Asiahan on niin, että kuuluakseen punavihreään kuplaan, henkilön pitää tunnustaa kaikki suuren linjan opinkappaleet tosiksi, kuten uskontojen opinkappaleet konsanaan. Nuo opinkappaleet pitää myös uskoa sellaisinaan pilkkomatta niitä analyyttisesti osiin. Esimerkiksi palkkaepätasa-arvon naisia syrjivyyteen tulee uskoa ehdoitta, eikä suinkaan todeta Petersonin tapaan, että sukupuolten välillä on biologisia eroja, jotka johtavat erilaisiin valintoihin.
Jos henkilö ei kuulu punavihreään kuplaan, hänestä tulee automaattisesti alt-henkilö, eli vaihtoehtoisesti ajatteleva uhka.
Miksi Peterson on guru?
Keskitien kulkeminen punavihreän kuplan ja alt-ajattelun välillä on argumentatiivisesti ylivoimaisesti vaikein positio otettavaksi. Punavihreään kuplaan kuuluvilla henkilöillä on alin älykkyysosamäärä, sillä se riittää vain uskonnon kaltaisten opinkappaleiden julistamiseen. Analyyttinen kritiikki menee yli hilseen. Koska punaviherkuplalaisten ajattelukyky on alhainen, he yrittävät estää ja bannata kaiken sellaisen keskustelun, joka kyseenalaistaa heidän ideologiansa ja johon heidän kykynsä eivät riitä.
Alt-porukassa on tuplasti älykkäämpää ainesta, joka tykkää ja kykenee analysoimaan asiat puhki kaikista näkökulmista. Alt-henkilöt ajautuvat helposti täydelliseen konfliktiin punaviherkuplan kanssa, koska viherkuplalaiset leimaavat joka tapauksessa kaikki maahanmuuttokriittiset, miesasiamiehet tms. samaa porukkaa edustaviksi misogyyneiksi rasisteiksi.
Olen nähnyt paljon yrityksiä asettautua feministien ja miesasiamiesten välimaastoon tolkun puhetta käyttäen. Yritykset ovat menneet poikkeuksetta lokaan ja lopputuloksena henkilö on suututtanut molemmat osapuolet. Petersonista tekee poikkeuksellisen se, että hän kykenee live-haastatteluissa luovimaan ja argumentoimaan poikkeuksellisen älykkäästi ajatusrakennelmiensa puolesta siten, että alt-ideologian ja punavihreän ajattelun osat muodostavat toimivan synteesin.
Live haastatteluissa Petersonin analyyttinen älykkyys murskaa punavihreän kuplalaisten heikon älykkyyden, kuten Cathy Newmanin haastattelussa.
Monet alt-ryhmäläiset jäsenet, kuten Halla-aho tai Hännikäinen kykenisivät argumeitoimaan Cathylle vastaan paperilla murskaten kaikki Cathyn höpinät, mutta kyky (ja halu) tehdä sama livenä, luovien punaviherkuplan ja alt-ideologian välimaastossa, tekee Petersonista ainutlaatuisen.
Punaviherkuplan vihollinen numero yksi
Peterson on punaviherkuplan pahin vihollinen, koska keskilinjan kulkijana häntä ei voi bannata suoralta kädeltä edes punavihreässä mediassa. Älyrajoitteiset punaviherkuplalaiset joutuvat kohtamaan hänet silmästä silmään, vähän niin nyrkkeilyottelussa Mike Tysonia vastaan, jossa he tietävät jo ennakkoon saavansa turpaan.
Punavihreiden tärkein ase on liian älykkäinen vastustajien täydellinen bannaaminen ja mustamaalaaminen, jotta he eivät joudu kohtamaan liiana vaikeita argumentteja. Vaikeat vastustajat leimataa misogyyneiksi ja transfobisiksi rasisteiksi, jotta heidän kanssaan ei vain jouduta väittelyyn.
Hyvittavana anekdoottina voidaan mainita, että punaviherkuplan Twiitit ja muut ulostulot saavat aina kritiikittömät aplodit uskonsisarilta, olipa ulostuloissa tolkkua tai ei. Kun retwiittaan noita möläytyksiä omille sivuilleni, älykkäämmässä alt-porukassa ne aiheuttavat hillittömiä naururemakoita. Huvittuneisuuden takana on punaviherkuplan typeryys, jonka kohtaamiselta kuplalaiset suojaavat itseään bannaamalla kritiikin ja naureskelun aiheuttajat.
206 kommenttia:
1 – 200 / 206 Uudempi› Uusin»Kuka on Jordan B. Peterson ja miksi sinunkin pitäisi tietää hänet? Vai pitääkö?
Psykologian professori Jordan B. Peterson on someajan älykkö ja yhdysvaltalaisen vaihtoehto-oikeiston lemmikki, joka on julistautunut sananvapauden puolustajaksi ja vastustaa poliittista korrektiutta. Samaan aikaan moni ajattelee, että hän on vaarallinen. Mutta kuka hän oikein on – ja miksi sinunkin pitäisi tietää hänet?
Tammikuun puolivälissä brittiläisen Channel 4 Newsin toimittaja Cathy Newman alkoi saada tuntemattomilta ihmisiltä tappouhkauksia. Uhkailijat olivat nähneet miljoonien muiden tapaan Youtubessa videon, jossa Newman haastatteli kanadalaista psykologian professoria Jordan B. Petersonia.
Videolla Newman ja Peterson keskustelivat tämän tuoreesta teoksesta 12 elämänohjetta – käsikirja kaaosta vastaan sekä tasa-arvosta, sananvapaudesta ja naisten palkkakuopasta.
Se ei mennyt Newmanin kannalta ihan putkeen.
Hän yritti puhua Petersonia pussiin, mutta epäonnistui. Sanavalmis professori on hionut konservatiivista maailmankuvaansa ja argumenttejaan vuosikymmeniä, joten hänen haastamisensa on vaikeaa. Lopulta Newman panikoi ja laittoi sanoja Petersonin suuhun.
Peterson-fanit suuttuivat näkemästään.
Liberaalina tasa-arvon kannattajana tunnettu Newman yritti heidän mielestään tarkoituksella teilata konservatiivisen Petersonin. Heille Peterson oli uhri, jonka poliittisesti korrekti vasemmisto – tällä kertaa siis Newman – yritti keinoja kaihtamatta vaientaa.
Siksi hänelle piti kostaa.
Someajan intellektuelli
56-vuotias Jordan B. Peterson on someajan älykkö. Ilman Twitteriä ja Facebookia hän saattaisi olla edelleen ”vain” psykologian professori, joka on hautautunut tutkijan kammioonsa.
Petersonin matka yliopistosta maailmanlaajuiseen suosioon alkoi vuonna 2016, kun hän julkaisi netissä luentosarjan, jonka nimi on vapaasti suomennettuna ”Poliittista korrektiutta vastustava professori”. Peterson suivaantui siitä, että Kanadassa kaavailtiin lakimuutosta, jonka myötä maassa olisi alettu käyttää sukupuolineutraaleja persoonapronomineja.
Luentosarjassa Peterson kritisoi vasemmistolaista maailmankuvaa, postmodernismia ja oikeastaan kaikkea, mikä ei sovi hänen pirtaansa. Itsensä hän näkee sananvapaustaistelijana, joka vastustaa poliittista korrektiutta.
Petersonin mielenmaisemalle on kysyntää: hänen Twitter-tilillään on 900 000 seuraajaa ja Youtube-kanavallaan puolitoista miljoonaa tilaajaa, jotka haluavat kuulla lisää hänen elämänfilosofiaansa.
Petersonista on kuoriutunut mielipidevaikuttaja. Erityisen hyvin hänen viestinsä istuu verkossa öyhöttävän yhdysvaltalaisen vaihtoehto-oikeiston maailmankuvaan, vaikka hän itse sanoo olevansa poliittisesti sitoutumaton. Petersonin valtavaa suosiota ei kuitenkaan voi selittää vain maineella, jota hän nauttii yhdysvaltalaisen vaihtoehto-oikeiston parissa.
Heinäkuussa Peterson kertoi, että hänen maailmanlaajuisella puhujakiertueellaan on ollut jo yhteensä 200 000 kuulijaa. Myös Helsingin marraskuun tilaisuudet myytiin nopeasti loppuun.
Vielä hurjempi on Petersonin 12 elämänohjetta-kirjan suosio: teosta on myyty tänä vuonna jo 2,2 miljoonaa kappaletta, vaikka kirjan ohjeet ovat yksinkertaisia: siivoa huoneesi, vältä huonoa seuraa, ota itseäsi niskasta kiinni.
Sellaisia on ollut aina tarjolla self help -kirjallisuudessa, mutta Petersonin tapauksessa on tärkeämpää hänen maailmankuvansa, josta hän ammentaa vinkkejä parempaan elämään.
"Ennen kaikki oli paremmin"
Petersonin maailmankuvan voi kärjistäen tiivistää muotoon ”ennen kaikki oli paremmin”. Hänen mielestään maailma alkoi luisua väärään suuntaan viimeistään 1960-luvulla, kun naisten asema länsimaissa muuttui ja esimerkiksi avioeron saaminen helpottui. Peterson siteeraa kirjassaan tunnettuja ajattelijoita Nietzschestä Freudiin, mutta tekstien tieteellistä pohjaa on yleistiedon pohjalta mahdotonta analysoida.
Kioski trending
Nuorten miesten ahdinko
Muistatko takapulpetin huppupäisen pojan, jota kukaan ei kunnolla tuntenut ja joka eli omissa maailmoissaan? Tämä video kertoo hänestä.
Jaakko kysyy videollaan, miten syrjäytynyt nuori mies näkee yhteiskunnan ja miksi meidän kannattaisi kuunnella häntä.
Liitot: Irtisanomislaissa ”isoja ongelmia” naisvaltaisille aloille – ”Motiiveja voi vain arvailla”
Uuden irtisanomislakiesityksen perusteista ei ole yksimielisyyttä, Tehyn puheenjohtaja Millariikka Rytkönen ja SuPerin puheenjohtaja Silja Paavola yhteisessä tiedotteessaan. Heidän mukaansa teksteihin jäi ”yhä isoja ongelmia etenkin naisvaltaisten alojen kannalta”.
Ammattiliitto SuPer edustaa lähi- ja perushoitajia ja Tehy sairaanhoitajia, kätilöitä ja muita sosiaali- ja terveysalan ammattilaisia. Paavolan ja Rytkösen mukaan uusi laki ei ole ongelma miesvaltaisilla aloilla, koska useilla aloilla irtisanomissuojasta on sovittu työehtosopimuksissa.
”Tämä on laadullisesti huonoa lainsäädännön valmistelua, jonka motiiveja voi vain arvailla”, syyttää SuPerin Paavola.
”Pääministeri toi aiemmin esille vahvasti, että tasa-arvon kannalta ei pidä luoda uusia ongelmia. Luotamme siihen, että pääministeri puolustaa työelämän tasa-arvoa edelleen eikä hallitus vie lakiesitystä tällaisin perusteluin eteenpäin”, sanoo Tehyn Rytkönen.
Lain perusteluja laatinut hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen kolmikantainen työryhmä päätti työnsä eilen maanantaina. Paavola ja Rytkönen korostavat, että jo aiemmin esitellyn irtisanomispykälän muotoilussa ei ole huomautettavaa, mutta nyt kirjatut perustelut ”sisältävät yllättäen liudan asioita, jotka eivät ole yhteydessä itse pykälän tekstiin”.
Lain perusteluilla ei voida laajentaa lain tulkintaa, SuPer ja Tehy katsovat. Järjestöt ovat valmiit hyväksymään kyseisen pykälämuutoksen sellaisenaan, jos siihen liittyvällä perusteluosalla ei pyritä muuttamaan itse lakitekstiä. Näin on nyt liittojen mukaan vaarassa käydä.
”Kaikki haluavat päästä tästä kiistasta eteenpäin, mutta ei naisvaltaisten alojen kustannuksella”, sanoo Paavola.
SuPer ja Tehy ovat molemmat keskusjärjestö STTK:n jäsenliittoja. Tehy on STTK:n suurin jäsenjärjestö. STTK:n puheenjohtaja Antti Palola kommentoi maanantaina pidättyväisesti irtisanomislain perusteluja laatineen työryhmän työtä. STTK:n hallitus kokoontuu ensi viikolla käsittelemään irtisanomislakia.
Luonnonsuojeluyhdistyksen hallitukseen valittiin vain naisia
Turun luonnonsuojeluyhdistys on valinnut yhdeksänhenkiseen hallitukseensa tällä kertaa pelkkiä naisia. Uudeksi puheenjohtajaksi valittiin Julia Helminen.
Hän on 24-vuotias opiskelija, jonka mielestä suurin ympäristöongelma ei ole ilmastonmuutos tai mikromuovit, vaan yhteistyön puuttuminen. Helminen palkittiin viime vuonna Luonnonsuojeluliiton vuoden vapaaehtoisena.
Uuden hallituksen varsinaisiksi jäseniksi valittiin Asta Laiho, Pia Roering, Riikka Armanto, Camilla Eriksson, Anna Schauman, Emilia Aho, Katja Samsten ja Jonna Wood. Varajäseniksi valittiin Essi Ruohisto, Jakke Mäkelä, Pertti Sundqvist ja Anu Nipala.
Turun luonnonsuojeluyhdistys on Suomen luonnonsuojeluliiton paikallisyhdistys, johon kuuluu 1300 jäsentä.
Varsågooood !!!
https://aijaa.com/0iNDCP
KOMMENTTI
Ay-liike vetää itseään vessanpöntöstä alas ihan itse
Hoitajaliitot Tehy ja Super rymistelivät hauraalla kolmikannalla medianäkyvyyden vuoksi ja järjestäytymisen kanssa kamppaileva SAK päätti karkottaa nuoret entistä kauemmaksi.
Jos ay-liike onnistuikin viime viikolla lakkoilun avulla päihittämään hallituksen irtisanomiskiistassa, nautiskelu voitosta jäi hyvin lyhytaikaiseksi. Maanantaina keskusjärjestöt pääsivät kolmikantaisessa työryhmässä sopuun irtisanomislain perusteista, mutta jo tiistaina terveysalan liitot Tehy ja Super päättivät ryhtyä lypsämään mediatilaa lyttäämällä saavutetun kompromissin.
Keskiviikkona SAK puolestaan kertoi Helsingin Sanomissa vaativansa lakiin irtisanomisjärjestyksen. Ideana olisi niin sanottu Last in first out -menettely, jossa työnantaja joutuisi yt-neuvotteluissa irtisanomaan viimeksi taloon tulleita – eli nuoria ja keski-ikäisiä työntekijöitä.
STTK ja Tehy pyllistivät kolmikannalle
STTK:laiset Tehy ja Super väittivät tiedotteessaan, että irtisanomislain perusteista ei ole olemassa kolmikannassa valmisteltua yksimielistä esitystä. Väite on käsittämätön, kun lakiesitys kirjoitettiin maanantaina uusiksi nimenomaan kolmikantaisessa työryhmässä, jossa oli mukana myös Tehyn ja Superin oma keskusjärjestö STTK. Palkansaajien keskusjärjestöt ovat pitäneet esitystä hyvänä kompromissina ja kaikki osapuolet – myös Suomen Yrittäjät – ovat kehuneet työryhmän hyvää henkeä.
Ay-liike sai irtisanomiskiistan loppuhuipennuksena takaisin Juha Sipilän (kesk) hallituksen aikana menetetyn rakkaan kolmikantansa. Loppuhuipennukseksi Tehy ja Super menivät saman tien pyllistämään sekä omalle keskusjärjestölleen että hauraalle kolmikannalle – toki kolmikannan vastustajien riemuksi.
Joku voisi kysyä, eikö STTK:n suurin jäsenjärjestö Tehy saa mielestään ääntään kuuluviin omassa keskusjärjestössään. Ennen moista epäilyä on hyvä muistaa, että myös viime kevään palkkaneuvotteluissa nähtiin Tehyn mediamanöövereitä, joista pahin perustui puheenjohtajan väärinkäsitykseen hänen väitettyään jäsenilleen, että Tehy sai palkkaratkaisun ohella oman hoitajasopimuksen. Jota se siis ei saanut.
Huomionarvoista on myös Tehyn uuden puheenjohtajan Millariikka Rytkösen aikana vahvistunut yhteistyö perushoitajien Superin kanssa. Superin puheenjohtaja Silja Paavola puolestaan tunnetaan ay-piireissä siitä, että hän ei kaihda riitoja, jos niitä vain on näkyvissä.
Imagen toimittaja kuittasi arvostetun Lumilapio-palkinnon pakotettua seksityötä koskevasta jutustaan 2005 – tänään hovioikeus vahvisti hänelle tuomion raiskauksesta
Joka vuosi noin miljoona ihmistä ostetaan ja myydään moderneilla orjamarkkinoilla prostituutioon, kotityöhön, pelloille, tehtaisiin, armeijoihin. Suurin osa uhreista on naisia ja suurin osa heistä pakotetaan seksityöhön.” Näin alkaa neljän toimittajan tekemä Orjamarkkinat-kirjoitus, joka tuotti tekijöilleen mediakentässä erittäin arvostetun Lumilapio-palkinnon.
Eräs kirjoittajista on Ari Lahdenmäki. Hän sai tänään hovioikeudessa tuomion kahdesta eri seksuaalirikoksesta. Teonkuvaus on kattavasti kerrottuna Ilta-Sanomissa.
Lahdenmäki on pitkän linjan toimittaja, ja tämä tekee asiasta poikkeuksellisen.
Nimen julkaisu
Suomalaisessa journalismissa on käytäntönä, ettei alle 2 vuoden tuomioiden saajia nimetä jutuissa. Käytäntö ei perustu lakiin.
Lahdenmäen tapauksessa mediatalot ovat pääsääntöisesti jättäneet nimen mainitsematta, ja viitanneet tähän termeillä ”palkittu toimittaja”, tai ”toimittaja”. HS teki asiassa poikkeuksen ja julkaisi nimen.
HS kirjoittaa: ”Lahdenmäki on tullut tunnetuksi rikoksiin ja yhteiskuntapolitiikkaan keskittyvistä jutuistaan. Hän on kirjoittanut muun muassa MTV3:lle, Helsingin Sanomille sekä verkkojulkaisu Long Playhin. Lahdenmäki sai osana työryhmää tutkivan journalismin Lumilapiopalkinnon vuonna 2005 ihmiskauppaa käsitelleestä artikkelista.”
Longplay
Raiskauskohusta huolimatta Lahdenmäki mainitaan edelleen Longplayn kirjoittajalistalla. Tutkivaan, hitaaseen journalismiin erikoistunut julkaisu markkinoi edelleen juttutuotteitaan Lahdenmäen nimellä, kuvalla ja Lumilapio-palkinnolla.
Ratkaisu on erikoinen, ottaen huomioon sen, että samalta Longplayn kirjoittajalistalta löytyy suomalaisen feminismin sekä #metoo-liikkeen kaikkein kovin ydin.
SUOMEN UUTISET
Tätä puistattavaa viestiä (feministi)media syöttää naisille
J.B.Petersonillehan tämä oli normihaastattelu normikysymyksin. On varmaan vastannut samoihin kysymyksiksi huonosti naamioituihin väittämiin satoja kertoja. Jos antaa kolme haastatelua viikossa, niin käy saman keskustelun n.150 kertaa vuodessa. Voisi korvata itsensä nauhurilla.Olet varmasti törmännyt itsekin siihen, että opponentit yrittävät vuodesta toiseen todistaa kantasi vääriksi täsmälleen samoilla, jo moneen kertaan virhellisiksi todistetuilla väittämillä. Välillä saa käydä sitä samaa keskustelua uusintana saman ihmisen kanssa. Jos on viimeksi maanantaina väittänyt, että kuu on juustoa, niin keskiviikkona voi yrittää samaa uudestaan. Näissä keskusteluissa on tarkoitus vain voittaa. Totuus on epäolennaista.
Palkittu toimittaja tuomittiin jo toisesta seksuaalirikoksesta samana päivänä – pyysi naisen asunnolleen nukkumaan, käytti hyväkseen ja haukkui: ”Miten sä häivyt tolleen?”
Keskiviikkona aamupäivällä raiskaustuomion saanut toimittaja on tuomittu myös toisesta seksuaalirikoksesta saman päivän aikana.
Tänään aamupäivällä raiskaustuomion saanut toimittaja Ari Matti Lahdenmäki (s. 1977) on tuomittu jo toisesta seksuaalirikoksesta saman päivän aikana. Helsingin käräjäoikeus tuomitsi hänet pakottamisesta seksuaaliseen tekoon.
Ari Lahdenmäki tuomittiin kuuden kuukauden ehdolliseen rangaistukseen.
Lahdenmäki on työskennellyt toimittajana muun muassa Helsingin Sanomissa ja Verkkojulkaisu Long Playssä sekä tehnyt juttuja ainakin MTV3:lle ja Journalisti-lehdelle. Hän on keskittynyt muun muassa yhteiskunnallisiin aiheisiin, joihin on lukeutunut rikosaiheita.
Vuonna 2005 hän sai osana työryhmää tutkivan journalismin Lumilapiopalkinnon ihmiskauppaa käsitelleestä artikkelista.
Marraskuussa 2016 Journalisti-lehti julkaisi hänen juttunsa nimenjulkaisukäytännöistä rikosuutisissa. Tuolloin Lahdenmäen omista rikosepäilyistä ainakin ensimmäinen oli jo esitutkinnassa.
Pyysi ystävää tuekseen
Kesällä 2016 Lahdenmäki oli pyytänyt naispuolista ystäväänsä luokseen ja selittänyt, että hänellä on huono olla. Nainen suostui lähtemään tämän tueksi, mutta vakuutti, että seksiä ei harrastettaisi.
Naisen mukaan Lahdenmäki lupasi hänelle patjan, mutta asunnolla sellaista ei löytynytkään. Nainen kuitenkin suostui nukkumaan Lahdenmäen kanssa samaan sänkyyn sen toiseen laitaan paita ja pikkuhousut yllään.
Aamulla nainen heräsi siihen, että Lahdenmäki kiskoi hänen alushousujaan alas. Lahdenmäki oli kokonaan alastomana aivan kiinni hänessä.
Nainen kielsi jatkamasta, mutta Lahdenmäki jatkoi. Hän lopetti vasta, kun nainen oli toistuvasti kieltänyt ja vastustellut.
Tilanne oli naisesta pelottava ja ahdistava, koska Lahdenmäki oli määrätietoinen ja paljon vahvempi.
Viestit todisteena oikeudessa
Oikeudessa kirjallisina todisteina oli miehen ja naisen aamulla kirjoittamia viestejä.
”Mitä vittua? Miten sä häivyt tolleen. Olisin mielelläni sanonut moi. Olin luullut, että olemme ystäviä", Lahdenmäki kirjoitti aamulla.
”Mitä toi sun käytös on?! Mäkin luulin et ollaan ystäviä, sä puhuit varapatjoista ja juttelemisesta aamulla, mä herään siihen että sä yrität riisua mua. Vitun valehtelija", nainen vastasi.
Tämän jälkeen Lahdenmäki syytti naista moukaksi ja idiootiksi.
Asia pyöri naisen mielessä jatkuvasti, ja hän koki häpeän ja petetyksi tulemisen tunteita, jotka ovat tyypillisiä seksuaalirikoksen uhrille. Myöhemmin hän kuuli, että Lahdenmäki olisi tehnyt samanlaisia tekoja myös muille. Silloin hän rohkaistui tekemään rikosilmoituksen.
Saman vuoden marraskuussa nainen kohtasi Lahdenmäen baarissa muttei halunnut olla tämän kanssa tekemisissä. Yöllä Lahdenmäki lähetti hänelle solvaavan tekstiviestin, jossa hän halventavaan sävyyn väheksyi naisen osaamista.
Tähän nainen vastasi: "Haista vittu Ari. Sinä ja sinun raiskauskulttuuri ootte niin mennyttä.”
Lahdenmäki kiisti kaiken
Oikeudessa Lahdenmäki kiisti rikoksen. Hänen mukaansa nainen oli hereillä, eikä hän yrittänyt riisua tämän housuja. Mistään huonosta voinnista ei hänen mukaansa ollut ollut puhe.
Hän myönsi ehdottaneensa naiselle seksiä "koskettamalla tätä hartiaan". Tämän pidemmälle ei Lahdenmäen mukaan menty.
Kirjallinen näyttö kuitenkin tuki naisen kertomusta, minkä lisäksi hän oli kertonut tapahtumasta ystävälleen.
Käräjäoikeuden mukaan näyttö riitti syyksilukevaan tuomioon.
Aiemmin keskiviikkona Helsingin hovioikeus oli tuominnut Lahdenmäen raiskauksesta. Hän oli syyskuussa 2015 tuppautunut naisen luokse Espoossa ja raiskannut tämän väkivaltaisesti.
Espoon käräjäoikeus antoi asiassa tuomion kesällä 2017 ja Helsingin hovioikeus vahvisti sen tänään.
"Näissä keskusteluissa on tarkoitus vain voittaa. Totuus on epäolennaista."
Live-väittelyt ovat aina sellaisia, että niissä "voitto" ja retoriikka ovat oikeastaan ainut merkitsevä tekijä. Peterson näyttää kuitenkin onnistuneen tuomaan argumentaatiota live-tilanteisiin, tokikin moneen kertaan harjoiteltuna, koska ilman jatkuvaa toistoa sujuva väittely on mahdotonta. Kirjallinen ilmaisu on paljon tarkempaa, eikä samalla tavalla retoriikalla voittamisella tärkeää.
Kaikkea se Tinder teettää: mies anoo oikeudelta lupaa nuortua 20 vuotta
Deittailumarkkinoilla pitkä elämänkokemus ei välttämättä ole etu. Tämän on havainnut myös hollantilaismies, joka uskoo keksineensä vaivaan varsin omaperäisen ratkaisun.
BBC kirjoittaa, että 69-vuotias Emile Ratelband anoo oikeudelta lupaa vaihtaa syntymävuottaan. Vuoden 1949 sijasta se saisi olla 1969.
”Nykyisin voi vaihtaa nimeään tai sukupuoltaan. Miksi en saisi päättää omaa ikääni”, mies kysyy.
Oikeusjutun menestymisen mahdollisuuksia pidetään erittäin laihoina, vaikka Ratelband sanookin omaavansa lääkärien mukaan 45-vuotiaan fysiikan ja olevansa kuin ”nuori jumala”.
Hän perustelee muutoshaluaan ensinnäkin treffipalvelu Tinderillä: ”Jos ilmoitan siellä iäkseni 69, ei tule vastauksia.”
Lisäksi mainitaan, että mahdollisuudet työpaikan löytämiseksi paranevat. Se olisikin suotavaa, sillä Ratelband on luvannut lopettaa eläkkeensä nostamisen, jos saa pudottua ikävuosistaan 20 oikeuden päätöksellä.
Mikä ihmeen 11.11.? – Kiinasta lähtöisin oleva shoppailupäivä on jo suositumpi kuin Black Friday
Maailmalla vuoden suurimpana ostospäivänä pidetty Singles' Day eli sinkkujen päivä on tulevana sunnuntaina 11. marraskuuta.
Kiinalaiset verkkokaupat ovat rummuttaneet tulevia 11.11. -tarjouksiaan jo pitkään. Kyseinen ostospäivä onkin lähtöisin Kiinasta, mutta on jo levinnyt laajalle maan rajojen ulkopuolelle.
Myyntimäärissä mitattuna päivä on maailmalla jo jopa Black Fridayta suurempi ostospäivä.
– Viime vuoden Singles' Day oli menestys. Netissä myynti kolminkertaistui ja myymälöissämme oli tuplasti kävijöitä tavalliseen päivään verrattuna, kertoo tiedotteessa Gigantin markkinointijohtaja Sami Särkelä.
Maailmalla sinkkupäivä on eräänlainen versio ystävänpäivästä: päivä, jolloin sinkut hemmottelevat itseään lahjoilla ja juhlistavat sinkkuuttaan.
Black Friday on puolestaan tänä vuonna 24. marraskuuta. Black Friday on saanut alkunsa Yhdysvalloista, jossa se on osunut kiitospäivän jälkeiseen vapaapäivään.
Miksi äitienpäivä on virallinen liputuspäivä mutta isänpäivä ei? Miehille vaaditaan nyt tasa-arvoa
Sisäministeriö aikoo nyt selvittää, voisiko isän- ja äitienpäivälle tulla liputuspäivinä samanlainen asema.
SISÄMINISTERIÖ aikoo selvittää isänpäivän asemaa vakiintuneena, mutta ei virallisena liputuspäivänä. Toisin kuin isänpäivä, toukokuun toisena sunnuntaina vietettävä äitienpäivä kuuluu Suomessa virallisten liputuspäivien joukkoon.
”Tällä hetkellä selvitetään mahdollisuuksia, että tehdään molemmille liputuspäivälle samanlainen asema”, kertoo erityisasiantuntija Hanne Huvila sisäministeriöstä.
Tasa-arvoasioista vastaava perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko esitti torstaina, että isänpäivästä tehtäisiin virallinen liputuspäivä.
”Osana isien juhlistamista Suomessa liputetaan tulevana viikonloppuna. Mutta ei kuitenkaan virallisesti vaan vain suositusluonteisesti. Minusta isät ansaitsevat virallisen liputuspäivän siinä missä äiditkin”, Saarikko sanoi torstaina Vuoden Isä -palkitsemistilaisuudessa.
”Minun on vaikea keksiä syytä sille, miksei äitejä ja isiä pitäisi kohdella tasavertaisesti tälläkin tavalla.”
ISÄNPÄIVÄN liputus on herättänyt aiemminkin keskustelua. Liputuspäivät eroavat toisistaan siinä, että virallisina liputuspäivinä valtion virastot ja laitokset ovat velvoitettuja liputtamaan.
Sisäministeriön mukaan hyvään liputuskulttuuriin kuuluu kuitenkin liputtaa vakiintuneina liputuspäivinä samaan tapaan kuin virallisinakin.
”Sisäministeriön näkemyksen mukaan tällä hetkellä liputtamisessa ei ole käytännössä eroja sen mukaan, onko virallinen vai vakiintunut liputuspäivä”, Huvila sanoo.
Hänen mukaansa äitien- ja isänpäivän liputusta ei ole aiemmin ajateltu arvostuskysymyksenä, vaan ero isän- ja äitienpäivän välillä johtuu historiallisista seikoista.
Äitienpäivä vakiintui liputuspäiväksi jo ennen 1970-luvun lopulla säädettyä liputusasetusta, mutta isänpäivää alettiin viettää laajemmin vasta 1980-luvulla.
Seksiseuraa voi hyvin hakea Tinderissä suoraan, sanovat paljon deittailleet Kaisa ja Mari – naiset neuvovat, miten se kannattaa tehdä
Ihastumisia sanelevat paljolti myös aivokemia ja hormonit.
Hurraa, treffikulttuuri on rentoutunut! On ollut jo jonkin aikaa, mistä lienee kiittäminen etenkin nettideittailua. Kiinnostavien ehdokkaiden kanssa voi kommunikoida kotisohvalla ja treffailukynnyskin on madaltunut.
On myös aiempaa hyväksytympää ilmaista suoraan, minkä tyyppistä suhdetta etsii.
– Jos kaipaa pelkkää seksiä, sen voi hyvin kertoa, sanoo Digideittailu-kirjan kirjoittanut Mari Koistinen.
Seksiseuraa nettisovelluksesta on hakenut myös parikymppinen bloggaaja Kaisa Merelä.
– Mielestäni se on erittäin ok, toimivaa ja jopa kätevää, mikäli siitä kommunikoidaan selkeästi eikä toista harhaanjohtaen, Merelä sanoo.
Mikäli seksiseuraa mielii hakea, paljastavien kuvien lähettäminen ei välttämättä ole paras ajatus – eikä kovin tyylikästä. Nettideittailussakin pitää osata flirttailla ja hurmata.
– Jos paljastat kaiken ja läväytät heti vaikka tissit tiskiin tai miehillä vastaavasti sukupuolielimen, niin siitä jää kaikki se ihana flirtti pois. Kyllähän sun pitää hurmata se toinen myös, vähän viekotella. Seksiseuraa ei välttämättä tarvitse etsiä kuvalla, jossa ei ole paitaa päällä, Koistinen muistuttaa.
Aitous on valttia
Hakee sitten seksiseuraa tai pysyvämpää parisuhdetta, nettiprofiiliin kannattaa laittaa itsestä laadukkaat kuvat, mieluiten useampi kuin yksi.
– Aitous, rentous ja hyväntuulisuus on ainakin minulle tärkeää. Hymyillä kyllä saa. Tosi monet suomalaiset miehet ovat kauhean vakavia profiilikuvissa, Koistinen sanoo.
Kuvilla voi myös kertoa tarinoita ja asioita itsestä.
– En juurikaan katso, minkä näköinen se ihminen on, vaikka totta kai sillä on vähän väliä. Minua kiinnostaa, mitkä kuvat se on valinnut ja miksi se on kuvat valinnut ja mitä se kertoo itsestään. Siellä on niin paljon piilomerkityksiä nähtävissä, Kaisa Merelä sanoo.
– Minua miellyttävät itsevarmat, omanarvontuntoiset sekä kypsän maskuliiniset, naisia ja naiseutta jumaloivat miehet. Kyky sanoittaa omia ajatuksia ja tunteita rehellisesti sekä kyky vastaanottaa nainen koko pakettina on myös erittäin tärkeää.
Mari Koistiseen vetoavat usein miehet, jotka vaikuttavat elämän eri puolista kiinnostuneilta, fiksuilta, avarakatseisilta ja hyväntuulisilta.
– Hyvät kommunikointitaidot, kulttuuriharrastukset, omassa arjessaan viihtyminen ja pyöräily ovat plussaa. Koska itselleni esimerkiksi ekologiset arvot ovat tärkeitä, karsiutuvat pois ne, joita maailmanparannus ei kiinnosta: jos kasvisruoan syönti ärsyttää tai joka vuosi pitää päästä tekemään monta lomamatkaa lentäen, ei oletettavasti ole minulle sopiva tyyppi. Tietysti ulkonäölläkin on merkitystä, mutta sen suhteen minulla ei ole mitään tiettyä miestyyppiä.
Kipinöitä ilmassa
– Mielestäni parhaat treffit syntyvät tunnelmasta. Siitä, että on sopivasti kipinöintiä ilmassa ja juttu luistaa niin hyvin, ettei malttaisi lopettaa treffejä. On siis sopivasti hauskaa, nokkelaa ja flirttailevaa. Paikalla tai tekemisellä ei oikeastaan ole väliä.
Parhaimmilta treffeiltä poistuu hymy huulilla ja niistä jää fiilis, että haluaa tavata treffikumppaninsa pian uudelleen.
– Toki joku pieni asia voi ilahduttaa: mies on tuonut kävelytreffeille suklaapatukat tai peräti termarikahvit korvapuustien kera, Koistinen sanoo.
Mitkään Koistisen treffit eivät ole hänen mukaansa menneet suoranaisesti pieleen.
– Monta kertaa on tietysti käynyt niin, että juttu ei oikein luista eikä mitään vetovoimaa ole puolin eikä toisin. Kiusallisinta on ollut silloin, jos toinen on selvästi ollut minusta kiinnostunut, mutta minä en ole ollut hänestä. Toinen jo pohtii, mitä voitaisiin tehdä seuraavalla tapaamisella, kun itse mietin, että en halua sitä toista tapaamista ja miten sen nyt saisin ilmaistua loukkaamatta toista.
Kilot lähtivät, mutta niin lähti mieskin – naisen kokemus osoittaa, että myös laihtuminen voi olla suhdetta ravisuttava muutos
Onko tämä yleistä vai harvinainen poikkeus?
Uranvaihdos. Sairastuminen. Lapsen saaminen. Muutto maasta toiseen.
Isot elämänmuutokset testaavat suhdetta, ja jos kaikki sujuu hyvin, hitsaavat parin vielä tiukemmin kiinni toisiinsa.
Toisinaan ravisuttava muutos voi kuitenkin olla yllättävä asia - kuten esimerkiksi onnistunut laihdutuskuuri.
Health kertoo naisesta, jonka avioliitto romahti tämän laihduttua parisenkymmentä kilogrammaa.
– En olisi koskaan osannut odottaa, että laihduttuani mieheni, jonka kanssa olen ollut naimisissa 17 vuoden ajan, ei enää pitäisi minua viehättävänä, nainen suree sittemmin poistetussa keskustelun avauksessa Reddit-palstalla.
Reilusti ylipainoinen nainen kertoo pudottaneensa menestyksekkäästi yli 20 kiloa, mikä luonnollisesti näkyy myös hänen kropassaan. Vaikka laihduttajalle itselleen muutokset olivat tervetulleita, hänen miehensä ei suhtautunut niihin yhtä myönteisesti.
Suhde päättyi. Mies kertoi, ettei enää osannut nähdä vaimoaan viehättävänä.
Kuinka yleistä moinen on?
Vuonna 2015 julkaistu tutkimus havaitsi, että laihduttamisella voi todellakin olla kielteisiä vaikutuksia. Tutkijat nostavat tiivistelmässään esimerkiksi juuri suhteen ei-laihduttaneen osapuolen kritiikin laihduttanutta henkilöä kohtaan.
Myös ruoka itsessään, ihan ilman laihtumisaikeitakin, voi kuumentaa tunteita. Vakaumuksellinen vegaani ja intohimoinen pihvinystävä voivat joutua napit vastakkain ruokailuasioista keskustellessaan. Nykymaailmassa moni noudattaa jonkinlaista tiukkaa ruokavaliota, jonka tehoon hän on valmis vannomaan. Oma tietty dieetti nähdään muita ylivertaisempana.
Ruoka voi olla äärimmäisen intiimi asia, ja jos toisen kokee tuomitsevan omia syömistapoja, tämä heijastuu suhteeseen. Ihminen nimittäin tahtoo tulla hyväksytyksi ja kunnioitetuksi suhteessaan.
Toisaalta, yhden kumppanin laihtumisella tai elämäntapojen ryhtiliikkeellä voi olla myös myönteisiä vaikutuksia. Painonpudotus voi nimittäin olla tarttuvaa.
Oman kumppanin esimerkki voi innostaa suoraan, mutta toisen osapuolen laihtuminen saattaa tapahtua myös vaivihkaisemmin. Laihduttava osapuoli saattaa esimerkiksi tehdä terveellisempiä valintoja ruokakaupassa, jolloin muukin perhe alkaa syödä enemmän kasviksia ja täysjyvätuotteita.
Laiharilla olevat voivat siis tarkkailla painoaan aivan rauhassa: vaikka ruoka voikin kuumentaa tunteita ja muutokset vaikuttaa parisuhteeseen, rakkaus ei automaattisesti vähene kilojen pudotessa.
Lähteet: Health, Everyday Health, Denver Post, Weighty Dynamics: Exploring Couples’ Perceptions of Post-Weight-Loss Interaction
Feministihahmojen tappovideot olivat liikaa - syksyn kuumin uutuuspeli kritiikin kohteena
Arvostelumenestys Red Dead Redemption 2 -pelistä on nauhoitettu videoita, joissa pelaajat lyövät ja tappavat naisten oikeuksia puolustavia pelihahmoja. Nämä videot ovat herättäneet huomiota sosiaalisessa mediassa.
Red Dead Redemption 2 on yksi parhaimmista avoimen maailman peleistä. Pelissä ohjataan lainsuojatonta Arthuria, jolla pelaaja voi seurata tarinaa tai rellestää pelimaailmassa miten haluaa. Juuri rajoittamaton, GTA-pelisarjastakin tuttu toiminta tekee pelistä erinomaisen, mutta sillä on myös kääntöpuolensa.
Peli sijoittuu vuoteen 1899, jolloin naisilla ei vielä Yhdysvalloissa ollut äänioikeutta. Pelissä kohdataan naisten oikeuksien puolestapuhujia ja esimerkiksi yhdessä tehtävässä heitä myös autetaan. Hyökkääminen heitä vastaan johtaa tehtävän epäonnistumiseen.
Youtubeen on nyt alkanut kuitenkin ilmestyä videoita, joissa naisten aseman puolustajia hakataan ja tapetaan, Guardian-lehti kertoo. Eräs video oli ladattu otsikolla ”Red Dead Redemption 2 – näin hakataan ärsyttävää feministiä”. Sittemmin jo poistetulla videolla oli yli 1,5 miljoonaa näyttökertaa.
Videon kommenteissa muun muassa allekirjoitettiin pelaajan toimia ja kerrottiin, että muutkin pelaajat olivat tehneet samalla tavalla. Osa kommentoijista oli myös videota vastaan.
Toisessa videossa sama tubettaja syötti pelihahmon alligaattorille. Videot tehnyt tubettaja kertoi Motherboardille, että videot oli tarkoitettu vitsiksi, mutta kaikki eivät asiaan niin reagoineet.
Youtube-johtaja Ryan Wyatt tviittasi omalla tilillään asiasta. Hänen mukaansa yhtiö on tehnyt virheen poistaessaan tubettajan videot, sillä ne eivät rikkoneet palvelun sääntöjä. Videoita on alettu palauttaa taas kanavalle. Videot pitäisi kuitenkin merkitä tarkoitetuksi ainoastaan aikuiskatsojille.
Vaikka epäsopivia kommentteja kuitataan usein trollauksena ja vitsinä, ovat videot herättäneet keskustelua peleissä esiintyvästä seksismistä. Pelin kehittäneen Rockstar Gamesin kohdalla on aiemminkin puitu samanlaisia asioita. Grand Theft Auto -pelisarjassa pelaaja pysty esimerkiksi harrastamaan seksiä seksityöläisten kanssa ja tämän jälkeen murhaamaan nämä ottaakseen rahansa takaisin.
Red Dead Redemption 2 on saavuttanut jättisuosion ympäri maailmaa. Cnet kertoo, että peliä myytiin vain kahdeksassa päivässä huimat 17 miljoonaa kappaletta. Pelin ikäraja on 18 vuotta.
Adikia purkaa sukupuolten välistä arvotusta räpissä: “Eletään murroskautta, jolloin on pakko rummuttaa feministisyyttä”
Adikian rummuttaa räpeissään feminismiä, koska hänen on pakko, jotta tulevaisuudessa räppäävä naista ei pidettäisi enää erikoisuutena.
Syyskuussa Adikia julkaisi yhdessä Mon-Salan, Yas Lon, Sofan, Yeboyahin, Nisan, Donatellan ja F:n kanssa kappaleen Koskematon. Kappale on artistien yhteinen esiinmarssi miesten hallitsemalle kentälle.
– Naisilta on Suomessa puuttunut samanlainen porukassa tekemisen kulttuuri kuin räppäävillä miehillä on pitkään ollut, räppäri Adikia sanoo.
Se on hänen mukaansa vaikuttanut siihen, kenen musiikki on noussut helpommin pinnalle. Ruohonjuuritasolla miehien ryhmäytyminen on näkynyt esimerkiksi keikoilla siten, että uusillakin miesartisteilla on usein keikoilla mukanaan kaveriporukka luomassa tunnelmaa eturivissä.
– Se näyttää ympäristölle siltä, että tästä artistista digataan, joten se on helpompi ottaa omakseen, Adikia sanoo.
Adikia sekä muut ajankohtaiset räppärit ovat alkaneet tietoisesti luomaan vastaavaa musiikin ympärille kietoutunutta yhteiskulttuuria. Kuluvan vuoden näkyvin esimerkki on ollut Flow-festivaaleilla esiintynyt ja Helsingin Tavastian loppuunmyynyt Dreamgirls-spektaakkeli.
Esimerkkiä on haettu Ruotsista. Yläkouluikäisenä Adikia löysi kuunneltavaksi ruotsalaisia rap-artisteja, jollaisia Suomessa ei vielä tuolloin ollut.
Yksi sellainen oli Cleo (Nathalie Missaoui), joka myöhemmin oli mukana perustamassa Femtastic-nimistä kollektiivia.
Femtastic on naisartistien muodostama verkosto, joka on muun muassa järjestänyt erilaisia klubitapahtumia ja esiintynyt festivaaleilla.
Vastaavia suomalaisia tapahtumia, joissa naisten tekemää urbaania musiikkia esitellään ovat esimerkiksi Adikian ja Mon-Salan järjestämä Matriarkaatti-klubi sekä jo aiemmin alkaneet Mimmit räppää -tapahtumat.
Yksi tällaisten naisten muodostamien verkostojen tavoite on parantaa sukupuolitasapainoa ja tuoda myös muiden kuin miesten ääni kuuluviin. Tapahtumien tarkoitus on tuoda esille rap-kentän monipuolisuutta.
– Räppi on ollut genrenä hyvin maskuliininen. Se on ollut poikaporukassa tekemistä, johon on ollut vaikea päästä naisena sisälle. On pitänyt olla sikana enemmän pokkaa.
Räpin norminpurkutalkoot ruohonjuuritasolta
Kun Adikia oli nuori, hän aloitti räpin kuuntelun “sellaisesta tosi löysästä etelän meiningistä”, eli niin kutsutusta likaisesta etelästä.
Yhdysvaltain eteläosiin Atlantan, Houstonin ja Memphisin kaltaisten kaupunkien ympärille kehittyneelle hip hop -kulttuurille on ollut ominaista korostunut maskuliinisuus.
Ennen vuosituhannen vaihdetta valtavirtaistuneen tyylin sanoituksissa naiset niputetaan useimmiten joko “bitchiksi” tai “hoeksi”.
Feministisen kasvatuksen saanut Adikia sanoo, että lyriikat särähtivät korvaan jo nuorena.
Ajatukset nykypäivänä mediassa esitettävästä naiskuvasta ja feminismistä innoittivat tekemään räppiä, jollaista Suomesta tuntui puuttuvan.
– Haluan lähteä ruohonjuuritasolta purkamaan sukupuolirooleja ja arvotusta sen suhteen, että feminiinisyys on yhtä vakavasti otettavaa kuin maskuliinisuus.
“Eletään murroskautta, jolloin on pakko rummuttaa feministisyyttä”
Adikian mielestä ongelma hip hop -kulttuurissa on ollut se, että naisena sisäänpääseminen on ollu vaikeampaa. Nuorena keikoilla käydessään hän huomasi pian, että yleisössä on lähinnä miehiä ja naiset ovat genren parissa eräänlaisia kuriositeetteja.
– Oletettiin, etten ole siellä musiikin takia, vaan poikaystävän kanssa tai sit etsimässä seuraa. Jäbät ovat tulleet kertomaan, ketä olen tullut kuuntelemaan, vaikka se olisi ollut mun lempiartisti.
Isyysvapaauudistus ei juuri lisännyt isien vapaiden käyttöä, kertoo Kela
Isyysvapaauudistus ei juuri vaikuttanut isien isyys- tai vanhempainvapaiden käyttöön, kertoo Kela. Ennen vuoden 2013 uudistusta isät pitivät vapaita keskimäärin 33 arkipäivää, kun vuonna 2015 lapsen saaneet isät saivat vanhempainpäivärahaa keskimäärin 36 arkipäivältä.
Kolme neljästä vuonna 2015 lapsen saaneesta isästä sai vanhempainpäivärahaa. Osuus on sama kuin ennen uudistusta.
Isyysvapaauudistus mahdollisti aiempaa pidemmät ja joustavammat vapaat isille, eivätkä isän vapaat enää vähennä äidin vapaita.
Yleä kritisoitiin rasistisen sanan käytöstä tv-sarjan käännöksessä – ”Ainahan ne ovat vaikeita valinnan paikkoja”
Jakson kääntäneen Tatu Tiihosen mielestä kääntäjä ei voi sitoutua olemaan käyttämättä joitain tiettyjä sanoja. Silloin käännöksen lukijalta jäisi peittoon viestin kokonainen, alkuperäinen merkitys.
YLEÄ kritisoitiin rasistisen ”neekeri”-sanan käytöstä yhteisöpalvelu Twitterissä kuluneella viikolla.
Lokakuun lopulla Yle TV2:ssa näytettiin Doctor Who -sarjan jakso Rosa. Jaksossa sarjan päähenkilö, Tohtorina tunnettu aikamatkaaja (Jodie Whittaker), matkustaa seuralaisineen vuoden 1955 Alabamaan.
Siellä he tutustuvat tummaihoiseen naiseen nimeltä Rosa Parks. Parks tuli kuuluisaksi kieltäydyttyään luovuttamasta istumapaikkaansa bussissa valkoihoiselle miehelle 1. joulukuuta 1955, josta hänet vangittiin. Parksin teko käynnisti Martin Luther Kingin johtaman kansalaisoikeustaistelun.
Doctor Who -sarjan jaksossa Tohtori istuu vuoden 1955 ravintolassa yhdessä tovereidensa, Bradley Walshin, Tosin Colen ja Mandip Gillin näyttelemien hahmojen kanssa. Cole on tummaihoinen, ja tarjoilija lähestyy pöytää sanoen: ”We don’t serve negros”.
Suomeksi repliikki on käännetty muotoon ”Ei neekereitä tänne”.
Asiasta twiittasi suomalais-senegalilainen freelancetoimittaja Ndéla Faye. Yleisradio osoittaa jälleen kerran täydellistä kulttuurisen ymmärryksen puutetta, hän sanoi.
Myös kääntäjä Katri Koivuranta twiittasi, että käännöksen olisi voinut ja se olisi pitänyt tehdä toisin.
”KÄÄNTÄMINEN ei ole koskaan pelkästään sanatasolla tapahtuvaa”, perustelee Doctor Whota myös kyseisen jakson osalta kääntänyt Tatu Tiihonen.
”Tässä tapauksessa, kun kuvattiin tätä 1950-luvun härskiä, tosi rumaa rasismia ja rotuerottelua, oli minun mielestäni asianmukaista käyttää tätä loukkaavaa sanaa.”
Tiihosen mukaan jonkin korrektimman ja vähemmän loukkaavan sanan käyttö kyseisessä tilanteessa olisi ollut silottelua.
”Minun mielestäni siinä olisi menty näiden rasistien puolelle jos olisi haluttu käyttää sievempää sanaa. Koska eiväthän he niitä käyttäneet.”
”Ainahan ne ovat vaikeita valinnan paikkoja”, Tiihonen toteaa.
Valinnat tehdään Tiihosen mukaan konteksti. Sillä, minkälaista maailmaa käännettävä jakso kuvaa, on merkitystä.
”Kyllähän BBC, joka sen jakson on tehnyt, halusi kuvata sitä rasismia siinä. Ja silloin mennään sen mukaan.”
Yle oli myös kysynyt BBC:ltä jaksossa käytetystä kielestä, selviää News Now Finland -verkkojulkaisun artikkelista. BBC oli vastannut olevan ”draamallisesti merkittävää sisällyttää jonkin verran rasistista kieltä. Jakso dramatisoi ja esittää kyseisen kaltaisen kielenkäytön selkeästi loukkaavana ja törkeänä.”
Kääntäjäkollegat ovat Tiihosen mukaan olleet hänen tekemästään sanavalinnasta enimmäkseen samoilla linjoilla.
TIIHONEN itse on tehnyt käännöksiä jo parinkymmenen vuoden ajan, ja aina välillä eteen tulee tilanteita, joissa käännöstä joutuu miettimään myös sen loukkaavuuden kannalta.
”Olen tietysti joutunut miettimään aikojen saatossa esimerkiksi kirosanojen osalta, että onko niitä käytetty liikaa. Ja tästä vastaavasta aihepiiristä myös.”
Tiihosen mielestä kääntäjä ei voi sitoutua olemaan käyttämättä joitain tiettyjä sanoja, sillä silloin käännöksen lukijalta jäisi peittoon viestin kokonainen, alkuperäinen merkitys.
Omassa työssään Tiihonen noudattaa Ylen käännösosaston ohjenuoraa: ”Aina tilanteen mukaan.”
Myös Ylen viestinnän päällikkö Jere Nurminen vahvistaa, että jyrkkiä linjauksia yksittäisten sanojen käytöstä ei voi tehdä.
Suomalainen isä on isyysvapaalla keskimäärin kuusi viikkoa – joka neljäs jättää vanhempainvapaan kokonaan käyttämättä
Suomalaisisät ovat isyys- tai vanhempainvapaalla keskimäärin noin 6 viikkoa. Edelleen joka neljäs isä ei pidä lapsen saatuaan lainkaan vapaata.
Vuonna 2013 toteutetun isyysvapaauudistuksen jälkeen isät ovat voineet pitää vanhempainvapaita aiempaa pitempään ja joustavammin, eivätkä isän vapaat enää vähennä äidin vapaita. Kelan tänään julkistaman tilaston mukaan isyysvapaauudistus lisäsi vain vähän isien vapaiden käyttöä.
Vanhempainpäivärahaa saaneiden isien osuus oli suurin Pohjanmaalla (82 %) ja pienin Kymenlaaksossa (70 %).
– Maakunnissa, joissa isät pitivät ahkerasti isyysvapaita vanhempainrahakauden jälkeen, vapaat olivat myös keskimääräistä pidempiä, sanoo suunnittelija Siru Keskinen Kelan tilasto- ja tietovarastoryhmästä.
Pisimmät vapaat pidettiin Ahvenanmaalla, jossa isät olivat vapaalla keskimäärin 46 arkipäivää ja lyhyimmät Päijät-Hämeessä, jossa vapaa kesti keskimäärin 32 arkipäivää.
Vuonna 2015 lapsen saaneet isät saivat vanhempainpäivärahaa keskimäärin 36 arkipäivältä, kun kaksi vuotta aikaisemmin isät pitivät vapaita keskimäärin 33 arkipäivää.
– Kolme neljästä vuonna 2015 lapsen saaneesta isästä sai vanhempainpäivärahaa. Osuus on sama kuin ennen isyysvapaauudistusta, Keskinen kertoo.
Isyysvapaa kestää enintään 54 arkipäivää eli noin 9 viikkoa. Isyysvapaat on pidettävä siihen mennessä, kun lapsi täyttää 2 vuotta.
Onko sukupuolten välinen palkkaero naisten vika? Asiantuntijat eri mieltä
Miksi naisen euro on yhä vain reilut 80 senttiä? Työmarkkinapäällikkö Anu Sajavaara on sitä mieltä, että naiset voisivat tehdä toisenlaisia uravalintoja. Työelämätutkija Paula Koskinen Sandberg taas kannustaa kapinoimaan huonoa palkkausta vastaan. Lue, miten asiantuntijat perustelevat oman kantansa.
Johtuuko sukupuolten palkkaero naisten omista valinnoista?
Anu Sajavaara: Kyllä naisten valinnoilla on merkitystä. Ansiotasoon vaikuttaa se, mille alalle hakeutuu ja ottaako vastaan vastuullisempia tehtäviä, jos niitä tarjotaan.
Perussyy palkkaeroon on se, että naiset ja miehet hakeutuvat erilaisille aloille. 80 prosenttia miehistä työskentelee yksityisellä sektorilla, jolla on parempi maksukyky kuin julkisella sektorilla. Kuntien työntekijöistä 80 prosenttia on naisia, ja julkisella sektorilla on alhaisempi palkkataso. Siellä palkat maksetaan yhteisestä potista, joka jaetaan siten kuin poliittisesti parhaaksi nähdään.
Paula Koskinen Sandberg: Ensisijaisesti ei. Suurin syy palkkaepätasa-arvoon on se, että naisvaltaisten alojen matalaa palkkatasoa pidetään oikeutettuna ja itsestään selvänä. Ikään kuin palkat olisivat jotain sellaista, mihin ei pystytä vaikuttamaan!
Naisten matala palkkataso liittyy työmarkkinahistoriaan. Aikoinaan miehillä oli perheenelättäjän rooli, ja siksi heille maksettiin paremmin kuin naisille, aivan avoimesti. 1960-luvulla järjestelmä kyseenalaistettiin ja siitä tuli lainvastainen. Se ehti kuitenkin olla voimassa niin kauan että juurtui ihmisten mieliin ja työmarkkinakäytäntöihin.
Samoihin aikoihin hyvinvointivaltio laajeni voimakkaasti ja syntyi työpaikkoja terveydenhoitoon, koulutukseen ja varhaiskasvatukseen. Ei ole sattumaa, että niistä muotoutui ”naisille sopivan” palkkatason aloja.
Ne ovat juuri niitä aloja, joiden valitsemisesta nyt syyllistetään naisia: mitäs menit sinne töihin. Ikään kuin alojen matala palkkataso ei millään lailla liittyisi historiaan ja siihen, että siellä työskentelee nimenomaan naisia.
Mitä naiset voisivat tehdä korjatakseen palkkaepätasa-arvoa?
AS: Naisten tulisi miettiä, mille alalle he kouluttautuvat. Millaiset tulevaisuudennäkymät alalla ovat ja miltä oma urakehitys näyttää?
Naisten tulisi myös hinnoitella oma osaamisensa paremmin.
PKS: Tarvitaan joukkovoimaa. Olisi tuotava selkeästi esiin se, että matala palkkaus naisvaltaisilla aloilla ei ole hyväksyttävää vaan että siihen pitää puuttua.
Olen mukana lastentarhanopettajien palkkoihin liittyvässä Ei leikkirahaa -kansanliikkeessä. Siellä toteutettiin poikkeuksellinen toimenpide: samana päivänä tuhannet ihmiset jättivät korotuspyynnön. Nyt korotuksia on tulossa pääkaupunkiseudulla, ja ne voivat osittain liittyä tuohon joukkopyyntöön.
Entä miehet?
AS: Miehet voisivat pitää enemmän perhevapaita. Jos perhevapaat jaettaisiin tasan, se näkyisi välittömästi palkkaerossa.
Lisäksi etenkin miehet tekevät perinteisiä uravalintoja. Naisvaltaisilla aloilla, kuten hoiva-alalla ja opetusalalla, tarvittaisiin kipeästi enemmän miehiä.
PKS: Miesten pitäisi ymmärtää, ettei heidän tekemänsä työ ole automaattisesti ensisijaista. Miehet ehkä kokevat, että asiaintila on niin kuin sen kuuluukin olla.
Miesvaltaisten alojen edunvalvontajärjestöiltä voisi odottaa solidaarisuutta. Olisi hienoa, jos sieltä saisi tukea naisvaltaisten alojen pyrkimyksille.
Voiko poliittisilla päätöksillä edistää samapalkkaisuutta?
AS: Kyllä, mutta palkankorotustason täytyy heijastella alan maksukykyä. Työmarkkinoille aiheutui iso häiriö vuoden 2007 sopimuskierroksesta, jossa poliitikot sotkeutuivat palkkaneuvotteluihin ja palkankorotuksia ohjattiin ”Sari Sairaanhoitajalle”. Sen jälkeen tuli lama, ja Suomen talous oli todella huonossa asennossa. Jäimme kilpailukyvyssä huomattavasti jälkeen muista Euroopan maista.
Helsingin Kannelmäkeen avataan Suomen ensimmäinen seksinukkebordelli – "Nukke ja koko huone puhdistetaan läpikotaisin asiakkaan jälkeen"
Kannelmäkeen avataan piakkoin Suomen ensimmäinen seksinukkebordelli, jossa voi maksua vastaan viettää illan seksiä varten tehdyn silokonisen, ihmiskokoisen naisnuken kanssa. Asiasta kertoi ensin Iltalehti.
Bordellia isännöivä tosi-tv-julkkis ja vaginahierojaksi itseään kutsuva Antti Kurhinen kertoo Iltalehdelle, että paikka on suunnattu sinkuille sekä varatuille miehille, jotka kärsivät seksin puutteesta.
Miesnukkeja ei toistaiseksi ole tarjolla, vaan Unique Dolls -liikkeen tarjontaan kuuluvat Nicky, Jennifer, Candy ja Crystal -nimiset naishahmot.
Yrityksen nettisivuilla kerrotaan, että tiloissa on lukollisia huoneita, joissa aikaa nuken kanssa voi viettää ajanvarauksella.
Paikan "tärkeimpiin arvoihin" luvataan kuuluvan puhtaus. Asiakkaan jälkeen nuken lisäksi koko huone siivotaan.
– Nuken ja huoneen puhdistukseen olemme palkanneet erityistä ammattitaitoista henkilökuntaa, joka ei pelkästään puhdista nukkeja läpikotaisin, vaan myös kaikki huoneen kalusteet ja muut pinnat, kuten sohvat, ovenkahvat, jopa matot lattialla, yrtiys kertoo sivuillaan.
Bordelli on auki Vanhaistentiellä maanantaista torstaihin ja sunnuntaisin kello 00 asti ja perjantaina sekä lauantaina aamukahteen asti.
Naapuriin Vanhaistentie 1:een ollaan parhaillaan rakentamassa vanhan ostarin tilalle 600 ihmisen tiivistä asuinkorttelia.
Iltalehden haastatteleman Antti Kurhisen mukaan seksinukkebordellista ei ole haittaa lähialueen asukkaille eikä se aiheuta esimerkiksi erityisemmin liikennettä kaduille.
Isien työ tuo yhä esteitä perhearkeen osallistumiselle – Pidempi isyysvapaakin vain harvojen herkkua
Kun isä pohtii päätöstä vanhempainvapaalle jäämisestä, katse suuntautuu monesti ensimmäisenä kukkaroon.
Palvelualojen ammattiliittoon (PAM) kyselytutkimuksen perusteella liittoon kuuluvista isistä oikeuttaan 18 päivän isyysvapaaseen on käyttänyt noin 90 prosenttia.
Kuitenkin vain vajaa 40 prosenttia (38 %) kertoo käyttäneensä 54 päivän pidemmän isyysvapaan. Kyselyyn vastasi yhteensä 144 pamilaista isää.
Tulotaso vähentää helposti perheen yhteistä aikaa
”Jos perheillä ei ole taloudellista liikkumavaraa, isä saattaa useammin jättää pidemmän isyysvapaan käyttämättä. Usein perheissä äidin tulot ovat pienemmät, jolloin isän palkan merkitys on tärkeä perheen toimeentulon kannalta,” kertoo PAMIn tutkimuspäällikkö Antti Veirto tiedotteessa.
Veirto toteaa, että yksi syy Suomen syntyvyyden matalalle tasolle voi olla epävarma työelämä, osa-aikatyön ja nollatuntisopimusten määrä.
”Kun palkka ja perheen tulotaso on pieni, vähentää se helposti vanhempien ja lasten yhteistä aikaa. Suomessa tehdään hyvin vähän osa-aikatyötä perhesyistä. Sen sijaan sitä teetetään työnantajan tarpeiden vuoksi”, Veirto sanoo.
Työ vapaa-ajalla estää osallistumista perheen arkeen
Yli puolet (51 prosenttia) pamilaisista isistä kertoo, että työhön käytettävä aika estää osallistumista kotitöihin tai kodin velvollisuuksiin. Veirto arvelee tämän johtuvan mobiiliteknologian tuomasta työn murroksesta.
”Teknologisten laitteiden myötä työ tunkeutuu työntekijän perhe-elämän puolelle. Työn ulkopuolellakin seurataan sähköisiä välineitä liittyen esimerkiksi työvuoroihin, jolloin työn ja vapaa-ajan välinen raja hämärtyy ja työn kuormittavuus kasvaa,” Veirto toteaa
Palvelualoilla sairaan lapsen hoito jää useammin äidille
Pamilaisilla isillä on keskimäärin 1,7 alle 18-vuotiasta lasta.
Vaikka keskimääräisesti näyttää siltä, että palvelualoilla äiti jää useammin hoitamaan sairasta lasta, yli puolet isistä kertoo, että asiasta sovitaan työtilanteen mukaan.
PAMin kyseelyyn vastaajista 61 prosenttia kertoo, että työkaverit suhtautuvat myönteisesti isän työvuorojen muokkaamiseen perhesyistä.
Antti Kurhisen isännöimä seksinukkebordelli avaa ovensa ensi viikolla – Toimittaja testasi, miten nuket toimivat
Suomen ensimmäinen seksinukkebordelli avautuu Helsinkiin 15. marraskuuta. Iltalehti pääsi tutustumaan paikkaan etukäteen.
Helsingin Kannelmäen ostoskeskuksen takana on rakennus, josta löytyy Suomen ensimmäinen seksinukkebordelli Unique Dolls.
Seksinukkebordellissa asiakkaita odottavat seksinuket Jennifer, Candy, Crystal ja Nicky. Kaikilla nukeilla on oma huone, jossa on vuodesohva, matto, naulakko, lattiavalaisin, pieni pöytä, musiikkisoitin ja suuri taulutelevisio.
Iltalehden toimittaja ja bordellin isäntä Antti Kurhinen kokeilivat, miltä seksinuket tuntuvat ja kuinka ne liikkuvat.
Nainen suhteistaan varattuihin: Salarakkaana saa rusinat pullasta
Tilastojen mukaan noin joka kolmas on ollut uskoton. Mutta mikä siihen ajaa?
Toimittajat Sanna Raita-aho ja Tuija Sorjanen käsittelevät kirjassaan Toisen kanssa monimutkaisia parisuhdekuvioita. He ovat haastatelleet eri-ikäisiä miehiä ja naisia pettämisestä sekä petetyksi joutumisesta.
Raita-aho ja Sorjanen haluavat rikkoa pettämisen tabua: Pettäminen tuomitaan, mutta se on silti hyvin yleistä. Kirjassa pohditaan muun muassa sitä, kuinka uskottomuuteen päädytään.
Kirjaan haastateltu psykoterapeutti Miikka Lundgren toteaa kirjassa, että parisuhteissa tulee aina aika ajoin ahdistavia tunteita, mutta joskus niitä ei osata käsitellä. Toisten keino on pettäminen.
- Jos parisuhteessa ei siedetä parisuhteessa nousevaa ahdistusta, niitä voidaan lähteä ratkomaan uskottomuuden kautta. Parisuhteissa tulee tilanteita, jossa ahdistaa. Oleellista on löytää keinot, jolla sitä voisi sietää. Ne ovat yksilöllisiä, mutta myös parisuhteen keinoja, Lungren kuvailee haastattelussa.
Kirjassa tiivistetään yleisimpiä syitä uskottomuudelle:
Seksin puute.Pelko sitoutua toiseen ihmiseen. Keskusteluyhteyden katkeaminen. Yksinäisyys, epätasa-arvon tai arvottomuuden tunne suhteessa.
Kunnioitus, avoimuus sekä myönteisen palautteen saaminen ovat kuitenkin asioita, jotka auttavat suhteiden onnistumisessa, kirjassa todetaan.
"Toiset naiset ovat tavallisia naisia"
Kirjaan on haastateltu Jaana-nimellä esiintyvää naista, joka kertoo olleensa toinen nainen monta kertaa usean vuoden aikana.
Jaana kuvailee olleensa pitkässä suhteessa ja että ero oli vaikea.
- Eron jälkeen en ole ehkä ollut tarpeeksi vahva suhteeseen. En ole ollut vielä tarpeeksi voimissani ja harjoittelen suhteessa olemista, hän toteaa.
Jaana kuvailee pelkäävänsä, että kadottaisi itsensä parisuhteessa, että joutuisi luopumaan itsestään. Nuoruuden suhteessaan hän joutui petetyksi, kosti sen pettämällä ja uskoo myös sen vaikuttaneen hänen suhtautumisensa miehiin. Hän ei kannata pettämistä, mutta painottaa vastuuta.
- Pettäminen on aina pettäjän valinta. Se ei ole petetyksi tulleen syy. Olen kuitenkin ymmärtänyt sen, että joskus suhteessa voi olla sellaisia ongelmia, että niistä ei jostain syystä pystytä puhumaan, hän toteaa kirjassa.
Jaana on suhteessa varattuun mieheen, mutta tietää että miehellä on ollut myös muita rinnakkaissuhteita. Hän pohtii kirjassa sitä, eikö hän kaipaa "parempaa", mutta toteaa, että ei itsekään halua sitoutua.
Jaana kuvailee toisen naisen roolia.
- Ne hetket, kun näkee toista, ovat satumaisia, taianomaisia, epätodellisia. Saa rusinat pullasta. Tapaamiset ovat todella positiivisia ja voimakkaita tunnekokemuksia herättäviä, hän sanoo kirjassa.
Silti hän myöntää pohtivansa, kuinka salarakkaana olemisessa odottaminen on kuluttavaa ja että siinä joutuu osittain elämään toisen ehdoilla.
Parisuhteen ulkopuolisia ihastumisia
Jaanan mukaan pettämistä ei kuitenkaan uskalleta käsitellä niin yksilöiden kuin yhteiskunnankin tasolla. Ongelmiin ei uskalleta tarttua, hän sanoo.
- Niin sanotut toiset naiset ovat aivan tavallisia naisia. Se tuntuu herättävän pelon. Onhan mahdollista, että omalle kohdalle voisi osua pettämistä, hän toteaa.
Jaana kertoo olleensa parisuhteissa monessa roolissa, eikä hyväksy pettämistä, vaikka ymmärtää siihen johtaneita syitä ja sitä, miksi salasuhde voi jatkua.
- Nyt kun olen ollut pettäjä, petetty ja toinen nainen, olen saanut perspektiiviä eri näkökulmista. Mielestäni petetyksi tulleella on oikeus tietää. Ja pettäjällä on velvollisuus kantaa vastuu. Usein kuitenkaan pettäjä ei joudu vastuuseen, hän toteaa.
Jaana pohtii, että jos hän aloittaisi "perinteisen" parisuhteen, siinä pitäisi olla tilaa puhua täysin rehellisesti: molemmilla pitäisi olla turvaa ja rohkeutta puhua myös pettämiseen liittyvistä ajatuksista.
Marjatta, 73, tutustui netissä 20 vuotta nuorempaan rakastajaansa: ”Seksi menee vain parempaan suuntaan”
”Seksi on luonnollinen asia, joka kuuluu jokaiselle”, toteaa seitsemänkymppisenä seksisuhteeseen ryhtynyt Marjatta.
