syviä juttuja, ja vieläpä kirjoittanut ne niin ytimekkäisiin ja mieleenpainuviin muotoihin)

Vastasiko tämä kysymykseesi, Tympeänörttö? (-8

- Vortac

Anonyymi kirjoitti...

Hmm, tuo "sillä voi olla tarkoituskin"-kohta tuli kohdallasi tulkituksi jotenkin oudosti, Tympeänörttö. En puhunut siinä deityistä vaan pelkästään otin esille näkökulman, jota harva nykyisin miettii -että asioilla voi olla TARKOITUS. Siis, jokin ITSESI VALITSEMA TARKOITUS, jonka olet päättänyt kokea ennenkuin tähän maailmaan tulit.

Hm, tuo lause - tarkoitan, että päätös kokea oli tapahtunut ennen syntymää, itse kokemus vasta syntymän jälkeen tietenkin.

Vaikka olenkin ymmärtänyt jo kauan sitten maailmankaikkeuden olevan värähtely, jolla on äly - ei se tarkoita, että kannattaisin moisten sanojen kuten tuo iljettävä j-alkuinen, käyttämistä .. itseasiassa inhoan tuota sanaa. Sen sanan nimissä on surmattu miljoonia viattomia (no, 'viattomia') ihmisiä historian aikana, ja se on niin kirkollinen sana (en kuulu mihinkään kirkkoon, ne ovat kaikki enemmän tai vähemmän surkeita järjestelmiä, jotka ovat etääntyneet totuudesta)..

Hmm, se 17-vuotias, josta puhut - joo, tunnen itsekin yhden naisen, ja vieläkin epäilen heidän 'sielullis-yhteyttään' .. hän kutsuu miestä "soulmateksi" (kuinka mielikuvituksetonta, eikö? Itse kutsuisin 'parisieluksi' mieluummin, vaikka sekään ei ole mielikuvituksen riemuvoitto, niin se sana ei ole sentään vielä mainstream-hörhöjen tahraama ja saastuttama).

Tuon 17-vuotiaan tapaus .. no, nykyään olen yleensä yksilöiden kohdalla näissä asioissa suhteellinen skeptinen (ei siten kuin ns. 'skeptikot' ovat, eli kieltämällä kaiken, vaan aidosti skeptinen, en kielteinen välttämättä), ennenkuin saan tarkempaa yksityiskohtaista tietoa aiheesta, joka sitten kenties vakuuttaa minut.

Voi olla, (no, en tunne tapausta, joten en voi kuin spekuloida) että tuokin chick on vain lukenut liikaa kaikennäköistä hörhiäiskirjallisuutta (näissä kirjoissa selitetään kaikenlaista soopaa totuutena, joten kriittinen mieli on ehdottoman tarpeen jos meinaa alkaa tutkimaan tätä kirjallisuutta - on vain muutama helmi siellä täällä, ja suunnaton määrä paskaa suoraansanoen), omaksunut pureksimatta kaiken mitä on lukenut ja sitten ensimmäinen ukkeli johon törmää, joka osaa olla 'ihan erilainen ku munikäiset typerät teinit!', sitten hurmaa naisen kaikennäköisiin mielikuvitusleikkeihin ..

Nainenhan osaa kyllä saada itsensä uskomaan mitä tahansa, jos siitä on hänelle jotain etua. Jos ajatellaan 53-vuotiasta 17-vuotiaan näkökulmasta, tuollainen vanhempi heppu on yleensä ensinnäkin ajattelultaan ja elämänkokemukseltaan edistyneempi ja laajempi, (joten hänen on varmasti suht. helppo manipuloida naiivia hörhöteiniä) hän on varmasti varakkaampi ja itsenäisempi, hänellä on todennäköisesti oma kämppä, luultavasti myös oma auto, ja kaikennäköistä mielenkiintoista, josta tuon ikäinen tyttö ei välttämättä muuten koskaan pääse vielä nauttimaan ..

Eli kuinka 'convenient', niinkuin sanotaan, että parisielu on juuri tuollainen ylöspäin katsottava heppu.

No, toisaalta, koska tämä ON vain spekulaatiota, voin olla väärässä, ja tapaus voi hyvinkin tietenkin olla ihka aito, mistäpä sen tietää. Mutta voiko 17-vuotiaana tosiaan tietää sen noin varmasti, kun chakrat eivät ole vielä edes täysin avautuneet jne.. eikä mitään kritiikkiä välttämättä ole omia päätelmiä kohtaan.. Hm, pitäisi tietää lisää ennenkuin voisi johonkin suuntaan sanoa asiasta jotain. Neuvoisin kuitenkin hitauteen ja varovaisuuteen moisessa tapauksessa (vaikka teineille tällaset neuvot kaikuvat kuuroille korville)

- Vortac

Anonyymi kirjoitti...

Tympeänörttö:"erityisen tylsää on palata illanvietosta, kun tuntuu, että "osa itsestä" jäi karkeloihin, tiedostavan ja tylsämielisen osuuden palatessa kotiin, yksinäiseen masennukseen."

Mullakin oli joskus noin .. siitä on tosin monta vuotta, mutta muistan tuon tunteen - tunsin, että kaikilla muilla oli hauskaa, ja he tiesivät koko ajan mitä tehdä, ja minä olin neuvoton ja vain kärsin, ja sitten jouduin lähtemään kotiin, jossa odotti vain yksinäisyys ja ahdistus jne..

Mutta nykyään olen tehnyt kodistani kaikilla tasoilla (joilla olen suinkin osannut) viihtyisän ja viihdyttävän itselleni, niin että nykyään on päinvastoin; ei tekisi mieleni lähteä täältä unelmakodosta mihinkään (-8

Tosin olen tehnyt myös ulkona käymisestä hauskan ja innostavan kokemuksen .. vaikka olisin hivenen masentunut tms, niin aina pystyn kuitenkin edes hiukkasen innostumaan ulkona käymisestä tai kotiin palaamisesta .. pidän huolen, että kodissani on aina -jokin-, vaikka kuinka pieni, jännittävyyden kipinä, joka odottaa minua .. se voi olla mitä hyvänsä tosi pientäkin, mutta pitämällä tästä huolen, on aina ilo tulla kotiin.

Se voi olla vaikka jokin tv-sarjan jakso, jota en ole vielä katsonut, tai jokin herkullinen jälkiruoka (tosin nykyään syön lähinnä hedelmiä jälkiruoaksi - mutta nehän ovatkin herkullisia :) tarkoitin kuitenkin 'tavallisuudesta poikkeavaa' jälkiruokaa, kuten esim. joulun aikoihin hemmottelin itseäni tähtitortuilla).. tai se voi olla jokin sisäinen juttu (tämä on liian esoteeristä sanoin puettavaksi).

Ei tarvita kuin hivenen mielikuvitusta, ja jonkin verran sisäistä työskentelyä, niin lopulta voi muuttaa elämän innostavammaksi. Meditaatio auttaa muuten myöskin masennukseen.

Kun todella tutustuu omaan itseen ja löytää sen aarteen, joka meillä kaikilla on SISÄLLÄMME (ei ulkonamme), niin voi alkaa jopa ihmettelemään sitä kiihkoa, jolla ihmispoloiset turhaan koettavat haparoiden hakea kaikesta ulkoisesta sitä aarretta.. voi päätänsä puistellen katsoa toisten kouhkaamista samalla kun itse nauttii elämästä hyvässä seurassa.

Kuten vanha sananlasku sanoo; Jotkut pelkäävät yksinäisyyttä siksi että he tietävät joutuvansa huonoon seuraan..

(-8

- Vortac

Anonyymi kirjoitti...

"ainakin minulle toisen kehossa kiinni makaaminen on miellyttävää, ei välttämättä seksuaalisesti kiihottavaa, eikä se mitenkään väistämättä johda aina seksiin."

No, itse en ainakaan ensinnäkään muista tapausta, jossa olisin noin tehnyt kiihottumatta samalla - enkä tapausta, jossa olisin halunnut tehdä noin sellaisen ihmisen kanssa, jota en haluaisi myös naida.

Ehkä tässä on sitten myös tempperamenttierot, jotka vaikuttavat? Itse olen astrologiassa tulen merkki, ja voin kuvitella hyvin, ettei vaikka ilman tai veden merkki ollenkaan hyrräydy hormoniensa suhteen tällaisissakaan tilanteissa.

Puhun nyt vain omasta kokemuksestani, ja teoretisointiahan tämä toki osittain on, eikä siis mitään lopullista totuutta, mitä olen sanonut, pohtinut, spekuloinut ja kertonut - mutta kun todella haluan halia ja kosketella jotakuta, ja sitten pääsen niin tekemään, niin kokemus on ikäänkuin 'kokonaisvaltainen', jolloin myös kiihotun samalla, vaikka joskus olenkin ehkä ajatellut että "voi hitto, kunpa en olis kiihottunut" tai että olisin halunnut vain halia tms..

Näkökantani on se, ettei seksiä voi TÄYSIN _EROTTAA_ muusta intiimistä koskettamisesta, jossa liikkuu lämpimiä kiintymyksen (.. ja siten halun..) tunteita. Toki jotain lemmikkiä, hierojaa, lasta tai muuta vastaavaa voi halia tai koskettaa ilman kiihotusta - siis on se toki mahdollista - mutta parisuhteessa, jossa siis lempi LEISKUU (ja miksi kukaan olisi muunlaisessa parisuhteessa..?) melkein mikä tahansa koskettaminen voi antaa 'lupauksen', joka taas saa ajatukset ja mielikuvituksen ja hormonit samanaikaisesti liikkeelle, jolloin kiihotusta ei voi välttää.

Ehkä tässä pitäisi erottaa 'intiimikoskettaminen' ja 'sosiaalinen koskettaminen' kuten kättely. Olisihan hivenen outoa, jos alkaisi seisomaan palaverissa pomoa kätellessä. :)

Tosin alkupuolellahan puhuttiinkin "hellyydestä", ja tämä .. vaikkakin hivenen moniselkoinen käsite, sillä voihan lemmikkiäkin kohtaan osoittaa seksitöntä hellyyttä, samoin on lasten kanssa - niin kuitenkin mun näkökulmastani on mahdotonta PARISUHTEESSA osoittaa rakastamaansa ja seksuaalisesti himoitsemaansa ihmistä kohtaan hellyyttä pitkään ja kokonaisvaltaisesti (vaikkapa halia ja suukotella hellästi) ilman että housuista kuuluu "Ssccchwinnngggg".

Onpa vaikea perustella näin yksinkertaista asiaa, mutta sen nämä sanat teettävät.. telepatialla olis niin helppo vaan plötkäyttää tämäkin ajatus täydellisenä toisen tajuntaan, lisäselityksiä ei tarvittaisi.

Mutta olen valmis hyväksymään, että tästä on olemassa eri näkökantoja kuin omani - siis aivan selvästikin pena ja pari muuta ovat kokeneet täysin seksitöntä (tai pitäisi sanoa ehkä 'seksuaalitonta', jos sellainen sana olisi olemassa) hellyyttä seksuaalisen partnerinsa kanssa. Minä en vaan osaa sellaista kuvitella.

- Vortac

Anonyymi kirjoitti...

Pena:
"on totta että varsinkin suomalaisessa kulttuurissa omalla naisella on mieheen lhäes koskettelumonopoli. mutta koskettelun ja seksin yhdeksi paketiksi yhdistämisellä teette asialle hieman hallaa. naiset kuvittelevat että oikeastaan mies haluaa pelkkää seksiä eli siis laukeamista. naiselle on tärkeää, että seksi menee vaiheissa. itsensä kontrolloimaan kykenevä mies on eriyisen seksikäs."

Kyllähän miesten itsekontrollointia täytyy ihailla kun ottaa huomioon kuinka vähän ei-toivottuja lähentelyjä ja raiskaustapauksia kuitenkin on,huolimatta feministien hysteriasta.
-
Nuo voivat tietysti olla hyviä neuvoja mutta kuitenkin tässä paikassa hemmoilla on myös moraalisia ja filosofisia kantoja näiden asioiden suhteen,tarkoituksena ei ole välttämättä vain saada mahdollisimman paljon mahdollisimman kivuttomasti,näppäillen naisten nappeja kuin pelaisi shakkia jotain vastaan,vaan saada tarpeeksi miesten tasa-arvon puitteissa. Miettikäämme siis miten menestyä parhaiten toteuttamalla samalla miesten tasa-arvoa. Ja kehityksen edetessä tulee ihan hyväksyttävämmäksi ehdottaa että naisetkin voisivat hypätä jonkun renkaan läpi joskus.
Jokainen voi toteuttaa tätä evoluutiota omassa elämässään.Yksi mies voi vaikuttaa lukuisiin naisiin.

Toinen vaihtoehto on että puutteeseen alistuva mies on helppo mies pitää ja "seksikkyys" on taputusta jonka tarkoitus on auttaa säilyttämään miehen usko.

Arawn:"Epäilyttävää tilanne on vasta sitten, jos jokaikinen hellyyskohtaus johtaa moiseen."

Mielestäni on selvyys on että kaikki normiolosuhteissa tapahtuva parin välinen kontakti on enemmän tai vähemmän seksuaalista. Joku pitely ei käy seksistä mutta se on silti seksuaalista. Siihen tarkoitukseen ei käy kuka tahansa,ja jos se ei olisi seksuaalisesti stimuloivaa,siihen ei hakeuduttaisi. Näin se ainakin miehelle on. Joku voisi sanoa että poikkeuksena olisi jotkut erityistapaukset kuten suru-uutisten käsittely tms.
Jotain pientä pörhistelyähän naiset sallivat beta-miehillekkin joille käyvät valittamassa miesten paskuudesta tms. ja jotka yleensäkkin ovat naisen kaverivyöhykkeellä. Tästä voidaan vetää se päätelmä ettei se ainakaan ole naisille raskasta,ja suhde jossa nainen säännöstelee seksiä ei oikeastaan poikkea hirveästi tuollaisesta suhteesta,siis nainen saattaa edelleen hahmottaa oman miehensä ei-seksuaalisesti ollessaan lähellä. Yksi mahdollinen selitys tällaiselle on opportunismi ja paremman saaliin odottelu; naisen ei-niin-unelma poikaystävä on sopivan alistettu ja ei uskalla vaatia oikein mitään,mutta toimii jonkinlaisena statussymbolina,koristeena,mahdollisesti rahoittaa menoja ja jännittää edes pikkuisen välillä,eräänlainen tyttökaveri jolta voi vaatia asioita mitä oikeilta naisilta ei voisi tai kehtaisi. Koska naiselle ei koidu tästä miehestä juuri mitään kuluja,voi hän pitää häntä niin kauan kunnes löytää miehen jonka oikeasti haluaa laittavan häntä kovaa ja usein,tai ainakin sietää sitä koska mies on muuten niin hyvä saalis.

Myös miesten välillä on kosketuksia mutta ne ovat luonteeltaan täysin erilaisia,ne ovat tapa osoittaa että käsittää kanssamiehen ystävänä eikä kilpailijana,ja pönkittää kaverin itsetuntoa taipaleitansa varten,lyhyesti sanoen sanoa "Hyväksyn sinut". Miehet eivät saisi mitään siitä jos heidän kaverinsa istuisi heidän sylissään tai jotain vastaavaa,vaikka naisten välillä se voi tuntua luonnolliselta.

Anonyymi kirjoitti...

Tympeän toistuviin ihmettelyihin siitä, miksi miehen nopea kiihottuminen jos hellittelytilanteessa on "epäilyttävää", haluaisin valotukseksi korostaa seuraavaa:

Pena:
"naiselle on tärkeää, että seksi menee vaiheissa. itsensä kontrolloimaan kykenevä mies on eriyisen seksikäs."

Tämä vain oli mielestäni melko ansiokas huomio. Mies, joka kiihottuu aina ja nopeasti eikä osaa kontrolloida kiihkoaan (esimerkiksi sen esille tuomista naiselle), on todennäköisesti jo lauennut, kääntänyt kylkeä ja nukahtanut siinä vaiheessa kun nainen vasta alkaa lämmetä. Eli miehen kykenemättömyys itsensä kontrollointiin enteilee huonoa, hyvin, hyvin huonoa seksiä.

Ei naisella ole yhtäkään hyvää syytä sellaiselle antaa.

Arawn kirjoitti...

TN: "Siis mikä siinä häiritsee? Että toinen alkaa haikailla seksiä? Täytyy sanoa, etten ymmärrä. Ne kaksi kertaa, kun joku tyttö on suostunut edes suunnilleen istumaan sylissäni, ovat olleet hyvinkin kiihottavia hetkiä. Ja kotona on sitten jopa itkettänyt se seikka, ettei mitään kummoisempaa tapahtunut, ole tapahtunut, tule tapahtumaan."

Puhe oli siis tilanteesta jo pitkään kestäneessä suhteessa. Sinun tilanteesi on toki erilainen enkä yhtään ihmettele, että olit kiihottunut mainituissa tilanteissa. Yksi syy, miksen istuksi vieraiden miesten sylissä - en siis paheksu, mutten halua aiheuttaa kenellekään tukalaa oloa tai pettymyksen tunteita. :)

"Noh, te sitten jostain syystä näette asian ihan toisin? Hmm."

Mjaaaa. Ehkä asiat ovat muuttuneet tai olen elänyt fyysisesti tosi epäkoskettelevien ihmisten parissa? Minulla on jokunen ystävä, jota saatan halata joskus, mutta enemmän se on heidän puoleltaan tapahtuvaa. Venäläinen ystäväni on kyllä aika fyysinen, mutta laittaisin sen hänen venäläisyytensä piikkiin, siellä naisetkin marssivat käsikynkkää - tosin ehkä siksikin, että ottavat toisistaan tukea, koska korkonsa ovat niin pitkät ja tasapainossa vaikea pysyä. ;)

Sanoisin tosin, että satunnainen kaverien ja sukulaisten halaaminen ei kyllä tyydytä hellyystarvetta millään lailla. Puhumattakaan joistan pehmoleluista. Joita minulla ei edes ole...

Vortac: "Tätä ei tapahdu OLLENKAAN miesten kohdalla (paitsi ehkä kännissä, mutta sitäkin sitten jälkeenpäin hävetään, eikä siltikään läheskään samassa mittakaavassa kuin naisilla selvinpäin), "

Kyllä sitä tapahtuu, ainakin Miehen tuttavapiirissä. :) Mutta epäilemättä se on yleisempää naisilla kuin miehillä.

