sunnuntaina, elokuuta 07, 2016

Vasemmistoliiton punavihreä hiekkalaatikko

Vasem­mis­to­liiton entinen puolu­e­sih­teeri Marko Varajärvi jättää uppoavan laivan. Varajärvellä on myös tekeillä kirja ”Pako punavihreästä kuplasta”.



Varajärvi kirjoittaa aiheesta seuraavasti:
Lapissa vaalikentillä törmäsin paperitehtaalla työskentelevään haalarimieheen. Hän sanoi, että tuntee välillä huonoa omatuntoa siitä, että menee töihin tehtaalle, jonka piipusta pääsee hiilidioksiditonneja taivaalle. Samansisältöinen viesti tuli metallitehtaan miehiltä ja naisilta: ”Vasemmistoliitosta on tullut liian vihreä.” Kantavana ajatuksena oli, että Vasemmistoliiton kyky puhutella työtä tekevää tehdasväestöä on heikentynyt.

Puolueen linjasta poikkeavia kantojani ydinvoimaan, vesivoimaan ja turkistarhaukseen ei enää siedetty. Sain jopa kehotuksen muuttaa blogiani ”Vasemmistoliiton poliittinen pelikenttä”, jotta puoluejohto ei näyttäisi erimieliseltä. En kuitenkaan suostunut siihen.
Suomenmaa kirjoittaa otsikolla Analyysi: Vasem­mis­to­liitto hamuaa punavihreitä ääniä – pyllistääkö samalla duunareille?
Vielä vuosina 2003–2007 puolueen saattoi luokitella työväestön puolueeksi. Se oli perinteisten duunarien keskuudessa 16 prosentin kanna­tuk­sel­laan kolmanneksi suurin, SDP:n ja keskustan jälkeen.

Erityisesti viime edus­kun­ta­vaalit merkitsivät kuitenkin muutosta. Vasem­mis­to­liiton kannatus on nyt tasaista 7-9 prosenttia kaikissa yhteis­kun­ta­luo­kissa, yrittäjiä lukuun ottamatta.

Li Andersson vakuutti Varajärven eroa kommen­toi­des­saan, että puolueessa ei ole laajempaa vastak­kai­na­set­telua raskaan teollisuuden työn­te­ki­jöiden ja punavihreiden välillä.

Vasem­mis­to­liiton ohjelmista ja puheen­joh­ta­ja­va­lin­noista käy kuitenkin selväksi, että vihreys on tullut jäädäkseen Suomen punaisimpaan puolueeseen.

Punavihreälle kannat­ta­ja­ryh­mälle kumartaessaan vasem­mis­to­liitto näyttää pyllistävän ainakin joillekin duuna­ri­kan­nat­ta­jil­leen.
Li Anderssonilla on pää syvällä persuuksissa, kuten jokaisella punavihreällä feministipoliitikolla, joka väittää ajavansa duunarimiesten asiaa. Miesten äänet kelpaavat, vaikka puolueella ei ole heille mitään annettavaa.

Odotan innolla Marko Varajärven kirjaa, joka luultavasti tulee nostamaan vasemmistofeministisen kissan pöydälle. Loikka demareihin on yhtä tyhjän kanssa, koska demarit on muodostumassa samanlaiseksi punavihreiden feministien keskustelukerhoksi kuin vihreät ja vasemmistoliitto.

Punavihreille feministeille pitäisi olla oma puolue


Miksi ihmeessä punavihreät feministit tekevät myyräntyötä useissa eri puolueissa, vaikka heidän ideologiansa on lähes identtinen toistensa kanssa?

Kuinka kauan feministejä nuoleskevat herrasmiehet jaksavat katsoa menoa feministisen agendan valtaamissa puolueissa? Kuka ilmoittautuu Varajärvestä seuraavaksi järkiinsä tulijaksi?

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Vassareiden ja demareiden kannatus alle viiskymppisten miesten keskuudessa on noin 10%. Se kertoo karua kieltä siitä, kenen joukoissa seisovat.

Anonyymi kirjoitti...

Täysin turhaa loikata sdp:hen. Samanlaista punaviherkuplaa. Nykyään ei ole yhtään puoluetta, jota teollisuustyötä tekevä mies voisi äänestää (tai yleensä mies, joka ei ole feministi). Persut teki kyllä kaikkien aikojen takinkäännöksen päästessään hallitukseen,

Anonyymi kirjoitti...

Kannattaako ottaa huomioon tuntityöläiset äänestäjinä?
Vastaan: Ei juuri kannata. Heitä on alle 20 % palkansaajista, 16 % miehiä ja 4 % naisia. Tuntipalkkaiset duunarimiehet ovat alle kolmannes kaikista miesäänestäjistä, eli miehissä he ovat isohko osa, kaikista äänestäjistä eivät paljon vaakakuppeja heiluttele. Siksi juuri ketään ei heidän äänensä oikeasti kiinnosta. Kohta alkaa olla niin, että he äänestävät "työväenpuolue" kokoomusta. Ja miksi ei? Kokoomusta taitaa tällä hetkellä eniten kiinnostaa, miten teollisuudella menee Suomessa.
Mutta raksamiehet taitavat olla pää pyörällä tässä punavihreässä feministitouhuilussa. Vaikea on kuvitella. että he kokoomustakaan äänestäisivät.

pahakuutti kirjoitti...

Amerikan ja muidenkin feministimaiden kulttuurisotaa kannattaisi seurata poliittisestakin näkökulmasta. Laiva on kääntynyt jo monessa paikkaa ja feministit ovat alkaneet hävitä merkittäviä taisteluja vähän joka puolella.

Otetaan esimerkkinä vaikka Amerikka ja Hollywood, joka on vasemman laidan kulttuurin mädättäjien kehto. Uusin versio Ghostbusterssista floppasi $150-200 miljoonan tappion Sony:lle, koska lähti miellyttämään feministejä ja haukkumaan miehiä. Elokuva-alalla tapahtuu siis nyt se mitä peliallalla tapahtui noin vuosi sitten Gamergaten muodossa. Feministit ovat jo hävinneet sen taistelun.

Sama muutos on käynnissä mediassa ympäri maailmaa vaihtoehtomedian nousun myötä. Ihmiset eivät enää suostu lukemaan feminististä propagandaa uutisvirrassaan. Feministit ovat siis vain äänekäs vähemmistö ja ihmiset ovat nyt alkaneet tajuta, ettei suurin osa kansasta olekaan heidän leirissään. Kotimaisenkin puoluekentän tulisi havaita tämä nykyisen vuosikymmenen aikana maailmalla tapahtuva kulttuurinen murros.