Kuihtuuko naisen seksuaalisuus pikkuhiljaa iän myötä? Ei – sen osoittavat tutkimukset ja ihmisten omakohtaiset kokemukset. Aktiivisesta ja hyvästä seksielämästä nauttii muun muassa 73-vuotias Marjatta.
– Olin 30 vuotta sitten liitossa, jossa seksi oli onnetonta. Myöhemmissä suhteissa seksi oli kohtalaista: välillä parempaa ja välillä keskinkertaista, Marjatta kertoo Me Naisille.
– Nyt viime vuosina olen löytänyt uudenlaisen erotiikan elämääni. Minulla on vakituinen seksisuhde yli kaksikymmentä vuotta nuoremman netistä löytyneen miehen kanssa. Seksi menee vain parempaan suuntaan ja on monipuolista.
Miksi luopua seksistä?
Marjatan uusi, seksuaalisesti vilkas elämänvaihe alkoi viitisen vuotta sitten. Tuolloin hänen pitkäaikainen kumppaninsa sairastui vakavasti ja menehtyi.
Kumppanin kuoleman jälkeen Marjatta kohtasi yllättäen miehen, joka vei häneltä jalat alta – kirjaimellisesti.
– Olimme kärjistäen puolitoista vuotta yhdessä sängyssä. Suhde oli ihana fyysisesti, seksi sujui hyvin. Suhde sai minut näkemään seksin ja seksuaalisuuteni uudella tavalla, Marjatta kuvailee.
Puolentoista vuoden kuluttua mies kuitenkin päätti tahollaan, ettei suhde enää jatkuisi. Hän lopetti yhteydenotot Marjattaan kokonaan.
– Se oli iso sokki. Vaikka minun ei ollut tarkoitus rakastua häneen, olin rakastunut.
Marjatta oli masennuksen partaalla. Päättäväinen nainen ei kuitenkaan suostunut antautumaan synkkyydelle. Hän päätti, ettei aio jäädä vatvomaan suhdetta loppuelämäkseen. Hän päätti, että aikoo elää elämäänsä täysillä.
– Aloin miettiä ensimmäistä kertaa elämässäni sitä, miksi ihmeessä pitäisi luopua seksistä sen takia, ettei ole suhdetta. Seksi on luonnollinen asia, joka kuuluu jokaiselle.
Yksissä yhden yön ajan
Suhteen päättymisen jälkeen Marjatta eli vuoden ilman seksiä. Tuona aikana hän pohti paljon omia asenteitaan.
– Olen aina ollut yhden miehen nainen ja elänyt suhteessa, jossa ei ole vieraita juttuja. Minulla ei ole ollut yhden illan juttuja, enkä ole niitä halunnutkaan.
Seitsemänkymppisenä, ensimmäistä kertaa elämässään, Marjatta halusi kuitenkin kokeilla, voisiko vapaamuotoinen seksi uuden tuttavuuden kanssa toimia. Hän löysi verkon deittipalstalta miehen, jolle kertoi suoraan, että haluaisi viettää tämän kanssa yhden illan ja yön seksin merkeissä.
– Hän oli miellyttävä, vapaa mies. Olimme yksissä mukavan yön. Yön aikana hän sanoi minulle, että älä nyt liiaksi mieti sitä eksääsi, Marjatta kertoo.
Kokemus oli Marjatalle tärkeä. Se auttoi pääsemään elämässä eteenpäin. Ensimmäistä yhden illan seksikumppaniaan Marjatta ei sen koommin tavannut, kuten oli tarkoituskin.
Näkökulma: Rentustakin voi tulla hyvä isä
Voiko sekoilevasta ja vastuuttomasta rentusta tulla hyvä isä? Kyllä, ainakin jos uskomme näyttelijätähti Mikael Persbrandtin instagram-elämään.
Pimeällä 90-luvulla elämänhallintansa hukanneita miehiä, joilla oli päihdeongelma, kutsuttiin romantisoiden pahoiksi pojiksi. Sittemmin olemme oppineet, että oikeasti ”pahat pojat” ovat vastuuta pakoilevia, moniongelmaisia ja keskenkasvuisia. Eivät siis ihanteellista isämateriaalia – tai niin luulimme.
Vaikuttaa nimittäin siltä, että ikä ja lapset tekevät ihmeitä. Vai miten muuten selitätte sen, että pitkän linjan ”paha poika”, ruotsalainen Mikael Persbrandt, poseeraa somessa toinen toistaan hellyttävimmissä vauvakuvissa?
Mitä oikein tapahtui? Otimme selvää.
Pahempaa kuin lööpeissä
Melkein me kaikki muistamme, kuinka Persbrandt oli jatkuvasti lööpeissä 2000-luvun alussa. Hän käytti kokaiinia, joi ja juhli liikaa, sekoili ja ajautui vaikeuksiin, jäi useasti kiinni huumeista ja sai lopulta potkut sekä supersuositusta roolistaan Beck-filmien Gunvald Larssonina että arvostetusta Dramaten-teatterista.
Kirkuvat lööpit eivät silti kertoneet koko totuutta. Persbrandt paljastaa tuoreessa elämäkerrassaan, että hänen alamäkensä huumeiden ja itsetuhoisuuden maailmaan oli paljon pidempi ja synkempi kuin mitä mediassa kerrottiin. Sekaviin vuosiin mahtui myös seesteisempiä aikoja. Kun Persbrandt tapasi nykyisen kumppaninsa, toimittaja ja kirjailija Sanna Lundellin, pari sai melko pian lapsen . He yrittivät elää normaalia perhearkea, mutta se oli vaikeaa. Tasaisin väliajoin Persbandt retkahti takaisin pimeälle puolelle. Pari sai toisenkin lapsen, ja Lundell sai lopulta tarpeekseen. He eivät koskaan eronneet mutta pyörittivät arkea kahdessa eri osoitteessa. Persbrandt yritti olla läsnä lapsilleen, mutta epäonnistui usein. Hän kuvailee kirjassaan koskettavasti, kuinka Lundell pakenee lasten kanssa kesämökiltä juuri ennen kuin sekava Persbrandt saapuu paikalle.
Diagnoosi ja uusi mahdollisuus
Kun Persbrandtilta lopulta diagnosoitiin kaksisuuntainen mielialahäiriö ja hän aloitti lääkityksen, hänen elämänsä muuttui täysin. Hän rauhoittui, keskittyi maalaamiseen ja taiteen tekemiseen ja on taas vähitellen palannut teatterin lavalle ja valkokankaalle. Lundell ja Persbrandt ostivat hulppean kartanon Tukholman ulkopuolelta ja muuttivat jälleen yhteen. Parin uusi elämä täydentyi viime keväänä iltatähdellä. Persbrandt on kertonut uudesta onnestaan avoimesti sekä kirjassaan että tv-haastatteluissa. Eivätkä hänen hellyttävät vauvakuvansa jätä epäselväksi , etteikö tähtinäyttelijä nauttisi uudesta roolistaan.
Mitä ihmettä siis tapahtui? Persbrandt on itse sanonut, että hän sai diagnoosin myötä elämänsä takaisin ja on onnekas saatuaan uuden mahdollisuuden. Persbrandt aloittaa elämäkertansa kuvaamalla, kuinka hän on poikansa kanssa Afrikassa Unicefin matkalla. Hän makaa pimeydessä hotellihuoneessa ja miettii, miten paljon hänellä on pojalleen hyvitettävää vuosista, jotka hän oli poissa. Vaikuttaa silti, että hän tosissaan kirii kiinni menettämiään vuosia.
Isän rooli tärkeämpi
Mutta voiko renttu todella muuttua? Kyllä: tutkimusten mukaan vauva tekee miehestäkin hoivaavamman. Tuoreen isän testosteroniarvot laskevat jopa 40 prosenttia ja heistä tulee hoivaavampia ja vastuullisempia. Sama vaikutus on ikävuosilla: testosteronitason laskiessa jännityksen hakeminen ja esimerkiksi aggressiivisuus vähenevät.
Silläkin on epäilemättä oma vaikutuksensa, että isyys on nykyisin korkeassa kurssissa – etenkin Ruotsissa. Sosiaalinen media on tehnyt isän roolia entistä näkyvämmäksi, ja miltei kaikki sosiaalisessa mediassa elämäänsä jakavat miestähdet kertovat isyydestään paljon entistä avoimemmin.
Yhä harvempi mies haluaa isäksi, ja yksi syy siihen on pettymys parisuhteisiin - ”Me kuulemme haavoitettuja miehiä, joilla on ollut huonoja kokemuksia naisten kanssa”
Aiempaa harvempi suomalaismies perustaa perheen. Hyvä puoli asiassa on se, että isäksi ryhtyminen on aiempaa useammin miehen oma, harkittu valinta.
Edellisille sukupolville oli jo parikymppisinä kutakuinkin selvää, että hyvään eli oikeanlaiseen elämään kuului hankkia puoliso ja sitten alkoi syntyä lapsia, jos niitä oli tullakseen. Toisin eläneitä ihmeteltiin ja jopa paheksuttiin.
Vain joitain vuosikymmeniä sitten isä oli monessa perheessä etäinen ja jopa pelottava hahmo, joka ei juurikaan osallistunut lasten kasvatukseen. Vuosikymmenten myötä suomalainen elämäntapa on muuttunut ja sen myötä myös isyys.
Isäksi ei vain tulla, koska niin kuuluu tehdä, vaan miehet päättävät itse, haluavatko he lapsia.
Valintana isyys
Nyt mies siis valitsee isyyden ja haluaa olla hyvä isä.
– Väestöliiton barometreissa näkyy, että miehet käyttävät lapsiin enemmän aikaa kuin ennen, sanoo noin pari kuukautta sitten Väestöliitosta Miessakit ry:n kehittämis- ja koulutuspäälliköksi siirtynyt Joonas Kekkonen.
Hän toteaa, että nykyään isyys on aito valinta. Lasta ei hankita vain siksi, että mies tuntee tarvetta elää samalla tavalla kuin muut. Tämä on mahdollista, koska Suomessa ei enää noudateta yhdenmukaisuuden vaatimuksia yhtä vahvasti kuin ennen.
- Lapsen haluaminen on arvovalinta, ja tällä hetkellä arvovalinta on mahdollisempi kuin aikaisemmin perhekeskeisessä Suomessa, Kekkonen sanoo.
– Se on positiivista, että isät osallistuvat enemmän lasten kasvatukseen ja isän rooli on muuttunut.
Kovat vaatimukset
Vaikka isäksi ryhtymisestä voi tehdä tietoisen ja perusteellisesti harkitun valinnan, se ei tarkoita, että isänä oleminen olisi jokaiselle helppoa.
– Isyyteen liittyy enemmän suorituspaineita ja vaatimuksia kuin aikaisemmin, Kekkonen toteaa ja lisää, että vaikka miehille on tullut uusia vaatimuksia, myös vanhat velvollisuudet ovat edelleen olemassa.
– Siksi elämästä voi tulla suorittamista, kun on vanhempana.
Isyyttä pohtivan ajatuksia voivat vetää eri suuntiin halu tehdä uraa ja viettää vapaa-aikaa kavereiden ja harrastusten parissa. Miehellä voi olla myös ulkonäköpaineita.
– Siitä tulee iso paketti. Saman miehen sisällä voi elää halu olla erämies, hellä isä ja hyvä työntekijä, Kekkonen sanoo ja lisää, että kaikki vaatimukset eivät tule ympäristöstä. Mies voi asettaa itselleen useita vaatimuksia, ennen kuin uskoo olevansa tarpeeksi hyvä isänä.
– Vanhemmuus otetaan jopa hirvittävän tosissaan, Kekkonen tietää.
Tukea isille
Erilaisten suorituspaineiden alla painiskeleva isä on jäänyt usein yksin pohtimaan isyyttään ja pärjäämistään. Kekkonen toteaakin, että Suomessa on nyt herätty siihen, että miehet haluavat olla hyviä isiä.
– Isien tukeminen on ollut retuperällä, mutta THL (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos) on ottanut siihen kantaa, Kekkonen sanoo
Hän tarkoittaa esimerkiksi ohjeistusta isien ottamisesta huomioon neuvoloissa, joissa on perinteisesti keskitytty äidin ja lapsen tukemiseen ja hoivaan.
Suurimmiksi muutoksiksi suomalaisessa isyydessä Kekkonen listaa kolme asiaa: lapsimäärät perheissä ovat laskeneet, isäksi tullaan aiempaa vanhempana ja miehillä on enemmän halua toteuttaa isyyttään kuin ennen.
Nuoret isät löytävät entistä useammin lastensa kanssa hiekkalaatikolle, mutta sieltä ei välttämättä löydy puhekumppaniksi toista isää, vaikka mies usein kaipaa vertaista keskustelukumppania. Miehet kaipaavat puhetta isyydestä myös yleisemmällä tasolla.
Kuningatar varoitti prinssi Harrya - Meghanin vaatimukset olivat mennä liian pitkälle
Kysely: Naiset eivät innostu treffailemaan blondeja miehiä, ruskeahiuksiset suosiossa | Nainen.com
Kyselytutkimuksen mukaan ruskeahiuksisilla miehillä on keskimäärin kymmenet treffit kuussa, mustat hiukset omaavilla seitsemät ja punapäillä neljät, kun taas blondeilla miehillä on keskimäärin kolmet treffit kuukaudessa.
Isyystutkija kehuu suomalaisia nykyisiä ja toivoo yhteen asiaan radikaalia muutosta: ”Sieltä asti isä jää kakkoseksi”
Isyystutkija kannustaa isiä ottamaan voimakkaammin oman roolinsa perheen arjessa ja lapsen elämässä. Hän toivoo myös, että isät huomioitaisiin ja otettaisiin mukaan tasavertaisena vanhempana heti lapsen syntymästä saakka.
Tänään juhlitaan isänpäivää. Mutta millainen on nykypäivän suomalainen isä? Isyystutkija, kasvatustieteiden tohtori Johanna Terävä kehuu suomalaisten isien olevan kansainvälisellä mittapuulla mitattuna osallistuvuudeltaan hyvällä mallilla.
– Olen ylpeä tämän päivän suomalaisista isistä. Kun vertaa moneen muuhun maahan, niin suomalaisisät tekevät kyllä hyvää työtä. Kyllä Suomi on muiden pohjoismaiden ohella niitä isyyden kärkimaita. Vanhempien tasavertaisuuteen esimerkiksi työn ja perheen yhteensovittamisessa kiinnitetään ihan eri lailla huomiota kuin joissakin Keski-Euroopan maissa.
Terävä sanoo, että suomalaisisät ovat nykyään ajankäytöllisesti reippaasti aiempaa enemmän lasten arjessa mukana. Tunnetasolla nykyisät ovat lapsille läheisempiä, avoimempia. Isiä ei enää pelätä, vaan isät ovat kasvattajia, joihin lapset tukeutuvat niin isoissa kuin pienissä asioissa, hän kuvailee.
Terävän mukaan osallistuva isyys on keskimäärin lyönyt hyvin läpi Suomessa.
– Eli että isä on sitoutunut ja ottaa vastuuta siitä lapsen arjesta. Ja on myös emotionaalisesti sitoutunut siihen lapseen.
Terävä näkee, että monet suomalaisisät osoittavat tunteitaan jälkikasvuaan kohtaan usein tekojen ja toiminnan kautta. Yhä enemmän on erilaisia isiä, jotka ovat isiä omalla tyylillään.
– Suomalaiset isät tekevät paljon lastensa kanssa asioita, ja sitä kautta luovat sitä kiintymyssuhdetta. Ehkä sellainen tunteiden sanoittaminen ja näyttäminen voi olla monelle edelleen vaikeaa. Mutta isyyden murros on alkanut jo aikoja sitten, että sellaista emotionaalista isyyttä, kuten suukottelua ja halailua on enemmän, eikä se ole enää kummallista. On selvää, että isyys mieheyden yhtenä areenana on lunastanut paikkansa.
Terävän mukaan ne isät, jotka ovat täysillä lastensa elämässä, kokevat sen valtavan tärkeäksi. Terävä korostaa, että lapsen saaminen on käännekohta miehen elämässä siinä missä äidinkin. Tutkimustulokset näyttävät, että isän täydellä läsnäololla lapsen elämässä on iso merkitys sekä lapselle, isälle että vanhempien parisuhteelle, mikäli vanhemmat ovat yhdessä.
Terävä kannustaakin isiä ottamaan voimakkaammin oman roolinsa perheen arjessa ja lapsen elämässä.
– Toivon, että isät myös itse olisivat vakuuttuneita siitä panoksestaan. Että hei, minä haluan olla tässä mukana. Ja hakisivat sitä omaa paikkaansa äänekkäämmin kuin mitä tänä päivänä tekevät.
Hän kehuu myös esimerkiksi järjestöjen toimintaa tärkeäksi siinä, että isille saatetaan sekä tietoa että vertaistukea.
”Järjestelmät pitäisi tehdä sellaiseksi, että isillä on yhtä pitkät vapaat kuin äidillä”
Terävä sanoo, että vanhempien roolit ovat lähentyneet toisiaan ja tasa-arvoisempaan suuntaan ollaan menty. Mutta täysin tasa-arvoiseen vanhemmuuteen on vielä matkaa. Vaikka osallistuva isyys on Suomessa kansainvälisellä mittapuulla sangen hyvällä tolalla, on koti-isyys Suomessa Terävän mukaan edelleen erittäin harvinaista.
– Isät käyttävät pakolliset isyysvapaat, mutta vanhempainvapaalle jääminen on isien osalta tosi pieni osuus, puhumattakaan, että isät jäisivät kotihoidon tuelle tai vielä sen päälle koti-isiksi. Se on erittäin harvinaista. Siinä mielessä tämä tasa-arvokehitys vanhemmuudessa on vielä aika takapajuista. Kotityöt ja lastenhoitovastuu on edelleen äidillä.
Ovatko miehet luonnostaan remonttireiskoja? Naisten ja miesten hommilla on piinallisen pitkä historia
Jos kotona pitää korjata, rakentaa tai huoltaa, mies kyllä hoitaa homman ja mielellään hoitaakin. Vai hoitaako?
Kaikki miehet eivät ole kiinnostuneita remppaamisesta ja korjaamisesta – aivan kuten kaikki naiset eivät ole kiinnostuneita esimerkiksi kodin siisteydestä. Niin sanotuilla naisten ja miesten hommilla on silti vahva historiansa.
Siinä missä naisten hommiksi luetaan esimerkiksi lastenhoito, vaatehuolto sekä keittiötyöt, miesten odotetaan hoitavan erilaiset korjaus- ja rakennustyöt sekä kulkuneuvojen huoltamisen.
Muutokset kotitöiden sukupuolittuneisuudessa ovat hitaita, ja ne siirtyvät herkästi sukupolvelta toiselle totuttujen tapojen kautta – poikia saatetaan esimerkiksi ottaa pienestä pitäen enemmän mukaan miesten töihin.
Odotukset voivat luoda paineita
Sukupuolittuneet mallit ja odotukset siitä, mihin pitäisi kyetä ja mitä pitäisi osata, tulevat ympäröivästä maailmasta – kotoa, päivähoidosta ja koulusta. Vielä 1990-luvulla esimerkiksi tekstiilikäsityöt valitseva poika oli harvinainen poikkeus ja jopa kummastelun kohde.
Sukupuoli ei itsessään takaa taitoja tai vie niitä pois. Useimmiten ihmiset tekevätkin mieluiten sellaisia asioita, joissa he ovat hyviä. Sukupuolittuneet odotukset voivat kuitenkin luoda miehille paineita tykätä remppahommista ja naisille esimerkiksi kodin siisteydestä.
Osalle ihmisistä näihin odotuksiin vastaaminen ei tuota ongelmia, ja he tekevät niitä mielellään – osaa ei voisi vähempää kiinnostaa.
Tutkijat ovat havainneet jopa tietynlaista stereotyyppiuhkaa: esimerkiksi naisten ei stereotyyppisesti uskota osaavan remonttihommia. Tietoisuus tästä asenteesta saattaa heikentää naisten halua ryhtyä tekemään remonttia, sillä he eivät välttämättä usko omiin kykyihinsä.
Sama ilmiö voi antaa miehille itsetuntoa ryhtyä kunnianhimoisempiinkin projekteihin – mutta toisaalta myös syventää miehen kokemaa häpeää, jos hommat eivät sujukaan.
Normeihin sopiminen voi tuntua hyvältä
Jotkut miehet haluavat ottaa roolin perheen remppaajana ja korjaajana, vaikka kumppani mahdollisesti osaisi itsekin. Sukupuolittuneilla normeilla kun voi olla hyvinkin vahvaa vetovoimaa, ja normeihin sopiminen voi tuntua hyvältä.
Naiset saattavat myös kaivata vierelleen juuri sitä remppaajaa tai korjaajaa. Tässäkin voi taustalla olla enemmänkin vain se kulttuurinen stereotypia kuin se, että naiset todella arvostaisivat juuri näitä ominaisuuksia.
Eräässä tutkimuksessa ilmeni, että naiset toivovat miehiltään ennen kaikkea suurempaa panostusta perinteisinä naisten hommina pidettyihin tehtäviin, kuten lastenhoitoon ja siivoamiseen.
Nämä kun vievät huomattavasti enemmän arjen aikaakin kuin korjaus- ja remontointityöt, joita tulee vastaan vain harvakseltaan.
Asiantuntijoina toimivat tutkijat Tiina Sihto ja Heidi Elmgren
Lisää Petersonista…
https://www.hs.fi/nyt/art-2000005896757.html
1997 SYNTYNEET TUTKITTU: NOUSUKAUSI EI TAANNUT MAHDOLLISUUKSIEN TASA-ARVOA
Perhetausta vaikuttaa yhä lapsen tulevaan elämänpolkuun.
Vuonna 1997 nousukaudella syntyneillä suomalaisnuorilla on enemmän mielenterveyden häiriöitä kuin kymmenen vuotta vanhemmilla. Lisäksi useampi heistä on ollut sijoitettuna kodin ulkopuolelle.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) vertaili vuonna 1997 syntyneiden elämäntilannetta kymmenen vuotta aiemmin syntyneisiin. THL:n ja Nuorisotutkimusseuran raportti Suomi lasten kasvuympäristönä julkistettiin maanantaina. Se on jatkoa vuonna 1987 syntyneiden seurantatutkimukselle, jonka tuloksia on julkistettu vuodesta 2013 lähtien.
Kummankin tutkimuksen tulosten mukaan suurin osa ikäluokan lapsista voi hyvin. Osalla lapsista on kuitenkin ollut vaikeuksia matkalla täysi-ikäisyyteen.
Sukupuoli- ja alue-erot ovat merkittäviä
Verrattuna vanhempaan syntymäkohorttiin 1987, useammalle 1997 syntyneelle oli asetettu psykiatrinen diagnoosi. Lisäksi kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrä kasvoi lähes kaksinkertaiseksi. Kodin ulkopuolelle sijoitettiin 3,1 prosenttia vuonna 1987 syntyneistä ja 5,7 prosenttia 1997 syntyneistä.
Lasten hyvinvointiongelmien taustalla oli havaittavissa usein perheen ongelmien kasautumista. Perheiden hyvinvointi oli vahvassa yhteydessä myös koulumenestykseen.
– Hyvinvointivaltiossa varttuvalla lapsella pitäisi olla mahdollisuus onnelliseen lapsuuteen ja tasavertaiset lähtökohdat myöhempään hyvään elämään vanhempien taustasta riippumatta. Tämä edellyttää palveluita, jotka tunnistavat lapsen kehitystä vaarantavat tekijät ja jotka pystyvät tukemaan lasten hyvinvointia perhelähtöisesti, toteaa THL:n tutkimuspäällikkö Tiina Ristikari.
Tytöt ja pojat erilaisia
Tyttöjen peruskoulun päättötodistuksen keskiarvo oli joka toisella yli kahdeksan, kun pojista tähän keskiarvoon ylsi ainoastaan kolmannes. Sen sijaan tytöillä oli 2,3-kertainen määrä mielialahäiriödiagnooseja poikiin verrattuna. Pojilla puolestaan oli psyykkisen kehityksen häiriöitä, kuten oppimiskyvyn häiriöitä, 2,4-kertainen määrä.
Ristikarin mukaan tutkimuksen tulosten perusteella näyttää siltä, ettei palvelujärjestelmämme tunnista tyttöjen ja poikien tuen tarvetta samalla tavalla.
Sukupuolierojen lisäksi havaittiin myös voimakkaita alueellisia eroja maakunta-, kaupunki-, maaseutu- ja lähiympäristötasolla.
Tutkimuksessa käytettiin THL:n Kansallinen syntymäkohortti 1997 -aineistoa, jossa seurattiin 57 152:n vuonna 1997 syntyneen lapsen matkaa sikiöajalta täysi-ikäisyyteen ja heidän biologisten vanhempien elämää 18 vuoden ajan rekisteritiedon avulla.
EDUSKUNTAPUOLUEIDEN NAISJÄRJESTÖT: NAISTEN ALIEDUSTUS ULKO- JA TURVALLISUUSPOLITIIKASSA LOPUTTAVA – MINISTEREIKSI JA VALIOKUNTIIN PUOLET NAISIA
Naisia vaaditaan näkyvimmille paikoille.
Puolueiden on nostettava naisia näkyvimmille paikoille ja hyödynnettävä paremmin naisten osaamista turvallisuus- ja puolustusasioissa, vaativat suomalaisten eduskuntapuolueiden naisjärjestöt.
Lisäksi naisjärjestöt vaativat että uuden hallituksen ministerinsalkuista puolet tulee antaa naisille ja lisäksi Suomen EU-komissaariksi on esitettävä naista ja miestä.
Tasa-arvo turvallisuuspolitiikan keskiöön
Suomalaisten eduskuntapuolueiden naisjärjestöt vaativat tasa-arvon nostamista turvallisuuspolitiikan keskiöön. Turvallisuuspolitiikka on enemmän kuin sen sotilaallinen osa-alue, sillä on myös sosiaalinen ja inhimillinen ulottuvuus. Parasta demokratian edistämistä on konfliktien ennaltaehkäisy ja perusoikeuksien turvaaminen, naistoimijat muistuttavat.
Hyvinvoivien yhteiskuntien edellytys on, että kaikkien sukupuolten edustajien äänet kuuluvat turvallisuuteen ja puolustukseen liittyvässä päätöksenteossa. Naisten ääni on naisjärjestöjen mukaan saatava kuuluviin kaikilla vaikuttamisen tasoilla. Se tarkoittaa, että ensinnäkin puolueiden on nostettava naisia näkyvimmille paikoille ja hyödynnettävä paremmin naisten osaamista turvallisuus- ja puolustusasioissa.
Puolet ministereistä naisia
Lisäksi valiokuntapaikat ja niiden puheenjohtajuudet on naisjärjestöjen mukaan jaettava tasa-arvoisesti kaikkien sukupuolten edustajien kesken ja sukupuolittuneiden rakenteiden haastamiseksi uuden hallituksen ministereistä puolet on oltava naisia. Lisäksi Suomen EU-komissaariksi on esitettävä naista ja miestä.
Eduskuntapuolueiden naisjärjestöt jakavat näkemyksen siitä, että globaaleista turvallisuusuhkista polttavin tällä hetkellä on ilmastonmuutos. Naisjärjestöt edellyttävät, että myös ilmastonmuutos tunnistetaan todellisena globaalina turvallisuusuhkana, jonka pysäyttämisessä ei onnistuta ilman naisia. Rauhaa edistetään monipuolueyhteistyöllä sopien, ei sotien.
Kehityspolitiikan ja ulko- ja turvallisuuspolitiikan yhteyden turvaaminen on oleellinen osa kestävää ja eettistä päätöksentekoa. Näin ollen kehitysyhteistyön rahoitus ja jatkuvuus on järjestöjen mukaan turvattava, ja naisten asema pidettävä Suomen toiminnan painopisteenä jatkossakin.
Naisjärjestöjen edustajat laativat yhteisen lausunnon Puolueiden kansainvälinen demokratiayhteistyö – Demo ry:n Demokratia-akatemian aikana.
OIKEUSRIITA: "EPÄTAVALLISEN PITKÄ" PENIS VENYTTI EMÄTTIMEN!
Nainen on haastanut ex-poikaystävänsä oikeuteen väittäen, että tämän "epätavallisen pitkä" penis venytti hänen emättimensä piloille. 29-vuotias Silindile Mangena vakuuttaa, että hänen emättimensä oli "tiukka" vielä, kun hän tapasi Mugove Kuriman vuonna 2016. Kurima, 37, kuitenkin tuhosi hänen intiimialueensa pysyvästi liian kookkaalla elimellään.
Hararesta, Zimbabwesta, kotoisin oleva nainen rakastui Kurimaan, jonka kerrotaan olleen naimisissa, kun heidän suhteensa alkoi. Mangena päätti suhteen tämän vuoden toukokuussa, koska miehen penis oli yksinkertaisesti liikaa hänen emättimelleen. Nainen sanoo, ettei kukaan mies kirjaimellisesti kykene "täyttämään aukkoa", jonka hänen ex-kumppaninsa jätti jälkeensä. Nainen haluaakin nyt emättimen kiristysleikkauksen, joka maksaa 150 000 etelä-Afrikan randia, eli hieman yli 9 000 euroa. Hän vaatii Kurimaa maksamaan toimenpiteen.
Uutisissa ei ole paljastettu, kuinka suuri miehen penis todella on. Oikeusjuttu jatkuu.
Lähde: Metro UK
Pieni Multian kunta on kokonaan naisjohtoinen – "Tehtäviin ei haettu sopivaa sukupuolta vaan sopivia ihmisiä"
Kunnanjohtaja Noora Pajarin mielestä pienen kunnan johtaminen on haastava, vastuullinen ja palkitseva työ.
Keski-Suomen ja Etelä-Pohjanmaan rajamailla Suomenselällä sijaitseva Multia on erämainen ja metsäinen, Keski-Suomen maakunnan harvimmin asuttu kunta. Asukkaita siellä on noin 1 600.
Poikkeuksellista Multialla on se, että kunnan kaikki johtoryhmän jäsenet ovat naisia.
Syyskuussa kunnanjohtajana aloittanut Noora Pajari korostaa, että henkilövalintojen täytyy perustua osaamiseen ja pätevyyteen sen sijaan, että tuijotettaisiin hakijan sukupuolta.
”Multian kaltaisessa kunnassa on onneksi päästy sen verran pitkälle, ettei asia ole edes keskustelunaihe. Joissakin muissa kunnissa saatetaan ajatella vanhakantaisemmin”, Pajari pohtii.
”Koen, ettei sukupuoli ole enää isossa mittakaavassa merkittävä kysymys Suomen työmarkkinoilla. Kaikki riippuu osaamisesta ja persoonasta”, kunnanjohtaja painottaa.
Talouspäällikkö Hanna-Maija Oksanen on tyytyväinen siihen, ettei uutta kunnanjohtajaa valittaessa keskitytty sukupuoleen.
”Multialla ei enää ole oltu siinä tilanteessa, että olisi ollut pakko valita mies kunnanjohtajaksi, kun muut keskeiset viranhaltijat ovat naisia. Tehtäviin ei ole haettu sopivaa sukupuolta vaan sopivia ihmisiä”, Oksanen kiteyttää.
Mikä sai parhaassa työiässä olevat, akateemisesti koulutetut naiset hakeutumaan töihin Multialle?
”Olen kotoisin Tampereelta, mutta kunnanjohtajan työ on usein aloitettava pienemmistä kunnista. Kuntajohtajille on aika tyypillistä, että uran alkuvaiheessa hakeudutaan ensin pienempiin kuntiin ja sitten isompiin”, Noora Pajari kertoo.
”En osaa vielä sanoa, kauanko olen täällä kunnanjohtajana, mutta jos viihdyn hyvin, ei minulla ole kiire mihinkään. Kaikki riippuu siitä, miten elämä asettuu”, 31-vuotias kunnanjohtaja summaa.
Pajarista pienen kunnan johtaminen on haastava, vastuullinen ja palkitseva työ.
”Pienessä kunnassa yhden ihmisen tehtäväkenttä ja vastuualue on itse asiassa paljon laajempi kuin isossa. Esimerkiksi aiemmassa työpaikassani Kiuruvedellä yleishallinnossa oli kaksinkertainen määrä henkilöstöä.”
”Kaikkien viranhaltijoiden osaamisen tason on oltava jollain lailla laajempaa kuin isommassa kaupungissa, jossa tehtäväkenttä voi olla kapeampi. Täällä täytyy osata tehdä välillä alaistensakin töitä”, talouspäällikkö Oksanen sanoo.
Sukupuoli on luovuttamaton osa identiteettiä
Tuoreessa julkaisussa kehotetaan opettajia puhuttelemaan lapsia nimeltä.
Kyse on Opetushallituksen julkaisemasta Tasa-arvotyö on taitolaji -nimisestä oppaasta. Siinä neuvotaan opettajia sukupuoleen viittaamisen sijaan käyttämään puhutellessa lapsen etunimeä. Tämä on herättänyt ristiriitaisia tuntemuksia opettajissa, vanhemmissa mutta myös asiantuntijoissa.
LASTENPSYKIATRI Jari Sinkkosen mukaan sukupuoli on luovuttamaton osa lapsen identiteettiä. Hänen mukaansa ajatus siitä, että häivytämme tyttönä tai poikana olemisen, liittyy enemmän aikuisten tasa-arvopyrkimyksiin.
Aito tasa-arvoasenteeni pyrkii antamaan molemmille sukupuolille enemmän liikkumatilaa, ei poistamaan tyttö-poika -sukupuolijaottelua. Työmarkkinoiden segregaation purkaminen ei edisty sukupuolen häivyttämistietä. Lastenpsykiatri Sinkkosen mukaan sukupuoli on keskeinen osa ruumiinkuvaa, identiteettiämme ja ihmisoikeuksiamme. Myös tyttö- ja poikayhteisöt ovat lapsille tärkeitä.
MOLEMMISSA opetellaan kommunikoimaan oman sukupuolen kanssa ja identifioituminen nimenomaan tytöksi ja pojaksi tapahtuu tässä oman sukupuolen yhteisössä. Kun puhutellaan ”tyttöjä”, puhutellaan tätä tyttöjen yhteisöä, tuodaan se näkyväksi ja siten lisätään sen yhteenkuuluvuutta.
Miksi sukupuolineutraalin ideologian vuoksi lähdetään kyseenalaistamaan pitkäaikaisia perinteitä, jotka ovat syvällä suomalaisessa elämäntavassa? Miksi se tehdään valtiovallan toimesta? Miksi herkässä iässä olevia ihmisiä kasvatetaan näin? Pieni vähemmistökö sanelee suuren enemmistön puolesta?
MEDIALLA on oma roolinsa tässä hajottavassa identiteettipolitiikassa, sillä moni ihminen kokee, että yhteiskunnallisista ongelmista saa keskustella ainoastaan vähemmistön oikeuksia puolustamalla. Vaikka ne ovat tärkeitä kehityskohteita, kansan suuri enemmistö ei ole löytänyt samaistumispintaa tästä keskustelusta.
Moni kokee jäävänsä syrjään yhteiskunnan kehittämisestä meitä kaikkia kansalaisia oikeudenmukaisesti kohtelevaan suuntaan. Sama koskee maahanmuuton ongelmia. Niistä perustellustikaan ei saa puhua saamatta rasistin leimaa otsaansa.
Saan paljon palautetta ihmisiltä, jotka eivät enää hädin tuskin uskalla avata suutaan, kun jo leimataan konservatiiviksi, rasistiksi tai joksikin muuksi. Tällaista ”mielipidediktatuuria” vastaan aion kyllä taistella jatkossakin.
PERÄÄNKUULUTAN terveen arkijärjen käyttöä. Rasismia, vihapuhetta tai muita laittomuuksia ei pidä hyväksyä, mutta mielipiteitä kansanvallassa tulee ja saa olla. Kaikkia ihmisiä on kunnioitettava ja kohdeltava tasaveroisesti. Se on itsestään selvää.
Sukupuolijaottelu tyttöihin ja poikiin ei sulje pois sitä, että on ihmisiä jotka eivät koe kumpaakaan sukupuolta omakseen. Heitä kunnioitamme ja varmistamme heidän oikeuksiensa toteutumisen sukupuolisensitiivisyyden kautta. Suurin osa ihmisistä kokee sukupuolen erityisen tärkeäksi osaksi omaa identiteettiään.
PIDETÄÄN yhdessä huolta siitä, että lapsiamme saa kutsua tytöiksi ja pojiksi. Huolehdimme siitä, että heillä on tietoa ja työkaluja kasvaa tasapainoisiksi aikuisiksi, joille sukupuoli on rikkaus ei rajoite.
Merivoimien laivalla karu ilmiö: 60 prosenttia henkilöstöstä erosi puolisostaan
Ammattisotilaiden liitot ovat huolissaan sotilaiden jaksamisesta työkuorman alla.
Ammattisotilaita edustavien liittojen mukaan vuodelta 1970 peräisin oleva työaikalaki on todella vanha, eikä se vastaa nykyistä työaikasuojelua.
Nykylain puitteissa työputket venyvät pahimmillaan jopa yhdeksän viikon mittaisiksi. Pahimmillaan työajat ovat johtaneet esimerkiksi eroaaltoon yksittäisellä Merivoimien aluksella.
Nykyisin upseerien työputket venyvät Merivoimien taistelualuksilla pahimmillaan yhdeksän viikon rupeamiksi, joista suurin osa ajasta ollaan merellä ja osa valmiudessa maissa. Upseeriliiton verkkosivuilla todetaan, että presidentti Urho Kekkosen allekirjoittama ja vuodelta 1970 peräisin oleva työaikalaki on todella vanha, eikä se vastaa mitenkään nykyistä työaikasuojelua.
Upseeriliiton, Päällystöliiton ja Aliupseeriliiton vaatimuksista työaikojen päivittämisestä uutisoi ensimmäisenä Yle. Pahin tilanne on Merivoimissa, kun vaatimuksia on tullut lisää turvallisuustilanteen kiristyttyä Itämerellä.
– Merivoimissa on tehty valmiustyötä kymmeniä vuosia. Velvoitteita on kuitenkin tullut lisää ja aikarajat tiukentuneet. Kun samalla henkilöstöllä tehdään, nykyinen lainsäädäntö mahdollistaa sen, että henkilöstöstä voidaan ottaa irti kaikki tai enemmänkin, ja se kaikki otetaan nyt irti, sanoo komentajakapteeni Andres Aaramo.
Aaramon mukaan yhdeksän viikon putket eivät välttämättä osu jokaisen tai joka toisenkaan upseerin kohdalle, mutta eivät ole silti ainutkertaisiakaan tapauksia.
– Upseerin todelliset ylityötunnit vuodessa voivat olla 1 200 tuntia. Kun työaikalaki on mikä on, niistä kuitenkin lasketaan vain 200–250 tuntia. Missään muussa ammatissa ei saa teettää lähellekään tällaista määrää ylityötä. Totta kai tilanne käytetään hyväksi, kun se on mahdollista. Ei työnantaja lakia riko, mutta silti katsomme, että lakia pitää päivittää.
Ruokakauppaan kahdella autolla
Rannikkolaivaston tukikohdat sijaitsevat Kirkkonummella ja Turussa. Aaramo huomauttaa, etteivät kaikki asu nykymaailmassa kasarmeilla työpaikkojen vieressä, mikä tuo haasteita myös työn ja perhe-elämän yhteensovittamisessa.
Komentajakapteeni kertoo karun esimerkin siitä, mitä valmiudessa oleminen voi tämän takia pahimmillaan tarkoittaa, kun matka kotoa työpaikalle voi tilanteen tullen kestää pari tuntia.
– Eräs upseeri oli tehtäväänsä liittyen määrättynä parin kolmen vuoden aikana kymmeniin valmiusvuoroihin. Aina kun hän tuli kotiin valmiuteen päiväksi tai kahdeksi varsinaisen valmiusvuoron osana, lähdettiin perheen kanssa kauppaan kahdella autolla, koska ei olisi ollut ylimääräistä aikaa heittää perhettä kotiin, jos lähtö tulee. Se on ihan arkipäivää.
Tiukka työtahti vaikuttaakin kielteisesti monien upseerien perhe-elämään. Aaramo kertoo, että erään Merivoimien aluksen noin 30 hengen henkilöstöstä 60 prosenttia päätyi avio- tai avoeroon kahden vuoden sisällä.
– Ammattijärjestön edustajat kävivät laivalla kartoittamassa tilannetta ja aika apeat tunnelmathan siellä oli, Aaramo sanoo.
– Siviilimerenkulun puolella jos olet viikon tai kaksi poissa, olet sitten viikon tai kaksi vapaalla. Meilläkin saatetaan olla viikko tai kaksi poissa, mutta saman mittaista vapaata siitä ei seuraa. Siksi asia on haluttu tuoda julkiseen keskusteluun.
Kommentti: Miksi Aku Hirviniemi joutuu oikeuteen?
Ahdistelusyytteen voi nostaa vastoin uhrin tahtoa alaikäisyyden tai yleisen edun perusteella, kirjoittaa Ilta-Sanomien rikostoimituksen tuottaja Rami Mäkinen.
ILTA-SANOMAT uutisoi maanantaina, että näyttelijä Aku Hirviniemeä epäillään kahdesta seksuaalisesta ahdistelusta. Hirviniemi vastasi epäilyihin Facebook-kirjoituksella, jossa hän ilmoitti kiistävänsä syytteet.
Kirjoitus on herättänyt hämmennystä. Hirviniemi kirjoitti käsityksensä olevan, että ”kukaan muu kuin syyttäjä ei ole katsonut, että asia tulisi viedä tuomioistuimeen käsiteltäväksi”.
Seksuaalinen ahdistelu on kuitenkin asianomistajarikos. Syyttäjällä ei siis ole lähtökohtaisesti oikeutta nostaa syytettä vastoin asianomistajien eli uhrien tahtoa.
Kirjoituksessaan Hirviniemi kuitenkin antoi ymmärtää, että juuri näin olisi tapahtunut. Mistä on kyse?
TEORIASSA on mahdollista, että Hirviniemi kirjoittaa pötyä. Pidän tätä kuitenkin epätodennäköisenä, ellei kyse sitten ole silkasta väärinkäsityksestä. Valheella on lyhyet jäljet, sen tietänee Hirviniemikin. Syytteestä saadaan tarkempaa tietoa viimeistään oikeuskäsittelyn tai tuomion yhteydessä.
Muitakin mahdollisia selityksiä löytyy. Virallinen syyttäjä voi nostaa syytteen vastoin asianomistajan tahtoa, jos ”erittäin tärkeä yleinen etu” sitä vaatii.
Tällainen yleinen etu voisi perustua esimerkiksi syytetyn asemaan, uusimisriskiin tai yleiseen rikosten ennaltaehkäisyyn. Yleisen edun nimissä syytteen voisi nostaa myös esimerkiksi silloin, jos tutkinnassa on herännyt epäily uhrin ostamisesta hiljaiseksi.
Seksuaalinen ahdistelu ei myöskään ole asianomistajarikos, jos uhri on alaikäinen. Alle 18-vuotiaaseen kohdistuneesta seksuaalisesta ahdistelusta syyttäjän on nostettava syyte, vaikka nuori tai lapsi ei sitä itse tahtoisi.
AINAKIN teoriassa on lisäksi mahdollista, että asianomistajat ovat vaatineet Hirviniemelle rangaistusta, mutta he olisivat toivoneet jutun ratkaisemista oikeudenkäynnin sijasta niin sanotussa rangaistusmääräysmenettelyssä.
Siinä poliisi laatii sakkovaatimuksen, jonka syyttäjä vahvistaa rangaistusmääräyksellä. Sakot siis langetetaan syyttäjän päätöksellä ilman oikeudenkäyntiä.
Seksuaalisen ahdistelun rangaistusasteikko (sakkoja tai enintään kuusi kuukautta vankeutta) on sen verran lievä, että rangaistusmääräys on mahdollinen. Se voidaan antaa vain sakkojutuissa. Lisäksi edellytetään, että asia on yksinkertainen ja selvä. Ellei näin ole, syyttäjän on vietävä juttu oikeuteen.
OLI miten tahansa, niin luvassa on kiinnostava ja yleistä merkitystä omaava oikeudenkäynti. Seksuaalinen ahdistelu lisättiin rikoslakiin omana nimikkeenään vasta vuonna 2014, joten kovin paljoa oikeuskäytäntöä ei vielä ole.
Uuden nimikkeen tarkoitus oli tuoda rangaistavaksi niitä lievemmästä päästä olevia taputteluja, kourimisia ja pussailuja, jotka aiemmin saattoivat jäädä kokonaan rankaisematta, kun tekoja tarkasteltiin vakavamman seksuaalisen hyväksikäytön tunnusmerkistön valossa.
Nähtäväksi jää, mihin tuomitsemiskynnys asettuu. Missä menee huonon käytöksen ja rikoksen välinen raja? Sitä mitataan kohta Hyvinkään käräjäoikeudessa.
"Liian iso penis" venytti alapään? Nainen haastaa ex-miesystävän oikeuteen - MTVuutiset.fi
Kriisi hovissa? Jo kolme henkilöä on irtisanoutunut Harryn ja Meghanin palveluksesta häiden jälkeen – ”Alkaa vaikuttaa joukkopaolta” - Kuninkaalliset - Ilta-Sanomat
Meghan Marklen asenne syynä avustajien lähtöihin? Kolme luottohenkilöä jätti työnsä hovissa - Uutiset - Radio Nova
Suomalainen merisotilas kertoo, miksi laivaelämä murjoo parisuhdetta – ”Nyt on kolmas daami menossa, saas nähdä kuinka käy”
Työn, vapaa-ajan ja perhe-elämän yhdistäminen on erityisen vaikeaa merivoimien taistelulaivoilla palveleville sotilaille.
Ilta-Sanomat kertoi tiistaina Merivoimien aluksissa palvelevien sotilaiden kokemista työaikaongelmista.
Nykyisin upseerien työputket venyvät Merivoimien taistelualuksilla pahimmillaan yhdeksän viikon rupeamiksi, joista suurin osa ajasta ollaan merellä ja osa valmiudessa maissa.
Todelliset ylityötunnit voivat nousta vuodessa jopa 1 200:een, mistä lasketaan nykyisen työaikalain vuoksi vain 200–250.
Tiukka työtahti vaikuttaakin kielteisesti monien upseerien perhe-elämään. Komentajakapteeni Andres Aaramon Upseeriliitosta kertoo, että erään Merivoimien aluksen noin 30 hengen henkilöstöstä 60 prosenttia päätyi avio- tai avoeroon kahden vuoden sisällä.
Ilta-Sanomiin yhteyttä ottaneen, pitkään Merivoimien palveluksessa työskennelleen miehen mukaan tämä ei vaikuta mitenkään erikoiselta. Hän kertoo olevansa työuransa aikana jo kolmannessa parisuhteessa.
Ensimmäinen avioliitto kesti 18 vuotta ja siitä syntyi kaksi tytärtä.
– En ollut synnytyksessä mukana, kun olin merillä. 16-vuotiaana aloitettuun suhteeseen tuli kaikkea muutenkin, mutta totta kai se vaikutti, kun en voinut olla läsnä. 1990-luvun lopulla oli töissäkin erilaiset systeemit, mies kertoo.
Hänen toinen suhteensa kaatui suoraan työkuvioihin. Viimeisen puolustusvoimauudistuksen myötä kaikki meni ihan hulluksi, hän sanoo.
Mies kertoo käyneensä neljän vuoden aikana läpi viidet yt-neuvottelut ja saaneensa neljä määräystä uuteen tehtävään. Kolmena kertana edessä on ollut pakkosiirto uudelle paikkakunnalle. Siihen päättyi myös parisuhde.
– Olin koko ajan pois, niin sanottu reppuri. Lähdin joka maanantai töihin ja tulin perjantaina takaisin. Puoli vuotta sitä kesti ennen kuin todettiin, että eiköhän tämä ole tässä.
Omasta puolestaan mies ei kerro katuvansa, mutta hän on huolissaan nuoremmista upseereista, jotka ehkä haluaisivat perustaa perheen.
– Itse en mene enää naimisiin. Nyt on kolmas daami menossa ja tokaa vuotta painetaan. Saas nähdä kuinka käy, mutta kyllä vakka kantensa löytää, hän sanoo.
Vastaavaa sanoo myös toinen Ilta-Sanomien haastattelema, valmiusaluksella palveleva Merivoimien upseeri. Hän kertoo laskeneensa, että pahimpana vuotena hän on ollut työnantajan käytettävissä yli 200 vuorokautena, 24 tuntia vuorokaudessa.
Maanpuolustuskorkeakouluun hakiessaan hänellä ei ollut aavistusta siitä, minkälaiset työaikaongelmat häntä vielä odottaisivat. Opintoesitteissä asiasta ei mainittu, eikä siitä kouluaikanaan puhuttu.
– Se vaihtelee vähän aluksittain, mutta meidän kohdallamme on kaikista eniten valmiuksiin liittyviä velvoitteita. Niitä kiristettiin hiljattain lähialueen tilanteen, Krimin valtauksen ynnä muun takia. Se on aiheuttanut aika paljon närää henkilöstössä.
Upseerin laskemat vuorokaudet koostuvat päivistä merellä, virkamatkoilla sekä kotona varallaolon kaltaisessa päivystyksessä. Hän kertoo olleensa yhtäjaksoisessa työputkessa pahimmillaan kuukauden päivät.
– Se ei sinällään haittaisi, jos sitä vastaan saisi saman verran vapaata. Normaalit merimiehet ovat neljä viikkoa merellä ja sitten neljä viikkoa vapaalla, mutta meillä tilanne on erilainen. Se kiristää kengän nurkalla, hän sanoo.
Vuorokauden työstä sotilaalle lasketaan noin kahdeksan tuntia töitä, vaikka työssä ollaan 24 tuntia vuorokaudessa. Nykyinen malli ei kerrytä vapaata, joka mahdollistaisi täysin normaalin arjen.
Mikä kumma selittää Suomen karut syntyvyysluvut? Tutkijalta heti kaksi tekijää: "Huolestuttavat selkeästi nuoria aikuisia"
Vaikka kysymys Suomen romahtaneesta syntyvyydestä on vaikea, Kelan tutkija osaa heti sanoa kaksi tärkeää tekijää. Kumpikaan niistä ei ole nuorten miesten syrjäytyminen.
Suomen syntyvyysongelman ratkaisemiseksi pitäisi ennen kaikkea parantaa naisten asemaa työmarkkinoilla. Näin arvioi Kelan johtava tutkija Anneli Miettinen, jonka mielestä syntyvyyskeskustelu on kulkenut vääriäkin latuja.
Valtiosihteeri Martti Hetemäki ilmoitti viime viikolla, että syntyvyysongelman ratkaisu on työvoiman ulkopuolelle joutuneiden nuorten miesten työllistäminen. Miettisen mielestä tällöin ongelmaa aletaan "ehdottomasti" ratkaista aivan väärästä päästä. Hänen mukaansa nuorten miesten syrjäytyminen ei ole syynä Suomen viime vuosina pahasti romahtaneeseen syntyvyyteen.
"Se on minusta erittäin kaukaa haettua", hän sanoo Talouselämälle.
"Sanotaan näin, että toki heitä voi auttaa monilla muilla perusteilla, mutta syntyvyys nyt ei ole se ensimmäinen peruste."
Miettinen huomauttaa, että syntyvyydestä on vaikea hakea syy–seuraussuhteita, sillä siihen vaikuttavia tekijöitä on paljon. Asiaa tutkinut Miettinen tietää kuitenkin jotakin. Tulot, työmarkkinatilanne ja syrjäytyminen vaikuttavat lastenhankintaan.
"Pienemmät tulot tai työttömyys vähintäänkin siirtää lapsen hankkimista pidemmälle. Voi olla, että lapsi jää kokonaan hankkimattakin."
Lisäksi pienituloisuus ja työmarkkinatilanne vaikuttavat lastenhankinta-aikeisiin, eli pienituloisissa perheissä ihmiset aikovat vähemmän tai eivät aio ollenkaan hankkia lapsia.
Naisen asema ratkaisee
Miettisen mukaa näyttää siltä, että ratkaiseva elementti on nimenomaan naisen työmarkkinatilanne ja tulot, vaikka miestenkin tuloilla on merkitystä. Tästä on viitteitä niin pohjoismaisissa kuin suomalaisissa tutkimuksissa.
Miettinen huomauttaa, että meillä nainen kantaa lapsenhankinnan seuraukset, eli on perhevapailla ja kärsii tulonmenetykset.
"Ehkä tämä kertoo myös siitä, millainen asema naisten tuloilla ja työmarkkina-asemalla suomalaisissa perheissä on."
Syntyvyyslukujen nostamiseksi tarvitaan monia toimia. Ihan ensimmäiseksi pitää Miettisen mukaan ratkaista, halutaanko vaikuttaa lastenhankinnan ajoittamiseen vai lopulliseen lapsilukumäärään.
"Sanoisin, että tällä hetkellä ajoittamiseen eli siihen, kuinka pitkälle ensimmäisen lapsen hankintaa lykätään, on ehkä jopa tärkeämpää vaikuttaa, koska valtaosa suomalaisista kuitenkin vielä haluaa lapsia ja hiukan varhemmin, kuin niitä nykyisin tehdään."
Ensisynnyttäjien keski-ikä on noussut Suomessa viime vuosina huomattavan paljon. Naisten ikä ensimmäisen lapsen syntyessä oli Tilastokeskuksen mukaan keskimäärin 29,2 vuotta vuonna 2017. Meillä erityisesti pitkät koulutusajat vaikuttavat siihen, että lastenhankinta siirtyy melko myöhäiseksi.
Näihin pitäisi vaikuttaa
Syntyvyyteen vaikuttavat Miettisen mukaan enemmän muut asiat kuin perhepolitiikka. Tärkeimmät tekijät ovat koulutus ja työmarkkinoille pääsy, sillä ensimmäisenä nuorten aikuisten huolenaiheina ovat työ ja opiskelu.
"Nämä ovat niitä tekijöitä, jotka ainakin näkyvät näissä kyselytutkimuksissa selkeästi nuorten aikuisten huolenaiheina."
Miettinen huomauttaa, että tilanne on vaikea, jos synnyttämisen jälkeen joutuu vielä hakemaan paikkaansa työmarkkinoilla epävarmoissa työsuhteissa.
Onko seksinukeista haittaa? Seksinukkebordelli aukeaa tänään
Voiko seksinukkeen jäädä koukkuun ja antaako se väärän kuvan seksistä? Iltalehti kysyi asiantuntijalta.
Sexpon toiminnanjohtaja Tommi Paalasen mukaan seksinukkeihin liittyy hyvin vähän eettisiä näkökulmia, sillä ne ovat elottomia esineitä.
– Suurimmat ongelmat liittyvät niiden väärinkäyttöön esimerkiksi silloin, jos nukke annetaan vaikkapa lapsen käsiin. Suunnitellussa käytössä aikuisten leikkikaluna nukkejen käyttöön ei oikeastaan liity mitään eettisiä ongelmia, Paalanen vastaa.
Hän on valtiotieteiden tohtori, seksuaalieetikko ja seksuaalikasvattaja (NACS).
Paalasen mukaan seksinuket sinänsä eivät voi aiheuttaa riippuvuutta, koska riippuvuus ei johdu toiminnan kohteesta vaan psykologisesta kehästä ja oman elämänhallinnan lipsumisesta.
– Seksiaddiktille nukke voi olla ongelma, mutta ongelma ei johdu nukesta. Nukke sinällään ei aiheuta addiktiota.
Väärä kuva seksistä?
Eikö seksinukke anna väärää kuvaa seksistä? Nukkehan ei sano mihinkään ei, eikä esitä mitään omia toiveita seksissä. Paalanen ei usko tähänkään.
– Nuket tuskin voivat antaa väärän kuvan seksistä, ellei niitä käyttävällä henkilöllä ole jo muutenkin vaikeuksia ymmärtää sosiaalista vuorovaikutusta tai erottaa seksifantasioita todellisuudesta. Tämä on vähän sama kuin jos kysyisi, antaako itsetyydytys väärän kuvan seksistä.
Paalasen mielestä nuket voivat olla erittäin hyviä välineitä seksuaalisen tyydytyksen saamiseen esimerkiksi kehitysvammaisille ihmisille, joiden olisi vaikea tulla toimeen tai kommunikoida toisen ihmisen kanssa.
– Muutenkin nuket sopivat oikein hyvin ihmisille, joilla on sosiaalisia vaikeuksia tai ahdistusta. Toki niitä voivat käyttää muutkin, jos ne sattuvat viehättämään.
Samoja kysymyksiä on pohdittu myös maailmalla maissa, joissa seksinukkebordelleja jo on. Esimerkiksi The Guardian-lehden kolumnisti Catherine Bennett kirjoitti seksinukeista kolumnissaan, että mieluummin nukkekauppaa kuin ihmiskauppaa tai oikeiden naisten hyväksikäyttöä. Jotkut asiantuntijat vastustavat seksinukkeja, koska he arvioivat, että ne edistävät naisten esineellistämistä.
Raiskauksen määritelmää muuttava kansalaisaloite etenee eduskuntaan – Näin aloite määrittelee rangaistavat sukupuoliyhteydet
Kansalaisaloitteessa vaaditaan raiskauksen määritelmän uudistamista rikoslaissa niin, että se perustuu suostumukseen eikä käytettyyn väkivaltaan tai sen uhkaan.
KANSALAISALOITE raiskauksen määritelmän muuttamisesta suostumusperusteiseksi on ylittänyt 50000 allekirjoituksen rajan ja etenee näin eduskuntaan.
Aloitteessa vaaditaan raiskauksen määritelmän uudistamista rikoslaissa niin, että se perustuu suostumukseen eikä käytettyyn väkivaltaan tai sen uhkaan. Sukupuoliyhteys ilman vastapuolen suostumusta tulisi ehdotuksen mukaan katsoa raiskaukseksi.
Sen mukaan tekijä ei voisi päätellä suostumusta olevan esimerkiksi, jos toinen ennen sukupuoliyhteyden alkamista esimerkiksi ”nukkuu, on tiedoton, hänen tajunnantilansa on muuttunut esim. lääkityksen, päihteiden, vammaisuuden tai pelkotilan seurauksena siten, että hänen tahdonmuodostukykynsä on heikentynyt”.
Suostumusta ei liioin voisi olla, jos tekijä väärinkäyttää luottamus-, auktoriteetti- tai valta-asemaansa.
Kansalaisaloitteen mukaiset määritelmät raiskauksesta voi lukea tämän jutun lopusta.
ALOITTEEN MUKAAN rikoslain nykyinen säädös on ongelmallinen, koska se edellyttää, että uhrin on oltava kykenemätön puolustamaan itseään tai ilmaisemaan tahtoaan, jotta sukupuoliyhteys katsottaisiin raiskaukseksi.
Perusteluissa vedotaan esimerkiksi Tukholman Karoliinisen instituutin tutkimuskeen, jonka mukaan 70 prosenttia uhreista lamaantuu raiskauksen tapahtuessa niin, ettei pysty liikkumaan tai vastustamaan tekijää.
KANSALAISALOITTEEN vireillepanijat, vihreiden nuorten puheenjohtaja Iiris Suomela ja vasemmistonuorten puheenjohtaja Hanna-Marilla Zidan ovat jo ilmoittaneet, että he aikovat viedä aloitteen eduskuntaan vasta ensi vaalikaudella.
Syynä on halu varmistaa aloitteen perusteellinen käsittely, sillä lakiesitys raukeaisi eduskunnassa ennen huhtikuun vaaleja. Toisaalta vihreät ja vasemmistoliitto ovat tällä kaudella oppositiossa, ja vastaavan sisältöinen lakialoite keräsi eduskunnassa tällä vaalikaudella vain 78 allekirjoitusta eli alle eduskunnan enemmistön.
”Tämän hallituksen kausi ei ole ollut naisten oikeuksien sekä itsemääräämisoikeuden riemuvoitto. Esimerkiksi emme ole kuulleet kunnollisia vastauksia siihen, miksi translain kokonaisuudistukseen ei ole ryhdytty”, Zidan sanoi HS:lle lokakuussa.
EDUSKUNTA käsitteli suostumuksen määritelmää keväällä. Oikeusministeri Antti Häkkänen (kok) ilmoitti tuolloin asettavansa asiantuntijatyöryhmän selvittämään lain uudistamista.
Häkkänen on suhtautunut esitykseen suhteellisen viileästi. Hän on viitannut keskustelussa esimerkiksi Ruotsissa vastaavan lain kohdalla esitettyyn lausuntopalautteeseen, jonka mukaan lainsäädäntö johtaisi merkittäviin tulkintaepäselvyyksiin ja todistusoikeudellisiin ongelmiin.
Miksi mies tarvitsee enemmän rahaa kuin nainen? Tutkijat laskivat tarkasti, mikä rahamäärä riittää erilaisille ihmisille säälliseen elämään
Yksin asuva yli 65-vuotias mies tarvitsee tutkimuksen mukaan 12 euroa enemmän kuukaudessa kuin samanikäinen yksin asuva nainen.
TÄNÄÄN julkistettiin tutkimus siitä, millaisella rahamäärällä erilaisessa elämäntilanteessa olevien suomalaisten voidaan katsoa pystyvän elämään ”säällistä” elämää.
Helsingin yliopiston Kuluttajatutkimuskeskuksen laajassa hankkeessa selvitettiin, mitä kaikkia tavaroita ja palveluita ihmiset tarvitsevat tullakseen toimeen mutta myös kyetäkseen ylläpitämään terveyttään ja osallistumaan yhteiskunnalliseen toimintaan.
Lue lisää täältä: Katso tästä taulukosta, tulisitko toimeen kohtuullisena pidetyillä menoilla – Tutkijat määrittelivät, mitä Suomessa tarvitaan säälliseen elämään
Tutkimuksessa määritellyissä viitebudjeteissa pistää silmiin se, että miesten arvioidaan tarvitsevan säälliseen elämään hieman enemmän rahaa kuin naisten. Kohtuulliseksi katsottuun rahamäärään vaikuttaa myös asuinpaikka.
Yksin asuva yli 65-vuotias mies tarvitsee sen mukaan 12 euroa enemmän kuukaudessa kuin samanikäinen yksin asuva nainen. Yksin asuva alle 45-vuotias mies tarvitsee neljä euroa enemmän kuin naispuolinen ikätoverinsa. Luvut ovat koko maan keskiarvoja.
Mistä johtuu moinen ero naisten ja miesten välillä?
Selitys on yksinkertainen: keskimääräisen miehen energiankulutus on keskimääräistä naista suurempi, joten hänellä kuluu enemmän rahaa ruokaan.
31–60-vuotias nainen kuluttaa keskimäärin 2 102–2 365 kaloria vuorokaudessa. Samanikäinen mies kuluttaa 2 627–2 962 kaloria.
Sen sijaan naisilla esimerkiksi vaatetus- ja hygieniatuotemenot on arvioitu miehiä korkeammaksi. Niiden osuus kaikesta kulutuksesta on kuitenkin huomattavasti pienempi kuin ruoan.
EIVÄTKÖ NAISET SAA TEHDÄ TYÖTÄÄN VAPAASTI? HAASTATELTAVIEN KIUSAAMISESTA KRITISOITU MARIA VEITOLA TYRMISTYI SAAMASTAAN KRITIIKISTÄ: "MIKSI JUURI MINUSTA YRITETÄÄN LEIPOA KUSIPÄÄTÄ?"
Maria Veitolan, 45, värikäs persoona pääsee valloilleen jälleen keväällä, kun Yökylässä Maria Veitola- ja Tähdet tähdet -ohjelmat jatkuvat Maikkarilla.
– Olen tosi onnellinen, kun pääsen tekemään lempiohjelmiani, hän iloitsee Seiskalle.
Varsinkin Yökylät ovat Marian mieleen, sillä ohjelma avaa haastateltavistaan uusia puolia.
– He yllättävät minut joka kerta. Olen aina, että ai, oletkin oikeasti tällainen!
MARIAN KAHDET KASVOT
Syksyn mittaan monet tv-katsojat ovat pohtineet, millainen Maria itse mahtaa olla oikeasti.
Siinä missä Yökylässä-ohjelmassa Mariaa on kehuttu empaattisuudesta ja kyvystä kuunnella, Enbuske, Veitola & Salmisessa on nähty täysi toisenlainen haastattelija. Häntä on syytetty ylimielisyydestä, haastateltavien suoranaisesta kiusaamisesta ja jopa ansojen virittämisestä ohjelman vieraille.
– Minusta on tosi kiinnostavaa, että esiinnymme EVS:ssä Tuomaksen ja Roopen kanssa tasavertaisesti, mutta silti minä olen se, jota syytetään kiusaamisesta, ahdistelemisesta ja v***lusta. En lue Salmisesta tai Enbuskesta sellaisia otsikoita, Maria näpäyttää.
KYSE NAISJAHDISTA?
Maria kertoo seuranneensa tilannetta hämmentyneenä.
– Miksi juuri minusta yritetään leipoa kusipäätä? hän kysyy suoraan.
Suorasukainen tv-persoona kokee tilanteen epäreiluksi.
– Totta kai se on epäreilua, mutta se on myös tyypillistä. Sehän on sitä samaa tarinaa, jota vahvoista, voimakkaista ja suorista naisista on kirjoitettu kautta historian. Seuraavaksi sytytetään varmaan joku rovio, ja minut voidaan heittää sinne noitana, Maria manaa.
– Ilmeisesti naisten ei vain kuulu tehdä työtään vapaasti ja avoimesti, hän jatkaa.
Koet kritiikin johtuvan siitä, että olet nainen, etkä siitä, että olisit todellisuudessa toiminut kritiikin arvoisesti?
– Juuri niin, totta kai. Sehän on itsestään selvää.
Sitä itteään…
https://twitter.com/sallavirt/status/1063006420268912640
Li Andersson: Syntyvyys ei kohene naisia syyllistämällä
Puoluejohtaja parantaisi naisten työmarkkina-asemaa kunnianhimoisilla uudistuksilla.
Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson toteaa mittavien veronalennusten murentaneen tärkeiden palveluiden rahoituspohjaa. Hänen mukaansa tuore väestöennuste edellyttää rohkeita uudistuksia ja palkka-avoimuuden lisäämistä.
– Milloin huoli syntyvyydestä alkaa näkyä parempana politiikkana? Naisten syyllistämisen sijaan tarvitaan tasa-arvoinen perhevapaauudistus, työaikajoustot jotka mahdollistavat työn ja perhe-elämän yhteensovittamisen, perustulo, panostuksia varhaiskasvatukseen, Andersson kirjoittaa Twitterissä.
Hänen mukaansa vanhenevan Suomen tulisi olla maa, johon voi muuttaa työn, opiskelun, perhesuhteiden tai turvapaikan tarpeen perusteella.
– Mutta meidän on myös huolehdittava siitä, että tämä on maa, johon muualta halutaan tulla. Yhteiskunnan asenteet ovat siinä keskeisessä roolissa, Li Andersson sanoo.
”Yksilökeskeisyys” ja ”hedonistinen kulttuuri” – Poliitikot selittävät huolestuttavaa väestöennustetta ajan hengellä
Perheministeri Annika Saarikon (kesk) mielestä perheellistymisen ajatuksia estää ihmisten epävarmuus. Perussuomalaisten Jussi Halla-ahon mukaan syntyvyyden lasku liittyy ”yleiseen hedonistiseen kulttuuriin”.
PERHE- JA peruspalveluministeri Annika Saarikko (kesk) sanoo, että olisi toivonut väestöennusteesta toisenlaista tulosta.
”Luvut eivät valitettavasti yllättäneet”, Saarikko sanoo.
”Toivon, että tämä ei johda lähestyvissä eduskuntavaaleissa puolueiden kilpalaulantaan siitä, kuka lupaa perheille parhaat etuudet. Pahin virhe, mitä nyt voisi tehdä, olisivat poukkoilevat ratkaisut.”
Lue lisää väestöennusteesta täältä: Suomen tulevaisuus vaikuttaa nyt aiempaa synkemmältä – Kahdeksan grafiikkaa näyttää uuden väestöennusteen madonluvut
SAARIKKO PUOLUSTAA nykyisen hallituksen toimia, vaikka tällä hallituskaudella esimerkiksi lapsilisien taso ei ole noussut indeksijäädytysten takia lukuun ottamatta lapsilisän yksinhuoltajakorotusta.
”Ei tämä hallitus ole lapsiperheille kohdistanut merkittäviä leikkauksia, päinvastoin. Varhaiskasvatusmaksuja alennettiin merkittävästi ja lisäksi esimerkiksi vähimmäistasoisia äitiyspäivärahoja nostetaan ensi vuoden alusta.”
Saarikon mukaan väestöennusteesta kuultaa läpi ihmisten monenlainen epävarmuus, joka estää perheellistymisen ajatuksia.
”Epävarmuus kumppanin löytymisestä ja parisuhteesta, epävarmuus työstä ja toimeentulosta ja epävarmuus omista voimavaroista”, Saarikko luettelee.
”Tämän ajan yksilökeskeisyydessä, jossa haetaan yhä parempia suorituksia, on hirveän vähän tilaa pohdinnalle ihmissuhteista. Peräänkuulutan ja haluan itse osallistua keskusteluun voimavaroista parisuhteessa, koska se on myös keskeistä perheellistymishaluille.”
SAARIKON MUKAAN päättäjien pitäisi pystyä puhumaan syntyvyyteen liittyvistä asioista luontevammin. Lisäksi pitäisi hyväksyä se, että ihmisten toiveet esimerkiksi sopivasta lapsiluvusta ovat muuttuneet.
”Jokaisen pitäisi saada toteutettua toiveensa omasta lapsiluvusta, oli se sitten nolla tai suurperhe. Ei niinkään, että valtio määräisi, montako lasta olisi hyväksi isänmaalle. Toinen on se, että perhevapaauudistuksen ei pitäisi kaavamaistaa perheiden arkea, vaan antaa joustavuutta.”