Mitenköhän tuo Warren Ferrellin juttu muuten sopisi Suomeen? Täällä kun esim. kotiäitiys ei ole niin kovassa kurssissa kuin USA:ssa ja koti-isiäkin on enemmän.

man in motion: "Mielestäni on selvyys on että kaikki normiolosuhteissa tapahtuva parin välinen kontakti on enemmän tai vähemmän seksuaalista."

Kyse ei oikeastaan ole kuvaamissani tilanteissa hellimisen seksuaalisuudesta - kyllä se on naisellekin usein seksuaalista. Lähinnä kyse on siitä, johtaako helliminen automaagisesti seksiin asti ja oletetaanko sen johtavan. Moni nainen halunnee hellimishetkiä, jotka eivät johda seksiin ja joissa mies ei ehdota seksiä - siis ei pelkästään sellaisia vaan myös sellaisia. Jos helliminen johtaa automaattisesti joka kerta miehen seksiehdotukseen, tällainen todennäköisesti tiputtaa radikaalisti hellimisen määrää.

Ei tän kyllä pitänyt näin sivuraiteille tässä asiassa mennä, pyydän anteeksi. :/

Ilkka kirjoitti...

Itse nykyisin halaan (jurrissa nähdessä) yhtä jo 22 vuotta kaverinani ollutta tyyppiä ilman mitään häpeäntunteita jälkeenpäin. Itseasiassa kahta. Oppia ikä kaikki :)

Penan kanssa sama kokemus että on sitä ollut seksitöntäkin läheisyyttä, yleensä siinä vaiheessa kun suhde jo tasaantunut. Olen itse pitänyt sitä ajan tuomana itsestäänselvyytenä mutta todettakoon tähän nyt se että meikäläisen elementti on vahvasti vesi & ei juuri lainkaa tulielementtejä joten Vortacin selitysmalli sopii myöskin minuun. En ole itse ajatellut vain asiaa tuolta kannalta vaikka astrologiaa hiukkasen olen harrastanutkin, lähinnä matemaattisesta mielenkiinnosta.

Anonyymi kirjoitti...

Man in motion: jeps, tuosta mitä mielenkiintoisesti kerroit tuli mieleen, että halimistahan on monenlaista.

Taas voin puhua nyt vain omasta kohdastani; Siis jos halin jotakuta jota ei tekisi mieleni naida (miestä tai rumaa naista esimerkiksi), "pidättelen" jotakin sisälläni, siis olen hyvin pingoittunut ja estynyt enkä ollenkaan avautunut ja rakastava.

Eli kyllä pystyn halimaan tuntematta seksuaalisuutta olleskaan. Mutta en pysty halimaan jotakuta, jota RAKASTAN kaikin tavoin, ja jota haluan rakastella, ja jolle koen voivani olla täysin avoin ja antaa rakkauteni tulvia täydellä voimallaan ylitsepursuavasti ja -vuotavasti häneen. Sillä tällaisessa avoimessa (no, niille, jotka haluavat tietää, niin puhun tavallaan sydänchakrastani puhuessani sulkeutuneisuudesta tai avoimuudesta) rakkauden virrassa läheisyys on ERITTÄIN voimakkaan tuntuista ja stimuloivaa, ja siihen reagoivat kaikki minussa, myös seksuaalisuuteni, vaikka en mentaalisesti ajatellen haluaisikaan naida sillä hetkellä.

Esimerkiksi aina kun halasin, kosketin, hyväilin tai suutelin ensirakkauttani, minulla seisoi. Ihmettelin sitä itsekin, ja kun hän (ja hänen kaverinsa) kauhistelivat sitä (tekopyhästi), koetin selittää itsekin hivenen ymmälläni että en minä seksiä ajatellut, vaan pelkästään sitä miten ihanaa olla hänen lähellään ja miten paljon häntä rakastan jne. mutta ehkä rakkaus vain oli niin voimakasta, että pikkuveijarinikin intoutui säkenöimään fyysisestikin..

Ehkä tällaista on mahdotonta ymmärtää, jos ei sitä itse ole kokenut, mutta kyllä jollain tavalla ymmärrän teitä, jotka pystytte hellyyteen ilman seksuaalisuutta - itse en vain osaa moista tilannetta täysin hahmottaa, koska en ehkä ole siihen kykenevä.

Tässä siis kaivattaisiin ymmärrystä sekä miesten että naisten välille, mutta myös seksitön-hellyys-kyvykkäiden ja meidän toisenlaisten miesten välille.

Naisten tulisi siis ymmärtää, jos miehellä karahtaa jöpötys päälle naisen antaessa pieni pusu poskelle halin yhteydessä, ja toisaalta myös, jos miehellä ei alakaan seisomaan vaikka pariskunta suutelisi ranskalaiseen tapaan intohimoisesti kiehnäten samalla. (kai :))

Ja miesten tulisi ymmärtää, että nainen (ilmeisesti useimmiten - olisi kiva kuulla, josko on sellaisia naisia, jotka myöskin kiihottuvat hellyydestä rakkaansa kanssa) ei välttämättä kiihotu samalla tavalla ja samoista asioista, ja että hän kykenee hyvinkin hellittelemään ja rakastamaan ilman minkäänlaista erikoisempaa aktiviteettiä isovarpaiden välissä.

Joka tapauksessa mielenkiintoista keskustelua, joka pakottaa ajattelemaan vähän syvemmin asioita toistenkin kannalta, kiitoksia tästä siis!

- Vortac

Anonyymi kirjoitti...

"Toisekseen, olen nähnyt naisten tavatessa halaavan ihan hemmetin paljon, siis aika harvoin olen nähnyt kahden naisen kohtaavan ilman ainakin 'kohteliaisuushalia'. Tätä ei tapahdu OLLENKAAN miesten kohdalla (paitsi ehkä kännissä, mutta sitäkin sitten jälkeenpäin hävetään, eikä siltikään läheskään samassa mittakaavassa kuin naisilla selvinpäin),"

Lainasin itseäni, koska mua lainattiin vähän puutteellisesti.

Tarkoitin, että tällaista systemaattista "vähintään kohteliaisuushali"-koskettelua ja hellimistä (naiset muutenkin hipaisevat käsittääkseni toisiaan silloin tällöin keskustelun lomassa ja voivat suoristaa toistensa hiuksia, kampausta tms. ja muutenkin koskettelu on heidän välillään luontevaa, ja se liittyy tähän aika olennaisesti) ei tapahdu miesten kohdalla OLLENKAAN.

Tarkoitukseni oli siis todeta - ei sitä, etteivätkö miehet HALAISI ollenkaan, tai etteivätkö (hetero)miehet koskettaisi toisiaan ollenkaan, vaan että se ei tapahdu ollenkaan samalla systemaattisuudella, eli käytännössä se vähäinen tapahtuminen on (juopuneisuuden ulkopuolella) muodollista, luonnotonta, vieraan tuntuista ja kömpelöä - miesten kohdalla ei siis ollenkaan tapahdu tuollaista naismaista systemaattista hali+koskettelukulttuuria, josta en varmasti edes vielä tiedä ihan kaikkea.

Että toivottavasti nyt meni eukoillekin jakeluun mitä tarkoitin. (naisen logiikka tuntuu olevan kuin luotu vääristelemään miehen sanoja)

Myönnän kyllä muotoilleeni sanat ja asian hivenen huonosti, mutta niin käy usein kun on paljon sanottavaa ja sormet eivät pysy ajatusten perässä. Siis tarkoitan kirjoitusnopeuttani, köh köh.

- Vortac

Arawn kirjoitti...

Vortac: Ongelma vähän on se, että kun tiedän miehiä, jotka joskus suutelevatkin toisiaan - ilman mitään erikoista seksuaalista värettä eli eivät ole homoja eivät haluaisi harrastaa seksiä keskenään. Myös halaavat, läimivät toisiaan takapuolille ja joskus puristelevatkin. Jotenkin sellaista ronskimpaa koskettelua.

Olet oikeassa siinä, että ainakin minä lähdin sille linjalle, että kun minä en niin eivät muutkaan. Ts. itseni kautta katsoin. Orangeseedsille sinä tosin tästä huomautit, mutta samaahan minäkin tein. Jotenkin näyttäisi nyt kuitenkin siltä, että sinä teet samaa tässä mies-osiossa - kun sinä ja lähipiirisi ette koskettele etkä ole itse havainnut, silloin miehet eivät koskettele? Enhän minäkään ja lähipiirini naiset juuri koskettele toisiamme, mutta kuten huomautit, ei siitä voi vetää yleismaailmallista johtopäätöstä.

Anonyymi kirjoitti...

Vortac:
"Esimerkiksi aina kun halasin, kosketin, hyväilin tai suutelin ensirakkauttani, minulla seisoi. Ihmettelin sitä itsekin, ja kun hän (ja hänen kaverinsa) kauhistelivat sitä (tekopyhästi), koetin selittää itsekin hivenen ymmälläni että en minä seksiä ajatellut, vaan pelkästään sitä miten ihanaa olla hänen lähellään ja miten paljon häntä rakastan jne. mutta ehkä rakkaus vain oli niin voimakasta, että pikkuveijarinikin intoutui säkenöimään fyysisestikin.."

Olen hahmotellut että mies/poika voi kanavoitua seksuaalisesti siten että kiihottuu eniten juuri tuommoisesta 'viattomammasta' meiningistä,koska feminismin ja muun naismonopolin kautta hänen itsetuntonsa on romahtanut niin alas että hän tunteaa häpeää omasta seksuaalisuudestaan,eikä sitten oikein kehtaa ajatella varsinaista aktia yms. vaan,kuten sanoin,'kanavoituu' tällaiseen naisten hyväksynnänleiman saaneeseen 'ei-aggressiiviseen' seksuaalikäytökseen. 'Valitettavasti' se ei riitä,ellei ole päässyt todella huonoon jamaan,ja jonkinlaista kiihottumista seuraa.

Ehkä miesten/poikien pitäisi vaatia kumppaniaan riisumaan alaosattomaksi hellyyshetkien ajaksi jotta he voivat tarkistaa tapahtuuko heidän vulvassaan ja emättimessään kiihottumiseen viittaavia muutoksia,mitkä vastaisivat tätä miehen syntistä erektiota. Sitten oltaisiin samalla lähtöviivalla ja voitaisiin katsoa kuka on mieleltään puhtoisin. ;)

Anonyymi kirjoitti...

Nuo voivat tietysti olla hyviä neuvoja mutta kuitenkin tässä paikassa hemmoilla on myös moraalisia ja filosofisia kantoja näiden asioiden suhteen,tarkoituksena ei ole välttämättä vain saada mahdollisimman paljon mahdollisimman kivuttomasti,näppäillen naisten nappeja kuin pelaisi shakkia jotain vastaan,vaan saada tarpeeksi miesten tasa-arvon puitteissa. Miettikäämme siis miten menestyä parhaiten toteuttamalla samalla miesten tasa-arvoa.

kerrotko lisää noista moraalisista ja filosofisista kannoista?

ettei naisia saa manipuloida? mutta mitä muuta kiltteys (ruuan tarjoaminen jne.) on kuin manipulointia?

vai että miehillä ja naisilla ei ole mitään essentiaalisia eroja? suomalaisen feminismin ongelma on, ettei se ota huomioon biologisia tosiasioita. haluaisit korvata sen "miesten tasa-arvolla", joka ei ota huomioon biologisia tosiasioita? tuolla tavalla mennään metsään täysin samalla tavalla kuin feminismikin on mennyt.

ei kyse ole mistään shakin peluusta vaan siitä, että antaa naisille mitä nämä oikeasti haluavat, eli miehen. mitäs pahaa siinä on?

Anonyymi kirjoitti...


"minulla on ollut jo pidempään teoria, että atm:yyttä esiintyy erityisesti ihmisillä, joilla on lieviä asperger-oireita."

Tämän luulisi olevan päivänselvää.


valitettavasti useimmille ei tunnu olevan.

"asperger-diagnosoiduthan ovat useib normaalia herkempiä kosketukselle."

...mutta tästä en ole kuullutkaan. Onko todella noin? Hmm, pitänee kait lukea jostain enemmän. (Ja linkkivinkit kelpaa myös. ;)


lue temple grandinin kirja animals in translation. muitakin grandinin kirjoja on kehuttu.

Anonyymi kirjoitti...


"minulla on ollut jo pidempään teoria, että atm:yyttä esiintyy erityisesti ihmisillä, joilla on lieviä asperger-oireita."

Tämän luulisi olevan päivänselvää.


siis voi se olla päivänselvää kun se sanotaan noin, mutta harva vetää siitä tarvittavat johtopäätökset tai osaa neuvoa atm:iä juuri tämän oletuksen pohjalta.

tämä tuntuu olevan myös syy sille, miksi nettikeskustelut menevät niin absurdeiksi. lievästä aspergerista kärsivä ei automaattisesti opi osmoosilla kuten tavalliset ihmiset. se vaikeuttaa sellaisten asioiden oppimista, joista puhuminen on tabu, mutta jotka "normaalit" ihmiset kuitenkin oppivat teini-iässä.

yksi tällainen on naisten riiaaminen. kun naiset eivät keskimäärin tajua hölkäsen pöläystä omasta käyttäytymisestään vaan elävät haavemaailmassa, aspergerin suorat ja tarkat kuvaukset naisen käyttäytymisestä osuvat naista hyvin arkaan paikkaan.

lievästä aspergerista kärsivä taas ei kykene sopeutumaan tilanteeseen, vaan vaatii että kaikkien pitää elää maailmassa "rehellisesti" eli konsistentisti jonkun ääneen lausutun filosofian mukaisesti. tavallisen ihmisen näkökulmasta vaatimus on absurdi koska tavalliset ihmiset eivät todellakaan toimi noin.

voihan sitä tietysti itkeä, että maailman pitäisi olla "rehellinen", mutta hate to break it to you, ain't gonna happen.

Ilkka kirjoitti...

Sivusin tuota samaa teemaa tuossa ylempänä yhdellä hiukkasen turhautuneella kommentillani (ketju jossa 22 kommenttia tällä hetkellä).

Sinä Pena vaan muotoilit ajatukseni huomattavasti paremmin.

Mua lähinnä hämää tuo filosofioidenkin vaihtuvuus jolloin hommasta tulee saippuapala johon ei saa kunnon otetta, se puurouttaa koko keskustelun IMHO. Kun vetää yhden filosofian puitteissa loppuun asti niin jo vaihdetaankin seuraavaan, se turhauttaa.

Anonyymi kirjoitti...

Pena:"kerrotko lisää noista moraalisista ja filosofisista kannoista?

ettei naisia saa manipuloida? mutta mitä muuta kiltteys (ruuan tarjoaminen jne.) on kuin manipulointia?

vai että miehillä ja naisilla ei ole mitään essentiaalisia eroja? suomalaisen feminismin ongelma on, ettei se ota huomioon biologisia tosiasioita. haluaisit korvata sen "miesten tasa-arvolla", joka ei ota huomioon biologisia tosiasioita? tuolla tavalla mennään metsään täysin samalla tavalla kuin feminismikin on mennyt.

ei kyse ole mistään shakin peluusta vaan siitä, että antaa naisille mitä nämä oikeasti haluavat, eli miehen. mitäs pahaa siinä on?"

Tasa-arvoon on kaksi tietä. Tähän mennessä on kuljettu lähinnä feminismin mukaisen tasa-arvon teitä. Feminismin onnistuminen on perustunut kyllä kovasti biologiaan,ja maskulismin toteutuminen sosiaalisesa elämässä vaatii kyllä aikaa,kyyneliä ja hikeä jne. ja ehkä sinun mielestäsi olisi biologian kieltämistä,siis se että miehet oppisivat hallitsemaan itseään niin paljon että sukupuolten voimasuhteet tasaantuisivat. Eihän niinkään ole pakko toimia,mutta niille jotka ovat siitä kiinnostuneet,ei välttämättä hirveästi auta luennoida siitä miten jotkut toiset ovat onnistuneet saamaan. Kun nämä kaverit,tai itse ainakin tunnen heitä,ehkä saisivat helpommin seuraa jos antautuisivat,antaisivat vähän raahata itseään hiilten yli,mutta kun se ei heille käy.

Mistä tiedät että miehen antaminen riittää? Kenen määrittelemän miehen?

Anonyymi kirjoitti...

Tasa-arvoon on kaksi tietä. Tähän mennessä on kuljettu lähinnä feminismin mukaisen tasa-arvon teitä. Feminismin onnistuminen on perustunut kyllä kovasti biologiaan, ...

päinvastoin, feminismin voittokulku on perustunut siihen, että kielletään miesten ja naisten väliset erot. mutta se voittokulku on nyt päättynyt, koska edetäkseen feminismin pitäisi uudistua ja myöntää miehen ja naisten väliset erot.

me kokeneemmat tiedämme että naisilla on pimppi ja miehillä pippeli, sukupuolilla on erilainen hormonikierto, erilainen rakenne aivoissa ja kaikenlaista muuta hubaa. eli on ihan paljailla silmin nähtävissä että naiset ja miehet ovat erilaisia.

(on toki joukko yksilöitä jotka kuuluvat tämän rajauksen ulkopuolelle, mutta jätetään se nyt setan huoleksi.)

kun tarkastellaan eri sukupuolten käyttäytymistä, siellä erot on vaikeampi osoittaa täsmällisesti. kun näitä käyttäytymismalleja kuvaa sanallisesti, aina voi joku näsäviisastelija saivarrella jostain itsestäänselvästä asiasta.
minusta alkaa pikkuhiljaa tuntua siltä, että ehkä naisten aivojen rakenne estää naisia näkemästä näitä eroja.

..., ja maskulismin toteutuminen sosiaalisesa elämässä vaatii kyllä aikaa,kyyneliä ja hikeä jne. ja ehkä sinun mielestäsi olisi biologian kieltämistä,siis se että miehet oppisivat hallitsemaan itseään niin paljon että sukupuolten voimasuhteet tasaantuisivat.

olen toki samaa mieltä siitä, että miehen kannattaa oppia hallitsemaan itseään. mutta jos tätä hallintakyvyn harjoittelua ei pohjaa biologiaan vaan haaveisiin, se ei koskaan tule toimimaan. ja itsensä "hallitsemiseen" riittää itse asiassa joskus se, että poistaa aivoistaan feminismiin pohjautuvia vääriä ohjelmointeja.

