sunnuntaina, helmikuuta 13, 2011

Enemmän työtunteja

HS-mielipide:
Miehet tekevät enemmän työtunteja kuin naiset

Jari Haukka

Taas on kerrottu, kuinka hallituksen tavoitetta naisten ja miesten palkkaerojen kaventamisesta ei saavuteta lähivuosina. Tiedotteiden mukaan nykyisellä tahdilla naisen euro nousee vuonna 2015 vajaaseen 84 senttiin.

Syy sukupuolten väliseen eroon ansioissa on kuitenkin yksinkertainen: miehet tekevät enemmän työtunteja kuin naiset. Jos otetaan huomioon tehdyt työtunnit, miesten nettotuntipalkka (vuoden 2007 tilanne) on 12,16 euroa ja naisten 12,37 euroa. Miesten veroprosentti on 27 ja naisten 22.

Kun muistetaan naisten noin neljä vuotta pidempi elinajan odote, voidaan todeta, että miehet tekevät enemmän työtä mutta pienemmällä tuntiansiolla. Ja lopuksi kuolevat naisia nuorempina, osaksi rankan työn uuvuttamina.

Yhteiskunnassamme on siis sukupuolten välisiä tasa-arvokuiluja, mutta ehkä hieman erilaisia kuin yleisesti luullaan.

dosentti, yliopistolehtori
Hjelt-instituutti, Helsingin yliopisto

How feminism could improve judicial decision-making

Tapaus Assange nosti Ruotsin raiskaustilastot valokeilaan

tiistaina, helmikuuta 08, 2011

tiistaina, tammikuuta 25, 2011

Kotro katuu

Arno kotro katumapäällä (2010):
Vaikka Miesten tasa-arvoyhdistyksen kotisivuilta saakin tilattua Kotron toimittamaa teosta, irtisanoutuu hän täysin niin sanotun miesliikkeen toiminnasta, eikä ymmärrä esimerkiksi Henry Laasasen julkilausumia. Kotro on harmissaan profloitumisestaan mediassa ”yhden asian miehenä”– hänhän vain tarjosi kirjoittajille foorumin aiheeseen liittyen. Kirjaan ja sitä kautta häneen itseensä kohdistuneen kritiikin hän kokee järkyttävänä, eikä enää anna aiheeseen liittyen haastatteluita lehdille ja jopa katuu kirjan julkaisua. ”Median toimintalogiikkaan toki kuuluu kärjistysten esittäminen, mutta tässä tapauksessa on ammuttu täysin ohi maalin”, hän sanoo. ”Miesten ongelmat eivät missään nimessä ole naisten syytä vaan sosiaalipoliittisia ja kulttuurisia ilmiöitä”.

Viisikymppisille koulutetuille naisille riitti taantumassakin töitä

Men’s Studies Vs. Male Studies: What’s The Difference?

Swedish Men’s Network Launches Website

Ofsted: white boys 'held back by low expectations'

Hallitus unohti tasa-arvolupauksensa: Naisten palkat hyytyivät

Radiovinkki: Keskiviikkona 26.01.2011 Henry Laasanen Perttu Häkkisen seurassa YLE X:llä, klo 20-22. (AREENA)

perjantaina, joulukuuta 03, 2010

Sukupuolikortti

HS Sunnuntaidebatti: "Sukupuolikortilla lyödään miehiä ja vääränlaisia naisia"
Lasikattoon törmäävät harvat naiset, sanoo sosiaalipsykologi Katriina Järvinen.

Katriina Järvinen

Nainen ja mies ovat nykyisin räjähdysalttiita sanoja. Kun sukupuoli vedetään keskusteluun, miehet joutuvat altavastaajaan rooliin. Yleensä sukupuolikortin lyö pöytään nainen.

Tutkimuksissa muistetaan usein jo puhua "sukupuolijärjestelmän ongelmista", mutta arkisissa yhteyksissä kritiikin kärki kohdistuu miehiin – ja naisiin, jotka eivät ole "siskojen yhteisellä asialla".

Median sukupuolikeskustelu keskittyy aina samoihin huolenaiheisiin. Emme kai ole ajamassa naisia töistä kotiin? Miten puretaan naisten etenemistä estävät lasikatot? Lasikatoista pidetään paljon meteliä, vaikka niihin törmää vain pieni osa naisista.