Saarikon mukaan väestöennuste on viesti myös siitä, että Suomeen tarvitaan työperäistä maahanmuuttoa. ”Tarveharkinnan keskustelu on ollut koko ajan läsnä. Meidän pitäisi löytää Euroopan tasoisia ratkaisuja, että tänne maanosaan voisi tulla tekemään töitä laillisesti.”
PERUSSUOMALAISTEN puheenjohtajan Jussi Halla-ahon mielestä syntyvyyden lasku johtuu yleisestä yhteiskunnallisesta ilmapiiristä eikä poikkea siitä kehityksestä, joka on nähty kaikissa teollistuneissa maissa.
”En usko, että sosiaali- ja perhepoliittisin toimenpitein syntyvyyden laskulle on kovin paljon tehtävissä. Tietenkin yhteiskunta voi erilaisilla toimilla lähettää signaaleja siitä, että lasten saamiseen suhtaudutaan myönteisesti.”
Tutkija Donna Zuckerberg: Valkoisen ylivallan ja naisvihan lietsojat yrittävät omia antiikin klassikot kulttuurisotansa aseeksi
Princetonin yliopistossa antiikintutkijana työskentelevä Zuckerberg sukelsi naisvihaa ja valkoista ylivaltaa lietsoviin nettikeskusteluihin, ja törmäsi muinaisilla kreikkalaisilla ratsastamiseen
Kolme vuotta sitten Donna Zuckerberg julkaisi päätoimittamassaan, antiikin tutkimukseen erikoistuneessa Eidalon (siirryt toiseen palveluun)-verkkolehdessä artikkelin stoalaisuudesta (siirryt toiseen palveluun).
Se sai käsittämättömän suosion. Itsehillintää ja rationaalisuutta korostaneesta antiikin filosofian suuntauksesta kirjoitettua juttua jaettiin yli 10 000 kertaa. Suuri osa liikenteestä tuli Redditistä. Zuckerberg seurasi perässä. Hän lähti selvittämään, millaista keskustelua stoalaisuudesta netissä käydään – ja kauhistui.
Kahden vuoden ajan Zuckerberg seurasi sivustoja ja keskusteluketjuja, jotka aluksi keskittyivät naisvihaan, etenivät sitten antisemitismiin ja päätyivät julistamaan valkoista ylivaltaa. Viha tuli vastaan etsimättä.
Monissa keskusteluissa perusteina tälle agendalle käytettiin stolaisuuden ihanteita, hän kertoo nyt Svenska Ylen haastattelussa.
– Monet ajattelevat, että kaikki valkoisen ylivallan kannattajat ovat vihaisia. Eivät he kuitenkaan koe olevansa vihaisia, vaan äärimmäisen rationaalisia. Heidän mielestään naiset, rodullistetut ihmiset ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt ovat niitä, jotka ovat tolaltaan ja käyttäytyvät järjettömästi.
Se, että äärioikeisto on valjastanut antiikin klassikot ideologiansa aseeksi, on Zuckerbergin mielestä vaarallista.
– Stoalaisuudessa rationaalisuus on avain moraaliseen ylivoimaan. Kun äärioikeisto perustelee vihansa stoalaisuudella, he samalla julistautuvat moraalisesti muita paremmiksi.
Klassikkopullasta poimitaan rusinat
Stoalaisuuden lisäksi naisvihaa ja nationalismia uhkuvat yhteisöt käyttävät Zuckerbergin mukaan muitakin antiikin maailman kirjailijoita, taruja ja filosofioita sen mukaan kuin tarpeelliseksi katsovat.
– Siellä poimitaan paljon rusinoita pullasta. Otetaan joltain antiikin hahmolta joku sopiva lainaus, ja todetaan, että tämä osoittaa, miksi valkoisten miesten kuuluukin päättää kaikesta.
Viimeisimpänä klassikkotrendinä Zuckerberg on havainnut keskusteluissa spartalaisuuteen vetoamisen.
– Spartalaisuudesta on helppo poimia perusteluja sotilasvallan ihailulle, nationalismille ja etnisen puhtauden ylistämiselle. Spartaan viitataan usein esimerkiksi keskusteluissa, joissa patistellaan valkoisia lisääntymään valkoisten kanssa, jotta rodun puhtaus säilyy.
Klassikkojen väärinkäyttöä ohjaa Zuckerbergin mukaan ajatus länsimaisen kulttuurin ylivertaisuudesta.
– Antiikin Roomasta ja Kreikasta kumpuava länsimainen sivistys on näille keskustelijoille synonyymi valkoiselle kulttuurille. Sitä ylistämällä he voivat oikeuttaa valkoisen miehen ylivaltaa.
Yksi ongelma antiikin ajattelijoiden siteeraamisessa on Donna Zuckerbergin mielestä se, että niitä siteerataan ihan miten sattuu. Nyanssit sivuutetaan systemaattisesti, ja usein viittaukset sisältävät virheitä.
Niistä voi huomauttaa, ja niihin voi puuttua, mutta Zuckerbergin mielestä se ei yleensä johda mihinkään.
– Voi tietysti mennä keskusteluun sanomaan, että itse asiassa Marcus Aurelius ei sanonut noin, vaan näin, mutta ei sitä edes uskota. Ei ainakaan, jos oikaisun tekevä akateemikko on esimerkiksi nainen tai juutalainen.
Väärin siteeraaminen ei edes ole ongelman ydin, vihan lietsonta on. Siksi akateemista niuhottamista mielekkäämpää Zuckerbergin mukaan on tarkastella, mitä äärioikeisto antiikkiviittauksillaan väittää, ja vastata heidän varsinaiseen viestiinsä.
– He eivät sitä paitsi ole väitteissään täysin väärässä. Todella monissa antiikin teksteissä on todella paljon todella häiritsevää sisältöä, kuten naisvihaa ja raiskausten hyväksymistä. Ei se silti sitä tarkoita, että meidän pitäisi hyväksyä ne arvoiksemme.
Fysiikan Nobel meni miehille yli 50 vuotta peräkkäin – Jäävätkö naiset tieteessä varjoon?
Nobel-palkintojen yhteydessä nousi puheeksi, ettei naisille heru fysiikan Nobeleita juuri koskaan. Edellisestä oli 55 vuotta. Eri tieteenaloilla tunnustuksia on jaettu vaihtelevasti.
Samalla viikolla kun Donna Strickland sai fysiikan Nobel-palkinnon ja Frances H. Arnold kemian Nobelin, Euroopan hiukkastutkimuskeskuksesta Cernistä kantautui paljon vähemmän huomiota saanut uutinen. Italialainen fyysikko Alessandro Strumia sai potkut työstään Cernissä kommenttiensa vuoksi, joiden katsottiin halventavan naistutkijoita.
New Scientist -lehti raportoi Strumian sanoneen, että naiset ovat huonompia fyysikoita kuin miehet, heitä ylennetään heppoisin perustein ja he saavat tutkimuksiinsa rahoitusta tarpeettoman avokätisesti. Hän katsoi naisten aliedustuksen fysiikassa johtuvan siitä, että näiden synnynnäiset kyvyt eivät täytä alan vaatimuksia.
Lehti kyseenalaisti Strumian yleistykset. Se mainitsi esimerkiksi vuonna 2014 Neuroscience & Biobehavioral Reviews -lehdessä ilmestyneen meta-analyysin eli kokoomatutkimuksen, johon oli yhdistetty 126 aivotutkimuksen tuloksia. Tutkimuksen päätelmä oli, että miesten ja naisten aivoissa ei ole sellaisia eroja, joista voisi päätellä kummankaan sukupuolen olevan ”luonnostaan” huonoja tai hyviä joillakin aloilla.
Yksilölliset erot eivät noudattele sukupuolirajoja.
Cerniin liittyy esimerkki suomalaisfyysikosta huippuvirassa: Katri Huitu johtaa Fysiikan tutkimuslaitosta, joka koordinoi Suomen yhteistyötä Cernin kanssa.
Verkostoja ja roolimalleja
Kansainvälisen tutkijayhteisön The Conversation -verkkosivustolla pohditaan, miksi Donna Strickland on vasta kolmas naistutkija, joka on saanut kyseisen palkinnon niiden 117 vuoden aikana, jona fysiikan Nobeleita on jaettu. Alan miesnobelisteja on 207.
Vastauksissa mainitaan miesten tehokkaat verkostot, joita luodaan ja ylläpidetään kansainvälisissä konferensseissa. Naisilta ja tytöiltä myös puuttuu roolimalleja, koska automaattinen mielikuva – myös monien tasa-arvon kannattajien keskuudessa – on, että fysiikan nobelistit ovat miehiä, mieluiten harmaahapsisia.
Fysiikan termein ilmaistuna fysiikkaa tutkivilta naisilta puuttuu ”kriittinen massa”. Käsite on lähtöisin atomipommien suunnittelusta: radioaktiivista materiaalia tarvitaan riittävän paljon, jotta räjähdyksen aiheuttava ydinreaktio voi lähteä käyntiin.
The Conversationin artikkelissa esitetään, että naisia pitää olla tietyllä alalla vähintään 15 prosenttia, jotta heidän yhteismääräänsä perustuva tutkimustyö ja verkostoituminen alkaa toimia tehokkaasti. Tätä pienemmällä prosentilla naiset tuppaavat jäämään alallaan ”koristeiksi tai opetuksen tukihenkilöiksi, mentoreiksi”.
Suomessa eteneminen hidasta
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on arvioinut, että naisten tutkijanuraa Suomessa muillakin aloilla kuin fysiikassa luonnehtivat vähemmistöasema tiedeyhteisössä, heidän osuutensa kasvu tutkijanuran rekrytointipohjassa ja tutkijankoulutuksen saaneiden keskuudessa, mutta toisaalta tutkijanuran hitaampi eteneminen miehiin verrattuna.
”Naisten kasvanut osuus korkeakoulututkinnon suorittaneista ja alemmista opetus- ja tutkimusviroista ei ole vielä heijastunut professorien sukupuolijakaumaan. Naisia professoreista on edelleen vain neljännes, ja naisprofessorien osuudet vaihtelevat paljon tieteenaloittain. Yliopistojen rehtoreista miehet ovat edelleen selkeä enemmistö, vaikka naisten osuus onkin kasvanut”, THL toteaa.
The Conversationin artikkelin kirjoittanut tiedepolitiikan tutkija Mary Keeney Arizonan yliopistosta mainitsee, että naiset ovat itsekin monesti vaatimattomia tuomaan esiin osaamistaan. Erään tutkimuksen mukaan esimerkiksi miespuoliset tutkijat mainitsevat esitelmissään omia tutkimuksiaan paljon todennäköisemmin kuin naistutkijat omiaan. Äänekkäin ei kuitenkaan ole aina pätevin.
Treffikumppani lähetti yllättäen Hannalle kuvan peniksestään – miksi miehet lähettelevät vehjekuvia?
Kun mies lähettää pyytämättä kuvan peniksestään puolitutulle, se voi olla hänen mielestään varsin viehko lahja. Harmi vain, moni nainen ei näe asiaa yhtään samalla tavalla.
– No, tulihan siinä vähän liikaa informaatiota. Tuntui nololta ja hävetti tyypin puolesta, että hän lässäytti tunnelman sillä tavalla, peniskuvan puhelimeensa saanut Hanna kertoo.
Hanna oli tutustunut mieheen vähän aiemmin, ja mies oli viesteissään vaikuttanut kivalta tyypiltä. Samalle illalle oli sovittu treffit.
– Kai se oli hänen mielestään jonkinlaista virittelyä iltaan. Sain sen käsityksen, että hän olisi mielellään halunnut minulta paluupostissa pimpsakuvan, Hanna kertoo.
Jos et ole deittaillut tällä vuosituhannella, et ehkä ole koskaan saanut puhelimeesi lähikuvaa miehen elimestä. Aika moni nainen kuitenkin on.
Amerikkalaistutkimusten mukaan joka kolmas 19–40-vuotias nainen on vastaanottanut sellaisen ja sinkkumiehistä melkein joka toinen kertoo lähettäneensä elimensä kuvan kiinnostavalle naiselle.
Mitä ihmettä miesten mielissä liikkuu, kun he vetävät housunsa alas, etsivät sopivaa kuvakulmaa, näpsivät otoksia seisokistaan ja lähettävät mielestään parhaan otoksen yllättäen ja pyytämättä potentiaaliselle partnerille?
Ruotsalaisen Caroline Hainerin juuri suomeksi ilmestyneestä Miksi miehet vilauttelevat -kirjasta selviää, että miesten päässä liikkuu tuolla hetkellä aika vähän – ja se vähäkin tuntuu naisen logiikalla vaikeasti käsitettävältä.
Miksi mies haluaa vilauttaa vehjettään?
Yksi syy kalukuvan lähettämiseen on se, että heteromies saattaa ylitulkita naisen kiinnostusta. Norjalaisen psykologin Mons Bendixenin suurille luuloille on biologinen peruste: ne lisäävät miehen mahdollisuutta saada jälkeläisiä.
Miehen mielestä dickpiceissä on kyse viattomasta flirtistä. Useimpien naisten mielestä kuvan vastaanottaminen on vaivaannuttavaa – ja joskus jopa uhkaavaa.
Hainerin mukaan moni kalukuvan lähettänyt mies on ylpeä miehisyydestään ja haluaisi kuulla kehuja siitä vähän kuin innokas lapsi.
Hänen mukaansa kalukuvien lähettely on sukua peniksen mittaamiselle, seksikumppaneiden määrän laskemiselle ja perinteiselle miehisyyden ja varallisuuden korostamiselle isojen autojen, veneiden ja kalliiden kellojen muodossa.
– Kalukuva osoittaa naiselle, että mies on mies ja valmis parittelemaan, Hainer kirjoittaa.
Kalukuvien lähettämisen takana voi piillä myös muita motiiveja. Lue lisää perusteluja tämän linkin kautta.
Suomalaisnaisten ensisynnytyksen ikää pitäisi alkaa alentamaan joillain toimilla. 29,2 on jo todella korkea keskimääräinen ikä ottaen huomioon hedelmällisyyden rajoitukset.
Esimerkiksi Englannissa aletaan rajoittamaan yli 34 vuotiaiden pääsyä hedelmällisyyshoitoihin ihan tehokkuussyistä. Siitä voi päätellä onko nykymuotoisessa järjestelmässämme mitään järkeä. Voisiko esim lapsia jo hankkineille naisille luoda oman kiintiönsä opiskeluissa?
https://www.marieclaire.com.au/ivf-age-limit-england
Reserviläisliitto: Naisten kutsuntoja harkittava - " Lähitulevaisuudessa näemme, miten päättäjät, kansalaiset ja naiset suhtautuvat ehdotukseemme"
Reserviläisliitto ei halua luopua miesten yleisestä asevelvollisuudesta, mutta liitto näkee, että naisten kutsunnat tukisivat koko ikäluokan osallistamista maanpuolustukseen ja kokonaisturvallisuuteen, liitto tiedottaa.
– Olemme sitä mieltä, että naisten kutsunnat ovat erinomainen väylä jakaa tietoa naisille sotilaallisesta maanpuolustuksesta ja yhteiskunnan kokonaisturvallisuudesta. Lähitulevaisuudessa näemme, miten päättäjät, kansalaiset ja naiset suhtautuvat ehdotukseemme, toteaa Reserviläisliiton puheenjohtaja Ilpo Pohjola.
Eilen vuosiksi 2019–2020 Reserviläisliiton puheenjohtajaksi valittu Ilpo Pohjola puhui tänään Hämeenlinnassa valtakunnallisessa maanpuolustusjuhlassa. Päätösjuhla oli samalla Etelä-Hämeen Reserviläispiiri ry:n 60-vuotisjuhla.
Reserviläisliitto tulee lähitulevaisuudessa osallistumaan aktiivisesti tuleviin eduskuntavaaleihin liittyviin keskusteluihin viime perjantaina julkistetun eduskuntavaaliohjelman pohjalta.
– Vaaliohjelmassamme pyrimme sitouttamaan tulevia päättäjiä siihen, että Puolustusvoimien kertausharjoitusvuorokaudet nostetaan vastaamaan kohonnutta sodan ajan vahvuutta ja, että reserviläisjärjestöjen kanssa tehdään jatkossa vuosittaiset tulossopimukset, joissa asetetaan tavoitteet ja määritellään taloudellinen tuki reserviläisten kenttäkelpoisuutta ja suomalaisten maanpuolustustahtoa ylläpitävälle toiminnalle, Pohjola jatkaa.
Vuonna 1955 perustettu Reserviläisliitto on suurin maanpuolustusjärjestö, jonka organisaatioon kuuluu 18 maakunnallista piiriä ja 326 paikallista jäsenyhdistystä. Henkilöjäseniä liiton paikallisyhdistyksissä on lähes 38.000
Puumanaiset eroavat herkemmin kuin muut ja kolme muuta huomiota suomalaisista parisuhteista
"Ihanne on, että mies on hieman enemmän kuin puolisonsa: vähän vanhempi, pidempi ja paremmassa sosiaalisessa asemassa", sanoo tutkija.
Puumanainen, keski-ikäinen lady, tutustuu nuoreen mieheen Tinderissä, ja pariskunta rakastuu. Pian he muuttavat yhteen. Mitä veikkaat, kestääkö liitto?
Vastaus on, että eron riski on suuri.
1. Ikäero rassaa puumanaisten suhteissa
Turun yliopiston tutkija Marika Jalovaara seurasi kollegansa Hill Kulun kanssa tänä vuonna ilmestyneessä tutkimuksessa Tilastokeskuksen rekisterien avulla 140 000 pariskunnan avo- ja avioliittoja. He selvittivät, mitkä tekijät laskevat tai kasvattavat eroriskiä.
Aineistossa oli 9 700 pariskuntaa, joissa nainen on yli viisi vuotta miestä vanhempi.
Jalovaara ja Hill eivät erikseen laskeneet, miten suuri eroriski on, jos nainen on esimerkiksi yli 10 tai 15 vuotta miestä vanhempi. Tällaiset tapaukset ovat lopulta melko harvinaisia. Silti jo niissä tapauksissa, joissa nainen oli vähintään viisi vuotta vanhempi, eroriski oli kaksinkertainen verrattuna siihen, että pariskunnan osapuolet olivat samanikäisiä.
2. Vastakohdat eivät täydennä toisiaan
Väitetään, että vastakohdat (siirryt toiseen palveluun) täydentävät (siirryt toiseen palveluun) parisuhteessa toisiaan. Se ei ole ihan totta. Kun kävimme läpi aineistoa aiemmin tällä viikolla ilmestynyttä erotestiä varten, huomasimme, että suomalaiset tykkäävät olla samankaltaisten kumppanien kanssa.
– Tarkkaan ottaen ihanne ei ole ihan samankaltaisuus, Jalovaara sanoo.
– Ihanne on, että mies on hieman enemmän kuin puolisonsa: vähän vanhempi, pidempi ja paremmassa sosiaalisessa asemassa.
Tällaiset liitot miellyttävät suomalaisia eniten. Säännöstä poikkeaminen näyttää tilastojen valossa lisäävän eroriskiä, Jalovaara kertoo.
Erotestin taustalla olevista tutkimuksista kävi ilmi esimerkiksi, että ruotsinkieliset pariskunnat eroavat suomenkielisiä vähemmän, mutta jos toinen on ruotsinkielinen ja toinen suomenkielinen, eroriski olikin korkeampi kuin täysin suomenkielisillä. Eri kieliryhmistä tulevien tausta voi olla "liian" erilainen.
Toinen esimerkki: päihdeongelma lisää eroriskiä, mutta jos pariskunnan juomatavat ovatkin melko samankaltaiset, se puolestaan pienentää eroriskiä.
3. Olemme perinteisiä
Sen lisäksi, että kävimme läpi akateemisia tutkimuksia, kysyimme Taloustutkimuksen välityksellä noin 1 500 suomalaiselta heidän parisuhdehistoriastaan.
Kävi ilmi, että olemme suorastaan hämmästyttävän perinteisiä.
Lapset esimerkiksi kuuluvat avioliittoon. Vastaajista noin 40 prosenttia oli sekä hankkinut lapsia että mennyt naimisiin. Vain kolmisen prosenttia eli lapsiperhearkea avoliitossa.
Avoliittoja suomalaisilla on tyypillisesti 1–2 elämänsä aikana. Nuorilla sukupolvilla on elämänsä aikana hieman enemmän avoliittoja kuin keski-ikäisillä ja senioreilla, vaikka vanhat sukupolvet ovat ehtineet elää pidempään.
4. Moni löytää kumppanin vasta kypsällä iällä
Vielä yksi huomio: noin 16 prosentilla suomalaisista ei ole koskaan ollut yhtäkään avo- tai avioliittoa. Nuorimpien kohdalla on ymmärrettävää, etteivät he ole vielä ehtineet solmia liittoja. Yli 30-vuotiaistakin joka kymmenes elää silti yksin.
Väestöliiton tutkimusprofessori Osmo Kontula sanoo, että hänen tutkimuksissaan noin 1–2 prosenttia suomalaisista on kertonut seniori-iässä, ettei heillä ole koskaan ollut minkäänlaista seurustelusuhdetta, avoliittoa tai avioliittoa.
Useimmat meistä löytävät siis kumppanin itselleen viimeistään kypsällä iällä, mutta kaikki eivät koskaan.
Why Straight Men Hate Astrology So Much - VICE
Women really are more empathetic and men more analytical, biggest ever study shows
Are Women More Emotionally Intelligent Than Men? | Psychology Today
Sotanorsuksi haukuttu Piia, 35, on onnellinen ylipainoisena - ja se ei käy kaikille
Miksi nainen tappaa tulella? Ainakin kolme ihmistä on saanut viime vuosina surmansa, kun nainen on polttanut läheisensä elävältä
Timo Soini: Kotiäitivihalla ei pitkälle potkita
Perhevapaauudistus ei Soinin mukaan ole ratkaisu syntyvyyden laskuun.
Ulkoministeri Timo Soini (sin.) ottaa ”plokissaan” kantaa keskusteluun syntyvyyden laskusta.
– Tässä kohtaa poliitikot rupeavat suureen ääneen huutamaan perhevapaauudistuksen perään. Ikään kuin se ratkaisisi syntyvyyden alenemisen ja kaikki muut ihmis- ja perhe- elämään liittyvät ongelmat. Ei ratkaise, hän kirjoittaa.
Soini kertoo olevansa ”perheiden valinnanvapauden kannattaja”.
– En halua, että poliitikko, minä tai puhumattakaan muista, sanelee, miten kotihoidontuki pitää perheen sisällä jakaa ja käyttää.
– Kotihoidontuki on valinnanvapautta. Sellaisena se pitää säilyttää. En ole varma auttaako se syntyvyyden lisääntymiseen, mutta siitä olen kohtuullisen varma, että kotihoidontuen romuttaminen ei ainakaan syntyvyyttä lisää. Kotiäitivihalla ei pitkälle potkita, hän toteaa.
Soinin mukaan syntyvyyden lasku innostaa ”pikkupolitikointiin”.
– Keskustella pitäisi, mutta mitään ei saisi sanoa, josta joku voisi pahoittaa mielensä. Lätistään ja lässytetään yhdessä latteuksia.
– Lasta ei synny ilman isää ja äitiä. Se on tosi. Kaikki muu on kehällistä, Soini kirjoittaa.
Espoolaismies kesti vaimoltaan vuosien helvettiä – vasta tuttavan huomautus herätti: ”Tässä käy lopulta niin, että lähtee henki” - Kotimaa - Ilta-Sanomat
35-vuotiaan äidin kauneusoperaatio meni kammottavalla tavalla pieleen – lääkäri löysi huulien sisältä jotain, mitä siellä ei todellakaan pitäisi olla - Viihde - Ilta-Sanomat
Viikon gallup: Yllättääkö tasa-arvon paradoksi?
Miesten ja naisten erot asenteissa kasvavat, kun tasa-arvo lisääntyy, osoitti uusi tutkimus.
Tasa-arvon maissa on noussut esiin odottamaton paradoksi. Tasa-arvon voittokulku ei ole tehnyt miehistä ja naisista samanlaisia, vaan asia on joiltain osin päinvastoin, kirjoittaa Helsingin Sanomat.
Asenteet ja tietyt koulutusvalinnat ovat erkaantuneet miehillä ja naisilla kauemmas toisistaan kuin epätasa-arvoisissa maissa.
Äskettäin Science-lehdessä julkaistussa tutkimuksessa kävi ilmi, että riskinottovalmius, luottavaisuus, auttamishalu, maltti talousasioissa sekä vastavuoroisuus eroavat miehillä ja naisilla sitä enemmän, mitä tasa-arvoisemmassa ja vauraammassa maassa he asuvat.
Asenteita selvitettiin maailmanlaajuisella, lähes 80 maassa tehdyllä kyselytutkimuksella. Mukana olleet maat kattavat 90 prosenttia maapallon väestöstä.
Naiset ja miehet erosivat toisistaan kaikissa kuudessa tutkitussa asenteessa. Naiset olivat sosiaalisempia, auttavaisempia ja luottavaisempia. Miehet taas olivat hanakampia kostamaan ja valmiimpia ottamaan riskejä mutta osoittivat keskimäärin enemmän malttia kuin naiset.
Sukupuolierot kasvavat, koska tasa-arvo ja vauraus antavat enemmän tilaa erojen ilmetä, päättelevät tutkimuksen tehneet taloustieteilijät Armin Falk ja Johannes Hermle.
”Jos sinulla on enemmän aineellisia ja sosiaalisia voimavaroja, voit tavoitella pyrkimyksiäsi vapaammin. Yksilö voi toteuttaa omaa persoonallisuuttaan”, selittää Hermle, joka työskentelee Berkeleyn yliopistossa Kaliforniassa.
Hermlen mukaan heidän tutkimuksensa ei kerro, miten sukupuolten erot syntyvät. Asenteita voivat selittää erilaiset biologiset taipumukset tai naisiin ja miehiin kohdistuvat erilaiset sosiaaliset odotukset.
Tasa-arvon paradoksi näkyy myös koulutusvalinnoissa, kertoi Tiede-lehti aiemmin tänä vuonna. Pohjoismaissa naisilla on vapauksia, heitä kannustetaan rikkomaan sukupuolirooleja ja hakeutumaan tekniikan aloille. Silti he hakeutuvat selvästi harvemmin insinööreiksi kuin monissa epätasa-arvon maissa.
Ruotsalaisen koulun juhlissa julkisesti jaettu seksipalkinto johti ehdolliseen tuomioon – ”tunnustuksen” saanut järkyttyi kaveriensa tempauksesta
19-vuotias koululainen tuomittiin törkeästä kunnianloukkauksesta ehdonalaiseen ja päiväsakkoihin, kun hän oli julkisesti julistanut koulukaverinsa ”vuoden fuckgirliksi”.
KOULUNSA juhliin viime toukokuussa Ruotsin Skånessa osallistunut 19-vuotias tyttö sai hämmästyä, kun illan aikana hänet kutsuttiin lavalle vastaanottamaan vuosikurssin ”vuoden fuckgirl” -nimitys, kertoo Aftonbladet-lehti.
”Tunnustuksen” saajan oli valinnut koulun opiskelijoista valittu komitea.
Emmaksi lehden jutussa nimetty tyttö pakotettiin lavalle 400 nuoren eteen kuulemaan, kun samanikäinen poika luki nimeämisen perustelut.
”Et pysty sormin etkä kyynelein laskemaan, kuinka monta asiaa on kulkenut reisiesi välistä”, kuului runomuotoon laaditun ruotsinkielisen tekstin yksi osuus suomeksi käännettynä.
”KAIKKI reagoivat siihen, ja osa piti sitä tosi mahtavana. Itse järkytyin, en ollut ymmärtänyt, että minun oli noustava niin suuren yleisön eteen kuulemaan nimityksestä”, Emma on kertonut aiemmin Aftonbladetille.
Hän joutui myös kietomaan päällensä nimityksestä kertovan nauhan.
Emma alkoi voida tapahtuman vuoksi niin huonosti, että hän soitti vanhemmilleen, jotta nämä hakisivat hänet kotiin.
KOULUN rehtori ilmoitti tapauksesta poliisille.
Nimityksen perusteet julkisesti lukenut koululainen sai lokakuussa syytteet törkeästä kunnianloukkauksesta. Maanantaina hänet tuomittiin Malmön käräjäoikeudessa syytteen mukaisesta rikoksesta ehdonalaiseen vankeuteen ja päiväsakkoihin, Aftonbladet kertoo.
Poika joutuu myös maksamaan Emman vaatiman 10 000 kruunun eli noin 974 euron korvauksen.
Pojan asianajaja aikoo valittaa tuomiosta hovioikeuteen.
SYYTTÄJÄ piti tapausta erityisen vakavana, koska nimityksen perusteluiden lukemiseen liittyi tytön seksuaalisuutta koskevia tietoja.
Poika kiisti tehneensä rikosta, eikä pitänyt tapausta Emmaa loukkaavana. Poliisikuulusteluissa hän sanoi olleensa tapahtuman aikaan alkoholin vaikutuksen alaisena ja pyytäneensä myöhemmin Emmalta anteeksi.
Oikeudessa hän kuitenkin vähätteli tekoaan sillä perusteella, että ennen Emman nimityksen julkistamista oli valittu ”vuoden fuckboy”.
Koulun rehtorin mukaan fuckboyksi valittu piti nimitystä vain myönteisenä asiana, eikä hän halunnut tehdä asiasta poliisi-ilmoitusta.
Trump nauratti melkein kaikkia haravoimispuheillaan – nyt professorit sanovat, että ehkä presidentti olikin oikeassa
Yhdysvaltain presidentti Donald Trump herätti viikonloppuna kummastusta, kun hänen tulkittiin kehottaneen Kaliforniaa haravoimaan suomalaismalliin metsäpalojen ehkäisemiseksi.
Kaksi suomalaista Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessoria kuitenkin tviittaa, että Trumpin käyttämä termi ”raking” merkitsee myös muuta kuin haravointia.
Raking-termiä käytetään Pohjois-Amerikassa hakkujätteiden korjuun ja metsäpalojen ehkäisemiseksi tehtävän työn yhteydessä, kertoo professori Antti Asikainen. Hänen mukaansa haravointia parempi käännös Trumpin käyttämälle sanalle olisi ollut hakkujätteiden korjuu.
Samaa korostaa tviitissään professori Tuula Packalen.
Kansanedustaja Ronkainen peräänkuuluttaa tasapuolisuutta kutsuntoihin
Perussuomalaisten kansanedustaja Jari Ronkainen lyttää varusmiesten kasvisruokakokeilun ja pohtii, onko suomalaisilla valmiuksia selvitä kriisitilanteessa.
– Puolustusvoimissa on menossa kokeilu, jossa varusmiehille tarjotaan kasvisruokaa kahtena päivänä viikossa ilmasto- ja terveydellisistä syistä. Varusmiehet ovat äänestäneet jaloillaan kasvisruokapäivinä.
– Sotilaskodin pizzat ja munkit ovat tehneet kauppansa samalla kun varuskuntaruokalan kasvisruoat ovat täyttäneet lähinnä biojäteastioita, Ronkainen kirjoittaa blogissaan.
Katastrofeihin syytä varautua
Ronkainen toteaa, että rauhan aikana ruokaan ei tarvitse totutella, vaan se on valintakysymys. Katastrofeihin on kuitenkin syytä varautua.
– Ei pelkästään sotaan, vaan myös esim. luonnonkatastrofeihin tai yhteiskunnallisiin mullistuksiin. Jokaisen meistä tulisi katsoa peiliin ja kysyä itseltämme, onko meillä tarvittavat taidot selviytyä kriisitilanteessa. Mitä tehdä, jos sähköt ei toimi ja vesi ei juokse? Jos käytettävänä on vain puukko, onko meillä sellaiset selviytyjän taidot, joilla saada aikaan suojaa, lämpöä ja ravintoa.
Kriisin koittaessa saattaa tulla hätä
Ronkainen toteaa, että Puolustusvoimissa opetellaan näitä tuiki tärkeitä taitoja, mutta vain osa väestöstä käy varusmiespalveluksen.
– Olenkin huolissani nuoremmista ikäluokista, jotka ovat entistä enemmän eriytyneet luonnosta ja perusraaka-aineiden tuotannosta. Jos kriisi koittaisi nyt, en uskalla olettaa, että pärjäisimme yhtä hyvin kuin edellisissä koitoksissa.
– Ehdotankin, että kutsunnat laajennettaisiin koskemaan kaikkia kansalaisia, sukupuoleen katsomatta, Ronkainen ehdottaa.
Kansalaispalvelusta naisille
Ronkainen huomauttaa, että Reserviläisliitto teki vastaavan ehdotuksen eilen.
– Sen lisäksi esitän, että varusmies- ja siviilipalveluksen rinnalle otettaisiin erityisesti naisille suunnattu muutaman kuukauden mittainen kansalaispalvelus.
– Kansalaispalveluksessa opeteltaisiin katastrofivalmiuksia ja kriittisiä taitoja, kuten avotulen tekemistä, suojan rakentamista ja ruoan valmistusta siten, että koko kansa pystyisi varautumaan kriisin kohdatessaan, Ronkainen esittää.
Ilkan juttu lastenpsykiatri Sinkkosesta 15.11., joka nosti paskamyrskyn.
https://aijaa.com/H30BfW
Selvitys: Naisille tullut pörssiyhtiöissä lisää hallituspaikkoja, mutta toimitusjohtajan pesti yhä harvinaisuus
Suomessa on 126 pörssiyhtiöitä, mutta vain yhdeksällä on nainen toimitusjohtajana.
SUOMALAISTEN pörssiyhtiöiden hallituksen jäsenistä naisia on 29 prosenttia, selviää Keskuskauppakamarin tuoreessa selvityksessä. Naisten osuus pörssiyhtiöiden hallituksissa on kolminkertaistunut runsaan kymmenen vuoden aikana.
Samaan aikaan kuitenkin vain yhdeksällä pörssiyhtiöllä on nainen toimitusjohtajana. Selvitystä tehtäessä Suomessa oli 126 pörssiyhtiötä.
”Vaikka naisten määrä toimitusjohtajina ei ole kasvanut viime vuodesta, tilanne on tyydyttävä, sillä julkistaessamme ensimmäisen naisjohtajaselvityksemme syksyllä 2011 yhdessäkään pörssiyhtiössä ei ollut naista toimitusjohtajana”, Keskuskauppakamarin varatoimitusjohtaja Leena Linnainmaa sanoo tiedotteessa.
SUOMESSA naisten kipuaminen pörssiyhtiöiden johtoon on ollut hankalaa. Selvityksen mukaan vielä 2011 yhdelläkään pörssiyhtiöllä ei ollut naista toimitusjohtajana.
Nyt naisten osuus on 7,2 prosenttia toimitusjohtajien paikoista, kun Ruotsissa luku on 8,5 prosenttia. EU-maissa keskiarvo on 6,3 prosenttia.
Suurten pörssiyhtiöiden hallituspaikoista naisilla on nyt 34 prosenttia ja kaikkien kokoluokkien yhtiöissä 29 prosenttia.
Osuus on noussut suurissa yhtiöissä viime vuodesta yhden prosenttiyksikön ja kaikissa yhtiöissä yhteensä kaksi prosenttiyksikköä.
JOHTORYHMISSÄ naisten osuus on noussut vuoden takaisesta 23 prosentista 25 prosenttiin.
Eniten naisia liiketoimintajohdossa on terveydenhuolto- sekä kulutustavarat ja -palvelut -sektoreilla.
Sen sijaan suurimmalla toimialalla, eli teollisuustuotteet ja -palvelut, naisten osuus on vain kolme prosenttia.
”Pahimman pullonkaulan voi paikantaa teollisuustuotteet ja -palvelut -sektoriin eli konepajateollisuuteen. Jos se jätetään laskuista pois, olisi naisten osuus liiketoimintajohdosta selvästi suurempi, lähes 20 prosenttia”, Linnainmaa toteaa tiedotteessa.
Miksi miehet ovat naisia parempia sanapeleissä?
Amerikkalaiskolumnistin mukaan olisi aika hyväksyä, että miesten ja naisten välillä on eroja.
Toimittaja Heather Mac Donaldin mukaan sanapeli Scrabblen peluusta järjestettävät kilpailut puhuvat feministien käsityksiä vastaan. Scrabble-kilpailut ovat olleet miesvaltaisia.
− Feministien mukaan miehillä ja naisilla on identtiset kyvyt ja intressit. Jos miehet hallitsevat tietoperusteisia abstrakteja alueita, kuten insinööritieteitä, fysiikkaa ja matematiikkaa, tämä epätasapaino on seksismin – joko patriarkaalisen kulttuurin, joka ei rohkaise tyttöjä matematiikan pariin, tai rekrytointiprosessien puolueellisuuden – tulos, Heather Mac Donald kirjoittaa Wall Street Journalissa otsikolla Anteeksi, feministit, miehet ovat parempia Scrabblessa.
− Mutta ei ole olemassa kulttuurisia odotuksia, jotka eivät rohkaise naisia muistamaan sanakirjoja, mikä on tyypillinen strategia Scrabblessa kilpaileville. Tytöt ovat yhtä vapaita ahmimaan sanastoa kuin pojat. Ei ole myöskään misogyynisia portinvartijoita, jotka pitäisivät naiset erossa Scrabblen peluusta. Peli on avoin kaikille, hän lisää.
Englanninkielisen Scrabblen maailmanmestaruudesta on kisattu vuodesta 1991 lähtien. Kaikki voittajat ovat tähän mennessä olleet miehiä.
Vuoden 2018 voittaja, 51-vuotias Nigel Richards on voittanut myös ranskankielisessä Scrabblessa, vaikka hän ei puhu ranskaa.
Maalliseksi konservatiiviksi itseään tituleeranneen Mac Donaldin mukaan Scrabble-kilpailuihin liittyy miehisyyteen liitettyjä ominaisuuksia: strategiaa, matematiikkaa, kilpailuviettiä ja faktojen muistamista.
− Miesten paremmuus tietyillä alueilla pitää naisia ulkona. Mutta auki jää yhä kysymys siitä, miten miehet ovat kunnostautuneet Scrabblessa tai missä tahansa muussa abstraktissa kilpailussa alun alkaen.
Mac Donaldin mukaan ”on aika kohdata todellisuus miesten ja naisten välisistä eroista”.
− Feministit ovat vakuuttaneet päätöksentekijät siitä, että vain patriarkaalinen epätasa-arvoisuus voi selittää miesten valtaa Piilaaksossa ja tutkimuksessa. Arkkityyppinen miespuolinen tutkijanörtti, joka jättää huomiotta tavallisen elämän vaatimukset ratkaistakseen fysiikan ongelmia tai tehdäkseen koodia, on poissa näkyvistä ja poissa mielestä.
− Mutta sama raivoisa pyrkimys mestaruuteen, joka ohjaa jonkun käyttämään kaiken hereilläoloaikansa sanakirjan opetteluun valmistautuakseen Scrabble-turnaukseen, on johtanut tietokonevallankumoukseen. Resurssien antaminen sukupuolentutkimukseen on holtitonta aikana, jolloin Kiinasta tulee yhä suurempi kilpailija Yhdysvalloille teknologiassa, hän sanoo.
Esko Valtaoja Turun Sanomissa: Synnytyslakko Suomeen – ”Huonosti ovat asiat kun ainoa järjen ääni tulee Halla-aholta”
Avaruustähtitieteen emeritusprofessori ja aktiivinen julkinen keskustelija Esko Valtaoja kaipaa Suomeen synnytystalkoiden sijaan synnytyslakkoa.
Valtaoja tyrmää Turun Sanomien kolumnissaan kansallisen hätätilan, jollaisena ennustetta Suomen väestön kääntymisestä laskuun yleisesti käsitellään. Professorin mukaan väestöennuste on mainio tulevaisuusennuste.
”Mutta eihän juuri kukaan sitä näin selväjärkisesti ajatellut. Sen sijaan päättäjät huusivat yhteen ääneen maailmanloppua ja ehdottivat vaihtelevan järjettömiä toimenpiteitä syntyvyyden nostamiseksi. Muuten kuolemme sukupuuttoon, kestävyysvaje tekee meistä selvän, kukaan ei enää hoida vanhuksia, eläkemaksut nousevat mahdottomiksi, maaseutu autioituu ja niin edelleen”, Valtaoja ihmettelee.
Valtaojan mukaan hyvinvointivaltion ylläpitämisen ongelmat täytyy ratkaista aivan muulla tavalla kuin synnytystalkoilla, esimerkiksi automatisaation ja robotisaation keinoin.
”Ei lisää ihmisiä, vaan vähemmän työntekijöiden tarvetta kehittyvän teknologian ansiosta.”
Valtaojan mukaan ”huonosti ovat todella asiat, kun ainoa järjen ääni tulee Jussi Halla-aholta”. Perussuomalaisten puheenjohtaja linjasi Helsingin Sanomissa, että perussuomalaiset eivät näe periaatteellisesti tärkeäksi, että väestö kasvaa.
”No, Jussihan on tottunut olemaan poliittisesti epäkorrekti, ja linjauksen takana on tietysti ennen kaikkea pelko siitä, että väkilukua yritettäisiin kasvattaa maahanmuutolla. Mutta kuitenkin. Halla-aho muistutti myös siitä, että kehitys on sama kaikissa teollistuneissa maissa. Ja kohta myös koko maailmassa. YK:n ennusteiden mukaan väkiluku tasaantuu tämän vuosisadan aikana – matalan ennusteen mukaan vain vähän myöhemmin kuin Suomessa, keskitason ennusteessa vuosisadan lopussa. Muu ei tietysti ole mahdollistakaan, ei maapallo rajattomasti ihmisiä kestä”, Valtaoja kirjoittaa.
Hän päättää kirjoituksensa toteamalla, että ylivoimaisesti vaikuttavin ekoteko ei ole aamupuuron syöminen kylmänä tai edes Thaimaan lomasta luopuminen.
”Se on jättää tekemättä vielä se yksi lapsi, vaikka poliitikot siihen kuinka patistaisivat.”
Demarien naisjärjestöltä 8 kohdan lista: Nämä välttämättömät perhepoliittiset uudistukset tehtävä heti
Perhepolitiikan punaisena lankana on ennaltaehkäisevien, maksuttomien matalan kynnyksen lapsiperhepalveluiden parantaminen. Oleellista on, että perheet saavat toimivia palveluita oikea-aikaisesti ja riittävästi. Myös perheiden monimuotoisuus ja esimerkiksi yksinhuoltajat on huomioitava perhepolitiikassa. Lasten oikeudet eivät voi odottaa ja perheitä ei saa jättää yksin, sanovat Demarinaiset kannanotossaan.
YK:n lapsen oikeuksien sopimus määrittelee kaikkien alle 18-vuotiaiden olevan lapsia, ja että jokaisella lapsella on oikeus turvalliseen lapsuuteen ja samalla myös tulla kuulluksi heitä koskevissa asioissa. Demarien naisjärjestön mukaan tämä on huomioitava myös lainsäädännössä.
”Lasten oikeudet eivät ole näkyneet myönteisinä Sipilän hallituksen päätöksenteossa, sillä muun muassa subjektiivisen kokopäiväisen päivähoito-oikeuden rajaaminen työttömien lapsilta oli askel kohti lasten epätasa-arvoiseen asemaan jakamisesta. Jokaisella lapsella kuuluu olla oikeus kokopäiväiseen päivähoitoon – vanhempien työttömyys ei ole lapsen syy.”
Demarinaiset muistuttavatm että tutkimusten mukaan lasten perhetausta vaikuttaa muun muassa kiusaamiseen ja kasvava eriarvoistuminen näkyy myös lasten harrastusmahdollisuuksissa.
Nykypäivän Suomessa joka kymmenes lapsi elää pienituloisessa perheessä.
”Indeksijäädytykset ja leikkaukset sosiaaliturvaetuuksista ovat vaikuttaneet lapsiperheiden pärjäämiseen, ja tällä lyhytnäköisellä ja vastuuttomalla politiikalla on ollut vaikutuksia lasten asemaan yhteiskunnassa. Nyt viimeistään on toimittava lapsiperheiden köyhyyden vähentämiseksi!” painottaa Demarinaisten puheenjohtaja Tytti Tuppurainen.
Demarinaiset esittävät kahdeksan kohdan listan ja vaativat seuraavat välttämättömät perhepoliittiset uudistukset, jotka parantavat lasten asemaa ja yhdenvertaisuutta:
Subjektiivinen kokopäiväinen päivähoito-oikeus on palautettava jokaiselle lapselle.
Päätöksenteossa on välttämätöntä huomioitava perheiden monimuotoisuus.
Päivähoidon ryhmäkokoja on pienennettävä, jotta jokaisen lapsen tarpeet voidaan huomioida paremmin. Taloudellisia resursseja varhaiskasvatukseen on viipymättä lisättävä!
Varhaiskasvatuksessa siirrytään asteittaiseen maksuttomuuteen – tämä kohentaa myös työllisyyttä pitkällä aikavälillä ja lapsiperheiden taloudellista tilannetta.
Yhdenvertaisuuden on toteuduttava päivähoidossa, esimerkiksi vammaisille lapsille on oltava riittävästi hoitopaikkoja ja ammattitaitoista ohjausta.
Oppivelvollisuus-ikä on pidennettävä 18-vuotiaaksi asti ja toisen asteen koulutus on muutettava maksuttomaksi.
Lapsille ja nuorille on lisättävä mahdollisuuksia harrastustoimintaan, johon jokaisella on mahdollisuus perheen tulotasosta riippumatta.
Kielletään lailla alaikäisten poikkeuslupa avioliittoon.
Pirkko Arstila järkyttyi syvästi Kannelmäkeen putkahtaneesta seksinukkebordellista – pelkää vakavia seurauksia: ”Sairasta touhua”
Pirkko Arstila järkyttyi kuultuaan, että Suomeen on perustettu seksinukkebordelli. Hän kokee, että intiimit hetket vahamaisten nukkejen kanssa tuovat mukaan vakavan ongelman.
Helsingin Kannelmäkeen perustettu Suomen ensimmäinen nukkebordelli on herättänyt runsaasti keskustelua. Kellarihuoneistoon, Kannelmäen ostoskeskuksen lähettyville perustettu seksinukkebordellia on luultu jopa vitsiksi, vaikkei se sitä ole.
Unique Dolls -bordellissa on tarjolla asiakkaille erilaisia, vahamaisia nukkeja, joista kallein on yli 4 500 euroa maksava ”Candy”. asiakkaiden käytössä on neljä huonetta, joissa jokaisessa odottaa nukke, jonka kanssa voi viettää tunnin 100 euron taksalla.
Suomessa ennennäkemätön bordelli on hämmästyttänyt ja pöyristyttänyt. Kahvipöytäkeskusteluissa on ihmetelty, kuka siellä käy ja miksi sellainen on pitänyt perustaa. Yksi bordellista järkyttyneistä on entinen MTV:n uutisankkuri Pirkko Arstila.
– Olin aiemmin nähnyt uutisen, joka kertoi Ranskassa olevasta samanlaisesta paikasta. Jo silloin ajattelin, että luen varmasti väärin ja tämä ei voi olla totta. Nyt tällainen on sitten ilmestynyt meillekin. Mietin, että mitä tästä oikein pitää nyt ajatella, Arstila kertoo IS:lle ihmeissään.
80-vuotiaan Arstilan mielestä bordellissa ei ole mitään hauskaa. Hän ei pysty ymmärtämään, miksi joku haluaisi viettää intiimiä aikaa nukkejen kanssa ja miksi sen mahdollistava tila on pitänyt avata Suomeen.
– Olen aivan ymmyrkäinen hämmästyksestä. Monet tykkäävät, että tämä on kuin vitsi, mutta ei se kyllä ihan ole.
– Tällaisia ei pitäisi olla Suomessa eikä missään muuallakaan. Ihmettelen suuresti, että sivistyneessä valtiossa on tällaista. Olen hämmästynyt, että kuka siellä käy. Voin kuvitella, että jotkut miesten polttariporukat riemastuvat, että tämähän on hirveän hauskaa, Arstila sanoo paheksuen
Arstilan mukaan bordellissa piilee yksi hyvin vakava ongelma – koska nukke on nukke, ei se tunne mitään. Arstila pelkää, että bordellissa käyvien miesten tapa kohdella nukkeja voi siirtyä myös aivan oikeisiin, eläviin naisiin ja aiheuttaa ongelmia.
– Entä jos mies, joka käy tällaisen nuken luona vierailulla kohtelee sitä ihan miten haluaa? Eikö se siirry silloin myöskin hänen suhtautumiseensa eläviin ihmisiin? Jos joku lyö ja potkii nukkea, hän voi tehdä saman myös ihmisille, Arstila pohtii.
– Entäpä jos ne nuket olisivatkin lapsia tai nuoria? Se on niin vastenmielinen ajatus, että en ymmärrä kuka tällaiseen toimintaan alentuu, hän jatkaa.
Nukkebordellissa Arstilaa ihmetyttää myös se, miten naisten tulisi suhtautua siihen. Entä jos oma aviomies haluaisikin vierailla nuken luona? Olisiko se pettämistä ja pitäisikö siitä olla mustasukkainen?
– Mielestäni vaimon pitäisi olla erittäin huolestunut miehensä mielenterveydestä, Arstila täräyttää suoraan.
Arstila kertoi mielipiteensä Kannelmäen bordellista myös Facebookissa. Hänen mukaansa suurin osa julkaisua kommentoineista jakoi hänen huolensa asiasta.
– Suurin osa koki, että tämä on sairasta. Oli myös niitä, jotka ajattelevat, että se on niitä ihmisiä varten, jotka eivät ikinä saa ketään.
Arstila hämmästelee myös sitä, miten Big Brotherista tuttu Antti Kurhinen on halunnut lähteä mukaan nukkebordellin toimintaan.
– Kuulostan kukkahattutädiltä, mutta mielestäni tässä on nyt ylitetty joku raja. Mikä on seuraava askel? Sairasta touhua. Mä olen pöyristynyt.
Seksinukkebordellin suosituin nukke ei kestänyt kiihkeitä miehiä: Candy repesi käsittelyssä - seuraavaksi luvassa myös miesnukkeja
Seksinukkebordellin isännän Antti Kurhisen mukaan asiakkaiden suosikki, yli 4500 euron arvoinen Candy-nukke käsiteltiin käyttökelvottomaksi.
Kannelmäen seksinukkebordelli avasi ovensa 15. marraskuuta. Vaikka seksinukkebordelli on saanut jo julkista vastustusta, asiakkaat näyttävät löytäneen paikalle. Bordellin isäntä Antti Kurhinen kertoo Iltalehdelle, että joka päivä paikalla on ollut kymmenkunta asiakasta.
– Ekana päivänä oli 15 ihmistä, toisena 10, seuraavana päivänä 7-8... Aika hyvin, kun miettii, että tämä on uusi ja kohauttava juttu. Toivottavasti asiakasvirta jatkuu samanlaisena, koska on tähän omistajan puolelta sijoitettukin, kallein nukke on yli 4500 euroa, hän toteaa.
Seksinukkebordellin isännän mukaan nuket ovat olleet niin kovassa käytössä, että yksi niistä joudutaan ottamaan pois valikoimasta.
– Suosituinta nukkeamme Candya on käsitelty aika kovaa. Siltä on revennyt kainalo. Jollain ollut aika rajuja fantasioita. Candy pääsee jo varhaiseläkkeelle viiden työpäivän jälkeen. Siinä on vaihtovagina, Kurhinen sanoo ja äänensävystä kuuluu huvittuneisuus.
– Uusi Candy-nukke on tilauksessa. Meillä on käytössä nyt varanukke, joka ei ole tosin yhtä naisellisen uhkea ja parhaimmat muodot omaava kuin Candy.
Naisilta ja homomiehiltä on myös tulvinut kyselyitä saada valikoimaan miesnukke. Huutoon on vastattu, ja nukke on laitettu tilaukseen.
– Miesnukke on viimein tulossa, se on tilattu. Naisten ja homomiesten puolelta on tullut niin paljon kyselyitä, että miten heidät huomioidaan. Hommataan nyt se miesnukke myöskin, Kurhinen sanoo.
Ylen MOT:n ja A-studion selvitys paljastaa, että sokerideittailun varjolla käydään usein avointa seksikauppaa. Selvitimme sokerideittailun todellista luonnetta esiintymällä 23-vuotiaana sokerityttönä. Poliisilla on jo tutkinnassa 17-vuotiaan tytön epäilty raiskaus, johon liittyy sokerideittailu.
Mies on kertonut profiilissaan olevansa keski-ikäinen, mutta se on vale. Hän on vanhempi.
Istumme lounasravintolan pienissä ja lähekkäin asetelluissa pöydissä. Mies ei kuitenkaan kuiskaile kertoessaan, että seksin harrastaminen rahaa vastaan voi olla hänen kanssaan liiankin houkuttelevaa.
– Se on yksi vaara, minkä itse näen tässä. Annan sulle sen rahan ja huomaat, että hitto tämä on helppoa, tämä on helppoa rahaa. Se ahneus tulee siitä, että huomaat, että sehän tulee kuin manulle illallinen.
Edellisen sokeritytön mies sanoo luisuneen kokonaan prostituutioon.
Mies on valinnut tapaamispaikaksi pienen sushiravintolan kehätien varrella. Viereisessä pöydässä istuu huomiohaalareihin pukeutuneita työmiehiä. Ohi kulkee ihmisiä ruokaostoksille viereiseen supermarketiin.
Mies luulee keskustelevansa 23-vuotiaan opiskelijan "Elinan" kanssa. Todellisuudessa hänen seurassaan on toimittaja. Käytämme piilokameraa tapaamisen kuvaamiseen.
Mies on ottanut meihin yhteyttä sugardatingiin eli sokerideittailuun tarkoitetulla Sugardaters-sivustolla. Sivu on tarkoitettu rahaa tai muita hyödykkeitä vastaan tapahtuvan deittiseuran löytämiseen.
Sivulla mies kertoo olevansa varattu liikemies. Myöhemmin paljastuu, että hänellä on tasavallan presidentin myöntämä arvonimi.
”En mä mikään jeesus ole”
Ennen tapaamista viestittelemme miehen kanssa anonyymissä Kik-sovelluksessa. Hän vastaa kysymyksiin nopeasti. Mies kertoo maksaneensa aikaisemmalle tytölle 600 euroa kuussa, oli tapaamisia tai ei.
Hän tarkentaa, että kyse on Seksiystävästä. Isolla s-kirjaimella.
Elina: Kuinka paljon tapaamisia oli kuussa suurinpiirtein?
Mies: Kaksi, korkeintaan kolme. Joskus nolla.
Elina: Missä yleensä tapasitte ja missä merkeissä?
Mies: Hänen luonaan rakastelimme. Joskus käytiin kahvilla tai syömässä. Ihan normaali ihminen ihmiselle.
Mies on saapunut lounaalle kiiltävänpuhtaalla autolla. Hän suhtautuu tilanteeseen rennosti ja kertoo, miksi kuukausiraha on sokerideittailuun sopiva rahoitusjärjestely.
– Toisen ihmisen ei tarvitse lähteä hakemaan lisää tienestiä, kun se tietää, että on pomminvarma, että ensimmäinen päivä tai toinen päivä tulee rahat tilille, nähtiin tai ei.
Mies kertoo, ettei hän halua antaa rahaa luksuselämään tai huumeisiin. Rahaa olisi tarkoitus pitää avustuksena esimerkiksi vuokraan, ruokaan tai oppikirjoihin.
Mies on kertonut olevansa varakas. Tämä käy ilmi myös hänen verotiedoistaan.
– En mä mikään jeesus ole, mutta mun osani on tavallaan myöskin auttaa muita ihmisiä. Jos mulla sattuu olemaan varallisuutta, miksi mä en voisi jakaa sitä hyvää muille.
Tapaamisen aikana hän kertoo toimineensa vuosia johtotehtävissä, merkittävässä asemassa. Hänen mukaansa seksi auttaa olemaan työssä parempi.
Naiset rynnivät eduskuntavaaleihin ehdolle – ”Ehdokkaiden miesvaltaisuus on ollut krooninen ongelma”
Ylen eduskuntapuolueilta keräämien tietojen mukaan naisten osuus kaikista ehdokkaista on nyt yli 10 prosenttiyksikköä suurempi kuin viime eduskuntavaaleissa.
Ehdokkaat ja puolueet valmistautuvat täyttä häkää huhtikuun eduskuntavaaleihin. Osalla puolueista alkaa olla jo lähes täydet ehdokaslistat vaaleihin, mutta usealla puolueella riittää vielä tekemistä.
Eduskuntapuolueet ovat julkistaneet 1 032 ehdokkaan nimet, kun viime vaaleissa ehdokkaita oli yhteensä 2 146 ehdokasta.
Ehdokaslistoista voidaan nähdä jo nyt muutos, joka pitänee vaaleihin asti. Ylen puolueilta keräämistä listoista näkee, että naiset ovat entistä aktiivisemmin ehdolla.
Naisten osuus puolueiden ehdokaslistoilla on tällä hetkellä noin 48 prosenttia, kun viime vaaleissa naisia kaikista ehdokkaista oli hieman yli 39 prosenttia.
– Näillä näkymin voidaan sanoa, että naisehdokkaiden osuus on kasvamassa. Se on hyvin positiivinen asia, sillä ehdokkaiden miesvaltaisuus on ollut krooninen ongelma, sanoo vaalitutkija Sami Borg Tampereen yliopiston Johtamiskorkeakoulusta.
Borg arvioi, että puolueiden jäsenkunnan miesvaltaisuus on vaikuttanut siihen, että ehdokkaistakin suurin osa on ollut miehiä.
– Puolueet ovat kyllä pyrkineet saamaan listat mahdollisimman houkutteleviksi. Tämä on tarkoittanut, että ne ovat halunneet ehdokkaita mahdollisimman monesta väestöryhmästä, Borg sanoo.
Suurella todennäköisyydellä naisten osuutta kaikista ehdokkaista pudottaa eduskunnan ulkopuoliset puolueet, joiden jäsenet ovat muodostaneet aiemmin noin kolmasosan kaikista ehdokkaista. Eduskunnan ulkopuolisten puolueiden listat ovat olleet perinteisesti hyvin miesvaltaisia.
Puolueiden ja valitsijayhdistysten pitää jättää ehdokashakemukset viimeistään maaliskuun alussa 2019.
Ihmisroskasta puhunut Riikka Moilanen sai kantapääkurssituksen somekohusta – yksi sana mullisti hetkessä koko elämän
Kunnallispoliitikko Riikka Moilanen lausui eräänä syysiltana sanan ihmisroska Oulun kaupunginvaltuuston kokouksessa. Pian asiasta kohisi koko Suomi. Nyt Moilanen kertoo, mitä hän oppi kohusta.
Ihmisroska. Yksi sana, mutta hyvin painava. Sen jälkeen kun se livahti kaupunginvaltuutettu Riikka Moilasen suusta, hän on saanut tuhatkunta viestiä täysin tuntemattomilta ihmisiltä.
Häpeä jos pystyt. Kaikkea pahaa elämääsi narkkilumppu. Toivottavasti karma maksaa takaisin ja löydät itsesikin kadulta. Kuole paska!
Sosiaalisessa mediassa Riikkaa on kutsuttu epäihmiseksi, eläimeksi, rotaksi, siaksi, natsiksi ja fasistiksi.
Hänelle on toivotettu hidasta kuolemaa ja raiskatuksi tulemista. Kun hän sai potkut, hänen työttömyydestään iloittiin. Moni toivoo, että hän köyhtyisi niin, että joutuisi kadulle.
Vahvoja reaktioita yhdestä sanasta.
Lyhyt kertaus: Oulun kaupunginvaltuustossa keskusteltiin 10. syyskuuta ydinkeskustassa sijaitsevan kauppakeskus Valkean ympäristöstä. Puheissa nousi esiin Valkeaan johtavan Isokadun roskaisuus.
Joku halusi tietää, kuka on valinnut katukivetyksen materiaalin sellaiseksi, että se näyttää likaiselta.
Riikka pyysi puheenvuoroa. Hänen mielestään mittakaava oli väärä. Suurin ongelma eivät ole roskat tai katukivet, vaan päihteidenkäyttäjät, jotka näyttävät asuvan kadulla. Kukaan ei puutu eikä huolestu, ei näistä ihmisistä eikä myöskään häiriöistä alueen yrittäjille ja muille ihmisille.
Niinpä hänen suustaan lipsahti: ”Entäpä ihmisroskat?”
”Itkin, kun sanoin tyttärelle, että työpaikka voi mennä”
Myrsky nousi nopeasti. Riikan puhelin alkoi välkkyä jo valtuustossa, kun hänen kommenttinsa keräsi kierroksia viestipalvelu Twitterissä.
Hetken päästä hän nousi ja lähti kotiin.
”Tuli tunne, etten voi olla enää siellä. Seinät alkoivat kaatua päälle.”
Riikka on istunut Oulun kaupunginvaltuustossa yli 20 vuotta, johtanut kaupunginhallitusta viisi vuotta ja ollut yhden kauden kansanedustajanakin, pitänyt siis tuhansia puheita. Hän on saanut ankaraa julkisuutta myös ennen, mutta näin massiivinen kritiikki ja julkinen häpeä on uusi kokemus.
Miltä se tuntuu?
”No, pahalta”, Riikka vastaa.
Politiikassa on oppinut peittämään tunteensa, vaikka pahalta tuntuisi. Paineensietokyky kasvaa väkisin.
”Jokainen toimii kriisitilanteissa itselleen ominaisella tavalla. Minä pysyn näköjään kohtuullisen rauhallisena. En hyppinyt seinille.”
Valtuustosalista lähdettyään Riikka ajeli hetken autolla päämäärättömästi ympäri Oulua ja vastaili puheluihin. Kotona hän yritti katsella 17-vuotiaan tyttärensä kanssa televisiota, mutta sormet hakeutuivat selaamaan Twitteriä ja iltapäivälehtiä.
”Siinä vaiheessa itkin, kun sanoin tyttärelleni, että nyt voi käydä sillä tavalla pahasti, että menee työpaikka.”
Somekohu syntyy ja leviää nopeasti
Riikka ymmärsi tehneensä virheen samalla sekunnilla, kun sana ihmisroska valahti hänen huuliltaan.
Seuraavina päivinä hän sai kantapään kurssituksen siihen, miten somekohu syntyy.
Paljon ei tarvita. Yksittäiset sanat ja kuvat lähtevät leviämään välittömästi, jos ne synnyttävät sopivan mielikuvan.
Sosiaalisessa mediassa käynnistynyt kuhina alkaa ennen pitkää kiinnostaa myös mediaa, mistä seuraa lisää kuhinaa ja lisää mediahuomiota.
Pian kansa raivoaa kuin luonnonvoima – usein ”kansaksi” tosin riittää muutama tulistunut henkilö.
Ylen MOT: Heli, 24, sanoo totuuden ”sokerideittailusta” – ”Huoraamisrahalla saan ekstraa elämääni”
Niin sanotun sokerideittailun varjolla käydään avointa seksikauppaa, kertoo Yleisradion MOT-ohjelma, joka on perehtynyt aiheeseen esiintymällä ”sokerityttönä”.
Maailmalta Suomeen rantautunutta sokerideittailua kuvaillaan usein maksetuksi eli ”sponssatuksi” seurustelu- tai edustussuhteeksi. Ylen haastattelemat sokeritytöt – jotka yleensä tapailevat vanhempia miehiä – kuitenkin kertovat, että seksi kuuluu tapaamisiin keskeisesti. Seksin keskeisyyden todistaa myös Ylen oma selvitys.
”Kutsutko mut sun luokse vai tuutko keskustaan siistiin vessaan tekemään pikaisen bj:n”, kysyy eräs sokerideittisivustolla Ylen toimittajalle viestitellyt mies viitaten suuseksiin.
Sokerityttönä toimiva 24-vuotias Heli kertoo Ylelle, että totuus asiasta valkeni hänelle heti miesten alettua viesteillä: miehet halusivat nimenomaan seksiä. Hän tienaa ”sokerideittailulla” 700–900 euroa kuussa.
”Sillä huoraamisrahalla saan mahdollistettua kivaa ekstraa elämääni”, hän sanoo.
Heli suhtautuu toimintaan kriittisesti.
”En tiedä voiko tätä suositella kenellekään, myy itseäsi ja saa siitä hyvät viikkorahat. Kyllä siitä varmasti joku jälki jää. Kai siinä täytyy olla jollain tapaa vähän kuollut sisältä.”
Ylen haastattelemista seitsemästä sokeritytöstä vain yksi ei harrastanut seksiä asiakkaittensa kanssa. Ylen mukaan sen selvityksessä ”sugardaddyinä” eli seurasta maksavina miehinä tuli vastaan muun muassa presidentin myöntämällä arvonimellä palkittu liikemies. Sokerityttöjen joukossa puolestaan on alaikäisiä, jopa 13-vuotiaita tyttöjä. Ilmiöön liittyen tutkitaan myös 17-vuotiaan tytön raiskausta.
Suomessa toimii kaksi sokerideittailu-sivustoa, joista toinen, Sugardaters, väittää suomalaiskäyttäjiensä määrän kasvaneen jo 18 000 henkeen.
Uhkeat muodot, pehmeä iho ja naisen sukuelimet - onko seksinuken käyttäminen pettämistä?
Onko seksin harrastaminen elottoman seksinuken kanssa pettämistä?
Kannelmäen Unique Dolls -seksinukkebordellin silikoninukeilla on hyvin uhkeat muodot, niiden iho on pehmeä, nukeilla on naisen sukuelimet ja jos asettuu nukkea vastapäätä, voi melkein tuntua siltä kuin nukke katsoisi silmiin. Onko seksinuken käyttäminen siis pettämistä?
Näin ajattelee ainakin entinen uutisankkuri Pirkko Arstila, 80, joka järkyttyi, kun kuuli, että Suomeen on perustettu seksinukkebordelli. Arstila arveli Iltalehden haastattelussa, että nuket voivat aiheuttaa säröjä parisuhteisiin, jos suhteen toinen osapuoli käy ”nukeissa”.
Seksinukeissa ei ole kuitenkaan mitään toiminnallisuuksia, eivätkä nuket pysty esimerkiksi liikkumaan lainkaan itse. Sexpon toiminnanjohtaja Tommi Paalanen arvioi Iltalehden jutussa aiemmin, että seksinukkeihin liittyy hyvin vähän eettisiä näkökulmia, sillä ne ovat elottomia esineitä.
– Nuket tuskin voivat antaa väärän kuvan seksistä, ellei niitä käyttävällä henkilöllä ole jo muutenkin vaikeuksia ymmärtää sosiaalista vuorovaikutusta tai erottaa seksifantasioita todellisuudesta. Tämä on vähän sama kuin jos kysyisi, antaako itsetyydytys väärän kuvan seksistä, Paalanen kommentoi.
Paalasen mielestä nuket voivat olla erittäin hyviä välineitä seksuaalisen tyydytyksen saamiseen esimerkiksi kehitysvammaisille ihmisille, joiden olisi vaikea tulla toimeen tai kommunikoida toisen ihmisen kanssa.
Yli kaksi kolmesta Iltalehden äänestykseen osallistuneesta vastasi, ettei seksinuken käyttäminen ole pettämistä. Runsaat 30 prosenttia puolestaan arvioi, että kyse on pettämisestä. Äänestyksessä on äänestänyt yli 11 000 lukijaa.
Seksologi Elna Rudolph arvioi eteläafrikkalaisen TimesLIVE-lehden haastattelussa, että ihmisillä oli samanlaisia huolia, kun vibraattorit tulivat markkinoille. Ainakin osa ulkomaalaisten medioiden haastattelemista asiantuntijoista pitää seksiä puhuvien ja ohjelmoitujen seksirobottien kanssa pettämisenä. Onko seksinukke verrattavissa seksileluun, kuten vibraattoriin, vai seksirobottiin? Vastavuoroisuuteen eloton nukke ei ainakaan kykene. Teknisesti ottaen seksi seksinuken tai seksirobotinkaan kanssa ei ole seksiin liittyvän teknologian tutkijan Kate Devlinin mielestä pettämistä.
– Tämä on sinun ja kumppanisi välinen kysymys. Jotkut ihmiset eivät pidä seksilelujen käyttämisestä parisuhteessa ja toisten mielestä se on myönteinen asia, Devlin sanoo The Guardianin haastattelussa.
Parisuhteessakin oikeus omaan seksuaalisuuteen
Erityistason seksuaaliterapeutti (NACS) Marja Kihlströmin mielestä parisuhteessakin on oikeus omaan seksuaalisuuteen.
– Jokaisessa suhteessa on aina omat säännöt. On tärkeää silti muistaa, että vaikka olisi parisuhteessa, molemmilla kumppaneilla on oikeus omaan seksuaalisuuteen. Itsetyydytys, fantasiat ja pornon katsominen ovat osa ihmisen omaa seksuaalisuutta, Kihlström linjasi Iltalehden haastattelussa aiemmin.
Kihlströmin mielestä itsetyydytys ja fantasiat ovat osa luonnollista erillisyyttä, mikä parhaimmillaan ruokkii seksuaalista halua omaa kumppania kohtaan.
- Toisen seksuaalisuutta ei kannata eikä saa tukahduttaa parisuhteessa.
Jos toisen rajoittamisen taustalla on oma epävarmuus tai heikko itseluottamus, siihen kannattaa Kihlströmin mielestä hakea tarvittaessa apua terapiasta.
Kohuttu sokerideittailu ei ole uusi ilmiö: Tällä nimellä se tunnettiin jo 30 vuotta sitten, ero prostituutioon on pieni
Sokerideittailuilmiö on tuttu Suomessa jo 1990-luvun alusta. Pro-tukipisteen mukaan se tunnettiin aikaisemmin nimellä "ylläpitosuhde".
