- Tavoitteena on "harmoninen" utopia tasa-arvosta, vaikka tosielämässä erilaisten ryhmien intressiristiriidat ovat sovittamattomia.
- Feministinen idea roolien ja rooliodotusten poistamisesta ei huomioi rooleja merkittävänä pääoman muotona.
- Käsitteiden määrittely on hataralla pohjalla.
UTOPIA HARMONISESTA TASA-ARVOSTA
Intersektionaalisen feminismin ihannetila muistuttaa vihreiden puoluekokousta. Kaikilla on hauskaa väristä tai sukupuoli-identiteetistä huolimatta ja turvana toimii häirintäyhdyshenkilö.
Feministeillä on sumuinen ideaalikuva yhteiskunnasta, jossa vallitsee kiva vihreän puoluekokouksen pöhinä. Harmonisen pöhinän rikkovat ainoastaan feministien ja SETAn "oikeutetut" vaatimukset, joiden tiellä patriarkaatti, toksinen maskuliinisuus, konservatiivisuus ja patriootit istuvat.
Feministisestä utopiasta jää puuttumaan miesten ongelmien vastapooli, jonka feministit sivuuttavat joko tiedostamattaan tai blokkaamalla.
- seksuaalisten mahdollisuuksien epätasa-arvo
- vaarallisten töiden epätasa-arvo
- seksuaalisen vallan epätasa-arvo
- miesten lisääntymisoikeuksien epätasa-arvo
- kasvatusvallan epätasa-arvo
Intersektionaalisen feminismin utopiassa perusoletuksena on se, että miehet hyväksyvät kroonisen seksinpuutteen iloisin mielin, että miehet tekevät vaaralliset fyysiset työt mukisematta ja että miehille ei kuulu tasa-arvoisia oikeuksia lapsiin ja lisääntymiseen liittyen.
ROOLIT OVAT MERKITTÄVÄ PÄÄOMAN MUOTO
Feministit haaveilevat rooliodotusten poistamisesta. Takana on SETAlainen ajatus siitä, että muunsukupuoliset, transihmiset tms. voisivat olla tasa-arvoisia siitä huolimatta, että he eivät halua tai kykene täyttämään perinteisiä rooleja.
Roolien arvo ei kuitenkaan häviä puhumalla tai julistamalla. Maskuliiniset miehet ja naiselliset naiset ovat paljon arvostetumpia kuin henkilöt, jotka eivät noita rooleja kykene täyttämään. Roolien arvo pääoman muotona ei päde vain Suomeen, vaan maailmanlaajuisesti.
Roolien hintana on niiden oppiminen ja ahtaan mallin täyttäminen. Mutta roolin edut ovat paljon suuremmat. Esimerkiksi "poliisin rooli" on ahdas, mutta sillä saa palkkaa ja arvostusta yhteikunnassa. Kotona nettiä pelaava, pornoa katsova ja Ylilaudalle postaava Kake ei kärsi ahtaasta roolista, mutta hän jää paitsi kaikesta hyvästä, minkä maskuliininen poliisimies saa osakseen. Roolit täyttävä henkilö on yleensä myös paljon hyödyllisempi yhteiskunnalle kuin "henkilökohtainen anarkisti", joka elää roolien ulkopuolella.
Sukupuoliroolien arvostuksen alkuperä on pohjimmiltaan ankkuroitu biologiaan, mikä romuttaa intersektionaalisen feminismin utopian rooliodotusten poistamisen hyödyllisyydestä.
KÄSITTEET OVAT HUONOSTI MÄÄRITELTYJÄ
Intersektionaalisen feminismin avainkäsitteet ovat hämärän utuisia ilman tarkkoja määritelmiä. Niiden avulla syyllisyys, vastuu ja valta siirretään miehille.
- PATRIARKAATTI = Miehiä on enemmän johtajina, joten kaikki miehet ovat jollain tavalla vallassa ja naisten yläpuolella.
- TOKSINEN MASKULIINISUUS = Miehet ovat paljon pahempia kuin naiset, koska aggressivisuus, ahdistelu, väkivalta tms.
- TASA-ARVO = Kokoelma feministisiä ja SETAlaisia vaatimuksia muutoksista ilman katsetta naisten etuoikeuksiin
243 kommenttia:
«Vanhin ‹Vanhempi 201 – 243 / 243Reserviupseerikoulusta valmistui tuhannes nainen – Pinja Tikkanen oli varautunut kovempaankin koulutukseen
RUK:ssa kohdellaan miehiä ja naisia samalla tavalla, sanoo kenttätykistölinjalta valmistunut Pinja Tikkanen.
HAMINAN Reserviupseerikoulussa tehtiin torstaina historiaa. RUK:n kurssilta 253 sai todistuksen 57 naisoppilasta. Se nosti vuosien mittaan valmistuneiden naisten kokonaismäärän yli tuhanteen.
Yksi torstaina upseerikokelaaksi ylennetyistä on Pinja Tikkanen. Hän kertoi kuulleensa juuri tuhannen valmistuneen naisen rajapyykin ohittamisesta.
Tikkanen aloitti varusmiespalveluksensa Karjalan prikaatin 2. kenttätykistöpatterissa, josta hän jatkoi RUK:hon kenttätykistölinjalle.
”Hain armeijaan monestakin syystä. Halusin nähdä, millaista täällä on ja kokeilla omia rajojani ja miten tällaisessa paikassa pärjää”, , Tikkanen kertoi hiukan ennen kurssin päätöstilaisuutta.
”Toinen isoista syistä oli maanpuolustus. Koin, että haluan tehdä jotain. Jos Suomea pitäisi puolustaa, haluaisin auttaa siinä.”
TIKKANEN kehuu RUK:n opetusta moderniksi, monipuoliseksi ja on tyytyväinen maastoharjoituksien määrään.
”Olen viihtynyt tosi hyvin. Parasta on totta kai oma linja ja yksikkö ja kaverit siellä sekä RUK:n henki.”
Tikkanen sanoo, että RUK:ssa on kohdeltu miehiä ja naisia samalla tavalla.
”Etenkin henkilökunnan osalta on tosi tasapuolista ja odotetaan samoja asioita.”
TUORE upseerikokelas on kotoisin Helsingistä. Hän on koulutukseltaan kaksoistutkinnon suorittanut lähihoitaja ja ylioppilas.
Yhdestä asiasta Tikkanen sanoo yllättyneensä varusmiespalveluksensa aikana:
”Kun lähti sillä oletuksella, että tästä tulee tosi rankkaa, niin olisi voinut olla pikkuisen vaativampaa.”
Miten perinteinen Kirkkojärven marssi sujui?
”Kirkkojärven marssi meni hyvin. Ei oltu kauhean nopeita, mutta päästiin kaikki maaliin.”
ENSIMMÄISET Reserviupseerikoulun käyneet naiset valmistuivat kesällä 1996. Tuolloin kurssilta 208 ylennettiin 13 naista upseerikokelaiksi.
Reserviupseerikoulu liitettiin puolustusvoimauudistuksen yhteydessä organisatorisesti Maasotakouluun.
RUK järjestää vuosittain kaksi kurssia. Kurssien vahvuudet ovat viime vuosikymmenellä olleet 600––750 oppilasta.
ENSIMMÄINEN kurssi järjestettiin vuonna 1920, joten ensi vuonna on edessä satavuotisjuhlat.
”Olen sanonut omalle henkilöstölle, että ollaan hyviä maasotakoululaisia mutta ylpeitä rukkilaisia”, reserviupseerikurssin johtaja Timo Hänninen sanoo.
Reserviupseereita koulutetaan RUK:n lisäksi muuallakin, kuten esimerkiksi Merisotakoulussa, Ilmasotakoulussa ja Panssarikoulussa.
”Onhan se iso juttu, että tuhannes koulutettu naisreserviupseeri valmistuu.”
Everstiluutnantti Hänninen haluaa välttää nais- ja miesoppilaiden vertailun.
”Mutta toki minun pitää sanoa, että se näkyy, että naiset ovat tulleet vapaaehtoisina. Kyllä suomalaisista naisista kasvaa todella hyviä johtajia.”
Reserviupseerikoulun historia tuntee jo kaksi naispuolista kurssipriimusta.
”Se on kova suoritus. Noin 600 kovasta kaverista parhaaksi pääseminen, se haastaa niin miehet kuin naisetkin.”
HÄNNISEN mukaan nuorten liikuntatottumuksien muutokset näkyvät myös RUK:ssa. Keskeytyksiä tulee tuki- ja liikuntaelinvammojen vuoksi.
”Näkemykseni mukaan naiset kestävät vähintään yhtä hyvin kuin miehet rivissä. Jos prosentuaalisesti katsoo, niin naiset eivät täällä RUK:ssa keskeytä miehiä enempää.”
Naisia koulutetaankin kaikissa RUK:n viidessä yksiköissä mukaan lukien Tiedustelukomppania, joka on fyysisesti vaativin.
Torstaina ylennetyt upseerikokelaat pääsevät viikonlopuksi lomalle, jolta palaavat sunnuntaina yksikköönsä, kertoo Hänninen.
”Aika moni saa maanantaiaamuna oman joukkueen johdettavaksi.”
”Maskuliinisuus on psykologisesti haitallista”
Psykologijärjestön mukaan muun muassa kilpailuhenkisyys ja aggressiivisuus ovat vaaraksi.
Yhdysvaltojen vaikutusvaltainen psykologijärjestö APA on julkaissut historiansa ensimmäiset ammatilliset ohjeet miesten ja poikien kanssa toimimisesta.
– Kolmetoista vuotta tekeillä olleet ohjeet perustuvat yli 40 vuoden aikana kerättyyn tutkimusaineistoon, jonka mukaan perinteinen maskuliinisuus on psykologisesti haitallista ja poikien sosiaalistaminen tukahduttamaan tunteensa aiheuttaa sekä ulos- että sisäänpäin heijastuvaa vahinkoa, APA:n Monitor on Psychology -lehdessä julkaistussa artikkelissa todetaan.
Opas löytyy kokonaisuudessaan tämän linkin takaa.
APA:n mukaan uusissa ohjeissa pyritään tunnistamaan miehiä ja poikia vaivaavat ongelmat, mutta silti pysymään ”herkkänä alan androsentriselle (mieskeskeiselle) menneisyydelle”. Artikkelissa todetaan, että psykologia keskittyi vuosikymmeniä vain etenkin valkoisiin miehiin, ja muut jätettiin ulkopuolelle.
– APA:n ohjeet psykologisille käytännöille tyttöjen ja naisten kanssa julkaistiin 2007 ja kuten miesten ja poikien kohdalla sovellettavat ohjeet, pyrkivät ne auttamaan ammattilaisia avustamaan potilaitaan huolimatta niistä sosiaalisista voimista, jotka voivat vahingoittaa mielenterveyttä.
– Monet feminiinisyyteen keskittyvät tutkijat tutkivat myös maskuliinisuutta. Monet tytöille ja naisille ohjeet laatineista ovat olleet mukana tekemässä myös uusia ohjeita pojille ja miehille.
”Perinteinen maskuliinisuus”
APA:n artikkelin mukaan sukupuolen kautta naisten kokemuksia arviovan tutkimuksen myötä on tullut selväksi, että myös miehiä on tutkittava samasta sukupuolen tiedostavasta näkökulmasta.
– Tästä seuranneen tutkimuksen tärkein löydös on, että perinteinen maskuliinisuus – jota määrittää stoalaisuus, kilpailuhenkisyys, dominointi ja aggressio – on kokonaisuudessaan vahingollista. Näin sosiaalistetut miehet ilmaisevat vähemmän todennäköisesti terveitä käyttäytymismalleja.
Vahvasti näitä maskuliinisia piirteitä omaavien miesten kerrotaan muun muassa hakeutuvan muita vähemmän todennäköisesti lääkäriin sekä ajautuvan muita todennäköisemmin epäterveeseen toimintaan kuten liialliseen alkoholin juomiseen ja tupakointiin sekä välttävän vihannesten syömistä.
APA:n mukaan ammattiauttajien on tiedostettava, että miesten on usein vaikea myöntää haavoittuvaisuuttaan.
Jutussa nostetaan esiin myös maskuliniisuuden positiivisiksi puoliksi kutsuttuja piirteitä.
Etelä-Alabaman yliopiston psykologian tohtori Ryon McDermott toteaa, että psykologin roolina miehen kanssa voi olla perinteisen maskuliinisuuden haitallisten ideologioiden kuten väkivallan ja seksismin hylkääminen ja ”joustavuuden löytäminen mahdollisesti positiivisista” maskuliinisista piirteistä kuten rohkeudesta ja johtajuudesta.
– Kun tutkijat riisuvat pois stereotypiat ja odotukset, ei miesten ja naisten peruskäytöksessä ole eroja, jutussa todetaan.
APA:n mukaan on tärkeää, että miehet saadaan ymmärtämään, että he ovat ”sopeutuvaisia, emotionaalisia ja kykeneväisiä toimimaan täysin tiukkojen normien ulkopuolella”. Parhaassa tapauksessa haitallisten ”maskuliinisuuden sääntöjen murtamisen” vaikutukset tuntuisivat APA:n mukaan miesten mielenterveyttä laajemminkin.
– Jos voimme muuttaa miehiä, voimme muuttaa maailmaa, Ryon McDermott sanoo.
Ulla Appelsinin kommentti: Oulun tapahtumista alkoi keskustelu – mutta tämä aihe on tabu
Suomeen on rantautunut viime vuosina ilmiöitä, jotka pitäisi ottaa tasa-arvon mallimaassa vakavasti, kirjoittaa Ilta-Sanomien päätoimittaja Ulla Appelsin.
SE EI OLLUT kovin iso uutinen. Pohjanmaan käräjäoikeudessa käsiteltiin tammikuun alussa tapausta, jossa mies yritti syyttäjän mukaan murhata ex-vaimonsa ammattioppilaitoksen kampuksella iskemällä useasti keittiöveitsellä. Naisen henki säästyi, koska sivulliset tulivat väliin. Motiivi? Syyttäjän mukaan kunnianpuhdistus. Tekijä oli irakilainen mies, uhri irakilainen nainen. Mies koki naisen pettäneen häntä ja häväisseen hänet. ”Päämieheni on joutunut toisten arabien silmissä naurunalaiseksi”, miehen asianajaja sanoi.
Suomessa on puhuttu viime aikoina poikkeuksellisen paljon maahanmuuttajataustaisista miehistä. Ja suomalaisista miehistä. Ja groomingista. Ja hyvä, että on puhuttu. Taustalla on erittäin tärkeä asia: seksuaalinen väkivalta ja hyväksikäyttö. Mutta kun siitä puhutaan, tuntuu olevan yksi tabu, josta juuri kukaan ei uskalla sanoa mitään. Mitä tapahtuu naisille niissä kodeissa, joiden asukkaat tulevat naisten oikeuksia sortavista maista?
Moni taho on viime päivinä muistuttanut, että kotioloissa tehtäviä pahoinpitelyjä ja raiskauksia jää Suomessa ilmoittamatta. Näin varmasti on: lähisuhdeväkivalta on meillä vakava ongelma. Mutta toistaiseksi ei ole juuri näkynyt puheenvuoroja, jossa olisi nostettu esiin, mitä tämä tarkoittaa maahanmuuttajanaisten osalta. Jos kantasuomalaisen naisen on vaikea ilmoittaa, että oma puoliso on hakannut tai raiskannut, kuinka vaikeaa se mahtaakaan ollakaan maahanmuuttajanaiselle, joka ei välttämättä edes tiedä, että raiskaus avioliitossa on Suomessa rikos? Naiselle, joka voi olla jopa lukutaidoton?
TÄSTÄ ON viime päivinä vallinnut syvä hiljaisuus. Vasemmistoliiton kansanedustaja Anna Kontula kirjoitti Oulun tapahtumien julkitulon jälkeen pitkän kirjoituksen raiskauksista, mutta ei sanallakaan maininnut maahanmuuttajanaisten vaikeaa asemaa. Päinvastoin, Kontula keskittyi korostamaan, ettei kulttuuria kannata nostaa esiin: ”On myös väärin olettaa, että vakava seksuaalinen väkivalta johtuisi kulttuuritaustasta”. Kun Helsingin Sanomat kysyi usealta tutkijalta, mihin suuntaan median kannattaisi nyt viedä Oulun tapahtumista alkanutta keskustelua, yksikään ei puolellakaan virkkeellä maininnut maahanmuuttajanaisia. 21 eri ihmisoikeusjärjestöä julkaisi puolestaan kannanoton, jossa muun muassa paheksuttiin ”kollektiivisen hysterian lietsomista”, mutta maahanmuuttajanaisista, joista osa on hyvin haavoittuvaisessa asemassa – ei erikseen sanaakaan.
Ja kuitenkin, totuus on tämä: raiskatuista maahanmuuttajauhreista jää ”edelleen iso osa tavoittamatta”. Näin totesi seksuaalisen väkivallan uhreille tarkoitetun tukikeskuksen vastuulääkäri viime vuonna HS:lle. Yle puolestaan haastatteli hiljattain Monika-Naiset liiton turvakodin johtajaa ja kysyi ”kuinka paljon Suomessa on naisia, jotka ovat tulleet Suomeen avioliiton kautta ja heillä ei ole tietoa oikeuksistaan ja elävät väkivaltaisessa suhteessa?” Vastaus:”Paljon. Heitä on hyvin paljon ja heidän löytämisensä on hyvin vaikeaa, mutta teemme parhaamme.”
Ylen mukaan maahanmuuttajanaiset kokevat väkivaltaa 2–3 kertaa enemmän kuin valtaväestön naiset ja maahanmuuttajanaisiin kohdistuvan väkivallan tekijöistä 75 prosenttia oli maahanmuuttajataustaisia miehiä (muistetaan siis sekin, että 25 prosenttia tekijöistä on kantasuomalaisia miehiä).