Eihän niinkään ole pakko toimia,mutta niille jotka ovat siitä kiinnostuneet,ei välttämättä hirveästi auta luennoida siitä miten jotkut toiset ovat onnistuneet saamaan. Kun nämä kaverit,tai itse ainakin tunnen heitä,ehkä saisivat helpommin seuraa jos antautuisivat,antaisivat vähän raahata itseään hiilten yli,mutta kun se ei heille käy.

olen ollut huomaavinani, että syystä tai toisesta atm:yys on joillekin miehille eräänlainen rooli. jollain perverssillä tavalla he nauttivat siitä että eivät saa naista, koska se antaa heille mahdollisuuden marista asiasta ja saada tietynlaista hyväksyntää. vastaavia psykologisia ilmiöitä on tietysti paljon muitakin, joten ei se mikään ihme ole.

Mistä tiedät että miehen antaminen riittää? Kenen määrittelemän miehen?

tietoni pohjaa omiin kokemuksiini. mieheksi kasvamisella saa niin merkittävän hyppäyksen markkina-arvossa, että uskoisin sen riittävän yksinään lähes jokaisessa tapauksessa miehen pelastamiseksi atm:yydestä. tietenkään mitään takeita ei siltikään ole.

käytän tietysti omaa käsitystäni mieheksi kasvamisesta. kaikki mitä poika tekee on hieman nörtähtävää ja vastemielistä. kaikki mitä mies tekee on miehekästä ja mielenkiintoista. (tämä pohjautui muistaakseni johonkin tommipommin määritelmään)

Anonyymi kirjoitti...

Hmm, onpas tänne tullut paljon tekstiä taas edellisen kerran jälkeen... pitänee kirjoittaa useampi viesti. (Eli palaan sun juttuihin hieman myöhemmin, Vortac, ovat liian pitkiä nopeaan kommentointiin. ;)


telaketjutenava heitti:
"Eli miehen kykenemättömyys itsensä kontrollointiin enteilee huonoa, hyvin, hyvin huonoa seksiä."

Niin, on kait pakko niellä tuollainen yleistys, koska minulla ei ole yhtään kokemuspohjaa esittää vastalausetta, edes omalta osaltani. Tuntuu vaan jotenkin niin hassulta ajatukselta, että naiset tietoisesti (epätoivoisesti?) yrittävät kupata miehestä jotain irti, ennenkuin tämä on saavuttanut omat maalinsa, "lauennut, kääntänyt kylkeä ja nukahtanut". Seksi onkin siis jonkinlainen kilpailu, ei suinkaan jaettu nautinto? Check.


Arawn totesi:
"Sanoisin tosin, että satunnainen kaverien ja sukulaisten halaaminen ei kyllä tyydytä hellyystarvetta millään lailla."

Eikä sitä tässä edes haettu tai tarkoitettu. Vaan että ylipäätänsä sukupuolet ovat taas eri asemissa, mikä olisi hyvä huomata, ihan siitä huolimatta kummalla puolen linjaa seisoo. Kun asiat nousevat tietoisuuteen, voi ne ymmärtää ja niihin vaikuttaa. Ja ehkä tuloksena on sitten jotenkin tasa-arvoisempi tai -painoisempi skenaario. (Tai ainakin niin saa haaveilla.)

"Moni nainen halunnee hellimishetkiä, jotka eivät johda seksiin ja joissa mies ei ehdota seksiä. Jos helliminen johtaa automaattisesti joka kerta miehen seksiehdotukseen, tällainen todennäköisesti tiputtaa radikaalisti hellimisen määrää."

Miksi haluaa? Miten niin "radikaalisti" ja "todennäköisesti"? (Oman kokemattomuuteni vuoksi näitä toki tivaan, pyydän ymmärrystä.)


Pena vinkkasi:
"lue temple grandinin kirja animals in translation. muitakin grandinin kirjoja on kehuttu."

Okei, kiitti. Pistän listalle, jos löytyisi...

Arawn kirjoitti...

Pena: "minusta alkaa pikkuhiljaa tuntua siltä, että ehkä naisten aivojen rakenne estää naisia näkemästä näitä eroja."

Vähän epäilen, että asia ei ehkä olisi aivan näin. Naisten keskuudessa kyllä myönnetään eroja, osa niistä on vain puettu jonkinmoiseen vitsailun kaapuun - ne klassikot, että miehillä on putkiaivot ja naisilla tippaleivät jne. Se tieto on ehkä enemmän intuitiivista, jolloin useampi nainen kuin mies saattaa suhtautua ainakin aluksi jossain määrin negatiivisesti selvästi analysoituun ja paloiteltuun kuvaukseen miesten ja naisten eroista - varsinkin, jos asia esitetään heille muodossa, että naisissa on jotain vikaa, naiset ovat ikäviä tyyppejä, eivät anna mulle tarpeeksi jne. En toki lainkaan väitä, että kaikki tekevät näin, mutta osa tekee ja se osa voi tehdä hallaa myös niiden juttelulle, jotka esittävät asiansa neutraalisti; jos naisella on valmiiksi negatiivinen kuva jutusta jyrämiehen takia, hän todennäköisesti torjuu sen.

Olen myös huomannut, että ensikosketuksessaan johonkin uuteen (ainakin tietoisella tasolla uuteen) ihminen tapaa torjua sen - oma mielipide on ihmiselle verrattomasti rakkaampi kuin suurinkaan totuus. Mutta sitten, kun asia jää hautumaan, ihminen voi hyvinkin kääntyä sille kannalle, jota vastaan aiemmin kävi peitsi tanassa. Nyt hän on pureskellut sen läpi, ikään kuin keksinyt ja kehittänyt itse; siitä on tullut OMA mielipide.

TN: "Tuntuu vaan jotenkin niin hassulta ajatukselta, että naiset tietoisesti (epätoivoisesti?) yrittävät kupata miehestä jotain irti, ennenkuin tämä on saavuttanut omat maalinsa, "lauennut, kääntänyt kylkeä ja nukahtanut"."

Sen nukahtamisen jälkeenkö se pitäisi kupata? :D

"Miksi haluaa? Miten niin "radikaalisti" ja "todennäköisesti"? (Oman kokemattomuuteni vuoksi näitä toki tivaan, pyydän ymmärrystä.)"

Ja minä voin vastata vain omien kokemusteni puolesta...

Miksi haluaa? Monestakin syystä kai. Aina ei vaan paneta, mutta haluaisi olla lähellä. Myöskin tällainen on osoitus siitä, että mies haluaa naiselta muutakin kuin seksiä.

"Todennäköisesti" ja "radikaalisti" siksi, etten ole itse ollut kyseisessä tilanteessa vaan lukenut ja kuullut muiden naisten kokemuksia. En siis voi kertoa varmasti, mitä siinä tilanteessa tekisi. Kuvittelisin, että hellimisen määrä vähenee, koska nainen ennakoi sen johtavan miehen seksipyyntöön ja jos hän on sillä hetkellä väsynyt/mitä lie, varsin seksihaluton kumminkin, eikä halua taas kerran joko torjua miestä tai suostua, hän saattaisi hyvinkin pyrkiä rajoittamaa hellimishetkiä tilanteisiin, joissa tuntee itsekin halukkuutta jo ennalta.

Eufemia kirjoitti...

Pena: kun tarkastellaan eri sukupuolten käyttäytymistä, siellä erot on vaikeampi osoittaa täsmällisesti. kun näitä käyttäytymismalleja kuvaa sanallisesti, aina voi joku näsäviisastelija saivarrella jostain itsestäänselvästä asiasta.
minusta alkaa pikkuhiljaa tuntua siltä, että ehkä naisten aivojen rakenne estää naisia näkemästä näitä eroja.


Heh mitä provosointia. (Humaan Arawninkin puuttuneen tähän.) Mutta kun muistaa kuinka usein kuulee naisten kuvaavan niin miesten kuin naistenkin toimintaa yleistäen, että miehet sitä ja tätä ja naiset näin ja noin, niin väite ei tunnu uskottavalta. (Yleistykset ovat tietysti välillä päteviä ja välillä eivät.) Useimmat ihmiset näkevät keskimääräisiä eroja eri sukupuolten käytösmalleissa. Toisaalta useimmat ihmiset myös toteuttavat joitain tällaisia käytösmalleja huomaamattaankin. Aivan varmasti minäkin.

Kyseessä ei kuitenkaan ole selvärajainen joukko käytösmalleja, jotka erottaisivat yhden ryhmän toisesta. Pikemminkin kyseessä on suuri joukko tyypillisyyksiä, eikä todennäköisesti ole yhtään ihmistä, jolla olisi kaikki sukupuolelleen tyypilliset käytösmallit. Ja toisaalta ei luultavasti ole ainuttakaan jommalle kummalle sukupuolelle tyypillistä käytösmallia, joka löytyisi jokaiselta tuon sukupuolen edustajalta.

Tämä on nyt varmaan mielestäsi itsestäänselvää saivartelua. Sinunkin blogisi kommenteissa taidettiin vastikään kutsua jotain mielestäsi huonosti ymmärretty asia "itsestäänselvyydeksi". Minusta kuitenkin on kiinnostavaa miettiä biologiaan liittyviä eroja liukuvina ja sumearajaisina, sillä käsittääkseni biologit pääsääntöisesti pitävät niitä liukuvina ja sumearajaisina. Ero voi olla ero olematta muotoa on/off. Minusta ei näytä siltä, että se olisi tässä keskustelussa itsestäänselvää.

Hmm. Itse asiassa närkästykseni (en kiistä) ja "saivarteluni" voi tiivistää tähän: Onko tuo olettamasi naisten aivojen rakenteesta johtuva kyvyttömyys mielestäsi jokaisen ihmisnaaraan ominaisuus vai ainoastaan keskimääräinen hankaluus? Toisin sanoen uskotko, että olen sukupuoleni vuoksi absoluuttisen kyvytön keskustelemaan tästä aiheesta koska en voi ymmärtää mistä puhut?

Anonyymi kirjoitti...

Pena:
"päinvastoin, feminismin voittokulku on perustunut siihen, että kielletään miesten ja naisten väliset erot. mutta se voittokulku on nyt päättynyt, koska edetäkseen feminismin pitäisi uudistua ja myöntää miehen ja naisten väliset erot."

En kiellä etteikö feminismin PR:ään kuuluisi tuollaiset lausunnot,mutta feminismin hienous onkin siinä että yhtä aikaa etsitään todisteita naisten paremmuudesta ja jaloudesta ja samalla kuitenkin yritetään keksiä uusia rajoituksia miehille ja etuoikeuksia naisille. Jos jokin tutkimus näyttää tukevan näkemystä naisista vahvempina ja parempina,se hyväksytään. Esim.miesten alhaisempi elinikä on nyt iskostettu monien mieleen normaaliksi asiaksi joka johtuu testosteronista tms. vaikka 100 vuotta sitten ainakin joissakin maissa naiset ja miehet elivät suurinpiirtein yhtä kauan. Jos miehillä ja pojilla menee suht hyvin jossain päin maailmaa,sitten se johtuu naisten ja tyttöjen sorrosta.

"tietoni pohjaa omiin kokemuksiini. mieheksi kasvamisella saa niin merkittävän hyppäyksen markkina-arvossa, että uskoisin sen riittävän yksinään lähes jokaisessa tapauksessa miehen pelastamiseksi atm:yydestä. tietenkään mitään takeita ei siltikään ole.

käytän tietysti omaa käsitystäni mieheksi kasvamisesta. kaikki mitä poika tekee on hieman nörtähtävää ja vastemielistä. kaikki mitä mies tekee on miehekästä ja mielenkiintoista. (tämä pohjautui muistaakseni johonkin tommipommin määritelmään)"

Tiedän että naiseksi kasvaminen riittää seuran saamiseen,ja naiseksi kasvamisesta käy kuukautisten tulo yms.
Sen sijaan kaikenmaailman kulttuureissa mieheksi kasvaminen on perinteisesti tarkoittanut jonkinlaisen keinotekoisen rääkin läpikäymistä,kivun sietämistä tai muuta suoritusta. Sinun määritelmäsi jäi minulle aika epäselväksi.

Anonyymi kirjoitti...

Noihin juttuihin että miehet haluaisi paljon. Olen oppinut naisten kanssa keskustelemalla että vaikka tuntisi pitkän tovin ja joskus vaivihkaa vahvistaisi olevansa muuta kuin kyborgi-eunukki ilman libidoa, saattaa naisen mielessä muuttua seksihulluksi ja oikeuttaa naisen uskomuksen siitä että "miehet ajattelevat vain seksiä". Sehän olisikin vaatimatonta,jos miehet ajattelevat vain seksiä. Naisetko ajattelevat sitten kaikkea muuta? Seksihän on helppo toteuttaa.

Olen järkeillyt että tasa-arvoon voisi olla kaksi tietä tässä asiassa:
-naiset alkavat haluamaan pelkkää seksiä ja muuta hellyyttä miehestä.
-miehet alkavat haluamaan seksin ja hellyyden lisäksi suojelusta,rahaa,statusta (koulutus,työ,armeija jne.),kyytejä,terapiaa,yhteistä harrastamista ja ihmisten tapaamista,heikkouden kätkemistä jne.

Anonyymi kirjoitti...

Se tieto on ehkä enemmän intuitiivista, jolloin useampi nainen kuin mies saattaa suhtautua ainakin aluksi jossain määrin negatiivisesti selvästi analysoituun ja paloiteltuun kuvaukseen miesten ja naisten eroista - varsinkin, jos asia esitetään heille muodossa, että naisissa on jotain vikaa, naiset ovat ikäviä tyyppejä, eivät anna mulle tarpeeksi jne.

no tässähän se ero on jo aika hyvin kuvattu. jostain syystä naiselle on hankalaa erottaa asiaa siitä mitä siitä asiasta seuraa. (miehillä taas on omat taakkansa.)

Anonyymi kirjoitti...

Eufemia: Useimmat ihmiset näkevät keskimääräisiä eroja eri sukupuolten käytösmalleissa. Toisaalta useimmat ihmiset myös toteuttavat joitain tällaisia käytösmalleja huomaamattaankin. Aivan varmasti minäkin.

normaalisti täällä aina väitetään kivenkovaan ettei mitään eroja ole olemassakaan, nyt sitten useimmat jo näkevätkin niitä. go figure.

aihe on tietysti kovin kontroversiaali, eikä asiasta voi todellakaan olettaa mitään tutkijoiden konsensusta. mutta tasapainoisia artikkeleita on mahdollista löytää. esimerkiksi tässä artikkelissa käsitellään tätä aihepiiriä.

neurotieteissä on jo aika paljon dataa sukupuolihormonien vaikutuksesta aivojen toimintaan. aivojen erilainen rakenne on tunnettu jo vuosikaudet.

on huvittavaa, miten tämäkin ilmiselvä tosiasia tuntuu tässäkin nostattavan tunteita pintaan. miksi se on niin kamalaa, että naiset ja miehet olisivat erilaisia?

erään teorian mukaan evoluutio on kehittänyt tuoreimpiin aivolohkoihin eroja naisten ja miesten välille juuri siksi, että käyttäytymisestä olisi tullut mahdollisimman samanlaista!

Toisin sanoen uskotko, että olen sukupuoleni vuoksi absoluuttisen kyvytön keskustelemaan tästä aiheesta koska en voi ymmärtää mistä puhut?

provosoin tietysti yllä hieman. olen tavannut evoluutiobiologiaa tutkivia naisia, jotka pystyvät keskustelemaan ainakin joistakin sukupuolieroista täysin järkevästi. täysin mahdotonta keskustelu ei siis selvästikään ole. todisteita, että nainen voisi pohjimmiltaan ymmärtää näitä eroja ei toisaalta minulla ole. vaikuttaisi siltä, että naisen on huomattavasti miestä hankalampaa erottaa toisistaan asia ja se mitä sitä seuraa.

jos se mitä seuraa on naisen kannalta riittävän ikävää, naisen ajattelu hämärtyy samalla tavalla kuin miehen ajattelu hämärtyy jos läsnä on kaunis nainen.

Anonyymi kirjoitti...

Sen sijaan kaikenmaailman kulttuureissa mieheksi kasvaminen on perinteisesti tarkoittanut jonkinlaisen keinotekoisen rääkin läpikäymistä,kivun sietämistä tai muuta suoritusta. Sinun määritelmäsi jäi minulle aika epäselväksi.

suomessa tätä virkaa on perinteisesti suorittanut intti. nykyäänhän intti on sellaista nössöilyä ettei siellä voi miehistyä. näillä siirtymisriiteillä on kyllä psykologinen tarkoituksensa mieheksi kasvamisessa.

jos voisin triviaalisti tekstipohjaisesti kuvata sitä mitä tarkoitan miehistymisellä, kaikki täällä olisivat olleet jo miehiä aikapäiviä sitten. miehistyminen on prosessi, joka nykyaikana valitettavan usein vieläpä vaatii sitä, että poika itse tajuaa haluta miehistyä ja näkee sen eteen vaivaa. kukaan ei tule sinua hakemaan kotisohvalta miehistymään.

mutta blogini (se-pieni-ero.blogspot.com) eräs olennaisin tarkoitus on pyrkiä kuvaamaan miten miehistymisprosessi toimii.

Anonyymi kirjoitti...

tympeänörttö: Tuntuu vaan jotenkin niin hassulta ajatukselta, että naiset tietoisesti (epätoivoisesti?) yrittävät kupata miehestä jotain irti, ennenkuin tämä on saavuttanut omat maalinsa, "lauennut, kääntänyt kylkeä ja nukahtanut". Seksi onkin siis jonkinlainen kilpailu, ei suinkaan jaettu nautinto? Check.

tässä taas nähtiin että naiset sivuuttivat tämän naisen onnellisuuden kannalta paljon olennaisemman kysymyksen kun harhauduimme pohtimaan naisten kognitiivisten kykyjen rajoja. negatiivinen seuraus — naiset heti haaskalla, positiivinen seuraus — naiset eivät vaivaudu vastaamaan.

teit aika pitkälle meneviä johtopäätöksiä alkuperäisen kommentin pohjalta. selitän muutamalla ajatusleikillä.

oletko huomannut kuinka virtsaaminen voi tuntua todella hyvältä, kun on joutunut väkisin odottelemaan? suurin nautinto ei aina seuraa siitä, että tyydyttää heti tarpeensa.

miltä kuvittelet että naisesta tuntuu, jos mies on niin kiihottunut että laukeaa naisen käsille kun nainen avaa miehen vetskarin ja ottaa peniksen käteensä? entä jos laukeaminen tapahtuu kaksi minuuttia myöhemmin, kun penis on vielä naisen häpyhuulilla mutta ei ole vielä työntynyt sisään? entä jos se on työntynyt sisään yhden kerran?

liian kiihottunut mies laukeaa naisen kannalta liian nopeasti. miehen kiihottumisen määrä korreloi miehen kykyyn hillitä itseään. siksi liian helposti kiihottuva mies ei luultavasti ole naisten mielestä kovin seksikäs.

liittyy tähän muitakin aspekteja, mutta ne ovat jatkokurssin asioita.