– Kyseessä on sama kuvio, jossa varakkaammat miehet ylläpitävät nuorempia naisia, jotka haluavat ylemmän elintason elämää. Toiminnassa mukana olevilla naisilla on yleensä yksi tai kaksi tällaista suhdetta yhtä aikaa, sanoo Pro-tukipisteen palvelujohtaja Minna Huovinen.
Sokerideittailun suosio on nyt rajussa nousussa. Internetpalvelut ovat Huovisen mukaan madaltaneet kynnystä merkittävästi.
Hän sanoo, että varakkaiden miesten antama raha ei ole ainoa syy sokerideittailuun.
– Mukana ollaan myös uteliaisuudesta ja seikkailunhalusta.
Ylen haastattelema 24-vuotias Heli kertoo syyksi sokerideittailuun liian pienen palkan ja korkean laskupinon.
– Sillä huoraamisrahalla saan mahdollistettua kivaa ekstraa elämääni. Pääsen lomalle ja voin tehdä jotain kivaa itselleni. Ja ei tätä naamaa kukaan muukaan korjaa minun puolestani, hän sanoo Ylelle.
Pro-tukipisteen tehtävänä on tarjota matalan kynnyksen tuki- ja terveyspalveluja seksi- ja erotiikka-alalla toimiville sekä edistää muun muassa seksityöntekijöiden oikeuksia.
Huovinen sanoo, että muutamat sokerideittipalveluiden käyttäjät ovat olleet yhteydessä Pro-tukipisteeseen, koska toiminta liippaa läheltä prostituutiota tai silloin kun solmitussa suhteessa on syntynyt ongelmia.
– Jos sopimukseen kuuluu vastikkeellinen seksi, niin se menee ilmiönä prostituution alle. Hekin, jotka eivät ajattele menevänsä myymään seksiä, voivat alkaa kokea, onko tämä seksin myyntiä. Olemme valmiita keskustelemaan riskeistä ja vähentämään niitä.
Yleisin riski liittyy Huovisen mukaan väärinkäsitykseen, jossa sokerityttö etsii rahakasta kumppania, mutta mies taas haluaa puhtaasti ostaa seksiä.
– Mitä selkeämmin ja tarkemmin tapaamisista kommunikoidaan etukäteen, sitä selvemmillä vesillä ollaan.
Riski omien rajojen ylittämiseen on suuri erityisesti nuorilla. Sokerideittailussa on ollut mukana myös alaikäisiä tyttöjä.
– Nuorilla elämänkokemus voi olla vähäistä. Eivät 18-vuotiaat ole samalla viivalla neuvottelutaidoissa ja sopimuksen tekemisessä.
Pro-tukipiste tekee tällä hetkellä laajaa kartoitusta netin seuranhakupalveluista.
– Kahlaamme läpi useita palveluja. Etsimme, mistä voisimme tavoittaa kohderyhmäämme ja lähettää tietoja meidän palveluista, Huovinen sanoo.
Synnytystonnista 200 miljoonan perhevapaauudistukseen – puoluejohtajat etsivät keinoja syntyvyyden nostoon
Puolueilla on monenkirjavia lääkkeitä huolestuttavan alhaiselle tasolle laskeneiden syntyvyyslukujen nostoon.
Keinovalikoimassaan ainakin kristillisdemokraatit erottuvat joukosta, sillä puolue on kaavaillut vaihtoehtobudjetissaan tuhannen euron vauvarahaa. Puheenjohtaja Sari Essayahin mukaan kyseessä olisi myös eräänlainen yhteiskunnan tervehdys uudelle tulokkaalle, ja se tasa-arvoistaisi nykytilannetta, jossa osa kunnista jo maksaa tämäntyyppisiä kannustimia.
– Tarvitaan monenlaisia keinoja, mutta siinä vaiheessa kun lapsi syntyy, tarvitaan monenlaista hankintaa, Essayah sanoi Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n järjestämässä tentissä keskiviikkona Helsingissä.
Keskustan puheenjohtaja ja pääministeri Juha Sipilä piti Essayahin ehdotusta aivan mahdollisena.
– Esimerkiksi tuo Sarin esittämä toimi on ihan harkinnan arvoinen, Sipilä sanoi.
Perhevapaiden remontti kymmenillä vai sadoilla miljoonilla?
Perhevapaiden uudistaminen saa puolueilta laajalti tukea, mutta näkemykset uudistuksen hintalapusta vaihtelevat.
Sipilä sanoi hyvän uudistuksen maksavan noin 200 miljoonaa euroa, ja siihen on ensi vaalikaudella hänen mukaansa varaa.
– Perhevapaauudistuksessa tärkeä asia on se, että kun sitä on katsottu työllisyysasteen ja työmarkkinoiden näkökulmasta, niin on käännettävä katse perheen ja lapsen näkökulmaan. Silloin saadaan tärkeämpi tavoite täytettyä kuin että jos työllisyysaste nousee 0,02 prosenttia, Sipilä sanoi.
Kokoomuksen puheenjohtaja ja valtiovarainministeri Petteri Orpo ei maininnut tarkkoja summia, mutta myönsi uudistuksen vaativan valtion vastaantuloa.
– Olen sanonut, että tämä on niin tärkeä uudistus suomalaisessa yhteiskunnassa, että se voi jotain maksaakin, Orpo sanoi.
Orpo arvioi päivää aiemmin esitellessään kokoomuksen lapsi- ja perhepoliittista ohjelmaa, että mahdollisissa lisäpanostuksissa puhuttaisiin kymmenien miljoonien tasosta.
Perhevapaiden uudistaminen haudattiin tämän vaalikauden osalta viime talvena. Tuolloin Sipilä perusteli hankkeen tyssäämistä sillä, että kustannukset olisivat olleet kovat ja työllisyysvaikutus suhteellisen vaatimaton.
"Itsekin pelkäsin juuri sitä, mikä on kaikkein parasta"
Toissa kesänä synnytystalkookommenteistaan tikun nokkaan joutunut SDP:n Antti Rinne sanoi uskovansa kokonaisvaltaiseen perhepolitiikkaan.
– Sen pitää lähteä liikkeelle siitä, että lapsia suunnittelevilla ihmisillä on selkeä näkemys tulevaisuudesta toimeentulon ja palveluiden näkökulmasta, Rinne sanoi.
Hänen mukaansa kuntien rooli on keskeinen, sillä ne tuottavat olennaisilta osin lasten ja perheiden palvelut.
Sinisten Sampo Terho otti esiin myös lapsiperhe-elämää koskevat negatiiviset mielikuvat sanoen, että vanhemmuutta pelkäävät sellaiset ihmiset, jotka eivät ole siihen kosketuksissa.
– Omasta kokemuksestani 3-vuotiaan isänä voin sanoa, että itsekin pelkäsin juuri sitä, mikä itse asiassa on kaikkein parasta, sitä arkea lapsen kanssa, Terho sanoi.
Perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho piti tarpeellisena, että yhteiskunta on lapsiystävällinen, ja hänen mukaansa perhepolitiikkaa pitää kehittää.
– Mutta ratkaisua matalaan syntyvyyteen sieltä ei löydy, Halla-aho sanoi.
Hänen mukaansa se, että ihmiset hankkivat nykyään vähemmän lapsia, johtuu vaihtoehtojen lisääntymisestä ja kulttuurin ja elämäntapojen muutoksesta.
PELOTTAAKO YKSINÄISYYS - OLETKO KUULLUT CUFFING-SUHTEESTA?!
Ghosting, caspering, bread crumbing.... Nettideittailun maailmassa termejä on yhtä paljon kuin potentiaalisia kumppaneita. Tänä jouluna moni kuulee myös termin cuffing. Cuffingilla tarkoitetaan sitä, kun kaksi sinkkua laittaa hynttyyt yhteen talveksi, jotta heidän ei tarvitsisi viettää joulua ja uuttavuotta yksin. Kumpikin tietää, ettei suhteella ole tulevaisuutta, mutta se pelastaa molemmat yksinäisiltä pyhiltä ja kylmiltä öiltä.
Cuffing-kausi on jälleen aluillaan, ja moni miettii, onko turvasuhteella haittapuolia. Parisuhdeasiantuntija Pam Spurr arvelee Mirror-lehdessä, ettei loppiaisen jälkeen päättyvästä suhteesta ole haittaa, jos se palvelee tarkoitustaan ja molemmat osaavat kevään tullen siirtyä elämässään eteenpäin. Toki joillekin pariskunnille cuffing-suhteesta kuoriutuu kuukausien saatossa vakavampi suhde. Ongelmia on edessä silloin, kun toinen osapuoli luulee, että suhde on enemmän kuin pelkkä laastari yksinäisyydelle. Silloin keväällä häämöttävä ero voi tulla kivuliaana yllätyksenä.
Toinen, ja kenties suurempi ongelma on, jos toinen tai molemmat osapuolet eivät yksinkertaisesti osaa olla yksin. Cuffing-suhteesta voi hakea seuraa uudenvuodenjuhliin, mutta jokaisen tulisi osata nauttia myös yksinolosta. Jos itsekseen oleminen pelottaa niin paljon, että henkilö on valmis laskemaan rimaa vain säästyäkseen yksinäisyydeltä, on kyseessä emotionaalinen ongelma, jota mikään parisuhde ei korjaa.
Lähde: Mirror
Nuorten sokerideittailu huolestuttaa asiantuntijoita – "Glamour voi houkutella nuoria, jotka eivät tiedä kovin paljon todellisuudesta"
Vaikka sokerideittailuun tarkoitetut sivustot ovat kiellettyjä alle 18-vuotiailta, niiltä löytyy myös alaikäisten profiileja. Rikosoikeuden professori emerita Terttu Utriainen uskoo, että vääristynyt maailmankuva voi helposti houkutella nuoria tapailemaan vanhempia ihmisiä, joilla on rahaa.
Sugardatingin eli sokerideittailun suosio on kasvanut Suomessa viimeisen 1,5 vuoden aikana. Esimerkiksi tanskalaisella Sugardaters-sivustolla on jo 17 800 suomalaista profiilia, kun viime vuoden keväällä niitä oli 2500. Sokerideittailua voidaan kuvailla vaikkapa vastikkeelliseksi tapailuksi. Useimmiten kyse on parista, jossa vanhempi mies maksaa nuorelle naiselle tämän seurasta.
Ylen MOT ja A-studio paljastivat, että sokerideittailun varjolla käydään usein myös avointa seksikauppaa. MOT ja A-studio selvittivät sokerideittailun todellista luonnetta esiintymällä 23-vuotiaana sokerityttönä.
Vaikka sokerideittailuun tarkoitetut sivustot ovat kiellettyjä alle 18-vuotiailta, niiltä löytyy myös alaikäisten profiileja. Myös kaksi MOT:n ja A-studion haastattelemaa tyttöä kertoi aloittaneensa sokerideittailun jo 17-vuotiaana.
Sisä-Suomen poliisi vahvisti Ylelle tutkivansa 17-vuotiaan tytön epäiltyä raiskausta, johon liittyy juurikin sokerideittailu. Tutkinnanjohtaja Hannu Kallioniemi kertoo, että epäilty rikos on tapahtunut Tampereella tänä vuonna. Epäilty on huomattavasti uhria vanhempi, keski-ikäinen mies.
Uhri ja epäilty tapasivat poliisin mukaan Seeking arrangement -sivustolla, joka on sokerideittailun kaltainen sivusto. Tutkinta on loppusuoralla, eikä poliisi halua kertoa siitä tarkemmin uhrin suojelemiseksi.
Riskit pitäisi tiedostaa
Rikosoikeuden professori emerita Terttu Utriainen uskoo, että vääristynyt maailmankuva voi helposti houkutella nuoria tapailemaan vanhempia ihmisiä, joilla on rahaa.
– Se on maailmankuva matkustelusta ja shampanjan juonnista, luksuselämästä. Luodaan glamour, joka voi houkutella nuoria ihmisiä, jotka eivät tiedä kovin paljon todellisuudesta, Utriainen arvioi keskiviikon A-studiossa.
Utriaisen mukaan sokerideittailu voi johtaa myös prostituutioon. Hän vertaa nettiä menneiden vuosikymmenten päiväkahviseurailmoituksiin.
– 20 vuotta sitten lehdet olivat täynnä näitä päiväkahvi-ilmoitteluja, mutta sitten ne putsattiin pois sieltä. Netti on uusi alusta ja toiminta on erilaista. Palvelun tuottajat voivat olla ulkomailla, kun aikaisempi ilmoittelu oli kotikutoista ja hyvin pienimuotoista, Utriainen sanoo.
Hänen mukaansa ilmiöstä pitäisi saada tutkimustietoa ja lainsäädäntöä tulisi tarkastella.
– Pitäisi selvittää, mitä tämän pinnan alle liittyy. Nämä sivustothan ovat bisnestä.
Utriainen sanoo, että ihmisten tulisi tiedostaa sokerideittailun riskit. Esimerkiksi rahapulassa olevat nuoret eivät niitä välttämättä tiedosta.
– Muun ikäisenä esiintyminen on riski nuorelle ihmiselle. Voit myös luoda sellaisen menneisyyden jo nuorena, josta haluat sitten päästä eroon.
Seksityöstä jää leima
Sexpo-säätiön puheenjohtajan, seksialan yrittäjän Tiia Forsströmin mukaan sokerideittailun suurin ongelma on molemminpuoliset väärinkäsitykset.
– Verrattuna ammattimaiseen seksityöhön, ongelmallista on se, että diili ei ole selvä. Se mahdollistaa vedätykset ja väärinkäsitykset kumpaankin suuntaan sen sijaan, että puhuttaisiin seksin ostamisesta ja myymisestä.
Forsström huomauttaa, että seksityö on leimallista ja se leima jää tekijäänsä.
Pro-tukipisteen palvelujohtaja Minna Huovinen muistuttaa, että vastikkeellinen seksi on prostituutiota, mutta arvelee, että kaikki sokerideittisivustojen toiminta ei kuitenkaan lähtökohtaisesti ole prostituutiota.
Vain puolet miehistä pitää tätä pettämisenä? Naiset tyystin eri mieltä
Yllättävän kyselytuloksen mukaan vain puolet miehistä pitää jonkun toisen suutelemista pettämisenä.
BBC Radio 5 Liven kyselyssä yli 2000 aikuiselta tiedusteltiin mielipiteitä heidän seksuaalisista mieltymyksistään. Tutkimustuloksia voi kutsua yllättäviksi: jopa 49 prosenttia kyselyyn vastanneista brittimiehistä kertoi, ettei pitänyt jonkun toisen suutelemista pettämisenä.
Puolet miehistä ei pitänyt myöskään nettiseksiä kolmannen osapuolen kanssa parisuhteen rajojen rikkomisena.
Perhe- ja parisuhdeterapetuti Fran Walfish uskoo, että miehet kieltäytyvät tunnustamasta tosiasioita.
– Mies tuntee aavistuksen syyllisyyttä asiasta, jonka hän tietää olevan sopimatonta käytöstä, eikä hän voi sietää tai kestää tuota syyllisyydentunnetta, joten hän järkeilee sen väittämällä itselleen, ettei se ole pettämistä, arvelee Walfish New York Postille.
Mikä on pettämistä asiantuntijan mielestä?
Miesten lukemat poikkesivat merkittävästi naisten vastaavista. Naisista yli 70 prosenttia piti sekä suutelemista että nettiseksiä pettämisenä.
40 prosenttia kaikista vastaajista piti puolestaan deittisivuston selailua luottamuksen rikkomisena, kun yhdeksän kymmenestä piti seksiä toisen kanssa pettämisenä.
Walfishin mukaan kaikki edellä mainitut asiat ovat kuitenkin merkkejä uskottomuudesta.
– Pettäminen on parisuhteen ulkopuolelle menemistä minkä tahansa tyydytyksen perässä, olipa se henkistä, fyysistä tai seksuaalista... jonkun sellaisen kanssa, jonka kanssa on seksuaalista kemiaa, asiantuntija muotoilee.
Walfishin mukaan se, että leikittelee ajatuksella ja on henkisesti parisuhteen ulkopuolella käyttäen energiaansa jonkun toisen ajatteluun, on suora reitti uskottomuuteen.
Kerran pettäjä, aina pettäjä?
Asiantuntija uskoo kuitenkin, että kertahairahdukset voi selvittää, jos uskoton osapuoli kantaa vastuun, osoittaa katumusta ja käyttää aikaa luottamuksen uudelleenrakentamiseksi. Jos kumppani on kuitenkin sarjapettäjä, toivoa ei juuri ole.
– Jos hän on tehnyt sen useammin kuin kerran useamman kuin yhden ihmisen kanssa, todennäköisyydet ovat sen puolella, että hän tekee sen uudelleenkin.
Lähteet: New York Post, BBC
Miksi miehet lähettävät naisille kuvia omasta peniksestään? Ruotsalaistoimittaja löysi kuusi syytä hämmentävälle käytökselle
Eniten dickpicejä lähettävät 40–50-vuotiaat miehet, ja kolmannes naisista on joskus saanut sellaisen.
DICKPIC eli kalukuva. Miksi miehet lähettelevät niitä naisille? Ja monesti vielä kysymättä, onko kalukuvan vastaanottaja halukas saamaan kuvan miehen sukuelimestä.
Ja miehet totta vie lähettelevät niitä kuvia. Yhdysvaltalaisten tutkimuksen mukaan 19–40-vuotiaista naisista joka kolmas on joskus vastaanottanut sellaisen, kertoo ruotsalaistoimittaja Caroline Hainer teoksessaan Miksi miehet vilauttelevat. Kalukuvia puolestaan lähettävät eniten ja useimmin 40–50-vuotiaat miehet.
Kirja lupaa ilmiölle selityksen. Se koostuu tilastojen, psykologian, evoluutiobiologian, kulttuurintutkimuksen, kriminologian ja monen muun tieteenalan tuottamista tiedonmurusista, sillä ilmiötä on tutkittu kaiken kaikkiaan erittäin niukasti.
Nämä ovat syitä dickpicien lähettelyyn:
1 Mies arvioi peniksensä kuvan olevan sopiva vastaus online-flirttiin
Tinder ja muut online-deittipalvelut antavat ihmisille mahdollisuuden testata keskinäistä kiinnostustaan yksityisviestein. Toisinaan miehet tulkitsevat naisen kiinnostuksen seksuaaliseksi halukkuudeksi ja vastaavat kuvalla peniksestään ikään kuin kivana ja seksikkäänä vastauksena.
Online-deittailu on vielä niin uusi asia, että sen säännöt ovat vielä muotoutumassa, toteaa Hainer. Siksi ei ehkä ole kaikille selvää, että kalukuvan lähettäminen pyytämättä ei ole kohtelias tapa kertoa kiinnostuksestaan.
Tosiaan, esimerkiksi kahvilassa tai baarissa kohdatessa harvat esittelevät sukukalleuksiaan edes kuvan kautta.
2 Mies haluaa ilmaista haluavansa seksiä
Kalukuvan lähettäminen Tinderissä tai muussa online-deittipalvelussa voi myös olla miehelle tapa nostaa seksi pöydälle ilman turhaa ajanhukkaa. YouGovin tekemässä tutkimuksessa 43 prosenttia nettideittailevista ja Tinderiä käyttävistä 18–40-vuotiaista miehistä sanoi, että heidän ensisijainen tavoitteensa on seksi. Naisilla vastaava luku oli 13 prosenttia.
Hainer arvioi, että monet kalukuvia lähettelevät miehet ikään kuin mainostavat mieskuntoaan kalukuvalla, ja pyrkivät samalla ilmaisemaan seksuaalista kiinnostustaan viestittelyn kohteelle.
3 Mies tykkää peniksestään ja olettaa, että muutkin tykkäävät
Maailman terveysorganisaatio WHO teki 2013 maailmanlaajuisen tutkimuksen seksuaaliterveydestä. 8 500 miehen haastatteluissa kävi ilmi, että miehet pitävät peniksistään varsin paljon. Mies saattaa muun muassa antaa tälle elimelleen lempinimen tai esimerkiksi puhua sille rohkaisevaan sävyyn ennen deittejä.
Kyllähän sellaista kaveria haluaa näytellä muillekin.
4 Kalukuvan tärkein yleisö saattaa olla mies itse
Filosofi ja kirjailija Alain de Botton on todennut, että kalukuva on toisaalta ”idioottimaisen itsetutkiskelun ja arroganssin huippu”, mutta toisaalta tulosta ”toiveesta näyttää syvempää ja todempaa minäänsä”. Kuva näyttää miehelle itselleen hänen miehekkyytensä mitan – monissa kalukuvissa onkin mukana esimerkiksi viivoitin tai joku muu esine kertomaan mittakaavasta.
Ensimmäinen kalukuvan näkijä ja ihailija on mies itse, vaikka lähettämiseen saattaa liittyä toive, että se herättäisi ihailua myös vastaanottajassa. Pelkkä tietoisuus siitä, että joku tulee näkevän seisovan peniksen saattaa olla peniskuvan lähettäjästä seksuaalisesti kiihottavaa, kirjoittaa Hainer.
5 Mies haluaa loukata, kiusata tai pelotella vastaanottajaa
Mies voi käyttää erektiossa olevan peniksen kuvaa tarkoituksenaan loukata, hämmentää tai uhata kuvan vastaanottajaa. Kuvia saatetaan lähettää esimerkiksi mediassa esiintyville tai työskenteleville naisille tarkoituksena häiritä tai hiljentää, Hainer kirjoittaa.
Onko ”metrohinkkaajia” jo Suomessa? Ällöttävä ilmiö nimettiin Ranskassa, jossa miehet lähentelevät erityisesti metrossa naisia härskisti
Helsingin seudun liikenteen (HSL) palveluesimies vastaa kysymykseen metrolähentelystä.
”Tyyppi on etenkin Pariisin ruuhkametroissa niin yleinen, että hän on saanut oman sanansa: un frotteur eli metrohinkkaaja. Frotteur suomentuu henkilöksi, joka hyödyntää ihmispaljoutta hinkuttaakseen sukuelintään tuntemattomia naisia vasten”, Yleisradion Pariisin kirjeenvaihtaja Annastiina Heikkilä kirjoitti hiljattain kolumnissaan.
Hinkkausilmiö Ranskassa uskomattoman yleinen: Ranskalaisen tasa-arvokomitean teettämässä kyselyssä pyöreät sata prosenttia julkisia kulkuvälineitä käyttävistä naisista kertoi kokeneensa seksuaalista häirintää.
#Metoo-keskustelu nosti Ranskassa pöydälle myös julkisissa liikennevälineissä tapahtuneen lähentelyn. Seurauksena Ranskan parlamentti sääti elokuussa 2018 lain, joka teki kaduilla tapahtuvasta seuraamisesta ja sanallisesta seksuaalisesta häirinnästä rangaistavaa.
”Un frotteur ei oikein sovi ajatukseemme ranskalaisuudesta. Ällöttävä metrohinkkaus kun on varsin kaukana elokuvien ranskalaisesta romantiikasta tai runollisesta ranskan kielestä”, Heikkilä kirjoittaa.
Hän myös pohtii: ”Häiritäänkö naisia Ranskassa useammin kuin esimerkiksi Suomessa? Vaikea sanoa.”
Seura otti asiasta selvää.
Hinkataanko helsinkiläismetroissa? Näin vastaa HSL
Vakavammista häirintätapauksista tieto kulkeutuu poliisille. Heihin ovat tarvittaessa yhteydessä myös metroissa päivystävät vartijat.
Miedommista mutta matkustajien silti häiritsevinä kokemista tapauksista tieto kulkeutuu Helsingin seudun liikenteelle (HSL) eri palautejärjestelmien kautta.
”Asiakkaat antavat palautetta joko nettisivuillamme olevalla palautelomakkeella, soittavat asiakaspalveluumme tai antavat palautetta asioidessaan asiakaspisteessä”, HSL:n palveluesimies Niina Takaluhta sanoo.
Mutta miten on: hinkutetaanko helsinkiläisissä metroissa Pariisin malliin?
”Metrosta en löytänyt yhtään tämän vuoden ajalta yhtään hinkkaustapausta. Eikä niitä osunut silmiin myöskään lähimenneisyydestä. Palautesihteeritkään eivät juuri muistaneen tällaisia tapauksia. Hyvin harvinaisia siis ovat”, Takaluhta kertoo.
Vaikka HSL:n palautteiden perusteella hinkkausilmiöstä ei näy Suomessa merkkejä, tiedot eivät ole aukottomia.
”Se, että tieto (seksuaalisesta häirinnästä) ei kantaudu meille ei tarkoita, ettei ongelmaa olisi ollenkaan. Ketjussa on monta lenkkiä ja kaikista niistä me emme saa tietoa.”
Palautteiden mukaan vaikuttaa kuitenkin siltä, että usein varautuneina pidetyt suomalaiset säilyttävät etäisyyden myös metrossa. Yleisin HSL:n muihin matkustajiin liittyvä palaute liittyy päihteiden aiheuttamaan häiriökäyttäytymiseen.
Tuore äiti rehellisenä: ”Vauvani vei ulkonäköni” – saako tällainen harmittaa kehopositiivista nykynaista?
Kehopositiivisuuteen uskovan nykynaisen tulisi sallia itselleen pömppömahan, raskausarvet ja muut ajan tuomat muutokset kehossaan. Mutta mitä jos näin ei ole?
Saavatko kehon muutokset harmittaa? Raskaus tietää isoja muutoksia elämään, mutta myös kehoon.
Raskauden etenemiseen liittyy luonnollisesti iloa, mutta myös pelon ja ahdistuksen tunteita. Oma keho muuttuu jatkuvasti, ja sillä tuntuu olevan oma tahto.
”Tulin äkisti ja vahingossa raskaaksi. Koko elämä oli aikaisemmin pyörinyt liikkumisen ja kehotietoisuuden parissa. Yhtäkkiä olin paisunut pallo ja en enää palautunut. Sen hyväksyminen vei vuosia.”
Näin vastasi eräs Ilonan lukija kyselyyn, jossa tiedustelimme äitiyteen liittyvistä ristiriitaisista tuntemuksista.
Raskaus on aina muuttanut kehoa, mutta voisi väittää, että synnyttänyt nykynainen joutuu ainutlaatuisen ongelman eteen. Hän saattaa joutua stressaamaan samanaikaisesti sekä muuttunutta kehoaan sekä omaa stressaamistaan aiheesta - nykyisinhän kuuluisi olla kehopositiivinen!
Entinen kehomyönteisyyden lähettiläs saattaa havahtua siihen, ettei tunnista peilikuvaansa, eikä raskaudesta palautuva kroppa tunnu laisinkaan omalta tai tutulta. Tällöin kehon muutoksiin hyväksyvästi suhtautuminen voi olla helpommin sanottu kuin tehty.
”Vauvani vei ulkonäköni”
Prevention julkaisi aiheeseen liittyvän, hätkähdyttävästi nimetyn esseen. Vauvani vei ulkonäköni täysin -otsikolla julkaistu kirjoitus kertoo kirjoittajansa Marianne Garveyn kipuilusta raskauden ja synnytyksen aiheuttamien muutosten kanssa.
Hän kertoo ennen raskauttaan olettaneensa, että tulisi palautumaan kaikesta nopeasti, vieläpä vaivatta, liki itsestään.
– Mutta jotain muuta kävikin, kun lapseni syntyi: hän vei ulkonäköni täysin. Puf. Kadonnut. Kuukaudet vierivät ohi, mutta en saanut karistettua raskauskilojani huolimatta siitä, kuinka paljon treenasin tai kuinka monta lounasta korvasin salaateilla, Garvey kirjoittaa - ja jatkaa, että tämä oli vasta alkua.
– Neljä kuukautta synnytyksestä kasvoihini ilmestyi ruskeita läikkiä ja mahaani selluliittia. Sektioarpeni muuttui koko ajan punaisemmaksi ja hiukseni putosivat päästäni.
Muodista kiinnostuneen Garveyn vaatekaappi oli täynnä kauniita luomuksia, joihin hän ei enää mahtunut. Silkkipaidat ja merkkifarkut saivat väistyä joogapöksyjen ja collegepaitojen tieltä.
Tämä vain pahensi tuoreen äidin tunnetta siitä, ettei hän ole enää oma itsensä.
Mielen myllerryksiä
Ihmiskeho on sopeutuvainen, ja palautumisprosessi alkaa synnytyksen jälkeen ihan itsestään. Ihmismielellä saattaa kuitenkin kestää tovi jos toinenkin ennen kuin uuden tilanteen kanssa pääsee sinuiksi.
Hormonimyrskyt eivät myöskään pääty synnytykseen, vaan voivat vaikuttaa mielialaan myös raskauden jälkeen.
Jos kyseessä on ensimmäinen lapsi, soppaan sekoitetaan mukaan vielä mahdolliset paineet vanhemmuudesta. Olenko hyvä äiti? Saanko murehtia tällaisia? Millaisen esimerkin annan lapselleni?
– Katson joka aamu tytärtäni silmiin ja kerron hänelle, kuinka viisas ja hauska hän on. Kenties minun pitäisi tehdä samoin itsellenikin, Garvey pohtii lääkettä ristiriitaisiin tunteisiinsa kehonsa suhteen.
Laura Huhtasaari kommentoi Sara Forsbergin hiuskohua: "Tässäkin on menty taas ihan yli"
Sara Forsberg sai vastikään aikaan somekohun julkaisemalla kuvan, jossa hänen hiuksensa on letitetty afroamerikkalaisesta kulttuurista tutuille pikkuleteille. Julkaisun yhteydessä Forsbergia syytetään kulttuurin omimisesta.
Illan Heikelä syndrooma -ohjelman jaksossa poliitikko Laura Huhtasaari, kirjailija ja poliitikko Rosa Meriläinen sekä käsikirjoittaja ja näyttelijä Joonas Nordman keskustelevat aiheesta. Huhtasaari sanoo suoraan kokevansa, että Sara Forsbergiin kohdistuvassa kohussa on kysymys liioittelusta.
– Tämä on tällaista hysteriaa. Ei se omiminen nyt niin helppoa ole, että sä laitat letit päähän. Itse ajattelennäin, että jos hyväntahtoisesti ottaa vaikutteita ja vähän trendit vaihtuu ja muoti muuttuu, niin ei se kenenkään omaleimaisuutta vähennä, Huhtasaari toteaa.
– Koen, että tässäkin on menty taas ihan yli, hän summaa.
Myös Rosa Meriläinen on yllättynyt siitä, että Forsberg on saanut osakseen valtavasti negatiivista huomiota uuden hiustyylinsä vuoksi.
– Täytyy myöntää, että voisin itsekin laittaa pikkuletit, Meriläinen komppaa.
Eläväksi ”seksinukeksi” tähdännyt jyväskyläläinen ihmis-Barbie Amanda, 22, lopetti sokerideittailun – luo nyt uutta uraa pornotähtenä
Suomalaisena ihmis-Barbiena tunnettu Amanda Ahola, 22, muutti elämänsä täysin: hän luo Unkarissa uraa pornotähtenä. Uusiin kauneusleikkauksiin lääkärit eivät häntä enää päästä.
NIIN kutsuttu sokerideittailu nousi otsikoihin muutama päivä sitten, kun Yle kertoi verkkosivuillaan sugar dating -ilmiöstä. Sokerideittailulla tarkoitetaan sitä, että varakas vanhempi henkilö antaa nuorelle rahaa tai lahjoja, joihin nuorella ei muuten olisi mahdollisuutta. Ylen selvitysten perusteella sokerideittailussa on usein kyse avoimesta seksikaupasta.
Ilta-Sanomat kertoi huhtikuussa 2018, että yksi kuluneen vuoden näkyvimmistä mediailmiöistä ympäri maapalloa on ollut niin kutsuttujen sugar daddyjen ja sugar mamojen rooli ylellistä elämää eläviä nuorten arjessa.
Suomen mediassa etenkin muutama nimi on noussut julkisesti esille, kun ilmiöstä on puhuttu. Ihmis-Barbiena tunnettu Jyväskylästä kotoisin oleva Amanda Ahola, 22, on kertonut ”sugar daddynsa” maksaneen itselleen XL-implantit rintoihin. Nyt Ahola kuitenkin sanoo termin olevan omalla kohdallaan harhaanjohtava, sillä todellisuudessa Aholan amerikkalainen ”sokerisetä” maksoi hänelle ainoastaan rintaimplantit, eikä kaksikko koskaan tavannut kasvotusten.
ITSE ASIASSA Amanda ja mies eivät ole olleet tekemisissä 1,5 vuoteen, sillä Amandan elämässä puhaltavat täysin uudet tuulet. Ahola asuu nykyisin Unkarissa, jossa hän luo uraa kansainvälisenä pornotähtenä. Kauneusleikkauksetkaan eivät enää ole Barbien ulkonäköä tavoitelleelle Aholalle ajankohtaisia, sillä lääkärit ovat kieltäytyneet tekemästä hänelle uusia leikkauksia.
Ennen kuin päästään kuulemaan Amandan nykykuulumisia, hän tahtoo selventää, mitä mieltä todella on sokerideittailusta. Ahola sanoo kutsuneensa amerikkalaismiestä sugar daddyksi, vaikka ei todellisuudessa tarkoittanut sitä, mitä sanalla yleisesti ymmärretään.
– Jos joku maksaa toiselle esimerkiksi auton tai rintaleikkauksen, niin lasketaanko se sugar daddy -toiminnaksi? Itse en koe sitä niin. Aina kun minä puhun sugar daddysta, käytän lainausmerkkejä, Ahola sanoo.
Ahola kertoo miehen maksaneen hänelle vain yhden rintaleikkauksen, jonka hinta oli 6000 euroa.
– Mielestäni sugar daddy on sellainen, joka rahoittaa elämää muutenkin. Ehkä minulla sitten oli yhden kerran sugar daddy, jos ihmiset sen niin tahtovat ilmaista.
MIES löysi Amandan Instagramin kautta ja kaksikko keskusteli videopuheluiden välityksellä. Amanda painottaa, ettei heidän välillään koskaan ollut mitään seksuaalista ja hän ei esimerkiksi lähettänyt miehelle itsestään alastonkuvia tai -videoita. Itse asiassa Amanda kertoo parhaillaan säästävänsä rahaa, jotta saa maksettua miehelle 6000 euroa takaisin.
– Minun olisi siihen aikaan elämässäni ollut todella hankalaa opiskelijana itse rahoittaa leikkaus. Hän auttoi minua elämässä eteenpäin ja menestymään. Nyt kun se tuottaa hedelmää, tahdon antaa hänelle rahat takaisin kiitoksena.
Kyseinen rintaleikkaus meinasi päättyä kohtalokkaasti, sillä Amanda oli kuolla leikkauspöydälle. Hän kokee huonoista kokemuksista seuranneen kuitenkin paljon hyvää.
– Leikkaus oli minulle ponnahduslauta. Ihmiset alkoivat seurata minua somessa suurten rintojeni vuoksi ja nyt he ovat pornoni asiakkaita sen takia.
Uutuusohjelman yleisö repesi nauruun! Rosa Meriläiseltä ronski paljastus: "Seksilelut ovat ihan hyvä osa seksielämää"
Kannelmäkeen avattiin Suomen ensimmäinen seksibordelli. Aihetta käsiteltiin illan Heikelä syndroomassa.
Heikelä syndrooma -ohjelmassa keskusteltiin Suomen ensimmäisestä seksinukkebordellista ja aihe kirvoitti ronskin keskustelun. Uutisoimme aiemmin, että Jussi Heikelä kävi myös itse tutustumassa seksinukkebordelliin. Rosa Meriläinen otti avoimesti kantaa ilmiöön.
– Seksilelut ovat ihan hyvä osa seksielämää, Meriläinen totesi.
Meriläinen intoutui muistelemaan ronskia sutkautusta, jonka hän kertoi kuulleensa aikoinaan tultuaan töihin eduskuntaan vuosikymmeniä sitten.
– Kun menin 21-vuotiaana eduskuntaan töihin, niin minulle ensimmäisenä naiskansanedustaja kertoi – se oli hakulaiteaikaa – että tämähän on tämä ainoa ilo, mikä meillä naiskansanedustajilla tässä talossa on. Hakulaitteiden päällä istutaan ja toivotaan, että joku ottaa yhteyttä, Meriläinen totesi.
Seksuaalisuudestaan avoimesti aiemminkin puhunut Meriläinen päätti keskustelun yllättävään puheenvuoroon koskien ikääntymistään ja seksihalujaan.
– Kyllä minä toivon, että sitten, kun olen vanha ja palvelukodissa, niin sitten siellä on robotti, joka osaa ottaa minulta suihin, Meriläinen täräytti.
Miehen peniksen koon voi päätellä sormista, väittää tuore tutkimus - mutta mitä pitää tarkkailla?
Seuraavaksi katse kannattaa siis kääntää sormiin.
Aiemmin on uutisoitu siitä, kuinka miehen peniksen koon voi ehkä päätellä hänen kenkänsä koosta. Aiheesta voit lukea lisää täältä. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että tämän väitteen voi heittää romukoppaan, sillä uusi vertailukohde on tiedossa.
Tuoreen eteläkorealaistutkimuksen mukaan miehen peniksen koosta voi saada jotain vihiä katselemalla hänen sormiaan. Tulosten mukaan miehet, joiden nimetön ja etusormi ovat mahdollisimman saman mittaisia, omaavat suuremmalla todennäköisyydellä suuren peniksen.
Kaikkiaan tutkimuksessa oli mukana 144 miestä, joiden penikset mitattiin sekä erektiossa että lepotilassa. Mittausten mukaan ne, joilla kyseisten sormien ero oli pienin, olivat yleensä paremmin varusteltuja.
Näkökulma: Pitääkö suomalaisten ryhtyä urakalla lapsentekoon? – Tuore väestöennuste huolettaa puolueita, mutta perussuomalaiset kyseenalaistavat koko väestönkasvun
Ekonomistipiireissä kiistanalainen ajatus saa tukea yllättävästä suunnasta, emeritusprofessori Esko Valtaojalta, kirjoittaa toimittaja Taina Kivelä
Suomenmaa pyysi eduskuntapuolueilta kommentteja Tilastokeskuksen väestöennusteeseen, jonka mukaan Suomen väestön määrä kääntyy laskuun vuonna 2030.
KUUSI PUOLUETTA vastasi kyselyyn, kokoomus tosin vain viittasi lapsi- ja perhepoliittiseen ohjelmaansa. SDP, keskusta, kristillisdemokraatit, perussuomalaiset ja vihreät valottivat kantojaan laajemmin.
Kaikki vastanneet ovat yhtä mieltä siitä, että väestöennuste on ison huolen aihe. Ja että osa ratkaisua on työllisyysasteen parantaminen – työikäisistä pitäisi saada työelämään selvästi enenmän kuin nykyiset 72 prosenttia.
Vastauksissa korostetaan, että väestönkasvu pitää saada takaisin kasvu-uralle, muuten huoltosuhde heikkenee entisestään. Silloin yhä harvemmat työssäkäyvät joutuvat elättämään yhä suuremman joukon ei-työllisiä.
PERUSSUOMALAISET ainoana asettaa väestönkasvun välttämättömyyden kyseenalaiseksi, puolueen mielestä huoltosuhde saadaan kuntoon ilman sitäkin.
Tukea tälle ekonomistipiireissä kiistanalaiselle ajatukselle tulee yllättävästä suunnasta, emeritusprofessori Esko Valtaojalta.
– Huonosti ovat todella asiat, kun ainoa järjen ääni tulee Jussi Halla-aholta. Ongelmat täytyy ratkaista aivan muulla tavalla kuin synnytystalkoilla. Ei lisää ihmisiä, vaan vähemmän työntekijöiden tarvetta kehittyvän teknologian ansiosta, Valtaoja kirjoittaa kolumnissaan Turun Sanomissa (20.11.)
Muut puolueet ovat täsmälleen vastakkaisella linjalla – väkimäärän pitää kasvaa, ja tärkeintä on saada suomalaiset innostumaan lapsenteosta uudelleen. Yhteisenä toiveena on asennemuutos, jota tuetaan politiikan keinoin.
– Tarvitaan asennemuutos, että lapset ovat tervetulleita, ja sitä tukevia poliittisia toimia. Yhtä yksittäistä keinoa ei ole, sillä syntyvyyden lasku on useiden tekijöiden summa, keskusta vastaa.
KRISTILLISDEMOKRAATIT tiivistävät kantansa lyhyeen: tarvitaan ennen kaikkea lapsimyönteisempää politiikkaa.
Kaikki kyselyyn vastanneet varovat tarkoin puuttumasta henkilökohtaisiin päätöksiin. SDP ei puhu enää Antti Rinteen (sdp) synnytystalkoista, vaan valinnoista.
– Hyvinvointivaltiota on uudistettava niin, että kaikilla on aito mahdollisuus perustaa perhe ja saada lapsia, mikäli he itse niin haluavat.
VIHREÄT muistuttavat, että kun puhutaan syntyvyydestä, puhutaan samalla parisuhteista, perheistä, lapsista – ihmisen kaikkein henkilökohtaisimmista asioista, joista yhteiskunta ei tee päätöksiä.
Perussuomalaiset taas kertovat ymmärtävänsä, että suomalaisten heikossa syntyvyydessä on pitkälti kyse asioista, joihin valtio voi vaikuttaa vain hyvin rajallisesti.
Ministeri hämmästyi Antti Rinteen vaimopuheista: Mauttomia heittoja
Sanni Grahn-Laasonen arvostelee SDP:n puheenjohtajan heittoa syntyvyyttä käsitelleessä keskustelussa.
Opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok.) pitää SDP:n puheenjohtaja Antti Rinteen SAK:n työelämäpaneelissa esittämiä kommentteja mauttomina.
Puolueiden puheenjohtajat käsittelivät keskustelussa myös Suomen laskevia syntyvyyslukuja, minkä yhteydessä pääministeri Juha Sipilä (kesk.) nosti esiin Rinteen ehdotuksen ”synnytystalkoista”.
– Eikös me Antti voitaisi kuitenkin todeta, että meidän osalta parasta ennen -päivämäärä on mennyt jo ohi ja että olemme hoitaneet oman osamme, Sipilä sanoi.
– Älä nyt, minulla on nuori vaimo, Rinne vastasi SAK-yleisön reagoidessa naurulla ja aplodeilla.
Sanni Grahn-Laasosen mukaan syntyvyyskeskustelua tulisi käydä kunnioittavampaan sävyyn.
– Huumori ei oikein kestä näitä toistuvia mauttomia heittoja, opetusministeri kirjoittaa Twitterissä.
– Olisiko Antti Rinteeltä liikaa vaadittu vähän kunnioittaa, kuunnella ja oppia ymmärtämään, miksi nuoret naiset eivät välttämättä ”lämpene” teidän synnytystalkoillenne?
IS: AMANDA AHOLA EROSI ALEKSI-RAKKAASTAAN JA TEKEE KOVAA PORNOA UNKARISSA MIESNÄYTTELIJÖIDEN KANSSA - EX-RAKAS SEISKALLE ENNEN EROA: "HETEROPORNO OLISI EHDOTON EI!"
Ihmisnukeksikin kutsuttu Amanda Ahola poseerasi Seiskalle rakastuneena puolisonsa Aleksi Nurmen kanssa vielä tammikuussa.
Nyt, lähes vuosi myöhemmin, Amandan elämässä puhaltaa täysin uudet tuulet. Povipommi on aloittanut pornotähden uran ja muuttanut sen myötä Unkariin. Myös suhde Aleksiin on nyt historiaa.
Amanda kertoo Ilta-Sanomille, että eron syynä ei ole suinkaan porno vaan välimatka.
Aleksi puolestaan kommentoi Seiskalle tammikuussa tehdyssä haastattelussa Amandan pornoura-haaveita eri tavalla.
– Heteropornon tekeminen olisi ehdoton ei. Mutta näistäkin asioista varmasti keskusteltaisiin, Aleksi kommentoi tuolloin.
Aikuisviihdesivustoilta sekä Amandan sosiaalisesta mediasta selviää, että Amanda on tehnyt pornoa myös miespuolisten vastanäyttelijöiden kanssa. Amanda sanoo kuitenkin IS:lle kokevansa sooloesiintymiset mieluisammiksi. Hän kertoo tienaavansa työllään "mukavasti". Hän kuvaa aikuisviihdevideonsa kotonaan.
Ilta-Sanomien mukaan Amandan vanhemmat ovat hyväksyneet tyttärensä uravalinnan.
– Ei varmasti kukaan vanhempi toivo, että heidän lapsensa alkaa tehdä aikuisviihdettä,, Amada kommentoi lehdelle.
Vaimo valittaa Vauva.fi:ssä: Mies pukeutuu kauluriin ja rukkasiin kuin päiväkoti-ikäinen lapsi: ”Vain haalari puuttuu”
Kumppanin surkea tyylitaju kiristää hermoja keskustelupalstalla.
Saako puolison pukeutumiseen puuttua? Voivatko vääränlaiset vaatteet pilata koko ihmissuhteen?
Tätä pohditaan Vauva.fi-keskustelupalstalla, jossa eräs kommentoija kertoo miehensä pukeutuvan kuin päiväkoti-ikäinen lapsi.
– Päälle puetaan jo varhain syksyllä kauluri, toppapipo ja -hanskat, jotka muistuttavat kurarukkasia. Vain haalari puuttuu, mutta säänkestävä takkikin on kuin 0–5-vuotiaiden osastolta jättikoossa, hän tilittää.
– Paidat ovat korkeakauluksisia, rumanvärisiä fleecejä, ja kaikki vaatteet istuvat huonosti. Housut sentään menettelevät, ainakin jos pitää raksatyylistä, kommentoija jatkaa.
”Luulisi, että niillä summilla saisi hyvännäköisiäkin vaatteita”
Eikä tässä vielä kaikki: vaatteiden pukemiseen kuluu nimittäin ikuisuus.
– Lähikauppaan lähtiessä miehellä menee puolisen tuntia pukea kauluri päälle ja kiinnittää kenkien tarranauhat, mikäli jalkaan eivät mene kirkkaan siniset toppasaappaat. On ollut hilkulla, etten itse ala kiskomaan rukkasia käsiin nopeuttaakseni lähtöä tai irrottelemaan popoja jalasta kotiin tullessa.
Kommentoija kertoo vihjanneensa asiasta puolisolleen, joka loukkaantui tästä verisesti.
– Vaikka päältä päin ei uskoisi, ovat kaikki vaatteet kalliita ja tarkkaan harkittuja. Luulisi että niillä summilla saisi ihan hyvännäköisiäkin vaatteita kestävyydestä tai tarkoituksenmukaisuudesta tinkimättä.
Häntä harmittaa sekin, miten paljon asia painaa omaa mieltä.
– Ennen en olisi uskonut, että kiinnostaisi pätkääkään, miten muut pukeutuvat. Ilmeisesti raja menee isossa miehessä, joka pukeutuu kuin eskarilainen.
”Täytyy myöntää, että kuulostaa pahalta”
– Otsikon nähdessäni olin jo valmis leimaamaan aloittajan taas yhdeksi turhan häpeäjäksi, mutta nyt täytyy myöntää, että kuulostaa pahalta, eräs vastaaja kiteyttää.
– Auttaisiko asiaa, että vastaisuudessa menisitte yhdessä miehen kanssa vaatekauppaan? Suostuisiko mies ottamaan sinulta neuvoja ja mielipiteitä vastaan? toinen ehdottaa.
Toisaalta moni ymmärtää, että tilanne on kaukana helposta.
– Ilmeisesti miehellä kuitenkin on oma tyyli ja tapa valita vaatteensa, jos kerran ovat kalliitakin. Siihen on vaikea mennä sanomaan mitään väliin, etkä varmaan itsekään haluaisi miehesi haukkuvan vaatteitasi? Jos kyse olisi miehestä, jota pukeutuminen ei yhtään kiinnosta, niin vinkit ja vaatteiden ostaminen olisi mahdollista.
Miehet hemmottelevat Jordania, 28, ylellisillä matkoilla ja lahjoilla – pitää sokerideittailua naisia voimaannuttavana: ”Olen ylpeästi feministi”
Jordan Taylor kustantaa ylellisen elämäntyylinsä sokerideittailulla. Hänen mielestään se on voimaannuttavaa.
Amerikan Connecticutista kotoisin Jordan Taylor nauttii varsinaisesta luksuselämästä – kiitos kaiken kustantavan sugar daddyn eli sokeri-isukin.
28-vuotias Taylor kertoo uutistoimisto Catersille saaneensa nykyiseltä sugar daddyltään yhteensä yli 22 000 euroa. Nainen onkin viettänyt viimeiset neljä vuotta lomaillen eksoottisissa lomakohteissa samalla kun hänen sponsorinsa kustantaa Taylorin opinnot Yalen yliopistossa.
Taylorin mielestä hänen elämäntyylinsä ei ole laisinkaan ylellinen. Hän kertoo käyttävänsä seuranhakusivustoja vain hemmotellakseen itseään ja parantavan itseään feministinä.
– Naisen ei tarvitse olla pinup- tai Playboy-tyttö ollakseen sugar baby, Taylor täräyttää.
– Tämäntyylinen deittailu voimaannuttaa naisia ja olen ylpeästi feministi.
Taylor kertoo, että hänellä on ollut sugar daddyja parikymppisestä asti. Nainen uskoo, että raha ja lahjaksi saadut lomamatkat tekevät hänestä itsenäisemmän naisen.
– Naisten täytyy alkaa sanomaan selkeämmin, mitä he haluavat. Se koskee myös parisuhteita.
– Naiset tienaavat vähemmän, joten minun täytyy tasata tilit jotenkin.
Sokerideittailu voi päättyä huonosti
Sokerideittailu ei ole mikään vaaraton ilmiö, vaan helpon rahan toivossa alkanut deittailu voi päätyä väkivaltaisen rikoksen uhriksi joutumiseen.
Asia nousi ajankohtaiseksi, kun Sisä-Suomen poliisi kertoi, että se tutkii 17-vuotiaan tytön epäiltyä raiskausta, johon liittyy sokerideittailu eli sugardating. Sisä-Suomen poliisin tutkinnasta kertoi Yle.
Sokerideittailulla tarkoitetaan sitä, että varakas vanhempi henkilö antaa nuorelle rahaa tai lahjoja, joihin nuorella ei muuten olisi mahdollisuutta. Vanhempi mies (sugar daddy) siis tukee nuorempaa naista (sugar babe) taloudellisesti.
– Ilmiössä on kyse siitä, että haetaan rahoittajaa eli sponssia itselle. Se ei sinänsä ole laitonta. Mutta jos saa säännöllistä tuloa, varmaan verottaja on sitä mieltä, että pitäisi maksaa myös veroa, rikosylikonstaapeli Kenneth Eriksson kertoi IS:lle.
Mitä vaaroja sokerideittailusta on?
– Moni nuori sokerideittailua harrastava nainen saattaa ajatella, että kyse on helposta tavasta hankkia rahaa. Mutta jos ei maksa veroja, ei synny myöskään sosiaaliturvaa. Elämään voi tulla myös muita ongelmia. Jos on vakioasiakkaita ja epäillään sitä, että rahalahjojen vastikkeeksi tarjotaan seksipalveluja, voi syntyä tilanne, jossa on kyse prostituutiosta, Eriksson sanoi.
– Tämä voi taas johtaa rikostutkintaan. Sinänsä prostituutio ei ole rikos, mutta jos esimerkiksi vakioasiakas järjestää asunnon naiselle, jossa tätä toimintaa harrastetaan, niin kyse voi olla toiminnan edistämisestä eli parituksesta.
Kommentti: Rinteen, Sipilän ja Niinistönkin vauvakeskustelu on kivikautista
Juha Sipilän ja Antti Rinteen piinallisen henkilökohtaiselle tasolle ajautunut vauvakeskustelu oli karmeaa katsottavaa, kirjoittaa Ilta-Sanomien politiikan uutistuottaja Hanna Vesala.
Pääministeri Juha Sipilän, 57, (kesk) ja pääoppositiopuolueen johtajan Antti Rinteen, 56, (sd) letkauttelu henkilökohtaisesta vauvojentekemisestä SAK:n vaalitentissä oli piinallisen alleviivaava esimerkki siitä, mikä horjuvasta huoltosuhteesta käytävässä keskustelussa on Suomessa pielessä.
Puheenjohtajatenteissä osa puheenjohtajista elää edelleen aivan eri aikakautta kuin ne ihmiset, joiden lapsentekohalukkuudesta he keskustelevat. Se aikakausi vaikutti SAK:n tentissä olevan kivikausi. Sipilä halusi ilmeisesti kurmottaa Rinnettä tämän aiemmin naiset takajaloilleen saamista synnytystalkoista ja ehdotti:
– Eikös me Antti kuitenkin voitaisi todeta, että meidän osalta parasta ennen päivämäärä on mennyt ohi jo ja me ollaan hoidettu oma osuutemme, Sipilä heitti.
– Älä tollasia puhu, mulla on nuori vaimo, Rinne huusi päälle.
Voi hyvä luoja. Ensinnäkin, voitaisiinko yhteisesti sopia, ettei Suomessa ole tai tule koskaan olemaan mitään vauvanteko-osuutta, jota jokaisen kunnon kansalaisten pitäisi hoitaa. Lasten hankkiminen tai hankkimatta jättäminen on jokaisen ihmisen täysin oma ja varsin henkilökohtainen ratkaisu.
Siihen valtiolla tai parasta ennen päivämäärän ohittaneilla johtajilla ei ole minkäänlaista saneluoikeutta. Muuten ollaan käänteisellä matkalla kohti Kiinan surullisen kuuluisaa yhden lapsen politiikkaa.
Toiseksi se, että Rinne haluaa alleviivata olevansa naimisissa itseään 11 vuotta nuoremman naisen kanssa, voi tuntua viriililtä mahtisonni -heitolta, mutta on vain äärimmäisen kiusallista setäpuhetta.
Rinteen ja Sipilän pitäisi tietää paremmin, kuinka henkilökohtaisista asioista he heittivät 50-vuotiaiden miesten kesken vähän läppää. Tässä suhteessa varsinkin Sipilä liikkui heikoilla vesillä, mutta Rinteen omakin vastaus oli taustat huomioiden omituinen. Rinne ja hänen puolisonsa Heta Ravolainen-Rinne ovat kertoneet avoimesti lehdissä tahattomasta lapsettomuudestaan ja sen herättämistä tunteista. Rinteellä on lapsia edellisestä avioliitosta.
– Parisuhteemme vaikeinta aikaa on ollut se, kun yritimme naimisiin mentyämme lasta, mutta emme onnistuneet, Ravolainen-Rinne sanoi Me Naisten haastattelussa tänä vuonna.
Eikö Rinteen pitänyt kaiken kukkuraksi olla jonkinmoinen äijäfeministi?
"Hänen aviomiehensä oli asunnossa, kun teimme sen" – netti pursuaa miehiä, jotka haluavat saattaa naisia raskaaksi "luonnollisella tavalla"
Miehet tarjoavat nettipalstoilla siemennestettään muiden käyttöön, kunhan saavat luovuttaa sen "luonnollista tietä" – siis suojaamattoman seksin kautta.
Terry, 39, luovutti spermaa netti-ilmoituksella. Mies esiintyy salanimellä, koska hän on osa osto- ja myyntipalstojen kasvavaa ilmiötä, kertoo englantilainen Metro-lehti.
Netin palstoilla miehet tarjoavat siemennestettään muiden käyttöön, kunhan saavat luovuttaa sen "luonnollista tietä". Käytännössä kyse on siis seksistä ilman ehkäisyä. Moni miehistä on myös naimisissa.
"Haluan tehdä MILFin raskaaksi"
Terry haki netissä seuraa ilmoituksella, jossa luki "haluan tehdä MILFin raskaaksi". Milf on lyhenne sanoista "mother I'd like to f*ck", suom. äiti, jota haluaisin panna. Ilmoituksessaan Terry totesi, että on "huume- ja tautivapaa", ja toivoo samaa ilmoitukseen vastaavilta.
Ilmoitukseen vastasi kolmekymppinen pari.
– Hänen aviomiehensä oli asunnossa, kun teimme sen, mies kertoo.
Terryn mukaan nainen tuli raskaaksi toisella seksikerralla.
– Olisin toivonut vielä vähän lisää hupia, mutta kaikki toimi liiankin hyvin!
Terry on antanut siemennestettään myös naisparille, joka miehen mukaan onnistui saamaan hänen avullaan lapsen. Terry ei halua olla mukana alulle panemiensa lasten elämässä eikä ottaa osaa perheiden elämään taloudellisesti.
– Seksi on nautinnollista, ja ilman kumia vielä nautinnollisempaa. Jos siihen lisää raskauden suurentuneen riskin, koska ehkäisyä ei käytetä, se vie kaiken seuraavalle tasolle.
Miehet valmiita auttamaan vain seksin kautta
Nettipalstoilta löytyy runsaasti Terryn kaltaisia miehiä, havaitsi asiaa tutkinut englantilaisen Cosmopolitan-lehden toimittaja Samantha Rea. Rea toivoo itsekin lasta, mutta sinkkunaiselle vaihtoehdot ovat vähissä, tai hyvin kalliita.
Rea teeskenteli etsivänsä isäehdokasta lapselleen ja sai netti-ilmoitukseensa 14 "lupaavaa" vastausta. Hän tapasi useita miehiä, jotka olivat valmiita tarjoamaan palveluksiaan – mutta vain seksin kautta, eivät klinikalla.
– Kun ehdotan, että hän yksinkertaisesti tarjoaisi spermaansa käytettäväksi kliinisessä tilanteessa, hän kieltäytyy. Sen pitää tapahtua luonnollisen hedelmöittymisen kautta. "Miksi?", minä kysyn. "Minä vain rakastan seksiä!", hän vastaa virnistäen, Rea kuvaa.
Vain yksi miehistä vaikutti aidosti mukavalta ja etsi Rean mukaan selvästi tyttöystävää.
Myös naiset etsivät luovuttajia netissä
Rea löysi netistä myös naisia, jotka etsivät netistä isäehdokasta lapselleen. Eräs naisista, salanimeltään Becky, sai heti ilmoitukseensa 50 vastausta. Miehet eivät olleet kiinnostuneita lapsesta, vain seksistä.
Vaikka muitakin vaihtoehtoja lapsen saamiseksi on tarjolla, ne ovat kalliita, vaativat paljon aikaa eivätkä myöskään takaa lasta.
– Ja nämä miehet tietävät sen – heille on kirkastunut se tosiasia, että kun naiset ovat haavoittuvia, heitä on paljon helpompi manipuloida, Rea kuvaa.
"Suurin osa miehistä ei halunnut edes tavata kahvilla ensin"
Rean mukaan paria miestä lukuun ottamatta kukaan ei olisi suostunut luovuttamaan hänelle siemennestettä muuten kuin seksin kautta.
– Kukaan ei halunnut nimeään syntymätodistukseen. Ja kukaan ei ollut valmis ottamaan osaa (lapsen kasvattamiseen) taloudellisesti. Ja suurin osa heistä ei halunnut edes tavata kahvilla ensin, he vain halusivat seksiä. Heti.
http://freewestmedia.com/2018/11/14/gender-politics-and-knm-helge-ingstad/
Ivan Puopolon kolumni: Naiset eivät syty suorista seksiehdotuksista, ja siksi kiveksemme ovat pienet
Nyt kun pikkujoulut painavat päälle, kannattaa palauttaa mieliin usein toistettu psykologinen koe.
Kokeeseen on valikoitu mies ja nainen, jotka edustavat ulkonäöltään ihmisten mielestä ”keskitasoa”. He kulkevat kadulla ja pysäyttävät satunnaisia vastaantulijoita. Kumpikin tahollaan sanoo vastakkaisen sukupuolen edustajalle:
– Anteeksi, olet mielestäni viehättävä. Menisitkö kanssani sänkyyn?
Tulokset ovat aina suunnilleen samat. Miehistä noin 75 prosenttia vastaa myöntävästi, kun naisista myöntävästi vastaa 0 prosenttia.
Jotta voisimme ymmärtää mistä on kyse, meidän tulee mitata bonobo-simpanssin pallit.
Paine kehittää kiveksistä taisteluase
Bonobojen kivekset ovat valtavat suhteessa niiden omaan kokoon. Se johtuu siitä, että bonobot elävät täydessä promiskuiteetissa eli kaikki bylsivät koko ajan kaikkien kanssa kumppanin mistään ominaisuudesta piittamatta.
Koska bonobot eivät käy kilpailua siitä, kuka saa siittiöitään levittää – kaikki saavat kyllä – se tarkoittaa, että kilpailu lisääntymisestä käydään parittelun jälkeen. Parhaimmat siittiöt menestyvät. Niinpä bonoboilla on ollut evolutiivinen paine kehittää kiveksistään taisteluase, ja juuri se näkyy niiden koossa.
Sitten tehdään sama mittaus ihmisillä. Pieni hetki (”tarkastaa”). Aivan, ihmisen kivesten koosta näemme, että emme lajina ole lähelläkään bonoboja. Isot kivekset tarkoittavat korkeaa promiskuiteettia, kun taas pienet viittaavat monogamiaan.
Täsmällisesti ottaen monogamia tarkoittaa yhtä ainoaa parittelukumppania koko elämän aikana. Ihminen lajina asettuu tällä asteikolla bonobojen ja monogamian välimaastoon.
Uros jahtaa, naaras valikoi
Koska ihmisen kivekset eivät ainakaan yleensä ole bonobojen kokoluokassa, se tarkoittaa, että kilpailu lisääntymisestä käydään jo ennen parittelua. Toisin sanoen kumppaniksi pyritään valitsemaan mahdollisimman laadukas yksilö. Naaraat (jotkut puhuvat naisista) ovat tämän valinnan suhteen tarkkoja.
Se on ymmärrettävää, koska naaraalle lisääntyminen on selvästi korkeampi kustannus kuin urokselle. Yhdeksän kuukauden raskauden ja imettämisen lisäksi jälkeläinen on vuosikaudet jatkuvassa hengenvaarassa. Kannattaa olla tarkka siitä, kenen kanssa geenejään jakaa.
Sen sijaan uroksen ei kannattaisi olla tarkka ollenkaan. Kustannus on lähinnä paritteluun käytetty energia, mikä kokemukseni mukaan on pari kilokaloria. Mitä enemmän geenit ympäriinsä leviävät, sen parempi.
Tämä ristipaine aiheuttaa tilanteen, jossa uros jahtaa ja naaras valikoi. Siksi prosentit jakautuvat 75 ja 0.
Jos bonoboilta kysyttäisiin, vastaukset olisivat 100-100, mutta ilonpidon kustannuksena kulkee jalkojen välissä massiivinen täyspakkaus.
Hyviä pikkujouluja kaikille!
Suomessa on arviolta 70 000 seksiriippuvaista – varsinkin naiset häpeävät hakea ongelmaan apua
Naiset puhuvat mieluummin rakkausriippuvuudesta. Kyseessä on kuitenkin samanlainen käytös kuin seksiaddiktiossa.
”Puudutusainetta kivulle.” Siten kuvailee addiktoitunutta seksikäyttäytymistään moni terapeutin sohvalle istunut seksiriippuvainen.
Seksuaaliterapeutti Karoliina Vuohtoniemi on erikoistunut seksiriippuvuuden hoitamiseen. Hän arvioi Suomessa olevan noin 70 000 enemmän tai vähemmän seksiriippuvaista aikuista. Tarkkaa lukumäärää ei tiedetä, mutta Suomen kanssa samankaltaisissa maissa, kuten Britanniassa, seksiaddiktio koskettaa noin viittä prosenttia aikuisväestöstä.
Vuohtoniemen mukaan suurin osa heistä vaikenee ongelmastaan.
– Moni ajattelee, että ihmisten pitäisi vain ryhdistäytyä. Jotkut ovat sitä mieltä, että addiktiosta puhuminen on vain seksikielteisten ihmisten paasausta: kyllähän ihmisten pitäisi saada olla villejä ja vapaita ja tehdä mitä haluavat, myös sängyssä.
Asia on toki näin silloin kun kyse on omasta valinnasta ja elämäntavasta. Seksiaddiktio ei kuitenkaan ole valinta vaan vakavasti otettava terveysongelma, Vuohtoniemi lisää.
Seksiriippuvuus koskettaa myös tuhansia naisia
Seksiaddiktioon liittyvä häpeä estää ihmisiä puhumasta siitä. Moni taistelee ongelmansa kanssa vuosia ennen kuin hakee apua. Vuohtoniemi on erityisen huolissaan addiktiosta kärsivistä naisista, joita on hänen mukaansa paljon.
– Usein naiset sanovat mieluummin olevansa rakkausaddikteja. Olisi hyvä myöntää, että pakonomaisen seuran etsiminen on ongelma. Toivon, että naiset uskaltaisivat lähteä hakemaan apua.
Riippuvaisuus läheisyydestä ja ihmissuhteista nähdään hyväksyttävämpänä kuin seksistä. Kyseessä on kuitenkin ihan samantyyppinen riippuvuus. Myös hoitokeinot ovat samat kuin seksiriippuvuudessa.
Sexpossa työskentelevä Karoliina Vuohtoniemi kääntää ja toimittaa parhaillaan Suomen oloihin sopivaksi ensimmäistä suomenkielistä kirjaa seksiriippuvuuden hoitamisesta. Alkuperäinen teos on alan brittiläisen uranuurtajan Paula Hallin kirjoittama.
Vaihtuvat kumppanit tai pornon katselu eivät kerro addiktiosta
Milloin aktiivinen seksielämä tai seuranhaku sitten menee addiktion puolelle? Riippuvuudesta puhutaan silloin, kun seksuaalinen käytös tai ajatukset alkavat olla pakonomaisia ja normaalia elämää häiritseviä.
Pahimmillaan esimerkiksi äärimmilleen menneestä kumisaapasfetissistä kärsivä ei voi sadepäivänä mennä ulos, koska näkee ympärillään pelkkiä saappaita.
– Addiktiosta on kyse kun seksikäyttäytyminen aiheuttaa henkilölle itselleen ongelmia, eikä hän ongelmista huolimatta pysty lopettamaan kyseistä käyttäytymistä, Vuohtoniemi selittää.
On tärkeää tehdä ero normaaliin seksuaalisuuteen kuuluvan toiminnan ja addiktoituneen toiminnan välillä.
Nollasummapeliä
EI ole helppoa olla suomalainen miestutkija. Siinä missä Toronton yliopiston psykologian professorin Jordan B. Petersonin vierailu Helsingissä sai runsaasti julkisuutta, kotimaisten miestutkijoiden tekemiset eivät uutismedioita juurikaan kiinnosta.
Mitä tulee sukupuolta koskevaan tutkimukseen, mediassa toimii vain kolme tarinaa: ”naisia ja miehiä erottaa x”, ”miehet on unohdettu” ja ”feministit kieltävät”.
ENSIMMÄINEN tarina on tiedesivujen vakiouutinen, joissa otsikoiden katveeseen jää aina tieto, että sukupuolia yhdistäviä tekijöitä on aina enemmän kuin erottavia.
Toinen tarina perustuu aktiiviseen sivuuttamiseen. Ei muisteta, että monet suomalaisen yhteiskuntatutkimuksen klassikot Lähiöravintolasta (1985) Kunnian kenttiin (1992) tai psykohistorian järkäleet Miehen kunniasta (1994) Murtuneisiin mieliin (2013) käsittelevät nimenomaan mieskokemusta.
Kun Helsingin Sanomat kertoo lastenpsykiatri Jari Sinkkosen suulla, että ”valkoista heteromiestä hutkitaan nyt kuin viimeistä päivää”, odottaisi, että joku kysyisi miestutkijoilta, onko näkemykselle katetta. Kun sukupuolesta on kysymys, vahva näkemys kuitenkin ohittaa tiedon.
Tutkijat, tasa-arvotoimijat ja kansalaisjärjestöt voisivat kertoa erilaisista poikien ja miesten elämään kohdistetuista kehittämishankkeista ja niiden historiasta, mutta se sopisi huonosti tarinaan siitä, mitä kaikkea ”feministit kieltävät”.
VAIKKA nuorten miesten syrjäytyminen on otsikoissa harva se viikko, uutismedioista vain Yle on noteerannut tuoreen Poikatutkimus-antologian. Kuuliko kukaan Jyväskylän yliopistossa elokuussa pidetyistä miestutkimuspäivistä, joilla käsiteltiin muun muassa isoisiä, siivousalalla työskenteleviä miehiä ja ”tahdonvastaisessa selibaatissa” eläviä inceleitä?
Samalla viikolla, kun mediassa kuhistiin Petersonista, Tasa-arvoasiain neuvottelukunnan miesjaosto juhli 30-vuotista historiaansa.
Sukupuoli on edelleen mediassa etupäässä nollasummapeliä. Meitä feministejä se kutsuu ikuiseen sukupuolisotaan. Suomessa 1980-luvulta lähtien tehdyn miestutkimuksen sivuuttaessaan media toistaa manosfääriksi kutsutun miesoikeusaktivismin ajattelutapaa: mies on mies, eikä mikään sukupuoli.
Miehen puolen miljoonan omaisuus meni erossa jakoon – ”Miesten ryöväystä on jatkunut jo liian pitkään”
Tuore oikeuden päätös omaisuuden osituksesta ihmetyttää monia Taloussanomien lukijoita.
Taloussanomat kertoi tiistaina tuoreesta käräjäoikeuden päätöksestä, jossa miehen noin puolen miljoonan euron arvoinen omaisuus meni jo toistamiseen avioerossa jakoon.
Ex-vaimo ei ollut aikoinaan myöntynyt miehen pyyntöön avioehdosta, eikä olisi edes suostunut yhteiseloon, mikäli avioehto olisi tehty.
Pariskunta meni naimisiin yli 50-vuotiaina.