Milloin Suomessa uskalletaan sanoa ääneen, että meille on rantautunut uusia ilmiöitä, joiden pitäisi herättää syvää ja vakavaa huolta maassa, joka on maailman parhaita, ellei joissain asioissa jopa maailman paras, tytöille ja naisille?
22-vuotias insinööriksi opiskeleva mies piti itseään rumana, joten hän keksi mielestään loistavan Tinder-profiili-idean – naiset ihastuivat täysin
Englantilaisesta nuoresta miehestä tuli todellinen sometähti sen jälkeen, kun hänen Tinder-tilinsä sisältö levisi Twitterissä.
Englantilainen insinööriksi opiskeleva Rizal Sadeli halusi tehdä koukuttavan ja mielenkiintoisen profiilin netin tämän hetken suosituimpaan treffipalveluun, mobiilisovellus Tinderiin.
Kuten tarinan myöhemmistä vaiheista selviää, Rizal ei pitänyt itseään järin viehättävänä. Siksi hän ajatteli, että hänen Tinder-profiilinsa tarvitsee muutakin mielenkiintoista kuin selfie-kuvia.
Rizal teki profiiliinsa Power Point -tyylisen esityksen itsestään.
Esityksen ensimmäisellä sivulla lukee ytimekkäästi: Miksi swaippaisit oikealle?
Seuraavalla sivulla Rizal esittelee suosittelijansa. References-otsikon alla on hänen kämppiksensä, entisen tyttöystävänsä, äitinsä, parhaan ystävänsä ja siskonsa antamat arviot miehestä. Entinen tyttöystävä antaa miehelle neljä tähteä ja lämpimän suosituksen: ”Ei huono ensimmäiseksi poikaystäväksi. Suosittelen suuresti”.
Kolmannelta sivulta löytyy Rizallin ”ominaispiirteitä”, joita ovat muun muassa seuraavat seikat:
Perhekeskeinen ja tykkää lapsista ja lemmikeistä, mutta on allerginen kissoille
Onnistui kerran saamaan 17 000 uudelleentwiittausta Twitterissä
Voi lähettää hauskoja meemikuvia
Osaa kokata sushia, pihvejä ja kjopa quornia, jos satut olemaan kasvissyöjä
Suostuu shoppailemaan yhdessä
Saa naisen nauramaan
Tykkää Netflixistä
Selvennykseksi niille, jotka eivät ole Tinderiä käyttäneet: ”Swaippaaminen” tarkoittaa palvelussa sitä, että jokaisen profiilin kohdalla tehdään päätös siitä, kiinnostaako profiilin henkilö romanttisessa mielessä vai ei. Jos profiilin työntää sormellaan vasemmalle, päätös on kielteinen – jos taas oikealle, profiilin henkilö saa tiedon, että ”match” on syntynyt.
Uutissivusto Buzzfeed kirjoittaa jutussaan, että suurin osa osasi arvostaa Rizallin panostusta, mutta eivät kaikki. Kun Rizal jakoi kuvia profiilistaan somessa, eräs tuntematon nuori nainen kommentoi niitä ilkeästi.
– Miksi teet tällaista, tämä on tosi tylsää, nainen kommentoi.
– Koska olen ruma, Rizal vastasi naiselle oikopäätä.
Rizallin vastaus kirvoitti valtavasti huomiota sosiaalisessa mediassa. Twiitistä on tykätty tähän mennessä jo yli 86 000 kertaa.
– Tiedän, että en sijoitu portaiden yläpäähän, mitä tulee viehättävyyteen, mutta yritän parhaani niillä piirteillä, joita minulla on. Koetan sitten loistaa muilla elämän osa-alueilla, kuten olemalla hauska ja huomaavainen, nuori mies kommentoi aihetta Buzzfeedille.
– Uskon vahvasti positiiviseen asenteeseen ja siihen, että ikävät tilanteet voi muuttaa mukaviksi. Itseironia on minulle hyvä selviytymiskeino. Se myös antaa mahdollisuuden heittää vitsejä, jotka eivät varmasti loukkaa ketään toista, hän perustelee.
Rizallin huumori purikin nopeasti lukemattomiin naisiin. Kun aiheesta nousi Twitterissä viraalinen, Tinder-tiliä haukkunut nainen poisti pilkallisen twiittinsä.
Nettikohun jälkeen nuoren miehen sometilit täyttyivät ihastuneista kommenteista.
– Apua, kokonainen esitys lähteineen päivineen. Tuo on niin suloista, eräs nuori nainen kommentoi innoissaan hymiöiden kera.
– Jos hän panostaa noin paljon pelkkää Tinderiä varten, kuvitelkaa, millainen hän olisi parisuhteessa, naiset unelmoivat.
– Swaippaisin oikealle, jos olisin sinkku.
Yhdysvaltain psykologiseura APA julisti “perinteisen maskuliinisuuden” pojille ja miehille haitalliseksi – APA on julistanut ennenkin mielipiteitä, joille ei ole tutkimusnäyttöä
Toksinen maskuliinisuus on päivän sana. Partaveitsiä valmistava Gillette aloitti kampanjan “toksista maskuliinisuutta” vastaan, sai aplodit vasemmalta ja boikotin oikealta, Fox News kertoo. Myös amerikkalaisia psykologeja edustava American Psychological Association (APA) lähti mukaan miehiä vastustavaan politiikkaan. APA on aiemminkin hylännyt tutkimusnäytön lähtiessään taistoon edistyksellisen agendan puolesta.
Yhdysvaltain psykologiseura American Psychological Association (APA) on julkistanut raportin ”Guidelines for Psychological Practice With Boys and Men”, jossa se julistaa “perinteisen maskuliinisuuden” haitalliseksi pojille ja miehille. Raportin mukaan mies harrastaa riskikäyttäytymistä sitä todennäköisemmin, mitä maskuliinisempi hän on, The Blaze -julkaisu kertoo.
APA väittää raportin perustuvan tutkimukseen 40 vuoden ajalta.
Järjestö väittää tutkimuksen osoittavan, että perinteinen maskuliinisuus – joka koostuu sellaisista piirteistä kuin stoalaisuus, kilpailullisuus, dominanssi ja aggressio – on kaikkiaan haitallista.
Raportin mukaan pojat on perinteisesti sosiaalistettu tukahduttamaan tunteensa, mikä “aiheuttaa vahinkoa, joka ilmenee sekä sisäisesti että ulkoisesti”.
Yksi ohjeen laatijoista oli University of South Alabaman psykologi Ryon McDermott. Hänen mukaansa kliiniset psykologit voivat hyödyntää ohjetta rohkaisemaan miehiä “hylkäämään perinteisen maskuliinisuuden haitalliset ideologiat (väkivalta, seksismi).
Raportin mukaan näkemys sukupuolesta on muuttunut ja että “transsukupuolisten kysymykset ovat kulttuurikeskustelussa etualalla, ja että tietoisuus sukupuoli-identiteetin moninaisuudesta on lisääntynyt”.
”Kyse ei enää ole binäärisestä mies-nais-asetelmasta”, McDermott sanoi.
Raportti jatkaa poliittista korrektiutta myös rotukysymyksessä näkemällä mustat pojat ja miehet poliisien uhrina.
Nojatuolipsykologi voisi kysyä, olisiko mustien nuorten miesten rikosaktiivisuudella jotakin tekemistä sen kanssa, että he joutuvat valkoisia ja aasialaisia useammin hankaluuksiin poliisin kanssa. Maalaisjärjellä ajatellen mustien nuorten miesten ongelma saattaisi myös olla ennemminkin maskuliinisten roolimallien puute kotona kuin maskuliinisuus itsessään.
Psykologit saivat niskaansa kritiikkimyrskyn
Reaktiot APA:n suositukseen eivät ole järjestöä mairittelevia. National Reviewin kirjoittaja David French
tyrmäsi APA:n suositukset twiitissään.
– Maailmamme opettaa lapsille, että “ole oma itsesi”, mutta tätä sääntöä usein sovelletaan kaikkiin muihin kuin “perinteisiin” miehiin. APA on julistanut “perinteisen maskuliinisuuden” haitalliseksi. He ovat väärässä.
Ruotsalainen muusikko ja metoo-liikettä kritisoinut yhteiskuntakeskustelija Alexander Bard oli hiljattain kutsuttu Åbo Akademihin miesten tasa-arvoseminaariin. Yliopisto kuitenkin kielsi keskustelutilaisuuden järjestämisen tiloissaan. Bard piti yliopiston toimintaa sananvapauden vastaisena, Ilta-Sanomat kertoi.
Bard twiittasi APA:n suosituksesta yhtä happamasti kuin Åbo Akademin sensuurimentaliteetista:
– American Psychological Association on julistanut sodan miehiä vastaan. Kuvitelkaa, mitä olisi tapahtunut, jos American Psychological Association olisi julistanut sodan naisia vastaan tai suhtautunut feminiinisyyteen sairautena? Väittääkö joku vielä, ettemme elä kaikkein sairainta aikaa?
Risto kirjoitti miestenlehti Jalluun 40 vuotta ja opetti samalla yliopistossa – näin suorasukaisesti konkari määrittelee "hyvän pornon"
Ylöjärven Vuorentaustassa viettää eläkepäiviään 76-vuotias toimittaja emeritus Risto Pylkkänen, jonka kädenjäljen monet suomalaiset muistavat alter egon Börje Mellberg kautta. Börje oli ronski ja härski hahmo, jolle juuri mikään asia ei ollut arka tai ylipäätään edes vieras.
Pitkän oppimäärän pornosta läpikäynyt Pylkkänen ei kainostele asiasta puhuessaan. Muistona vanhasta työelämästä mieheltä löytyy huomattavan laaja VHS-kokoelma, jonka sisältö on sitä itseään.
– 1970-luvulla aloin avustaa Jallua ja siinä tehtävässä meni vuoteen 2011 asti. Hyvät rahat siitä hommasta tuli. 1980-luvun lehtiin taisin kirjoittaa kaikki vitsit mitä niissä julkaistiin, Pylkkänen kertoo.
Porno avasi Pylkkäselle ovia myös Suomen ulkopuolelle. Pornolehtien kulta-aikana niihin kirjoittaneille riitti töitä, ja Pylkkäsen erikoisaluetta olivat monenlaiset ulkomaanmatkat. Niistä kirjoitetuissa jutuissa Börje Mellberg esiintyi vahvasti omakohtaisena kokijana.
– Varmaan neljä kertaa mentiin maailma ympäri. Totuus oli kuitenkin se, että olin dokumentoija. Vaimo kiersi mukana ja avusti esimerkiksi juttujen kuvaamisessa.
Nykyään suomalaiset miesturistit vierailevat mieluusti Thaimaalla ja Pattayalla. Näihin matkoihin liitetään ainakin sitkeiden mielikuvien tasolla varsin siekailematta maksullinen seksi. Pylkkänen muistaa, kun tuo matkailu sai alkunsa.
– Saattoi olla nelikymppisiä miehiä reissussa, jotka eivät olleet suunnilleen koskaan naista nähneetkään. Tämän lähtökohdan ympärillä sitten tapahtui kaikenlaista mielenkiintoista, tai oli tapahtumatta, sanoo Pylkkänen, joka oli matkanjohtajana monella Jallun lukijamatkalla.
Mies suhtautuu pitkään päivätyöhönsä pornon maailmassa rauhallisesti. Se oli hänelle työ ja rooli muiden joukossa.
– Kaikilla on erilaisia rooleja. Yksi rooli liittyi opetustyöhön yliopistolla, toinen toimittajan töihin ja kolmas oli sitten Börje Mellberg. Eivätkä ihmisten roolit siihenkään jää.
Minkälaista on hyvä porno?
– Se käsitys on täysin henkilökohtainen. Jollekin riittää kun vähän sääri vilahtaa, toisille ei taas riitä muu kuin koko kovaruudun kokoinen, avonainen ****u, Pylkkänen lataa kursailematta.
Fingerpori Perjantai, 25.1.
Uudessa deittipalvelussa profiilikuvaksi pannaan jääkaapin sisältö – Seksuaaliterapeutti: ”En suosittele vetämään kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä”
”Jääkaapin sisältö kertoo ihmisestä jonkin verran mutta siitä ei kannata tehdä kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä” , sanoo seksuaaliterapeutti Elina Tanskanen.
MILTÄ KUULOSTAISI deittikumppanin valinta jääkaapin sisällön perusteella?
Samsung on kehittänyt ”sinkkujen elämän helpottamiseksi” treffipalvelun, jossa treffiprofiili perustuu jääkaapin sisällön esittelyyn.
Käytännössä tämän ”jääkaappi-Tinderin” profiilikuvaksi asetetaan kuva jääkaapin sisällöstä – ei siis deittailijasta itsestään. Kuviakaan ei välttämättä tarvitse näpsäistä puhelimella, sillä Samsungin tietyissä jääkaappimalleissa on sisäänrakennettu kameraominaisuus. Se nappaa kuvaan kaapin sisällöstä, kun ovi suljetaan.
Jääkaappideittailussa käyttäjä näkee, millä mahdolliset treffikumppanit täyttävät vatsansa. Periaate on sama kuin vaikkapa Tinderissä: jos kuva miellyttää, se vedetään oikealle.
Palvelua testattaessa arvioitavaksi tuli toistaiseksi deittikumppaneita ja jääkaappeja vain Tukholmasta.
TERAPEUTTI ja ruotsalaisen Relationsexperten-deittipalvelusivuston perustaja Charlotte Sander sanoo, että jääkaappideittailun avulla ”sinkut voivat esitellä aidon minänsä hauskalla tavalla ja hypätä mukaan jännittäviin keskusteluihin kumppaniehdokkaiden kanssa ilman viimeisen päälle mietittyjä profiileja”.
Sanderin mukaan rakkauden löytämistä vaikuttaa se, että nykypäivän deittailukulttuuri on pinnallista. ”Sillä voi olla minäkuvaa muovaava vaikutus.”
MILTÄ alan ammattilaisesta kuulostaa ajatus siitä, että jääkaapin sisältö on deittailun lähtökohta, seksuaaliterapeutti Elina Tanskanen?
”Suhtaudun vähän varauksella siihen, että jääkaapin sisältö nostettaisiin ensisijaiseksi lähtökohdaksi. Sen sijaan olen samaa mieltä siitä, että se kertoo jonkin verran ihmisestä – ei tietenkään kaikkea, joten en suosittele vetämään kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä.”
Tanskanen tunnetaan myös Ensitreffit alttarilla -ohjelman asiantuntijana.
Hänen mukaansa treffipalvelun ottaminen osaksi kodinkonemerkin markkinointistrategiaa kertonee osaltaan siitä, että moni on kyllästynyt tämän hetkisen deittailun ulkonäkökeskeisyyteen ja kokee sen sitä kautta pinnalliseksi ja ahdistavaksi.
Toisaalta nyt ollaan myös tietoisia siitä, että ruokaan liittyvät valinnat voivat kyllä kertoa ihmisestä jotakin.
”Olemme kuitenkin kaikki ainutlaatuisia yksilöitä ja vaikka toisesta saisi kuinka paljon dataa, kannattaa pitää mielensä avoimena”, Tanskanen muistuttaa.
MITÄ jääkaapin sisältö voi oikeasti kertoa ihmisestä?
Tanskasen mukaan ruuanlaitossa ja syömisessä on tietenkin kyse muustakin kuin hyvin arkisesta ja välttämättömästä toiminnosta.
”Kun pysähtyy pohtimaan vaikkapa omaa ruokasuhdetta ja tapaa syödä, niin toki sieltä voi löytyä hyvin syvällekin meneviä oivalluksia itsestä.”
Mies, 30: ”Sain pakit Tinderissä, kun kerroin olevani perussuomalainen”
Yhdysvalloissa politiikka on tullut 1960-luvulta lähtien aina vain tärkeämmäksi puolison valinnassa – otimme selvää, näkyykö ilmiö Suomessa.
Vaikuttaako puoluekanta siihen, kehen voit rakastua?
Yhdysvalloissa suuntaus on korostunut 1960-luvulta lähtien.
Vastakohdat vetoavat toisiinsa, mutta entä jos toinen äänestää vihreitä ja toinen perussuomalaisia - tuleeko siitä mitään?
Sain pakit Tinder-mätsiltä, kun kerroin olevani perussuomalainen. Sen jälkeen olen kertonut varovaisemmin puoluekantani. Olen oppinut käyttämään puoluekantaani myös hyväksi. Jos haluan päästä jostain eroon, kerron olevani perussuomalainen. (Mies, 30)
Vielä 1960-luvulla noin 95 prosenttia amerikkalaisista katsoi ettei ole väliä vaikka aviopuoliso kannattaakin toista puoluetta kuin itse.
Nykyään näin ajattelee vain 40 prosenttia.
– Epäsuorasti voimme kaikesta tästä päätellä että politiikka on tullut aina vain tärkeämmäksi puolison valinnassa nimenomaan 1960-luvun suuren kulttuurimurroksen jälkeen ja takia, sanoo Yhdysvaltojen historian dosentti Markku Ruotsila.
Suomessa myös perinteitä jakautuneisuudelle
Tapailin nuorempana miestä ja hänellä oli ääroikeistolaisia mielipiteitä, ei mitään kansallismielisyyttä siis. Mies oli koulutettu, mutta oikeasti ihan uusnatsi. Kiinnostus loppui lyhyeen. (Nainen 45)
Väestöliiton psykoterapeutin, Heli Vaarasen mukaan Suomessa oli hyvin poliittisesti jakautunut kansa kansalaissodan aikaan.