Eufemia kirjoitti...

Pitäisi tehdä ihan muuta mutta jatkan silti. (Kuka muuten väittää kivenkovaan, etteivät miehet ja naiset käyttäydy eri tavoin? Vieläpä täällä?)

Pena, oletetaan että kuvaamasi ilmiö on olemassa. Haluaisin kuvata sitä kuitenkin hieman toisin kuin teet. Olisiko niin, että naiset keskimäärin miehiä herkemmin hermostuvat kun mies alkaa kuvata tyypillisiä eroja miesten ja naisten käytöksessä? Itse ainakin huomaan herkästi hermostuvani tuollaisissa tilanteissa, ja luulen tietäväni syynkin.

Jopa minä, varsin vapaamielisessä ympäristössä kasvanut suomalainen kolmikymppinen nainen, olen kohdannut lukemattomia kertoja eläessäni asenteen, että en kykene tiettyihin älyllisiin suorituksiin koska olen nainen ja naiset nyt eivät vain kykene. Tyypillisesti tämän asenteen on omaksunut vanhempi mies, mutta myös hyvin nuoret pojat saattavat sanoa näin ääneen aivan vilpittömästi. Kun asenteen on omaksunut vanhempi mies, esimerkiksi yliopisto-opettaja, ei nuorella opiskelijatytöllä ole mitään mehdollisuutta edes yrittää jos vaikka kuitenkin kykenisikin. (Suomessa tätä näkee vähemmän kuin esim. Ranskassa, jossa olen myös opiskellut.)

Olen aikaa sitten emansipoitunut eroon noin vammauttavasta asenteesta: en kuvittele olevani rikkinäinen mies. Silti karvat nousevat herkästi pystyyn kun kohtaan sellaisia kuvauksia sukupuolitypillisistä käytösmalleista, joihin sisältyy väitteitä naisten puutteellisuudesta ja kykenemättömyydestä miehiin verrattuna. Kun miehet kuvaavat sukupuolityypillisiä käytösmalleja, he esittävät ne kovin usein juuri noin. Vaikka esittäisivät toisin, olen niin tottunut tuollaisiin kykenemättömyysväitteisiin vallankätön välineinä, että herkästi sähähdän. Todennäköisesti ottaisin samat väitteet vastaan naiselta paljon rauhallisemmin kuin mieheltä.

Anonyymi kirjoitti...

tympeä:
"Seksi onkin siis jonkinlainen kilpailu, ei suinkaan jaettu nautinto? Check."

Pena ehti jo tämän selventää melko hienosti.

Lisäisin siihen vielä selvyyden vuoksi sen, että miehen laukeaminen merkitsee usein seksin loppua. Eli myös naisen nautinnon loppua (jos se on edes ehtinyt alkaakaan). Eli mitä jaettua nautintoa se sellainen on, jonka aluksi mies kääntää kylkeä ja nukahtaa?

Kognitiivisesta keskustelusta pysyn erossa ihan tietoisesti. Voisin kuitenkin mainita yhdeksi (lisä)selitykseksi siihen, ettei näistä asioista niin mielellään keskustella sen, ettei maailman historia taida tuntea yhtäkään tapausta, jossa oltaisiin onnistuneesti spekuloitu eri ihmisryhmien välisillä lahjakkuuksien määrillä ilman että ennen pitkää tulee paljon ruumiita.

Anonyymi kirjoitti...

Arawn naureskeli:
"Sen nukahtamisen jälkeenkö se pitäisi kupata?"

Kuvitellaan että mies tietää mitä nainen haluaa ja nainen ("ilmiselvästi") mitä mies haluaa. (Eli ilmeisesti vain laueta nopeasti, kääntää kylkeä ja nukahtaa pian, pah.) Kun nämä tiedot ovat julki, niin miten niiden suhteen on muka vaikea sovittaa sellainen meno, että kumpikin olisivat tyytyväisiä? Annatteko taas ihan väärille miehille? Tuo kuvaus miesten toiminnasta oli niin typerä ja yksioikoinen, etten saattanut olla irvailematta, kysyen retorisesti, onko seksi kuin juoksukilpailu - kumpikin panee parastaan, mutta vain toinen voi voittaa? Ja ilmeisesti mies sitten ehtii sinne maaliin aina aiemmin...

"Aina ei vaan paneta, mutta haluaisi olla lähellä. Myöskin tällainen on osoitus siitä, että mies haluaa naiselta muutakin kuin seksiä."

Harmi etten vieläkään tiedä, mitä naiset sitten haluavat, jos miehet haluavat lähinnä aina vaan sitä seksiä. Ja jos aina ei paneta, niin ehkä naisten pitää sitten ostaa se kissa tai koira, kuten ehdotettiin, heh heh. Olla eläimiä lähellä.

(Mikä siinäkin on niin väärin, jos naisia kaipaa vain seksiin? Ei varsinkaan älykkäitä ja "ihmismäisiä" naisia riitä kaikille miehille, ei millään.)

"...eikä halua taas kerran joko torjua miestä tai suostua, hän saattaisi hyvinkin pyrkiä rajoittamaa hellimishetkiä tilanteisiin, joissa tuntee itsekin halukkuutta jo ennalta."

Uskon ymmärtäväni mitä tarkoitat tuossa. Kait se on kohtalaisen validi pointti sinänsä. En vaan tiedä, onko se oikeasti niin vaikea asia ratkaistavaksi parisuhteissakaan.


Pena kirjoitti:
"miltä kuvittelet että naisesta tuntuu, jos mies on niin kiihottunut että laukeaa naisen käsille kun nainen avaa miehen vetskarin ja ottaa peniksen käteensä?"

Minulle on muutama tyttö ilkkunut, etteivät voi olla kanssani, koska "ilmiselvästi/luonnollisesti/väkisinkin" laukeaisin liian nopsaa, olenhan täysin kokematon. En tiedä mihin tuo ajatus perustuu. En henk.koht. laukea sipaisusta runkatessakaan, joten on vaikeaa käsittää, miksi sitten seksi olisi yhtään "laukaisevampaa" - onhan se käsittääkseni tai kuvitellakseni jossain mielessä raskasta puuhaakin, varsinkin kun en itse vasta-alkajana osanne liikkua kauhean mielekkäästi... Ja muutenkin, mikä sitten estää ottamasta uuden erän, tai jotain? (Puhumattakaan tantraseksistä, jossa miehen on tarkoitus olla kokonaan laukematta perinteisessä mielessä.)

Vaihtoehtoisesti naisilla on aivan järkyttävän mieletön taikapillu jalkojensa välissä, joka suorastaan imuroi siemennesteen sisäänsä, ilman sen kummempaa yrittämistä (miehen puolelta).

Anonyymi kirjoitti...

pena: "miksi se on niin kamalaa, että naiset ja miehet olisivat erilaisia?"

juuri ne seuraukset, joihin itsekin hieman myöhemmin viittasit:

"vaikuttaisi siltä, että naisen on huomattavasti miestä hankalampaa erottaa toisistaan asia ja se mitä sitä seuraa."

itse en siis niinkään pelkää että eroja on vaan että syvällisempään asioiden ymmärtämiseen kykenemättömät ihmiset tulkitsevat yleistäen ja valtaapitävissä asemissa ollessaan saavat aikaan niitä naisille ikäviä seurauksia. ja kukapa haluaisi kokea ikäviä seurauksia. voi siis olla yltiörehellinen ja puhua suureen ääneen kaikista eroista tai voi pitää niistä matalaa profiilia tai korostaa erojen keskimääräisyyttä sekä oppimisen vaikutuksia mahdollisiin synnynnäisiin eroihin jne, toisin sanoen lobata intressiensä mukaisia totuuksia ja vaieta toisista.

jos jonkun mielikuvitus ei riitä keksimään mitä ne ikävät seuraukset naisille voisivat olla, niin itselleni tulee mieleen esim paluu
n. 100 vuoden taakse kotiäitiyden ja perheenpää/"breadwinner"-mieheyden aikaan. yleistäen aivojen eroista ajatteleva henkilöhän voisi luulla että tämä olisi naiselle vain helpotus, mutta me poikkeavat yksilöt kärsisimme kovin. jos esim työnantajat laajasti ajattelisivat näin täytyisi minunlaisteni naisten ryhtyä yrittäjiksi tai siirtyä ulkomaille (moderneihin maihin) töihin. ei mitenkään mahdotonta, mutta kaventaisi nyt ajattelemiani mahdollisuuksia/hankaloittaisi turhaan elämää.

Anonyymi kirjoitti...

niin ja vielä siitä miehen itsekontrollin puutteesta; tietysti sitä luulisi että vielä lauettuaankin on naisesta kiinnostunut - etenkin jos on kokematon mies - mutta naisena en siihen kuitenkaan luottaisi. osaan kyllä vaatia (sitähän naiset osaavat) ja kärttää että minutkin huomioidaan, mutta kyllä se tunnelman tappaa aika tehokkaasti. pääseepähän toisaalta kokemaan autenttisesti millaista on olla mies - aina pillua kärttämässä - mutta kukapa haluaisi saada vain mieheyden huonot puolet. :D

Eufemia kirjoitti...

Tympeänörttä, ilkkunutko? Ilkkunut tuolaista? Sehän on kamalaa. Olen pahoillani että olet joutunut kuulemaan jotain noin tyhmää ja epäilemättä haavoittavaa.

Anonyymi kirjoitti...

En henk.koht. laukea sipaisusta runkatessakaan, joten on vaikeaa käsittää, miksi sitten seksi olisi yhtään "laukaisevampaa" - onhan se käsittääkseni tai kuvitellakseni jossain mielessä raskasta puuhaakin, varsinkin kun en itse vasta-alkajana osanne liikkua kauhean mielekkäästi...

ei ekaa kertaa voi mitenkään verrata masturbaatioon. pikemminkin voisit verrata sitä ensimmäiseen kertaan kun masturboit. luultavasti laukesit silloinkin aika nopeasti.

Ja muutenkin, mikä sitten estää ottamasta uuden erän, tai jotain?

(seksissä) laukeaminen on erittäin rentouttava kokemus. se saa erilaisia mielihyvähormoneita hyrräämään. ne saavat aikaan tuon stereotyyppisen kyljelleen kääntymisen ja nukahtamisen. harva mies kykenee muutenkaan saman tien, taukoa tarvitaan ainakin vartti.

ei uusintaa tietysti mikään estä, mutta usein mies on niin itsekäs, että jos ei vaivaudu huolehtimaan naisesta ennen omaa laukeamistaan, ei kyllä vaivaudu siihen laukeamisensa jälkeenkään. kuulostaa oudolta, mutta näin se vaan on.

(Puhumattakaan tantraseksistä, jossa miehen on tarkoitus olla kokonaan laukematta perinteisessä mielessä.)

tantraseksi vaatii käsittääkseni paljon harjoittelua. (en ole koskaan kokeillut, enkä usko nykyiselläni "pystyväni" siihen.) mutta tantraseksissä pyritään juuri parantamaan miehen kontrollia, jota sanoin naisen arvostavan.

Anonyymi kirjoitti...

toteaisin vielä tympeällenörtölle, että juuri tästä syystä kannattaa avoimesti kertoa naiselle olevansa kokematon — varsinkin jos on vielä neitsyt. vähänkään kokeneempi nainen tietää kyllä välittömästi jos olet ensimmäisiä kertoja liikenteessä. ja jos sen tunnustaa rehdisti, saa paljon anteeksi.

monille naisille tämä tuntuisi jopa olevan etu! he nimittäin kouluttavat kokemattoman miehen mielellään. siksi näistä asioista ei kannata ottaa ensimmäisillä kerroilla mitään stressiä. kerroinpahan vain kun kysyit, ja ehkä se auttaa ettei tule sitten yllätyksenä.

Anonyymi kirjoitti...

Pena:
"suomessa tätä virkaa on perinteisesti suorittanut intti. nykyäänhän intti on sellaista nössöilyä ettei siellä voi miehistyä. näillä siirtymisriiteillä on kyllä psykologinen tarkoituksensa mieheksi kasvamisessa."

Kuten olen jo aiemmin vihjaillut, ei tällaisilla kommenteilla ole täällä päin mitään käyttöä. Siis miehistä on tullut miehiä kun heitä on orjuutettu ja opetettu kokemaan itsensä naista alemmaksi olioksi joka on oikeutettua tapattaa ja pakottaa tappamaan syntymäominaisuuksien perusteella. Miesliikkeen tehtäviä ovat irtaantua kaikesta vanhoillis-ritarillisesta (jota ilmeisesti itse edustat) ja feminatsistisesta sorrosta,ja uskaltaa löytää oma maskuliinisuuden määritelmänsä, olla palkitsematta naisia jotka oikeudettomasti vaativat miehiltä kärsimyksiä,ja hillitä kaltaisiasi valkoisia ritareja jotka ovat oppineet että miehen arvo määräytyy naisten mieltymysten mukaan,ja 'legitimisoivat' tiettyjen naisten epäreiluja vaatimuksia olemalla miespuolisia miessorron vaatijoita.

Jos et olekkaan sellainen,niin sitten pahoittelen,vähän vain näyttää että olisit. Eiköhän me kaikki jo tiedetä jonkun intin käymisen statusta kohottavista vaikutuksista,kuten amerikkalaiset miehet tietävät pakotetun genitaalimutilaation helpottavan seksinsaantia joiltakin naisilta,että voit siinä mielessä lopettaa.

"liian kiihottunut mies laukeaa naisen kannalta liian nopeasti. miehen kiihottumisen määrä korreloi miehen kykyyn hillitä itseään. siksi liian helposti kiihottuva mies ei luultavasti ole naisten mielestä kovin seksikäs."

Tuosta hohtaa sellainen päättely että ennenaikainen laukeaminen on jonkinlainen moraalinen tai luonnevika. Yhtä mielekästä olisi syyttää naista liian kireästä emättimestä tai muusta fyysisestä vaivasta. Ennenaikainen laukeaminen on yhteydessä tulehduksiin,lääkityksiin,genetiikkaan,hermostollinen vamma ja erilaisiin psykologisiin tekijöihin. On spekuloitu että sille olisi evolutionäärisiä syitä.

Anonyymi kirjoitti...

Kuten olen jo aiemmin vihjaillut, ei tällaisilla kommenteilla ole täällä päin mitään käyttöä.

[...]

...,että voit siinä mielessä lopettaa.


milläs mandaatilla olet käskemässä minua lopettamaan? meinaan vaan, että täällä taitaa olla riittävästi natsoja vain henryllä. ja olen ymmärtänyt ettei henryllä ole rajoituksia mielipiteiden suhteen ole niin kauan kuin keskustelu pysyy asialinjalla.

kannatatko ihan oikeasti sananvapauden rajoittamista niiltä, joiden kanssa et ole samaa mieltä? vaikka feminismissä on esiintynyt tuotakin, toivon sydämeni pohjasta ettei tuollainen asenne pääse leviämään miesnäkökulmaa ajavien keskuudessa. (ehkä olet trollaava nainen?)

Miesliikkeen tehtäviä ovat irtaantua kaikesta vanhoillis-ritarillisesta (jota ilmeisesti itse edustat) ja feminatsistisesta sorrosta,ja uskaltaa löytää oma maskuliinisuuden määritelmänsä, olla palkitsematta naisia jotka oikeudettomasti vaativat miehiltä kärsimyksiä,ja hillitä kaltaisiasi valkoisia ritareja jotka ovat oppineet että miehen arvo määräytyy naisten mieltymysten mukaan,ja 'legitimisoivat' tiettyjen naisten epäreiluja vaatimuksia olemalla miespuolisia miessorron vaatijoita.

en ole sanonut, että miehuus määräytyisi suhteessa naiseen tai naisen mieltymysten mukaan. miehistyminen on kokonaisvaltainen biologis-psyykkinen prosessi jolla ei itsessään ole mitään tekemistä naisten kanssa. mutta miehuudesta seuraa myös markkina-arvon kasvu. itse asiassa homman juju on se, että lakkaa välittämästä siitä mitä naiset — ja muut miehet — ajattelevat sinusta. sinunkin kannattaisi.

intti ei ole sama kuin sodankäynti en kannata miehille pakollista ja naisille vapaaehtoista inttiä. enkä varsinkaan sitä, että miesten tulisi kuolla sodassa naisten puolesta.

alkuasukasheimojen miehistymisen kipuriitit tekevät rajan. poika että ymmärtää ylittäneensä tietyn rajan toiselle puolelle. paluuta ei enää ole. hän tietää olevansa mies. riitit myös lisääävät ryhmän yhteenkuuluvaisuuden tunnetta. en silti ole sanomassa, että ne riitit olisivat jotenkin "oikein". on vain ymmärrettävä, etteivät ne ole minkään naisen tuulesta temmatun alistamisen syytä, vaan niillä on joku psykologinen syy.

kasvuprosessiin vaaditaan aina jonkinlaisia kipuja. se kuuluu kasvun psykologiaan. kasvamisessa on luovuttava jostain, ja luopumiseen liittyy tuskaa. tuollainen paasaamasi emansipaatiopuhe lähtee siitä, ettei haluta koskaan luopua mistään. koskaan ei olla valmiita kokemaan pienintäkään epämiellyttävää tunnetta.

Tuosta hohtaa sellainen päättely että ennenaikainen laukeaminen on jonkinlainen moraalinen tai luonnevika.

höpö höpö. ennenaikainen laukeaminen on täysin normaalia muutamilla ensimmäisillä kerroilla ja joskus kokeneemmillekin jos edellisestä kerrasta on aikaa. melkein kaikki miehet siis kokevat joskus ennenaikaisen laukeamisen!

tietenkin on myös miehiä, joille kyseessä on fyysinen tai psyykkinen oire. mutta annat ymmärtää, että se olisi sitä aina. tällaiset miehet ovat huomattavassa vähemmistössä. viestisi siis lietsoo aivan turhaa huolta ensikertalaisten mieliin jos ja kun he laukeavat liian nopeasti. toivottavasti lopetat tuollaisen valheisiin perustuvan pelottelun alkuunsa.