Käräjäoikeus hylkäsi miehen nostaman kanteen. Vaimo ei saanut oikeuden mukaan perusteetonta taloudellista etua osituksella. Juttu etenee Itä-Suomen hovioikeuteen, koska mies ilmoitti tyytymättömyytensä käräjäoikeuden ratkaisuun.
Taloussanomien lukijoista moni ihmetteli sitä, miksi mies oli suostunut avioliittoon ilman avioehtoa.
– Jos tuleva vaimo ei suostu avioehtoon, herää kysymys, minkä vuoksi vaimo ylipäätään on naimisiin menossa, puolison vai hänen rahojensa vuoksi, nimimerkki Tyhmyydestä sakotetaan kirjoittaa.
Vaimon asettama ehto yhteiselolle mietityttää muitakin kommentoijia:
– Naurettavaa pelleilyä. Jo siinä vaiheessa, kun avioliiton yhteydessä aletaan uhkailemaan ehdoista, tulisi tajuta, että toisella on ajatuksia tulevaisuudelle, Kullankaivajat kirjoittaa.
– Aina täytyy tehdä avioehtosopimus, jos vain toisella osapuolella (miehellä tai naisella) on omaisuutta. Tämä on viisautta ja reilua molempia osapuolia kohtaan, Ollaanpa rehellisiä sanoo.
”En mene enää uudestaan naimisiin”
Osa lukijoista tyrmistyi oikeuden ratkaisusta ja toivoi muutosta lakiin niin, että ilman erillistä avioehtoa omaisuutta ei pantaisi jakoon.
– Tätä miesten ryöväystä on jatkunut jo liian pitkään. Lakia pitää muuttaa. Nykymaailmassa ei ole perusteita tälle ositukselle, Mies 64v kirjoittaa.
Samaa mieltä on myös nimimerkki Lakia korjattava:
– Lainsäädäntö pitää korjata muotoon, jossa vain erillisellä sopimuksella määrättäisiin, että liiton mahdollisesti purkautuessa omaisuus jaetaan tasan. Muutoin kumpikin "juo vain omiaan".
Muutamat kertovat myös omista kokemuksistaan:
– Meni edellytykset ammatin harjoittamiseen, kun oli kaikki muutettava rahaksi, kun vaimo ja tuomari ei ota maksuksi muttereita ja pultteja noin kuvainnollisesti ilmaisten, Silti hengissä ollaan sanoo.
Avoliitto parempi -nimimerkki moittii nykyistä lakia:
– Itse ainakaan en mene enää uudestaan naimisiin kerran maksettuani tasingot, jopa omaisuudesta, joka itselläni oli jo ennen avioliittoa.
”Jos nainen ei olisi saanut osituksia, hän olisi ollut kuin orja”
Vaimon ymmärtäjiäkin löytyy. Esimerkiksi Hermiina huomauttaa, ettei 13 vuoden avioliitto ole nykyisin lyhyt aika, eikä sellaista aikaa hänen mielestään kukaan jaksa rikastumisen toivossa.
Hän korostaa, että kukaan ei pakottanut miestä avioehtoon.
– Ei näytä kannattavan maatilalla naisen töitä tehdä, ei sitä mies laske "oikeaksi" työksi. Eikä naisen luopumalla työpaikalla ja sen tuomalla eläketurvalla ole näköjään mitään arvoa tämän miehen mielestä, mutta tyhmähän nainen olisi ollut, jos olisi luopunut työpaikastaan et-saa-ikinä-mitään-avioehdon kera, olisi ollut kaikessa täysin miehen oikkujen varassa koko loppuelämänsä.
Samalla kannalla on myös Oikeus ja kohtuus -nimimerkillä esiintyvä kommentoija:
– Jos nainen ei olisi saanut mitään osituksia, hän olisi ollut kuin orja nuo 13 vuotta. Nytkin 200 000 jaettuna kolmellatoista tekee vain 15 000 euron vuositulot. Eläkekertymä vähän huolettaa.
Seksinuket kiinnostavat japanilaismiehiä: "Vaimoni oli aluksi raivoissaan"
Japanilainen Masayuki Ozaki päätyi ottamaan vaimonsa rinnalle rakastajan, joka tosin on nukke. Masayukin vaimo Rihoyrittää jättää miehensä harrastukset huomiotta.
Kun Masayuki Ozakin avioliitosta katosi kipinä, mies ei ottanut eroa. Sen sijaan hän päätyi ottamaan vaimonsa rinnalle rakastajan, joka tosin on nukke, kertoo New York Post.
"Oli rakkautta ensisilmäyksellä, kun näin Mayun esittelytilassa..."
Japanilainen Masayuki, 45, aloitti romanssin Mayuksi kutsutun, realistisen seksinuken kanssa. Mies asuu edelleen vaimonsa ja teinityttärensä kanssa.
– Sen jälkeen, kun vaimoni synnytti, lakkasimme harrastamasta seksiä ja koin syvää yksinäisyyttä, Masayuki kuvaa.
– Oli rakkautta ensisilmäyksellä, kun näin Mayun esittelytilassa. Vaimoni oli aluksi raivoissaan, kun toin Mayun kotiin. Nykyisin hän sietää tätä vastahakoisesti.
Vie nukkea treffeille ja ostaa lahjoja
Masayukin mukaan hänen tyttärensä piti nukkea aluksi ällöttävänä.
– Mutta nyt hän on tarpeeksi vanha jakamaan vaatteita Mayun kanssa, Masayuki sanoo.
Masayuki vie nukkea treffeille pyörätuolin avulla. Hän ostaa tälle peruukkeja ja koruja.
Miehen mukaan japanilaisnaiset ovat "kylmiä".
– He ovat hyvin itsekkäitä. Miehet haluavat töistä tullessaan jonkun kuuntelevan itseään valittamatta. Mitä tahansa ongelmia minulla onkin, Mayu on aina odottamassa minua. Rakastan häntä ja haluan olla hänen kanssaan ikuisesti. En voi kuvitella, että palaisin ihmisiin.
Masayuki suunnittelee itselleen ja nukelleen jopa yhteistä hautapaikkaa. Masayukin vaimo Riho puolestaan yrittää jättää miehensä harrastuksen huomiotta.
– Teen vain kotitöitä: teen illallisen, siivoan ja pyykkään. Valitsen unen seksin sijaan.
Nukkejen suosio on lisääntynyt
Masayuki ei ole yksin. Nukkejen suosio on lisääntynyt Japanissa, ja New York Postin mukaan niitä myydään vuosittain maassa noin kaksi tuhatta.
– En enää koskaan deittaile oikean naisen kanssa, he ovat sydämettömiä, kertoo toinen nukkeharrastaja Senji Nakajima, 62.
– En koskaan pettäisi häntä (nukkea), edes prostituoidun kanssa, koska minulle hän on ihminen.
"Juuri kun sitä luuli kuulleensa kaiken..."
Uutinen on otettu vastaan sekavin tuntein.
– Joskus en tiedä, pitäisikö ihmisten vuoksi itkeä vai nauraa, Rafael pohtii Facebookissa.
– Juuri kun sitä luuli kuulleensa kaiken, Kieran toteaa.
Aiemmin toinen japanilainen mies meni naimisiin hologrammin kanssa.
Lähde: New York Post
Setä Arkadia: Iskikö Li Anderssoniin vauhtisokeus? Sanelee jo, mitä saa kysyä ja mitä ei
Vauhtisokeus on saattanut iskenyt Vasemmistoliiton Li Anderssoniin, epäilee Setä Arkadia alias Timo Haapala poliittisessa pakinassaan. Andersson on alkanut äyskiä vaalitenteissä, mitä sopii kysyä, mitä ei.
VASEMMISTOLIITON Li Anderssonia on kehuttu kuin sarjatulella, varsinkin kun vihreät tippuivat Touko Aallon jäljiltä poliittiseen kuoppaan, josta näyttää olevan vaikea nousta edes Pekka Haaviston johdolla.
Kehuminen on höystö, joka näkyy ja tuntuu. Kehumisen kohde ikään kuin kasvaa. Itseriittoisuudella ei ole äkkiä mitään rajaa, olo alkaa tuntua keisarinnamaiselta (vrt. Katariina Suuri 1729–1796). Oma ääni alkaa tuntua käskijän ääneltä, vaikka viiteryhmän poliittinen mitta ei juuri pulpetin päälle yllä.
Sillä tavalla se vaikuttaa ihmiseen, kehuminen.
Tämä paukahti mieleen, kun tuli yhdessä mediayrittäjä, toimittaja Eeva Lehtimäen kanssa vedettyä keskiviikkona Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n vaalitentti, jossa kaikki yhdeksän puheenjohtajaa olivat ensimmäistä kertaa paikalla.
TENTISSÄ kysyimme, ilmoittaako joku puolue jo nyt, ettei lähde Jussi Halla-ahon johtamien Perussuomalaisten kanssa samaan hallitukseen, siis missään tapauksessa. Kysymys on perusteltu, sillä Ruotsia uhkaa pitkittyneiden hallitusneuvotteluiden jälkeen jopa uudet vaalit, koska persujen veljespuolue Ruotsidemokraatit ovat poliittisessa seurustelukiellossa. Kannat linjattiin jo ennen vaaleja. Tilanne on se kuuluisa poliittinen konkelo.
Väärä kysymys! ilmoitti Li Andersson tuohtuneena, kun utelu PS-yhteistyöstä tuli eteen. ”Ei niin vähänkään”, Andersson lisäsi, kun Jussi Halla-aho piti (luonnollisesti) kysymystä omalta kannaltaan outona.
– Minä en näe, että joidenkin puolueiden demonisointi olisi sisältökeskustelua eteenpäin vievä tapa, vaan päinvastoin toistaa sitä asetelmaa (kuten) Ruotsissa, joka sen koukeroisen tilanteen sinne on luonut”, Andersson sanoi. Ohjelma ratkaisee, hän lisäsi.
HALLOO? Verkkolehti Uuden Suomen kyselyssä syyskuussa Vasemmistoliitto ja Vihreät sanoivat suoraan, etteivät lähtisi persujen kanssa hallitukseen. Iltalehdessä (IL 17. 8.) Andersson linjasi seuraavasti: – Meidän puolueen sisällä on täysin selvää, että perussuomalaiset on poissuljettu hallituskumppanina.
Vaan nyt ei saa enää asiasta edes kysyä, käskee Vasemmistoliiton Li!
Sinänsä hupaisaa, että kuulijalle jäi vaikutelma, että toisin kuin esimerkiksi Vihreiden Pekka Haavisto, kokoomuksen Petteri Orpo tai Sdp:n Antti Rinne, Vasemmistoliitto olisikin nyt Anderssonin johdolla valmis persujen kanssa samaan hallitukseen, jos ohjelmasta sovitaan. Tosin monen puheenjohtajan suuhun on tullut Ruotsin vaalien jälkeen ikään kuin lonksuvat poliittiset tekohampaat, Rinteenkin linja oli aikaisemmin selkeämpi.
HALLITUSNEUVOTTELUISTA Vasemmistoliitto aikoo järjestää jäsenäänestyksen (jos puolue edes niihin pääsee). Hävittäjähankinnoista Andersson ei uskaltanut sanoa mitään. Julkisuudesta elävä Andersson pystyy onneksi sentään omin voimin määrittelemään edes sen, mitä häneltä saa kysyä, mitä ei. Vaalitentti ei ole kuitenkaan naistenlehtihaastattelu, jos tällainen pinnallinen muistutus sallitaan.
Ja vielä yksi asia: Älkää olko poliitikot huolissanne, kyllä media tietää, että tämä vastakkainasettelu sataa persujen laariin. Mutta itse aloititte – turha ruikuttaa.
Anderssonin puoluesisar [video]Anna Kontula[/video] muuten hahmotteli Aamulehdessä, että jatkossa autonomistaja tarvitsee ostoluvan (valtiolta). Neuvostoliitossahan piti olla myös kysymyslupa.Tulipahan mieleen.
”Naisiin kohdistuva väkivalta on Suomen pimeä puoli”
Demarinaiset vaativat toimia lähisuhdeväkivallan kitkemiseksi.
Tutkimusten mukaan Suomessa joka kolmas nainen on kokenut sukupuolittunutta väkivaltaa lähisuhteessaan. Euroopan laajuisesti Suomi on toisena, kun tarkastellaan naisiin kohdistunutta väkivaltaa.
Demarinaisten mukaan ”Suomen pimeänä puolena voidaan pitää naisiin kohdistunutta väkivaltaa”.
– Naisiin kohdistuva väkivalta ja sen yleisyys on laajasti tiedostettu, mutta riittäviin toimiin ei hallituksen toimesta ole ryhdytty. Hengenvaarassa olevia naisia on voitava suojella ja heille on saatava sosiaalista tukea sekä luotettava turvapaikka välittömästi, vaatii Demarinaisten puheenjohtaja Tytti Tuppurainen.
Naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämiseen liittyvä Istanbulin sopimus ratifioitiin jo vuonna 2015. Sopimus on velvoittava, mutta siitä huolimatta Suomeen ei ole saatu Demarinaisten mukaan edes kattavaa maanlaajuista turvakotiverkostoa.
Nykyinen riittämätön turvakotiverkosto ei pysty vastaanottamaan kaikkia avuntarvitsijoita. Osa joudutaan käännyttämään pois. Tämä antaa Demarinaisten mukaan synkän kuvan Suomesta, jonka pitäisi olla tasa-arvon mallimaa.
Tänään sunnuntaina vietetään kansainvälistä naisiin kohdistuvan väkivallan vastaista päivää. Vuoden 2018 teema on parisuhteessa koettu seksuaalinen väkivalta.
Mikäli suostumus seksuaaliseen kanssakäymiseen puuttuu, on kyseessä väkivallanteko. Demarinaisten mukaan Suomen raiskauslainsäädäntö laahaa perässä.
– Esimerkiksi Ruotsi ja Saksa ovat muuttaneet lainsäädäntöään siten, että suostumuksen puutteesta on tullut raiskauksen pääkriteeri. Näin pitäisi toimia myös Suomessa.
– Oikeusvaltion velvollisuus on suojella kansalaisia ja kunnioittaa ihmisoikeussopimuksia, mihin ei voida sitoutua vain muodollisesti, painottaa puheenjohtaja Tuppurainen.
Duunarinaiset kohtaavat tuplasti enemmän väkivaltaa kuin miehet – vaarassa lähihoitajat, myyjät ja tarjoilijat
Useampi kuin joka kymmenes SAK:laisilla aloilla työskentelevistä naisista on kohdannut väkivaltaa tai sen uhkaa työelämässä viimeisen vuoden aikana, SAK tiedottaa.
SAK:n työolobarometrin mukaan duunarialoilla työskentelevistä naisista kuusi prosenttia on joutunut useita kertoja ja viisi prosenttia kerran väkivallan tai sen uhan kohteeksi työssään viimeisen vuoden aikana.
– Väkivaltaan on puututtava nykyistä täsmällisemmällä lainsäädännöllä, kun pehmeämmät keinot ovat osoittautuneet riittämättömiksi, sanoo SAK:n lakimies Paula Ilveskivi tiedotteessa.
Väkivaltaa tai sen uhkaa kohdistuu SAK:n työolobarometrin mukaan kaksi kertaa useammin naistyöntekijöihin kuin miehiin.
Huonoin tilanne on SAK:laisten ammattiliittojen jäsenille tehdyn tutkimuksen mukaan julkisella sektorilla ja yksityisellä palvelualalla.
– Suurin osa väkivallasta tulee asiakkailta. SAK:laisilla aloilla väkivaltaa kohtaavat esimerkiksi lähihoitajat, myyjät ja tarjoilijat, Ilveskivi sanoo.
Vähäisintä väkivallan uhka on teollisuus- ja kuljetusaloilla.
SAK:n työolobarometrin aineisto on kerätty tämän vuoden helmi–maaliskuussa. Tutkimuksen tehnyt Kantar TNS haastatteli yhteensä yli 1 200 SAK:laista liittojen jäsentä.
Hikikomorien elämän sisältö: ”Dataa, onanoi, syö ja juo”
Japanilaisnuorten syrjäytymismuoti lisääntyy huolestuttavasti myös Suomessa.
Sosiaalisesti vammautuneiden nuorten määrä kasvaa, Japanissa heitä lasketaan olevan satoja tuhansia, liki miljoona. Kyse on huoneisiinsa erakoituneista nuorista, joille yhteyden pito eläviin ihmisiin tapahtuu pääasiassa netin välityksellä. Jopa kaupassa käynti aiheuttaa heille ”kuumetusta”, millä tarkoitetaan muiden ihmisten joukkoon menemisen ylitsepääsemätöntä jännittämistä jo etukäteen. Hikikomoreista lasketaan kahden kolmasosan olevan miehiä.
Ari Haasio käsitteli aihetta vuonna 2015 väitöskirjassaan Toiseus, tiedontarpeet ja tiedon jakaminen tietoverkon ”pienessä maailmassa”: tutkimus sosiaalisesti vetäytyneiden henkilöiden informaatiokäyttäytymisestä. Japanissa ilmiö on tuttu, ja sen pauloihin joutuneita kutsutaan hikikomoreiksi. Kyse on vakavasti otettavasta ilmiöstä, jonka liepeiltä voidaan löytää polkuja ns. Aspergerin oireyhtymään ja sitä kautta jopa itsemurhille altistumiseen.
Kirja luettelee kolme pääsyytä, joiden kautta tie kohti sosiaalista eristäytymistä saattaa alkaa. Ensimmäinen on koulukiusaamisen kohteeksi joutuminen. Toinen on edelliseen liittyvä ystävien ja uskottujen tovereiden puute ja kolmas syrjäytymiseen mahdollisesti johtavat luonteen piirteet: ujous, sosiaaliset estot ja muiden ihmisten kanssa tapahtuvan harrastamisen puute.
Väsymys, apaattisuus
Haasio on koonnut kirjansa japanilaisten kollegojensa avulla ja tutustunut satoihin keskusteluketjuihin myös meikäläisessä netissä. Haastattelut on tehty luottamuksellisesti, replikoijien nimiä ei ole ja jos on, ne on keksitty.
”Herätys… lääkkeet, aamupala ja kahvia naamaan. Jos kyseessä on arkipäivä niin kuntouttavaan työtoimintaan, monesti jää kuitenkin menemättä. Kotio ja koneen ääreen. Tarvittaessa kauppaan. Muuten tulee notkuttua koneella aamuviiteen ja pitemmällekin, josta olen yrittänyt päästä eroon myös unilääkkeillä… Suihkussa tulee käytyä noin joka toinen päivä ja hampaiden pesun kanssa sama juttu. Ainoat ihmiset, joihin olen missään yhteydessä, on 2 perheenjäsentä.”
Vuosia kun kuluu, hikikomorit eivät olekaan enää nuoria. Esimerkiksi Shoku Uibor on 43-vuotias entinen yrittäjä, joka ajautui konkurssiin ja sitä tietä eristäytyi kokonaan asuntoonsa, missä on viettänyt erakkoelämää seitsemän vuoden ajan. Varsinkin japanilaisessa kulttuurissa epäonnistuminen on häpeällistä, mikä voi ajaa piiloon muilta.
Yksi hikikomori-ilmiöön ajavista asetelmista liittyy äitien vastuunkantamiseen pojastaan aina siihen saakka, kunnes tämä avioituu. Aikuisista lapsista pidetään huolta aikuisuuteen saakka. Tämä tekee komeroon linnoittautumisesta mahdollisen. Asetelmaa myös vanhemmat saattavat hävetä ja rajoittaa sen vuoksi omia sosiaalisia kontaktejaan.
Perhe-elämän koukerot ovat Japanissa tässä suhteessa hyvin erilaiset verrattuna vastaaviin Suomessa.
Mutta nuorten syrjäytyminen on ongelma myös Suomessa. Kun nuori pettyy koulutus- tai urakehitykseensä, hän saattaa luopua toivosta ja sinnikkäästä yrittämisestä esimerkiksi hakea töitä. Vastoinkäymiset ajavat normaalielämän marginaaliin.
Ahdasmiehisyys - vuoden uudissana
http://jiihooantikainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264675-ahdasmiehisyys-vuoden-uudissana
Kuvat voivat järkyttää – nainen, 36, näännytti kaksi kissanpentua asunnossaan kuoliaaksi, viisi muuta kissaa eli ulosteiden seassa | Länsiväylä
Espoon käräjäoikeus tuomitsi tiistaina 36-vuotiaan naisen eläinsuojelurikoksesta 55 päiväksi ehdolliseen vankeuteen. Samassa yhteydessä nainen sai tuomion myös kolmesta pahoinpitelystä. Uhrina oli naisen entinen miesystävä.
...
Entistä aviomiestään nainen pahoinpiteli muun muassa lyömällä pöydällä ja nyrkillä päähän sekä puremalla ja raapimalla tätä eri puolille kehoa. Nainen löi myös miehen päätä lattiaan.
Totaalikieltäytyjä joutuu yhä rikosprosessiin – Suomessa eletään nyt epäselvässä välitilassa, kun KKO:n ratkaisu vapautti totaalikieltäytyjän
Korkeimman oikeuden tuore totaalikieltäytyjää koskeva päätös on on saanut Aseistakieltäytyjäliiton aloittamaan uuden somemarkkinoinnin.
"Kannattaa totaalikieltäytyä nyt, koska nyt voi saada vapauttavan tuomion", viesti kuuluu.
Taustalla on Helsingin hovioikeuden yksittäistä totaalikieltäytyjää koskenut vapauttava tuomio. Se saa lainvoiman, koska Korkein oikeus päätti viime viikolla olla myöntämättä siihen valituslupaa.
Tämä ei vielä kuitenkaan merkitse sitä, että kaikki vakaumuksensa vuoksi ase- ja siviilipalveluksesta kieltäytyvät selviäisivät rangaistuksetta.
Siviilipalvelusjohtaja Mikko Reijosen on edelleen tehtävä rikosilmoitus jokaisesta siviilipalveluksesta kieltäytyvästä henkilöstä. Siitä alkaa edelleen monivaiheinen, eri viranomaisia työllistävä prosessi, jonka lopputulos tosin voi nyt olla, ettei kieltäytyjää rangaista.
lainsäädännön hitaudesta johtuva välitila.
Tällä hetkellä hallitseva oikeudellinen linjaus nojaa hovioikeuden helmikuiseen ratkaisuun, jonka mukaan Jehovan todistajien vapautuslaki syrjii muita vakaumuksensa vuoksi kieltäytyviä.
Ns. jehovalaki aiotaan kumota, mutta lakimuutos tapahtuu aikaisintaan ensi keväänä. Jos tämä lakimuutos hyväksytään, poistuu hovioikeuden vapauttavan tuomion perustana ollut syrjintä eri vakaumusten välillä ja palataan aiempaan rangaistuskäytäntöön.
– Kieltäytyjien määrä varmasti kasvaa nykyisestä, koska Jehovan todistajia on noin 70 ikäluokkaa kohden, ja siviilipalveluksesta kieltäytyneitä ollut vuositasolla noin 35, Mikko Reijonen ynnäilee.
Reijonen ei usko kieltäytyjien kokonaismäärän kasvavan paljon, sillä hänen kokemuksensa mukaan totaalikieltäytyjillä on vahva vakaumus.
Reijosen mukaan tammi–maaliskuulle on menossa ainakin 16 kieltäytymisjuttua Itä-Uudenmaan käräjäoikeuteen.
Reijosen mielestä kannattaisi luoda järjestelmän sisään malli, jolla vakaumuksen perusteella kieltäytyvät voitaisiin selvitystyön jälkeen vapauttaa siviilipalvelusvelvollisuudestaan.
Entä tämä kieltäytyjä, jonka Suomen oikeuslaitos on nyt päättänyt jättää rankaisematta? Yksi mahdollisuus on, että Reijosen pitää kutsua hänet uudelleen palvelukseen, jolloin kierros alkaisi alusta.
– Toisaalta samasta rikoksesta ei voida rangaista kahdesti, Reijonen huomauttaa.
Suomalaiset vastustavat perhevapaiden isäkiintiöitä - haluavat päättää itse, kuka lasta hoitaa
Suomalaiset kaipaavat lisää joustavuutta työn ja perheen yhteensovittamiseen sekä perhetukiin ja -vapaisiin, kertoo uusi Perhebarometri.
Suomalaiset toivovat, että perheet saisivat päättää vapaiden käytöstä itse vapaasti ja joustavasti ilman kiintiöitä. Myös kahtiajako hyvä- ja huono-osaisiin huolestuttaa ihmisiä ja köyhille lapsiperheille haluttaisiin kohdentaa enemmän tulonsiirtoja.
Nämä tiedot selviävät Väestöliiton tämän vuoden perhebarometrista 2020-luvun perhepolitiikkaa. Barometri tarjoaa tuoretta tutkimustietoa siitä, millaista perhepolitiikkaa lapsiperheissä asuvat ja muut suomalaiset nykyisin erityisesti toivovat.
Keväällä 2018 tehtyyn kyselyyn vastasi 2560 20 - 59-vuotiasta henkilöä. Kyselyn tuloksia on verrattu kolmeen aiemmin tehtyyn vastaavaan kyselyyn.
Joustoa tukiin ja työelämään
Päällimmäiseksi toiveeksi nousi joustavuuden ja vaihtoehtoisuuden lisääminen perhetuki- ja -palvelujärjestelmään. Tämä tarkoittaa muun muassa nykyistä joustavampaa työaikaa ja helpompaa osa-aikatyön yhdistämistä lastenhoitoon. Perhevapaita tulisi voida pitää myös osa-aikaisena ja useammassa jaksossa.
Toiveena oli, että vapaat jaksottuisivat perheiden tarpeiden mukaisesti pätkissä useille vuosille. Osa-aikatyöhön haluttiin yhdistää osa-aikainen vanhempainvapaa ja osittainen hoitovapaa.
– Perheille haluttiin kaiken kaikkiaan enemmän ja joustavampaa päätösvaltaa hoitovapaiden käyttöön. Joustavuuden lisäämiseen toivottiin investoitavan yhteiskunnassa jopa enemmän kuin päivähoitoon ja varhaiskasvatukseen, toteaa perhebarometrin tehnyt tutkimusprofessori Osmo Kontula Väestöliitosta.
Apua köyhille lapsiperheille
Joustavuuden lisäämisen jälkeen seuraavaksi tärkeimmiksi perhepoliittisiksi toimenpiteiksi kyselyssä arvostettiin tulonsiirrot ja tuki köyhille lapsiperheille. Paljon kannatusta saivat lapsiperheiden asumisen tukeminen ja erillinen 200 euron lapsilisä vähävaraisille lapsiperheille.
Yhdeksi ongelmaksi koettiin osalle nuorista äideistä maksettava pelkkä peruspäiväraha ansiosidonnaisen päivärahan sijasta. Yleisimmiksi asumiskulujen helpotuskeinoksi nimettiin asumistuki ja sitä määrittävät erilaiset kriteerit, kuten tulorajat.
– Avoimessa kysymyksessä tärkeimmästä korjaustarpeesta nousivat useimmin esille erilaiset lapsiperheköyhyyttä koskevat parannusehdotukset. Ratkaisuiksi ehdotettiin muun muassa vähävaraisille suunnattavia sosiaalietuuksia ja äideille maksettavaa toimeentulotukea, Kontula sanoo.
Perhevapaiden uudistukselle vastustusta
Perhevapaajärjestelmän kehittämiseen suomalaisilla on kyselyn mukaan selkeä kanta. Perheet haluavat jatkossakin vapauden päättää siitä, kumpi vanhemmista käyttää vanhempain- ja hoitovapaajaksot ennen kuin lapsi täyttää kolme vuotta.
Seuraavaksi eniten kannatettiin isyysvapaan pidennystä nykyisestä yhdeksästä viikosta kolmeen kuukauteen. Kaikkein vähiten puolestaan kannatettiin sitä, että hoitovapaa lyhennettäisiin lapsen kolmesta ikävuodesta kahteen ikävuoteen. Huomattavasti useammat kannattivat hoitovapaan pidentämistä kuin sen lyhentämistä.
Kontulan mukaan tässä kansalaisten näkemykset poikkeavat ratkaisevalla tavalla siitä mitä monet toimijat ovat viime aikoina ehdottaneet. Vastaajat olivat lähes yksimielisiä siitä, että perheiden tulee voida itse päättää vapaasti ja joustavasti perhevapaiden käytöstä. Siihen ei haluta mitään kiintiöitä. Kaikenlaista pakkoa pidetään pahana.
MIKSI AMMATTILIITOSTA TULI FEMINISTINEN?
Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentia on nykyisin feministinen ammattiliitto. Liiton valtuusto päätti asiasta viikonloppuna Helsingissä.
Pidit esityksestä kannatuspuheenvuoron. Miksi halusit ammattiliitostasi feministisen, sosionomi Onni Westlund?
– Tuntuisi oudolta ajatella, ettemme olisi feministejä. Feministinen arvopohja kiinnittyy mielestäni hyvin vahvasti sosiaaliseen arvopohjaan.
Päätös ei ollut läpihuutojuttu, sillä osa äänesti vastaan. Miten perustelet heille, että päätös on hyvä?
– Keskustelu liittyi enemmänkin siihen, julistaudutaanko nyt vai myöhemmin feministiseksi ammattiliitoksi. Osa olisi halunnut kuulla laajemmin jäsenyhdistyksiä ja osa pelkäsi päätöksestä tulevaa öyhötystä. Yhteiskunnassa kun jotkut luulevat, että kyse on naisten ylivallasta.
– Pidän tärkeänä, että olemme rohkeita emmekä pelkää muiden kantoja. Sosiaalialan järjestönä meidän on pidettävä kiinni niistä arvoista, joihin uskomme. Meidän lähtökohtamme ovat tasa-arvoisuus ja yhdenvertaisuus, jokaisella pitää olla yhteiskunnassa yhdenvertainen asema.
Mikä sai etenkin nuoret kannattamaan liiton muuttamista feministiseksi?
– Me olimme yksimielisiä asiasta. Tietyllä tavalla tämä asia on meille itsestään selvä.
Miten Talentian pitää muuttua?
– Julistautuminen on ensimmäinen tikki. Seuraavaksi sekä liiton hallituksen että alueyhdistysten pitää lähteä yhdessä pohtimaan, mitkä ovat ne keinot, joilla lähdetään ajamaan feministisyyttä vielä vahvemmin ja kuinka tehdään se näkyväksi.
– Ehkä tämä rohkaisee myös muita liittoja tarkastelemaan omia arvopohjiaan.
Mitä feminismi tarkoittaa käytännössä liiton työssä?
– Tuomme keskustelussa entistä enemmän esille tasavertaisuutta. En kiistä, että Suomi on pitkälti tasa-arvoinen maa, mutta meillä on vielä paljon tehtävää.
Missä määrin olet itse feministi?
– Uskon kaikkien ihmisten yhdenvertaisuuteen. Totta kai miehet voivat olla feministejä. Jokaisen on syytä huomata etuoikeutensa ja minkälaisessa asemassa tässä yhteiskunnassa on. Se ei tarkoita, etteikö voisi toimia ja puolustaa niitä arvoja, joihin uskoo.
– Ihmisten tasa-arvoisuus ei ole kiinni siitä, mitä sukupuolta hän edustaa.
Naiset paljastavat: Näistä asioista emme puhu ääneen"
Sitäkään en voi sanoa ääneen, että rahat, joilla ostan perheen ruoat, ovat miehen."
Joitain kommentteja ei edelleenkään kuule naisen suusta - ainakaan julkisuudessa. Kysyimme lukijoilta, mitkä aiheet ovat naisille tabuja.
- Omassa ystäväpiirissäni naisen ei ole soveliasta puhua pornosta ja sen katsomisesta. Myös se, että myöntää olevansa kateellinen jostakin jollekin, on kauheaa kiellettyä. Välillä tuntuu, että myös onnellisuudesta ja rakkaudesta pitäisi vaieta.
Maija, 51
- Jos nainen sanoo toista naista kauniiksi, kehuttu alkaa kartella. Sanoin kerran näin eräälle työkaverilleni, enkä tee sitä virhettä enää toiste. Työkaverini selvästi loukkaantui kehuistani. Silloin tajusin, että hyvä ulkonäkö voi olla naiselle tabu, josta ei saa sanoa ääneen.
Anneli, 42
- Pornon katsominen ja masturboiminen ovat selkeitä tabuja. Minua kutsuttiin äijäksi, kun myönsin parikymppisenä naispuolisille koulutovereilleni, että olen katsonut ja tutkinut itseäni ja sitä kautta saavuttanut hyvän itsetuntemuksen ja ennen kaikkea itsetunnon.
Maria, 28
- Omista raha-asioista en puhu lainkaan kavereilleni. Minua hävettää oma hyvä taloudellinen tilanteeni, joka on huomattavasti parempi kuin kavereillani, jotka ovat opiskelijoita tai matalapalkkaisilla aloilla työskenteleviä. He puhuvat usein ääneen siitä, että rahat ovat vähissä. Silloin yleensä hymistelen ja nyökyttelen mukana.
Tanja, 21
- Mielestäni olemassa ei ole mitään aiheita, mistä naiset eivät voisi puhua. Olen kuitenkin huomannut, että naiset välttelevät seksistä ja alapään ongelmista puhumista. Varsinkin vanhemmat. Itse keskustelen aiheista oman mieheni ja ystävieni kanssa. Jos voisin antaa yhden ohjeen naisille, sanoisin, että lopettakaa turha nolostelu ja asioiden häpeäminen.
Ruusa, 24
- Olen avoliitossa hyvätuloisen yrittäjämiehen kanssa, jonka rahoilla saan vapaasti ostella itselleni mitä haluan. Toki kysyn aina luvan isompiin ostoksiin. Hänen rahoillaan olen pistänyt uusiksi molempien vaatekaapit ja yhteisen huushollin.
Meillä on sovittu, että mies tuo leivän pöytään. Itse pidän huolta kodista, juoksevista asioista ja miehestäni, joka tekee todella raskasta ja pitkää päivää. Tämä sopii molemmille oikein hyvin. En koe tätä järjestelyä "tasa-arvossa taaksepäin menemisenä", kuten eräs naistuttuni sanoi. Minusta on aidosti ihanaa ottaa vastuu kodista, kun mies tuo rahan taloon. Moni naispuolinen kaverini suhtautuu järjestelyyn kielteisesti. Kateuden ja ihmettelyn takia en viitsi asiasta puhua.
Juuli, 24
https://twitter.com/hashtag/ThotAudit?src=hashtag_click
Kuinka nainen pokataan?
skuvinkkejä sisältävät kirjat ja kurssit ovat maailmalla miljoonabisnes. Mitä ne pitävät sisällään ja tuntevatko miehet saavansa rahoilleen vastinetta? (U)
Helsinki on pullollaan Katja Onkamon, 28, kaltaisia korkeakoulutettuja sinkkuja: "Puhumme yksinäisyydestä ja eroista"
Helsingissä pysytään usein rikkaan kulttuurielämän ja harrastustarjonnan vuoksi. Nuoret aikuiset päätyvät valitsemaan pääkaupungin asuinpaikakseen monesti myös töiden vuoksi.
28-vuotias Katja Onkamo edustaa suurinta helsinkiläistä ikäluokkaa. Syyskuun lopulla Helsingissä asui 13 538 28-vuotiasta. Naisia heistä on 500 enemmän kuin miehiä.
Onkamo edustaa ikätovereitaan hyvin, sillä hän on korkeakoulutettu, sinkku, lapseton, muuttanut muualta kaupunkiin, asuu vuokralla ja nauttii Helsingin kulttuuritarjonnasta.
Mutta palataanpa Onkamon juurille. Onkamo tiesi jo pikkutyttönä, että synnyinseudulle ei ole jäämistä, jos haluaa korkeakoulututkinnon. Näin Kajaani sai jäädä lapsuusmuistoihin. Onkamo muutti ensin Turkuun opiskelemaan opettajaksi ja valmistui.
Muutaman vuoden jälkeen hän alkoi kuitenkin kaivata jotain muuta. Hän muutti Helsinkiin ja sai töitä uudelta alalta. Nyt Onkamo on asunut Helsingissä yli 3,5 vuotta ja työskentelee asiakasvastaavana koulutusalalla.
– Vapaa-ajalla urheilen paljon ja siitä liikenevä aika menee kavereiden ja sisarusten kanssa, Onkamo kuvailee.
Kaupungin valot lumoavat
– Helsinki on luonnollisesti nuoren aikuisen mielestä kovin vetovoimainen alue, kun vertaa esikaupunkimaiseen elämään, kuvailee järjestelmäpäällikkö Pekka Vuori Helsingin kaupunkitutkimukset ja tilastot –yksiköstä.
Vilkas kulttuurielämä, runsaat mahdollisuudet vapaa-ajanviettoon sekä eläväinen ravintolamaailma ovat vetovoimatekijöitä nuorille. Myös Onkamo allekirjoittaa tämän.
– Helsinki on ihan mahtava! Vaikka et haluaisi joka päivä tehdä jotain, niin on tietoisuus, että ohjelmaa on, Onkamo sanoo.
Seksinukkebordellissa: Ihan kuin aito!
Helsinki kyselee jatkossa yhä harvemmin työnhakijoiden nimiä tai sukupuolia – anonyymia rekrytointia lisätään ensi syksystä lähtien
Helsingin kaupunginvaltuusto käsitteli eilisessä kokouksessaan kaupunginvaltuutettu Suldaan Said Ahmedin (vas.) ja 37 muun valtuutetun allekirjoittaman aloitteen anonyymista rekrytoinnista.
Kaupunki ottaa ensi kesällä käyttöön uuden rekrytointijärjestelmän. Samassa yhteydessä myös anonyymia rekrytointia lisätään.
Anonyymilla rekrytoinnilla pyritään edistämään syrjintää kohtaavien ihmisten mahdollista tulla valituksi työpaikkoihin.
Täysin anonyymissa rekrytoinnissa työhakemuksista poistetaan nimet, sukupuoli, syntymäaika ja muut sellaiset tiedot, jotka voivat vaikuttaa esimiehen valintoihin. Rekrytointi on anonyymi haastatteluun asti.
Helsingin kaupunki on kokeillut anonyymia rekrytointia yksittäisissä tehtävissä viime vuosina.
– Hyvästä tavoitteestaan huolimatta anonyymiin rekrytointiin liittyy pulmia. Keskeinen haaste on, että kun suurin osa hakemuksen tiedosta joudutaan peittämään, hakijan osaamisesta ja kyvykkyydestä on enää vaikea saada ymmärrettävää kuvaa, valtuuston päätöksessä kirjoitetaan.
Nyt-liite lähetti antifeministinä tunnetun Ivan Puopolon tapahtumaan, jossa kerrottiin, että ”miesetuoikeutetun tulee olla hiljaa”
Tällä hetkellä kenties kuumimpana käytävä yhteiskunnallinen keskustelu käydään feministien ja heidän tavoitteidensa ja heitä vastustavien tahojen välillä, Nyt.fi:n esimies Tuomas, joka ei kerro sukunimeään, aloittaa pitkän perustelun jutulle.
– Ainoa vaatimus, jonka esitimme oli että hänen [Ivan Puopolon] täytyisi mennä tapahtumaan muunsukupuolisten, transsukupuolisten, feministien, lesbojen, homojen, rodullistettujen ja muiden vähemmistöjen keskelle avoimin mielin – rehellisenä pyrkimyksenään ymmärtää, miksi tämä kaikki on niin monelle ihmiselle niin hirveän tärkeää, Tuomas lopettaa ja päästää MTV:n juontaja Ivan Puopolon ääneen.
MIKÄ NYKYISIN on feminismin kova ydin? kysyy Puopolo ensin. Häntä hermostuttaa, koska hän on valkoinen keski-ikäinen hetero, joka tykkää tilastoista.
– Olen sitä mieltä, että kun 99 prosenttia ihmisistä jakautuu jompaankumpaan sukupuoleen, on järkevää puhua miehestä ja naisesta. Tieteen ja tilastojen näkökulmasta on harvinaista, että näin täydellisesti maailmaa kuvaava yleistys on mahdollista edes tehdä. Sukupuoli on oikein yleistysten jalometallia, hän kertoo ja arvelee, että FemF 2018 -tapahtumassa aika harva pitää sellaisesta ajattelusta, MTV:n juontaja arvioi aluksi.
Nyt-liitteen artikkelista käy ilmi, että arvio osui oikeaan.
ENSIN PUOPOLO kertoo tavanneensa kaksi naista, joiden kanssa sopi haastattelusta. Kun haastattelu alkaa, ilmaantuu paikalle kolmas henkilö, jolta Puopolo saa hetken kuluttua kuulla, ettei tila ole hänen takiaan turvallinen.
Lisäksi paikalle tullut henkilö kertoo triggeröityneensä Puopolon twiitistä, mutta ei kerro tarkemmin, mistä niistä. Puopolo laittaa linkin tililleen , jotta lukija voi itse arvioida asiaa.
Triggeröityminen on alunperin post-traumaattiseen stressireaktioon liittyvä oire. Ihmiset, joilla on ollut elämässään henkisesti hirvittäviä kokemuksia, vaikkapa lapsisotilaina tai seksuaalisen hyväksikäytön uhreina, saattavat myöhemmin kokea rajuja ahdistuskohtauksia uudelleen, Puopolo valottaa jutussaan.
MYÖHEMMIN juontaja osallistuu miesten feministiseen työpajaan, jonka aiheena on se, miten miehet voisivat olla käyttämättä miehistä etuoikeuttaan taistelussa patriarkaattia vastaan. Puopolo haluaisi kysyä työpajan vetäjältä, mitä tarkoittaa patriarkaatti, jonka merkityksen hän kertoo jääneen itselleen hämäräksi.
– Tunnelma workshopissa on niin uskonnollisen harras, että patriarkaatin määritelmän kyseleminen tuntuisi melkein rienaukselta. Olen sitä paitsi varma, että patriarkaatin kyseenalaistaminen olisi ainakin osasta läsnäolijoita ”turvallisen tilan rikkomista”, Puopolo kirjoittaa.
Sitten vetäjä ilmoittaa, että jos on miesetuoikeutettu, tulee olla hiljaa. Puopolon mukaan hän toistaa sen monta kertaa: miesetuoikeutetun tulee olla hiljaa ja kuunnella.
Teollisuusjärjestöt: Yksi työpaikka vientiyrityksessä synnyttää toisen palveluihin
Tuoreen selvityksen mukaan lähes puolet Suomen kansantuotteesta ja työpaikoista on vientiteollisuuden ansiota.
Vientiteollisuutta edustavat etujärjestöt: Kemianteollisuus, Metsäteollisuus ja Teknologiateollisuus ovat teettäneet KPMG:llä selvityksen vientiteollisuuden merkityksestä Suomen kansantaloudelle.
Selvityksen mukaan peräti 46 prosenttia Suomen bruttokansantuotteesta syntyy vientiteollisuuden yrityksissä joko suoraan tai välillisesti. Vientiteollisuusyritysten yhteenlaskettu liikevaihto oli viime vuonna 133,8 miljardia euroa.
Vientiteollisuus työllistää suoraan 470 000 ihmistä, mutta kun mukaan laskee vientiteollisuuden vaikutukset muille aloille, lähes 1,1 miljoonaa työpaikkaa on vientiteollisuuden ansiota. Se on 43 prosenttia kaikista Suomen työpaikoista.
Selvityksen mukaan jokainen vientiyrityksen työpaikka synnyttää vähintään yhden työpaikan palveluihin. Vientiteollisuuden työllisyysvaikutukset ulottuvat myös alkutuotantoon, rakentamiseen ja energiahuoltoon. Laskelmissa on mukana myös vientiteollisuudessa työskentelevien kulutuksesta syntyvä työllistävä vaikutus.
Verotuloja vientiteollisuus toi viime vuonna Suomeen joko suoraan tai välillisesti 28 miljardia euroa, mikä on noin 29 prosenttia kokonaisverokertymästä. Vientiteollisuus itse maksoi veroista nettomääräisesti 14,1 miljardia. Suurin osa summasta eli 78 prosenttia koostuu palkkaveroista ja sosiaaliturvamaksuista.
Yhteisöveroja vientialan yritykset maksoivat viime vuonna yhteensä 1,9 miljardia euroa. Niiden maksamista osingoista maksettiin veroja 0,3 miljardia euroa.
Karjalainen: Miehet äänestävät eduskuntaan miehiä – myös puolet naisista äänestää miehiä
Miesten enemmyys naisiin verrattuna Suomen eduskunnassa johtuu ennen muuta miesten äänestyskäyttäytymisestä, käy ilmi Åbo Akademin tutkimuksesta. Tutkimuksesta kertoo Karjalainen.
Tutkimuksen mukaan viime eduskuntavaaleissa kolme neljästä äänioikeuttaan käyttäneestä miehestä äänesti miesehdokasta.
Naisista puolet äänesti nais- ja puolet miesehdokasta.
Miesten sukupuolenmukaisen äänestystavan ansiosta miehet saivat koko maassa noin 60 prosenttia annetuista äänistä.
Tilanne on ollut suunnilleen samalla tasolla eduskuntavaaleissa koko 2000-luvun ajan.
”Mieheni soittelee marttyyrimaisesti, miten vaikeaa kotona on, kun olen poissa” – Jos kumppanilla on jatkuvasti enemmän ystäviä ja menoja, se voi repiä parisuhdetta, kertovat HS:n lukijat
HS:n kyselyyn vastasi noin 260 ihmistä.
YHDESSÄ vaiheessa Terhistä tuntui, että hänen miehensä on aina joko työmatkalla tai kavereitaan tapaamassa.
Heillä oli kaksi pientä lasta, ja Terhistä tuntui, että hän on nalkissa kotona. Se johti siihen, että hän piikitteli miestä ja lopetti yhteisten menojen suunnittelun kokonaan.
Terhin miehellä on enemmän kavereita kuin Terhillä. Terhilläkin kyllä on ystäviä, mutta he viettävät aikaa lastensa ehdoilla.
”MONET kavereistani eivät vietä sosiaalista elämä perheen ulkopuolella, paitsi jos se liittyy lasten harrastuksiin, kouluun tai omaan työhön. Olen myös etääntynyt niistä kavereista, joiden lapset ovat eri-ikäiset tai eri sukupuolta kuin omat lapseni.”
Terhi on huomannut, että miehen ystävät pystyvät tapaamaan toisiaan, olivat heidän lapsensa minkä ikäisiä tahansa. Hänen omat ystävänsä taas tapaavat lähinnä naapurissa asuvia toisia äitejä tai töiden kautta saamiaan kavereita.
TERHIN mies ei vastusta sitä, että Terhi tapaisi ystäviään. Mutta tyhjästä on paha nyhjäistä.
”Jos kukaan ei halua tavata minua, ei ole mielekästä järjestää itselleen vapaailtaa tai viikonloppua. Olen ennemmin perheen seurassa kuin itsekseni leffassa.”
Terhin nimi on muutettu asian arkaluontoisuuden vuoksi.
ONKO sinulla ja puolisollasi epäsuhtaisesti ystäviä ja menoja, kysyttiin HS.fi:n kyselyssä. Kyselyyn tuli noin 260 vastausta. Suurin osa vastaajista oli naisia. Terhi on yksi kyselyyn vastanneista.
Osa vastaajista oli Terhin kaltaisia eli heitä, joiden kumppaneilla oli enemmän ystäviä. Sitten oli heitä, joilla oli itsellään enemmän ystäviä kuin puolisolla.
Se saattoi johtaa hankaliin tilanteisiin. Vastaajat kertoivat kärsivänsä syyllisyydestä, kun heillä oli enemmän menoja kuin kumppanilla. Tuli paineita pysytellä kotona kumppanin seurana – vaikka kumppani olisikin sanonut, etteivät menot haittaa. Puoliso kun saattoi olla epäsosiaalisempaa sorttia ja viihtyä itsekseen.
Toki joitakin puolisoita haittasivat toisen menot, pahastikin. Muutamassa tapauksessa ne olivat aiheuttaneet jopa eron tai ainakin eroharkinnan.
Vaikka ihan niin pitkälle ei ollut menty, toisen menot saattoivat kaihertaa tai ahdistaa puolisoa.
Ekonomisti jyrähti lapsikadon seurauksista: "Emme voi enää heitellä eläkesatasia ja synnytystonneja sinne tänne"
Ekonomisti Olli Kärkkäinen sanoo, että syntyvyyden lasku aiheuttaa isoja paineita Suomen taloudelle ja lapsiperheiden palveluille.
Lasten hankkiminen ei ole enää suomalaisille itsestään selvä valinta, sillä nykyiset syntyvyysluvut kolkuttelevat jo 1800-luvun alun lukuja, jolloin Suomessa asui reilusti alle kaksi miljoonaa ihmistä.
Muutokset suomalaisten syntyvyydessä ovat olleet nopeita, sillä vielä vuonna 2010 lapsia syntyi 61 000, mutta viime vuonna määrä oli hieman yli 50 000, ja tämän vuoden ennuste lupaa vain 48 000 syntyvää lasta.
– Vielä 1970-luvulla joka neljäs suomalainen oli alle 15-vuotias, mutta nyt olemme menossa tilanteeseen, jossa joka neljäs suomalainen on yli 75-vuotias, jolloin Suomi on aika erilainen paikka kuin ennen, sanoo Nordean yksityistalouden ekonomisti Olli Kärkkäinen, joka on myös Lapsistrategia 2040 -ohjausryhmän jäsen.
Perheiden sukupuutto
Kärkkäinen puhui keskiviikkona opetusministeri Sanni Grahn-Laasosen (kok) sekä perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikon (kesk) järjestämässä Lapsistrategia-tilaisuudessa, jossa pohdittiin muun muassa syntyvyyden laskun syitä ja seurausvaikutuksia.
Tilaisuus oli otsikoitu ”Kuolevatko perheet sukupuuttoon?” -kysymyksellä, ja vaikka näin tuskin käy, silti lapsikato yhdessä ikääntyvän väestön kanssa aiheuttaa Kärkkäisen mukaan kovia paineita Suomen talousjärjestelmälle.
Syntyvyyden laskun nykytrendin jatkuminen nimittäin tarkoittaisi 1,2 miljardin euron vuosittaista alijäämää julkiselle taloudelle vuoteen 2030 mennessä.
– Muutokset aiheuttavat isoja paineita Suomen taloudelle sekä sille, millaisia palveluita lapsiperheille on jatkossa tarjolla, koska tulevaisuudessa valtion budjetit ovat tiukempia kuin nyt, Kärkkäinen sanoo.
Ekonomistin mukaan lapsikato vaikuttaa varsin nopeasti muun muassa kouluihin ja asuntopolitiikkaan, ja siksi poliitikkojen täytyy priorisoida eli miettiä, mitä julkisia palveluita suomalaisille voidaan tulevaisuudessa tarjota.
– Kun tiedämme taloustilanteen ja ikärakenteen muutoksen, emme voi enää heitellä eläkesatasia ja synnytystonneja sinne tänne, koska kaikkeen ei enää jatkossa ole varaa, jolloin pitää tehdä entistä enemmän arvovalintoja, mihin niitä resursseja käytetään.
Tarkempaa tutkimusta
Kärkkäisen mukaan haastava tilanne vaatii myös parempaa tutkimustietoa siitä, millainen lapsipolitiikka on kaikkein vaikuttavinta.
– On entistä tärkeämpää, että tehdään sellaisia toimia, jotka ovat tehokkaimpia edistämään perhe- ja lapsiystävällistä Suomea.
Kärkkäinen pohtii, saataisiinko esimerkiksi matalan tason kotipalveluilla enemmän vaikuttavuutta kuin rahallisilla tuilla – toistaiseksi tarkkaa vastausta tähän kysymykseen ei tiedetä, sillä nykyisin esimerkiksi lapsiperheköyhyyttä mitataan pelkillä tuloilla.
– Riskinä on, että pelkkiin tuloihin perustuva mittari ajaa talouspolitiikan siihen, että leikkaamme palveluita, emmekä näe niiden arvoa, vaikka palvelut voivat olla lapsiperheen hyvinvoinnille paljon tärkeämpiä kuin tulot, Kärkkäinen sanoo.
Ei ihmekikkoja
Lapsistrategiaa valmistelevan ohjausryhmän ekonomistijäsenen mukaan syntyvyyden lisäämiseksi ei ole tarjolla mitään ”ihmekikkoja”, vaikka se tiedetään, että taloudellinen epävarmuus vaikuttaa kielteisesti perheiden lastenhankintasuunnitelmiin.
– Yksi harvoja tutkimuksia, joita Suomessa on tehty, oli 1990-laman aikana, kun kokonaisia tehtaita lopetettiin ja katsottiin, mikä vaikutus sillä oli syntyvyyteen ja huomattiin, että nimenomaan naisten työttömyydellä oli syntyvyyttä hidastava vaikutus.
Maanpuolustustahto romahti – nuorten ryhmässä rajuin lasku
MTS:n puheenjohtaja Sofia Vikman yllättyi: Nuorilta puuttuu omakohtainen kosketus sota-aikaan.
Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan MTS:n laajassa kansalaiskyselyssä ei ole totuttu näkemään kovin suuria heiluriliikkeitä, mutta nyt pamahti. Suomalaisten maanpuolustustahto on laskenut alimmilleen 30 vuoteen.
MTS:n puheenjohtaja, kansanedustaja Sofia Vikman (kok) yllättyi. Hänen mukaansa nyt tarvitaan toimia laskusuunnan kääntämiseksi.
– Maanpuolustustahto on Suomen uskottavan puolustuksen kulmakivi, hän muistuttaa.
Tutkimuksen mukaan enää 66 prosenttia suomalaisista on sitä mieltä, että jos Suomeen hyökätään, niin suomalaisten on puolustauduttava aseellisesti kaikissa tilanteissa, vaikka tulos näyttäisi epävarmalta.
Luku on kuusi prosenttiyksikköä alhaisempi kuin viime vuonna.
– Pudotus on merkittävä, sillä edellisen kerran yhtä alhainen maanpuolustustahto on mitattu vuonna 1988.
Vikmanin mukaan maanpuolustustahto on perinteisesti ollut korkealla.
– Sitä pitää vaalia. Syyt maanpuolustustahdon heikkenemisen taustalla on perattava ja maanpuolustustahdon vahvistaminen on otettava jatkossa keskeiseksi puolustuspoliittiseksi tavoitteeksi.
Erityisen huolestuttavaa on nuorten maanpuolustustahdon heikkenemisen.
– Alle 25-vuotiaista myönteisesti maanpuolustustahtoa mittaavaan kysymykseen vastasi ensimmäistä kertaa alle puolet kyselyyn vastanneista. Laskua edellisvuoteen verrattuna oli 17 prosenttiyksikköä.
Vikman sanoo, että nuorten maanpuolustustahdon heikkenemiseen vaikuttaa se, että nykyään yhä useammalta nuorelta puuttuu omakohtainen kosketus sota-aikaan esimerkiksi isovanhemman kertomusten kautta.
– On tärkeää, että hiljainen tieto välittyy sukupolvelta toiselle. Perinnejärjestöt ja vapaaehtoisen maanpuolustuksen järjestöt tekevät arvokasta työtä. Viime kädessä maanpuolustustahto on kiinni siitä, että jokainen voi kokea Suomen puolustamisen arvoiseksi maaksi. Siksi on huolehdittava työllisyydestä ja mahdollisuuksista kouluttautua sekä ehkäistä syrjäytyminen.
Myös tuki yleiselle asevelvollisuusjärjestelmälle on vähentynyt edellisvuodesta.
Nykyjärjestelmää kannattaa kolme neljästä, eli noin 74 prosenttia suomalaisesta.
– Vielä viime vuonna nykyjärjestelmää kannatti neljä viidestä, eli 81 prosenttia suomalaisesta.
Silti suomalaisten tuki yleiselle asevelvollisuusjärjestelmälle on edelleen vahvaa.
– Esimerkiksi ammattiarmeijan suosio ei ole kasvanut viime vuoteen verrattuna. Sitä kannattaa noin yhdeksän prosenttia suomalaisista.
Vikmanin mukaan varusmiespalveluksen velvoittavuudesta ei tule luopua, mutta järjestelmää on kehitettävä tasa-arvoisempaan suuntaan.
– Suomen puolustuskyvyn kannalta on tärkeää, että saamme ikäluokkien parhaimmat kyvyt puolustusvoimien käyttöön. Kutsuntojen laajentaminen naisiin varmistaisi, että naiset saisivat tiedon mahdollisuudesta suorittaa vapaaehtoinen asepalvelus.
Vikmanin mukaan uutta tutkimuksen tuloksissa on se, että ensimmäistä kertaa yli puolet suomalaisista suhtautuu myönteisesti sekä miehiä että naisia koskevan kansalaispalveluksen käyttöönottoon.
Luku on kymmenisen prosenttiyksikköä suurempi kuin vuonna 2010, jolloin kysymys oli edellisen kerran mukana kyselytutkimuksessa.
Kyselyjä jo 1960-luvulta
MTS:n mielipidetutkimuksessa oli mukana 18 kysymystä, joista yksi kysymys oli uusi. Tutkimuksessa haastateltiin yli tuhatta suomalaista syksyllä. Tutkimuksen otos vastaa Suomen 15 - 79-vuotiasta väestöä Ahvenanmaata lukuun ottamatta.
Mielipidetutkimuksia on tehty 1960-luvulta lähtien.
Timo Heinonen: Siviilipalveluksesta varautumispalvelu
Kansanedustaja Timo Heinonen (kok.) haluaa laajentaa kutsunnat koskemaan koko ikäluokkaa.
– Pitäisin yleisen ja yhtenäisen asepalveluksen ja laajan reservin puolustuksemme perustana, mutta laajentamalla kutsunnat koskemaan myös nuoria naisia saisimme koko ikäluokkaan tässä vaiheessa kontaktin. Tätä kautta löytyisi varmasti lisää myös naisia asepalvelukseen tai sitten siviilipalveluksen korvaavaan varautumispalvelukseen, toteaa Timo Heinonen.
Heinonen antaa tukensa Elisabeth Rehnin ajatushautomon esitykselle missä siviilipalvelus jäisi historiaan ja siirryttäisiin uuteen varautumispalvelukseen.
– Varautumispalvelu tukisi nykyistä siviilipalvelua paremmin yhteiskunnan kokonaisturvallisuutta. Näin jokainen täyttäisi tehtävänsä. En kuitenkaan tekisi naisten osallistumisesta pakollista, mutta lisäisin osallistumisen kannustavuutta, hän sanoo.
Heinosen mukaan aseellisen varusmiespalveluksen tulee olla jatkossakin puolustuksemme perusta.
– En siis näe mahdolliseksi, että tätä perustaa jotenkin heikennettäisiin, vaan sen on oltava kivijalka, jota kaiken muun tulee osaltaan tukea ja täydentää nykyistä paremmin, hän toteaa.
Näkökulma: Puolustustahto kateissa, Nato-kuume laskussa – Mitä me pelkäämme? Ilmastonmuutosta tietenkin
Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan MTS:n laajoissa kansalaiskyselyissä ei ole totuttu näkemään viime vuosina kovin suuria heiluriliikkeitä, mutta tämänvuotisen kyselyn tulos yllättää monella tavalla.
Silmiin pistävää on, että suomalaisten maanpuolustustahto on laskenut alimmilleen 30 vuoteen.
Tuoreen raportin mukaan enää 66 prosenttia suomalaisista on sitä mieltä, että jos Suomeen hyökätään, niin suomalaisten on puolustauduttava aseellisesti kaikissa tilanteissa, vaikka tulos näyttäisi epävarmalta.
Luku on kuusi prosenttiyksikköä alhaisempi kuin viime vuonna.
MTS:n puheenjohtaja, kansanedustaja Sofia Vikman (kok.) pitää pudotusta suurena. Onhan maanpuolustustahto ollut perinteisesti korkealla tasolla Suomessa.
Yhdeksi syyksi tarjoillaan sitä, että monilta nuorilta puuttuu omakohtainen kosketus sota-aikaan. Itse 1950-luvulla syntyneenä kuulen vielä paljon vanhempieni tarinoita ankeilta sotavuosilta, jolloin he olivat lapsia. Ajat muuttuvat. Tämän päivän nuoren isovanhemmat kertovat enemmän ehkä villistä 60-luvusta ja rauhanliikkeestä.
Varmaa on, että syitä maanpuolustustahdon valahtamiseen aletaan perata nopeasti. Onko onnistuttu viemään tarpeeksi tietoa turvallisuuspolitiikasta kouluihin? Todennäköisesti ei. Ovatko puolustusvoimien kokoamat tietopaketit sellaisia, jotka houkuttelevat nuoria?
Puolustustahto voisi nousta, jos koko ikäluokalle olisi kutsunnat. Niitä on vaadittu erilaisissa seminaareissa jo vuosia. Yleisten kutsuntojen järjestäminen ei käy hetkessä. Ensin pitää selvittää, kuka järjestää ne. Puolustusvoimat ei yksin pysty viemään läpi koko ikäluokan kutsuntakierrosta, ellei niihin osoiteta tarvittavia resursseja.
Samaan yhteyteen olisi kytkettävä kansalaispalvelu. On mielenkiintoista nähdä, josko seuraavassa hallitusohjelmassa linjataan koko ikäluokan kutsuntojen ja kansalaispalvelun selvittämistä.
Toisaalta ei kannata tehdä hätiköityjä johtopäätöksiä. Samainen MTS:n kysely kertoo myös, että henkilökohtainen puolustustahto on edelleen vahva. Noin 84 prosenttia kansasta on valmis osallistumaan maanpuolustuksen eri tehtäviin kykyjensä mukaan, jos Suomeen hyökätään.
Tämän ja yleisen maanpuolustustahdon välillä on selkeä ristiriita. Kannattaa ehkä odottaa vuosi ja katsoa, miltä luvut näyttävät silloin. Ehkä kyse on vain yksittäisestä nousupiikistä.
Kyselyn yksi odotettu tulos on Nato. Niin se vain on, että suomalaiset ovat sitkeästi Natoa vastaan. Suomen Nato-jäsenyyteen
suhtautuu kielteisesti lähes 60 prosenttia vastaajista. Vain viidennes, eli 20 prosenttia haluaa Suomen liittyä Natoon. Nato-into on laskenut, sillä viime vuonna jäsenyyttä puolusti 22 prosenttia.
MTS:n kyselyssä ei selvitetä syitä vastauksiin, siksi johtopäätösten teko Naton alhaiseen kannatuslukuun on hankalaa.
Pieni erikoisuus löytyy ulko- ja puolustuspolitiikan hoidosta.
Ulkopolitiikan hoitoa pitää hyvänä 70 prosenttia, mutta naisten luottamus ulkopolitiikan hoitoon on heikentynyt selvästi edellisvuodesta. Sama suuntaus näkyy puolustuspolitiikan hoidossa.
Liekö posteja hoitavien ministereiden ulostuloilla ollut merkitystä? Varmasti.
Ulkoministeri Timo Soinin (sin.) aborttipuheet sekä puolustusministeri Jussi Niinistön (sin.) ehdotus naisten vapaaehtoisen asepalveluksen panemisesta jäähylle määräajaksi saivat kipakkaa arvostelua etenkin naisilta, vaikkakin Niinistö pehmensi lausuntoaan todeten, että kyse oli hätähuudosta rahapulan keskellä.
Hallitus haluaa torpata kaksoiskansalaisten pääsyn Puolustusvoimien sotilasvirkoihin
Hallitus esittää, ettei Puolustusvoimien sotilasvirkoihin voisi enää nimittää kaksoiskansalaisia. Esimerkiksi Suomen ja toisen Pohjoismaan kaksoiskansalaisuus ei kuitenkaan olisi este.
Lakiesitys kaksoiskansalaisten pääsyn kieltämiseksi sotilasvirkoihin ja upseeriopintoihin eteni tänään eduskuntaan. Esityksen mukaan sotilasvirkaan voitaisiin nimittää vain henkilö, jolla ei ole sellaista toisen valtion kansalaisuutta tai muuta ulkomaansidonnaisuutta, joka vaarantaa valtion turvallisuutta, yleistä turvallisuutta, maanpuolustusta tai Suomen kansainvälisiä suhteita.
Samat vaatimukset koskisivat Rajavartiolaitoksen sotilasvirkoja ja rajavartijan koulutusta.
Luotettavuuden arvioinnissa olennaista olisi, onko todennäköistä, että ulkomaansidonnaisuus altistaa selvityksen kohteen epäasialliselle vaikuttamiselle.
Myös lakiesitys ulkomaalaisten Suomessa tekemien kiinteistökauppojen suitsimiseksi eteni tänään eduskuntaan.
Etävanhempi Jyri Hellevuo väänsi 5 vuotta saadakseen elatusavun kohtuulliseksi – etenkin vuoroasumisessa lapsen elatusavun maksaminen koetaan usein epätasa-arvoiseksi | Yle Uutiset | yle.fi
"Jos aikanaan olisimme exän kanssa alistuneet lastenvalvojan määräämään elatusapuun, niin minulle ei elatusavun maksajana olisi jäänyt edes leipää pöydälle. Sovimme keskenämme elatusmaksusta, jotta lapsellamme olisi molempien vanhempien luona taloudellisesti yhtä hyvät lähtökohdat."
...
Elatusapulaskuri on siitä huono työkalu, että se ei ota huomioon vuoroasumista. Osa joukkoistukseen vastanneista elatusapua maksavista kertoo, että talous on todella kovilla. Pahimmillaan elatusmaksut ovat vieneet velkasaneeraukseen.
Jyri Hellevuon lapset asuvat hänen luonaan vuoroviikoin. Omasta pussista on kustannettava muun muassa lasten koulukuljetukset.
– Pahimmillaan kuskasin joka toinen viikko lapsia kolmeen eri kouluun yli 40 kilometrin päähän. Ei siinä paljon muuta hommaa silloin voinut tehdä, kertoo Hellevuo.
Lasten vuoroasuminen on kasvussa (siirryt toiseen palveluun) (THL), sillä se on monesti paras tapa molemmille vanhemmille huolehtia lapsistaan. Etävanhempana on useammin isä kuin äiti.
"Lapsilisät menevät lähivanhemmalle ja tämän lisäksi lähivanhempi saa lapsilisän yksinhuoltajakorotusta, vaikka kyseessä olisi yhteishuoltajuus. Laskurit eivätkä sossut huomioi tätä mitenkään. Toivottavasti tuleva laki lapsen huoltajuudesta korjaa isän asemaa erotilanteessa niin että voidaan tosiasiallisesti puhua yhteishuoltajuudesta."
...
Vaikka laki tunnistaisi sopimuksen, missä todetaan lapsen asuminen molempien luona, mutta vain toisella vanhemmalla on mahdollisuus saada tukea koulukyyteihin, lapsilisää, elatustukea tai asumistukea, niin ei sopimuksella ole merkitystä.
Toistaiseksi vanhemmat eivät siis ole tasa-arvoisessa asemassa, vaikka lapsen vuoroasuminen kirjattaisiinkin lakiin.
...
"Yli kymmenen vuotta sitten lastenvalvoja ei neuvonut suuntaan eikä toiseen tulevaisuuden suhteen. Tuolloin 5-vuotiaasta sovittu 150 euron elatustuki ei riitä likimainkaan 16-vuotiaan lukiolaisen perustarpeisiin edes osittain."
Naapurit ilmiantavat prostituoituja jatkuvasti verovilpistä Suomessa – seksityöläisten paljastaminen nousi Yhdysvalloissa jo ilmiöksi: "Jos se on oikeaa työtä, siitä pitäisi maksaa veroja"
Seksityöläisten pimeiden tulojen ilmoittaminen verottajalle tai sillä uhkailu on noussut jopa ilmiöksi sosiaalisessa mediassa Yhdysvalloissa. Ilmiö ei ole täysin vieras Suomessakaan.
Suomessa ilmiannetaan seksipalveluja tarjoavia henkilöitä tasaiseen tahtiin. Tarkkoja tilastoja määristä ei ole saatavilla, mutta Verohallinnon tarkastuspäällikkö Heimo Säkkinen tunnistaa ilmiön.
– Kyllä niitä tulee vastaan, Säkkinen toteaa.
Perinteisesti ilmiantaja on samasta taloyhtiöstä.
Tyypillisessä tapauksessa verottajalle vinkataan asukkaasta, jonka luona käy tiuhaan tahtiin ”äänekkäitä vieraita”.
"Periaatteessa se olisi veronalaista tuloa"
Keinot tällaisen verovilpin selvittämiseen ovat rajalliset. Perinteinen tapa on pyytää selvitystä mahdollisesta elantokustannusten ja näkyvien tulojen ristiriidasta.
– Jotakin näyttöähän meidän pitää siitä tietysti saada. Periaatteessa se olisi veronalaista tuloa, Säkkinen kertoo.
Suomeenkin rantautunut sugardating eli sokerideittailu sen sijaan ei näy verottajalle mitenkään.
Sokerideittailussa on kyse eräänlaista seurustelusuhteesta, jossa yleensä vanhempi mies maksaa nuorelle naiselle rahalla tai lahjoilla.
– Sehän voi olla, kun tämä asia on nyt ollut julkisuudessa, että ilmiantoja voi myöhemmin tulla. Toistaiseksi havaintoja ei ole, Säkkinen kertoo.
Yhdysvalloissa ilmiantamisella uhkailu on levinnyt viraaliksi ilmiöksi
Yhdysvalloissa seksityölkäisiin kohdistuva ilmiantamisella uhkailu on noussut sosiaalisen median ilmiöksi, uutisoi BuzzFeed News.
Ei ole selvää, kuinka moni on todella toteuttanut uhkauksensa. Häirintäkampanjan ympärille on kuitenkin syntynyt runsaasti keskustelua.
Kampanjan kohteena ovat erityisesti yksityiset sosiaalisen median kanavat, joiden sisältö on vain tilaajien nähtävissä. Varsinkin miehet kannustavat toisiaan ilmiantamaan tällaisia tilejä verottajalle.