Hyvin

ansaitsevien naisten joukko on erkaantunut suuresta keskituloisten naisten joukosta, köyhimmistä puhumattakaan.

Viimeaikaisten suomalaisten tutkimusten mukaan työväenluokkaiset naiset asettavat usein perheen ja lasten hankkimisen elämässään ykkössijalle, ennen työelämään liittyviä tavoitteita. Myös monet keskiluokkaiset naiset valitsevat tietoisesti alan, jolla ei ole etenemismahdollisuuksia.

Nainen, joka asettaa parisuhteen, kodin, ruoanlaiton, kauneuden ja lapset tärkeälle sijalle elämässään, saa ainakin koulutettujen naisten seurassa varoa sanojaan.

Feminismi on luonut naisille uusia normeja. Tätä mieltä olivat myös monet suomalaiset naiskirjailijat, joita haastattelin Tuulikki Pietilän kanssa kirjoittamaani kirjaan Vapaa nainen törmää todellisuuteen.

Naisten keskinäiset suhteet ja valtataistelut jätetään liian vähälle huomiolle, kun puhutaan sukupuolijärjestelmän ongelmista. Naisten suhteet liitetään yhä patriarkaatin alistusmekanismeihin. Työelämässä uupuvan nuoren naisen ympärillä on kuitenkin usein kunnianhimoisia ystävättäriä ja suorituspaineita tyttärelleen kasaava äiti.

Tiimari-sukupolven naisten täydelliseen elämään kuuluvat täydelliset häät vähintään vuoden kestävine valmisteluineen ja vaivalla väkerrettyine koristeluineen. Häävalmisteluissa tuleva aviomies on statisti, joka yrittää totutella rooliinsa naisen ylenmääräisen stressin tyynnyttelijänä.

Harva mies vaatii myöhemminkään naiselta sitä täydellisyyttä, jota naiset itse itseltään vaativat. Esimerkiksi lasten koko ajan komeammiksi muuttuvat syntymäpäiväjuhlat ovat ennen kaikkea osa äitien välistä kilpavarustelua. Myös "ulkonäkötyö" on naisten välinen pätemisen alue.

Miehet toivoisivat naiselta suorittamisen sijaan rentoutta. Juuri he kuuntelevat ensimmäisinä naisen kotoisat tunnekuohut, itkut ja raivokohtaukset.

Tätä kuuntelutyötä ei oteta huomioon, kun lasketaan kotitöiden jakautumista naisten ja miesten kesken.

Toki miehet tekevät yhä liian vähän kotitöitä. Mutta johtuuko se myös siitä, että naiset haluavat edelleen määrätä kotona?

Naiselle koti on työpaikkaa luontaisempi vallankäytön areena. Vallankäyttö voi tuntua jopa oikeutetulta: onhan miehillä työelämässä omat verkostonsa, joiden avulla uralla edetään.

Työelämän verkostoihin pääseminen ei ole miehillekään itsestään selvää. Verkostoissa miehet käyttävät valtaa myös toisiinsa ja sulkevat vääränlaisina pidettyjä miehiä verkostojen ulkopuolelle.

Tasa-arvon puolesta käyty taistelu on tuottanut paljon hyviä asioita. Nykyisin isät hoitavat antaumuksellisesti lapsiaan. Lähisuhdeväkivalta on tehty näkyväksi. Naisen euro alkaa kohta olla euro.

Sivutuotteena on syntynyt pilkuntarkasti omista oikeuksista kiinni pitävien naisten ja miesten joukko. Kotielämästä on tullut ikävä velvollisuus. Lapset tottuvat kuuntelemaan vanhempien riitelyä siitä, kumpi joutuu olemaan heidän kanssaan.

Nykynormien mukaan naisen ei tule ajatella itseään suhteessa lapsiin, vaan suhteessa sukupuolten väliseen tasa-arvoon. Lapsen kannalta asioita ajatteleva nainen voi leimautua äitiyteen hurahtaneeksi, mitä pidetään erittäin huonona merkkinä.