– Tätä kahtiajakautuneisuuden aikaa kesti talvisotaan saakka. Tämän jälkeen nähtiin eritaustaisia liittoja. Tästä hyvänä esimerkkinä ovat sodan jälkeen syntyneet eritaustaiset lapset, osa suuria ikäluokkia, hän sanoo.
1960-luku oli myös poliittisesti voimakas.
– Aatteet nousivat. Oli ylioppilas- ja vasemmistoliike, Vaaranen tarkentaa.
Turun yliopiston tiedottaja Erja Hyytiäisen mukaan eduskuntatutkimuksen keskuksessa ei parhaillaan ole tähän aihepiiriin liittyvää tutkimusta.
70-80 prosenttia amerikkalaisista on aviossa samanmielisten kanssa
Tuore yhdysvaltalaistutkimus, American Family Survey 2018 kertoo, että 55 prosenttia sanoi pitävänsä tärkeänä, erittäin tärkeänä tai jonkin verran tärkeänä, että molemmat aviopuolisot kannattavat samaa poliittista puoluetta,
– Toiset tutkimukset, muiden muassa Yalen yliopistossa tehdyt, kertovat että noin 30 prosenttia kaikista amerikkalaisista on nykyään avioitunut toista puoluetta kannattavan kanssa – siis tutkimuksista riippuen 70 –80 prosenttia on aviossa samanmielisten kanssa, Ruotsila sanoo.
Dosentin mukaan yli 60 prosenttia Hillary Clintonia äänestäneistä ei suostu olemaan edes ystäviä presidentti Donald Trumpia äänestäneiden kanssa.
– Ajatus avioliitosta tuon jakolinjan yli ovat mahdottomuus miltei yhtä monille. Vuonna 2016 yhden tutkimuksen mukaan kolmasosa on lakannut kokonaan puhumasta perheenjäsenelle tai ystävälle poliittisten erimielisyyksien takia, hän tarkentaa.
Lukiolaisille näytettiin elokuva, jota osa pitää homoeroottisena – nyt opetusministeri joutuu ottamaan kantaa asiaan
Hämeen vaalipiirin kansanedustaja kysyy opetusministeriltä, mitä opetuksellisia tavoitteita eroottisten elokuvien näyttäminen Kokkolan lukiolaisille edistää.
Kokkolan ruotsinkielisen lukion oppilaille järjestämä elokuvanäytös on poikinut kirjallisen kysymyksen eduskunnassa.
Perussuomalaisten kansanedustaja Jari Ronkainen paheksuu homoeroottisena pitämänsä elokuvan esittämistä lukiolaisille. Ruotsinkielisen lukion oppilaille näytettiin Oscar-palkittu draama Call Me by Your Name. Elokuvateattereissa se on luokiteltu kielletyksi alle 12-vuotiailta.
Hämeen vaalipiirin kansanedustaja Jari Ronkainen kysyy opetusministeriltä, mitä opetuksellisia tavoitteita eroottisten elokuvien näyttäminen ajaa. Lisäksi hän katsoo näytökseen osallistumiseen liittyyneen painostusta, koska koulu antoi korvaavia tehtäviä niille, jotka eivät näytökseen osallistuneet.
Ronkainen otti esille myös sen, että näytökseen ilmoittautuneiden, mutta sen väliin jättävien olisi pitänyt maksaa 10 euroa käyttämättömästä elokuvalipusta.
– Minulla henkilökohtaisesti ei ole mitään homoseksuaalisuutta vastaan, mutta miksi sitä nykyään nostetaan jalustalle niin kiivaasti? Kouluissa, mediassa ja viihteessä homoasiaa tuputetaan kansalle jatkuvasti. Minä koen, että aitoa tasa-arvoa on se, että ketään tai mitään ihmisryhmää tai seksuaalista suuntausta ei erikseen tuoda esiin, kirjoittaa Ronkainen tiedotteessaan.
Asia nousi keskusteluun, kun Svenska Yle kirjoitti, että jotkut oppilaat kokivat elokuvan epämukavana. Sittemmin aiheeseen tarttui myös Iltalehti. (siirryt toiseen palveluun)
Elokuvaa on esitetty Kokkolassa myös suomenkielisille lukiolaisille. Elokuva on esitetty muuallakin Suomessa osana Opetushallituksen rahoittamaa Matkalle vuoteen 2030 -kehittämishankketta, jonka aihepiirinä on tasa-arvo ja yhdenvertaisuus.
Pakkosyöttikö rehtori omia arvojaan kokkolalaislukion oppilaille? – Ronkainen: Homoeroottiset elokuvat eivät kuulu kouluihin
Perussuomalaisten kansanedustaja Jari Ronkainen on jättänyt asianomaiselle ministerille kirjallisen kysymyksen tapauksesta, jossa Kokkolan ruotsinkielisen lukion oppilaille oli näytetty homoeroottinen Call Me by Your Name -elokuva.
Seksuaalisuus on yksityinen asia
Osa oppilaista oli pitänyt elokuvassa näytetyn seksuaalisuuden määrää liiallisena.
– Ihmettelen, mitä tarkoitusta varten homoeroottisia tai eroottisia elokuvia ylipäätään katsellaan oppilaitoksissa. Seksuaalisuus on hyvin intiimi ja yksityinen asia, johon nuorten tulisi tutustua rauhassa ja itsenäisesti, Ronkainen perustelee.
Omat vakaumukset pois opetuksesta
Tapauksesta uutisoitiin aluksi, että koulun rehtori Cecilia Hägglund-Nygård olisi asettanut 10 euron sakon niille oppilaille, jotka eivät osallistuneet elokuvanäytökseen.
Myöhemmin koulu on tarkentanut, että raha oli tarkoitus periä niiltä, jotka olivat näytökseen ilmoittautuneet mutta eivät saapuneet.
Näytöksestä poisjääneille annettiin korvaavana tehtävänä esseen kirjoittaminen suvaitsevaisuudesta.
– Kuulostaa siltä, että tapauksessa on painostamisen merkkejä. Ketään ei pitäisi pakkosyöttää omien arvojen tai vakaumusten vastaiselle toiminnalle edes opetusmielessä, Ronkainen sanoo.
Miksi nostetaan jatkuvasti jalustalle?
Ronkainen ihmettelee myös vähemmistöseksuaalisuuden ylikorostettua asemaa yhteiskunnassa.
– Minulla henkilökohtaisesti ei ole mitään homoseksuaalisuutta vastaan, mutta miksi sitä nykyään nostetaan jalustalle niin kiivaasti? Kouluissa, mediassa ja viihteessä homoasiaa tuputetaan kansalle jatkuvasti.
– Minä koen, että aitoa tasa-arvoa on se, että ketään tai mitään ihmisryhmää tai seksuaalista suuntausta ei erikseen tuoda esiin, sanoo Ronkainen.
SUOMEN UUTISET
Liiallinen pelaaminen hajottaa nuorten aikuisten parisuhteita: “Kamppailin tietokoneen kanssa huomiosta, ja hyvin usein jäin kakkoseksi”
Yle Perjantai keräsi pelileskien tarinoita. Pariterapeutti Pirjo Kiiskilän mukaan ongelma voidaan ratkaista pariterapiassa.
Pariterapeutti Pirjo Kiiskilä on huomannut viime vuosina uuden ilmiön vastaanotollaan: parisuhde rakoilee puolison liiallisen videopelaamisen takia.
– Tämä tuntuu olevan erityisesti nuorten aikuisten ongelma, pari- ja perheterapiaan erikoistunut psykoterapeutti Kiiskilä sanoo.
Yle Perjantai keräsi pelileskien tarinoita. Suurin osa tarinoiden lähettäjistä oli päätynyt pelaamisen takia eroon. Jotkut ovat edelleen yhdessä pelaavan puolison kanssa.
Toimitukseen saapuneissa tarinoissa korostuvat yksinäisyyden ja arvottomuuden tunteet.
Tiina kirjoittaa:
“Koin suunnatonta yksinäisyyttä, vaikka olin naimisissa. Koin itseni rumaksi ja lihavaksi, koska mies näppäili mieluummin konetta, kuin minua.”
10 vuotta pelileskenä parisuhteessa elänyt Ella kirjoittaa masentuneensa, kun puolison pelaaminen hallitsi parisuhdetta:
“Itkin monet illat saamatonta kosketusta ja läheisyyttä. Kamppailin tietokoneen kanssa huomiosta, ja hyvin usein jäin kakkoseksi.”
Veera elää edelleen parisuhteessa, jossa toinen pelaa jatkuvasti:
“Olisi kiva tulla töistä kotiin, halata ja vaihtaa päivän kuulumiset. Se ei onnistu, koska toinen on läsnä fyysisesti, mutta ei henkisesti. Läheisyys ja etenkin seksi ovat vähentyneet vuosien saatossa todella paljon.”
Pariterapeuttina yli 10 vuotta työskennelleen Pirjo Kiiskilän mukaan on ymmärrettävää, että pelaajan puoliso saattaa tuntea huonommuuden tunteita, vaikka siihen ei olisi mitään syytä.
Omasta itsekunnioituksesta ja itsetunnosta on syytä pitää kiinni.
– Kannattaa muistaa, miten paljon itse haluaa panostaa parisuhteeseen ja antaa omaa aikaansa. Toisen toiminta ei vain välttämättä anna siihen mahdollisuutta, Kiiskilä sanoo.
Arjen pyörittäminen on pelilesken harteilla
Pariterapeutti Kiiskilän mukaan pelileski-ilmiössä on kyse yhteyden puuttumisesta parisuhteessa. Hänen mukaansa yhteyden katkeaminen ja sitä seuraava erilleen kasvaminen on yksi yleisimmistä syistä parisuhteen ongelmiin.
Yhteys katkeaa, kun parisuhteessa ei enää jaeta tunnekokemuksia eikä tehdä asioita yhdessä.
– Pelaaja saattaa jakaa tunteitaan siellä pelissä, eikä enää puolisonsa kanssa, Kiiskilä sanoo.
Yhdessä tehtävät asiat, kuten aivan tavanomaiset arjen askareet, ovat tärkeitä parisuhteen lujittajia.
Pelileskien kertomuksissa nousee esille, että pelaavat puolisot eivät osallistu lainkaan tai hyvin vähän perheen arjesta huolehtimiseen.
Ella kirjoittaa, että vasta itsemurha-ajatukset havahduttivat hänet lähtemään parisuhteesta, jossa hän oli äiti ja huolehtija:
“Kotiin tullessani oli asuntomme kaaoksessa, toinen tietokoneellaan sen keskellä. Olin äiti ja palvelija, en tyttöystävä. Masennuin. Lopulta löysin itseni ajattelemasta hyppääväni seuraavaksi tulevan metron alle. Silloin tiesin, että nyt on mentävä.”
Pauliina kertoo, että hän on jo vuosien ajan huolehtinut kodista ja lapsista. Nykyään hänen miehensä pelaa 8-14 tuntia päivässä, eivätkä he enää kommunikoi keskenään:
“Väkinäisesti hän suorittaa jotain vanhemman velvollisuuksia, kuten lämmittää valmisruokaa jos olen työmatkalla. Kaikki muu kuin pelaaminen on nimenomaan suorittamista. Ei hän meidän seurastamme nauti.”
Pirjo Kiiskilän mukaan puolison liiallinen pelaaminen on verrattavissa yksinhuoltajuuteen.
– Lapset ovat myös tosi herkkiä aistimaan sen, että vanhempi ei ole henkisesti läsnä. Totta kai perhedynamiikka kärsii siitä, Kiiskilä sanoo.
Julia erosi puolisostaan, kun heidän lapsensa oli vuoden ikäinen:
“Välillä pojan isä käy hoitamassa lasta meillä yön yli, ja silloinkin mukana on se kirottu Xbox. Tekisi mieli nakata se parvekkeelta. Inhoan sitä laitetta."
Naistutkimuksen professori näreissään liian laajasta seksuaalirikosuutisoinnista – pitää mediaa turvallisuusuhkana
Mediatutkija ja sukupuolitutkimuksen professori Anu Koivunen on eräs median kaikkein useimmin käyttämistä kommentaattoreista. Hän moittii Suomen Kuvalehden kolumnissaan rankoin sanakääntein liian runsaasta seksuaalirikosuutisoinnista.
”..osassa mediaa katoavat mittasuhteet”
” Myös Yle osallistui paniikkiin..”
” Volyymi on ollut valtava..”
” .. millainen kansallinen turvallisuusuhka on tolkkunsa kadottava media.”
Anu Koivunen ei löytänyt hyvää sanottavaa suomalaisen median toiminnasta Oulun seksuaalirikossarjan paljastuttua.
”Kun seksuaalirikosepäilyt, turvapaikanhakijat ja perussuomalaisten kyselykannatus kohtaavat, myös osassa mediaa katoavat mittasuhteet. Niin Iltalehti kuin Ilta-Sanomat julkaisivat viikon aikana printtiversioissaan teemasta yli 20 sivua. Iltalehti teki erikoispainoksen, ja Ilta-Sanomien kannessa seksuaalirikokset olivat seitsemän päivää peräkkäin”, Koivunen moittii Suomen Kuvalehdessä.
Koivunen puuttuu myös Ylen osuuteen – ”Yle osallistui paniikkiin julkaisemalla viikon aikana yli 50 verkkojuttua Oulun seksuaalirikosepäilyistä ja seksuaalirikoksista. Lisäksi aihe oli esillä Ylen ajankohtaisohjelmissa”.
”Parempi kysymys olisi, millainen kansallinen turvallisuusuhka on tolkkunsa kadottava media.”
Koivusen sensuurihakuisen kolumnin tekee erityisen kummalliseksi se, että hän on julkisuudessa toistuvasti puolustanut seksuaalihäirintään puuttuvaa #metoo-kampanjaa ja erilaisin sanakääntein vaatinut aihetta näkyvämmin esille.
Professorin ulostulo jättää lukijan omituiseen ristiriitaan: Oulun seksuaalirikossarja on paljastanut julkisuuteen silmittömän törkeitä, hyvin nuoriin lapsiin kohdistuneita joukkoraiskauksia. Miksi näistä pitäisi pitää VÄHEMMÄN meteliä, ja metoo-kampanjasta ENEMMÄN meteliä?
Koivunen näkee median kadottaneen tolkkunsa, ja muodostavan jopa kansallisen turvallisuusuhan. Lausunto ei sanottavasti poikkea Yleisradion oikeustoimittaja Päivi Happosen ulostulosta, josta Suomen Uutiset kertoi viikko sitten. Happosen mukaan Oulun poliisin tiedottaminen seksuaalirikoksista lietsoi vihaa.
Toimittajan kommentti
Aamulehden kesällä tekemän kyselytutkimuksen mukaan jopa kaksi kolmasosaa epäilee tutkijoiden kannanottoja henkilökohtaisten näkemysten värittämiksi.
Koivunen on erittäin näkyvä media-alan, sukupuolentutkimuksen ja Ruotsin tilanteen arvioija, jolta pitäisi voida edellyttää tasapuolisuutta niillä alueilla, joita hän julkisesti kommentoi. Koivusen ristiriitaiset ulostulot pakottavat kysymään: missä kantimissa on suomalaisen valtamedian kyky nostaa julkiseen keskusteluun kuvottavia rikossarjoja, jos kaikkein arvostetuimmat mediaetiikan vartijat vaativat rikosten himmaamista tai suoranaista piilottelua?
Ongelma ei ole Koivusen itsensä. Hän voi olla juuri sitä mieltä kuin hyväksi katsoo. Kyseessä on median oma ongelma. Jos haastatteluihin kutsutaan neutraaleina asiantuntijoina hahmoja, joilla on enemmän poliittista suuntautuneisuutta kuin varsinaisilla politiitikkovierailla, ei pitäisi syvästi hämmästyä, jos haastattelukokonaisuuksien lopputulos on juuri sen näköinen kuin se on.
Onko tämä median nimenomainen tarkoitus?
Riippuu varmaan mediasta. Intersektionaaliseen feminismiin hurahtanut HS voi käyttää gender-professori Anu Koivusta ja toista yhtä ideologista tutkijaa Johanna Vuorelmaa pesemään puhtaaksi omaa kilpeään ja väittämään, ettei lehden journalismissa ole kummoistakaan värittyneisyyttä.
Feministimiehet ajavat tasa-arvoa: Uusissa miesyhteisöissä puhutaan ihmissuhteista ja vaalitaan herkkää mieskuvaa
Suomeen on hiljattain perustettu uusia miesten yhteisöjä. Viime vuoden lopulla esimerkiksi pidettiin valtakunnallinen Miesten piiri -tapahtumakokonaisuus, joka kattoi lähes koko maan. Tempaus saa jatkoa helmikuussa.
Lisäksi uusi feministinen miesjärjestö Miehet ry pyrkii vaikuttamaan miehiä koskeviin asioihin, kuten perhevapaisiin, myönteisesti miesnäkökulmasta. Samalla naisia halutaan tukea esimerkiksi suostumusperustaisen raiskauslain vaatimuksessa.
Valtakunnallinen Miesten piiri -tapahtumakokonaisuuden alullepanija oli hyvinvointivalmentaja Teemu Syrjälä, ja tulijoita on lähes koko Suomesta. Osallistujia kehotetaan jakamaan omaa kokemustaan elämästä, tunteistaan ja ihmisenä olemisesta mahdollisimman spontaanisti.
Turussa tilaisuutta järjestämässä ollut Jussi Vierimaa innostui asiasta ja päätti ylläpitää paikallisen miesten piirin toimintaa.
– Nykyisin puhutaan toksisesta maskuliinisuudesta. Piireissä tulee esille sitä vastoin monipuolinen mieskuva – vahva ja herkkä, älykäs, kommunikoiva ja rakastava, Vierimaa kertoo.