Viraaliksi levinneen ilmiön kärjessä on hashtag #Thotaudit. Sanayhdistelmällä viitataan paitsi seksipalveluja tarjoaviin henkilöihin myös verottajan tekemään auditointi-tarkastukseen.
"Naiset marssivat kaduilla sanoen, että seksityö on oikeaa työtä"
Erään YouTube-käyttäjän kuvaama video summaa kampanjan sanoman:
– Nämä naiset marssivat kaduilla sanoen, että seksityö on oikeaa työtä. Tämä on hassua, koska jos se on oikeaa työtä, siitä pitäisi myös maksaa veroja, kuten kaikesta muustakin työstä.
– He tienaavat sikapaljon rahaa siitä.
Ilmoituksen tekemiseen tarvitaan paljon henkilökohtaisia ja tarkkoja tietoja ilmiannettavasta, kuten fyysinen osoitetieto, oikea nimi ja ilmoittamattä jätettyjen tulojen määrä.
Ei olekaan selvää, kuinka moni on todella ilmiannettu, ja kuinka paljon verottaja voisi asian eteen lopulta tehdä.
– Ketään minun tuntemaani ei ole ilmiannettu. En ole varma ilmiantaako kukaan oikeasti mitään, pornotähti Casey Calvert kommentoi.
Heikki Hursti ilahtui miesten ryhmän avusta – toivoisi myös kaupungilta ja hallitukselta toimia: "En usko, että hallitus nostaa vähäosaisten etuuksia"
MTV Uutiset kirjoitti aikaisemmin, että Facebookin Miestenhuone-ryhmän kautta on kerätty Hurstin ruoka-avulle yli 11 000 euroa vain 20 tunnissa.
– Se on mahtava juttu. En ole itse Facebookissa, mutta vaimolta sain kuulla ja nämä ihmiset ovat myös soitelleet minulle, Heikki Hursti sanoo.
Hursti sanoo, että jokainen lahjoitettu euro on yhtä arvokas, sillä vähävaraisten ruoka-apua pyöritetään avustusrahoilla.
– Jokainen summa on meille yhtä merkittävä, sillä toiminta perustuu lahjoituksiin. Jos on kerätty noin nopeasti 11 000 euroa, se on iso raha.
Hursti kuitenkin toivoo, ettei toiminta olisi niin riippuvaista ulkopuolisista avustuksista. Helsingin kaupunki lahjoittaa toiminnalle 100 000 euroa vuosittain.
Summa oli kuitenkin vielä kolme vuotta sitten 150 000 euroa, mutta muutama vuosi sitten kaupunki päätti tiputtaa Helsinginkadulla sijaitsevan toimipisteen vuokraan ja ylläpitoon myöntämäänsä avustussummaa 50 000 eurolla.
– Toivoisin, että kaupunki lähtisi tukemaan enemmän ja palauttaisi suuremman avustussumman. Se oli suuri pettymys, kun summaa laskettiin. Itse olen tottunut siihen, että jos sopimukseen tulee muutoksia, asiasta yleensä neuvotellaan toisen osapuolen kanssa. Nyt jo neljä vuotta on jouduttu pärjäämään pienemmällä avustuksella, Hursti sanoo.
Tällä hetkellä Hursti arvioi, että avustustoiminnan talous on turvattu ainakin ensi vuodeksi. Välillä yhdistyksen talous oli hänen mukaansa niin huonossa jamassa, että toiminta oli lähellä loppua.
– Nyt tilanne on kuitenkin parempi, kiitos esimerkiksi Metallican ja muiden lahjoittajien.
Helsinginkadun ruoka-apupisteessä jaetaan ruokaa kahdesti viikossa, keskiviikkoisin ja perjantaisin. Hurstin mukaan ihmisiä käy paikalle 3 000:n molemmin puolin jokaisena jakokertana, viime perjantaina ruoka-apua oli hakemassa noin 3 200 ihmistä.
Jotain avuntarpeen lisääntymisestä kertoo se, että kun Heikki Hursti otti isänsä Veikko Hurstin aloittaman avustustyön hoitaakseen vuonna 2005, ruokaa haki jakopäivinä vain noin 300 ihmistä.
Hursti näkee myös ensi vuoden synkkänä, eikä hän usko ruoka-avun tarvitsijoiden vähenemiseen.
– En usko, että hallitus nostaisi vähäosaisten etuuksia niin, että tilanne helpottuisi. Siihen on mahdollisuuksia mutta ei tahtoa, Heikki Hursti sanoo.
Helsinkiin avattiin Suomen ensimmäinen seksinukkebordelli: "Tänne tullaan toteuttamaan fantasioita"
Helsingin Kannelmäkeen avattiin Suomen ensimmäinen seksinukkebordelli. Sen isäntänä toimii Antti Kurhinen. – Ihmisiä käy laidasta laitaan, ikähaarukka on 20-80, Kurhinen kuvaa.
Ovi on Kannelmäen ostarin takapihalla. Betonisten portaiden yläpuolella punaisessa kyltissä lukee ”Unique Dolls”.
Tässä on Helsingin ensimmäinen seksinukkebordelli.
– Omistajat haluavat pysyä taka-alalla eivätkä halua esiintyä omalla nimellään ja naamallaan. He haluavat elää yksityiselämäänsä, Antti Kurhinen kuvaa.
Tosi-tv:stäkin tuttu Kurhinen toimii bordelli-isäntänä. Hän ottaa vastaan median edustajia ja muita vieraita, antaa haastatteluja ja kierrättää heitä tiloissa. Syy on yksinkertainen: omistaja halusi jonkun hoitamaan julkisuuspuolen.
Seksirobotit ovat todellisuutta
Idea bordelliin lähti Kurhisen mukaan elokuvasta: omistaja näki jo kymmenisen vuotta sitten elokuvan, jossa naisrobotit ottavat naisten paikan yhteiskunnassa. Idea tuntui omistajasta hyvältä: olisi robotti, joka ei pistä vastaan, vaan myötäilee.
Nyt seksirobotit ovat todellisuutta.
Äkkiä idean kanssa tuli kiire.
Oikeudelliset asiat käytiin läpi, jotta kaikki hoituisi Suomen lakien mukaan. Sopiva tila löytyi Kannelmäestä. Sitten omistajat ottivat yhteyttä Anttiin.
– Omistajat tietävät, että olen ollut julkisuudessa ja esimerkiksi Venäjällä tosi-tv:ssä. He tarvitsivat kasvon, joka hoitaa asioita, Kurhinen sanoo.
Aluksi ajatus tosin kuulosti Kurhisestakin vitsiltä: mikä ihmeen seksinukkebordelli?
– Ajattelin, että onko tämä vitsi, tai onko tämä edes todellista, hän kuvaa.
Sitten hän tuli paikan päälle, näki tilat ja nuket. Niistä kalleinta, Candya, on jo reposteltu medioissa: 4500 euron nukke hajosi asiakkaiden käsittelyssä.
– Nähtyäni kaiken tajusin, ettei tämä ole mikään läppä.
Osa kritisoi nukkebordellin moraalia
Kurhinen kokee Unique Dollsin olevan hyvän asian puolella. Hän uskoo, että nukeista voi olla apua fantasioiden toteuttamisessa. Nukkejen avulla ihminen voisi purkaa patoumiaan ja kenties rohkaistua, jos aidon naisen lähestyminen tuntuu vaikealta.
Kaikki eivät ole samaa mieltä. Avajaisissa paikalla oli Kurhisen mukaan pari mielenosoittajaa. Heidän kylteissään luki "pervous pois Kannelmäestä".
Nukkebordellin moraalia kritisoiville Kurhinen sanoisi, että eletään jo 2020-lukua. Bordelleja on jo ympäri maailmaa. Japanissa nuket ovat hyvin suosittuja, ja jotkut ovat jopa menneet naimisiin nuken kanssa.
– Pikkuhiljaa kun tämä maailma vapautuu. Ihmiset uskaltavat toteuttaa omia fantasioitaan.
"Ihmisiä käy laidasta laitaan"
Suurimmaksi osaksi palaute on ollut positiivista. Moni kokee bordellin myös vitsikkäänä, ja nukeista on revitty huumoria radiota myöten.
– Ihmiset jopa kannustavat, että tämä on hyvä juttu, että viimeinkin on tällaista, Kurhinen sanoo.
Maksavien asiakkaiden kanssa Kurhinen on paikalla harvemmin. Unique Dolls ei muutenkaan halua profiloida asiakkaita.
– Ihmisiä käy laidasta laitaan, ikähaarukka on 20-80, Kurhinen kuvaa.
Liike sijaitsee sivussa tahallisesti, sillä moni tulee ovesta huppu päässä, kuin salaillen. Ovella asiakkailta ei kysellä mitään. Nimeään ei tarvitse kertoa, eikä kukaan kysele jälkikäteen, miten huoneessa sujui.
Sitä, mitä asiakas haluaa, ei ole vaikea arvata.
– Nämähän ovat seksinukkeja, ja suurin osa toteuttaa fantasioitaan. Tänne tullaan toteuttamaan fantasioita. Tuskin kukaan haluaa tulla puhumaan nukelle, Kurhinen sanoo.
Analyysi: Nuoret haluavat puolustaa Suomea mutta omilla ehdoillaan – nykyinen asepalvelus ei vakuuta
Vain joka toinen nuori kannattaa Suomen puolustamista aseellisesti, tuore mielipidetutkimus kertoo.
Onko Suomessa nuorten mielestä jotain puolustamisen arvoista? On, paljonkin.
Nuorista kolme neljästä olisi valmiita puolustamaan maata, jos he voivat osallistua eri tehtäviin “kykyjensä ja taitojensa mukaan”.
Mutta puolustaminen ei nuorten mielestä tarkoita, että olisi tartuttava aseisiin.
Jos nuorilta kysytään, pitäisikö Suomen puolustautua aseellisesti hyökkäystä vastaan, mieli muuttuu. Vain puolet nuorista vastaa kyllä, selviää tuoreesta tutkimuksesta. Myös yleistä asevelvollisuutta 15–24-vuotiaat kannattavat vähemmän kuin aiemmin – enää reilu puolet tukee sitä.
Tulos on hätkähdyttävä. Tutkija Matti Pesu arvioi Suomenmaassa (siirryt toiseen palveluun) jopa, että nykyinen asepalvelus ei välttämättä ole se, mihin puolustus jatkossa perustuu.
Jos sama trendi jatkuu myös tulevissa tutkimuksissa, muutos on huomattava.
Maanpuolustustahdon vajoamisen syynä voi olla, ettei pelko sotilaallisesta hyökkäyksestä ole suomalaisten nuorten mielestä ajankohtainen. Muut asiat ovat nyt pinnalla.
Suomalaisten ykköshuoli on ilmastonmuutos. Se nousee yli muiden myös nuoria huolestuttavissa ilmiöissä. Nuorisobarometrin mukaan nuoret kokevat sen takia epävarmuutta ja turvattomuutta huomattavasti enemmän kuin aiemmin.
Millaisia arvoja näiden mielipiteiden taustalla on? Ensinnäkin kannattaa muistaa, että yleensä nuorten mielipiteet ovat räväkämpiä kuin aikuisten. Kun ikää tulee lisää, konservatiivisuuskin lisääntyy.
Nuoret tuntevat kyllä olevansa osa Suomea. Nuorten arvoja mittaavissa nuorisobarometreissä on tunnistettu, että nuoret kokevat kuuluvansa yhteiskuntaan, luottavat instituutiohin kuten eduskuntaan ja haluavat vaikuttaa. Tämä tunne on trendinä vahvistumaan päin. Joka neljäs sen sijaan kokee yhteiskunnan vieraaksi.
Kun luotetaan instituutioihin, luotetaan samalla, että homma hoituu ilman minuakin. Samaa sukua voi olla ajatus sotilaallisesta liittoutumisesta – nuoret kannattavat Nato-jäsenyyttä herkemmin kuin muut suomalaiset. Jos liittoudutaan, ainakin osan puolustamisesta hoitaa joku muu.
Miten nuoret haluavat osallistua?
Tavoilla, joihin on matala kynnys, sanoo nuorisotutkimusverkoston tilastotutkija Sami Myllyniemi. Nuoria kiinnostaa vaikuttaa esimerkiksi ostopäätöksillä, vetoamalla päättäjiin ja keskustelemalla netissä. Tämä on jotain aivan muuta kuin oman henkensä riskeeraaminen jonkin alueen puolesta.
Vielä julkaisemattomassa tämän vuoden nuorisobarometrista selviää, että moni suhtautuu myönteisesti tulevaisuuteen Suomessa, samoin omaan tulevaisuuteensa. Sen sijaan koko maapallon tulevaisuuskuva on nuorten mielessä pessimistisempi.
Nuorisotutkijat tunnistavat nuorten arvoissa myös “synkistelytrendin”, joka voisi vaikuttaa myös maanpuolustustahtoon. Nuorten luottamus muihin ihmisiin laskee kysely kyselyltä. Samassa veneessä olemisen tunne on heikentynyt, ja syynä voivat olla esimerkiksi mediakulttuuri, poteroituminen ja vihapuhe, Myllyniemi sanoo.
Jos luottamus tuntemattomiin ihmisiin heikkenee, voi miettiä, haluaako nuori liittyä johonkin joukkoon ja vaarantaa henkensä heidän mukanaan.
Myös Maanpuolustuskorkeakoulussa selvitetään parhaillaan, miten esimerkiksi nuoret ja naiset haluavat olla mukana. Ennakkotiedot tutkimuksesta tukevat samaa “matalan kynnyksen osallistumista” kuin muut nuorisotutkimukset. Nuorten pitää pystyä valitsemaan, miten he osallistuvat.
Nuoret eivät halua pakkoa, sillä sitoutuminen on heille haaste, sanoo professori Teemu Tallberg Maanpuolustuskorkeakoulusta. Moni nuori ei esimerkiksi halua kuulua yhdistykseen, mutta voi tulla apuun jos tarvitaan.
Halla-aho ei yllättynyt: Vasemmistokuplassa tiedettiin ja vaiettiin seksuaalirikoksista tuomitun toimittajan toimista vuosikausia
Perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho ei ihmettele, miksi islamiin ja machoiluun rähmällään olevat vasemmistopiirit eivät tuominneet vuosia naisia epäasiallisesti kohdelleen ja kahdesta seksuaalirikoksesta tuomitun toimittajan touhuja.
Journalisti julkaisi tänään haastattelut kahdestatoista naisesta, jotka ovat joutuneet ikäviin kanssakäymisiin marraskuussa kahdesta seksuaalirikoksesta tuomitun toimittajan Ari Lahdenmäen kanssa.
– Kiinnostavinta ja merkityksellisintä Ari Lahdenmäen tapauksessa on se, että vaikka hänen toimintansa oli vasemmistokuplassa laajasti tunnettua, feministit ja muu äärivasemmisto suojelivat häntä vuosikausia, Halla-aho kirjoittaa Facebookissa.
Uhrista tehdään syyllinen
Halla-aho toteaa, että ”vasemmistopiireissä – kuten monissa uskonnollisissa kulteissa – vallitsee primitiivinen, hierarkkinen machokulttuuri, jossa alfa-urokset rellestävät miten tahtovat, uhrista tehdään syyllinen, ja asioiden esillenostaminen on sosiaalinen itsemurha”.
– Edistykselliset aatteet ovat samanlaista päälleliimattua kuorrutusta kuin vaikkapa Jumalan rakkaus ja armo kurkkuja leikkaaville jihadisteille. Oman kuplan dynamiikassa ne eivät näy eivätkä vaikuta.
Fasismin ja persujen vastustajalle erivapauksia
Halla-aho kirjoittaa Facebookissa vasemmistopiireissä uskottavan hokemaan ”raskas työ vaatii raskaat huvit”, eikä niistä nipoteta.
– Fasismin ja persujen vastainen taistelu, jossa Lahdenmäki on ansioitunut, on siinä määrin jaloa toimintaa, että sillä lunastaa itselleen tiettyjä erivapauksia ja liikkumatilaa.
Islamista tuttuja toimintatapoja
Halla-aho toteaa, ettei kannata ihmetellä, miksi feministit ja äärivasemmisto ovat rähmällään islamin edessä.
– Mitä taantumuksellisempi tulkinta, sen parempi. Toimintatavat ovat tuttuja ja kotoisia.
– Nämä piirit puhuvat mielellään yhteiskuntaa riivaavasta ”toksisesta maskuliinisuudesta” ja ”patriarkaatin privileegioista”. Useimmat meistä normaaleista ihmisistä ihmettelevät, että mitä ne ovat. Kyse on kuitenkin puhtaasta projisoinnista. Feministit ja äärivasemmisto kuvittelevat, että normaalien ihmisten parissa toimitaan samalla tavalla kuin heidän kerhoissaan.
Kirjasto on juuri oikea paikka naistenvihaajille ja rasisteille
Sallikaa misogyynien, rasistien ja homofoobikoiden tulla kirjojen luokse, sillä lukevien ihmisten maailma on empaattinen maailma.
KESKUSTAKIRJASTO Oodin pian paljastettava taideteos Omistuskirjoitus on kuohuttanut ihmisiä (HS Kulttuuri 26.11.). Ensin hermostuttiin siitä, että teokseen olisi tulossa teksti, joka omistaa kirjaston misogyyneille, naisvihaajille. Saga Raippalinna (HS Mielipide 27.11.) puolestaan kirjoitti, että teoksessa oleva sana ”laihoille” ei sovi ulkonäkökeskeisyytensä vuoksi teokseen.
Teokseen valitut – ja siitä pois jätetyt – sanat on saatu kirjaston käyttäjiltä. Viesti on helppo ymmärtää: kirjasto kuuluu kaikille.
Sen sijaan on vaikea ymmärtää, mikä tässä kuohuttaa. Onko kirjasto sittenkin vain harvoja ja valittuja varten? Jos kirjastoa ei saa omistaa misogyyneille, sekin on viesti. Emmekö halua naisvihaa tuntevia kirjastoon? Miksi meitä häiritsee, jos rasistit toivotetaan tervetulleiksi? Miksi emme voisi sanoa ääneen, että kirjasto on myös heitä varten? Eivätkö he ole tervetulleita? Ja toisaalta, eikö olisi hyvä, jos juuri kaikista ennakkoluuloisimmat tulisivat kirjojen äärelle?
Opetan työkseni yläkouluikäisiä. Monia heistä hämmentää, jos joku on erilainen kuin he itse. Joskus tuntuu, että erilaisuus suorastaan ahdistaa joitakuita. Homottelua kuulee päivittäin ja maahanmuuttajiin suhtautuminen voi tuottaa vaikeuksia. Monet pohtivat, onko itse hyvä sellaisena kuin on.
Tähän kaikkeen epävarmuuteen tarjoan avuksi kirjastoa, tarinoita, erilaisiin ihmiskohtaloihin tutustumista. Mielestäni kaunokirjallisuuden lukeminen on tärkeintä, mitä koulussa tehdään. Se auttaa ymmärtämään ihmisyyttä paremmin. Ymmärtäminen puolestaan auttaa meitä olemaan empaattisia toisiamme kohtaan. Myös tietokirjallisuus lisää useammin mielenrauhaa ja ymmärrystä kuin tuskaa.
Sallikaa siis homofoobikoiden, misogyynien ja rasistien tulla kirjojen luokse, sillä lukevien ihmisten maailma on empaattinen maailma. Älkääkä ainoastaan salliko vaan sanokaa tervetuloa.
Mari Tuukkanen
äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori, Kuopio
Paavo Arhinmäki oli naisten rajusta hyväksikäytöstä syytetyn toimittajan kaveri vielä 2000-luvun alussa: ”Vuosia myöhemmin kuulin huhuja”
Vasemmistonuorten entiset puheenjohtajat kiistävät, että toimittaja Ari Lahdenmäen väitetyt teot olisivat aikanaan olleet laajassa tiedossa Vasemmistonuorten piirissä.
– Luulen, että osa on tiennyt ja osa ei ole tiennyt ja osa ei ole ymmärtänyt sitä, mitä on yritetty sanoa, Vasemmistonuorten puheenjohtajana vuosina 2001–2005 ollut Paavo Arhinmäki sanoo.
Journalisti-lehti haastatteli 12 naista näiden kokemuksista Ari Lahdenmäen kanssa vuosina 2004–2017. Monessa tarinassa tulee esiin, että Lahdenmäki pyöri vasemmistonuorten tapahtumissa ja piireissä.
Tarinansa kertoo muun muassa Maisa, joka tapasi Lahdenmäen nuorena opiskelijana Vasemmistoliiton tilaisuutta seuranneessa ravintolaillassa vuonna 2004. Maisan mukaan hän lupasi Lahdenmäelle yöpaikan luonaan. Perille saavuttuaan Lahdenmäki painoi Maisan mukaan hänet lattiaan ja työntyi häneen väkivalloin.
Journalistin haastattelemien aikalaistodistajien mukaan tapahtunut oli laajasti tiedossa.
– On vaikea uskoa, että joku Vasemmistonuorissa tuolloin toiminut ei olisi kuullut näistä epäilyistä, Journalistin haastattelema Sini sanoo.
– Jos olisi puututtu, moni olisi ehkä säästynyt. En oikein osaa sanoa, miksi niin ei tehty. Minusta ei voi sanoa, että oltaisiin oltu niin nuoria ja ymmärtämättömiä. Kyllä niissä piireissä tiedettiin mikä on oikein ja mikä väärin.
Sinin mukaan Lahdenmäki oli arvostettu.
– Jos häntä vastaan olisi lähtenyt, olisi ehkä itse joutunut piirien ulkopuolelle.
Lahdenmäki pysytteli tapauksen jälkeenkin Vasemmistonuorten liepeillä. Järjestön jäsen hän ei ollut.
ARHINMÄKI sanoo, ettei itse tiennyt tapauksesta.
– Vuosia myöhemmin kuulin huhuja siitä, että hän oli syyllistynyt seksuaaliseen väkivaltaan. Mutta en Vasemmistonuorten aikoihin vaan vuosia myöhemmin.
Arhinmäki ei osaa sanoa, milloin ensimmäisen kerran kuuli huhuja eikä tiedä, oliko kyse juuri Maisan tapauksesta vai jostakin muusta.
Hän kertoo tutustuneensa Lahdenmäkeen yliopistomaailmassa 1990-luvun lopulla tai 2000-luvun taitteessa.
– 2000-luvun vaihteessa olimme kavereita, voi sanoa näin.
Nyt hän ei ole edes törmännyt Lahdenmäkeen useisiin vuosiin.
ARHINMÄEN mukaan Lahdenmäki tunnettiin yöelämässä hahmona, joka viihtyi baareissa ja käytti paljon alkoholia. Hän kertoo panneensa merkille vain, että Lahdenmäellä oli usein vaihtuvia naisystäviä.
– Hän on henkilö, joka muutoin saattoi monella tapaa aiheuttaa pahennusta törttöilemällä. Mutta tämän tyyppistä ei kyllä sinä aikana tullut itselleni vastaan.
Moni muu on Arhinmäen mukaan sanonut samaa. Toiset taas ovat kertoneet, että heillä oli jotakin tietoa. Kukaan tuskin tiesi Lahdenmäen toiminnan laajuutta, Arhinmäki uskoo.
VASEMMISTONUORTEN puheenjohtajana Arhinmäkeä seurannut Jussi Saramo sanoo itse kuulleensa tapauksista vasta niiden tultua julkisuuteen.
Hänkään ei usko, että Lahdenmäen toiminta olisi ollut ”kaikkien tiedossa”. Iso osa tuohon aikaan vasemmistonuorissa toimineista ei edes tiennyt, kuka Lahdenmäki on, Saramo arvioi sosiaalisessa mediassa tänään käydyn keskustelun perusteella.
– Karmaisevia, hirvittäviä rikoksia. Tuli fyysisesti pahoinvoiva olo, kun luki sitä, Arhinmäki sanoo Journalistin artikkeliin viitaten.
– Toivoisin, että tänä päivänä niistä olisi helpompi puhua ja tehdä rikosilmoituksia. Helpompi vielä asioita eteenpäin.
12 naista kertoi palkitun toimittajan hirvittävästä käytöksestä – Rikosoikeuden professori: Poliisi voi alkaa tutkia uusia väitteitä
Journalisti-lehti julkaisi 12 naisen kertomukset toimittaja Ari Lahdenmäen vuosia jatkuneesta toiminnasta.
Poliisi voi aloittaa tutkinnan Journalisti-lehden tekemistä, toimittaja Ari Lahdenmäkeä koskevista paljastuksista, rikosoikeuden professori Matti Tolvanen sanoo.
Journalisti julkaisi torstaina artikkelin, jossa 12 naista kertoo kokemuksistaan Lahdenmäen kanssa. Lahdenmäki tuomittiin aiemmin tässä kuussa kahdesta seksuaalirikoksesta, raiskauksesta ja pakottamisesta seksuaaliseen tekoon. Tuomiot eivät ole vielä lainvoimaisia.
Lehden haastattelemat naiset kertovat, kuinka Lahdenmäki valikoi uhreiksi vahvasti päihtyneitä, sammuneita tai nukkuvia naisia. Kertomuksissa toistuu kuvio, jossa Lahdenmäki kutsuu naisen luokseen tai tuppautuu tämän mukaan baari-illan jälkeen. Sitten hän alkaa vaatia seksiä, ja joissain tapauksissa käyttää voimaa saadakseen haluamansa.
Naisten mukaan Lahdenmäki käytti asemaansa toimittajana päästäkseen uhrien lähelle. Naiset sanovat, että jos Lahdenmäki sai kuulla naisten puhuneen tapahtuneesta, hän alkoi uhkailla kunnianloukkaussyytteillä. Lahdenmäki kiistää tapahtumat.
– Näyttäisi kyllä, että useammankin rikoksen tunnusmerkistö täyttyy, mikäli tuo pitää paikkansa, Tolvanen sanoo.
Tolvasen mukaan kyse olisi seksuaalirikoksista, kiristyksestä ja mahdollisesti pahoinpitelystä. Seksuaalirikosten rikosnimikkeet täsmentyisivät tutkinnassa, mutta ne voisivat professorin arvion mukaan olla seksuaaliseen tekoon pakottamisia ja raiskauksia.
– Tuossa on paljon virallisen syytteen alaisia rikoksia, Tolvanen sanoo.
Virallisen syytteen alainen rikos merkitsee sitä, että uhrin tahdosta riippumatta poliisi voi ottaa tapauksen tutkintaan ja syyttäjä nostaa syytteen. Tällaisia rikoksia ovat suurin osa seksuaalirikoksista, pahoinpitelyt ja kiristykset.
Pääsääntöisesti tutkinnan aloittaa poliisi, mutta myös syyttäjä voi määrätä sen aloitettavaksi.
NAISTEN kertomukset ajoittuvat vuosille 2004–2017.
– Kun tekoaikaa katsoo, ainakaan kaikkien tekojen osalta syyteoikeus ei ole vanhentunut.
Tolvanen arvioi, että Journalistin kuvaamat tapaukset olisivat rikoksia, jotka vanhentuisivat enimmillään 10 vuodessa.
Joissakin tapauksissa lainsäädännön muutokset saattaisivat vaikuttaa tuomioon.
Rikosten tunnusmerkistöt muuttuvat, ja uusia tekoja on tuotu rangaistuksen piiriin. Esimerkiksi seksuaalinen ahdistelu lisättiin rikoslakiin omana nimikkeenään vuonna 2014.
Jos tekohetkellä voimassa ollut laki oli lievempi kuin nykyinen, oikeudessa sovelletaan tekohetken lakia.
”Tuskin kukaan on tiennyt koko totuutta” – Journalisti-lehti: 12 naista kertoo, kuinka palkittu toimittaja käytti heitä hyväkseen
Palkittu toimittaja Ari Lahdenmäki, 41, tuomittiin ehdolliseen vankeuteen raiskauksesta ja seksuaaliseen tekoon pakottamisesta. Journalisti-lehti paljastaa miehen hyväksikäyttäneen naisia vuosikausia.
Tämän marraskuun alussa toimittaja Ari Lahdenmäki sai kaksi tuomiota samana päivänä.
Ensinnäkin Helsingin hovioikeus vahvisti tuomion vuoden 2015 tapahtumista, jolloin Lahdenmäki raiskasi päihtyneen uhrin asunnollaan. Tuomioksi tuli yksi vuosi ja 11 kuukautta ehdollista vankeutta.
Toiseksi Helsingin käräjäoikeus tuomitsi Lahdenmäen pakottamisesta seksuaaliseen tekoon. Tässä vuoden 2016 tapauksessa uhri oli herännyt siihen, kun alaston Lahdenmäki oli kiskonut rajusti housuja hänen jalastaan. Tuomioksi tuli puoli vuotta ehdolliseen vankeuteen
Tuomiot eivät ole vielä lainvoimaisia.
Nyt Journalisti-lehti paljastaa jutussaan Synkkä salaisuus Lahdenmäen käyttäneen naisia seksuaalisesti hyväkseen vuosikausien ajan.
Toimittaja Manu Haapalaisen jutussa kaksitoista naista kertoo, kuinka Lahdenmäki valikoi uhreiksi vahvasti päihtyneitä, sammuneita tai nukkuvia naisia. Jälkikäteen hän ei ota vastuuta teoistaan, vaan haukkuu naisia.
Naisten kertomukset ajoittuvat vuosille 2004–2017. Monissa toistuu kuvio, jossa Lahdenmäki kutsuu naisen luokseen tai tuppautuu tämän mukaan baari-illan jälkeen. Sitten hän alkaa vaatia seksiä, ja joidenkin naisten kanssa harrastaa sitä väkisin.
Hän vaanii sammuneita ja nukkuvia naisia. Jutussa kuvaillaan kolme eri kertaa, joissa nukkuva uhri on herännyt siihen, kun Lahdenmäki on jo uhrin sisällä.
– Mielikuvani on, että sammuneen hyväksikäyttämistä ei tuohon aikaan pidetty ihan tavattomana. Se oli huuruista aikaa muutenkin. Lahdenmäki leuhki baareissa ”panneensa minua”. Yritin kertoa mitä oli tapahtunut, mutta hänen ystävänsä eivät kuunnelleet, kertoo vuonna 2006 Lahdenmäen uhriksi joutunut nainen Journalisti-lehdelle.
Käytti toimittajan asemaa hyväkseen
Tapauksia yhdistää sekin, että Lahdenmäki käytti asemaansa toimittajana päästäkseen uhrien lähelle. Hänen verkostonsa ja maineensa palkittuna toimittajana epäilemättä myös suojeli häntä.
– Moni haastattelemistamme naisista korosti, että toimittajastatuksella oli tekemistä näiden tekojen kanssa. Lahdenmäki on ollut alamme töissä pitkään. Hän on tunnustettu toimittaja, joka on kirjoittanut tasa-arvosta, etiikasta ja eettisistä toimintatavoista, kuvailee Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson.
– On varmasti toimittajia, jotka ovat tienneet hänen tavoistaan, mutta tuskin kukaan on tiennyt koko totuutta.
Lahdenmäki on tehnyt töitä niin laatujulkaisu Long Playlle, Helsingin Sanomille, Ylen A-Studiolle, kuin Madventuresillekin. Hänet on palkittu tutkivan journalismin tunnustuspalkinnolla Lumilapiolla osana Imagen työryhmää vuonna 2006.
Lahdenmäki on myös Journalisti-lehden pitkäaikainen avustaja, mutta juttujen tilaaminen lopetettiin sen jälkeen, kun tieto raiskaustuomiosta tuli. Viimeisen juttunsa Journalistiin Lahdenmäki kirjoitti vuonna 2017.
– Se, että hän on ollut vaikutusvaltainen ihminen, on varmasti vaikuttanut siihen, että häntä ei ole pantu tilille aiemmin, Pettersson sanoo.
Perinteinen Lucia-juhla kiellettiin ruotsalaiskoulussa – ja kohu oli taas kerran valmis
Lucia-neitoon liittyvä juhlinta on nyky-Ruotsissa herkkä aihe.
Kärrbackenin esikoulussa Motalassa tehtiin marraskuun loppupuolella radikaali päätös: ruotsalaisille tärkeitä ja perinteikkäitä Lucia-juhlia ei tänä vuonna järjestetä ollenkaan. Koulun rehtorin Anna Karmskogin mukaan (siirryt toiseen palveluun) syynä on tasa-arvon vaaliminen ja syrjinnän estäminen: hänen mielestään kaikkien lasten vanhemmilla ei esimerkiksi ole varaa ostaa lapsilleen Lucia-asuja tai muuta rekvisiittaa.
Lisäksi rehtorin mukaan isot Lucia-juhlan kaltaiset tapahtumat voivat aiheuttaa lapsissa rauhattomuutta, eikä Lucia-juhla "edes kuulu opetussuunitelmaan".
Koululaisten vanhemmissa päätös on herättänyt kiukkua.
– Jos kyse on rahasta, me olisimme voineet vaikka järjestää keräyksen tai lahjoittaa vaatteita. Minun mielestäni meidän pitäisi vaalia ruotsalaisia perinteitämme. Lisäksi oma poikani pettyy pahemman kerran, jos juhlia ei järjestetä, Jessica Gunninge Motalasta toteaa.
Kärrbackenin esikoulun Lucia-sotku nousi Ruotsissa nopeasti valtakunnalliseksi uutiseksi. Aiheeseen tarttui muun muassa kirjailija ja kulttuurivaikuttaja Alex Schulman Expressen-lehden kolumnissaan (siirryt toiseen palveluun). Hänen mukaansa "lussefirandet" pitäisi mielellään lopettaa ainakin esikouluissa ja hän toivoo, että Kärrbackenin esimerkki leviäisi muuallekin Ruotsiin.
Kolumnissaan Schulman ihmettelee vanhempien Lucia-fanittamista ja sitä, että "patriootit ovat jälleen nostaneet ääntään" tapahtuman tiimoilta. Schulman viittaa yhteiskunnallisiin keskusteluihin aktiivisesti osallistuvaan kirjailijaan Katerina Janouchiin, jonka mukaan Ruotsista löytyy muitakin esikouluja, joissa Lucia-juhlinta on pannassa.
"Perinteen pilkkaamista"
Lucia-kohut ovat Ruotsissa lähes jokavuotisia. Joidenkin mielestä esimerkiksi Lucia-neidon pitää edelleen olla vaalea ruotsalaistyttö, toisten mielestä perinne taas on sellaisenaan aikansa elänyt ja Luciaksi kelpaa kuka tahansa – myös miespuolinen henkilö.
Juuri tästä kipuiltiin toissa vuonna. Åhléns-tavaratalon mainos herätti tuolloin runsaasti kiivasta keskustelua, mainoksen Lucia-neito kun oli tummaihoinen pikkupoika. Tavaratalon nettisivut ja erilaiset keskustelupalstat täyttyivät suuttuneiden ihmisten kommenteista, joissa muun muassa todettiin, että "teette väkivaltaa traditioillemme" ja että "monimuotoisuus tarkoittaa valkoihoisten kansanmurhaa" ja että "pilkkaatte pohjoismaisia perinteitämme". Tällaisia kommentteja oli tuhansia.
Tavaratalon viestintäpäällikkö Weronika Nilssonin mukaan kommentointi oli "ennenkuulumattoman loukkaavaa". Hän totesi, tavaratalon kannustavan siihen, että kuka tahansa saa ja voi olla Lucia – myös pikkupoika.
Aftonbladetin mukaan kyse oli vastenmielisestä rasistisesta viha-aallosta, jota masinoitiin äärioikeiston taholta.
SUOMALAINEN TYTTI VIETTI KIIHKEÄN YÖN NHL-TÄHDEN KANSSA – ”MINUA HAUKUTTIIN HUORAKSI”
Vantaalainen Tytti Huttu, 25, joutui ankaran someraivon kohteeksi, kun hän avautui marraskuun alussa Seiskalle kohuyöstään Winnipeg Jetsin hyökkääjän Nic Petanin, 23, kanssa.
Palaute sai sellaiset mittasuhteet, että kaunotar joutui muuttamaan ja piilottamaan sometilejään.
– Minua haukuttiin huoraksi. Eihän sellaista ole kenenkään kiva kuulla, Tytti kertoo nyt.
Tytin ja Nicin tapaaminen huipentui helsinkiläisessä luksushotelli Kämpissä. Tytti on palannut hotelliin, tällä kertaa poseeratakseen Seiskan lukijoille pikkujouluun sopivissa alusvaatteissa.
Oikeusministeriö palkkasi viestintäasiantuntijan ”sokkorekrytoinnilla” – Tuntui, että hakijoille annettiin samat mahdollisuudet, kertoo työhön valittu
Oikeusministeriön viestintään palkattiin uusi työntekijä niin, ettei hänen sukupuoltaan, ikäänsä ja nimeään tiedetty ennen haastattelukierrosta. Rekrytoija ja valittu työntekijä kertovat, miten prosessi sujui.
Viime keväänä oikeusministeriön viestintäjohtaja Kati Pärnänen sai idean.
Hän halusi testata itseään uutta työntekijää palkatessa.
Miten suhtautuisin, jos en tietäisi työnhakijan sukupuolta, ikää eikä nimeä? Näin Pärnänen asiaa pohti.
OIKEUSMINISTERIÖN viestintätiimin virkamies oli jäämässä sopivasti eläkkeelle ja hänen tilalleen alettiin hakea uutta työntekijää. Ministeriön tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelman tavoitteena oli monimuotoisuuden lisääminen. Yhtenä keinona oli nostettu esiin anonyymi rekrytointi.
Anonyymin rekrytoinnin idea on, ettei työntekijan nimellä, sukupuolella tai iällä ei olisi mitään roolia siinä, kutsutaanko hänet haastatteluun vai ei. Ainoastaan pätevyys painaisi.
Pärnänen halusi tietää kaiken muun lisäksi, kuinka paljon hänellä itsellään olisi tiedostamattomia ennakkoasenteita.
”Mietin, havainnoinko jotain eri tavoin, jos en tiedä esimerkiksi hakijan sukupuolta ja ikää”, Pärnänen kertoo.
VIESTINTÄASIANTUNTIJAN PAIKKA pantiin hakuun toukokuussa. Jo hakuilmoituksessa mainittiin, että hakuprosessissa testataan anonyymiä rekrytointia. Tässä haussa se tarkoitti, että työnhakijan nimi, ikä ja sukupuoli salataan haun ensimmäisessä vaiheessa.
”Osa hakijoista soitti, että pitääkö asia jotenkin ottaa huomioon hakemusta tehdessä”, Pärnänen kertoo.
Ei pitänyt.
Hakurumba toteutettiin niin, että ministeriön henkilöstöhallinnossa kaikki reilut sata hakemusta käsiteltiin sillä tavalla, etteivät Pärnänen ja hänen valintaan osallistunut kollegansa tienneet, ketkä kuusi he kutsuivat haastatteluun.
”Nimi- ynnä muut tiedot peitettiin käsin, joten se vei jonkin verran aikaa”, Pärnänen sanoo.
ANONYYMIA REKRYTOINTIA on Suomessa käytetty vähän. Helsingin kaupungilla on tehty joitakin vastaavanlaisia sokkohakuja ja Espoon kaupungilla on myös ollut samantapainen kokeilu. Tapauksia on kuitenkin niin vähän, ettei tutkimuksia aiheesta oikein ole.
Kuuluisimpia sokkorekrytointeja maailmalta sinfoniaorkesterin uusien soittajien valintatilanne, joka toteutettiin niin, ettei valitsija nähnyt pyrkijää vaan kuuli vain soiton verhon takaa. Sen todettiin lisäävän ainakin naissoittajien määrää sinfoniaorkestereissa.
”MITÄ korkeammalla hierarkiassa ollaan, sitä isompi merkitys sukupuolella on rekrytoinnissa”, sanoo tutkijatohtori Tuija Koivunen Tampereen yliopiston työelämän tutkimuskeskuksesta.
Suomessa ammatit ovat myös poikkeuksellisen sukupuolittuneita. Erottautuminen miesten- ja naisten ammatteihin alkaa meillä Koivusen mukaan jo koulumaailmasta.
”Osittain se on varmasti tiedostamatonta ja joillain aloilla jako on tasoittunut vuosikymmenten aikana”, Koivunen sanoo.
NAISENEMMISTÖISISTÄ aloista mikään ei kuitenkaan ole muuttunut miesvaltaiseksi, mutta jotkut aiemmin miesenemmistöiset alat ovat muuttuneet naisvaltaisiksi. Isoimpina esimerkkeinä ovat lääkärit ja opettajat, joiden joukossa on jo selvästi enemmän naisia kuin miehiä.
Yläkoulun terveystiedon opettaja ampui ex-miehensä uuden naisystävän – parin 3-vuotiaat kaksoset näkivät hirmuteon - Ulkomaat - Ilta-Sanomat
Ivan kohtaa feminismin tosi, tosi läheltä - Nyt.fi | HS.fi
Väitöskirjan mukaan politiikassa arvostetaan yhä miehisiä ominaisuuksia – ”Naiselta kysytään, ehditkö hoitaa lapsesi”
Johanna Mäkelä teki väitöskirjan naisten asemasta politiikassa huomattuaan, että ministerinä naiset eivät päässeet samalla tavalla julkisuuteen kuin miehet.
”NAINEN, joka lyö nyrkin pöytään ja sanoo, että perkele tästä en anna periksi, hän on heti niin kuin kiukutteleva ämmä jonka kanssa on hirveän vaikea tulla toimeen.”
Sitaatti on tutkija Johanna Mäkelän väitöskirjasta Naiset politiikan huipulla – Sukupuolittunut viestintä ja johtajuus.
Lauantaina Tampereen yliopistossa väittelevä Mäkelä haastatteli vuosina 2011–2013 tutkimustaan varten 18 naista, jotka olivat toimineet joko ministereinä tai puolueensa puheenjohtajina tai molemmissa tehtävissä.
Tutkimuksessa naiset esiintyvät anonyymeinä, joten sitaatin lausujaa Mäkelä ei paljasta. Haastatteluihin suostuneet henkilöt olivat kokoomuksesta, keskustasta, Sdp:stä, Rkp:stä ja vihreistä.
MÄKELÄ kiinnostui aiheesta ollessaan mukana Helsingin Sanomien säätiön rahoittamassa Johtajuuden haasteet meditoituvassa politiikassa -projektissa. Tutkimushanke alkoi vuonna 2009.
Vuonna 2007 Suomessa aloitti toimintansa pääministeri Matti Vanhasen hallitus, jonka 20 ministeristä naisia oli 12.
”Jossain vaiheessa sitten huomasin, että nämä naisministerit näkyvät julkisuudessa todella vähän. Kiinnostuin, että miksi”, Mäkelä sanoo.
Nyt kun väitöskirja on valmis, Mäkelä sanoo, että tutkimuksen tulos yllätti lähinnä siinä, miten moneen asiaan sukupuoli yhä vaikuttaa.
PÄÄLLISIN puolin näyttää siltä, että Suomessa nainen voi menestyä politiikassa siinä missä mieskin. Meillä on ollut nainen presidenttinä, pääministerinä, kaikissa ministerin tehtävissä ja puoluejohtajina.
Mäkelän mukaan pintaa tarvitsee vain vähän raaputtaa, ja huomaa, että parannettavaa riittää. Ja näin kokevat myös haastatellut naiset.
Kun Jutta Urpilainen valittiin ensimmäisenä naisena Sdp:n puheenjohtajaksi 2008, häntä ennen puolueen puheenjohtajana oli toiminut 24 miestä.
Kokoomusta on johtanut puolueen historian aikana 20 miestä, mutta ei yhtään naista.
Keskustan puheenjohtajana on toiminut syksyyn 2018 mennessä 12 miestä ja kaksi naista.
Moni haastatelluista nosti esiin presidentti Tarja Halosen, ensimmäisen naispuhemiehen Riitta Uosukaisen, puolustusministerinä olleen Elisabeth Rehnin ja valtiovarainministerinä sekä puoluejohtajana toimineen Urpilaisen.
Nelikko rikkoi rajoja, ja muut ovat ottaneet heistä mallia.
Mäkelän mukaan käsitys johtajuudesta kytketään Suomessakin yhä miehisinä pidettyihin ominaisuuksiin. ”Muutosta toki tapahtuu, mutta se on hidasta.”
Teijo Kontio oli pudota ”miesansaan”, koska eron jälkeen kaverit olivat kaikonneet – nyt hän tukee muita samassa tilanteessa olevia miehiä
Yksinäisyys on riski miesten hyvinvoinnin kannalta. Miesten yksinäisyyttä lisää usein etenkin ero, sairaus, köyhyys tai työttömyys.
ERÄÄNÄ päivänä uimahallissa Teijo Kontion, 49, kymmenvuotias tytär kysyi: ”Isä, mitä sinä teit ennen kuin tapasit äidin?”
Isä vastasi, että hän retkeili ja kalasti. Tytär totesi: ”Hyvä, nyt me aletaan tehdä sitten niitä yhdessä.”
Kommentti pysäytti. Tytär kantoi huolta isänsä yksinäisyydestä. Teijo ymmärsi, että oli jäänyt eron jälkeen sosiaalisesti tyhjän päälle.
”Olin elänyt vain perheelle. Ei minulla ollut mitään muuta kuin perhe ja työ.”
KONTIO on kotoisin Kajaanista. Sieltä hän muutti etelään opintojen perässä ja myöhemmin Helsinkiin töihin. Pohjoiseen jäivät suku ja vanhat ystävät. Heihin ei juuri ole tullut pidettyä yhteyttä.
Helsingissä Kontio tapasi vaimonsa ja sai esikoistyttärensä. Pariskunta muutti Mustiolle Länsi-Uudellemaalle. Samana vuonna syntyi toinen tytär.
”Emme me tunteneet sieltä ennestään ketään. Arki pyöri perheen ympärillä. Ajattelin, että jatkan samalla tapaa vanhaksi asti. Ostan omakotitalon, ja elämä on siinä.”
Toisin kävi. Kontion mukaan vaimo ilmoitti eräänä päivänä haluavansa erota. Se oli järkytys. Erossa Kontiosta tuntui, että hän menetti puolison ja parhaan ystävänsä.
RUOTSALAISILLA on ilmiölle oma nimityskin: miesansa (mansfälla).
Ruuhkavuosina naiset pitävät miehiä paremmin yhteyttä ystäviinsä tai osaavat verkostoitua löytääkseen myös uusia ystäviä. Miehet taas usein etääntyvät pikkuhiljaa vanhasta kaveripiiristään, jolloin heillä ei ole läheisiä arjen jakamiseksi tai vertaistuen saamiseksi.
”Siitä on paljon tutkimustietoa, että miesten sosiaaliset verkostot ovat suppeammat kuin naisten. Pariskuntien yhteinen ystäväpiiri koostuu usein naisen ystävistä ja sukulaisista”, sanoo tutkimusprofessori Osmo Kontula Väestöliitosta.
”Jos suhde päättyy eroon, mies jää helposti vanhan verkoston ulkopuolelle. Se tuottaa konkreettista yksinäisyyttä.”
”MIESANSA” näkyy yksinäisyyden kokemuksia selvittäneissä laadullisissa tutkimuksissa. Niiden mukaan miehet ovat yksinäisempiä kuin naiset.
Esimerkiksi HS:n neljän vuoden takaiseen verkkokyselyyn perustuneessa noin 10 000 ihmisen tutkimusaineistossa yksinäisyyttä ilmoitti kokevansa 45 prosenttia yksin asuvista miehistä ja 35 prosenttia yksin asuvista naisista.
Keski-ikäisistä yksin asuvista miehistä yksinäisyyttä tuntee jopa puolet. Heille myös kasautuu yksin asuminen: nelikymppisistä yksin asuvista ihmisistä kaksi kolmasosaa on miehiä.
Monet eronneet naiset eivät näy tilastoissa yksin asuvina, koska lapset jäävät asumaan useimmiten äitinsä luo.
”Naiset myös pariutuvat nopeammin uuteen suhteeseen”, Kontula sanoo.
MONI mies tuntee yksinäisyydestään häpeää. Teijo Kontio on nähnyt tämän joissain työkavereissaan. Hän itse halusi toimia eron jälkeen toisin.
”Kirjoitin itselleni seitsemän mahdollista skenaariota. Yksi oli, että muutan jonnekin korpeen ja erakoidun sinne yksinäni.”
Kontion mielestä juuri lapsista huolehtiminen piti hänet kiinni arjessa. Alakouluikäiset lapset asuivat eron jälkeen ensimmäisen vuoden isänsä luona ja sen jälkeen vuoroviikoin molempien vanhempien luona.
Kontio käsitteli eroaan kävelylenkeillä. Jos kotona alkoi ahdistaa niin, ettei paikallaan osannut olla, hän meni kuntosalille. Ja hän puhui.
”Puhuin melkein kaikille, jotka vain sattuivat tulemaan vastaan. Näin jälkikäteen olen miettinyt, miten he jaksoivat kuunnella minua.”
Ivan Puopolon kolumni: Sori feministit, en voi taistella epätieteellistä ja sekavaa patriarkaattianne vastaan
Tein viime viikolla Nyt-liitteeseen jutun feministisestä FemF-tapahtumasta. Tapahtuman yhtenä osana oli miesten feministinen työpaja, jonka tarkoituksena oli pohtia, miten miehet voisivat taistella patriarkaattia vastaan. Mainitsin jo Nyt-Liitteelle tekemässäni jutussa, että en voi taistella patriarkaattia vastaan, sillä en koskaan ole kunnolla ymmärtänyt, mitä se tarkoittaa, kirjoittaa MTV:n kolumnisti ja Huomenta Suomen juontaja Ivan Puopolo.
On nähdäkseni vähimmäisvaatimus, että ymmärtää, mitä vastaan taistelee ja miksi. Patriarkaatti on koko feministisen ideologian keskeisin käsite, ja jos taistelu sitä vastaan on niin hirmuisen tärkeää, niin yritetään sitten.
Niinpä olen reilun viikon ajan selvitellyt, mitä patriarkaatti tarkalleen ottaen on.
Mitä patriarkaatti on?
Kaikkein tyypillisin patriarkaatin määritelmä kuuluu, että se on miesten dominanssia valta-asemissa.
Käytännössä patriarkaatti siis tarkoittaa sitä, että Harreja on enemmän tärkeissä viroissa kuin Liisoja. Joillakin aloilla niin ilman muuta on, mutta olennainen kysymys kuuluu: onko se ongelma ja jos on, miksi?
Se on ongelma vain, jos Harreja on viroissa enemmän siksi, että Liisoja syrjitään. Mutta hierarkian – vaikkapa yhtiön hallituksen – lopputuloksesta ei voi tietää sitä, mikä johti Harrien enemmistöön.
Suomeksi: on aivan mahdollista, että Harrit voittivat kaikille tasapuolisen kilpailun jostain MUUSTA syystä kuin sukupuolisen syrjinnän ja hyvä-veli-verkostojen takia.
Tieteessä tämä tunnetaan sääntönä, jonka mukaan korrelaatio ei tarkoita kausaliteettia. Eli kun kukko kiekuu ja aurinko aina heti perään nousee, on väärin tehdä johtopäätös, että kukon kiekuminen aiheuttaisi auringon nousun.
Samoin on väärin päätellä, että enemmän Harreja on automaattisesti sukupuolisen syrjinnän seurausta. Voi olla tai sitten ei.
Tämä on olennaista sen vuoksi, että en halua osallistua taisteluun, jossa Harri yritetään syrjäyttää yhtiön hallituksesta vain siksi, että hän ei ole Liisa. Sehän olisi ilman muuta väärin. Syrjintää vastaan sen sijaan taistelen mielelläni, mutta se onkin eri asia.
Patriarkaatin määritelmän toinen minulle kerrottu osa kuuluu näin: patriarkaatti on naisille haitallisia yhteiskunnallisia rakenteita. Tämä on hyvä pointti ja koko patriarkaatin järkevin osuus.
Yksi tällainen rakenne on kotihoidon tuki. Vaikka kotihoidon tuki äkkiseltään kuulostaa upealta ajatukselta, se käytännössä johtaa siihen, että naiset ovat kotona pitkiä aikoja hoitamassa lasta.
Kun he sitten lopulta palaavat työelämään, on heillä urassaan pahimmillaan jopa vuosien katkos. Se on naisille haitallista työllistymisen kannalta. Tällaisen rakenteen purkamista kannatan mielelläni.
Tilastojen mukaan miehet kuitenkin ovat aivan selvästi yliedustettuina muun muassa asunnottomuudessa, pitkäaikaistyöttömyydessä, alkoholismissa, itsemurhissa, vankilatuomiossa ja likaisissa ja vaarallisissa töissä.
Pojat myös pärjäävät tyttöjä huonommin lähes kaikissa aineissa yo-kirjoituksissa. Lisäksi miehiä koskee yleinen asevelvollisuus, joka on yksiselitteisesti sukupuoleen perustuvaa syrjintää.
Tästä herää ajatus, että on olemassa myös miehiä syrjiviä rakenteita, jotka varmaankin sitten ovat matriarkkaa – nehän syrjivät miehiä eivätkä naisia.
Listan perusteella tulee mieleen, että matriarkkaa vastaan taisteleminen se vasta tärkeää olisikin.
Kolmas ja ylivoimaisesti typerin osa patriarkaattia kuuluu näin: patriarkka selittää ja oikeuttaa miesten dominanssia sukupuolten välisillä perityillä eroilla. Tämä tarkoittaa, että kun Harreja on enemmän kuin Liisoja vaikkapa insinööreinä ja koodaajina, olisi patriarkaattia selittää sitä biologialla.
Ajatus on täyttä hulluutta, koska sen mukaan biologinen selittäminen on kielletty.
Varusmiesliitto on rintaliivijärjestelyistä huolestuneen puolustusministerin linjalla – närkästystä naisten päivärahasta ei ole ollut
Varusmiesliittoon ei ole tullut närkästynyttä palautetta siitä, että varusmiespalveluksessa olevien naisten päiväraha on 50 senttiä korkeampi kuin miesten. 50 sentin ero johtuu siitä, että naiset voivat hankkia alusvaatteita ja hygieniatuotteita.
Varusmiesliitossa ei koeta, että päivärahajärjestelyä olisi muutettava.
– Ei ole tullut sellaista palautetta, että päivärahat olisivat epätasa-arvoisia. Aika vähän Puolustusvoimien omista rakenteista tulee palautetta. Julkisuudessa aiemmin olleissa kyselyissä on sanottu, että naisia syrjittäisiin, mikä on vakava viesti, pohtii Varusmiesliiton hallituksen puheenjohtaja Jaakko Kivistö.
Puolustusministeri Jussi Niinistö (sin.) kertoi lauantaina Lännen Median haastattelussa, ettei naisilta poisteta korotettua päivärahaa. Tällainen ehdotus on listattu tietokirjailija Kaisa Töllin vetämässä työryhmässä, johon kuuluu armeijan käyneitä naisia.
Asiasta on tehty aloite myös eduskuntaan. Taustalla on ajatus siitä, että naisille myönnetyt erivapaudet heikentävät joukon yhteishenkeä armeijassa.
Puolustusministeri Niinistö on huolissaan tilanteesta, jossa Puolustusvoimien olisi hankittava naissotilaille alusvaatteet.
– Kun mennään varusvarastolle, niin "varusmikko" arvioisi silmämääräisesti, minkälaiset ja -kokoiset alushousut ja rintaliivit naisvarusmies tarvitsee. Luulen, että tähän ei olla valmiita puhumattakaan siitä, että samassa tilassa naisille jaettaisiin kuukautissuojia, Niinistö sanoi haastattelussa.
Naisten aseman sekä yhteishengen parantamiseksi on Varusmiesliiton mielestä syytä tehdä töitä. Liitto on esimerkiksi esittänyt, että kutsunnat tulisi laajentaa koskemaan koko ikäluokkaa. Tämä voisi kasvattaa vapaaehtoisena asepalvelukseen tulevien naisten määrää.
Varusmiesliitto on myös ehdottanut kokeilua, jossa miehet ja naiset olisivat aluksi reserviupseerikoulussa yhteistuvissa, jotta yhteishenki ja tiedonkulku paranisivat. Tiedonkulku ei ole aina paras mahdollinen, kun miehet ja naiset yöpyvät eri kerroksissa.
– Naiset olisi saatava paremmin porukkaan mukaan, Kivistö sanoo.
"Transnainen" myöntää New York Timesille: "Uusi vaginani ei tee minua onnelliseksi!"
"Tunnen kiistattomasti oloni huonommaksi, kun aloitin hormonit. En ollut itsemurhaan taipuvainen ennen hormoneja. Nykyään olen usein"
Miksi lääkäri tekee leikkauksen, kun se ei tee potilasta onnelliseksi, eikä sillä saavuteta aiottua tavoitetta, se ei paranna taustalla olevaa tilaa, vaan saattaa pahentaa sitä ja voi jopa lisätä itsemurhan todennäköisyyttä?
Näin kysyy filosofian tohtori ja Public Discourse -sivuston perustaja ja päätoimittaja Ryan T. Anderson. Hän on myös vanhempi tutkija The Heritage Foundationissa ja kirjoittanut kirjat "Kun Harrystä tuli Sally", "Kumottu totuus: Avioliiton ja uskonnonvapauden tulevaisuus", "Mikä on avioliitto? Mies ja nainen: Puolustus" sekä "Keskustelu uskonnonvapaudesta ja syrjinnästä".
Ryan T. Anderson viittaa kysymyksellään viime sunnuntaina New York Timesissa ilmestyneeseen artikkeliin "Uusi vaginani ei tee minua onnelliseksi", jonka on kirjoittanut Andrea Long Chu, esseisti ja kriitikko.
Tekstissään Andrea Long Chu kuvailee tuskallista elämäänsä sukupuolidysforisena ja paljastaa vilpittömiä sekä sydäntäsärkeviä ajatuksia, joita transsukupuoliset pohtivat.
Artikkeli ilmentää syvimmillään niitä LGBT-lobbauksen aiheuttamia sisäisiä ristiriitoja, joista yhä useammalle seksuaalisesti kieroutuneelle on tullut painajainen.
Ryan T. Andersonin mukaan Chu mielipidekirjoituksellaan "epähuomiossa tuo ilmi lähes täsmälleen päinvastaisia perusteluja", vaikka tarkoitus oli ilmiselvästi puolustaa hänen itsensä ja muiden transsukupuolisten epänormaalia ja poikkeavaa ajatusmaailmaa.
Chu kertoo, että hänellä on edessään vaginoplastia-leikkaus (sukupuolenvaihdos). Tai, kuten Chu itse sanoo: "Ensi torstaina saan vaginan. Toimenpide kestää noin kuusi tuntia, ja toipuminen kestää vähintään kolme kuukautta."
Hän myöntää, että kuolemaansa saakka hänen "kehonsa tulee suhtautumaan vaginaan vammana" - mutta jonka kokeminen (leikkaus) on välttämätöntä eikä mikään määrä kipua estä häntä perääntymästä sukupuolenvaihdoksesta.
"Tämä on sitä, mitä haluan, mutta mitään takeita ei ole siitä, että se tekisi minusta onnellisemman. Itse asiassa en edes odota sitä, mutta tämän ei pitäisi estää minua saamasta sitä."
Chu haluaa kertoa, että transseksuaalisuus on toiseksi pahin asia, mitä hänelle on koskaan tapahtunut.
"Pahinta on se, että synnyin pojaksi", hän alleviivaa ja toteaa, että dysforiaa on vaikeaa kuvata niille, jotka eivät ole kokeneet sitä.
Chu vertaa sitä makuaistiin, jota on hankala pukea sanoiksi. Hän väittää, että sukupuolidysforian "virallisessa määritelmässä ei juurikaan haluta ymmärtää oikein tunteita" - ja nimittää tätä pahan olon tunnetta ahdistukseksi, mitä transsukupuoliset ihmiset tuntevat ristiriidassaan heidän ilmaisemansa sukupuolen ja sen sukupuolen välillä, johon heidät "on yhteiskunnallisesti määrätty".
Chu purkautuu syvän tuskan, ahdistuneisuuden ja vieraantumisen tunteista, joita hän kokee suhteessa "ruumiilliseen sukupuoleensa".
Chu selittää, että hänen kokemuksensa mukaan dysforia tuntuu samalta kuin tilanne, jossa ihminen ei pysty pitämään itseään lämpimänä, vaikka kuinka paljon lisäisi vaatteita.
"Se on nälkää ilman ruokahalua. Se on tunne, kun pääset lentokoneeseen lentääksesi kotiin, vain huomataksesi kesken lennon, että tuletkin viettämään loput elämästäsi lentokoneessa", hän luonnehtii tätä "syvää surun kokemista", psykologista tilaa, jossa sukupuolidysforinen kokee biologisen sukupuolensa ja oman kokemuksensa sukupuolesta epäselväksi.
Chu myöntää myös, että sukupuolenvaihdos ei voi parantaa asioita - vaan jopa pahentaa niitä. Hän kertoo kamppailevansa itsemurha-ajatusten kanssa.
Kansanedustaja Jutta Urpilainen (sd.) haluaa saada naiset neuvottelemaan rauhasta – "Näin rauhasta tehdään kestävää"
Kansanedustaja, rauhanvälityksen erityisedustaja Jutta Urpilainen (sd.) valittiin hiljan konfliktinratkaisujärjestö CMI:n hallitukseen.
Urpilaisen tehtävä on keskittyä naisten ja nuorten roolin vahvistamiseen konfliktien ennaltaehkäisyssä ja ratkaisussa erityisesti Afrikassa.
CMI on presidentti Martti Ahtisaaren perustama järjestö, jonka toiminta keskittyy väkivaltaisten konfliktien ehkäisemiseen ja ratkaisemiseen. Crisis Management Initiative ry (CMI) on perustettu Ahtisaaren presidenttikauden jälkeen vuonna 2000. Ahtisaari palkittiin Nobelin rauhanpalkinnolla vuonna 2008.
CMI:n hallituksen puheenjohtajana toimii Euroopan investointipankin varapääjohtaja, entinen kokoomuksen puheenjohtaja Alexander Stubb.
Jutta Urpilainen, millaisin ajatuksin otit uuden tehtävän vastaan?
–Ensinnäkin minulle tärkeää oli presidentti Martti Ahtisaaren kannustus hallitustyöhön. Rauhantyö on osa Suomen maakuvaa tai -brändiä, joten Ahtisaaren elämäntyön jatkaminen on kansallisesti tärkeä tehtävä. Toiseksi CMI on rauhanvälitysalalla kansainvälisesti arvostettu asiantuntijaorganisaatio, jonka kehittämisen tukeminen on innostava haaste. Kun asiantuntemus ja ketteryys yhdistyvät, järjestöt voivat olla kokoaan merkittävämpiä toimijoita rauhan ja dialogin edistäjinä.
Millaisia asioita haluat uuden tehtäväsi kautta edistää?
–Pidän tärkeänä, että CMI:n yhtenä painopisteenä on edistää naisten roolia konfliktinratkaisussa ja rauhanrakentamisessa. Olen iloinen, että tällaisia hankkeita on käynnissä niin Kaukasiassa, Lähi-idässä kuin Afrikassa. Myös CMI:n rooli pohjoismaisen naisrauhanvälittäjien verkoston kumppanina on tärkeä.
–Lisäksi toivon voivani edistää nuorten osallistumista rauhanprosesseihin ja rauhanrakentamiseen, joka on nouseva kansainvälinen teema. Esimerkiksi Kirkon ulkomaanavun työ nuorten parissa Eritrean kaltaisessa hauraassa valtiossa on kiinnostava esimerkki.
Millä tavalla naisten ja lasten rooli rauhanvälityksessä ja konfliktien ratkaisuissa korostuu?
–Afrikan väkiluku on tällä hetkellä noin 1,2 miljardia. Afrikkalaisista noin puolet on alle 25-vuotiaita. Pelkästään Saharan eteläpuoleiseen Afrikkaan pitäisi luoda joka vuosi 18 miljoonaa uutta työpaikkaa, jotta voisimme työllistää kaikki työmarkkinoille tulevat nuoret. On siis kohtuullista sekä välttämätöntä, että nuoret ovat mukana ennaltaehkäisemässä konfliktien syntyä mutta myös ratkaisemassa niitä.
–Vastaavasti monissa kulttuureissa naisilla on hyvin vahva rooli ruohonjuuritasolla eri yhteisöissä. Ottamalla eri väestöryhmät eli myös nuoret ja naiset mukaan rauhanprosesseihin rauhasta tehdään kestävää.
Miten naisten asemaa voidaan konfliktitilanteissa vahvistaa? Mihin suuntaan näet, että tässä asiassa mennään?
–On tärkeää, että saamme myös naisia neuvottelupöytään. Nythän vain noin kahdeksan prosenttia kaikista rauhanneuvottelijoista on naisia.
–Suomessa toimii naisrauhanvälittäjäverkosto, joka on osa pohjoismaista naisrauhanvälittäjäverkostoa. Näitä alueellisia verkostoja on syntynyt myös muualle muun muassa Afrikan Unionin yhteyteen sekä Välimeren alueelle. Tämä on yksi tapa nostaa esille välittäjiksi sopivia naisia. Asenteet muuttuvat kuitenkin hitaasti, joten edelleen on tehtävää, jotta naisilla olisi tasavertainen rooli konfliktien ratkaisussa.
Vau.fi: Joonas ja Mari kertovat, miten polyamorinen suhde toimii kun perheessä on lapsia ”Äitiyden ilot moninkertaistuvat”
Miltä kuulostaa lapsiperhe, johon kuuluu kolme aikuista? Polyamoristen lapsiperheiden jäsenet kertovat omasta lapsiperhearjestaan.
Joonas Mäkinen, 23, elää polyamorisessa parisuhteessa. Suhteeseen kuuluu toisen miehen ja naisen lisäksi myös tuore vauva.
– Tapasin toissa kesänä nykyisen tyttöystäväni. Hän oli silloin jo naimisissa. Pariskunta oli pitkään halunnut lapsen ja lopulta he onnistuivat siinä, Joonas kertoo.
Isä vai setä?
Onko polyamorisessa suhteessa asuva miespuoliso automaattisesti myös lapsen isä? Joonas ei ainakaan koe vielä itseään isäksi.
– Olen perheenjäsen, mutta en isä. Lapsi ei ole minun. En ole kokenut kateutta siitä, että he saivat lapsen, mutta se ei ollut myöskään minulle henkilökohtainen asia, Joonas sanoo.
Vaikka isyyden ilot ovat perheen toisen miehen yksinoikeus, Joonas kokee kuitenkin lapsiperheonnea tyttöystävänsä kautta.
– Onnellisuus leviää polysuhteissa. Saan todella hyviä fiiliksiä siitä, mikä on tyttöystävälleni tärkeää. Tulen myös muistamaan ne hetket, Joonas kertoo.
Ei vielä omaa lasta
Joonas ei haaveile vielä omasta biologisesta lapsesta.
– Minulla ei ole erityistä intoa siihen, että hankkisin nyt oman lapsen. Siitä ei ole keskusteltu, Joonas tiivistää.
Jos kuitenkin myöhemmin lapsenteko alkaa kiinnostaa, Joonas spekuloi tekevänsä lapsensa toisen naisen kanssa.
Viiden lapsen härdelli
On myös polyamorisia perheitä, joissa jokaiselle riittää omia biologisia lapsia.
– Meillä on perhe, johon kuuluu minä ja aviomieheni sekä mieheni tyttöystävä. Minulla ja miehelläni on kaksi lasta. Mieheni tyttöystävällä on kolme lasta hänen edellisestä liitostaan, Mari, 29, kertoo.
Vaikka perhe viettää paljon aikaa yhdessä, naiset asuvat kuitenkin eri taloissa.
– Mieheni tyttöystävä asuu erikseen. Hän kaipaa omaa tilaa. Meillä ei ole suunnitelmissa muuttaa yhteen. Haluaisimme kuitenkin muuttaa lähemmäksi toisiamme. Nyt asumme 20 kilometrin päässä, Mari kertoo.
Pete Parkkosesta tuli seksiobjekti ja nyt häntä kouritaan keikoilla hiuksista varpaisiin: "Harvat miehet uskaltavat puhua seksuaalisesta häirinnästä" | Yle Uutiset | yle.fi
Missä naisten rahat? Kaikkihan tasa-arvosta tykkäävät, mutta jääkiekkoon sitä ei saada juurrutettua millään
Naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta urheilussa on jankutettu jo pitkään – mutta ei selvästikään tarpeeksi pitkään, kirjoittaa Jukka Vuorio.
TIEDÄTKÖ missä pelataan seuraava jääkiekon Naisten Liigan ottelu?
En minäkään, sillä eihän sarjan olemassaolo näy yhtään missään. Miesten Liigalta urheilua vähänkään seuraava ihminen sen sijaan ei voi välttyä. Heti lävähtää joku miesten kiekkomatsin tulos esiin, kun internetin, television tai sanomalehden avaa.
Tasa-arvoa kaivataan eittämättä kaikkiin lajeihin, mutta jääkiekossa, Suomen seuratuimmassa lajissa, epäsuhta on räikein. Raha, mediatila, asenteet, jäähallit ja harjoitusvuorot laahaavat vuosikymmeniä miesten perässä.
NAISTEN maajoukkueen päävalmentaja Pasi Mustonen antoi viime sunnuntain Helsingin Sanomissa varsin raikkaan haastattelun.
”Urheilun pitäisi kulkea tasa-arvokehityksen eturintamassa, sille on yhteiskunnallinen tilaus. Päättäjien pitäisi ymmärtää, että urheilu voisi nousta tasa-arvoa edistämällä vieläkin hienompaan asemaan kuin missä se nyt on”, Mustonen sanoi.
Kaikki lienevät Mustosen kanssa samaa mieltä, mutta käytännössä edistysaskeleet ovat hyvin pieniä.