Anonyymi kirjoitti...

Pena heitti:
"kannattaa avoimesti kertoa naiselle olevansa kokematon - varsinkin jos on vielä neitsyt."

No jaa. Olen samaa mieltä siitä, että kokemattomuuteni tulisi varmasti muutenkin hyvin pian selväksi, jos en kertoisikaan, mutta ei minulla ole mitään suurta visiota sinänsä kumpaankaan suuntaan. Tytöiltä ei ole herunut yhtään sympatiaa(kaan) ihan siitä huolimatta, olenko kertonut taustastani vaiko en. (Ja silloin kun en, ehkä he ovat arvanneet sen jo muutenkin, who knows.)

"monille naisille tämä tuntuisi jopa olevan etu! he nimittäin kouluttavat kokemattoman miehen mielellään."

Jaa kouluttaa vai? Enpä ole kertaakaan törmännyt tuollaiseen... he eivät kait sitten lue seksinhakuilmoituksiani, tai pyöri siellä, missä livenä itse olenkaan.

PS: Eufemia muuten, vaikken jaksa uskoa, että olisit oikeasti pahoillasi - tai en välittäisi vaikka olisitkin - niin voin kertoa, ettei TUO ole ollut lähelläkään "haavoittavin" juttu, mitä minulle on sanottu/toisteltu... Sillä, jos ei muuta, niin onhan se tavallaan ihan rehellisesti ja loogisesti todettu, ettei minusta voisi olla iloa, koska "en ole oppinut tavoille". (Vaikkei se mielestäni oma syyni olekaan.)

Eufemia kirjoitti...

Tympeänörttö, ikävää jos myötätunto on niin harvinaista, ettei siihen jaksa uskoa sitä kohdatessaan. Ja vielä ikävämpää jos olet joutunut kuulemaan tuota haavoittavampiakin puheita.

Kyllä monetkin tämän blogin kommenteista lukemani kuvaukset elämästä ovat liikuttaneet minua ja saaneet pahoilleni. On outo tunne herätä yöllä kuun valoon ja tuulen vaikertavaan ujellukseen - ja maata hereillä lämpimässä vuoteessa vahvan ja turvallisen tuntuisen nukkuvan miehen kainalossa hänen tuoksunsa ympäröimänä - ja ajatella kuinka paljon on ihmisiä, joille toisen ihmisen ihoa vasten painautuminen yön lohduttomien äänten ja kalvaan valon keskellä on silkka tavoittamaton haave.

Anonyymi kirjoitti...

Ja sitten viesti ihan erityisesti Vortacille, kun niin pitkästi kirjoittelee. ;)

"todella haluaisin oppia tiivistämisen taidon, olen meinaan aivan liian monisanainen"

Veikkaan että tuollaistakin taitoa voi treenata. Mutta se vaatii, luonnollisesti, juuri sitä, että kirjoittaa ja kirjoittaa. Ja luultavasti myös, että saa siitä jonkinlaista palautetta. (Muistan kuinka Alt.Magickiin kirjoitteli joku tyyppi, jolla oli aivan mieletön "tiivistämistaito" - hän esitti asiansa hyvin lyhyinä rimpsuina, melkein kuin haikurunoina. Niitä oli paitsi iloa lukea, myös pohtia, sisälsivät paljon asiaa.)

"Tarkoitan, että myös yksinäisyyttä ja itseen tutustumista tarvitaan."

Olen tästä samaa mieltä. On turhauttavaa kuulla sellaisten naisten tarinoita, jotka eivät ole käytännössä olleet koskaan yksin. Se on peräti tuplasti turhauttavaa, koska samalla sekä haikailen itse siihen tilanteeseen, etten olisi yksin, mutta toisaalta näen, etteivät ne naiset ole mihinkään kehittyneet suhteissaan. Ihan samanlaisia, (nimellisesti) läheisriippuvaisia pönttöjä edelleen. (Eikä AT-mieskään mikään pyhimys ole: yksinäisyys on hänet katkeroittanut, eikä siitäkään kukaan hyödy.)

Mutta sikäli kun puhutaan AT-miehistä, joille (noin niinkuin ihan määritelmällisesti) on vaikeaa päästä suhteisiin, onko mielekästä painottaa jonkinlaista "vain introspektio kehittää" -filosofiaa? Kyllä se, se ymmärrys siis, tulee ainakaan, jos on tullakseen. Sen sijaan arkitodellisuuden ongelmat kannattaisi ratkoa ensin - kuten nyt vaikka totaalinen naisettomuus.

"...tällainen ihminen kokee helposti burnoutin tai saa hermoromahduksen"

Ne, jotka pääset suhteeseen suhteen perään, eivät mielestäni vaikuta erityisen burnout- tai hermoromahdusaltteilta. Tai jos haluaa suhteuttaa, niin ei se AT-miesten yksinäisyys depressioineen ainakaan ole vähemmän vakava ongelma. Eli mitäs jostain loppuunpalamisesta, ehkä se voi kasvattaa - ainakin on päästy kokemaan! Sen sijaan jatkuva yksinäisyys ja masennukseen vajoaminen ei voi ikinä johtaa mihinkään. En usko siihen hetkeäkään.

"Itse tunnen itseni liian keskeneräiseksi olemaan perustavanlaatuisessa suhteessa vääränlaisten ihmisten kanssa."

Ja minä olen niin lähtökuopissa että voisin oppia "vääriltäkin" ihmisiltä tosi paljon...

"kun ei koskaan tarvitse enää jäädä miettimään ylenmääräisen paljon että onkohan mulla vääränlaiset kengät tai tykkääköhän toi musta vai eiköhän se tykkää, ja voi kamalaa jne."

Näin siis naisena, tarkoitat?-)

"ehkäpä tuo masennuksesi on sullakin vain vaihe, jota olet läpikäymässä."

Niin. Samaan tapaan voisi ajatella elämän olevan "vain vaihe", ennen kuolemaa. (Tai ennen uudelleensyntymistä ja uusia vaiheita? Haha.)

"Buddhahan sanoi, että kaiken kärsimyksen alkujuuri on HALU. Jos siis lakkaat haluamasta toisten seuraa ja sensijaan alat tutkimaan, mitä kaikkea mielenkiintoista sinusta voi löytyä, josta tykkäät."

Buddhalaisuus ja stoalaisuus ovat perseestä. Vetoan edelleen Hessen tarinaan Siddharthasta ja tämän kaverista, Govindasta. Siddhartha kävi läpi kaiken - asketismista tuhlaajapoikailuun - kunnes valaistui. Govinda haaskasi elämänsä seuraamalla Buddhaa. Hänkin kyllä valaistui, Siddharthan avulla, mutta kumpi vietti mielenkiintoisemman elämän, häh?

"tuo "sillä voi olla tarkoituskin"-kohta tuli kohdallasi tulkituksi jotenkin oudosti"

En tulkinnut sitä mitenkään. Kunhan pohdin skenaariota, jossa joku uskoo Jumalaan, mutta joutuu Hänet hylkäämään, kovien vastoinkäymisten jälkeen. En itsekään kuulu kirkkoon tai usko "Jumalaan" sinänsä. (Ja se sitten tietyllä tapaa rajoittaakin omaa elämääni...) Se mitä sanot itse valitusta tarkoituksesta on mielestäni huuhaata. Tai korkeintaan paradigma, joka noin esitettynä on turhan mieletön.

"...tuokin chick on vain lukenut liikaa kaikennäköistä hörhiäiskirjallisuutta..."

On vähän harmi, etten ole enää siihen tyttöön yhteydessä, olisi tosiaan ollut jännää kuulla, miten tuo suhteensa onnistui tai ei onnistunut. (Minullekin hän muuten puhui silmistä; omissani kuulemma kuvastuu mielipuoli, ja se saa tytöt kaikkoamaan, heh.)

"Meditaatio auttaa muuten myöskin masennukseen."

Ja lääkkeet. Ja liikunta. Ja auringonvalo. Höhö. Mutta mua vaivaa tytöttömyys.

Enivei. Ehkä lp;el-tyyliin ilmaistuna voisin todeta yksilön edelleen tietävän parhaiten, mikä hänelle sopii. Näin uskon. Täten en jaksa vinoilla niille, jotka näyttävät päämäärättömästi juoksevan suhteesta toiseen - kait he JOTAIN siitä saavat irti - enkä toisaalta surkutella omaa kohtaloani: kun en voi voittaa, olen päättänyt pysyä ulkona koko oravanpyörästä. (Muttei tämä hauskaakaan ole.)

Arawn kirjoitti...

Pena: "jos se mitä seuraa on naisen kannalta riittävän ikävää, naisen ajattelu hämärtyy samalla tavalla kuin miehen ajattelu hämärtyy jos läsnä on kaunis nainen."

Ymmärrän tän pointin, mutta en ymmärrä, miten se liittyi siihen kohtaan, jota lainasit minulta. Minähän totesin, että eräät saattavat syöttää näitä eroja kertoessaan naisille sitä, että nämä ovat syyllisiä ja pahoja - varsinaisestihan tämä ei evopsykasta seuraa, mutta jos moinen kortti lyödään pöytään, silloin aivot saattavatkin hämärtyä: ne menevät puolustusmoodiin. Jos ja kun ihmistä syytetään jostain, hän hyvin usein puolustautuu syytöksiä vastaan.

"on huvittavaa, miten tämäkin ilmiselvä tosiasia tuntuu tässäkin nostattavan tunteita pintaan. miksi se on niin kamalaa, että naiset ja miehet olisivat erilaisia?"

Naisilla ja miehillä on eroa. Mutta sitä ei kai ole vielä lyöty lukkoon, mitkä ne erot tarkalleen ovat - tarkoittaako eroista keskusteleminen, että "tunteet nousevat pintaan"? Ja jos nousevat, mitä pahaa siinä on? Onko niin, että jos esitetään ero X ja joku argumentoi sitä vastaan, se merkitsee "tunteiden nousemista pintaan"?

Toisaalta sinun kanssasi on mielenkiintoista keskustella, mutta toisaalta myönnän turhautuvani toisinaan siitä, että annat ymmärtää naisten olevan jotenkin... epäkiitollisempia keskustelijoita kuin miehet. Eivät ymmärrä, kunnolla, heidän kanssaan ei voi keskustella aiheista X jne. Tulee tunne, että asetut yläpuolelle. Se on aika ikävä asema käydä keskustelua, täältä katsoen.

"tässä taas nähtiin että naiset sivuuttivat tämän naisen onnellisuuden kannalta paljon olennaisemman kysymyksen kun harhauduimme pohtimaan naisten kognitiivisten kykyjen rajoja. negatiivinen seuraus — naiset heti haaskalla, positiivinen seuraus — naiset eivät vaivaudu vastaamaan."

No, kommenttini TN:n kommenttiin ei ollut erityisen lennokas, mutta en sentään sivuuttanut sitä. Ei siis pidä paikkaansa, että naiset eivät vaivautuisi vastaamaan.

"Harmi etten vieläkään tiedä, mitä naiset sitten haluavat, jos miehet haluavat lähinnä aina vaan sitä seksiä. Ja jos aina ei paneta, niin ehkä naisten pitää sitten ostaa se kissa tai koira, kuten ehdotettiin, heh heh. Olla eläimiä lähellä."

Tai sitten naiset voivat seurustella miesten kanssa, jotka haluavat heistä muutakin kuin seksiä? Tällaisiakin miehiä on olemassa.

"(Mikä siinäkin on niin väärin, jos naisia kaipaa vain seksiin? Ei varsinkaan älykkäitä ja "ihmismäisiä" naisia riitä kaikille miehille, ei millään.)"

Ei siinä mitään väärää ole. Ei sen enempää kuin siinä, että moni nainen tahtoo suhteen miehen kanssa, joka kaipaa naista muuhunkin kuin seksiin. Koska nämä halut ovat yhteensovittamattomat, törmätään eturistiriitoihin. Mies on ärtynyt, kun nainen edellyttää häneltä todisteita, että mies tahtoo naisesta muutakin kuin seksiä (ne surullisenkuuluisat resurssipanostukset) ja nainen on ärtynyt, kun mies haluaa häneltä seksiä antamatta vastineeksi turvallisuutta ja sitoutumista. (Eikä tämä päde kaikkiin naisiin tai miehiin, kuvaan ainoastaan mainitunkaltaisten ristiriitatilannetta.)

"Minulle on muutama tyttö ilkkunut, etteivät voi olla kanssani, koska "ilmiselvästi/luonnollisesti/väkisinkin" laukeaisin liian nopsaa, olenhan täysin kokematon."

Samaa mieltä Eufemian kanssa, ikävää moinen. Ratkaisevaa ei sitä paitsi mielestäni ole neitsyys vaan miehen (ja naisen, jos nainen on neitsyt) halu oppia ja kehittyä. Ei kukaan ole seppä syntyessään edes seksissä.

Eufemian kanssa olen samaa mieltä sen suhteen, mitä hän kirjoitti jonkinlaiseksi perusteluksi naisten nihkeydelle, kun miehet käsittelevät naisten eroja. Tunnistan itsessäni samaa.

Anonyymi kirjoitti...

Tympeänörttö: Sen sijaan arkitodellisuuden ongelmat kannattaisi ratkoa ensin - kuten nyt vaikka totaalinen naisettomuus.

Tässä tapauksessa olen koettanut juuri saada teikäläisen ymmärtämään, että vaikka naisettomuus VAIKUTTAA ongelmalta, niin se ei ole todellinen ongelma. Naisen saaminen ja naisen kanssa oleminen ei muuta elämääsi paratiisiksi, onnelaksi eikä tuo todellista tyytyväisyyttä, se ei myöskään poista ongelmaa, eikä yksinäisyyden tunnetta. Ulkoinen 'ratkaisu' sisäiseen ongelmaan ei koskaan ratkaise itse ongelmaa.

Ja tämä ongelma on nimenomaan sisäinen ongelma.

Mullakin oli se ongelma, mutta ei ole enää. Silti, naista ei (onneksi) ole näköpiirissäkään.

Buddhalaisuus on mun näkökulmastani vain yksi uskonto muiden joukossa - uskonnot ovat kaikki typeriä, vaikka joillekin niistäkin voi olla jossain vaiheessa hyötyä. Tarkoitukseni ei siis ollut mitenkään ylistää buddhalaisuutta tai vedota siihen tai mitään muutakaan tällaista, ainoastaan todeta, että joku (sama se kuka, tässä tapauksessa buddha, mutta se olis voinu olla vaikka tamperelainen reino yhtä hyvin) toi mielenkiintoisen näkökulman esiin, jonka kaltaista olen itsekin koettanut tässä esittää (tai joka oikeastaan täydentää omaa näkökulmaani nasevalla tiivistyksellä) - eli HALU on se ongelma, ei se ettei SAA.

Ymmärrätkö, siis se, että haluat, on kärsimyksesi syy - ei se, ettet SAA mitä haluat. Koska jos saat mitä haluat, sinussa vain syttyy uusi halu, ja näin jatkuu loputtomiin tai siihen asti kunnes oivallat ettei ole mitään järkeä koettaa tyydyttää kaikkia haluja, vaan ennemminkin luopua haluamisesta ja olla tyytyväinen NYT.

Niinkuin sanotaan, rikas ei ole se, jolla on paljon (naisia? :)), vaan se, joka on tyytyväinen siihen, mitä hänellä on (oma itsensä).

No, ei tämä varmaan oikein uppoudu teikäläisen tajunnan syvimpiin kerroksiin hohkamaan totuutta ennenkuin oivallat sen itse, joten turhaa oikeastaan edes yritän selittää .. ajattelin vaan että lohduttaisi nähdä erilaista näkökulmaa ja tietää että on myös vaihtoehto; luopua pakkomielteestä naisten suhteen ja olla tyytyväinen itsensä kanssa. (sekä tajuta, että siihen on varmasti laajemmin ajateltuna HYVÄ SYY, miksi olet ilman naista, ja se on positiivinen asia nähtynä tietystä perspektiivistä, eikä mitenkään automaattisesti negatiivinen asia vain siksi että media ja kulttuurimme aivopesee ihmiset uskomaan, että parisuhde = onni <- tämähän on valhe. Jos tietäisit mitä kaikkia ongelmia parisuhde voikaan tuoda, ja miltä ne ongelmat voivat pahimmillaan tuntua, olisit ehkä helpotuksesta huojentunut, ettei tarvitse moisessa kärvistellä.)

Ehkä sulle toisaalta voisi olla hyötyä siitä että saisit rellestää naisten kanssa perinpohjin, niin voisit sitten itse kokea kaiken, nähdä ettei se niin hohdokasta olekaan se ruoho aidan toisella puolella, ja että ongelmat eivät sittenkään kadoneet mihinkään, ehkä vain muuttivat hivenen muotoaan. Tunne voi säilyä samana, mutta tulkintasi voisi sitten muuttua 'naisettomuus masentaa minua'-tyylistä vaikkapa 'rahan puute masentaa minua' tai 'matkustelun vähyys masentaa minua' tai mitä hyvänsä..

Siis yritän tässä selittää, että ongelmasi ei ole naisettomuus itse, vaan suhtautumisesi itsesi kanssa olemiseen.

Oletko tutustunut positiiviseen ajatteluun? En tarkoita tällä sellaista hymisevää yltiömakeilua, jota paljon harrastetaan, vaan aitoa positiivisuutta ajattelussa. Siis jos vaikka asut pimeässä ja kylmässä asunnossa, ja ajattelet että "Voi miten masentavaa aina mennä sinne pimeään ja kylmään, synkkään ja karuun asuntoon", saman asian voi ajatella myös tyyliin "Ai kun mukava päästä sinne raikkaaseen ilmaan ja onneksi ei tarvitse kärsiä kauheasta auringon paahteesta, eikä hiostua - mukavaa myöskin, että asuntoni on niin tilava ja helppo siivota, eikä siellä ole turhaa röyhelöä tai krääsää" ..

No, ehkä vähän kökkö esimerkki, joten koetan selittää toisenlaisen esimerkin;

Mummeli liukastui jäisellä kadulla ja mursi jalkansa. Sairaalassa hän pohti "Oi miten minulla kävi tuuri ettei mennyt käsi - minä kun niin mielelläni neulon iltaisin"..