Toksisella maskuliinisuudella tarkoitetaan esimerkiksi aggressiivista käytöstä ja tunteettomuutta. Toksisuus merkitsee sananmukaisesti myrkyllistä.
Ihmissuhteet ykköspuheenaiheena
Valtakunnallinen Miehet ry puolestaan aloitti toimintansa ennen vuodenvaihdetta. Patentti- ja rekisterihallitus hyväksyi yhdistyksen hakemuksen tämän vuoden alussa.
Vierimaa ja Miehet ry:n perustaja Nitin Sood kertovat, että miesten keskusteluissa yksi aihe nousee ylitse muiden: ihmis- ja parisuhteet. Edelleenkin vaikuttaisi olevan niin, etteivät miehet voi puhua vapaasti tunteistaan.
Samoin on kokenut pidemmän linjan toimijan, Profeministit ry:n aktiivijäsen Bert Bjarland, joka on ollut mukana useammissa miesryhmissä 1970-luvulta alkaen.
Vuonna 1999 perustettu Profeministit ry on ottanut kantaa nykyistä tiukemman raiskauslain puolesta. Yhdistys ei ole kuitenkaan kokoontunut enää vuosiin. Myös juuri toimintansa aloittanut feministinen miesjärjestö Miehet ry vaatii suostumusperustaista raiskauslakia.
Asiasta on tehty myös kansalaisaloite, joka keräsi yli 50 000 allekirjoitusta. Aloitteessa vaaditaan raiskauksen määritelmää muutettavaksi niin, että sukupuoliyhteydestä ilman toisen osapuolen suostumusta tulee rangaistavaa. Tällä hetkellä raiskauksen määritelmä perustuu ensisijaisesti käytettyyn väkivaltaan tai sen uhkaan.
Oikeusministeriö selvittää parhaillaan seksuaalirikoslainsäädännön kokonaisuudistusta.
Rasisminvastaisuus ja some-läsnäolo uutta
Feminismiaate miesten keskuudessa ei ole uusi asia. 1990-luvun lopulla televisiosarjojen ja teatteriesitysten parissa aloittanut näytelmäkirjailija Juha Jokela muistaa, kuinka hän on jo pitkään yrittänyt kyseenalaistaa stereotyyppisen ajattelun naisten rooleista.
Hän ei enää aloita roolihahmon suunnittelua sukupuolesta, vaan jostain muusta ominaisuudesta.
– Stereotyypeistä luopuessa näytelmäkirjailijalle avautuu kokonaan uusi maailma, Jokela sanoo.
Tampereen yliopiston sukupuolentutkimuksen professorin Johanna Kantolan mukaan nyt miesten keskuudessa virinneessä feminismissä uutta on laajempi rasisminvastaisuus ja näkyvä läsnäolo sosiaalisessa mediassa, kuten Twitterissä.
Esimerkiksi Miehet ry saikin alkunsa perustajansa Nitin Soodin yhdestä tviitistä, jossa hän kysyi tuntemiltaan miehiltä halukkuutta luoda uudenlainen miesjärjestö. Sellainen, jossa tarkoituksena olisi toimia yhteistyössä feministinaisten kanssa – mutta miesten lähtökohdista.
Pirkko Työläjärvi käytti kykyjään "kuin mies" ja sai kiitosta - Miksi miehet yhä äänestävät valtaan miehiä?
Moninkertainen ministeri Pirkko Työläjärvi rikkoi lasikattoja aikana, jolloin yhdeksän kymmenestä miehestä äänesti miesehdokasta.
Sinä päivänä Pirkko Työläjärvi, 80, itki. Työläjärvi oli saanut kuulla puoluetoimikunnan kokouksessa, että hänet oli nostettu Martti Miettusen hallituksen sosiaali- ja terveysministeriksi. Vuosi oli 1975.
– Vieläkin harmittaa, että menin keskosena sosiaali- ja terveysministeriöön, Työläjärvi sanoo nyt.
Sinänsä hänen valintansa oli ajan hengen mukainen. Naisia nostettiin hallituksiin heille mielletyille aloille näytöksi siitä, että Suomi kunnioitti sukupuolten tasa-arvoa.
Se, mikä oli yhteiskunnalle epäsovinnaista, sopi Työläjärvelle paremmin. Työläjärvi nousi ensimmäisenä naisena sekä valtiovarainministeriksi että kauppa- ja teollisuusministeriksi 1970- ja 1980-luvun taitteessa.
Asia ei jäänyt huomaamatta politiikkaa seuraavilta Helsingin Sanomien toimittajilta.
– Naisten lisääntyneestä itseluottamuksesta kertoo tapa, jolla sosialidemokraattien menestyvä Pirkko Työläjärvi otti vastaan kauppa- ja teollisuusministerin salkun. Hän ei esittänyt ainuttakaan naisellista veruketta. Hän otti paikan kuin mies, kykyjään epäilemättä, toimittajat kirjoittivat Tamminiemen pesänjakajat -teoksessa.
Itseluottamukselle löytyi katetta. Työläjärvi oli opiskellut kauppatieteitä Åbo Akademissa, työskennellyt elinkeinoelämän palveluksessa ja lopulta edennyt Rauman verotoimistoon toimistopäälliköksi.
Työläjärvi oli aikakautensa lasikattojen murtaja, mutta muutos on ollut hidasta. Eikä maailma näytä vieläkään valmiilta, mikäli näkemystä hakee tilastoista.
Miehet äänestävät yhä miehiä
Pirkko Työläjärvi nousi ensimmäistä kertaa eduskuntaan vuonna 1972, jolloin hänestä tuli yksi 43 naiskansanedustajasta. Kaikista kansanedustajista naisten osuus oli 21,5 prosenttia.
Tuohon aikaan puolueet mainostivat naisia vielä vaihtoehtona naisäänestäjille. Taustalla oli aimo annos realismia, sillä 93 prosenttia miehistä äänesti miesehdokkaita. Vastaavasti noin 40 prosenttia naisista äänesti naisia.
Luvut ovat vuosien mittaan tasoittuneet. Viime eduskuntavaaleissa naisten osuus kaikista valituista kansanedustajista oli hieman yli 40 prosenttia. Naisista 52 prosenttia äänesti naisehdokkaita, kun taas hieman useampi kuin seitsemän kymmenestä miehestä äänesti miesehdokkasta.
Vaikka naisten paikkamäärässä ja äänestyskäyttäytymisessä on nähty muutoksia, ne ovat kuitenkin olleet hitaita. Helsingin yliopiston yleisen valtio-opin professori Hanna Wass selittää muutosten hitautta äänestäjien tottumuksilla.
– Tutkimme tätä presidentinvaaleissa 2006 ensimmäistä kertaa. Kysyimme, oliko äänestäjälle tärkeää, että ehdokas edistää oman sukupuolen asemaa yhteiskunnassa. Miehillä tämä ei selittänyt miesehdokkaan äänestämistä, vaan se näytti perustuvan lähinnä tottumukseen, Wass sanoo.
Naisilla tilanne oli päinvastainen, mikä on ymmärrettävää. Miehet ovat yhä yhteiskunnassa useammin johtotehtävissä kuin naiset.
Naisia olennaisempaa on kuitenkin kiinnittää huomiota miesten äänestämiseen, sillä toisin kuin naiset miehet äänestävät voittopuolisesti oman sukupuolen ehdokasta.
Tottumusten puolesta puhuvat myös tutkimustulokset, joiden mukaan kansalaiset yhdistävät eri sukupuoliin erityyppisiä osaamisalueita.
Kyselytutkimusten mukaan ihmiset ajattelevat, että miehet osaavat paremmin talouteen ja turvallisuuteen liittyviä asioita.
AMK:n opinnäytetyön kyselyssä tiedusteltiin, miten eripainoiset naiset sopivat tulkiksi – Diak myöntää ohjausprosessin epäonnistuneen
Ammattikorkeakoulun rehtori pitää keskustelua opinnäytetyön aiheesta tarpeellisena, mutta myöntää yksittäisen arviointivirheen.
Diakonia-ammattikorkeakoulun (Diak) nimissä verkossa julkaistu opinnäytetyökysely on herättänyt närää sosiaalisessa mediassa. Kyselylomake ja sen tuloksiin perustuva opinnäytetyö ovat osa viittomakielen tulkin koulutusohjelman opiskelijan opintoja.
Kysely koostui kuvituskuvista erinäköisistä ihmisistä, joiden sopivuutta tulkin ammattiin tiedusteltiin erinäisissä kysymyksissä. Kuvissa esiintyi ainoastaan naisia.
Joukossa oli esimerkiksi kaulan kohdalta rajattuja kuvia naisvartaloista, joita seurasivat ”Kyllä”- ja ”Ei”-vaihtoehdoin varustetut väitteet: ”Tulkkini vartalo saa olla kuvan näköinen.”
Kuvien yhteydessä myös kysyttiin, onko tulkin painolla merkitystä halukkuudelle valita häntä tilauksiin.
Asian Facebookissa esille nostanut viittomakielen tulkki Salla Vallius ihmettelee, mitä kyselyllä tai sen tulosten perusteella tehtävällä työllä halutaan saavuttaa. Aihe herätti paljon ärtymystä hänen julkisen päivityksensä kommenttikentässä.
– Tulkkaustilanteisiin soveltuvista vaate- ja koruvalinnoista voi toki keskustella – se on hyväkin – mutta ihmisten erilaisuus nykypäivänä on rikkaus, niin asiakkaissa kuin tulkeissakin. Ei tarvitsisi mennä kajoamaan tulkin omaan identiteettiin tai kehon ominaisuuksiin, Vallius toteaa.
– En syytä tässä opiskelijaa, mutta oppilaitoksen linjaa kyllä kyseenalaistan. Onko ammattikorkeakoulun arvojen mukaista kysellä kyselyssä ilmaistuja seikkoja?
Perusteltu aihe
Kyselyn keräämän huomion myötä verkkolomake päädyttiin sulkemaan opiskelijan ja oppilaitoksen yhteisellä päätöksellä keskiviikkona, kertoo Diakin toimitusjohtaja ja rehtori Tapio Kujala.
Kyselyyn liittyvän opinnäytetyön aiheena on tutkia ”viittomakielisten asiakkaiden käsityksiä naistulkkien ulkoisesta olemuksesta sekä sen vaikutuksesta ammattitaitoon ja työllistymiseen”. Aihe syntyi opiskelijan oman mielenkiinnon myötä.
Nimenomaan naistulkkien valikoituminen tutkimuksen kohteeksi johtui siitä, että suurin osa viittomakielen tulkeista on naispuolisia. Naistulkkien on myös aiemmissa tutkimuksissa todettu kokevan enemmän ulkonäköpaineita, Kujala kertoo.
– Viittomakielen tulkki on työssään aina katseen kohteena. Tulkkaus tuotetaan omaa kehoa käyttäen, jolloin ulkoinen olemus on myös työväline. Opinnäytetyö on jatkotutkimus vuonna 2010 tehdylle opinnäytetyölle, jossa selvitettiin viittomakielen tulkkien itsensä kokemia paineita ulkonäköön ja ulkoiseen olemukseen liittyen, rehtori taustoittaa.
Hän pitää tutkimusaihetta sikäli perusteltuna, että ulkonäön vaikutuksesta työllistymiseen on keskusteltu julkisesti muillakin aloilla. Opinnäytetyö voi hänen mukaansa olla merkittävä koko alan kehittämisessä.
– Toki opinnäytetyön tuloksena voi myös olla, että kaikki tulkin ulkoiseen olemukseen liittyvät seikat ovat täysin tulkin henkilökohtaisia valintoja, eivätkä ne viittomakielisten asiakkaidenkaan mielestä vaikuta tulkkivalintoihin millään tavalla, Kujala huomauttaa.
Käsitellään jatkossa
Joka tapauksessa Kujala myöntää opinnäytetyön ohjausprosessissa tapahtuneen arviointivirheen.
– Tässä tapauksessa opinnäytetyön ohjaajat eivät onnistuneet sen arvioimisessa, että kysely voidaan kokea loukkaavaksi, Kujala sanoo.
Lisäksi opiskelijaryhmä testasi kyselyn ennen sen julkaisua verkossa.
Kujala korostaa, että yhdenvertaisuus on Diakille ehdottoman tärkeää. Tapauksesta on jo keskusteltu viittomakielen koulutuksen lehtoreiden kanssa, ja opinnäytetyöprosessia tarkistetaan vastaisuudessa.
Tuontirakkautta-pari päätyi asumuseroon: ”Tv-sarja vahingoitti suhdettamme”
Dane McConnell-Järvinen ei sulje avioeron mahdollisuuttakaan pois.
Anteeksiantamisen vaikeus. Epäluottamus. Valehtelu.
Siinä muutamia avainsanoja, miksi Filippiineiltä Vantaalle kotiutuneen Dane McConnell-Järvisen ja Tani Järvisen avioliitto on ajautunut suuriin vaikeuksiin.
Ongelmia oli jo, kun Tuontirakkautta-sarjaa kuvattiin, eivätkä ne ole viime kuukausien aikana helpottaneet.
– Aina on avioero, Dane sanoo Iltalehdelle nyt.
Siihen hän haluaa kuitenkin turvautua vasta viimeisenä oljenkortena, jos muita vaihtoehtoja ei enää kerta kaikkiaan ole.
– Tällä hetkellä emme ole pari sanan varsinaisessa merkityksessä. Tani hankki oman asunnon, ja minä jäin taloomme, Dane avaa avioliiton tilaa.
Tv-sarjaan osallistuminen ei ole ainakaan helpottanut ristiriitojen ratkaisemista.
– Päinvastoin: sarja on vahingoittanut suhdettamme. Tämä ei ollut hyvä aika kuvata meitä, Dane sanoo jälkiviisaasti.
Hän suhtautui alun perinkin epäilevästi mukaan lähtemiseen. Hän aavisti, millainen vastaanotto voisi olla.
– Minut onkin leimattu onnenonkijaksi, mitä en missään nimessä ole, Dane painottaa.
– Enkä minä ole mikään kodinhengetärkään, joka vain toistelee, että "kyllä, herrani", hän viittaa puolisoonsa.
Puhelinhaastattelussakin tulee nopeasti selväksi, että Dane ei ole erityisen nöyristelevää sorttia. Hän kertoo mielipiteensä rehellisesti ja suoraan ilman turhia kielikukkasia. Negatiivisten kommenttien vastapainona Dane onkin saanut kiitosta juuri siitä: hänen ja Tanin suhde näyttäytyy sarjassa aitona ja elämänmakuisena.
– Sellaista arkemme on pahimmillaan. En tiedä, miten jatkamme tästä eteenpäin.
– Haluan kuitenkin yrittää viimeiseen saakka yhteisen perheemme vuoksi, Dane toteaa.
Tuontirakkautta tänään Teemalla & Femillä kello 19.00.
Ykkösaamu
Miksi rakentamisen laatu ei parane kaikesta puheesta huolimatta?
Feminismi, miehet ja politiikka. Anu Koivunen, sukupuolentutkimuksen professori, Tampereen yliopisto ja Janne Salakka, Miehet ry:n puheenjohtaja.
Koulutuksen ulkopuolelle jääneiden poikien riski rikollisuuteen kasvaa huomattavasti – tyttöjen koulutusmäärällä ei vaikutusta
Toisen asteen koulutukseen pääsy vähentää selvästi poikien todennäköisyyttä syyllistyä rikoksiin, selviää Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen (VATT), Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen (Etla) ja Helsingin yliopiston tutkimuksesta.
Suomalaiseen aineistoon perustuva tutkimus osoittaa, että toisen asteen koulutukseen rimaa hipoen päässeet pojat tekevät rikoksia selvästi pienemmällä todennäköisyydellä kuin ilman opiskelupaikkaa jääneet. Vaikutus rikollisuuteen on merkittävä etenkin lyhyellä aikavälillä, tarkasteltaessa ensimmäistä viittä vuotta opiskelupaikan saamisesta.
– Sisäänpääsyrajan juuri ja juuri ylittävistä pojista kahdeksan prosenttia syyllistyy johonkin rikokseen viiden vuoden aikana, kun taas rajan alle jäävistä rikoksiin syyllistyy joka viides, 20 prosenttia. Vaikutus on tuntuva, sanoo VATT:in tutkimusprofessori Tuomas Pekkarinen tiedotteessa.
Tyttöihin ei vaikutusta
Tyttöjen kohdalla samaa vaikutusta ei tutkimuksessa havaittu. Tytöt tekevät vähemmän rikoksia kuin pojat, eikä toisen asteen ulkopuolelle jääminen lisää tyttöjen rikollisuutta samalla tavalla kuin poikien.
Toisen asteen koulutukseen pääsyllä ei ollut vaikutusta väkivaltarikoksiin, mutta se vähensi eniten omaisuus- ja liikennerikoksia.
Tutkimuksessa tarkastellaan koulutuksen vaikutusta rikollisuuteen vertaamalla toisen asteen koulutukseen päässeiden ja koulutuksen ulkopuolelle jääneiden kehityskulkua kymmenen vuoden ajan.
Kuuluisa näyttelijätär ja missi julkaisi törkeän kommentin Valioliigan afrikkalaispelaajasta, joutui pyytämään anteeksi: ”Hän ei koskaan kehittynyt neandertalilaisesta ihmiseksi”
33-vuotias intialainen Bollywood-tähti Esha Gupta lipsautti somekanaviinsa WhatsApp-keskustelun, jossa hänen ystävänsä solvasi törkeästi Arsenal-pelaaja Alex Iwobia.