Hyväksytty selitys äitiyslomalta töihin palaamiselle kuuluu: "Halusin takaisin töihin mahdollisimman pian, koska rakastan työtäni." Poliittisesti epäkorrekti selitys on: "Jäin kotiin, koska rakastan lastani"

Suurimpia häviäjiä aikuisten valtataisteluissa ovat lapset. Jos naisporukassa yrittää puhua lasten tarpeiden puolesta, saa helposti vastauksen: "Ei Suomessa ole ennenkään lapsia hyysätty ja silti niistä on tullut kunnon ihmisiä."

Nykyinen ilmapiiri sallii isien syyttämisen. Äitien laiminlyönneistä ei saa puhua.

Sukupuolesta on tullut niin monimutkainen asia, että tavallisen ihmisen on vaikea tietää, milloin pitäisi olla "sukupuolisensitiivinen" ja milloin "sukupuolineutraali".

Meillä pitäisi olla herkkyyttä nähdä, milloin sukupuoli- ja tasa-arvokysymykset on syytä nostaa esille.

Olisi myös tärkeätä täsmentää, minkä sukupuolen ja yhteiskuntaluokan näkemyksiä tasa-arvokortilla ajetaan.

Kirjoittaja on sosiaalipsykologi ja antropologi.

Lib Dem campaigner for battered women beat up her Tory husband after suspecting he was having an affair

Reportaasi Pattayan seksiturismista osa 2

Iskurepliikki

IMF plan to cut women's income tax rate by five percentage points could raise Ireland's GDP as well as tackle inequality



Top judge says mothers should have children taken away if they don't let fathers see them


. . . lihaviihdettä"

Feministit eivät halua että naisten tekemää väkivaltaa tutkitaan

Feministien vuoro

Peruskoulu ei vedä miesopettajia

lauantaina, marraskuuta 27, 2010

Naisiin kohdistuva asennekasvatus.

HS mielipide: Elämä ilman väkivallan pelkoa miehillekin
"Nyt tarvittaisiin voimakasta tyttöihin ja nuoriin naisiin kohdistuvaa asennekasvatusta."

Juuso Erno

Pasi Malmi

Jarmo Lius

Juuri julkaistun tutkimuksen mukaan 17 prosenttia naisista ja 16 prosenttia miehistä on joutunut nykyisessä suhteessaan parisuhdeväkivallan kohteeksi (Markku Heiskanen & Elina Ruuskanen). Tulos on yhtäpitävä poliisitilastojen kanssa, joiden mukaan noin puolet törkeästä parisuhdeväkivallasta on naisten tekemää. Voidaan siis varsin luotettavasti todeta, että miehiin ja naisiin kohdistuva parisuhdeväkivalta on Suomessa yhtä yleistä.

Tämä tieto olisi tärkeää saada menemään perille sosiaali- ja terveysministeriön virkamiehille sekä seuraavan hallituksen tasa-arvopoliittisen ohjelman laatijoille. Nykyisen hallituksen tasa-arvopoliittisessa ohjelmassa katsottiin aiheelliseksi torjua ainoastaan naisiin kohdistuvaa väkivaltaa.

Myös neuvolajärjestelmää on korjattava. Neuvoloissa kysytään järjestelmällisesti äideiltä, ovatko he joutuneet kokemaan parisuhdeväkivaltaa. Miehiltä ei kysytä mitään, vaikka olisi lasten edun kannalta tärkeää saada selville myös äidin väkivaltaisuus.

Poliisit soveltavat laajalti käytäntöä, jossa rajut perheriidat selvitetään viemällä putkaan automaattisesti mies. Riitakumppaneita ei edes puhalluteta sen selvittämiseksi, kumpi oli enemmän humalassa. Hätäkeskuksessa miestä on jopa pilkattu, kun hän on soittanut pyytääkseen apua väkivaltaista vaimoaan vastaan. Syynä voi olla uskomus, jonka mukaan miehet ovat vahvempia kuin naiset ja siksi uhreina olisivat lähes aina vain naiset.

Heiskasen ja Ruuskasen tutkimus osoittaa myös, että alle 20-vuotiaiden keskuudessa mieheen kohdistuva parisuhdeväkivalta on huomattavasti yleisempää kuin naiseen kohdistuva. Tulos on yhtäpitävä asevelvollisille pari vuotta sitten suunnatun kyselyn kanssa (Juuso Nieminen, Antero Heloma & Harri Pihlajamäki, 2008).