Ja miten tämä liittyy positiiviseen ajatteluun? Jos häneltä olisi mennyt käsi poikki, olisiko hän SITTEN masentunut? Sellaisessa tapauksessa hän ajattelisi iloisesti näin:

"Olipa onni että meni käsi eikä jalka, minä kun niin mielelläni käyn aina kylässä vaihtamassa kuulumisia ja kävelyllä luonnon helmassa"

Toki tällainen tilanne, joka teikäläisellä on, on varsin ymmärrettävä, ja on inhimillistä tuntea tuskaa siitä, ettei ole edes mahdollisuutta saada kosketusta tai hellyyttä, seksiä tai hyväilyjä, hyväksyntää tai kehuja vastakkaiselta sukupuolelta .. mutta perimmältään nämä asiat eivät ole sellaisia, joita ulkopuoliset voisivat sinussa tyydyttää, vaan sisäisiä asioita. Hyväksynnän tarve esimerkiksi on tyydytettävissä aidosti ainoastaan sillä, että hyväksyt itse itsesi, ei sillä, että joku toinen sanoo hyväksyvänsä sinut.

Vaikka on helppo kuvitella moisen tarpeen tyydyttyvän sillä, että joku antaa pildeä (tämähän on yleinen 'hyväksynnän' merkki, jota miehet tavoittelevat - voisi jopa sanoa, että hyväksyntä on yksi suurimmista syistä, minkä vuoksi miehet pildeä haluavat, sillä mikään muu ei ole niin varma hyväksynnän merkki nykymaailmassa, kuin se, että pildeä römpsähtää), niin alkuhuuman mentyä ohi olet taas samassa epätyytyväisessä tilassa, hakemassa hyväksyntää taas seuraavalta naiselta. Jne.. se jatkuu kunnes itsehyväksyntä tapahtuu, jolloin naisia ei siihen enää tarvita.

Mutta näitä asioita on helkkarin vaikea koettaa sanoilla selittää - vaikka kuinka selitän, koko ajan on sellanen olo että selitin huonosti, selitin väärin, sanoin jonkin asian ihan päin hemmettiä, enkä osannut ollenkaan kertoa asian ydintä.

- Vortac

Anonyymi kirjoitti...

"
Ne, jotka pääset suhteeseen suhteen perään, eivät mielestäni vaikuta erityisen burnout- tai hermoromahdusaltteilta. Tai jos haluaa suhteuttaa, niin ei se AT-miesten yksinäisyys depressioineen ainakaan ole vähemmän vakava ongelma. Eli mitäs jostain loppuunpalamisesta, ehkä se voi kasvattaa - ainakin on päästy kokemaan! Sen sijaan jatkuva yksinäisyys ja masennukseen vajoaminen ei voi ikinä johtaa mihinkään. En usko siihen hetkeäkään."

Ymmärrän miksi saattaa vaikuttaa tältä ja tuntua tältä mutta se ei ole totuus.

Jos otamme huomioon, että olet itse valinnut kohtalosi ennen syntymääsi, niin voimme päätellä että kyllä siitä hyötyä on. Jos elämä olisi pelkästään helppoa ruusuilla tanssimista, sellaisesta elämästä ei oppisi yhtään mitään. Vaikeuksia ja masennusta nimenomaan tarvitaan hyvin monestakin syystä. Kehitys, karma, elämän oppiläksyt, jne.. Emme voi kasvaa ihmisinä pelkästään istumalla riippumatossa ja juomalla mangomehua.

Toisekseen, burnout ei näy ulospäin ennenkuin on liian myöhäistä, koska ihmiset ovat lopultakin hyviä näyttelijöitä, jos haluavat hämätä ympäristöään. Tiedän montakin miestä, jotka elävät suhteissa, jotka ovat heille silkkaa painajaista. Mutta koska heillä on lapsia jne., niin he tuntevat itsensä vangituiksi. Ystävilläni on ollut vaikka miten tuhoisia suhteita, jotka ovat johtaneet mielenterveysongelmiin ja kaikenlaisiin muihin ongelmiin, kuten alkoholismiin jne.

Kun opit pitämään itsestäsi, voit oppia yksinäisyyden arvon. Ehkä juuri tämä pakkomielteesi suhteiden perään on osasyy siihen, että elämä on nyt pakottanut sut olemaan yksin, koska et ole vapaaehtoisesti siihen koskaan aiemmin suostunut. Ehkä olet ollut liehuva neitokainen edellisissä ruumiillistumissasi ja juuri hyppinyt suhteista toisiin.. atm:ksi syntyminen voi olla ainoa keino, jolla teikäläinen on saatu pysäytetyksi ja hiljennetyksi hetkeksi, jotta voit kokea myös toisen puolen.

Yksinäisyys ja ihmissuhteet ovat ikäänkuin saman kolikon eri puolia. Kolikko, jolla on vain yksi puoli, ei ole minkään arvoinen.

Yin/Yang-tasapaino, rytmin laki, jne. Voi olla, että jopa montakin inkarnaatiota tarvitaan suhteellisen suuressa yksinäisyydessä jos on riehuttu liikaa ihmissuhteissa - jo pelkän tasapainon palauttamiseksi.

Ihmiset ovat kovin erilaisissa vaiheissa henkisessä kehityksessään, ja siksi elämä näyttää kovin epäreilulta, kun jotkut vaikuttavat syntyneen römpsälusikka suussa, ja toiset taas syntyvät kurjuuteen ja köyhyyteen. Mutta katsottaessa kokonaiskuvaa, tasapaino on hyvinkin oikeudenmukainen; nämä kulta- ja römpsälusikka suussa syntyneet ovat kenties eläneet aivan päinvastaista elämää aiemmin, tai sitten seuraavissa ruumiillistumassa ryhtyvät munkiksi tms.

Siksi tätä asiaa on hyvin vaikea selittää ottamatta mukaan todellisuuden laajempia aspekteja, kuten ihmisen sielun ikuinen luonne ja tasapaino ruumiiseen syntymisen ja ruumiittoman elämän välillä, jne.

Toki burnouttiakin tarvitaan - en tarkoittanut vertailla heidän burnouttiaan sinun masennukseesi (moinen vertailu olisi muutenkin mieletöntä, sillä jokainen tuska on yksilöllinen), vaan tarkoitin lähinnä koettaa valaista asiaa laajemmin, jotta näet, ettei se välttämättä todellisuudessa olekaan sellainen paratiisi kuin jollaiseksi ihmissuhteessa elämisen ehkä kuvittelet. Itse olen säästynyt paljolta juuri siksi etten ole aina päässyt niihin ihmissuhteisiin joihin olisin halunnut, ja nyt kiitän Kosmosta vähän väliä siitä että saan elää itseni kanssa ja olen löytänyt todellisen Aarteen sisältäni.

Surullisinta on, että tämä aarre on kaikkien ihmisten sisällä, mutta monien täytyy tuupeltaa ties minkälaisten pinnallisten kiihokkeiden perässä pitkiä aikakausia ennenkuin he itse löytävät sen itsestään.

- Vortac

Anonyymi kirjoitti...

Vortac kirjoitteli:
"on myös vaihtoehto; luopua pakkomielteestä naisten suhteen"

Samaa logiikkaa käyttäen itsemurha on vaihtoehto; luopua pakkomielteestä elää.

"media ja kulttuurimme aivopesee ihmiset uskomaan, että parisuhde = onni"

JOS on tuollainen salaliitto olemassa, ja sanon nyt tämän hyvin varauksella, NIIN se korkeintaan pyrkii niinkin pahaenteiseen tulokseen, kuin ihmisten pariutuminen ja lisääntyminen...

"Jos tietäisit mitä kaikkia ongelmia parisuhde voikaan tuoda, ja miltä ne ongelmat voivat pahimmillaan tuntua, olisit ehkä helpotuksesta huojentunut, ettei tarvitse moisessa kärvistellä."

No enkä olisi. On täysin luonnollista toivoa seuraa. Sitä halua ei tarvitse hävetä pätkääkään. Ja mikset kunnioita yksilön toimia; jos joku "täysissä sielun voimissa" valitsee jotain, eikö sen pitäisi olla hänen juttunsa, ei häntä saisi sättiä, ei moittia? Haluan seurustelukokemuksia. Samalla hyväksyn/hyväksyisin kaikki ne "ylimääräiset" ongelmat. Enkä pidä niitä itse asiassa ollenkaan epäoleellisena osana toivettani.

"tulkintasi voisi sitten muuttua 'naisettomuus masentaa minua'-tyylistä vaikkapa 'rahan puute masentaa minua' tai 'matkustelun vähyys masentaa minua' tai mitä hyvänsä."

Se vaan, että rahaa (matkusteluun) voi hankkia ihan selväpäisellä toiminnalla. Sen sijaan AT-mies ei saa.

"Siis yritän tässä selittää, että ongelmasi ei ole naisettomuus itse, vaan suhtautumisesi itsesi kanssa olemiseen."

Todellakin. Ja jos viimein saisin kokemuksia naisista, voisin oppia itsestäni ne uudet puolet, mitä niin kovasti kaipaan.

"Hyväksynnän tarve esimerkiksi on tyydytettävissä aidosti ainoastaan sillä, että hyväksyt itse itsesi, ei sillä, että joku toinen sanoo hyväksyvänsä sinut."

En tiedä miksi oletat, etten kelpaisi itse itselleni. Varsinkin kun ainoa asia, josta itsessäni en pidä, on juuri se, etten kelpaa tytöille. Ja se on tavallaan täysin ulkoinen syy, ei edes sinänsä liity minuun.

"se jatkuu kunnes itsehyväksyntä tapahtuu, jolloin naisia ei siihen enää tarvita."

Eli sittenkin myönnät, ettei muu kuin kokemusten kartuttaminen voi vapauttaa?-) Hienoa, emme ole täysin eri linjoilla siis tästä.

Anonyymi kirjoitti...

Tympeänörttö:
""kun ei koskaan tarvitse enää jäädä miettimään ylenmääräisen paljon että onkohan mulla vääränlaiset kengät tai tykkääköhän toi musta vai eiköhän se tykkää, ja voi kamalaa jne."

Näin siis naisena, tarkoitat?-)"


Siis hm, joskus on vaikea päästä perille teidän toisten ihmisten ajatuksenjuoksusta..

En ole nainen (tosin en ole mieskään - olen sukupuoleton energiakasauma, jota usein 'sieluksi' kutsutaan - eikä sielulla ole tietenkään sukupuolta, miten muuten se voisi inkarnoitua vuoroin miehen ja vuoroin naisen kehoon?) ensinnäkään, ja toisekseen, tuo nyt oli vain yritykseni keksiä nopeasti ongelmia ja ajatuksia, joita voi aiheuttaa liiallinen toisten ihmisten hyväksynnän tarve tms.. (tosin en nyt muista pointtia tarkasti, quottasit melko nirkosesti, enkä jaksa lähteä etsimään että mistä kohtaa tuo oli quotattu)

Ja mitä tulee tulkintaasi, niin nähdäkseni kyllä tulkitsit sen oudosti, mutta sitten tulkitsit oman tulkintasi tulkitsemattomuudeksi jostain syystä..?

En edelleenkään puhunut tuosta iljettävästä j-sanasta siinä kohtaa, ja uskominen on mulle myrkkyä. Miksi uskoa johonkin? Sehän on typeryyden merkki! Sellainen ihminen on helposti johdateltavissa ja aivopestävissä. Uskominen ei sovi minulle.

Ja se mitä kuvailit, voi tapahtua ainoastaan sellaiselle, joka 'uskoo'. Koska mitä muuta usko on kuin hentoinen ajatus jostakin - ajatus, joka on vain päätetty jostain syystä omaksua, vaikka siitä ei mitään tiedetä. Sellainen ajatus on helppo muuttaa.

Mutta syvä ymmärrys todellisuudesta on eri asia - sitä ei voi mikään höperöys tai rajallisuus murtaa tai järisyttää, sitä ei voi kukaan kieltää ihmiseltä, eikä kukaan voi muuttaa ihmisen ajatusta, joka perustuu syvään ymmärrykseen todellisuudesta.

Ja arvasin, että monet asiat, joita joudun pakostakin tällaisessa keskustelussa ottamaan esille, tuovat teikäläisessä (ja kaltaisissanne) välittömän kielto- ja vastustusreaktion esille. Mukava kuitenkin, ettet sentään sortunut herjaukseen, kuten usein on tapana tällaisissa tilanteissa (ilmeisesti psyyken suojareaktion vahvistamiseksi).

Tätä juuri tarkoitin koettaessani ilmentää haluttomuuttani tuoda mitään energia-, jälleensyntymis-, chakra-, jne. juttuja näihin keskusteluihin, mutta tämä keskustelu on jo liian pitkällä jotta sitä voitaisiin enää pelastaa, haha :)

Mitä tulee lähtökuopissa olemiseen ja vääriltä ihmisiltä oppimiseen, niin .. puhumme taas aivan eri asioista. Tottakai jokaikiseltä ihmiseltä voi jotain oppia, ja me opimmekin jotain kaikilta ihmisiltä, joihin törmäämme tai joiden kanssa olemme tekemisissä. (esim. minäkin opin tälläkin hetkellä sinun ansiostasi sekä elämästä että itsestäni, että hivenen myös sinusta, tässä keskustelussa - ja varmasti paljon kaikenlaista esoteerista, jota ei voi oikein sanoiksi viipaloida)

Tarkoitin lähinnä sitä, että olen ihmisenä niin keskeneräinen, että jos lähtisin johonkin suhteeseen nyt, terminoisin sen tavalla tai toisella ennen pitkää. Mun täytyy ensin kasvaa ihmisenä sellaiseksi, että kykenen hahmottamaan tilanteita laajemmin ja ymmärtämään kokonaisvaltaisemmin toistakin osapuolta, sekä hallitsen reaktioni ja jossain määrin tunteeni ennenkuin pystyn elämään merkityksellisessä suhteessa jollain tapaa 'ihmisiksi'.

"On vähän harmi, etten ole enää siihen tyttöön yhteydessä, olisi tosiaan ollut jännää kuulla, miten tuo suhteensa onnistui tai ei onnistunut. (Minullekin hän muuten puhui silmistä; omissani kuulemma kuvastuu mielipuoli, ja se saa tytöt kaikkoamaan, heh.)"

Tämä < i > -komennon käyttö onkin aika hauskaa, muuten! (-8

Joo, muakin kiinnostaisi kyllä tietää tuosta - ainakin se toinen tapaus, josta mainitsin, kärsii siinä suhteessa kovastikin .. se suhde muuten oli tyypillinen YTM:n valinta, heh.. eli edes tällainen kosminen rakkaus ei pysty murtamaan markkina-arvoteorian asettamia ehtoja tai rikkomaan parinmuodostuskaavan sääntöjä. Kyllä se naisilla sitten istuu lujassa tuo YTM-palvonta..

Vai mielipuoli? Heh, no se on tervettä tällaisessa maailmassa. Hullun hurskautta juuri tarvitaan nykymaailmassa, jossa 'järkevyys' on sitä että soditaan, saastutetaan, valmistetaan ydinaseita ja -voimalaitoksia samalla kun riistetään köyhiä, hukutaan omiin jätteisiimme ja hyllytetään kaikki free energy-keksinnöt, jotta öljyteollisuus voisi jatkaa kukoistustaan ja saastutustaan.

Mun silmistäni on sanottu, että .. hetkonen, mitenkäs se meni - se nainen sanoi jotain että mun silmissäni on jotain todella paljon - eli siis ikäänkuin paljon maailmoja tai jotain - harmi etten muista tarkkaa sanamuotoa, mutta merkitys oli suurinpiirtein "kosmiset silmät" tai jotain sellaista.

Sitä olen kyllä itsekin aina omista silmistäni ihmetellyt. Eivät ne varmaankaan arkipäivässä mitenkään poikkeavilta vaikuta, mutta kun kaikessa rauhassa tarkastelee niitä lähemmin, niin aina ihmettelen että.. tai no olkoon, alkaa mennä liian intiimiksi.

Olet muuten väärässä siitä että lääkkeet auttaisivat masennukseen, tai liikuntakaan (kuinka voit liikkua kovin paljon masentuneena? sehän on paradoksi) niin suuressa määrin.

Akupunktio ainakin auttaa, meditaatio auttaa, ja lisäksi olen varma, että Qicong auttaa, mutta siitä mulla ei ole vielä kovin paljon tietoa. (mutta siis logiikan ja funktionaalisuuden perusteella sen pitäisi kyllä auttaa)

Toisaalta, masennus on hyvin tarpeellinen asia ihmisen elämässä, eikä sitä ole syytä juosta karkuun tai koettaa lakaista sivuun, jotta pääsemme tekemään TÄRKEITÄ asioita (joita kukaan ei 100 vuoden päästä muista)..

Kuitenkin 100 vuoden päästäkin meille on hyötyä siitä että kävimme masennuksen lävitse.

Tiedän ettei se lohduta pulunpaskan vertaa, mutta sunkin tilanteesi on vain väliaikainen ja kosmisesti ajatellen hetkellinen, ja sullekin kuuluu kaikenlaisia riemuja ja iloja, jotka tällä hetkellä vaikuttanevat mahdottomilta edes kuvitella.

Hauskuus on muuten myöskin sisäinen tila - jos ymmärrät, että voit hyvin paljon vaikuttaa omiin sisäisiin tiloihisi ja käännät huomiosi (ja lääkkeen vaivoihisi) ulkopuoleltasi sisäpuolellesi, voit saavuttaa aitoa iloa lopulta paljon enemmän kuin missään ihmissuhteessa olisi ilman tällaista koskaan mahdollista.

Mulla on tosi hauskaa suurin osa ajasta, koska olen tehnyt asioista sisäisellä työskentelyllä hauskoja. Nautin esimerkiksi näppäimistöllä kirjoittamisesta - nautin kaikesta vähäisestäkin, mitä teen. En tee mitään vain rutiininomaisesti ja kyllästyneenä muita asioita miettien, vaan koetan löytää jotain iloista siivoamisestakin ja roskien viennistä jne. Ja olen onnistunut tässä yllätyksellisen hyvin, ihan itsekin ihmettelen, miten hyvin se toimii.

Jos olet kuullut joskus 'fake it 'til you make it'.. no, itse olin aina hyvin epäileväinen tämän dr.philmäisen lausahduksen suhteen.. enkä ole viitsinyt sitä oikein varsinaisesti toteuttaa. Mutta tavallaan olen kuitenkin toteuttanut sitä alitajuisesti vähän eri tavalla, eli koettamalla löytää jotain iloista asioista, vaikka ei sillä hetkellä iloa tuntuisikaan..