Kun Arsenal hävisi perjantai-illan FA Cup -vääntönsä arkkiviholliselleen Manchester Unitedille 1-3, Guptan ja ystävän tunteet kuumenivat. Intialainen tunnetaan intohimoisena Arsenal-fanina, joka on myös tiettävästi tapaillut seuran espanjalaispelaajaa Hector Belleriniä.
Guptan Instagramissa julkaisemassa WhatsApp-keskustelussa ystävä kohdisti nigerialaislaituri Iwobiin kommentteja, jotka on laajalti tulkittu täysin rasistisiksi. Eikä ihme:
– En pysty katselemaan tuota gorillanaamaista Iwobia laidalla enää. Hän on niin huono. Kuin evoluutio olisi pysähtynyt hänen kohdallaan. Hän ei koskaan kehittynyt neandertalilaisesta ihmiseksi.
Gupta joutui nopeasti poistamaan postauksensa 3,4 miljoonan seuraajansa nähtäviltä. Sen luokan vihamyrsky nimittäin nousi. Kuvakaappaus keskustelusta löytyy muun muassa Daily Mailista.
Nyt Gupta on pyytänyt anteeksi Twitter-tilillään.
– Tyypit, olen pahoillani siitä, että mielsitte tuon rasismiksi. Se (julkaisu) oli huono veto minulta. Rakastan urheilua. Vannon, etten tarkoittanut sitä. Antakaa tyhmyyteni anteeksi.
Gupta täsmensi, että kyseessä oli ystävysten turhautunut keskustelu pelin tuoksinassa. Hän kertoi, ettei edes tajunnut rasistisia mielleyhtymiä.
– Minäkin olen joutunut rasismin uhriksi. Silti, tästä jutusta en ole ylpeä. Se oli minun mokani. Anteeksi.
Esha Gupta on kotimaassaan kuuluisa Bollywood-näyttelijä ja missikisaaja. Hän on saanut rooleistaan useita palkintoehdokkuuksia. Vuonna 2007 hän voitti Femina Miss India -tittelin.
Päivi Räsänen: Setalla ja Sexpolla liian suuri jalansija kouluissa
Kansanedustajan mielestä koulujen seksuaalikasvatuksessa on painotettava enemmän perhe-elämää.
– Kokkolassa yritettiin edistää suvaitsevaisuutta näyttämällä lukiolaisille eroottinen elokuva, joka keskittyi aikuisen miehen ja alaikäisen pojan suhteeseen. Osa oppilaista koki elokuvan vakaumustaan loukkaavana. Sukupuolineutraalia ideologiaa edustavat järjestöt Seta ja Sexpo ovat saaneet liian suuren jalansijan koulujen elämään niin kouluvierailuiden kuin oppimateriaalin kautta, jopa terveystiedon oppikirjoissa, kansanedustaja Päivi Räsänen (kd.) sanoi Kokkolassa maanantaina.
Hänen mielestään Setan ja Sexpon edustaman gender-ideologian ytimessä on ajatus siitä, että sosiaalisilla tai kulttuurillisilla perusteilla voitaisiin määritellä oma sukupuoli joksikin toiseksi, kuin mitä se biologisesti on.
– Tutkimuksissa on kuitenkin todettu, että murrosiän kokemukset sukupuoli-identiteetin epäselvyyksistä ovat valtaosin ohimeneviä. Lasten ja nuorten sukupuoli- ja seksuaali-identiteetin kehittymiselle on sallittava kasvurauha, Räsänen sanoi.
Kansanedustajan mielestä koulujen seksuaalikasvatuksessa sitoutumisen, uskollisuuden ja perhe-elämän näkökulma on jäänyt liian ohueksi.
– Nuoren tulevaisuuden kannalta avioliittoon ja perhe-elämään valmistautuminen on paljon oleellisempaa kuin erilaisiin poikkeavuuksiin ja teknisiin suorituksiin tutustuminen, hän katsoo.
Räsäsen mukaan terveystietoa tuleekin kehittää myös erilaisten maailmankatsomusten ja uskonnollisten näkemysten kannalta kaikille sopivaksi.
– Omantunnon- ja uskonnonvapaus koskee kaikkea kouluopetusta, ei pelkästään katsomusaineita kuten uskonnonopetusta. Koululaisilla ja vanhemmilla tulee olla mahdollisuus arvioida opetussuunnitelmasta poikkeavia ideologisia kouluvierailuja ja opetussisältöjä sekä osallistumista niihin, hän sanoi.
Filosofi tuomitsee tänään tv:ssä parinvaihdon: ”Menkää mieluummin kirkkoon”
Tanskalainen Eva Selsing kertoo näkemyksensä tänään alkavassa sarjassa.
Nykymaailma on joissakin maissa vapaamielisyyden paratiisi. Sarjauutuudessa Adam & Eva selvitetään kahdeksan jakson ajan, mitä se käytännössä tarkoittaa. Samalla kysytään, onko kristillisiin arvoihin perustuva moraalipohja menneen talven lumia.
Asialla ovat tanskalaiset Eva Selsing ja Adam Holm. Avausosassa he käyvät parinvaihtotapaamisessa ja keskustelevat uskottomuudesta. He eivät koetakaan peitellä omia asenteitaan ja antautuvat avoimeen väittelyyn.
Historioitsija Adam uskoo henkilökohtaiseen vapauteen ja inhoaa moraalisaarnoja. Filosofi Eva kannattaa vanhoja, kristillisiä hyveitä. Siksi ei välttämättä yllätä, että Evasta parinvaihto on sekä moraalisesti että yhteiskunnallisesti ongelmallista.
– Nykykeskusteluista puuttuu tuomitseva puoli. Kaipaan moraalista puolta. Velvollisuuksiimme kuuluu hillitä halujamme, filosofi lausuu.
Parinvaihtoklubilla Eva hämmentyy.
– Hillintä on sivistyksen edellytys, hän muistuttaa.
Afrodite-kerhossa Eva ja Adam jututtavat parinvaihtaja Kaj'ta, jonka vaimo on perillä tilanteesta ja antanut sille siunauksensa. Evasta Kaj ei silti ole moraalinen – eikä hyveellinen.
– Hän panee halunsa velvollisuuden edelle, Eva perustelee näkemyksensä.
Eva myös katsoo kristallipalloon. Hän kertoo, kuinka Kaj'n lapsilla tulee olemaan aikanaan vaikeaa, kun he joskus saavat tietää isänsä olevan parinvaihtaja. Kaj'ta ja muita swingreitä Eva kehottaakin menemään seksin harrastamisen sijaan kirkkoon tai lukemaan kirjoja. Opiskelukin on hyvä vaihtoehto.
– Pidän Kaj'ta poikkeavana, Eva julistaa.
Adam edustaa toista näkemystä.
– Suon vapauden sille, joka on keskustellut avoimesti asiasta sormuskumppninsa kanssa. En halua tuomita. Todellisuus on myös huomioitava.
Adam & Eva tänään Teemalla & Femillä kello 18.30.
Ruotsin ulkoministeri muistutti, että erilaiset mielipiteet muun muassa feminismistä kuuluvat politiikkaan – se ei kuitenkaan estä yhteistyötä
Suomen ja Ruotsin ulkoministerit keskustelivat muun muassa arktisesta alueesta ja Venäjästä.
Suomen ja Ruotsin ulkoministerit Timo Soini (sin) ja Margot Wallström (sd) tapasivat Espoon Hanasaaressa ensimmäisen kerran sen jälkeen, kun Ruotsi sai uuden hallituksen. Kaksikko on tavannut toisiaan useamman kerran vuosien aikana.
Wallströmin mukaan on luonnollista, että uuden hallituksen ministerit vierailevat itänaapurissa.
Wallström oli tosin ulkoministeri edellisen hallituksenkin ajan. Soini ei sen sijaan tuntunut uskovan, että hänellä olisi mahdollisuuksia toiselle kaudelle ulkoministerinä.
– En tiedä, saanko enää ikinä mahdollisuutta tulla valituksi ulkoministeriksi, mutta olen iloinen, että sinä sait, Soini kohdisti sanansa tiedotustilaisuudessa Wallströmille.
64-vuotias Wallström on ollut nuoresta asti mukana politiikassa. Hänet valittiin ensimmäisen kerran valtiopäivien edustajaksi 24-vuotiaana.
Lisäksi hän on toiminut YK:ssa ja Euroopan komissiossa komissaarina.
Soini painotti tiedotustilaisuudessa useaan otteeseen Suomen ja Ruotsin hyviä välejä sekä hänen ja Wallströmin läheisiä välejä. Eikä niitä välejä pysty rikkomaan edes feminismi.
Ylen toimittaja nimittäin kysyi ulkoministereiltä, miten Soinin aborttikanta näkyy heidän keskusteluissaan, sillä ulkoministerillä näyttäisi olevan aivan erilaiset näkemykset naisten oikeuksista.
– Politiikassa voi olla erilaisia mielipiteitä ja pitääkin olla, mutta silti voi tehdä yhteistyötä. Politiikka on sellaista, Wallström vastasi.
Kaksikko keskusteli päivän aikana samoista aiheista kuin pääministeri Juha Sipilä (kesk) ja Ruotsin pääministeri Stefan Löfven (sd) eli ulko- ja turvallisuuspolitiikasta, EU:sta sekä arktisesta alueesta. Soinin mukaan EU:n rooli ja tuki on tärkeä arktisilla alueilla.
– Puhuimme myös Afrikasta, brexitistä ja Venäjähän on aina puheissa, Wallström lisäsi.
Ulkoministerien perustama ulkopoliittinen Hanalys-konferenssi järjestettiin tiistaina toisen kerran Espoon Hanasaaren kulttuurikeskuksessa.
Hanalys-seminaari järjestettiin ensimmäisen kerran vuoden 2017 syyskuussa. Tänä vuonna mukana oli tutkijoita, yhteiskuntavaikuttajia ja poliitikkoja keskustelemassa ja vaihtamassa näkemyksiä ulko- ja turvallisuuspolitiikan ajankohtaisista aiheista.
Muun muassa Suomen ja Ruotsin entiset pääministerit Paavo Lipponen ja Carl Bildt kohtasivat toisensa kahdenvälisessä keskustelussa.
Seminaarissa tarkasteltiin Suomen EU-puheenjohtajuuskauden kynnyksellä muun muassa Euroopan haasteita ja mahdollisuuksia sekä lähestyviä Europarlamenttivaaleja. Keskustelijat hakevat vastauksia kysymyksiin Euroopan poliittisesta ja taloudellisesta kehityksestä, Yhdysvaltojen toiminnasta, Euroopan mahdollisista uusista kumppanuuksista sekä Suomen ja Ruotsin vastuista muuttuvassa Euroopassa.
Antti kosi Susannea yöbussissa, kun pariskunta oli tapaillut vasta kuukauden – Tinderin kyllästämässä Kalliossa kukoistaa myös romanttinen rakkaus
Nettideittailun työläys ja siihen liittyvät pettymykset saavat kaipaamaan perinteisempiä tapoja kohdata uusia ihmisiä, sanoo Väestöliiton psykologi Anna Salmi.
VASTAISKU Tinderille. Sitä sen piti olla. Tai ainakin siitä syntyi sellainen, puolivahingossa. Kaikki nimittäin oikeastaan lähti liikkeelle vitsistä.
Aprillipäivänä 2015 Facebookin suosittuun Kallio Kierrättää -ryhmään ilmestyi hiukan erilainen ilmoitus:
”Halutaan ottaa vastaan! Olisko kellään ylimääräisenä pyörimässä miestä? Ikään kuin tyhjänpanttina tai jäänyt huoneen nurkkaan kuleksiin. Onko allerkia iskenyt tai pitovaikeudet yllättäneet? Voisi olla mallia kuuskyt, seitkyt luku tai kasari. Ysäri ei kiinnosta. Mielellään sisäsiisti ja sosiaalinen. Noudan Kurvista. Ei sovituksia!” ilmoituksessa luki.
Nainen toisensa perään asettui jonoon, ja miehet tarjosivat itseään vaihtoehdoiksi strategisin mitoin. Postauksen aikaansaama innostus inspiroi ensimmäisen Ensitreffit Kalliossa -deittitapahtuman, joka järjestettiin muutamaa viikkoa myöhemmin.
TAPAHTUMA oli jättimenestys. Kymmenet ja taas kymmenet ihmiset jonottivat päästäkseen sisälle Cafe Mascotissa pidettyyn tapahtumaan. Yksi kadulla jonottaneista oli kalliolainen Susanne Gröhn.
”Oli ihan hullua, että piti keskellä päivää jonottaa Hämeentiellä päästäkseen treffitapahtumaan”, Gröhn muistelee.
Omilla kotikulmilla järjestetty, rennolta kuulostanut deittitapahtuma kuitenkin houkutteli.
”Olin sellainen outolintu, etten ollut missään Tinderissä tai muissa seuranhakuappeissa”, Gröhn kertoo.
Tapahtumaa seurasi toinen, ja samoihin aikoihin perustettiin myös Rakastu Kalliossa -Facebook-ryhmä, joka lupasi tarjota tutustumismahdollisuuden muulla tavalla kuin ”Tinder-silmäkarkin kautta”. Ryhmässä sai julkaista seuranhakuilmoituksen tai ilmoittaa kaipaavansa seuraa kaljalle jossakin päin Kalliota.
Ryhmään liittyi hetkessä satoja ihmisiä, heidän joukossaan Gröhn. Ryhmän seinälle alkoi ilmestyä seurustelukumppania hakevien ilmoituksia kuin sieniä sateella.
”Mietin mahtaisiko lähistöllä olla joku oikeasti kiinnostava tyyppi. Katselin uteliaisuudesta ihmisten päivityksiä, ja selailin profiileja”, Gröhn kertoo.
SITTEN vastaan tuli ilmoitus, joka veti Gröhniä puoleensa kuin magneetti. Antti Rossisen ikä ja tausta olivat sopivat, partaa, tatuointeja ja yhteisiä kiinnostuksenkohteita löytyi. Gröhn palasi tutkailemaan Rossisen päivitystä uudestaan ja uudestaan.
”Varmaan ainakin viikon pähkäilin, että kehtaanko laittaa viestiä”, Gröhn muistelee.
Lopulta hän naputti lyhyen viestin, jossa ehdotti kaljalle menemistä. Seurasi muutama piinallinen tunti, joiden ajan Gröhn joutui odottamaan vastausta. Sitten vastaus saapui: Rossinen halusi tavata Gröhnin.
Ensimmäinen kohtaaminen tapahtui kalliolaisen baarin edustalla. Keskusteluissa sukellettiin heti syvemmälle kuin ensimmäisillä treffeillä on monesti tapana. Kävi ilmi, että kumpikin etsii vakavampaa suhdetta.
Toukokuun alun ensitreffeistä käynnistyi rakkauden salamakesä.
”Aika lailla heti aloimme nähdä suunnilleen päivittäin”, Rossinen kertoo.
He kävelivät yhdessä Kallion katuja, istuivat puistoissa, kävivät keikoilla ja katsoivat elokuvia yömyöhään. Euroviisuiltana toukokuun loppupuolella kaksikko totesi, että kaipa tässä sitten ollaan virallisesti yhdessä, kun ei kerran malteta olla toisesta lainkaan erossa.
”Kaikki tuntui niin luontevalta. Aivan kuin olisimme tunteneet pidempään”, Gröhn kuvailee.
Unelmahäät-suhde eteni muutamassa kuukaudessa kihloihin ja raskauteen – näin salamaparilla menee nykyään: ”Lapsia on siunautunut”
Monet ihmiset eivät ole yhtä rivakoita liikkeissään kuin Annukka ja Jukka, joiden häävalmisteluita seurattiin viime kaudella Unelmahäät-ohjelmassa.
Annukka ja Jukka tutustuivat toisiinsa joulukuussa 2015 Suomi24-treffipalvelussa, johon molemmat olivat laittaneet seuranhakuilmoituksen. Pian yhteydenpito siirtyi Facebookiin ja eipä aikaakaan kun kaksikko päätti, että on aika tavata.
Treffit etenivät onnistuneesti ja kahvituokio jatkui yhteisellä autoiluretkellä ja vierailulla Keskisen Kyläkaupalla.
Ensin Annukka luuli, ettei Jukkaa kiinnosta, koska mies oli niin kiireinen kahvikupposensa kanssa, mutta totuus selvisi myöhemmin.
– Sitten selvis, että se on niin hätähinen muutenkin, nainen nauroi tuolloin.
Rakkaus roihahti samantien molempien sydämissä.
– Kyllähän se oli rakkautta ensisilmäyksellä, Jukka kertoi.
Vain pari viikkoa ensitapaamisen jälkeen Annukka muutti tavaroineen ja kissoineen Jukan luo Lappajärvelle. Yhteiselo sujui mallikkaasti ja seuraava nopea liike oli edessä vain muutamaa kuukautta myöhemmin, kun Jukka kosi Annukkaa saaden myöntävän vastauksen.
Vain viikkoa myöhemmin suhteessa oli edessä jälleen uusi käänne.
– Viikko kosinnan jälkeen mää tein positiivisen raskaustestin. No, ei sekään mikään yllätys ollut.
Häiden suunnittelu alkoi välittömästi kihlautumisen jälkeen ja häiden koittaessa juhlahulinassa on mukana parin muutamien kuukausien ikäinen Alissa-tytär.
IS soitti Annukalle tiedustellakseen, mitä parille kuuluu nyt, kun häistä on vierähtänyt tovi.
Annukka oli vauvansyöttöpuuhissa.
– Sen verran on uusia kuulumisia, että lapsia on siunautunut enemmän, Annukka kertoo neljä ja puoli kuukautta vanha poika sylissään.
Annukkaa ei kaduta Unelmahäät-ohjelmaan osallistuminen.