Nyt tarvittaisiin voimakasta tyttöihin ja nuoriin naisiin kohdistuvaa asennekasvatusta. Tulisi korostaa, että myös poikiin sattuu, jos heitä lyödään, ja että "tosimiehen" ei tarvitse olla kivestä tehty.

Tämä saattaisi vähentää naisiinkin kohdistuvaa väkivaltaa. Yleisimpiä syitä miehen väkivallalle nuorehkoa naista kohtaan näyttäisi olevan se, että nainen aloitti väkivallan läimäyttämällä miestä (Follingstad, Wright & Sebastian 1991).

Myös pojille ja miehille tulee suunnata asennekasvatusta. Sen mukaan miehen rooliin ei kuulu väkivalta eikä myöskään itseensä kohdistuvan väkivallan sietäminen. Nollatoleranssi olisi kaikkien etu.

Tuoretta tutkimusta uutisoitaessa on korostettu, että naisilla on kaksi kertaa suurempi riski saada parisuhdeväkivallasta vammoja kuin miehillä. Miehet kuitenkin pelkäävät parisuhdeväkivaltaa lähes kaksi kertaa useammin kuin naiset (STM:n tasaarvobarometri). Stakesin hoitoilmoitusrekisterin mukaan sairaaloissa myös hoidetaan useammin parisuhdeväkivallan uhriksi joutuneiden miesten kuin naisten vammoja.

Vaikuttaa siis siltä, että naiset saavat miehiä useammin lieviä vammoja.

Miehet saavat naisia useammin vakavia, sairaalahoitoa vaativia vammoja. Tulos saattaa selittyä sillä, että miesten yleisin väkivallan muoto naisia kohtaan on kiinnipitäminen, josta naisille aiheutuu melko helposti mustelmia.

Jos taas tarkastellaan parisuhdeväkivaltaa, joka on naisille tyypillisempää kuin miehille, huomio kiinnittyy aseelliseen väkivaltaan sekä "kovalla esineellä heittämiseen". On selvää, että ne aiheuttavat pelon tunteita. Tämä selittäisi sen, miksi parisuhdeväkivallasta vammoja saaneista on 67 prosenttia naisia, mutta silti lähes kaksi kolmasosaa parisuhdeväkivaltaa vakavissaan pelkäävistä on miehiä.

Jotta parisuhdeväkivallan tieteellisessä tutkimuksessa ja tasa-arvopoliittisessa keskustelussa päästäisiin eteenpäin, parisuhdeväkivaltaa koskeva keskustelu tulisi laajentaa naistutkimuksen piirissä kehitetyn "sukupuolittuneen väkivallan" teorian ulkopuolelle.

puheenjohtaja
Miesten tasa-arvo ry

varapuheenjohtaja
Vihreä miesliike ry

Miessakit ry:n valtuutettu

keskiviikkona, marraskuuta 03, 2010

Sofia neuvoo

Haluaisin jo lapsia, mies ei
Sofia: Mitä ehkäisyä te käytätte? Jos ehkäisy on sinun vastuullasi, lopeta menetelmän käyttö. Kerro miehelle, että se, joka ei halua lapsia, ehkäisee. Kondomiehkäisy onneksi pettää aika helposti ja usein jo vuoden parin sisällä. Salaa ei sinun pidä kuitenkaan omaa ehkäisyäsi lopettaa, vaan pitää olla avoimesti ja rehellisesti vaativa.

ILMIÖITÄ: Puolet aborteista perheenäideille

Mikä on törkein mieslaji, mikä baarista löytyy?
...tissipaita kai teki sen, että sain enemmän miesten kosketuksia kuin koskaan aikaisemmin. Olin oikea "läähättävät lähentelijät"-magneetti. Jatkossa siis pysyn kiltisti säärien esittelyssä SexyBiatch-kengissäni ja pistän pian taas AA-kerhoon kuuluvat kultaseni visusti piiloon.

Ensin mennään "tissipaidassa" baariin esittelemään tissejä ja sitten ihmetellään, että tissit kiinnostavat miehiä...

Täysi tasa-arvo yhä kaukana
Vaikka Suomi on Maailman talousfoorumin WEF:n raportin mukaan maailman kolmanneksi tasa-arvoisin maa, niin tyytyväiseen hykertelyyn ei ole mitään syytä. Hyvä sijoitus vertailumaiden rankinglistalla ei nimittäin missään nimessä tarkoita sitä, että sukupuolten välinen tasa-arvo olisi saavutettu tai ettei parantamisen varaa edelleen olisi.