Jossain vaiheessa tällaisen jatkuttua alitajunta alkaa todella reagoimaan tuohon ilon löytämisen tarpeeseen ja se alkaa kehittämään ja löytämään näkökulmia ja tuntemuksia asiaa kohtaan, jotka tuottavatkin sitten lopulta ihan aitoa iloa..

On mielenkiintoista, miten voimme ohjelmoida itseämme ja alitajuntaamme tietyillä sanavalinnoilla ja tietyillä ajatuskaavoilla, joita moni huomaamattaan toteuttaa.

Haukutko esimerkiksi itseäsi usein? Sanotko että "Voi hitto mä olin tyhmä kun .." tai jotain että "Arg, miten mä ny tolleen voin tehdä, hitto mua pässiä" tai jotain vastaavaa jos mielestäsi möhläät jotain?

Se on aluksi vaikeaa, mutta olen vuosien sitkeän yrittämisen jälkeen oppinut tekemään lähes rutiinia itseni kehumisesta, etenkin jos on vähänkin masentunut tai ongelmainen olo, puhuttelen itseäni kunnioittavasti ja kannustavasti mielessäni, sensijaan että moittisin miten typerä olen .. olen pikkuhiljaa sitämyöten oppinut tykkäämään itsestäni ja alkanut oivaltaa yhä enemmän omaa ihmeellisyyttäni (länsimaissa tällaista on vaikea sanoa kuulostamatta egoistiselta ja itsekehuvalta, mutta korostan, että tämä on ensinnäkin vain kuvaus siitä mitä kävin läpi ja toisekseen jokaikinen ihminen on ihmeellinen, kunhan katsotaan kaiken kuonan läpi suoraan sisimpään)..

Tässä nyt pieni murunen jotenkuten 'tiivistettynä' siitä miten olen työskennellyt itseni kanssa sisäisesti - osa tästä on tietenkin taas sen verran esoteerista, ettei sitä pysty selittämään, ja lisäksi liikunta ja meditaatio kuuluu olennaisena osana tähän työskentelyyn..

Sanoit, että nykyinen tilanteesi ei ole kovin hauska. Mutta hauskuus saattaa olla ihan oma valintasi - haluatko lähteä työstämään sisäistä itseäsi ja nähdä paljon vaivaa, ja lopulta tehdä nykyisestä tilanteestasi suorastaan nautittava (muuttamatta juurikaan ulkoisia olosuhteita), vai haluatko jämähtää surkutteluun ja inhottaviin fiiliksiin, jotka soimaavat itseäsi säälittä jatkuvasti?

Hm, kuulostan jo joltain typerältä itsekehitys-kirjalta - ja sellaset eivät auta ketään, joten eipä varmaan tämäkään teksti teikäläistä paljon hetkauta, mutta totuus on (kerron nyt siis omasta kokemuksestani), että valinta on todella sinun käsissäsi, ja valta tähän asiaan on ainostaan sinulla.

(en kyllä itsekään uskonut kun luin vastaavaa tekstiä jostain kirjasta joskus, joten osannen hivenen ennakoida reaktiotasi tähänkin, mutta en voi sille mitään että haluan edes koettaa jotenkin auttaa ja kertoa omasta tilanteestani.. jos voin edes auttaa sua näkemään, että on MAHDOLLISTA olla tyytyväinen, iloinen ja elää hauskaa ja inspiroivaa, merkityksellistä elämää (jep, mulla on projekteja, jotka ovat tärkeitä, ja jotka kumpuavat todellisesta sisimmästä itsestäni ja sen tarpeista, eikä ulkoisten auktoriteettien uhkakuvista), _ILMAN_NAISTA_.

(ja mun nähdäkseni se onkin mahdollista AINOASTAAN ilman naista - sillä se ongelmavyyhti, jonka nainen tuo mukanaan, ei korvaa sitä pientä iloa, jonka siltä voi saada, varsinkaan, kun se ei koskaan voi ratkaista näitä sisäisiä ongelmia, jotka minä olen ratkaissut, eikä siten voi tuoda todellista, kestävää ja aitoa iloa)

Noin.. tämän enempää mun lienee turha tästä aiheesta enää paasata, kohta mun tekstejä ei lue kukaan (tosin se rajakin varmaan meni jo humaus sitten :))

- Vortac

Anonyymi kirjoitti...

Vortac jatkoi:
"tuo nyt oli vain yritykseni keksiä nopeasti ongelmia ja ajatuksia, joita voi aiheuttaa liiallinen toisten ihmisten hyväksynnän tarve tms"

Ja vastaukseni käsitteli sitä, että korkeintaan pumpulissa elänyt nainen voi pitää sitä ongelmana, ovatko kengät nyt juuri oikean väriset ja tykkääkö kaikki varmasti niistä.

"quottasit melko nirkosesti"

Johtuu ihan siitä, että pidän tätä areenaa vääränä - enkä oikein innostu nyt noista jutuistasikaan, ei millään pahalla. Minulla on eräs hippituttava, joka paasaa vähän samoista aiheista - ja hän on mukava tyyppi, ei siinä mitään - mutta itse en vaan jaksa kuunnella. On kummaa kuinka paljon puhetta saa aikaan lyhyestä toteamuksesta "kaikki ovat omillaan"...

"Miksi uskoa johonkin?"

Mielestäni koko ihmisen olemassaolo perustuu jonkinlaiselle uskolle. Usko olemassaoloon, usko huomiseen, usko omiin kykyihin, usko mahdollisuuksiin. Luottaminen.

"olen ihmisenä niin keskeneräinen, että jos lähtisin johonkin suhteeseen nyt, terminoisin sen tavalla tai toisella ennen pitkää"

Mutta sehän on ihan hyvä juttu. Ei mikään kestä loputtomiin, eikä pidäkään kestää.

"Olet muuten väärässä siitä että lääkkeet auttaisivat masennukseen"

Kaikki mitä siihen kirjoitin, oli irvailua. "Masennus" itsessään on suurta huijausta. Jos joku saa lohtua lääkkeistä tai huumeista, yritän sen hyväksyä, mutten usko, että ne oikeasti ovat ratkaisu mihinkään. (Kun koko ongelmakin on jossain määrin... mieletön.)

"Haukutko esimerkiksi itseäsi usein?"

En. Edelleenkin ainoa asia, mistä en itsessäni pidä, on se, etteivät tytöt kelpuuta. (Kaikessa muussa voinen saavuttaa sen, minkä haluankin. Jos nyt vaan sattuisi hotsittamaan.)

"on MAHDOLLISTA olla tyytyväinen, iloinen ja elää hauskaa ja inspiroivaa, merkityksellistä elämää _ILMAN_NAISTA_"

Ja toisaalta joillekuille on mahdollista olla niinsanottu YTM. Tai niinsanottu nainen. On mahdollista voittaa lotossa. On mahdollista ettei mikään ikinä onnistu.

"se ongelmavyyhti, jonka nainen tuo mukanaan, ei korvaa sitä pientä iloa, jonka siltä voi saada"

Ja ne kutsuu mua misogyyniksi, örrör... ;)

Anonyymi kirjoitti...

Muuten, tarkoitukseni ei ollut vinoilla kenellekään, kuten vihjaat, vaan ainoastan tuoda mainstream-perspektiivistä poikkeava perspektiivi käyttöösi, auttaakseni sua näkemään muitakin puolia tilanteessasi kuin ns. 'itsestäänselvät', joita ihmiset yleisimmin siinä ehkä ainoastaan näkisivät.

Vaikutat alkaneen hivenen pilkata minua - no, ei se haittaa, mutta vaikeuttaa selitystäni entisestään..

Koetan korjata virheitäsi:


"on myös vaihtoehto; luopua pakkomielteestä naisten suhteen"

Samaa logiikkaa käyttäen itsemurha on vaihtoehto; luopua pakkomielteestä elää.


No ensinnäkin, pakkomielle naisten suhteen on oma valinta, ei mikään automaattinen asia, kuten elämä.

Toisekseen, itsemurha ei lopeta elämää. elämä on ikuista, ja kuolema on vain välivaihe.

Kolmannekseen, itsemurha on ULKOINEN teko, ja varsin negatiivinen sekä tuhoava sellainen. Se aiheuttaa runsaasti sisäistä takapakkia, ja ehkä olet sellaiseen sortunutkin, sillä usein itsarin jälkeiset inkarnaatiot ovat yksinäisiä.

Neljännekseen, luopuminen on luonnollista, helppoa, todellisen itsen sisäistä, positiivista työtä - ja pakkomielteestä kiinnipitäminen on egon työtä, epätodellista, illuusionpalvontaa.

Mutta palvot mieluummin illuusioita ja kärsit kuin antaudut elämän aidoille aspekteille ja saavutat tyytyväisyyden. Kuten sanottu, halusi saada naista on kärsimyksesi alkujuuri, ei se, ettet saa naista.

Kun halu loppuu - kärsimys loppuu. Ja tyytyväisyys voi alkaa.. (tai ainakin tie tyytyväisyyteen)

Eläminen ei muutenkaan ole pakkomielle, eikä ego-johtoinen asia. Elämä on jotain aivan muuta, jotain syvempää, jotain ikuista. Pakkomielle naisia kohtaan taas on asia, jonka voi valita. Voit luopua siitä, tai voit haluta saada naisia. Ilmeisesti kommenttisi tarkoitus oli koettaa väittää vastaan sille tosiasialle, että kyseessä on oma valinta - jotta sun ei tarvitsisi kantaa vastuuta kärsimyksestäsi?

Ymmärrettävää.

Mutta silti valheellista. Vastuu onnestasi on sinun -- 'jokainen on oman onnensa seppä' .. tämä on totuus.

(jota sun ei toki tarvitse hyväksyä, mutta tällaiset kärjistykset ja vääristelyt ovat aika ärsyttäviä, joskaan ei tietenkään yllättäviä - olen jo ennustanut aiemminkin, että jos mainitsen hivenenkin jotain mainstreamin pienen maailmankuvan ulkopuolella leijailevaa aspektia tai erilaista perspektiiviä kuin se, jota suurin osa ihmiskunnasta käyttää, yleensä kimppuuni hyökätään (tosin onneksi tähän mennessä verbaalisesti :)).

Muutenkin tämä keskustelu alkaa mennä sellaiseksi, että puhun swahililaisista initiaatiokäytännöistä, ja sinä väität, etteihän traktorin virranjakajaa nyt sillä tavalla voi yhdistää tai tulee oikosulku. Eli aivan eri asioista, eri maailmoista, eri perspektiiveistä - enkä edes onnistunut tuomaan sulle sitä perspektiiviä, joka olisi voinut auttaa. Sigh.

No, ainakin yritin.. koetan silti jatkaa ja vastata siihen mitä olet sanonut.

"media ja kulttuurimme aivopesee ihmiset uskomaan, että parisuhde = onni"

JOS on tuollainen salaliitto olemassa, ja sanon nyt tämän hyvin varauksella, NIIN se korkeintaan pyrkii niinkin pahaenteiseen tulokseen, kuin ihmisten pariutuminen ja lisääntyminen...


Ensinnäkään en nyt puhu mistään salaliitoista - tuohan on hyvin AVOIN liitto. Ja sen tarkoitus ei ole saada ihmisiä lisääntymään, vaan päinvastoin. Jos romanttisissa komedioissa, elokuvissa, tv-sarjoissa, kirjoissa, novelleissa, sarjakuvissa, jne jne jne jne jne (aika monta jne:tä vielä lisää) kerrottaisiin rehellisesti markkina-arvoteoriasta, parisuhteiden muodostuksesta, parisuhteen arjesta, ihmissuhteissa ilmenevistä ongelmista, ihmisten kypsymättömyydestä ja kehittymättömyydestä, naisten kyvystä suureen julmuuteen, ... jos tämä kaikki kerrottaisiin avoimesti, sensijaan että AINA vihjattaisiin, näytettäisiin, kerrottaisiin tai esitettäisiin, että ihminen EI VOI SAAVUTTAA ONNEA ENNENKUIN LÖYTÄÄ SIELUNKUMPPANINSA, niin en voisi sanoa, että olet millään muotoa aivopesty tai että media tai virallinen dogma aivopesisi yhtään ketään tässä aiheessa.

Mutta koska näin on - etenkin 'mies' on täysin arvoton ilman naista näissä elokuvissa jne.. minkä takia luulet, että olet sitä mieltä, että parisuhde takaisi onnen? Oletko ottanut edes vaihtoehtona huomioon sitä mahdollisuutta, ettei se niin tekisikään?

Voisin uskoa väitteesi ihmisten lisääntymisestä ja siitä että 'salaliitto' (?) koettaa saada ihmisiä lisääntymään (loogisesti ajatellen; miksi se niin haluaisi tehdä ylikansoitetulla planeetalla? Ikäänkuin emme lisääntyisi jo nykyisellään kuin kanit..), jos tämä aivopesu olisi jossain määrin realistista, jotta ihmiset voisivat valmistautua parisuhteeseen ja koettaa saada niitä kestämään ainakni siihen asti että ehtivät lisääntyä ja kasvattaa lapsensa kunnon ihmisiksi. Mutta tajuat kai miten siinä käy, kun tällaista soopaa toitotetaan yöt ja päivät läpeensä ja sitten ihmiset, jotka ovat tätä moskaa nielleet kilokaupalla, kohtaavat parin.. odotukset ovat korkealla - "nyt alkaa TÄYDELLINEN ONNI!"..

Ja sitten kun löytyy pienikin vika, koko ihmisen maailma romahtaa pieniksi palasiksi ja hän tuntee olonsa petetyksi. Hänelle on syötetty virheellistä tietoa!

Tämä jos mikä ehkäisee onnistuneiden ihmissuhteiden muodostuksen. Ei kerrota, että parisuhteessa täytyy kestää paljon, kärsiä paljon ja tehdä paljon kompromisseja - kerrotaan vaan että prinsessoilla on siihen oikeus, ja heillä on heti täydellinen onni, ja että mies ei ole mies eikä mikään, jos hänellä ei ole jotain pahansisuista pirttihirmua kitisemässä likaisista sukista.

Tämä on tahallista harhaanjohtamista, ja vaikka en nyt haluaisi viedä tätä keskustelua viitoittamaasi 'salaliittoteorian' suuntaan, niin toivoisin että pohtisit hivenen syvemmin ennenkuin lausuisit moisia ajattelemattomuuksia.

Lisäksi - lisääntyminen on PAHASTA, eikä tuo onnea, vaan etupäässä ongelmia tällaisella planeetalla. (lisääntyminen on hyvästä kunnollisessa, alikansoitetussa tai tasapainotetusti kansoitetussa maailmassa, jossa lisääntymistä säännöstellään järkevästi)


"Jos tietäisit mitä kaikkia ongelmia parisuhde voikaan tuoda, ja miltä ne ongelmat voivat pahimmillaan tuntua, olisit ehkä helpotuksesta huojentunut, ettei tarvitse moisessa kärvistellä."

No enkä olisi. On täysin luonnollista toivoa seuraa. Sitä halua ei tarvitse hävetä pätkääkään. Ja mikset kunnioita yksilön toimia; jos joku "täysissä sielun voimissa" valitsee jotain, eikö sen pitäisi olla hänen juttunsa, ei häntä saisi sättiä, ei moittia? Haluan seurustelukokemuksia. Samalla hyväksyn/hyväksyisin kaikki ne "ylimääräiset" ongelmat. Enkä pidä niitä itse asiassa ollenkaan epäoleellisena osana toivettani.


Noniin. Tässä kyllä huomaa, ettet tiedä YHTÄÄN, mistä puhun. "yksinäisyysmasennus" on hyvin pientä verrattuna esim. siihen tunteeseen, kun koko elämäsi suurin rakkaus ja täydellinen nainen on pettänyt sinua ja tieto iskeytyy kasvoillesi kuin pettämisen aikana vuodatetuilla eritteillä kuorrutettu paistinpannu.

Toisekseen, en koskaan sanonut, etteikö olisi ihan luonnollista ja ok ja hyvästä ja kaunista ja hienoa toivoa ja haluta seuraa jne.

On kuin et olisi ymmärtänyt sanaakaan siitä mistä olen puhunut, mutta tämäkään ei aivan täysin yllätyksenä tullut, sillä se alkaa vaikuttaa huonolta vitsiltä, joka toistuu ja toistuu.. jostain syystä en koskaan onnistu saamaan ketään ymmärtämään mitään. Mutta ehkäpä sanoilla moinen mahdotonta olisikin.

En ole pyytänyt sinua HÄPEÄMÄÄN yhtään mitään. Enkä näe, miten helkatissa voit mitään sanomastani edes siten käsittää..

En ole sättinyt tai moittinut sinua - korkeintaan näyttänyt toisenlaisen perspektiivin ja vastuullistanut sinua, kertonut miten asiat on, ja todennut että on omissa käsissäsi oletko iloinen vai surullinen, annatko pakkomielteesi vallata sinut vai luovutko siitä ja tulet iloiseksi.

Kaikki valta on aina ollut ja edelleenkin on sinulla, minä en voi toimia kuin tienviittana. Tienviitta voi vain näyttää mihin tiettyä tietä pitkin pääsee, mutta se ei voi pakottaa kulkijaa valitsemaan sitä tietä.

Ja 'yksilön toimien kunnioitus' <- tämä menee jo miljardien valovuosien päähän siitä mitä olen koettanut kertoa...

En tiedä toimiasi, joten en voi kunnioittaa tai olla kunnioittamatta niitä. En yleensäkään kunnioita erikseen yksilöiden toimia. Kunnioitan yksilöitä, ihmisiä, luontoa, eläimiä, universumia, kaikkea elämää.. mutta miksi minun pitäisi kunnioittaa typeriä tekoja? Voin jättää ne täysin huomiotta, mitä kunnioitukseen tulee. Jos joku hakkaa itseään veitsellä käteen, ja pyytää sinua sitten kunnioittamaan tekoaan - kunnioitatko?

Siltä touhusi minun silmissäni näyttää - koetan lähinnä kertoa, että on parempi laittaa se veitsi koteloon ja sitoa haava, niin se parantuu.