– Mitä meille on suoraan tullut palautetta, niin kaikki ovat kehuneet, että olipa mukavanoloiset häät ja me oltiin ns. normaaleja.
Pariskunta asuu edelleen Jukan kotitalossa Lappajärvellä.
Lapsien lisäksi puuhaa ja touhua on riittänyt, sillä mansikkabisnestä tekevä pari on laajentanut toimintaansa.
– Ollaan rakennettu isompi halli, kun mansikkahomma on kasvanut.
Vaikka Annukka on äitiyslomalla, ensi kesänä pienelle pojalle pitää löytää kaitsija.
– Olen mammalomalla ainakin vuoden, mutta mansikka-aikaan pitää pojalle saada hoitaja. Alissa oli jo viime kesänä mukana pelloilla.
Annukka kertoo, että avio-onni on kukoistanut.
– Ei meillä ole ollut mitään suurempaa dramatiikkaa ja kaikesta päästään aina yli.
Entäpä miehesi Jukka, vieläkö hän on yhtä ”hätähinen”?
– Kyllähän se edelleen on, Annukka nauraa.
Unelmahäät maanantaisin klo 21 TV5:llä.
Lähes kolmannes naisista kokee perhevapaan uhkana uralleen tekniikan alalla – enemmistö jakaisi perhevapaat vanhempien kesken nykyistä tasaisemmin
Lähes kolmannes naisista kokee perhevapaan uhkana uralleen, kertoo Tekniikan akateemisten kysely.
Lähes kolmannes tekniikan alan 30–39-vuotiasta naisista pitää perhevapaalle jäämistä uhkana urakehitykselleen nykyisessä työpaikassa, kertoo Tekniikan akateemiset TEKin tutkimus. Saman ikäisistä miehistä näin koki 14 prosenttia.
Tekniikan alalla alle 40-vuotiailla naisilla määräaikaiset työsuhteet ovat selvästi yleisempiä kuin miehillä ja naisilla on vähemmän lapsia kuin miehillä, kysely kertoo.
Naisvastaajista 70 prosenttia jakaisi perhevapaat vanhempien kesken nykyistä tasaisemmin. Miehistäkin tätä kannatti yli puolet. Lisäksi perheen ja työn yhteensovittamista helpottaisivat työaikajoustot. Tosin vain noin puolet vastaajista kokee työnantajansa suhtautuvan myönteisesti esimerkiksi lyhennettyyn työaikaan.
Etujärjestön työmarkkinatutkimuksen osana tehtyyn verkkokyselyyn vastasi 5 855 alle 50-vuotiasta, joista naisia oli neljännes. Vastaajat työskentelevät asiantuntija- ja esimiestehtävissä.
Suomalaismiesten terveyserojen karut faktat: Viina ja tupakka vievät köyhimmät hautaan vuosikymmenen ennen rikkaimpia – erot alkavat silti syntyä jo lapsuudessa
Vähiten ansaitsevat suomalaismiehet kuolevat keskimäärin 9,9 vuotta nuorempina kuin parhaiten ansaitsevat miehet. Ero on kasvanut vuosi vuodelta.
Lääketieteellisen sosiologian professori Ossi Rahkonen Helsingin yliopiston kansanterveystieteen osastolta pitää suurimpina suorina syinä tähän alkoholia ja tupakkaa.
– Ainakin suomalaisilla miehillä elinolot, raskaat työt tai työttömyys, alkavat näkyä elintavoissa. Yksi pahimpia on alkoholinkäyttö. Se lisääntyy tai muuttuu terveyttä haittaavammaksi, että juodaan paljon kerralla. Se selittää paljon elinajanodotteen eroista miehillä.
Naisilla ero on selvästi pienempi, 4,9 vuotta.
"Me puramme vaivamme viinaan"
Eri tuloluokissa olevien elinajanodotteen eron kasvu on kansainvälinen trendi, mutta Suomessa miesten elinajanodotteen ero on tuntuvasti suurempi kuin Länsi-Euroopassa keskimäärin.
– Sitä selittää hyvin paljon suomalaisten miesten alkoholinkäyttö. Me puramme jotenkin ne erilaiset vaivamme viinaan, ja viinan kautta se näkyy terveyshaittoina, Rahkonen pohtii.
Suomessa tuloerot ovat kansainvälisesti vertailtuna pienet, mutta silti Rahkonen näkee elinajanodotteen erojen takana eriarvoisuuden. Hänen mukaansa isot yhteiskunnalliset erot kasvavat koko ajan.
– Vaikka meillä koulutus on suht tasa-arvoista, on kuitenkin eriarvoista, ketkä pääsevät lukioon ja ketkä jaksavat jatkaa yliopistoon tai keillä on mahdollisuus siihen. Myös töihin pääsy on eriarvoista, hän listaa.
Huonommat elinolot ja raskaammat työolot tai työttömyys näkyvät huonona terveytenä.
– Terveyserot ovat isot, ja ikävä kyllä näyttää nyt siltä, että ne eivät ainakaan kavennu.
Lapsiperheitä tärkeä tukea
Todellinen syy eriarvoisuuteen lähtee Rahkosen mukaan jo lapsuudesta.
– Kaikki perheet eivät ole samanlaisia. Toisissa elämä on vaikeampaa kuin toisissa. Toista lasta tuetaan enemmän. Hänellä on paremmat mahdollisuudet pärjätä koulussa, mennä lukioon kuin toisella. Siinä se ero alkaa jo tulla. Sitten vasta alkaa se mahdollinen alkoholinkäyttö.
Rahkosen mukaan suurten terveyserojen vähentäminen alkaisikin jo lapsiperheiden tukemisesta.
– Emme voi poistaa alkoholia tai tupakkaa, ellemme poista huonompia elinoloja tai hankalampaa lapsuutta, koska ne aiheuttavat alkoholinkäytön. Tietysti voimme tukea alkoholin käytön vähenemistä esimerkiksi sillä, että sen saatavuus on hankalampaa ja hinta on korkeampi.
Etsivä terveydenhuolto avuksi?
Suomessa on Rahkosen mukaan suuri joukko ihmisiä, jotka tarvitsisivat terveydenhuoltoa, mutta jostain syystä terveydenhuolto ei heitä tavoita. Suomeen pitäisikin hänen mielestään perustaa etsivän sosiaalihuollon tueksi etsivä terveydenhuolto.
– Hoidettaisiin niitä, jotka eivät ymmärrä tai pääse terveydenhuollon piiriin. Ehkä uusi sote voisi auttaa siinä.
Rahkosen mukaan terveydenhuolto paikkaa muun yhteiskunnallisen eriarvoisuuden tuottamia pulmia, eikä oikeastaan voi tehdä paljon elinajanodotteen erojen muuttamiseksi.
Poliitikot sen sijaan voivat tehdä paljonkin. Hän toivoisi, että poliitikot verotuksen avulla vaikeuttaisivat muun muassa alkoholin ja tupakan saatavuutta ja estäisivät tuloerojen kasvua. Kaikkein tärkeintä perheiden tukemisen lisäksi olisi kuitenkin kiinnittää huomio nuoriin.
– Kaikki nuoret pitäisi saada käymään koulua tai menemään töihin. Tulevaisuutta ajatellen isoin ongelmaryhmä ovat ne tuhannet nuoret, joilla koulu jää kesken tai jää hyvin lyhyeksi ja he ovat sitten työttömiä eivätkä työllisty koskaan. Silloin vaihtoehdot ovat aika vähissä.
Yle hyllytti Frederikin seksikeskustelu-ohjelmastaan - Reetu ehti jo ostaa lentoliput: ”Vaadin korvauksia”
Frederikin piti esiintyä Ylen TV1:n keskusteluohjelmassa, mutta hänen hyllytettiin vain kaksi päivää ennen suoraa lähetystä.
Reteistä machomies-jutuistaan tunnetun artistin Frederikin eli ”Reetun” piti esiintyä perjantaina Ylen suorassa tv-lähetyksessä.
Perjantai-nimisessä keskusteluohjelmassa on aiheena seksi.
– Mikä mua kiihottaa? Onko iskelmätähti Frederik romantikko vai panomies? Miksi hyvinvointibloggaaja Kaisa Merelä haluaa rikkoa seksitabut? Miksi seksuaalisuudesta on vaikea puhua? Perjantai-dokkari: Nainen ja halu, ohjelmatiedoissa edelleen lukee.
Keskiviikkona Frederik sai kuitenkin potkut ohjelman tuottaja Pasi Toivoselta.
Frederikin mukaan hänen ainoa ”syntinsä” oli se, että hän oli tutustunut ohjelmassa hänen vastaväittäjäksi kaavaillun bloggari Kaisa Merelän teksteihin.
– Olin aivan hämilläni siitä härskistä tyylistä, jolla tuossa blogissa seksistä puhuttiin.
– Siellä oli peppu- ja ties mitä menkkaseksiä.
Frederik yritti selvittää ohjelman tuottajalta, mikä olisi keskustelun idea.
– Halusin tietää, pitäisikö minun käyttää yhtä törkeää kieltä kuin tämä nainen käyttää blogissaan?
– Vai haluttiinko minun olevan hiljaa kuin hiiri, joka lopulta ammutaan upoksiin?
Lopulta Reetun ja tuottajan välille tuli suukopu, sillä tuottaja piti Reetun juttuja liian rajuna. Tuottaja perusteli mielipiteensä myös #metoo-kampanjaan, joka vielä ”painoi päälle”.
Keskiviikkona, vain kahta päivää ennen suoraa lähetystä tuottaja hyllytti Frederikin.
– En tietenkään olisi puhunut televisiossa mitään törkyä, enhän minä nyt mikään idiootti ole.
– Mutta totta kai olisin laittanut vastaväittelijälle luun kurkkuun.
Ylelle turhaa kustannusta
Eniten Reetua harmitti se, että hän ehti nähdä turhaa vaivaa ohjelman suhteen.
Tällä hetkellä mies keikkailee Kanarialla. Hän oli jo ehtinyt ostaa lentoliputkin Suomeen, mutta nyt niistä tulikin turha kuluerä. Samoin Reetu joutui perumaan yhden jo sovitun keikan.
– Sanoin tuottajalle, että Yle saa kustantaa lentolippuni ja muut ylimääräiset kulut. Hän lupasi. Ja jos niin ei tapahdu, riitautan asian käräjillä.
Frederik harmittelee myös sitä, että miksi Yle alkoi valmistella ohjelman osallistujia vain kahta päivää ennen suoraa lähetystä.
– Jotenkin toivoisi, että alkaisivat tutustua jo aiemmin meihin ohjelman vieraisiin.
– No veronmaksajathan tässä saa viulut maksaa.
Nyt Ylen Perjantai-ohjelmassa jää selvittämättä se, onko Frederik panomies vai romantikko.
Iltalehdelle Reetu antaa vastauksensa.
– Olen ehdottomasti romantikko, mitä muutakaan!
– Viimeinen ihmissuhteeni kesti 17 vuotta, ei suhde kestä, jos siinä jotain muuta hommailee.
Iltalehti yritti tavoittaa ohjelman toimitussihteeriä Juha Portaankorvaa, mutta hän ei vastannut soittopyyntöön.
Juttua muokattu korjaamalla, että Perjantai-ohjelman tuottaja on Pasi Toivonen.
Frederik hyllytettiin Ylen seksiaiheisesta ohjelmasta – näin tuottaja kommentoi selkkausta: ”Mitään suukopua ei ollut”
Iltalehti kertoi tänään, että Frederik on hyllytetty Ylen seksiaiheisesta Perjantai-ohjelmasta. Nyt Ylen tuottaja kertoo näkemyksensä asiaan.
Suomalaisen musiikkimaailman kiintotähden Frederikin piti olla vieraana Ylen Perjantai-ohjelmassa, jossa aiheena on tällä viikolla seksi.
– Mikä mua kiihottaa? Onko iskelmätähti Frederik romantikko vai panomies? Miksi hyvinvointibloggaaja Kaisa Merelä haluaa rikkoa seksitabut? Miksi seksuaalisuudesta on vaikea puhua? Yle Perjantain televisiotiedoissa lukee.
Iltalehti uutisoi kuitenkin tänään oudosta selkkauksesta, jonka seurauksena Frederik on nyt hyllytetty ohjelmasta viime hetkellä. Frederik kertoi Iltalehdelle, että hänen ainoa ”syntinsä” oli se, että hän oli tutustunut ohjelmassa hänen vastaväittäjäksi kaavaillun bloggari Kaisa Merelän teksteihin.
– Olin aivan hämilläni siitä härskistä tyylistä, jolla tuossa blogissa seksistä puhuttiin. Halusin tietää, pitäisikö minun käyttää yhtä törkeää kieltä kuin tämä nainen käyttää blogissaan? Frederik hämmästelee Iltalehdelle.
Frederik kertoo Iltalehdelle, että hänen ja tuottajan välille tuli lopulta puhelimessa ”suukopua”. Hän harmitteli myös sitä, että Yle alkoi valmistella ohjelman osallistujia vain kahta päivää ennen suoraa lähetystä.
– Sanoin tuottajalle, että Yle saa kustantaa lentolippuni ja muut ylimääräiset kulut. Hän lupasi. Ja jos niin ei tapahdu, riitautan asian käräjillä, Kanarialla keikkaileva Frederik kertoi.
”Mitään suukopua ei ollut”
IS tavoitti Yle Perjantain tuottajan Pasi Toivosen, joka vahvistaa tapahtuneen. Hän kertoo olleensa henkilö, joka jutteli Frederikin kanssa asiasta puhelimessa.
– Olen ohjelman tuottaja, ja minä kävin tuon puhelinkeskustelun. Keskustelu käytiin asiallisesti ja rauhallisesti, mitään suukopua ei ollut, Toivonen sanoo.
Toivonen vahvistaa, että puhelun seurauksena Frederikin kutsu peruttiin.
– Kyllä, peruimme Frederikin kutsun tulla Yle Perjantain vieraaksi tämän viikon perjantain suoraan lähetykseen.
Toivonen ei ota kantaa päätöksen syihin.
– Yle ei avaa päätöksen syitä julkisuudessa.
Sen verran Toivonen kuitenkin avaa tilanteen taustoja, että hän kertoo Ylen olleen Frederikiin yhteydessä ensimmäisen kerran jo 17. tammikuuta.
– Hän vastasi puhelimeen Floridasta, mutta kertoi olevansa lähetyspäivänä 1. helmikuuta Suomessa, ja antoi suostumuksensa tulla ohjelman toiseksi vieraaksi, Toivonen kertoo.
– Koko prosessin ajan olemme selkeästi viestineet Frederikille, mikä on ohjelman teema ja mistä asioista hänen kanssaan halutaan keskustella. Juontajamme on myös käynyt hänen kanssaan taustapuhelun tiistaina 29. tammikuuta, Toivonen vakuuttaa.
Frederik kertoi Iltalehdelle vievänsä asian käräjille, mikäli ei saisi lentolipuistaan rahojaan takaisin.
– Selvittelemme kulukysymykset Frederikin kanssa, Toivonen sanoo.
Ylen ja Frederikin outo soppa mutkistuu: Yle vaikenee hyllytyksen syistä - matkakuluista neuvotellaan
Frederikin piti esiintyä Ylen Perjantai-ohjelmassa, mutta vain kaksi päivää ennen lähetystä suosikkiartisti hyllytettiin. Syistä Yle vaikenee täysin.
Suosikkiartisti Frederikin eli Reetun piti esiintyä Ylen TV1:n Perjantai-nimisessä keskusteluohjelmassa. Ohjelman aiheena oli seksi.
Yleltä oltiin Frederikiin yhteydessä jo kaksi viikkoa ennen ohjelman lähetystä.
Tuolloin vielä kaikki oli kunnossa. Ylellä oli tiedossa myös se, että Frederik tulisi suoraan lähetykseen Kanarialta, jossa hän tällä hetkellä vetää keikkaputkea suomalaisten suosimassa Iskelmäbaarissa.
Tiistaina Frederik ja ohjelman juontaja Sean Ricks kävivät taustakeskustelun, eikä tuolloinkaan ilmennyt mitään epäselvyyttä.
Yllättäen keskiviikkona tuottaja Pasi Toivonen soitti Reetulle ilmoittaen tämän hyllyttämistä.
Reetun mukaan hänen ainoa ”syntinsä” oli se, että hän oli tutustunut ohjelmassa vastaväittäjäksi kaavaillun bloggari Kaisa Merelän teksteihin
– Halusin tietää, pitäisikö minun käyttää yhtä törkeää kieltä kuin tämä nainen käyttää blogissaan?
– Vai haluttiinko minun olevan hiljaa kuin hiiri, joka lopulta ammutaan upoksiin?
Yle vaikenee kuin muuri
Iltalehti tavoitti Frederikin hyllytyksestä vastanneen tuottaja Toivosen.
Hän ei halunnut millään tavalla kommentoida pikahyllytyksen syitä.
– Ymmärrän että kutsun peruuttamisen perustelut kiinnostavat, mutta kuten jo aiemmin totesin, Yle ei avaa niitä julkisuudessa, Toivonen vastasi kirjallisesti.
Koko episodista tuli Reetulle paitsi ylimääräistä vaivaa myös selkeitä kuluja.
Hän esiintyy talvikuukausien ajan Espanjan Kanarialla suomalaisten suosimassa Iskelmäbaarissa kahden viikkoesiintymisen tahtia.
Saatuaan kutsun ohjelmaan, Reetu ennätti perua yhden esiintymisen. Lisäksi hän oli tulossa Suomeen omalla kustannuksellaan, mutta nyt niin lentoliput kuin junaliput Helsingistä Tampereelle jäävät käyttämättä.