Jopa maailman tasa-arvoisimmassa maassa, Islannissa, naisten terveydelliset, taloudelliset, poliittiset ja koulutukselliset mahdollisuudet ovat raportin mukaan kuitenkin vain 85 prosenttia miesten vastaavista. Suomessa vastaava luku on 82,6 prosenttia.

Tasa-arvoista onnelaa ei siis vielä ole missään, joten parantamisen varaa on, vaikka kärkisijat ovatkin Suomelle ja muille Pohjoismaille tuttuja. Esimerkiksi viime vuonna vastaavassa vertailussa maamme oli hopealla, ja nyt edellemme kiilannut Norja pronssilla.

Vaikka Suomen erinomainen sijoitus tällä listalla on hieno asia, niin se on kuitenkin vain välirasti kohti maalia edetessä. Vasta kun tasa-arvo on sata prosenttia nykyisen 82,6 prosentin sijasta on maalinauha todella katkaistu.

Taisi tulla pääkirjoitusten sarjan huonouden uusi ennätys.

Naiset eivät arvosta työtään

tiistaina, lokakuuta 19, 2010

Jan-Eric Lapanen

Ketonen & Myllyrinne: profeministi Jan-Eric Lapasen haastattelu

AVIOLIITON ONNELLISUUS

Suomalainen mies

7. Laki, halu, sukupuolittuminen. Psykoanalyysin radikaalit mahdollisuudet

Puheenjohtaja: Livia Hekanaho

Nana Blomqvist: Halun ja identiteetin merkitykset miesten seksikulutuksen puolustuspuheessa

Tämä esitelmä perustuu pro gradu -tutkielmaani jossa tarkastelen foucaltilaisesta diskurssianalyyttisestä näkökulmasta, sitä miten miesten oikeutta kuluttaa seksiä puolustetaan. Tavoitteeni on kyseenalaistaa seksin kuluttaminen oikeutena. Tarkastelen tämän diskurssin muodostamia halun, sukupuolen ja identiteetin merkityksiä selvittääkseni, miten halu kytkeytyy identiteettiin ja tässä tapauksessa maskuliinisuuteen.

Materiaalini kostuu yhtäältä Hufvudstadsbladetin keskustelupalstoilla käydystä keskustelusta vuonna 2002 ja toisaalta Henry Laasasen kirjasta: Naisten seksuaalinen valta. Hufvudstadsbladetin keskustelu käsitteli silloisen kansanedustajan Eva Biaudetin lakiehdotusta kieltää seksin ostaminen Suomessa. Henry Laasanen taas käsittelee kirjassaan naisten ja miesten seksuaalisuutta. Hänen mukaansa seksi on resurssi jota naiset voivat käyttää vallan käytön välineenä miehiä kohtaan.

lauantaina, lokakuuta 02, 2010

Tasa-arvo unohtui

HS: Siilasmaan ryhmä unohti tasa-arvon

Juuso Erno

Risto Siilasmaan johtama selvitysryhmä pitää nykyistä, vain miehiä koskevaa, asevelvollisuutta parhaana maanpuolustusratkaisuna Suomelle (HS Kotimaa 29. 9.). On yllätyksetöntä, että Siilasmaan selvitysryhmä asettuu raportissaan miehiin kohdistuvan lainsäädännöllisen sukupuolisyrjinnän puolelle, tasa-arvoa vastaan.

Päättäjät pitävät tunnetusti tasa-arvon edistämisvelvoitetta pelkkänä vitsinä, varsinkin silloin, kun sen toteuttaminen edellyttäisi konkreettisia toimia miesten aseman parantamiseksi.

Samassa hengessä olisi epäilemättä syytä pohtia yhden lisääänen myöntämistä jokaiselle asevelvollisuutensa suorittaneelle miehelle vaaleissa. Olisihan kohtuullista, että suuremmista velvollisuuksista seuraisivat suuremmat oikeudet, etenkin kun asevelvollisten odotetaan olevan tarvittaessa valmiita uhraamaan henkensä heitä syrjivän isänmaan puolesta.