Toki tiedän, että haluat seurustelukokemuksia. HALUAT. Jos muistat, mitä olen halusta sanonut.. voit myös valita luopuvasi tästä halusta. Tämä HALU aiheuttaa ongelmat, ei se, ettet seurustele. Sulla voi sitäpaitsi olla jo vaikka mitä seurustelukokemuksia edellisissä inkarnaatioissa - miksi sinun pitäisi saada rietastella joka inkarnaatiossa? Voisiko ajatella että on ihan hyvä että saat vähän taukoa siihenkin? 8-)

OK, anteeksi, jos olen antanut käsityksen, että olisin jotenkin olettanut ettet ole ottanut mitään ongelmia jne. huomioon .. mutta luulenpa, että yliarvioit rankasti parisuhteen kyvyn korjata ongelmiasi, parantaa oloasi, tuoda onnea, jne.. se ei ole mikään taikasauva, joka fiksaa koko elämäsi - vaikka tunteesi voi ehkä vakuuttaa toisin. (johtunee siitä ettet muistane millaisia ongelmia parisuhteet aiheuttivat aiemmissa olotiloissasi)

Mun nähdäkseni -voin olla väärässä, koska en tunne sua- teikäläisellä voi olla hiukkasen liian idealistinen mielikuva parisuhteesta, seurustelusta, jne.

Sun kannattaisi puhua kahden kesken miesten kanssa, jotka ovat olleet pitkään parisuhteessa, ja kysellä kaikkea mahdollista siitä millaista se on, ja mitä he mahdollisesti kaipaavat elämäänsä - mitä aikoja he muistelevat hyvällä, mitä he toivoisivat poikamies-ajoiltaan takaisin..

Minä olen tehnyt tätä, ja se on auttanut mua omalta osaltaan ymmärtämään paljon olennaista.

Siis hm.. sanoinkin yhdessä vaiheessa, että se voisi tehdä sulle hyvää saada rietastella ihmissuhteissa, jotta muistat taas syvemmin että mitä sekin homma on. Ja näet, ettei autuus seuraakaan sellaisesta.

Koetin vain tuoda esille sellaista näkökulmaa, että

a) Voi olla HYÖDYLLISTÄ, että olet yksin.
b) Voi olla TARKOITUKSENMUKAISTA, että olet yksin.
c) Voi olla VALAISEVAA, että olet yksin.
d) Yksinolo antaa sulle mahdollisuuksia, joita parisuhteessa ei enää ole.
e) Yksinolon voi nähdä positiivisessa, rakentavassa ja iloatuovassa valossa, mutta sen edellytys on, että lakkaa märehtimästä tuskassa ja masennuksessa asian suhteen, ja ymmärtää (tai oivaltaa), että ilo tulee aina itsestä, ei toisista!

Lisäksi olen koettanut valaista näitä yksinolon mahdollisuuksia ja vapauksia, ja ihanuutta, ja .. en vaihtaisi yksinoloa edes maailman euforisimpaan ja ihanimpaan parisuhteeseen.

Mutta sinä vaihtaisit... ja se jotenkin hirvittää minua, koska et tiedä mitä teet .. :)

Tosin, ehkä ainoa keino sulle tietää, on sitten rietastella sydämesi kyllyydestä, ennenkuin kyllästyt siihen hommaan ja hokaat lopullisesti että jumankauta, ei tää todella tyydytäkään sisäisesti.

Mutta luulen, että sitä ei kuitenkaan tule tapahtumaan ennenkuin olet käynyt yksinäisyys-kautesi loppuun asti, ennenkuin olet oppinut sen, mitä yksinäisyys voi sinulle opettaa, ennenkuin olet löytänyt itsesi ja yksinolon suomat mahdollisuudet, ennenkuin olet oppinut edes jossain määrin iloitsemaan itsesi seurasta..

Koska tällä yksinäisyydellä on tarkoitus, sen masentavuudellakin on tarkoitus - esimerkiksi vaikkapa se, ettei yksinäisyyttä tarvitse olla yksinolossa, joten yksinolo ei tarkoitakaan välttämättä masennusta, vaan se voikin olla hauskuutta ja iloisuutta.

Luulen silti, että tajunnassasi on jossain kohtaa harso, joka estää viestini menemistä perille, ja joka kehittää kaikenlaisia nenäkkäitä ja 'nokkelia' vastalauseita kaikelle, mitä sanon .. mutta joskus on pakko riskeerata ja yrittää ..

Toivon, että saat kaiken mahdollisen hyvän, hauskan ja ilon yksinäisyydestäsi ja opit viihtymään itsesi seurassa, hyväksyt itsesi aidosti ja ymmärrät kuka ja mikä olet, ja elämäsi on lopulta hauskaa - joko yksin tai muiden kanssa tai molempia.

- Vortac

p.s. Nyt poistun tästä keskustelusta joksikin aikaa.

Anonyymi kirjoitti...

Minähän totesin, että eräät saattavat syöttää näitä eroja kertoessaan naisille sitä, että nämä ovat syyllisiä ja pahoja - varsinaisestihan tämä ei evopsykasta seuraa, mutta jos moinen kortti lyödään pöytään, silloin aivot saattavatkin hämärtyä: ne menevät puolustusmoodiin. Jos ja kun ihmistä syytetään jostain, hän hyvin usein puolustautuu syytöksiä vastaan.

jep, näin käy miehillekin. ero näkyykin siinä, miten mies ja nainen puolustautuu. nainen vetoaa hyvin usein siihen mitä asiasta seuraa. miehiset puolustustavat pohjautuvat ihan samalla tavalla intuitioon, mutta ovat toisenlaisia. kun katsoo esimerkiksi sinun, tikan ja eufemian vastaukset kirjoitukseeni, kaikissa niissä vastauksen kaava on ehkä jopa liian täydellisen stereotyyppinen. kerrotte vastustavanne esittämääni ajatuksen kehittelyä sen takia että siitä saattaa seurata naisiin kohdistunutta syrjintää.

se missä kirjoituksenne taas poikkeavat toisistaan oli perustelu eli rationalisointi. itse en tällaisisa tilanteissa pane niille kauheasti painoarvoa. jos intuitiivinen reaktio on konsistentti kuten tässä, se on paljon mielenkiintoisempaa kuin rationalisoinnit. ne kertovat lähinnä yksittäisen ihmisen kulttuurista, kasvatuksesta ja kokemuksista, eli kuinka ihminen ongelman ja maailmansa hahmottaa, ja kuinka paljon hän on näitä asioita pyöritellyt, ei useinkaan siitä miten asia "oikeasti" on.

vaikka kirjoitin hieman provosoivasti, oikeasti en pidä miehistä intuitiivista reaktiota mitenkään parempana, ehkä pikemminkin päinvastoin. kulttuurissamme kieltämättä arvostetaan miehistä intuitiivista reaktiota enemmän. (jos mittarina on raha, joka on miehinen tapa arvostaa.) siitä on pitkälle vietynä seurannut todella kylmä länsimainen tehokkuusajattelu ja yhteiskunta joka on minusta tulossa tiensä päähän.

yksi suurimpia syitä kylmän länsimaisen tehokkuusajattelun voittomarssille on uskottavan vastavoiman puute. feminiininen reaktio, kutsutaan sitä vaikka empatiaksi (vaikka tällä empatialla on rajansa ja joskus se on äärimmäisen epäempaattista), on oikeastaan ainoa realistinen vastavoima. naisilla on äänivoimaa ja painoarvoa. mutta saadakseen äänensä kuuluviin heidän on välttämätöntä luopua valheista. nykyinen feministinen liike pohjautuu valheille ja yksisilmäiselle etupolitikoinnille. se tekee hallaa naisten asialle. on käynyt ilmiselväksi, että muutos feminismin puitteissa ei ole mahdollinen.

kuten tuossa ylempänä linkittämässäni tekstissä todetaan, vahvuudet ja heikkoudet ovat saman kolikon kääntöpuolet. toiseen ei voi perehtyä kunnolla perehtymättä myös toiseen. minusta on suuri sääli, että naiset pitkittävät oman vahvuutensa ymmärrystä eli haaskaavat voimavarojaan vaatimalla olevansa täsmälleen samanlaisia kuin miehet — jolloin heitä myös mitataan samoilla miehisillä mittarilla. häviäjiä ovat erityisesti naiset ja koko yhteiskunta yleensä.

jos hakee analogiaa, esimerkiksi terve itsetunto voi pohjautua vain hyvään itsetuntemukseen eli rehellisyyteen omista hyvistä ja huonoista puolista. pelkkä sarasvuomainen tsemppiin pohjautuva itseluottamus kostautuu jossain vaiheessa jos se pohjautuu valheelliseen minäkuvaan.

Eufemia kirjoitti...

Pena, on olemassa sellaistakin feminismiä, jossa lähes kaikki länsimaisen tieteen ja ajattelun saavutukset tulkitaan "maskuliinisiksi". Muistaakseni joku on kutsunut suhteellisuusteoriaakin patrtiarkaalisen vallan ilmentymäksti tms. Se on minusta täysin viheliäinen feminismin laji. Etkö ole törmännyt tällaiseen?

Sukupuolten välisiä eroja painottava feminismi on minusta ylipäätään varsin vastenmielistä. Koen, että se nimen omaan ei anna esimerkiksi minulle mahdollisuutta rehellisyyteen omista hyvistä ja huonoista puolista, sillä mielestäni omat hyvät puoleni eivät ole niitä, jotka sen piirissä määritellään naisten ajatteluksi.

Arawn kirjoitti...

Vortac: "Tosin, ehkä ainoa keino sulle tietää, on sitten rietastella sydämesi kyllyydestä, ennenkuin kyllästyt siihen hommaan ja hokaat lopullisesti että jumankauta, ei tää todella tyydytäkään sisäisesti."

Useimmat ihmiset oppivat vain kantapään kautta. Valitettavasti.

Pena: "kun katsoo esimerkiksi sinun, tikan ja eufemian vastaukset kirjoitukseeni, kaikissa niissä vastauksen kaava on ehkä jopa liian täydellisen stereotyyppinen. kerrotte vastustavanne esittämääni ajatuksen kehittelyä sen takia että siitä saattaa seurata naisiin kohdistunutta syrjintää."

Tikkahan sanoi jotain tuollaista melko suoraan, mutta haluaisitko lainata niitä kohtia, missä minä ja Eufemia sanomme noin?

Kommentoidakseni nyt loppuosaa tekstistäsi, en ole täysin eri mieltä. ;) No, vakavammin sanoen, varsinkin itseluottamuskohta oli asiallinen.

Anonyymi kirjoitti...

Tämä on tarkalleen se pointti! Juuri siksi, että koska miehet eivät missään koskaan saa mitään syvempiä sosiaalisia, fyysisiä, psykologisia, emotionaalisia eivätkä hellyydellisiä (hm, tälle kai pitäs kehittää jokin termi :)), saati sitten seksuaalisia tarpeita tyydytetyksi mitenkään itsestäänselvästi (toisin kuin naiset), niin sitten kun johonkin näistä tilaisuus aukenee, murtuu koko pato ja koko innostus vyöryy vuolaana räiskyen esiin. Ja nainen ei ymmärrä tätä.

Sain kuningasajatuksen. On perustettava AT-miesten homososiaalisuuskerho. Siellä ATM:t saavat puhua tunteistaan ja koskettaa toisiaan. Aluksi voidaan taputella toisiaan selkään ja rohkeimmat voivat intoutua joukkohaleihinkin, vaikkei tässä toki mitään joukkueurheilijoita tai muita hyppyritukkia sentään ollakaan. Välillä voidaan lujittaa patriarkaatin valtaa katsomalla heteronormatiivista pornoa. Miltä kuulostaa?

Anonyymi kirjoitti...

Arawn heitti:
"Useimmat ihmiset oppivat vain kantapään kautta. Valitettavasti."

Kun taas superihmiset oppivat intuitiivisesti, omissa tynnyreissään? En jaksanut enää vastata Vortacin juttuihin, vaikka pidänkin hänestä keskustelijana ja ajattelen että hänellä on muutama ihan hyvä pointti (tosin liian pitkässä) jutussaan. Mutta se vaan niin turhauttaa, että miksi juuri minulle aina jaksetaan paasata, etten saisi opetella asioita "kantamaan kautta", ihan lihallisen pillun kautta, haha, vaan pitäisi vastakin pysyä kotona ja yksin. Tuollainen ajattelu ei voi olla kehittävää. Ei lapsiakaan pidä suojella maailmalta, se on varmin tapa kasvattaa heistä kieroutuneita.


Joku muu kirjoitti:
"Välillä voidaan lujittaa patriarkaatin valtaa katsomalla heteronormatiivista pornoa. Miltä kuulostaa?"

Tulee mieleen tarinat armeijasta, ja erityisesti sellaisesta simputustapauksesta, jossa alokkaat pistettiin istumaan toistensa syleihin, pornoa katselemaan...

PS: The first rule of fightclub is...

Anonyymi kirjoitti...

Tulee mieleen tarinat armeijasta, ja erityisesti sellaisesta simputustapauksesta, jossa alokkaat pistettiin istumaan toistensa syleihin, pornoa katselemaan...

Niin, kerhoidean ensimmäisestä luonnoksestahan jäivät pois rommi, sodomia ja piiska. Hmm...

No joo, vakavammin puhuen: olikohan ennen vanhaan enemmän luontevia, läheisiäkin ystävyyssuhteita miesten välillä? Esim. vaikka Sormusten herran Frodo ja Sam. Queerteoreetikkojen aatokset nyt tiedetään, mutta tuskimpa Tolkien sitä piilohomoiluksi tarkoitti.


PS: The first rule of fightclub is...

Pitäisi varmaan lukea tai katsoa tuo Fight Club. Eräänlaisesta kadotetun mieheyden etsinnästä ilmeisesti on kyse, joten sopinee ihmissusi-aihepiiriin.

Arawn kirjoitti...

TN: "Kun taas superihmiset oppivat intuitiivisesti, omissa tynnyreissään? "

Entisen opettajani mukaan viisaat oppivat muiden virheistä. En ole toistaiseksi tavannut ketään viisasta - itse en missään nimessä ole. :)

Anonyymi kirjoitti...

"Jos naisella on oikeus vaatia miestä kunnostamaan talo, vaihtamaan renkaat, korjaamaan putket, ja käymään uuvuttavassa työssä, maksamaan naisen asuminen, eläminen, ateriat, matkat ja shoppailu - niin kyllä miehellä luulisi olevan pienoinen oikeus myös sitten vaatia seksiä."

Ja kuinkahan moni suhde muka on tuollainen..? Suomessa suurin osa naisita käy töissä ja rahoittaa oman elämisensä, mikäli ette ole huomanneet ja hyvin harva mies osaa korjata putkia tai rempata taloa. Taitavat yllä olevan kaltaiset sepustukset olla pelkkiä kalajuttuja tai sitten Aasiasta/Itä-Euroopasta naisen hakeneiden miesten kokemuksia...

Anonyymi kirjoitti...

Ah, nyt ymmärrän!

"Monikohan nainen imuroi mieluummin ison monihuoneisen kämpän perusteellisesti kuin makaa pari minuuttia selällään jalat levällään?"

Vortacille seksi on siis tuollaista, pelkkä kassien tyhjennysoperaatio, josta nainen ei nauti sen enempää kuin gynen tarkastuksesta. No, joidenkin seksielämä on vähän toisenlaista..Miksi ihmeessä suostuisin seksiin vasten tahtoani? Sehän olisi kivuliasta ja nöyryyttävää. Vaikka mies saisi orkut ja olisi hyvällä tuulella seksiä saatuaan, minä olisin allapäin ja vihainen ja alkaisin lopulta inhoamaan miestä ja kaikki seksihalut lopahtaisivat totaalisesti. Tekisikö se sitten hyvää parisuhteelle? Ja millainen mies muuten haluaa tuottaa rakkaalleen fyysistä kipua? Millainen mies haluaa panna kivusta nyyhkyttävää naista, jonka naamasta näkee kauas, että seksi on kaukana miellyttävästä? Yök, sellaista miestä en sänkyyni huolisi.

Anonyymi kirjoitti...

Teidän logiikallanne hyvät miehet, teidä voitaisiin muuten suhteessa pakottaa vaikka nuolemaan naisen pesemätöntä kusista kuukautisveristä pillua monta tuntia tai ottamaan ranteenpaksuista anaalitappia perseeseen. Koska suhteessahan pitää miellyttää toista ja antaa toisen nauttia vaikka itse ei juuri nyt huvittaisikaan, eikös se niin mennyt?

Ja tuosta, että nainen on "suunniteltu peniksen vastaanottamista varten". Suunnittelu on siinä mielessä vähän keskeneräistä, että jos nainen ei ole kiihottunut, ts. antaa miehelle seksiä, vaikka itseä ei huvitakaan, niin SE SATTUU!! Ja paljon. Jos pitäisi valita viisaudenhampaan poisto tai seksi ilman omaa halua, niin ilman muuta menisi viisaudenhampaan poistoon, se on huomattavasti vähemmän tuskallista.

Anonyymi kirjoitti...

"Siis mikä siinä häiritsee? Että toinen alkaa haikailla seksiä? Täytyy sanoa, etten ymmärrä."

No häiritsee se, että mies ei ilmeisetsi halua jutella, halia jne, mitä siinä sitten oltiinkaan tekemässä, vaan mies haluaa yksinkertaisesti tyhjentää kassinsa naiseen. Ei minua kiinnosta olla se täälläkin puhuttu masturbaatioväline. Haluaisin, että mies tuntisi minua kohtaan muutakin kuin silkkaa hetkellistä panetusta, esim. pitäisi minusta ihmisenä.

Anonyymi kirjoitti...

Äh, ei todellakaan pitäisi lukea tätä blogia. Lukemisesta seuraa vain vahva ajatus, että jos miehet kerran ovat tuollaisia kuin täällä sanotaan ja haluavat sitä mitä täällä sanotaan, niin minä en ainakaan halua suhdetta miehen kanssa. Harmi vaan etteivät naisetkaan kiinnosta siinä mielessä..On kai tyydyttävä oman käden onneen ja tyynyn halimiseen.

yanmaneee kirjoitti...

hermes belts
kyrie 4
calvin klein
nike air max 2018
cheap jordans
off white shoes
hogan outlet
off-white
golden goose
adidas ultra boost

jasonbob kirjoitti...

yeezy boost 350 v2
lebron james shoes
supreme shirts
kyrie 7 shoes
chrome hearts store
curry shoes
giannis shoes
curry shoes
curry shoes
yeezy shoes

Unknown kirjoitti...

useful source Dolabuy Loewe useful source Dolabuy Goyard click over here replica ysl handbags

notho kirjoitti...

read the article Homepage a knockout post click for info Go Here check here