Frederik kertoi Iltalehdelle jo aiemmin, että hän aikoo saada Yleltä rahat takaisin matkalipuistaan.
Yle ei lupaudu maksumieheksi ehdoitta.
– Matkakulukorvauksista neuvottelemme Frederikin kanssa, Toivonen viestittää meilin kautta.
Alma-gallup: Sdp 21.0, Kok 19.7, Kesk 14.4, Vihr 13.0
Keskustan kannatuksen pudotus oli mittauksen suurin yksittäinen muutos.
Puoluekannatusmittauksen teki Alma Median toimeksiannosta Tietoykkönen ja sen on julkaissut muun muassa Aamulehti.
Mittauksen 1500 haastattelua tehtiin 14.1.2019-28.1.2019. Puoluekantansa ilmaisi 1145 eli 76,3 prosenttia.
Kannatusta saivat prosenttiyksikköinä (muutos edellisestä vastaavasta mittauksesta (22.12.2018)):
Sdp 21,0 (+0,3)
Kokoomus 19,7 (+0,1)
Keskusta 14,4 (-1,1)
Vihreät 13,0 (+0,1)
PS 9,9 (+0,2)
Vas 8,9 (-0,2)
Kd 4,3 (+0,4)
Rkp 4,2 (+0,1)
Siniset 2,1 (+0,3)
Muut 2,5 (-0,2)
Vihreiden äänestämistä ilmoitti voivansa harkita 22 prosenttia kokoomuksen kannattajista, 34 prosenttia Sdp:n kannattajista ja 42 prosenttia vasemmistoliiton kannattajista.
"On naisten työt ja miesten työt" – Koulutuksen eriytyminen ylläpitää sukupuolten välistä palkka- ja eläke-eroa
Suomessa on edelleen vahvasti sukupuolen mukaan eriytyneet koulutusalat. Naiset kouluttautuvat selvästi miehiä enemmän terveys- ja hyvinvointialoille (opiskelijoista naisia 82 prosenttia vuonna 2017) sekä kasvatusaloille (naisia 79 prosenttia). Miehet puolestaan ovat enemmistönä ICT-alojen opiskelijoissa (miehiä 85 prosenttia) ja tekniikan opiskelijoissa (miehiä 81 prosenttia).
Perinteiset, vahvasti eriytyneet koulutusalat, eli terveys- ja hyvinvointialat sekä tekniikka, ovat myös opiskelijamääriltään suurimmat.
– Näin ollen ne muodostavat vahvan pohjan sille, miksi koulutus ja työelämä ovat Suomessa niin vahvasti sukupuolen mukaan eriytyneitä, sanoo Tilastokeskuksen yliaktuaari Miina Keski-Petäjä, joka on tutkinut koulutusalojen sukupuolittuneisuutta yhdessä Mika Wittingin kanssa.
KOULUTUSALOJEN SISÄLLÄ eri opintosuuntaukset eriytyvät usein vieläkin vahvemmin.
– Esimerkiksi tekniikan alan sisällä elektroniikan ja automatiikan opiskelijoista jopa 96 prosenttia on miehiä, Keski-Petäjä tarkentaa.
On myös aloja, joissa sukupuolijakauma näyttää päällisin puolin tasaisemmalta. Mutta kun katsoo tarkemmin opintosuuntauksia, ne saattavat eriytyä vahvastikin sukupuolen mukaan.
– Sellainen on esimerkiksi palveluala, jonka opiskelijoista 56 prosenttia on naisia. Mutta kun tarkentaa hiusten- ja kauneudenhoitopalveluihin, niin naisia onkin jo 98 prosenttia. Kotitalouspalveluissa naisia on 86 prosenttia. Miehet puolestaan muodostavat enemmistön sotilas- ja puolustusalalla sekä kuljetus- ja suojelualalla, Keski-Petäjä selvittää.
Eriytymistä tapahtuu sukupuolten välillä myös koulutuksen pituudessa.
– Naiset kouluttautuvat miehiä pidemmälle. Esimerkiksi 35–39-vuotiaista naisista yli puolet on suorittanut korkeakoulututkinnon, miehistä vain kolmasosa.
ERIYTYNEET KOULUTUSPOLUT eivät ole juuri muuttuneet ajan saatossa tilastojen valossa. Keski-Petäjän mukaan sukupuolen mukaista eriytymistä on onnistuttu purkamaan hyvin vähän.
– Suomessa on pitkät perinteet sille, että miehet ja naiset erikoistuvat eri tehtäviin. Näin oli jo maatalousyhteiskunnassa. Vain aavistuksen verran lisää miehiä on tullut terveys- ja hyvinvointialoille. Toisaalta kasvatusaloilla naisten enemmistö on entisestään vahvistunut, hän kertoo.
Eriytyminen ylläpitää aika tiukkoja sukupuolirooleja ja stereotypioita. Perinteisesti miehisellä tekniikan alalla naisten osuus on kasvanut vain hieman.
– Koko ICT-ala on eriytynyt entisestään alan kasvaessa. Vielä 1987 naiset suorittivat 37 prosenttia alan tutkinnoista. Toki koulutus on muuttunut sisällöllisesti ja tutkinnot ICT-alalla ovat nykyään enemmän korkeakoulututkintoja.
KESKI-PETÄJÄ KUULEE usein sanottavan, kuinka naiset ovat onnistuneet kouluttautumaan joillekin entisille miesenemmistöisille aloille ja tasoittaneet näin sukupuolijakaumaa.
– Nämä ovat kuitenkin enimmäkseen lukumäärällisesti pieniä korkeakoulualoja, kuten lääkärin tai juristin koulutus, ja selittyvät sillä, että naisten osuus korkeakoulutetuista on ylipäänsä kasvanut. Isoa kuvaa ne eivät ole muuttaneet, hän sanoo.
Tieto on, että Suomessa on edelleen voimakkaasti eriytyneet koulutusalat, eikä sitä ole onnistuttu vuosikymmenten saatossa purkamaan. Eriytymisen vaikutukset eivät ole positiivisia.
– Eriytyminen ylläpitää aika tiukkoja sukupuolirooleja ja stereotypioita. Se ylläpitää myös sukupuolten välistä palkka- ja eläke-eroa ja jäykistää toki työmarkkinoitakin, Keski-Petäjä huomauttaa.
Ärsyttääkö, kun kumppani katsoo aikuisviihdettä? Nadian mukaan pornon katseluun pitäisi jopa kannustaa: "Mieluummin porno kuin toinen nainen"
Vielä parikymppisenä Nadia kauhisteli pornoa katsonutta poikaystävää. Nykyään hän ajattelee aiheesta tyystin toisin.
Entinen seksiaddikti, seksistä paljon kirjoittava ja seksiasiantuntijaksi tunnustettu Nadia Bokody, 34, on tuttu vahvoista mielipiteistään. Nadia on esimerkiksi todennut, ettei ole luonnollista harrastaa seksiä saman ihmisen kanssa kerta toisensa jälkeen. Hän on myös kertonut halailun pilaavan seksielämän.
Nyt Nadia on kirjoittanut siitä, miksei missään nimessä tyrmää kumppaninsa pornon katselua, vaan päinvastoin kannustaa siihen. Seksiasiantuntija kirjoitti aiheesta News.com.au-sivustolla otsikolla "Kannustan poikaystäväni pornotottumusta, ja sinunkin pitäisi".
"Vuosikymmen myöhemmin tiedän paremmin"
Aina Nadia ei ole ollut pornomyönteinen. Nadia kertoo yllättäneensä 23-vuotiaana silloisen poikaystävänsä katsomasta pornoa. Nainen muistelee tunteneensa tulleensa petetyksi.
– Kerron hänelle, että hän olisi yhtä hyvin voinut pettää minua, koska tämä on käytännössä sama asia. Joillain tavoilla se on pahempaa. Se on alentavaa, riistävää ja moraalisesti väärin. Hänen pitäisi hävetä, Nadia kertoo ajatuksistaan tuolloin.
Nyt hän kuitenkin toivoisi voivansa palata ajassa taaksepäin ja toimia toisin.
– Vuosikymmen myöhemmin tiedän paremmin.
Nainen ajattelee olleensa itse tuossa tilanteessa ainoa, joka käyttäytyi kyseenalaisesti.
Tutkimuskin tukee
Nadia muistuttaa, että pornosta on hyötyä terveen sooloseksielämän kannalta, mutta se on oiva apukeino myös pariskunnille, jotka haluavat palauttaa kipinän suhteeseensa.
The Journal of Sex & Marital Therapy -julkaisussa vuonna 2013 esitellyn tutkimuksenkin mukaan ne, jotka katsoivat säännöllisesti pornoa ja tunsivat pystyvänsä kertomaan siitä rehellisesti kumppanilleen, raportoivat suuremmasta parisuhdetyytyväisyydestä, Nadia perustelee.
Niinpä tänä päivänä Nadia ei koe voivansa päättää kumppaninsa vartalosta tai hänen oikeudestaan masturboida.
– Ehkä jokseenkin ironisesti, koska se ei ole ongelma parisuhteessamme, hän ei tunne tarvetta turvautua siihen niin usein.
"Mieluummin turvautuu pornoon kuin toiseen naiseen"
Poikaystävä saattaa kuitenkin päätyä oman käden oikeuteen esimerkiksi silloin, kun pariskunta ei voi nähdä toisiaan.
– Haluan paljon mieluummin, että hän turvautuu pornoon kuin toiseen naiseen, kun minä en ole saatavilla, Nadia huomauttaa, ja toteaa olevansa parisuhteessaan itse se, joka katsoo aikuisviihdettä enemmän.
– Porno on tarjonnut turvallisen kanavan tutkia uusia ideoita ja fantasioita, minkä vuoksi olen voinut kehittää omaa sooloseksuaalisuuttani parisuhteeni ulkopuolella, mikä on jokseenkin ristiriitaisesti rikastuttanut seksielämäämme mittaamattomasti.
Kannattaa kuitenkin muistaa, ettei monikaan aikuisviihteen puolelta tuttu ilmiö pidä paikkaansa tosielämässä.
Lähde: News.com.au
Hyvästit miehille! – Sunnuntaisuomalainen: THL haluaa eroon mies-päätteisistä ammattinimikkeistä
Tasa-arvotiedon keskus aikoo keväällä julkaistavissa ohjeissaan suositella mies-päätteisten nimikkeiden korvaamista neutraaleilla ilmaisuilla, kertoo Sunnuntaisuomalainen.
Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos (THL) haluaa eroon mies-päätteisistä ammattinimikkeistä, uutisoi Sunnuntaisuomalainen.
THL:n Tasa-arvotiedon keskus laatii parhaillaan sukupuolitietoisen viestinnän ohjeita esimerkiksi virkamiehille ja toimittajille. Kehittämispäällikkö Reetta Siukola kertoo Sunnuntaisuomalaiselle, että keskus aikoo suositella mies-päätteisten termien korvaamista neutraaleilla ilmauksilla.
Tilastokeskuksen ammattihakemistossa on nykyisin mies-loppuisia päätteitä noin 600, ja niiden määrä on viime aikoina lisääntynyt.
Kielen sukupuolittuneisuutta tutkinut Mila Engelberg kommentoikin, että eräs peruspiirre suomen kielen seksismissä on mieskeskeisyys.
–Ihmisviittausten oletusarvo on usein mies, Engelberg sanoo Sunnuntaisuomalaiselle.
Eroon papeista ja naispapeista
Engelberg nostaa Sunnuntaisuomalaisen haastattelussa esiin myös kaksi muuta ilmiötä: kielen piilomaskuliinisuuden ja sukupuolen epäsymmetrisen merkitsemisen.
Piilomaskuliinisuudella hän tarkoittaa sitä, että kuulija mieltää esimerkiksi ”tavallisen suomalaisen” tai juristin useimmiten mieheksi. Juristi-nimike on silti parempi kuin lakimies, joka tulkitaan mieheksi vielä juristiakin useammin.
Sukupuolen epäsymmetrisellä merkitsemisellä Engelberg puolestaan viittaa siihen, että Suomessa puhutaan edelleen usein papeista (siis miehistä) ja naispapeista tai vastaavasti kuljettajista ja naiskuljettajista.
Tasa-arvotiedon keskuksen keväällä julkaistavien suositusten mukaan nais-etuliitettä tulisi käyttää vain niissä tapauksissa, joissa käytetään myös mies-etuliitettä.
– Yksi hyvä esimerkki tasapuolisuudesta on televisiouutisissa käytetty ilmaus ”valtioiden päämiehet ja -naiset”, kielentutkija Engelberg kommentoi Sunnuntaisuomalaiselle.
Kommentti: Saako Metoo-sankarin erheistä kertoa? Ohjaaja Heidi Lindénin ansioluettelosta löytyy useita epäselvyyksiä
Ohjaaja Heidi Lindénin ansioluetteloista löytyy ristiriitaisia ja paisuteltuja meriittejä, mutta monen mielestä siitä olisi parempi vaieta, IS:n erikoistoimittaja Arja Paananen kirjoittaa.
SANOTAAN se heti alkajaisiksi: ohjaaja, näyttelijä Heidi Lindén on tehnyt tärkeää työtä nostamalla esiin Suomen elokuvamaailman seksistisiä valta- ja ahdistelukäytäntöjä.
Ilmiö on todellinen sekä elokuva-alalla että työyhteisöissä laajemminkin.
Onkin kiitettävä Lindéniä ja hänen haastattelemiaan naisia, jotka ovat uskaltaneet kertoa kohtaamastaan seksuaalisesta häirinnästä, osa Lindénin tavoin jopa kasvoillaan.
Lindén nousi laajempaan julkisuuteen lokakuussa 2017, kun hän paljasti Helsingin Sanomille omakohtaisen esimerkin pyrkimisestään 17-vuotiaana opiskelijana elokuva-alan kouluun Suomessa. Lindén kertoi pudonneensa tuolloin pääsykokeiden viimeisessä vaiheessa ilman selityksiä, mutta sitä ennen oli sattunut välikohtaus, jossa yksi valitsijaraadin miehistä oli yrittänyt houkutella Lindéniä ryhmäseksiin.
Yksityiskohta on ehkä pieni – eikä se tietenkään oikeuta ketään yhtään mihinkään – mutta Lindén ei ollut pyrkiessään 17-vuotias.
Aalto-yliopisto löysi kateissa olleet arkistodokumenttinsa vasta vastikään ja pystyi vahvistamaan IS:lle, että Lindén todella oli edennyt elokuvaohjauksen pääsykokeiden kakkosvaiheeseen silloisessa Taideteollisessa korkeakoulussa. Ratkaisevaan kolmosvaiheeseen pääsi kuusi opiskelijaa, joiden joukossa Lindén ei enää ollut.
Pyrkiminen oli tapahtunut touko-kesäkuussa 2004. Lindén oli tuolloin 19-vuotias ja elokuvataiteen professorina oli Lauri Törhönen, jonka Lindén on sittemmin nimennyt kyseiseksi ehdottelijaksi.
Kahden vuoden heitto ikätiedoissa on kuitenkin vasta alkua Lindéniin liittyvissä epätarkkuuksissa.
VUONNA 2011 Lindén pyrki uudelleen ja pääsi opiskelemaan elokuvaohjausta Aalto-yliopistoon, jossa hän teki seksuaalista ahdistelua käsittelevän lopputyönsä Pelkoa ja inhoa naisena Suomen elokuva-alalla vuonna 2016.
Lindénin Metoo-paljastusten perustaksi sittemmin noussut työ on kandidaatinpaperi, vaikka Lindén itse kutsuu työtään ohimennen myös ”graduksi” toimittamassaan kirjassa Metoo vallankumous (Like). Lindén ei myöskään ole valmistunut Aalto-yliopistosta maisteriksi (engl. Master of Arts), vaikka tällaisen mielikuvan saa useista julkisista CV-tiedoista.
Esimerkiksi Lindénin nimelle tehdyssä LinkedIn-profiilissa kerrotaan hänellä olevan ”MA in...Directing, Aalto University, Helsinki ELO Film School”. Väite Aalto-yliopiston maisterintutkinnosta löytyy myös monilta elokuva-alan sivustoilta.
Kun IS tarkisti tietoja, Aalto-yliopisto vahvisti, että Lindénillä ei ole oikeutta esiintyä heiltä valmistuneena maisterina, sillä hänellä on Aallosta ainoastaan taiteen kandidaatin (BA) tutkinto elokuvaohjauksesta vuodelta 2017. Aalto-yliopiston maisterinopinnoista hänellä on tehtynä osa.
"Hyvästit miehille! – Sunnuntaisuomalainen: THL haluaa eroon mies-päätteisistä ammattinimikkeistä"
Koska THL:n asiantuntijoilla on varmastikin kiire ja hirveä resurssipula, niin annan ilmaisen neuvon, jonka avulla tästäkin tehtävästä pääsee paljon vähemmällä: Ruvetaan kutsumaan naisia miehiksi, jolloin saadaan tasa-arvohanke loogiseen loppupisteeseensä. Näille ammattinimikkeille ei silloin tarvitse enää tehdä yhtään mitään.
Suomalaisten enemmistön mielestä kulttuuri selittää seksuaalirikoksia – perussuomalaisten ja vihreiden näkemykset eroavat täysin toisistaan
Perussuomalaisten tukijat ovat tyytymättömämpiä kuin minkään muun puolueen kannattajat siihen, miten poliitikot ovat vastanneet seksuaalirikoksista nousseeseen huoleen.
ENEMMISTÖ suomalaisista uskoo, että seksuaalirikoksia selittää maahanmuuttajien erilainen kulttuuri ja uskonto.
HS:n teettämän gallupin mukaan yhteensä 65 prosenttia vastasi olevansa täysin tai jokseenkin samaa mieltä väitteestä, jonka mukaan ”seksuaalirikosten tärkeimpiin syihin kuuluu maahanmuuttajien erilainen kulttuuri ja uskonto”.