Tietenkin tällainen järjestely olisi naisia sukupuolen perusteella syrjivä, mutta eihän tasa-arvon toteutumisella ole poliittisen eliitin mielestä mitään väliä. Tuorein todiste tästä ajattelutavasta on Siilasmaan selvitysryhmän raportti.

Jos Suomen maanpuolustuskyvystä ollaan vakavissaan kiinnostuneita, varusmiehiä olisi kohdeltava ihmisinä ja puolustusvoimien arvokkaimpana voimavarana eikä tykinruokana tai orjatyövoimana. Tässä suhteessa raportti sisältää lupauksia paremmasta.

puheenjohtaja
Miesten tasa-arvo ry

HS: Miksi kolmikymppiset miehet aina saavat hakemani työpaikat?

30m=50n

Työuraa pitäisi tehdä, mutta kuinka tehdä sitä, kun uralle ei pääse? Olen tolkullisen näköinen ja oloinen, kohtuullisen hyvin koulutettu, laajalla ja monipuolisella työkokemuksella varustettu nainen. Osaan ja pystyn tekemään eri asioita, haluan oppia ja opettelen koko ajan lisää. Ikää on hivenen yli 50 ja luulen, että siihen se uralle pääsy tyssääkin. Tai uralle takaisin pääsy. Olin eräänlaisella uralla, mutta perhesyiden vuoksi siirryin vakituisesta työpaikasta osa-aika- ja pätkätöihin.

Töitä on riittänyt. Takaisinpääsy vakituisiin töihin tai pidempiaikaisiin sijaisuuksiin ja samalla jonkinlaiseen työyhteisöön ei kuitenkaan onnistu.

Osaan ilmeisesti kirjoittaa työpaikkahakemuksen oikein ja tuoda esiin osaamiseni, sillä kutsu on haastatteluihin yleensä tullut. Mutta siihen tie on päättynyt. Joka kerran on lopputulos ollut sama: paikan on saanut kolmikymppinen mies. Yksi kerta olisi voinut olla ok ja ehkä henkilökysymys, mutta että joka kerta sama tulos? Mitä niissä kolmikymppisissä miehissä on enemmän? No tiedänhän minä, mutta hakkaako se työurani, jota olen päivittänyt 23-vuotiaasta asti?

Olen siis aloittanut nuorena, kuten nykymantra kuuluu, ja siinä sivussa täydentänyt koulutustani. Mutta kannattiko? No ei, sillä aloituksesta on liian kauan! Ei voi olla minulle miinukseksi, että olen kokenut ajan, jolloin toimistoteknologian huippu oli IBM:n sähkökirjoituskone, kun samaan aikaan olen opetellut ja hallitsen nykytekniikan ja ymmärrän, missä milloinkin mennään oikeassa ja jos jonkinlaisessa virtuaalimaailmassa.

Minulla on perspektiiviä ja ymmärrän oman paikkani ajan ja kehityksen jatkumossa. Mielestäni tämä on pelkästään hyvä juttu, jos sen tekee ilman nostalgiahaihatuksia. Minun katseeni on eteenpäin. Loppupäätelmäni on se, että yli nelikymppisenä naisen ei kannata ruveta "urheilemaan" työpaikkansa kanssa, vaan on syytä pitäytyä siinä työssä, johon on onnistunut pääsemään.

Yli nelikymppisten tulee unohtaa kevennykset ja helpotukset, ja jos jotakin joustoa haluaa, niin lakisääteisten vapaiden kanssa voi kikkailla (jos uskaltaa). Mutta samalla pitää toivoa, etteivät työelämän turbulenssit vie työpaikkaa alta, sillä työuran jatko voi olla 50+-iässä vaikeaa – jos ei mahdotonta. Hoitoalalla töitä kuulemma olisi, mutta ainakin minun vahvuuteni ovat jossakin muualla.

Yhtään työpaikkahakemusta en viitsi enää lähettää, se on resurssieni tuhlaamista. Mies ne paikat kuitenkin saa, ja siitä olen pahoillani myös kolmikymppisten naisten puolesta.

Julkaisemme kirjoituksen
poikkeuksellisesti nimimerkillä.

All-boys schools are not the answer

Marriage rates hit record low

Is War Between Generations Inevitable? What About a War Between The Sexes?

Ulkonäkö vaikuttaa suomalaisten naisten onnellisuuteen

Harriet Harman: So, farewell then, acting leader of the Labour Party