Naisten Liiga ei näy mediassa, vaikka sarja vilisee maajoukkuepelaajia. Sarjaa pelataan harjoitushalleissa, eikä moni seura rohkene pyytää otteluista edes pääsymaksua. Kun seuroille jaetaan harjoittelun jäävuoroja, saavat naiset usein omansa heti siinä D-poikien jälkeen.
Naisten Liigan joukkueissa pelaavat naiset joutuvat maksamaan pelaamisesta, kun miespelaajille maksetaan kolmosketjussakin noin 50 000 euron vuosipalkkaa. Vain yhdessä tai kahdessa Naisten Liigan joukkueessa seura maksaa kausimaksut pelaajien puolesta.
Maajoukkueessa pelaamisesta naiset eivät sentään joudu maksamaan, mutta pelaajille maksettavat korvaukset ovat aivan eri luokkaa kuin miehillä.
Vuonna 2017 naisten maajoukkue saavutti MM-pronssia, ja Jääkiekkoliitto maksoi jokaiselle pelaajalle 1 000 euroa kullekin. Samana vuonna miehet tulivat MM-kisoissa neljänneksi, mutta saivat kukin 5 000 euroa.
Ammattilaisuus on liiketoimintaa, mutta liiketoiminnan käynnistämiseen tarvitaan rahaa. Sitä jääkiekon ympärillä on. Kyse on viime kädessä vain siitä, miten sitä halutaan jakaa.
Rahaa löytyisi Jääkiekkoliitolta, lajin ympärillä pyöriviltä sponsoreilta ja mesenaateilta, liigaseuroilta ja emoseuroilta. Rahaa on, mutta naisille sitä ei saada tihkumaan millään.
JÄÄKIEKKO ei tietenkään ole vain tasa-arvokysymys. Elämme markkinataloudessa. Jääkiekko on viihdetuote, ja tuotteen pitää olla kunnossa, että kuluttajat sitä ostavat.
Soitin Naisten Liigan tuoreelle puheenjohtajalle Eeva Perttulalle kysyäkseni, kuinka viihdetuote voi.
Perttula ei usko pikavoittoihin, vaan sanoo pitkäjänteisen työn tuottavan tulevaisuudessa kestävää tulosta.
Hän luettelee muun muassa sopimusmallien yhtenäistämisen, kohderyhmäajattelun, arvolupauksen, seurojen resurssien tunnistamisen, brändin rakentamisen, pelaajapolun luomisen ja yhteistyökumppanikentän ratkaisukeskeisen haltuunottamisen.
Tuttua lätkäjargonia, mutta silti samalla Perttulan suusta kuultuna uskottavan tuntuista realismia. Ehkä hänen asiantuntemuksellaan sarja todella saadaan nostettua lähemmäs valoa.
”Mutta ihan ensimmäisenä pitää laittaa kuntoon se, että suuret massat edes tietävät milloin ja missä Naisten Liigan otteluita pelataan.”
ERÄS ratkaisu rahan puutteeseen voisi olla, että Naisten Liiga saisi pitkäaikaisen suuren sponsorin, joka löisi pöytään sellaiset palkintorahat, että seurat voisivat lähteä tavoittelemaan niitä vähintään puoliammattilaisjoukkuein. Rahalla saa pöhinää, ja kovalla pöhinällä saa huomiota niin mediassa kuin potentiaalisten katsojien mielissäkin.
Tänäkin jouluna aiotaan syödä 6–7 miljoonaa kiloa kinkkua – keski-ikäiset miehet persoimpia lihalle
Kolme neljästä suomalaisesta aikoo syödä kinkkua joulun aikana, joskin määrä on aavistuksen verran laskussa. Kaikkiaan kinkkua nautitaan jouluna edelleen noin 6–7 miljoonaa kiloa.
Lihatiedotuksen teettämän kyselyn mukaan hanakimmin kinkkuun tarttuvat miehet ja 45–54-vuotiaat kuluttajat. Huonoiten kinkku maistuu 15–24-vuotiaille naisille.
Joka viides ei aio syödä kinkkua lainkaan, ja kuusi prosenttia ei osaa sanoa. Kyselyn mukaan kinkunsyöntihalukkuus on pudonnut kolme prosenttia edellisestä vuodesta.
Koulutus ja asuinpaikka vaikuttavat
Kinkun maistumiseen vaikuttavat iän ja sukupuolen lisäksi koulutustaso. Yliopistotutkinnon suorittaminen ennakoi pienempää kinkunhimoa.
Kyselyn mukaan myös asuinpaikalla on merkitystä. Taajamassa ja maaseudulla kinkkua nautitaan enemmän kuin kaupungeissa. Alueellisesti vähiten kinkkua syödään pääkaupunkiseudulla.
Kinkun sijasta joulupöytään valitaan useammin kalkkunaa, kalaa, riistaa, kasviksia, tofua, vehnägluteenista valmistettua seitankinkkua tai muuta lihaa.
Lihatiedotus teetti tutkimuksen Kantar TNS:llä. Kyselyyn vastasi 1 090 yli 15-vuotiasta suomalaista.
Eläketurvakeskus: Miehet saavuttavat palkkahuipun 10 vuotta naisia aikaisemmin
Miesten ja naisten välisistä palkkaeroista on saatu jälleen uutta tietoa. Eläketurvakeskuksen tuore palkkavertailu vahvistaa nykyisen tiedon sukupuolien välisestä epätasa-arvosta työmarkkinoilla.
ETK:n vertailu muun muassa paljastaa, että eniten tienaavat nelikymppiset miehet. Miehet saavuttavat palkkahuippunsa keskimäärin 42-vuotiaina. Naisilla oman palkkahuippunsa saavuttamiseen kuluu kymmenen vuotta enemmän.
Kun miesten ansiotulot nousevat tasaisesti 20-vuotiaasta 40-vuotiaaseen asti, naisten ansiokehitys tyssää 30 ikävuoden tienoilla. Naisilla nousu jatkuu vasta 35 ikävuoden jälkeen.
Ja vaikka naisten palkkakehitys lähtee uudelleen käyntiin, se ei tavoita miesten huippua edes kymmenen vuotta myöhemmin.
Jos nainen mielii kovatuloisimpien naisten kymmenykseen, hänen pitää takoa noin 4 200 euroa kuukaudessa. Samaan joukkoon haluavan miehen pitää tienata noin 5 600 euroa.
Miesten keskiansiot neljänneksen suuremmat kuin naisten
Palkansaajien keskimääräinen kuukausiansio oli ETK:n tilastojen mukaan viime vuonna 2 860 euroa. Mediaanitulo oli 2 610 euroa, eli puolet palkansaajista sai vähemmän ja puolet enemmän palkkaa kuin 2 610 euroa kuussa.
Kun keskiansioita tarkastellaan sukupuolen mukaan, palkkaerot nousevat selvästi esille. Viime vuonna työssäkäyvä mies tienasi keskimäärin 3 260 euroa kuukaudessa. Naisen tulot jäivät 2 470 euroon, eli neljännekseen miesten tuloista. Vuodessa eroa siis kertyy noin 9 500 euroa.
Eläketurvakeskuksen mukaan syypää räikeisiin tuloeroihin ovat vahvasti sukupuolittuneet työmarkkinat. Määräaikaiset työsuhteet, osa-aikatyöt ja lasten hoidon takia keskeytyneet työurat näkyvät enemmän naisten kuin miesten työelämässä.
EX-PORNOKEISARI HENRY SAAREN PAINO NOUSI PIKAVAUHTIA 158 KILOON: ”LÄÄKÄRI SANOI, ETTEI HÄNTÄ KIINNOSTA” – PALJONKERTOVAT KUVAT!
Entisen pornotähden Henry Saaren, 54, paino lähti jyrkkään nousuun kesällä 2016, minkä jälkeen hänellä todettiin vakava uniapea. Sitä seurasi keuhkokuume, sairaalabakteeri ja sydämen eteisvärinä. Viime talvena hän kaatui pahasti ja joutui olkapääleikkaukseen. Kierre on vienyt entistä syvemmälle, ja mystinen painonnousu on vain pahentunut. Henry painaa nyt 158 kiloa.
– Paino on noussut 40 kiloa kolmessa vuodessa, vaikka ruokailutapani eivät ole muuttuneet. Mr. Finland -aikoina panoin 89 kiloa, mutta mallinuran jälkeen paino pysähtyi 100–105 kilon paikkeille ja pysyi siinä 30 vuotta. Ei tällaista vatsaa tule normaalilla syömisellä, Henry hämmästelee.
SYYNÄ TESTOSTERONIVAJE?
Henry itse epäilee kärsivänsä testosteronivajeesta, joka on kohtalaisen yleistä hänen ikäisillään miehillä. Hänen testosteroniarvokseen mitattiin kesällä 6,5–7,2 nanomoolia litrassa, kun miesten viitearvot ovat 10–38 nmol/l. Lääkäreiden mielestä hän kärsii kuitenkin vain ylipainosta. Hänelle ole suostuttu määräämään testosteronikorvaushoitoa, vaan hänen on käsketty laihduttaa.
– Eräs lääkäri sanoikin suoraan, ettei häntä kiinnosta. Minulle on vain hoettu, että syön liikaa, vaikka olen koko elämäni treenannut ja tiedän kyllä, kuinka pysyä kunnossa. Kilpirauhaslääkityksen lääkäri sanoi myöntäneensä minulle säälistä, Henry ihmettelee.
Henry epäilee tylyn kohtelun saattavan johtua siitä, että hän on kritisoinut terveydenhoitoa julkisesti. Henry kertoi aikaisemmin Seiskalle, että vartijat heittivät hänet ulos lääkäristä.
– Olin Mehiläisen tapahtumia edeltäneenä iltana televisiossa Efter Nio -ohjelmassa, jossa kerroin julkisesti, etteivät lääkärit suostu minua tutkimaan. Laskun verukkeella ulosheittäminen saattoi olla näpäytys siitä, hän pohtii.
Pro feminismi -palkinto myönnettiin Suostumus 2018 -kampanjalle – palkitun kampanjan tavoitteena on muuttaa raiskauksen määritelmää
Vasemmistonaiset on myöntänyt tämän vuoden 2018 Pro feminismi -palkinnon Suostumus 2018 -kampanjalle ja sen taustayhdistykselle, Seksuaalinen itsemääräämisoikeus ry:lle.
Palkinto annetaan vuosittain taholle, joka on tehnyt työtä rakenteellisen epätasa-arvon poistamiseksi, sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi ja naisten aseman parantamiseksi.
Suostumus 2018 -kampanjan tavoitteena on, että raiskaus määriteltäisiin rikoslaissa suostumuksen puutteen kautta sen sijaan, että se määritellään käytetyn tai uhatun väkivallan kautta.
Palkitussa kampanjassa on kerättiin vaadittavat 50 000 nimeä kansalaisaloitteeseen, joka tähtää seksuaalisen itsemääräämisoikeuden vahvistamiseen.
Kansalaiskampanjassa on mukana yksityishenkilöitä, kansalaisjärjestöjä, nuorisojärjestöjä ja eri puolueiden poliittisia vaikuttajia.
Vasemmistonaisten mukaan aloite on tärkeää jatkumoa seksuaalista häirintää ja ahdistelua esiin tuoneelle #metoo-keskustelulle.
– Aivan kuten kenellekään ei pidä olla epäselvää, että vihjailut, vislailut, huutelut, kaksimielisyydet, ehdottelut, yksityisyyteen menevät kommentit sekä puristelu, koskettelu, väkisin halaaminen tai suuteleminen ja loputtomat muut häirinnän ja ahdistelun muodot ovat yksiselitteisesti väärin, kenellekään ei pidä myöskään olla epäselvää, että seksi ilman suostumusta on väkivaltaa ja raiskaus, Vasemmistonaiset tiedottaa.
Suostumus 2018 -kampanja on synnyttänyt ja ylläpitänyt keskustelua seksuaalisesta itsemääräämisoikeudesta ja vastuullisesta ja vastavuoroisesta seksuaalisesta kanssakäymisestä.
– Keskustelu on ollut arvokasta ennen kaikkea siksi, että Suomessa edelleen vallitsee liian vahvasti ajattelutapa, jossa tyttöjä ja naisia vastuutetaan siitä, etteivät tulisi raiskatuiksi ja heidän kohtaamiaan raiskauksia vähätellään jopa viranomaisten taholta milloin humalan ja milloin tytön tai naisen muun käytöksen perusteella.
Vasemmistonaiset ilmoittaa haluavansa haastaa kaikki tulevan kevään eduskuntavaaleihin osallistuvat puolueet sitoutumaan siihen, että jo hallitusohjelmaan kirjataan, että raiskauksen määritelmä muutetaan seuraavan vaalikauden aikana.
– Raiskauksen määritelmän muuttaminen rikoslakiin viestittäisi selkeästi, että jokaisella on oikeus määritellä omat koskemattomuutensa rajat ja muilla on velvollisuus niitä kunnioittaa.
Femakot pilasivat tämänkin:
Pojat hylkäsivät käsityöt – teknisen työn osaaminen rapautuu, teollisuudella vaikea löytää tekijöitä | Oulu | Kaleva.fi
Teknisen työn osaaminen uhkaa rapautua Suomessa. Alan opettajat pitävät syynä tilanteeseen nykyistä käsityön opetussuunnitelmaa. Se pakottaa opiskelemaan sekä teknisiä töitä että tekstiilitöitä.
...
Tuntimäärä on käytännössä puolittunut entisestä.
Ylemmillä luokilla käsityön valitsee Korhosen mukaan oppiaineiden sekoittamisen vuoksi vain harva. Etenkään pojat eivät motivoidu tekstiilitöistä.
– Monia kiinnostaisi tekninen työ, jos ei tarvitsisi opiskella myös tekstiilitöitä.
Kehitys on johtamassa siihen, ettei nuoria hakeudu enää peruskoulun jälkeen riittävästi alan ammatilliseen koulutukseen eikä sen myötä töihin.
Vaarana on jopa syrjäytyminen, kun osalle nuoria ei löydy sopivaa opintopolkua heitä kiinnostavilla aloilla, Korhonen maalailee.
Julkisen sanan neuvostoon vihreä hyökyaalto – samalla ovenavauksella sisään transaktivisti ja Voima-lehden kustannuspäällikkö
Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja Elina Grundström saa tuekseen roiman määrän uusia vihreitä. Grundströmin aisapareina huhkivat jatkossa kansanedustaja Jani Toivolan (vihr.) avustajana toiminut transaktivisti Nitin Sood (vihr.) sekä Voima-lehden kustannuspäällikkö, vihreiden kaupunginvaltuutettu Tuomas Rantanen.
JSN:n aiemmin valittujen jäsenten joukossa on muun muassa Maria Swanljung, joka kertoo CV:ssään toimineensa presidenttiehdokas Pekka Haaviston (vihr.) vaalikampanjassa ja suunnitelleensa kampanjan mediastrategiaa. Swanljung toimii tällä hetkellä yhdenvertaisuusvaltuutetun tiedottajana. Swanljungin twiittivirta kertoo täysin avoimesta ja jatkuvasta politikoinnista ja vihreiden sekä vasemmistoliiton kärkihahmojen kannanottojen täysin kritiikittömästä toistelusta.
JSN:n puheenjohtajana toimiva Elina Grundström on itse puoluelehti Vihreän Langan entinen päätoimittaja.
Julkisen sanan neuvosto ei mainitse uusien tai aikaisempien jäsentensä poliittista taustaa nimitysuutisessaan.
Nettihöyrypäästä ylin journalistinen tulkitsija?
Erityistä kummastusta on sosiaalisessa mediassa aiheuttanut Nitin Soodin valinta. JSN kertoi uusia yleisön edustajia hakiessaan vaativansa ”hyvää eettistä harkintakykyä ja kykyä perustella mielipiteitään.”
Sood on herättänyt huomiota Twitterissä suorasukaisilla ja journalistisen tasapuolisuuden kannalta vähintäänkin kyseenalaisilla lausunnoillaan. Muutamia esimerkkejä:
Sood väittää, ettei vammaisen lapsen vanhempi saa puhua lapsensa yhteisön puolesta:
https://twitter.com/nnsood/status/1069223996372238336
Sood pitää ongelmallisena, että Turun Sanomat levittää Miesten tasa-arvo ry:n kannanottoa:
https://twitter.com/nnsood/status/1050710734768877568
Medialta on ”täysin vastuutonta” antaa Miesten tasa-arvo ry:lle tilaa:
https://twitter.com/nnsood/status/1050709176924672000
Soodin mukaan Helsingin Sanomien toimittajan Anne-Mari Sipilän feminismi on ”ajoittain valkoista ja transfobista”. Sitä tulee varoa.
https://twitter.com/nnsood/status/1046340818683006976
HS “ilmentää rasismia”.
https://twitter.com/nnsood/status/1010423415688310785
Turkulainen-lehti “väheksyy romanien kokemaa syrjintää”:
https://twitter.com/nnsood/status/1000006269074329606
Suomen Uutiset kertoi aiemmin, että Sood löysi rasismia jopa SPR:n rasismia vastustavasta kampanjasta.
JSN on journalistisen alan ylin eettinen valvoja. Suomen Uutiset ei siihen kuulu.
Halla-aho Oulun äärimmäisen törkeistä lapsiraiskauksista: ”Presidentti on hiljaa. Ministerit ovat hiljaa. Feministit ja lapsiasiavaltuutettu ovat hiljaa”
Poliisi epäilee, että ainakin seitsemän Oulussa asuvaa ulkomaalaistaustaista miestä ovat kohdistaneet kantasuomalaiseen alakouluikäiseen tyttöön seksuaalirikoksia useiden kuukauden ajan. Oulun apulaispoliisipäällikkö Arto Karnaranta pitää Kalevan mukaan tekoja äärimmäisen törkeinä. Mediatietojen mukaan poliisi tutkii Oulun seurulla myös toista seksuaalirikostapausta – uhrit ovat 14-vuotiaita tyttöjä. Puheenjohtaja Jussi Halla-aho (ps.) kommentoi lapsiraiskauksia.
Jussi Halla-aho kirjoittaa:
”Oulun lapsiraiskaussuma on nähtävä osana suurempaa ongelmaa. Lapsiin kohdistuvista, maahanmuuttajien tekemistä seksuaalirikoksista uutisoidaan epäsäännöllisen säännöllisesti. Suurin osa kaiketi jää uutisoimatta median ”vastuullisuuden” vuoksi.
Ongelma on se, että maassa on suuri ja kasvava joukko miehiä, jotka ovat kiinnostuneita hyvin nuorista tytöistä. En lähde ääneen arvelemaan, johtuuko tämä kulttuurista vai uskonnosta, koska sellaisista arveluista päätyy käräjille, mutta tekijöiden selittäminen häiriintyneiksi yksilöiksi on tapausten määrä huomioiden naiivia ja älyllisesti epärehellistä.
Raiskaukset ovat jäävuoren huippu. Suurten kaupunkien kauppakeskuksissa voidaan joka ilta nähdä maahanmuuttajamiesten laumoja, jotka piirittävät hyväksyntää ja ihailua kaipaavia pimuja. Miehillä on pahat mielessä, ja on väistämätöntä, että ikäviä uutisia tulee. Ja tulee. Ja tulee.
Näitä tyttöjä uhrataan ”vastuullisuuden” alttarille. Presidentti on hiljaa. Ministerit ovat hiljaa. Feministit ja lapsiasiavaltuutettu ovat hiljaa. Tavalliset kansalaiset puristelevat käsiä taskussa, koska he tietävät, että vihapuhepoliisi on valppaana.
Mitä kertoo länsimaisesta kulttuurista, yhteiskunnasta ja sivilisaatiosta se, että meillä ei ole keinoja eikä edes kiinnostusta puuttua tähän ilmiöön?”
Moni mies ei ymmärrä, miten mahdotonta voi olla sanoa ”ei” kun fyysisesti ylivoimainen ihminen vyöryy päälle
Toisen ihmisen rajojen ylittäminen ei ole mikään pieni virhearviointi.
ULKOPUOLELTA on helppo sanoa, miten ihmisten tulisi toimia vaaratilanteissa: pakene, huuda apua, suojaa itsesi. Samat neuvot toistuvat myös seksuaalisiin ahdisteluihin ja väärinkäytöksiin liittyessä. Huuda apua, taistele vastaan, pakene.
Meistä jokainen ei kuitenkaan pysty taistelemaan. Osa ei pysty sanomaan edes ”ei”. Ei silloinkaan kun epätoivottu ihminen rupeaa repimään vaatteita päältämme. Miksi näin on?
Meistä kukaan ei voi ennalta tietää, miten toimii niissä tilanteissa, joissa omia rajoja yllättäen aletaan rikkoa.
”Emme aina toimi niin kuin elokuvissa, emmekä pysty taistelemaan. Aivomme pyrkii siihen, että ihminen säilyy hengissä”, sanoo Väestöliiton erityisasiantuntija Kirsi Porras.
Jos aivomme tulkitsevat uhkaavan tilanteen niin, että fyysisesti olemme jäämässä alakynteen, hermostomme reaktiona voi vastaan taistelun sijaan olla kehon lamaantuminen.
Jäädymme siis täysin. Avaamme suun huutaaksemme, mutta ääntä ei tule. Jähmetymme aloillemme, ja toivomme että kaikki olisi ohi mahdollisimman nopeasti.
Jähmettyminen ei tietenkään tarkoita sitä, että tilanne olisi ok. Se on sellaista hiljaisuutta, joka ei ole myöntymisen merkki. Se on tapa suojella itseämme ja puolustautua passiivisuudella.
Siksi pelkän ei-sanan sanomatta jättäminen ei takaa suostumusta.
Tätä ei välttämättä ole helppo ymmärtää, jos et ole ikinä ollut läheisessä kontaktissa selkeästi itseäsi fyysisesti vahvemman ja kookkaamman ihmisen kanssa.
Moni mies ei ole. Kokemusta lähelle voi päästä, jos muistelee esimerkiksi ala-asteen välituntia, jossa kolme vuotta vanhempi ja kolme kertaa isompi koululainen tulee kovistelemaan. Järki saattaa huutaa, että taistele vastaan, mutta keho pakottaa meidät seisomaan hiljaa paikalleen.
KUVAUKSIA kokemuksista, jossa ihmiset ovat jähmettyneet seksuaalisen väkivallan tapahtuessa voi lukea Journalisti-lehden jutusta. Jutussa esitetään karuja väitteitä toimittaja Ari Lahdenmäen tekemästä vuosia jatkuneesta seksuaalisesta ahdistelusta ja väkivallasta. Juttuun on haastateltu 12 naista, jotka kertovat omista kokemuksistaan. He ovat toisilleen tuntemattomia ja kertovat kokemuksistaan toisistaan tietämättä, mutta heidän kertomuksistaan löytyy lopulta paljon yhteistä.
Tekojen kohteena ollut Emmaksi kutsuttu nainen kertoo olleensa hämmentynyt. Hän ei uskaltanut vastustella.
Jutussa nimellä Jaana esiintynyt nainen oli liian pelästynyt vastustellakseen.
Nimettömänä pysytellyt nainen kertoo omista kokemuksistaan näin:
”Ajattelin, että tämä ei voi tapahtua minulle. Kun se oli kestänyt jonkin aikaa, lakkasin vastustelemasta ja ajattelin, että kai tämä kohta loppuu. En huutanut apua, mutta suostumusta ei ollut.”
SEKSUAALINEN trauma on yksi vakavammista psyykkistä, fyysistä, emotionaalista, seksuaalista ja sosiaalista tasapainoa järkyttävistä tilanteista. Seksuaalinen trauma on erityinen, koska trauman aiheuttaa toinen ihminen tahallisesti tilanteessa, joka muuten liittyy hyvän tekemiseen toiselle ihmiselle.
Yllä oleva on lainaus Väestöliiton oikeudenkäyntilausunnosta seksuaalisen trauman vaikutuksesta nuoreen.
Toisen ihmisen rajojen ylittäminen ei ole mikään pieni virhearviointi. Traumasta on aina mahdollista selvitä ja toipua, mutta sen aiheuttaminen on aina vakava asia. Pahimmillaan traumaattinen seksuaalinen kokemus voi viedä luottamuksen ihmisiin ja luoda pelkoa koko loppuelämäksi. Siitä voi myös seurata syyllisyyden ja häpeän tunteita. Varsinkin, jos on pyytänyt toisen luokseen ja sen jälkeen tilanne eskaloituu ja raja ylitetään.
Seksin ja seksuaalisten tilanteiden tulisi aina perustua yhteiseen suostumukseen ja siihen että molemmilla on kivaa. Jos suostumus ei ole sanallista, voi sitä tulkita toisen kehonkielestä. Ja jos on epäselvää onko toisen hyvä olla, sitä pitää kysyä ääneen.
Sellaista harmaata aluetta ei ole, jossa molemmilla on hyvä olla.
Joka kolmas ruotsalainen nuori nainen joutuu seksuaalirikoksen uhriksi - määrä on kasvanut dramaattisesti viiden vuoden aikana
Ruotsin rikoksentorjuntavirasto Brå:n marraskuussa julkaiseman raportin mukaan maan turvallisuuden kehitys on huolestuttavaa, mutta erityisen huolestuttavaa se on nuorten naisten näkökulmasta.
Jopa joka kolmas nuori nainen on joutunut seksuaalirikoksen uhriksi vuoden 2017 aikana. Viimeisten viiden vuoden aikana seksuaalirikollisuuden määrä Ruotsissa on kasvanut merkittävästi.
– Kasvua näkyy kuluneiden viiden vuoden ajanjaksolla. Useimmissa rikostyypeissä näkyy kasvua viime vuodesta, mutta seksuaalirikoksissa sitä näkyy usean vuoden ajalla, sanoo Brå:n tutkija Maria Söderström SVT:lle.
Seksuaalirikollisuuden kasvu iskee nuoriin naisiin
Pahiten seksuaalirikollisuuden kasvu on iskenyt nuoriin naisiin. 16-24 -vuotiaiden naisten ikäryhmässä joka kolmas, 34,4 prosenttia, on joutunut kokemaan seksuaalirikollisuutta vuoden 2017 aikana.
Kriminologi Nina Rung kertoo SVT:lle, että asialle on luonnollinen selitys.
– Se liittyy elämäntapoihin. Jos olet 65-vuotias ja enimmäkseen kotona, ei ole kovin suurta riskiä joutua uhriksi, ruotsalainen kriminologi selvittää.
Tilastoidut seksuaalirikokset kattavat laajan skaalan vähemmän vakavista tapahtumista vakavampiin, kuten raiskauksiin.
Anna Kontulan kirja kertoo eduskunnan työstä, sen ristipaineista sekä valikoivasta moraalista
Ammattisosiologin kirja havainnoi vallankäyttäjien työtä osallistuvasti.
Tietokirja Anna Kontula: Eduskunta. Ystäviä ja vihamiehiä. Into. 192 s. TAMPERELAINEN tutkija Anna Kontula (s. 1977) istuu toista kauttaan vasemmistoliiton kansanedustajana.
Ammattisosiologina hän on tietysti tarkkaillut työympäristöään, ja tuloksena on teos Eduskunta – Ystäviä ja vihamiehiä. Se on osallistuvasti havainnoiva ja edustajien haastatteluihin pohjaava tutkimus, ei nälkäisesti silmäilevä paljastuskirja.
Omien muistiinpanojensa ohella Kontula haastatteli 16 parlamentaarikkoa, nimettömästi ja kaikista ryhmistä. Heistä seitsemän oli naisia ja yhdeksän miehiä. Otanta on kattava.
Mitä hän sitten halusi selvitellä?
VASTAUS ON konflikti. Kontula kysyy: Miten edustajat sopeutuvat siihen, että eduskunta itse asiassa perustuu konfliktille ja ristiriidalle, ihmisten, ryhmien ja pyrkimysten välisille kahinoille? Kirja pöyhii talon sääntöjä ja valtasuhteita – keinoja, joilla siedetään ja hallitaan alituista eripuraa.
Ote on likipitäen työsuojelullinen, edustajien jaksamista ja työvirettä vaaliva. Kontula tosin huomauttaa, että tilanne olisi outo ja epänormaali, ellei talossa asetuttaisi vastakkain ja ristikkäin, ellei liittouduttaisi, taktikoitaisi. Kansanvalta vaatii näkemysten törmäystä ja argumenttien jalostamista. Etukäteen valmis konsensus on heiveröistä konsensusta.
Eduskuntaa kahlitsevat vahvasti nokkimisen viralliset ja kirjoittamattomat hierarkiat. Istuntosalin ja ministeriaition istumapaikat, puhujalistat, erot valiokuntien painoarvossa, puheenpidon muodot, yleinen senioriteetin kunnioitus – kaikella on vissit viestinsä.
Ministerihissi nousee hitaasti. Esimerkiksi keskustassa ei ole ollut tapana etuilla ministeriksi pitkän linjan ritarien ohi, ja ”siksi Berner oli sokki”, kuten muuan edustaja arvioi.
Hierarkiat ja säännöt ylläpitävät instituution arvostusta ja jatkuvuutta, ja Kontulan mukaan ne niin ikään pehmentävät työnteon riidanalaista sisältöä.
Normit luovat turvaa.
ODOTUKSET ohjaavat myös pukeutumista. ”Konservatiivimiehillä on istuvimmat puvut”, sanoo yksi haastateltava. Ja toisaalta: ”Kun Heinäluoma heittää kansitakin päällensä, niin tietää että jaahas, on taas vaalit”, toteaa toinen.
Kontula tutkailee mainiosti ristipaineita, joiden alaisina edustajat elävät. Pitäisi aina olla politiikan käytettävissä, mutta perhettäänkin haluaisi tavata. Sikälikin yksityisyys kärsii, että edustajaa zoomaillaan alinomaa julkisesti.
”Mä oon oikeen listannu, miten eri tavoin ihmiset siihen stressiin reagoi: on alkoholi, masennus, salasuhde, burn out, motivaation katoaminen sekä vieraantuminen omasta perheestä tai arvopohjasta”, eräs parlamentaarikko sivaltaa. ”Suosittelisin terapiaa aika monelle.”
Kaksisataa ihmistä varjelee itseään kollegiaalisesti salaillen. Moraali on valikoivaa: juopumukset ja seksiretket vaietaan ja painetaan villaisella, mutta poliittiset vuodot medialle sallitaan paremmin. Päihdeongelmaisia ei ohjata hoitoon, eihän kansanedustajuus ole työpaikka.
USEIN paheksuttua ryhmäkuria kirjassa puidaan erittäin monisyisesti.
Eduskunta kävisi uusien kansanedustajien työhöntulo-oppaaksi. Teos on itse kullekin hyödyllinen mutta säyseä. Alaotsikko lienee lisätty myyntimielessä.
Olisi kiinnostavaa, jos Kontula olisi liittänyt kirjaan omat esityksensä uusien hyvien käytäntöjen luomiseksi ja turhimpien normien purkamiseksi.
Mutta hyvä näinkin.
Veli-Pekka Leppänen
Maahanmuutto ja kolmekymppisten suuri ikäluokka turvaavat Ruotsin väestönkasvun lähivuosina – Norjakin pyyhältämässä Suomen ohi maahanmuuttajien ansiosta
Nuoremmat ruotsalaisäidit pyristelevät eroon perhenormeista.
Tukholmalaisen Tenstan lähiön avoimessa päiväkodissa kuuluu iloinen pulina.
Tenstan asukkaista 70 prosenttia on maahanmuuttajia. Avoimessa päiväkodissa perheet voivat tavata toisiaan. Samalla kun lapset leikkivät, vanhemmat keskustelevat arkimurheista työntekijöiden kanssa. Kotona lasten kanssa olevat pääsevät kiinni ruotsalaiseen yhteiskuntaan.
Tyttärensä kanssa avoimessa päiväkodissa aikaa viettävä Mumtaz Fatima uskoo, että oma lähtömaa ja naisten asema siellä vaikuttaa lastenhankintaan. Hän itse tuli Pakistanista Ruotsiin neljä vuotta sitten.
– Monissa maissa, esimerkiksi Pakistanissa ja Intiassa, naisilla ei ole koulutusta. Kun saat Ruotsissa esimerkiksi vanhempainrahaa, et tee töitä.
Ansioäiti Mumtaz Fatima on koulutukseltaan insinööri. Hän haluaa kouluttaa itseään ja suhtautuu kriittisesti maahanmuuttajaperheiden korkeisiin synnytyslukuihin.
– Naiset voivat saada rahaa tekemättä mitään. Siksi joillakin on paljon lapsia ja he keskittyvät lasten saantiin. Heillä voi olla neljä, viisi lasta. Minä ajattelen, että voi hyvänen aika.
Mumtaz Fatima uskoo, että koulutustason noustessa Ruotsiin tulleet alkavat vieroksua korkeaa verotusta.
– Luulen, että monet, joilla on hyvä koulutus ja työpaikka yrittävät mennä johonkin muuhun maahan, kuten Yhdysvaltoihin. Vanhemmuus on hyvää täällä Ruotsissa, mutta ne, jotka eivät halua lapsia ja maksavat työstä 30 prosenttia tai enemmän veroa, ajattelevat ettei se ole reilua, Mumtaz Fatima arvelee.
Kahden lapsen äiti Hanae Nurahmed tuli Eritreasta Ruotsiin kahdeksan vuotta sitten. Hän työskentelee kotiavun sairaanhoitajana. Tytär on yksivuotias ja poika neljä.
– Lapset ovat ihania. Ehkä hankimme vielä kolmannen, se riittää, Hanae sanoo ja suukottaa sylissä kiemurtelevaa lastaan.
Hän uskoo, että maahanmuuttajaperheiden syntyperäisiä ruotsalaisia korkeammat lapsiluvut johtuvat perinteestä.
– Minun maassani lapsia saadaan vaan koko ajan. Sille ei ole rajoja. Kun tulemme tänne, haluamme useita lapsia, kuten kotimaassakin.
Li Andersson halusi puhua eriarvoisuudesta, mutta lehteen tuli otsikko ”Vau mitkä huulet!” – Tältä Linnan juhlien ulkonäkökeskeisyys tuntuu kahdesta kansanedustajasta
Kokoomuksen kansanedustaja Saara-Sofia Sirén yrittää pukeutuu Linnan juhliin asuihin, joilla hän pyrkii viestittämään itselleen tärkeitä asioita. Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson menee Linnan juhliin kolmatta vuotta samassa mekossa.
KERRAN vuodessa Suomessa on päivä, jolloin on yleisesti hyväksyttävää arvioida naisten ulkonäköä ja vaatteita.
Huomenna niin kansakunnan kerma kuin kourallinen arvokkaan kutsun saaneita tavallisia kansalaisiakin asettuu Linnan juhlien kättelyjonoon. Samalla he asettuvat satojen tuhansien katsojien arvosteltaviksi. Joka vuosi mediassa valitaan Linnan kuningattaria. Melkein joka vuosi jonkun, yleensä naisen, asusta syntyy jokin kohu – ja siitä vastakohu.
Naisten ulkomuodon julkinen ruotiminen tuntuu #metoon jälkeen entistäkin ongelmallisemmalta. Mutta toisaalta kotikatsomoissa kauniit vaatteet ovat juhlien keskeisintä antia. Niiden puiminen yhdistää kansakunnan ruutujensa äärellä. Onko väärin, että edes yhtenä päivänä vuodesta käytännölliset suomalaiset keskittyvät pukeutumisen estetiikkaan, kauniiseen turhuuteen?
Tätä ristiriitaa ovat pohtineet myös vasemmistoliiton puheenjohtaja, kansanedustaja Li Andersson ja kokoomuksen kansanedustaja Saara-Sofia Sirén. Andersson kieltäytyi osallistumasta juhliin muun muassa niiden ulkonäkökeskeisyyden vuoksi vuonna 2015. Sirén johtaa eduskunnan feministiryhmää.
Tässä haastattelussa he kertovat, miten heidän mielestään naisten vaatteita olisi asiallista kommentoida.
Millaisia ajatuksia olette käyneet läpi liittyen Linnan juhliin laittautumiseen?
Andersson: ”Juhlat herättävät ristiriitaisia tunteita, koska ne ovat edustustilaisuus, jossa poliitikkojen oletetaan olevan. Samalla ne ovat tilaisuus, jossa on täysin sallittua kommentoida päättäjien – erityisesti naispuolisten päättäjien – ulkonäköä. Minulle ei tule mieleen mitään toista työhön liittyvää tilaisuutta, jossa tällainen kommentointi olisi yhtä sallittua.
En voi valita. Juhlat ovat paikka, jossa mielestäni puolueen puheenjohtajan kuuluu olla. Pelkään, että jos puoluejohtajana kieltäytyisin kutsusta, sitä pidettäisiin sellaisena kannanottona, jota en halua tehdä.”
Sirén: ”Onhan se arvokas tilaisuus ja arvokas juhla. Siinä mielessä sinne on luontevaa laittautua. Mutta samoin kuin muutenkin työelämässä on turhauttavaa, että kiinnostuksen kohde ovat vain vaatteet ja nimenomaan siitä näkökulmasta, miten onnistuneet ne ovat tai kuinka kaunis joku on.”
Andersson: ”Voi heittää tällaisenkin kysymyksen: Kun kyse on arvokkaasta juhlasta, joka järjestetään tärkeästä syystä, onko sen arvokkuuden mukaista, että siitä tulee kauneuskilpailu?”
#metoo:n ikävä seuraus: Wall Streetillä vältellään naisia kuin ruttoa
KOMMENTTI | Bloomberg kirjoittaa #metoo:n ikävästä seurauksesta. Miehet eivät enää uskalla viettää työpaikoilla aikaa naisten seurassa. Miksi?
Kun #metoo räyhähti viime vuoden lokakuussa päälle, kirjoitin: ”Työnantajat joutuvat jatkossa räknäämään, montako veren makuun päässyttä #metoo-aktivistia he uskaltavat hikisten duunariukkojen keskelle laskea.”
Hivenen kärjistettyä, mutta totta toinen puoli. Monin paikoin on havaittu, etteivät miehet enää uskalla toimia naisten kanssa töissä normaaliin tapaan. Tämä rampauttaa naisten uramahdollisuuksia. Ilmiö on iskenyt moukarin lailla jenkkiyritysten huippujohtoon.
Bloomberg kertoo: Ei enää lounaita naispuoleisten työkavereiden kanssa. Älä istu naisten viereen lentokoneessa. Vältä kahdenkeskeisiä kokouksia. Naisten palkkaaminen on ”tuntemattoman suuruinen riski”.
Lehti haastatteli juttuaan varten 30 huippujohtajaa. ”Kävelemme munankuorilla”, kommentoi miljardirahastoa hallinnoiva David Bahnsen.
Wall Street on perinteisesti muutenkin ollut ”poikaklubi”, mutta pelko ahdistelusyytöksistä sulkee ovia naisilta.
Eräs haastateltu johtaja kertoo toimintatavoistaan: hän ei tapaa naispuoleisia kollegoita huoneissa, joissa ei ole ikkunoita. Hän ei myöskään käy bisneslounailla alle 35-vuotiaiden naisten kanssa.
Tilanne on miehille paradoksaalinen, sillä toisaalta naisten välttelykin voi olla rangaistavaa:
Jos miehet kieltäytyvät työskentelemästä tai matkustamasta naisten kanssa tai eivät suostu mentoroimaan heitä ahdistelusyytteiden pelossa, syntyy riski siitä, että heitä aletaan syyttää sukupuolisesta syrjinnästä.
Miehet pörisevät enenevissä määrin keskenään, naiset jäävät piirien ulkopuolelle. ”Yhdelle” ei pyydetä, sosialisointi ja kaveeraaminen jäävät pois. Verkostot jäävät syntymättä.
Yhdysvaltain varapresidentti Mike Pence antoi tälle metoo-vastailmiölle kasvot. Hän kieltäytyy käymästä ravintolassa kahdestaan naisen kanssa – poislukien hänen oma vaimonsa.
Miksi poliisi päätyi varoittamaan erityisesti ulkomaalaistaustaisista miehistä? "Ilmiö on havaittu, lähestymisyrityksiä on ollut useampia"
Oulun poliisi julkaisi tiistaina poikkeuksellisen tiedotteen, jonka mukaan ulkomaalaistaustaiset miehet ovat houkutelleet alaikäisiä tyttöjä kanssaan kontaktiin. Seurauksena on ollut pahimmillaan vakavia seksuaalirikoksia.
Tiedotteessa poliisi kehottaa erityisesti nuoria tyttöjä ja nuorten vanhempia tarkkaavaisuuteen sosiaalisessa mediassa.
– Ei se ihan tavanomaista ole. Mutta selvästi tutkinnassa on käynyt ilmi, että tapa, millä tyttöjä on lähestytty, on ollut somen kautta, ja siksi halutaan varoittaa. Tämä on se mekaniikka, avaa poliisin toimintaa rikostoimituksen päällikkö Jarkko Sipilä.
Tutkinnanjohtaja Markus Kiiskisen mukaan ilmiö on havaittu jo ennen pahimpien seksuaalirikosepäilyjen paljastumista. Siksi poliisi päätyi julkaisemaan tiedotteen kyseisessä muodossaan.
– Syksyn aikana tällaisia lähestymisyrityksiä on ollut useampia, jotka eivät ole onneksi johtaneet vakaviin seuraamuksiin. Ilmiö on havaittu Oulun alueella ainakin.
– Nyt katsottiin aiheelliseksi varoittaa lapsia ja vanhempia tarkkaavaisuuteen sosiaalisessa mediassa.
Poliisilla käsitys, miten tyttö ja miehet tapasivat
Oulussa tutkitaan parhaillaan kolmea erillistä nuoriin tyttöihin kohdistunutta seksuaalirikosta. Tutkintavankeudessa on kahdeksan ulkomaalaistaustaista miestä, lisäksi yksi on pidätettynä.
Jarkko Sipilän mukaan yhdessä tapauksessa on kyse noin kymmenvuotiaasta tytöstä, jota epäilyn mukaan useampi ulkomaalaistaustainen mies on raiskannut tai käyttänyt hyväkseen. Tutkinnanjohtaja Kiiskisen mukaan poliisilla on käsitys, miten tyttö ja miehet tunsivat toisensa.
– Sitä en voi valitettavasti avata tarkemmin. Siihen liittyy myös some, Kiiskinen jatkaa.
Tilasto ei määrää yksittäisen tutkinnan kulkua
Tutkimusten mukaan tietyt Lähi-idän suunnalta tulevat miehet ovat yliedustettuina raiskausrikoksissa. Miten poliisi suhtautuu tilastotietoon?
– Tilastotieto antaa faktaa, mitä tapahtuu. Jokainen tapaus tutkitaan kuitenkin yksilöllisesti ja silloiseen tutkintaan tilastotiedot eivät vaikuta. Mutta ne antavat suuntaa trendistä, Kiiskinen sanoo.
Kiiskisen mukaan ainakin Oulun seudulla ulkomaalaistaustaisten tekemät törkeämmät lapsiin kohdistuvat väkivaltarikokset ovat hieman nousussa.
– Syitä ja keinoja asian korjaamiseksi täytyy pohtia.
Epäiltyjä on Kiiskisen mukaan kuulusteltu alustavasti, mutta varsinaiset kuulustelut alkavat toden teolla loppuviikolla.
Ykkösaamu
Mistä maanpuolustustahdon laskussa on kyse?
Maanpuolustustahdon lasku huolestuttaa. Keskustelemassa puolustusvaliokunnan pj Ilkka Kanerva (kok.), puolustusvaliokunnan jäsen Krista Mikkonen (vihr.) ja tutkija Matti Pesu, UPI.
Maanpuolustustahto romahti 1980-luvun tasolle – IS seuraa eduskunnan ajankohtaiskeskustelua aiheesta suorana klo 14
Eduskunta keskustelee tänään suomalaisten alhaisimmasta maapuolustustahdosta 30 vuoteen.
Eduskunta keskustelee tänään keskiviikkona klo 14 alkavassa täysistunnossa suomalaisten maanpuolustustahdosta.
ISTV lähettää tunnin kestävän ajankohtaiskeskustelun suorana.
IS kertoi viime viikolla, että suomalaisten maanpuolustustahto ja kannatus nykymuotoiselle asevelvollisuudelle ovat laskeneet erityisesti nuoremmissa ikäluokissa.
Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan (MTS) vuosittain julkaistavan kyselyn mukaan suomalaisten maanpuolustustahto on alimmillaan lähes 30 vuoteen.
Kaksi kolmesta, eli 66 prosenttia vastaajasta oli sitä mieltä, että jos maahan hyökätään, on suomalaisten puolustauduttava aseellisesti kaikissa tilanteissa, vaikka lopputulos olisi epävarma. Laskua viime vuoteen oli kuusi prosenttiyksikköä.
Edellisen kerran alle 70 prosentin tulos saatiin vuonna 1989, jolloin myöntävän vastauksen antoi 67 prosenttia.
Alle 25-vuotiaiden maanpuolustustahto on romahtanut niukasti alle 49 prosenttiin viime vuoden 66 prosentista. Useampi kuin neljä viidestä ilmoitti kuitenkin olevansa valmis osallistumaan maanpuolustukseen ”kykyjensä ja taitojensa mukaan”, jos Suomeen hyökätään.
Miehiä koskevan yleisen asevelvollisuuden kannalla oli kolme neljästä vastaajasta, kun viime vuonna vastaava luku oli 81 prosenttia. 25-vuotiaista nykyjärjestelmää kannatti kuitenkin vain 56 prosenttia, 21 prosenttia vähemmän kuin edellisvuonna.
Selvä enemmistö vastaajista pitää kuitenkin edelleen nykyistä asevelvollisuutta parhaana vaihtoehtona Suomen puolustusjärjestelmälle, kun valittavina olivat joko ammattiarmeija tai miesten että naisten pakollinen tai vapaaehtoinen asepalvelus.
Vielä vuosi sitten Tasavallan presidentti Sauli Niinistö ylisti suomalaisia puolalaislehti Gazeta Wyborczallen haastattelussa toteamalla itänaapurista puhuttaessa, että suomalaisten maanpuolustustahto on korkein koko Euroopassa.
– Tutkimusten mukaan 75 prosenttia suomalaisista olisi valmiita puolustamaan maataan. Tällaisia tuloksia ei löydy mistään muusta Euroopan maasta. On hyvä, että tavallisilla ihmisillä on tällainen asenne. He eivät pelkää tavanomaista sotaa, he pelkäävät hybridisotaa. Ihmisiä, jotka ovat valmiita puolustamaan maataan, ei voi kuitenkaan huijata, Niinistö sanoo puolalaislehdelle.
Eduskunnan ajankohtaiskeskustelulle suomalaisten maanpuolustustahdosta on varattu aikaa yksi tunti.
IS lähettää koko keskustelun suorana ISTV:ssä.
Puolustusministeri Jussi Niinistön (sin) puheenvuoron jälkeen puhemies myöntää kunkin eduskuntaryhmän edustajalle vastauspuheenvuoron ja puolustusvaliokunnan puheenjohtajalle Ilkka Kanervalle (kok) oman puheenvuoronsa.
Naisjärjestöt: Lähisuhdeväkivallan sovittelusta on luovuttava – "Voi johtaa väkivallan kierteen jatkumiseen"
Naisjärjestöjen Keskusliitto vaatii lähisuhdeväkivallan sovittelusta luopumista.
–Lähisuhteissa tapahtuneiden väkivaltarikosten ohjaaminen rikos- ja riita-asioiden sovitteluun on lähtenyt hallitsemattomasti leviämään ja on hälyttävässä kasvussa. Lähisuhteissa tehtyjä väkivaltarikoksia ohjattiin vuonna 2017 rikosasioiden sovitteluun 220 prosenttia enemmän kuin kymmenen vuotta aikaisemmin, keskusliitto tiedottaa.
Naistenjärjestöjen keskusliitto korostaa, että valtaosa lähisuhdeväkivallasta kohdistuu naisiin ja toistuvuus on tyypillistä. Sovittelu voi keskusliiton mukaan johtaa pahimmillaan siihen, ettei rikoksista rangaista eikä väkivalta lopu.
–Lähisuhteessa tapahtuneiden väkivaltarikoksen ohjaaminen sovitteluun antaa sekä uhrille että tekijälle viestin siitä, ettei tehty väkivalta ole rikoksena vakava ja ettei tekijän tarvitse kantaa teostaan rikosoikeudellista vastuuta. Lähisuhdeväkivallan sovittelu voi johtaa syyttämättä jättämiseen ja väkivallan kierteen jatkumiseen, sanoo keskusliiton varapuheenjohtaja, rikosoikeuden emeritaprofessori Terttu Utriainen.
Mahdollisesti vain pieni osa lähisuhdeväkivallasta tulee poliisin tietoon. Naistenjärjestöjen keskusliiton mukaan lähes joka kolmas suomalaisnainen on ollut väkivaltaisessa parisuhteessa.
Huolissaan ollaan lisäksi maahanmuuttajataustaisista naisista.
–Tekijän ja uhrin asema on sitä epätasavertaisempi mitä haavoittuvammassa asemassa uhri on esimerkiksi vammaisuuden tai oleskeluluvan voimassaolon perusteella. Erotilanteessa voi lähisuhdeväkivallan sovitteluun osallistuminen toimia perusteena uhrin oleskeluluvan jatkon epäämiselle, Naisjärjestöjen keskusliitto sanoo.
Sovittelu on vapaaehtoista, mutta sitä ei välttämättä aina tuoda riittävästi esille.
–Uhrit eivät välttämättä tiedä, että sovittelu ei ole pakollinen osa prosessia ja että se useimmiten johtaa syyttämättä jättämiseen, keskusliitto toteaa.
Vuonna 1911 perustettu Naisjärjestöjen Keskusliitto on sukupuolten tasa-arvoa edistävien naisjärjestöjen kattojärjestö. Naisjärjestöjen Keskusliittoon kuuluu 58 jäsenjärjestöä, joissa on yhteensä yli 400 000 jäsentä.
Vyöryikö JSN:ään vihreiden hyökyaalto?
Täytyy toivoa, etteivät suomalaiselle journalismille välttämättömän JSN:n uskottavuutta syövät kohut toistu, kirjoittaa toimittaja Antti Honkamaa.
Perussuomalaisten uutissivu Suomen Uutiset kirjoitti tällä viikolla jutun, jossa kerrottiin, että toimittajien itsesääntelyelintä Julkisen sanan neuvostoa JSN:ää on kohdannut "vihreä hyökyaalto".
Jutussa lueteltiin neuvoston jäseniä, joilla on vihreisiin liittyvää taustaa. JSN:n puheenjohtaja Elina Grundström on vihreiden puoluelehden Vihreän Langan entinen päätoimittaja ja jäsen Maria Swanljung toimi vihreiden presidenttiehdokkaan Pekka Haaviston kampanjavastaavana tämän vuoden vaaleissa.
Uutta vahvistusta saatiin neuvostossa ensi vuonna aloittavasta jäsenestä Tuomas Rantasesta, joka on vihreiden Helsingin pitkän linjan kaupunginvaltuutettu ja nykyinen varavaltuutettu. Rantanen kustantaa myös punavihreän väen suosimaa Voima-lehteä.
Uutena JSN:n varajäsenenä aloittaa myös vihreiden kansanedustajan Jani Toivolan avustajana ja vihreän puolueen kehityspoliittisessa työryhmässä toiminut Nitin Sood. Unohtuikohan joltain pyytää mukaan neuvostoon Ville Niinistöä?
Kaikkiaan JSN:ssä on ensi vuonna kahdeksan median edustajaa ja viisi yleisön edustajaa, joita kohden on lisäksi varajäsen. Aivan massiivisesta hyökyaallosta ei ole siis kyse.
Ei ole ensimmäinen kerta, kun JSN:n jäsenten vihreälle taustalle irvistellään puoluelehdistössä.
"On lupa kysyä, vaikuttivatko Vihreän Langan entisten päätoimittajien poliittiset mieltymykset ratkaisuun", kirjoitti keskustan puoluelehti Suomenmaa keväällä 2017.
Asia koski neuvoston antamaa langettavaa päätöstä, jossa JSN katsoi Yleisradion taipuneen pääministeri Juha Sipilän (kesk) painostuksen edessä. JSN:n ratkaisun äänestystulos oli 6-6, jolloin langettavan puolesta äänestäneen Grundströmin ääni ratkaisi.
Langettavaa äänesti myös Grundströmin tavoin aiemmin Vihreän Langan päätoimittajana toiminut Juha Honkonen, joka toimi viime vuonna JSN:n varajäsenenä. Sekä Grundström että Honkonen pitivät Suomenmaan kirjoitusta asiattomana ja korostivat, etteivät ole olleet minkään puolueen jäseniä. Tilannetta tuskin ainakaan paransi Honkosen rehvastelulta vaikuttava some-päivitys, jossa hän jakoi Sipilä-päätöstä koskevan uutisen saatesanoille: "Harvoin sitä pääsee nuhtelemaan pääministeriä."
Tuorein JSN:n ikävä julkisuuskohu alkusyksyllä liittyi puheenjohtaja Grundströmiin huonoon johtamiseen.
Täytyy toivoa, etteivät suomalaiselle journalismille välttämättömän JSN:n uskottavuutta syövät kohut toistu. JSN:n ei pidä tietenkään antaa painoarvoa poliittisten puolueiden julkaisuissaan esittämille laskelmoiduille ärhentelyille. Kuitenkin on samaan aikaan tosiasia, että usean neuvoston jäsenen poliittinen tausta ei ainakaan lisää JSN:n uskottavuutta – etenkin jos syntyy mielikuva, että ovi käy vain yhden puolueen liepeillä toimineiden suuntaan.
Sopiva lukumäärä poliittisissa tehtävissä toimiville tai toimineille JSN:n jäsenille olisi kaikkien puolueiden kohdalla nolla.
Internet muuttuu silmiemme edessä siivotuksi perheversioksi, ja samalla katoaa jotakin, joka tekee verkosta hienon
Verkon usein synkäksi kääntyvä anarkia on katoamassa, kirjoittaa Jussi Pullinen.
MAAILMAN mittakaavassa mikroblogisaitti Tumblrin maanantaina julkistama uutinen ei kuulosta kummoiselta. Erityisesti alakulttuurien ja genreharrastajien suosiossa ollut nettipalvelu ilmoitti kieltävänsä aikuissisällön – esimerkiksi pornon tai paljaiden rintojen – esittelyn alustallaan.
Pitkään sallivammalla linjalla ollut palvelu siirtyy näin samaan sarjaan esimerkiksi Instagramin ja Youtuben kanssa: alastomuus ja seksi halutaan pitää poissa palveluista, joita markkinoidaan myös alaikäisille.
Tumblrin ilmoitus oli kuitenkin enemmän kuin vain yhden nettipalvelun sääntömuutos, se oli kulttuurinen pommi. Tumblr ei ole kuulunut maailman suurimpiin some-alustoihin, mutta sen merkitys on ollut palvelun kokoa suurempi: sillä viihtyivät erityisesti visuaalisesti kokeilevat verkon käyttäjät, jotka loivat pop-kulttuuria sekoittelemalla omia kuvallisia maailmojaan.
Ajoittain maailmat rönsyilivät myös erotiikan tai ulkopuolisten silmissä erikoiselta näyttävän identiteettipelin maailmaan. Niin pop-kulttuuri on aina tehnyt: alakulttuurit ovat maailmaa mullistavia ja tärkeitä myös siksi, että ne eivät aina ole sisäsiistejä tai sovinnaisia.
TUMBLRISSA KESKUSTELTIIN popin lisäksi esimerkiksi sukupuolenkorjauksista ja feminismistä, usein visuaalisesti. Joukkoon mahtui myös suoraa pornoa, mutta kokonaisuutena Tumblrin selailu on muistuttanut jonkinlaista kävelykierrosta hämyisässä berliiniläisklubissa tai 60-luvun vapaakaupungissa: raja-aluetta, jossa sopivan laitoja koetellaan.
Palvelun merkityksestä kertoo jotakin se, että pian ilmoituksen jälkeen Ylioppilaslehti julkaisi uutisesta analyysin, joka muistutti muistokirjoitusta: ”Tumblr tuntui monetisoinnista vapaalta ajanhukalta. Parhaimmillaan siihen liittyi päämäärätön haahuilu ja 'löytämisen ilo', joka on kadonnut algoritmien määrittämistä internet-selauskokemuksista täysin viime vuosina", Iida Sofia Hirvonen kirjoittaa Ylioppilaslehden jutussa.
TALOUDELLISESTI Tumblrin päätös siistiä sisältöään on ymmärrettävä. Palvelu on kärvistellyt viime vuodet vaikeuksissa, joita sen monesti häiritsevä sisältö ei varsinaisesti ole helpottanut: suuret mainostajat kaihtavat entistä useammin palveluja, joissa niiden mainokset päätyvät koristamaan sisältöä, joka ei sovi mainostajan arvoihin.
Tumblrin ilmoitus onkin osa laajempaa internetin ja sosiaalisen median muutosta siistimmäksi versioksi itsestään. Verkon usein synkäksi kääntyvä anarkia on katoamassa.
ESIMERKIKSI Youtube on viime vuosina suitsinut sisältöään kovalla kädellä, pääasiassa mainostajien karkaamisen pelossa. Palvelu on saanut siivota sivuiltaan muun muassa lapsille suunnattuja outoja piirrosvideoita, joita palveluun ladataan tuhatmäärin, joskus mainosrahojen toivossa, joskus vain silkan erikoisuuden tavoittelun vuoksi.
Asian ytimessä Uusi Suomi Puheenvuoro: Tuula Komsi 4.12.
https://aijaa.com/NKU9gW
Vihreiden lainsäädäntösihteeri Aino Pennasta syytetään ilmailurikkomuksesta ja haitanteosta virkamiehelle – yritti estää pakkopalautuksen
Itä-Uudenmaan kihlakunnansyyttäjä on nostanut syytteen välikohtauksesta, joka tapahtui heinäkuussa Helsinki-Vantaan lentokentällä.
Vihreiden eduskuntaryhmän lainsäädäntösihteeri Aino Pennanen yritti estää pakkopalautusta suorittaneen Finnairin lentokoneen lähtöä Helsinki-Vantaan lentokentällä.
Syyte on nostettu haitanteosta virkamiehelle ja ilmailurikkomuksesta.
Pennanen oli kieltäytynyt istumasta lentokoneessa omalle paikalleen ja kuvasi tilanteesta videota Facebookiin. Poliisi poisti hänet koneesta ja antoi jo paikan päällä suullisen huomautuksen ilmailurikkomuksesta.
”Maanpuolustukseen ei kuulu etuilu eikä lusmuilu”
Yleisen asevelvollisuuden kestävyydestä kannettiin huolta eduskunnassa.
Eduskunta puhui keskiviikkona maanpuolustustahdosta. Puolustusministeri Jussi Niinistö (sin.) sanoi vastauksessaan ryhmäpuhujille painottavansa kokoomuksen Sofia Vikmanin tavoin, että vaikka kansalaispalvelu mainittiin puheissa muutaman kerran, ei yleisen asevelvollisuuden pakottavuudesta ”voida tinkiä piiruakaan eikä sen vaihtoehtona voi olla kansalaispalvelus”.
Eduskunnan puolustusvaliokunnan puheenjohtaja kokoomuksen Ilkka Kanerva puolestaan lainasi puolustusministeriä todeten aseellisesta maanpuolustuksesta, että siitä ”meillä ei ole varaa palaneen puupenninkään vertaa tinkiä”.
Keskustan Mikko Savola sanoi hieman havahtuneensa vihreiden puheenvuorossa viitattuun ajatukseen, jonka mukaan tulisi siirtyä jollain tavalla valikoivaan asevelvollisuuteen.
– Tästä on vaarallisia esimerkkejä länsinaapuristamme Ruotsista, jossa on nyt yritetty palauttaa asevelvollisuutta, siinä onnistumatta niin kuin pitäisi tehdä, Mikko Savola sanoi.
Vihreiden ryhmäjohtaja Krista Mikkosen mukaan maanpuolustustahtoa ”ei voi liittää vain perinteisiin ja ajatella että sitä kautta maanpuolustustahtoa lisätään”.
– Ennen kaikkea meidän on huolehdittava, että yhteiskuntamme on tasa-arvoinen ja kaikki kokevat tämän omakseen, Krista Mikkonen sanoi.
– Meidän pitäisi löytää myös keinoja, joilla maanpuolustusta voidaan laajentaa. Sen takia tämä ajatus kansalaispalvelusta on mielestäni selvittämisen arvoinen. Mutta toki meidän täytyy myös huolehtia siitä, että meillä on asevelvollisuus ja saamme sinne sekä miehet että naiset, halukkaat, parhaat kyvyt käyttöön, ja sitä myötä me voimme ajatella että sitä kohtaa voidaan tehdä myös hieman nykyistä valikoivammaksi, Mikkonen jatkoi.
Sdp:n Eero Heinäluoman mukaan Suomen turvallisuusratkaisut ovat saaneet laajan hyväksynnän ”ja myös korkean arvostuksen, ja siihen että me huolehdimme omasta puolustuksestamme myös luotetaan laajasti”.
– Tämän järjestelyn kivijalkoja on kaksi. Toinen on kansalaisten yleinen vahva maanpuolustustahto, ja sitten siihen välttämättä liittyen yleinen asevelvollisuus, Eero Heinäluoma sanoi.
Heinäluoman mukaan turvallisuusasemamme olisi aivan uudenlaisessa tilanteessa, jos yleinen maanpuolustustahto laskisi eikä yleinen asevelvollisuus säilyisi niin suosittuna kuin se nyt on. Suomen puolustuskykyyn ei voitaisi enää luottaa samalla tavalla. Siksi yleisen asevelvollisuuden kestävyyteen täytyy hänen mukaansa todella paneutua.
Keskustan Seppo Kääriäisen mukaan paljon käytetty lause on, että maatamme puolustetaan jos tai kun se on puolustamisen arvoinen ja jos se on kansalaisilleen oikeudenmukainen.
– Siitä johtuen se on niin, että oikeudenmukaisuuteen ei kuulu etuilu eikä myöskään lusmuilu. Meillä on rakennettava yhdessä sellaista Suomea, jonka täällä asuva kokee sekä asiasyillä että tunnesyillä omaksi isänmaakseen ja sen takia myös haluaa puolustaa omaa maatamme.
Heikentynyt maanpuolustustahto ei kiinnostanut kansanedustajia - istuntosali tyhjeni
Kenraali Adolf Ehrnrooth (1905-2004) nousi ajankohtaiskeskustelun siteeratuimmaksi henkilöksi.
Eduskunnassa heräsi viime viikolla huoli, kun Maanpuolustiedotuksen suunnittelukunta (MTS) julkisti tutkimuksensa, jonka mukaan kaksi kolmasosaa eli 66 prosenttia on nyt sitä mieltä, että jos Suomeen hyökätään, suomalaisten on puolustauduttava aseellisesti kaikissa tilanteissa, vaikka tulos näyttäisi epävarmalta. Viime vuonna tätä mieltä oli 72 prosenttia vastaajista.
Eduskunnassa heräsi heti huoli heikentyneestä maanpuolustustahdosta, ja keskiviikkona eduskunnassa käytiin puhemies Paula Risikon (kok) idean pohjalta päätetty ajankohtaiskeskustelu aiheesta.
Kävi kuitenkin niin, että aihe juuri kansanedustajia kiinnostanut. Istuntosali tyhjeni hetkessä, kun tuli ajankohtaiskeskustelun aika. Erityisen hiljaista oli istuntosalin vasemmalla puolelle. Vasemmistoliiton edustajista paikalle jäi 3 edustajaa, vihreistä kaksi, sinisistä neljä ja demareista yhdeksän edustajaa.
Vielä keskustelun aikanakin edustajia lampsi salista pois, kuka kuppilaan, kuka minnekin,
Parhaimmillaan keskustelua seurasi reilu neljännes 200 kansanedustajasta, kun tätä ennen täysi-istunnossa oli paikalla 180 edustajaa.
Puolustusministeri piikitteli vihreitä
Puolustusministeri Jussi Niinistö (sin) piikitteli keskustelun avauspuheenvuorossaan vihreille.
– Suurin lasku on tapahtunut alle 25-vuotiaiden kohdalla sekä puolueista vihreiden kannattajien keskuudessa.
Niinistön mukaan kyselyn tulos on otettava vakavasti.
– MTS:n tulosta sulatellessa on hyvä muistaa, että varusmiesten maanpuolustustahto on edelleen korkealla tasolla. Se on nyt 4,2 skaalan ollessa yhdestä viiteen.
– Varusmiehet ovat todellisia turvallisuuden tuottajia, varusmiehet ovat arjen sankareita, joille tulee olla kiitollisia. Jos heidän maanpuolustustahtonsa olisi laskussa, olisin todella huolissani.
Niinistö myös muistutti, että suomalaisten maanpuolustustahto on kansainvälisesti edelleen omaa luokkaansa.
Niinistö arveli, että heikentynyt maanpuolustustahto on seurausta mm. siitä, että nykyään yhä useammalta nuorelta puuttuu omakohtainen kosketus sota-aikaan esimerkiksi isovanhempien kautta.
Samoilla linjoilla oli perussuomalaisten ryhmäpuheenvuoron pitänyt Jari Ronkainen.
– Tieto siitä, mitä maamme eteen on uhrattu on siirrettävä jälkipolville, Ronkainen sanoi.
Kokoomuksen ryhmäpuheen pitänyt Sofia Vikman ilmaisi huolensa heikentyneestä maanpuolustustahdosta.
– Erityisesti nuorten maanpuolustustahdon vaaliminen ja vahvistaminen on otettava keskeiseksi puolustuspoliittiseksi tavoitteeksi, hän sanoi,
SDP:n ryhmäpuhuja Mika Kari piti huolestuttavimpana sitä, että maanpuolustustahto on laskenut jo neljä peräkkäistä vuotta.
– SDP:n eduskuntaryhmä peräänkuuluttaa toimenpiteitä maanpuolustustahdon vahvistamiseksi. Esitämme kehityksen taustojen selvittämistä tieteellisellä tutkimuksella, jotta todelliset syyt löydetään ja niihin voidaan vaikuttaa.
Sinisten Lea Mäkipää piti kyselyn tulosta yllättävänä.
– Tilanne Suomen turvallisuusympäristössä ei ole oleellisesti muuttunut viime vuodesta. Esimerkiksi Ukrainassa selkkaukset jatkuvat, Mäkipää sanoi.
Kenraali Ehrnrooth päivän siteeratuin
Suomalaisten suuresti arvostama kenraali Adolf Ehrnrooth oli päivän siteeratuin henkilö.
– Suomi on hyvä maa meille suomalaisille. Se on puolustamisen arvoinen maa ja sen ainoa puolustaja on Suomen oma kansa, päätti puolustusministeri Niinistö oman avauspuheenvuoronsa.
Perussuomalaisten Ronkainen päätti oman osuutensa pyytämällä muistamaan jalkaväen kenraalin Adolf Ehrnroothin sanat:
– Kansa joka ei tunne menneisyyttään, ei hallitse nykyisyyttään eikä ole valmis rakentamaan tulevaisuutta varten.
Päivän kolmannen Ehrnrooth-siteerauksen esitti RKP:n ryhmäpuhuja Thomas Blomqvist.
– Finland är ett bra Land, som är värt att försvara. (Suomi on hyvä maa, joka on puolustamisen arvoinen), Blomqvist sanoi.
Helsingin yliopisto tutki: seksi robotin kanssa on ihan ok, mutta vain jos olet sinkku – ajatus sekä viehättää että inhottaa
Piakkoin piipahdus seksityöläisen luona ei ehkä ole enää yhtä tuomittavaa kuin tänä päivänä – kunhan vain seksityöläinen on robotti ja asiakas sinkku. Tämä selviää Helsingin yliopiston tekemästä robottiseksin moraalipsykologiaa käsittelevästä tutkimuksesta.
Tutkimukseen haastateltiin kahdessa eri otannassa yhteensä yli neljää sataa ihmistä.
Tutkimuksen mukaan robottiseksin ajatus kiehtoo ihmisiä, ja se sekä viehättää että inhottaa. Tärkein johtopäätös kuitenkin oli, että ihmiset suhtautuvat robottibordellissa käyntiin vähemmän tuomitsevasti kuin perinteisessä bordellissa käyntiin.
"Olemme ensimmäistä kertaa todistaneet kokeellisesti, että ihmiset ovat jokseenkin epävarmoja siitä, pitäisikö seksirobotin palveluiden käyttäminen tuomita uskottomuudeksi, jos käyttäjä on pitkäaikaisessa yksiavioisessa suhteessa", tutkijat kirjoittavat.
Tutkijat kartoittivat myös niitä psykologisia tekijöitä, jotka vaikuttavat ihmisten suhtautumiseen robottiseksiin – esimerkiksi tieteiskirjallisuuden harrastajat tai bakteerikammoiset voivat suhtautua robottiseksiin eri tavalla kuin suuri yleisö keskimäärin.
"Tuloksemme viittaavat siihen, että robottiseksiä pidetään oikeana seksinä, ja että seksirobottia pidetään oikeana robottina. Näin ollen tavalliset robotiikkaan ja seksuaalisuuteen liittyvät tutkimusmenetelmät ovat päteviä myös robottiseksin tutkimisessa", tutkijat kirjoittavat.
Tutkijat tietävät olevansa mielipiteitä kuumottavan aiheen äärellä. He vertaavat tappajarobottien ja seksirobottien julkisuusarvoa toisiinsa.
"Siinä missä kampanja tappajarobottien pysäyttämiseksi verkostoitui monta kansalaisjärjestöjen kanssa saadakseen vaikuttavuutta, kampanja seksirobottien pysäyttämiseksi muuttui viiraaliksi viikoissa", tutkijat kirjoittavat.
Tutkimuksen on tehnyt kognitiotieteilijä Mikael Laakasuon vetämä yhteensä kahdeksan tutkijan ryhmä.