HS TEETTI kansalaisten seksuaalirikoksiin liittyvistä käsityksistä kyselyn, koska etenkin Oulun hyväksikäyttöepäilyjen jälkeen seksuaalirikosten torjunta ja niiden yhteys maahanmuuttoon nousi voimallisesti politiikan asialistalle.
Oulussa useita ulkomaalaistaustaisia miehiä epäillään nuoriin tyttöihin kohdistuneista seksuaalirikoksista. Myös Helsingissä tuli tammikuussa ilmi vastaavankaltainen tapaus.
Näiden rikosten yhteydessä on myös uutisoitu, että ulkomaalaistaustaiset ovat määräänsä nähden yliedustettuina lapsiin kohdistuneissa seksuaalirikosepäilyissä.
Oulun tapausten jälkeen hallitus ja oppositio pääsivät tammikuussa pikavauhtia yhteisymmärrykseen siitä, että lainsäädäntöä kiristetään vielä jäljellä olevan vaalikauden aikana seksuaalirikosten ehkäisemiseksi. Hallitus päätti myös aloittaa selvityksen siitä, voisiko kansainvälisiä sopimuksia muuttamalla hallita maahanmuuttopolitiikkaa nykyistä paremmin.
KESKUSTELU seksuaalirikoksista on ollut kahtia jakautunutta.
Osa on pitänyt syynä niihin maahanmuuttoa ja perussuomalaisten puheenjohtajan Jussi Halla-ahon sanoin ”takapajuisista islamilaisista maista” tulleita nuoria miehiä.
Osa taas on halunnut häivyttää kansallisuuden merkityksen ja korostanut, että seksuaalirikoksiin syyllistyvät yhtä lailla suomalaiset.
Jakautuminen näkyy myös HS-gallupissa, jossa käsitykset kulttuurin vaikutuksesta eroavat huomattavasti puoluekannan mukaan. Perussuomalaisten kannattajista enemmistö on täysin sitä mieltä, että kulttuuriseikat ovat merkittävimpiä seksuaalirikosten syitä. Heistä lähes puolet oli myös täysin samaa mieltä väitteestä, että turvapaikanhakijoiden suuri määrä on Suomessa merkittävämpi ongelma kuin seksuaalirikollisten suuri määrä.
Vastakkaisinta kantaa edustivat vihreiden ja vasemmistoliiton kannattajat. Vihreistä vain 13 prosenttia ja vasemmistoliiton kannattajista 14 prosenttia oli täysin sitä mieltä, että kulttuuri ja uskonto ovat seksuaalirikosten tärkeimpiä selittäjiä.
PERUSSUOMALAISTEN tukijat ovat myös tyytymättömämpiä kuin minkään muun puolueen kannattajat siihen, miten poliitikot ovat vastanneet seksuaalirikoksista nousseeseen huoleen.
Heistä vain 17 prosenttia on täysin tai jokseenkin sitä mieltä, että poliitikot ovat vastanneet hyvin tähän huoleen. Tyytyväisimpiä ovat keskustan kannattajat: heistä 63 prosenttia arvioi poliitikkojen vastanneen seksuaalirikoksiin liittyvään huoleen hyvin. Kokoomuksen kannattajista samaa mieltä oli 54 prosenttia.
GALLUPISSA KYSYTTIIN myös, miten seksuaalirikoksia pitäisi torjua.
Suosituimmaksi keinoksi nousi seksuaalirikoksista annettujen rangaistusten kiristäminen. Ehdotetuista keinoista tätä piti parhaana 26 prosenttia vastaajista. Toiseksi parhaana keinona pidettiin sitä, että maahanmuuttajille suunnattua valistusta Suomen laeista ja arvoista tehostettaisiin.
Suomalaisista keskimäärin viidennes ajattelee, että paras tapa vähentää seksuaalirikoksia on rajoittaa joko humanitaarista maahanmuuttoa (10 prosenttia) tai maahanmuuttoa ylipäätään (10 prosenttia). Perussuomalaisten tukijoista jompaakumpaa näistä keinoista tukee selvästi muuta kansaa laajempi osuus: 60 prosenttia.
Oulu toi pintaan helpot tarinat: Toiset syyttävät hallitusta sinisilmäiseksi, toiset unohtavat naisia sortavat rakenteet turvapaikanhakijoiden lähtömaissa
Joillekin Oulun ja Helsingin tapahtumat kertovat vain turvapaikkapolitiikasta. Toisille ne eivät kerro siitä mitään. Molemmat tulkitsevat todellisuutta valikoiden, kirjoittaa HS:n politiikan toimittaja Paavo Teittinen.
SIITÄ on nyt kolme viikkoa, kun vakavista lapsiin kohdistuvista seksuaalirikosepäilyistä Oulussa ja Helsingissä uutisoitiin.
Ensimmäiset ulkomaalaistaustaisia henkilöitä koskevat rikosepäilyt Oulussa nousivat esiin jo joulukuussa. Kaikkiaan kolmen rikosepäilyn kohdalla on kyse turvapaikanhakijasta tai kiintiöpakolaisesta.
Suurin poliittinen kuohu on ehtinyt laantua, mutta harvoin joukko rikosepäilyjä on saanut aikaan näin ison reaktion.
Hallitus on kertonut selvittävänsä jo Suomea sitovien kansainvälisten sopimusten tulkintaa. Elettä voi pitää symbolisesti merkittävänä, mutta sisällöllisesti melko tyhjänä, koska liikkumavaraa ei juurikaan ole.
Eduskuntavaalit lähestyvät, ja maahanmuutto on helpompi vaaliteema kuin seksuaalirikollisuus. Keskustelu Oulun ja Helsingin tapahtumien jälkeen onkin keskittynyt paljon turvapaikkapolitiikkaan. Se on ollut myös hyvin jakaantunutta.
Osa puhuu vain turvapaikanhakijoista. Toisten mielestä heistä ei pitäisi oikeastaan edes puhua. Jotkut kehottivat olemaan ryhtymättä mihinkään lisätoimiin, koska rikosepäilyistä ei tiedetä vielä juuri mitään.
Tukea haetaan omia ennakkokäsityksiä vahvistavista tarinoista.
NE, joiden mielestä Oulun ja Helsingin tapahtumat ovat ensisijaisesti turvapaikkapolitiikkaan liittyvä ongelma, ovat löytäneet jo syyllisen.
Se on ”sinisilmäinen” hallitus, jonka toimettomuudesta kärsivät nyt lapset.
Kun katsoo faktoja, hallitus näyttää kuitenkin tehneen paljonkin. Vuoden 2015 syksyllä Euroopassa liikkui miljoona turvapaikanhakijaa. Suomeen heitä tuli muutamassa kuukaudessa yli 32 000.
Vielä kesäkuussa turvapaikanhakijoita oli satoja. Elokuussa Suomen viranomaiset heräsivät siihen, että Ruotsiin tulijat pyrkivät kohti Haaparantaa. Syyskuusta marraskuuhun turvapaikkaa haki 23 627 ihmistä.
Mitä hallituksen olisi pitänyt tehdä?
Tuntuu siltä, että joidenkin mielestä rajalle tulijat olisi pitänyt työntää takaisin Ruotsiin.
Tämä olisi ollut juridisesti mahdotonta. Kansainvälisten sopimusten ja EU-oikeuden nojalla Suomella oli velvollisuus käsitellä turvapaikkahakemukset.
Joulukuuhun mennessä hakemusten määrä oli laskenut pariin tuhanteen. Maaliskuussa 2016 Euroopan unioni ja Turkki solmivat sopimuksen, jolla tulijoiden virta tyrehtyi lähes täysin.
ENTÄ voiko hallitusta syyttää siitä, miten siirtolaistilannetta hoidettiin alkurysäyksen jälkeen?
Toki voi ajatella, että kasvavan seksuaalirikollisuuden riskiin olisi pitänyt reagoida vahvemmin. Tulihan Suomeen kahdesta sodan repimästä valtiosta tuhansia nuoria miehiä, joiden yliedustus seksuaalirikostilastoissa tiedettiin.
Aina olisi voinut panostaa enemmän esimerkiksi poliisin resursseihin, kotouttamiseen, lasten ja nuorten tukipalveluihin sekä tietoisuuden lisäämiseen. Olkoonkin, että toimien vaikutus on jossain määrin epäselvä.
Mutta mahdolliset ongelmat kyllä tiedostettiin, ja paljon myös tehtiin.
Myös turvapaikkapolitiikan kiristys aloitettiin heti. Hallitus julkaisi ohjelman, jossa oli noin 80 kohtaa. Sen valmisteluun osallistui myös perussuomalaisten nykyinen puheenjohtaja Jussi Halla-aho. Lähes koko ohjelma on toteutettu.
Kiristyksiä on tehty niin paljon, että moitteita ovat antaneet oikeuskansleri, professorit, järjestöt ja korkeimman hallinto-oikeuden presidentti.
Saara Särmän kolumni: Kun katsoo muita lempeästi, voi oppia lempeyttä itseään kohtaan
Lempeys, empatia ja kunnioitus toisia ihmisiä kohtaan vaatii enemmän kuin heidän tunkemisensa ankeaan stereotypiaan, pohtii Saara Särmä
Väitöskirjatutkija Andi Schwartz kirjoittaa (siirryt toiseen palveluun) radikaalin pehmeyden potentiaalista maailmaa muuttavana voimana. Pehmeyden politiikka korostaa haavoittuvuutta, tunteellisuutta, vilpittömyyttä ja yhteisöllisyyttä sekä sitä että olemme kaikki riippuvaisia toisista ihmisistä monin tavoin. Se tarjoaa vastavoiman yksilöllisyyttä ja pärjäämisen eetosta henkivälle kilpailuyhteiskunnalle, jossa yksilön arvoa mitataan ainoastaan hänen potentiaalisella tuottavuudellaan.
Pehmeyden politiikka muuttaa suuntaa uudelleen yhteiskunnan ja siinä elävien ihmisten välistä suhdetta. Nyt on vallalla ajatus, että kansalaiset ovat olemassa ensisijaisesti valtiota ja sen kilpailukykyä varten. Tuottamattomat ihmiset nähdään pelkästään kuluerinä. Tällainen ihmiskäsitys unohtaa, että jokaisella ihmisellä on arvo sinänsä.
Pehmeyden politiikka muistuttaa jokaisen ihmisen arvokkuudesta ja siitä, että yhteiskunta on olemassa ihmisiä varten eikä päinvastoin. Yhteiskunnan tulee tarjota puitteet, joissa kaikista ihmisistä pidetään huolta. Jos yhteiskunta ei toimi näin, se pitää korjata, eikä vaan tuntea kiitollisuutta siitä, että saamme pyristellä sellaisen yhteiskunnan eteen, joka jättää ihmisiä heitteille.
Pehmeyden politiikan kanssa saman suuntaista ajatusta löytyy Minja Koskelan Bluestocking -blogissaan julkaisemasta kirjoituksesta (siirryt toiseen palveluun), joka kritisoi kulttuurituotteissa tarjolla olevaa vahvan naisen roolia. Vahvat, itsenäisesti pärjäävät naiset ovat aivan mahtavia esikuvia, mutta tarvitaan muutakin. Tarvitaan tilaa heikkoudelle, väsymykselle ja uupumukselle. Tarvitaan tilaa kokonaiselle ihmisyydelle, jossa jokainen voi olla olemassa kaikkine ristiriitaisuuksineen.
Pehmeyden avulla tätä tilaa voidaan raivata. Mutta se vaatii työtä. Lempeys, empatia ja kunnioitus toisia ihmisiä kohtaan vaatii enemmän kuin heidän tunkemisensa ankeaan stereotypiaan. Stereotyypittäminen ja siitä seuraava olettaminen tapahtuu lähes automaattisesti. Teemme monia oletuksia muista ihmisistä vaan sen perusteella miltä he näyttävät, sillä olemme kiinni omissa ennakkoluuloissamme.
Oletukset hankaloittavat kokonaisvaltaista kohtaamista. Kuten kirjailija Chimamanda Ngozi Adichie on sanonut ”Stereotypioiden ongelma ei ole se, etteivät ne olisi totta, vaan se, että ne ovat epätäydellisiä.” Kukaan tuskin haluaa tulla kohdatuksi vain yhden ominaisuutensa kautta vaan mieluummin kokonaisena ihmisenä monine ominaisuuksineen.
Ennakkoluuloista voi päästä yli lempeydellä ja uteliaisuudella. Muita voi opetella katsomaan vailla arvostelua ja halulla ymmärtää ja tietää lisää. Kun opettelee katsomaan muita lempeästi, voi myös oppia lempeyttä itseään kohtaan. Sama toimii myös päinvastoin.
Lempeys antaa mahdollisuuden oppia lisää sekä itsestään että ympäröivästä yhteiskunnasta ja kulttuurista. Kun pysähtyy oman ärtymyksensä äärelle vaikkapa televisiota katsoessaan kun jonkun hahmon olemus ärsyttää, voi herätä huomaamaan kuinka kapeita ovat ne muotit, mihin meitä pakotetaan.
Itse huomasin kerran ärsyyntyväni naishahmosta, joka ei hymyillyt oikeastaan koskaan. Kun aloin ajatella asiaa tarkemmin, huomasin kuinka harvinainen tällainen hahmo populaarikulttuurissa onkaan. Kun hymyilevä nainen on populaarikulttuurissa normi, se saa meidät olettamaan, että ollakseen miellyttäviä, naisten pitää aina hymyillä. Ei ihme, että loputon määrä naisia raportoi kyllästyneensä siihen, että heille jatkuvasti huomautellaan ”hymyilisit vähän”.
Seksuaaliterapeutti ennustaa pornoriippuvuuden lisääntyvän – vaarassa erityisesti lapset: "Porno ei saisi olla ainoa lähde, jonka kautta nuori oppii seksistä"
Seksuaaliterapeutti uskoo, että nyt kasvavassa sukupolvessa saattaa kyteä pornoriippuvuusongelma.
Pornoriippuvaisten määrä saattaa kokea lähivuosina nousun, ennustaa seksuaaliterapeutti ja Koukussa seksiin -kirjan suomentaja Karoliina Vuohtoniemi.
Syynä on kolme samanaikaista tekijää: netissä koko elämänsä eläneen sukupolven varttuminen, pornon helppo saatavuus ja heikko porno- ja mediakasvatus.
– Nuorille pitäisi kertoa, mitä porno on ja mitä se merkitsee. Tätä ei riittävästi tehdä, Vuohtoniemi sanoo.
– Jos asioista ei puhuta, ongelmat tulevat varmasti lisääntymään.
Vuohtoniemi muistuttaa, että pornon katsomisessa ei sinällään ole mitään pahaa. Jos se ei aiheuta ongelmia, voi porno olla nautinnollinen osa tasapainoista seksielämää.
Huolissaan pitää olla, jos huomaa, että porno on ainoa tapa käsitellä ikäviä tuntemuksia, kuten ahdistusta tai yksinäisyyttä. Vaaranmerkki on myös, jos asioita jää tekemättä sen vuoksi, että ihminen katsoo pornoa pakonomaisesti.
Pornosta voi tulla pakokeino
Jo nyt Sexpoon tulleiden yhteydenottojen perusteella näyttää kuitenkin siltä, että porno- ja seksiriippuvaisten määrä on kasvussa. Ilmiötä tosin saattaa selittää myös se, että apua haetaan enemmän.
Pornoriippuvuudessa ihmisen aikuisviihteen kulutus on elämää häiritsevää. Se voi nakertaa ihmissuhteita, syödä rahaa ja maksaa työpaikan, jos pomolle jää kiinni esimerkiksi pornon katselusta työajalla.
Usein pornoriippuvuuden taustalla on kipeitä kokemuksia, mutta myös tarjonnan määrä vaikuttaa – ja internethän on tunnetusti täynnä pornoa.
Vuohtoniemi kertookin, että yksi pornoriippuvuuden määrän yleistymistä selittävä tekijä on nuoresta pitäen katsottu porno. Pornoon voidaan paeta ikäviä tunteita, kuten yksinäisyyttä tai tylsyyttä. Vähitellen pakokeinosta muuttuu pakonomainen käyttäytymismalli ja riippuvuus.
Jotta pornosta ei tulisi keino pakonomainen pakokeino, olisi sen merkityksistä keskusteltava nuoresta pitäen. Tässä tärkeä rooli on niin koululla kuin vanhemmillakin.
Riittävä porno- ja seksikasvatus tärkeää
Vuohtoniemi sanoo, että suurimmalle osalle ihmisistä porno ei aiheuta ongelmia. Pornosta olisi kuitenkin puhuttava lasten ja nuorten kanssa.
– Porno on aikuisille suunnattua kuvitteellista viihdettä, ja sitä katsovan nuoren on tärkeä ymmärtää, että pornon näyttämä seksuaalinen maailma ei vastaa todellisuutta.
Lapsilla ja nuorilla tulisi olla mahdollisuus puhua pornon mahdollisesti aiheuttamista ajatuksista, peloista ja hämmennyksen tunteista aikuisen kanssa. Aikuinen voi kertoa lapselle, miten asiat oikeasti ovat.
– Porno ei saisi koskaan olla ainoa lähde, jonka kautta nuori oppii seksistä, Vuohtoniemi toteaa.
Omg, how stupid can you ne 1😥😫
It is a good article thanks for sharing this blog it gives lots of informationraster to vector conversion service
Footwear photo editing services
hermes
nike foamposite
louboutin outlet
jordan shoes
michael kors sale
zx flux
birkin bag
yeezys
converse shoes
valentino
Lähetä kommentti