Tutkimus julkaistaan 4th. International Congress on love and sex with robots -kongressissa ensi viikolla.
Näkökulma: Maanpuolustustahdon romahdus poiki heti lisäselvityksiä
Eduskunnassa kuultiin yksimielisiä kannanottoja maanpuolustuksen kuulumisesta koko kansalle. Varuskuntien sulkemiset jääneet vähälle huomiolle, kun on perattu syitä synkälle kyselylle.
Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan MTS:n jokavuotinen kansalaiskysely ei tuota usein suuria uutispaukkuja, mutta tänä vuonna nuoli osui maanpuolustustahtoon.
Vain 66 prosenttia suomalaisista on sitä mieltä, että jos Suomeen hyökätään, niin suomalaisten on puolustauduttava aseellisesti kaikissa tilanteissa, vaikka tulos näyttäisi epävarmalta. Luku on kuusi prosenttiyksikköä alhaisempi kuin viime vuonna.
Prosenttiluvut herättelivät kansanedustajat, kun eduskunnassa käytiin itsenäisyyspäivän aattona ajankohtaiskeskustelu maanpuolustustahdosta.
Erityisesti edustajia huolestuttaa, että nuorten maanpuolustustahto on lähtenyt alamäkeen.
On hyvä, että kyselyn poikkeamiin reagoidaan nopeasti. Kansanedustajat tuntuivat olleen yksituumaisia siitä, että tulos on otettava vakavasti.
MTS:n kyselyssä ei paneuduta syihin eikä seurauksiin. Siksi yksittäisestä tuloksesta on vaikea vetää pitkälle meneviä johtopäätöksiä varsinkin, kun samainen kysely kertoo, että henkilökohtainen puolustustahto on vahva. Noin 84 prosenttia kansasta on valmis osallistumaan maanpuolustuksen eri tehtäviin, jos Suomeen hyökätään.
Merkille pantavaa on, että varusmiesten maanpuolustustahto on korkea. Palautekyselyn mukaan se on 4,2 mittausskaalan ollessa 1-5.
Jos tuo luku alkaa luisua alaspäin, niin kuinka huolestunutta väki Kasarmintorilla ja eduskunnassa silloin olisikaan? Korkea luku kertoo siitä, että nykyinen varusmiespalvelus uudistuksineen on motivoiva ja onnistunut.
Jotta vastauksille saataisiin pontevampia syitä ja taustatekijöitä, on puolustushallinnossa aloitettu oma selvitys.
Siinä paneudutaan alle 35-vuotiaiden näkemyksiin maanpuolustuksesta. Tuloksia lupaillaan jo ensi vuoden alussa, hyvä niin. Mitä enemmän tutkittua tietoa, sitä helpompi on keksiä keinoja suunnan muuttamiseksi parempaan.
Toki eduskunnassa perattiin jo nyt syitä.
Yhdeksi syyksi tarjoiltiin sitä, että yhä useammalta nuorelta puuttuu omakohtainen kosketus sota-aikaan vaikkapa isovanhempien kertomusten kautta. Tämä on varmasti totta.
Yksi näkökulma on jäänyt varjoon, eli viime hallituskaudella tehdyt päätökset lukuisten varuskuntien sulkemisesta.
Onhan varuskunta edustanut maakunnassa paljon muutakin kuin vain varusmiesten kouluttamista. Kun kasarmi häviää, niin siinä rytäkässä menee vapaaehtoisten maanpuolustusjärjestöjen "koti."
Useissa puheenvuoroissa vaadittiin naisille tiiviimpää osallistumista maanpuolustukseen. Kutsunnat koko ikäluokalle ja kansalaispalvelun selvittäminen ovat olleet syksyn avainteemoja.
Molemmat teemat ovat vasta ajatuksen tasolla. Ne koetaan tasa-arvon kannalta toteuttamiskelpoisiksi, mutta varsinkin kansalaispalvelun konkreettinen sisältö on täysin avoin. On myös kysyttävä, tarvitaanko kansalaispalvelua? Puolustushallinto on viestittänyt, että se saa kootuksi tarvittavat sodan ajan joukot nykyisen järjestelmän turvin.
Eduskunnan salissa mielipiteet lähtevät eri raiteille siinä vaiheessa, kun vihreät puhuvat kansalaispalveluksesta. Tässä moni muu näkee väylän, jossa aseellinen varusmiespalvelus menisi kohti vapaaehtoisuutta.
Vihreät ovat myös sitä mieltä, että tänä päivänä ei osata tarjota oikeita väyliä niille, jotka haluavat osallistua maanpuolustukseen.
Yksi luku kertoo, oletko oikeasti hyvätuloinen – saman verran tienaa Suomessa vain 10 prosenttia naisista
Kymmenen prosenttia naisista kuuluu hyvätuloisiin naisiin, yli 4200 euroa kuussa tienaaviin. Hyvätuloiset miehet sen sijaan tienaavat yli tonnin hyvätuloisia naisia enemmän, vähintään 5 600 euroa kuussa.
Miesten ja naisten tuloerot ovat selvät kaikissa tuloluokissa, ja ne kasvavat, mitä suuremmat ansiot ovat, kertoo Eläketurvakeskuksen tuore tutkimus.
Vuonna 2017 palkansaajien työeläkevakuutettu ansio oli keskimäärin 2 860 euroa kuukaudessa. Mediaani oli 2 610 euroa, käy ilmi Eläketurvakeskuksen tilastoista. Miesten työeläkevakuutettu keskiansio (3 260 €) oli 800 euroa eli neljänneksen suurempi kuin naisten (2 470 €).
Naisten korkeimpaan tulokymmenykseen pääsee 4 200 euron kuukausiansioilla. Miehillä vastaava raja on noin 5 600 euroa.
Viime vuonna vähiten ansaitsivat 17–30-vuotiaat naiset, keskimäärin 1 500 euroa kuukaudessa. Eniten ansaitsivat nelikymppiset miehet, keskimäärin 4 000 euroa kuukaudessa.
SUKUPUOLITTUNEET TYÖMARKKINAT
Työmarkkinat ovat edelleen sukupuolittuneet: huonomman palkan lisäksi naiset tekevät enemmän osa-aikatyötä kuin miehet. Myös pienten lasten hoito on edelleen enemmän naisten vastuulla.
– Naiset käyttävät yli 90 prosenttia lapsenhoitoetuuksista, mikä näkyy ansioissa ja myöhemmin myös eläkkeissä, Eläketurvakeskuksen kehityspäällikkö Jari Kannisto kertoo Eläketurvakeskuksen tiedotteessa.
Lapsenhoitoaikojen lisäksi työeläkettä kertyy tietyin ehdoin myös työttömyys-, sairaus- ja opiskeluajoilta. Viime vuonna palkattomien aikojen etuuksia rekisteröitiin noin miljoonalle henkilölle.
Naisten ansiokehitys laahaa perässä. Miesten ansiokehitys on tasaista 20–40 ikävuoden välillä, jonka jälkeen se pysähtyy. Naisten ansiokehitys pysähtyy 30 ikävuoden tienoilla, ja nousu jatkuu 35 ikävuoden jälkeen.
– Perheen perustaminen näyttää vaikuttavan naisten ansiokehitykseen selvästi enemmän kuin miesten. Naisten tulokehitys pysähtyy neuvolaan. Samalla palkkahuipun saavuttaminen venyy 50 vuoden ikään eli naisilla se tulee vuosikymmenen miehiä myöhemmin, Kannisto kertoo.
Emma Kari fuksianpunaisesta Linnan juhlat -lookistaan: ”Tämä on vahvan suomalaisen naisen asu, joka ei pyydä anteeksi”
Kansanedustaja Emma Kari saapui Linnan juhliin näyttävässä, syvän fuksianpunaisessa silkkimekossa. Se kertoo tarinan naisesta, joka selvisi väkivaltaisesta suhteesta.
Vihreiden kansanedustaja Emma Kari, 35, pukeutui tänäkin vuonna kantaa ottavaan juhla-asuun. Silkinen juhlapuku on Anne-Mari Pahkalan käsialaa, ja sen design on Pahkalan tulkinta väkivaltaa kokeneen naisen kirjoittamasta tositarinasta.
Emma kuvailee, että hänen kantamansa juhlapuku on selviytyjän asu. Se kertoo Emman mukaan naisesta, joka uskaltaa vihdoin puhua.
– Minusta tämä iltapuku on vahvan suomalaisen naisen asu, joka on selviytynyt paljosta. Se on todella voimakas, todella vahva – se on puku, joka ei pyydä anteeksi tai häpeä. Se on löytänyt itsensä ja oman voimansa, Emma kuvailee.
Emma toivoo, että Linnan juhlat -asullaan keskustelu lähisuhdeväkivallasta nousisi pinnalle ja että se antaisi samalla myös muille voimaa ja rohkeutta uskaltaa puhua. Hän muistuttaa, että joka kolmas suomalainen nainen kokee elämänsä aikana väkivaltaa.
– Toivon, että jokainen tälläkin hetkellä väkivaltaa kokeva uskaltaisi puhua ja saisi apua ja tukea. Toivon, että he pääsisivät häpeästä ja ymmärtäisivät oman arvonsa uudestaan. Että he ymmärtävät, että he ovat arvokkaampia kuin se, mihin tilaan he ovat joutuneet.
– En väitä, että se olisi helppoa tai itsestään selvää. Eikä ole itsestään selvää, että kaikki naiset siitä selviävät.
”Tämä maa ei ole vielä valmis”
Emma Kari painottaa, että on tärkeää, että Suomessa ja Linnan juhlissa pystytään käsittelemään myös vaikeita asioita.
– On hyvä, että tänä vuonna on vahvasti tällainen eteenpäin menevä, tulevaisuuteen katsova tunnelma. Viime vuonna Linnan juhlissa oli vahva yhtenäisyyden korostamisen tunnelma. Nyt voimme todeta, että meillä on vielä paljon korjattavaa ja tehtävää. Tämä maa ei ole vielä valmis, Emma sanoo.
– Tasa-arvo- ja ympäristöteemat ovat molemmat erittäin suomalaisia teemoja. Mutta nyt ei vain todeta, että ”Suomi on maailman tasa-arvoisin maa”, ja että ”täällä on puhdas luonto ja kaikki hyvin”, vaan nimenomaan pystytään ottamaan nämä meille arvokkaat ja jopa kipeät asiat esille. Meillä on paljon tehtävää, jotta tämä maa olisi oikeasti tasa-arvoinen ja meidän ympäristömme olisi oikeasti kunnossa.
Kolme kantaaottavaa Se kolmas -asua Linnan juhlissa
Muotisuunnittelija Anne-Mari Pahkalan yhteistyössä Naisten linjan kanssa toteutetun Se kolmas -kampanjan tarkoituksena on nostaa esiin väkivallan yleisyys Suomessa, rikkoa väkivallan ympärille kietoutuvaa hiljaisuutta ja häpeää sekä antaa ääni väkivaltavaa kokeneille naisille.
Kampanjan kaksi muuta juhla-asua kantavat Linnan juhlissa kansanedustaja Aino-Kaisa Pekonen (vas.) ja Allianssi Ry:n puheenjohtaja Elisa Gebhard.
”Naisiin kohdistuvaa väkivaltaa on vähätelty aina ja vähätellään yhä. Onkin kunnia käyttää Linnan juhlissa pukua, joka tuo näkyväksi erään väkivaltaa kokeneen naisen tarinan”, Gebhard kirjoitti Instagram-tilillään.
”Parisuhdeväkivalta ei ole kinastelua, se on rikos. Myös tämän puvun tarinan taustalla on yritys ratkoa vakavaa väkivaltaa sovittelulla, mikä on yleistä parisuhdeväkivallassa. Sovittelu on kuitenkin kevennetty menettely, jossa pyritään löytämään yhdessä molempia tyydyttävä ratkaisu.”
Hän kirjoittaa, ettei sovittelua ei ole tarkoitettu vakavien rikosten ratkaisuun, vaan tarkoituksena pitäisi olla uhrin suojelu.
”Väkivallan uhria ei pidä esimerkiksi pallotella eri viranomaisten välillä, vaan avun on löydyttävä helposti,” Gebhard kirjoittaa ja muistuttaa tekstin lopussa, että raiskaus ilman suostumusta täytyisi kriminalisoida.
Li Andersson Linnan juhliin kolmatta vuotta samassa kierrätysmekossa – ulkonäkökeskeisyys ahdistaa edelleen
Vasemmistoliiton puheenjohtaja, kansanedustaja Li Andersson on aiemminkin nostanut esiin Linnan juhlien ulkonäkökeskeisyyden.
Vasemmistoliiton puheenjohtaja, kansanedustaja Li Andersson, 31, saapui edustamaan itsenäisyyspäivän juhlavastaanotolle nyt kolmatta kertaa. Vuonna 2015 Li Andersson jätti Linnan juhlat väliin, koska häntä ahdisti juhlien ulkonäkökeskeisyys.
Tuoreessa Helsingin Sanomien haastattelussa Li toivoo, ettei naispoliitikkoja ei arvioitaisi Linnan juhlissa kuin mannekiineja. ”Minun mielestäni ulkonäköfokukseen liittyvä ristiriita ei ole ratkaistavissa”, Li sanoo Helsingin Sanomien haastattelussa.
Hän ei kuitenkaan vähättele estetiikan ja kauniiden vaatteiden arvoa: Li muistelee, että pienenä tyttönä hänestäkin kaikkein parasta oli Linnan juhlien mekkojen katseleminen. ”Ei ole mitään outoa siinä, että ihmiset saavat nautintoa estetiikasta, kauneudesta ja muodista. Kysymys on, mikä kantajan rooli siinä on. ”, Li sanoo Helsingin Sanomien haastattelussa.
Kolmas kerta samassa mekossa on ”oma tapa ratkaista ristiriitaa”
Li Andersson saapui Linnan juhlien edustustilaisuuteen kolmatta vuotta samassa kierrätysmekossa, joka on Tauko Designin sairaalaliinavaatteista valmistettu, musta juhlamekko.
”Se on minun tapani yrittää ratkaista tätä ristiriitaa. Eiväthän miehetkään vaihda pukua joka vuosi”, Li sanoo Helsingin Sanomien haastattelussa.
Asua on muokattu vuosittain. Tänä vuonna Li valitsi ylleen hopeat Havu-korvakorut, joiden muoto on saanut inspiraationsa männynkävyistä.
Analyysi: Haavisto-ilmiö säikäytti SDP:n – Antti Rinteen pääministerihaaveet vaarassa
Pekka Haaviston nousu vihreiden johtoon on kiristänyt puolueiden kisaa ensi kevään eduskuntavaaleissa.
Ylen tuoreen kannatusmittauksen mukaan vihreiden kannatus on pompannut ylöspäin ja kahden suosituimman puolueen eli SDP:n ja kokoomuksen kannatus on notkahtanut.
Oppositiojohtaja Antti Rinteen (sd.) pääministerihaaveille oppositiokilpailijan herääminen on kova kolaus.
Vihreiden suosio on kääntynyt uuteen nousuun samoihin aikoihin, kun Pekka Haavisto valittiin marraskuun alussa puoluejohtajaksi täyttämään Touko Aallolta vapautuneet parin tonnin vasikannahkakengät (siirryt toiseen palveluun).
Aallon myrskyisällä puheenjohtajakaudella vihreiden kannatus käväisi loppukesällä 2017 lähes 18 prosentin lukemissa. Vihreät oli hetken aikaa kokoomuksen jälkeen toiseksi suosituin puolue ja opposition ykkönen.
Vain taivas näytti olevan rajana vihreille, joiden kannatuspotentiaali huiteli Ville Niinistön johdolla 38 prosentin lukemissa marraskuussa 2016 (siirryt toiseen palveluun).
Mikä laulaen tulee, se viheltäen menee
Syksyllä 2017 politiikan armoton arki nujersi Touko Aallon. Eduskunnassa SDP:n vahva joukkue kaappasi yliotteen, ja Aalto murtui paineiden alla.
Ville Niinistön johdolla vihreät oli noussut kilpailemaan oppositiossa hallituksen kärkihaastajan paikasta.
Ensimmäisen kauden kansanedustajana Aalto olisi kaivannut enemmän tukea muilta vihreiltä, mutta vihreiden eturivi näytti siirtyneen katsomoon odottamaan, miten Aallon käy.
Eihän siinä hyvin käynyt.
Touko Aalto joutui tunnustamaan tosiasiat syyskuussa 2018. Syvä masennus vei sairauslomalle eikä paluuta puolueen johtoon enää ollut.
Vihreiden kannatus sukelsi alkusyksystä alle 12 prosentin. Kuntavaalien 2017 vaalivoitto ja 12,5 prosentin ääniosuus olivat sulamassa juuri ennen eduskuntavaalitaistelua. Vasemmalta vihreitä ahdistivat gallup-kärkeen noussut Antti Rinteen SDP ja kyselyissä suositun Li Anderssonin vetämä vasemmistoliitto.
Johtajan vaihdos palautti luottamuksen
Kun hätä on suurin, niin apu on lähinnä.
Vihreät löysivät varastostaan 1990-luvulla kerran käytetyn puoluejohtajan Pekka Haaviston, joka oli presidentinvaaleissa kolkutellut vihreille uusia ovia.
Haavisto suostui Aallon kauden loppuajan pätkäpuheenjohtajaksi vetämään vihreiden eduskunta- ja eurovaalikampanjat ja viemään vihreät mahdollisiin hallitusneuvotteluihin. Palkintona uhrauksesta kainaloon voisi pudota vielä ulkoministerin salkku.
Marraskuun alun puoluevaltuuskunnan kokouksessa näkyi ja kuului, että vihreiden päättäjät ottivat Haaviston vastaan pelastajana.
Ensimmäiset puoluekannatuskyselyt puheenjohtajan vaihdoksen jälkeen kertovat, että Haavisto on onnistunut palauttamaan osan vihreiden kadottamasta luottamuksesta.
Taistelu punavihreistä äänistä kiristyy
Oppositiossa kilpailu punavihreistä äänistä kiristyy nyt, kun vihreillä on uskottava puheenjohtaja. Haaviston ensimmäiset avaukset vihreiden puheenjohtajana ovat leikanneet sekä SDP:n että vasemmistoliiton kannatusta.
SDP:n Antti Rinteen asema oppositiojohtajana vahvistui, kun vihreät olivat eksyksissä, eikä Li Andersson onnistunut avaamaan vasemmistoliitolle riittävästi uusia ovia.
Syksyn aikana SDP onnistui nostamaan kannatuksensa lähes tämän vaalikauden ennätyslukemiin, vajaaseen 23 prosenttiin. Antti Rinne sovitteli jo pääministerin pukua ja pohdiskeli tulevien hallitusneuvottelujen pudotuspeliä.
Haaviston johdolla vihreät uhkaa sahata Rinteen pääministerituolin jalkaa.
Rinne yritti lokakuussa vastata vihreiden haasteeseen puhumalla pehmeitä metsien hakkaamisen rajoittamisesta, mutta silloin ärähtivät metsäteollisuuden työntekijät.
Tasapainoilu on politiikassa herkkä laji.
Sanna Ukkola: Mies vaietkoon seurakunnassa
Trigger warning: Jos olet herkästi loukkaantuva, lopeta tämän lukeminen heti. Toistan: Lopeta kirjoituksen lukeminen heti.
Hesarin Nyt-liite lähetti feminismiin kriittisesti suhtautuvan toimittaja Ivan Puopolon hiljattain feministiseen tapahtumaan tekemään aiheesta reportaasin.
MTV:n Huomenta Suomi -ohjelmaa juontavan Puopolon kirjoitus oli järkyttävää luettavaa. Eräs nainen yritti vaikeuttaa Puopoloa haastattelemasta osallistujia - tila ei ollut naisen mielestä “turvallinen” Ivanin osallistumisen vuoksi, ja nainen kertoi olevansa “täysin triggeröitynyt” Puopolon twiiteistä. Yhdessä workshopissa vetäjä pyysi, että miesten pitäisi olla hiljaa. Hän toisti sen monta kertaa: “Jos olet miesetuoikeutettu, sinun täytyy istua hiljaa ja kuunnella.”
Viime viikonloppuna seurasin Twitterissä pitkää ja polveilevaa ketjua, jossa pari miestä keskusteli kiihkeän feministinaisen kanssa. Miehet yrittivät tarjota naiselle dataa siitä, että miehet ja naiset ovat todellakin erilaisia - nainen päätyi lopulta syyttämään muita “mansplainauksesta”. Nykyään taajaan toistuva termi, jota kuulee varsinkin radikaalifeministien suusta. Jos olet mies ja joudut väittelyyn naisen kanssa, syyllistyt helposti “manspleinaukseen” eli miesselittämiseen.
Yhdysvalloissa puhutaan opetustavasta, jota kutsutaan nimellä “progressive stack”. Viime vuonna Pennsylvanian yliopistossa opettanut nainen kertoi twitterissä antavansa aina ensimmäisenä vastausvuoron luokan mustille naisoppilaille. Muut värilliset oppilaat pääsevät vastaamaan seuraavaksi. Sitten valkoiset naiset. Ja vasta viimeisenä valkoiset miehet.
Naisen twiitti herätti huomiota ja vastustusta, mutta hän ei suinkaan ole ainoa, joka käyttää kyseenalaista metodia. Saint Maryn yliopiston professori Jody Haiven on todennut, että naisten pitää antaa puhua ennen miehiä kouluissa ja julkisissa tilaisuuksissa - ja kertonut harjoittavansa tätä omilla tunneillaan.
Metodia harjoittavat opettajat uskovat, että he tätä kautta pystyvät antamaan äänen marginalisoiduille ryhmille, joilla on muuten hankaluuksia päästä ääneen.
Moderni intersektionaalinen feminismi ei nähdäkseni ole niinkään tasa-arvoon vaan uhriasemaan perustuva ideologia. Sen tyypillinen edustaja ei niinkään paasaa twitterissä tiettyjen patriarkaattisten maiden naisten tasa-arvo-ongelmista tai humanitaarisista kriiseistä vaan manspreadingistä, mansplainingistä ja toksisesta maskuliinisuudesta. Hän vainuaa seksismiä joka puolella ja sedättelee miehiä, jotka ovat hänen kanssaan eri mieltä. Toksinen maskuliinisuus on tämän hetken muotisana, jota uusfeministi hokee alati.
Kun Suomi viettää miestenpäivää, jopa tasa-arvovaltuutettu ilmoittaa Twitterissä, että miestenpäivän tarkoitus on muun muassa purkaa toksista maskuliinisuutta. Millainen miestenpäivätoivotus tuo nyt on? Miksi jopa miestenpäivänä pitää puhua syyllistävästi toksisesta maskuliinisuudesta, kun voisi ihan hyvin vain toivottaa hyvää miestenpäivää ilman negatiivista pohjavirettä.
Kun muusikko-filosofi Alexander Bard haluaa mennä yliopistoon puhumaan miesten tasa-arvosta, Åbo Akademi antaa periksi painostukselle ja peruu koko tilaisuuden järjestämisen tiloissaan. Tämä on vastoin kaikkea, mitä yliopiston pitäisi edustaa: avoimen keskustelun ja vuorovaikutuksen vaalimista ja kriittistä ajattelua.
Kun Kauko Röyhkä sanoo, että miehet eivät saa sanoa enää juuri mitään, hänet nauretaan hiljaiseksi. Häntä sedätellään, vähätellään ja hänelle irvaillaan.
Missä vaiheessa sukupuolten välisestä vuorovaikutuksesta on tullut tällaista sotaa? Miksi miehen pitäisi olla hiljaa tai väistyä, kun minä puhun? Minä olen naisena täysin tasa-arvoinen keskustelemaan miesten kanssa. (Toki voin olettaa hyviä käytöstapoja: kun kirjoitan näistä asioista, saan runsaasti vihapalautetta - usein juuri feministiksi itseään kutsuvilta miehiltä.)
Tänään tv:ssä: Kuinka aikuisviihdettä ohjataan? Dokumentti paljastaa
Aikuisviihdettä Miamissa -dokumentissa pohditaan aikuisviihteen tulevaisuutta.
Illan dokumentissa tutustutaan Yhdysvaltain pornoteollisuuden ytimeen, Miamiin. Siellä tuotetaan neljäsosa amerikkalaisesta aikuisviihteestä. Tällä kertaa aihetta käsitellään viiden tuottajan näkökulmasta. Kaupungissa työskentelee usein itsenäisiä tuottajia. Nyt he puhuvat aikuisviihteen tulevaisuudesta.
Vuonna 2015 ilmestyneessä dokumentissa käsitellään pornotähden työnkuvaa ja kurkistetaan kulisseihin, kun kohtauksia kuvataan.
Aikuisviihdettä Miamissa
21.00
Frii
Yle-gallup: Sdp 21.5, Kok 19.1, Kesk 17.0, Vihr 13.9
Vihreille mitattiin kuukaudessa tuntuvaa nousua.
Ylen marraskuun puoluekannatusmittauksessa Taloustutkimus haastatteli 2937 ihmistä 12.11.–4.12.2018. Puoluekantansa kertoi 1 810 vastaajaa eli 61,6 prosenttia.
Puolueet saivat prosenttiyksikköinä kannatusta seuraavasti (muutos edelliseen vastaavaan mittaukseen):
Sdp 21.5 (-1.2)
Kok 19.1 (-1.1)
Kesk 17.0 (+0.5)
Vihr 13.9 (+2.6)
Vas 8.5 (-0.7)
PS 8.1 (-1.7)
KD 4.1 (+0.6)
Rkp 4.0 (-0.3)
Sin 1.5 (+0.4)
Muut 2.3 (+0.9)
Sanna Ukkola on löytänyt ilmiön nimeltä toksinen feminismi. 20-30 vuotta myöhässä, mutta parempi myöhään kuin ei silloinkaan. Hieno homma, tästä on hyvä jatkaa edelleen alas päin. Tällä ilmiöllä kun on yhteyksiä niin maan heikkoon taloustilanteeseen kuin alentuneeseen syntyvyyteen ja maanpuolustustahtoon.
Sairauslomalla oleva Touko Aalto ja Iris Flinkkilä ovat panostaneet parisuhteeseen: ”Olemme tehneet yhteisiä metsä- ja luontoretkiä”
Vihreiden kansanedustaja ja ex-puheenjohtaja Touko Aalto palaa sairauslomalta eduskuntatöiden pariin tammikuussa.
Syyskuusta asti sairauslomalla uupumuksen takia ollut vihreiden entinen puheenjohtaja Touko Aalto, 34, saapui Linnan juhliin yhdessä avopuolisonsa Iris Flinkkilän kanssa.
– Sairasloma on näkynyt siinä, että Touko on viettänyt aikaa kotikaupungissaan Jyväskylässä, kun taas minä olen ollut töiden takia Helsingin asunnollamme. Toisaalta olen myös käynyt paljon Jyväskylässä. Olemme tehneet muun muassa yhteisiä metsä- ja luontoretkiä. Sellaiselle on ollut enemmän aikaa kuin tavallisessa arjessa, Iris kertoo.
Iriksen mukaan Touko on ollut sairaslomallaankin huomioiva ja avulias puoliso. Hän on ylpeä myös siitä, että Touko on puhunut avoimesti uupumuksestaan julkisuudessa. Iris on itsekin kertonut Instagram-sivuillaan sairastavansa kaksisuuntaista mielialanhäiriötä.
–Toukohan passaa ja huomioi minua muutenkin enemmän kuin minä häntä, eikä asetelma ole sairaslomallakaan muuttunut. Totta kai olen ollut Toukosta huolissani, mutta luotan häneen ihmisenä todella paljon. Minusta on äärimmäisen hienoa, että hän on uskaltanut kertoa mielenterveysasioista avoimesti julkisuudessa. Olisin paljon enemmän huolissani uupuneesta poliitikosta, joka ei uskaltaisi puhua, Iris sanoo.
”Tavoitteeni on asettua ehdolle ensi kevään eduskuntavaaleissa”
Touko Aalto kertoo vointinsa olevan tällä hetkellä hyvä. Hän suunnittelee jo takaisin töihin paluuta.
– Tarkoitukseni on palata asteittain töiden pariin. Olen aloittanut jo työni Jyväskylän kaupunginvaltuustossa ja monikulttuurisuuskeskuksessa. Eduskunnassa aloitan taas tammikuun alussa, kun muutkin kansanedustajat palaavat joulutauolta. Tavoitteeni on asettua ehdolle ensi kevään eduskuntavaaleissa, mutta kuuntelen sen suhteen tietysti kuntoani ja terveyttäni, Touko kertoo.
Kämpille, mutta ei Kämppiin
Linnan juhlien ympäristöteema oli pariskunnalle hyvin mieleinen, ja Iriksen yllä nähtiin kierrätyspuku.
– 50-luvulta peräisin oleva pukuni on löytö Play it again Sam -vintageliikkeestä Arja Könösen valikoimista. Hän oli pitänyt pukua piilossa monta vuotta ja miettinyt, että ehkä jonain päivänä se pääsee Linnaan. Satuin olemaan oikeankokoinen pukuun, Iiris paljastaa.
Pariskunta suunnitteli viettävänsä iltaa rauhallisissa merkeissä. Toukon mukaan jatkot jäävät heidän osaltaan väliin.
– Juon seuraavaksi kupin kahvia, ja sitten pyydän, jos Iris lähtisi kanssani tanssimaan. Emme lähde jatkoille Kämppiin, vaan kämpille kotiin.
Enbusken kolumni: Keskustelu Oulun lapsiraiskauksista sen osoittaa - persut ja feministit, olette molemmat yhtä pihalla
Persut ja feministit, teitä ei kiinnosta lapset tai naiset, teitä kiinnostaa valta, kirjoittaa Iltalehden kolumnisti Tuomas Enbuske.
Hävetkää kaikki saatanan viisastelijat. Oulussa on raiskattu lapsia, ja te alatte tehdä sillä politiikkaa ja esitellä omaa moraalianne ja omien hatarien maailmanselitystenne todenmukaisuutta. Hävetkää! Ja voimia näille lapsille ja uhrien vanhemmille.
Olin luullut, että feministi Kaarina Hazard (anteeksi feministit) oli jo vuosia sitten tehnyt pohjanoteerauksien piirinmestaruusennätyksen. Mutta ei. Hazardin suurin huoli oli se, että Oulun poliisi kertoi epäiltyjen raiskaajien olevan ulkomaalaistaustaisia. Ei siis se, että raiskauksia on tapahtunut.
Yhtä vastenmielisiä olivat naisten oikeuksien puolustamisen itselleen varastaneet ääliöt.
Naisasialiitto Unioni ei ole ottanut Twitter-tilillään, eikä missään muuallakaan, sanallakaan kantaa Oulun nuorten tyttöjen raiskauksiin. Ei sanallakaan! Sen sijaan siellä on oltu viime aikoina huolissaan siitä, että Yhdysvaltain ydinaseista pitää olla huolissaan. Venäjästä sen sijaan ei saa olla huolissaan, vaan ilmastonmuutoksesta. Sen lisäksi siellä on mainostettu naisen pimpin näköisiä heijastimia. Ei Unionia kiinnosta naisten asema. Sitä kiinnostaa vastakkainasettelu, vihan lietsominen ja oman katkeruuden purkaminen. He ovat siis viimein saavuttaneet saman kuin kaikki miesten hyvä veli -kerhot.
No niin. Nyt sitten siihen kaikkien sivistynyttä esittävien lempisanaan ”rakenteet”. Rakenteet tarkoittavat sitä, että maailma suosii valkoisia, länsimaisia miehiä. Siis sellaisia kuin minä. Tämä on totta. Hukuin kultalusikoihin, kun elämiä jaettiin. En tosin valinnut syntyä tällaiseksi, joten turha minua on siitä sen enempää syyttää. Mutta tiedostan etuoikeutetun asemani.
Mutta on se nyt kumma, että ne rakenteet loppuvat aina siihen. Aku Louhimiehen ja Lauri Törhösen tapausten yhteydessä puhuttiin koko ajan siitä, kuinka elokuva-alalla on syrjiviä rakenteita. Ja oli se Törhönen kuinka ällöttävä tahansa, niin hänen sekoiluistaan ei voi puhua samana päivänäkään kuin näiden Oulun lapsenraiskaajien (vaikka juuri tein sen edellisessä lauseessa). Oudosti ne elokuva-alan epäoikeudenmukaisuuksista möyhkäävät feministit ovat olleet ihan hiljaa Oulun kauheuksista. Ihmeellistä tekopyhyyttä.
Kun taas vasemmistolainen toimittaja Ari Lahdenmäki jäi kiinni raiskauksista ja Journalisti-lehti kertoi sen olleen systemaattista, yhtäkkiä kukaan toimittaja tai vasemmistopoliitikko ei ollut ikinä tuntenutkaan koko jätkää. Kaikki he olivat päätyneet Lahdenmäen kanssa ”vahingossa” samaan valokuvaan ihan samalla tavalla kuin persut päätyvät ”vahingossa” natsien tilaisuuksiin. Vasemmisto- ja toimittajaeliitti tietysti valehteli niin, että vaahto roiskui. Omia suojellaan ihan samalla tavalla lestadiolaispiireissä kuin Kallion Rytmi-baarissa.
Raportti: Euroopan teknologia-alalla rehottaa ongelma: Teknologiastartupien rahoitus valuu miesten perustamille yrityksille
Miesten perustamat teknologiayritykset keräävät liki kaiken rahoituksen Euroopassa. Naisista liki puolet kokee alalla yhä syrjintää.
Euroopan teknologia-alalla on ongelma diversiteetin eli monimuotoisuuden kanssa.
Asia käy ilmi Atomicon The State of European Tech -raportista, jonka mukaan Euroopan täytyy pikaisesti korjata diversiteettiongelmansa.
Tasa-arvon ja monimuotoisuuden kannalta raportti ei ole mitenkään mairittelevaa luettavaa.
Kaikkein suurin huomio tasa-arvon kannalta raportissa lienee se, että sen mukaan melkein kaikki rahoitus teknologiastartupien puolella menee vain miehille.
Jopa 93 prosenttia eurooppalaisiin teknologiastartupeihin sijoitetuista varoista meni yrityksille, joilla oli pelkästään miespuolisia perustajia.
Raportissa huomautetaan, että yksikään muu kysymys ei saanut yhtä suurta samanmielistä vastausta, kuin diversiteettiä koskevat ongelmat.
Työyhteisön monimuotoisuuden tuomiin hyötyihin uskoi melkein 90 prosenttia vastaajista. Naispuolisista vastaajista näin uskoi selvästi yli 90 prosenttia ja miespuolisista vajaat 90 prosenttia.
Miehistä myös hieman suurempi osa oli eri mieltä väitteen kanssa kuin naisista.
Rahat menevät miehille
Koko eurooppalainen teknologiayhteisö on miesten hallinnassa. Alueen teknologiaan liittyvien Meetup-tapahtumien osallistujista vain 22 prosenttia on ollut naisia.
Alalla ei ole raportin mukaan tehty viimeiseen kahteen vuoteen minkäänlaista mielekästä edistystä siinä, että naisia saataisiin lisää mukaan alalle.
Niiden naisten roolit, jotka alalla työskentelevät, eivät ole nousseet hirveän korkeisiin johtoasemiin. Itse asiassa riskipääomarahoitusta keränneiden 175 yrityksen teknologiajohtajista vain yksi oli nainen.
Vuoden 2018 tilanne ei ole parantunut yhtään edellisvuoteen verrattuna, ja tilanne on jatkunut hyvin samankaltaisena viimeisten vuosien ajan.
Rahoitukset teknologia-alalla jakautuvat hyvin toispuoleisesti.
Pelkästään miesten perustamat teknologiastartupit ovat saaneet joka vuosi, vuodesta 2013 lähtien, yli 90 prosenttia rahoituksesta, kun naisperustajien yritykset ovat saaneet vain murusia.
Asiaan on osaltaan vaikuttanut se, että naiset ovat perustaneet miehiä vähemmän teknologiastartupeja ja yrityksiä.
Syrjintä yhä yleistä
Mielenkiintoista on, että yksityisten teknologiayritysten ja startupien perustajat pitävät omien yrityksiensä kulttuuria avoimena monimuotoisuudelle. Jopa 76 prosenttia perustajista pitää yritystensä kulttuuria avoimena ja syrjimättömänä.
Mutta kun todellista monimuotoisuutta ja mukaan ottamista tarkastellaan koko teknologia-alalla, ja erikseen miesten ja naisten näkökulmasta, tilanne muuttuu.
Selvä enemmistö miehistä katsoo alan olevan vastaanottavainen ja avoin kaikille, kun taas naisista samaa mieltä on vain 38 prosenttia.
Huomion arvoista on, että naispuolisista sijoittajista jopa 45 prosenttia on eri mieltä siinä, että alalla olisi avoin suhtautuminen kaikkiin ihmisiin.
Lisäksi Euroopan teknologia-alalla rehottaa selvä syrjintäongelma.
Alalla työskentelevistä naisista jopa 46 prosenttia kertoo kohdanneensa syrjintää. Luku on vahvassa ristiriidassa sen kanssa, että 76 prosenttia yritysten perustajista katsoo oman työkulttuurinsa olevan avoin ja syrjimätön.
Raportissa huomautetaankin, että Euroopan teknologia-alalla syrjintää pidetään selvästi ”muiden ongelmana”.
Syrjintää ei tapahdu myöskään pelkän sukupuolen perusteella, vaan sitä koettiin myös iän ja etnisen taustan tähden.
Raportissa sanotaan, että seksuaalisen suuntautumisen tähden syrjittyjä ei ole voitu kattavasti määrittää, mutta senkin on nähty olevan selvä syrjimisen kohde.
Muutos edessä?
Hyvä uutinen näyttäisi kuitenkin olevan se, että tarinat syrjinnästä teknologia-alalla ovat herätelleet siellä työskenteleviä ihmisiä.
HELSINGIN YLIOPISTON TUTKIMUS: SEKSI ROBOTTIEN KANSSA ON HYVÄKSYTTÄVÄÄ - YHDELLÄ EHDOLLA!
Nukkebordelleja perustetaan nyt kovaa tahtia ympäri Eurooppaa ja Pohjois-Amerikkaa. Suomen ensimmäinen bordelli avattiin hiljattain. Seksinuket ovat yleistyneet räjähdysmäisesti parin viime vuoden aikana, mutta niitä koskevat eettiset kysymykset ovat vielä pitkälti avoinna.
Helsingin yliopiston tutkijat päättivät selvittää, mitä mieltä ihmiset ovat seksistä robottien kanssa.
Tutkijat tekivät kaksi kyselyä, joista toiseen osallistui 172 ja toiseen 260 henkilöä. Osallistujia pyydettiin muun muassa arvioimaan kahta erilaista hypoteettista skenaariota, joissa mies vieraili bordellissa ja harrasti seksiä joko oikean naisen tai robotin kanssa. Tutkimus osoitti, että seksi robottien kanssa oli ihmisten mielestä moraalisesti hyväksyttävää, yhdellä ehdolla; jos henkilö on sinkku.
– Kun asiaa ajatellaan jonain sellaisena, joka voisi kilpailla oikeiden ihmissuhteiden kanssa tai sotkea niitä, se on jotain, mitä ihmiset tuntuvat moraalisesti vastustavan, selittää tutkimuksen tekoon osallistunut Tom Arnold Tuftsin yliopistosta.
Kyselyn osallistujat suhtautuivat suvaitsevaisemmin seksistä robotin kanssa maksavaa miestä kohtaan, kunhan tämä ei ollut naimisissa. Moni vastaaja oli sitä mieltä, että robotit ovat vain markkinoiden uusin seksilelu. Vastaajat, jotka olivat itse kokeneita seksin suhteen, suhtautuivat bordelleihin kaikkein avarakatseisimmin, oli kyse sitten nukeista tai oikeista ihmisistä.
Lähde: New York Post
Kymmenisen totaalikieltäytyjää selvinnyt ilman tuomiota helmikuun jälkeen – Helsingin hovioikeuden ratkaisu johti oikeudelliseen "oravanpyörään"
Helsingin hovioikeus päätti perjantaina pitää voimassa kolme käräjäoikeuden päätöstä, joissa siviilipalveluksesta kieltäytyjiä ei tuomittu vankeuteen vakaumuksen vuoksi. Käräjäoikeus perusteli ratkaisujaan hovioikeuden muuttuneella linjalla.
Ase- ja siviilipalveluksesta on ollut nyt jonkin aikaa mahdollista kieltäytyä vakaumuksen vuoksi – ilman rangaistusta.
Helsingin hovioikeus hylkäsi perjantaina kolme kihlakunnansyyttäjä Maren Salvesénin tekemää jatkokäsittelyhakemusta, joissa vaadittiin siviilipalveluksesta kieltäytyneitä henkilöitä ehdottomaan vankeusrangaistukseen tai valvontarangaistukseen.
Syyttäjä oli vaatinut syyskuussa henkilöitä tuomittaviksi Itä-Uudenmaan käräjäoikeudessa. Käräjäoikeus oli katsonut, ettei se Helsingin hovioikeuden helmikuussa tekemän päätöksen mukaisesti voinut asettaa syytettyjen vakaumusta eriarvoiseen asemaan Jehovan todistajien vakaumukseen nähden.
Jehovan todistajien ei ole vakaumuksensa vuoksi tarvinnut suorittaa ase- tai siviilipalvelusta vuoden 1985 jälkeen.
Hovioikeuden päätökset eivät sido käräjäoikeuksia, eikä hovioikeuden tuomio ollut myöskään lainvoimainen vielä ratkaisuhetkellä. Käräjäoikeus kuitenkin katsoi, ettei se voinut sivuuttaa hovioikeuden näkemystä asiassa.
Hovioikeuden perjantaiseen ratkaisuun vaikutti todennäköisesti myös se, että syyskuun jälkeen myös korkein oikeus ehti päättää, ettei se myönnä valituslupaa hovioikeuden helmikuisesta päätöksestä. Näin ollen hovioikeuden tuomio jäi lainvoimaiseksi.
Jehovan todistajien erivapautta puidaan valiokunnissa
Aseistakieltäytyjää hovioikeudessa puolustanut erityisasiantuntija Robin Harms yhdenvertaisuusvaltuutetun toimistosta pitää päätöksiä odotettuina.
– Varsinainen päätös siitä, että oikeustila on yhdenvertaisuusperiaatteiden vastainen, tehtiin jo helmikuussa. Tämä on vain jatkumoa sille, Harms sanoo.
Hänen mukaansa on selvää, ettei varusmies- tai siviilipalveluksesta kieltäytyjää voi tällä hetkellä rangaista, jos hänellä on samankaltainen vakaumus kuin Jehovan todistajilla.
Itä-Uudenmaan käräjäoikeuden tekemissä päätöksissä syytetyn oma ilmoitus pasifistisesta vakaumuksesta riitti vakaumuksen todistamiseen.
Normaali rangaistus totaalikieltäytymisestä eli sekä varusmies- että siviilipalveluksesta kieltäytymisestä olisi enintään 173 vuorokauden ehdoton vankeusrangaistus.
Suomen hallitus on jo tehnyt esityksen (siirryt toiseen palveluun), jonka tarkoituksena on kumota niin kutsuttu Jehovan todistajien erivapaus. Lakiesitys on tällä hetkellä eduskunnan valiokuntakäsittelyssä (siirryt toiseen palveluun).
Harms arvioi, etteivät oikeusistuimet voi ratkaista syytteitä toisin ennen kuin laki muuttuu.
– Suomen hallituksen olisi pitänyt ryhtyä huomattavasti aikaisemmin toimenpiteisiin tämän syrjivän lainsädäännön kumoamiseksi ja oikeustilan muuttamiseksi, hän sanoo.
Siviilipalveluksesta kieltäytyneitä vapautettu yli kymmenen
Suoraan varusmiespalveluksesta kieltäytyvät tuomitaan rikosnimikkeellä "asevelvollisuudesta kieltäytyminen". Siviilipalvelukseen hakeneet ja siitä kieltäytyvät tuomitaan "siviilipalveluksesta kieltäytymisestä".
Siviilipalveluskeskus tekee jokaisesta siviilipalveluksesta kieltäytyneestä rikosilmoituksen Itä-Uudenmaan poliisilaitokselle, ja näistä nostetut syytteet käsitellään Itä-Uudenmaan käräjäoikeudessa.
– Hovioikeuden helmikuisen päätöksen jälkeen käräjäoikeus on vapauttanut syytteistä toistakymmentä kieltäytyjää. Syyttäjä on valittanut kaikista hovioikeuteen, ja yksi näistä on saanut valitusluvan, kertoo siviilipalvelusjohtaja Mikko Reijonen.
– Korkeimman oikeuden päätös (olla käsittelemättä asiaa) sitoo myös hovioikeutta, joten varmaankaan uusia valituslupia ei tule.
Polyamorikot jännittävät suhdemuotoaan käydessään terapiassa, neuvolassa ja lääkärissä – Timo Jousimo, 35, asioi päiväkodissa kolmen vanhemman porukalla
Monisuhteisuus tunnetaan huonosti sosiaali- ja terveyspalveluissa, käy ilmi vastavalmistuneesta gradusta. Tämä voi johtaa salailuun.
Helsinkiläinen Timo Jousimo, 35, elää kolmen aikuisen polyamorisessa suhteessa. Suhdemuodossa, joka on monelle sosiaali- ja terveysalan ammattilaiselle vieras tuttavuus. Polyamorisessa suhteessa on enemmän kuin kaksi osapuolta – yhteisesti sovitusti.
Jousimon tapauksessa polyamorisuus tarkoittaa naista ja kahta miestä, jotka asuvat yhdessä ja ovat kaikki vanhempia pikkulapselle. Lapsiarki rullaa hyvin. Päiväkodin kanssa tehtävästä yhteistyöstä Jousimolla on pelkkää myönteistä sanottavaa.
– Asiasta ei ole tehty siellä minkäänlaista numeroa. Mehän näymme päiväkodin arjessa tosi vahvasti, kun haemme ja viemme lasta. Osallistumme myös varhaiskasvatussuunnitelmakeskusteluihin ja vanhempainiltoihin vaihtelevilla komboilla, kertoo Jousimo.
Jousimo on kuitenkin kuullut muilta monisuhteisilta, että polyamoria voi olla sote-ammattilaisille uusi ja erikoinen juttu. Tätä näkemystä vahvistaa juuri Helsingin yliopistolle valmistunut sosiaalipsykologian oppiaineeseen kuuluva pro gradu Oikeus näkyä, kuulua ja olla olemassa – diskurssianalyyttinen näkökulma monisuhteisten palvelukohtaamistarinoihin (siirryt toiseen palveluun). Sen on tehnyt seksuaaliterapeutti, seksuaalineuvoja, sosionomi ja sosiaalipsykologi Nita-Helena Taivaloja.
Tarkasteltuja palveluita ovat sosiaali- ja terveysalan palvelut, terapiapalvelut, varhaiskasvatus ja opetustoimi. Tarinoita kertyi yhteensä yli 40. Graduun haastatellut 13 monisuhteista kertovat kohtaamisongelmista muun muassa lääkäreiden, hoitajien, terapeuttien ja neuvolatyöntekijöiden kanssa.
– Haastateltavat kokevat, että palveluissa monisuhteisuuteen liittyy edelleen varautuneisuutta. Tarinoissa korostuu palveluiden normatiivisuus ja työntekijöiden osaamattomuus monisuhteisuuteen liittyvissä kysymyksissä, Taivaloja sanoo.
Ruben Stiller
Tarvitaanko Suomessa feministisiä turvatiloja?
Varoitus: tämä ohjelma saattaa loukata kuuntelijaa joka haluaa loukkaantua. Mitä ovat trigger-varoitukset ja turvalliset tilat? Onko amerikkalaisten kampusten sananvapaustaistelu saapunut Suomeen? Kuka loukkaantuu väärin keskustelussa? Ruben Stillerin vieraina ovat tutkija Veronika Honkasalo sekä toimittajat Aurora Rämö ja Ivan Puopolo.
TÄMÄ RIVO SKETSIHAHMO EI KELVANNUT PUTOUKSEEN: TÄSSÄ ON HILPI ALAJÄKÄLÄ – MELKOINEN PÖHEIKKÖ!
Viihdeohjelma Putouksen finaalilähetyksessä nähtiin näyttelijöiden hylkäämät sketsihahmot.
Putouksen suosittu sketsihahmokilpailu huipentuu hieman alle tunnin kuluttua, kun ohjelman juontaja Roope Salminen julkistaa hahmokisan voittajan.
Finaalilähetyksen alkupuolella kaikki Putous-näyttelijät pääsivät esittelemään studioyleisölle ja tv-katsojille hahmot, jotka olivat heidän toisena vaihtoehtonaan sketsihahmokilpailuun.
Etenkin Helmi-Leena Nummelan hylkäämä hahmo sai studioyleisön suorastaan mylvimään – eikä ihme. Hänen sketsihahmonsa haaroväli herätti huomiota tuuhealla karvoituksellaan.
- Etkö kysy nimeäni, Helmi-Leena kysyi Roopelta.
- En tiedä, haluanko tietää sitä, hän vastasi.
- Hilpi Alajäkälä, Helmi-Leena sanoi saaden sekä yleisön että Roopen repeämään täysin.
- Ei, ei, ei, Roope huusi.
Akuutti
Seksiä vai ei?
Seksuaalisuus on enemmän kuin seksi ja mitä tarkoittaa, jos joku sanoo olevansa aseksuaali. Seksiä voi harrastaa tietämättä mitä seksuaalisuus merkitsee. Kuinka vaikeaa on löytää oma tapa olla muiden asettamien paineiden keskellä. Tätä kysytään Minna Marshilta, Laura Gustafssonilta, Susanna Kyröltä sekä Katriina Koposelta.
Millalla, 32, on neljä lasta kolmen eri miehen kanssa – näin uusioperheen arki toimii: "Kaikki tietävät ihan tarkkaan, kuka on se oma isi"
Milla uskoo, että avoin kommunikointi on avainasemassa monimuotoisen uusioperheen toimivassa arjessa. Kun yhteiset säännöt on sovittu ja toisia arvostetaan, aikuiset voivat olla tukena sekä lapsilleen että toisilleen.
Tamperelaisella Millalla, 32, on aina ollut avara perhekäsitys. Milla esiintyy tässä jutussa vain etunimellään. Kun Milla oli 12-vuotias, hänen vanhempansa erosivat. Tilanne opetti sopeutumaan tilanteeseen, jossa perhe ei vastaa ”ydinperheen ideaalia”.
Tätä perheen perikuvaa ei noudata myöskään Millan oman perheen rakenne. Hänellä on neljä lasta – 9-, 8-, 5- ja 2-vuotiaat – kolmen eri isän kanssa. Millan nuorimmalla lapsella on kaksi isää, sillä äiti erosi raskauden aikana lapsen biologisesta isästä. Pian löytyi uusi kumppani, joka otti lapsen vastaan kuin omansa. Myös lapsen biologinen isä on ottanut Millan uuden kumppanin lämpimästi vastaan.
– Kaksi isää ovat käyneet nuorimmaisen kanssa kahdestaan neuvolassa. Heillä on hyvät välit, Milla kertoo.
Lisämakunsa Millan kuopuksen monimuotoiseen perheeseen tuo se, että tämän biologinen isä elää polyamorisessa suhteessa kahden naisen kanssa. Tyttöystävät eivät Millan mukaan kuitenkaan ole tiiviisti mukana hänen lapsensa elämässä – kyseessä on biologisen isän tietoinen valinta.
Lasten perheessä useita välittäviä aikuisia
Milla kertoo, ettei ole huomannut perhemuotonsa olevan mikään ongelma lapsille.
– Kaikki tietävät ihan tarkkaan, kuka on se oma isi.
Millan nykyistä kumppania lapset kutsuvat tämän etunimellä. Välillä lapset kysyvät, miksi Milla on eronnut heidän biologisista isistään, mutta sitten asiaa perataan yhdessä.
– Sanon, että aina parisuhde ei onnistu ja joskus on parempi jatkaa erillään, Milla kertoo.
Hän muistuttaa lapsilleen myös, että molemmat vanhemmat ovat kuitenkin läsnä lastensa elämässä ja kaikilla on uusi kumppani. Näin ollen lapsilla on ympärillään paljon välittäviä aikuisia.
Vastuun jakaminen on helpotus vanhemmille
Aikuiset ovat tukena lasten arjessa, mutta myös toisilleen. Kun vastuu on jaettu monen välittävän aikuisen kesken, yhden harteille kerääntyvä taakka on pienempi.
– Me olisimme aika kovilla, jos olisi neljä lasta tässä meillä 24 tuntia vuorokaudessa seitsemänä päivänä viikossa 365 päivänä vuodessa, Milla huomauttaa.
Nyt lapset asuvat vuoroviikonloppuisin eri vanhemmillaan. Joka toinen viikonloppu Millan luona on neljä lasta, joka toinen viikonloppu ei yhtään.
– Siinä saa jokainen aikuinen omaa aikaa, koska siitä aikuisen hyvinvoinnista kaikki lähtee. Kunnossa olevat vanhemmat jaksavat huolehtia lapsista.
Nainen rauhanturvaajana vie viestiä tasa-arvosta – Kauhajoelta kotoisin oleva alikersantti Susanna Rinne palveli Libanonissa
”Mielestäni naisen kyky kohdata ongelmatilanteita on meidän vahvuutemme.”
Päntäneen kylästä kotoisin oleva 28-vuotias Susanna Rinne palasi heinäkuussa reilun neljän kuukauden jaksolta rauhanturvatehtävistä UNIFIL-joukoista Libanonista. Hän on ammatiltaan sairaanhoitaja ja kipinä rauhanturvatehtäviin syttyi varusmiespalveluksessa Niinisalossa vuosina 2010–2011.
”Kävin johtajakoulutuksen sotilaspoliisipuolella ja olen sotilasarvoltani alikersantti. Kouluttajat kertoivat omista kokemuksistaan rauhanturvatehtävissä ja sitä kautta innostuin asiasta. Lähetin hakemuksen kuusi vuotta armeijan jälkeen ja minut valittiin toimintavalmiuteen”, hän kertoo.
Päällimmäisenä Rinteelle on jäänyt Libanonista mieleen paikallisten positiivinen suhtautuminen, sekä mielenkiinto ja yllättyneisyys eurooppalaista naissotilasta kohtaan. Vaikka maailmalta kantautuu paljon levottomia uutisia, ei tehtävä silti pelottanut.
”Missään kohtaa en tuntenut pelkoa, mutta alkuun jännitti ja ihmetytti monet asiat, joista tuli ajan kanssa rutiineja. Työskentelin kenttäsairaalassa ja pääsin myös miehistön mukana partioimaan ja tutustumaan muihin tukikohtiin eri maista. Paikalliset siviilit ja sotilaat olivat kiinnostuneita ja kyselivät kuulumisia. Lapset ja naiset tervehtivät hymyillen ja osoittivat näin arvostusta.”
Varaudu pahimpaan!
Rinne työskenteli Etelä-Libanonissa ranskalaisen komentajan alaisen reservipataljoonan (FCR) tukikohdassa, jossa on yhteensä 800 sotilasta, joista 150 on suomalaista. UNIFIL-operaation keskeisimmät tehtävät ovat sinisen linjan valvonta Israelin rajalla, Libanonin asevoimien tukeminen ja paikallisen väestön avustaminen.
Puolitoista kuukautta kestäneen koulutuksen aikana valmistauduttiin pahimpaan. Vaikka rauhanturvaoperaatiot ovat alueilla, joissa ei taisteluita enää käydä, voi tilanne kuitenkin olla räjähdysherkkä.
”Koulutuksessa käytiin läpi, kuinka siviilejä kohdataan ja mitä heidän kanssa voi jutella. Meille koulutettiin myös, kuinka vaaratilanteessa toimitaan eli esimerkiksi aseiden käyttöä ja toimimista mahdollisten tienvarsipommien kohdalla. Kouluttajat kuitenkin korostivat, että vaaratilanteita ei välttämättä edes kohdata. Libanonissa on rauhanaika, mutta poliittinen tilanne on hauras ja tilanteet voivat sielläkin muuttua nopeasti”, Rinne kertoo.
Tasa-arvon viestiä
Syksyllä ilmestyi Kaisa-Maria Töllin kirjoittama kirja Häiriö! Nainen intissä, jonka mukaan yli puolet naisista kokee kiusaamista Suomen armeijassa. Rinne ei ole itse kokenut mitään vastaavaa palveluksensa aikana Suomessa eikä myöskään Libanonissa, eikä hän ole kuullut muiden naissotilaiden puhuvan asiasta.
”En ole törmännyt naisiin kohdistuvaan kiusaamiseen. Kitkaa voi tulla keiden välillä tahansa ilman, että se olisi sukupuoleen kohdistuvaa. Jos olisin kokenut jotain sellaista, en olisi lähtenyt rauhanturvatehtäviin.”
Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerinä vuosina 1997–2006 toiminut Kofi Annan toivoi lisää naisia rauhanturvatehtäviin jo lähes parikymmentä vuotta sitten. Hänen mukaan naisten läsnäolo rauhanturvatehtävissä estää ja usein myös ratkaisee konflikteja.
Vaikka puolustusministeri Jussi Niinistö (sin.) väläytteli jo keväällä, että naiset pitäisi säästösyistä pistää kokonaan pois armeijasta, osoitetaan maailmalla pohjolan naissotilaille suurta arvostusta ja YK:n mukaan moni korkea-arvoinen naispuolinen rauhanturvaaja on kotoisin Pohjoismaista.
Rauhanturvaajat toimivat samoissa tehtävissä sukupuolesta riippumatta. Mikä on naissotilaan vahvuus miehiseksi tunnustetussa ympäristössä?
”Mielestäni naisen kyky kohdata ongelmatilanteita on meidän vahvuutemme. Tiukan paikan tullen nainen kykenee siihen, mihin mieskin. Näen myös erittäin tärkeänä viedä tasa-arvon viestiä maihin, joissa miehen ja naisen välinen tasa-arvo on vielä kaukana siitä, mitä se meillä Suomessa on”, Rinne toteaa.
Tällainen on seksinukkebordellin ensimmäinen miesnukke Romeo: ”Joku voisi sanoa, että naisellisen tuntuinen”
Helsingin Kannelmäessä sijaitseva Suomen ensimmäinen seksinukkebordelli on saanut ensimmäisen miesnukkensa.
160 senttiä ja 30 kiloa. Siinä ovat Suomen ensimmäisen seksinukkebordellin Unique Dollsin Rome-miesnuken mitat. Yritys hankki miesnuken valikoimiinsa, sillä heteronaiset ja homomiehet ovat kyselleet miesnukkea useamman kerran bordellin ensimmäisten viikkojen aikana.
– Tilasimme nuken samalta tehtaalta Kiinasta kuin osan naisnukeista, kertoo seksinukkebordellin isäntänä julkisuudessa esiintynyt Antti Kurhinen.
Bordellin omistaja on venäläinen yrittäjä, joka ei halua esiintyä julkisuudessa.
Romeo-nukke on täyssilikonia, kuten bordellin naisnuketkin. Romeolla on miehen sukuelimet ja muutama erikokoinen vaihtopenis.
– Ne ovat suurehkoja normaalimieheen verrattuna, Kurhinen kertoo.
Romeo ja Antti Kurhinen.Romeo ja Antti Kurhinen.
Hän pahoittelee, että Romeo on mieheksi pienikokoinen. Perusteluna on nuken käsiteltävyys.
– Nukke on kevyt, jotta naisten olisi helpompi liikutella sitä. Jos nukke olisi oikean miehen painoinen, naiset eivät saisi käänneltyä sitä ollenkaan.
Romeo on kuvissa vielä alastomana, mutta yrittäjä hankkii sille vaatteita ja vaihtoperuukkeja.
– Nyt se on ehkä liian naisellisen näköinen. Se on valittu niin, että homot tykkäisivät siitä, mutta naisetkin silti tykkäisivät. Joku voisi sanoa, että se on naisellisen tuntuinen, mutta homot voivat tykätä naisellisesta nukesta.
Aiemmin omistaja ja Kurhinen perustelivat pelkkien naisnukkejen hankkimista sillä, ettei olisi sopivaa, jos asiakkaina olisi samaan aikaan miehiä ja naisia.
– Se voisi olla jopa vaarallista, Kurhinen sanoi haastattelussa kuukausi sitten.
Nyt kelkka on kääntynyt.
– Paikassa on paljon rahaa kiinni, emmekö voi tarjota vielä erillisiä tiloja miesnukkeja varten.
Humalaiset miehet pyrkivät sisään
Seksinukkebordellin kävijämäärät ovat tasaantuneet alkuryntäyksen jälkeen ja yrittäjä toivoo, että miesnukke toisi lisää asiakkaita.
– Arkipäiville pitäisi saada enemmän kävijöitä.
Viikonloppuisin bordellissa on käynyt alkuryntäyksen jälkeen 10 asiakasta päivässä ja arkisin 3-7 asiakasta päivässä.
– Arkipäiville pitäisi saada enemmän asiakkaita, ettei käy niin, että asiakkaita on vain viikonloppuisin, kun miehet juovat ja haluavat tulla nukkejen kanssa leikkimään.
Kurhisen mukaan bordelliin on pyrkinyt viikonloppuisin paljon hyvin humalaisia miehiä, joita ei ole voinut ottaa asiakkaiksi.
– Hyvä, että meillä on ovimies. Miehet ovat niin humalassa, että hyvä jos pysyvät tolpillaan. Emme päästä humalaisia sisälle ollenkaan. Vähän maistissa voi tulla, mutta ei sössöttäen.
Asiakkaiden suosikkinukke Candy ei kuitenkaan rikkoutunut humalaisten käsitellyssä, vaan erään isokokoisen miehen toteuttaessa villeitä fantasioitaan. Sen seuraaja Cherry saapunee tehtaalta ensi viikolla.
Kurhisen mukaan asiakkaat tulevat bordelliin mahdollisimman huomaamattomasti huppu päässä, eivätkä juuri kommentoi käyntejään.
– He vaikuttavat häpeilevän käyntejään, harmi kyllä. Paitsi yksi vakioasiakas kommentoi aina käyntejään iloisesti.
Bordelli on ottanut käyttöön puolen tunnin vuokrausajat kokonaisen tunnin lisäksi.
Kollegan pimeä puoli
KYMMENKUNTA yhdyntää, seksuaalista pakottamista ja omalla ammatilla rehvastelua. Toimittajien ammattilehti Journalisti teki rohkean valinnan ja selvitti laajasti seksuaalirikoksista tuomitun Ari Lahdenmäen pimeää puolta.
Juttu on kuvottavaa luettavaa. Yksityiskohtaisia kertomuksia seksiin painostamisesta, naisten halventamisesta ja ammattiaseman ilmeisestä väärinkäytöstä. Tarinat ovat niin samanlaisia, että toisto vaikuttaa välillä mässäilyltä.
MEDIASSA TOIMIVAT eivät voi ammattinsa vuoksi olla turvassa kielteiseltä julkisuudelta. Ari Lahdenmäki on journalisti, jonka yksityisyyden suoja on alempi kuin tavallisilla ihmisillä.
Toimittajat ovat aikalaisjulkkiksia. Heidät voi rinnastaa esimerkiksi urheilijoihin tai viihdetaiteilijoihin.
Sähköisten viestimien palveluksessa olevista tulee julkkiksia näkyvyytensä tai kuuluvuutensa vuoksi. Samaan kastiin joutuivat painetun median tekijät jo 1990-luvun alussa, kun lehdet ryhtyivät nimikoimaan myös uutisjuttunsa.
Sosiaalinen media, lisääntynyt mielipidekirjoittelu ja toimittajien henkilökohtaiset pyrkimykset saada näkyvyyttä ovat tehneet uutisten tekijöistä uutisaiheita.
Jos tunnettu televisiokasvo saa potkut, se on uutinen. Kun paikallislehden toimittaja syyllistyy rikokseen, se voi olla alueellisesti merkittävä tieto.
ARI LAHDENMÄEN tapauksessa on kaksi puolta: seksuaalirikokset ja ammattiaseman väärinkäyttö. Hän vaikuttaa rehvastelleen töillään tehdäkseen vaikutuksen naisiin. Pelkästään se on moitittavaa.
Lahdenmäen saama raiskaustuomio ei ole vielä lainvoimainen. Silti Journalistin ratkaisu on perusteltu.
Julkaisupäätöksessä ja tekstissä on havaittavissa ripittäytymistä: toimittajien rikkeitä ja ammattiaseman väärinkäyttöä on hyssytelty samalla tavalla kuin Lahdenmäen lähipiiri katsoi sormiensa läpi tämän törkeyksiä.
Median pitää pystyä käsittelemään toimialaansa samalla kriittisyydellä kuin muita elinkeinoja. Ruokkivaa kättä tai kollegaa ei tarvitse purra puremisen vuoksi, mutta ikävien asioiden kertominen voi vahvistaa tiedotusvälineiden uskottavuutta.
Kysely: Turvaton työelämä yleisin syy sille, että lapsia ei hankita
Epävarmaa ja turvatonta työelämää pidetään yleisimmin syynä siihen, miksi suomalaiset hankkivat lapsia aiempaa vähemmän, kertoo viestintätoimisto Aivelan teettämä kyselytutkimus.
Yli puolet kyselyyn vastanneista nosti tämän syyn kolmen tärkeimmän joukkoon.
46 prosenttia arvioi, että synnytysikäiset suomalaiset haluavat keskittyä työhön, ystäviinsä ja matkusteluun. Noin kolmasosan mielestä suomalaiset pelkäävät, että lasten tekeminen ja kasvattaminen on taloudellisesti liian raskasta.
Kyselyyn vastasi 1 000 suomalaista.
Että mitä? Paistinpannun pinnoitteen kemikaali pienentää penistä
PFC-kemikaaleille lapsuudessa tai nuoruudessa altistuneiden miesten penis oli 12,5 % (1,25 cm) muita lyhyempi.
Altistus aineelle ja sen vaikutuksille tapahtuu jo kohdussa, vähentäen mieshormonien kasvua ja tehden peniksestä muihin verrattuna ”huomattavasti” lyhyemmän ja 6,3 % ohuemman.
...
PFC-kemikaaleja on mm. paistinpannujen tarttumattomissa pinnoissa, vedenkestävissä vaatteissa, rasvaa hylkivissä esim. pikaruokaan käytettävissä ruokapakkauksissa, paperilautasissa, tahroja hylkivissä matoissa, tuulilasinpesunesteessä ja sammutusvaahdossa. Lisäksi sitä löytyy joistakin liimoista, kosmetiikkatuotteista, lääkkeistä, elektroniikasta, puhdistusaineista, vahoista, hyönteismyrkyistä ja maaleista.
Teatterinjohtaja Juho Milonoff haluaa tutkia toksista maskuliinisuutta: "Mistä nämä kovat arvot ovat meihin miehiin tulleet?"
KOM-teatterin uusimman näytelmän teesinä on, että eriarvoisuuden kokemus on räjähdyspanos. Samalla pohditaan toksista maskuliinisuutta.
Maskuliinisuudesta, varsinkin vahingollisesta sellaisesta, on puhuttu kuluneena vuonna paljon. Määritelmän mukaan toksiseen maskuliinisuuteen kuuluu muun muassa kovuus, aggressiivisuus ja väkivallan ihannointi. Teattererinjohtaja ja näyttelijä Juho Milonoff on joutunut pohtimaan termin merkitystä tehdessään Okko Leon uutuusnäytelmää Ateria.
– Siinä on sellainen alaotsikko, että eriarvoisuuden kokemus on räjähdyspanos. Näytelmän henkilöt ovat ihmisiä, jotka ovat ajautuneet pisteeseen, jossa he eivät koe kuuluvansa yhteiskuntaan. Se aiheuttaa heissä toksista käytöstä. Voisi sanoa, että näiden henkilöiden kohdalla se synnyttää toksista maskuliinisuutta, joka viime aikoina on ollut muotisana.
Toksinen maskuliinisuus ja vallan väärinkäyttö
Milonoffin mukaan samalla käsitellään asioita, jotka viime aikoina ovat puhuttaneet taiteen alalla, esimerkiksi vallan väärinkäyttöä.
– Tottakai pitää puhua yksittäistapauksista, jotta saadaan tietää, missä väärinkäytöksiä on tapahtunut, mutta sen jälkeen pitäisi alkaa puhua siitä, minkälaista kulttuuria me toteutamme.
Samalla Milonoff haluaa pohtia sitä, millaiseen patriarkaaliseen maailmaan on itse syntynyt.
– Minkälaiseen maailmaan minä synnyin 70-luvun alussa syntyneenä miehenä? Minkälaista miehen mallia minulle on tuputettu ulkopuolelta? Mitä arvoja olen alitajuntaisesti vetänyt itseeni? Ei Katajanokalta lähdetty siihen aikaan keskustaan ilman että oli valmistautunut tappeluun.
Opittu kaanon näkyy yhä yhteiskunnassa
Milonoffin mukaan hänen sukupuolensa eli vielä maailmassa, jossa joutui puolustautumaan ja rakentamaan itselleen panssarin.
– Siinä asenneilmapiirissä kasvaneet ihmiset rupeavat toteuttamaan niitä arvoja esimerkiksi työpaikoilla, tai missä tahansa. Siitä syntyvät vallan väärinkäytön mekanismit.
Puoli seitsemän -ohjelmassa vierailleen Milonoffin mukaan nyt pitäisi puhua, miten siitä käytöksestä päästään yli. Sitä käsitellään myös pikaruokaravintolaan sijoittuvassa Ateria-näytelmässä.
– Näytelmä on ollut minulle itselleni matka siihen. Juuri se toksinen maskuliinisuus itsessänikin herättää kysymyksen, että mitä minussa on jäljellä siitä. Millaista kaanonia minä olen jatkamassa ja toteuttamassa.
Lähetä kommentti